Vesa-Matti Saarakkala /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opiskelijan saamista opintoetuuksista säädetään opintotukilaissa 65/1994. Opintotuen myöntämisen yleiset edellytykset määritellään lain 5 §:ssä, jonka mukaan ne ovat oppilaitokseen hyväksyminen, opintojen päätoiminen harjoittaminen ja opinnoissa edistyminen sekä taloudellisen tuen tarve. Opintotukilain 11 § ja 14 a § määrittelevät opiskelijan saaman opintotuen määrän, joka koostuu opintotuesta sekä opintorahasta.

Opintotukea korotettiin edellisen kerran vuonna 2008, jolloin kuukausittain maksetun opintorahan enimmäismäärä nousi 298 euroon. Asumislisän määrä on nykyisellään enintään 201,60 euroa kuukaudessa. Opintotuki on tarkoitus sitoa elinkustannusindeksiin hallitusohjelman mukaisesti. Tämä on kuitenkin tarkoitus toteuttaa vasta vuoden 2014 syksyllä poiketen monista muista etuuksista, jotka sidottiin indeksiin jo tämän vuoden alusta lähtien.

Arvoisa herra puhemies! Opintotuen ostovoima on huomattavasti alhaisempi kuin 1990-luvun alussa. Tähän ovat syinä kansantalouden inf-laatiokehitys sekä erityisesti pääkaupunkiseudun korkea hintataso vuokra-asuntomarkkinoilla. Korkeakouluopiskelijat ovatkin pakotettuja elinkustannustensa kattamiseksi tekemään töitä opiskelujensa ohella. Opintotuen tarkoituksena on kannustaa etenemään opiskeluissa, mutta tuen alhainen taso estää toivottavan vaikutuksen syntymisen keskimääräisiin opiskeluaikoihin.

Palkkatulojen ja opintotuen samanaikaisesta nauttimisesta on tiukat säädökset opintotukilain tulorajojen muodossa. Opintotukilain 17 §:ssä säädetään opiskelijan omien tulojen vaikutuksista opintorahaan ja asumislisään. Opiskelija on vuoden aikana oikeutettu ansaitsemaan jokaista tuetonta kuukautta kohden 1 970 euroa ja kutakin opintotukikuukautta kohden 660 euroa. Kalenterivuodelle tukien ohella määritettyä sallittua toimeentulon määrää nimitetään vapaaksi tuloksi. Opiskelijan on itse huolehdittava lain 17 §:n mukaan, etteivät vuositulot ylitä vapaan tulon rajaa. Tulorajojen ylittyessä peritään liikaa maksetut etuisuudet opintotukilain 27 §:n nojalla takaisin 15 prosentin korolla.

Arvoisa herra puhemies! Opintukilain tulorajoissa voidaan havaita rangaistuksenomaisia piirteitä, koska opiskelijan arvioidessa väärin saamansa palkkatulot opintotukia on maksettava takaisin erittäin korkealla 15 prosentin korotuksella. Tämä on varsinkin vähävaraiselle opiskelijalle kohtuuton taakka ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa maksuhäiriömerkintään, mikäli henkilön varallisuus ei kata takaisinperinnän kustannuksia.

Maamme koulutuspolitiikassa olisi samanaikaisesti edistettävä korkeakouluopiskelijoiden aikaista työmarkkinoille kiinnittymistä ja toimeentulon turvaamista. Tämä voitaisiin toteuttaa poistamalla opintotukilain mukaiset tulorajat niiltä korkeakouluopiskelijoilta, jotka pystyvät suoriutumaan opiskeluistaan opintotukiasetuksen 4 §:n määrittelemän 5 opintopisteen vauhdilla opintotukikuukautta kohden. Tällä toimenpiteellä parantaisimme akuuttia työvoiman tarjonnan pulaa niillä elinkeinoelämän sektoreilla, joilla on suuri työvoiman vaihtuvuus ja pula työntekijöistä. Lisäksi uudistus kannustaisi nuoria hankkimaan työkokemusta, joka on ensisijaisen tärkeää jo haettaessa ensimmäistä työpaikkaa valmistumisen jälkeen.

Opiskelijoiden elintason ongelmia ei voida ratkaista lisäämällä opintolainan merkitystä opintotukipolitiikassa. Opintojenaikainen velkaantuminen yhdistettynä epävarmuuteen tulevaisuuden työtilanteesta asettaisi tiettyjen koulutusalojen opiskelijat huonompaan asemaan niihin henkilöihin nähden, joilla valmistumisen aikaan on paremmat työllistymismahdollisuudet uravalintansa tähden. Tämän takia esitänkin seuraavaa:

Lakialoite:

"Lisätään opintotukilain 17 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 52/2001 ja 297/2012, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyy 4 ja 5 momentiksi, sekä muutetaan 27 § 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 341/1997, seuraavasti:

17 § Opiskelijan omien tulojen vaikutus opintorahaan ja asumislisään.

Mikäli opiskelija opiskelee lain 3 §:n mukaisesti korkeakoulussa, eivät häntä koske vapaan tulon rajoitukset, mikäli hän pystyy osoittamaan edenneensä opinnoissa opintotukiasetuksen 4 §:n määrittelemän 5 opintopisteen tahtia opintotukikuukautta kohden.

27 § takaisinperintä.

Jos tämän lain mukaista etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin. Takaisinperintää ei suoriteta, jos kyseessä on korkeakouluopiskelija, joka on edennyt opiskeluissaan lain 17 §:n 3 momentissa määritellyssä tahdissa.

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä syyskuuta 2014."

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suurella kiitollisuudella kuuntelin edustaja Saarakkalan lakialoitepuhetta. Tämä lämmittää porvarin sielua ja sydäntä.

Opiskelijalla voi opintotuen lisäksi olla muita veronalaisia tuloja eli niin sanottua vapaata tuloa, kuten tässä äsken kävi ilmi. Ihmettelen sangen suuresti, miksi tälle tulolle on asetettu ja miksi sillä pitäisi olla yläraja varsinkaan siinä tapauksessa, jos se tulo on työnteolla ansaittua — teen tässä nyt rajauksen pääomatuloon — ja jos opinnot etenevät normaaliaikataulussa, ihan kuten Saarakkalan lakialoitteessa erinomaisella tavalla tuotiin ilmi.

Mihin tämä nykykäytäntö johtaa? Se johtaa siihen, että opiskelijat pakotetaan seuraamaan työtulojaan ja Kansaneläkelaitos velvoitetaan tekemään takaisinperintää. Tässä on esimerkki Kansaneläkelaitoksen kolmisivuisesta kirjeestä, ja niitä lähetettiin esimerkiksi vuonna 2010 peräti 24 500 kappaletta. Ihmettelen sangen suuresti, ketä tällainen näennäispuuhastelu hyödyttää. Se luo yhteiskuntaan turhaa byrokratiaa ja kuluja ja hankaloittaa opiskelijoitten asemaa ja tilannetta.

Otan tästä pienen otteen. Tämä on omasta valiokunnasta, jossa olen jäsenenä, sivistysvaliokunnan mietintö viime vuodelta: "Nykyinen opintotukilaki on lukuisista muutoksista johtuen sekava ja osin vaikeaselkoinen. Järjestelmä ei nykyisellään esimerkiksi ole riittävän kannustava eikä tue päätoimista yksilöllistä opiskelua." — Voisiko asian paremmin sanoa?

Kertaan vielä, miksi kannatan tätä tehtyä lakialoitetta. Jos opiskelija tekee töitä opiskelun rinnalla, hän saa työkokemusta ja työkokemus auttaa häntä valmistumisen jälkeen saamaan vakituisen työpaikan. Kun opiskelija on työelämässä mukana, hän maksaa veroja ja hyödyttää yhteiskuntaa.

Hallituksen tavoitteena on työurien pidentäminen myös alusta, keskeltä ja lopusta, ja tämä on nimenomaan sitä alkupäätä. Kun opiskelija opiskelee, etenee opintojen tahdissa, ja jos hän pystyy samaan aikaan tekemään töitä, niin minkä ihmeen käsittämättömän syyn takia yhteiskunnan pitäisi siitä rangaista ja Kansaneläkelaitoksen pitäisi lähettää 25 000 kirjettä ja sanoa, että rahat takaisin, olet tehnyt liian ahkerasti töitä? Ei sovi kerta kaikkiaan suomalaiseen arvomaailmaan.

Aloitteen mukainen järjestelmä kannustaisi opiskelijoita ottamaan vastuuta omasta elämästään, toimeentulostaan, ja kaikenlainen byrokraattinen puuhastelu loppuisi. Tämä on erinomainen aloite, ja olen kaikilla tavoilla tukena, että tämä asia menisi eteenpäin. Jossain vaiheessa järjen on pakko voittaa.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Korkeakouluopiskelijat saavat nykyisin opintotukea enintään 469,80 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi opiskelijat voivat nostaa opintolainaa 300 euroa jokaista yhdeksää tukikuukautta kohden. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelija, joka nostaa opintotukea yhdeksänä kuukautena vuodessa, saa tienata vuoden aikana enintään 11 850 euroa. Jos tämä raja ylittyy vähintään 220 eurolla, opintotukia aletaan periä takaisin 15 prosentin koron kera. Tänä vuonna Kela aikoo periä opintotukia takaisin jopa 33 900 opiskelijalta, ja näin vain siksi, että kyseiset opiskelijat ovat tehneet liikaa töitä.

Arvoisa puhemies! Nykyinen järjestelmä siis rankaisee työssä käyviä opiskelijoita ahkeruudesta. On selvää, että tulorajat ovat tällä hetkellä liian matalalla, jolloin opiskelun ohella tehdystä työstä tulee käytännössä taloudellisesti kannattamatonta. Olisiko opiskelijoiden sitten parempi jäädä kotiin makaamaan sen sijaan, että heitä kannustettaisiin hankkimaan kokemusta työelämästä ja antamaan panoksensa yhteiskunnan hyväksi tuottavaa työtä tekemällä? Kyllä työnteon tulee olla aina joutenoloa kannattavampaa.

Korkeakouluopiskelijoiden tulorajoja pitäisikin siis joko korottaa tuntuvasti tai vaihtoehtoisesti poistaa kokonaan, kuten edustaja Saarakkalan lakialoitteessa ansiokkaasti esitetään. Opintotukijärjestelmän uudistamisesta ja tulorajojen korottamisesta tai poistamisesta hyötyisi opiskelijoiden lisäksi myös valtio, joka saisi työnteon kautta lisää verotuloja kassaansa. Monet opiskelijat tekevät opintojensa ohella sellaisia töitä, joita työttömät eivät suostu ottamaan vastaan. Työttömät eivät halua ottaa näitä töitä vastaan, koska niistä ei makseta kovinkaan suurta palkkaa. Sen sijaan opiskelijoille tämä palkka on kuitenkin aina lisää alhaisen opintotuen päälle. Lisäksi Suomesta ja erityisesti pääkaupunkiseudulta löytyy paljon opiskelijoita, joiden on suorastaan pakko käydä opiskeluidensa ohella töissä. Tämä johtuu pääasiassa Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun korkeista asumiskustannuksista.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä joidenkin ihmisten huolen opintoaikojen venymisestä, jos opiskelija keskittyy opintojensa ohella liikaa työntekoon. Huoli opiskeluajan venymisestä on erityisen aiheellinen tilanteessa, jossa opiskeluaikoja tulisi lyhentää ja nuoret saada nopeammin mukaan työelämään. Jos opiskelija kuitenkin joutuu maksamaan opintotukea takaisin Kelalle, hänen täytyy korjata liiallisesta työnteosta aiheutuneet vahingot uusilla opintotuilla ja lainoilla tai tekemällä lisää töitä. Tässä on olemassa selkeä vaara oravanpyörään luisumisesta, jonka seurauksena myös opiskelijan opinnot voivat viivästyä.

Uskon vahvasti siihen, että työelämästä saatu kokemus kasvattaa opiskelijoiden ammatillista osaamista ja sitä kautta edesauttaa nopeampaa työllistymistä valmistumisen jälkeen. Työnantajat arvostavat sellaisia työnhakijoita, joilla on edes vähän kokemusta työelämästä.

Arvoisa herra puhemies! Työssä käyviä opiskelijoita ei saa rangaista ahkeruudesta. Siksipä kannatan edustaja Saarakkalan tekemää lakialoitetta.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Opintotukireformi on välttämätön. Opintotuen, joka ei perustu lainaan, tulee olla ensisijainen opintojen rahoituksen väylä. On väärin, että opiskelija joutuu työskentelemään jokapäiväisen toimeentulonsa hankkimiseksi sen vuoksi, että opintotuet ovat liian pieniä.

Mutta niin kuin täällä on todettu, niitä opiskelijoita, jotka kykenevät työskentelemään opintojen ohessa opintojen siitä kärsimättä, ei saa rangaista. Tämä edustaja Saarakkalan aloite on kannustava: tarvitaan nimenomaan porkkanoita kepin asemesta. Kyllästymiseen saakka on jaksettu hokea työurien pidentämistä, pidentämistä alusta, keskeltä ja lopusta. Kaikissa vaiheissa ollaan kylläkin lähinnä epäonnistuttu, vain liikuteltu suuta. Mitään todellista ei ole saatu aikaiseksi.

Joka tapauksessa tämä aloite toteutuessaan olisi hyvä myös siitä näkökulmasta, että se sitä paljon hoettua kestävyysvajetta olisi kuromassa ja pidentäisi toteutuessaan työuria. Aloite on tässä suhteessa mitä kannatettavin, mutta samanaikaisesti on muistettava, että opintotuen tulee olla ensisijainen opintojen rahoittamisen väylä ja työnteko ei saa olla pakko, jota on tehtävä, koska opintotuella ei tule toimeen.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Saarakkalan lakialoitetta koskeva keskustelu jatkaa luontevasti sitä kyselytunnilla alkanutta keskustelua kestävyysvajeesta ja työurien pidentämisen paineesta. Aivan totta, että "alusta, keskeltä ja lopusta" -hokema alkaa kyllästyttää, ja toisaalta on myös lupa kysyä, ovatko hallituksen näytöt erityisesti tästä työurien alkupään tehostamisesta laisinkaan riittävät.

Hämmennyksellä ja mielenkiinnolla sain tämän päivän Helsingin Sanomista tässäkin kysymyksessä varsin ristiriitaisen kuvan siitä, mitä hallitus tulee tälle isolle opintotukikokonaisuudelle tekemään: on puolueita oikealla, jotka ovat ehkä edustaja Saarakkalan linjoilla suhteessa siihen, miten opiskelijan kuuluisi saada tienata rahaa opintojen ohella, osa puolueista vaatii kokonaisuudistusta laajempaa remonttia, osa taas ei ole valmis oikein mihinkään toimenpiteisiin, ja mikä on lainan osuus. Tässä kysymys on paljolti myös opiskelijoiden asenteesta. Oma ikäpolveni, joka on opiskellut, ja meitä nuoremmat eivät ole erityisen motivoituneita ja halukkaita ottamaan lainaa. Se on vääristänyt opintotukijärjestelmää. Toisaalta helppo olisi yhtyä edustaja Saarakkalan aloitteeseen. Itsekin varsin paljon opintotukia takaisin maksaneena — vielä osan korkojen kera — kun töitä opiskelujen ohessa tein, se 15 prosenttia tuntui kovalta.

On muuten hyvä, että jotain uudistuksia kuitenkin tässä yhteiskunnassa tässä suhteessa on tapahtunut. On erittäin hyvä, että niinkin pieni mutta merkittävä käytännön uudistus on saatu aikaiseksi, että verotustiedot valmistuvat nyt ennen kuin tieto siitä, pitääkö opiskelijan palauttaa rahaa. Näin olen ymmärtänyt, ja se on monen opiskelijan arjessa ollut yksinkertainen parantava tekijä.

Olisi helppo siis tukea edustaja Saarakkalaa, mutta samaan aikaan on kuitenkin todettava, että suomalaisten työmarkkinoiden yksi ongelma on se, että osa-aikatyöt ovat nyt pitkälti opiskelijoiden käsissä opiskelujen rahoitusmielessä ja siksi meillä vajaakuntoiset ja osatyökykyiset osittain ovat työelämän ulkopuolella ja monet muut, esimerkiksi pienten lasten äidit, jotka haluaisivat tehdä osa-aikatyötä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi tätä edustaja Saarakkalan lakialoitetta. On hienoa, että hän on tarttunut tähän keskeiseen opiskelijoita koskettavaan ongelmaan.

Haluan palata tässä siihen aikaan, kun itse olen opiskellut 70-luvulla. Silloin oli aivan tavallista, että kaikki ottivat opintolainaa. Jos joku ei sitä ottanut, se oli harvinainen poikkeus ja hän sitten varmaan sai lähinnä perheeltään tämän toimeentulon itselleen. Mutta siihen aikaan kaikille opiskelijoille oli tarjolla hyviä kesätyöpaikkoja ja valmistumisen jälkeen lähes kaikki saivat hyviä, vakituisia, turvallisia työpaikkoja. Inflaatio oli reippaasti yli 10 prosenttia, joten se söi mukavasti tätä opintolainan pääomaa. Samaten siihen aikaan jo nuoret ottivat helposti myös asuntolainaa, saivat aravalainoja, joilla pääsivät kiinni ensimmäiseen omistusasuntoon ja sillä tavalla elämän alkuun, kun taas nykypäivänä tilanne on aivan toinen: asuntoja ei ole tarjolla, ei ole kohtuuhintaisia omistusasuntoja, vuokra-asuntoja, kaikesta on kova puute erityisesti pääkaupunkiseudulla. Ja nuoret eivät saa muita kuin pätkätyö-paikkoja, monesti heille ei makseta kohtuullista korvausta, vaan heitä pidetään erilaisissa harjoittelusuhteissa, jolloin he joutuvat melkein nälkäpalkalla olemaan töissä. On täysin ymmärrettävää, että nykyaikana tämä tilanne ei houkuttele ihmisiä ottamaan lainaa, sillä millä sen lainan sitten valmistumisen jälkeen maksaa pois, kun ei ole mitään tietoa siitä turvallisesta työpaikasta ja turvallisesta elämästä? Siinä mielessä toivon, että tämä lakialoite johtaa toimenpiteisiin, jos ei tällä hallituskaudella, niin sitten seuraavalla hallituskaudella.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite siivittää tietysti, kuten täällä on mainittu, työurakeskustelua. Itse olen ihmetellyt sitä, kuinka paljon painotetaan työurien loppupäätä eikä tarkastella niitä alkupään vuosia, jotka opiskelijoiden ja nuorten elämään läheisesti liittyvät.

Viimeinen tilasto kertoo siitä, että 33 900 opiskelijaa on joutunut palauttamaan Kelalle saamiaan opintotukia, ja se kertoo minusta siitä, että joko järjestelmässä on ongelmia, seurannassa on ongelmia tai sitten on jotakin muuta ongelmaa tässä meidän yhteiskunnassamme ja yleensä opintotuki- ja sitten ansaitsemislogiikassa.

Itse kannatan lämpimästi sitä, että meillä olisi vapaa ansaitsemisoikeus, mutta se tarkoittaa sitä, että opintojen tulisi onnistua ja mennä eteenpäin niin sanotusti päätoimen alla nopeaa tempoa. Mutta toisaalta täytyy kantaa huolta myös siitä, mistä opiskelijajärjestöt ovat kantaneet huolta, että meillä ei kaikkialla Suomessa ole tasapuolisesti saatavilla työpaikkoja, kesätyöpaikkoja tai loma-aikojen työpaikkoja. Näin ollen tietysti nuoret joutuvat eriarvoiseen asemaan verrattuna tähän kokonaisjärjestelmään.

Tärkeintä olisi, että meidän opintotukijärjestelmämme kulkisi kustannustason mukana, ja ennen kaikkea, että hallitus olisi valmis tekemään myös ratkaisuja, jotka edesauttavat opintoja ja edistymistä päätoimisen opiskelun alla, niin että nuorilla olisi myös mahdollisuus valmistua ajoissa — ja painotan sanoja "olisi mahdollisuus valmistua ajoissa", sillä monen nuoren valmistuminen on kiinni siitä, että esimerkiksi lopputenttejä ei saada tarpeeksi ajoissa tehtyä.

Elikkä voisi sanoa näin, että osittain kannatan tätä lakialoitetta, mutta edellytän, että tämän rinnalla viedään eteenpäin myöskin muita opintoja nopeuttavia järjestelmiä.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edelliseen puheeseeni vielä lisäyksenä ja täydennyksenä tähän takaisinperintäasiaan: Tämä takaisinperinnässä käytetty prosentti, 15, on koettu rangaistuksenomaisena eleenä valtion taholta. Viime viikolla puhuimme pikavipeistä täällä ja niissä käytetyistä kohtuuttomista koroista. 15 prosenttia nykyisellä korkotasolla — on aivan käsittämätöntä, miten tällainen voi olla. Siis valtiovalta lähettää opiskelijoille viestin, että työnteko on rikollista toimintaa ja niin ei saa menetellä, ja se on täysin kestämätöntä.

Tässä kädessäni on Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijan paperi. Hän on saanut liikasuoritusta noin 1 000 euroa. Sitä peritään nyt takaisin, ja korotus on 149 euroa. Ei ole ihan tästä maailmasta.

Viimeisenä asiana: Jos tämä vapaa tuloraja poistettaisiin kokonaan, niin keskustelu tästä kohtuuttoman kovaksi koetusta 15 prosentista loppuisi kertaheitolla. Ei meidän tarvitse puhua enää silloin mistään prosenteista, koska opiskelijat voivat tehdä työtä sen minkä ehtivät, kunhan etenevät opiskeluissaan normitahtia.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä edustaja Saarakkalan aloite on todella ihan varteenotettava vaihtoehto. Tiedän, että hallitus on asettanut työryhmän, jonka tehtävä on ollut pohtia opintotukijärjestelmän uudistamista, mutta ryhmä ei ole toistaiseksi päässyt yhteisymmärrykseen. Itse toivon kuitenkin, että tämä työryhmä vielä jatkaisi selvitystyötään ja löytäisi järkevän ratkaisun, ja tässä työskentelyssä edustaja Saarakkalan ohjeet voisivat toimia hyvänä pohjana. Edustan itse tätä samaa linjaa, että nämä tulorajat voitaisiin poistaa kokonaan. Ne, jotka haluavat opiskella ahkerasti, palkittaisiin opintotukijärjestelmän kautta, joka voisi olla sidoksissa opintopisteisiin, ja sitten sen lisäksi olisi vapaus ansaita sen verran, mitä ehtii ja jaksaa.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Opintotukijärjestelmässä on kaiken kaikkiaan tällä hetkellä monta kannustavuusongelmaa. Sinällään olen lakialoitteen tekijöiden kanssa samaa mieltä siitä, että nykyiset tulorajat eivät kannusta työntekoon, ja meillähän ei voi sen tyyppistä lainsäädäntöä mielellään olla, joka loisi tällaisia epäterveitä kannustimia ikään kuin väärään suuntaan. Toisaalta nykyinen opintotukijärjestelmä myöskään opintorahan puolelta ei kannusta valmistumaan. Se on nähty opintoaikojen pidentymisenä. Lisäksi opiskelijaelämä on monesti aika arvaamatonta: ei välttämättä tiedä, mitä vuoden aikana tulee tapahtumaan, löytyykö työpaikka ja kesätyöpaikka jne.

Sen sijaan sitten kokonaan toinen keskustelu on se, kuinka realistinen tässä taloudellisessa tilanteessa meillä tulorajojen poisto opintotukijärjestelmästä olisi. Se maksaisi arvioiden mukaan 300 miljoonaa euroa vuosittain poistaa tulorajat opintotuesta, ja tietysti tässä, kun olemme kaikki huolissamme valtiontalouden tilasta, kiinnostaisi tietää, mistä tämä sitten voisi olla perussuomalaisten mielestä pois.

Hallitusohjelmaan on kirjattu tämä opintotukijärjestelmän kokonaisuudistus nimenomaan kustannusneutraalilta pohjalta, ja sillä on kyllä kiire, ja näitä malleja odotamme ja tarvitsemme nyt myöskin esittelyyn. Sen uuden järjestelmän tulisi nähdäkseni olla sen tyyppinen, että se nimenomaan painottaisi sitä kannustavuutta eli kannustaisi valmistumaan, tekemään niitä opintoja ja että se opintotukijärjestelmä turvaisi niiden opintojen etenemistä paremmin. Tällä hetkellähän se opintorahan taso ja opintotukijärjestelmän taso on riittämätön erityisesti pääkaupunkiseudulla opiskelemiseen ja asumiseen.

Toisaalta tämä koko tulorajakeskusteluhan, mitä nyt käydään, korjaantuisi sillä, että saisimme Suomessa aikaan jonkinlaisen perustulomallin, mutta se on vielä ehkä pidempi tie. Toivottavasti sekin etenee.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Annika Saarikon pohdiskeleva puheenvuoro oli mielestäni hyvä ja siihen voi pääsääntöisesti yhtyä. Ongelma on aika laaja-alainen.

Olen joskus itse pohtinut vähän samaan tyyliin kuin edustaja Ruohonen-Lerner tuossa, että omaan aikaan tukia ei ollut, elettiin lainarahalla ja sitten tienattiin siinä sivussa. Mutta tosiasia oli, että silloin oli työpaikkoja eri lailla kuin tänä päivänä.

Pidän myös itse tätä 15 prosentin korkoa tämän päivän korkomaailmassa aivan kohtuuttomana. Eli se olisi ensimmäinen asia, jota voitaisiin kyllä pikaisesti lähteä tarkastelemaan.

Arvona näen kuitenkin sen, että noihin vanhoihin aikoihin verrattuna tukia saa tänä päivänä, ja myös sen, että opiskelu on ilmaista. On menty parempaan suuntaan. Toki parannettavaa aina löytyy, ja nythän asia on vaiheessa, kuten tässä on todettu.

Ideaali mielestäni olisi se, että tuet olisivat riittävän suuret, niin että ne mahdollistaisivat täysipäiväisen opiskelun. Nythän näin ei ole, mutta mikä sitten on riittävän suurta? Näissä puheenvuoroissa ei ole tullut vielä esiin se, että useim-pien opiskelijoiden tuet, palkat, kaikki mahdollinen menee pääsääntöisesti vuokranantajille. Eli meillä ei ole kohtuuhintaista asumista, ei oikein missään päin, varsinkaan pääkaupunkiseudulla mutta ei myöskään Tampereella. Ja nyt kiitos sitten ministeri Krista Kiurulle, joka ponnistelee tosissaan, että tätä asiaa saataisiin paremmalle tolalle.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tuohon asuntopolitiikkaan, se on varsin totta. Nykyisellään opintoraha asumislisänsäkään kanssa ei riitä alkuunkaan erityisesti pääkaupunkiseudun vuokrahintoihin. Toden totta myös asuntoministeri Kiuru on luvannut ponnistella, mutta toimenpiteitä on tämän asian eteen vielä toistaiseksi tapahtunut varsin vähän.

Myös on syytä korostaa ja tähdentää tässä sitä osuutta, että kyllä kysymys on myös opiskelijoiden asenteesta. Edelleen toistan tämän oman ikäpolveni ja nyt opiskeluihin tulevien ihmisten suhteen lainan ottamiseen. Se on ehkä joku trauma 90-luvun lamasta, jolloin ihmiset ylivelkaantuivat ja lainaan jäi paha kaiku. Sitä olen koettanut itselleni selittää, miksi se ei tunnu luontevalta, tai siinä on kysymyksessä myös luottamus ja pikemminkin luottamuksen puute työllistymiseen ja työelämään. Se kuvastaa yleistä epävarmuutta, joka työelämän ympärillä leijailee. Ei uskalleta ottaa riskiä ja velkaantua, koska ei ole varmuutta siitä, että työtä saa, kuten täällä muutkin edustajat ovat jo aiemmin todenneet.

Ehkä yksi näkökulma on hyvä tähän vielä nostaa esiin. Kyllähän työtä opiskelujen ohessa tehdään monissa ammateissa, esimerkiksi humanistisilla aloilla, siksi, että saisi työelämäkokemusta ja sitä kautta valmiuksia saada työpaikka valmistumisen jälkeen. Meidän koulutuksemme ei anna puhtaasti valmiuksia menestyä työelämässä lukuun ottamatta niitä koulutuksia, jotka selkeästi valmentavat tiettyyn kohdennettuun ammattiin, niin kuin vaikkapa lääkärin kohdalla. Meidän koulutuksen työelämälähtöisyyttä parantamalla ei tarvitsisi tehdä työtä, koska raha ei ole se ainut motiivi, vaan myös työkokemus, jos katsotaan omaan alaan liittyviä töitä. Siis koulutuksen työelämälähtöisyys, asenne lainaan, ja mitään tällekään asialle ei tapahdu, ellei hallitus tässä saa yhteisymmärrystä aikaiseksi. Kello käy, ja minusta nämä uutiset opintotukityöryhmän hyvin vaisusta esityksestä ja nyt hallituksen eripuraisuudesta eivät kerro omiaan siitä, että edes tänne työurien alkupäähän olisi saatavissa parannuksia.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Minä kyllä ihmettelen sitä, että täällä ollaan niin järkyttyneitä opintotuesta, että sillä on jonkinnäköinen takaisinmaksuvelvoitus, jonkinnäköinen palautus, kun samaan aikaan suurin osa meidän tukijärjestelmästä nojaa siihen samaan tarveharkintaisuuden periaatteeseen. Jos ajattelee työkkäritukia, jos ajattelee toimeentulotukea, niin kaikkiahan niitä sitä mukaa, kun käydään töissä, joudutaan maksamaan takaisin, tai se tuen osuus pienenee. Tässä ei ole mitään yllättävää tai uutta. Tämä on järjestelmä, joka on pitkälti oikeiston toimesta Suomeen luotu ja joka täällä sen takia on edelleen voimissaan.

Minä kannatan lämpimästi, että me siirrymme kaikkien näiden osalta perustuloon taikka sentyyppiseen ratkaisuun. Käytännössähän tilanne ei ole suinkaan niin, niin kuin täällä joku sanoi, että opiskelijat tekevät semmoisia töitä, joita työttömät eivät suostu tekemään, vaan kysymys on siitä, että työkkärirahalla on vielä vaikeampi tehdä hanttihommia kuin opintotuella, se on vielä pitemmälti byrokratisoitu hankalaksi suhteessa työntekoon. Sen takia työttömät eivät kerta kaikkiaan uskalla ottaa töitä, kun se sotkee niin pahasti talouden kuukausiksi eteenpäin. Opiskelijoille tämä malli on vähän parempi, koska siinä tätä vertailua tehdään kerran vuodessa eikä kuukausittain tai 21 päivän välein niin kuin työttömän kohdalla.

Tämä on laajempi, iso ongelma meidän järjestelmässämme. Meidän järjestelmämme ei kannusta työntekoon, ei anna edes mahdollisuutta työntekoon, jos joku sitä vähän haluaisikin, ja siihen pitäisi pystyä myös laajemmin puuttumaan. Tässä kohtaa en kuitenkaan kannata näiden tulorajojen poistamista, koska minusta ne rahat, mitä meillä on opintotukeen lisää laitettavia, olisi laitettava sen opintorahan perusosan nostamiseen sellaiselle tasolle, että sillä jotenkuten pystyisi elämään.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on aina perustunut siihen, että meillä on kaikilla mahdollisuus kouluttautua. Nyt tietysti meidän, erityisesti kansanedustajien, tehtävä on katsoa, mikä on se malli, jolla edelleen kaikille suomalaisille nuorille tarjotaan tasavertaisesti opiskelumahdollisuus.

Nyt täällä on painotettu kovasti lainaa näissä viimeisissä hallituksen keskusteluissa. Nyt kun täällä on hallituspuolueitten edustajia paikalla, niin mielelläni lähettäisin sen viestin, että suomalainen opintotukijärjestelmä, olkoon se minkälainen tahansa, ei saa mennä siihen suuntaan, että se rajaa joitakin opiskelijoita varallisuuden tai ta-loudellisen tilanteen vuoksi pois opiskelumahdollisuuden ääreltä. Se on se kaikista tärkein peruspilari.

Toinen asia, mihin täällä viitattiin, oli se, että pääkaupunkiseudulla on niin huikea asuntotilanne, että opiskelijoille asuntoja ei tahdo löytyä, ei riittää, eikä heillä ole niihin varaa, ja kysymykseni kuuluu: Miksi samalla hetkellä hallitus tekee sellaista politiikkaa, että se ohjaa erityisesti opiskelupaikkoja kasvupaikkakunnille ja kasvukeskuksiin, kasvukaupunkeihin, sellaisille paikoille, joilla asunnot loittonevat yhä kauemmas opiskelijoiden käden ulottuvilta? Eikö opiskelupaikkoja kannattaisi suunnata sinne, missä on huokea asuntokanta, ja siellä on mahdollisuus opiskella muutoinkin huokeammin, toisin sanoen elää vähän alhaisemmalla elintasolla? Tässähän ei ole mitään järkeä, että me suuntaamme opiskelupaikat sinne, missä on ennestään jo korkea elintaso, korkeat asuntojen hinnat, ja viemme niitä opiskelupaikkoja pois sellaisilta paikkakunnilta, missä mahdollisuudet opiskella olisivat huokeammat. Jos tähän annatte vastauksen, niin meidän ei tarvitse kovin pitkään näistä asioista keskustella.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana työelämälähtöisyydestä ja opiskelusta.

Itse olen seurannut kauan, kauan aikaa sitten, puhun nyt toisen asteen opiskelusta. Siellä vuonna 2000 tehtiin ensimmäiset askelmerkit siihen, että sitä työelämälähtöisyyttä korostettiin ja opiskeluun tuli matkaan mukaan työssäoppimisjaksot kolmen vuoden aikana. Puoli vuotta, se on erinomainen uudistus. Olin itse silloin tekemässä eräässä silloisessa yrityksessä, missä olin töissä, yhdessä työnantajan kanssa näitä pelisääntöjä, mitä siinä on. Se oli erinomainen uudistus, sitä pitää jatkaa. Olen samaa mieltä siitä, että sen pitää olla vielä työelämälähtöisempää.

Tällä hetkellä työmarkkinajärjestöiltä on useita ehdotuksia siitä, millä tavalla tämä työelämälähtöisyys saadaan toimimaan vielä paremmin kuin se tällä hetkellä toimii. Jään mielenkiinnolla odottamaan tässä nyt kaiken kaikkiaan näitä työmarkkinaratkaisuja, mitä tässä syntyy, ja toivon — ja tiedänkin — että siellä on osana matkassa myöskin tämä opiskelukuvio.

En ole opetusministeri, mutta hallituspuolueen jäsen kyllä. Siihen, minkä takia tänne kasvukeskuksiin niitä määriä on lisätty, on nyt ihan oikeasti yksi ainut syy: sen takia, että ne ihmiset ovat täällä. Se on se syy kaiken kaikkiaan. Tämä asuntopula on tietenkin niin totta täällä Helsingin seudulla ja yleensä kasvukeskuksissa kuin olla taitaa, mutta perussyy, minkä takia niitä opiskelupaikkoja tänne on lisätty, on se, että täällä ovat ne opiskelijat.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa puhemies! Itse oletan näin, että tämä 15 prosentin takaisinmaksukorko, mikä tällä hetkellä on, on siellä sen takia, että sillä on haluttu nimenomaan pelotella opiskelijoita, että he eivät lähtisi työelämään ilman tutkintoa. Mutta tässä omassa lakiehdotuksessani on nimenomaan kyse siitä, että tähän takaisinperintään joutuu vain siinä tilanteessa, että on nostanut tukia eikä ole pysynyt siinä 5 opintopisteen opintovauhdissa per kuukausi. Eli tässä minun mielestäni hyvällä tavalla pystytään yhdistämään opiskelu ja sitten työelämälähtöisyys, jota me tarvitsemme. Me tarvitsemme nimenomaan sitä, että saamme niitä työpaikkoja nuorille, että he pääsevät kiinni tähän työelämään.

Mitä yhteiskunnan etuun tulee, niin mielestäni tätä ei voi verrata aivan kaikkiin muihin etuuksiin, mitä annetaan, koska mielestäni se kombinaatio, että joku opiskelee siinä tahdissa, mitä vähintään edellytetään opintotuen saamiseksi, ja sitten vielä kykenee tekemään töitä, on erittäin yhteiskuntaa hyödyttävä, ja sitä ei pidä vertailla ihan mihinkä tahansa muihin sosiaalietuuksiin.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Eikö edustaja Kerolan mukaan koulutuspaikkoja tulisi olla tarjolla siellä, missä niitä nuoriakin on? Tuntuu todella turhauttavalta tämä jatkuva keskustelu ja tivaaminen näistä opiskelupaikoista siinä mielessä, että eikö myöskin pääkaupunkiseudun nuorilla tai suurten kaupunkien nuorilla ole oikeus saada opiskelupaikka sieltä, missä he itse asuvat, missä oma kotiseutu on.

Mitä tähän Saarakkalan esitykseen tulee, niin on paljon hyviä esityksiä, mitä kaikkea mukavaa opintotuelle voisi tehdä, ja niin kovin mielellään kuin niihin yhtyisikin, olisi hyvä ensin selvittää niiden kustannusvaikutukset, koska nämä ovat helposti hyvin kalliita uudistuksia. Olisi tarkkaan mietittävä, mikä se paras tapa tämän opintotukijärjestelmän kehittämiseen on.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Elorannalle vain yksioikoisesti se viesti, joka on ollut oma viestini kautta aikain, että tarvitsemme opiskelupaikkoja niille alueille, missä on nuoria, suhteessa ikäluokkaan ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Nyt näin vain ei tapahdu näiden viimeisten suunnitelmien mukaan.

Me toivomme ja odotamme, että opetusministeri oikaisee nämä omat laskelmansa ja lukunsa näistä korkeakoulupaikkaleikkauksista ja ammatillisen leikkauksista ja tasoittaa ne sinne, missä on nuorten ikäluokkaa ja missä elinkeinoelämän tarpeet ovat näitä ammattinimikkeitä vaativia. Tämän yhtälön kun saamme ratkaistua, ei ole mitään valittamista.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se vuoteen 2016 tähtäävä uudistushan, joka opetusministeriössä on tekeillä, tähtää nimenomaan sitä kautta, että sieltä, mistä ikäluokat pienenevät, myöskin niitä opiskelupaikkoja vähennetään. Jos sille — en nyt muista tarkkoja lukuja, työhuoneesta ne löytyisivät kyllä — keskimäärin vähän yli 60 prosentille tällä hetkellä Suomessa pystytään tarjoamaan opiskelupaikka, tämän uudistuksen jälkeen se luku alkaa kahdeksalla, se on muistaakseni 82 prosenttia. Se on minun mielestäni aikamoinen uudistus.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Sen verran tuohon edustaja Kerolan avaukseen, että nuoret, väki, ihmiset, elinkeinoelämän tarpeet tuppaavat olemaan alueilla, jotka ovat ruuhka-alueita, ja sitä kautta myös tämä vaikuttaa, eli vähän vastauksena tuohon avaukseenne, että näillä ruuhkaisilla alueilla ovat ne ihmiset ja monet haluavat jäädä lähelle kotipaikkakuntaansa opiskelemaan.

Mutta toisesta asiasta olen edustaja Kerolan kanssa täysin samaa mieltä eli tästä, että opiskelu kuuluu kaikille. Mielestäni hän otti esiin vakavan huolen siitä, että koko ajan näiden uudistusten ollessa kyseessä pitää pitää taiten se esillä, että esimerkiksi vanhempien varallisuus ei saa vaikuttaa siihen, pääseekö nuori opiskelemaan, vaan kysymys on hänen omista kyvyistään ja opiskeluhaluistaan. Uskallanpa väittää, että muun muassa tämä niin sanottu Suomen ihme, jolla pieni Suomi sodan jälkeen nousi sellaiseksi kuin nousi, perustuu siihen, että tässä maassa olivat kaikki suomalaiset aivot käytössä vanhem-pien varallisuudesta riippumatta. Kaikki pystyivät kouluttautumaan, jotka halusivat. Uskon, että tämä on paras tie Suomelle jatkossakin.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Turkulaiselle kollegalle, edustaja Elorannalle: En voi olla mainitsematta nyt, kun viittaatte siihen, eikö koulutuspaikkoja pidä olla siellä suurissa kasvukeskuksissa, että on kuitenkin nyt väistämättä totta, että mikäli tämä hallituksen koulutuspaikkaleikkaus toteutuu, niin meille tulee Suomeen alueita, esimerkiksi Pohjois-Karjala, jossa jo nyt näiden lukujen valossa tilanne on sellainen, että vain harva löytää itse asiassa tien koulutukseen.

Mitä tulee kotikaupunkiimme Turkuun, löysin tässä Helsingin Sanomien artikkelin, jossa kaupungin nuorisotoimen johtaja, joka ymmärtääkseni aivan julkisesti edustaa kaiken lisäksi samaa puoluetta kuin te, toteaa, että nämä leik-kaukset kohdistuvat myös Turkuun. "Vaikka me kuinka tehdään etsivää työtä ja ohjausta, se ei ratkea, jos ohjaajilla ei ole paikkoja, jonne ohjata. Turussa opiskelupaikkoja on tällä hetkellä vähemmän kuin nuoria." "Ajatus nuorisotakuusta on hyvä, mutta keinoja ei ole annettu riittävästi." Eli kyllä tämä kohtaamisen ongelma ei koske vain niitä syrjäseutuja, joihin te kuvittelette keskustan viittaavan, vaan aivan koko Suomea, jos tämä koulutuspaikkaleikkaus tällaisenaan toteutuu. Keskustelu laajenee nyt opintotuesta koulutuksen paikkoihin, mutta on erittäin perusteltua, jos ja kun lähdemme siitä, että ajatus opintotuesta on kaikille yhteinen, että se tarkoittaa, että ajatus myös siitä, että koulutus on kaikille mahdollista, on jatkossakin totta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tähän tulorajakeskusteluun liittyy myös se, minkätyyppistä työtä opiskelija voisi sitten näiden tulorajojen puitteissa tehdä. Tämä oma lakiehdotukseni mahdollistaa esimerkiksi just korkeasti koulutetulle oman alan töitä enemmän. Tavallaan se, jos mikä, voi jossain tilanteessa olla vähän kyseenalaistakin, että tavallaan haluaisi ottaa oman alan töitä, kehittyä siinä ja saada aidosti sen jalan sinne oven väliin just niihin töihin, mitä aikoo tulevaisuudessakin tehdä, mutta kyllä nämä nykyiset tulorajat ovat sentyyppisiä, että ellei sitten perintään halua, niin kyllä ne ovat yleensä aika paljon muunmoisia töitä, mitä lähdetään tekemään. Ei siinä mitään, ne ovat hyviä töitä, mutta kannattaisi myös miettiä sitä, paljonko se tuo, että pääsee niihin oman alan töihin, ja sitä on tosi vaikea minkään ekonomistin lähteä laskemaan.

Kyllä minäkin olen aiemmin ollut sitä mieltä, että ensisijaista olisi tämä, että tällä opintorahalla nimenomaan opiskellaan ja asumislisällä tullaan toimeen, mutta kun se ei nyt vain riitä ja siinä ei ole saatu aikaan mitään isompaa kokonaisuudistusta, niin pakko jostakin on aloittaa. Tämä ei varmasti vie tätä mihinkään huonoon suuntaan, koska me nyt jo tiedämme, kuinka pieni määrä opiskelijoita suorittaa edes tämän minimiopintovauhdin, se on joitakin kymmeniä prosentteja. Nyt kun tässä edellytetään vähintään sitä vauhtia ja sitten saa vielä valtavan hyödyn jatkoelämäänsä ajatellen ja yhteiskuntakin hyötyy, niin kyllä tässä kaikki voittavat.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Opintotukijärjestelmää uudistettaessa olisi hyvä etsiä erityisesti just sellaista mallia, joka kannustaisi siihen, että erityisesti siellä opintojen alussa pääsisi opiskelemaan mahdollisimman täysipainoisesti, täysipäiväisesti, ja saisi sitten ne opinnot vauhtiin ja pitkälle, ja sen jälkeen tulee kysymykseen se, että voisi sitten saada jo oman alankin töitä, kun siitä omasta alasta on jo olemassa niitä opintoja ja taustaa. Tähän tietysti tarvitaan sitten myös niitä työnantajia, jotka taloudellisesti tiukoista tilanteista huolimatta panostaisivat esimerkiksi kesätyöntekijöiden rekrytointiin ja haluavat sitä hyvää työvoimaa saada jo siihen yritykseen kiinnittymään mahdollisesti ennen valmistumistakin.

Tänään huomasin, että Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja lausui hyviä sanoja työmarkkinajärjestöjen roolista tässä keskustelussa. Hän sanoi, että on täysin vastuutonta, etteivät työmarkkinajärjestöt kyenneet tuomaan ratkaisuja työurapakettiin. Ratkaisujen puute työurien keski- ja loppupään toimenpiteistä kohdistaa kaiken paineen työurien alkupäähän. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tämä on täysin kestämätöntä. Työmarkkinajärjestöt tuntuvat täysin unohtaneen nuoret. Ja tämä on minunkin mielestäni ollut viimeaikaisessa keskustelussa leimallista, että kovasti puhutaan siitä, että alkupäästä ja keskeltä ja näin, mutta loppupäässä ne toimenpiteet ovat kyllä nyt viime aikoina näyttäytyneet hyvin vaikeilta saada aikaan, ja painetta loisin nimenomaan myöskin sinne päähän. On välttämätöntä, että tässä tilanteessa, kun opiskelijoita tarvitaan kestävyysvajeen paikkaamiseen huoltosuhteen kehityksen myötä, opiskelijoille on tarjolla jossain vaiheessa myöskin joitakin porkkanoita eikä pelkästään keppiä.