4) Hallituksen esitys päästökauppalaiksi sekä laeiksi
ympäristönsuojelulain 43 §:n
ja Energiamarkkinavirastosta annetun lain 1 §:n
muuttamisesta
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämän lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä talousvaliokunnan
mietintö tuli hyväksytyksi eikä vihreiden
vastalauseen mukainen esitys saanut enemmistön tukea. Vihreiden
vastalauseen ajatuskulku on kovin erilainen kuin talousvaliokunnan
kanta. Vihreäthän ehdottivat, että Suomen
pitäisi jättää päästökiintiöistä 5
prosenttia niin sanotusti huutokaupattavaksi. Tällä tavoin Suomi
pääsisi lähemmäksi sitä päästöjä vähentävää uraa,
joka tarvitaan Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi.
Mutta valitettavasti joudumme nyt käymään keskustelua
talousvaliokunnan mietinnön siitä osasta, jossa
linjataan mahdollisuutta päästökiintiöiden
ostamiseksi. Jo ensimmäisen käsittelyn yhteydessä esitin
kritiikkiä talousvaliokunnan enemmistön kantaa
kohtaan.
Minusta ensinnäkin näyttää siltä,
ettei Suomen kansantalous tarvitse kiintiöiden korottamista.
Mitkään toistaiseksi esitetyt tosiseikat eivät
tue tätä oletusta.
Toiseksi, tässä on kysymys valtiontaloudellisesti
erittäin suurista summista. Pidän kyseenalaisena
teollisuuspolitiikkana sitä, että teollisuustukina
ryhdyttäisiin lunastamaan markkinoilta päästökiintiöitä Suomen
teollisuutta varten.
Kolmanneksi, talousvaliokunnan linjaus on kyseenalainen sitäkin
silmälläpitäen, ettei ole mitään
varmuutta, että Suomi pystyisi saamaan komissiolta luvan
tällaiseen hankkeeseen. Näin ollen ei ole mielekästä,
että tämä talousvaliokunnan linjaus hyväksyttäisiin.
Edelleen esitän kysymyksen, kenen etua tämä valiokunnan
valitsema epärealismi oikein palvelee. Se ei mielestäni
palvele myöskään suomalaisen teollisuuden
etua.
En kiistä sitä, etteikö nykyisessä tilanteessa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa
ole ongelmia. Ihmiskunnan enemmistöhän ei ole
mukana Kioton sopimuksessa. Mutta silti tai ehkäpä juuri
siksi Suomen pitää ponnistella EU:n päästökaupan
puolesta, koska tämä EU:n päästökauppa voi
toimia myös laajemmin hyvänä mallina
siitä, miten Kioton tavoitteisiin päästään
ja tulevaisuudessa päästäisiin tiukempiinkin
tavoitteisiin.
Päästökauppa-ajatusta tutkitaan eri
puolilla maailmaa. Erään viime vuonna Yhdysvalloissa ilmestyneen
tutkimusraportin mukaan päästökauppa
on ollut tuloksellinen ja tehokas menetelmä ympäristöpolitiikassa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kuutta sellaisen amerikkalaisen ympäristöohjelman
toimeenpanoa, joihin on sisällytetty päästökauppaelementti.
Tutkimuksen aikajänne koski lainsäädäntöä ja
toimintaohjelmia 1970-luvulta 1990-luvulle asti. Näitä tuloksia
analysoituaan tutkijat suosittelivat päästökauppaa
työvälineeksi kasvihuonepäästöjen
vähentämiseksi. Tästä tutkimuksesta
on toki pitkä matka kasvihuonepäästöjä vähentävän
ilmastopolitiikan toteuttamiseen Yhdysvalloissa päästökaupan
avulla tai muuten. En kiistä sitä, etteikö Yhdysvallat ole
tässä kysymyksessä keskeinen tekijä ja
etteikö sen pysyminen Kioton sopimuksen ulkopuolella ole
ongelma, mutta mielestäni tutkimus on siinä mielessä toivoa
herättävä, että on mahdollista,
että päästökauppa-ajatusta viedään
eteenpäin niissäkin maissa, jotka eivät
ole mukana Kioton sopimuksessa.
Näin ollen on hyvin tärkeää,
että ilmastopolitiikkaa mietitään eri
kansainvälisen politiikan lohkoilla hyvinkin tarkkaan.
Kestävän kehityksen ilmastopolitiikkaa pitää siis
edistää monin tavoin. Yksi keino on saada mahdollisimman
suuri osa maista mukaan Kioton sopimukseen, mutta muita keinoja
tarvitaan. Kaksi vuotta sitten Johannesburgin ympäristökokouksessa,
kestävän kehityksen kokouksessa, käsiteltiin
myös ilmastopolitiikkaa ja monet kansainväliset
järjestöt valmistautuivat tuohon kokoukseen tehden
omia ehdotuksiaan ilmastopolitiikan kehittämiseksi.
Tätä linjausta pitää vahvistaa,
ja näin ollen teenkin, arvoisa puhemies, ehdotuksen perustelulausumaksi,
jonka eduskunta voisi hyväksyä. Ponsi on seuraavan
sisältöinen, ja se on nyt teille jaettu pöydälle:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimiin kestävän kehityksen periaatteen
mukaisen ilmastopolitiikan vahvistamiseksi kehitysyhteistyössä,
YK:ssa ja sen alaisissa järjestöissä,
Bretton Woods -instituutioissa sekä kansainvälisistä kauppasopimuksista
neuvoteltaessa."
Toivon, että tämä ponsilausuma saa
enemmistön hyväksynnän, ja toivon, että hallitus
todella ryhtyy määrätietoisesti miettimään
ilmastopolitiikkaa eri kansainvälisen politiikan lohkoilla.
Toinen kysymys, arvoisa puhemies, johon kiinnitin huomiota ollessani
mukana osassa talousvaliokunnan käsittelyä päästökauppa-asiassa,
on teknologian kehittäminen ja ympäristöteknologian
markkinoiden vahvistuminen päästökaupan
myötä. Ponsiehdotukseni, jonka tein valiokunnassa,
muokattiin hieman lievempään muotoon, ja valiokunta
korostaa ympäristöteknologian kehittämisen
merkitystä ja myös sitä, että ympäristöteknologian
vientiä pitää edistää. Pidän
tätä ajankohtaisstrategisesti erittäin
merkittävänä. EU:ssa päästökauppa
merkitsee ympäristöteknologian markkinoiden vahvistumista,
ja on selvä, että myös muualla maailmassa
paineet entistä energiapihimpään teknologiaan
ja ympäristöä säästävään
teknologiaan ovat kasvamassa. Näin ollen pidän
tärkeänä, että ympäristöteknologian
kehittämistä ja vientiä edistetään
nykyistä voimakkaammin.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoro on sen takia tärkeä,
että se tulee nyt heti sanottua, eli nämä kaikki
asiat, jotka täällä ed. Ulla Anttila
toi esille, on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan tässä mietinnössä huomioon.
Mutta ei nyt ihan kaikkea. Se, mikä tulee tähän
hänen väittämäänsä toisen
ponnen sisältöön, on nimenomaan tullut
elinkeinoelämätahon pyynnöstä kompromissimuotoiluna,
vastauksena siihen, että investointeja voitaisiin tehdä myös
työllisyyden näkökulmasta. Tämä on
erittäin tärkeä asia. Kokonaisuutena
ottaen tämä päästökauppalakihan
on vastaus juuri niihin tavoitteisiin, joita täällä ed.
Anttila piti tärkeinä, ja tämä on
myös vastaus siihen, että se asia käsiteltiin
täällä eduskunnassa mahdollisimman nopeasti
ja käsiteltiin nyt eikä sitä siirretty
esimerkiksi syksyyn, vaan Suomi on eturintamassa mukana siinä mielessä kuin
ed. Anttila täällä toivoi.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Ulla Anttila käytti sanontaa "ympäristöpihimpi"
elikkä tarkoitti sillä semmoisia säästäviä koneita,
vähemmän energiaa kuluttavia koneita. Mutta teidän
puheessanne ei tullut esille se, mitä ensimmäisessä käsittelyssä itsekin
korostin kovasti, sitä nimenomaan, mikä on ollut
koko ajan näköjään ongelma myös
valiokuntakäsittelyssä, että ei puhuta
siitä, että meidän pitäisi satsata
siihen teknologiaan, millä putsataan, millä piipun
päästä otetaan ne hiilet talteen, että siihen panostetaan.
Se on ihan hyvä, jotta on vähän energiaa
käyttäviä laitteita, koneita, kaikki
muu toimii, mutta siihen pitäisi satsata rahaa. Uskon saatavan
semmoista teknologiaa aikaan, jotta ei tupruteta, ei levitetä sitä hiiltä ympäri
ilmakehää. Se olisi kaikkein järkevin
juttu. Tehdään saasteetonta tuotantoa.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni sekä mietinnössä että ed.
Ulla Anttilan puheenvuorossa nämä painotukset,
mitä on ympäristöteknologia, ovat erittäin
tärkeitä. Suomen pitäisi olla nimenomaan
etulinjassa näissä asioissa niin ympäristöteknologiassa
säästämisen kannalta kuin myös
tietysti päästöjen ehkäisemisessä.
Tämä ympäristöteknologian kehittäminen
on varmasti semmoinen suuri tulevaisuudenala kaikin tavoin myös
muussa kuin energiatuotannossa. Toivon, että Suomi tulee
muun muassa kehittämisrahoissa ym. tuotekehittelyssä yhä enemmän
satsaamaan tälle puolelle.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen pitää globaali vastuu
kantaa ympäristösaasteista. Tänään
on paljon puhuttu suomalaisten yritysten lähtemisestä maailmalle.
Tässä on yksi vaara se EU:n sisäisessä päästökaupassa,
että yritysten kustannukset nousevat EU:ssa ja mennään
niihin maihin, missä saa saastuttaa surutta. Pitäisi
nyt huolehtia siitä, että ei tällaiseen
järjettömyyteen mennä. Pitää lähteä mukaan
kaikkien maiden, USA:n, Australian, jotka eniten maailmassa saastuttavat,
Kiinan ja Intian. Olen huolissani suomalaisen teollisuuden kotimaassa
pysymisestä, ja ei ainakaan kivihiiltä pidä polttaa
enää, vaikka lyödään
minkälaiset suodattimet hyvänsä, mieluummin
vaikka turvetta.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vaikka toisenkinlaisia käsityksiä esitetään,
niin oma käsitykseni on se, että suomalainen teollisuus
ei hyvästele Suomea mistään Kioton sopimuksen
taikka päästökaupan syistä.
Se on mielestäni täysin selvää.
Ne hyvästelyt johtuvat ihan muusta, makrotaloudesta, globaalisesta
työnjaosta jne. Näin ollen se, että Kioton
sopimusta pitää kehittää, sopimusmekanismia,
siihen suuntaan, että myös Brasilia, Argentiina,
Kiina, Intia ja Yhdysvallat lopulta tulevat mukaan, se on toinen
asia.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen toki iloinen, että ed. Tiusanen
tukee ajatuksiani, joita tässä ponsiehdotuksessa
ehdotan, eli monipuolista ympäristöpolitiikkaa
pitää kehittää ja Kioton sopimukseenkin toki
pitää saada mahdollisimman suuri joukko maita
mukaan.
Mitä tulee sitten ed. Skinnarin huoleen siitä, että tämä asia
tänä keväänä saadaan
käsitellyksi, olen kanssanne samaa mieltä, ed.
Skinnari, että on hyvä asia, että tämä asia
tuli nyt käsitellyksi eikä jää ensi
syksyyn. Tulevaisuudessa on edessä neuvotteluja, jotka
liittyvät vielä tämän sopimuksen
toimeenpanoon. Olen sitä mieltä, että Suomen
roolin pitää olla aktiivinen myös tulevia Kioton
tavoitteita silmälläpitäen ja että tämä ympäristöulottuvuus
energiapolitiikassa EU:ssa on myös hyvin tärkeä kysymys.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä on tänään
puhuttu veroasioiden yhteydessä siitä, että Suomi
on EU:n mallioppilas ja seisoo aina asennossa EU-direktiivien edessä.
Tämä kyllä pitää paikkansa
monissa asioissa ja niin myöskin tässä päästökauppa-asiassa.
Jos päästökauppaa ryhdytään
toteuttamaan nyt esitetyllä tavalla, olen varma, että asiaa
tullaan myöhemmin katumaan. Aivan niin kuin on monia muitakin
asioita, joissa Suomi on EU:ssa hätäillyt ja hyväksynyt
ne ensimmäisten joukossa. Tämä on mielestäni
sitä rähmälläänoloa,
josta ed. Zyskowicz verokeskustelussa mainitsi. Katsotaan nyt sitten, onko
kokoomus tässä asiassa rähmällään
tänne direktiivien suuntaan vai onko se suomalaisen teollisuuden
ja työpaikkojen puolella.
Arvoisa puhemies! EU:ssa valmisteltu päästökauppajärjestelmä on
hyvin ongelmallinen. Se ei sisälly Kioton sopimukseen ja
voi johtaa arvaamattomiin seuraamuksiin. Tähän
Kioton sopimukseen yhdistetään usein liian tiiviisti
päästökauppa, ja siitähän
nyt ei ole tietenkään kysymys.
Jos arvioidaan tilannetta Suomen kansantalouden ja työllisyyden
kannalta, esille nousee monia ongelmia, joita hallituksen lakiesityksessä ei riittävästi
oteta huomioon. On täysin nurinkurista, jos päästökauppajärjestelmää käytetään
hyväksi tuotannon siirtämisessä EU:n
ulkopuolelle sellaisiin maihin, joissa päästörajoituksia
ei ole. Tämä voimistaa niin sanottua Kiina-ilmiötä,
jossa työpaikat katoavat EU-alueelta muun muassa Kaukoitään,
eli päästökaupalla me voimme kiihdyttää tätä Kiina-ilmiötä.
Jos näin tapahtuu, samalla päästöt
eivät tietenkään välttämättä vähene.
Tämä on mielestäni päästökaupan
suurin vaara, ja siihen ei pidä sen takia suin päin
heittäytyä, ei varsinkaan, kun päästöjen
suurin määrällinen aiheuttaja USA on
kaupan ulkopuolella. Asukasta kohdenhan eniten näitä päästöjä tulee
Australiassa, mutta määrällisesti USA:ssa.
Päästökaupan ongelma on myös
se, että aikaisemmin tehtyjä päästöjen
vähennyksiä ei oteta riittävästi
huomioon, ja tämä koskee muun muassa Raahessa
olevia Rautaruukin tuotantolaitoksia, joissa on ollut käytössä uutta
tekniikkaa ja tuotanto tehdään varsin pienillä päästöillä verrattuna
esimerkiksi Keski-Euroopan vanhoihin terästehtaisiin. Tällaisessa
tapauksessa pahimmillaan voi käydä niin, että päästökaupalla
me suomalaiset ryhdymme uusimaan vanhentunutta keskieurooppalaista
teollisuutta, kun joudumme mahdollisesti ostamaan päästöoikeuksia.
Minusta näin nöyränä meidän
ei pidä ihan EU:n edessä olla.
Arvoisa puhemies! Päästökauppajärjestelmässä syntyvät
rahavirrat eivät ole julkisen talouden piirissä,
ja tämä voi siis merkitä Suomen kansantalouden
kehityksen kannalta epäedullisia tulonsiirtoja muiden maiden
hyväksi. Päästökaupan kaikkia
vaikutusmekanismeja ei myöskään vielä tunneta.
Kun päästökauppa yhdistetään
pohjoismaisen sähköpörssin hinnanmuodostusmekanismiin,
sähkön hinta voi nousta tuntuvasti, mihin uhkaan
myös hallituksen esityksen perusteluissa viitataan. Siellähän
todetaan tämä uhka, että se on olemassa.
Sähkön hinnanhan määrää tässä järjestelmässä rajakustannus
todellisten kustannusten asemesta. Päästöoikeuksien
ostaminen voi nostaa tätä rajakustannusta merkittävästi,
ilman että sähkön keskimääräiset
tuotantokustannukset kovin paljon muuttuisivat. Silloin rasitus
kohdistuu tätä kautta kotitalouksiin ja asumiskustannuksiin,
kun taas useimmat energiayhtiöt hyötyvät tätä kautta
entistä korkeammasta sähkön hinnasta.
Meillähän tästä on jo kokemuksia
talvikaudella 2002—2003, kun sähkön hinta
kohosi tuntuvasti vesivajauksen vuoksi. Tällainen tulonsiirto kotitalouksilta
energiayhtiöille ei ole mielestäni perusteltu.
Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi
olisi myös mielestäni käytettävä suoria
sääntelykeinoja, kuten energiansäästösopimuksia, avustuksia
päästöjä vähentäville
investoinneille — niitäkin voidaan toki tehdä vielä — liikennepoliittisia
ratkaisuja jne. Tällöin oltaisiin varmoja, että päätösten
ja toimien seuraukset ovat paremmin kontrolloitavissa ja tulonsiirtovaikutukset
tapahtuvat pääosin Suomen kansantalouden sisällä.
Arvoisa puhemies! Erillinen EU:n päästökauppa
johtaa kotitalouksia rasittaviin sähkön hinnan
korotuksiin ja ekologisestikin kielteiseen tuotannon siirtämiseen
maihin, joissa päästörajoituksia ei ole.
Kun myös on epävarmaa, johtaako päästökauppa
edes globaalien kasvihuonepäästöjen vähentymiseen,
esitän nyt, että tässä vaiheessa
EU:n erillinen päästökauppa tulee hylätä.
Hylkäämällä päästökaupan
vältymme siltä jälkipeliltä,
joka tästä kyseenalaisesta kauppapelistä voi
seurata. Olen varma siitä, että päästökauppajunaan
ehtii hypätä myöhemminkin, jos se osoittautuu
meille hyödylliseksi. Meidän pitää tulla
vakuuttuneiksi myös siitä, että päästökaupalla
saadaan myös päästöt vähentymään
eivätkä ne siirry muualle, niin kuin pelkästään EU:n
alueelle rajatussa kaupassa voi nyt käydä.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä: Talousvaliokunnan
esittämillä ponsilla ei mielestäni ole kovin
paljon merkitystä, sillä jo tässä vaiheessa, kun
ensimmäisessä käsittelyssä asiasta
keskusteltiin, talousvaliokunnan puheenjohtajan näkemys
oli seuraavanlainen, mikä on myöskin Helsingin
Sanomissa 22.6. ollut. Siinä talousvaliokunnan puheenjohtaja
toteaa, että hänen mukaansa se tarkoittaa myös
verovarojen käyttöä päästöoikeuksien
ostamiseen. Ihan samassa keskustelussa ministeri Pekkarinen tyrmäsi
tämän ajatuksen, että tämä ei
ole mahdollista. Eli jos ponsi on tässä vaiheessa
jo näin ristiriitainen, kyllä herää kysymys,
mitä varten se on sinne kirjoitettu. Ainoa keino minun
mielestäni tässä tapauksessa estää tämä vahingollinen
päästökauppa suomalaiselle teollisuudelle
ja työpaikoille on se, että me hylkäämme
täällä tämän päästökaupan.
Toinen varapuhemies:
Edustaja teki ehdotuksen lakiehdotusten hylkäämisestä?
Kyllä.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Kannatan ed. Valppaan ehdotusta siitä,
että lakiesitykset hylätään.
Minä näen myönteisiksi ilmastosopimukset
kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi,
mutta myös Kioton osalta on välttämätöntä se,
että siitä tulee kattava. Vähintäänkin USA
ja Venäjä on saatava siihen mukaan, ennen kuin
siinä on järkeä. EU:n sisäinen
päästökauppa ei ole minusta järkevä idea.
Siinähän on uhkana se, että kun täällä sähkön
hinta nousee, täältä siirretään
tuotantoa sellaisiin maihin, joissa päästörajoituksia
ei ole. Tästä taas seuraa se, että ekologisestikin
tämä EU:n päästökauppa
voi kääntyä täysin kielteiseksi,
maailmanlaajuisesti päästöjä lisääväksi
järjestelmäksi juuri näitten tuotannon
siirtämisten vuoksi.
Jos esimerkiksi Torniossa meillä terästehtaalla
käy niin, että siellä ei toteutetakaan
EU:n päästökaupan vuoksi suunniteltua
ferrokromitehtaan laajennusta vaan ryhdytään ostamaan
ferrokromia Etelä-Afrikasta, samaa tonnia kohti päästöt tulevat
siellä Etelä-Afrikassa olemaan kolme kertaa isommat.
Siellä ei ole nykyaikaista teknologiaa käytössä eikä päästösysteemejä olla
muutenkaan kehittämässä. Siis aiheutetaankin
lisää päästöjä,
kun globaalisti asiaa katsotaan.
Tämä on minusta EU:n päästökaupan
ongelma. Siihen ei nyt pidä lähteä. Pitää panna
jarrua päälle ja katsoa tilanne sitten, kun on
varmuus siitä, että Venäjä nyt
ainakin tulee mukaan, ja nimenomaan sitten pitää painaa
myöskin USA mukaan. Vasta sitten tässä ilmaston
suojelemisessa on jotakin järkeä. Muuten asia
voi kääntyä kokonaan päälaelleen.
Loppujen lopuksi asia on minusta myös niin, että ei
se ole oikein, että sähkön hintaa nostamalla
ilmaston suojelijaksi pannaan Lapin mummo ja paappa jollain kylällä,
jotka sähkölämmitteistä lämmitysmuotoa
käyttävät. Miten he ovat syypäitä tähän
ilmastonmuutokseen? Nyt heitä kuitenkin tullaan sähkön
hinnan kohottamisen muodossa rankaisemaan. En voi hyväksyä sitä.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä hylkääminen
on täysin vastoin sitä linjaa, mikä vasemmistoliitolla
oli edellisissä hallituksissa, kun luotiin tätä Suomen ja
Euroopan unionin ympäristöpolitiikkaa. Tämä päästökauppalaki
on kompromissi siitä kokonaisuudesta talousvaliokunnan
ponsineen, joka meillä on nyt luotu poliittisesti elinkeinoelämän vaatimusten
ja ympäristöpoliittisten vaatimusten osalta Suomessa.
Mitä Venäjään tulee, äskeisen,
tänään päättyneen puhemiehen
johtaman parlamenttivaltuuskunnan vierailun yhteydessä duuman
puhemies Boris Gryzlov totesi, että todennäköisesti
Venäjä tulee tämän vuoden lopulla
hyväksymään Kioton sopimuksen. En nyt
ihan ... (Välihuuto) — No joo, mutta se liittyy
tähän kokonaisuuteen, koska Venäjä on
tässä päästökaupassa
tulevaisuudessa merkittävä tekijä. — ...
varma ole siitä, pitääkö tämä aikataulu,
mutta se vahvistaa sitä näkemystä, että Venäjälle
on edullista tulla ja Venäjä tulee mukaan tähän
Kioton sopimukseen.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Vasemmistoliitossa on tässä asiassa
erilaisia kantoja, ja se asia on sitten niin. Minä näen
kielteiseksi ihan globaalin ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmastakin
tämmöisen EU:n oman ja irrallisen päästökauppajärjestelmän.
Tässä tapahtuu ainakin tiettyyn rajaan saakka
varmasti siirtymiä tuotannossa. Niitä tapahtuu
toki muutoinkin, mutta tämä on nyt sitten vielä rikka
rokassa. Sitä pidän sitten ihan ekologiselta näkökannalta
kovin erikoisena, että tämmöiseen järjestelmään
mennään.
Olen tyytyväinen, jos Venäjä tulee
päästökauppaan mukaan, sillä on
jo tietyt vaikutuksensa, mutta ratkaisevaa on USA:n asenne. Miten voidaan
ajatella, että me täällä touhuilemme
kaikenlaista ja suurin saastuttaja pöllyttelee ilmaan niin
kuin ennenkin, ilman että se siitä sen kummemmin
hätkyilee? Jotakinhan pitää ruveta tekemään
myös siihen suuntaan ja vasta sitten lähteä näitä järjestelmiä yhdessä viemään
eteenpäin.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei ole tässä muodossa
tätä päästölakiasiaa
käsitellyt, ja se on nyt meillä tässä ensimmäistä kertaa
esillä. Niin kuin ed. Tennilä sanoi, meillä voi
olla monenkinlaisia näkemyksiä tähän
asiaan, mutta meidän, jotka olemme teollisuuspaikkakunnilta,
näkemyksemme on meidän mielestämme ihan
kestävä.
Mitä tulee Venäjään, Venäjä on
jo monta kertaa luvannut milloin mitäkin, ja näihin
lupauksiin ei voi kovin paljon vielä luottaa. Toivottavasti
se tulee mukaan, se on ihan selvä.
Toinen asia on se, että on aivan eri asia tämä päästökauppa
ja Kioton sopimus. Ei näitä pidä kytkeä,
niin kuin ed. Skinnari teki, yhteen. Ei se ole yksi yhteen lainkaan.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vasemmistoliiton punavihreys
tulee tässä nyt voimakkaasti näkyville.
Ed. Valpaksen puheenvuorossa oli yksi varteenotettava seikka, ja
se on se, että tämä mekanismi nostaa
aiheettoman paljon sähkön hintaa ja tuottaa tavattoman
suuria voittoja sähköyhtiöille. Sen takia
en ollenkaan ymmärrä sitä, että hallitus
tämän tietäen jakaa ilmaisia päästöoikeuksia
sähköyhtiöille, jotka muutenkin saavat
tästä voittoa. Esimerkiksi Tornion jaloterästehdastapauksessa
voimalaitokselle nyt annettavat päästöoikeudet
olisi pitänyt antaa näille asiakkaille elikkä tälle
tehtaalle itselleen, koska se joutuu sen laskun kuitenkin maksamaan.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kauppa on maailmanlaajuista, ja sitä käyvät
suomalaisetkin suuryritykset maapallon joka kolkalle, ja sillä on
merkitystä, millainen kilpailuetu on kullakin maalla. Viimeinen
tieto: metsäteollisuudelle tekevä metalliyritys
Metso irtisanoo yli 1 200 ihmistä. Se käy maailmanlaajuista
kauppaa, sinne ei pitäisi enää tuoda
mitään lisää kustannuksia. Luulen,
että samoin on muilla yrityksillä.
Mielelläni olen punainen tässä asiassa,
kun puolustan suomalaista teollisuutta ja teollisuustyöpaikkoja,
ed. Soininvaara.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan vihreille todeta sen, että punainen
ja vihreä olivat jo SKDL:n lipussa ja ne ovat myöskin
vasemmistoliiton lipussa. Mutta kaikessa pitää minusta
olla aito. Minä en näe mitään
vihreää siinä, että tuotantoa
painetaan siirtymään semmoisiin maihin, joissa
ei ole mitään päästörajoituksia.
Minusta pitää olla globaali oikeasti, ja tässä vihreät
eivät nyt sitä minusta ole. Tämä on
näennäisvihreä hanke. Tätä ovat
EU:ssa vihreät ja markkinamiehet, saastepörssien
perustajat yhdessä rakennelleet. Tämmöinenhän
tämä järjestelmä nyt on, ja tämmöisenä se
on pystytty ajamaan aika laajasti läpi. Mitään
aitoa vihreätä minä en tässä näe.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muistutan vasemmistoliiton
edustajia, ed. Valpasta ja eräitä muita, lähinnä ed.
Tennilää, että siitä taakasta,
mikä Suomella tässä asiassa on päästöoikeuksien
osalta tai päästöjen osalta, on sovittu
vuonna 98. Teidän hallituksenne on ollut mukana tekemässä tätä ratkaisua.
(Ed. Tennilä: Se on liian iso taakka!) Minusta se oli todella
huikean kunnianhimoinen tavoite, jonka Suomi harteilleen otti. Nyt
meidän pitää löytää menettelytavat,
joilla asteittain vuosien 2008—2012 välisenä aikana
mennään keskimäärin sille tasolle,
mille tuo taakanjako meitä edellyttää,
eikä päästökauppa metodina ole
välttämättä ollenkaan huonompia
asioita, jos ja kun siihen tavoitteeseen pitää mennä.
Mitä tulee huoleen teollisuudesta, minä uskon,
että te olette vakavissanne, ja minäkin olen vakavissani
siinä, miten suomalainen teollisuus näissä oloissa
selviää. Kiinnitän kuitenkin huomiota
siihen, että Suomen nappi, siis tämä kansallinen
jakosuunnitelma, priorisoi erittäin korkealle juuri Suomen
kannalta avainteollisuuden aloja, mitä ovat esimerkiksi
ihan nimeltä mainiten Outokummun teollisuus tai Rautaruukin
teollisuus jnp. Voin sanoa teille ääneen tässä sen,
että esimerkiksi komissaari Wahlström suorastaan huomautti
siitä, kuinka on näin, että (Puhemies koputtaa)
Suomi priorisoi näin voimakkaasti teollisuutta suhteessa
eräisiin muihin, lähinnä lämmön
tuotantoon nähden.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minä ymmärrän tiettyyn
rajaan saakka kauppa- ja teollisuusministerin huolta. Taakka oli
liian iso silloin, kun se mentiin hyväksymään,
mutta onhan kauppa- ja teollisuusministerillä se jarrun
painamisenkin mahdollisuus, mutta sitä kanttia ei nyt taida
Suomen hallituksella olla. Kyllä minä näen
ihan oikeana sen idean tai lähtökohdan, että näille
perusturvallisuuden laitoksille on annettu isoja oikeuksia, mutta
vastaan tulee sitten sähkön hinnan sitä isompi
nousu. Esimerkiksi Torniossa käytetään
paljon sähköä, sillä terästä ei
ilman sähköä nyt vain synny, ja se ongelma
tulee sieltä.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Mielestäni kauppa- ja teollisuusministeriö ja
talousvaliokunta ovat tehneet hyvää työtä,
eikä minulla sinänsä ole mitään
moitittavaa tähän esitykseen nähden,
mutta tosiasia on kyllä se, mitä monet kansanedustajat
ovat täällä tuoneet esille, että Euroopan
unioni, jota muutenkin pidetään vähän
ei-dynaamisena yhteisönä, on kuitenkin ottamassa
itselleen sellaista taakkaa, jota muut eivät ole valmiit
ottamaan. Minun mielestäni tämä on asia,
jonka ministeri Pekkarinen hyvin tiedostaa. Ei meidän aina
kannata moittia Euroopan unionia siitä, ettei ole dynamiikkaa
ja muuta, jos me sitten otamme itsellemme sellaisia velvoitteita,
joita esimerkiksi Yhdysvallat, Intia ja Kiina eivät ole
valmiit ottamaan. Me ihailemme suorastaan Yhdysvaltojen ja Kiinan
valtavaa talouskasvua, ja samanaikaisesti se talouskasvu tapahtuu
kuitenkin hyvin pitkälle ympäristön ehdoilla.
Kyllä minun ehdotukseni on se, että tämä hyväksytään
näin mutta pyritään jonkinlaiseen Kioto
2 -sopimukseen, jossa sitten kaikki ovat mukana.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Elon puheenvuoro oli hyvä ja
osittain vastaus ministeri Pekkariselle, joka yritti vielä asiaa
hämmentää ja sotkea. Kioton taakka on
eri asia kuin tämä EU:n erillinen päästökauppa.
EU:han on itse mennyt tähän päästökauppaloukkuun
ja rakentanut itselleen tämmöisen loukun. Ei tässä siitä ole
nyt kysymys. Tätä me vastustamme.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä koko idea tuntuu
sillä tavalla hassulta. Silloin ykköskäsittelyn
aikana täällä käytettiin monia
puheenvuoroja siitä, että jos aikanaan jätevesien
osalta olisi tämmöinen keksitty eli käyty
myymään päästöoikeuksia,
että siirretään toiselle, kaupallistetaan
päästöt, niin sehän on kokonaan
vino ajatus. Sehän pitäisi tehdä sillä tavalla,
että pyritään vähentämään
suoraan päästöjä normituksin,
niin kuin vesipuolella on tehty. Sillä on tiukat säännökset, sitten
on valvonta olemassa, minkä verran voidaan tupsuttaa tai
laskea vesiin ja tässä tapauksessa sitten ilmaan
jatkossa. Sen takia tämähän tekee sen,
että kenellä on rahaa, se ostaa, ja se voi siirtyä tietyllä tavalla
vaikka toiseen maahan. Se linkkidirektiivi, mikä aikaisemmin
tuli esille, sehän avaa vielä uudet mahdollisuudet,
mikä tarkoittaa, että mistä hyvänsä voidaan
ostaa ja käyttää vaikka kehitysmaita
hyväksi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kannattaa ed. Ulla Anttilan
lausumaehdotusta, jossa hän esittää,
että eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimiin kestävän kehityksen periaatteen
mukaisen ilmastopolitiikan vahvistamiseksi kehitysyhteistyössä,
YK:ssa ja sen alaisissa järjestöissä,
Bretton Woods -instituutioissa sekä kansainvälisistä kauppasopimuksista
neuvoteltaessa.
Samalla haluaisin kyllä todeta sen, että kun puhutaan
EU:n sisäisestä päästökaupasta,
toisaalta mielestäni ne ovat väärässä,
jotka tekevät tässä todella suuren, merkittävän,
ekologisen prosessin, mitä tämä ei ole.
Tässä ed. Tennilä on oikeassa. Mutta
ehdottomasti myös ne ovat väärässä,
jotka yrittävät nyt ampua tämän
EU:n sisäisen päästökaupan jostakin
ihmeen syystä alas. Tässä on kuitenkin
se mieli, että 3 prosenttia pyritään
vähentämään päästöoikeusmäärää,
minkä eri toimijat ovat ilmoittaneet. Se on se 0,97:n kerroin,
jolla kerrotaan nämä päästöoikeusmäärät.
Kun tutustuu ympäristövaliokunnan varsin laajaan
lausuntoon, siinä nimenomaan käydään tarkoin
läpi myös ne kaikki muut mekanismit, jotka ovat
välttämättömiä. Ei
tällä EU:n sisäisellä päästökaupalla
päästä todellakaan pitkälle, eikä tämä sinänsä tee
muuta kuin etsii taloudellisesti tehokkaita menetelmiä tai
halvempia kuin jotkut muut menetelmät vähentää päästöjä EU:n sisällä.
Sitten linkkidirektiivi vielä laajentaa todellakin tämän
tilanteen EU:n ulkopuolelle. Mutta sinänsä tämä ei
ole kyllä sellaisten messujen arvoinen, että tässä käydään
rajaa siitä, ollaanko punavihreitä, vihreitä tai
punaisia, ei myöskään punaisella puolella.
Siis sellainen puheenparsi, että tässä todella
Lapin mummon mökki kylmenisi tämän päästökaupan
yhteydessä, ei ole edes nasevaa vinoilua. Tässä on
kysymys turhasta puheesta tuon suhteen.
Todellakin, niin kuin täällä kauppa-
ja teollisuusministeri on monta kertaa vakuuttanut, teollisuuden
ja energiatalouden edut on otettu huomioon varsin vahvasti, omasta
mielestäni vähän liiankin voimakkaasti.
Näin ollen nämä ajatukset siitä,
että Tornioon tai Raaheen rakennettaisiin uutta tuotantoa
ja päästökauppa ohjaisi sen sitten Etelä-Afrikkaan
taikka Kiinaan, ovat hiukan yliajateltuja asioita.
Se, mikä talousvaliokunnan mietinnössä on tietysti
huomiota herättänyt, on sen ponsi n:o 2, jossa
todetaan: "Eduskunta edellyttää, että valtion
on oltava mukana turvaamassa päästöoikeudet
niitä tarvitseville uusille osallistujille, mikäli 2,5
Mt:n hiilidioksidipäästökiintiö osoittautuu riittämättömäksi."
Nämä ovat nämä uudet toimijat.
Uusien toimijoiden mukaan ottaminen näinkin huomattavalla
hiilidioksiditonnimäärällä on melkoinen
panos, ja täällä todettiin, mitä ympäristökomissaari
on ihmetellyt, ja kaiken kaikkiaan varmasti siinä ihmettelemistä riittääkin,
että tässä valmiudessa voidaan ottaa
hyvinkin huomioon virtuaalisia toiveita, joita teollisuus on esittänyt.
Mutta täällä tästä mietinnön
kakkosponnesta on todettu, ettei se ainakaan euroja merkitse. Ministeri
Pekkarinen on näin todennut varsin selkeästi,
mihinkä täällä myös
ed. Valpas viittasi, ja se tietysti tekee hiukan kummalliseksi tämän ponnen
roolin, miksi se siellä on. Onko se sitten ikään
kuin jonkunlaisena kompromissin edesauttajana ollut mukana? Kaiken
kaikkiaan tuo ponsi ei ole viisas, ja se ajattelu, että se
johtaisi verorahojen käyttöön, jotta
teollisuus voisi hankkia päästökiintiöitä,
jopa se mekanismi, miten näin voidaan tähän
päästä, on toinen kyseenalainen asia.
Lopuksi muutama sana Kioton prosessista. Kun se on elävä prosessi,
joka on menossa eteenpäin, ja Kioton päästökauppa
on vasta 2008—2012, niin on aivan selvää,
että puheet siitä, että Euroopan unionin
pitäisi alkaa odottaa, että Kiina, Intia, Argentiina
ja Brasilia saisivat ikään kuin velvoittavia ja
sitovia päästörajoituksia omalle osalleen,
ovat ikään kuin hiilidioksidi, hyvin tuollainen
kaasumainen asia. Tällaista ajattelua ei voisi harrastaa,
jos tuntee Kioton prosessin. Nythän on tietysti niin, että nimenomaan Oecd-maat
ja siirtymätalousmaat ovat sitoutuneet vuonna 1997 omaehtoisesti
ja EU 8 prosentin päästötavoitteeseen.
Näin ollen, kun puhutaan, että vuonna 1998 Suomi
teki rohkean ratkaisun, kun se lähti tähän
0 prosenttiin vuoden 1990 päästöjen suhteen,
niin se on se 0 varsin paljon pienempi haaste kuin se 8 prosenttia.
Ilman EU-kuplaa meillä olisi se 8 prosenttia kannettavana.
Näin on tämä varsinainen tilanne.
Kiina, samoin Intia ja muut suuret kehittymässä olevat
teollisuus- ja teollistuvat maat ovat ratifioineet Kioton sopimuksen.
Ongelma on siis se, että meillä on kolme maata,
jotka eivät ole ratifioineet: Yhdysvallat, Venäjä ja
Australia. Tässä on se ongelma, ja ne arviot,
että Venäjä tulee ratifioimaan — niitä vahvisti
tässä talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari — ovat
mielestäni varsin realistisia. Totean, että ympäristövaliokunta
lähtee vahvistamaan Venäjän käsitystä asiasta
syyskuussa, kun vierailemme Moskovassa ja Pietarissa. Näin
ollen uskon tuosta ympäristövaliokunnan vierailusta
huolimatta, että Venäjä ratifioi.
Mutta miten Yhdysvallat saadaan mukaan? Yhdysvaltojen mukaan
saamiseksi tehdään jatkuvasti työtä Kioton
prosessin sisällä, osapuolikokouksissa; seuraava
on Buenos Airesissa joulukuussa 2004. Näin ollen tällaisia
asioita ei ole lainkaan unohdettu eikä niitä ole
sivuutettu. Yhdysvallat osallistuu muuten näihin osapuolikokouksiin
hyvin aktiivisesti aina suurella delegaatiolla. Myöskään
Yhdysvalloissa ei ole jakamaton käsitys se, etteikö Kioton
sopimukseen pitäisi tulla mukaan. Toisaalta halutaan etsiä myös
muita, uusia menetelmiä, joilla Yhdysvallat lähtisi soveltamaan
vuonna 1992 Riossa päätettyjä periaatteita,
jotka ovat tämä varsinainen ilmastopuitesopimus,
jonka käytännön sovellutus on Kioton
sopimus.
Kioton sopimuksen mekanismit tulevat vasta 2008 ja siitä eteenpäin
käytäntöön, ja yksi niistä mekanismeista
on päästökauppa. Nyt EU sitten omalla
alueellaan treenaa tätä varten. Tällaista treenausta
tämä ehkä on.
Mutta lopuksi haluan vielä painottaa, että tässä ei
todellakaan ole kysymys, ei ekologisessa mielessä eikä myöskään
jotenkin teollisuuden uhkana, mistään kovinkaan
merkittävästä tekijästä.
EU:n kannalta voidaan lopuksi todeta se, että on erittäin
tärkeätä, että Euroopan unioni edelleen
toimii Kioton kuten koko tämän Rion sopimuksen
toteuttamiseksi ja on ollut eturivissä myöskin
aktiivisesti viemässä asiaa eteenpäin.
Ei todellakaan tunnu järkevältä ajatella,
että EU, Euroopan unioni, kävisi peesaamaan ja
odottamaan, milloin Yhdysvallat tulee mukaan, ja alkaisi sitten
vasta toimia. Kyllä se on historiallinenkin velvoite, että Eurooppa,
tässä tapauksessa Euroopan unioni, on vastuussa
siitä historiallisesta taakasta, joka tässä tapauksessa
on se, että jo 1800-luvun puolivälistä alkaen
on käynnistynyt tämä ilmastomuutos, jonka
tuloksena keskilämpötila on noussut 0,6 celsiusastetta.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Vihreät ovat esittäneet
omaa malliaan sille, miten Suomessa tämä päästökauppadirektiivi
tulisi toteuttaa, mutta me emme ole saaneet enemmistön
kannatusta niille ehdotuksillemme, jotka meidän mielestämme
olisivat johtaneet sekä ympäristön kannalta
tehokkaampaan että taloudellisesti oikeudenmukaisempaan
taakanjakoon Suomen sisällä tässä asiassa.
Nyt voi tietysti kysyä, kun ed. Valpas on tehnyt tämän
lakiesityksen hylkäysesityksen, mitä tästä tulisi
ajatella. Ed. Valpas, valitettavasti juna on mennyt jo kauan aikaa
sitten. Syksyllä 2002 lehdet raportoivat, miten Suomi on
jäänyt aika yksin tämän direktiivin
vastustuksessa, ja silloin myöskin aika pian ympäristöministeri
Jouni Backman otti lusikan kauniiseen käteensä ja
totesi, että realismin nimissä on myönnettävä,
että tämä päästökauppa
tulee ja että sen sijaan, kun Suomi siihen asti oli aika
lailla vastustanut koko direktiiviä, oli syytä hyväksyä se
ja tuli esittää parannuksia sen sisältöön.
Direktiivi on meillä nyt olemassa, ja sen mukaisia alkujakosuunnitelmia
jäsenmaat ovat sitten esittäneet.
On aivan selvää, että päästökauppa
alkaa ensi vuoden alussa ja myöskään
ed. Tennilän esittämä odota ja katso
-tilanne ei varmasti edistä mitään teollisuuden
pitkäjänteistä suunnittelua. Eli tämä hylkäysesitys
on kyllä aika lailla vailla realismia. No, nyt kuitenkin
tässä mietinnössä talousvaliokunta
esittää kahta erittäin ongelmallista
pontta, ja tarkoitukseni olisi nyt vedota eduskuntaan, että niitä ei
hyväksyttäisi. Ensinnäkin talousvaliokunnan
enemmistö vaatii toisessa lausumassaan, että valtio
varautuisi lisäkiintiöiden hankkimiseen uusille
toimijoille, mikäli niille tässä esityksessä varattu
2,5 miljoonan hiilidioksiditonnin kiintiö ei riittäisi.
Käytännössä tällainen
varautuminen valtion varoin merkitsisi päästöoikeuksien
ostamista veronmaksajien varoilla ja ne sitten jaettaisiin ilmaiseksi
tehtaille ja voimalaitoksille, jotka aiheuttavat päästöjä.
Meidän mielestämme tällainen avoin piikki
on vastuuton, sillä siirrettäisiin kustannuksia
teollisuudelta veronmaksajille, ja tässä on nyt
sitten vastauksemme niille, jotka ovat ihmetelleet, näkevätkö vihreät
teollisuuden ja kotitalouden edut Suomessa jotenkin vastakkaisina.
Emme suinkaan, peräänkuulutamme oikeudenmukaista
taakanjakoa teollisuuden ja kotitalouksien kesken.
Talousvaliokunnan enemmistö on todellakin aika lailla
heikolla pohjalla esittäessään tätä pontta.
Itse asiassa ministeri Pekkarinen totesi, että eduskunnan
tulisi sitten neuvotella valtiovarainministerin kanssa tästä asiasta,
jos se haluaisi, että valtion varat tällä tavalla
varattaisiin ilmaiseksi tehtaille ja voimalaitoksille jaettavaksi. Mitään
tällaista neuvonpitoa tietääkseni ei
ole järjestetty. Sääli, että valtiovarainministeri
ei ole täällä salissa nyt, kun hän
kuitenkin äsken oli paikalla. Hän olisi ehkä voinut
kommentoida tätä toista pontta. Sitten talousvaliokunta
esittää kolmannessa lausumassaan, että kasvihuonekaasupäästöltään
pahimman polttoaineen, eli turpeen, kilpailukyvyn turvaaminen olisi
välttämätöntä alentamalla
sen energiaveroa. Verukkeena tämän ennestäänkin
jo alhaisen veron alentamiseen käytetään
nyt päästökaupan tuomaa kustannuslisää.
Perustelu vaikuttaa erittäin kummalliselta, koska muun
muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen aivan tuoreiden laskelmien mukaan
päästökaupan vaikutus turpeen käyttöön on
vähäinen ja päästökaupasta
mahdollisesti seuraava turpeen vähittäinen korvaaminen
puulla olisi lisäksi ilmastopolitiikan uskottavuuden kannalta
erittäin hyvä kehityskulku. Tällä kolmannella
lausumalla eduskunta varmasti hidastaa turpeen vähittäistä korvaamista
puulla ja myöskin estää aidosti uusiutuvien
energianlähteiden kehitystä. Tällä perusteella
haluankin ehdottaa, että eduskunta ei vastalauseemme mukaisesti
hyväksyisi talousvaliokunnan mietintöön
sisältyvää 2 ja 3 lausumaehdotusta eikä niitä koskevia
perusteluja, jotka käsittelevät päästöoikeuksien
turvaamista niitä tarvitseville uusille osallistujille
ja turpeen kilpailuasetelmien turvaamista verotuksella.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä ed. Hautalan puheenvuorosta
toteaisin sen, että tässä toisessa ponnessahan,
joka valiokunnassa pitkän keskustelun jälkeen
kompromissina enemmistön näkökulmasta syntyi,
nyt tuodaan esille se, että valtio on osaltaan mukana turvaamassa
tämän päästöoikeusjärjestelmän
käytännön toteutusta, ja siinähän
on puuttumista julkisen vallan taholta yritysten väliseen
kaupankäyntiin. Tämä on tietysti asia,
joka nyt tässä ensimmäisessä vaiheessa,
kuten sitten toisessa vaiheessakin, on asioita, joissa kyllä kieltämättä joudutaan
ottamaan huomioon kaikki ne näkökulmat, niin valtion
budjettineuvottelut kuin komissio kuin voimassaoleva lainsäädäntö ja
moni muukin asia, joka katsoo tulevaisuuteen. Mutta halutaan nähdä se,
että tässä asiassa oli niin monenlaisia
erilaisia näkökulmia niin tämän
toisen ponnen kuin myös turpeen osalta. Se on enemmistön
täällä esittämiä ponsia.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarille toteaisin, että ministeri
Pekkarinen kyllä täysin tyrmäsi tämän lausuman.
Mutta sitten ed. Hautalalle: Tämä minun esitykseni
ei ole yhtään sen enempää epärealistinen
kuin vihreittenkään esitys, mistä myös täällä mahdollisesti äänestetään.
Sitten mitä tulee tähän päästökauppajunaan,
niin kyllä se on ensimmäisen kerran minun kohdallani
pysähtynyt se juna, että minä pystyn
siihen vaikuttamaan. Silloin, kun minä siihen pystyn vaikuttamaan,
niin tulen myös sen tekemään.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tämä talousvaliokunnan kakkosponsihan
nimenomaan tarkoittaa sitä, että valtio ei sulje
pois sitä mahdollisuutta, että me varsinaisella päästökauppakaudella
tämän harjoitusjakson jälkeen voimme
olla mukana erilaisin toimin, jotka tarkoittavat investointitukia,
erilaisia teknologiankehittämistukia, kaasujen puhdistamisia
jne. Me emme sulje pois mitään vaihtoehtoa. Toivottavasti
niitä ei koskaan tarvitse käyttää,
mutta me emme myöskään samaan aikaan
tiedä, miten toiset maat, jotka mukana päästökaupassa
ovat, siinä vaiheessa toteuttavat tämän
kaiken. Siksi on mielestäni myöskin perusteltua,
että olemme lausuneet tällä tavalla.
Mitä tulee tähän turpeen verokohteluun,
niin kyllä minun mielestäni tällaisista
selkeistä kansallisista eduista meidän pitää myöskin
huolta pitää. Jos emme me pidä sitä huolta,
niin ei siitä pidä kukaan muukaan.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllä energiaverotuki turpeelle on
elintärkeä, sitä on myös todistanut
Vapon toimitusjohtaja Hilli. Turpeen alasajo tietää sitä, että turpeen
tilalla ainakin Hillin mukaan ruvetaan polttamaan sitten kivihiiltä näissä voimalaitoksissa,
mitkä puulla ja turpeella toimivat tällä hetkellä.
Turvevoimalaitokset eivät pyöri pelkällä puulla.
Siihen tarvitaan, oliko se nyt 40 prosenttia puuta ja 60 prosenttia
turvetta, eli niiden on kuulemma mahdottomuus toimia. Kyllä turpeesta
pitää nyt huolehtia, että se saa sen
energiaveronsa. Sillä on työllistävä vaikutus
sellaisella seudulla, mihin työpaikkoja on muutoin vaikea saada.
Se on uusiutuva luonnonvara ja silloin meidän ei tarvitse
tuoda kivihiiltä, kun poltetaan turvetta.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eduskunnan pitää antaa signaaleja
ja viestejä niin elinkeinoelämään kuin
muuhun yhteiskuntaan, ja kyllä nämä talousvaliokunnan
kaikki kolme lausumaa ovat juuri niitä viestejä.
Me kaikki olemme kaivanneet investointeja Suomeen, ja kyllä yksi
kysymys on, miten tässä päästökauppatilanteessa
me voimme varmistaa näitä investointeja myös
uusille toimijoille. Sen takia tämä viestin antaminen
täältä on aivan välttämätöntä.
Tämän turpeen osalta kyse on todella kansallisesta
edusta, niistä työpaikoista ja niistä aluetalouden
vaikutuksista. Olisi täysin hölmöä korvata
turvetta kivihiilellä ja sillä tavalla tuoda työttömyyttä lisää Suomeen.
Tämä oli myöskin kansallisen edun mukainen
ponsi, minkä valiokunta esittää.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas on täysin oikeassa.
Kivihiilellä ei pidä turvetta korvata, mutta nimenomaan
pitäisi aidosti uusiutuvia energianlähteitä ja
niiden käyttöä edistää,
teknologiaa ja sen kehittämistä tukea, innovaatioita,
niin kuin puhutaan myös tässä talousvaliokunnan
mietinnössä.
Ed. Leppä jotenkin viittasi niin, itse ymmärsin,
että toinen lausumaehdotus tarkoittaakin varsinaista Kioton
ensimmäistä jaksoa eli 2008—2012. Sen
vuoksi ihmettelen periaatteessa sitä, mikä on
tämä 2,5 miljoonaa tonnia, koska sehän liittyy
nyt kuitenkin EU:n varsinaiseen omaan päästökauppaan
ja on eräs yksikkö sen sisällä. EU:n
päästökauppa taas käydään
vuosien 2005—2008 välisenä aikana. Onko
valiokunnan puheenjohtajalla käsitys, onko tämä kuitenkin sitten
Kioton ensimmäisen kauden suure vai liittyykö se
EU:n päästökauppaan.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllähän totuus on se, että kun päästökauppa
alkuun saadaan, jos se saadaan, siihen liittyy tämä poikkeuksellinen
voimaantulosäännös myös tämän
lain osalta, niin kyllähän se tulee jatkumaan.
Kyllä meidän tarvitsee niitä signaaleja
antaa tästä talosta, valtion taholta, myöskin
teollisuudelle, miten pystytään investoinnit turvaamaan
Suomessa. Se tässä on nimenomaan omassa puheenvuorossani
takana.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä on ed. Heidi Hautalan
puheenvuorossa ja myös ed. Tiusasen puheenvuorossa käynyt
ilmi, että keskeiset junat ovat jo menneet. Ed. Valppaan
kohdalla se juna pysähtyi kai nyt tässä vaiheessa,
mutta hän on viitannut ja päässyt peliin mukaan
tässä vaiheessa. Me muut olemme päässeet
vähän aikaisemmin.
Täytyy sanoa, että talousvaliokunnan mietintö on
lain osalta ihan ok. On myöskin annettava tunnustus sille,
että ministeri Pekkarinen on ankeissa olosuhteissa puurtanut
tätä asiaa nyt noin kohtuullisesti eteenpäin.
Itse lain teksti olisi voinut olla meidän vihreitten ajattelun
mukaan parempikin, mikä näkyi vastalauseista,
mutta ne äänestykset on nyt hävitty ja
sillä siisti.
Mikä koskee sitten ehtoja, joita tähän
on esitetty, niin ed. Valpas toi esille mielenkiintoisen lähestymistavan,
että voitaisiin liikkua vain, jos tämä on
meille hyödyllinen. Näin ympäristöpoliittisesti,
kun maapallo on hukkumassa jäätiköitten
sulamisvesiin, kysymys on lähinnä vain siitä, tuleeko
vesi ed. Valppaan kämpän porstuaan tuolla Raahessa.
Silloin, jos se pystytään estämään,
ettei tarvitse muuttaa enemmän sisämaahan, se
varmaan on ed. Valppaan mielestä se hyöty, mikä hänen
mielensä lämmittäisi näille ympäristöpoliittisille
toimenpiteille. Näin minä ymmärrän.
Tämä lähestymistapa, mitä ed.
Valpas edustaa, on meille vihreille aika vieras, kun me yritämme
globaalia vastuuta kantaa näistä asioista ja nähdä asiat
vähän laajemmissa yhteyksissä ja laajemmissa
toimenpiteissä.
Sen, mitä ed. Valpas käytti Rautaruukin kohtalonasiana
tässä yhteydessä, päästökauppa-asiassa,
EU-komission virkamiehet tuolla suuren valiokunnan huoneessa asiassa
kuultuina tyrmäsivät täydellisesti. Koko
EU:n puitteissa heidän pätevien laskelmiensa perusteella
kysymys on 0,5 prosentista bkt:sta vaikutuksena, joka myöskin
sitten, kun se muutetaan energianhinnaksi, niin kuin ed. Tennilä halusi
tämän asian nähdä, muuttuu niin
sanotuksi limesvaikutukseksi sen takia, että energianhintavaihtelut
täällä maapallolla näistä päästökaupoista
riippumattomista syistä ovat moninmoninkertaisia. Esimerkiksi tänä keväänä raakaöljyn
hintavaihtelu on ollut aivan kokonaan toisella tasolla, niin että me
emme puhu edes samoista kertaluokka-asioistakaan.
Mutta jokainen tulee omilla lähestymistavoillaan ja
opeillaan autuaaksi ja siinä kaikki. Me haluamme, että Suomi
ja Euroopan unioni ovat eturingissä näitä asioita
hoitamassa, näyttämässä mallia
muille. Olen ollut hyvin vakuuttunut siitä, että Venäjä tulee
tähän Kioton sopimukseen mukaan jo siitä johtuen,
että koko Venäjän talous on riippuvainen
Euroopan unionin talouden kehityksestä, koska se on raakaöljyvetoinen
talous 101-prosenttisesti tällä hetkellä.
Sillä tavalla Euroopan unionillakin on, yllätys
yllätys, sananvaltaa siihen, mitä Putinin regiimi
näistä asioista ajattelee ja mitä se
tekee.
Sitten näistä ponsista: Kannatan ed. Heidi Hautalan
tekemää ehdotusta, että eduskunta ei hyväksyisi
ponsia 2 ja 3 tässä mietinnössä.
Näistä muutama näkökohta: Ensinnäkin
pontta 2 kutsun suosiolahjaponneksi, joka on minusta jo sen epämääräisyydenkin
takia sellainen, ettei sellaisiin pidä mennä.
Mikä koskee taas pontta 3, käsittelin sitä kutakuinkin
perusteellisesti mietinnön ensimmäisen käsittelyn
aikana ja osoitin silloin ensinnäkin sen, että julkinen
valta omistaa tämän tuotannon. Siis tässä siirretään
rahaa julkisen vallan omistajien taskusta toiseen. Siihen voidaan
tietysti vastata, että niinhän ne valtionosuudetkin
tulevat valtiolta kunnille jnp., onhan siinäkin taskusta
toiseen siirtämistä. Tottahan se on, mutta joka
tapauksessa tässä nyt aivan erikoisesti on kysymys
rahojen siirtämisestä julkisyhteisöjen
taskusta toiseen. Vapo Osakeyhtiö on julkisyhteisön
omistama instituutio muilta osin paitsi siltä, minkä verran
Metsäliitto sen osakkeita omistaa.
Mikä koskee taas turpeen käyttöä,
nyt ympäristölupaehdot ratkaisevat jo sen, mitä laitetaan sekaan
silloin, kun puuta poltetaan. Se on nyt sitten turve, jossa se optimaalinen
suhde on 60 prosenttia turvetta ja siihen sekoitettuja seospolttoaineita
kuten ruokohelpeä jnp., ja sitten 40 prosenttia puuta.
Tämä johtuu polttoteknisistä ja ympäristöpäästösyistä,
että joudutaan tämmöisiin seospolttoaineisiin
menemään. Tällä päästökauppa-asialla
ei tähän ole muuta kuin jälleen limesvaikutus.
Tässä ammutaan aivan kohtuuttoman ison kaliiperin
pyssyllä pientä kohdetta. Toisin sanoen tästä nyt
ei kannata huolta kantaa, että tässä Vapolle
kävisi niin sun näin koko hommassa.
Muutenkin on hyvä, että tämä asia
on lopultakin tässä vaiheessa. Todettakoon vielä,
että talousvaliokunta on sitten onnistunut muun muassa
sivulla 10 romuttamaan risupakettia lopullisesti, mikä on
minusta vallan outo operaatio, mutta siihen palataan vielä muutaman
kerran uudestaan. Tämä mietintö on syytä säilyttää näiltä osin
myöhempiä käyttötarkoituksia
varten. Aivan samalla tavalla kuin ed. Zyskowiczilla on eräitä lehtileikkeitä tuolla
laatikoissaan, niin minäkin säilytän
tämän mietinnön myöhempiin käyttötarkoituksiin.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Pulliainen, oliko teillä tarkoitus kannattaa ed.
Ulla Anttilan tekemää ehdotusta?
Ei, ed. Anttilaa kannatti ed. Tiusanen. Minä kannatin
ed. Heidi Hautalan tekemää näiden kahden
ponnen hylkäysehdotusta.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Energian hinta nousee jatkuvasti. Energian
korkea hinta on todellinen rasite kotitalouksille ja Suomen teollisuudelle.
Päästökaupoista tehdyn huonon sopimuksen
seurauksena Suomi joutuu epäedulliseen kilpailuasemaan
moniin muihin maihin nähden. Päästökauppa
uhkaa jäädä EU:n sisäiseksi
järjestelyksi, ja siinä olisi huono puoli se,
että se ei vähennä maapallon kokonaispäästöjä,
vaan siirtyy maasta toiseen.
Viime eduskuntakaudella tehty energiaratkaisu olisi pitänyt
tehdä jo vuonna 1993. Tuolloin vastustettiin kestävää energiaratkaisua,
minkä seurauksena kylminä talvina jouduttiin polttamaan
suuret määrät kivihiiltä ja
muita fossiilisia polttoaineita. Ydin- ja vesivoima ovat ympäristön
energian hinnan kannalta hyviä vaihtoehtoja. Tämä on
pitkässä juoksussa kestävää kehitystä.
Hiilidioksidipäästöjä tuottamattomien
sähköntuottajien kilpailuetu perustuu siihen,
että sähköpörssissä hinta
määräytyy hiiltä polttavalla lauhdevoimalalla
tuotettavan sähkön mukaan. Lauhdevoimalat joutuvat
ostamaan päästöoikeuksia, joiden hinnan
ne lisäävät sähkön
hintaan. Ydin- ja vesivoimalat saavat omasta pörssisähköstään
saman hinnan, mutta eivät joudu ostamaan päästöoikeuksia.
Tämä pitää energian hinnan edullisena,
mikä on vientiteollisuuden kannalta tärkeä tekijä.
Päästökaupat ovat merkittävä uhka
suomalaiselle teollisuudelle, työllisyydelle ja suomalaisten
kotitalouksien käyttämän energian hinnalle. Päästökauppamalli
on kummallinen sikäli, että Suomi on ollut mallioppilas
teollisuuden päästöjen vähentämisessä,
mutta siitä huolimatta Suomi on joutumassa isojen maitten
päästöjen maksumieheksi. Tämä tuo
ainakin teollisuudelle suuria vaikeuksia. Juuri kerroin, että Metso
on irtisanomassa 1 300 työntekijää,
talous ei ole kunnossa, tilauksia ei tule ja sinne aiotaan vielä lisätä maksuja
päästökaupan seurauksena.
Yhdysvaltojen pidättäytyminen päästökaupoista
antaa maalle suuren kilpailuedun Eurooppaan nähden ja samalla
osoittaa amerikkalaisten välinpitämättömyyden
globaalien ilmasto-ongelmien suhteen. USA suhtautuu ylimielisesti
tulevaisuuden ympäristöriskeihin, toisin kuin
Suomi ja monet eurooppalaiset maat. Tämä johtaa
väistämättä siihen, että suuret
maat on saatava mukaan sopimukseen, jotta se voisi toimia. Jos Yhdysvallat
ja Venäjä eivät allekirjoita Kioton sopimusta
hiilidioksidi- ja muitten kasvihuonepäästöjen
vähentämiseksi, on Suomen vakavasti harkittava
roolia sopimuksessa. Jos sopimus ei laajasti astu voimaan, Suomen
kansallisen edun mukaista ei ole roikkua sopimuksessa mukana pelkästään
maksumiehenä. Huonoissa olosuhteissa päästökauppa
tulee maksamaan Suomelle paljon työpaikkoja viennin supistuessa.
Muutaman EU:n nykyisen jäsenmaan keskinäinen
päästökauppasopimus osoittaa epäoikeudenmukaista
vastuunjakoa, elleivät Yhdysvallat, Australia, Kiina ja
Venäjä ole mukana sopimuksessa. Samoin tilanne
on kestämätön, jos unionin vanhat jäsenmaat
ovat mukana sopimuksessa, mutta EU:n uusilta jäsenmailta
ei edellytetä sopimuksen allekirjoittamista. Nämä tekijät
vääristävät kilpailua voimakkaasti.
Päästökauppa voi toimia ainoastaan globaalisena
vaihtoehtona rajoittaa päästöjä.
EU:n sisäisenä sopimuksena sillä ei ole
globaalia ympäristövaikutusta. Sen sijaan se antaa
kilpailijoillemme suuren kilpailuedun. Tällä hetkellä päästökauppa
ei ole globaalia eikä mitenkään Suomen
edun mukaista.
Teollisuuden kannattavuuden ja hyvän työllisyyskehityksen
nimissä odotan, että hallitus ottaa vastuun päästökauppasopimuksen
haitoista, jotka vahingoittavat maamme etuja. Päästökauppaan
liittyy useita uhkakuvia, jotka haittaavat suomalaista elinkeinoa.
Päästökauppa rajoittaa hiukkaspäästöjä,
mikä on toisaalta hyvä asia, mutta samalla rajoittaa
turpeen polttoa, mikä on kielteinen asia. Turve on kotimainen,
uusiutuva energianlähde, jolla on maakunnissa todellisia työllisyysvaikutuksia.
Vaarana on myös, että joudutaan polttamaan sellaista
puumateriaalia ja teollisuuden sivutuotteita, joita voitaisiin jatkojalostaa
ja myydä valmistuotteina. Esimerkiksi lastulevy- ja kuitulevyteollisuus
tulevat todennäköisesti tällä menolla
loppumaan Suomessa. Jalostuskelpoista puuta ei kannata polttaa,
vaan jalostaa edelleen valmistuotteiksi. Näin saadaan aikaan
säästöjä ja työpaikkoja
ja korvataan tuontia.
Lopuksi haluan muistuttaa, että Suomessa on useita
teollisuudenaloja, joiden kustannusrakennetta päästökauppa
muuttaa. Nämä alat tulevat kärsimään
hintakilpailukykynsä heikkenemisestä, mikä vaikuttaa
kielteisesti työllisyyskehitykseen. Maailman terästuotannosta
vain 18 prosenttia on mukana EU:n päästökaupassa,
joten päästökaupan lisäkustannuksia
ei voida siirtää maailmanmarkkinoilla kilpailtuihin
hintoihin. Vaarana on, että tuotantoa siirretään
sellaisiin maihin, joissa ei ole päästökaupan
rasitusta. Tuotannon siirtyminen tällaisiin maihin saattaa
jopa kiihdyttää kasvihuonepäästöjen
kasvua ja pilata Kioton tavoitteet. Pahimmassa tapauksessa päästökauppa
alkaa lisätä päästöjä,
mikä olisi suuri vahinko nykyiseen verrattuna.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriölle
pitää antaa myönteinen tunnustus tämän
vaikean ja hankalan lain valmistelusta. Asiantuntijakuulemisessa
tuli ilmi, että teollisuus, ammattijärjestöt
ja kaikki merkittävät sidosryhmät ovat
olleet hyvin mukana tässä taakanjaon sisäisessä kohdentamisessa.
Menettely on ollut aivan toinen kuin 1998, jolloin silloinen hallitus
sitoutui Suomen kannalta epäedulliseen sopimukseen. Silloin
teollisuus tai ammattijärjestöt eivät
olleet näitä Suomen tavoitteita asettamassa, ja
siitä varmasti osaltaan johtuu se, että näin
huono sopimus aikaansaatiin.
Nyt on syytä tietysti jatkosta todeta se, että kun
tämä päästökauppajärjestelmä on
tullut jäädäkseen, ainakin toistaiseksi,
niin jatkossa kyllä on välttämätöntä,
että EU:n tasolla ja kansallisella tasollakin otetaan sellainen
kuorma kannettavaksi näissä päästörajoituksissa,
mihin meidän voimavaramme riittävät.
Tämä on tärkeä asia myös
koko Suomen kilpailukyvyn kannalta. Kun parastaikaa tehdään
maapalloistumisselvitystä, jossa Suomen menestystekijöitä nyt
kartoitetaan, niin kyllä tämä ilmastopolitiikka
on yksi tärkeä osa teollisuuden kilpailukykyä,
ja tämä evästyksenä jatkovalmisteluihin,
kun tätä päästöoikeuksien
järjestelmää kehitetään
EU:n sisällä ja myöskin Suomen osalla.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi,
voisi näin todeta. Tässäkin salissa on
ainakin kahdenlaisia uskovaisia olemassa: toiset, jotka uskovat
tähän päästökauppasopimukseen,
ja toiset, jotka eivät usko. Aikanaan nähdään,
mitä tässä tulee tapahtumaan. Itse olen
nähnyt sen kuitenkin niin, jotta nyt kun tänä päivänä tehdään
päätös tässä salissa,
se on meidän vastuulla sitten, mitä tulee tapahtumaankin,
ja enemmistö päättää.
Näinhän se tapahtuu.
Itse olen jo kuvannut vastauspuheenvuorossani joitakin asioita
ja ensimmäisen käsittelyn aikaan. Pyrin olemaan
vähän toistamatta, mutta väkisin jonkun
verran tulee toistoa siihen.
Lähtökohtahan on kuitenkin, jotta Suomen teollisuus
on hyvin pitkälle tämmöistä raskasta teollisuutta,
on puunjalostusteollisuutta ja metalliteollisuutta, joka on aika
energiasyöppöä, mutta ei sillä tavalla
syöppöä, jotta se olisi tuhlaavaa, koska
investointeja on tehty jo, kun energian hinta on ollut korkea. Tiedän,
jotta sieltä on löysät otettu pois useimmissa
paikoissa. Itse olen kiertänyt Suomenmaata hyvin, hyvin
monissa tehtaissa, kymmenissä, jopa sadoissa tehtaissa,
ja sinne on satsattu todella paljon niihin investointeihin, jotta
pyrittäisiin tekemään mahdollisimman
edullisesti noin energianäkökulmasta. Sen takia,
kun Suomi liittyy tässä tilanteessa määrättyihin
päästötavoitteisiin ja vielä vähentää niitä, niin
se on kova juttu, ottaen huomioon sen, mitä muualla on,
vaikka Venäjällä, miten siellä on suhtauduttu
energian kulutukseen. Kun siellä kiertää putiikkeja,
niin siellä ei ole aloitettukaan vielä tämmöistä kampanjaa,
jotta tuotanto olisi ympäristöystävällistä.
Sen takia ollaan hyvin epätasapainossa tämän
systeemin kanssa.
Itse mietin tuossa paikallani äsken sitä mekaniikkaa,
minkälaisen byroon pitää olla mittaamassa
näitä systeemejä. Meillähän
on hyvin eritasoisia maita tilastollisesti. Tällä hetkellä ei
tiedetä, mikä siellä on päästöjen
taso. Sitten meillä on hyvin eritasoisia yrityksiä.
Tätä systeemiä voisi verrata maatalousvalvontajärjestelmään. Tästä varmaan
tulee paljon mutkikkaampi ja kovempi systeemi. Luotetaanko siinä niihin
firmojen ilmoituksiin, paljonko on, mitä energiamuotoa, öljyä,
poltettu, mistä on öljy tullut, koska niissäkin
on eri pitoisuuksia hiiltä ja muita aineita, vai minkä tyyppinen
valvontajärjestelmä? Jokaisessa maassahan pitää olla
omat vahtinsa ja kyttänsä, jotka ovat katsomassa,
paljonko tankataan, kun firmahan voi ilmoittaa väärin.
Sitten tietysti EU-tasoiset tarkastajat pitää olla,
niin kuin tässä maatalouspuolella. Sittenhän
pitää olla vielä maailmanlaajuiset tarkastajat,
jotka kiertävät tietysti tekemässä pistokokeita
joka maassa, onko tämä nyt varmasti totta, että tämän
verran on käytetty tätä polttoainetta
ja tämän verran on tupsutettu saasteita ilmaan.
Mutta onhan meillä tietysti työttömiä ihmisiä,
ja tällähän työttömyys poistuu.
(Ed. Pulliainen: Taas ed. Lahtela vastustaa työllistämistä!)
Tämä kuuluu tähän hallituksen
taktiikkaan, jotta tehdään turhaa byrokratiaa.
Minusta nimittäin yksinkertaisempi malli tässä,
niin kuin olen puhunut, olisi se, jotta meidän pitää oikeasti
saada vähennettyä päästöjä.
Sen takia jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Joku uskoo, että päästöjä vähennetään
päästökaupalla, siis kaupallistamalla
päästöjä, tekemällä osto- ja
myyntiliike päästöistä. Kellä on
varaa ostaa, se ostaa niitä päästöjä,
ja ostetaan osin tyhjääkin, jos kuvitellaan vaikka
Venäjän suuntaan. Jos Venäjä tulee
tähän mukaan, niin sieltä voidaan ostaa
ihan tyhjää ilmaa, kun ei tiedetä, mikä on
todellinen päästömäärä,
ja maksaa siitä kova hinta sitten. Sen takia tätä näköalaa
vasten tuntuu ihmeelliseltä se, miten se tavoite toteutuisi
siitä, jotta päästöt todella
vähenisivät. Sitten on se näkökulma,
jotta tuotanto siirtyy semmoiseen maahan, jossa ei valvontaa ole
olemassakaan tai joka ei kuulu EU-sopimuksen piiriin. Sehän
tarkoittaa sitä, että siellä tehdään
paljon huonommalla tekniikalla tuotantoa, ja silloin tilanne on
pahempi kuin tämä lähtökohtatilanne.
Sen takia en ole kyllä lähtemässä tähän
mukaan ollenkaan. Niin kuin ed. Valpas esitti tuossa hylkyä,
myös minusta on parempi tämä hylätä ja
tehdä semmoinen järjestelmä, jossa tehdään normit,
minkä pitoisina voi ilmaan laskea, näitä savukaasuja
tai mitä sieltä tuleekin, vähän
niin kuin auton katsastuksessa. Ainakin kun itse käytin
autoa katsastuksessa, ne laittoivat putken siihen pakoputken päähän
ja katsoivat mittarista, jotta aha, eipäs Lahtelan auto
täytä niitä velvoitteita, viepäs
tuonne korjaamolle, ne vähän passaavat säätöjä,
niin saadaan oikeat päästöt. Siinähän
olisi voinut niinkinpäin olla, jotta jos kaverilla olisi
ollut myytävää päästöä,
niin minä olisin voinut ostaa sitä: eihän
se haittaa mitään, kokonaispäästöhän
kestää saman, minähän voin tupsuttaa
vähän enemmän. Tämä johtaa
ihan samaan. Kokonaispäästöhän
ei muutu miksikään. Sen takia tässä päästökauppa
ideana ei ole hyvä, jos 3 prosenttiin pyritään,
myydään vaan saasteita toisille.
Ensimmäisen käsittelyn aikaan tätä hommelia verrattiin
jäteveteen. Minusta tämä on jonkun verran
verrannollinen tähän jätevesijuttuun.
Onneksi me aikanaan emme lähteneet tämän
tyyppiseen järjestelmään. Sille tehtiin
normit ja valvontamekanismit ympäristökeskusten
kautta. Tietysti kaikkialla ovat olemassa sitten ympäristöjärjestöt
vielä, mitkä vahtivat. Kun on niiden normien rajoissa,
niin okei, silloin tuotanto käy kaupaksi eikä tule
sakkoja eikä sanktioita ja tuotteelle voidaan saada sertifikaatti
ympäristönäkökulmasta. Mutta
tässähän on ihan pöljä homma
siinä mielessä, että tässä joku
voi, jos on varaa tupsuttaa, ostaa vaan päästöjä eikä välitä yhtään
mitään. Tietysti jotkut normit ovat olemassa,
mutta ei sillä tavalla, mihin Kioton sopimus pyrkii. Niin
kuin ed. Pulliainen totesi, ed. Valpas katsoo, tuleeko hänen
mökkinsä rappusille vesi. Tämä ei
sitä veden tuloa estä, sen nousemista ja jäätiköiden
sulamista. Sen takia tässä on pallo hukassa.
Tämä on vähän saman tyyppinen
asia kuin aikaisemmin, kun puhuttiin jalkaväkimiinoista.
Ne miinat siellä varastoissa eivät tee yhtään
vahinkoa, mutta joku lepyttää mieltään
sillä, jotta on tämmöinen sopimus olemassa
ja hävitetään jalkaväkimiinat.
Kun hankitaan lisää muuta aseistusta, niin eihän
se poista sitä ongelmaa. Tässä on vähän
samanlainen juttu. Teitä on höynäytetty molemmissa
asioissa. Ollaan liian herkkäuskoisia, ei kokonaisuutta
katsota ollenkaan.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Esa Lahtelalle:
Ensinnäkin, hän ei ole lukenut nyt läksyjä oikein
kunnolla. Siellä puhutaan päästökatosta, joka
antaa sen katon niille kokonaispäästöille.
Toisekseen lohdutan Esa Lahtelaa sillä, että kun
tiedetään käytetty polttoaine ja sen
määrä tuommoisella teollisuuslaitoksella
esimerkiksi ja se polttojärjestelmä, millä poltetaan,
silloin saadaan ne hiilidioksidipäästöt
tonneina sieltä. Se on niin yksinkertaista verrattuna maatalouden
kontrolliin. Tässä liikutaan aivan minikontrollissa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu todella
on nyt ikään kuin lämmittelykeskustelu,
kun ajatellaan niitä haasteita, mitä sitten vasta
Kioton sopimus 2008—2012 tuo Suomelle, Euroopan unionille
ja koko maailmalle. Kioton sopimustahan on monesti kritisoitu aiheesta,
että askeleet ovat aivan liian lyhyitä. Sen tuloksena
kaiken kaikkiaan ehkä päästöt
vähenevät maailmassa jonkun 2,4 prosenttia. Näin ollen
mistään suuresta asiasta ympäristön
ja tulevaisuuden kannalta todellakaan ei ole kysymys, mutta merkillepantavaa
on se, että näinkin pienet velvoitteet, mitä tämä EU:n
sisäinen päästökauppa Suomelle
ehkä aiheuttaa, aiheuttavat jo melkoisen ongelman. Entä sitten,
kun todella pitäisi merkittävällä tavalla
vähentää hiilidioksidipäästöjä?
Silloin voi vain kuvitella, minkälainen se ongelman määrä sitten
lieneekään.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tulin tänne sanoakseni, että pidän
talousvaliokunnan turvelausumaa tarpeellisena, oikeastaan välttämättömänäkin,
en siksi, että tuntisin suuresti huolta Vapon taloudellisesta
menestyksestä, koska siinä todellakin, kuten ed.
Pulliainen totesi, on osittain kysymys julkisten varojen siirtämisestä taskusta
toiseen. Mutta kun Vapostakin on tehty puhtaan markkinatalouden
yksi yksikkö, silloin tuppaa olemaan niin, että kun
Vapon kustannukset nousevat, ne siirtyvät niitten hyödykkeitten hintaan,
joita Vapo tuottaa. Tästä se ongelma syntyy tähän.
Nimittäin Suomessa aika monessa isossakin kaupungissa kaukolämpö tuotetaan Vapon
myymällä turpeella. Se varsinainen huoli, mikä tähän
turpeen verokohteluun liittyy niitten tekijöitten ohella,
joista täällä on jo aiemmin mainittu,
on se, että tässä yhteydessä tämän
lainsäädännön myötä on
olemassa aika suuri vaara, että turpeen hinta ja sitä kautta
asuntojen lämmittämiseen käytetyn kaukolämmön
hinta nousevat ja asumiskustannukset nousevat. Kun asumiskustannukset
nousevat tällä tavoin, se kohtelee suhteellisesti
epäoikeudenmukaisemmin jälleen kerran pienempituloisia
ja monilapsisia perheitä. Tästä syystä tämä verokompensaatio
on tarpeellinen.
Sitten tästä päästökaupasta
yleisesti vielä. Me tarvitsemme kilpailukykyistä teollisuutta
elääksemme, koska siellä syntyy se perusleipä,
jota me syömme ja josta me elämme. Puhun henkilökohtaisesta
kokemuksesta, koska minunkin kahdenkymmenenyhden ensimmäisen
elinvuoteni leipä tuli suoraan paperitehtaasta, ja raskaasta
teollisuudesta syntyvästä varallisuudesta aika
monet muutkin ne hyödykkeet syntyvät, joilla me
elämäämme huvitamme. Tästä syystä siitä kilpailukyvystä tietysti
pitää huolehtia niin Raahessa, Jyväskylässä,
Kuopiossa kuin missä tahansa tässä maassa,
jossa sitä teollisuutta vielä onneksi on. Mutta
toisaalta näistä kaikista mukavista hyödykkeistä on
aika hankala nauttia, jos maapallon kehitys jatkuu sellaisena kuin
ne uhkakuvat, jotka Kioton sopimuksen syntymisen taustalla ovat olleet.
Jos vesi nousee, niin kuin itse asiassa tämänhetkisen
kehityksen mukaan kohtuullisen todennäköiseltä näyttää,
jos mitään ei tehdä, myöskin
ed. Valppaan rappusille, niin silloin ainakin vettä kestämättömistä hyödykkeistä on
paha nauttia. Se todennäköisesti ei kerkiä vielä nousta meidän
rappusillemme, mutta meidän lastemme ja lastenlapsiemme
rappusille se on vaarassa nousta. Tästä syystä on
löydettävä keinoja, joilla jatkuvasti
kasvavaan kulutukseen saadaan jonkinlaista järkevää rajoitusta,
tai sitten saadaan rajoitusta sen tuotannon päästöihin,
joka alati kasvavaa kulutusta saa aikaan. Minun mielestäni tästä meidän
velvollisuutemme on huolehtia.
Kun olen yrittänyt selvittää, olisiko
nimenomaan tässä tilanteessa löydettävissä ehkä parempia
keinoja kuin nyt tarjolla oleva päästökauppa,
niin ei niitä kovin paljoa ole esiintynyt. Tästä syystä,
vaikka toki tunnen sen tuottamat uhkat esimerkiksi Raahen terästehtaalle,
minusta niistä uhista, siitä mahdollisesta kilpailukyvyn menetyksestä,
joka näin syntyy, on huolehdittava jollain muulla tavalla
kuin jättämällä tekemättä päätöksiä,
jotka ovat välttämättömiä meidän maapallomme
elinkykyisenä säilymiseksi vähän pitemmässä katsannossa.
Tämän vuoksi minä kannatan tämän
lainsäädännön ja tämän
päästökaupan hyväksymistä tässä muodossa
ja toivon, että muutkin vasemmistoliitossa ja tässä salissa ylipäätäänkin
niin tekevät.
Olen tietysti yrittänyt perustaa näkemykseni tulevien
sukupolvien näkökantaan, mutta olen asiassa myöskin
konsultoinut paperitehtaan entistä pääluottamusmiestä,
joka lähes koko elämänsä on
kantanut huolta paitsi omasta ja työtovereittensa työpaikoista
myöskin siitä, että tulevilla sukupolvilla
säilyy ainakin yhtä hyvä ja mieluummin
parempikin maailma elettävänään kuin
hänellä ja hänen lähipolvillaan
on ollut. Tästä syystä minä kannatan
tämän lain hyväksymistä.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Virtanen otti aivan oikein esille suomalaisen
metsäteollisuuden. Hän on syntyisin metsäteollisuuslaaksosta,
mikä on maailman suurin paperikonekeskittymä,
elikkä Jämsän Jokilaaksosta.
Liikenne- ja viestintävaliokunta kävi Japanissa
vierailulla, ja siellä kerrottiin, että tuodaan
paljon suomalaisyrityksistä paperia Japaniin. Mutta sitten
kävi ilmi, että ne tuodaankin Kiinan-tehtailta
ja Euroopan ulkopuolelta. Me olimme sitten vähän
yllättyneitä, että näinkö se
olikin. Kiinassa ei tunnetusti ole mitään rajoituksia
tehdä paperia eikä monia muitakaan tuotteita.
Tämä on otettava vakavasti, että Suomessa
tehtäisiin paperia, täältä vietäisiin
ja sitten olisi edellytykset yrityksillä täällä toimia.
Esa Lahtela /sd:
Herra puhemies! Ihan paikaltani tästä ed.
Pulliaiselle vastauksena: Hän totesi, jotta en ole lukenut
läksyjä hyvästi. Tässähän
on sillä tavalla, että se ei riitä, ed.
Pulliainen, kun sanoitte, jotta tässä on katto.
Nythän pitäisi päästä alaspäin
siitä katosta ja tällä mekaniikalla,
kun käydään päästöistä kauppaa,
sillä ei tulla sillä tavalla alaspäin.
Sen takia pitäisi olla nopeampi keino. Nimittäin
tämä keinohan tekee vain sen, että jäätiköt
sulavat, ne sulavat edelleen ja vesi nousee, niin kuin tässä on
todettu. Sen takia pitäisi saada normitukset aikaan, minkä tasoisia päästöjä voi
laskea. Sitten se, jotta olisi olemassa puhdistustekniikkaa, jotta
ei lasketa ollenkaan ilmakehään hiiltä,
koska se on mahdollista. Ihmiset ovat keksineet, että menevät
kuuhun, ja Marsiinkin jo luotaimia lähetellään,
ja uskon, jotta kun siitä laitetaan murto-osa puhdistustekniikan kehittelyyn,
niin saamme semmoiset järjestelmät, jotta alkavat
jäätiköt jäätyä uudelleen.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela ymmärtääkseni
ennusti kylmiä ilmoja ja jäätiköitten
lisääntymistä. Ei täällä niin
mahdottoman hyvää ole aina näin muutenkaan.
Voisi arvella, että tämä lainsäädäntö on
aikaisempiin aikoihin verrattuna epäonnistumisen tunnustamista
nyt tällä kertaa, tunnustamista niin, että suomalaiset
ovat hirttäytyneet sellaiseen miinaan, missä olemme
ikään kuin parempia kuin muut. Tässä valmisteluvaiheessa,
käsittelyvaiheessa, olen kuullut, että joku sanoi,
että suomalaiset esimerkillänsä pakottavat
kaikki muut tähän matkaan. Eihän se näin
ole olemassa. Siinä mielessä ymmärrän
erinomaisen hyvin, että ed. Valpas puhui siitä,
että sähkön hinta nousee, köyhä kansa
maksaa, maksaa myöskin varakas kansa. Tämän
osalta kaikki kansa maksaa, teollisuus siirtyy Kiinaan, mihin ed.
Kangas viittasi, tai jonnekin muualle, ja päästöt
lisääntyvät ja lisääntyvät
ja tämä maailmanpyörä on kyllä tuhoon
tuomittu, mutta pakko tämän kanssa on elää ja
mennä eteenpäin. Toivotaan, että kaikki
pahimmat ennusteet eivät myöskään
tule toteutumaan. Mutta sanoisin nyt näin juhannuksen jälkeisenä aikana,
että kyllä tämä yksi niitä onnettomimpia
maailmanpyöriä on, millä yritetään
maailmaa rauhoittaa niin, että suomalaiset ovat esimerkkinä hoitamassa
tätä parempaan. Siinä mielessä ymmärrän
ed. Esa Lahtelan puheenvuoron erinomaisen hyvin, että kaikki
ei ole niin selvää, mitä täällä lukee,
mutta en pakkasiakaan toivo.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Kun en saanut vastauspuheenvuoroa, niin käytän
nyt puheenvuoron.
Kun ed. Pulliainen omaa puheenvuoroani arvioi varsin vapaamuotoisesti,
niin en nimittäin missään kohdassa puheenvuorossani
väittänyt niin, että päästökauppaan
pitää mennä silloin ja vain silloin,
kun se on meille edullista. Kerroin vain puheessani ja toin esille
semmoisen näkökulman, että tässä muodossa
tämä päästökauppa ei
hyödytä muita kuin kauppiaita, sillä päästöt
eivät välttämättä vähene
ollenkaan, ei ole mitään takeita siitä,
vaan ne siirtyvät aivan muualle, niin kuin minusta ed.
Seppo Lahtela hyvin puheenvuorossaan toi esille. Joten ei tällä ole
siihen vaikutusta, miten vesi minun tai joittenkin muitten portaille
nousee. Tällä päästökaupalla
sitä asiaa vain ei ratkaista.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kun tähän EU:n sisäiseen
päästökauppaan lipsahtaa aina Kiina ja
siellä oleva teollisuus mukaan, niin kuin tässä puhuttiin
suomalaisesta paperista, joka valmistetaan Kiinassa, on tietysti syytä palauttaa
mieleen, että kysymyksessä ovat UPM Kymmenen paperikoneet
lähellä Shanghaita ja ne saavat kuitunsa Sumatralta
Riaun Pulp & Paper -yrityksestä, joka on indonesialais-kiinalainen
yritys ja toimii varsin kyseenalaisella tavalla ympäristöllisesti.
Tämähän pitää tietysti todeta.
Mutta näiden paperikoneiden suunnittelu on alkanut paljon
paljon aikaisemmin kuin Kiotossa vuonna 1997 hyväksyttiin
ensimmäinen sitova ilmastosopimus.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä päästökauppalaki
on seurausta Kioton sopimuksesta, ja tietysti eduskunta on ratifioinut
Kioton sopimuksen, ja tavallaan olemme sillä tiellä,
jota meidän täytyy tällä hetkellä kulkea.
Siitä syystä on perusteltua, että hyväksytään
tämä laki täällä eduskunnassa.
Mutta kuten useissa puheenvuoroissa on todettu, kyllä meidän
on syytä tunnustaa, että Kioton sopimus on pahasti
vajavainen. Se on todellinen ongelma tällä hetkellä,
jos ajatellaan maailman ympäristön tilaa. Tilanne
on se, että kun Kiinalla, Intialla ja Yhdysvalloilla ei
ole mitään velvoitteita päästökaupan
vähentämiseksi, teollisuus siirtyy niihin maihin,
joissa velvoitteet ovat huomattavasti pienemmät. Sanon,
että globaali päästötase tulee
pahenemaan, kun täältä, jossa on tiukat
päästöt, teollisuus siirtyy Intiaan ja
Kiinaan, joissa ei ole juuri mitään rajoituksia,
ja tämä on ongelma. Jokaisen ympäristönsuojelijan,
kuten minunkin, pitäisi tämä asia tunnustaa.
Siitä syystä Kioton sopimus on ongelma ja se vaatii
jatkokehittämistä, jatkotyötä ja
täytyy keksiä keinot, millä siitä saadaan
selvästi kattavampi. Nykyisellään se
on suuri ongelma ympäristönsuojelulle.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Lyhyesti ed. Valppaalle. Te totesitte, että kun
se osoittautuu meille hyödylliseksi. Piste.
Pentti Tiusanen /vas:
Herra puhemies! Haluaisin vielä todeta sen, että Kioton
sopimuksen sisään on nimenomaan rakennettu se
jatkuvuus niin, että seuraava vaihe on se, että ed.
Sasin mainitsemat suuret kehittyvät teollisuusmaat tulevat sitten
aikanaan sitovan sopimuksen piiriin, ja se on se päämäärä,
siihen ollaan menossa.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tulkoon nyt todettua myöskin
tässä yhteydessä, että kun suomalaiset
yhtyivät Kioton sopimukseen, ne liiteviitetiedot, joilla
suomalaiset tarttuivat sinne, olivat huonot, ja täytyy
sanoa, että vaikka ruotsalaiset eivät yleensä missään
onnistu hyvin, tässä he onnistuivat monta kymmentä kertaa
paremmin kuin suomalaiset.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Luen nyt tämän kohdan vielä ed.
Pulliaiselle. Totesin täällä näin:
"Hylkäämällä päästökaupan
vältymme siltä jälkipeliltä,
joka tästä kyseenalaisesta kauppapelistä voi
seurata. Olen varma siitä, että päästökauppajunaan
ehtii hypätä myöhemminkin, jos se osoittautuu
meille hyödylliseksi." Tässä vaiheessa
se ei ole osoittautunut hyödylliseksi, ei varmaan meille
kenellekään. Ihmettelen, jos tämä asia
on jo ed. Pulliaiselle täysin selvä, kun se ei
tunnu olevan kenellekään muullekaan täällä selvä.
Eli kun yksittäisiä lauseita otetaan irti puheesta,
voidaan kyllä vääriä käsityksiä ja
mielikuvia luoda.
Keskustelu päättyy.