Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä kesän kynnyksellä täytyy
pikkasen vielä viivästyttää,
koska tätä lakia yksityisyyden rajoista työelämässä on
Suomessa kaivattu todella pitkään. Työpaikoilla
on jouduttu toimimaan näppituntumalla ilman lain suomaa
suojaa, selkänojaa, kun teknologiayhteiskunnan kehitys
on mennyt menojaan.
Tämä lakiesitys niputtaa yhteen joukon hyvin erilaisia
työntekijöiden yksityisyyden suojaamisen haasteita.
Eniten on puhuttanut huumetestien järjestäminen
työpaikoilla. Aloitan siis siitä.
Hallituksen esitys ei ota kantaa positiivisten testitulosten
käsittelyyn, miten positiivisiin tuloksiin reagoidaan ja
tieto positiivisesta testituloksesta suojataan, esimerkiksi, miten
yksityistä on tieto työntekijän vieroitushoitoon
ohjauksesta. Aiheeseen on vain epäsuora viittaus 8 §:n
viimeisessä momentissa.
Toinen mielestäni kriittinen kysymys on testausmenetelmien
luotettavuus. Huumetestien yhteydessä ei ole samanlaista
virheettömyysvaatimusta kuin henkilöiden soveltuvuusarviointitestien
yhteydessä. Virheellinen testitulos voi tuhota työntekijän
uran ja elämän. Menetelmien luotettavuus olisikin
siksi pitänyt kirjata myös lakiin, jotta väärin
testattujen oikeusturva olisi ollut parempi.
Valiokunta ansaitsee kiitokset siitä, että se
on tarkastellut huumetestejä laajemmin, ei pelkästään
yksityisyyskysymyksenä. Valiokunnan ehdottamat lisäykset,
jotka edellyttävät päihdeohjelman, siis
myös hoitoonohjauksen, järjestämistä työpaikoilla,
joilla testit otetaan käyttöön, ovat enemmän
kuin tervetulleita. On kuitenkin pakko kysyä, miten positiivisen
tuloksen saaneet työntekijät on tarkoitus hoitaa,
kun hoitopaikkoja ei kerran ole, ja miten positiivisen tuloksen
antanutta työntekijää kohdellaan ne kuukaudet,
jotka hoitoon pääsy nykyään
kestää.
Valiokunta on ottanut kantaa testitulosten täsmällisemmän
asiantuntijatulkinnan puolesta testiä koskevassa todistuksessa.
Tämä ratkaisee kysymyksen, miten suhtautua pieniin
huumejäämiin, joita esimerkiksi kannabista satunnaisesti käyttävän
työntekijän elimistöstä voi
löytyä. Hoitoonohjauksella ei ole hänen
tapauksessaan mitään merkitystä, eikä hänen
kykynsä hoitaa työtehtäviään
ole vaarantunut. Luottamusta vaativissa työtehtävissä hän
on toki altis painostukselle ja kiristykselle.
Hallituksen esityksen kameravalvontaa käsittelevät
pykälät unohtavat kaikille avoimet valvontakamerat.
Esimerkiksi Kampin terminaalin rakennustyömaata ja työntekijöitähän
saattaa kuka tahansa seurata kuvaa työmaalta Internetiin välittävien
kameroiden avulla. Miten työntekijöiden yksityisyyteen
suhteessa näihin kameroihin tulisi suhtautua? Vastaavasti
Yhdysvalloissa on jo usein päiväkodin tai koululuokan
nurkassa eli hoitajan tai opettajan työpaikalla nettikamera, josta
vanhemmat voivat seurata lastensa päivää. Vanhemmat
ovat toivoneet tällaisten kameroiden sijoittamista myös
suomalaisiin kouluihin ja päiväkoteihin. Miten
niihin sitten tulisi suhtautua?
Esitys unohtaa myös työntekijöiden
omat kamerat eli työpaikoille sijoitetut niin sanotut webcamit,
joiden kuvan voi helposti välittää Internetiin.
Esimerkiksi edellisen työpaikkani www-sivuilta saattoi
seurata minun työhuoneeni ja käytäväni
tapahtumia, sillä olin liittänyt työpöytäni alla
sijainneeseen palvelimeen henkilökohtaisen kameran, jonka
kuva välitettiin jatkuvasti verkkoon.
Tässä työpaikkojen yksityisyyttä pohtivassa keskustelussa
pitäisikin myös pohtia, miten valvontakamerajärjestelmiä ja
niiden käyttöä käytännössä valvotaan.
Pitäisikö myös valvontakameravalvomossa
olla yksi kamera, joka taltioisi valvojien toimet ja välittäisi
ne kameravalvonnan kohteena olevien työntekijöiden
nähtäville, eli kuka valvoo valvojia?
Arvoisa puhemies! Kuten valiokunta mietinnössään
toteaa, työnantajan huolehtimisvelvollisuus on työntekijän
sähköpostiviestien hakemisessa ja avaamisessa
iso ongelma. Valitettavasti valiokunta ei löytänyt
siihen ratkaisua, sillä hallituksen esitys ottaa tätä velvollisuutta
käsittelevässä 18 §:ssä kantaa
yksittäisiin teknologioihin, jotka ovat suurelta osin jo
käytännössä vanhentuneet. Esimerkiksi
viestien hakemisen ja avaamisen ensimmäinen reunaehto eli
vaatimus automaattisen vastaustoiminnon olemassaolosta tarkoittaa
käytännössä sitä, (Hälinää — Puhemies koputtaa:
Pyydän salia hiljentymään!) ettei viestejä yleensä koskaan
voida hakea tai avata. Ja miksei? Siksi, ettei automaattista vastaustoimintoa
enää moneen vuoteen ole voinut käyttää ja että se
on monessa työyhteisössä myös
eksplisiittisesti kielletty. Syynä tähän
on se, että vastausviestit houkuttelevat osoitteeseen mainossähköpostia
eli spammia. Mainosviestiin saatu automaattivastaus kun kertoo mainostajalle,
että kyseinen osoite on olemassa, ja tieto tällaisesta osoitteesta
on käypää kauppatavaraa nettimainostajien
keskuudessa. Lopulta lomalta palatessa postilaatikossa voi olla
kirjaimellisesti tuhansia, ellei kymmeniätuhansia mainosviestejä,
jos automaattivastaus on päällä.
Toisen ongelman muodostavat päivittämättömät
sähköpostiohjelmat, jotka voivat joutua vastauskierteeseen.
Kahden lomalle lähteneen sähköpostin
käyttäjän sähköpostiohjelmat
alkavat lähettää automaattivastauksia
toisilleen, kunnes jommankumman kiintolevytila loppuu. Tämä ongelma
alkaa onneksi olla jo hallinnassa, mutta vielä joitain
vuosia sitten tämä aiheutti kesäkuukausina
todellisia ongelmia.
Työntekijän osoitteeseen tulevien viestien
lukemisen todellinen ongelma on ... (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Anteeksi, ed. Kasvi. — Pyydän salia rauhoittumaan ja
kuuntelemaan puhujaa.
Kiitos, puhemies! — Todellinen ongelma on kuitenkin
se, että suomalaisessa verkkokulttuurissa työpaikan
tietokoneella hoidetaan myös yksityisasioita, vai eikö teidän
työkoneillanne ole muka lähetetty yhtäkään
henkilökohtaista viestiä? (Eduskunnasta: Ei ole!) — Sitten olette
hyvin erikoinen työyhteisö. — Suomalaiset
työnantajat heräsivät kotitalouksia paljon
nopeammin kytkemään tietokoneensa verkkoon, ja moni
suomalainen tottui käyttämään
työkonettaan esimerkiksi yksityiseen kirjeenvaihtoon. Yhdysvalloissa
tilanne on toinen ja ihmisiä on irtisanottu siksi, että he
ovat käyttäneet työnantajansa tietokonetta
esimerkiksi nettiostoksien tekemiseen.
Suomen perustuslaki kuitenkin turvaa luottamuksellisen viestin
salaisuuden myös työpaikalla, ja moni käyttääkin
työpaikan posti- ja sähköpostiosoitetta
kirjeenvaihtoon, josta ei halua esimerkiksi perheensä tietävän.
Perinteisessä kirjeenvaihdossa on opittu kirjoittamaan
yrityksen nimi ennen vastaanottajan nimeä, jos kirjeen
saa avata myös joku muu. Valitettavasti sähköpostikulttuuri
on vielä niin nuori, että vastaavia tapoja ei
ole ehtinyt syntyä. Yksityistä ja työsähköpostia
ei siis pystytä erottamaan toisistaan. Lisäksi
jo pelkät lähettäjätiedot ja
otsikko voivat paljastaa asioita, joita työntekijä ei
halua työnantajansa tai perheenjäsentensä tietävän,
esimerkiksi kutsu AA-kerhon tilaisuuteen tai pikkujoulututtavan hotellihuoneeseen
ovat tästä esimerkkejä. Siksi niin moni
katsookin, että kirjesalaisuuden tulee kattaa kaikki työpaikalle
tulevat sähköpostiviestit. Moni työnantaja
on puolestaan sitä mieltä, että heillä on
oikeus päättää, mitä heidän
maksamillaan tietokoneilla tehdään; heidän
mielestään tietokone on kuin pakettiauto, työväline,
jolla hoidetaan työnantajan määrittämät
työtehtävät. Tässä ristiriidassa
työntekijän oikeus yksityisyyteen on mielestäni
vahvempi kuin työnantajan omistusoikeus sähköpostilaatikkoon.
Tulevaisuudessa meidän on kuitenkin pystyttävä erottamaan
omat ja työnantajan asiat toisistaan myös sähköpostissa
ja meidän on opittava esimerkiksi käyttämään
useita sähköpostiosoitteita eri tarkoituksiin
ja opittava otsikoimaan viestimme niin, että niiden todellinen
sisältö on yksiselitteisesti nähtävissä.
Tärkeintä on kuitenkin keskustella työpaikoilla
pelisäännöistä, joihin sekä työntekijät
että työnantajat sitoutuvat. Esimerkiksi, mitä sähköpostiin
tulee, yrityksissä tai virastoissa voidaan sopia, että kaikilla
työntekijöillä on erillinen sähköpostiosoite
yksityisasioita varten ja työnantajan tietoliikenneyhteyksiä saa
käyttää myös tämän
osoitteen lukemiseen. Muun muassa tämän keskustelun
herättämiseksi ed. Pulliaisen esittämä lausuma
yksityisyyden suojaa työelämässä käsittelevän
vihkosen jakamista työpaikoille on erittäin kannatettava.
Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa toivottavasti Suomessa ei
kuitenkaan tule tarpeelliseksi mennä amerikkalaiselle linjalle,
että omien asioiden hoitaminen työnantajan koneella
kielletään. Tietoyhteiskuntakehityksen kannalta
ei ole tärkeää, kuka käytetyt
yhteydet omistaa, pääasia, että niitä käytetään.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Kasvi, totesitte, että ed. Pulliaisen ehdotus on
erittäin kannatettava, mutta kannatatteko sitä?
Kyllä kannatan, herra puhemies!
Ensimmäinen varapuhemies:
Kiitoksia!
Keskustelu päättyy.