3) Hallituksen esitys laeiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa
annetun lain ja henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa
annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien
muuttamisesta
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat!
Puutun tässä yhteydessä kahteen asiaan:
ensinnäkin tämän hallituksen esityksen
suhteeseen kansalaisten perusoikeuksiin ja toisaalta kysymykseen
poliisin oikeudesta saada sormenjälkitietoja passirekisteristä.
Mitä ensinnäkin tulee tämän
hallituksen esityksen suhteeseen perustuslakiin ja perusoikeuksiin,
kuten puhemies äsken totesi, puhemiesneuvosto esittää,
että asia lähetetään lausunnolle
perustuslakivaliokuntaan, ja täällä hallituksen
esityksen sivuilla 53 ja 54 perustellaan sitä, miksi hallitus
katsoo, että laki on säädettävissä tavallisena
lakina eli että se ei loukkaa yksityiselämän suojaa
ja tietosuojaa. Täällä sivulla 54 hallitus kuitenkin
toteaa, että on kuitenkin suotavaa, että esityksestä pyydettäisiin
perustuslakivaliokunnan lausunto. Tämä on varmasti
paikallaan.
Mutta, herra puhemies, haluan tässäkin yhteydessä kiinnittää huomiota
asiaan, johon olen täällä aikaisemminkin
kiinnittänyt huomiota, eli perustuslakivaliokunnan liian
tiukkaan tulkintalinjaan yksityisyydensuojasta. Esimerkiksi viime vuonna
muistaakseni säädimme lain, jossa siviilipuolen
terveysviranomaisille tuli oikeus antaa oma-aloitteisesti Puolustusvoimien
terveysviranomaisille sellaista tietoa, joka on tarpeen, jotta osataan
ottaa huomioon asianomaisen varusmiehen mahdolliset terveystiedot,
kun hänen palvelustaan mietitään, tyyliin,
että ei anneta aseita sellaisille varusmiehille, joilla
voi olla sellaisia mielenterveysongelmia, jotka tekisivät
tämän varusmiehen ja aseen yhdessä vaaralliseksi
yhdistelmäksi. Tässä hallituksen esityksessä esitettiin,
että tällainen vaitiolovelvollinen terveysviranomainen
voisi antaa Puolustusvoimien vaitiolovelvolliselle terveysviranomaiselle
sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän
varusmiehen palvelun järjestämisen kannalta. Eduskunnan
perustuslakivaliokunta totesi yksimielisesti, että hallituksen
esitys on perustuslain vastainen, se loukkaa yksityisyydensuojaa
ja näitä tietoja saa antaa vain ja ainoastaan,
jos ne ovat välttämättömiä tämän
varusmiehen palveluksen järjestämisen kannalta.
No, nyt en osaa sanoa, mikä ero näillä kahdella
ilmaisulla on käytännössä, mutta
se on selvää, että tuntuu kyllä minun
mielestäni aikamoiselta liioittelulta, että vaitiolovelvollinen
siviilipuolen terveysviranomainen ei saisi antaa meidän
perustuslakimme mukaan vaitiolovelvolliselle armeijan terveysviranomaiselle
sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän
varusmiehen palveluksen järjestämisen kannalta.
Tuo mielestäni on esimerkki perustuslakivaliokunnan liian
tiukasta tulkintalinjasta, joka tietysti perustuu perustuslakivaliokunnan
kuulemien asiantuntijoiden näkemyksiin.
Herra puhemies! Toivon, että tässä asiassa
perustuslakivaliokunta tarkkaan perehtyy tähän
asiaan ja ei jatka nykyistä liian tiukkaa tulkintalinjaansa
vaan päinvastoin mieluummin pyrkii asiallisesti ja hyvin
sen linjansa perustellen mieluumminkin väljentämään
nykyistä ylitiukkaa tulkintalinjaansa. Ei ole mitään
syytä vähentää ihmisten turvallisuutta
ja antaa roistoille ja rikollisille lisää etumatkaa
tulkitsemalla ihmisten tietosuojaa aiheettoman laajasti ja tiukasti
ja vähentämällä poliisin mahdollisuuksia
erilaisiin rekisteritietoihin.
Herra puhemies! Toinen asia, mihin tässä yhteydessä kiinnitän
huomiota, on se, että tästä hallituksen
esityksestä, jolla siis laajennetaan poliisin oikeuksia
saada tietoja eräistä rekistereistä, puuttuu
poliisin oikeus saada sormenjälkitietoja passirekisteristä.
Muistaakseni viime vuonna säädimme lain, jossa
passiin tarvitaan myös sormenjälkitiedot ja nämä sormenjälkitiedot
sitten säilytetään erillisessä passirekisterissä.
Kun tämä laki säädettiin, niin
silloin tietysti perustuslakivaliokunta ja tietosuojavaltuutettu
ja muutamat muutkin tahot pitivät erittäin tärkeänä korostaa sitä,
että näitä sormenjälkitietoja
saadaan käyttää vain passiasioihin ja
tietyissä tilanteissa esimerkiksi vainajan tunnistamiseen
mutta niitä ei saa, siis nimenomaan ei saa, käyttää rikosten
selvittämiseen. Jo silloin ihmettelin myös täältä pöntöstä sitä,
mikä ihme siinä on, että esimerkiksi
törkeiden rikosten selvittämiseen ei saisi käyttää olemassa
olevia sormenjälkitietoja. Jos meiltä löytyy
vaikkapa jostakin hotellista raiskattu ja murhattu nainen ja siitä vierestä löytyy
viskilasi, josta saadaan sormenjäljet, niin mikä ihme
siinä on, ettei sormenjälkien omistajaa sitten
saada katsoa poliisin omasta passirekisteristä? Mutta nykyinen
lainsäädäntö siis tämän
kieltää. Tätä ei siis tässäkään
laissa nyt esitetä, mutta henkilökohtaisesti toivon,
että keskustelu tästä aiheesta jatkuu
ja että myöhemmässä vaiheessa
tullaan poliisin tietojensaantioikeutta sillä tavoin lisäämään,
että ainakin törkeiden rikosten selvittämiseksi
on oikeus verrata esimerkiksi rikospaikalta saatuja sormenjälkiä passirekisteriin,
josko sormenjäljille tätä kautta löytyisi
haltija.
Tätä keskustelua on jonkun verran julkisuudessa
aivan viime päivinäkin käyty, ja tietosuojavaltuutettu
on viimeksi tosiaan päivä pari sitten televisiouutisissa
tuonut esiin niitä ideologisia ongelmia, mitä liittyy
kuulemma siihen, että muidenkin ihmisten kuin rikoksiin
syyllistyneiden ihmisten sormenjälkitietoja saataisiin
käyttää rikosten selvittämiseen.
Minä en ymmärrä, mikä tässä nyt
on se suuri ideologinen tai muukaan ongelma, joka tähän
liittyy. Totta kai tietosuojasta pitää kaikissa
olosuhteissa, myös silloin, kun niitä ei saa käyttää rikosten
selvittämiseen, pitää kiinni. Henkilökohtaisesti
pidän yhteiskunnan intressiä rikosten selvittämiseen
erittäin tärkeänä intressinä ja
yhteiskunnan intressiä kansalaisten turvallisuuden vahvistamiseen
erittäin tärkeänä intressinä.
Meidän ei pidä antaa murhamiehille, raiskaajille,
ryöstäjille ja muille rikoksentekijöille
erityistä etumatkaa ja helpotusta sillä, että vaikeutamme
poliisin oikeutta saada eri rekistereistä sellaisia tietoja,
jotka ovat tarpeellisia rikosten selvittämistä varten.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Jälleen
kerran joudun toteamaan, että ed. Zyskowiczin alku oli
lupaava, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että näemmä meidän
käsityksemme ihmisten perusoikeuksista jälleen
kerran ovat erilaiset.
Ihmisten perusoikeuksiin toki kuuluu tietysti kokea turvaa ja
saada oikeutta silloin, kun ihmisen henkeä, omaisuutta
tai oikeuksia on poljettu. Mutta perusoikeudet mielestäni
ovat ohittamattomia myös siinä mielessä,
että silloin, kun turvallisuutta käytetään
kontrolloinnin tekosyynä, niin eduskunnan jos minkä pitää syvästi
pohtia, mitkä ne keinot ovat, millä kontrollia
ihmisten yli tässä yhteiskunnassa lisätään.
Arvoisa puhemies! Kun kuulin tämän lain valmistelutilanteesta,
niin kieltämättä itselläni ensimmäinen
ajatus oli, että Suomi on siirtymässä isolla
askeleella kohti isoveli valvoo -yhteiskuntaa, ja täytyy
myöntää, että itse asiassa tämä lakiesitys
ei kaikilta osin tätä tunnelmaa millään
lailla hälvennä. Nimittäin tämä hallituksen
esitys on hyvin monimutkaisen viittaussäädösten
viidakon vallassa, niin että tässä joutuu
todella tekemään arkeologisia töitä selvittääkseen,
mitä itse asiassa tässä laissa ollaan
eteenpäin viemässä. Nolointa tietysti
näin maallikko-, ei-juristikansanedustajalle on, että edes
perusteluteksteistä mielestäni ei ihan selkeästi
käy ilman juuri tätä hyvin monimutkaista
sisäistä viittausretoriikkaa selville, mitä tällä lailla
itse asiassa kaiken kaikkiaan poliisille ja Rajavartiolaitokselle
ollaan suomassa.
Idea tietysti tässä laissa näemmä on,
että henkilön fyysisten ominaisuuksien, joihin
liitän myös sen sormenjäljen tai silmänjäljen,
käyttömahdollisuuksia on tarkoitus laajentaa monellakin
tapaa jatkossa. Itse olen tyytyväisenä kuitenkin
todennut, että tästä on tipahtanut pois
se passirekisteriin liittyvä sormenjälki- ja tunnisteosuus.
Tässä kohdassa viittaan kansainvälisen
oikeuden professorina toimivan Martin Scheininin tuoreeseen kirjoitukseen
Journalisti-lehdessä, jossa hän muistuttaa, että itse
asiassa tämä meidän siirtymisemme biometrisiin
passeihin tuli EU-säätelyn takia mutta me itse
valitsimme ne tiedot, mitä tähän säätelyyn
kuuluu. Silloin pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin
Suomessa siihen, että biometriseen passiin tallennetaan
meidän sormenjälkemme ja kasvojen konetunnistuskuva.
Tätä velvoitetta sormenjälkirekisterin
ylläpitämiseen ei siis tullut mistään
muualta kuin meidän omalta lainsäädäntötaholtamme
eli eduskunnalta ja hallitukselta.
Meillä päätettiin silloin aikoinaan
tallentaa nämä sormenjäljet passirekisteriin,
jotta niiden avulla voidaan tunnistaa vainajia. Samassa yh- teydessä yksityisyyden
suojaksi säädettiin erittäin tarkasti
palomuuri, että näitä sormenjälkiä ei missään
tapauksessa passirekisterin kautta voida käyttää rikosten
tutkintaan tai torjuntaan. Tästä siis, kuten ed.
Zyskowiczkin totesi, ei ole kovin pitkää aikaa.
Myös Martin Scheinin on todennut, että passirekisterin
käyttötarkoituksen radikaali taannehtiva muutos
tässä tilanteessa olisi myös keskeinen
tietosuojaperiaatteitten loukkaus. Hän myös toteaa,
että tänä kesänä poliisi
ja sisäministeri ehdottivat, että poliisi pääsisi
nykyistä paremmin passirekisteriin ja sormenjälkitietoihin käsiksi
myös rikostutkinnassa. Martin Scheininin mielestä,
johon luotan kuitenkin asiantuntijana, ehdotus passirekisterin avaamiseksi
poliisin rikostutkinnalle loukkaisi muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
turvattua yksityisyyden suojaa. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan
nimenomaisesti todennut tämän sellaiseksi sormenjälkirekisteriksi,
joita kerätään ja säilytetään
tiettyyn tarkoitukseen, ja että niitä yksinkertaisesti
ei voida käyttää rikosten selvittämiseen
eikä niitä myöskään
voida ylläpitää ihmisistä, jotka
eivät ole rikoksiin syyllistyneet.
Mielestäni Scheininin puheisiin on kovin helppo yhtyä,
ja itse muistuttaisin siitä, kun tuolla digi- ja bittimaailmassa
olen joskus myös työkseni pyörinyt, että jokaisen
rekisterin jokainen käyttöoikeuden laajennus tarkoittaa
aina mahdollista tietovuotoriskiä, vaikka, kuten ed. Ben
Zyskowiczkin totesi, minäkin luotan siihen, että poliisi
pitää kiinni vaitiolovelvollisuudestaan. Mutta
kun tämä koko lakiehdotus perustuu siihen, että tästä lähtien
se tieto liikkuu tuolla bittien maailmassa vilkkaammin ja yhä useampien ihmisten
välityksellä, niin väittäisin,
että nyt jos koskaan perustuslakivaliokunnan on tarkkaan harkittava,
minkälaista lausuntoa se on hallintovaliokunnalle tästä antamassa.
Ja toisin kuin ed. Zyskowicz, minä toivon, että perustuslakivaliokunta
noudattaa edelleen voimassa olevaa ihmisoikeussopimusta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti luotan Suomen
poliisiin ja haluan, että Suomen poliisilla on kaikki ne
keinot, mitä nykyajan tekniikka myös mahdollistaa rikosten
selvittämiseksi ja sitä kautta myös rikosten
ennaltaehkäisemiseksi. Minä en ymmärrä, mitä haittaa
on rehelliselle kansalaiselle siitä, jos hänen
sormenjälkensä ovat viranomaisten käytössä silloin,
kun selvitetään rikosta tai rikoksia, jotka periaatteessa
voivat kohdistua kehen tahansa tässä maassa tai
tässä maassa liikkuvaan. Siksi haluan, että tämän
hallituksen esityksen myötä annetaan viranomaisille
ne keinot, mitä on hyväksi nähty, ja
olisin halunnut ne vielä vähän laajempinakin,
kuten täällä on tuotu esille tämä mahdollisuus.
Sormenjäljethän ovat varsin pätevä,
yksi keino henkilön tunnistamiseksi. En pitäisi
sitä sen kummempana asiana kuin että tunnistetaan
kasvojen perusteella. Sormenjäljet ovat vain parempi keino.
Silloin varmasti, kun rikolliselle tulee tieto, että on
suurempi kiinnijäämisriski, kyllä sillä on
osaltaan oma ennalta ehkäisevä vaikutus rikosten
tekemiseen. Minä uskon, että tässä asiassa
meidän kannattaisi harkita hyvin voimakkaasti myös
ihmisen oikeussuojaa rikoksia vastaan ja oikeusturvaa silloin, jos
on joutunut minkä tahansa rikoksen uhriksi.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee ensin perustuslakivaliokuntaan, niin
vetosin todella perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntöön,
että he eivät tiukentaisi enää yksityisyyden
suojan tulkintaa eivätkä myöskään
jatkaisi nykyistä, liian tiukkaa tulkintalinjaa vaan ottaisivat
todellakin asianmukaisesti huomioon rikosten selvittämisen
intressin, kansalaisten turvallisuuden intressin, silloin kun näitä asioita
tulkitaan. Kyse on tietysti, ed. Sirnö, meidän
perustuslakien ja myös ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta,
mutta ennen kaikkea tulkitsemisesta.
Huomasin, että kesällä kun käytiin
keskustelua romanikerjäläisiin liittyvistä asioista,
niin mainitsemanne professori Scheinin ja eräs toinen oikeudellinen
asiantuntija totesivat, että kerjäämistä ei
voi kieltää, koska se on vastoin kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita.
Samaan hengenvetoon hän totesi, että Euroopassa
on lukuisia oikeuskulttuuriltaan Suomeen rinnastettavia maita, joissa
kerjääminen on kielletty. Eli kysehän
on näistä ihmisoikeusvelvoitteista ja perusoikeusvelvoitteista
ja niiden tulkinnasta.
No, mitä sitten itse asiaan tulee, niin ed. Sirnö, olitte
eri mieltä kanssani poliisin oikeudesta saada esimerkiksi
törkeiden rikosten selvittämistä varten
passirekisterissä olevia sormenjälkitietoja. Minulle
ei vieläkään selvinnyt, miksi te ja monet
muut olette tästä asiasta eri mieltä.
Totean uudelleen: Jos löytyy raiskattu ja murhattu nainen, samasta
hotellihuoneesta löytyy juomalasi, tästä juomalasista
saadaan sormenjäljet talteen. Passirekisteristä voitaisiin
selvittää, kuka on ollut siinä huoneessa
naisen seurassa, ja tämä pystyisi ainakin auttamaan
rikoksen selvittämisessä, jos ei olisi peräti
tekijä, niin mitä haittaa tai mitä ongelmaa
sisältyy siihen, että näitä juomalasista
löydettyjä sormenjälkiä voitaisiin
verrata passirekisterissä oleviin sormenjälkiin?
En ymmärrä, mikä tässä on
se ongelma. Jos ongelmana on tietosuoja ja tietovuodot, niin, ed.
Sirnö, eikö se riski ole jo siinä, että on
olemassa rekisteri, missä ovat passia hakeneiden ihmisten
sormenjäljet rekisterissä? Miten se tietovuotoriski
siitä kasvaa, että siellä rekisterissä olevia
tietoja voidaan käyttää esimerkiksi törkeiden
rikosten selvittämiseen? Voi olla, että se siitä jonkun
verran kasvaa, tulee joku uusi poliisimies näiden tietojen äärelle. Mutta
kuten sanoin, eikö se tietosuojaongelma ja tietojen vuotamisen
ongelma, vääriin käsiin vuotamisen ongelma,
ole jo syntynyt siinä, kun se rekisteri on luotu?
Minä sen sijaan pystyn esittämään
mielestäni lukuisia hyviä perusteluja, miksi murhien,
raiskausten, ryöstöjen ja vastaavien törkeiden
rikosten selvittämiseen pitäisi voida käyttää tätä sormenjälkirekisteriä.
Painavin peruste on rikosten torjumisen ja selvittämisen
intressi, painavin peruste on ihmisten turvallisuuden vahvistaminen.
Ed. Sirnö vetosi paljon professori Scheininiin, ja
hän on kiistatta kansainvälisesti arvostettu asiantuntija
ihmisoikeusasioissa. Itse olen huomannut, että olen lähes
kaikista asiantuntija Scheininin näkemyksistä eri
mieltä. Ei sellaista asiaa nykyään juuri
olekaan, missä asiantuntija Scheinin ei näkisi
ihmisoikeusongelmia, perusoikeusongelmia, tietosuoja- tai yksityisyydensuojaongelmia.
Kun kesällä keskusteltiin siitä,
voidaanko harmaan talouden ja rahanpesun torjumiseksi kriminalisoida
se, kun rikollisesti rahaa saanut henkilö käyttää tätä rahaa
Suomessa — muistaakseni meni suunnilleen näin — niin
tätä vastustivat pankit ja niin sanotut ihmisoikeusjuristit.
Silloin kyllä mieleeni tuli ajatus, että tämä kunnianarvoisa
termi "ihmisoikeusjuristi" pitäisi ehkä jossain
tilanteessa mieluummin muuttaa termiksi "konnanoikeusjuristi", koska
näiden niin sanottujen ihmisoikeusjuristien kannanotot
ovat kyllä omiaan helpottamaan erilaisten roistojen ja
konnien toimintaa ja omiaan vaikeuttamaan poliisin ja muuten järjestäytyneen
yhteiskunnan mahdollisuutta selvittää rikoksia
ja saada nämä rikoksentekijät, oli sitten
kyse talousrikoksista tai muista rikoksista, vastuuseen.
Asiantuntija Scheinin on niin jyrkkä näissä ihmisoikeustulkinnoissaan,
ja ed. Sirnö oli nyt hyvin jyrkkä tai tiukka,
sanotaan tiukka, näissä ihmisoikeustulkinnoissaan,
että olen vähän miettinyt, että kun
nämä SKDL:n perilliset — tai SKDL:n perillispuolueeseen,
vasemmistoliittoon, kuuluneet tai aikanaan SKDL:ään
tai SKP:hen kuuluneet useat ihmiset — ovat omaksuneet erittäin
tiukan ihmisoikeustulkinnan, niin joutuuko nyt sitten koko muu suomalainen
yhteiskunta kärsimään siitä,
että näillä ihmisillä on hirveä moraalinen
krapula siitä, että ovat aikanaan ajaneet kommunistista
järjestelmää Suomeen, joka tunnetusti
riistää ihmisiltä kaikki perusoikeudet
ja ihmisoikeudet. Ja jos te, ed. Sirnö, haluatte puhua
isoveli valvoo -yhteiskunnista, niin ei tarvitse kuin lukea
Neuvostoliiton ja muiden kommunististen maiden historiaa, niin tietää,
mitä on todellinen isoveli valvoo -yhteiskunta. Eli ymmärrän
tällaiset katumusharjoitukset, mutta silti mielestäni
voisi olla tietty perus- järki kädessä -ajattelu
myös siinä, miten tiukasti nyt toiseen suuntaan
nähdään kaikissa mahdollisissa asioissa
ihmisoikeus- ja perusoikeusongelmia.
Kuten sanoin, mielestäni on erittäin tärkeätä, että rikoksia
saadaan selville ja konnat saadaan kiinni. Ei ole mitään
syytä liian tiukoilla yksityisyyden suojan tulkinnoilla
ja tietosuojan tulkinnoilla antaa rikollisille ennestäänkin
lisää etumatkaa. Annetaan Suomen poliisille kaikki
ne oikeudet, jotka normaalissa oikeusvaltiossa voidaan antaa, kun
puhutaan rikosten selvittämisestä ja ihmisten
turvallisuuden vahvistamisesta.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ajattelin sanoa, ennen kuin kuulin ed. Zyskowiczin
puheen lopun, näin entisen SKDL:n perillisenä — kovin
paljon perintöä ei ole sinänsä tullut mutta
ihan riittävästi kuitenkin tunnustaakseni sen — että siinä olen
ed. Zyskowiczin kanssa samaa mieltä, että tiukka
tietosuojalaki aiheuttaa ongelmia toisinaan. Olen itse, voin sen
tässä tunnustaa, joutunut rikkomaan tietosuojalakia
estääkseni yksittäisen ihmisen häädön
voidakseni antaa eteenpäin sellaisia tietoja, joilla sitten
hänen vuokranmaksunsa turvataan. Tein sen tietoisena lain
rikkomisesta ja koin, että siinä on ongelma.
Mutta kun, ed. Zyskowicz kysyitte, mikä on se ongelma,
joka liittyy tähän hotellihuoneessa raiskatun
ja murhatun naisen rikoksen selvittämiseen sen sormenjäljen
avulla, joka sieltä löytyi, niin minun arvioni
mukaan se on se, että siitä hotellihuoneesta löytyy
todennäköisesti runsaasti sormenjälkiä.
Saattaa olla hyvin mahdollista, että sieltä löytyy
vain viattomien sormenjälkiä, ja kun nekin sormenjäljet
kuitenkin löytyvät sieltä rekisteristä — jota
siis kerätään siksi, että saa
passin, eikä siksi, että ne, jotka siinä rekisterissä ovat,
ovat jo valmiiksi ikään kuin osoittaneet jonkinlaista
syyllisyyttä — silloin on olemassa vaara, että viattomat
ihmiset joutuvat tätä kautta kärsimään
tapauksesta, josta heidän ei oikeasti pitäisi
kärsiä.
Silloin tietenkin joudutaan arvioimaan tätä ongelmaa,
joka syntyy tästä, ja toisaalta rikoksen selvittämisessä saatavaa
hyötyä. Sen minä mielelläni
kyllä jätän perustuslakivaliokunnalle,
jossa enemmistö on muita kuin SKDL:n perillisiä.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, ed. Zyskowicz, täällä ei
yleensä ole tapana mennä henkilökohtaisuuksiin,
mutta teillä on tapana loukata minun arvojani ja minun
historiaani. (Ed. Mustajärvi: Säännönmukaisesti!)
Olen todella pahoillani siitä, jos teillä on
se käsitys, että minä henkilökohtaisesti
olen syyllinen kaikkeen, mitä neuvostodiktatuurin aikana
on tapahtunut, etenkin kun minun isäni oli sattuneesta syystä ainoita
toimittajia vuonna 1968, jotka julkisesti SKDL:läisessä lehdessä tuomitsivat
Neuvostoliiton Prahan miehityksen. Sitä eivät
silloin uskaltaneet tehdä kokoomuslaiset lehdet. Anteeksi,
että kiihdyn, mutta mielestäni on törkeätä,
että minulle sysätään vastuuta
siitä tilanteesta, jota sen ajan poliitikot Suomessa myös
yli puoluerajojen ovat itse olleet rakentamassa ja rauhassa pitämässä.
Arvoisa puhemies! Tikulla silmään voi mennä tietysti
myös sillä tavalla, että syöksyy
tähän päivään. Minä olen
huolissani, enkä henkilökohtaista sitä nyt
ed. Zyskowicziin, mutta meidän ehkä poliittisten
elämänfilosofioiden ero on siinä, että teille
ihminen on syyllinen niin kauan kuin viimeinenkin tuomari on toisin
todistanut ja me pidämme kiinni siitä, että ihminen
on syytön, kunnes on toisin todistettu.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Lähinnä ed. Sirnön
puolesta mutta miksei myöskin omasta puolestani, ed. Zyskowiczilla näyttää nyt
olevan aivan niin kuin erityinen tarve laskea keskustelun tasoa.
Ed. Sirnö niin kuin minäkin olemme kumpikin samassa
tilanteessa, että vasemmistoliitto on ainoa ja ensimmäinen
puolue, mihin me olemme maksaneet jäsenmaksun. Tiedän
ed. Sirnön taustan, mitä linjaa esimerkiksi hänen
isänsä edusti. Minun isäni oli sotaveteraani,
sotainvalidi, taisteli ase kädessä tämän maan
itsenäisyyden puolesta rintamalla, olipa vielä sodan
jälkeen sitten miinanraivaajana Lapissa, meni myöskin
miinaan, niin en minä aio kuunnella ed. Zyskowiczilta loputtomiin
sitä, että hän tulevat sukupolvet toiseen,
kolmanteen, neljänteen polveen asti leimaa samalla tapaa
kuin ehkä itse on tullut leimatuksi 1970-luvulla. Ed. Zyskowicz,
varmaan itse asian käsittelyäkin auttaa se, että te
yritätte pysyä vähän paremmin
asiassa ja vähän hillitä niitä omia
traumojanne niiltä menneiltä vuosikymmeniltä.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ehkä näihin henkilökohtaisiin
puoliin ei niin hirveästi kannata kiinnittää huomiota
ja ehkä minunkaan ei olisi pitänyt, mutta mieluummin, ed.
Mustajärvi, kärsin traumaa siitä, että puolustin
demokratiaa ja vastustin kommunismia, kuin että kärsisin
traumaa siitä, että ajoin sellaista järjestelmää Suomeen,
jossa ihmisoikeudet riistetään ja jossa ihmisillä (Ed.
Mustajärvi: Puhu niille, jotka ajoivat!) ei ole mitään
demokraattisia oikeuksia eikä vapauksia. Siitä ei
pääse mihinkään, arvoisat edustajakollegat,
että vasemmistoliitto on SKDL:n seuraajapuolue ja teidän
oma eduskuntaryhmänne vilisee vanhoja stalinisteja, jotka
ovat olleet tätä neuvostojärjestelmää Suomeen
pystyttämässä.
Mitä sitten itse asiaan tulee, niin nyt ymmärsin,
mikä on ongelma siinä, että sieltä huoneesta, jossa
on raiskattu ja murhattu nainen, löytyy viskilasi, jossa
on sormenjäljet, joiden haltijaa selvitetään.
Se on siis se, että viattomat tuomitaan murhasta ja raiskauksista.
Näinkö? Niinkö vähän
luotatte suomalaiseen oikeusjärjestelmään, että kuvittelette,
että jos joku on ollut jossakin hotellihuoneessa, jossa
myöhemmin tapahtuu murha, niin jos tämän
ensin mainitun henkilön sormenjäljet tuosta hotellihuoneesta
löytyvät, niin hänet tuomitaan murhasta?
Kaikki ne normaalit oikeusturvatakeet ja näyttökynnykset
ja velvollisuudet, jotka ovat voimassa muutenkin, niin tietysti
ovat voimassa siinäkin tilanteessa, että tutkinnassa
voidaan käyttää löydettyjä sormenjälkiä hyväksi.
Ja jos nyt tätä hotelliesimerkkiä käytetään, niin
jos nyt sieltä löytyy lasi, josta on juuri juotu ja
josta löytyy sormenjäljet, niin voin kuvitella, että tällä sormenjälkien
haltijalla on ainakin sellaista tietoa, joka edesauttaa sen murhan
selvittämistä. Jos hänellä ei
ole, jos hän on täysin ulkopuolinen, joka on lähtenyt
huoneesta eikä ole tiennyt, ketä muita siellä on
ollut, tai ne murhaajat ovat tulleet myöhemmin, niin ei
häntä myöskään mistään
murhasta tuomita. Se kai on nyt kaikille selvä.
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssähän
on todellakin laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa
ja rajavartiolaitoksessa annetun lain muuttamisesta, eikä niinkään
erilaisten puolueiden taustat ja menneisyys.
Itse pidän tuota ed. Zyskowiczin esimerkkitapausta
hotellihuoneessa tapahtuneesta rikoksesta hyvänä,
ja pidän tärkeänä, että poliisilla
tällaisessa tapauksessa olisi kaikki välineet,
millä se rikoksia tutkii, ja siinä mielessä tietosuoja
ei voi olla niin tiukka, että se estää rikoksen
tutkimisen ja selvittämisen ja syyllisen joutumisen vastuuseen.
Kiusallisia tilanteita saattaa olla, itsekin hotellihuoneessa öitä viettäneenä,
jos sieltä löytyisi omat sormenjäljet,
mutta silti en pitäisi sitä pahana, että minultakin
siinä yhteydessä sitten kyseltäisiin.
Ja jos ei ole väärillä jäljillä ollut,
niin eihän siinä mitään, syyllinen
saadaan selville ja tuomio tulee. Sitten taas, jos on itse ollut
väärillä jäljillä,
niin sen selvittelee varmaan sitten kotona vaimon kanssa, että missä oli
sinä yönä, mutta periaatteessa pidän
tätä ed. Zyskowiczin esimerkkiä hyvänä.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Vieläkin ed. Zyskowiczin perusteluosaan, kun
hän ei näytä pystyvän hillitsemään
tätä leimaamishimoaan, niin vasemmistoliitto ei
ole kommunistinen järjestö, niin kuin ed. Zyskowicz
tietää, eikä ollut myöskään
SKDL. Tiedätte aivan hyvin, että siellä oli
monta erilaista fraktiota. Ja aivan totta on se, että vuonna
1968 Skp:n silloinen puheenjohtaja Aarne Saarinen, joka myöskin
oli sotaveteraani, tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen
suorin sanoin, niin kuin teki SKDL:n puheenjohtaja Ele Aleniuskin
samaan aikaan, kun porvaripuolueitten puheenjohtajat leikkivät
kuurupiilosta tiedotusvälineitten kanssa. On aivan epäoikeudenmukaista,
että te hyökkäätte täällä ed.
Sirnön kimppuun henkilökohtaisesti jostain sellaisista
teoista, joita ovat tehneet aivan jotkut muut henkilöt.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, en minä epäile
poliisin kykyä selvittää rikoksia, ja
olen aivan varma, että syyttömät, vaikka
heidän sormenjälkensä löytyisivät
sieltä huoneesta, eivät tulisi tuomituiksi. Mutta
kun minä tiedän ja tekin tiedätte, mitä nykyinen
julkisuus on: Jos sieltä löytyy epäilty,
jos sieltä löytyy sormenjälkiä,
niin heidät pitää varmasti tutkia, ja
kaikki sormenjäljet, jotka löytyvät,
käydään rekisteristä läpi,
ja sitten heitä kuullaan, mitä on tapahtunut.
Jos syyllistä ei löydy mutta löytyy epäiltyjä,
niin siinä on se ongelma, mitä tapahtuu heille,
pystyvätkö he oikeasti vapautumaan siitä stigmasta,
joka heihin lyödään sillä, että heitä tutkitaan.
Minä luulen, että tässä kulkee
se raja, jonka vuoksi ihmisoikeusjuristit, tai keitä he
nyt ovatkin, ovat kyseenalaistaneet sen, että rekistereitä voisi
käyttää mihin tahansa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa en ehtinyt
vastata ed. Sirnön puheenvuoroon siitä, että maailmankäsitykseni — vai
miten se meni — ihmiskäsitykseni lähtisi
siitä, että jokainen on syyllinen, kunnes on erikseen
syyttömäksi todistettu. Tämähän
oli tosiaan Stalinin Neuvostoliitossa ja Hitlerin Saksassa ja muualla
varmaan sellainen hyväksi koettu käsitys, kun
ihmisiä vainottiin. Kun te nyt, ed. Sirnö, väitätte,
että tämä on minun ihmis- tai maailmankäsitykseni,
niin ehkä nämä henkilökohtaiset
loukkaukset ovat nyt sitten menneet tasan ja voidaan ne tähän
jättää.
Mitä sitten tähän asiaan tulee, niin
on todellinen ongelma, ed. Erkki Virtanen, enkä sitä lainkaan
kiistä, että meillä poliisihallinto vuotaa
tietoja julkisuuteen julkisuuden henkilöistä,
enkä pidä mahdottomana sitä, mitä esititte,
että joku täysin viaton henkilö tulee
yhdistettyä jonkin törkeän rikoksen tutkintaan
sillä perusteella, että hänen sormenjälkensä löytyvät
tekopaikalta ja häntä on siinä tutkintaprosessissa
kuultu, vaikka hänellä ei ole asianomaisen rikoksen
kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tämä on ihan hyvä huoli esittää tässä yhteydessä.
Jos tämä on kuitenkin se perustelu, millä torjutaan
mahdollisuus antaa poliisille törkeissä rikoksissa
oikeus päästä sormenjälkirekisteriin
käsiksi, niin minä ainakin tässä intressivertailussa, jota
tämä lainsäädäntö jatkuvasti
on, kyllä päätyisin tämän
esittämäni sinänsä hyvän
esimerkin jälkeenkin siihen, että törkeiden
rikosten selvittämisen intressi, törkeisiin rikoksiin
syyllistyneiden tekijöiden telkien taakse saattamisen intressi ja
ihmisten turvallisuuden vahvistamisen intressi on niin suuri näissä asioissa,
että mainitsemallanne riskilläkin antaisin poliisille
tämän oikeuden.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti itse tähän
asiaan ja nimenomaan sormenjälkiin. Kyllä minä nyt
koen, että meillä Suomessa tämmöisessä yhä teknistyvässä ja
digitalisoituvassa maailmassa poliisilla pitää olla
erityisesti kaikissa törkeiden rikosten selvittelyissä kaikki
ne mahdollisuudet, jotka modernisti ovat mahdollisia. Ja silloin
lähden siitä, että siitä pitää olla
enemmän hyötyä poliisin työssä ja rikoksen
selvittelyssä kuin on haittaa näille ihmisille
siitä, että heidän sormenjälkensä löytyvät jostain
ja ne selvitetään. Tämä minun
kantani lähtee myöskin siitä liikkeelle,
että olen omassa perustyössäni aina tottunut
luottamaan suomalaiseen poliisiin, ja niin minä teen edelleenkin.
Jos tämmöisten sekundääristen
taustavaikutusten kautta estetään sormenjälkirekistereiden
käyttö täällä eduskunnassa,
niin minusta siinä hohkaa sisällä ajatuksia,
jotka eivät oikein arvosta meidän korkealla olevan
rikospoliisimme toimintaa. Halusin tämän mielipiteeni
sanoa vaan nimenomaan näistä sormenjäljistä ja
rekistereistä.
Keskustelu päättyi.