Inkeri Kerola /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kelan valtuutettujen toimintakertomus vuodelta 2009 on mielestäni erittäin monipuolisesti laadittu, ja siinä erityisesti korostuu tietysti asiakkaan näkökulma, joka Kelan tyyppisessä toimintaympäristössä on erittäin tärkeä. Ihan aluksi haluan lausua kiitokset puheenjohtaja Anneli Kiljuselle. Hänen johdollaan tämä asiakirja on koostettu hyvin, ja myös asiantuntijakuuleminen valiokunnassa osoitti sen, että on haluttu keskittyä juuri niihin ytimiin, tärkeisiin asioihin, jotka ovat tärkeitä Kelaa käsiteltäessä.

Kelaan kohdistuu tänä päivänä kovia paineita. Kansalaispalaute ainakin meille kansanedustajille on erittäin ponnekasta ja sakeaa. Valiokuntamme päätyi tästä syystä kuulemisessaan ja sitä kautta myös mietinnössään keskittymään Kelan myöntämistä etuuksista ja niistä mahdollisesti johtuvista valituksista aiheutuvaan muutoksenhakuprosessiin kansalaisten kannalta. Halusimme kuunnella nimenomaan sitä, kuinka muutosprosessi toimii, kuinka kansalaiset voivat tätä muutoksenhakuoikeutta käyttää ja millaisia tuloksia sieltä tulee ulos.

Se, että muutoksenhakuun joutuu turvautumaan niin moni kansalainen, johtuu varmasti siitä, että osaksi lainsäädäntömme on ontuvaa, sieltä löytyy aukkoja, ja alati muuttuvassa sosiaali- ja perusturvajärjestelmässämme on yhteensovittamisen paikkoja, joita on syytä edelleen tarkastella. Miten tämä sitten vaikuttaa kansalaisten elämässä? Totta kai se vaikuttaa niin, että liian moni kansalainen joutuu elämään ilman minkäänlaista toimeentuloturvaa lyhyempiä tai pitempiä pätkiä odottaessaan muutoksenhakunsa tuloksia.

Valiokunta on avannut tässä mietinnössään syitä ja seurauksia, siis sitä, mistä valitukset johtuvat.

Kiitos, rouva puhemies! — Elikkä valiokunta on halunnut avata mietinnössään syitä ja seurauksia, siis sitä, mistä valitukset johtuvat ja mitä Kela on omalta puoleltaan ollut valmis tekemään. Haasteet eivät tulevina vuosina suinkaan pienene, sillä Kelassa ennustetaan sairausvakuutusmenojen jatkavan kasvuaan pitkällä aikavälillä. On luonnollista, että sähköisen asioinnin myötä muutoksia päätöksiin tarkastellaan entistä tarkemmin. Pariin ongelmaan haluan erityisesti puuttua juuri sähköisen asioinnin näkökulmasta.

Valiokunta toteaa mietinnössään, että sähköisen asioinnin merkitys kasvaa tulevina vuosina, ja tästä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. On kuitenkin selvää, että jos koko suomalaisen tietoyhteiskunnan tavoitteet horjuvat, kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää tätä nimenomaista palvelumuotoa. Sen vuoksi kattava palveluverkko sähköiseen asiointiin on turvattava koko maassa, ja tässä on meillä kaikilla hallinnonaloilla peiliin katsomisen paikka.

Toinen epäkohta liittyy osittain myös sähköiseen asiointiin. Kysynkin, ovatko kaikki kansalaiset samalla viivalla hakiessaan muutosta päätöksiinsä. Oikaisuvaatimusten ja muutoksenhaun ja niiden täydennysilmoitusten määrä vaatii niin suuret voimavarat, ettei henkilö, joka on elämässään sekä elämänsä että työnsä äärirajoilla, jaksa toimia oikeuksiensa puolesta, ellei toimenpidettä hänen kohdallaan voida hoitaa mahdollisimman kivuttomasti.

Rouva puhemies! Mietintö, jonka teimme, on suppea ja keskittyy nimenomaan näihin ongelmakohtiin, joita tänä päivänä erityisesti kansalaisten näkökulmasta ilmenee. Haluan mainita kiitoksena sen, että eduskunta antoi Somlalle määrärahoja lisää, jolloin näitä menneiden vuosien pitkiä jonotusaikoja voitiin purkaa, mutta edelleen on painetta siihen, että määrärahoja tarvittaisiin myös tulevina vuosina lisää, että saisimme kansalaisten oikeusturvan mahdollisimman hyvin toteutetuksi.

Näillä sanoilla, arvoisa puhemies, totean, että mietintö oli yksimielinen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Kerola kiinnitti huomiota siihen, että tässä valiokunnan kannanotossa kiinnitetään huomiota vain muutamaan asiaan. Tässähän käytiin aika laaja lähetekeskustelu, kun asia oli täysistunnossa, ja siellä varsin useaan kysymykseen edustajat kiinnittivät vakavaa huomiota. Tämä valiokunnan kannanotto on varsin suppea, niin kuin valiokunnan puheenjohtajakin totesi. Se johtuu varmaan noista kesäkuun lopun kiireistä, mitä tässä talossa silloin oli. Mutta on selvä, että tämä on asia, mihin nyt on kiinnitetty erityisesti huomiota, näiden käsittelyprosessien hitauteen ja siihen, että asiat ovat ihmisten kannalta pitkään auki ja että perustuslaki on tässä asiassa toista mieltä, ja myöskin siihen, että Suomi on saanut näistä liian pitkistä käsittely- ja valitusajoista huomautuksia.

Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaitos on äärimmäisen tärkeä instituutio ja käytännön toimija Suomessa. Se vaikuttaa käytännössä kaikkien suomalaisten elämään, ja se on eduskunnan alaisena tietysti myös eduskunnan vastuulla. On selvää, että ne säästötoimiksi luetut toiminnan muutokset, mitä esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen toimintaverkoston kaventamisessa ja toimipisteiden vähentämisessä on tapahtunut, eivät ole tapahtuneet ja toteutuneet ilman, että niistä on ollut myös haitallisia seuraamuksia. Huolimatta sähköisen asioinnin lisääntymisestä myöskin paikallisverkostosta pitäisi pitää kiinni.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Voin lohduttaa ed. Tiusasta sillä, että kyllä sosiaali- ja terveysvaliokunta aivan tietoisesti ilman kesäkuun lopun ruuhkan aiheuttamaa painettakin päätti keskittyä nimenomaan niihin etuuksiin tässä omassa mietinnössään.

Kun viime kaudella eduskunta teki yhden huonoimmista päätöksistään lopettamalla alueelliset muutoksenhakulautakunnat ja sillä tavalla pidentämällä sosiaaliturvaetuuksista valittavien ihmisten muutoksenhakua ainakin puolella vuodella, on syntynyt sellainen tilanne, että erittäin monen suomalaisen oikeusturva on vaarassa, koska sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyajat ovat jopa yli kaksi vuotta. Kun kysymys on perusetuuksista, se on täysin kohtuutonta, ja siksi on parempi ampua yhdellä tykillä yhteen pisteeseen, eli tähän, kuin ampua haulikolla sinänsä tarpeellisiin asioihin yltympäriinsä. Siksi haluan nyt tässä vain toistaa sen, minkä valiokunnan puheenjohtaja tuossa lopussa itsekin totesi, että vaikka Somlalle nyt on hieman lisätty voimavaroja, niin lisäys on täysin riittämätön. Valitusajat on saatava vähintään puoleen vuoteen, ja se ei onnistu, kun se valitusten käsittely on puhdasta ihmistyötä, muuten kuin lisäämällä ihmisiä tekemään niitä töitä. Vain sillä tavalla valittajien oikeusturva voidaan taata, ja sen oikeusturvan takaaminen on Suomen perustuslainkin kannalta äärimmäisen keskeistä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Erkki Virtaselle, joka on aktiivinen sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, haluaisin todeta sen, että huolimatta tästä käyttämästänne haulikkovertauksesta olisin sitä mieltä, että kun eduskunta lausuu kuitenkin jotakin asiasta kuin asiasta, niin kyllä sekä tämän lausunnon kohteen eli Kansaneläkelaitoksen että myöskin sosiaali- ja terveysministeriön ja siinä sivussa myöskin valtiovarainministeriön pitäisi pystyä lukemaan enemmänkin kuin vain tällaisen yhden A4-sivun, ja näin ollen kyllä varmasti tämä mietintö olisi — tämä on minun henkilökohtainen käsitykseni — voinut käsitellä asiaa hiukan laajemmin tai useampaakin asiaa, siis olisi voinut olla monipuolisempi. En tuota fokusointia sinänsä tietenkään pidä huonona, mutta olisi voitu fokusoida muutama asia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa kannanotossaan, kuinka Kansaneläkelaitos on kertomusvuonna suoriutunut hyvin lakisääteisistä tehtävistään huolimatta niiden lisääntymisestä ja etuusmenojen kasvusta. Kertomusvuoden tilannetta kuvaa työttömyysturvaetuuksien kasvu peräti 18,5 prosentilla, kun vuotta aiemmin eniten kasvanut etuus olivat sairausvakuutuskorvaukset. Pohdin, onko arvosana "hyvä" oikeaan osuva arvio. Olisiko "tyydyttävä" kuitenkin se paremmin asiantilaa kuvaava adjektiivi?

Valiokunta toteaa, kuinka verkkopalveluja kehitettäessä on muistettava, että merkittävä osa Kansaneläkelaitoksen asiakkaista ei halua tai ei voi hoitaa asioitaan sähköisissä palveluissa ja heitä varten on ylläpidettävä muita toimivia vaihtoehtoja. Tätä taustaa vasten olisi hyvä tietää myös Kansaneläkelaitoksen asiakkaiden, vanhusväestön, näkemyksiä siitä, kuinka heitä on palveltu. Vanhukset ja työttömät ovat kuitenkin monesti niitä, joiden palveluissa on puutteita, ja Kelan tulisi mahdollisimman nopeasti heitä palvella ja maksaa heille niitä etuisuuksia, jotka heille kuuluvat. Tässä todetaan, kuinka asiakasviestinnällä on selvä vaikutus myös päätöksistä tehtävien valitusten määrään, joten tähän asiakasviestintänäkökulmaan tulee todella kiinnittää vakavasti huomiota, jotta vältytään ainakin kaikilta turhilta valituksilta.

Arvoisa puhemies! Olen pohtinut tätä Kansaneläkelaitoksen roolia suomalaisessa yhteiskunnassa erityisesti viime kesän aikana, ja toivoisin, että erityisesti korvauskäytäntöihin saataisiin nykyistä järkevämpi systeemi. Sitä tulisi kehittää siten, että Kansaneläkelaitos ei saisi määritellä alakanttiin erilaisia lääketieteellisten hoitojen hyväksyttäviä kustannuksia. Olen pitkään tiennyt, että Kansaneläkelaitoksen maksamat korvaukset esimerkiksi erikoislääkärin palkkioista ovat vuosikausia olleet hyvin pieniä ottaen huomioon jokaisen korvaushakemuksen aiheuttamat kustannukset viranomaiselle. Viime kesän aikana jouduin omakohtaisesti toteamaan, että järjestelmässä on kyllä jotakin pahasti pielessä, kun itse jouduin pakolliseen olkapääleikkaukseen yksityissairaalassa, koska julkinen järjestelmä ei voinut leikkausta järkevässä ajassa toteuttaa. Tämän johdosta jouduin maksamaan koko leikkaustoimenpiteestä noin 4 000 euroa. Tästä summasta Kansaneläkelaitos korvasi minulle 153 euroa, joten mielestäni koko korvausjärjestelmässä on selkeitä valuvirheitä, jotka olisi syytä nopealla aikataululla korjata.

Tiedän useita tapauksia, joissa henkilöt joutuvat odottamaan jopa puoli vuotta sairauslomalla toimenpiteitä, joita ylimääräinen odottaminen entisestään hankaloittaa. Tämä hidas leikkausjonon eteneminen julkisen sektorin sairaaloissa lisää myös monien työnantajien ja koko yhteiskunnan kustannuksia, kun työntekijät todella joutuvat odottamaan pitkillä sairauslomilla leikkaustoimenpiteisiin pääsyä, joten tässä on selkeä kehittämisen paikka. Toivoisinkin, että asianomainen ministeri ja koko valtioneuvosto ottaisivat vakavasti tämän epäkohdan ja korjaisivat sen valuviat mitä pikimmin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaitos saa valiokunnalta vapauttavan tuomion. Arvolause on suorastaan hyvä, kun se on hyvä.

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran kuitenkin kiinnitetään huomiota siihen, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa ratkaisut viipyvät ja viipyvät ja viipyvät. Niin kuin ed. Erkki Virtanen äsken totesi, niin pari vuotta menee siihen, että saa päätöksen aikaiseksi. Tämä todella on perustuslain hengen vastainen, lie jo peräti kirjaimenkin vastainen, oikeustila.

Mutta sitten minä kiinnitän erityisesti huomiota siihen, että jälleen kerran valiokunta kiinnittää huomiota muutoksenhakulautakunnan resursseihin ja sitten erikoisesti toteaa, että kiinnitetään näitten eri etuuksien käsittelyprosesseihin ja ratkaisuihin ja erityisesti niitten ratkaisujen laatuun huomiota. Tämähän on siis ristiriidassa kaiken kanssa, toisin sanoen. Ja jokuhan mättää pahemman kerran, kun eihän se laatu voi olla hyvä, jos normaalilla oikeusmoraalilla varustettu henkilö sitten ryhtyy valittamaan niistä päätöksistä ja hakemaan muutosta. Ja nyt tässä se yksityiskohta on siinä, että kun valiokunnan puheenjohtaja esitteli tätä valiokunnan mietelmystä, niin siinä hän sanoi, että näihin syihin on paneuduttu valiokunnassa. Mutta missä se teksti on, joka kertoo siitä, mikä oli valiokunnan havainto näistä perimmäisistä syistä?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin käyttää just samasta asiasta puheenvuoron kuin ed. Pulliainen tuossa edellä. Kyse on tässäkin tapauksessa ennaltaehkäisystä eli siitä, millä tavalla saadaan ne päätökset osoitettua henkilölle sillä tavalla kirjallisessa muodossa, jossa todetaan kansanomaisesti, miksi joku asia on tyssätty, miksei ole myönnetty jotain etuutta, koska monesti itsellenikään, kun tuossa kansanedustajana olen lähettänyt näitä papereita, niistä ei välttämättä tule selkeästi esille, mikä on syy, miksi on tällainen päätös tehty. Minusta siihen laatuun pitää kiinnittää erityistä huomiota, jotta siinä kuvataan se, mihin pykälään, mihin seikkaan se perustuu, mikä on se johtopäätös, miksi on päädytty sellaiseen. Silloin varmaan nämä valitusten määrät kyllä tulevat vähenemään.

Toinen asia on sitten tämä iso juttu, että nämä ajat ovat täysin kohtuuttomia joka tapauksessa. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että ilmeisesti meidän olisi hyvä palata siihen vanhaan systeemiin, joka on alueellinen systeemi, jolloin siellä alueella kyllä ratkaistiin nopeammin. Sitä en muista enkä tiedä, mikä mahtoi se kustannusvaikutus olla, kun aikanaan luovuttiin siitä alueellisesta järjestelmästä, mutta silloin se ainakin toimi tehokkaammin.

Toinen asia. Kelan valtuutetuille, kun täällä myös heitä on: Toivon, että yhä edelleen sitä keskustelua käydään siellä valtuutettujen piirissä ja annetaan ohjeita, miten tämä Kelan hoitavien lääkärien ongelma saadaan ratkaistua. Nimittäin eilen viimeksi minulle soitti henkilö, joka on hankkinut lausunnot seitsemältä erikoislääkäriltä, jotka ovat dosenttitasoisia ja tohtoreita. Tämä kaveri on pyörätuolissa oleva kaveri, ja hän haluaa päästä kuntoutukseen. Kaikki nämä erikoislääkärit ovat todenneet, jotta se edistäisi hänen selviytymistään, jos tämä kuntoutus hänelle myönnettäisiin, mutta terveyskeskustasoinen lääkäri sitten Kelassa on katsonut, että ei tämä kaveri mitään kuntoutusta tarvitse. Jotta tämmöiset eväät vaan valtuutetuille, jotta ei tämä voi olla oikein. Nimittäin pitää nyt vähintään olla sen tasoinen sitten myös se Kelan lääkäri, joka kumoaa nämä aikaisemmat lääkärinlausunnot.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä kyseinen valiokunnan mietintö Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksesta vuodelta 2009 on tärkeä toimintakertomus, ja sen takia tämän lausunnonkin pitäisi olla tärkeä. Ja kun ajatellaan, missä asemassa Kela kaikkinensa Suomessa on, minä itse asiassa toivoisin, arvon puhemies, että tätä asiaa käsiteltäisiin ihan toisella tavalla, paljon paljon jotenkin analyyseihin syvemmälle menemällä ja käsittelemällä niitä ongelmia, jotka kuitenkin pyörivät koko Kelan ympärillä, jotka ovat vuosittain toistuvia. Siitä minä otan muutaman asian sitten lähemmin esille.

Minä kuuntelin hyvin huolella valiokunnan uuden puheenjohtajan ed. Inkeri Kerolan puheenvuoron, ja sehän oli aivan asiallinen ja hyvä lähtien tästä taustasta ja näistä menettelytavoista, mitä valiokunta oli päättänyt, että nostetaan erikseen tästä kertomuksesta esille. Ei minusta siinä ole mitään outoa, ja näinhän on vuosikausia aikaisemminkin tehty. Nämä ovat todellisia ongelmia varsinkin asiakkaiden näkökulmasta, ja se prosessi on aikamoinen, kun Kela on niin iso laitos monessa eri mielessä ja sosiaaliturvan kannalta erittäin tärkeä elementti suomalaisessa yhteiskunnassa.

Mutta jos vähän nyt pompattaisiin irti tästä meidän rutiininomaisesta vuosittaisesta kertomuksestamme ja muistettaisiin, että Kelan valtuutetut ovat olemassa ja sitten se sanonta, että Kela toimii eduskunnan valvonnan alla. Aivan hyvin voi kyllä kysyä, miten se näkyy tässä valiokunnan lausunnossa, ja itse asiassa siihen voisi kyllä sanoa, että ei se tässä mitenkään näy, jos tätä varsinaista valvontaelementtiä ajatellaan, puhumattakaan siitä, onko varsinaisesti eduskunnalla vaikutusta Kelan toimintaan. Kyllä minä sanoisin, että mielenkiintoinen kysymys. Kuinka moni teistä täällä sanoo ihan noin selkeällä suomen kielellä, että meillä on huomattava vaikutus Kelan toimintaan ja me itse asiassa tiedämme kaikki siellä olevat elementit tarpeeksi hyvin? Minä toivoisin, että tämä asia tulisi ihan terveellisellä tavalla poliittiselle agendalle toisella lailla. Voi olla, että se täytyy ottaa jostain hallitusneuvotteluiden kautta tai muuten, kun meillä on niin hidasta tämä poliittisten prosessien muuttaminen tässä maassa, mutta kyllä minä vähän kummaksun. Joskus lehdestä kun lukee näitä median väitteitä, niin vähän siinä tuntee pistoa itsessäänkin, että onko kaikki niin kuin paperilla nätiltä näyttää.

Valtuutettujen kertomuksessa on sivulla 7 lueteltu kaikki tärkeimmät asiat, mihin Kelan valtuutetut tänä vuonna ovat perehtyneet. Ihan oikeisiin asioihin ovat perehtyneet. Ei niissä ole yhtäkään väärää asiaa. Siellä on sekä palveluista että taloudesta. Voitte sieltä sivulta 7 katsoa nämä asiat. Mutta minä itse asiassa puhun, arvon puhemies, näin, että minä toivoisin, että ensi vuonna, kun näitä samoja papereita käsitellään, siellä ainakin otettaisiin yksi asia kunnolla esille, ja se on Reumasäätiön sairaalan kohtalo, joka tapahtui tänä vuonna. Se ei voinut mitenkään heijastusvaikutuksiltaan ollakaan tässä lausunnossa sisällä, mutta rohkenen kyllä sanoa, että ensi vuoden lausunnossa sen on pakko olla sisällä oikein kunnon analyysillä. Muuten näillä asioilla ei ole mitään merkitystä, tämä on vain paperien pyörittämistä.

Väitän näin härskisti pelkästään sen takia, että se kilpailutus, jonka seurauksena Reumasäätiön sairaalan palvelut romahtivat ja tapahtui, mitä tapahtui, on iso asia. Siellä oli lopetettava tiettyjä toimintoja, se on ihan selvä, mutta se totaali lopettaminen ja varsinkin lapsireumakirurgisen toiminnan lopettaminen, joka oli kansainvälisellä tasolla ja tuottanut kymmeniä väitöskirjoja, oli tosi häpeä suomalaiselle systeemille. Kyllä on korkea aika, että se meillä nyt sitten katsotaan eduskunnan toimesta uudestaan. Jos ed. Kerola on silloin puheenjohtajana, minä toivon, että hän omalta osaltaan tekisi sitä työtä ja samaten valtuutettujen puheenjohtaja. Nimittäin se kilpailutus, joka siellä on takana... Olen omia teitäni tämän maan huippuasiantuntijalta tarkastanut, miten se meni, ja hänen hyvin yksiselitteinen väitteensä oli, että sitä ei tehty niin kuin se olisi voitu myös tehdä.

Lehtien kautta olen lukenut, että Kela on väittänyt, että EU:n kilpailusäännösten kautta kilpailutuksen lopputulos oli tämä ja sen seurauksena Reumasäätiön palvelut loppuivat. Mutta suomalaiset kilpailulainsäädännön asiantuntijat sanovat, että ei se vika ole EU:ssa, vaan se on meidän omassa kansallisessa lainsäädännössämme, joka on seurannut EU:n lainsäädäntöä. Se on sovellettu meidän maahamme. Jos siellä on joku vika, niin meidän tässä salissa silloin täytyy se lainsäädäntö minun mielestäni korjata. Mutta voimassa olevassa lainsäädännössäkin oli mahdollisuus, jolla neuvottelumenettelyn kautta olisi voitu kilpailuttaa ihan asiallisesti nämä ja turvata sillä lailla esimerkiksi osa reumakirurgisten potilaiden toiminnoista. Neuvottelumenettelyä ei jostain syystä haluttu tässä käyttää ollenkaan, mikä on kovin outo asia. Se on nimenomaan se, jonka ed. Inkeri Kerolalle haluaisin tässä sanoa, että kannattaa tätä seikkaa selvittää ihan toisella lailla. Minä voin olla väärässä tässä ihan hyvin, mutta kaikki tiedot, mitä olen hankkinut, puolustavat tätä kantaa, minkä tässä julkisesti haluan sanoa.

Toinen seikka vielä lyhyesti tähän on se, että kyllä ainakin ensi vuonna varmaan, ehkä sitten uudessa eduskunnassa ja uuden hallitusohjelman jälkeen, pitäisi monirahoitteisuudesta ja tästä optimoinnista jotenkin Kelankin ottaa oma osuutensa tarkasteluun: miten tässä mennään eteenpäin, onko se vaan poliitikoiden agendalla, miten koko sosiaalipuolen ja terveyspuolen rahoitus järjestetään. Se on hajallaan. Me olemme tienneet sen kymmenen vuotta, ja on korkea aika laittaa sitä vähän parempaan kuntoon. Nyt kun näitä tietojärjestelmiäkin laitetaan kuntoon, niin mikä olisi sen parempi vaihe?

Tässä kaikessa keskustelussa toivoisin korkeaprofiilisempaa, ehkä ihan hyvää yhteistyötä valtuutettujen ja Kelan välillä ja valtuutettujen kautta raportointina valiokunnalle ja tähän isoon saliin.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Akaan-Penttilä otti hyvin tärkeän asian esille elikkä tämän Reumasäätiön sairaalan lopettamisen. Se kyllä tapahtui minunkin mielestäni erittäin ikävällä tavalla ja erittäin huonosti valmisteltuna ja informoituna, ja muun muassa Kelan valtuustossa sitten tästä asiasta keskusteltiin ja äänestettiinkin tästä tavasta, miten se hoidettiin. Tämä oli sen suuruusluokan asia, että sitä olisi kyllä pitänyt täällä eduskunnassa ja hallituksessakin paremmin käsitellä, koska Kelan valtuustohan on kuitenkin eduskunnan alainen laitos, ja kyllä se on sen tyyppinen asia, että olen samaa mieltä, että ensi vuoden kertomuksessa sen täytyy jollakin tavalla näkyä.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä Kelan rooli on aika mielenkiintoinen siinä mielessä, että varmasti tätä Heinolan reumasairaalan alasajoa on suunniteltu jo kyllä viime toimintavuonna elikkä viime vuonna. Nyt kun kuuntelee ja lukee lehtiä, mitä tapahtui Reuman lopetuksen jälkeen, paljonko nousivat kustannukset, esimerkiksi Päijät-Hämeen keskussairaalassa miljoonia, syy on se, että nyt ikään kuin opetellaan ne samat hommat, ja kun kerran ne on hajautettu ympäri Suomea, niin pitäisi nämä yhteiskunnalliset vaikutukset kyllä ottaa nyt sitten viimeistään ensi vuoden toimintakertomuksessa huomioon, ja minusta ne kyllä olisivat ansainneet maininnan jo tässä kertomuksessa, koska ne päätökset Kelan taholta on tarvinnut tehdä jo viime vuonna, jotta näin käy.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikaisemmassa puheenvuorossani viittasin siihen laajaan keskusteluun, mikä käytiin kesäkuussa, ja muistaakseni ed. Akaan-Penttilä oli paikalla ja käytti saman tyyppisen puheenvuoron silloin. Aivan niin kuin täällä juuri todettiin, ehkä kuitenkin, kun 2009 oli vuosi, jolloinka on ennakoitu päätöksillä vuoden 2010 kevään tapahtumia, ja kun ne koskettivat niin konkreettisesti eduskuntaa, koska siinä konkreettisuuden esimerkkeinä olivat kansanedustajien tapaamiset silloin ennen pääsiäislomaa asianomaisten potilasjärjestöjen kanssa, olisi ehkä ollut hyvä, jos tässä valiokuntakuulemisessa olisi voitu tuota asiaa jo avata.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä Reumasäätiön sairaalan lopettamisasiasta kommentoin sen verran, että tämmöisessä asiassahan on erittäin kiusallista se, että vaikka jotakin häviää, niin itse ilmiöt eivät häviä yhtään mihinkään, onneksi. Kysymys on siitä, että yhteiskunta kokonaisuudessaan on jollakin tavalla pelissä mukana, että ne, jotka ovat kohderyhmänä, eivät putoa ikään kuin pois tyhjyyteen. Nyt sitten tietysti siitä seuraa kaikenlaisia laskuja, ja niitä laskuja on nyt ilmestynyt tutkivan journalistin silmiin vähän joka puolella. Olemme ilmeisesti ed. Kauppilankin kanssa lukeneet samoja lehtiä sen verran, että ainakin teksti oli kovasti tuttua, ja todellakin on erinomaisen paikallaan, että seuraavaan kertomukseen tämä asia tutkitaan perin juurin täydellisesti opetukseksi ja ojennukseksi tuleville sukupolville.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Kelan suoriutuminen tehtävistään on tietysti kansalaisen oikeusturvan toteutumisen kannalta erittäin tärkeä asia, ja sikäli on erittäin perusteltua se, että Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus tulee vuosittain sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.

Kiinnitin itse huomiota siihen, että vuoden 2009 toimintakertomus oli melko identtinen edellisen vuoden toimintakertomuksen kanssa, ja pohdinkin itsekseni juuri sitä, pitäisikö Kelan valtuutettujen ottaa enemmän kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin kuin tässä viime vuoden toimintakertomuksessa nyt tehtiin. Vaikuttaa ikään kuin siltä, että toimintakertomukselle on muotoutunut tietyn tyyppinen sisällysluettelo, josta pidetään kiinni huolimatta siitä, minkä tyyppisiä suuriakin ratkaisuja suhteessa sosiaalipolitiikkaan nyt vaikkapa tehdään.

Mutta mennäkseni tähän valiokunnan lausuntoon se, mistä paljon keskustelimme, oli nimenomaan tämän muutoksenhakulautakunnan tilanne ja sen riittämättömät voimavarat. Vaikuttaa siltä, että lautakuntaa pitäisi ainakin väliaikaisesti rahoittaa huomattavasti paremmin kuin sitä rahoitetaan, jotta saataisiin purettua se vuosikausien suma, joka siellä lautakunnassa on, ja päästäisiin ikään kuin normaalitilanteeseen.

Mutta yhtä tärkeää on se, että kiinnitetään huomiota siihen, mistä tällainen suma sitten johtuu, mistä johtuu se, että Kelan päätöksistä tehdään niin paljon valituksia, ja ihan niin kuin valiokunnan lausunnossa todetaan, on kiinnitettävä nykyistä parempaa huomiota siihen, että ratkaisut on riittävästi perusteltu.

Voidaan kysyä myöskin sitä, onko lainsäädäntö kansalaisen kannalta riittävän selkeä, tuottaako lainsäädännön monimutkaisuus myös valituksia.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nyt Kelan valtuutettujen puolesta ensinnäkin sanoa suuret kiitokset valiokunnalle siitä käsittelystä, joka siellä valiokunnassa käytiin, ja haluan tässä ihan ensiksi vastata muutamiin kysymyksiin, jotka täällä ovat tulleet esille.

Aloitan vaikka ed. Alanko-Kahiluodosta, kun hän peräsi valtuutetuilta vähän toisen tyyppistä katsantokantamuotoa, kun toimintakertomus vuodelta 2009 oli vähän saman tyyppinen kuin vuodelta 2008, ja peruslogiikaltaan se onkin. Siellä kerrotaan ne perusasiat, mitä Kelassa tapahtuu, ja ne painopisteasiat, mitä muutoksia yhteiskunnassa tapahtuu. Mutta tahdon tässä yhteydessä kyllä sanoa, että Kelan valtuutetut voivat reagoida muutakin kautta ajankohtaisiin asioihin kuin toimintakertomuksen kautta. Minun mielestäni se tapahtuu ihan oikealla tavalla, kuten Kelan valtuutetut ovat tehneetkin, muun muassa kirjelmöineet sosiaali- ja terveysministeriölle, valtiovarainvaliokunnalle ja valtiovarainministeriöön siitä, että muutoksenhakulautakuntaan pitää saada lisää resursseja, tai kun oli kelamaksun poistoon liittyvät kysymykset, niin Kelan valtuutetut kaikki, niin oppositio- kuin hallituspuolueiden edustajat, yhteisesti kirjelmöimme siitä, että me kannamme suurta huolta Kelan perusrahoituksesta. Nämä ovat niitä tapoja, joilla Kelan valtuutetut voivat reagoida senhetkisiin kysymyksiin, kun ne ovat päällä, ei toimintakertomuksen kautta. Toimintakertomus on yksi osa Kelan valtuutettujen työtä, jossa arvioidaan tällä hetkellä nyt muun muassa vuoden 2009 toimintaa.

Kelan perimmäisenä tehtävänähän on turvata ihmisten perusturva. Kun täällä on todettu myös puheenvuoroissa se, että työttömyysturvaan ja asumistukiin liittyvät menot ovat kasvaneet, niin se on minun mielestäni yksi esimerkki siitä, miten Kela elää yhteiskunnallisissa muutoksissa ja miten Kela reagoi niihin muutoksiin, mitä asiakkaat ja ihmiset yhteiskunnassa tarvitsevat. Kuten toimintakertomuksessakin on sanottu, vuonna 2009 rajun työttömyyden kasvun myötä työttömyysturvamenot kasvoivat edellisestä vuodesta jopa 18,5 prosenttia. Se kertoo siitä yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka tapahtui. Tähän muutokseen piti myös Kelan reagoida. Kela reagoi siihen siten, että Kelan hallitus palkkasi lisähenkilöstöä 100 henkilötyövuotta, millä se pyrki siihen, että ihmiset saisivat perusturvansa riittävän ajoissa eivätkä he joutuisi kärsimään tästä yhteiskunnallisesta muutoksesta tai siitä omasta henkilökohtaisesta muutoksesta, kun he jäävät työttömiksi, vaan he saisivat joka tapauksessa perusturvansa riittävän nopeassa ajassa. Totta kai tämä järjestelmä toi meille Kelaan suuria haasteita, mutta tänä päivänä me voimme jo todeta sen, että vaikka työttömyys edelleen jatkuu, niin Kelan asiakkuuden läpimenoajat ovat lähes samoissa ajoissa kuin ne olivat ennen lamaa.

Siinä mielessä voin sanoa ed. Ruohonen-Lernerille, että minun mielestäni Kela on kuitenkin onnistunut tehtävässään toimeenpanon järjestelijänä elikkä siinä, että ihmiset saavat työttömyysturvansa ja asumistukimenonsa mahdollisimman nopeassa ajassa ja siinä ajassa, minkä Kela on määrittänyt. Sehän, mitä yhteiskunnassa muuten tapahtuu, on Kelasta riippumatonta eli se, jos työttömyys lisääntyy ja sitä kautta asumistuki- ja työttömyysturvahakemukset lisääntyvät, mutta Kelan tehtävänä on nimenomaan reagoida siihen sitten omilla mahdollisilla toiminnoillaan.

Haluan tässä yhteydessä vielä tuoda sen esille, että kun me kehitämme omia palvelutuotantojamme muun muassa siten, että painopistettä on siirretty asiakaspalvelun kehittämiseen ja ennen kaikkea sähköiseen asiointiin mutta me olemme myös kehittäneet palveluiden monipuolisuutta ja hakeneet erilaisia yhteispalvelupisteitä, joissa ihmiset saisivat laaja-alaisemmin omat palvelunsa, eivät ainoastaan siltä yhdeltä osa-alueelta, mitä Kelassa pystytään tarjoamaan, niin kaikesta tästä rajusta muutoksesta huolimatta ihmiset ovat arvioineet, että asiakaspalvelu on arvosanaltaan 8,9. Me jokainen, kun olemme käyneet koulua, tiedämme, että jos arvosana on 8,9, niin se on jo kiitettävä, ja tämä ei olisi onnistunut ilman henkilöstön vahvaa sitoutumista, ei ilman ylitöitä eikä myöskään ilman sitä resurssilisäystä, minkä Kelan hallitus tähän tilanteeseen antoi.

Sitten olen siitä erittäin iloinen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on ottanut kantaa myös muutoksenhakulautakuntaan ja siihen tilanteeseen. Tätä asiaahan käsitellään myös tulevana syksynä, ja toivon, että kun tähän sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan liittyvät lisäresurssitarpeet tulevat tähän saliin keskusteluun, niin siinä yhteydessä me kaikki myös muistamme sen meidän yhteisen tahtomme, että nämä lisäresurssit turvataan, jotta ihmisten oikeusturva pystytään turvaamaan. Ei millään muotoa ole oikein se, että ihmiset odottavat työttömyysturva-, asumistuki- tai muita päätöksiään jopa 14—18 kuukautta. Tämä vääjäämättä vaikuttaa ihmisten oikeusturvaan ja perusturvaan, mikä ei ole millään muotoa oikein, ja siinä mielessä toivoisin, että me kaikki sitten yhteisessä rintamassa puhuisimme tämän asian puolesta, jotta tämä asia saataisiin myönteiseen loppupäätökseen.

Yksi toivomus täytyy myös antaa vielä, ennen kuin lopetan, eli se, että kun me täällä säädämme lainsäädäntöä, niin toivoisin, että me antaisimme tämän lainsäädännön toimeenpanolle riittävän ajan. Nyt on ollut myös selvästi nähtävillä se, että kun tätä riittävää aikaa ei ole pystytty turvaamaan, niin myöskään asiakasoikeusturva ei toteudu toivottavalla tavalla. Kun laki siirtyy Kelaan toimeenpantavaksi, niin henkilöstöä pitää kouluttaa, infraa, tietojärjestelmää pitää muuttaa. Se pitää sovelluttaa muuhun järjestelmään. Se vie vääjäämättä aikaa. Vaikka me oletamme, että eihän tämä ole kuin muutaman viikon pikku juttu, niin käytännössä se ei kuitenkaan näin toteudu, ja sen takia toivoisin, että kun me säädämme lainsäädäntöä, me antaisimme myös riittävän ajan ja pystyisimme ennakoimaan, että nämä toimeenpanoajat olisivat sillä tasolla, että se lainsäädännön tahto, joka ihmisille halutaan täältäkin salista, toteutuisi sitten siihen toimeenpanoon asti.

Tässä yhteydessä haluan kiittää eduskuntaa tästä hyvästä keskustelusta ja valtuutettujen puolesta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että tämä Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus sisältää sen verran tärkeitä asioita Suomen kansalaisille, että tämä on vakava asiakirja. Sitä kautta voidaan vaikuttaa.

Kun aikoinaan puhuimme sosiaaliturvan tilkkutäkkimäisyydestä ja sosiaaliturvan yksinkertaistamisesta, se tapahtui juuri tämän kertomuksen kautta. Varmaan osaltaan sekin vaikutti siihen, että tänä päivänä on lähdetty purkamaan tätä sosiaaliturvan monimutkaista lainsäädäntöä, yksinkertaistamaan sitä. Mutta pitää tietenkin pitää huolta, että se ei siitä huolimatta, kun yksinkertaistetaan ja perataan epäkohtia, aiheuteta uusia porsaanreikiä ihmisille eli että ei tule uusia väliinputoajia.

Mutta haluan ottaa esille myös tämän Reumasäätiön sairaalan, joka täällä on aikaisemmissa puheenvuoroissa otettu esille. Reumasäätiön sairaalan alasajo on niin suuri asia, että sitä on syytä käydä tarkkaan läpi ja puida ne seikat, mitkä johtivat siihen tilanteeseen. Tähän liittyen tulee tarkastella varmasti kilpailutus, niin kuin ed. Akaan-Penttilä täällä jo aiemmin mainitsi, kuin myös tämän sairaalan alasajosta aiheutuvat välilliset yhteiskunnalliset kustannukset, niin kuin ed. Matti Kauppila täällä aiemmin totesi, ja sitä samaa taisi tarkoittaa myös ed. Erkki Pulliainen. Siitä selvityksestä täytyy sitten uskaltaa vetää johtopäätökset, mitä voidaan oppia, niin kuin sanotaan englanniksi "lessons to learn". Meitä oli paljon, jotka teimme parhaamme Reumasäätiön sairaalan toiminnan ylläpitämiseksi tai jatkamiseksi tai ainakin lopettamisen hidastamiseksi, mutta jäimme vähemmistöön. Se 2 miljoonaa ei varmasti olisi pelastanut sairaalaa mutta olisi ehkä ... (Puhemies: 2 minuuttia!) — Siirryn puhujakorokkeelle. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Kiitos, arvoisa rouva puhemies. — Varmaankaan 2 miljoonaa euroa ei olisi muuttanut sairaalan kohtaloa, mutta se olisi saattanut muuttaa monen potilaan hoitoon pääsyä.

Päijät-Hämeessä olemme tietenkin etuoikeutetussa asemassa, koska käsitykseni mukaan juuri meidän keskussairaalaamme, Päijät-Hämeen keskussairaalaan, tuli hyvin monta reumaosaajaa. Siitä huolimatta kesän aikana on tullut palautetta, että vieläkään eivät kaikki reumapotilaat ole päässeet tarvitsemaansa hoitoon taikka ole saaneet tarvitsemaansa kuntoutusta. Mielestäni näistäkin kipeistä asioista on pystyttävä puhumaan ja vetämään niistä sitten johtopäätöksiä, koska olemme täällä ajamassa ihmisten asioita emmekä tietenkään omaa etuamme.

Toivon, että seuraavassa toimintakertomuksessa, niin kuin kollegat täällä aikaisemmin jo peräänkuuluttivat, tutkitaan Reumasäätiön sairaalan alasajoon johtaneet seikat tarkkaan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Nurmi tässä totesi, Heinolan reumasairaalan alasajo oli virhe. Me Keski-Suomen kansanedustajat kävimme Keski-Suomen sairaanhoitopiirin vieraana ennen kesälomia, ja siellä sairaanhoitopiirin johtaja kertoi, että he yrittivät saada yhtä Heinolan lääkäreistä Keski-Suomen keskussairaalaan, mutta ei saatu, Helsinkiin he tulivat. No, toki lääkäreitähän siellä on paljon mutta ei niin erikoistuneita kuin Heinolassa oli. Tavallaan nyt jätettiin tuuliajolle ihmisiä, ettei saa niin laadukasta hoitoa kuin kuuluisi. Tietenkin, jos rahaa on, voi tulla tänne Helsinkiin ja tavoitella niitä lääkäreitä, jotka tänne ovat tulleet, mutta kaikilla ei semmoista tilannetta ole. Tämäkin talo kantaa vastuuta siitä, kun rahaa ei annettu.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt olisi aika lopettaa tämä keskustelu Heinolan reumasairaalasta, sillä sehän olisi ollut olemassa, jos siellä olisi ollut potilaita, mutta vuosikymmenien aikana potilaat ovat vähentyneet, koska reuman hoito on täysin muuttunut. Se ei enää tarvitse tällaista laitosmaista hoitoa. Sen takia nyt haikailu Heinolan reumasairaalan palauttamisesta on mahdoton asia. Ei meillä ole enää tuberkuloosiparantoloita, ei meillä ole juuri enää keskusmielisairaaloitakaan, ei ole kuppaparantolaakaan. Hoito on muuttunut. Vaikka reuma sinänsä on iso ja tärkeä alue, niin sen hoito on niin muuttunut, että me emme kerta kaikkiaan voi palauttaa enää tällaista laitosmaista hoitoa takaisin. Reuma on siirtynyt yliopistollisten keskussairaaloiden hoitoon.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Asko-Seljavaara käytti hyvän puheenvuoron. Voidaan tietenkin jokainen kysyä omista kunnistamme, kuinka paljon meiltä on lähetetty viime vuosien aikana potilaita Heinolaan. Heinolan kohtalohan ratkesi sillä, että sinne yksinkertaisesti vaan ei osoitettu enää potilaita, ja silloin loppuivat myöskin asiakkaat ja toiminta meni kannattamattomaksi.

Tässä opintovapaan aikana olen osallistunut myöskin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen työskentelyyn, ja siellä hyvin huolellisesti tähän asiaan paneuduttiin, kuinka vastataan siihen tilanteeseen, joka tämän Heinolan lopettamisen johdosta tuli. Parin lääkärin vahvistuksella se asia hoitui, ja varmasti kaikki saavat asianmukaisen hoidon, kenties jopa nykyaikaisempaa hoitoa kuin Heinolassa.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoro todisti sen, että olisi pitänyt olla ehdottomasti jo viime vuoden toimintakertomuksessa maininta siitä. Siis sehän, Reuma, ajettiin alas sillä, kun Kela ilmoitti, että se ei ohjaa enää potilaita sinne. Tämä toimintasuunnitelma olisi ollut hieno saada kuulla jo viime vuonna, koska sehän tehtiin itse asiassa vuosia sitten. Mekin Päijät-Hämeen kansanedustajina taisimme koko Hämeen porukalla seurata sitä asiaa. Sehän oli vuosien prosessi, kun Kela ilmoitti, että sinne ei ohjata potilaita vaan nämä otetaan muualle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran äskeinen puheenvuoro on äärimmäisen tuttu. Olen varmasti ainakin puolenkymmentä kertaa täsmälleen samanlaisen puheenvuoron kuullut täällä salissa, ja on varmasti hyvin perusteltu ja mietitty, että se on paikallaan oleva puheenvuoro.

Mutta, arvoisa ed. Asko-Seljavaara, se puheenvuoro juuri antaa aiheen siihen — kun olette vielä tänne professorikuntaan kuuluva henkilö — että tehdään todella tieteellisesti pätevä selvitys kaikista niistä potilasvirroista, mitkä tämä päätös aiheutti, mitä ennakkotoimenpiteillä olisi voitu vaikuttaa niihin siirtymisiin ja mikä oli tämä kompetenssin uusi diversiteetti eri puolille, keskussairaaloihin jnp. Se on auki, ja kun me noita maakuntalehtiä luemme, arvoisa ed. Asko-Seljavaara, niin ne kertovat juuri siitä, että muitakin näkemyksiä on kuin teidän näkemyksenne.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka tämä reumasairaalan tilanne ei varsinaisesti kyllä tähän Kelan valtuutettujen toimintakertomukseen vuodelta 2009 kuulukaan, niin kun se on noussut tässä esiin, haluan itsekin keskusteluun näkökulmat esiin tuoda. Siis tämä ratkaisu, mikä ajoi reumasairaalan lakkauttamiseen, pohjautui juuri siihen, mikä tässä keskustelussa on tullut esiin, eli sairaanhoitopiirit lähettivät vähemmän reumasairaalaan potilaita, ja toisaalta, toisena tekijänä, Kela kilpailutti hoidon aikuisreuman osalta. Nämä olivat ne syyt, mitkä hankaloittivat reumasairaalan toimintaa.

Mutta vastoin kuin ed. Asko-Seljavaara täällä sanoi, kyllä tämä vaativan hoidon keskittäminen on ollut terveydenhuollossa semmoinen keskeinen linja, ja tämä reumasairaalan lakkauttaminen ja hajauttaminen on nyt juuri vastoin tätä vaativan hoidon keskittämistä. Itse asiassa lapsireuman osalta asetuksella oli jo säädetty, että hoito tulee keskittää. Kaikilta osin näin ei ole toimittu, mitä ihmettelen.

Jos tämä asia olisi haluttu hoitaa, (Puhemies: Minuutti!) olisi tarvittu ensisijaisesti tämä 2 miljoonaa euroa, joka olisi antanut lisäaikaa selvittelyyn ja myös siihen, että jatkohoidot olisi saatu kaikille varmistettua. Ja toisaalta (Puhemies: Minuutti!) myös ministeriössä olisi voitu linjata tämä keskittäminen Reuman osalta toisin kuin nyt tehtiin. Sikäli ihmettelen joitakin kokoomuksen kansanedustajien puheenvuoroja täällä, kun ministeriön linjaukset teidän ministerinne toimesta olivat toisenlaiset.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamat porvaripuolueen kansanedustajat vähättelevät Heinolan reumasairaalan lopettamista. Tätä minä en voi ymmärtää. Oletteko ajatelleet, kuinka reumasairaat lapset kipuilevat yöt ja päivät kipujensa kanssa? Täällä te vaan laskette leikkiä näin vakavan asian puolesta.

Ajatelkaa nyt, olette lähettäneet vuosikymmenten aikana Venäjälle, lähialueille, yli 300 miljoonaa euroa, ja Suomen omat sairaat lapset joutuvat täällä kärsimään kipujensa kanssa teidän takianne.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen itse 30 vuotta harjoittanut tällaista keskitettyä, vaativaa erikoissairaanhoitoa. Tiedän hyvin, miten sitä keskitetään. Eli vaativaa reuman hoitoa ei nykyisin voi keskittää yhteen paikkaan tässä maassa. Se vaatii niin paljon resursseja — tehohoitoa, eri erikoisalojen yhteistyötä — että sen takia se on nyt keskitetty yliopistollisiin sairaaloihin, joita meillä on tässä maassa viisi kappaletta. Siis semmoista keskitettyä hoitoa, mikä on ollut Reumalla aikanaan, ei enää ole olemassakaan. Helsingin yliopistollinen sairaala on lähettänyt potilaita Reumalle vuoden 1989 jälkeen nolla kappaletta. Me emme käyttäneet Heinolan reumasairaalaa, koska me keskitimme hoidon tänne yliopistosairaalaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monesta kohdasta olen kyllä selvästi eri mieltä ed. Asko-Seljavaaran kanssa, mutta se ei ole nyt pointti tässä asiassa. Sanon vaan, että lapsireumakirurgian pitäisi olla Suomessa keskitetty yhteen paikkaan, on se sitten missä tahansa. Se on se pointti tässä hoitopuolessa.

Mutta otin harkitusti esille koko tämän asian sen takia, että minä toivon, että Kela ja Kelan valtuutetut ja myös sosiaali- ja terveysvaliokunta tutkisivat kunnolla, menikö tämä kilpailutus oikein, koska minulla on se käsitys omien asiantuntijoitteni kautta, että se ei mennyt oikein. Se on ihan eri asia kuin näiden sairauksien hoito ja siinä olevat linjat, joissa meillä on oikeuskin olla eri mieltä keskenämme. Toivottavasti tämä selvitys saadaan aikaiseksi.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Olen ollut eduskunnassa melkein kaikissa valiokunnissa, mutta en ole koskaan ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, (Ed. Erkki Virtanen: Tervetuloa!) vaan olen tämänkin puheenvuoron ja näitä asioita tarkastellut asiakkaan näkökulmasta juristina ja kansanedustaja-juristina. Siinä ehkä painottuu toisenlainen näkökulma kuin Kelan sisältä ja ehkä eduskunnan valiokunnissa. Sinänsä kyllä kokemusta on paikallistasolta ja sairaanhoitopiiritasolta, myös hallinnosta, mutta nehän ovat vähän eri juttu.

Varsinaisesti olen ihmetellyt tätä keskustelua, mitä julkisuudessakin on ollut käsittelyaikojen pituudesta ja erityisesti tästä muutoksenhakulautakunnan ruuhkasta. Kysymyshän ei ole resursseista, niin suurista rahamääristä, etteikö Kela voisi niitä sisältään siirtää ja palkata riittävää määrää juristeja ja maksaa semmoista palkkaa, että saa kunnollisia juristeja, jotka pysyvät töissä. Erittäin yksinkertainen asia. On aika ihmeellistä, että tämmöisestä asiasta tarvitsee vuosia keskustella julkisuudessa ja eduskunnassa. Kela on niin iso laitos, että se olisi voinut hoitaa tämän tehtävän. Niin kuin täällä on sanottu, sehän vaarantaa kansalaisten oikeusturvaa ja Suomen muutenkin hieman kolhiintunutta mainetta oikeusturvamaana.

Muutoksenhaun pituushan aiheuttaa myös sen, että tiedän, että monet ihmiset eivät hae muutosta, koska se kestää niin kauan, että tavallaan se tilanne on ohi. Jotkut ihmiset hakevat muutosta periaatteesta, mutta ne, jotka juuri tarvitsisivat sitä toisenlaista päätöstä, luopuvat. Ehkä Kelalla on tämä salattu tarkoitus, että kun tiedetään, että muutoksenhaun ajat ovat vuosia, monihan jättää hakematta ja työt vähenevät. Toivottavasti ei näin ole, mutta näinhän tämä toimii. Eli näitä muutoksenhakutilanteita olisi paljon enemmän, jos ajat olisivat lyhyempiä. Nyt monta kertaa itsekin juristina voin todeta neuvon, että ei ehkä kannata hakea muutosta, asia on suhteellisen pieni noin yleiseltä merkitykseltään ja kestää vuosia. Ihmisen elämäntilanne on jo kokonaan toinen, ja vaikka saisi muutoksen, sillä ei enää välttämättä ole merkitystä.

Niin, miksi ei palkata henkilökuntaa? Kysymys ei ole mistään kymmenistä miljoonista, korkeintaan miljoonista. Kelahan on tärkeä laitos, ja harmittaa sekin, että tämmöisen asian takia Kelan maine tahraantuu.

Toinen asia, mikä täällä tuli esiin, liittyy myös tähän muutoksenhakuun. Muutoksenhakujahan on jokaisessa oikeusistuimessa tai vastaavassa paljon silloin, kun päätösten laatu on huono, ja Kelan päätösten laatuhan on huono. Lukekaapas edustajat, jos ette ole lukeneet, Kelan päätöksiä. Niistä ei mistään selviä, millä perusteilla asiallisesti on hylätty tai hyväksytty joku vaatimus, viitataan jonnekin pykälään. Ei siitä ole mitään informaatiota. Eivät oikeusistuimet koskaan voisi noin tehdä. Ja kun ajatellaan, että eiväthän ne Kelan asiakkaat ole mitään juristeja eivätkä hallintoihmisiä vaan hätää kärsiviä ihmisiä, niin eiväthän heille nämä Kelan päätökset kerro mitään, he ymmärtävät vaan sen, että joko on myönnetty tai kielletty. Siinä päätöksessä ei ole mitään arvoa niillä perusteilla. Mitä enemmän on sivistystä, niin luulisi, että sitä selvempää kieltä voi kirjoittaa. Vai säästetäänkö sitten mustetta ja pannaan vaan joku vakiofraasi sinne? Selvällä kielellä säästettäisiin paljon muutoksenhakua. Monta kertaa, kun ihmiset kääntyvät juristin puoleen, niin kuin minun puoleeni, sitten, kun tekee jonkun verran töitä, voi selvittää sen todellisen syyn, minkä takia päätös on kielteinen, mutta senhän pitäisi ilmetä siitä itse päätöksestä ja ilman juristin apua. Suurin osa, 99 prosenttia, ihmisistä, jotka saavat kielteisen päätöksen, ei juristien puoleen käänny, koska sekin maksaa ja ei heillä sellaisia varoja ole, korkeintaan jos on tällainen niin sanottu ilmainen juristi, niin kuin meikäläinen pääasiassa on.

Sitten myöskin yleensä Kelalla ja kaikilla viranomaisilla on, niin kuin sosiaali- ja terveyspuolella näkyy olevan, kun yhteiskunnassa yleisestikin on, tämmöinen sen alan kapulakieli, jota on vaikea välillä ymmärtää tämmöisen pitkäaikaisen kansanedustaja-juristinkin. Eli siihenkin yleisesti ottaen pitäisi kiinnittää huomiota, koska luulen, että sitten se ongelma siellä Kelan asiakkaiden osalla on vielä huomattavasti suurempi.

Itse lausunnosta: Minusta valiokunnan lausunto — anteeksi vaan, valiokunnan jäsenet — on erittäin kevyt. Tuntuu, että se on viidessä minuutissa huitaistu. Tietysti sen takana voi olla hyvä käsittely, mutta lausunto on niin kevyt kuin voi valiokunnan lausunto olla.

Sitten ihmettelen myös, mikä se Kelan valtuutettujen rooli on. Onko sillä mitään merkitystä? Julkisuudessa vuosien varrella ainut, mikä on jäänyt mieleen Kelan valtuutetuista, on tämä viimeinen pääjohtajavaali, jossa ehdokasasettelussa oli koukeroita ja josta lehdet kirjoittivat. Muuten en ole huomannut Kelan valtuutettujen tekemisestä lehdistössä mitään enkä paljon eduskunnassakaan. Ovat he siitä huolimatta tietysti saattaneet tehdä, mutta, on syynä lainsäädäntö tai muu, jotenkin tuntuu, että eduskunnan kannalta näin kevyt ohjaus erityisesti sellaiselle eduskunnan alaiselle laitokselle kuin Kela ei ole eduskunnallekaan kunniaksi. Mehän ohjaamme tietysti hallituksen kautta kaikkia valtion laitoksia. Sitten on näitä erityisiä laitoksia niin kuin Kela, johon eduskunta suoraan valitsee hallintoelimiä. Kyllä näiden laitosten pitäisi olla tietysti eduskunnan kontrollissa tavallista enemmän. Jos tämä systeemi ei tämmöistä muutoksenhakulautakunnan työvoimapulaa voi ratkaista monessa vuodessa, niin se ei varmasti voi ratkaista mitään todellisia muitakaan ongelmia.

Kelan asiakkaillahan on aika huono käsitys, tietysti minunkin käsitykseni on vähän yksipuolinen, koska minun puoleeni kääntyvät yleensä ne ihmiset, joilla on huonoja kokemuksia. Että kyllähän Kela paljon tekee hyvää työtä ja jakaa valtavan määrän sosiaalietuuksia.

En malta olla sanomatta lopuksi muutamaa sanaa tästä Reumasäätiöstä. Seurasin hyvinkin tarkkaan sitä lehtien palstoilla. Yhden reumapotilaan sukulaisenakin totean vaan, että ne perustelut, joita esittivät Kela ja ne tahot, jotka halusivat Reumasäätiön Heinolan sairaalan lakkauttaa, olivat minusta kestämättömiä. Minua ne eivät vakuuttaneet. Minulla on tänäkin päivänä se käsitys, että kaikki ne perusteet, minkä takia Reumasäätiön sairaala Heinolassa haluttiin lopettaa, eivät ole tulleet julkisuuteen. Toivottavasti ne joskus tulevat.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuismalle pitää nyt kuitenkin sanoa, että kun hän vaati Kelaa asettamaan lisää rahaa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan juristien palkkaamiseen, niin se ei ole ehkä ihan perusteltua, koska sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta käsittelee nimenomaan Kelan toiminnasta tehtyjä valituksia. Eli ei oikein asianomainen voi maksaa ratkaisijaelimen lisäpalkkausta. On sosiaali- ja terveysministeriön tehtävä ja meidän tehtävämme osoittaa ne rahat sinne. Se on nimenomaan eduskunnan tehtävä. Niitä rahoja on esitetty sinne tässä nyt useampana vuonna budjetissa, mutta ei niitä valitettavasti sinne ole lisää tullut. (Ed. Asko-Seljavaara: On sinne tullut!) Siinä suhteessa Kelan moittiminen ei ole oikein perusteltua tässä.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lahtela ja ed. Kuisma puuttuivat erittäin tärkeään asiaan, eli Kelan päätöksien perusteluissa tulisi todellakin olla selkeä, yksilöllinen, statukseen perustuva selitys. Uskon sen jo osaltaan vähentävän valituksia. Kelan itseoikaisu, ihan tiedoksi vaan, toimii kyllä tilastojen mukaan tehokkaasti. Ja kuten kaikki tiedämme, niin useista huomioista ja hoputuksista huolimatta Somla ei ole saanut omia rivejään kuntoon. Siihen tulemme jatkossakin kiinnittämään huomiota.

Kelan roolista lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisessä syntyy yksi suuri osa valituksista. Kela on päävastuussa vaikeavammaisten vain korotettua hoitotukea saavien kuntoutuksen järjestämisestä. Ongelma kuntoutukseen pääsyyn liittyy ikärajoihin. Yli 16-vuotiaat mutta alle 65-vuotiaat ovat nimenomaan niitä, joiden kuntoutus on Kelalla.

Kuten Kelan tutkimustyön osiossa tässä kertomuksessa liitteessä 3 sanotaan, korotettujen tukien perusteet ovat erilaiset alle ja yli 16-vuotiailla henkilöillä. Tällä hetkellä nuoret jo suhteellisen aikaisin joutuvat, lainauksena, pelkästään terveydenhuollon vastuulle. Ilmaisu kertoo kaiken myös kuntoutuksen toteutuksesta ja usein myös sen laadusta. Herää kysymys, mikä mättää, jos Kelan negatiivisen kuntoutuspäätöksen saadessaan asiakas valittaa kuntoutuspäätöksestä. Onko vika todella silloin Kelassa vai julkisessa terveydenhuollossa? Miksi terveydenhuollon järjestämään kuntoutukseen joudutaan ja Kelan kuntoutukseen päästään? Terapian toteuttajilla on kuitenkin yhtenevä peruskoulutus.

Kelan palvelutuottajiltaan vaatima osaamisen taso, palautekäytäntö vaikuttavuudesta ja tehdyn työn vaadittu laatu sekä sisältö saavat aikaan tyytyväisiä asiakkaita. Miksi terveydenhuollon toiminta ei tähän riitä? Miksi se ei riitä takaamaan asianmukaista kuntoutusta? Kuntoutuksen vaikuttavuus ja tavoiteasettelu ovat myös julkisen terveydenhuollon järjestämän kuntoutuksen perusteena. Kuntoutuspsykoterapian siirtyminen nyt Kelan lakisääteiseksi toiminnaksi vahvistaa kuntoutuksen moniammatillisuutta ja mahdollistaa entistä paremman kuntoutustilastoinnin.

Kuntoutustoimien tilastointi ontuu sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa, samoin todellinen kustannustietoisuus kuntoutuksen hinnasta. Työurien pidentyminen, osatyökykyisten työllistyminen ja mahdollisimman nopea työhönpaluu ovat jo syitä, millä 65-vuotiaiden Kelan kuntoutuksen ylärajaa on ehdottomasti tulevaisuudessa nostettava, ainakin 68:aan, ja jos minulta terapeuttina kysyy, mieluiten 70:een vuoteen.

Kuntoutuksen saantivalitukset vähenisivät huomattavasti, jos asiakkaan kokema terapian laatuero perusterveydenhuollossa ja Kelan palvelujärjestelmässä ei olisi nykyisen kokoinen. Tähän samaan asiaan liittyy myös keskustelu reumakuntoutuksesta ja hoitoon pääsystä. Ter-veydenhuollon osaaminen ja hoitojen kehittyminen tukemaan potilaan mahdollisimman normaalia kodissa asumista on johtanut siihen, että metsiin rakennetut internaattilaitokset ovat lopettaneet toimintansa.

Ed. Akaan-Penttilä tietää erinomaisesti, että yliopistollisissa keskussairaaloissa ja niiden lastenklinikoissa on osaamista myös vaativaan kirurgiaan ja että koulutusta on saatavissa.

Ed. Kuismalle voin toimittaa Heinolan talouslaskelmat monen tappiovuoden ajalta, koska olin mukana muun muassa niissä neuvotteluissa, missä kyseisen sairaalan toimintaa yritettiin pelastaa yhdistämällä Reumasäätiön sairaala Invalidisäätiöön.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kelalla on ulkopuolinen hallitus, ja olisi tietysti odottanut, että myöskin hallituksen toimia olisi arvioitu, toimiiko se nyt paremmin kuin aikaisemmin. Se, mikä on oleellinen kysymys, on se, että Kansaneläkelaitos on perusturvaa tuottava järjestelmä, sieltä hoidetaan myöskin sairauspäivärahoja, ja sairauspäivillä viettää tänä päivänä väkeä todella paljon ja pitkään johtuen siitä, että meillä on vieläkin aika pitkiä jonoja erikoissairaanhoidossa. Kaiken kaikkiaan tämä yhteistyö sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja alueen sairaaloiden sekä Kelan kanssa, kuinka tässä asiassa voidaan edetä niin, että saadaan aikaan kokonaisedullinen ratkaisu... Kaikkein huonoin ratkaisu on se, että potilaat ovat jonossa.

Tästä Kelan palveluiden saatavuudesta: Meillä on siirrytty hyvin pitkälti sähköiseen asiakirjahallintaan ja myöskin Kelan konttoreita, palvelupisteitä, on lopetettu. Minä uskon sen, että tämä muutos on ollut positiivinen, mutta kuitenkin tässä on paljon vielä ikäihmisiä, joille sähköinen asiointi on aika lailla hankalaa, he haluaisivat olla virkailijan kanssa kasvokkain, ja toivon, että kun nyt tulevaisuudessa ratkaisuja tehdään, niin selkeällä siirtymäkaudella tässä asiassa edetään ja annetaan arvo näille meidän ikäihmisille, jotka eivät ole tähän tietoyhteiskuntaan syntyneet.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Piti tulla oikein tänne korokkeelle asti puhumaan tästä Kelan toimintakertomuksesta. En siis aio puhua reumasairaalasta. Keskustelu, jota siitä on käyty, on varmaan sinänsä tarpeellista ja asiallistakin, mutta jotenkin se kuulosti niin tutulta eikä sisältänyt tähän mennessä vielä mitään uutta viimekeväiseen välikysymyskeskusteluun. Sanon siitä vain sen, että olen ed. Akaan-Penttilän kanssa siitä samaa mieltä, että tämän Reuma-prosessin sopisi kyllä esiintyä tämän vuoden Kelan toimintakertomuksessa, jonne se kuuluu. Se ei siis minun mielestäni kuulu viime vuoden kertomukseen, jota nyt käsittelemme.

Mutta sen sijaan haluan ottaa vielä kantaa, kun täällä edustajat Akaan-Penttilä ja Tiusanen olivat sitä mieltä, ja myöskin ed. Kuisma osittain, että tämä valiokunnan tiivis kertomus on liian kevyesti käsitelty eikä ole käsitelty kaikkia tarpeellisia asioita eikä se ollut tarpeeksi analyyttinenkään kuulemma. Minä olen istunut seitsemän vuotta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja kirjoittanut enemmän analyyttisiä vastalauseita kuin yksikään muu tässä salissa, ja kun arvioin niiden kustannus—hyöty-vaikutusta, niin on pakko todeta, että aika vähäiseksi on jäänyt tästä laaja-alaisuudesta ja laajasta analyysistä huolimatta, joten kun valiokunta päätti nyt, kuten viime vuonnakin, keskittyä muutamaan asiaan ja lausua niistä lyhyesti uskoen, että Kelan johto, jolle ne on suunnattu, ja Kelan valtuutetut, joille ne on suunnattu, ottavat niistä opikseen, koska pidän sekä Kelan johtoa että Kelan valtuutettuja viisaina ja lukutaitoisina ihmisiä, jotka ymmärtävät vähemmästäkin, niin en mitenkään jaksa uskoa, että vaikka olisimme lisänneet 17 sivua tuohon mietintöön, niin se olisi sitä vaikuttavuutta paljon parantanut, koska valitettavasti asiat ovat täällä sitten lopulta joko kirjan mukaan tai eivät kirjan mukaan, eikä siinä valiokunnan analyysin pituus paljon auta.

Haluan myöskin ed. Kuismalle sanoa, että eivät ne ihan kaikki Kelan päätökset huonoja ole. Tokihan hän totesi sen itsekin. Joskus syytä saattaa olla muuallakin.

Minulla oli valitus vireillä seitsemän vuotta Kelassa, että minulla on henkilökohtaista kokemusta pitkästä ajasta. Se tosin johtui siitä, että kun unohdin siitä nimikirjoituksen ja sain sen sitten takaisin palautekirjekuoren kanssa, olisi pitänyt palauttaa, niin löysin sen vasta nyt kuusi ja puoli vuotta myöhemmin ja palautin sen ja sain rahat ilman sen kummempaa temppuilua. Mutta on se kuitenkin niin, että tälle Somla-asialle on tehtävä jotakin, ei voi olla niin, että ihmiset joutuvat odottamaan kaksi vuotta. Ehkä siinä ensi vuoden tai jossakin tulevassa Kelan valtuutettujen toimintakertomuksessa, vaikka asia sinänsä on muodollisesti jo myöhäistä, arvioidaan myöskin näitten alueellisten muutoksenhakulautakuntien lopettamisprosessia ja sen seurauksia.

Kun ed. Kuisma viittasi tai sanoi täällä, että Kelan pitäisi maksaa ne palkat ja kun minä sanoin, että ei pitäisi, kun se on itse asiassa Kelan omia valituksia käsittelevä elin, niin nämä alueelliset lautakunnathan toimivat Kelan tiloissa ja saivat myöskin tämmöistä toimistoteknistä apua Kelalta, ja se oli se muodollinen peruste, jolla ne lakkautettiin. Ne kuulemma vaaransivat näitten päätösten tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden sillä, että kun ne nyt toimivat Kela-huoneessa ja kun, niitä oli viisi lautakuntaa, tehdään erilaisia päätöksiä. No, jokainen nyt ymmärtää, että eihän se tietenkään näin ole. Kyllä siinä nyt oikeusturva tietenkin vähän enemmän vaarantuu, jos niitä päätöksiä ei tehdä ollenkaan, kuten nyt on tilanne, kun ne ovat venyneet näin, kuin siinä, että ne tehdään sitten Kelan tiloissa. No, olisi tietysti ne tilat varmaan voitu löytää muualtakin, mutta vastuuhan on ministeriöllä. Ministeriön tehtävä on huolehtia ne voimavarat. Eduskunta sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöissä ja lausunnoissa on edellyttänyt sitä vaikka kuinka monta kertaa. Enää ei puutu kuin päätöksiä.

Kehotan kaikkia läsnä olevia hallituspuolueen kansanedustajia tulemaan mukaan opposition kanssa, jonka uskon olevan kovin yhtenäinen ensi budjetin käsittelynkin yhteydessä: jos ei hallitus esitä, niin me varmasti esitämme lisää voimavaroja. Reippaasti vaan mukaan, ed. Kerola ja kumppanit, niin eiköhän se tästä hoidu. Ihmiset saavat omat rahansakin pois.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! En nyt heti aloita Reumasta mutta palaan lopuksi.

Tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö on annettu eduskunnalle, ja sosiaali- ja terveysvaliokunta on ilmeisesti eduskunnan alainen elin. Jos tässä nyt vähän siteeraa ed. Kuisman arvostelua siitä, että aika kevyt paperi, niin olen täysin samaa mieltä. Kun miettii, että täällä kositaan komiasti kyllä tätä, että asiakaspalvelun kehittämistä kiitetään, puhelinpalvelujen keskittämistä, jos niitäkin kahta asiaa lähtee tarkemmin ruotimaan, niin varmasti asiakkaitten kannalta on vähän molempiin suuntiin sekä hyvää että huonoa. Niille, jotka osaavat käyttää nettiä ja puhelinta ja kaikkea hienoa, se on hieno juttu, mutta ehkä meillä on aika monta sataa tuhatta asiakasta, jotka eivät osaa käyttää näitä. He ovatkin sitten vähän toisarvoisessa asemassa.

Kysyisinkin, kun täällä valiokunnan puheenjohtaja ja muita jäseniä on paikalla, keskusteltiinko siellä ollenkaan siitä Kelan roolista, mikä Kelalla on eduskunnan näkövinkkelistä. Voiko sen toiminta laajentua? Miten on tämä työttömyysturva, toimeentulotuki? Mitä vaikutuksia on tällä kelamaksusta luopumisella? Elikkä kyllä minusta siellä olisi monta semmoista yhteiskunnallista isoa arvoasiaa, jotka jollakin tavalla pitäisi valiokunnan ainakin eduskunnalle kertoa, koska minun mielestäni tässä on nimenomaan siitä kysymys, että tämä annetaan eduskunnalle eikä mihinkään muualle. Mutta tässä kositaan oikeastaan niin mediaa kuin vähän muutakin.

Lopuksi tähän Reuma-asiaan ja vähän laajemminkin. Meillähän on lakkautusuhan alla aika monta paikkaa, joissa samasta syystä — elikkä meillä on Järvenpään sosiaalisairaala ja Kiljavalla on kai joitakin ongelmia — Kela olisi merkittävä tekijä siinä, että nämä sairaalat saisivat elää taikka sitten ne lopetetaan. Nythän Kelassa on tehty linjapäätös, että ne lopetetaan ilmeisesti, ja sitä täällä nyt sitten vahvistetaan. (Ed. Karhuvaaran välihuuto) Minun ennusteeni on se, että meillä pian keskittyy kaikki tämmöinen yliopistotasoinen erikoishoito Helsinkiin. Ymmärrän ed. Asko-Seljavaaran kantaa hyvin tässä asiassa, (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) että kiivaillaan Helsingin puolesta, mutta meillä on monta muutakin yliopistokaupunkia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minun nyt täytyy sanoa, että meillä on tässä maassa viisi yliopistollista sairaalaa, (Ed. Kauppilan välihuuto) jotka ovat kaikki erinomaisen korkeatasoisia, ja niillä ei ole mitään eroa keskenään esimerkiksi reuman hoidon osaamisessa. Lahdessa ei ole yliopistosairaalaa, mutta siellä on erittäin korkeatasoinen keskussairaala, joka voi vastaanottaa nämä Heinolan Reumalla hoidetut potilaat aivan hyvin, ja näinhän on tapahtunut. Te käytätte poliittisesti hyväksenne näitä potilasraukkoja kertomalla heille, että he eivät saa hoitoa. Se ei kyllä pidä paikkaansa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Arvelin, että pariminuuttinen ei riitä näihin vastauksiin, joten kaiken varalta täältä paikan päältä muutamiin puheenvuoroihin kommentteja.

Ensinnäkin monissa puheenvuoroissa on arvioitu sitä, kattaako arvosana "hyvä" nyt tämän Kelan toimintakertomuksen sellaisessa muodossa kuin me kaikki hyvän ymmärrämme. Meidän täytyy muistaa, että pelkästään tämän valiokunnan mietinnön sisältämä viesti ei ole se hyvän kriteeristöön kuuluva, vaan Kela on kehittänyt, rationalisoinut, virtaviivaistanut toimintojaan monella eri toimintalohkolla, niin kuin hallintoon yleensä asioita liittyy, ja kaikkien näiden yhteinen arvosana voidaan kiteyttää sitten täksi arvosanaksi, mikä lopputulema on, elikkä puhutaan tosi isoista uudistuksista, jotka näkyvät siellä hallinnon sisällä asiakkaan parempana palveluna, toivottavasti, mutta myös asioina, jotka liittyvät tähän valiokunnan mietintöön. Elikkä ei puhuta vaan yhdestä ainoasta asiasta. Kelan toimintaskaala ja toiminta-alue on tosi laaja ja iso. Tämä meidän kaikkien kansanedustajien on hyvä muistaa. Lisäksi tähän liittyy tietysti myös se laaja lainsäädäntökenttä, jota Kelassa on osattava sopeuttaa ja soveltaa käytäntöön.

Tästä liitänkin aasinsillan siihen, kun moni kansanedustaja on arvioinut täällä sitä, mitä ongelmakohtia kansalaisten näkökulmasta Kelaan liittyy. Kyllä itse sanoisin, että suurimmat ongelmat liittyvät nimenomaan siihen, millaista lainsäädäntöä me itse kansanedustajina täällä säädämme. Siihen liittyvät tietysti resurssit. Me olemme vastuussa siitä, mikä on sen lainsäädännön sisältö, miten sitä tulkitaan ja sitten edelleen kuinka sitä sovelletaan käytössä. Se testataan tietenkin käytännössä ja asiakkaisiin nähden, ja mitataan sitten korkeammilla tahoilla, kuinka näiden asioiden ratkaisut on toteutettu ja loppupäätelmät tehty. Elikkä me itse saamme katsoa kyllä näissäkin asioissa peiliin.

Resurssikysymys Somlan kohdalla erityisesti on aina ajankohtainen. Muistamme viime joulun alta, että lisää rahaa sinne laitoimme ja tuloksiakin näkyi. Me saimme niistä varsin kattavat tilastot, että ruuhkia on kyetty purkamaan ja asiakkaat ovat saaneet päätöksensä nopeammin. Mutta kun tiedämme senkin, että yhä monivyyhtisemmät ovat asiakkaitten jättämät muutoksenhaut sisällöltään, niin sehän tarkoittaa luonnollisesti sitä, että lisää resursseja tarvitaan Somlaan edelleen, ja tässä on meillä myös avaimet käsissämme, jos niin tahdomme.

Reumasäätiöasiasta olen tasan tarkkaan ed. Erkki Virtasen kanssa samaa mieltä. Me emme voi tietenkään kesken vuotta ottaa kantaa asiaan, joka ei tämän toimintakertomuksen piiriin kuulu, vaan seuraava valiokunta sitten käsittelee tätä asianmukaisessa järjestyksessä.

Muutama edustaja kommentoi myös sitä, että mietintömme, joka ei ole siis lausunto, vaan se on mietintö, on kevyt. No, meidänkin mielestämme se on kevyt, ja halusimme nimenomaan laatia kevyemmän kaavan mukaan tämän mietinnön. Meillä oli pöydällä lukuisa määrä asioita, joita olisimme voineet ja halunneetkin ottaa käsittelyyn tämän mietinnön sisällöksi, mutta totesimme, että kun meitä lähimpänä ovat kuitenkin kansalaiset, Kelan asiakkaat, niin haluamme nimenomaan sen asian, palautteen, joka meille asiakkaitten kautta tulee, käsitellä ensisijaisesti ja vain tässä mietinnössä, että siihen saisimme jotakin parannusta aikaiseksi tulevina vuosina. Me kaikki tiedämme, että yksi asia perusteellisesti on parempi kuin sata asiaa perusteettomasti.

Mitä tulee analyyseihin näistä asiantuntijakuulemisista, niin sitä tietoa saimme niin paljon kuin halusimme. Repertoaari oli myös laaja ja analyyttinen sen käsittelyssä. Kaikki tilastot näyttivät sitä, että parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta muutokset eivät tapahdu yhtäkkiä vaan vaativat useamman vuoden ponnistelun niin meiltä lainsäätäjiltä kuin myös Kelassa työskenteleviltä. Kaiken kaikkiaan voi sanoa sen, että vaikka niin kovin negatiivissävyistä tämä keskustelu on ehkä ollutkin ulospäin, niin siitä huolimatta nykyisen toimivan johdon aikana on menty tosi isoin askelin eteenpäin, mutta kehityskelpoinen johto oivaltaa myös, että seuraavalle portaalle on aina lyhyempi matka, kun ponnistelee enemmän.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Aikoinaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmä vastusti tätä mammuttimaisen muutoksenhakulautakunnan luomista Suomenmaahan peläten juuri niitä lopputuloksia, mitkä nyt ihmisten arjessa toteutuvat. Mielestäni hyvinvointivaltiosta ei voida puhua, jos perusturvan saaminen saattaa viipyä jopa 3—4 vuotta, koska myös tätä muutoksenhakulautakuntaa edellyttävät vaiheet Kelassa ja muissa vakuutuslaitoksissa saattavat kestää useita vuosia ja vielä muutoksenhalulautakunnan jälkeenkään tilanne ei välttämättä pysähdy siihen vaan edelleen saattaa olla tilanne auki jonkin aikaa. Eli mielestäni kun kyse on ihmisten perusturvasta, niin tämän tyyppiset asiat pitäisi hoitaa napsauksella. Vaikka se kertarysäyksenä ehkä tuntuisikin valtion budjetissa aika kovana pakettina, niin väittäisin, että niitten ihmisten keskuudessa, jotka ovat tällä hetkellä erittäin epävarmoja siitä, saavatko he mistään koskaan rahaa ja miten heidän perusturvansa taataan, ja tätä epävarmuutta jatkuu vuosia, jo pelkästään tietoisuus siitä, että heidän perusturvansa on kunnossa ja että he voivat luottaa siihen, että perusturva-asiat hoidetaan Suomessa säällisessä ajassa, lisää todennäköisesti hyvinvointia ja vähentää tarvetta muun tyyppiseen tukeen tai jopa lääkehoitoon.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä useimmat kansanedustajat, jotka kuulemme vain tätä elämän kurjaa puolta tuolla maailman turuilla ja toreilla, unohtavat kertoa, että Kelan työntekijät ovat viime aikoina saaneet erittäin hyvää palautetta siitä muutoksesta, mikä kävijöitten palvelussa on tapahtunut, ja toivon, että jatkossa mekin täällä muistamme, että emme syyllistä niitä henkilöitä, jotka Kelassa päivittäin sitä arvokasta työtä tekevät.

Ehkä Kelan iso ongelma edelleenkin vuosina 2009 ja 2010 on se, että Kelan hallintokulttuuri, jota toivottavasti uusi johtaja vähän murtaa, on tsaarin ajalta peritty kulttuuri, eli tietoa annetaan vain, jos sitä osataan kysyä. Monimutkaistuvassa maailmassa, jossa myös ihmisten ongelmat ovat monimutkaistuneet, niin että ihminen voi samanaikaisesti olla kuntoutuja, omainen ja vaikkapa sitten vielä työtönkin siinä sivussa tavalla tai toisella, tuntuu aika hurjalta, että jokaista asiaa, jokaista yksityiskohtaa pitää osata erikseen kysyä sen sijaan, että siinä tilanteessa olevan ihmisen tilanne jo alun perin kartoitettaisiin ja tarjottaisiin mahdollisuudet kaikkiin niihin tukiin tai vaikkapa kuntoutuksiin, mihin hän olisi oikeutettu. Mielestäni Kela edelleenkin osittain sektoroi ihmistä turhaan ajattelematta kokonaisvaltaisesti tätä ihmisen hoitoa.

Sitten, arvoisa edustajakollega Asko-Seljavaara, mielestäni sairaan ihmisen ja hänen omaistensa epävarmuuden lisääminen ei koskaan edistä kenenkään terveyttä eikä hyviä palveluita. (Ed. Asko-Seljavaara: Juuri näin!) Kun reumasairaalan lakkauttamisen yhteydessä se palaute ei suinkaan tullut meiltä poliitikoilta vaan se palaute tuli näiltä ihmisiltä, itse reumasairaalaa käyttäviltä asiakkailta ja heidän omaisiltaan, niin mielestäni sitä palautetta ei pidä väheksyä ja väittää, että he ovat olleet väärässä. Heidän kohdallaan kyse oli erittäin vaikeasta ja erittäin ongelmallisesta elämäntilanteesta, joka todennäköisesti vaikeutti useampien kuukausien ajan heidän mahdollisuuttaan saada heidän tarvitsemaansa kokonaisvaltaista hoitoa.

Jos Kela seuraavassa raportissaan puuttuu, ja toivottavasti puuttuu, tähän reumasairaalan tilanteeseen, niin toivoisin, että Kelan valtuutetut erityisesti kiinnittäisivät huomiota siihen, onko Kela liikaa medikalisoitunut. Onko Kela itse asiassa katsomassa palveluita, joita Kelan tuella tuetaan, vain siitä näkökulmasta, että kyse on lääketieteellisestä hoidosta? Koska siis Reuman sairaalaan oli keskittynyt muutakin osaamista, muutakin palvelua kuin sitä, mitä tällä hetkellä meidän huippuyliopistollisissa sairaaloissa voidaan antaa. Siellä oli sosiaalityöntekoa, siellä oli nuorisoon, jopa koulutukseen liittyviä palveluita kokonaisvaltaisesti räätälöityinä reumapotilaan tarpeiden mukaan. Tämä on se näkökulma, mikä mielestäni kokonaan nyt tässä prosessissa jostain syystä unohtui, että kyse ei ole vain siitä, onko sairaalapaikkoja, onko lääkäreitä, onko sairaanhoitajia, pääseekö vastaanotolle, vaan siitä, että se ihminen aidosti pystyy kuntoutumaan ja toimimaan arjessa myös niitten sairaalajaksojen ulkopuolella, ja sitä tuetaan muillakin kuin lääkkeillä ja lääkäreillä.

Mielestäni se, että reumasairaala lakkautettiin muutaman euron tähden, on hälyttävä signaali tällä hetkellä. Se on hälyttävä signaali sen takia, että tällä hetkellä samalla tavalla päihdeongelmien kanssa painivien perheitten kohdalla heidän hoitoonsa erikoistunut sairaala on melkein päivittäin lopettamisuhan alla tai vähintäänkin löysässä hirressä. Se on ongelma sen takia, että niin kuin varmasti varsinkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet tietävät, meidän valtiomme ja meidän hallintomme on jostain syystä päättänyt puolittaa seuraavan viiden vuoden aikana kaikki laitospaikat, puolittaa kaikki laitospaikat. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujilla on erinomaisen huonoja kokemuksia siitä, mitä tapahtui 1900-luvulla, kun samanaikaisesti päätettiin lakkauttaa laitospaikkoja ja iski taloudellinen lama. Ja nyt, paha kyllä, näyttää siltä, että jälleen kerran saavat nämä samat ihmisryhmät kärsiä, jotka eivät koskaan saaneet mitään vastaavaa kuntoutusta tai hoitopaikkaa niiden lakkautettujen laitospaikkojen tilalle.

Mielestäni juuri siksi reumasairaalasta pitää oppia, että esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille sairaala on muukin kuin paikka sairastaa tai tervehtyä. Se on paikka, jossa pitää pystyä opiskelemaan arjesta selviytymistä. Se on paikka, jossa muun muassa mielenterveyskuntoutujien pitää oppia miettimään omaa henkilökohtaista hygieniaansa. Heidän pitää pystyä asioimaan niin, että heidän toimeentulonsa on turvattu myös sen sairaalahoidon jälkeen. Itse henkilökohtaisesta kokemuksesta ja sivusta seuranneena voin sanoa, että sairaala on jopa sellainen paikka parhaimmillaan, joka opettaa käymään kaupassa, jotta se ihminen seuraavana päivänä, kun hän niin sanotusti astuu siviiliin, ei kuole nälkään sen takia, että taito, kyky toimia tässä yhteiskunnassa on sairauden takia syystä tai toisesta hivenen lamautunut.

Ja tästä mielestäni on kyse silloin, kun me puhumme reumasairaalasta. Tätä yksinkertaisesti viisi hienoa yliopistosairaalaamme ei näillä resursseilla, ellei joku sitten päätä resursoida niitä sairaaloita aivan uudella tavalla, koskaan tule antamaan. (Ed. Asko-Seljavaara: Tehän sen tunnette!) Sen takia toivon todella, että kun Kelan valtuutetut ensi vuonna raportoivat tästä reumasairaalasta, he eivät pelkästään katso sitä prosessia Kelan näkökulmasta, eivät pelkästään tästä medikalisoituneesta näkökulmasta, vaan he aidosti miettivät sitä, että tämmöinen raju vaativan hoidon keskittymän purku voi aidosti olla katastrofi ihmisten arjen tasolla, ja jos päädytään Reuman sairaalan tyyppisiin ratkaisuihin muillakin ter-veydenhuollon aloilla, mitkä ne Kelan keinot ovat huolehtia siitä, että se ihminen ei sitten jää tyhjän päälle.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sain itse noin 150 kirjettä näiltä Heinolan reumasairaalan potilailta. Vastasin niihin kaikkiin kirjeisiin, ja jos potilas antoi luvan, järjestin hänelle hoitopaikan kollegoiden avulla eri puolella Suomea olevista keskus- ja yliopistosairaaloista. Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä tähän. Minä tein töitä kymmeniä tunteja näiden potilaiden hyväksi.

Koko tämä Heinolan reumarevohkahan johtui siitä, että Heinolan Reuman johto ei uskonut, että he eivät selviä tästä asiasta, että heillä ei ole enää potilaita. Ei se ollut ollenkaan Kelan vika, koska se on valtavan suuri viisikerroksinen rakennus, siinä on useitakin rakennuksia, ja ne eivät olisi millään voineet elää niillä potilailla, mitä nyt tarjottiin.

Sitten minä ihmettelen, miksi vasemmisto halveksii omia yliopisto- ja keskussairaaloita. Teillä on Tampereellakin niin korkeatasoinen hoito, että se on parasta Pohjoismaissa. (Puhemies: Minuutti!) Miksi te sanotte, että se on huonoa?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritän olla loukkaantumatta, koska minä todellakaan en äsken arvostellut ylipistollista sairaalaa. (Ed. Asko-Seljavaara: Arvostelittehan!) Ilmaisin vaan, että sen tehtävänä ei ole toimia myös sosiaalipuolen asiantuntijana, mikä näissä erikoissairaaloissa on ollut se toinen puoli. Minun erittäin paljon arvostamani ja minun henkeni pelastanut Tays esimerkiksi ei pysty hoitamaan sitä puolta. Se ei kuulu erikoissairaanhoidolle siinä mielessä, mutta se on aiemmin kuulunut tämmöiselle keskitetylle, erikoissairaanhoitoa tarjoavalle yksikölle, johon on kokonaisvaltaisesti keskitetty muitakin palveluita.

Ja, arvoisa ed. Asko-Seljavaara, arvostan, että olette pitänyt huolta niistä ihmisistä. Minusta se on hienoa, ja niin pitääkin, sitä vartenhan me täällä olemme. Mutta kaikilla ihmisillä ei ole rohkeutta lähestyä kansanedustajaa. Minun oikeusvaltiokäsitykseeni ei kuulu se ajatus, että ihminen saa oikeudenmukaista hoitoa ja hoivaa, mihin hän on oikeutettu, vain lähestymällä poliitikkoa, käyttämällä jotakin arvovaltaista henkilöä siinä hommassa hyväksi. Sen pitäisi olla automaatio.

Valto Koski /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kaksoisroolissa, jossa henkilökohtaisesti tunnen olevani, toisen kautta kansanedustajana ja toisen kautta Kelan valtuutettuna, ja jos vielä kolmannen osapuolen tuon siihen kansalaisena, joka asioi Kelan eri toimistoissa, niin aika mutkikas tämä kuvio on.

Nyt kuitenkin käsitellään tätä Kelan toimintakertomusta ja siihen liittyvää sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoa, ja pakko on kysyä, onko ne nyt niin kattavasti laadittu, että ne antavat kunnon eväät tälle keskustelulle, ja onko eduskunnalla sen jälkeen joitain toiveita, joita Kelassa, sen toiminnassa, pitäisi eduskunnan valvonnan alaisena laitoksena ottaa huomioon. Näitä on hyvin harvasti käyty läpi. Jos otetaan huomioon, että Kelan etuusmenot ovat noin 11,8 miljardia euroa ja Kelan asiakaskäyntien määrä on 12 miljoonaa, niin jokainen tässä salissa ymmärtää, että on kysymys varsin suuresta kokonaisuudesta, eikä voida lähteä siitä, etteikö näissä ole joitakin semmoisia asioita, jotka eivät aina kaikille hyvin kelpaa.

Mietiskelen näitä Kelan tehtäviä, niiden hoitoa ja näiden yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksia, jotka ovat tuoneet Kelan toimintaan valtavan suuria haasteita. Sinä aikana, kun olen itse saanut toimia Kelan valtuutettuna, Kelan toimintaa on pääosin johtanut nykyinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen. Hänen aikanaan Kela on seurannut aikaansa, se on kehittynyt moderniksi laitokseksi, jonka palvelujen kehitys on koko ajan parantunut. Totta kai on selvää, että kun on tällainen uudistusprosessi, muun muassa Kelan ulkoistettu hallitus ja monet muut toiminnot tämän yhteiskunnan muutoksen seurauksena pitää arvioida uudelleen, niin siinä on sitten monenlaista ongelmaa ja tehtävää. Mutta haluaisin nyt tässä yhteydessä eduskunnan puhujapöntöstä todeta, että olen pääjohtaja Huuhtasen kauteen ja hänen toimintaansa aika tavalla tyytyväinen. Kela ei olisi varmaan sitä, mitä se tänään on, jos ei olisi ollut asiansa osaavaa ja Kelan etua ajattelevaa johtajaa tässä ajassa. Uskon, että se asiantuntemus, joka hänen seuraajallaan on, voi hyvässä tapauksessa palvella tätä jatkokehitystä.

Mitä sitten tulee tähän keskusteluun, mitä täällä on käyty esimerkiksi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan kansalaisille aiheuttamista ongelmista, niin varmaan pitää miettiä sitä tämän talon näkökulmasta ja lainsäädännön näkökulmasta. Minä olen moneen kertaan todennut, silloinkin kun olin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana, että meidän sosiaaliturvamme käytäntö ja lainsäädännön toteuttaminen ja kaikki valitukset ovat liian paljon ongelmakeskeisiä. Meidän pitäisi pystyä toimimaan ennaltaehkäisevästi niin, että näitä ongelmia ei tulisi niin paljon. Tämä on nyt sellainen asia, johon pitäisi koko toiminnassa ja meidänkin lainsäädännössä kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota, että ei tulisi sellaista määrä näitä asioita.

Tämä muutoksenhakulautakunnan rooli sinänsä on mielenkiintoinen, ja kun ei nyt sattumalta ollut tuolla pöytälaatikossa Kelan toimintakertomusta eikä siellä ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoakaan, niin pakko on ulkomuistista vaan pohdiskella näitä asioita ja miettiä sitten, mitä tässä talossa on tehty näiden ongelmien hoitamiseksi. Kun nyt sattumalta saan olla valtiovarainvaliokunnan jäsenenä kunta- ja terveysjaostossa, niin sitä kautta olemme sitten moneen moneen kertaan niihin syntyneisiin ongelmiin, jotka, niin kuin sanoin, johtuvat siitä, että lainsäädäntö on monimutkaista ja ihmiset ovat niiden ongelmien keskellä vaikeuksissa, esittäneet toimenpiteitä, mutta ne eivät ratkea, jos ei tajuta, että tämä ennalta ehkäisevä toiminta pitäisi panna ihan toisenlaisiin puitteisiin.

Monet kansalaiset, jotka ovat näiden 12 miljoonan käyntikerran sisällä, voivat kokea nämä hakemukset kielellisesti ongelmallisiksi, sisällöllisesti ongelmallisiksi ja käytännöllisesti ongelmallisiksi. Jos ottaa kuitenkin huomioon Kelan henkilökunnan aseman ja sen käytännön työn, mitä Kela tekee kansalaisten hyväksi eri puolilla maata, niin siinäkin pitää vähän tarkastella näitä tämän talon käytäntöjä. Mielestäni ihan liian myöhään, monta kertaa jouluruuhkan alla, tämä talo tekee suuren määrän lainsäädäntöuudistusta, joka on otettava heti välittömästi vuodenvaihteessa käyttöön. Ajatelkaa niitten 6 000 ihmisen asemaa sen jälkeen, kun täältä ykskaks pulautetaan uusi, monimutkainen lainsäädäntö. Heidän tehtävänsä on erittäin vaikea ensin sisäistää itselleen, mitä se lainsäädäntö pitää sisällään, ja sitten kertoa asiakkaille, miten pitää toimia.

Toivoisi, että tältä osin voitaisiin siirtyä tällaiseen komiteatyöskentelyyn, niin kuin nyt Sata-komitea on yrittänyt tehdä, jossa saataisiin vähän vankempi pohja tälle valmistelulle. Sitten toisekseen pitäisi miettiä sitä, mitenkä muulla tavalla voitaisiin esimerkiksi tähän tietohallinnon käyttöönottoon, sen aikaistamiseen puuttua. Sehän on täydellinen katastrofi, jos ajatellaan näin, että eduskunta säätää joulukuussa ennen joulutaukoa jonkin lain eikä sitä ole keritty Kansaneläkelaitoksen tietohallintojärjestelmään kunnolla ajaa sisään, puhumattakaan siitä, että kerittäisiin kontrolloida, miten se käytännössä toimii.

Minä toivoisin, että niin eduskunnan puitteissa kuin Kansaneläkelaitoksenkin valtuutettujen ja koko Kelan ja koko yhteiskunnan kannalta voitaisiin tarkastella näitä asioita sisällöllisesti ihan uudella tavalla, ja kun sitten seuraava toimintakertomus tulee, voitaisiin lukea sieltä jollakin tavalla nämä toivomukset käytäntöön otetuiksi.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitin Kelan valtuutettujen toimintakertomuksessa huomiota siihen, että maassamme työttömyysturvaetuuksien kasvu on ollut peräti 18,5 prosenttia, mikä kertoo karua kieltään Suomen kalleimmasta kansantaudista eli työttömyydestä. Se on ehkä pieni osanen, mikä nyt näkyy Kelan tilastoissa ja selvityksissä, mitä tämä suomalaiselle yhteiskunnalle maksaa, mutta tällä hetkellä, jos ajatellaan meidän yhteiskuntamme tilannetta, niin meidän sosiaaliturvamme on byrokraattinen viidakko, jonka etenemisessä ei pysy oikein mukana kukaan. Meillä on sellainen tietynlainen järjestelmä, käyttäisin kolmen sanan termistöä "luukku, kyykky ja luovutus", jolloin ihminen luukulta toiselle kierrettyään painuu kyykkyyn, luovuttaa ja joutuu tietyllä tavalla yhteiskunnan ulkopuolelle, syrjäytyy. Kuinka me rakennamme yhden yhteisen putken, mikä on meidän sosiaaliturvamme kokonaisuudistuksen tavoite ja tie, jota tavoitellaan? Onko se se, että pienen työtulon ja sosiaaliturvan inhimillinen yhteensovittaminen on löydettävissä, kaiken työn, lyhyenkin työn, vastaanottaminen tehdään kannattavaksi, vai millä tavalla me oikein yhdessä löydämme pelisäännöt siihen, että tästä yhdestä merkittävimmästä, lainausmerkeissä, kansansairaudesta päästäisiin eroon? Ei varmasti koskaan kokonaan, mutta ainakin alhaisempiin työttömyyslukuihin.

Kysymys, joka herää oikeastaan vuosittain Kelan valtuutettujen papereita tutkiessa, liittyy tähän surullisen kuuluisaan Somlaan ja siihen, kuinka kansalaisten oikeusturva toteutuu. Ennen kaikkea haluaisin herättää sen kysymyksen, onko meillä todellakin tässä yhteiskunnassa varaa näihin vuosikausia kestäviin prosesseihin erilaisten valitusteiden kautta. Ne yleensä romuttavat ihmisten psyyken ja myös fyysisen terveyden, ja se hinta, joka monista jutuista yhteiskunnalle ja yksilölle syntyy, on käsittämättömän suuri.

Kolmantena asiana haluaisin nostaa esille tässä vaiheessa — se ei tietenkään välttämättä suoranaisesti kuulu tähän toimintakertomukseen — asian, joka varmasti tulee esille ja on ollutkin esillä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Se on Suomen Merimies-Unionin viesti merimiesten sosiaaliturvasta ja sen kehittämisestä ja siitä, millä tavalla tulisi huomioida se, että kun me poistamme tietyllä tavalla sosiaaliturvan Suomessa edelleen asuvilta ja suurimman osan ajasta loppupelissä oleskelevilta ja kirjaimellisesti suomalaisilta merimiehiltä, niin siinä vaiheessa, kun heiltä lähtee Kela-kortti, heiltä lähtee myös oikeus muihin tapaturma- ja matkavakuutuksiin. Tuntuu käsittämättömältä, että oikeusvaltiossa, joka kuuluu EU:hun ja joka on kehunut sitä, että meillä on mahdollisuudet yhdenmukaistaa järjestelmiä ja huomioida kaikki hyvät puolet ja mahdollistaa ihmisille inhimillinen kohtelu, yksi ammattiryhmä on nyt tipahtamassa, tai itse asiassa tipahtanut, sosiaaliturvan ja vakuutusturvan ulkopuolelle. Tämä on yksi häpeäpilkku meidän järjestelmässämme, ja siihen täytyy saada korjaus.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kelan psykoterapiaa saavista 70 prosenttia saavuttaa oman tavoitteensa, pääsevät joko opiskelemaan tai takaisin työelämään. Ongelmia on ollut psykiatrisen kuntoutuksen määrärahoissa. Toivottavasti asiaan saadaan helpotusta, kun Kelan psykoterapia siirtyy harkinnanvaraisesta kuntoutuksesta järjestämisvelvollisuuden piiriin.

Samalla on huolehdittava siitä, että Kelan psykoterapiaan pääsy helpottuu ja että perusterveydenhuollon resurssit riittävät alkuvaiheen terapiaan, josta sitten jatketaan Kelan tukemalla psykoterapialla. On harmillista, että mielenterveyskuntoutujien hoitopolut ovat yleensä hyvin monimutkaisia. Heillä ei ole itsellään riittävästi voimavaroja etsiä näitä sopivia hoitopolkuja itselleen, ja monesti myös omaiset ja vanhemmat väsyvät. Olisi todella tärkeätä kehittää mielenterveyskuntoutujille selkeät, hyvät hoitopolut, jotta hoito kohdentuu oikea-aikaisesti, ja myös oikeaa hoitoa.

Toivotaan nyt sitten, että Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraiseen kuntoutukseen annettavan kuntoutuspsykoterapian lakisääteistäminen saadaan paremmalle tolkulle ja myös palvelut rupeavat toimimaan paremmin ja määrärahat riittäisivät tähän toimintaan.