Täysistunnon pöytäkirja 76/2005 vp

PTK 76/2005 vp

76. TORSTAINA 16. KESÄKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi Euroopan talousalueelta saadusta osingosta suoritetun veron palauttamisesta eräissä tapauksissa

 

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä puhujalistajärjestys on ilmeisesti muuttunut, mutta siitä huolimatta voinen käyttää puheenvuoron.

Hallituksen esitys tästä osinkojen takaisinmaksusta EY-tuomioistuimen päätöksen perusteella merkitsee sitä, että veropolitiikan käytön ja päätökset ottaa hallintaansa EY-tuomioistuin eivätkä kansalliset poliittisesti valitut parlamentit, joiden minun mielestäni pitäisi tästä veropolitiikasta päättää ja siitä vastata. Nyt nämä EY-tuomioistuimen veroratkaisut ovat mielestäni sellaisia, että ne eivät ota kansallisia erityispiirteitä lainkaan huomioon, ja näin ollen ne veroperusteet, mitkä kansallisesti on päätetty poliittisissa parlamenteissa, eivät vastaa sitä, mitä tarvitaan ja mikä palvelisi nimenomaan kansallisia tarpeita. Lisäksi näistä saattaa tulla huomattavasti paljon suurempia menetyksiä kansalliselle rahoitukselle, fiskaalisia menetyksiä jäsenvaltioille, ja näin ollen en voi missään tapauksessa hyväksyä sitä, että tätä pyritään laajentamaan, vaan mielestäni tulisi edelleen pitäytyä hyvin tarkasti tässä kansallisessa päätöksenteossa veropolitiikan osalta, jotta fiskaaliset vaikutukset eivät tulisi yllätyksenä, niin kuin nyt näyttää käyvän, ja EY-tuomioistuin yhä enemmän tekee näitä veroratkaisuja, jotka vievät jäsenvaltioilta verotuloja täysin yllättäen.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on tämä hallituksen esitys, joka on myös ristitty Lex Manniseksi johtuen siitä, että suomalainen herra Petri Manninen valitti Euroopan yhteisön tuomioistuimeen siitä, onko suomalainen verojärjestelmä ollut syrjivä, koska ne osakkeenomistajat, jotka ovat saaneet osinkoja ulkomailta eli pääasiassa Eta-alueilta tai tässä tapauksessa Ruotsista, eivät ole saaneet hyväkseen lukea yhtiöverohyvitystä eli sitä veroa, minkä yhtiö on maksanut jonnekin päin, vaan myös osingosta on mennyt osittain kaksinkertainen vero.

Tämä mietintö, joka teille on jaettu pöydille, on äärettömän hyvä ja hyvin laadittu. Jos asiaan ei ole etukäteen perehtynyt tai ei ole ollut siitä kiinnostunut, mutta jos nyt on kiinnostunut, niin kannattaa lukea, koska tässä on käyty tämä koko ongelma-alue hyvin tarkkaan läpi. Sinänsä eurooppaoikeudellisesta ja veropoliittisesta näkökulmasta katsottuna tämä tapaus on äärettömän mielenkiintoinen, ja tietysti monia muitakin mielenkiintoisia juttuja on siellä EY-tuomioistuimessa menossa. Ainoa ongelma, minkä takia tämä ei ole niin mielenkiintoinen, on se, että Suomi on joutunut tässä maksamaan osingonsaajille jälkikäteen perittyjä veroja takaisin päin. Osittain tämä johtuu siitä, että Suomi ei aikanaan pyytänyt tämmöistä takautuvuuskieltoa eli ei pyydetty tuomioistuimelta sitä, että ei olisi tarvinnut katsoa taaksepäin vaan ainoastaan eteenpäin ja että järjestelmä olisi muutettu siinä mielessä Euroopan perussopimusten mukaiseksi, että se ei olisi ollut missään nimessä syrjivä.

Sitten hiukan siitä, millä tavalla tämä ratkaisu on tehty. Nyt säädetään erillinen laki, jolla tämä palautus maksetaan takaisin. Tässä on ollut useampiakin erilaisia vaihtoehtoja, mitä hallitus on varmasti joutunut pohtimaan, ja myös verojaostossa on jouduttu pohtimaan, onko nyt valittu linja oikea ja pitävä kaikilta osin. Tässä on monia sellaisia asioita, joista myös monet asiaan vihkiytyneet ovat olleet hyvinkin erimielisiä. Joku on tulkinnut, että tämä ei edelleenkään riitä, vaan edelleen voidaan lähteä tuomioistuimesta hakemaan myös muunlaisia ratkaisuja, tai toiset ovat sitä mieltä, että on menty ehkä liian pitkällekin tässä puhdasoppisuudessa ja on tehty tämmöistä millimetrimatematiikkaa palautusten osalta.

Oli se nyt niin tai näin, niin joka tapauksessa todennäköistä on se, että nyt hyväksyttävä laki ei kuitenkaan loppuun asti pidä, vaan joku kokeilee sitä joiltakin osin. Eli odotettavissa on uusia oikaisuvaatimuksia verotuksessa ja mahdollisia uusia tuomioistuinkäsittelyjä ja se, meneekö sitten joku näistä ratkaisuista aina EY-tuomioistuimeen asti, jää aikanaan nähtäväksi. Valtiolle ja veronmaksajille tämä tulee tietysti maksamaan jonkin verran rahaa, noin 50—60 miljoonaa ehkä joudutaan palauttamaan. Voi olla, että summa nousee suuremmaksikin, jos joiltain osin hallituksen valitsema linja ei pidä.

Meillä kokoomuksella on myös vastalause tähän mietintöön, josta voi sanoa, että ehkä se heikoin kohta ja heikoin lenkki tässä hallituksen esityksessä on se kohta, missä pohditaan sitä, millä tavalla otetaan huomioon konserniyhtiöt ja erilaiset yhtiöiden rakennelmat. Tämä koskee, voi sanoa, pääasiassa Nordean osakkeita ja Nordean osingonsaajia. Nyt hallituksen esityksen perusteella otetaan huomioon ainoastaan se vero, minkä holdingyhtiö, eli tässä tapauksessa ruotsalainen holdingyhtiö, on maksanut Ruotsissa, mutta ei ollenkaan niitä veroja, mitä esimerkiksi Nordean tytäryhtiöt ovat maksaneet joissakin muissa Eta-maissa, tai ei edes sitä, mitä Nordean tytäryhtiö on maksanut Suomessa veroa.

Suomessakin näitä veroja on meidän saamiemme tietojen mukaan ollut ehkä reippaat 300 miljoonaa euroa, eli tätä 300:aa miljoonaa ei millään tavalla oteta huomioon näissä laskusäädöksissä. Voi olla varma, että Nordean osakkeenomistajat eivät ole tyytyväisiä tähän hallituksen valitsemaan linjaan. Meidän mielestämme olisi ollut viisasta, kun tiedetään, että tässä on tämä heikko kohta, kuitenkin ottaa se huomioon. Siinä mielessä esitämme 4 §:ään aikanamme yksityiskohtaisessa käsittelyssä yhtä uutta momenttia, joka myös ottaisi huomioon ne verot, mitkä myös holdingyhtiön tytäryhtiöt ovat maksaneet joihinkin maihin, jolloin siinä mielessä ratkaisu olisi linjakas ja varmaan todennäköisesti paremmin kestäisi näitä tulevaisuuden tuomioistuinkäsittelyjä.

Sinänsä voi olla myös, niin kuin ed. Kuoppa totesi täällä, että EY-tuomioistuin on ottanut tietynlaisen linjan eli tulkitsee perusvapauksia, että pääomat liikkuvat tai niiden pitäisi liikkua vapaasti yli maiden, aika tiukalla tavalla, ja kun päätös tuomioistuimesta tulee, niin sitä pitää välittömästi alkaa noudattaa ja niin tietysti Suomenkin täytyy tehdä.

Tietysti hyvä kysymys on se, pitäisikö perussopimukset ja erilaiset sopimukset muutenkin, mitä EU:ssa tehdään, tehdä paljon paremmin ja paljon tarkemmin, jotta ei tulisi tämmöisiä yllättäviä ratkaisuja tuomioistuimista. Mutta kuten viime aikoina on huomattu EU-tasolla, niin kun on 25 jäsenmaata, sellaisten yksiselitteisten ja yhtäpitävien sopimusten aikaansaaminen on äärettömän vaikeaa. Yleensä sopimuksista tulee monimutkaisia ja niitä voidaan sitten jälkeenpäin tulkita vähän sillä tavalla, kuinka kukakin niitä haluaa tulkita, mutta se ei ainakaan verotuksen osalta ole ollenkaan hyvä asia.

Luulen, että aika moni yhtyy siihen näkemykseen, että myös EU:ssa verotuksen osalta pitäisi pystyä nopeammin etenemään verotuksen harmonisoinnissa. Silloin tämäntyyppiset ongelmat poistuisivat tai ainakin ne huomattavasti vähenisivät. Mutta niin kuin tiedetään, uudessa perustuslaillisessa sopimuksessakin, joka nyt sitten tulee tai ei tule voimaan, edelleen edellytetään verotuksesta päätettäessä EU:ssa yksimielistä linjaa. Se tietää, että kun on 25 jäsenmaata ja jokaisella vähän omanlaisia verojärjestelmiä, niin ei eurooppalaisten verojärjestelmien kehittäminen tulevaisuudessakaan tule olemaan ollenkaan helppoa.

Ed. Markku Koski merkitään läsnä olevaksi.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa, että valtiovarainvaliokunta ja erityisesti sen verojaosto on tehnyt kyllä sitkeää ja vaikeaa työtä muokatakseen tästä näin seikkaperäisen ja kuitenkin vaikeasta asiasta aika selkeän mietinnön. Mutta en ehkä niinkään mene näihin detaljeihin, joita verojaoston puheenjohtaja, ed. Koskinen toi tuossa esiin, vaan enemmän puhun ehkä tästä periaatteellisesta lähtökohdasta.

On todella valitettavaa, että Euroopan unionissa ollaan tilanteessa, missä verotusta harmonisoidaan, mutta sitä ei harmonisoida poliittisen harkinnan ja tarkoituksenmukaisuuden näkövinkkelistä, vaan sitä harmonisointia toteuttaa päätöksillään EY-tuomioistuin. Tämä tahti tuntuu vaan kiihtyvän, ja voisi oikeastaan ajatella, että näistä päätöksistä, mitä EY-tuomioistuin on tehnyt, todella puuttuu tällainen tarkoituksenmukaisuusharkinta. Tuomioistuin tekee käytännössä politiikkaa, se harmonisoi EU-verolainsäädäntöä, mutta se ei tee siinä yhteydessä poliittista harkintaa, ei tarkoituksenmukaisuusharkintaa, ei mieti kansallisvaltioiden tai koko EU:n veropohjaa, ei sitä, minkälaisia takautuviakin menetyksiä kansallisvaltioille tulee näiden harmonisointipäätösten, oikeuden tekemien päätösten pohjalta jne. Kun meillä alioikeuksissa on tämä maallikkoulottuvuus edelleen olemassa, niin voisi ajatella ja kai sitä on joskus ajateltukin niin, että kun juristit ovat oikeudessa, jotka katsovat tämän puhtaan juridiikan, niin maallikkoedustajat ovat olleet sitä mieltä, että he tuovat mukaan siihen, voisiko sanoa, sen maalaisjärjen ja sen oikeustajun, joka lähtee tavallisesta pohdiskelusta. EY-tuomioistuimessa tämä ulottuvuus jää tyystin tekemättä ja tosiaan tuomioistuin tekee politiikkaa ilman harkintaa.

Kun näin on ja kun eduskunnassa tämä lakiehdotus nyt on käsittelyssä, niin tässä salissa pitää hyvin tarkkaan harkita, minkälaista viestiä me annamme tällaisen käytännön ja olemassa olevan totuuden suhteen. Allekirjoitan sen, että totta kai, niin kuin ed. Koskinen totesi, kun EY-tuomioistuin tekee päätöksen, niin sitä on ruvettava viivana toteuttamaan. Mutta esimerkiksi siinä, kuinka pitkälle oikeasti nämä päätökset voivat takautuvasti tulla voimaan, on jo harkinnan paikka. Vuonna 2001 oli tässä tapauksessa näiden osinkojen verotuksen osalta käännekohta, jolloin ensimmäiset oikeuslinjaukset tehtiin. Sitä edeltävä aika oli aikaa, jolloin osingonsaajat elivät senaikaisessa todellisuudessa, senaikaisessa verotuskäytännössä, ja saivat käteensä verotuksen jälkeen osingon, jota eivät varmaan osanneet eivätkä arvanneetkaan protestoida, että se on liian pieni verotuksen takia. Näin ollen, jos tämä palautus ulotetaan, mistä tässä valiokunnan enemmistö lähtee, myös vuotta 2001 edeltävälle ajalle, niin varsinkin näiden osingonsaajien osalta kysymys on todella, niin kuin tuossa vastalauseen 2 perustelutekstissä todetaan, yllättävästä ja ylimääräisestä tulosta elikkä käteenjäävän tulon kasvusta osinkotulojen osalta. (Ed. Elo: Mutta eihän se ole vaarallista!) — Palaanpas, ed. Elo, tähän vaarallisuuteen. — Kuten ed. Koskinen totesi, niin tämä lähtökohta, joka nyt on mietinnössä ja hallituksen esityksessä fiskaalisilta vaikutuksiltaan on 50—60 miljoonaa euroa, 300—350 miljoonaa markkaa. Vastalause 2 lähtee siitä, että tätä takautuvuutta ei vedetä niin pitkälle, sinne ennen vuotta 2001 olevalle ajalle, vaan lyhyemmälle ajalle, jolloin tämä fiskaalinen vaikutus pienenee.

Mitä tulee sitten kokoomuksen sisällyttämään vastalauseeseen ja sen lähtökohtiin, kun käsitellään näiden tytäryhtiöiden maksamien osinkojen verokohtelua, niin saadun arvion mukaan, mikäli tämä kokoomuksen tekemä vastalauseen mukainen lähestymistapa otetaan toteutukseen, hintalapuksi tuleekin jo 200 miljoonaa euroa. Hintalapun summa kasvaa. Mitä tulee näihin EY-tuomioistuimen linjoituksiin ja tähän takautuvaan lainsäädäntöön EU-alueella ja Eta-alueella, on kuultu, että Ison-Britannian osalta voidaan joutua tilanteeseen, jossa tätä takautuvuusaikaa tulee jopa 21 vuotta, ja Englannin kannalta hintalappu ei olekaan enää satoja miljoonia euroja, vaan saattaa olla kymmeniä miljardeja euroja.

Kun tällaiset rasitteet EY-tuomioistuimen päätösten pohjalta ovat lankeamassa keskeisille suurille jäsenmaille, sopii myös kysyä, mahdetaankohan tätä itse asiassa kovin pitkään sallia EU:ssa, tällaista verotuksen harmonisointia. Siinäkin mielessä, kun me käsittelemme sitä tilannetta, mikä kohtaa Suomea ja suomalaista veronsaajaa näiden takautuvien maksupalautusten osalta, niin pitää ehkä miettiä, että ehkä tilanne muuttuu tai ainakin syntyy poliittista keskustelua. Ei tietenkään ole oikein eikä korrektia arvioida missään nimessä EY-tuomioistuimen päätösten juridista sitovuutta, mutta EU tekee myöskin politiikkaa, ja varmaan politiikassa saatetaan mennä eteenpäin esimerkiksi siihen suuntaan, että todella nostetaan keskusteluun se, mitä järkeä on viedä tätä takautuvaa lainsäädäntöä niin pitkälle taaksepäin.

Arvoisa puhemies! Tämä vastalauseen 2, jonka on allekirjoittanut vasemmistoliiton valiokuntaryhmä ja vihreiden valiokuntaryhmä, lähtökohta on todella tällainen varovaisuusperiaate. Täytyy myöntää, että on aivan selvää, että oikaisuvaatimuksia ja palautusvaatimuksia syntyy myös, ja niitä on jo näkyvissä myös vuotta 2001 edeltävältä ajalta, mutta lähtökohta on se, että ei mennä pitemmälle kuin on välttämätöntä ja siihen rajaukseen, joka tässä vastalauseessa on tämän ajanjakson osalta, siihen on myöskin perusteita ihan oikeusoppineiden ja Eurooppa-lain tulkitsijoidenkin osalta. Elikkä siinä oli tällainen käännekohta, joka antaa aiheen arvioida tätä takautuvuuden pituutta.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseen 2 mukainen esitys.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tällä kaudella verojaostossa on selvästi ollut huomattavissa se tosiasia, että verotusta koskevia päätöksiä ja verolainsäädäntöä ei enää tällä hetkellä millään tavalla itse asiassa säädetä kansallisvaltion todellisuudessa, vaan monin osin me joudumme ottamaan huomioon Euroopan unionin realiteetit vähän eri tavalla eri tapauksissa. Joissain kysymyksissä on välillisistä vaikutuksista kysymys, kuten oli esimerkiksi alkoholiveron osalta. Näissä meidän yhtiöveron hyvitysjärjestelmäämme koskevissa päätöksissä kysymys on ollut siitä, että sovellamme EY-tuomioistuimen näkemyksiä.

EY-tuomioistuin on 2000-luvulla noin viimeisten viiden vuoden aikana ruvennut tekemään päätöksiä koskien välitöntä verotusta. Päätöksiä on toki tehty aikaisemminkin, mutta 90-luvulla EY-tuomioistuimen ratkaisut koskivat melko pieniä yksityiskohtia verotuksessa, ehkä sellaisia kysymyksiä, jotka koskevat joidenkin yksittäisten henkilöiden henkilöverotusta. 2000-luvulla verotusta koskevat ratkaisut ovat merkittävyydeltään tulleet yhä suuremmiksi ja suuremmiksi, kuten tämä käsittelyssä oleva asia. Sillä on julkisen talouden kannalta jo merkittäviä vaikutuksia, ja totta kai yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopuminen ja uuden yritysverojärjestelmän voimaan saattaminen, joka on tapahtunut aikaisemmin tällä kaudella, ovat myös tämän yhtiöveron hyvitysjärjestelmää koskevan ratkaisun seurannaisia.

Kuten ed. Uotila puheenvuorossaan totesi, tällä hetkellä elämme Euroopan unionissa tilanteessa, jossa välitöntä verotusta itse asiassa hyvin rankalla kädellä harmonisoidaan, ja sitä ei harmonisoida jäsenmaiden tekemillä poliittisilla päätöksillä, vaan sitä harmonisoidaan tuomioistuinpäätöksillä. Tuomioistuimen ratkaisuissa tyypillistä on ollut se, että erilaisia, sinänsä täysin mahdollisia oikeuttamisperusteita, joilla esimerkiksi yhtiöveron hyvitysjärjestelmää olisi voitu puolustaa, ei ole otettu huomioon. Tuomioistuin ei ole pannut painoa kysymykselle, kuinka suuria vaikutuksia sen ratkaisuilla on jäsenmaiden julkisen talouden kestävyyteen. Olisi myös mahdollista, että tuomioistuin ottaisi huomioon verojärjestelmien kokonaisen logiikan, mutta tuomioistuimen ratkaisut eivät ole ottaneet huomioon näitä oikeuttamisperusteita, vaan ne ovat soveltaneet neljää perusvapautta hyvin tällaisesta, jos sanoisi, formalistisesta, muodollisesta, tai ehkä jopa fundamentalistisesta näkökulmasta. Tässä yhteydessä, kun on säädetty erillislaki siitä, että Eta-alueelta saaduista osingoista maksetut verot palautetaan, mielestäni on erittäin tarkka paikka harkita se, miten me kansallisessa lainsäädännössä sovellamme tätä tuomioistuimen päätöstä taannehtivasti.

Olen sitä mieltä, että on erittäin perusteltua säätää tämä taannehtivuus vain niin pitkälle kuin on välttämätöntä, ja tälle vuodelle 2001, joka valiokunnan mietintöön liitetyssä vastalauseessa 2 esitetään siksi takarajaksi, löytyy monia hyviä perusteita. 90-luvun puolella komissiossa oltiin sitä mieltä, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on hyvä järjestelmä yritysverolle. Se oli myös käytössä useissa suurissa jäsenmaissa, ja myös oikeuskirjallisuudessa sitä pidettiin hyvänä järjestelmänä. Vasta vuonna 2001 ensimmäisen kerran tuli viitteitä siitä, että itse asiassa tätä järjestelmää voitaisiin pitää Eurooppa-oikeuden vastaisena. Lopullisesti voidaan sanoa, että tämä tulkinta on saatu siinä vaiheessa, kun Petri Mannisen tekemästä valituksesta on tehty ratkaisu. Nämä perusteet mielestäni ovat hyvät perustelut sille, että tämä laki tulisi säätää vain vuoteen 2001 asti.

Hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että taannehtivuuden aika on otettu kansallisesta muutoksenhakuoikeudesta. Se on toki myös ratkaisu, joka voidaan perustella, ja vaikka tämän vastalauseen 2 mukainen esitys otettaisiinkin huomioon, niin kansallinen muutoksenhakuoikeus toki olisi voimassa. On silti mielestäni perusteltua säätää yleislaki vain niin pitkälle kuin ikään kuin on ollut olemassa se näkemys, että tämä verojärjestelmä on ollut Eurooppa-oikeuden vastainen, koska on periaatteellisesti tärkeää, että näissä ratkaisuissa, joita voi tulla verotuksen osalta tai monien muidenkin politiikkalohkojen osalta, ei otettaisi käytäntöä, että kansallisesti näitä asioita sovelletaan hyvin pitkälle taannehtivasti. Se on mielestäni erikoista ja järjenvastaista, sillä ihmiset ovat 90-luvun loppupuolella täydellisesti eläneet siinä käsityksessä, että tämä on se verojärjestelmä, ja myös näiden osakkeiden arvostus ja niistä saatavat osingot ovat olleet suhteessa siihen, mikä on ollut olemassa oleva verojärjestelmä, joten tästäkin näkökulmasta on mielestäni kohtuullista, että tämä taannehtivuus ulottuisi vain siihen asti, kun tämä järjestelmä tosiasiassa on kyseenalaistettu. Eli näillä perusteilla kannatan ed. Uotilan tekemää esitystä käsittelyn pohjasta.

Jos ajattelee tätä nykyistä tilannetta tästä eteenpäin, niin tietenkin hyvä tilanne olisi sellainen, jossa eurooppalaista verojärjestelmää harmonisoitaisiin jäsenvaltioiden päätöksillä, sellaisilla poliittisilla päätöksillä, joissa voitaisiin ottaa huomioon koko Euroopan yhteisöjen alueella veropohjan kestävyys ja eri intressiryhmien huomiot sillä tavalla, kuin perinteisesti normaalissa kansallisvaltiossa tapahtuvassa verojärjestelmien luomisessa on otettu huomioon yritysten kilpailukyky, julkisen talouden intressi, verojärjestelmien kannustavuus. Tilanne ei tietenkään tällä hetkellä näytä kovin hyvältä verotuksen osalta. Nykyisissä säännöksissä ja tulevassakin perustuslaissa, jos semmoinen joskus nyt tulee, niin kuin ed. Koskinenkin totesi, verotuksen kohdalla yksimielisyysvaatimuksesta pidetään kiinni.

Toisaalta jo nykyisissä olosuhteissa näistä kysymyksistä on herätelty keskustelua Eurooppa-neuvoston piirissä, olisiko mahdollista komission jollain tavalla linjata tuomioistuimen ratkaisua nimenomaan tämän taannehtivuuden osalta. Vaikka on ymmärrettävää ja hyvääkin, että osittain verojärjestelmiä harmonisoidaan, jos se tehdään järkevällä tavalla, niin nimenomaan näiden tiettyjen päätösten kohdalla, joihin ed. Uotilakin viittasi, jotka tulisivat tarkoittamaan kymmenien miljardien menetyksiä, jos päätökset tehdään taannehtivasti, herää nyt sitten kysymys jo Suomenkin intressistä ja koko unionin intressistä, siitä, mitä nämä tapaukset tarkoittaisivat ylipäätänsä julkisen talouden kestävyydelle ja Vakaus- ja kasvusopimukselle, joka ylipäätänsä ei tälläkään hetkellä voi kovin hyvin. Joten poliittisella päätöksenteolla olisi hyvä jollain tavalla pyrkiä ohjaamaan sitä, minkälaisia oikeuttamisperusteita tuomioistuin käyttää siinä vaiheessa, kun se tekee näitä ratkaisuja. Olen tainnut aikaisemminkin todeta tässä salissa ja myös suuren valiokunnan piirissä, että toivottavasti Suomi on aktiivinen niissä keskusteluissa, joita muun muassa Ruotsi on ollut herättelemässä näistä asioista.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan ihan aluksi kannattaa, mitä ed. Jari Koskinen esitti 4 §:stä eli että 4 § saisi sen muodon, mikä sillä on vastalauseessa 1.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, niin yleisesti oltiin sitä mieltä, että osinkoverohyvitys koskee ja voi koskea vain Suomesta saatuja osinkoja. Niin suuri yleisö, poliitikot kuin viranomainen olivat siinä uskossa, että veroa voidaan periä ulkomailta saadusta osingosta. Vielä muutama kuukausi ennen kuin EY-tuomioistuin antoi ratkaisunsa tässä Mannisen tapauksessa tuli viestejä Luxemburgista, että Suomi tulee voittamaan tämän jutun, eli voimme jatkossakin verottaa ulkomailta saatuja osinkoja. Mutta toisin kuitenkin kävi.

Kun verojaosto vieraili Luxemburgissa, yritimme kyllä selvittää, oliko tämä päätös yksimielinen vai oliko toisenlaista ratkaisua myöskin ilmassa. Meille annettiin ymmärtää, että tuollaiseen kysymykseen ei anneta selkeää vastausta, mutta ilmeistä ja puheista kävi kyllä ilmi, että aivan yhtä hyvin ratkaisu olisi voinut olla toisenlainen eli se, että veroa voisi pidättää ja periä ulkomailta saaduista osingoista. Mutta ratkaisu on tehty, ja se tarkoittaa sitä, että tuomioistuin katsoo, että Suomi on omalla lainsäädännöllään loukannut pääoman vapaata liikkuvuutta, ja sen takia me joudumme lainsäädäntöämme muuttamaan.

On myöskin otettava huomioon, että tämä EY-tuomioistuimen ratkaisu annettiin vastauksena korkeimman hallinto-oikeuden kysymykseen. Vireillä oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa tapaus Manninen, henkilö Manninen, joka oli tehnyt valituksen siitä, että hänen ulkomailta saaduista osingoistaan on mennyt veroa. Vero oli niinkin suuri kuin 9 euroa. Korkein oikeus pyysi siis lausuntoa EY-tuomioistuimelta, sai vastauksen ja teki ratkaisun: Manniselle palautetaan 9 euroa plus korot. Korkein hallinto-oikeus ei tietenkään mitään muuta tehnyt.

Tästä kuitenkin Verohallitus ja hallitus, maamme hallitus, vetivät sellaisen johtopäätöksen, että oma-aloitteisesti korjataan sitten kaikki virheellisesti toimitetut verotukset eli kaikille, joilla on ollut näitä osinkotuloja, riippumatta siitä, pyytävätkö he oikaisua, ovatko he pyytäneet oikaisua, oma-aloitteisesti palautetaan, mitä heiltä on veroa peritty. Tämä on tietenkin jollain lailla ymmärrettävää, mutta myöskin ristiriidassa yleisten periaatteiden kanssa. Esimerkiksi jos joku toi auton ulkomailta ja sitä verotettiin liian ankarasti, niin hän haki korkeimmassa hallinto-oikeudessa muutosta, valitus hyväksyttiin, rahat palautettiin, muttei se tarkoittanut sitä, että kaikkien niiden, joita oli verotettu väärin, verotusta ruvettaisiin oikaisemaan ja oma-aloitteisesti palauttamaan rahaa.

Mutta tässä tapauksessa on nyt hallitus valinnut tuon linjan, ja kun se on niinkin paljon julkisuutta saanut, on tietenkin aivan mahdotonta valita tässä tilanteessa jotain toista ratkaisua. Mutta halusin tämän sanoa, että olisi todella ollut mahdollista, ettei mitään olisi tehty, vaan niiden, jotka hakisivat muutosta, valituksia käsiteltäisiin ja palautettaisiin ne rahat. Jos niitä tulisi massoina, niin silloin olisi tietenkin tähän ratkaisuun, mihin hallitus on mennyt, voinut myöhemmin lähteä.

Oikeustapauksia, joissa on verotettu väärin, on noin miljoona kappaletta ja ne koskevat noin 200 000—300 000:ta ihmistä. Alkuvaiheessa oletettiin, että tämä tulee maksamaan valtiolle noin 190—200 miljoonaa euroa. Kun hallitus sitten pikkasen on asiaa miettinyt lain valmistelun yhteydessä, niin se on tullut siihen tulokseen, jos laki saa tämän muodon, että menetys on 50—60 miljoonaa euroa, mutta on kyllä asiantuntijoita, jotka väittävät, että summa voi nousta 230 miljoonaan euroon.

Onko tämä hallituksen esitys sitten hyvä? Minusta olisi kyllä voinut toimia niin kuin edustajat Uotila ja Sinnemäki esittivät, että tämä olisi takautuvasti ulottunut vuoteen 2000, niin että vuosi 2001 olisi vielä ollut mukana, jolta veroa palautettaisiin, ja miksi näin? Valiokunnan mietinnössä on kyllä perusteluja tällaiselle ajatukselle, ja olisiko Suomi ottanut riskiä, vaikka me olisimme näin menetelleet, että vain vuoteen 2000? Muutoshakemuksia on jo tehty vuosilta 1998, 1999 jne., ja korkein hallinto-oikeus olisi tietenkin niitä käsitellyt. Jos verovelvollinen olisi voittanut, niin valtion pitäisi palauttaa korkoineen, ja se korko on 0,5 prosenttia vuodessa eli aika vaatimaton. Eli riski olisi ollut aika pieni, vaikka me tyytyisimme tuohon vuoteen 2001, maksaisimme jälkikäteen 0,5 prosentin vuotuisella korolla korotettuna.

Ed. Koskisen esittämä muutos 4 §:ään merkitsee kyllä valtiolle ehkä tuollaista 20:tä, 30:tä, ehkä 40:tä miljoonaa euroa. Se, miksi kannatin sitä, vaikka olen sitä mieltä, että kannattaisi tästä selviytyä mahdollisimman pienellä rahalla, johtui yksinkertaisesti siitä, että oletan, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu tulee olemaan sellainen, että myöskin tytäryhtiöitten maksamat verot Suomeen huomioidaan, ja miksi sitten tämmöisessä äänestyksessä olla häviäjän puolella, (Ed. Sasi: Mistä sen tietää?) kun ratkaisu todennäköisesti tulee olemaan sellainen, että näitä veroja lasketaan hyväksi. — Kun ed. Sasi huusi, mistä sen tietää, onko häviäjän puolella, minä luulen, että ed. Sasi ajatteli, että äänestyksessä häviäjän puolella. Sitä minä en tarkoittanut, vaan minä toivon, että me olisimme äänestyksessä voittajien puolella, mutta jos minä hallituksen esitystä tukisin, olisin todennäköisesti häviäjän puolella. (Ed. Elo: Tai voittajan puolella!)

Mutta kaiken kaikkiaan tämä ratkaisu on nyt tällainen, ja täytyy todeta, niin kuin tässä aikaisemmin on todettu, että veropolitiikasta ei enää päätetä kansallisissa parlamenteissa. vaan se on siirtynyt EY-tuomioistuimeen. Minä haluan nähdä, mitä Saksassa tapahtuu, kun Marks & Spencerin ratkaisu tulee ja valtion kassasta maksetaan 50 miljardia euroa, englantilaiset 40 miljardia — sellaisia laskelmia on tehty — Ruotsissa muutamia miljardeja, puhumattakaan siitä Italian tapauksesta, jossa katsottiin, että eräs vero oli arvonlisäveron kaltainen vero, ja EY-tuomioistuin katsoi tämän yhteisölainsäädännön vastaiseksi, ja hintalappu oli 120 miljardia. Kun jokainen tietää, minkälainen talous on äsken mainituissa maissa Englantia lukuun ottamatta, niin ymmärtää, että jos ei kaaos ole kaukana, niin kuitenkin suuret ongelmat ovat erittäin lähellä.

Toinen varapuhemies:

Yleisen tietämyksen kannalta tässä totean vanhan tosiasian, että yleiskeskustelussa emme varsinaisesti noteeraa yksityiskohtaisia, pykäläkohtaisia, muutosesityksiä.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan yhteen asiaan: Täällä vasemmistoliiton ja vihreitten vastalause lähtee siitä, että olisi rajattu tämä takautus vuoteen 2001, kun sille on olemassa tiettyjä perusteita, niin kuin täällä on tullut esille. Mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että verovelvollisella on olemassa myös oikeuksia, joista yksi on muutoksenhakuoikeus. Tiedetään, että jos eduskunta päättäisi rajauksesta vuoteen 2001, niin verotoimistot täyttyisivät muutoksenhakuilmoituksista vuosilta 1999 ja 2000. Niitä on siellä nyt jo olemassa pieni pino, ja jos täältä tulee päätös, että 2001 on raja, niin sinne tulee valtava pino, koska se koskee myös niitä muutamaa sataatuhatta osakkeenomistajaa, joita on. Se olisi aikamoinen työ hallinnolle käsitellä ne kaikki yksityiskohtaisesti läpi, ja hallinnon pitää niihin muutoksenhakujuttuihin vastata aika nopeallakin aikataululla, koska sen jälkeen ihmiset voivat valittaa hallinto-oikeuteen jne. Siinä mielessä on minun mielestäni viisaampi valita tämä tie, että ulotetaan se sinne asti, mikä kansalaisilla normaalisti on muutoksenhakuoikeutta olemassa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani, jossa esitin perustelut sille, että tämä laki ulotettaisiin koskemaan vain vuotta 2001 ja sen jälkeistä aikaa, myönsin sen — tai ei siinä ollut edes mitään myöntämistä, koska se nyt on tosiasia — että tämä vastalauseen 2 mukainen esitys ei toki kumoaisi meidän kansallista muutoksenhakuaikaamme, mutta pidän kuitenkin periaatteellisesti hyvin tärkeänä sitä seikkaa, että me emme ulota tätä meidän yleislakiamme tästä asiasta sen pidemmälle kuin minä aikana on ollut käsitys siitä, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmä ei ole eurooppaoikeuden mukainen. Sitten aikanaan tietenkin nämä yksittäiset valitukset täytyisi käsitellä ja niistä omat ratkaisunsa tulisivat ja niihin sitten täytyisi reagoida.

Voi kuitenkin huomioida myös sen, että myös hallituksen esitys on sen tyyppinen, että sen eri kohdista voidaan tehdä valituksia. Tästä asiasta nyt yksinkertaisesti voidaan esittää erilaisia käsityksiä ja kansalaiset voivat myös muutosta hakea monessa eri kohdassa, joten tämä asia ei myöskään tässä hallituksen esityksen mallissa sillä tavalla ole taattu, että se olisi loppuun käsitelty, ja ed. Koskisen vastalausekin osoittaa yhden tien, missä luultavasti muutoksia tullaan hakemaan. Siinä mielessä vastalause ei ole pekkaa pahempi.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samoilla perusteilla tässä on kysymys siitä, pelätäänkö enemmän hallinnollista rasitetta ja niitä seurauksia, joita hallinnolle tulee näistä oikaisuvaatimuksista, kuin sitä, että yritettäisiin periaatteellisella tasolla pitäytyä mahdollisimman lyhyessä takautumisessa. Niin kuin täällä ed. Kallis totesi, ei ole aivan varmaa se, mikä tulkinta, sitten kun oikeusprosessit jatkuvat, tulee olemaan sitä 2001:tä edeltävältä ajalta. Tässä mielessä vastalauseessa on valittu tällainen tie, vaikka siihen sisältyy tämä odotettavissa oleva hallinnollinen rasite, minkä ed. Koskinen toi esiin.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on pidetty erinomaisen hyviä puheenvuoroja tästä hyvästä mietinnöstä. Erityisesti edustajat Koskinen ja Kallis toivat perustelut tähän vastalauseeseen 1.

Haluaisin ottaa sen piirteen mukaan tähän keskusteluun ja ajatteluun, että menestyäksemme maanosana, Eurooppana, Suomena pääomia tulee kohdella samalla tavalla. Pääoma hakeutuu sinne, mistä se saa parhaan mahdollisen tuoton. Tässä on paradoksaalista se, että kun me nyt viimeksi uudistimme verotustamme, niin se hyvä asia, joka 93 saatiin juuri avoir fiscalin käyttöönottamisella ja me saimme pääomaa tänne, tavallaan mureni, ja se mureni juuri siihen argumenttiin, että EY-tuomioistuin tulisi tekemään tällaisen päätöksen, jossa Suomi joka tapauksessa joutuu luopumaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmästään. Nyt tässä ratkaisussa mennään tietyllä tavalla taaksepäin. Elikkä se samanarvoisuuden hakeminen EY-tuomioistuimenkin näkökulmasta näyttää kuitenkin sitten suosivan sitä, että pääomien verotusta harmonisoitaisiin.

Ehdottomasti vastalause 1 on perusteltu ja oikeudenmukainen. Se nostaa hintaa, onko se siellä 200 miljoonassa yhteensä 56 miljoonan sijaan, mutta kuitenkin mielestäni konserniyhtiöitten maakohtaisista tyttäristä saadut osingot ovat aivan samoilla perusteilla verotettavaa tuloa kuin pelkän konserniemon tulot.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan yhteisön tuomioistuin on ottanut selkeän kannan 90-luvun puolivälissä, jossa se pyrkii ajamaan sisämarkkinaperiaatetta eteenpäin ja sillä tavalla muuttaa olennaisesti verotusta. Ehkä kaikkein merkittävin tapaus on, yllättävää kyllä koskien Suomea, tämä Mannisen tapaus, johonka tämä hallituksen esitys perustuu, että osingot pitää asettaa samaan asemaan riippumatta siitä, mistä ne saadaan. Nyt, kuten täällä on todettu, Marks & Spencerin tapaus on tulossa ja se mullistaa, voisi sanoa, yritysverotuksen Euroopassa kaiken kaikkiaan.

Kyllä nyt ollaan siinä tilanteessa, että oikeastaan poliitikkojen pitäisi kyetä tekemään ratkaisuja verotuksesta poliittisin päätöksin. Me emme saa mennä tilanteeseen, jossa tuomarit päättävät. Tosin tänään tiedotusvälineitten mukaan kuultiin aivan hämmästyttävä lausunto perustuslakivaliokunnassa, jossa eräs niin sanottu professori otti kantaa, että kun tuomioistuin ottaa jonkun kannan, niin lainsäätäjä ei voisi ottaa toisenlaista kantaa lainsäädännöstä, ja tietysti sehän ei ole demokratian periaatteiden mukaista. Tärkeätä on myöskin se, että puhutaan kansalaisten perusoikeuksista. Täytyy sanoa, että vasemmistoliiton ja vihreitten tapa suhtautua veronmaksajaan ei todellakaan kunnioita veronmaksajan perusoikeuksia. Jos veronmaksajaa on tuomioistuimen mukaan kohdeltu väärin, hänelle pitää antaa takaisin se vero, joka hänelle kuuluu.

Tässä suhteessa täytyy sanoa, että ed. Koskisen vastalause on hyvin tärkeä. Monet asiantuntijat kiinnittävät huomiota konsernikysymykseen, ja täytyy sanoa, että jos mennään vastalauseen 1 mukaisesti, todennäköinen lopputulos on se, että veronmaksajat saavat suhteellisen oikeudenmukaisen palautuksen, mutta jos mennään hallituksen esityksen mukaisesti, on todennäköistä, että näitä hakemuksia tulee, mennään jälleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Se saattoi jo muuttaa lopputulosta, mutta ehkä mennään vielä EY-tuomioistuimeen, ja olisi aika suuri vahinko, jos tämä koko ruljanssi joudutaan käymään vielä uudestaan, niin että kertaalleen korjataan niitä virheitä, mitä tässä hallituksen esityksessä on. Siitä syystä varmuuden vuoksi ja veronmaksajan perusoikeuksien toteuttamiseksi olisi tärkeätä, että ed. Koskisen esittelemän mallin mukaisesti edettäisiin.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tästä keskustelusta on saanut vähän sen kuvan, että kaikki verotus olisi jotenkin EY-tuomioistuimen päätettävissä. Kysymys on vain tietyistä välillisistä veroista, kuten tässä tapauksessa osinkoverotuksesta; autovero meillä oli pari vuotta takaperin; alkoholivero tuli ikään kuin epäsuorasti, se ei tullut EY-tuomioistuimen kautta.

Haluan korostaa tässä yhteydessä, niin kuin me kaikki tiedämme ja toivottavasti tiedämme, että tuloverotus on kuitenkin asia, joka päätetään jokaisessa jäsenmaassa erikseen. Siellä on valtavia eroja, otetaan nyt ääripäänä vaikka Ruotsi ja Viro. Ruotsin pääministeri Göran Persson minun mielestäni on aivan oikein todennut sen, että ei Ruotsin kannata pitää korkeata verotusta, jotta voitaisiin sitten tukena antaa tämä raha Virolle, joka pitää nyt 26 prosentin tasaveroa kaikille tuloverotuksessa ja aikoo sen laskea 20 prosenttiin.

Puhemies! Mitä sitten tulee yhtiöverotukseen tai pääomaveroon, ne ovat myös jokaisen jäsenmaan itse päätettävissä. Lopuksi haluan vain todeta, että aika kevyesti nyt kokoomus, joka kuitenkin on tuollainen, miten sanoa, taloutta ymmärtävä puolue — siellä on vuorineuvosta ja muuta nytkin paikalla — sanoo, että se on nyt vähän sama valtion kannalta, onko se 200 miljoonaa vai 50 miljoonaa euroa. Ed. Lahti, 150 miljoonaa euroa on vanha miljardi markkaa. Se on paljon rahaa.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi varmasti hyvä, että ed. Elo heräisi siihen todellisuuteen, että tällä hetkellä EY-tuomioistuimen ratkaisut voimakkaasti muokkaavat myös välitöntä verotusta, mitä nimenomaan yritysverotus on. Nämä päätökset, joita täällä on kuvailtu, ja ne asiat, jotka ovat tällä hetkellä ratkaisussa tuomioistuimessa, vaikuttavat jäsenvaltioiden yritysverotukseen eli välittömään verotukseen.

Omassa puheenvuorossani totesin, että EU-politiikka ja EU-maailma vaikuttavat verotukseen monella tavalla. Se on vaikuttanut alkoholiverotukseen välillisesti, autoverotukseen se on Suomessa myös vaikuttanut, mutta yritysverotuksen osalta kysymys on välittömästä verotuksesta. Tuomioistuin ja sen ratkaisut ovat muovanneet sitä ja tulevat muovaamaan sitä merkittävästi. Tämä on tällä hetkellä todellisuus.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mikä on tällä hetkellä todellisuutta, ed. Sinnemäki, siitä meillä on vähän erilainen kuva. Kyllä esimerkiksi jos ed. Sinnemäki myöskin todennäköisesti tuntee Viron yhtiöverojärjestelmän, se on hyvin ei-läpinäkyvä, se on hyvin erikoinen järjestelmä, enkä usko, että esimerkiksi Ruotsi ja Viro kovin nopeasti tulevat tuloverotustaan tai yhtiöverotustaan harmonisoimaan.

Puhemies! Jos ajattelee sitä, mitä nyt Euroopassa on tapahtumassa, minun veikkaukseni on kyllä se, että verotuksessa tullaan kulkemaan merkittävästi eri suuntaan. Se on toinen asia, mikä EY-tuomioistuimen päätösvalta on, niin kauan kuin tietyt verosäännökset ovat olemassa, ja varmasti siellä on päätösvaltaa, mitä me poliitikot täällä valitamme. Mutta kerran vielä, kyllä perustuslaki on nyt menossa siihen suuntaan, että myös monet asiat Euroopassa tulevat kulkemaan uuteen suuntaan.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä varmasti erottaa se, mitkä ovat ikään kuin nimelliset verokannat eri jäsenvaltioissa esimerkiksi yritysverotuksessa. EY-tuomioistuimen ratkaisut koskevat enemmän niitä kysymyksiä, mikä on se sallittu veropohja, ja veropohjan merkitys siinä, mitkä ovat todellisuudessa sitten ne verotuotot, joita on mahdollista kerätä, voi usein olla huomattavasti suurempi kuin se nimellinen veroprosentti. Enemmänkin nämä tuomioistuimen ratkaisut kohdistuvat veropohjaan, mutta veronsaajan näkökulmasta ne voivat olla merkittävämpiä kuin kysymykset siitä, minkälaisilla veroprosenteilla ollaan liikkeellä.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvä kollegani, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi sanoi minusta mielenkiintoisen lauseen, että veronmaksajilla on perusoikeuksia, ja puhuisin tässä vähän vihreiden demokratianäkemyksestä, mikä on ed. Sinnemäen vastalauseen taustalla, että perusoikeuksia on kansalaisella ja veronmaksajalla on tietysti oikeuksia.

Tämä vihreiden näkökulma tässä vastalauseessa lähtee montesquieulaisesta vallan kolmijako-opista, joka tuntuu todella nykypäivän Suomessa unohtuneen, jos vaikkapa katsoo tätä hallituksen eilistä lakiesitystä rajavartijalakkokiistassa. Mutta tämä vihreiden vastalausehan lähtee juuri siitä logiikasta, että EY-tuomioistuimella on tietty toimivalta ja sitä pitää noudattaa, mutta valtiovallan ei pidä ennakoida eli ikään kuin laajentaa tätä palautusoikeutta aikaan, joka oli ennen tuomioistuimen päätöstä. Siinä nimenomaan, jos mentäisiin tähän logiikkaan, jota ed. Koskinen edusti, poliittinen valta luovuttaisi sellaista poliittista valtaa tuomioistuimelle, joka vallan kolmijako-opin mukaan ei sille kuulu. Sillä tavalla kyllä uskon, että veronmaksajakin kuitenkin pohjimmiltaan ja ensisijaisesti on kansalainen ja ymmärtää, että valtiossa, jossa on tätä kansalaisten ja demokratian perusturvaa, jossa eri valtioelimet tunnustavat toisen aseman eivätkä riko sitä, on hänelle kuitenkin pysyvämpi turva kuin on satunnainen tai ennakoimaton veronpalautus, minkä varaan hän ei ole voinut elämäänsä laskea.

Sinänsä on hyvin mielenkiintoinen tilanne, mistä ed. Kallis ja ed. Elo puhuivat, ja muutkin, että tällä hetkellä tämä EU:n verokehitys on tilanteessa, missä häntä heiluttaa koiraa eli tuomioistuin päättää (Puhemies koputtaa) EU:n olennaisesta sisältöpolitiikasta. Todella toivon, että saamme perustuslain kuntoon, jolloin kehittämisvastuu siirtyy jälleen poliittisille elimille.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä hieman tuomioistuimen kautta tapahtuvasta verotuksen harmonisoinnista. Sanotaan, että harmonisointi on itse asiassa tässä kohtaa hieman väärä termi, koska kysymys ei ole suinkaan siitä, että niiden maiden, joissa on matalat verokannat, ja niiden maiden, joissa on korkeat verokannat, välille löydettäisiin ikään kuin joku välittävä ratkaisu, joku puolivälin ratkaisu, vaan itse asiassa nämä tuomioistuimen ratkaisut ovat sellaisia, jotka järjestään kaikki rapauttavat eurooppalaista veropohjaa, pienentävät esimerkiksi niitä tuottoja, joita jäsenvaltiot keräävät yritysverotuksella, ja sillä tavalla itse asiassa kysymys on eurooppalaisen veropohjan pienentämisestä näissä tuomioistuinratkaisuissa. Kun nämä isot ratkaisut ovat koskeneet lähinnä yritysverotusta, se tulee omalta osaltaan asettamaan paineita sille, että suurempi osa verotuotoista tullaan keräämään pieni- ja keskituloisten tuloverotuksella, koska pieni- ja keskituloiset palkansaajat ovat niitä, jotka eivät kovinkaan helposti liiku rajojen yli, kuten pääomat liikkuvat. Siinä mielessä tämä kehitys on mielestäni huonoa.

Kuten ed. Sasi mielestäni hyvin totesi ja täällä monet muutkin ovat ottaneet sen kannan, olisi parempi, jos poliittisilla päätöksillä tehtäisiin verojärjestelmiä, koska kun nämä ratkaisut tulevat valitusten perusteella ad hoc -tuomioistuimesta, niin silloin ei ole ketään, joka katsoisi sitä kokonaisuutta, miten esimerkiksi palkansaajien, yritysten ja kulutuksen kesken jakaantuu se verotaakka, mistä valtiot verotulonsa keräävät. Tuomioistuimen ratkaisut ovat sellaisia, että niistä ovat esittäneet huolensa myös yritysmaailman edustajat, koska tällaisella ikään kuin kapeakatseisella perusvapauksien tulkinnalla voidaan saada aikaiseksi sellaisia verojärjestelmiä, jotka eivät itse asiassa ole hyviä edes yritysmaailman näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Ed. Sasille olisin halunnut todeta, että ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Pyydän puhujaa siirtymään puhujakorokkeelle.

Puhuja:

(korokkeelta)

Arvoisa puhemies! Ei se nyt ole mikään ongelma, vaikka ed. Sasi ei kuuntelisi tätä puheenvuoroa, koska viestini kohdistuu kuitenkin myös kansalaisille.

Olisiko tämä vastalause sellainen, että ei oteta huomioon veronmaksajan näkökulmaa? Mielestäni ei. On totta, että totta kai on tärkeää, että kansalaisilla veronmaksajina on olemassa relevantit valituskeinot, mutta mielestäni tässä tapauksessa niitä ihmisiä, jotka ovat maksaneet ulkomailta saaduista osingoista vaikka vuonna 98 jonkin veron ja vaikka sitä ei nyt automaattisesti palautettaisi heille, ei kohdeltaisi väärin. Mielestäni he ovat ostaneet osakkeensa, maksaneet veronsa, eläneet siinä verojärjestelmässä, mikä silloin on ollut, ja ei ole kysymys siitä, että heitä tai heidän oikeuksiaan nyt poljettaisiin, vaikka tätä taannehtivuutta ei ulotettaisikaan niin pitkälle kuin hallituksen esityksessä tehdään. Pikemminkin uskoisin siihen näkökulmaan, jonka ed. Krohn esitti täällä, että monet näistä palautuksensaajista, jos he punnitsisivat tätä kokonaisuutta, niitä veromenetyksiä, joita tästä koituu, saattaisivat hyvinkin valita sen, että näillä 60 miljoonalla eurolla tehtäisiin niitä yhteiskunnallisia uudistuksia, joita 60 miljoonalla eurolla nyt saadaan aikaiseksi.

Mitä tulee veronmaksajan näkökulmaan, niin ehkä tämä Mannisen valitus, jonka sisällön ed. Kallis täällä hyvin kuvaili, ja se 9 euron palautus, johon Manninen on oikeutettu tämän ratkaisun perusteella, kertovat siitä, että tässä valituksessa tietenkin on kysymys siitä prosessista, jolla halutaan ajaa verojärjestelmän muutoksia EY-tuomioistuimen kautta, eli tämä alkuperäinen liikkeellepaneva voima ei suinkaan ole ollut veronmaksaja, jota törkeästi ja väärin on kohdeltu, vaan enemmänkin halu tämän tuomioistuimen kautta muuttaa suomalaista verojärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Tulemme varmasti kaikki mielenkiinnolla odottamaan sitä, mikä tulee olemaan lopullinen ratkaisu tässä Marks & Spencer -tapauksessa. Jossain vaiheessa eurooppalaista talouspolitiikkaa on keskusteltu Marx & Engels -pohjalta ja nyt on siirrytty Marks & Spencer -aikakauteen.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Lahdelle. Hän totesi, että pääoman vapaan liikkuvuuden oloissa pitää kohdella ihmisiä, osakkeenomistajia, osingonsaajia jne., tasavertaisesti maan rajoista riippumatta. Se on ihan oikea periaate, ja siihen suuntaan pitää mennä. Mutta se on pikkasen eri asia, kun ajatellaan tästä hetkestä eteenpäin, kuin se, että katsotaan vajaat kymmenen vuotta taaksepäin ja lähdetään siitä, niin kuin ed. Sinnemäki totesi. Ne veropäätökset on tehty niissä oloissa, siinä todellisuudessa, niillä veropohjilla, markkinat ovat eräällä tavalla diskontanneet sen todellisuuden, mikä silloin vallitsi, ja ihan oikeasti se tulo, mikä nyt palautuksena näille, varsinkin ennen vuotta 2001 olleille osingonsaajille, tulee, on todella ylimääräistä tuloa ja voittoa.

Mitä tulee sitten kokoomuksen linjaan yleensä, niin muistelenpa tässä, kun kokoomuksen tuleva presidenttiehdokas Sauli Niinistö oli valtiovarainministeri. Kyllä silloin hän viimeiseen asti pisti hanttiin, tuli sitten uudistuspaineet tai sellaiset paineet, joissa Suomen valtio joutuu maksumieheksi EU:n kautta tai EY-tuomioistuimen kautta, kyllä ministeri Niinistö viimeiseen asti pyrki säästämään valtion rahaa. Tässä mielessä nähtävästi jonkinlaista käyttäytymismuutosta on tapahtunut.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun niin monesti tässä salissa on sanottu, että poliitikkojen pitää päättää verotuksesta eikä EY-tuomioistuimen, niin ollaan liikuttavan yksimielisiä, että näin tulisi olla. Mutta meidän pitäisi myöskin ymmärtää, että jos on pääoman vapaa liikkuvuus ja verotus Euroopan unionin sisällä tehdään vain yksimielisellä päätöksellä ja esiintyy myöskin verokilpailua, niin se tulee johtamaan siihen, että pääomatulovero putoaa nollaan, se putoaa nollaan, koska pääoma saa vapaasti liikkua ja aina löytyy maa, joka houkuttelee pääomaa maahansa alhaisella verolla. Jos me haluamme miettiä, ja minun mielestäni Euroopan unionissa päätöksentekijöitten pitäisi kyllä miettiä näitä kansallisia etuja ja jopa uskaltaa puuttua siihen pääoman vapaaseen liikkuvuuteen. Jos me emme siihen puutu, niin lopputulos tulee olemaan ei tämän eduskuntakauden aikana mutta, uskallan väittää, viiden kuuden vuoden sisällä se, että pääomia ei ollenkaan veroteta. Onko tämä hyvä ratkaisu? Sehän tulee merkitsemään sitä, että pääomarikkaat maat hyötyvät, pitää ottaa veroa muualta, ja se muu on sitten se, joka koskee ennen kaikkea työtä ja kulutusta.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kysytty, mikä on tässä kokoomuksen linja tai onko se muuttunut. Ei varmaan ole muuttunut, kysymyshän on erillislaista. Jos nähdään selvästi, että tässä on yksi heikko kohta, joka todennäköisesti tulee pettämään, niin samalla tässä erillislaissa pitäisi ottaa sekin huomioon eli sen takia tämä konserniyhtiöasia pitäisi tässä samassa yhteydessä ratkaista.

Kyllä meille olisi käynyt sellainenkin ratkaisu, että ylipäätään ei olisi palautettu mitään, jos se olisi ollut mahdollista. Mutta koska se ei ole mahdollista ja joudutaan palauttamaan, niin palautetaan nyt sitten kerralla kaikki kuntoon, ettei tarvitse enää toista kertaa täällä eduskunnassa tätä käsitellä. Jos ajattelee sitten yksittäisiä osakkeenomistajia, tuleeko tämä kaikille yllätyksenä, niin väitän, että sellainen osakkeenomistaja, joka on 90-luvun puolivälissä sijoittanut vaikkapa suomalaisiin pankkiosakkeisiin, ei voinut silloin kuvitella, että jossain vaiheessa pääkonttori siirtyykin Ruotsiin, jolloin joutuukin maksamaan siitä osingosta veroa, vaan se osakkeenomistaja on voinut kuvitella, että edelleen on voimassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmä ja osingoista ei mene kaksinkertaista verotusta, jolloin siinä mielessä kaikki ei ole ihan pelkästään yllätystä, mikä on tullut niille ihmisille.

Vielä lopuksi, kun täällä puhutaan vuodesta 2001 ja aikarajasta, niin minusta on syytä muistaa, että sitä pidetään oikeusoppineiden tai vero-oppineiden mielestä jonkin näköisenä käännekohtana, mutta eihän sitäkään kukaan voi varmaksi sanoa, koska ennen vuotta 2001 kukaan ei ollut testannut tuomioistuimessa sitä, mikä on tämä suhde pääomien vapaaseen liikkuvuuteen ja näihin erilaisiin verojärjestelmiin, eli ei ollut aiempaa ratkaisua. Jos joku olisi tehnyt valituksen aiemmin, vaikka 2000, tilanne olisi ollut toinen, silloin olisi joku toinen vuosi. Siinä mielessäkin meistä on loogista se, että ulotetaan tämä sen mukaan, mikä Suomessa on muutoksenhakuoikeus, ja palautus sen viiden vuoden perusteella.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Kun ed. Kallis täällä esitti minun mielestäni lähinnä oman visionsa siitä, mitä maailmassa tulee tapahtumaan verotuksen osalta, eli pääomat, jotka liikkuvat vapaasti, olisivat pääasiassa verottomia ja työtä verotettaisiin, niin tämäntapaiseen kehitykseen en itse usko. Jos katsotaan Suomea tällä hetkellä ja varsinkin ennen kuin osinkoja alettiin verottaa, niin Suomihan on ollut varmaan eräs edullisimmista maista koko Euroopassa, ottaen vaikka sitten huomioon sen verotuspohjan, mitä verotetaan, mutta joka tapauksessa Suomi on ollut pääomien luvattu maa ja täällä todella pääomia on erittäin lievästi verotettu. Myyntivoittoja on sen sijaan verotettu jonkin verran rankemmin. Tämä on perustunut meidän avoir fiscal -järjestelmäämme ja sitten alhaiseen yhtiö- ja pääomaveroon.

Kun sitten katsoo Suomea ja monia muita maita Yhdysvaltoja myöten, siellä esimerkiksi osinkoja verotetaan progressiivisen verotuksen pohjalta ja osingot tulevat muiden tulojen päälle, ed. Kallis, ja se on se maa, joka on ilmeisesti ainakin kapitalismin luvattu maa. Voi olla kyllä, että olen väärässä ja Suomi onkin se kapitalismin luvattu maa.

Bjarne Kallis /kd:

Herra puhemies! Hyvä, että ed. Elo lopetti puheenvuoronsa "voi olla, että olen väärässä". Minä toivon, että te olisitte oikeassa. Minä toivon, että te olisitte oikeassa, mutta minä pelkään, että minä olen oikeassa ja te väärässä, koska miksi ei olisi pääomamarkkinoilla verokilpailua? Miksi se pääoma ei hakeutuisi sinne, mistä se saa suurimman hyödyn? Ei pääoma tunne mitään rajoja. Pääoma hakeutuu sinne, mistä suurin tuotto tulee. Jos sitä ei jossakin maassa veroteta ja jossakin toisessa maassa verotetaan, niin kyllähän se sinne ensin mainittuun hakeutuu. Se, että EY-tuomioistuin teki tämän ratkaisun, tulee myöskin johtamaan siihen, että suomalaiset ostavat entistä enemmän osakkeita ulkomailta, koska niitä verotetaan samalla lailla kuin suomalaisia osakkeita. Aikaisemmin ostettiin Suomesta, koska niitä ei verotettu ja ulkomailta saatuja osinkoja verotettiin. Verokilpailu johtaa siihen, että pääomatuloveroja alennetaan, kunnes tullaan nollaan.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle haluaisin päivittää Yhdysvaltojen osinkojen verotusjärjestelmää, siellä on muutettu sitä. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa osingoista maksetaan pääsääntöisesti noin 15 prosentin vero. Nykyisen Yhdysvaltojen presidentin kaudella nimenomaan on luovuttu siitä entisestä järjestelmästä, jossa osinkotulo tuli myös palkkatulon päälle ja sitä verotettiin progressiivisesti.

Ed. Kallis mielestäni ehkä analysoi paremmin niitä riskejä, mitä tähän sisältyy, että ei pystytä tekemään yhteisiä päätöksiä ja pääomat liikkuvat vapaasti, että se nimenomaan sisältää riskin siitä, että pääomia verotetaan entistä vähemmän. Kuitenkaan verotushan ei ole ainoa kysymys, joka vaikuttaa siihen, mihin pääoma sijoittuu. Totta kai silloin kaikki erilaisten valtioiden muutkin tekijät tulevat huomioon, joten ehkä ed. Kalliksen näkemys tuossa mielessä on hieman kapea, mutta ehkä siitä sitten jossain yleisemmässä keskustelussa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tässä asiassa olen ed. Sinnemäen kanssa samaa mieltä. Eihän kysymys ole siitä, että kun pääomat liikkuvat, niin kuin ne, ed. Kallis, liikkuvat jo tänä päivänä vapaasti, pelkästään se ratkaisisi, miten niitä verotetaan. Totta kai se, kuinka paljon pääomat tuottavat, mikä niiden tuotto on markkinoilla, ratkaisee hyvinkin paljon. Tässä suhteessa eri maat ovat hyvin erilaisessa asemassa tällä hetkellä, niin kuin ed. Kallis varmasti ehkä paremminkin kuin minä tietää nämä asiat.

Mitä tulee, puhemies, vielä osinkojen verotukseen Suomessa, mehän tiedämme, että tänä vuonna ennakkoveroon tulee 15,5 prosenttia osingoista, ensi vuonna 19,5 prosenttia. Väitän, että se on edelleenkin yksi maailman alhaisimmista veroprosenteista, niin että ei Suomessa nyt niin kamalasti olla kuitenkaan verottamassa. Jos antaa sen kuvan, että Suomi olisi pääomien verottamisen kannalta jotenkin kovin raskas maa, niin se ei pidä paikkaansa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama sana ed. Elolle. Minä en puhunut tästä päivästä vaan minä puhuin tulevaisuudesta. Siis tänä päivänä me verotamme lievemmin kuin moni muu Euroopan unionin maa, mutta kyllä tämä tulee johtamaan siihen, että muut maat, jotta pääoma pysyisi siinä maassa, jotta maan kansalaiset sijoittaisivat omiin osakkeisiin, alentavat veroa. Kyllähän täälläkin keskustellaan siitä ja verrataan, minkälainen on verotus Ruotsissa, meidän pitää alentaa, kun Ruotsissa on näin; Ruotsissa verrataan Saksaan, meidän pitää alentaa, jotta me olisimme kilpailukykyisiä. Näin tämä kiertää, ja se kiertää aina vaan alaspäin.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti totean kuitenkin ed. Elolle, että pidän positiivisena, että hän on ainoana hallituspuolueen edustajana osallistunut tähän keskusteluun näin merkittävän lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä.

Yleiskeskustelu päättyy.