Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietintö on aivan yksimielinen, enkä käy sitä varsinaisesti esittelemään tässä yhteydessä. Muutama sana kuitenkin Suomen Pankin roolista osana eurojärjestelmää ihan sen takia, että juuri näinä päivinä, kun Euroopan velkakriisiä yritetään ratkaista, Euroopan keskuspankilla, tai oikeastaan eurojärjestelmällä, on jo ollut aikamoisen merkittävä rooli, ja siltä odotetaan entistä suurempaa roolia myöskin tästä eteenpäin.

Sanon aivan lyhyesti vaan siitä, mikä tähän saakka on taakse jo jäänyt nimenomaan Suomen Pankin osalta. Niin kuin sanoin, Suomen Pankki on osa eurojärjestelmää. EKP:n oma tasehan on varsinaisesti erittäin pieni, vain 10 miljardia euroa varsinaisesti, ja niillä taseilla ei kovin paljon tietysti maailmalla velkapapereita ostella. Mutta eurojärjestelmän tase on sitten hirveän paljon suurempi, puhutaan tuhansissa miljardeissa euroissa. Suomen Pankinkin tase vaihtelee erittäin vahvasti. Se on siinä 30—70 miljardin euron välillä riippuen vuodesta ja riippuen vähän sitten näistä eri instrumenteista, mitkä ovat eri mittaisesti käytössä eri aikoina. Tässä mielessä tavallaan se volatiliteetti on tavattoman suuri, mutta sille löytyy sinänsä ihan oikeat ja ymmärrettävät selvitykset.

Tämä kertomus kertoo liitteineen sen, mitkä ovat ne Suomen vastuut niissä erilaisissa järjestelyissä, missä maailmalla Suomi on mukana, ja myöskin tämä vastuu, mitä meillä Suomen Pankin kautta on eurojärjestelmän vastuista. Eurojärjestelmän vastuitten osa on siis se noin 4 miljardia, joka sieltä jostakin liitteestä käy ilmi, mutta se äsken jo todettu taseen mitta kertoo, että suhteessa siihen taseeseen se, mitä vastuita eurojärjestelmän osalla meillä on, niin sinänsä se tase sen hyvin kestää. Kaiken kaikkinensahan kaksi viikkoa sitten olleeseen ajankohtaan tultaessa, itse asiassa marraskuun viimeiselle viikolle tultaessa, eurojärjestelmähän oli ostanut näitä kriisimaiden papereita jälkimarkkinoilta yhteensä noin 203 miljardin euron verran.

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanottu, odotukset nyt kyllä sitten liittyvät monilla suunnilla Euroopan keskuspankin suuntaan. Kriisin ratkaisut ovat kaiken aikaa hämärän peitossa. Ratkaisijan roolia sovitetaan milloin EKP:lle, milloin IMF:lle. Kaiken kaikkinensa onhan tämä erikoista rallia ollut viimeisten kuukausien aikaan. Muutaman viikon välein se aina tapahtuu: Euromaiden johtajat ja valtiovarainministerit kokoontuvat vuorollaan pelastamaan euroaluetta tuonne Brysseliin. Joka kerta kokouksesta palattuaan kotimaahan he tulevat sankareina, hymyilevinä ja velkakriisin voittajina. Jokunen päivä aina tästä eteenpäin, ja markkinat ovat sanoneet sen totuuden: ratkaisut ovat jääneet epätoivoisiksi yrityksiksi, näinhän se on käynyt, suhteessa siihen, kuinka radikaaleja ratkaisuja olisi pitänyt rohjeta tehdä jo kauan aikaa sitten. Yritys pelastaa yhteisvaluutta-alue on ajautumassa kerta kaikkiaan umpikujaan. Olisi hyvä, jos euro voitaisiin pelastaa, mutta samalla, kun sanon tämän A:n, pitää tunnustaa, että aakkosissa on se B, niin että yritys pelastaa yhteisvaluutta-alue näyttää olevan ajautumassa umpikujaan.

Idea yhteisestä valuuttaunionista ilman tiivistä finanssiunionia oli alun alkaen lähes mahdoton tehtävä. Muun muassa Ruotsi ja Tanska suorittivat euroon liittymisestä kansanäänestyksen kaikkien tietämällä tavalla. Kansa sanoi siellä "ei", ja nämä maat jäivät yhdessä Englannin kanssa tuon euron ulkopuolelle. Suomessa Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön johdolla Suomi vietiin ilman kansanäänestystä rahaliittoon. Suomen Keskusta vastusti yksimielisesti euroon liittymistä. Syntyneen valuutta-alueen katsottiin sopivan heikosti meille Suomelle ja suomalaisille. Suomen kaltaiset maat olivat jäämässä ulkopuolelle, ja sen takia meidän mielestämme Suomenkin piti niin tehdä.

Ylipäänsä, arvoisa puhemies, pyrkimys tehdä Kreikasta, Portugalista ja eräistä muistakin euromaista taloudellisessa mielessä Saksa oli alun perin valheellinen yritys. Siihen ei ollut edellytyksiä, ja sitähän itse asiassa toimiva yhteinen valuuttaunioni olisi käytännössä edellyttänyt: ta- louksien konvertoitumista, samanlaistumista, talouden rakenteitten osalta, tuottavuuden osalta, yksikkökustannusten osalta ja vastaavien indikaattoreitten osalta. Mutta mitä on tapahtunut? Koko ajan tämä euroalue on erilaistunut millä tahansa keskeisellä mittarilla mitaten. Luin eilen lehdestä, eräästä saksalaisesta lehdestä, että viimeisten vuosien, vuosien 2008, 2009 ja 2010, aikana yksin Saksan vaihtotaseen ylijäämä suhteessa muihin euromaihin, kolmen vuoden aikana, oli yhteensä 264 miljardia euroa. Euroalueella on siis ylijäämämaita ja alijäämämaita. Talouden rakenteet ovat erilaiset ja erilaistuvat kaiken aikaa. Näiden kesken yhteisen valuuttaunionin aikaansaaminen toimivaksi unioniksi oli jo alun perin tietysti vaikeaa, ja kun tämä eriytyminen on entisestään kasvanut, siitä nyt sitten selvän saaminen ja järjellisen ratkaisun saaminen on toden totta vaikea asia.

Ylipäänsä velkaantumisen anatomiahan lähtee siitä, kun katsotaan, mitkä olivat eri maiden velkapapereiden hinnat ennen euroon liittymistä. Yli Saksan bondien tason enimmillään hinta oli 10 prosenttia. Elikkä käytännössä 13 prosentin korot olivat eräitten maitten kohdalla ennen euroon liittymistä, todella korkeat korkotasot. Käytännössä nämä maat eivät saaneet maailmalta velkaa eivätkä pystyneet velkaantumaan, mutta sinä päivänä kun ne maat liittyivät euroon, niiden korkotasot laskea humahtivat kertaheitolla sinne 3 prosentin pintaan, Saksan valtion papereitten kanssa likimain samalle tasolle, ja kun kerralla korko tuli alas ja rahaa oli saatavissa ja kun ei finanssipolitiikan koordinaatio, Vakaus- ja kasvusopimus, toiminut eikä käytännössä pelittänyt, niin nämä maat velkaantuivat eikä ollut menetelmiä ja metodeja, joilla olisi puututtu. Itse asiassa ei haluttukaan puuttua. Sen takia ei haluttu, että kaikkien tietämällä tavalla Saksa ja Ranska olivat niitä ensimmäisiä, jotka sitten velkaantuivat.

No, kaikki me tiedämme tarinan tämän jälkeen. Lehman Brothersista alkanut epäluottamus näiden maiden kykyyn selviytyä johti siihen, että velkapapereitten hinnat nousivat taivaisiin, piti mennä auttamaan. Näille kolmelle pienelle maalle haluttiin antaa ensiapua, ja toimenpiteet piti panna kuntoon nopeasti. Näin ei käynyt. Kreikka ei tehnyt kotitöitä, ei kunnolla Portugalikaan, Irlanti teki. Kaikesta huolimatta nyt sitten on haluttu Kreikkaa jatkuvasti rahoittaa. Kaikesta huolimatta tälle tielle lähdettyämme Euroopassa nämä johtajat ovat joutuneet tulemaan kerta toisensa jälkeen kriisikokouksista kotiin kertomaan, että nyt me olemme vastuita lisänneet. Riskit ovat kasvaneet. On luultu, että ratkaisu syntyi siinä, mutta ei ole syntynyt. Markkinat ovat aina juosseet tällaiset ratkaisut nurin, ja mitä useammin ovat juosseet, sitä selvemmin riski on lähtenyt liikkeelle ja kulkenut näistä kolmesta pienestä euromaasta kohti näitä suuria euromaita, Italiaa, Espanjaa ja vähän Belgiaakin, ja nyt olemme sen totuuden kanssa, että vaikka kolmessa näistä maista on saatu hallituksenvaihdos aikaiseksi, politiikan johtajat ovat muuttuneet, ja neljänteenkin eli Belgiaan saatiin vihdoin hallitus, näistä seikoista huolimatta ei kuitenkaan luottamus markkinoihin ole ollut riittävä ja edelleen ja nimenomaan entistäkin syvemmässä suossa tarvotaan tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Tulen vielä lopuksi nyt ihan siihen, missä ollaan tänä päivänä. Paraikaa Euroopan johtajat ovat kokoontuneet ja yrittävät nyt hakea sitten uusia, uusia, uusia ratkaisuja. Takana jo on kaikki se, mihin jo kertaalleen viittasin, elikkä meidän vastuita on tuntuvasti lisätty, ja nyt näyttää siltä, että siellä johtajat hakevat rinta rinnan ratkaisuja siihen, että taloudellista integraatiota syvennetään elikkä että kuria lisätään, mikä sinänsä yhtäkkiä tuntuu hyvältä. Keskustakin kannattaa sitä, että niiden maiden, jotka eivät noudata Vakaus- ja kasvusopimusta, suhteen kovemmat kurit, automaattiset sanktiot, mutta ei niin, että samalla kertaa tätä integraation syventämistä ja syventäminen kohdennetaan kaikkiin euromaihin, niin että ne taloudellista suvereniteettia merkitsevät seinät, jotka eri maiden välillä kuitenkin ovat, kaadettaisiin samalla ja kaikki euromaat, myös ne, jotka ovat hyvin eläneet ja taloutensa pitäneet kurissa, joutuisivat samojen menettelyjen, Brysselistä johdettavien ja johdettujen menettelyjen, piiriin, joilla samalla, noilla menettelyillä, kiskaistaisiin meidän suvereenia päätösvaltaa pois meidän käsistämme Brysseliin, itse asiassa oikeastaan nimenomaan Berliiniin. Tätä ei voi pitää hyvänä ja hyväksyttävänä linjauksena niissä toimissa, mitkä Van Rompuyn ehdotuksissa ovat mukana, niissä toimissa, mitkä Merkelin ja Sarkozyn toimissa ovat nyt mukana, ja toimissa, joista nyt ilmiselvästi tuolla Brysselissä sitten keskustellaan. Niin ikään siellä keskustellaan kaikkien tuntemalla ja tietämällä tavalla näiden jo perustettujen ERVV:n toimintojen ehkä vähän muuttamisesta ja ennen kaikkea uuden EVM:n sisällöstä, hallinnosta, päätöksenteosta, toimivallasta ja siitä, minkä mittainen tuosta EVM:stä tehdään.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä pitää olla tyytyväinen siitä, että hallituspuolueetkin ovat EVM:n osalta sanoneet sen selvästi, näin tulkitsen tämän päivän suuren valiokunnan kantaa, sanoneet selvästi, mitä EVM:ään tulee, että EVM:n ja ERVV:n, siis väliaikaisen kriisirahaston, niitä vastuita, mitä meillä siellä on, ei olla valmiita kasvattamaan, ei olla valmiita hyväksymään sitä ideaa, että meillä olisi samaan aikaan käytettävissä tämän väliaikaisen kriisirahaston 440 miljardia ja sen lisäksi, sen viereen, tulisi sitten vielä tämä pysyvä EVM, jonneka vastuut tulisivat 500 miljardiin, jolloin Suomen vastuut nousisivat lähemmäs 30:tä miljardia euroa, tai tarkemmin sanottuna, sanotaan se nyt tarkasti, 14 miljardia plus 12,6 miljardia euroa. On hyvä, että tämän hallituspuolueet ovat omalta osaltaan nyt tuossa mietinnössä sanoneet. Haluan antaa tästä tunnustuksen, ja toivon, että hallitus pitää siitä hyvin tiukasti kiinni, samoin kuin tästä päästövallan yksituumaisuudesta, että sitä ei luovuteta millekään EVM:n hallintoelimelle, ei niin, että ilman Suomen lupaa EVM voisi tehdä tärkeitä päätöksiä suomalaisten veronmaksajien piikkiin. Sitä ei voi todellakaan hyväksyä. Sen sijaan yhtä iloinen en ole siitä, että tämän taloudellisen integraation syventämisen tiellä ollaan valmiita sitten aika pitkiä askeleita ottamaan jo aiemmin kuvaamallani tavalla. Minun mielestäni niitten askeleitten ottamiseen ei pidä olla valmis.

Arvoisa puhemies! Vielä sanon tässä, että nämä äsken sanotut asiat, integraation syventämiseen liittyvät ratkaisut tai tämän pysyvän kriisirahaston EVM:n perustaminen ja siihen liittyvät hallinnolliset, päätöksenteolliset ja mittaan liittyvät asiat, ovat toki tärkeitä, mutta olen aika varma, että ne eivät riitä tämän akuutin tilanteen hoitamiseksi. Nyt akuutisti tässä ja nyt päällä olevan kriisin vuoksi huippukokoukselta odotetaan varmasti joitain päätöksiä. Olen yllättynyt siitä, että tänä päivänä ei hallitus pyytänyt eduskunnalta minkäänlaisia valtuuksia tämän akuutin kriisin hoitamiseen. Meillä on ERVV, hallitus on puhunut siitä, että sitä pitää voida vivuttaa, mutta sitä, millä tavalla vivuttaa, ja valtuuksia siihen, että niitä 14:ää miljardia voitaisiin vivuttaa, hallitus ei ole pyytänyt. Hyvä näin, ettei ole pyytänyt, mutta toivottavasti hallitus sitten ei liioin mene tekemään tähän liittyviä ratkaisuja, kun sillä ei liioin valtuuksia tästä asiasta ole.

Arvoisa puhemies! Aivan viime sanoinani sanon vielä omana käsityksenäni, että todellakin tämä viikonvaihde on todella nyt tärkeä ja ratkaiseva varmasti koko Euroopan kannalta liittyen nimenomaan pankkivaltuuston kertomukseen ja eurojärjestelmään. Viimeksi tänään pääjohtaja Draghi ilmoitti, että EKP:n hallintoneuvosto ei ole valmis siihen, että eurojärjestelmä tai EKP lähtisi mittaviin jälkimarkkinaoperaatioihin tai ottaisi tällaista ikään kuin manttelia tämän päivänkohtaisen kriisin pelastamiseksi. Muita toimia tarvitaan. On toivottava ja hyvä, jos euro voitaisiin pelastaa, mutta ellei viikonlopun aikana synny sellaisia uskottavia ratkaisuja, joihinka myöskin markkinat luottavat seuraavan viikon alettua, minun mielestäni siinä tilanteessa kyllä Suomen hallituksen tulisi omalta osaltaan ryhtyä valmistautumaan sellaisiin toimiin, jotka toimet tähtäävät siihen, että jos euro hajoaa tai on vaarassa hajota, Suomella on edellytykset irrottautua siinä tilanteessa tästä yhteisvaluutasta, yhteisvaluutasta, joka oli monien mielestä hyvä pyrkimys mutta tosiasiassa alusta lähtien niin valuvikainen, että oli odotettavissakin, että ennen pitkää ongelmat tulevat vastaan. Suomi ei voi seisoa tässäkään mielessä siis tumput suorina, vaan todella, jos käy niin, mitä en toivo, että tuo kokous viikonvaihteessa epäonnistuu, jos niin käy, mielestäni silloin viimeistään on syytä ryhtyä valmistelemaan niitä toimenpiteitä, jotka tekevät mahdolliseksi sitten irtaantumisen tästä yhteisvaluutasta.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietinnössä sivulla 2 on ihan mielenkiintoinen kuvaaja eurojärjestelmän arvopaperiohjelman mukaisista ostoista ja niiden kehittymisestä viime ja tänä vuonna. Käännehän tuossa on tapahtunut elokuussa tänä vuonna. EKP:n ja kansallisen keskuspankin sääntöjen mukaan tämä joukkovelkakirjojen osto jälkimarkkinoilta on katsottu mahdolliseksi. Suomen osuus tuosta kokonaissummasta on se 3,6 miljardia euroa. Sehän ei sinällään ole aivan tavaton summa, mutta kuitenkin kun tämän yhdistää siihen, mitkä ovat kaikki kokonaisvastuut Suo- mella Kansainvälisen valuuttarahaston kautta, ERVV:n ja Euroopan vakausmekanismin kautta, niin silloin nämä kaikki pitää kyllä ynnätä yhteen.

Tästä ostettujen joukkovelkakirjojen jakautumisesta maittain liikkeeseenlaskijamaitten mukaan ei ole julkista tietoa. Se on ihan mielenkiintoinen asia, samaten kuin se, että Suomen Pankin taselaskelmassa euroalueen sisäiset saamiset, sitäkään ei pääse jäljittämään, mistä se luku kertoo. Kuitenkin se on selvä, että se on sitä rahaa, mitä on kulkeutunut Suomessa toimiviin pankkeihin. Se on lähtenyt liikkeelle joistain muista euroalueen maista, Suomen pankkijärjestelmä on katsottu kuitenkin sen verran luotettavammaksi kuin monen muun maan pankkijärjestelmä. Se raha on lyhyinä talletuksina kirjautunut sitten Suomen Pankkiin, ja kahden kuukauden aikana se määrä viisinkertaistui lähes 50 miljardiin euroon. Elikkä se kertoo omalla tavallaan tästä talouden epävakaudesta. Jos sitä rahavirtaa pääsisi kulkemaan taaksekäsin, silloin pystyisi löytämään paljon paremmin ne kriisimaat ja sen ytimen, mistä tämä kriisi lähtee liikkeelle. Jos seurataan pelkkää korkotason vaihtelua, silloin ollaan aina myöhässä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on kiitettävä talousvaliokuntaa hyvästä ja selkeästä mietinnöstä.

Edelliseen, Mustajärven puheenvuoroon on pakko todeta, että kyllä me aikamoisessa syvässä suossa olemme. IMF:n kautta tuplasimme juuri vastuumme. Suomen Pankin jäsenmaksuosuus tuplaantui, mikä tarkoittaa sitä, että Suomen valtio mahdollisten tappioiden yhteydessä on takaamassa noin 2,4 miljardin edestä. Sen lisäksi meillä EKP:n kautta tulevat omat riskit, josta tässäkin on hyvä esitys, 3,7 miljardia. Sen lisäksi meillä on suorat lainat, ERVM, ERVV, tulevaisuudessa myös EVM.

Sitten jos katsellaan vielä Suomen omaa ta- loutta: Jos yrityselämästä tulleena katson meidän tasetta, niin periaatteessa taseen mittarein katsottuna Suomikin on konkurssikypsä. Meillä on velkoja 80 miljardia euroa, meillä on kattamattomia eläkevastuita 90 miljardia euroa. Ne kuvastavat niitä vastuista, joita varten meillä tulee olla vahva talouspohja tulevina vuosina. Muuten emme tule selviytymään. Ja samaa viitekehystä tarkasteltaessa, kun katsomme näitä riskejä näiden eri mekanismien kautta, täytyy myös arvioida meidän kykyä kantaa niitä mahdollisia tappioita.

Suomen Pankin ja EKP:n roolista herää muutamia kysymyksiä. EKP:n rooli on pitää yllä hintavakautta omien säädöksiensä mukaan. EKP:n rooli ei ole rahoittaa valtioita. Siihen liittyy julkisen rahoituksen kielto. Meidän oman Suomen Pankin lainsäädännössä on vielä tiukempi määritys julkisen rahoituksen kiellolle. Jollain tavalla se herättää pohdinnan, onko lait tehty kiertämistä varten, tilanteessa, jossa meidän tulisi toimia esimerkinomaisesti lain pykälien mukaisesti eikä niin, että me kierrämme. Tosiasiallisestihan EKP:n kautta Suomen Pankki on yksi velkojista suoraan maille. Huolimatta siitä, että on kierretty, ei ole rahoitettu suoraan valtioita mutta on ostettu velkakirjoja markkinoilta, niin tosiasiallisesti kyseenomainen maa on vastuussa meille siitä suorittamisesta. Voi kysyä, missä menee tulkintojen raja.

Tästä tuleekin sitten jatkopohdinta. Pitäisikö ihan aidostikin pohtia EKP:n roolia tässä uudessa tilanteessa? Pitäisikö EKP:n roolia laajentaa myös muihin tarvittaviin toimenpiteisiin, eikä niin, että jatketaan epämääräisellä harmaalla alueella, kuten nyt on parin vuoden aikana tehty?

Positiivisena ihmisenä aina haluan katsella asioita, että mitä tarkoittaa EKP:n tekemät ostot jälkimarkkinoilta. Marraskuun lopussa Suomen Pankin taseessa oli 3,6 miljardia euroa arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelman mukaisia arvopapereita. Tietenkin on kysymys, että millä arvolla nämä ostot on tehty. Osa ostoista on todennäköisesti tehty aika kovinkin leikatuilla arvoilla, mikä tarkoittaa sitä, että jos Eurooppa onnistuu kriisin ratkaisussa, valtion pystyvät tasapainottamaan taloutensa ja saamaan menot ja tulot kohtaamaan, jos IMF esimerkiksi saadaan mukaan ja sitä kautta rahoittamaan ja sitä kautta saadaan näiden maiden rahoitus turvattua, siinä tapauksessa itse asiassa meillä on mahdollisuus tehdä voittoa, mutta se edellyttää sitä, että näiden maiden taloudet saadaan kuntoon, ja se edellyttää sitä, että me saamme rahoitusmarkkinat toimimaan ja näiden maiden lainojensaanti turvattua. Mielestäni meillä on tässä mahdollisuuksia, mutta toisaalta aika isoja riskejäkin.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen käytti äsken merkittävän puheenvuoron, jossa kertasi tätä euroalueen velkaantumisen historiaa ja nykypäivää ja arvioi myös mahdollisuuksia tästä kriisistä selviytymiseen. Itse niin ikään toivon, että tuo loppuviikon Eurooppa-neuvoston kokous löytäisi niitä ratkaisuja kriisin hillintään ja markkinoitten rauhoittamiseen, mutta oma järkeni ei riitä ymmärtämään, miten ne esillä olleet ratkaisut, joista nyt on Suomessakin etukäteen puhuttu, riittäisivät markkinoitten rauhoittamiseen, miten tämä pysyvän mekanismin hiominen ja yksityiskohtien hierominen, jotka sitten puolen vuoden päästä mahdollisesti tulisivat voimaan, rauhoittaisi markkinoita tänä päivänä, tai miten markkinoita rauhoittaa se, että mahdollisesti johonkin perussopimuksen liitteeseen pannaan joku lause, että jatkossa sitten muuten hoidamme velkamme. Eli en jaksa uskoa sitä, että nämä keskustelussa olleet toimenpiteet tulevat riittämään markkinoitten rauhoittamiseen.

Siitä herääkin kysymys, onko sitten tarkoitus päättää vielä jostain muusta, millä aidosti olisi semmoinen markkinoita vakuuttava merkitys, ja mitä tämmöiset päätökset voisivat olla. Niistä ei ole etukäteen informoitu, ei suurta valiokuntaa, ei eduskuntaa. Tietäneekö niitä sitten kukaan muu kuin tämä voimakaksikko Merkel ja Sarkozy. Jos vielä joku kuukausi sitten meidän pääministerimme tuli Euroopasta kotiin ja pullisteli, miten nyt 2 prosentin voimilla nostettiin 98 prosenttia Euroopan unionista seinälle, niin oman näkemykseni mukaan eivät ainakaan Saksa ja Ranska siellä seinillä ole kovin pitkään olleet, vaan tahtipuikko on nimenomaan vaihtunut, että nämä isot maat päättävät ja sanelevat pienille maille sen rytmin ja tahdin, miten mennään. Pelkään, että meillä ei välttämättä ole edes tietoa, mitä tämä voimakaksikko aikoo tuoda sellaista mullistavaa ja järisyttävää, mikä markkinoita rauhoittaisi, koska keskustelussa olleet toimenpiteet eivät ainakaan minun järkeni mukaan riitä markkinoita rauhoittamaan.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Se on juuri näin. Ei tänään ainakaan Suomen hallituksen toimesta ole suurelle valiokunnalle esitetty mitään sellaista, joka auttaisi tässä akuutissa tilanteessa.

Se, jos taloudellista integraatiota syvennetään tulevaisuudessa prosessissa, joka kestää vähintäänkin vuosia, ei se auta tähän päivään. Se, että EVM:n toimintaa kenties terävöitetään, ja EVM astuu voimaan aikaisintaan heinäkuun 1. päivä, jos sen muskeleita ei kasvateta, ei sekään auta sen akuutin kriisin hoitamiseen. Minulla on se käsitys, että tänä iltana eurojohtajat sopivat jostakin, jos sopivat ja pääsevät sopimukseen, ja huomenna me kansanedustajat joudumme täältä Suomestakin käsin antamaan valtakirjan sille, saako Suomen pääministeri tehdä jotain uusia ratkaisuja. Missään tapauksessa se valtuus, joka nyt on olemassa hallituksella akuuttien ratkaisujen hoitamiseen, ei riitä niitten ratkaisujen hoitamiseen. Se on ilman muuta näin.

Mitä sitten ylipäänsä tässä tarvitaan? Keskustahan on tarjonnut tässä pitkän aikaa, niin kuin ovat monet ekonomistit maailmalla tarjonneet jo pitkän aikaa, sen jälkeen kun osoittautui varhain keväällä, että Kreikka ei selviä niistä veloista, mitä sillä on, mahdollisuutta, että nämä pantaisiin velkasaneeraukseen, mahdollisimman hallittuun, kenties maksukyvyttömyyteen asti vievään ja sitten mielellään ulos eurosta.

Tämä olisi saattanut olla ratkaisu. Se voi toki olla ratkaisu vieläkin, mutta tänään tämän ratkaisun tekeminen on paljon huonompi ja vaikeampi asia kuin puoli vuotta sitten tai runsas puoli vuotta sitten, koska nyt tartunta on edennyt jo niin pitkälle Italiaan ja Espanjaan ja eräisiin muihinkin maihin saakka, että voi hyvinkin olla, että tämäntyyppiset toimet eivät enää riitä. Tästä syystäkin, totta kai, ainakin akuuttiin tilanteeseen sillä seikalla, jos EKP ja IMF olisivat voineet jollakin tavalla euromaiden ikään kuin mukana ollen tulla apuun, olisi saattanut olla merkitystä, mutta silloin olisi rikottu juuri sitä periaatetta, mistä edustaja Lauslahti ihan oikein tässä äsken puhui.

Eli summa summarum: Tämän akuutin kriisin ratkaiseminen on todellakin pimeän peitossa. Se voi tapahtua sillä tavalla, että näitä yhteisvastuullisia taakkoja otetaan paljon paljon lisää kannettavaksi sen lisäksi, mitä meillä jo on, mutta se on väärä tie. Suomi, joka on elänyt oikein ja niitten sääntöjen mukaan, ei voi olla oikein, että me joudumme osallistumaan kansantaloutemme mukaisessa suhteessa ja mitassa kriisien ratkaisemiseen eikä sen velan määrän mukaisessa suhteessa, minkä verran olemme velkaa ottaneet. Nyt kaikki ne mallit, mistä julkisuudessa keskustellaan, ovat sellaisia, että jos niitä vastuita lisätään, se lisä tulee aina kansantalouden mukaisessa suhteessa eikä sen velan suhteessa, minkä Suomi on velkaa kerennyt julkiselle sektorille ottamaan.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin keskusta on esittänyt, että ylivelkaantuneita maita pitäisi sinne hallittuun velkasaneeraukseen ohjata. No, nyt käsillä olevat tiedot kertovat pikemminkin siitä, että tätä sijoittajan vastuuta oltaisiin pikemminkin löysentämässä näissä tulevissa sopimusmuutoksissa ja -kirjauksissa. Jos sijoittajavastuu jää johonkin johdantoteksteihin tai poliittisten johtajien hyväntahtoisen julistuksen varaan, niin ei se kyllä kovin vakuuttavaa ole. Pikemminkin, jos yritetään vakuuttaa markkinoita, että tämänkaltaista, mitä Kreikassa jo aloiteltiin, tätä velkasaneerausta, että vastaavaa ei sitten muualla ole tulossa, että olkaa sijoittajat vain rauhassa, niin sehän tarkoittaa sitä, että silloin ollaan siirtymässä nimenomaan sieltä sijoittajan vastuusta yhteisvastuun puolelle, missä eri euromaitten veronmaksajat yhteisesti entistä suuremmassa määrin, suuremmalla riskillä ja suuremmalla vastuulla, kantavat tätä ylivelkaantumisen taakkaa. Silloin tullaan sitten kysymykseen, että jos perussopimusta vielä lähdetään peukaloimaan, niin minkä ihmeen takia Suomea, joka on noudattanut Kasvu- ja vakaussopimusta, pitänyt kiinni pilkulleen niistä sitoumuksista, mitä euroaikana kontollamme on ollut, minkä takia meitä pitäisi rankaista siitä, että holtittomasti eläneet maat, aivan oikein, pannaan kurilla ja järjestyksellä nuhteeseen. Se ei saa koskea niitä maita, jotka ovat sitoumuksistaan pitäneet kiinni.

Sanna Lauslahti /kok:

Puhemies! Mielestäni olisi syytä, että EKP:n ja meidän keskuspankkijärjestelmän säädöspohjaa uusittaisiin mahdollisimman pikaisesti. Paras ratkaisuhan olisi se, että tehtäisiin juridisesti oikein niin, että EKP voisi rahoittaa IMF:ää ja IMF rahoittaa sitten meidän kriisimaitamme. IMF:n osaltahan on olemassa ne mekanismit, joita nyt tällä hetkellä haetaan tämänkin illan neuvotteluissa. IMF:n rahoitus on ensinnäkin ehdollista. Siihen liittyy se, että talous saadaan kuntoon. Toisekseen, siihen liittyy ensisijaisuusjärjestys, eli maksukyvyttömyyden kohdatessa IMF:n lainat maksetaan ensiksi. Siltä osin, kun IMF on se kone, se olemassa oleva kone, niin herää kysymys, miksi me emme sitä käyttäisi. Helpointa olisi EKP:n sääntöjä muuttaa ja sitten pyrkiä siihen, että IMF on se kone, jota käytetään tämän kriisin ratkaisussa. Se on hyväksi todettu värkki, voi sanoa näin. Siellä ei ole luottotappioita tullut. Voi sanoa, että mekanismi todennäköisesti toimii. Miksi me keksimme konetta uudestaan, kun se on olemassa?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! "Missä euro, siinä ongelma" ovat tutut sanat tässäkin salissa meidän puolueemme sanomana. Me olemme tästä puhuneet pitkään, että jos tällä tiellä jatketaan, niin me viemme oman taloutemme täysin kuralle. Tällä hetkellä tilanne on se, että nyt jo mietitään Suomen luottoluokituksen alentamista. Miksi? Siksi, että me heitämme rahaa Eurooppaan, me heitämme hyvää rahaa huonon rahan päälle. Me mahdollistamme Euroopan huonon rahan ja huonon taloudenpitämisen työntämällä sille koko ajan lisää rahaa. Se on vähän sama asia kuin jos on lapsen kanssa ongelma, joka vaikka juo tai käyttää huumeita, kun hänelle vaan annetaan lisää rahaa, niin hän voi jatkaa sitä hommaa vaikka kuinka kauan aikaa. Tässä on täsmälleen sama asia.

Jos talouden perusrakenteita ei muuteta Euroopassa, jos ei lähdetä siitä, että heidän on itse otettava lusikka kauniiseen käteensä ja ruvettava laittamaan omaa talouttaan kuntoon, niin ei auta mitään, vaikka me antaisimme sinne kuinka paljon rahaa ja vaikka me hakisimme mistä lisää rahaa sinne, niin niin paljon rahaa ei maailmassa ole, että se pysyisi siellä, että se tukkisi ne rahareiät. Niin kauan aikaa, kun sieltä raha virtaa veroparatiiseihin, niin kauan aikaa, kun kauppaa tehdään ilman kuitteja, ilman veroja, niin kauan aikaa tämä tilanne valitettavasti säilyy tällaisena.

Ja sitten kun puhutaan sijoittajavastuista, niin onhan se nyt järkyttävää, että Suomessa yksittäiset ihmiset joutuvat panemaan taloutensa tiukalle sen takia, että me autamme Kreikkaa, jotta se pystyy pitämään talouttaan sillä tasolla, missä tuo talous tällä hetkellä on. Nyt vastuuta: vastuuta suomalaisista, vastuuta omasta kansasta, vastuuta meidän ihmisistä, vastuuta siitä, että me kahlaamme yli tämän laman, mikä on tällä hetkellä tulossa. Emme me tarvitse siihen euroa emmekä Euroopan unionia. Meillä on hyviä esimerkkejä maista, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin, ja siitä huolimatta vienti vetää ja maissa voidaan hyvin. Naapurimaa Ruotsi on hyvä esimerkki ja Sveitsi.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä vähän jatkan tästä, mitä edustaja Tiilikainen tässä ihan hyvin jo avasi äsken, niistä toimista, joista nyt yritetään yhteisymmärrys löytää täällä huippukokouksessa. Vielä kertaalleen:

Tämän taloudellisen integraation syventäminen. Ei se vaan oikein nyt käy päinsä, että niiden maiden takia, jotka ovat eläneet kaikkien niitten sääntöjen vastaisesti, mistä yhteisesti on sovittu, nyt kuria tiukennetaan, että komissiolle otetaan lisää päätösvaltaa euromaita koskevissa asioissa — mutta ei vain näiden maiden osalta, jotka ovat rikkoneet pelisääntöjä, vaan kaikkien muidenkin euromaiden osalta — että luovuttaisiin siitä suvereenin päätösvallan oikeudesta, mikä meillä on omaan talouteen kaikilta keskeisiltä osilta. Se ei käy. Parannettakoon kuria niin, että niitä maita, jotka rikkovat yhteisiä pelisääntöjä, voidaan rangaista joko automaattisin järjestelyin tai muilla tavoilla, muttei niin, että se suvereeni puhevalta tästä häviää.

Vähän samasta ilmiöstä on kysymys nyt sitten myöskin tämän EVM:n osalta, siihen ajateltujen muutosten tai korjausten osalta. Kun pohditaan tätä 85 prosentin sääntöä: jos yksimielisyydestä luovuttaisiin keskeisiä päätöksiä tehtäessä, niin katsotaanpa, kehen se kohdistuu. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että Suomelta ja eräiltä muilta pieniltä euromailta, jotka ovat noudattaneet tasan tarkkaan niitä pelisääntöjä, mitä on annettu, otettaisiin päätösvalta ja ne maat, jotka ovat rikkoneet näitä sopimuksia, voisivat meitä kuulematta meidän rahojemme turvin tehdä päätöksiä euroalueella. Viime kädessä tästä on kysymys. Tämä on ihan nurinkurista. Siis me antaisimme päätösvallan niille, (Puhemies koputtaa) jotka ovat yhteisiä pelisääntöjä rikkoneet, ja me, jotka olemme eläneet oikein, sen vallan menettäisimme. Ei tämäntapaisiin voi suostua.

Tässä vielä toistamiseen sanon sen, että minusta on erittäin hyvä, että hallitusryhmät myös ovat tässä asiassa ottaneet tiukan kannan, (Puhemies koputtaa) ja on äärimmäisen tärkeää, että hallitus huomenna ja ylihuomenna pitää tästä kiinni.

Sanna  Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkariselle on pakko jatkaa, että onhan meillä olemassa muitakin keinoja kuin pelkästään mennä sinne valtioiden omaan suvereniteettiin puuttumaan. Voi kysyä, miksei sitten kosketa niihin tukijärjestelmien kautta, että menettää vaikka sitten maataloustukensa täysin, jos ei hoida hommiansa. Meillähän on olemassa siellä erinäköisiä mekanismeja, joita voisi käyttää, eikä tarvitsisi mitään sopimusmuutoksia tehdä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Nyt en ole ihan varma, onko edustaja kerennyt käydä lävitse sitä sopimusluonnosta, mikä on olemassa. Siis totta kai nämä sanktiot, mitä ne ovatkin, EU-tukien pois ottaminen jnp., se on ihan toinen tarina, niin pitääkin olla, näitä sanktioita pitää olla, mutta ei siitä ole kysymys, vaan kysymys on siitä, tuleeko myöskin Suomen finanssipolitiikka, sen keskeiset veroratkaisut, sen keskeiset menoratkaisut, jollakinkaan tavalla läpikäytäväksi EU:n komissiossa, onko niin, että me menetämme niistä asioista ainakin osan sitä asiallista puhevaltaa, mikä meillä tällä hetkellä on. Tämä vaarahan nyt on olemassa niissä luonnoksissa, mitä on esitetty tämän taloudellisen integraation syventämiseksi.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Näyttää olevan niin, että niin pahaa kriisiä Eurooppaan ei tulekaan, etteivätkö sitä liittovaltiomiehet ja -naiset käytä hyväkseen. Aikoinaan, kun päätettiin Suomen EU-jäsenyydestä, sanottiin, että sehän ei missään nimessä tarkoita yhteistä valuuttaa. Sitten kun kuitenkin otettiin yhteinen valuutta käyttöön, sanottiin, että se ei tarkoita yhteisiä sitoumuksia. No, nyt kun me olemme sitten kaulaa myöten suossa, sanotaan, että eihän tästä nyt vielä sitten seuraa tämän kummempaa. Mutta käytännössähän on näin, että yhteinen talouskoordinaatio tulee vääjäämättä johtamaan liittovaltiokehitykseen, siihen, että Euroopan unioni tulee kansallisvaltioitten sisälle päättämään eläkepolitiikasta, työmarkkina-asioista, sosiaalipolitiikasta ja myöskin verolinjauksista. Muuten tässä koko souvissa ei olisi mitään logiikkaa, ei mitään järkeä. Mutta liittovaltio-sana selittää, minkä takia näin mennään niin kuin mennään, ja valitettavasti Ranska ja Saksa ovat nyt näyttäneet sitä mallia ja suuntaa, mitkä ovat heidän perimmäiset ajatuksensa. Valitettavasti Suomen hallitus on ottanut sen roolin, että se peesaa Saksaa. Sen kummempaa strategiaa Suomen hallituksella ei näytä olevan.