3) Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettaminen ja valtion omistajapolitiikka
jatkui
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt 21 tuntia
siitä, kun välikysymyskeskustelu keskeytyi. Kun
tuo äskeisen asian käsittely äänestettiin
tälle päivälle ja tähän
aikaan, se hiukan on tietysti välikysymyskeskustelua katkonut,
mutta otan esille muutaman asian osakeyhtiölainsäädännöstä.
Täällä ovat näissä keskusteluissa
sekä vastuullinen ministeri Häkämies
että oikeastaan laajemmin valtioneuvosto ja monet hallituspuolueiden kansanedustajat
menneet osakeyhtiölainsäädännön
taakse, vaikka kysymyksessä, kun puhumme Stora Enso Oyj:n
tehtaiden lopettamisesta ja valtion omistajapolitiikasta, Suomen
valtio ei voi mennä minkään yksittäisen
osakeyhtiölainsäädännön
taakse, vaan yhteiskuntavastuu sillä on, kuten kaikilla
omistajilla, sillä on vastuu työntekijöistä,
ympäristöstä ja yhteiskunnan hyvinvoinnista.
Näin ollen näitä asioita tulee tarkastella
silloin, kun tehdään koko talousaluetta niin Kemijärven
ympäristössä kuin Kaakkois-Suomessa koskevia
ja vakavasti niihin vaikuttavia päätöksiä.
Sitten on kysymys siitä, kun aikaisemmin on ollut saman
tyyppisiä kirjauksia hallitusohjelmissa. No, nyt on tietysti
todettu se, että kirjauksetkin ovat jonkin verran muuttuneet
aina hallitusten mukana, mutta tämä viittaus on
sinänsä kummallinen, koska koskaan aikaisemmin
ei ole lopetettu tuottavia tehtaita, niin kuin Stora Enson kohdalla
nyt on. Jälleen se asia ei ole mihinkään
hävinnyt eikä kadonnut. 26. päivänä maaliskuuta
on Stora Enso Oyj:n yhtiökokous, ja tuolloin valtio pystyy
35,1 prosentin äänivallallaan esiintymään
tuossa yhtiökokouksessa nimenomaan siihen suuntaan, että Stora
Enso muuttaa politiikkaansa ja toteuttaa sitä kannattavaa
yritystoimintaa Suomessa, mihin sillä on mahdollisuus,
eikä sulje tehtaita, jotka ovat kannattavia.
Nykyhallitus elää hyvin voimakkaasti sitä elämää,
että pörssiarvo on ainoa määräävä tekijä. Osakkeenomistajan
etu on ainut, joka ohjaa tässä tapauksessa hallituksen
toimintaa, ja samalla hallitus lankeaa siihen lyhytnäköiseen
kvartaalitalouteen, jossa monesti koko talouselämä tarpoo,
ja unohtaa pitkän tähtäimen politiikan.
Näin ollen ihmisten oikeudet häviävät
osakkeenomistajan eduille ja osakeyhtiölaki alistaa perustuslain.
Tässä on todellinen perustuslakikysymys myös
käytännön elämässä.
Tällä tavalla hallitus jatkaessaan toimintaa ei
voi nauttia eduskunnan luottamusta.
Arvoisa puhemies! Kymenlaakson tilanne on pysytellyt aika tavalla
Lapin tilanteen ja Kemijärven tilanteen katveessa. Tämän
on muun muassa pääministeri sanonut johtuvan ehkä heimoeroista,
niin kuin hän Haminassa käydessään
lehtitietojen mukaan totesi. Mielestäni tässä kyllä on ollut
myös jonkunlaista taktikointia. Ne henkilöt, jotka
ovat lähellä, ja siinä on kai vähän
joka puolueestakin olevia tai monista puolueista olevia ihmisiä,
ovat katsoneet, että on viisaampaa vaieta ja pitää matalaa
profiilia kuin nostaa sillä tavalla asia pöydälle
kuin esimerkiksi Lapissa on tehty. Kuitenkin Kaakkois-Suomessa Stora
Enson päätökset viiltävät
yhteiskuntaa syvemmältä kuin ehkä tulemme
ajatelleeksikaan. Stora Enso lopettaa käytännössä ja
tulee lopettamaan tuhansia työpaikkoja välittömästi
ja välillisesti, ja nyt Kaakkois-Suomessa ja nimenomaan
Kymenlaaksossa Myllykoski Oy:n tulevat toimet ja Sunila Oy:n tulevat
toimet — jälkimmäinen on sellutehdas — ovat
sitten esillä. Eli siellä työttömyys,
työpaikkojen väheneminen, saattaa todellakin olla
dramaattista.
Arvoisa puhemies! Yhdyn täällä ed.
Martti Korhosen tekemään ehdotukseen.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Kemijärven ja koko Itä-Lapin
asukkaiden hätä ja kiukku on ymmärrettävää.
Kun työpaikka menee, se varmasti on yksi elämän
perusteita järkyttävistä tapahtumista.
1990-luvun alun laman aikana surullisia kertomuksia oli pilvin pimein. Meidän
tulisi tässä salissa muistaa ihmisten hätä eikä lietsoa
turhia toiveita, kun kuitenkin jokainen meistä tietää,
myös siellä vasemmalla, ettei asialle mahda mitään.
Sen sijaan elinkeinopolitiikalla voidaan tehdä paljonkin,
jos vain alueen ihmiset avun ja tuen hyväksyisivät.
(Ed. Kangas: Ihmisethän ne päätökset
tekevät!) Nyt he ovat, valitettavasti, vasemmiston lietsoman
vihan riivaamia. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä)
Urho Kekkonen kyseli 50-luvun alussa, onko maallamme valttia
vaurastua. Meillä oli. Joet valjastettiin tuottamaan sähköä,
harjoitettiin aluepolitiikkaa ja perustettiin tehtaita ja yrityksiä valtion
tuen ja omistuksen turvin kehitysalueille. Elettiin suljetun talouden
ja idänkauppapolitiikan kulta-aikaa. Aluepolitiikka tuotti
hienoa tulosta, Rautaruukki, Tornion jaloterästehdas ja Kemijärven
sellutehdas. (Ed. Mustajärvi: Silloin ei ollutkaan kokoomus
hallituksessa!) Valtion tiukka ote talouselämään
kesti aina 1980-luvun lopulle saakka. Näin jälkeenpäin
voi sanoa, että Suomen talous pysyi suljettuna liian kauan,
minkä vuoksi vapautuminen tapahtui liian rajusti ja hallitsemattomasti.
Globalisaation ensimmäiset synnytystuskat koettiin
rajusti 90-luvun lamavuosina. Kymmenettuhannet yritykset tekivät
konkurssin. Sadattuhannet menettivät työpaikkansa.
Tuhannet joutuivat lähes elinikäiseen velkavankeuteen.
Nyt meitä koettelee globalisaation toinen aalto. Vieläkään
emme kuitenkaan ole ymmärtäneet, mitä se
meiltä vaatii. Emme voi enää harjoittaa
perinteistä aluepolitiikkaa, vaan alueiden itsensä on oivallettava
omat vahvuudet. Valtion instrumenttina on elinkeinopolitiikka, jolla
juuri tuetaan ja luodaan edellytyksiä alueen omiin vahvuuksiin
perustuvalle elinkeinotoiminnalle.
Lapin vahvuuksia ovat matkailu, kaivokset, metsät ja
vesistöt. Matkailu voi hyvin, elinkeino kasvaa ja laajenee.
Metsäteollisuus taas ei voi hyvin, kuten hyvin tiedämme
eilen kuultujen tulostietojen ja puheiden perusteella. (Ed. Kangas: Voitollisia
yrityksiä!) Stora Enso, tämä suuri syntinen,
turvaa Kemin ja Oulun tehtaiden puunsaannin sulkemalla Kemijärven
tehtaan. Mutta jos Venäjän puutullit tulevat täysimääräisesti voimaan,
kärsijänä on Koillis-Lapin lisäksi
koko Itä-Suomi. Siellä uhkaa työllisyys
heiketä 6 000 henkilötyövuodella.
Riittääkö teiltä vasemmistoliiton
Lapin edustajilta tukea myös näille ihmisille?
Lapissa on metsää, mutta se on Greenpeacen ja
kaltaistensa järjestöjen temmellyskenttänä. Valtio
omistaa kaksi kolmasosaa Lapin metsämaasta, mutta hakkuumahdollisuuksista
kaksi kolmasosaa on yksityismetsissä. Valtaosa Suomen luonnonsuojelu-
ja erämaa-alueista on Lapissa valtion mailla. Lapin läänin
alueella on 7 kansallispuistoa, 7 luonnonpuistoa ja 12 laajaa erämaa-aluetta.
Itä-Lapissa suojelun taso on erityisen kova, 40—80
prosenttia. (Ed. Mustajärvi: Ei pidä paikkaansa!)
Lapissa on vettä, mutta sekin on suojeltu. Vuotoksen
tekoaltaan rakentaminen toisi alueelle ainakin 500 miestyövuotta,
mutta ei vakituisia työpaikkoja, tämä tietenkin
on tunnustettava. Sen sijaan allas kuitenkin pelastaisi Itä-Lapin
kunnat rahallisesti pahimmasta hädästä,
kun ne saisivat vesivoimasta kiinteistöverot, mutta tämäkään
ei tunnu kelpaavan. Toivon, että hallitus ottaa asian käsittelyyn.
Jos Vuotoksessa koetaan vesiperä, niin onpahan edes yritetty
jotain.
Soklin kaivoksesta kuitenkin tulisi koko Itä-Lapin
suurin työllistäjä, jos Kemira GrowHow katsoo
Soklin avaamisen kannattavaksi ja jos sen lappilaiset sallivat.
Talvivaara nousee Kainuuseen. Jos Sokli avataan, valtio tietenkin
joutuu ohjaamaan varoja liikenneyhteyksiin ja muuhun infraan. Toivottavasti
edes Soklin kaivoksesta ollaan Lapissa yhtä mieltä.
Arvoisa puhemies! Nyt on suunnattava katse tulevaisuuteen. Vaikeista
rakennemuutoksista on Suomessa ennenkin selvitty ja selvitään
nytkin. Perloksen aiheuttamasta sokista on Pohjois-Karjalassa selvitty
yllättävän hyvin. Kahden tehtaan sulkemisen
seurauksena työnsä menetti 1 700 ihmistä,
joista työttöminä on enää 270.
Lisäksi koulutuksessa ja tukityöllistettyinä on
250. Alueen yrityksiä on aktivoitu kasvamaan ja rekrytoimaan,
ja nyt Pohjois-Karjalassa on tällä hetkellä vähemmän
työttömiä kuin kertaakaan sitten vuoden
91.
Arvoisa puhemies! Kemijärvi selviää,
jos vain lopetetaan haikailu menetetyn tehtaan perään.
Tukena on valtion vahva panostus alueelliseen elinkeinopolitiikkaan.
Yrittäkäämme tukea Lapin omia vahvuuksia
eikä haikailla niiden perään, joita ei
kerta kaikkiaan saa enää takaisin.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola on esiintynyt täällä aiemminkin
aikamoisena Itä-Lappi-asiantuntijana. En tosin tiedä,
onko hän milloinkaan liikkunut siellä. Hän
esitti kyllä semmoisia lukuja esimerkiksi näistä suojeluprosenteista,
että haastan kyllä esittämään
nämä lähteet, mihin nämä tiedot
noin hurjista lukemista perustuvat. Hän sanoi, että vasemmisto
on lietsonut ihmisiä kapinaan. Ei ole tarvinnut lietsoa,
on paremminkin pitänyt hillitä, ettei tapahdu
tämän enempää, mitä tähän
mennessä on tapahtunut.
Ja massaliike: Luojan kiitos on olemassa semmoisia kansalaisliikkeitä,
jotka kanavoivat rauhanomaisesti sen vastarinnan siitä,
että tehdään näin järjettömiä päätöksiä.
Jos kansalaisliikkeitä ei olisi, niin voisi olla, että nähtäisiin
jo huomispäivänä semmoisia tekoja, joita
kauhistelisivat kaikki.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola sanoi, että asialle ei
mahda mitään. Mutta täällä on
moneen kertaan todettu se, että kun ollaan lopettamassa
kannattavaa liiketoimintaa, niin sillehän mahtaa sen, että kannattavaa
liiketoimintaa jatketaan.
Sitten hän kyllä sotkee kaksi asiaa: Elinkeinopolitiikka
on yleistä, sillä tuetaan niin valtionyhtiöitten,
kunnallisten toimijoitten kuin myös yksityisen sektorin
toimintaa, se on elinkeinopolitiikkaa. Mutta tässä on
nyt kysymys valtion omistajaohjauksesta ja siitä, käyttääkö valtio
tätä valtaansa ja millä tavoin käyttää. Äkkirysäyksellä annettiin
lopettaa nämä tehtaat. Jos verrataan TeliaSoneraan,
josta Ruotsin valtio omistaa 37 prosenttia, niin vaikka sitäkään
ei voi perustella, niin siellä kuitenkin todettiin, että on
vuosi aikaa ja ketään ei irtisanota. Näin
tekee Ruotsin valtio. Tämä on ihan kuin mustassa
Afrikassa: Siellä ei anneta ihmisille oikein mitään
arvoa, sanotaan, että nyt se lopetetaan muutaman kuukauden päästä ja
siihen tyytykää, tästä ei voi
valittaa ja me emme voi asialle mitään.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Ukkola keksi syyttää Greenpeacea
tässä. Se ei ole edes tullut Stora Enso Oyj:nkään
mieleen. Tässä mielessä melkoista aktiviteettia
ja aktivismia edustaa ed. Ukkola. Ympäristön-
ja luonnonsuojelu ei ole Lapin ongelma. Päinvastoin, se
on vahvuus, ja talousmetsää, hakattavaa metsää,
on yllin kyllin. Tämä on tullut esiin aikaisemmin,
eilen, muun muassa ed. Pulliaisen, hallituspuolueen kansanedustajan, puheenvuoroissa.
Se ei ole siis ongelma. Mielestäni tässä pitäisi
lähinnä katsoa lyhytnäköistä Stora
Enso Oyj:n johdon, siis toimivan johdon, politiikkaa, sieltä se
syy löytyy.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllähän joku Saksan metsäaktivisti
totesi, että Greenpeace on tässä takana. Muistan
hyvästi, kun joskus syksyllä ja viime keväänä soittivat
sieltä, että tulehan, Lahtela, tänne vastamielenosoitukseen.
Tämä Greenpeace on Kemijärven porteilla
osoittamassa mieltään, jotta täällä jalostetaan
ikipuita. Kyllä se osaltaan voi olla varmaan näin,
mitä ed. Ukkola totesi. Mutta ed. Ukkolalle voisi todeta,
kun hän tuossa jotenkin hyväksyi tämän
ajatuksen, että ei mitään ole tehtävissä,
että kysehän tässä on siitä,
että Kemijärvellä lopetetaan kannattavaa
teollisuutta, siis semmoista puuta jalostetaan, mitä ei
oikeastaan muuksi voi jalostaa kuin selluksi. Sitten sinne ovat
valtio ja Stora Enso tukemassa lainalla semmoista teollisuutta,
mikä on hyvin epävarmaa. Kyllä tämä nyt
aika merkilliseltä tuntuu, että tehdään
semmoinen sinne valtion tuella, jos muualla ovat lomautukset päällä,
tehtaat seisovat. Sehän tarkoittaa, jotta kun sinne valtion
tuella tehdään putiikki, (Puhemies: Minuutti!)
niin sitten mahdollisesti toiset menevät kiinni ihan lopullisesti.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
puhuttu siitä, onko hallitus vaikuttanut tähän
asiaan yhtiökokouksessa tai muutoin. Kyllä kuitenkin
tosiasia on se, että hallitus on vaikuttanut niin kyynärpäitä myöten
kuin se ikinä voi tähän uudelleenelvyttämiseen
tai uusien toimintojen käynnistämiseen Kemijärven
tai Summan alueelle, ja se on tehty hallituksen pöydästä käsin.
Kaikkia toimenpiteitä ei tietenkään täällä eduskunnan
salissa ääneen ole tullut lausutuiksi. Mutta toivottavasti
toimenpiteet, jotka tämän jälkeen konkretisoituvat
molemmilla alueilla, tulevat näytetyiksi toteen.
Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen vilpitön sinisilmäisyys
suojeluasiassa on kyllä hämmästyttävä.
Lapissa on suojeluaste korkea. En puhu prosenteista, mutta eri puolilla
maakuntaa se on todella korkea. Kun puhutaan Stora Enson Kemijärven
sellutehtaasta, niin yli kymmenen vuoden ajan Keski-Eurooppaan toimitetussa
propagandamateriaalissa Kemijärven sellutehdas on ollut se
kohde, johon on isketty. Lapissa on tehty jo pitkään
töitä metsätalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi
ja raaka-aineen saannin turvaamiseksi suojelupaineiden keskellä.
Ei kannata täällä tulla esittämään
sellaista, että suojelulla ei ole ollut mitään
vaikutusta siihen, että tätä keskeistä teollisuutta
meillä on nakerrettu.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Puuhuolto on Lapin elämän kannalta yksi
kaikkein tärkeimpiä asioita. Jos ei pureta suojelualueita,
niin puu loppuu Lapista jossakin vaiheessa, jos tulevat Venäjän
puutullit. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) — Kyllä. Sen
takia, kuten ministeri Pekkarinen sanoi kyselytunnilla, että energiaahan
aletaan kohta keittää puusta. (Vasemmistoliiton
ryhmästä: Ei!) — Kyllä. Hän
nimenomaan sanoi näin. — Mistä meillä puuta
riittää sekä energiaan että sellun
tekoon? Ei riitä. Meidän täytyy suojelualueita
purkaa ja katsoa vähän järkevästi,
mitkä ovat tarpeellisia suojelualueita, mitkä eivät.
Ei nyt koko Lappia voi suojella, hyvänen aika!
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edelleen ed. Ukkola puhuu semmoista, mikä ei
pidä paikkaansa. Valtion metsien inventoinnin, kymmenennen
inventoinnin, tuloksien mukaan Lapin metsien lisäkasvu,
siis lisäkasvu, on 1,4 miljoonaa kuutiota entisen kasvun
päälle eli Kemijärven sellutehtaan verran,
mitä se on käyttänyt puuta. Elikkä puhe siitä,
että puu loppuu, ei pidä paikkaansa. Tässä on
aikamoinen ristiriita, kun täällä ed.
Kerola sanoi, kuinka paljon on vaikutettu Stora Enson asioihin ja
päätöksiin ja tehty, niin täällä päinvastoin
on kuultu toisen suuntaista, että ei voi vaikuttaa eikä tehdä.
Sitten kun pääministeri on sanonut, että yritettiin
saada Kemijärven tehtaillekin jatkoaika, niin minkälainen
neuvotteluasema valtiolla on ollut siinä, kun ensimmäiseksi
ilmoitettiin samana päivänä, kun lakkautuspäätös
tuli, että käynnistetään jälkihoitotoimenpiteet?
Kyllä kai silloin valtio on tunnustanut sen, että tehtaat
laitetaan kiinni.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Ukkolalla on melkoinen linja tässä suojelun
purkamisessa. Nyt on otettu mukaan voimassa olevien luonnonsuojelualueiden
purkaminen. Täällä on jo tämä koskiensuojelulaki
ollut esillä tänään, ja ilmeisesti
kaikki suojelutoimenpiteet ovat hänen mielestään
... Toivottavasti, ed. Ukkola, näin ei ole — onko
näin, että kaikki toimenpiteet ympäristön-
ja luonnonsuojelun eteen ovat huonoja asioita?
Mutta mitä tulee Lappiin, niin, ed. Seurujärvi, ympäristövaliokunta
viime vaalikaudella perusti laajoja luonnonsuojelualueita, kansallispuistoja, sekä
Länsi-
että Itä-Lappiin. Kävimme molemmissa
suunnissa, ja molemmilla Lapin alueilla pidettiin näitä toimenpiteitä erittäin
positiivisina myös talouden näkökulmasta,
matkailu ja muu talouselämä. Näin ollen
ihmettelen kyllä. Toivottavasti käsitän
kantanne väärin.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Väitteet siitä, että ei
ole mitään yritetty tehdä: Edelleen sanon
niin, että tuskin hallituspuolueiden kansanedustajat voisivat olla
tämän päätöksen takana
suoraselkäisesti seisomassa, ellemme tietäisi,
että kaikkemme olemme tehneet (Ed. Rajamäki: Se
ei ole paljon. Tosi vähän!) ministerimme välityksellä tähän
päätökseen nähden, ja luotamme
siihen, että ne toimenpiteet, joita on paitsi rahan jakamisen
suhteen myöskin uuden yritystoiminnan suhteen kyseisille
alueille toimitettu, tulevat konkretisoitumaan. Tämä on
se linja, miten hallitus, totta kai, toimii.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuossa kannattaisi soittaa tai pyytää Metlalta,
Metsäntutkimuslaitokselta, nämä puutiedot
siitä, mitä Suomen metsät kasvavat ja
mitä tulevaisuudessa tulee puuta. Nimittäin siellä kyllä on
todettu Lapin metsien inventoinnin ja koko Suomen osalta, että puuvaranto kasvaa
ja se Venäjän puu, mikä nyt mahdollisesti
voisi jäädä tullien takia tulematta,
voidaan kokonaan korvata Suomen puulla. Kysehän tässä on
isommasta jutusta. Nämä metsäyhtiöt
näköjään haluavat, että asia
painaa puun hintaa alas, mikä on aika kovaa politiikkaa,
kun tällä hetkellä maksetaan Venäjän
puusta paljon enemmän kuin Suomen ja Baltian puusta. Elikkä jos
30 euroa maksetaan tänä päivänä sellupuusta
kantohintana, (Puhemies koputtaa) niin se maksaa 60 tai 50 euroa
tämä Venäjän puu.
Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei pidä sotkea sitä, etteivätkö suojelualueet
olisi tarpeellisia, muun muassa kansallispuistojen perustaminen
Lappiin tukee erinomaisella tavalla yhden keskeisimmän elinkeinon,
matkailun, tulevaisuutta. Se on kiistatta selvä asia. Mutta
kun puhutaan siitä, että halutaan talousmetsiin
kohdistuvaa lisäsuojelua, niin tämä jatkuva
vaatimusten esittäminen lisäsuojelusta ja suojelupaineiden
kasvaminen ovat omiaan nakertamaan metsäteollisuuden tulevaisuutta
maakunnassa. Ja tätä mustaa ei pidä tässäkään
salissa valkoiseksi yrittää puhumalla tehdä.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On tässä nyt jossakin
ymmärryksessä jotakin vikaa, kun täällä pääministeri
ja ministeri Häkämies todistavat, että valtio
ei ole tehnyt mitään nimenomaan yhtiön tehtaan
lopettamisen päätöksiin liittyen, ja
täällä tulee ed. Kerola ja väittää,
että kaikki on tehty, mitä pystytään
tekemään. Nyt on tehty kyllä jälkihoitoon
liittyvää asiaa, se tunnustetaan, eihän siinä ole
mitään, mutta, ed. Kerola, täällähän käydään
keskustelua valtion omistajapolitiikasta, tahdosta yhtiön
suuntaan ja sitä tahtoa ei ole ollut pätkääkään.
Ja jos tämmöinen asenne leviää tähän
yhteiskuntaan, että yritykset saavat tehdä aivan
mitä tahansa suhteessa yhteiskuntaan, yhteiskunta huolehtii
jälkipyykistä, se malli ei tule pitkään
kestämään. Eivät yhteiskunnan
rahat riitä siihen, eivätkä mahdollisuudet
tule riittämään siihen. Tämä tässä on
se iso peruskysymys, josta tässä puhutaan. Pitäisi
ymmärtää ainakin, mistä tässä on
kyse.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä valtion omistajaohjauksessa
on kaksi asiaa sen suhteen, että valtio, ihan niin kuin
asiakirjoihin on kirjoitettu, ei ole puuttunut siihen, että tehdas
jatkaisi toimintaansa, jos puhutaan nyt Kemijärvestä.
Mutta valtio on kieltämättä puuttunut
nyt siihen, että tilalle tulisi puupalkkitehdas, ja niin
kuin täällä on todettu eilen, muun muassa
ed. Hänninen toi täällä esille,
että hänen alueellaan Pölkky Oy vastustaa,
että tällainen tehdas tehdään,
Lieksassa vastustetaan, Heinolassa vastustetaan, siellä on
Versowood, ja samaten Versowood on Kotkassa. On EU:n kilpailusäännöksen
vastaista tukea sellaista toimintaa, jossa on muutenkin ongelmia
tällä hetkellä. Kun täällä kysyttiin
eilen, mikä on suhtautuminen pienyritystoimintaan, niin
nämä ovat juuri pienempiä pk-yrityksiä,
jotka tässä vastustavat tätä,
että tällainen hätätoimenpide
on tehty, jossa nyt sitten ed. Kerolakin on mukana.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sehän nyt on kyllä sanottava, että niin
Kuusamossa kuin Itä-Lapissa kunnan metsistä taitaa
olla suojeltu 50 prosenttia. (Ed. Mustajärvi: Ei ole! Ei
pidä paikkaansa! — Ed. Kerola: Aivan! Siinä kuulitte!)
Se on ollut kohtuutonta näille seutukunnille. Siellä on
ollut isot luonnonvarat. (Ed. Kerola: Kangas on oikeassa!) Sellupuuta
siellä on, niin kuin ed. Mustajärvi totesi, toista
miljoonaa kuutiota vaikka lisää hakata, ja sen
takia ei tarvitse tehdasta lopettaa. Mutta nyt sitten tuodaan palkkitehdas
sinne. Niin kuin ed. Martti Korhonen totesi, Pölkky Oy:n
toimitusjohtaja ja Jukka-Pekka Ranta, Suomen Sahojen toimitusjohtaja,
varoittavat, että siellä on lähes miljoonan
tukkipuun pula näillä sahoilla. Ne ovat jo pienpuuta
sahanneet, kun ei ole tukkeja, mitä sahata, ja nyt tuodaan
sitten sellainen liimapuutehdas, joka käyttää tukkipuuta
raaka-aineena, sinne sotkemaan niitä markkinoita. (Puhemies
koputtaa) Tässähän nyt hallitus verorahoilla
sotkee jo olemassa olevia työpaikkoja.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä, että sieltä vasemmaltakin
löytyy semmoinen ihminen, joka tunnustaa, että Lapissa
ja Koillismaalla on todella suojeltu maa-alueita niin, että siellä eivät
kohta ihmiset pysty asumaan. Minä en ole vaatimassa kaikkien
suojelualueitten purkua vaan jotakin kohtuullista. Voisi nyt jonkun
purkaakin, jos siltä tuntuu, mutta ei enää,
ei enää yhtään suojelualuetta.
Toinen asia on, kun minä otin tämän
Perloksen tuolla äsken esimerkiksi — 1 600
vai mitä niitä oli, jotka jäivät
silloin työttömiksi — että täällä jää 214,
ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan, tänä päivänä tullut
tieto, työpaikkojen väheneminen voisi jäädä tällä alueella alle
sadan näitten kaikkien toimien ja toimenpiteitten jälkeen.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tunnustelen niin, että oppositio
kulkee laput silmillä ja tumput korvissa. He viittaavat
koko ajan yhtiökokoukseen ja siellä valtion toimintaan.
(Ed. Martti Korhonen: No eihän sitä ole vielä ollutkaan,
se on tulossa!) Tästä on täällä salissa
keskusteltu moneen kertaan, että siellä valtio
ei aio tätä puhevaltaansa käyttää.
Sen sijaan ennakkotoimet, joita on voitu tehdä Kemijärvenkin
tehtaan pelastamiseksi, on totta kai käyty, mutta ei yleisissä tiloissa,
niin kuin ei yleensäkään tällaisia
asioita käydä. Näistä meillä kaikilla
on varmasti yhdenvertainen käsitys, että tämä asia
tulisi hoitaa paremmin kuin esimerkiksi Salcompin jälkeen,
jolloin toimenpiteitä, jotka valtio lupasi, ei koskaan
toteutettu, ja siitä varmasti on kiviä jäänyt
kenkään kyseisen alueen asukkailla enemmän
kuin tästä sopasta, veikkaisin.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puutun vielä siihen asiaan, mihin
eilen puutuin jo kahdessa eri puheenvuorossa, eli tähän
Vattiin: Se ei ole mikään tutkimus, vaan se on
muistio, jonka valtiovarainministeriö on tilannut, elikkä ei
täytä minkään tutkimuksen kriteerejä.
Siinä on peruslähtökohta väärin.
Siinä on oletettu, että jos Kemijärven
tehdas lakkautetaan, niin se kaikki puu siitä huolimatta
käytetään jossain muualla, ja työpaikkamenetykset
on arvioitu sen mukaan, ja tämä peruslähtökohta
on täysin väärä.
Muistutan minä nyt kyllä siitä ed.
Ukkolalle, mitä on sanonut puhemies Niinistö Lapin
Kansan haastattelussa. Hän on sanonut ihan yksiselitteisesti,
että Stora Enson päätöksiin
olisi voitu puuttua, jos tahtoa olisi ollut. Eli onko puhemies Niinistökin
vasemmistopopulisti?
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Stora Enson päätökset
lakkauttaa kannattavien tehtaiden toiminta Kemijärvellä ja muualla
Suomessa ovat kuohuttaneet syvästi ihmisten mieliä.
Tarkasteltaessa lähihistoriaa voidaan havaita, että julkisen
sektorin toimenpiteillä on aina ollut voimakas vaikutus
alueelliseen tasapainoon. Liikenneyhteyksien ja muun infran rakentaminen
työllisti ja muodosti reitin halki Suomen Hangosta Utsjoelle.
Yhteiskunnalliset hyvinvointipalvelut, kouluverkko mukaan lukien,
toteutettiin samoin periaattein koko maassa. Teollistavassa aluekehityksen
vaiheessa valtio sijoitti omia teollisuuslaitoksiaan eri puolille maata
sinne, missä oli tarjolla raaka-ainetta ja työvoimaa.
Nyt näistä alueellisen kehityksen vahvuuksista
ollaan pörssiyhtiöiden sanelemana luopumassa.
Jos aluekehitys jätetään pelkästään
markkinatalouden varaan, keskittyminen ja muuttoliike vain kiihtyy
entisestään. Viimeisimmän väestöanalyysin
mukaan Lapin väestö on kymmenessä vuodessa
supistunut 15 000 hengellä. Kuten tiedossa on,
eniten väkeä ovat menettäneet syrjäisimmät
maaseutualueet, erityisesti Itä-Lapin seutukunta. Nyt tällä Stora
Enson ratkaisulla Itä-Lapin koko talousalue ajetaan alas
ja muuttoa etelään nopeutetaan. Tämä kehitys
voidaan katkaista vain julkisen vallan valinnoilla ja määrätietoisella
politiikalla ja kannustaa siihen suuntaan, että aluerakenne
kehittyy spontaania kehitystä tasaisemmin.
Stora Enson ratkaisujen taustalla voidaan nähdä valtionyhtiöiden
yksityistäminen ja luopuminen omistajan vallastaan. Stora
Ensosta Suomen valtio omistaa 12,3 prosenttia ja Kansaneläkelaitos
3,4 prosenttia, mikä takaa yhdessä 35 prosenttia äänivallasta.
Hallitus ei kuitenkaan ole edes pyrkinyt käyttämään
sitä valtaansa omistajaohjauksen kautta, jota sillä on
vielä jäljellä. Hallitus on antautunut
liian helpolla pörssiyhtiöiden vietäväksi
unohtaen kansallisen edun nimissä yhteiskuntavastuun ja
aluepolitiikan merkityksen. Voidaankin kysyä, onko kaikki
pörssiyhtiöille sallittua valtion omistuksesta
huolimatta.
Metsäteollisuuden kohtuuhintaisen puunsaannin turvaamiseksi
hallituksen toimet ovat olleet suorastaan passiivisia. Suomen Pankin
laskelmien mukaan puutullit voivat viedä Suomesta lähitulevaisuudessa
jopa 16 000 työpaikkaa. Tämän takia
odotan hallitukselta määrätietoisia toimia tullin
nousun rajoittamiseksi ja aikataulun venyttämiseksi. Reilussa
vuosikymmenessä Lapin metsätaloudesta ja teollisuudesta
on kadonnut yli tuhat työpaikkaa. Meillä ei ole
varaa enää menettää metsäsektorin
työpaikkoja.
On suorastaan järjenvastaista, että kannattava tehdas
lakkautetaan eikä sitä olla valmiita myymään,
vaikka varteenotettavia ostotarjouksia on tehty. Hätäratkaisuksi
tarjotaan liimapalkkitehdasta, jonka markkinat ovat jo valmiiksi
tukossa niin kaukomailla kuin Euroopassa. Kotkan liimapuutehdas
on seissyt ylituotannon vuoksi jo puolisen vuotta, ja muillakin
liimapuutehtailla ajetaan puolella teholla. Täytyy kyllä todeta,
ettei siinä paljon päätä pakota:
kun olemassa olevatkin tehtaat taistelevat kannattavuusongelmien kanssa,
niin sitten valtion tuella ryhdytään puuhaamaan
lisää tuotantoa. Perustettavalla liimapuutehtaalla
ei siis ole pääomia, markkinoita tai raaka-ainetta
Lapissa, vaan tehtaan tarpeisiin tuotava sahatavarakin olisi isolta
osin tuotava etelästä.
Nyt erilaisten tukien pumppaamisella maakuntaan yritetään
korvata kannattavan tehtaan toiminta, joka on tuonut leipää itälappilaisten pöytään
jo 40 vuoden ajan ammattiosaamisen siirryttyä sukupolvelta
toiselle. Olen aivan vakuuttunut, että tehtaiden lopettamisen
loppulaskun summa ei ole vielä Suomen valtion tai Stora Enson
tiedossa. Tuotetun bioenergian osuus joudutaan korvaamaan. Yksityisten
ja Metsähallituksen hakkuutulojen menetykset ovat mittavia. Investointitukien,
työvoimapoliittisen koulutuksen ja korvaavien työpaikkojen
luominen edellyttää valtavia rahallisia satsauksia.
Hallitus on perustellut puuttumattomuuttaan Stora Enson omistajaohjauksen
avulla pörssikurssin mahdollisen alentumisen pelossa. Voi
vain todeta, että ei tehtaiden lakkauttaminenkaan kyllä ilmaista
valtiolle ole. Ja mitä sitten, vaikka kurssi olisikin väliaikaisesti
laskenut, kursseilla kun on tapana sahata ylös ja alas.
Laskun jälkeen koittaa aina ennen pitkää nousu.
Niin olisi tässäkin tapauksessa.
Kemijärven sellutehtaan työpaikkojen turvaamiseksi
on nyt tehtävä kaikki voitava ja otettava aikalisä,
kuten massaliike on esittänyt. Sellunkeiton on Kemijärvellä jatkuttava
vuoden 2009 loppuun, jotta löydetään
kestäviä ratkaisuja.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! On omituista, että minkään
yhtiön suurin omistaja väittää,
ettei sille ole kerrottu yhtiön merkittävistä päätöksistä ennalta.
Samoin on käsittämätöntä,
että valtio ei puutu omistamansa yhtiön ohjaukseen,
kuten mikä tahansa omistaja omaa etuaan ajaakseen. Tällainen
näytelmähän on juuri nähty islantilaisen
sijoitusyhtiön toiminnassa suomalaisten puhelinyritysten
linjan muuttamiseksi ylimääräisen yhtiökokouksenkin
avulla.
Eilen Stora Enso kertoi sulkevansa lisää tehtaita
Suomessa, mahdollisesti jo ensi vuonna. Stora Enson yhtiökokous
pidetään maaliskuun 26. päivänä.
Yhtiökokouksessa sovitaan yhtiön hallitukselle
muhkeat palkkiot ja todetaan viimeisen kvartaalin voittojen pienentyneen
kertaluontoisten erien takia. Vaikeneeko hallitus Stora Enson maaliskuun
yhtiökokouksessa yhä omistajan äänellä ja
selittää kansalle toimintaansa olemattomilla pörssisäännöillä?
Todellisista pörssisäännöistä voi
ottaa oppia vaikka islantilaisen sijoitusyrityksen toiminnasta.
Tämä yritys ajaa omaa etuaan pienen vähemmistöomistuksen äänivallalla
Elisassa. On luonnollista, että myös valtio toteuttaa
omistajapolitiikkaansa pörssiyhtiössä tasa-arvoisesti
muitten omistajien tavoin. Suomalaisille hallituksen hiljainen omistajapolitiikka
näyttäytyy työpaikkojen hävittämisenä,
aluepolitiikan alasajamisena ja hyvinvointivaltion perusteitten
romuttamisena.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenvuorossa esitettiin
vasemmistoryhmälle myös kysymyksiä suomalaisen
metsäteollisuuden jatkamisen mahdollisuuksista Suomessa.
Kyllähän me metsäteollisuuden toimintaedellytykset
tunnemme, hallituksen toimet eivät sen sijaan ole olleet
rohkaisevia. Jo vuosia on ollut tiedossa, että Venäjän
puutullit tulevat vahingoittamaan suomalaista metsäteollisuutta.
Nyt puhutaan 6 000 työpaikan menettämisestä yksin
Itä-Suomessa puutullien seurauksena. Asia koskee erityisesti
koivupuusellua. Miten hallitus selittää jatkuvat
epäonnistumiset neuvotteluissa Venäjän
kanssa? Tätä on peräänkuuluttanut
muun muassa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila,
kun kertoi, että vihdoinkin pitäisi ruveta kahden
kesken neuvottelemaan, niin että saataisiin se solmu aukeamaan.
Suomen metsien tuoton lisäämiseksi ei ole ryhdytty
tarvittaviin toimenpiteisiin. Metsäteitten kunto on erityisesti
viimeisten lauhojen talvien aikana huonontunut entisestään.
Täällä on kerrottu, että tie-
ja rataverkon kuntoon saattamiseksi hallitus on satsannut rahaa,
mutta se ei ole kyllä riittävä summa.
Ei ole myöskään ajoissa varauduttu kouluttamaan
lisää väkeä laajemman metsänhoidon
tarpeisiin. Töitä olisi ainakin tuhannelle ammattilaiselle.
Suomen metsien tuottoa olisi mahdollista lisätä 10—15
miljoonaa mottia. Maan hallitus ei ole antanut uskottavia signaaleja
kotimaisen puuntuotannon lisäämiseksi. On lisäksi
kysyttävä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo
ryhtyä metalli- ja metsäteollisuudelle elintärkeän
energiansaannin turvaamisessa. Olisiko energiansaannissa kiinnitettävä huomio
teollisuuden esittämien päästöttömien energiaratkaisujen
aikaansaamiseen?
Kun Nokia ilmoitti tehtaansa siirrosta Saksan Bochumissa, nousi
koko suurvalta vastarintaan. Saksassa Nokiaa kohdannutta vastarintaa
johti ja johtaa maan kokoomuslainen liittokansleri Merkel. Vaikka
Saksan valtio ei omistakaan Nokiaa, pystyy valtiovalta kyseenalaistamaan
Bochumin tehtaitten lakkauttamisen. Saksa ainakin yritti puolustaa
työpaikkojaan, vaikka ei irtisanovaa yritystä omistanutkaan.
Arvoisa puhemies! Nokiassa taatusti varotaan astumasta Saksan
varpaille ihan heti toistamiseen. Suomen hallituksen toiminta näyttää tässä valossa
surkealta, kun hallitus ei uskalla edes kysellä omaisuutensa
ja työpaikkojensa perään. Saksan väkilukuun
suhteutettuna toteuttaa suomalainen yhtiö Suomessa (Puhemies
koputtaa) paljon rajumpaa maastasiirtymiskampanjaa kuin Nokia Saksassa.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vuodenvaihteen surulliset tapahtumat
Kemijärvellä ja Kymenlaaksossa ovat käynnistäneet
ihan aiheellisen keskustelun valtion omistajapolitiikasta. Vallitsevat
näkemyserot omistajapolitiikan linjauksista toki vaativatkin
kunnon pohdintaa ja keskustelua. Pitää kuitenkin
ymmärtää, mille perusteelle omistajapolitiikka
on aikanaan muodostunut, mihin suuntaan ja miksi se sittemmin on
muuttunut.
Valtionyhtiöiden historia on käytännössä yhtä pitkä kuin
Suomen itsenäisyyden aika. 1920-luvulta lähtien
on valtio toiminut muun muassa energian, kaivostoiminnan, perusmetalliteollisuuden
ja lannoitetuotannon aloilla. Myös aluepolitiikka oli merkittävä taustavaikutin
valtionyhtiöiden perustamiselle, näin myös
paperiteollisuudessa. Valtionyhtiöistä osan tehtävä oli
yhteiskunnallinen, kuten Ylellä ja Alkolla, ja näillä toimin
tavoiteltiin muun muassa parempaa työllisyyttä ja
huoltovarmuutta. Yhtiöitä yhdisti se, etteivät
ne ensisijaisesti tavoitelleet voittoa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.
Nykyisiä valtionyhtiöitä tai osakkuusyhtiöitä kuvailee
useimmiten niiden pääkonttorin sijainti Suomessa
ja liiketoimintojen sijainti yhä useammin valtion rajojen ulkopuolella.
Valtion voimassa olevalla omistajapolitiikalla annetaan valtionyhtiöillekin
vapaus toteuttaa niiden itse luomia strategioita. En kuitenkaan
pysty hyväksymään sitä, että omistajapolitiikan
toteuttamisesta jäisi suomalaisille sellainen kuva, että tehtaitten
alasajo olisi millään lailla valtion etu. Silloin
olemme etääntyneet liikaa niistä, joiden valtaa
täällä käytämme. Pörssiyhtiöiden
hallituksilla tehtävä on erilainen.
Arvoisa puhemies! Mielestäni nykyinen omistajapolitiikka
ei ole ristiriidassa kansallisten tavoitteidemme tai etujemme kanssa.
Juuriltaan suomalainen yhtiö huomioi maamme edun paremmin
kuin muualta käsin toimiva yhtiö. Se etu, mikä näistä omistajuuksista
on saatavissa, pitää kuitenkin pystyä määrittelemään
uudella tavalla ja saattamaan läpinäkyväksi.
Valtionomistuksista saatavia osinkoja pitää kyetä ohjaamaan
enemmän niille alueille, joille ehkä perinteisemmästä omistajapolitiikasta
olisi ollut suurempi hyöty. Toinen vaihtoehto on pyrkiä vaikuttamaan
voimakkaammin yhtiöiden omistajastrategioiden kautta alueellisen
tasapainon toteutumiseen.
Jos tapahtuneissa lopettamispäätöksissä meillä ja
esimerkiksi Saksassa voidaan katsoa olleen edes jotakin hyvää,
on se ollut yritysten yhteiskuntavastuusta käytävän
keskustelun käynnistyminen. Ihmisten reaktiot Kemijärvellä ja
Bochumissa eivät välttämättä ratkaise
juuri heidän työpaikkojensa kohtaloa, mutta vaikuttavat
varmasti yhtiöiden päätöksiin
tästä eteenpäin. Harvalla yhtiöllä on
varaa menettää brändiään
vastuuntuntoisena yhteiskunnan toimijana.
Stora Enson päätösten yhteydessä keskustelu on
välittömästi kääntynyt
myös seuraamusten jälkihoitoon. Pistin tammikuun
aikana useaan otteeseen merkille median positiivisen suhtautumisen
maan hallituksen ja lobbaustyöhön osallistuneiden
kansanedustajienkin toimia kohtaan. Mahdollisimman moni työpaikka
on kuitenkin pelastunut ja varoja kohdennettu uusien työtehtävien
luomiseen. Näin tuleekin olla, vaikka jälkihoito
ei saakaan olla omistajapolitiikan keskeinen osa-alue. Kuitenkin
sen vaikutukset pitää pystyä katsomaan
positiivisiksi. Jos jokin elinkeinoala ei Suomessa yritysmaailman
silmissä ole kannattava, on meidän valtion vastuunkantajinakin
ymmärrettävä, että yhteiset
varat voivat pitkällä tähtäimellä olla
suuremmaksi hyödyksi sijoitettuna uudelle, kehittyvälle
toimialalle.
Ääneen pitää pohtia sitäkin,
onko myös suomalaisten työntekijöiden
etu, ettei liiaksi sitouduta sellaiseen alaan, joka mahdollisesti
5—10 vuoden päästä joutuu ennustamattomassa
taloustilanteessa ajamaan alas yhä useampia laitoksiaan.
Toisin sanoen sijoittajaintressi ei ole pelkkä mörkö,
vaan sillä lunastettavilla voitoilla voidaan tehdä satsauksia
työllistymiseen, jonka ennustetaan olevan tulevaisuudessa
kauemmin kannattavaa. Lopputulos voi olla vaikutuksiltaan väkevämpää aluepolitiikkaa
kuin tuotantoyksikköjen ennallaan pysymisen tukeminen.
Arvoisa puhemies! Tämäkään
välikysymys ei poista sitä tyhjyyden tunnetta
niissä Kemijärven ja Kymenlaakson kodeissa, joihin
Stora Enson tehtaiden lopettaminen iskee todellisuudessa. Arvostan
massaliikkeen toimintaa ja uskoa kansalaisten suoran vaikuttamisen
voimaan. Toivon osaltani välittäväni
sitä viestiä, ettemme pysty kuitenkaan vastaamaan
yritysmaailman haasteisiin kaivamalla oppeja menneiltä vuosikymmeniltä.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tässä tuotiin esille se, kuinka
on vaikutettu tähän uuden syntymiseen Kemijärvellä. Luen
tästä Versowoodin toimitusjohtajan kirjeen. Versowood
Oy on rakennuttanut liimapuuvalmistuskapasiteettia 2000-luvulla
noin 30 miljoonalla eurolla sekä pellettituotantoa nyt
viime vuonna 4 miljoonalla eurolla. Investointitukia yhtiö ei
ole saanut, vaan investoinnit on katettu tulo- ja velkarahoituksella.
Tästä on kysymys. Tästä on
kysymys, että täällä toiset
tekevät velkarahalla ja samaan aikaan sitten puupalkkituotantoa
perustetaan Kemijärvelle. Tällaisessa toiminnassa
on sitten oltu mukana, ja tässä ei ole mitään
järkeä. Tämähän on
EU-komission asia. Kysymys on kilpailulainsäädännön
käytännön tulkinnasta.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kataisella on minun mielestäni
aivan naiivi kuva pörssiyhtiöistä. Te
jotenkin uskotte tarinoita, että niissä eivät omistajat
muka vaikuta. Pörssiyhtiössä sopivalla tavalla
kuullaan varmasti aina omistajia, etenkin pääomistajaa.
Niin teki Stora Ensokin, kun tehtiin se väärä Amerikka-päätös,
ed. Skinnari. Kyllä se kuittautettiin silloiselle kauppa-
ja teollisuusministerille. Häkämies on myöskin
keskustellut Stora Enson hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan
kanssa, jolloin oli tilaisuus sanoa, että Kemijärvi
ei nyt vaan sovi niihin lopettamiskuvioihin, mutta se taisi jäädä sanomatta.
Eli me arvostelemme tätä päätöstä siksi,
että se on väärä päätös.
Kyse on voitokkaasta tehtaasta, hyväkuntoisesta tehtaasta
ja tilanteesta, jossa puun kasvu kiihtyy Itä-Lapissa ja
koko Lapissa. Joskus 60-luvulla on ollut rohkea päätös
laittaa sinne sellutehdas, kun puun kasvu oli vielä hitaampaa,
mutta nyt se on kovaa. Eli väärä päätös on
siunattu.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kataisen puheenvuoro oli kyllä tälla
lailla ystävänpäivään ihan
hyvä puheenvuoro: ystävällisyyttä ja
empatiaa. Mutta sillä ystävyydellä ja
empatialla ei elä. Se tässä on se ongelma.
Hallitus suorittaa nyt terveeseen jalkaan amputaation ja yrittää antaa
puujalkaa tilalle. (Ed. Skinnari: Liimapuu!) Näinhän tässä käy.
Se on järjetön päätös,
ja siitä olemme sitä arvostelleet.
Jos täällä nyt joku yrittää väittää,
onko tämä nykyaikaista tai vanhanaikaista, minusta
katseet pitää olla tulevaisuudessa, siellä Itä-Lapin
alueen tulevaisuudessa, ihmisten tulevaisuudessa, suomalaisen omistajapolitiikan
tulevaisuudessa. Siitä tässä on kyse.
Ei kukaan pörssiyhtiön omistaja Suomen valtiota
lukuun ottamatta tyydy sivusta katsomaan, kun itselle tehdään
vahinkoa. Näinhän tässä on tapahtumassa.
Suomen valtio lähtee korjaamaan jälkiä,
jotka tehdään puhtaasti ahneudesta. Se ei voi
olla hyväksyttävää, kun kyse
on veronmaksajien rahankäytöstä ja kun kyse
on vastuusta, mihin rahaa käytetään.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ystävällistä tai
ei, mutta joka tapauksessa olemme nyt tilanteessa, jossa on todellakin
katsottava eteenpäin ja tartuttava niihin mahdollisuuksiin,
joita nyt siellä Kemijärvelläkin on.
(Ed. Kuoppa: Vielä on mahdollisuuksia!) Tämä välikysymys
ensinnäkin on noin puoli vuotta tai ainakin 3 kuukautta
myöhässä. Nämä asiat
olisi pitänyt linjata jo ajat sitten. Nämä keskustelut
eivät auta nyt sitten Kemijärveä ollenkaan.
Sampsa Kataja /kok:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kanslian omistajaohjaukseen kuuluu
38 yritystä, joista pörssissä on 12.
Jo viime vaalikaudella valtionyhtiöt jaettiin kolmeen luokkaan,
mikä tässä keskustelussa on syytä muistaa:
erityistehtävää suorittaviin, strategisiin ja
puhtaasti finanssisijoituksiin. Stora Enso on valtiolle tätä viimeksi
mainittua. Näille yhtiöille ei aseteta hyvän
taloudellisen tuloksen lisäksi muita tehtäviä.
Kun valtio on osakkaana pörssiyhtiöissä,
se sitoutuu kohtelemaan kaikkia omistajia samalla tavoin. Valtio-omistaja
ei voi, vaikka näitä täällä luotuja
paineita, ennen kaikkea täällä luotuja
paineita, ja haluja olisikin, aika ajoin vaatia muita osakkeenomistajia
ymmärtämään valtio-omistajan
tai opposition näkemyksiä ja yhteiskunnallisia
tai aluepoliittisia tarpeita, tähän ei ole mahdollisuuksia.
Jos valtio-omistaja niin toimisi, sen uskottavuus omistajana olisi
kertaheitolla mennyt. Tämä vaikuttaisi myös
muiden pörssissä olevien valtionyhtiöiden
kiinnostavuuteen ja arvoon sijoituskohteina.
Täällä on toistuvasti annettu ymmärtää,
että tasavallan hallitus tai peräti ministeri
Häkämies olisi lopettamassa kannattavia tehtaita.
Näin ei todellakaan ole. Näin ei todellakaan ole.
(Ed. Kuoppa: Mihinkä perustuu, ed. Kataja, tuo väite?)
Tehtaita perustavat ja lopettavat pörssiyhtiöt ja
niissä yhtiöissä yhtiöiden hallitukset.
Tasavallan hallitus pyrkii luomaan edellytyksiä kannattavalle
yritystoiminnalle kilpailluilla markkinoilla ja toisaalta toimii,
niin kuin sanottu, uskottavana sijoittajana ja tasavertaisena, tasapuolisena osaomistajana.
Mitä sitten tulee tähän yhtiöiden
päätöksentekoon, niin minulla ei ole
yksityiskohtaisia tietoja kaikista Stora Enson päätöksiin
vaikuttaneista seikoista, mutta väitän, että ei
niitä ole myöskään ed. Skinnarilla
tai ed. Martti Korhosella tai muullakaan oppositiolla. Se on kuitenkin
selvää, että näiden yhtiöiden,
jotka näitä kipeitä — heillekin
kipeitä, uskokaa tai älkää — päätöksiä tekevät
... (Ed. Martti Korhonen: No mistä te sen tiedätte,
että ne ovat kipeitä, jos ette muuta tiedä?) — Olen
ollut sellaisessa tilanteessa, jossa on jouduttu myös irtisanomaan
henkilöitä, ja tiedän, että aivan
varmasti se tekee kipeää. — Ja kun näitä päätöksiä täällä yhtiöissä tehdään,
niin ne perustuvat siihen, että tulevaisuudessakin yhtiöt
olisivat kannattavia ja menestyviä. Myös tässä tapauksessa,
kun yhdestä yhtiöstä on ollut kyse, vaikka
on sanottu, että tämä tehdas Kemijärvellä olisi
kannattava, täytyy ottaa huomioon, että sellun
hinta on noussut nopeasti korkealle tasolle, ja mikäli
hinta normalisoituu, niin yhtiön pitäisi silloinkin
toimia kannattavasti. (Ed. Kuoppa: Hinta on aivan normaali!)
Voidaan siis kysyä, haluaako oppositio todella mennä tähän
päätöksentekoon sisälle, josta
sillä ei ole parasta asiantuntemusta. Jos haluaa, niin voidaan
tietysti kysyä, pitäisikö mennä sitten
sisään myös muihin työllistäviin
yrityksiin, joissa valtio on osaomistajana, tai pitäisikö valtion hankkiutua
yhtiöiden, kaikkienkin yhtiöiden, osaomistajaksi,
jotta voitaisiin puuttua yksittäisten yhtiöiden
henkilöstöpolitiikkaan tälläkin operatiivisella
tasolla. Joku kutsuisi tätä sosialismiksi. Minä kutsun
sitä mahdottomuudeksi. (Ed. Skinnari: Se on bisnestä!)
Oppositionkin pitäisi kaikessa populismissaan jo herätä tälle
vuosituhannelle.
On myös ihmetelty sitä, että nimenomaan
tästä salista tulevat ne voimakkaimmat vaatimukset,
kun esimerkiksi ay-liike on hyvin maltillisesti katsonut tilannetta,
katsonut tulevaisuuteen, etsinyt niitä ratkaisukeinoja,
miten voitaisiin korvaavia työpaikkoja löytää.
Ay-liikkeessä on ymmärretty selvästi
tämän päivän vaatimukset ja
on unohdettu (Puhemies koputtaa) politikointi kipeällä kysymyksellä.
Toivoisin, että tässä salissa myöskin
seuraavien vastauspuheenvuorojen käyttäjät
voisivat keskittyä siihen, mitä näillä valtion
lupaamilla investointituilla voidaan saada aikaiseksi, mitä korvaavia
mahdollisuuksia löydetään, ja katse todella
kiinnitettäisiin tulevaisuuteen.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensinnäkin haluan oikaista heti ed.
Katajan täysin väärän ja perusteettoman
väitteen. Ay-liike, Paperiliitto, on vaatinut kaikissa kannanotoissaan
toiminnan jatkamista sekä Kemijärven että Summan
paperitehtailla. Minun mielestäni ei pitäisi noin
paksua, suorastaan virheellistä väitettä tässä salissa
esittää. Ay-liike on vaatinut nimenomaan toiminnan
jatkamista.
Vielä haluan toisen virheellisen väitteen
oikaista. Te väititte, ettei ole tietoa. Kemijärven yksiköstä on
saatu hyvin yksityiskohtaiset tiedot. Se on ollut kannattava koko
2000-luvun. Se on maksanut kymmeniä miljoonia euroja Stora Ensolle
konserniavustusta. Jos se on väärä tieto, niin
ministeri Häkämies varmaan nyt kertoo sitten oikeat
luvut. Kemijärvi on ollut kannattava tehdas, ja nyt se
ollaan lopettamassa. Tämä on täysin järjetön
toimenpide.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa tässä salissa
kohtuullisen pitkään olleena, että harvoin kuulee
noin epäisänmaallista puhetta kuin äskeinen
ed. Katajan puheenvuoro. Ei mitään väliä, mihin
yhteiskunnan, valtion, veronmaksajien omaisuutta käytetään,
kunhan se tuo markkina-arvoa lisää, kunhan se
tuo yritykselle hyvää, kunhan se palvelee vaan
osinkoa ja sen kurssin nousua. Täytyy olla kovasydäminen
ihminen, ettei välitä siitä perusasiasta,
mitä valtion omistamisessa on: vastuuta myös yhteiskunnalle,
veronmaksajille siitä varallisuudesta ja siitä,
että siellä valtio omistajana on. Siitähän
tässä on kyse. Ei se voi olla niin, että valtio
on äänettömänä yhtiömiehenä yhtiöissä,
joissa arvoa halutaan pelkästään nostaa,
mutta yhteiskunnan etu sivuutetaan, omistajan etu. Kertokaa minulle
joku muu omistaja, joka tyytyy vaan seuraamaan katseella tilannetta.
En ole sellaista tavannut, en ole kuullut. Mutta jos teillä tämäkin
viisaus on, niin mielelläni kuuntelen sen esimerkin.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä samassa salissa joulukuussa
hyväksyttiin ponsi, joka liittyi tähän
valtionyhtiölakiin ja jossa edellytettiin sitä,
että valtio omistajaohjauksessa ottaa työllisyyden
ja aluetalouden näkökohdat huomioon. En tiedä, minkälaista
propagandaa nyt sitten ed. Antti Rantakankaan kanssa tässä ajoitte,
mutta tämän propagandan mukaan näitä päätöksiä tehtiin,
ja tästähän tässä on
kysymys. Tarkoitushan oli ed. Antti Rantakankaalla ja porvarihallituksella
se, että näitä näkökohtia
otetaan huomioon.
Osakeyhtiölaki lähtee siitä, että pitää tasapuolisesti
suhtautua kaikkiin osakkaisiin, jopa valtio on omistajana. Tämä on
niin kuin se lähtökohta, ja valtiolle on tästä haittaa.
Se menettää sosiaaliturvamaksuja, se menettää TEL-maksuja,
ja luulisi hallituksen ja Matti Vuoriankin olevan kiinnostuneita
näistä.
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En nyt ota sitten kantaa siihen subjektiiviseen
käsitykseen, mikä on maltillista politiikkaa ja
kielenkäyttöä ay-liikkeen puolelta, mutta
puhuttakoon sitten siitä konkretiasta, että ay-liike
on mukana työeläkeyhtiöissä,
ja sieltä suunnalta ei ole vaadittu työeläkeyhtiöiden kautta
vastaavanlaista invaasiota pörssiyhtiöiden päätöksentekoon,
vaikka työeläkeyhtiöt ovat yhdessä valtiotakin
huomattavasti merkittävämpiä sijoittajia.
Isänmaallisuudesta esitetyt kannanotot jätän täysin
omaan arvoonsa.
Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella tehdyn linjauksen mukaan
Stora Enso kuuluu näihin valtionyhtiöihin, joilla
on ainoastaan finanssipoliittista merkitystä valtiolle.
Esittääkö oppositio nyt, että tätä luokitusta
muutettaisiin sillä tavalla, että Stora Ensosta
tulisi erillistä tehtävää suorittava
yhtiö valtion näkökulmasta, että se
ottaisi taloudellisen tuloksen sijasta huomioon ennen kaikkea aluepolitiikkaa
ja työllistäviä vaikutuksia?
Kuten eilen julkistetun tuloksen perusteella tiedämme,
Stora Enson tulos viime vuonna putosi todella rajusti, 90 prosenttia,
ja Stora Enso on perustellut tätä lakkautuspäätöstään
sillä, että yrityksen tulevaisuus saadaan näin
turvattua. Kemijärven sellutehdas on suljettava, jotta
voidaan turvata Veitsiluodon ja Oulun tehtaiden kotimaisen sellupuun
saanti. Näinhän yhtiö on tätä perustellut.
Me kaikki tiedämme, että Suomessa on meneillään
erittäin raju rakennemuutos metsäteollisuudessa,
ja meidän on nyt ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota
tähän toimintaympäristöön
ja siihen, (Puhemies koputtaa) että puunsaanti voidaan
mahdollisimman hyvin näille jäljelle jääville
tehtaille turvata.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tämä jako, mistä täällä puhutaan,
sehän on Matti Vuorian toimikunnan aikanaan tekemä esitys,
joka sitten valtioneuvostossa on hyväksytty. Sitä ei
ole missään laissa, vaan nämä eduskunnan
hyväksymät periaatteet ovat paljon vahvemmat kuin
valtioneuvoston päätös.
Reijo Kallio /sd:
Herra puhemies! Metsäklusterin merkitys Suomelle on
suuri. Se työllistää yli 90 000
suomalaista, ja sen osuus on lähes kolmannes vientituloista.
Metsäsektorilla on myös huomattava vaikutus alueiden
toimivuuteen ja maaseudun elinvoimalle.
Keskeisiä asioita metsäteollisuuden toimintaedellytysten
turvaamisessa ovat riittävän puunsaannin turvaaminen,
liikenneverkkojen kunnosta huolehtiminen, energian saatavuus kilpailukykyiseen
hintaan, uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen
sekä tuotteiden jalostusarvon nostaminen ja osaava työvoima.
Nämä ovat asioita, joiden pitäisi hallituksen
agendalla olla varsin korkealla. Jos näistä ei
huolehdita, niin ikäviä lakkautusuutisia on odotettavissa
jatkossakin.
Puunsaannin turvaamisen osalta Venäjän tuontitulliasia
on tärkeä. Toisaalta meillä on kyllä mahdollisuuksia
hyödyntää nykyistä paremmin
kansallisia metsävarojamme, olemmehan jo ylittäneet
haamurajana pidetyn 100 miljoonan kuution vuotuisen kasvun. Logistiikan
osalta on tärkeää, että metsätalouden
ja metsäteollisuuden kuljetukset voidaan suorittaa ympärivuotisesti
ja kustannuksiltaan kilpailukykyisesti. Haluan korostaa keskeisten
metsäteollisuuden ratayhteyksien, muun muassa Rauma—Jämsänjokilaakso, akselipainojen
korottamista 25 tonniin.
Mielestäni hallitus voi kaikkinensa tehdä paljon
metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi, mutta
toistaiseksi tällä rintamalla on ollut kovin rauhallista.
Hallituksen ja erityisesti ministeri Häkämiehen
taholta on väitetty, että tämän
ja edellisten hallitusten omistajapoliittinen linja on ollut tismalleen
samanlainen. Kun lukee hallitusohjelmia tarkkaan läpi,
niin erojakin on. Ovatko nämä sitten näitä skitsofrenian
oireita? En tiedä.
Edellinen hallitus harjoitti ohjelmansa mukaan ennustettavaa,
aktiivista ja markkinaehtoista omistajapolitiikkaa. Valtion yritysvarallisuuden
hoidossa pyrittiin mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen
ja taloudelliseen kokonaistulokseen. Omistajapolitiikan tavoitteena oli
yhtiöiden kehittäminen, hyvä henkilöstöpolitiikka
ja valtion omistuksen arvon nostaminen. Jostain syystä nykyisen
hallituksen ohjelmasta ovat pudonneet pois kohdat "ennustettavaa", "yhteiskunnalliseen
ja taloudelliseen kokonaistulokseen" ja "hyvä henkilöstöpolitiikka". Nämä ovat
mielestäni omistajapolitiikan kannalta perustavaa laatua
olevia asioita. Muutenkin edellisen hallituksen ohjelmassa painotettiin
pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa
huomattavasti painavammin kuin nykyisen hallituksen ohjelmassa.
Edellä totesin, että yksi keskeinen asia metsäteollisuuden
toimintaedellytysten turvaamisessa on osaava työvoima.
Yritysjohtajatkin juhlapuheissaan korostavat, miten tärkeä voimavara henkilöstö on.
Mutta näyttää siltä, että globaalitaloudessa
yrityksen henkilöstö on vain muuttuva kustannus.
Irtisanomisista ilmoitettaessa puhutaan vain toimintojen virtaviivaistamisesta,
organisaatioiden tiivistämisestä, kustannuseristä ja kannattavuusohjelmista.
Tämä ei mielestäni ole inhimillistä.
Tällainen toiminta ei arvosta ihmistä.
Vaalien edellä kokoomuskin vaaliohjelmassaan tai vaalimainoksessaan
kyseli, miksi emme voisi yhdessä rakentaa Suomeen maailman
parasta ja inhimillisintä markkinataloutta, sellaista, jossa
ihmiset jaksavat työssään, massairtisanomiset
eivät tule jatkuvasti yllätyksenä puun
takaa ja jossa olisi hyvä elää myös
silloin, kun maailmantalouden mittarit eivät pyöri
ennätyslukemissa. Näin siis vaalien alla. Tänään
kaikki on toisin.
Mielestäni henkilöstölle pitää antaa
tietoa, ennakoivaa tietoa. Meillä on yt-laissa periaatteessa väline,
jolla näin voitaisiin menetellä. Lain tarkoitushan
alun perin oli pitää henkilöstö ajan
tasalla yrityksen kehityksestä. Valitettavasti vain näyttää siltä,
että yt-laista on tullut aikaa vaativa irtisanomismenettelylaki.
Tämä on vastoin lain alkuperäistä ideaa.
Pitäisikö yt-laki palauttaakin toteuttamaan alkuperäistä ajatusta?
Vaikka aina silloin tällöin puhutaan yritysten yhteiskuntavastuusta,
niin on selvää, että yritysjohtaja kantaa
vastuuta yrityksen kannattavuudesta. Tämän täysin
allekirjoitan, mutta onko se ainoa ja ylitse muiden käyvä tavoite?
Mielestäni tänä päivänä moni
yritysjohtajakin kysyy, onko taloudellisen tehokkuuden perässä juoksemisessa
mitään järkeä, ja kysymys on
erittäin perusteltu silloin, kun hyvin pärjäävissäkin
yrityksissä henkilöstöä laitetaan
pois.
Arvoisa puhemies! Voidaan myös kysyä, toimiiko
pelkästään taloudellisen pääoman
tuottoa tuijottava yritysjohto tehokkaammin. (Puhemies koputtaa)
Jos taloudellisen pääoman maksimointi johtaa herkästi
irtisanomisiin, niin se tuhoaa sosiaalista pääomaa
eli luottamusta.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Hallitus pääministeri Vanhasen
johdolla on vetäytynyt täysin omistajan vastuusta,
kun Stora Enso on tehnyt päätöksiä Summan
ja Kemijärven tehtaiden lopettamisesta. On täysin
uskomatonta, etteivät vastuuministerit olleet tietoisia
tehtaan lopettamispäätöksistä.
Kyllä suurimpia omistajia varmasti myös pörssiyhtiöissä informoidaan suurista
päätöksistä. Tästä seuraa
vain yksi johtopäätös: hallituksen ministerit
Häkämiehen johdolla ovat hyväksyneet
ja antaneet tukensa Stora Enson johdon tekemille lopettamispäätöksille. Tai
mitä ministeri Häkämies vastasi saadessaan informaation
Stora Enson johdolta? Sitä hän ei ole suostunut
kertomaan täällä, vaikka sitä on monta
kertaa häneltä kysytty.
Kekkonen ja eduskunta tekivät päätöksen
Kemijärven sellutehtaan rakentamiseksi, ja nyt kepu Vanhasen
johdolla lopettaa taloudellista tulosta tekevän tehtaan,
Itä-Lapin suurimman teollisen työpaikan. Hallitus
hyväksyy tehtaiden lopettamisen ja lähes tuhannen
ihmisen työttömyyden, ilman että käytännössä laittaisi
tikkua ristiin näiden työpaikkojen säilyttämisen
puolesta. Hallitus vain puhuu jälkihoidosta. Varmasti olisi
halvempaa säilyttää nykyiset työpaikat
ja tehtaat toiminnassa kuin lähteä etsimään
meidän yhteisillä verorahoillamme yrittäjiä,
jotka mahdollisesti työllistäisivät vain
hyvin pienen osan nyt työttömiksi jäävistä työntekijöistä.
Kemijärven sellutehtaan tuottaman havusellun markkinat
ovat olleet melko hyvin tasapainossa, eikä ylituotantoa
ole ollut. Monet selluntuottajat ovat ilmoittaneet muun muassa viime aikoina,
helmikuun alusta alkaen, hintojen korotuksista. Tällä sellulla
on kysyntää, sillä on valmiit markkinat,
siellä on raaka-ainetta, siellä on ammattitaitoista
työvoimaa, ja tehdas on tehnyt hyvää tulosta.
Tästä huolimatta ja vain ilmeisesti siitä syystä,
että Kemijärven sellutehdas on pienimpiä sellutehtaita
Stora Ensossa, se aiotaan lopettaa. Mitään muita
järkeviä syitä siihen ei ole.
Aamulehdessä 8.12.2007 olleiden tietojen mukaan Stora
Enso poltti vuosina 2004—2006 Amerikan-seikkailussa 1 200
miljoonaa euroa rahaa ostamansa yhtiön tappioihin. Nämä rahat kupattiin
osittain suomalaisten yhtiöitten tehtaiden tuloksista.
Amerikan tehtaat tuottivat joka vuosi tappiota ollessaan Stora Enson
omistuksessa. Tehtaat myytiin yli 3 miljardin euron tappiolla. Kaikkiaan
Stora Enson Amerikan-seikkailu maksoi lähes 5 miljardia
euroa. Se vetää vertoja Soneran tappiolle, kun
se osti ilmaa Saksasta silloisen kokoomuslaisen liikenneministerin
Heinosen valvovan silmän alla.
Niille, jotka syyttävät paperityöläisiä ahneudesta,
on vielä kerran todettava, etteivät Kemijärven
tai Summan työläiset ole syyllisiä näihin
jättimäisiin tappioihin, vaan yhtiön ökyjohto
ja yhtiön hallitus ja sen omistajaohjauksen puutteesta vastaavat
ministerit. Sulkemalla Kemijärven hyvää tulosta
tekevä sellutehdas ei helpoteta yhtiön taloutta,
vaan aiheutetaan satojen miljoonien eurojen alaskirjaukset. Herääkin
kysymys, onko nykyinen Stora Enson johto yhtään
sen pätevämpi kuin edelliset vuorineuvokset, jotka
tekivät miljardien tappiot Amerikan-seikkailussa. Onko tämä uusi
johto yhtään sen pätevämpi?
Kemijärven tehtaan lopettamista on puolustettu puupulalla
ja Venäjän puutulleilla. Kemijärven tehdas
käyttää Itä-Lapin puuta eikä ole
riippuvainen tuontipuusta, jonka osuus on ollut korkeintaan 10 prosentin
luokkaa. Ja kuten täällä on useissa puheenvuoroissa
kuultu, Itä-Lapissa puuta on paljon enemmän käytettävissä sellun
tekoon, mitä nyt Kemijärven tehdas käyttää.
Tehtaiden lopettaminen aiheuttaa valtiolle ja kunnille kymmenien
miljoonien eurojen menetykset verotulojen vähentymisenä ja
työttömyyden kasvuna. Lisäksi valtio
on jo ilmoittanut antavansa rakennemuutostukea näille paikkakunnille
15 miljoonan euron verran. Valtiolle tulisi huomattavasti halvemmaksi
vaikuttaa Stora Enson johtoon niin, että tehtaat pidettäisiin
käynnissä ja rahat käytettäisiin
uusiin investointeihin tehtaille niiden kilpailukyvyn parantamiseksi
ja tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi myös tulevaisuudessa.
Omistajat päättävät yhtiön
asioista yhtiökokouksessa nimeämällä yhtiön
hallituksen. Suurimpien omistajien äänivalta jakaantui
niin, että Wallenberg-säätiöllä on
26,6 prosenttia ja suomalaisilla, Suomen valtiolla, Kansaneläkelaitoksella
ja eläkevakuutusyhtiöillä, 43,5 prosenttia äänivallasta.
On käsittämätöntä,
että tätä äänivaltaa
ei haluta käyttää suomalaisten ja koko
Suomen kansan hyväksi.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ettei tule väärää kuvaa
eduskunnan pöytäkirjoihin, on syytä ed. Kuopalle
sanoa, kun hän sanoi, että ei ole pantu tikkua
ristiin: Tiedän, että hallituksen toimesta ja muun
muassa ministeri Pekkarisen johdolla selvitettiin lisähakkuumahdollisuudet.
Niitä ei löytynyt, vaikka professorit väittivät.
Selvitettiin mahdollisuus tehtaan määräaikaiseen
jatkamiseen. Siihen ei löytynyt ratkaisua. On tehty se, mikä on
tehtävissä. Ja sitä paitsi, mitä tulee
näihin suomalaisiin eläkevakuutusyhtiöihin,
joista ed. Kuoppa puhui, olen täysin varma, että ne
eivät lähde äänivaltaansa tähän
käyttämään. Päinvastoin
niiden edustajat ovat tehneet aivan muuta.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Mannisen puheenvuoron osalta lyhyesti
vain se, että lisähakkuita on löytynyt.
Se tieto on toimitettu myöskin Stora Ensolle, mutta sitä ei
ole pidetty riittävänä. Tämä lisähakkuiden
mahdollisuus tuli esille myös tuolla Metsähallituksen
tapaamisessa viime maanantaina, jossa olimme ed. Seurujärven johdolla.
Siellä jopa sitten, kun aikamme sitä asiaa pähkäsimme,
Metsähallituksen pohjoisen alueen päällikkö sanoi
kysymykseen, mitä tässä oikein pitäisi
tehdä, jos Kemijärvi loppuu, että pitää perustaa
uusi sellutehdas, puuta on niin paljon.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä on hyvin erikoinen tilanne,
kun ministerit tuolla ministeriaitiossa sanovat, että he
eivät voi puuttua, he eivät ole puuttuneet tähän
yhtiön toimintaan, ja täällä ed.
Manninen vakuuttaa, että ministeri Pekkarinen on tehnyt
kaiken mahdollisen. Enkä minä halua ed. Mannisen
puhetta millään tavalla epäillä,
mutta miksi ministerit sitten sanovat, että he eivät
ole puuttuneet eivätkä halua puuttua siihen eikä siihen
voi puuttua?
Sitten tähän omistajaan: Valtio omistaa Stora Enson äänivallasta
25 prosenttia ja Kansaneläkelaitos 10,1 prosenttia, elikkä 35,1
prosenttia, selvästi enemmän kuin Wallenbergit,
ja siitä huolimatta Wallenbergeille annetaan valta päättää, mitä Stora
Ensosta tehdään. Tämä on käsittämätöntä.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Muutos voi olla myös mahdollisuus parempaan
tulevaisuuteen, eli nyt tulisi nähdä metsä puilta
ja siirtää katse tulevaisuuteen.
Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden lakkauttaminen
on kiistämättä kova isku paikallisille,
työpanoksensa yrityksille antaneille ihmisille. Suomen
kansantalous on kiistatta hyötynyt globalisaatiosta, mutta
maailmanmarkkinoilla bisnes on kovaa ja suomalaisen yritystoiminnan
on oltava myös taloudellisesti kannattavaa. Lakkauttamispäätös,
perheiden isien ja äitien töiden lopettaminen,
ei taatusti ole yhdenkään yritysjohtajan uran
huippuhetki. Kuitenkin keskeinen kysymys yritystoiminnassa on, millä keinoin
yritykset kykenevät säilyttämään
markkinoilla kilpailukykynsä. Ilman sitä työpaikat
ovat aina vaarassa, kuten Stora Ensossa on nyt käynyt.
Tässä valitettavassa tapauksessa Stora Enso on
sitoutunut tukemaan irtisanottuja työntekijöitään
10 miljoonalla eurolla ja valtio puolestaan allokoi 15 miljoonaa
euroa ylimääräistä rakennemuutosrahaa
uusien työpaikkojen luomiseen. Nämäkään
tukitoimet eivät riitä oppositiolle, ja täällä toistuvasti
kysytään, miksi valtio ei sitten estänyt
tapahtunutta ja tukenut tehtaiden toimintaa taloudellisesti. Syyt
ovat muun muassa valtion harjoittamassa omistajapolitiikassa sekä osakeyhtiölaissa.
Valtion omistajapolitiikan pitää olla ennustettavaa
ja ennen kaikkea johdonmukaista. Kuten ministeri Häkämies
eilen kertoi täällä, sidosryhmät
ovat voineet luottaa Suomen valtioon omistajana. Valtio ei voi myöskään
ohjailla yrityksiä, jotka toimivat kansainvälisessä kilpailussa
ja joilla on vastuu omasta tuloksestaan. Sekä valtio että yksittäiset
yritykset toteuttavat parhaiten yhteiskuntavastuutaan tekemällä kauaskantoisia
ja kannattavia päätöksiä eikä sysäämällä tukirahoja epätoivoiseen
elvyttämiseen.
Arvoisa herra puhemies! Teollisuus on Suomessa viime vuosikymmenten
aikana monipuolistunut ja saanut uusia muotoja. Suomalaisten osaamista
on arvostettu maailmalla, ja olemme pärjänneet
hyvin. Kuitenkin metsäteollisuus elää nyt
murroksen aikaa, ja sitä tosiasiaa vastaan on mahdotonta
rimpuilla. Käynnissä oleva Uusiutuva metsäteollisuus -klusteriohjelma
näkee Suomen metsäteollisuuden tulevaisuuden mahdollisuudet
siten, että tuotannon jalostusarvoa lisätään
sekä kehitetään massateollisuuden rinnalle uusia,
poikkitieteellisiä ja teknologisia tuoteinnovaatioita.
Meillä on osaamista ja valmiit väylät
maailmanmarkkinoille. Nyt meidän on otettava haaste vastaan.
Suomalainen innovaatioympäristö on useissa kansainvälisissä vertailuissa
todettu korkealaatuiseksi ja toimivaksi, joten lähtökohtamme
ovat hyvät.
Suomi on selvinnyt lamasta ja rakennemuutoksista ennenkin, ja
näin käy nytkin. Varsinaissuomalainen Uusikaupunki
on harjoitellut selviytymisstrategioita viimeisten 15 vuoden aikana
turhankin kovalla sykkeellä, mutta kaupunki on haasteista
joka kerta selvinnyt. Nykytilanne sekä tulevaisuuden visiot
ovat pikkukaupungissa kirkkaat ja työttömyysprosentti
jo alle maan keskiarvon. Aseet epätoivoa vastaan ovat olleet
usko tulevaan sekä kaupunkivetoinen suora yhteistyö seutukunnan
yrityksiin yhdessä irtisanottujen ihmisten kanssa. Valtioltakin
on saatu rahoja äkilliseen rakennemuutokseen ja ne on käytetty konkreettisiin
hankkeisiin ja irtisanottujen uudelleenkouluttamiseen. Pääpaino
on aina ollut aktiivisella ja välittömästi
käynnistyneellä yhteistyöllä.
Kemijärven tilanteen tekee toki haasteellisemmaksi
esimerkiksi juuri Uuteenkaupunkiin verrattuna sen sijainti, mutta
sekin tulisi nyt kääntää mahdollisuudeksi.
Olisi toivottavaa, että paikkakunnalle uusia työpaikkoja
tuova yritys otettaisiin avosylin vastaan. Jos suhtautuminen jatkuu nykyisenlaisena,
ei voi olettaa, että yritysten halukkuus sijoittautua alueelle
tästä ainakaan kiihtyisi. Soklin kaivoksen avaaminen
parinsadan kilometrin päähän Kemijärveltä on
toinen esimerkki työllistämismahdollisuudesta,
ja sitä ei tulisi torjua. Myös matkailusta on
huikaisevia menestystarinoita muualla Lapissa.
Hallitus tekee parhaansa, jotta kemijärveläisillä säilyy
toivo paremmasta. Panostukset tukitoimiin ovat aitoja ja taloudellisesti
mittavia. Yksilöiden pohdittavaksi jää,
mistä on itselle enemmän hyötyä,
syyttelystä ja epätoivosta vai tosiasioiden tunnistamisesta
ja energian suuntaamisesta tulevaan. Ihmisten osaaminen ei katoa
mihinkään, ja oman osaamisensa varaan useimmat ihmiset
perustavatkin yritystoimintansa.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen porvarihallitus on tekemässä pohjanoteerauksen
valtion omistajapolitiikassa. Ensi kertaa hallitus on tukemassa
kannattavan tehtaan lopettamista, ja tämä on juuri
suuri muutos valtion omistajapolitiikkaan: lopetetaan kannattava
tehdas. Tämä on myös vakava ennakkotoimenpide, jota
voidaan jatkossa soveltaa muihinkin Pohjois-Suomen teollisuuslaitoksiin.
Aluepoliittisesti päätös on myös
eduskunnan kannanoton vastainen, niin kuin on tullut monta kertaa
tässä salissa esiin. Viime joulukuussa eduskunta
päätti tästä aluepoliittisesta
vastuusta. Päätös on myös ympäristöpoliittisesti
kestämätön, sillä sellunkeiton
lopettaminen lopettaa myös biosähkön
tuotannon Kemijärvellä. Onko tämä vastuullista ympäristöpolitiikkaa?
Tämä täytyy korvata jollakin muulla biotuotannolla.
Arvoisa puhemies! Hallituksella ei ole omistajapolitiikassa
mitään linjaa. Valtion suurelta osin omistamien
pörssiyhtiöiden johto saa mellastaa optioilla,
palkkioilla, sähkön hinnan perusteettomilla korotuksilla
ja nyt myös kannattavien tehtaiden lopettamisilla. Ei näihin
millään lailla hallitus puutu. Tilanne alkaa muistuttaa
Sonera-katastrofia, joka aikoinaan karkasi täysin hallituksen
käsistä. Silloinkin asian vastuuministerinä hääräsi
kokoomus, kokoomuksen kokematon ministeri Olli-Pekka Heinonen. Nyt
Stora Enson toimet ovat karanneet myös ministeri Häkämiehen
käsistä — Häkämieskin
on karannut tuolta aitiosta. Vai onko ministerin tarkoituskin lopettaa
kannattavat perusteollisuuden yhtiöt Pohjois-Suomesta?
Välttämättä herää tämmöinen
kysymys sen takia, että Häkämies haki
lisää myyntivaltuuksia viime joulukuussa tästä salista
ja sai myöskin. Tuskinpa niitä turhaan haettiin.
Kun Häkämies sai valtuudet, niin monien valtionyhtiöiden
tulevaisuus, muun muassa Rautaruukin, Kemiran ja Outokummun, on
nyt ainakin minun mielestäni hyvin huterissa käsissä.
Sitä osoittaa tämä, että hän
ei ole tätä Kemijärvi-asiaa hoitanut
millään tavalla. Miten hän pystyy hoitamaan sitten
näitä muita yhtiöitä?
Arvoisa puhemies! Pääministerin ja keskustan
ministereiden rooli Kemijärven tapahtumiin on ollut säälittävää seurattavaa.
Valta on luovutettu täysin Stora Enson röyhkeälle
johdolle, jota kokoomus tukee. Keskustalla ei ole minkäänlaista
omistajapolitiikkaa. Puolue ei halua enää puolustaa
Pohjois-Suomea ja aluepolitiikkaa.
Yllättävää oli sekin, että superministeri
Mauri Pekkarinen, joka kovasti häärii, tuntuu
ymmärtävän Nokiankin toimia Saksassa,
missä tehdas myös suljettiin. Saksassa kuitenkin
valtiovalta, oikeistolainen pääministerikin, tuomitsi
tällaisen pörssiyhtiön röyhkeän
toiminnan. Suomessa se hyväksytään. Tekin,
ed. Manninen, hyväksytte tämän röyhkeän
toiminnan. (Ed. Manninen: Kertokaa, mitä se on vaikuttanut
Saksassa!)
Stora Ensolla ei ole puhtaita jauhoja Kemijärven ja
Summan tehtaiden lopettamisessa, sillä tehtaan lopettamisen
syyt ovat vaihtuneet moneen kertaan. Tekin, ed. Manninen, tiedätte
tämän. Näyttää siltä,
että Lappia ollaan nyt tekemässä raaka-ainereservaatiksi,
josta puuta ja malmia kuljetetaan Etelä-Suomeen ja sähköä siirretään
pörssiyhtiöiden saaliiksi. Tuotannollista toimintaa
sen sijaan ajetaan alas hallituksen suostumuksella. Tälle
politiikalle eduskunta voi nyt tehdä lopun.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Keskustan Pohjois-Suomen kansanedustajat,
tekin, ed. Manninen, olette nyt avainasemassa. Kaksilla korteilla pelaamisesta
tulee nyt loppu. Tupailta- ja kekripuheet testataan ensi tiistaina.
Epäluottamuslauseäänestyksessä katsotaan,
ketkä aidosti puolustavat Pohjois-Suomen etuja ja siellä olevia
perusteollisuuden työpaikkoja. Mielenkiintoista on nähdä myös,
kuinka monet edustajat ovat läsnä tässä äänestyksessä.
Kansalaisille on kuitenkin tärkeää saada
oikea tieto keskustan kansanedustajien käyttäytymisestä,
kun suomalaista veronmaksajien omaisuutta ollaan nyt hävittämässä. Kokoomuksen
suhteen ei varmaan paljon toivoa ole.
Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Valpakselle haluan todeta, ettei ole mitään
mielenkiintoa, mitä nappia tiistaina painaa. Tässähän
ei äänestetä siitä, jatkaako
tehdas vai ei, vaan tässä äänestetään siitä,
jatkaako pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus.
Ja olen sitä mieltä, että se jatkaa. Eikä minun
käteni vapise yhtään, kun painan sen puolesta.
(Ed. Valpas: Se on hyvä, että tiedätte, mitä nappia
painatte!)
Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Valpakselta on pakko kysyä hänen
mahtipontisen puheensa jälkeen: Kun omistuksen myötä menee
myös suora päätösvalta yhtiöihin
ja te olitte itse hallituksessa, kun Lipposen ykköshallituksen
aikana toteutettiin Enson ja Stora Ab:n yhdistyminen, oliko tuo päätös
virhe teidän mielestänne? Oliko tuo päätös
virhe?
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän ed. Seurujärven
kysymykseen vastaan omalta osaltani. Ed. Valpas ei silloin ollut
vielä muistaakseni paikalla äänestämässä.
Minä äänestin vastaan. Keskustan ja vasemmiston
edustajat äänestivät vastaan, koska päätösvallan
siirto siinä tapahtui ruotsalaisille osapuolille, ja silloin
jopa niin näimme, ettei se laskentatapa ollut oikea, miten
jaettiin näitä osuuksia.
Mutta ed. Virolaiselle vielä haluan muistuttaa äskeisestä puheenvuorosta.
Eihän meillä kukaan Lapissa vastusta Soklin kaivoksen
avaamista eikä kukaan vastusta korvaavia tai niin sanottuja lisätyöpaikkoja,
mistä puhutaankin, mutta kannattavan tehtaan lopettaminen
on virhe ilman muuta. Stora Ensolla on monta virhettä tuolla
lähihistoriassa, nyt tulee taas yksi uusi ja se olisi pitänyt
torpata. Lisätyöpaikkoja totta kai arvostaa jokainen.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Valpas tuossa omassa puheenvuorossaan
sanoi, että hallituksella tai keskustalla tai kokoomuksella
ei ole mitään linjaa tässä omistajapolitiikassa.
Minun nähdäkseni me olemme juuri nyt sen takia
tässä tilanteessa, että meillä on
se linja, joka on tehty jo huomattavasti aikaisemmin kuin tämä hallitus
on aloittanut, ja se noudattaa vaan nyt sitä linjaa, ja
siinä mielessä olen hieman eri mieltä ed.
Valppaan kanssa.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että olen todella
huolissani Suomen puolesta, jos ed. Valppaan mukaista politiikkaa
lähdetään tekemään. Tilanne
on vain niin, että rakennemuutos on totista totta ja kysymys
on elämästä ja kuolemasta. Me emme voi
eräällä tavalla pyristellä sitä vastaan
nykytilanteessa. Jollain tavalla kokoomuslaisena kansanedustajana
haluan nostaa esiin sen vastuun, mitä me olemme kantamassa
hallituksessa yhdessä muiden puolueiden kanssa siitä, että me
keskitymme siihen, että Suomeen luodaan uusia työpaikkoja.
Me olemme uudessa asetelmassa, uusissa kilpailutilanteissa, uusissa markkinoissa,
toivon mukaan jopa niin, että saamme enemmän työpaikkoja
kuin se perinteinen teollisuus on tuonut. Ja jotenkin tällä tavalla me
tuomme toivoa Suomen kansalle pitkällä tähtäimellä,
ei kääntämällä selkää tapahtumille,
jotka menevät eteenpäin.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon viitaten: Uusia työpaikkoja
ei synny kannattavia tehtaita lopettamalla. Silloin vain menee työpaikkoja.
Sitten ed. Seurujärvelle: En todellakaan silloin ollut
eduskunnassa, kun täällä on päätös
tehty näitten tehtaitten yhdistämisestä,
niin kuin ed. Tennilä totesi. Vuodesta 99 lähtien
olen aina tässä salissa vastustanut perusteollisuuden
yhtiöitten myyntiä.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen kohteena oleva
Stora Enso vähentää yt-neuvottelujen
kautta 985 työntekijää. Tämä merkitsee
inhimillistä hätää ja tuskaa
monissa perheissä, aivan liian monissa. Olosuhteet näillä eri
paikkakunnilla ovat erilaiset. Ehkä kaikkein kirvelevintä tämä on
Kemijärvellä. En millään tavalla
väheksy muiden nyt esillä olevien paikkakuntien
murheita. Koillis-Lapin mahdollisuudet ovat ehkä näistä kaikkein
huonoimmat. Koillis-Lappi on muuttotappioaluetta. Monesti esillä olleet
Vuotos-allas ja Sokli eivät ole toteutuneet. Ilmassa on
ollut odotusta ja siten pettymystä monta kertaa.
Oppositio on esittänyt välikysymyksen varmasti
vakavassa hengessä. Meillä kaikilla on yhteinen
huoli, millä tavalla me selviydymme yhä kovenevassa
kansainvälisessä kilpailussa. Suomi on valinnut
avoimen markkinatalouden tien viimeistään liittyessämme
EU:hun ja Emuun. Suomen valtio on omistajana Stora Enso Oyj:ssä. Suomen
valtiolla on yhteiskuntavastuu sijoituksestaan samalla tavalla kuin
Kelalla. Meillä kenelläkään
ei ole epäselvää siinä, missä hengessä nämä sijoitukset
on tehty. Niiden on oltava lähtökohdiltaan kannattavia.
Tuottovaatimus on selviö. Opposition vaatimus keskustella
valtionyhtiöiden yhteiskuntavastuusta on auttamattomasti jälkijättöinen
tässä vaiheessa. Ne keskustelut olisi pitänyt
käydä jo silloin, kun allekirjoittajapuolueet
olivat itse hallitusvastuussa. Valtion omistajapolitiikka on lähes
kahden vuosikymmenen linjausten tulosta, johon sekä SDP
että vasemmistoliitto ovat myöskin olleet ratkaisevalla
tavalla vaikuttamassa.
Kansainvälinen kilpailu ja metsäteollisuuden asemointi
siinä on pakottanut uudistuksiin. Huolemme on yhteinen.
Mielestäni hallitus on tehnyt oikein, ettei se sekaannu
yhtiökokouksessa operatiivisen johdon tekemisiin. Omistaminen
ja operatiivinen johto ovat kaksi eri asiaa. Stora Enso Oyj:n on
oltava jatkossakin kannattava yhtiö. On oikein kysyä,
kuten Saksassakin tehdään näinä päivinä,
mikä on yrityksen yhteiskuntavastuu, millä tavalla
näin tehtyjä päätöksiä ennakoidaan
ja miten niitä hoidetaan. Näitä säädöksiä tulee
tarkastella kriittisesti päätettäessä yritysten yhteistoimintasäännöksistä.
Onko yt-lainsäädännössä jotain
mätää, vai eikö yhtiön
johto ole tarpeeksi kiinnittänyt huomiota menettelytapoihin, sitä voidaan
kysyä näin massiivisen liikehdinnän seurauksena.
Rehellisyys ja avoimuus ja turhien yllätyksien välttäminen
on näissä asioissa viisautta.
Tässä yhteydessä on myöskin
tärkeää tuoda esille huolemme, millä me
turvaamme suomalaisen metsäteollisuuden toimintaedellytykset
Suomessa. Meidän pitää kantaa huolta
metsäteollisuutemme puuhuollosta. Mikäli Venäjän
puutullit astuvat voimaan, mikä näyttää todennäköiseltä,
poistuu kansainvälisiltä raakapuumarkkinoilta
50 miljoonaa kuutiometriä puuta. Tämä on suuri
haaste myöskin Suomen metsäteollisuudelle. Meidän
on tehostettava omaa kotimaista puuhuoltoamme turvataksemme sen
toiminnan Suomessa. Toisaalta Venäjän oman metsätalouden jalostusasteen
nosto tietää uusia markkinoita korkeatasoiselle
suomalaiselle metsäteknologialle.
Arvoisa puhemies! Valtiovallan on suhtauduttava tämän
kaltaiseen inhimilliseen tragediaan vakavasti. Mielestäni
hallitus on toiminut aivan oikein aloittaessaan näillä paikkakunnilla
jälkihoidon yhdessä yhtiön kanssa. Näitä ponnisteluja
toivon oppositionkin täydestä sydämestä tukevan.
Se on sitä yhteiskuntavastuuta, jota oppositio välikysymyksessään
peräänkuuluttaa.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Referoin välikysymyksen tekijöiden
tekstiä: "Hallitus on keskittynyt koko ajan puhumaan jälkihoidosta
sen sijaan, että se olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut
Stora Enson edellä mainittujen laitosten toiminnan jatkamiseen.
Hallitus ei ole yrittänyt pelastaa edes Kemijärven
tehdasta, vaikka se on Itä-Lapin suurin yksityinen työnantaja."
Tässä on tietenkin pohdintaa, mitä näillä sanoilla
tarkoitetaan, ja tulee jollain tavalla kuva, että ehdoin
tahdoin halutaan pistää tehtaita nurin. Ei tehtaita
johto lähde laittamaan nurin huvin vuoksi tai pahasta tahdosta,
vaan kysymyshän on siitä, millä tavalla
yleensä hengissä selviydytään
tiukassa markkinatilanteessa. Ei lähdetä sen takia,
että on nyt tilanne, että halutaan tehdas pistää ja
vielä, jos puhutaan kannattavasta, vaan kysymys on vakavista
kysymyksistä, jotka täytyy taustalta ymmärtää:
selviytyä vai kuolla markkinassa?
Rakennemuutos on vain totista totta, jolle me emme voi todellakaan
kääntää selkää.
Lähdetään katsomaan ihan kysyntätekijöiden
kautta näitä tekijöitä. Meillä teknologia
muuttaa kysyntää. Täällä puhutaan
perusteissa, mikä on pörssitiedotteessa ollut
ylikapasiteetti. Mistä tämä johtuu? Teknologiasta,
meille on internet tullut. Tämän päivän
nuoret lukevat sanomalehtensä verkosta, eivät
paperilehdestä. Kaikki nämä ilmiöt itsessään
tuovat kysyntään vähenemistä,
johon jollain tavalla täytyy reagoida. Sen sijaan meillä on
tilanteita, että meillä on maita, joissa on kasvava
kysyntä. Meillä on Venäjällä kasvavat markkinat,
meillä on Kiinassa kasvavat markkinat, meillä on
koko Aasiassa kasvavat markkinat, todennäköisesti
Afrikassakin tulee olemaan tulevaisuudessa kasvua, mutta ne eivät
ole tässä Suomen lähialueella. Samaan
aikaan meillä on tilanne, että meillä protektionismi
nostaa hattuansa ylöspäin. Otetaan esimerkiksi
Venäjän toimenpiteet — selkeitä protektionistisia
toimenpiteitä, joissa halutaan saada tuotanto Venäjälle
sen sijaan, että se tehtäisiin joissain muissa
maissa. Puutullit on vain yksi ilmiö siitä, millä pyritään saamaan
tehtaita omaan maahan. Tämä vaikuttaa suoraan
Suomen tilanteeseen. Me emme voi sille oikeastaan yhtään
mitään, ja ovat ymmärrettäviä Venäjän
toimenpiteet, joita he ovat halunneet ja joihin he tähtäävät.
Samaan aikaan, kun katsotaan USA:ta, joka on myöskin
Suomen kannalta yksi markkina-alue, USA:ssa dollarin arvo on laskenut
huomattavasti. Se tarkoittaa sitä, että suomalainen
kilpailukyky on samassa määrin myöskin
heikentynyt. Me emme pysty saamaan meidän tuotantokustannuksia
samassa suhteessa alaspäin. Tämä johtaa
automaattisesti meidän metsäteollisuudessakin
arviointiin siitä, missä tehtaat sijaitsevat. Tässä tulee
tietenkin kysymys, olisiko loppujen lopuksi pitänyt USA:ssa
pitää ne tehtaat ja huolehtia, mutta tämä on
tietenkin jälkijättöistä pohdintaa
siltä osin.
Näin voidaan todeta, että Suomen teollisuus elää suurvaltojen
puristuksessa. Sille ei voi mitään. Meillä ei
ole nykypäivänä omaa markkaa, jota voitaisiin
devalvoida suhteessa dollariin. Eräällä tavalla
me olemme pikkuisen niin kuin pussiin ajettuja tässä suhteessa.
Sitten jos ajatellaan sitä kohtaa, jossa pohditaan,
että hallitus ei ole yrittänyt pelastaa: Tässä on
kysymys vaan siitä, millä tavalla yleensä pidetään
niitä vähäisiäkin työpaikkoja
jatkossa, niitä toimipisteitä. Ei ole itsetarkoitus
se, että Suomessa lähdetään
ajamaan alaa kriisiin. Meidän on pakko ennakoida se tilanne,
ja tässä suhteessa on luotettava, että johto
on tehnyt ne arviointinsa oikein.
Sen sijaan nostaisin vastuullisen näkökulman tässä esille.
Vastuullista tällaisessa rakennemuutostilanteessa on se,
että hallitus puuttuu, että uusia työpaikkoja
syntyy näille rakennemuutosalueille. Tästä olen
nähnyt ihan elävän esimerkin, kuinka
ministeri Häkämies on omin käsin ollut taistelemassa
siitä, että alueelle saadaan työpaikkoja,
ja minun mielestäni se kertoo siitä vastuullisuudesta,
että me kannamme vastuuta ihmisistä ja siitä,
että heillä on elanto tulevaisuudessakin. Me olemme
vastuuttomia, jos me emme tekisi sitä.
Jos otetaan kysymys omistajaohjauksesta, niin siinä vaiheessa,
kun Stora Enso on pörssiyhtiöksi tullut, on tehty
päätös siitä, että omistajavaltaa on
luovutettu pois. Pörssiyhtiössä on useita
omistajia. Jos yksi omistaja yhtäkkiä toisten
omistajien tietämättä alkaakin tehdä aluepolitiikkaa,
niin se ei ole missään nimessä kenenkään
näkökulmasta suotavaa. Se ei toisi oikeastaan
Suomeen lisää uusia investointeja, euroja, joita
Suomikin tulee tulevina vuosina tarvitsemaan.
Sitten jos otetaan ihan esimerkkinä se, mitä osakeyhtiölaki
määrittää yhtiöiltä,
niin eivät osakeyhtiöt ole hyväntekeväisyyslaitoksia.
Valitettavasti osakeyhtiölaki määrittää sen,
että yhtiön tehtävä on tehdä voittoa.
Jos johto ei pyri tähän, niin johto ei toimi oikein.
Näin ollen voidaan todeta, että tässä tilanteessa
on toimittu täysin oikein.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Yritykset kansainvälistyvät,
siirtävät tuotantoaan ja toimintojaan kasvavien
markkinoiden luokse ja sinne, missä sijaintiedut ovat parhaimmat.
Kansalaisten on vaikea hyväksyä, että järisyttävät
irtisanomiset ovat tulleet luonnolliseksi osaksi talouskehitystä.
Mitä tehdä, kun sitoutuminen, palkan ja työajan
joustot eivät riitä? Kemijärvellä työntekijät
olivat sitoutuneita tehtaaseen jo kolmessa sukupolvessa.
Oikeistolainen hallitus seuraa neuvottomana uusliberalismin
mellastusta. Saatiin, mitä haluttiin. Talouden kansainvälistyminen
on samanlainen murros kuin teollinen vallankumous aikoinaan. Nyt
on mietittävä, millainen maailma todellisuudessa
on ja mikä on valtion ja yhteiskunnan tehtävä siinä.
Kemijärven sellutehtaan lopettaminen kytkeytyy 60-luvun
aluepolitiikkaan. Tehtaan tuotantoa ei ole monipuolistettu samalla tavoin
kuin Stora Enson Kemiä, Oulua ja Imatraa, joilla paikkakunnilla
tuotetaan sellun lisäksi paperia ja kartonkia.
Hallituksen aluepolitiikan voidaan sanoa olevan ponnetonta.
Sillä ei ole ollut selkeitä terveisiä Kemijärvelle.
Alueella pitäisi olla jo tiedossa monipuolinen toimenpidevalikoima,
miten Itä-Lapin talouden romahdus torjutaan. Hallituksen tiedossa
on varmasti ollut se, että rakennemuutos voi koskea jopa
Kemijärveä. Ihmisten takia pitää toimia
etukäteen. Markkinatalous tarvitsee sääntöjä.
Yhteiskunnan toimet ovat tärkeitä, jotta globalisaatio
ei jaa ihmisiä voittajiin ja häviäjiin
sosiaalisen taustan tai asuinpaikan mukaan.
Valtion tulee harjoittaa omistajapolitiikkaa, jossa se ei ole äänetön
yhtiömies. Pääomistajan toiveita on kuultava
yrityksen strategian luonnissa ja johtamisessa. Porvarihallituksen
omistajapolitiikassa omistaja-arvon kehitystä on pidetty ensisijaisena
ja valtion määräilyn on pelätty
alentavan pörssikurssia. Valtiolla pitää olla
muukin intressi kuin osakkeiden tuottointressi. Näyttää siltä,
että valtion omistajapolitiikassa on unohdettu, että Suomen
aluepolitiikan linja on ollut alueellisten luonnonarvojen hyödyntäminen.
Hallituksen yritys neuvotella Venäjän puutulleista
on ollut saamatonta ja sisältänyt jopa strategisia
virheitä. Eikö koivusta voi sopia suoraan Venäjän
kanssa? Venäjän puutullit merkitsevät tuonnin
hiipumista, sillä hinta nousee liian kalliiksi. Metsäteollisuuden
puupulaa ei korvata kotimaisen puun lisäämisellä.
Nyt on hallituksen kiireesti tehtävä päätöksiä,
joilla saadaan kotimainen puu markkinoille. Kesällä tehtävät
kaupat merkitsevät, että puuta riittää tehtailla
ensi talvena.
Pohjoismaisen sosiaalidemokratian linja on ollut se, että kehitystä ei
padota, vaan luodaan valmiuksia uuteen. Tämä edellyttää vastuiden
ja oikeuksien jakamista niin yksilön kuin yritysten välillä.
Yritysten on osallistuttava muutosturvan rakentamiseen ja rahoittamiseen.
Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijät
on pidettävä paremmin tietoisina alan suhdanteista
ja heidän muuntokoulutuksestaan on huolehdittava.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Ihmisten elämä, turvallinen
elämä, muodostuu fyysisestä, henkisestä,
taloudellisesta ja sosiaalisesta pääomasta. Me
suomalaiset olemme onnistuneet rakentamaan turvallisen ja toimivan
pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Yhteiskuntamme keskeisimmät
arvot, oikeudenmukaisuus ja heikompiosaisista huolehtiminen sekä oikeus
työhön, ovat koko inhimillisen elämän
perusedellytyksiä.
Sosiaalinen pääoma ilmenee muun muassa vapaana
kansalaistoimintana. Sosiaalisen pääoman puolestapuhuja,
yhdysvaltalainen professori Robert Putnam on tutkimuksilla osoittanut,
että kansalaisaktiivisuus on keskeinen kansalaisten ja
demokratian välisen yhteyden rakentaja. Se nostaa esille
yhteiskunnallisia kipupisteitä, joihin meidän
tulee yhdessä etsiä tehokkaita ja rationaalisia
ratkaisuja. Globalisaatio on tuonut suomalaisille menestystä ja
hyvinvointia mutta myös valtavia haasteita. Yrityksillämme
on oltava globaaleilla markkinoilla riittävä kilpailukyky.
Stora Enson päätös lopettaa toimivia
ja kannattavia tehtaita Suomessa on osoitus kansainvälisestä kilpailutilanteesta
ja sen seurauksista. Mielestäni yrityksillä on
myös yhteiskuntavastuu, jonka huomioon ottaminen on vastuullista yritystoimintaa.
Toisaalta yhteiskunnan tehtävänä on luoda
yrityksille toimintaedellytykset, jotta toiminta on kannattavaa.
Puunjalostusteollisuuden tulevaisuus pitää turvata
ennalta. Esimerkiksi Rauman sellutehtaan tulevaisuutta voidaan turvata
korottamalla Kokemäki—Jämsänjokilaakso-radan
akselipainoja, jotta puunjalostusteollisuuden kilpailukyky säilyy
ja paranee ja työpaikat säilyvät.
Stora Enson tehtaiden lopettaminen on suututtanut kansalaisia.
Työttömyys tuo turvattomuuden tunteen ja epävarmuuden
tulevaisuudesta. Lähtökohtaisesti jokainen työkykyinen
ja työhaluinen ihminen haluaa hankkia oman ja perheensä toimeentulon
tekemällä jotain hyödyllistä ja tuottavaa
työtä. Meidän tulee osata aidosti asettua
niiden ihmisten ja perheiden asemaan, joita irtisanomiset nyt koskevat,
ja etsiä keinoja korvaavien työpaikkojen luomiseksi.
Oman ja perheiden tulevaisuuden puolustaminen on yhteiskunnallisestikin
katsoen aivan oikein.
Valtionyhtiöiden omistajapolitiikan peruslinjauksethan
on päättänyt jo Lipposen kakkoshallitus.
Tässä salissa normaalisti istuu sen ajan ministereitä ja
kansanedustajia. Tietysti voimme pohtia, olivatko Lipposen kakkoshallituksen omistajapoliittiset
linjaukset viisaita, tulisiko niitä nyt arvioida uudelleen
tai jopa muuttaa. Tosiasia on kuitenkin se, että työpaikkansa
menettäneiden ihmisten elinoloja ei paranneta omistajapoliittisilla
väittelyillä. Juuri nyt tarvitaan vahvaa uskoa
tulevaisuuteen ja konkreettisia toimia paremman huomisen rakentamiseksi
väittelyn sijaan.
Maan hallitus on tehnyt voitavansa kääntääkseen
Stora Enson päätökset tehtaiden säilyttämiseksi
ja saadakseen aikaan uutta työllisyyttä luovaa
yrittäjyyttä näille rakennemuutosalueille. Sellaisen
kuvan antaminen, että valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta
vastaava ministeri Häkämies olisi voinut määrätä kansainvälisen
pörssiyhtiön, Stora Enson, toteuttamaan maan hallituksen
tahtoa, on tosiasioiden vääristelyä.
Jos poliitikot voisivat laillisesti ryhtyä sivutoimenaan johtamaan
pörssiosakeyhtiöitä, menettely tuhoaisi
näiden yritysten kannattavuuden. Maan hallitus ei ole viivytellyt
luodessaan kyseiselle rakennemuutosalueelle uutta yrittäjyyttä ja
uusia työpaikkoja. Aktiivinen ote on näkynyt selkeinä tuloksina.
Lisäksi hallitus on varautunut merkittäviin lisäpanoksiin,
kun uusia työllistäviä yrityksiä alueille
syntyy.
Arvoisa puhemies! Kansanomaisesti välikysymyksessä ei
ole kysymys valtion omistajaohjauksen toteutuksesta vaan maan hallituksen
kaatamisyrityksestä, joka sekin kuuluu demokratiaan. Olen
varma, että suurin osa suomalaisista pitää tärkeänä,
että Vanhasen kakkoshallitus jatkaa tuloksellista työtään
eikä maata ajeta hallituskriisiin. Erityisen tärkeää jatkaminen
on nimenomaan niille suomalaisille, jotka eivät asu metropoleissa
tai niiden läheisyydessä. Nykyinen hallitus takaa
varmasti parhaiten Suomen tasapuolisen kehittämisen ja
kaikkien suomalaisten oikeudenmukaisen kohtelun ja hyvinvoinnin (Puhemies:
Aika!) myös alueilla, joilla Stora Enson tehtaita joudutaan
lopettamaan.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Valtion osakeomistuksen arvo on yli 25 miljardia
euroa. Valtionyhtiöiden keskimääräinen
10 prosentin puhdas voitto toisi valtion taskuihin vuosittain 2,5
miljardia euroa puhumattakaan siitä, että jotkut
valtionyhtiöistä saavuttavat huomattavasti suurempia
voittoja. Jos taas hallitus mestaroi valtionyhtiöiden liiketoimintaa,
tuloksena voisi olla jopa 3—5 miljardin euron tappiot.
Meidän kansanedustajien on syytä ymmärtää,
että kovin harvalla poliittisella päättäjällä on
sellaista liiketoimintaosaamista, että se oikeuttaisi puuttumaan siihen,
miten pörssiyrityksiä johdetaan. Siksi sekä punamultahallituksen
että sinivihreän hallituksen periaatepäätöksissä todetaan,
että markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden omistajaohjauksessa
lähtökohtana on omistajien yhdenvertaisuus ja
että omistajaohjaus perustuu omistajastrategiseen seurantaan
ja valmisteluun, jonka perusteella valtio ottaa tarvittaessa kantaa
yrityksen strategisiin ja taloudellisiin kysymyksiin.
Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää sitä eilistä sanaharkkaa,
koska kaikki puolueet ovat asiassa periaatteessa samaa mieltä.
Vaikka pörssiyhtiön operatiivisesta johtamisesta
ja strategiasta vastaa yhtiön hallitus ja johto, voi hallitus vahvistaa
edelleen omistajan otettaan valtionyhtiöissä.
Se tarkoittaa jatkuvaa ja systemaattista yhteydenpitoa valtionyhtiöiden
johtajiin. On syytä painottaa, että yritysjohtajat
eivät ole erehtymättömiä. Valtio
voikin valtionyhtiöiden hallitusten kautta vaikuttaa ennakoivasti
ja reaaliaikaisesti valtionyhtiöiden strategisiin valintoihin ja
liiketoimintaa koskeviin päätöksiin.
Ohjausomistuksessa on syytä kiinnittää huomiota
juuri siihen, ketkä valtionyhtiöiden hallituksessa
edustavat valtiota. Ongelmallisena pidän sitä,
että valtion liikelaitokset eivät kuulu omistajaohjauksen
piiriin. Suurta omaisuusmassaa hallitseva Senaatti-kiinteistöt
tuntuu kuuluvan omistusohjauksen ulkopuolelle. Niin ikään
Finstashipin ja Finnaviationin tulisi kuulua omistusohjauksen piiriin.
Omistajapolitiikassa tulisi lähteä siitä,
että valtion omistusta ei myydä kevein perustein. Hallitusohjelman
mukaan valtion omaisuuden myynnistä saadut tulot ohjataan
ensijaisesti valtionvelan lyhentämiseen. Jos vuotuiset
osakemyyntitulot ylittävät 400 miljoonaa euroa,
voidaan yli menevästä osasta käyttää 25
prosenttia mutta enintään 150 miljoonaa euroa
taloutta ja kasvua kehittäviin hankkeisiin. En pidä tätä periaatelinjausta
loppuun harkittuna. Valtion omaisuuden myyntiä ei saisi
käyttää budjettiperusteisiin menoihin,
vaan omaisuuden myynneistä saadut varat pitäisi
sijoittaa edelleen osakemarkkinoille. Näin valtion omistuksen
arvo ja omistuksesta saatava tuotto ei häviä,
vaikkei entisten valtionyhtiöiden osakkeita enää omistettaisikaan.
Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden joukossa on yksi
yli muiden, jonka toiminta ärsyttää eniten
kansalaisia. Fortumin johdon epäonnistunut optio-ohjelma
sekä valtavat liikevoitot eivät ole kansalaisten
silmissä hyväksyttäviä. Ihmiset
eivät hyväksy sitä, että valtionyhtiön
voitto on 41 prosenttia liikevaihdosta. Olisi oikeudenmukaista,
että myös kuluttajia hyvitettäisiin näin
muhkeista tuotoista etenkin, kun Fortum on vielä vihjaillut
sähkön hinnankorotuksista.
Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä,
että valtio huolehtii siitä, että sen
omistamilla tai osaksi omistamilla yrityksillä on mahdollisimman hyvä toimintaympäristö
Suomessa.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä erikseen
lähteä suojelemaan valtionyrityksiä globaaleilla
markkinoilla tapahtuvalta kilpailulta. On tärkeää,
että valtionyhtiöt ovat hyvin johdettuja ja voittoa
tuovia yrityksiä.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Päättäjien ja eduskunnan
uskottavuus toimia työttömyyden uhan alla ja toimeentulovaikeuksiin
joutuneiden puolesta vie kansanvallan perustaa. Voi sanoa, että itseriittoisen
markkinatalouden ja hallituksen toimet ja niiden vaikutus demokraattisen
päätöksenteon asemaan ja vahvuuteen jää nähtäväksi.
Uskon, että tämä keskustelu on sellainen,
josta sinällään ei mikään
puolue tule hyötymään, mutta erittäin
tärkeää olisi, että tässä tilanteessa
pystyttäisiin avaamaan valtionyhtiöiden päätöksentekoa
myös siltä osin kuin valtion omistajuus nimenomaan
alueellisesti keskeisen kehityksen ja kansallisen osaamisen näkökulmasta
sitä edellyttäisi.
Joka tapauksessa valtion ei ole tarvinnut, jos se ei olisi halunnut,
Kemijärven ja Summan kohdalla seistä käsi
lipassa seuraamassa metsäteollisuuden alasajoa, vaan tässä yhteydessä olisi
voitu vaikuttaa hyvin keskeiseen kysymykseen eli puutullikysymykseen
jo viime kesäkuussa, jolloin sosialidemokraattien aloitteesta
käytiin puuraaka-aineen saatavuuteen liittyvä ajankohtaiskeskustelu,
jossa varoitimme, että mikäli puutullikysymyksessä hallitus
ei aktivoidu vaan ajelehtii, sillä tulee olemaan erittäin
järisyttävät, vakavat seuraukset. Näin
on nyt. Maa on järissyt, kuten silloin sanoin, kahden Imatran,
viiden Kemijärven edestä.
Tässä suhteessa tämän hallituksen
suurimmassa teollisuuspoliittisessa asiassa, niin työllisyys- kuin
aluekehityksen kannalta, on anteeksiantamatonta hallituksen passiivisuus. — Ymmärrän
ministeri
Häkämiestä, joka poistuu salista, ennen
kuin tästä asiasta ryhdyttäisiin keskustelemaan. — Olen
hyvin läheltä seurannut, tiedän, elinkeinoelämän
ja teollisuuden huolen hallituksen passiivisuudesta. Tiedän,
että asiassa olisi voitu konkreettisilla, aktiivisilla
otteilla lähteä aukomaan solmuja myös
Venäjän suuntaan. Tiedän presidentin
aktiivisuuden asiassa. Entistä anteeksiantamattomampaa
on se, että tältä osin vasta Kemijärven
ratkaisun myötä pyrittiin tiettyihin yhteyksiin
Venäjän suuntaan. Tässä asiassa hallitus
on aikaansaanut, seisomalla Brysselin eteisessä Wto-verukkeen
takana, meille korvaamatonta vahinkoa koko metsäteollisuuden
osalta.
Toki tietysti voidaan todeta, että metsäteollisuuden
tulevaisuuteen vaikuttaa, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen
johtaja Jaakko Kiander toissa päivänä totesi,
tietysti paperin kulutuksen kasvu, mutta hyvin keskeistä on
tämä Venäjän puutullien vahva
vaikutus koko sektorin tulevaisuuteen. Totta kai ylimitoitettu metsien
suojelu rajoittaa puun tarjontaa, mutta metsäyhtiöt ovat
myös luoneet itse ongelmia. Nämä Amerikan
valloitusyritykset epäonnistuivat jättitappioin,
edelleen Stora Enso alhaisen sähkön ja raakapuun
hinnan tilanteessa halusi eroon ruotsalaisesta vesivoimastaan ja
suurista metsäomistuksistaan. Myös vuoden 2005
työsulku oli suuri virhearviointi, koska konflikti aiheutti
todella suuret menetykset, jotka eivät olleet missään suhteessa
työvoimakuluissa aikaansaatuihin säästöihin.
Energian saatavuuteen ja hintaan liittyy tietysti se, että sellutehtaallehan
olisi tässä päästökauppatilanteessa
aukeamassa uusiutuvan energian tuottajana merkittävä tulevaisuus.
Suomi ei muuten saavuta niitä vaatimuksia, joita on meille
hyvänä luokanoppilaana rangaistukseksi asetettu,
ja hallituksen suuri neuvottelutulos ja torjuntavoitto jälleen
Brysselistä meille ollaan tuomassa. Nämä lisätuotot
pitäisi ottaa huomioon sillä tavalla, kun tehtaiden
tulevaa kannattavuutta arvioidaan, mitä tästä tulee.
Kemijärven sellutehtaan sulkeminen voi jälkikäteen
nimittäin osoittautua virheelliseksi ratkaisuksi, joka
ei suinkaan tietysti, kuten Kiander toteaa, olisi metsäteollisuuden
ensimmäinen virhe.
Valtion omistajuuteen liittyy se, että kyllä eduskunnassa
ja ennen kaikkea hallituksessa voidaan ottaa myöskin tällaiseen
alueelliseen kehitykseen ja kansalliseen osaamiseen liittyviä selkeitä linjauksia.
Minä eilen toin esille täällä marraskuussa
2001 meidän sosialidemokraattien hallitusvastuusta huolimatta
eduskunnassa tehdyt linjaukset Kemiran koko omistuksesta luopumisen
osalta. Me maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja eduskuntaryhmässä sosialidemokraattien
johdolla
tyrmäsimme tämän esityksen. Siinä olisi
ensinnäkin valtio hävinnyt 500—600 miljoonaa
euroa — sitä ei ole moni tutkinut, ketkä olivat
tällaiset sepät — ja sitten perustelimme
nimenomaan maataloustuotantomme tuotantopanosten ja -menetelmien
turvaamisella ja ilmasto- ja ympäristöolosuhteilla
tätä ratkaisua myös elintarvikkeiden
puhtauden ja turvallisuuden pohjalta. Tässä oli
selkeä esimerkki siitä, millä tavalla myös
hallituspuolue voi vastuullisesti eduskunnassa toimia. Tässä asiassa
tietysti olisi ollut tärkeätä välittömästi
näiden ratkaisujen aikaan vaikuttaa hallitukseen niin,
(Puhemies: Aika!) että koko metsäteollisuuden
toimintaedellytykset olisi arvioitu.
Olen sitä mieltä, että me olemme
myös demokraattisen päätöksenteon
kannalta nyt kyllä keskeisessä taitekohdassa yhtä lailla
kuin Bochum on kääntöpaikka eurooppalaiselle
kvartaaliglobaalitaloudelle, (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) jonka
sivulaineet keinuttavat myös Suomea.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä salissa on käynyt
selväksi, että hallituksella ei ole eduskunnan
hyväksymää linjaa omistajaohjauksessa
tai sitten niitä linjoja on liiankin kanssa. Tosiasia nimittäin
on, että hallitus ei ole riittävästi
ottanut huomioon valtion omistajapolitiikkaa linjaavia eduskunnan
päätöksiä.
Ensinnäkin hallitusohjelman mukaan hallitus harjoittaa
aktiivista ja markkinaehtoista omistajapolitiikkaa. Lisäksi
uuteen valtionyhtiölakiin hyväksyttiin kaksi kuukautta
sitten ponsilausuma, jossa valtion omistajaohjauksessa on otettava
huomioon työllisyyden ja aluetalouden vaatimukset.
Tässä Stora Enson tapauksessa johtopäätöksiä ei
ole vedetty ainakaan juuri tästä koko eduskunnan
linjaamasta valtionyhtiölaista tai siihen liittyneestä lausumasta.
Olisi nyt kiinnostavaa kuulla, jos ministeri itse olisi paikalla,
mitä tämä huomioon ottaminen siis tarkoittaa,
jos edes Stora Enson tapauksessa näitä vaikutuksia
ei ollut tarvetta arvioida eivätkä mahdolliset
johtopäätökset aiheuttaneet mitään
toimenpiteitä. Onko työllisyys- ja aluetaloudellisilta
vaikutuksiltaan merkittävällä yrityksellä syytä konsultoida
valtion edustajaa ennen työllisyyttä ja aluetaloutta heikentäviä päätöksiä?
Miten valtion edustaja otti siis huomioon työllisyyden
ja aluetalouden Stora Enson tapauksessa?
Vanhasen ensimmäisen ja toisen hallituksen linjaukset
omistajapolitiikan suhteen ovat kyllä erilaiset. Hallitus
kuitenkin väittää, että mitään eroa
omistajaohjauksessa ei ole tapahtunut. Tosiasiassa kuitenkin hallituslinjauksessa
ei korostu enää ennustettavuus ja hyvä yhteiskunnallinen
ja taloudellinen kokonaistulos. Yhtiöiden kehittäminen
ja hyvä henkilöstöpolitiikka puuttuvat
nyt linjasta kokonaan ja omistajaohjaukseen on tullut mukaan aivan
uusi periaate: puuttumattomuuden periaate.
Vielä merkittävämpi on siis tämä puuttumattomuuden
periaate tuolla listalla, joka näkyy käytännössä tässä Stora
Enson tilanteessa, sillä hallitus seuraa nyt suurimpana
omistajana vierestä, kun omassa omistuksessa olevaa kannattavaa tuotantoa
lopetetaan. Ei ole hyväksyttävää,
että hallitus ei näytä esimerkkiä muille
pörssiyhtiöille ja huolehdi omistamiensa yritysten
yhteiskuntavastuusta, alueellisesta kehityksestä ja alueiden
työllisyydestä. Jopa perustuslain mukaan julkisen
vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus
työhön. Tosiasiassa hallitus turvaa myös osin
omistamiensa yritysten oikeuden irtisanomisiin. Kun suuryritys päättää potkia
pellolle satoja ihmisiä, ei riitä, että vedotaan
siihen, että yrityksellä ei ole muuttuvassa markkinatilanteessa vaihtoehtoja.
Nyt kuitenkin hallituksen omistajaministeri Häkämiehen
ja itse pääministeri Vanhasenkin johdolla levitellään
vain käsiä ja hoetaan lukuisia kertoja kuultuja
mantroja: Valtiolla ei ole eväitä puuttua Stora
Enson päätökseen sellun ja paperin valmistuksen
vähentämisestä Suomessa. Pörssiyhtiöiden
tekemisiin ei voi puuttua tai edes kannattavien tehtaiden lopettamiseen
ei voi vaikuttaa.
Suomalaiset ovat hallituksen käsienlevittelypolitiikan
uhreja. Porvarihallitus ymmärtää vastuullisen
markkinatalouden tarkoittavan juhlapuheiden välillä juuri
käsien pesemistä ja puuttumatta jättämistä.
Mihin katoaa juhlapuheissa viljelty ajattelu, että vastuullinen
markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä silloin,
kun oppia pitäisi soveltaa käytäntöön?
Uusi linja näkyy muuttuneessa valtioneuvoston periaatepäätöksessäkin.
Vanhasen ensimmäisen hallituksen periaatepäätöksen
mukaisesti valtio osallistui etukäteiskeskusteluihin keskeisistä strategisista
kysymyksistä ja rakennejärjestelyistä,
vaikka lähtökohtana oli silloinkin omistajien
yhdenvertaisuus. Vanhasen toisen hallituksen periaatepäätöksen
mukaisesti valtio-omistaja ei osallistu liiketaloudelliseen päätöksentekoon
muutoin kuin yhtiökokouksissa. Valtio ei edellytä eikä ota
itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen
ja toimivan johdon päätöksentekoon. Periaatepäätös
ja hallitusohjelma ovat tässä suhteessa ristiriitaisia.
Arvoisa puhemies! Toteankin nyt tähän loppuun,
että porvarihallitus on ottanut käyttöön
uuden linjan, joka perustuu aivan uudenlaiseen laissez
faire -ajatteluun eli antaa tehdä -politiikkaan.
On kuin hallitus olisi palannut suoraan 1600-luvulle, jolloin legendan
mukaan Ranskan valtiovarainministeri kysyi porvareilta, mitä valtio
voisi tehdä talouselämän hyväksi.
Vastaus oli, että antakaa tehdä, älkää puuttuko.
Hallitus on siis lähes kirjaimellisesti ottanut tästä neuvosta vaarin
ja lähtenyt tällaiselle hällä väliä -politiikan
tielle Stora Enson tapauksessa.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Kiurulla menee
nyt perustuslait ja osakeyhtiölait totaalisen sekaisin. Niitä ei
tietysti kannata näissä keskusteluissa aivan yksi
yhteen lukea taikka verrata.
Mutta siihen halusin nopeasti tulla, että jo vuonna
1999 Erkki Tuomioja tässä salissa listasi nämä yritykset
kolmeen erilaiseen kategoriaan eli ei tässä kovin
pikaisesta muutoksesta ole ollut kyse eli Tuomiojan linjoilla ollaan.
Hän totesi silloin, että on yrityksiä,
jotka ovat tuottava investointi, ja siitä syystä kannattaa
omistusta harjoittaa, niin kuin kuka tahansa harjoittaa omistusta
saadakseen siitä riittävää tuottoa.
Näin hän jakoi yritykset kolmeen eri kategoriaan.
Käyn ne tuossa myöhemmin omassa puheenvuorossani vielä läpi.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru ja ed. Lipponenkin kaipasivat omissa
puheenvuoroissaan aluepolitiikkaa pörssiyhtiön
strategisiin tavoitteisiin. En oikein tiedä, millä tavalla
nyt se pörssiyhtiön arvo nousisi, jos pörssikurssia
alkaisi heiluttaa aina hallituksen väristä riippuen
joku muu asia kuin se oikea arvo tai sen eteen työskenteleminen.
Tämä ennustettavuus on kuitenkin pörssiyhtiölle
yksi tärkeimmistä asioista.
Haluaisinkin oikeastaan kysyä ed. Kiurulta, kuinka
monta pörssiyhtiötä valtiolla nyt olisi enää sen
jälkeen, kun meillä tulisi näitä muita
arvotettavia asioita siihen sen todellisen arvon rinnalle.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että en
tiedä, olenko ollut ainut sitten paikalla silloin, kun
tässä pari kuukautta sitten me kaikki täällä yhdessä päätimme
valtionyhtiölakiin lisätystä ponnesta, jonka
mukaan selkeästi omistajaohjauksessa on otettava huomioon
työllisyyden ja aluetalouden vaatimukset. En tiedä,
olenko ollut ainut, joka muistaa, että olemme tästä täällä äänestäneet. Toivonkin
tietysti, että eduskunnan päätökset olisivat
niitä, jotka sanelisivat omistajapolitiikan kaikkein tärkeimmät
askeleet.
Nyt näyttää kuitenkin siltä,
että kokoomuksella on tämä yritysten
kolmen kategorian jako kaikkein tärkein ohjaava kriteeri
valtion omistajapolitiikalle, joka on kuitenkin alisteinen näille eduskunnan
keskeisille omistajapolitiikkaa linjaaville päätöksille.
Olenkin tässä omassa puheenvuorossani pyrkinyt
osoittamaan, että nyt tämä linjaus, mitä uusi
hallitus tekee, on eduskunnan tahdon vastainen.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On pakko nyt sanoa ed. Larikalle, kun tulette
tuolta Kymen piiristä niin kuin minäkin: Syksyllä käytiin
täällä eduskunnassa keskustelua omistajaohjauksesta
valtionyhtiöiden muutosten yhteydessä, ja siinä yhteydessä eduskunta
hyväksyi lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää,
että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten
teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset.
Kun molemmat tulemme Kymestä ja tiedämme, mitä tapahtuu
Anjalankoskella ja Summassa, niin toivoisi kyllä, että väristä välittämättä me kaikki
työskentelisimme sen alueen työllisyys- ja aluepolitiikan
eteen emmekä lähtisi rakentamaan tätä asiaa
pelkästään väreistä.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin, näin tämä onkin.
Näitä uusia keinoja, tulevaisuuteen tähtääviä keinoja, täytyy
lähteä keksimään. Emme me voi
ajatella niin, että jos me lähdemme torjumaan
nyt täällä valtion, hallituksen, tuella
meidän pörssiyhtiöidemme alasajamista,
niin se pysähtyisi tähän. Ei tämä globaali
rakennemuutos ole Suomen keksimä asia, kyllä tämä koettelee
ihan maailmanlaajuisesti, ja meidän täytyy ottaa
tässä asiassa lusikka kauniisti käteen
näin heti alkuvaiheessa, niin meillä on mahdollisesti
jotain voitettavaa vielä tässä jossain
vaiheessa. Emme me voi jäädä ajattelemaan
näin, että ... (Puhemies: Aika!)
Reijo Laitinen /sd:
Herra puhemies! On pakko nyt ottaa esille se, mitä aikaisemmin
niissä hallituksissa, missä sosialidemokraatit
ovat olleet mukana, sosialidemokraattiset kauppa- ja teollisuusministerit
ovat valtionyhtiöpolitiikasta ja omistajaohjauksesta sanoneet.
Lainaan suoraan nyt sitten tekemääni kirjallista
kysymystä 8. lokakuuta 1999, jolloin kauppa- ja teollisuusministerinä oli
Erkki Tuomioja: "Yhtiön strategisen kehittämisen
kannalta ei valtion pysyttäytyminen yhtiön liiketoimintastrategiasta
vastuussa olevan päätöksentekoelimen
ulkopuolella voi olla tarkoituksenmukaista silloin, kun valtio on yhtiössä pääomistajana"
ja huom. "tai muuten huomattavan osuuden haltijana." Vuonna
1999 Erkki Tuomioja vastasi minun kirjalliseen kysymykseeni näin.
Nyt tätä Erkki Tuomiojan vastausta samaten kuin
entisen kauppa- ja teollisuusministerin Antti Kalliomäen
siteerauksia on lainattu sillä tavalla, että on
irrotettu ne asiayhteyksistä, ja se ei ole reilua. Se on
enemmän kuin epäreilua.
Edelleen tässä alussa on pakko sanoa, mitä meidän
eduskuntamme puhemies, entinen valtiovarainministeri, entinen kokoomuksen
puheenjohtaja, erittäin arvostettu entinen presidenttiehdokas
Sauli Niinistö on todennut Stora Enson tilanteesta liittyen
omistajapolitiikkaan, omistajaohjaukseen. Lapin Kansassa hän
todellakin 23.1. totesi seuraavaa: "Kokoomuksen Sauli Niinistön mukaan
valtion omistajapolitiikka on varovaista, paikoin jopa yliherkkää.
Niinistön mukaan valtiolla olisi ollut suurimpana omistajana
mahdollisuus käyttää omistajan ääntä Stora
Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden kohtaloissa." Tämä on
totta, ja tätä täytyy ilman muuta, kun näin
arvovaltaiselta taholta tämmöinen kannanotto tulee,
arvostaa ja se myöskin huomioida.
Kysymyshän on totta kai siitä, miten valtio
on tätä omistajaohjausta toteuttanut. Tässä suhteessa
on ihan oikeasti linja muuttunut nykyisen hallituksen osalta suhteessa
edelliseen hallitukseen. Kyllä ne keskustelut, mitä esimerkiksi
muut suuremmat omistajat Stora Enson osalta ovat käyneet,
taustakeskustelut, olisi tullut myös valtion käydä.
En puutu tähän asiaan tämän
enempää, mutta nyt laajemmin tähän
metsäteollisuuteen.
Suomen teollisuuden toiminnan tukijalkoja on metsäteollisuus
tänä päivänä ja toivon
mukaan myöskin tulevaisuudessa. Näin on myös
meillä Keski-Suomessa. Keski-Suomi on metsä- ja
metalliteollisuuden maakunta. Kyllä se käsitys,
mitä monet asiantuntijat täällä tässä salissa
ja sen ulkopuolella ovat todistaneet, pitää paikkansa,
että maassamme riittää tulevaisuudessakin
raaka-ainetta metsäteollisuuden tarpeisiin. Totta kai kysymys
on siitä, minkä hintaista se on. Vaikka erilaisia
biopolttoaineratkaisuja tarvitaan, raaka-ainetta ei pidä missään
tapauksessa uhrata energian tuottamiseen, vaan sitä on
jalostettava metsäteollisuuden tarpeisiin.
Suomalainen metsäteollisuus on kokenut, se on totta,
kovia viime vuosina. Työpaikkoja on vähennetty
metsäteollisuuden murroksessa sulkemalla koneita ja kokonaisia
tuotantolaitoksia. Leikkauksen kohteiksi ovat joutuneet muun muassa
Stora Enson, M-realin kuin myös UPM-Kymmenen tehdaspaikkakunnat.
Saneeraukset ovat koskettaneet myös omaa maakuntaani Keski-Suomea
hyvinkin rajusti. Meillä on UPM:n ja M-realin tuotantoa
erittäin paljon. Se on koskettanut Jämsän
seutua, Jyväskylää ja myöskin Äänekosken
seutua. Nyt M-realin toimenpiteenä Jyväskylässä toimivan
Kankaan tehtaan yksi kone elikkä toinen tuotannossa olevista
koneista alasajetaan.
Metsä- ja paperialan ammattilaisia tässä tilanteessa,
mikä metsäteollisuudessa on tapahtunut, ei ole
mielestäni kuunneltu riittävästi. Päinvastoin
heitä on syyllistetty muun muassa siitä, minkälaista
edunvalvontapolitiikkaa on toteutettu. Syyt eivät ole siellä.
Kyllä metsä- ja paperiteollisuuden pitää myöskin
mennä itseensä aivan ehdottomasti niitten (Puhemies:
Aika!) virheratkaisujen ja investointien tunnustamiseksi, mitä on tehty
tässä matkan varrella.
Me kävimme Summan tehtaalla (Puhemies: 5 minuuttia
kulunut!) joitakin aikoja sitten, (Ed. Karjula: Pari vuotta sitten!) — kyllä,
pari vuotta sitten ed. Karjulan johdolla valtiovarainvaliokunnan
kauppa- ja teollisuusjaosto — ja silloin Summan tehtaan
paikallisjohto totesi, samaten kuin henkilöstön
edustajat, että he ovat laittaneet tämän
tuotantolaitoksen kuntoon, ja optimistinen näköala
oli hyvin hyvin korkealla. Meille tuotiin esille se, että vaikka
Stora Ensossa tapahtuisi uudelleenjärjestelyjä,
niin Summan tehtaan ...
Puhemies:
Seuraava puhuja, ed. Heinonen.
... kun siellä tuotantosuuntaa oli muutettu, toimintaa
ja tuotantoa jatketaan. Valitettavasti näin ei käynyt.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.
Timo Heinonen /kok:
Eikö nyt ollut kymmenminuuttisia?
Toinen varapuhemies:
5 minuutissa mieluummin!
Arvoisa puhemies! Jos oikein ymmärsin, niin kymmenminuuttisia
puheenvuoroja, ainakin puhemies Kääriäinen
sanoi, on tästä eteenpäin.
Tämä asia vaatii minusta jakoa kahteen eri
näkökulmaan. Ensimmäinen on uusien työpaikkojen
luominen. Se keskustelu kuuluu nimenomaan tähän
saliin. Se tehtävä kuuluu maamme hallitukselle
ja eduskunnalle tässä tilanteessa. Ymmärrän
näiden alueiden asukkaiden tuskan ja hädän.
Sen hädän on tunnistanut myös maamme hallitus
ja ryhtynyt toimiin välittömästi näiden tapahtumien
jälkeen. Näin on toimittu ennenkin, onneksi. Esimerkiksi
Suomen tehtaansa Joensuussa ja Kontiolahdella sulkeneen Perloksen
aiheuttamasta sokista on selviydytty Pohjois-Karjalassa jopa odotettua
paremmin. Yhtiön toimet jättivät silloin
hetkeksi työttömiksi kaikkiaan peräti
1 700 perloslaista, joista nyt on työttöminä enää 270,
sekin on tosin liikaa. Lisäksi noin 250 on koulutuksessa
ja tukityöllistettyinä. Toki nämäkin
luvut ovat liian suuria, mutta jaloilleen on tälläkin
alueella noustu.
Silloinkin heti alueen yrityksiä aktivoitiin kasvamaan
ja rekrytoimaan uutta työvoimaa sekä investoimaan.
Lisäksi yrityksiä houkuteltiin alueelle muualta
Suomesta. Ne olivat oikeita toimia, ja niistä pitää antaa
kiitosta sen ajan päätöksentekijöille.
Perloslaisia aktivoitiin myös itse perustamaan uutta liiketoimintaa.
Tältä pohjalta on syntynyt 25—30 uutta
yritystä lähinnä palvelun ja kaupan alalle.
Perloslaisten vanavedessä Joensuun seudun 8 kunnan
alueella perustettiin viime vuonna kaiken kaikkiaan yli 600 yritystä,
mikä taitaa olla pitkäaikainen ennätys.
Kasvua edellisvuodesta oli peräti 152 kappaletta eli 34
prosenttia. Pohjois-Karjalassa on tällä hetkellä vähemmän
työttömiä kuin kertaakaan sitten vuoden
1991.
Näin minusta pitää toimia. Pitää luoda
uskoa tulevaisuuteen ja antaa tukea silloin, kun tukea tarvitaan.
Näin toimii maamme hallitus nytkin. Vaikka valtio ei toimillaan
voi puuttua Stora Enson päätöksiin, se
ei suinkaan ole ollut toimeton, niin kuin tässä salissa
vasemmisto-oppositio on väittänyt.
Valtion aktiivitoimet ovat siis elinkeinopoliittisia. Samana
päivänä, kun Stora Enso ilmoitti päätöksestään,
hallitus varasi 15 miljoonaa euroa ylimääräistä rakennemuutosrahaa
uusien työpaikkojen luomista varten välittömästi.
(Ed. Laitinen: Paitsi että budjetissa oli jo supistettu
sitä määrää!) Rakennemuutosalueille
varatut varat ovat yhteensä siis 57 miljoonaa, jossa ovat
mukana siis myös EU:n rakennerahastovarat. Stora Enso on
luvannut näihin tarkoituksiin 10 miljoonaa euroa.
Stora Enson lakkautuspäätöksistä kärsivien alueiden
kanssa tukimiljoonista kilpailevat toki osittain muutkin vaikeuksissa
olevat rakennemuutosalueet. Hallitus on nimennyt näiden äkillisten
rakennemuutosten alueisiin kaiken kaikkiaan 11 sellaista aluetta,
jotka apua tarvitsevat. Lappi ja Kemijärvi ovat hyvissä asemissa
varsinkin EU-rahoja jaettaessa, sillä niistä suurin
osa jaetaan suoraan alueen mukaan. Hallitus on siis ottanut tilanteen
vakavasti ja tekee juuri sitä työtä,
mikä sille nyt tässä hetkessä kuuluu.
Aivan toinen kysymys, arvoisa puhemies, on sitten tämä myllytys,
jota nyt käydään tässä salissa.
Tässä on kyse vain poliittisesta pelistä.
(Ed. Laitinen: Kannattaa mennä Kymeen ja Lappiin kertomaan
tästä!) Valtion omistajaohjaukseen kuuluu kaiken
kaikkiaan 38 yritystä, joista 12 on pörssissä.
Jo viime vaalikaudella valtionyhtiöt jaettiin SDP:n ollessa
hallituksessa kolmeen luokkaan, joihin aiemminkin täällä debatissa viittasin:
yrityksiin, joilla on erityistehtävä, esimerkiksi
Alko ja Veikkaus; strategisiin yrityksiin, Finnair ja Fortum esimerkkeinä;
puhtaasti finanssisijoituksiin, joihin kuuluvat Sampo ja nyt puheena
oleva Stora Enso. Kolmivaiheinen jaottelu on ollut käytössä jo
siis pidempäänkin. Täällä on
tänään viitattu myös kauppa-
ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojan vuoden 1999 sanomisiin tässä salissa.
Silloin hän totesi muun muassa suullisella kyselytunnilla
tämän kolmijaon. Tämä on siis
Tuomiojan linjan mukaista yrityspolitiikkaa.
Hallitusammattilaisten puheenjohtaja Tom Palmberg valaisi helmikuun
alussa tätä asiaa liittyen nimenomaan osakeyhtiölain
näkökulmaan. Palmberg muistutti osakeyhtiölain
peruspilareista, yhtiöiden toiminnan tavoitteista ja omistajien yhdenvertaisuudesta.
Lain mukaan, jonka tasavallan presidentti Tarja Halonen on vahvistanut vuosi
sitten, on yhtiöiden tarkoitus tuottaa omistajilleen voittoa.
Myös kaikkia sen osakkaita täytyy lain mukaan
kohdella yhdenvertaisesti, millä suljetaan tässä laissa
pois yhden omistajan sooloilu omien etujen ajamiseksi. Tällaisen
lain tasavallan presidentti Tarja Halonen vahvisti siis vuosi sitten.
Palmberg piti samassa yhteydessä vaarallisena ajatusta,
että valtio lähtisi nyt esimerkiksi Kemijärvellä ajamaan
Stora Enson osakkeiden omistajana alue- ja sosiaalipolitiikkaa.
Hän totesi: "Kotimaiset ja ulkomaiset sijoittajat voisivat
paeta huomatessaan, ettei joku noudata yhtiön normaaleja
tavoitteita eli voiton tuottamista omistajille. Toimivan johdon
noudattaessa yhden omistajan etua muut realisoivat varmasti omistustaan."
Näin siis totesi Hallitusammattilaisten puheenjohtaja Tom
Palmberg 7. helmikuuta tänä vuonna.
Hän totesi myös, että tällaisen
toiminnan jälkeen varmasti esimerkiksi Varma, Ilmarinen
ja Eläke-Fennia katsoisivat parempia sijoituksia eläkevastuidensa
hoitamiseksi. Miten silloin kävisi Stora Enson pörssikurssille?
Palmbergin mukaan yhteiskuntavastuu korostuu siinä, että yhtiö toimii
terveellä pohjalla, pitkäjänteisesti
kolmen—viiden vuoden tähtäimellä.
Hän painotti, että Stora Enson täytyy
pörssiyhtiönä ajatella kokonaisuutta
eikä yhtä tehdasta. Yhden tehtaan tämän
päivän kannattavuus ei Palmbergin mukaan kerro
mitään koko yrityksen tulevaisuudesta.
Oppositio siis yrittää vain unohtaa lait ja
säädökset, joita se muun muassa SDP:n
ollessa hallitusvastuussa 15 vuotta on noudattanut. Nyt nämä lait
unohdetaan politiikanteon välineeksi. Valtion omistajapolitiikan
pitää olla ennustettavaa, läpinäkyvää ja
ennen kaikkea johdonmukaista. Toivonkin vasemmisto-oppositiolta
yhteensä 15 vuotta kestäneen, muun muassa ed. Heinäluomankin
hallitusvastuussa ollessa noudattaman linjan mukaista suhtautumista
omistajapolitiikkaan nytkin ja tukea merkittäville nyt tehtäville
työllisyystoimille.
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Heinonen ensimmäisen kauden kansanedustajana
piti ihan hyvän puheenvuoron. Tosin puheenvuorossa ei ollut
mitään sinänsä uutta, mistä me
emme ole jo aikaisemmin tässä salissa tai muutoin
kuulleet. Hän toteutti sitä kokoomuksen linjaa,
että vetäydytään tässä vaikeassa
tilanteessa sosialidemokraattien selän taakse ja luetellaan
asioita, mitä me muka olemme tehneet. (Ed. Rajamäki:
Pitäisi seistä jo omilla jaloillaan!) Täällä salissa
on puhuttu siitä, että teillä ei ole
mitään uutta esitettävää.
Ed. Heinonen, Antti Kalliomäen ollessa valtiovarainministerinä tähän
maahan siinä hallituksessa muun muassa rakennettiin pohja
Suomen Teollisuussijoituksen perustamisessa. Me olemme ed. Eero
Lehden kanssa olleet sijoitusneuvostossa. Itse olen siellä edelleenkin.
Se on merkinnyt muun muassa sitä, että valtio
on pääomittanut sitä yhtiötä ja
sitä kautta sitten on ennen kaikkea pk-yritystoimintaa
tässä maassa elvytetty ja luotu uusia yrityksiä,
uusia työpaikkoja merkittävä sarka. Ja
näitä tehtäviä, missä me
olemme olleet mukana, on tavattoman paljon. On turha luoda sellaista
kuvaa tässä, (Puhemies: Aika!) että me
olisimme jollakin tavalla yritysvihamielisiä. Missään
tapauksessa näin ei ole.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kiinnittää äskeisessä puheenvuorossa
olleeseen väittämään huomiota.
Kyllä se nyt vaan on niin, että tämä linja,
jota ed. Heinonen tässä äsken edusti,
niin se ei kyllä ole niin, että sosialidemokraatit
olisivat nyt aivan samalla tavalla toimineet kuin aikaisemminkin.
Me sosialidemokraatit emme ole koskaan aikaisemmin olleet tällaisessa
tilanteessa, että lopetettaisiin kannattavia tehtaita.
Meidän hallitusvastuuaikanamme niin ei ollut. Nyt tosiasia
on se, että olen yrittänyt tässä itse
juuri noin 10 minuuttia sitten puolustaa sitä näkemystä,
että meillä on linja muuttunut. Eduskunnan päättämä linja
ei ole se linja, jota nyt tämä nykyhallitus tässä toteuttaa,
ja se on kyllä väärin.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä päätöksessä,
joka nyt sitten on Stora Ensossa tehty ja jota hallitus omalta osaltaan
ei ole millään tavoin koettanut muuksi muuttaa,
kannattavan toiminnan lopettamisessa, ei ole mitään
järkeä, koska jos se on kannattavaa, niin sitten
se myydään, mutta tätä bisnestähän
hallitus ei ole halunnut tehdä.
Mutta kun nyt samasta vaalipiiristä ed. Heinosen kanssa
ollaan, niin luen tässä nyt Versowoodin toimitusjohtajan
Pekka Kopran kirjeen, jossa todetaan, että Kemijärven
tilanne on johtamassa puunjalostusteollisuuden, myös Versowoodin, asiat
Suomessa entistä huonompaan jamaan. Ja siinä hän
toteaa sen, että 30 miljoonaa on panostettu velkarahalla
heidän tehtaisiinsa Heinolassa ja Kotkassa ja huonosti
menee. Nyt sitten hallitus on valinnut tämän tien.
Kannattavaa toimintaa lopetetaan ja samaan aikaan valtion rahoilla tuodaan
kilpailijoita, mikä on EU:n kilpailulainsäädännön
vastaista ja mihin varmaan komissio tulee puuttumaan.
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Samana päivänä,
kun Stora Enso ilmoitti tästä päätöksestä,
josta me nyt keskustelemme täällä, hallitus
varasi 15 miljoonaa euroa ylimääräistä rakennemuutosrahaa
investointeja ja työpaikkoja varten. Rakennemuutosalueille
on varattu yhteensä 57 miljoonaa, jossa on mukana EU-rakennerahastorahat.
Kun uusista asioista kysyttiin, niin hallitusohjelmassa ensimmäistä kertaa
on varmasti lähitulevaisuudessa toteutettava hanke, jossa
muun muassa eläkeyhtiöitä on eri tavoin
kannustettu sijoittamaan alkaviin yrityksiin ja sitä kautta
luomaan ... (Ed. Laitinen: Siitä on kyllä aika
kauan neuvoteltu!) — On neuvoteltu kauan ja nyt toteutetaan
tämän hallituksen aikana. Valitettavasti sosialidemokraattien
ollessa hallituksessa sitä ei toteutettu. Sillä luodaan
työtä Suomeen. (Ed. Skinnari: Senkin täytyy
olla kannattavaa!)
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En omassa puheenvuorossani arvostellut Tuomiojan,
Mönkäreen enkä Heinäluoman toimia,
vaan toin esille, että heidän aikanaan on samalla
lailla toimittu ja samalla lailla linjattu ja samalla lailla yrityksiä jaettu.
Se on tietysti tähän edeltävään
puheenvuoroon todettava, niin kuin omassa puheenvuorossani toinkin
esille, että Palmberg, joka on varmasti tässä asiassa asiantuntija,
totesi, että yhden tehtaan tämän päivän
kannattavuus ei kerro mitään koko yrityksen tulevaisuudesta.
Se on syytä muistaa myös tässä keskustelussa.
(Ed. Skinnari: Hän puhuu omaan pussiin, koska hän
on ammattilainen!)
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Keskustelu Kemijärven sellutehtaan
lakkauttamisen seurauksista on ollut kiivasta. Olisin kaivannut
keskusteluun enemmän tosiasioiden tunnustamista kuin hyvien
toiveiden esittämistä. Missään
tapauksessa ei saa unohtaa Summan tehtaalta työttömiksi
jääviä tai jo tätä päivää ennen
lopetettujen tehtaiden työntekijöitä,
joilla on ollut erittäin vaikea vaihe elämässään
elettävänä. Valtiovallan tulee tukea
työnsä menettäneiden ihmisten selviytymistä ja
uusien työpaikkojen luomista kaikin mahdollisin keinoin.
Herra puhemies! Miksi olemme sitten tässä tilanteessa?
Metsäteollisuuden toimintaympäristö on
muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana totaalisesti. Emme enää ole
maailman paras paperintekijä tai lankunsahaaja. Emme kilpaile
pelkästään Ruotsin kanssa, vaan kilpailijoita
löytyy kaikilla mantereilla. Metsäteollisuutta
ja varsinkin sellun- ja paperintuotantoa on rakennettu kiihtyvää vauhtia
päämarkkinoiden lähelle Keski-Eurooppaan
ja kehittyviin maihin, lähinnä Aasian alueelle.
Suomalaiset metsäyhtiöt ovat seuranneet perässä markkinoiden
mukana rakentaen uusia tehtaita markkinoiden lähialueille.
Etelä-Amerikkakin on ollut kiinnostava kohde kasvavan paperin
kysynnän, raakapuun helpon saannin ja hyvien kuljetusreittien
takia. Globalisaatio lienee tämän salin eniten
käytetty nykyaikaa kuvaava sana.
Herra puhemies! Suomessa metsäteollisuuden toimintaympäristö on
heikentynyt jo vuosikymmeniä. Maaseudun jatkuva autioituminen
on vienyt työvoiman kaupunkeihin työn perässä,
ja näitä metsäalan töitä ei
kerta kaikkiaan etätyönä pysty tekemään.
Valtio on omilla toimillaan ollut vähentämässä työpaikkoja
nimenomaan maaseutukunnissa, joissa nyt tarvittaisiin lisää työvoimaa
kipeästi. Metsäteollisuuden kipeästi
kaipaamat tiet ja junaradat ovat niin huonossa kunnossa, että painorajoitukset
alkavat olla enemmän sääntö kuin
poikkeus ympäri vuoden. Kunnon talvea emme voi tilata,
mutta teiden kunto on meidän omissa käsissämme
ollut ennen ja on tänäänkin. Kyse on
valtion budjetissa korkeintaan 200 miljoonan euron vuosittaisista
määrärahalisäyksistä,
mutta rahoja ei budjetista ole löytynyt, vaikka ongelma
on ollut eduskunnan tiedossa jo vuosien, vuosien ajan. Minkä taakseen
jättää, sen edestään
löytää. Junaradat ovat osittain niin
huonossa kunnossa, että lakkautusuhka on arkipäivää esimerkiksi
kahdelle kotiseutuni junaradalle, jos korjaamiseen ei löydetä suunniteltuja
määrärahoja. Hallitus on onneksi ottanut
jo Savonlinna—Huutokoski-radan korjausrahat tämän
vuoden talousarvioon, ja uskon vakaasti, että jatkoa seuraa
liikennepoliittisen selonteon yhteydessä.
Herra puhemies! Suomen metsäteollisuus on Venäjän
puuntuonnin takia luottanut jo vuosikymmeniä Venäjältä tuotavaan
puuhun. Suurimmillaan 20 miljoonaa mottia vuodessa käsittävä tuonti
on johtanut omien puumarkkinoiden alasajoon. Nyt kun tarvittaisiin
kotimaista puuta tuonnin hiipuessa, ei ole sopivaa konekalustoa eikä työvoimaakaan
kotimaan hakkuiden nopeaan lisäämiseen. Tilanteeseen
sopeutuminen vie väkisin muutamia vuosia, mutta tehtaitten
puun tarvetta se ei tyydytä siirtymäkautena. Pörssiyhtiöiden
yleisesti tunnettuja toimintatapoja lienee turha syyttää,
jos kotimaamme 100 miljoonan motin kasvusta emme voi hyödyntää kuin
noin 50 miljoonaa mottia.
Herra puhemies! Varsinkin Lapissa, Kainuussa ja Itä-Suomessa
on suojeltujen metsien määrä kasvanut
joka vuosi. Lapissa pahimmillaan pitkälti yli puolet eri
kuntien alueista on totaalisuojelussa, mikä estää kaiken
taloustoiminnan alueella. Lisäksi luonnonsuojelujärjestöjen,
kuten Greenpeacen, jatkuvasti pyörittämät
mustamaalauskampanjat suomalaista metsäteollisuutta vastaan
ovat tehneet metsäteollisuuden harjoittamisen muun muassa
Lapissa täysin sietämättömäksi,
jopa mahdottomaksi, pörssiyhtiöiden kansainvälinen
maine huomioiden. Monikaan ei ole huomannut, että näitä mustamaalauskampanjoita
ovat rahoittaneet meidän metsäteollisuutemme kilpailijat
Keski-Euroopasta. Kilpailijan saaminen pois markkinoilta keinolla
millä hyvänsä vapauttaa markkinat omalle
tuotannolle. Miten monta miljoonaa hehtaaria pitää vielä suojella,
jotta saamme kilpailijamme tyytyväisiksi? Eduskunta on
tähän tehtävään mielestäni
ainakin loistavilla kannatuspuheenvuoroillaan ottanut osaa, suojelua
suojelun päälle, mutta sitten kun vastuuta pitäisi
kantaa, niin niitä henkilöitä ei tästä salista
ole tahtonut löytyä.
Herra puhemies! Vasemmisto on nyt käytävän
keskustelun aikana hyökännyt hallituksen kimppuun
kaataen kaikki metsäteollisuuden ongelmat istuvan hallituksen
syyksi. Pieni tarkastelu on paikallaan. Kun Stora Enso perustettiin vuonna
98, antoi Lipposen ensimmäinen hallitus luvan luopua kansallisesti
tärkeästä yhtiöstä ruotsalaisten
hyväksi. Keskusta piti silloin esillä kotimaista
vaihtoehtoa Metsäliiton—Metsä-Serlan kautta
syntyvää kotimaista fuusiota tarjoten. "Saamamme
tiedon mukaan emme ole vakuuttuneet, että ns. suomalainen
vaihtoehto olisi perusteellisesti tutkittu. Ei ole osoitettu, että hallitus
ja kauppa- ja teollisuusministeriö olisivat vakavasti ja
päämäärätietoisesti
pyrkineet kotimaiseen ratkaisuun." Tällöin kuului
silloisen hallituksen vastaus kotimaisen omistuksen puolesta. Nyt
kun olemme joka tapauksessa vähemmistöomistaja, on
turha huutaa hallituksen vastuuta, kun sitä ei haluttu
silloin kantaa, kun sen paikka oli. Huutamattomaan hätään
yleensä tullaan, mutta tekemättömään
työhön yleensä on syyllisiä hyvä etsiä naapurista.
Herra puhemies! Suomi on edelleen täynnä erilaisia
mahdollisuuksia. Laitammeko liikenneväylät kuntoon,
rakennammeko lisää vesivoimaa, kun siihen on tarjottu
mahdollisuus Vuotoksen ja Kollajan altaiden kautta ilman valtion rahoitusta?
Rakennammeko kotimaan maaperällä olevan oman sisävesireitin
vai jatkammeko Saimaan kanavan sopimusta Venäjän
kanssa? Puun tuonnin loppuessa nyt Venäjältä en
laskisi naapuriavun varaan sisävesireittien tulevaisuutta lähiaikoina.
Kaikki nämä päätökset
ovat omissa käsissämme, jos tahtoa meiltä löytyy.
Politiikassakin on viisauden alku, että tunnustamme tosiasiat.
Työ ei tule olemaan helppo, mutta se pitää meidän
ehdottomasti tehdä, ja se on varmasti sen arvoista ja mahdollista.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Muutamia poliittisia tosiasioita, jotka ovat muuttaneet
metsäteollisuuden ympäristön ja jotka
edustaja unohti.
1990-luvun alussa keskusta esti metsälakien uudistamisvelvoitteen
ja ensiharvennusvelvoitteen tulon metsälainsäädäntöön.
Toinen oli 90-luvun alussa: silloinen MTK-johtoinen porvarihallitus
ajoi sosialidemokraattien ja metsäteollisuuden vastustuksesta
huolimatta pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen kantohintojen
ollessa alhaalla metsäverotukseen. Kolmas tilanne, joka
on olennainen, on tämä MTK-johtoinen porvarihallitus,
joka kantohintojen noustessa tyytyväisenä seurasi
tilannetta, kun olisi pitänyt viime kesänä aktiivisesti
toimia Venäjän kanssa, hakea ratkaisua tähän
raaka-ainekysymykseen. Te olette tumput suorina seisseet tilanteessa,
joka on kansallisesti erittäin anteeksiantamaton ja tulee vakavasti
järisyttämään koko meidän
talouden ja teollisuuden perustaa.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Hoskosen pitäisi
katsoa muualle kuin peruutuspeiliin, muuten ajoneuvo menee ojaan.
Pitäisi olla katse sinne tuulilasiin eikä puhua
siitä, mitä on tapahtunut 98, vaan siitä,
mitä tapahtuu 2008. Se on se oleellinen asia. Tällä hetkellä Suomen
hallitus ja nimenomaan ministeri Häkämies pystyy
hoitamaan asiaa tällä äänimäärällä,
mikä Suomen valtiolla ja Kelalla on, tulevassa yhtiökokouksessa ja
puuttumaan asioihin sekä ohjeistamaan Stora Enso Oyj:tä.
Tuo Greenpeacen ottaminen ikään kuin pääsyylliseksi
tai osasyylliseksi on aivan metsästä haettu ja
väärä kohde samoin kuin Vuotos. Vuotoksen
nostaminen tämän asian pelastamiseksi voi enintään
hukuttaa jotakin eli nimenomaan Itä-Lapin tulevaisuuden.
Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen ed. Rajamäen kantaa
asiassa, koska ed. Rajamäki ehdottomasti meistä kokeneimpana
valtiopäivämiehenä tietää,
että kun neuvotellaan Wto-sopimuksesta ja tulleista, silloin
neuvotellaan EU:n kautta. Suomi ei yksin siihen kovin paljon pysty. (Ed.
Rajamäki: Ei! Kansallisesta edusta ei neuvotella Brysselin
eteisessä!) Omalta osaltamme toki pystymme, mutta viralliset
neuvottelut Wto-asioissa käy Peter Mendelson ja siinä Suomi
on, totta kai, tukemassa hänen työtään.
Toinen asia, herra puhemies: Ed. Rajamäki väitti,
että 2 § eli uudistamisvelvoite olisi kielletty.
Se on ollut Suomen metsälaissa jo 40-luvulta asti. Jos
ed. Rajamäki aikoo Suomen lain kirjoittaa uudelleen, hänen
pitäisi 40—50 vuotta ... (Ed. Rajamäki:
Minä olin metsälakikomiteassa!)
Arvoisa herra puhemies! Suomen metsälaissa on ollut
uudistamisvelvoite aina. Ed. Rajamäen on syytä tuntea
metsälaki ennen kuin väittää muuta,
koska se on aivan varmaa, että uudistamisvelvoite on ollut
aina.
Ja sitten lopuksi suojelusta, arvoisa herra puhemies. Ed. Tiusanen
väittää, ettei tämä ole Greenpeacen
eikä suojelun vika. Menkää katsomaan
Lapin kuntiin, missä 70 prosenttia kuntien pinta-alasta
(Puhemies: Aika!) on suojeltu, tai tulkaa Ilomantsiin katsomaan.
Siellä on suojeltu sellaisia alueita, joita meidän
isämme puolustivat kivääri kädessä.
Nyt ne on näiden Greenpeacen ihmisten takia annettu suojeluun
eikä niillä alueilla liiku tänä päivänä kukaan
muu kuin susi.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa herra puhemies! En tunne asian historiaa ihan näin
kaukaa. Yritän pysyä tässä päivässä vähän
enemmän.
Metsäteollisuudessa on käynnissä globaali
rakennemuutos. Suomi on metsäteollisuuden suurvalta, joten
rakennemuutos koskettaa meitä suuresti. Globaali maailmantalous
kohtelee silkkihansikkaan sijaan nyt meitä kovalla kouralla. Menestyminen
tässä kilpailutilanteessa vaatii meiltä kenties
enemmän joustavuutta, innovaatioita ja rohkeutta kuin koskaan
teollisuuden aikakaudella. Markkinatilanne on uusi ja vaikea, vaikka
näennäisesti kaiken pitäisi olla tällä hetkellä paremmin
kuin koskaan.
Valtion ollessa osakkaana pörssiyhtiössä sitoudutaan
kohtelemaan kaikkia omistajia samalla tavoin. Omistajapolitiikan
linjauksien noudattaminen näyttää juuri
nyt raadollisuutensa mutta myös olemassaolonsa tärkeyden.
Jos ei yli vaalikausien ulottuvia ja hallituksen kokoonpanosta riippumattomia
pelisääntöjä olisi, olisi valtion mukanaolo
pörssiyhtiössä täysin mahdotonta. Valtio-omistaja
ei voi, vaikka paineita ja haluja olisikin, aika ajoin vaatia muita
osakkeenomistajia ymmärtämään
valtio-omistajan yhteiskunnallisia tai aluepoliittisia tarpeita.
Jos valtio-omistaja niin toimisi, sen uskottavuus omistajana menisi
kertaheitolla. Tämä vaikuttaisi myös
muiden pörssissä olevien valtionyhtiöiden
kiinnostavuuteen sijoituskohteena.
Valtio ei siis voi jälkikäteen muuttaa pörssiyhtiöiden
toimintapolitiikkaa tuomalla omista syistä johtuvia tavoitteita
ja vaatimuksia hallintoon, koska silloin toimittaisiin vastoin pelisääntöjä. Maan
hallitukset ovat jo pitkään ja menestyksekkäästi
noudattaneet saman tyyppistä omistajaohjausta väristä riippumatta.
Toimintaperiaatteet ovat olleet omistaja- ja elinkeinopolitiikan
eriyttäminen ja se, että kaikkia omistajia kohdellaan samalla
tavalla.
Niin raakaa kuin tehtaiden alasajo onkin kyseessä olevilla
seuduilla, kuten hyvin me siellä Kymenlaaksossa tiedämme,
katseet on suunnattava tulevaisuuteen. Vaikeista rakennemuutoksista
on ennenkin selvitty. Kehityksen kelkkaa ei voi kääntää taaksepäin,
vaan ainoa kestävä vaihtoehto on uusien työpaikkojen
luominen.
Positiivinen esimerkki rakennemuutosalueen selviytymisestä löytyy
Voikkaalta. Kaksi kolmasosaa alasajetun tehtaan irtisanotuista on
jo löytänyt muita töitä. Haminassa
on otettu Voikkaan tilanteen hoidosta esimerkkiä ja alettu
toden teolla etsiä korvaavia työpaikkoja. Toivoa
on siis näillä alueilla.
Arvoisa puhemies! Paperiteollisuuden rakennemuutos tulee todennäköisesti
kohtelemaan vielä monia muitakin paikkakuntia rajusti.
Alustavia uutisia asiasta on jo tänäänkin
saatu. Se, miten paikalliset päättäjät
asiaan sitten suhtautuvat ja alkavat tulevaisuuttaan uusiksi suunnitella, ratkaisee
todennäköisesti sen, kuinka kauan toipuminen kestää.
Vastuullista ei ole se, että torjutaan kaikki korvaavat
työpaikat heti kättelyssä ja mieluummin
aletaan järjestellä mielenosoituksia Helsinkiin
Eduskuntatalon portaille. (Ed. Mustajärvi: Se on kansalaistoimintaa!)
Mediajulkisuutta saa kyllä, mutta tehdasta ei saa takaisin
eikä sillä auteta työnsä menettäneitä.
Tietenkin voidaan myös kysyä, kenen asiaa poliittinen
kapinajohtaja ajaa. Voiko sillä todella saavuttaa tavoitteita,
vai onko se normaalia opposition ärhentelyä ja
retoriikkaa?
Kuulemistani sosialidemokraattisista puheenvuoroista en ole
parhaimmallakaan tahdolla saanut kiinni aidosta välittämisestä.
Enemmän on tullut ilmi aikaisempien omien tekojen, sanojen, peittely
sekä oman roolin vähättely menneiltä hallitusvuosilta,
(Ed. Rajamäki: Taas ryhmäkansliassa tehty puhe!)
vuosilta, jolloin omistajaohjauksen linjat luotiin. Eikö olisi
vihdoin suoraselkäistä ja rehellistä sanoa:
omistajapolitiikkaa tarvitaan, vaikka ikävältä se
juuri nyt tuntuu. Kaikki muu höpinä on turhaa
ja petollista.
Nyt tarvitaan työrauha. Valtio on selvästi
ilmaissut valmiutensa tukea ja lähteä mukaan hankkeisiin,
joilla luodaan uusia työpaikkoja. Kun sopivia yrityksiä ja
investointihankkeita ilmaantuu, valtio tulee tukemaan niitä merkittävästi.
Eteenpäin on mentävä, tuleen ei todellakaan
jäädä makaamaan.
Pitää myös harkita sitä,
tuleeko valtion ylipäätään olla
omistajavastuun kantava osakkeenomistaja vai olisiko järkevämpää toimia
vain sijoittajavastuulla globaalisti. Omistajavastuusta luopuminen
nostaisi todennäköisesti yhtiöiden arvoa
ja lisäisi luotettavuutta sijoituskohteena. Tämä olisi
ehkä seuraava harkinnan paikka.
Eero Lehti /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen seurannut Stora Enson ja sitä edeltäneen Enson
toimintaa ilmeisesti vuodesta 74 alkaen ja viimeiset kymmenen vuotta
varsin tarkasti lähinnä sen takia, että kustantajana
olen käyttänyt ja ostanut heidän valmistamiaan
paperituotteita merkittävässä määrin.
Jonain vuonna luulen olleeni neljänneksi suurin ostaja
Suomessa.
Minun mielestäni Stora Enson johto on aina toiminut
taitavasti. Jälkeenpäin toki on mahdollista arvostella,
ja se ei sinänsä ole ihmeellistä, mutta
niissä yhteyksissä, joissa aikanaan esimerkiksi
ryhdyttiin laajentumaan globaaliseksi yhtiöksi, yleisesti
ottaen oltiin sitä mieltä, että yhtiön päätös
oli oikea.
Kuitenkin viimeisten vuosien aikana kehitys on tehnyt ensinnäkin
painokoneissa sen mahdolliseksi, että pitkäkuituinen
sanomalehtipaperi ei enää ole välttämättömyys.
Koneiden ohjausjärjestelmät ovat muuttuneet sellaisiksi,
että jätepaperista tehtävä paperi
on mahdollista painaa luotettavasti, minkä johdosta paperitehtaat
jatkossa sijaitsevat yhä useammin jätekasojen
vierellä, käytännössä siis
miljoonakaupunkien läheisyydessä.
Jos joku väittää osaavansa ennakoida
näitä asioita taitavasti, kehotan ostamaan yhtä pörssiyhtiön
osaketta, tulee havaitsemaan, että riski on todella suuri.
Tällä toimialalla lisäksi on käynyt niin,
että tietokoneiden käyttö on tehnyt monen kohdalla
lukemisen päätteeltä tavanomaiseksi eikä enää paperilehteä siinä määrin
kuluteta kuin aiemmin.
Mitä sitten tapahtuisi, jos valtio yhdessä Kansaneläkelaitoksen
kanssa käyttäisi määräysvaltaa
yhtiökokouksessa, mikä toki on 35 prosentin osuudella
varmastikin mahdollista? Tällöin yhtiökokouksessa
hallitukseen voitaisiin nimetä yksi tai useampi sellainen
henkilö, jonka tehtävänä olisi
ajaa niitä näkökohtia, jotka täällä ovat tulleet
esille. Ensinnäkin todennäköisesti ammattimainen
hallituksen jäsen toteaisi, ettei hän voi sitä tehdä,
koska osakeyhtiölaki kieltää yhden osakkaan
edun ajamisen toisten kustannuksella. Siltä osin kuin perustellaan
kannattavuudella, asiaa voidaan perustella juridisesti, mutta siltä osin
kuin se pohjautuu työllisyyteen, sosiaalipoliittisiin tai
muihin tämän tapaisiin, käsitykseni mukaan
hallituksen jäsen, joka ottaa sen esille — mikä on
siis yhden osakkaan, tässä tapauksessa Suomen
valtion, edun mukainen ratkaisu — syyllistyy osakeyhtiölain
mukaiseen virheeseen.
Jos kuitenkin Suomen valtio toimisi täten, se liputtaisi
oman toimintapolitiikkansa muutoksesta, joka kyllä otettaisiin
vakavasti kaikilla sijoittajamarkkinoilla. Veikkaisin, että se
menisi Reutersin ja Bloombergin päätteille saman
tien. Mitä siitä seuraisi? Yhdysvaltalaiset eläkeyhtiöiden analyytikot
huomauttaisivat asiasta ja todennäköisesti ryhtyisivät
prosessoimaan, koska päätös näin
ollen olisi arveluttava, mahdollisesti erittäin hankala
yhtiölle. Joka tapauksessa yhtiön osakkeet joutuisivat
monessa tapauksessa arveluttavaan valoon, todennäköisesti
kurssi laskisi. Mitä sitten suomalaiset, joita myös
Stora Enson omistajissa on suuressa määrin mukana,
joutuisivat kärsimään osittain tämän
myyntipaineen alaisesta kurssilaskusta; joukossa on myös
huomattava määrä suomalaisia työeläkeyhtiöitä,
jotka joutuvat lain mukaan sijoittamaan varansa, lain sanamuoto
on "turvaavasti ja tuottavasti"? He todennäköisesti
myös keventäisivät salkkua.
Mitä tapahtuisi valtion muiden pörssiyhtiöiden
kohdalla? Jos valtio tässä yhteydessä muuttaisi
omistajafilosofiaansa, seuraisi todennäköisesti
noin 25 miljardin osakepotin kohdalla myös samanlaisia
reaktioita, siis kurssin alennusta. Kun lisäksi voidaan
todeta, että Kansaneläkelaitoksen varat on sijoitettu
myös eläkkeensaajien ja tulevien eläkkeensaajien
kannalta tuottavasti ja turvaavasti, viime kädessä vaarannettaisiin näiden
ihmisten eläkkeiden rahoituspohja. Se tuskin on kenenkään
intressissä. Minun on ainakin vaikea käsittää,
että tähän pyrittäisiin.
Näin ollen itse asiassa oltaisiin jo huomattavassa
strategiamuutoksessa, joka heijastuisi koko valtion omistamien pörssiyhtiöiden
omistaja-arvoon. Se heijastuisi myös niihin mahdollisuuksiin,
jotka myöhemmin ilmeisesti voivat tulla kyseeseen eli valtion
nyt omistamien listaamattomien yhtiöiden pörssiin
viemisen yhteydessä. Lopullinen tappion kantaja olisi siis
pääosin osakkeenomistajat, joissa on huomattava määrä Suomen
kansalaisia, joko Stora Enson nykyisiä omistajia tai muiden
valtion omistamien yhtiöiden osakkaita, siis viime kädessä Suomen kansa.
Jos valtio lisäksi toimisi täten, myös
näiden yhtiöiden mahdollisuus liittoutua, tehdä yritysjärjestelyjä,
heikkenisi, koska valtion omistajapolitiikka ei todennäköisesti
olisi sitä, mitä muut osapuolet toivoisivat.
Näillä syillä hyvin ymmärrän,
että yhtiön johto on valinnut tämän
tien. Yhtä hyvin ymmärrän, että yhdeltä kannalta
katsottuna yhtiön toimintapolitiikka tuntuu vähintäänkin
oudoksuttavalta. Kokonaisuutena on kuitenkin kyse siitä,
että sanomalehtipaperin ja aikakauslehtipaperin kokonaiskulutus
maailmalla supistuu, ja ennen kaikkea vielä se tätä vauhdittaa,
että kuluttajat yhä suuremmassa osassa maailmaa
toivovat, että heidän lukemansa lehti on painettu
niin sanotulle recycled paperille, joka jopa painetaan etusivulle, siis
kierrätyspaperille.
Näin ollen koko Suomen metsäteollisuus, siltä osin
kuin se on pohjautunut ansaintalogiikalla pitkäkuituiseen,
havupuusta tehtävään korkealaatuiseen
sanomalehtipaperiin tai aikakauslehtipaperiin, on kriisissä.
Itse asiassa veikkaan, että tämä, ikävä kyllä,
on vasta alkua sille rakennemuutokselle, joka johtaa siihen, että alkuperäinen
globaali bisnes on muuttumassa yhä useammin lokaaliksi,
niin kuin yhtiön nykyinen johto on ilmoittanutkin.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä oli asiantunteva puheenvuoro.
Olen keskustellut samanlaisten asiantuntijoitten kanssa, ja se,
minkä täällä ed. Lehtikin myönsi,
oli se, että kysymys on kannattavasta toiminnasta, ja tässähän
on se tämän päätöksen
virhe. Kannattavaa toimintaa ei lopeteta. Se myydään,
koska ei siinä ole mitään järkeä sellaisessa
toiminnassa. En usko, että ed. Eero Lehtikään
omissa firmoissaan lopettaa kannattavaa yksikköä,
ja jos lopettaa, niin hän myy sen, jos mahdollista. Tämä on
se asia, johon nyt kaikki sellaiset, jotka ovat olleet paperitehtaitten
johtajina eri puolilla Suomea tai ovat tällä hetkellä pörssiyhtiöitten
hallituksen puheenjohtajia, ovat tarrautuneet, ja tässä mielessä tämä Stora
Enson menettely on kestämätön.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lehti on yrityselämän asiantuntija,
sen me tiedämme. Te myöskin hyvin tiedätte
sen, että yrityksiltä edellytetään
tänä päivänä yhä enemmän
yhteiskuntavastuullisuutta ja johtavimmat yrityksemme, pörssiyritykset, tekevät
hyvin laajoja raportteja yhteiskuntavastuusta.
Haluaisin tiedustella ed. Lehdeltä tätä kysymystä:
Onko niin, että valtio on ainoa omistajataho,
joka ei piittaa tästä yhteiskuntavastuusta? Siltä tämä Kemijärven
tapaus nyt tässä tilanteessa näyttää.
Muilta omistajatahoiltahan me edellytämme, kuten yrityksiltä yleisemminkin,
tätä yhteiskuntavastuun toteuttamista, joka näkyy
niissä usein hyvin ansiokkaissakin raporteissa, joita yritykset
tänä päivänä tekevät.
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kiistatta on niin, että ed. Lehti on
asiantuntija yrityselämän osalta ja tuntee tämän
toimialan, mistä nyt on kysymys, erittäin hyvin.
Arvostan häntä henkilönä ja
hänen kokemustaan ja asiantuntemustaan, vaikka kaikista asioista
en olekaan hänen kanssaan samaa mieltä. Niin kuin
kerroin aikaisemmin, on ollut mahdollisuus istua hänen
kanssaan saman pöydän ääressä useammankin
vuoden ajan eri yhteyksissä.
Mutta eduskunta joka tapauksessa hyväksyi, kun valtionyhtiölakia
täällä muutettiin, lausuman, jossa todetaan,
että "valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten
teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset".
Te kuvasitte hyvin tässä osakeyhtiölain määräyksiä.
On pakko kysyä: Onko nyt niin, että tämä eduskunnan
hyväksymä lausuma, joka hyväksyttiin
muistaakseni yksimielisesti, on osakeyhtiölain kanssa ristiriidassa?
Toinen juttu koskee, kuten sanottu, Stora Enson johtoa, ja totesitte
sen, että arvostatte Stora Enson johtoa sekä entisiä johtajia.
Onko niin teidän käsityksenne mukaan, (Puhemies:
Aika!) että jos Stora Enson johdossa olisi Jukka Härmälä edelleen,
niin Kemijärven tehdasta ei olisi ajettu alas, niin kuin
ministeri Pekkarinen julkisuudessa on sanonut?
Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuin myös arvostan kovasti ed. Lehden
osaamista tällä alueella, mutta samaan aikaan
kuitenkin, vaikka puhutaan, että Yhdysvalloissa lehtien
lukeminen vähenee, paperin menekki kenties pienenee, Stora
Ensollakin on suunnitelmia selkeästi investoida Brasiliaan,
puhutaan Romanian investoinnista 2009, tehdään
päätös kenties myöskin Venäjästä.
Siinä mielessä onko näin, että maksumiehiksi,
Yhdysvaltain seikkailujen maksumiehiksi, ovat joutumassa nyt itälappilaiset
ja kemijärveläiset? Tämä on
mielestämme yhtälö, jota ei kristillisdemokraateissa
ole haluttu hyväksyä, sitä, että aluepoliittisesti
vaikea kehitysalue joutuu maksamaan tällaisen hinnan ja
nimenomaan vielä kannattavan tehtaansa ajamaan siellä alas.
Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kannattava yksittäinen tehdas,
pitää paikkansa, mutta kun kokonaiskysyntä supistuu
näissä tuotteissa, joista on nyt kyse, niin Stora
Enso on varmasti arvioinut asian niin, että kannattaa supistaa
kapasiteettia. Aika hyvä esimerkki on se, että sanomalehtipaperin hinnan
arvioitiin nousevan tälle vuodelle 6—8 prosenttia.
Sikäli kuin olen nähnyt, niin hinnannousut ovat
2—3 prosentin luokkaa, mikä johtuu siitä,
että markkinoilla on ylitarjontaa. Tästä ylitarjonnan
alasajamisesta on osittain varmaan kyse.
Yhteiskuntavastuuta kaikki yhtiöt käsitykseni mukaan,
ainakin hyvin hoidetut, ja kyseinen yhtiö pyrkivät
noudattamaan niin pitkälle kuin se on taloudellisesti mahdollista.
(Vasemmalta: Eikö se ole taloudellisesti mahdollista?)
En osaa oikein ymmärtää, etteikö tässäkin
tapauksessa johto olisi pitkään pohtinut, mitä vaihtoehtoja asiassa
on. (Puhemies: Aika!)
Härmälän osalta minun on mahdotonta
sanoa.
Pitkäkuituinen sanomalehtipaperi, sieltä sitten
rahtikustannukset, Brasiliasta tuotu paperi ei siedä sellaista.
Olemme lokaalissa bisneksessä, emme enää sellaisessa,
jossa Suomesta voisi ympäri maailmaa rahdata paperia.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
käyty monipuolista keskustelua valtion omistajaohjauksesta,
mikä on ollut todella tarpeen.
Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies
korosti syksyllä ja nyt uudelleen, että omistajaohjauksessa
tavoitteena on lisätä vuoropuhelua eduskunnan
kanssa ja että hallitus on valmis eduskunnan kanssa käytävään
vuoropuheluun. Valitettavasti näin ei ole kuitenkaan tehty.
Nyt tätä vuoropuhelua kuitenkin käydään
opposition nostaman välikysymyksen myötä,
ja voisi sanoa, ettei lähtökohta silloin ole kovin
kehittävä. Olisi ollut parempi, jos hallitus suostuisi tuomaan
selonteon eduskunnan käsiteltäväksi. Silloin
voisimme ehkä saada hallitukselta selkeämpiä perusteluita
ja linjauksia omistajapolitiikan suhteen.
Arvoisa herra puhemies! Itse asiaan. Stora Enson Summan tehtaan
lopettamispäätös jätti satoja
ihmisiä vaille työtä. Kemijärvellä määrä oli pienempi,
mutta vielä kohtalokkaampi pienelle paikkakunnalle. Kotkan
ja Anjalankosken lakkautukset ja uudelleenjärjestelyt mukaan
laskien hallituksen toimet — vai pitääkö sanoa
toimettomuus — ovat vaikuttaneet tuhannen työntekijän ja
heidän perheittensä asemaan Kymessä.
Uudet lakkautusuhat Stora Enson osalta ja yt-neuvotteluilmoitukset
UPM:n osalta luovat synkän varjon suomalaisen metsäteollisuuden
tulevaisuuden ylle.
Kukaan ei oikein ymmärrä, miksi kannattavia tehtaita
lopetetaan. Se on otettu täällä useaan
otteeseen esiin, mutta hallituksen vastaukset ovat jääneet
epämääräisiksi. Summan tehtaalla
on synnytetty uusia innovaatioita ja työntekijät
ovat osaavia, motivoituneita ja sitoutuneita. Myös Kemijärven
tehtaan lakkautuspäätös on osoittautunut,
mitä enemmän asiasta keskustellaan, epämääräisesti
perustelluksi. Kaiken kaikkiaan tuntuu oudolta, että kannattavasta
tuotannosta luovutaan ja innovaatioiden kehittely siirretään
pois maastamme.
Entä hallituksen toimettomuus Venäjän
puutulliasiassa? Sen ratkaisemiseksi pitää todella tehdä töitä,
muuten tulevaisuus näyttää huonolta.
Arvoisa herra puhemies! Valtiolla ja Kansaneläkelaitoksella
on Stora Enson omistus, joka takaa 35 prosenttia äänivallasta.
Kuitenkin Suomen hallitus, jolla jo perustuslain mukaan olisi velvollisuus
edistää työllisyyttä, hyväksyy
tilanteen nurisematta. Käytännössä hallitus
on antanut Stora Enson hallituksen tehdä päätökset puuttumatta
asiaan sanallakaan. Kukaan ei ole sanonut, että ei, ei
näin voi tehdä. Valtiolla on tässä muutakin
kuin sijoitusintressiä. Päinvastoin, hallituksen
ministerit puhuvat, kuin Suomen hallituksen sijaan he edustaisivatkin
Stora Enson hallitusta.
Lakkautuspäätökset ovat nostattaneet
aiheellisen keskustelun valtion omistajapolitiikan sisällöstä ja
suunnasta. Toivon, että tämä keskustelu jatkuu
ja laajenee edelleen. Tämä on tärkeä linjanvedon
paikka.
Pääministeri Vanhasen tiukka linja on, että yritysten
pitää tehdä tulosta ja kohdella sijoittajien
rahoja yhtiössä päätetyn strategian
mukaisesti. Kysymys kuuluukin: kuka strategiasta lopulta päättää ja
mikä on valtio-omistajan rooli strategian luomisessa?
Hallituksen omistajaohjaus on osoittautunut passiiviseksi. Hallitus
on piiloutunut milloin maamme edellisten hallitusten linjausten
taakse, milloin taas yhtiön hallituksen selän
taakse. Tehtailta kerrotaan, että monet tuotannossa tehdyt muutokset
on perusteltu nimenomaan osakkeenomistajien tahdolla. Nyt kun isoista
linjoista päätetään, maan hallitus
piiloutuu yhtiön hallituksen selän taakse ja vetoaa
siihen, että yrityksen johtaminen on, ministeri Pekkarista
lainaten, ammattimiesten hommaa.
Todellista ammattimaisuutta ja rohkeutta osoittaisi uuteen teknologiaan
satsaaminen, innovaatioympäristön kehittäminen
ja sitoutuminen hyvään henkilöstöpolitiikkaan.
Kannattavista tehtaista saataisiin näin vieläkin
parempia.
Arvoisa herra puhemies! Politiikka tehdään ajassa.
Valtion omistajaohjauspolitiikkaa voidaan muuttaa ajan vaatimusten
mukaisesti. Globalisaatioon tarvitaan poliittista ohjausotetta.
Jo pelkästään markkinavoimat ratkaisevat.
Vain omistuksella on merkitystä. Tiedämme hyvin, että porvarihallituksen
monet linjaukset suosivat nimenomaan omistusta, ei työntekoa.
Meidän sosialidemokraattien mielestä merkitystä pitää olla
ihmisellä: heidän työllisyydellään,
osaamisellaan ja osallisuudellaan. Merkitystä pitää olla
ympäristö- ja yhteiskuntavastuulla. Tältä pohjalta
me haluamme kehittää valtion omistajaohjausta.
Valtio-omistajan on pystyttävä sitoutumaan omiin
arvoihinsa: niin työllisyyden edistämisen ja alueiden
kehittämisen tavoitteisiin kuin työntekijöiden
ja oikeuksien ja ympäristöarvojen kunnioittamiseen.
Arvoisa puhemies! Syksyllä käytiin keskustelua
valtion omistajaohjauksesta valtionyhtiölain muutosten
yhteydessä. Tuolloin me sosialidemokraatit vaadimme, että valtionyhtiöitä pitää hoitaa
liiketaloudellisesti hyvin huolehtien omistaja-arvon hyvästä kehityksestä.
Mutta mielestämme valtion omistajapolitiikkaa ei pidä katsoa vain
yhtiöiden strategisten intressien näkökulmasta,
vaan laajemmin.
Tuolloin eduskunta hyväksyi lausuman, joka täällä on
tänään jo monesti todettukin, jonka mukaan
"eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan
huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset
vaikutukset". Nyt hallituksen tulee toimia eduskunnan vaatimusten
mukaisesti ja reivata omistajapolitiikkaansa vähintään
pari piirua ihmisen, ei omistajan suuntaan.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Viime lauantaina olin Mikkelin torilla, ja
siellä minut pysäytti hetkeksi anttolalainen maanomistaja,
joka kertoi, että koko elämänsä hän
on äänestänyt keskustapuoluetta. Hän
kertoi, että ensimmäistä kertaa elämässään
hän miettii, pitäisikö ensi vaaleissa
tehdä poikkeus. No, kysyin, miksi hän tällaista
pohdintaa on tehnyt. Hän sanoi, että aluepoliittisesti
hän on luottanut keskustapuolueeseen siinä, että se
poliittinen liike kantaa kaikista eniten vastuuta siitä,
että Suomi pysyy asuttuna, mutta Kemijärven tilanne,
itälappilaisten tilanne, on saanut hänet pohtimaan,
onko keskustapuolue urbanisoitunut niin, että jossakin vaaleissa
täytyy jättää äänestämättä.
Matti metsänomistaja Varkaudessa viime maanantaina
kertoi sitä, että hänellä on
ikävä Kekkosta ja Kekkosen aikoja, myöskin
henkilö, joka kertoi, että hänen vakaumuksensa
on ollut tämän liikkeen, keskustan, piirissä.
Hänen kysymyksensä oli, miksi keskustapuolue päähallituspuolueena
on tyytynyt sivustaseuraajan osaan Kemijärven alasajossa.
Missä ovat hyvien puheiden lisäksi ne teot päähallituspuolue
keskustalla?
Keskustan kansanedustajat ovat ansiokkaasti vedonneet uusien
työpaikkojen saamiseksi Kemijärvelle, kemijärveläisille
paperimiehille. Siitä tässä salissa voimme
olla kaikki yhtä mieltä. Mutta missä ovat
ne toimet nykyisten työpaikkojen säilyttämisen
puolesta, sitä tänään kysyn.
Kristillisdemokraattien esitys siitä, että hallituksen
tulisi tukea Stora Ensoa suurimpana osakkeenomistajana — haluamme
vaikuttaa siihen, että Stora Enso joko myy Kemijärven
tehtaan halukkaalle jatkajalle tai peruu lakkauttamispäätöksensä.
Haluamme kysyä, miksi lopettaa kannattava tehdas, jolla
on lisäksi erinomaisen suuri alue- ja työvoimapoliittinen
merkitys. Toivon, että myös tästä salista
voisi löytyä niitä ed. Kalliksen seuraajia,
jotka ovat luvanneet mennä Stora Enson yhtiökokoukseen
ja viestiä osakkeenomistajille sitä ja kirittää heitä siihen,
että Kemijärven tehtaan toiminta voisi jatkua
tai minimissään että tehdas myytäisiin
sille taholle, joka on halukas jatkamaan toimintaansa Itä-Lapissa.
Maria Guzenina-Richardson /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää aina
löytää mieluummin ratkaisuja kuin syytellä ympäriinsä. (Kokoomuksen
ryhmästä: Juuri näin!) Ja tätäkin keskustelua
pitäisi käydä ratkaisuhakuisesti.
Ennen Kemijärven tragediaa maailman elinkeinomurros
runteli Voikkaan seutukuntaa. Monelle saattaa tulla yllätyksenä,
että siellä UPM, eli pörssiyritys, kantoi
vastuuta hyvin esimerkilliselläkin tavalla. Siellä nimittäin
irtisanomisten jälkiseuraamuksia hoidettiin. Irtisanomisten
vaikutusten lievittämiseksi UPM käynnisti välittömästi
päätösten valmistuttua — siis
välittömästi päätösten
valmistuttua, ei sen jälkeen, kun päätökset
olivat maailmalla, vaan kun päätökset
valmistuivat — Työstä työhön -ohjelman,
joka suunnattiin 672 irtisanotulle. Tämän ohjelman tavoitteena
oli helpottaa työllistymistä, uudelleenkouluttautumista
ja muuttoa toiselle paikkakunnalle. Vaikeassa muutostilanteessa
olevalle Voikkaalle UPM suuntasi erityistä tukea. Kaikissa
UPM:n Suomen yksiköissä kannustettiin sisäisiin
hakuihin ja muuttoon. Irtisanottavat olivat etusijalla UPM:ssä avoimiin
tehtäviin, mikäli heidät voitiin kohtuullisella
koulutuksella pätevöittää tehtävään.
Yhtiö kattoi muuntokoulutuksesta aiheutuvat kustannukset
ja maksoi muuttokustannukset sekä kuukauden palkkaa vastaavan asettautumisrahan,
jos uusi työ edellytti muuttoa toiselle paikkakunnalle.
Siis näin teki todellakin pörssiyhtiö.
UPM tuki irtisanottavien uudelleentyöllistymiseen tähtäävää koulutusta,
ja tähän tarkoitukseen varattiin 600 000
euroa, jolla korvattiin uudelleenkoulutuksen osallistumis- ja materiaalimaksuja
jopa 2 000 euroa per henkilö. Lisäksi UPM
sopi Aker Yardsin kanssa uudelleenkoulutusyhteistyöstä Suomessa,
tarjoutui tukemaan uudelleenkoulutusta maksamalla irtisanomisajan
palkan, vaikka henkilö aloittaisi Aker Yardsin täydennyskoulutuksen
jo ennen irtisanomisajan päättymistä.
Lisäksi UPM tarjoutui maksamaan muuttokustannukset ja kuukauden
palkkaa vastaavan asettautumisrahan. Vaikka tutustumismatkoilla
Turkuun oli osallistujia, kukaan voikkaalaisista ei kuitenkaan käyttänyt
tätä tarjousta hyväkseen, mutta sitä tarjottiin
heille.
Työterveyshuollon palvelujen ulottamista työpaikkansa
menettäville pidettiin Voikkaalla erityisen tärkeänä,
ja työttömät, irtisanotut, saivatkin
käyttää UPM:n työterveyshuollon
palveluja takaisinottovelvollisuuden ajan eli kaksi vuotta työsuhteen
päättymisen jälkeen. Tätä listaa
voi itse asiassa jatkaa aika pitkälle, ja jos haluatte
tutustua, niin varmasti löydätte näitä tietoja
tuolta netistä. (Ed. Kataja: Jättäkää se
Skinnarille!)
Eli kysymys kuuluu: Jos tähän pystyy, suomalainen
pörssiyhtiö, niin miksi tähän
ei pystyisi myös valtion osaomistama suomalainen pörssiyhtiö?
Kyse on poliittisesta tahdosta ja inhimillisestä velvoitteesta
uhrautua hädänalaisten eduksi. Ja kun pörssiyhtiöt
ovat näin tehneet, niin miksi nyt ei ole kyetty niin tekemään?
Kyllä varmasti valtion omistajaohjauksen kannustamana entinen
valtionyhtiö tällaiseen jälkihoitoon
kykenisi. Voisiko siis kenties hallitus tältä osin
jäntevöittää, siis tältä osin
jäntevöittää, omistajaohjaustaan?
Tosiasiat nimittäin puhuvat sen puolesta, että näin
voitaisiin tehdä.
Jukka Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Ehkä ensin lyhyet kommentit edelliselle
puhujalle: Juuri niinhän aiotaan toimia. Kaikki eivät
ole näköjään keskustelua kuunnelleet,
koska juuri näinhän on tarkoitus tässä toimia.
Ehkä toinenkin kommentti käydystä keskustelusta.
Täällä on puhuttu paljon globaalista
työnjaosta ja mainittu Nokian ja Bochumin tilanne ja kehuttu
sitä, kuinka viisaasti saksalaiset poliitikot Bochumissa
toimivat. Minä väitän, että asia on
päinvastoin. Itse asiassa Nokia ansaitsisi kehuja siitä,
että se on ollut viimeinen toimija, joka on Bochumissa
niinkin pitkään ollut. Muut alan toimijat ovat
kustannussyistä siirtyneet sieltä jo aikaisemmin
pois. Nyt kiitoksena siitä, että Nokia on pysynyt
siellä alueella pisimpään, kaikin mahdollisin
keinoin Nokian mainetta mustamaalataan. Se on varmasti minusta erikoinen
tapa bochumilaisilta poliitikoilta houkutella sinne uusia yrityksiä,
että osoitetaan, että jokaisen, joka tänne
alueelle tulee, maine globaalisti mustamaalataan. Itse en ainakaan
sillä tavalla houkuttelisi omalle alueelleni uusia toimivia
yrityksiä.
Myöskin Suomessa globaali työnjako tulee jatkumaan,
mikä ikävällä tavalla näkyy
nyt Kemijärven sellutehtaalla. Tuntuu hieman ihmeelliseltä kyllä kuulostella
tätä keskustelua eduskunnassa. Eduskunnan ulkopuolella
ja ammattilaisten ja asiantuntijoiden keskuudessa on pitkään
jo ollut selvillä se, että sekä sellu-
että paperitehtaiden osalta tilanne on todella vaikea.
Kustannukset nousevat — työ, energia, puu — ja
hinnat laskevat. Paperin hinta tulee laskemaan edelleenkin. Vääjäämätön
kehitys on, että tuotanto siirtyy pienempien kustannuksien
ja kasvavien markkinoiden perässä Kiinaan ja Etelä-Amerikkaan.
Voin vaikka todeta sillä tavalla, että muistaakseni
jo 90-luvulla teekkarit purnasivat siitä, että he
eivät halua lähteä lukemaan puunjalostusta
sen takia, että jos lähtee lukemaan puunjalostusta,
niin varmasti joutuu Etelä-Amerikkaan tai Kiinaan töihin.
Alan toimijoiden keskuudessa kymmenen vuotta vähintään
on ollut selvä tieto siitä, että tämmöinen
kehitys on edessä. Vaikka tämä on erinomaisen
vakava ja vaikea ongelma, niin vielä suurempi ongelma Suomelle
on, ei se, että meiltä lähtee työpaikkoja,
vaan se, että meille ei syntyisi uusia työpaikkoja.
Täällä on puhuttu paljon yhteiskuntavastuusta.
Poliitikkojen minun mielestäni pitäisi kantaa oma
yhteiskuntavastuunsa. Meidän vastuullamme on se, että me
luomme sellaiset edellytykset, että Suomi pysyy kansainvälisesti
kilpailukykyisenä ja tänne syntyy uusia kestäviä työpaikkoja. Olen
sitä mieltä, että tämän
saman viimeisen kymmenen vuoden aikana poliitikot ja päättäjät eivät
ole tarpeeksi huolehtineet tästä kansainvälisestä kilpailukyvystä ja
omasta yhteiskuntavastuustaan. Esimerkiksi meidän osaamisemme
taso tutkimuksessa ja kehityksessä yliopistoissa on selvästi
jäänyt jälkeen kansainvälisestä tasosta. Se
on se kilpailutekijä, millä me olemme myöskin
paperiteollisuudessa sitä tänne saaneet, tulevaisuudessakin.
Se ei ole pelkästään iskulause, että Suomen
pitää panostaa osaamiseen, vaan tämä Kemijärven
sellutehdas osoittaa sen, että se on täyttä totta
ja vain siten syntyy työpaikkoja. Sen isämaallisempaa
toimintaa rauhan aikana ei voi tehdä kuin puolustaa Suomen
kansainvälistä kilpailukykyä, suomalaista
huippuosaamista, millä jatkossa saataisiin tänne
työpaikkoja. Se on myöskin samalla ylivoimaisesti
paras tapa huolehtia siitä, että nyt työpaikkansa
menettäneet saisivat jatkossa uusia työpaikkoja.
Itse, kun monen tämmöisen tilanteen yhteydessä olen
ollut järjestelemässä niitä jälkisiivoustilanteita,
missä siirrytään ikään
kuin eteenpäin, kun työpaikat lähtevät
alta, niin ylivoimaisesti tärkein tekijä on suora
siirtyminen uusiin työpaikkoihin. Nyt täytyy toivoa,
että nimenomaan niihin toimenpiteisiin myöskin
tämän Stora Enson tilanteen osalta kiinnitetään
erityistä huomiota, missä työvoimapulaa
kärsivät alat saavat tästä hyviä ammattitaitoisia
työntekijöitä. Tämä tilanne
on todella vaikea tietenkin niille ihmisille, joihin tämä työpaikan
menetys kohdistuu, ja sen takia, niin kuin ed. Maria Guzenina-Richardson puheessaan
totesi, kuten aikaisemmissakin tilanteissa on onnistuttu hyvin nämä hoitamaan,
toivottavasti myöskin tämän osalta pystyttäisiin
ne hyvällä tavalla hoitamaan.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! "Mä tahdon vain tehdä työtä,
elää ja rakastaa, mutta synnyin maailmaan, joka
ei välitä." Tämä on katkelma
yhdestä laulusta, mutta trubaduuri voi laulaa mitä vaan,
mutta reaalimaailma ei trubaduureja kuuntele, ei välitä.
Meidän myötätuntomme on Kemijärven
ja Summan paperityöläisten ja heidän
perheidensä puolella. Tehtaiden alasajot ovat todella traagisia
tapahtumia. Toisaalta turha myöskään
riekkua ja mässäillä poliittisesti pörssiyhtiöiden
kovien toimenpiteiden seurauksista. Voivottelu ja poliittinen sirkus
ei auta. Hallitus ei ole lakkauttanut Stora Enson tehtaita Kemijärvellä eikä Summassa.
Kyseessä on markkinatalous, jossa elämme, ja pörssiyhtiö on
ilmoittanut lakkautuksistansa, koska paperista on ylituotantoa ja
puunsaannissa vaikeuksia.
Välikysymys sinänsä kohdistaa kärkensä siihen,
miksi hallitus ei puuttunut 12,5 prosentin osuudellaan Stora Enson
toimintaan. Olisin minäkin sitä toivonut, mutta
ei minulla ole neuvoja, miten pörssiyhtiöissä tänään
toimitaan. Keskustan ryhmässä, voin sanoa, oli
erittäin kovat paineet tässä asiassa,
ja olihan kysymys kuitenkin Kekkosen perinnöstä,
mitä pohjoiseen on luotu. Siellä erittäin
paljon tästä asiasta puhuttiin ja tämä on
koskettanut voimakkaasti. Tiedän, että elinkeinoministeri
koetti todella monia keinoja taivutellakseen Enson johdon perumaan
lopettamispäätökset tai ottamaan edes
aikalisän. Ei käynyt Enson johdolle, ei löytynyt
ratkaisuja. Pekkarinen kertoi myös, että osakeyhtiölaki
tuli vastaan tässä. Siihen oli vedottu, että se
määrittelee sen, että osakkeenomistajia
on kohdeltava tasapuolisesti.
Mitä olisi tapahtunut yhtiön pörssikurssille, jos
valtio olisi yrittänyt pakottaa Enson pysymään
Kemijärvellä tai Summassa? Olisiko Wallenberg-säätiö ottanut
rahansa pois? Mitä olisivat tehneet eläkeyhtiöt,
joilla on suuri omistusintressi Stora Ensossa? Näissä eläkeyhtiöissä on myös
ammattiyhdistysliikkeen etuja. Vaikka Paperiliitto on vastustanut
sinänsä tehtaiden alasajoa, ei eläkeyhtiöissä ole
käyty keskustelua vetäytyä pois Stora
Enson omistuksesta tai painostaa tätä sijoitusyhtiötä sinänsä.
Kuten olemme kuulleet, valtion omistajapolitiikan suuntaviivat on
vedetty jo aikoja sitten edellisten hallitusten kausilla. Silloin
todettiin, että yksi omistusmuoto on pelkästään
finansiaalinen, kun tuottoa tulee valtion sijoituksista, mutta aluepolitiikkaa
tai muuta ohjausta ei tehdä. Stora Enso ei kuulunut strategisten
yritysten piiriin. Yritysten yhteiskuntavastuu ajettiin silloin
jo alas näillä linjauksilla. Ainoa vastuu on ollut
se, että yritykset ovat terveellä pohjalla.
Nykyisin voidaan tosin kysyä, voitaisiinko palata takaisin
sellaiseen valtion omistuspolitiikkaan, jossa vetäydytään
pois näistä finanssiyhtiöistä ja
ollaan mukana vain yhteiskuntavastuuta noudattavissa yrityksissä.
Pörssiyhtiöihin on vaikea yhteiskuntavastuuta
tuoda, kun niiden tehtävä on vain olla tasapuolinen
osakkeenomistajien kesken. Osakkeenomistajat vetävät
rahansa pois, jos väkisin lähdetään
pitämään tehtaita yllä. Mielenkiintoista,
miten tulevat demarien johtajat tulevat toimimaan tässä.
He ehkä ovat ministereinä jonain päivänä,
ja siellä täytyy sitten tehdä myös
näitä ikäviä päätöksiä.
Purkavatko he valtion omistukset vai lähtevätkö yrittämään
ohjata näitä yhtiöitä, jotka
ovat mukana pörssissä?
Tämä välikysymys on sinänsä aiheellinen, että todella
pitäisi keskustella, miten tulevaisuudessa valtio sijoittaa
ja osallistuu ylipäänsä bisneselämään.
Mutta kuten ed. Guzenina-Richardson jo sanoi, niin pitäisi
puhua tulevaisuudesta. Venäjän puutulleja edeltävää armonaikaa
on enää alle vuosi jäljellä.
H-hetken lähestyessä suomalainen metsäteollisuus
on alkanut taipua siihen, mitä Venäjä haluaa:
investointeja Venäjälle. Tämähän
on kiristystä, sen me kaikki tiedämme, maksakaa
tulleja tai tulkaa meille. Suomi on tuonut Venäjältä puuta
tähän asti noin viidenneksen teollisuuden tarpeista,
suurimmillaan 20 miljoonaa mottia vuodessa. EU:sta ei ole ollut
apua neuvotteluissa, Suomi on yksin. Sen verran on Venäjä neuvotteluissa
kompromissia ehdottanut, että koivua eri muodoissa saataisiin joko
alemmalla tullilla tai sitten ehkä ilman tullia.
Nyt korvaavaa raaka-ainetta on saatava omista metsistä.
Puuta sinänsä on enemmän kuin koskaan.
100 miljoonaa mottia kasvaa vuodessa, puolet vain kaadetaan. 15
miljoonaa ainakin voitaisiin lisätä, mutta vaikeuksia
on. Metsänomistajat ovat ehkä nyt halukkaampia
myymään kantohintojen noustessa, mutta työvoimasta
on pulaa. Maaseutu on tyhjentynyt, ei löydy työmiehiä eikä löydy
leutojen talvien aikana sopivia koneita. Se on vaikeuttanut puunkorjuuta.
Teihin onneksi nyt hallitus on satsannut lisää rahaa,
niin että saadaan pöllit tehtaalle.
Esko Ahon työryhmä julkaisee huomenna teesinsä,
miten metsäteollisuutta autetaan sen kriisissä.
On arvioitu, että puutullit voivat vähentää meiltä jopa
6 000 työpaikkaa metsäteollisuudessa.
Tämä on vakava kysymys, mistä löytyvät
korvaavat työpaikat. Täytyy myös kysyä,
onko Greenpeace nyt tyytyväinen. Sen negatiiviset kampanjat
Lapin metsien kaadosta ovat hyödyttäneet metsäteollisuutemme
kilpailijoita. Missä metsää hoidetaan
paremmin kuin Suomessa? Sademetsiäkö pitäisi
siis hakata? Meillä metsiä suojellaan tällä hetkellä aivan
riittävästi. Meidän kaupunkilaisten metsänomistajien
metsiä istuttavat ja hoitavat metsänhoitoyhdistykset
varsin hyvin. Sitä paitsi uusi metsä on tehokkaampi
päästöjen hillitsijä kuin aarnimetsä.
Arvoisa puhemies! Vaikealta näyttää Suomen metsäteollisuuden
tulevaisuus täällä kotimaassa. Tällaisia
ovat globaalimarkkinat. Tällaista markkinatalouttahan on
täällä haluttu. Sellun tuotanto viedään
ja on viety lähelle niitä oikeita markkinoita
Keski-Eurooppaan ja Aasiaan, etelän maiden nopeakasvuinen
puu valtaa markkinoita. Voidaan toki osoittaa niitä virheitä,
mitä metsäteollisuudessa on tehty. On tehty Amerikan
reissut, työsulut, mutta se ei enää tässä vaiheessa
auta. Nyt on mietittävä, mitä tehdään
kriisipaikkakunnilla. Kemijärveläisille ei puupalkkitehdas kelpaa.
Onhan sillä alalla myös jo kova kilpailu. Soklin
kaivos voisi tuoda työpaikkoja. Toivottavasti Itä-Lappi
saisi samanlaisen matkailullisen menestyksen kuin Länsi-Lappi
on saanut. Kymen suunnassa Summan vieressä ehkä Haminan kasvava
satama voi tuoda lisää työtä ja
tietysti itäkauppa sinänsä.
Arvoisa puhemies! Meidän on itse tartuttava toimeen.
On tehostettava koulutusta, innovaatioita, luotava uusia työpaikkoja
uusille aloille. Niitä on aika paljon tullutkin nykyhallituksen
aikana. Myötätuntoa koemme kemijärveläisten
ja kymenlaaksolaisten puolesta, ja onhan hallitus myös
satsaamassa rahaa kriisipaikkakunnille. Lappi-työryhmän
tehtävänä on auttaa erityisesti pohjoista
Suomea. On vaadittava myös, että Stora Enso toteuttaa
tukipakettinsa — sen pitäisi olla noin 10 miljoonaa — ja
auttaa kriisipaikkakuntien ihmisiä uudelleenkoulutukseen
ja uusien työpaikkojen luomiseen. Tässä vastausta
tuohon äskeiseen puheenvuoroon, mitä ed. Guzenina-Richardson
sanoi. Täällä eduskunnassa ei ole ilmeisesti
kovin paljon viisautta, kuinka pörssiyhtiöitä johdetaan.
En minäkään sitä osaisi enkä haluaisi
olla tällä hetkellä niissä housuissa, kun
tilanne on näin kriisissä. Neuvoja tuntuu satelevan
kyllä. Täällä on varmasti hyvää tahtoa. Sitä me
voimme tehdä ja välittää ihmisistä tulevaisuudessa
muistaen kuitenkin talouselämän rautaiset lait.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Mihin matkaa kotimaani Suomi? Maamme
hallitus on komeasti polvillaan markkinavoimien ja pörssikeisareiden
edessä, ja tässä pitäisi suostua
porukalla sytyttelemään hymisten muistokynttilöitä ahneuden
alttarille. Ei meistä näy olevan porukalla purkamaan
pörssiporhojen paratiisia, päinvastoin osa on
valmis vaan lisäämään optioita
ja verohelpotuksia herroille. Ei ole maan hallituksen keinovalikoimissa
eväitä puuttua. Vaikutusmaailmaan ovat viimeisten
yhdentoista kuukauden aikana kuuluneet lauserakenteet: Ei pysty,
ei kykene, se on globalisaatio kun jyllää. Ei
sitä pysty kannattavaa myymään. Ei ole puuta,
ja takapiha kasvaa heinää.
Nykypäättäjät ovat polovillaan
pörssipelureiden edessä. Meidän isovanhemmat
ne sentään vielä taisteli Summassa, Raatteentiellä ja
Itä-Lapissa. He eivät olleet mahallaan, eivät
rähmällään eivätkä kyljellään
kenenkään edessä. He olivat valmiita
taisteluun, valmiita antamaan kaikkensa yhteisen tulevaisuuden puolesta
kansan edestä. Me pannaan täällä vaan
kaikki haisemaan, antaa mennä, se on alamäki kun
viettää, eipä meistä ole nykymenoa
kahlitsemaan.
Kenenkähän edestä meidät
on tänne valittu Suomen kansan edustajiksi, mutta kuuluuko
sen kansan ääni? Ollaanko täällä sen
kansan edustajina, joka näidenkin hortoilujen kulut maksaa? Jos
horjuu usko kansalla, niin enpä ihmettele enää lainkaan.
Arvoisa herra puhemies! Tuottavat tehtaat ajetaan alas ja kerätään
tukipottia veronmaksajien taskuista. 20 miljoonan tuoton vaihtaminen
Kemijärvellä muutaman miljoonan tukipakettiin
on hallituspuolueiden mielestä kannattavaa politiikkaa,
toimivaa omistajapolitiikkaa. Kannattavaa ei kannata myydä,
ja tämäkö on sitä Suomen kuuluisaa
vapaata kilpailua? Esimerkiksi Kemijärven tehtaan sijoitetun
pääoman tuotto on ollut vuosina 1999—2005
tytäryhtiön aikana 17 prosenttia, kun konserniin
sijoitetun pääoman tuotto on ollut vain 3—3,5
prosenttia eli viisi kertaa pienempi kuin Kemijärvelle
sijoitetun pääoman tuotto. Mutta tälläkään
ei näytä olevan mitään merkitystä valtio-omistajalle.
Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämies ei vastannut
välikysymyksen kysymykseen, pitääkö hallitus
oikeana, että Kemijärven ja Summan tehtaat lopetetaan.
Ei vastannut, koska lopettamiselle ei ole olemassa mitään
järkiperusteluja. Ja eikö valtio-omistajan olisi
pitänyt olla kiinnostunut omistuksestaan jo silloin, kun
pörssiarvo putosi selkeästi ja taseesta katosi
muutamassa hetkessä miljardisotalla rahaa? Voiko järjissään
oleva poliittinen koneisto hyväksyä 100 miljoonan
arvoisen tuottavan käyttöomaisuuden alasajamisen
ja tämän omaisuuden vaihtamisen muutaman miljoonan
elinkeinotukeen?
Tässä valtakunnassa ei näy enää merkkiäkään yhteiskuntavastuusta
ja aluepolitiikasta. Näkyy tämä nykyinen
aluepoliittinen malli olevan se, että tyhjennetään
koko pohjoinen Pelkosenniemeltä Kuopioon ja haalitaan väki
notkumaan Kehä kolmosen ympärille rakentamaan
Helesingistä maaliman metropolia.
Pohjoinen näkyy visioissa olevan sellainen matkailureferaatti,
jossa riittää, kun riistanvalavoja ja rajavartiosto
kerövää kylymenneet ropit pois herrain
haitoilta. Vaan entäpä jos myö lyyvään
pönkkä pohjoisen ovelle, loppuu se herrain halapa
hiihtäminen ja ryöhellys? Myyvään
lunta lapiolla, kun näkkyyvät täällä olevan
niin persoja sennii perrään. Ja me vielä kysellään
täällä, että miksi se ei politiikka
kansaa kiinnosta ja miksi nää äänestysrosentit
laskoo.
Ketäpä se tällainen päätöksentekomalli
kiinnostaa, jossa ei mihinkään pysty, ei kykene,
happi vaan loppuu ja heikottaa? Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia
on kyselty hallituspuolueiden taholta. Kemijärven suunnaltakin
niitä vaihtoehtoja on kyllä tullut, uusia avauksia,
uusia ajatuksia, mutta onko niilläkin pyyhitty vain pyrstöhöyheniä?
Ja herrat tuntuu täällä tietävän,
että tämä on vasta alakusoittoa eikä ne
soitot ole enää duurissa. Herrat reissoovat ympäri
Suomen kertomassa, miten katovaa mehtäpuolen työpaikat.
Lainaus Kymen Sanomista 12.2.2008 pääministeri
Vanhasen toteamuksesta: "Täällä Kaakkois-Suomessa
tullaan menettämään kolmannes metsäteollisuuden
työpaikoista." Ja herra Karvinen sanoo televisiossa, että lissää tulloo,
Stora pistää rytisemään. No,
joko alakaa hallitusomistajaa kiinnostaa, valtio-omistajaa kiinnostaa? Missä kynsi
kylmenee seuraavaksi, joko on toimenpiteitä tulossa, joko
rupiaa rahasäkit rivissä olemaan, tukieurot ojennuksessa
ministeriön ovenpielessä? Joko rupiaa pystymään
vaikuttammaan, vai haukotaanko vielähi henkeä kun
kala kuivalla maalla?
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa puhemies! Hallituksen omistajapoliittiset linjaukset
linjaavat sinänsä johdonmukaisesti sen, millaista
omistajapolitiikkaa valtio voi harjoittaa. Valtionyhtiöiden
jaottelu erityistehtävää suorittaviin,
strategisiin ja puhtaasti finanssisijoituksiin on sinänsä selkeä,
eikä se jätä hallitusta Stora Enson tapauksessa
täysin kädettömäksi. Hallituksen
tekemän periaatepäätöksen mukaan
valtion omistajapolitiikan ja omistajaohjauksen ensisijainen tavoite
nimittäin on yhtiöiden kehittäminen ja
omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun tukeminen.
Kysymys kuuluu, onko tämän periaatteen mukaan
nyt Stora Enson tapauksessa toimittu.
Minun ymmärrykseni mukaan valtiolla olisi täysi
oikeus edellyttää, että Kemijärven
tehdas jatkaa toimintaansa sen yrittäjän omistuksessa, joka
on valmis sen ostamaan ja sen toimintaa jatkamaan joko sellutehtaana
tai biojalostamona. Olennainen kysymys on, olemmeko tehneet kaikkemme
sen eteen, jotta Stora Enson tehtaat niin Summassa kuin Kemijärvellä voisivat
jatkaa toimintaansa. Tämä on se kysymys, jonka
ed. Kallis otti esiin eilen toivoessaan, että valtio tulevassa
yhtiökokouksessa pyrkisi edistämään
Kemijärven tehtaan toiminnan jatkumista entisenä, tai
jos Stora Enso ei halua sitä tehdä, myymään sen
sille taholle, joka on halukas jatkamaan tai kehittämään
tehtaan toimintaa Itä-Lapissa. Minun ymmärrykseni
mukaan omistajapoliittiset linjaukset eivät olisi ristiriidassa
tämän vaatimuksen kanssa.
Yhteiskuntavastuun perääminen Stora Enson tapauksessa
on täysin oikeutettua. Vaikka onnistuisimme järjestämään
Kemijärvelle korvaavat työpaikat, yhteiskuntavastuun
nimissä on kysyttävä, mistä hallitus
saa oikeutuksen yhteisen kansallisomaisuuden tuhlaamiseen. Emmekö salliessamme
tehtaiden toiminnan lakkaamisen ota myös kantaaksemme vastuun
hukkaan heitetystä kansallisomaisuudesta, jolle edelleen
voisi olla käyttöä, mikäli Stora
Enson hallitus ja valtio sen osakkaana suostuisi tehtaiden myymiseen?
Asiantuntijat ovat ehdottaneet, että Kemijärven
sellutehtaan toiminta voitaisiin muuttaa liukoselloa, sähköä,
energiaa ja kemikaaleja tuottavaksi yksiköksi. Miksi tähän
ehdotukseen ei ole tartuttu, vaikka valtion omistamien yhtiöiden
kehittäminen on myös hallituksen tekemän
periaatepäätöksen mukaan valtion omistajapolitiikan
ja omistajaohjauksen ensisijainen tavoite? Miksei valtio tulevassa
Stora Enson yhtiökokouksessa vaatisi tehtaiden myymistä ja
toiminnan jatkamista? Eikö tämä olisi
huomattavasti kannattavampaa ja vastuullisempaa kuin Kemijärvelle ajateltu
riskialtis yritystoiminta?
Vähemmistöosakkuudesta ei minkään
logiikan mukaan minun ymmärtääkseni seuraa
se, ettei yrityksen toimilla ole yhteiskunnallisia vaikutuksia tai
ettei valtiolla olisi vastuuta näistä yhteiskunnallisista
vaikutuksista. Stora Enson tehtaiden lopettamista perustellaan osakkeenomistajien
eduilla. Kuitenkaan laskelmia ei ole esitetty siitä,
miten paljon hukkaan heitetyt investoinnit, työttömyyden
hoitaminen ja uusien työpaikkojen luominen maksavat suhteessa
nyt saavutettaviin säästöihin. Eleen
kannattavuuden perustelu jää retoriselle tasolle.
Valtion omistajapolitiikka kaipaa terävöittämistä.
Ei riitä, että lievitämme valtiovallan
toimilla joukkoirtisanomisten seurauksia. Pelkkä jälkihoito
ei ole omistajapolitiikkaa. Valtion omistajaohjaus kaipaa pelisääntöjen
tarkistamista siten, että valtio ottaa myös vähemmistöomistajana
kokonaisvastuun irtisanomisten vaikutuksista valtiontalouteen ja
jo tehtyihin investointeihin.
Täydellisesti toimivia markkinoita ei ole, mistä seuraa,
etteivät kaikki Stora Enson tuotannosta aiheutuvat kustannukset
sisälly jatkossakaan täysimääräisinä tuotteiden
hintaan. Osa kustannuksista, vaikkapa irtisanomisista tuleva hinta, jää suurelta
osin yhteiskunnan maksettavaksi.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Valtion sijoitusten
ja omistusten kohdalla on aina kysymys veronmaksajain rahoista.
Se on myös hyvä tässä salissa
muistaa. Ei ole yhdentekevää, miten hallitus näiden
varojen käyttämistä ohjaa. Demokraattisessa
yhteiskunnassamme eduskunnalla tulee olla keskeinen rooli kansalaisten
kerryttämän veropotin hallinnassa. Nyt kansanedustajille
on jäänyt vain sivustaseuraajan rooli valtion
omistuspolitiikassa hallituksen pitäessä vallan
tiukasti otteessaan suhteessa eduskuntaan. Hallituksen ote valtion omistajapolitiikasta
on samaan aikaan kuitenkin kirvonnut suhteessa omistettuihin yhtiöihin.
Itse asiassa omistajan valta on hallituksen toimesta päätetty
jättää tyystin käyttämättä.
Valtion yrityksiin sijoittamalla pääomalla
on tietysti ensisijaisesti tarkoitus toimia valtion tulonlähteenä.
Hyvällä ja aktiivisella omistajapolitiikalla on
kuitenkin mahdollista saada aikaan myös yhteiskunnallisesti
oikean suuntaisia päätöksiä yritysmaailmassa.
Yrityselämän ja valtion suhde ei voi toimia yksisuuntaisesti.
Yhteiskunta tarjoaa yrityksille puitteet, jotka ylipäätään
mahdollistavat yrityksen toiminnan. Tämän lisäksi valtio
on lähtenyt rahoittamaan joitain yhtiöitä. Yrityksille
valtion sijoitustoiminta on ollut aina tavallistakin edullisempaa,
koska se on luonteeltaan sitoutunutta ja pitkäjänteistä,
siis yritysten kannalta hyvin varmaa sijoittamista. Tosin nykyisen
porvarihallituksen ohjelma painottaa valtion omistusten liiketaloudellista
puolta aiempaa enemmän unohtaen samalla pitkäjänteisyyden
ja inhimillisyyden.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksen aihe on laaja ja koskee
muitakin yrityksiä kuin Stora Ensoa. Pidänkin
tässä kohtaa välikysymystä hieman
alimitoitettuna toimena. Me sosialidemokraatit olisimme mieluummin
nähneet asiasta selonteon, joka olisi mahdollistanut syvällisemmän
keskustelun valtion omistajapolitiikasta yleensä. Esimerkkitapauksena
Stora Enso on kuitenkin merkittävä. Stora Enson
taloudellisesti kannattavien tehtaiden lopettaminen tapahtui hallituksen
hiljaisella siunauksella. Tässä yhteydessä asiasta
vastaavat ministerit ovat toimineet maan etujen vastaisesti ja antaneet
eriäviä tietoja.
Suhdannetilanteen tasoituttua nopeatahtisesta noususta lähemmäs
normaalitilannetta voidaan rahan siirtäminen valtion omistuksesta
velkapääoman pienentämiseen osin selittää taloudelliselta
kannalta järkeväksi. Tilannetta tarkasteltaessa on
kuitenkin otettava huomioon myös välilliset ja
inhimilliset vaikutukset. Suurten tehtaiden lopettaminen tai yritysten
tuotannon siirtäminen ulkomaille lamauttaa niiden sidosryhmien
yritystoimintaa hyvin laajasti. Esimerkiksi alihankkijat ja kuljetusyrittäjät
ovat välillisiä kärsijöitä,
ja niistä ainakin eilen tässä salissa
on keskusteltu hyvin vähän.
Kun nämä otetaan huomioon, voidaan todeta, että suuryritysten
toiminnan lakkaaminen tuo mukanaan paljon suuremman työttömyyspommin
kuin mitä pelkät sinänsä karmeat
irtisanomisluvut näyttävät. Kansalaisten
hyvinvointi kärsii tällöin kohtuuttomasti
varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Muistuttaisin tässä kohtaa myös
meitä jäljellä olevia edustajia, että Kemijärven
tehtaan perustamiseen vaikuttivat aikanaan erittäin vahvat
aluepoliittiset syyt.
Valtion omistajapolitiikan tulisi olla johdonmukaista ja eettisesti
kestävää samalla, kun se tähtää osaltaan
taloudellisen kasvun edistämiseen. Sillä on vaikutettava
alueellisesti hyvinvoinnin tasaisemman jakautumisen sekä vanhojen
työpaikkojen pysymisen ja uusien syntymisen puolesta. Porvarien
hehkuttamat kannattamattomat ja työllisyysvaikutuksiltaankin vähäiset
liimapalkkitehtaat taitavat olla nyt sitä varsinaista tempputyöllistämistä,
josta sosialidemokraatteja menneellä kaudella manattiin.
Valto Koski /sd:
Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi tässä palaan
näihin vaalienalustunnelmiin ja erityisesti kokoomuksen
tapaan kertoa vastuullisesta markkinataloudesta ja puhua, että se
on työväen paras ystävä. Nyt
kyllä pyytäisin kokoomuksen edustajia katsomaan
peiliin, ketä silloin oikeasti tarkoititte, kun puhuitte,
että se on työväen paras ystävä,
kun olette vähänlaisesti puolustaneet ihmisiä,
jotka ovat joutuneet omaa syytään metsäteollisuuden
ongelmien keskelle ja joita työttömyys odottaa.
Tosiasiassa on kuitenkin pakko tunnustaa se, että metsäteollisuudessa
Suomessa on iso kokonaisuus ongelmia, ja jos ei tästä keskustelusta
nyt kauhean paljon muita johtopäätöksiä voi
vetää, niin minun mielestäni olisi nyt
korkea aika kuitenkin kaivaa se ongelmakenttä esiin ja
katsella, missä voidaan tehdä jotakin semmoista,
että voitaisiin saada parannus tähän
tilanteeseen, koska nyt viimeaikaiset viestit vielä ovat
paljon hälyttävämpiä kuin ehkä nämä kaksi
aihetta, joista tänään keskustellaan.
Luulen, että kuljetuskustannukset ja energia ja jotkut
muut ovat vähintään yhtä tärkeitä selvittää kuin
nämä henkilöstö- ja muut kiinteät
kustannukset.
Joka tapauksessa haluan todeta, että tämä keskustelukin,
jota täällä valtion omistajapolitiikasta
on käyty, näyttää, miten paljon
ongelmia tähän asiaan liittyy. Vaikka sanotaan
ja kuvitellaan, että valtio omistajana tässä yhtiössä merkittävällä osuudella
voisi jollain tavalla vaikuttaa tähän tilanteeseen,
mitkään kirjoitetut säännöt
tai ohjeet eivät näytä tässä käytännössä tulevan
kysymykseen. Näistä jää vain
yksi ainoa totuus, ja se on Stora Enson johto, joka tekee, mitä itse
parhaaksi näkee, eivätkä siinä paljon
inhimilliset tekijät näytä painavan.
Lohduttavia sanoja on kuultu, niin kuin kirkonisät
kirkkosaarnassaan sanovat, mutta nyt on se tilanne, että nämä sanat
eivät paljon ihmisiä lohduta eivätkä auta,
jos ei ole myös tekoja. Ja valitettavasti, vaikka täällä hallituspuolueen edustajat
sanovat, että 10 miljoonaa on varattu rahaa, niin näitä tekoja
ei vielä ole näkyvissä. Tämä epävarmuus
on iso tekijä. Tässä tapauksessa pitäisi
nyt sitten kertoa, mihin olette aikoneet ne 10 miljoonaa käyttää ja
miten se vaikuttaisi näitten ihmisten tulevaisuudenkuvan
myönteiseen luomiseen.
Toisaalta reaalipoliitikkona on pakko todetakin se, että jos
joku kuvittelee tai jos edes kuvittelee, että tällaisella
välikysymyskeskustelulla tämä asia ratkaistaan,
niin jokaiselle meille täällä istuvalle
tämä asia on täysin selvä, että näin
ei tule käymään. Mutta uskon, että ihmiset,
jotka vielä ovat vaivautuneet vaaliuurnille viime eduskuntavaaleissa,
miettivät tätä asiaa vähän
toisista lähtökohdista. Todennäköisesti
niillä ihmisillä on kuitenkin ollut aika suuret
odotukset siihen, että tässä maassa puoluepolitiikalla
ja poliittisella järjestelmällä olisi
kansalaisten kannalta vielä joku merkitys.
Keskustelua voidaan pitää mielestäni
tarpeellisena jo senkin takia, että tässä jonkun
verran on pystytty näitä ongelmia selvittämään,
mitä valtion omistajaohjaukseen ja tähän
globalisaation vaikutukseen suomalaisen elinkeinoelämän
osalta tulee. Samalla on tietysti pakko kysyä, onko tämä niin
kuin laajemminkin meidän tiemme. Ovatko pörssiyhtiöt
ja niiden omistajat valtionyhtiöissäkin kasvottomia
ja tunteettomia toimijoita, joidenka toimintaan poliittisella päätöksentekojärjestelmällä
ei
näytä olevan mitään vaikutusta?
Stora Enson tapaukseen liittyvät massairtisanomiset
koskettavat satoja ihmisiä, ja tehtaiden lopettamisen vaikutukset
tuntuvat raskaina niillä alueilla, joihin ne kohdistuvat.
Omakohtaisesti minulla on kokemusta voikkaalaisena, paperitehtaan
varjossa eläneenä ihmisenä siitä,
mitä Voikkaan ihmiset kokivat, minkälainen voimattomuuden
tunne tuli, kun irtisanomisiin ryhdyttiin eikä niihin voitu
mitään vaikuttaa, vaikka oli sovittu tehtaan johdon
kanssa 7 miljoonan sopeuttamisohjelmasta hyvässä uskossa
ja toivossa siinä, että kun yhdessä sovitaan,
niin yhdessä jatketaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.
En tiedä, miten on Kemijärven ja Summan tehtailla.
Summan tehtaan osalta viittaavat keskustelut siihen, että siellä on
yhteisesti yritetty ja silti on tehty tällainen loppupäätelmä.
Jos koko kaupunginosa, niin kuin Voikkaalla, laitettiin hiljaiseksi
ja koko elämältä näyttivät murtuvan
perustat, niin jokainen voi kuvitella, minkälainen tunne
siinä ihmiselle tulee. Kolmannessa sukupolvessa tehdasta
palvelleet ihmiset, jotka pitivät tehdasta omana tehtaanaan,
joutuivat tällaisen tilanteen eteen. On hyvä kuitenkin, että meillä on
kehitys saatu toiseen suuntaan, mitä etukäteen
arvioitiin. Mutta täytyy sanoa niille, jotka kuvittelevat,
että se on valtion toimenpitein nostettu ylös,
että valtion osuus näitten suuryritysten investointirahoituksessa
ja muussa semmoisessa ei sattumalta osu siihen maaliin. Ne ovat
tapahtuneet, ne toimenpiteet, pitkälti joidenkin muiden
rahoituskanavien kautta. Hyvä, että on sattunut.
Kun tämmöinen tilanne tulee eteen, niin luonnollista
on, että ihminen voimattomuudessaan kysyy, missä on
yhteiskuntavastuu. Onko sitä yrityksissä, jotka
tämän tilanteen aiheuttavat, vai onko sitten sen
jälkeen, kun se tilanne on aiheutettu, muu yhteiskunta
vastuussa? Kysytään poliittisten puolueiden perään.
Ja uskon näin, että tässä tapauksessa
esimerkiksi, Stora Enson Kemijärven tehtaan tapauksessa,
se vahva kuva siitä, että hallitus on asettunut
puolustamaan Stora Enson toimenpiteitä, on ollut kansalaisille
melkoinen järkytys, kun odotukset ovat olleet niin, että poliittinen
vaikuttaminen voisi jotakin pelastaa.
Minusta tässä suurempi ongelma koko yhteiskunnan
kannalta varmaan on se, että tällaisessa tilanteessa
kansalainen ei enää tunne minkäänlaista
tarvetta hakea apua poliittisista järjestöistä.
Tällainen käytös näkyi Voikkaan
tehtaan alasajon jälkeisissä eduskuntavaaleissa.
Ei ole vaikea ennustaa, että niin tulee käymään
Kemijärvelläkin. Ja valitettavaa on se, että se
koskee kaikkia puolueita. Kansalaiset eivät kerta kaikkiaan
luota enää niihin. Jos täällä nyt
kuvitellaan, että oppositio saa ihmiset liikkeelle ja hallituspuolueet
siinä häviävät, niin kyllä tällaisen
tilanteen epävarmuus vaikuttaa siihen, että kaikki
häviävät. Valitettavasti minulla on semmoinen
käsitys. Minä kysyn sitten perään,
miksi osallistua, jos sillä ei ole mitään
merkitystä eikä sillä koeta olevan mitään
merkitystä.
Sitten toinen iso kysymys on, mikä tämän
poliittisen aukon tilalle syntyy. En tiedä. Seurauksena
joka tapauksessa saattaa tulla erilaisia yhden asian liikkeitä,
jotka tulevat perinteisten poliittisten puolueiden tontille ja rupeavat
tekemään ehkä arvaamattomiakin toimenpiteitä.
Kun olen seurannut tätä keskustelua, niin tästä ei
kuitenkaan näytä monikaan kansanedustaja olevan huolissaan.
Huoli voi olla kansanedustajankin kohdalla jälkijättöistä ja
tulla eteen esimerkiksi syksyn kunnallisvaaleissa.
Sitten minä olen seurannut tätä keskustelua siinä mielessä vähän
huolissani ja pannut merkille, että joittenkin hallituspuolueiden
kansanedustajat vähättelevät tätä syntynyttä tilannetta,
ehkä voimansa tunnossa sen takia, että hallituspuolueen
edustajana katsovat tarpeelliseksi puolustaa hallituksen politiikkaa,
mutta siinä jos unohdetaan se kansalainen, niin siitä tulee
helposti sellainen käsitys, joka ei varmasti olisi toivottavaa.
Kaikki välikysymyksen esittäjät ovat
esittäneet omistajaohjauksen heikkoudet. Niin kuin työllisyyden
hoidossakin, tuntuu olevan monien hallituspuolueen edustajien mielessä sellainen syyttelyn
maku näitä väitteitä kohtaan,
mitä oppositio on esittänyt, että nostaessaan
tämän välikysymyksenä eduskunnan
käsittelyyn opposition on tässä nyt tarkoitus
pääosin kerätä irtopisteitä.
Voin vakuuttaa, että siitä ei ole kysymys. Totta
kai opposition tehtävä on tehdä omat
arvionsa ja esittää asiat poliittiseen keskusteluun,
ja näin tässä on käynyt, mutta
kokonaisuudessaan pidän erityisen tärkeänä tätä keskustelua
enkä ymmärrä sitä, että sitä pelkäksi
poliittiseksi irtopisteiden keräilyksi nimitetään,
niin paljon isosta ja vakavasta asiasta tässä on
kysymys, riippuen tietysti siitä, mitä tapahtuu.
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
siitä, mitä hallitusohjelmaan on aika ajoin valtion omistajapolitiikan
toteuttamisesta kirjoitettu. Näitä on tuskin tarvis
enää toistaa. Haluan vaan korostaa, että kansakunnan
on pidettävä huoli kansalaisistaan erityisesti
silloin, kun he joutuvat tällaiseen turvattomaan tilanteeseen.
Kenelle vastuu kuuluu? Minusta se kuuluu yhtä lailla yrityksille
kuin yhteiskunnallekin ja se on yhteinen vastuu. Ikävältä vaan
näyttää, että Stora Enson tapauksessa
se ei näyttäisi kuuluvan kenellekään.
Hallitus on määrätietoisesti irrottautunut omistajavastuustaan
toteamalla, ettei hallitus eikä eduskunta voi vaikuttaa
pörssiyhtiöiden päätöksiin.
Kuten jo edellä totesin, keinot vaikuttaa pörssiyhtiöiden
toimintaan eduskunnan kautta ovatkin vähäiset,
mutta en ole aivan vakuuttunut siitä, että näin
huonosti olisi käynyt, mistä nyt on kysymys, jos
hallitus olisi heti alkuunsa luopunut tavoitteesta säilyttää sinänsä kannattava
toiminta elossa.
Kerta toisensa jälkeen on myös voitu osoittaa vääriksi
ne tiedot, joihin Stora Enson tehtaiden lopettaminen on perustunut.
Yhtään se ei hyödytä, että käydään
keskustelua siitä, onko toiminta kannattavaa, saadaanko
puuraaka-ainetta jne., jos ei ihan oikeasti näitä toimenpiteitä sitten
käydä läpi ja katsota, onko niillä perustetta
vai ei. Väitän, että läheskään
kaikilla Stora Enson väitteillä ei ole perusteita,
vaikka ymmärrän kokonaisuuden.
Lopuksi haluan todeta, että mihin siis enää uskoa.
Olemmeko todellakin ainoastaan näiden pörssiyhtiöiden
juoksupoikia silloin, kun ne tarvitsevat valtion, meidän
veronmaksajien, tukea, emmekä missään
vaiheessa voi käyttää sitä määräysvaltaa,
joka meille mielestäni kuuluu, puolustaaksemme hätään
joutuneita kansalaisia tällaisessa tilanteessa?
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Välikysymys
Stora Enson tehtaiden lopettamisesta ja valtion omistajapolitiikasta
on puhuttanut tässä parin päivän
aikana, niin kuin edeltä kuulimme tuossa ed. Kosken puheenvuorossa.
Monelta osin voin hänen ajatuksiinsa yhtyä ainakin
siinä mielessä, että kymenlaaksolaisille
tämä kysymys on erittäin kipeä ja kivulias.
Välikysymyksen yhtenä tarkoituksena on kuitenkin
aina yrittää kaataa myös maan hallitusta, ja
sen jälkeen kysymyksen tekijät muodostaisivat
mielestään sitten uuden hallituksen ja hoitaisivat
homman kotiin. (Ed. Saarinen: Eikun paremmin!) — Taikka
paremmin.
Välikysymyksessä kysytään:
Aikooko hallitus ryhtyä toimiin tehtaiden jatkon turvaamiseksi,
ja miten hallitus aikoo huolehtia yhteiskuntavastuustaan? Hyviä kysymyksiä sinällänsä,
mutta samassa yhteydessä olisi minusta kohtuullista, jos
kysymyksen esittäjät kertoisivat, miten he hoitaisivat
asian paremmin kuin nykyinen hallitus ja miten omistajaohjausta
tulisi hoitaa. (Ed. Tiusanen: Yhtiökokouksessa!) Halutaanko
omistajapolitiikkaa muuttaa, sitä politiikkaa, mitä itse olette
olleet luomassa? Tähän haluaisin kuulla vielä kysymyksen
esittäjien vastauksen. Mikäli se olisi sitten
vastaus, niin olisi ollut kohtuullista laittaa myös tähän,
että muutetaan omistajapolitiikkaa. Se ei tästä välikysymyksestä mielestäni kyllä
käy
millään lailla selville. (Ed. Saarinen: Tämä hallitushan
on muuttanut sen!)
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Valto Kosken puheenvuoro oli hyvä.
Ja vielä tuohon, jos puhutaan niin matalasta asiasta
sinänsä kuin vaalituloksista, niin on selvää,
että Summan tehtaidenkin kohdalla kyllä ne vaalitulokset
sitten tuntuvat, luulisin, ennen muuta vasemmistopuolueiden tuloksessa.
Ei sieltä Summasta niin paljon kokoomuksen äänestäjiä tule.
Tulee jonkun verran myöskin tietysti keskustan, koska se
on tyypillinen sellainen työpaikka, jossa on myös
maaseutuväkeä, joka tekee maanviljelyn ohella
myös teollisuustyötä.
Mutta, puhemies, todella ihmisten kohtalot: Täällä on
hiukan puhuttu siitä etenkin eilen, että Voikkaalla
asiat hoidettiin hienosti ja kuinka vähän ihmisiä on
jäänyt työttömäksi.
Mutta ei oikeastaan ole laskettu kaatuneita eikä niitä,
jotka sitten ovat nyt erilaisissa eläkerattaissa ja joidenka lopullinen
tulos, pääsevätkö eläkkeelle
vai ei, on kyllä edelleenkin auki.
UPM:n kohdalta haluaisin vielä Voikkaan lopettamisen
yhteydessä muistuttaa siitä, että kun UPM
Oyj sinänsä ihan hyvin päätti,
että se antaa vuoden verran irtisanotuille ihmisille mahdollisuuden
käydä työterveydessä ja saada
näitä palveluja, niin eiköhän
vaan Suomen valtio alkanut verottaa tästä edusta,
jolloinka se tuli mahdottomaksi näille ihmisille ottaa.
Tämä saman kaltainen tilanne saattaa nyt kohta
tulla uudelleen vastaan Stora Enson kohdalla. Olen puhunut tästä ministeri
Häkämiehelle ja pyytänyt häntä kiinnittämään
tähän asiaan huomiota. Tässä on
Kelasta kysymys ja Kelan omasta tulkinnasta, joka ehkä sitten
on pakko tehdä näin, niin kuin näitä pakkoja
on, mutta näkisin itse, että kyllä pitäisi
pystyä joustamaan tässä asiassa.
Todella Kymenlaaksossa, niin kuin pääministeri
sanoi, kolmannes lähtee vielä paperi- ja puunjalostusteollisuuden
työpaikoista, ehkei se jääkään
siihen. Siellä on Summa siis päätetty
lopettaa ja on jo lopetettu. Sitten on 70 naisen taloushallinto
Kotkasta päätetty lopettaa ja siirtää johonkin
edullisempaan EU-maahan. Anjalankoskella on yksi kone ajettu alas.
Inkeroisissa ja Inkeroisen kartonkitehtaalla on vähennetty
vahvasti työvoimaa nyt ihan viime aikoina. Kotkan kaupungin
alueella, kaupungin saaressa, sijaitsevat paperikone ja laminaattikone
molemmat ovat myynnissä, ja lisäksi Kotkan sahakin
on vielä myynnissä. Puhumme alueesta, josta Stora
Enson nimenomaan Gutzeit eli tämä Enso-puoli on lähtenyt
liikkeelle ja syntynyt 1872, kun Hans Gutzeit tuli alun pitäen
Hampurista Norjan Fredrikstadin kautta Kotkaan ja perusti sinne
sahan. Eli nämä ovat vielä tämän
suuren Stora Enson toisen osan eli tämän suomalaisen
osan syntyjuuripaikkoja, syntypaikkoja, kotikallioita, ja siellä ollaan
nyt sitten lopettamassa myös toimintaa.
Mutta todellakin näihin ihmisiin, jotka kärsivät:
Silloin kun Summassa tapahtui edellinen paperikoneen alasajo, niin
tiedämme, että kolme—neljä ihmistä teki
itsemurhan. On myös ihmisiä, jotka menettivät
pysyvästi työkykynsä tämän seurauksena.
Ja me, jotka olemme hoitaneet näitä työeläkeasioita,
tiedämme ihan yksityiskohdittain, mitä kaikkea
on tapahtunut. Ja ne ovat todellakin ikäviä asioita.
Vaikka kuinka jälkihoitoa tehdään, niin
itse tämä prosessi on se, joka aiheuttaa erittäin
paljon inhimillistä kärsimystä. Nämä uhrit
eivät ole mitään välttämättömiä uhreja.
Ne eivät ole todellakaan mitään sellaisia,
joita ei voitaisi estää. Hyvällä politiikalla
niitä voidaan estää ja voidaan tehdä parempaa
teollisuuspolitiikkaa paremmalla omistajaohjauksella. Nyt tällä hetkellä,
kun täällä kysyttiin, mitä on
nyt tehtävissä, vielä tietysti on tehtävissä;
jos ei ennen, niin 26.3. on yhtiökokous, jossa on mahdollisuus
omistajalla, Suomen valtiolla ja Kelalla, tehdä, todellakin
suurella T:llä tämä sanottuna.
Puhemies! Jos puhumme sitten vielä siitä, mikä on
globaali tilanne, niin asiantuntijoiden mukaan, joita myös
tulevaisuusvaliokunnan tätä asiaa miettivä jaosto
on kuullut, Suomen puunjalostusteollisuudella sinänsä ei
ole hätää. Sillä on omat lähimarkkinansa
Euroopassa, puuta on kylliksi, mutta kysymys on siitä tietysti,
miten sellainen suuri toimija kuin Stora Enso painottaa eri alueita,
mitä se näkee välttämättömäksi,
mitä ei, ja se, että kannattavia yksiköitä ajetaan
alas, ei ole välttämättömyyden
pakko. Tässä tapauksessa esimerkiksi selluntuotanto
on myös koko konsernin näkökulmasta mahdollista
tehdä ja turvata muutenkin kuin niin, että tässä lähdetään
tukemaan ainoastaan Veitsiluotoa ja Oulua ja sitten lopetetaan sellainen
sellutehdas kuin on Kemijärvi, tai niin, että ajetaan
Haminan Summa alas ja tällä tavalla heikennetään
ihan oleellisella tavalla yhden suuren talousalueen tulevaisuus.
Ja kun sen talousalueen, Kymenlaakson, tulevaisuuteen näyttävät
kuuluvan myös Myllykoski Osakeyhtiön ongelmat
ja mahdolliset päätökset siellä ja Summan
jälkeen Sunilan eli Kotkassa sijaitsevan sellutehtaan tulevaisuuden
epävarmuus, niin todellakin Kymenlaaksosta on tulossa vielä voimakkaammin
tällaisella politiikalla, mitä tällä hetkellä omistajat
ja nämä teollisuuslaitokset ja niiden taustalla
oleva pääoma noudattavat, todella surullinen alue.
Tässä vaaditaan nyt jo uusiakin toimenpiteitä,
ehkäiseviä toimenpiteitä valtiolta ja
herätyskelloja. Jos pääministeri Vanhanen
sai pienenkin herätyksen käydessään
Haminassa tämän viikon maanantaina, niin odotamme,
että siitä syntyisi nyt jotain tulosta.
Markku Uusipaavalniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! On melko sama, puhuuko tyhjille saleille
vai kuuroille korville, mutta päätin kuitenkin
säästääkseni edustajia puhua
tyhjälle salille.
Häkämies vastauksissaan usein viittaa menneeseen
ja nykyopposition myötävaikutukseen, tehtyihin
virheisiin. Minulle jää valitettavasti vaikutelma,
että Häkämies hakee tällä oikeutusta hallituksen
tai hänen itsensä jo tekemille virheille tai tuleville
virheille.
En jaksanut kummempia puheita tässä kirjoitella,
joten otin lunttilapuksi Häkämiehen puheen. Häkämies
puheessaan sanoo seuraavaa: "Maailmantaloudessa palaset toisensa
jälkeen menevät uusiksi. - - Globalisaatio
ei pysähdy Suomen rajalle. Suomessa ei laadita globalisaation
pelisääntöjä. Sen sijaan Suomi
voi sopeutua. Itse asiassa se on ainoa vaihtoehto." Näin
siis Häkämies. Olen aivan samaa mieltä Häkämiehen kanssa.
Olisi kyllä tärkeätä tietää silloin,
mitä tämä tarkoittaa. Mielestäni
Häkämies valitettavasti on useassa kohdassa väärässä.
Häkämies vertaa vastauksessaan: "Pankkikriisistä muistamme,
miten yhden toimialan kriisi johti suomalaisen pankkitoiminnan laajamittaiseen
ulosliputukseen. Sama ei saa tapahtua metsäteollisuudelle."
Tämä vertaus on vähintäänkin ontuva.
Luottoekspansio, joka räjäytti Suomen pankkilaitokset
silloin, on aivan eri asia kuin yksittäinen toimiala. En
nyt tarkentele sitä tässä sen enempää,
mutta vertaus on täysin ontuva.
Myöskin Häkämies täällä kertoo
saman, mitä Pekkarinen on usein täällä toistanut:
"Taloudellisesti valtionyhtiöiden pörssiin meno
on koitunut valtion ja veronmaksajien hyväksi. Valtion
osinkotulot ovat vuosien saatossa kasvaneet roimasti: 70 miljoonasta
eurosta vuonna 1994 nykytasolleen eli kaksikymmenkertaistuneet ja
osakkeiden myynnistä on kertynyt myyntituloja." Tämähän
kuulostaa ihan järkevältä, mutta jälleen
kerran tässä unohdetaan se, kuinka paljon oikeastaan
onkaan jäänyt saamatta. Eli liikevoittonahan tämä entistä suurempi
osuus olisi koitunut, eli nyt siitä on sitten osinkotuloina
lähtenyt ulos enemmän.
Uusi lainaus: "Nykyhallitus on omissa omistajapoliittisissa
periaatelinjauksissaan sitoutunut noudattamaan edellisten hallitusten
perintöä ja vahvistanut saman sisältöiset
omistajalinjaukset kesäkuussa 2007. Kansallisvarallisuuden
hoidossa jatkuu siis siten muuttumattomana pitkäjänteinen
ja tuloksia tuottava linja." Sama linja kyllä jatkuu, mutta
mielestäni kansallisvarallisuutta ei ole kovinkaan hyvin
hoidettu. Siitä en voi antaa kiitosta aikaisemmille enkä nykyhallitukselle
ainakaan energiayhtiöiden osalta. Monessa muussakin on
pahasti menty harhaan.
Olemme muuttaneet lakeja viime aikoina runsain mitoin, ja Suomea
on viety kohti yhdistyvää maailmantaloutta. Pääomien
vapaa liikkuvuus on meille uutta siinä laajuudessa, mitä muutoksia
olemme viime aikoina tehneet: sähkömarkkinoiden
yhdistyminen EU-alueella, päästökauppa,
uusiutuvien velvoitteet.
Nämä kaikki vaikuttavat ihan järkeenkäyviltä päätöksiltä,
mikäli talousennusteet olisivat millään
muotoa realistisia. Valitettavasti luottoekspansio, joka on ollut
käynnissä pidemmän aikaa, ja sen puhkeaminen
muuttavat kuitenkin kaikki lähtöarvot, joilla
lakimuutoksia meille on perusteltu ja maan taloutta johdettu. Olemme
eläneet hyvän kasvun aikaa, mutta tämä hyvä kasvu
johtuu esimerkiksi euroalueella siitä, että viime
aikoina 1 000 miljardia per vuosi on annettu tekohengitystä lisääntyneen
luottomäärän avulla. On siis tehty bittirahaa,
jolla on pidetty taloutta hyvässä kunnossa. Kasvun
olisi pitänyt olla huomattavastikin suurempaa, jos tämä luototettu määrä olisi
läheskään tullut todelliseen talouteen ja
päätynyt myöskin esimerkiksi palkkoihin
siinä laajuudessa, mitä sen olisi pitänyt.
En rupea toistamaan sitä, mitä olen viimeisen vuoden
ajan yrittänyt puhua. Totean vain tästä Stora
Enson tapauksesta sen verran, että nyt kipinää sammutetaan
täydellä kalustolla, kun nurkan takana jo roihuaa.
Maailmantalouden kupla on jo puhjennut. Pihinä kuuluu parhaillaan,
mutta varsinainen romahdus on vasta tulossa. Voin vain toivoa, että valtion
omistajapolitiikassa edes yritettäisiin katsoa tapahtumia
taloudessa, mutta valitettavasti meillä ei ole ainakaan
julkisuudessa keskusteluun tästä aiheesta pystytty.
Toivotan kaikille edustajille voimia tulevissa kriisitilanteissa
ja uskoa siihen, että saamme järkeviä päätöksiä täällä isossa
salissa tehtyä.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä Stora
Enson tapaus on hyvin yksinkertainen ja selkeä, kun toimitaan
johdonmukaisesti ja ymmärretään perusasiat,
kuten vanhassa laulussa sanotaan.
Työnjako on kaiken kaikkiaan selvä. Silloin, kun
on pörssiyrityksestä kysymys, ja korostan, pörssiyrityksestä,
jonka osakkeisiin ihmiset sijoittavat rahansa ja toivovat, että he
voivat muun muassa eläketurvansa taata sijoittamalla osakkeisiin,
sen yhtiön johdon tehtävä on myöskin
osakeyhtiölain mukaan pitää huolta siitä,
että yhtiö on kannattava ja että yhtiö saa
sellaisen tuoton, joka on selvästi yleistä korkotasoa
korkeampi. Ei riitä, että tuottaa yhden euron
voittoa, vaan pitää tuottaa sen verran voittoa,
että myöskin yrityksen toimintaan voidaan tulevaisuudessa
panostaa. Se tarkoittaa sitä, että yrityksessä joudutaan jatkuvasti
käymään lävitse tuotantoyksiköitä,
ja on selvää, että paperiteollisuudessakin
yritysjohtaja joutuu katsomaan ne tuotantoyksiköt, jotka ovat
parhaimpia, tehokkaimpia, joissa on paras tekemisen meininki. Niitä kehitetään
ja ne yksiköt, jotka ovat heikoimmin tuottavia ja joissa
uudistusten läpivieminen on vaikeata, vähitellen ajetaan
alas. Ja näin se vaan toimii yrityksen sisällä.
Missä on paras meininki, siellä on mahdollisuus,
että työpaikat kasvavat ja lisääntyvät.
Olennaista on se, että tällä pyritään
siihen, että yritys on pitkällä tähtäimellä jatkuvasti
kannattava, ja vain pitkällä tähtäimellä jatkuvasti
kannattava yritys turvaa työpaikat. Eli työntekijöiden työsuhdeturvallisuudesta
kaiken kaikkiaan on kysymys. Sen puolesta yritysjohto joutuu tekemään
työtä, koska se hyödyttää myöskin
yrityksen omistajia, meitä pörssisijoittajia.
Toinen toimija tässä draamassa on valtakunnan
hallitus. Ja valtakunnan hallituksen tehtävänä on
pitää huolta yleisistä yritystoiminnan
edellytyksistä ja olosuhteista. Jos me ajattelemme puunjalostusteollisuutta,
keskeisin niistä on tietysti puun saanti, se, että puuta
saa mahdollisimman hyvin ja sitä on riittävästi
tarjolla. Tietysti tältä osin voidaan miettiä,
onko muun muassa joitakin verotuksellisia keinoja, joita kenties
vielä voitaisiin käyttää. Ja
tietysti tärkeätä on se, että pyritään
pitämään huolta siitä, että puun
saanti on niin hyvä, että hinta myöskin
säilyy kohtuullisena, jotta tuotanto-olosuhteet ovat varsin
hyviä.
Mitä Pohjois-Suomeen tulee, siellä on yksi selkeä ongelma,
joka on metsien suojelu ja yleensä Pohjois-Suomen suojelutoimenpiteet. On
selvää ja se näkyy myöskin Stora
Enson lausunnoissa, että jos suuria alueita suojellaan,
se vaikeuttaa puun saantia, ja täytyy sanoa, (Ed. Tennilä:
Missä on tällainen Storan lausunto?) että meidän
pitää jossain määrin miettiä sitä, minkälaisia
ratkaisuja tältä osin on aikaisemmin tehty.
Mitä tulee toiseen elementtiin, se on infrastruktuuri.
Infrastruktuurin osalta on tärkeätä, että metsätiet
pidetään kunnossa. Tähän on
nykyinen hallitus kiinnittänyt voimakkaasti huomiota. Tärkeätä on,
että puu saadaan tehokkaasti ja hyvin tehtaalle.
Ja kolmas seikka, jonka haluan ottaa esille, on yleinen kustannustaso.
Se pitää pitää kohtuullisena,
ja erityisen keskeinen siinä on sähkön
hinta, koska se puunjalostusteollisuudessa on keskeinen kustannustekijä.
Tältä osin pitää muistaa se, että päästökauppa
muun muassa vaikuttaa olennaisesti siihen, että meillä sähkön
hinta on noussut.
Ja ympäristönsuojelu yleensä: Lähtökohtana on
se, että energia olisi mahdollisimman kallista, jotta sitä käytettäisiin
mahdollisimman vähän, ja tämä yleinen
ympäristönsuojeluajattelu merkitsee sitä,
että yleiset tuotantoedellytykset puunjalostusteollisuudelle
Suomessa eivät ole parhaat mahdolliset. (Ed. Skinnari:
No, Kemijärvihän myy sitä, sehän
saa lisää rahaa!)
Tältä osin täytyy sanoa, että olennaista
on myöskin se, että pitää luoda
yleisiä edellytyksiä sille, että saadaan
uutta yritystoimintaa. Ajatellaanpa esimerkiksi Kuusankosken tapausta. Edellinen
hallitus: Ihmeteltiin, kun UPM-Kymmene teki lopetuspäätöksen.
Hallituksen toimenpiteet olivat hitaita, ja missä olivat
hallituksen toimenpiteet uusien työpaikkojen luomisessa? Tämä hallitus
Kemijärven osalta välittömästi
ilmoitti rahoituksellisista panostuksista yritystoiminnan aloittamiseen
(Ed. Skinnari: Ainahan se ilmoitetaan! Se on elinkeinopolitiikkaa!)
ja on kyetty luomaan toistasataa työpaikkaa lyhyessä ajassa,
joten tältä osin voi sanoa, että tämä hallitus
kantaa vastuunsa työntekijöistä, edellisellä hallituksella
ei ollut kovin tehokasta toimintaa.
Ja jälleen täytyy sanoa, että alueelle
voitaisiin luoda työpaikkoja rakentamalla Vuotoksen allas.
Mutta täällähän eduskunnassa
on suuri joukko, joka on sitä mieltä, että emme
halua työpaikkoja Lappiin. On väärin,
että sinne rakennetaan Vuotoksen allas, että saataisiin
pakkasella säätövoimaa, jolla voitaisiin
pitää huolta siitä, että kotitaloudet
voidaan lämmittää. Eli kyllä tässä salissa
voin tuoltakin osoittaa näitä edustajia, jotka systemaattisesti
työskentelevät siihen suuntaan, että Kemijärven
sellutehdas on pakko ajaa alas.
Arvoisa puhemies! Kolmas toimija tässä asiassa
on tietysti tasavallan presidentti, joka ystävällisesti
täällä myöskin kävi
puhumassa eduskunnan avajaisissa ja välitti ystävällisiä sanojaan eduskunnalle.
Suurin ongelma tällä hetkellä on
se, että Venäjän tuontipuulle kohdistuu
huomattava tulli Venäjällä ja se tulli
kasvaa. Kuten olemme viimeaikaisista lausunnoista voineet todeta,
niin tämä vaarantaa satoja ellei tuhansia metsäteollisuuden työpaikkoja
lähitulevaisuudessa Suomessa. No, Wto-neuvotteluissa nyt
onneksi komissio pyrkii aktiivisesti ratkaisuun, niin että Venäjä luopuisi näistä
puutulleista.
Tältä osin, mitä tulee Wto-neuvotteluihin,
tietysti asia on hallituksen agendalla ja hallitus on ollut tältä osin
aktiivinen. Mutta Suomessa perinteisesti asiat on hoidettu kahdenkeskisillä neuvotteluilla.
Presidentit ovat keskenään sopineet, että jos
meillä on joku tärkeä yhteinen intressi,
asiat hoidetaan. Täytyy sanoa, että tältä osin
haluaisin sanoa vain presidentille täältä eduskunnan
pöntöstä, en aivan yhtä korkealta
kuin hän, että kuitenkin presidentillä on
viime kädessä valta päättää niistä asioista, joista
Suomen ja Venäjän valtiojohto neuvottelevat ja
keskustelevat, ja tätä valtaa seuraa myöskin
vastuu. Toivon, että tämä johtaa joihinkin
toimenpiteisiin tältä osin, ja toivotan presidentille viisautta
tämän asian ratkaisemisessa ja eteenpäinviemisessä.
Arvoisa puhemies! Vielä täällä on
keskusteltu siitä sitten, voidaanko pörssiyhtiön
toimintaan vaikuttaa. (Ed. Saarinen: Ei omistaja ainakaan!) Meillä on
kymmenen vuoden ajalta muutamia mielenkiintoisia tapauksia. Itse
muistan joutuneeni hoitelemaan Soneran jälkipyykkiä,
ja silloin keskusteltiin siitä, mistä syystä ei
puututtu Soneran toimintaan aikanaan. (Ed. Skinnari: Kysy Heinoselta!)
Sen jälkeen olisi pitänyt keskustella — mutta
tietysti, kun täällä vasemmalla laidalla
ei ole intressiä — näistä Stora
Enson Amerikan sijoituksista, joissa tappio on suurin piirtein samaa
luokkaa, mutta ei ole ollut vasemmalla laidalla halukkuutta keskustella
tästä. Voidaan keskustella, olisiko pitänyt
etukäteen puuttua näihin ratkaisuihin. Tänään
televisiossa luettiin muun muassa demareitten puheenjohtajaehdokkaitten
tentissä Tuomiojan kirjallinen vastaus, jossa hän
kertoi, että ei hän voi puuttua tällaisiin
ratkaisuihin, kun ne ovat pörssiyhtiön sisäisiä ratkaisuja,
joten tältä osin voi sanoa, että Tuomiojan
linja myöskin tällä hetkellä jatkuu tässä pörssiyhtiöitten
omistajapolitiikassa. (Ed. Saarinen: Teillä on valta nyt!)
Mutta se täytyy sanoa, että on toki mielestäni niin — ja
tässä suhteessa en halua olla ortodoksi — että jos
yhtiö, jossa valtio on merkittävä osakkeenomistaja,
tekee suuria päätöksiä, niin
kyllä niiden henkilöiden, jotka istuvat yhtiön
hallituksessa, pitäisi omistajaa informoida ja tältä osin yrityksen
johtoa pitäisi sparrata. Mutta sanon kuitenkin, että sen
sparrauksen jälkeen, jos yhtiön johto pitää oman
kantansa, omistajan ei pidä missään tilanteessa
puuttua operatiivisiin päätöksiin, vaan
antaa yhtiön johdon tehdä ne. Mutta yhtiön
johto omalla tuolillaan, omalla tehtävällään
vastaa niin, että jos ratkaisut eivät ole oikeita,
silloin yhtiön johtoa joudutaan vaihtamaan. (Ed. Skinnari:
Tällainen vaikuttaminenhan tästä on puuttunut!)
Mutta jos nyt haluttaisiin sitten, että valtio tosiaan
nyt ottaisi päätösvallan tässä Kemijärven tapauksessa,
niin onhan se toki mahdollista. Se voidaan tehdä yksinkertaisesti
sillä tavalla, että valtio tekee tarjouksen Stora
Enson lopuista osakkeista; kun valtiollahan on 12,3 prosenttia, niin
tämä vajaa 90 prosenttia ostetaan. Tällä hetkellä Stora
Enson hinta pörssissä on 7 miljardia, siihen noin
30 prosentin premio, joka nyt vähintään
pitäisi maksaa, jotta se voitaisiin ostaa, tarkoittaa
sitä, että 9 miljardia olisi hinta, ja kun valtio
omistaa pikkuisen yli 10 prosenttia, niin 8 miljardilla
voitaisiin ostaa Stora Enso (Ed. Skinnari: Älä nyt
puhu ihan soopaa!) ja sitten voidaan tehdä ihan mitä halutaan
siinä yhtiössä.
Mutta haluaisin nyt vain suuresti arvostamaltani ed. Saariselta
kysyä, mistä sitten säästettäisiin
siellä valtiovarainvaliokunnassa tämän
vuoden rahoista tämä 8 miljardia. Jos yhtiö ei
ole kovin kannattava, niin mistä sitten vuosittain laitetaan
lisärahat, jotta voidaan pitää yritys
jatkuvassa toiminnassa? (Ed. Saarinen: Islantilaiset hoitavat Elisaa
kymmenellä prosentilla! Ei tarvita sataa prosenttia!) Näin
ollen tältä osin se ratkaisu on olemassa, mutta
se on äärimmäisen kallis, ja haluan tietää,
mistä 8 miljardia otettaisiin, jotta voitaisiin tämä toimenpide
tehdä. — No, tarvitaan sata prosenttia, koska
on väärin niitä pörssiosakkeitten
omistajia kohtaan, jos yhtiölle annetaan mahdollisuus tehdä tappiota
ja vähitellen kuihtua. Ei kukaan halua sijoittaa semmoiseen yhtiöön,
ja silloin on johdettu harhaan osakkeenomistajia. Pitää ostaa
koko yhtiö.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten vielä Summan
ja Kemijoen tehtaisiin, niin täytyy sanoa, että Summassa
on jo otettu katse tulevaisuuteen. Se on mielenkiintoista, ehkä ympäristö hieman
vaikuttaa, millä tavalla asioihin suhtaudutaan, kun Kemijärvellä vielä katsotaan
vähän taaksepäin ja menneisyyteen.
Tästä välikysymyksestä on
se haitta, että pyritään antamaan ihmisille
se kuva, että päätös sellutehtaan
tapauksessa Kemijärvellä voitaisiin vielä muuttaa
ja voitaisiin pelastaa, ja tämä on tekijä,
joka heikentää mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja,
ja se vahingoittaa ihmisiä.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä salissa jokin aika
sitten ed. Alatalo pohti minusta aika mielenkiintoisestikin sitä,
miten pörssiyhtiössä voidaan toimia silloin,
kun ollaan siinä yhtiössä isona omistajana.
Hänen näkemyksessään oli kuitenkin
ristiriita ihan tähän Kemijärven tapaukseen
liittyen. Hän piti mahdottomana sitä, että Häkämies
olisi pyrkinyt vaikuttamaan siten, että tätä lakkautuspäätöstä ei olisi
tehty. Näin hän toi esille, että se on
pois laskuista, että pääomistaja sanoisi,
että ei tuo sovi, tuollainen ajatus. Mutta sitten hän
sanoi ja kertoi, että ministeri Pekkarinen on kyllä kovasti pyrkinyt
vaikuttamaan siihen, että tämä päätös perutaan,
ja tehnyt sitä tarkoittavia esityksiä Stora Enson
johdolle, mikä minusta on ihan oikein. Siellä on
ollut varmasti aktiivisuutta tässä suhteessa,
ja niin pitää ollakin. Toinen ministeri ei saa
puuttua missään tapauksessa etukäteen
siihen, mitä tuleman pitää, ja toinen
on kuitenkin puuttunut, ja sekin on hyvä. Molemmat ovat
hyviä asioita. Kaikki on hyvää, mitä on
tehty. Mutta ristiriitainen tämä näkemys
on.
Minusta se vaikuttamisen paikka oli ministeri Häkämiehellä viime
syyskuussa, kun hän tapasi Stora Enson hallituksen puheenjohtajan
ja yhtiön toimitusjohtajan. (Ed. Skinnari: Olisi kannattanut
sopia muutama muukin kokous!) — Kyllä. — Ja
niin kuin Häkämies tuolta paikalta tuosta vierestä eilen
esitti, niin hänellä oli hyvin tiedossa, että sellutehtaan
lopettaminen on ilmassa. Hän kertoi, että lehtitiedot
olivat tällaista hänelle viestittäneet
jo viime keväänä. Eli tietoa oli, mitä tuleman
pitää. Se on varmasti paljon tarkemminkin hänelle
kerrottu.
En minä usko, että pääomistaja
yllätetään täysin puskasta,
kun tämmöisiä päätöksiä tehdään. Se
on minusta satu. Ja se olisi aina reilua, kun sanottaisiin, että pyrittiin
vaikuttamaan mutta ei onnistuttu. Silloin asia olisi varsin selvä.
Se täytyisi sitten niellä. Mutta kun koetetaan
kertoa, ettei ole edes yritetty vaikuttaa, niin se tekee tämän homman
oudoksi. Silloin on kysymys loppujen lopuksi, jos vaan rahapuolella
pysytään, yhtiön arvosta. Eihän
kannattavien tehtaitten lopettaminen voi nostaa yhtiön
arvoa. Minä en tähän värssyyn
yhdy, että se näin toimisi, että kun
lopetetaan kannattavaa toimintaa, niin se parantaa yhtiön
arvoa. Kyllä kai pääomistajan pitäisi
olla kiinnostunut siitä yhtiön arvosta. Storan
kurssi ei ole lähtenyt näillä toimilla
semmoiseen lentoon kuin varmaan joku kuvitteli, kun tulee irtisanomisia. Helsingin
Sanomissa eräs analyytikko pohtikin, että saattaapa
tähän heikkoon kehitykseen olla syynä juuri
se, että on tehty lakkautuspäätöksiä kannattavan
toiminnan osalta. Pitäisihän siitä olla
kiinnostunut pääomistajan, mitä ne vaikuttavat,
ne päätökset.
Jos imago esimerkiksi yhtiöltä menee, niin kuin
se nyt on pahasti mennyt, niin totta kai se on taloudelliseenkin
toimintaan vaikuttava tekijä. Totta kai pääomistajan
pitää olla kiinnostunut siitä, ettei
johto voi tehdä täysin vääriä päätöksiä.
Niitä on tehty ennenkin Stora Ensossa, Amerikka-päätös,
mutta kyllä se kuittautettiin hallituksella. Se oli virhe,
että siihen ei puututtu, vaikka eräät
asiantuntijat silloin jo arvostelivat näitä Amerikan
retkiä. Esimerkiksi siellä Amerikassa, kun satun
tiettyjen yhteyksien kautta tietämään paperialan
ihmisiä sieltä, entisiä suomalaisia tai suomalaisia
edelleen mutta Suomessa paperialalla olleita, niin hehän
tiesivät heti, että nyt roskaa ostettiin, silloin
jo. (Ed. Skinnari: Se oli Wallenbergin etu!) — Joo joo,
mutta nämä ekspertit tiesivät Amerikassa,
että tämä meni nyt harakoille, tämä homma.
(Ed. Skinnari: Kavereita piti auttaa!)
Minä lähden siitä ja tämä kritiikki
nousee siitä, että minusta Stora Ensossa on tehty
taas uusi virhepäätös, kun on lakkautettu.
Kemijärven asiat tunnen tasan tarkkaan. Siellä on
nyt tehdas kunnossa. Ihan viimeiset investoinnit tehtiin viime keväänä,
ne saivat ympäristöpuolen aivan ekstrakuntoon
tehtaalla. Se tehdas on tuottanut voittoa, tuotti viime vuonnakin
ihan tuntuvan voiton viimeisten tietojen mukaan. Tämmöisen lopettaminen
on varmasti väärä päätös.
Kun tähän liittyy vielä tämä puutilanne,
se ei ole se, mikä täällä on
noussut esille, että olisi puusta pulaa. Kaikki Lapin asiantuntijat,
kaikki Suomen asiantuntijat, jotka todella tuntevat metsäpuolta,
sanovat, että nyt on metsän kasvu niin kovassa
kiihtyvässä tilassa myös meillä,
ettei pidä siihen väitteeseen uskoa, että puusta
on sillä lailla pula. Venäjän puutullit
ovat asia erikseen. Siellä on nyt ongelma, mutta niinhän
tuo toimitusjohtaja Karvinen näytti sanovan, että kyllä sekin
ratkeaa tässä. Positiivista odotusta hänellä on,
mutta sitä ennen kiirehditään tekemään
vääriä päätöksiä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Alanko-Kahiluoto ja ed. Uusipaavalniemi molemmat
käyttivät mielestäni hyvän puheenvuoron
ja ainakin sillä tavalla toisenlaisen kuin yleensä hallituspuolueiden
kansanedustajat. Etenkin Lapin keskustalaiset kansanedustajat joko
ovat täysin hiljaa tai puhuvat kummallisuuksia. Tämä on
ongelma myöskin tämän asian selvittämisen
kannalta.
Mutta ed. Sasi, joka nyt ei ole paikalla, käytti tuollaisen
mielenkiintoisen puheenvuoron teollisuusmaailmasta ja konsernin
tehtaiden välisestä darwinistisesta kilpailusta,
ikään kuin sellaisesta luonnonvalinnasta, joka
mielestäni kyllä tässä tilanteessa
on täysin sokea — viittaan siihen, mitä ed.
Tennilä sanoi. Kemijärvi on hyvässä kunnossa,
vastikään pantu putskuntoon, ja samalla tavalla
myös Summa. Siellä on vielä viime vuonna todellakin,
viime vuoden alussa, aivan uusittu paperikonetta ja kehitetty sitä,
siellä on aivan ainutlaatuisia, moderneja uudistuksia,
esimerkiksi viirateknologiaa ja -tekniikkaa käytetty, mitä muualla
ei ole, ja uusia tuoteperheitä avattu, tuollaisia hotspot-juttuja,
jotka ovat erittäin hyvin menestyneitä. Nyt tässä asiassa
ei voi puhua mistään sellaisesta luonnonvalinnasta
vaan ihan kummallisesta darwinismista, joka toimii nyt kyllä tässä konsernissa.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Kun nyt viisi edustajaa täällä on
paikalla, Uusipaavalniemi, Saarinen, Tiusanen ja Tennilä (Ed.
Sasi: Ja Sasikin on!) — ja Sasikin on tullut paikalle, sehän
on ilahduttavaa — niin täytyy todeta yhteenvedonomaisesti,
että täällä ei ole pystytty näinä kahtena
päivänä osoittamaan sitä, minkä takia
kaksi kannattavaa yksikköä myydään.
Syiden täytyy olla jotkut toisenlaiset, ehkä Wallenbergit
tietävät jälleen sen oikean vastauksen. Tämä tuntuu
olevan Wallenbergien pyöritystä. Joka tapauksessa
tästä on vahinkoa valtiolle omistajana, ajatellaan
nyt esimerkiksi saamattomia sosiaaliturva- ja työeläkemaksuja,
kun täällä on puhuttu, että työeläkeyhtiöt
eivät ole tätä asiaa ottaneet
esille. Mutta eivät työeläkeyhtiöt
ole myöskään vaatineet sitä,
että Kemijärven ja Summan tehtaat pitää täällä lopettaa.
Mutta kyllä tämä on joka tapauksessa
osoittanut sen, että valtion omistajapolitiikassa täytyy tapahtua
käänne. Se virke, joka siellä hallituksen papereissa
7.6.2007 on nyt tullut aivan uutena, ja se, että maan hallitus
ei puutu valtionyhtiöitten hallitusten toimintaan, on täysin
väärin. Se ei perustu osakeyhtiölakiin.
Ei osakeyhtiölaki tunne sen kummemmin pörssiyhtiöitä.
Voi sanoa, että se on Suomen osakeyhtiölainsäädännön
yksi heikkous, että siellä ovat pienet yritykset,
suuret pörssiyhtiöt samassa laissa. Mutta joka
tapauksessa arvopaperilaki tuntee sen, että sisäpiirisäännöksiä pitää noudattaa,
mutta tässäkään asiassa ei tämän
tyyppisiä väitteitä ole tullut esille.
Kyllä valtion omistajana 35 prosentin ääniosuudella
ja paljon veronmaksajien rahoja tähän vuosikymmenien
aikana panneena (Puhemies koputtaa) kyllä siinä pitää enemmän
ottaa huomioon suomalaisten edut.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä jäi sanomatta
tästä Vuotoksen altaasta, että minusta
se on aika törkeätä suorastaan tyrkyttää Vuotoksen
allasta työllisyyshankkeena korvaamaan Kemijärven
sellutehtaan menetettävät työpaikat.
(Ed. Sasi: Eikö työ kelpaa?) Kemijärven
sellutehtaan vaikutus työllisyyteen on ehkä noin
900 työntekijää kaikkinensa, kun katsotaan
kuljetukset ja muut. Ne ovat pysyviä työpaikkoja.
Se on oleellista, että ihmiset voivat rakentaa tulevaisuutensa
jollakin alueella. Vuotoksen allas antaisi 300—400 työpaikkaa
muutamaksi vuodeksi. Ne ovat väliaikaisia työpaikkoja.
Ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Energiapolitiikasta voidaan sitten puhua joskus toiste muistaen
tietenkin sen, että Vuotoksen altaan on kieltänyt
korkein hallinto-oikeus ympäristövahinkojen vuoksi,
mutta työllisyysvaikutukset ovat näillä kahdella
ihan erilaiset. Te tyrkytätte meille väliaikaisia
työpaikkoja, kun me pidämme kiinni pysyvistä.
Keskustelu päättyi.