Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! On tavallaan helppo jatkaa, tavallaan
tyhjä jatkaa tämän ed. Kankaanniemen
puheenvuoron jälkeen, kun tavallaan odotin, että hän
olisi tyhjentänyt koko pajatson, mutta toisaalta jäi
vaikutelma, että hän vaan käsitteli pintapuolisesti
silitellen, jopa näki tämän hallituksen
onnettoman esityksen hyvänä.
Mutta mitä tulee tähän sisältöön,
niin jatkaen ed. Kankaanniemen pohdintaa tässä asiassa
kyllähän korruptio, lahjonta ja siihen liittyvä epäily ja
hämärätoiminta ovat vakavia asioita.
Mutta se, mitä ensimmäisen käsittelyn
aikana täällä voimakkaasti ja vahvasti
käytiin läpi, on tämä, kuinka
kansanedustajan lahjonta ja lahjominen liittyvät tähän
asiaan ja olisiko se syytä ottaa vai ei tähän
lakiin mukaan. Hallituksen esitys on lähtenyt siitä,
että tämän tulee olla mukana ja että kansanedustajat
on syytä rakentaa ja puhdistaa niin, että tällaista
lahjomakysymystä ei ole olemassa. Mielestäni mahdollisuudessa
saattaa suomalainen kansanedustaja, jopa alkuperäisen esityksen
mukaan ehdokaskin, lahjonnan pariin, on ehkä, sanoisin,
pitkälti edelleen, niin kuin useimmat puhujat totesivat,
eivät niin selkokielisesti ensimmäisen käsittelyn
aikana, kysymys hätävarjelun liioittelusta.
Se, mihin sisällössä tässä vaiheessa
edelleenkin puuttuisin ja kävisin kiinni, on se, että kun perustuslakivaliokunta
selkeästi on pohtinut tämän asian, lausunut
kantansa ja todennut, että Suomen on syytä tehdä tähän
varauma tältä osin eikä ottaa kaikkea
tänne mukaan, niin pidän aika erikoisena ja poikkeavana,
että lakivaliokunta nöyrtyy sen jälkeen,
kun joku on käynyt kuuntelemassa Euroopan neuvoston tuomareita,
neuvonantajia ja muita virkamiehiä tässä asiassa, suomalainen
kansanedustuslaitos nöyrtyy, eurooppalaiseen painostukseen
ja menee ja hyväksyy tällaisen lahjomakysymyksen
tänne mukaan.
Tätä, että kansanedustajasta, niin
kuin perustuslakivaliokunta toteaa, voidaan epäilyn kautta nostaa
kyseenalainen kytkentä ja luoda sellainen kuva, että edustaja
on ottanut lahjoman vastaan, pitäisin kyllä erittäin
köyhänä ja vähäisenä asiana,
jos Suomessa eduskunta tämän asian pohjaan nousee
ja tarttuu.
Ed. Kankaanniemi totesi erityisesti ensimmäisen käsittelyn
aikana ed. Ojansuun käyttämän puheenvuoron
ja siinä luodun mielikuvan siitä, että Suomen
eduskunnassa tällaista lahjomaa tapahtuisi. Rouva puhemies!
Suora lainaus: "Lopuksi harmittelen sitä, että laki
astuu voimaan vasta ydinvoimaäänestyksen jälkeen.
Esitys annettiin eduskunnalle 22.5.2001, joten meillä olisi ollut
hyvin aikaa saada laki voimaan jo ennen, jo tämän
vuoden alusta. Useat asiantuntijat nostivat juuri ydinvoimaäänestyksen
esimerkiksi sellaisesta päätöksestä,
jossa kiusaus lahjontaan ja lahjusten vastaanottamiseen on suuri.
Siksi olisin toivonut, että eduskunnasta olisi löytynyt
poliittista tahtoa lain nopeammalle käsittelylle." Tältä osin
mielestäni tässä on luotu sellainen mielikuva,
että eduskunnassa ydinvoimaäänestykseen liittyen
olisi ollut lahjoman paikka olemassa ja täällä lahjomaa
olisi käytetty.
Tämän pohjalta voisi käytännön
kokemuksena kertoa ja nähdä tässä asiassa,
että itse tietysti ilmoitin, kun aina enemmän
puhun ja vähemmän harkitsen, että olen
altis kaikenlaisille lahjuksille, ruualle ja juomalle, ja luulin,
että sitä nyt sitten teollisuuden puolelta tarjoillaan
täällä, mutta ainut, minkä sain,
oli se kun kahvilassa ed. Kuosmanen tarjosi kupin mustaa kahvia
ilman pullaa ja ilmoitti, että tällä pitäisi äänestää puolesta. Kun
sitten puolesta äänestin, luulen, että ed. Kuosmasen
kahvikupilla ei ollut mitään tekemistä sen
asian kanssa.
Tähän nähden kun otetaan huomioon
vaalirahoitus, siihen liittyvät kytkennät ja kaikki,
mitä edustajan toimeen tulee edustajan toimiessa vaalikentillä kansalaisten
parissa, jos tässä mennään sellaiseen
keikarointiin kuin paljojen lakimiesten matkassa voi syntyä ja
tulla — ruuan ottaminen ja nauttiminen todeten, että nyt
on oltu hyvässä käsittelyssä ja
hyvin hoidettu tämä asia, yritetään
tätä edistää — niin
kyllä, niin kuin valiokunnan perusteluissa, perustuslakivaliokunnan
lausumassa ja muissa ilmi käy, tässä voidaan joutua
todelliseen suohon.
Sen takia haluan lausua myöskin tässä asiassa,
että en missään tapauksessa ole ollut
hyväksymässä enkä valmis hyväksymään
tätä asiaa. Siltä pohjalta, jos joku
tekee hylkäysesityksen, niin vaikka tässä laissa
on paljon hyvääkin asiaa olemassa, olen kyllä valmis
kannattamaan hylkäysesitystä. En sitten tiedä,
olisiko tällä eduskunnassa läpimenomahdollisuuksia,
kun se esittäjäkään ei oikein
rohkene esille nousta. Monessa asiassa tämä kansanedustajan
asema on sellainen, että me kyllä rohkenemme puhua
sellaisista yleismaailmallisista asioista, millä on tärkeä vaikutelma
ja sanoma toreilla, mutta kun on kysymys ikään
kuin omasta asemasta, tulevien eduskuntavaaliehdokkaiden ja edustajien
aseman turvaamisesta, siinä meillä usein rohkeus
puuttuu.
Se, mikä erityisesti tässä asiassa
niin itseäni kuin kansalaisia ja kaikkia muitakin erityisesti kismittää,
on se, että Euroopan neuvoston painostuksesta, mikä kansan
mielikuvissa mielletään suoraan EU-kytkentäiseksi
toiminnaksi, ollaan valmiita nöyrtymään
ja alentumaan tähän asiaan ikään
kuin ennen vanhaan aikaan, kun neuvot tulivat jostain muusta suunnasta.
Tämä on sellainen asia, missä suomalaista
itsenäisyyttä pitäisi korostaa ja ylläpitää,
ja sen takia olisin nähnyt, että perustuslakivaliokunnan
varaumaa olisi pitänyt toteuttaa ja myöskin se
tähän sisällyttää.
Rouva puhemies! Tässä lyhennetty oma näkemykseni
tästä asiasta, mutta täytyy sanoa, että sydäntä kyllä särkee
ja riipaisee, kun tällaista nöyristelyä Suomen
eduskunnassa tehdään ja tällaista ollaan
täällä hyväksymässä.
Keskustelu päättyy.