Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämäkin lakialoite liittyy vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin. On siis jätetty tähän lakiin liittyvä talousarvioaloite, jonka allekirjoittajia löytyy lukuisista puolueista pilvin pimein, joten tämä on saavuttanut suurta suosiota.

Meidän opintotukijärjestelmämme koostuu kolmesta osasesta: opintorahasta; sen asumislisästä; ja sitten on mahdollisuus ottaa markkinaehtoista pankkilainaa, jos uskaltaa, mutta sekin on tietenkin osa opintotukijärjestelmää.

Viime hallituksen aikana, Drombergin aikana, istui tämmöinen opintotukityöryhmä, jossa mietittiin keinoja kannustaa ripeämpään valmistumiseen. Siinäkin tuloksena oli se, että opintotuen eri osasten korottaminen on ikään kuin tärkein ratkaisu. Näitten lisäksi semmoinen opintososiaalinen etuus, mikä on isommassa keskustelussa, on ateriatuki, joka niin ikään löytyy meidän vaihtoehtobudjetistamme. Ateriatuki on siitä vaan hassu, että se on tämmöinen ankean pieni milli silloin tällöin, joka on inflaatiopaineitten takia ikään kuin pakko saada, ja se kohdentuu mitä järkevimmin, mutta jostain kumman syystä se ei ikinä päädy hallituksen esityksiin. Sitten syksyn mittaan opiskelijajärjestöt aloittavat lobbauksen eduskuntaan päin. Jotkut eduskuntaryhmät taipuvat asian kannalle enemmän, jotkut vähemmän, mutta joka tapauksessa eduskunta huomaa, että tässähän on vääryys, josta hirveän pienellä rahalla selvitään, ja sitten ateriatukea eduskunnan toimesta korotetaan ja kansanedustajille tulee semmoinen olo, että kylläpäs on taas niin kuin aktiivisti tehty jotakin opiskelijoitten eteen, vaikka sillä ei ole mitään vaikutusta itse tilanteeseen. Toki se tälläkin kertaa täytyy tehdä, mutta toivon, että täällä ei tuudittauduta kuvittelemaan, että se olisi mitenkään erityisen paljon.

Täällähän oli vähän aikaa sitten keskustelussa ed. Minna Sirnön tekemä aloite opintorahan tasokorotuksesta, jota nyt tällä kertaa ei tästä meidän vaihtoehtobudjetistamme löydy. Käytännössähän tämä opintotuen eri osasten korottaminen kuitenkin täytyy tehdä erissä. Juuri tämä esitys, mitä nyt tässä käsittelen, saavutti sitten ikään kuin laajan kannatuksen ja on ollut myöskin se, minkä opiskelijajärjestöt ovat valinneet tämän vuoden prioriteetiksi, niin että tämä on se, mistä vallitsee laajin konsensus, että tämä on nyt erityisen tarpeellinen.

Asumislisän suhteenhan voidaan parannus tehdä kahdella eri tavalla tai kaksi ikään kuin tarpeellista parannusta on esillä. Toinen on asumislisän niin sanottu ympärivuotistaminen, joka siis tarkoittaa opintokytkennästä luopumista, joka mahdollistaisi sen, että asumislisää saisi myös kesäaikaan eli silloin, kun opetusta ei järjestetä ja kun opintoviikkoja ei myöskään voi tulla. Tämä on sinänsä järkevä esitys, että kun myös asuminen on tietenkin Suomessa ympärivuotista, on ihan kohtuullista, että siihen tukea saisi.

Tämä esitys koskee nyt asumislisän vuokrakattoa, joka on ehkä huikeimmin viime aikoina jäänyt jälkeen todellisuudesta, kun vuokrataso on noussut niin paljon. Asumislisän vuokrakatto toimii lähinnä siis siinä osassa opiskelija-asuntoja, jotka ovat edullisinta opiskelija-asuntoluokkaa, mutta ei sekään kaikkiin asuntoihin, esimerkiksi Hoasin kämppiin, riitä. Ei ole tarkoituskaan opiskelija-asuntojärjestelmän olla sellainen, että se kattaisi kaikki opiskelijat, vaan on tarkoituskin, että osa opiskelijoista majoittuu vapaille markkinoille. Näin on siis ollut, ja näin tulee jatkossakin olemaan. Tässä on tältä osin vuokrataso karannut aivan käsistä. Erityinen perustelu myöskin sille, että opintotuen asumislisän vuokrakattoa tulisi korottaa, on, että samanlainen johtopäätös on tehty myös yleisen asumistuen osalta vuonna 2002. Tällainen johtopäätös olisi tässäkin syytä tehdä.

Yksi esitys tietenkin, mikä tämän vuokrakaton osalta on ollut myös esillä, muistaakseni tässäkin salissa on siitä puhuttu sinä lyhyenä aikana, kun minä olen kerennyt eduskunnassa olemaan, on alueellinen porrastaminen. Se perustuu siihen, että vuokratasot ovat tietenkin karanneet käsistä erityisesti tietyissä osissa maata, minne väki tuppaa pakkautumaan, mutta ilman muuta tässä esityksessä oleva vuokrakaton korotus tulee tarpeeseen kaikkialla eikä voi sanoa sen suoraan heijastuvan vuokrankorotuksina, koska jos tälläkään hetkellä ei vuokrataso noudattele nykyistä vuokrakattoa, niin tämmöistä vaaraa ei ole. Silloinhan, jos vuokrakatto olisi aidosti sillä tasolla kuin ovat asuntojen hinnatkin, voisi epäillä, että lisäraha siirtyisi porvarien taskuun, mutta tässä tapauksessa sellaista vaaraa ei ole.

Toivon tälle esitykselle erityisen paljon menestystä. Ehkä se on mahdollistakin. En tiedä, kuvittelenko vaan, mutta minusta tuntuu, että verrattuna moneen aikaisempaan vuoteen opiskelijoitten asema on jotenkin laajemmin esillä ollut täälläkin tai jotenkin suurempi joukko kansanedustajia näkee sen ehdottoman tarpeellisena. Ehkä nyt on saavutettu se saturaatiopiste, että on jo pakko jotakin tehdä, kun nämä opintotuen eri osaset ovat jääneet niin pahasti jälkeen.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät kolme kappaletta kollegoja! Vuonna 2000 Suomessa oli 340 000 pitkäaikaisköyhää. Köyhyysrajan alapuolella elävistä suurimman joukon muodostivat työttömät ja opiskelijat. Viime vuosina syrjäytyminen on varmasti kiihtynyt ja jäädytettyjen opintotukien Suomessa opiskelijoiden ostovoima on romahtanut. Samaan aikaan elämisen hinta on porskuttanut eteenpäin ja ylöspäin.

Suomalaisen köyhyyden perimmäisiä syitä ovat korkeat asumiskustannukset. Tavallisten normisuomalaisten kohdalla köyhyyttä aiheuttavat paitsi korkeat vuokrat myös toimeentulotuen ja asumistuen yhteensovittamisen 7 prosentin omavastuuosa. Opiskelijoiden kohdalla köyhyyttä syventää opintotuen asumislisän vuokrakatto, joka ei ole vastannut elävää elämää enää vuosiin. Opiskelijan hyvinvointi on oleellisesti riippuvainen toimeentulosta ja asumisesta. Tänä päivänä opiskelijoiden asumiskulut syövät aimo osan muun muassa juuri syömiseen tarkoitetusta tuesta. Halvahkoa opiskelija-asuntoa ei ole kaikille tarjolla, eikä niitä taida esiintyä edes kaikkialla Suomessa eikä edes kaikilla opiskelupaikkakunnilla. Tällä hetkellä opiskelijoille suunnatun asumislisän korkein korvattava vuokra ei vastaa keskivuokria yhdelläkään yliopistopaikkakunnalla, todella harvoin muillakaan opiskelupaikkakunnilla.

Asumislisän riittämättömyys, opintorahan pienuus ja elinkustannusten kiihtyvätahtinen nousu heikentävät opiskelijoiden mahdollisuutta keskittyä päätehtäväänsä eli opiskeluun. Sen sijaan vallitseva tilanne lisää opiskelijoiden työssäoloa, ei omasta halusta vaan olosuhteiden pakosta, ja siten hidastaa opintojen valmistumista monen kohdalla. Pahimmillaan opiskelut voivat taloudellisten ongelmien vuoksi keskeytyä tai jopa loppua kokonaan.

Katto pään päälle ja leipää tyhjään mahaan ei ole irtopisteiden, ei edes poliittisten sellaisten, hakupaikkoja. Sen takia neljän oppositiopuolueen edustajat eli Janina Andersson, Suvi Lindén, Päivi Räsänen ja minä allekirjoitimme yhdessä talousarvioesityksen, joka vastaa tätä käsillä olevaa lakiehdotusta. Sen perimmäinen syy on juuri nostaa keskusteluun tämä samainen hätä, mistä ed. Rosa Meriläinen tuossa edellä puhui.

Lisäksi oma ryhmäni on jo tehnyt toisen tähän opiskelijoiden asumiseen liittyvän lakialoitteen koskien asumislisän ympärivuotistamista. Ed. Unto Valppaan aloite taidettiin käsitellä jo kesäkuussa.