Päivi Lipponen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omaishoidon tukea saavia on 30 000 Suomessa. Se ei ole kuitenkaan koko totuus. STM:n selvityksen mukaan kaikkiaan omaishoitajia on yli 300 000, eli vain 10 prosenttia heistä on varsinaisessa sopimussuhteessa kuntaan. 300 000 on suuri määrä ihmisiä. Keitä he ovat?

Omaishoitajista 60 prosenttia on eläkeläisiä, mutta 20 prosenttia heistä on kokoaikatyössä, 4 prosenttia osa-aikatyössä ja 4 prosenttia virkavapaalla. Työssäkäyvien ryhmä kasvaa koko ajan. Omaishoitajaksi päädytään nopean ratkaisun seurauksena. Sairaalasta soitetaan, että nyt omainen kotiutetaan, onko kotona joku ottamassa vastaan tulijan. Omaishoitotilanne kestää vuosia. Työssäkäyvät omaiset ovat omaishoitajina tutkimusten mukaan pidempään kuin eläkeläiset, ja tämähän on aivan normaalia.

Omaishoitajuuteen liittyy monia vakavia ongelmia. Ministeri Cronberg asetti työryhmä selvittämään omaishoitajien hoitovapaaoikeuden toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä. Asia liittyy ed. Satosen ja 122 kansanedustajan allekirjoittamaan lakialoitteeseen. Sata-komitea puolestaan selvittää omaishoidon tuen, Kansaneläkelaitoksen hoitotuen ja kotitalousvähennyksen yhteensovittamista sekä omaishoidon tuen verotusta.

Suurin ongelma omaishoitajien parissa on se, että kunnat myöntävät pääsyn omaishoidon tuen piiriin erilaisin perustein. Esimerkiksi lain mukaan omaishoitajille kuuluu tietty määrä vapaapäiviä kuukaudessa, mutta kunnasta riippuen vapaapäivät toteutetaan vaihtelevin menettelyin. Monet omaishoitajat eivät ole voineet pitää vapaitaan vuosikausiin.

Suomi kohtaa suuren ikärakenteen muutoksen ensimmäisenä maailmassa Japanin kanssa. Meidän palvelurakenteemme on painottunut siihen, että ihmiset asuisivat yhä kauemmin omassa kodissaan. Tämä merkitsee sitä, että omaisten on yhä enenevästi otettava vastuuta lähimmäisistään. Työssäkäyvät ja omaa perhettään eteenpäin vievät tyttäret ja pojat alkavat hoitaa yhä enemmän heikkokuntoisia vanhempiaan. Jo nyt mietitään perheissä, kuinka yhdistää työ, kodinhoito ja lasten kasvattaminen. Jatkossa yhtälöön pitää liittää myös omista vanhemmista huolehtiminen.

Omaisten halua ottaa vastuuta lähimmäisistään on tuettava. Se on edes tehtävä mahdolliseksi. Useimpien omaisten on käytävä työssä elättääkseen itsensä ja perheensä. He eivät voi jäädä hoitovapaalle omaistaan hoitamaan. Suomen lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että työssäkäyvä omainen, esimerkiksi tytär tai poika, voi viedä omaisensa lääkärin vastaanotolle, kun tarve sitä edellyttää. Suomalainen yhteiskunta ei toimi siten, että kaikki asiat voisi virastoissa hoitaa oman työpäivän jälkeen.

Esitän, että omaisen hoitamiseen ei tarvitsisi käyttää lomapäivää, vaan sen voisi tehdä työajalla. Meillä on hyvä lainsäädäntö, jossa pienten lasten vanhemmilla on oikeuksia hoitaa lastaan lapsen sairastuessa. Nyt tarvitaan samanlaista ajattelua omaishoidon järjestämiseen. Lakialoitteessani esitän, että työssäkäyvä omaishoitaja saa olla hoitovapaalla omaisen sairastuessa äkillisesti hoidon järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi tilapäisesti neljä työpäivää kerrallaan. Samoin työssäkäyvä omaishoitaja saa olla hoitovapaalla omaisen lääkärissä käyttämisen vuoksi yhden päivän.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Yhteisöllisyyttä, toisista välittämistä ja auttamista ei voi säätää lailla, mutta lainsäädännöllä voidaan tukea ratkaisuja, jotka edistävät yhteisöllisyyttä ja mahdollistavat yhteisvastuun ja läheisistä huolen pitämisen. Yksi tällainen asia on tämä ed. Lipposen aloitteeseen sisältyvä neljän vuorokauden tilapäinen omaishoitajavapaa. Työpaikoille tarvitaan joustavia ratkaisuja, jotta työntekijä voi halutessaan siirtyä hoitamaan omaistaan äkillisessä perhetilanteessa tai saattohoitovaiheessa. Tämä edellyttää kyllä myös asennemuutosta työpaikoilla. Pienten lasten hoidossa asiat on saatu varsin mallikkaasti kuntoon. Nyt on aika saada myös ikääntyvien hoito järjestykseen.

Ed. Lipposen aloitteen lisäksi tulee työmarkkinajärjestöjen puitesopimuksia ja suosituksia käyttämällä edistää vuorotteluvapaan, lyhennetyn työajan, vuosilomalain mukaisen säästövapaan, pakottava perhesyy -säännösten, ylityövapaiden, etätyön ja osa-aikaeläkeratkaisujen avulla näitä joustavia ratkaisuja kantaa vastuuta omaisesta. Samoin tuo oikeus saada hoitovapaa vähintään kuukaudeksi tulisi mahdollistaa omien vanhempien, puolison tai lasten terminaalihoidon ajaksi, eli tämmöinen kuukauden vapaa niissä tilanteissa myös tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Lisäksi tarvitaan monia muitakin parannuksia omaishoitajien asemaan, kuten selvitysmies Elli Aaltonen selvityksessään toi esiin. Yksi keskeisimmistä näistä tarvittavista toimenpiteistä on ehdottomasti omaishoitajien tukipalveluiden riittävyyden varmistaminen, mutta myös omaishoidon tuen riittävä taso ja esimerkiksi verotuksen kohtuullistaminen olisivat näitä keinoja, mitkä auttaisivat ja olisivat erittäin kipeästi tarvittavia omaishoitajien aseman parantamiseksi.

Yksi ongelma, minkä vielä haluan ottaa esiin, on se, että omaishoidon tuen myöntämiskäytännöt vaihtelevat eri kunnissa hyvin paljon, ja tämä tuottaa myös valitettavaa eriarvoisuutta.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkelläkin monissa lapsiperheissä mietitään, miten on mahdollista yhdistää työ ja perhe-elämä. Vuodet kuluvat eteenpäin, vierii vuosikymmeniä. Sen jälkeen samassa perheessä mietitään, miten on mahdollista yhdistää työelämä ja omien vanhempien hoitaminen. Tämä lakialoite, minkä ed. Päivi Lipponen on tehnyt, antaa vastaukset näihin kysymyksiin. Lakialoite on erittäin kannatettava.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Me kuulemme paljon kauniita sanoja puhuttavan omaishoidosta, omaishoitajista, mutta mahdollistetaanko aidosti meidän yhteiskunnassamme myös ihmisten oikeus toimia omaishoitajina? Edustajakollega Päivi Lipposen lakialoitteessa annetaan todellisia eväitä luoda meidän järjestelmästämme sellainen, että myös työikäisillä omaisilla on aito mahdollisuus ja oikeus toimia omaishoitajina. Tämä lakialoite on erinomaisen hyvä askel pitkällä tiellä parempaan järjestelmään omaishoitajien osalta, ja siksi kannatan tätä aloitetta lämpimästi.

Arto  Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Omaishoitoon kaikkineen liittyy hyvin monia kysymyksiä, joita on keskustelun aikana tullut jo aika paljon esillekin. Omaishoitajia on tosiaan monenlaisia. On niitä, jotka hoitavat päätoimisesti omaistaan ja saavat omaishoitajapalkkion, sitten on niitä, jotka myöskin samalla tavalla toimivat, mutta eivät saa omaishoitajapalkkiota, ja sitten on niitä, jotka hoitavat osa-aikaisesti ja joita tämä aloite nyt etupäässä koskee. Tässä varmaan tarvittaisiin semmoinen kokonaisvaltainen ote, jossa katsottaisiin näitä omaishoitajien asioita ihan kaikkineen. Niitä on nyt vireillä. Muun muassa tästä hoitovapaa-asiasta ilmeisesti odotamme ihan lähiaikoina sieltä kolmikantatyöryhmästä tuloksia, ja sitten Sata-komiteassa on myöskin näitä asioita. Valistuneet kunnat ovat jo — korostan sanaa "valistuneet" — tehneet sen päätöksen, että aina kun omaishoito korvaa laitoshoidon, niin omaishoitajan palkkio maksetaan. Tätä suosittelen kyllä kaikkiin niihinkin kuntiin, joissa ei vielä ole näin tehty. Meillä Pirkanmaalla omassa kunnassani Sastamalassa näin on ja on myöskin Tampereella on ollut tämän vuoden alusta.

Mutta kaikkineen täytyy sanoa, että omaishoito on tulossa vahvasti tähän yhteiskuntaan juuri ikääntymisen seurauksena. Tämä on inhimillinen ja myöskin yhteiskunnalle edullinen hoitotapa, mutta se vaatii hyvin voimakasta poliittista otetta ja ohjausta täältä talosta, koska valitettavasti on niin, että kolmikannassa oikeastaan kumpikaan osapuoli ei nosta näitä asioita ihan prioriteettilistansa kärkeen, ja sen takia meidän on vietävä näitä asioita täältä suunnalta ja myöskin sinne kuntakentälle saada vielä voimakkaampi viesti siitä, että on kunnan omankin edun mukaista, ei pelkästään kuntalaisten edun mukaista — se on itsestäänselvää — vaan mutta myöskin kunnan kannalta järkevää myöskin taloudellisesti panostaa tähän omaishoitoon.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Lipposen aloite on siinä mielessä hyvä, että tässä otetaan askeleita hyvään suuntaan ja annetaan mahdollisuuksia välittää lähimmäisestä, omaisesta, ja kukas sen parempi olisi kuin oma läheinen siinä, joka voi jäädä kotiin ja hoitaa ja käyttää lääkärissä. Mutta siinä tulee usein se ristiriita vaan, kun itse olin pitkään pääluottamusmiehenä, että se tahtoo olla niin, jotta vielä työpaikoilla on sen verran kovat asenteet ja lasketaan sitä, jotta se maksaa työnantajalle, ja semmoisen edun saaminen tahtoo olla aina, ainakin noissa työmarkkinapöydissä, niin kuin edellinen puhuja totesi, vähän kolmikantahommiakin, usein hyvin takkuista. Sen takia nyt on lainsäätäjien vuoro tehdä tässä päätös. Tämä kuuluu eduskuntaan, ja silloin kun tätä käsitellään, tietysti pitää kuulla aina asiantuntijoita myös niistä kolmikantapöydistä. Mutta minusta tämä omaishoitokysymys on sen tyyppinen kysymys, joka on puhtaasti lainsäädäntökysymys ja yhteiskuntapoliittinen kysymys.

Nimittäin semmoinen vanha viisaus on, jotta ei mitään uutta auringon alla. Omaishoitohan on vanhin hoidon muoto. Nyt on välillä vaan hurahdettu tämmöisiin markkinatalousmekanismeihin ja rahan vallan armoille. Näissä kysymyksissä pitää palata takaisin siihen ihmisten huomioon ottamiseen, inhimilliseen ajatteluun. Rahan valtahan on taivutettava palvelemaan ihmistä eikä niinpäin, kuin nyt on välillä menty. Nyt on menty siihen suuntaan välillä, jotta on odotettu sellaista tilannetta, jotta kaikki hoituu, kun on aina joku viranomainen, kun sen ihmisen vie sinne, niin se hoitaa tämän jutun. Mutta tässä semmoinen yhteisvastuullisuus ei tarkoita sitä vaan se tarkoittaa, että me pidämme toisistamme muullakin tavalla huolta kuin pelkästään siten, jotta aina on viranomainen.

Omaishoidon tuki ja nämä järjestelmät ovat hyvin erilaiset eri puolella. Tässä on hyvin jo kuvattu monissa puheenvuoroissa niitä ongelmatiikkoja. Yhtä vaan ei ole tullut esille, sitä, jotta tämä tuki on sillä tavalla eri kunnissa erilainen, jotta sen voi tai sitä ei voi toisessa kunnassa samoin ehdoin saada, koska kunnat voivat määrittää nämä kriteerit. Sen takia minusta se selvitysnaisen tekemä elikkä Elli Aaltosen tekemä esitys siitä, jotta tämä siirrettäisiin Kelalle, olisi hyvin hyvin tärkeä juttu, jolla saataisiin koko valtakuntaan yhteiset normit eikä välttämättä kunnan rahatilanne vaikuttaisi aina siihen, mikä se taso on ja mitkä ne normit ovat, millä tavalla kukin on oikeutettu saamaan omaishoidon tukea.

Sitten iso kysymys on myös verotus. Tänä aamuna viimeksi yksi henkilö soitti, omaishoitaja, joka hoitaa tämmöistä ikääntynyttä vaimoaan, joka on halvaantunut. Hän kysyi, kun se korvaus on tosi pieni, eikö sitä voisi saada verovapaaksi. Niin pitkään, ennen kuin nämä korvaukset ovat tasoltaan kohtuullisia, minusta tämä pitäisi käsittää sillä tavalla, että omaishoito on tämmöistä yleishyödyllistä työtä, jolloin se voisi olla myös verovapaata. Jos vaikka tässä tapauksessa, niin kuin aamullinen soittaja, hän saa työeläkettä, ei kovin isoa tosin mutta kuitenkin saa työeläkettä, niin se kun laitetaan sinne progression päälle, niin se verotus on aika kova hänen osaltaan. Siitä leikkautuu merkittävä osa, yli 40 prosenttia, kun hän maksaa veroa siitä omaishoidon tuesta. Silloin voi kysyä sitä, onko se ainakaan kannustavaa, kun kyse on siitä, että tässä sen sijassa, jos tämä henkilö ei hoitaisi, kyseessä olisi laitospaikka ja sehän maksaisi yhteiskunnalle paljon. Sen takia minä odottaisin, että tätä keskustelua myös käytäisiin, voitaisiinko se saada sellaiseksi, jotta omaishoito katsottaisiin yleishyödylliseksi työksi.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Omaishoitajan työpanoksen vuorokaudessa on laskettu olevan viisi ammattihoitajan työvuoroa, elikkä se on valtava säästö yhteiskunnalle. Jo tästä lähtökohdasta olisi viisasta hoitaa omaishoitajan palkat ja lomapäivät sille tasolle, että omaishoitaja myös jaksaa tehdä tätä uskomattoman tärkeää ja inhimillistä työtään eikä aiheuteta sitä, käyttäen puhemiehen mainitsemaa verbiä, että hänet "syrjäytetään" ajatuksella, että hoitaa se kuitenkin.

Kannatan ed. Lipposen lakialoitetta lämpöisesti.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Ed. Lipposen aloite on tärkeä lisäpuheenvuoro tähän omaishoidon aseman vahvistamiseen, ja tämä keskustelu on ollut tärkeätä. Nyt on valitettavasti omaishoitolaista tullut kunnissa säästölaki, ja tässä suhteessa olen ed. Satosen kanssa samaa mieltä, olen iloinen siitä, että oppositiolla ja hallituksella, edustuksellisella demokratialla, näyttäisi olevan yhteinen poliittinen tahto varmistaa se, että todella tärkeänä, välttämättömänä ikääntymisen ja vanhusten- ja terveydenhuollon ratkaisuna omaishoidon asemaa vahvistetaan ja omaishoitajan asemaa tuetaan. Tässä on tietysti ilman muuta tasavertainen omaishoidon turvaamisen lähtökohta, ja tässä suhteessa Kelan valtuutettujenkin kanta on ollut, että Kansaneläkelaitoksen kautta tämä pitää varmistaa. Verotuksen ja etujen yhteensovittaminen täytyy myöskin ottaa huomioon ja mahdollistaa käytännössä myös sijaisen palkkaaminen, koska tämä monesti mitätöi koko tämän omaishoitajan pienen korvauksen. Minusta on erittäin tärkeätä, että tältä osin nyt toimitaan eduskunnassa voimakkaasti muun muassa budjetin ja eri lakien yhteydessä, että tätä asiaa vauhditetaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva aloite ja asia omaishoidosta on hyvin tärkeä, ja on hyvä, että täällä on laajalti hyvä yksimielisyys omaishoidon tärkeydestä ja siitä, kuinka se on potilaalle läheisen hoitoa. Siellä kodissa on usein jo täysi valmius tähän hoitoon, ja pienillä kustannuksilla koti kuin koti on saatavissa riittäväksi omaishoidon paikaksi. Nyt vain on ongelma se, että omaishoitajien korvaukset ovat kovin pienet. Viime lauantainakin eräs omaishoitaja sanoi, että hän saa 300 euroa kuussa, joka on todella vähän, se vielä veronalaista tuloa. Omaishoitajien palkkioita on voitava korottaa, ja myöskin nämä lakialoitteessa esille tuodut muutokset, mitä tässä esitetään, ovat harkitsemisen arvoisia. Omaishoitajien työ on arvokasta potilaan, hoitajan itsensä mutta myös yhteiskunnan ja kuntien kannalta.

Esko Ahonen /kesk:

Herra puhemies! Omaishoitajat ovat aikamme sankareita, voi ihan lyhyesti todeta tähän puheenvuoron alkuun. He tekevät erittäin arvokasta työtä. Ajatelkaamme itse, jos saamme elää, kun olemme vanhoja, kumman hoitomuodon valitsemme: kotona asumisen vai laitoshoidossa asumisen? Jokainen meistä haluaa asua kotona mahdollisimman pitkään, ja siinä mielessä nämä omaishoitajat ovat erittäin arvokkaassa asemassa.

Hyvin usein kuulee sanottavan, että omaishoitajan korvaus on 300 euroa kuukaudessa. Se on todella pieni. Jos vertaamme sitä, mitä tuolla 300 eurolla me saamme keskimäärin laitoshoitoa — keskimääräinen laitospaikka maksaa tänä päivänä noin 170 euroa vuorokaudessa — niin me emme, ystävät rakkaat, saa sillä kuin vajaa kaksi vuorokautta laitospaikkahoitoa. (Ed. Satonen: Pitää paikkansa!) Tätä viestiä minä olen yrittänyt viedä kuntiin, kun aika paljon kierrän kuntavierailuja tehden, että kehittäkää laitospaikkojen sijaan enemmänkin kunnassa omaishoitopaikkoja. Se on kunnalle säästö, se on sille hoidettavalle mielenterveydellinen asia, ja toisaalta myös se on sitten tärkeää sille omaiselle, joka hoitaa, että hän saa siitä myös riittävän korvauksen.

Meillä kunnissa käsitellään omaishoitajia eri lailla, eri lailla jossakin toisessa kunnassa kuin toisessa, ja tämä on sellainen, joka meidän pitäisi saada yhtenäistettyä. Nimenomaan, kuten täällä on puheenvuoroja käytetty, jos Kansaneläkelaitoksen kautta tämä maksu saataisiin tulemaan, niin me saisimme kaikki omaishoitajat saman arvoiseen asemaan.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajien Esa Lahtelan ja Tarja Tallqvistin innoittamana haluaisin vielä todeta sen, että ed. Tallqvist sanoi, että omaishoitajan työpanos vastaa viiden henkilön työpanosta. Omaishoitajan korvaus on pieni, noin 300 euroa, ja siitä hän maksaa vielä verot. Tilanne vaikeutuu, mikäli omaishoitaja kokee, että hän haluaa kerran viikossa hiukan huilata, ja tämän ajan tämä hoidettava henkilö on muualla, esimerkiksi jossain vanhainkodissa tai laitoksessa hoidossa. Tällöin omaishoidon korvaus pienenee merkittävästi. Silloin me voimme kysyä, kuinka paljon omaishoitajalle, joka tekee todellakin vuorokaudessa viiden henkilön työt, jää lopulta käteen tästä pienestä korvauksesta, kun ensin on maksettu verot ja sitten vielä maksettu palkkiot sinne laitokseen.