Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies! Ärade fru talman! Haluan muutamalla sanalla esitellä lakivaliokunnan mietintöä. Tämä liittyy viime vuosisadan oikeudenkäyntiuudistukseen. Tämä on sen uudistuksen hiomista, edelleenkehittämistä ... (Hälinää)

Kiitoksia, rouva puhemies.

Vuonna 1993 aloitettiin viime vuosisadan suurimman oikeudenkäyntiuudistuksen toteuttaminen, ja se alkoi riita-asiain käsittelystä. Kysymyksessä on erittäin suuri oikeuskulttuurin muutos, ja kulttuuria ei muuteta pelkästään pykäliä kirjoittamalla eikä pelkällä tuomareiden ja muiden oikeudenkäynteihin osallistuvien kouluttamisella. Siihen tarvitaan myös kokemuksia. Kokemuksia on nyt saatu jo vajaan kymmenen vuoden varrelta. Niiden perusteella on joitakin tarkistuksia tähän riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyyn nyt ehdotettu.

Koko uudistuksen lähtökohtana olivat länsieurooppalaiset periaatteet, jotka ehkä selkeimmin kiteytyivät Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeviin määräyksiin. Meidän vanha, todella ylivanha, aikaisempi oikeudenkäyntimenettelyjärjestyksemme ei alkuunkaan enää täyttänyt modernin yhteiskunnan vaatimuksia eli, niin kuin länsieurooppalaisissa suosituksissa sanotaan, suullisuuden, välittömyyden ja keskittämisen periaatteita.

Uudistuksella toivottiin nopeaa, varmaa ja halpaa oikeudenkäyntiä. Näin ei kaikilta osin ole käynyt. Kun uudistuksesta päätettiin eduskunnassa, tiedettiin, että kaikkea ei voida ennakoida, joten eduskunta jo silloin päätti, että uudistus edellytti perusteellista ja tarkkaa seurantaa. Nyt olemme sen seurannan tulosten kanssa tekemisissä.

Tärkeätä oli varmistua siitä, että oikeuskäytäntö todella muuttuu ja että uudet menettelysäännökset omaksutaan. Tärkeätä oli myös mahdollisimman pian havaita uudistuksesta johtuvat epäkohdat ja ryhtyä korjaustoimenpiteisiin. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on tässä keskeisenä seurantaelimenä toiminut ja tutkinut uuden menettelyn toteutumista, ja se, mikä kenties on tärkein viesti kuitenkin meille, on se, että uutta riitaprosessia pidetään yleisesti selvästi vanhaa menettelyä parempana eikä suullis-pöytäkirjallista menettelyä toivota takaisin. Vielä näet kuulee joidenkin tuomareiden ja muiden haikailevan vanhan perään, mutta Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on selvästi todennut, että valittu tie on oikea, joskin järjestelmä vaatii huoltoa.

Ongelmallista on ollut, että menettelytavat ja käytännöt eri tuomioistuinten välillä ovat osaksi eriytyneet ja jopa niin, että suurissa tuomioistuimissa on muodostunut erilaista käytäntöä eri tuomareiden välillä. Päällimmäisenä haittapuolena on ollut se, että etenkin prosessin valmisteluvaihe on pitkittynyt ja hidastanut oikeudenkäyntejä ja nostanut prosessien oikeudenkäyntien kustannuksia. Kustannusten nousun myötä voi sanoa, että kansalaisten kannalta prosessikynnys on noussut ja noussut liian korkeaksi.

En käy täällä ruotimaan hallituksen esityksessä esitettyjä korjauksia yksityiskohtaisesti. Haluan vain todeta, että tässä ehdotetaan osittain uudenlaisen järjestelmän luomista. Alkuperäisestä perusperiaatteesta, suullisuudesta, välittömyydestä ja keskittämisestä, ei suinkaan luovuta. Näiden yhteensovittamiseen on pyritty löytämään hieman uusia painotuksia. Voi sanoa, että valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat yleisesti pitäneet hallituksen ehdotuksia hyvinä ja kannatettavina. Kuitenkin valiokunta on voinut havaita, että hallituksen esitys on osoittautunut vähän vaikealukuiseksi. Se ei ole kaikille avautunut. Olemme saaneet kuulla kritiikkiä, joka tarkemman syynin jälkeen on osoittautunut aiheettomaksi. Mutta tähän me olemme valiokunnassa tottuneet, ja yksi parlamentaarisen kontrollin tehtävä on kirjoittaa uudelleen, sanoisinko kansanomaistaa, kenties liian vaikeasti kirjoitettuja pykäliä. Uskon ja toivon, että olemme tässä tehtävässämme onnistuneet.

Pääteemat, joihin valiokunta on keskittynyt ja jotka olemme tavallaan kokonaisuuksina hahmottaneet hallituksen esityksestä, ovat ensinnäkin valmistelun vaiheistaminen. Siihen on tuotu joustoa, yksinkertaistettu säännöksiä. Toinen kokonaisuus on se, että pääkäsittelyä koskevat säännökset on koottu yhteen. Sitten on vielä yhtenäistetty oikeudenkäyntiaineiston kulkeutumista koskevat säännökset. Nämä kolme palikkaa yhdessä toivottavasti nyt johtavat siihen, mitä kyllä jo aikaisemmin on edellytetty ja toivottu, ja se on se, että tuomarit osaisivat prosessia johtaa jäntevästi. Elikkä jos haluaa tämän uudistuksen muutamalla sanalla kuvata, niin se huipentuu siihen, että prosessin johto selkiytyisi ja että tuomarit selkeämmin näkisivät, miten he voivat todella jäntevän otteen ottaa näistä prosesseista.

Fru talman! Det här är en viktig reform. Den ansluter sig till århundradets stora rättegångsreform som inleddes 1993. För egen del är jag glad att de grundläggande besluten som riksdagen då tog har visat sig vara hållbara. Här är det frågan om att uppdatera, justera och precisera den tidigare lagen. Framför allt har lagutskottet strävat till att framhålla betydelsen av processledningen och underlätta processledningen för domarna. Vi hoppas att många av de bekymmer som har debatterats kring rättegångsreformen nu skall kunna klaras av.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vajaa kymmenen vuotta sitten uudistettiin tätä riita-asian oikeudenkäyntimenettelyä. Tuntuu siltä, että eivät vieläkään kaikki alioikeudet, käräjäoikeudet, ole sisäistäneet tätä muutosta. Suurimmissa käräjäoikeuksissa asian esilletulo voi kestää parikin vuotta siitä, kun riita-asia on jätetty alioikeuteen. Hyvä, että puheenjohtajan asema nyt tässä uudessa uudistuksessa tulee entisestäänkin korostumaan ja että oikeudenkäynnit saadaan tätä kautta entistäkin joustavammaksi. Puheenjohtajahan voi nyt esimerkiksi puhelimitse selvittää asiaa ja näin nopeuttaa prosessin kulkua.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että nämä muutokset vakiinnuttavat sen käytännön, mitä nyt jo on joissain alioikeuksissa noudatettu ja mikä on nyt lain muotoon toteutettu.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, joita edustajat Lax ja Karpio esittivät. Oikeastaan kaipuuta olisi vielä pidemmällekin meneviin joustavoittaviin muutoksiin riita-asiainoikeudenkäynnissä. Paljon pitää asettaa toivoa myös sille, että viisas ja hyvä tuomari on parempi kuin paraskaan laki eli että tuomarit rohkenisivat käyttää järkeä, jotta tuomioistuimissa oikeudenkäynnit täyttäisivät tuon vanhan perustavoitteen, nopean, halvan ja varman oikeudenkäytön tavoitteen. Tässä on lukuisissa kohdissa lainsäätäjä tekemässä semmoisia tavallaan tuomarin joustavaa prosessijohtoa edesauttavia muutoksia, mutta vielä enemmän oikeastaan vapausasteita varmasti jatkossa pitää sallia, jotta se olennaisin toteutuisi elikkä asiakkaan oikeusturvan tarve, että tuomioistuimen ratkaisu mahdollisimman tarkoin palvelisi oikeutta, ei niinkään tällaisia prosessioikeudellisia knoppisäännöksiä.