Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2007 sisältää perinteiseen tapaan kuvauksen Oikeuskanslerinviraston toiminnasta, selostuksen virastossa laadituista tärkeimmistä asiakirjoista ja käytännöllisesti katsoen kaikki viranomaistoiminnan laillisuusvalvonnassa annetut toimenpideratkaisut.

Kertomusta on edelliseen vuoteen verrattuna jossakin määrin uudistettu. Kertomuksen rakennetta on muutettu siten, että omaan jaksoonsa eli sivulta 61 alkavaan lukuun 4 on koottu eräitä oikeuskanslerin laillisuusvalvontaa laajemmin selostavia kannanottoja tai kirjoituksia. Näin on voitu nostaa paremmin esille joitakin tärkeiksi koettuja havaintoja ja sellaisia temaattisia kokonaisuuksia, joilla on yleisempää merkitystä. Kyseiseen lukuun sisältyy esimerkiksi kirjoitus, jossa arvioidaan laillisuusvalvonnan toimivuutta ja sen tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä pohditaan valvonnan kehittämistarpeita. Kirjoitus on pikemmin ongelmahakuinen ja jatkokeskusteluun kannustava kuin valmiita vastauksia tarjoava puheenvuoro.

Samaisessa luvussa selostetaan myös kahta laajaa selvitystyötämme, joissa puututtiin hallinnossa havaittuihin systemaattisiin ongelmiin. Toisessa on kysymys kouluterveydenhuollon toimivuudesta. Tuossa yhteydessä jouduimme myös kriittisesti arvioimaan informaatio-ohjauksen riittävyyttä erityisesti silloin, kun kyse on yhdenvertaisuudesta perusoikeuksien toteuttamisessa. Toinen näistä selvitystöistä koskee ensihoidon ja sairaankuljetuksen toiminnallisesti epäyhtenäistä ja lainsäädännöllisesti sekavaa tilannetta. Molemmissa tapauksissa esitimme asianomaiselle ministeriölle korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymistä.

Kyseisessä luvussa on selostettu myös paljon keskustelua herättäneen Helsingin ja Sipoon kuntajakoasian aiheuttamia toimia Oikeuskanslerinvirastossa. Tämän asian tiimoilta jouduttiin arvioimaan muun muassa ministerien esteellisyyttä. Yleisemmin tarkastellen tapaus antaa aiheen pohtia, sopivatko hallintolain esteellisyysperusteet sellaisinaan valtioneuvoston jäsenien menettelyn arvioimiseen vai pitäisikö heitä varten olla omat esteellisyyssäännökset.

Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista koskevista havainnoista on entiseen tapaan kertomuksessa erillinen jaksonsa. On kuitenkin syytä korostaa, että perus- ja ihmisoikeusnäkökulma on mukana kaikessa laillisuusvalvonnassa. Erilliseen jaksoon on poimittu lähinnä sellaisia ratkaisuja, joissa perus- ja ihmisoikeuskannanotto on nimenomaisesti mainittu.

Todettakoon vielä, että vuosi 2007 oli Oikeuskanslerinvirastossa poikkeuksellinen. Niin oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri kuin apulaisoikeuskanslerin sijainenkin vaihtuivat. Jouduimme toimimaan kaikkiaan kahdeksan kuukautta vajaalla ratkaisijamiehityksellä. Tämä asiantila ei voi olla näkymättä kertomuksessa. Ratkaistujen kanteluiden osalta pääsimme jotakuinkin samaan tulokseen kuin edellisenä vuonna, mutta tarkastuksia viranomaiskohteisiin emme kyenneet tekemään likimainkaan edellisten vuosien määrää. Näin emme päässeet toteuttamaan oma-aloitteista ja aktiivista valvontaa haluamassamme laajuudessa, vaikka se on laillisuusvalvonnallisesti tärkeää. Tähän puoleen olemme pyrkineet uudelleen panostamaan kuluvana vuonna.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama haja-ajatus Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksesta vuodelta 2007.

Kantelujen määrä näyttää vakiintuneen yli tuhanteen. Viime vuonna niitä näyttää olleen 1 352, kun vuonna 2006 niitä oli 1 273, eli aika tasaista vauhtia siltä osin näytetään menevän. Ratkaisujakin oli viime vuonna 1 275, joten ratkaisemattomien nippu näyttää hieman kasvaneen.

Sitten toimenpideratkaisuja täällä on ollut 123. Mitään virheellistä menettelyä ei todettu 615 tapauksessa. Tämä määrä kyllä ainakin minussa herättää joitakin ajatuksia. Tässä on lisäksi 543 tapausta, jos nyt oikein ymmärrän, että kantelua ei ole tutkittu lainkaan eri syistä. Siellä on ollut vanhentumisia tai päätös ei ole ollut lainvoimainen, taikka sitten kirjoitus on ollut niin epäselvää, että sitä ei ole voitu tutkia lainkaan. Näitäkin on ollut 100 kappaletta. Ymmärrän kyllä tämän osion ihan hyvin. Näistä tilastotiedoista voi havaita myös, että tälle kuluvalle vuodelle on siirtynyt muutama vuonna 2005 vireille tullut asia, ja ilmeisesti aika monimutkaisia juttuja, kun yli pari vuotta nyt ainakin on käsitelty.

Mutta sitten kansalaisten yhteydenottojen perusteella tuntuu erityisesti hämmentävän se, että tapauksissa, joissa virheellistä menettelyä ei ole todettu, vastauksista ei löydy mitään perustelua, miten tuohon ratkaisuun on päädytty. Näitten yhteydenottojen perusteella on hämmästelty sitä, eikö ole uskottu heidän kantelukirjoitustaan taikka sitten onko viranomaisen katsottu toimineen lain mukaisesti. Eli kun ei ole minkäänlaista mainintaa ollut, niin moni kantelija on kysellyt sitä, onko todella näin, onko sitä selvitetty lainkaan. Ymmärrän tietysti, että on monenlaisia kanteluja ja vaikea on jokaiseen hyvin yksilöidysti lähteä vastaamaan, mutta kun tämä määrä nyt kuitenkin on 615, mikäli nyt olen ymmärtänyt oikein, niin sen perusteella moni on todella ottanut yhteyttä.

Myöskin joissakin kansalaisten yhteydenotoissa on hämmästelty sitä, että kantelun johdosta ei ole edes hankittu selvitystä, kun kantelija on pyytänyt, minkälaisen selvityksen vastapuoli on antanut eli se, josta on kanneltu. En tiedä käytäntöä, miten asia todellisuudessa Oikeuskanslerinvirastossa menee, mutta tällaisia yhteydenottoja on ainakin allekirjoittaneelle tullut.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti jälleen kerran siitä omaa näkemystäni, eli meillä ei minun mielestäni laillisuusvalvonnan valvonta toteudu riittävästi. Täällä on aikaisempina vuosina keskusteltu aiheesta, mutta paikalla ei ole nyt perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaa, joka on sitä aina joskus kommentoinutkin. Minä uskon, että nytkään tämän kertomuksen osalta perustuslakivaliokunta ei tule käsittelemään mitään yksittäistä kantelua. Minun mielestäni joissakin tilanteissa voisi olla hyvä — ainakin sellaisissa, missä kansalaiset enemmänkin ottavat yhteyttä — että siellä ruodittaisiin, onko ja millä tavoin perustuslakivaliokunta, kun olisi kuullut joitakin asiantuntijoita, yhtymässä laillisuusvalvojan näkemyksiin tai ei.

Valitettavasti minun mielestäni tuntuu siltä, että tämä laillisuusvalvojien valvontatoimenpide on vain tämä vuosittainen toimintakertomus, joka sitten perustuslakivaliokunnan lyhyen mietinnön perusteella tullaan hyväksymään automaattisesti. Itse kyllä odottaisin, että tätä asiaa vähän ruodittaisiin ja pohdittaisiin, voisiko tähän jollakin tavoin saada muutosta, vaatiiko se jopa perustuslain muutoksia vai onko tämä nykyinen menettely perustuslakivaliokunnan käytäntöä.

Arvoisa puhemies! Arvoisa oikeuskansleri täällä totesi tästä kouluterveydenhuollosta, joka on ajankohtainen asia, sehän löytyy täältä sivulta 71, ja minun mielestäni siinä Oikeuskanslerinvirasto on tehnyt hyvää työtä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Puhemies! Ensiksi kiitän oikeuskansleria siitä, että tässä kertomuksessa on otettu nimenomaan ihmisoikeusnäkökulma lähes kaikkiin asioihin, ja se on erittäin, erittäin hyödyllistä. Tämä on valitettava tosiasia, mitä täällä sanotaan, tämän päivän tapahtumat huomioon ottaen, sivulla 76, kun puhutaan kouluterveydenhoidosta. Siellä todetaan, että lausuntojen perusteella yhteenvetona kouluterveydenhuollon laatusuositukset eivät toteudu kokonaisuudessaan minkään läänin alueella. Tämä on hyvin valitettava asia. Minä nyt uskon ja toivon, että tähän asiaan jatkossa varmasti näitten hirvittävien tapahtumien jälkeen kiinnitetään enemmän huomiota.

Mutta toinen asia, johon minä haluaisin kiinnittää huomiota ja joka ei tässä kertomuksessa vielä tule esille, mutta toivon, että seuraavassa tulee, on sananvapaus, ja siten, miten niihin asioihin Suomenmaassa suhtaudutaan. Minä muistuttaisin mieliin — olen tehnyt asiasta myös kantelun oikeuskanslerille — että korkein oikeuskaan ei pura sananvapaustuomioita, joita Suomessa on annettu, siitä huolimatta, että ihmisoikeustuomioistuin on antanut niistä vapauttavan, "syylliselle" vapauttavan, päätöksen ja Suomen valtiolle kielteisen päätöksen elikkä pitää Suomen valtiota syyllisenä näihin asioihin.

Minusta tämä on hyvin surullinen asia, että korkein oikeus ei noudata ihmisoikeussopimuksen määräystä. Minä toivon, että sananvapauden ja toimittajien oikeudet ja myös velvollisuudet tulisivat jotenkin konkreettisesti seuraavassa kertomuksessa esille, jotta pääsisimme pureutumaan näihin, ja jotta oikeuslaitos, nimenomaan oikeuslaitos, saisi jonkinlaisen käsityksen siitä, missä ollaan menossa. Eihän aina voi lähteä siitä, että oikeutta täytyy hakea Strasbourgin kautta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri on nostanut esiin erittäin tärkeän aiheen, kuten ed. Ukkola totesi, kouluterveydenhuollon ja siellä olevat ongelmat. Hyvä kysymys on, riittävätkö suositukset, mutta riittääkö edes se rahallinen ohjaus? Eivät valtionosuuden nostamiset millään tavalla takaa, että kunnissa tehdään yhtikäs mitään. Kunnissa on hyvin helppo lähteä nipistämään juuri sieltä lasten palveluista, koska lapsethan eivät nouse barrikadeille. Monet meistä aikuisista kun eivät saa palvelua, niin saattavat nostaa kovankin metelin. Ja on erittäin tärkeätä, että meillä oikeuskanslerin toimesta on myös otettu tämä tärkeä asia esille. Herätän pohdintaa tässä meille kaikille, että jos on olemassa hoitotakuu, niin voisiko meillä olla myöskin kouluterveydenhuoltotakuu.

Jacob  Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Vistbacka puhui siitä, että perustuslakivaliokunta hyväksyy kertomukset vähin äänin ja lyhyellä mietinnöllä, ja olisin kiinnittänyt siihen huomiota, että viime kerralla perustuslakivaliokunta todella toivoi, että tätä mietinnön sisältöä ja asua kehitettäisiin. Oikeuskansleri on täällä selostanut, mihin toimenpiteisiin he ovat ryhtyneet, ja varmaan jatkavat.

Toinen toivomus, joka oli vähän painokkaampi, oli se, että kiirehdittäisiin näiden kantelujen käsittelyä, ja toivottiin jopa, että päästäisiin yhteen vuoteen. Minä ymmärrän, että siinäkin kanslerinvirastossa tehdään parannuksia. Siihen on tietysti syytä.

Sitten ed. Vistbacka toivoi, että kantelija voisi tulla kuulluksi tästä viranomaisten selvityksestä. Se on asia, joka on kanslerin harkinnassa ja joka on asia, jota minä olen aina toivonut, että kantelijalle voisi antaa sen lausunnon tiedoksi lausuntoa varten. Siitä on yksinomaan hyötyä sille, että asiaan saadaan riittävä selvitys.

Mutta yhdessä asiassa minä olen ed. Vistbackan kanssa todella eri mieltä, kun hän vihjasi, että valiokunnalla pitäisi olla mahdollisuus puuttua näihin ratkaisuihin, koska se tarkoittaisi sitä, että korkeaan lakimieheen, johon eduskunta on uskonut ja luottanut, puututtaisiin poliittisin perustein. Se on politiikkaa, jos valiokunta, poliitikot, siihen puuttuvat. Länsimaissa tätä ei pidetä kovin järkevänä käytöksenä. Itse kyllä en siihen menisi.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Södermanille totean sen, että en kyllä tarkoittanut sitä, että niihin ratkaisuihin puututtaisiin. Minä ymmärrän sen, että oikeuskansleri tekee itsenäisiä päätöksiä. Mutta kuitenkin olen ymmärtänyt, että perustuslakivaliokunta ikään kuin valvovana viranomaisena voisi siinä ominaisuudessa katsoa ja tulkita omalla tavallaan, mutta eihän siihen päätökseen tietenkään voi vaikuttaa. Eli meillä on muutamia sellaisia kokemuksia eräästä ratkaisusta, joka sitten sen jälkeen, kun henkilö poistui keskuudestamme, vasta ratkesi, ja se kosketteli kylläkin eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston erästä ratkaisua. Sitä käsiteltiin monta vuotta täällä perustuslakivaliokunnassa, ja lopulta se selvisi kuitenkin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Puhemies! Oikeuskanslerin kertomuksessa käsitellään myöskin Merenkulkulaitoksen asioita. En niihin sen tarkemmin puutu. Kun ne tavallaan ovat oikeuskansleri Jonkan aikaa edeltäneitä asioita, niin en puutu niihin millään tavalla arvioiden enkä muuta. Mutta tätä nykyisyyttä koskien olisin kysynyt herra oikeuskanslerilta sitä, onko tapana tehdä tämmöisiä toiminnantarkastuksia laitokseen, jossa jatkuvasti näyttävät olevan asiat hiukan hakusessa, niin että asiakkaat ainakin, jotka asioivat tämmöisen laitoksen kanssa, ovat ihan ihmeissään, kuka hoitaa, mitä hoitaa ja millä tavalla, tehdäänkö edes virallisen luontoisesti oikeita hallintopäätöksiä, niin että tietäisi, mitä on tehty.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus nostaa esille useita asioita, jotka tulevat vakavaan valoon myös eilisen päivän tapahtumien myötä, ja niiden pohdintaan ja selvittelyyn ja tähän laajaan työhön, jota oikeuskansleri on muun muassa kouluterveydenhuollon osalta tehnyt, on syytä varmasti lähipäivinä, lähiaikoina vakavasti vielä keskittyä ja lukea ja pohtia. Ehkä tuon keskustelun aika ei vielä tänään ole oikein.

Samaan tapaukseen liittyen tämän vuoden kertomuksessa puhutaan muun muassa myös poliisin menettelystä ampuma-aseasiassa, mikä hyvin lähelle tuntuu kolahtavan tämänkin viikon tapahtumia, ja tähän asiakirjaan on hyvä varmasti palata lähiaikoina vielä tarkemmin.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Tässä tuli eräitä näkökohtia, jotka olen merkinnyt tänne muistiin ja virastossamme huomioon otettavaksi. Oikeastaan tässä yhteydessä haluan ottaa esille yhden asian, joka oli suora kysymys, eli ed. Pulliaisen kysymys, näistä toiminnantarkastuksista. Tähän voin todeta, että me teemme viranomaiskohteisiin tarkastuksia. Osittain teemme niitä tietyn suunnitelman mukaan, mutta myös tarvittaessa kohdennamme ne sellaiselle sektorille tai sellaiseen virastoonkin, jossa syystä tai toisesta olemme nähneet aihetta tarkemmin tuon viraston toimintaan perehtyä. Vien nämäkin terveiset virastoon jatkoharkintaa varten.