Ola Rosendahl /r:

Värderade fru talman! Vår bokföringslag är relativt ny. Den trädde i kraft den 31 december 1997. Reformen avsåg då att snabbt ta i bruk de bestämmelser som medlemskapet i EU krävde. Tyvärr är EU-direktiven utarbetade främst för storföretagens behov, vilket gjorde att man inte då i tillräcklig grad beaktade de möjligheter som ges till undantagsbestämmelser för små företag. Avsikten med den proposition som legat som grund för behandligen i ekonomiutskottet var just att revidera lagen med tanke på de mindre företagens behov.

Gränsdragningen enligt vilken ett företag skall klassas som litet har varit föremål för diskussion i utskottet. Härvid har utskottet gått något längre än regeringen gjort i sin proposition. I fråga om andra lättnader som tillåts enligt EU-direktivet följer betänkandet regeringens proposition men understryker behovet av en total revision av bokföringslagstiftningen. Utskottet vill också påskynda totalrevideringen av bokföringslagen.

Valiokunta ei ole tehnyt muita kuin teknillisluonteisia muutoksia lakitekstiin, lähinnä tilintarkastuslain 26 §:ään koskien tilintarkastajan velvollisuuksia silloin, kun hän eroaa kesken toimikauden. Oleelliset valiokunnan muutokset koskevat siis pienten yritysten raja-arvoja, jotka esitetään asetusluonnokseen.

Tarkoituksena on, että suomalaiset osakeyhtiöt asetetaan tasavertaiseen asemaan eurooppalaisten kilpailijoidensa kanssa tilinpäätösinformaation kannalta. Raja sille, milloin pitää toimittaa tilintarkastus ja valita hyväksytty tilintarkastaja, jää nykyiselle tasolleen. Asetuksen säännökset siitä, milloin kirjanpitovelvollisen sallitaan laatia niin sanottu lyhennetty tuloslaskelma, on hallituksen esityksessä sidottu samaan yrityskokoon. Tämä raja koettiin kuitenkin alhaiseksi, joten valiokunta nosti näitä raja-arvoja jonkin verran. Tilinpäätösdirektiivi sallisi kuitenkin huomattavasti korkeampia raja-arvoja, esimerkiksi henkilökunnan osalta jopa kymmenkertaisen määrän.

Yhdyn siihen, että lyhennetyn tuloslaskelman salliminen kilpailumielessä on tärkeä ja merkityksellinen asia. EU-direktiivissä annetaan jäsenvaltioille jopa oikeus vapauttaa tähän pienyritysryhmään kuuluvat kirjanpitovelvolliset tuloslaskelman julkaisemisesta, kun meillä siis annettaisiin mahdollisuus julkaista tuloslaskelma lyhennettynä. Tuloslaskelma, muuttuvien kulujen koostumus, jäisi piiloon yrityksen kilpailijoilta. Esitettäisiin siis vain yrityksen bruttotulos sekä henkilöstökulut, poistot ja muut kulut liikevoiton laskemiseen.

Liitevaatimusten laajuuden kannalta kirjanpitolain 3 luvun 9 §:n 2 momentin raja-arvot ovat ratkaisevat. Lakiesitys sisältää nämä maksimimäärässään. Tämä tarkoittaa sitä, että pienyritysten määritelmän raja-arvot tältä osin nousevat kaksinkertaisiksi. Pääasia on, että suomalaiset yhtiöt asetetaan yrityskokoonsa nähden tasavertaiseen asemaan kilpailijoihinsa nähden tilinpäätösinformaation laajuuden kannalta.

Värderade fru talman! EU-direktivet kräver inte heller att förfallna, men ännu obetalda skatter meddelas i bokslutet. Utskottet har därför uppmärksammat regeringens förslag att vid bokslutstidpunkten obetalda, men förfallna skatter skulle anmälas i bokslutsnoterna. Utskottet finner det viktigt om bestämmelsen eventuellt tas med i förordningen att det ges akt på konsekvenserna så att eventuella missförhållanden åtgärdas. Bland annat bör en precisering ske huruvida endast inhemska skatter och avgifter avses. Meddelandet har ingen betydelse för beskattaren men kan ha betydelse för bolagets kunder.

Slutligen upprepar jag ännu att det är önskvärt med en totalrevision av bokföringslagstiftningen, där man även i tillräcklig grad beaktar de mindre företagens behov.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen idea on oikean tyylinen eli siis on pyritty helpottamaan pienten kirjanpitovelvollisten toimia. Tämä tapahtuisi lähinnä siten, että pieni kirjanpitovelvollinen saisi jättää laatimatta toimenpidekertomuksen eräissä tapauksissa, eräistä tilinpäätöksen liitetiedoista luovutaan, ja pienet yritykset saavat laatia tuloslaskelmansa lyhennettynä. Nämä kaikki ovat sinällänsä hyvin puollettavia asioita. Kuten äskeisestä ed. Rosendahlin puheesta ilmeni, valiokunta vielä laajensi näitä rajoja, joissa määrissä sitten esimerkiksi lyhennetyt tuloslaskelmat voidaan antaa. Tällä tavalla haluttiin varmistaa se, että suomalaiset yritykset eivät joudu heikompaan kilpailuasetelmaan muihin EU-maiden yrityksiin verrattuna. Tämän puolen esityksistä voi kovinkin hyväksyä.

Haluaisin lähinnä keskittyä yhteen probleema-alueeseen, joka kuitenkin sisältyy esitykseen. Se on erääntyneitten verojen ja veronluonteisten maksujen ilmoittaminen liitetietona, jota pidän varsin problemaattisena. Esityksessä perustellaan verojen liitetietona tuomista lähinnä sillä, että sillä olisi harmaata taloutta ehkäisevä vaikutus. Tähän valiokunta esitti varsin suuren kyseenalaistamisen. Esimerkiksi asiantuntijana olleen verottajan mukaan heille ei ole sillä varsinaisesti merkitystä, koska heillä ne tiedot ovat olemassa jo muutenkin. Seikkoja, jotka tulevat esille, kun ruvetaan veroja ja veronluonteisia maksuja ilmoittamaan erikseen liitetietoina, on esimerkiksi se, että tällöin verot nousevat erilaiseen asemaan muista velkojista poiketen. Maksunsaantijärjestyksessä verot asettuvat muitten edelle.

Tilintarkastajan kannalta tilanne on myös varsin ongelmallinen, koska tilintarkastuksessahan tilintarkastaja varmistaa tilinpäätöksen tietojen oikeellisuuden. Toisaalta viranomaisella on salassapitovelvollisuus, joka estää luovuttamasta verotusta koskevia tietoja, joten tilintarkastaja laitetaan tässä varsin problemaattiseen tilanteeseen.

Täsmennystä vaativia ovat myös ne asiat, joita myös valiokunta edellytti, esimerkiksi käsite, mikä on vero. Luetaanko ennakkoperintä veroksi? Kirjanpidossa tämä käsitellään sivukuluina, mutta kuinka se tässä tulee tapahtumaan? Ongelmallista on myös se, että koska tieto koskisi myös konsernitilinpäätöksiä, tällöin tätä ei rajata vain Suomeen, vaan tulisi myös tieto eri maissa sijaitsevista tytäryhtiöistä ja niitten veroista ja veronluonteisista maksuista, mikä on varsin problemaattinen kysymys. Kaikkinensa erä tulisi olla tilinpäätösinformaationa suoranainen luottotietoinformaatio. Ongelmana olisivat tietysti myös valituksen alla olevat verotuksen erät ja se, kuinka niihin suhtauduttaisiin.

Haluan korostaa sitä mietinnön kohtaa, jossa valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus, mikäli tämä säännös otetaan mukaan, tarkoin seuraa säännöksen seurausvaikutuksia ja puuttuu mahdollisiin epäkohtiin, koska tässä on varsin paljon kyseenalaisia kohtia.

Lopuksi haluaisin todeta sen, voi sanoa, varmaan monien kirjanpitovelvollisten haikean pyynnön, että jatkuvat muutokset kirjanpitoon ja tilinpäätöstietoihin saisivat pikkuhiljaa loppua. Viime aikoina varmaan menestyneimpiä ovat ohjelmistosuunnittelijat ja ohjelmistojen päivittäjät ja konsultit, jotka ovat saaneet varmasti töitä kaikkien näitten muutosten jälkeen. Voitaisiin saada sellainen kirjanpitolaki, joka tulisi pysymään käytössä pitemmän aikaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin äsken kuulluissa puheenvuoroissa on todettu, valiokunta on miettinyt tätä asiaa aika pitkälle yrittäjän näköalasta. Siinä mielessä täytyy hattua nostaa, mikäli hattu mukana on, valiokunnan jäsenille, että on nähty ymmärtämystä tässä asiassa lähinnä sen tarpeettoman aineiston kokoamisen ja lähettämisen osalta, mikä liittyy tilinpäätöstietojen julkistamiseen ja niitten julkikelpoisuuteen, koska kuitenkin on niin, että omakohtaisestikin asian ymmärrän ja tiedän, että silloin, kun kilpailijalla on kovat toimenpiteet tehdä jotakin vahingoittavaa yrityksen kohdalla, nämä tiedot kiinnostavat erinomaisen paljon. Kun tämmöisen saanti on niin selvää ja aukotonta tässä asiassa, tältä osin on menty ehkä aivan oikean tyyppisiin rajoihin. Valiokunta on käyttänyt harkintavaltaa, ja mielestäni nämä lukemat olisivat voineet olla vähän suurempiakin, koska eurooppalainen käytäntö sen mahdollistaa.

Niin kuin ed. Lintilä totesi, aika pitkälti ajatus, että harmaata taloutta voitaisiin tällä lailla tutkia ja tilkitä, on täysi mahdottomuus, koska käsittääkseni ei ole olemassa semmoista ohjetta eikä direktiiviä, millä harmaan talouden kirjanpito normitetaan ja tehdään ja saatetaan julkaisukelpoiseksi. Niin kuin mietinnössä todetaan, harmaa talous kulkee aivan eri reittejä. Se peitetään erikseen eikä tällä siihen päästä menemään.

Valiokunta on tehnyt hyvän mietinnön, ja, rouva puhemies, toivon vielä, että tämä, mitä toiveenomaisesti sisällössä sanotaan, sisältyy myöskin asetukseen virkamiesten tulkintaan sen näköisenä, että tämä johtaa yrittäjän aseman vahventumiseen ja parantumiseen Suomen maassa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lintilä totesi puheenvuoronsa lopussa, että toivottavasti kirjanpitolakia jatkossa tehdään harkiten. Hallituksessa valmistellaan kirjanpitolain kokonaisuudistusta. Toivottavasti se valmistellaan niin huolellisesti, että ei joka puolen vuoden päästä kirjanpitolakia auki revitä.

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnassa nostettiin esiin myös kirjanpidon tekoaika. Hallituksen esitys lähtee siitä, että kirjanpitoa voi periaatteessa olla neljä kuukautta tekemättä. Jos ajatellaan ihan toimivuutta yritysmaailmassa, mielestäni kaksi kuukautta on sellainen aika, jonka sisällä kirjanpito tulisi tehdä. Nyt käsittelyssä oleva laki on osa hallituksen yrittäjyyspakettia. Jos tällä esityksellä pyritään byrokratian purkutalkoisiin, tämä on väärän suuntainen liike.

Erityistä keskustelua käytiin myös verojen ja veronluonteisten maksujen ilmoittamisesta tilinpäätöksessä, mikäli niitä sillä hetkellä vielä on erääntyneinä. Tämä aiheutti keskustelua nimenomaan siltä osin, että velkojat pistetään taas kertaalleen eriarvoiseen asemaan. Onhan verot kertaalleen saatettu samanlaiseen asemaan muiden velkojen kanssa. Tässä on syytä nyt toivoa, että virkamiehet ja hallitus asetuksessa eivät määrää näitä veroja ilmoitettaviksi.