Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on lakivaliokunnan tämän kevään suurtyö. Ministeri Koskinen antoi meille aivan viime syksyn lopussa ison lakipaketin koko vankeuslainsäädännön uudistamisesta — myöhemmin käytän pääasiassa sanaa vankeuspaketti — ja toivoi, että me saisimme sen tämän kevätistuntokauden aikana loppuun, ja niin me päätimme sen saada ja niin me sen saimme. Lakivaliokunnan mietintö on yksimielinen, ja käyn seuraavassa läpi sen tärkeimpiä sisältöjä siinä järjestyksessä, että ensin lakivaliokunnan mietintö numero 10 vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta, sitten numero 9 ehdonalaisesta vapaudesta ja jäännösrangaistuksen määräämisestä, jonka jälkeen hiukan teknisempää byrokratiaa lakivaliokunnan mietintö numero 8:ssa, vankeinhoidon hallinnon muuttamisessa. Lyhyesti muutamia sanoja sekä vankimäärän kasvusta, vankeinhoidon rahoitustarpeesta että siitä tuesta, jonka lakivaliokunta haluaa antaa oikeusministerille tulevaan budjettiriiheen. Aivan lopuksi, jos jää aikaa, niin muutama sana jo käytetyistä ohjelmista, joilla vankilassa yritetään yhteiskuntakelpoisiksi saattaa vakaviin rikoksiin syyllistyneitä vankeja.

Ensin siis lakivaliokunnan mietintö numero 10:stä, jossa säädetään laissa kaikille vankilaan saapuville vangeille laadittavaksi rangaistusajan suunnitelma, joka sisältää suunnitelman vangin sijoittamisesta, toiminnasta rangaistusaikana, valvotusta koeajasta ja ehdonalaisesta vapauttamisesta sekä poistumisluvan edellytyksistä. Tämä vankeusajan suunnitelma on erittäin tärkeä ja ehkä keskeisimpiä osia käytännössä, toivottavasti hyvin piankin näkyvä osa tätä uutta vankeuspakettia. Siis kun vanki astuu vankilaan, hänelle on tehty yksilöllisesti hänen taustoihinsa, tehtyyn rikokseen, asuinpaikkaan, aiempiin tietoihin nähden suunnitelma siitä, mitä häneltä edellytetään, ja vastaavasti, mitä mahdollisesti hänelle tarjotaan. Ja suunnitelma toimii myös selkärankana sen suhteen, että jos vanki käyttäytyy suunnitelman mukaisesti, hoitaa omat asiansa, niin vastaavasti lomille pääsy ja muu eteneminen yksiköihin voi tapahtua suunnitelman mukaisesti.

Tämän rangaistusajan suunnitelman lisäksi on hyvin tärkeä toinen suunnitelma, nimittäin hyvissä ajoin ennen vangin todennäköistä vapautumista tätä rangaistusajan suunnitelmaa täydennetään vapauttamissuunnitelmalla, jonka pyrkimyksenä on varmistaa vangin vankilassa saaman hoidon ja kuntoutuksen mahdollisimman saumaton jatko vapaudessa. Vapauttamissuunnitelmaa voidaan nyt käyttää instrumenttina niin sanotusti saattaen vaihtamisessa: esimerkiksi kun yli 80 prosentilla vangeista on vakava päihdeongelma ja jos vankilassa muun muassa näillä päihteettömillä osastoilla on onnistuttu katkaisemaan päihdekierre, niin vapauttamissuunnitelmaan on silloin syytä sisällyttää myös päihdehuollon jatkotoimia sitten vapauteen asteittain siirryttäessä. Se pääpiirteittäin sisällöstä koskien mietintöämme numero 10.

Mietinnössä numero 9 taas sitten perusratkaisuna säilytetään nykyinen ehdonalaiseen vapauttamiseen sisältyvä vankeusrangaistusten täytäntöönpanojärjestelmä. Sitä kuitenkin kehitetään. Valiokunnalla oli samaan aikaan käsiteltävänä myös lakialoitteita koskien sitä, että tästä nykyisestä täytäntöönpanojärjestelmästä luovuttaisiin ja siirryttäisiin niin sanottuun reaalirangaistusjärjestelmään, jossa rangaistukset istuttaisiin niin sanotusti päivästä päivään sen mukaan, miten tuomioistuin rangaistuksen on määrännyt. Valiokunta kuitenkin totesi, että se haluaa hallituksen esityksen tavoin pysyä tämän nykyisen järjestelmän pääpiirteissä kuitenkin muutamia asioita muuttaen.

Hallitus esitti, että jatkossa olisi vain kaksi murtolukua käytettävissä pääsääntöisesti siinä, koska valvottu koevapaus ja varsinkin ehdonalainen vapaus alkaa. Hallitus esitti, että murtolukuja olisivat puolet tuomitusta rangaistuksesta sekä kaksi kolmasosaa. Valiokunta kuitenkin päätyi siihen, että nuorten, niin sanottujen ensikertalaisten osalta ei ole syytä koventaa vankeusrangaistuskäytäntöä nykyisestä. Tätä mieltä oli myös perustuslakivaliokunta, joka viittasi myös kansainvälisiin sopimuksiin lasten oikeuksista, ja niinpä valiokunnan käsittelyn jäljiltä on kolme murtolukua olemassa. Alle 21-vuotiaana tehdyistä rikoksista vankilaan tuomitut nuoret jatkossa, jos eivät ole niin sanottuja uusijoita, suorittavat pääsääntöisesti vain kolmanneksen. Tämä on siis lakivaliokunnan yksimielinen kanta. Sen sijaan muut ensikertalaiset sekä mahdollisesti nuoret uusijat istuvat puolet ja loput kaksi kolmasosaa rangaistuksesta, ellei sitten kysymys ole elinkautisesta, johon palaan tuonnempana.

Uutena piirteenä tässä vankeuspaketissa on, että ennen tätä ehdonalaiseen vapauteen siirtymistä jo kuusi kuukautta aikaisemmin on mahdollisuus päästä valvottuun koevapauteen, mitä lakivaliokunta piti erittäin hyvänä uudistuksena, ja siitä kiitokset oikeusministeriölle. Valvotusta koevapaudesta on tässä paketissa kovin vähän yksityiskohtaisia säännöksiä, mistä saimme huomautuksia muun muassa tai hiukan kritiikkiä perustuslakivaliokunnaltakin. Muutimme sääntöjä hiukan tarkemmiksi, mutta totesimme, että koska erilaiset tekniset järjestelyt ja innovaatiot koskien sitä, miten valvottu koevapaus tosiasiassa tullaan toteuttamaan, ovat vielä kesken, niin tietty väljyys muodostuvalle käytännölle on sallittava tässä vaiheessa, mutta lakivaliokunta totesi, että jos näyttää, että vakiintuneet käytännöt valvotun koevapauden valvonnan laadusta tarkentuvat — minkälaisia kännyköitä tai muita teknisiä apuvälineitä valvotussa koevapaudessa olevalla vangilla pitää olla mukanaan, millä tavalla käytännössä tarkkaillaan hänen elämäänsä — niin siinä vaiheessa sitten on aika odottaa oikeusministeriöltä tarkempaa arviota asiasta.

Mietinnössä tarkennetaan myös jäännösrangaistuksen määräämistä. Erilaisissa tutkimuksissa, kun on selvitetty, mitä ammattilaiset, niin tuomarit, asianajajat kuin oikeuspolitiikkaa seuraavat muutkin, jopa ehkä niin sanotut kansojen syvät rivitkin tältä osin, pitävät kaikista ongelmallisimpana nykyisessä rangaistusjärjestelmässä, niin ylivoimainen ykkönen ammattilaisten keskuudessa ainakin, mutta myös valveutuneiden maallikoiden keskuudessa, lienee ollut se, että nykyisessä laissa niin sanottu jäännösrangaistus, jos sitten ehdonalaisen vapauden aikana sortuukin uuteen rikokseen, on ollut hyvin säännönmukainen kategorinen yksi kuukausi lisää vankeutta. Se on sotinut monien oikeudentajua vastaan, ja siksi oikeusministeriö on ollut oikeassa ja lakivaliokunta sitä tukenut, että jäännösrangaistus muuttuu huomattavasti joustavammaksi yksittäistapauksissa arvioitavaksi rangaistukseksi, ja erikseen tuomiosta myös käy sitten jatkossa selville, mikä osuus tuomitusta rangaistuksesta on jäännösrangaistusta. Lakivaliokunta ei muuttanut oikeusministeriön esitystä sisällöllisesti, mutta katsoi, että sen verran vaikeaselkoisesti pykälät löytyvät eri kohdista, että kirjoitimme lukuoppaan asiantuntijoiden pyynnöstä ja avustuksella, millä tavalla jäännösrangaistus jatkossa on syytä tuomita. Valiokunta vielä korostaa erikseen, että monissa tapauksissa jäännösrangaistuksen osalta tämä uudistus tulee pidentämään rangaistuksia, ja ymmärsimme, että ministeriökin sen oli niin ajatellut ja niin on ajatellut sen myös lakivaliokunta.

Elinkautinen muuttuu niin, että elinkautisessa alle 21-vuotiailla rikoksentekijöillä on mahdollisuus kymmenen vuoden vankeusajan jälkeen, muilla kahdentoista vuoden jälkeen saada Helsingin hovioikeuteen käsiteltäväksi vapautumista koskeva asiansa. Hallitus esitti, että jos ei tuolloin hovioikeus katso, että on aihetta päästää vankilasta pois, niin kahden vuoden päästä saa uudelleen viedä asian hovioikeuteen. Valiokunta päätyi kuitenkin siihen, että kaksi vuotta on niin pitkä aika, että on itse asiassa kahteenkin suuntaan olevia syitä, minkä takia lyhensimme kyseisen ajan yhteen vuoteen, mistä taas seurasi muutamia muita teknisluonteisia muutoksia tätä asiaa koskeviin pykäliin. Yksi peruste tässä asiassa oli se, että kaksi vuotta on niin pitkä aika, että se saattaa itse asiassa epävarmoissa tilanteissa vaikuttaa tuomioistuimen harkintaan niinpäin, että vapautetaan vähän epävarmemminkin perustein, koska ajatellaan, että sitten seuraava mahdollisuus on vasta kahden vuoden päästä. Senpä takia tämä yksi vuosi koettiin hyväksi tästäkin näkökulmasta, joskus taas ehkä siitä näkökulmasta, että kaksi vuotta on aika hurjan pitkä aika joissakin elämäntilanteissa odottaa. Täytyy myös korostaa, että tasavallan presidentin armahdusoikeudelle ei tapahdu tässä yhteydessä sinänsä mitään, se jää yhä olemaan, mutta elinkautisen keston osalta pääsäännöksi lienee muodostunut tämä Helsingin hovioikeuden käsittely.

Sitten viimeinen paketin osa koskee todellakin organisaatiomuutosta. Organisaatiota ehdotetaan uudistettavaksi siten, että se muodostuisi nykyisten 21 itsenäisen vankilan ja vankimielisairaalan sijasta viidestä aluevankilasta sekä valtakunnallisesta terveydenhuoltoyksiköstä. Keskusvirastona säilyy yhä Rikosseuraamusvirasto. Aluevankilaan kuuluisi sijoittajayksikkö sekä rangaistuksen täytäntöönpanosta ja tutkintavankeuden toimeenpanosta vastaavia vankiloita. Aluevankiloiden rooli tämän uuden paketin ja varsinkin näiden suunnitelmien, sekä vankeusajan suunnitelman että vapautumissuunnitelman, laadinnassa, käytännössä toteuttamisessa on hyvin keskeinen, ja voikin sanoa pitkälle niin, että jos aluevankilat onnistuvat koulutuksessaan tämän työn laadussa, siinä, että nämä suunnitelmat onnistutaan tekemään mielekkäiksi ja läpinäkyviksi, niin silloin on kyllä paljon pystytty parantamaan Suomen vankeinhoidon laatua ja silloin rohkenen ehkä nähdä sen tulevaisuuden, että seuraavat sata vuotta voimme elää tämän lakipaketin puitteilla, tosin toivottavasti paremmalla rahoituksella.

Rahoituksesta sitten, arvoisa puhemies, muutamia asioita. Vankiluvun nousu on huolestuttanut sekä ministeriötä että lakivaliokuntaa jo pidemmän aikaa. Vuoden 2004 keskivankiluku oli 3 577 vankia, mikä on peräti 800 vankia enemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin. Suurin osa näistä vangeista on niin sanottuja vankeusvankeja, mutta varsinkin sakkovankien ja lyhyeen vankeusrangaistukseen tuomittujen osuus on lisääntynyt. Sakkovankien osalta valiokunta onneksi saa syksyllä esityksen, joka näillä näkymin tulee vähentämään sakkovankien määrää merkittävältä osin, ja se esitys on oikein tervetullut.

Edellä mainittujen ryhmien lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että tutkintavankien keskimäärä on noussut merkittävästi. Henkilöstömäärä ei kuitenkaan ole kehittynyt vankiluvun nousua vastaavasti. Henkilöstön ja vankien suhdeluku Vankeinhoitolaitoksessa oli vuonna 2001 0,87 ja jo kolme vuotta myöhemmin 0,72. Tämä kehityskulma on hyvin dramaattinen. Vankeinhoitolaitoksen rakenteita ja organisaatiota kehittäneissä hankkeissa on koko ajan tavoitteeksi asetettu vähintään 0,8. Tämän tavoitteen alla siis nyt olemme, ja nyt olisi tarkoitus päästä vähintään 0,8:aan uudelleen. Arvioiden mukaan Vankeinhoitolaitoksen tavoitteellinen henkilöstömäärä tällä 0,8:lla ja 3 850 vangin keskiluvulla olisi 3 080 henkilötyövuotta, mikä merkitsisi lähiaikoina noin 300 henkilötyövuoden lisätarvetta, jollei vankilukua saada laskusuuntaan. Henkilöstövajausta ei ole viime ja kuluvana vuonna kyetty täyttämään, ja paineet henkilöstövajauksen täyttämiseen tässä yhteydessä ja tulevaisuudessa kasvavat valtavasti. Jos laskelmat pitävät kutinsa ja ministeri Koskinen saa, niin kuin hänen kuuluu saada, ja uskon, että hän saa sen aikaiseksi, tähän lakiin arvioidut 2,8 miljoonaa euroa ensi vuoden budjettiin, niin ainakin noin 15 henkilöä näillä näkymin on oletettavissa saatavaksi lisää, mutta kokonaistarve vähän pidemmällä aikavälillä on paljon enemmän.

Arvoisa puhemies! Tuo 2,8 miljoonaa on valiokunnan mielestä ehdoton vähimmäismäärä, mitä tämä paketti tarvitsee. Sen alle ei voi mennä. Itse asiassa valmistelun aikana on ollut jopa yli 10 miljoonan lukuja ja vielä tässä alle vuosi sitten puhuttiin selvästi suuremmista luvuista, noin 6:sta, 5,8 miljoonan luvusta. Ministeriö on päässyt 2,8:aan etsimällä hallinnollisia ratkaisuja ja tehostamistoimia, ja todellakin valiokunta näkee, että sen alle ei missään tapauksessa voida mennä.

Valiokunta lopuksi toteaa rahoituksesta, että vuoden 2006—2009 menokehyksissä on usean miljoonan euron lisäyspaineet. Kysymys on todella siitä, että ilman näitä lisämäärärahoja vankeinhoidon tässä paketissa asetetut tavoitteet eivät voi toteutua. Siksi olisi erittäin tärkeätä, että koko oikeusministeriön hallinnonalan määrärahat nousevat ja kehykset kasvavat. Oikeusministeriön sisällä ei ole semmoisia rahoja, joita sisäisin siirroin voidaan tähän uudistustarpeeseen siirtää, sen lakivaliokunta totesi yksimielisesti.

Arvoisa puhemies! Kun tässä on kolme asiaa, niin rohkenen ylittää hiukan tämän 15 minuuttia vielä sanomalla lyhyesti siitä, että kun tähän 2,8 miljoonaan on menty, on jouduttu tinkimään siitä tavoitetasosta, minkälaisia ohjelmia ja aktiviteetteja vangeille oli alun perin tarkoitus tarjota. Tarkoitus on, että nyt päästäisiin siihen, että noin 70 prosenttia vangeista on joko töissä tai erilaisten ohjelmien piirissä. Tällä hetkellä alle puolet vangeista on niissä. Nämä ohjelmat ovat monesti aivan keskeisiä, esimerkiksi pedofiliasta tuomittujen osalta välttämätön osa vankeusrangaistusta, jos tosissaan otetaan se, että tämän paketin tarkoituksena on ennaltaehkäistä uusintarikollisuutta.

Valiokunta on aiemmin budjettilausunnoissaan antanut tukensa muun muassa Kuopion vankilassa olevalle Stop-ohjelmalle, jolla on pystytty pedofiilien uusintarikollisuutta laskemaan merkittävästi. Stop-ohjelmalle olisi pakko saada jatkossa merkittävä lisärahoitus niin, että suurin osa, elleivät kaikki pedofiliaan syyllistyneet vangit joutuisivat käymään läpi tämän ohjelman. Nyt sinne jonotetaan vapaaehtoisesti. Kaikki vapaaehtoisetkaan eivät pääse. Ohjelma on ollut sangen tehokas. Kun yleensä pedofiliasta uusintarikollisuus on jopa 60 prosenttia, ohjelman läpikäyneistä kanadalaisten arvioiden mukaan on uusijoita 9—19 prosenttia. Suomessa tunnetaan vain kaksi uusintarikollisuustapausta 83:sta tämän ohjelman läpikäyneestä seksuaalirikollisesta. Nämä rahat ovat erittäin tehokkaita kansalaisten turvan kannalta. Jos vankilat pystyvät tämän kaltaisia ongelmia jatkossa riittävällä rahoituksella turvaamaan, Suomi on huomattavasti turvallisempi maa ja vankeinhoidossa on huomattavasti enemmän mieltä kuin sillä ilman näitä ohjelmia olisi.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Kiitokset lakivaliokunnan työn esittelystä ja isosta työrupeamasta, joka siellä on tehty tämän niin sanotun vankeuslakipaketin ympärillä. Tässä on siinä mielessä harvinainen tapaus, että todella iso lainsäädäntöuudistus on ollut yhden ministerin aikana. Asetettiin komitea edellisellä vaalikaudella. Sitten komitean työn ja lausuntokierroksen valmistuttua annettiin jatkovalmisteluohjeet. Joitakin kohtia, merkittäviä kohtia, säänneltiin toisin kuin komitea oli ehdottanut. Näitä suuren linjan kysymyksiä oli esimerkiksi tuo jäännösrangaistuksen sääntely, johon esittelyssä viitattiin.

Nyt sitten voi nähdä tämän paketin kulkeneen läpi eduskunnan ja tulevan vielä voimaankin tämän vaalikauden aikana. Tässä siis on harvinaista se, että sama ministeri on asiaa linjaamassa ja seuraamassa. Sillähän on myös huonot puolensa, että niin eduskunnassa kuin suuren yleisönkin parissa kyllästytään samaan naamaan, mutta siinä on toisaalta se etu, että pystyy tämmöisiä pitkäjänteisiäkin uudistushankkeita toteuttamaan.

Näistä muutoksista, joita valiokunta esittää, yksi kohta on merkittävämpi: tuo nuorten, alle 21-vuotiaiden rikoksentekijöiden ehdonalaiseen vapauteen päästämisajankohdan muutos. Sekä komitea että hallituksen esitys hakivat tämmöistä loogisuutta, johdonmukaista järjestelmää, jossa nuorten osalta puolikkaan jälkeen tuo ehdonalaiseen vapauteen päästäminen tapahtuisi. Ennen kaikkeahan syynä oli se, että nuorten rikoksentekijöiden osalta tapahtuu tätä alennusta jo rangaistusta tuomittaessa. Rangaistusta mitattaessa asteikko on alhaisempi alle 18-vuotiaiden osalta ja muidenkin osalta kiinnitetään huomiota siihen ikään ja harkitsemattomuuteen esimerkiksi rangaistusta alentavana tekijänä.

On muistettava myös, että nyt nuorisorangaistus on koko maassa käytettävissä. Usein näillä nuorilla rikoksentekijöillä jo ennen tätä mahdollista vankeustuomiota on joko sakkorangaistuksia useampia tai sitten tätä nuorisorangaistusta alla, se harvoin on ensimmäinen rangaistus, joka sitten johtaa tähän vankeustuomioon.

No, tämän kanssa toki voi elää, mitä tuossa muutoksen jälkeen on, mutta tätä on tietysti syytä seurata, voidaanko pitää oikeudenmukaisena tätä 21 ikävuoteen ulottuvaa aikaisempaa ehdonalaiseenpäästämismallia. Toisella puolella vaakakupissa on se, että tämä ennalta estävä vaikutus rangaistusjärjestelmällä on heikompi, jos kovin monta kertaa ikään kuin annetaan lievennystä lievennyksen perään samalle rikoksentekijälle, vaikkakin tämä nuori ikäkin olisi kyseessä.

Se tavoite, mitä tässä on haettu, että vankiluvun kasvua voitaisiin estää, on tietysti ihan hyväksyttävä. Täällähän on lukuisia muita kohtia, joissa pystytään taas laskemaan vankilukua alentavia vaikutuksia.

Tämä voimaantuloajankohta on jätetty auki ja ansiokkaasti on viitattu näihin määrärahatarpeisiin, joita hyvin toimeenpantava vankeuslakiuudistus edellyttää. Nyt eduskunnan toivottavasti tämän paketin hyväksyttyä lain vahvistaminen täytyykin jättää odottamaan budjettiriihen tuloksia. Tarkoitus on sitten elo—syyskuussa viedä laki vahvistettavaksi, jotta voidaan sen voimaantuloaikataulu määritellä siten, että ensi vuoden rahat riittävät. Joka tapauksessa tarvitaan koulutuksen järjestämiseen ja tähän hallinnolliseen valmistautumiseen aikaa ja aivan vuoden alusta tätä ei pystytä voimaan saattamaan, mutta joko keväällä tai viimeistään alkusyksystä ensi vuonna se pitää saada voimaan. Tuon hallintolain osalta on mahdollista jossakin määrin aikaisemmin kuin muiden kahden lain osalta voimaantulo säätää, mutta se täytyy sitten arvioida sen mukaan, mitä tuon itse vankeuslain osalta tapahtuu.

Tänään asetettiin työryhmä valmistelemaan näitä teknisiä ja muita toimia, joilla tämä uusi instituutio, valvottu koevapaus, voidaan panna täytäntöön, miten voidaan seurata ja valvoa vapauteen päästetyn, rangaistustaan suorittavan henkilön toimia. Siinä on useita eri kohtia, ei pelkästään tämä valvottu koevapaus vaan myös esimerkiksi vankilomien seurannassa voidaan käyttää tiettyjä menetelmiä. Avolaitostyössä edelleen samoja teknisiä menetelmiä voitaisiin käyttää, jos otetaan esimerkiksi tällaista kevennettyä nuorisoarestimallia käyttöön, jolloin voitaisiin valvoa, että henkilö säilyy joko työpaikalla, kotona tai asunnollaan eikä loukkaa mahdollisen arestin ehtoja. Eli tässä tarvitaan teknologista selvitystä siitä, mitkä ovat käyttökelpoisimmat, toisaalta edulliset keinot ja toisaalta sellaiset, jotka eivät sitten taas perusoikeuksia loukkaa liiallisella tunkeutumisella yksityiselämään.

Tämän työn aikarajaksi on laitettu tämän vuoden loppu, että pystytään sitten ensi vuoden aikana myös nämä käyttökelpoiset tekniikat ottamaan käyttöön. Siinäkin tarvitaan jonkun verran tietysti käynnistysvaiheen investointirahoitusta.

Tuo vankilomakehitys on vaikeasti hallittava, eikä voida tällä hetkellä sanoa, että olisi esimerkiksi jotain yleistä rangaistustason kiristymistä tapahtunut. Joissakin yksittäisissä rikoslajeissa niin on tapahtunut, mutta niissä lainsäätäjän evästyksestä elikkä jos rangaistusasteikkoja on kiristetty tai muutoin julkisessa keskustelussa kiinnitetty huomiota rangaistusten mittaamisen epäkohtiin. Suuri tekijä on ollut se, että kansainvälinen vuorovaikutus on lisääntynyt. Meillä on yli rajojen toimivaa rikollisuutta ja usein juuri näissä vakavissa rikostyypeissä — törkeitä huumerikoksia, väkivaltarikoksia — sitten tuomiot ovat pitkiä ja johtavat vankiluvun nousuun.

Vankiluvun kasvun rajaamiseksi on toimia käynnistetty. Hallitus on tehnyt ehdotuksensa sakon muuntorangaistuksen laskentaperiaatteiden muuttamisesta siten, että voitaisiin ehkä noin 80:lla keskimääräistä päivittäistä sakkovankien lukua alentaa. Myöskin yhdyskuntapalvelun käyttöalaa pyritään laajentamaan jossakin määrin päihdeongelmaisiin henkilöihin. Se myöskin vähentäisi vankeusrangaistusten tuomitsemista. Siinä valmistelu kestää jonkin aikaa niin, että se ehkä ensi vuoden ja vuoden 2007 aikana voisi tulla laajemmin käyttöön.

Loppukaneetiksi toivoisinkin, että lakivaliokunta tuon sakon muuntorangaistusta koskevan esityksen käsittelisi ripeästi aivan syysistuntokauden alkuun, ellei sitten haluta elokuussa kokoontua tänne Helsingin humuun käsittelemään näinkin mielenkiintoista asiaa, mutta riittää toki, että se hyvissä ajoin alkusyksystä tulisi, niin että se tämän vuoden aikana saataisiin voimaan ja vaikuttamaan sitten tuohon vankikertymään. Joka tapauksessa tarvitsemme lisäresursseja, niin kuin lakivaliokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuorossa todettiin, asianmukaisen vankeusrangaistusten täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ministeri varmasti on huomannut, lakivaliokunta toimii hyvin ripeästi nyt ja varmasti jatkossakin, mutta me toimimme tämän paketin kanssa ripeästi siksi, että tarkoitus oli antaa ministerille erittäin voimakas poliittinen ja moraalinen selkäranka saada koko rahoitus kasaan. Tämä ministerin jo valmiiksi periksiantava hahmottelu, kun me nyt tänä keväänä saimme jo kaiken valmiiksi, että laki sitten kunnolla tulisi voimaan vasta vuoden päästä, ei kyllä nyt kuulosta oikein hyvältä. Taistelkaa nyt se koko raha kerralla! Sitä varten me teimme ripeästi töitä ja varmasti syyskauden alussa teemme ripeästi töitä myös sille ministerin toivomukselle.

Mutta kun ministeri puhui vankiluvuista, niin korkeimmassa oikeudessa juuri, kun vierailimme valiokunnan kanssa, nähtiin juttumäärissä ja varsinkin pahoinpitelyjuttumäärissä jo selvä syy—seuraus-suhde tämän viina-alen ja halvan viinan suhteen. Vankimäärät kasvavat siksi, että alkoholiveroa on laskettu, viinan hinta on laskenut eurooppalaisista syistä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että oli enemmän huumorilla tarkoitettu, että lakivaliokunta tänne tulisi elokuussa Helsingin humuun. Ei kai se nyt ihan niin tärkeä lakiuudistus kuitenkaan ole, ja kyllähän siinäkin lakiuudistuksessa ennaltaehkäisy pitää huomioida, että myöskin se toimii siten kuin sakon muuntorangaistuksen pitääkin toimia.

Sen verran yhdyn valiokunnan puheenjohtajaan siitä, että ei se nyt tietenkään oikein kovin hyvältä näytä, että eduskunta on vuosisadan lakipakettia täällä tehnyt ja työstänyt nimenomaan saadakseen sen voimaan näin ennen kesätaukoa, ja nyt sitten huomaamme, että jos budjettiriihi meneekin toisin kuin ministeri ja lakivaliokunta odottavat, niin tätä täytäntöönpanoa siirretään mahdollisesti ensi keväälle tai syksyyn. Kyllä meillä on lähtökohta ollut tietenkin lakivaliokunnassa se, että jos me teemme ripeästi työtä, niin ministeriö ja valtiovarainministerikin huomioivat sen, että tämä laki saadaan voimaan myöskin säädyllisessä ajassa. Se loukkaa kyllä mielestäni vähän lakivaliokuntaa ja eduskuntaa, mikäli tämä täytäntöönpano siirtyy eteenpäin.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä lakivaliokunnan puheenjohtaja että ministeri Koskinen kertoivat näistä kustannuskysymyksistä. Nythän on tilanne se, että tällä paketilla tietysti on omat kustannuspaineensa, ja se koskee ensi vuotta ja jatkoa, mutta tosiasia on kuitenkin, että jo tänä vuonna, tällä hetkellä, rangaistusten täytäntöönpano potee rahapulaa. Vankimäärät ovat kasvaneet, ja on arvioitu, että ellei tänä vuonna saada lisärahoitusta suurin piirtein kahta miljoonaa euroa, niin se johtaa suoranaiseen henkilöstövähennystarpeeseen rangaistusten täytäntöönpanossa. Kun ministeri viittasi tuossa siihen, että tätä sakkorangaistuksen laskentamuutosta pitäisi kiirehtiä, että se ehtisi vielä tänä vuonna tuomaan taloudellista vaikuttavuutta, niin tarkoittaako tämä sitä, että ministeri näkee, että tällä tavalla tämän vuoden rahoitus tulisi turvattua, vai näkeekö ministeri niin, että todellista rahantarvetta on vielä tämän vuodenkin aikana tähän rangaistusten täytäntöönpanoon?

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Täällä nyt tulkitaan rivien välistä vähän oudostikin. Lakivaliokunnallehan toimitettiin nämä arviot siitä, missä aikataulussa on mahdollista panna tämä koko paketti täytäntöön juuri tämän henkilöstön sijoittamisen, näiden sijoittajayksiköiden käynnistämisen puolesta, ja se ei käytännössä kunnolla ole mahdollista enää vuoden vaihteesta. Sehän näkyy välillisesti myös lakivaliokunnan teksteistä, kun siellä puhutaan tästä voimaantulon rytmittämisestä. 2,8 miljoonaa on vuositasolla varmasti välttämätön minimi, niin kuin valiokunta toteaa, ja varmasti kun rahaa saadaan, se käytetään ihan järkevään tarkoitukseen. Mutta tähän lähinnä viittasin, että juuri tämän kouluttamisen ja kunnollisen toimeenpanon takia tätä voimaantuloaikaa täytyy arvioida.

Ed. Uotilan viittaamat lisärahat jo tämän hetken menoihin olisivat olleet kovin kaivattuja jo nyt kesällä. Niihin ei tämä sakon muuntorangaistuksen muutos toki tänä vuonna vaikuta lainkaan, että tällainen parin miljoonan euron lisärahoitustarve tälle vuodelle on. Sitähän on sovittu käsiteltäväksi sitten syksyn lisätalousarviossa, mutta se tulee kovin myöhään näiden laitosten tilanteen helpottamisen kannalta.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa tästä tämän vuoden rahoitustarpeesta ehkä sen verran haluaisin tarkentaa ministerin sanamuotoa, että itse asiassa ei ole oikein vielä nyt sanoa "olisi ollut tarpeen", koska meillä on ensi viikolla mahdollisuus äänestää tämän erittäin välttämättömän kahden miljoonan lisäystarpeen puolesta valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Vihreä eduskuntaryhmä kuten myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ovat tätä määrärahaa esittäneet, ja jos valiokunnan enemmistön hyväksymää mietintöä lukee, niin kyllä perustelut tälle määrärahalle sieltä mietinnöstäkin löytyvät.

Tatja  Karvonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva vankeuslakipaketti on erittäin laaja. Lakivaliokunta on työskennellyt tämän lakipaketin kimpussa hyvin pitkään ja perusteellisesti. Kokonaisuudistuksen tarkoituksena on muun muassa säätää vankien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä vankien perusoikeuksien rajoituksista täsmällisesti lain tasolla perustuslain asettamien vaatimusten ja ihmisoikeussopimusten velvoitteiden mukaisesti. Lisäksi tässä on pyritty lakiteknisen selkeyden lisäämiseen.

Vankeinhoitolaitoksen selvityksen mukaan vankilaan päätyy vuoteen 2050 mennessä noin joka tuhannes vuoden 1980 jälkeen syntyneistä. Tosin miehistä vankilaan päätyy noin kaksi tuhannesta. Viime vuoden alussa vankiloissa oli lähes 3 500 vankia. Sakkovankien ja lyhyeen vankeusrangaistukseen tuomittujen osuus on valitettavasti lisääntynyt hyvinkin paljon. Tämän vuoksi onkin hyvä, että hallitus on antanut lakiesityksen sakon muuntorangaistuksesta koskevien säännösten muuttamisesta ja lakivaliokunta tulee tähän työhön ryhtymään heti syyskauden alettua.

Vankilassa istuvilla vangeilla on hyvin monenlaisia ongelmia, toki päihdeongelmaisia vangeista on 80 prosenttia. Suurin osa rikoksista tehdään päihtyneenä tai sitten rikoksia tehdään, jotta saadaan päihdyttäviä aineita haltuun, ja erityisesti valtaosa väkivaltarikoksista tapahtuu päihteiden vaikutuksen alaisena ja henkirikoksista jopa 80 prosenttia päihteiden vaikutuksen alaisina. Lisäksi vangeilla on yleisväestöön verrattuna kuusinkertainen sairastavuus.

Koska vangeilla on erittäin paljon päihdeongelmia, päihdekuntoutus on vankiloissa laajentunut 1900-luvun puolivälistä lähtien. Nykyisin suurin osa kuntouttavasta toiminnasta on erilaista päihdekuntoutusta. Myös sopimusosastojen ja ulkopuolisten sijoitusten määrä on kasvanut. Samanaikaisesti päihdetyön laatua on haluttu ja pyritty kehittämään. Vankiloiden päihdetyö perustuu vahvistettuun päihdestrategiaan, joka muodostaa raamit vankiloiden lähiaikojen päihdetyön kehittämiselle. Päihdekuntoutuksen tavoitteena on vuonna 2005 hoitomenetelmien ja laadun edistäminen, verkostotyön ja hoitajaprosessien kehittäminen, päihdetyön integrointi muuhun toimintaan, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön edistäminen päihdetyössä sekä sopimusosastojen lisääminen.

Vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena pitää olla se, että siellä lisätään vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan yhteistyössä kriminaalihuollon, asuinkunnan eri viranomaisten sekä yksityisten yhteisöjen ja henkilöiden kanssa. Sen vuoksi onkin tärkeää se, mitä lakivaliokunta on todennut vapautuvan vangin osalta. Juuri vapautumisvaiheessa vangin on saatava erilaista tukea. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että vankien kotikunnassa, siellä, mistä vanki on kotoisin, voidaan riittävästi pureutua vapautuvien vankien erityisongelmiin. Toisaalta valiokunta katsoi, että valtion pitää huolehtia, että kunnilla on käytettävissä tähän taloudellisia voimavaroja.

Vaikka on puhuttu hieman ikävistä ja surullisista asioista, niin lohdullisiakin asioita tämän asian käsittelyssä on ollut. Vankeinhoitolaitoksen selvityksen mukaan vain kolmasosa ensikertalaisista vangeista palaa vankilaan uudelleen. On todettu, että vankilakierteeseen joutuu erittäin harva.

Arvoisa puhemies! Sitten näin lopuksi vähän rahasta: Kuten on edellä todettu, kaikkeen hyvään lainsäädäntöön kuuluu se, että rahoitus on turvattu. Tämän vuoksi lakivaliokunta halusikin muistuttaa, että hallituksen esityksen mukainen 2,8 miljoonan euron lisärahoitustarve on säädettävän lain asianmukaisen toimeenpanon kannalta ehdoton vähimmäissumma.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Karvosen puheenvuoroa, niin sen alkuosa oli optimistinen ja sitten realiteetit olivat lopussa. Mutta realiteetteihin kuuluu se, että jos vaikkapa käy suomalaisissa vankiloissa, etenkin vähän vanhemmissa, on selvää, että ne ovat ylikansoitettuja, jos niin voi sanoa, siellä on aivan liikaa vankeja ja aivan liian vähän työntekijöitä eli vartijahenkilökuntaa, on todella paljon pelkääjiä, jotka haluavat eristäytyä eri syistä, ja huumevieroitus ja huumeiden hallinta eivät ole missään kontrollissa. Eli tilanne on tosi ongelmallinen, ja ennen muuta silloin kysymys kääntyy talouteen, rahaan, ja taloudellisiin resursseihin.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys merkitsee kyllä muutosta meidän vankeinhoitoomme, aika isoa muutosta siinä mielessä, että haluamme kiinnittää huomiota siihen, että vankeinhoidossa todella pyritään vaikuttamaan siihen, että uusintariski vähenisi ja vangit voisivat sopeutua entistä paremmin yhteiskuntaan. Kun tässä tuli esiin se, että entistä useammalla vangilla on vaikeita päihdeongelmia, 80 prosentilla jopa, ja erittäin monella on terveydellisiä ongelmia, 39 prosentilla on psykiatrista hoitoa vaativa sairaus, jopa psykoottista oireilua, niin tässä tehtävässä on entistä suurempi haaste. Sen takia tarvitaan toimintaa, terveydenhuoltoon huomion kiinnittämistä, tarvitaan päihdekuntoutusta, tarvitaan myös sitä, että vangit voivat osallistua erilaiseen toimintaan vankeusrangaistusta kärsiessään. Ja totta kai tullaan sitten myös rahakysymyksiin.

Jos näihin kaikkiin asioihin halutaan panostaa, jotta me saamme sen tuloksen, jota tällä uudistuksella tavoitellaan eli sen, että vangit, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin, voisivat palata yhteiskuntaan ja voisivat palata rikoksettomaan elämään, silloin tarvitaan rahaa, jotta tavoitteisiin päästäisiin. Muuten tämä tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi.

Kun kuulimme eri asiantuntijoita, tuli esiin myös se, että entistä useampi vanki on vailla ammattia, vailla koulutusta. Oikeastaan vankilaan päätyy yhteiskunnassa sellainen joukko ihmisiä, joihin ennalta ehkäisevällä työllä, sen ajoissa hoitamisella, olisi jo päästy vaikuttamaan niin, että ihmiset eivät ylipäänsä joutuisi rikoskierteeseen. Eli ennen ehkä vankiloissa oli ihmisiä, joilla oli ammatti, mutta tänä päivänä yhä useammalta myös tämä puuttuu. Voisi sanoa näin, että ennalta ehkäisevällä sosiaalipolitiikalla on myös rikoksia ehkäisevä vaikutus, ja tässäkin tullaan rahaan. Sillä, että satsaisimme koulutukseen jo nuoresta pitäen, ennalta ehkäisevään sosiaalityöhön jnp., ehkäistään myöhemmin ihmisten syyllistymistä rikoksiin ja ajautumista yhteiskunnassa sivuraiteelle.

Valiokuntamme on kiinnittänyt huomiota siihen, että vankien terveydentilaa ja heidän sairauksiaan koskevaan tutkimukseen tulee jatkossa panostaa lisää voimavaroja. Samoin olemme kiinnittäneet huomion siihen, miten hoidon ja kuntoutuksen jatkuminen voidaan turvata vangin siirtyessä aikanaan vapauteen. Nämä ovat asioita, joissa on vielä puutteita. Eli kun vankilassa sitten kuitenkin saadaan parhaassa tapauksessa asioita kuntoon, niin mitä tapahtuu sen jälkeen, kun vanki siirtyy vapaalle? Tässä tämä rangaistusajan suunnitelma ja vapautumissuunnitelma on sellainen, että siinä on tarkoitus ottaa yhteys asuinkunnan sosiaali-, terveys-, asunto- ja työvoimaviranomaisiin, jotta siirtyminen voisi hoitua ja jatko sujuisi. Näihin asioihin kiinnitimme tässä huomiota.

Nuorten ehdonalaisesta vapauttamisesta sen verran, kun ministeri tässä vähän kritisoikin meidän valiokuntamme muutosta, että mehän halusimme, että nuorten kohdalla säilyisi järjestelmä, että kolmasosan rangaistuksesta suoritettuaan nuori voi päästä ehdonalaiseen vapauteen. Katsoimme, että emme halua ankaroittaa järjestelmää nuorten kohdalla, sille ei ollut perusteita. Se, että haluttiin yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa järjestelmää, ei ole peruste sille, että juuri nuorten kohdalla lähdettäisiin ankaroittamaan järjestelmää. Vankeusrangaistus merkitsee aina vakavaa puuttumista nuorten kohdalla, ja heidän kohdallaan erityiskohtelu on perusteltua. Kyse on siis myös 18—20 vuotiaista nuorista ihmisistä.

Myös perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan totesi, että alle 18-vuotiaisiin lapsiin sovellettavan sääntelyn ankaroittaminen ei ole aivan asianmukaista, jos ajatellaan lapsen oikeuksia koskevaa yleissopimusta. Siellä todetaan, että lapsen vangitsemiseen on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisena keinona. Tämän vuoksi emme halunneet ankaroittamista nuorten kohdalla. Totta kai huomiota on kiinnitettävä siihen, mitä muita rangaistusmuotoja jatkossa voidaan kehittää ja mitä sen ehdonalaisen vapauden aikana ja rangaistuksen jälkeen tapahtuu. Nämä ovat niitä asioita, joilla nuortenkin tilanteeseen vaikutetaan.

Minna  Sirnö  /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn edellisten puhujien käsitykseen siitä, että käsissämme on itse asiassa hyvinkin merkittävä lakipaketti, uudistammehan osin lähes 100-vuotista historiaa ja vähintäänkin 150-vuotista vankiloihin liittyvää ajatusmaailmaa tällä lakipaketillamme.

Tämä lakipaketti ottaa askeleen kohti kuntouttavampaa ja tavoitteellisempaa vankeusaikaa, ja täällä on jo todettu moneen kertaan, että keskeistä tässä tavoitteellisuudessa ja kuntoutuneempaan elämään tähtäämisessä on vankeusajan suunnitelma ja ennen kaikkea vapautussuunnitelma. Kaikkien tavoitteena toivottavasti on, ja toivottavasti tätä tavoitetta myös tällä lakipaketilla tuetaan, että jo ensimmäisen kerran jälkeen vangilla olisi mahdollisuus rikoksettomaan elämään. Pitemmällä tähtäimellähän tämä rikokseton elämä jo heti ensimmäisen kerran jälkeen tarkoittaa hyviä säästöjä.

Tämä lakipaketti on merkittävä myös siinä mielessä, että se ensimmäistä kertaa puuttuu vankiloiden sisällä olevaan isoon ongelmaan, nimittäin laitostumiseen. Tämä tähtää vankeja aktivoimaan itseänsä, sekä toimimaan mutta myös ottamaan enemmän omaa elämäänsä haltuun. Työvälineiksi aiempaa enemmän tämä lakipaketti tarjoaa työtoimintaa, koulutusta, jopa peruskoulutusta ja ammattikoulutusta, päihteettömyyttä ja erilaisia väkivallattomuusohjelmia. Kunnianhimoisena tavoitteena on, että nykyistä useammalla vangilla olisi mahdollisuus tämän vankipaketin ja siihen liittyvän hyvän resursoinnin tuloksena osallistua juuri tähän aktivoivaan toimintaan, ettei tämä aktivointitavoite jäisi vain kuolleeksi kirjaimeksi.

Lisäksi tässä paketissa on erittäin hyvää tavoite päihteettömästä vankilasta. Täällä on jo muutamaan kertaan todettukin, että valitettavasti Suomen vankilat eivät tällä hetkellä voi kehua olevansa päihteettömiä. Kieltämättä tämän lakipaketin käsittelyn aikana mietin, olisiko se tavoite pitänyt laittaa askelta alemmaksi eli ottaa tavoitteeksi päihteettömämpi vankila, koska näillä resursseilla ja näillä toimilla, joita nyt tähän lakipakettiin liittyen muun muassa rahoituspuolella on tulossa, todennäköisesti päihteetön on vielä tavoittamattomissa.

Hyvää tässä lakipaketissa on myös se, että se kehottaa, suorastaan usuttaa, viranomaisia yhteistyöhön, sekä valtion viranomaisia että ennen kaikkea myös eriasteisia viranomaisia koko julkiselta sektorilta. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta yhteistyö on suorastaan välttämätöntä, ja toivottavasti tämä lakipaketti ja sen henki myös herättelee tätä yhteistyötä. Samoin kuntien täälläkin jo keskustelussa esiin noussut rooli tässä hyvässä tuloksessa on keskeinen, ja siihen myös lakivaliokunnan lausunto osittain viittaa. On tärkeätä, että saattohoito vankilasta siviiliin tapahtuu mahdollisimman mutkattomasti, mahdollisimman tukevasti ja mahdollisimman hyvin niitä tuloksia vaalien, mitä vankeusaikana on vangin elämässä saavutettu.

Erityisesti päihdehuollolla tulee olemaan keskeinen merkitys sekä uusintarikollisuudessa mutta ennen kaikkea vankien oman elämän hallinnassa. Tällä hetkellä tutkimusten mukaan vangeista päihdeongelmaisia on 80 prosenttia, ja valitettavasti tällä hetkellä vain 15—20 prosenttia vangeista saa tarvitsemaansa päihdekuntoutusta. Tulevaisuudessa toivottavasti yhä useampi vanki saa jo vankila-aikanansa päihdekuntoutusta mutta ennen kaikkea päihdekuntoutus ei pääty siihen, kun vapaus koittaa, vaan päihdekuntoutukselle löytyy myös jatkoa siviilissä.

Toinen merkittävä yhteistyö, johon mielestäni tälläkin lakipaketilla julkista sektoria ja julkisen sektorin viranomaisia kehotetaan, on syrjäytymisen estotyö. Syrjäytymisen ehkäisyssä pitää muistaa se, että vankilaan joutumisen elinikäinen riski on valitettavasti koko ajan kasvamassa. Kuten täällä jo ed. Karvonen totesi, noin joka tuhannennella vuoden 1980 jälkeen syntyneellä on riski päätyä vankilaan. Miehillä tämä riski on vielä kaiken lisäksi kaksinkertainen. Valitettavasti ei välttämättä ole edes vitsi, kun olen kuullut maailmalla väitteitä, että osasyy siihen, että asunnottomuus tietyissä osissa Suomea on vähentynyt, on suoraan se, että vankilapaikat ovat taas suorastaan ylibuukattuja. Se, että vangeilla ei ole paluuta arkeen ja omaan asuntoon tai edes jonkinlaiseen kohtuulliseen asuinpaikkaan, on todennäköisesti yksi niistä syistä, ettei kumpikaan, ei päihteettömyys eikä rikoksettomuus, tule onnistumaan ja näitten vankien osalta useimmiten heistä itsestään riippumattomista syistä tämä hyvin alkanut työ ei tule toteutumaan.

Lisäksi vankien kohdalla on havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö, johon myös lakivaliokunta kiinnitti huomiota. Useimpien vankien kohdalla terveydentila suorastaan koheni vankila-aikana mutta paluu arkeen myös tältä osin oli erittäin hankalaa, nimittäin odotettu elinikä on vapautuneilla vangeilla huomattavasti alle muiden suomalaisten. Vapautuvien vankien kuolemanvaara on 4—30 kertaa suurempi kuin keskimäärin samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien muiden suomalaisten. Vapautuneiden vankien kohdalla luonnolliset kuolemat ovat poikkeus säännöstä.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta päätyi yksimielisyyteen pitkän keskustelun jälkeen, ja yksimielisyyttä oikeastaan ainoana asiana hivenen uhkasi rahoitus, sen puute. Tätä mietintöä hyväksyttäessä lakivaliokunnassa oltiin huolissaan sekä aikataulusta että niistä realistisista onnistumismahdollisuuksista, mitkä tähän lakiin kohdistuvat. Nimittäin odotukset kentällä tätä lakia ja niitä toimenpiteitä kohtaan, jotka tämän lakipaketin jälkeen toivottavasti toteutuvat, ovat olleet sen verran suuret, että on erittäin suuri häpeä, jos emme pysty odotuksia täyttämään. Uudistuksia ei nyhjäistä tyhjästä, kuten täällä on jo todettu. Uudistukset yleensä maksavat rahaa, ja itse kieltäydyn enää tekemästä yhtään puitelakia niin, että minua sumutetaan viime metreille asti luvaten, että kyllä se raha löytyy, kunhan te teette sen lain. Kyllä minä yhdyn siihen korkeimman oikeuden presidentin toissapäiväiseen lausuntoon, kun hän lakivaliokunnan vieraillessa korkeimmassa oikeudessa totesi, että mikään ei ole niin vaarallista kuin aliresursoitu uudistuslaki, koska sitä lakia on erittäin vaikea korjata.

Valitettavasti vankiloiden osalta kyse on todella suuresta summasta. Pienet rahat eivät enää riitä, vaan siihen tarvitaan enemmän kuin muutama miljoona. On realistista puhua jopa yli 10 miljoonasta, jotta tämä hanke saataisiin todellisuudessa eteenpäin. Miksi näin isosta summasta on kyse? Sen takia, että kaikki mahdolliset keinot, miten oikeusministeriön sisältä on nyhdetty pieniä summia, on käytetty jo. Oikeusministeriön sisällä valitettavasti monella hallinnonalalla mietitään, miten päästään olemassa olevasta henkilökunnasta eroon, jotta pystytään siirtämään rahoitusta johonkin toiseen kohteeseen, mutta silloinkin kyseessä ovat hyvin pienet summat, joilla ei esimerkiksi tätä lakia pystytä toteuttamaan. Vankiloita kohtaa sama kuin yliopistoja ja muita julkisia tiloja. Senaatti-kiinteistöt on pitänyt huolta siitä, että vuokrat ovat kohisemalla nousseet, ja vuokrakustannukset ja ylläpitokustannukset, myös vankiloissa.

Terveydenhuollon osalta määrärahojen tarve on ollut suunnaton. Valitettavasti terveydenhuollon määrärahat tarpeesta huolimatta ovat olleet vuosi toisensa jälkeen alibudjetoituja, vaikka jopa lakivaliokunnan arvovallalla yhtenä vuotena yritimme tätä asiaa korjata.

Investointitarpeet ovat suuret, asia, johon myös perustuslakivaliokunta puuttui, osittain johtuen ylibuukkauksesta. Tietysti tässä kohdassa pidän mielelläni Länsi-Suomen Kylmäkosken kohdalta mainospuheen. Ed. Paasio voi hetken päästä pitää Turun vankilan osalta vastaavan mainospuheen. Meillä olisi tiloja, joihin pienemmällä rahalla ehkä saataisiin noin 100 paikkaa rakennettua. Mutta toisaalta myös tämän ohjelman yksi heikko kohta on se, että tässä on unohdettu, että kuntouttavaa toimintaa ei voi olla, ellei sille ole osoitettu tiloja ja myös niitä välineitä, joilla sitä kuntouttavaa toimintaa tehdään. En mistään valitettavasti ole löytänyt mitään summia siihen, että näihin kuntouttaviin toimintoihin kohdistettuja tiloja olisi olemassa.

Valitettavasti olemassa olevatkin tilat rapautuvat. Meillä on huolestuttava määrä paljusellejä, joista olemme saaneet huomautuksen YK:n kidutuksen vastaiselta komitealta. Hämeenlinnan vankila, vaikka on kohtuullisen nuori, on mielestäni yksi ongelmallisimpia tässä suhteessa, koska kieltämättä paljusellit ovat hygieniaongelma sekä miehille että naisille, mutta valitettavasti naisilla on kerran kuukaudessa ajanjakso, jolloin intiimihygieniasta huolehtiminen on huomattavasti merkittävämpää, ja jos naisvanki on 20 tuntia suljettuna tähän koppiinsa ilman mahdollisuutta peseytyä, niin kyse on mielestäni aika suuresta terveysriskistä.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta halusi antaa selkätuen oikeusministeri Koskiselle budjettiriiheen, jotta tarpeisiin, jotka tämän lakipaketin aikana ovat tulleet ilmiselviksi, myös vastattaisiin budjettiriihen aikana. Toistan edelleen, arvoisa puhemies, että heti ensimmäisellä kerralla tehty satsaus on todennäköisesti säästöä sekä pitkällä tähtäimellä että, väittäisin, myös lyhyellä tähtäimellä. Tällä hetkellä joka kolmas ensikertalainen valitettavasti palaa vankilaan.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, kära kolleger! Jag tycker att man kan vara stolt över den konsensus som har rått i utskottet om behovet av tilläggsresurser för fångvården. Det visar på ett gott utvecklingsstadium i vårt samhälle, att vi är ett humanistiskt samhälle, och det tycker jag är bra.

Jag vet inte om det är en gärning som ser ut som tanke men igår damp det in i mitt hem en tidskrift utgiven av av Juridiska Föreningen i Finland, JFT, som i en artikel av Johan Boucht pratade om kommunikativ straffrätt. Samtidigt som vi behandlar den största fångvårdsreformen på många, många år, när kanske de sista av Brynolfs paragrafer går i graven, så kommer en sådan här ny tanke som bedömer vad straffrätten är. En kommunikativ straffrätt som vet att gamla teorier om allmän och specialprediktion inte gäller, men som betonar att avbön och ursäkt från gärningsmannen mot offret och medling är viktig i den process som skall göra att också den straffade förstår straffet och samhällets betydelse.

Det här var en kort beskrivning av ett tänkande som kanske håller på att slå igenom så småningom, men som vi vet att nog också har stora svårigheter att slå igenom inom den organiserade brottsligheten. Men den verkade som en gärning som på något sätt kändes som en tanke, att idag har vi den stora reformen, och så kommer en artikel med de här nya tankegångarna.

Tätä osuutta en edes yritä selostaa suomeksi, koska ei voi noin nopeasti omaksua tätä uutta kommunikatiivista rikosoikeutta, josta oli ajankohtainen artikkeli JFT-lehdessä, joka tuli kotiini eilen. Mutta totean kylläkin, että se, mihin valiokunta yksimielisesti on päätynyt, on kunniaksi tälle eduskunnalle. Toivon mukaan se antaa sitä selkänojaa oikeusministerille, mihin me pyrimme.

Voi sanoa, niin kuin edelliset puhujat ovat todenneet, että meillä on lisääntyvä vankiluku. Oikeastaan pitäisi tässä lyödä kiinni, että muualla valtionhallinnossa sovellettavat tietyt nykytrendit eivät sovellu tälle alalle. Emme voi ajatella jonkinlaista tulosohjausta vankilaitoksessa. Emme voi ajatella aina, että kehysajattelu toimisi, koska meillä pitää olla riippumattomia tuomioistuimia, jotka toimivat yleisen kehityksen mukaan, ja se ei aina ole ohjattavissa, emme voi niin suuressa määrin siihen vaikuttaa.

Olen samaa mieltä kuin ministeri, että meidän pitää käsitellä tätä sakon muuntamisasiaa niin nopeasti kuin mahdollista, mutta se on kuitenkin pieni juttu. Yleensäkin lakivaliokunta on kokenut huolta oikeuslaitoksen, oikeusalan resurssitilanteesta. Vaikka me olemme siitäkin tietoisia, niin tässähän me joudumme muun muassa joissakin yhteyksissä järjestelmän toimivuuden takia tekemään muutaman pienen lisäyksen, mitä tulee syyttäjän tehtäviin, koska se on välttämätöntä, jotta tiedonkulku olisi toimivaa ja syyttäjällä on parhaimmat mahdollisuudet valvoa sitä, että kokonaisuudessaan oikeudenmukainen järjestelmä toimii ja että saadaan toimimaan niin kuin nyt lakivaliokunta ja eduskunta ilmeisesti tulee edellyttämään.

Hyvät ystävät! Olen myöskin erittäin tyytyväinen siihen, että lakivaliokunta on todennut, että vangillakin on oikeus kieleensä. Valiokunnan käsittelyn aikana ilmeni, että jossain määrin, kun sinun muut oikeutesi on menetetty, niin menetät myöskin sen. Lakivaliokunnan käsittelyn ulkopuolella meille on tullut myöskin esimerkkejä siitä, että joissain Suomen vankiloissa — tai en minä sano esimerkkejä, mutta minulle on kerrottu ja väitetty — ruotsinkielinen vanki on jopa huonommassa asemassa vankiloissa kuin pedofiili vankihierarkiassa, ja siksi noteeraamme tässä, että toisaalta myöskin oikeusministeriö harkitsee erityisen osaston perustamista, jossa tietysti tämä yhteydenpito vangin ja virkamiesten kesken pystyään toteuttamaan sillä tavalla kuin vangilla on oikeus odottaa ihan meidän perustuslakiemme mukaisesti.

Jag är alltså väldigt nöjd med att riksdagens lagutskott har konstaterat att också fången har rätt till sitt språk, också på kåken har man språkrättigheter. Det har varit ytterst bekymmersamt när man har fått ta del av uppgifter i offenligheten om att man som minoritetsspråkig har sämre ställning inom fånghierarkin än till och med pedofiler. Det är en ytterst god ändring som utskottet föreslår i 4 kap. 8 §.

Kollegat, valistuneet kollegani, ovat puhuneet viisaasti eri hallinnonalojen yhteistyöstä vangin vapauttamisen jälkeen. Toivon todellakin, että meidän toimeenpanevat viranomaisemme ja hallitus pystyvät tähän, pystyvät hallinnonrajat ylittävään yhteistyöhön, koska se on tarpeen, jotta esimerkiksi uudet ajatukset sopimushoidosta voivat todellakin toimia.

Ainoa tämmöinen pieni huomautus täytyisi lisätä edellä käytyyn keskusteluun, kun lakivaliokunnan puheenjohtaja viittasi siihen, mitä on nyt sanottu, että viinan hinnan alennus on johtanut korkeampaan rikollisuuteen. Minulla oli eilen tilaisuus kuunnella uusia tilastotuloksia esimerkiksi Stakesin alkoholitutkijoilta, jossa voidaan todeta, että murhissa, tapoissa ja jopa törkeissä rattijuopumuksissa vaihtelut vuosien välillä ovat niin suuret, että emme vielä tässä vaiheessa voi päätellä, onko rikollisuus todella lisääntynyt. Näin oli Stakesin uusien tietojen mukaan. Vuosivaihtelut ovat olleet sen verran isoja. Se ei merkitse, ettenkö uskoisi, että alkoholin käytön lisääntymisellä on todella vakavia seuraamuksia, koska Suomessa voidaan nyt tällä hetkellä jo rekisteröidä 4 miljoonaa sairaanhoitokäyntiä vuodessa, jotka johtuvat alkoholista, 4 miljoonaa, ja 100 000 erilaista kuljetustehtävää juopumuksesta johtuen. Minä haluaisin vain sanoa, että syyt ja seuraukset eivät aina ole niin, miltä ne näyttävät. (Ed. Salo: Ja siinä ei ole mukana taksimatkoja!) — Tämä oli viranomaisten toimesta suoritettavat kuljetukset.

Sedan har vi ett allvarligt drogrelaterat problem i fängelserna, kanske det ändå inte är enbart på grund av alkoholprissänkningen, men det finns orsak för oss att faktiskt följa vart vi är på väg.

Till slut vill jag tacka både mina kolleger i utskottet och utskottsrådet för en alldeles utmärkt, noggrann handläggning. Jag tror att den som tittar närmare på betänkandet kan se att igen har utskottet och speciellt våra tjänstemän utfört en mycket noggrann granskning av lagförslaget. Det är värt att notera att också i det här sammanhanget fanns det behov av en kontroll.

Sedan vill jag till slut konstatera, såsom ledamot Susanna Rahkonen, att det är väldigt viktigt att också i det här sammanhanget fick den internationella barnkonventionen en faktisk betydelse genom att vi ändrade på bestämmelserna om hur mycket en ung fånge skall sitta av. Barnkonventionen har en konkret betydelse.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Vankiluku on kasvanut viime vuosina, kuten tämänkin lain käsittelyn yhteydessä lakivaliokunta toteaa. Valtiovarainvaliokunta on useiden vuosien ajan, itse asiassa vuodesta 99 lähtien kiinnittänyt huomiota siihen jatkuvaan ongelmalliseen aliresursointiin, joilla vankeinhoitolaitos Suomessa on toiminut. Käytännössähän oikeusministeriön hallinnonalan budjettikehys on pysynyt sen mukaisena kuin on ollut vankiluku vuonna 99, ja vankiluvun todellinen kasvu ei ole heijastunut budjetteihin.

Eduskunta on kiinnittänyt asiaan huomiota lakivaliokunnan mietinnön pohjalta. Toissa vuonna eduskunta lisäsi määrärahoja. Tällä hetkellä eduskunnassa käsittelyssä olevan lisätalousarvion yhteydessä asiasta keskusteltiin ja valtiovarainvaliokunnassa vähemmistö päätyi sille kannalle, että tälläkin hetkellä vankeinhoitolaitoksen resurssitilanne on sellainen, että olisi välttämätöntä saada resursseihin lisäystä. Toivottavasti tässä asiassa päästään johonkin myönteiseen ratkaisuun ensi viikolla.

Käsittelyssä olevasta asiasta haluaisin kiittää lakivaliokuntaa. Olen kuunnellut keskustelua huolellisesti, ja valtiovarainvaliokunnan näkökulmasta on erityisen mieluista, että kun tätä uudistusta on käsitelty, niin tässä on myös hyvin tarkasti ja selkeästi eritelty ne määrärahatarpeet, joita uudistus ja sen eri osat vaativat. Uskon, että tämä antaa toivottavasti hyvän pohjan oikeusministerille käydä budjettiriihessä niitä budjettineuvotteluja ja saada tämä tarvittava määräraha. Uskon, että tämän mietinnön tapa, jolla tässä on hyvin eritelty määrärahatarpeet, tulee auttamaan myös eduskuntaa siinä vaiheessa, kun se käsittelee vankeinhoitolaitoksen budjettia tulevaisuudessa.

Valtiovarainvaliokunta käsitellessään valtiontilintarkastajien kertomusta vuodelta 2003 tänä vuonna antamassaan mietinnössä viimeisimmän kerran on kiinnittänyt huomiota sakon muuntorangaistusjärjestelmään. On mielestäni erittäin hyvä asia jos sakon muuntorangaistusjärjestelmää nyt saadaan muutettua sillä tavalla, että sakon muuntoperusteita lievennetään. Olen itse erittäin tyytyväinen siitä, että lakivaliokunta päätyi tälle kannalle, jolle se päätyi, siinä, missä vaiheessa nuoret rangaistusta kärsivät pääsevät ehdonalaiseen. Mielestäni esimerkiksi ed. Rahkonen perusteli sitä hyvin, että tässä yhteydessä ei ollut perusteita sille, että olisi kiristetty tätä ehdonalaiseen pääsyn aikaa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Joitakin kommentteja näin keskustelun loppuvaiheessa, ja kiitos jo tässä vaiheessa kollegoille tasokkaasta keskustelusta ja tämän tärkeän lakipaketin vastaanotosta.

Ensinnäkin ed. Thorsille vastaus näistä alkoholiyhteyksistä, että valiokuntahan on seurannut tätä asiaa koko ajan ja Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on ilmoittanut osittain tiiviissä yhteistyössä Stakesin kanssa toimien, että heillä on valmius tämän vuoden lopussa antaa professionaali, ammattilainen arvio siitä, missä määrin alkoholiale näkyy jo rikostilastoissa. On totta, että näissä on merkittäviä vaihteluita. Mutta on jo nyt totta, että sisäministeriön taholta on arvioitu, että putkaan joutuminen, juopuminen ja tämmöinen arjen pahoinpitelyrikollisuus ovat lisääntyneet. Sisäministeriön kansliapäällikkö on sanonut, että ei ole mitään viitteitä siitä, etteikö vanha sääntö pitäisi paikkaansa, että yksi litra keskivertokulutukseen puhdasta alkoholia per aikuinen tuo noin tuhat uutta pahoinpitelyrikosta. Sitten tähän voidaan lisätä se, mitä aikaisemmin täällä kerroin, mitä korkeimman oikeuden presidentti Sevón valiokunnalle tällä viikolla kertoi, että hänen arvionsa mukaan, kun heidän juttunsa ja ylipäätänsä tuomioistuinlaitoksen jutut ovat tänäkin vuonna lisääntyneet, niin siinä juttumäärien lisääntymisessä näkyy selvästi pahoinpitelyjuttujen lisääntyminen ja hänen mielestään siinä näkyy nimenomaan tämä alkoholiasia.

Eli tämän verran tiedämme nyt. On tietysti erittäin onnellista, jos kävisikin niin, että viimeinkin tämä jo sadan vuoden historia suomalaisissa väkivalta- ja alkoholitilastoissa murtuisi ja siitä huolimatta, vaikka kävisi niin, että alkoholin kulutus lisääntyy voimakkaasti, niin väkivaltaisuus ei enää lisääntyisi. Se olisi ilouutinen meille kaikille, koska totta vie me olemme jo nyt aivan kirkkaalla ykkössijalla väkivaltaluvuissa koko Euroopan unionissa niin perheen sisäisessä väkivallassa kuin ihan sitten julkisessa katutilassa ja muualla olevassa väkivallassa. Muuallakin olevassa väkivallassa tosin ovat suuressa roolissa nimenomaan päihtyneet ihmiset. He pahoinpitelevät, jopa tappavat joskus, jopa murhaavat nimenomaan tuttuja ja toisiaan. Tämä ilmiö on jo aivan riittävän vahva näinkin. Mutta tosiaan oma arvioni perustuu sekä asiantuntijoiden jo tähän mennessä tehtyihin arvioihin että todellakin poliisista kuultuihin viesteihin. Sen rohkenen vielä sanoa, kun istun Diakonissalaitoksen hallintoneuvostossa, että on päivänselvää, että perheväkivaltaluvut ovat ainakin Helsingissä kasvaneet valtavasti, mikä näkyy lasten huostaanottojen merkittävässä lisääntymisessä, nimenomaan semmoisten huostaanottojen lisääntymisessä, missä vanhemmat ovat lisääntyneen alkoholinkäytön takia kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan. Tämä arvio on käsittääkseni hyvin luotettava.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä tähän rahakehysasiaan, kun meillä on nyt valtiovarainvaliokunnan asianomaisen jaoston puheenjohtaja Sinnemäkikin täällä läsnä. Menokehyspaineet valiokunnan mielestä ovat siis useita miljoonia euroja. Voidaan puhua todellakin, niin kuin ed. Sirnö sanoi, yli 10:nkin luvuista, ja tähän eivät vielä sisälly vankien terveydenhuollon parantamisluvut. Se, mikä alkupuheenvuorosta jäi pois, on se, että nämä rahat, mistä nyt puhutaan, ovat tätä muuta aktiviteettia, mahdollisuutta, että vangit työskentelevät, että he voivat osallistua näihin eri ohjelmiin, mutta sen lisäksi tarvitaan vankien terveydenhuoltoon lisää rahaa. Muun muassa valiokunta on ilolla pannut mietinnössäkin merkille, että viimein käynnistyy tutkimus ADHD-oireyhtymästä vankilassa. Jos sen tutkimuksen seurauksena osoittautuu tarpeita hoitoihin, niin täytyy löytyä sitten aivan uutta rahaa tälle hoidolle.

Valiokunta myös toteaa, että jotta kunnat voisivat hoitaa vastuunsa tässä saattaen vaihtamisessa, niin yksimielisesti valiokunta katsoo, että valtion on järjestettävä kunnille lisää resursseja tähän asiaan. Tähän liittyy semmoinenkin yksityiskohta näin Pääkaupunkiseudun näkökulmasta, että nyt kun monet pienemmät kunnat aktiivisesti suorastaan karkottavat vankilasta vapautuvia kuntalaisiaan pois, sitä ensimmäistä sosiaalivirastoluukulla käyntiä he eivät voi estää, mutta kun ei asuntoa anneta, palveluita ei anneta, käytännössä muullakin tavoin osoitetaan hyvin selvästi, että et ole tänne tervetullut, niin tämä vankilasta vapautuvien joukko kasaantuu hyvin vahvasti Helsinkiin ja muualle Pääkaupunkiseudulle. Osasyy tähän on se, että kunnat muualla Suomessa eivät kanna vastuitaan vankilasta vapautuvien osalta.

Investointitarpeista vielä sen verran, että tämän hetken näkymissä investointeihin on niin vähän rahaa, että vuonna 2010 on saatu aikaan vain sata uutta vankilapaikkaa eli tämä ylibuukkaus näillä näkymin tulee jatkumaan koko tämän vuosikymmenen erittäin pahana. Ja näitä täälläkin paljon puhuttuja hirveitä sellejä, joissa vielä siis täytyy olla ämpäri öisin ja ihmiset joutuvat omien jätöstensä kanssa nukkumaan ja viettämään yönsä, on vuosikymmenen lopussa näillä näkymin 360. Ensi vuoden aikana niitä tulee olemaan vielä viitisensataa.

Että tämmöisiä summia löytyisi oikeusministeriön hallinnonalalta; kertaan vielä, miksi niitä ei voi löytyä näistä budjettiraameista. Syyttäjälaitos on pulassa. Syyttäjät menettävät koko ajan merkittävän määrän lahjakkaita, hyviä syyttäjiä muun muassa poliisilaitokseen poliisijohtajatehtäviin sen takia, että syyttäjälaitos ei pysty maksamaan alkuunkaan kilpailukykyistä palkkaa suhteessa siihen, mitä poliisit voivat maksaa. Myös asianajajakuntaan ja muihin tehtäviin päteviä, hienoja syyttäjiä siirtyy sen takia, että syyttäjillä ei ole voimavaroja. Tuomioistuinlaitoksen rahapula on valtava ja näyttää pahentuvan hyvin dramaattisesti, kun samaan aikaan kuitenkin hallituksen omienkin selvitysten mukaan esimerkiksi hallinto-oikeuteen pitäisi kiireellisesti saada 7—9 uutta tuomaria, jotka vielä lakivaliokunnan aikaisempien selvitysten mukaan maksaisivat itse itsensä takaisin muun muassa sen takia, että ympäristö- ja ulkomaalaiskysymyksiä voitaisiin käsitellä kansantaloudellisesti huomattavasti paremmin, jos olisi riittävä määrä tuomareita.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on kaikista suomalaisista ministeriöiden yhteydessä tai alaisuudessa tai viitekehyksessä toimivista tutkimuslaitoksista aliresursoiduin. Kun valtioneuvosto itse selvitti jokaisen ministeriön tutkimusresursseja, niin suhteessa olemassa oleviin resursseihin — jotka siis muutenkin ovat oikeusministeriöllä olemattoman pienet — vielä suhteessa niihin olemattoman pieniin resursseihin tutkimukseen on osoitettavissa selvästi vähemmän rahaa kuin muilla ministeriöillä. Oikeusministeriö on tässäkin suhteessa erittäin suuressa pulassa, kun samaan aikaan taas sitten oikeuspoliittisen keskustelun taso esimerkiksi iltapäivälehdissä sen kun vaan huononee eikä semmoista kansantajuista, helposti luettavaa tietoa oikeusjärjestelmän toiminnasta pystytä tuottamaan, koska oikeuspoliittiselle tutkimukselle ja Oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle ei ole rahaa.

Että tämä itkuvirsi olisi täydellinen, niin valiokunnassa on kyllä ollut nähtävissä jo pitkän aikaa, että oikeusministeriöön on pystytty palkkaamaan vuosien varrella loistava henkilökunta, se on kyllä juristikunnan eliittiä, mutta nyt on ollut kymmenen vuotta EU-jäsenyyttä, kymmenen vuotta jo sitä, että suomalainen virkamies vastaa vähintään kymmentä saksalaista virkamiestä, vastaa todella monesta EU:n työryhmästä, valmistelusta, kotimaisesta lainsäädännöstä, ja kun jo nyt nähdään, että oikeus- ja sisäasioissa valmisteluvastuut vaan kasvavat, niin kyllä myös virkamiesten tarve on merkittävä.

Tästä kaikesta kokonaisuudesta ei voi muuhun päätyä kuin siihen, mitä valiokunta tässäkin yhteydessä on yksimielisesti, rohkenen sanoa, huutanut: budjetissa on jatkossa kehysten muututtava. Oikeusministeriön hallinnonalan sisältä ei löydy semmoisia rahoja kuin oikeusministeriö ja oikeusvaltio tarvitsevat.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän pitää löytää oikeusministeriön toimialalle enemmän resursseja, aivan kuten lakivaliokunnan puheenjohtaja täällä sanoi, kautta linjan, mutta erityinen huoli minulla on vankeinhoidon tilasta. Todellakin meidän pitää saada myös uusia vankeinhoitolaitoksia, vaikkapa useasti täällä mainitsemani Haapamäen vankeinhoitolaitos, mutta myös muutoin, että ei ole sitä tilanahtautta, joka tällä hetkellä estää vankeinhoitotoimintaa. Näistä tulee vankien säilytyspaikkoja, mikä ei ole tarkoituksenmukaista, ja pahimmillaan vielä rikollisuuden korkeakouluja, joten vankeinhoitolaitoksen tarkoitusperien takia sinne on voitava osoittaa riittävät voimavarat ja samoin, kuten valiokunnan puheenjohtaja äsken mainitsi, myös kunnille voimavaroja, että siihen nivelkohtaan, kun vangit vapautuvat ja vastuuta tulee kunnille, voidaan järjestää mahdollisimman hyvä siirtymävaihe, jotta uudelleen ei tarvitsisi joutua vankilaan.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on kysymyksessä hyvin merkittävä vankeuslakipaketti, ehkä vuosisadan paketti, joten lienee paikallaan myöskin täältä puhujakorokkeelta valiokunnan jäsenenä kommentoida muutamalla sanalla tätä merkittävää lakiuudistusta.

Näyttää julkisuudessa olevan vähän sen tyyppistä ajatusta, että tämä lakipaketti olisi hyvin humanistinen, mutta itse haluan korostaa, että täällä on myöskin hyvin paljon niin sanottuja konservatiivisia osia, jotka vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten kansalaisten oikeustaju paranee tämän vankeuspaketin osalta. Otan esimerkiksi tämän jäännösrangaistusasian, joka on ollut hyvin pitkään lakialoitteen kohteena täällä eduskunnassa. Meillä on ollut vakiintunut käytäntö, että vaikka uusintarikollinen tekee hyvinkin törkeän rikoksen, niin jäännösrangaistuksen osuus on ollut ainoastaan yksi kuukausi. Lakivaliokunta myöskin mietinnön perusteluissaan toteaa, että jatkossa tämä voi johtaa myös siihen, että jäännösrangaistukset tulevat olennaisella tavalla pidentymään jatkossa. Tämä on yksi asia, joka vaikuttaa myöskin siihen, että ne vaikuttavat ennalta ehkäisevästi rikollisuuteen ja uusintarikollisuuteen ja sitä kautta siihen pyrkimykseen, mikä meillä kaikilla yhteisesti on.

Tässä lakiesityksessä on vangin oikeudet ja velvollisuudet tietenkin päivitetty 2000-luvulle, ja niin kuuluukin tehdä — korostan: niin oikeudet kuin myöskin velvollisuudet. Meillä on jatkossa rangaistusajan suunnitelma, johon myöskin täytyy vangin sitoutua, mikäli hän aikoo päästä vapauteen siinä ajatuksessa, mikä tällä uudistuksella on. Meillä on myöskin tässä esityksessä paljon päihdehuollon jatkotoimenpiteitä, ja päihdehuolto pitää sisällään myöskin huumeet ja sen tyyppiset lääkeaineet.

Ministeri viittasi täällä jo tähän valvottuun koevapauteen ja oikeusministeriön siitä tekemään esitykseen. Korostan vain, että nykymaailma on muuttunut siihen suuntaan ja siitä on myöskin kansainvälisiä kokemuksia, että valvottu koevapaus voidaan toteuttaa uusilla innovaatioilla ja teknisillä välineillä aika onnistuneestikin. Tästä saadut kokemukset muista länsimaista ovat olleet hyvin positiivisia. Suomenkin on syytä teknologisesti korkeasti kehittyneenä maana ottaa käyttöön valvottu koevapaus, mutta korostan, että valvottu koevapaus on aina lievempi vaihtoehto kuin jatkaa rangaistuksen suorittamista vankilassa ja siten nämä perusoikeudet tähän liitettyinä eivät voi olla se pääkohta, jonka perusteella esimerkiksi teknisiä välineitä hylätään eikä niitä voitaisi käyttää jatkossa valvottuun koevapauteen.

Yksi asia oli myöskin alle 21-vuotiaitten ehdonalaiseen vapauteen pääsyn raja, joka nyt sitten laski tässä esityksessä yhteen kolmasosaan. Sain myös jo ensimmäiset kommentit kentältä, joissa todettiin, että tämä uudistus ei ole välttämättä huono, koska se myös alentaa tuomioistuimen kynnystä antaa jatkossa vankeusrangaistus esimerkiksi ehdollisen vankeusrangaistuksen tai jonkun muun rangaistuksen sijaan, koska tiedetään, että se tuomio, joka annetaan esimerkiksi minimirangaistuksen mukaisena jostakin törkeästä teosta, käytännössä johtaa tähän kolmasosan todelliseen vankilassaoloaikaan. Näitä oikeusvaikutuksia me emme varmasti vielä pysty tässä vaiheessa arvioimaan, mutta tämäkään ei välttämättä ole niin sanottua hyysäämistä, kuten jotkut ilkeästi tästä kohdasta ovat sanoneet, vaan toimii myöskin toiseen suuntaan, että kynnys tuomion antamiseen on alempi.

Täällä käytiin keskustelua myöskin näistä resursseista, ja myöskin yhdyn siihen, että tämä 2,8 miljoonaa euroa lienee se alin kipukynnys, joka ensi vuoden budjettiin täytyisi saada, jotta tämä laki saataisiin asianmukaisesti voimaan ja täytäntöön ja sitä kautta päästäisiin aleneviin vankimääriin.

Suurin ongelma tulee jatkossa varmasti olemaan se, että tähän lakiesitykseen ja mietintöön sisältyy hyvin toiveikaskin ajatus siitä, että nämä päihdehuollon jatkotoimenpiteet onnistuvat myöskin vankilan ulkopuolella. Tässä on tietenkin olennaisena asiana viranomaisten välinen yhteistyö, kuntien sosiaali- ja terveysviranomaisten yhteistyö ja myöskin todellinen halu ja usko siihen, että myöskin vankilasta vapautuva vanki voi viettää päihteetöntä elämää. Se vaatii tietenkin myöskin kunnilta resursseja. Täällä on jo moneen kertaan viitattu, että lakivaliokunta tähdentää, että kunnat eivät lähde varmasti toivotulla tavalla tähän toimintaan mukaan, ellei niille myöskin osoiteta resursseja.

Arvoisa puhemies! Tämä mietintö lakivaliokunnasta oli jälleen kerran yksimielinen. Esimerkiksi me kokoomusoppositiossa emme ole jättäneet lakivaliokunnassa vielä tällä vaalikaudella yhtään vastalausetta emmekä eriävää mielipidettä. Myönnän, että tässä lakiesityksessä oli sellaisia kohtia, joista sen olisi mielellään voinut jättää ja keskustella siitä, onko tämä kaikilta osin aivan oikeansuuntainen, mutta konsensus johtaa yleensä siihen, että kaikki antavat omista näkökulmistaan periksi, ja tässä on tämä pienin yhteinen nimittäjä. Toivon ainoastaan sitä, että tämä lakiesitys johtaa siihen keskeiseen tarkoitukseen, että Suomen vankilassa olevien vankien määrä alkaa vähentyä ja uusintarikollisuus vähentyä. Ne ovat tämän lakiesityksen keskeiset tavoitteet.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Jag vill konstatera till kollegan Salo att humanism är nog inte så farlig som ni tror.

Ei humanismi ole niin vaarallista. Se, mitä yritin tähdentää humanismin osalta, on, että minun mielestäni, kun talo ja valiokunta kokee huolta vankeinhoidon resursseista, se osoittaa kyllä yhteiskunnan todellakin tasokasta keskustelua ja humanismia — siinä tarkoitin tätä humanismia.

Mitä tulee näihin tilastoihin, sanotaan, alkoholin vaikutuksesta, niin tiedämme, että vaikutuksia, lisääntynyttä kulutusta on, mutta emme vielä esimerkiksi kaikkein väkivaltaisimpia rikoksia voi suoraan tähän yhdistää. Tämä oli lähinnä toteamus ed. Tuija Braxille. Aina tämmöisissä asioissa tietysti on niin, että lisävalveutuneisuus esimerkiksi poliisin puolella johtaa joskus siihen, että enemmän rikoksia tulee ilmoitettua. Muun muassa me olemme kaikki samaa mieltä, että poliisin ja syyttäjien lisääntynyt valveutuneisuus perheväkivallassa on tärkeätä, jotta ne hirveät luvut Suomen osalta saataisiin vähennettyä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Thors provosoitui, vaikka tarkoitukseni ei ollut provosoida. Korostan vaan, että tietenkin on näin kuin te äsken kerroitte, mutta viittaan myöskin tässä mietinnössä oleviin arvioihin ja siihen keskusteluun, mitä täällä esittelypuheenvuorossa käytiin, että on puhuttu tämän niin sanotun humanismin osalta yli 10 miljoonan euron rahoitustarpeesta. Se vielä tätä lakiesitystä annettaessa oli 5,8 miljoonaa euroa. Nyt se kipupiste tässä esityksessä on 2,8 miljoonaa euroa. Siltä osin voi sanoa, että humanismi on pikkuhiljaa mennyt alaspäin koko ajan ehkä realismin suuntaan, kun tiedetään se, että valtion rahoituskehykset ovat tiukat. Mutta niin kuin kerroin, niin yhdyn tähän 2,8 miljoonaan euroon. Se on varmasti se minimieuromäärä, mitä tarvitaan, jos halutaan, että tämä lakiesitys toimii vähintäänkin toivotulla tavalla.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Olen miettinyt pitkään, miksi ylipäätänsä olemme askarrelleet tälläkin eduskuntakaudella vankeuslakipaketin kanssa niin huolella. Olen miettinyt sitä, että kyseessä on lakipaketti, joka on itse asiassa sosiaalipolitiikkamme korjaus- ja paikkauspaketti. Siinä, missä ennaltaehkäisyssä on epäonnistuttu, valitettavasti jälkihoitoa joudumme tekemään yhteiskuntana vankiloiden osalta. Jostain syystä sosiaalipolitiikkamme ei ole onnistunut siinä, että rikollisuus, joka perustuu köyhyyteen tai syrjäytyneisyyteen tai muihin elämänoloihin, olisi kadonnut Suomesta. Pitää myös muistaa, että tällä hetkellä vankilakierteessä oleva aikuisväestö on Suomen köyhin, se on Suomen sairain ja Suomen syrjäytynein väestönosa.

Täällä puhuttiin tästä rahoituksesta vankiloiden osalta. Tämä vankiloiden rahapula ei ole, myönnettäköön, edes tämän hallituskauden aikaansaannosta, vaikka se tämän hallituskauden aikana on syventynyt. Taustalla on hyvin paljon pitemmät juuret ja todennäköisesti osittain myös ehkä hivenen asenteet, tässäkin talossa. Oikeusministeriön sisällä on sisäisillä siirroilla pyritty paikkaamaan pahimpia puutteita, mutta jostain syystä suuriakin ongelmia on jätetty muhimaan ja ne ovat tietysti vuosi vuodelta kertautuneet. Nostan tässä hattua, en pelkästään omalle eduskuntaryhmälle, vaan ylipäätänsä oppositioryhmille, siitä, että lähes kaikki oppositioryhmät ovat omissa varjobudjeteissaan tai varjoesityksissään talousarvioissa nostaneet vankilat ja vankien olosuhteet yhdeksi keskeiseksi korjauskohdaksi.

Kuten ed. Sinnemäki täällä jo totesi, jopa ensi viikolla käsittelyyn tässä salissa tuleva lisätalousarvio tälle vuodelle sisältää parikin vastalausetta, joissa samaan asiaan on kiinnitetty huomiota. Vasemmistoliiton osalta se summa, jota pelkästään tälle vuodelle esitetään, on 2 miljoonaa euroa. Tietysti kun puhumme nyt tästä erittäin suuresta uudistuksesta, jota tämä vankilalakipaketti käsittelee, niin ei tarvitse olla kovinkaan suuri nero tajutakseen, että se lakivaliokunnan edellyttämä 2,8 miljoonaa on namurahoja siihen todelliseen tarpeeseen verrattuna, jos pelkästään yhden vuoden aikana nykyisten toimintojen ylläpitoon tarvitaan 2 miljoonaa euroa kesken vuotta lisää.

Arvoisa puhemies! Vankiloiden kohdalla osa tästä rahoitusongelmasta on aiheuttanut sen, että meillä on huomattavasti jälkeenjäänyt henkilöstökehitys vankiloissamme. Palkkauksesta en viitsi puhua, koska olemme tällä viikolla keskustelleet valtion tavasta hoitaa työntekijäinsä palkkauksia ja niistä käytäviä neuvotteluja Rajavartiolaitoksen rikkurilain yhteydessä. Mutta pelkkä henkilöstön määrä on romahtanut itse asiassa muutamassa vuodessa huomattavasti, kun sitä verrataan vankiluvun kasvuun. Vuosituhannen vaihteessa vielä tilanne oli niin, että yhtä vankia kohti vankiloissamme oli lähes yksi työntekijä. Tällä hetkellä pikavauhtia ollaan tulossa tilanteeseen, jossa yhtä työntekijää kohti on jo puolitoista vankia. Totta kai, koska siis työ vankiloissa ei ole 9—17-duunia, vaan se on ympärivuorokautista työtä vankien parissa — kyse on siis useammasta vuorosta — ilmiselvästi meillä on tarvetta jo pelkästään työntekijöiden turvallisuussyistä pohtia, mitä voimme tehdä henkilöstömäärille näissä ylibuukatuissa vankiloissa. Siihen tulevat hienot suunnitelmat eivät pelkästään riitä, vaan myös fyysisesti pitää miettiä, miten vankiloiden työntekijöiden turvallisuus turvataan niin, että siellä on riittävästi voimavaroja suunnattuna ja riittävästi työntekijöitä.

Valitettavasti tämä hirvittävän nopea romahdus henkilöstön suhteessa vankimäärään on jo heijastunut lisääntyneinä sairauspoissaoloina, ja epäilemättä tulevaisuudessa työssäjaksamisongelmat tulevat myös kasvamaan vankiloissa, erityisesti vanginvartijoitten kohdalla. Kieltämättä, kun huhut hyvästä työnantajasta nimeltä valtio tälläkin viikolla ovat saaneet ehkä vähän vääränlaista sävyilyä, niin voi olla, että tulevaisuudessa, koska myös vankiloiden kohdalla on pitkälti menossa eläköityminen, niin kuin koko julkisella sektorilla muutenkin, meillä voi olla iso ongelma saada pysyvää ja pystyvää henkilöstöä niihin olosuhteisiin, missä tällä hetkellä vankiloissa työskennellään.

Tähän lakipakettiin liittyy myös toinen henkilöstöön liittyvä huolenaihe, ja se on tietysti kuntouttavaan työhön ja erilaisiin ohjelmiin liittyvä resursointi. On nimittäin niin, että kotona ei kuntoutustyötä tehdä eikä päihteettömyysohjelmia hoideta. Kyllä siihen vaaditaan ammattitaitoista henkilökuntaa, jolla myös on aikaa tehdä sitä työtä. Nimittäin kuntoutustyö, työnohjaus ja koulutus ovat pitkälti lähityötä, ja se, että on mahdollisuus kerran päivässä tavata vankeja tai on mahdollisesti jopa niin, että yhden henkilökuntaan kuuluvan sairastuessa koko kuntoutusohjelma saattaa pysähtyä useimmiksi viikoiksi, ei mielestäni vastaa sitä henkeä, mitä tällä lakipaketilla haetaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan muistuttaa siitä, että meillä on tietyllä tavalla budjettiriihen jälkeisenä aikana kaksi mahdollisuutta, ja tässä mielessä tietysti oikeusministeri Koskinen on avainasemassa jo ennen budjettiriihtä ja sen aikana. Nimittäin meillä on mahdollisuus joko säästää nyt, mikä tarkoittaa sitä, että tämä sama ongelma säilyy ja pitkällä ajalla olemme sellaisen menopommin edessä, että todennäköisesti monikaan ei sitä usko, plus että siihen sisältyy myös suhteellisen suuria turvallisuuteen liittyviä riskejä, tai jo budjettiriihessä tai viimeistään välittömästi budjettiriihen jälkeen täällä eduskunnassa taataan riittävällä panostuksella jo nyt se, että saadaan toimimaan tämä järjestelmä. Väittäisin, että tällä tavalla saamme säästöjä hyvin lyhyessäkin ajassa. Lisäksi tässä rahapuolessa on muistettava se inhimillinenkin puoli, että yksikin päihteetön elämä ja yksikin rikokseton elämä on panoksensa arvoinen, koska uusimisrikollisuuden vähentäminen on selvää rahaa kansantaloudelle.