Sari Palm /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki ammatillisesta koulutuksesta on aikanaan tehty toisiin tunnelmiin, toiseen yhteiskuntaan. Täällä on eräs lause, johon tässä lakialoitteessa, jonka olen jo kesäkuussa jättänyt, esitetään muutosta. Se lause on siellä 12 §:n kohdassa ja kuuluu näin: "Taito- ja taideaineiden opinnot sekä terveystieto ovat vapaaehtoisia niille opiskelijoille, jotka 18 vuotta täytettyään aloittavat opintonsa." Tässä lakialoitteessa esitän tämän lauseen poistamista, ja perustelut ovat seuraavat.

Tarkoitus on pyrkiä parantamaan ammattiin opiskelevien nuorten terveyttä ja vaikuttamaan siihen parantavasti. Me kaikki varmasti olemme pitkälti sitä mieltä, että yhteiskuntamme tarvitsee entistä terveempiä ja työkykyisempiä kansalaisia ja työntekijöitä. Työn vaativuus on kasvanut ja kasvaa, ja samanaikaisesti me olemme täälläkin keskustelleet siitä, että haluamme pidentää työuria.

Lakialoitteen tekoon olen ryhtynyt kentältä tulleen palautteen johdosta. Juuri aikuistuneet nuoret mielellään hyödyntävät mahdollisuutta luopua taito- ja taideaineista ja terveystiedon opetuksesta nykylain mahdollistamalla tavalla, ja tässä lakialoitteessa siis esitetään 12 §:n yhden lauseen poistoa.

Itse olen erityisen huolestunut nykytutkimustiedon ja -kokemuksien kautta liikunnan ja ter-veystiedon oppitunneille osallistumisesta. Stakesin tekemän kouluterveyskyselyn mukaan ammattiin opiskelevien nuorten terveys on kauttaaltaan huonommassa tilassa kuin vertailuryhmän, lukiolaisten. Terveydelle suuri riskitekijä on huono fyysinen kunto, ja liikunta-aktiivisuus on yhteydessä ylipainoon, josta tänä päivänä paljon puhutaan. Vain joka kolmas ammattiin opiskeleva harrastaa liikuntaa suositusten mukaan. Terveystiedon opetuksella annettaisiin perustiedot ja tehostettaisiin jo perusopetuksessa saatuja oppeja, niin että nuoret olisivat ikään kuin syväoppineet työhön ja toimintakykyyn ja terveyteen liittyviä asioita.

Päihteiden osalta tietämys- ja käyttäytymis-erot ovat vertailuryhmään, lukiolaisiin, verrattuna erityisen huomattavia. Päivittäinen tupakointi on ammattiin opiskelevien keskuudessa peräti neljä kertaa yleisempää, humalajuominen kaksi kertaa yleisempää, ja myös huumekokeilut korostuvat ammattikoululaisten joukossa. Myös seksuaaliterveyteen liittyvä tieto tarvitsisi terästystä.

Tästä johtuen esitän tätä asiaa, ja tässä kohdassa vielä kiinnitän huomion siihen, että varmasti olisi tarpeen myös selvittää, miten tätä lausetta, jota nyt esitän poistettavaksi, käytännössä tuolla kentällä tällä hetkellä toteutetaan: toimiiko se niin, että se todella on käytössä vain aloittavien opiskelijoiden osalta, vai käytetäänkö tätä jollain muulla tavalla myös hyödyksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Palmin lakialoite on mielestäni aivan oikeansuuntainen. Liikunnan pitää kuulua kaikkien oppilaitosten, myös korkeakoulujen, toimintaan. Mielestäni ammattikoululaisen, niin kuin muidenkin nuorten liikkujien, tarve on vähintään yksi tunti per koulupäivä, mikä tarkoittaa viittä tuntia viikossa. Mielestäni suomalaisten koulujen tulee rakentaa uudenlainen koululiikuntajärjestelmä, jossa oppilaitoksia arvioidaan myös niiden oppilaiden liikuntasaavutusten mukaan.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Palm on aloitteessaan tärkeällä asialla, ja tämän Stakesin kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat, miten vakavasta asiasta on todella kyse. Terveellisiin elämäntapoihin kannustaminen on tärkeää, ja joskus toki tarvitaan porkkanan lisäksi myös keppiä. Itse jäin kuitenkin miettimään tämän lain osalta, että joku merkittävä syyhän tähän lakiin on ollut, kun tämä on säädetty: miksi täysikäisille on annettu oikeus itse valita, osallistuvatko he liikuntaan vai eivät, onko sitten syynä ollut opintojen jouduttaminen tai täysikäisen oman vastuun korostaminen. Olisi ehkä hyvä, että jatkossa kun tätä aloitetta harkitaan, mietitään vielä, onko täysikäisten osalta laki oikea keino ohjata terveellisiin elämäntapoihin.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Sari Palmin ja kristillisdemokraattien lakialoite on erittäin ajankohtainen ja mielestäni hyvä ja perusteltu. Olisin myöskin itse allekirjoittanut tämän lakialoitteen, jos sitä olisi pyydetty. Itse asiassa tämän lakialoitteen tausta on mielestäni vähän syvällisempikin kuin ehkä ed. Palmin sinällään ansiokkaasta esittelystä kävi ilmi. Itse korostaisin kovin sitä tavoitetta pyrkiä tällaiseen monipuoliseen tasa-arvoiseen ihmiskäsitykseen lukiolaisten ja ammattikoululaisten välillä, mistä itse asiassa molempien lakien tavoitepykälät kyllä lähtevät, mutta käytäntö on suuntaamassa vähän toiseen suuntaan.

Ed. Mäkelä äsken tuossa peräsi ja kysyi sitä, mistä tämä 18 vuoden raja tähän on tullut, ja siihen vastasittekin, että se on tämä meidän täys-ikäisyyden määritelmä. Mutta jos me ajattelemme nyt, että tämä asia ikään kuin tämän ongelmallisen viitekehyksen kautta koskettaa ensisijaisesti ammattikoulussa opiskelevia nuoria miehiä, poikia, niin voidaan sanoa, että tämä 18 vuoden ikähän ei oikeastaan kerro aina siitä kehitystasosta yhtään mitään. Valitettavasti me miehet kypsymme vuosi, kaksi hitaammin kuin tytöt ja nuoret naiset. Tästäkin näkökulmasta tämä 18 vuoden rajapyykki on tässä hyvin mekaaninen ja lähtee ikään kuin muista lähtökohdista kuin sen nuoren ihmisen tarpeesta.

Sitten ikään kuin tämä perustelu, mikä on tässä se olennaisin ja mitä mielelläni itsekin korostan, on se — eikä se nyt ole mikään salaisuus — että meidän suomalaisten nuorten miesten kunto, fyysinen kunto, on keskimäärin huonohko. Tältä osin myöskin ne toimet, mitä voidaan tehdä ammatillisen koulutuksen yhteydessä, ovat todella tärkeitä. Näin on käyty Suomessa vuosikymmeniä tätä keskustelua siitä, onko ruotsi tai pakkoruotsi tarpeellinen. En nyt ota siihen tässä yhteydessä kantaa, mutta sanoisin, että pakkoliikunta voisi kyllä joissain yhteyksissä tehdä ihan hyvää, silloin kun se toteutetaan sillä tavalla hyvällä ja tavallaan nuoren ehdoilla. Jokainen meistä tietää, että tänä päivänä on hurja määrä erilaista liikuntaa salibandysta lähtien, ja jalkapalloa nyt itse tietysti suosittaisin eniten, mutta ymmärrän, että kaikki eivät tykkää siitäkään. Mutta ylipäätänsä tältä osin on hurja kimara erilaista mielenkiintoista, hyvää liikunnallista aktiviteettia olemassa. Sanoisin jopa näin tietynlaisena kasvatustieteilijänä, pedagogina, että kyllä myöskin opiskelun yhteydessä tämmöinen modernisti järjestetty liikunta ja muu tukevat myös sitä opiskelua.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla tuen kyllä oikein lämpimästi tätä aloitetta. Kun tässä myöskin perustellaan tätä nuorten terveyttä ja terveyskasvatusta, niin kun on nämä argumentit, jotka liittyvät tähän tupakointiin ja humalahakuiseen juomiseen, niin eihän niistä kyllä koskaan tämmöinen lisätieto voi olla pahasta, etenkin jos se toteutetaan sillä tavalla, että se tehdään ikään kuin nuorten kiinnostuksen ja muun ehdoilla. Sanoisin näin, että tämä pykälä ja lainkohta on varmaan syntynyt aikanaan tilanteessa, jossa sitä ei ole ehkä ihan loppuun asti mietitty ja on tavallaan löytynyt tämmöinen maaginen 18 vuoden ikäraja tähän, joka ei oikeastaan perustu mihinkään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Palmille eräänlainen retorinen ulvahtava kysymys: Silloin kun teitte tätä tekstiä, niin tulitteko vilkaisseeksi sitä alkuperäistä lainsäädäntötekstiä ja sen perusteluja sille, mistä tämä 18-kesäisen raja tähän on tullut ja mistä sitten tämä pakollisuus versus vapaaehtoisuus -systeemi on ylipäätään syntynyt? Ne yleiset perusteluthan, siis liikkumisen merkitys jnp., ovat kiistattomia. Elikkä tässä täytyy olla jokin rationaalinen selitys taikka sitten pelkkä ammattitaidottomuus lainlaatijalla.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Aloitan reilusti tästä ed. Pulliaisen kysymyksestä. Ed. Pulliainen sai minut nyt urheiluhousut kintuissa kiinni. En osaa tässä kohdassa nyt perustella sitä. Siitä on niin paljon suoraan sanoen aikaa, kun rassasin tämän kanssa, että en ihan tarkkaan muista sitä.

Ed. Mäkelän kommenttiin liittyen toteaisin vielä sen verran, vähän ikään kuin jatkoksi, että jos opiskelijaryhmässä on sekä 18 vuotta täyttäneitä aloittajia että nuorempia, niin voi olla ongelmia kouluissa ryhmien järjestämisessä, kun ne aikuistuneet nuoret anovat näitä vapautuksia. Eli tämä on monella tavalla ongelmallinen asia.

Ed. Gustafssonin kohdalla täytyy sanoa, että itsekin tukisin jalkapalloilijan emäntänä mielelläni erilaisia joukkuelajeja, koska niillä olisi myös ihan työskentelyn kannalta positiivisia vaikutuksia, kuten ryhmätyön ja yhdessä tekemisen oppimista, niin että tässä olisi muutakin hyvää kuin pelkkää kuntoa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! En ehkä ryhdy vastaamaan tähän ed. Pulliaisen kysymykseen ihan supertarkasti, mutta pitkäaikaisena sivistysvaliokunnan jäsenenä rohkenisin kyllä arvioida, että tässä on hyvin paljon kysymys siitä, että meillä on vähän muussakin koululainsäädännössä sen kaltaista väljyyttä, että tavallaan taito- ja taideaineet ovat ikään kuin tämmöisessä marginaalissa ja niitä ei riittävästi arvosteta. Sama koskee myöskin liikuntaa ja ter-veystietoa. Nyt esimerkiksi kun meillä Suomessa tehdään, nimenomaan nyt peruskoulun kohdalta, uutta opetussuunnitelmaa, niin olen ollut jo aiemmin vahvasti sitä mieltä, että meidän pitäisi vahventaa niin peruskoulussa, lukiossa kuin ammatillisessakin koulutuksessa myöskin näitä taide- ja taitoaineita mukaan lukien myöskin liikunta. Itse toivoisin, että meillä olisi tässä suhteessa semmoisia ammatillisia keskiasteen oppilaitoksia kuin Amerikassa. Amerikkaa joskus paljon moititaan, Yhdysvaltoja, mutta siellä on onnistuttu minun mielestäni aika kivasti tuomaan siihen oppilaitosten arkeen — tämä koskee tietysti myöskin korkeakoululaitosta — niin kuin elimelliseksi osaksi liikunnan harrastaminen. Se on tärkeä juttu ikään kuin siinä koulukulttuurissa. Ehkä jossain kohtaa voidaan ampua sitten ylikin, mutta se on siellä sisäänrakennettuna itsestäänselvänä tämmöisenä toimintafilosofiana.