Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen ulkomaalaislain muuttamisesta niin sanotun Euroopan unionin sinisen kortin osalta tulisi herättää keskustelua. Lain tarkoitushan on helpottaa kolmansista maista korkeaa pätevyyttä vaativien tehtävien työntekijöiden Suomeen tulemista ja täällä viipymistä. Euroopan unionilla on huoli siitä, että Kiina ja muut kehittyvät maat ajavat Euroopan ohi talouskasvun lisäksi myös osaamisen ja kehityksen osalta. Tästä syystä kolmansien maiden osaavaa työvoimaa haluttaisiin Eurooppaa rakentamaan.

Lainmuutos on sinänsä ymmärrettävä. Euroopassa on työvoimapulaa erityisosaamisen työalalla, kuten pulaa lääkäreistä ja tutkijoista, ja jostain heitä pitäisi tänne saada. Jotta erityisosaajat tulisivat, on heille mahdollistettava yhdenvertainen kohtelu oman maan kansalaisiin nähden, ja tässä kohdin nämä muutokset toteutetaan yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin sekä sosiaaliturva- ja julkista terveydenhuoltoa koskevaan lainsäädäntöön.

Olen kuitenkin huolissani siitä, että tämänkaltaiset lainmuutokset läpi Euroopan eivät nouse eettiseen keskusteluun lainkaan. Samanaikaisesti kun Suomi ja useat Euroopan maat ovat huolissaan kolmansien maiden tulevaisuudesta, he toimivat päinvastoin. Kolmannet maat eivät edisty kansantaloudellisesti juurikaan, jos elintärkeä tietotaitopääoma virtaa maasta ulos Eurooppaan aikana, kun ne kaikkein kipeimmin tarvitsisivat sitä pääomaa oman maansa hyväksi.

Arvoisa puhemies! Summa summarum: Eurooppa riistää kehitysmaita niin aineellisesti kuin osaavan kansan maasta pois houkuttelemalla. Huonoa omaatuntoa Eurooppa sitten korjaa kehitysapurahaa jakamalla. Oikein pitäisi tehdä, mutta ahneus, Euroopan kilpailukyvyn turvaaminen, on usein ainoa todellinen mittari sille, miten Eurooppaa kehitetään kolmansien maiden kansalaisten kustannuksella.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! On eettisesti mielenkiintoista se, että kolmansista maista tuleva työvoima jaetaan tämmöiseen parhaaseen A-ryhmään ja sitten muu työvoima ja muut halukkaat ovat jossain muussa kategoriassa. Tässä tilanteessa, kun meillä on jo ongelmia aivan tarpeeksi Euroopan unionin maista tulevan työvoiman valvonnassa, ei ole mitään järkeä siinä, mitä on aikoinaan esitetty — eikä niin pitkä aika sitten — että luovuttaisiin kolmansista maista tulevan työvoiman osalta yleisestä saatavuusharkinnasta. Hyvä, että hallitusohjelmassa on selkeä kirjaus siitä, että siitä ei luovuta. Ei ole mitään järkeä kasata ongelmia entisten ongelmien päälle, koska harmaa ja pimeä talous on niin yleistä ulkomaalaisen työvoiman ja yritysten osalta.

Mutta se, mitä pitäisi pohtia, on se, että helpotettaisiin entisestään sellaisten ulkomailta tulleitten opiskelijoitten ja työntekijöitten, jotka harjoittavat molempia, opiskelua ja työntekoa, Suomeen jääntiä siinä tilanteessa, kun he valmistuvat, suorittavat tutkinnon. Heillä on valmiit ystävyyssuhteet täällä, he ovat ihan oikeasti asettuneet asumaan tänne, he ovat oppineet kulttuurin, oppineet kielen, ja osalla voisi olla tarjolla jo työpaikkakin. Siinä tilanteessa tällaisen, useimmiten nuoren, jääminen Suomeen ei aina ole läheskään itsestään selvää ja joka tapauksessa se on byrokraattisesti aivan liian monimutkaista. Kyllä kai tämmöisten maahanmuuttajien kohdalla menettelyjen pitäisi olla mahdollisimman selkeitä ja joustavia.