Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sali on aika tyhjä, mutta se ei estä asioita viemästä eteenpäin, niin kuin tiedämme.

Tämä esitys ei perustu hallituksen esitykseen, vaan lakialoitteeseen, jonka ensimmäinen allekirjoittaja on ed. Pirjo-Riitta Antvuori ja muut allekirjoittajat niin ikään valtiovarojen sosiaali- ja työjaoston jäseniä, kuten olen ymmärtänyt. Kansainvälisestä adoptioavustuksesta on vuosien varrella tehty useita aloitteita tämän eduskunnan aikanakin, ja valiokunta on ottanut ne tässä yhteydessä käsittelyyn. Olen erittäin mielissäni siitä, että tämä asia on nyt saatu vielä ennen kesätaukoa hoidetuksi loppuun, sillä meillähän on nyt vastikään esitelty myöskin hallituksen esitys hedelmällisyyshoidoista, ja oikeastaan pidän hirveän hyvänä asiana, että tämä marssijärjestys nyt näin tuli, että tämä asia tulee ratkaistuksi tässä edellä.

Sitten voidaan ryhtyä tähän spekulaatio-osastoon tietenkin. Mehän tiedämme kysymyksen taustasta sen, että ensinnäkin odotimme tämän asian ratkaisua jo tämän vuoden varsinaiseen budjettiin. Petyimme, kun sitä ei sinne tullut, ja sen pettymyksen ilmauksena eduskunta sitten teki asiasta lausuman, että tämä asia olisi pitänyt ottaa ja hoitaa kuntoon ensimmäisessä kevään lisätalousarviossa. Näin ei hallitus kuitenkaan menetellyt. Tämä tilanne käynnisti nyt sitten tämän varsin poikkeuksellisen menettelytavan aika pientä joukkoa ihmisiä koskevassa, mutta erittäin tärkeässä asiassa.

Lapsettomuus on kipeä ongelma, senhän tiedämme. Huomasin, arvoisa puhemies, että valiokunnan mietintöön jäi kyllä yksi kauneusvirhe, kun täällä sanotaan: "Lapsettomuus on kipeä ongelma monille ja heille adoptio on ainoa mahdollinen tapa saada lapsia." Näinhän ei välttämättä ole, koska juuri tuo hedelmällisyyshoito on sitten myöskin yksi tapa jopa onnistua siinä, jos ensin onkin näyttänyt, että lapsettomuus tuottaa vaivaa, mutta sitten näitten hoitojen johdosta siitä päästään eteenpäin.

Kansallisten adoptioiden tukeminen on senkin johdosta hirveän tärkeää, että meillä Suomesta adoptioon luovutettavien lasten määrä on ollut erittäin pieni. Voi sanoa, että jopa nämä kansainväliset adoptiotkin ovat niin kysyttyjä, että kaikkea, mitä halutaan, ei pystytä toteuttamaan. Kaksisataa kansainvälistä adoptiota meillä on vain vuodessa, ja tämä jo kertoo sen, että kovin suuresta rahamäärästäkään tämän esityksen osalta ei todellakaan ole kysymys.

Lakialoite lähti siitä, että asetuksella tarkemmin määrättäisiin tämän tuen suuruus. Näin päätettiin myöskin valiokunnassa tehdä. Taustallahan on se tieto, että kansainväliset adoptiot maksavat lapsen kotimaasta riippuen noin 3 200—15 000 euroa. Hallituksen piirissähän oli hahmoteltu omaa esitystä tästä asiasta, josta syystä ministeriössä valmistelua oli jo tehty verrattain pitkälle. Kun kuulimme ministeriön asiantuntijaa tänään valiokunnassa, niin hän sitten toikin esille sen hahmotelman, millä tavalla näitä tukia lapsen kotimaan mukaan voitaisiin ryhmitellä. Esimerkiksi on ajateltu, että Virosta adoptoitavan kohdalla voitaisiin maksaa 1 900 euron tuki, Kiinasta ja Kolumbiasta 4 500 euron tuki ja muista maista 3 000 euron tuki. Asetus on joustava tapa toimia silloin, kun tämän tyyppisiä asioita on hoideltava, koska olosuhteet myös muuttuvat. Kustannukset voivat muuttua, ja maitten ryhmittely näihin kolmeen kategoriaan voi olla myöskin muutoksen kohteena. Me emme ole muutoin sitten hirveän paljon ohjastaneet sitä, miten tämä tuki tultaisiin maksamaan.

Toinen seikka, joka on tietysti tärkeä, on se, miten suhtaudutaan sisarusten adoptointiin. Lakialoitehan oli lähtenyt siitä, että adoptoitaessa sisaruksia niistä muista lapsista ei sitten maksettaisi mitään korvausta tai tukea, mutta valiokunta päätyi kyllä toiseen käsitykseen tässä asiassa. Nyt olemme sitten lakialoitetta muuttaneet niin, että toinen ja seuraavat samalla kertaa adoptoitavat saisivat 30 prosenttia siitä tuen määrästä, joka maksetaan ensimmäiselle adoptoitavalle lapselle. Kustannuserot eri maitten kesken on huomioitu, niin kuin totesin, jo siinä varhaisemmassa vaiheessa, joten prosenttinen lähestymistapa tämän toisen lapsen tuen määrän määrittelyssä katsottiin mahdolliseksi.

Sitten kolmas asia, joka on välttämätöntä mainita, on se, että tässä lakialoitteessa ehdotettiin voimaantulopäivämääräksi 1. syyskuuta, mutta saamiemme selvitysten perusteella näin ei ole mahdollista menetellä, koska Kansaneläkelaitos esimerkiksi ei ehdi mukaan. Sitten voidaan sanoa, että meillä ei olisi myöskään tätä budjettiperustetta aloittaa maksatusta 1.9., koska äitiysavustusmomentti, jolta nämä maksetaan, ei pidä vielä toistaiseksi sisällään kansainvälisten adoptioiden tukea. Näin ollen valiokunta ehdottaa nyt, että näitä tukia alettaisiin maksaa 1. päivästä joulukuuta tänä vuonna. Siinä on ollut ajatuksena puolestaan se seikka, että seuraavaan lisätalousarvioon sitten voitaisiin tämä kysymys jo sisällyttää. Näin olisi saatu myöskin yksi asia pois vaivaamasta kesäisen budjettiriihen keskusteluja ja päätöksentekoa.

Kuten tämän puheenvuoron aikana on jo ilmennyt, olen puhunut tuesta. Lakialoitteessa puhuttiin korvauksesta. Valtiovarainministeriön asiantuntija kertoi, että hän ehdottaisi tämän termin muuttamista tueksi perustellen sitä sillä, että ministeriön piirissä on käyty läpi ylipäätään tätä terminologiaa ja että sana tuki heidän näkemyksensä mukaan soveltuisi paremmin tähän tarkoitukseen kuin sana korvaus. Se myöskin ehkä tuo paremmin kansalaisten mieleen sen seikan, että ei ole tarkoituskaan korvata koko kustannusta, joka adoptiosta aiheutuu, vaan sitä nyt sitten tuetaan jollakin rahamäärällä.

Se, mikä nyt on hyvin jännittävää, on nähdä sitten, miten tämä lähtee liikkeelle. Omat hyvät puoltonsa on tosiaan sillä, että jaetaan maaryhmittäin nämä korvaukset. Erittäin paljon perusteluna käytettiin hoitomaksuja eri maissa. Olen nyt sitten jälkeenpäin kuullut, että se perustelu ei kuitenkaan saisi olla päällimmäisenä. Minusta avoimin mielin täytyisi katsoa tulevaisuuteen siltä osin, tulisiko kuitenkin meilläkin siirtyä skandinaaviseen menettelytapaan, jossa aina maksettaisiin sama summa tästä kansainvälisestä adoptiosta riippumatta siitä, mistä lapsi hankitaan. Tämä olisi hyvin neutraali kannanotto myöskin maantieteellisesti ajatellen eikä ohjaisi sitä suuntaan eikä toiseen. Voidaan ehkä antaa sellainen tulkinta, että ehkä se sittenkin voisi ohjata lähialueelta paremmin adoptoimaan, jos olisi yksi ja sama tuen summa. Totuus on se tällä hetkellä, että nimenomaan läheltä on vaikea saada adoptioita, että ainakaan tässä hetkessä ei olisi tämäkään vaihtoehto suosinut lähialueelta adoptioita.

Toivon, että tämä menee yksimielisesti läpi niin kuin valiokunnassakin.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen todella iloinen siitä, että lakialoite äitiysavustuslain muuttamisesta on hyväksytty nyt valiokunnassa ja että sosiaali- ja terveysvaliokunta ennätti käsitellä aloitteen todella nopeassa aikataulussa. Siitä suurkiitos!

Tämän lainmuutoksen myötä kansainvälisen adoption kautta lapsen saaville perheille tulee nyt oikeus saada tukea niihin kustannuksiin, joita adoptiosta perheille aiheutuu. Tuki, joka kattaa osan adoptiosta aiheutuneista kustannuksista, on näille perheille todella tärkeä. Valtiontalouden kannalta on kysymys varsin pienestä määrärahasta. Vuositason kustannusten on arvioitu olevan vajaa 700 000 euroa eli vain hieman yli 4 miljoonaa markkaa. Siitä, kuinka suuri adoptiotuki on adoptiota kohden, säädetään erillisellä asetuksella. Muissa Pohjoismaissa maksettavat adoptiotuet antavat ehkä jonkinlaista suuntaa. Adoptiotuki esimerkiksi Norjassa on noin 2 800 euroa, Ruotsissa noin 4 400 euroa ja Tanskassa hieman vajaa 5 000 euroa.

Valiokunta on ottanut kantaa adoptiotuen suuruuteen niissä tapauksissa, kun samalla kertaa perheeseen nimetään tai sijoitetaan useampia lapsia. Valiokunta on päätynyt ehdottamaan, että toisesta tai sitä useammasta lapsesta maksetaan kustakin 30 prosenttia normaalista adoptiotuesta. Tämä on todella tervetullut parannus lakialoitteen varsinaiseen linjaan, jonka mukaan korvauksen suuruus ei olisi ollut kiinni siitä, montako lasta perhe adoptoi samanaikaisesti.

Lakimuutoksen on tarkoitus astua voimaan tämän vuoden joulukuun ensimmäisenä päivänä. Olisin toivonut, että lakimuutos olisi astunut voimaan jo syyskuun alussa, kuten lakialoitteessa esitimme. Valiokunta on kuitenkin päätynyt siirtämään lain voimaantuloa kolmella kuukaudella vedoten muun muassa valtion budjettiteknisiin näkökohtiin ja Kelan valmiuksiin ryhtyä maksamaan adoptioavustusta.

On jopa tapauksessa tärkeää, että adoptiotukea koskeva lainsäädäntö saadaan vahvistettua jo nyt eikä niin, että lainsäädäntömuutoksiin olisi ryhdytty vasta kesälomien jälkeen. Nyt voimme luottaa siihen, että lopultakin myös asiaan kuuluvat määrärahat saadaan valtion budjettiin.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Haluaisin tarkastella tätä asiaa ennen kaikkea lapsen näkökulmasta. Se on suomalaisen lapsilainsäädännön lähtökohta, että aina lapsen etu on ensisijainen. Uskon, että Suomeen adoptoitavien lasten etu on se, että he saavat turvallisen kodin Suomesta, ja toivon, että suomalainen yhteiskunta on nykyistä enemmän valmis tukemaan erilaisten ihmisten, eri kansallista alkuperää olevien ihmisten, tasavertaista elämää tässä maassa.

Tämän asian käsittelyhän oli viime budjettiriihessä voimakkaasti esillä. Silloinen ministeri Soininvaara ehkä kertoo myös tämän historiaa, ja ministeri Biaudet’han on sitten jatkanut tämän asian eteenpäinviemistä, mutta koska hallitus ei tätä asiaa ollut valmis tuomaan eduskuntaan eduskunnan toivomuksen mukaisena, niin itsekin pidän tärkeänä, että eduskunta osoittaa, että erityisesti valtion budjettiin liitetyt ponnet on tarkoitettu otettavaksi todesta, koska kyllähän kaikista ponsista, mitä valtiovarainvaliokunnan mietintöön kirjoitetaan, sovitaan hallituksen kanssa. Eihän niitä ole hallituksen tietämättä tehty eikä myöskään näitä ponsia, mitä valtiovarainvaliokunnan mietintöön oli liitetty. Siksi tietysti on ollut ilo olla sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä viemässä tätä asiaa nopeasti eteenpäin, kun yksimielisyys hallitusryhmien kesken löytyi. Ed. Antvuori taisi kertoakin valiokunnan puheenjohtajalle, että meillä oli ryhmyripalaverissa naiset paikalla, että ehkä se edesauttoi viemään tätä asiaa eteenpäin. Mutta ei tätä asiaa nyt varmaan kannata tällä tavalla arvioida; miehet ovat tätä hyvin tukeneet.

Valiokunnan puheenjohtaja jo laajemmin selvitti tämän aloitteen sisältöä ja taustaa. Itse haluaisin vielä nostaa esille sen muutoksen, minkä lakialoitteeseen nähden teimme, eli sisaruskorotuksen mukaan ottamisen esitykseen. Ehkä sitä kautta ed. Antvuorikin paremmin ymmärtää tämän lain voimaantulon siirtämisen, vaikka niillähän ei sinänsä kyllä ollut mitään tekemistä keskenään. Kyllä tässä on voimaansaattamisongelmia. Vaikka tämä ei koske suurta joukkoa, tämä vaatii kyllä Kelassa, niin kuin voi sanoa, täyden repertoaarin mukaisen teknisen muutoksen hakulomakkeita myöten ja paikallistoimistojen ohjeistamista myöten. Kyllä kaikki paikallistoimistot täytyy ohjeistaa tämän lainmuutoksen toimeenpanemiseksi. Se on suurempi työ kuin voisi ajatella, se ei ole verrannollinen tukien määrään.

Sisaruskorotus on tärkeä, koska sillä mielestäni myöskin tuetaan lapsen ja lasten etua. On hyvä, että samanaikaisesti voidaan useampia sisaruksia adoptoida silloin, kun se on mahdollista. Tällä esityksellä sitä tuetaan. Voi sanoa, että nämä eivät ole aivan yhdenvertaisessa asemassa, koska se on 30 prosenttia siitä tuesta, mikä perheelle annetaan. Tuki on erisuuruinen riippuen maasta, mistä haetaan, mutta kun silloin tarvitaan vain yksi lentolippu edestakaisin, niin siitähän ei aiheudu suurempia kuluja. Mutta tämä oli mielestäni teknisesti järkevä ratkaisu, että tämä näin toteutettiin.

Niin kuin sanoin, on ollut ilo olla viemässä tätä monille perheille tärkeää asiaa eteenpäin. Toki varsin hyvin ymmärrän myöskin niiden perheiden toiveen, joilla ei ole mahdollista saada lapsia, mutta meidän täytyy muistaa myös se, että meillä on myöskin monia perheitä, joissa on omia lapsia ja jotka ovat halunneet tarjota kodin myöskin orpolapselle, yleensä orpolapselle taikka muutoin adoptoitavaksi tarjottavalle lapselle, jostain muusta maasta. Tämäkin nimenomaan palvelee lapsen edun tarkoitusta.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tänään sosiaali- ja terveysvaliokunta on näyttänyt taas notkeutensa. Kun tilanne sitä vaatii, pystytään hyvin aika käyttämään nuukasti hyväksi ja tekemään ihmeellisiä suorituksia. Mutta varmasti tässä kohden kuuluu kiittää myöskin ministeriön virkamiestä, joka yhtä uuppasasti istui käytävän penkillä ja oli tarvittaessa käytettävissä, kun asiaa vietiin eteenpäin. Keskustan valiokuntaryhmä on ilolla ja sydämellä tässä lopputuloksessa mukana, ja erityisesti kiinnitän vielä huomiota, että ed. Kiviniemen aloite oli toisena mukana, mutta tämä päätös, että ei tehdä erillistä lakia tässä tilanteessa tästä asiasta, johti siihen, että valittiin sitten tämä toinen aloite. Molemmat siellä käytiin varsin hyvin ja perusteellisesti läpi.

Kiinnitän myöskin kuten valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja huomiota siihen, että vain muutama täysistunto sitten käsittelimme täällä lähetekeskustelussa hedelmällisyyshoitoja. Tavallaan tämä lopputulos, mitä nyt käsitellään, on hyvä pari tälle kokonaisuudelle.

Kansaneläkelaitokselle tämä todellakin teettää töitä, kuten äsken kuulimmekin. Kun kyseessä on uusi etuus, tämä valmistelutyö ei ole vähäinen. Mutta itse olen kyllä myöskin Kelan valtuutettuna melkoisen vakuuttunut siitä, että tämän tyyppinen asia, kun onnistuimme säätämään tämän suhteellisen yksinkertaiseksi kuitenkin, saadaan vietyä läpi ensimmäiseen joulukuuta mennessä.

Jonkin verran kritisoin edelleen tätä kolmiporrasteista mallia, joka tähän tekstiin on nyt muotoutunut. Itse olisin ollut tasarahamallin kannalla. Tätä porrasteisuuttahan muun muassa perusteltiin sillä, että tietyissä maissa peritään erilaisia hoitomaksuja, ja ne saattavat olla hyvinkin korkeita, siltä odotusajalta, kun lasta adoptoidaan, mutta lasta ei ole vielä haettu kohdemaasta. Itse en tavallaan tätä sisäistä ilmeisesti riittävästi, että voisin tämän hyväksyä korkeamman maksun perusteeksi. Mutta koska tämä ei ole myöskään sen laatuinen asia, jossa kannattaa riitaa tehdä, vaan viedä asiaa eteenpäin, niin olkoot näkemykset näin kuin ne tähän mietintöön on nyt kirjoitettu. Mutta sanon tässä täysistunnossa ääneen sen, että tähän asiaan kannattaa ministeriön puolella kyllä kiinnittää huomiota.

Yhdessä pykälässä on ilmeisesti yksi kirjoitusvirhe. Toivon, että se tarkistetaan: 15 § Ulosmittaus- ja siirtokielto. Sen ensimmäinen lause kuuluu: "Avustusta tai tuen ei saa ulosmitata" jne. Ilmeisesti tässä on kielivirhe. Tietysti tässä asian edetessä pitänee selvittää, mitä tälle minun nähdäkseni kirjoitusvirheelle pitää tehdä. Minä en ymmärrä tätä oikein kirjoitetuksi. Minun mielestäni 15 §:n alun pitäisi kuulua "Avustusta tai tukea ei saa ulosmitata", mutta se korjattaneen joko teknisenä virheenä tai jollakin muulla tavalla.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on nopeasti tämän adoptioavustusasian saanut eteenpäin. Tämä asia, niin kuin on jo käynyt ilmi, on pyörinyt jo useita vuosia täällä eduskunnassa eri aloitteiden muodossa. Itsekin olen siitä lakialoitteen tehnyt. On hyvä, että nyt vihdoinkin asia toteutuu. Adoptioavustushan koskee hyvin pientä joukkoa ihmisiä, mutta on heille kuitenkin erittäin tärkeä ja tarpeellinen tuki. Mutta tietenkin edelleenkin on ihmeteltävä hallituksen toimintaa tässä asiassa. Ei ole kyllä oikein, että hallitus ylenkatsoo eduskunnan päätöksiä. Kyllähän käytännössä me kaikki pidimme itsestäänselvänä, kun viime vuonna tämän vuoden budjetista päätettäessä hyväksyttiin ponsi siitä, että ensimmäisessä lisäbudjetissa tämä adoptioavustusasia hoidetaan kuntoon, että niin kävisi. Yllätys oli suuri, kun tuossa lisäbudjetissa ei tätä ollut. Mutta on hyvä, että eduskunta on ottanut ohjat käsiinsä, koska suuri yksimielisyys tämän asian hoitamisesta löytyy, ja hoitaa nyt tämän asian kuntoon.

Arvoisa puhemies! Totesin jo tuossa, että valiokunta on tehnyt hyvää työtä ja myös parannellut tehtyjä lakialoitteita asiasta. Muun muassa lisäys useampien lasten adoptoimisen osalta on tarpeen. Mutta yhtä tarpeen on myöskin, kun tämä laki otetaan käyttöön, seurata sitä, miten tämä porrasteittainen järjestelmä avustuksessa oikein toimii, ja niin kuin ed. Ylä-Mononen sanoi aikaisemmin, onko sitä syytä myöhemmin tarkistaa.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen hyvin iloinen, että tässä eduskunta on tavallaan nyt näyttämässä kaapin paikan asiassa, josta on ehkä tullut semmoinen nokkapokkatilanne valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välille.

Omalta osaltani voin tämän asian historiasta sanoa, että STM esitti tämän vuoden varsinaiseen budjettiin vuosi sitten tätä samaa asiaa. Me olimme silloin jo laatineet tästä myös lakiesityksen, koska budjettilakihan pitää olla, jos esittää määrärahaa. Suureksi hämmästyksekseni ja myös suureksi kiukunaiheekseni tämä budjettineuvotteluissa kaatui, vaikka kysymys oli jokseenkin mitättömästä rahasummasta. Sen jälkeen eduskunta kuitenkin budjettikäsittelyssä päätyi sille kannalle, että näin pitäisi menetellä, mutta sitten törmättiin juridiikkaan, ettei voi antaa määrärahaa, kun ei ole lakia. Harmi, että valtiovarainvaliokunta ikään kuin päätyi tälle kannalle niin myöhäisessä vaiheessa. Kyllähän meillä se laki oli olemassa, kun joku olisi vain sen aloitteena tehnyt. Silloin se olisi ollut mahdollista tehdä, mutta se sitten ihan viimeisinä joulukuun päivinä täällä ei tietenkään enää siinä aikajärjestyksessä ollut mahdollista. Sen takia eduskunta minun mielestäni esitti velvoittavan ponnen, joka on ihan sama kuin olisi ollut eduskunnan päätös, että kun tätä ei teknisesti ollut mahdollista tehdä varsinaisessa budjetissa, se tulisi tehdä lisäbudjetissa.

Tässä uskossa sitten itse olin valmistelemassa STM:n budjettiesitystä lisäbudjetiksi. Siinä tämä esitys taas oli, ja laki oli edelleenkin olemassa tätä odottamassa. Oma tietoni, mitä sitten tapahtui, loppuu tähän, koska vaikka olin sitä budjettiesitystä aikanaan antamassa, sitten budjettineuvotteluihin en enää päässyt osallistumaan, joten en tiedä, mikä valtiovarainministeriön perustelu tällä kertaa oli, mutta minusta tässä alkoi olla jo kysymys vähän kiusanteosta. Tavallaan minusta on hyvä, että aivan periaatekysymyksenäkin sen lisäksi, että tämä asia on tärkeä, myös tavallaan tietty nokkimisjärjestys tässä nyt tulee ikään kuin oikean suuntaiseksi.

Sitten kansainvälisistä adoptioista. Niitähän on ollut noin parisataa vuodessa. Ruotsissa niitä on moninkertainen määrä. Minusta se on hyvä asia. Ensinnäkin adoptio on lapsettomalle parille, tai miksei yksinäiselle henkilöllekin, hyvä ratkaisu lapsettomuuteen. Se on myös hyvä ratkaisu lapselle, koska nimenomaan kehitysmaista tai muuten huonoista olosuhteista adoptoiduille lapsille on etu päästä parempiin olosuhteisiin. On myös hyvä suomalaiselle kansainvälisyyskasvatukselle ja tavallaan piilevälle rasismille se, että meillä on lapsia, jotka ovat ehkä hieman toisen näköisiä ulkoisesti mutta ovat kasvaneet tässä kulttuurissa aivan pienestä pitäen, puhuvat suomen kieltä sujuvasti, joskus Savon murteella, joskus Rauman murteella ja millä murteella tahansa, mutta ovat kuin suomalaisia, vaikka ovat ulkonäöltään toisen näköisiä. Se ehkä poistaa niitä ennakkoluuloja, joita ihmisillä ulkonäön perusteella on vierasta syntyperää oleviin henkilöihin.

Kysymys siitä, pitäisikö avustuksen olla saman suuruinen kaikista maista vai eri suuruinen: Tuo kolmiportaisuus on alun perin tullut ainakin STM:n lakiesitykseen nimenomaan minun pyynnöstäni tai esityksestäni — ministeri ei anna pyyntöjä vaan käskyjä. Pidän sitä sen takia perusteltuna, että tässä on tarkoitus korvata niitä kustannuksia, joita adoptiosta aiheutuu. Sen ei ole tarkoitus olla mikään palkkio. Se ei sen takia voi olla suurempi kuin kustannukset ovat. Kun tästä lähialueilta Virosta käydään hakemassa lapsi ja kun Viro ei myy, jos näin rumaa sanaa saa käyttää, adoptoitavia lapsia, kuten eräät muut maat tekevät, silloin kustannus Virosta haettavalle lapselle ei ole kovin iso. Taas jos lapsi haetaan Kiinasta tai Kolumbiasta, jotka molemmat liittävät erilaisia kummallisia maksuja adoptioon, silloin kustannus tietysti perheelle on paljon paljon suurempi. Jos kustannuksen katto on se, mitä adoptio tulee halvimmillaan olemaan, korvaus on silloin kyllä hyvin pieni, jos lapsi haetaan sellaisesta maasta, jossa kustannus on kovin suuri.

Kannattaa ehkä vähän pohtia myös Venäjän-Karjalan tilannetta tässä suhteessa, mihin ryhmään se tässä laitetaan, mutta joka tapauksessa tämä, että avustus tai tuki, mikä sen nimeksi tulikaan, on eri suuruinen riippuen siitä, kuinka suuret ovat kustannukset, on perusteltua.

Valiokunnan puheenjohtaja esitellessään tätä sanoi, että adoptio on hyvä ratkaisu yleensä myös silloin, kun toinen vaihtoehto olisi hedelmöityshoito, ja että kotimaista adoptiota on kovin vähän saatavilla. Tämä on seikka, jota esittäisin noin julkisemminkin pohdittavaksi. Aikanaan käynnistin tästä valmistelun STM:ssä. Oma toimikauteni loppui kesken enkä tiedä, mitä valmistelulle tällä hetkellä kuuluu, mutta meidän pitäisi pohtia sitä, tulisiko Suomessa käyttää adoptiota enemmän lastensuojelun keinona, kuin sitä käytetään tällä hetkellä, sellaisissa tapauksissa, joissa biologisten vanhempien ennuste on varsin huono ja joissa lapsi sen takia otetaan huostaan ja pannaan sijaisperheeseen. Sijaisperhe ei taas koskaan voi tietää, onko lapsi siellä pysyvästi vai ei, ja kun meillä on tapauksia, joissa lapsi on useita kertoja, jopa kymmenen kertaa, seilannut kasvatusvanhempien ja biologisten vanhempien välillä ja sitten taas takaisin, sen kaltainen tilanne ei ole oikein hyvä. Kun toisaalta olisi olemassa vanhempia, jotka haluaisivat eivät ainoastaan taloudellisen hyödyn mielessä tai tavallaan elinkeinona hoitaa huostaan otettuja lapsia vaan haluaisivat kasvattaa heitä omina lapsinaan, eikö silloin voisi ajatella, että adoptiota meillä lastensuojelun keinonakin käytettäisiin vähän enemmän? Tämä on seikka, jossa selvästi sosiaalipoliitikkojen mielipiteet ovat erilaisia kuin oikeusoppineitten mielipiteet, mutta minusta sosiaalipoliitikkojen mielipidettä ja lapsen etua kannattaisi tässä asiassa pohtia paljon enemmän.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Barnlöshet ger mycken ångest. Adoption är ett bra sätt att bota den här ångesten, men vi har tyvärr brist på barn i Finland. Dessutom vet vi att ute i världen finns det många barn som ropar efter föräldrar.

Lapsettomuus on suuri ongelma ja aiheuttaa monelle suurta ahdistusta. Meillä on selvä puute mahdollisista adoptiolapsista Suomessa. Ympäri maailmaa meillä on runsaasti lapsia, jotka tarvitsevat vanhempia. Suomessa tehdään parisataa kansainvälistä adoptiota vuodessa erittäin suureen hintaan monta kertaa. Nämä adoptiot ovat suuri humanitäärinen panos ja ne antavat kaiken lisäksi perheonnea monelle. Muut Pohjoismaat ovat tämän asian onnistuneet ratkaisemaan tukemalla taloudellisesti näitä adoptioprosesseja. Nyt Suomikin onnellisesti tulee tähän joukkoon mukaan.

I Finland görs ungefär 200 internationella adoptioner årligen. De är stora humanitära insatser och dessutom insatser som bringar ganska mycket familjelycka, de är alltså bra på många sätt. De andra nordiska länderna har redan under lång tid gett ekonomiskt stöd för att hämta barn från fjärran länder. Nu har vi också närområdesländerna på listan över länder möjliga för adoption. Det här gör att den sociala beställningen på att få ett stödförfarande också i Finland har vuxit starkt.

Riksdagen har reagerat på det allmänna behovet av att få stöd för den här verksamheten. Vi vet alla att vi godkände en kläm i samband med budgeten senaste december, men den ledde inte till väntat resultat i tilläggsbudgeten. Nu har man då reagerat med en budgetmotion initierad från finansutskottet, vilket jag tycker att är mycket klokt och vi kunde snabbt behandla den i social- och hälsovårdsutskottet. En lösning på det här sättet tycker jag att är bra.

Jag stöder efter en liten eftertanke den här kategoriseringen av stödet i olika nivåer i enlighet med kostnaderna i ursprungslandet. Jag stöder också helt ledamot Soininvaaras tankar att man inte kan ge högre stöd än de verkliga kostnaderna. Då blir det lätt handelsvara av barnen också, tyvärr. Jag tror att den här modellen som man nu gick in för är bra och kommer att tas emot med öppna armar på fältet.

Puhemies! Tosiaan tuen mallia, mitä käsiteltiin onnellisesti nopeassa tahdissa valiokunnassa, että nämä tuet on kategorisoitu eri luokkiin riippuen maitten kustannustasosta. Tällä tavalla voidaan myös välttää se, että näistä lapsista tulee kauppatavaraa kerta kaikkiaan. Myös lisättiin niin sanottu sisarlisä 30 prosenttia per lisälapsi, ja tämäkin on ehdottomasti tarpeen.

Jag hoppas att riksdagen kan behandla de här lagmotionerna utan komplikationer, vilket allting tyder på. Vi kommer att göra många familjer lyckliga i Finland med detta beslut.

Päivi  Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Jäin ed. Soininvaaran puheenvuoron jälkeen syvästi ihmettelemään, mihin lopulta adoptioavustuksen esitys kariutui hallituksen sisällä, kun näyttää siltä, että kaikki puolueet niin hallituksessa kuin oppositiossa ja kaikki poliitikot, jotka asiasta ylipäänsä puhuvat, ovat tätä hanketta lämpimästi kannattaneet. Minulle heräsi huoli, miten päätöksiä hallituksessa ylipäänsä tehdään esimerkiksi budjetin osalta. Jos nyt ajatellaan vaikkapa tätä kysymystä ja sitä, että hallitus ei tätä hanketta tuonut kevään lisäbudjettiin, niin siinä ei ole valtiontalouden näkökulmastakaan mitään järkeä, koska kyseessä on kuitenkin niin pieni summa ja toisaalta eduskunnalta oli yksimielinen ja hyvin tarkka ponsi tästä olemassa. Nousee vain mieleen, ovatko hallituspuolueiden budjettineuvottelijat nukkuneet vai onko virkamiehillä niin suuri valta, että he tekevät näitä poliittisiakin päätöksiä.

Haluan tässä yhteydessä vielä kiinnittää huomiota ed. Leea Hiltusen aloitteeseen, jota ei otettu tässä käsittelyyn, koska se laajentaa aihepiiriä, mutta jossa tämän adoptioavustuksen lisäksi myös edellytettiin sitä, että vanhempain päivärahaetuuksia muutettaisiin niin, että ne olisivat adoptiovanhemmilla ja muilla vanhemmilla samat.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Koska täällä ainoana miehenä olen istunut salissa ja kuuntelin ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoron, jossa hän totesi, että naiset ovat tätä asiaa keskenään vieneet eteenpäin, niin totean vaan, että kyllä meiltä miehiltäkin tämä saa hyvin vankan kannatuksen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on varmasti tehnyt työtä, joka ilahduttaa meitä isiäkin, että teidän päätöksenne on oikea. Jotta ei nyt aivan jää tämän lakialoitteen kanssa mainitsematta, niin haluan onnitella ryhmätoveri ed. Antvuorta siitä, että hän on toiminut tässä myös mallikkaasti ja aktiivisesti. Tilannehan on nyt korjautumassa, koska laki saadaan vielä tämän vuoden puolella voimaan.

Tiedän, että Suomessa on suhteellisen vähän määrällisesti ihmisiä, jotka tämän lain piiriin tulevat, mutta yhdyn niihin näkemyksiin, että laki on tärkeä. Toivoisin myös, kun ed. Soininvaara käytti täällä puheenvuoron, jossa hän puhui myös sijaisperhe/adoptiokysymyksestä meidän kotimaassamme, että tähänkin kysymykseen eduskunnassa palattaisiin ja mietittäisiin, mikä on lapsen edun mukaista myös täällä Suomessa silloin, kun adoptiota viedään eteenpäin.

Onnittelut ed. Antvuorelle ja kiitokset hyvää työtä tehneelle sosiaali- ja terveysvaliokunnalle.