Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto on viime aikoina merkittävästi tehostanut, monipuolistanut ja kansainvälistänyt omaa rooliaan. Perustuslaissa sille on määrätty tärkeä tehtävä, siis perustuslain 90 §:n mukaan, jossa sanotaan: "Eduskunta valvoo valtion taloudenhoitoa ja valtion talousarvion noudattamista. Tätä varten eduskunnassa on tarkastusvaliokunta, jonka tulee saattaa eduskunnan tietoon merkittävät tarkastushavaintonsa." Ja edelleen: "Valtion taloudenhoidon ja valtion talousarvion noudattamisen tarkastamista varten eduskunnan yhteydessä on riippumaton valtiontalouden tarkastusvirasto. Tarkastusviraston asemasta ja tehtävistä säädetään tarkemmin lailla." Tätä tarkastusvirastoa varten on oma erillinen lainsäädäntönsä.

Se, että halusin palauttaa tämän asian tämän kertomuksen käsittelyn yhteydessä ensimmäisenä eduskunnan mieleen, johtuu siitä, että tarkastusvirastolle sekä on tulemassa että ollaan antamassa uusia tehtäviä. On esitetty tämän poliittisen rahoituksen suhteen Tarastin toimikunnan suunnalta, että Valtiontalouden tarkastusvirastolle voitaisiin antaa isompi rooli tai itse asiassa tehtävä ryhtyä vaalitukien eräänlaiseksi tarkkailijaksi. Jos tämä tehtävä ulotetaan koko puoluerahoitukseen, kunnallisvaaleihin ja valtiollisiin vaaleihin, niin on pelättävissä, että tämä Valtiontalouden tarkastusviraston iso, varsinainen, tärkeä tehtävä helposti hukkuu tämän isotöisen mutta ei kuitenkaan valtiontalouden kannalta niin tärkeän asian jalkoihin. Se, mitä haluaisin tässä voimakkaasti korostaa ja toivoa, on, että nyt kun Valtiontalouden tarkastusvirastolle todennäköisesti tulee tässä vaalirahoituksessa joitakin uusia tehtäviä, niin ne resursoidaan erikseen, ja että tällä työmäärän lisäyksellä ei lainkaan vaikeuteta Valtiontalouden tarkastusviraston sitä tärkeää tehtävää, joka liittyy valtiontalouden valvontaan ja valtion talousarvion noudattamiseen.

Haluan myös todeta, että kun meillä on ollut koolla Helsingissä eilen ja tänään Euroopan unionin ylimpien tarkastusviranomaisten korkeatasoinen kokous, niin on pakko todeta, että myös Suomen tarkastusvirastolle on tässä kokouksessa annettu uusia kansainvälisiä tehtäviä. Tämä tiedote on tältä päivältä: "Suomen valtiontalouden tarkastusvirasto on kutsuttu johtamaan EU:n jäsenvaltioiden finanssipolitiikan sekä vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen ulkoista arviointia harjoittavan EU:n ylimpien tarkastusviranomaisten verkoston toimintaa. Yhdysvallat on samanaikaisesti kutsunut Suomen johtamaan rahoitus- ja talouskriisin vaikutusten minimoinnin onnistumista ja talouskriisien torjumista pohtivaa kansainvälistä ryhmää, joka on osa Yhdysvaltain johtamaa laajempaa rahoitus- ja talouskriisien välttämistä ja hoitoa sekä rahoitusmarkkinoiden vakauttamista koskevaa globaalia arviointi- ja yhteistyöohjelmaa." Näissä kummassakin Suomen Valtiontalouden tarkastusvirastolle on annettu johtamisen tehtävä. Se edellyttää, että me myös olemme valmiit sitten vastaamaan tähän huutoon ja valmiit resursoimaan tarkastusvirastoa siten, että nämä kansalliset perustehtävät tulevat mahdollisimman hyvin myös tulevaisuudessa hoidetuiksi.

Herra puhemies! Haluan myös tässä yhteydessä todeta, että Valtiontalouden tarkastusviraston ja eduskunnan uusimman valiokunnan, siis tarkastusvaliokunnan, yhteistoiminta ja yhteistyö on käynnistynyt mielestäni hyvin ja molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Me olemme ymmärtäneet, että tarkastusvirasto ei ole eduskunnan alainen virasto, viranomainen, mutta se toimii eduskunnan yhteydessä, mikä on sen luonteva paikka, ja hyvässä yhteistyössä ja -toiminnassa meidän tarkastusvaliokuntamme kanssa. Olen ihan vakuuttunut siitä, että tämän valtion taloudellisen valvonnan ja tarkastuksen näkökulmasta tulevaisuudessa tällä hyvällä yhteistyöllä ollaan saavuttamassa tärkeitä ja merkittäviä tuloksia.

Edelleen, puhemies, haluaisin sitten tästä viraston kertomuksesta nostaa pari asiaa esille, jotka nyt vuoden 2008 tarkastusviraston kertomuksessa ovat ehkä kaikkein tärkeimpiä.

Yksi asia liittyy kysymykseen, johon tarkastusvaliokunta on jo kahtena aikaisempanakin vuotena kiinnittänyt huomiota. Se on verotukien rooli suomalaisessa verojärjestelmässä. Valtion tulo- ja menoarviossa ja valtion tilinpäätöskertomuksessa noin tuhannella liuskalla kerrotaan siitä, mitä valtion verotuloille, noin 40 miljardille eurolle, tapahtuu. Noin 13 miljardia on tällä hetkellä verotukien osuus. Tästä kerrotaan talousarviossa ja tilinpäätöskertomuksessa vajaalla yhdellä liuskalla. On todella mahdotonta kansanedustajan lukea ja tietää, mitä verotuille tehdään, minne ne menevät, keitä ne palvelevat ja saadaanko niillä aikaan sitä hyvää, mitä varten nuo verotuet on säädetty. Siellä on varmasti monenlaista verotukijärjestelmää, niin kuin kokeneemmat kansanedustajat tietävät, mutta kansanedustaja ei lukemalla tulo- ja menoarvion ja tilinpäätöskertomuksen pysty tietämään, mihin ne menevät ja mitä niille tapahtuu. Tässä suhteessa on tärkeää, että tarkastusviraston kertomuksessa on kiinnitetty tähän asiaan huomiota, ja on tärkeää, että myös valiokunnassa tätä asiaa nyt perusteellisesti selvitetään.

Toinen tärkeä ulottuvuus on tämä tuottavuus-, tuloksellisuuskysymys. On tärkeää, että julkishallinnossa ja valtionhallinnossa myös hoidetaan mahdollisimman tuottavasti ja taloudellisesti erilaisia hallinnon tehtäviä. Mutta selvästi olemme voineet havaita, että nämä valtion niin sanotut tuottavuusohjelmat, joista monet käyttävät nimitystä henkilövuosien vähentämisohjelmat, eivät useimmiten tue tuottavuuden kasvua, vaan monessa tapauksessa jopa kulkevat tuottavuuden kasvun näkökulmasta väärään suuntaan.

Edelleen selvästi voidaan huomata, että meidän valtionhallinnossamme, eri ministeriöissä, virastoissa ja laitoksissa, ohjauksen ja johtamisen ote ei ole riittävän hyvä. Siis valtionhallinnossa ei ole opittu tätä tuloksellisuuden, taloudellisuuden, tuottavuuden ajattelutapaa. Sitä ei ole vielä sisäistetty, ja tällä tavalla ei myöskään valtio-organisaatiota yleensä ole johdettu. Tässä suhteessa on paljon sekä kehittämisen tarvetta että ennen kaikkea kehittämisen varaa.

Kolmas asia, herra puhemies, johon haluan lyhyesti kiinnittää huomiota, on tässä kertomuksessa meidän lainsäädäntömme laadun tarkastelu osana valtiontaloudellista päätöksentekoa. Se on tärkeä kysymys. Me olemme voineet huomata viime vuosikymmeninä ja ihan viime vuosina edelleen, että me olemme kehittymässä tämmöiseksi lakientehtailuyhteiskunnaksi: Säädetään valtavan paljon lainsäädäntöä, joka ei asiallisesti ottaen toteudu. Ei resursoida, vaan säädetään lakeja, ja niitä ei resursoida, jolloin ne eivät myöskään voi käytännössä toteutua.

Myös lainsäädännön laatuun on kiinnitetty paljon huomiota. On todennäköisesti niin, että lainvalmistelun ammattitaito on vajavaista ministeriöissä. Kun tätä lainsäädäntötehtailua on lisätty, niin samanaikaisesti ei ole kiinnitetty huomiota lainvalmistelijoitten koulutukseen, laatuun ja ehkä palkkaukseen. En tiedä, mistä kaikesta tämä johtuu, mutta se on selvästi huutava puute toimivassa parlamentaarisessa järjestelmässä. Tänne tulee paljon liian huonosti valmisteltuja lakiesityksiä.

Me todennäköisesti säädämme liian paljon lakeja ja olemme siirtymässä pikkuisen sellaiseen lakitehtailuun, jonka seurauksena eduskunta menettää, ja parlamentaarinen järjestelmä myös, kansalaisten luottamusta lain kunnioituksen suhteen. Tässä mielessä on tärkeää, että tähän asiaan myös tuossa valiokunnan käsittelyssä ja eduskunnan vastauksessa tähän tarkastusviraston kertomukseen otetaan kantaa.

Muutoin täytyy todeta, että kertomus on jälleen kerran hyvin laadittu ja antaa hyvän pohjan käsitellä ajassa olevia, tärkeitä, ajankohtaisia ongelmia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Samat sanat toisessa järjestyksessä. Miksi niin? Siksi, että tahdin sanelee Vtv:n kertomus. Tietysti puhutaan siitä, mistä on puhe.

Muutama näkökohta tähän asiaan. Yksi on — vrt. äskeinen kyselytunnin kysymysten ja lukemattomien vastausten sarja yhdestä ainoasta kysymyksestä — vaalitukiin kytkeytyvä kansalaisten luottamus ja sen palauttaminen. Oikeusministerimme suuria oivalluksia oli antaa tämä vaalitukivalvonta-asia Vtv:lle sitä asiaa yhtään sen enempää miettimättä. Se tuntui olevan sopiva instituutio, jossa on paljonlaisesti moneen muuhun virastoon nähden henkilökuntaa, niin että sinne mahtuu tämmöinenkin asia. Valiokuntamme puheenjohtaja aivan oikein kiinnitti huomiota siihen, että hyvä, jos se on niin, mutta siihen pitää antaa omat resurssit. Missään nimessä sitä perustehtävää, jota Vtv tekee, ei pidä vaikeuttaa, puhumattakaan sen intensiteettiä vähentää tällä vaalitukivalvonta-asialla, joka sinänsä on äärimmäisen tärkeä, niin kuin olemme havainneet. Kansanedustajaehdokkailla on hyvä mielikuvitus, ja se tuottaa nopeassa ajassa paljon huonoja oivalluksia, jotka johtavat siihen, että hallituskin nitisee luottamuksen kurimuksessa.

Tämä asiakirja, jota nyt tarkastellaan, on loistavasti vuoropuheluasiakirja. Siinä heti alussa viitataan siihen, että tarkastusvaliokunnasta on viestejä sinkoillut ja niihin viesteihin sitten vastataan, ja näin juuri pitää olla. Vielä kerran — nyt minä lopetan ed. Ahteen kehumisen tässä kysymyksessä: tässä asiassa koko menettelytapa oli häneltä loistava poliittinen hanke, joka on nyt tuottamassa ihan historiallisen tuloksen — erinomaisen hyvä näin. Toisaalta myöskin sekä Vtv:n työskentely että tarkastusvaliokunnan työ voivat olla todella tuloksekkaita. Siitä eräs näyttö on tämä valtion tarpeettomaan lainanottoon liittyvä reagointi, elikkä on jo eräällä tavalla pakotettu valtiovarainministeriö miettimään budjettipäällikön johdolla näitä asioita ja ottamaan ne jo valtion talousarviossa huomioon ensi vuodelle, niin että asioihin ei ole turhan päiten puututtu, vaan ne ovat järkevyyden perusteella johtamassa tuloksiin.

Nimittäin tämä tämmöinen tarpeeton lainanotto ei ole ilmaista hommaa. Siinä äkkiä miljoonat ja kymmenet miljoonat eurot menevät kankkulan kaivoon, ilman että sillä on mitään konkreettista positiivista vaikutusta lainanottajaan itseensä. Tämmöinen puuhastelu ei ole mielekästä, se on minusta suorastaan vahingollista. Nyt kun olemme siirtyneet aikakauteen, jolloinka aivan erikoisesti rupeaa olemaan lainahanat kiinnipäin, niin sitä enemmän vaaditaan harkintaa, tarkkuutta ja tarpeettoman välttämistä. Tässä on hyvä esimerkki siitä.

Yksi asia, joka niin ikään pitää saada hallintaan, on nämä lukemattomat verotuet, joihinka valiokunnan puheenjohtaja kiinnitti huomiota. On erittäin hyvä asia, että ne tulevat perusteellisesti syyniin.

Erittäin ajankohtainen aihe on verotukseen liittyvät näkökohdat. Siis alv-järjestelmä on perusteellisessa remontissa, se on niin perusteellisessa remontissa, että sitä muutaman kuukauden välein remontoidaan, välillä sinne ja välillä takaisin ja sitten nuin ja näin, ja samanaikaisesti käy yhteiskunnassa kova alv-keskustelu siitä, pitäisikö yleistä alvia kertaheitolla, koko järjestelmää, heivata ylöspäin, jotta saataisiin verotuloja menojen katteeksi. Ja tähän vielä liittyy aivan erikoisesti se, että nyt varallisuusvero on palannut keskusteluun takaisin, ja se on nimenomaan palannut progressiivisen verotuksen muodossa, jolloinka pitäisi olla kokonaishallinta näihin asioihin.

Jos nyt tässä uskaltaa, arvoisa puhemies, pikkuisen kriittisen näkökohdan tuoda, niin kun lueskeli tätä asiantuntevaa tekstiä, niin toivoo suorastaan sitä, että tämä tarkastelukulma, mikä Vtv:llä näissä asioissa on, laajenisi nyt ajassa erittäin nopeasti elikkä ottaisi erilaiset näkökohdat huomioon, koska myöskin ympäristöverot ja energiaverot ovat tulleet aivan uudenlaisella tavalla keskustelun keskiöön.

Sitten siitä, mikä koskee kestävyysvajetta: Se, mikä mainitaan tässä asiakirjassa, ei ole vähäpätöinen asia ollenkaan. Mikä mielenkiintoista, tällä viikolla tämä asia tuli kansainväliseen keskusteluun. Muun muassa, kun nobelisti Krugman oli Suomessa käymässä, hän aivan oikein kiinnitti huomiota tähän asiaan. Ja tällä hetkellä juuri Yhdysvalloissa käydään tätä kestävyysvajekeskustelua ja nähdään eräänä hyvin olennaisena mahdollisuutena se, että tämä on johtava hyperinflaatioon ennen pitkää, jopa niin tarkkaan, että arvioidaan, että 5—10 vuodessa läntisen suuren talousmahdin kestävyys pettäisi näissä asioissa, mikä olisi silloin hyvin dramaattinen tapahtuma. Tässäkin ehkä keskustelu ja lähestymiskulma Vtv:n seuraavissa raporteissa ovat hivenen syvällisempiä kuin se lähestymiskulma tällä hetkellä on.

Sitten vielä pari näkökohtaa. Yksi on tarve, asia, johonka ed. Ahde äsken kiinnitti huomiota, mutta vähän toisella tavalla. Se oli nämä tehokkuus- ja tuottavuusasiat. Arvoisa puhemies! Minä olen kyllä sitä mieltä, että nyt on käsiteremontti paikallaan, kun tarkoitetaan ihan kokonaan muuta kuin mistä perinteisen suomen kielen viestinnässä siinä on todellisuudessa kysymys. Viittaan siihen, mitä ed. Ahde äsken totesi, elikkä hän saman asian sanoi kahdella eri tavalla johtuen siitä, että hänen piti selventää se, että ei siinä nyt oikeastaan siitä ollutkaan kysymys vaan oli ihan kokonaan muusta kysymys. Ja nyt minä odotan todellakin, että Vtv:ltä tulee oikein selvä luku seuraaviin raportteihin siitä, mitkä olisivat järkeviä, sellaisia käsitteitä, että tavallinen kaduntallaaja ymmärtää, mitä niillä tarkoitetaan. Ei näissä nykyisissä sanailuissa tahdo kansanedustaja, joka on pikkuisen kouluja käynyt, pysyä millään mukana, ja tämä on vähän huono homma. Käsitteiden pitää olla selvillä.

Sitten vielä yksi asia, harmaa talous. Täällä jo kyselytunnilla asia oli ansiokkaasti esillä. Me tutkimme sitä parhaillaan tarkastusvaliokunnassa, ja niihin talkoisiin toivon myöskin vielä intensiivisemmin Vtv:tä jatkossa mukaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus antaa erinomaista tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi. Eduskunnassakin on paljon keskusteltu kuntien taloudellisesta tilasta ja mahdollisuudesta täyttää lainsäädännön edellyttämät palveluvelvoitteet. Tarkastusvirasto toteaakin, että lainsäädännön yhteydessä olisi tarkasteltava nykyistä tarkemmin eri kuntien tosiasiallisia edellytyksiä toteuttaa lakisääteiset velvoitteet valtakunnallista yhdenvertaisuutta toteuttavalla tavalla.

Mielestäni tämä vaatimus on erittäin oleellinen. Viimeisten vuosikymmenien aikana eduskunta on jatkuvasti päättänyt kuntia lisää velvoittavasta lainsäädännöstä olematta tietoinen siitä, minkälaiset edellytykset eri kunnilla on toteuttaa velvoitteita. Julkisen vallan ja siten viime kädessä eduskunnan on laeista ja budjeteista päättävänä osoitettava kunnille sellainen rahoitus, joka antaa tosiasialliset edellytykset toteuttaa laissa säädetyt palvelut. Tarkastusviraston kertomuksessa todetaankin, että väestön ikääntymisen aiheuttamat taloudelliset rasitukset, väestörakenteen erilainen kehitys eri kunnissa, kansainvälinen talouskriisi ja taantuman seurauksena syvenevä julkisen talouden kestävyysvaje sekä julkisyhteisöjen verotulojen väheneminen asettavat lähivuosina rahoitusperiaatteen soveltamisen hy-vinvointipalveluissa vakavalle koetukselle.

Arvoisa puhemies! Siksi hallituksen pitäisi jo ennakkoon suunnitella, mitkä ovat sellaiset lainsäädännön kunnilta edellyttämät velvoitteet, jotka voidaan perua, mitkä taas ovat sellaisia kuntien palveluita, joiden osalta universaalisuus voidaan purkaa, ja mitkä ne palvelut, jotka tarjotaan yhtäläisesti kaikille kansalaisille varallisuudesta riippumatta.

Tarkastusviraston kertomuksessa otetaan esille myös Valtiokonttorin hoitama velanhoito. Tarkastusvirasto katsoo, että Valtiokonttorin velanhallinnan valvonta ja riskienhallinta tuottaa oikeaa ja riittävää tietoa. Virasto huomauttaa kuitenkin, että rahoitusmarkkinat ja valtion velanhallintatarve muuttuvat jatkuvasti. Tästä syystä tietoisuutta erilaisten varainhallintatilanteiden ja varainhallintavälineiden riskeistä ja siihen liittyvää osaamista on ylläpidettävä jatkuvasti.

Valtionvelan hallinnan ja riskienhallinnan osaamisen tarve kasvaa merkittävästi lähivuosina. Ennusteen mukaan valtionvelka saattaa nousta jopa 106 miljardiin euroon vuoteen 2013 mennessä. Velanhoitomenot kasvavat miljardeihin euroihin, mutta riskit lisääntyvät korkotason noustessa. Velanhallinnan näkökulmasta hallitukselta odotetaan nyt selkeää toimintamallia, miten elvytyksestä luovutaan, miten valtion velkaantuminen katkaistaan ja mitkä ovat ne keinot, joilla luodaan edellytykset velan koroista ja lyhennyksistä suoriutumiseen. Velan saaminen noin 60 miljardin tasolle vaatii erittäin pitkäjänteistä 2020-, jopa 2030-luvulle ulottuvaa talouspolitiikkaa, ratkaisuja verotukseen sekä valtion ja kuntien menotalouden tiukentamista.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvirasto kiinnittää huomiota myös alue- ja rakennepolitiikan vähäisiin vaikutuksiin ja erityisesti työllisyysvaikutusten vähäisyyteen. Alue- ja rakennepolitiikan vaikuttavuusodotukset ja -tavoitteet ovat olleet enemmän päiväunia kuin konkreettisia, toteutettavissa olevia asioita. Tukipolitiikalla ei ole pystytty estämään tai hidastamaan taloudellisten toimintojen keskittymistä. Myös työllisyysvaikutukset ovat vähäisiä ja keskittyvät olemassa olevien työpaikkojen säilyttämiseen.

Hankehallinnossa on näkynyt seurantatietojen epäluotettavuutta. Seurantajärjestelmien tiedot työllisyysvaikutuksista ovat liioittelevia, ja tulosten seuranta on epätarkkaa. Niille, jotka ovat tutustuneet alue- ja rakennepolitiikkaa koskeviin hankkeisiin, tämä kaikki on tuttua. Alue- ja rakennepolitiikan rahoituksella tuetaan lähinnä olemassa olevaa työllisyyttä ja yrittäjyyttä, eikä alue- ja rakennepolitiikalla pystyttäisi isommallakaan rahalla parempaan, koska taloudellinen toimeliaisuus on keskittynyt suurten kaupunkien ympäristöihin.

Lopuksi: Valtion hanketoimintojen risukasa on Palko-hanke. Ajoneuvohallintokeskus aloitti palvelujen kokonaisuudistushankkeen eli Palkon syksyllä 1999. Hankkeen perustavoitteeksi asetettiin keskuksen viranomaisprosessien kehittäminen ja niitä tukevien vanhojen tietojärjestelmien nykyaikaistaminen. Hankkeen piti päättyä vuonna 2003. Nyt tämä uudistus valmistunee vuonna 2011. Hankkeen kustannusarvio oli 15 miljoonaa euroa. Nyt se on jo 49 miljoonaa euroa. Liikenne- ja viestintäministeriön olisi pitänyt puuttua jo vuosia sitten Aken toimintaan. Keskuksen ylin johto on unohtanut täysin valvontatehtävänsä. Tämä on vain yksi esimerkki, jossa kansalaisten verorahaa palaa turhaan miljoonia euroja.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa eduskunnalle tarkastusvirasto esittää suorittamiensa tarkastuksien tulosten perusteella muodostamansa johtopäätökset valtion taloudenhoidon ja hallinnon tilasta sekä yhteenvetotiedot eduskunnan kannalta tärkeimmistä tarkastushavainnoista. Lisäksi on seurattu niiden eduskunnan esittämien kannanottojen toteuttamista, jotka eduskunta on esittänyt tarkastusvaliokunnan mietintöjen johdosta.

Kertomuksessa on tuotu esiin, että talouskriisin seurauksena julkisen talouden osuus kansantaloudessa sekä valtion rooli talouselämässä kasvavat. Julkisen talouden velkaantumisen ja kestävyysvajeen vuoksi julkisen sektorin tuottavuuskehityksestä huolehtiminen on kansantalouden toimivuuden kannalta erittäin tärkeää. Julkisen toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamisessa on voimakkaammin kiinnitettävä huomio tehokkuuteen kokonaisuutena. Vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantaminen on tarkastusviraston arvion mukaan lähivuosien talousarviovalmistelun keskeisimpiä haasteita. Valtiontaloudessa ja laajemmin julkistaloudessa voidaan arvioida olevan kehittymässä kestävyysvaje, joka on suuruusluokaltaan noin 5 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Kansan- ja valtiontaloudellisista syistä väestön ikääntymisen ja työvoiman vähenemisen vuoksi sekä ilmasto- ja ympäristömuutokseen varautumiseksi julkisen hallinnon ja palvelutuotannon tuottavuuden ja tehokkuuden järjestelmällistä parantamista on jatkettava.

Valtion tuottavuusohjelmasta todetaan kertomuksessa muun muassa, että huomio on liiaksi kiinnittynyt työn tuottavuuteen ja henkilötyövuosien vähentämiseen.

Julkisen toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamisessa on voimakkaammin kiinnitettävä huomiota tehokkuuteen kokonaisuutena. Erityisesti on vahvistettava ministeriöiden ohjaus- ja johtamisotetta. Tarkastusviraston kertomuksessa todetaan, että ministeriöiden hyväksymät tuottavuutta koskevat tavoitteet ovat puutteellisia. Tuottavuustavoitteita oli tulossopimuksessa asetettu vain 40 prosentille virastoista ja laitoksista.

Hyvinvointipalveluita koskevan lainsäädännön todetaan olevan yhtäältä väljää ja yleispiirteistä ja toisaalta hajanaista ja pirstaleista. "Lainsäädännössä ja sen perusteluissa olisi nykyistä selkeämmin asetettava - - taloudellisten voimavarojen riittävyys, kuntien itsehallinto ja kansalaisten yhdenvertaiset edellytykset saada palveluita keskinäiseen arvojärjestykseen." "Selkeä ja riittävän täsmällinen lainsäädäntö on tarpeen perustuslaissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumiseksi." Näin täällä tarkastuskertomuksessa todetaan.

Arvoisa puhemies! Poimin joitakin kohtia ja esimerkkejä kertomuksesta ja tarkastushavainnoista. Sivulla 69 kohdassa 7.13 todetaan Valtion taloudenhoitoon kohdistuvat kantelut ja väärinkäytökset -kohdassa: "Tarkastusvirastolle tehdyssä kantelussa kiinnitettiin huomiota Kemira GrowHow Oyj:n myyntiin norjalaiselle Yara International ASA:lle. - - Tarkastusviraston näkemyksen mukaan Kemira GrowHown myynnin yhteydessä valtioneuvosto ja valtioneuvoston kanslia toimivat valtiontalouden näkökulmasta toimivaltansa puitteissa hyväksyttävällä tavalla." Tämä on asia, mikä on paljon keskusteluttanut eduskunnassa ja valtakunnassa yleensä.

Sivulla 76 todetaan puoluetuesta: "- - puoluetuki on vuonna 2007 myönnetty oikein, ja sitä saaneet puolueet ovat käyttäneet puoluetukea käyttöehtojen mukaisesti. - - Tarkastuksen perusteella tarkastusvirasto on katsonut, että puoluetuen osalta ei ole perusteltua pitää yllä erillistä valtionapujärjestelmää. Puoluetuen osalta olisi tarkoituksenmukaista soveltaa valtionavustuslain mukaisia menettelyjä." Tämäkin on tässä ajassa mielenkiintoinen havainto.

Sivulla 80: "Autoverotusta koskevassa tarkastuksessa selvitettiin autoverotukseen ja erityisesti käytettyjen autojen verotukseen liittyviä toiminnallisia ja taloudellisia ongelmia. - - Tarkastuksessa havaittiin, että käytettyjen autojen verotuksen toimittamisen kustannukset ovat huomattavan korkeat, kustannukset suhteessa verotuloon ovat 30-kertaiset verrattuna uusien autojen verotukseen. Käytettyjen autojen verotukseen on liittynyt myös vaikeita EU-oikeudellisia kysymyksiä. - - tarkastusvirasto on katsonut, että autojen verotus ei käytettyjen autojen osalta ole toteutunut kustannustehokkaasti ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti."

Sivulla 84, niin kuin ed. Laxell jo totesi, on puututtu Ajoneuvohallintokeskuksen Palko-hankkeeseen. Sitä koskevassa tarkastuksessa selvitettiin, "onko Ajoneuvohallintokeskuksen palvelujen kokonaisuudistushankkeen projektien suunnittelu ja toteutus ollut asianmukaista". Niin kuin täällä kuultiin, "hanke aloitettiin vuonna 1999, ja sen tavoitteena oli valmistua vuonna 2003". "Tämän hetken arvion mukaan koko uudistus valmistuu vuonna 2011. - - tietojärjestelmähankkeen kokonaisjohtaminen on jäänyt puutteelliseksi ja projekti heikosti koordinoiduksi. - - Alkuvaiheen kustannusarviot osoittautuivat ylimalkaisiksi ja vaihtelivat 15 miljoonasta 27 miljoonaan euroon. Hankkeen toteutuneet kustannukset ovat olleet 49 miljoonaa euroa, ja hanke on edelleen kesken."

Lisäksi haluan todeta, niin kuin ed. Ahde täällä jo aiemmin totesi, että Valtiontalouden tarkastusvirastolle ollaan antamassa puoluerahoitusta ja vaalituki- ja vaalirahoitusilmoituksia koskevia valvontatehtäviä. Samoin kuulin, että Valtiontalouden tarkastusvirastolle ollaan antamassa merkittäviä kansainvälisiäkin tehtäviä. Tässä yhteydessä täytyy todeta, että on paikallaan, että eduskunta huolehtii siitä, että tarkastusvirastolla on tähän toimintaan ja ylipäätään tähän tärkeään toimintaan riittävät resurssit. Lakeja säädettäessä ei huomioida lakien toteuttamiseen tarvittavia riittäviä resursseja. Tämä on yksi asia, mikä myös täällä tarkastuskertomuksessa nousi esiin.

Herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus on tärkeä työkalu eduskunnalle ja sen tarkastusvaliokunnalle julkisen toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamisessa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Esittäisin tarkastusvaliokunnalle, että ottaisitte harkintaanne kaksi asiaa tästä tarkastusviraston kertomuksesta.

Ensimmäinen asia on tämä terveydenhoidon tietojärjestelmien yhteensopivuus. Mehän teimme jo viime kaudella lait sitä varten, että saisimme tämän sähköisen sairauskertomuksen ja sähköisen reseptin. Asiat ovat edenneet kyllä STM:ssä, mutta varsin hitaasti. Nyt olen kuullut, että marraskuussa Turussa otetaan tämä sähköinen resepti ensimmäisen kerran kokeilukäyttöön. Mutta siinäkin on ongelmia, koska meillä ei oikein ole lainsäädäntöä, millä apteekit ja nämä muut tahot saadaan toimimaan yhteen. Sekin pitäisi yhteensovittaa. Sitten meillä on tämä sähköinen sairauskertomus. Se on vielä vaikeampi asia kuin tämä resepti. Se tulee kokeilukäyttöön mahdollisesti ensi vuonna, mutta se tulee myöhästymään siitä tavoitteesta, joka sillä lain mukaan oli, kun me sen teimme, siis noin kuusi vuotta sitten. Sitäkin yritetään siis saada koekäyttöön, mutta se on erittäin vaikea asia. Ja se tulee maksamaan varmasti lisää rahaa. Kuulin, että USA:ssa on panostettu 17 miljardia euroa tähän sähköisen sairauskertomuksen saattamiseen koko kansan käyttöön. Kyllä meilläkin tulee olemaan siinä vaikeuksia.

Toinen asia on tämä alueellistaminen ja sen tuottavuus. Sehän on jo eduskunnan tarkastusvaliokunnan selvityksen mukaisesti tällä vuosisadalla epäonnistunut monessa paikassa ja maksanut ylimääräistä hyvinkin paljon. Toiminta lisäksi ontuu monilla niillä paikkakunnilla, joille tätä toimintaa on siirretty. Lisäksi se on antanut kielteisen työnantajakuvan valtiosta, ja tämän vuoksi epätarkoituksenmukaista alueellistamista ei pitäisi enää harjoittaa, vaan tarkastusvaliokunta voisi todella tuoda myös eduskunnan kuultavaksi selvityksensä, joka varmasti tulee valmistumaan lähiaikoina.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Vaali- ja puoluerahoitustoimikunnassa valmistellaan puoluerahoituksen valvontatehtävää, jota on kaavailtu Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Se tulisi tarkastusvirastolle uutena tehtävänä lailla säädetyn ehdokkaiden vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden, laillisuusvalvonnan ja ilmoitusten julkaisupalvelun järjestämisen lisäksi. Mikäli puoluetuen ja puolueiden ulkopuolisen rahoituksen valvonta tulee Valtiontalouden tarkastusviraston tehtäväksi, on huolehdittava siitä, että tarkastusvirastolle osoitetaan riittävät resurssit tehtävän hoitamiseen. Tällä hetkellä tarkastusvirastolla ei ole käytettävissään puoluerahoituksen valvontatehtävään tarvittavia henkilöstövoimavaroja eikä ostopalveluiden edellyttämiä talousarviomäärärahoja.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston arvovallan säilyttäminen riittävällä resursoinnilla on meille kaikille tärkeää. Siksi toivonkin hallituksen kiinnittävän huomiota siihen, että Valtiontalouden tarkastusvirastolle turvataan riittävät resurssit myös kaikkien uusien tehtävien suorittamista varten.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Ruohonen-Lerner sanoi itse asiassa sen toivomuksen, jonka olin ajatellut esittää tarkastusvaliokunnalle, kun se käsittelee tätä Valtionta-louden tarkastusviraston kertomusta. On todellakin tärkeää, jos ja kun tarkastusvirasto saa myös tämän puoluerahoituksen vastuulleen sen lainmukaisuuden ja oikeellisuuden tarkistamiseksi, että virastolla on riittävät resurssit. Toivon myös, että valiokunta ohjeistaa virastoa siinä, että se järjestää riittävän selkeät taulukot, esimerkiksi Excel-taulukot, niin että ne ovat samanlaiset kaikilla, että ei ole erilaisia selvityksiä, vaan edellytetään riittävät tiedot ja riittävät lähteet ja niin, että ne ovat joka ikisellä puolueella samat ja joka ikisellä kansanedustajalla, ehdokkaalla, samat ja joka ikisellä mepillä samanlaiset.

Tämä on nimittäin sen takia erittäin tärkeää, että tämmöistä poliittista kriisiä, joka meillä tällä hetkellä on, en olisi todellakaan uskonut näkeväni. Minä itse asiassa syytän tai myös hieman ihmettelen median toimintaa. Sillä olisi ollut kaikki edellytykset toimia politiikan valvojana, niin kuin sen tehtävänä on, poliitikkojen ja politiikan valvojana, jos se olisi vain hieman viitsinyt. 2007 vaalien jälkeisissä ilmoituksissa ei ollut mitään muutosta vuosien takaisiin ilmoituksiin. Tämähän lähti vaan ed. Kallin toteamuksesta, ja sen jälkeen kyllä media on kiitettävästi seurannut tätä. Mutta minä uskoisin, että mediankin olisi syytä mennä itseensä siinä, minkälaisen kuvan se antaa siitä mahdollisuudesta, että sillä todellakin olisi ollut keinot valvoa tätä poliittista järjestelmää. Ehkä 20 vuoden kuluttua itketään, että voi voi, mitä media tekikään, miten väärin se tekikään. Nythän itketään sitä, että media salasi tietoisesti esimerkiksi Urho Kekkosen sairauden, ei kertonut, vaikka tiesi. Ehkä nytkin on samasta asiasta kysymys: ei kerrottu, vaikka tiedettiin. Minä puutun tähän vaan sen takia, että minä olisin toivonut saavani kyselytunnilla tämän asian sanoa, mutta enpä saanut, niin että sanonpa sen nyt tässä.

Toinen asia, johon minä haluaisin puuttua, on lainsäädäntö. Minä kiitän ministeri Ahdetta — anteeksi ... (Ed. Ahde: Entistä!) — entistä ministeri Ahdetta, siitä, että hän puuttui tähän lainsäädäntöön omassa puheenvuorossaan, sen hajanaisuuteen ja siihen tosiasiaan, että meillä annetaan aivan liian paljon lakeja aivan turhista asioista. Minä en hyväksy missään nimessä sellaista lainsäädäntöä, jolla halutaan vaikuttaa ihmisen moraaliin. Moraalisäännöt ovat jotakin muuta kuin lainsäädäntöä. Ei ihmisille moraalia lailla rakenneta, vaan lailla ohjastetaan, miten täällä toimitaan: mikä on laillista ja mikä ei ole laillista ja mikä on väärää. Nyt on kyllä aika monta esimerkkiä siitä — ei pelkästään tämän hallituksen aikana vaan aikaisemminkin — että tehdään sellaisia lakeja, jotka ovat ikään kuin moraalilakeja, joista ei edes seuraa rangaistusta. Mitä hyötyä semmoisista laeista on, joissa ei ole mitään sanktioita? Se päinvastoin vaan rapauttaa kansalaisten luottamuksen poliitikkoihin ja eduskuntaan, sen lainsäädäntötehtävään.

Sitten näihin palveluihin. Tässä tarkastusviraston kertomuksessa on erinomaisen hyvin tuotu esille ne puutteet, joita tällä hetkellä kunnallisten palvelujen järjestämisessä ja palvelujen tasavertaisessa saamisessa on. Muistaakseni kansanedustaja Laxell esitti, että tarkastusvirasto valiokunnan esityksestä tutkisi tätä universaalisuusperiaatetta, ja hän esitti, että se voitaisiin purkaa. Minunkin mielestäni on pakko tulevaisuudessa tarkistaa, mitä palveluja me todella tarvitsemme — ja että ne ovat kaikille samat — ja mistä palveluista voitaisiin maksaa.

Ei se ihan tyhmä ja pöllö ollut, se eilisiltainen Wahlroosin esiintyminen televisiossa. Me emme kestä tätä menoa yhteiskuntana. Meillä eivät riitä resurssit kaikkeen siihen hyvään, mitä me olemme luvanneet ja mitä me tulemme vaaleissa lupaamaan kansalaisille, jotta me pääsisimme tänne. Joku järki tähän universaalisuuteen täytyy saada aikaiseksi. Minä näen ed. Gustafssonin pudistelevan päätään, että palvelujen on oltava kaikille samat ja samalla hinnalla, mutta kyllä on palveluja, joista rikkaat voivat maksaa. (Ed. Gustafsson: Esittäkää, että lapsilisät pois!) — En minä sitä esitä, minä en esitä. (Ed. Gustafsson: Esittäkää jotakin!)

Minä puhuin tästä samasta asiasta jo vuonna 1991, ja ed. Gustafsson oli silloin paikalla ja muistaa varmasti, että minä puhuin tästä, että yhteiskunnan tehtävänä ei todellakaan ole maksaa kaikille kaikkea, vaan yhteiskunnan tehtävänä on pitää huoli niistä heikoista, jotka eivät tule muuten toimeen — ja varmasti keskituloisista, mihin asti se teidän puheenjohtajanne sen keskituloisuuden rajan nyt vetääkään. Tämä on sellainen asia, että varmasti poliittiset puolueet ja hallitukset jatkossa joutuvat miettimään, mitä tämän kanssa tehdään. Ei meillä verovarat riitä kaikkeen. Tämä on ed. Gustafssoninkin ehkä hyvä jatkossa muistaa.

Petri Salo /kok:

Herra puhemies! Aivan ensiksi ihan myönteinen huomio ed. Tuulikki Ukkolan puheenvuorosta. Joskus aikaisemmin olemme tarkastustoimintaan saaneet teidän osaltanne vähän kritiikkiäkin, mutta nyt panin merkille, että ehkä olemme onnistuneet ainakin hieman saamaan lisää teidän luottamustanne tähän toimintaan sekä valiokunnan toimesta että varsinkin Valtiontalouden tarkastusviraston asiakirjan osalta, joka on sinänsä hyvin laadittu. Se on kompakti, se on tarpeeksi lyhyt, se on luettavissa, ja kaiken lisäksi se on ihan ymmärrettävää suomea, joka on helppo omaksua.

Lyhyesti vain sanoisin menettelytavoista tässä eduskunnassa, että vaikka Valtiontalouden tarkastusvirasto nyt ei asemaltaan ole ehkä ihan sellainen kuin esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies, niin pitäisin ihan hyvänä sitä menettelytapaa, että tämä asiakirja voitaisiin käydä läpi pääjohtajan esittelystä täällä eduskunnassa ihan niin kuin oikeusasiamiehenkin kertomus ja sen johdosta käytäisiin keskustelu. Se toisi lisää syvyyttä ja näkyvyyttä tämän asiakirjan vaikuttavuuteen.

Täällä ovat monet valiokunnan jäsenet jo kiinnittäneet huomiota joihinkin yksittäisiin kohtiin. Yksi huomio kannattaa kuitenkin tehdä, ja se on nimenomaan tämä valtion tuottavuusohjelma, josta käytetään nyt sitten vähän useampaakin nimitystä. Tässä Valtiontalouden tarkastusviraston johtopäätöksessä kumminkin päädytään siihen, että tämä tuottavuusohjelma ja sen jatkaminen on erittäin tärkeää nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Se on yksiselitteisesti kirjattu tähän raporttiin, mikä tarkoittaa sitä, että tätä kestävyysvajetta yritetään hillitä myöskin eurooppalaisella tasolla, ja se vaatii Suomeltakin toimenpiteitä.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ehkä olisin ennättänyt tämän käyttää tuosta paikaltani, mutta varalta tästä pöntöstä.

Puutun ed. Asko-Seljavaaran kahteen toivomukseen.

Ensinnä näistä sähköisistä tietohallinnon järjestelmistä terveydenhuollossa: Tähän sekä tarkastusvirasto aikaisemmissa kertomuksissa, erilliskertomuksissaan, että tarkastusvaliokunta ovat voimakkaasti ottaneet kantaa. Me olemme ensinnäkin samaa mieltä tästä kuin ed. Asko-Seljavaara, että tämä tietojärjestelmien toimimattomuus on yksi todellinen syy puutteisiin terveydenhuollon hyvässä ja kansalaisia palvelevassa palvelujärjestelmässä ja myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyössä. Sehän on sillä tavalla, että monet keskussairaalat eivät pysty sisäisesti vaihtamaan tietoja sen takia, että siellä on eräissä tapauksissa kymmeniä erilaisia tietohallinnon järjestelmiä, jotka eivät seurustele toistensa kanssa.

Tämä sähköisten tietohallintojärjestelmien rakentaminen on kestänyt liian kauan Suomessa, ja valiokunta on kuitenkin nyt voimakkaasti edellyttänyt ja ilmoittanut, että siinä aikataulussa, joka on sinänsä liian hidas ja pitkä ja joka päättyy vuoteen 2011, on pysyttävä. Se on joka tapauksessa eduskunnan yksimielisesti hyväksymä kannanotto. Pitää resursoida enemmän, pitää panna voimaa enemmän, että päästään Suomessakin kehittyvien eurooppalaisten valtioitten tietohallintojärjestelmien tasolle.

Toinen on tämä hallinnon alueellistaminen. Niin kuin teillä on varmasti tiedossa, valiokunta on pyytänyt valtioneuvostolta kannanottoja valiokunnan omaan raporttiin, ja me olemme ne valtioneuvostolta saaneet. Nyt paraikaa käsittelemme näitä valtioneuvoston meille antamia vastauksia ja olemme valmistelemassa omaa kannanottoamme. Ilman muuta voidaan sanoa, että lähtökohtana meillä kaikilla on se, että maan tasapuolinen kehitys on tärkeä tavoite, siihen tavoitteeseen ei ole mitään huomauttamista. Mutta jos ja kun me haluamme kansalaisia paremmin palvella myös valtionhallinnon tasolla, on kyllä pakko miettiä, mitkä ovat ne tavat, joilla tämä tavoite saavutetaan.

Ilman muuta voidaan kriittisesti arvioida monta erilaista asiaa siinä nykyisessä tavassa, jolla valtionhallinnon alueellistamista on suoritettu. Siellä on henkilöstöpolitiikan näkökulmasta monenlaisia kysymyksiä selvitettävänä, taloudellisuuden, hallinnon palvelukyvyn kannalta erittäin monessa tapauksessa hyvin suuria ongelmia. Näihin valiokunta nyt paneutuu, ja varmasti tänä syksynä sitten me saamme valiokunnan kannanotot myös eduskunnan nähtäviksi.

Herra puhemies! Lopuksi vielä tähän Ake-kysymykseen. En malta olla tarttumatta täällä esitettyyn kommenttiin Akesta. Olin edellisellä vaalikaudella valtiovarainvaliokunnassa ja siellä verojaostossa toteuttamassa valtion tuottavuusohjelmaa. Yksi esitys, joka tuolloiselta hallitukselta tuli — siis huom., silloiselta hallitukselta — eduskuntaan, oli, että Aken eräs palvelutehtävä ulkoistettiin, ja se oli puhelinpalvelu. Se siirrettiin Akelta yksityiselle palvelujen tuottajalle. Se, miksi tämä esitys annettiin Aken toimesta, johtui siitä, että tuottavuusohjelma oli edellyttänyt, että Akessa vähennetään tietty määrä työntekijöitä. He olivat katsoneet, mistä sen helpoimmin ottaa, ja he olivat päättäneet ottaa sen puhelinpalvelusta. Samassa hallituksen esityksessä kerrottiin, että tämä tuottavuusohjelman perusteella tehty muutos maksaa, muistaakseni, hivenen yli miljoona euroa vuodessa enemmän kuin se, että tuo puhelinpalvelu olisi toteutettu Aken omana toimintana, niin kuin se siihen saakka oli tehty.

Jokainen ymmärtää, että tuottavuuden perusteella tai taloudellisuuden perusteella ei tällaiseen johtopäätökseen voisi päästä. Mutta kun tuo niin sanottu tuottavuusohjelma on eräällä tavalla pyhä kirjain, se saattaa tuottaa tämänkin kaltaisia lopputuloksia. Sen pitää jo viimeistään sitten herättää kyllä edustajakin miettimään, että päästäisiin oikeaan terminologiaan ja aletaan puhua oikeilla nimillä ja oikeista asioista ja tavoitellaan sitä oikeaa tuottavuuden kohottamista, joka sinänsä myös julkistaloudessa ja julkishallinnossa on tärkeä asia, niin kuin ed. Salo tässä oikein totesi.

Olen kyllä iloinen, että nyt yli puoluerajojen täällä on esitetty se oikea huoli, että kunhan ei nyt vaan tarkastusviraston resursseja liikaa tulevaisuudessa jouduttaisi käyttämään tämän sinänsä tärkeän puolue- ja vaalirahoituksen selvittämiseen, vaan tuo tehtävä pitää resursoida ihan uudella tavalla. Kun Vtv:n rahoittaminen on kuitenkin eduskunnan käsissä oleva asia, niin tähän huutoon meidän täytyy myös yhdessä vastata.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella valtion tuottavuusohjelma uhkaa monella tavalla järkevää toimintaa valtiossamme, muun muassa oikeusistuimien toimintaa. Mutta muutama huomio ensiksi tähän keskusteluun.

Ed. Ukkola viittasi hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin, Sampo Oyj:stä, käsityksiin nimenomaan tästä niin sanotusta universaalisesta kohtelusta eli siitä, pitääkö esimerkiksi perusterveydenhoidon olla sillä tavalla niin kutsutusti vähäkustanteista kuin se nyt tällä hetkellä on. Ilmaistahan se ei missään tapauksessa ole, ei myöskään erikoissairaanhoito, se vielä vähemmän. Mutta jos mennään siihen, että niin sanotusti rikkaat, hyvätuloiset, maksavat huomattavasti enemmän yhteiskunnan terveyspalveluista, niin kyllä me luomme samalla myös köyhille ihan oman terveyden- ja sairaanhoidon, jonka tason säilyttäminen on hyvin kyseenalaista. Siinä kyllä helposti tulee sitten se b-luokan hoito heille — vielä hankalampi tilanne kuin mikä on tällä hetkellä.

Tässä kohdassa 3 Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa vuodelta 2008 on käsitelty myös ilmaston- ja ympäristönmuutosta aika mielekkäällä tavalla, sen vaikutuksia talouteen ja tehokkuuteen. Uskon, että arvoisa valiokunta tulee tähän paneutumaan. Tähän liittyy myös eduskunnan käsittelemä pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia, joka oli eduskunnassa keväällä, kevätistuntokauden aikana 2009. Kuitenkin on todettava, että sen aikaansaama hiilidioksidivähenemä vuoteen 2020 mennessä, tuon strategian sisällön aikaansaama vähenemä, on vain 5 prosenttia vuoden 1990 tasosta, ja näin ollen se ei missään nimessä ole sitä tasoa, mitä hallitus on antanut alun pitäen ymmärtää. Siis sen pitäisi johtaa siihen 20 prosentin vähenemän tasoon vuonna 2020. Mutta asiantuntijakuuleminen ympäristövaliokunnassa, mikä näkyy myös ympäristövaliokunnan lausunnossa, sen vastalauseosassa, osoittaa, että yli-insinööri Ritonummi totesi, että se on 5 prosenttia, ja ministeri Pekkarinen oli tuolloin läsnä.

Kaiken kaikkiaan on siis tärkeätä, että me voimme katsoa ja seurata, tarkastaa ja tarkastella niiden päätösten tosiasiallista vaikutusta, mitä täällä salissa tehdään, ovatko ne tehokkaita, ovatko ne sitä, mitä niiden sanotaan olevan, vai onko niissä lähinnä lumevaikutusta ja paljon puhetta, vähän konkreettista vaikutusta. Mielestäni tämä ilmastonmuutokseen vaikuttaminen strategian avulla on tästä valitettava esimerkki. Se lupaa enemmän kuin mitä se pitää sisällään.

Tämäntyyppisiä kysymyksiä toivoisin jatkossa tarkastusviraston ja myös valiokunnan käyttävän työssään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Teen tuulikkiukkolat nyt, kun en saanut äsken kyselytunnilla kyselyvuoroa. Kun kysymykseni sisältö sopii erinomaisen hyvin jatkoksi tähän keskusteluun ja kun Vtv:n pääjohtajakin on kuulostelemassa meidän puheitamme, niin tuon tämän asian esille. Nimittäin kysymys on siis vaalitukivalvonnasta ja sitten siitä, kuinka vaativaa tehtävää se itse asiassa on silloin, kun pyritään siihen, että rehellisesti kaikki on viimeiseen saakka kunnossa.

Kun henkilö on asettunut puolueensa taikka valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi, niin hänen ensisijainen tavoitteensa on tietysti päästä läpi. Siis se ykköspalkinto, se tavoitetaso, on, että tulee läpi päässeeksi. Nykyaikana tähän harvoin pääsee ilman sitä, että kerää varoja. Minä olen kyllä tullut niin, että en ole käynyt minkäänlaista kampanjaa muuta kuin ensimmäisellä kerralla vuonna 1987, sen jälkeen se ei olisi enää tullut kysymykseen. (Ed. Gustafsson: Olitteko jo silloin Susi-Pulliainen?) — Joo, johtuen vaan siitä, että olin sellainen julkisuuden henkilö, että se meni vaan noin. Mutta se on historiaa, kaukaista historiaa.

Nyt on asia toisin. Nyt kerätään rahaa ja otetaan omalta tililtä kanssa ja sitten käytetään sitä kerättyä rahaa tähän vaalikampanjatoimintaan. Satun tulemaan sellaisesta vaalipiiristä, jossa kansa on äärimmäisen innokasta tukemaan erikoisesti erään nimeltä mainitsemattoman puolueen ehdokkaita. Tämä homma saattaa olla niin mainiota, että paitsi että saa ykköspalkinnon elikkä tulee valituksi, myöskin tämä kampanja, siis tuotot vastaan kampanjamenot, tuottaa nettovoittoa. Siis toisin sanoen sillä pystyy jotakin mukavaa, hauskaa tekemään sen jälkeenkin, kun on tullut tänne valituksi.

Normaalin moraalisäännön mukaan tämähän johtaa siihen, että pitäisi maksaa veroja siitä tuotosta. En minä ainakaan voi ymmärtää mitään muuta mahdollisuutta kuin sen, että siitä maksetaan veroja. Jotta tämä pystytään osoittamaan, se tarkoittaa sitä, että pitää olla erinomaisen hyvin tehty kirjanpito, pitää olla kirjanpidon säännöt selvillä ja se pitää vaali-ilmoitukseen liittää.

Tämä merkitsee siis käytännössä tähän keskusteluun sitä, että kun Vtv sitten ryhtyy tätä todellisesti toteuttamaan, niin sillä pitää olla hallussaan toisaalta informointi siitä, kuinka se ilmoitus tehdään oikeusministerin kanssa yhteistyössä, ja sitten toisaalta se, että ne katsovat, että ne raportit ovat sellaisia tilinpäätöksiä, lainausmerkeissä ilmaistuna, että niistä voidaan myöskin tämmöiset verotukselliset johtopäätökset tehdä. Haluan tällä vain kuvata sitä, että tämä ei ole yksinkertainen asia ollenkaan vaan äärimmäisen raskas homma silloin, kun se todella pyritään oikein tekemään, yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tiusanen kommentoi Björn Wahlroosin ideaa siitä, että rikkaat kustantaisivat itse terveydenhoitonsa, niin mielestäni se on erittäin hyvä idea. Nythän asia on niin, että asiakasmaksut terveydenhuollossa ovat tasasuuria. Nehän voisivat esimerkiksi hammashoidossa olla erittäin hyvin tulosidonnaisia sillä tavalla, että hyväpalkkaisimmat ihmiset maksaisivat hammashoidosta enemmän kuin ne, joilla ei ole varaa maksaa.

Tämähän on järjestettävissä palveluseteliä käyttäen siten, että annetaankin palveluseteli, jonka arvo ei ole aivan niin suuri kuin mitä se hoito tulisi maksamaan, ja ihminen saisi sitten itse valita sen hoitopaikkansa. Kyllä tällaista tulosidonnaisuutta voisi soveltaa terveydenhoidon maksuissa. Mutta silloin kun mennään oikein vaikeisiin ja kalliisiin hoitoihin, en usko, että se toiminta enää tulee mahdolliseksi.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minä varoin tyystin sanomasta aivan tieten tahtoen, missä palveluissa olisi syytä hieman luopua tästä universalismista, ettei vaan tule väärinkäsityksiä, koska onhan niitä muitakin palveluita kuin terveyspalvelut. On sosiaalipalveluita, koulutuspalveluita, liikuntapalveluita, kaikkia muita, mitä kunta ja yhteiskunta tarjoavat.

Toinen on nämä edut. Kyllä ne voisivat olla minun mielestäni myös tulosidonnaisia, eivät kaikki edut, mutta on sellaisia tulonsiirtoja, jotka tulevat suurin piirtein automaattisesti. Ja pappa betalar, kuten Sampo Pankin pääekonomisti on jossakin haastattelussa, muistaakseni Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, tuonut esille. Kyllä meillä yhteiskunnassa on tämmöistä löysää, joka voidaan aivan hyvin panna, jos käyttäisi tämmöistä sanaa, maksulliseksi tai verolle, jompikumpi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Ed. Pulliainen kiihotti minut käyttämään tämän puheenvuoron lähinnä tämän Valtiontalouden tarkastusviraston uuden roolin osalta lähteä valvomaan mahdollisesti niin presidentinvaalien, eduskuntavaalien, kunnallisvaalien kuin, kukapa tietää, joskus vielä seurakuntavaalienkin oikeellisuutta. (Ed. Ahde: Ja osuuskaupan!) — Niin, osuuskaupan edustajiston vaaleja.

Kun mietitään nyt esimerkiksi kunnallisvaaleja ja kuntien määrää, joita nyt kuitenkin on pitkästi yli 300 vielä, ja katsomme ehdokkaiden määrää, joka lähentelee siis 10 000:ta, ja mietimme niitä työväenyhdistyksen tai vihreän yhdistyksen tai Kansallisseuran tilejä ja yhdistysten omia tukitilejä ja erilaisia kimurantteja asioita siellä, niin jokaisessa pienessä kunnassa saattaa olla jopa neljä, viisi, kuusikin paikallisyhdistystä, naisten yhdistystä, nuorten yhdistystä ja kaikki perustuu siihen, että näitä tilejä ja asioita hoitavat maallikot. Kun Valtiontalouden tarkastusviraston puolella ovat ammattilaiset, niin tämä suhde on aika erikoinen. Minä luulen, että puuttumisia ja huomautuksia tulee satoja ja tuhansia, ja miten voidaan esimerkiksi toimia, tilataanko maakunnista kymmenen mappia tästä yhdistyksestä, sen jälkeen asiakirjoja ja pyydellään puoli vuotta lisätietoja erilaisista kuiteista ym.? Minä en ole oikeastaan ollut missään vaiheessa varma, että tämä on oikea tapa. En minä sitä kyllä suomalaiselle poliisillekaan olisi halunnut, en kuuna päivänä, siis tällaista työmäärää, ja mikä julkinen paine sitten tähän tarkastuksen oikeellisuuteen suuntautuu jälkeenpäin? Eli se on täysin kohtuutonta. Sitä pitäisi harkita vielä uudelleen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroon ja sitten myöskin aikaisempiin puheenvuoroihin, ed. Ukkolan puheenvuoroon, viitaten toteaisin, että jos me lähdemme sille linjalle, että hyvin toimeentulevat ihmiset alkavat maksaa korotettuja julkisen terveydenhoidon maksuja, niin väistämättä uskon syntyvän tilanteen, jossa tulee kahden tasoiset terveyspalvelut ihan läpikotaisin, pienituloisille, köyhille, omat, jotka ovat ehkä ilman asiakasmaksuja tai joissa on nykyisen kaltaiset pienet asiakasmaksut, ja sitten se toinen, vahvistava puoli on yksityinen sektori. Se tulee vahvistamaan sitä. Se vie yhteisyyden terveyskeskuksen, julkisten sairaaloiden alta ja takaa. Se vahvistaa yksityistämistä ja yksityisen sektorin kasvua, ja sen päässä on sitten yhdysvaltalainen tilanne, josta Yhdysvallat nyt presidentti Obaman johdolla yrittää päästä pois.

Sellaiselle tielle, että palveluja yleensä alettaisiin verottaa tai palveluja siirrettäisiin maksullisiksi, kuten esimerkiksi kirjastopalvelut, — kuten joskus täälläkin, eduskunnassa, on esitetty, että ne voisivat aivan hyvin olla maksullisia — ei pidä todella Suomessa lähteä. Ne ovat meidän kulttuurimme peruspilareita, ja tällaiset käyttäjille maksuttomat palvelut ovat todella tärkeitä säilyttää.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Tähän keskusteluun liittyen: Meillähän peruspalvelut on turvattu kaikille Suomen kansalaisille perustuslaissa tasavertaisesti riippumatta siitä, missä tuo kansalainen asuu, hänen sosiaaliseen asemaansa tai taloudelliseen asemaansa viittaamatta, ja se on minusta tärkeä periaate. Nythän me voimme todeta, että käytännössä tämä ei kyllä toteudu. Jos katsotaan meidän terveydenhoitomme peruspalveluja, niin ilman muuta voidaan sanoa, että kansalaiset eivät ole tasavertaisessa asemassa riippuen siitä, missä asuvat, peruspalvelujenkaan suhteen. Sama koskee vanhusten hoiva- ja hoitopalveluja — se on ajankohtainen keskusteluteema.

Tässä suhteessa meillä on tarvetta kyllä selvittää, miten me tämän perustuslaissa turvatun tasavertaisen oikeuden ihmisille voimme tarjota, ja se on yksi tarkastusvaliokunnan tällaisia keskeisiä asioita.

Kuitenkin tämmöisenä omana yleisenä kommenttina sanoisin, että tärkeintä on huolehtia tästä verotuksen, siis yhteiskunnan tulojen keräämisen, progressiosta. Se on minusta kuitenkin se kaikkein tärkein pää, että varallisuuden mukaan ihmiset osallistuvat verojen taakan kantoon, ja sitten nämä peruspalvelut ja niiden määrittäminen on tietenkin eduskunnan viimekätinen tehtävä. Ne turvataan kaikille kansalaisille tämän tasavertaisuusperiaatteen mukaan, mutta huolehditaan siitä, että se tulopää kuitenkin pysyy progressiivisena.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasella on tyypillinen vasemmistolainen näkemys, että yksityiset lääkäripalvelut olisivat jotenkin parempia kuin julkiset. Minä sanoisin, että se on juuri päinvastoin. Itse, joka olen toiminut 30 vuotta julkisen terveydenhuollon lääkärinä, sanoisin, että meidän palvelumme olivat paljon monipuolisempia ja nopeampia ja parempia kuin esimerkiksi läheisellä terveysasemalla, jota ylläpiti yksityinen yrittäjä, niin että ei se niin ole. Ja meillähän on paljon laajempi skaala julkisella puolella: me voimme tarjota sellaisia palveluita, joita ei ikinä voi olla Mehiläisessä, kuten esimerkiksi maksansiirto tai tehohoito tai tällainen vastaava. Kyllä tämä uskomus siitä, että yksityispalvelut ovat parempia kuin julkiset, ei ollenkaan pidä paikkaansa, ei ainakaan Suomessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta tähän ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroon liittyen, että itse toimin edelleenkin yksityissektorilla lääkärinä, mutta minulla on virka nimenomaan keskussairaalassa tälläkin hetkellä. On ihan selvää, että yksityinen palvelu terveysasemilla, missä lääkärit ottavat vastaan yksityisesti potilaita, ei ole parempaa kuin se on terveyskeskuksessa. Mutta terveyskeskuksissa ei ole lääkäreitä, sieltä puuttuu niitä, ja se on se ongelma. Siellä joudutaan jonottamaan.

Nyt tämäntyyppinen uusi avaus, että ihmisiltä, näiltä paremmin toimeentulevilta ihmisiltä, loppuisi motivaatio maksaa progressiivista veroa, jos he eivät saa samalla tavalla tasa-arvoisesti palveluja julkiselta sektorilta eli he joutuisivat maksamaan niistä enemmän, on juuri tuon näkökulman suhteen, minkä ed. Ahde totesi, ongelma. Valmius maksaa veroja, valmius olla ikään kuin samassa veneessä, heikentyy. Tässä mielessä on perusteltua, että ollaan edelleen perustuslain mukaisesti samassa tasa-arvoisessa asemassa.

Ehdottomasti meillä on hyvä julkinen sektori. Mutta on syntynyt kuin sieniä sateella yksityisiä lääkäriasemia, yksityisiä sairaaloita ja vielä niin, että niiden omistus on jopa pörssiyhtiöpohjainen ja omistus ulkomailla, mihinkä muun muassa arkkiatri Pelkonen on kiinnittänyt vakavaa huomiota. Tämä on huono perusta. Kyllä täällä salissa vasemmalla olevat ihmiset ovat sitä mieltä, että julkisia palveluja pitää vahvistaa. Henkilökohtaisesti olen vielä sitä mieltä, että ne ovat edelleen esimerkiksi sairaalatasolla erittäin hyvälaatuisia, hyvätasoisia, jos vain onnistuu pääsemään hoitoon.