Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on Suomen tiestössä kiinni mittava kansallisomaisuus, ja tieverkon kunto ja huolto ovat keskeisen tärkeitä niin kansalaisten tasapuolisen liikkumisen, liikenneturvallisuuden kuin elinkeinoelämänkin näkökulmasta. Täytyy sanoa, että suhtauduin alun perin aika kriittisesti tähän hallituksen esitykseen, jossa tämmöinen keskeisesti ihmisten arkeen vaikuttava palvelu, tienpito, annetaan täysin markkinavoimien armoille. Kannoin myös Tieliikelaitoksen osakeyhtiöjärjestelyssä erityistä huolta myös henkilöstön asemasta. Voisi tähän taustaksi sanoa, että kun aikoinaan Tielaitos liikelaitostettiin, niin tuolloin oli ministerinä kokoomuslainen Olli-Pekka Heinonen, ja hän vilpittömin katsein vakuutti meille, että tätä yhtiöittämis-sanaa ei tulla koskaan sanomaan. Olin silloin tämän liikelaitostamisen kannalla, ja olen sitä ihan luvalla sanottuna vähän harmitellut sen jälkeen, kun on nähty ne laajamittaiset irtisanomiset ja jossain määrin myös — joka puolella valtakuntaa ei ole toteutunut huonompi tienpito — mutta jossain määrin myös heikentynyt tienpito.

Tiedän, että tämän lain valmistelu oli käynnissä jo viime kaudella, mutta ministeri Luhtanen ja häntä seurannut ministeri Huovinen eivät koskaan tuoneet tätä lakia eduskuntaan. Se tuli siis nyt vasta porvarihallituksen aikana. Tämä yhtiöittäminen on herättänyt henkilöstössä ymmärrettävästi aikamoisia pelkoja, joita on tuotu ainakin joidenkin valiokunnan jäsenten tietoon. Ristiriitaista kyllä, itse valiokuntakuulemisessa ei mikään taho, eivät siis myöskään henkilöstöjärjestöt, joita kuultiin neljä kappaletta, vastustaneet Tieliikelaitoksen yhtiöittämistä, joten yhdymme tässä asiassa esitykseen, ja joudun kannattamaan sen vuoksi tätä hallituksen esitystä, koska tuntuisi aika vaikealta ihan, sanotaan yksittäisten henkilöiden kannanottojen pohjalta, alkaa vastustaa asiaa, jota sitten valiokunnan kuulemisessa kuullut pääluottamusmiehet kuitenkin kannattavat.

Itse yhtiöittämistä ei siis vastustettu, mutta valiokuntakuulemisessa eläketurvajärjestelyjen rahoitus oli muodostua kynnyskysymykseksi ja asiaan puuttui useampikin valiokunnassa kuultu asiantuntija esittäen huolensa hallituksen kaavaileman järjestelmän vaikutuksesta perustettavan yhtiön lähtötilanteeseen. Vaarana oli se, että yhtiön omavaraisuusaste olisi jäänyt liian alhaiseksi, hallituksen esityksen mukaan jopa alle mainitun 32 prosenttiyksikköä, kun eläkevastuut oltaisiin siirretty täysin perustettavan yhtiön rasitteeksi. Asia saatiin kuitenkin sovittua valiokunnan kuulemisissa ja mietintöä tehtäessä hyvässä yhteisymmärryksessä.

Tähän meidän yksimieliseen mietintöömme liittyykin sitten kaksi pontta, joista valiokunnan ensimmäinen lausumaehdotus on, että eduskunta edellyttää, että valtio mahdollisimman suuressa määrin osallistuu siirtyvälle henkilöstölle ryhmäeläkevakuutuksena vakuutuslaitoksilta hankittavan lisäeläketurvan maksamiseen. Taustana tässä on se, että kun Valtiokonttori on laskenut näitä eläkevastuita, niin ensin on saatu ensimmäinen summa 36 miljoonaa, sitten on perästä tullut toinen summa 7 miljoonaa ja vielä sitten asiantuntijakuulemisessa tämän perustettavan yhtiön näkökulmasta asioita esitellyt asiantuntija totesi, että jos sitten vielä tulisi jotain, minkä Valtiokonttori olisi arvioinut väärin, alkaisi se olla jo aika hankalaa tälle yhtiölle. Nyt, kun tiedetään, että yhtiö tulee kilpailemaan aika kilpaillulla, kovalla sektorilla, jossa on pienet katteet, niin tämä on ihan kyllä merkittävä lähtökohta tämän yhtiön tulevaisuutta ajatellen.

Hallituksen esityksen mukaan siis perustettava osakeyhtiö vastaisi kokonaisuudessaan henkilölle otettavasta lisäeläketurvasta, ja niin kuin tässä ponnessa kuultiin, me esitämme, että eduskunta edellyttää, että valtio osallistuu mahdollisimman suuressa määrin lisäeläketurvan maksamiseen. Mitään määriä ei sen tarkemmin rajattu, mutta tämäkin on edistysaskel siihen alkuperäiseen suunnitelmaan.

Mitä tulee itse näihin eläkkeisiin, niihin liittyen pääsimme myös yksimielisesti laittamaan toisen ponnen, jossa edellytetään, että eduskunta edellyttää, että siirtyvälle henkilöstölle hankittavan eläkevakuutuksen ehtojen tulee vastata täysin voimassa olevia eläke-etuuksia. Eli se henkilöstö, joka tässä nyt sitten siirtyy tämän perustettavan yhtiön palvelukseen, jatkaa samalla tavallaan eläkeuraa kuin aikaisemminkin, ja se on mielestäni aivan oikein, ja siitä olen myös tyytyväinen, että valiokunta siinä oli täysin yksimielinen.

Se pelko sitten, mitä myös valiokuntakuulemisessa tuli ilmi, että yhtiö kenties pilkotaan, yksityistetään, myydään, että siinä tapahtuu mitä vaan, vaikka ulkomaalaisomistusta, on tietysti täysin mahdollinen pelko. Ja niin kuin joku asiantuntija sanoi, se olisi seuraava askel tässä tämän yhtiön elämänkaaressa. Mutta täytyy toivoa kuitenkin, että ihan niin pitkälle ei mentäisi vaan meillä säilyisi edes jonkinlainen ote tähän meidän omaan tieverkostoomme, sen kuntoon ja huoltoon ja sitä kautta myös siihen, minkälaisilla teillä valtakunnassa suomalaiset voivat yksityisiä matkojaan tehdä, kuinka turvallisia nuo tiet ovat ja kuinka meidän kumipyöräliikenteemme, elinkeinoelämämme pystyy siellä teillä kulkemaan.