8) Hallituksen esitys laiksi Selkämeren kansallispuistosta
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki
Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelukäsittelyssä on
nyt hallituksen esitys Selkämeren kansallispuiston perustamisesta, joka
on istuvan hallituksen ensimmäisessä varsinaisessa
istunnossa hyväksytty ehdotus. On hyvä saavutus,
että pitkällisen valmistelun jälkeen
me olemme nyt tässä pisteessä Selkämeren
kansallispuiston perustamisen osalta. Periaatepäätöshän
sen perustamisesta tehtiin viime syksynä valtionneuvoston
200-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä, ja sitten tuossa
läpi talven ja viime kevään aikana olemme
paitsi hakeneet Selkämeren kansallispuiston aluerajausta
myöskin koko ajan kehittäneet sen sisällöllisiä piirteitä niin,
että se mahdollisimman hyvin vastaa myös tuon
alueen tarpeisiin.
Tämä kansallispuisto näin toteutuessaan
olisi Itämeren olosuhteissa hyvin merkittävä mertensuojelualue,
ja siinä mielessä tämä askel
on ihan tärkeä. Se olisi 160 kilometriä pitkä etelä-pohjoissuunnassa,
noin 91 000 hehtaaria, ja sen päätavoite
on suojella nimenomaan aavan meren alueita, ja lisäksi
siihen kuuluisi sitten luotoja ja saaria, jotka ovat tälläkin
hetkellä valtion pääasiallisesti omistamia.
Tämä aluerajaus tulee viime kädessä luonnontieteellisestä perusteesta
sillä tavalla, että pystytään
saamaan kattava otos erilaisia tärkeitä luontotyyppejä tämän
puiston piiriin, ja valmisteluaikana keväällä esimerkiksi
tältä alueelta löytyi myös tyystin
uusi levälaji. Kysymyksessä olisi meidän
36. kansallispuisto ja 5. merialueen puisto, jos ja kun eduskunta
ehdotuksen hyväksyy, ja tällaisenaan luonnontieteellisesti
edustava kokonaisuus.
Valmistelun kuluessa olemme ympäristöministeriössä,
ja myös minä henkilökohtaisesti, olleet
yhteydessä paikallisiin tahoihin lukuisia eri kertoja ja
lausuntoja on myöskin pyydetty, jotta pystyttäisiin
löytämään jo etukäteen
ratkaisut niihin huolenaiheisiin, jotka Varsinais-Suomen ja Satakunnan
alueen asukkaita ja kuntia ja maakuntien liittoja ovat tässä huolettaneet.
Uskon, että sisällöllisesti me olemme
pystyneet löytämään erittäin
paljon ratkaisuja. Tässä kansallispuistossahan
on se erityispiirre, että siinä yksi tärkeä tavoite
on luonnonkalakantojen turvaaminen ja kalastuselinkeinonkin ylläpitäminen.
Siinä hengessä ehdotuksen mukaisesti kalastus
olisi koko puiston alueella sallittu ja myös hyljekannan
rajoittaminen, sillä tavalla kuin se kiintiöistä ja
muista ratkaisuista tulee, olisi mahdollista tämän
kansallispuiston alueella.
Tiedän, että edelleen tähän
liittyy alueellisesti monenlaisia kuumiakin keskustelunaiheita,
mutta on minusta hyvin mielenkiintoista kuulla nyt myös
eduskunnan käsityksiä tästä asiasta,
jota olemme huolellisesti ja uskoakseni hyvällä tavalla
tässä valmistelleet.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt toteutettavalla kansallispuistolla halutaan
varjella siis ennen muuta biologisesti arvokkaita matalia merialueita
niin tuulipuistoilta, joita tulemme myös tänä syksynä käsittelemään,
kuin myös merenpohjasta otettavalta soranotolta. Suomen
merialueellahan on tähän mennessä perustettu
neljä kansallispuistoa: Itäisen Suomenlahden,
Tammisaaren saariston, Saaristomeren ja Perämeren kansallispuistot.
Näistä vain tuo Perämeren kansallispuisto
sijoittuu Pohjanlahdelle, aivan sen pohjoisimpaan pohjukkaan. Käytännössä koko Pohjanlahden
noin 600 kilometrin pituisella osuudella ei siten ole tällä hetkellä ainuttakaan kansallispuistoa.
Lähtökohdaltaan on hyvä, että myös
näitä uusia kansallispuistoja pohditaan ja selvitetään. Selkämeren
kansallispuiston perustaminenhan mainitaan hallitusohjelmassa luonnon
monimuotoisuuden yhteydessä. Alun perin aloite Selkämeren
kansallispuiston perustamisesta tehtiin jo 1990-luvun puolivälissä,
ja Selkämeren kansallispuistoa todettiin silloin tarvittavan
täyttämään vajetta Suomen kansallispuistoverkostossa
ja maamme läntisillä rannikkoalueilla. Siitä nyt voidaan
olla montaa mieltä, että onko tämän
esityksen aluerajaus sitten järkevä meidän
kokonaisajattelun kannalta eli onko tuon alueen rajaaminen myös
tänne Saaristomeren puolelle perusteltua. Tätä on
syytä vielä vakavasti miettiä.
Tuo Satakunnan puoleinen alue on varmasti varsin perusteltu,
mutta on syytä miettiä, mitä vaikutuksia
tällä on tuolla Saaristomeren puolella, sillä EU-tasollahan
ollaan paraikaa kehittämässä merten aluesuunnittelua
ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön suunnittelua
nimenomaan niin, että tarkasteltaisiin kaikkia käyttömuotoja,
esimerkiksi tuulivoimaa, virkistyskäyttöä,
kalataloutta ja luonnonsuojelua yhtä aikaa eli otettaisiin
tämmöinen kokonaisvaltaisempi tarkastelu tähän
merialueiden suojeluun ja käyttöön. Tämä on
varmasti tulevaisuuden trendi, ja ehkä tuollainen vanhanaikainen,
tiukkarajainen suojelu voi olla sitten tulevaisuudessa tämän tyyppisillä alueilla
ehkä hieman haasteellista, ja voi miettiä myös,
onko se kuinka tarpeellista. Selkämeren kansallispuiston
aluehan on jo käytännössä tällä hetkellä suojeltu
Natura 2000 -verkoston ja eri kaavojen ja valtion luonnonsuojeluohjelmien
puitteissa, ja nyt aluetta ollaan sitten laajentamassa Selkämeren
kansallispuistoksi.
Retkeilijöiden näkökulmasta on hyvä huomata
vielä se, että toisin kuin luonnonsuojelualueilla
kansallispuistoissa liikkuminen on jopa tervetullutta ja siihen
kannustetaan. Matkailijoille tarjotaan niin palveluita kuin informaatiotakin,
ja siinä mielessä tällainen kansallispuisto
on varsin perusteltu. Mutta varmaan tulemme käymään tuosta
vielä keskustelua, mikä on tämän
Selkämeren kansallispuiston järkevä rajaus
niin, että tuolla alueella voitaisiin jatkaa perinteikkäitä elinkeinoja
ja toisaalta sitten suojata myös näitä herkkiä rannikkoalueita:
lintujen pesimäalueita, ruokailu- ja lepoalueita jnp.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä edellinen puhuja,
ed. Heinonen jo erittäin hyvin perusteli Selkämeren
kansallispuistohanketta ja myöskin vähän
tavoitteli niitä perusteluja, joita itse aion lausua tässä Selkämeren
kansallispuiston rajauksen osalta ja joita olen rinnakkaislakialoitteessani
tuonut myöskin esille.
Puhemies! Selkämeren kansallispuiston perustamishanke
lähti alun perin Satakunnasta, missä hanke on
hyväksytty kunta- ja maakuntatasolla sekä maakuntaohjelmassa
kärkihankkeeksi. Sen sijaan Varsinais-Suomen kunnat ja
maakuntaliitto ovat yksimielisesti vastustaneet Vakka-Suomen merialueen
liittämistä Selkämeren kansallispuistoon.
Tästä voi päätellä lain
valmistelun edenneen kansanvallan ajatuksen ja toimintaperiaatteitten
vastaisesti.
Alueen kunnat, maakuntaliitto sekä ely-keskus ovat
toistuvasti ilmaisseet huolensa siitä, miten ympäristöministeriö ja
muut viranomaistahot pyrkivät väkisin ja kovakorvaisina
viemään läpi Selkämeren kansallispuistohankkeen.
Hallituksen ohjelmassa korostetaan demokratian vaalimista ja kansalaismielipiteen
huomioon ottamista päätöksenteossa. Kuitenkin
tämän valmisteluprosessin aikana seudulta tulevia
viestejä ei ole seudun ihmisten näkemyksen mukaan
otettu huomioon. Tämän huolen demokratiavajeesta
jakoi myös keskustan ryhmäpuheenjohtaja Timo Kalli
käytyään elokuussa kuulemassa alueen
toimijoiden mielipiteitä ja perusteluja.
Arvoisa puhemies! Saaristomeren kansallispuistohankkeen yhteydessä harjoitettu
ylhäältä saneltu suojelupolitiikka ei
johda toivottuihin tuloksiin ja tulee kuluttamaan turhaan voimavaroja
ja aiheuttamaan paikallisesti suuriakin vaikeuksia. Paikallisten
toimijoiden ja asukkaiden paikallisista lähtökohdista
tapahtuvalla oman alueensa kehittämisellä luonto-
ja ympäristöarvot voidaan ottaa paljon paremmin
huomioon ja saada aikaan huomattavasti parempia ja erityisesti kestävämpiä tuloksia.
Itämeren suojelu on yksi hallituksen ympäristöpoliittisista
painopisteistä. Ympäristönsuojeluun kuuluu
tärkeänä osana meriekosysteemien suojelu
ja säilyttäminen luonnonsuojelulain mukaisin keinoin
eli luonnonsuojelualueita perustamalla. Tätä varten
on hallitus antanut eduskunnan käsiteltäväksi
esityksensä laiksi Selkämeren kansallispuistosta.
Kansallispuiston perustamisella on tarkoitus suojella pohjois-eteläsuunnassa
noin 160 kilometrin pituinen Selkämeren aavan meren alue
ja siihen liittyviä saaristoja sekä eräitä pieniä rannikon
maa-alueita.
Lakiesityksessä esitetyt kansallispuiston rajat ovat
kuitenkin ongelmallisia. Erityisesti Vakka-Suomen alueen rannikon
ja merialueen osalta kansallispuiston avulla saavutettavat hyödyt
taitavat olla mitättömät sen alueen elinkeinotoiminnalle
aiheutettuihin haittoihin verrattuna. Vakka-Suomen alue on tärkeimpiä ruokakalan
tuotantoalueita Suomessa. Kalankasvatus on tärkeä välitön
ja välillinen työllistäjä alueella.
Aluetta onkin pitkäjänteisesti kehitetty kalatalouden
erityisalueeksi, mikä ollaan huomioimassa myös maakuntakaavassa
kalatalouden kehittämisvyöhyke -merkinnällä.
Ekologiset ja maantieteelliset seikatkaan eivät puolla
kansallispuiston ulottamista Vakka-Suomen alueelle. Tutkijoiden
mukaan Vakka-Suomen saaristo kuuluu luonnonmaantieteellisesti Saaristomereen,
joka on ekologisesti aivan erilainen kuin Selkämeri Satakunnan
edustalla. Perusteettomia ovat myös väitteet muun
muassa merenalaisten ekosysteemien säilymisestä tai
ilmastonmuutoksen tutkimismahdollisuudesta.
Euroopan meripolitiikan tavoitteena on kokonaisvaltainen lähestymistapa
merien käyttöön. Tavoitteena on sovittaa
yhteen alueiden erilaiset käyttötarpeet ja turvata
siten sekä taloudellinen kasvu että luonnonsuojelun
edellytykset. Merialueiden käytön suunnittelu
on uutta eikä valtakunnallisellakaan tasolla alueiden käytön
suunnittelua merialueille ole vielä tehty. Saaristo- ja merialueiden
suojelutarpeiden, elinkeinotoiminnan ja muiden käyttömuotojen
intressien yhteensovittaminen edellyttää laajapohjaisempaa
alueellista tarkastelua.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan
selkeästi, kuinka kansallispuiston perustamisesta aiheutuu
sen hoitoon ja käyttöön liittyen valtiolle
lisäkustannuksia lähes 2 miljoonaa euroa ensimmäisten
viiden vuoden aikana. Vähiä resursseja ei tule
sitoa uuteen kansallispuistohankkeeseen, josta ei tulla saavuttamaan
sitä hyötyä, mitä odotetaan.
Kansallispuistoon ehdotetut maa- ja vesialueet Vakka-Suomesta kuuluvat
jo nyt Natura 2000 -verkostoon ja kansallisiin luonnonsuojeluohjelmiin.
Nykyinen suojelun taso alueella on riittävä, eikä mitään
lisähyötyä kansallispuiston perustamisesta
tulla saamaan. Luontoarvot voidaan säilyttää varsin
hyvin ilman kansallispuistoa.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Aloitan syyskauden puheeni siinä mielessä poikkeuksellisesti,
että aion kehua hallitusta. Mielestäni hallituksen
periaatepäätös 2.10.2009 oli erinomainen
päätös. Erityisesti haluan onnitella ministeri
Lehtomäkeä siitä, että Selkämeren
kansallispuistoa koskeva lakiesitys on eduskunnan käsittelyssä täällä tänään.
Mielestäni erityisen hienoa on se, että tämä esitys
saadaan käsittelyyn tänä vuonna, jolloin vietämme
YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuotta. Tänä vuonna
meidän on syytä olla huolissamme luonnon monimuotoisuudesta.
Monien tutkijoiden mielestä nyt on meneillään
lajien kuudes sukupuuttoaalto. Lajeja on häviämässä Suomessakin,
ja tämä johtuu pelkästään
ihmisten toiminnasta.
Mielestäni kansallispuistot ja suojelualueet ovat sitä ihmisten
positiivista toimintaa, jolla luonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää. Selkämeren
kansallispuiston perustamisella saadaan pysyvän suojelun
piiriin huomattava jakso Pohjanlahden meri- ja saaristoluontoa.
Kuten esityksen perusteluissa todetaan, Selkämeren kansallispuisto
olisi vedenalaisten luontotyyppien, kuten riuttojen ja särkkien,
sekä näillä esiintyvien luonnonkalakantojen
ja muiden eliölajien suojelun kannalta puistoverkossamme
aivan omaa luokkaansa.
Selkämeren kansallispuisto on myös siinä mielessä tärkeä hanke,
tähän ed. Heinonenkin viittasi, että laajalla
Pohjanlahdella on vain Perämeren pieni kansallispuisto.
Ruotsin puolella toki sijaitsevat Haaparannan ja Skuleskogenin kansallispuistot.
Näin ollen tämä kansallispuisto täydentää erinomaisella
tavalla kansallispuistoverkkoamme.
Tätä kansallispuistohanketta on valmisteltu pitkään.
Puistohanke käynnistyi jo vuonna 1995 nimellä Raumanmeren
kansallispuisto. Sittemmin Selkämeren kansallispuistoksi
muuttunut hanke on vuodesta 2002 lähtien ollut yksi Satakunnan
edunvalvonnan kärkihankkeita. Tavoitteena Satakunnassa
on ollut, että kansallispuisto kattaa Satakunnan rannikkoalueen.
Tunnen asian valmistelua lähinnä Satakunnan osalta
ja voin vakuuttaa, että valmistelu siellä on ollut
perusteellista. Tässä valmistelussa on erilaisiin
kiistakysymyksiin kyetty löytämään
ratkaisut yhteistyössä ympäristöhallinnon
ja Metsähallituksen edustajien kesken. Satakunnasta valmisteluun
ovat osallistuneet Satakuntaliiton, Rauman kaupungin sekä Satakunnan
luonnonsuojelupiirin edustajat. Erityisesti tässä hankkeessa
on syytä korostaa Rauman kaupungin roolia, sillä Rauma
on sitoutunut luovuttamaan noin 1 500 hehtaaria omistamiaan
alueita osaksi kansallispuistoa.
Mielestäni valmistelussa on todellakin Satakunnan osalta
onnistuttu erinomaisesti, sillä vaikka sielläkin
erilaisia pelkoja ja epäilyjä on ollut, niin neuvotteluin,
keskusteluin ja tiedottamalla on saatu aikaan Satakunnan osalta
toimiva lopputulos.
Ehkä eniten tässä lopputuloksessa
on kritisoitu metsästyksen rajoittamista. Tältäkin
osin on todettava, että metsästykseen on kansallispuistossa
osoitettu erityisiä alueita. Tällä kansallispuiston
perustamisella kyetään edistämään
myös luonnonkalakantojen säilymistä elinvoimaisina, ja
näin turvataan ammattikalastuksen säilyminen alueella.
Arvoisa rouva puhemies! Satakunnassa on viimeisen kymmenen vuoden
aikana, viimeksi Selkämeren teemavuoden 2008—2009
merkeissä, pyritty lisäämään
Selkämeren kiinnostavuutta ja vetovoimaa. Uskon, että kansallispuisto
edistää matkailua, yleistä luonnonharrastusta,
opetusta ja tutkimusta. Satakunnassa odotamme luontoarvojen ja luonnon
monipuolisuuden säilymisen lisäksi lisääntyvää luontoturismia.
Kansallispuistolla on epäilemättä merkitystä paikallistaloudelle.
Tätä osoittaa sekin, että Metsähallituksen
ja Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan kansallispuistoihin
ja retkeilyalueisiin tehdyt investoinnit voivat maksaa itsensä takaisin
jopa 20-kertaisesti työpaikkoina ja taloudellisena toimeliaisuutena.
Ville Niinistö /vihr:
Arvoisa puhemies! Kesäisin paljon aikaa sukulaisten
mökillä Pohjois-Kustavissa aivan Katanpään
kupeessa viettävänä henkilönä olen
erityisen ilahtunut siitä, että esitys Selkämeren
kansallispuistosta on saatu hallituksesta, ja siitä hallitukselle
suuri kiitos. Se, että valmistelussa on huomioitu eri näkökulmia
erittäin laajasti, on kyllä asiaan perehtyvälle
varsin selvää.
Kuitenkin, kun puhutaan kansallispuistojen perustamisesta, tärkeätä on
varmistaa se, että puisto rajataan luonnontieteellisin
perustein, sillä edistetään ympäristönsuojelua,
ja luontomatkailu on myös toinen keskeinen tekijä,
jota tällä rajauksella voidaan edistää.
Ne Pohjois-Kustavin ja Vakka-Suomen alueet, jotka on nyt otettu tähän
kansallispuiston piiriin, ovat alueelle tulemisen kannalta keskeisiä luontomatkailureittejä,
kuten
Katanpään alue. Olisi Vakka-Suomen kehityksen
kannalta aika erikoista, jos nämä rajattaisiin
kansallispuistosta pois, jos ajatellaan luontomatkailun kehittämistä.
Ylipäätään alueen kansallispuistoon
lukeutuvista alueista valtaosa on jo tällä hetkellä suojelun
piirissä, mutta kansallispuistostatuksella ennen kaikkea
voidaan varmistaa alueen johdonmukaista kehittämistä kokonaisuutena,
eri luontotyyppien kestävän kehityksen varmistamista, kestävän
kalakannan turvaamista, mikä on alueella erityisen tärkeää ja
on tällä hetkellä monin tavoin jopa uhattuna.
Se tukee myös laajemmin Saaristomeren alueen ja laajemmin
rannikkoalueidemme, tässä lähistöllä,
kalakantojen turvaamista, että tällä alueella
on tämmöinen kalakantojen turvaamisen laajempi
kokonaistavoite.
Arvoisa puhemies! Ehkä voisi tämän
alustuksen jälkeen hieman harmitella sitä, että Vakka-Suomen
puolella keskustelu on lähtenyt toiseen suuntaan kuin tuolla
Satakunnan puolella tämän puiston perustamisesta.
Sitä voi vähän ihmetellä, koska
ne huolet, mitä on tuotu matkan varrella esille, on varsin
hyvin huomioitu hallituksen esityksessä. Näin
vihreänä kansanedustajana täytyy todeta,
että tässä kansallispuistoesityksessä on
jo nyt niin monta reikää ja poikkeusta laitettu,
että se on kansallispuistoissa aika poikkeuksellista ja osoittaa
poikkeuksellista valmiutta kuulla myös sitä kritiikkiä,
jossa on ollut jonkin verran myös asiasisältöä eikä vain
tunnetta mukana.
Tässä on mahdollistettu kalastuksen ja metsästyksen
toteutuminen edelleen tällä alueella ja rajattu
aluetta niin, että se ei uhkaa kalatalouden ja kalankasvatuksen
kehittymistä Uudenkaupungin edustalla, joten tämän
jälkeen jää vain jäljelle jonkinlainen
kummallinen, vanhanaikaiseen ajatteluun, konservatiiviseen ajatteluun
suhtautuva luonnonsuojeluvihamielisyys, jota minä en henkilökohtaisesti
itse ymmärrä ja jonka kattavuutta ei ole kovin
vankasti edes sen alueen asukkaiden keskuudessa varmistettu. Uudenkaupungin
valtuusto ei ole käynyt asiasta kuulema yhtään
keskustelua, vaan tämä vastustus on lähinnä kaupunginjohdon
linjausten perusteella muodostunut. Näin ollen onkin hyvä,
että alueella toimiva kansalaisliike on ollut myös
aktiivinen ja tuonut esille sen, että alueella myös
kannatetaan kansallispuistoa.
Toivon, että eduskuntakäsittelyn yhteydessä perehdytään
hankkeeseen huolella, vailla ennakkoluuloja ja nähdään
ne suuret hyödyt, mitä kansallispuistostatuksen
saamisella koko tämän alueen meriluonnolle, luontomatkailulle,
alueen kehittymiselle, myös jopa elinkeinojen harjoittamiselle
alueella on, ja että voimme yhdessä todeta, että tämä on
hieno saavutus, jolla laajennetaan Suomen kansallispuistojärjestelmän
piirissä olevaa meriluontotyyppien kirjoa niin merkittävästi,
että jokaisen itseään ja ympäristöä kunnioittavan
kansanedustajan tulisi tukea tätä esitystä.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston periaatepäätöksen
mukaisesti Selkämeren alueelle ollaan perustamassa kansallispuistoa.
Kansallispuistoon liitettävät alueet sijaitsevat
sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan alueilla.
Kaavailtu kansallispuistohanke on saanut osakseen paljon vastustusta
Varsinais-Suomessa ja etenkin Vakka-Suomen alueella, eikä mielestäni
suotta.
Kansallispuistohankkeen tavoite, Itämeren suojelu,
on kiistatta tärkeä, mutta kansallispuistoalueen
ulottaminen Vakka-Suomen rannikko- ja merialueille uhkaisi merkittävästi
seudulle tärkeän elinkeinokalatalouden harjoittamista.
Tämän vuoksi Selkämeren kansallispuistoa
ei tulisi ulottaa Pyhärannan, Uudenkaupungin ja Kustavin
alueille. (Ed. Kanerva: Eikä Taivassalon!) Tätä mieltä ovat
myös muun muassa Varsinais-Suomen liitto, Vakka-Suomen
kunnat sekä kalastajat ja kalanviljelijät. Voidaan
sanoa, että kansallispuistohanke on saanut vastaansa täystyrmäyksen
Vakka-Suomessa. Demokratian toteutumisen kannalta on ensiarvoisen
tärkeää, että paikallisten kuntien
ja muiden lausunnonantajien mielipiteet otetaan hallituksen esitystä paremmin
huomioon kansallispuistoa perustettaessa.
Kalatalous on alueellisesti tärkeä työllistäjä, onhan
Vakka-Suomen rannikkoalue Suomen kalatalouden keskuksia. Arvioiden
mukaan kalatalous työllistää Vakka-Suomen
seudulla noin 400—500 henkilöä. Kansallispuiston
perustaminen uhkaa alueen kalankasvatustoimintaa, sillä kansallispuistoon
kuuluvilla vesialueilla kalankasvatus ei ole sallittua. Kalankasvatuksen
vähentyminen vaikuttaisi suoraan myös paikallisen kalanjalostusteollisuuden
toimintaedellytyksiin. Kansallispuiston vesialueen rajaus on tehty
yhdistämällä useita hajallaan sijaitsevia
ja sirpaleisia matalikkoalueita.
Hallituksen esityksessä todetaan, että puiston alue
on rajattu siten, että se ei muodostu esteeksi kalankasvatustoiminnan
laajentamiselle puiston ulkopuolella oleville syville avomerialueille.
Tosiasiassa kansallispuiston ulkopuolella olevat alueet ovat niin
kaukana ulkomerellä, että kalankasvatuslaitosten
sijoittaminen noille alueille olisi kohtuuttoman suurien kustannusten
kannalta taloudellisesti kannattamatonta. Hallituksen esityksestä ei
myöskään selviä, millä perusteilla
ja miltä alueilta kansallispuistoon voidaan tulevaisuudessa
liittää uusia alueita. Tämä luo
epävarmuutta alueen toimintamahdollisuuksista tulevaisuudessa.
Hallituksen esityksessä väitetään
myös, että perustettavalla kansallispuistolla
ei olisi vaikutusta puiston ulkopuolisille alueille haettaviin kalankasvatuslupiin.
Kalankasvatuksen lupaharkinnassa on kuitenkin ilmennyt jo nyt piirteitä, joiden
mukaan puiston perustaminen Selkämeren alueelle vaikuttaa
lupaharkintaan myös puiston ulkopuolella.
Arvoisa puhemies! Kansallispuisto estäisi myös
mahdollisten tuulivoimahankkeiden toteuttamisen alueella. Vakka-Suomen
merialue on selvitysten mukaan tuuliolosuhteiltaan oivallinen tuulivoiman
tuotantohankkeille. Huomionarvoista on, että Varsinais-Suomen
maakuntakaavaehdotuksessa Pyhärantaan Rihtniemen edustalle
on merkitty tuulivoiman selvitysalue. Kansallispuisto toisi mukanaan
myös rajoituksia metsästykseen. Lakiesityksen
mukaan kalakannalle haitallisten eläinten eli harmaahylkeiden
ja merimetsojen pyynti sekä vesilintujen metsästys olisi
kansallispuistossa mahdollista. Ongelmana tässä on,
että luvat metsästystä varten myöntää Metsähallitus,
joka on ollut erittäin kitsas lupien myöntämisen
suhteen.
Selkämeren kansallispuiston tarkoituksena on merenalaisten
ekosysteemien ja eliöiden suojelu. Vakka-Suomen saaristo
on luonnonmaantieteellisesti saaristomerta, jonka luontoarvot on turvattu
Saaristomeren kansallispuiston perustamisen myötä.
Kansallispuistoon kaavaillut maa-alueet ja laajasti vesialueetkin
kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon, joten nykyinen suojelun
taso on riittävä. Selkämeren kansallispuiston perustaminen
Vakka-Suomen alueelle ei tuottaisi ympäristönsuojelun
näkökulmasta lisäarvoa.
Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä,
että Vakka-Suomen rannikko- ja merialueet poistetaan kaavaillusta
Selkämeren kansallispuistoalueesta. Vakka-Suomen merialueita
tulee kehittää nykyisen kalastuspuistomallin mukaisesti
siten, että kalavaroja on tulevaisuudessakin tarjoamassa
toimeentuloa alueen asukkaille. Vakka-Suomen alueelle on siis jo
perustettu kalastuspuisto, jonka tavoitteena on luoda tulevaisuuden
saaristo, jossa huomioidaan alueen elinkeinot, virkistyskäyttö,
matkailu ja suojelutarpeet. Kalastuspuiston toiminta on käynnistymisensä jälkeen valanut
uskoa paikalliseen elinkeinokalatalouden tulevaisuuteen. Kansallispuiston
perustamisella passivoitaisiin alueen pitkäjänteinen
kehittäminen, mikä vaarantaisi saariston elinvoimaisuuden
säilyttämisen. Selkämeren kansallispuistoa
ei tule ulottaa Vakka-Suomeen. Sitä vastoin Vakka-Suomen
kalastuspuistosta tulee tehdä mallialue, jossa kestävän
kehityksen periaatteilla ja paikallisin toimin kehitetään
alueelle tärkeää elinkeinoa.
Ilkka Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Jonkin aikaa politiikassa mukana olleena olen
joskus jäänyt hieman pohdiskelemaan, mihin näkökohtiin
perustuvat arvostamani ministerin, keskustalaisen suosikkiministerini,
linjaukset tätä kansallispuistoa koskevassa asiakokonaisuudessa
ja miksi sinänsä hyvin avoin, suvaitsevainen ministeri
tässä tapauksessa on kuuro niille näkemyksille,
joilla arvioidaan kriittisesti hänen johdollaan tehtyä valmistelutyötä,
ei sinänsä koskien kansallispuistoa Satakunnan
kohdalta, mutta koskien sen selvästi toiseen ekologiseen
systeemiin siirtymisen vaihetta eli Saaristomeren puolta. Vaikka
kuinka on kauhalla koetettu ministerille vääntää tätä asiaa,
ed. Niinistö, sekä kansalaismielipiteen nimissä että samoin
myöskin virallisten vastuunkantajien kautta, niin sillä ei
ole käytännössä ollut faktista
vaikutusta tämän lain sisältöön
eikä sen alueellista määrittelyä koskeviin
näkökantoihin.
Arvoisa puhemies! Minun on pakko levittää tässä vähän
käsiäni, sillä tämä ministerin
toimintalinjaus ei vastaa hänen muuta normaalia poliittista
toimintalinjaustaan. Hän on hyvä ympäristöministeri,
mutta tässä tapauksessa on äärettömän
vaikea löytää asiallisia perusteluja
sille, miksi kansalaismielipiteen, jota hallituksen piirissä arvostetaan,
sijasta käytetään jyrkkää ja
tylyä sanelulinjaa. Tämä ei tunnu luontevalta
tämän hallituksen normaaleja linjauksia ajatellen.
Yhdyn ed. Kallion lähtökohtiin, mitä tulee kansallispuiston
perustamiseen Satakuntaan. Mutta ne samat näkökannat
eivät päde siltä osin, kun tullaan Vakka-Suomen
alueelle, missä on todella vakavista, ihmisten arkipäiväisen
elämän edellytyksiin, ihmisen ja luonnon keskinäiseen vuorovaikutukseen
liittyvistä asiakokonaisuuksista kysymys. Meidän
tehtävämme olisi nähdä ei vain
ihmisen tai vain luonnon tasapainon vaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta
syntyvän tasapainon välttämättömyys.
Kun sinne on investoitu ei vain asianomaisten toimijoiden omia huomattavia
varallisuuseriä, kymmeniä miljoonia, satoja miljoonia
euroja, siihen on saatu myös EU mukaan toteuttamaan sitä,
millä tavoin ihmisen luontaisista elinkeinoista yksi perinteisimpiä eli
kalastus ja luonnon edellytykset voidaan nivoa yhteen ja on pyritty
tekemään mallialue siitä, miten ekologinen
ihmisen toiminta voidaan ammatillisesti toteuttaa näissä Saaristomeren
olosuhteissa, niin tällä pyyhitään
pöytää eikä anneta minkään
asteista arvoa sille, miten ihminen ja luonto asetetaan vuorovaikutukseen toistensa
kanssa.
Sen tuomariksi asetetaan Metsähallituksen virkamiehet
Helsingissä, jotka kaiken tämän valmisteluprosessin
aikana ovat osoittautuneet toimijoiksi, jotka hipovat ehdottomasti
hallintomenettelylain rajoja. Sen tyyppistä tylyyttä ja
ylimielisyyttä, mitä Metsähallitus on
tässä tapauksessa osoittanut tämän
asian eri valmisteluvaiheissa — tunnen sen asian nimittäin — en
ole missään muussa lainvalmistelussa nähnyt
herran vuosiin. Ja kun siellä on paitsi tämä ihmisten
oma halu, EU:n antama tuki sille, miten ekologia toteutetaan ihmisen
ja luonnon vuorovaikutuksessa tämän ammatin harjoittamisen
merkeissä ja sitä ovat reunustamassa Naturaan
jo tällä hetkellä liittyvät
vaateet, niin tämä ei näytä tässä tapauksessa
riittävän siitä huolimatta, että täällä mainitut
näkökannat alueen selkeästä näkemyksestä siitä,
että Saaristomeren alueita Vakka-Suomea koskien — Uuttakaupunkia,
Pyhärantaa, Kustavia, Taivassaloa — ei tähän
tule liittää monistakaan eri syistä,
joita tässä en ryhdy kaikkia suinkaan läpikäymään;
tämä ei toimi.
Varsinais-Suomen liitto on tukenut johdonmukaisesti sitä,
että kansallispuisto toteutettakoon. Se toteutettakoon
juuri niin kuin on suunniteltu Satakunnan kohdalla. Ja olen ymmärtänyt niin,
että täysin yksimielisesti Satakuntaliiton maakuntahallitus
on tukenut sitä, että Vakka-Suomea ei tulla liittämään
tämän kansallispuiston piiriin. Siitä on
täysi yksimielisyys puolin ja toisin olemassa. Mutta ei
jostakin syystä tahdo millään tavoin
kansalaismielipiteen ja alueellisen vaikuttamisen ja päätöksentekijöiden
erittäin yksimielinen käsitys tulla perille.
Taloudelliset kysymykset pitäisi katsoa myöskin
erikseen. Minä kysyn, millä ihmeen tavalla tämän
päivän kansallispuiston toteuttajat voivat olla iloisia siitä, kuinka taloudellisesti
turva-tut
kansallispuistojen toteuttamismahdollisuudet ovat. Miksi silloin
pitää tieten tahtoen vasten paikallista yksimielistä näkemystä kuitenkin
pyrkiä toteuttamaan hankkeita, joille ei ole taloudellista perustaa?
Tässä on haluttu tehdä kansainvälinen esimerkki
ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta, ja sille ei anneta arvoa.
EU haluaa sille nähdä arvon, mutta ei meidän
ympäristöministeriömme eikä Metsähallitus.
En halua tässä mennä niihin tuhoihin,
joita harmaa hylje ja merimetsot tänä päivänä aiheuttavat
siellä. Kas, kun satumme tietämään,
mitä ne vaikuttavat käytännössä.
Menkää niille saarille, katsokaa sitä luontoa
ja tulkaa kertomaan sen jälkeen tänne eduskuntaan,
kuinka hienoista järjestelyistä tänä päivänä tältä osin
on kysymys. Täysin kuollutta koko kasvusto, koko elimistön
tappanut merimetsojen ulosteitten vaikutus on niin tyrmistyttävä,
että jo kilometrien, meripenikulmien päähän
sen vaikutuksen tuntee nenässään, ja
mereen valuvat ympäristön kannalta erittäin kriittiset
ulosteet vaikuttavat myöskin Itämeren ekosysteemiin
erittäin dramaattisella tavalla.
Mutta kun ei. Kun on opittu joku opinkappale, että kansallispuisto
perustamalla voidaan tehdä jotakin hyvää tälle
yhteiskunnalle ja kun Itämeren suojelutoimenpiteitten toteuttaminen
jää ilmaan roikkumaan, niin tässä tulee
vähän toivottomuuden ilmapiiri, että millä tavoin
tästä asiasta aiotaan suoriutua. Pesemällä kädet
sillä, että ilman taloudellista pohjaa olevalle
kansallispuistolle määrätään
vasten paikallisen väestön tahtoa olevat rajat
ja kuvitellaan, että tässä tuli Itämeri suojeltua? Älkää,
hyvät ihmiset, pettäkö itseänne.
Tässä suhteessa on ollut tarkoitus siellä paikallisesti
tehdä mallialue siitä, millä tavoin ekologinen
systeemi toteutetaan, niin että ihminenkin elää siinä ekologisessa
systeemissä.
Tästä on kysymys, ja sen vuoksi toivon, arvoisa
puhemies, että valiokunnassa ja sitä lausunnollaan
ryydittävässä valiokunnassa myöskin kiinnitettäisiin
vakavaa huomiota siihen, millä tavoin meillä lakeja
valmistellaan ja minkälaisia vaikutuksia sillä on
paikallisesti. Tällä lailla en löydä sen
kaltaisia myönteisiä vaikutuksia Vakka-Suomen
alueelle, joita tämän lain perusteluissa sinänsä Satakuntaan
liittyen esitetään ja jotka minun puolestani ovat
ihan kaikin puolin kunnossa olevia perusteluja.
Toinen varapuhemies:
Arvoisat edustajat, koska meillä on niukalti aikaa,
niin myöntäisin nyt vastauspuheenvuorot niille
edustajille, jotka haluavat ne käyttää ja
sen jälkeen ministerille ja sen jälkeen keskeyttäisimme
tämän asian käsittelyn aikataulusyistä.
Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kanervan puheenvuoro, joka oli tunteikas
ja sisälsi myös asiaakin, on aika hyvä esimerkki
niistä ongelmista, mitä hankkeessa on nähty
ja joihin on juuri hankkeen valmistelussa puututtu. Kalankasvatusalueet
jäävät puiston ulkopuolelle, kysymykset
harmaahylkeestä, merimetsosta, niitä voidaan edelleen puistoalueilla
metsästää, että kaikki ongelmakohdat,
mitä ed. Kanerva luetteli, on ratkaistu.
Jäljelle jää vaan tunne siitä,
että jostain syystä vastustetaan sitä,
että alueen ekosysteemejä, luontomatkailua kehitetään
kokonaisuutena kansallispuistostatuksen rakentaman mallin ympärillä.
Ja tätä minun on vaikea ymmärtää,
että mihin tämä sitten perustuu, että miksi
vastustetaan sitä, että alueelle luodaan edellytyksiä luontomatkailun
lisäämiselle ja tämän ekosysteemikokonaisuuden,
kalakannan turvaamisen vahvistamiselle. Koska luonnonkalakannan
turvaaminen on erittäin tärkeätä tällä alueella,
niin tässä myös johdonmukaisesti edistetään
sitä. Ja näkisin, että myös
Varsinais-Suomen liiton pitäisi vähän
tarkemmin perehtyä asiaan eikä vain luottaa muutamien
ihmisten arvioihin.
Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Niinistölle: ei se nyt ihan niin
ole, että kaikki ongelmat on ratkaistu, ei todellakaan,
mutta kyllä tämä asia on mennyt eteenpäin
tässä valmistelun eri vaiheissa ja ainakin muutamia
asioita on otettu huomioon. Mutta en minä kyllä ihan
tuollaista kauhukuvaa maalaisi kuin ed. Kanerva täällä.
Kyllä tästä myöskin Vakka-Suomen
alueelle voi jatkossa olla hyötyä myöskin
elinkeinotoiminnan kautta, mutta tämä edellyttää kyllä sitä,
että näitä täsmennyksiä vielä selkeästi
katsotaan tarkemmin ja erityisesti valiokuntakäsittelyssä niihin
kiinnitetään huomiota, enkä ole kyllä tältä pohjalta
valmis hyväksymään sitä rajausta
Vakka-Suomen puolelle, elleivät nämä täsmennykset
nimenomaan kalastuksen, kalankasvatuksen ja metsästyksen
osalta täsmenny.
Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä ei voi kuin ihmetellä ed.
Kanervan tykitystä asian johdosta. Hän vetosi
siihen, että hänellä on pitkä kokemus
poliittiselta puolelta, mutta siihen nähden varsinkin tuntuivat
kovin erikoisilta nämä linjaukset. Koen suorastaan
velvollisuudeksi nyt tässä kohtaa puolustaa esittelevää ministeri
Lehtomäkeä siinä, miten tätä kompromissia
on haettu. Minun mielestäni, kuten myöhemmässä puheenvuorossani tulen
sanomaan, vähän liiankin pitkälle on
tässä yhteensovituksessa menty, mutta tässähän
nimenomaan on haettu sitä, että nämä toiminnat tällä Vakka-Suomen
alueella, kalastus jnp., myöskin vesiviljely, voivat siellä jatkua.
Kalastushan on sallittu tämän ehdotuksen mukaan
Selkämeren kansallispuiston alueella, ja toisaalta ne vesiviljelyyn
parhaiten soveltuvat alueet on rajattu valitettavasti kansallispuiston
ulkopuolelle, joten vesiviljelykin voi siellä jatkua. Käsittämätöntä puhetta
ed. Kanervalta. Kaikkein paksuinta oli tämä osuus,
jossa ed. Kanerva vetosi siihen, kuinka paljon merimetsojen ulosteet
aiheuttavat rehevöitymistä Itämerellä.
Kun sitä vertaa mihin tahansa päästölähteeseen,
maatalouteen tai haja-asutukseen tai teollisuuteen tai kalankasvatukseen
varsinkin, niin nämähän ovat aivan toisessa luokassa,
että pieni luonnontieteellinen perustietämys voisi
olla myös paikallaan.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu, joka nyt onneksi
vielä jatkuu huomenna seuraavassa täysistunnossa,
on osoittanut sen, että tässä lainsäädännössä ja
tämän kansallispuiston perustamisessa on vielä asioita,
joita on syytä tarkastella valiokuntakäsittelyssä huolella.
Ja niin kuin täällä on eri puolueista
tuotu esille, myös tätä rajausta on mietittävä niin,
että se noudattaisi niitä linjauksia, joita muun
muassa omassa puheenvuorossani toin EU:n puolelta, jossa nyt paraikaa tehdään
näitä linjauksia merien suojelun ja merialueiden
suojelun parissa ennen muuta niin, että voitaisiin ottaa
huomioon se, miten alueita voidaan käyttää kalastuksessa,
metsästyksessä eli siinä luontaisessa
käytössä, jota on ollut, ja sitten toisaalta,
miten voidaan turvata niitä herkimpiä alueita.
Eli tällainen yhteiselon ja sen kokonaisuuden löytäminen
pitää tässäkin lainsäädännössä vielä kertaalleen
läpikäydä.
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kanerva otti mun mielestä yhren
oleellisen asian esille: nämä merimetsot. Nehän
on tuhonnu siellä saaristos mettät täysin.
Niitä Tšernobylkään ei tuhonnu
niin törkiän näkööseksi,
eli mä katton vielä suuremmaksi haitaksi sen kun
itte sen saastuttamisen. Sitte, kun merimetsoki kuulemma on niin
viisas ja jopa viisaampi kun ihmiset, se äkkiä vaistoaa,
että tämä on meirän reviiriä.
Muuta kantaa mä en halua tähän negatiivises
puoles ottaa muuta kun juuri tämän, että kun
kansallispuisto perustetahan, sen pitääs olla
hedelmä, mutta tämä on mätäpaise.
Mä toivoisin arvoisalta ympäristöministeriltä myös
paneutumista siihen, tämä menöö vähän ulukopuolelle,
mutta haja-asutuskeskuksiin näitä jätevesihommia,
ne ei saastuta yhtään mitään, jos
ne silloin tällöin käy prytistämäs
sinne pyttyyn.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Vakka-Suomen saaristo on ekologisesti
erilainen kuin tämä Selkämeri, ja siksi
sitä pitää myöskin voida tarkastella
vähän eri lähtökohdista. Yksityiset
luonnonsuojelualueet ovat siellä jo tätä päivää.
Siellä on aikamoinen Natura-verkko, ja siellä on
näitä suojeluohjelmia olemassa. Elikkä se
on kuitenkin hyvin jo tällä hetkellä käsissä.
Kaiken kaikkiaan luontoarvoja pitää kunnioittaa,
se on ihan selvä asia, mutta pitää myöskin
kunnioittaa mahdollisuutta harjoittaa elinkeinotoimintaa. Ja niin
kuin täällä Vakka-Suomen alueella ne
on kymmeniä miljoonia euroja, joita sinne on laitettu rahaa
tähän kalastuselinkeinoon. Sitä tulee
voida edelleen kehittää järkevällä tavalla.
Siis kalastus on yksi seutukunnallinen klusteri, ja (Puhemies: Minuutti!)
siksi sitä on voitava kehittää luontoarvoja kunnioittaen.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pyydän kaikkia edustajia käyttämään
mahdollisuutta käydä paikan päällä katsomassa,
minkälaista jälkeä tekevät luonnolle merimetsot
ja niiden, tietysti luonnon kiertokulussa, aiheuttamat vaikutukset,
mitä ne tekevät siellä. Mutta menkää,
arvoisat edustajat, myöskin kysymään
niiltä ihmisiltä, jotka elävät
siellä, mitä vaikutuksia on hylkeillä,
mitä vaikutuksia on merimetsoilla heidän elämän
olosuhteisiinsa, ja tulkaa sen jälkeen puhumaan tänne.
Minä kysyn uudestaan erityisesti vihreitten suunnalta, minkä ihmeen
takia tässä kysymyksessä ei kansalaismielipiteellä ole
minkään valtakunnan merkitystä. Miten
tämä poikkeaa siitä, missä ihminen
siellä paikallisesti ei tiedä, kuinka pitää menetellä,
vaan Helsingin herrat mahonkipöytien ääressä osaavat
sen asian muka paremmin?
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki
Arvoisa puhemies! Otan suoraan kopin ed. Kanervan puheenvuorosta
ja totean, että olen käynyt kalastajien kanssa
keskustelemassa niin Saaristomeren, Vakka-Suomen kuin Satakunnankin
alueella, että siinä mielessä on tätä kuulemista
harjoitettu.
Minä palaan takaisin siihen, mikä kansallispuisto
on. Kansallispuistohan on tämmöinen selkeärajainen
luonnon suojelemiseksi ja tutkimus- ja virkistyskäyttöä varten
perustettava ikään kuin luonnonsuojelualueitten
kruununjalokivi. Nyt siellä Varsinais-Suomessa varsinkin — ja
nyt toivon, että edustajat myöskin kuuntelevat — kun
ne ovat jo Natura-alueita, niin Natura-alueellahan on se vaikutus,
että erilaisten toimintojen vaikutus Natura-luonnonarvoihin
pitää arvioida myös Natura-alueen ulkopuolelta.
Kansallispuiston nämä rauhoitussäännökset
koskevat kansallispuiston sisäistä aluetta, ja
tämä on yksi asia, minkä takia minun
on vaikea ymmärtää näitä pelkoja.
Niin kuin te olette itsekin sanoneet, nämä alueet
ovat lähes kokonaisuudessaan jo Natura-alueita. Ne ovat
jo Naturan kautta suojelun piirissä, ja siinä mielessä luonnonsuojelulliselta
kannalta tämä kansallispuisto tuo ennen kaikkea
sen lisäarvon, että siitä tulee selkeärajainen,
pohjois-eteläsuunnassa jos se on pitkä, niin siitä tulee myös
monipuolinen. Tämä rajaus perustuu luonnontieteelliseen
arvioon. Viimeksi kesäkuussa saadussa lausuntokierroksessa
esimerkiksi yliopistotaholta tuli vankkaa tukea sille, että tämä luonnontieteellinen
perusta on, jos mahdollista, vieläkin vankempi kuin aikaisemmin.
Minun on erittäin vaikea ottaa tätä kovakorvaisuuskritiikkiä nyt
vastaan, koska kaikki muut pykälät paitsi voimaantulosäännös
on hierottu ja hinkattu sillä perusteella, mikä se
sisällöllinen palaute sieltä alueelta
on tullut. Tätä on poikkeuksellisen paljon valmisteltu,
ja siinä suhteessa tässä ed. Kanervakin
toi ihan oikein esille, että minä olen kyllä vastuullinen,
koska olen itse henkilökohtaisesti meidän juristien
kanssa muun muassa perustelutekstejä ollut muokkaamassa.
Kun te viittaatte täällä siihen,
että elinkeinotoiminnoille aiheutuu haittoja, niin mitä haittoja ne
ovat, arvoisat edustajat? Minä haluaisin kuulla, mitä konkreettisia
haittoja ne ovat. Tällä alueella ammattikalastus
ja kalastuselinkeino on todettu tärkeäksi. Kansallispuistosta
on kalastus-elinkeinolle vain plussaa, koska kalastus on yksiselitteisesti
sallittu ja kansallispuiston avulla voidaan turvata kalojen kutupaikkojen
säilymistä esimerkiksi, eli kalastuselinkeinon
kannalta tässä pitäisi olla vain myönteistä.
No sitten, kun puhutaan kalanviljelystä, yhtään
nykyistä kalanviljelylaitosta ei ole kansallispuistorajauksen
sisäpuolella. Me olemme katsoneet huolellisesti esimerkiksi
maa- ja metsätalousministeriön kalaosaston kanssa
sen, että yhtään myöskään
potentiaalisesti tulevaa kalanviljelykohdetta ei ole kansallispuiston
rajauksen sisäpuolella.
Tämä kansallispuisto suuntautuu alle 20 metrin
syvyisiin aavan meren matalikkoihin, ja toisin kuin täällä todettiin,
niin uusimmat kalanviljelylaitokset ovat yleensä kapasiteetiltaan
niin suuria, että niitä pitää viedäkin
jo syvemmille vesille ja tässä tapauksessa vähän
sinne niin kuin ulommille. Tämä on kapea suikale,
jonka rannikon puolelle jää tilaa viljelylle ja
jonka meren puolelle jää tilaa viljelylle. Yksinkertaisesti
on pystyttävä osoittamaan ne konkreettiset elinkeinotoiminnalle
tulevat haitat, eikä vain heittelemään
täällä sitä vanhaa tarinaa,
että aiheutuu haittoja.
Minä toivon, että tämä keskustelu
ei jämähdä täällä siihen,
missä se on ollut joskus viime talvena, koska sisällöllisiä muutoksia
on matkan varrella tehty niin paljon. Esimerkiksi ed. Kiviranta täällä maalailee
kalanviljelyn vähentymistä, ja minä haluaisin
kuulla sen konkretian, miten tämä vähentää kalanviljelyä,
kun on erittäin huolellisesti yhteensovitusta tehty jo
valmisteluvaiheessa, että kalanviljelyelinkeinon kehittäminen Vakka-Suomessa
on mahdollista myös tämän jälkeen.
Myös tuulivoimatuotannolle varatut alueet on tässä rajauksessa
huomioitu.
Sitten vielä tämä merimetsoasia.
Ed. Kanerva tästä kerkisi jo häipymäänkin,
mutta kun merimetsokanta on meillä tuntuvasti kasvanut,
niin tässä hengessä me keväällä uudistimme
sen ohjeistuksen ympäristökeskuksille, nykyisille
ely-keskuksille, miten pitää Euroopan yhteisöjen lainsäädäntöä tältä osin
tulkita. Käsitykseni mukaan kuluneen kesän aikana
kymmeniä merimetsojen poistolupia on haettu ja valtaosa
niistä on myönnetty, silloin kun tämmöinen
merkittävä taloudellinen haitta, siis kalastukselle
aiheutuva haitta, on pystytty osoittamaan. Haittojen torjumiseksi
on siis tehty toimenpiteitä. Mutta ed. Kanervan kannanotto
merimetsoihin oli niin jyrkkä, että olisin halunnut
häneltä kuulla, haluaako parlamentaarikko Kanerva,
että meillä ei noudatettaisi eurooppalaista yhteistä lainsäädäntöä. Tätä noudattamista
me olemme toki pyrkineet tekemään.
Myös siis tämän harmaahylkeen osalta,
joka on luonnonkalakantojenkin haittaeläin, niin siltä osin
kuin meillä on maa- ja metsätalousministeriön
ja riistapiirien luoma kiintiöjärjestelmä ja sitä kautta
luvitusjärjestelmä, niin poikkeuksellisesti myös
kansallispuiston alueella harmaahylkeen metsästys olisi
sallittu, kun siis yleinen lähtökohta on se, että kansallispuistossa
ei metsästys ole sallittu.
Viimeiseksi semmoinen myönteinen asento: Rauman kaupunki
on todellakin tässä valmistelun aikana osoittanut
merkittävää halukkuutta tarjota omia
maitaan ja alueitaan osaksi kansallispuistoa. Eräs mielenkiintoinen
yksityiskohta tässä kansallispuistossa onkin se,
että luonnonsuojelulain kohta, jossa voidaan nämä kaupungin
alueet liittää kansallispuistoon, tulisi nyt sovellettavaksi
ensimmäisen kerran. Minä toivon, että myös
Pääkaupunkiseudun kunnilla, erityisesti Helsingillä,
olisi samaa henkeä ja valmiutta, kun käymme eteenpäin
Sipoonkorven kansallispuiston valmistelun kanssa.
Toinen
varapuhemies:
Asian käsittely keskeytetään.