Herra puhemies! Hallituksella on tukevia kirjauksia suomalaisen kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuudesta luomutavoitteineen, lähiruokatavoitteineen — hyvä niin. Kuitenkin toimenpiteet ovat kerta toisensa jälkeen toisensuuntaisia. Viimeinen esimerkki tästä on tämän kuuluisan eteläisen Suomen vakavien vaikeuksien tuen osalta, 141 artiklan osalta, jossa hallitus näkyy olevan antamassa periksi jo ennen kuin neuvottelut ovat varsinaisesti edes alkaneetkaan ja siirtyneen leikkauslinjalle. Yritätte siirtää tätä tukea maksettavaksi yhteisen maatalouspolitiikan välineiden kautta, mikä ei nyt vain ole mahdollista.

Vielä välitarkastelussa hallitus hyvin voimakkaasti alleviivasi 141:n merkitystä. Kaksi viikkoa sitten näin teki pääministeri. Arvoisa hallitus, arvoisa ministeri, missä moinen linjanmuutos on tapahtunut? Mistä se kertoo? Mihin te sillä pyritte? Ja miksi olette nyt vaihtaneet tämän hyvän linjan, joka teillä hallitusohjelmassa on, periksi antamisen ja leikkauksen linjaksi?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Täytyy heti alkuun sanoa, että nyt edustaja Leppä on kyllä ymmärtänyt asiat täysin väärin. Siinä mielessä on hyvä, että olen huomenna tulossa maa- ja metsätalousvaliokuntaan kello 9 aamulla kuultavaksi, että meillä on vähän paremminkin aikaa siellä sitten käydä asioita läpi.

Mutta jos sanon lyhyesti tästä taustasta, yleisestä maatalouden tilanteesta, niin on syytä muistaa — koska varmaan joku ihminen saattaa television ääressäkin katsoa, että mitä tämän hallituskauden aikana on tehty — että rahoitusratkaisu EU:n yhteisten rahojen käytöstä oli hyvä Suomen kannalta. Saamme sieltä maaseuturahaa enemmän kuin aiemmin, ja kokonaisuudessa rahavirrat EU:sta Suomelle ovat suunnilleen samalla tasolla kuin aiemminkin. Kesällä aikaansaatu cap-uudistus eli maatalouspolitiikan uudistus meni myös hyvin — kiitos siitä niin Euroopan parlamentille kuin Suomen eduskunnallekin, joka tuki suomalaisia neuvottelijoita hyvin tässä asiassa — ja antaa myös omalta pohjaltaan hyvän ratkaisupohjan tähän.

Mitä tulee sitten tähän artikla 141:een, ei siinä yhtään mitään ole periksi annettu. Suomi tekee oman esityksen siitä, millä tavalla näitä asioita hoidetaan tulevaisuudessa. Tällä viikolla selvisi, että meillä on tuottajajärjestöjen kanssa hieman erilainen linja siitä, mitä sinne ratkaisun pohjaesitykseksi tarjotaan, ja siinä on — nyt, kun menee jo minuutin yli, palataan siihen kohta lisää — hieman näkemyseroja, mutta se ei tarkoita ollenkaan sitä, että rahoja oltaisiin leikkaamassa tai että linja olisi miltään osin muuttunut. (Matti Saarinen: Tosi hyvä vastaus!)

Arvoisa herra puhemies! Totuus on kuitenkin se, että rahamäärä supistuu. Se supistuu myös tämän ison neuvottelutuloksen jälkeen, josta sinänsä olen, ja keskusta on, antanut myönteistä palautetta hallitukselle: te onnistuitte siellä kohtuullisen hyvin. Mutta siksi se ihmetyttääkin, miksi nyt sitten tätä jälkihoitoa ei haluta hoitaa yhtä hyvin kuin se neuvottelutulos hoidettiin. Siihen teillä on mahdollisuus, ja toivon mukaan teillä on myöskin halu. Keskustalla on ainakin halu se, että me turvaamme tällä tavoin tämän erittäin merkittävän artiklan edelleen jatkumisen. Jos se nyt kerran romutetaan, sitä ei koskaan takaisin saada, sitä ei mikään hallitus pysty enää takaisin saamaan. Siksi on outoa, että te ette ottaneet kuuleviin korviinne MTK:n ja SLC:n elikkä viljelijöiden yhteistä näkökulmaa ja lähteneet arvioimaan ja laskemaan sen vaikutuksia, niin kuin te teitte työmarkkinaratkaisuissa työmarkkinaosapuolten välillä. Miksi nyt sitten ei kuultu viljelijöiden yksimielistä, yhteistä kantaa? Se on aito huoli maatalouden kannattavuudesta, suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuudesta. Huoli, ministeri, on aito, ja siinä ei ole väärinymmärrystä, (Puhemies koputtaa) vaan faktat puhuvat puolestaan.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Jälleen kerran: siis kysymys ei ole mistään rahojen leikkaamisesta. Me saamme EU:lta tasan yhtä paljon rahaa riippumatta siitä, mikä se artikla 141:n lopputulos on. Meillä on käytettävissä kansallisessa budjetissa tasan yhtä paljon rahaa riippumatta siitä, mikä se lopputulos on. Me saamme EU:lta myös maaseudun kehittämiseen rahaa, mikä on yhteisrahoituspohjalla eli osa valtion kassasta, osa EU:lta. Sekin rahasumma pysyy aivan samana riippumatta siitä, mikä tämä ratkaisu on. Pikkuisen voi tulla kohdentamistilanteita, joissa suuntaudutaan vähän eri tavalla, ja siihen haetaan hyvää kokonaisratkaisua, jonka jälkeen, kun tästä asiasta tuottajajärjestöjen kanssa on neuvoteltu vuoden verran, jatketaan edelleen neuvotteluja, kun haetaan tasapainoista, kokonaisvaltaista ratkaisua koko maataloustukipolitiikalle.

Mitä tulee sitten tähän sisältöön sinänsä: yksi asia, mistä tuottajajärjestöjen kanssa meillä oli selkeä erimielisyys, oli se, millä tavalla tätä artiklaa pitää huomioida. Artikla lähtee siitä, että meidän pitää hyödyntää täysimääräisesti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kaikki välineet. Kun saimme niissä neuvotteluissa kesällä tuotantoon sidotuissa tuissa mahdollisuuden maksaa vähintään 15 — tai neuvottelujen jälkeen jopa vähän enemmänkin, ja tavoitteenamme on 20 — niin tämän tulee näkyä siinä ratkaisussa. Tuottajajärjestöt eivät olisi halunneet huomioida tätä täysimääräisesti, mutta kun se artikla on sillä tavalla kirjoitettu, että meidän pitää huomioida se täysimääräisesti, ei tässä paljon sitten vaihtoehtoja ollut jäljellä.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on omassa ohjelmassaan todennut, että maaseutupolitiikan tavoitteena on muun muassa maataloustuotannosta ja maaseudun elinvoimaisuudesta huolehtiminen. Tämä tavoite edellyttää kannattavaa maataloustuotantoa. Kuten tiedämme, koko EU:n alueella maataloustuotantoa tuetaan siksi, että elintarviketeollisuus saisi raaka-aineet edullisella hinnalla ja jalostusosuuden jälkeen kuluttajat saisivat ruokansa edullisesti kaupasta.

Hallitus linjasi keväällä, ettei maatalouteen tehdä uusia leikkauksia, ja nyt julkisuuteen tullut uusi linjauksenne näyttää leikkaukselta, ja se tulee vaarantamaan erityisesti eteläisen Suomen maidon ja naudanlihan tuotantoedellytykset. Tämä ei ole yksinomaan maatalouden asia. Elintarviketeollisuus työllistää noin 33 000 työntekijää. Kysynkin: onko hallitus tehnyt vaikutusten arviointia koskien koko elintarvikesektoria?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Vielä kerran: jos tämä nyt edustaja Hautalan mielestä näyttää leikkaukselta, niin sitten näkökulma on väärä, koska tässä artikla 141:n neuvotteluissa tuottajajärjestöjen kanssa ei ollut kysymys mistään leikkauksista, vaan kysyttiin, millä tavalla hyödynnetään EU:n maatalouspolitiikkaa, joka pitää ottaa huomioon myös näissä tulevissa artikla 141-neuvotteluissa komission kanssa. Olimme useasta asiasta tuottajajärjestöjen kanssa samaa mieltä. Meillä oli erimielisyys vain kahdesta asiasta: minkä tyyppinen se rakenne on siellä tukijärjestelmän sisällä, ja mitkä ovat ne tukitasot tulevina vuosina, mistä lähdemme sitten komission kanssa neuvottelemaan. Monista muista asioista meillä on täysin yhteinen näkemys.

Samaa mieltä olen teidän kanssanne siitä, ja varmaan huoli on kaikilla myös hallituksessa, että maataloudessa kannattavuus on pitkään ollut huonolla tolalla. Voisi sanoa, että viimeiset kymmenen vuotta ollaan menty pikkuhiljaa alaspäin, ja se ongelma ei hetkessä poistu. Oikeastaan ainoa, mikä sen ratkaisee, ei ole se, onko meillä tukipotissa 10 tai 20 miljoonaa euroa enemmän tai vähemmän, vaan se, mikä on se hinta, mikä markkinoilta tuotteista saadaan. Se on pitkässä juoksussa se asia, mikä tämän kannattavuuden ratkaisee, ja toivottavasti se näkyy myös niissä valinnoissa, mitä suomalaiset kuluttajat tekevät tuolla kaupassa.

Arvoisa herra puhemies! Elävä maaseutu on kansallinen kysymys, ja uskon, että me kaikki ymmärrämme tämän. Suomalainen puhdas, myrkkyvapaa elintarviketuotanto on kestävää, moraalisesti toimivaa, ja Suomessa elintarvikkeet tuotetaan pääsääntöisesti käsitykseni mukaan moraalisesti kestävällä perustalla.

Arvoisa ministeri: Mikä on se suurin ongelma nyt tässä? Onko se kauppa, onko se kustannustason nousu? Esimerkiksi hallitushan energiaveroja korottaa, sähköveroja. Ja eikö tämän kustannustason kurissapito ole se ensimmäinen edellytys sille, että meidän elintarviketuotteet ovat kilpailukykyisiä? Jokainen meistä haluaa elintarvikkeista kunnon hinnan. Niistä pitää saada kunnon hinta. Mitä olette tehneet tämän viljelijöiden kustannustason kurissa pitämiseksi tai aiotte vielä tehdä?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Jos miettii, mikä se maatalouspolitiikan kokonaisuus on, tietysti se koostuu kolmesta asiasta.

Ensimmäinen on se, mitä maataloustuotteista maksetaan hintaa, ja se muodostaa tuloista noin 60 prosenttia viljelijöille. Noin 40 prosenttia tulee sitten tuista, ja se on tietysti asia, mistä me tietysti aina pohdimme, mihinkä on varaa, paljonko on varaa maksaa tukia ja mitä myös sitten nämä EU:n yhteiset säädökset antavat myöden. Eli me emme voi ihan vapaasti maksaa, koska tämä maatalouspolitiikka on EU:n yhtenäistä.

Kolmas elementti on tietysti nämä kustannukset, mihinkä edustaja Soinikin viittasi. Se on totta, että valtaosa kustannuksista vyöryy maailmalta. Jos energiahinnat nousevat, niin se näkyy Suomessa energiahintoina, se näkyy panosten hintojen nousuna muun muassa lannoitteissa tai muissa vastaavissa. Jos tehdään palkkaratkaisut, jotka nostavat kustannuksia, vaikka nyt sitten rakentamisessa tai koneiden korjaamisessa tai jossain muussa, niin se näkyy heti siellä tiloilla. Kysymys olisi siitä, millä tavalla nämä tuottajahinnat seuraisivat vähintään niitä kustannuksia tai pikemminkin pikkuisen nousisivat enemmän, koska vain sillä tavalla se kannattavuus paranee. Tämä on vaikea yhtälö, koska taas ei voi määritellä kustannustasoa pelkästään hallituksesta käsin.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Te neuvottelette sillä tavalla täysin erilaisessa tilanteessa kuin kuusi vuotta sitten. Silloin yksimahaisella sika- ja siipikarjataloudella esimerkiksi sianlihaa oli 40 miljoonaa kiloa ylimääräistä, sellaista, jota markkinoilla ei olisi saanut EU:n artiklan mukaan olla. Minusta nyt sikatalouden kohdalla on se tilanne, että kun se ala on vakavassa kriisissä, meille tuodaan sianlihaa, ei ole ylituotannosta kysymys, niin minun ensimmäinen kysymykseni ministerille on se, miten aiotte turvata jatkossa tämän sika- ja siipikarjatalouden tulevaisuuden tässä tilanteessa, kun eletään täysin artiklan mukaan. Te voitte nyt aivan hyvin esittää tukea sinne, nimenomaan kriisitukea, jota siellä tarvitaan.

Sitten toinen kysymys: Täällä moni pohtii sitä, mitä voitaisiin tehdä niille tuottajien tuloille. Koska te, ministeri, aiotte luoda sellaisen neuvottelujärjestelmän, jotta myöskin tuottajateollisuus voi neuvotella, millä hinnalla se liha lähtee? Tällä hetkellä on täysin järjetön järjestelmä: lihaa haetaan tilalta, siat haetaan tilalta, tilinauhasta näet, tuleeko siitä rahaa vai ei. Eihän tämä voi olla näin järjestäytyneessä yhteiskunnassa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Se, mikä tilanne oli kuusi vuotta sitten tai mikä tilanne tänä päivänä on, on tietysti hieman erilainen. Mutta se, jos ala on kriisissä, ei johdu siitä, että Suomi on liittynyt Euroopan unioniin, joka kuitenkin on se pohja, mikä tässä artiklassa 141 on. Jos miettii niitä aloja, joille tämän artiklan perusteella maksetaan tänä päivänä tukea, niin meillä on maidontuotanto, jossa meillä on ylituotantoa, ja vastaavasti meillä on kasvihuonetuotanto, jossa meillä on alituotantoa. Se, mikä on tuotannon sen hetkinen tilanne, ylituotanto, alituotanto, kun käydään neuvotteluita artikla 141:n perusteella, ei ratkaise sitä, mikä se lopputulos on, vaan kysymys, millä tavalla tavallaan suomalainen maatalous pääsee mukaan tähän eurooppalaiseen yhteiseen järjestelmään.

Sen takia näitten kaikkien vuosien aikana, kun tässä EU:ssa ollaan oltu, ne 18 vuotta, on pyritty kehittämään Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa sillä tavalla, että se paremmin ottaisi huomioon nämä Suomen olosuhteet. On saatu lfa-tuen maksaminen koko Suomeen, Etelä-Suomeenkin vuonna 2000, 2003 sitä korotettiin jonkin verran, 2010 tuli muistaakseni tämä yksi pykälä, minkä mukaan saatiin tuotantoon sidottuja tukia maksaa 10 prosenttia, mitä on noudatettu, ja nyt viimeisimpänä tänä kesänä mahdollisuus päästä vielä ylemmäksi näissä tuotantoon sidotuissa tuissa. Eli jatkossakin pitää pystyä löytämään niitä keinovalikoimia, jotka sopivat EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan (Puhemies koputtaa) ja jotka sitten omalta osaltaan helpottavat tätä Etelä-Suomen tilannetta.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä käynnissä olevat 141-neuvottelut ovat suomalaisen maatalouden kannalta todella tärkeät. Synnytys on vasta puolitiessä, ja tuntuu siltä, että lapsen ulkonäköä arvostellaan jo. Odotetaan nyt rauhassa neuvottelujen etenemistä ja lopputulosta.

Koko EU-jäsenyyden ajan lähtökohta on ollut, että ratkaisuja haetaan ensisijaisesti capin kautta, niin nytkin. Mahdollisuudet ovat nyt paremmat, kun maatalousuudistuksessa tehtiin suunnanmuutosta kohti tuotantoon sidottuja tukia. Tähän asti maatalousneuvotteluissa on edetty Suomen kannalta positiivisesti, niin kuin edustaja Leppäkin totesi. Ratkaisu on kokonaisuus, johon voidaan rakentaa monia suomalaista maataloutta hyödyntäviä elementtejä. Kysymykseni onkin: millä aikataululla nämä tärkeät neuvottelut nyt etenevät?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Neuvottelun aikataulu on suunnilleen seuraava: Tällä hetkellä tietysti keskustelua käydään siitä, mikä on se juridinen pohja, jolle tämä ratkaisu rakennetaan, koska on myös EU:ssa semmoisia näkemyksiä, että kun yhteistä maatalouspolitiikkaa pitää soveltaa, niin meidän pitäisi käsittelyssä olevan siirtymäkauden asetuksen artikloihin saada pykälä myös siitä, miten tämä Etelä-Suomen tuki hoidetaan. Se on tuolla tällä hetkellä parlamentissa käsittelyssä, tulee aikanaan sitten neuvostoon tuossa lokakuussa ja toivottavasti päätökseen marraskuussa.

Mutta jos tämä ei ole se juridinen pohja, niin sitten mennään tällä entisellä, 141 artiklan mukaisesti, jolloin komission kanssa neuvotellaan. Jos näitä tapaamisia on tässä ollut pohjustukseksi jo lukuisia, niin varmaan lukuisia tulee olemaan vielä edelleenkin. Eli tavoitteena on se, että tämä saataisiin valmiiksi viimeistään marraskuun loppuun mennessä, jotta sitten tukijärjestelmät olisivat kunnossa ensi vuoden osalta täydellisesti ja aikataulu olisi suunnilleen sama kuin mitä oli kuusi vuotta sitten, jolloin marraskuussa kanssa syntyivät ratkaisut.

Arvoisa puhemies! Kotimaisen ruuan tuotanto pitää ilman muuta turvata, ja viljelijöitten toimeentulo on tiukilla. EU-neuvotteluissa me kuitenkin onnistuimme, ja rahoituskehyksessä pystyttiin turvaamaan suomalaisen maatalouden tuet ja maaseudun kehittämiseen saatiin jopa lisärahoitusta. Totta kai nämä kansallisetkin tuet täytyy turvata, mutta iso kuva lopulta on kuitenkin se, että viljelijätulon täytyy tulla markkinoilta. Mitkään tuet eivät riitä, ellei alkutuottajan asemaa pystytä markkinoilla parantamaan.

Ministeri Ihalaisen johdolla on valmisteltu kilpailulainsäädäntöön muutos, jolla kaupan keskusliikkeitten määräävään asemaan markkinoilla voidaan puuttua ja sitä kautta parantaa alkutuottajan asemaa. Kysyisin ministeri Koskiselta: näettekö te tämän keinona viljelijätulon parantamiseksi, ja ennen kaikkea laskeeko se suomalaisen ruuan hintaa, joka on kyllä kuluttajalle aika korkea?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Minusta on aika vaikea lähteä arvioimaan sitä, miten se kilpailulain muutos sitten käytännössä toteutuu, kun se laki ei ole vielä voimassakaan. Mutta tietysti siihen on aika paljon ladattu odotuksia, että sillä olisi jotain vaikutusta markkinoihin, ja me tietysti toivomme, että sillä olisi. Mutta tietysti yksi asia, mikä on syytä muistaa — paikalla on aika paljon kuntapäättäjiäkin — on se, että meidän julkisissa hankinnoissa voidaan asettaa hankintatarjouksia tehtäessä myös laadullisia kriteereitä. On monta kertaa sanottu, kuinka Suomessa esimerkiksi eläinten hyvinvointi on korkeammalla tasolla kuin esimerkiksi Euroopassa keskimäärin, niin että jos kerran halutaan, niin silloinhan voitaisiin myös hankintoihin laittaa sentyyppisiä määräyksiä, joissa otettaisiin huomioon se, että Suomessa eläinten hyvinvointitaso on korkeammalla, ja noudatettaisiin suomalaista lainsäädäntöä vaikka tässä asiassa. Ja on monia muita esimerkkejä, millä tavalla hankinnoissa voitaisiin huomioida suomalaisen ruuan tuotanto vähän paremmin kuin tänä päivänä, mutta se vaatii päätöksiä niiltä kunnallisilta päättäjiltä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt päätöksiä merkittävistä maatalouden kansallisen tuen leikkauksista. Näistä on kuitenkin vielä yli puolet, noin 55 miljoonaa euroa, tekemättä, ja kehysbudjetin mukaan ne tehdään vuoden 2015 budjetissa. Joudunkin nyt kysymään arvoisalta maa- ja metsätalousministeriltä, onko näistä jäljellä olevista leikkauksista tarkoitus kohdistaa merkittävä osa maatalouden kansalliseen tähän niin sanottuun 141-tukeen ja siirtää se maksettavaksi viljelijöiden sisäisenä tulonsiirtona EU:n maksamista hehtaarituista ainakin maito- ja nautasektorin osalta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin aiemmin totesin, tämä koko maataloustukipaketti on erittäin monimutkainen. Nyt ensimmäistä kertaa tämän 18 vuoden aikana, kun on oltu EU:ssa, kaikki eri tukimuodot ovat yhtä aikaa pöydällä, eli kaikki järjestelmät ovat muuttumassa vuoden 2015 alussa. Sen takia tätä tiivistä valmistelutyötä tässä on tehty. Eri tahojen kanssa pyritään löytämään sentyyppinen kokonaisuus, että se ottaa huomioon niin eri tuotantosuunnat kuin myös eri alueetkin. Elikkä tässä vaiheessa on tietysti vielä vaikea kertoa ihan yksityiskohtaisista laskelmista, koska niitä tehdään koko ajan ja niihin tietysti vaikuttaa myös se, minkätyyppinen ratkaisu saadaan 141:ssä ja pitääkö sen takia sitten huomioida joissakin muissa tukimuodoissa jonkinlaisia muutoksia.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Olemme täysin yhtä mieltä siitä, ministeri Koskinen, että kaikki ne yhteisen maatalouspolitiikan välineet pitää käyttää. Näinhän on ollut aina koko Suomen EU-jäsenyyden ajan, ja näin on toimittu jokaisen hallituksen toimesta, ja se on ihan oikein.

Mutta sitten, ministeri Koskinen: kansallista tukea, siis tätä 141:tä, ei voida maksaa, jos ei sille haeta komission valtuutusta, ja nyt te ette ole hakemassa tätä valtuutusta. Tätä me nyt peräänkuulutamme. Te ette ole hakemassa valtuutusta, silloin sitä ei voida maksaa. Totta kai teidän pitää hakea sitä, ja tällä kaikella, mitä keskusta nyt esittää, me tuemme sitä, että te haette täysimääräisenä ja käytte oikeat ja rapsakat neuvottelut komission kanssa, että me saamme sen täydellisen valtuutuksen maksaa tätä. Muuten se ei ole mahdollista. Se ei, ministeri Koskinen, onnistu capin rahojen paikkaamisella, jotka alenevat. Kaikesta huolimatta ne alenevat. Ja millä se kompensoidaan, niin kuin edustaja Kiviranta kysyi, niille viljelijöille, joilta se siirretään taskusta toiseen? Mitäs niille toisille viljelijöille sitten tehdään, (Puhemies koputtaa) kun ei sitä valtuutusta ole?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Sitten ihan vielä lopuksi edustaja Lepälle, niin kuin äsken totesin edustaja Kivirannalle vastatessani, että tässä haetaan sentyyppistä kokonaisuutta vuodesta 2015 eteenpäin, että se olisi tasapuolinen eri tuotantosuunnille ja eri alueille. Sen, millä tavalla se rakentuu, sitten aika näyttää. Me olemme hakemassa maksuvaltuutusta komissiolta artiklan 141 perusteella. Kysymys on nyt siitä, että meiltä lähtee esitys sinne, ja sen esityksen tasosta ja muodosta emme olleet tällä viikolla tuottajajärjestöjen kanssa yhtä mieltä. Aika näyttää sitten, minkä tyyppinen ratkaisu sieltä EU:n kautta tulee, mutta oli ratkaisu nyt minkälainen tahansa, niin joka tapauksessa se soveltuu jollakin tavalla tähän kokonaisuuteen, mikä tässä pitää rakentaa tämän syksyn aikana, kun muun muassa valmistelemme maaseutuohjelmaesitystä komissiolle.