Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös tämä lakialoite on tällä sosiaali- ja terveysvaliokunnan alueella, ja se koskee lääkkeiden korvattavuutta.

Lääkevalmisteen kuuluminen sairausvakuutuslain mukaisen lääkekorvausjärjestelmän piiriin edellyttää, että sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeiden hintalautakunta eli Hila on vahvistanut lääkevalmisteen korvattavuuden ja kohtuullisen, korvausperusteeksi hyväksyttävän tukkuhinnan. Eli siis se, että lääke saadaan korvattavaksi, edellyttää tätä hintalautakunnan päätöstä. Myyntiluvallisen lääkevalmisteen peruskorvattavuutta ja kohtuullista tukkuhintaa koskeva asia voi puolestaan tulla hintalautakunnan käsiteltäväksi ainoastaan lääkevalmisteen myyntiluvan haltijan eli lääkettä valmistavan firman tekemän hakemuksen perusteella.

Sairausvakuutuslain mukaan lääkkeiden erityiskorvattavuutta koskeva asia voidaan ottaa käsittelyyn myös sosiaali- ja terveysministeriön tai sitten lääkkeiden hintalautakunnan aloitteesta sellaisessa tilanteessa, että jos lääkeyritys ei hae korvattavuutta lääkkeelle, niin korvattavuus voidaan ottaa käsiteltäväksi niin sanotusta erityisestä hoidollisesta perusteesta, ei kuitenkaan silloin, jos markkinoilla on jo tämän sairauden hoitoon tai tähän tarkoitukseen olevia myyntiluvallisia valmisteita.

Erityisenä ongelmana on se, että peruskorvattavuutta koskevan asian käsittely on mahdollista ainoastaan silloin, jos kyseessä on korvattavuuden lakkauttaminen, eli peruskorvausta varten ei hintalautakunta tai ministeriö voi olla lainkaan aloitteellinen, vaan ainoastaan lääkeyritys voi tehdä siitä aloitteen, että joku lääke saadaan peruskorvattavaksi.

Kokonaisuudessaan ongelmana tällä hetkellä on se, että yhä useampi lääke on viime vuosina jäänyt kokonaan korvausten ulkopuolelle joko niin, että hintalautakunta on ahtaiden raamiensa vuoksi tehnyt hylkäävän päätöksen, tai sen vuoksi, että lääkeyritys ei ole edes hakenut korvausta lääkkeelle katsoen esimerkiksi, että Suomen markkinat ovat liian pienet, jotta viitsitään lähteä hakemaan korvauksia lääkeaineille. Se on taas johtanut siihen, että osa potilaista on jäänyt näiden korvausten ulkopuolelle ja joutuu maksamaan aivan täyden hinnan saamatta minkäänlaisia korvauksia lääkkeistä, jotka kuitenkin lääkäri katsoo potilaalle tarpeellisiksi. Tämä koskee sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja ihan erityisesti syövän hoitoon kehitettyjä lääkkeitä. Siellä on joukossa uusia, tehokkaita lääkkeitä, jotka saattavat olla melko laajassakin käytössä ainakin ulkomailla ja korvattuina monissa maissa saamatta kuitenkaan korvattavuutta Suomessa. On hyvin ymmärrettävää, että potilaat ovat hämmennyksissään tästä tilanteesta ja kokevat olevansa eriarvoisessa asemassa.

Tilanne on myös hyvin kiusallinen lääkärille, koska hän tietää, että tälle potilaalle esimerkiksi tästä diabeteslääkkeestä tai tästä syöpälääkkeestä olisi todella apua, mutta jos potilas on vähävarainen, niin sitä ei sitten oikein tohdi edes kunnolla esitellä, vaan joudutaan turvautumaan heikkotehoisempiin hoitoihin. Esimerkiksi tietyistä diabeteslääkkeistä tiedetään, että yhteiskuntakin saisi enemmän kustannushyötyä, jos lääkettä saisivat kaikki ne potilaat, joille sen lääkkeen tiedetään tehoavan. Ongelmaksi on todellakin tullut se, että joko näitä kielteisiä päätöksiä tulee hintalautakunnasta helposti tai sitten yritykset vetäytyvät kokonaan korvaushakemuksistakin, kun eivät saa toivomaansa tukkuhintaa näille lääkkeille.

Mielestäni todellakin sairausvakuutuslakia tulisi muuttaa niin, että korvattavuus voitaisiin ottaa myös viranomaisen toimesta kaikissa tapauksissa niin peruskorvattavuuden kuin erityiskorvattavuuden osalta käsittelyyn, jos lääke tiedetään kustannustehokkaaksi. Kustannustehokkuuden olennainen osa on luonnollisesti valmisteen hinta, joka viranomaisen toimesta aloitetussa käsittelyssä sitten määritettäisiin neuvotellen lääkeyrityksen kanssa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kun lukee tämän ja sitten lukee vielä toiseen kertaan ja sitten vielä kolmanteen kertaan ja kuuntelee neljännen kerran saman luettuna ääneen, niin herää kysymys, että missä tässä oikein mättää. Hilassako mättää? Onko sillä tavalla, että Hila on niin korruptoitunut, että Hila on joittenkin lääkevalmistajien talutusnuorassa ja sillä tavalla tällainen menettely on mahdoton? Tässä olisi pitänyt olla joku esimerkki, niin sitten olisi päässyt jyvälle, joku keissi, niin kuin sanotaan, kun herää kysymys, että tässä on jotakin kähmintää taustalla. Muuten tämä jää kyllä niin kuin ilmoille roikkumaan.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Räsäsen lakialoitteeseen liittyen itselleni tulee heti näitä keissejä mieleen tässä, kun ihmiset ovat ottaneet yhteyttä. On todella käsittämätöntä, että on olemassa esimerkiksi syöpälääke, josta on hyvät tulokset, ja syöpään sairastunut, joka voisi tästä hyötyä, ei sitä saa, ellei hän sitten myy asuntoaan ja omaisuuttaan, niin kuin jotkut ovat tehneet. Jotainhan tässä vaan on tehtävä. Elikkä vähän niin kuin ed. Pulliaisellekin, niin tämä on vähän vaikeata taas tämä lääketiede tai nämä asiat, mutta ei näin saa Suomenmaassa olla, todellakaan, että kyllä tähän laillisesti täytyy saada jotakin tolkkua.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Näitä keissejä on useita, mutta ehkä se viimeisin, jonka pohjalta ryhdyin tätä lakialoitetta miettimään, oli nimenomaan nämä uudet lääkkeet, joita on kehitetty kakkostyypin diabeteksen hoitoon, joilla on saatu erittäin hyviä tuloksia näissä vaikeissa kakkostyypin diabeteksen tapauksissa ja joita tarvitaan erityisesti sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka esimerkiksi ammattinsa puolesta eivät voi käyttää näitä vanhoja lääkityksiä, esimerkiksi autonkuljettajat jne. Näitten lääkkeitten kohdalla hintalautakunta on tehnyt hylkäävän päätöksen, koska se on pitänyt näitä lääkeyritysten määrittämiä hintatasoja liian korkeana. En ollenkaan väitä, että hintalautakunta olisi korruptoitunut, mutta ongelmana on tietysti se, että jos ei päästä sopuun siitä hinnasta lääkeyrityksen kanssa, niin tämän nykyisen lainsäädännön valossa hintalautakunta jää aika aseettomaksi, jos sillä ei ole mahdollisuutta oma-aloitteisesti ottaa käsittelyyn näiden lääkkeiden korvattavuuksia. Sen vuoksi esitän tässä, että hakemuksen voi tehdä muukin kuin lääkeyritys, eli sosiaali- ja terveysministeriö tai hintalautakunta itse voi ottaa käsiteltäväksi tämän korvattavuuden.

Jos nyt kiteyttää, mikä ongelma tässä on, niin se on se, että tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriön alainen hintalautakunta on meidän lainsäädäntömme vuoksi liikaa lääkeyritysten ikään kuin talutusnuorassa. Hintalautakunnalle tulisi saada enemmän itsenäistä päätösvaltaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Itsekin olen saanut useitakin yhteydenottoja syöpälääkkeitten kohdalta ja just tällaisten tapausten kohdalta, mistä ed. Räsänen puhui.