Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on 17. päivänä tammikuuta tehnyt uutta ydinvoimalaitosyksikköä koskevan myönteisen periaatepäätöksen ja valtioneuvosto on ydinenergialain mukaisessa järjestyksessä katsonut hankkeen olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Nyt eduskunnan tehtävä on ratkaista, jääkö tuo periaatepäätös voimaan.

Eduskunnan käsittelyssä on siis nimenomaan Teollisuuden Voima Oy:n, ei hallituksen, hanke uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta Suomeen. Muodollisesti kyse ei siis ole Suomen ydinvoimalinjauksesta, vaan yksittäisestä voimayhtiön hankkeesta.

Yhteiskunnan kokonaisedun lisäksi ydinenergialaki määrittelee kaksi edellytystä periaatepäätöksen tekemiselle. Ne ovat lainvoimainen sijoituskunnan päätös ja mahdollisuus rakentaa laitos turvalliseksi.

Poliittiselta kannalta tärkeä edellytys on aiotun sijaintikunnan myönteinen kannanotto hankkeeseen. Hakija on esittänyt vaihtoehtoina kahta paikkakuntaa: Loviisaa ja Eurajokea. Kummallakin paikkakunnalla on jo toiminnassa kaksi ydinvoimalaitosyksikköä ja uusi tulisi rakennettavaksi näiden yhteyteen. Kummankin kunnan valtuusto on antanut hankkeesta myönteisen lausuntonsa ja päätökset ovat lainvoimaisia.

Toinen keskeinen edellytys hankkeen hyväksymiselle on, että "esiin ei ole tullut seikkoja, jotka osoittavat, ettei ole riittäviä edellytyksiä rakentaa laitosta turvalliseksi". Valtioneuvosto on päätöstä tehdessään nojannut ensisijaisesti Suomen ydinturvallisuudesta vastaavan viranomaisen eli Säteilyturvakeskuksen alustavaan turvallisuusarvioon, joka on myös periaatepäätöksen liitteenä.

Säteilyturvakeskus on vielä erikseen tarkastellut sitä, vaikuttavatko viime syyskuun 11. päivän tapahtumat sen arvioon. Saamansa informaation perusteella valtioneuvosto on katsonut, että ydinenergialain turvallisuutta koskeva edellytys täyttyy. Turvallisuuden toteutumisen osoittaminen on sitten rakentamislupahakemuksen tehtävä. Periaatepäätöstä tehdessään valtioneuvosto kirjasi pöytäkirjaansa lähtevänsä siitä, että hanke toteutetaan tiukkojen turvallisuusnormien mukaisesti.

Teollisuuden Voima Oy:n hanketta on epäilty kannattamattomaksi. Taloudellisen riskin kantaa kuitenkin vain ja ainoastaan voimayhtiö itse. Ydinenergia-asetuksen säännöksen mukaisesti lupahakemuksen liitteenä on erityinen selvitys hankkeen merkityksestä Suomen energiahuollolle. Tässä selvityksessä on yleisellä tasolla tarkasteltu myös ydinvoiman tuotantokustannuksia Suomen oloissa ja suomalaisiin käyttökokemuksiin nojautuen. Ydinvoimaan liittyviä lisäkustannuksia ovat esimerkiksi ydinjätehuoltoon ja vahingonkorvausvastuun järjestämiseen liittyvät kustannukset. Nämä kustannukset, joiden suuruudesta on julkisuudessa esiintynyt paljon väärinkäsityksiä, on otettu selvityksessä huomioon.

Myönteinen periaatepäätös mahdollistaa sen, että teollisuus voi ennakoida suhteellisen suurella varmuudella tulevaa sähkön hintaa. Samalla se voi suunnitella omia tuotannollisia investointejaan ainakin energian osalta nykyistä varmemmassa ilmapiirissä. Hanke vähentää toteutuessaan orastavaa sähkön hinnannousua ja vähentää hintariskiä.

Hanke lisäisi myös energiahuollon varmuutta ja sähkön saatavuutta pidemmällä aikavälillä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maahamme ei synny muuta kuin yhteiskunnan taloudellisesti tukemaa sähköntuotantokapasiteettia. Naapurimaissakin rakentaminen on hyvin hiljaista. Ruotsi ja Norja ovat jo nyt aika ajoin sähkön tuojia, jos sääolosuhteet ovat normaaleja. Sieltä ei ole odotettavissa oleellista apua sähköntarpeemme kattamiseen.

Kuluttajille hanke turvaa työllisyyttä, hyvinvointia ja elintasoa. Kansallisen ilmastostrategian taustalaskelmat ovat tämän varsin selkeästi osoittaneet. Sen sijaan, jos rankaisemme itseämme estämällä kannattavan hankkeen toteuttamisen, joudumme hiilivoiman alasajamiseen pakkokeinoin. Tämä johtaisi kiperiin korvausvastuisiin tuottajille ja veronmaksajan kukkarolla käyntiin. Nämä sadat miljoonat markat vapautuisivat ydinvoimavaihtoehdossa hyvinvointiyhteiskuntamme vahvistamiseen tai vaikkapa uusiutuvien energialähteiden edistämiseen.

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus hoidettaisiin tässä yhteydessä samalla tavalla kuin nykyisten ydinvoimalaitosten osalta, eli jäte sijoitettaisiin samaan Posiva Oy:n loppusijoitusluolaan, jota koskevaa periaatepäätöstä eduskunta käsitteli viime keväänä. Valtioneuvoston kanta tähän menettelyyn oli myönteinen, ja myös tämä päätös on nyt saatettu eduskunnan käsittelyyn.

Periaatepäätös ei ole varsinainen laitoksen rakentamislupapäätös. Sen aika tulee myöhemmin. Tässä vaiheessa tarkoitus on varmistaa, että vakavaan jatkovalmisteluun etenevät vain poliittisesti ja teknisesti kelvollisiksi arvioidut ydinlaitoshankkeet.

Arvoisa puhemies! Viime keväänä hyväksytyn Kansallisen ilmastostrategian lähtökohtana on kasvihuonekaasupäästöjen alentaminen siten, että Suomi omalta osaltaan voisi täyttää ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan Kioton pöytäkirjan velvoitteet.

Kansallisessa ilmastostrategiassa toinen vaihtoehto päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi perustuu muun muassa yhteen uuteen ydinvoimalaitosyksikköön. Toinen perustuu maakaasun käytön voimakkaaseen lisäämiseen myös perusvoiman tuotannossa. Kysymys on kahdesta teoreettisesta laskelmasta, joista ydinvoimapainotteisen vaihtoehdon sisältö on hallituksen päätöksellä jo konkretisoitumassa. Sen sijaan maakaasupainotteisen vaihtoehdon perusteet ovat sähkön tuotannon osalta vielä täysin auki.

Kummankin laskelman sisältö on muutoin sama eli niiden perustana on vahva panostus energiansäästöön eli energiansäästöohjelman toteuttaminen. Ohjelman mukaan energiansäästöä edistetään kaikin käytettävissä olevin ja kansantaloudellisesti järkevin keinoin. Ohjelman toteuttamisesta huolimatta sähkön kulutuksemme kuitenkin kasvaa, vaikka kasvua pystytäänkin merkittävästi hidastamaan.

Säästön lisäksi edistetään ponnekkaasti uusiutuvien energialähteiden käyttöä jatkamalla niiden edistämisohjelmaa. Tämä edellyttää teknologian kehityshankkeiden ja investointien sekä verotukien edelleen käyttöä. Ohjelman tavoitteena on lisätä uusiutuvien energialähteiden kokonaiskäyttöä 50 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2010 mennessä. Tämä on Euroopan tasolla erittäin kunnianhimoinen ohjelma.

Uusiutuvia energialähteitä on jo tähänkin mennessä maassamme edistetty voimakkaasti, ja Suomi onkin niiden käytössä aivan Euroopan kärkimaita — puun ja muiden biopolttoaineiden osalta Euroopan paras. Lisäydinvoiman rakentaminen ei uusiutuvien edistämistä vaaranna, vaan niiden tuotantoa ja käyttöä lisätään siitä riippumatta, mikä on Teollisuuden Voiman hankkeen kohtalo eduskunnassa.

Ydinvoiman lisärakentaminen ja puupolttoaineiden käyttö on joissain kannanotoissa yritetty asettaa toistensa vaihtoehdoiksi. Asia on täysin päinvastoin. Ydinvoiman lisärakentaminen mahdollistaa metsäteollisuuden tuotannon lisääntymisen, mikä johtaa samalla puupolttoaineen käytön lisääntymiseen ja puun myyntitulojen kasvaessa maaseudun ja syrjäisempien seutujen kannalta myönteisempään kehitykseen.

Uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistetään erityisesti yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Niinpä valtio edistää tällaisten laitosten kilpailukykyä ja rakentamista sekä veroratkaisuin että investointituin. Myös maakaasun käyttöä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa edistetään ja lisätään täysimääräisesti. Suomessa yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon osuus kaikesta sähköntuotannosta on kuitenkin jo nyt maailman huippua ja mahdollisuudet pitkälle hyödynnetty.

Ilmastostrategian kahden taustalaskelman välillä ei ole kyse asetelmasta "ydinvoima vastaan energiansäästö" tai "ydinvoima vastaan uusiutuvat", kuten välillä on annettu ymmärtää, vaan vastakkain ovat "lisää ydinvoimaa ja maakaasua" ja toisaalta "ei lisää ydinvoimaa vaan runsaasti lisää maakaasua". Asetelma koskee perusvoiman tuotantoa. Säästöohjelma ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma toteutetaan joka tapauksessa.

Ydinvoima ei rasita luontoa kasvihuonekaasupäästöillä. Sen sijaan kaasuvoimasta näitä päästöjä aiheutuu, joskin vähäisemmin kuin hiilivoimasta. Päästötavoitteiden tiukentuessa joudumme tarkastelemaan kriittisesti keskipitkällä aikavälillä myös maakaasun käyttöä. Jos ydinvoimaa rakennetaan, kaikkein järeimpiä ja ikävimpiä keinoja ei tarvitse ottaa käyttöön vielä lähivuosina hiilivoiman alas ajamiseksi. Jos ydinvoimaa syntyy lisää, näitä järeitä toimia jää taskuun otettavaksi käyttöön tarvittaessa, sillä on varmaa, että päästötavoitteet kiristyvät aikanaan entisestään.

Teollisuuden Voima Oy:n hankkeesta päätettäessä valtioneuvoston pöytäkirjaan kirjattiin muun muassa, että hallitus sitoutuu käyttämään niitä lainsäädännöllisiä ja taloudellisia ohjauskeinoja, jotka ovat tarpeen sähkönkulutuksen kasvun pitämiseksi samalla tasolla kuin ydinvoimattomassa Kioto 1 -vaihtoehdossa. On väitetty, että tämän kirjauksen takia ilmastostrategian taustalaskelmat pitäisi tehdä uusiksi. Näin ei ole.

Taustalaskelmien mukaan sähkönkulutus olisi lisäydinvoimaa sisältävässä skenaariossa vuonna 2010 vain noin kaksi terawattituntia korkeampi kuin ydinvoimattomassa. Suurempaan sähkön kulutusarvioon johti laskelmissa kaksi syytä, toisaalta ydinvoiman ansiosta alhaisempi sähkön kuluttajahinta ja toisaalta se, että energiaveroja ei ollut tarpeen korottaa yhtä paljon laskelmassa Kioton tavoitteeseen pääsemiseksi.

Valtiovalta voi vaikuttaa sähköverolla suoraan sähkön kuluttajahintaan. Näin vaikutetaan sähkönkulutukseen ja tuotannon päästöihin. Korkeampi kuluttajahinta myös ohjaa investointeja sähkönsäästöön. Verotuksen lisäksi hallitus voi säädellä sähkönkulutusta myös investointituilla ja kulutusnormeilla. Näistä toimista löytyvät avaimet hallituksen sitoumuksen täyttämiseen. Niitä voidaan käyttää voimakkaammin tai vielä voimakkaammin siitä riippuen, mitä tavoitteiden saavuttaminen edellyttää. On kuitenkin otettava huomioon, että kun energiaveroja korotetaan, maksavat laskun lopulta energiankäyttäjät — kotitaloudet ja teollisuus.

Ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen hylkääminen ei automaattisesti johda maakaasuvaihtoehdon toteutumiseen. Sen toteutuminenhan edellyttää paitsi hiilivoimalaitosten alasajoa pakkokeinoin myös sitä, että joku todella rakentaisi pelkkään sähköntuotantoon tarkoitettuja maakaasuvoimalaitoksia.

Kaasun hintaan liittyvä epävarmuus ja riippuvuus yhdestä kaasuntoimittajasta ovat saaneet voimayhtiöt epäileviksi kaasuvoimalaitosten rakentamisessa. Sen sijaan ydinvoimalisärakentamiseen pyytää nyt lupaa yhtiö, jolla on näyttöä sen luotettavasta ja turvallisesta käytöstä. Valinta tehdään siis kuvitteellisten laskelmien ja olemassa olevan hakemuksen välillä.

Arvoisa puhemies! Vaikka panostamme voimakkaasti energiansäästöön, kasvaa sähkönkulutuksemme kuitenkin jonkin verran. Myös vanhoja voimaloita poistuu käytöstä. Vaikka edistämme ponnekkaasti uusiutuvia energialähteitä, eivät ne vielä riitä tarvittavaa lisäsähköä tuottamaan. Eduskunnan on vastattava kysymykseen, mistä lisäsähkö Suomessa saadaan. Lopultakin kysymys on siitä, rakennetaanko lisäydinvoimaa vai perustammeko tulevaisuutemme yhä suuremmassa määrin Venäjältä tuotavan lisäenergian, maakaasun ja siellä tuotetun sähkön varaan.

Teollisuuden Voima Oy hakee nyt lupaa saada tuottaa tarvittava lisäsähkö Kioton sopimuksen vaatimukset täyttävällä tavalla. Tämä tapa on hallituksen yksimielisesti hyväksymässä selonteossa todettu parhaaksi myös työllisyyden, kuluttajan energialaskun ja koko kansantalouden kannalta. Kun ydinvoimalisärakentaminen ja käytetyn polttoaineen loppusijoitus toteutetaan suomalaisella osaamisella ja maamme tiukkoja turvallisuusvaatimuksia noudattaen, pitäisi meillä olla riittävät perusteet vastata hakemukseen myönteisesti.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Edessä olevat ydinvoima- ja energiaratkaisut ovat poikkeuksellisen kauaskantoisia suhteessa kansalaistemme hyvinvointiin. Suomalaisten aineellisen hyvinvoinnin perusyhtälön ratkaisu riippuu ratkaisevasti tavasta, jolla yhdistämme yhteisen ympäristömme, taloutemme, terveytemme ja turvallisuutemme tavoitteet energian tuotanto- ja käyttötapoihimme.

Päädytäänpä energiaratkaisussa mihin vaihtoehtoon tahansa, peruslähtökohtana täytyy olla, että hyvinvointiyhteiskuntamme keskeiset palvelut ja toiminnot kyetään turvaamaan. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä parhaiten tässä onnistutaan, kun riittävä ja kohtuuhintainen energian saanti varmistetaan. Ilman tätä emme nähdäksemme kykene ylläpitämään talouden ja tuotannon kasvua emmekä saavuttamaan pidemmälläkään aikavälillä riittävää työllissyysastetta ja mahdollisimman alhaista työttömyyttä. Hyvinvointimme keskeinen tekijä, hyvä työllisyystilanne, on turvattavissa vain koko kansantalouden hyvällä kilpailukyvyllä, johon sähkön hinta vaikuttaa monilla aloilla varsin ratkaisevasti.

Suurin uhka ympäristöllemme on ilmastomuutos, johon ministeri Mönkärekin puheenvuorossaan viittasi. Ihmisen toimenpiteiden seurauksena — erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön — kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä on voimistanut kasvihuoneilmiötä ja nostanut maapallon keskilämpötilaa. Tällä vuosisadalla pohjoisten manneralueiden lämpötilan odotetaan nousevan eniten. Tämän seurauksena meren pinta voi kohota jopa 90 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä. Vaikutuksia saattaa olla myös sademääriin ja muihin sääolosuhteisiin.

Suomen energiapolitiikan kannalta ajankohtainen kysymys onkin, miten toteutamme meille asetetut kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteet. Kasvihuonekaasuista merkittävin on hiilidioksidi, jota etupäässä aiheuttavat energiantuotanto ja -käyttö. Tämä merkitsee, että päätettäessä keinoista päästöjen vähentämiseksi päätetään myös keskeisistä energiapoliittisista linjauksista. Vähentämistavoitteen toteuttamisessa on pyrittävä siihen, että ne voidaan toteuttaa ilman kotitalouksien ja teollisuuden sähkön käyttöön liittyviä rajoituksia.

Kioton ilmastosopimuksen ja Euroopan unionin 8 prosentin vähentämistavoitteen, joka on jaettu jäsenmaiden kesken, seurauksena Suomen tavoitteena on vähentää ensimmäisen velvoitekauden aikana vuoden 2010 loppuun mennessä päästöt vuoden 1990 tasolle. On tärkeää pitää mielessä myös Kioton sopimuksen ensimmäisen sitoumuskauden jälkeinen aika. Tätä korosti myös ympäristövaliokunta viime kesänä, kun se antoi mietintönsä kansallisesta ilmastostrategiasta. Valiokunnan mielestä energiatulevaisuuden selvittämiseksi tulisi ryhtyä mahdollisimman pian valmistelemaan ilmastostrategiaa, joka ulottuu ainakin vuoteen 2030. Kannanoton taustalla on energiantuotantoa koskevien päätösten pitkä vaikuttavuus, kiristyvät kasvihuonekaasupäästöjen rajoitukset ja uuden teknologian kehittyminen.

Kioton ilmastosopimuksen tavoite on hyvä. On välttämätöntä saada kasvihuonekaasujen pitoisuudet sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallisia häiriöitä maapallon ilmastojärjestelmälle. Mutta asia on helpommin sanottu kuin tehty.

Arvoisa puhemies! Ajoittain varsin kiihkeässä energiakeskustelussa on hyvä muistaa, että täysin päästötöntä ja turvallista energiantuotantomuotoa ei ole olemassa. Kaikkiin niihin liittyy suuria tai pieniä usein ristikkäisiä rasitteita joko ympäristömme, taloudellisen toimeentulomme tai terveytemme ja turvallisuutemme kannalta.

Keskeinen energiapoliittinen kysymyksemme on, miten sähköntuotanto kyetään jatkossa turvaamaan. Sähkönkäytön kasvusta ollaan varsin yksimielisiä. Senkin vuoksi sähkönsäästöllä on sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä tärkeä rooli energiapolitiikassa. Suomessa onkin kunnianhimoinen energiansäästöohjelma. Säästöohjelmalla energian kokonaiskulutusta arvioidaan voitavan vähentää 4—5 prosenttia. Keskeisiä toimenpiteitä ovat energiatehokkaan teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen, energiansäästösopimusten toimeenpano sekä energiakatselmustoiminnan edelleen kehittäminen.

Sähkönkäytön kasvua koskeva yksimielisyys kuitenkin hajoaa, kun ryhdytään arvioimaan kasvun suuruutta. Varsin yleisesti on kuitenkin hyväksytty se näkemys, että kulutus kasvaa vajaat pari prosenttia vuodessa tällä vuosikymmenellä ja tätä vähemmän seuraavalla vuosikymmenellä. Se on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi 1970- ja 1980-luvuilla.

Ympäristöjärjestöt ennustavat sähkönkulutuksen olevan 85 terawattituntia vuonna 2010. Hallituksen ilmastostrategiassa lähdetään siitä, että se on 90 terawattituntia. SAK ennustaa määrän olevan 94 terawattituntia. Viime vuoden sähkönkulutus oli 81,6 terawattituntia, ja 90-luvulla sähkönkulutus lisääntyi 17 terawattitunnilla. Elintason nousu ennakoi sähkönkäytön lisääntymistä kotitalouksissa muun muassa asumisväljyyden lisääntymisen ja asuntojen varustelutason noususta johtuen. Lisääntynyt vapaa-aikakin vietetään usein sellaisten harrastusten parissa, jotka lisäävät sähkönkäyttöä.

Toisaalta uusi teknologia lisää energiatehokkaita ratkaisuja niin kotitalouksissa, palveluissa kuin teollisuudessakin. Teollisen ja muun tuotannon kilpailukyvystä huolehtiminen vaatii uusia investointeja sekä tuotannon kehittämistä. Kulutuksen kasvaessa joudutaan samanaikaisesti poistamaan vanhoja voimaloita. Näin paine uuden sähköntuotantokapasiteetin rakentamiseen kestävällä tavalla lisääntyy.

Arvoisa puhemies! Lisääntyvän sähkönkysynnän tyydyttämisen ohella meidän on löydettävä ratkaisu, jolla korvataan hiilen käyttöä energian- ja sähköntuotannossa. Hallitus esitti ilmastostrategiassa kahta toimintamallia, joista toisessa hiiltä korvataan maakaasulla, toisessa ydinvoimalla. Keskeinen kysymys kuuluukin seuraavasti: Tarvitaanko poistettavaa hiilivoimaa korvaamaan myös lisäydinvoimaa sen lisäksi, että toimia tehostetaan ilmastostrategian mukaisesti muun muassa maakaasun, kotimaisten biopolttoaineiden, tuulivoiman tai energiansäästön osalta? Yhtälön ratkaisu ei todellakaan ole helppo. Yhdestä asiasta tuntuu kuitenkin vallitsevan yksimielisyys: Hiilen käyttöä polttoaineena on vähennettävä roimasti.

Pohtiessamme käytettävissä olevia tuotantomuotoja meidän on punnittava tarkkaan eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Ydinvoiman vahvuudet liittyvät muun muassa käyttöaikaiseen päästöttömyyteen, tuotetun sähkön edullisuuteen sekä ennustettavaan ja vakaaseen hintaan. Haittoina voidaan pitää ydinvoimalaonnettomuuden mahdollisuutta ja ydinjätteen loppusijoitukseen liittyviä riskejä. Tämänkin ratkaisun osalta ongelma on luonnollisesti moniulotteisempi.

Yksi keskeinen kysymys on, syrjäyttääkö lisäydinvoiman rakentaminen ja käyttö uusiutuvaa energiaa vai loisiko se mahdollisesti sille uusia edellytyksiä sekä miten se vaikuttaa energiatekniikan kehitykseen. Ympäristönsuojelun kasvava merkitys tukee sitä näkemystä, että uudesta energiateknologiasta ennakoidaan tietotekniikan kaltaista menestysalaa. Uusiutuvien energialähteiden markkinoiden voidaan ennakoida kasvavan ripeästi, kun suuri osa teollistuneista maista alkaa yhtäaikaisesti tavoitella Kioton sopimuksen päästövelvoitteita.

Suomi on maailman johtavia energiateknologiamaita. Kehitys on näkynyt uuden energiateknologian laajassa viennissä, joka kasvoi esimerkiksi vuonna 2000 uuteen ennätykseen, runsaaseen 3 miljardiin euroon, mikä on 6,5 prosenttia koko viennistämme. Uusiutuvien energiateknologioiden valmistus on merkittävä toimiala, ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä uusiutuvien energiamuotojen myönteinen kehitys on turvattava.

Lisääntyvän kilpailukykyisen ydinsähkön vaikutus sähkömarkkinoihin voi olla vaikeasti ennustettavissa. Keskeinen kysymys kuuluukin: Miten voidaan taata, että ydinsähkö syrjäyttää sähköntuotannossa nimenomaan hiilivoimalla tuotetun sähkön eikä muita tärkeitä tuotantomuotoja? Erityisesti maakaasuun, mutta myös biopolttoaineisiin, lähinnä puuhun, perustuvaa yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa on vahvistettava, mikäli päädytään lisäydinvoiman rakentamiseen.

Ydinvoimalla tuotetun sähkön hintaan vaikuttavat ydinvahinkoon varautumisen kustannukset. Varautumiskustannukset ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen melko alhaiset, mikä luonnollisesti vaikuttaa hintaan. Oecd-maissa on sovittu ydinvahinkovastuun nostamisesta kolminkertaiseksi. Jos näin tehdään, on selvitettävä, miten tämä korotus vaikuttaa sähkön hintaan. Samoin hintaan tullevat vaikuttamaan mahdolliset uudet turvallisuusmääräykset.

Päästövähennystavoitteiden takia sähkönhankinta ei tulevaisuudessa voi perustua suuressa määrin hiilivoimaan. Sen osuutta suuren mittakaavan sähköntuotannossa tulee merkittävästi vähentää suhteessa ydinvoimaan ja maakaasuun, jotka voivat täydentää toisiaan tasapuolisesti.

Maakaasun osuuden lisäämisessä olennaista on yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon lisärakentaminen. Maakaasun käyttö laajamittaisessa lauhdevoiman tuotannossa ei ole tällä hetkellä kilpailukykyistä. Jatkon kannalta onkin oleellista se, onko maakaasun saaminen kilpailukykyiseksi mahdollista tässä tuotantomuodossa ja millaisin toimenpitein, niin että voimantuottajat ovat valmiit siihen investoimaan.

Maakaasun käytön lisäämiseen liittyy päästöjen ohella myös kaasun saatavuuteen ja hintaan liittyvä epävarmuus ja riski. Erityisesti nämä kysymykset on syytä selvittää, jos maakaasun käyttöä vielä nykyisestään lisätään. Yhden suunnan putkeen tukeutuminen pysyvästi ei ole järkevää, vaan onkin syytä selvittää realistiset näkymät niin sanotun Eurooppa-putken toteuttamiselle ja rakentamisaikataululle.

Maakaasu ei myöskään ole niin ympäristöystävällistä kuin usein väitetään, vaan kasvihuonekaasupäästöt ovat noin puolet kivihiilen vastaavasta määrästä. Maakaasun tuotannossa ja siirrossa syntyy myös metaanipäästöjä, jotka ovat ilmastokaasuista haitallisimpia. Lisäksi maakaasun käyttö synnyttää rikki- ja typpisaasteita, joiden terveysvaikutukset suomalaisiin on syytä selvittää nykyistä perusteellisemmin.

Pidemmällä aikavälillä energiansäästöllä voidaan ainakin teoreettisesti tarkasteltuna vaikuttaa päästöihin varsin voimakkaasti. Viime keväänä ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemisessa Suomen ilmastostrategiasta ilmeni, että siinä ei ole otettu käyttöön kaikkia säästömahdollisuuksia. Strategiassa ehdotettiin toteutettavaksi vain energiansäästöohjelman perustoimet. Sitä voimakkaammilla toimilla voitaisiin asiantuntijoiden mielestä päästä kaksinkertaiseen tavoitteeseen eli 2,38 terawattitunnista 4,64 terawattitunnin säästöön. Säästöohjelmaa pohdittaessa on myös hyvä selvittää, miten jo sovitut toimet ja mahdolliset lisätoimet vaikuttavat teollisuuden päätoimialojen kansainväliseen kilpailukykyyn ja millä aloilla on tässä suhteessa eniten liikkumavaraa.

Verotus on Suomessa koettu tehokkaaksi energiankäyttöä ohjaavaksi keinoksi. Jos verotusta tulevaisuudessa aiotaan käyttää ohjauskeinona siten, että esimerkiksi verotuksen painopistettä siirretään tuloverotuksesta energia- ja ympäristöveroihin, niin on hyvä selvittää, miten voidaan estää muun muassa niiden tulonjakoa vääristävät vaikutukset kotitalouksien välillä.

Keskeisiin kysymyksiin liittyy laajemminkin se, miten me kykenemme monipuolistamaan elinkeino- ja tuotantorakennettamme vähemmän energiaintensiiviseen suuntaan. Mutta samalla meidän on pidettävä huolta perinteisen energiaintensiivisen teollisuutemme toiminta- ja kilpailukyvystä. Tämän teollisuuden merkitys viejänä, tuojana ja työllistäjänä erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella on merkittävä.

Sähkön tuontikysymys on keskeinen kansallisia toimenpiteitä mitoittava tekijä. Energiapolitiikan rakentaminen runsaan tuontisähkön varaan ei ole perusteltua. Huoltovarmuus-, työllisyys- sekä ympäristöpoliittiset näkökohdat puoltavat sitä, että sähköntuotanto on mahdollisimman kotimaista.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen sähköntuotanto on hoidettu hyvin ja energiantuotanto on rakennettu tyydyttämään monipuolisesti sekä teollisuuden että yksityisen kulutuksen tarpeet. Suomen yksi kiistaton etu on siinä, että sähköä tuotetaan varsin monilla primaarienergialähteillä. Monipuolinen tuotantojärjestelmä antaa energiapolitiikalle suuremman liikkumatilan. Lisäksi Suomen energiantuotannon erityispiirteitä ovat pitkälle viety sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä bioenergian korkea osuus sähköntuotannossa. Nämä ovat myös aluepoliittisesti merkittäviä työllistäjiä. Kansainvälisesti vertaillen maamme energiantuotanto ja -käyttö ovat myös varsin tehokkaita. Emme välttämättä ole kiinni yhdessä ja ainoassa ratkaisussa.

Nyt käsittelyyn tulevassa ydinvoiman lisärakentamisessa päättäjän asemassa on eduskunta, me kansanedustajat. Eduskunnassa kyse on niin sanotusti vapaitten käsien asiasta, jossa jokainen kansanedustaja ratkaisee kantansa itse tykönään ilman ryhmäpäätösten tukea tai ohjausta.

On sanottu, että kyse on omantunnonasiasta. Näin varmasti on, mutta ennen kaikkea siten, että päätöksen kauaskantoisuus ja vapaitten käsien menettely velvoittavat jokaista kansanedustajaa vielä tavanomaista enemmänkin etsimään viimeisintä tietoa oman ratkaisunsa pohjaksi, mielellään myös niin, että tietoa ei hankita yksipuolisesti jo päätetyn kannan vahvistamiseksi, vaan pyrkien kaivamaan kaikki oleelliset tosiasiat esiin edessä olevaa ratkaisua varten. Kun sen on tehnyt, voi hyvällä omallatunnolla puhua omantunnonasiasta ja tehdä oman vastuullisen ratkaisunsa, kun sen aika on.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on syytä todeta, että vaikka ryhmämme on yleensä yhtenäinen keskeisissä yhteiskuntapoliittisissa linjauksissa, ydinvoiman lisärakentaminen on asia, joka jakaa mielipiteitämme. Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä on niin ydinvoiman lisärakentamisen kannattajia kuin vastustajiakin.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee runsaasti energiaa. Monia muita maita suurempi energiantarpeemme johtuu harvasta asutuksesta, pitkistä etäisyyksistä, kylmästä ilmastosta ja energiaintensiivisestä elinkeinorakenteestamme. Suunnilleen näin tullee asia olemaan myös lähitulevaisuudessa, ainakin muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana. Niinpä yksi koko kansantaloutemme, ja siten kansakunnan, menestymisen avainasioita on energiahuoltomme turvaaminen pitkäjänteisesti ja kilpailukykyisellä tavalla. Energiaratkaisunsa Suomen on sovitettava yhteen niiden reunaehtojen kanssa, jotka ympäristön radikaalisti lisääntyneet ongelmat, erityisesti ilmastokysymys, aiheuttavat meille ja koko maailmalle.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Teollisuuden Voiman jättämä hakemus uuden ydinvoimalan rakentamisesta Suomeen on yksi erittäin merkittävä toimenpide, monien mielestä ei kuitenkaan ainut kysymykseen tuleva vaihtoehto, tulevien energiasolmujen ratkaisemiseksi ja avaamiseksi. Lipposen hallitus on asettunut puoltamaan tätä hakemusta.

Keskustan eduskuntaryhmän toivomus on, että asiaa koskeva selonteko käsitellään erittäin perusteellisesti. Toivomme samalla, että eduskuntakeskustelun anti ei jäisi vain kyllä tai ei -tasolle. Ydinvoiman lisärakentamisen kannattajat tulevat hallituksen linjan suuntaisesti perustelemaan oman kantansa. Hakemuksen vastustajilta on syytä vastaavasti odottaa vastausta kysymykseen: Entäs sitten? Kuinka paljon ja miten tuotettua sähköä — jos ei lisäydinvoimalla tuotettua — tarvitsemme tulevaisuudessa?

Jo tässä on sanottava, että monet keskustan ryhmän jäsenet antavat arvon sille, että vihreät sanovat "ei" lisäydinvoimalle. Niin meistäkin monet tekevät. Mutta ainakaan tähän saakka me emme ole kuulleet vihreiltä realistista vastausta siihen, miten sitten sähköä ja kuinka paljon sitten sähköä! Sen tiedämme siis, mitä vihreät vastustavat, mutta sitä emme, minkä puolesta he tässä asiassa ovat.

Arvoisa puhemies! Sähköön ja juuri sähköön kiteytyvätkin energiahuoltomme vaikeimmat ratkaisut. Suomi käytti viime vuonna sähköä 81,6 terawattituntia, kun vastaava määrä vuonna 1987 oli 56,4 terawattituntia. Suomen oma sähkökapasiteetti on tällä hetkellä 15 440 megawattia. Enimmillään me toimme viime vuonna noin 2 000 megawatin kapasiteettia vastaavan määrän sähköä ulkomailta. Vuodenajasta riippuen kapasiteetista on käytössä 6 500—13 300 megawattia.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä yhtyy maan hallituksen arvioon Suomen tulevasta sähköntarpeesta. Olemme omassa selvityksessämme, jonka tavoitevuosi on 2012, lähteneet siitä, että tarvitsemme tuolloin, ilman uusia säästötoimia, noin 94 terawattituntia sähköä. Tällaisen kasvuarvion tärkeimmistä perustekijöistä mainitsen tässä vain kaksi:

Ensiksikin, taloudellinen kasvu jatkuu pitkän aikavälin keskiarvojen mukaisesti. Toiseksi, paljon energiaa käyttävä perusteollisuus kasvaa ja kehittyy edelleen. Moderniin suomalaiseen metsäteollisuuteen ja metallin perusteollisuuteenkaan on kohtuutonta lyödä savupiipputeollisuuden leimaa. Nämä teollisuudenalat ovat erittäin tärkeä tukijalka Suomelle jatkossakin.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että sanottu sähkön lisätarjonta voidaan turvata siten, että Suomi täyttää kaikissa oloissa Kioton ilmastosopimuksesta meille lankeavat velvoitteet. Näiden mukaan Suomi on sitoutunut siihen, että kasvihuonepäästöjen keskiarvo vuosina 2008—2012 on vuoden 1990 tasolla eli noin 72,5 miljoonassa hiilidioksiditonnissa. KTM:n niin sanotun Bau-arvion mukaan, sen skenaarion mukaan, joka kertoo, kuinka paljon päästöjä olisi 2008—2012, ellei mitään tehdä, päästöt lisääntyisivät noin 90 miljoonaan hiilidioksiditonniin. Keskustan mielestä sähkökapasiteetin tarvittava lisäys on kyettävä hankkimaan siten, että hiilidioksidipäästöt sähköntuotannossa vähenevät vuoteen 2012 mennessä kansallisen ilmastostrategian mukaisesti 6—10 miljoonalla hiilidioksiditonnilla.

Pidämme myös kaikissa oloissa välttämättömänä sitä, että Suomi sitoutuu EU:n neuvoston tavoitteellisen direktiivin saavuttamiseen. Sen mukaanhan Suomen tulee nostaa uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön osuus sähkön kokonaiskulutuksessa 25 prosentista 31,5 prosenttiin. Tämän tavoitteen saavuttaminen ja ylittäminenkin edellyttää Suomessa voimakkaita toimia biopolttoaineiden ja muiden paikallisten ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Kun turve on uudessa polttotekniikassa tärkeä osa erityisesti puun polttamista, tämä periaate merkitsee myöskin turpeen käytön lisäämistä.

Ydinvoiman lisärakentamiseen on keskustankin sisällä ollut perinteisesti kaksi kantaa. Viimeiset puoluekokoukset ovat neuvoneet pidättäytymään uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta. Keskustan eduskuntaryhmissä, sekä nykyisessä että edellisissä, molemmille vaihtoehdoille on löytynyt kannatusta. Tässäkään asiassa keskustan eduskuntaryhmä ei sido kansanedustajiensa käsiä.

Osa keskustan edustajista siis hyväksyy ydinvoiman lisärakentamisen ja pääpiirteissään myös siihen liittyvät hallituksen perustelut. Tälle kannalle asettuvat korostavat biovaihtoehtojen toteuttamisen tärkeyttä. Kaikesta huolimatta myös tälle kannalle asettuvat korostavat tuota seikkaa.

Keskustan energiaselvityksen mukaan sen ohella, että 10 terawattituntia hankittaisiin ydinvoiman lisärakentamisella, noin 5 terawattituntia voitaisiin tuottaa bio- ja muita vastaavia vaihtoehtoja lisäämällä ja noin 5 terawattituntia jäisi maakaasun lisärakentamisen varaan. Näin ajattelevat keskustassa ne, jotka kannattavat ydinvoimaa. Sen kaveriksi tarvitaan joka tapauksessa muutakin lisäkapasiteettia, ja se lisä koostuisi tässä sanotusta. Tämä kaikki merkitsisi sitä, että se antaisi liikkuma-alaa erityisesti kivihiilen reippaalle vähentämiselle. Samalla tämä malli merkitsisi ulkoa tuotavan sähkön merkittävää vähentämistä. Sähkön säästötarpeet jäisivät vastaavasti tässä vaihtoehdossa vähäisemmiksi.

Keskustan energiaraportissa on pyritty selvittämään myös se, voitaisiinko sähkön tulevaan tarpeeseen — siis 94 terawattitunnin kulutusta vastaavaan tarpeeseen vuonna 2012 — vastata ilman uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista ja voitaisiinko samalla täyttää Kioton velvoitteet tällä ratkaisulla. Useat keskustan edustajat katsovat, että tavoite voidaan saavuttaa ilman uuden ydinvoiman rakentamista. Hallituksen ilmastostrategian mukaan ydinvoimaton vaihtoehto voisi onnistua, niin kuin ministeri äsken täällä kertoi, lähinnä ja vain maakaasun radikaalin lisäämisen avulla.

Keskustan lisäydinvoimaton vaihtoehto poikkeaa merkittävästi hallituksen maakaasuvaihtoehdosta. (Ed. Elo: Onko se mahdollinen?) Esityksemme tukeutuu painokkaammin uusiutuvien ja kotimaisten energialähteiden mittavaan lisäkäyttöön. Selvityksemme mukaan tätä tietä voitaisiin hankkia noin 8—9 terawattituntia lisää sähkökapasiteettia.

Käytännössä tämä merkitsisi näiden kotimaisten ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä noin vajaalla kolmanneksella vuoden 2012 tasossa. Tästä 8,5 terawattitunnista noin 6 terawattituntia tulisi puun ja muiden biopolttoaineiden lisäyksellä, noin terawattitunti turpeen, noin terawattitunti tuulen ja noin puoli terawattituntia vesivoiman lisärakentamisen kautta.

Lähes yhtä paljon uusiutuvien ja kotimaisten energialähteiden kanssa eli runsaat 7 terawattituntia tulisi tässä vaihtoehdossa, siis vaihtoehdossa, jossa ydinvoimakapasiteettia ei lisärakenneta, myös maakaasun lisärakentamista. Tämä puolestaan edellyttäisi nykyisen putken täysimääräistä hyödyntämistä vastapaineratkaisuissa, putken jatkamista aina Turku—Naantali-alueen tuleviin tarpeisiin saakka, ja saattaapa tämän määrän hyödyntäminen edellyttää myös lauhdesähkön tuotantoa, joka ei ole kovin edullista tuotantoa, kuten kaikki tiedämme. Tällainen maakaasun käytön lisäys olisi kuitenkin selvästi pienempi, ja sitä toistamiseen korostan, kuin hallituksen esittämässä ydinvoimattomassa vaihtoehdossa eli niin sanotussa maakaasuvaihtoehdossa. (Ed. Elo: Mistä maakaasu tuodaan?)

Säästötoimien tarve on tässä meidän mallissamme noin 4 terawattituntia. Se on kuitenkin pienempi, sitä korostan, ja halvempi kuin kauppa- ja teollisuusministeriön laatimien maksimaalisten säästötoimien mitta. Sähkön tuonti vähenisi nykyisen pohjoismaisen tuonnin verran. Kivihiilen käyttöä vastaavasti voitaisiin tässä mallissamme vähentää runsaan 4 terawattitunnin verran. Maakaasusähkön tässä esitettyjä lisäysmahdollisuuksia kaiketi ei juuri kiistetä, eikö niin, ed. Kalliomäki? (Ed. Elo: Mistä maakaasu tuodaan?) Mutta miten on teknisten ja taloudellisten mahdollisuuksien laita tuottaa biosähköä ja muihin kotimaisiin ja paikallisiin energialähteisiin perustuvaa sähköä edellä kaavaillussa mitassa? — Ed. Elo, teidän kysymyksenne on tärkeä. Onko ja miten mahdollista näillä vaihtoehtoisilla tavoilla tuottaa lisää sähkökapasiteettia?

VTT:n laskelmien mukaan 10 miljoonan kiintokuutiometrin lisäys puun energiakäyttöön olisi varojen puolesta mahdollista. Tällöin käyttöön olisi otettava kuitenkin myös kustannuksiltaan melko kallista puuta. Kansallisen metsäohjelman mukaan Suomella on realistiset, energialähdepohjaiset mahdollisuudet lisätä voimakkain toimin puun käyttöä vuoteen 2010 mennessä 5 miljoonalla kuutiometrillä. (Ed. Elo: Mitä sanoo metsäteollisuus?) VTT siis laskee, että jopa 10 miljoonaa kuutiometriä on teoriassa mahdollista, mutta Kansallisessa metsäohjelmassa lähdetään siitä, että 5 miljoonaa kuutiometriä on aivan realistinen vaihtoehto jo vuoteen 2010 mennessä. Metsäohjelman tavoitteiden ylittäminenkin on tehokkain kansallisin toimenpitein mahdollista, ed. Elo.

Tämä kaikki puun ja muun biopohjaisen energialähteen lisäkäyttö ei saa merkitä sitä, että missään olosuhteissa ensimmäistäkään sellaista puuta poltettaisiin, jonka korkeammalle jalostamiseen edellytykset ovat olemassa. Tämä on tehtävä mielestäni selväksi. (Ed. Mäki-Hakola: Mitä merkitsevät uudet suojeluohjelmat?)

Puun käytön lisääminen jo 5 miljoonaa kuutiometriä merkitsisi noin 5 terawattitunnin lisäysmahdollisuuksia sähköntuotannossa. Uusien teknisten ratkaisujen myötä, joiden koelaitoksilla sivumennen sanoen olisi jo kovin kiire, samasta raaka-ainemäärästä voitaisiin saada tätä selvästi enemmänkin irti. Näitä mahdollisuuksia niissä laskelmissa, joita esittelin, ei ole kuitenkaan vielä edes otettu huomioon.

Oman mahdollisuutensa tarjoaa myös muun muassa niin sanotun peltoenergian lisääminen, mistä huomasin tänään ed. Pulliaisen kirjoittaneen aivan erinomaisen kirjoituksen. Se on yksi vaihtoehto se.

Minne tällaisia biopohjaisia laitoksia sitten voitaisiin rakentaa ja kuka niitä rakentaisi? Jo yhden, tosin suuren toimijan eli Pohjolan Voiman päätökset merkitsevät 2,7 miljardin markan investointeja kuuteen uuteen voimalaitokseen. Näillä ratkaisuilla saataisiin 2,4 terawattituntia puulla ja turpeella tuotettua uutta sähkökapasiteettia. Sanoin äsken väärin kun sanoin, että saataisiin, vaan saadaan, koska nämä ovat jo ratkaisuja, joista enemmän tai vähemmän konkreettiset päätökset ovat olemassa.

Teollisuuden lisäksi yhdistetylle sähkön- ja lämmöntuotannolle löytyy tilaa yli 8 000 asukkaan taajamissa, joissa kaukolämmölle on vielä tilaa. Sellaisia keskuksia meillä Suomessa on vielä monia kymmeniä jäljellä.

Biojätteen energiakäyttö on uusi, suuria mahdollisuuksia Suomelle tarjoava ala. Alan teknologia on Suomessa jo nyt pitkällä ja kykenevä sekä omaan sähkön- ja lämmöntuotantoon että teknologian merkittäväänkin vientiin. Vajaan terawattitunnin sähkönkulutus on asiantuntijoiden mukaan täysin mahdollista saavuttaa tätä tietä.

Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa on tuulivoimalle sähköntuotannossa määritetty 1,1 terawattitunnin tavoite. Tämä on hallituksen ohjelma, hallituksen uusiutuvien energialähteitten edistämisohjelma. Siinä tuulivoimalle on asetettu tavoitteeksi vielä kertaalleen 1,1 terawattituntia. Nykytekniikalla se merkitsisi noin 150—200 voimalan rakentamista Suomeen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Asiaan liittyvät kaavoitus-, ympäristö- ja myöskin tukiongelmat pitäisi ratkaista mahdollisimman nopeasti. Ilman tukea ei missään muuallakaan läntisessä maailmassa eikä Suomessakaan tällä hetkellä tämän vaihtoehdon merkittävämpi rakentaminen onnistu. (Ed. Kuosmanen: Ydinvoima ei tarvitse tukea!)

VTT:n mukaan alan teknologian vientipotentiaali voitaisiin vuosikymmenessä jopa kymmenkertaistaa nykyisestään.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän energiaselvitys arvioi, että ydinvoiman lisärakentaminen on normaalitilanteessa jonkin verran ydinvoimatonta, siis bio- ja muihin uusiutuviin ja kotimaisiin vaihtoehtoihin perustuvaa ratkaisua jonkin verran edullisempi, ehkä noin 50 euroa henkilöä kohti vuodessa. Sehän on se sama määrä, minkä hallitus arvioi maakaasuvaihtoehdon olevan ydinvoimavaihtoehtoa kalliimpi.

Arviomme on, että ydinvoiman lisärakentamisen vaihtoehto vaatii valtion talousarviossa selvästi pienempiä rahoitusratkaisuja, pienempää rahoitustukea, kuin ydinvoimaton vaihtoehto. Toisaalta uusiutuvien ja kotimaisten käyttöön liittyvä julkinen tuki — lähinnä teknologiatuki — edistäisi merkittävästi energiateknologian nopeasti kasvavia vientimahdollisuuksia ja työn lisätarjontaa siten Suomessa.

Työllisyyden ja tasapainoisen aluekehityksen kannalta uusiutuvien ja muiden kotimaisten energialähteiden vaihtoehto voidaan vastaavasti arvioida edullisemmaksi. Siinä kysymys on tuhansista työpaikoista, jotka kaikki lisäksi sijoittuisivat sellaisille alueille, joiden aluekehitykseen muutoinkin olisi syytä panostaa.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijalaskelmien mukaan keskustan eduskuntaryhmässä on arvioitu, että molemmat päävaihtoehdot, joita olemme selvittäneet, sekä se ydinvoiman lisärakentamisvaihtoehto, jota ensin esittelin, että ydinvoimaton vaihtoehto, joka perustuu lähinnä uusiutuvien ja biovaihtoehtojen merkittävään lisäkäyttöön, ovat molemmat sopusoinnussa Kioto-velvoitteiden kanssa.

On syytä uskoa, että suomalainen ydinvoimateknologia on maailman parasta. Silti ydinvoiman käyttöön liittyy aina riski, joka on erittäin pieni, mutta jonka toteutumisen seuraamukset ovat ainutkertaiset, jos joskus niin käy. Tämä kaikki koskee myös ydinvoiman jatkokäsittelyä ja loppusijoitusta.

Arvoisa puhemies! Me keskustalaiset emme halua olla ryhmänä oppimestareina muille ryhmille siinä, onko lisäydinvoiman käyttö ja lisärakentaminen hyväksyttävää vai ei. Silti hallituksen toimettomuus kotimaisten energiavaihtoehtojen käytön edistämiseksi on haitallista ja ympäristön kannalta terveeseen suuntaan ohjaavat verotuksen ratkaisut ovat olleet riittämättömiä. Tässä hallitus on ollut monin kohdin suorastaan väärässä.

Ensi töikseen Lipposen ensimmäinen hallitus poisti kansallisesta energiaverojärjestelmästä niin sanotun hiilidioksidikomponentin eli sen periaatteen, että se, joka tupruttelee hiilidioksidipäästöjä eniten, maksaa myöskin enemmän siitä toimesta veroa. Tällaisen järjestelmänhän me rakensimme ed. Sasin ja ed. Zyskowiczin ja ed. T. Kanervan ja kumppaneiden kanssa Suomeen vuonna 94. Me otimme silloisessa järjestelmässä käyttöön tämmöisen ohjaavan elementin energiaverojärjestelmässä. Ken eniten tuottaa hiilidioksidipäästöjä, sitä verotuksen keinoin rangaistiin. Nyt ensi töikseen hallitus muutti tämän järjestelyn, poisti tämän ohjaavan komponentin, ei ehkä siksi, että vihreät tulivat hallitukseen, mutta siitä huolimatta, että vihreä liitto tuli uuteen hallitukseen mukaan.

Arvoisa puhemies! Rohkenen arvioida lopuksi, että keskustan eduskuntaryhmän sisällä likipitäen kaikki uskovat siihen, että ydinvoiman lisärakentaminen on teknisesti, ja monet, että se on taloudellisestikin ainakin muutaman vuosikymmenen mitassa ja ilman onnettomuuksia toimiva vaihtoehto Suomen sähköhuollon turvaamiseksi lähivuosikymmenien aikana. Monia meistä epäilyttävät kuitenkin asiaan liittyvät riskit ihmiselle ja ympäristölle sekä hankkeen, korostan, yhteiskunnallinen hinta ja asian eettinen ja moraalinen puoli. Niin ikään arvioin, että likipitäen kaikki ryhmän jäsenet uskovat siihen, että Suomi kykenee turvaamaan sähköhuoltonsa myös ilman lisäydinvoimaa riittävän puhtaasti ja turvallisesti. Monia meistä epäilyttää kuitenkin tällaisen energian hinnan kilpailukyky ja energiahuollon arvioitua suurempi riippuvuus ulkomaista. Asian perusteellinen eduskuntakäsittely tuo toivon mukaan valaistusta oikean ratkaisun löytämiseksi.

Arvoisa puhemies! Viime kädessä kuitenkin jokainen edustaja yksin joutuu asettamaan vaakakuppiin eri vaihtoehtojen punnukset. Eri edustajien käsissä tässä punninnassa erilaisilla arvoilla ja eettisillä arvostuksilla voi olla erilainen painotus. Kunnioittakaamme siksi toinen toistemme näkemystä, jos ja kun uskon, että me kaikki tunnustamme yhteiseksi pontimeksi kestävän kehityksen välttämättömyyden ja tunnustamme kestävän kehityksen tien välttämättömäksi myös Suomen energiaratkaisuissa.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Teollisuuden Voima jätti vuoden 2000 marraskuussa ydinenergialain mukaisen periaatepäätöshakemuksen uuden ydinvoimalaitosyksikön ja siihen liittyvien oheistoimintojen rakentamisesta. Asianomaiset ministeriöt ja viranomaiset ovat antaneet hakemuksesta lausuntonsa. Loviisan ja Eurajoen kunnanvaltuustot ovat omalta osaltaan hyväksyneet lisärakennushankkeen. Myös valtioneuvosto on asettunut tukemaan hakemusta todeten sen olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Viidennen ydinvoimalaitoksen rakentaminen on enää vailla eduskunnan päätöstä.

Ydinvoima herättää voimakkaita tunteita. Edessämme olevaa ratkaisua on tästä huolimatta punnittava harkiten tosiasioiden pohjalta. Ydinvoiman puolesta puhuvat jo nyt eduskuntakäsittelyn alkaessa valtioneuvoston tekemän päätöksen lisäksi lukuisat tutkimukset ja selvitykset. Tehtävämme on valita ratkaisu, joka on kestävä ja toimiva myös tulevaisuudessa.

Raaka-aineiden, energian, laadukkaan työvoiman ja pääoman saatavuus ovat taloudellisen toiminnan edellytyksiä. Ne luovat kilpailukykyä ja siten edistävät teollisen tuotannon, viennin ja kansantulon kasvua. Taloudellinen kasvu luo hyvinvointia, joka jakautuu kaikille suomalaisille. Hyvinvointipalvelut rahoitetaan kotimaisella tuotannolla ja kotimaisella työllä, joiden perusedellytyksistä on huolehdittava.

Kehittyvä yhteiskunta tarvitsee sähköä. Energian kokonaiskulutus kasvaa Suomessa hitaasti, kun taas sähkön osuuden energiankulutuksesta on arvioitu kasvavan vielä kymmenien vuosien ajan. Erityisesti teollisen tuotannon ja jalostusasteen kasvu lisää sähkön tarvetta. Suomalainen teollisuus on hyvin energiavaltaista, ja sen osuus sähkön kokonaiskäytöstä onkin yli 50 prosenttia. Teollisuutemme menestys ja investointimahdollisuudet ovat vahvasti sidoksissa sähkön hinnan vakaaseen ja ennustettavissa olevaan kehitykseen.

Työllisyyden kasvu edellyttää pitkällä aikavälillä vähintään kolmen prosentin vuotuista taloudellista kasvua. Mikäli tämä on tavoitteemme, meidän on varauduttava noin 1,5 prosentin vuotuiseen sähkönkulutuksen kasvuun. Samanaikaisesti vanhentuvaa voimalaitoskapasiteettia poistuu käytöstä ja sähkön tuontimahdollisuudet pienenevät.

Lisärakentamishakemuksessa on arvioitu Suomen sähkön tuotantokapasiteetin tarpeen olevan reilun 10 vuoden päästä noin 3 800 megawattia nykyistä suurempi. Arvio on vähintäänkin realistinen. Uudella ydinvoimalaitosyksiköllä voitaisiin tuottaa lisäsähkön tarpeesta noin kolmannes. Loppuosa katetaan muun muassa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa kehittämällä sekä energiasäästöllä.

Arvoisa puhemies! Ympäristöstä huolehtiminen on avainasemassa ydinvoiman lisärakentamisesta päätettäessä. Ilmastomuutos on suurin ympäristöriski. Suomi on sitoutunut Kioton pöytäkirjan päästövähennystavoitteisiin ja Euroopan unionin sisällä jaettuihin päästötavoitteisiin. On myös otettava huomioon, että kansallinen ilmastostrategia toteutetaan, vaikkei Kioton sopimus astuisi voimaan. Päästöttömien ja vähäpäästöisten energialähteiden osuuden kehitys ratkaisee sen, pystyykö Suomi täyttämään kansainväliset velvoitteensa.

Viime keväänä eduskunnan käsittelyssä ollut valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastostrategiasta pyrki löytämään vastauksia Kioton sopimuksen velvoitteiden ja kasvavan sähköntarpeen yhteensovittamiseen. Tuloksena oli kaksi erilaista kehitysuraa, joista toinen perustuu maakaasun käytön lisäämiseen ja toinen ydinvoiman lisärakentamiseen. Molempiin vaihtoehtoihin sisältyi mittava uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma ja tehostettu energiansäästöohjelma.

Maakaasu on hyvä valinta vain, jos se korvaa kivihiilen polttoa. Maakaasua poltettaessa hiilidioksidia vapautuu noin puolet verrattuna kivihiilen polttoon. Ydinvoimaan verrattuna maakaasun päästöt ovat sitä vastoin suuret. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjä lisää maakaasun kuljetuksen yhteydessä tapahtuvien kaasuvuotojen mahdollisuus. Maakaasu on lähes puhdasta metaania, jonka ilmastovaikutukset ovat yli 20 kertaa hiilidioksidia pahemmat.

Korvaamalla kivihiiltä maakaasulla sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sekä lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä voidaan päästä ilmastostrategian ja Kioton sopimuksen tavoitteisiin lyhyellä aikavälillä. Tämä päästöjen vähennysvaihtoehto olisi energian käyttäjille noin 2 miljardia markkaa kalliimpi kuin ydinvoiman lisärakentaminen. Tosiasiassa maakaasu on vain teoreettinen vaihtoehto, sillä yritykset eivät ole osoittaneet kiinnostusta lauhdemaakaasuvoimaloiden rakentamiseen. Tämä johtuu pitkälti siitä, että maakaasulauhdesähkö on liian kallista kiinnostaakseen teollisuutta.

Eduskunta ei voi perustaa ratkaisujaan ainoastaan lyhyen aikavälin tarkasteluun. Meidän on ajateltava vuoden 2010 jälkeistä aikaa ja neuvotteluja päästöjen vähentämisestä edelleen. Ydinvoima on käytännössä päästötöntä ja päästöttömänä energiamuotona pitkällä aikavälillä kestävin ja ympäristöystävällisin ratkaisu. Ilmasto-ohjelman maakaasuvaihtoehto johtaisi tilanteeseen, jossa sähköhuoltomme suora riippuvuus Venäjästä olisi yli 40 prosenttia vuosikymmenen loppuun mennessä.

Päättäessämme ydinvoimasta päätämme samalla myös siitä, millaisen arvon annamme maamme energiantuotannon omavaraisuudelle. Maakaasuvaihtoehto ei ole hyväksyttävissä huoltovarmuus- ja hintariskien vuoksi. Maakaasun kysynnän kasvun on lisäksi arvioitu johtavan maakaasun hinnan kallistumiseen, jopa kaksinkertaistumiseen. Maakaasun kallistuminen johtaisi sähkön hinnan nousuun, sillä polttoainekustannukset muodostavat suurimman osan maakaasusähkön hinnasta.

Ydinsähkön selkeänä etuna on vakaa hinta. Se johtuu uraanin pienestä osuudesta kokonaishinnassa. Vakaa sähkön hinta on puolestaan tärkeä edellytys Suomen perusteollisuuden investointipäätöksille ja siten taloudelliselle kasvulle.

Arvoisa puhemies! Suomen sähköntuotannon erityisvahvuus on monipuolisuus, johon pitää tulevaisuudessakin nojautua. Monipuolisuus tuo varmuutta sähkön hankintaan, ylläpitää kehitystä eri energialähteiden välisen kilpailun myötä sekä takaa sähkön hinnan edullisuuden ja vakauden. Tästä huolimatta Suomen sähkön tuonnin osuus kokonaiskulutuksesta on jo nykyisellään Euroopan korkeimpia. On täysin ristiriitaista, että ydinsähköä tuodaan Venäjältä samanaikaisesti kun turvallisen ydinvoiman lisärakentaminen kotimaahan olisi mahdollista.

Ydinvoimalla tuotetaan tasaisesti suuria määriä sähköä, jota tarvitaan teollisuudessa ja kotitalouksissa ympäri vuoden ja vuorokauden. Ydinvoima sopii perusenergiantuotantoon myös kustannusrakenteensa vuoksi. Ydinsähkö on sitä halvempaa, mitä tehokkaammin ydinvoimala on käytössä. Ja Suomessa on ydinvoimalaitosten käyttöaste maailman parhaita.

Huomattava osa sähköstä tuotetaan sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Yhteistuotanto on edullista, kun sähkön lisäksi myös lämpö pystytään hyödyntämään. Suomessa yhteistuotanto onkin laajinta koko maailmassa. Vaikka pääosa mahdollisesta yhteistuotannosta on jo rakennettu, löytyy useilta pieniltä paikkakunnilta yhä mahdollisuuksia yhteistuotannon lisäämiseen. Tekniikkaa kehittämällä voidaan myös lisätä sähkön osuutta tuotannossa. Yli puolet sähköstä joudutaan tästä huolimatta tuottamaan pelkästään sähköä tuottavissa lauhdevoimaloissa.

Uusiutuvat energialähteet sopivat hyvin sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Puu on tärkein uusiutuva energialähde. Sen käyttöä on lisättävä. Hiilidioksidipäästöt vähenevät puun korvatessa fossiilisia polttoaineita. Pelkän sähkön tuottamiseen puu on kuitenkin liian kallista ja saatavuudeltaan rajallista. Kotimaisten uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisellä on merkitystä myös työllistäjänä.

Lisäydinvoiman rakentaminen ei rajoita uusiutuvien energialähteiden kehitystyötä, vaan näistä energiatuotannon muodoista on kehitettävä tulevaisuutta varten yhä ympäristöystävällisempiä, tehokkaampia ja taloudellisempia. Paras tapa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen on samanaikainen panostaminen energian säästöön ja uusiutuviin energialähteisiin sekä ydinvoiman lisärakentamiseen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että nyt edessä oleva perusvoimapäätöksen yhteydessä sitoudumme niin uusiutuvien energialähteiden käytön kuin energian säästönkin edistämiseen.

Arvoisa puhemies! Keskiverto nelihenkinen perhe kulutti energiaa vuonna 2000 noin 6 200 euron eli 37 000 markan edestä. Energia on välttämättömyyshyödyke, jonka hinnassa tapahtuvat muutokset näkyvät suoraan kansalaisten kukkarossa. Suomen oloissa jokainen joutuu käyttämään osan tuloistaan lämpöön, valoon, liikkumiseen. Energian hinnannousu on aina pois muusta kulutuksesta. Ydinvoima on kuluttajan kannalta edullisin vaihtoehto.

Ydinvoima on halpaa käyttää, mutta kallista rakentaa. On kuitenkin syytä korostaa, että uuden ydinvoimalaitoksen kustannuksista vastaa Teollisuuden Voima. Veronmaksajat eivät siis joudu maksumiehiksi. Ydinvoima on kotimaista energiaa, sen kotimaisuusaste on yli 60 prosenttia. Lisärakentaminen luo työpaikkoja sekä suoraan ydinvoimalaa rakennettaessa että välillisesti kasvuvaikutustensa kautta. Kun vielä ottaa huomioon sähkön korkean verotuksen, jää valtio selkeästi saajan puolelle. Verrattuna muihin vaihtoehtoihin ydinvoima on siis myös veronmaksajan kannalta edullinen vaihtoehto.

Länsimaisten ydinvoimaloiden turvallisuustaso on vakuuttava ja käytännössäkin todettu. Etenkin suomalainen ydinenergiaosaaminen on korkealla tasolla. Suomessa on tuotettu turvallista ydinsähköä jo 20 vuoden ajan neljässä laitoksessa. Ilman nykyisiä ydinvoimalaitoksiamme Suomen hiilidioksidikuorma olisi vuosittain 16 miljoonaa tonnia suurempi. Sähköntuotannon on tapahduttava turvallisuudelle aiheutuvat haitat minimoiden sekä ympäristöä säästäen.

Suomen ydinvoimaloiden aiheuttamat säteilypäästöt ovat aina olleet vain murto-osa sallituista. Ydinvoiman käytöstä aiheutuva säteily on äärimmäisen pientä verrattuna siihen säteilyannokseen, jonka jokainen suomalainen saa sisäilmasta, luonnosta ja röntgentutkimuksista. Luontohan on aikanaan sijoittanut Suomen maaperään uraania ja muita säteileviä aineita, jotka ovat väistämätön osa elinympäristöämme.

Ydinvoimaloiden luonnolle ja ihmisen terveydelle aiheuttamat haitat ovat hyvin pieniä verrattuna melkein kaikkien muiden energiantuotantomenetelmien haittoihin. Viime aikoina keskusteluun ovat nousseet erityisesti polttovoimaloiden sekä liikenteen tuottamat pienhiukkaset, jotka aiheuttavat hengityselin- ja verenkiertosairauksia sekä keuhkosyöpää.

Pienhiukkasten vaikutusmekanismia ei vielä tunneta, mutta Kansanterveyslaitoksen asiantuntijoiden mukaan ne voivat merkittävästi lisätä ennenaikaisia kuolemia. Näiden haittojen huomioiminen lisäisi polttovoimaloilla tuotetun sähkön hintaa merkittävästi.

Suomi on ainoana maailmassa tehnyt vastuullisen ratkaisun tuottamansa ydinjätteen loppusijoittamisesta: Suomessa tuotettu jäte käsitellään ja loppusijoitetaan Suomeen. Myös uuden ydinvoimalayksikön tuottama käytetty polttoaine sijoitetaan Posivan loppusijoituslaitokseen, jonka eduskunta on jo todennut yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi. Muihin energiamuotoihin nähden ydinvoimalla on se etu jätteiden käsittelyssä, että jätteistä todella pidetään huolta eikä niitä päästetä vapaaksi ilmakehään, vesistöihin tai maahan.

On myös pohdittu, voisiko Suomessa tapahtua ympäristökatastrofiin johtava terrori-isku ydinvoimalaan. Syyskuiset terroriteot maailmalla opettivat meille, että kaikkeen on varauduttava. Näiden iskujen jälkeen nykyisten laitosten turvallisuutta on tarkasteltu uudelleen. Myös uuden laitosyksikön turvallisuudessa on otettu huomioon matkustajakoneen törmäyksen mahdollisuus. Säteilyturvakeskus on todennut, ettei tämän kaltainen tarkastelu tuo esille mitään sellaista, jonka nojalla uutta ydinvoimalaitosta ei teknisesti voitaisi rakentaa suomalaiset turvallisuusvaatimukset täyttäväksi.

Arvoisa puhemies! Ydinvoima on niitä harvoja kysymyksiä, joissa ympäristöystävällisyys ja taloudellisuus kulkevat käsi kädessä. Edullinen energia lisää ostovoimaa, nopeuttaa talouskehitystä sekä edistää sosiaalista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Edullinen ja ympäristöä säästäen tuotettu energia on hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen edellytys. Ydinsähkön merkittävä osuus sähkönkulutuksesta takaa ennustettavan, vakaan ja kilpailukykyisen sähkön hinnan muita vaihtoehtoja varmemmin.

Vaikka uusiutuvien energialähteiden käyttö ja energiasäästö vietäisiin äärimmilleen, eivät nämä keinot riitä takaamaan tulevaisuuden sähköntarvetta. On selvää, että maahamme tarvitaan uusia voimalaitoksia. Perusvoimaratkaisua ei voida lykätä. Tälle ratkaisulle on kolme mahdollista vaihtoehtoa: joko kivihiili, maakaasu tai ydinvoima. Näistä voimme valita ainoastaan taloudellisimman, turvallisimman ja ympäristöystävällisimmän. Se on ydinvoima.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kansallinen ilmasto-ohjelma käsiteltiin eduskunnassa viime vuonna. Siinä todettiin, että kummallakin esitetyllä mallilla, siis niin kutsutulla maakaasuvaihtoehdolla ja niin kutsutulla ydinvoimavaihtoehdolla, voidaan turvata kohtuuhintainen sähköntuotanto ja saavutetaan Kioton sopimuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet. Valoja ei siis olla sammuttamassa.

Kasvihuonekaasujen vähentämisessä keskeisinä ovat energiantuotantoon ja -käyttöön liittyvät toimet, sillä valtaosa kaasuista on peräisin näistä lähteistä. On kuitenkin hyvä muistaa, että liikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on lähes 25 prosenttia.

Ilmastostrategiaa käsitelleen selonteon kummassakin vaihtoehdossa oli saman suuruinen energiansäästöohjelma ja uusiutuvan energian edistämisohjelma. Myös muihin kasvihuonekaasupäästöihin kuin polton hiilidioksidiin puuttuvat toimenpiteet olivat samat.

Vaihtoehdot erosivat toisistaan sähkön ja lämmön hankinnan osalta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kivihiilen käyttö lopetetaan lähes kokonaan ja korvataan maakaasulla. Toisessa vaihtoehdossa kivihiilen käyttöä ei rajoiteta, mutta uuden ydinvoimayksikön odotetaan korvaavan kivihiilen käyttöä. Maakaasun käyttö lisääntyy myös tässä vaihtoehdossa. Sekä maakaasu- että ydinvoimavaihtoehto toteuttavat Kioton pöytäkirjan mukaiset päästövähennystavoitteet.

Selonteon ansiosta eduskunnalla on käytössään perusteellinen ja yhteinen vertailuaineisto Teollisuuden Voima Oy:n hakemuksen arvioimiseksi. Kannattaa palauttaa mieliin, että ympäristövaliokunta eritteli sangen seikkaperäisesti maakaasuvaihtoehdon ja ydinvoimavaihtoehdon myönteisiä ja kielteisiä puolia. Uskon, että monia näistä ympäristövaliokunnan luettelemista argumenteista käytetään myös tässä keskustelussa, kuten on jo tehty, ja koko käsittelyn ajan sen lisäksi, että edustajat ovat saaneet ja saavat arvioita, taustatietoja ja mielipiteitä erilaisilta asiantuntijoilta, kansalaisjärjestöiltä ja elinkeinoelämältä.

Selonteon yhteydessä ilmeni myös, että kustannusten, talouden kasvun tai työllisyydenkään näkökulmasta ydinvoiman lisärakentamisen ja siitä luopumisen välillä ei ole sellaisia eroja, jotka puoltaisivat yksiselitteisesti toista vaihtoehtoa. Näin ollen voimme keskittyä eduskuntakäsittelyssä niihin seikkoihin, joissa ydinvoiman lisärakentaminen ja siitä luopuminen eroavat merkittävästi toisistaan. Samalla on syytä toivoa, että eduskunnan käyttöön eri teitä tarjottu tieto olisi asiallista ja pohjautuisi tosiseikkoihin.

Arvoisat edustajatoverit! Keskeisin ydinvoimaa vastaan puhuva peruste on se, että ydinvoiman käyttöön liittyy aina vakavan ja laajalti vaikuttavan onnettomuuden vaara; syyskuun 11. päivän tapahtumat on syytä pitää myös mielessä. Tätä vaaraa ei kyetä kokonaan poistamaan, vaikka onnettomuuden todennäköisyyttä voidaan pienentää valvomalla laitoksen käyttöä ja toteuttamalla erilaisia teknisiä ratkaisuja. Laitoksen vastuuta vahingoista on lailla myös tuntuvasti rajoitettu, mikä merkitsee subventiota hankkijayhtiölle.

Ydinvoimalaitosten tuottamien jätteiden käsittelyyn ei myöskään vielä ole olemassa täysin turvallista ratkaisua. Ei näet toistaiseksi tunneta tapaa muuttaa jätteet vaarattomiksi. Eduskunta hyväksyi selvitettäväksi olemassa olevien voimaloiden käytetyn polttoaineen loppusijoittamisen Posivan laitokseen Olkiluotoon siksi, että pidettiin nykyisen tietämyksen varassa tällaista vaihtoehtoa turvallisimpana. Eduskunta siis teki periaatepäätöksen jatkaa selvitystä loppusijoituksen selvittämiseksi. Varsinainen rakennuslupa tulee aikanaan, jos tämä nähdään mahdolliseksi. On hyvä muistaa, ettei sijoitusta koskenut periaatepäätös sisältänyt viidettä ydinvoimalaa, joten siinä yhteydessä eduskunta ei ottanut kantaa uuteen voimalaitokseen.

Ydinvoimalan polttoaineen tuotannolla on omat haittansa. Nämä haitat ovat toki Suomen ulkopuolella, mutta kuten kasvihuonekaasujen kohdalla, niin myös näiden haittojen kohdalla on perusteltua tarkastella maailmaa jakamattomana. Lisäksi tässä kannattaa todeta, että keskustelu vähäisen säteilyn haitallisuudesta jatkuu. Toisaalta tämän mainitessamme emme suinkaan saa sulkea silmiämme siltä, että esimerkiksi liikenteen pienhiukkaspäästöt ovat varmasti suurempi uhka.

Ydinvoimalat eivät kaikissa tapauksissa ole osoittautuneet omistajilleen edullisiksi. Kun Teollisuuden Voima Oy on kuitenkin yksityinen suomalaisten teollisuus- ja voimayhtiöiden omistama sähköntuotantoyhtiö, kantavat taloudellisen riskin hakijayhtiö ja sen omistajat. Selvää on, että yhteiskunta ei voi taata laitosten kannattavuutta. Tämänkin yksityisen yrityksen kohdalla sen sijaan mahdollisen ydinonnettomuuden seurauksista kantaa vastuuta noin 300 miljoonaan euroon saakka yrityksen vakuutus. Tämän jälkeen vastuu on siirretty yhteiskunnalle.

Luullakseni painavimpana perusteena maakaasuvaihtoehtoa vastaan nousee se, että maakaasu lisäisi entisestään Suomen riippuvuutta energian tuonnista Venäjältä. Tämän seikan merkitystä korostavat varmasti ne, jotka puoltavat ydinvoimaa. Tällaisen mielipiteen edustajia on myös vasemmistoliiton ryhmässä.

Energiamarkkinoiden yhdentyessä ennen kaikkea Euroopan unionin puitteissa mutta laajemminkin kansallinen energiaomavaraisuus menettää väistämättä merkitystään. Tällöin joudumme itse asiassa yhä enemmän tarkastelemaan koko Euroopan riippuvuutta ulkopuolelta hankitusta energiasta, sen saatavuudesta ja hinnasta.

Punnittuaan eri vaihtoehtojen etuja ja haittoja vasemmistoliitto on tuoreessa tavoiteohjelmassaan todennut, että vasemmistoliitto ei kannata ydinvoiman lisärakentamista vaan että päästövähennystavoite voidaan saavuttaa vähentämällä hiiltä sisältävien polttoaineiden ja lisäämällä erilaisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä tehostamalla energiansäästötoimia. Vasemmistoliitto katsookin, että maakaasun käyttöä voidaan lisätä. Maakaasun lisäämistarvetta voidaan kuitenkin vähentää tehostamalla energiansäästöä ja lisäämällä uusiutuvien energialähteiden määrää valtioneuvoston esittämästä.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että Suomen ilmasto-ohjelman mukaan uusiutuvaa energiaa pitäisi käyttää vuonna 2010 noin 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Kyse on varsin merkittävästä lisäyksestä. Tämän saavuttamisessa puuperäisillä polttoaineilla ja kierrätyspolttoaineilla on keskeinen asema. Myös tuulivoiman merkitys kasvaa. Tällä hetkellä sen tavoitetaso on aivan riittämätön.

Uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden toteuttaminen edellyttää kuitenkin taloudellista tukea. Lähivuosina tarvitaankin runsaat 15 miljoonaa euroa investointitukea ja 50 miljoonaa euroa verotukea uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tukemiseen. Myös tutkimus- ja kehitystyöhön joudutaan panostamaan, jotta käytettävissä olisi vaihtoehtoisten ja osaksi vielä runsaastikin kehittelyä vaativien energialähteiden koko paletti. Tällä hetkellä Suomen energiateollisuuden viennin arvo on vajaat 3 miljardia euroa ja vienti koostuu pääosin uusiutuvaa energiaa hyödyntävästä teknologiasta.

Tuulivoiman liikkeellelähtö riippuu aivan oleellisesti julkisesta tuesta. Saksassa esimerkiksi alueellisilla sähköyhtiöillä on velvollisuus ottaa vastaan tuulivoimalla tuotettua sähköä verraten korkeaan hintaan. Tämän lisäksi siellä on tuettu tuulivoimalainvestointeja myöntämällä niihin sijoittaville merkittäviä verohelpotuksia. Tuulivoiman mahdollisuudet luoda työpaikkoja alan teknologiaa valmistavissa yrityksissä riippuvat tällä hetkellä merkittävästi myös muiden maiden veroratkaisuista eivätkä vain Suomessa tehtävistä päätöksistä. Tarvitaankin vähintään Euroopan unionin kattavia suhteellisen pitkäaikaisia järjestelyjä, mikäli uusiutuvan energian tuotannolle ja sitä palvelevalle teollisuudelle halutaan varmempaa pohjaa. Suomessa kuitenkin tarvitaan selviä lainsäädäntöratkaisuja uusiutuvien energiamuotojen tukemiseksi. Demonstraatiotuen puuttuminen vuoden 2002 talousarviosta on vakava virhe. Myös hallitus on kansallisessa ilmasto-ohjelmassaan katsonut nämä keinot kaikissa ratkaisuissa välttämättömiksi.

Ilmastomuutoksen torjuminen maailmanlaajuisena tapahtumana ja sen edellyttämä maailman energiantuotannon muuttaminen pääosaltaan päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä on perustavanlaatuinen maailman energiahuollon muutos. Eräiden laskelmien mukaan se merkitsee jopa 100 000 miljardin Suomen markan uusinvestointeja, mikä luo suuria mahdollisuuksia uudelle energiateknologialle. Uudesta energiateknologiasta voi tulla yhtä merkittävä teknologia-alue kuin tietotekniikasta.

Kun Suomessa on runsaasti uuden energiateknologian osaamista, voivat työllistämismahdollisuudet tällä sektorilla olla huomattavat. Näin pohti ilmastonmuutoksen hallinnan työllisyysvaikutuksia viime keväänä eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta. Tässä yhteydessä kannattaa ehkä todeta, että ydinvoiman lisärakentaminen saattaa ympäristövaliokunnan arvion mukaan vähentää kiinnostusta ja mahdollisuuksia kehittää muita energiantuotantotapoja innovatiivisesti.

Arvoisa puhemies! Osana Kansallisen ilmastostrategian toimeenpanoa on kauppa- ja teollisuusministeriössä valmistunut energiansäästöohjelma, joka työryhmän arvion mukaan johtaisi siihen, että vuonna 2010 energian kokonaiskulutus olisi 4—5 prosenttia alhaisempi kuin ilman uusia säästötoimia. Työryhmän ehdottamia keskeisiä toimenpidealueita ovat energiatehokkaan teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen, taloudelliset ohjauskeinot, normiohjauksen käytön tehostaminen, energiansäästösopimusten toimeenpano sekä energiakatselmus- ja analyysitoiminnan kehittäminen edelleenkin. Myös EU:n säästöohjelmia on hyödynnettävä. Näiden kaikkien tehokas toteuttaminen edellyttää myös tiedotusta, koulutusta ja motivointia. Tässä on haaste myös koululaitoksellemme.

Työryhmän käsityksen mukaan energiaverotusta tulee pitkällä aikavälillä kehittää energiansäästöä edistävään suuntaan ottaen tosin huomioon vientiteollisuuden ja koko kansantalouden kilpailukyky. Tarvitaan myös erityistä aktiivisuutta Euroopan unionin yhteisten vähimmäisverotasojen asettamiseksi.

Hyvät edustajat! Teollisuuden Voima Oy:n hakemus tulee hylätä. Näin pääsemme myös nopeammin vähentämään Suomen hiilidioksidipäästöjä kuin ydinvoimavaihtoehdolla, jossa kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan hiilivoimaloita käytetään pitempään energiantuotannossa. Emme myöskään ota imagoriskiä, joka pitää sisällään vanhentuneeseen, vähän innovatiiviseen ja ekologisesti kestämättömään energiavaihtoehtoon sitoutumisen. Päästövähennystavoite voidaan saavuttaa vähentämällä hiiltä sisältävien polttoaineiden käyttöä ja lisäämällä erilaisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä tehostamalla energiansäästötoimia.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei kannata ydinvoiman lisärakentamista.

Eva Biaudet /r:

Värderade talman, bästa kolleger! Hur skulle 4 000 generationer efter oss rösta, dvs. alla de som kommer att förvara det utbrända bränslet från våra kärnreaktorer? Det är en kolossal frihet som vår generation tar sig på bekostnad av kommande generationer, ifall vi väljer att lösa våra behov idag genom att lämna detta fruktansvärda arv efter oss.

Eduskunta on harvoin yksittäisten yhtä merkittävien päätösten edessä. Päätöksentekijöinä meidän tulee arvioida asiaa koko yhteiskunnan edun kannalta useiden sukupolvien ajaksi eteenpäin ja osoittaa myös nöyryyttä tulevaisuuden tarpeille. Tulevaisuus on suurimmaksi osaksi epävarma, mutta joitakin asioita jo tiedämme. On todennäköistä, että energiankulutus tulee kasvamaan tulevaisuudessa ennen kaikkea kehitysmaissa. IEA ennustaa, että Intian ja Kiinan osuus lisääntyvästä hiilen käytöstä on vuonna 2020 kaksi kolmasosaa. Jos pidetään historiallisena totuutena sitä, että köyhät maat voivat nykyaikaistua ainoastaan toistamalla teollisuusmaiden kaikki kehitysvaiheet, muuta johtopäätöstä ei voida tehdä. Finenergyn toimitusjohtaja sanoo suoraan, että teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään siten, että kehitysmailla olisi suuremmat mahdollisuudet esimerkiksi hiilen käyttöön.

Tämä on varmasti realistinen kuva jonkin aikaa eteenpäin, mutta pidemmän päälle en ole samaa mieltä hänen kanssaan. Päästöjen vähentämiseksi globaalilla tasolla on aivan keskeistä, etteivät köyhät maat kulje meidän jalanjäljissämme vaan siirtyvät mahdollisimman suuressa määrin suoraan puhtaampiin energiamuotoihin. Teollisuusmailla, myös meillä Suomessa, on vastuu sekä teknologian kehittämisestä että siirtymisestä uuteen tekniikkaan. Uusiutuvien energialähteiden kehityksen kasvuluvut ovat juuri nyt 30—40 prosentin luokkaa vuodessa. Eräiden arvioiden mukaan puolet kaikesta maailmassa käytettävästä energiasta on jo vuonna 2060 peräisin uusiutuvista energialähteistä. Nyt ratkaistaankin se, mitkä maat ovat tämän kehityksen kärjessä.

Suomi on energiatekniikan kärkimaita maailmassa, ja toimiala työllistää tuhatkunta ihmistä. Vuonna 2000 Suomi vei energiatekniikkaa jopa 3,2 miljardin euron edestä, mikä vastaa suurin piirtein valtion vuosittaista panostusta peruskouluihin, lukioihin ja korkeakouluihin.

On hiukan surkuhupaisaa, että kysymys ydinvoiman lisärakentamisesta päätyy kerta kerran jälkeen eduskuntaan siitä huolimatta, että eduskunta on selkeästi hylännyt sen. Sen sijaan kaikilla rintamilla tulisi lähteä panostamaan uuteen puhtaampaan tekniikkaan, mistä olisi yhteiskunnalle niin ympäristön kuin kansantaloudenkin kannalta hyötyä.

Kun hallitus on jättänyt eduskunnan tahdon hyväksymättä ja sen sijaan odottaa hetkeä, jolloin ydinvoimasympatiat olisivat hiukan suotuisammat eduskunnassa, se on luonut tarpeetonta epävarmuutta maan energiapolitiikkaan ja täten jarruttanut vaihtoehtoihin tehtäviä panostuksia. Uusiutuvan energian markkinaosuuksia jaettaessa meidän kilpailukyvyllemme on haitaksi se, että tuulen, auringon, biomassan ja maalämmön tukeminen on meillä vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Ydinvoiman lisärakentaminen pysäyttäisi panostukset uusiutuviin energiamuotoihin eli juuri niihin energiamuotoihin, jotka ovat maailmanlaajuisesti katsoen välttämättömiä. Se, että Suomen energiankulutus on maailmanlaajuisesti tarkastellen pieni, ei vähennä vastuutamme kokonaisuudesta.

"Ei" ydinvoimalle on "kyllä" globaalille vastuulle. Se tukee myös Suomen hyvää ympäristöprofiilia. Vaikka Suomen paperiteollisuus ehkä katsoo pystyvänsä selittämään energiavalintansa saksalaisille asiakkailleen, sillä ei ole suurta merkitystä, jos nämä eivät halua ydinvoimalla tuotettua sanomalehtipaperia. On ymmärrettävää kuitenkin, että raskas teollisuus ei kanna laajempaa yhteiskunnallista vastuuta energiavalinnoissaan, mutta meidän päätöksentekijöinä on sen sijaan tehtävä se. Yhteiskunnan edun mukaista on kehittää energiahuoltoa, joka perustuu huomattavasti suuremmassa määrin uusiutuviin energiamuotoihin.

Tosiasia myös on, että Kioton pöytäkirjan velvoitteet päästöjen vähentämiseksi eivät ole pidemmällä tähtäimellä riittäviä. Tutkimuksen piirissä puhutaan 60—80 prosentin leikkauksista maapallon lämpenemisen hillitsemiseksi. (Ed. Tiuri: Ei lopullinen ratkaisu!) — Ei lopullinen ratkaisu, ei olekaan ilman lisäsäästöjä.

Arvoisa puhemies! Mitä sellaista uutta on oikeastaan tapahtunut vuoden 1993 eduskunnan kielteisen päätöksen jälkeen, joka kelpaisi argumentiksi viemään Suomea ydinvoimaan perustuvaan energiapolitiikkaan? Yhä edelleen vakuutuksissa eri puolilla maailmaa todetaan ydinvahingon kuuluvan sellaisiin vahinkoihin, joita ei korvata. Vakuutusyhtiöt ovat nähneet todennäköisyydet valtavan erilaisiksi ennen ja jälkeen.

Vad nytt har egentligen hänt som skulle duga som argument för att efter riksdagens negativa beslut 1993 leda in Finland på en kärnkraftsbaserad energipolitik? Fortfarande står det i vars och ens försäkringar runt om i världen att "atomskada" hör till de skador som inte ersätts. Försäkringsbolagen har insett att sannolikheterna blir väldigt olika före och efter.

Tage Danielsson skrev 1979: "... före Harrisburg så var det ju ytterst osannolikt att det som hände i Harrisburg skulle hända, men så fort det hade hänt rakade ju sannolikheten upp till inte mindre än 100 procent ...".

Kärnkraftens risker har inte försvunnit. Det går inte att vifta bort dem med ett faktum att sannolikheten för en olycka är liten. Också storleken av olyckan då den inträffar ökar riskens storlek. För mig är riskerna kärnkraften medför fortfarande helt oacceptabla.

Talman! Vi får inte fastna i ingrodda antaganden. Inga undersökningar stöder antagandena om att invånarna vill ha en betydligt lägre skattegrad på bekostnad av servicen. Det finns heller ingenting som säger att invånarna i gemen önskar miljödumpade energipris. Tvärtom visar EVA:s undersökning från i fjol att hela två tredjedelar av befolkningen är redo att pruta på sin levnadsstandard för att få en friskare miljö. Ett överflöd av el leder till starkt dumpade priser och motiverar inte till sparande, inte heller till utvecklande av förnybara energiformer.

Genom att täta värmeläckor, se över ventilationen och reglera temperaturen efter behov kan man åstadkomma en inbesparing på 20 procent i den elenergi som behövs för uppvärmning av småhus. Med små tilläggsinvesteringar är det möjligt att reducera energiförbrukningen med upp till 50 procent i nybyggda småhus. Med nuvarande nybyggnadstakt skulle två kärnkraftsreaktorer bli onödiga. Men allt detta förblir förstås ogjort så länge målsättningen är att i praktiken sälja så billigt som möjligt så att så mycken el som möjligt skall förbrukas.

Hallituksen ilmastostrategia, jota käsiteltiin eduskunnassa viime vuonna, esitti kaksi energiavaihtoehtoa. Toinen rakentui ydinvoiman lisärakentamisen, toinen maakaasun varaan. Molemmat selviävät Kioton sopimuksen vaatimuksesta vähentää päästöjä. Ydinvoima oli laskelmien mukaan hiukan halvempi. Tällaisten laskelmien tekeminen on aina kuitenkin osoittautunut hyvin vaikeaksi ja tulokset riippuvaisiksi tulevaisuuden olosuhteita koskevista ennusteista. Monet ratkaisevat tekijät ovat jääneet vaille huomiota. Ilmastostrategian laskelmat eivät esimerkiksi ota huomioon energiatekniikan suuria vientinäkymiä.

Molempien vaihtoehtojen kansalliset kustannukset ovat suunnilleen samat, maan energiarakenteelle ne sen sijaan olisivat kovin erilaiset. Ydinvoiman lisärakentaminen johtaa ainoastaan hiilen käyttötarpeen lievään vähentämiseen, kun taas maakaasuvaihtoehto edellyttää ja mahdollistaa huomattavaan hiilivoiman vähentämiseen. Ilmastostrategiassa tullaan johtopäätökseen, jonka mukaan päästöt vähenevät enemmän maakaasuvaihtoehdossa. (Ed. Elo: Kuinka puhdasta on maakaasu?) —Kokonaisratkaisu on se ratkaiseva. — Tämän lisäksi luotaisiin tilaa investoinneille vaihtoehtoisiin energiaratkaisuihin esimerkiksi puupolttoaineen käytön lisäämisessä. Tällainen rakenne olisi hajautetumpi ja työllistäisi enemmän. Aluepoliittisesta näkökulmasta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hajautettu energiatuotanto loisi enemmän työpaikkoja juuri sinne, missä niistä on pulaa. (Ed. Elo: Meillähän on hajautettu!) Kansainvälisiä kustannuksia voimme vain arvailla, jos valitsemme ydinvoiman.

Siirtymäaikana maakaasu on paras vaihtoehto ydinvoimalle. Siirtymävaiheessa tavoitteena ei voi olla mahdollisimman alhainen hinta, koska se viivästyttää uuden tekniikan läpimurtoa. Tällä hetkellä käydään neuvotteluja kaasuputken vetämisestä Venäjältä Suomen aluevesien kautta Eurooppaan ja putken kytkemisestä eurooppalaiseen kaasuverkkoon. Tämä on myös yhtenä päätavoitteena Suomen EU:ssa lanseeraamalle pohjoiselle ulottuvuudelle, johon koko EU on sitoutunut.

Ympäristövaliokunnan saamien selvitysten mukaan hankkeen toteutuessa Suomi voisi ostaa kaasua myös "vastavirtaan", mikä vähentäisi riippuvuutta yhdestä ainoasta toimittajasta. Ydinvoiman lisärakentaminen tekisi koko hankkeen merkityksettömäksi ja keskeisimmät pohjoista ulottuvuutta käsittelevät luvut voitaisiin pyyhkiä pois pitkäksi aikaa. Suomesta tulisi Euroopan energiastrategian tulppa, ja Suomi ottaisi Ruotsille perinteisesti Pohjoismaissa kuuluvan roolin. Ei, tätä roolia me emme halua. Suomen hallituksen ja eduskunnan tulee toimia siten, että myös maakaasuvaihtoehto selvitetään perin pohjin.

Arvoisa puhemies! Ennen kuin päätän puheenvuoroni haluan todeta, että ruotsalainen kansanpuolue on ehdottanut "ilmastopennin" käyttöönottoa uusiin energiamuotoihin siirtymisen nopeuttamiseksi. Uusiutuvat energiamuodot eivät ole missään päin maailmaa tulleet laajamittaiseen käyttöön ilman suotuisia poliittisia päätöksiä. Meidän mallissamme perinteisen sähkön kuluttajille tulisi maksettavaksi ylimääräinen maksu, joka olisi 0,03 senttiä kilowattitunnilta ja joka kanavoitaisiin uusiutuvien energiamuotojen kuten tuulivoiman kehittämiseen ja lisärakentamiseen. Tämän mallin mukaiset kustannukset ympäristöystävällisempään energiaan siirtymiseksi tulisivat markkinoille ja sähköyhtiöille, ja siten sähköyhtiöille syntyisi intressi energiansäästöön, joka on liian vähäinen tänään. Tämä synnyttäisi myös toimialan sisäisen vastuun ja olisi oivallinen väline hallitukselle Kioton pöytäkirjan säännösten noudattamisen seurantaan.

Ajattelussamme on perusvirhe silloin, jos lähtökohtana on se, että meidän energiapäätöksemme on ainoastaan meidän aikaamme ja alueeseemme sidottu kansallinen kysymys. (Ed. Tiuri: Se on esimerkki muille.) Päätöksen vaikutukset ulottuvat valtavan pitkälle tulevaisuuteen. Samalla meidän on päätöksentekijöinä arvioitava globaalia tarvetta. Kokonaisuus puhuu Teollisuuden Voiman viidennen ydinreaktorin rakentamishakemusta vastaan. Tähän on niin globaaleja, taloudellisia, ympäristöön kuin työllisyyteenkin liittyviä näkökohtia. Uskon, että 4 000 sukupolvea minun jälkeeni ovat kanssani samaa mieltä.

Ärade talman! I svenska riksdagsgruppen finns även två ledamöter som gör en motsatt bedömning. De anser att det innebär ännu större risker för samhället att utesluta kärnkraften för lång tid framöver och att teknologins utveckling kommer att lösa avfallsproblemet.

Svenska riksdagsgruppen önskar att man i utskottsbehandlingen grundligt utreder följande frågor som väsentligt påverkar valet av energipolitisk linje. För det första, säkerheten kring de olika alternativen, särskilt med tanke på händelserna senaste höst. För det andra, möjligheten att satsa på utvecklandet av ny, effektivare energiteknologi och en analys av utvecklingen under de senaste nio åren. För det tredje, sysselsättningsfrågan, speciellt ur regional synvinkel och för det fjärde men inte minst viktiga, en analys av skillnaderna mellan de mycket olika kostnadskalkylerna som presenterats både i vårt land och internationellt.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä toivoo vielä, että valiokuntakäsittelyssä selvitetään perusteellisesti seuraavat ratkaisuun merkittävästi vaikuttavat kysymykset: Ensimmäiseksi, vaihtoehtojen turvallisuus viime syksyn tapahtumat erityisesti huomioiden. Toiseksi, uuden energiateknologian käytön ja kehityksen lisäämisen mahdollisuudet samalla arvioiden viime yhdeksän vuoden kehitystä. Kolmanneksi, työllisyysvaikutukset erityisesti aluepoliittisesta näkökulmasta ja viimeiseksi, mutta suinkaan ei vähiten tärkeänä selvittää eri tahojen kansallisten ja kansainvälisten kuten Oecd:n hyvin erilaisten hintalaskelmien syyt.

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Suomi sai New Yorkissa Maailman talousfoorumissa runsas viikko sitten kaksi kultamitalia. Sekä kilpailukykymme että ympäristöpolitiikkamme arvioitiin maailman parhaiksi. Hyvä ympäristöpolitiikka oli yksi peruste sille, että voitimme myös kilpailukykysarjan.

Myös energiapolitiikassa on syytä muistaa, että ympäristöstä huolehtiminen ei rasita vaan vahvistaa kansantaloutta. Meidän kannattaa katsoa eteenpäin eikä tuijotella peruutuspeiliin. Uusiutuvan energian markkinat kasvavat maailmalla huimaa vauhtia. Kioton pöytäkirjan voimaantulo tulee entisestään voimistamaan tätä. Esimerkiksi öljy-yhtiöt Shell ja British Petroleum varautuvat aktiivisesti uuden energiatekniikan läpimurtoon. Suomella on nyt erinomaisen hyvä jalansija uusiutuvan energian markkinoilla, mihin palaan vielä tuonnempana. Meidän kannattaa vahvistaa näitä asemiamme eikä turvautua eilispäivän dinosauruksiin kuten ydinvoimaan.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, ettei eduskunnan tule vahvistaa hallituksen tekemää periaatepäätöstä, koska on olemassa parempikin vaihtoehto eli vaihtoehto, joka on puhtaampi, turvallisempi, työllistävämpi ja kotimaisempi.

Perusteet turvallisemmalle vaihtoehdolle on esitetty ilmastostrategiaselonteossa, jonka hallitus viime keväänä antoi eduskunnalle. Selonteossahan hallitus yksimielisesti totesi, että Kioto-velvoitteet voidaan toteuttaa kahdella eri sähköntuotantovaihtoehdolla, joissa molemmissa sähköä riittää jokaiseen töpseliin. Ensimmäisessä ja turvallisemmassa maakaasu—uusiutuvat-vaihtoehdossa KIO1:ssä kivihiili korvataan maakaasulla. Toisessa, ydinvoima—kivihiili-vaihtoehdossa KIO2:ssa rakennetaan lisää ydinvoimaa ja kivihiilivoimaloita käytetään pitempään. Molemmissa vaihtoehdoissa lisätään uusiutuvan energian käyttöä ja energiansäästöä suunnilleen saman verran.

Eduskunta totesi selontekoon antamassaan vastauksessa, että taloudellinen ero näiden kahden vaihtoehdon välillä on pieni. Itse asiassa se on olemattoman pieni, vain 0,1—0,3 prosenttia kansantuotteesta vuonna 2010. Tämä ero on alle kymmenesosa siitä, mitä esimerkiksi viime vuoden kansantalousennuste heilahti alkuvuoden ja loppuvuoden välillä.

Arvoisa rouva puhemies! Me tiedämme kaikki ydinvoiman riskit. Kaikista sähköntuotantomuodoista vain ydinvoimala voi aiheuttaa suurkatastrofin. Katastrofin todennäköisyys on hyvin pieni, mutta nollaksi sitä ei saada minkäänlaisilla turvatoimilla. Lisäksi ydinvoimala tuottaa jätteitä, jotka pysyvät satojentuhansien vuosien ajan ympäristöä radioaktiivisempina. Vielä 200 000 vuoden kuluttuakin käytetty ydinpolttoaine on yli miljoona kertaa radioaktiivisempaa kuin tavallinen suomalainen peruskallio, toisin kuin eräät teollisuuden edustajat ovat viime päivinä väittäneet.

Me vihreät olemme hyväksyneet ydinjätteen kalliohautauksen, koska pidämme sitä turvallisempana vaihtoehtona kuin jätteen säilyttämistä maan pinnalla. Mutta kalliohautauksenkaan riskittömyydestä ei voida olla varmoja. Juuri siksi kalliohaudalta vaaditaan avattavuutta. Sille, että ydinjätettä on jo tuotettu, emme voi mitään, mutta miksi rakentaa uusi voimala tuottamaan lisää vaarallisia jätteitä?

On kerta kaikkiaan kummallista, että uudesta ydinvoimalasta edes keskustellaan, kun valittavanamme on kaksi taloudellisesti käytännöllisesti katsoen samanarvoista vaihtoehtoa. Toiseen niistä vain ei sisälly lisäydinvoiman riskejä. Ydinvoiman riskeistä kertoo omaa kieltään sekin, että nykymaailmassa lähes kaiken voi vakuuttaa. Pianisti voi vakuuttaa sormensa, Julia Roberts voi vakuuttaa huulensa ja Jari Litmanen jalkansa, jopa avaruusraketin voi vakuuttaa. Mutta ydinvoimalaa ei voi vakuuttaa siten, että vakuutusyhtiö maksaisi onnettomuudesta täyden korvauksen. Sekin, että ydinvoima on eduskunnassa omantunnon asia, kertoo, että ydinvoimaan sisältyy eettinen ongelma, riski, jonka realisoituessa kukaan ei tosiasiassa kykene kantamaan tapahtuneesta vastuuta.

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikkoina turvallisempaa KIO1-vaihtoehtoa on ikään kuin selitetty olemattomaksi kahdella eri perusteella. On esitetty, että Suomen energiahuollon varmuus vaarantuu, jos lisäämme venäläisen maakaasun tuontia niin paljon kuin KIO1-vaihtoehdossa. Toiseksi on esitetty, että hiilivoimaloiden sulkeminen tulisi tolkuttoman kalliiksi.

Vihreät eivät toki pidä maakaasua lopullisena ja kestävänä ratkaisuna. Pidämme kuitenkin sitä parempana välivaiheen ratkaisuna kuin hiiltä ja ydinvoimaa matkallamme kohti aikakautta, jolloin otamme kaiken energiamme uusiutuvista energianlähteistä. (Välihuuto) — Kyllä se tulee.

Kaikeksi onneksi maakaasun tuontia ei ole tarpeen lisätä yhtä paljon kuin hallituksen viimekeväisessä KIO1-vaihtoehdossa. Sekä energiansäästöä että kotimaisen uusiutuvan energian käyttöä voidaan nimittäin lisätä enemmän kuin hallitus kaavailee. Tämän viikon maanantaina ympäristöjärjestöt julkistivat oman energiamallinsa, jossa esiteltiin näitä mahdollisuuksia. Myös kauppa- ja teollisuusministeriön teettämistä selvityksistä ilmenee, että hallituksen ilmastostrategian kummassakaan mallissa ei käytetä kokonaan uusiutuvan energian ja energiansäästön mahdollisuuksia. Myös eduskunta kiinnitti huomiota tähän asiaan vastauksessaan ilmastoselontekoon. Professori-kansanedustaja Erkki Pulliainen on puolestaan laatinut selvityksen, jonka tulos on, että Suomen sähköntarve pystytään kattamaan lisäämällä pelkkien kotimaisten uusiutuvien energiavarojen käyttöä.

Myös edellä mainituista kauppa- ja teollisuusministeriön selvityksistä käy ilmi, että energiansäästöä ja uusiutuvan energian käyttöä on mahdollista lisätä yhteensä hallituksen KIO-malleihin verrattuna suunnilleen 1 000 megawatin voimalaitoksen tuotanto, toisin sanoen suuren ydinvoimalan tuotanto. Jos näin tehdään, maakaasun lisäystarve jää noin puolta pienemmäksi kuin hallituksen kahdesta vaihtoehdosta paremmassa eli KIO1:ssa. Tätä mallia vihreä eduskuntaryhmä nimittää puhtaaksi vaihtoehdoksi, ja tämä on myös vihreiden vastaus ed. Pekkarisen kysymykseen vihreitten mallista. On myös sanottava, että se ydinvoimaa sisältämätön malli, jonka keskusta on esittänyt energiamalliksi, on selvästi parempi kuin hallituksen vastaava malli. Se on meistä vihreistä varsin ansiokas.

Arvoisa rouva puhemies! Ydinvoimaa on kauan markkinoitu vaihtoehtona hiilivoimalle. Nyt ydinvoimaa markkinoidaan aivan päinvastaisella argumentilla eli sillä, että ydinvoiman avulla kivihiilen polttoa voidaan jatkaa pitempään kuin muutoin. Jokaisen, joka on huolissaan esimerkiksi helsinkiläisten, espoolaisten, inkoolaisten tai turkulaisten hengitysilmasta, kannattaisi panna merkille, että uusi ydinvoimala pidentäisi hengitysilmaamme likaavan kivihiilen tuprutusta.

Ministeri Mönkäre on väittänyt kivihiilen korvaamisen maakaasulla johtavan tähtitieteellisiin kustannuksiin, kymmenien miljardien markkojen korvauksiin, jos valtio määrää hiilivoimalat poistettavaksi käytöstä ennen aikojaan. Kyllähän päästöjä tietysti voidaan vähentää kalleimmalla mahdollisella tavalla, mutta siinä ei ole mitään järkeä. Mihinkäs unohtui usko markkinavoimien mahdollisuuksiin? Valtiovalta voi säätää energiaveron rakenteen sellaiseksi, että voimayhtiöiden kannattaa polttaa mieluummin maakaasua kuin hiiltä. Tällöin hiilivoimalat jäisivät käyttöön vain varavoimaksi, jonka avulla voidaan kattaa sähkön kulutushuiput pahimmilla pakkasilla.

90-luvun alussa ydinvoiman kannattajat irvailivat risusavotoista niille kansanedustajille, jotka puolustivat kotimaista uusiutuvaa energiaa. Nyt ääni kellossa on aivan päinvastainen. Meille uskotellaan, että uusi ydinvoimala ei vähentäisi energiansäästöä eikä uusiutuvan energian käyttöä.

Hallituksen ilmastoselonteko ei tue tätä väitettä. Turvallisemmassa eli maakaasu—uusiutuvat-vaihtoehdossa, siis KIO1:ssä, sähkönkulutus kasvaa vähemmän kuin ydinvoima—hiili-vaihtoehdossa, KIO2:ssa. Ne kymmenen ministeriä, jotka hallituksessa äänestivät lisäydinvoiman puolesta, jättivät päätökseen kauppa- ja teollisuusministerin johdolla lausuman, jossa he lupasivat uudesta ydinvoimalasta huolimatta pitää sähkönkulutuksen samalla uralla kuin maakaasu—uusiutuvat-vaihtoehdossa, siis KIO1-vaihtoehdossa. Nämä ministerit eivät tainneet huomata, että jos näin todellakin tehtäisiin, ydinvoimavaihtoehdon paljon mainostettu edullisemmuus kutistuisi olemattomiin. Lisäksi, jos sähkönsäästöä todella tehostettaisiin hallituksen enemmistön lausuman mukaisesti ja samalla rakennettaisiin uusi suuri ydinvoimala, markkinoille ei jäisi tilaa luvatun suuruiselle uusiutuvan energian lisäykselle.

Se ainakin on päivänselvää, että uusi ydinvoimala veisi mahdollisuudet käyttää uusiutuvan energian ja säästön mahdollisuuksia yli sen, mitä hallituksen viimekeväisissä malleissa kaavaillaan. Puhtaan tekniikan eli uusiutuvan energian ja energian säästön mahdollisuudet voivat tulla kokonaan käytetyiksi vain siinä tapauksessa, että eduskunta hylkää luvan uudelle ydinvoimalalle.

Myös kokemus osoittaa, että ydinvoima hidastaa puhtaan tekniikan kehitystä. Katsotaan vaikka, mitä ydinvoima teki sähkön ja lämmön yhteistuotannolle, joka on kaikkein järkevin tapa käyttää polttoaineen energiaa. Suomen neljä nykyistä ydinreaktoria käynnistettiin 1970-luvun lopulla. Sen jälkeen sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten rakentaminen teollisuudessa pysähtyi kymmeneksi vuodeksi ja sähköntuotanto olemassa olevissa yhteistuotantolaitoksissa väheni viidenneksellä. Myös kotimaisen puuenergian kehitys pysähtyi. Uudestaan se pääsi kunnolla vauhtiin vasta sen jälkeen, kun eduskunta vuonna 93 hylkäsi luvan uudelle ydinvoimalalle.

Suomessa merkittävin nopeasti lisättävissä oleva uusiutuva energiavara on puu. Seuraavana tulee tuuli. Aurinkoenergian laaja hyödyntäminen Suomessa on mahdollista vasta pitemmän ajan kuluttua, mutta silti Suomessa on merkittävää osaamista myös aurinkoenergiatekniikan alalla. Edellä jo totesin, että puhtaan energiatekniikan mahdollisuudet ovat merkittävästi hallituksen kaavailemia suuremmat ja että kauppa- ja teollisuusministeriön omienkin selvitysten mukaan ne vastaavat yhteensä suunnilleen yhden suuren ydinvoimalan tuotantoa.

Edellä mainitsin myös, että eduskunnan vuonna 93 tekemä päätös hylätä viidennen ydinvoimalan lupa antoi vauhtia puun energiakäyttöön. Se antoi vauhtia myös kotimaisen energiatekniikan kehitykselle. Vuonna 2000 Suomi vei energiatekniikkaa ulkomaille yli 19 miljardin markan eli yli 3 miljardin euron arvosta. Suuruusluokkaa kuvaa hyvin se, että samaan aikaan Suomeen tuotiin energiaraaka-aineita suurin piirtein samasta arvosta. Pelkästään tuulivoimatekniikkaa vietiin Suomesta viime vuonna noin miljardin markan eli noin 200 miljoonan euron edestä. Jos toimimme viisaasti, vuonna 2010 tuulivoimatekniikan vuotuinen vienti voi olla jopa kymmenkertainen, jolloin voisimme joka vuosi tienata tuulivoimatekniikan viennillä lähes yhden suuren ydinvoimalan hinnan.

Puuenergian korjuu sekä puhtaan energiatekniikan laitteiden tuotanto työllistää Suomessa tällä hetkellä noin 8 000 henkeä. Kauppa- ja teollisuusministeriön arvioiden mukaan näille aloille voidaan tällä vuosikymmenellä luoda 10 000 uutta työpaikkaa kotimarkkinoille ja vientiin noin 25 000 työpaikkaa eli yhteensä noin 35 000 uutta työpaikkaa. Mikä parasta, iso osa näistä työpaikoista voidaan luoda juuri niille seuduille, joilla uusia työpaikkoja kipeimmin kaivataan.

Aurinko- ja tuulitekniikan maailmanmarkkinat kasvavat tätä nykyä yli 40 prosentin vuosivauhtia, siis jopa nopeammin kuin tietoliikennetekniikan markkinat. Suomen vahva jalansija tietoliikennetekniikan maailmanmarkkinoilla on erinomainen. Tähän on ratkaisevasti vaikuttanut se, että loimme omilla kotimarkkinoillamme olosuhteet, jotka puskivat alaa vauhtiin. Aivan sama logiikka pätee uuteen puhtaaseen energiatekniikkaan. Junaan kannattaa hypätä ajoissa, kuten teimme tietokonetekniikan suhteen. Tulevaisuuden nokiat luodaan puhtaan energiatekniikan alalle.

Arvoisa puhemies! Maailmalla etsitään nykyisin win-win-win-vaihtoehtoja, joissa ympäristö, talous ja työllisyys voittavat kaikki yhtä aikaa. Suomen energiapolitiikan tällainen vaihtoehto on se, että vahvistamme kotimarkkinoilla kannustetta puhtaisiin energiaratkaisuihin, kotimaisen uusiutuvan energian käyttöön ja energian säästöön. Näin voimme pysyä puhtaan energiatekniikan kehityksen kärjessä ja luomme näille aloille tuhansia ja jopa kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja sekä kotimarkkinoille että vientiin.

Teollisuuden Voima Oy hakee nyt lupaa uudelle ydinvoimalalle, jonka käyttöiäksi se arvioi 60 vuotta. Ilmeisesti ydinvoimalan kannattavuuslaskelmat perustuvat 60 vuoden käyttöiälle. Näin pitkää käyttöaikaa ei ole myönnetty yhdellekään ydinvoimalalle yhdessäkään maailman maassa. (Ed. Tiuri: Nyt myönnetään!) Kuinka moni meistä muistaa, miltä Suomi näytti 60 vuotta sitten? Teknologia on noista ajoista kehittynyt huimaa vauhtia. Esimerkiksi informaatioteknologian kehitys pääsi todella vauhtiin vasta 1990-luvulla. 60 vuotta sitten ei kukaan olisi pystynyt ennustamaan kännyköiden tuloa, saati sitä, että Suomesta tulisi alan johtava maa.

Entä millainen Suomi on 60 vuoden päästä? Teknologian kehitysvauhdin perusteella voidaan ennakoida, että jo lähivuosikymmeninä koetaan uusiutuvan energian läpimurto eli hetki, jona uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö on halvempaa kuin hiili- ja ydinvoimalla tuotettu. Todennäköisesti 60 vuodessa tapahtuu myös siirtymä bensiinikäyttöisistä autoista lähes päästöttömiin ja hyötysuhteiltaan parempiin polttokennoautoihin. Fossiiliset polttoaineet ja uraani antoivat energiaa 1900-luvun talousihmeelle. Nyt elämme 2000-lukua. Tällä vuosisadalla kuljemme kohti hajautettua energiatuotantoa, kohti aurinkovetytaloutta.

Arvoisa puhemies! Olemme nyt energiapolitiikan tienhaarassa ja valinta on meidän, haluammeko valita masentavan menneisyysvaihtoehdon, ydinvoiman, vai valitsemmeko rohkeasti tulevaisuusvaihtoehdon, turvallisemman, puhtaamman ja työllistävämmän vaihtoehdon, joka myös edistää maailmanlaajuista kestävää kehitystä. Vihreä eduskuntaryhmä luottaa siihen, että eduskunnalta löytyy tahtoa ja luovuutta valita tulevaisuus.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Savolaismummo oli asioimassa eräässä valtion virastossa. Häntä juoksutettiin luukulta toiselle. Lopulta hän palasi takaisin sille luukulle, jolla hän oli ensimmäiseksi ollut, ja kysyi virkailijalta: "Olenko minä se immeinen, joka äsken oli tässä?"

Ydinvoiman lisärakentamisen suhteen näyttävät monet olevan savolaismummon tapaan hukassa itsensä kanssa, eivät vähiten vihreät, joille ydinvoima on poliittinen elämän ja kuoleman kysymys, tai on ollut näihin asti. Nythän vihreätkään eivät enää tiedä, ovatko he lainkaan vihreitä. Valta sokaisee. Jos he olisivat tosivihreitä, he vaatisivat nykyistenkin ydinvoimaloiden alasajoa, kuten heidän aatetoverinsa Ruotsissa ja Saksassa. Mutta miten onkaan, vihreät istuvat hallituksessa ja tukevat hallitusta, joka esittää ydinvoiman lisärakentamista Suomeen, lisärakentamista. Uskomatonta, mutta totta! Suomen vihreät ovat kosmetologivihreitä, vain ulkokuori on värikäs. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Suomessa on neljä ydinvoimayksikköä toiminnassa. On oletettavaa, että ne ovat varsin turvallisia. Turvallisuusmääräykset ovat hyvät, ja valvonta meillä toimii. Meillä ei maa järise eivätkä terroristit aiheuta suurta uhkaa. Ydinjätteetkin aiheuttavat melko pientä pelkoa. Täydellistä turvallisuutta ei kukaan kuitenkaan voi taata. Onnettomuusriski on aina olemassa, ja onnettomuuden seuraukset olisivat vakavat.

Viime päivinä on jopa lietsottu sitä, että uuden ydinvoimalayksikön rakentaminen synnyttäisi suomalaistuotteiden boikotin muissa maissa. On myös varoiteltu, että jos Suomeen rakennetaan uusi ydinvoimala, syntyy paine koko EU:n alueen ydinjätteen loppusijoittamiseen vähäväkisen ja harvaanasutun Suomen turvalliseksi väitettyyn kallioperään. Pelottelu tällaisilla asioilla ei ole oikein, mutta huomioon otettavia näkökohtia nämäkin ovat.

Monipuolinen teollisuus työpaikkoineen on meille erittäin tärkeä. Ministeri Soininvaaran halveksima niin sanottu savupiipputeollisuus, joka tosiasiassa on pääosin korkeatasoista perusteollisuutta, joka työllistää paljon suomalaisia, tarvitsee energiaa vakaalla ja kilpailukykyisellä hinnalla. Energiansaannin varmuus on tärkeä tekijä yritysten päättäessä uus- ja korvausinvestointien sijoituspaikoista. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kantaa vakavaa huolta yritystemme ja niiden työpaikkojen turvaamisesta. Suomalainen työntekijä perheineen ja hänen työpaikkansa ovat meille äärettömän tärkeitä tulevaisuudessakin.

Viime vuosikymmenellä Suomi nousi maailman huipulle korkean teknologian alalla. Siinä energiakysymyksiä ylivoimaisesti tärkeämpiä ovat olleet osaamiseen eli koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen tehdyt panostukset. It-alan rinnalle voimme kehittää kasvavan energiateknologisen alan, joka ei itsessään käytä paljon energiaa. Jo vuonna 2000 Suomen energiateknologian viennin arvo oli noin 19 miljardia markkaa. Tehkäämme Suomesta puunjalostuksen ja it-alan lisäksi energia-alan suurvalta. Tämä vaatii rohkeita panostuksia vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimukseen ja kehittämiseen.

Suomi on erittäin riippuvainen energian tuonnista. Tuontisähkön, maakaasun, raakaöljyn ja kivihiilen osuus eli tuontienergian osuus oli viime vuonna noin 70 prosenttia käyttämästämme kokonaisenergiasta. Tuonnista Venäjän osuus on ollut noin puolet. Kuluttamastamme sähköstä 15 prosenttia tulee itärajan takaa. Olemme erittäin riippuvaisia Venäjästä. Erityisesti sähköntuonti naapurimaan turvallisuustasoltaan epävarmoista laitoksista on arveluttavaa. Pidämme kulutuksellamme yllä vähintään yhtä venäläistä ydinvoimalaa. Toisaalta jos lopettaisimme tuonnin, yhtään ydinreaktoria ei Venäjällä suljettaisi. Sen sijaan Venäjä ei saisi sitä valuuttatuloa, jonka se nyt meiltä saa ja jolla se kykenee parantamaan olojaan ja myös ydinvoimalaitoksiaan. Riippuvuuttamme energian itätuonnista on kuitenkin perusteltua vähentää.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposen hallitus esittää luvan myöntämistä viidennen ydinvoimalan rakentamiseen. Hallitus lähtee siitä, että sähköntarve kasvaa edelleen tuntuvasti. Hallituksen tavoitteena on ei vain sähköntuonnin korvaaminen kotimaassa tuotettavalla energialla, vaan myös voimakas talouskasvu.

Suomi on nyt maailman kilpailukykyisin maa. Meillä on varsin korkea hyvinvointi, joskin se jakaantuu erittäin epäoikeudenmukaisesti. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatiikin hyvinvoinnin jakamista nykyistä oikeudenmukaisemmin. Me emme saa sietää pysyvää köyhyyttä. Emme kuitenkaan katso, että hallituksen edustama voimakkaan talouskasvun ihannointi olisi oikein ja vastuullista. Me emme saa lyhytnäköisesti ja itsekkäästi kasvattaa talouttamme ja aineellista hyvinvointiamme ottamalla suuria, tuleville sukupolville siirtyviä vastuita ja riskejä.

Edellytämme, että valiokuntakäsittelyssä perusteellisesti paneudutaan hallituksen esityksen perusteluissa esitettyihin talouskasvun ja energiatarpeen ennusteisiin. Muistutamme, että noin kymmenen vuotta sitten ydinvoimalahakemusta käsiteltäessä väitettiin, että kymmenen vuoden kuluttua eli nyt olemme lähes katastrofaalisessa energiakriisissä, ellei uutta ydinvoimaa rakenneta. Se oli väärää pelottelua. Ovatko hallituksen esittämät laskelmat ja ennusteet nyt kohdallaan? Tämä on tarkoin selvitettävä.

Perusteellisen selvityksen haluamme myös ydinvoimalaitoksen koko elinkaaren mittaisten kustannusten määrästä. Tämä on tärkeää, vaikka valtio ei vastaakaan rakentamiskustannuksista. Loppuun käytetyn laitoksen alasajoon, senjälkeiseen hoitoon ja ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvät kustannukset on otettava täysimääräisesti huomioon laskelmissa ja nykyisessä sähkön hinnassa. Lisäksi laitosten ylläpitäjien vastuu mahdollisista onnettomuuksista on saatettava todellisia kustannuksia vastaavalle tasolle. On vastuutonta hinnoitella energia siten, että laskusta osa jää tulevien sukupolvien vastuulle. Rehellisyydestä ja turvallisuudesta ei pidä yhtään tinkiä.

Arvoisa puhemies! On eduskunnan tuleva päätös hallituksen ydinvoimamyönteiseen esitykseen "kyllä" tai "ei", tulee kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä voimakkaasti panostaa kaikkien vaihtoehtoisten ja uusiutuvien sekä kotimaisten energiamuotojen kehittämiseen. Eräillä näistä on pieni merkitys, mutta kokonaisuutena yhdessä maakaasun kanssa ne ovat todellinen vaihtoehto ydinvoimalle. Ne ovat myös työllisyyden ja aluepolitiikan kannalta erittäin tärkeitä. Hajautettu energiatuotanto on laajassa maassa myös isoja keskitettyjä laitoksia turvallisempi. Tieteellinen tutkimus ja tuotekehitys energia-alalla etenevät nopeasti. Esimerkiksi vedyn käytön tutkimus energialähteenä on mielenkiintoisessa vaiheessa. Vety saattaakin jo kymmenen vuoden kuluttua olla tärkeä vaihtoehto.

Hallituksen on ponnisteltava läntisen maakaasuputken ja eurooppalaisen verkoston aikaansaamiseksi. On todennäköistä, että Ruotsi luopuu ydinvoiman käytöstä tai ainakin on täysin varmaa, että se pidättäytyy uusien ydinreaktoreiden rakentamisesta loppuun käytettyjen tilalle. Tämä johtaa siihen, että Ruotsin valmius liittyä läntiseen maakaasuverkkoon kasvaa. Tällöin verkoston rakentamis- ja ylläpitokustannukset tulisivat kohtuullisemmiksi ja maakaasun saanti tulisi varmemmaksi.

Ydinvoima työllistää suomalaisia välillisesti turvaamalla teollisuudelle yhden tärkeän tuotannontekijän, energian, saannin vakaaseen hintaan. Vaihtoehtoisista energiamuodoista puolestaan eräät, muun muassa puu, työllistävät suoraan ja jatkuvasti ihmisiä. Nämä työpaikat ovat niillä maaseutualueilla, joilla muutoin työpaikkoja on vähän. Työllisyysperusteella voidaan perustella sekä ydinvoiman rakentamista että vaihtoehtoisiin energiamuotoihin pitäytymistä.

Maapallon uraanivarat riittänevät jopa vuosisadoiksi, eikä uraanin mahdollisella hinnannousulla ole merkitystä energian hinnassa. Uraanikaivokset työllistävät eräillä tuotantoalueilla alkuperäisväestöä. Tällaisen kaivostyön turvallisuus voidaan kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi.

Ilmaston kannalta ongelmallisen hiilen, joka on meille tuontienergiaa, käyttöä on vähennettävä. Ennusteet osoittavat, että öljyn saatavuus ja riittävyys vaikeutuvat mahdollisesti jo kymmenen vuoden kuluttua. Öljyn hinta uhkaa tuolloin nousta, kun syntyy myyjän markkinat. Suomen riippuvuutta öljystä on välttämätöntä vähentää myös siksi, että keskeiset raakaöljyn tuotantoalueet ovat poliittisesti aroilla alueilla. Nämäkin näkymät tekevät kauas tulevaisuuteen kohdistuvat energiaratkaisumme erittäin vaikeiksi ja korostavat alan kotimaisen innovaatiotoiminnan tärkeyttä.

Ympäristönsuojelu on meidän yhteinen velvollisuutemme. Asettihan Jumala ihmisen jo luomisen jälkeen sekä viljelemään että varjelemaan maata ja luomakuntaa. Tehoviljelyn ja -tuotannon olemme oppineet erityisen hyvin, mutta varjelu eli luonnonsuojelu on jäänyt meidän sukupolveltamme itsekkyyden ja ahneuden varjoon. Jotkut vaativat samanaikaisesti voimakasta talouskasvua, metsien laajaa suojelua, koskien jättämistä luonnontilaan, fossiilisten energiamuotojen kieltämistä, ilmastosopimusten kiristämistä ja ydinvoimasta luopumista. Tällainen yhtälö on mahdoton. Järkevää ja vastuullista on asettaa rajat, talouskasvutavoitteet, uudet suojeluhankkeet ja energiaratkaisut yhtä aikaa tarkasteluun. Tehtävä on vaativa mutta välttämätön.

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ilmastosopimuksiin. On tärkeää, että täytämme osaltamme sitoumukset tarkoin, koska ilmastomuutos on vakava tosiasia. Ydinvoiman lisärakentamisella voidaan tehokkaasti helpottaa pääsyä niihin päästörajoihin, joihin olemme sitoutuneet tai tulemme sitoutumaan. Vaihtoehtoisilla energiantuotantomuodoilla sitoumustemme täyttäminen on vaikeampaa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta, mikäli samalla panos-tamme määrätietoisesti energiatehokkuuden lisäämiseen ja tingimme ylisuurista kansantalouden kasvuodotuksista ja -vaatimuksista.

Kun säästö-sanalla on hieman kielteinen, ehkä jopa ahdistava ja pakonomainen sävy, on syytä puhua energiatehokkuuden lisäämisestä. Sehän yksistään vähentää merkittävästi painetta energiantuotannon tarpeen kasvattamiseen. Tämän rinnalla on panostettava voimakkaasti vaihtoehtoisiin energiantuotantomuotoihin. Ydinvoimahan on ainakin pitkällä aikavälillä joka tapauksessa väliaikainen tuotantomuoto.

Ilmastosopimukset ovat sitovia. Sen sijaan omassa harkinnassamme on se, minkälaisen viestin haluamme antaa muihin maihin energiapoliittisilla valinnoillamme. Jos hyväksymme ydinvoiman lisärakentamisen, saamme suuren kansainvälisen huomion. Se, onko se meille eduksi vai haitaksi, on myös rehellisesti arvioitava tässä talossa. Suomi olisi ainoa Länsi-Euroopan maa, joka kymmeneen vuoteen käynnistäisi uuden ydinvoimalan rakentamisen. (Ed. Tiuri: Ensimmäinen!)

Ilmastosopimussitoumusten rikkomisesta on myös vakavat ja kalliit seuraukset. Näitä seurauksia on punnittava rinnakkain eri valiokunnissa ja täällä lopullista päätöstä tehtäessä keväällä. Päätöksellämme annamme esimerkin myös kehitysmaille, joilla on oikeus oman elintasonsa kohottamiseen. Monissa kehitysmaissa pääomaniukkuus, yhteiskunnan epävakaus, työmoraalin ja turvallisuusmääräysten taso sekä monet muut seikat antavat aiheen epäillä ydinvoiman varaan rakentuvaa energiapolitiikkaa. Mutta vaihtoehdot ovat luonnollisesti vähäiset.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa sitä, että valtioneuvoston viimevuotinen selonteko Kansallisesta ilmastostrategiasta ja ympäristövaliokunnan siitä laatima laaja mietintö liitteineen, jonka koko eduskunta yksimielisesti 19.6.2001 hyväksyi, osoittavat, että Suomen on mahdollista täyttää Kioton pöytäkirjan ehdot ja sitoumukset elintasoamme vaarantamatta joko rakentamalla uutta ydinvoimaa tai siten, että maahamme ei rakenneta uutta ydinvoimaa. Kun sekä keskitetty ydinvoimavaihtoehto että hajautettu vaihtoehto ovat tasavertaisesti käytettävissämme, ratkaisumme on varsin puhdas arvovalinta. Me kristillisdemokraattisen kymmenen hengen eduskuntaryhmän jäsenet olemme osaltamme ratkaisijan asemassa. Haluamme kunnioittaa erilaisia näkemyksiä ja rehellisiä perusteita ja paneudumme niihin ennakkoluulottomasti. Kukin meistä tekee äänestyspäätöksensä oman vakaan harkintansa perusteella. Yhteinen vastuumme on suuri ja päätöksemme poikkeuksellisen kauaskantoinen.

Raimo   Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Suuria periaateasioita ei koskaan pidä alistaa poliittisen pelin osaksi eikä niillä pidä taktikoida. Ydinvoiman lisärakentaminen on juuri tällainen syvä, periaatteellinen kysymys. Siksi olenkin ihmetyksellä seurannut ydinvoiman lisärakentamisen paketoimista milloin mihinkin. Vihreät, jotka sanovat asian olevan heidän ideologiansa kulmakivi, pelaavat aikaa ministerituolilla, vaikka ydinvoiman lisärakentamista ajetaan nimenomaan hallituksen esityksellä. Ydinvoimalaa ajaa pääministeri Paavo Lipposen hallitus, jossa vihreät ovat mukana.

Vasemmistoliitolla ja keskustalla on ydinvoiman lisärakentamista vastaan voimassa oleva puoluekokouspäätös, mikäli ymmärsin oikein ryhmäpuheenjohtajankin puheenvuoron. Mikä on näiden puolueiden linja? Puolueohjelmat ja puoluekokouspäätökset eivät ilmeisesti ole sen paperin arvoisia, jolle ne on kirjoitettu. (Ed. Tiusanen: Ei pidä paikkaansa!) Vasemmistoliitto sallii nyt stalinistisen erillistoiminnan eli puoluekokouspäätöksestä poikkeamisen entisille enemmistöläisille, ay-liikkeen tukemille ydinvoiman kannattajille.

Keskusta toimii taas tunnetulla tavallaan. Se kannattaa ja vastustaa ydinvoimaa samanaikaisesti. Normaalipäässä tällainen saisi aikaan skitsofreniaa, mutta ei keskustassa, joka kuulemma, näin väitetään, pettää aina, nyt siis myös itseään ja puoluekokouspäätöksiään. Kokoomuksella asiaan näyttää olevan selvä linja. Henkilökohtaisesti olen tästä asiasta heidän kanssaan eri mieltä, mutta pidän itse hyvänä, että puolueella on jokin linja. Se on myös kuluttajansuoja äänestäjiä kohtaan.

Energiapolitiikka ja ydinvoima ovat politiikkaa sen raskaimmassa muodossa. Puolueiden halu taktikoida tällä asialla on juuri sellaista pelin politiikkaa, joka saa suuren osan kansasta näkemään punaista. Poliittiset pelurit solmivat paketteja, värkkäilevät kabineteissa ministerilistoja ja vaalitukipaketteja. Uratietoinen ministerituolista haaveileva sosialistipoliitikko ei helposti äänestä ydinvoimaa vastaan. Yhtä kuvitteellinen satuhahmo on vasemmistolainen ay-liikkeeltä vaalirahoitusta saava ydinvoiman vastustaja. (Ed. Jaakonsaari: Nyt tämä on kyllä politiikkaa!) Se niistä vapaista käsistä.

Arvoisa puhemies! Kun suuri raha ja järjestösosialismi lyövät veljen kättä kansan pään yli, on tavallisen ihmisen yleensä syytä olla huolissaan. Nyt on juuri sellainen tilanne, jossa näiden kahden muka toisilleen vastakkaisten piirien edut yhtyvät. Kansalaiselle jää tässä pelissä yleensä maksajan osa.

Ydinvoimaa voi sekä kannattaa että vastustaa järkevillä perusteilla. Kysymys on arvomaailmasta ja siitä, mitä kukin haluaa ja millaisiin keinoihin, uhrauksiin ja riskeihin kukin on elämässään valmis. Suurteollisuus korostaa riittävän ja edullisen energiansaannin turvaamista kilpailukykynsä turvaamiseksi. Ay-liike, jonka keskeinen opinkappale on taloudellisen kasvun turvaaminen, näkee ydinvoiman keinona palkansaajan elintason turvaamiseksi. Molemmat tavoitteet ovat sinänsä hyväksyttäviä, mutta onko ydinvoiman lisärakentaminen hyväksyttävä ja moraalisesti kestävä keino näiden tavoitteiden saavuttamiseksi? (Ed. Wallin: Esitättekö neljän toimivan lakkauttamista?)

Huomionarvoista on myös se, minkälaiset yhteiskunnat rakentavat lisää ydinvoimaa ja mitä kansainvälisiä seurauksia mahdollisella ydinvoiman lisärakentamispäätöksellä Suomelle olisi. Asialla on suuri kansainvälispoliittinen mielenkiintonsa, pidimme siitä tai emme. Syytä on myös miettiä, minkälainen on ollut ja on niiden paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen kohtalo, joiden kotikonnuilla ydinvoimaloiden raaka-ainetta on louhittu. Sivuuttaa ei voi ydinvoiman ja ydinaseiden sekä kansainvälisen sotateollisuuden välisiä riippuvuussuhteita.

Keskeisiä kysymyksiä ovat myös ydinvoiman hinta ja turvallisuus. Mikä on nyt tekemiemme ratkaisujen vaikutus tuleviin sukupolviin, heidän elämäänsä ja terveyteensä? Asian monisäikeisyyttä kuvaa myös se, että sekä vastustajat että kannattajat vetoavat sekä Kioton ympäristösopimukseen että kivihiilen ja hiilidioksidipäästöjen haitallisuuteen. Oma lukunsa tietenkin on, että julkisuustaistelua etulinjassa ydinvoiman vastustajien puolella käyvät pukuihin sonnustautuneet nuoret miehet ja ydinvoiman kannattajat marssittavat esiin koulutettuja naisia. Sitten on vielä olemassa kansa ja kansalaismielipide. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista vastustaa uuden ydinvoiman rakentamista. (Ed. Elo: Riippuen siitä, miten kysytään!) On mielenkiintoista nähdä, millaisia mielipidetutkimuksia ja keiden maksamia tiedusteluja Suomessa vielä julkaistaan ennen eduskunnan lopullista äänestystä asiasta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten kanta ydinvoiman lisärakentamiseen on kielteinen, ja se pohjaa ideologisiin ja maailmankatsomuksellisiin perusteisiin. (Ed. Laukkanen: Onko ryhmä yksimielinen?) — Kyllä se on aika yksimielinen viime aikoina ollut. — Emme hyväksy vallan ja päätöksenteon keskittämistä, kilpailun rajoittamista emmekä suurten yksiköiden suosimista. Näkemyksemme lähtee paikallisen ja hajautetun päätöksenteon pohjalta. Kannatamme uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja luonnonmukaisuutta. On täysin selvää, että niin ydinvoima kuin kivihiilikin ovat väliaikaisia ratkaisuja. (Ed. Tiuri: Maakaasusta puhumattakaan!) Uuden ydinvoimalan rakentaminen vain lykkää sitä välttämätöntä ja väistämätöntä muutosta, joka lopulta on tehtävä uusiutuvien energialähteiden hyväksi. Maapallon laajuisesti ihmiskunnan on selvitäkseen lähdettävä tälle tielle. Muutoin edessä on umpikuja.

Meillä on Suomessa nyt sikäli totuuden hetki, että mikäli hylkäämme uuden ydinvoimalan, on meidän toden teolla panostettava uusiutuvien energialähteiden hyväksi. Tämä merkitsee huomattavaa rahallista satsausta vesivoiman, biokaasun, maalämmön, biomassan sekä aurinkoenergian ja tuulivoimaloiden tutkimukseen ja hyödyntämiseen. (Ed. Elo: Missä vesivoimaa saadaan rakentaa?) — Vähän kohennetaan niitä nykyisiä systeemejä, joita on.

On myös syytä kysyä, miksi kehittyneissä länsimaissa, sen enempää Yhdysvalloissa kuin Euroopassakaan, ei ole rakenteilla uusia ydinvoimaloita. Jos ydinvoima olisi niin riskitöntä, turvallista ja halpaa kuin väitetään, luulisi vasaroiden paukkuvan ympäri kehittyneiden, kapitalististen maiden ydinvoimalatyömaita. (Ed. Tiuri: Niin tulee tapahtumaan!) Ilmeisesti on niin, että ydinvoimalla ei ole tulevaisuutta muualla kuin niissä maissa, joissa energiantuotannosta päättäminen on keskitetysti johdettua, joissa taloudellisesti kilpailukykyisiä vaihtoehtoja sorretaan ja joissa tietojen ja kustannusten analysointiin ja saantiin ei ole riittäviä edellytyksiä sekä avoin kansalaiskeskustelu on osittain rajoitettua. (Ed. Elo: Mitä ed. Vistbacka sanoo Yhdysvalloista?) Luulisi, että nimenomaan siellä, missä kilpailu on vapainta maailmassa, eli läntisissä teollisuusmaissa ydinvoima olisi myös taloudellisesti kilpailukykyinen vaihtoehto. Näyttää siis siltä, että ydinvoima pärjää taloudellisesti vain siellä, missä sitä valtion varoista voimakkaasti ja avokätisesti tuetaan.

Tämän kaiken päälle tulee sitten keskustelu, mitkä ovat ydinvoiman oikeat kustannukset, minkälaisella korolla ja kuoletuksella niiden rakentaminen rahoitetaan, minkälainen vakuutusturva ja vakuusrahastointi niille mitoitetaan ja mikä hinta ydinjätteen loppusijoitukselle lasketaan. (Ed. Elo: Eivätkö teollisuuden johtajat osaa arvioida?) Tshernobyl ei unohdu. Onnettomuusriski on aina olemassa eikä sitä pidä väheksyä. Yksikin tapaus on liikaa. Valitettavasti meillä on kokemusta siitä, miten vakavat seuraukset ovat, kun jokin menee pieleen. Kukapa olisi vuosi sitten voinut uskoa New Yorkin tapaisiin barbaarisiin terrori-iskuihin. Kansainvälinen terrorismi voi jatkossa suuntautua myös ydinvoimaloihin. Riskienhallinnan käytännön pakosta äärimmilleen vieneessä Israelissa ei ole yhtään ydinvoimalaa. Miksiköhän ei?

Arvoisa puhemies! Maapallon laajuisesti rajattoman taloudellisen kasvun vaatimus on mieletön ja johtaa varmaan umpikujaan. Ympäristön kestokyky ei kestä jatkuvaa tavarantuotannon lisäystä ja kulutuksen kasvua. (Ed. Jaakonsaari: Miksei osaamiseen perustuvaa kasvua?) Mitä nopeammin tämä ymmärretään, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on maailmanlaajuisesti inhimillisempään tulevaisuuteen. Energiankulutuksen jatkuva kasvu johtaa niin ikään umpikujaan, luonnon tuhoutumiseen ja inhimilliseen kärsimykseen.

Meidän on Suomessa tarkasteltava omaa energiankulutustamme pitemmällä tähtäimellä kuin muutaman vuosikymmenen päähän. Tämän tosiasian tunnustaminen ei merkitse paluuta Impivaaraan tai tukan jäätymistä yöllä kiinni seinään savupirtissä. Se merkitsee ja tarkoittaa kulutustottumustemme ja elintapojemme päivittämistä ja tarkistamista sekä ihmisen luovuuden täysimittaista hyödyntämistä kehittyvän tekniikan alalla, ed. Jaakonsaari. (Ed. Jaakonsaari: Rakkausenergiaa!) Suomessa meillä on hyvät mahdollisuudet satsata toden teolla uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen ja tutkimuksen sekä energiansäästön tehostamiseen. (Ed. Elo: Uskooko ed. Vistbacka puheisiinsa?) Myös olemassa olevien vesivoimalaitosten laitteistoja uusimalla on mahdollisuus lisätä niiden sähköntuotantokapasiteettia.

Meillä on omasta takaa sekä raaka-aineita että luonnonresursseja. Suomessa on myös paljon ympäristöalan huippuasiantuntijoita, joiden luovuutta ja ammattitaitoa meidän on hyödynnettävä. Meidän on myös kannustettava nousevaa nuorisoamme ja tulevaisuuden päättäjiä tarttumaan rohkeasti tulevaisuuden haasteisiin. Suurena apuna ja tukena on tässä se, että ympäristöystävällisille ja inhimillisille arvoille rakentuva yhteiskuntamme on sellainen, jonka puolesta kannattaa taistella ja tehdä työtä. Murtumaton eettinen ja moraalinen perusta johtaa siihen, että kansalaiset ovat valmiita ponnistelemaan paremman ja oikeudenmukaisemman Suomen ja maailman puolesta. Tätä inhimillistä vahvuustekijää ei ole syytä väheksyä.

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva ydinvoimapäätös on lopulta todellinen linjavalinta. Perussuomalaisten mielestä ydinvoima on aikansa elänyt energiantuotantomuoto, jota tulevat sukupolvet ihmettelevät kuin nykysukupolvet faaraoiden pyramideja. Ydinvoimalat tulevat olemaan tekniikan ulkomuseoita. Meillä Suomessakin niitä joka tapauksessa tulee olemaan neljä, ja mielestäni se riittää.

Tutkimusvaroja on lisättävä uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäviin energiamuotoihin, tehdäänpä viidennestä ydinvoimalasta kumpi päätös tahansa. Näiden energiavaihtoehtojen hyödyntämisen tietotaidosta olisi mahdollista luoda Suomelle tulevina vuosikymmeninä uusi Nokian kaltainen kalevalainen Sampo kansakuntamme hyvinvointia kasvattamaan. Jos me emme siihen ymmärrä ajoissa ryhtyä, sen tekee joku muu enemmin tai myöhemmin kuorien kermat päältä.

Tässä ydinvoimalahankkeessa on hyvää se, että se on pakottanut sekä kannattajat että vastustajat esittämään todellisia vaihtoehtoja. Selvityksiä on tehty, vaivaa on nähty ja arvokeskustelua käydään. Tämä rakentaa mielestämme isänmaatamme myös henkisesti, ja se on hyvä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä on kuultu nyt varmasti lähes kaikki ne argumentit, jotka yleensä tämän aiheen ympäriltä esitetään. Erityisesti kiitoksen ansaitsee keskustan puheenvuoro, joka oli asiallinen ja josta kävi ilmi, että asiaan on todella huolellisesti perehdytty. Nyt varmasti on — ainakin sitä toivon — aivan niin kuin ed. Pekkarinen totesi, että siitä huolimatta, että tietysti kantoja on etukäteen lyöty lukkoon, eduskunnassa kuullaan asiantuntijoita ja halutaan vielä asiaa selvittää.

Pari väitettä nousi ed. Pekkarisen puheenvuorosta, joita haluan kommentoida.

Edustaja totesi, että hallitus on ollut uusiutuvan energian käytössä toimeton. Nyt minun on kyllä kiistettävä tämä asia, koska tulokset puhuvat muuta. Suomi on Euroopan unionissa bioenergian käytössä ykkönen. Kun otetaan kaikki uusiutuvat energiat huomioon, meidän ohitsemme menevät ainoastaan Ruotsi ja Itävalta, joilla on paljon luontaisista olosuhteista riippuen vesivoimaa.

Viime vuonna Suomessa käytettiin uusiutuvan energiankäytön edistämiseen enemmän yhteisiä verovarojamme kuin koskaan ennen, ja tälle vuodelle varoja on taas budjettiin, kiitos myös eduskunnan, varattu vielä enemmän.

Tuulivoiman kymmenkertaistamisesta täällä on puhuttu, ja sehän on ihan se tavoite, johon hallitus on sitoutunut uusiutuvan energian direktiivissä. Mutta kun tuulivoiman osuus on tällä hetkellä promille, niin se tulee sitten olemaan prosentin luokkaa, joten ei se vielä ratkaise meidän ongelmiamme. Mutta me tulemme edelleen edistämään tuulivoimankin käyttöä.

Euroopan unionin tasolla uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön direktiivissä Suomi on sitoutunut vuonna 2010 tuottamaan sähköstään 31,5 prosenttia uusiutuvilla energialähteillä. Se on ihan huippuluokkaa Euroopan unionissa. Esimerkiksi Tanska tällä hetkellä tuottaa noin 10 prosenttia. Me olemme nyt jo huomattavasti Tanskaa edellä.

Kansallisessa ilmastostrategiassa valtion budjetista sanotaan, että käytetään nykyisen 700 miljoonan markan — puhun nyt markoissa — sijasta 1 000 miljoonaa markkaa nimenomaan uusiutuvan energian teknologian kehittämiseen, investointitukiin, ja nythän näitten määrärahojen lisääminen on aloitettu. Niinpä seurauksena on ollut, että World Economic Forumissa Suomi oli kestävän kehityksen ykkönen. Eli emme me nyt ihan toimettomia ole tässä asiassa olleet, mutta totta kai tavoitteiden pitää olla edelleen hyvin kunnianhimoiset.

Ed. Pekkarinen syytti hallitusta hiilidioksidiveron poistosta, ja siinä hän on ihan oikeassa, näin on tehty. Ennen nimittäin verotettiin sähköntuotannon polttoaineita kuten muitakin polttoaineita. Silloin verotettiin myös sähkön tuontia oman tuotannon kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Outokummun valituksen perusteella tämä todettiin EY-tuomioistuimessa Rooman sopimuksen vastaiseksi, ja me jouduimme tekemään muutoksen, ja polttoainevero poistettiin sähköntuotannosta ja siirrettiin kuluttajahintaan.

Keskustan "ei lisää ydinvoimaa" -mallissa on puulla tuotetun sähkön arvioitu kasvavan jonkin verran enemmän kuin Kansallisessa ilmastostrategiassa. Energiansäästössä on otettu käyttöön energiansäästöohjelman voimakkaimmat toimenpiteet. Yhteensä näistä arvioidaan tulevan noin kahden terawattitunnin vaikutus sähkötaseeseen yli Kansallisen ilmastostrategian arvioiden. Eli siellä sitten pitäisi käyttää energiaveroja, normeja, säädöksiä vielä enemmän. Eli miten me saisimme ihmiset sitten vaihtamaan heti jääkaappinsa vähemmän energiaa kuluttaviin, kun sellaiset tulevat markkinoille? Ihmisethän eivät käyttäydy sillä tavalla. Me voimme tietenkin ohjailla, mutta me emme varmaankaan käytä pakottavia säädöksiä. Mutta jos vielä kunnianhimoisempaa energiansäästöä tavoitellaan, silloin joudutaan tekemään tällaisiakin päätöksiä.

Eli kun puhutaan, että KTM:n laskelmissa energiansäästöä voidaan toteuttaa, täytyy erottaa potentiaali- ja reaalimaailma. Me olemme listanneet kaiken sen, mitä voidaan käyttää energiansäästön aikaansaamiseksi: korkeampia energiaveroja, enemmän säädöksiä ja normeja. Sitten sitä kautta säästö voisi toteutua. Mutta me tiedämme, että käytännössä tämä ei toteudu. Kun elämme vuotta 2002, vuosi 2010 on jo hyvin lähellä. Siinä mielessä todellisuus on myöskin se, että esimerkiksi teollisuuden tekemät investointipäätökset nostavat meidän sähkönkulutuksemme 83 terawattitunnin tasolle jo vuonna 2003, kun se ympäristöjärjestöjen sähkönkulutusarviossa vuonna 2010 oli 85 terawattituntia. KTM ei ole koskaan näissä asioissa yliarvioinut sähkönkulutusta, vaan kun me katsomme historiassa taaksepäin, me olemme aina olleet liian vaatimattomia sähkönkulutusarviossa. (Ed. Laakso: Eihän se nyt pidä paikkaansa, jos vuotta 74 katsotaan!) — Kyllä tämä näkyy tilastoista. Toivon, että eduskunnassa ihan katsotte kaikki olemassa olevat tilastot.

Keskustan mallissa puun voimakkaan kasvun lisäksi oletetaan myös turpeen käytön kasvavan, vaikka puu ja turve kilpailevat samoista markkinoista. Puun lisäkäytön edellytyksenä todetaan muun muassa turpeen tekeminen verottomaksi yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa turvetta ja puuta käyttävissä kattiloissa. Tämä aiheuttaisi käytännössä sen, että puu korvautuisi tuntuvasti turpeella ja olisi siten haitallinen puun energiakäytön lisäämiselle eikä päinvastoin. Mutta toivon, että näitä asioita selvittelette kuuntelemalla asiantuntijoita. Arvostan kovasti tätä lähestymistapaa.

Haluan sanoa jotain lisäydinvoimasta ja puupolttoaineesta, koska monet ovat tuoneet ne vastakkaisina esille. Metsäteollisuushan käyttää ydinvoimaa ja puupolttoainetta eri tarkoituksiin. Metsäteollisuus tarvitsee sähköä ja lämpöä, ja sitä tehdään osin omissa yhteistuotantolaitoksissa. Se ei riitä sähkön osalta. Tarvittava lisäsähkö hankitaan ulkopuolelta. Juuri tähän lisäsähkön hankintatarpeeseen teollisuus tarvitsee lisäydinvoimaa. Vakaa ja kohtuuhintainen sähkönsaanti ylläpitää ja lisää metsäteollisuuden investointeja kotimaiseen tuotantoon.

Metsäteollisuuden lämmöntarve kasvaa tuotannon kasvaessa. Juuri lämmöntarpeeseen tarvitaan puupolttoainetta. Puuenergiasta suurin osa on sellutuotannon omia jäteliemiä ja puutähteitä eli kuorta, sahanpurua. Näitä puuenergian lähteitä syntyy sitä enemmän, mitä suurempi on teollisuuden tuotanto. Kaikki syntyvä polttoaine käytetään hyödyksi. Metsästä vartavasten poltettavaksi tuotavan metsätähdehakkeen tarve on kasvanut nopeasti, mutta muodostaa vain 2—3 prosenttia koko puuenergiasta. (Ed. Pulliainen: Se järjestelmä ei toimi tällä hetkellä!) Tämä metsätähdehake mielletään keskusteluissa yleisesti juuri varsinaiseksi puupolttoaineeksi, mutta tämä metsätähdehake on vain pieni osa kokonaisuutta. Kohtuuhintaisen ja vakaan sähkön saatavuuden mahdollistamat investoinnit lisäävät puuraaka-aineen tarvetta polttoaineen käytön lisäksi myös tuotannossa. Tämä taas jättää kantohintojen kautta vaurautta maaseudulle. Metsätähdehakkeesta ei juurikaan makseta maanomistajalle, eikä sen kannattavuus salli suuria korvauksia. Maaseudun työllistämisessä ja asuttuna pitämisessä perustan muodostaa nimenomaan metsäteollisuuden raaka-aineen ja samalla teollisuuden puupolttoaineen tuottaminen. Metsätähdehakkeen ja pellettien tuottaminen tuo lisäansioita, ja tietenkin koko ajan pitää selvittää, miten voidaan vielä enemmän metsätähdehaketta käyttää hyväksi. (Ed. E. Lahtela: Entäs ensiharvennuspuu?)

Ed. Biaudet kysyi, miksi ydinvoima on täällä taas, ikään kuin hallitus miettisi aina, että milloin on sellainen hetki, jolloin olisi suotuisa ilmapiiri tuoda ydinvoimahanke eduskuntaan. Eihän se niin ole. Eihän hallitus tuo tänne mitään ydinvoimahanketta. Käsiteltävänä on Teollisuuden Voiman hakemus. Meidän tehtävämme on käsitellä se ydinenergialain mukaisessa järjestyksessä. Siinä mielessä hallitus on käsitellyt asian ja tuonut sen eduskuntaan. (Ed. Tiusanen: Se on taktiikkaa!) — Sitähän voidaan kysyä sitten teollisuudelta, mikä heidän taktiikkansa on. Mutta ihmettelenpä, jos pelkästään jostain kummallisista taktisista syistä haluttaisiin lähteä tällainen prosessi käymään läpi. Eiköhän siellä takana ole todellinen sähköntarve? (Ed. Elo: On, on!) En ymmärrä, että lähdettäisiin tällaiseen näytelmään huvin vuoksi. (Ed. Elo: Ei missään tapauksessa!)

Ed. Biaudet totesi, että suomalainen raskas teollisuus ei kanna laajaa vastuuta energiavalinnoissaan. Aika outo väite. Suomalainen perusteollisuus on energiatehokasta, kilpailukykymme on maailman huippua, ja kuten todettiin, kun mukaan otetaan kestävän kehityksen mittarit, olemme edelleen maailman ykkösiä.

Edelleen ed. Biaudet arveli, että ydinvoiman rakentaminen tekisi Itämeren kaasuputken tarpeettomaksi. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. En usko, että Venäjä on Suomen tarpeisiin Barentsin kaasun hyväksikäyttöä suunnittelemassa. Kyllä he tekevät sitä putkea ajatellen, miten he voivat hyötykäyttää Barentsin kaasun Keski-Euroopassa. Me olemme siinä pieni sivutekijä ja kylkiäinen, joka toivoo, että tuo putki rakennettaisiin.

Sitten täällä on ydinvoiman hinnasta Suomessa esitetty monenlaisia arveluja. On vaadittu sitä, että vertaillaan eduskunnassa Oecd:n ja kotimaiset arviot, että näin täytyy tehdä. Meillähän on muutamia asioita, jotka vaikuttavat siihen, miksi ydinvoima on Suomessa edullista. Meillä on korkea käyttöaste. Meidän huoltoseisokkimme ovat maailman lyhimpiä. Me olemme ydinjätteen käsittelyä varten keränneet etukäteen reaaliaikaisesti rahastoon näiltä ydinvoiman tuottajilta rahaa. Tässä suunnitellaan sitten rakentamista paikkakunnille, joissa on jo valmis infrastruktuuri.

Vihreän liiton ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että ydinenergia jarruttaa uusiutuvan energiateknologian vientiä. Suomessa on monipuolinen energiantuotanto ja samalla monipuolinen energiateknologiaosaaminen. On ihan selvää, että se on yksi maailman monipuolisimmista ja parhaiten hajautetuista. Uuden voimalaitoksen, minkälaisen tahansa, rakentaminen ei poista tätä osaamistamme yhtään mihinkään. Ei voimalaitoksen rakentaminen poista myöskään valtion satsausta teknologian edelleenkehittämiseen.

Nykyinen hyvä energiateknologian osaaminen perustuu jo 1980-luvulta lähtien järjestelmällisiin, laajoihin tutkimusohjelmiin, joissa kauppa- ja teollisuusministeriö ja vuodesta 1994 lähtien Teknologian kehittämiskeskus Tekes ja suomalainen teollisuus ovat tehneet hedelmällistä yhteistyötä. Teknologian voimakkaassa kehittämisessä on lähes aina perustana globaalit markkinat. Suomen markkinat ovat liian pienet uuden teknologian kehittämiselle. Tietysti hyvät tuotteet palvelevat samalla omia energiataloudellisia ratkaisujamme, mutta teknologian maailmanmarkkinat eivät ole riippuvaisia Suomen energiaratkaisuista. Suomi on esimerkiksi Oecd:n vertailutietojen perusteella juuri näitä aikaisessa vaiheessa energiateknologiajunaan hypänneitä, joita täällä peräänkuulutettiin.

1980- ja 1990-luvulla ydinenergian tuotanto kasvoi Suomessa voimakkaasti. Samanaikaisesti energiateknologian vienti kasvoi voimakkaasti. Energiatekniikkaa tuottava teollisuuskin on sitä savupiipputeollisuutta, joka tarvitsee vakaata ja kohtuuhintaista sähköä.

Reijo  Kallio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on lisätty uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Meillä on tehty säästötoimenpiteitä. Näin on tarkoitus tehdä jatkossakin. Mutta tästä huolimatta me tarvitsemme sähköntuotannossa kivihiiltä, maakaasua, ydinvoimaa joko yhdessä tai erikseen.

Täällä on vannottu maakaasun siunauksellisuuden puolesta. Muun muassa Rkp:n ryhmäpuheenvuorossa se tuotiin vahvasti esiin. Meidän on kuitenkin muistettava, että maakaasu on toki parempi polttoaine kuin kivihiili, mutta se on fossiilinen, päästöjä aiheuttava. Siihen liittyy myöskin erittäin suuri hinta- ja saatavuusriski.

Tällä hetkellä monet Keski-Euroopan maat ovat rakentaneet energiatulevaisuutensa maakaasun lisäämisen varaan. Tämä ilman muuta tulee nostamaan maakaasun hintaa tulevaisuudessa. Voidaankin kysyä, että kun tälläkään hetkellä tuotettu lauhdesähkö ei ole kilpailukykyistä, miten se voisi olla jatkossa todennäköisesti huomattavasti korkeammalla hinnalla.

Mauri   Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille kiitoksia kiitoksesta. Kun puhuin toimettomuudesta, tarkoitin sillä erityisesti sitä, että hallitus ei ole ollut kansallisesti eikä kansainvälisissä yhteyksissä riittävän aktiivinen ohjaavan ympäristöverojärjestelmän aikaansaamiseksi.

Mitä tulee siihen, että EU-tuomioistuin teki tunnetun päätöksen, myös siinä mielestäni hallitus oli toimeton. Se ei yrittänyt saada riittävästi poikkeuksia sen jälkeen taikka muuttaa säädöksiä niin, että niiden muutettuina olisi ollut mahdollista jäädä voimaan. Muistutan, että Saksa esimerkiksi käyttää 25 miljardia Suomen vanhaa markkaa oman kivihiilensä tukemiseen. Irlanti, Englanti, Espanja, tässä muutama muu maa.

Mitä tulee vielä kotimaisten vaihtoehtojen tukeen, muistutan ministeriä ystävällisesti siitä, että sekä ilmastostrategian että tämän vuoden 2002 budjetin yhteydessä eduskunta sanoi, että kotimaisiin vaihtoehtoihin pitää satsata nykyistä enemmänkin. Siinäkin lisää toimia tarvitaan.

Mitä muuten, arvoisa puhemies, tulee vielä omaan kantaani, uskon siihen, että on olemassa vaihtoehto ydinvoiman lisärakentamiselle, eikä se vaihtoehto ole (Puhemies koputtaa) maakaasupainotteinen sisäisesti vaan se on nimenomaan uusiutuvien bio- ja muiden kotimaisten energialähteiden (Puhemies koputtaa) mittavaan hyödyntämiseen perustuva vaihtoehto.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, ettei ministeriö ole kiinnittänyt huomioita niihin ympäristöhaittoihin, joita polttovoimalat aiheuttavat, koska ne ovat aika tärkeä osa kuitenkin, kun arvioidaan eri laitoksia. Tämä selviää esimerkiksi Euroopan komission tilaamasta ExternE-tutkimuksesta, jonka mukaan hiilivoimalan kustannukset ovat 1 000 miljoonaa euroa, maakaasuvoimalan 330 miljoonaa euroa, hakevoimalan noin 150 miljoonaa euroa ja ydinvoimalan noin 30 miljoonaa euroa. Nämä on siis arvioitu ympäristökustannuksiksi, jotka johtuvat ilmaston muutoksista ja pienhiukkasista.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Erityisesti kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kuultiin taas kerran propagandistiset väitteet siitä, että ydinvoima on ympäristöystävällistä, halpaa ja vaaratonta. En ymmärrä, johtuuko se siitä, että ollaan sinisilmäisiä ja lapsenuskoisia, vai siitä, että suljetaan silmät, jotta voidaan kritiikittä puoltaa Teollisuuden Voiman hakemusta. Miten ydinvoima voi olla vaaratonta Suomessa, kun se kaikkialla muualla on erittäin vaarallista ja riskialtista: esimerkiksi Harrisburg vuonna 79, Tshernobyl vuonna 86, Tokaimuran ydinpolttoainetta valmistava laitos Japanissa vuonna 98, Ruotsin Barsebäck 2 vuonna 92, ranskalainen Civaux 1 -voimala vuonna 98? K aikki nämä ovat aiheuttaneet sen, että ydinvoimalan onnettomuusriskiä on pidettävä yhä todennäköisempänä joka ikisen onnettomuuden jälkeen.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti muutama kommentti ministeri Mönkäreelle.

Ensinnäkin se, että te ensin esittelypuheenvuorossa totesitte, ettei ole muita rakentajia näille voimalaitoksille. Totean, että siirtoverkot on lähestulkoon kohta siirretty ulkomaalaiseen omistukseen. Se tarkoittaa, että jokaisen siirtoverkon omistaja haluaa varmistaa sen, että tuotantokapasiteettia on, ja pitää huolen siitä, että ulkomaalaisella rahalla se tänne tulee, jos ei kotimaista halukkuutta ole.

Toisekseen te puhuitte tuulivoimasta tavalla, joka ei ota huomioon nykytilannetta. Nykytilannehan on siinä mielessä hyvä, että parhaat paikat tuulivoimalle ovat vapaat 2—5 megawatin myllyjen rakentamiseen, eli tilanne on hyvä eikä huono.

Kolmas kommentti: Te olette kokonaan unohtanut seospolttoaineet näissä lurinoissanne.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että ministeri ei lyhyessä kommentoinnissaan kaikkiin asioihin puuttunut, mutta olisin halunnut kuulla turvallisuusnäkökulmaan vielä vähän lisäperusteluita. Kuitenkin on tosiasia, että täyttä turvallisuustakuuta ei voida antaa, ja seuraukset, jos tapahtuu jotakin, ovat todella vakavat. Toisaalta jos Suomeen rakennetaan ydinvoimaa, sen viestin merkitys kansainvälisesti on mielestäni hallituksenkin syytä vielä pohtia ja eduskunnan tietysti ennen kaikkea.

Haluan myös, että hintakysymykseen pannaan lisää voimavaroja, aivokapasiteettia, eli lasketaan todella, mikä on ydinvoiman ja vaihtoehtoisten energianlähteiden hinta todellisuudessa 10—20 vuoden kuluttua.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Tiuri ihan oikein muistutti näistä terveysvaikutuksista. Esimerkiksi Kansanterveyslaitoksen lausunnossa todetaan, että jos ydinvoimalaitos toteutuu, kansanterveyden tila kohentuu, koska on todettu esimerkiksi, että koko Euroopassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä arvioidaan koituvan vuodessa 100 000—300 000 ennenaikaista kuolemantapausta sydän- ja verisuonisairauksien ja hengityselinsairauksien kautta. Silloin katsotaan koko fossiilisten polttoaineiden elämänkierto.

Ed. Pulliaiselle tuulivoimasta: Olemme kovin paljon siitä viimeisen vuoden kuluessa puhuneet. Me teemme kaikkemme sen rakentamisen edistämiseksi. Kaavoitus on yksi suurimpia ongelmia tuulivoiman rakentamisessa. Siinä lupamenettelyssä on kuulemma kymmenen eri kohtaa, joista voidaan valittaa, ja niitä valitusteitä käytetään. Nythän meillä on ympäristöministeriön työryhmä näiden lupamenettelyjen edistämiseksi ja meillä on rahaa varattuna, ja ensi vuodelle näyttää taas tulevan enemmän näitä hakemuksia parin hiljaisen vuoden jälkeen.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain muistuttaa keskustelijoita siitä, että puun merkittävä osuus johtuu nimenomaan suomalaisen metsäteollisuuden strategioista: hiertämällä suomalaisen puun jalostusarvoa on voitu nostaa, minkä seurauksena metsien käyttöaste on korkea. Tämä perustuu nimenomaan halpaan ydinsähköön. Siksi jatkossakaan, jotta voimme varmistaa näitä strategioita, ei ole syytä sulkea pois ydinvoimaa.

Kimmo Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meitä on koko joukko kansanedustajia täällä, jotka ovat vielä aidosti harkitsemassa ratkaisuaan. Minä ainakin toivoisin sitä, että tämä keskustelu voisi edetä sillä tavalla, että me emme leimaisi toisiamme — ed. Pulliaisen puheenvuoron loppu esimerkiksi äsken ei ollut kaikkein parasta kuultavaa — vaan pyrkisimme analyyttiseen keskusteluun ja pohtisimme vaihtoehtoja.

Minusta hallituksen esitys monesta näkökulmasta on erittäin painava. Keskeisintähän on katsoa koko energiantuotannon kokonaistilannetta, ja haluaisin nostaa yhden kysymyksen tässä esille tuulivoiman osalta. Monesti on naureskeltu, että tuulimyllyillä energian perusratkaisuja ei voida tehdä. Irlannin hallitus on kuitenkin kuukausi sitten tehnyt päätöksen 200 tuulivoimayksikön rakentamisesta Dublinin ulkopuolelle, jotka tuottavat 500 megawattia. Hinta on 614 miljoonaa euroa. Tämä ydinvoimahanke, joka nyt on täällä, on tuottamassa maksimissaan 1 500 megawattia, hinta 2 miljardin euron tasolla, eli hintasuhde on suurin piirtein sama kuin tällä Irlannissa perusvoimaa tuottavalla tuulivoimayksiköllä, joka tulee tuottamaan 10 prosenttia Irlannin sähköntuotannosta. (Puhemies koputtaa) Tässä on yksi esimerkki siitä, että tuulivoima voinee toimia myöskin perusvoiman lähteenä; tätä haluaisin ministeriltä tiedustella.

Juhani Sjöblom /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on heitetty esiin, meneekö Suomelta maine verrattuna Ranskaan ja muihin ydinvoimaa Suomea enemmän hyödyntäviin. Ei tästä ole merkkejä. Kuka boikotoi ranskalaisia autoja tai ranskalaisia viinejä? Jos ydinsähkön käyttö pilaisi suomalaisyritysten kilpailukyvyn, se olisi jo mennyt pilalle. Ydinsähköä tuotetaan nyt neljällä ydinvoimalalla, ja Suomen kilpailukyky on maailman huippuluokkaa. Pikemminkin kilpailukyky ei säily, mikäli edullista ja vakaahintaista sähköä ei ole jatkossakin saatavilla.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennusteisiin on syytä suhtautua kriittisesti. Kun katsomme 30 vuotta sitten tehtyä ennustetta, jossa myös kauppa- ja teollisuusministeriö, ministeri Mönkäre, oli mukana, silloin tehty ennuste lähti siitä, että vuonna 2000 kulutus arvioitiin kaksinkertaiseksi verrattuna siihen, mitä se todellisuudessa sitten oli. On hyvä myös todeta, että jos tämän samaisen komitean, jonka nimi muuten oli voimalaitosaluetoimikunta, suunnitelmat olisivat toteutuneet, niin Suomessa olisi jo tällä hetkellä 40 kappaletta 1 000 megawatin voimalaa. 40 kappaletta! Kaiken kaikkiaan tämä komitea ehdotti, että 2000-luvun alkuun mennessä pitäisi rakentaa 64 kappaletta 1 000 megawatin voimalaa, joista huomattava osa olisi ollut ydinvoimaloita. En tässä yhteydessä käytettävän ajan puitteissa voi luetella, mihin kaikkiin paikkoihin oli tarkoitus rakentaa ydinvoimala, (Ed. Pulliainen: Vantaalle!) mutta niitä oli tarkoitus rakentaa myös Vantaalle ja joka niemeen ja notkoon. (Puhemies koputtaa) Sen takia, ministeri Mönkäre, mielestäni pitää suhtautua kriittisesti myös niihin virallisiin arvioihin, joissa ennustetaan sähkönkulutuksen kasvua, koska ...

... kokemus osoittaa, että voidaan mennä pahasti pieleen.

Ulla   Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa otettiin esiin maakaasuvaihtoehdon huoltovarmuus ja hintariskit. Kiinnittäisin huomiota siihen, että ongelmia sähkön tuotannossa ja riittävyydessä oli viime jouluna, jolloin oli kovat pakkaset, nimenomaan sen vuoksi, että ydinvoimalalla oli huolto meneillään, eli itse asiassa jos mietitään häiriöherkkyyttä, niin nimenomaan ydinvoimala voi olla tämmöinen häiriöherkkäkomponentti voimakkaastikin. Näin ollen kun puhutaan monipuolisuudesta, asiasta, jota kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa käsiteltiin ja jota ministeri Mönkärekin käsitteli, mikäli Suomen sähköntuotannosta noin 40 prosenttia tuotetaan ydinvoimalla, minun mielestäni se ei merkitse tuotantorakenteen monipuolistumista vaan nimenomaan yksipuolistumista nykyiseen nähden, jolloin on kuitenkin enemmän vaihtoehtoja.

Uusiutuvat energianlähteethän saivat pontta kyllä nimenomaan sen päätöksen jälkeen, (Puhemies koputtaa) joka tehtiin vuonna 93, jolloin eduskunta hylkäsi ydinvoiman.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa kiinnitetty huomiota ydinvoimalaonnettomuuden riskiin. Minusta olisi tarpeellista analysoida sitä seikkaa, mitä tarkoittaa yhden voimalayksikön lisärakentaminen suhteessa riskin kasvuun. Meillä on nämä neljä olemassa, ja jos yksi lisää rakennetaan, monet asiantuntijat ovat sanoneet, että vaikka määrän lisäys aiheuttaa riskin lisäämistä, monet tekniset seikat vaikuttavat siihen, että riski pienenee. Arvio on olemassa siitä, että kokonaisriski saattaa jopa alentua. Tämä on asia, jota minusta pitää tarkasti ja huolellisesti analysoida.

Toinen kysymys liittyy maakaasun käytön taloudellisuuteen mutta myös eettisyyteen. Paljon on puhuttu siitä, että bioteknologia on tulevaisuuden ala, bioteknologisen teollisuuden keskeisin tärkeä raaka-aine on maakaasu. Onko oikein tulevia sukupolvia kohtaan se, että me poltamme (Puhemies koputtaa) tällaista hienoa raaka-ainetta ja vielä lauhdevoimaloissa, joissa puolet energiasisällöstä menee veteen? Minusta ei ole.

Sirpa  Pietikäinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää kolmeen asiaan huomiota, jotka herättävät minussa ihmetystä ministerin puheenvuorossa.

Eräs niistä on väite metsäteollisuuden lisäenergian tarpeesta nykytasosta, kun esimerkiksi UPM-Kymmene on useaan otteeseen sanonut, viimeksi Niemelän suulla, että tarvetta uuteen ydinvoimalaan ei ole, vaikka Niemelä sitä henkilökohtaisesti kannattaakin. Ihmettelen, mihin tämä perustuu.

Toiseksi väitteet hiilivoimasta syntyvästä korvausvastuusta lienevät ylimitoitettuja sen takia, että ilmastomuutos on hyvinkin tunnettu markkinariski. Tähän viittaavat esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätökset.

Kolmanneksi tästä potentiaali—reaalimaailma-pohdiskelusta suhteessa avoimiin energiamarkkinoihin: Ensinnäkin 30 vuotta eteenpäin katsottuna meiltä osaamista kyllä häipyy, jo tällä hetkellä esimerkiksi paineistetun kaasutetun energiatuotannon puun (Puhemies koputtaa) osalta sitä osaamista on häipynyt. Toisaalta yksi voi vaikuttaa toki paljon energiansäästön tasoon.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta ehkä aloittaisin ed. Laakson puheenvuorosta: Minulla on kyllä se käsitys, että tuollainen komiteanmietintö on lähinnä Suomen kommunistipuolueen keskuskomitean mietintö. En usko, että ... (Välihuutoja) Puhemies! Saanen jatkaa. On kuitenkin tärkeää myöskin kiinnittää huomiota keskustan puheenvuoroon, joka minun mielestäni, kuten ministerikin totesi, on hyvin maltillinen ja kohtuullinen, mutta ihmettelen sitä, että Esko Ahon puheenvuoro muistutti hyvin paljon SAK:n linjaa, mutta oli ilman ydinvoimaa. Se oli SAK:n puheenvuoro, SAK:n vaihtoehto, mutta ilman ydinvoimaa. Kun ed. Pekkarinen puhui, että tarvittava tuki on 50 euroa per asukas, miksei keskusta sano suoraan esimerkiksi, että 1,5 miljardia markkaa vuodessa kuitenkin tarvittaisiin tukea, kun tässä on vaihtoehto, jossa maksettaisiin veroja yhteiskunnalle, jos ydinvoimala rakennetaan?

Puhemies! Ihan lopuksi vielä ed. Biaudetlle, kun hän puhui siitä, miten Pohjoismaissa on uusiutuvia energialähteitä. Norjassa 100 prosenttia tuotetaan vedellä, Ruotsissa puolet ydinvoimalla ja puolet vedellä, Tanskassa on tuulivoimaa, mutta loput onkin hiilivoimaa. Sitä hiilivoimasähköä me tänne Suomeen tuomme.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Minäkin totean, että ed. Laakson väite, että KTM:llä olisi ollut joitakin tällaisia arvioita, on väärä. Kyse oli kyllä jostakin komiteasta, ja minä en ole siinä ... (Ed. Laakso: Siellä oli KTM:n edustajat paikalla!) — Voihan siellä olla KTM:n edustaja, mutta komiteasta on ollut kysymys.

Ed. Kiljunen kysyi, voiko tuulivoima toimia perusvoimana. Kuunnelkaa asiantuntijoita, mutta minun käsitykseni mukaan Suomessa ei, koska meillä ei ole ympärillämme laajoja meriä, jotka aikaansaavat tuulta niin paljon, että se olisi jatkuvaa voimansaantia. Lisäksi pakkanen tekee katkoksia tuulivoimaan. Kyllä me olemme aika kaukana siitä. Ehkä teknologia aikanaan kehittyy, mutta emme vielä vuonna 2010 tai 2012 voi missään tapauksessa sellaisesta visiosta puhua.

Ed. Pietikäiselle teollisuuden energian tarpeesta, että jo nyt tehdyt investoinnit ja investointipäätökset aiheuttavat sen, että vuonna 2003 sähkönkulutus kasvaa huolimatta kaikista niistä toimista, joita on tehty siinä suhteessa, että meillä on energiaa säästävää teknologiaa.

Lisäksi vielä näistä kansainvälisistä arvioista on todettava, että Suomi on teknologiassakin maailman kehittynein maa, eli kyllä meillä on siinä hyvä etulyöntiasema. Siitä on syytä pitää näissä ohjelmissa kiinni. Tekesin rahoja satoja miljoonia vuodessa käytetään tutkimukseen tänä päivänä.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Kommentoin vain kysymystä muinaisista ennusteista, joihin ed. Laakso viittasi.

Vuonna 75, jolloin aloitin energiatalouden ja voimalaitosopin opinnot Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä, oppikirja, Aito Ojalan kirjoittama kirja Energiatalouden ja voimalaitosopin perusteet, kertoi faktana, että Suomessa tulee vuonna 1990 olemaan 10 kappaletta ydinvoimaloita. Eli 70-luvun alun ajattelutapa todella oli tämä. Energiakriisi muutti tilanteen aivan ratkaisevasti. Sen jälkeen kulutusennusteita korjattiin alaspäin.

Tällä hetkellä ilmastopolitiikka, joka on vasta alkamassa koko maailmassa, on sellainen asia, joka tulee muuttamaan koko maailman energiatalouden rakenteita ja tulee voimakkaasti kannustamaan uusiutuvan energian käyttöön. Sen tekniikan kehitystä kannattaa myös kotimarkkinoilla kannustaa.

Matti  Vanhanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aika monet puheenvuorot ovat viitanneet sekä maakaasun häiriöihin että sen hinnan epävarmuuteen. Suomessa on yli 25 vuotta käytetty maakaasua ilman päivänkään häiriötä. Myöskään tässä suhteessa epäluottamuksen lietsominen ei ole oikein. Joka tuntee kaasun maailmanmarkkinoiden periaatteet, sen hinnoittelun kytkemisen muihin fossiilisiin polttoaineisiin, osaa päätellä myös sen, että myöskään sen hintahäiriöt siihen nähden, mitä muuta energiamarkkinoilla tapahtuu, eivät ole mitenkään poikkeavat.

Ministeri Mönkäre ensimmäisessä vastauspuheenvuorossaan vähätteli tai oikeastaan väitti, että ydinvoimalle myönteinen päätös ei vaikuttaisi muuhun, ei vaikuttaisi kaasun saamiseen, ei vaikuttaisi muun uusiutuvan energiateknologian kehittämiseen. Minä en olisi aivan näin optimistinen tai sinisilmäinen, sillä siinä vaiheessa, kun Suomeen edellisen kerran ydinvoimaa lisättiin, sen vaikutukset muihin energiasektoreihin olivat valtavat. Me tiedämme aivan hyvin, mitä tapahtui esimerkiksi koko 80-luvun aikana. Esimerkiksi puuenergian kehittämisessä ei tapahtunut kovinkaan (Puhemies koputtaa) paljon, koska (Puhemies koputtaa) kaikki ylimääräinen sähkö öisin myytiin pilkkahinnalla lämmitykseen.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei voi millään välttyä sellaiselta ajatukselta kuunnellessa tätä keskustelua, että tässä yritetään jollakin lailla vältellä, ainakin minusta, tätä villakoiran ydintä eli riskiä, josta pitäisi puhua tässä keskustelussa huomattavasti paljon enemmän. Itselleni ainakin oleellisin kysymys tässä käsittelyssä olevassa asiassa on ydinjäteongelma. On erittäin vaikea hyväksyä sitä, että meidän käyttämämme energian synnyttämästä jätteestä vastuuta joutuvat kantamaan monet tulevat sukupolvet. Minusta periaatteena pitäisi olla, että jokainen sukupolvi huolehtii itse energiahuollostaan siten, että kantaa itse myös siitä aiheutuvat riskit omana aikanaan. Kaikista ministerin luettelemista ydinvoiman plussista huolimatta jäteongelmaa ei voida sivuuttaa.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erittäin paljon olisi asioita, mutta kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron suuntaan tuosta metaanista: Metaani on todella moninkertainen ongelma hiilidioksidiin nähden, mutta metaani kaasuna ei ole pysyvää. Sen takia hiilidioksidi on suurempi ongelma. Ihan vain ed. Sjöblomille tämä.

Toinen asia on nimenomaan kaasun tuonti ja sen luotettavuus. Miksi sitten luotamme, ed. Sjöblom ja ministeri Mönkäre, siihen, että Suomen uudet myllyt siellä ministeri Mönkäreen kotiseudulla Imatralla on rakennettu nimenomaan Venäjältä tuotavan puun varaan? Siis me uskomme siihen, että Venäjältä voidaan tuoda puukuitua, mutta sitten tulee ryssän pelko heti, kun puhutaan maakaasusta. Tässä mielessä ollaan kyllä aika kaukana metsässä.

Edelleen, arvoisa puhemies, on hyvinkin tärkeätä, että KTM myös tässä asiassa on ikään kuin asialinjalla, eikä niin, että ministeriö siirtyisi enemmän, arvoisa ministeri, tarkoitan nyt niin kuin mielikuvana, enemmän myyntitykin suuntaan, jakaisi enemmän tietoa ja eduskunta sitten tämän päättäisi.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie täällä luetteli erilaisia ydinvoimalaonnettomuuksia ja halusi siten osoittaa ydinvoiman riskejä. Hän kuitenkin samalla unohti sen, että fossiilisia polttoaineita käytettäessä ei puhuta enää riskeistä, vaan puhutaan koko ajan olemassa olevasta saasteesta, joka tuhoaa kaikkea sitä, mitä me elämiseen tarvitsemme. Siinä mielessä on aina hieman jännää, kun ydinvoimasta puhutaan, se täytyy muistaa, että siellä ongelmat ovat käsissä vain, jos joku menee todella pahasti pieleen. Sen sijaan, kun fossiilista polttoainetta käytetään, ongelmat ovat ilmassa normaalitilanteessa koko ajan ja niiden kaikki seuraukset ovat meillä nyt jo hyvin tiedossa. Kysymys itse asiassa mielestäni onkin siitä, pelkäämmekö me paikallisia riskejä enemmän kuin sitä, että koko maapallo tuhoutuu, sillä ydinriskitkin siinä tapauksessa, että ne realisoituvat, ovat kuitenkin paikallisia, eivät koko maailmaa tuhoavia.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän asian käsittelylle antaa hyvän pohjan eduskunnan viime kesänä tekemä mietintö Kioton ilmastostrategiasta, jota hallituksenkin olisi kannattanut kyllä hiukan perusteellisemmin lukea. Nimittäin siellä todella toivotaan lisäpanostusta uusiutuviin energiamuotoihin, ja todetaan myöskin, että eri teitä on olemassa Kioton velvoitteiden toteutumiseksi. Ja todetaan edelleen, että ydinvoima ei ole merkittävästi edullisempi muihin vaihtoehtoihin nähden.

Mutta mitä tulee sitten ministerin puheenvuoroon, jossa hän totesi, että jos ydinvoimaa rakennetaan, niin kaikkein järeimpiä ja ikävimpiä keinoja ei tarvitse ottaa käyttöön lähivuosina koskien hiilivoiman alasajoa, niin asiantuntijakuulemisessa kyllä viime vuonna kävi selvästi ilmi se, että tämä uhkauskeino ei päde. Nimittäin odotetaan, että toimivassa markkinataloudessa investoija tietää toimintaympäristön mahdollisen muutoksen. Tällä perusteella ei näytä todennäköiseltä se, että hiilivoiman alasajosta syntyisi yhteiskunnalle sellaisia satojen miljoonien tai miljardienkin markkojen (Puhemies koputtaa) kustannuksia, joihin on viitattu (Puhemies koputtaa) ja joilla yritetään mielestäni hiukan pelotella ja joita käytetään ydinvoimakeskustelun yhteydessä pelotteena.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ei tässä ole mitään peloteltu, vaan on toistettu se, mitä Kansallisessa ilmastostrategiassa hallitus on yksimielisesti kirjannut maakaasusta ja hiilivoimasta. Siellä todetaan, että näihin Kioto-tavoitteisiin ei päästä vuonna 2010 ilman ydinvoimaa, jos ei tehdä päätöstä, että kivihiilivoima lailla ajetaan alas, ja silloin joudutaan kariutuviin kustannuksiin. Siellä ohjelmassa arvioitiin, että kustannukset ovat noin 600—700 miljoonaa markkaa. Ala itse on todennut, että se raha ei heille riitä.

Mutta se ei ole tässä nyt olennaista, kun mietimme, onko meillä olemassa todellinen maakaasuvaihtoehto. Joka tapauksessa Suomessa lisätään maakaasun käyttöä. Putki rakennetaan länsirannikolle. Yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa maakaasun käyttö on kannattavaa, mutta silloin täytyy myöskin miettiä, ettei se syrjäytä puun ja turpeen käyttöä. Tässä tasapainoillaan erilaisten energialähteiden kanssa. Kukaan ei ole tällä hetkellä tehnyt investointipäätöstä lauhdevoimasta käyttämällä maakaasua, koska toimijat eivät ole todenneet sitä kannattavaksi. Ei niin, että he saannin riskistä olisivat huolissaan, vaan siitä hintariskistä, että koko Euroopassa lisätään, niin kuin Suomessa nyt, maakaasun käyttöä. Kun tuottajia on tietty määrä, heillä on olemassa se valttikortti, että he voivat hinnan kanssa tehdä mitä tahansa. Se, joka investoi omia rahojaan, miettii, mihin se investoi. Tällä hetkellä Teollisuuden Voima on arvioinut, että he haluaisivat investoida ydinvoimaan.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan muistuttaa, että nimenomaan suomalainen ydinsähkö on turvallisesti tuotettua, kestävän kehityksen mukaista edullista sähköä koko yhteiskunnalle. Keskusteluissa täälläkin mustaa on yritetty pestä valkoiseksi ja antaa kuva, että päästöt hoituvat maakaasulla. Maakaasun poltosta tulee hiilidioksidia noin puolet hiileen verrattuna. Ydinvoiman käyttö ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Maakaasulla voidaan välttää hiilidioksidipäästöjä vain, jos sillä pystytään korvaamaan kivihiiltä tai öljyä.

Puhemies! On tehtävä kestäviä päätöksiä, jotta tulevaisuus ei ole hiilenmusta. Tarvitsemme ydinvoimaa kasvavan sähkönkulutuksen kattamiseksi ja tuontiriippuvuuden vähentämiseksi.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mehän olemme eduskunnassa tilanteessa, jossa lainsäädäntöelin on tekemässä päätöstä siitä, saako yksittäinen yritys tehdä liiketoimintaan kuuluvaa investointipäätöstä vai ei. Minusta tämä on selvästi toimeenpanovaltaan kuuluva asia, ja haluankin nostaa keskusteluun myös tämän kysymyksen, miksi Suomi on EU:n jäsenmaista ainoa, joka tuo tämän tyyppisen päätöksen eduskunnan käsiteltäväksi? (Eduskunnasta: Laki!) — Aivan, ydinenergialaki, joka muutettiin lähes kaksi vuosikymmentä sitten, kun silloinen hallitus ei uskaltanut tehdä päätöstä vaan haluttiin muuttaa lakia ja tuoda se eduskuntaan. (Eduskunnasta: Demokratian soveltamista!) — Aivan, kyse onkin siitä, että eettistä ja yhteiskunnallisen kokonaisnäkemyksen arviointia tulisi tehdä myöskin muista energiamuodoista, ei vain ydinvoimasta, myös hiilivoimalasta. Tänä päivänä voidaan hiilivoimaa rakentaa pelkällä ilmoittelumenettelyllä rouva ministerin johtamalle ministeriölle. Tällaista kokonaisarviota tulisi tehdä kaikista muistakin energiamuodoista. Eduskunta voisi käsitellä laajan selonteon yhteydessä pitkän linjan strategiat ja valtioneuvosto, kuten muissakin EU-jäsenmaissa, tehdä varsinaisen lupapäätöksen. (Puhemies koputtaa)

Kysynkin, ministeri Mönkäre, teiltä, onko nykyinen hallitus suunnittelemassa tai ryhtynyt jo tämän ydinenergialain kohdan muuttamishankkeisiin.

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Täällä on muisteltu menneitä. Ed. Laakso ja ministeri Hassi nostivat esiin, että oli suunnitelmia kymmenistä ydinvoimaloista. Valmistuttuani Sotakorkeakoulusta vuonna 75 johdin asiantuntijaryhmää, joka laati muistion ydinvoimaloiden sijoittamisesta maanpuolustuksen kannalta, eivätkä suinkaan tiedot, jotka saimme KTM:ltä, sisältäneet kymmeniä, vain seuraavat yksiköt, jotka todettiin parhaaksi sijoittaa Olkiluodon alueelle. Kyse oli mahdollisesta seuraavasta, mistään muusta ei puhuttu. Ne olivat silloisia todellisia tietoja 75—76 vuodenvaihteessa.

Mutta sitten täällä on puhuttu siitä, syrjäyttääkö lisäydinvoima uusiutuvien energialähteiden käytön. Ei suinkaan. Lisäydinvoimalla korvataan hiilivoimaa, korvataan vanhentuvia laitoksia, lisäydinvoima jättää tilaa turpeelle, puulle ja monille muille uusiutuville voimavaroille, joihin tässä vaihtoehdossa on panostettava, joissa Suomessa löytyy korkeata teknologiaa. Näin jatketaan eteenpäin.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ja monissa muissakin keskusteluissa on perätty vihreiden vaihtoehtoa. Esimerkiksi ed. Pekkarinen peräsi sitä. Nyt minun tekisi mieli kysyä, mikä on ydinvoiman puolustajien vaihtoehto, koska ydinvoimavaihtoehdosta puhutaan aivan eri tavoin sitä kuvaillen. Esimerkiksi ed. Markkula-Kivisilta kuvasi kivihiilenpolton haittavaikutuksia. Aivan oikein. Mutta hän sivuutti sen, että hallituksen ilmastostrategian vaihtoehdoissa, nimenomaan ydinvoimavaihtoehdossa, kivihiiltä poltetaan enemmän ja pitempään. Tämä on asia, joka esimerkiksi ed. Peltomon olisi syytä muistaa.

Mitä tulee halukkuuteen investoida kaasuun, toki hallituksella ja myöskin Euroopan unionilla on monia keinoja vaikuttaa siihen asiaan.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre totesi puheenvuorossaan, että muodollisesti kyse ydinvoimapäätöksessä ei ole Suomen ydinvoimalinjauksesta vaan yksittäisestä voimayhtiön hankkeesta. Toki muodollisesti näin onkin, mutta käytännössä tässä on kyse Suomen linjasta varsinkin nyt, kun tosiasiat ovat selvät, meillä on useita selvityksiä ja tutkimuksia siitä, että Suomen sähköntarve saadaan tyydytetyksi, ja samoin Kioton ilmastosopimuksen vaateesta selvitään sekä ilman lisäydinvoimaa että sen kanssa. Me olemme ihan aidon arvovalinnan edessä ja voimme aidosti valita sen, valitsemmeko vanhanaikaisen ydinvoimavaihtoehdon vai tulevaisuuteen suuntautuvan uusiutuvan energian tuotannon ja korkeatasoisen energiateknologian suunnan.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että Ruotsi ja Norja ovat jo nyt aika ajoin sähköntuojia, jos sääolosuhteet ovat normaaleja, mutta että sieltä ei ole odotettavissa oleellista apua sähköntarpeemme kattamiseen. En sen paremmin ministerin puheesta kuin hakemuksestakaan ole löytänyt arvioita siitä, mitä tulee tapahtumaan, kun EU:n sisällä ja mahdollisesti laajemminkin sähkömarkkinat avautuvat. Mielestäni tämä olisi hyvin oleellinen tekijä, kun arvioidaan sitä, minkälaisia vaihtoehtoja meillä on tulevaisuudessa myös tältä osin käytettävissä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäre puheenvuorossaan sanoi, että pitää saada lisäenergiaa, jotta metsäteollisuus tekee investointipäätöksiä. Arvoisa ministeri, onko nyt tiedossa metsäteollisuuden uusia investointipäätöksiä? Se olisi tietenkin oikein hyvä kuulla asian käsittelyn yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Kun keväällä käsiteltiin Kioton ilmasto-ohjelmaa, siinä yhteydessä käsiteltiin myös Euroopassa käsillä olevia kaasuvaroja. Nyt totesimme, että vuoteen 25 mennessä suurin piirtein kaikki unionin käytössä olevat, toisin sanoen Euroopan puoleiset tunnetut kaasuvarat tulevat loppuun käytetyiksi. Sen jälkeen ollaan vain ja ainoastaan Venäjän kaasun varassa. Kun koko unionin energiapolitiikka perustuu maakaasuun, niin onko tämä meidän kaasuvaihtoehtomme tässä ihan relevantti asia?

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Haluan uusiutuvan energiankäytön lisääntymisestä 90-luvulla todeta erään seikan, kun täällä on nyt arveltu, että se olisi johtunut siitä, kun tehtiin kielteinen ydinvoimapäätös 93. Tällä asialla ei ole uusiutuvan käytön kanssa yhtään mitään tekemistä, koska uusiutuvan energiankäyttö lähti voimakkaaseen nousuun eli puunkäyttö, koska metsäteollisuuden investoinnit ja metsäteollisuuden tuottavuus ja vienti alkoivat kasvaa. Silloin se johtui devalvoinneista ja niistä investoinneista, joita silloin tehtiin.

Biomassastahan meillä metsäteollisuus käyttää kaikkein suurimman osuuden, ja sitä kautta tuo lisäys on lähtenyt. Sama logiikka pelaa nyt tulevaisuuteen, jos luomme metsäteollisuudelle sellaiset mahdollisuudet, että se voi kansainvälistyvässä maailmassa tehdä investoinnit Suomeen, niin kuin nyt tällä hetkellä on, kun olemme maailman kilpailukykyisin ja kestävän kehityksen kannalta edistyksellisin maa, eli tästä tässä on kysymys.

Ed. Kautto puhui eurooppalaisista sähkömarkkinoista. Meille kaikkein tärkeintä ovat nyt pohjoismaiset markkinat, joissa on tapahtunut tasoittumista ja mahdollisuutta käyttää runsaita vesivuosia, ja sitä kautta sähkön hinta on ollut 90-luvulla edullista, koska meillä on ollut runsaita vesivuosia. Mutta kun missään Pohjoismaassa ei tällä hetkellä rakenneta uusia voimaloita, niin tulevaisuus, koska sähkönkulutus kasvaa muissakin Pohjoismaissa, on sitä, että jo tällä hetkellä Ruotsi ja Norja ovat tuontimaita eli sieltä ei ole nyt tulossa meille ratkaisua ja Eurooppa on meidän kannaltamme tosi kaukana. Sieltä meille ei sähköä ihan helposti kannattavasti tuoda, eli meillä on sitten Venäjä vaihtoehtona.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi tärkeää asiaa kohtuuhintaisen energian lisäksi ovat turvallisuus- ja ympäristökysymykset. Kun otamme huomioon, että meillä on neljä ydinvoimalaa 20 vuoden ajan jauhanut meille energiaa, ja kun aikaisemmissa puheenvuoroissa verrattiin ydinvoimaloidemme turvallisuutta muun muassa Tshernobyliin, täytyy muistaa, että Suomessa ydinvoimalaitokset ovat niin sanottuja kevytvesireaktoreita eli niissä reaktorisydämen ympärillä on vettä, terästä ja betonia. Ne eivät ole rinnastettavissa esimerkiksi Tshernobylin grafiittilaitokseen.

Mitä ympäristökysymyksiin tulee, ilman nykyisiä ydinvoimaloitamme Suomen hiilidioksidikuorma olisi vuosittain 16 miljoonaa tonnia suurempi. Polttoon perustuvan energiantuotannon syöpäriski on suurempi kuin ydinvoimasta, pahimpienkaan onnettomuusennusteiden mukainen syöpäriski. Aivan kuten ministeri Mönkäre jo aikaisemmin totesi, pelkästään Euroopassa 100 000—400 000 kuolemantapausta vuodessa ...

... tulee näiden hiukkasten takia.

Olisin vielä ed. Huoviselle halunnut sanoa, että ...

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poiketen vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron köyhyyden kierrättämisestä, eduskuntaryhmässä on aidosti työllisyyttä kehittäviä edustajia, aidosti puhdasta ilmaa kehittäviä edustajia, aidosti huoltovarmuutta ajattelevia edustajia. Mielenkiintoista vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa samoin kuin vihreitten ryhmäpuheenvuorossa oli, että käytiin suurella innolla tuulivoiman lisäämiseen. Se on yksi osa sitä tietysti, koska joudutaan rahat ottamaan jostakin ja yleensä ne otetaan köyhiltä. Mutta mielenkiintoista siinä on myös se, että kun tuulivoimaa lisätään, jostakin täytyy myöskin hoitaa varavoima. Näen, että nyt niin vasemmistoliiton ryhmän kuin vihreittenkin ryhmän käsitys on, että rakennetaan Vuotos, koska mikään muu varavoima ei ole niin nopeaa liikkuessaan, koska tuulen vaihtelu voi olla jopa 15 metristä nollaan ihan hetkessä.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäre väitti puheenvuorossaan, että ydinvoimalaitosten taloudellisen riskin kantaa vain ja ainoastaan voimayhtiö itse. Haluan vain kysyä, unohtiko hän sen, että jätteistä kannamme kokonaan me veronmaksajat vastuun siitä hetkestä asti, kun ne on haudattu, ja unohtiko hän sen, että jos tapahtuu onnettomuus, mitä emme todellakaan toivo emmekä halua uskoa, silloinkin me kannamme lopullisen vastuun. Taloudellisen vastuun, jos se on yli 1,7 miljardia markkaa, me kannamme yhdessä, eli taloudellinen vastuu on meillä kaikilla. Tämä unohtui nyt ministeriltä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Eduskunta on päättänyt ydinjätteen käsittelystä. Kolme edustajaa vastusti, joten te hallitsette tämän asian eduskunnassa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäreen puheessa vedotaan aika vahvasti siihen, perustammeko tulevaisuudessa yhä suuremmassa määrin Venäjältä tuotavan lisäenergian varaan suomalaisen energiapolitiikan. Minä toivoisin, että nyt tässä keskustelussa kaikesta huolimatta säilyisi myös se nöyryys, mitä merkitsee sähkömarkkinoiden vapautuminen ja mitä merkitsee tässä suhteessa muun muassa se, että meillä on osassa Euroopan unionin aluetta ylituotantoa, lähinnä tarkoitan Ranskaa tällä. Jos ajatellaan Venäjää eurooppalaisena energiamahtina, tällä hetkelläkin Venäjältä tuotavan energian osalta ei ole niinkään kysymys siitä, että meidän on pakko ottaa vastaan Venäjältä energiaa, vaan on kysymys myös siitä, että me saamme sen riittävän edullisesti. Tässä mielessä, jos me arvioimme nyt tulevia energiaratkaisuja, minä ajattelen, että ollaanpa mitä mieltä hyvänsä (Puhemies koputtaa) lopullisesta valinnasta, tietty nöyryys näiden markkinoiden osalta on otettava huomioon.

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin kommentoida ainoastaan sitä, että mielestäni on käsittämätöntä ympäristövaliokunnan jäsenenä ja ilmastostrategiaa käsitelleenä se mielikuva, joka nyt annetaan, että olisi vain yksi vaihtoehto, kun hallitus itsekin on meille esittänyt varteenotettavat laskelmat kahdesta realistisesta vaihtoehdosta. En ymmärrä, mihin vuodessa olisi kadonnut se toinen vaihtoehto kartalta.

Mutta en malta olla tähän lisäämättä sitä, mitä äsken tuli esiin ydinjäteasiasta. Ministeri viittasi siihen, että lukuun ottamatta kolmea edustajaa olemme hyväksyneet loppusijoitustutkimusluvan, ja näin on. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ydinjäte on vaarallista. Se on äärimmäisen suuri riski. Riski ei ole pienentynyt meidän päätöksestämme yhtään mihinkään, vaan teimme pakollisen päätöksen siitä, että jos me tätä moskaa olemme tuottaneet, se on johonkin pistettävä. Parempi, että tutkitaan maanalaista vaihtoehtoa kuin annetaan sen kellua maan päällä ammeessa. Se ei tarkoita sitä, että ydinjäte olisi jollakin tavalla vaaratonta tai riskiä vailla. (Puhemies koputtaa) En pidä siitä näkemyksestä, joka täällä usein esitetään, että vain muualla kuin Suomessa se ei ole riskiä vailla. Meillä on ihan samat riskit olemassa ydinvoiman suhteen kuin muuallakin.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäre puheenvuorossaan sanoi minusta aivan oikein, että eduskunnan on vastattava kysymykseen, mistä lisäsähkö Suomessa saadaan. Lopultakin on kysymys siitä, rakennetaanko lisäydinvoimaa vai perustammeko tulevaisuutemme yhä suuremmassa määrin Venäjältä tuotavan lisäenergian, maakaasun ja siellä tuotetun sähkön varaan. Juuri näin, ministeri Mönkäre. Minusta tämä on perusasia koko tässä keskustelussa, eräänlainen primaariasia, back to basics, niin kuin muualla sanotaan.

Riskiasiasta haluaisin lyhyesti sanoa, että minusta on hyvin mielenkiintoista se — muun muassa ed. Korkeaoja viittasi samaan asiaan — että meillä on neljä reaktoria, joista kukaan teistä ei ilmeisesti ole huolissaan, niiden riskeistä. Toisin sanoen ne ovat hallinnassa. Kukaan ei ole siitä puhunut sanaakaan, ja nyt kerrotaan, että tämä yksi uusi, moderni, varmasti tekniikaltaan parempi kuin muut on jostain syystä erittäin suuri riski. En ymmärrä tätä logiikkaa ollenkaan, mikä tässä on.

Haluan lopuksi pikanttina yksityiskohtana sanoa sen, että kuulemissani puheenvuoroissa daamit, arvoisat naiset, te olette käyttäneet hyvin herkästi sanontaa "äärimmäisen suuri riski". Kukaan miehistä ei ole näin tehnyt. Mitähän sekin mahtaa tarkoittaa?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre epäili, ettei löytyisi tahoa, joka rakentaisi pelkkään sähköntuotantoon tarkoitettuja maakaasulaitoksia. Kysyn ministeriltä: Onko käyty neuvotteluja Norjan ja Venäjän kanssa, tai ovatko ne osoittaneet minkäänlaista mielenkiintoa tällaisen laitoksen rakentamiseen omalle alueelleen, koska on olemassa infra, jolla sähkö siirretään? Mielestäni maakaasun siirtoon tarkoitettu verkko on huomattavasti arvokkaampaa infraa kuin pelkän sähkön siirtoon liittyvä infra. Ei se lisälämpö venäläisillekään varmaan hassumpaa tekisi, joka näistä laitoksista löytyisi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Norjassahan tuli hallituskriisi, kun siellä oli hanke maakaasuvoimalan rakentamisesta. Se ei siellä toteutunut, eli se siitä. En tiedä, mikä tilanne tällä hetkellä voisi olla.

Mutta ydinjätteeseen ja ydinvoiman riskeihin. Ei hallitus ole niitä vähätellyt. Sitähän ei minulta äsken kysyttykään, vaan kysyttiin hintavaikutuksia. Me totesimme hallituksen lausumassa, että me tunnistamme turvallisuusriskit ja vaadimme, että Suomeen voimala rakennetaan parhainta mahdollista turvallisuutta noudattaen. Meillä on Säteilyturvakeskus, jonka toimenkuvaan kuuluu koko ajan seurata näitä turvallisuuskysymyksiä. Suomalaisia ydinvoimaloita koko ajan kehitetään turvallisemmiksi ja niitä seurataan. Se on jatkuvaa vuoropuhelua voimaloiden ja valvovan viranomaisen välillä. Nyt esimerkiksi syyskuun 11. päivän osalta Säteilyturvakeskus on jo käynnistänyt tutkimukset, mitä pitää tehdä olemassa oleviin ja uusiin, mahdollisesti rakennettaviin ydinvoimaloihin tältä osin. Eli totta kai turvallisuuskysymys on iso.

Mutta sitten pitää ottaa suhteellisuudet huomioon, kun mietitään, mitä välittömiä terveyshaittoja ihmisille joka päivä tulee fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Eli kyllä tässä on kysymys jatkuvasta riskistä kontra jostakin isommasta. Kun tutustutte mahdollisen uuden lisäydinvoiman rakentamisen turvallisuusriskeihin, näette, mitä kaikkea tarvitaan, ennen kuin jokin hallitsematon päästö syntyisi, mutta siinä asiassa toivon, että asiantuntijat teille kertovat asian.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sähkömarkkinat ovat Euroopassa vapautumassa. Tiedustelisin ministeri Mönkäreeltä, kun uutisista kuulimme, että venäläiset ovat suunnittelemassa ja ilmeisesti hyvin pitkälle jo päättäneet rakentaa Karjalaan hyvin lähelle Suomen rajaa uuden ydinvoimalan: Miten te näette sen? Liittyykö tämä suunnitelma siihen, että he haluavat tarjota Pohjoismaille sähköä nimenomaan pohjoismaiseen verkkoon? Vai onko tässä, kun on puhuttu Skp:n keskuskomiteasta, jonkinlainen yya-henki edelleen voimassa, että jos Suomelta loppuu energia, niin venäläiset kyllä sitä myyvät?

Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minun päähäni ei mahdu se logiikka, miten massiivinen energiantuotanto, kuten ydinvoima, todella kannustaisi energiansäästöön. Minusta tämä ajatus on yhtä vähän uskottava kuin se, että hankittaisiin perheeseen valtavan suuri, nopea ja kallis auto ja sitten sanotaan, että me ajamme sillä tosi vähän ja silloinkin oikein hiljaa. (Naurua)

Täällä on otettu ihan annettuna se, että kulutus kasvaa. 1970-luvulla kuitenkin kokemus osoitti sen, silloin kun energiakriisi tuli, että sähköä todella osataan säästää. Silloinkin tehtiin virheitä, tilkittiin talot umpeen, mutta joka tapauksessa energiatalkoot tepsivät. Mielestäni meidän pitäisi päätöksillämme todella kannustaa tähän.

Ei teollisuus tietenkään ole leikillään tähän hakemukseen lähtenyt. He haluavat halpaa energiaa, ja se on halpaa sen tähden, että todellisen vastuun kantaa kuitenkin joku muu kuin teollisuus, jos esimerkiksi onnettomuus sattuu.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on paljon muinaisista ennusteista puhuttu. Olisin mennyt hieman uudempaan ennusteeseen. Vuonna 93, kun eduskunnassa käsiteltiin edellisen kerran viidennen ydinvoimalan rakentamista, oli KTM:n ennuste siitä, miten sähkönkäyttö kasvaisi. KTM ennusti, että vuodesta 92 vuoteen 2000 kasvu olisi 20 prosenttia. Silloin hyvin moni lisäydinvoiman vastustaja oli sitä mieltä, että tämä ennuste on ehdottomasti liian korkea ja kasvu ei tule olemaan näin suurta. Tosiasia on se, että vuodesta 92 vuoteen 2000 sähkönkäyttö kasvoi 25 prosenttia eli selvästi enemmän kuin asiantuntijoista kukaan oli pystynyt esittämään.

Kirsi  Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre totesi puheessaan, että uusiutuvia energialähteitä on tähän mennessä edistetty voimakkaasti ja että Suomi on niiden käytössä aivan Euroopan kärkimaita. Tämä pätee kyllä puun ja biopolttoaineiden käyttöön, mutta ei tuulivoimaan. Tuulivoiman edistämisessä hallituksen tavoite on vielä Euroopan vaatimattomimpia. Esimerkiksi Ruotsin tavoite on tuohon nähden kymmenkertainen ja Saksassa tuulivoimaa rakennetaan joka vuosi yli kolme kertaa tämän verran eivätkä tuuliolosuhteet ole siellä yhtään Suomea paremmat. Eli potentiaalia tuulivoiman lisäämiseen olisi monien arvioiden mukaan huomattavasti enemmän kuin hallitus on kaavaillut. Ed. Kiljunen kertoi viimeisen esimerkin Irlannista.

Edustajille Korkeaoja ja Akaan-Penttilä: Tämä meidän ratkaisumme nimenomaan toimii mallina ja esimerkkinä. Jos me valitsemme nyt lisäydinvoiman rakentamisen, sen jälkeen sitä rakennetaan niihin maihin, joihin emme sitä ikinä haluaisikaan, niihin maihin, joissa sen käyttö ei ole turvallista.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotimaisen uusiutuvan energian hankkeita on vireillä eri puolilla maata, mikä on erittäin myönteinen asia. Energiateollisuudessa ja eri toimijatahoilla on kuitenkin arvioitu, että tavoite uusiutuvan energiantuotannon osuuden nostamisesta sähköntuotannossa 31,5 prosenttiin vuonna 2010 ei toteudu näillä nykyisillä kannustinjärjestelmillä. Ministeri totesi, että tilannetta seurataan ja tutkitaan.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko hallituksella valmiutta ottaa käyttöön uusia keinoja ja tehostaa nykyisiä keinoja, että tähän hyvään tavoitteeseen päästäisiin esimerkiksi lisäämällä metsänparannusrahoitusta, investointitukitasoa pienvoimaloissa, käyttämällä veropolitiikan keinoja sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sekä teknologiarahoitusta. Hajautettu energiantuotantohan on tärkeä maakuntien kannalta, työllisyyden kannalta ja osa energiantuotannon kokonaisuutta, johon tietysti liittyvät perusvoima ja hajautettu energiantuotanto.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on käsissämme yksittäisen voimayhtiön hanke. Meidän kyllä täällä tulee pohtia työllisyysvaikutuksia ja sitä, miten rakennetaan vara- ja säätövoima ja onko meillä kenties tarkoitus päästä myymään energiaa.

Mutta kuten ed. Kankaanniemi totesi, ydinjätteet aiheuttavat vain pientä pelkoa. Jos ydinvoimalan on tarkoitus olla vain välivaihe, noin 40 vuoden energianlähde, josta seuraa jätettä, joka on hengenvaarallista seuraavat 200 000 vuotta, tulee myös kyllä pohtia, onko meillä siihen oikeus. Toisaalta, kuka meistä pystyy edes käsittämään sellaista aikajännettä kuin 200 000 vuotta?

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäre väitti, jotta Suomen teollisuus on energiatehokasta. Itse olen taaplannut kyllä aika monta tehdasta läpi ja ollut töissäkin pitkään siellä ja nähnyt nämä olosuhteet. Siellä kuitenkin lauhdevesien mukana menee valtavasti energiaa hukkaan. Ilmastointitorvista menee jumalattomasti energiaa hukkaan. Minusta energian talteenotto olisi erittäin tärkeää. Samoin on tullut esille, että myös ydinvoimaloiden lauhdevesi on aika iso energiahukka. Siihen pitäisi kiinnittää huomiota ja hoitaa se.

Josko me rakennamme uusia sellutehtaita? Ne nimittäin tuottavat energiaa. Joku vuosi sitten laskettiin, että jos kuusi seitsemän uutta sellutehdasta tehdään, ne tuottavat yhtä paljon energiaa kuin yksi ydinvoimala.

Mutta itse polttotekniikan aiheuttamiin terveyshaittoihin: Minusta on kiinnitetty liian vähän huomiota putsaustekniikkaan. Siinä voidaan suodattimilla tai vesisuihkulla putsata aika pitkälle. Minusta tämä pitäisi ottaa käyttöön, jolloin ilmaan ei tupruteta niitä pienhiukkasia (Puhemies koputtaa), mikä on todettu vaaraksi.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäreen esittelypuheenvuorosta jäi eräs keskeinen seikka pois. Tämä tuodaan eduskunnalle omantunnonkysymyksenä. Jos tämä ei olisi omantunnonkysymys, jos tämä olisi vain energiapolitiikkaa, täällähän on useimmilla puolueilla kielteinen kanta ydinvoimaan. Mutta kun se on omantunnonkysymys, se tarkoittaa, että juuri eettinen tarkastelu on tärkein. Tämä ei ole seksiä eikä viinaa. Ydinvoimasta voi seurata krapula niin kuin viinasta. Ydinjätteet voivat uhata perimää, ja perimä ei siirry ilman seksiä, mutta nämä eivät tee tästä perinteisessä mielessä omantunnonkysymystä.

Miksi se on omantunnonkysymys? Se liittyy tähän riskiin. Tätä pitäisi tarkastella valiokunnissa filosofien johdolla. Esimerkiksi tarvitaan näkökulma siihen, pitäisikö kaikkein vauraimman osan maailmaa investoida tutkimusvaroja sellaiseen tekniikkaan, joka on globaalisti monistettavissa. Tai olisi pohdittava, onko oikein, että me siirrämme ei tuleville sukupolville vaan tuleville sivilisaatioille semmoisen riskin (Puhemies koputtaa) semmoisen aikajanan päähän, jota me emme käsitä. Me olemme saaneet pyramidit ...

... ja seuraavat saavat jotain aivan toista.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Arvattavasti tämän tyyppistä keskustelua on käyty runsaasti tässä maassa ja käydään jatkossakin. Mutta kun nyt tässä Suomi suunnittelee tai Teollisuuden Voima rakentaa vähän lisäydinvoimaa neljän ydinvoimalaitoksemme lisäksi ja maailmassa on näitä satoja, ei nyt pidä liioitella tämän päätöksen merkitystä koko maailman ydinvoimarakentamiselle, kun niitä ydinvoimaloita todella on yli 400 ja niitä on tälläkin hetkellä 30 rakenteilla.

Ymmärrän kyllä, että on hyvä, että me olemme hyvä esimerkki. Mutta kun me samalla toimimme kestävän kehityksen tavalla ja kehitämme teknologiaa ja käytämme mielestäni esimerkillisellä tavalla sitä rahaa, jota tällä talouden tuottavuudella näiden energiaratkaisujen kautta saamme aikaiseksi, niin kyllä minusta siinä on jo vähän etiikkaakin mukana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan muutama kommentti täällä esiintyneisiin väitteisiin tai tietämättömyyksiin.

Ensinnäkin ed. Immoselle: Vuotoksen altaan kapasiteetti on 34 megawattia. Teillä tuskin on siitä poikkeavaa käsitystä. Se ei ole kovin paljon.

Toisekseen ministeri Mönkäreelle siirtoverkosta sieltä Keski-Euroopasta Skandinavian kautta tänne: Sehän käytännössä tapahtuu niin, että on siirto Tanskasta Etelä-Ruotsiin ja sitten taas tällä tavalla asteittain. Näinhän se järjestelmä toimii. Suomen ja Ruotsin välillä on kaksi piuhaa, ja sen kapasiteetin puitteissa tapahtuu sitä siirtoa tai ei.

Sitten mielenkiintoinen yksityiskohta on kysymys siitä, lupaako hallitus jotakin, siis tämä hyvä hallitus. Tämän sitoumukset kyllä loppuvat ensi syksynä, kun joulun alla on budjetti hyväksytty. Älkää nyt pistäkö sitä sitoutumaan mihinkään muuhun.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on ed. Laaksolle vastaus tuohon, kuinka ennusteita on laadittu. Vuonna 83 KTM laati ennusteen, että vuonna 2000 on 50 terawattituntia sähköä. Vuonna 88 oli jo päästy 70 terawattituntiin. Vuonna 92 laadittu ennuste oli jo kohdallaan eli hieman yli 80 terawattituntia vuonna 2000. Sen sijaan Luonnonsuojeluliitto kymmenen vuotta sitten laati ennusteen, että sähköä vuonna 2000 olisi noin 57 terawattituntia. Pari päivää sitten se laati hieman järkevämmän ennusteen. Sekin on samanlainen varmaan lopputulokseltaan.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Vielä kysymys näistä hallituksen lupauksista, joista ed. Pulliainenkin vähän varoitteli viittauksessaan. Hallitus on todella hyväksynyt ministeri Mönkäreen lausuman, jossa sanotaan, että "hallitus sitoutuu käyttämään niitä lainsäädännöllisiä ja taloudellisia ohjauskeinoja, jotka ovat tarpeen muun muassa uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisohjelman toteuttamiseksi".

Ministeri Mönkäre, mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi ensi vuoden budjetin osalta? Onko sinne tulossa lisää rahoja esimerkiksi näiden paljon puhuttujen demohankkeiden toteuttamiseksi? Tuleeko verotukea puun ja turpeen käyttöön, että päästään samaan veroasteeseen kuin esimerkiksi Ruotsissa on näiden osalta? Nämä ovat minusta erittäin olennaisia avainkysymyksiä ja myöskin vielä niin, että niihin sitoutuu koko hallitus. Kokoomuksen piirissähän näitä kysymyksiä ei ole kovin paljon arvostettu.

Maakaasun kilpailukyvystä totean vain sen, että, ed. Tiusanen, Kotkassa on moderni maakaasulaitos, joka kävi viime vuonna 32 tuntia siinä, missä ydinvoimalaitos käy lähes 9 000 tuntia vuodessa. (Puhemies koputtaa) (Min. Hassi: Vuodessa on 8 766 tuntia!) — Lähes 9 000. — Toteanpa vain sen, että ...

... tarvitaan niitä ministeri Hassin verokeinoja tekemään kaikesta energiasta kallista, jotta maakaasusta tulisi kilpailukykyinen energiamuoto.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Rouva puhemies! Verotukien osaltahan meillä katkesi tämä järjestelmä vuodenvaihteessa ja tuet ovat nyt EU:ssa notifioitavina. Me jatkamme uusiutuvan energian verotukia. Siinä tuli pientä hienosäätöä. Investointitukien osaltahan tälle vuodelle nousu oli 30 prosenttia, kun päästiin 150 miljoonaan markkaan. On ihan selvää, että tulen esittämään lisää nousua, ja toivon, että myös koko hallitus tällaisen nousun hyväksyy, koska meillä on selvä käsitys siitä, miten paljon pitää lisäystä vuosittain olla. Sitä ei voi olla määräänsä enempää, koska kuten olen aikaisemminkin sanonut, vastaanottokyky kyllästyy tietyllä tasolla, mutta nythän meillä on mennyt hyvin. Viime vuonna käytimme 125 miljoonaa. Nyt meillä on 150 miljoonaa käytettävissä tälle vuodelle.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Immoselle tuulivoimasta: Alan asiantuntijat arvioivat, että verkon kannalta tuulivoiman määrä alkaa olla ongelma vasta sen jälkeen, kun se on 15 prosenttia sähköntuotannosta, mikä teknisesti on Suomessa kyllä mahdollista toteuttaa, mutta se tarkoittaa 150-kertaista määrää verrattuna nykyiseen tuulivoimaan, kun hallituksen suunnitelmat ovat noin 10-kertaisia. Verrattuna siihen, mitä Suomen hallitus suunnittelee, esimerkiksi Ruotsin tuulivoimasuunnitelmat ovat noin 10-kertaisia.

Ed. Hellbergille, kun hän puhui 90-luvun alun ennusteista: Silloin ennustettiin myös, että lama jatkuu ja tulee sähköpula, jos ei tehdä uutta ydinvoimalaa, mutta eipä ole näin käynyt.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Suomen hallituksen suunnitelmat tuulivoiman rakentamisesta eivät paljon asiaa auta, kun pitää löytää toimijoita. Me nytkin tuemme tuulivoimaa investointituella ja lisäksi verotuella. Siitä huolimatta rakentaminen on vähän takkuillut eli tukea tarvitaan. Ministeri Hassin ministeriö on aika avainasemassa siinä suhteessa, että saamme kaavoitettua noita alueita, joille suuria tuulivoimapuistoja voitaisiin rakentaa, ja sillä tavalla päästäisiin eteenpäin. Ne ovat niitä todellisia edistysaskeleita tuulivoiman käytössä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä käytiin keskustelua ydinvoiman riskien äärimmäisyydestä tai pienuudesta. Ed. Akaan-Penttilä ja myöskin ed. Lapintie kävivät tätä keskustelua. Haluaisin kysyä siitä näin päin: Varmaankin riski, että jotain tapahtuu, on oikeastaan äärimmäisen pieni, jos puhumme ydinvoimaonnettomuuksista. Haluaisin tiedustella hallitukselta ongelmaa siinä suhteessa, että jos jotakin vakavaa sattuu, riski on inhimillisesti hallitsematon. Tämä on kai ongelman ydin. (Ed. Korkeaoja: Oleellista on, miten riski lisääntyy!) Teknisesti varmaan ydinvoimalat ovat lähestulkoon täydellisen turvallisia, mutta suuri riskitekijä on ihminen, ja ihmisen riskipitoisuus liittyy terrorismiin, josta on paljon puhuttu. Se liittyy laiminlyönteihin ja mahdollisiin mielenhäiriöihin. Eivätkö nämä ole sellaisia tekijöitä, jotka täytyisi riskikalkyyleissa ottaa huomioon? (Ed. Tiuri: On otettu!)

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! En ottanut kantaa ydinvoimaan puolesta tai vastaan. Otin kantaa ennusteiden pitävyyteen. Mielestäni, kun hallitus ennustaa meille jaetuissa esityksissä yhden desimaalin tarkkuudella esimerkiksi tuotannonalan volyymien kasvun vuonna 2020, tällaisista ennusteista on syytä varoittaa. Siksi otin esimerkiksi vuonna 74 tehdyn komiteanmietinnön. Se on todella komiteanmietintö, joka valmistui vuoden 74 huhtikuussa. Mietintöä olivat laatimassa kauppa- ja teollisuusministeriön, valtiovarainministeriön, sisäasiainministeriön, oikeusministeriön, Suomen Voimalaitosyhdistyksen ja Seutusuunnittelun keskusliiton edustajat, joten mikään harrastelijoiden luonnostelma se ei ollut. Tässä virallinen komitea esitti, että Suomessa pitäisi 2000-luvun alussa olla 40 kappaletta 1 000 megawatin voimaloita, joista huomattava osa olisi ollut ydinvoimaloita. (Puhemies koputtaa) Tästä syystä, rouva puhemies, minusta meidän pitäisi tässä keskustelussa myös suhtautua kriittisesti tuleviin ennusteisiin.

Sirpa Pietikäinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka Eurooppa ja tulevaisuus näyttäisivät joillekin meille olevan tosi kaukana, eduskuntana meidän tulee arvioida nimenomaan 30 tai 50 vuoden säteellä siksi, että energiainvestoinnit ovat pitkävaikutteisia. Silloin meidän täytyy kyetä näkemään tarkasti lähelle ja samanaikaisesti kyetä katsomaan kauas. Emme voi kulkea kahteen suuntaan samanaikaisesti. Toinen vaihtoehto on sellainen, jossa panostetaan energiatehokkuuteen, säästöön, jossa syntyy kannattavia liiketalousmahdollisuuksia myös tehokkaammalle, uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle energiateollisuudelle ja osaamiselle. Tämä on myös pitkällä tähtäimellä ilmastopolitiikassa tehokkaampi vaihtoehto, kuten laskelmat osoittavat, ja se on kokonaisenergiapoliittisesti, myös liiketaloudellisesti ja ympäristöpoliittisesti, järkevämpi vaihtoehto.

Ydinvoimavaihtoehto tosiasiallisesti pitkittää kivihiilen käyttöä, ja se ehkäisee (Puhemies koputtaa) tässä vapaassa markkinassa muiden vaihtoehtojen kehittämistä. (Puhemies koputtaa) Tämä on se olennainen kysymys, jonka edessä olemme. (Puhemies koputtaa) Siksi meidän on syytä arvioida tätä vähän pidemmällä aikajänteellä.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua on tässä keskustelussa häirinnyt se mielestäni älyllinen epärehellisyys, mitä ydinvoiman käytön suhteen on esitetty. Vihreä liitto oli hallituspuolue edellisen hallituksen aikana, jolloin päätettiin ydinvoimatuotantoa lisätä lähes yhden yksikön verran eli 20 prosenttia. Siinä tilanteessa päätettiin lisätä ydinjätteen tuotantoa 20 prosenttia ja uraanin louhintaa tähän tarkoitukseen 20 prosenttia. Miksi nämä keskeiset argumentit, joita nyt käytetään ydinvoimaa vastaan, (Ed. Pulliainen: Se tapahtui turvallisuussyistä!) silloin sivuutettiin ja te olitte tukemassa tätä kapasiteetin nostamista?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Markkula-Kivisilta väitti, että olen väärästä asiasta huolissani, kun olen huolissani ydinvoiman riskeistä ja mahdollisesta onnettomuudesta, enkä hänen mielestään ole huolissani riittävästi kivihiilivoimaloiden saasteista. Tämähän ei kyllä pidä paikkaansa, vaan kuten ministeri Hassin ja ed. Sirpa Pietikäisen puheenvuoroissa kävi ilmi, myös ydinvoimalan käyttöön ja lisäämiseen liittyy tämä sama ilmansaastumiskysymys. Sitä ei suinkaan ratkaista ydinvoiman rakentamisella, vaan pikemminkin ydinvoiman haittoihin liittyy myös se, että se todellakin pitkittää ja lisää kivihiilen käyttöä ja sen lisäksi ydinvoima ei todellakaan kannusta energiankäytön tehostamiseen eikä säästämiseen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tämä on nyt se väärinkäsitys, joka toistuvasti täällä esitetään. Ydinvoima syrjäyttää kivihiiltä, mutta Kansallisen ilmastostrategian laskelmissa on tehty teoreettiset laskelmat, joissa tehtiin poikkileikkaus vuonna 2010. Mallit tehtiin sellaisiksi, että vuonna 2010 nuo tavoitteet ovat samanlaiset, mutta elävä elämä on erilaista. Nyt meillä on investointipäätöshakemus, joka tietyllä tavalla alkaa vaikuttaa markkinoilla, mutta te paneudutte tähän varmasti täällä eduskunnassa.

Ed. S. Pietikäiselle toteaisin, niin kuin kaikille muillekin, että ei tässä ole kysymys pelkästään ydinvoimasta tai jostakin joko tai -ratkaisusta vaan siitä, että jatketaan sitä Suomen monipuolista, hajautettua energiantuotantoa, joka on osoittautunut kestäväksi, johon muissa EU-maissa vasta pyritään ja jota pidetään tavoitetasona. Meillä on kaikki mahdollisuudet edetä tällä Suomen tiellä, Suomen mallilla, joka on ollut kestävä, hyvä malli.

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Ensin totean sen perusseikan, joka on jo monta kertaa todettukin, että hallitus on yksimielisesti selvittänyt, että kaksi vaihtoehtoa on ja nämä vaihtoehdot sisältyvät hallituksen ilmastostrategiaan, joka eduskunnalle viime keväänä esiteltiin. Minua todella ihmetyttää se, että ministeri Mönkäre, joka johti tätä ilmastostrategian valmistelutyötä, nyt tässä keskustelussa esittää, että toinen näistä hänen johdollaan valmistelluista vaihtoehdoista olisi vain teoreettinen vaihtoehto. (Ed. Tiuri: Virtuaalinen vaihtoehto!) Mielestäni meidän on syytä lähteä siitä, että näistä molemmista vaihtoehdoista on luotettavasti selvitetty, että ne ovat olemassa. Näistä vaihtoehdoista KIO1, niin sanottu maakaasumalli, on parempi. Eri asia on sitten, onko se paras mahdollinen malli.

Keskustan eduskuntaryhmä on esittänyt oman mallinsa, ja myös ympäristöjärjestöt ovat esittäneet oman mallinsa, jotka molemmat perustuvat siihen, että uusiutuvaa energiaa ja säästöä käytetään enemmän kuin hallituksen kummassakaan mallissa. Mielestäni keskustan malli ja ympäristöjärjestöjen malli ovat molemmat vielä parempia malleja kuin tämä viimekeväinen hallituksen KIO1- eli maakaasumalli. Kaikkien niiden, jotka nyt tätä ryssänpelkoa lietsovat puhuttaessa maakaasusta, on syytä panna mieleen, että esimerkiksi ympäristöjärjestöjen malli, jossa enemmän kuin 1 000 megawatin ydinvoimalan tuotannon verran lisätään säästön osuutta ja uusiutuvan energian osuutta, pienentäisi maakaasun lisätarpeen noin puoleen siitä, mitä se on hallituksen viimekeväisessä KIO1-mallissa.

Mutta nyt meidän on syytä, koska elämme markkinataloudessa, miettiä sitä, mitä tämä ratkaisu merkitsee markkinoiden kannalta. Tunnustan sen tosiasian, ja siitähän esimerkiksi iltapäivälehdet säännöllisin väliajoin muistuttavat, että 70-luvulla en itse uskonut markkinatalouteen parhaana mahdollisena mallina, kuten ei esimerkiksi myöskään nykyiseen SAK:n johtajistoon kuuluva Matti Viialainen uskonut, mutta kokemus on varmaan meille molemmille ja monille muillekin osoittanut, että kokeilluista malleista markkinatalous on paras malli. Miten markkinatalouteen sopii ensinnäkin se, että ydinvoima on ainoa energiantuotantomuoto, jossa voimalaitoksen omistajalla ei ole täyttä vastuuta aiheuttamiensa onnettomuuksien kustannuksista? Tämä tilanne on selkeä yhteiskunnan subventio ydinvoimalle.

Mielestäni tässä ratkaisussa, mitä nyt ollaan tekemässä, pääasia on se, miten vaikutamme kotimarkkinoiden tilanteeseen, millaista kannustetta luomme kotimarkkinoille. Uusiutuvan energian markkinat kasvavat voimakkaasti, 90-luvulla markkinat ovat kasvaneet yli 15 prosenttia vuodessa, kun esimerkiksi ydinvoiman markkinakasvu on alle prosentin vuodessa. Jos ajattelemme tulevaisuuden valttikortteja maailmanmarkkinoilla, niin uusiutuva energia on sellainen. Tällä hetkellä esimerkiksi tuuli- ja aurinkotekniikan maailmanmarkkinat kasvavat jopa nopeammin kuin tietoliikennetekniikan. Yksi perussyy siihen, että Suomella on nyt tietoliikennetekniikan markkinoilla niin hyvä asema kuin on, on se, että me hyppäsimme junaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa ja loimme nimenomaan kotimarkkinoilla sellaiset olosuhteet, joissa tämä ala pääsi kehittymään. Juuri tästä valinnasta uuden energiatekniikan osalta on nyt kysymys.

Luommeko me voimakasta markkinakannustetta uusiutuvaa energiaa käyttävän tekniikan ja energiasäästötekniikan eli puhtaan energiatekniikan kehitykseen tässä maassa vai jarrutammeko sitä kehitystä, joka nyt on ihan hyvässä vauhdissa? Meillä on ihan hyvä jalansija siinä junassa nyt, mutta jos me nyt hyppäämme siitä pois, niin teemme taloudellisesti ja työllisyyden kannalta todella karkean virheen. Esimerkiksi KTM:n arviot ovat sellaisia, että näille aloille voidaan tällä vuosikymmenellä luoda 30 000 uutta työpaikkaa. Ympäristöjärjestöt arvioivat oman mallinsa perusteella, että uusien työpaikkojen potentiaali puhtaan energiatekniikan alalla on 40 000—50 000 uutta työpaikkaa. Joka tapauksessa on kysymys kymmenistätuhansista uusista työpaikoista, jotka voidaan nimenomaan luoda sinne, missä uusia työpaikkoja kaikkein eniten tarvitaan.

Tässä keskustelussa ministeri Mönkäre on useaan otteeseen todennut sen, että tarvitaan investoijia esimerkiksi tuulivoimaan, jos halutaan edistää tuulivoimaa, että valtion tuki ei riitä. Jotta olisi investoijia, tarvitaan myöskin markkinatilaus. Sitä on todella vaikea uskoa, että jos me tungemme näille markkinoille yhden suuren ydinvoimalaitoksen lisää, niin olisi olemassa se markkinatilaus, joka myöskin investoijat saisi toimimaan vaikka valtion avustuksia olisikin luvassa, että he toimisivat tällä lailla. Eli jos me haluamme tämän mahdollisuuden käyttää, meidän kannattaa valita se vaihtoehto, jossa uusiutuvan energian osuutta kannustetaan.

Tässä debatissa jo kysyin sitä, mikä oikeastaan on se ydinvoimavaihtoehto, jota ydinvoiman kannattajat haluavat, kun he toisaalta puhuvat kivihiilen vaaroista aivan todellisia asioita, (Ed. Tiuri: Ja maakaasun!) mutta toisaalta hallituksen vaihtoehdoista nimenomaan sen ydinvoimavaihtoehdossa kivihiilen korvaamista jarrutellaan, tehdään hitaammin kuin toisessa vaihtoehdossa.

Toinen epäselvyys siitä, mikä tämä ydinvoimavaihtoehto on, on se, mikä on sähkönkulutus. Toisaalta perustellaan sillä, ministeri Mönkärekin puhui siitä, että teollisuus tarvitsee paljon sähköä ja tarvitsee halpaa sähköä, toisaalta hallituksen sama enemmistö, joka nyt esittää periaatepäätöksen hyväksymistä, on sitoutunut siihen, että vaikka tehtäisiin ydinvoimaa, sähkönkulutuksen ei anneta kasvaa enempää kuin mihin se kasvaisi, jos ydinvoimaa ei tehtäisi.

Eli onko se ydinvoimavaihtoehto suuren sähkönkulutuksen vai pienen sähkönkulutuksen vaihtoehto? Ja mitä tästä seuraa? Tästä seuraa aivan eri asioita sitten teollisuudelle. Olisi kiva kuulla, jos ydinvoiman kannattajat oikeasti kertoisivat, ovatko he jonkinlaisen hiilestä vapaan, tähän mennessä täsmällisemmin määrittelemättömän ydinvoimavaihtoehdon kannalla, vai ovatko he KIO2-, hallituksen esittämän ydinvoimahiilivaihtoehdon kannalla, ovatko he sähkön tuhlausvaihtoehdon kannalla vai ovatko he sähkön säästövaihtoehdon kannalla. (Ed. Huutola: Eihän sitä noin voida asettaa!) Joka tapauksessa, jos sähkön säästövaihtoehto toteutuu ja lisäksi tehdään suuri ydinvoimala, siitä ainakin olen ihan varma, että siinä tapauksessa uusiutuvan energian edistämiselle markkinoilla ei enää jää tilaa. Ja jos ydinvoiman motiivi on sähkön halpa hinta, edullinen sähkö, josta ministeri Mönkäre myös on puhunut, ei sekään sovi yhteen hallituksen enemmistön lausuman kanssa.

Ympäristöministeriö on teettänyt Valtion taloudellisella tutkimuskeskuksella täsmennetyn arvion, joka arvio perustuu hallituksen ilmasto-ohjelman taustalaskelmiin, mitä hallituksen enemmistön hyväksymä lausuma merkitsisi. Se tarkoittaisi sitä muun muassa, että sähkön veroa jouduttaisiin korottamaan enemmän kuin niin sanotussa maakaasumallissa. Eli sähkö ei todellakaan olisi halvempaa kuin niissä vaihtoehdoissa, joita me uusiutuvan energian kannattajat esitämme.

Lopuksi, arvoisa puhemies, yksi asia. Täällä on käytetty monta hyvää puheenvuoroa, ja yksi erinomainen puheenvuoro oli ed. Biaudetn puheenvuoro. Ainoastaan sen haluaisin korjata, kun hän tietyllä tapaa vähätteli ydinjäteongelmaa. Hän totesi, että seuraavat 4 000 sukupolvea perivät meiltä ydinjäteongelman. 4 000 sukupolvea tarkoittaa noin 100 000 vuotta. Ei ydinjäteongelma 100 000 vuodessa ole ohi. Vielä 200 000 vuoden kuluttua, niiden tietojen perusteella, jotka eilen tarkistin Säteilyturvakeskuksesta, ydinvoimalan käytetty polttoaine on vielä yli miljoona kertaa radioaktiivisempaa kuin tavallinen suomalainen peruskallio.

Olli   Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Maamme kilpailukyky on huippuluokkaa, ja se on tiedostettu myös rajojemme ulkopuolella. Olemme toimineet poliittisesti ja taloudellisesti viisaasti.

Suomi on korkealuokkainen hyvinvointivaltio, ja asema on syytä säilyttää kaikin keinoin. Se edellyttää kuitenkin viisaita ja rohkeita päätöksiä omista lähtökohdistamme. Suuria viisauksia ei ole rajojemme ulkopuolelta löydettävissä, kuten ei ole ollut ennenkään, vaikka niitä on meille tuputettu. Olemme ratkoneet energia- ja ympäristöasiamme erinomaisen hyvin. Saamme jatkuvasti tunnustusta rajojemme ulkopuolelta, ja suomalaisten kannanottoja kuunnellaan. Negatiiviset uutiset, jos niitä on, ovat useimmiten lähtöisin joidenkin henkilöiden aktiviteetin pohjalta Suomessa. Meillä ei ole suurta tarvetta muuttaa perusteita vaan on tarve jatkaa samalta pohjalta.

Taloudellinen ja ympäristöllinen kilpailuasema on otettava huomioon. Uusia ratkaisuja on koko ajan etsittävä ja kehitettävä resurssiemme puitteissa. Näin voimme ylläpitää hyvinvointivaltiota. Meillä ei ole myöskään varaa hyljeksiä mitään teollisuuden alaa eikä energiamuotoa. Niin kutsuttu savupiipputeollisuus edustaa tänä päivänä huipputeknologiaosaamista, mikä on monelta jäänyt havaitsematta.

Kokonaisenergiankulutuksemme kasvu hidastuu, ehkä pysähtyykin. Sähkön kulutus sitä vastoin jatkaa kasvuaan. Sama suuntaus on lähes kaikissa maissa. Viime vuonna sähkönkulutuksemme kasvoi yli 3 prosenttia ja kasvu tapahtui kotitalouksissa sekä julkisessa käytössä. Teollinen taantuma hillitsi kasvua käyttöasteen jäädessä 80—85 prosenttiin. Jos käyttöasteet olisivat olleet normaalit, kasvu olisi ollut noin 5 prosenttia. Nyt jo voidaan esittää melko varma sähkönkulutusarvio vuodelle 2003. Teollisuudessa päätetyt ja käynnissä olevat investoinnit lisäävät sähkönkulutusta noin 2 terawattituntia. Keskilämpötilavuotena ja teollisuuden käytössä 90 prosentin käyttöasteella sähkönkulutus vuonna 2003 on noin 85—86 terawattituntia. Tätä taustaa vasten KTM:n arvio 94 terawattitunnin sähkönkulutuksesta vuonna 2012 on hyvin varovainen.

Kun tarkastelemme, onko ydinvoima yhteiskunnan yleisen edun mukainen, on otettava huomioon muut vaihtoehdot ja niiden vaikutukset yhtä laajasti. Erityisen vakavasti on otettava ilmastopoliittiset velvoitteet, joihin Suomi on sitoutunut. Ne saattavat jopa kiristyä tulevaisuudessa.

Sähkömarkkinoiden avautuminen ja eri maiden poliittiset ratkaisut ovat johtaneet siihen, että ylikapasiteetti on purkautunut Euroopasta ja Pohjoismaista. Siirtoyhteyksiä ei kannata rakentaa Pohjoismaiden ja Manner-Euroopan välille. Norja, Ruotsi ja Suomi eivät ole omavaraisia. Länsituonti hiipuu, ja muut Pohjoismaat odottavat Suomen apua jatkossa. Suomen kyky auttaa perustuu sähköntuontiin Venäjältä.

Suomen voimalaitokset on valtaosin rakennettu 70-luvulla ja sitä ennen. Vuonna 2010 niiden ikä on jo yli 30 vuotta, ja Vtt:n selvitykset antavat aihetta huoleen.

Arvoisa puhemies! Suomen on itse ratkaistava energia-asiansa. Ainoa apu voidaan saada tuonnilla Venäjältä, mitä ei voida suositella kilpailullisista syistä eikä saatavuussyistä. Riippuvaisuutemme Venäjän energiajärjestelmistä on jo nyt liian suuri. Tuontia ei myöskään voi perustella ympäristönäkökohdilla. Saatavuuden ja hinnan suhteen kaasun- ja sähköntuonti Venäjältä on samassa asemassa. Sama valtio päättää molempien osalta. Kaasun osalta lisäriskin muodostavat putki- ja voimalaitosinvestointien kustannukset sekä kaasun fossiilinen sisältö. Kaasuvaihtoehdossa investoijaa ei löydy liiketaloudellisin perustein, joten valtion olisi otettava investointi- ja riskivastuu, jolloin puhutaan kymmenistä miljardeista markoista.

Liiketaloudellisessa tarkastelussa kaasu korvaa hiiltä, turvetta ja puuta. Ilmastollisista syistä kaasu vie tilaa turpeelta, koska kaasukin on fossiilinen polttoaine. Turve on kotimainen, ja sitä tarvitaan puunpolton tukipolttoaineena. Kaasu rajoittaa enemmän puun ja turpeen käyttöä kuin ydinvoima. Ydinvoima korvaa vain hiilivoimaa ja vanhenevia laitoksia ja jättää tilaa turpeelle, kaasulle sekä erityisesti uusiutuville energialähteille.

Metsähakkeen käyttö on nostettu viimeisten viiden vuoden aikana 500 000 kuutiometristä noin miljoonaan kuutiometriin. Seuraavien kahdeksan vuoden aikana tavoitellaan Kansallisen metsäohjelman mukaisesti 5 miljoonan kuutiometrin käyttötasoa, jopa korkeampaakin. Energiapuun kysynnän osalta tilanne on muuttunut nopeasti. Valtakuntaan on rakennettu erityisesti Pohjolan Voiman toimesta lisäkapasiteettia, ja muun muassa viikko sitten tehtiin päätös lämpövoimalasta Savonlinnaan. Puun kysyntä on jo tällä hetkellä tarjontaa suurempi. Tämän vuoksi puun osuus on vain noin 50 prosenttia polttoainekäytöstä, loppuosa on turvetta. Metsähakkeen kilpailukykyä ja valtion tukien tarvetta tulee tarkastella erikseen uudishakkuilta kerättävän hakkuutähteen ja pienpuun osalta. Tuotekehittelyn ja kilpailukyvyn parantamiseen tarvitaan valtion lisäpanostuksia, jotta puuta saadaan nykyisten ja kasvavien tavoitteiden mukaisiin tarpeisiin.

Ydinvoima ja puu on paras ja oikea ratkaisu päälinjana. Molemmat ovat hiilidioksidivapaita ja antavat tilaa turpeelle, kaasulle ja jäljelle jäävälle hiilelle. Ydinvoima generoi kilpailukykyä teollisuudelle ja parantaa sen mahdollisuuksia investoida. Tuuli, yhdyskuntajätteiden kaasutus ja energiansäästö vaativat kovaa panostusta, ovat marginaalisia mutta välttämättömiä. Niihin on panostettava, mutta suurta peruskysymystä niillä ei ratkaista. Merkittävää on, niin kuin monesti on todettu, että tuuliteknologian vienti Suomesta on jo nyt noin miljardi markkaa ja on edelleen kasvussa. Samaa voidaan sanoa koko energiateknologian osalta.

Arvoisa puhemies! Täyttääksemme Kioton sopimuksen asettamat velvoitteet ja säilyttääksemme teollisuutemme kilpailukyvyn tarvitsemme energiaa kilpailukykyiseen hintaan. Se on mahdollista kustannustehokkaimmin tuottaa rakentamalla viides ydinvoimala. Erityisen merkittävää on, että investoinnista vastaa teollisuutemme ja valtion panostukset jäävät vähäisiksi. Tässä vaihtoehdossa jatketaan merkittäviä panostuksia uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunta tekee päättäessään viidennestä ydinvoimalasta hyvin kauaskantoisen ratkaisun. Päätös ei koske vain yksittäistä voimalaa, vaan on osa laajempivaikutteista energiapolitiikkaa, ja energiapoliittiset päätökset näkyvät puolestaan koko yhteiskunnassa. Ne heijastuvat työllisyyteen ja talouteen, alueelliseen ja teknologiseen kehitykseen, ympäristön ja ilman laatuun, jokaisen suomalaisen elämään.

Kun kysymys on näin laajasta asiasta, ei päätöstä tietenkään voi perustaa vain tunteeseen. Tarvitaan aivan aluksi selkeitä, tarkkoja laskelmia ja lukuja, niitä faktoja, ja niitähän meillä kansanedustajilla on ollut jo pitkään käytettävissä erittäin runsaasti. Keskustelun avauksena toimi eduskunnan vuosi sitten hyväksymä Kansallinen ilmasto-ohjelma Kioton ilmastosopimuksen täyttämiseksi. Sen jälkeen selvityksiä on ilmestynyt lisää muun muassa keskustan eduskuntaryhmältä ja ympäristöjärjestöiltä. Olen ollut mukana etenkin vuosi sitten talousvaliokunnassa Kioton ilmastosopimuksen täyttämisen osalta sekä keskustan eduskuntaryhmän selvityksen tekemisessä.

Mainittujen selvitysten johtopäätökset ovat kyllä yksiselitteisen selkeät. Suomen energiantarpeen tyydyttämiseen on olemassa useita taloudellisesti ja teknisesti mahdollisia vaihtoehtoja. Viidennen ydinvoimalan rakentamiseen ei ole minkäänlaista pakottavaa tarvetta. Energiaratkaisun reunaehdot eli sähkön tarpeen tyydyttäminen ja Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttäminen pystytään saavuttamaan muillakin vaihtoehdoilla. Se vaatii maaltamme ja sen teollisuudelta ehkä enemmän tavoitteellista sitoutumista, mutta pitkällä tähtäimellä maksaa itsensä varmasti moninkertaisesti takaisin. Olennaista nyt on, mitä näkökulmia suomalaisessa energiapolitiikassa halutaan painottaa.

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen näkökulma on voimakas panostaminen uusiutuviin energiantuotantomuotoihin. Ympäristövaliokuntakin totesi viime vuonna yksimielisessä mietinnössään Suomen ilmasto-ohjelmasta, että uusiutuvien käyttöä pystytään asiantuntijoiden mukaan lisäämään oletettua enemmän. Vtt:n tutkimusten mukaan biopolttoaineiden käyttöä voidaankin kasvattaa lähes kaksi kertaa enemmän kuin hallituksen ilmastostrategiassa oletetaan. Vaikka Suomi on biopolttoaineiden käytössä maailman johtavia maita, puun energiakäyttöä voidaan huomattavasti lisätä. Näin on sekä kaukolämmön tuotannossa että yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Lisäys on realistinen myös, kun huomioon otetaan metsäteollisuuden raaka-ainetarve ja metsien ekologinen tasapaino. Myös tuulivoimassa on hallitus asettanut tavoitteet aivan liian matalalle.

On muistettava, että uusiutuviin energiantuotantomuotoihin panostaminen on myös järkevää teollisuuspolitiikkaa. Tämän alan teknologian kysyntä kasvaa koko ajan huimasti. Erityisesti tuulivoimaan panostetaan voimakkaasti muualla Euroopassa. Ympäristöteknologiassa Suomi on jo nyt huippumaiden joukossa, ja myös energia-alalla meillä on edellytykset nousta maailman kärkeen. Tasomme on toki jo nyt korkea esimerkiksi bioenergian hyödyntämisessä ja metsäklusterin energiateknologiassa. Mutta uusiutuvan energiateknologian tuotanto tarvitsee edelleen kehittyäkseen myös koekenttiä ja demolaitoksia. Kun markkinat ja suuri tarve on olemassa myös kotimaassa, pärjätään paremmin myös vientimarkkinoilla. On myös muistettava se vastuu, joka kehittyneillä teollisuusmailla on suhteessa kehittyvien maiden siirtymiseen kestävän kehityksen tielle.

Toinen näkökulma on hajautus ja alueellisuus. Uuden ydinvoimalan rakentaminen olisi ilman muuta keskittävä ratkaisu. Se veisi pohjaa pois uusiutuvien lisäkäytöltä. Järkevämpää on suosia hajautettua energiantuotantoa. Näin taattaisiin myös enemmän työpaikkoja maakuntiin ja nimenomaan niille alueille, joissa työtä on erittäin vähän tarjolla. Tasapainoisen aluerakenteen edistäjäksi ei ydinvoimasta todellakaan ole. Työllisyydelle huomattavasti parempi vaihtoehto on maakuntien resurssien täysimääräinen hyödyntäminen uusiutuvien avulla.

Kolmas näkökulma on jatkuvan energiankulutuksen kasvun taittaminen. KTM:n arvion mukaan perustoimilla sähköä voidaan säästää viitisen prosenttia, kun taas voimakkaammilla toimilla päästäisiin yli kaksinkertaiseen tulokseen. Näin hyvä tulos saadaan aikaan toki vain kunnon toimenpiteillä. Tarvitaan teknologian kehittämistä ja kaupallistamista, tiukempaa normiohjausta ja taloudellisia ohjauskeinoja. Tavoitteet on kuitenkin asetettava korkealle, muuten ei saada aikaan edes vähäisiäkään säästöjä.

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa on annettu ymmärtää, että viides ydinvoimala ratkaisisi Suomen energiantuotannon ongelmat ja samalla tyydyttäisi koko joukon muita tarpeita aina hyvinvointivaltion säilymisestä alkaen. Tällainen liioittelu tuskin ketään vakuuttaa. On muistettava, että ydinvoima on alkujaankin jonkinlainen siirtymäkauden energiantuotantomuoto, joka ratkaisemattomien jäte- ja onnettomuusriskiongelmien vuoksi ei sovellu pitkällä aikavälillä energiantuotantomuodoksi. Tarvitaan aika mittava määrä uskoa ja toivoa, jotta voi luottaa siihen, ettei ydinjäte aiheuta seuraavien sadantuhannen, jopa kahdensadantuhannen vuoden aikana ihmiskunnalle ongelmia.

Samanlaista luottamusta vaaditaan ydinvoimaonnettomuuksien varalta, varsinkin kun tiedetään, että onnettomuuden sattuessa koko laskun maksaa Suomen valtio, ei ydinvoimayhtiö.

Viides ydinvoimala ei myöskään sulkisi Sosnovyi Borin ydinvoimalaa Suomen rajan läheisyydessä eikä lakkauttaisi mitään muutakaan venäläistä ydinvoimalaa. Olisimme edelleen riippuvaisia venäläisestä ydinsähköstä. Mitä muuten tulee tuontiriippuvuuteen, niin muistaakseni öljykenttiä ja uraanikaivoksiakin on Suomessa vähänlaisesti. Viides ydinvoimala ei myöskään lopettaisi maakaasun tuontia Venäjältä. Toimitusvarmuus- ja hintaepävarmuusongelmia ei saa kuitenkaan vähätellä, mutta on syytä muistaa, että tuo toimitusputki on yli kolmikymmenvuotisen historiansa aikana toiminut moitteetta ja ollut kiinni vain teknisten vikojen vuoksi. Joka tapauksessa toisen putkiyhteyden rakentamista muun Euroopan kaasulähteille on syytä vauhdittaa.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että maamme sähköntarpeesta ja Kioton ilmastosopimuksen vaatimuksista selviydytään aivan mainiosti ilman ydinvoimaa. Kun talouden faktat ovat kunnossa, pelkistyy kysymys viidennestä ydinvoimalasta aidoksi arvovalinnaksi. Me voimme valita (Puhemies koputtaa) Suomelle suunnan joko vanhanaikaisena ydinvoimavaltiona tai tulevaisuuteen katsovana uusiutuvan energiantuotannon ja korkeatasoisen energiateknologian maana. Tätä mahdollisuutta vaikuttaa kehityksen suuntaan pitää käyttää oikein.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olemme nyt tekemässä merkittävää linjanvetoa siitä, miltä suomalainen energiantuotanto tulevaisuudessa näyttää. Pohjimmiltaan tässä keskustelussa etsitään vastausta kysymykseen, miten talouskasvu ja työllisyys voidaan turvata eettisesti kestävällä tavalla eli tavalla, jossa ei väistetä vastuuta ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnista.

Kun puhutaan energiantuotannosta ja näin isosta ratkaisusta kuin ydinvoiman lisärakentaminen olisi, pitää silmät virittää katsomaan tulevaisuuteen sekä lyhyellä että pitkällä näköetäisyydellä. On koetettava ennakoida, miten lähitulevaisuudessa hyvinvointia tuotetaan eettisesti kestävästi. On myös pohdittava, miten turvataan tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvinvointiin. Ydinvoimasta ei ole vastuullisen energiapolitiikan välineeksi. Vastuu onkin mielestäni avainsana, kun energiantuotannosta puhutaan. Meidän täytyy omalta osaltamme kantaa vastuuta niin ympäristön kuin tulevien sukupolvienkin hyvinvoinnista.

Ydinvoiman rakentamisella on seurauksia, jotka ulottuvat kymmenien, satojen, jopa tuhansien sukupolvien päähän. Pahin ongelma on ydinjäte. Se säilyy radioaktiivisena satojatuhansia vuosia. Ydinjätteen loppusijoittamiseen ei ole olemassa täysin turvallista ratkaisua. Tätä ratkaisematonta ongelmaa ei pidä entisestään paisuttaa rakentamalla lisää ydinvoimaa. TVO toteaa uuden ydinvoimalan rakentamista koskevassa periaatepäätöshakemuksessaan, että ydinvoimalalaitosyksikön on oltava turvallinen eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Tämä vaatimus on absurdi, sillä ydinvoimaloista ei yksinkertaisesti pystytä rakentamaan täysin turvallisia. Voimalayhtiö ei voi siis varmasti täyttää vaatimusta, jonka se tässä itselleen asettaa. Vaikka suuronnettomuuden riski on toki äärimmäisen pieni, se on kuitenkin aina olemassa. Ydinvoiman koko elinkaari uraanin louhinnasta jätteen loppusijoittamiseen sisältää turvallisuusriskejä.

Kun ydinvoima on vastuuton ratkaisu energiantuotantoon, niin vastuullinenkin vaihtoehto on olemassa. Se on malli, jossa energiantuotannon rakennetta muutetaan uusiutuviin energialähteisiin, kuten puuhakkeeseen ja tuulivoimaan, perustuvaksi, ja jossa tehostetaan energiansäästöä. Tuotantorakennetta ei muuteta kestäväksi yhdessä yössä. Siksi välivaiheessa voidaan lisätä maakaasun käyttöä.

Ydinvoiman lisärakentaminen toisi markkinoille runsaasti halpaa sähköä, eikä se siten ohjaisi sähkönkulutuksen kasvun hillitsemiseen. Pitkällä aikavälillä, siis vuoden 2010 jälkeen, tällä olisi kielteinen vaikutus kasvihuonekaasupäästöjen kurissa pitämiseen. Toisin kuin kokoomus puheenvuorossaan väitti, ei ydinvoima ole pitkällä tähtäimellä ympäristöystävällinen tai kestävä ratkaisu.

On tärkeää huomata, että vastuullinen energiavaihtoehto ei ole enää utopiaa vaan täysin realistinen. Eduskunnan viime vuonna hyväksymän Kansallisen ilmastostrategian mukaan sähköntuotanto voidaan turvata ja Kioton ilmastosopimuksen velvoitteet täyttää ilman ydinvoiman lisärakentamista. Täällä näyttää ihmeen moni edustaja unohtaneen kovin nopeasti sen, mitä vajaa vuosi sitten samassa salissa käsittelimme. Tuolloin päädyimme kannattamaan kahta energiapoliittista lähestymistapaa Suomen ilmastopolitiikan perusteeksi. Näyttää siltä, ettei teollisuudessakaan ole aivan sisäistetty tätä ilmastostrategian loppupäätelmää. Minusta on kummallista, että teollisuus yhä pelottelee sähköpulan uhkaavan, ellei uutta ydinvoimalaa rakenneta, kun kerran kirjoissa ja kansissa meillä on laskelmat siitä, että sähköä riittää, vaikka valitsemmekin puhtaamman tuotantovaihtoehdon.

Viime viikkoina, kun tunteet ovat ydinvoimakeskustelussa alkaneet kuumentua, on teollisuuden johto ryhtynyt pelaamaan energiapeliä Venäjä-kortilla. Teollisuuden mielestä joudumme vaarallisen riippuvaisiksi Venäjältä tuodusta maakaasusta, jos jätämme viidennen ydinvoimalan rakentamatta. Venäjän vaara -argumentti ontuu kahdestakin syystä.

Ensiksikin Venäjältä on tuotu Suomeen kaasua neljännesvuosisata ja toimitusvarmuus on ollut hyvä. Venäjä tuskin sulkisi kaasuhanaa Suomelta. Se joutuisi silloin sen sulkemaan koko läntiseltä Euroopalta, mikä tuskin voi mitenkään olla Venäjän intresseissä. Kaasu tuo Venäjälle elintärkeitä tuloja. Itse olen huolissani siitä, millaisen viestin ydinvoiman lisärakentaminen Suomessa veisi itään. Jos EU-maassa lisätään ydinvoimaa, miksei Venäjälläkin voitaisi?

Toiseksi maakaasun käyttöä ei tarvitse lisätä niin paljon kuin ilmastostrategian maakaasu—uusiutuvat-vaihtoehdossa lasketaan. Kauppa- ja teollisuusministeriön selvitysten perusteella maakaasun lisäystarvetta voidaan korvata uusiutuvilla energialähteillä ja energiansäästöllä suunniteltua reippaammin, esimerkiksi ympäristöjärjestöjen esittelemän KIO*-mallin mukaan.

Uusiutuvan energian roima lisäys on siis realistinen tulevaisuuden näkymä ja vaihtoehto. Suomessa ei suinkaan tälläkään hetkellä olla nollapisteessä uusiutuvan energiantuotannon suhteen, vaikka julkisen keskustelun perusteella saattaisikin erehtyä niin luulemaan. Jo nyt Suomi ottaa enemmän energiaa puusta kuin ydinvoimasta.

Arvoisa puhemies! Haluan puheenvuoroni lopuksi vielä muistuttaa edustajakollegoitani siitä, että energiaratkaisuilla tehdään myös alue- ja työllisyyspolitiikkaa. Uusiutuvien energialähteiden on useissa tutkimuksissa todettu työllistävän kolme—viisi kertaa ydinvoimaa paremmin. Kauppa- ja teollisuusministeriön mukana puuenergian käytön lisääminen loisi arviolta 30 000 uutta työpaikkaa ja välillisesti tulevat työpaikat vielä päälle. Hienoksi esimerkiksi käy Pietarsaareen valmistunut maailman suurin biopolttoainevoimala. Voimala työllistää noin 400 ihmistä. Ydinvoimalan rakentamisessa voisi iso osa euroista valua ulkomaille, kun hanke joudutaan kilpailuttamaan EU:ssa. Ydinvoima työllistäisi pitkälle erikoistuneita asiantuntijoita. Uusiutuvat tuovat työpaikkoja myös vähemmän koulutetuille ihmisille, ja mikä tärkeintä, uusiutuvien energialähteiden tehokas hyödyntäminen (Puhemies koputtaa) luo yrittäjyyttä ja työpaikkoja ennen kaikkea sinne, missä niitä kipeimmin kaivataan, eli kasvukeskusten ulkopuoliseen Suomeen.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on suhteellisen energiaintensiivinen maa. Se johtuu osittain maantieteellisistä syistä, joita emme voi muuttaa, ja osittain syistä, joita ei haluta eikä kannata muuttaa. Jälkimmäisiä ovat asutuksemme hajanaisuuden merkitsemät pitkät etäisyydet ja perusteollisuutemme rakenne. Ilman perusteollisuutta meillä ei olisi nykyistä elintasoa eikä myöskään perusteollisuudesta poikineita uusia kasvualoja. Vaikka metsän, metallin ja kemian perusteollisuudet ovat menettäneet suhteellista osuuttaan, ovat ne kuitenkin kasvualoja. Hyvinvointimme tulee edelleen olemaan keskeisellä tavalla riippuvainen niistä.

Energiaintensiivisyys tullee laskemaan mutta silti olemaan muihin maihin verrattuna suhteellisen korkea. Se puolestaan merkitsee sitä, että sähköenergian hintataso tulee jatkossakin olemaan meille muita maita kriittisempi kilpailutekijä. Se pakottaa jatkuvaan kustannustehokkuuteen sekä sähköntuotannossa että käytössä. Tätä kustannustehokkuutta voisi myös nimittää energiansäästöksi.

Suomi kuuluu Euroopan ja samalla maailman kärkeen yhdistetyn sähkön ja lämmön tuottajana. Tämä vahvuutemme on eräällä tavalla kääntynyt heikkoudeksemme, koska kasvun mahdollisuudet tällä sektorilla ovat Suomessa suhteellisen pienet. Lähes kaikki hyödynnettävissä oleva taajamien lämpökuorma on jo hyödynnetty. Mahdollisuutemme keskittyvät lähinnä Kioton pöytäkirjan tavoitteita tukevaan polttoaineiden hyödyntämiseen eli biomassojen käytön lisäämiseen. Se tapahtuu rakentamalla vanhenevien tilalle uusia suurempia kattiloita ja korvaamalla biomassoilla muita polttoaineita. Näin myös parhaillaan tehdään. Suomi on johtava maa biomassojen monipuolisessa hyödyntämisessä. Käyttö toteutuu sähkön- ja lämmöntuotannossa. Suomella on paras koko tuotantoketjun hallinnan ja sitä palvelevan laitteiston valmistamisen osaaminen. Ketju jatkuu aina metsästä ja pellolta voimalaitoksen kattilaan saakka ja siitä edelleen sähkönsiirto- ja hallintajärjestelmiin.

Suomen uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelma vuodelta 1999 on kunnianhimoinen, mutta se on toteutunut biomassojen osalta toistaiseksi hyvin. Toisaalta se on toteutunut ikään kuin helpoimmasta päästä: metsäteollisuuden ainespuun käyttö on lisääntynyt voimakkaasti tuotannon kasvun myötä, ja noin 45 prosenttia käytetystä ainespuusta päätyy prosessissa energiaksi.

Tavoitteen loppuosa on hankalampi, mutta siihenkin täytyy päästä eli metsähakkeen kulutuksen nostamiseen 5 miljoonaan kuutioon nykyisestä viidesosasta. Tähän myötävaikuttaa esimerkiksi se, että Pohjolan Voiman investointiohjelman puitteissa rakennetaan kuusi uutta biomassalla toimivaa voimalaitosta, joilla on merkittävä lämpö- ja sähköteho. Eli biomassavoiman osuus tulee edelleen kasvamaan.

Muutama sana vielä maakaasusta. Suomi ei näytä hyötyvän hirveästi venäläisen maakaasun suhteellisesta läheisyydestä. Täältä puuttuvat lähes kokonaan tuottoisat vähittäismyyntimarkkinat, ja siirtoetäisyydet eri kulutuspisteisiin ovat suhteellisen pitkät. Niinpä maakaasu on yli kaksi kertaa kalliimpi sähköntuotannon polttoaine kuin kivihiili.

Aikaisemmin muistaakseni ministeri Mönkäreen suulla on todettu, että Suomessa ei ole maakaasulauhdevoimalaitosta, mutta Kotkassa on tietojeni mukaan maakaasuvoimalaitos, ja vaikka laitoksessa on erittäin nykyaikainen tuotantotekniikka, siitä huolimatta laitosta on voitu käyttää vain huippuvoimalaitoksena vähäisessä määrin. Näin tapahtui pakkaspäivänä 2. päivänä tammikuuta, jolloin sähkön hinta hyppäsi tilapäisesti alle 200 markasta yli 1 000 markkaan megawattitunnilta. Eli Suomen hyvinvoinnille ja teollisuutemme kilpailukyvylle olisi onnetonta, jos sähkön hinta asettuisi laitoksen jatkuvaa käyttöä puoltavalle tasolle maakaasun nykyisellä hintatasolla. Mutta ongelma on vielä kaiken lisäksi se, että tilanteen ei voida odottaa kohentuvan, vaan huonontuvan.

Euroopan maakaasumarkkinat ovat huolestuttavalla tavalla muuntumassa kohti kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa ja harvojen tuotantolähteiden hallinnassa olevaa määräävää markkina-asemaa. Näköpiirissä onkin maakaasun voimakas hintakehitys. Esimerkiksi tästä on olemassa aivan tuore selvitys Vtt:n puolelta tehtynä: professori Mikko Kara on vetänyt tutkimusryhmää, jossa on arvioitu, että maakaasun hinta vähintään kaksinkertaistuu Suomen nykytasolta sen jälkeen, kun nykyinen hinta poistuu vuonna 2015. Viimeistään 2030 myös saatavuudessa voi alkaa olla ongelmia. Tämä on siis Vtt:n selvitys eikä teollisuuden. Eli jostain syystä kuitenkin maakaasuihmiset ovat saaneet markkinoitua maakaasuidean hyvin voimakkaasti tänne eduskuntaan.

Minusta Suomi ansaitsisi huomattavasti korkeamman imagon energia-asioissa kuin Suomella on. Tämä johtuu varmaan siitä, että olemme pieni kansa pohjoisessa emmekä hirveästi ääntä pidä itsestämme. Mutta tekniikkamme ja osaamisemme on kuitenkin asiantuntijapiireissä kansainvälisesti ottaen jatkuvan huomion kohteena olipa sitten kysymys ydinjätteen loppusijoitus, biomassalaitoksemme, biomassojen korjuukalustomme ja -ketjumme, ydinvoimalaitosten huolto- ja turvallisuusjärjestelmämme, tuulivoimateknologiamme jne. Eli meillä on kyllä resursseja energiateknologian suhteen.

Arvoisa puhemies! Aika näyttää loppuvan. Euroopan unionin energiansäästövastaava komissaari Loyola de Palacio oli talousvaliokunnan vieraana noin vuosi sitten, ja hän totesi, että ilman ydinvoimaa unioni ei pääse Kioton ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Komission asenne on muuttunut ydinvoimalle myönteisemmäksi kahden viime vuoden aikana. Näin voimme todeta myös talousvaliokunnan delegaation kanssa Oecd:n päämajassa Pariisissa viime keväänä, jolloin siellä todettiin, että pari vuotta sitten ydinenergiasta ei puhuttu mitään, nyt se on hyvin paljon ollut esillä.

Toteaisin myös vielä sen, että 90-luvulla sähköntuotantoa EU-alueella nostettiin 20 prosenttia olemassa olevan ydinvoiman tehoa lisäämällä, siis rakentamatta uusia yksiköitä. Myös Suomessa Olkiluodon ja Loviisan voimaloiden tehoja lisättiin 20 prosenttia niin, (Puhemies koputtaa) että käytännössä meillä on jo viides ydinvoimala rakennettu. (Puhemies koputtaa) Nyt oikeastaan on kysymys kuudennen rakentamisesta.

Toivon, että eduskunta nyt hyvin seikkaperäisesti tutustuu tehtyyn pyyntöön saada rakentaa (Puhemies koputtaa) voimala lisää ja aikanaan tuo sen tänne uudelleen käsittelyyn (Puhemies koputtaa) valiokuntakäsittelyn jälkeen.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Energiantuotantokeskustelussa törmää aika usein joko—tai-asetelmaan. Tämä koskee niin teollisuuden, yrityselämän kuin yksityisen kuluttajankin kannanottoja. Loppujen lopuksi harva yksityinen ihminen ajattelee kuitenkaan muuta kuin sitä, missä on oman kodin virtakaappi ja pistoke, poikkeuksena aika, jolloin virran tai sähkön saanti vaikeutuu tai keskeytyy pitemmäksi aikaa. Teollisuus puolestaan näkee vain suunnittelemansa vaihtoehdon olemassaolon. Mielenkiintoista on myös se, että keskustelua käydään ikään kuin oltaisiin suunnittelemassa ensimmäistä reaktoria ja ydinvoimalaa Suomeen.

Myönnän, että itselleni päätöksen tekemistä helpottaa se, että päätettävänämme on jo viidennen reaktorin sijoittaminen maahamme. Riskin mahdollisuus on aina läsnä, myös ydinvoimassa, mutta riskittömiä eivät ole muutkaan energiantuotantomuodot puhumattakaan siitä, että olisimme valmiita turvautumaan mittavaan tuontisähkön määrään.

Mielessäni ovat myös ajatukset EU:n ulkorajan asemasta Suomessa. Mikä asetelma tällä on omavaraisuuttamme ajatellen?

Siitä huolimatta, että ydinvoimakeskustelua on käyty päättäjätasolla ankarasti, näen kysymyksen energiantuotantomuodoista ennen kaikkea yksityistä ihmistä koskevana. Se koskee häntä paitsi kuluttajana ja maksajana suoraan, myös välillisesti työllisyys- ynnä muissa muodoissa.

Ydinvoiman kannattajien on turha vannoa työllistämisen nimiin rakennusvaiheessa, sillä se on kovin lyhytnäköistä ajattelua. Energiaratkaisujen kauaskantoista työllistämisvaikuttavuutta on tarkasteltava nimenomaan pitkällä aikavälillä. Tällöin puhutaan sekä rinnakkaiskäyttöön että energiankulutushuippuihin tuotettavan sähkön menetelmistä ja niiden työllistämisvaikutuksista.

Pidän selvänä, että uusiutuvien kotimaisten ja biopohjaisten polttoaineiden käyttöä ja niiden mukana kulkevaa tuotekehittelyä sekä rahoitusmekanismeja tarvitaan siitä huolimatta, että perusenergiaratkaisu tehtäisiin joko uusiutuvalla tai ydinenergiamallilla. Niin ikään sähkön säästöohjelmat ovat päivänselvyys. Kysyn kuitenkin, ovatko säästöohjelmat myös jokaisen kansanedustajan sisäistämiä silloin, kun keskustellaan esimerkiksi kotitalouksien sähkönkulutuksen sääntelystä tai pohjoisen Suomen lomamajojen sähkönsäästöstä tai siitä, että päästöjen vuoksi saisimmekin käyttää ajoneuvojamme vain tietyn ajan vuodesta. Tämä kaikki edellyttää täyskäännöstä kulutustottumuksissa meiltä kaikilta.

Energiahuippujen kattaminen on hoidettava sekin. Siihenkin meillä on kotimaisia vaihtoehtoja, joskin satunnaisuus, ja tällä viittaan esimerkiksi tuulivoimaan ja aurinkoenergiaan, vie pohjaa vakaalta tuotannolta. Valveutuneesti tehty energiaratkaisu edellyttää, että luonnon tasapainoisuuden ja ympäristönhoidollisen näkökulman tarkastelu saa ainakin yhtä suuren osan huomiosta kuin perusenergiaratkaisu sinänsä.

Hallitukselta olisi toivonut jämerää kantaa kotimaisten vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen ohjelmaan ja rahoituspolitiikkaan jo ennakkoon silmällä pitäen EU-tasoiseen sopimusjärjestelmään sitoutumista. Tähän toivon valiokunnan erityisesti keskittyvän.

Kioton sopimusehtojen täyttämisessä näen kansallisen velvollisuutemme, mutta en ymmärrä suurvaltojen irtiottoja sopimuksesta. Erityisen vahvana näen paraikaa käsittelyssä olevan päästökaupan ja energiaratkaisumme välisen yhteyden. Toivonkin, että tähän asiaan keskitytään energiaintensiivisen teollisuutemme aseman säilymistä silmällä pitäen.

Oman osansa käsittelyssä vienee problematiikka, joka mahdollistaa kansainvälisten kriisien vaikutuksen sopimusjärjestelmiin sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla. Mainitsematta ei voi jäädä myöskään öljyn ja kaasun käyttö maailmalla, mikä panee korostamaan erityisesti omavaraisuusastettamme.

Mielestäni on tärkeää korostaa uusiutuvien energiavaihtoehtojen hyödyksi- eikä hyväksikäyttöä. Tämä on energiapoliittinen kysymys, mutta myös erittäin merkittävä poliittinen kysymys. Pelkään, että uusiutuvien luonnonvarojen käyttö voi pahimmillaan kaatua luonnon ylisuojeluun, mistä on jo hälyttäviä esimerkkejä. Kysyä sopiikin, onko meillä, jotka olemme valmiita tukemaan näiden luonnonvarojen rinnakkaiskäyttöä muun perusenergian tuotantomuodon rinnalla, takuut siitä, että tulevaisuuden poliittinen tahto sallii myös uusiutuvien energialähteiden käytön läpi maan.

Kauhulla muistelen lausumia istuvien poliitikkojen suusta muutamia vuosia sitten. Lausumissa todettiin esimerkiksi Lapin olevan Kemiä myöten sopiva vain matkailukäyttöön. Mitä ajatuksia tämä meissä herättää? Entä mikä on suhtautumisemme omavaraisuus- ja hintakriiseihin?

Arvoisa puhemies! Energiaratkaisua valmistellessaan talousvaliokunta on paljon vartijana. Kokonaistarkastelu koko maan ja eri teollisuudenalojen sähkön turvaamiseksi EU:n ja kansainvälisten sopimusten huomioimiseksi sekä taloudellisen ja eettisen näkökulman punnitsemiseksi ei ole yksinkertainen. Uskon valiokunnan päätyvän ratkaisuun, joka on pitkällä aikajanalla jäntevä, kotimaisia energialähteitä suosiva, mutta erityisesti myös teollisuuden toiminta- ja kilpailukyvyn kestävyyttä tukeva. Huomiotta ei saa jäädä julkisen tuen ja ohjauksen sekä uusien teknologioiden esiinpääsyn turvaaminen. Mielenkiintoista olisi myös tietää, mikä taho on osunut lähimmäs kulutusennusteita kuluvaan vuoteen mennessä. Tänä iltana olemme kuulleet näistä ennusteista satoja ellei useampia. Näin olisi helpompi tukeutua asiantuntevimman tahon kantoihin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, energiapoliittisissa asioissa emme tarvitse neuvonantajia Saksasta tai Ranskasta, emme edes Venäjältä. Kantakaamme siis suomalaisina päättäjinä vastuu tulevaisuuden energiaratkaisuista.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Energia ja sen saatavuus ei ole yksittäinen kysymys, vaan sillä on monia kytkentöjä yhteiskuntamme eri alueisiin. Nyt lähetekeskustelussa olevassa periaatepäätöksessä meidän kansanedustajien tehtävänä onkin miettiä ydinvoimaa yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Ydinvoimakysymys tulee puida huolella. On hyvä asia, että se käsitellään useissa valiokunnissa, jolloin mahdollisimman moni valiokunta voi ottaa kantaa asiaan oman erikoisalueensa näkökulmasta. Mistään suuresta periaatekysymyksestä ei ydinvoiman kohdalla ole kyse. Ydinvoimaan liittyvä periaatepäätös tehtiin silloin, kun neljä nykyistä yksikköä otettiin käyttöön. Tuolloin ydinvoimalaitokset tuplasivat sähköntuotantokapasiteetin. Nyt on kyse yhdestä yksiköstä, joka merkitsee alle 10 prosentin lisäystä tuotantokapasiteettiin.

Sähkönkäyttömme kasvoi viime vuonna yli 3 prosenttia. Kokonaiskulutus oli 81,6 terawattituntia vuodessa. Kymmenessä vuodessa kulutus on lisääntynyt neljänneksellä. Kulutuksen kasvu on nopeampaa kuin Energia-alan Keskusliitto arvioi vielä vuonna 2000. Tämän arvion mukaan vuonna 2015 Suomen sähkönkäyttö on 97,1 terawattituntia vuodessa. On kiistatonta, että Suomeen tarvitaan uusia voimaloita sähköhuollon turvaamiseksi. Lisäydinvoima olisi osa tästä voimalaitostarpeesta. Ydinvoimaa tarvitaan erilliseen sähköntuotantoon. Bioenergia ja maakaasu ovat kannattavia yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa. Hallituksen periaatepäätöksessä lähdetään siitä, että uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa asetetut tavoitteet bioenergian käytön ja tuulivoiman maksimaaliseksi lisäämiseksi toteutetaan. Näin pitääkin olla. Meidän tulee suosia hiilidioksidipäästöttömiä vaihtoehtoja.

Tulevia sukupolvia ajatellen meidän nykyisten päättäjien vaikein ympäristökysymys on saada kasvihuonekaasupäästöt alenemaan. Ydinvoiman lisärakentaminen on sekä yhteiskunnan että kansantalouden kannalta edullisin keino saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite. Tämä käy ilmi Kansallisesta ilmastostrategiastamme. Viime päivinä mustaa on yritetty pestä valkoiseksi ja antaa kuva, että päästöt hoituvat maakaasulla. Maakaasun poltosta tulee hiilidioksidia noin puolet hiileen verrattuna. Ydinvoiman käyttö ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä.

Arvoisa puhemies! Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen merkitsisi varmuutta kohtuuhintaisen sähkön saatavuudesta pitkällä aikavälillä. Tällä on erittäin suuri merkitys Satakunnan teollisuudelle. Satakunnassa on paljon energiaintensiivistä teollisuutta: Metsä-Rauma, UPM-Kymmene, Outokumpu Harjavalta, Pori-Copper ja monet muut. Nämä teollisuudenalat tuovat suuren osan maamme vientituloista ja tarjoavat työtä noin 100 000 suomalaiselle.

Jos uusi ydinvoimalaitosyksikkö päätettäisiin rakentaa Olkiluotoon, se olisi myönteinen piristysruiske koko Satakuntaan, jossa kipeästi kaivataan myönteistä työllisyyskehitystä. Ydinvoiman kotimaisuusaste on korkea, yli 50 prosenttia. Ydinvoima kuuluu osana monipuoliseen energiantuotantojärjestelmään. Yhdessä eri energialähteillä varmistetaan kohtuuhintaisen sähkön saanti kaikille suomalaisille koteihin, kouluihin ja työpaikoille.

Teollisuus käytti viime vuonna 53 prosenttia sähköstä, lopun käytimme me suomalaiset arkipäivän askareissa ja vapaa-ajan vietossa. Sähkö pyörittää paitsi teollisuutemme pyöriä myös lukemattomia kodinkoneita. Energiakustannukset muodostavat suuren osan suomalaisten asumiskustannuksista. Jos sähkön hinta nousisi, se korottaisi heti sähkölaskuja mutta heijastuisi myös kaikkien muidenkin tavaroiden ja palveluiden hintoihin. Tätä ei useinkaan muisteta mainita, kun suositellaan esimerkiksi energiaverojen korottamista.

Herra puhemies! Puuta käytetään yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon, ja puulla on merkittävä työllistävä vaikutus eri puolilla Suomea. Myös tuulivoimaloiden komponenttien valmistuksella on Suomelle tärkeä merkitys. Tuulivoima soveltuu kuitenkin vain paikalliseen sähkön pientuotantoon, ja lisärakentaminen edellyttää valtion tukea. Tästä syystä tuulivoimaa ja ydinvoimaa ei voi asettaa vastakkain. Jos ydinvoima yritettäisiin väkisin korvata puuvoimalla tai tuulivoimalla, ajauduttaisiin tilanteeseen, jossa energia-ala joutuisi toimimaan valtion tukiaisten varassa. Tätä ei voi hyväksyä, koska valtion varoillahan me ylläpidämme hyvinvointipalveluja Suomessa. Energia-alan pitää tuottaa hyvinvointia, ei syödä sitä.

Suomi joutui viime vuonna tuomaan 12 prosenttia sähköstään, josta yli 70 prosenttia Venäjältä. Venäjältä tuodaan lisäksi 50 prosenttia kivihiilestä, 44 prosenttia raakaöljystä ja 100 prosenttia maakaasusta. Jos nyt ydinvoiman lisärakentaminen korvattaisiin maakaasulla, riippuvuus Venäjän-tuonnista nousisi huoltovarmuuden kannalta kestämättömälle tasolle. 40 prosenttia sähköstämme olisi Venäjän-tuonnin varassa. Olisiko tämä yhteiskunnan kokonaisedun mukaista?

Arvoisa puhemies! Olemme tekemässä laajakantoista energiapoliittista ratkaisua, jolloin haastavana tehtävänä on sovittaa yhteen energiatalous ja kestävä kehitys. Tarvitsemme ydinvoimaa kasvavan sähkönkulutuksen kattamiseksi ja tuontiriippuvuuden vähentämiseksi. Lisäksi meidän on täytettävä Kioton ilmastosopimuksen velvoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Siinä tarvitaan monipuolista keinovalikoimaa, johon kuuluvat bioenergia, tuulivoima ja energiansäästö yhdessä ydinvoiman kanssa.

Ydinvoiman lisärakentaminen tukee Suomessa vakaata talouskasvua ja myönteistä työllisyyskehitystä. Suomalainen ydinsähkö on turvallisesti tuotettua, kestävän kehityksen mukaista, edullista sähköä koko yhteiskunnalle.

Katja  Syvärinen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ydinenergialain mukainen myönteinen periaatepäätös lisäydinvoiman rakentamiseksi vaatii kolmen edellytyksen täyttymisen. Tarvitaan yhteiskunnan kokonaisetu, tarvitaan sijoituskunnan myönteinen päätös ja varmuus siitä, että tehtävä ratkaisu on turvallinen. Näitä asioita me arvioimme tehdessämme päätöstä.

Yhteiskunnan kokonaisetua voidaan mitata muun muassa taloudella. Teollisuus tahtoo kilpailukykynsä lisäämiseksi entistäkin halvempaa energiaa. Ydinvoima on laskelmissa edullisempaa kuin esimerkiksi KIO1-vaihtoehdon mukainen maakaasu, koska riskit on jätetty yhteiskunnan maksettaviksi mahdollisen onnettomuuden sattuessa. Maakaasua ei kuulemma kukaan halua rakentaa. Kyllä haluaa, kun sanomme "ei" ydinvoimalle. Eihän teollisuuden kannata kaksilla raiteilla ajaa. Luulen, että mieli muuttuu kielteisen ydinvoimapäätöksen myötä. Kun kaikki munat ovat ydinvoimakorissa, ei kannata satsata tuuleen. Tämä logiikkahan tässä toimii. Minäkin ihmettelen monen muun edustajan tavoin hallituksen vaihtoehdottomuutta ja sitä, että Kioto 1:n mukaista maakaasuvaihtoehtoa ei enää mukamas pidettäisi ajankohtaisena, vaikka Kansallisen ilmastostrategian käsittelystä on vasta lyhyt aika.

Yhteiskunnan kokonaisetua on varmasti myös alueellisesti hajautettu työllistävä energiantuotanto. Tästäkin on täällä tänään puhuttu jo paljon. Yhteiskunnan kokonaisetua on myös ajatella asioita globaalisti. Ilmastomuutos sai meidätkin pohtimaan vaihtoehtoja, joiden kautta voimme vähentää kasvihuonekaasujen tuotantoa. Sellaisetkin uroot, joille tähän asti vihreys on ollut lähinnä possunleikkeen päällä oleva persilja, joka heitetään vaivihkaa ruokalan pöydän alle, ovat nyt kovin huolissaan ilmastonmuutoksesta, kun kysymys on ydinvoimasta. Näkisin mielelläni tämän vihreän herätyksen muussakin politiikassa — voipi kyllä olla, että joidenkuiden vihreys loppuu sitten Vuotokseen.

Entäs sijoituspaikkakunnan suostumus? Satakuntalaisena Eurajoen naapuripaikkakunnalta Eurasta kotoisin olevana olen seurannut osin myös hirvityksellä, kun Eurajoki ostettiin suopeaksi jäähallilla ja vanhainkodilla, loppusijoitus ja lisärakentaminen menevät samassa paketissa. Eurajoelta olen saanut todella paljon yhteydenottoja, joissa surraan sitä, ettei asiasta järjestetty kansanäänestystä. Luen sitaatin erään eurajokelaisen viestistä: "Eurajoki on kuntalaisilleen ollut ydinvoimakeskustelussa hämmentävän yksimielinen. Yksimielisyyden taustalla on joukko tapahtumasarjoja, joita ei ole julkisuudessa juurikaan esitelty. Kunnan henkinen ilmapiiri on ajettu tilaan, jossa minkäänlaista keskustelua ydinvoiman vaihtoehdoista ei käydä. Eurajoella ei ole tulevaisuutta ilman ydinvoimaa." Loviisan tilannetta en tunne näin läheltä, joten siitä en sano mitään.

Kolmas arvioitava asia: turvallisuus. Täällä on tänäänkin mainittu jo monta kertaa slogaani siitä, että maailman turvallisimmat ydinvoimalat ovat Suomessa. Se on lähes yhtä uskottavaa kuin se, jos sanotaan, että meillä on maailman kovimmat ja puhtaimmat hiihtäjät. Riski on aina, ja suurin riski on ihminen. Etelä-Koreassa ydinvoimalat rakennetaan kestämään lentokoneen törmäys. Paljonko maksaisi rakentaa sellainen ydinvoimala Suomeen? Turvallisuuteen ja puhtauteen liittyvät tietysti myös loppusijoituksen ongelmat sekä uraanin louhinta ja sen suuret ympäristöä pilaavat vaikutukset. Kerroin jo debatin aikana, etten mitenkään usko ydinvoiman lisärakentamisen kannustavan energiansäästöön. Myös ympäristövaliokunta arvioi Kansallisesta ilmasto-ohjelmasta lausuessaan, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentää kiinnostusta ja mahdollisuuksia kehittää muita energiantuotantotapoja innovatiivisesti.

Arvoisa puhemies! Minusta kolme tarvittavaa edellytystä ydinvoiman lisärakentamiselle eivät täyty. Siksi vastustan edelleen ydinvoiman lisärakentamista. Meidän pitää säästää energiaa edelleen, niin kuin monessa puheenvuorossa täällä on sanottu, ja tavallisten kuluttajien merkitys siinä on hyvin suuri. Vielä sitaatti erään kansalaisen huolestuneesta kirjeestä: "Tällä hetkellä on niin paljon mitä merkillisimpiä lämmitettäviä kävelykatuja, satojatuhansia mainosvaloja maisemia pilaamassa, turhaakin turhempia sähköntuhlailijoita, joille voisi kovin helposti tarpeen tulla laittaa stopin lain voimin, mutta jos tuo tarve ei koskaan näyttäydy, jos kulutuksen kasvu on itsestäänselvänä sulatettava tosiasia, jota olemme valmiit tukemaan kymmenin miljoonin markoin, niin kyllä ollaan rajusti kiitämässä tuhoon." Mutta pitääkö tuohon enää mitään sanoakaan?

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti mainitsi näiden valtiopäivien avajaispuheessaan, että TVO:n jättämällä viidettä ydinvoimalaa koskevalla hakemuksella on merkitystä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Hän on oikeassa. Ydinvoimatuotannosta innostuneet tahot odottavat Suomesta ennakkotapausta vauhdittaakseen omia hankkeitaan muissa läntisissä valtioissa.

Ydinvoimatuotanto perustuu uusiutumattoman luonnonvaran, uraanin, hyödyntämiseen alhaisella, vain 40 prosentin hyötysuhteella. Siitä ei ylipäätään ole kestävän energiatalouden ratkaisuksi. Suurin ennakkotapausmerkitys kytkeytyykin siihen, pystytäänkö harvaanasutussa maassa osoittamaan vaihtoehdoksi uusiutuviin energialähteisiin tukeutuva energiatalousmalli. Karu totuushan on, että myös fossiiliset energianlähteet loppuvat aikanaan, raakaöljyvarannot niistä ensimmäisinä. Keskitynkin seuraavassa käymään läpi eräitä uusiutuvia energiavaihtoehtoja. Kuitenkin sitä ennen muutama merkittävä havainto sähkön hankinnasta.

Vaikka kesällä on hankittu vain 6 000—7 000 megawattia sähköä ja vaikka maallamme on ollut omaa sähköntuotannossa käyttökelpoista kapasiteettia valmiina yli 14 500 megawattia, ostajat ovat suorittaneet jatkuvasti tuontia ulkomailta. Tarjonnan puute ei ole ohjannut hankintoja vaan jotkin muut syyt. Talvipakkasten käyttöhuippujen aikanakin on jäänyt yli 1 000 megawattia kapasiteettia tarpeen yli. Suurin kapasiteettitarve oli reilu vuosi sitten 13 310 megawattia. Puolentoista vuoden aikana on otettu tai otetaan käyttöön uutta tehoa 392 megawattia.

Arvoisa puhemies! Sitten uusiutuvien energialähteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Maamme 2,18 miljoonasta peltohehtaarista 590 000 hehtaaria ei ole cap-tukikelpoista. Monilla peltolohkoilla harjoitetaan joko näennäisviljelyä tai sadolle ei ole nykyisellään käyttäjää. Ruokohelpeen kaltaisen energia- ja kuitukasvin sadolla 500 000 hehtaarilla voitaisiin tyydyttää 1 800 megawatin kokonaiskapasiteetin polttoainetarve 7 000 tuntia vuodessa. Siitepölyallergiaongelmatkin ovat minimoitavissa hyvillä viljelysuunnitelmilla. Samalla saataisiin olki ja vesistöjen rantojen ruohikot niin haluttaessa käyttöön mataloittamasta niitä.

Maamme käyttää jo runsaasti puuta energiantuotannossa. Yli 14 miljoonan motin vuotuinen tuonti ulkomailta on ikään kuin pidentänyt kasvukauttamme kolmella viikolla. Nyt käytetään kutterin- ja sahanpuru, kuori ja hiontapöly tarkoin hyväksi, mutta muun muassa päätehakkuiden hakkuutähteiden käyttö ja tuhkan palautus niille on aivan alkuvaiheissaan. Itse lämmön- ja sähköntuotannon voimalaitoksien nykytekniikka pitäisi muuttaa kaasutukseen perustuvaksi, jolloin teho kaksinkertaistuisi. Tämä tehonlisäys huomioon ottaen potentiaali on ainakin 4 000 megawattia.

Tehokkain energiansäästö saadaan aikaan, kun suora sähkölämmitys korvataan lämpöpumpuilla. Ruotsissa säästetään näin jo nyt 1 200 megawattia voimalaitoskapasiteettia. Investointi lämpöpumppulaitteisiin maksaa itsensä alentuneena sähkölaskuna viidessä vuodessa takaisin. Suomessa tämä potentiaali on suurimmalta osalta käyttämättä.

Tuulivoima taas on nopeimmin kasvava energiantuotantomuoto maapallolla. Siirtoverkkoon voidaan ottaa 15 prosenttia satunnaisesti tulevaa energiaa. Tuulivoimalla ja aurinkopaneeleista saatavalla sähköllä tämä mahdollisuus tulee käyttää täysimääräisesti hyväksi. Laitetuotanto on lisäksi pääosin kotimaista. Viennin arvokin on ylittänyt miljardi markkaa, niin kuin täällä on lukuisia kertoja todettu.

Kun otetaan lukuun lisäksi biokaasu ja lämpöpumpuilla saatava säästö, meille on tarjolla nykytekniikalla yli 7 000 megawattia uusiutuvien energialähteiden kotimaista potentiaalia. 6,5 miljardilla markalla saa rakennettua 1 600 megawattia polttoaineisiin perustuvaa tehoa. Jos käytettävissä on 10 miljardia markkaa rahaa, tuulivoiman kapasiteettia saa ilman tukia lisäksi lisää 550 megawattia ja lauhdesähköksi väännettynä noin 200 megawattia. Ydinvoimalan hinta-arvion yläraja on 20 miljardia markkaa. Jos se rahamäärä on käytettävissä, niin uusiutuviin energianlähteisiin käytettynä saanto kaksinkertaistuu.

Uusiutuvat energianlähteet työllistävät. Viimeaikaisten investointien työllistävyysluvut osoittavat, että jokaista 300 megawatin käyttötehoa kohti tulee luoduksi 600—700 työpaikkaa, osa koko- ja osa osa-aikaisia. 300 megawattia on se tehon määrä, joka pitää Energia-alan Keskusliiton mukaan rakentaa vuodessa. Tukeutuminen uusiutuviin energialähteisiin on uusien työtilaisuuksien aikaansaamisessa tehokkain käytettävissä oleva maaseutupoliittinen toimi, joka vaikuttaa hajautetusti koko maassa.

Eteläisimmän Suomen talvipakkasista riippuvien sähkönkulutushuippujen tarpeen tyydyttämiseen tarvitaan niin sanotusti varavoimaa. Jaksothan kestävät muutamasta päivästä kolmeen viikkoon eikä niitä esiinny edes joka talvi. Tämä tarve voidaan tyydyttää vanhoilla hiilivoimaloilla sekä putki- ja nesteytetyllä maakaasulla, joista jälkimmäinen voidaan tuoda tankkereilla meritse.

Jos rakennettaisiin viides ydinvoimala, se hankkeena tuhoaisi vaihtoehtoisiin energianlähteisiin perustuvan tuotantomallin luomisen ja kehittämisen. Maamme kokonaisedun mukaista on sanoa "ei" viidennelle ydinvoimalalle. Tämä viesti on syytä lähettää myös kansainvälisille foorumeille.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Myös minä sanon "ei" viidennelle ydinvoimalalle. Seuraavassa lyhyesti keskeisimmät perustelut asialle.

Ensinnäkin lähtisin purkamaan tätä näistä eettisistä perusteluista ja oikeastaan täälläkin tänään jonkin verran esille tulleesta turvallisuusnäkökulmasta. Eli mielestäni sellainen syy, keskeinen syy, mikä estää sen, että voisin ajatellakaan hyväksyväni lisäydinvoiman rakentamista, on se riski, mikä liittyy ydinvoimaan ylipäätään, sen käyttöaikaiseen turvallisuuteen, sen alttiuteen mahdollisille onnettomuuksille, mutta myös siihen loppusijoitusongelmaan, ydinjäteongelmaan, mitä tänä päivänä todellakaan emme ole ratkaisseet.

Minun on pakko tässä vaiheessa vielä toistaa se, minkä debatissa toin esiin, että pidän erittäin ikävänä sitä, että eduskunnan aiempaa lähes yksimielistä Posiva-päätöstä on täällä siteerattu siinä muodossa, että se olisi ollut jonkinlainen ensimmäinen askel siihen, että meidän pitäisi automaattisesti tietenkin hyväksyä myös lisäydinvoima. Tästähän ei silloin ollut kysymys, ja tätä korostivat silloin hyvin keskeiset toimijat meillä valiokunnankin kuulemisissa. Muun muassa ministeriön edustajat, Teollisuuden ja Työnantajien edustajat, kaikki, sanoivat kysyttäessä ja muutenkin, että näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ja näinhän se on.

Jos olemme jo tehneet sen ratkaisun ja avanneet pään sille, että tätä äärimmäisen vaarallista ja riskialtista ydinjätettä synnytämme, niin täytyy meidän edes yrittää sitten jollakin tavalla sitä käsitellä tai sille loppusijoituspaikka turvata. Tässä tapauksessa en katso, että ainakaan tämä maanpäällinen allasvarastointi voisi olla yhtään sen turvallisempi kuin mahdollinen maaperään sijoittaminen. Mielestäni näitä asioita ei saa eikä pidä sotkea, ja paheksun sitä, jos tässä talossa nämä asiat toisiinsa kytketään, niin kuin on yritetty tehdä julkisuudessa ja ehkä tänään muutamassa puheenvuorossa täälläkin.

Eli korostan tässä vaiheessa sitä, että riski, joka liittyy niin ydinvoimalaonnettomuuteen kuin ydinjäteongelmaankin, on aina olemassa. Sitä me emme saa tekemättömäksi. Emme me voi täällä olla niin hyviä, että me tietäisimme, että kaikissa muissa maissa nämä riskit ovat, mutta me suomalaiset olemme niin hyviä, että meillä tätä ei ole olemassa. Näinhän se asia ei ole.

Toinen syy, arvoisa puhemies, miksi olen vastustanut lisäydinvoiman rakentamista, on ehkä päivänpoliittisempi, jos tämä edellinen oli arvopohjaisempi ja eettisempi. Se nimittäin liittyy täälläkin pohdittuun aiheeseen siitä, mitkä mahdollisuudet annamme näin uusiutuvien energialähteiden kehitykselle sekä energian säästötoimenpiteiden jatkumiselle. On helppo sanoa, että molemmissa vaihtoehdoissa yhtä paljon näihin panostetaan ja valittiin ydinvoima tai ei, niin ongelmia ei ole tällä alalla. Niin moni, niin moni ja vielä kerran niin moni asiantuntija on sen epäilyksensä julki tuonut, että mikäli me rakennamme ikään kuin helppoa, mahdollisesti edullista isoa voimaa ison laitoksen verran lisää, kovin jää vähän tilaa uusiutuvan kehittelylle. Vaikka jostain löytyisikin se ihme, esimerkiksi kiva ja antelias valtiovarainministeri, joka antaisi tukia runsaasti uusiutuville energialähteille, niin mistä todellakin löytyvät ne investoijat, jotka siinä tilanteessa lähtevät investoimaan ja kehittämään näitä muotoja? Eli näen tässä ihan todellisen riskin myös siinä suhteessa, mitkä ovat uusiutuvien kehittymismahdollisuudet.

Itse olen ympäristövaliokunnan jäsen, ja me olemme usein kuunnelleet asiantuntijoita energia-asioista, hyvin laajasti viimeksi muun muassa ilmastostrategian yhteydessä. Ainakin minuun tekivät vaikutuksen kovastikin ne lukemat, mitä me kuulimme maailmanmarkkinoiden kehittymisestä, ja laskelmat siitä, että jo vuonna 2060 puolet energiasta maailmalla tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä. Minuun teki vaikutuksen myös se, kun siellä niin sanotut markkinavoimat eli sijoitusyhtiö kävi meille kertomassa, että se sijoittaa nimenomaan uusiutuvaan energiateknologiaan tänä päivänä, koska se kannattaa, se on tulevaisuuden juttu.

He myös korostivat sitä, että viisas valtio tietää jo nyt, tiedostaa sen maailmanmarkkinatilanteen, lähtee nyt täpöllä kehittelemään omaa osaamistaan eteenpäin. Suomi osaa nyt jo paljon. Me voimme osata tulevaisuudessa vielä enemmän, kunhan vain teemme kaikkemme ja pistämme kaikki ideamme peliin. Näin ollen näen sen, että nimenomaan viisaana valtiona emme ota sitäkään riskiä, että antaisimme heikentävän signaalin uusiutuvien energiateknologioiden kehittämiselle tekemällä tämän helpon ja vanhakantaisen ydinvoimapäätöksen.

Arvoisa puhemies! Haluan myös puheenvuorossani korostaa sitä, että vaihtoehtojahan ydinvoimalle todellakin on. Minuakin on häirinnyt tässä keskustelussa se, että on ikään kuin annettu ymmärtää, että olisi vain ydinvoimavaihtoehto ja muut ovatkin sitten jotain viherpiiperrystä tai muuta tällaista olemassa olematonta.

Hallitus itse on jo määrittänyt kaksi realistista vaihtoehtoa. Hallitus on nähnyt kovan vaivan teettäessään laskelmat asiantuntijatahoilla näiden vaihtoehtojen kustannuksista, niiden ympäristövaikutuksista jnp. Tuntuu varsin ikävältä, että yhtäkkiä sanotaan, että ei ole oikeastaan reaalinen vaihtoehto kuin ydinvoima, kun esimerkiksi innostusta maakaasuvoimaloiden kehittämiseen ei ole löytynyt. Eipä tietenkään ole löytynyt tässä vaiheessa, kun markkinavoimat varmaankin toimivat juuri niin, että nyt odotetaan ydinvoimaratkaisua.

Uskoisinpa markkinavoimien toimivan myös niin, että mikäli kielteinen ratkaisu tulee, niin kyllä sitä intoa sitten varmasti löytyy myös näihin toisiin vaihtoehtoihin. Sen vuoksi näen, että nämä kaksi laskelmaa, jotka hallitus on tehnyt, niin sanotut KIO1:n ja KIO2:n, ovat molemmat olemassa. Vaihtoehtoja on olemassa, puhumattakaan siitä, mitä me olemme täällä tänäänkin kuulleet, että vaihtoehtoja on KIO1:n ja KIO2:n lisäksi vaikka millä mitalla, ei vähiten esimerkiksi niin sanottu KIO*, jossa on tehty laskelmat siitä, että vielä esitettyä enemmän panostettaisiin uusiutuviin energialähteisiin ja energiansäästöihin. Tällä uskoisin saatavan toimiva malli jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Kiteytettynä pähkinänkuoressa:

Vastustan lisäydinvoiman rakentamista eettisten syiden vuoksi, myös taloudellisten syiden vuoksi, koska uskon, että pitkällä tähtäimellä katsottuna kilpailukykyämme piristää nimenomaan se, että emme tee helppoa ratkaisua lisäydinvoimasta, vaan annamme kaikki innovaatiomme ja osaamispääomamme uusiutuvien energiateknologioiden kehittämiseen.

Samoin työllisyysnäkökulmasta katsottuna kannattaa ehdottomasti panostaa hajautettuihin energiamalleihin.

Myös ympäristösyyt puoltavat hyvin voimakkaasti sitä, ettemme rakentaisi lisäydinvoimaa, toisin kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää, että sitten vain hiili olisi vaihtoehtona. Niin kuin olemme täälläkin kuulleet useasti, nimenomaan ydinvoimattomassa vaihtoehdossa ympäristövaikutukset ovat edullisimmat laskelmien mukaan juuri sen vuoksi, että hiiltä siinä ajettaisiin nopeammin alas.

Matti  Vanhanen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lainsäädäntö ydinenergiasta on sellainen, että eduskunta voi tehdä hakemuksesta kielteisen päätöksen, mutta hakijat voivat uudelleen ja uudelleen hakea lupaa ja koettaa, josko kerran voimasuhteet olisivat muuttuneet. Sitä vastoin ydinvoiman lisärakentamisen vastustajat eivät voi nostaa kerran tehtyä myönteistä päätöstä enää uudelleen käsittelyyn. Se on aina lopullinen.

Hakemuksen perusteet ja sen puolesta esitetyt argumentit ovat hyvin samanlaiset kuin edellisellä kerralla, yhdeksän vuotta sitten. Tuolloin varoiteltiin erittäin voimakkaasti siitä, että kielteinen päätös johtaa vain hiilenkäytön lisäämiseen. Näin ei tosiasiassa ole tapahtunut. Tilasto vuodelta 2000 kertoo, että hiiltä käytettiin itse asiassa vähemmän kuin vuosina 1992 ja 1993.

Sitä vastoin kielteinen päätös selvästikin myötävaikutti siihen, että yli puolet näiden yhdeksän vuoden aikana tehdystä lisäsähköstä on tuotettu puulla ja maakaasulla. Taakse jääneet vuodet osoittavat kiistatta sen, että edellisellä kerralla tapahtunut pelottelu sillä, mihin maamme joutuu, jos lupaa ei anneta, ei ole toteutunut. Pikemminkin väittäisin, että lupaa vastustaneiden tuolloin esittämät arviot tulevaisuuden kehityksestä ovat olleet lähempänä totuutta ja toteutunutta. Uskon, että samoin on tällä kerralla.

Mikä on muuttunut yhdeksässä vuodessa energiamarkkinoilla? Muutoksia on todella paljon.

Ensimmäinen muutos liittyy sähkömarkkinoiden vapautumiseen. Asiakkaat hankkivat sähköään markkinoilta ja markkinat laajenevat vähitellen Euroopan laajuisiksi. Kun siirtoyhteyksiä Suomen, Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan välillä vahvistetaan, muuttuvat markkinat yhä toimivimmaksi. Vapailla markkinoilla kukaan yläpuolella ei päätä, mitä sähköä kukin ostaa. Hinta ratkaisee. Tämä liittyy myös kysymykseen sähköntuonnista ja -viennistä. Niin sanottu omavaraisuus on monella tapaa muuttanut muotoaan ja luonnettaan, sillä kulloinenkin hinta on vaikuttamassa siihen, mitä voimaloita Suomessa kannattaa käyttää.

Omavaraisuuteen liittyy vaikka kysymys ruotsalaisesta yhtiöstä Vattenfallista, joka on Suomessa merkittävä sähköntuottaja. Sillä on valtavasti asiakkaita, joille se on sitoutunut toimittamaan sähköä. Onko sen muualla Pohjolassa tuottama sähkö meidän kannaltamme omavaraisuutta vai ei? Siltä yhtiöltä sähköä ostaneiden silmissä se on omavaraisuutta, koska sillä yhtiöllä on sellaista sähköntuotantoa, jonka sen asiakkaat voivat saada.

Markkinoiden muutoksesta erittäin väkevän kuvan antaa myös metsäyhtiö Stora Enson päätös parin vuoden takaa myydä omistamansa sähköntuotanto. Suuri metsäyhtiö näemmä luottaa markkinoihin ja siihen, että se saa sähkön markkinoilta. Tähän kysymykseen liittyy myös kysymys Venäjän-tuonnista. Monet pitävät sitä pahana. Venäjän sähköä ostetaan kuitenkin jatkossakin Suomeen, jos se on hinnaltaan edullista. Eivät ostajat sylje kuppiin. Ne, jotka haluaisivat antaa luvan viidennelle ydinvoimalalle, luovat kuvaa, että sillä lopetettaisiin sähköntuonti Venäjältä. Ei näin tule käymään. Markkinat siitä päättävät, ei eduskunta eivätkä muutkaan viranomaiset.

Aamulla kuulimme uutisen, jonka mukaan Venäjä aikoo rakentaa Suomen rajan lähelle ydinvoimalan Karjalaan. Minusta sama suunnitelma uutisoitiin jo vuosi kaksi sitten. Silloinkin Karjalan hallitus ilmoitti sitä vastustavansa. Varmasti sama suunnitelma voidaan uutena asiana uutisoida tänä keväänäkin samana päivänä, kun äänestämme ydinvoimasta. Toivon kuitenkin, ettei tällaisilla asioilla sotketa omaa päätöksentekoamme. Jos Venäjä tuon voimalan rakentaa, tuodaan siitä ehkä sähköä Suomeen, jos se on halvempaa kuin täällä muutoin saatu sähkö.

Toinen suuri muutos liittyy siihen, että viime vuosina Suomi on opetettu ymmärtämään, että voimme todella kasvattaa talouttamme muullakin kuin energiaintensiivisimmällä teollisuudella. Osaamiseen perustuvat teknologiat tuottavat kansantalouteen vaurautta, ja uskon, että yhä useat suomalaiset haluavatkin nähdä Suomen tulevaisuuden niin, että vanhojen tukijalkojen rinnalle kehitetään uusia teollisuusaloja, joista informaatioteknologian esiinmarssi on tietysti ylivoimaisesti upein saavutus.

Kolmas suuri muutos on se, että lyhyessä ajassa, kuten edellä totesin, Suomessa on kyetty tuottamaan merkittävä määrä uutta sähköntuotantoa bioenergiaan ja maakaasuun nojaten. Tämä ei ole enää teoriaa vaan käytännön osoittamaa.

Neljäs suuri muutos liittyy siihen, että maailmalla uusiutuvan energian esiinmarssi on tosiasia. Samalla on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että ydinvoima koetaan suurimmassa osassa maailmaa väliaikaisratkaisuna. Vaikka meillä tuulivoimaa ei vielä kauhean vakavasti tunnu otettavan, niin maailmalla tuotetaan nyt jo kymmenkertainen määrä koko Suomen sähköntarpeeseen nähden tuulella. Tällä hetkellä vuosittain maailmalla rakennettavan tuulivoiman kapasiteetti on noin 5 000 megawattia vuositasolla. Tämäkään ei ole enää teoriaa eikä visiointia vaan täyttä totta. Sama koskee bioenergian esiinmarssia maailmalla.

Viides suuri muutos liittyy siihen, että edellisen ydinvoimakäsittelyn jälkeen on todistamalla todistettu, että jäteongelmaa ei kyetty ratkaisemaan. Ei ole keinoa, millä jäte tehdään vaarattomaksi. Me jouduimme päättämään, että jäte haudataan, piilotetaan, mutta se ei ole ratkaisu itse jätteen vaarallisuuteen.

Arvoisa puhemies! Näiden muutosten valossa väittäisin, että meillä on nyt tätä päätöstä tehtäessä paljon enemmän kovaa maata jalkojemme alla hylätessämme hakemuksen. Yhdeksän vuotta sitten sai vähän pelätä, entä jos sittenkin kannattajat ovat oikeassa pelotellessaan hiilivoiman lisäämisellä. Nyt on kuitenkin niin, että kaikki suuret sekä maailmalla että meillä käynnissä olevat trendit pitävät hajautetumman, työllistävämmän ja uusiutuvaan energiaan nojautuvan teknologian puolta. Hallituksenkin puolelta tehdyt selvitykset kertovat, että päävaihtoehdot energiapolitiikassa ovat molemmat tuotannon, kustannuksien ja ilmastovaikutusten näkökulmasta toimivia. Siksi ratkaisu mielestäni kannattaa tehdä etukenossa tulevaisuuteen. Eduskunta näyttää tänä keväänä ainakin vuosikymmeneksi eteenpäin, millä otteella Suomi tarraa tulevaisuuteen. Itse toivon, että Suomi jatkaisi johdonmukaisesti siitä, mistä edellisen päätöksen jälkeen lähdimme.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on tänään jo moneen kertaan todettu, olemme kiistatta suuren ja kauaskantoisen ratkaisun edessä. Me emme tee tätä päätöstä ydinvoiman lisärakentamisesta vain nykyisten suomalaisten puolesta, vaan ratkaisu koskee laajasti myös tulevia sukupolvia. Onhan iso voimalayksikkö toiminnassa useita vuosikymmeniä. Ydinjäte säilyy vaarallisena tuhansia ja taas tuhansia vuosia.

Oma pohdintani eri energiavaihtoehtojen välillä on lähtenyt liikkeelle riskeistä, kuten täällä jo debatissakin totesin, ja useat edustajat ovat todenneet sen saman. Täysin päästötöntä energiantuotantotapaa tuottaa Suomen tarvitsema energia ei ainakaan tällä hetkellä ole olemassa. Näin ollen meidän päättäjien on tärkeää punnita näitä eri riskejä. Itse kunkin on tässä prosessissa asetettava riskit nyt vaakakuppeihin ja oman arvomaailmansa kautta päätettävä, kumpaa nappia äänestyksessä tulee painamaan. Toivon, että kovin monella edustajalla ei tuon äänestyksen tullessa ole tärkeää poliittista puhelua meneillään. Tässä asiassa on uskallettava valita puolensa

Minulle ydinjätteen riski on oleellisin asia. En voi hyväksyä sitä, että meidän käyttämämme energian synnyttämästä jätteestä vastuuta joutuvat kantamaan monet tulevat sukupolvet. Periaatteena pitäisi mielestäni olla, että jokainen sukupolvi huolehtii itse energianhuollostaan siten, että kantaa itse myös siitä aiheutuvat riskit omana aikanaan.

Arvoisa puhemies! Ydinjätteen loppusijoituksesta Olkiluotoon on tehty päätös, mutta tuon prosessin aikana ainakin minulle muodostui koko ajan suuremmaksi kysymys, miksi tuottaa energiaa tavalla, joka jättää jotain niin vaarallista ainetta niin pitkäksi aikaa koko ihmiskunnan riskiksi. Nyt kun päätämme lisärakentamisesta, kysymys mielestäni kuuluu, miksi tuottaa ydinjätettä vielä enemmän. Neljänkin laitoksen jäte on tämän riskin näkökulmasta liikaa.

Toinen merkittävä uhkakuva on mielestäni se, että uuden ydinvoimalayksikön rakentaminen vähentäisi selkeästi sitoutumista uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen, asia, joka on täällä jo useaan otteeseen tuotu esiin. On totta, että ilmastostrategiaan sisältyvä uusiutuvien edistämisohjelma toteutetaan joka tapauksessa. Kuitenkin teollisuuden varat sitoutuvat suuresti tämän uuden ydinvoimalayksikön rakentamiseen. Se on tietenkin teollisuuden edustajien oma asia ja päätös, mutta uskon, että näilläkin rahoilla voitaisiin viedä uusiutuvaa teknologiaa vauhdikkaammin eteenpäin.

Mielestäni olisi tärkeää saada tämän valtakunnan energiapäätökset tukemaan meidän omaa energian vientiämme, joka nyt on jo merkittävällä tasolla. Meillä on kaikki edellytykset päästä niiden valtioiden joukkoon, jotka voivat vielä nykyistä laajemminkin käyttää uusiutuvien energialähteiden mukanaan tuomia markkinoita. Nämä markkinathan kasvavat vauhdilla jo siksikin, että yhtäaikaisesti suuri osa teollistuneista maista alkaa tavoitella Kioton ensimmäisen sitoumuskauden päästövähennysvelvoitteita. Uuden teknologian etsiminen ja sen käyttäminen on myös sillä tavalla vastuullista meille kehittyneille maille, että omalla esimerkillämme näytämme mallia kehittyville maille, kolmannen maailman maille, joiden uhkana ehkä on siirtyä sitten suoraan tähän vanhaan teknologiaan sen sijaan, että ne ottaisivat käyttöön puhtaampaa teknologiaa. Tässä on kyse sitten jo koko globaalista ilmastonmuutoksen torjuntatyöstä.

On todettava myös se, että missään maassa uusiutuvien energiamuotojen kehitys ei ole käynnistynyt ilman lainsäädäntötoimia ja taloudellista tukea. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että uusiutuvista muodostuu välttämättä jatkuva valtion tukikukkarolla kävijä, vaan sitä, että tässä murrosvaiheessa tämä tuki on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimalle on vaihtoehtoja. Ne on täällä moneen kertaan tänään jo tuotu esiin. Niitä on olemassa jo hallituksen omienkin selvitysten mukaan. Niiden vaihtoehtojen jälkiä ei tarvitse haudata syvälle maan sisään. Toivon, että valiokunnat uskaltautuvat pohtimaan myös riskiä, joka ydinjätteeseen sisältyy, sillä maapallomme on vain lainassa lapsiltamme.

Mikko Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena on köyhyyden poistaminen. Tutkimusten mukaan työttömyys ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyys ovat suurimmat köyhyyden aiheuttajat. Köyhyyden poistamisessa on laajasti puututtava työttömyyttä synnyttäviin tekijöihin. Tässä tavoitteessa energiapolitiikalla on keskeinen sija Suomessa. Hallituksen antama esitys luvan myöntämisestä viidennen ydinvoimalan rakentamiselle istuu paremmin kuin hyvin tähän tavoitteeseen. On todella tärkeää edistää työllisyyttä luomalla edellytyksiä työpaikkojen syntymiselle, mitä sähköenergian turvattu ja kilpailukykyinen saanti juuri merkitsee.

Sähkönkulutus kasvaa maassamme noin neljänneksen seuraavien 15 vuoden kuluessa, 100 miljardiin kilowattituntiin. Nykyinen henkilöä kohden laskettu vuotuinen sähkönkulutuksemme, noin 16 000 kilowattituntia, vastaa 200 henkilön, vaikkapa kansanedustajan, lihastyöllään aikaansaamaa mekaanista energiaa vuodessa. Kulutuksen kasvusta teollisuus kuluttaa noin 60 prosenttia, kaupungistuminen, kotitalouksien määrän kasvaminen, kohoava elintaso sekä toimistorakennusten sähköistyminen kasvattavat sähkönkulutusta kotitalouksissa ja palvelusektorilla. Nämä luvut on asetettu Suomen kansantalouden tavoitteisiin, 3 prosentin vuotuiseen kasvuun, 5 prosentin teollisuuden tuotannon ja 6 prosentin viennin kasvuun. Huomionarvoista on, että mikäli näitä tavoitteita ei saavuteta, suurin köyhyyden aiheuttaja, työttömyys, lisääntyy. Mitä on tehtävä?

Olemme ottaneet yhden askeleen eteen viime kevään Kansallisen ilmastostrategian yhteydessä päätymällä kaikkia energiavaihtoehtoja suosivaan kantaan. Myös Suomen Gallupin mukaan näin ajattelee 73 prosenttia suomalaisista ja enemmistö kaikista väestöryhmistä. Voimmeko turvautua lisättyyn sähkön tuontiin? Tämä on rajoitettu tie. Pohjoisilla energiamarkkinoilla ei tosiasiassa ole ylikapasiteettia. Ne ovat hyvin herkkiä käytettävissä olevan vesivoiman vaihtelulle. Ruotsin oma energiapolitiikka ei juurikaan kestä lisäpaineita veden käytölle, sillä heidän sähköntuotannostaan jo nyt perustuu 47 prosenttia vesivoimalle, 46 prosenttia ydinvoimalle, ja mikäli sitä vähennetään, paine veden saannille suurenee.

Kansainväliset voimansiirtoyhteydet ovat pullonkaula, ja terveyden näkökulmasta on ikävää, että niin Tanskassa kuin Saksassakin sähkö tuotetaan pääsääntöisesti hiilivoimalla, Tanskassa 53 prosenttia ja Saksassa 52. Huoltovarmuutta ajatellen on näiden lisäksi huomioitava, että yli 70 prosenttia Suomen kokonaisenergian hankinnasta perustuu tuontiin. Venäjän osuus tästä tuonnista on yli puolet. Harmaan pilven Venäjän-tuonnin ylle tuo myös se, että maailman noin 440 ydinvoimalasta 15 on niin sanottua Tshernobyl-tyyppistä ja näistä osa on Venäjällä. Sosnovyi Bor, jonka teho on 3 700 megawattia eli 1 000 megawattia suurempi kuin meidän voimaloidemme yhteensä, on yksi Tshernobyl-tyyppisistä. Mielestäni nämä laitokset, joiden turvallisuusriski on suuri, olisi laskettava toiminnastaan viipymättä.

Fossiiliset polttoaineet eivät raaka-ainekapasiteetin osalta ole este. Maapallon varat riittävät hyvinkin kauan. Este tulee päästöjen kannattavuuden osalta. Suomessa on 23 prosenttia öljyn, kaasun ja kivihiilen yhteinen osuus sähkönhankinnasta.

Mitä kaasuputken rakentamiseen tai kaavailuun tulee, syntyy helposti kuva tuotannon rakentamisesta. Tämä kuitenkin jää vain kuvaksi. Kaasuputket ovat polttoaineen siirtojärjestelmiä, kuten sähköverkot ja laivat. Avoimilla energiamarkkinoilla polttoaineen käyttö riippuu sen kilpailukyvystä ja saatavuudesta. Fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat korkeat, ja niiden toimittajien omistuksen keskittyminen lisää hintariskejä tulevaisuudessa. Venäjän ja Euroopan välisten kaasuputkijärjestelmien laajennukset ovat siirtoverkon rinnakkainen vaihtoehto poliittisten maariskien vähentämiseksi. Kaasu tulee edelleen yhdestä maasta. Kaasuputki Suomen merialueen kautta maksaa yhtä paljon kuin kaksi ydinvoimalaa.

Uusiutuvien energialähteiden tulevaisuus on valoisampi, vaikka niiden varaan ei energiahuoltoamme voi päästää. Biopolttoaineen, puun ja turpeen, osuus sähkönhankinnasta on 18 prosenttia. Tämän osuuden lisääminen on haastava, mutta hyvien korjuumenetelmien ansiosta ja niiden kehittyessä osuutta on ainakin raaka-aineen riittävyyden vuoksi mahdollista lisätä.

Tuulivoiman kilpailukyky on erittäin huono, mutta sen avulla voidaan tuottaa 1 terawattitunti lisäsähköä pitkällä aikavälillä. Tämäkin merkitsee nykyisen tuotannon kymmenkertaistamista. Silloin kapasiteetti olisi 500 megawattia eli Loviisan toisen reaktorin verran. Tämä lisäys vaatii paljon vähävaraisten ihmisten veromarkkoja eli valtion tukea, kuten biopolttoaineetkin. Mutta lisäksi varavoimaa tarvittaisiin saman verran lisää, eihän tuulienergiaa keskitalven pakkasilla saada tuotettua. Lisäongelmana on jatkuva tehon säätö, koska tuuli vaihtelee 15 minuutin jakson sisälläkin maksimista nollaan. Se vaatii säätövoimakseen vesivoimaa, koska mikään muu tuotanto ei reagoi riittävän nopeasti. Suomessa on 2 000 megawattia vesivoimaa, jonka lisääminen olisi välttämättömyys, mikäli tuulivoimaan turvaudutaan suunnitellun mukaisesti. Mutta kuinka suurta innokkuutta on Vuotos valjastaa, sillä nykyisillä vesivoimaloilla on toki muutakin tekemistä kuin odotella tuulen tyyntymistä?

Kaikkiaan uusiutuviin energialähteisiin on panostettava. Energian kannalta varmasti on löydettävissä uusia, teholtaan voimakkaampia laitteita. Merkittävä seikka on varsinkin bion puolella alueellinen työllisyysvaikutus ja tuulivoimalaitteiston vientiteollisuus, joita ei pidä aliarvioida.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimaa on energiantuotannon maailmassa tuotettu vuodesta 1954 alkaen, alkuun hyvin heppoisin turvallisuusvarustein, Suomessa vuodesta 1977 alkaen. Alan hyvän tuotekehityksen ansiosta tämän päivän ydinvoimalat ovatkin hyvin turvallisia. Suomessa olevat yksiköt ovat maailman huippuluokkaa, meillä on maailman korkeimmat käyttöasteet ja moninkertaiset onnettomuuksien esteet. Jätehuollossa olemme maailman edelläkävijöitä. Olkaamme siitä ylpeitä! Ydinvoiman varaan meidän on nyt turvauduttava, ei siksi, ettei toisinkin toimeen tultaisi. Mutta onko meidän asian tähden menetettävä harvinainen kilpailuetu, jota näillä pohjoisen leveyksillä ei juurikaan muutoin ole? Edut muodostuvat huoltovarmuudesta, puhtaammasta ilmasta ja luonnosta, turvatummasta työllisyydestä, edullisesta sähköenergiasta. Näiden etujen menettäminen tapahtuu, mikäli emme viidettä ydinvoimalaa tule hyväksymään, ja hallituksen köyhyysohjelmalta putoaa pohja pois.

Lisäksi ydinvoimalle myönteinen päätös on moraalisesti oikein, sillä noin 2 miljardia ihmistä maailmassa elää ilman sähköä ja heidän elintasonsa on hyvin alhainen heikon teollisen kehityksen seurauksena. (Puhemies koputtaa) Heille ei ydinvoima ole eikä saa olla tätä päivää, mutta meidän ydinvoimapäätöksemme antaa mahdollisuuden rakentaa heille vaikkapa hiilivoimalan sähkön tuottamiseen juuri päästöjen tasapainoa ajatellen. Eikö se olisi mitä parhainta kehitysapua? Toisin sanoen (Puhemies koputtaa) annetaan onki eikä kala.

Annika  Lapintie  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun viimeksi puhuin ydinvoimasta täysistuntosalissa puhujakorokkeelta, sain siitä kunniakirjan. Tämän kunniakirjan myönsivät ydinvoiman puolesta lobbaavat ydinenergianuoret, ja he nimesivät kunniakirjassa minut kuukauden fossiiliksi toukokuussa 2001. Tarkoitus oli tietenkin opettaa minulle, että kun vastustaa ydinvoimaa ja erityisesti silloin toukokuussa 2001, kun vastustin ydinjätteen loppusijoitusta ja sen hautaamista Suomen kallioon, ydinenergianuorten mukaan syntyy aihe väittää, että suosin fossiilisia polttoaineita, jotka saastuttavat ilmaa. Näinhän ei tietenkään ole.

Itse asiassa minä kovasti mietin, kumpikohan meistä on fossiili, minä, joka vastustan ydinvoimaa, vai nämä ydinenergianuoret, jotka lobbaavat ydinvoiman puolesta. Tulin kyllä siihen tulokseen, että he, vaikka ovatkin nuoria, ovat silti fossiileja, koska kannattavat vanhanaikaista, aikansa elänyttä ydinvoimamuotoa.

Maailman ensimmäinen energian suurtuotantoon tarkoitettu ydinvoimala otettiin käyttöön vuonna 1956. Silloin uskottiin, että tällä keksinnöllä voidaan saavuttaa ikuinen kasvu ja vaurastuminen. Edelleenkin ydinenergiaan, tuohon niin kutsuttuun maailman hienoimpaan keksintöön, ladataan aina suuria odotuksia. Kuitenkin nyt vuosikymmeniä myöhemmin on huomattu, että tämä atomin halkaiseminen ei tuonutkaan ikuista onnea ja kasvua. Kuitenkin monet haluavat edelleen itsepäisesti pitää kiinni tuosta aikanaan lupaavasta illuusiosta.

Ydinvoima ei energiamuotona suinkaan ole riskitön. Ydinvoima on tulevaisuuden näkökulmasta vanhanajan ratkaisu, sillä ydinenergian elinkaari on varsin riskialtis koko ketjussa alkaen uraanin louhinnasta voimalan toimintaan ja jatkuen aina jätteen loppusijoitukseen saakka.

Ydinvoiman pelottavin piirre on kuitenkin sen aiheuttama turvattomuus, sillä ydinlaitoksen käyttöön liittyy aina vakavan onnettomuuden riski. Vaikka käytetään millaista todennäköisyysakrobatiaa, ei riskiä voida koskaan poistaa kokonaan. Sen lisäksi Suomessa onnettomuuden korvausvelvollisuudet ovat ydinlaitoksen omistajalle lähes olemattomat, kaukana suuronnettomuuden todellisista kustannuksista. Suuren onnettomuuden korvausvastuu jätetäänkin kylmästi kansalaisten harteille.

Maailman ydinlaitoksissa, myös Suomen ydinlaitoksissa, käytettävästä uraanista louhitaan huomattava osa alkuperäiskansojen asuma-alueilla. Malmia on louhittava noin tuhatkertainen määrä saatavaan ydinpolttoaineeseen verrattuna. Louhinta-alueille muodostuu suuria määriä radioaktiivista louhintajätettä, jota on vaikea eristää ympäristöstä. Monet alkuperäiskansat ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa tai elävät asuinkelvottomaksi saastuneella alueella. Vuonna 97 meillä olikin myös täällä Suomessa mielenosoitus — Uraanikiertueko se oli nimeltään — jossa alkuperäiskansoja kiersi ympäri maailmaa kertomassa, mitä uraanin louhiminen aiheuttaa.

Kansallisen ilmasto-ohjelman yhteydessä tehdyt laajat selvitykset osoittavat yksiselitteisesti, että Suomessa ei tarvita lisää ydinenergiaa. Ilmasto-ohjelmassa todetaan niin kutsutun maakaasu—uusiutuvat-vaihtoehdon, josta tänäänkin on paljon puhuttu, kattavan sähköenergian tarpeemme ja pitävän hiilidioksidipäästöt tavoitteiden mukaisissa rajoissa. Mikäli arvioita tehtäessä olisi otettu huomioon myös vaihtoehtojen vaikutukset työllisyyteen ja kansantalouteen, tämä ekoenergia olisi voinut osoittautua jopa edullisemmaksi.

Lisäydinvoimaa rakentamalla voidaan lyhytaikaisesti vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta lisäydinvoima ei kannusta energiankäytön tehostamiseen eikä säästämiseen, vaan energian tuhlaamiseen. Sen lisäksi katson, että lisäydinvoima hidastaisi uuden puhtaan energiatekniikan kehitystä.

Ydinvoimaa huomattavasti tehokkaampi kasvihuoneilmiön torjuntaan olisi hiilidioksidivero, joka antaisi puhtaille energiamuodoille, tuuli- ja aurinkoenergialle, samat lähtöedellytykset ydinenergian kanssa. Siinäkin tapauksessa, että ydinvoima ja uusiutuvat energiamuodot olisivat näin samalla viivalla, olisi ydinvoima huomattavasti huonompi vaihtoehto juuri ikuisen jäteongelman takia. Tällaisen ydinlaitoksen tuottama käytetty polttoaine säilyy, kuten olemme tänään monta kertaa kuulleet, radioaktiivisena satojatuhansia vuosia. Vasta 200 000 vuoden kuluttua jätteen radioaktiivisuus on laskenut alkuperäisen uraanimalmin tasolle.

Ei edes eduskunnan 18.5.2001 antama siunaus jätteen loppusijoitukselle Eurajoelle vielä takaa, että jäte pysyy haudassaan turvallisesti riittävän kauan. Täytyy sanoa, että olin todella yllättynyt siitä, että ministeri Mönkäre käytti eduskunnan toukokuussa tekemää päätöstä nyt perusteluna sille, että ydinenergian lisärakentaminen on turvallista. Syy, miksi vastustin loppusijoitusta, oli juuri se, että pelkäsin sitä, että jätteen loppusijoitusta tullaan käyttämään hyväksi, kun perustellaan, miten turvallista ja helppoa ja mukavaa ja kaikin tavoin kivaa ydinenergia on. Olen todella pettynyt, että nyt — tai miten sen nyt ottaa, yllättynyt ja pettynyt — tämä pahin pelkoni toteutui ja itse esittelevä ministeri käytti tätä perusteluna.

Monet ydinvoiman kannattajat ajattelevat — tai siltä se ainakin kuulostaa, että he ajattelevat — että teollisuuden etujen kehittyminen vaatii ydinvoiman lisärakentamista. Todellisuudessa ydinvoima ei edusta kehitystä eikä kenenkään etua. Kehitys ja edistys ovat asioita, jotka (Puhemies koputtaa) näkyvät ennen kaikkea ihmisen ja luonnon hyvinvoinnissa. Jos rakennamme uuden ydinvoimalan, osoitamme ettemme piittaa luonnosta emmekä tulevista sukupolvista.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Lisäydinvoiman rakentaminen on saanut aikaan voimakasta kuohuntaa ja kiivasta kirjoittelua puolesta ja vastaan. Meitä edustajiakin on jo usean kuukauden ajan lähestytty muun muassa sähköpostiviesteillä, joissa lähinnä ympäristösyillä perustellaan sekä lisärakentamista että sen kieltämistä. On erittäin myönteistä, että kansalaiset edelleen uskovat mahdollisuuksiinsa vaikuttaa. Mutta täytyy tunnustaa, että välillä tuntuu siltä, että tässä ollaan tekemässä elämää suurempaa asiasta, joka ei sitä ole.

Meillä on neljä ydinreaktoria kahdessa voimalassa. Ne ovat vuosia toimineet moitteetta. Sen myötä maahamme on saatu korkealuokkaista osaamista tällä energiatuotannon alueella. Esimerkiksi ennakoivan kunnossapidon järjestelmä on maailmalla saanut paljon mielenkiintoa osakseen. Järjestelmän avulla Teollisuuden Voiman Olkiluodon laitosten käyttöikä on kaksinkertaistunut alkuperäisiin tavoitteisiin verrattuna. Voimme siis tehdä omaa ydinvoimapäätöstämme aivan erilaiselle pohjalle kuin maailmalla keskimäärin.

Suomessa on jo ratkaistu ydinvoiman käyttöön liittyvä kysymys jätteiden loppusijoituksesta toisin kuin muualla maailmassa. Olemme valinneet loppusijoituspaikan. Myös sen rahoitus on järjestetty (Ed. Tiusanen: Ei siitä ole päätetty! Ed. Immonen: Kyllä siitä on jossain päätetty!) rahastoimalla sitä varten ydinsähkön hinnassa kerättyjä varoja. Energiaratkaisu on myös työllisyyskysymys. Energiakustannukset voivat vaikuttaa muun muassa teollisuuden sijoittamis- ja siirtämispäätöksiin. Ydinvoima parantaa maamme kilpailukykyä niin, että yhden teollisen työpaikan katsotaan luovan neljä uutta työpaikkaa. Suomalaisella palkansaajalla ei ole kuitenkaan samoja mahdollisuuksia muuttaa elämäänsä. Uuden ydinreaktorin rakentamisella sähkön hinta pysyy paremmin kurissa ja sen kehitystä pystytään paremmin ennustamaan.

Suomalaisen hyvinvoinnin kehitys ei ole vain uusien teknologioiden varassa, vaan myös maamme pitkäikäinen perusteollisuus, metsä, metalli ja kemia, elää ja voi hyvin. Näilläkin aloilla on edelleen kasvua odotettavissa. Tämä perusteollisuus on luonteeltaan energiaintensiivistä teollisuutta. Sille energian hinta on relevantti kysymys. Suomelle sähkön hinta on jokerikortti tai mustapekka, valinnastamme riippuen.

Arvoisa puhemies! Ydinvoiman lisärakentamisen puolesta puhuu erityisesti ilmastosopimusten täyttäminen, jonka edellytyksenä on hiilivoimasta luopuminen. Bioenergia ei voi yksinään korvata syntyvää vajetta. Maakaasu perusvoiman ratkaisuna tulisi käyttäjälle kalliiksi. Yhdistämällä energiasäästö, uusiutuva energia, ydinvoima ja korvaamalla muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä maakaasulla saavutamme ilmastotavoitteita kustannustehokkaimmalla tavalla. Huolimatta siitä, että teollisuudessa on voimakkaasti kehitetty energiatehokkaita tuotantomuotoja ja energiansäästöön edelleen panostetaan, energiatarve kasvaa vuosittain 1,5 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan on korvattava vanhaa kapasiteettia ilmastosyistä ehkä nopeammin kuin taloudellisesti olisi järkevää.

Energiantuotannon omavaraisuutta on saatava korkeammaksi. Tällä hetkellä joudumme tuomaan jo lähes 20 prosenttia sähköstä ja kaikkiaan noin 70 prosenttia kaikesta energiasta. Jos turvautuisimme sähköntuotannossa ensisijaisesti maakaasun lisätuontiin, riippuvuutemme Venäjästä kasvaisi huolestuttavan suureksi.

Lisäksi on muistettava, että maakaasu on fossiilinen polttoaine, josta syntyy ilmastolle haitallisia päästöjä toki vähemmän kuin hiilestä. Mutta miksi tyytyä pienempiin päästöihin, kun voimme saavuttaa paljon pienemmän päästötason? Maakaasun päästöissä pitää laskea mukaan putkista ilmakehään vuotava metaniini, joka on yli 20 kertaa haitallisempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Tulevaisuudessa myös sähköntuonti mahdollisesti etenkin myös muista Pohjoismaista todennäköisesti heikkenee, joten valmiutta oman tuotannon lisäämiseen on oltava. Ydinsähkö olisi kotimaista sähköä, jonka tuotto jäisi tänne kasvattamaan hyvinvointiamme. Yleismaailmallisesti ydinvoiman suosio tulee kasvamaan merkittävästi.

En kuitenkaan ole hylkäämässä uusiutuvaa energiaa. Päinvastoin näitä tuotantomuotoja pitää edelleen kehittää. Esimerkiksi Etelä-Savossa työllistävää hake-energiaa voidaan ottaa enemmän käyttöön. Tuulivoima ei tällä hetkellä ole realistinen vaihtoehto Suomessa, mutta siihen liittyvä tuotanto työllistää meillä Etelä-Savossa merkittävästi. Tuulivoiman käytön lisäämistä pitää tutkia ja kehittää. Vanhaa vesivoiman käyttöä pitää tehostaa, mutta uusia vesivoimaloita ei enää pitäisi rakentaa.

Arvoisa puhemies! Olemme tänään saaneet uutisista kuulla, että Venäjä suunnittelee Karjalaan rajamme pintaan uutta ydinvoimalaa. Se perustelee suunnitelmiaan lähialueiden, siis Suomen, kasvavalla energianostotarpeella. Olisi kovin kummallista, jos kieltäisimme ydinvoiman lisärakentamisen Suomeen, mutta kohta ostaisimme yhä enemmän ydinsähköä Venäjältä. Eräät edustajat ovat jo tätäkin kommentoineet. Uskon, että tässä on vain Venäjän tarve sekoittaa näitä näkymiä ja tilannetta.

Teollisuuden Voiman periaatepäätöshakemus on hyvin perusteltu, ja valtioneuvosto on tehnyt oikean ratkaisun antaessaan asiassa myönteisen päätöksen. Viidennen ydinreaktorin rakentaminen on vastuullista energiapolitiikkaa.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! 1900-luvulla väestömme lisääntyi merkittävästi, vaikka tietenkin raskaat sotavuodet verottivat kansaamme. Viime vuosisadalla myös elinkeinoelämä monipuolistui kiitettävällä tavalla. Teollisuus eri muodoissa kuluttaakin yli puolet sähköstä ja energiasta. Rakennusten lämmitys vie vajaan neljänneksen ja liikenne runsaan kymmenesosan kokonaiskulutuksesta. Kylmä, harvakseltaan asuttu maa kaipaa energiaa, jotta arki sujuisi.

Kotimaisista energialähteistä alueellisesti parhaita mahdollisuuksia lisätä tuulivoiman osuutta löytyy Ahvenanmaalta, Turun saaristosta ja Porin alueelta. Tämä sopii hyvin paikalliseen energiantuotantoon. Puun ja turpeen käyttöä voidaan myös lisätä. Se edellyttää edelleen niin sanotun hukkapuun korjuun tehostamista. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että mahdollisimman korkea puun jalostusaste on sellainen, mitä meidän kannattaa tavoitella. Puun polttaminen ei välttämättä palvele tätä tarkoitusta. Roskapuuta voi polttaa, mutta hyvää puuta kannattaa jalostaa pidemmälle kuin polttoon. (Ed. E. Lahtela: Polttopuuta ei voi jalostaa!) — Säästöä ei myöskään saa unohtaa, ja siihen kehittyminen antaakin hyvät mahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa.

Suomen kannalta olisi tärkeää päästä osaksi sellaista eurooppalaista kaasuverkkoa, jossa maakaasua virtaisi niin Venäjän kuin Norjankin suunnasta maahamme. Pelkästään sähköntuotantoon maakaasu on vähän kallis ratkaisu, mutta huomattavasti parempi siinä tapauksessa, mikäli siihen liittyy myös kaukolämmöntuotanto. Maakaasun saamista Turun seudulle on edelleen pidettävä eräänä keskeisenä tavoitteena, päädytään ydinvoimaratkaisussa sitten kumpaan tahansa lopputulokseen.

Tämän päivän uutisotsikoihin nousi Venäjän suunnitelma rakentaa Karjalaan uusi ydinvoimala. Ei voi välttyä ajatukselta, että se tehdään omien tarpeiden lisäksi myös Suomea ja vapautuvia sähkömarkkinoita ajatellen. Jos Suomi ei itse rakenna uutta voimalaa ja tuontisähkön tarve kasvaa, naapuri auttaa kohtuullista korvausta vastaan. Suomen viides ydinvoimala onkin Venäjän puolella jo nyt.

Ydinvoiman lisärakentamisen yhteydessä jäte- ja turvallisuusongelman lisäksi tulee pohtia vaikutusta maamme imagoon. On kuitenkin vaikeaa ymmärtää, että omasta maastamme käsin sitä heikennettäisiin ja heitettäisiin jonkinlaisia varjoja teollisuutemme ja työllisyytemme ylle sen perusteella, että maamme rakentaisi lisää ydinvoimaa. Uhkaavia pilviä on jo muutenkin riittävästi taloutemme ja työllisyytemme yllä. Lisää ei todellakaan kaivata. Talouden heikentyessä laskun maksavat usein jo ennestään köyhät ihmiset. Edullinen sähköenergia vähentää sen sijaan paineita siirtää tuotantoa pois Suomesta, mikä on työllisyytemme ja hyvinvointimme kannalta erittäin merkittävä asia.

Kuulun niihin edustajiin, jotka eivät ole vielä lopullista kantaansa päättäneet. Kevään aikana haluankin vielä selvittää paremmin muun muassa Kioton sopimuksen vaatimukset, kasvihuonekaasupäästöjen todelliset vähentämismahdollisuudet varsinkin siinä tilanteessa, jos emme rakenna lisää ydinvoimaa, kuulla venäläisten suunnitelmista tarkemmin, tarkastella aurinko- ja vetyenergian tulevaisuudennäkymiä, arvioida ydinvoimateollisuuden korvausvelvollisuuden suu-ruutta sekä sitä, mitä pitävät sisällään hallituksen sisällä olleet mielipiteet, joissa sanottiin "kyllä" viidennelle ydinvoimalalle, mutta tietyillä uusiutuviin energialähteisiin liittyvillä reunaehdoilla. Tämä on hyvin merkittävä asia. Tällaisen kannan toi julki muun muassa ulkoministeri.

Talousvaliokunta lopulta tekee mietinnön lausuntojen ja oman asiantuntijakuulemisensa ja asiantuntemuksensa pohjalta. Avoin, toista syyllistämätön keskustelu siis edelleen jatkukoon.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Mistähän syystä tänä aamuna sanomalehti Karjalainen kirjoitti siitä, jotta Karjalaan ollaan tekemässä uutta ydinvoimalaa? Sama juttuhan oli jo aikaisemmin. On vain tullut mieleen, jotta en usko, että tämä on venäläisten keksintö, vaan kyllä tässä suomalaiset ydinvoimalobbarit ovat asialla. Kun on kuunnellut puheita tämän illan aikana, jotenkin tuntuu, että jos ei uutta ydinvoimalaa tehdä, varmaan tulevat heinäsirkkaparvet ja nälänhätä ja mitä kaikkea Raamatussa lueteltiin näistä asioista. Ydinvoimalobbauksesta tämän aamun uutisissa voisi todeta, että Venäjä-kortilla on kyllä peloteltu aikaisemminkin ja jopa presidenttiä valittu jossakin vaiheessa. Se on ilmeisesti ollut aika vahva ase.

Tässä lähtisin siitä näkökulmasta, että ydinvoimaan sisältyy iso vahinkoriski, niin kuin tänä iltana on kuultu. Jos tehdään yksi lisää, riski lisääntyy. Olen nimittäin sitä mieltä, että jos puhutaan 290 miljoonan euron TVO:n korvausrahastosta vahingon varalta, mitä sillä korvataan? Jos todellinen vahinko sattuu, sitähän ei korvata millään tavalla. Iso maapinta-ala on sen jälkeen asumiskelvotonta, en tiedä aikoja — satoja vuosia. (Ed. Elo: Mikä on todellinen vahinko?) Tiedetään, mitä Tshernobylissä tapahtui: siellä ihmiset ovat kuolleet syöpään, syntyy epämuodostuneita lapsia. Sitä ei pysty korvaamaan millään, vaikka millainen rahasto olisi olemassa. Kun katsotaan Suomen karttaa, tässä on kuitenkin aika kaita alue. Jos sattuvat epäedulliset tuulet vielä vahingon satuttua, se tarkoittaa sitä, että laskeuma voi levitä hyvinkin laajalle alueelle, jotta me joudumme mahdollisesti menemään johonkin pohjoiseen asumaan tai jopa naapurimaihin pakolaisiksi. Sitä pitää miettiä ja kysyä, onko meillä suomalaisilla varaa ja malttia vaurastua sillä tavalla, että se on kestävämmän kehityksen periaatteen mukaan. Ei pelata semmoisella riskillä, koska meillä on kuitenkin vaihtoehtoja olemassa, ei ole ainoa vaihtoehto ydinvoima. (Ed. Elo: Mitkäs ne vaihtoehdot ovat?)

Meillä on nimenomaan kotimaisia polttoaineita. Tässä on puhuttu jo puuenergiasta. Meillä on en sano suoraan roskapuuta mutta kuitenkin sitä puuta, mitä ei voida hyödyntää paperiksi tai muuksi tuotteeksi, meillä on harvennuspuuta, meillä on hakkuutähdettä. On lisäksi otettava huomioon, että meillä on valtavat mahdollisuudet myös kasvattaa ihan kasvatusteknisesti vaikka ruokohelpeä tai energiapajuja, jotka ovat nopeakasvuisia. Sitten on myös laskettu, että nykyisellä ottovauhdilla suot kestävät satoja vuosia. Ne ovat ilmeisesti niin iso energiavaranto, jotta tuotantoa voidaan lisätäkin. Siinä voisi olla vihreille kanssa viesti, että vihreät voisivat ottaa myötämielisemmin vastaan tämän, jotta turvetta voidaan hyödyntää, koska tällä hetkellä se jako oli niin, jotta vihreät eivät ole innokkaita turpeen käytön edistäjiä.

Toinen viesti vihreille, jotta kyllä olen sitä mieltä, että lisää suojelualueita meillä Suomessa ei tarvita, metsiensuojelualueita nimenomaan. Jopa sillä tavalla olisin valmis, että myös suojelualueelta otetaan energiapuuta, katsotaan, että se on ekologisesti oikein, voidaan vaikka hevospelillä ottaa sieltä jalostettavaakin puuta, koska metsät ovat meidän keuhkomme, ja jos keuhkot menevät vanhaksi, niin putsauskyky siinä heikkenee. Meillä on mahdollisuutta lisätä vesivoimaa, niiden myllyjen tehokkuutta parantaa.

On puhuttu Karjala-kortista, Venäjä-kortista. Karjalan puolella on nimittäin monta semmoista voimalaa, jotka eivät tuota mitään. Tällä hetkellä tiedän, että siellä ovat suomalaiset asialla ja myös valmistelemassa sitä, jotta tehtäisiin niin päin se asia, että suomalaiset kunnostaisivat nämä vesivoimalat ja siitä vastapalkaksi, koska siellä ei ole maksukykyä kunnostukseen, otettaisiin sähköä Suomeen. Se on puhdasta energiaa, joka olisi mahdollista tehdä näin pitkässä pelissä ilmeisesti pysyvämmillä ratkaisuilla.

Sitten on biokaasutuotantoa. Se on hyvin hajautettua ja voidaan toteuttaa muun muassa karjatiloilla ja kaatopaikoilla. Se on tietysti marginaalinen ilmiö, mutta voi todeta, että Ämmässuon kaatopaikalla tällä hetkellä poltetaan soihtuna ilmaan kuulemma yhden hiilivaravoimalan verran vuodessa, soihtuna ilmaan, harakoille. Voi ihmetellä, että on meillä kyllä kaikennäköiseen varaa. Miksi ei oteta talteen ja lämmitetä vaikka taloja sillä?

Yksi vaihtoehto, mistä täällä on puhuttu, on tietysti tuuli. Silloin viime keväänä, kun energiaselonteossa käytiin läpi näitä juttuja ja asiantuntijoita kuultiin, niin asiantuntijat kuvasivat sen sillä tavalla, että kun katsoo Suomen pitkänoloista karttaa, niin jossakin päin Suomea tuulee aina. Se tarkoittaa, että tuulivoimaloita pitäisi olla pitkin rannikkoa ja tietysti Lapin tuntureille loput, koska siellä tuuliolosuhteet ovat parhaat.

Sitten maakaasuvaihtoehto on minusta kanssa yksi varteenotettava. Meidän ei pidä lähteä siitä, jotta tehdään tässä ydinvoimaratkaisu, se on välivaiheen vaihtoehto, vaan pitää mennä suoraan kestävämpään ratkaisuun, koska se tiedetään jo etukäteen, tällä hetkellä jo monet asiantuntijat ovat todenneet, että ydinvoima kuitenkin tulee jatkossa olemaan väistyvä vaihtoehto, ja monet ovat lähteneet siihen jo eurooppalaisista maista mukaan.

Toinen asia on tämä, kun täällä on puhuttu energiasäästöstä. Minä puhuisin tehokkaammasta energian käytöstä. Siihen lajiin kuuluu muun muassa maalämmön talteenotto. Maalämpöpumppuhan on hieno keksintö, se pienellä sähkömäärällä tempoo lämpöä maasta, ja saadaan tehokkaasti kotitalouksissa talot lämmitettyä ja liikehuoneistot. Tiedän muuten sellaisia liikehuoneistoja, jotka tänäkin päivänä lämpiävät maalämmöllä.

Lauhdevedet on iso teollisuudessa oleva energiavara samaten kuin ydinvoimaloissa. Ydinvoimaloista lauhdevesi kuulemma lähtee noin 60-asteisena, ja ne massat ovat valtavan isot. Samaten teollisuudessa pumpataan järviin valtavat energiamäärät, jotka pitää ottaa talteen. Niillä voisi lämmittää isoja asutuskeskuksia. (Puhemies koputtaa)

Kun tuo puhemies koputteli, pari jää sanomatta, mutta totean, jotta tulen vastustamaan kuitenkin viidennen ydinvoimalan rakentamista.

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! Kun tiedän, että ed. E. Lahtela on SAK:n jäsen, niin olisi ehkä odottanut, että ed. Lahtela olisi sanonut jonkun sanan SAK:n hiljattain julkisuuteen saattamasta kannanotosta energiaratkaisuksi. Kun ed. Lahtela ei sitä tehnyt, niin aloitan sillä.

SAK:n esittämä vaihtoehto on ainakin omasta mielestäni maltillinen, ja se perustuu myös monien eri energiamuotojen käyttämiseen. Pääpaino SAK:n mallissa on uusiutuvilla luonnonvaroilla. SAK:n mielestä suurin osa eli noin puolet sähköntarpeesta katetaan uusiutuvilla polttoaineilla ja energiansäästöllä. Uuden ydinvoiman osuudeksi SAK:n kaavailussa jää yksi kolmasosa ja maakaasun lisätuonnin noin yksi neljäsosa. SAK huomauttaa aivan oikein, että Suomi on uusiutuvien energialähteiden käytössä eräs edelläkävijöistä ja puun energiakäytössä EU:n kärkimaa.

Uusien energialähteiden käytössä Suomi onkin kolmas EU-maista Ruotsin ja Itävallan jälkeen, joissa vesivoimalla, niin kuin me tiedämme, on erittäin suuri osuus, Ruotsissa noin puolet koko sähköntuotannosta. Myös Itävallassa vesivoiman osuus on suuri, koska vuoristoiset olosuhteet antavat mahdollisuudet vesivoiman runsaaseen käyttöön, kuten täällä on tänään jo aikaisemmin todettu.

Puhemies! Ydinvoiman vastustajien vaihtoehtona perusvoimaratkaisussa on yleensä ollut niin sanottu maakaasuvaihtoehto. Maakaasun lisäkäyttöön liittyy kuitenkin monia ongelmia, ja tässäkin yhteydessä on syytä muistaa, että maakaasu tuottaa lähes saman määrän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiilikin ja sen lisäksi merkittävän määrän metaanipäästöjä. Kioton ilmastosopimus taas edellyttää juuri hiilidioksidipäästöjen merkittävää alentamista, ja siihen päästään vain ydinvoiman lisärakentamisella. Maakaasu ei ole mikään turvallinen vaihtoehto myöskään sen takia, ettei maassamme ole halukkaita maakaasuvoimaloiden rakentajia; tämäkin asia on täällä moneen kertaan tänään todettu. Maakaasuun liittyvä toinen ongelma on se, että maakaasun huomattava lisäkäyttö tekisi maamme nykytilanteessa entistä riippuvaisemmaksi Venäjältä tuotavan energian suhteen.

Suora lainaus SAK:n ehdotuksesta kuvaa mielestäni parhaiten tilannetta: "Suomessa käytetystä sähköstä — tuontisähkö mukaan lukien — noin 40 prosenttia olisi silloin suoraan riippuvainen kaasun ja sähkön tuonnista Venäjältä. SAK suhtautuu tähän vaihtoehtoon epäillen, koska Suomi on jo nyt hyvin riippuvainen energian tuonnista. Viime vuonna" — eli vuonna 2001 — "72 prosenttia käytetystä energiasta tuotiin. Tärkein tuontimaa on Venäjä. Sen osuus vuonna 2000 oli 52 prosenttia. Raakaöljystä 44 prosenttia, kivihiilestä 50 prosenttia ja maakaasusta 100 prosenttia tuli Venäjältä. Itänaapurin osuus Suomen energiahuollosta on selvästi suurempi kuin kotimaisten energialähteiden osuus."

Puhemies! Vaikka Venäjää ei maassamme nähdä tänä päivänä enää minään peikkona, on selvää, ettei ole Suomen edun mukaista lisätä jo nyt suurta riippuvaisuutta yhdestä maasta monista eri syistä johtuen.

Edelleen, herra puhemies, haluan todeta, että ydinvoiman vastustajat ovat vuosien mittaan täällä eduskunnassakin usein todenneet, että todellinen vaihtoehto on maakaasuputki Norjasta Ruotsin kautta Suomeen. Muistan, kun viitisen vuotta sitten silloinen pääministeri Ingvar Karlsson sivulauseessa totesi, että tällainen mahdollisuus saattaisi olla olemassa, kun Suomessa erityisesti Rkp:tä, ruotsalaista kansanpuoluetta, lähellä oleva lehdistö ja myöskin eräät muut ydinvoiman vastustajat iloitsivat tästä sivulauseesta. Tosiasia on se, että Ruotsi ei ole ollut eikä ole tänä päivänä kiinnostunut Norjasta tuotavasta maakaasusta, ja se ratkaisee tämän maakaasuputken kohtalon.

Puhemies! Paljon on myös puhuttu tänään uusiutuvista energialähteistä. Me kaikki tiedämme, että aurinkoenergialla ei Suomessa kovin paljon, kun me tätäkin helmikuuta ajattelemme, olisi paljon energiaa tullut. Mitä tulee tuulienergiaan, me kaikki tiedämme sen, että sen osuus on tänä päivänä 0,1 prosenttia koko sähköntuotannosta, ja tässä on veikkailtu, että se saattaisi olla 1 prosentti vuonna 2010.

Puhemies! Olin myös joitakin vuosia sitten ruotsinkielisen television keskustelussa nykyisen ympäristöministeri Hassin kanssa, ja silloin ministeri Hassi veikkaili, että vuonna 2010 tuulivoimalla saatettaisiin tuottaa 10 prosenttia Suomen sähköstä. Tämä näyttää tänä päivänä, niin kuin se näytti silloinkin, täydelliseltä utopialta.

Mitä tulee vesivoimaan, joka on merkittävä uusiutuva energialähde, on syytä kyllä ihmetellä sitä, että Suomessa käytännössä vesivoiman lisärakentaminen on estetty ja nimenomaan estetty lainsäädännöllä. Se mitä ei ole estetty lainsäädännöllä, on Vuotoksen altaan rakentaminen, ja tässä odotellaan vain oikeuden päätöksiä siitä, mitä Vuotoksen altaan suhteen tullaan tekemään.

Mitä tulee biopolttoaineeseen, se on varmasti mielenkiintoinen, ja ymmärrän myös keskustan näkökulman siitä syystä, että lisääntyvä puun käyttö tietysti monille keskustalaisille, suurmetsänomistajille, olisi edullista ja kaikille muillekin, jotka omistavat metsää. Uskon, että siinäkin jossakin vaiheessa raja tulee vastaan.

Puhemies, mitä tulee energian säästöön, mehän tiedämme sen, että Suomen teollisuuden prosessit ovat jo maailman parhaiten energiaa säästäviä. Tämä informaatio on allekirjoittaneelle tullut tällä viikolla ympäristövaliokunnan kuullessa asiantuntijoita päästökauppojen suhteen. Paljon tietysti voidaan edelleenkin energiansäästössä tehdä, kukaanhan ei sitä voi kiistää, mutta että sillä olisi jotain käytännön merkitystä esimerkiksi ydinvoimarakentamisen vaihtoehtona, me jokainen ymmärrämme, että sellaista ei ole olemassa. Ei myöskään uusiutuvien energialähteiden käyttö sen paremmin kuin säästö ole todellinen ydinvoiman vaihtoehto perusvoimaratkaisussa, ja sellainen ei ole maakaasu, niin kuin olen todennut, monista eri syistä.

Mitä tulee Suomen maineeseen, voidaan tässä todeta, että Ranskassa tuotetaan yli 75 prosenttia sähköstä ydinenergialla, ja mielenkiintoista on se, että nimenomaan Ranska oli muistaakseni viime vuonna ainoa turistimaa — se on siis maailman ykkösturistimaa — joka lisäsi turistien määrää, eikä siellä se, että Ranska tuottaa lähes kaiken sähkönsä ydinenergialla, ketään pelota. Ruotsissa tuotetaan puolet ydinenergialla. Kuka nyt halveksii ruotsalaista tuotantoa? Tai Yhdysvallat on aivan viime viikkoina linjannut uudelleen energiapolitiikkaansa ja lähtee siitä, että ydinenergia otetaan uudelleen käyttöön, koska muita todellisia vaihtoehtoja ei ole. Myöskin Saksassa, jossa vihreät ja sosialidemokraatit ovat linjanneet politiikkaansa, opposition johtaja Stoiber, joka on ollut kansleriehdokas, on sitä mieltä, että lisää ydinvoimaa tarvitaan. Se saattaa olla eräs ratkaiseva tekijä, kun saksalaiset vaaleja ratkaisevat.

Puhemies! Ihan lopuksi haluan todeta, että Suomen teollisuudessa meillä, mitä tulee energialaitteistoon ja energiakoneistoon, on todella merkittävää osaamista. Se ei ole (Puhemies koputtaa) riippunut siitä, että meillä on paljon tai vähän tuulivoimaa, vaan siitä, että meillä on ollut osaamista, ja se osaaminen ei poistu ydinvoiman myötä.

Marjukka Karttunen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomi tulee tulevaisuudessakin tarvitsemaan energiaa enenevässä määrin. Teollisuus kuluttaa kaikesta energiastamme noin 50 prosenttia, kotitaloudet noin 44 ja julkinen sektori noin 8 prosenttia. Energiaa meillä kuluu paljon jo pohjoisesta sijainnistamme johtuen. Teollisuutemme on energiavaltaista. Maailman energiahuollosta pohjautuu 85 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin, 9 vesivoimaan ja biomassaan ja 6 prosenttia ydinvoimaan.

Viime keväänä ahersimme täällä Kansallisen ilmastostrategian kanssa, jotta pääsisimme päästöjen osalta Kioton sopimuksen tuomiin velvoitteisiin. Näihin tavoitteisiin katsottiin johtavan kaksi mallia. Toisen mallin mukaan niihin päästään lisäämällä maakaasun käyttöä ja toisen ydinvoimaa lisäämällä.

Eduskunnan käsittelyssä on nyt siis yksittäisen voimalayrityksen hakemus ydinvoiman rakentamiseksi eikä hallituksen. Silti aihe aiheuttaa kumman suuria, melkein uskonnolliseen hurmokseen verrattavissa olevia tunteita. Meillä Suomessa on vielä kolmaskin vaihtoehto näiden kahden edellisen rinnalle, koska meillä on runsaasti uuden teknologian osaamista, esimerkiksi tuulivoimalakomponentteja myydään ulos jo miljardin markan edestä. Suomen tukeutuminen tulevaisuudessa omaan osaamiseen ja teknologiaan luo mahdollisuuksia löytää uusia vientimahdollisuuksia globaaleille kasvaville markkinoille, ja se tuo mukanaan runsaasti uusia työpaikkoja.

Entä sitten maakaasuvaihtoehto? Asiantuntijakuulemisen perusteella viime keväänä ympäristövaliokunnassa maakaasun tuleminen Venäjältä on sitä todennäköisempää, mitä epävakaampi tilanne naapurissa on. Sanotaan, että yritykset eivät ole kiinnostuneita lauhdemaakaasuvoimaloista, mutta maakaasusta käytetäänkin lauhdevoimaloissa noin 4 prosenttia ja 75 prosenttia yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Maakaasuverkko onkin laajentumassa hyvää vauhtia länsirannikolle. Turun talousalueen maakaasuputken perussuunnittelu on aikataulussaan, ja kaasua on tarkoitus tuoda seudulle tarvittaessa jo 2005.

Mielestäni meidän täällä tulee päätöstä tehdessämme kiinnittää huomio myös työllistävyysvaikutuksiin. Ydinvoima työllistää rakennusvaiheessa kylläkin, mutta valmistuttuaan ei kovin paljoa enää, vaan tulee kilpailemaan muut toimijat alalta. Haluan ainakin tietää, kuka kustantaa vara- ja säätövoiman rakentamisen sekä verkoston vahvistamisen ja aiheutuuko kuntien sähkölaitoksille huomattavia kustannuksia. Jäävätkö nämä muut velvoitteet yhteiskunnan harteille?

Muita pähkäiltäviä asioita päätöstä tehdessäni ovat: Onko suunniteltu viides ydinvoimala liian suuri verkkoomme, jolloin se tulisi toimimaan vuosia vajaalla, vai onko todellinen tarkoituskin päästä myymään energiaa muihin maihin? Mikä on Suomen ja suomalaisten tuotteiden imago maailmalla, jos ne on tuotettu ydinvoimalla? Olisiko tarpeen tehdä jonkinlainen imagokartoitus vaikka Euroopassa?

Turvallisuus on erittäin olennainen näkökohta varsinkin syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Loppusijoitus maanalaisiin tunneleihin on ainutlaatuinen ratkaisu. Missään muualla maailmassa ei ole tehty vastaavaa päätöstä. Pompeiji tuhoutui 75 vuotta Kristuksen jälkeen. Ydinjätteen säteily maahaudassaan on 200 000 vuoden päästä samalla tasolla kuin uraanikaivoksessa. Mitä, jos pompeijilaiset olisivat jättäneet jälkeensä ydinjätettä? Kuka meistä voi sanoa, että ymmärtää tämän aikajänteen edes vuodesta 75 jälkeen Kristuksen tähän päivään?

Sitten on vielä näitä tulevaisuuden innovaatioita. Esimerkiksi Mercedes-Benz on jo lanseerannut polttokennobussit, joita on myyty jo 10 kappaleen sarja Euroopan pääkaupunkeihin. Ne toimivat niin, että vedystä tehdään sähkökemiallisesti energiaa, joten ei tule räjähdystä eikä tule päästöjä. Ongelma tällä hetkellä on vain se, kun on kyse kokeellisesta tuotannosta, että näiden bussien hinta on 7 miljoonaa markkaa, kun tavallinen bussi maksaa miljoonan. Mutta uusia innovaatioita kuitenkin tulee koko ajan.

Arvoisa rouva puhemies! Viidennestä ydinvoimalasta päätettäessä on mielestäni kyse suunnan valinnasta. Mitä haluamme? Miksi sitten satsata enää muihin energiavaihtoehtoihin, jos energiantarve on jo ydinvoimalalla ratkaistu? Tässä pohtimista.

Timo  Kalli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen syrjäinen sijainti ja kylmä ilmasto asettavat erityisen suuren haasteen energiatuotannolle ja erityisesti sähköntuotannolle. Kun Suomi sijaitsee etäällä ja kaukana päämarkkinoista, se edellyttää sitä, että Suomella jatkossakin pitää olla vahvuuksia, ja edullinen sähkö on ollut ja toivottavasti jatkossakin on vahvuustekijä.

Minulle ydinvoiman poissulkeminen ei voi olla mahdollista, koska itse haluan osaltani vaikuttaa siihen, että jatkossakin perusvoima turvataan. Kun me olemme jo sulkeneet pois kivihiilen, vesivoiman ja kun minun arvomaailmassani maakaasu, joka tulee yhdestä suunnasta, yhdestä putkesta, ei voi olla perusvoimavaihtoehto, ja kun myös puu- ja biopolttoaineet eivät ole perusvoimavaihtoehto, olisi minusta älytöntä markkinataloudessa sulkea ydinvoima pois.

Suomen metsäteollisuus, metalli- ja kemianteollisuus ovat omia strategioitaan ja laajennussuunnitelmiaan toteuttaneet nimenomaan edullisen sähköenergian pohjalta, minkä seurauksena sitten on syntynyt työnjako, joka mahdollistaa puunkäytön lisäämisen ja laajentamisen nimenomaan metsäteollisuudessa niin, että siitä syntyy jalostusarvoa, siitä syntyy bkt-kasvua ja sitä kautta voidaan pitää yllä hyvinvointivaltiota ja turvata niitä palveluja, jotka kansalaisille ovat tärkeitä.

Minäkin haluan olla tukemassa tuulivoiman lisärakentamista. Haluan, että myös maakaasun tuontia lisätään, mutta näillä valitettavasti ei pystytä ratkaisemaan tätä perusvoimalisävaatimusta. Sen johdosta minusta on järkevää näitä kaikkia yhdessä käyttää niin paljon, että voimme tuontisähkötasetta pitää mahdollisimman alhaalla. Ei ole olemassa toinen toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan on olemassa toinen toisiaan täydentäviä vaihtoehtoja.

Mikäli päätyisimme sen kaltaiseen ratkaisuun, että sulkisimme ydinvoiman pois, se nostaisi välittömästi muiden käytettävissä olevien vaihtoehtojen hintaa. Sitä kautta ottaisimme kansantalouteemme ja myös valtiontalouteen lisärasitusta, joka koituisi jatkossa veronmaksajien maksettavaksi, ja sitä kautta se olisi pois taas niiltä tarpeilta, joita täälläkin meidän jokaisen suusta esitetään entistä enemmän. Minä toivon, että ennen lopullista ratkaisua jokainen edustaja pyrkisi itselleen selvittämään, mistä tässä on kysymys. Miten itsekunkin pitäisi toimia, jotta voisimme osaltamme varmistaa sen, että suomalaiselle kansantaloudelle jatkossakin syntyisi riittävän vahva kivijalka rakentaa sitä tuotantoa ja varmistaa niitä strategioita, joita meidän perusteollisuudellamme on? Sitä kautta voimme entistä vankemmin käyttää uudistuvia kotoisia, suomalaisia voimavaroja ja synnyttää vahvistuvaa kansantaloutta niiltä pohjilta. Minulle tämä on pelkästään laskelmiin ja asiantuntijoihin perustuvaa harkintaa, ei tunteeseen, ei arvomaailmaan eikä aatteeseen perustuvaa. Toivon, että mahdollisimman moni edustaja kyseessä olevaa asiaa pohdiskelee samalta kannalta.

Tytti   Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Henkilökohtaisesti joudun nyt kolmannen kerran ottamaan kantaa siihen, rakennetaanko Suomeen viides ydinvoimala. Joka kerta aiemmin olen perehtynyt perusteellisesti argumentteihin puolesta ja vastaan ja uskallan nyt väittääkin, että kun eduskunta on aiemmin hylännyt hakemukset, siitä on seurannut se, että toteutamme tällä hetkellä ainutlaatuista hajautettua energiatuotantoa emmekä ole suoranaisesti riippuvaisia mistään yksittäisistä energian raaka-aineista. Tämä on turvallisuuden ja kohtuullisen sähkön hinnan kannalta olennainen tulos, jolla tiellä maamme tulee pysyä myöskin tulevaisuudessa.

Hajautetusta energiantuotannosta on tietenkin seurannut myös kielteisiä vaikutuksia, joita voidaan seurata pitkän aikavälin tarkastelulla. Valtio voi esimerkiksi energiaverotusta hyväksi käyttäen suosia tiettyjen energiavaihtoehtojen käyttöä ja siten ohjailla merkittävästikin energiapolitiikkaa, ja näinhän se on myös vuosien aikana tehnyt, mutta niin myös monet muut maat, ennen muuta Saksa. Ottamatta tähän enemmälti kantaa haluan kuitenkin korostaa, että eri energiamuotojen taloudellista edullisuutta punnittaessa on verotuksen vaikutusten läpivalaisu aivan välttämätöntä.

Kun eduskunta joutuu taas kerran punnitsemaan eri energiatuotantomuotoja, on sen selvitettävä perusteellisesti myös muiden yhteiskunnallisten tekijöiden painoarvo. Tällöin tulee ennen muuta tarkastella tulevan energiapolitiikan työllistämisvaikutuksia ja myös sitä, millaisia mahdollisuuksia Suomella on edistää energia-alan vientiä huipputeknologian kehityksen myötä. Jo nyt energiatekniikan vienti on noin 7 miljardia euroa, ja tiedämme, että kasvuvara on huomattava, olletikin jos panostukset high techiin jatkuvat ja vahvistuvat. Energiatuotantomuotojen keskinäinen vertaaminen ei ole helppoa, koska kaikilla on haittansa eivätkä ne ole keskenään vertailukelpoisia. Tärkeää on kuitenkin, että eduskunta keskittyy nyt arvioimaan, onko Teollisuuden Voiman hanke yhteiskunnan kokonaisedun mukainen vai ei — tämähän on lakisääteisesti meidän tehtävämme — ja myös onko hanke kestävän kehityksen periaatteen mukainen. Sitä sen mielestäni ehdottomasti pitäisi olla.

Kun eduskunta joutui toteamaan käsitellessään vajaa vuosi sitten Kioton ilmastostrategian selontekoa, että Kioton ilmastosopimuksen velvoitteet, noin 14 miljoonan hiilidioksiditonnin vähentäminen, voidaan lähitulevaisuudessa täyttää eri tavoin ja että lisäydinvoiman rakentamisen vaihtoehto alkuvaiheessa toimisi jopa päinvastoin eli lisäisi päästöjä eikä se edes olisi merkittävästi halvempi vaihtoehto, tämän takia mielestäni on hiukan hämmentävää, että nyt käsillä olevaa periaatepäätöstä viidennen ydinvoimareaktorin rakentamisesta hallituksessa on perusteltu erityisesti kasvihuonepäästöjen vähentämisellä ja taloudellisella edullisuudella. On paikallaan mielestäni jo lähetekeskustelussa tuoda esille selvästi se, että päästöjen pudottamiseen on eduskunnan varsin tuoreiden selvitysten mukaan monia eri teitä. Hallituksen maakaasuvaihtoehdon lisäksi on olemassa niin sanottu kolmaskin tie, jota keskustassa olemme viime aikoina aivan erityisesti selvittäneet.

Puhemies! Tässä vaiheessa minulle ydinvoiman lisärakentamisen suurimmat esteet ovat sen kalleus ja jätteiden säilytys. Jos rakentaminen ei nyt vaadi yhteiskunnan varoja, ydinjätevastuu kuitenkin siirtyy tulevaisuudessa sataprosenttisesti yhteiskunnalle, siis siinä vaiheessa, kun jätteet on kallioon upotettu. Kukaan ei tänään kykene asiasta lausumaan enempää. Niinpä ei olekaan ihme, että Tilastokeskuksen arvioitten mukaan vajaat 60 prosenttia suomalaisista onkin erittäin huolestuneita ydinvoimaloiden riskeistä ja yli 30 prosenttia jonkin verran huolissaan. Huolta ovat arvattavasti kasvattaneet myös terrorismin pelko ja sen tuomat ongelmat.

Periaatepäätöstä tehtäessä joudutaan nyt kiinnittämään huomiota aivan toisella tavalla kuin kahdella edellisellä kerralla yleisiin imago- ja mielikuva-asioihin. Suomea pidetään parhaiten ympäristöstään huolehtivana maana maailmassa. Ei ole ihme, että maailmalla seurataan tarkasti, mitä me teemme. Vaikkei niin sanottua ulkoparlamentaarista toimintaa voi mitenkään hyväksyä, tosiasia kumminkin on, että laajatkin boikotit nykyisin ovat täysin mahdollisia eikä näiden merkitystä voida aliarvioida. Ydinvoima katsotaan välivaiheen raskaaksi ja riskialttiiksi vaihtoehdoksi, johon läntisessä Euroopassa ei nyt haluta turvautua. Luulen, että odotukset vetytalouteen siirtymisestä ovat kaikkialla korkeita ja on vain ajan kysymys, milloin sen kanssa päästään tuotantoon.

Toinen mielikuva- ja imagoasia liittyy niin sanottuun paketointipolitiikkaan, josta itselläni on myös kokemuksia. Aivan kuten aiemminkin, nytkin käydään keskustelua siitä, millä ehdoilla periaatepäätös voitaisiin kuitenkin hyväksyä. Tällaisesta asian käsittelystä tulee sanoutua ehdottomasti irti ja muistaa, että nyt käsitellään vain sitä, annetaanko Teollisuuden Voimalle lupa ryhtyä rakentamaan viidettä ydinvoimalaa vai ei.

Puhemies! Lähtökohtani on, että Suomeen tulee rakentaa lisää sähköntuotantokapasiteettia ja samalla tulee siirtyä raskaspäästöisistä tuotantomuodoista vähemmän päästöjä tuottaviin. Haluan myös todeta, että meillä lienevät maailman tehokkaimmat ja turvallisimmat ydinvoimalat. On kuitenkin vaikea tietää, miten paljon sähkönkulutus todellisuudessa kasvaa lähivuosina. Aiemmat ennusteet eivät ole ihan sellaisinaan toteutuneet. Hyvänkin kasvun aikana sähkönkulutuksen kasvu on pysynyt kohtuullisena. Uskon, että arvio 1 prosentin vuotuisesta kasvusta on realistinen. Julkisen vallan tulisi kaikesta riippumatta myöskin muistaa samanaikaisesti, että meidän pitää edistää tehokkaasti energiansäästötoimenpiteitä. Tämä yhdessä uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen ohella avaisi niin sanotun kolmannen tien, jota toivon valiokuntien perusteellisesti nyt selvittävän. (Puhemies koputtaa) Mitään katastrofia ei ole tulossa, jos hakemuksen hylkäämiselle löytyvät jälleen riittävät perusteet.

Kari  Uotila  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Muodostan kantani lisäydinvoiman rakentamiseen keväämmällä eduskuntakäsittelyn aikana. On käytävä monipuolista ja muita mielipiteitä kunnioittavaa keskustelua. Selkäytimestä tullut hätäinen ja tunnepitoinen päätös puolesta tai vastaan eliminoi helposti tällaisen keskustelun. On löydettävä keinot riittävän, ennustettavan ja kohtuuhintaisen sähkönsaannin turvaamiseen tavoilla, joilla pystymme vastaamaan velvoitteisiimme kasvihuonepäästöjen vähentämisestä.

Ydinvoimaan liittyy ongelmia, enkä pidä sitä pitkällä tähtäimellä kestävänä ratkaisuna. Kuitenkin olemme lisänneet ydinvoiman käyttöä myös sinä aikana, kun vasemmistoliitto ja vihreät ovat olleet hallitusvastuussa. Vanhoista voimaloista on otettu parikymmentä prosenttia lisää tehoa. Tämä vastaa yhden lisäyksikön tuotantoa. Olemme myös sallineet ydinsähkön tuonnin kasvun muun muassa Venäjän epävarmoista voimaloista. Emme ole aktiivisesti toimineet tätä ydinvoiman lisäämistä vastaan. Ydinvoimaa on lisätty myös muualla Euroopassa vanhoja laitoksia uudistamalla, jopa Ruotsissa, jossa on päätökset ydinvoimasta luopumisesta.

Pidämmekö ydinvoiman edelleen mukana vai emme? Kielteinen päätös johtaa voimaloiden käytön loppumiseen aikanaan, mutta senkin jälkeen saatamme jatkaa tuontiydinvoiman käyttöä. Tarvitsemme enemmän sähköä, vaikka kuinka lisäisimme säästämistä. Kodit, toimistot, palvelut ja tehtaat sähköistyvät lisää, vaikka laitteet ovatkin vähemmän kuluttavia. Liikennettä pyritään siirtämään kumipyöriltä raiteille sähkövoimalla liikkuvaksi jne.

Arvoisa puhemies! Teollisuustyöntekijänä minua ovat hieman loukanneet vihreiden vähättelevät kannanotot suomalaisen perusteollisuuden tarpeesta. Tätä niin sanottua savupiipputeollisuutta tarvitaan. Metsäteollisuus ja metallin perusteollisuus luovat pohjaa muulle teollisuudelle ja työllisyydelle. Ne edustavat huipputeknologiaa siinä, missä uusien kännykkä-äänien ja muiden it-oivallustenkin keksiminen. Puu- ja metallialan katkaiseminen ja kännykkäalan varaan heittäytyminen ei edustaisi vastuullista teollisuus- ja ympäristöpoliittista näkemystä. Sopii verrata vaikkapa Kiinan puunjalostusteollisuuden tai Puolan terästeollisuuden ympäristöystävällisyyttä Suomen vastaavaan ja katsoa, miten ympäristötavoitteet toteutuvat.

Keskustelussa on ollut paljon esillä Tornion jaloterästehtaan suuri energiantarve. Jos pystymme, niin kuin toivon, kymmenkertaistamaan tuulisähkön tuotannon, tämä riittäisi vain nyt rakenteilla olevan uuden investoinnin sähköntarpeen turvaamiseen. Erityisesti Pohjois-Suomen kansanedustajien luulisi kantavan huolta siitä, että Torniossa jatkossakin pystytään jalostamaan suomalaista malmia työpaikkojen ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme erilaisia toimenpiteitä ja energiantuotantotapoja. Ydinvoimaan liittyy edelleen turvallisuusriski, jäteongelmat, päästöt louhintaprosessissa, imago-ongelmia jne. Ongelmattomia eivät kuitenkaan ole muutkaan sähköntuotantotavat. Tuulienergia on puhdas mutta ei ongelmaton tapa. Uuden ydinvoimalan tuotannon tekeminen tuulivoimalla edellyttäisi noin 4 500 tuulivoimalan rakentamista. Vaikka näitä satametrisiä myllyjä esitetäänkin varsinkin naapurimaille herkästi, uskonpa, että myös vastustusta tulee.

Biopolttoaineiden, erityisesti puun, käyttöä on lisättävä, mutta sitäkään ei riitä loputtomasti. Osuus on nyt yli 10 prosenttia, mutta neljä viidennestä tästäkin on paljon parjatun savupiipputeollisuuden prosessijätettä. Puun kerääminen metsästä työllistää mutta tulee aika kalliiksi eikä tunnu kannattavan ainakaan pelkästään sähköntuotannossa.

Turpeen käyttöä on myös jatkettava, vaikka sen päästöongelmat ovat aikamoisia. Vaikka maakaasu on hiiltä parempi vaihtoehto, sekin aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä ja vielä vaarallisempia pienhiukkaspäästöjä. Jääminen entistä enemmän nopeasti kallistuneen venäläisen maakaasun varaan on myös riski. Maalämmön hyödyntämistä on lisättävä, ja vaikkei aurinko meillä paljon porotakaan, myös aurinkoenergian hyödyntämiseen on satsattava. Vesivoiman lisääminen on rajallista. Emme voi myöskään hyödyntää merten aaltovoimaa ja vuorovesivaihtelua.

Sähköntuonti tuntuu monesta helpolta vaihtoehdolta, vaikka mukana tuleekin hiili- ja ydinsähköä. Euroopassa on vielä ylikapasiteettia sähköntuotannossa. Tilanne ei jatku loputtomiin, ja tarjonnan vähetessä hinta tulee nousemaan. Sähkön hinta ei ole merkityksetön asia. Se ei ole sitä teollisuudelle mutta ei myöskään tavalliselle kansalaiselle ja kotitaloudelle. Hintavertailut ovat vaikeita, ja hinnassa ratkaisee myös verotus. Hyvinvointiyhteiskuntamme tarvitsee verotuloja. Lähiaikoina menetämme verotuksen harmonisoinnin vuoksi muun muassa alkoholiverotuloja. Sähkön tulee olla kohtuuhintaista, mutta halpaa sen ei tarvitse olla. Suuri osa sähköstä tulee tuottaa niin taloudellisesti, että siihen voidaan kohdistaa kireämpää verotusta ja näin saada verotuloja, joita voidaan käyttää uusiutuvien energialähteiden käytön tukemiseen ja kehittämiseen. Tarvitsemme laajaa keinovalikoimaa. Ydinvoiman ongelmista huolimatta voi olla, että joudumme jatkamaan ainakin jonkin aikaa vanhalla linjalla ja sallimaan ydinenergian käytön.

Näen asian eräänlaisena 10—20 vuoden kuilun yli hyppäämisenä, ajanjaksona, jonka aikana meidän on pystyttävä kehittämään kestävät vaihtoehdot energiantuotannolle. Kevään aikana saatan toki tulla siihenkin tulokseen, että kuilun ylittäminen onnistuu ilman ydinvoiman lisärakentamista, mutta vielä en ole siitä vakuuttunut.

Voimme tehdä, arvoisa puhemies, eräänlaisen kerta kiellon päälle -päätöksen. Vaikka niin sanotun energiakuilun ylittämiseksi päättäisimmekin rakentaa vielä yhden ydinvoimalan, se ei saa estää meitä suuntautumasta pitemmällä aikavälillä ydinvoimasta luopumiseen. Olen valmis kannattamaan periaatepäätöstä, jossa sitoudutaan ydinvoimasta luopumiseen ydinvoimaloiden käyttöiän päättyessä. Tällainen päätös sitouttaisi muiden vaihtoehtojen kehittämiseen eikä betonoisi tulevaa energiantuotantoa ydinvoiman varaan. Tätä voidaan pitää hurskasteluna ja ristiriitaisena, koska päätös ei sitoisi tulevia hallituksia ja eduskuntia ja lisäisi lyhyellä tähtäimellä ydinvoiman käyttöä. Sama tilanne on kuitenkin Ruotsissakin, missä alasajopäätöksestä huolimatta on lisätty ydinvoimaa. Meillä lisääminen ei enää onnistu vanhoja voimaloita uudistamalla, joten on harkittava myöskin lisäyksikön rakentamista mutta samalla suuntauduttava ja sitouduttava sen korvaamiseen tulevaisuudessa muilla vaihtoehdoilla. Periaatepäätös luopumisesta olisi tahdonilmaisu ja tässä mielessä merkittävä.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen esillä oleva energiaratkaisu on eduskunnan ja jokaisen meidän kansanedustajan tärkeä vastuullinen päätös. Ongelmana on, tarvitaanko kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseen lisäydinvoimaa vai selvitäänkö ilman sitä. Asiaa koskevassa keskustelussa esitetään usein keskenään ristiriitaisia niin sanottuja tosiasioita ja erilaisia tunteenomaisia käsityksiä.

Päätös lisäydinvoimasta on iso periaatteellinen ratkaisu. Se kytkeytyy pohjimmiltaan arvostuksiin ja arvoihin siitä, miten elämme tällä maapallolla, mikä on maapallon ympäristön tulevaisuus, miten energiaa hankimme, mikä ylipäänsä on energian tarve ja minkälaisia säästöjä tarvitaan. Keskityn tässä kuitenkin niihin keskeisiin tosiasioihin, joiden perusteella itse pyrin muodostamaan oman kantani asiaan tämän kevään aikana. Nämä keskeiset ongelma-alueet ovat ydinvoiman riskit, Kioton sopimuksen mukaiset päästötavoitteet ja vaihtoehtojen taloudellisuus.

Ensinnäkin ydinvoiman riskeistä voisi todeta, että vaikka Suomen ydinteknologia on selvitysten mukaan turvallisuudeltaan hyvää tasoa, riskitön mikään Suomenkaan ydinvoimalaitos ei kuitenkaan ole. Eduskunnan nyt käsitellessä Teollisuuden Voiman lisäydinvoiman rakentamispäätöstä käytettävissä olevat suunnitelmat eivät vielä ole riittävän yksityiskohtaisia riskin arvioimiseen. Eduskunta voi vain uskoa tai olla uskomatta asiantuntijoiden arvioon ydinvoimalaitoksen turvallisuudesta. Ilman riittävä tietoa riskiarviot perustuvat itse asiassa tunteeseen, eivät tietoon.

Kaipaan selvitystä siitä, voiko myönteisenkin ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevan periaatepäätöksen tehdä lakia muuttamalla ehdolliseksi niin, että turvallisuuspäätös palaisi vielä eduskuntaan rakennuslupavaiheessa, kun suunnitelmat ovat riittävän yksityiskohtaiset.

Ydinvoiman riskiin sisältyy myös varautuminen riskin kattamiseen. Mikäli ydinvoimalaonnettomuuden riski toteutuu, se aiheuttaa suunnattomat vahingot laajoilla alueilla ihmisille ja kaikelle elämälle. Ydinvoimalaitosten vakuutusmaksujen tulisi kattaa toteutuvan riskin vahingot ulkopuolisille. Suomessa ydinvoimalan omistajayhtiö on vastuussa ulkopuolisille aiheuttamistaan vahingoista vain 285 miljoonaan euroon asti. Tämä on vain murto-osa mahdollisista vahingoista. Vastuun tulisi olla moninkertainen nyt voimassa olevaan summaan verrattuna.

Mikäli eduskunnan päätös olisi myönteinen, sen tulisi olla ehdollinen niin, että lainmuutoksella vastuuta tulisi korottaa. Silti ydinvoimaan liittyy vielä riskejä, joita ei vakuuttamallakaan voi korvata. Viime kädessä ydinvoimaan liittyvät riskit voivat tulla meidän kaikkien maksettaviksi, pahimmassa tapauksessa omalla ja läheisten hengellä ja sairauksilla.

Toiseksi, yksi keskeinen tekijä on Kioton ilmastosopimuksen päästötavoitteet. Suomen energiahuolto on ihmisten elämisen ja toiminnan perusedellytys. Energiantarve kasvaa Suomen hallituksen arvion mukaan 90 terawattituntiin vuoteen 2010 mennessä, SAK:n teettämän arvion mukaan enemmän eli 94 terawattituntiin, ympäristöjärjestöjen mukaan taas huomattavasti vähemmän.

Hallitus on esittänyt kaksi energiavaihtoehtoa. Toisessa vaihtoehdossa kivihiili korvataan maakaasulla ja lisätään uusiutuvan energian käyttöä sekä energiansäästöä. Toisessa taas rakennetaan uusi ydinvoimala ja käytetään kivihiilivoimalaitoksia pitempään kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Maakaasuun ja uusiutuviin energiamuotoihin tukeutuva vaihtoehto tuottaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin ydinvoimalavaihtoehto. Molemmilla päästään kuitenkin Kioton tavoitteisiin.

Kolmanneksi pohdiskelen hankkeen taloudellisuutta. Vaihtoehtojen taloudellisuus tulisi selvittää hallituksen esitystä tarkemmin. Eduskuntakäsittelyssä tulisi vaatia lisää tietoja muun muassa seuraaviin asioihin.

Teollisuuden Voiman lupahakemuksen mukaan ydinsähkön tuotantokustannus on 2,2 senttiä per kilowattitunti, kun EU:n komission mukaan ydinsähkön kustannus on noin 4,5 senttiä per kilowattitunti. Oecd on arvioinut uuden ydinreaktorin tuottaman sähkön hinnaksi Suomessa 3,14 senttiä per kilowattitunti. Ilmeistä on, että lupahakemus perustuu optimistisiin kustannusarvioihin. Se edustaa niitä suomalaisia laskelmia, joissa suunnitteluvaiheen rakennuskustannukset ylitetään 50—100 prosentilla. Todennäköistä on, että hanke ei tule kannattavaksi ilman suurta yhteiskunnan eli veronmaksajien tukea. Lupahakemusta suuremmat kustannukset peritään tietenkin sähkönkäyttäjiltä. Paljon ei siinä vaiheessa auta, kun todetaan, että toinen vaihtoehto olisi tullut edullisemmaksi. Tarkistettuihin kannattavuuslaskelmiin on sisällytettävä myös edellä esitetty vahinkomaksun moninkertaistaminen.

Lopuksi tärkeä selvityskohde. Koska hanke on tarkoituksellisesti laskettu aliarvioimalla kustannuksia, ei voi välttyä kysymästä, onko tavoitteena saada eduskunnalta myönteinen päätös keinolla millä tahansa. Kun lupa on saatu, onko tarkoitus hankkia rahoittajaksi kansainvälisiä energiayhtiöitä? Näin nämä kansainväliset energiayhtiöt pyrkivät murtamaan kehittyneiden teollisuusmaiden ydinvoimakielteisyyden.

Kysynkin, onko järkevää, että Suomessa lisätään riskipitoista ydinvoimaa, kun muualla Euroopassa ei sitä enää haluta lisätä. Päinvastoin, Ruotsi ja Saksa ovat jo päättäneet ajaa ydinvoimaa alas. Joka vähättelee näitä päätöksiä, väittää niitä aprillipilaksi, aliarvioi kuitenkin kyseisten maiden demokraattisia päätöksiä.

Mielestäni meidän on panostettava nykyistä huomattavasti enemmän uusiutuvien energiamuotojen kehittelyyn sekä energian säästämiseen. Voiko kerskakulutukseen perustuva elämäntapa olla kestävä tapa elää? Mikä ylipäänsä on ympäristön sietokyky pitkällä tähtäimellä?

Odotan eduskuntakäsittelyltä vastauksia edellä esittämiini kysymyksiin.

Henrik Lax /r:

Fru talman! Sedan 1987 har jag som riksdagsman kunnat följa och delta i energidebatten. Det som överraskar mig idag är hur litet som förändrats under denna tid, både vad som gäller Finlands valmöjligheter och de argument som anförs i debatten.

Mest oroar mig avsaknaden av en för gemene man begriplig och verklighetsförankrad helhetsanalys av de risker som olika energival medför. Mitt intryck är att alltför många halvsanningar kommit att prägla debatten och medborgarnas uppfattningar, vilket åtminstone delvis beror på att i och för sig riktiga iakttagelser inte ställs i sitt rätta förhållande till verkligheten och varandra.

Jag tar ett par exempel: Det sägs ofta att en utbyggnad av kärnkraften skulle stoppa satsningarna på förnybara energiformer. Är det faktiskt så eller kan det rentav tänkas vara tvärtom? Jag frågar mig dessutom om inte påståendet samtidigt bär i sig ett tvivel på den förnybara energiteknikens förträfflighet. Likaså framförs det allt som oftast att ett överflöd av elektricitet leder till dumpade priser och motverkar energisparandet. Skulle en utbyggnad av kärnkraften faktiskt leda till ett överflöd av elektricitet?

Det är viktigt att riksdagen nu gör klart för sig hur det verkligen förhåller sig med dylika påståenden. Dessutom tycker jag att riksdagen skall fundera på vad kollegan Susanna Rahkonen sade när hon helt uppriktigt förkunnade att sökanden, Industrins Kraft, undervärderar kostnaderna för sitt projekt. Jag skall inte gå in på den detaljen, men jag tror att också kollegan Rahkonen kan lära sig någonting om hur långt våra kärnkraftsexperter i det här landet har kommit.

Jag hoppas verkligen att utskottsbehandlingen av Industrins Kraft Ab:s ansökan skall ge en allsidig och tillförlitlig riskanalys som är överskådlig och begriplig såväl för medborgarna som för oss här i riksdagen. Den mest krävande och ansvarsfulla uppgiften faller på ekonomiutskottet som skall sammanväga riskfaktorer av mycket olika innebörd.

Rouva puhemies! Minusta on huolestuttavaa, ettei maassamme jo vuosikaupalla käyty energiakeskustelu ole tuottanut kansantajuista ja havainnollista kokonaisanalyysia erilaisten energiavaihtoehtojen tuomista riskeistä. Tuntuu siltä, että puolitotuudet edelleen liikaa hallitsevat debattia ja ihmisten mielikuvia eri energiavaihtoehdoista. Näin on käynyt ainakin osittain sen johdosta, ettei sinänsä oikeita havaintoja ole osattu suhteuttaa toisiinsa. Pari esimerkkiä tästä:

Väitetään usein, että ydinvoiman lisärakentaminen jarruttaisi uusiutuvien energiavaihtoehtojen kehittämistä. Onko todella näin, vai voisiko olla jopa päinvastoin? Lisäksi minussa herää kysymys, eikö itse väitteeseen jo sisälly epäilyksiä uusiutuvien energiatekniikkojen erinomaisuutta kohtaan. Samoin toistetaan tavan takaa, että ylenpalttinen sähköntarjonta johtaa hintojen dumppaukseen ja energian säästämisen laiminlyöntiin. Tämä on jollakin lailla itsestäänselvyys, jos väitteen esittää tällä lailla. Kysyn kuitenkin, johtaako lisäydinvoiman rakentaminen todellakin sähkön ylitarjontaan.

On tärkeätä, että eduskunta pureutuu tuontapaisten väitteiden pitävyyteen samoin kuin ed. Rahkosen äsken esittämään näkemykseen hakijan kustannusarvioista. Mutta ennen kaikkea minä toivon, että Teollisuuden Voima Oy:n hakemuksen valiokuntakäsittely johtaa siihen, että saamme vihdoin havainnollisen ja kattavan riskianalyysin energiavaihtoehdoista.

Fru talman! Mina prioriteringar och min egen riskanalys bygger på fyra utgångspunkter. 1) Utsläppen av växthusgaser måste minimeras. 2) Våra medborgare och företag skall kunna lita på att de har tillgång till den energi de behöver såväl på lång sikt som i det korta perspektivet. 3) Vi vet vilken teknik och vilka energiformer vi har, men vi vet inte vilka vi får och när vi kanske får dem. 4) Det tar årtionden i anspråk att i betydande omfattning ersätta existerande energiproduktionsteknik med ny teknik.

I sitt utlåtande till miljöutskottet om den nationella klimatstrategin yttrade ekonomiutskottet i maj i fjol följande: "Den största risken ligger i att vi blir alltför beroende av importel. Om naturgasscenariot realiseras blir vi i hög grad beroende av import från Ryssland. År 2010 skulle 40 procent av eltillförseln bestå av naturgas och el samt i någon mån också olja från Ryssland." Ifjol uppgick importen av energi till mer än 70 procent av vårt totalbehov och året innan utgjorde importen från Ryssland mer än hälften.

Jag delar ekonomiutskottets oro för naturgasalternativet. Vi skulle ytterligare öka vårt beroende av två energiformer som inte kan lagras. Redan tillfälliga störningar i leveranserna kan få förödande effekter för att inte tala om längre avbrott. Vi vet också att Ryssland står inför en genomgripande upprustning av hela sin energiförsörjningsapparat. Hur detta skall gå till, vet vi inte än. En betydande ökning av gas- och elimporten från Ryssland innebär i varje fall tekniska och kommersiella, eventuellt också politiska risker som måste beaktas. Hur det enligt naturgasalternativet skulle bli möjligt att ytterligare skära ner utsläppen av växthusgaser fram till 2020 och därefter är dessutom oklart. Det här sagt med speciell adress till det som kollegerna Isohookana-Asunmaa och Tiusanen har yttrat här tidigare i kväll.

I detta skede är min egen slutsats därför att det vore oklokt för Finland att de närmaste årtiondena utesluta en utbyggnad av kärnkraften. Hade jag inte i många sammanhang fått göra mig bekant med de säkerhetsanordningar och den verksamhetskultur som råder vid kärnkraftverken i vårt land, hade jag kanske kommit till en annan slutsats.

Arvoisa rouva puhemies! Arvovalintani ja oma riskianalyysini perustuvat seuraaviin neljään lähtökohtaan: 1) Kasvihuonekaasujen päästöt on minimoitava. 2) Kansalaisten ja yritysten on voitava luottaa siihen, että niiden energiansaanti on turvattu sekä pitkällä aikavälillä että myös lyhyessä perspektiivissä. 3) Tiedämme, mitkä tekniikat ja energiamuodot meillä on; emme tiedä, millaisia tulevaisuus tuo tullessaan, emmekä, milloin. 4) Käytössä olevan energiatuotantotekniikan laajamittainen korvaaminen uudella tekniikalla vie vuosikymmeniä.

Lausunnossaan ympäristövaliokunnalle Kansallisesta ilmastostrategiasta talousvaliokunta totesi viime toukokuussa seuraavaa: "Suurin riski liittyy sähkön liialliseen tuontiriippuvuuteen. Maakaasuskenaarion toteutuminen johtaisi suureen tuontiriippuvuuteen Venäjältä. Suomen sähkönhankinnasta olisi vuonna 2000 40 prosenttia venäläisen maakaasun, tuontisähkön sekä jossain määrin tuontiöljyn varassa."

Viime vuonna yli 70 prosenttia käytetystä energiasta tuotiin. Vuonna 2000 Venäjän osuus oli jo yli puolet. Talousvaliokunnan tavoin minuakin huolestuttavat maakaasuvaihtoehdon tuomat riskit. Tässä vaihtoehdossa riippuvuutemme muun lisäksi kasvaisi myös kahdesta energiamuodosta, joiden varastointi ei ole mahdollista. Satunnaisetkin toimitushäiriöt voisivat siten aiheuttaa tuhoisia seurauksia, puhumattakaan pitkäaikaisista keskeytyksistä. Tiedämme myös, että Venäjän energiantuotantojärjestelmällä on edessään perusteellinen remontti. Vielä emme tiedä, miten se lähtee käyntiin. Kaasun- ja sähköntuonnin merkittävä lisääminen Venäjältä pitää joka tapauksessa sisällään teknisiä ja kaupallisia, mahdollisesti myös poliittisia riskejä, jotka on arvioitava valiokuntakäsittelyssä. Epäselvää on myös, miten maakaasuvaihtoehdossa olisi mahdollista edelleen leikata kasvihuonekaasuja vuoteen 2020 ja sen jälkeenkin.

Oma johtopäätökseni tässä vaiheessa onkin, että Suomen kannalta olisi epäviisasta sulkea pois lisäydinvoima lähimpien vuosikymmenien ajaksi. On mahdollista, että olisin päätynyt toiselle kannalle, jos en olisi saanut useassa yhteydessä tutustua ydinvoimalaitostemme turvajärjestelyihin ja laitoksilla vallitsevaan toimintakulttuuriin.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin olen todella iloinen tämän päivän keskustelun korkeasta tasosta ja syvästä pohdinnasta. Vaikka aluksi oli aika paljon piikittelyä vihreiden suuntaan, saa olla vaikka kuinka paljon, pääasia on, että ydinvoimasta puhutaan todella aidosti ja oikeasti. Oli nautinto tänään kuunnella ryhmäpuheenvuoroja. Muun muassa ed. Pekkarisen puheenvuoro oli mielestäni todella syvästi pohdittu ja läpikäyty ja se antoi semmoisen kuvan, että oikeasti pohditaan itse asiaa eikä vain sitä, miltä se näyttää. Ed. Eva Biaudet’n puheenvuoro oli semmoinen, että se antoi minulle lennokkaan olon. Hänessä oli sellaista taistelutahtoa ja intoa, ja olin erittäin onnellinen kuunnellessani häntä. Kun kuuntelin myös ed. Kankaanniemeä, joka toi esille uhkailun kymmenen vuotta sitten, että nyt on energiakriisi, ja kysyi, missä se kriisi nyt on, en voinut muuta kuin ajatella, että on hyvä, että meitä on näin monta ja muistetaan kaikkia näkövinkkeleitä ja tuodaan tässä ne esiin. Jos vain jaksaisi kuunnella joka ikistä puheenvuoroa, taatusti tulisi valoa jokaisesta suunnasta.

Kun äsken kuuntelin ed. Marjukka Karttusta ja ed. Susanna Rahkosta, oikeastaan olen vain hirveän ylpeä näistä kaikista, sanon sen suoraan.

Ärade fru talman! Senast talade Henrik Lax som talade mycket bra. Vi har olika åsikter, men jag uppskattar mycket din syn och analys. Men när du sade att du tror att de alternativa energikällorna inte blir lidande av en satsning på kärnkraft, så skulle jag vilja argumentera lite kring detta. Satsningen på kärnkraft är i och för sig en stor och dyr satsning. Det som är dyrt är själva investeringen, och jag undrar vem som vill investera så mycket. Men när man en gång har gjort det, så lönar det sig att köra ut el till ganska billigt pris för det är ingen idé att stänga emellanåt och sedan sälja igen.

Det kommer att bli ett problem på vår elmarknad att vi har en så här stor, ny anläggning som för att vara ekonomiskt lönsam borde vara igång hela tiden. Det här leder till att det på marknaden kanske inte blir så mycket utrymme som vi skulle önska för nya alternativa energikällor, om det ännu skulle gå så väl eller illa, hur man nu vill se det, att elimporten inte skulle minska. Nu räknar alla här med att elimporten upphör. Vi har ju fått importera från de andra nordiska länderna och räknar med att det kommer att ta slut. Så om det går så väl eller dåligt, beroende ur vems synvinkel vi ser på saken, att elimporten fortsätter och vi får ett nytt kärnkraftverk, så blir marknadsnischen för nya energikällor hela tiden mindre och mindre.

Vi vet också att om inte staten bidrar med rundligt ekonomiskt stöd så går spelet på marknadsekonomiska villkor och då blir det inte utrymme för nya investeringar på sådana här nya, ännu lite riskabla men framtida alternativ, som egentligen är verkliga alternativ redan nu. Om marknaden är mättad så kommer det inte att ske sådan tillväxt som vi önskar. Därför är det här ett verkligt problem när det gäller alternativa energikällor och förnybar energi. Till exempel jordvärme är i Sverige en sak som tas på allvar. Där får redan 400 000 hushåll sin värme via värmepumpar, mot 25 000 i Finland. Vi har en otrolig kapacitet och möjlighet om vi verkligen vill satsa på den.

Pohdin ed. Henrik Laxia kuunnellessani, että jos meille yhtäkkiä tulee tämmöinen suuri satsaus kuten ydinvoimalaitos, itse rakentaminen on kallista, mutta sitten kun laitos on olemassa ja joku on siihen rahansa laittanut, sitähän ei kannata ajaa ylös ja alas, silloin tulee sähköä koko ajan markkinoille. Sitä kannattaa myydä myös halvempaan hintaan, että menisi kaupaksi. Silloin tästä tulee markkinahäiriötä tavallaan. Ei kannata tehdä lisäsatsauksia uusiutuviin, koska markkinat on jo täytetty, etenkään jos tuonti vielä jatkuu muista Pohjoismaista. Kaikkien laskelmissa on, että tuonti loppuu, mutta eihän se ole mitenkään varmaa. (Ed. Tiuri: Kuluttajia harmittaa varmaan halpa sähkö!)

Jos ajattelemme lyhyesti, mikä on minun kukkarolleni tässä ja nyt parasta, riippumatta siitä, mitä se on tuleville sukupolville, riippumatta siitä, mitä se on pidemmän päälle, se on se, mitä minä pelkään. Ydinvoimavaihtoehto on juuri sitä, että pannaan pää pensaaseen. Tässä ja nyt minulle saadaan nopeasti halvempaa sähköä, viis veisaan siitä, mitä minun lapsenlapsilleni tapahtuu. Se on se linjavalinta, joka minua tässä pelottaa. Se on vähän liian helppo, ja siinä mielessä sen huomaa siinä, että niille ihmisille, jotka eivät niin kovasti ole huolissaan, miten se linja vaikuttaa Suomeen jatkossa, se on liian helppo valinta.

Esimerkiksi Ruotsissa on pidemmän päälle satsattu maalämpöön. Ihan samantapaisesti voitaisiin tehdä myös Suomessa. Ruotsissa on myös ihan valtiovallankin toimin tehty tietoisesti valinta, että pyritään ohjaamaan ihmisiä maalämpöön, sillä suorasähköllä lämmittäminen todella nähdään huonona vaihtoehtona. On myös valtiovallan puolelta näytetty, että sitä ei kannata tehdä. Suomessa meillä on taas yleensä suorasähkölämmitteinen talo. Kun itse nyt parhaillaan rakennan omakotitaloa, tiedän, että kun ottaa ison lainan, niin kyllä houkutus on todella suuri ruveta lämmittämään suoralla sähköllä, sillä juuri tässä vaiheessa, kun on kaikkein rankin vaihe, kun pitää ottaa se laina, niin maalämpöinvestointi tuntuu silloin. Kymmenen vuoden kuluttua olen onnellinen, kun valitsin maalämmön, mutta juuri nyt se tuntuu pahalta, kun pitää ottaa vielä isompi laina.

Tässä Suomi voisi myös ohjata meitä ihmisiä, että teemme viisaan ratkaisun. Sen voi tehdä kahdella tavalla. On keppi elikkä lainsäädäntö, voidaan asettaa erinäisiä pakotteita, että jos käyttää suorasähkölämmitystä, niin on paljon suurempia vaatimuksia itse talolle. Tai on porkkana, että saa jotain tukea, jos ottaa pellettiä tai maalämpöä tai tekee jotain muuta, mikä säästää energiaa.

Meillä on huikeasti potentiaalia käyttämättä Suomessa, jota me emme vain viitsi käyttää, koska on ollut vielä helpompia, niin sanottuja halvempia, helpompia ratkaisuja, jotka ovat vastuuttomia. (Ed. Tiuri: Määräyksiä ja tukia!) Mutta uskon taatusti, että me tähän tulemme vielä menemään, koska se, mitä me teemme, mielestäni on todella epärehellistä.

Tänään en kuullut lopullista vastausta ministeri Mönkäreeltä. Hänhän väitti tänään puheenvuorossaan, että ydinvoimalaitosten taloudellisen riskin kantaa vain ja ainoastaan voimayhtiö itse eikä yhteiskunta anna siihen markkaakaan. Tämähän ei todellakaan pidä paikkaansa, sillä riskihän on myös vakuutusvastuussa. Jos jonakin päivänä sattuu jotain, niin näillä laitoksilla on vastuu 1,7 miljardia vanhoissa markoissa Suomessa, USA:ssa se on 60 miljardia vanhoja markkoja, Saksassa 12 miljardia markkaa. (Puhemies koputtaa)

Sen muutaman sekunnin käytän siihen, että valitan, että tämmöisiä ankkoja kuin tämä Karjalan ydinvoimalaitos on ollut esillä, sehän ei pidä paikkaansa. Nyt käytetään semmoisia, mitä ei ole olemassakaan, pelotteena ja Venäjän pelko on olemassa ylipäätään. Talousvaliokunnassa on tullut esiin, että jos meillä on todellinen kriisi Venäjän kanssa, niin ydinvoimalaitokset pitää sulkea heti. Jos on todellinen uhka- ja kriisitilanne, mikä tuottaa sen, että he eivät halua enää myydä meille kaasua, vaikka he haluavat meidän valuuttaamme, sillä sekunnilla ydinvoimalat pitää sulkea. Siinä mielessä Venäjällä pelotteleminen ei auta meitä mitenkään. Ainoa, mikä auttaa silloin, on hajautettu kotimainen energia.

Matti  Huutola  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Meille suomalaisille on energian hinnalla ja saatavuudella aivan erityinen merkitys. Olemme kylmien säiden ja pitkien etäisyyksien maa. Energiakustannukset vievät jo nyt merkittävän osan talouksien elinkustannuksista. Siksi on perusteltua rakentaa tulevaisuutemme kotimaisen energian turvallisen ja vieläpä ainakin kohtuullisen edullisen tai jopa halvan tuotannon varaan.

Erityinen merkitys energiantuotannolla on maamme perusteollisuudelle, jota jotkut halveksivat jopa savupiippunimitystäkin käyttäen. Joka tapauksessa se on teollisuus, joka meidän yhteiskuntamme kannalta ja yhteiskuntamme toimivuuden kannalta on elinehto. Maamme perusteollisuudella ei ole kovin monta tekijää, joilla voimme kilpailla maailmanmarkkinoilla. Vahva osaaminen ja tietotaito ovat tietysti yksi, työvoimakustannukset toinen ja energian saatavuus ja hinta kolmas. Nämä kolme tekijää ovat ehkä keskeisimmät tekijät, joilla voimme pitää perusteollisuutemme maassamme.

Suomesta ei tule eikä siitä saa tehdä halpatyövoiman maata eli siitä kovin paljon kilpailumahdollisuutta teollisuudellemme ei synny. Osaaminen on meillä korkeaa, kiitos siitä maamme koulutusjärjestelmän ja hyvinvointiyhteiskunnan perustan. Tietotekniikan hyväksikäytössä olemme maailman huippua, huippua myös energiankulutuksen minimoimisessa myöskin teollisuudessa.

Täällä on viitattu illan aikana monta kertaa Lapin Tornion terästehtaan laajennushankkeisiin. Siellä tällä hetkellä noin 3 miljardin hankkeet ovat käynnissä ja jatkohankkeet käynnistyvät, jos maailman markkinatilanne ja kilpailukyky siltä osin mahdollistavat vielä 3,5 miljardin markan edestä jatkohankkeita. Tälle on todellisuudessa aivan keskeistä se, millä tavalla tuotettua, minkä hintaista ja kuinka varmaa energiaa on tulevaisuudessa käytettävissä, siis pitkällä aikavälillä. Siispä on otettava totena se, että teollisuutemme kehittymisen ja Suomessa säilymisen perusedellytys voidaan ratkaista pitkälle tulevaisuuteen, mutta siinä täytyy olla myös energiatuotannon tulevaisuus ratkaistuna.

On sanomattakin selvää, että meillä ei ole varaa olla kehittämättä kaikkia energiamuotoja. Tarvitsemme vahvaa yhteiskäyttöä niin tuulen, turpeen, kaasun, puun, veden kuin ydinvoimalankin kesken. Sen lisäksi kaikki mahdolliset toimet energian säästämiseksi on tietysti tehtävä, ja teollisuutemme on sen myös tehnyt.

Tarvitsemme siis energialähteiden yhteistuotantoon perustuvaa energiaratkaisua. Nyt on joko tahallisesti tai tahattomasti asetettu vastakkain energiatalouden rakentamisessa vaihtoehdot niin, että jos viides ydinvoimala rakennetaan, muita tuotantomenetelmiä ei sen jälkeen kehitetä. Tuo väite on karkeasti väärä. Suomen teollisuudella ja Suomella ei ole varaa siihen. Keskustelemme siis asioista, jotka koskevat satojatuhansia työntekijöitä ja heidän tulevaisuuttaan pitkälle.

Nyt, kun eduskunta alkaa käsitellä eri valiokunnissa Teollisuuden Voiman hakemusta viidennen ydinvoimalan rakentamiseksi, toivoisin, että kiinnitettäisiin huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:

Aivan ehkä kärkeen on otettava se, mikä täälläkin on ollut monissa puheenvuoroissa esillä: mikä on meidän sähköntarpeemme kasvu tulevaisuudessa. Nyt on tehty arvioita vuoteen 2010, joissa arvioidaan, että teollisuudessa sähkönkulutuksen kasvu on noin 1,5 prosenttia vuodessa ja muilla sektoreilla noin 1,1 prosenttia vuodessa. Haluan muistuttaa, että vuonna 2001 kulutuksen kasvu oli 3,1 prosenttia. Ne arviot, jotka nyt on tehty, ovat käsittääkseni kunnianhimoiset ja varovaiset kasvun osalta, kun otetaan huomioon kaikki mahdollinen, mitä energiansäästössä voidaan saavuttaa ja monessa muussa.

Toiseksi näkisin, että energiansäästömahdollisuuksia ja energiaverotuksen merkitystä arvioitaisiin valiokuntatyöskentelyssä hyvin tarkasti. Energiaverotuksemme on teollisuuden jalostusarvoon nähden maailman korkein. Energiakustannukset muodostavat myös merkittävän osan, niin kuin aluksikin sanoin, kotitalouksien elinkustannuksista. Juuri siksi on syytä muistaa, että korkea energiavero koettelee erityisesti vähävaraisia kotitalouksia, jotka asuvat maaseudulla, koska juuri he joutuvat käyttämään energiaa suhteellisesti suurimman osan. On syytä muistaa, että 90-luvun alussa energia- ja hiilidioksididirektiiviä ei ole otettu käyttöön valtaosassa muita maita, ihan kilpailusyistä. Vain Suomessa verot rasittavat niin sanottua savupiipputeollisuutta. Suomalaisella teollisuudella ei ole varaa hukata myöskään energiaa. Tehokas energiankäyttö on yksi keskeisimmistä kilpailutekijöistä.

Kolmanneksi, tulisi tarkastella valiokuntatyöskentelyssä teollisuuden rakennetta tulevaisuudessa. Kuten ihan aluksi totesin, palaan vielä siihen, että Suomen teollisuus ei voi kilpailla kovin monilla asioilla. Energiatuotannossa on pakko ottaa totena se, että on varmuus turvallisesta energiantuotannosta, että energiaa on käytettävissä pitkälle vuosikymmeniä, 10—15 vuotta eteenpäin, ja vielä kohtuullisin hinnoin. Se on aivan keskeinen ehto. Ellei tätä ehtoa täytetä, niin on kerta kaikkiaan sokaistumista, jos kuvitellaan, että teollisuutemme kehittyy ja voimistuu Suomessa tulevaisuudessakin.

Neljänneksi, näkisin niin, että on tarkasteltava myöskin työllisyysvaikutusta. Työllisyysvaikutuksen arvioinnissa ei voi olla kysymys pelkästä energiatuotannon rakentamisen vaikutuksesta, vaan (Puhemies koputtaa) keskeistä on se, miten nämä sadattuhannet työpaikat kehittyvät ja voimistuvat Suomessa. En tiedä, oliko vuonna 93 tehtyjen (Puhemies koputtaa) ratkaisujen yhteydessä, puhemies, käytetty painostuskeinoja kovinkin, mutta nyt noita uhkatekijöitä ja painostuskeinoja on kyllä viime päivinä ihan rajojemme ulkopuoleltakin kohtuullisesti ilmaantunut.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Periaatepäätöstä ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta tehtäessä on kysymyksessä joko—tai-tilanne. On painettava joko punaista nappia tai vihreää nappia, oltava asian puolesta tai sitä vastaan. Muunlainen mielipide ei vaikuta asian menoon mitenkään.

Itse olen hallituksen esityksen kannalla muun muassa seuraavista syistä:

Perusteluni voin sanoa vaikkapa niin, että Suomi tarvitsee lisää omaa perusvoimaa, joka mahdollistaa oman perustuotannon ja turvaa suomalaisten peruspalvelut, sen hyvinvointiyhteiskunnan, josta täälläkin moni puhuja on maininnut.

Saman asian voin sanoa myös niin, että ydinvoiman lisärakentamisella varmistetaan Suomessa kohtuuhintaisen ja ympäristötavoitteiden mukaisen sähkön riittävyys pitkällä aikavälillä. Eduskunnan päätöksen mukaisesti loppusijoituskysymys on ratkaistavissa teknisesti, taloudellisesti ja turvallisesti.

Tai vaikkapa niin voidaan perustella, kuin ministeri Mönkäre oman puheenvuoronsa loppuosassa mainitsi: eduskunnan on vastattava kysymykseen, mistä lisäsähkö Suomessa saadaan.

Lopultakin kaikkien selvitysten ja hyvin mittavan aineiston jälkeen, jota edustajille on ennen tätä tilaisuutta kyllä poikkeuksellisen paljon toimitettu, on päätettävä, rakennetaanko lisäydinvoimaa vai perustammeko tulevaisuutemme yhä suuremmassa määrin Venäjältä tuotavan lisäenergian, toisin sanoen maakaasun ja siellä tuotetun sähkön varaan? Tämä on minusta tärkeimpiä perusasioita, kun perustelua tälle isolle kokonaisuudelle etsii. Se on niin sanottu primäärinen asia, ei mikään sekundäärinen seikka, niin kuin monet muut täällä esille tuodut kritisoivat kannat minusta ovat.

Totta kai tässä asiassa on monta eri sektoria. Mieleni tekee oikeastaan ottaa niistä esille ainoastaan riskeihin liittyvää keskustelua sen takia, että siinäkin on monta alasektoria. Totta kai riskit voivat olla taloudellisia, ne voivat olla ympäristöön liittyviä, terveydellisiä jne. Mielenkiintoista minusta on, että meidän ympäristöministerimme Hassi ydinvoima-alan asiantuntijana vuonna 93 sanoi, että ainoa riski ydinvoimateollisuudessa on se, jos nämä laitokset syystä tai toisesta menevät rikki ja niiden tuotanto pysähtyy. Hän ei mitään muuta riskiä vuonna 93 omassa eduskuntapuheessaan nähnyt.

Minusta tämän salin keskustelussa mielenkiintoinen havainto riskeistä on se, että täällä ovat vastustajat — tähän heillä on oikeus — hehkuttaneet hyvin voimakkaasti ydinvoimaa vastaan yhden uuden reaktorin suhteen, mutta eivät ole kantaneet huolta neljästä nyt Suomessa käynnissä olevasta reaktorista. Tulkitsen asian niin, että heillä on se käsitys, että riskit ovat hallinnassa näissä neljässä yksikössä. Jos näin on, silloin en ymmärrä heidän logiikkaansa, miten uudemmalla tekniikalla varustettu viides reaktori olisi tosiaan niin vaarallinen ja riskipitoinen, että siitä saadaan primääri syy, jonka takia vastustetaan Suomen energiatuotannon kannalta tosiaan tärkeitä asioita. (Ed. Tiuri: Logiikka ei ole vahvoja puolia vastustajilla!) — Niin se näyttää, ed. Tiuri, monta kertaa olevan.

Sitten on semmoisia sektoreita kuin vakaumus, politiikka ja yleensä tulevaisuuden spekulointi. Koen, että näitä on hyvin voimakkaasti käytetty hyväksi näissä perusteluissa. En sitäkään ihmettele, mutta sitä ihmettelen, että esimerkiksi henkilöt, jotka vakaumuksensa perusteella ovat ilmoittaneet asettuvansa reaktorin rakennuslupaa vastaan, eivät erityisemmin perustele kuitenkaan kantaansa. Toivoisin siihen selkeää perustetta, kun tämä asia aikanaan saliin palaa.

Riskeihin palaan vielä sen verran, että ne, jotka täällä, useampi tänä iltanakin, ovat vaatineet uutta riskianalyysiä, eivät sitä vaivaa ole nähneet, että varsinaisessa periaatepäätöshakemuksessa, joka on aika paksu pluntta — ehkä kaikki ovat lukeneet sen läpi — eräällä sivulla kuitenkin on yleisperiaatteet, joissa sanotaan, että ydinvoimalaitoksen suunnittelun, rakentamisen ja käytön lähtökohtana on ydinenergialain mukaisesti, siis meidän lainsäädäntömme mukaisesti, että laitoksen on oltava turvallinen eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset on esitetty Säteilyturvakeskuksen julkaisemissa yvl-ohjeissa. Jos tältä pohjalta halutaan vielä tarkempia selvittelyitä, minusta silloin pitäisi olla jo vähän näyttöä siitä, mistä osasta vaatii erityistarkastelua, eikä tulisi käyttää jälleen poliitikkojen yleisesti käyttämää keinoa, että vaaditaan kaiken kattava selvitys materiaalista, jota harvinaisen paljon meille kaikille täällä on toimitettu.

Kuten sanottua, arvoisa puhemies, olen hallituksen esityksen kannalla tässä asiassa ja toteanpa vielä lopuksi senkin, että kysymyksessähän ei ole varsinaisesti ydinvoimalaitoksen lupa-anomus, vaan anomus ainoastaan koskee yhtä reaktoria. Tämä ei ole vielä rakentamispäätös, tämä on ainoastaan lupa-anomus tässä vaiheessa, mutta voi olla kansainvälisessä kilpailussa monella tavalla Suomelle kohtalonkysymys, miten päin me tämän asian päätämme. Toivomme, että päätöksemme on myönteinen.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun oikeastaan haluan pahoitella sitä, että vastauspuheenvuoroja ei viime aikoina ole sallittu. Samalla kun ymmärrän, että se on tehokas keino saada pitkä puhujalista etenemään, se on vähintäänkin yhtä tehokas keino saada salityöskentely kuolemaan ihan täysin, kun ei täällä kukaan jaksa pelkästään puheita kuunnella, kun ei saa kommentoida. Siinä mielessä läsnä ovat yleensä vain pari kolme seuraavaa puhujaa, mutta näin on nyt menetelty ja sen mukaan eletään.

Mielestäni eduskunnan tehtävän ei ollenkaan pitäisi olla yksittäisen voimalaitoksen rakentamisesta päättäminen. Eduskunnan tehtävä on linjata energiapolitiikkaa tai esimerkiksi kansallista ilmastostrategiaa, mutta ei tehdä päätöksiä yksittäisistä voimalaratkaisuista. Itse asiassa ydinenergialain perustelujenkin mukaan kyse on hallinnollisesta ratkaisusta eikä sen siten pitäisi kuulua eduskunnalle. Mutta kun näin kaikesta huolimatta on haluttu, olisi loogista, että eduskunta sitten tekisi ratkaisun kaikista suurista voimaloista riippumatta siitä, mikä niiden polttoaine on. Nykyinen menettely, jossa ainoastaan ydinvoiman lisärakentaminen on eduskunnan käsittelemä asia, mahdollistaa pään pensaaseen panemisen muitten vaihtoehtojen osalta. Nykyisellään on mahdollista sanoa yhdelle vaihtoehdolle ei ilman, että loppuun asti miettii, mille kaikelle samalla sanoo kyllä.

Sitä mukaa, kun kysymys viidennen ydinvoimalan rakentamisesta on tullut ajankohtaiseksi, on lobbaus asian ympärillä myöskin lisääntynyt voimakkaasti. En tiedä, näkyykö se, että kannatan ydinvoimaa, niin selkeästi naamastani, että muut kannattajat eivät viitsi minuun enää ruutia tuhlata, vai mistä johtuu se, että ainakin oma sähköpostini tulvii vain ydinvoiman vastustajien viestejä ja niitä tulee runsaasti ja päivittäin. Osittain ne ovat ihan asiallisia, mutta mielenkiintoista on se, että sitten edellisen hakemuksen käsittelyn käytettävät argumentit ovat osittain vaihtuneet.

Jos oikein muistan, pelotteluargumentit pyörivät edellisellä kerralla laajalti onnettomuusriski—jäteongelmaratkaisemattomuus-akselilla. Nyt kun esimerkiksi loppusijoitukselle on tämän talon lähes yksimielisellä päätöksellä löydetty erittäin vakuuttavan oloinen etenemistie, on alettu pelotella sillä, että Suomen imago menee, jos meillä päätetään rakentaa lisää ydinvoimaa. Kansalaisille kerrotaan, kuinka suomalaisia vientituotteita paperista kännyköihin aletaan boikotoida, jos ja kun leviää tieto siitä, että niitä valmistetaan ydinvoimalla. Visio on mielenkiintoinen, mutta tuntuu hieman oudolta, jos ydinvoimalla tuotettuja tuotteita boikotoitaisiin vain Suomen osalta. En nimittäin muista koskaan kuulleeni, että maailmalla boikotoitaisiin ranskalaisia autoja tai japanilaista elektroniikkaa siksi, että ne on valmistettu ydinvoimalla. Ajatus siitä, että nyt tehtävä energiaratkaisu vaarantaisi maamme maineen ja samalla viennin, on vähintäänkin suuruudenhullu, ikään kuin niin sanottua suurta yleisöä maailmalla kiinnostaisivat pienen Suomen energiaratkaisut näin paljon. Tuskin he edes tietävät, että heidän sanomalehtensä painetaan suomalaiselle paperille. Näin siitäkin huolimatta, että aktiivisimmat ydinvoiman vastustajat ovat kuin pelottelunsa varmemmaksi vakuudeksi ilmoittaneet tekevänsä kaikkensa, että tämä uhkakuva toteutuu. En ole oikein varma, kenen etua he tällä toiminnallaan hakevat, mutta itse en heidän pelotteluunsa jaksa uskoa.

Toinen mielenkiintoinen asia ydinvoiman tiimoilta käydyssä yleisessä keskustelussa on se, että vastustamisen perusteluksi tuntuu riittävän se, että "minä nyt en vain pidä ydinvoimaa eettisesti kestävänä ratkaisuna", kun sen sijaan ydinvoiman kannattaja joutuu perustelemaan kantaansa kauan ja hartaasti, ja siitä huolimatta vastapuolelta saattaa kuulua kommentti, että "sinä nyt et vain ymmärrä tätä asiaa etkä kanna vastuuta tulevaisuudesta". Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, vastustaminen siis tuntuu helpommalta vaihtoehdolta, sillä sitä ei tarvitse välttämättä edes perustella.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee uutta sähköntuotantokapasiteettia. Se tarvitsee sitä kysynnän kasvusta johtuen ja siksi, että nykyiset voimalaitoksemme vanhenevat, sekä siksi, että me olemme nykyisin liian suuressa määrin tuontisähkön varassa. Kioton ilmastosopimuksen velvoitteet haastavat meitä ratkaisemaan energiatarpeemme mahdollisimman vähäisiä kasvihuonepäästöjä aiheuttavilla keinoilla.

Alkuviikolla tv-uutisia katsellessani hämmästyin suuresti maakaasun markkinoimista puhtaana energiamuotona. Kyllähän minäkin uskon, että se on esimerkiksi kivihiiltä tai öljyä puhtaampi energialähde, mutta ei se silti vielä tarkoita, että maakaasu olisi puhdas vaihtoehto. Kyse on samanlaisesta harhasta kuin jos luulisi, että kevytmeetvursti olisi laihdutusruokaa, kun se on kevyempää kuin tavallinen meetvursti, unohtaen, että siinä on silti lähes 20 prosenttia rasvaa.

Maakaasu on fossiilinen polttoaine, jonka polttaminen aiheuttaa niin kasvihuonekaasu- kuin pienhiukkaspäästöjäkin. Verrattuna ydinvoimaan sitä ei todellakaan voi pitää puhtaana, minkä lisäksi maakaasun käytön voimakkaaseen lisäämiseen liittyy monia muitakin ongelmia tai vähintäänkin kysymysmerkkejä. Maakaasun osalta olemme ainakin näillä näkymin täysin yhden toimittajan, Venäjän, varassa. Kun lisäksi vuonna 1999 käytetystä kivihiilestä tuotiin Venäjältä 40 prosenttia, raakaöljystä 44 prosenttia ja tuontisähköstä 54 prosenttia, on maariski jo nykyisellään melkoisen suuri. Toisaalta maakaasuun liittyy huomattava hintariski. Ydinvoiman osalta hinta on kohtuullisen vakaa ja ennustettavissa toisin kuin maakaasun osalta, jonka hintapaineita lisää kasvava kysyntä sekä esimerkiksi se, että Venäjän alkuperäiskansat ovat alkaneet vaatia osuutta alueensa luonnonvarojen hyödyntämisestä.

Arvoisa puhemies! Voimakkain argumentti omalle ydinvoimakannalleni on ympäristönäkökulma. Tämän vuoksi esimerkiksi ed. Anderssonin puheet kannattajien vastuuttomuudesta ovat ainakin jossain määrin loukkaavia. Mielestäni ydinvoima on realistisista perusvoimavaihtoehdoista selkeästi puhtain ja siksi paras. On totta, että mikäli ydinvoiman osalta jokin menee todella pahasti pieleen, sen ongelmat ovat myös todellisia. Mutta kun ottaa huomioon sen, että fossiilisia polttoaineita käytettäessä ongelmat ovat todellisia jatkuvasti täysin normaalissa tilanteessa, on niiden käytön lisääminen, tekisi mieleni itse sanoa, edesvastuutonta, mutta sanotaan, että vähintäänkin kyseenalaista. Loppujen lopuksihan on kyse siitä, hyväksytäänkö maapallon laajuiset ja jo nyt selkeästi nähtävissä olevat valtavat ongelmat vai pelätäänkö paikallisia riskejä niin paljon, että annetaan maapallon tuhoutua. Hiukkaspäästöt, kasvihuoneilmiö ja otsonikato ovat todellisuutta jo nyt. Ydinvoiman riskit, vaikka ne realisoituisivatkin, ovat paikallisia, eivät koko maapalloa koskettavia.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi elää globaalissa maailmantaloudessa, jossa meidän on otettava huomioon kansainväliset sopimukset ja taloudelliset reunaehdot tehtäessä tulevaisuuden energiaratkaisua. Hallituksen energiapoliittinen linja on hyvin realistinen. Se täyttää Kioton sopimuksen velvoitteet taloudellisesti kestävällä tavalla. Oleellista myös on, että tuo linja ei pitäydy pelkästään ydinvoimaan vaan on monipuolinen ja kotimaisuuteen perustuva. Tärkeää on myös se, että hallituksen enemmistön linja tukee taloudellista kasvua.

Energia on yksi teollisuuden kilpailukykytekijöistä. Energia on perinteisesti ollut Suomessa kohtuuhintaista, mutta sen edullisuus on koko ajan menettänyt asemiaan. Vientiteollisuutemme, joka on voimakkaasti kansainvälistynyt, miettii tarkkaan investointipäätöksiä tehdessään eri tekijöitä, muun muassa energian saatavuutta ja sen hintaa. Myönteinen ydinvoimapäätös olisi eduskunnalta tärkeä viesti maamme teollisuudelle, että sen toimintaedellytyksistä ja sitä kautta työllisyydestä huolehditaan, aivan niin kuin ed. Huutola on täällä myöskin todennut. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa teollisuuden ja siihen läheisesti sidoksissa olevan kuljetuksen työpaikat ovat lähes 40 000. Ainakaan meillä ei ole varaa väheksyä noiden työpaikkojen merkitystä.

Suomalainen teollisuus käyttää sähköstä yli 50 prosenttia. Sähköntarve kasvaa myös kaikissa laskelmissa, vaikka samanaikaisesti pystyttäisiin toteuttamaan mittavia säästöohjelmia, joista on jo nyt olemassa hyviä esimerkkejä. Suomen tulee tehdä energiaratkaisut itsenäisesti ja niin, että pystymme kohtuullisella tavalla olemaan omavaraisia. Sähköntuonti muista Pohjoismaista tai Venäjältä ei voi olla kestävä ratkaisu. Päävaihtoehdot ovat siis ydinvoima tai maakaasu.

Maakaasuun liittyy voimakas hinta- ja maariski. Jo nykyisellään maakaasun hinta on liian korkea. Maakaasuvaihtoehdossa energiariippuvuutemme myös Venäjästä kasvaisi tavalla, joka on omiaan luomaan epävarmuutta. Maakaasu sinänsä voi olla hyvä vaihtoehto ydinvoiman jälkeen, kun toimivia hiilivoimaloita todennäköisesti joudutaan korvaamaan.

Kuten totesin, hallituksen energiapaletti on toimiva kokonaisuus, joka perustuu yhtäältä säästämiseen ja toisaalta uusiutuvien energiavaihtoehtojen, kuten bioenergian, edistämiseen sekä ydinvoiman lisärakentamiseen. Valtiolle ydinvoimavaihtoehto on taloudellisesti edullinen, koska voimalan rakentaa ja rahoittaa teollisuus. Suomessa on vankka ydinvoimaosaaminen, niin kuin täällä on todettu, ja se on jopa maailman kärkiluokkaa. On vaikea ymmärtää, miten epäilyt Suomessa toimivan ydinvoimalan riskeistä sopivat yhteen sen kanssa, että Suomi nykyisellään tai tulevaisuudessa jopa enenevässä määrin tukeutuisi Venäjällä tuotetun ydinvoimasähkön varaan.

Ydinvoima siis ennen kaikkea turvaa kohtuuhintaisen sähköntarpeen. Lisäksi sen rakennusaikainen työllisyysvaikutus on mittava, lähes 30 henkilötyövuotta, mutta ennen kaikkea sen vaikutus teollisuuden työpaikkoihin on se keskeinen.

On väitetty, että ydinvoimapäätös olisi isku uusiutuvien energiavaihtoehtojen edistämiselle. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ydinvoiman rinnalla on määrätietoisesti edistettävä, niin kuin on jo tehty, puuperäisten polttoaineiden hyödyntämistä. Ydinvoima tukee tätä tavoitetta myös siten, että samalla kun ydinvoima turvaa ja varmistaa metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä Suomessa, se takaa puuenergian hyödyntämiseen tarvittavan raaka-aineen saatavuuden ja sen kohtuuhintaiset korjuukustannukset.

Arvoisa puhemies! Niin ympäristö- kuin talousperustein olen päätynyt kannattamaan ydinvoimavaihtoehtoa.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroissa, joita täällä on käytetty, on ollut todella paljon vastaamisaiheita. Toivoisin, että ainakin huomenna, kun keskustelua käydään, edes vastauspuheenvuoroja voidaan käyttää, sillä muutoin nämä asiat jäävät selvittämättä. Haluaisin ensimmäiseksi selvittää riskejä, mitä energiantuotannossa on.

Ilmastonmuutos on suurin riski kaikkien ympäristöasiantuntijoiden mielestä. Täällä näyttää vihreillä ja muilla ydinvoiman vastustajilla olevan tunnuslauseena, että meidän jälkeemme vedenpaisumus. Ei piitata siitä, miten maapallon käy, kun jatkuvasti vain lisätään fossiilisia polttoaineita. Kuvitellaan, että maakaasu on hyvä väliaikainen vaihtoehto. Ei se ole, koska jopa näissä puheenvuoroissa on todettu, että 60—70 prosenttia pitää vähentää päästöjä. Miten ihmeessä niitä voidaan maapallolla niin paljon vähentää, jos esimerkiksi kehitysmailla ei ole mitään muuta keinoa kuin käyttää energialähteitä, jotka aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä? Minusta oikea periaate eettisesti on se, että kehittyneet maat käyttävät kehittyneitä energialähteitä, kuten ydinvoimaa, joka ei ilmastomuutosta aiheuta, ja kehitysmaille annetaan mahdollisuus nostaa elintasoaan vielä polttamalla hiiltä ja maakaasua, vaikka sielläkin tietenkin on järkevää yrittää mahdollisimman paljon käyttää päästöttömiä energialähteitä, jos sellaisia löytyy.

Golfvirta on Suomen kannalta hyvin suuri ongelma. On aivan selvää, että ilmastomallit eivät pysty äkkinäisiä muutoksia vielä selvittämään. Ne olettavat, että kaikki muuttuu tasaisesti, mutta maapallon ilmasto ei ole koskaan muuttunut tasaisesti. Se aina ryntää paikasta toiseen. Jääkausi tulee aika äkkiä ja poistuu taas äkkiä. Golfvirta on aivan selvästi suurin riski, joka Suomella tällä hetkellä energiantuotannossa on, koska on viitteitä siitä, että jos ilmastomuutos on hyvin nopea, niin Golfvirta pysähtyy ja silloin Suomi siirtyy 1 000 kilometriä pohjoiseen ilmastoltaan. En tiedä, kuka sitten vastaa siitä, kun täällä vaaditaan, että ydinvoimaloiden täytyy vastata joistakin sellaisista riskeistä, jotka eivät toteudu. Ilmastonmuutosriski toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Golfvirta on pysähtynyt useita kertoja maapallon historiassa ja voi tehdä sen nytkin.

Sitten on vielä ydinvoiman riskeiksi laskettu ydinjätteet. Kuitenkin meidän maaperässämme on niin paljon uraania ja toriumia, että se vastaa 400 ydinvoimalan jätteiden säteilyä. Miten ihmeessä tämä pieni lisä sitten, joka on vielä huolellisesti paketoitu, niin että sieltä ei mitään karkuun pääse, voisi olla suuri ongelma? Kaikkein kummallisinta on se, että murehditaan sitä, mitä sille tapahtuu sitten, kun jääkausi tulee, muttei lainkaan murehdita sitä, mitä suomalaisille tapahtuu siinä vaiheessa. Tämä on minusta aika epäinhimillinen näkökohta.

Sitten kun puhutaan muista riskeistä, niin suurin riski, joka kaiken aikaa toteutuu, ovat pienhiukkaspäästöt, joita kaikista polttovoimaloista tulee, myös maakaasusta ja bioenergiasta. Niin kuin ministerikin totesi, Maailman terveysjärjestön arvioiden mukaan jopa 100 000—400 000 ihmistä Euroopassa kuolee joka ainoa vuosi ennenaikaisesti näihin pienhiukkasiin. Lapset saavat erilaisia hengityselintauteja, astmaa ja vastaavia kehittyy, mutta tämä ei tunnu huolettavan ketään, koska se ei ole suuri hetkellinen katastrofi, vaan se on jatkuva katastrofi ja vuodessa jo aika suuri. Tätä voi aivan hyvin verrata siihen, että maapallo nykyään tuottaa energiaa aivan kuin maapallo tupakoisi, ja hiilivoimalat ovat tietenkin aika tukevia tupakoita. Nyt vihreät ovat keksineet, että siirrytään kevytsavukkeisiin eli maakaasuun. Ei se siitä parane. Kyllä se edelleen tappaa. Aika selviä laskelmia on jo tehty, mitä ympäristökustannukset ovat, niin että niistä voisi ottaa selvää.

Suurin haitta, kun ajatellaan Suomen normaalia elämää, jos maakaasuvaihtoehto valitaan, on se, että teollisuus ei tule niin epävarman sähköntuotannon varaan, jonka hinnasta ja saatavuudesta ei ole tietoa, investoimaan yhtään mitään. Ennen pitkää kansantulo alkaa pudota ja ne mahdottoman suuret työpaikkaluvut, joiden kuvattiin toteutuvan, kun maakaasuvaihtoehto valitaan, todellisuudessa muuttuvat negatiivisiksi. Suomen kansantulonhan pitäisi kasvaa noin 3 prosenttia vuodessa, jos haluttaisiin työpaikkojen säilyvän, ja hieman enemmän, että niitä tulisi lisää. Ei siinä Suomen tulevaisuus voi mitenkään olla, jos työpaikkoja täytyy kaiken aikaa tukea ja erilaisilla määräyksillä estää käyttämästä järkeviä järjestelmiä. Sitten meille tulevat vielä Kioton sopimuksen jälkeen huomattavan suuret lisävaatimukset. Silloin joudutaan maakaasuvaihtoehdossa siihen, että maakaasukin on ajettava alas. Eihän ole mitään järkeä rakentaa maakaasua muutamaksi vuodeksi ja sitten todeta, että se ei onnistukaan.

Kaiken kaikkiaan me olemme siinä tilanteessa, että nyt täytyisi todella ottaa selvää asioista eikä vain uskoa niihin uskomuksiin, mitä on levitetty. Ydinvoimaonnettomuus ei ole kovin suuri onnettomuus verrattuna näihin muihin riskeihin, mitä maapallolla on. Länsimaisessa ydinvoimalassa suurin katastrofi on se, että reaktori sulaa, mutta sehän ei vielä vuoda. Jos vuotokin tulee, se on aika lähialueella. Eettisesti minusta on oikea periaate (Puhemies koputtaa) se, että siirrytään semmoisiin energialähteisiin, jotka eivät ilmaa pilaa.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta antamassaan periaatepäätöksessä valtioneuvosto on todennut uuden ydinvoimalayksikön rakentamisen olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Valtioneuvosto on äänestyksen jälkeen päätynyt lisäydinvoiman rakentamisen kannalle sähkön saatavuuden turvaamiseksi.

Suomen energiataloudelle asetetut keskeiset tavoitteet ovat energian saatavuuden turvaaminen, energian hinnan pitäminen kohtuullisella tasolla sekä energian tuotannon ja käytön ympäristövaikutusten pitäminen hyväksyttävänä. Asetetut tavoitteet ovat kaikilta osin yleisesti hyväksyttäviä. Kansallisen ilmastostrategian käsittelyn yhteydessä laadituissa selvityksissä päädyttiin arvioon, jonka mukaan sähkönkulutus kasvaa strategiassa suunnitelluista säästötoimenpiteistä huolimatta niin, että lisäkapasiteettia tarvitaan lähitulevaisuudessa. Eri sähköntuotantotapojen kustannusvertailut ovat osoittaneet, että kustannukset riippuvat merkittävästi sijoituspaikasta, oletetusta polttoaineiden hintakehityksestä sekä investoinnille laskettavasta korosta, mikä sinänsä on itsestäänselvyyskin.

Suomen ilmastostrategian määrittelyä varten sähkön lisätuotannon toteuttamiseksi oli laadittu kaksi eri vaihtoehtoista mallia eli pelkistettynä maakaasuvaihtoehto tai ydinvoiman lisärakentaminen. Suomen olosuhteisiin laadituissa vertailuissa toistensa kanssa kilpailevien edellä mainittujen sähköntuotantomuotojen kustannusten on todettu olevan samaa suuruusluokkaa. Niinpä kohtuuhintainen sähköntuotanto voidaan turvata molemmilla eri vaihtoehdoilla eli maakaasu- tai ydinvoiman lisärakentamisvaihtoehdolla. Laadittujen selvitysten mukaan kummallakin vaihtoehdolla kyetään toteuttamaan myös Kioton sopimuksen edellyttämät kasvihuonepäästöjen vähentämiselle asetetut tavoitteet.

Ilmastostrategiaa koskevan selonteon muodossa eduskunnalla on käytettävissä laaja ja perusteellinen selvitys, johon tukeutuen Teollisuuden Voima Oy:n hakemuksessa ja siihen liittyvässä aineistossa esitettyjä näkemyksiä voidaan verrata. Ilmastoselontekoon liittyvän aineiston perusteella voidaan todeta, ettei kustannusten, talouskasvun eikä työllisyydenkään näkökulmasta vaihtoehdoilla ole merkittäviä eroja niin, että vertailu selvästi puoltaisi jompaakumpaa vaihtoehtoa. Selontekoon liittyvässä aineistossa energiantuotantovaihtoehdot erosivat toisistaan pääasiallisesti sähkön- ja lämmöntuotannon osalta. Maakaasuun perustuvassa vaihtoehdossa kivihiilen käyttö miltei lopetetaan ja se korvataan maakaasulla. Ydinvoimavaihtoehdossa kivihiilen käyttöä ei rajoiteta, mutta sen oletetaan korvautuvan lisäydinvoimalla. Maakaasun käyttö lisääntyisi myös tässä lisäydinvoimavaihtoehdossa. Kumman tahansa vaihtoehdon toteutumisella kyetään täyttämään myös Kioton sopimuksen päästövähennystavoitteet.

Kummassakin edellä mainitussa vaihtoehdossa on lähtökohtana myös mittava energiasäästöohjelman toteuttaminen sekä toisaalta uusiutuvien energialähteiden käytön voimistaminen. Kansan- ja valtiontaloudelliset sekä työllisyysvaikutukset ovat lähes samaa luokkaa kummassakin vaihtoehdossa. Ilmastostrategiaselvityksen mukaan lisääntyvän sähköntarpeen tyydyttämiseksi meillä on periaatteessa käytettävissä siten kaksi tasavertaista ratkaisumallia.

Esitellessään valtioneuvoston periaatepäätöstä Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ministeri Mönkäre puheenvuorossaan korosti, että kyseessä on yksittäinen voimayhtiön hanke, jonka valtioneuvosto on katsonut ydinenergialain mukaisessa järjestyksessä olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukainen eikä hallituksen hanke. Ydinenergialain edellyttämä sijaintikunnan päätös on lainvoimainen. Mahdollisuus rakentaa laitos turvalliseksi perustuu Säteilyturvakeskuksen alustavaan turvallisuusarvioon, totesi ministeri Mönkäre. Kaikki nuo muodolliset edellytykset ovat siten kunnossa.

Vaikka Suomen ydinvoimalaitosten turvallisuustaso on huippuluokkaa, siitä huolimatta voidaan aivan perustellusti esittää kysymys, voidaanko ydinvoimalaitosten turvallisuutta milloinkaan taata. Minusta vastaus on ei. Ydinvoiman käyttöön liittyy aina mittavan onnettomuuden vaara. Myöskään käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyä ei ole lopullisesti ratkaistu. En pidä myöskään oikeana tämän asian käsittelyn yhteydessä esitettyä väitettä, oikeastaan useinkin toistettua, että taloudellisen riskin kantaa vain ja ainoastaan hakijavoimayhtiö itse. Ydinvoimateollisuuden korvausvastuu ydinonnettomuustapauksissa on rajattu noin 1,7 miljardiin markkaan eli vain murto-osaan siitä, mitä se on monissa muissa ydinvoimavaltioissa. Suuronnettomuuksien seuraukset, joita useinkaan ei kaikkia rahassa edes voida mitata eikä määritellä, jäisivät siten väistämättä yhteiskunnan kannettavaksi.

Viime vuosina uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja samalla hajautettua energiatuotantoa on edistetty voimallisesti. Erityisesti puun ja biopolttoaineiden käytössä ja myös polttotekniikoissa Suomi onkin jo aivan kärkimaita. Puun energiakäyttöä voidaan kuitenkin edelleen lisätä merkittävästi lämmön ja yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa. Sillä kyetään lisäämään työpaikkoja niin energiahuollossa kuin laitevalmistuksessa ja samalla parantamaan myös puun tuottoa sekä vahvistamaan myös aluetaloutta.

Myönteisenä seikkana tässä yhteydessä onkin syytä mainita ministeri Mönkäreen puheenvuorosta toteamus, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden käyttö edistää edelleen (Puhemies koputtaa) veroratkaisuja investointituin.

Arvoisa puhemies! Toivon, että valiokuntien asiantuntijakuulemisen yhteydessä selvitetään edelleen lisäydinvoiman tuottamiseen liittyvät turvallisuusriskit ja myös se, jättääkö mahdollisen ydinvoiman lisärakentaminen enää (Puhemies koputtaa) tilaa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen ja niiden käytön tukemiseen, kuten ministeri puheenvuorossaan vakuutteli, vai muodostuuko siitä este uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiselle.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään pidetyistä puheenvuoroista on selkeästi nähtävissä, että täällä on sisäistetty ne vaatimukset, jotka Kioton sopimus meille asettaa. Ilmaston lämpeneminen on jo havaittavissa meidänkin leveysasteillamme tänäkin talvena. Kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittaminen on tärkein tavoitteemme, ja tavoitteisiin pääseminen edellyttää ennen kaikkea hiilen polttamiseen perustuvan energiatuotannon lopettamista. Kansalaisten turvallisuus edellyttää myös sitä, ettemme omalla toiminnallamme, siis ostamalla ydinvoimaa Venäjältä, houkuttele venäläisiä energiantuottajia käyttämään ydinvoimaloitaan kauemmin kuin niiden turvallinen käyttöikä on.

Olemme tekemässä kauaskantoista päätöstä, jonka pitää syntyä puolueettoman tiedon ja siihen nojautuvan perusteellisen harkinnan tuloksena. Ydinvoiman lisärakentaminen herättää paljon tunteita, mutta tämä päätös on kaikkea muuta kuin tunneasia. Meille on toimitettu tuhansia sivuja tietoja ja lisää varmasti vielä saamme. Käytettävissämme on varmasti riittävästi puolueetonta tietoa sekä lisäksi eri järjestöjen vetoomuksia ja perusteluja niin puolesta kuin vastaan.

Arvoisa herra puhemies! Uudistuvien kotimaisten energialähteiden merkitys on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Bioenergialla toimivat sähkölämpövoimalat ovat saavuttaneet suosiota useissa Suomen taajamissa. Esimerkiksi kotiseudullani Salossa voidaan sähkölämpövoimalassa tuottaa bioenergialla lämpöä kaukolämpöverkkoon niin suuressa määrin, että vain talven pakkaskausina turvaudutaan fossiilisiin polttoaineisiin. Myös suurissa kaupungeissa uusiutuvien luonnonvarojen käyttö lämmöntuotannossa on täysin mahdollista, kuten Turussa vastikään käyttöön otettu bioenergiavoimala osoittaa.

Yhdistetyissä sähkölämpövoimaloissa polttoaineen sisältämä energia pystytään hyödyntämään jopa 85—90-prosenttisesti. Samaan aikaan ympäristökuormitus on yli 30 prosenttia pienempi kuin vastaavan suuruinen erillinen sähkön- ja lämmöntuotanto, kuten ed. Tiurikin varsin hyvin varmasti tietää. Toisena ääripäänä on ydinvoimala, jossa erityisen ongelmallista on sähköntuotannossa hukkaan kuluvan energian määrä. Lauhdelämpönä ajetaan mereen jopa kolmannes syntyvästä energiasta. Sen lisäksi, että lämpö menee hukkaan, se tietenkin vahingoittaa myös vesistöä.

Herra puhemies! Meillä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuista, korkeatasoista teknologista osaamista bioenergian hyödyntämisessä. On aivan realistista uskoa, että tulevaisuudessa energiateknologinen osaamisemme voisi olla maailmalla samanlainen kilpailuvaltti kuin Nokia ja tietotekniikka. Tämän vuoksi on myös kansantaloudellisesti viisasta edelleen kehittää bioenergian hyödyntämisen uusia tekniikoita ja myös osoittaa yhteiskunnan tukea tälle kehitystyölle.

Kehittyvä yhteiskunta tarvitsee sähköä. Kehitysmaissa sähkönkulutus on vasta lähdössä nousuun. Meillä on erinomaisen hyvät mahdollisuudet hyödyntää osaamistamme myös näillä uusilla markkinoilla. Samalla olemme edesauttamassa sitä, että energiaa tuotettaisiin myös muualla maailmassa mahdollisimman vähin ympäristörasituksin. Turvallisuus, saasteettomuus, huoltovarmuus ja taloudellisuus ovat ne tekijät, joiden perusteella teemme vertailuja eri energiamuotojen välillä. Kiistatta uutta energiantuotantoa tarvitaan. Lisäksi tarvitsemme myös energian säästöön tähtääviä toimia. Emme ole vain päättämässä energiantuotannon muodosta, vaan kysymys on siitä, miten suojelemme ympäristöämme säilymään elinkelpoisena.

Arvoisa puhemies! Lähikuukausien aikana eduskunnassa jopa yhdeksässä valiokunnassa tätä asiaa tullaan käsittelemään ja kuulemaan hyvin paljon asiantuntijoita. Näitten kuukausien aikana meidän jokaisen on oma valintamme tehtävä. Niin aion minäkin tehdä. Tällä hetkellä en vielä tiedä, kummalle puolelle kallistun.

Matti Vähänäkki /sd:

Herra puhemies! On virkistävää sanoa "herra puhemies".

Lausun tässä heti alkuun kantani asiaan, mitä nyt käsitellään. Monet tiedotusvälineet ovat sitä meiltä itsekultakin kysyneet, ja olen antanut saman vastauksen: ydinvoima on tehokkain, taloudellisin ja ympäristöystävällisin tapa hankkia energiaa. Tänään kuullut puheenvuorot ovat vahvistaneet nimenomaan tämän saman näkemykseni. Jopa nekin, jotka ovat olleet ydinvoimaa vastaan, ovat tehneet minut yhä vakuuttuneemmaksi sen tarpeellisuudesta.

Sähkönkulutus Suomessa on vuosittain kasvanut aika lailla rajusti ja jatkaa edelleen kasvuaan. Lisäsähkön kehittäminen suurteollisuudelle ja myös muulle yritystoiminnalle on tärkeää. Suurteollisuusyritysten osalta suomalaiset aika vakavan tuntuisesti pelkäävät, että niistä monet ovat siirtymässä ulkomaille. Supistuksia joka tapauksessa on monissa savupiipputeollisuuteen liittyvissä teollisuuslaitoksissa tapahtunut. Muun muassa Haminan seudulla Stora Enso on kolmesta sanomalehtipaperia tekevästä paperikoneesta yhden lakkauttamassa ja on aiheuttanut noin yli 200 työntekijälle vaikeuksia, tosin siinä eläke- ja muita ratkaisuja tehdään. Edelleen voidaan sanoa, että työttömyys maassamme on liian suuri. Monessa perheessä kamppaillaan toimeentulosta.

Maakaasu ei todellakaan, niin kuin täällä hyvin monet tietävät, ole mikään vaihtoehto. Maakaasu on sitä paitsi raaka-aineeksi kelpaavaa tavaraa, arvokasta tavaraa, kemianteollisuudelle. Se ei täytä perusenergiavaatimuksia, se ei täytä Kioton sopimuksia, ja vielä voidaan sanoa, että riippuvuus Venäjästä ei ole hyvä asia. Uskoisin, että suhteellisen pian, kun Venäjän oma talous nousee, se myös itse haluaa hyödyntää laitoksiaan.

Riippuvuus Venäjästä on myös olemassa ydinvoiman osalta. Kaihdamme riippuvuutta yleensä, kaihdamme riippuvuutta, esimerkiksi liittymistä Natoon. Yhtälailla riippuvuus ulkomaisesta ydinsähköstä ei ole kestävää. Vanhat laitokset Sosnovyi Borissa, lähellä Haminan seutua, josta olen, vaativat uudistuksia. On jo kauan tiedetty, että ei ole pitkäkään aika siihen, kun Sosnovyi Borin laitokset, joista ostamme sähköä, vaativat aika lailla radikaaleja uudistuksia. Sitä paitsi taloudellisesti nouseva Venäjä tarvitsee ehkä hyvinkin pian itse oman ydinvoimansa tuotannon.

Omissa käsissä olevat entiset ja nyt esillä oleva ydinvoimahanke turvaavat valtaosan perusenergian tarpeestamme ja samalla Kioton sopimuksen noudattamisen. Vain hyväksymällä nyt esillä olevan perusratkaisun voimme lisäksi rauhallisin mielin kehittää biojätevoimaloita, tuulivoimaloita sekä myös käyttää maakaasua muun muassa lämpövoimaloissa niin kuin täällä on monella suulla todettu.

Jotkut puhujat ovat ennen minua kosketelleet etuja, joita ydinvoimalaitoksen sijoitus paikkakunnille tarjoaa nimenomaan kuntalaisten työllisyyden osalta ja kunnan verotulojen osalta. Tämä on tosiasia. Eteläinen Kaakkois-Suomi, johon Loviisan, Kotkan ja Haminan seutukunnat kuuluvat, ovat kärsineet kaikki väestökadosta viime vuosina ja vähän pitemmänkin ajan. Teollisuus on vähentänyt työpaikkoja Kotkasta, Haminan seudulta jne. Suuri Idän tie, Eurooppa 18 -valtatie piti rakentaa, se on viivästynyt, eikä ole tiedossa, onko se vielä kymmenenkään vuoden kuluttua valmis. Työttömyys ei ole läheskään väistynyt sillä tavalla kuin on monilla muilla paikkakunnilla. Odotettuja länsimaisen teollisuuden sijoituksia ei ole tullutkaan tuolle seudulle, josta on erinomaiset, nopeat yhteydet Venäjän puolelle, jossa kuviteltiin tavaran tarpeen, nimenomaan elektroniikan ja kodinkoneiden ja niiden tarpeiden kasvavan. Sitä ei ole ollut näkyvissä. Olisi mitä suurin tuki Kotkan, Haminan ja Loviisan seudulle, mikäli ydinvoima sijoitettaisiin Loviisaan eikä Satakuntaan, niin kuin esille on tullut.

Lopuksi ihmettelen eräiden puhujien, useammankin, puheita tänään siitä, että me jätämme huonon perinnön, kun 2 000 tai 20 000 vuotta, puhuipa joku jopa muistaakseni 200 000 vuodesta, ovat siellä ja aiheuttavat vahinkoa ydinjätteet, jotka peruskallioon upotetaan tai joille kaivetaan sinne tilat. Heillä on aika ihmeellinen käsitys ihmiskunnan järjen, tekniikan ja tieteen kasvumahdollisuuksista. Ihmiskunta on suurin piirtein 2 000 vuotta jollain tavalla kirjoittanut jotakin, ja nyt teemme jo tuommoisia mahtavia ydinvoimalaitoksia, jotka antavat hyvää energiaa. En usko, että kehitys tähän pysähtyy, vaan ne, jotka sen 200 000 vuoden kuluttua täällä asuvat, varmasti (Puhemies koputtaa ) ovat löytäneet jo viihtyisiä paikkoja muiltakin planeetoilta, mikäli täällä meidän ydinvoimamme jätteet ovat asiat pilaamassa.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Herra puhemies! Sähkön riittävyyden turvaamisen tulee olla tehtävän energiaratkaisun pääasia. Riittävyyskin on sinänsä tietysti melkoisen ongelmallinen käsite, koska aina ja kaikessa pitää myös pyrkiä säästämään. Mutta sähköpulaan Suomea ei saa päästää. Sähkön saanti Suomessa voidaan varmistaa kahdella vaihtoehtoisella mallilla: Uusi ydinvoimala on hallituksen enemmistön esittämä vaihtoehto. Sen kanssa kilpailee vaihtoehto, joka koostuu maakaasusta ja bioenergiasta, jota sitten voidaan tukea tuulen ja auringon laajemmalla käyttöönotolla energiantuotannossa. Molemmilla vaihtoehtoisilla malleilla saadaan riittävästi aikaan sähköä.

Mallien välillä on kuitenkin vissi eronsa. Ydinvoimaan perustuva energiaratkaisu on luonteeltaan keskittävä, kun taas maakaasun ja puun lisäkäyttöön perustuva malli on hajautettu. Tästä peruserosta seuraa kaksi isoa seuraamusta: Hajauttava malli antaa ensinnäkin paremmin työtä maakuntiin, maaseudulle ja kyliin saakka. Sitä paitsi kaikilla keskittävillä malleilla on ylipäätäänkin yksi iso ongelmakohta, joka vaivaa myös ydinvoiman tuotantoa. Keskitettyihin järjestelmiin liittyy etunsa, mutta niiden riskitkin ovat suuria. Ydinvoimalakin on turvallinen niin kauan kuin se on, mutta jos jotain sattuu, seuraamukset ovat hirveitä. Meitä kaikkia askarruttavat nykyään sellaiset uhkakuvat kuin terrorismi, ja sitäkin ajatellen pidän hajautettua mallia selvästi viisaampana valintana myös energiantuotannossa. (Ed. Korkeaoja: Miten te nykyisen ydinvoiman hajautatte?) — Ei ydinvoimaa voi hajauttaa.

Lappi on sähköntuotannon osalta niitä harvoja maakuntia Satakunnan ja Uudenmaan lisäksi, jotka tuottavat sähköä yli oman tarpeensa. Vaikka maakunnassamme on vahva paperintuotanto ja on myös terästuotantoa, sähköä tuotetaan Lapissa noin kahden ison Kemijoen vesivoimalan verran enemmän kuin meillä sähköä käytetään. Tästä huolimatta Lapissakin tulee tietysti katsoa, mitä energiantuotannon lisäämiseksi voidaan tehdä. Se, mitä Lapissakin voidaan tehdä, on lisätä edelleen puun ja turpeen käyttöä energiantuotannossa. Se tietää työtä myös Lapissa.

Ihan lopuksi haluan huomauttaa, etten pidä ollenkaan hyväksyttävänä Venäjällä pelottelua, johon jopa eräät SAK:n edustajat ovat syyllistyneet. Venäjältä on tuotu vuosikymmenien ajan maakaasua ja tuodaan myös sähköä, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Pitää tässä kiistatilanteessakin nähdä, että päädytäänpä täällä mihin ratkaisuun tahansa, energiantuonti Venäjältä tulee joka tapauksessa jatkumaan. Pelottelu on siis aiheetonta, ja parempia argumentteja tällaiseen vanhaan Venäjä-pelotteluun turvautumisen sijasta pitää kaikilla tahoilla keksiä.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suhtautuminen ydinvoimaan ja sen lisärakentamiseen jakaa kansalaisia, puolueita ja luonnollisesti samalla eduskuntaa kahteen leiriin, joilla kuitenkin vastakkaisesta perusratkaisusta huolimatta on hyvin paljon yhteistä tavoitteissa. Varmasti koko eduskunta suhtautuu ydinvoimakysymykseen erittäin vastuullisesti ja tulevaisuutta ajatellen. Kaikki ovat sitoutuneet energiaratkaisuun, joka täyttää osaltamme Kioton sopimuksen velvoitteet ja ehdot. Näihin yhteisiin lähtökohtiin kuuluu lisäksi se tosiasia, että Suomi tarvitsee jonkin verran lisää energiakapasiteettia, erityisesti lisää sähköä vuoteen 2012 mennessä.

Kyse on siis siitä, millä energiapoliittisella kokonaisuudella parhaiten turvaamme yhteiset lähtökohtatavoitteemme niin, että valittu suunta on myöskin kestävä ekologisesti, eettisesti ja kokonaistaloudellisesti ja kaikkea tätä vielä ylisukupolvisesti ajatellen. Haluan uskoa, että näiden vaativien lähtökohtien tunnustaminen auttaa käymään edessä olevaa keskustelua ja koko eduskuntakäsittelyä toisten näkemyksiä kunnioittaen ja ilman vähättelevää leimaamista tuulentuvista ja risusavotoista, joita edellisellä käsittelykerralla joutui kuulemaan.

Hallitus esitteli jo ilmastostrategiaselonteossaan kaksi realistista vaihtoehtoa energiantuotannon kokonaisuudeksi. Keskustan ryhmäjohtaja on täällä keskustelussa esitellyt eduskuntaryhmämme asettaman työryhmän selvityksen, jossa on samat vaihtoehdot, kuitenkin hiukan eri painotuksin.

Tosiasioihin ja konkreettisiin lukuihin perustuvan faktatiedon perusteella kenelläkään ei pitäisi olla aihetta leimata toista vaihtoehtoa mahdottomaksi tai epärealistiseksi. Enemmänkin kyse on arvopohjaisesta valinnasta, siitä, millaiseen tulevaisuuteen me uskomme ja minkä tien koemme turvallisemmaksi. Sen lopullisempaa viisautta ei voi olla kenelläkään, kun ajattelemme sukupolvien yli ulottuvia vaikutuksia. Itse en haluaisi lähteä kasvavien, tuntemattomien riskien tielle, ellei siihen ole mitään ehdotonta pakkoa.

Kansantaloudellisestikin vaihtoehdot ovat laskelmien mukaan jotakuinkin samanarvoiset, joten myös lyhyemmällä tähtäimellä ratkaisu on tehtävä muilla perusteilla. Molemmat vaihtoehdot sisältävät eri energialähteitä ja täyttävät siten hajautetun energiantuotannon turvallisuusvakuutuksen. Valinta tiivistyy lopulta selkeisiin painotuseroihin kokonaisuuksien sisällä ja uskoon tai epäuskoon niin sanotun paketin muiden osien toteutumisesta ja ennen kaikkea globaalimpaan näkökulmaan valitun tien vastuullisuudesta.

Olen yleensä vastannut kyselyihin ydinvoimakannasta, että ainakaan toistaiseksi en ole nähnyt syytä muuttaa aiempaa kielteistä kantaani ydinvoiman lisärakentamiseen mutta suhtaudun edessä olevaan käsittelyyn avoimella mielellä ja eri näkökohtiin paneutuen. Tällaista ratkaisua joutuu pohtimaan myös eri etunäkökulmista alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Tavoitteena on tietysti oltava ratkaisu, jossa nämä edut voi mahdollisimman pitkälle yhdistää. Koko Suomen ja kaikkien suomalaisten etu on varmasti pystyä vaalimaan luontoamme ja elinympäristömme puhtautta. Silloin me pystymme myöskin kestävällä tavalla hyödyntämään metsiemme ja peltojemme ja vesiemme tuotteita myöskin energiakäyttöön.

Mielestäni oikea energiapäätös voi toden teolla avata Suomen maaseudulle uuden vahvistavan mahdollisuuden. Biovoimassa on potentiaalia. Kotimaisella teknologialla kotimaisista uusiutuvista lähteistä hajautetusti tuotettu energia tuo Suomeen kestävää työllisyyttä myös niille alueille, joille sitä on muuten kovin vaikea luoda. Tekniikan kehitys tuo koko ajan uusia mahdollisuuksia, alan kansainväliset markkinat kasvavat huimaa vauhtia. Suomi on jo nyt ympäristö- ja energiateknologian kärkimaita. Meillä on erinomaiset mahdollisuudet kehitellä uusia vientivaltteja. Globaaleilla markkinoilla voimme näin olla syrjäyttämässä ympäristön kannalta huonoa teknologiaa. Samalla osaamisemme hyödyttää omaa kansantalouttamme. Kansainvälistä ekokilpailukykyä kannattaa myös vaalia erityisesti pienen, viennistä riippuvaisen maan.

En usko, että kaikki tämä tapahtuisi riittävässä määrin itsestään. Kyse on tässäkin suunnan valitsemisesta. On päätettävä, mihin me haluamme panostaa, millaista kehitystä me haluamme tukea. Mahdollisuudet eivät vielä sinänsä riitä, vaan tavoitteiden mukainen tulevaisuus on tehtävä tietoisin päätöksin.

Markku Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin nyt peruskysymyksestä ydinvoima suhteessa puuhun, bioenergian käyttöön: onko se puun kilpailija, onko se peräti sen käytön lisäämisen este, mitä täällä on aika paljon tänään pohdittu.

Ensin tekee mieleni todeta eräs havainto tavallaan median käyttäytymisestä suhteessa tämänkin ratkaisun seurantaan. Puhutaan hyvin paljon bioenergian mahdollisuuksista, mutta kun maailman suurin biomassalaitos otettiin käyttöön tammikuussa Pietarsaaressa, eipähän vain ylittänyt valtakunnallista uutiskynnystä. Mutta jos joku sattuu esittämään täältä talosta, ja varsinkin vihreä, kovan vaatimuksen siitä, että pitää rakentaa biovoimaa, se noteerataan. Tässä voi vain sanoa, että toiset tekevät papereita, toiset tekevät kattiloita.

Jos energiapolitiikka hoidetaan todellakin järkevästi, otetaan huomioon ympäristö- ja terveystekijät, pelkoa sellaisesta tilanteesta, että ydinvoima todellakin olisi este bioenergian käytölle tai sen kilpailija, ei tietenkään ole. Lähtökohta on siinä, että ydinvoiman luonnollinen käyttöalue on tietenkin lauhdevoima. Sehän tarkoittaa käytännössä pääasiassa ympäri vuoden, ympäri vuorokauden jauhavaa perusvoimaa. Käyttö vain perusvoimana on selitys Suomen ydinvoimaloiden kansainvälisesti ottaen erinomaiselle käyttöasteelle, joka on yli 90 prosenttia.

Tietenkään puuta ei kannata lauhdevoiman tuotantoon käyttää. Siihen se on aivan liian arvokasta. Siitä energiastahan menee pääosa harakoille, ja Suomen tapauksessa tietysti voi sanoa kaloille. Energiasta syntyy alle puolet sähköä ja loppu on sitten osin hukkaa. Kyse on siitä, että ydinvoiman ja puun käyttö, bioenergian käyttö, ovat erilaisia käyttötavoiltaan ja ne täydentävät toisiaan. Tämä on minusta tämän tarkastelun ydinkohta ja -kommentti tänään käydylle keskustelulle.

Meillähän käytetään metsähaketta noin miljoona kuutiometriä. Kansallisessa metsäohjelmassa, johon sitoutuivat muuten kaikki mahdolliset tahot Suomessa, on tavoitteeksi asetettu määrän nostaminen vuoteen 2010 mennessä 5 miljoonaan kuutioon. Greenpeace puolestaan on esittänyt määrän nostamista arviolta 15 miljoonaan kuutioon eli 15-kertaiseksi nykyisestä, ja tätä sitten myydään sillä, että tällä tehdään paljon työpaikkoja maaseudulle.

On hyvä kuitenkin todeta ja muistaa, että tähän määrään päästäksemme täytyisi käyttää muutakin kuin hakkuujätettä eli polttaa metsäteollisuuden ainespuuta, sellaista raaka-ainetta, jonka jalostusaste ja tuotto totta kai on muussa käytössä olennaisesti korkeampi. Hakkuujätettähän ei Greenpeacen mallissa toki kerry lisää, sillä mallihan tietysti pysäyttää metsäteollisuuden laajennukset jo puupulasta johtuen. Tämä on hyvä muistaa.

On hyvä myöskin muistaa se, että samaiset järjestöt ovat esittäneet viikon päivät sitten yhteisen mallin metsien suojelusta. Siinä vaaditaan 400 000 metsähehtaarin lakisääteistä lisäsuojelua ja vielä niin, että vuoteen 2010 mennessä pitäisi talousmetsiä suojella vapaaehtoisesti 3—5 prosenttia metsäalasta eli lähes miljoona hehtaaria. Tämä Greenpeacen energiamalli ja suojelumalli yhdessä merkitsee metsäteollisuuden eräänlaista kotitekoista boikottia, sillä puuta ei tämän jälkeen riitä raaka-aineeksi ainakaan ilman mittavaa puuntuonnin lisäämistä. Ei tällaista mallia suomalainen metsänomistaja ja maaseutu voi missään oloissa hyväksyä ja olla sen takuumiehenä.

Sitten, herra puhemies, muutama sana kaasusta. Tänä päivänä voidaan sanoa, että Suomi ei ole hyötynyt venäläisen maakaasun suhteellisesta läheisyydestä. Meiltähän puuttuvat kokonaan vähittäismyyntimarkkinat, jotka ovat tuottoisia, ja siirtoetäisyydet eri kulutuspisteisiin ovat verrattain pitkiä. Hyvä esimerkki on PVO:n tytäryhtiön Mussalon Voiman maakaasulaitos Kotkassa, joka on muuten Suomen ainoa maakaasulauhdevoimalaitos. Viime vuonna sitä käytettiin 32 tuntia. Kyllä se on karua kieltä siitä, mikä on tämän päivän maakaasun kustannustaso ja mikä on maakaasun kilpailukyky tänä päivänä. (Ed. Korkeaoja: Tulevaisuudessa vain heikkenee!) — Niin, tämä on hyvin olennainen kysymys, ja siksi pitääkin sanoa johtopäätöksenä, että maakaasuvaihtoehto näyttääkin voivan toimia Suomessa vain yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Siinä se kilpailee toki biomassan, lähinnä siis puun, turpeen ja kivihiilen, kanssa ja voi toimia niitä korvaavana polttoaineena.

Tänä päivänä on tavattoman vaikea nähdä, että maakaasusta voisi tulla kilpailukykyinen vaihtoehto erillisessä sähköntuotannossa. Tämä koskee toki myöskin puuta ja kaikkea biomassaa, siis nimenomaan erillisessä sähköntuotannossa. Silloin on hyvä nähdä, että bioenergian — yhdistetyn puun, turpeen ja myöskin lajitellun ympäristöjätteen, joka on jäänyt verrattain vähäiselle käsittelylle täällä tänään — käyttökohde on nimenomaan alueellinen yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto. Sillä on merkitystä aluetalouksille ja ennen muuta alueellisen lämmöntuotannon suhteen. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, kun puhutaan kilpailukyvystä ja erillisestä sähköntuotannosta.

Muutama esimerkki vielä siitä, minkälaisista määristä puhutaan. Pietarsaaren uuden laitoksen Alholmens Kraftin polttaessa vain haketta kulutus on 1 000 kuutiometriä tunnissa eli 10 täyttä rekkalastia tunnissa ympäri vuorokauden. Yksi Poriin tuleva hiililasti tuottaa saman verran sähköä kuin 150 kappaletta 1 megawatin tuulimyllyjä tuottaa vuodessa, oleellisesti halvemmalla hinnalla ja tuottaen yhteiskunnalle samalla tuloja eikä menoja.

1 000 megawatin ydinvoimalaitosta, joka käy tavanomaisella suomalaisella 95 prosentin käyttöasteella, vastaavan energian tuottamiseen puulla vuodessa tarvitaan metrin mittaisia koivuhalkoja pino, jonka korkeus on 2 metriä, pituus 8 000 kilometriä. Eli korkeuden pitäisi olla 14 metriä Hangosta Utsjoelle. Tämä osoittaa juuri ne mittakaavat, joista puhumme, kun puhumme erillisestä sähköntuotannosta, jonka vaihtoehtona on ydinvoima tai maakaasu.

Herra puhemies! Vielä muutama sana kansainvälisestä ydinvoimarakentamisen tilanteesta, josta täällä on moneen otteeseen sanottu, että ei rakenneta. Ruotsin sähköstä tuotettiin ydinvoimalla 39 prosenttia vuonna 2000. Ruotsi ei ole kyennyt sulkemaan toista Barsebäckin yksiköistä, jolloin jäljelle edelleenkin jää 10 ydinvoimalayksikköä, ja hallitus päätti siellä viime joulukuussa, että kakkosyksikköä ei suljeta ainakaan tänä vuonna. Kun Ruotsin on pitänyt luopua ydinvoimasta vuoteen 2010 mennessä, takaraja on poistettu, joten laitokset käyvät todennäköisesti teknis-taloudellisen käyttöiän loppuun.

Vielä lopuksi, herra puhemies, Saksassa teollisuus ja hallitus ovat päässeet sopimukseen, jonka mukaan ydinvoimalaitoksille annettiin laskennallinen 32 vuoden käyttöikä, ja Saksassa on 19 ydinvoimalaitosyksikköä ja niille sovittu sähkön tuleva tuotantomäärä on 2 600 terawattituntia, siis enemmän kuin ne ovat tähän saakka tuottaneet. Tämä vain kiistatta osoittaa sen, että on ollut bluffia puhua siitä, että Saksa ja Ruotsi ovat luopumassa. Tosiasiassa ydinvoimasähkön osuus näissä maissa on näinäkin vuosina kasvanut.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähden siitä, että suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin kehittyminen edellyttää jatkossakin sähkön lisäkäyttöä. Jos aiomme selvitä tulevista haasteista, on välttämätöntä, että tuotanto kehittyy sillä tavalla, että se käytännössä myös merkitsee lisää sähkönkulutusta. Siis lähtökohdaksi on otettava, niin kuin muun muassa keskustan ryhmän tuottamassa paperissa todettiin, vähintään se määrä, mitä myös hallitus omassa paperissaan toteaa sähkönkulutuksen kasvuksi.

Ihmettelin tämän päivän Iltalehdessä muistaakseni ollutta ministeri Hassin toteamusta, jossa hän asettaa kyseenalaiseksi, onko esimerkiksi jaloteräksen valmistus Torniossa ja sen laajentaminen mielekästä. Jos maailmassa, niin kuin näyttää, jaloterästä käytetään yhä eneneviä määriä, voi kysyä, onko sellainen toiminta, että jaloteräksen tuotanto siirrettäisiin esimerkiksi Puolaan tai Etelä-Afrikkaan — tehtäisiin siellä Suomen sijasta — ympäristöllisesti viisaampi teko. Mielestäni ei. Suomi toteuttaa tätä tuotantoa hyvin korkealla energia—hyöty-suhteella, ja voi kysyä, miksi silloin pitäisi meillä hyvin tapahtuva tuotanto pyrkiä viemään jonnekin muualle. Pitäkäämme se itsellämme ja kehittäkäämme sitä, samoin kuin muuta metallurgista teollisuutta ja kemianteollisuutta. Tehkäämme se korkeimmalla mahdollisella energian hyötysuhteella, mikä maailmasta löytyy. Me tarvitsemme lisää sähköä.

Täällä on monessa yhteydessä ja muun muassa edellä ed. Laukkasen puheenvuorossa todettu hyvin selvästi se, että kun sähkönkulutus tällä tavalla kasvaa, tarvitaan lisää lauhdesähköä, siis laitoksia, joissa tuotetaan pelkkää sähköä, koska mahdollisuuksia, joissa samanaikaisesti olisi käyttöä lämpökuormalle, kun sähköä yhdistetyllä tuotantomuodolla tuotetaan, ei ole käytännössä olemassa. Tarvitsemme siis lauhdesähkön tuotantoa, ja siinä taloudelliset realiteetit puhuvat sen puolesta, että vaihtoehtoja ei ole kovin paljon.

Olen täällä jo aikaisemmin todennut, että maakaasu putoaa pois lauhdetuotannosta hintansa takia, mutta maakaasua on myös arvioitava eettisestä näkökulmasta. Mielestäni teemme väärin tulevia sukupolvia kohtaan, jos poltamme niin arvokasta bioteknologisen teollisuuden raaka-ainetta kuin maakaasua ja vielä tavalla, jossa puolet energiasisällöstä menee lauhdevesien mukana hukkaan. Se, jos jokin, on väärin tulevia sukupolvia kohtaan. Minusta siis maakaasun käyttö lauhdevoiman tuotantoon pitää monesta syystä hylätä vaihtoehtojen joukosta.

Kun mietitään sitä, minkälaisessa maailmassa elämme, markkinatalousehtoisessa maailmassa, joudumme kysymään, kuka rakentaa nämä täällä esitetyt vaihtoehtoiset sähköntuotantomuodot. Ydinvoiman osalta meillä on selvää, että teollisuus on valmis tämän investoinnin tekemään, mutta sen sijaan, kun täällä on esitetty laajoja muun muassa yhdistetyn bioenergian hyödyntämisvaihtoehtoja, ei ole tuotu esille, millä tavalla nämä investoinnit voidaan toteuttaa. Ne joka tapauksessa vaativat, se on todettu, huomattavaa budjettitalouden, siis yhteiskunnan, panostusta. Mutta ei ainakaan minulle ole syntynyt kuvaa siitä, löytyisikö, markkinaehtoisessa maailmassa kun elämme, sellaisia yrityksiä, jotka nämä investoinnit ovat valmiita tekemään. Ei kai oleteta, että perustettaisiin valtionyhtiö ja valtio sitten satsaisi siihen pääomaa sillä tavalla, että valtio ryhtyisi näitä laitoksia rakentamaan. Lienee selvää, että tämä on pois laskuista. Tämä puoli asiasta on jäänyt todella selvittämättä ja vaille vastausta.

Totesin jo aikaisemmin keskustelussa ydinvoimakriitikoiden puheenvuorojen riskiarvioinnista sen, että mielestäni tässä tilanteessa, kun meillä on olemassa neljä ydinvoimayksikköä, meidän pitää asettaa kysymys, miten onnettomuusriski muuttuu, kun tehdään viides yksikkö. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kun tieto alalla lisääntyy uuden yksikön myötä, se on myös omiaan vähentämään inhimilliseen tekijään liittyvää riskiä, joka alalla on, ja tällä tavalla parantaa vanhojenkin laitosten turvallisuutta. Näin varmaan on. Tämä on asia, joka pitäisi selvittää.

Toinen kysymys koskee käytetyn ydinpolttoaineen säilyttämisen riskiä. Kuinka paljon riski lisääntyy, jos neljän yksikön sijasta samalla tavalla säilötään viidennen yksikön jätteet? Olen sitä mieltä, että riskin lisääntyminen on erittäin pieni, olletikin kun onnettomuusriskiä joudutaan myös peilaamaan sitä tosiasiaa vasten, että meillä on Sosnovyi Borin laitos ja muutamia muita ydinlaitoksia lähipiirissä. Tällä tavalla kun mietitään, minkälainen riski on omilla laitoksilla, sanoisin, että haluaisin nähdä todellisen, (Puhemies koputtaa) kokonaisvaltaisen riskiarvioinnin, joka tällä tavalla on laskettu näiden asioiden osalta.

Pekka   Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt olemme eduskunnassa tekemässä merkittävää energiapoliittista periaatepäätöstä käsitellessämme hallituksen esitystä luvan myöntämisestä Teollisuuden Voimalle ydinvoiman lisärakentamiseen. Tämä on mielestäni myöskin perusvoimaratkaisu, jonka tulee taata pitkälle tulevaisuuteen meidän kansantaloudessamme energian riittävyys ja toisaalta edullinen energian hinta. Ratkaisua tehtäessä on syytä pitää mielessä maamme erityisolosuhteet, kuten laaja haja-asutus, pitkät etäisyydet ja kylmä ilmasto. Nämä erityisesti asettavat vaatimuksia edulliselle energian hinnalle, energian saannille ja riittävyydelle näissä vaikeissa olosuhteissa.

Minusta energian riittävyys ja riittävä omavaraisuus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Tässä on huomioitava myöskin maamme perusteollisuuden, kuten metsä- ja metalliteollisuuden, kilpailukyky, sillä nämä teollisuudenalat ovat juuri riippuvaisia edullisesta energiasta ja tuon energian riittävyydestä. Myöskin energiaratkaisu on merkittävä maamme taloudellisen kasvun ja työllisyyden kannalta.

Kun me teemme tätä energiaratkaisua, me pidämme mielessä ilmastoselonteon ja ratkaisun, minkä se pitää sisällään. Meidän on tehtävä ympäristön kannalta kestävä ratkaisu ja huomioitava myöskin energiansäästötavoitteet. Kioton ilmastosopimuksen vastuunjakopöytäkirjan mukaan Suomi on sitoutunut siihen, että vuosina 2008—2012 kasvihuonekaasupäästöjen keskiarvo on vuoden 1990 tasolla. Tämä merkitsee sitä, että hiilidioksidipäästöissä on pyrittävä 6—10 miljoonan tonnin päästövähentymiin. Tämä johtaa myös siihen, että hiilivoimaloista me joudumme luopumaan.

Haluan korostaa, että ydinvoima yksin ei ole kokonaisvaltainen perusvoimaratkaisu, vaan maamme sähköntuotannon tulee perustua monipuolisiin ja uusiutuviin energialähteisiin. Ydinvoiman mukanaolo on kuitenkin perusteltua, sillä se mahdollistaa erinomaisella tavalla uusiutuvien energiamuotojen käytön ja kehittämisen pitkällä aikavälillä ja se minimoi riskin joutua tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa olisimme merkittävästi riippuvaisia yhdestä energiantoimittajas-ta, mikä toisi mukaan sekä saatavuusriskin että hintariskin.

Hallituksen ilmastostrategian toinen vaihtoehto eli maakaasuvaihtoehto on vertailussa ydinvoiman kanssa heikompi. Se on fossiiliseen polttoaineeseen perustuva vaihtoehto, ja siihen sisältyy mainittu saatavuus- ja hintariski. Maakaasun hinta on kallistunut Euroopan markkinoilla 30 prosentilla, joten sen hintakannattavuus on reaalisesti nyt heikompi kuin tuolloin ilmastostrategiaa käsiteltäessä. Teollisuus ei ole ilmoittanut halukkuuttaan investoida tähän ratkaisuun. Maakaasuvaihtoehdolla ei päästä hiilidioksidipäästötavoitteissa hyvään tulokseen. Maakaasua kuitenkin voidaan perustella yhteiskäytössä sähkön- ja lämmöntuotannon kanssa.

Suomen energiantuotanto on kansainvälisesti mitattuna korkeatasoista. Sähkön ja lämmöyhteistuotannon osuus on maailman korkein, ja erityisesti uusiutuvat energialähteet ovat yhteistuotannossa tärkeitä käyttövaroja. Energiaa saatiin vuonna 2000 kotimaasta 29 prosenttia mutta tuotiin 71 prosenttia. Tuosta tuonnista Venäjän osuus oli runsaat 50 prosenttia.

Tulevaisuudessa kotimaisten ja vaihtoehtoisten energiamuotojen rooli tulee kasvamaan. Jo nyt puun energiakäytön osuus energiantuotannossa on EU-maiden korkein. Sen käyttöastetta on kuitenkin mahdollista vielä nostaa ja kasvattaa. Metsäteollisuuden kapasiteetin ja metsähakkeen käytön lisäyksellä puun käyttöä energiantuotannossa voidaan Kansallisen metsäohjelman mukaan kasvattaa 5 miljoonaan kuutioon eli viisinkertaistaa nykyisestä. Jos puulla tuotettaisiin sähköä uuden ydinvoimalan verran, se merkitsisi noin 20 miljoonan puukuution käyttöä, ja tällöin olisimme jo käyttämässä metsäteollisuuden raaka-ainetta, mikä ei missään olosuhteissa ole perusteltua.

Myös vesi- ja tuulivoiman käyttöä voidaan lisätä, mutta valitettavasti koskiensuojelutoimenpiteet ovat olleet estämässä tämän järkevän vesivoiman käytön lisäämisen. Vesivoiman käytön suhteellinen osuus onkin pienenemässä vuoteen 2010 mennessä 15 prosenttiin. Tuulienergian käyttö jää noin 1 prosenttiin.

Vuoden 2010 energiantarpeesta on esitetty erilaisia lukuja. Yleisarvio on noin 90 terawattituntia, jossa kulutuksen kasvua on noin 19 terawattituntia. Ydinvoima kattaa siitä noin puolet, mutta siinä ovat energiansäästö ja vaihtoehtoiset energiankäyttömuodot mukana.

Ydinvoiman turvallisuudesta on puhuttu paljon. Kokemukset ovat olleet myönteisiä, ja uskon, että viidettä ydinvoimayksikköä rakennettaessa meidän korkea turvallisuusteknologiamme on mukana ja tuosta laitoksesta tulee entistä turvallisempi. Vanhatkaan eivät ole olleet turvattomia. (Puhemies koputtaa)

Minusta tällä hetkellä on perusteet hyväksyä Teollisuuden Voiman hakemus, ja katson, että tämä ratkaisu edellyttää, että me olemme (Puhemies koputtaa) valmiit panostamaan puun käytön lisäämiseen ja tukemaan myöskin vaihtoehtoisia muita energiamuotoja.

Aulis  Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun on illan mittaan kuunnellut puheenvuoroja ydinvoiman vaarallisuudesta, herää vain kysymys, että kun meillä on jo neljä ydinreaktoria, niin mikä siitä viidennestä tekee niin kauhistuttavan, kun se sijoitetaan kuitenkin samalle tontille kuin nykyiset ydinvoimalat.

Sähköntuotannon kapasiteetin lisärakentamisen perusteena on sähkönkulutuksemme jatkuva kasvu. Varsin yksimielisiä ollaan siitä, että tehostetuista säästötoimista ja sähköä säästävästä uudesta teknologiasta huolimatta kokonaiskulutus edelleen kasvaa 1,5—2 prosentin keskimääräistä vuosivauhtia. Viime vuonnahan lisäys oli 3,1 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Teollisuuden kulutus tosin trendistä poiketen vähän nytkähti alaspäin talouden taantumasta johtuen, mutta koti- ja maatalouksien kulutus, joka on yhteensä neljännes koko kulutuksesta, nousi sitä vastoin peräti 9 prosenttia.

Sähköä jouduttiin tuomaan maan rajojen ulkopuolelta nettomääräisesti 12 prosenttia. Edellisvuonna lukema oli 15 prosenttia. Tuonti tapahtui nyt pääosin Venäjältä, koska Ruotsista ei ollut enää entistä määrää saatavissa. Norjakin joutui itse nettotuojaksi. Viime vuonna Venäjältä lisääntynyt tuonti vastasi Loviisan ydinvoimalan puolta vuosituotantoa.

Kotimaista sähköntuotantoa on siis välttämätöntä lisätä. En ole kenenkään kuullut täällä vaativan sähköntuonnin lisäämistä ulkomailta.

Käydyssä keskustelussa on mielestäni liian yksioikoisesti asetettu vastakkain lisäydinvoima ja kotimaisten ja uusiutuvien energianlähteiden hyödyntäminen. Perusvoimatuotannossa ovat tosiasiallisesti vastakkain "lisää ydinvoimaa ja maakaasua" ja sen vaihtoehtona "ei lisää ydinvoimaa vaan erittäin runsaasti maakaasua". Asetelma koskee perusvoiman tuotantoa. Energiansäästöohjelma ja uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelma luvataan toteuttaa joka tapauksessa.

Haluan kuitenkin tässä yhteydessä saada hallitukselta tarkemman selvityksen, kuinka se aikoo käytännössä edistää uusiutuvan kotimaisen energian käyttöä. Mielestäni kotimaisen energian, puun ja turpeen, käyttöä olisi lisättävä lähinnä lämmöntuotannossa. Veroratkaisuilla olisi edistettävä muun muassa puuta ja turvetta käyttävien kunnallisten lämpölaitosten laajentamista. Metsähakkeen verohelpotusta olisi nostettava nykyisestä ja turve olisi tehtävä verottomaksi yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa.

Hyvin monessa kunnassa lämpölaitoksen laajentaminen on pysähtynyt siihen, että 15 000 kilowattia on raja, jota pienemmällä teholla turpeella on verohelpotus, mutta kun mennään sen yli, lankeaa aika suuri verolasku. Tätä rajaa olisi nostettava ylemmäksi.

Asuntojen peruskorjauksessa energiansäästötoimien avustuksiin olisi lisättävä mahdollisuus myös sellaisiin avustuksiin, joilla muutetaan lämmitysjärjestelmä perustumaan uusiutuviin energianlähteisiin, kuten puuhun, puupolttoaineisiin ja myös maalämmitykseen. Uskon, että maalämmityksen hyödyntämisessä meillä olisi aika paljon tehtävää juuri omakotitasolla. Siitä on hyviä esimerkkejä Etelä-Pohjanmaaltakin ja hyvin monen monen vuoden takaa.

Bioenergian suurimittaista käyttöä ovat voimakkaasti edistämässä myös lisäydinvoiman hakijatahot, Pohjolan Voima Oy, jonka tytäryhtiö Teollisuuden Voima Oy on nyt tämän lisäydinvoimaluvan hakija, on juuri rakentanut Pohjanmaalle Pietarsaareen sähkön- ja lämmöntuotantoon suurlaitoksen, joka käyttää polttoaineena biomassaa, muun muassa risutukkeja. Avohakkuualueilta kerätään oksat — ja sekin on vähän kehittynyt, että annetaan kuivua niin kauan, että neulaset tippuvat maahan ja ravinteet palaavat kiertoon — ja risut puristetaan tukeiksi ja kuljetetaan Pietarsaaren laitokselle. Pohjolan Voimalla on useita vastaavia biomassalaitoksia suunnitteilla. Tällä haluan vain todistaa, ettei lisäydinvoima ole vastakohta bioenergian käytön lisäämiselle teollisuudenkaan näkökulmasta, kuten täällä monet ovat yrittäneet todistaa.

Pidän lisäydinvoiman rakentamista perustellumpana kuin hyvin runsasta venäläisen maakaasun käytön lisäystä. Teollisuuskaan ei koe maakaasun käytön näin suurta lisäystä kilpailukykyiseksi sähköntuotannossa. Siellä ei ole hakemusta tällaisiin eikä mitään pyrkimyksiä tällaisten laitosten tekemisiin. Myös Kioton sopimuksen asettamat velvoitteet ja uskoakseni mahdolliset myöhemmät saman suuntaiset lisäkiristystoimenpiteet ovat kaikki paremmin saavutettavissa, jos tämä vaihe mennään nyt lisäydinvoimaa rakentamalla.

Tärkeää on myös sähkön hinta niin teollisuudelle kuin kotitalouksille ja myös maataloudelle, jota elinkeinoalaa itse edustan. Tiedän, että maatalouden tuotantokustannuksissa sähkön hinta vaikuttaa suoraan. Se on noin, voisi sanoa, kolmisenkymmentä tuhatta tilaa kohti plus kertautuu tuotantovälineiden ja lannoitteiden hinnoissa moninkertaisena. Tuotantokustannusten nousu on juuri suomalaisen maatalouden ongelma ollut EU-aikana. Ne ovat nousseet oletettua paljon enemmän. Uskon, että ydinvoimavaihtoehdolla ne voitaisiin paremmin pitää kurissa, koska hintavakaus on ydinpolttoaineen yksi etu. Sen osuus sähkön loppuhinnasta on paljon, paljon pienempi kuin esimerkiksi maakaasulla tuotetun sähkön hinnasta.

Maakaasun osuus on tietääkseni noin puolet. Hinta voi vaihdella. Kun kaasua tulee vain yhdestä putkesta, sillä voidaan hinta säätää, ei voida millään lailla kilpailla. Olin vielä muutama vuosi sitten enemmän maakaasumyönteinen, mutta kun Pohjoismaiden neuvostossa olen seurannut pohjoismaista keskustelua, näyttää aika mahdottomalta, että Ruotsin kautta voitaisiin saada norjalaista maakaasua Suomeen. Ruotsi ei ole kiinnostunut. Se vetoaa Kioton sopimukseen, että maakaasun hiilidioksidipäästö on 60 prosenttia kivihiilen päästöstä. Se on aika paljon. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Kun lisäydinvoima tuotettaisiin nykyisissä paikoissa Loviisassa tai Olkiluodossa, on kyseessä itse asiassa vain tuotannon lisäys, (Puhemies koputtaa) aivan kuten Ruotsissa on tapahtunut. Nykyisiä yhtätoista reaktoria on tehostettu, yksi on pantu kiinni ja tosiasiallisesti on ydinvoiman osuutta lisätty.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnalla on tänä keväänä edessään tärkeä päätös, jolla on kauaskantoisia kansantaloudellisia ja myös ympäristön kannalta erittäin merkittäviä vaikutuksia. Ydinvoima ei ole Suomelle mikään uusi asia. Maassamme on tälläkin hetkellä käytössä neljä erittäin hyvin toimivaa ydinvoimalaa, kaksi Olkiluodossa ja kaksi Loviisassa, joissa tuotetaan kolmannes maamme sähköstä. Yli 20 vuotta laitokset ovat tuottaneet valtakunnan verkkoon edullista ja samalla ympäristöystävällistä sähköä vastaamaan sekä teollisuuden, julkisten laitosten että myös aivan tavallisten suomalaisten perheiden energiantarpeisiin.

Monissa puheenvuoroissa esille tullut edustajien maininta ydinenergiattomasta vaihtoehdosta on mielestäni käsittämätön. Ehkä en tuoreena edustajana täysin ymmärrä tarkoitushakuista epärealismia. Rehellisyyden nimissä toivon, että en opi sitä koskaan ymmärtämäänkään. Käsittääkseni emme ole tekemässä päätöstä olemassa olevien ydinvoimaloiden sulkemisesta.

Kotipihastani kertyy matkaa Olkiluotoon kuutisenkymmentä kilometriä. Asuinpaikkana se on aivan yhtä turvallinen kuin mikä tahansa vastaava asuinalue muualla Suomessa. Olen suuresti hämmästynyt siitä pelkojen ja uhkakuvien määrästä, joka tätä keskustelua on leimannut. Peloissa ovat vilahtaneet terrorismi, suomalaisten tuotteiden boikotti ja jopa jääkausi. Joku edustaja totesi, että ydinonnettomuuden sattuessa joutuisivat toiset muuttamaan jopa pohjoiseen. Pitääkö kyseinen kommentti lukea aluepoliittiseksi rienaukseksi?

Satakuntalaisesta synvinkkelistä katsoen Olkiluoto on myös merkittävä työllistäjä, joka tarjoaa työpaikan lähes 500:lle energia-alan ammattilaiselle sekä 150 alihankkijalle. Huoltoseisokin aikana määrä tuplaantuu. Korkean työttömyyden alueella joka ikinen työpaikka on tärkeä.

Sähkönkulutus kasvaa säästötoimenpiteistä huolimatta. Se on tosiasia, jolle emme voi mitään. Toisaalta se on merkki suomalaisen yhteiskunnan korkeasta hyvinvoinnin tasosta. Energia on jokapäiväisessä elämässämme perustarve, ja puheet merkittävästä energian säästöstä ilman teknologian kehitystä ovat epärealistisia, ellemme sitten yhteiskunnan toimenpitein halua nostaa energian hintaa niin korkeaksi, että kuluttajat joutuvat yksinkertaisesti tekemään omat johtopäätöksensä pakon sanelemina.

Visio Suomesta kalliin energian maana ei vaikuta kovin houkuttelevalta. Uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on järkevää ja tulevaisuudessa myös pakon sanelemaa, mutta tämän hetken sähköntuotannon kasvavaan tarpeeseen se ei anna riittävää vastausta. Tulevaisuudessa se on kuitenkin maapallomme elinehto. Teknologian kehityksen myötä uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen saa uusia ulottuvuuksia, ja ympäristövastuullisena korkean osaamisen tyyssijana tulemme olemaan aivan varmasti edelläkävijöiden joukossa. Emme voi kuitenkaan jättää Suomelle elintärkeää energiatuotantoa sellaisten ratkaisujen varaan, jotka asettavat kyseenalaiseksi energian riittävyyden ja toimitusvarmuuden. Energiaratkaisujen osalta sekä ei- että ehkä-vastaukset voivat johtaa meidät pahasti umpikujaan.

Suomen riippuvuutta tuontienergiasta ei ole syytä lisätä, pikemminkin vähentää. Itärajan takainen ydinsähkön tuotanto sisältää taatusti suurempia riskejä, epävarmuustekijöitä, kuin suomalaisella työ- ja tuotantomoraalilla tuotettu vastaava tuote. Yksipuolinen tuontiriippuvuus raaka-aineen suhteen on niin ikään haitallista, sillä se altistaa energiantuotantomme aivan liikaa alttiiksi saatavuus-, suhdanne- ja hintavaihteluille. Kun tähän keitokseen lisätään vielä yhteiskunnalliset kysymykset mahdollisine kansainvälisine kriiseineen ja selkkauksineen, kysyn, onko meillä varaa altistaa elintärkeä energiantuotantomme näin suurille epävarmuustekijöille.

On syytä muistaa, että periaatepäätökselle ei vielä rakenneta yhtään voimalaa. Silkasta rakentamisen ilosta ei kukaan ydinvoimalaitosta rakenna. Taloudellisiin realiteetteihin perustuvassa liiketoiminnassa joudutaan harkitsemaan tarkoin investoinnin kannattavuutta, joka ei välttämättä julkisessa hallinnossa — valitettavasti — ole yhtä itsestäänselvää.

Ydinvoiman lisärakentaminen ei ole itsetarkoitus. Sen sijaan se on tarpeen ja sanoisinko pikemminkin välttämättömyyden sanelema ratkaisu, jos aiomme pystyä ratkaisemaan energiantarpeen, yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta elintärkeiden päästörajoitusten yhtälön. Ydinvoiman puolesta puhuu myös se, että järjestelmä tulee toimeen omillaan, ilman valtion tukea. Tukimarkat, tai nykyisen rahajärjestelmän vallitessa tukieurot, on järkevämpää käyttää uuden teknologian kehittämiseen, ei suoraan energian tuottamiseen.

Kielteisellä päätöksellä joutuisimme tilanteeseen, jossa sulkisimme energiantuotannostamme pois yhden tehokkaan, taloudellisen ja ympäristön kannalta positiivisen vaihtoehdon ilman, että meillä on tilalle mitään selkeästi saman tasoista vaihtoehtoa. Sen sijaan myönteisellä periaatepäätöksellä emme sulje pois yhtään vaihtoehdoista, emme yhtään vaihtoehtoista energiantuotantotapaa. Ei ole syytä katkaista yhtään mahdollista siltaa, ellei voi olla täysin varma siitä, että kyseistä mahdollisuutta ei tulla koskaan tarvitsemaan.

Ydinvoiman lisärakentamiseen ei sisälly mitään lopullista viisautta. Tulevaisuuden ympäristönäkökohdat huomioiva energiantuotanto vaatii jatkuvaa uusien ratkaisumallien etsimistä ja uuden teknologian kehittämistä. Energiantuotantoon liittyvät kysymykset ovat niin merkittäviä ja kauaskantoisia, että on turhaa kuvitella ydinvoiman lisärakentamisen sallimisen estävän muiden tuotantotapojen kehittymistä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että eduskunnalla on kaikki eväät tehdä tänä keväänä Suomen kansantalouden kannalta järkevä päätös, jolla säilytämme mahdollisuuden turvautua kotimaassa tuotettuun ydinenergiaan. Näissä olosuhteissa ja tässä aikataulussa on ydinvoima talouden ja ympäristön kannalta paras ja oikeastaan ainut realistinen vaihtoehto.

Seppo Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Minut on valittu eduskuntaan kehittämään kansakuntamme elinolosuhteita ja maamme tulevaisuutta länsimaisessa kansainvälisessä kilpailussa eikä tuhoamaan kehitystämme ja lastemme tulevaisuutta. Ymmärrän kylläkin metsänomistajan halun kantohintojen nostoon, mikä seuraisi energiapulasta. Ymmärrän myös vihreiden satujutut ydinvoiman tarpeettomuudesta, he kun tietävät sähköä saatavan töpselistä, ja toden totta, sieltähän se venäläinen ydinvirta tuleekin. Eivät vain ajatelleet, että ydinvoiman lisäys kasvattaisi ikimetsiä ötököineen.

Minua on jo kauan aikaa harmittanut älyllinen epärehellisyyskin sekä Suomen sähköhuollon turvaamisesta että ydinvoimaloiden riskeistä. Ydinvoiman vastustajat ovat nimittäin esittäneet, että uuden ydinvoimalaitoksen rakentaminen olisi Suomen imagon kannalta haitallista. Monilla näyttää olevan vahva tekniikan usko kaikkeen muuhun teknologian kehittämiseen paitsi ydinvoiman. Ydinvoiman osalta ei ole huomattu, että maailmalla otetaan nyt käyttöön jo kolmannen sukupolven reaktoreita. Loviisan ensimmäinen reaktori täytti jo 25 vuotta ja on varmaan suunniteltu 35 vuotta sitten. Jokainen halutessaan ymmärtää, että uusi reaktori olisi parempi ja tekniikaltaan kehittyneempi kuin nykyiset. Eikö siis olisi aika meillä Suomessakin ottaa käyttöön uusinta tekniikkaa edustava laitos?

Vasemmistoa sen sijaan en ymmärrä. Eivätkö he halua omille kansalaisilleen työtä suomalaisen voimalan myötä? Haluavatko he mieluummin tukea neuvostomallisten ydinvoimaloiden käyttöä tai, kuten Rkp osaltaan, Ruotsin voimaloita? Katsoin viime vuoden sähkötilastoista, että sähköntuonti Venäjältä kasvoi viime vuonna yli 70 prosenttia ja tuonti Pohjoismaista pieneni. On helppo päätellä, missä tämä Venäjältä tuleva sähkö on tuotettu. Suurin osa siitä tuotetaan Suomenlahden etelärannalla Sosnovyi Borin ydinvoimalaitoksella, joka on tyypiltään Tshernobylin tapainen ja siten täysin erilainen kuin omat reaktorimme.

Säteilyturvakeskus on arvioinut, että vakavan reaktorionnettomuuden todennäköisyys Sosnovyi Borin ydinvoimalaitoksella on satakertainen verrattuna Suomen omiin ydinvoimalaitoksiin. Uusi ydinvoimalaitosyksikkö edustaisi parasta markkinoilla olevaa tekniikkaa ja olisi vielä nykyisiäkin laitoksia turvallisempi. Suuri onnettomuus on todennäköisyydeltään samaa suuruusluokkaa kuin suuren meteorin törmäys maahan. Uusissa reaktoreissa pahinkaan onnettomuus ei aiheuttaisi välittömiä terveyshaittoja ympäristössä eikä maaperän pitkäaikainen saastuminen ja muu taloudellinen menetys koskisi muutamaa kilometriä kauempana olevia alueita.

Minusta on epäeettistä jatkuvasti lisätä sähkön tuontia Venäjältä, kun tarve Suomessa kasvaa. Kyllä meillä pitäisi Suomessa vastata omasta sähköhuollostamme ja tuottaa tarvittava perusvoima itse omissa voimalaitoksissamme. Ei pitäisi työntää päätä pensaaseen ja vältellä vastuuta. Omatuntoni sanoo, että poliittinen vastuu tulee kantaa ja taata tuleville sukupolville kilpailukyvyllä elinkelpoinen yhteiskunta.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin palata vielä kysymykseen omatuntonäkemyksestä. Jos tässä on todella kysymys pelkästä energiapolitiikasta, niin kuin on ihan mahdollista nähdä tämä asia, silloin tavallaan eduskunnan kanta olisi jo tällä hetkellä selvä. Täällä on hyvin monella puolueella kielteinen puoluepäätös ydinvoimaa kohtaan.

Miten tässä lähetekeskustelussa ikään kuin haluaisin evästää valiokuntia: se, että tämä on aikanaan — en ole itse ollut siihen vaikuttamassa — nähty omantunnon kysymyksenä, liittynee siihen, että siihen nähdään sisältyvän eettistä harkintaa vaativa riski. Silloin olettaisin, että tulevaisuusvaliokunta omassa valiokuntatyössään myös ottaisi eettisen pohdinnan työkalut käyttöönsä. Itse tulevaisuusvaliokunnan kanssa tutustuin USA:ssa suomalaissyntyiseen Mark Markkulaan, joka on Applen perustaja. Hänellä on Kalifornian yliopiston yhteydessä tämmöinen instituutti, Center for Applied Ethics.

Eettisessä pohdiskelussa ei ole kysymys oikeasta tai väärästä tai edes hyvästä ja pahasta, vaan tavallaan me joudumme tekemään valintoja tilanteessa, jossa kaikissa vaihtoehdoissa on huonoja seuraamuksia. Tyypillinen, voi sanoa, eettinen dilemma, jos lehdistöä seurasitte, oli siamilaiset kaksoset, jotka olisivat kuolleet, jos he olisivat jääneet yhteen, ja tiedettiin, että leikkauksella voidaan pelastaa vain toinen. On tämän kaltaisia tilanteita, joissa ikään kuin ei ole sellaista valintaa, että voi valita vain hyvää tai pahaa, vaan pitää sovittaa erilaisia näkemyksiä.

Tässä energiapolitiikassa on hyvin erilaisia eettisiä näkemyksiä. Yksi on, voidaan ajatella, se, onko oikein, että puhumme samaan aikaan ennen kaikkea työllisyydestä ja veromarkoista, kun tiedämme, että olemme sopineet Kioton sopimuksen, joka on merkittävä ei siksi, että se riittäisi ilmastomuutoksen torjumiseen, vaan siksi, että se on ensimmäinen tämän kaltainen juridinen sopimus, jossa ikään kuin hyväksytään se näkemys, että ilmastomuutoksen torjumiseksi pitää vähentää päästöjä. Tavallaan samanaikaisesti kannattaa ymmärtää se, että pitää mennä sitä uraa, että meidän pitää vähentää päästöjä paljon enemmän kuin mihin olemme juridisesti sitoutuneet Kioton ilmastosopimuksessa. Tämä ei riitä ollenkaan. Kioto on ainutlaatuinen juridisesti, se on aloitus, mutta meidän on todella nähtävä, että olemme sellaisen vaaran edessä, tämän ilmastomuutoksen.

Tässähän on hyvin mielenkiintoista, että hyvin monet meistä täällä näitä asioita arvioivat ilmastomuutoksen kannalta ja osahan on argumenteissaan päätynyt juuri siihen, että he tässä välivaiheessa ikään kuin näkevät ydinvoiman yhtenä ratkaisuna. Itse ajattelen, että Suomi on ehkä maailman paras lukutaitomaa, me olemme kilpailukykyisin ympäristöteknologian suhteen, me olemme esikuva. Sen huomaa itse, kun on matkustanut, että Nokiaa myöten me olemme tietynlainen emme sentään utopia, mutta meitä katsotaan, me olemme edistyksellisen maan esimerkki jo yksin meidän punatukkaisen tasavallan presidenttimme myötä, me olemme kiintoisampia kuin kokomme vuoksi voisimme ajatella.

Ajatelkaa, että maapallolla on todella, niin kuin totesin eilen, neljännes ihmisiä, jotka eivät ole koskaan maistaneet lasillista puhdasta juomavettä, ja me olemme täällä hyväksyneet ajatuksen, että myös näillä köyhillä kehitysmailla on oikeus parantaa elintasoansa. Meillä, joilla on mahdollisuus valita kahden mallin välillä hallituksen laskelmien mukaan, jotka ovat hyvin samanhintaisia, on varaa käyttää miljardeja energiainvestointiin, energiatutkimukseen. Kun on kaikki nämä maat, maapallon köyhät ihmiset, toivoisin, että eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, kun se tätä eettistä pohdiskelua käy, katsoisi, miten tämä vaikuttaa globaalitalouteen. Olen ollut itse Afganistanissa, olen ollut Sambiassa, missä on kohta miljoona orpoa aidsin tähden yhdeksänmiljoonaisen kansan keskuudessa. On erilaisia maita maailmassa, ja en usko, että me voimme näiden maiden elämänlaatua ratkaista sen kaltaisella keskitetyllä energiantuotannolla kuin meillä on. Emme voi kaikkia näitä maapallon köyhien maiden ihmisiä, jotka asuvat kylissä, ikään kuin raahata kaupunkeihin keskitetyn energiantuotannon piiriin, vaan minä uskon, että näissä maissa pitää hypätä yhden teknologiasukupolven yli ja meidän energiaratkaisumme pitää olla sellainen, että maapallon miljardit köyhät voivat edelleen asua kylissä joitakin vuosikymmeniä.

Itse biologiaa rakastavana ihmisenä ja sitä lukeneena olen siitä ehkä vähän surullinen, että nyt juuri kun ihminen on avaamassa perimän suurta kirjaa — ajatellaan Mendeliä, joka tutki herneitä ja jäljitti perimää, ajatellaan, että vielä Pasteurin aikana oli ihmisiä, jotka ajattelivat, että rotat sikiävät likaisista räteistä — tiedämme oman perimämme salaisuuden, niin osa meistä on valitsemassa sellaisen energiamuodon, jonka riskit juuri liittyvät perimän pysyviin muutoksiin. Juuri kun me osaamme lukea kirjaa, (Puhemies koputtaa) niin otamme riskin, että joku hajottaa kirjaimet aivan sekaisin ja kirja muuttuu lukukelvottomaksi. Se on minusta traagista, että sinä aikana todella, kun luultiin, että rotat ... (Ed. S. Kanerva: Nyt on väärä teksti!) — Minusta tämä keskustelu on ollut täällä erittäin hyvää, ja on minusta ikävää, että osa edustajista ei näe sitä yhteyttä, (Puhemies koputtaa) että meillä on samaan aikaan tämä valtava luonnontieteellinen kehitys biologian puolella, biotekniikan puolella, me tajuamme elämän olemusta aivan toisin, ja energiatekniikan puolella olemme (Puhemies koputtaa) joidenkin mielestä valitsemassa tekniikan, joka mahdollistaa tämän kaiken tuhoamisen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että tämän lyhyen aikaa, minkä tilaisuus on ollut kuunnella keskustelua, niin valitettavasti tämän asian puitteissa on kyllä käyty vähän asian vierestäkin näitä asioita pohdittaessa niitä todellisia kysymyksiä, mitkä tässä edessä on.

En oikein ymmärrä sitä ajattelutapaa, että voisimme sillä tavalla lähteä syyttelemään toinen toisiamme näissä asioissa. Minusta nämä energiavaihtoehdot ovat niitä kysymyksiä, jotka meidänkin tulee pohtia tässä nykyhetkessä ja taas sitten ajatella asioita huomattavasti pidemmällä tähtäimellä kuin oma aikajaksomme itse kunkin kohdalla tässä on nähtävissä. Omakohtaisesti voin todeta, että olen kyllä huolestunut siitä keskustelusta, että pyrimme sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kaikki pyritään saamaan nappia painamalla eteemme, emmekä vastaa siitä todellisuudesta, niistä ongelmista, mitä jälkeemme tulemme jättämään.

Minusta tämä ydinvoimakeskustelu, voisi sanoa, sai aika alamittaiset arviot tämän aamun aamu-tv:ssä, kun sieltä tuli uutisena, jotta Venäjälle Karjalaan rakennetaan Suomea varten ydinvoimala. Minä en hetkeäkään usko sitä ajatusta, että meitä varten rakennetaan Karjalaan ydinvoimala. Siellä ei ole rahaa siihen rakentamiseen. Todella tulivat mieleeni ne ajat, jolloin neuvoteltiin Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, jolloin meitä peloteltiin Zhirinovskilla ja hänen joukoillaan. Minusta jos jossakin puhutaan kohtuudesta, niin myöskin tällä osapuolella, joka haluaa ydinvoimaa puolustaa, uutisoinnilla pitäisi olla jonkinlainen taso. Tämä on minun oma arvioni. Minusta tässä mentiin liian pitkälle, ja uskon, että me päättäjät emme usko ja Suomen kansa ei usko näitä pelottelukeinoja.

Meillä on monta mahdollisuutta, joilla me voimme näitä asioita kehittää. Myöskään en usko siihen ratkaisuun, niin kuin monet uskottelevat itselleen, että jos hallitus lupaa, että kehitetään täysipainoisesti niitä kotimaisia energiaratkaisuja, mitä voidaan kehittää, niin sen jälkeen olen valmis hyväksymään ydinvoimaratkaisun. Minä itse en luota näihin lupauksiin. Minusta meidän tulee nähdä asiat todellisuutena. Me tarvitsemme monenlaista perusvoimaa, mutta tarvitsemme myös niitä vaihtoehtoja, jotka myöskin tulevaisuuden suhteen pystytään rakentamaan niin, että meidän jälkeemmekin pystytään tässä maailmassa elämään ja todella asioita viemään eteenpäin. On väitteitä siitä, että palaamme kivikautiseen aikaan, ellemme hyväksy jotakin uutta, ja on tätä varmuutta, josta nyt ydinvoiman suhteen tässäkin on puhuttu.

Otan esimerkin vastuukysymyksestä, että ei se näin ole, ed. S. Kanerva, että jos ydinvoimalassa onnettomuus tapahtuu, on se Suomenniemellä tai jossakin muualla, ongelma-alue on muutama neliökilometri. Minä väitän ja väitän sen omasta kokemuksestani, omasta perhetaustastani, että asiat eivät ole näin. Se poksaus, joka sattui Tshernobylissä, oli huomattavasti kauempana, mutta ne ongelmat tulevat myöskin laajemmalle alueelle. Tämän yhteiskunnan ongelma on siinä, että se ei haluakaan vastata siitä todellisesta ongelmasta, joka tulee niille kunnille ja ihmisille, niistä vaikutuksista, mitä saasteongelmat tuottavat myöskin Suomen kansalle. Meillä on kokemuksia, tutkimuksia ja näkemyksiä, mitä todellisia ongelmia tässä on olemassa. On äärimmäisen kallis ratkaisu, kun näitä tapahtuu. Tähän turvallisuuskysymykseen meidän pitää yhteiskunnallisesti pystyä huomattavasti paremmin vastaamaan, niiden kuntien taloudelliseen tilanteeseen, joihin ongelmakohtia on tullut tälläkin hetkellä. (Ed. S. Kanerva: Tämä on tohtoritason tietoa!) — Olkoon niin tohtoritason tietoa kuin lystää, mutta käytännössä tiedetään tämä ongelma, mikä se on. Minä luotan siihen ratkaisuun ja siihen näkemykseen, jota oman taloni sisällä tänäkin päivänä koen joka hetki.

Minä en luota tällaisiin puheisiin enkä lupauksiin, vaan luotan siihen, että suomalaista teknologiaa voidaan kehittää muissa vaihtoehdoissa huomattavasti paremmin ja voidaan käyttää myöskin jätteiden hyödyntäminen entistä paremmin hyväksi ja siihen kehittää teknologiaa. Se antaa myöskin suomalaiselle teollisuudelle ja osaamiselle vientimahdollisuuksia. Meiltä löytyy monia eri vaihtoehtoja. Ennusteet siitä, kuinka paljon sähkönkulutus on kasvanut tähänkin saakka, olemme aina alittaneet ja olemme hyvinkin niissä pärjänneet.

Tiedän hyvin sen, että teollisuus tarvitsee sähköä. Joku käyttää sanaa risuteoria. Minä en allekirjoita alkuunkaan sitä teoriaa, mutta monta vaihtoehtoa on, jossa lämmön lähteenä käytettävä sähkö voidaan korvata kotimaisilla polttoaineilla, uusiutuvalla energialla, ja siihen meidän tulee panostaa myöskin jatkossa huomattavasti enempi kuin tähän saakka olemme panostaneet. Sieltä löytyy vaihtoehtoisia energiamuotoja, hajautettua energiaa, jota me todella tarvitsemme, ja siinä saamme myöskin turvallisuutta moneen eri kohtaan.

Yhden pienen esimerkin otan, jossa on kuitenkin valtava voimavara. Maatalouden puolella kasvavat kotieläinyksiköt tuottavat erilaisia energiamahdollisuuksia, kunhan kehitetään teknologiaa, että ne ovat halvempia vaihtoehtoja käyttää. Minä itse mukaan lukien omalla tilallani voin käyttää näitä vaihtoehtoja, ja päättäjinä meidän tehtävämme on tehdä sellaiset lait, että silloin kun tulee ylimääräistä sähköenergiaa siltä sektorilta, se voidaan liittää valtakunnan verkkoon pienenä osana, mutta kuitenkin suurena kokonaisuutena tulevaisuuden näkövinkkelissä, miten näitä asioita kehitetään. Sieltä löytyvät meille ratkaisut, emmekä ole yhden ainoan vaihtoehdon varassa.

Toisaalta, jos olemme yhden sähköntuottajan varassa, suurten pyttyjen varassa, meille sanellaan hinta, millä me sen ostamme, ja kiltisti maksamme ja nappia painamme. Me haluamme myös muita vaihtoehtoja, ja sen mukaan meidän tulee elää myös tulevaisuudessa. Itse en voi olla lupahakemuksen puolella, vaan katson muita vaihtoehtoja ja aion toimia myös sen mukaisesti.

Timo   Seppälä  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on tammikuussa tehnyt uutta ydinvoimalayksikköä koskevan myönteisen periaatepäätöksen. Seuraava päätös, jota odotetaan, on eduskunnan päätös ja vielä tämän kevätkauden kuluessa.

Viidennen ydinvoimalan lupapäätös ei ole mikään itsestäänselvyys. Hankkeella on paljon vastustajia, mutta ei hyviä vaihtoehtoja. Jos haluamme säilyttää nykyisen elintasomme ja vieläpä korottaa sitä tai jos haluamme, että edes nykyinen työllisyystasomme säilytetään, tarvitsemme vähintään 3 prosentin vuotuisen talouskasvun, ja sitä varten tarvitsemme lisää energiaa. Puhtain tapa tuottaa sitä on ydinvoima, aurinkoenergia tai tuulienergia. Aurinko- ja tuulienergialla voidaan tuottaa vain marginaalisia määriä energiaa taloudellisesti, joten ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi jää ydinvoima.

Olisihan toki koko lisäenergian tarpeelle vaihtoehto. Se olisi energiankulutuksen ja oman elintasomme alentaminen. Joidenkin oppien mukaan se olisi varmaankin oikeaoppinen ratkaisu, mutta millä saamme kansalaiset luopumaan jo hankitusta elintasosta ja millä saamme muut maat myös luopumaan elintasokilvasta? Emme millään. Siksi meidänkin tulee pysyä kilpailussa mukana ja hakea ratkaisuja muuta kautta.

Muutamat eurooppalaiset maat ovat ilmoittaneet vähentävänsä ydinvoiman tuotantoaan. Ruotsi ja Saksa ovat jopa ilmoittaneet kokonaan luopuvansa siitä. Kuitenkin näiden päätösten jälkeen nämä maat ovat vaihtaneet voimaloihinsa tehokkaampia reaktoreita ja kasvattaneet ydinenergiatuotantoaan 20—30 prosentilla. Tämä kuvastaa, kuinka vaikeaa korkean elintason teollisuusmaalla on luopua ydinvoimasta. Suomessa ydinvoiman osuus energiantuotannosta on hyvin kohtuullinen ja alle EU-maiden keskiarvon, joten meillä ei ole muita EU-maita kohtaan edes mitään moraalista velvoitetta ydinvoiman vähentämiseen.

Ydinenergian huonona puolena on ydinjätteiden jälkisijoitus. Kun tiedämme, miten valtavasti tiede sekä tekniikka ja teollisuus ovat kehittyneet muutaman viime sukupolven aikana, voimme olettaa, että ydinjätteiden jälkikäsittely pystytään ratkaisemaan seuraavien sukupolvien aikana. Siihen saakka jätteet tulee varastoida turvallisesti suomalaisessa peruskalliossa.

Suomi osti viime vuonna Venäjältä energiaa yhden ydinvoimalan kapasiteetin verran. Se voimala on Suomen rajan tuntumassa ja selvästi heikommin hoidettu ja valvottu kuin omat ydinvoimalamme. Toivottavasti se voimala voidaan mahdollisimman pian sulkea. Toivottavasti uudella ydinvoimapäätöksellä teemme turhaksi myös Venäjän uuden Suomen tarpeita varten suunnitellun Karjalaan sijoitettavan ydinvoimalan rakentamisen.

Arvoisa puhemies! Pitkällä aikavälillä meidän tulee kuitenkin etsiä korvaavia energiamuotoja niin Suomessa kuin muuallakin. Eteläisissä maissa ne voisivat perustua vaikkapa aurinkoenergiaan ja Suomessa metsän kasvuun. Mutta tässä vaiheessa meillä ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin ydinvoima, mikäli haluamme täyttää omalta osaltamme Kioton sopimuksen velvoitteet ja huolehtia suomalaisten elintason ja hyvinvointipalveluiden säilyttämisestä.