Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hallituksen antaessa tämän vaalikauden viimeisen talousarvioesityksensä on oikea aika arvioida myös koko vaalikauden talous- ja työllisyyspolitiikan onnistumista. On ehkä hyvä muistaa, mistä hallitus lähti keväällä 2003 liikkeelle, minkälaisesta suhdanteesta. Talouskasvu oli vuoden alkupuolella pysähtynyt täysin, ulkomaankaupan ylijäämä oli alkanut voimakkaasti laskea, valtiontalous kääntynyt alijäämäiseksi ja työllisyys heikkeni noin 20 000 menetetyn työpaikan vuosivauhtia.

Julkisessa keskustelussa tuolloin punamultahallituksen ylle maalattiin synkkiä pilviä, maalattiin uhkakuvia vanhakantaisen jakopolitiikan paluusta. Synkimmissä arvioissa epäiltiin uuden hallituksen unohtavan kasvua, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistavat tulevaisuusinvestoinnit. Paljon arvoa ei annettu hallituksen sopimille menokehyksille ja sen lupaamalle tiukalle julkisten varojen menokurille.

En ole kovin pahoillani siitä, että olemme tuottaneet monelle ennustajalle pettymyksen. Hallituksen talouspolitiikasta otetaan oppia ulkomaita myöten. Menokurista on pidetty erityistä huolta. Kun viime kaudella valtion menot kasvoivat keskimäärin 2 prosentin vauhtia, kasvavat menot tällä vaalikaudella vajaan 1,5 prosentin tahtia. Tiukka menokuri on yksi keskeisistä selityksistä sille, että pystyimme kääntämään valtiontalouden ylijäämäiseksi kaksi vuotta tavoiteltua aikaisemmin. Jo vuoden 2005 tilinpäätös näytti ylijäämää. Tätä on vaikea selitellä kansainvälisen talouskasvun vetoavulla, kun näihin päiviin saakka monet keskeiset vientimaamme ovat rypeneet syvässä laskusuhdanteessa. Nyt kaikki mittarit näyttävät ylöspäin. Talous kasvaa tilastotekijätkin huomioiden noin 4 prosentin luokkaa, ja ennusteiden mukaan niin ulkomaankauppamme kuin kotimainen palvelutuotanto kehittyvät hyvin. Tämä näkyy myös valtion tuloissa. Hallitus onnistuu tavoitteessaan julkisen talouden tervehdyttämisessä.

Talouspolitiikkaan onkin nyt saatu aikaan aktiivinen viritys. Linja jatkuu myös vuoden 2007 budjetissa. Veronkevennyslinja jatkuu aikaisemmin tehtyjen päätösten mukaisesti. Teemme merkittäviä lisäinvestointeja tutkimukseen ja tuotekehittelyyn ja panostamme niin tie- kuin raideliikenteen kehittämiseen. (Ed. Taipale: Ja ystävyysseuroilta rahat pois!)

Mutta maltti on taas valttia tälläkin kertaa. Tutkimuslaitokset ovat lupailleet seuraavalle vaalikaudelle mehevää pelivaraa julkisiin menoihin. Toisaalta luetaan madonlukuja nurkan takana vaanivasta romahduksesta. Molempiin ennustuksiin kannattaa suhtautua äärimmäisellä varovaisuudella. Kohdalleen eivät tainneet osua viime vuonna tehdyt ennustukset tämän vuoden talouskasvusta. En muista yhdenkään tutkimuslaitoksen ennustaneen yli 4 prosentin kasvulukuja, ja olimme myös hallituksessa varovaisia; vuosi sitten ennustimme budjettikirjassa tälle vuodelle vain 3,2 prosentin kasvua.

Nyt kannattaa muistaa, että yhtään tulevien vuosien veroeuroa ei ole vielä ansaittu. Ensinnäkin suuret heilahdukset ovat yhä mahdollisia kansainvälisessä taloudessa. Riskit voivat myös realisoitua. Riskien rinnalla paljon riippuu myös euroalueen talouskasvusta. Jos Keski-Euroopan virinnyt kasvu muuttuu pysyvämmäksi, voi se lisätä vientivetoista kasvua.

Toisaalta väestön ikääntymisestä syntyvät menot alkavat kasvaa yhä voimakkaammin alkavalla vaalikaudella. Koko tulevan vaalikauden ylijäämä on välttämätöntä, jotta voimme huolehtia eläkkeistä ja riittävästä palvelutasosta myös tulevaisuudessa.

Kolmanneksi, tulevallakin vaalikaudella valtiolla pitää olla keinot huolehtia tämän vaalikauden tavoin talouspolitiikan virityksestä. Oikeaan osuvat ja oikein kohdennetut verovähennykset, menolisäykset, investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen sekä kasvua vahvistaviin infrahankkeisiin ovat jatkossakin välttämättömiä.

Vastoin yleistä luuloa teollisuus ja työpaikat eivät ole karkaamassa matalan kustannustason maihin. Kuva ei ole näin yksinkertainen. Tuoreiden tilastojen mukaan avoimia työpaikkoja on nyt ennätysmäärä. Tämä kertoo siitä, että yritykset haluavat toimia Suomessa ja työllistää Suomessa. Jo nyt on selvää, että pääsemme ainakin lähelle kunnianhimoista tavoitetta 100 000 uudesta työpaikasta, ja näiden päälle on nyt kymmeniätuhansia täyttämättömiä työpaikkoja. Niin kauan kuin ne pysyvät täyttämättöminä, se vaikuttaa myös talouskasvuumme. Meillä on paljon käyttämätöntä resurssia; se pitää saada käyttöön.

Vakavaksi ongelmaksi on kuitenkin syntymässä pula työntekijöistä tietyillä aloilla. Tämä ei ole vain eteläisen Suomen ongelma, vaan koskee suurta osaa maakunnistamme. Monessa maakunnassa on samaan aikaan korkeaakin työttömyyttä, mutta suuri määrä avoimia työpaikkoja. Työntekijät ja työpaikat eivät kohtaa, täyttämättömät työpaikat heikentävät talouskasvuamme.

Hallitus ei aio seurata tätä kehitystä sivusta. On löydettävä keinoja, joilla esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla työttömänä olevaa rakennus- tai metallimiestä, teknikkoa tai insinööriä rohkaistaisiin lähtemään rakentamaan laivoja länteen. Sama koskee pian myös monia palveluammatteja, kuten hoivahenkilöstöä. Ilman parempaa liikkuvuutta niin työllisyyden (Ed. O. Ojala: Asuntoja ensin!) ja kasvun pohja kuin palvelutkin ovat vaarassa. Eilen kerrottiin, että kaivosala pelkää työvoimapulan hidastavan muutoin hyviä näkymiä pohjoisessa.

Hallituksen budjetissa esittämät toimet työvoiman liikkuvuuden parantamiseksi tähtäävät näiden ongelmien ratkaisemiseen. Niin muuttoavustukset kuin esimerkiksi työmatkakustannusten verovähennysoikeuden nostokin auttavat yrityksiä saamaan työvoimaa kaikkialla Suomessa. Lisäksi tarvitsemme ammatillista liikkuvuutta. Kaikki ihmiset eivät halua muuttaa, sekin pitää hyväksyä ja rohkaista heitä vaihtamaan ammattia omalla kotiseudullaan.

Budjetti merkitsee vahvaa panostusta myös kuntatalouteen. Se vahvistaa kuntien taloutta yli 400 miljoonalla eurolla. Näin voidaan turvata vanhustenhuoltoa ja lasten opetusta. Kuntatalouden panostukset koituvat pitkälti juuri heikossa asemassa olevien kansalaisten hyväksi. Tätä ei pidä unohtaa. Heikommassa asemassa olevien kansalaisten toimeentulon parantamiseen tähdätään myös niin sanotun sosiaalipaketin avulla. Tämä on johdonmukainen jatko hallituksen tavoitteelle parantaa perusturvaa ja perhe-etuuksia. Hallituksen onnistunut talouspolitiikka luo pelivaraa köyhyyden lievittämiseen tähtääville toimille myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Se, että olemme kääntäneet Suomi-laivan keulan jälleen ylöspäin, ei ole sattumaa. Kokonaisuutena katsoen se on ollut lukuisten toimenpiteiden summa. Maltillinen palkkaratkaisu yhdistettynä vero- ja investointipäätöksiin sekä yrittäjyyden edistämiseen on ollut avainasemassa pohjustamassa suotuisaa talouskehitystä. Työllisyyden ja kilpailukykymme parantamiseksi on tehty paljon työtä. Mainitsen vain sellaiset ratkaisut kuin tuloveroalennukset, matalapalkkatyön tuki, työmarkkinatukiuudistus, varallisuusveron poistaminen, yritys- ja pääomaverotuksen keventäminen, päätökset sukupolvenvaihdosten verokohtelun huojentamisesta ja luovutusvoittojen verotuksen keventämisestä. Pienempiä yrityksiä tukee muun muassa arvonlisäverotuksen alarajan muuttuminen liukuvaksi sekä kotitalous-, hoito- ja hoivatyön vähennyksen kaksinkertaistuminen.

Työllisyyden kasvu ja vakaa talouskehitys eivät synny puheista vaan teoista. Hallitus on valinnut pitkäjänteisten tekojen tien. Kaikessa tässä poliittisen vallan tehtävänä on huolehtia julkisen talouden kestävyydestä ja oikein suuntautuneista tulevaisuusinvestoinneista, vaikuttaa järkevästi suhdanteisiin ja tehdä tämä kaikki pitkäjänteisyyttä ja luottamusta lisäten. Nykyisen eduskunnan enemmistö on omalta osaltaan budjettivallan käyttäjänä luonut vahvaa luottamuspääomaa. Näin olemme ottaneet isoja askelia kohti ahkerampaa, yritteliäämpää ja tuottavampaa Suomea. Näistä käytännön toimista syntyy myös se paljon puhuttu Suomen kilpailukyky.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri puhui perinnöstä, jonka tämä hallitus edeltäjältään sai, ja kovin mustin sävyin. On ehkä hyvä muistuttaa pääministeriä siitä, että edellisten hallitusten ja edellisen hallituksen aikana Suomi nostettiin lamasta ja velkaa lyhennettiin. Siitä syntyi sitä tervettä liikkumavaraa, jota tämä hallitus nyt voi hyödyntää. Muistuttaisin myöskin, että esimerkiksi viime vaalikaudella pelkästään yhtenä vuonna keskusta teki budjettilisäysehdotuksia 2 miljardilla. Jos niitä olisi vähänkään toteutettu, sitä liikkumavaraa nyt ei olisi.

Mutta on helppo yhtyä siihen pääministerin tavoitteeseen, että kun työvoimapula uhkaa katkaista Suomen kasvun, siihen pitää kerta kaikkiaan pystyä panostamaan, löytämään uusia lääkkeitä. Pääministeri, kehotan teitä hallituksessa irtaantumaan tästä SAK-vetoisesta tempputyöllistämisestä ja ottamaan kokoomuksesta mallia.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministerin puheesta tuli mieleen vähän tämä Kieku ja Kaiku, jota aikanaan sarjakuvana katsottiin. Tämä oli puhdas kopio valtiovarainministerin puheesta. Eihän siinä sinänsä ole mitään, kauniita sanoja paljon peräkkäin. Eilen valtiovarainministeri kumminkin selvästi tunnusti, että Suomessa on köyhyysongelma, on eriarvoisuutta ja siihen eriarvoisuuteen ei ole panostettu riittävästi. Minä ymmärrän, ja hallitus on saanut kiistatta asioita hoitoon ja on menty eteenpäin. Mutta Suomi on rikkaampi kuin Suomi on ollut koskaan, ja Suomessa on köyhempiä ihmisiä. Ei voi sanoa, että ei köyhempiä joskus ole ollut, mutta köyhyys on todella syvä ongelma. Ette puhunut siitä mitään oikeastaan. Kauniisti kyllä viittasitte, että ehkä pitäisi jotakin tehdä. Ottakaa sama asenne. Ei tässä riitä ehkä pitäisi tehdä vaan pitää tehdä. Nyt tarvitaan selviä toimia pitkästi ja johdonmukaisesti, että köyhyys saadaan hoidettua suomalaisesta yhteiskunnasta pois.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että työpaikat ovat lisääntyneet, mutta suuri osa näistä työpaikoista on pätkätöitä. Silpputyö-Suomi on syntymässä. Myös se tapa, jolla hallitus nyt vähentää vanhemmuuden kustannuksia tai yrittää niitä tasata, johtaa jatkuvaan syrjäytymiseen, nuorten naisten syrjäytymiseen työmarkkinoilta. Onko tämä se Suomi, jota halutaan rakentaa?

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri korosti eilen sitä, että työllisyysaste, nimenomaan työllisyysaste, on se keskeinen talouspolitiikan mittari, mitä meidän tulisi seurata. Jos me ajattelemme, että oli se sitten tällä kaudella 80 000 tai 100 000 uutta työpaikkaa, jotka me saavutamme, niin olemme kuitenkin työllisyysastetta pystyneet nostamaan vain prosentin verran. Tuossa tavoitteessa 75 prosenttia on 6,5 prosenttia kiinni otettavaa. Se on kyllä todella paljon. Eilen ei kyllä selvinnyt se, minkälaisia rakenteellisia uudistuksia aiotaan meidän työttömyyspolitiikassamme tehdä, koska niiden 300 000 ihmisen, jotka ovat jämähtäneet tähän rakenteelliseen työttömyyteen, tilanne ei ole parantunut, vaikka talouskasvu on jatkunut. Mitä keinoja hallituksella on tähän?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rikkaista on pidetty huolta tällä vaalikaudella, ja veronalennukset jatkuvat. Mutta kun katsotaan, niin aina silloin ruvetaan puhumaan populismista ja säästämisestä, kun on kysymys kaikista eniten vaikeuksissa olevista ihmisistä, niistä, jotka elävät pelkän kansaneläkkeen varassa.

Herra pääministeri, olin eilen vastaanottamassa sotiemme veteraanien yhteisvaltuuskuntaa. Siellä on muun muassa 40 000 ylimääräistä rintamalisää saavaa veteraania, joiden kuukausitulot ovat 400—600 euroa. He pelastivat tämän maan. Nyt kun jakovaraa olisi — ymmärrän, että kaikkea ei laiteta kerralla — niin kohdennetaan se näille kunniakansalaisille ja pelkän kansaneläkkeen varassa eläville.

Timo  Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä oikeastaan laidasta laitaan on todistettu, että parasta köyhyyspolitiikkaa on korkea työllisyysaste. Mitä useampi suomalainen on työssä, sitä paremmin taataan se, että hyvinvointi jakaantuu tasaisemmin. Kuitenkin täällä on arvosteltu niitä toimia, joilla hallitus tämän on saavuttanut. Esimerkiksi alueella, jolla itse olen lounaisessa Länsi-Suomessa, jossa telakoilla ja keskeisillä metalliteollisuuden ja rakennusteollisuuden alueilla on olemassa työvoimapulaa, kun esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla on olemassa jonkin verran työvoimareserviä, niin totta kai näitä toimia — verovähennysoikeus, muuttoavustus — viisaan hallituksen kannattaa käyttää tässä tilanteessa. Jos oppositiolla on olemassa parempia lääkkeitä, (Eduskunnasta: On, on!) opposition kannattaa ne esittää tässä. Kysynkin: Mikä on esimerkiksi kokoomuksen vaihtoehto? Mikä on vasemmistoliiton vaihtoehto? On mukava kuulla.

Jouni  Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen perintö on niin hyvä, että siitä olisi varaa maksaa jopa perintöveroa. (Naurua) Pääministeri aivan oikein puhui pitkästä, vakaasta linjasta, joka perustuu nimenomaan työllisyyden vahvistamiseen.

Kun erityisesti kokoomuksessa koko ajan kiukutellaan siitä, että kokoomus itse asiassa tekisi samoja toimenpiteitä kuin hallitus, jos olisi vain älynnyt vaalien alla kertoa ne tavoitteinaan, mutta ei sen perusteella päässyt hallitukseen, täytyy kuitenkin muistuttaa, mikä oli kokoomuksen vastaus työllisyystavoitteeseen vielä kaksi vuotta sitten. Kokoomus tässä salissa toistuvasti vaati hallitusta luopumaan 100 000 uuden työpaikan tavoitteestaan. (Eduskunnasta: Näin oli! — Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) Kokoomuksen tavoite ei siis ole ollut 100 000 uutta työpaikkaa. Eilen kokoomus ryhmäpuheenvuorossaan vähätteli 80 000:ta uutta työpaikkaa. Mikä on kokoomuksen vastaus ensi vaalikaudelle? Sekin on hyvin tuttu: tämän hallituksen tavoitteen toisto: 100 000 uutta työpaikkaa.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kai tässä salissa tiedetään ja Suomen kansa muutenkin tietää, ketkä kertoivat avoimesti ennen vaaleja, millä työllisyyttä parannetaan: maltillisilla, työllisyyttä kasvattavilla veronkevennyksillä. Sen sijaan jos olisin tiennyt, että sosialidemokraatit tietoisesti sumuttavat sanomalla, että kokoomuksen esittämät 2 miljardin veronkevennykset vievät hyvinvointiyhteiskunnan peruseväät, olisin erittäin pettynyt ollessani sosialidemokraattien äänestäjä. Te voitte nyt selittää omille äänestäjillenne, miksi olette aina vaalien alla eri mieltä kuin sitten, kun toteutamme asioita ollessamme vallassa.

Mutta, arvoisa pääministeri, minkä takia tekin olette mennyt valamaan sitä uskonkappaletta, joka sosialidemokraateille läheisesti kuuluu, elikkä uskomaan siihen tempputyöllistämiseen, josta muun muassa teidän omat tutkimuslaitoksenne ovat sanoneet, että ne eivät tuota mitään? (Ed. Gustafsson: Ei pidä paikkaansa, tutustukaa tutkimuksiin!) Tukityöllistämisen julkiselle sektorille ja valmentavan työvoimakoulutuksen merkitys ihmisen työpaikan saannin kannalta on monta kertaa todettu täysin yhtä tyhjän kanssa -asiaksi. Miksi ette suuntaa nykyistä enemmän voimavaroja (Puhemies: Aika!) oppisopimuskoulutukseen (Ed. Gustafsson: Niinhän hallitus tekeekin!) — nyt sinne vähäsen kasvatatte mutta entistä enemmän — samaten lisävoimavaroja tukityöllistämiseen yksityiselle sektorille?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien ja ministeri Heinäluoman kannalta tällainen kaupunkikeskeinen politiikka on tietysti täysin ymmärrettävää ja tavoiteltavaakin. Tämähän edistää muuttoliikettä.

Mutta, ministeri Vanhanen, teiltä on pakko kysyä, miten on tuolla sydänseuduilla ja maaseudulla. Miten vastaatte näille ihmisille siellä, missä muuttoliike koko ajan kasvaa? Kainuustakin esimerkiksi kulkee 500 ihmistä koko ajan työssä Kainuun ulkopuolella. Nyt te tarjoatte heille muuttoavustusta, että he muuttaisivat kokonaan pois. Sen sijaan te ette korjaa näitä verotukseen liittyviä ongelmia, että pitäisi nämä matkavähennykset saada vähennettyä myöskin avopuolisoiden osalta ja eronneiden henkilöiden osalta, eli te kannustatte ihmisiä muuttamaan kokonaan pois näistä maaseutukaupunkikeskuksista. Onko tämä keskustalaista politiikkaa?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useissa Euroopan maissa bruttokansantuotteen kasvu perustuu tällä hetkellä maahanmuuttajaväestöön, työperäiseen maahanmuuttoon. Hallituksen analyyseissa talouskasvun esteinä tällä hetkellä ovat täyttämättä jääneet työpaikat, jopa työvoimapula. Miksi hallitus ei ole tehnyt maahanmuuttopoliittista ohjelmaa vaan keskustelee siitä vasta nyt? Eikö työperäisen maahanmuuton edistäminen olisi ollut tarpeen jo aikaisemmin?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Työllisyyden kehitys on kyllä ollut myönteistä, vaikkakin näyttää siltä, että tuota 100 000 uuden työpaikan tavoitetta ei tulla tällä vaalikaudella saavuttamaan. Niin hallitus kuin myös suurin oppositiopuolue laskee tämän positiivisen työllisyyskehityksen syntyneen pitkälti näiden miljardiluokan tuloveronkevennysten ansiosta. Mutta eikö kotimaista kysyntää olisi aivan yhtä hyvin voitu tukea myös, jos osa tuosta veronkevennysvarasta olisi suunnattu pienimpien tulonsiirtojen korottamiseen? Eikö myös tällä tavoin pienimpiä eläkkeitä ja perhe-etuuksia korottamalla olisi voitu tukea kotimaista kysyntää ja siten työllisyyttä?

Samalla kysyn teiltä, herra pääministeri: Täällä keskustan ryhmäpuheenvuorossa vaadittiin tulevalle vaalikaudelle elintarvikkeiden arvonlisäveron alennusta. Miksi hallitus ei ole tarttunut (Puhemies: Aika!) jo tällä vaalikaudella tähän? Oletteko tutustunut Vattin tuoreeseen tutkimukseen sen vaikutuksista?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri viittasi siihen, kuinka tulevaisuuden kannalta koulutusinfraan panostaminen on tärkeätä. Kuitenkin yliopistojen taholta tulee hätähuutoja siitä, kuinka perusopetuksen määrärahat ovat riittämättömiä ja perustutkimuksen samaten, mikä vaikuttaa siihen, että tutkijan ura ei tulevaisuudessa ole kovin houkutteleva. Kuitenkin huippututkimus perustuu siihen, että on riittävän korkeatasoista perustutkimusta.

Myös toinen kysymys on mielestäni huolestuttava: Onko hallitus riittävästi panostanut niihin toimenpiteisiin, joilla tämä 10 prosentin koulutuksesta syrjäytyneiden joukko saataisiin koulutuksen piiriin tai sellaisiin toimenpiteisiin, jotka merkitsevät työpaikan saantia?

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiolla on rahaa enemmän kuin koskaan. Täällä on kuultu hallituksen taholta ja myöskin opposition taholta, että työllisyys on se keskeinen asia, millä tätä maata rakennetaan. Nyt kuitenkin hallitus on ottamassa ystävyysseuroilta puolet rahaa pois, Itä-Euroopan instituutilta pois rahaa, ja ensin oli jopa tieto, että se kokonaan lakkautetaan. Tämä käytännössä tarkoittaa, että Suomi—Venäjä-Seura lopettaa toimintansa. (Ed. O. Ojala: Rauhantyöstä kanssa pois!) Me olemme yli tuhat vuotta olleet naapurin kanssa yhdessä ja pitkät ajat rakentaneet muun muassa laivoja Venäjälle, mikä on ollut tämänkin seuran ansiota ja sitä työtä, ja ennen kaikkea sillä on saatu mahdottomasti työllisyyttä aikaiseksi. Eivätkö, arvoisa pääministeri, 65 vuotta sitten olleet tapahtumat ystävyysseuran toiminnasta sen jälkeen ole mitään opettaneet?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen kokoomuslainen politiikka on tuottanut paljon hyvää etenkin hyvätuloisille mutta myös sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, aivan niin kuin me aina olemme tienneetkin. Voisitte lainata meiltä vähän enemmän sellaisia hyviä lisäpanoksia tähän sen sijaan, että tarjoatte taloudellista kasvua niille, joilla menee jo hyvin. Teillä on aivan oikea linja siinä, että ei velkaa tuleville sukupolville. Se on myös Niinistön perintöä, mutta tämä velka ei ole pelkästään rahallinen velka. Te unohdatte sosiaalisen velan ja ekologisen velan. Jos vielä voitte hoitaa sen, ettei epätasa-arvo kasva Suomessa, ettei katkeruus kasva ja henkinen huonovointisuus, niin voimme olla ylpeitä teistä, mutta se puuttuu. Sama on ekologisella puolella. Ekologinen velka vain kasvaa. Ilmastonmuutos ja Itämeri eivät ole mitenkään hoidossa. Voidaan sanoa, että olette hoitaneet aika hyvin työllisyyden ja talouden mutta sosiaalinen ja ekologinen ulottuvuus puuttuvat melkein täysin.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhuisin aurinkobudjetin mustista aukoista.

20 000 työpaikkaa puuttuu vielä tavoitteesta. Se on hienoa, että saatiin kotitaloustyön ja hoivatyön verovähennyskelpoisuus kaksinkertaiseksi, mutta minä en ymmärrä sitä, miksei sitä voisi kokonaisuudessaan, tätä kotiin palkatun henkilön verovähennystä, perheen tuloista vähentää. Ihmettelen, että siihen ei riittänyt rohkeutta. Se olisi paljon yksinkertaisempaa kuin tämä nykyinen kotona säilytettävien kuittien silppu.

Toinen asia on se, että jäin ihmettelemään, että opiskelijat saavat kylmää kyytiä. Opintorahan korotusta ei tule. Miksei sitä 67:ää miljoonaa löydy opiskelijoitten opintorahan korottamiseksi?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tiedostanut hyvin tulevaisuuden haasteet. Pääministerin lista oli erittäin vakuuttava, vakuuttava niissä toimenpiteissä, joita tämä hallitus on tehnyt.

Otan esimerkiksi yrittäjyyden. Kokoomus ja suomalaiset yrittäjät joutuvat vaan haaveksimaan siihen nähden, minkälaisia toimia tämä nykyinen hallitus on tehnyt yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi. Te puhuitte ja puhuitte, mutta tämä hallitus on tehnyt. Siellä on verotuksen keventämistä yrityksille, sukupolvenvaihdosten helpottamista, varallisuusveron poistamista, jolla on suomalaista omistajuutta nimenomaan tuettu. Te haaveilitte ja lupasitte, mutta tämä hallitus on tehnyt.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää pääministeriä siitä, että näpertelystä, nimittäin arvonlisäveron liukuvuudesta, kotitalousvähennyksestä ja myöskin palvelualojen alennetusta verokannasta, on tullut nyt tämän hallituksen talouspolitiikan suuria innovaatioita. Vihdoinkin voidaan nähdä, että myöskin pienistä asioista voi syntyä ihan tärkeitä linjauksia.

Mutta parlamentti-sanan etymologiahan lähtee puhumisesta, ja nyt en oikein tiedä, onko tästä puhumisesta mitään hyötyä, jos on vain hyvä hallitus ja huono oppositio ja päinvastoin riippuen puhujasta. Olisi hyvä, että täällä keskusteltaisiin nyt esimerkiksi työllisyydestä, myöskin siitä, että on onnistuttu eräissä asioissa, mutta täytyy muistaa, että keskiarvojen takaa löytyy myöskin epäonnistumisia. 150 000 pitkäaikaistyötöntä on koko ajan ulkopuolella työllistymismahdollisuuksien. Näistäkin asioista pitäisi puhua, jotta yhteiskunnallinen lukutaito kansalaisten parissa lisääntyy ja ymmärrys siitä, miten on mahdollista, että vauraassa Suomessa on niin mahdottoman paljon sellaisia ongelmia, joista — siltä tuntuu — ei päästä mihinkään ratkaisuun.

Sen takia toivoisin, että myöskin hallituksen puolelta voitaisiin nyt lopettaa tämä juhlapuheiden pitäminen, kun ei täällä maamiesseuran 100-vuotisjuhlia (Puhemies: Aika!) pidetä eikä minkään työväenyhdistyksenkään 100-vuotisjuhlia (Puhemies koputtaa) vaan täällä yritetään aukoa (Puhemies koputtaa) tämän yhteiskunnan ongelmia ja löytää poliittisia ratkaisuja. (Puhemies: Aika!) Hyvien ansioitten lisäksi myöskin rohkeasti kiinni ongelmiin!

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eilen hallituspuolueen edustaja, ed. Gestrin, kehui, että yhä useampi veteraani pääsee kuntoutuksen piiriin, kun sotainvalidien jaksottaiseen laitoshoitoon oikeuttavaa prosenttia lasketaan 20:een. Kuitenkin lain perusteluissa todetaan, että vain 200 sotainvalidia tulee tähän tuen piiriin, ja on hämmästyttävää, että tämä maksetaan rintamaveteraanien kuntoutukseen varatusta rahasta, jota on vähennetty tänä vuonna 5 miljoonaa euroa ja jota ensi vuonna vähennetään 4 miljoonaa euroa. Vain 46 prosenttia kuntoutukseen oikeutetuista siihen hakeutuu; heistä 86 prosenttia on päässyt viime vuonna.

Miten tuo eduskunnan vaatima tavoite vuosittaiseen kuntoutukseen pääsystä toteutuu, pääministeri Vanhanen? Se on tyhjää puhetta ollut hallitukselta. Eilen veteraanijärjestöt odottivat vastausta, ja vastaus on tyly: määrärahoja vähennetään. Ja kehutaan, kun pikkuisen ... Ja kaiken lisäksi sotainvalidikuntoutuksesta vähennetään 7 miljoonaa euroa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen keskustan ryhmäpuhuja ed. Kalli irvaili opposition ennustajantaitoja, ja samaa jatkoi nyt pääministeri Vanhanen. Mutta ei ole kuitenkaan kuin vuosi siitä, kun hallitus omissa budjettiperusteluissaan tunnusti, että 100 000 uuden työpaikan tavoite ei toteudu, ei ole kuin vuosi aikaa. Ja täytyy huomata, että työlliseksi luetaan henkilö, joka työskentelee tutkimusviikolla vähintään yhden tunnin. Näissä uusissa työpaikoissa on poikkeuksellisen paljon sellaisia töitä, joilla ei tule toimeen.

Vasemmistoliitto ennusti 2,5 vuotta sitten, että hallituksen päättäessä työttömiä on 251 000, ja se ennuste pitää paikkansa. Kuitenkaan työttömyysturvaa ei neljään vuoteen koroteta senttiäkään, mikä kyllä sopii työreformin henkeen.

Mutta nyt on hyvä kysyä pääministeri Vanhaselta, onko hän samaa mieltä kuin keskustapoliitikot, nuoret keskustapoliitikot, omassa kirjassaan, jossa he sanoivat, että työreformi on toteutunut hyvin. Ja ovatko sosialidemokraatit siitä asiasta samaa mieltä?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on varmasti oikeassa siinä arviossaan, että kasvun yksi este on se, että on vaikea muuttaa avointen työpaikkojen perään, ja vielä vaikeampaa se on todennäköisesti ulkomailta tuleville työntekijöille.

Siksi on hyvin hämmästyttävää, ettei pääministerin puheessa puhuta mitään asuntopolitiikasta. Hallitus on täysin laiminlyönyt sen, jättänyt tekemättä yhtäkään merkittävää avausta, että Suomessa, yhdessä maailman rikkaimmista, vauraimmista maista, päästäisiin siedettävään asumistasoon. Helsingissä me asumme hyvää varsovalaista tasoa tällä hetkellä asuntojen hinnoissa, suhteessa palkkoihin, ja ahtaudessa. Kysynkin:

Kun Pääkaupunkiseudulla on yli 40 000 valmista tonttia eikä hallitus ole laittanut mitään keppiä eikä porkkanaa liikkeelle niiden rakentamisesta, kun Senaatti-kiinteistöt eli valtio omistaa merkittävät hyvät rakennuskelpoiset maat kasvupaikkakunnilla, juuri niillä paikkakunnilla, joilla olisi uusia työpaikkoja, miksi te ette tee mitään, miksi te ette ole tehneet mitään?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on moneen kertaan tullut julki, keskustajohtoinen hallitus on tehnyt täysin oikeansuuntaista talous- ja veropolitiikkaa ja osannut myös elää ajassa eikä hirttäytynyt kiinni liiaksi hallitusohjelmaan; on tehty tämän vaalikauden aikana useita päätöksiä talouspolitiikassa, niin tupon yhteydessä tehdyt veronkevennykset kuin varallisuusveron poisto yhtenä esimerkkinä.

Ymmärrän kokoomuksen tuskan, kun parempaan ei todellakaan pysty, mielikuvitus ei riitä. Silloin pitää esittää vaan tällaista näpertelyä. Mutta niin kuin ed. Alho täällä totesi, näpertelystäkin saattaa kasvaa niitä suuria linjoja. Tämä työvoimakapeikko-ongelma on sellainen, jossa hallituksenkin pitää erittäin tarkkaan nyt katsoa, riittääkö tämä meidän tekemämme toimenpidepaketti, se on hyvä alku, mutta pitääkö sitä lisätä ja sen vaikuttavuutta lisätä.

Yksi esitys kyllä kokoomuksella on ollut ihan hyvä, jolle tukea varmaankin voisi löytyä, ja se on kahdella paikkakunnalla asumisen osalta tämä kulujen vähentämisoikeus. Tämäntyyppiset ajatukset ja ideat pitää hallituksen todellakin ottaa huomioon. Varmasti (Puhemies: Minuutti!) on näitäkin jo mietitty tähän saakka, mutta on syytä katsoa, pitääkö vielä näitä toimenpiteitä tehostaa.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulun niihin edustajiin, jotka hyvin vahvasti viime vaalien alla todella kertoivat, että "ei" veronalennuksille, "kyllä" palveluille. Olen kriittisesti seurannut veronalennuksia ja niiden merkitystä työllisyydelle ja myönnän, että se on ollut myönteinen. Turussa työllisyyden parantuminen on selkeästi vähentänyt jo toimeentulotuen tarvetta eli se tulos on saavutettu.

Sen sijaan ihmettelen kuullun ymmärtämistä. Meidän ryhmäpuheessamme selkeästi toimme eilen esiin sen, että hyvinvointi ei kuitenkaan ole jakautunut tasan ja että me kannamme vastuun myös niistä, jotka ovat jääneet syrjään tästä hyvinvoinnista kohdennetulla täsmäpolitiikalla sekä veropolitiikan tulevissa linjauksissa. Huomioimme myös ne, jotka elävät tulonsiirroilla, ja eläkeläisten epäoikeudenmukaisen verotuksen. Tämä on tuotu julki. On ymmärrystä vailla, jos on kuullut.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun katsotaan Suomen menestystä, silloin puhutaan kyllä Esko Ahon hallituksen ja Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen ratkaisuista. Teidän hallituksenne on köllöttelyhallitus. Te olette tehneet selvityksiä — Sailaksen työllisyystyöryhmä, globalisaatiotyöryhmä — mutta mitään ei ole tapahtunut. Ajatelkaa edellisten hallitusten ratkaisuja, ydinvoimaratkaisua tai päätöstä euroon menosta, tärkeitä ratkaisuja, joista me tänä päivänä nautimme sekä työllisyyden muodossa että alhaisina korkoina.

Sanotte, että saatte luotua 80 000 työpaikkaa. Paavo Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana luotiin 300 000 uutta työpaikkaa. Te olette puolittaneet työpaikkojen kasvun, te olette puolittaneet työpaikkojen kasvun, ja tämä osoittaa sen, että hallituksen politiikka ei toimi. Venäjän vahva kasvu on auttanut teitä, mutta te olette luoneet tilanteen, jossa meillä on valtava rakenteellinen työttömyys samaan aikaan, kun meillä on voimakas työvoimapula ja me tarvitsemme väkeä ulkomailta täyttääksemme nämä työpaikat. Te ette ole kyenneet ratkaisemaan tätä ongelmaa. Se edellyttää sitä, että pitää panostaa ehdottomasti koulutukseen, niin että koulutetaan ihmisiä oikeisiin tehtäviin, käden töihin. Myöskin oppisopimuskoulutusta pitää lisätä — Tampereella rahat ovat tällä hetkellä loppumassa — (Puhemies: Minuutti!) ja työpaikoilla pitää sääntöjä muuttaa (Puhemies koputtaa) siten, että työ voidaan tehdä mahdollisimman tehokkaasti; tarvitaan reformia (Puhemies koputtaa) työpaikoilla. Pääministeri, missä ovat todelliset toimenpiteet?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Olen ed. Sasin kanssa täsmälleen samaa mieltä, että pitää kouluttaa myös käden töihin. Meillä on myös selvästi reivattu siitä tavoitteesta, joka kokoomuksen pitkällä opetusministerikaudella asetettiin, että pitäisi 70 prosenttia nuorista korkeakouluttaa. Se on aivan liian korkea tavoite. Realistisempi tavoite on huomattavasti alhaisempi. Pitää ottaa työelämän todelliset tarpeet huomioon.

Juuri tänä aamuna talousneuvostossa keskustelimme tästä, ja muun muassa teollisuus toi esille sen, että kun katsoo niitä työpaikkoja, jotka täytetään, niin siellä näissä varsinaisissa käden töissä, niihin vaadittava koulutusaste huomioon ottaen, töihin ottaminen on huomattavasti runsaampaa ja korkeakoulutettujen töihin ottaminen on selvästi alhaisempaa, reippaasti alhaisempaa kuin tämä 70 prosenttia. Mutta minä uskon, että tässä on kyllä päästy järkeville linjoille ja tätä 70:ää prosenttia ei enää edes kokoomuksen puolelta kovin paljoa esillä ole pidetty.

Tämä temppupolitiikka, mikä eilisessä keskustelussa oli paljon esillä: Ensinnäkin olen huomannut tilastoista, että tällä hetkellä niin sanottujen aktiivitoimenpiteiden piirissä on vain noin 70 000 työntekijää, eli ne ovat huomattavasti alhaisemmalla tasolla. (Ed. Tennilä: Mikä ylpeilyn aihe se on?) — Se ei välttämättä ole mikään ylpeilyn aihe, koska kansainvälisessä vertailussa olemme hyvin alhaisella tasolla, mutta työllisyys ei ole parantunut tämän tyyppisillä niin sanotuilla tempuilla, perinteisesti sanottuna, vaan meillä aktiivisen työvoimapolitiikan mitoitus ei ole kansainvälisesti ottaen todellakaan millään korkealla tasolla. (Ed. Jaakonsaari: Verrattuna Tanskaan!) — Esimerkiksi verrattuna muihin Pohjoismaihin.

Kokoomus esitti eilen näitä omia temppujaan, kotitalousvähennyksen laajentamista. No, vuosi sitten kaksinkertaistimme sen. Te olette puhuneet siitä, että remontit pitäisi myös ottaa tähän korotetun vähennyksen piiriin. Voin sanoa — tässä on, minusta tuntuu, ihan itse asiassakin erimielisyyttä — että minusta remontit ovat semmoisia, mitkä pitää hoitaa ihan normaalina liiketoimintana, ne teetetään, eikä pyörittää niitä jotenkin verottajan kautta. (Ed. Jaakonsaari: Pääministeri on oikeassa!) Kyllä remontit pitää tehdä ajallaan, ne pitää rahoittaa, jokaisen omistajan pitää rahoittaa ne, ja sen pitää perustua normaaliin markkinatalouteen, eikä pidä ryhtyä tällaista tukemaan nykyistä laajamittaisemmin. Kaiken lisäksi meillä tosiasiassa remonttitöissä kustannukset ovat tällä hetkellä korkeat. On selvää ylikuumentumista tapahtunut, ja minusta remonttien ottaminen laajennetun kotitalousvähennyksen piiriin ei ole perusteltua. Sen sijaan se ratkaisu, joka tehtiin viime vuonna, että erilaisiin hoiva- ja hoitotöihin laajennettiin tätä, se oli järkevää. Sinne saadaan todella uusia työpaikkoja, palvelualoille, joita tarvitaan. (Ed. Dromberg: Miksei sinne toiselle puolelle saada työpaikkoja?)

Sitten te esitätte valmistumiseen kannustavaa opintotukimallia. Se on ollut tämän vaalikauden opintotukiuudistusten pääjuonne. Juuri siitähän se kritiikki on tullut, että laitettiin niin sanottua keppiä ja porkkanaa, joilla valmistumisaikoja pyritään alentamaan. Väittäisin, että tässäkin te tulette hallituksen linjalle, ei kestä kauaa.

Meillä opintojen osallahan on se pulma, kun ajatellaan nimenomaan meidän työllisyysastettamme, että tällä hetkellä ammattikorkeakouluissa vain 23 prosenttia muistaakseni saman vuoden keskiasteelta valmistuvista pääsee aloittamaan jatko-opinnot. Yliopistoissa vain 32 prosenttia saman kevään ylioppilaista pääsee samana vuonna jatko-opintoihin. Hallitus on asettanut tavoitteen, että 2008 muistaakseni 55 prosenttia pitäisi olla saman vuoden ylioppilaita. Jokainen opiskelija itse valitsee, käyttääkö välivuosia ja kuinka paljon, mutta ainakin valintajärjestelmien pitäisi olla sellaiset, että niillä, jotka haluavat heti päästä jatko-opintoihin, pitäisi olla siihen mahdollisuus. Meillä on mahdollisuus työuraa pidentää täältä ikään kuin opiskelupäästä tuonne noin vuoteen 2010 mennessä hyvinkin yhdellä vuodella, ehkä jo aikaisemminkin, ja sillä olisi merkitystä myös koko huoltosuhteen kannalta.

Esitätte oppisopimuskoulutuksen lisäämistä. Hyväksykää budjetti. 3 000 oppisopimuspaikkaa tulee lisää. Esitätte työpajatoiminnan lisäämistä. Varmasti aivan hyvä. Työpajatoimintaa on kehitetty pitkään.

Esitätte työvoiman liikkuvuuden edistämistä. Teillä on yksi pieni esitys tässä. Työvoiman liikkuvuutta edistetään tässä budjetissa ja on paljon kritisoitu tätä muuttoavustusta. (Ed. Korhonen: Syystä!) Se on 1,5 miljoonaa euroa. Se tähtää siihen, että 2 000 sellaisen ihmisen kohdalla, joilla olisi ehkä oman alansa työpaikka saatavissa muualta kuin kotipaikkakunnaltaan, työvoimatoimistolla on mahdollisuus harkinnanvaraiseen enintään 700 euron muuttoavustukseen. Se ei ole kauhean laajamittainen toimenpide, mutta siinä henkilökohtaisessa palvelussa, jota työvoimatoimisto antaa, se on yksi väline lisää niihin keinoihin, joita on.

Sen sijaan me tulemme käyttämään neljä kertaa suuremman summan työmatkojen verovähennysoikeuden korottamiseen 4 500:sta 7 000 euroon, millä pyritään suosimaan juuri sitä, mikä täältä vasemmistoliiton puolelta hyvin todettiin, että tehdään Kainuusta pitkiä työmatkoja viikon kuluessa ja tullaan kotiin takaisin. Puoliso voi tehdä kotipaikkakunnalla työtä, toinen käy toisella paikkakunnalla, ja verottaja tulee sitä vahvasti vastaan. Samoin tähän samaan tähtää se, että matka-avustuksen käyttöalaa, ehtoja, selvästi parannetaan, mikä myös tähtää siihen, että kotoa käsin tehdään oman työssäkäyntialueen ulkopuolelle matkaa. Tarvitaan näitä molempia.

Tässä olivat oikeastaan kommentit näihin kokoomuksen temppuihin. (Ed. Kuosmanen: Eläkeläisten hautausavustus puuttuu vielä!)

Vihreät valittivat, että on totta, että työpaikat ovat lisääntyneet, mutta pätkätyöt ovat myös lisääntyneet. Varmasti se on osatotuus tätä asiaa. Meille on tullut erilaisia työpaikkoja. Ed. Pulliainen sanoi, että se on koko totuus; ei ole koko totuus. Tämän alkuvuoden aikana rakennusalalla on lisääntynyt 6 000 työpaikkaa, (Ed. Pulliainen: Mitäs ne ovat muuta kuin pätkätöitä ne rakennustyöt!) teollisuudessa 8 500 työpaikkaa. Ovatko ne jotain osa-aikatöitä? Rakennustyö on pätkätyötä ollut aina, kyllä. Kun talo valmistuu, se on siinä; kun talo valmistuu, se on siinä. Ei siihen pihalle jäädä palkkaa saamaan. (Naurua) Se kuuluu sen alan luonteeseen. (Ed. Pulliainen: Mitäs sitten kritisoitte sitä!) Myös teollisuudessa on paljon sitä, mutta ei kai kukaan täällä tällaista pätkätyötä kritisoi.

Veronkevennyksistä paljon käydään keskustelua. Siinä on olennaista se, miten tehdään. Ei ole kysymys ideologisesta verojen keventämisestä, vaan siitä, että se tehdään järkevästi suhdannepoliittisesti, niin kuin tällä kaudella tehtiin selvää veroelvytystä, kun suhdannetilanne sitä edellytti. Me teimme tässä ja nyt päätöksen siitä, että nyt pitää elvyttää, ja se liitettiin järkevästi työmarkkinaratkaisuun. Saatiin kaikkien aikojen pisin työmarkkinaratkaisu, joka loppupäätä kohti kustannusrasitteiltaan alenee. Se oli erittäin järkevä kohdistus. (Ed. Jaakonsaari: Demari-innovaatio!) — Se oli hyvä innovaatio, ja kannattaa myös seuraavalla vaalikaudella pitää tämä mielessä.

Me emme tiedä vielä seuraavan vaalikauden suhdannekehityksen kuvaa, anatomiaa. Kannattaa pitää kalupakissa verotukseen erilaisia mahdollisuuksia. Siksi sanoisin, kun verotuksestakin vaalikamppailussa tullaan esittämään lupauksia tai tavoitteita, että kannattaa ainakin pitää iso haarukka siinä ja jättää suhdannetilanteelle ja työmarkkinaneuvotteluille tilaa, että saadaan järkevä kokonaisuus. Tässä suhteessa tämä hallitus on jatkanut pitkää perinnettä, joka meillä on ollut, ja tehnyt sen erittäin onnistuneella tavalla.

Ed. Sinnemäki oli erittäin oikeassa täeurooppalaisessa arviossaan, että muuttoliike on tuonut talouskasvua, varsinkin jos katsotaan Espanjan ja Irlannin erittäin vahvoja kasvulukuja tai Saksaa takavuosina. Työvoiman lisäys on tullut erityisesti Espanjassa ja Irlannissa muuttoliikkeestä.

Suomen oloissa kannattaa ensin kiinnittää huomio niihin työvoimareserveihin, joita meillä itsellämme on, ne saada täysimääräisesti käyttöön. Siinä suhteessa se vuodelle 2011 asetettu 75 prosentin tavoita on kunnianhimoinen. Se oli siis vuodelle 2011, ed. Räsänen, ei tälle kaudelle. Se on kunnianhimoinen, mutta jos siinä onnistumme, se lisää talouskasvuamme ja antaa meille edellytykset selviytyä myös väestön ikääntymisen myötä tulevista uusista velvoitteista.

Arvoisa puhemies! Ed. Alho oli erittäin oikeassa siinä, että joskus pienistä asioistakin voi tulla tulosta. Hän entisenä veroministerinä tuntee hyvin tämän aihepiirin. Mutta kun tehtiin kokonaisuus, jossa mikroyritysten alv:n alaraja pantiin liukuvaksi, otettiin matalapalkka-aloille erityinen tukijärjestelmä, kaksinkertaistettiin samoin näihin tehtäviin liittyvä kotitalousvähennys, karsittiin työnantajan maksubyrokratiaa, tehty toimenpiteitä, joilla on rohkaistu tämän tyyppisen pienyrittäjyyden syntymiseen ja luotu kysyntää tälle, myös annettiin mahdollisuus kunnille palvelusetelijärjestelmään juuri näissä tämän tyyppisissä tietyissä kotipalveluissa. En tiedä, mitkä sen tulokset ovat olleet, mutta kun luodaan sekä edellytyksiä uuden yritystoiminnan syntymiselle että kysyntää tälle työlle, se on lisännyt työpaikkojen määrää. Juuri siksi tarvitaan myös tällaisia pieniä, olkoot ne sitten temppuja, niin kuin kokoomus sanoo, mutta niillä syntyy tulosta.

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen toivoi, että hän voisi vastata tähän kysymykseen veteraanien hoitoon liittyvistä vaalikaudella tehdyistä ratkaisuista.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Eläkkeensaajien asumistukeahan korotetaan ja sillä pyrittiin kaikkein pienituloisimpiin vanhuksiin kohdentamaan tuen korotuksia. Mutta sotainvalidien ja veteraanien osaltahan hallitus hyväksyi jo vuosi sitten erillisen veteraanipaketin, jossa 21 miljoonaa euroa käytetään veteraanien kuntoutukseen. Nyt tässä esityksessä me vahvistamme veteraanien kuntoutusta siten, että sotainvalidien laitoshoitoon pääsyä helpotetaan alentamalla tätä haitta-asterajaa 25 prosentista 20 prosenttiin. Tämä mahdollistaa 200 sotainvalidin intervallihoidon.

Lisäksi rintamaveteraanien kuntoutustoimintaan suunnataan nyt miljoona lisää. (Ed. Nepponen: Ei, kun 4 miljoonaa vähennetään!) Tuossa veteraanipaketissa, aivan oikein, sovittiin vuosi sitten, että kuntoutusmäärärahaa pienennetään poistuman mukaisesti. Nyt hidastamme rahoituksen vähentämistä eli suuntaamme miljoona euroa lisää rahoitusta, joka mahdollistaa 1 200 veteraanin lisäkuntoutuksen. (Ed. Vistbacka: Miksei kaikille!) Lisäksi sotainvalidien puolisoista on oltu huolissaan. Heidän kuntoutusmäärärahaansa nostetaan, ja tämä mahdollistaa noin 110 puolison kuntoutusmahdollisuuden.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Vanhanen vauhdikkaasti nauratti eduskuntaa pätkätöillä, joita esiintyy rakennusalalla. Jätitte kokonaan huomiotta sen, että niitä esiintyy myös laittomasti muilla aloilla, erityisesti valtio- ja kuntasektorilla. Vaikkapa työministeriö ensi kärjessä oikein kunnostautuu sillä, että teettää pätkätöitä, puhumattakaan sairaanhoitohenkilökunnasta, jonka halukkuutta ottaa vastaan töitä varmasti heikentää se, että kunnat järjestään teettävät vuosikausia lyhyitä pätkiä.

Kuitenkin olitte hyvin innoissanne hyvästä valtiontaloudesta, ja näin on. Suomella menee varmasti paremmin kuin koskaan. Siitä huolimatta esimerkiksi niiden ihmisten toimeentulo on ongelma, joiden tulo on sidottu nimenomaan valtion, eduskunnan ja hallituksen, päätäntävaltaan. Muun muassa opiskelijat opintotuen osalta, perheet lapsilisien osalta ja eläkeläiset indeksin heikkouden vuoksi myös ovat sidottuja näihin tasokorotuksiin. He ovat se suurin ongelma. Olen kovasti pettynyt ehkä juuri siihen, että ette tunnu olevan yhtään huolissanne tästä kahtiajakautumisesta. Olette huolissanne vain siitä, että hyvin menestyvät yritykset eivät saa työvoimaa, mutta entäs ne kaikkein köyhimmät kansalaiset, joilla ei mene hyvin?

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksella todellakin on oma työllisyyspoliittinen vaihtoehto, jota pääministeri kommentoi. Kolme kommenttia:

1) Kotitalousvähennys. Te toteatte, että remonttien ei tulisi edes kuulua tuon vähennyksen piiriin. Me olemme toista mieltä. Se on toiminut hyvin, ja se on tuonut ennen pimeänä tehtyä työtä verotuksen piiriin. Se on tärkeä sivuvaikutus.

2) Te sanoitte, että kokoomus tulee hallituksen opintotukimallin taakse. Emme muuten tule. Me nimittäin kannatamme sellaista mallia, jossa nimenomaisesti korotettaisiin opintorahaa, jotta opiskelijat voisivat täysipainoisesti ja täysipäiväisesti opiskella ja valmistua. Hallitus ei ole tähän opintorahaan toistaiseksi koskenut, eikä näytä siltä, että koskeekaan.

3) Me edistäisimme työvoiman liikkuvuutta myöntämällä niin sanotun kakkosasunnon verovähennysoikeuden 3 000 euron suuruisena. Väitän ja ennustan, että se olisi monin verroin tehokkaampi keino kuin teidän 700 euron muuttokorvauksenne.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pätkätyöt ja silpputyöt, ongelmalliset työsuhteet, koskettavat tällä hetkellä nimenomaan naisia, ja ne koskettavat naisia sellaisilla aloilla, joissa projekti ei näytä loppuvan kesken. Esimerkiksi hoiva-aloilla väestön vanhetessa tarvitsemme hoiva-alan työntekijöitä, ja nämä ihmiset ansaitsevat hyvät, pysyvät työsuhteet.

Myös opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen vaikuttaisi myönteisesti siihen, että työttömät voisivat tehdä niitä töitä, joita opiskelijat nyt tekevät liikaa ja ylirasittuneina.

Arvoisa puhemies! Olin myös hieman pettynyt pääministerin vastaukseen maahanmuutosta. Maahanmuutto jo tällä hetkellä on osa suomalaista työllisyyspolitiikkaa, ja olisi hyvä, että myös hallitukselta tulisi siihen tuki.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen aivan otettu, kun kokoomus markkinoi kakkosasunnon verovähennysoikeutta nyt omana esityksenään, kun ed. Kiviniemi kannustaa kokoomusta siinä ja pitää sitä hyvänä. Varmasti se tulee ennemmin tai myöhemmin myöskin päätökseksi. Aloitehan on lähtenyt kristillisdemokraattien ryhmästä. Olemme kahdesti tehneet siitä lakialoitteen.

Mutta pikkasen jäitä hattuun. Kun aika lailla puhutaan tuloveroalennusten merkityksestä, katsoin, minkälainen on ollut kehitys niissä maissa, joissa bruttoveroastetta on alennettu. Siellä on muun muassa Saksa, jolla ei mene kovin hyvin. Niihin maihin, missä jonkin verran on nostettu, kuuluu teidän mainitsemanne Espanja, niihin kuuluu Tanska, niihin kuuluu Ruotsi, ja näissä maissa menee kyllä verraten hyvin. On olemassa vaihtoehto. Ei välttämättä tarvitse niin hirveästi alentaa, voi jonkin verran alentaa, mutta sitten sillä talouskasvulla, joka on ollut sodan jälkeen kaikkina muina vuosina paitsi kerran 50-luvulla (Puhemies: Aika!) ja kahdesti 90-luvulla, (Puhemies koputtaa) talouskasvua voi jakaa oikeudenmukaisemmin, ja sellainen vaihtoehto löytyy kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetista.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Tässä on hiukan keskusteltu asuntopolitiikasta ja siitä, miten kallista on asua täällä Pääkaupunkiseudulla verraten palkkatasoon. Jäin hiukan kaipaamaan näitä vastauksia tähän, että löytyy tonttireservi, 40 000 tonttia löytyy Pääkaupunkiseudulta, joita ei ole käytetty, ei porkkanoita eikä piiskaakaan. Mutta nyt puhutaan kovasti siitä, että Sipoo on ainut vastaus ongelmaan ja problematiikkaan. Kysyisin nyt, kun on olemassa tontit ja se tonttireservi, mitä löytyy: Miksi ei niitä käytetä, jotta voitaisiin myös kunnioittaa kuntien itsemääräämisoikeutta ja myös Suomen perustuslakia?

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt oikeita oivalluksia, elikkä on erittäin tärkeää, että suuressa linjassa ymmärretään se, mitenkä Suomi pärjää globaalissa markkinassa. Me olimme valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajiston kanssa Euroopan-kiertueella Ranskan parlamentissa, Luxemburgin parlamentissa, Oecd:ssä, ja meiltä kysyttiin, mitenkä Suomi on onnistunut talouspolitiikassaan näin hyvin, että se on tällä hetkellä maailman johtavia valtioita menestyjänä. Tämä tarkoittaa sitä, että on pitänyt tehdä oikeita oivalluksia, jotka ovat aikaansaaneet yritystoiminnan menestymistä, investointeja, työpaikkoja ja sitä kautta myöskin mahdollisuuden hoitaa köyhien asiaa. Elikkä ennen kaikkea me tarvitsemme verotuloja, joilla voimme tasoittaa valtakunnan sisäisissä asioissa ihmisten toimeentuloa.

Erittäin keskeinen kysymys on silloin se, millä tavalla työvoima kohdentuu tähän työvoimatarpeeseen. Täällä on tuomittu pätkätyö aika tavalla totaalisesti. Älkää tehkö sitä! Totean yrittäjänä, että meillä on olemassa paljon yritystoimintaa, joka tarvitsee tilapäistä työvoimaa. On myös paljon ihmisiä, jotka ovat halukkaita tekemään sitä tilapäistä työtä. (Puhemies: Minuutti!) Tässäkin pitää kohdentumisen tulla oikein.

Työmatkavähennyksesissä pyytäisin selvittämään (Puhemies: Aika!) komennusmiesten toiminnan, (Puhemies koputtaa) koska heillä ei ehkä ole mahdollisuutta hyödyntää työmatkavähennystä, ja se on kyllä puute ja vaikeus.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen mielestäni jatkaa oivallisesti edellisten vaalikausien pääministeri Lipposen suurta viisautta: politiikkaa on tehtävä ajassa. Siihen voi lisätä myös, että ajoissa. Tämä hallitus on tehnyt toimenpiteet nimenomaan huomioiden suhdannepoliittisen tilanteen ja tehnyt toimenpiteitä ajoissa, jotta pääsemme nauttimaan tuloksista vaalikauden lopussa ja myös seuraavalla vaalikaudella. Erityisesti tämä koskee veropolitiikkaa, ja siinä on tehtävä kokonaisratkaisuja huomioiden kokonaisuus. Tämä on se suuri ero, mikä ei ehkä hahmotu vieläkään kokoomuksen puolella. Kokoomus puhuu veronkevennyksistä ja olisi tehnyt veronkevennyksiä irrallaan muista yhteiskuntapoliittisista ratkaisuista. Tämä hallitus on sitonut veronkevennykset työmarkkinaratkaisuun ja suhdannepoliittiseen tilanteeseen. Kokoomuksen osalta tältä osin jatkokin näyttää huonolta, koska kokoomuksen päävastustaja on, kuten täällä jo tänään taas kuultiin, SAK, työmarkkinajärjestöt, kolmikanta ettekä piittaa sellaisesta ajassa ja ajoissa tapahtuvasta politiikasta, jossa kolmikanta on olennainen osa ollut ja toivottavasti tulee olemaan myös Suomessa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut eilen ja tänään keskustapuolueen ja myöskin pääministerin puheenvuoroja, niin hämmästyttää se, että puheissa ei ole mainittu ollenkaan maaseutua ja keskustan uskollisia äänestäjiä. Jotenkin tuntui hämmästyttävältä, että maaseutu on unohtunut. Myöskin Länsi-Suomen metsänomistajaliiton puheenjohtaja, MTK:n metsäjohtokunnan jäsen, ryhmäpuheenjohtaja Kalli, te ette ole kertaakaan maininnut, minkä takia Kemeran rahojakin pitää vähentää. Siis aika erikoista. Ja myöskään pääministeri ei ole ottanut kertaakaan ainakaan minun kuulteni kantaa siihen, mikä on perustienpidon, yksityisteiden osuus siihen, että ihmiset siellä maaseudulla pystyvät asumaan, saataisiin uutta yritystoimintaa. Toivoisin, herra pääministeri, että evästäisitte nyt myös eduskuntaryhmää, kun hallitus on typerän esityksensä antanut, että keskustapuolueen eduskuntaryhmä nyt valiokuntakäsittelyssä toisi maaseudun asioita esille.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Valtion ja kunnan palveluksissa olevilla on paljon pätkätöitä, myönnän sen täysin. Noin puolet heistä hoitaa erilaisia sijaisuuksia, ja se pitäisi pystyä hoitamaan niin, että esimerkiksi kunnat tekisivät yhteisiä sijaisuuspankkeja, joissa kuitenkin ihmisellä olisi pysyvä työpaikka ja sitten hän hoitaisi sijaisuuksia.

Korjaan yhden virheen ed. Häkämiehelle: En vaatinut, että remonttien kohdalla kotitalousvähennys poistetaan vaan sanoin, että en hyväksy sitä kaksinkertaistamista. Juuri tämän harmaan talouden kitkemiseksi se nykyinen järjestelmä on hyvä, että se on olemassa, mutta ei kannata sinällään luoda siitä laajempaa. Minusta se on kitkemässä harmaata taloutta, mutta en olisi laajentamassa sitä.

Maahanmuuton osalta hallitus on valmistelemassa maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Se on ollut meillä kaksi kertaa iltakoulussa ja tulee lähiviikkojen aikana valtioneuvoston istuntoon. Siinä tulee juuri tämä vihreiden myös kaipaama työperäinen maahanmuutto nyt vahvasti esille, oikeastaan se ohjelma on laadittu sen tähden. Työperäinen maahanmuuttohan nostettiin hallituksen väestöpoliittisessa selonteossa vaalikauden alkupuolella esille ja nyt on valmisteltu toimenpiteitä, millä siihen päästään.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden tasapainoista ja ylijäämäistä talousarvioesitystä on voitu valmistella varsin hyvässä taloustilanteessa, kiitos nykyisen hallituksen ja edeltävien Lipposen hallitusten johdonmukaisen ja tuloksia tuottaneen talouspolitiikan. Verotulot kasvavat ennakoitua enemmän, työllisyys on parantunut hyvää vauhtia, ja talouskasvu on ripeää. Työllisyyden parantaminen on, aivan oikein, ollut hallituksen ykkösasia. Sen, saavutetaanko sadantuhannen uuden työpaikan tavoite, aika näyttää, mutta joka tapauksessa ainakin hyvin lähelle päästään.

Loppukesän hyvä uutinen joka tapauksessa oli se, että teknologiateollisuus on alkuvuonna lisännyt työpaikkojaan 2 500:lla. Tämä on tärkeä käänne, sillä vuosina 2002—2005 työpaikat vähenivät 16 500:lla. Erityisesti työpaikkoja on syntynyt kone- ja metalliteollisuudessa. Tätä ennen työpaikkoja syntyi lähinnä palvelualoilla ja rakennustoiminnassa. Tänään metalliteollisuudessa olisi työtä tarjolla enemmänkin, Satakunnassakin 500—600 ihmiselle, jos vain löytyisi ammattitaitoisia työntekijöitä. Tässä mielessä hallituksen esittämät toimenpiteet työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi ovat tärkeitä, samoin panostukset koulutukseen, erityisesti oppisopimuskoulutukseen. Tarvitaan toki myös asuntopoliittisia toimia.

Työllisyyden parantamisen tulee olla ykkösasia jatkossakin, sillä työllisyysastettamme on kyettävä nostamaan lähivuosina vielä muutamalla prosenttiyksiköllä. Jos me pääsemme 74—75 prosentin tasoon, niin me voimme suhtautua luottavaisesti väestön ikääntymisestä aiheutuvan lisääntyvän palvelutarpeen sekä kasvavien eläkkeiden rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä valtiovarainministeri Heinäluoman budjetin esittelypuheenvuorossaan esittämään näkemykseen siitä, että tulevaisuuden menoihin on varauduttava silloin, kun siihen on parhaimmat mahdollisuudet. Nyt kun valtiontalous on johdonmukaisella ja määrätietoisella talouspolitiikalla saatu vahvaan kuntoon ja budjettiesitys on ylijäämäinen, tarvitaan malttia. Ei pidä tehdä samoja virheitä, joita tehtiin 1990-luvun alussa.

Mielestäni on hyvä, että myös valtionvelka on otettu tarkasteluun. Valtionvelka on jo muutaman vuoden ajaksi jämähtänyt 60 miljardin tasolle. Toki valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta on talouden kasvun myötä koko ajan alentunut. Valtionvelan korkojen arvioidaan ensi vuonna olevan noin 2,3 miljardia euroa. Se on jonkin verran enemmän kuin tänä vuonna. Näyttääkin siltä, että korkotaso on nousussa. Tämä puolestaan merkitsee jatkossa kasvavia korkomenoja, jotka kaventavat mahdollisuuksia panostaa muihin tärkeisiin kohteisiin. Tämänkin vuoksi valtionvelkaa kannattaa hallitusti lyhentää silloin, kun se on taloudellisesti mahdollista. Pitkällä aikavälillä tämä on kestävä ja terveen talouden tie.

Tätä budjettiesitystä on luonnehdittu parhaaksi kuntabudjetiksi 15 vuoteen. Tämä mielestäni pitää paikkansa, sillä panostukset kuntatalouteen ovat poikkeuksellisen mittavia. Uskon, että parantunut työllisyys näkyy myös kuntien lisääntyvinä verotuloina. Kuntatalouden vahvistaminen onkin tärkeää palvelutuotannon turvaamiseksi. Jatkossa toiveita voidaan asettaa myös kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Sen pitää osaltaan johtaa kustannustehokkaampaan toimintaan. Kuntien toimintamenot ovat tämän vuoden alkupuolella kasvaneet 5,7 prosenttia. Mielestäni tämä on aivan kestämätön taso. Toimintamenojen kasvu on jatkossa saatava 4 prosentin tuntumaan.

Arvoisa puhemies! Viime kuukausien verokeskustelussa olen tunnistanut varsin populistisia piirteitä. Eri veroja on kilvan oltu poistamassa tai alentamassa. Tämä ei ole realismia. Ymmärrän sen, että laskusuhdanteessa oikein kohdennetuilla veronkevennyksillä saadaan kulutuskysynnän kasvun kautta talouteen vauhtia. Veronkevennykset soveltuvat myös tulopoliittisten ratkaisujen kylkeen. Mutta muuten verojärjestelmäämme tulee uudistaa harkiten ja hallitusti. Lahja- ja perintöveron epäkohtien korjaaminen, ei siis koko verosta luopuminen, on yksi tällainen uudistamisen tarpeessa oleva asia.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän vaalikauden viimeinen valtion talousarvioesitys on nyt käsillä. Loppukesän ja alkusyksyn aikana olemme voineet seurata lähinnä saippuaoopperaa muistuttavaa budjettivalmistelua, jossa juonen käänteet olivat nähtävissä etukäteen. Valtiovarainministeriön budjettiesitys oli kliininen ja sai aikaan voimakkaita vaatimuksia esimerkiksi liikennerahojen suhteen. Eritoten hallituspuolueiden edustajat pääsivät kukin näyttävästi vuorollaan vaatimaan lisäpanostuksia.

Liikenne- ja viestintävaliokunnassa vaikuttavana oikein sydäntä lämmitti se, miten moni yhtäkkiä oli huolissaan perustienpidon määrärahojen riittävyydestä. Aiempina vuosina asia ei ole juurikaan ketään muita kuin kyseisen valiokunnan jäseniä huolettanut. Hyvä kuitenkin näin. Ensin ministeriö esitti 31 miljoonan pudotuksen edeltävän vuoden rahoihin, mutta hallitus päätti nostaa pikariihessään perustienpidon rahoitusta 17 miljoonalla, joten miinusta jäi tuo 14 miljoonaa. Stilistinen korjaus ei muuta sitä tosiasiaa, että väylästömme jatkaa rappeutumistaan. Perustienpidon rahoitus on ainakin 150 miljoonaa euroa alle vähimmäistarpeen. Me tarvitsemme siis todellisen tasokorotuksen, jotta tienpito saadaan kestävälle pohjalle.

Nykyinen rahoitusalijäämä on saattanut myös kuntia yhä vaikeampaan tilanteeseen valtion sysätessä tienpidon rahoitusta kuntien kontolle. Kuntataloudet ovat jo ennestään vaikeassa tilanteessa, ja nykyinen kehitys vain synkistää tilannetta ja on täysin vikasuuntainen kuntien kannalta. Liikennemäärien kasvaessa on tiestöä kehitettävä. Jo vuonna 1997 annettiin tavoitteeksi, että liikennekuolemien määrä saadaan alle 250:n vuoteen 2005 mennessä. Tuota tavoitetta ei voida saavuttaa ilman resursseja. Tähän asti tarjotut pelkät liikennenopeuksien alentamiset eivät tilannetta ratkaise. Rakentamalla teitä ja pitämällä ne hyvässä kunnossa parannamme liikenneturvallisuutta, edistämme kansantalouden kasvua ja kehitämme alueellista tasa-arvoa.

Arvoisa puhemies! Suomessa tarvitaan reippaita toimia elinkeinopolitiikan saralla. Elämme jo aikapäivää sitten vanhentuneiden byrokratiamuurien välissä. Nykyinen ministerijako on johtanut toimintojen katvealueisiin ja päällekkäisyyksien syntymiseen, jossa koherenssista ei ole tietoakaan. Mielestäni elinkeinoministeriön toteuttaminen on syytä käynnistää mahdollisimman pikaisesti. Nykyinen ministeriöiden tehtäväkaavio olisi syytä ottaa laajempaan tarkasteluun, jossa arvioitaisiin niiden kyky suoriutua niille osoitetuista tehtävistä. Elinkeinoministeriö voisi olla yksi keino järjestää tämän päivän yhteiskunnassa ilmeneviä uusia suuria haasteita.

Työministeriön toiminnoista iso osa kuuluisi yhdistää kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Samaan kokonaisuuteen tulisi sisällyttää myös osia sisäministeriöstä sekä maa- ja metsätalousministeriöstä. Uuden ministeriön painoarvo ja tärkeys tulee vain korostumaan tulevaisuuden haasteiden valossa, joten salkkuja tuossa mallissa voisi olla jopa kaksikin.

Yrittäjyyden ja yrittäjien ongelmiin on saatava pikaista helpotusta. Kilpailukykymme ei ole enää maailman kovinta tasoa, mikä toivottavasti ei kuitenkaan johdu voimien heikkenemisestä. Väestön ikääntymisen, eläköitymisen ja kovenevan kansainvälisen kilpailun myötä tarvitsemme entistä yrittäjälähtöisempää elinkeinopolitiikkaa. Yrittäjäverotusta samoin kuin perintöverotusta on syytä järkeistää. Työn verotusta keventämällä saadaan yritysten investointihalukkuutta lisättyä. Meidän on luotava yrityksille investointiystävällinen ympäristö, sillä nykymeno johtaa työpaikkojen kiihtyvään siirtymiseen Suomesta halvemman tuotannon maihin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Heinäluoman ensi vuoden valtion budjetissa näkyy valtiosihteeri Sailaksen uusiliberalistisen kynän jälki. Eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ja pienituloiset lapsiperheet on unohdettu. Valtion talousarvio on ylijäämäinen, mutta pienituloisia, apua tarvitsevia ihmisiä ei auteta. Eläkeläisten on tyytyminen syyskuun alussa 5 euron kansaneläkkeen korotukseen, ja työttömille on luvassa muutaman sentin indeksitarkistus. Opintorahaan ei ole tulossa lainkaan korotusta. Samoin on käymässä lapsiperheiden. Erityisen huolestuttavaa on köyhien lapsiperheiden määrän kasvu. Tähän ongelmaan hallitus ei parannusta esitä.

Työttömyys on suurimpia köyhyyden syitä. Noin 170 000 työtöntä joutuu tulemaan toimeen tuloilla, jotka ovat selvästi alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan. Näissä köyhissä työttömien perheissä on Kelan tutkimusten mukaan noin 120 000 lasta. Edes tämä suuri köyhien lasten määrä ei ole saanut liituraitaherroja ja -rouvia vaatimuksista huolimatta tekemään tasokorotusta työmarkkinatukeen tai helpottamaan työmarkkinatuensaajan verotusta. Pienituloisten lapsiperheiden taloudellinen ahdinko on hyvin tiedossa. Lapsilisien korotusta ei kuitenkaan esitetä. Lapsilisät pitäisi tehdä etuoikeutetuksi tuloksi, etteivät lapsilisät vähentäisi toimeentulotukea.

Työtön joutuu maksamaan myös köyhyysrajan alittavista tuloistaan veroa, jonka pidätysprosentti on noin 22. Suomen rikkaimmilta tämä hallitus on poistanut varallisuusveron. Pienituloisille eläkeläisille riittää hallituksen mielestä tämä 5 euron korotus. Sen sijaan kansanedustajille palkkiolautakunta pyytämättä rätkäisi 200 euron korotuksen ilman, että mitään todellista tarvetta tai perusteita siihen olisi ollut. Samoin verohelpotukset antavat suurimman hyödyn kaikkein suurituloisimmille. Tämä Vanhasen ja Heinäluoman hallitus on hyväosaisten rikkaiden hallitus, ja hallituksen politiikka johtaa yhä kiihtyvään tuloerojen kasvuun. Samalla myös kansakunta jakaantuu entistä enemmän.

Pienipalkkaiset kaupan työntekijät eivät juuri hyödy veronalennuksista, kun tekevät muutaman tunnin pätkätyötä, vaan heiltä vero pitäisi kokonaan poistaa heidän pienituloisuudestaan johtuen. Toinen vaihtoehto on, että alimpia palkkoja korotetaan niin, että työntekijä tulee palkallaan toimeen. Tämä vaihtoehto on mielestäni parempi. Hallituksen matalapalkkatuki on omalta osaltaan ollut sementoimassa sitä, että palkat pysyvät pieninä. Matalapalkkatukihan suuntautuu kunnille ja erityisesti liike-elämän työnantajille. Näin ollen olisi mielestäni parempi, että maksettaisiin korkeampia valtionosuuksia kunnille kuin että maksetaan sinne matalapalkkatukea.

Hallituksen päätös maksaa kunnille pakkolaina takaisin ensi vuonna on tietenkin myönteistä. Voidaan todeta, että opposition painostus hallitusta kohtaan on varmasti ollut osaltaan vaikuttamassa tulokseen. Mutta eihän se, että kunnille maksetaan niiden laina takaisin, merkitse sitä, että ne saisivat uutta rahaa, vaan ne ovat joutuneet jo aikaisemmin lainan verran ottamaan rahaa joko omasta kassasta tai lainaamaan.

Kuntien asema pysyy taloudellisesti edelleen kireänä. Helpotus, joka tulee, pitää käyttää palvelujen parantamiseen. Terveyden- ja vanhustenhoidon laitoksiin on lisättävä henkilöstöä niin, että ne täyttävät vähintään sosiaali- ja terveysministeriön suositukset. Lisäksi omaishoitajien kohdalla on päästävä tasa-arvoon, että kaikki kriteerit täyttävä omaishoitaja saa omaishoidon tuen kunnan talousarviosta riippumatta.

Hoitoalan henkilöstöpulasta on valitettu. Työnantajan on syytä katsoa peiliin siinä suhteessa ja tarkistaa henkilöstön palkkausta. Hoitoalan palkkaus on jäänyt jälkeen, ja palvelujen työntekijöiden kanssa hoitoalan työntekijät muodostavat tänä päivänä palkansaajien köyhälistön. Alhainen palkkataso ei ole ratkaisu Suomen työllisyysongelmiin, vaan palkkatason tulee olla sellainen, että ihminen tulee sillä toimeen eikä hänen tarvitse mennä toimeentulotukiluukulle hakemaan toimeentuloon lisäosaa kunnan toimeentulotuesta.

Mielestäni nyt, kun valtiolla on varaa, tulisi tehdä ehdottomasti kansaneläkkeisiin 20 euron tasokorotus. Samoin myöskin työttömien työttömyysturvasta työmarkkinatuen osalta tulisi vero poistaa. Näillä toimenpiteillä jo voitaisiin merkittävästi vaikuttaa köyhyyteen ja vähentää sen syntymistä.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on kuluvalla vaalikaudella rakentanut vahvaa kivijalkaa yhteisten asioiden hoidolle. Talous on vankalla pohjalla, ja hallitusohjelmassa asetettu työllisyystavoite näyttää olevan miltei saavutettavissa. Hyvää tulosta on tullut määrätietoisella toiminnalla ja oikea-aikaisilla päätöksillä. Talouden, yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamisessa vaalikauden alussa tehdyt sekä oikein mitoitetut ja kohdennetut veroratkaisut ovat keskeisellä sijalla. Myös kuntien verokertymät ovat nousemassa ennätyskorkealle, mikä on kuntien talouden kannalta erinomainen asia. Kuntien taloutta vahvistaa myös valtion ensi vuoden talousarvioesitys runsaalla 400 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointipalvelut ja perusturva kuuluvat jokaiselle oikeudenmukaisesti koko maassa. Tässä keskeinen vastuu on valtiolla ja kunnilla. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyys edellyttää kuitenkin myös uudistumista sekä rakenteiden että toimintatapojen osalta. Tätä koskeva kunta- ja palvelurakenneuudistus on etenemässä. Tavoitteena tulee olla kuntien toimintamenojen kasvun alentaminen kestävälle tasolle palveluista, niiden saatavuudesta ja laadusta silti tinkimättä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen välttämättömyys perustuu ennen muuta väestölliseen kehitykseen, joka on tiedossa, ja tästä johtuvaan palvelutarpeiden muutokseen. Yleisesti on tiedostettu, että Suomen ikärakenne on epäedullinen. Väestön ikääntyminen on meillä teollisuusmaiden nopeimpia.

Lisäksi työvoiman ulkopuolella olevien työttömien joukko on edelleen kestämättömän suuri. Niinpä tarvitaan jatkossakin vahvaa politiikkaa työllisyyden parantamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Työ ja tekijät on mahdollisimman hyvin saatava kohtaamaan.

Keskeisellä sijalla on hyvä talouskehitys, joka antaa edellytykset myös heikommassa asemassa olevien tilanteen parantamiseen ja köyhyyden poistamiseen. Tässä riittää jatkossakin tekemistä niin eläkeläisten tilanteen kuin opiskelijoiden tai lapsiperheiden tai työttömien aseman korjaamisessa.

Julkiset menot ovat näin ollen monin tavoin kasvamassa, ja menopaineita tulee ennen muuta ikääntymisestä ja myös elämäntapasairauksista, kuten tyypin 2 diabeteksen yleistymisestä, ja myös periytyväksi muodostuvasta huono-osaisuudesta. Samaan aikaan maailmanlaajuisen kilpailun kiristyminen ja liikkuvuuden lisääntyminen ovat osaltaan heikentämässä mahdollisuuksiamme nykyisen verokannan ylläpitoon.

Arvoisa puhemies! Edessämme on siis mielenkiintoinen, mutta haasteellinen tulevaisuus. Siihen valmentautuessa tarvitsemme malttia ja viisautta. On huolehdittava myös maaseudun ja koko maan kehityksestä, vakaudesta ja turvallisuudesta. On poistettava köyhyyttä ja syrjäytymistä ja vahvistettava välittämistä ja huolenpitoa. Omat voimavarat kotimaista energiaa, vahvaa osaamista, yrittäjyyttä ja työntekoa myöten on saatava mahdollisimman täyteen käyttöön.

Uudistumiselle luodaan yrittäjyyden ja yhteisvastuun linjaa myös ensi vuoden talousarviossa. Tutkimus ja tuotekehitys on saamassa lisää rahaa. Yrittäjien sosiaaliturvan parantamista jatketaan. Työnantajan sosiaaliturvamaksun vapauttamisen piiriin tulevat myös Ilomantsi ja Pielisen Karjala. Yrittäjyyttä edistetään, ammatillisen koulutuksen vetovoimaa vahvistetaan ja peruskoulutuksen edellytyksiä parannetaan.

Alueiden kilpailukyvyn ja maan tasapainoisen kehityksen eteen on siis jatkuvasti ponnisteltava. Keskeisellä sijalla on alueiden omien vahvuuksien käyttöön saanti. Omiin raaka-aineisiin ja osaamiseen pohjautuvaa teollisuutta, teollista perustaa ja energiapolitiikkaa samoin kuin palvelusektoria on vahvistettava. Tässä myös liikenne-edellytykset niin tie-, rautatie- kuin sähköisenkin liikenteen osalta ovat tärkeällä sijalla.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2007 talousarviossa halutaan taata riittävä vähimmäisturva ja kohtuullinen ansioturva. Eläkeläisten kohdalla tämä ei kuitenkaan toteudu. On häpeällistä, että eläkeläisille tuleva korotus nyt syksyllä on vain 5 euroa. Voisipa kysyä vaikka kuin vanhassa kaurapuuromainoksessa, mitä sillä 5 eurolla saa. No, ehkä lautasellisen puuroa ja lasin maitoa mutta eipä paljon muuta. Tämän hallituksen aikana eläkeläisiä tullaan siis muistamaan yhteensä vaivaisella 12 eurolla.

Eläkeläisten perustuslaillisia oikeuksia ja ihmisarvoista elämää on kunnioitettava. Eläkeläiset on nykyhallituksen aikana kerta toisensa jälkeen unohdettu. Valtion toteuttamat veronkevennyksetkin ovat kohdistuneet pääasiassa palkkatuloihin. Seurauksena on ollut eläkeläisten verotuksen kiristyminen tietyissä tuloryhmissä palkansaajien verotukseen verrattuna.

Vuonna 2006 EU:n määrittelemä köyhyysraja Suomessa on 900 euroa. Meillä on vieläkin eläkkeitä, jotka eivät yllä tälle tasolle — häpeällinen asia hyvinvointivaltiossa. Lapsilla, nuorilla ja keski-ikäisilläkin on yleensä aina joku läheinen, joka on tukemassa, kun tarvitaan. Näiden ryhmien asiat ovatkin paljon paremmin kuin eläkeläisten. Monesti eläkeläiset ovat aivan yksin, puoliso saattaa olla kuollut ja lapset ovat muuttaneet työn ja opiskelun perässä eri paikkakunnille. Mielestäni ensi vuoden talousarvioesitys loukkaa koko ajan kasvavaa eläkeläisten joukkoa.

Arvoisa puhemies! Käsissämme oleva budjettiesitys ei sisällä edes yritystä korjata opintorahaan liittyviä epäkohtia. Viimeksi niitä on korjattu neljätoista vuotta sitten. Opintorahan ostovoima on laskenut viidenneksen, eikä opintoraha enää aikoihin ole riittänyt kattamaan edes normaalin elämisen kustannuksia. Opintorahaa leikataan yli 8 miljoonalla eurolla, vaikka hallitusohjelmassa sekä sosialidemokraatit että keskusta ovat luvanneet kohentaa opiskelijoiden asemaa.

Juhlapuheissaan myös hallituksemme edustajat korostavat osaamisen olevan keskeinen tekijä säilytettäessä Suomen kilpailukykyä maailmalla. Miksi se ei näy osaamisen tukemisena? Tällä menolla meiltä loppuvat osaajat tai osaajiksi ajautuvat vain ne, joilla on taloudelliset mahdollisuudet opiskella ilman tukia. Nuoria houkutellaan vaali toisensa jälkeen aktivoitumaan poliittisesti. Ei ihme, jos politiikka ei kiinnosta, mikäli hallitus omalla politiikallaan haluaa aktiivisesti unohtaa opiskelijat.

Arvoisa puhemies! Kun budjettikirjaa tutkii liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan kohdalta, kuten ed. Paajanen ansiokkaasti täällä puhui, huomaa, että vähennystä on tulossa ministeriön tutkimus- ja kehittämisrahoihin, perustienpitoon, tienpidon valtionapuihin, rataverkon kehittämiseen, joukkoliikennepalvelujen ostoon ja kehittämiseen, saariston yhteysalusliikennepalvelujen kehittämiseen, siis näihin kaikkiin vähennystä. Onko tätä tulkittava niin, että hallitus haluaa jarruttaa kyseisen hallinnonalan kehittämisen, ylläpidon ja tutkimuksen? Elinkeinoelämämme on riippuvainen kuljetusten toimivuudesta, liikennemäärät eivät vähene, ja radat ja tiet jatkavat kulumistaan. Liikenneväylien kunnossapidolla ja kehittämisellä lisätään liikenneturvallisuutta ja varmistetaan eri alueiden elinkeinoelämän kehittymistä ja työllisyyttä.

Arvoisa puhemies! Suomi on suuri maa. Suomi-neito surkastuu, mikäli veri ei suonissa kulje, ja meidän suoniamme ovat meidän väylämme.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Asun keskellä Oulua torin reunalla. Kesän aikana tuli istuttua runsaasti kyseisen kauppatorin mukavissa kahviloissa. Tapasin ja jututin päivittäin satoja ihmisiä, useat eläkeläisiä tai opiskelijoita. Jo tuolloin kesällä tulevan vuoden budjetti oli ounasteltavissa. Mehän yritämme nykyään kannustaa ihmisiä jatkamaan työuraansa pitempään. Olisiko poissa olevan valtiovarainministeri Heinäluoman ensimmäisen talousarvion kurjistuva kummajainen, siis lyhyesti sanottuna koko budjetti, muuttoavustuksella maaseudulle yksityisen hiekkatien varteen muuttava, opiskeleva eläkeläinen?

Opetusministeri  Antti   Kalliomäki

(Ed. Pulliainen: Nyt se totuus paljastuu!) Arvoisa puhemies! No nyt, kun on rauha maassa ja salissa ja väki vähentynyt, pidot parantuneet, niin voidaankin puhua koulutuksesta. (Ed. Dromberg: Asiaa!) — Asiaa nimenomaan, ed. Dromberg on oikeassa. — Sitä paitsi vietetään sivistyksen juhlavuotta, Snellmannin vuotta, eli koulutuksesta ja sivistyksestä on hyvä keskustella. Tämä keskusteluhan lähti liikkeelle jo eilen valtiovarainministerin esittelypuheenvuoron jälkeen ja keskittyi aivan tuoreeseen Oecd-raporttiin, sen palautteeseen, koski ennen kaikkea peruskoulutusta. Ajattelin tässä seitsemän minuutin puheenvuorossa itsekin käydä vain tätä puolta lävitse.

Minusta tuo eilinen Oecd-raportin käsittely puheenvuoroissa oli yllättävä. Se jakoi mielipiteet, ei sillä tavalla yllättävästi, että oli oppositio vastaan hallitus, mutta niin, että tällaisesta raportista, joka on kohtuullisen ylistävä koskien Suomen peruskoulutusta, löytyy kuitenkin hyvin voimakkaita konfliktihakuisiakin mielipiteitä opposition puolelta. Ed. Sarkomaa nyt ei ole vielä paikalla, mutta hän ymmärtääkseni esitti siellä taulukonkin, jossa kai oli kyse yksityisen rahoituksen osuudesta Oecd-raportissa koskien Suomea, ja hän piti häpeällisenä, että olemme näin huonosti sijoittuneet tässä taulukossa.

Minusta ei ole mikään häpeä olla yksityisrahoituksen osalta siellä alapäässä, koska se tarkoittaa sitä, että julkinen rahoitus on se, millä Suomessa peruskoulutus hoidetaan. (Ed. Vahasalo: Sekin alhaisin Oecd-maista!) Jos sitten mielipide tarkoitti sitä, että Suomi sijoittuu peruskoulutuksessa alle Oecd:n keskiarvon suhteessa bruttokansantuotteeseen, niin näin on, 0,2 prosenttiyksikköä taisi olla se ero, mutta sekään ei tarkoita sitä, että Suomi sijoittaisi peruskoulutukseen per oppilas keskimääräistä vähemmän Oecd:n arvioinneissa. Ei tietenkään, koska Suomen bruttokansantuote on toki merkittävästikin yli Oecd:n keskiarvon, elikkä sijoitamme kyllä tässä Oecd:n laskennassakin ylitse keskiarvon oppilaskohtaisesti. Sekin väärä tieto on hyvä oikaista, että olisimme oppilaskohtaisessa resursoinnissa huonompaan suuntaan etenemässä. Päinvastoin olemme siinä hyvällä tiellä olleet vuosikausia, jo silloinkin kun kokoomus oli hallituksessa. Halusin tämän palautteen kokoomuksen puolelle kaikella ystävyydellä antaa.

Valtiovarainministerihän kertoi, että raportin ydinsanoma on se, että Suomi on maailman kärkeä peruskoulutuksessa sekä panostuksissa että ennen kaikkea tuloksissa. Itse Oecd-raportin ydinviesti näitten tutkijoitten kannalta minusta on se, että Suomen panos—tuotos-suhde on valioluokkaa, siis rahoitukseen nähden saavutamme erittäin hyviä valioluokan tuloksia. Se on ymmärrettävää Oecd:n näkemyksessä, koska siellä katsotaan tätä koulutuksen, talouden ja erityisesti julkisen talouden toimivuutta, sitä yhteyttä, joka ratkaisee hyvin paljon koko kansantalouden ja yhteiskunnan tulevaa menestystä. No, se siitä.

Pisa-tutkimukset tietysti todistavat myöskin meidän menestystämme nimenomaan perusopetuksen alueella. Lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteessä olemme menestyneet maailman kärkikastiin ulottuen kaikissa viimeisissä tutkimuksissa. Mutta sitten minusta on hyvä kyllä sanoa, että Oecd-raportit, Pisa-tutkimukset ovat sellaisia, joista ei pidä puoleen eikä toiseen innostua liikaa. Ei pidä ainakaan jäädä lepäämään laakereilla. Ne toki kertovat, että olemme oikealla tiellä. Sitten meidän on huomioitava niiden osoittamat haasteet, ennen kaikkea väestökehityksemme, joka tässä Oecd-arvioinnissakin on ongelmallisimmasta päästä, ja myöskin aluekehitys, joka vaikuttaa myöskin koulutuksen alueella hyvin haastavasti.

Mutta ennen muuta minusta on huomioitava se, mistä tutkimukset eivät kerro taikka mihin ne vain viittaavat, ja silloin minusta puhutaan lapsista ja nuorista reaalielämässä, heidän pahoinvoinnistaan yltäkylläisyydenkin keskellä, sekä henkisestä että aineellisesta pahoinvoinnista, syrjäytymisestä, koulupudokkuudesta, opintojen keskeyttämisestä, sellaisista asioista, jotka ovat kohtalonkysymyksiä pienelle kansakunnalle, jolla ei ole varaa menettää oikeastaan yhtäkään tulevaisuuden toivoistaan. Jokainen epäonnistunut elämä on tappio paitsi yksilölle myöskin yhteiskunnalle, ja suuri epäonnistuneiden joukko on varmasti kohtalokas tappio yhteiskunnan tavoitteille, sellaisille tavoitteille, joita tämä suomalainen yhteiskunta on itselleen asettanut. Tässä on hallituksen koulutuspolitiikan vahva painotus.

Siihen pyrimme pureutumaan myöskin ensi vuoden budjetissa, ja siksi on lähdetty siitä, että paitsi että kohdennetaan yhden vuoden panostuksia, tehdään se myös tavalla, joka toimii kertautuvasti tulevaisuuteen nähden, elikkä rahoituksen tasoa niissä kohteissa, joilla tähän ongelmaan paneudutaan, on pyritty saamaan selkeästi ylöspäin. Silloin puhutaan kouluhyvinvointiohjelmasta, jolla pyritään luomaan kouluun uusia käytäntöjä, toimintamuotoja, joissa ehkäistään juuri syrjäytymistä, koulupudokkuutta, näitä asioita. Siihen liittyy jo vuodesta 2004 lähtien lainsäädännössäkin voimassa ollut aamu- ja iltapäivätoiminta. Se on hyvä pohja kouluhyvinvointiohjelman jatkolle, tuollainen perusrakenne.

Koulukiusaamisen ehkäisy lähti juuri liikkeelle. Siinä on tehty Turun yliopiston kanssa sopimus ja kolmen vuoden jaksolla pyritään pääsemään sellaiseen käytäntötasoon, josta pysyvästi koko valtakuntaa koskien voidaan luoda kehityskaari, jossa koulukiusaaminen todella vähentyy. Se ei ole sitä tehnyt kymmeneen vuoteen. Vaikka meillä on tutkimusta tältä alueelta tehty hyvinkin perusteellisesti, koskaan ei ole ollut valtakunnallista laajaa, kattavaa ohjelmaa. Se vaatii resursointia, siihen hallitus on ollut nyt valmis.

Kouluhyvinvointiohjelmaan liittyy myöskin koulupudokkaiden aktivointihanke. Se on jo alkanut opettajien, sosiaalityöntekijöitten ja vastaavien koulutuksella helmikuusta lähtien. Tarkoitus on rakentaa pienryhmätyyppistä opetusta tiimityön muodossa eteenpäin vieden. Tähän liittyy myöskin peruskoulutuksessa maahanmuuttajien aseman parantaminen, josta täällä on esitetty kysymyksiä jo eri puolilta. Silloin puhutaan ennen kaikkea kielikoulutuksen vahvistamisesta: suomen ja ruotsin sekä maahanmuuttajien äidinkielen koulutuksen parantamisesta.

Eheytetyn koulupäivän idea, jota on kokeiltu, on osa tätä. Minusta sitä on liian paljon tietoisestikin ymmärretty väärin. Ilman pakkoa siinä oikeastaan pyritään siihen, että koulussa jo riittävästi pakkoa oleva todellisuus voisi muuttua helpommaksi, joustavammaksi lapsille ja nuorille, että järjestelmä toimisi sen hyväksi vapaaehtoisuuden pohjalta sen mukaan kuin lapset, heidän vanhempansa ja kodit yhdessä koulun ja kunnan viranomaisten kanssa jatkossa haluavat.

Koululaisten hyvinvointia pyritään myöskin tämän ohjelman puitteissa parantamaan liikunnan avulla. Se on osa eheytettyä koulupäivää. Tälläkin hetkellä jo aamu- ja iltapäivätoiminnassa liikuntaa käytetään hyväksi. Siinä on järjestöjen kanssa mahdollisuus tehdä nykyistä enemmänkin yhteistyötä.

Se, mikä minua yllätti eilen lyhyessä debatissa, oli myöskin se, mikä tuli ed. Vahasalon puheenvuorossa kokoomuksen kantana ilmeisesti, koska samanlaisia kantoja on kokoomuksesta aiemminkin tullut esille: viittaus siihen, että ovat ikään kuin tyhjänpäiväisiä juttuja tällaiset kaavailut ja että pitää vain pistää lisää rahaa sinne, jolloin saadaan ryhmäkoot pienemmiksi, ja sillä asiat järjestyvät. Itse asiassa ryhmäkoot ovat meillä pienentyneet. (Ed. Vahasalo: Suurentuneet!) Ne ovat Oecd-vertailussakin keskiarvoa selkeästi parempia. Meillähän ei laki säädä siitä kuin vammaisten erityisryhmien kohdalla. Opettajien suhde oppilasmääriin on meillä mennyt parempaan suuntaan. Eivät näin yksinkertaisilla asioilla tule kuntoon nämä suuret ongelmat. Kehottaisin kyllä kokoomusta perehtymään asiaan mahdollisimman hyvin. (Ed. Vahasalo: Olemme perehtyneet!)

Puhemies! Olen jo ylittänyt aikani. Tähän loppuun vain se, että toivon todella analyyttistä keskustelua, reipasta, mutta asioihin pitäytyvää, vaikka kamerat eivät täällä surraakaan. Media rakastaa konflikteja, ristiriitoja, ja henkilöön meneviä skandaaleja, mutta vain sen tähden, että voidaan heidän tuotettansa myydä. Minusta eduskunnan tehtävä ei ole toimia niin, että se edesauttaisi tämän tyyppistä mediakehitystä. Siitä meillä on paljon kielteisiä esimerkkejä huonosta kehityksestä. Sekin on tämän sivistysvuoden, Snellmanin vuoden, tärkeä sanoma, että me emme mene siihen myllyyn mukaan ainakaan mittaamattomalla tavalla.

Kaarina  Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan upeasti puhe luikerteli sillä puolella, mitä kaikkea hyvää on saatu aikaan, mutta on paljon ongelmia, joihin ei ole pystytty tällä hallituskaudella paneutumaan. Kun ajatellaan, että ikäluokat pienevät huomattavasti tulevaisuudessa, niin todella on tärkeätä, että ne rahat sijoitetaan takaisin koulutukseen. Nykyään tehdään sosiaali- ja terveyspuolen ehdoilla esimerkiksi Paras-hanketta, ja se ei voi olla koulutuksen edun mukaista, kun ajatellaan, että kuitenkin maassa on hyvin eriarvoiset olosuhteet. Pääkaupunkiseudulla on ylisuuria ryhmiä ja erityisoppilaiden määrät lisääntyvät koko ajan ja koulukiusaaminen tulee myös sitä kautta. Elikkä teidän pitäisi tähänkin asiaan paljon paremmin kiinnittää tulevaisuudessa huomiota. Tarvitaan rahoitusta. Kuntien rahoitustilanne on todella tiukka tänä päivänä, kun lakkautetaan kouluja ja toisaalta muodostetaan sitten suuria ryhmiä.

Olisin kyllä yhteen asiaan vielä halunnut kiinnittää huomiota. Kun ammattiopistoista (Puhemies: Minuutti!) olette puhunut eräässä tilaisuudessa, (Puhemies koputtaa) niin haluatteko te nyt, että lukiot ja ammatilliset oppilaitokset yhdistetään eli duaalimalli ei toteudu, siis nuorisokoulu on tulossa Suomeen?

Rauno Kettunen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos opetusministeri Kalliomäelle asiallisesta ja turhia eleitä välttelevästä opetusministeriön hallinnonalan asioiden hoidosta. On myönnettävä, että hyvät tulokset puhuvat puolestaan ja nämä opetusministeriön esittämät linjaukset tulevalla ja tuleville vuosille ovat erittäin asiallisia. Myös koulutuspoliittinen selonteko, jonka valtioneuvosto on jättänyt, linjaa hyvin tulevaisuutta.

Mutta yhden toiveen esittäisin kuitenkin opetusministeri Kalliomäelle: Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että uusia rakenne- ja toimintamalleja kehitetään kilpailukyvyn parantamisen — tämä koskee nimenomaan siis yliopisto- ja korkeakoululaitosta — koulutuksen alueellisen saatavuuden ja alueiden erilaiset tarpeet huomioon ottaen. Niinpä toivon, että myös tuolla Itä-Suomessa tätä Kuopion ja Joensuun yliopistojen (Puhemies koputtaa) välistä yhteistyötä voitaisiin opetusministerin vahvalla tuella kehittää kauppatieteen opetuksessa.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että koulutuspolitiikkamme on onnistunut. Tänään koulutukselle asetetaan enemmän vaatimuksia kuin koskaan aikaisemmin ja odotukset tuntuvat joskus jopa kohtuuttomilta. Koulua pidetään instituutiona, jonka on turvattava maamme asema globalisoituvassa maailmassa, minimoitava epäsuotuisasta ikärakenteesta johtuvat ongelmat, turvattava kestävä kehitys ja vahvistettava suomalaista osaamisyhteiskuntaa. Olemme onnistuneet siinä hyvin. Ihmettelen, miksi kokoomus aina halveksii meidän nykykouluamme esittämällä aina kummallisia mielipiteitä tässä .

Nyt kysyisin opetusministeriltä, kun globalisaation myötä maan elinkeinorakenne muuttuu ja korkeaa osaamista vaativien töiden määrä lisääntyy, miten aiotaan vastata siihen haasteeseen, että tarvitaan käden taitajia tulevaisuudessa enemmän.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! On hyvä, että suomalaiset koululaiset pärjäävät hyvin kansainvälisissä vertailuissa, siitä on ihan syytä olla ylpeä. Käydäänhän suomalaista kouluruokailua katsomassa eri Euroopan maista ja ihmettelemässä, miten hyvin se toimii. Mutta valitettavasti tämä ei ole koko totuus, vaan olen vähän yllättynyt siitä, että ministeri Kalliomäki esimerkiksi ei kerro niistä ongelmista, mitä kouluterveydenhuollossa on, ja miten niihin aiotaan puuttua. On todella aivan kamalaa tiettyjen oppilaiden osalta, että voi koko lukioaika kulua niin, että koululääkäriä ei näe ollenkaan. Millä tavalla tähän aiotaan puuttua?

Samoin on lakitasolla kirjattu kauniita ajatuksia oppilashuollosta, mutta käytännössä näissäkin on suuria ongelmia. Ehkä kaikkein pahin tilanne on niiden oppilaiden osalta, jotka peruskoulun jälkeen 16-vuotiaina jäävät kaiken ulkopuolelle. Onko harkittu esimerkiksi ei ehkä oppivelvollisuuden pidentämistä 18-vuotiaisiin saakka, mutta (Puhemies: Minuutti!) koulupaikkatakuun pidentämistä.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on tällä hetkellä kärkimaa koulutuksessa, mutta se ei ole mikään saavutettu etu. On pidettävä huoli, että siellä on todellakin tulevaisuudessakin resursseja huolimatta siitä, että ikäluokat pienevät. Meistä monet olettivat, että hallitusohjelmaan kirjattu tavoite olisi taannut tämän, mutta niin ei tapahdu, vaan ensi vuonnakin leikataan yleissivistävästä koulutuksesta 30,5 miljoonaa euroa ja samanaikaisesti annetaan rahaa erilaisiin hankkeisiin. Tämä on hölmöläisten hommaa, että leikataan toisaalta ja sitten annetaan lisärahaa.

Toinen asia on yliopistojen perusrahoitus. Nykyinen raha, joka tulee lisää, menee pääsääntöisesti vuokrien korotuksiin Senaatti-kiinteistöille ja yliopistolain tuomiin uusiin velvoitteisiin. Opiskelijamäärät ovat lisääntyneet 30 prosenttia, opettajamäärät vain 6. Miksi tutkimus- ja kehitysrahaa ei olisi voinut siirtää kauppa- ja teollisuusministeriöstä opetusministeriöön yliopiston perusrahoitukseen, koska siellä tehdään se kova ydin meillä luovuuteen, (Puhemies koputtaa) tulevaisuuteen orientoituneeseen yhteiskuntaan?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Käden taitajia todella tarvitaan myös meidän omista nuoristamme eikä vain pelkästään työperäisistä maahanmuuttajista. Tässä mielessä tämä oppisopimuskoulutuksen laajentaminen budjetissa on myönteinen asia.

Pirkanmaan suunnalta on kylläkin kuultu huolestuneita viestejä. Budjetissa Pirkanmaan painoarvo ei ole oikea, kun katsotaan oppisopimuskoulutusrahoja verrattuna väestömäärään. Uusia oppisopimuspaikkoja tarvittaisiin metallialalle, logistiikkaan, rakentamiseen. Tämän vuoden rahat loppuivat jo maaliskuussa, ja lisää rahaa ei ole tullut.

Ensi vuoden budjetissa koko oppisopimusrahamääräänhän on 8,3 miljoonan korotus. Tällä rahalla koulutuskiintiö kyllä nousee, mutta ongelma on, että se ei vastaa kysyntään. Pelkästään Pirkanmaalla nuo 300 lisäpaikkaa, jotka ovat tulossa, täyttyisivät helposti. Elikkä tässä toiveet kohdistuvat jälleen ministeri Kalliomäkeen, tällä kertaa opetusministeri Kalliomäkeen.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan varma, että yhtä hyviä tuloksia kuin nyt Pisasta ei parin vuoden päästä saada. Peruskoulut voivat erittäin huonosti tällä hetkellä. Kyllä se niin on, että huolimatta ikäluokkien pienenemisestä oppilaiden määrä suhteessa opettajien määrään on ollut viime vuosina nousussa. Yksi selittävä tekijä tälle on myöskin se, että pienet kyläkoulut on lakkautettu ja oppilaita on siirretty isompiin yksiköihin. Meillä on selvästi linjaero tässä, miten tätä ydintehtävää koulussa pitäisi hoitaa ja kouluhyvinvointia. Kyllä se niin on, että oppilas viihtyy koulussa ja voi koulussa hyvin, kun hänellä on mahdollisimman hyvät oppimisen edellytykset. Kaikkea muuta oheistoimintaa kyllä halutaan kehittää. On näitä kouluhyvinvointiohjelmia ja oppilashuolto-ohjelmia ja ap-, ip-kerhotoimintaa ja muuta, mitkä ovat ihan hyviä sinänsä, mutta enemmän me tarvitsimme siihen ydintehtävään sitä vahvistamista. (Puhemies: Minuutti!) Se on ihan sama kuin tuolla terveydenhuollon puolella perusterveydenhoito versus erikoissairaanhoito.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on erittäin hienoa, että tämä hallitus sosialidemokraattisen opetusministerin ja valtiovarainministerin johdolla satsaa vahvasti koulutukseen ja sijoittaa siihen myös rahaa, itse asiassa kaksi kertaa enemmän kuin kokoomus lupasi omassa vaalibudjetissaan. (Kokoomuksesta: Ei pidä paikkaansa!)

Kouluhyvinvointihanke on hyvin tärkeä, ja itse opettajana tiedän, että koulussa tarvitaan myös erilaisia tukitoimenpiteitä kiusaamisen ehkäisyyn, oppilashuollon kehittämiseen, ja näen, että tämä aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentaminen on erittäin hyvä tapa myös lisätä kouluhyvinvointia ja lisätä oppilaiden viihtyvyyttä.

Sen takia hieman ihmettelenkin sitä, että kokoomus täällä ed. Vahasalon ja monen muunkin edustajan suulla korostaa sitä, että paras tapa lisätä oppilaiden viihtyvyyttä on pienentää ryhmäkokoja. Kannatan ryhmäkokojen pienentämistä, mutta kokoomus ei kannattanut sitä silloin, kun viimeksi viime vaalikaudella säädettiin nykyiset koululait ja demarit olivat esittämässä, että ryhmäkoot kirjattaisiin lakiin. Silloin se ei kyllä kokoomukselle kelvannut, mutta nyt sen puolesta julistetaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri äsken puhui koulukiusaamisesta. Minä harrastan nyt ministerin kiusaamista, jonka toivon ikuisesti säilyvän tässä talossa käytäntönä, ja kiinnitän erikoista huomiota yliopistojen perusopetukseen.

Ministerillä ei näköjään ole ollenkaan tiedossa se, että meillä luotiin 80-luvun alussa vääjäämätön mittari mittaamaan, onko yliopistojen perusopetus kunnossa vai ei. Nimittäin jokaisen laitoksen kansliassa pitää olla sillä hetkellä, kun opiskelija tulee sisään, nähtävänä ohjelma, joka on ensimmäisestä kurssista valmistumiseen saakka, ja sen ajoitus. Ohjelma voi olla, mutta missään sitä ei pystytä toteuttamaan, koska varallisuutta siihen ei ole. Siis toisin sanoen tämäkin hallitus on epäonnistunut. Korjatkaa se nyt lisäesityksellä eduskuntaan, valtiovarainvaliokuntaan.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oecd:n tilastot ja Pisa-tutkimukset ovat toki ylpeilyn aihe, mutta eräs sellainen syy näitten hyvien tulosten takana, joka on ehkä syytä lausua ääneen, on se, että meillä maahanmuuttajaoppilaitten määrä on hyvin vähäinen, jos me vertaamme moniin muihin maihin, jotka ovat mukana näissä tutkimuksissa. Esimerkiksi niissä maissa, joissa on satojatuhansia maahanmuuttajaoppilaita, nämä tilastot eivät mitenkään pysty olemaan niin hyvää katseltavaa kuin meillä Suomessa. Kuitenkin hallituksella on nyt tämä maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jossa on tarkoitus lisätä työperäistä maahanmuuttoa. Ei sieltä tule pelkästään työntekijöitä vaan myöskin tietenkin heidän perheensä ja lapset mukana. Millä tavalla me olemme varautuneet sitten maahanmuuttajaoppilaitten suurempiin lukumääriin? Puhuitte äsken tuossa kielikoulutuksen puolesta, mutta en usko, että se pelkästään riittää. Millä tavalla tämä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeuttaminen tehdään siinä vaiheessa, kun lapset tulevat toisesta kulttuurista, omaavat toisen kielen eivätkä ole enää pelkästään päivähoitoikäisiä, vaan todellakin tulevat niine taitoineen (Puhemies koputtaa) suoraan sinne oppilasryhmiin?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eheytetty koulupäivä oikein ymmärrettynä ja vapaaehtoisuuteen perustuen, kuten tässä kävi ministerin puheesta ilmi, tarjoaa oivallisen kehikon kehittää koulua avoimempaan ja luovempaan suuntaan. Tulokset kokeilukouluista ovat erittäin hyvät. Taide- ja taitoaineiden ja taidekasvatuksen asemaa pitää voida kouluissa vahvistaa. Vain 11 prosenttia oppilaista pääsee taiteen perusopetuksen piiriin tänä päivänä. Kerhotoiminnan osuutta voidaan lisätä tuota kautta, myös liikunnan asemaa.

Suomalaisten koululaisten kouluviihtyvyys on huono. Erilaiset oppijat eivät pysy perässä pelkästään sillä tavalla, että tietoa kaadetaan päähän. Elämyksellistä aineistoa ja ainesta pitää voida lisätä kouluun, samoin oppiaineiden välistä yhteistyötä. Pidän opetusministerin linjauksia peruskoulun sisällöllisessä kehittämisessä erittäin hyvinä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin eilen kuin tänään on monessa puheenvuorossa viitattu ryhmäkokoihin. Itse nuorena rehtorina silloin aikoinaan hyvinkin monesti soitin kouluhallitukseen, sieltä pyydettiin lupia sille ja sille ryhmälle, kun ryhmäkoko on sitä. Tähän aikaan minun mielestäni ei pitäisi palata, eli tarkoitan sitä, että lakiin ei pitäisi kirjata joitakin maksimikokoja ryhmistä. Muistutan, että vaikka voi olla kyse totta kai joissakin kunnissa siitä taloudesta, myös kuntapäättäjillä on tietty rooli. Myös heidän on osattava priorisoida. Tiedän myös tapauksia, että kunnissa varmasti olisi varaa kouluun priorisoida, mutta ei tehdä sitä, vaan osoitetaan tätä taloa aina. Myös opettajasta riippuu hyvin paljon, miten opetus tapahtuu, miten voidaan innostaa nuoria. Ei sen ryhmäkoon taakse pidä mennä, että ryhmäkoko on aina suuri.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä karu tosiasia on se, että tämä hallitus höynäytti täydellisesti opiskelijoita. Hallitusohjelmassahan yksiselitteisesti luvattiin parantaa opiskelijoiden opintososiaalisia etuuksia, jotta täysipäiväinen opiskelu ja samalla myöskin nopeampi valmistuminen onnistuisivat. Mutta mitä hallitus on tehnyt? Hallitus on rajoittanut opintoaikoja, ja samanaikaisesti, mitä opintososiaalisiin etuuksiin tulee, lainasubventiota, tätä mallia, on kehitetty, mutta tutkimusten mukaan se ei ole toiminut kuten odotettiin.

Mitä tulee asumislisän korottamiseen, jota pääministeri Vanhanen korosti puheenvuorossaan, niin sitähän ei suinkaan hallitus hoitanut, vaan sen hoiti eduskunta kokonaisuudessaan.

Tiedän kyllä, että nämä opintososiaaliset etuudet eivät kuulu ministeri Kalliomäen rooteliin, mutta haluan kysyä teiltä, mitä mieltä olette tästä, että hallitus näin karvaasti petti opiskelijat.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin läsnä ollessa kysyin tätä asiaa, mutta pääministeri ei ole kiinnostunut Venäjä-yhteistyöstä. Kysyn nyt, koska tämä kuuluu opetusministeriön piikkiin, ystävyysseurojen rahojen leikkauksesta. On kohtalaisen kova juttu se, että kansainvälinen yhteistyö ystävyysseurojen merkeissä halutaan lakkauttaa, ja viittaan esimerkiksi siihen, mitä se tarkoittaa Suomen ja Venäjän ystävyyden osalta, kuinka suuri merkitys tällä ystävyysseuralla on ollut työllisyyden kannalta, kulttuurin kannalta, ympäristön kannalta. On jopa niin, että myös ugrikansojen yhteistyö on merkittävää. Suomessa on opetettu muutamia ihmisiä, jotka ovat tänä päivänä Venäjän alueitten presidenttien avustajina. Sillä on kohtalaisen suuri merkitys, että suomalaista kulttuuria ja sivistystä saadaan vietyä sitten myös sinne, missä sitä ehkä tarvitaan. Kysyn sitä, mikä tässä nyt oikein on tämä onnettomuus, että halutaan katkaista tämmöinen tilanne. Onko tosi, ettei ymmärretä (Puhemies koputtaa) 65 vuoden takaisia tapahtumia? Halutaanko palata tämmöiseen konfliktiin?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ed. Dromberg aloitti sillä, että minä puhuin vain siitä, mikä on hyvää ja mikä kaunista. Puhuin kylläkin nimenomaan suurimmista ongelmista, joita meillä on koulutuskentässä. (Ed. Dromberg: Ei tuntunut siltä!) — Niistä puhuin. Jos se on sitä hyvää ja kaunista, että kerroin, että niihin on paneuduttu, resursseja haluttu lisätä ja lisätään, niin ok. Se kyllä passaa.

Mitä tulee Paras-hankkeeseen, kuntarahoitukseen, kuntien rooliin koulutuksessa, niin se on tietenkin aivan keskeinen ennen kaikkea peruskoulutuksen puolella, mutta muillakin alueilla, myös ammattikorkeakouluissa, joissa kunnat ovat järjestäjätahoina pääsääntöisesti. Kysymys on minusta esimerkiksi siitä, että kun eri toimin valtionosuuksia lisätään näyttävästi, kunnat saavat uutta, tuoretta rahaa yli 400 miljoonaa euroa ja valtionosuuslainsäädäntö on sen kaltainen kuin tiedämme, niin loppujen lopuksi kunnat itse päättävät, mihin sijoittavat saamansa rahat, valtionosuudet. Myös koulutuksessa asia on näin, vaikka meillä on vähän niin kuin kulman kautta vaikuttavia ohjausmenettelyjä onneksi, minun mielestäni onneksi, hallituksenkin puolella.

Nyt — tässä on paljon kuntapäättäjiä paikalla — on se aika, jolloin koulutukseen panostuksesta kiinnostuneet voivat toimia ja heidän pitää toimia kunnissa, että kunnat, joilla on hiukan liikkumatilaa paremmin, priorisoivat koulutuksen paremmin kuin ehkä tähän mennessä on tapahtunut. Siinä on eroja, merkittäviä eroja, kuntakentässä, ja se on suuri huolenaihe, koska se näkyy johonkin mittaan ongelmallisesti jo tässä suomalaisessakin tasa-arvoltaan vahvassa koulutuksessa. Jotkin kunnat eivät pistä sillä tavalla resursseja kuin tavoitteet, osin lainsäädäntökin, edellyttäisivät, ja siinä kysymys on siitä, miten kuntapäättäjät toimivat.

Lukioitten ja ammattikoulujen, keskiasteen, duaalimallista taikka mistä tahansa mallista puheen ollen voimakas paine työmarkkinakentässä on siihen ennen kaikkea työnantajataholla, jossa puheenjohtajana tällä hetkellä on nuorisokoulua aikanaan esittänyt Christoffer Taxell, että lukioitten ja ammattikoulujen yhteistyötä pitää voimakkaasti kehittää, luoda nuorille nykyistä parempia mahdollisuuksia yhdistää opintojansa, myöskin erilaisia tutkintovaiheita jne. Itse asiassa kysymys on kyllä siitä, että meillä ei käytetä nykyisen lainsäädännön sallimaa reittiä riittävästi hyväksi. (Ed. Dromberg: Niin, se riittää!) Siinä on mahdollisuuksia, ja varmasti kyse on myöskin viestinnästä eri suuntiin. Kunnissa taloudelliset paineet ovat johtamassa kyllä minusta oikeaan suuntaan. Osa ongelmaa on siinä, että puhtaasti fyysiset fasiliteetit on rakennettu tämän erillisyyden pohjana olleeseen aiempaan ajatteluun liian monessa yhteydessä, ja nyt on vähän sormi suussa, miten voitaisiin löytää yhteisiä hankkeita. Opetusministeriön kanta on se, että nuorisokouluun emme ole matkalla, mutta voimakkaasti painotamme yhteistyön tarvetta. Se on katsottava kuntakohtaisesti, koulukohtaisesti, tapauskohtaisesti. Mahdollisuuksia on parempaan tuottavuuteen, parempaan tuloksentekoon.

Kuopion ja Joensuun yliopistojen kauppatieteellinen yhteistyöhanke on sellaisessa kurssissa — siitä vain lyhyt info tässä — että olen pyytänyt kolmen yliopiston rehtorit puheilleni lähiviikkoina, siis näitten kahden ja Lappeenrannan rehtorin, koska kyse ei ole kahden kaupasta, vaan kyse on koko Itä-Suomen korkeakoulujärjestelmästä, sen toimivuudesta, ja mitään varmaa kantaa ei tässä vaiheessa voi vielä ottaa.

Kädentaitojen tarve, johon ed. Lintonen viittasi, on sekin tullut ennen kaikkea työmarkkinakentän palautteena, osin minusta kyllä liioiteltuna palautteena sen vuoksi, että siellä suhdanneherkkyys toimii tavalla, joka ei ota aina huomioon sitä, että opetusministeriö ja koulutuksen järjestäjät joutuvat katsomaan — ja heidän pitää katsoa — paljon pidemmälle tulevaisuuteen kuin suhdanneportaita silmäillen. Mutta tosiasia on, mihin täällä aiemminkin viitattiin — pääministerikin viittasi siihen — että kädentaitoja ja siihen liittyvää koulutusta, työhön kouluttavaa ammatillista koulutusta, on syytä painottaa ja arvioida osin tavoitteitakin uudelleen. Me emme ole etenemässäkään siinä kehityskaaressa, johon pääministerikin viittasi aiemmin, mutta se ei ole välttämättä huono asia.

Kouluterveydenhuolto on osa laajempaa kokonaisuutta, josta olen huolestunut. Oppilashuolto kokonaisuudessaan on otettu osaksi kouluhyvinvointiohjelmaa. Siinä tarvitaan paitsi nykyistä parempaa yhteistyötä myöskin välineitä yhteistyölle. Sehän on hallituksenkin puolella kahden ministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön — kouluterveydenhuolto siellä nimenomaan — ja opetusministeriön, sekä kuntien kesken järjestettävänä, ja se ei minusta toimi sillä tavalla kuin tarve edellyttäisi. Tässä on iso urakka edessä. Varmaan on seuraaviin hallitusneuvotteluihin menevät porukat joutuvat tätä asiaa miettimään ja minusta niiden pitää erityisesti miettiä, mutta tämä on, niin kuin sanoin, jo nyt meillä kouluhyvinvointiohjelmassa valmistelussa, ja pyrimme etenemään siinä tämän hallituksen aikana jo.

No niin, ed. Ojansuu viittasi siihen, että olisi leikattu yleissivistävästä koulutuksesta. Varmaan viittaus koskee sitä hallitusohjelman yhtä kirjausta, jossa ikäluokkien pienentymisestä syntyvät säästöt pitäisi kohdentaa sitten koulutukseen. Hallituksen puolella lähtökohta on se, että ei ole tällaisia automaattisäästöjä olemassa, mutta koulutus on prioriteettialue ja se on myöskin toiminut niin, että sinne sivistykseen, peruskoulutukseen, koko koulutukseen sijoitetaan huomattavan paljon tällä hetkellä. Itse asiassa tuorein palaute, kun pyysin laskelmaa opetusministeriöstä, kertoo, että 150 miljoonaa on lisää tulossa, ja se kyllä monin verroin korvaa tämän. Jo pelkästään näistä ihan peruskoulutukseen liittyvistä panostuksista syntyy yli 50 miljoonan lisäyspotti. (Ed. Dromberg: Tehtäviäkin lisätään koko ajan!)

Tutkimus- ja kehitysrahoitus yliopistoille on asia, joka kanavoituu laajemman kokonaisuuden kautta elikkä Suomen Akatemian lisärahoituksen kautta. Valtuuksia lisätään lähes 20 miljoonaa tässä ensi vuoden budjetissa. Se on kokonaisuus, jossa tietysti Suomen Akatemian ja yliopistojenkin tutkimustoimintojen yhteys sitten aika paljon ratkaisee, miten tämä voi koitua myöskin yliopistojen tutkimustoiminnalle hyödyksi.

Pirkanmaa varmasti saa osansa oppisopimuskoulutuksen noin 3 000 paikan lisäyksestä. Peruste on ennen kaikkea työllisyysperuste, ja siitä lähtökohdasta nyt sitten arvioidaan opetusministeriössä tätä Pirkanmaan ja muitten alueitten tarvetta.

Vielä kerran ed. Vahasalolle, että tämä ryhmäkokokysymys, opettajien määrän suhde oppilaitten määrään, ei ole heikennyt. Jos ei minun sanaani uskota, niin luetaan sitten se Oecd:n raportti läpi. Siellä se kerrotaan suoraan. Eli näin ei ole tapahtunut.

Minusta ed. Kähkösen puheenvuoro toi kyllä tärkeän asian esiin. Erittäin paljon on kuntapäätöksenteosta ja koulukohtaisesta päätöksenteosta kiinni, miten voidaan opetusryhmiä pienentää. Minunkin hatara muistini kyllä kertoo niistä kaukaisista ajoista, kun itse olin opettajana, että joskus on ollut huonomminkin kuin tällä hetkellä on, kun mentiin yli 40 oppilaan opetusryhmiin.

Vielä ed. Vahasalolle: Ydintehtäviinhän tässä puututaan, kun te sanoitte, että pitäisi keskittyä enemmän koulun ydintehtäviin. Niihin tässä puututaan. Koulun hyvinvointiohjelma tähtää nimenomaan siihen, että kaikki saadaan mukaan, kaikkien lasten, nuorten, jokaisessa elävä, luovuus ja aktiivisuus saadaan tämän yhteiskunnan käyttöön. (Ed. Vahasalo: Pienemmissä ryhmissä olisi opettajalla enemmän aikaa!)

Ed. Pulliainen jatkaa ministerin kiusaamista ansiokkaalla tavalla. Olette, veikkaisin, graduvaiheessa, niin että siitä ura urkenee. (Ed. Pulliainen: Oletteko laskenut, kuinka mones se minulla olisi?) — No, tohtorille näin ei saisi sanoa, mutta tulipahan sanottua.

Puhemies! Vielä pari kommenttia. Työperäisen maahanmuuton osalta tosiaan hallituksessa on ohjelman käsittely meneillään. Iltakoulukäsittely on takana, ja nyt edetään normaalissa etenemisrytmissä. Se tulee kyllä päätöksentekoon pikaisesti hallituksessa. On selvä ongelma, että siihen liittyvät tehostetut toimet nimenomaan työperäisen maahanmuuton osalta vaativat resursseja lisää. Tämä ohjelma tulee siirtymään varmasti seuraavan hallituksen työlistalle myöskin siinä muodossa, että rahoituspohjia tarvitaan, niitä pitää tarkistaa. Koulutuksen puolella veikkaisin puhuttavan aika isoista summista, 20—30 miljoonasta eurosta, jopa sen luonnoksen pohjalta, mikä tällä hetkellä on ollut käsittelyssä, vaikka hallitus ei ottaisikaan suoraa kantaa nyt kehyskysymykseen, koska sillä on yksi kehysriihi enää jäljellä. Sekin on enemmänkin tekninen riihi. Seuraava hallitus sitten tekee omansa.

Opiskelijoiden toimeentulon tukiin liittyvät kysymykset todella eivät suoraan ole omassa rootelissani. Sen haluan kuitenkin sanoa, että hallituksen politiikassa erittäin tärkeä peruste on ollut — ja pitää olla — se, että näillä tukijärjestelyilläkin kyetään edesauttamaan sitä aivan ratkaisevaa tavoitetta, että opintoaikaa, opiskeluaikoja, voidaan saada lyhyemmiksi. Sillä on ilman muuta vaikutus siihen, minkä tyyppisiä tukitoimia sitten pitäisi painottaa vähän enemmän kuin joitakin muita. Ateriatuki on varmaan tässä suhteessa ihan hyvä, kun kuulemma eduskunta sitä harkitsee. Minusta tämä lainavälineen käyttö ei ole edennyt tavoitteitten mukaisesti, sitä vähän pelättiinkin, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä pitäisi painottaa, informoida siitä. Se on edullinen. Sillä on merkitystä, ja jatkossa varmaan on syytä katsoa, voisiko sitä saada kehitettyä vielä, koska siinä on selvät sidoksetkin siihen, että opinnot myöskin etenevät nykyistä tiiviimpään tahtiin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kolme asiaa.

Ensinnäkin, kiitoksia opetusministerille Kuopion kristillisen koulun toimiluvan jatkon myöntämisestä viime vuoden puolella. Tiedän, että siellä tehdään hyvin suurella sydämellä hyvää työtä.

Toisena, kun ed. Immonen oli kiinnostunut Venäjä-seuran talouden asemasta, minä olen kiinnostunut venäjän kielen asemasta Suomessa. Suomalaisten kieliperinnehän pohjautuu melkein sodan ajalle, ja rukiverit ja muut ovat tuttuja, mutta niillä ei tänä päivänä liike-elämässä kovin pitkälle pärjää. Me tarvitsemme venäjän kieltä. Itä-Suomi-työryhmä on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Meillä olisi mahdollisuus aloittaa pieniäkin opintoryhmiä, mutta kun ei löydy tarpeeksi väkeä, niin mahdollisuus venäjän kielen kehittämiseen, jota me tarvitsemme, ei näytä onnistuvan. Tähän toivotaan kyllä ratkaisuja.

Kolmanneksi, ihan samasta, mihin ed. Kettunen kiinnitti huomiota. Liiketoiminnan osaamisen vahvistaminen Joensuun ja Kuopion yliopistojen välillä on yksi keskeinen osa Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon (Puhemies koputtaa) yliopistolaitosten kehittämistä. Siihen toivomme teiltä myös tukea, kuten mainitsitte äsken.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessahan on harjoitettu pääosin sosialidemokraattista koulutuspolitiikkaa, ja siinä me olemme onnistuneet hyvin. Tulokset puhuvat puolestaan. Toki on sillä tavalla, että aina on epäkohtia ja kehittämistä. Minua huolestuttaa myöskin tämä ammatillisen koulutuksen tämän hetken tila ja tulevaisuus. Tosiasia on se, että meidän työelämämme tarvitsee yhä enemmän ja enemmän ammatillisen koulutuksen saaneita, osaavia ammattityöntekijöitä. Kaikki eivät voi olla tohtoreita eikä maistereita. Tästä tietenkin tulen siihen, miten ministeri ajattelee, ihan konkreettisena kysymyksenä, miten tätä ammatillista koulutusta voitaisiin parempaan suuntaan kehittää niin, että tämä putki kääntyisi hakeutumisessa näihin koulutusmuotoihin enemmän. (Puhemies: Minuutti!)

Toinen kysymys on koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta ...

Maija  Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kilttinä ihmisenä en yllä edes esikoulutasoiseen ministerin kiusaamiseen, mutta siitä huolimatta haluan ilmaista vakavan huoleni samasta syystä, joka täällä on jo tullut esille. Tänä päivänä opettaja—oppilas-suhde korkeakouluissa, yliopistoissa on huomattavasti heikompi kuin se oli 10—15 vuotta sitten, ja tämä ei voi olla vaikuttamatta opetuksen tasoon. Se heijastuu lääkärikoulutukseen, se heijastuu moneen sellaiseen alaan, johon liittyy myös käytännön opetusta. Perusopetuksen määrärahojen taso ei ole riittävä, perustutkimuksen määrärahojen taso ei ole riittävä, ja tällä on kyllä vakavia heijastusvaikutuksia tulevaisuuteen, kun me kaikki yhdessä vannomme osaamisen, huipputeknologian nimeen, jonka kautta me pärjäämme.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin Suomen ainoa keino tulla toimeen kansainvälisessä kilpailussa on hyvä koulutus ja osaaminen. Myöskin me tarvitsemme oikeaan osunutta koulutusta silloin, kun me ratkaisemme palvelukysymyksiä. Yksi asia on ammattikorkeakoulujen terveydenhoidon, sairaanhoitajien aloituspaikat ja niiden puute ja puutteellisuus ja vähäisyys esimerkiksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kohdalla. Se on erittäin vakava asia, koska se johtaa siihen, että sairaalat, alue- ja keskussairaala, eivät saa kylliksi asianmukaista työvoimaa.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Drombergin kanssa samaa mieltä siitä, että jos Paras-hankkeen sairaus- ja terveyslogiikkaa, tehokkuuden lisäämistä, sovelletaan sivistyspalveluihin, ollaan todella väärällä tiellä. Kouluja lakkautetaan tällä hetkellä lähes sadan koulun vuosivauhdilla, ja peruskoulun pitäisi nimenomaan olla lähipalvelu. Tästä on tuloksena laittomia koulumatkoja ja myös oppilaiden syrjäytymistä. Kysyisinkin, pitääkö tämä yllä hyviä Pisa-tuloksiamme.

Lopuksi kysymys tasa-arvosta: jos Steiner-kouluja tuetaan — ja niitä on Helsingissä — miksi niitä ei tueta Joensuussa?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Informaatiosektorin menestys ei saisi mielestäni sumentaa sitä tosiasiaa, että Suomen tyyppisen maan menestys rakentuu aina luonnonvarojen jalostamiseen ja siinä tarvitaan osaavaa väkeä. Lapin näkökulmasta voi todeta, että Kemi—Tornio-alueelta menee yksistään Lapin luonnonvarojen jalostamista sillä tavalla maailmalle, että 9 prosenttia bkt:sta muodostuu täällä.

Eräällä alueella on kuitenkin tullut vakava pullonkaula. Nimittäin meillähän on kaivostoiminnassa valtavat mahdollisuudet. Valtio on luopunut Outokummun ja Rautaruukin myötä tältä sektorilta ja ilmeisesti luopunut myös kokonaan koulutuksesta, koska todetaan, että tällä hetkellä olisi paljon avattavia kaivoksia, mutta insinöörikuntaa, työntekijöitä, osaavaa henkilökuntaa ei ole. Mitenkä opetusministeriö tai hallitus yleensäkin aikoisi tämän ongelman ratkaista, koska siinä on valtavat taloudelliset resurssit nyt, kun raaka-aineet ovat huipussaan?

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä kuuntelin tätä debattia työhuoneessani, ja kuinka ollakaan, hyvin yllättävää varmaan, että siinä vaiheessa, kun ed. Tiura kokoomuksesta käytti puheenvuoron, juoksin tänne, koska halusin hivenen kritisoida tätä oppositiokuplaa, mikä heillä puheissaan on. Perusasioista täytyy ottaa selvää. Esimerkiksi ed. Tiura vielä maanantaina Aamulehdessä oli sitä mieltä, että hallitus on paha, koska ei maksa pakkolainaa takaisin kunnille, ja tietenkin myös koulutuspalveluiden kannalta on hyvin tärkeää se, että tämä pakkolaina maksetaan plus 400 miljoonalla muutenkin vahvistetaan kuntataloutta.

Papukaijamerkin antaisin ministeri Kalliomäelle tästä oman hallinnonalansa puolustamisesta ja kouluhyvinvointiin satsaamisesta. Kaiken kaikkiaan ministeri Kalliomäkihän tässä jo tätä kuplaa puhkaisi ja kertoi, että koulutusmäärärahoja suinkaan ei olla leikkaamassa, vaan päinvastoin lisäämässä. Hallinnonala on saamassa lisää tuloja merkittävästi eikä leikkauksia, kuten kokoomus omassa propagandassaan budjetin julkaisemispäivinä kovasti tuntui toistavan. Mitä tulee ... (Puhemies: Minuutti!)

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin, että hallitus ei ole sortunut näpertelyyn talousarviota laatiessaan. Onko se näpertelyä, että opiskelija—opettaja-suhteeseen ei ole puututtu millään tavalla? Meille Pisa-tutkimuksen kautta tulee huippuluokan oppilaita yliopistoihin ja korkeakouluihin, mutta minne he häviävät sen jälkeen? Kun ei ole uusia laitteita, ei voida nykyaikaisilla laitteilla opiskella. Opiskelijat eivät pysty silloin täyttämään niitä vaatimuksia, mitä tutkimuslaitokset ja tutkijan tehtävät ylipäätään vaativat. Miksi ei tule yhtään laiteinvestointimäärärahaa tule muuten kuin Venäjän lainakonversion kautta lillukanvarsina? Miksei opettajien ja opiskelijoiden suhteeseen puututa? OPM:n Neuvon työryhmän suositus on 14 opiskelijaa opettaja kohti. Tällä hetkellä se on noin 21. Budjetissa on tavoite lisätä edelleen opiskelijoita ja valmistumisien määrää. Tämä opiskelija—opettaja-suhde sen kuin vaan pahenee.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutus ja sivistys lisäävät parhaiten tasa-arvoa ja estävät syrjäytymistä. Siksi oppilaanohjaukseen ja ammatillisen koulutuksen kiinnostavuuteen on lisättävä paljon enemmän huomiota. Lisäksi koulutuksen kohtaavuus on asia, johon on tartuttava rivakasti. Tämä on ollut tietoista toimintaa, koska 90-luvulla jo alkoi tulla aloja, joilla oli työvoimapula, ja tähän ei ole kyllä riittävästi tartuttu viime vuosina. Yliopistokeskusten toiminta on turvattava edelleen, koska ne ovat erittäin tärkeitä maakuntien kehittämistyössä ja tuovat osaltaan elinvoimaisuutta ja hyvinvointia.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Opettajankoulutus on avainasemassa, jotta pystymme nämä hyvät tavoitteet jatkossakin täyttämään, mitä suomalaiselta koululaitokselta edellytetään. Nyt yliopistojen tuottavuusohjelman nimissä on heitelty aika koviakin leikkaussuunnitelmia opettajankoulutuslaitoksiin. Esimerkiksi Tampereen yliopisto on heilutellut kirvestä tai tapparaa Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen päällä. Kun on edellytetty tuottavuusohjelmaa, sitten ensimmäisenä kiinnitetään huomiota niihin ei juuri sillä kampuksella oleviin yksiköihin. Kuitenkin näissä opettajankulutuslaitoksissa on saatu hyviä tuloksia. Ei kannata hyvin lypsävää lehmää lähteä tappamaan vaan pikemminkin kehittämään sitten yhteistyötä muiden koulutuslaitosten kanssa.

Haluaisin nyt opetusministeriön kantaa tähän, että ei kai sieltä ministeriöstä vaan ole lipsahtanut mitään tällaista näin yksiviivaista ohjetta hyvien rönsyjen katkomiseksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Penäisin vielä yliopistojen perusrahoitusta, josta moni on kysynyt. Onko ministeri sitä mieltä, että se on riittävä tällaisenaan? Mikä on sosialidemokraattien mielipide ensi vaalikaudesta? Kun sanoitte, että tutkimusrahoitus nyt kanavoidaan Akatemian ja Tekesin kautta, sehän ei ole sama asia kuin se, että se olisi perusrahoituksessa, koska jos kaikki on kilpailutettavaa rahaa — mikä tietenkin on hyvä asia, näitä ei pidä leikata, siinä olen eri mieltä ed. Ojansuun kanssa, niitä ei pidä leikata — jos kaikki kilpailutetaan, niin silloin myöskin professorit ja opettajat joutuvat tekemään anomuksia joka vuosi uudestaan ja uudestaan, kun perusrahoitusta ei ole.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viidesluokkalaisen ja esikoululaisen äitinä voin ensin todeta, että olen erittäin tyytyväinen suomalaisiin opettajiin ja lastentarhanopettajiin. Meillä on äärimmäisen hyviä ihmisiä. Mutta joka vuosi on sama pelko, että viedään pois rahaa kouluilta. Esimerkiksi Turussa tälläkin hetkellä koko ajan saa lukea lehdistä, että ehkä taas joudutaan supistamaan ja supistamaan ja supistamaan. Tämä vaan ihmetyttää, kun meillä muuten menee niin hyvin, miksi näiden opettajien pitää kärsiä joka vuosi samaa tuskaa siitä, että ehkä nyt taas viedään jotain pois.

Sitten siitä, että eriarvoisuus kasvaa Suomessa. Se näkyy jo lapsissa. Nämä lapset tulevat vanhemmiksi ja menevät opiskelemaan, ja jos ei ole tätä, että "mamma betalar", niin käy helposti niin, että ei ole varaa opiskella enää yliopistossa, koska on niin pieni opintotuki. Eli meillä tulee käymään niin, että ne, joilla on hyvät kotiolot, on paljon rahaa, ehkä myös opiskeluaikana pystyvät keskittymään opintoihin. Miten käy muiden, etenkin suurissa ryhmissä, joissa opettajat, jotka opettavat korkeakouluissa, professorit joutuvat pohtimaan juuri tätä, mistä saa rahaa seuraavaan projektiin, mistä saa rahaa? (Puhemies: Minuutti!) Koko ajan on hätä rahasta, silloin ei ehdi keskittymään opiskelijoihin ja antamaan parastaan heille, tulevaisuudelle.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että budjettikeskustelun yhteydessä puhutaan koulutuksen laadusta ja sisällöllisistä kysymyksistä, esimerkiksi siitä, kuinka paljon tietopainotteisuutta on suhteessa taitoaineisiin peruskoulutuksessa.

Kiitos opetusministerille, että nostitte kouluhyvinvoinnin ja sen, että syrjäytymistä ei tapahtuisi, koulupudokkaita ei enää tulisi lisää. Siihen liittyen olen erittäin huolissani siitä, että mielestäni budjetissa ei riittävästi näy se, että meillä on vammaisia, vajaakuntoisia, joidenka koulutuksesta tulisi olla erityisen kiinnostunut, jotta heidätkin saataisiin yhteiskuntaan ja työelämään mukaan. Erityisesti ammatillisessa koulutuksessa ilmenee koko Suomessa suppeutta, epätasapainoisuutta maan eri osien välillä ja nimenomaan siinä, minkälaisia koulutuslinjoja ja koulutuksen tukipalveluita tarjotaan vammaisille ja vajaakuntoisille. (Puhemies koputtaa) Toivoisin, että tähän kiinnitetään huomiota.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun on kuullut, kuinka raha ei riitä opiskelijoille, raamit paukkuvat, arvoisa ministeri, teillä näyttää riittävän rahaa Animalian ja Luonto-Liiton tarhaajia vastaan käymään kampanjaan. Virkamieskään ei tiedä muuta kuin sanoa, että on korkeintaan muutamia kymmeniätuhansia euroja siihen kampanjaan, mitä Animalia ja Luonto-Liitto lehtitietojen mukaan saavat käydä kouluissa tekemässä sitä työtä, jossa he kertovat, että älkää ostako turkiksia, kuinka epäisänmaallisia turkistuottajat ovat (Ed. Meriläinen: Oikealla asialla ovat!) ja muuta vastaavaa, ja lopuksi pyytävät vielä lehtitietojen mukaan, että liittykää jäseniksemme.

Miksei, arvoisa ministeri, myöskin turkistarhaajille anneta samaa mahdollisuutta? Näinkö te toimitte vaan yhden etujärjestön puolesta?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutuspolitiikalla on merkittävä rooli aluekehityksessä. Itse kannan huolta maaseudun toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen tulevaisuudesta. Korviini on kantautunut viesti, että opetusministeriön linja on näiltä osin aika nihkeä. Otan esimerkiksi Oulun eteläisen aluekeskusohjelman, noin 90 000 asukkaan alueen kokonaisuuden. Siellä on tällä hetkellä 237 ammattikorkeakoulualoituspaikkaa, mutta ikäluokka suhteutettuna Suomen keskiarvoon edellyttäisi 360:tä aloituspaikkaa. 120 aloituspaikkaa puuttuu, mutta ministeriöstä niitä ei näytä löytyvän.Tämä heikentää maaseutualueen kehittämisedellytyksiä.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä palata yliopistokeskusteluun siinä mielessä, että kun me haluamme tänne kuitenkin huippuyliopistoja ja me haluamme kansainvälisesti pärjätä näissä kilpailuissa, niin on tullut kyllä kova haaste myöskin yliopistoilta niiden autonomisesta asemasta, taloudellisesta asemasta nimenomaan.

Mitä toimenpiteitä hallitus on nyt tehnyt sen hyväksi, että yliopistot eivät ole tilivirastoja vaan ne saavat lisää taloudellista autonomiaa tulevaisuudessa, jotta ne pystyvät pärjäämään myöskin kansainvälisessä kilpailussa ja sillä lailla laatua korottamaan myöskin omassa työssään?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Pikavastauksia.

Ensinnäkin minusta ammatillisen koulutuksen tilanne, jota ed. Laitinen kysyi, on sillä tavalla hyvä, että vetovoima on selkeästi kasvamassa. Ei ole sellaista lukio—ammattikoulutus-asetelmaa enää, että ikään kuin viisaammat menisivät lukioon, vaan tilanne on tasoittunut ja ammattikoulujen vetovoima parantunut. Alueellisia eroja on, mutta ollaan menossa parempaan suuntaan. Se on aika paljon markkinointi-, informaatiokysymyskin. (Ed. Wallin: Pitäisi saada aloituspaikkoja!)

Ed. Cronberg muistutti, että kouluja on lakkautettu. Viidentoista vuoden aikana on lakkautettu yli tuhat kunnan ylläpitämää peruskoulua. Sitten ed. Cronberg peräsi steinerkoulua myöskin Joensuun seudulle. Se on yksityinen koulu. Yksityisiä kouluja ei ole valtion päätöksellä lakkautettu yhtään ainutta tänä aikana. (Ed. Dromberg: Mutta ei ole lisättykään!) — Lisää on kyllä tullut. Nniitähän on tullut viidentoista vuoden aikana huomattavan paljon. (Ed. Dromberg: Ei monta, ei ole!) — Kysymys on minusta siitä, että hyvä koulu ansaitsee olemassaolon oikeutuksen, mutta pitää myöskin katsoa, mihin julkinen rahoitus riittää, ja meillä kunnan koulu on toiminut hyvin. Siihen kannattaa panostaa.

Useat kokoomuksen puolelta, myöskin ed. Dromberg lopussa, kysyivät yliopistojen taloudellisten voimavarojen perään. Kysymys on lainsäädännöstä. Yliopistolakia täällä on ed. Dromberg itse ollut sorvaamassa, ja silloin on päädytty nykyiseen järjestelmään. Nyt olen asettanut selvitysmiehet, jotka ovat kohta vuoden päivät tehneet töitä, ja yksi keskeinen, oikeastaan pääsuuntakin heidän selvityksessään on yliopistojen taloudellisen autonomian mahdollinen lisääminen, miten se voisi tapahtua ja mitä se edesauttaisi, mitkä olisivat ongelmia. Vuodenvaihteeseen mennessä saamme raportin, väliraportti on jo saatu. Yksi valmis johtopäätös on se, että yliopistojen rahoitus tarvitsee yksityistä pääomaa myöskin ja taloudellisia toimintamahdollisuuksia itse yliopistojen toimintaan.

Omarahoitustaloushan on Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla, ja niillä on sen seurauksena hyvinkin vankka asema. Se on yksi tie, mutta minusta tämä liittyy moneen muuhunkin asiaan. Veronhuojennukset ovat tässä keskustelussa mukana, yliopistojen hallinto, josta silloin keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Minusta sen rakenne ei oikein vastaa tilannetta, jossa taloudellista autonomiaa vain laajennettaisiin ilman, että hallintoa katsottaisiin samalla.

Opettajankoulutuksen osalta voin kertoa, että viiden vuoden aikana on pantu 50 miljoonaa lisää euroja opettajien täydennys- ja lisäkoulutukseen, mikä on sinänsä ollut aivan ratkaisevan tärkeä asia. Mitä Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitokseen tulee, sen osalta niin kuin muutenkin noudatetaan sitä periaatetta, että opetusministeriö katsoo valtakunnalliset toimintalinjat, tavoitteet, niiden merkityksen aluekehityksen kannalta, tällaisen raamin, joka on 8.3. keväällä annetussa opetusministeriön paperissa sisällä, mutta sitten itse ratkaisujen rakentamisen pitäisi tapahtua siellä, missä toimintakin on. Tässä tapauksessa tietysti ratkaiseva asema on, tai ainakin valmistelun osalta ratkaiseva asema, Tampereen yliopistolla. Sitten se, mitä kantoja opetusministeriö sen pohjalta ottaa, katsotaan aikanaan.

Puhemies! Tuohon ed. Vistbackan Animalia- ja Luonto-Liitto-asiaan en ota muuta kantaa kuin sen, että eivätköhän ne ole samanlaisia yhdistyksiä kuin muutkin, (Ed. Vistbacka: Mikseivät turkistarhaajat myöskin pääse sinne verorahoille?) joita eduskunta erityisellä ponnella on tähänkin saakka tukenut. (Eduskunnasta: Rikollista porukkaa! — Ed. Vistbacka: Rikollista porukkaa, joku täällä huutaa!) — Rikollisia ei tässä talossa tueta, vai mitä?

Ed. Rantakangas kysyi aloituspaikoista (Ed. Kuisma: Eihän Animalialla ole mitään tekemistä sen kanssa!) tässä tapauksessa Oulun kohdalta, mutta tämä on valtakunnallinen kysymys. Se liittyy aluekehitykseen, sen vaikutuksiin. Tilanne on minusta se, että aloituspaikkojen lanseeraus kulkee hiukan jälkijunassa väestökehitykseen nähden, ei kuitenkaan minusta liikaa. Se on vähän kitkaista työtä, mutta se toimii siihen suuntaan, että Oulun alue, joka kyllä on voimakkaasti kasvava, on aloituspaikoissa saamapuolella.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen lehdet olivat täynnä tässä pari päivää Asem-kokousta, ja nimenomaan viesti oli se, että Asem-kokouksessa annettiin ilmastojulistus, joka varmasti on isäntämaan kannalta tärkeä asia. Suomi on myös kaikissa puheenvuoroissaan ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa tuonut esille ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeyden.

Täällä aikaisemmin eilen valtiovarainministeri pohti puheenvuorossaan kestävän kehityksen ja kulutuksen lisäämisen välistä ristiriitaa, taloudellisen kasvun ongelmia. Ihan hyvää pohdintaa ja oikea tie, sitä etenemään vaan, valtiovarainministeri, eteenpäin. Kestävän kulutuksen ja tuotannon ongelmia sopii todella pohtia. Mutta onko budjettiesityksessämme, joka on käsillä, talousarvio 2007, kylliksi otettu huomioon ilmastomuutoksen hillitseminen, kestävän kehityksen periaatteet? Senhän pitäisi läpi mennä tuon Keltaisen kirjan, mutta se ei kyllä vielä oikein ole sisään päässyt. Tässä koko Suomen yhteiskunta, valtiovalta, eduskunta kuten hallituskin on kyllä vastuussa, ja myös kuntien kohdalla tietysti saman tyyppisen läpileikkauksen pitäisi toimia.

Mutta, puhemies, edelleen vielä tähän talousarvioon. Talousarviossa ei ole ratkaistu kansallista keskeistä ongelmaa ja ihmisten huolta, nimittäin riittävää tukea kunnille ja niiden tuottamille palveluille, kuten lasten päivähoito, koulutus, terveydenhoito ja vanhusten turva.Vaikka hallituksen politiikka ja täälläkin puheet ovat olleet sen tyyppisiä, että riittävä taloudellinen tukeminen on sisällytetty tähän esitykseen, niin se on enemmänkin, voisiko sanoa, propagandaa. Se ei ole todellisuutta. Todellisuudessa kunnat ovat nyt vasta pääsemässä valtion tukien suhteen sille tasolle, millä ne olivat 1990-luvun alussa ennen lamaa. Valtion pakkolainan takaisinmaksun aikaistamisessahan on kyse on kunnilta otetusta rahasta. Se ei ole siis uutta rahaa kunnille.

Hallitus suhtautuu kyllä sisäisestikin palveluihin ristiriitaisesti. Pääministeripuolueessa on väkeä, joka pitää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen pääsisältönä pääsääntöisesti palvelujen yksityistämistä. Kuntien palveluissa yksityisille tuottajille kuitenkin varsinainen osaaminen on kunnissa. Tähän löytyy kavereita tietysti oikeisto-oppositiosta. Tämä pyrkimys on kuitenkin kuntalaisten kannalta epäsuotuisa. Ei tule unohtaa sitä, että yksityissektorin, erityisesti terveydenhoidon ja sairaanhoidon, alueella on mukana suuryrityksiä, joiden tavoitteena on tietysti mahdollisimman suuri voitto. Osakkeenomistajille pitää syntyä tuottoa vähintään 6—10 prosenttia, usein terveyden- ja sairaanhoidossa voittoprosentit ovatkin jo 15—20 prosentin luokkaa. Tämän kaiken maksavat tietysti potilaat.

Hallituksen päättämät menokehykset puristavat koko valtiontaloutta. Vaikka tuloja olisi miten paljon, ei voi olla menoja, koska on tämä menosääntö. Tämä koskee erityisesti terveydenhoitoa, tieverkkoa ja ratojen parantamista. Hamina—Vaalimaan-väli on yksi Suomen vaarallisimmista ja raskaimmin liikennöidyistä tieosuuksista. Hallitus kuitenkin on nyt jo neljättä vuotta ollut tekemättä mitään tämän välin parantamiseksi. Siinä pitäisi levähdyskaista saada aikaan välillä Hamina—Vaalimaa. Se on arvioitu 500 000 euron hintaiseksi aina 10 kilometriltä, joten 30 km, joka olisi tarve, maksaa vain 1,5 miljoonaa euroa.

Puhemies! Suomenlahden ja Itämeren suojelun rahoitus on edelleen vahvasti ontunut. Hallitus ei ole ratkaissut maatalouden hajapäästöongelmaa. Ympäristötöiden rahoituksesta on edelleenkin miinustettu. Tänä vuonna on budjetissa 11,6 miljoonaa euroa, ja ensi vuodeksi esitetään 9:ää miljoonaa euroa.

Lopuksi totean sen, että myöskin veteraanikuntoutusrahat ovat todellakin riittämättömät.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! En tuohon ed. Tiusasen propagandaosuuteen nyt sen enempää mene, mutta se on kai selvää, että Suomessa tulee terveydenhuollon ja koko sosiaaliturvan piirissä toiminnot järjestää sekä julkisen sektorin että yksityisten palveluiden kautta siellä, missä asiat toimivat, eikä tehdä siitä ideologista kysymystä.

Arvoisa puhemies! Tämän budjettikeskustelun aikana on todettu, että Suomessa ei investoida. Minä olen tässä edustajatovereilta oikealta ja vasemmalta kysellyt ja joka puolella tuntuu olevan kova investointivauhti, näin myös Pohjois-Savossa. Honeywell muun muassa muutti sensoriteknologian tuotantoyksikkönsä Kaliforniasta Kuopioon, ja he sanoivat, että heillä ei ollut enää mitään uutta saatavissa Kaliforniasta ja näin he tulivat Kuopioon. Siellä on 200 henkilön työpaikka, kiinteistöt ja muut nousemassa ja värväys tapahtunut. Investointeja tapahtuu Suomessa, se on tietysti myös nimenomaan pk-sektorilla tapahtuvaa toimintaa, ja hallitus ansaitsee myös kiitoksen niistä yrittäjyyttä, verotusta ja koko talouselämää tukevista päätöksistä, joihin nämäkin sitten pohjautuvat. Se näkyy tietysti meillä työllisyydessä.

Talvivaara-hanke, jonka haluan, arvoisa puhemies, ottaa esille, on hyvä esimerkki siitä, kuinka voimme vauhdittaa työpaikkojen syntymistä. Se on ei Pohjois-Savossa, vaan Kainuun puolella Sotkamon kunnan alueella, ja tuo Talvivaara-hanke tulee kaiken kaikkiaan olemaan niin suuri, että itse asiassa sinne syntyy Euroopan suurin nikkelikaivos, ja se on suurin koskaan Suomessa avattu kaivos: yli 340 miljoonaa tonnia malmia, 10 kilometriä pitkä malmivyöhyke, maan pinnassa 100—400 metriä leveä esiintymä. Tässä on mahdollisuus monimetalliesiintymien hyödyntämiseen. Siellä on tiettyjä ongelmia, ei niinkään todellisia, mutta tämä hanke lähtee liikkeelle, ja valtion tulee myös omalta osaltaan olla hoitamassa siihen liittyvät tietyt rautatiekuljetusyhteydet ja sitten tietystikin muu infra, mikä tarvitaan sekä energiansiirtoon että vedensiirtoon. Kolmisentuhatta työpaikkaa syntyy siitäkin, mikä säteilee koko Itä-Suomeen erittäin merkittävästi. Se on niin suuri hanke, että tämän talon viimeistään täytyy varmistaa, kuten tietysti hallituksenkin, että se kulkee eteenpäin. (Ed. Soini: Eikä siinä tarvita muuttoavustusta!) — Voi olla, että espoolaisillekin tarjotaan muuttoavustusta, jotta he voivat tulla Sotkamoon sitten työskentelemään tuon asian tiimoilta. Siinä mielessä olkoon se sitten niin tai näin päin, mutta terveiden työpaikkojen luokse kyllä löytyy yleensä työntekijöitäkin. Ovatko kaikki suomalaisia sitten; meillä on työvoimapula myös kivimiehistä, geologeista ja monista muista alan ammattilaisista, joten tässä tämä meidän eräs ongelmamme on, johon meidän yhteiskuntana on kiinnitettävä suurta huomiota.

Arvoisa puhemies! Kun 5 minuuttia on puheaikaa, niin tämän loppuosan haluan käyttää talousarviokeskustelun osalta liikenneinfrastruktuurimme kehittämiskysymyksiin. On hienoa, että tämä niin sanottu ykköskori saatiin liikkeelle ja siltä osin myös ne hankkeet, jotka on vietävä eteenpäin, ovat kulkemassa ja jopa päätöksenä niin, että Lusi—Mikkeli-osuuteen tuli aloittamisvuodeksi 2008 ohi tämän vaali- ja budjettikaudenkin. (Ed. Soini: Tuliko Kallansillat?)

Sitten tullaan Kallansillat-kysymykseen, joka on eräs meidän ongelmamme tällä hetkellä. Se ei ole yksistään liikennepoliittinen ongelma eikä mikään Kuopion kysymys, vaan se on yleisturvallisuuspoliittinen kysymys. Meidän lentoasemamme ja suuret teollisuuslaitokset sijaitsevat Kallaveden Siilinjärven-puoleisella ja osittain Kuopion-puoleisella pohjoisella alueella ja meidän pääpelastustukikohtamme ja sen yksikkö sijaitsee Kuopion puolella. Se on kestämätön tilanne. Sillat ovat olleet ylhäällä tänäkin kesänä kymmeniä, kymmeniä kertoja, ehkä noin sata kertaa suurin piirtein, ja välillä koneisto jumiutuu paikalleen. Ei siitä sen enempää. Se on tiedossa, se ongelma.

Talousarvioneuvotteluista on 23.8. pöytäkirjamerkintä, jossa liikennehankkeiden osalta todetaan: "Liikenne- ja viestintäministeriö selvittää liikennehankkeiden uusia rahoitusmuotoja." Kuopion kaupungilla on selkeä tarjous liikenne- ja viestintäministeriölle hankkeen liikkeelle saattamisesta. Mielestäni tuo hanke on sellainen, että siihen tulee sitten yhteiskunnan, ministeriön ja valtiovarainministeriönkin katsoa, mikä on se oikea tapa. Me emme ole tuon ykköskorin hankkeiden ohi menossa, vaan tämä on oma keissi, joka on meidän pystyttävä hoitamaan.

Samoin tähän koko liikennebudjettiin ja liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan nyt on sentään prosentin kasvu. Tälle vuodelle oli 3 prosenttia miinusta, jota eduskunta hieman paikkasi. Mutta se on selvää, ettei perustienpidon 14 miljoonan euron ja yksityisteiden 2 miljoonan euron vähennyksiä eikä myöskään perusradanpidon vähennyksiä voida hyväksyä. Tässä on tietysti eduskunnalle, meille, sopivaa askaretta ennen joulua tuo asia saattaa kuntoon. Olisi tietysti ollut hyvä, että se olisi ollut valmiina.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kuntatalouden elvytys on todellakin tämän budjetin yksi keskeinen asia ja se tulee näkymään meidän peruspalveluissamme.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ed. Rossin puheenvuoron johdosta, että kun valtiovalta sanoo, että kuntia on taloudellisesti riittävästi tuettu tällä budjetilla, niin se ei ole totta ja se on mielestäni harhaanjohtavaa. Totesin sen propagandaksi. Mikä liittyy näihin yksityistämisasioihin, mihin ed. Rossi viittasi, on kyllä niin, että varsin monessa paikassa on aivan selvästi pakonomaista yksityistämistä monessa kunnassa, ja se ei ole kuntalaisten edun mukaista. On alueita, joilla yksityissektoria tarvitaan, mutta se ei todella saa olla pakonomaista eikä niin sanotusti periaatteellista, se yksityistäminen.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin tähän kuntatalouteen. Se, että 08:lle aiemmin suunniteltu velka pystytään maksamaan aiemmin, on hyvä asia, ja totta kai eduskunta ja kunnat ovat olleet kaikki tässä mukana. No, se on yhdelle vuodelle tuleva noin 200 miljoonan euron kokoinen rahasumma, mutta budjetissa on saman kokoinen, vähän enemmänkin, summa, joka tulee konkreettisesti lisäämään kuntatalouden rahoitusta, ja ei se sieltä minnekään poistu, haluttiinpa näin tai ei. Kuulostaa vähän siltä, että happamia, sanoi kettu noista pihlajanmarjoista aikoinaan.

Vielä tästä yksityistämispuolesta. Ed. Tiusanen, eiköhän se ole niin, että potilaat, asiakkaat, haluavat palvelua? Onko sillä nyt sitten väliä, tuottaako niitä joku yksityinen vai julkinen sektori? Tämä on yhteinen asia.

Reijo Laitinen /sd:

Rouva puhemies! Kuten tunnettua, talous kasvaa voimakkaasti. Itse asiassa mikään tutkimuslaitos ei ennustanut tälle vuodelle ja ensi vuodelle niin voimakasta kasvua kuin nyt on tulossa. Ensi vuoden osalta tietysti kasvu on todennäköisesti hitaampaa kuin tänä vuonna ja ilmeisesti 2008 jossain määrin myöskin, ja siihen tietenkin täytyy varautua. Elikkä talouden kasvu ja sitä kautta työllisyyden parantaminen on ollut positiivinen asia. Työllisyystavoite, noin 100 000 uuden työpaikan saavuttaminen tällä vaalikaudella, lähes toteutuu, ja se on myöskin positiivista, että valtion tulokehitys on ollut ennakoitua parempaa. Velkaa on lyhennetty, mutta myöskin on sitten pystytty tiettyjä investointihankkeita viemään eteenpäin.

Työllisyyden osalta totta on se, mitä täällä on puhuttu, että hyvin monet työpaikat ovat syntyneet alalle, jolla on tyypillistä se, että tehdään määräaikaisia työsuhteita ja pätkätöitä. Kyllä täytyy tässä jälleen kerran sanoa se, että kyllä valtion työnantajana ja kuntien työnantajana pitäisi mennä itseensä. Nimittäin valtio ja kunnat käyttävät määräaikaisia ja pätkätyösuhteita kaikkein eniten, ja uskallan sanoa, vaikka sanonkin sen täältä eduskunnan puhujakorokkeelta, että väitänpä niin, että joillakin alueilla rikotaan myöskin joissakin tapauksissa voimassa olevaa lakia.

Työvoimakapeikoita on, se on ihan totta, ja tietyillä toimialoilla on työvoimapulaa, mutta myöskin yrityksen pitäisi siihen varautua. Me pyrimme koulutuksen kautta ennakoimaan sitä, että koulutettaisiin ihmisiä oikeisiin tehtäviin. Kuten aikaisemmin täällä sanoin, koulutusputkea pitää muuttaa siihen suuntaan, että ammatillisen koulutuksen asema meidän koulutusjärjestelmässämme vahvistuisi merkittävästi. Me tarvitsemme näitä osaajia.

Otin sanomalehti Keskisuomalaisesta jutun, mistä meitä keskisuomalaisia kansanedustajia on informoitu. Nimittäin sellainen yritys kuin Meteco Oy Karstulassa, metallialan yritys, on ennakoinut tulevaa työvoimatarvetta, ja he ovat ottaneet yhteyttä kouluihin, oppilaitoksiin, järjestävät yrityksen kautta yhdessä työvoimahallinnon kanssa ja muiden toimijoitten kanssa tutustumispäiviä. Tässä on semmoinen malli, minun mielestäni hyvä malli siitä, miten yritysten pitäisi itse myöskin panostaa siihen, että saavat osaavaa ja koulutettua työvoimaa. Keski-Suomessa ollaan nyt asettamassa tavoitteeksi se, että ensi kesänä, vuonna 2007, kaikille 15—18-vuotiaille nuorille järjestetään työ- tai harjoittelupaikka, siis kaikille, ja tämä on iso savotta: yritykset mukana, kunnat mukana, oppilaitokset mukana jnp. Ja me olemme ottaneet, me keskisuomalaiset kansanedustajat, tämän haasteen vastaan, että näin tulisi tapahtumaan. On arvokasta se, että nuoret pääsevät tutustumaan työelämään.

Verotuksen osalta muutama sana. En ymmärrä vieläkään sitä, että varallisuusvero mentiin poistamaan. En totta tosiaan ymmärrä johtuen siitä, että kun näitä viimeaikaisiakin Stakesin ja Kelan tutkimuksia katsoo, niin on käynyt todellakin sillä tavalla, että köyhyys on vain lisääntynyt. Meillä on varaa sitten rikkaille antaa yli 100 miljoonaa euroa. Ei tässä niin kuin solidaarisuudesta kyllä voida puhua mitään. Tutkija Pertti Honkasen mielestä — luin Kelan sanomista — kannattaisi aivan ehdottomasti muuttaa työmarkkinatuen ja muiden sosiaalietuuksien verotusta, ja hän on tavattoman oikeassa tässä. Nimittäin jos esimerkiksi työmarkkinatuesta poistettaisiin verotus, joka on keskimäärin 18—20 prosentin luokkaa, niin sillä kaikkein parhaiten oltaisiin estämässä köyhyyden lisääntymistä, ja kyllä tähän täytyy olla varaa, jos meillä on varaa poistaa rikkailta varallisuusvero. Kyllä tässä on pakko vedota voimakkaasti nyt hallituksiin ja meihin kaikkiin, että näin tulisi tapahtumaan.

Palkkatuloverotus on vuodesta 1994 laskenut 42 prosentin tasosta noin 31 prosenttiin. Sitä aluetta on nyt hoidettu; nyt on seuraava askel. Ilman muuta tämän olisi pitänyt johtaa tietenkin siihen, että eläkkeensaajien, työttömien ja muiden etuisuuksia olisi voimakkaimmin ajettu eteenpäin. (Puhemies koputtaa: 5 minuuttia!)

Puhemies! Seuraavassa puheenvuorossa sitten keskityn enemmän näihin liikennehankkeisiin.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri sanoi eilen, että jokainen täyttämätön työpaikka on tappio. Hän oli täysin oikeassa siinä. Toinen asia on se, että hallituksen esittämät keinot ovat tämän ongelman ratkaisemiseksi riittämättömät. Täyttämättömiä työpaikkoja on jo yli 52 000. Pirkanmaalla joka neljännellä yrityksellä on rekrytointivaikeuksia. Seuraavan hallituskauden aikana työvoiman tarjonta uhkaa vähentyä 20 000 hengellä vuodessa. Työvoiman vähenemisen seuraus olisi talouskasvun hiipuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituskriisi.

Hallitus esittää työmatkavähennyksen korotusta. Hyvä niin. Sitä me esitimme kokoomuksessa jo viime vuonna. Valitettavasti hallituksen uusi idea, muuttoavustus, tulee jäämään kuolleeksi kirjaimeksi, koska sen taloudellinen merkitys on olematon. (Ed. Soini: Äänestä vastaan!) — En äänestä vastaan, ed. Soini, mutta otetaan esimerkki, mitä tämä muuttoavustus vaikuttaa. — Voikkaalta jää ammattimies työttömäksi. Hän joutuu myymään sieltä talonsa, jos työpaikka tulee vaikka Tampereelta tai Turusta. Jos sen talon ylipäätään saa myytyä, siitä saa ehkä 100 000 euroa. Vastaava pirtti maksaa Tampereella 200 000. Ei siinä pelissä hirveästi 700 euron muuttoavustus lohduta. Jokainen siis ymmärtää, että tässä tilanteessa työn vastaanottaminen ei näillä ehdoilla ole kannattavaa suhteessa työttömyysturvaan, toisin kuin aina tietysti pitäisi olla. Työvoima on saatava liikkumaan sinne, missä työtä on tarjolla. Mitään muuta keinoa ei ole tätä hyvinvointia pitää yllä.

Kokoomus esittääkin kakkosasunnon verovähennysoikeutta siten, että esimerkiksi se Voikkaalta Turkuun tai Tampereelle lähtevä ammattimies voi ottaa yksiön vuokralle ja tehdä siitä vuositasolla 3 000 euron verovähennyksen. Työn voi vastaanottaa heti ja muuttaa lopullisesti sitten, kun se muun perheen kannalta on järkevää, jos on järkevää, tai voi palata sinne omalle alueelle, jos sieltä löytyy uudelleen töitä. Tämä on se hallituksen meiltä monasti täällä pyytämä vaihtoehto hallituksen tempputyöllistämiselle. Me emme tarjoa työttömäksi jäävälle kurssia vaan oikeaa työtä. Kurssi on tarpeen ja oikein silloin, kun vaihdetaan alaa ja kurssitetaan alalle, jolta on tarjolla töitä sen kurssin jälkeen.

On erittäin tärkeää se, että ensin hyödynnetään koko Suomessa oleva oma työvoima maksimaalisesti. Sen jälkeen, kun tiedetään, että sekään ei tule riittämään tällä väestön ikäkehityksellä, on tärkeää, että työperusteista maahanmuuttoa edistetään, ja tässä hallituksen saamattomuus näkyy siinä, että maahanmuuttopoliittinen ohjelma on koko kesän maannut siellä hallituksen käsittelyssä ja edelleen näyttää makaavan, kuten ministeri Kalliomäki juuri hiljattain puhui. (Ed. Soini: Mistä päin halutaan niitä muuttajia?) — Maahanmuuttajia tarvitaan sieltäpäin, mistä tulee työntekijöitä, ed. Soini.

Hyvää työllisyyden edistämisen kannalta tässä budjetissa on se, että oppisopimuskoulutukseen lisätään 3 000 uutta koulutuspaikkaa. Tästä asiasta olen tehnyt talousarvioaloitteen joka vuosi, että näitä rahoja pistetään sinne eikä perinteiseen työvoimapoliittiseen koulutukseen niin paljon. Olen erittäin tyytyväinen, että tämä viesti on saavuttanut myöskin hallituksen.

Opiskelijat on se ryhmä, jonka yli hallituksen budjettiriihessä pahiten käveltiin. Sitä ei tarvitse ihmetellä, kun katsoo, millä tasolla asiaan paneutuminen on ollut. Valtiovarainministerin haastattelu Ylioppilaslehdessä osoittaa hyvin, että valtiovarainministeri ei ole edes selvillä opintotuen tasosta tai sen rakenteesta. Tärkeää on joka tapauksessa parantaa opiskelijoiden elintasoa jo nyt. Vapaan tulorajan korotus on välttämätöntä, koska opiskelijoille on enemmän tarjolla kesätöitä ja osa-aikaisia työpaikkoja, joita voi opiskelun ohessa tehdä. Ylipäätään on kysymys siitä, tarvitaanko vapaata tulorajaa ollenkaan. Miksi opiskelijaa pitää rangaista siitä, että hän tekee työtä samalla, kun suorittaa opintoja? Eikö opintotukea pitäisi saada sen mukaan, miten suorittaa opintoja, riippumatta siitä, tekeekö töitä vai ei.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, kun aika rientää, pari sanaa hallituksen liikennepolitiikasta. Siinä oli sellainen perusajatus, että kaikissa vaalipiireissä pitää toteuttaa tällä kaudella joku isompi hanke. Siltä pohjalta lähdettiin ja sidottiin myöskin tulevan hallituksen liikennerahat. Ennen kaikkea nyt, kun on käyty perustienpidon kukkarolla, siinä tulee se ongelma vastaan, että kun työmatkavähennystä Pirkanmaallakin on lisätty, niin esimerkiksi Pirkanmaalla se johtaa siihen tilanteeseen, että kun nyt on mahdollista käydä kauempaa Tampereella töissä, tiet ovat niin huonossa kunnossa, ettei tahdo päästä. Eli kyllä perustienpitoon pitää rahoitusta kohdentaa huomattavasti enemmän ja vaikka luopua jostain isosta hankkeesta, jos siihen ei ole varaa.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Aamun uutiset kertovat, että kotitaloudet velkaantuvat, kupla puhkeaa. Tässä sitä sitten ollaan. Työllisyys menee hyvin, rahaa on kuin huru mycken, vaan kupla siellä alla todistaa sen, että ei se riitä, että on töitä, vaan töillä täytyy elää. Sehän se tässä se ikävä puoli on, että lähes 200 000 perhettä Suomessa, vaikka ihmiset niistä käyvät töissä, eivät tule sillä rahalla toimeen. Siinä on osa pätkätöitä, pätkätyöongelmaa, sitten niin pieni palkka, että näillä rahoilla ei toimeen tule.

Suomesta on tullut entistä rikkaampi ja julmempi maa. Sinällään tuo ei liene kenellekään mikään uutinen, mutta se tässä ihmetyttää, kuinka monta tutkimusta ja kuinka paljon tietoa tarvitaan, ennen kuin parannusta heikompien asemaan alkaa tulla. Kelan tutkimuksethan osoittavat jälleen kerran, että suomalainen sosiaalipolitiikka on muuttunut perusteellisesti parin viime vuosikymmenen aikana. Meillä kun köyhät joutuvat maksamaan jopa omat almunsakin. Tuotahan hallituksen tulipalokiireellä runnaama budjettiesitys tarkoittaa, kun niin sanotun köyhyyspaketin kautta sälytetään kuntien maksettavaksi 30 miljoonaa euroa. Kysyä sopii, mistä muualta p.a. olevat kunnat nuo rahat ottavat kuin kuntalaisten kukkarosta.

Suomessa heikennettiin laman ajan toimeentuloturvaa ja sosiaalipalveluja eli tehtiin juuri päinvastoin kuin tutkijoiden mukaan olisi pitänyt. Silloin tuollaiset toimenpiteet olivat jotenkin perusteltuja, olihan valtiontalous tuolloin totaalisesti kuralla. Mutta entä tänä päivänä, kun lama on takana ja Suomi noussut maailman rikkaimpien valtioitten joukkoon? Voidaanko köyhien päähän potkimista puolustella enää millään muulla kuin kovilla asenteilla ja ideologialla?

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitys ei todellakaan lupaa mitään lapsiperheille, työttömille, eläkeläisille eikä opiskelijoille. Itse asiassa ei kenellekään heikoimmin yhteiskunnassamme pärjäävälle. 5 euroa kansaneläkkeisiin miinus verot ei riitä. Eläkkeisiin on saatava vähintään 20 euron tasokorotus. Se toisi lisän niin pelkkää kansaneläkettä saaville kuin myös huomattavalle osalle työeläkettä saavia.

Lapsiperheiden ystäväksi puheissaan osoittautuneet hallituspuolueet voisivat myös teoissaan osoittaa ystävällisyyttään vähävaraisiakin lapsiperheitä kohtaan ja olla tukemassa muutosta lapsilisän saamiseksi toimeentulotuesta etuoikeutetuksi tuloksi.

Entäpä mitä hallitus on luvannut maamme tulevaisuuden toivoille? Ei edes hengissäselviämispuukkoa, kylkiäisenään Matin ja Tepon kasetti Pidä itsestäsi huolta. Arvokkaampiahan nuokin lahjat olivat sentään kuin se 20 sentin korotus ateriatukeen, jonka hallitus on heille luvannut. Tosiasiahan on, että opintorahaa ei ole korotettu sitten vuoden 1992. Opintorahan ostovoima on tuon jälkeen laskenut 20 prosenttia. Olisikohan tullut jo aika parantaa opiskelijoidenkin toimeentuloa ja opiskelumahdollisuuksia? Kyllä! 14 vuoden opintorahan jäädyttämisen jälkeen 40 euron tasokorotus ei ole lainkaan kohtuuton.

Arvoisa puhemies! Suomi on EU-puheenjohtajamaa vielä muutaman kuukauden. Uskoisin, että viimeistään tuo tehtävä kasvattaisi ymmärtämystä ystävyyden tärkeydestä ulkovaltoja ja varsinkin naapureitamme kohtaan. Budjetissa kuitenkin viitataan kintaalla koko ystävyysseuratoiminnalle tai ainakin sen rahoitukselle. Siinä saman pesuveden mukana lentäisivät niin Suomi—Venäjä-seuran, Pohjola—Nordenin, Tuglas-seuran, joka tekee tunnetuksi Viron kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa Suomessa, kuin monen muunkin ystävyysseuran, ulkomaanyhdistyksen avustukset. Hallitus ei todellakaan tunnu olevan sitä mieltä, että kansojen välinen ystävyys vähentää ennakkoluuloja ja luo pohjaa rauhalliselle rinnakkainelolle, koska se on valmis enemmän kuin puolittamaan ystävyysseuroille ja ulkomaanyhdistyksille jaettavat valtionavut.

En tiedä, miten paljon poliittista harkintaa on sisältynyt päätökseen ajaa alas esimerkiksi Suomi—Venäjä-seura, sillä budjetin toteutuminen johtaisi käytännössä hyvin pitkälle tähän. Seuran osaltahan noin 40—60 prosentin valtionavun leikkaus tarkoittaisi nykymuotoisen järjestön alasajoa. Eikä tässä vielä kaikki, ollaanhan valtiovarainministerin esityksen mukaisesti lakkauttamassa lisäksi Venäjän ja Itä-Euroopan instituuttia 1.7.2007 lukien. Instituutin toimintojen tarvittavia osia ollaan tosin yhdistämässä kirjasto- ja yliopistolaitokseen opetusministeriön poikkeavasta kannasta huolimatta.

Arvoisa puhemies! Useat sosialidemokraattien kansanedustajat ovat vaalien lähestyessä tulleet puheissaan vasemmistoliiton linjoille. Saapa nähdä, miten käy nyt, kun alkaa olla oikeasti tekojen aika ja pitää kääntää politiikkaa enemmän kuin pari piirua (Puhemies koputtaa) ihmisen suuntaan. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nykyistä hallitusta voi kutsua yrittäjämyönteisimmäksi hallitukseksi miesmuistiin. Vanhasen hallitus teki jo aiemmin laajan yritysverouudistuskokonaisuuden, huojensi alv-alarajaa ja helpotti sukupolvenvaihdoksia. Matalapalkkatyön verotuki astui vuosi sitten voimaan ja kotitalousvähennystä laajennettiin ja tällä tavalla parannettiin palvelualan yrittäjyyden edellytyksiä. Keskustalle ei ole ollut missään vaiheessa epäselvää myöskään t&k-rahoituksen kasvattaminen myös tässä budjetissa. Ansiotulojen verotuksen kevennys jatkuu. Tämä luo työllisyyttä ja yrittäjyyttä kasvavan ostovoiman kylkiäisenä. Sadantuhannen uuden työpaikan tavoite on hyvin lähellä, vaikka tälle tavoitteelle oppositio hallituskauden alussa naureskelikin. Talous kasvaa, kotimainen palvelutuotanto kehittyy, työllisyysaste on noussut.

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeänä pidän yrittäjien sosiaaliturvan kohentamista. Vihdoin saadaan korjattua myös yrittäjien perheenjäsenen työttömyysturvaan liittyvä epäkohta. Se on kohtuuttomasti estänyt työttömyyskorvauksen maksamisen. Pienyrittäjyyttä tuetaan, kun parturi- ja kampaamopalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden arvonlisäverokantaa alennetaan 22 prosentista 8 prosenttiin vuosiksi 2007—2010. Jo näillä toimilla päihitetään kokoomus, jonka näytöt yrittäjyyden edistämisessä jäivät puheiden asteelle, vaikka aikaa oli monta hallituskautta.

Kuntien rahoitusasema paranee. Kuntien yhdistymisavustuksiin on tulossa 55 miljoonaa euroa ja Kansalliseen terveys- ja sosiaalihankkeeseen 75 miljoonaa euroa. Kuntien kustannustenjaon tarkistuksen viimeinen erä, 185 miljoonaa euroa, maksetaan nyt opposition harmiksi pois. Kuntataloutta siis aivan aidosti vahvistetaan.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2007 budjetissa parannetaan sekä lapsiperheiden että pienituloisten kansalaisten asemaa, toisin kuin täällä on väitetty. Näin jatketaan jo usean vuoden kestänyttä keskustan vetämää linjaa lasten, perheiden ja köyhien hyvinvoinnin edistämiseksi. Sosiaali- ja terveyspaketti sisältää sekä isoja väestöryhmiä koskevia uudistuksia että täsmäuudistuksia. Erittäin tärkeä askel on yksinhuoltajien aseman kohentaminen. Suunta on nyt joka tapauksessa oikea. Lasten elatustukea nostetaan ja asumistuessa luetaan lasten perhe-eläkkeet etuoikeutetuksi tuloksi. Yksinhuoltajat kuuluvat pientä eläkettä saavien ohella alimpiin tuloluokkiin, ja heidän asemansa parantamista pitää tietysti jatkaa. Myös kuulo-, puhe- ja näkövammaisten etuja parannetaan budjetissa. Kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen parannukset lisäävät valinnan mahdollisuutta. Perhevapaauudistus parantaa naisten, erityisesti kaupan alan naisten, työmarkkina-asemaa. Uudistuksella pyritään myös lisäämään isien viettämää aikaa lasten kanssa. Hyvä uudistus siis.

Arvoisa puhemies! Oppositio arvosteli jo eilen täällä hallitusta siitä, että se ripotteli rahaa sinne tänne. Miltähän tämä mahtaa kuulostaa esimerkiksi perhehoitajista, siis sijaisvanhemmista, jotka tekevät ympärivuorokautista, arvokasta työtä sijoitettujen lasten ja nuorten, mielenterveysongelmaisten, kehitysvammaisten ja vanhusten hyväksi. Perhehoitajien alimmat hoitopalkkiot nousevat ensi vuoden alusta vihdoinkin vähintään 300 euroon kuukaudessa. Kulukorvaus nousee 350 euroon kuukaudessa. Tälle pienelle ammattiryhmälle tulee siis 100 euroa kuukaudessa lisää riihikuivaa rahaa ehdottomasti tarpeeseen. Heistä tämä ei varmaan kuulosta ripottelulta, vaan erittäin tervetulleelta parannukselta.

Kulukorvauksen lisäksi maksettaisiin korvaus muun muassa perhehoidossa olevan henkilön terapian ja terveydenhuollon menoista sekä alle 21-vuotiaan opinnoista aiheutuvia erityisiä kustannuksia. Onkin yhdestoista hetki kiinnittää huomiota perhehoidon toimintaedellytyksiin. Perhehoidon osuus on laskenut parissakymmenessä vuodessa 60 prosentista 38 prosenttiin kaikista lastensuojelun sijoituksista. Lasten ja nuorten mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon on jo vaarantumassa. Perhehoitajia tarvittaisiin kipeästi lisää, sillä lasten huostaanotot ovat lisääntyneet, me tiedämme sen kaikki. Esimerkiksi perheväkivalta ja päihteiden väärinkäyttö lisää edelleen kiireellisten huostaanottojen tarvetta. Hyvin tuettuna ja laadukkaasti järjestettynä perhehoito on paitsi inhimillinen hoitomuoto lapselle, nuorelle, kehitysvammaiselle ja vanhukselle — siis myös vanhuksille, vanhusten perhehoitoa on alettu kehittää — myös kolme neljä kertaa laitoshoitoa edullisempaa yhteiskunnalle. Tämän pitäisi kiinnostaa kaikkia päättäjiäkin. Nyt tehty palkkioiden korjaus on erittäin hyvä alku. Seuraavalla hallituskaudella edellytän vanhentuneen perhehoitajalain avaamista, jotta tätä hoitomuotoa voidaan edelleen kehittää.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Talousarvio vuodelle 2007 on kokonaisuutena onnistunut. Johdonmukainen talous- ja työllisyyspolitiikka on johtanut hyvään talouskehitykseen, mikä mahdollistaa hyvinvointiyhteiskuntamme monipuolisen kehittämisen.

Budjetissa jatketaan hyväksi osoittautunutta aktiivista työvoimapolitiikkaa. Tulevan vuoden uudet satsaukset työllisyyteen sekä tukevat uusien työpaikkojen syntymistä että olemassaolevien säilyttämistä. Budjetissa tuetaan määrätietoisesti Suomen vahvuuksia. Osaamisen kehittämiseen, koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehittelyyn satsataan nykyistä enemmän.

Tärkeänä näen myös kouluhyvinvoinnin edistämisen, jonka avulla parannetaan oppilaiden kouluviihtyvyyttä ja hyvinvointia ja siten parannetaan oppilaiden oppimisedellytyksiä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että oppilashuollon merkitys vähenisi. Päinvastoin, koulut näkevät oppilaan hyvinvoinnin nyt laajemmin. Siihen halutaan panostaa. On erittäin tärkeää, että näihin kysymyksiin paneudutaan entistä tarmokkaammalla otteella. Pitkällä tähtäimellä tämä myös vähentää syrjäytymistä ja antaa oppilaalle paremmat edellytykset myös jatko-opintoihin.

Arvoisa puhemies! Työllisyyskoulutus sekä oppisopimuskoulutuksen voimakas lisääminen edistävät työllisyyden hyvää kehitystä. Haluan tässä yhteydessä kommentoida kokoomuslaisten ja ennen kaikkea ed. Häkämiehen ja ed. Kataisen näkemyksiä koulutuksen ja työllisyyden kehittämisestä. Te sanotte olevanne huolissanne maamme koulutuksesta ja työllisyydestä. Teidän poliittinen linjauksenne ja näkemyksenne näissä kysymyksissä kuitenkin eriarvoistaa ihmisiä.

Te haluatte panostaa ainoastaan korkeakoulutukseen, ette ihmisiin, joilta puuttuu perustutkinto tai jotka ovat vähemmän koulutettuja ja tarvitsevat osaamisen kehittämistä, jotta työllistyisivät työmarkkinoille. Yhteiskuntamme tarvitsee kaikkia, myös vähemmän koulutusta omaavien työpanosta, säilyttääkseen hyvän työllisyys- ja talouskehityksen. Tässä meillä sosialidemokraateilla ja kokoomuksella on selkeä ero, kun puhumme työstä, työväestä, työn tekijöistä ja työllisyydestä. Meille jokainen ihminen on tärkeä.

Työllisyysaste nousee tänä vuonna 69 prosenttiin. Se on hyvä mutta riittämätön. Tavoitteenamme tulee olla edelleen 75 prosentin työllisyysaste. Siksi määrätietoista politiikkaa kasvun varmistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi on jatkettava. Tähän tähtää myös budjetti, jonka painopiste on työmarkkinoiden toimivuutta parantavissa toimissa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa työllisyyden vahvistamiseen on varattu 100 miljoonaa euroa lisää rahaa, josta aktiivisen työvoimapolitiikan tehostamiseen käytetään 15 miljoonaa. Työmarkkinatukilainsäädännön painopisteen siirtäminen aktiiviseksi auttaa etenkin pitkäaikaistyöttömiä vaikeissa työllistämistilanteissa. Työvoimahallintoa sekä työvoimapalvelukeskuksia moniammatillisten palvelujen tarjoajina on edelleen kehitettävä.

Edelleen jää puuttumaan työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen tason korotus. Kuten hyvin tiedetään, on tämä ensisijainen etuus liian alhainen, mikä johtaa yleisesti toimeentulotuen hakemiseen, mikä taas rasittaa kohtuuttomasti sosiaalipalvelujärjestelmää. Työmarkkinatuen tason parantamisella vaikutettaisiin ennen kaikkea palveluiden perusrakenteisiin. Tällä ratkaisulla vapautettaisiin sosiaalityöntekijöiden voimavarat oikeaan sosiaalityöhön ja parannettaisiin olennaisesti sosiaalipuolen palveluketjujen toimivuutta ja asiakkaan kokonaistilanteen hallintaa.

Olisin toivonut, että työmarkkinatukeen olisi liitetty niin sanottu aktiivituki niille, jotka osallistuvat erilaisiin aktiivitoimenpiteisiin. Joissakin tapauksissa nämä aktiivitoimenpiteet osoittautuvat jopa taloudellisesti epäedullisiksi. Niin sanottu aktiiviraha olisi lisännyt ihmisten motivaatiota osallistua niihin, kun osallistumisesta ei tule lisäkustannuksia.

Työvoimahallinnon määrärahat vähenevät kokonaisuudessaan. Tärkeää on kuitenkin, että työllisyyskoulutus- ja erityistoimiin on lisätty määrärahaa 10,2 miljoonaa euroa. Tavoitteena on vastata yhteiskunnan työllisyyteen liittyviin rakenteellisiin ongelmiin. Suunta on ehdottomasti oikea. Työvoiman kohtaanto-ongelmiin on haettu ratkaisua yhdessä työvoimaosapuolten kanssa. (Puhemies koputtaa) — Jatkan seuraavassa puheenvuorossani sitten näitä asioita.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin haluaisin kiinnittää huomiota hallituksen esittelemään köyhyyspakettiin. Paketti on kooltaan hyvin vaatimaton, 80 miljoonaa euroa, josta siitäkin menee puolet kuntien maksettavaksi. Valtion panos tämän maan pienituloisten aseman parantamiseksi on todella vaatimaton, etten sanoisi olematon. Hallituksella on viimeinen hetki antaa jotain työttömille ja eläkeläisille, jotka ovat koko vaalikauden ajan odottaneet parannusta toimeentuloonsa. Tähän myös voisi liittää pätkätyöläiset, jotka ovat yhtä huonossa asemassa.

Hallituksen antama 5 euron korotus eläkkeisiin on pelkkää pilkantekoa. Eläkeläiset odottavat hallitukselta niitä asioita, jotka hallitus heille lupasi: tasokorotusta kansaneläkkeeseen ja taitetun indeksin korjaamista. Etenkin eläkeläiset odottavat paljon tältä kauden viimeiseltä budjetilta. Keskustahan lupasi hoitaa heidän asiansa kuntoon heti, kun se pääsee vallankahvaan. Liisa Hyssälä lupasi eläkeläisten toimeentuloon korjauksia ensi tilassa, ja hän lupasi korjata eläkeläisiä kohdanneen suuren vääryyden, taitetun indeksin, oikeudenmukaisemmaksi puoliväli-indeksiksi. Ja mitä tekee keskusta nyt hallituksessa ollessaan? Se ei tee asiasta edes esitystä.

Työttömille ei tule koko neljän vuoden aikana senttiäkään tasokorotusta. Tyly linja hallitukselta tämän maan pienituloisille ihmisille. Työttömiä on edelleenkin noin 250 000 työvoimatoimiston kirjoilla.

Arvoisa puhemies! Hallitus muisti opiskelijoita pelkällä ateriatuen korottamisella. Nythän on kuultu, että opiskelijaravintolat aikovat nostaa ruokien hintoja tuon korotuksen verran, joten opiskelijoille jää pelkkä luu käteen.

Pääministeri Vanhanen kehottaa opiskelijoita ottamaan vaan reippaasti lainaa. Mutta opiskelijat ovat tervejärkistä porukkaa. Monet opiskelijat varovat ottamasta lainaa, koska mahdollisuus joutua valmistumisen jälkeen pelkkiin pätkä- ja osa-aikatöihin on suuri. Opiskelijat suhtautuvat varovaisesti tulevaisuuteen, eivätkä syyttä.

Vaikka hallituksen suurin puolue mainostaa itseään kuntapuolueeksi, on kuntatalous ajettu tämän hallituskauden aikana pahasti alas. Monissa kunnissa on jouduttu karsimaan peruspalveluita, vanhukset jäävät hoitamatta, jonot terveyskeskuksiin kasvavat ja kouluja ja kirjastoja lakkautetaan. Hallitus on vitkastellut kuntien pakkolainan maksamisessa vuosia. Nyt kun on vihdoin saatu kuntien rahat maksuun, niin hallitus kehuu itseään suureksi hyväntekijäksi. Totuus vain on, että hallituksen kehumasta 400 miljoonasta eurosta noin puolet on kuntien omia rahoja, jotka maksetaan niille nyt takaisin.

Vaikka kunnat on jo valmiiksi ajettu ahtaalle, ne pistetään vielä maksamaan puolet köyhyyspaketistakin. Kunnat joutuvat nyt tästä taakasta selvitäkseen nostamaan kunnallisveroa ja leikkaamaan palveluja entisestään. Kysymys kuuluu, ketkä köyhyyspaketin joutuvat viime kädessä maksamaan: ne pienituloiset, jotka ovat eniten riippuvaisia julkisista palveluista, ne ihmiset, joilla esimerkiksi ei ole varaa mennä yksityiselle lääkärille, kun julkiselta puolelta karsitaan, eli loppujen lopuksi köyhät ihmiset joutuvat maksamaan, jotta saavat köyhyyspakettinsa.

Arvoisa puhemies! Eräs tämän hallituskauden häpeäpilkuista on ollut vanhushuollon kestämätön tilanne. Hallitus ei ole onnistunut työssään vanhushuollon osalta. Professori Sirkka-Liisa Kivelän antama raportti Suomen vanhushuollon tilasta oli hyvin musertava. Alan johtava asiantuntija kertoi suoraan, miten asiat ovat, eikä kaunistellut asioista, pyynnöistä huolimatta.

Hallituksen budjettiesitys ei myöskään tuo ratkaisua lapsiperheitten ongelmiin. Etenkin yksinhuoltajaperheet ovat tiukoilla. Yksinhuoltajaperheitten suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viime vuonna rajusti. Asialle ei ole tehty hallituksen puolelta mitään. Myös tämä asia olisi pitänyt huomioida budjetissa.

Tie- ja ratamäärärahat ovat olleet jo vuosia täysin riittämättömät. Sinne pitäisi satsata nykyistä huomattavasti enemmän. Keski-Suomi sai nyt määrärahan Nelostien Lusi—Vaajakoski-välille, mikä on hyvä asia, mutta edelleenkin pelkästään alempiasteinen tieverkko on päästetty vuosien varrella niin huonoon kuntoon, että sen korjaamiseen tarvitaan satsauksia. (Puhemies koputtaa) Samoin ratojen huono kunto huolestuttaa.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden talousarviota voisi luonnehtia kestävän kasvun talousarvioksi. Kaikkea, mitä valtion kassaan tulee, ei laiteta kiertoon vaan varaudutaan myös tulevaisuuteen. Se on kestävän kasvun politiikkaa, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. Hallituksen toteuttama talous- ja työllisyyspolitiikka on pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä saanut aikaan sen, että kasvuennusteet ovat parhaimmillaan lähennelleet jo viittä prosenttia. Kasvussa on jo hiukan ylikuumenemisen merkkejä, ja juuri siksi on aiheellista korostaa, että yleensä pahimmat talouspoliittiset virheet tehdään juuri kovimman kasvun aikaan. Siksi on edelleen tarpeen korostaa, että maltillinen valtiontalouden hoito on edelleen paikallaan. Jossain vaiheessa on edessämme laskusuhdanne, ja siitä tulee sitä syvempi ja pitkäkestoisempi, mitä löysempää talouspolitiikkaa nyt harjoitetaan.

Hallitusohjelman tärkein tavoite, 100 000 uutta työpaikkaa, on toteutunut hyvin. Ensimmäisen vuoden notkahduksen jälkeen nousu on ollut maailmanennätysluokkaa, ja tavoitetta lähestytään hyvää vauhtia. Hallitus on tarttunut työllisyyden hoitoon monin keinoin. Erityisen maininnan ansaitsee yrittäjyyspolitiikan sisältö. Se saa jatkoa ensi vuonna, kun yrittäjille toteutetaan pahan päivän varalle yrittäjän perheenjäsenten työttömyysturvaoikeus.Toivottavasti tälle tulee mahdollisimman vähän käyttöä, mutta sen toteutus on tärkeä osoitus siitä, ettei yrittäjää jätetä yksin yrityksen laskusuhdanteen aikana. Se on taakan keventämistä yrittäjän ja hänen perheensä harteilta ja antaa mahdollisuuden täysipainoisemmin hoitaa yritystä kuntoon ja uuteen nousuun.

Ensi vuoden budjetissa parannetaan työn ja työväen kohtaantumisongelmaa 700 euron muuttoavustuksella. Toivottavaa on, että tämä ei sotisi alueellistamista vastaan, vaan osaltaan myös tukisi sitä. On tärkeää, että muuttoavustus ei suosisi ihmisten siirtymistä kasvukeskuksiin vaan että siitä olisi apua myös maakunnissa oleville yrityksille, jotka tänä päivänä kärsivät työvoimapulasta. Työvoiman liikkumista parantaa merkittävä korotus työmatkakuluvähennyksessä. Sen enimmäismäärän nosto 4 700 eurosta 7 000:een on tervetullut pitkää työmatkaa ajaville ihmisille.

Hallituksen toteuttama kuntapolitiikka on vastuullista. Lokakuun alussa tässä salissa tullaan käsittelemään kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Sillä tullaan tarttumaan erityisesti kuntakentän tuleviin ongelmakohtiin. Osalle kunnista sillä on myös välitöntä vaikutusta, mutta siitä kunnat päättävät itse. Uudistusprosessi ei tule olemaan helppo, koska se edellyttää vanhoista kaavoista luopumista ja uutta ajattelua palvelujen järjestämisessä. Hallitus ei jätä kuntia yksin tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kynnyksellä. Se ottaa vastuullisesti huomioon kuntatalouden tilanteen. Hallituksen esitys maksaa niin sanotun pakkolainan loppu kerralla kunnille oli tervetullut esitys myös meille eduskuntaan. Se vei tulevasta vaalitaistelusta opposition kulmahampaat kerralla vesilasiin. Ensi vuoden talousarviossa siirretään kunnille 414 miljoonaa euroa, joka tekee keskimäärin 79 euroa asukasta kohden. Esimerkiksi Helsinki saa yli 43 miljoonaa euroa, Tampere yli 15 miljoonaa euroa. Kaikki nämä eurot koituvat suoraan kunnallisia palveluja käyttävien eläkeläisten ja lapsiperheiden elämän laadun parantamiseen. Samassa yhteydessä pitää myös korostaa juhannuksen jälkeen tehtyä päätöstä kuntien kalleusluokituksesta luopumisesta. Se tuo vuonna 2008 suoraan korotuksen vähävaraisille.

Arvoisa puhemies! Maailma ei tule valmiiksi ensi vuoden budjetilla, ja alueellista paikkausta tulisi sisällyttää budjettiesitykseen. Tiemäärärahojen kohdentamisen osalta on huomioitava, että Vaasan tiepiirissä ei ensi vuonnakaan ala ainuttakaan uutta hanketta. Kohteita meillä kyllä olisi: Seinäjoen itäinen ohikulkutie. Kantatie 44 sekä monet muut tiehankkeet. Myös Rengonharjun lentokentän laajennusinvestointi tarvitsisi nopean päätöksen. Toivottavasti valtiovarainvaliokunta ottaa tämän asian huomioon.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen viimeisin budjettiesitys on rakennettu hyvien suhdanteiden valossa. Hallituksen vaalibudjettia on ollut siivittämässä vahva talouskasvu. Joululahjoja on ripoteltu hieman sinne ja tänne. Varmasti merkittävä osa esimerkiksi köyhyyspaketista on mennyt todelliseen tarpeeseen. Toisaalta tällainen pakettipolitiikka ei osoita hallituksen kykyä pitkäjänteisyyteen ja suunnitelmallisuuteen.

Suurena huolenaiheena pidän sitä, että opiskelijat on tylysti jätetty hallituksen budjettiesityksen ulkopuolelle. Opintorahaan ei ole tulossa parannuksia, ja hallituksen budjettilinjaus on muutoinkin ilmiselvästi kielteinen koulutusta ja opiskelua kohtaan. On hämmästyttävää, että hallitus ei edelleenkään noudata omaa ohjelmaansa, jonka mukaisesti ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt tullaan käyttämään koulutukseen. Hallituksen omasta ohjelmajulistuksesta huolimatta näin ei ole tehty. Miksi?

Kunnat ovat vaikean taloustilanteen takia joutuneet tekemään kipeitä leikkauksia perusopetukseen. Laadukas perusopetus on kuitenkin sivistyksemme kivijalka, jonka kautta pystymme turvaamaan Suomen kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa. Koulutukseen ja sivistykseen panostaminen on aina myös tulevaisuuteen panostamista. Pienemmät ryhmäkoot sekä laadukas erityisopetus auttavat oppimisessa. Kielteistä asennetta kuvaa myös yliopistokeskusten kehittämismäärärahan putoaminen pois budjetista. Tämä 3 miljoonan euron määräraha on pieni pisara valtiontalouden rahakirstussa, mutta samalla kuitenkin erittäin tärkeä raha yliopistokeskuksille. Porin yliopistokeskuksen osalta on kyse puolesta miljoonasta eurosta. Toivon, että eduskunta tulee talousarvion käsittelyssä korjaamaan tämän räikeän epäkohdan.

Hallituspuolueet ovat kilpaa todistelleet, miten paljon kunnille tulee käytettäväksi uutta rahaa tämän budjetin myötä. Rahaa on toki luvassa, mutta millaista rahaa? Tosiasiassa suurin kunnille suunnattu erä on pakkolainan takaisinmaksu. Toisin sanoen hallitus täyttää nyt sitä kuntatalouden ammottavaa kuoppaa, jonka se on itse alun perin kaivanut. Todellista lisärahaa kunnille on luvassa vain 25 miljoonaa euroa eikä 424 miljoonaa, kuten hallitus väittää. Samaan aikaan kuntien toimintamenot kasvavat runsaalla miljardilla eurolla. Hallituksen on turha paukutella henkseleitään tällä asialla.

Kuntien tulevaisuus ja riittävä rahoituspohja on turvattava, jotta kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut. Jo tällä hetkellä eri puolilla Suomea asuvat kansalaiset ovat varsin eriarvoisessa asemassa keskenään kotikunnastaan riippuen. Kunta- ja palvelurakenneuudistus pyrkii tätä tilannetta auttamaan, mutta lyhyellä tähtäimellä siitä ei ole apua.

Keskustan ryhmäpuheenvuoro oli kuin vaalijulistus. Naftaliinista on kaivettu muun muassa keskustan edellinen vaalitäky: ruuan arvonlisäveron alentaminen. Jostakin kumman syystä tämä verokysymys putkahtaa esiin nyt, vaikka keskusta ei ole asiasta hiiskahtanut neljään vuoteen. Moni varmasti odottaa mielenkiinnolla, koska elvytetään lähes kuolleista ministeri Hyssälän henkilökohtainen vaalimissio, kansaneläkkeen 300 euron tasokorotus. Kun todellisia aikaansaannoksia verrataan lupauksiin, ei voi muuta kuin hävetä. 5 ja 7 euron tasokorotukset kansaneläkkeisiin ovat se aikaansaannos, jonka punamultahallitus on tarjonnut niille seniorikansalaisille, jotka ovat olleet rakentamassa maamme hyvinvointia. Lukuisat pienen kansaneläkkeen varassa elävät ikäihmiset ovat olleet tyrmistyneitä ja aivan ymmärrettävistä syistä. Hallituksen tasokorotusten jälkeen on monelle käteenjäävä osuus jopa pienentynyt.

Myös perustienpidon määrärahat ovat jälleen kerran täysin riittämättömällä tasolla, ja niitä on jopa leikattu. Nyt ehdotettu taso ei riitä edes pitämään tiestöämme nykyisessä kunnossa, saati sitten peruskorjaamaan siltoja ja heikkoja tieosuuksia. Tämä puolestaan heikentää liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Tiestön kunto on myös osa elinkeino- ja aluepolitiikkaa. Tältä osin hallitus ei selviä edes välttävin arvosanoin.

Eduskunnan tahdon mukaisesti loput ykköskorin kehittämishankkeista tai niiden aloituksista on sisällytetty talousarvioon, mutta samalla on todettava, että Valtatien 2 perusparannus välillä Pori—Vihti odottaa noin 10 miljoonan euron lisävaltuutta. Jos tätä lisäystä ei talousarvioon tai lisätalousarvioon saada, parantamishanke jää torsoksi. Odotettua suuremmasta kustannustason noususta johtuen urakkakilpailussa saadut tarjoushinnat ylittivät noin 10 miljoonalla eurolla käytettävissä olevan rahoituksen, minkä vuoksi hankkeen toteuttaminen alkuperäisessä laajuudessa ei ole mahdollista. Nyt hanke on jouduttu jakamaan niin sanottuihin varmoihin ja epävarmoihin osiin ja ulkopuolelle on jouduttu jättämään useita tärkeitä kohteita. Tilausvaltuuden lisääminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä alkuperäisen laajuisenakin hankkeen toimenpiteiden vaikutukset kattavat normaalia lyhyemmän ajanjakson, vain 10—15 vuotta. Jos valtuutta ei lisätä ja hanketta voida toteuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, syntyy Tiehallinnon arvioiden mukaan laajasta parannustyöstä huolimatta edelleen liikenneongelmia jo 2010-luvun puolivälissä.

Ministeri Huovinen totesi omassa puheenvuorossaan pitkäjännitteisen suunnittelun tarpeellisuuden infrahankkeiden osalta. Toivottavasti tämä on tulkittavissa siten, että Valtatien 2 perusparannuksesta puuttuva osa päätetään rahoittaa mahdollisimman pikaisesti. Itsekin olen jättänyt asiaa koskevan toimenpidealoitteen.

Hallituksen 100 000 uuden työpaikan tavoite on kirvoittanut paljon keskustelua. Ed. Backman väitti kokoomuksen vähätelleen hallituksen tavoitetta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Päinvastoin olemme kaikin tavoin kannustaneet hallitusta tällä saralla ja korostaneet työllisyyden merkitystä kaiken talouskasvun perustana. Sen sijaan olemme kritisoineet hallituksen tukeutumista niihin työllistämisen keinoihin, jotka jo moneen otteeseen on todettu tehottomiksi ja jopa työllistymistä ehkäiseviksi. Miksi tehottomista keinoista ei uskalleta luopua ja keskittyä niihin, joiden tuloksellisuus kiistatta on tiedossa? Kokoomus kannattaa kaikkia niitä toimia ja sellaista koulutusta, jolla käytännössä aidosti pystytään lisäämään työllisyyttä.

Hallitus on sopinut talousarvion yhteydessä 100 miljoonan euron työllisyyspaketista. Työmatkakustannusten verovähennysoikeuden laajentaminen on oikean suuntainen toimenpide ja myös linjassa niiden näkemysten kanssa, joita kokoomus on esittänyt. Sen sijaan harkinnanvarainen muuttoavustus herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Mihin sillä oikeastaan pyritään? Tyhjentämään heikommin kehittyneet alueet työvoimasta vai auttamaan akuutista ja jopa kroonisesta työvoimapulasta kärsiviä alueita? Koska summa on vain 700 euroa, tuntuu siltä, että kyseessä on pikemminkin muka-toimenpide kuin varsinainen työvoiman liikkuvuutta hyödyntävä esitys. Nythän summa on niin pieni, että se ei riitä edes muuttoauton kustannuksiin.

Huomattavasti järkevämpi ja vaikuttavampi tapa olisi ollut kakkosasunnon verovähennysoikeus, jota kokoomus esittää. Tällöin toisella paikkakunnalla voisi järkevin kustannuksin tehdä työtä, ilman että koko perhe on pakattava muuttoautoon ja lähdettävä omalta kotiseudulta. Työn perässä muuttaminen (Puhemies koputtaa) ei ole pelkästään raha- tai asuntokysymys. (Puhemies koputtaa) Merkittävä tekijä on myös puolison työpaikka sekä lasten koulu- ja ystäväpiiri. Myös sosiaalinen verkosto ja ihmissuhteet ovat tärkeitä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Talouskasvu näyttää kehittyvän kaikkien ennusteiden mukaan edelleen myönteisenä, ja Suomi on vauraampi kuin milloinkaan aikaisemmin. Siitä huolimatta hallitus jatkaa edelleen tässä viimeisessä budjettiesityksessäänkin koko toimintakautensa ajan omaksumaansa verrattain kylmäkiskoista politiikkaa. Talouskasvun antaman liikkumavaran se käyttää varakkaille ja hyvätuloisille jaettaviin veronalennuksiin, joita esitysten mukaan jatketaan myös ensi vuoden aikana, millä ratkaisulla käytännössä talouden liikkumavara jaetaan hyvätuloisille ja käytännöllisesti katsoen samalla heikennetään kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien selviytymismahdollisuuksia.

Kovinkaan syvällistä budjettianalyysia ei tarvitse tehdä, kun jo selviää, mitä suuruusluokkaa ovat hallituksen täsmätoimet markkinoidun köyhyyden poistamiseksi. Paketti näytti kuihtuvan miltei olemattomaksi, eikä sillä köyhyyden poistamisen kanssa kovinkaan paljon tekemistä ole. Tietenkin se, mitä siinä lisätään heikompiosaisille, on kaikki positiivista mutta ei lainkaan riittävää.

Tämän hallituskauden aikana on toteutettu historiallisesti suurta luokkaa olevat veronkevennykset. Yksistään ansiotulojen verotusta on kevennetty yli 2 miljardilla eurolla. Käytännössä veronalennukset ovat painottuneet nimenomaan keskituloisten ja suurituloisimpien hyväksi huolimatta siitä, että pääsääntöisesti ministerien käyttämissä puheenvuoroissa korostetaan veronalennusten painottumista pieni- ja keskituloisten suuntaan. Todellinen tilanne on päinvastainen niin euromääräisesti kuin käteenjäävän lisätulon osalta myös suhteellisesti. Se on osoitettu monta kertaa täällä salissakin, että näin on todellinen tilanne.

Tämän vuoden budjettiesityksen lähetekeskustelussa ministeri Heinäluoma ei tuota väitettä enää edes esittänytkään, että veronalennukset painottuisivat pieni- ja keskituloisille. Hän jätti sen kertomatta, koska ilmeisesti on itsekin tutkinut asiaa. Sen sijaan jossakin budjettitiedotteessa näytti sama väite edelleen olevan. Se väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ne veronalennuskaavailut tai muutoskaavailut, mitkä on selvästi esitetty, joissa asteikkoja yhdenmukaistetaan poistamalla yksi porrastus, väistämättä johtavat nyt annettujen tietojen valossa siihen, että verotus kevenee erityisesti suurituloisten osalta.

Toinen kysymys, mitä täällä on monissa puheenvuoroissa sivuttu, on ylistys kuntataloudelle. Se ylistys on tullut hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroissa. On totta, että tuo esitys laskelmien mukaan tuo lisää valtionosuuksia kuntatalouteen, mutta ilmeisesti näitä lukuja voidaan pyöritellä vähän monella tavalla. Minäkin olen harrastanut kuntataloutta työkseni aika pitkään, ja täältä budjetista voi poimia muutamia kohtia, jotka minusta kuvaavat todellisen tilanteen. Sivulla Y 18 todetaan yksiselitteisesti, että kuntatalous säilyy edelleen alijäämäisenä, joskin kerrotaan, että se kohentuu, mutta säilyy alijäämäisenä. Eihän se silloin parane. Minusta ovat käsittämättömiä nämä väitteet, joita täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on esitetty, että se vahvistaa kuntataloutta. Näinhän ei tapahdu. (Ed. Pulliainen: Verrattuna siihen, että romahtaa!)

On ihasteltu sitä, että hallitus maksaa seuraavalle vuodelle, vuodelle 2008, kaavaillun 185 miljoonan euron kunnilta panttaamansa, kustannusjaon tarkistuksesta aiheutuneen velan vuotta aikaisemmin. Se on nähty suurena positiivisena saavutuksena. Mutta ei ole mietitty loppuun saakka sitä, miten se rahoitetaan. Täällä kerrotaan se, että muutetaan ansiotulon vähennysoikeutta ja sitä kautta lisätään kuntien verotuloja. (Puhemies: 5 minuuttia!) Kerrotaan lisäksi samalla se, että seuraavana vuonna tuo summa vähennetään kuntien valtionosuudesta (Puhemies koputtaa) eli se rahoitetaan kuitenkin kunnallisveron kautta. Näin tapahtuu. Toivon, että muutkin lukevat kirjan.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva budjettiesitys noudattaa johdonmukaisesti hallituksen ohjelmaa, jossa päätavoitteeksi asetettiin kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, vahvistamalla peruspalveluja ja kansalaisten toimeentuloturvaa. Työllisyys on parantunut ja työttömyys on vähentynyt, mikä on myös keventänyt merkittävästi sosiaaliturvaan kohdistuvia paineita. Hallituksen politiikalla vahvistetaan näin ollen hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Tämä on juuri sitä ennakoivaa sosiaalipolitiikkaa, jolla estetään monien ihmisten syrjäytymistä. Tiedämme, että yhteiskunnassa esiintyvä vähäosaisuus ja köyhyys liittyvät juuri työttömyyden seurauksiin, ja näitä vaurioita me joudumme korjaamaan vielä pitkään.

Hallituksen esitys sisältää lukuisia täsmätoimia, joilla voimme helpottaa jo syntyneitä ahdinkotilanteita. Kokonaisuus maksaa vuonna 2007 noin 80 miljoonaa euroa, joka jakaantuu suunnilleen puoliksi valtion ja kuntien kesken. Uudistukset täydentävät hallituksen aikaisempia toimia. Samalla kuitenkin pitää muistaa, että työllisyys on parasta syrjäytymisen ennaltaehkäisyä. Pitkäaikaisesti työtön ei kysy, onko työpaikka tullut tukityöllistämisen kautta. Työttömälle on tärkeintä päästä kiinni työn syrjään ja sitä kautta takaisin työmarkkinoille.

Sosiaalipaketti on jatkoa viime vuonna laaditulle vastaavalle sosiaalipaketille, jolloin suunnattiin vuositasolla lähes 100 miljoonaa euroa vähävaraisille. Sekä viime että tämän vuoden sosiaalipaketin täsmätoimet perustuvat sosiaalipoliittiseen tutkimustietoon siitä, mitkä ihmisryhmät tarvitsevat kipeimmin tukea. Sosiaalipaketin toimeentuloetuuksilla ja palveluilla pystytäänkin auttamaan lapsiperheitä, eläkkeensaajia, veteraaneja, työttömiä ja vammaisia. Suurin osa toimenpiteistä on sellaisia, että niiden kohdistuminen kotitalouksiin tiedetään etukäteen melko tarkkaan, ja osa kotitalouksista hyötyykin näistä useista toimenpiteistä.

Palvelujärjestelmään kohdennetaan merkittävästi lisämäärärahoja. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionapujen lisäykset ensi vuonna ovat 280 miljoonaa euroa. Kansaneläkemenoissa puolestaan budjetin menojen kasvu johtuu sekä syyskuun alussa voimaan tulleesta tasokorotuksesta että täsmätoimista eniten tukea tarvitseville. Myös sairausvakuutusmenot nousevat merkittävästi, koska muun muassa vanhempainpäivärahoihin ja lääkekorvauksiin käytetään enemmän varoja.

Vaikka sosiaaliturvaan ohjataankin entistä enemmän voimavaroja, haluan kuitenkin korostaa sitä, ettei sosiaaliturvan toimivuutta voida arvioida eikä pidäkään arvioida pelkästään siihen ohjatun rahamäärän perusteella. Tärkeää on myös katsoa, mitä rahalla saadaan. Huomiota onkin kiinnitettävä enemmän sekä palvelu- ja tukijärjestelmän että myös muiden yhteiskunnallisten toimenpiteiden vaikuttavuuteen, sillä juuri vaikuttavuus on olennaista. Toimenpiteiden vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien viiveellä. Ne näkyvät sitten tutkimuksissa ja tilastoissa, mistä johtuen esimerkiksi työllisyyden parantumisen heijastuminen sosiaaliturvan tarpeeseen ja väestön sosiaaliseen tilaan on osoitettavissa vasta jälkikäteen.

Sosiaaliturvamme rahoitetaan pääsääntöisesti sosiaalivakuutusmaksuilla ja myös verovaroin. Sosiaaliturvan kannalta onkin tärkeää, että menojen kasvu on hallinnassa väestön ikääntymisestä riippumatta. Toteutetut merkittävät eläkepoliittiset uudistuksethan takaavat eläkejärjestelmämme sekä taloudellisen että myös sosiaalisen kestävyyden. Lisäksi huolimatta siitä, että esimerkiksi vanhempainvapaajärjestelmään esitetään merkittäviä parannuksia, pakollisten sosiaalivakuutusten yhteismäärissä ei tapahdu merkittäviä muutoksia.

Tämän budjetin esityksillä hallitus näin ollen vahvistaa entisestään sosiaaliturvan kattavuutta. Työttömyysturvan aukkoja korjataan laajentamalla muun muassa yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvaoikeutta. Pitkäaikaistyöttömien todellisia mahdollisuuksia terveystarkastuksiin puolestaan lisätään. Pitkäaikaistyöttömien työkykyä ylläpitäviin terveystarkastuksiin varataan 1,5 miljoonaa euroa. Tämä on tärkeää, jotta työllistymisen esteenä olevat sairaudet voidaan kartoittaa ja hoitaa.

Olen lisäksi erityisen tyytyväinen siitä, että kohdennettu tuki lisääntyy erityistä tukea tarvitseville eläkeläisille, vammaisille ja pitkäaikaissairaille lapsille sekä yleensä vaikeasti vammaisille. Eläkkeensaajien erityishoitotuen, lasten erityishoitotuen ja erityisvammatuen korotukset auttavat juuri niitä perheitä, joissa pitkäaikainen sairaus ja vammaisuus aiheuttavat inhimillistä ja taloudellista ahdinkoa.

Indeksitarkistuksen päälle tuleva 15 euron kuukausikorotus kohdistuu noin 25 000 eläkkeensaajan erityishoitotukeen ja noin 3 100 lapsen erityishoitotukeen ja noin 2 900:aan erityisvammatuen saajaan. Eläkkeensaajan asumistuen asumiskustannusten enimmäismääriä puolestaan korotetaan vuosittaisten normaalikorotusten lisäksi ykkös- ja kakkoskunta-alueella 2,8 prosenttia ja kolmosalueella 1,4 prosenttia. Enimmillään asumistuki nousisi ensimmäisellä kunta-alueella noin 11 euroa kuussa ja toisella kunta-alueella noin 10 euroa kuukaudessa ja kolmannellakin noin 4,5 euroa kuukaudessa. Tämä koskee yhteensä noin 41 000:ta eläkkeensaajaa.

Vanhempansa menettäneiden lasten perhe-eläkettä ei nyt sitten vastedes oteta huomioon tulona yleistä asumistukea määrättäessä. Uudistus kohdistuu noin 1 200 yksinhuoltajatalouteen ja korottaa näiden yksinhuoltajaperheiden yleistä asumistukea enimmillään 90 euroa kuukaudessa. Vuonna 2007 tulee myös voimaan osasairauspäiväraha, joka omalta osaltaan helpottaa pitkän sairausloman jälkeen työhönpaluuta.

Kaikille on selvää, että väestön ikääntyminen asettaa monia haasteita. Tästä johtuen meidän on maltettava tehdä sosiaalipolitiikkaa, jolla turvaamme myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyvät ehdotukset on laadittu siten, että perheille annetaan tukea lasten hoitamiseen samalla, kun työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edellytyksiä parannetaan.

Perhevapaauudistuksessa vanhempainpäivärahoja korotetaan siten, että vanhemmat voisivat jakaa nykyistä enemmän lastenhoidon velvollisuuksia. Tästä syystä äidille on tarkoitus maksaa äitiysloman ensimmäisiltä 56 arkipäivältä korkeampaa päivärahaa, noin 90 prosenttia tuloista. Se nousee 70:stä 90 prosenttiin. Jos isä pitää vanhempainvapaata, hänelle maksetaan ensimmäisiltä 50 arkipäivältä korotettua 80 prosentin tasoista korvausta. Isän ei tarvitse tätä jaksoa pitää heti äitiyspäivärahajakson jälkeen vaan voi valita sen, milloin pitää. 20 prosentin korotus äitiyspäivärahoihin sellaisilla aloilla, joilla ei ole työehtosopimuksen mukaista palkallista äitiyslomaa, on merkittävä korotus. Tämähän koskee erityisesti kaupan sekä hotelli- ja ravintola-alalla työskenteleviä äitejä. Samoin isien vanhempainpäivärahan korotus tuo perheille paremmat taloudelliset edellytykset isän kotiin jäämiselle. Pitää muistaa, että perhe mitoittaa yleensä asumis- ja muut menonsa vanhempien yhteisten tulojen mukaisesti. Nyt jatkossa isien kannattaa todella pitää pidempi vanhempainvapaa vauvan hoidossa.

Perhevapaiden aikana kertyvien vuosilomien työnantajille aiheuttamien kustannusten kompensaatio nostetaan täysimääräisesti nyt kattamaan palkan lisäksi myös lakisääteiset sosiaaliturvamaksut. Näin ollen naisvaltaisten alojen työnantajien tilanne merkittävästi helpottuu, mikä puolestaan parantaa erityisesti nuorten, synnytysiässä olevien naisten työmarkkina-asemaa. Samalla isäkuukauden käyttöä joustavoitetaan. Nyt käytäntö on aivan liian jäykkä. Lisäksi pidennetään adoptiovanhempien vanhempainrahakauden vähimmäiskestoa 180 päivästä 200 arkipäivään ja laajennetaan tukea koskemaan myös yli kolmevuotiaita lapsia. Näin ollen uudistus parantaa sekä isien että äitien eli koko perheen asemaa. Tämä uudistus ei vie keneltäkään mitään pois ja antaa joustavuutta, jättää valinnanmahdollisuudet perheelle itselleen.

Suomalainen hyvinvointimalli ei säily ilman tehokasta julkista sektoria. Tästä syystä hallitus jatkaa tuottavuusohjelman toteuttamista, uusien sähköisten asiakastietojärjestelmien kehittämistä sekä luo edellytykset kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Ikääntyminen lisää merkittävästi lisäresurssien tarvetta, mutta menokehitys on kuitenkin hallinnassa, jos näihin ehkäiseviin toimenpiteisiin maltetaan satsata ajoissa ja toimintamalleja muutetaan tehokkaammiksi. Tarvitsemme myös uudelleenkohdentamista. Kun hallitus on lisännyt johdonmukaisesti ja lisää myös ensi vuoden talousarvioesityksen mukaan sotaveteraanien ja -invalidien tukea ja palveluja, se luo hyvän pohjan myös tulevan vanhusväestön palvelujen kehittämiselle. Myös tulevina vuosina on parannettava nimenomaan heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien tilannetta ja sitä on tehtävä johdonmukaisesti, sillä syrjäytyminen tulee aina yhteiskunnalle kalliiksi.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Täällä salissa eilen vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala heilutteli punaista kirjaa huutaen välihuudon, että toimeentulovaikeuksissa elävät kansalaiset eivät budjetissa 2007 saa yhtään mitään. Tänään ed. Korhonen totesi puheenvuorossaan, että hallitus sentään lupaa kauniita sanoja niitten ihmisten arkeen, joitten toimeentulo on vaikeuksissa. Vasemmistoliiton edustajien kannattaisi lukea budjettikirja, joka on väriltään keltainen, ja hyvin kattavasti ministeri Haatainen tämän sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan ja tulonsiirtojen osalta kävikin läpi. Mutta suosittelen vasemmistoliiton edustajille budjettikirjan läpikäyntiä.

Samoin on muistettava se, että emme ole tässä päivässä ilman historiaa. Vanhasen hallitus on puuttunut vähimmäisturvan osalta kaikkein kipeimpiin asioihin tämän vaalikauden aikana, esimerkkinä pienimmät vanhempainpäivärahat ovat nousseet yli 90 euroa kuukaudessa, ja toinen asia, joka oli vasemmistoliiton kansanedustajille (Puhemies koputtaa) erityisen tärkeä, on, että asumistuen omavastuu 7 prosenttia on poistettu. Se on iso asia.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hieno asia, että perhekustannusten tasauksesta on löytynyt ratkaisu, ja siitä suuret kiitokset hallitukselle.

Mutta olisin kuitenkin vielä kahteen asiaan puuttunut. Uskoisin, että vammaisasioista ja muista aikanaan ministeri Hyssälän kanssa voidaan keskustella, mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että ennalta ehkäisevän terveydenhuollon tilanne on todella romahtanut. On kiinnitetty huomiota esimerkiksi siihen, että kouluterveydenhuollossa lääkärikäynnit ovat niin paljon vähentyneet, että itse asiassa nuorison terveystilanne on heikentynyt.

Kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriö korostaa budjettiesityksessänsä toimintakyvyn edistämistä. Työnantajana valtio on tosi huono. 58-vuotiaana jäädään jo eläkkeelle, ja tiedetään, että työsuhteet ovat pätkittäisiä. Mitä aiotaan tehdä kaikille niille toimille, jotta ikään kuin työkyky voisi säilyä ja sitä kautta varautuminen vuonna 2030 Euroopan vanhimpaan väestöön voisi todella onnistua?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä täysin tyrmistynyt, että tasa-arvoministeri tuo eduskunnalle sellaisen esityksen, jossa hyväksytään periaate, että miehille maksetaan samasta työstä parempaa palkkiota kuin naisille. Tämä teidän esityksenne vanhempainrahasta on aivan täysin käsittämätön ja törkeä. Kysynkin teiltä: ettekö te näe tässä mitään ongelmaa ja uskotteko todella, että tämä on se paras keino edistää tasa-arvoa naisten ja miesten välillä? Haluaisin tähän vastauksen, ja olen aivan varma siitä, että enemmistö eduskunnassa on sitä mieltä, että teidän esityksenne vie tämän asian, jota yritätte ajaa, ojasta allikkoon. On käsittämätöntä, että teillä menee puurot ja vellit sekaisin, kun te vertaatte äitiyspäivärahaa, jonka saavat vain äidit, vanhempainrahaan. Meidänhän pitää katsoa vanhempainrahaa, jonka perheet valitsevat, kumpi käyttää, isä vai äiti. Kysynkin tässä: Oletteko te tullut nyt toisiin ajatuksiin? Oletteko valmis vetämään tämän esityksen pois, (Puhemies koputtaa) tämän täysin epätasa-arvoisen esityksen?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun henkilöstöpolitiikasta puhutaan sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla, niin se on kumminkin suurin menoerä, henkilöstömenot. Mietityttää vaan, että vaikka täällä nyt hallitus mainostaa suuria etuisuuksia, niin miten seuraavaan tuporatkaisuun valmistaudutaan, kun nyt ainakin ammattiliitot julistavat vuoden päästä, että ne tarvitsevat todellisia korotuksia. Onko ne täällä budjetissa jo huomioitu vai jatkuuko henkilöstöpula ja henkilöstön pakeneminen sitten yksityiselle sektorille ja muualle?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen aivan viisaasti puhui siitä, että monien toimien vaikuttavuus selviää vasta pitkän ajan kuluttua. Mutta kysyisin, millä tavalla on yritetty vaikuttaa esimerkiksi valtiovarainministeriöön, että he muuttaisivat hieman näitä erilaisia laskuperusteitaan ja mittareitaan nimenomaan ajatellen sitä, että valtion varoja ja veronmaksajien rahoja suunnattaisiin niihin sosiaali- ja terveystoimenpiteisiin ja -menoihin, joilla olisi tätä pitkäaikaista vaikuttavuutta.

On tullut myös sellainen käsitys, että jos ajatellaan ed. Alhon mainitsemaa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa, niin se ei ole siinä asemassa, missä sen tulisi olla, koska jossain on laskutikussa vikaa.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, värderade minister! Jag tyckte att ni alldeles riktigt lyfte fram många viktiga saker som finns i det här budgetförslaget. Särskilt kan man nämna förbättrandet av stödet för företagarnas familjemedlemmar och till exempel den här deltidssjukdagpenningen som nu införs. Jag tror att den är viktig för att få många långtidssjuka tillbaka på arbetsmarknaden.

Ändå finns det några saker som bekymrar svenska riksdagsgruppen. En sak är att man inte har särskilda anslag för de unga psykvårdspatienterna. Vi vet nu att till exempel flickor tar tredubbelt så många depressionsläkemedel som tidigare.

Och det som bekymrar mig är att var är statens del av de anslag som behövs för stipendietagare? Det finns ett två år gammalt förslag från ministeriet men vi hittar det ingenstans. De vetenskapliga stiftelserna är väldigt oroliga för vad som har hänt med detta förslag och hur ministeriet bereder det här förslaget, det kanske inte förbättrar stipendietagarnas ställning.

Arvoisa puhemies! Monia tärkeitä asioita ministeri nosti esiin, ja haluan myöskin painottaa esimerkiksi yrittäjien perheenjäsenten turvan parantamista. Se on todella tervetullut hyvä uudistus, samoin kuin osasairauspäiväraha. Luulen, niin kuin ministeri, että se auttaa ihmisiä taas palautumaan työelämään pitkän sairauden jälkeen.

Se, mikä huolestuttaa ryhmäämme, on, että mielenterveyspotilaiden erityistuki, nuorten mielenterveystuki, ei taaskaan näy tässä, vaikka eduskunta monta kertaa sen on palauttanut.

Suuri huoli on esiintynyt apurahan saajien tilanteen parantamisesta. Mikä on kaksi vuotta vanhan lakiesityksen tulevaisuus, ja tuleeko valtio osallistumaan menoihin, niin kuin esitettiin pari vuotta sitten? Tieteelliset säätiöt ovat erittäin huolissaan nyt valmisteltavana olevasta esityksestä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haataisen esittelemä perhevapaauudistus syrjii naisia ja pienituloisia. Isien korkeampi vanhempainpäiväraha on todellakin epäoikeudenmukainen, kun sekä prosentti että korvauksen perusteena oleva keskimääräinen palkka on miehillä suurempi. Samoin yksinhuoltajaäitien talouksissa tästä korotuksesta ei ole mitään hyötyä, ei myöskään niissä perheissä, joissa äiti itse joka tapauksessa haluaa käyttää koko vanhempainloman.

Ihmettelen sitä myös, miten ministeri perustelee sitä, että samalla, kun ansiosidonnaisia vanhempainpäivärahoja korotetaan, pienimmän äitiyspäivärahan taso jää edelleen häpeätasolleen. Viidennes äitiyspäivärahan saajista saa pienempää päivärahaa kuin on työttömän peruspäiväraha. (Puhemies koputtaa) Mielestäni (Puhemies: Minuutti!) perusteeksi ei käy se, että tämä ei kuulu perhevapaauudistukseen. On kysymys ihan samasta laista.

Timo  Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tämä on kovasydäminen hallitus, kun katsomme sitä linjaa, mitä on vedetty. Optioöykkärit saavat rahansa, suurituloisten verohelpotuksia on koko ajan annettu lisää, mutta silloin ruvetaan puhumaan populismista, kun kaikista köyhimmistä, kaikista vaikeuksissa olevista, mielenterveyspotilaista, pelkän kansaneläkkeen varassa elävistä ihmisistä on kysymys. Eiväthän verohelpotukset auta näitä ihmisiä, jotka eivät käytännössä veroja maksa, muuta kuin välillisiä veroja, koska jäävät kaikkien näiden tulorajojen alle. Ja tämä tapahtuu tilanteessa, jossa Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Sitä en voi käsittää, ja pidän sitä kansallisena häpeänä, että tällaista köppästä köyhyyspakettia, joka on saman suuruinen kuin varallisuusveron poisto, esitellään suurena saavutuksena. Käytännössä monet tarvitsevat eivät saa yhtään mitään lisää, ja takaan sen, että tämän pilkkaeläkekorotuksenne kanssa tulette SAK:n (Puhemies: Minuutti!) sponsoroiman soppatykin kanssa olemaan vielä ihmeissänne ennen maaliskuuta.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on onnistuneesti löytänyt kyllä nämä väestöryhmät, jotka kaipaavat kipeimmin sosiaaliturvaan korjauksia. Yksi merkittävimpiä ovat tämän sosiaalipaketin sisällä olevat parannukset tulkkipalveluiden korotuksiin. Tämä on varmasti otettu hyvin suurella ilolla vastaan niiden henkilöitten piirissä, jotka näitä tulkkipalveluja kaipaavat. Hallituksen toimesta on merkittävällä tavalla muutettu vammaispolitiikan suuntaa. Valitettavasti tulkkipalveluiden ongelma edelleenkin jää lähinnä siitä syystä, että Suomessa ei ole riittävästi tulkkeja, ja toivonkin, että hallitus seuraavissa toimissaan voisi kiinnittää tähän huomiota.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn kahta asiaa, joista on paljon puhuttu tässä salissa. Ensimmäinen on vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Minä kysyisin ministeriltä: Minkä takia tämä asia ei lainkaan edennyt? Oliko kysymys rahasta vai oliko kysymys lukumäärästä, ja silloin haluaisin tietää, kuinka paljon hallituksen mielestä vaikeavammaisia Suomessa on? Tästä alkaa tulla erittäin kiusallinen keskustelu, kun tämä ei mene eteenpäin.

Toinen koskee näitä rintamaveteraanien kuntoutusasioita. Heidän lähetystönsä kävi eilen täällä eduskunnassa jättämässä muistion, ja luulen, että sitä on täällä referoitu aikaisemminkin. Mikä on esteenä, kun vuoden 2004 periaatteen mukaisesti 86 prosenttia vain on saanut kohderyhmästä kuntoutusta eikä siis lähellekään 100:aa prosenttia, ja siellä on paljon muitakin poistumia ja kaikkea? Tämä ei siis 85-vuotiaiden sotainvalidien kohdalla toteudu, puhumattakaan sitten sotaveteraaneista. (Puhemies: Minuutti!) Edelleen on haitta-asteprosentit. Miksi hallitus ei näitä haitta-asteprosentteja voinut poistaa kokonaan?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kansanterveyden näkökulmasta terveyden edistäminen on nyt otettu uudella tavalla esille myös ensi vuoden budjetissa. Valitettavasti taloudellinen lisärahoitus on ainoastaan 300 000 euroa. Tärkeää on myös, kuinka terveyden edistäminen näkyy kunnissa, muun muassa kouluissa, päiväkodeissa, työpaikoilla ja ihan tavallisessa arkielämässä. Kun me puhumme terveyden edistämisestä, tulee tähän kokonaisuuteen ottaa terveydenhuollon lisäksi myös kaavoitus, asuntorakentaminen ja koulupihojen ja päiväkotien viihtyvyys ja tämän tyyppiset asiat sekä tietenkin terveellinen ravitsemus ja terveysliikunta. Vasta sitten voimme puhua todellisesta terveyden edistämisestä, joka on varmasti meidän kaikkien yhteinen tavoite.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorten naisten syrjäytyminen työmarkkinoilla on Suomessa yksi työmarkkinoiden vakavimpia ongelmia. Se johtuu vanhemmuuden kustannuksista ja raskauden aikaisista poissaoloista. Nyt tämä kysymys on ratkennut sikäli, että vanhempainrahaa korotetaan ja isiä kehotetaan olemaan kotona. Työnantajien kustannusten tasausta ei kuitenkaan ole ratkaistu. Toisin sanoen äidin palkkaaminen on jatkuvasti rasite työnantajalle, se ei ole kustannusneutraali. Kun isien kustannuksia katsotaan, niin isien käyttämät vanhempainpäivät ovat Suomessa erittäin pienet. Tasaus sitä kautta, että molemmat vanhemmat ottaisivat yhtä paljon näitä päiviä, kestää ainakin kaksi sukupolvea. Ruotsissa, jossa päiviä jaetaan tasan, 16 prosenttia on miesten päiviä ja loput naisten. Tarvitaan työnantajien kustannusten tasaus, jotta naisten syrjäytyminen työmarkkinoilla loppuu.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ministeri Haatainen toi erittäin hyvin esille tämän kansalaisten sosiaaliturvan paranemisen. Tässä budjettiesityksessä ei kaikkia asioita ole voitu korjata, mutta ennen kaikkea eläkeläisten asumistukea voidaan nostaa, eläkeläisten erityishoitotukea, sotainvalidien ja veteraanien kuntoutusta. Vaikka täällä toisin on väitetty, ed. Nepponen, että näin ei tapahtuisi, näin tulee tapahtumaan. (Ed. Nepponen: Älkää valehdelko!) Minusta nämä ovat myönteisiä asioita. On aivan totta, että kansaneläkeindeksiä ja työeläkeindeksiä olisi pitänyt korjata tässä budjettiratkaisussa, mutta siihen valitettavasti ei päästy. Mutta kun täällä ed. Soini totesi, että tämä köyhyyspaketti on köppänen, (Ed. Soini: Se on köppänen!) niin minusta kyllä on erittäin tärkeää, että hallitus on päässyt yhteisymmärrykseen köyhyyspaketista ja voidaan kaikista vähävaraisimpien ihmisten asemaa edes pikkasen parantaa.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perheiden hajoamista ei ainakaan lailla pitäisi edesauttaa, ja yksi semmoinen hajoamista edistävä lainsäädäntö on tämä työmarkkinatuen kytkentä puolison tuloihin elikkä tarveharkinta. Kysyn vaan, onko nyt edes tarkoitustakaan tuoda jotain väljennykseksi siihen tai saada tätä kytköstä pois, koska tämä aiheuttaa teknisiä eroja ja aiheuttaa jopa todellisia avioeroja ja siirrytään erilleen asumaan ja tämä tekee kustannuksia sitten sitä kautta lisää.

Toinen ongelma, joka on työttömyysturvan puolella, koskee vapaapalokuntia. Elikkä tänä päivänä työtön henkilö monessa tapauksessa lähtee kävelemään toiseen suuntaan, kun tapahtuu hälytys, koska hänen työttömyysturvansa katkeaa siinä taikka viivästyy monta viikkoa. Minusta tämä pitäisi poistaa, koska tämä palo- ja pelastushomma on jokaisen kansalaisen velvollisuus. Miksi pidetään semmoista tulppaa mahdollisesti tämmöisestä muutaman kymmenen euron palkkiosta, jonka siitä tehtävästä saa? Se tekee tämmöisen kielteisen asenteen.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti monta tervetullutta parannusta tässä budjetissa, mutta kun nyt niin tavattoman suureen ääneen on mainostettu tätä sosiaalipakettia, niin miksi johtavat sosiaalipolitiikan tutkijat, arvostetut toimijat tällä alalla, ovat niin kovasti arvostelleet tätä pakettia? Ja se arvostelun keskeinen sanoma on kaiketi ollut juuri tämän paketin vaikuttavuus, jos ajatellaan ihmisten elämäntilanteita: tapahtuuko näiden ansiosta jotakin oleellista muutosta. Miksi ei annettu mittavampaa satsausta esimerkiksi juuri yksinhuoltajaperheille, jotka selvitysten mukaan ovat se suuri köyhyysrajalla tai sen alapuolella elävien joukko? Miksi esimerkiksi ei nyt jo toteuteta vihdoin viimein ensi vuonna tätä toisen kalleusluokan poistoa, joka toisi monille tuhansille kansaneläkeläisille korotuksen?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haataiselle ja ed. Rehulalle, kun he suoraan sanoen syyttivät vasemmistoliittoa siitä, ettemme ole lukeneet budjettikirjaa. Ed. Rehulan olisi syytä lukea se budjettikirja. Siellä kerrotaan, miten köyhyys kasvaa, miten lapsiperheitten köyhyys kasvaa, miten huostaanotot lisääntyvät kaikki. Hän ei itse ole näköjään sitä lukenut. En tiedä, onko ministeri Haatainen sen lukenut, ja jos on lukenut, niin ei se ole ainakaan vaikuttanut. Ajatellaan 5 euron tasokorotusta kansaneläkkeeseen; mitä se on? Mitä sillä tämä pienituloinen eläkeläinen saa? Työttömyysturvaan ei sentinkään tasokorotusta. Kaikista köyhimmät ihmiset jätetään ilman korotusta. Sama edelleenkin lapsiperheitten osalta. Lapsiperheitten köyhyys kasvaa Stakesin ja Kelan tutkimusten mukaan. Miksi ette korota nyt näitä vähimmäisetuisuuksia, kun kerran valtiolla menee hyvin? Rikkaille on varaa antaa verohelpotukset, mutta köyhät pidetään pienituloisina köyhinä näköjään pysyvästi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi näkökohtaa. Ensinnä se, että arvoisa ministeri päivällä kertoi tästä rintamamiesten ja -naisten kuntoutusmäärärahatilanteesta. Juuri täsmälleen se kuvaus, minkä päivällä annoitte, esitettiin lähetystölle täällä lähetystöjen vastaanottotilassa, ja sellainen henkilö, joka toteuttaa sitä käytännössä, ilmoitti, että sitä rahaa ei kerta kaikkiaan riitä kaikille oikeutetuille. Elikkä siis teillä on laskuvirhe jossakin. (Ed. Soini: Se on myös Vihriälällä!) Tarkistakaa se tähän iltaan mennessä.

Ja sitten toinen asia. Arvoisa ministeri, voisitteko tehdä sellaisen laskelman esimerkiksi seuraavia hallitusneuvotteluja varten, jossa todella katsottaisiin, mikä on nettovaikutus nyt näillä senteillä ja kymmenysosaprosenteilla potentiaalisille edunsaajille ja kuinka monta niitä edunsaajia on todellisuudessa siihen nähden, mikä teidän laskelmissanne on nyt esitetty.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Haatainen, hyvin toitte esille, niin kuin budjettikirjassa on, että keskeinen tavoite on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa. Kysymykseni on, miten te, arvoisa ministeri, vastaatte näille kylläkin arvostetuille sosiaalipolitiikan tutkijoille, jotka sanovat, että meidän hyvinvointiyhteiskuntamme on romuttumassa tai jo romahtanut ja vaikutukset näkyvät sellaisina, että esimerkiksi vaikeavammaiset joutuvat taistelemaan lain heille turvaamista palveluista. Meillä omaishoitajat taistelevat siitä kaikesta, mitä heidän kriteereitten mukaan tulisi saada. Samoin lapset voivat huonosti, lapsiperheissä voidaan huonosti. Ja erityisesti, vaikka täällä tuotiin esille tulkkipalvelut — se on myönteistä — kokonaan meillä heikommassa asemassa olevien osuus tästä budjetista on todella mitätön koko vammaisten ja koko sitä sairaitten ihmisten määrää ajatellen.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perhevapaauudistus on tasapainoinen kokonaisuus, joka parantaa nuorten naisten työmarkkina-asemaa. Se parantaa lapsiperheitten, vauvaperheitten toimeentuloa, se alentaa työnantajan kustannuksia, joita vanhemmuudesta aiheutuu.

Siksi en ollut uskoa korviani, kun ed. Sarkomaa kokoomuksesta ehdottaa, että tästä kokonaisuudesta pitäisi luopua. Vedättekö takaisin, te kysyitte ministeriltä. Isien vanhempainrahan korotus on ainoastaan pienen pieni sivujuonne tuossa kokonaisuudessa. Itse uskon, että se, valitseeko perhe isän käyttämään vanhempainvapautta, on enempi asennekysymys kuin rahakysymys. Mutta olen valmis hyväksymään tämmöisen positiivisen diskriminoinnin, ja kyse on loppujen lopuksi perheitten rahoista. Väitän, että ani harvoin lapsiperheissä lasketaan, mitkä ovat äidin rahoja ja mitkä ovat isän rahoja. Jos perheen kokonaistoimeentulo tämän uudistuksen ansiosta paranee ja mahdollistaa paremmin myös isien jäämisen kotiin vanhempainvapaata viettämään, on kummallista, jos kokoomus tai kristilliset vastustavat uudistusta.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa rouva puhemies! Asia on juuri kuten ed. Tiilikainen tässä viimeisimmäksi totesi. Nimittäin tässä perhevapaauudistuksessa pitää katsoa kokonaisuutta. (Ed. Pulliainen: Kokonaisuutta katsotaan koko ajan!) Me hankimme tästä oikeuskanslerin virastosta kannanottoa. Tässä kannanotossa on todettu, että tämä uudistus on sellainen, joka edistää tasa-arvoa, ja tässä ei ole tasa-arvolain puolesta ongelmaa. Nimittäin jos me haluamme kannustaa isiä käyttämään pidempiä vanhempainvapaita, niin meidän tietysti pitää katsoa, miksi isät eivät pidä pidempiä vanhempainvapaita.

Kun me kysyimme isiltä ja perheiltä, miksi teidän perheessänne isä ei ole pitänyt pidempää vanhempainvapaata, yksiselitteinen vastaus oli, että (Ed. Sarkomaan välihuuto) — syy on taloudellinen syy, ed. Sarkomaa. — Perheet eivät ole voineet pitää yllä nykyistä elintasoaan eli maksaa asuntovelkoja, vuokria, lainoja, jos isä jää vanhempainvapaalle, kun etuisuustaso, korvaustaso on ollut 70 prosenttia. Monissa kotitalouksissa siitä syystä, että sukupuolten väliset palkkaerot ovat totta, se isän tulo usein on se merkittävä tulo sille perheelle.

Tästä syystä tässä kolmikantaisessa työryhmässä, jossa oli edustettuina laajat tahot, muun muassa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan edustus, katsottiin järkeväksi esittää, että isien päivärahaa nostetaan 80 prosenttiin ensimmäisen 50 arkipäivän osalta, mutta samanaikaisesti, ed. Sarkomaa, äitiyspäiväraha nousee 56 arkipäivältä 90 prosenttiin niiden äitien osalta, joilla ei ole palkallista äitiyslomaa. Ja tässä salissa tiedetään, mitä on olla äitiyslomalla palkan kanssa, ja ne naiset, jotka ovat tehneet sitä pelkällä kelakorvauksella, joka on 70 prosenttia, tietävät, mitä sen kanssa sinnitteleminen on. (Ed. Sarkomaa: Se on eri asia!) Tämä parantaa 20 prosenttia heidän tulojaan, ja silloin ei puhuta euroista eikä kymmenistä euroista, vaan luvut ovat sadoissa. (Ed. Sarkomaa: Se on eri asia!) Tämä on monille perheille tervetullut. Toivon mukaan näille aloille joskus saadaankin palkallinen äitiysloma.

Tämä paketti kokonaisuudessaan vahvistaa naisten työmarkkina-asemaa, koska se nyt yhteisvastuullisesti kantaa paremmin huolta niistä työnantajakustannuksista, joita työnantajille aiheutuu näistä perhevapaista, eli naisvaltaiset alat vahvistuvat. Mutta toivon, että eduskunta nyt ei tarkerru tällaiseen nokitteluun, vaan katsoo kokonaisuutta.

Islannissa on tehty sellainen malli, jossa ensimmäiset kolme kuukautta on varattu äidille. Seuraavat kolme kuukautta pitää pitää isän, tai korvausta ei tule. Ja sitten ne viimeiset kolme kuukautta voi pitää äiti tai isä. Tätä mallia me emme halunneet ottaa, vaan me halusimme ottaa sellaisen mallin, jossa kannustamme, käytämme taloudellista porkkanaa, jätämme valinnan vapauden perheille.

Mutta nyt on asia niin, että taloudelliset syyt eivät estä isiä pitämästä pidempää vanhempainvapaata. Se on aivan selvä. Siis itse asiassa kun näitä laskelmia katsoo, niin perheiden kannattaa valita se, että isä pitää myös siinä pidemmän vanhempainvapaan. Ja toivon, että se tähän johtaa, koska isät ovat halukkaita olemaan lastensa kanssa, mutta taloudelliset seikat ovat esteenä.

Ed. Alho otti aivan oikein esille ennalta ehkäisevän terveydenhuollon. Siitä puhuivat myös ed. Kiljunen ja monet muutkin. Ed. Hautala käytti siitä puheenvuoron. Tämä onkin äärimmäisen tärkeä kysymys nyt. Hoitotakuulla on pyritty turvaamaan se, että kansalaiset pääsevät hoitoon ja pääsevät terveyskeskukseen ja saavat sairauksille hoitoa. Mutta se ei saa merkitä kunnissa sitä, että ennalta ehkäisevää toimintaa aletaan laiminlyödä. Juuri tehty kansanterveyslain muutoshan täsmentää tätä ennalta ehkäisevän terveydenhuollon otetta. Se on sinne selkeästi nyt kirjattu. Mutta kunnissa pitää muistaa, että tämä on tärkeä. Tämä asiahan kuuluu peruspalveluministeri Hyssälän vastuualueelle, mutta hän on tänään Euroopan parlamentin kuultavana ja varmaankin keskustelussa sitten huomenna mukana.

Työkykyä ylläpitävä toiminta ja työurien pidentäminen on tärkeää. Ed. Alho tätä kyseli. Meillä on mittavat ikääntymisohjelmasta käyntiin lähteneet ja edellisen hallituksen aikana toteutetut ja nyt hyvin jatketut ohjelmat, joilla pyritään vahvistamaan työssäjaksamista, parantamaan työelämää, on Veto-ohjelma, Noste-ohjelma opetusministeriön puolella, tykyohjelma. Ja näillä kaikilla yhdessä työministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön hyvällä yhteistyöllä olemme kyenneet vahvistamaan ikääntyneiden ihmisten työssäkäyntiä. Meillä on työssäkäyntiaste yli 55-vuotiailla parantunut ja mitään suurta ryntäystä ei eläkkeelle tämän uuden eläkeuudistuksen johdosta ole ollut. Ja tätähän aivan kansainvälisestikin ihmetellään ja Suomi jopa on saksalaisen säätiön toimesta palkittu nyt tästä toiminnasta.

Ed. Gestrin peräsi tätä kysymystä, joka minun vastuulleni kuuluu, apurahan saajien sosiaaliturvasta. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että tämä apurahan saajien kysymys saadaan ratkaistua. Meillä ministeriössä tätä kysymystä valmistellaan nyt. Säätiöt ovat olleet huolissaan siitä, että niiden osuudesta jouduttaisiin rahoittamaan. Tämä kysymys nimenomaan on juuri niin, että kyse on rahoituksesta. Ja aina kun rahoittajaa etsitään, niin ristiriitojakin tietysti nousee. Mutta tämä asia on valmisteilla, ja tätä kokonaisuutta nyt vielä pohditaan. Mutta esitys sitten aikanaan tulee.

Ed. Akaan-Penttilä kysyi subjektiivisesta oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan vaikeavammaisille. Nyt tässä budjettiesityksessä on vammaispalveluihin liittyvä merkittävä uudistus vammaisia koskien. Nyt on mahdollista myös järjestää päivätoimintaa kaikille vaikeasti vammaisille ihmisille kehitysvammaisten saaman päivätoiminnan tapaan. (Ed. Akaan-Penttilä: Se on eri asia!) — Se on eri asia, mutta kohdistuu vammaisiin. — Samoin erityisvammaistuki nousee 15 eurolla. Sitten tässä otettiin kohteeksi aistivammaiset eli näkö- ja kuulovammaiset, ja nyt kun kuulovammaisten tulkkipalvelut kasvavat merkittävästi, on tärkeää, että kunnissa huolehditaan, että nämä oikeudet myös toteutuvat. Mutta vammaispalvelulainsäädäntöön kuuluva kokonaisuus kuuluu ministeri Hyssälän vastuualueelle, ja hän varmaankin vastaa, kun tulee tänne, millä tavalla aikoo vammaispalvelukokonaisuutta muutoin eteenpäin viedä.

Ed. Perho kyseli tästä kuntakalleusluokituksesta, miksi se ei tule aiemmin. Me olemme tehneet budjetin kehyksen mukaisesti, ja kuten aiemminkin, niin noudatamme kehysbudjetointia. Tästä syystä valmistelimme lain, joka on nyt eduskunnassa, kuntakalleusluokituksen poistamisen kansaneläkkeissä, joka siis merkitsee sitä, että nämä menot kansaneläkkeisiin tulevat nousemaan noin 140 miljoonaa euroa, ja se lakihan tulee 2008 voimaan. Näin ollen kansaneläkettä saavien asema tasa-arvoistuu.

Kansaneläkkeistä vielä. Tämä hallitus nostaa kansaneläkkeen tasoa samassa mittakaavassa kuin edellinen hallitus. (Ed. Kauppila: Vähemmän!) Aiempi korotus oli 7 euroa ja nyt 5 euroa, yhteensä 12 euroa. Ja nyt tässä sosiaalipaketissa haluamme kohdentaa näitten kaikkein pienituloisimpien eläkkeensaajien tuen siten, että se menee niille kotitalouksille, niille eläkkeensaajille, joiden pienestä eläkkeestä asumismenot lohkaisevat mammuttiosan. Tästä syystä eläkkeensaajien asumistuen korotus on äärimmäisen tärkeä. Kyllä, jos saa kansaneläkkeen täyden korotuksen, 5 euroa, ja asuu ensimmäisessä kuntakalleusluokitukituksessa ja saa asumistukea, niin voi saada näin ollen 11 euroa asumistuen lisäystä maksimissa (Ed. Kuoppa: Myös vuokrat ovat nousseet!) ja lisäksi 5 euroa kansaneläkkeen korotusta. Ja sen lisäksi, jos vielä saa erityshoitotukea, niin se tulee nousemaan 15 euroa. (Ed. Kuoppa: Jos voittaisi lotossa, saisi vielä enemmän!) Täällä on myös sellaisia tilanteita, joissa näille ihmisille, joille kasaantuu pienituloisuutta, köyhyyttä ja sairautta, kohdistuu suurimmat korotukset. Minun mielestäni se on oikeudenmukaista sosiaalipolitiikkaa. Se on parempaa kuin se, että kaikille jaettaisiin yksi euro ja kulutettaisiin paljon enemmän rahaa.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus teki sosiaalipaketin, joka tuo esimerkiksi yksinhuoltajaäitien lasten elatustukeen 6 euroa kuukaudessa. Se on sinänsä hyvä askel, koska yksinhuoltajaperheistä joka neljäs on pienituloinen, mutta suunta kaiken kaikkiaan hallituksen perhepolitiikassa ei saa kovin korkeata arvosanaa.

Vanhemmuudesta aiheutuvia kuluja hallitus on onneksi tasaamassa, mutta nimenomaan yrittäjien välillä, vaikka raskaus harvoin on työperäinen sairaus. Mielestäni valtion tulisi tässä tulla enemmän vastaan. Tämä hallituksen esitys äitiyden kustannuksista on uskomattoman epätasa-arvoinen. Tässä tasa-arvossa hypätään takaisin maatalousyhteiskunta-aikaan. On uskomatonta, että isän kotona tekemä työ katsotaan rahallisesti arvokkaammaksi kuin äidin. Kyllä se on niin, että samasta työstä pitää olla sama palkka.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen perusteli loistavasti sitä, miksi prosenttiosuudet ovat vanhempainetuuksissa sillä tasolla, missä ovat. Tavoitteena on kannustaa siihen, mitä tavoitellaan: että isät ovat myös enemmän kotona.

Lähdetään nyt siitä, että — me löydämme budjetista varmaan pieniä, yksittäisiä näpertelyn kohteita — kokonaisuudet ratkaisevat. Kuten ministeri Haatainen sanoi täällä loistavasti, vaikuttavuus ennen kaikkea. On etsitty niitä kipukohtia, joihin on haluttu panostaa. Niitä korjataan. Ennaltaehkäisevyyteen täytyy panostaa, koska, kuten on aiemmin todettu, vaikuttavuuden osalta jotkut asiat vievät pidemmän aikaa kuin jotkut toiset. On aikanaan karsittu ennalta ehkäisevistä toimista, joitten hintaa maksetaan nyt. Samalla kun katsotaan, että raha riittää näitten toimien jälkiseuraamuksiin, täytyy rahaa laittaa myös sinne ennalta ehkäisevään puoleen.

On ennalta ehkäisevässä terveydenhuollossakin asioita, jotka eivät maksa euroakaan. Ed. Moilanen-Savolainen sanoi täällä hienosti myös siitä, että on upeita etuisuuksien lisäyksiä, kuten tulkkipalvelut (Puhemies koputtaa) ja muut, mutta täytyisi vaatia se, että kuntienkin (Puhemies koputtaa) on noudatettava lakia, saatava tulkkeja lisää, että laki myös toimii.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on puuttunut tässäkin budjetissa pahimmassa taloudellisessa asemassa olevien tilanteeseen. Yksi taloudellisissa vaikeuksissa oleva ryhmä on lapsiperheet, joiden elämään liittyy muitakin vaikeuksia, ja nämä heijastuvat moniin asioihin varsin laajasti. Yksittäisten toimenpiteiden merkitys on suuri.

Nyt olisi kuitenkin aika tehdä aikataulutettu kokonaisohjelma siihen, että lapsiperheet saadaan pois köyhyysloukusta ja siitä asemasta, niistä vaikeuksista, missä he ovat. Tähän tulisi liittää myös muita hyvinvointia tukevia toimenpiteitä. Tällä olisi tai on suuri merkitys yhteiskunnan tulevaisuuden näkymien kannalta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin sanoa ministeri Haataiselle, että hoitotakuu ei takaa hoitoon pääsyä, ainoastaan se takaa sen, että jos hoidon tarve on määritelty, siinä on se kuuden kuukauden aika, jonka aikana se pitää antaa. Ja hoidon tarve voidaan määritellä puhelimitse, ja yhä enemmän tällä hetkellä terveydenhoito toimii niin, että julkisessa terveydenhoidossa syntyy tilanteita, ettei pääse ollenkaan lääkärin vastaanotolle vaan ensiksi esimerkiksi sairaanhoitajalle tai fysikaaliselle hoitajalle ja sen jälkeen sitten ehkä myöhemmin lääkärille.

Mutta ed. Rehulalle vain tuosta punaisesta kirjasta. Se on Kelan Vääryyskirja, mistä ed. Outi Ojala täällä kertoi. Eikö ed. Rehula, joka ei taida nyt olla paikalla — on takapenkillä vai — joka tapauksessa, ole itse Kelan toiminnassa mukana, niin että uskoisin hänen kuitenkin tuntevan sen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri puhui ennaltaehkäisystä, ennalta ehkäisevistä palveluista. Lapsiperheille nämä olisivat ensiarvoisen tärkeitä, mutta mitä aiotaan käytännössä tehdä? Lastensuojelun rahoitusjärjestelmä on tällä hetkellä sellainen, että se suosii nimenomaan huostaanottoja. Avohuollon toimenpiteitä ei valtion taholta rahoiteta eikä ennalta ehkäisevää työtä lastensuojelussa valtion taholta myöskään mitata rahoituskriteereissä. Koska lastensuojelulain uudistus tulee, ja aiotaanko siinä hoitaa näitä asioita?

Neuvoloilla voisi olla tärkeä merkitys ongelmien varhaisessa havaitsemisessa, mutta tällä hetkellä suositusten mukainen määrä neuvolalääkäreitä on vain yhdessä kolmasosassa kunnissa. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula on ehdottanut, että suosituksista säädettäisiin asetuksella, jotta kunnat noudattaisivat niitä.

Sitten ... (Puhemies: Minuutti!) — Enpä sanokaan.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Yllättävän monta esimerkiksi vammaisille kohdistuvaa etuisuuskorotusta on saatu mahtumaan budjettiin. Siitä kiitokset.

Kuitenkin haluaisin tässä edelleen palata tähän ennalta ehkäisevään toimintaan. Terveet elämäntavat ovat yksi keskeinen osa siinä. Ja kun tulevaisuusvaliokunta arvioi näitä tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon menoja, niin kyllä painopiste meni kuitenkin tälle puolelle, että saataisiin tällä sektorilla asennemuutosta aikaan. Tupakan kohdalla näyttää teidän tilastojenne mukaan olevan vähenemistä kulutuksessa, mutta alkoholin kohdalla suunta on päinvastainen. Minä luulisin, että monien perheiden kohdalla varsinaisten köyhyysongelmienkin takaa löytyvät kuitenkin nämä elämäntapakysymykset, esimerkiksi alkoholin osuutta ei tule väheksyä.

Siksi kysynkin sitä, onko joitakin konkreettisia asennekasvatuskysymyksiä mietitty esimerkiksi ajatellen kouluja, kun siellä ennen vanhaan oli raittiuskasvatusta avoimesti. Millä tavalla katsotaan ministeriössä (Puhemies koputtaa) näitä asioita parannettavan?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä monet kansanedustajat penäävät tätä ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa ja unohtavat sen, että toiseksi suurin terveysriski tupakan jälkeen on alkoholi. Päihdeongelmat vaan vaikeutuvat ja pahenevat tässä maassa. Onko hallitus miettinyt? Nyt olisi aika nostaa alkoholiveroa näiden väkevien viinojen kohdalla. Me teimme suuren virheen, tai ne tekivät, jotka äänestivät sen puolesta. Pienikin korotus koskispulloon saattaisi aiheuttaa sen, että nämä juopot lakkaisivat ostamasta niin paljon koskista.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Maatalouslomituksesta ei kukaan ole puhunut. Karjataloudessa tehdään raskasta työtä, yhä pitempiä päiviä, ja myös terveydelliset ongelmat ovat kasvussa. Kuka kaatoi sen, että maatalouslomitukseen olisi se yhden päivän lisäys tullut, kysyn sitä. Tietysti koko hallitushan siitä on vastuussa, mutta pienestä oli kysymys, ja se kuitenkin kaatui.

Ministeri Haatainen ei alkuesittelypuheenvuorossaan maininnut eläkeläisiä ollenkaan, äsken hieman. Kysyn tässä yhteydessä sitä, kun aika on lyhyt, että kun ministeri Heinäluoma totesi, että ministeri Hyssälä ei nostanut millään tavalla budjettineuvotteluissa esille kansaneläkkeitten korottamista, niin onko ministeri Heinäluoma oikeassa. Eikö sosiaali- ja terveysministeriön kumpikaan ministeri esittänyt edes neuvotteluissa kansaneläkkeiden tasokorotusta nyt, kun (Puhemies koputtaa) siihen olisi erityisen (Puhemies koputtaa: Minuutti!) hyvin varaa, kun 3,5 miljardin veronkevennykset on jaettu?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitys saa aikaan monia hyviä asioita sosiaalisektorilla, mutta kuitenkin Suomi eläköityy nopeasti ja tarvitaan hoitohenkilökuntaa. Miten tämä hoitotyön koulutus näkyy nyt budjetissa ja resurssien lisäys?

Toinen ongelma ovat nämä pätkätyöt, mistä on puhuttukin täällä, ja ne ovat erityisesti kuntien palveluksessa oleville naisille yleisiä. Monessa tapauksessa määräaikainen työsuhdehan katkaistaan vain päiväksi, että saadaan jälleen uusi sopimus. Olisiko tuo vanhanaikainen korvamerkintä parempi, kun valtio antaa rahaa sosiaali- ja terveyspuolelle, että päästäisiin näistä pätkätöistä?

Sitten yksi asia on omaishoito, jolla tietysti ratkaistaisiin jonkun verran tätä raha- ja hoitajapulaa. Pitäisikö sen sijaan, että se on harkinnanvarainen kunnissa, tehdä se subjektiiviseksi oikeudeksi ja Kelan maksettavaksi, niin kuin muun muassa ed. Virpa Puisto täällä on puhunut? Mitä mieltä ministeri tästä asiasta on? Näin kunnat eivät pääsisi kiertämään omaishoitolain toteuttamista.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En todellakaan vähättelisi näitä perhevapaauudistuksen edistysaskeleita, joita tässä Tuula Haatainen meille toi esiin. Eli se, että äitiyspäiväraha nousee 90 prosenttiin, se tulee kaikille naisille, yleensä juuri näille naisvaltaisten alojen pienipalkkaisille naisille, joidenka asema tässä helpottuu. Se, että tulee lisäksi isille tämmöinen oma korvaustaso, on positiivista kannustamista siihen, että myös isät käyttäisivät vapaita ja myös heidän työnantajansa tottuisivat siihen, että isäkin kantaa vastuun perhevelvollisuuksista ja naisten ja miesten osuus lasten elämässä tasoittuu. Sehän on lasten etu tämäkin. Meillä on myös isäkuukausi pelkästään isille ja sen käyttöä joustavoitetaan, mikä on myös hyvä askel tähän suuntaan.

Myös adoptiovanhempien vanhempainrahakauden piteneminen ja adoptioperheen tuen saaminen yli kolmevuotiaiden (Puhemies koputtaa) lasten vanhemmille ovat todella positiivisia uudistuksia, joista lapsi hyötyy, eli en kritisoisi kyllä näitä edistysaskelia.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin ministeri Haataisen puheenvuorossa kahteen asiaan huomiota. Ensinnäkin hän sanoi, että syyskuun alussa voimaan tulleesta kansaneläkkeen tasokorotuksesta eli 5 eurosta johtuu näin ja näin paljon lisämenoja. Minä pyydän kyllä nöyrästi, että hallituspuolueitten edustajat ja ministerit ymmärtäisivät, että ei kansaneläkeläisille 5 euron korotus ole tasokorotus. Minua hävetti silloin, kun asia päätettiin, ja minua hävettää jatkossakin, jos minä kuulen tällaisia puheita.

Sitten ministeri Haatainen sanoi aivan oikein, että työttömille on tärkeintä päästä kiinni työn syrjään. Sosialidemokraateilla on ollut kohta kolme vaalikautta ministeri, 12 vuotta, ja kun me katsomme käyriä, mitä on 94 romahduksen jälkeen tapahtunut, ne käyrät ovat valitettavan loivat laskun osalta. Enkä ole näiden 12 vuoden aikana nähnyt yhtään kunnon liikettä siihen suuntaan, miten todella (Puhemies koputtaa) suuria väestömääriä voitaisiin työllistää.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä puhutaan etuuksien korotuksesta. Juuri tänään iltapäivällä olen kahta valitusta kirjoittanut. Ei niillä etuuksilla ole mitään merkitystä, silloin kun ne ovat harkinnanvaraisia, eivät kunnat niitä toteuta, valitettavasti. Niiden pitäisi olla subjektiivisia oikeuksia.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, kun ed. Vihriälä viittasi ed. Soinin puheenvuoroon näistä köyhyyksistä. Minulla sattuu olemaan huoneessa Ilkassa 8. tätä kuuta julkaistu kirjoitus "Kansaneläkettä korotettava". Ihmettelen sitä, että ed. Vihriälä, te puhutte näin ja te olette hallituksessa, te olette ollut pitkään. Nyt olisi pitänyt tehdä se, eikä sillä tavoin, että taas kerran luvataan, niin kuin ruuan arvonlisäveron osalta on luvattu.

Mutta, arvoisa puhemies, yksi kysymys nimenomaan ministerille. Sain luotettavista lähteistä äsken tietää, että kun puhutte veteraanien etuuksien parantamisesta, niin lakiteksti käyttää sen ikäluokan kohdalla, joka on 85 vuotta vanha, (Puhemies koputtaa) sanaa "työkyvyttömyysaste". (Puhemies koputtaa: Minuutti!) Todella kuulin luotettavalta taholta, että tämä uusi lakiesitys, joka liittyy tähän, (Puhemies koputtaa) käyttää vieläkin sanaa "työkyvyttömyysaste". Eikö tämä ole häpeällistä?

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies — Arvoisa rouva puhemies! — Nyt meni vieläkin väärin, mutta en tiedä enää, miten se pitäisi korjata. (Naurua)

Minä kysyn tällaista asiaa. Ministeri esitteli meille ansiokkaasti, miten etuisuuksia korotetaan ja totesi, että se perustuu tutkimustietoon. Kuitenkin minulla on nyt kädessäni tässä Helsingin Sanomien uutinen tästä Kelan Vääryyskirjasta, ja tästä käy ilmi, että jos katsotaan muutamia tulonsiirtoja, lapsilisää, lasten kotihoidon tukea ja toimeentulotuen perusosaa, kolmea tulonsiirtoa, niin niistä kotihoidon tuki on edelleen 34 prosenttia laskenut reaaliarvoltaan, lapsilisä 10 prosenttia. Onko ministeriöllä nyt kokonaisohjelma, miten näihin etuisuuksiin voitaisiin puuttua? (Puhemies koputtaa) Kysymys on kuitenkin Suomen tulevaisuudesta.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomasin lievää hämmennystä ministeriaitiossa päivällä, kun kerroin todelliset luvut veteraanikuntoutuksesta. Ne ovat täsmällisesti budjettikirjan mukaiset. Siellä on tosin pieni nousu, 200 000 sotainvalidien puolisoiden kuntoutukseen, mutta siellä on pitkät jonot, ministeri Haatainen. Veteraanien puolisoista vain 16 prosenttia pääsee yhdessä veteraanin kanssa kuntoutukseen, ja tarve olisi mittava, eikä pääse lainkaan päiväkuntoutukseen. Kun te sanoitte, että miljoona euroa tuli lisää, niin nyt asia selvisi, kun ed. Vihriälä minulle selitti, että kun oli ajatus leikata 5 miljoonaa euroa, niin leikattiinkin vaan 4 miljoonaa euroa. Kyllä teidän kannattaisi tutustua omassa ministeriössänne tehtyyn selvitykseen veteraanikuntoutuksen määrärahojen käytöstä vuonna 2005. Sen mukaiset ovat tällä hetkellä veteraanijärjestöjen suuret toiveet, jotka eilen jätettiin eduskuntaryhmille. Kannattaisi kyllä katsoa ja maksaa tämä kunniavelka, niin kuin eduskunta on edellyttänyt ja hallitus on luvannut.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackalle, kun hän luki allekirjoittaneen tekstiä. Pitää paikkansa, että olen sitä mieltä, että kansaneläkettä on korotettava, mutta siihen ei ole pystytty tässä hallituksessa tällä kertaa tämän enempää. Tämä pitää paikkansa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa sekä ministeri Haatainen että esimerkiksi ed. Rahkonen ovat tuoneet esille, kuinka olennainen osa tätä vanhempainvapaauudistusta on se, että parannetaan perheiden hyvinvointia siten, että parannetaan niiden taloudellista asemaa. Ministeri sanoi, että ennen äitiyspäivärahan saaja on joutunut sinnittelemään 70 prosentin korvauksella. Miten tässä valossa on mahdollista, että pienimpään äitiyspäivärahaan, vanhempainrahaan ja isyysrahaan ei ole puututtu? Kuitenkin viidennes äideistä saa tätä kaikkein pienintä rahaa. Siellä on mukana opiskelijoita ja siellä on myös mukana ihmisiä, jotka ovat tehneet vuoden aikana työtä. Mutta itse asiassa se, että pääsisi ansiosidonnaiselle päivärahalle, vaatii jo aika paljon tuloja. Miksi tässä yhteydessä myös tähän kysymykseen ei puututtu?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paasio, onko tämmöinen perustavaa laatua oleva tasa-arvokysymys teidän mielestänne näpertelyä? Kyllä hieman ihmettelen tätä oikeuskanslerinkin lausuntoa. Jos me perustelemme miesten vanhempainrahan korotusta sillä, että se tulee koko perheen eduksi, niin silloinhan kaikkien pienten lasten isien palkkaa voitaisiin nostaa sillä periaatteella, että meneehän sen isän, sen miehen palkka koko perheen eduksi. Tämä on todella iso periaatteellinen linjaus, eli eduskunta hyväksyy nyt ensimmäistä kertaa sen, että samasta työstä voidaan maksaa miehille isompaa palkkaa.

Arvoisat hallituspuolueiden edustajat, kyllä isäkuukauden joustavoittaminen on tervetullut. Ed. Rahkonen, me olemme toivottaneet tervetulleeksi myöskin äitiysrahan nostamisen. Vanhemmuuden kustannuksia pitäisi tasata, ja siinä kokoomuksella on malli, joka on paljon toimivampi ja vaikuttavampi kuin hallituksen malli, mutta siinä todellakin täytyy edetä. On hyvä, että näissä asioissa otetaan edistysaskelia. Mutta kun demarinaiset pitävät tasa-arvokysymyksiä näpertelynä, niin on aikoihin eletty, mutta hyvä, että sanoitte sen ääneen. Nyt me sen tiedämme, ed. Paasio.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun halutaan ymmärtää väärin, niin ymmärretään väärin. Kuunneltiin, mitä ed. Sarkomaa puhui aiemmin. Puhuttiin prosenttiosuuksista, puhutaan tietyistä yksittäisistä osuuksista siitä kokonaisesityksestä. Perheet toimivat yhteiskunnan keskellä, yhteiskunta toimii kokonaisuutena. Täytyy nähdä vaikutukset, syyt ja seuraukset. Toki voidaan vetää ties mitä termejä ja kikkailuja tällä kohtaa, mutta jos halutaan nähdä, perhe on myös yhteisö, perhe toimii kokonaisuutena, yhteiskunta toimii myös perheiden varassa. Tasa-arvoa on parannettu. Tasa-arvoa tullaan kehittämään. Maailma ei valitettavasti vielä ole edes palkkojen osalta tasa-arvoinen. Jos tällä päätöksellä saadaan edistettyä isien kotiin jäämistä jonkin verran, niin se edistää tasa-arvoa ehdottomasti.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin kiinnostavaa kuulla ministeri Haataiselta, että tästä perhevapaauudistuksen kyseenalaisesta kohdasta on todellakin olemassa oikeuskanslerin lausunto. Kun olen jonkin verran tutkinut ja harrastanut Euroopan unionin tasa-arvo-oikeutta, niin kyllä kieltämättä tässä nyt on pieni ongelma. Sitä voitaisiin ehkä sanoa huolimattomasti positiiviseksi erityistoimeksi tai positiiviseksi syrjinnäksi, niin kuin sitä joskus kutsutaan, että tässä ehdotetaan maksettavaksi isälle korkeampi osuus palkasta. Mutta tosiasiassa uskon, että tämä ei välttämättä oikeudellisesti täytä positiivisen erityistoimen määritelmää, koska siinä ikään kuin suosimalla miestä pyritään vahvistamaan naisten asemaa työmarkkinoilla. Haluaisin kyllä kuulla vähän lisää tästä lausunnosta.

Yksi tapa olisi tietysti se, että houkuteltaisiin paremmin ansaitsevaa vanhempaa jäämään kotiin maksamalla hänelle korkeampi osuus, jolloin tämä olisi sillä tavalla sukupuolineutraali.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä naisten tasa-arvoa edistäisi perhevapaauudistuksessa parhaiten se, jos nimenomaan tuota minimiäitiyspäivärahaa korotettaisiin. Ihmettelen sitä, että juuri tämä kaikkein kipein, kaikkein tärkein uudistus on jäänyt tässä toteuttamatta.

Köyhyysloukku on pahin niiden lapsiperheiden kohdalla, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Yksinhuoltajista joka kolmas saa toimeentulotukea, kahden huoltajan perheistä vain 6 prosenttia. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin sisältyy ehdotus, että lapsilisää ei laskettaisi tuloksi toimeentulotukea määriteltäessä. Miksi hallitus ei ole tuonut tätä esitystä, joka monien asiantuntijoidenkin mukaan kaikkein parhaiten vaikuttaisi näiden köyhimpien lapsiperheiden tilanteeseen?

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On muistettava, että tämän hallituksen aikana minimiäitiyspäivärahan saajien määrä on noussut siitä syystä, että me olemme onnistuneet korottamaan minimiäitiyspäivärahoja. On muistettava myös se, että tämä hallitus on tehnyt merkittävän uudistuksen siinä, että nyt harvempi äiti putoaa lähekkäisten raskauksien välissä minimiäitiyspäivärahalle, koska hän pystyy saamaan edellisen, alle kolme vuotta sitten olleen äitiyspäivärahakauden ansiosta ansiosidonnaisen päivärahan myös seuraavalle kaudelle, ja tämä on merkittävä uudistus.

Toivon todellakin, että perhevapaakustannusuudistusta ei tulla kaatamaan tähän yksittäiseen kysymykseen, vaikka siellä on myös muita kysymyksiä, joihin itse suhtaudun kielteisesti.

Isäkuukauden osalta on loistavaa, että sitä joustavoitetaan. Tällä hetkellähän vain 4 prosenttia isistä on käyttänyt isäkuukauden, ja uskon, että prosentit tulevat nousemaan kohisten, kun joustavoittaminen astuu voimaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tästä perhevapaauudistuksesta ensinnäkin. Me olemme Oikeuskanslerinvirastosta saaneet tästä asiasta kannanoton, jossa on katsottu, että näitä päivärahan korotuksia ja näitten kohdentamista pitää katsoa kokonaisuutena ja että näissä nyt tullaan korottamaan sekä äitien että isien etuuksia. Mutta koska tähän liittyy nyt tavoite myös kannustaa isiä pitämään enemmän perhevapaita ja pidempiä vanhempainvapaita, niin siitä syystä pidetään myös tämä kokonaisuus huomioon ottaen perusteltuna sitä, että näin voidaan menetellä. Haluan vielä korostaa sitä, että tässä taustalla valmistelussahan oli kolmikantainen työryhmä, jossa olivat edustettuina työnantajat, työntekijäjärjestöt ja valtiovalta. Kyllä lähtökohta oli ihan selvä, että maksurasite ei voi merkittävästi nousta.

Minä nyt kysyn kokoomuksen ed. Sarkomaalta, mikä teidän puolueenne kanta oikein on. Te olette toisaalta vaatimassa veroja ja maksuja alas ja kuljette kertomassa, miten te haluatte työnantajamaksuja entisestään alentaa. Kun tullaan tänne saliin ja puhutaan kansalaisten etuuksista, niin sitten ollaan valmiita nostamaan ja unohdetaan täysin, mistä se rahoitus tulee. Rahoitushan tulee näitten maksujen kautta.

Nyt tässä kokonaisuudessa on aika älykkäästi käytetty tuota pottia hyväksi ja pidetty mielessä ne elementit, jotka tämän työryhmän työlle asetettiin, nimittäin että nais- ja miesvaltaisten alojen perhevapaista aiheutuvia kustannuksia tasataan entisestään. Nyt niitä tasataan merkittävästi, kun vanhempainvapaan ajalta kertyvät lomapalkkakustannukset korvataan täysimääräisesti ja lisäksi sosiaaliturvamaksut, jotka tältä ajalta pitää maksaa, korvataan täysimääräisesti työnantajalle. Sehän merkitsee naisvaltaisilla aloilla merkittävää parannusta ja kohennusta.

Sitten toinen elementti oli, että isiä pitää kannustaa pitämään pidempiä vapaita. Tässä esityksessä on pystytty niiden äitien asemaa vahvistamaan, jotka ovat heikoimmilla, joilla ei ole palkallista äitiyslomaa, eli he tulevat saamaan 56 arkipäivää nyt 90 prosentin korvauksella, ja isillä nostetaan ensimmäisiä 50:tä arkipäivää 80 prosenttiin. En ymmärrä, missä tämä tasa-arvoepäkohta on, kun perheiden tulot tulevat nousemaan ja se kohdennetaan vielä niihin perheisiin, joissa kaikkein vaikeimmat tilanteet ovat.

Minimipäivärahasta täällä on monessa puheenvuorossa todettu jo se tosiasia, että sitä on nostettu jo viime vuonna, ei siitä ole pitkä aika. Silloinhan helpotettiin myös ansiosidonnaiselle pääsyä. Peräkkäiset raskaudet eivät enää estä aiempien palkkatulojen perusteella tulevalle ansiosidonnaiselle pääsyä, ja sen lisäksi kuukauden mittaisetkin työsuhteet jo kerryttävät ansiosidonnaista päivärahaa. Näin ollen minimipäivärahalla olevien määrä on pienentynyt, ja sitä tasoakin korotettiin, mutta se oli eri yhteydessä. Tässä ei puututtu nyt minimipäivärahoihin, koska se ei kuulunut tähän toimeksiantoon ja ne ratkaisut on tehty jo aiemmin.

Täällä oli kysymyksiä alkoholiverotuksesta ym. Ne ovat toisen ministeriön, valtiovarainministeriön, asioita, mutta sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään alkoholipoliittista ehkäisevää työtä, samoin tupakointiin liittyvää työtä. Se on äärimmäisen tärkeää. Alkoholihaitat ovat kasvaneet. Tässä täytyy toimia. Erityisesti nuoriin pitää kohdentaa terveyskasvatusta ja -valistusta sillä tavalla, että he sen ymmärtävät.

Vielä kansaneläkkeen tason nostamisesta. Jos nyt vielä jäi epäselväksi, paljonko tämä maksaa, sanoin, että tämän kuntakalleusluokituksen poistamisen, joka tulee nyt sitten 2008 voimaan hallituksen esityksen mukaisesti, kustannukset ovat 140 miljoonaa euroa kaiken kaikkiaan. Mutta tämä 5 euron korotus, joka nyt tuli 1.9., maksaa puolestaan 40 miljoonaa euroa kokonaisuudessaan. Sen lisäksihän tulee eläkkeensaajien asumistuen korotus, joka kaikkein pienituloisimpien asemaa vahvistaa, joilla asumismenot lohkaisevat valtaosan tuosta pienestä eläkkeestä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on tärkein edistysaskel, jos ajatellaan naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. On tärkeää, että siinä edetään. Kokoomuksella on siinä oma mallimme, ja me todellakaan emme halua tasata näitä kustannuksia yrittäjien kesken, vaan meidän mielestämme ne pitäisi kantaa yhteisvastuullisesti. Siitä meillä on oma mallimme. Me käymme siitä keskustelun perjantaina, ja uskon, että ministerikin on siihen paneutunut. Vähän ihmettelin teidän näkökulmaanne, että ihan kuin se ei olisi teille jo tuttu, koska siitä on niin paljon käyty täällä keskustelua.

Kysyn vielä, ministeri Haatainen, onko todella niin, että teidän mielestänne voidaan perustella oikeasti tätä päivärahan korotusta sillä, että tämä menee koko perheen hyväksi. Silloinhan pienten lasten isien palkankorotusta voi työpaikalla perustella sillä, että tämä palkankorotus menee tämän koko perheen hyväksi. Mielestäni tämä on erittäin perustavaa laatua oleva tasa-arvokysymys. Ensimmäistä kertaa, jos me todella tämän hyväksymme, me hyväksymme sen periaatteen, että miehille on oikein maksaa samasta työstä parempi palkka kuin naisille, eli pitääkö miehille maksaa lastenkin hoidosta enemmän kuin naisille?

Mielestäni, ed. Peltokorpi, tätä kokonaisuutta ei pidä tähän kaataa, mutta tämä yksityiskohta on hyvin tärkeä korjata. Näyttää siltä, että täällä ainakin oppositiopuolueet ovat tulleet tälle kannalle. Moni hallituspuolueen kansanedustaja on kyllä todennut, että tämä esitys on tältä yksityiskohdaltaan huono ja se on tarkoituksenmukaista muuttaa. Uskon, että näin tulee käymään.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, että ed. Sarkomaa jatkaa tätä keskustelua, kun ministeri tässä juuri selvitti, että tässä on ollut kolmikantainen työryhmä, (Ed. Sarkomaa: Me olemme parlamentissa!) joka on saanut aikaan tämän tyyppisen kokonaisuuden, jolla yritetään kannustaa myös isiä ottamaan vastuuta lasten hoidosta, jotta myöskin isät työmarkkinoilla jäisivät kotiin, jotta vain naiset eivät olisi työmarkkinoilla työnantajille niitä riskejä, jotka jäävät kotiin. Täällä ei ole kysymys mistään palkoista. Palkat ovat eri asia. Tässä on kyse siitä, että voidaan jäädä kotiin hoitamaan lasta. Mielestäni sitä ei pidä sotkea millään tavalla palkkoihin. On tärkeää, että tämmöinen kokonaisuus on saatu, jossa nimenomaan työnantajat ovat mukana kantamassa vastuuta.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kuten sanoin, Suomessa ei haluttu ottaa käyttöön tätä Islannin mallia, jossa pakotetaan isät pitämään vanhempainvapaata — muussa tapauksessa äiti ei saa mitään korvausta vaan tässä otettiin porkkana, jolla annetaan vanhempainpäivärahaan pikkuisen suurempi korvaus isälle, jotta hän jäisi pitämään vapaata. Samalla myös äitiyspäivärahatasoa nostetaan itse asiassa enemmän kuin tätä isän vanhempainpäivärahaa. Meillä on erilaisuuksia monien maiden kanssa. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole tällaista äidille omistettua äitiyspäivärahakautta olemassa ollenkaan.

Pitää muistaa myös, että tässä siirrellään nyt 60:tä miljoonaa euroa yhteensä, kun tasataan kustannuksia ja nostetaan päivärahoja. Jos tarkoitus on, että valtio verovaroistaan nämä maksaa, niin pitää esittää, mistä otetaan pois. Minusta olisi aika käsittämätöntä, että pantaisiin pienipalkkaiset äidit ja isät, jotka maksavat veroja, kustantamaan tämä kaikki ja päästettäisiin työnantajat kuin koira veräjästä. Sitä eivät edes työnantajat esittäneet.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Värikkään keskustelun jälkeen on vähän vaikea siirtyä varsinaisiin puheenvuoroihin.

Vaalikauden viimeinen budjetti on vahva osoitus tulevaisuuteen, se huomioi yhteiskuntaamme värittävät tulevat muutokset. Matti Vanhasen hallitus on tehnyt esityksiä, jotka nimenomaan luovat uskoa tulevaisuuteen, vaikka täällä on koko ajan toisin väitetty.

Yrittäjyyden politiikkaohjelma saa tukea tästä budjettiesityksestä. Yrittäjän puolison sosiaaliturvan parantuminen työttömyyskorvauksen muodossa on ansiokas linjaus tasapuolisuuden ja yrittäjyyden puolesta. Aikaisemmin tilanteessa, jossa molemmat puolisot työskentelivät omistamassaan yrityksessä, ei puoliso päässyt työttömyysturvan piiriin työttömyyden kohdatessa. Tämä epäkohta korjaantuu nyt vihdoin, kun keskusta on hallitusvastuussa.

Yrittäjyydellä parannamme työllisyyttä myös alentamalla arvonlisäverokantaa 22 prosentista 8 prosenttiin. Palvelusektorimme saa näin vahvan tuen. Useimmiten nämä yritykset ovat niin sanottuja yksinyrittäjiä, joiden mahdollisuus palkata apua nyt paranee.

On myös tärkeää, että työnantajan sosiaaliturvamaksun alentamiskokeilua laajennettiin Itä-Suomessa. Vääjäämättä lähestymme 100 000 uuden työpaikan syntyä tällä vaalikaudella. Sen saavuttamiseksi on jo aikaisempina vuosina tehty monia toimenpiteitä, muun muassa matalapalkkatuki.

Työllistymistä edesauttaa suuressa määrin myös perhevapaauudistus. Äitiyspäivärahaa korotetaan ja myös parannetaan isien oikeuksia, niin kuin täällä äsken kävi ilmi, osallistua lapsen hoitoon vanhempainrahaa korottamalla. Vanhasen hallitus haluaa tosissaan parantaa mahdollisuutta valita lastenhoitomuoto. Vanhemmuutta ja tasa-arvoisuutta tuetaan taloudellisesti.

Maa- ja metsätalouden osalta on valtava määrä uudistuksia ja paineita, jotka kohtaantuvat EU:n ja kotimaan maatalouspolitiikan, hallinnon ja kehitystyön kautta aina tiloille saakka. Politiikan tavoitteena on perheviljelmien toimintaedellytysten sekä puhtaan ruuan turvaaminen. Suomalaisten tuotteiden kulutus on avainasemassa. Viljelijöiden pitää voida luottaa tulevaisuuteen, kuluttajan kohtuuhintaiseen, turvalliseen ruokaan.

Suomi tukeutuu koulutukseen ja kehittämistyöhön. Meidän on vääjäämättä kiinnitettävä huomiota koulutuksen tasoon ja niihin tahoihin, jotka sitä järjestävät. Ammatillinen koulutus muun sivistyksen ohella tarvitsee rinnalleen tässä budjetissa vahvasti esillä olevaa oppisopimuskoulutusta.

Arvoisa puhemies! Suomalainen yhteiskunta tukee omalta osaltaan työllisyyden kautta onnellisen elämän edellytyksiä tällä hallituksen talousarvioesityksellä.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta olisi tärkeätä, että me alkaisimme muuttaa puhettamme yhteiskunnasta ja valtiosta. On oikeastaan aika vastenmielistä, että me puhumme sivistyksestä taikka hyvästä vanhustenhuollosta taikkapa esimerkiksi sukupuolten välisestä tasa-arvosta kilpailukyvyn termein ja käytämme koko ajan käsitteitä kuten yksittäishinta tai yksikköhinta tai suorite ja niin edespäin. Meidän poliitikkojen täytyy muuttaa tämä kielenkäyttö. Täytyy puhua sosiaalipolitiikasta ja pitää puhua monista muistakin asioista. Tietenkin talousarvion lähetekeskustelussa on syytä puhua myöskin taloudesta, mutta se ei saa kolonialisoida meidän arkielämäämme eikä kielenkäyttöämme.

Valtiontalous on todella kunnossa. Valtionvelkaa on noin 60 miljardia euroa. Siitä suuri osa on euromääräistä. Itse asiassa ranskalaiset, saksalaiset ja luxemburgilaiset omistavat tällä hetkellä meidän valtion joukkovelkakirjojamme. Suomen Pankin päätös muuttaa valuuttavarantoansa euromääräiseksi on hyvin tärkeä muutos ja päätös, koska se osoittaa sitä, että euro valuuttana ja meidän taloutemme moottorina on osoittautunut hyväksi ja lunastanut paikkansa. Näyttää siltä, että taloutta tulee joka tapauksessa varjostamaan — tai miten sen kukin ottaa — korkotason nousu, joka merkitsee sitä, että ne kotitaloudet, joissa on isoja lainoja, joutuvat kyllä ihmeisiin, kun alkavat miettiä, miten selviävät korkotason noususta.

Mutta kaikkien näiden talouden hyvien keskiarvolukujen takaa löytyy sitten paljon hyvin huolestuttavia tietoja. Kun sanotaan, että yksityinen kulutuskysyntä kotitalouksissa on noussut ja on tehty runsaasti hankintoja kulutustavaroissa ja kestokulutushyödykkeissä, niin se pitää sisällänsä kuitenkin sen, että esimerkiksi meillä on kasvanut pysyvästi pienituloisten määrä muutamassa vuodessa lähes 100 000 kotitaloudella. Samoin voidaan sanoa, että pitkäaikaisesti työttömien, jotka eivät tule työllistymään, määrä on noin 150 000—170 000 ja näissä perheissä on myöskin lapsia.

On siis tavallaan harmillista, että me emme pysty puhumaan keskiarvolukujen ääristä ja katsomaan, minkälaisilla toimenpiteillä voisimme näitä tilanteita helpottaa. Ja on myöskin sääli, että Kasvu- ja vakaussopimuksessa euroalueella ei työllisyyttä ole otettu lähentymiskriteeriksi, sillä niin paradoksaalista kuin se onkin, hitaamman talouskasvun monissa maissa mukaan lukien Yhdysvallat ja tietysti Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska on päästy parempaan työllisyyskehitykseen kuin Suomessa on päästy keskivertoa paremmilla talouden kasvun luvuilla. Työllisyystyöpaikkojen syntymisen takana on paljon osa-aikatyötä, ja sen takia tarvittaisiinkin suuria sosiaalipoliittisia ajatuksia ja uudistuksia. Itse pitäisin tärkeänä negatiivista tuloveroa niin, että se kannustaisi ehdottomasti työntekoon, mutta mahdollistaisi myöskin sen, että pienillä tuloilla voi tulla toimeen. No, tästä asiasta täytyy kirjoittaa kirja, kun ei siihen ehdi viidessä minuutissa enempää mennä.

Valtion pitäisi tietenkin myöskin osoittaa erinomaista työnantajuutta. Tässä suhteessa kyllä valtion henkilöstöpolitiikkaa voi arvostella hyvinkin suuresti nimenomaan juuri pätkätöiden suosimisesta ja siitä, että jo täällä aikaisemmin mainitsemani asia, että valtiolla eläköidytään 58,3-vuotiaana, ei kerro hyvää siitä tavoitteesta, että 75 prosentin työllisyysasteeseen vuoteen 2011 pitäisi päästä tai että varaudutaan siihen, että meillä on Euroopan vanhin väestö vuonna 2030. Silloin tietysti on ongelmana se, mistä löytyvät ne työntekijät, jotka kaiken tämän maksavat.

Veroista ei ole mahdollista puhua kovinkaan paljoa. Pidän vain huonona sitä, että varallisuusverosta on luovuttu. Missään tapauksessa ei pitäisi ainakaan perintöverosta luopua, vaan oikaista niitä epäoikeudenmukaisuuksia, joita siellä on nähty olevan.

En ehdi puhua myöskään tässä puheenvuorossa palveluista saatikka hyvästä vanhustenhuollosta, opiskelijoista enkä mistään muustakaan. Mutta lopuksi haluan kuitenkin sanoa sen, että on mielestäni sietämätöntä, että edelleenkään Suomen kehitysyhteistyömäärärahat eivät ole kuin 0,43 prosenttia bruttokansantuotteesta. Mielestäni tämä on pikkumaisuutta ja osoittaa sitä, että Suomi ei sittenkään ole ottanut paikkaansa kansainvälistyvässä maailmassa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin eilisessä täysistunnossa valtiovarainministeri Eero Heinäluoman puheenvuoroa, niin ajattelin, ettei ole mikään ihme, jos ihmiset eivät luota poliitikkoihin eikä heidän puheisiinsa. Valtiovarainministeri esitti hallituksen toimista yksipuolisen ja kaunistellun kuvan. Kaikilla ja kaikkialla menee hänen mukaansa hyvin, ja hallitus on tehnyt vain onnistuneita ratkaisuja. Keskustalaiset säestivät valtiovarainministeriä, ylistivät tilannetta, ja tällä tyylillä on keskustelua jatkettu tänäkin päivänä. Kun valtiovarainministeri luki meille alaistensa puheita ja innostui arvostelemaan erityisesti kokoomuslaisten toimintaa, suosittelisin hänelle jalkautumista ja ihmisten kuulemista enemmän ja enemmän kaduilla ja toreilla. Sieltähän sen totuuden kuulee, joka on aivan varmasti muuta kuin se, mitä hän täällä puhui ja mitä olemme hallituspuolueiden edustajilta tänään täällä kuulleet. Olen varma, että ensimmäisenä valtiovarainministerin piirittäisivät petetyt eläkeläiset ja veteraanit, jotka sanoisivat tämän totuuden viidestä eurosta ym. korotuksista hänelle.

Toisaalta ymmärrän, että valtiovarainministerin etäisyys ihmisiin on kasvanut, kun hän on näin unohtanut vammaiset, veteraanit, sotainvalidit, eläkeläiset, opiskelijat jnp., niin kuin tässäkin budjetissa. Enemmän ihmettelen keskustapuolueen edustajien kannanottoja, jotka ovat jokaisen vaalin alla aivan toista kuin vaalien jälkeen. (Ed. Kuisma: Onko kokoomuksesta tullut köyhien ystävä?) Kun hallitus toi taannoin esityksensä kansaneläkkeiden korottamisesta viidellä eurolla, sanoin, kuten debatissa jo totesin, että minua hävettää olla kansanedustaja. Sanon tämän talousarvion osalta aivan samoin: minua hävettää olla käsittelemässä valtion talousarvioehdotusta, kun kovan korkeasuhdanteen ja kasvun aikana budjetissa heikoimpaan asemaan on saatettu jo muutoinkin heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. (Ed. Karjula: Pää pystyyn vaan!) — Pää pystyyn, edustaja, kyllä.

Punamultahallituksen aikaisemmissa talousarvioehdotuksissa ja selonteoissa ovat toistuvasti käytettyjä sanontoja olleet "tutkitaan", "selvitetään". Näitähän meillä on ollut aikaisemmin jokaisessa ehdotuksessa. Nyt esillä olevasta vuoden 2007 talousarvioesityksestä aivan mielenkiinnosta tekniikkaa käyttäen katsoin, kuinka paljon siellä tuota tavoitetta-sanaa on käsitelty: peräti 307 kertaa. Ja kun sitten lukee talousarvion sivuja tarkkaan, huomaa, että konkreettisia ehdotuksia on suhteessa tähän aivan liian vähän. Ei riitä, että hallituksen keskeinen tavoite on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, niin kuin siellä perusteluissa sanotaan, jos keinoja saavuttaa tuo tavoite ei budjettiehdotuksessa ole.

Sosialidemokraatit ovat pitäneet työministerin salkkua kohta 3 vaalikautta, 12 vuotta, ja joka vuosi budjettiehdotuksessa esiintyvät muun muassa työttömyyden osalta aivan samat fraasit, ja kaiken päätteeksi vuosittain jää runsaasti rahaa käyttämättä. Onko todella niin, että ministeri ja ministeriö eivät löydä mitään uusia, konkreettisia, vaikuttavia keinoja, vai onko tilanne tulkittava niin, että sosialidemokraatit tahtovat todella, että tilanne pysyy tällaisena? Onko se heidän etunsa? Tekemätöntä työtä maassa on vaikka kuinka paljon, kunhan ihmisille annetaan mahdollisuus työntekoon käyttämällä ja kohdentamalla varat oikein sekä harjoittamalla oikeaa vero- ja elinkeinopolitiikkaa. Sitähän kokoomus on halunnut puheenvuoroissaan korostaa.

Arvoisa puhemies! Tämän puheenvuoroni lopuksi esitän vakavan vetoomuksen hallitukselle, että se toimisi kiireesti eläkeläisten osalta siten, kuin kokoomus on jo vuodesta 2003 vaatinut. Kesällä 2003 tehtiin kesäkokouksessa kokoomuksen osalta vaatimus, että hallitukselta edellytetään selvitystä siitä, miten eläkeläisten ostovoima ja toimeentulo turvataan. Hallituspuolueitten edustajat ovat sen joka vuosi pariin kertaan äänestäneet nurin. Ja kun te puhutte siitä, että nyt on budjetti, jossa on otettu huomioon vähäosaiset, heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, puhutaan hyvin halventavasti "köyhyyspaketista". Se on monelle kova sana kuulla, mitä varten he rahaa saavat. Minä toivoisin, että vihdoin ja viimein hallitus tekisi, niin kuin kokoomus on vaatinut, selvityksen siitä, miten eläkeläisten ostovoima ja toimeentulo turvataan.

Mika  Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on jo todettu moneen kertaan, että Suomi on nyt vauraampi kuin koskaan. En ryhdy vaurauttamme kiistämään, mutta haluan ottaa esille tämänhetkisen suhdanteen syitä, seurauksia ja joitakin uhkiakin.

Suuri ansio taloutemme vahvistumisesta kuuluu Matti Vanhasen johtamalle hallitukselle. Hallitus on onnistunut luomaan edellytykset tälle erittäin vahvalle talouskasvulle. Taloudellinen kilpailukyky ei tosin ole kiinni ainoastaan hallituksen toimista, mutta kiistämätön fakta on se, että Vanhasen hallituksen aikana maan taloudellinen kilpailukyky on parantunut huomattavasti, ja mikä tärkeintä, tämä on tapahtunut yhteiskunnallisesti mahdollisimman kestävällä tavalla.

Yhteiskunnallista kestävyyttä korostaa mielestäni myös se, että hallitus ei ole sortunut hyvästä suhdanteesta huolimatta tekemään 80-lukulaista vaalibudjettia. Vaalikauden alussa Jäätteenmäen hallitus ei saanut hääviä perintöä edeltäjältään. Valtiontalous oli pitkään laahannut alijäämäisenä, säästöjä oli haettu työhön ja yrittäjyyteen kohdistuvista investoinneista eli oli säästetty väärästä paikasta. Vanhasen johdolla tämä vääränlainen säästäminen lopetettiin. Hallitus toteutti vahvasti etupainotteiset, kysyntää ja sitä kautta koko valtiontaloutta vahvistavat veronkevennykset. Työn tekemisen ja teettämisen ja yrittäjyyden edellytyksiä on parannettu koko vaalikauden ajan. Ja mikä tärkeintä, työn ja yrittäjyyden ja sitä kautta kansantaloutemme vahvistumisen linja säilyy tässä budjettiesityksessä.

Hallituksen ansiot eivät rajoitu edes tähän vaalikauteen. Vanhasen hallitus jättää tulevalle vaalikaudelle edeltäjiään huomattavasti paremman perinnön. Tulevalla vaalikaudella valtiolla on tämänhetkisten arvioiden mukaan käytettävissään varoja noin 4—5 miljardia euroa enemmän kuin nykyisellä hallituksella on ollut.

Alussa mainitsin, että hyvinvointivaltiollamme on myös uhkia. Yksinkertaistaen nämä uhkat löytyvät kolmesta pääkohdasta.

Vaikka maamme talous kasvaa tänä vuonna noin 4,5 prosentin vauhtia, mahdollisuutemme valtionvelkojen lyhentämiseen ovat hyvin rajallisia. Eli positiivisesta kehityksestä huolimatta Oy Suomi Ab:llä on vielä paljon velkaa, noin 60 miljardia euroa. (Ed. Kuisma: Miksi ei ole lyhennetty?) Me joudumme käyttämään vuositasolla pelkästään näiden velkojen korkoihin hiukan yli 2 miljardia euroa. Tätä taustaa vasten hallituksen antama noin 160 miljoonan euron ylijäämäinen budjetti osoittaa vastuullisuutta velanhoidossa.

Toinen liikkumavaraamme rajoittava suuri haaste syntyy väestömme ikääntymisen myötä. Valtiovarainministeriössä on arvioitu, että jo vuonna 2030 vanhenevan väestömme hoitoon kuluu 5 prosenttia enemmän bruttokansantuotteesta kuin nyt, siis nimenomaan bruttokansantuotteesta. Hallituksen lääkkeet työuran pidentämiseen työuran molemmista päistä ovat osoittautuneet toimiviksi, ja sillä tiellä on hyvä jatkaa.

Vanhasen hallituksen saavutuksiin kuuluu myös työllisyyden parantaminen. 80 000 uutta työpaikkaa on erittäin merkittävä saavutus, jonka kansantaloudellista arvoa, inhimillisistä arvoista puhumattakaan, tässä salissa ei aina oikein osata arvostaa. Hallituksen työllisyyspolitiikan tuloksellisuudesta kertoo myös se, ettei oppositio ole kyennyt esittämään hallituksen linjalle uskottavaa vaihtoehtoa.

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallitus on tehnyt hyvää työtä hyvinvointi-Suomemme puolesta. Tässä budjettiesityksessä on haettu ratkaisuja myös kaikkein vähävaraisimpien kansalaistemme auttamiseen. Monia suoria parannuksia heikoimmassa asemassa olevien aseman parantamiseksi onkin saatu aikaiseksi.

Haluan lopuksi nostaa esiin budjetin ehkä merkittävimmän parannuksen. Tulevana vuonna valtion kunnille jakama summa on suurin 15 vuoteen. Tällä rahalla on kunnilla mahdollisuus toteuttaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja parantaa myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaistemme asemaa.

Tero  Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma valitettavasti lähti pois, toivottavasti hän kertoo häpeämisensä myöskin äänestäjille, että he vapauttavat hänet tästä ahjosta pois, ettei tarvitse tulla enää seuraavalla kaudella kärsimään ja häpeämään tänne eduskuntaan, jos täällä niin huonoja päätöksiä tehdään.

Kun tämän budjetin yhteydessä hän moitti valtiovarainministeriä, niin muistelin myöskin toisenlaista budjetin käsittelyä, joka oli edellisellä kaudella, jolloin jo elokuussa puolet Suomesta oli nyrkit pystyssä ja kuljeskeli ees sun takaisin ja me edustajat jouduimme selvittelemään, ettei tämä ole koko hallituksen linja, kun silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö esitti milloin minkäkinlaisia leikkauksia työttömyysturvaan yleensä tai sitten myöskin muihin, mutta yleensä työttömyysturvan leikkaamista tai porrastamista, joita hankkeita oli esillä. Sillä se yleensä aloitettiin elokuussa ja sitten sitä istuttiin päiväkaupalla ja osaa ministereistä itketettiinkin jopa ja ainakin siinä kyykytettiin kohtalaisesti.

Kyseessä oli melkoinen dramatiikka ja teatteri, josta silloin ajattelin, eikö tätä budjettiesitystä voida laatia mitenkään muuten, onko tässä aina tällä tavalla toimittava. Kun nyt seurasi tämän vuoden budjettiesityksen laatimista, niin minusta se oli kyllä hyvin tyylikkäästi tehty. Se meni muutamassa päivässä lävitse, ja koko hallitus istui sitten yhtenä päivänä ja sai asiat hoidettua mielestäni kuitenkin kohtuullisen hyvin. Pidän tätä seitsemän vuoden aikana kuitenkin kaikkein parhaimpana budjettina, mitä olen ollut käsittelemässä, päällisin puolin. Tässä on paljon hyvää ja monta hyvää asiaa ja on huolehdittu monesta heikompiosaisesta ihmisestä ja tullaan huolehtimaan. Kunnat ovat toki niitä, jotka saavat lisää, mutta ei se koskaan kenellekään riitä, tai sanotaan näin, etteivät kaikille kunnillekaan varmasti tasapuolisesti kohdennu asiat, mutta joka tapauksessa kuitenkin vanhat velat maksetaan pois ja saadaan asiaa sille mallille, jolla sen pitäisi olla.

Toki täytyy sanoa, että puutteitakin tästä esityksestä löytyy, eihän voi koskaan olla täydellinen minkäänlainen talousarvioesitys. Meitä on täällä 200 erilaisella näkökannalla olevaa ihmistä, jotka edustamme jos jonkinlaista lähtökohtaa, ja ajatusmaailma kulkee myöskin aika lailla eri lailla ja arvomaailmat. On myöskin niin, että osalle mikään ei riitä. Sekin on tässä Suomessa nähty tänä päivänä, että vaikka kuinka paljon mätetään rahaa taikka annetaan, siihenkin voidaan sanoa, että ei ollut riittävästi, enemmän olisi pitänyt tulla.

Tähänkin tilanteeseen mielestäni täytyy meidän paneutua ajatusmaailmallisesti, onko todella niin, että kaikkialle pitää mättää ihan kritiikittömästi rahaa. Esimerkkinä voisivat olla tämän oman eduskunnan määrärahat. Tänään sain juuri tietää, että tuonne on kesän aikana uudelle puolelle jotkut yli 200 000 euron valolaitteet suuren valiokunnan huoneeseen laitettu, ja nyt jo pari ihmistä kärsii päänsärystä, kun ne liian kirkkaasti loistavat silmiin. Nyt, kun siellä on budjetissa ensi vuodelle korjausmäärärahoja tähän taloon, voisi vähän miettiä, minkälaisella tyylillä tehdään ja pitääkö ihan tarkoituksenomaisesti kaikkein viimeisen päälle ja kaikkea mahdollisimman kallista tähän hommaan laittaa.

Sitten niitä kohtia, mistä oikeastaan ajattelin sanoa muutaman sanan, ovat ne, mitkä mielestäni puutteita ovat. Siellä on poliisin määrärahojen kohdalla raskaan liikenteen valvonnan tehostaminen mainittu tekstissä, mutta siellä ei ole mitään varsinaisen valvontayksikön perustamista, joka on minun mielestäni ainoa oikea kohta, mitä siinä voitaisiin tehdä. Muuten se homma ei lähde pyörimään. Tällä hetkellä, kun mennään eteenpäin, niin menee entistä enemmän käsistä koko homma. Siellä on autoja, joista ei ole maksettu veroja, täysin vailla minkäänlaista rotia olevaa väkeä liikkeellä, ja tarvitaan yksi toinen Konginkangas ennen kuin tässä herätään oikein kunnolla.

Sitten tietysti perustienpito on se, mihin eduskunta voi lisätä, ja uskon, että tulee lisäämäänkin ne määrärahat, mitä sieltä puuttuu. Toki siinäkin on niin, että vaikka kuinka paljon voidaan laittaa, mutta se määräraha ainakin, mikä tänä vuonna on ollut.

Kansaneläkkeistä meitä on todella kyykytetty toreilla ja varmaan tullaan kyykyttämään, ja sanoisin, että minulla olisi siihen ratkaisukeino, että sinne voitaisiin kymppi lisätä heti sillä, kun palautetaan tämä varallisuusvero takaisin. Siitä saadaan joku 70—80 miljoonaa euroa ja se riittää 10 euron korottamiseen kansaneläkkeisiin. Lisää voitaisiin ottaa tuolta musiikkitalon ja oopperan ja (Ed. Kuisma: Euroviisuista!) muitten tukemisesta.

Maija Perho /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi pari kommenttia pidettyihin puheenvuoroihin.

Ed. Lintilä väitti nykyhallituksen saaneen heikon perinnön edelliseltä hallitukselta. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan edellytykset tehdä mainostettuja hyviä asioita luotiin kahden edellisen hallituksen aikana. Lyhennettiin muun muassa sitä velkaa, jota laman aikana oli pakko ottaa.

Toinen kommentti ed. Rönnille: Totesitte, että tämä oli tyylikäs budjettiriihi. Minusta kyllä aikamoisen fläkin siihen toi tämä opintotuen parantamisesta käyty keskustelu ja tämä lopputulos, ateriatuen korotus, joka on kohtalaisen vaatimaton.

No, yhteisymmärrystäkin tästä salista toki löytyy otsikkotasolla. Kaikki puolueet ovat samaa mieltä siitä, että työllisyysasteen nostaminen on asia numero yksi, koska se on edellytys sille, että me selviydymme tulevaisuuden haasteista, että me selviydymme heikkenevästä huoltosuhteesta, että me selviydymme ikääntymisen mukanaan tuomista lisäkustannuksista. Keinoja on paljon, ja esimerkiksi se kysymys, miten voidaan nostaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää, on erittäin olennainen. Silloin kysymys on muun muassa siitä, toimiiko meidän varhaiskuntoutusjärjestelmämme, toimiiko meidän täydennys- ja uudelleenkoulutusjärjestelmämme ja millä tavalla toimii meidän työvoimapoliittinen koulutuksemme.

On ilman muuta selvää, että vahva perusta pidemmällä tähtäimellä Suomen pärjäämiselle ja myös työllisyysasteen nousulle rakentuu hyvälle perusopetukselle, hyvälle jatkokoulutukselle, ammatilliselle ja korkeakoulutukselle. Aiemmin, ministeri Kalliomäen esityksen jälkeen, keskustelimme näistä asioista varsin perusteellisesti, mutta toistan vielä sen, että olen hyvin huolestunut korkeakoulujen perusopetuksen rahoituksesta, perustutkimuksen rahoituksesta ja siitä, että opettaja—oppilas-suhde on huolestuttavasti heikentynyt, ja tämä huoli on tuotu yliopistojen taholta ja myöskin siellä opiskelevien taholta vakavasti esille. Ne määrärahakorotukset, jotka perustuvat yliopistojen kehittämislakiin, menevät valitettavasti hyvin pitkälle kohonneisiin kiinteistökustannuksiin, toisin sanoen Senaatti-kiinteistöille.

Kokoomus on omissa puheenvuoroissaan korostanut muun muassa sitä, että työvoimakoulutuksen tai laajemmin näiden työvoimapoliittisten toimenpiteiden pitäisi olla paljon vahvemmin työelämälähtöisiä. Enemmän pitäisi tukea yksityisten työnantajien koulutusta. Oppisopimuskoulutukseen on tulossa lisää resursseja, voisi tulla paljon enemmänkin.

On tarpeen myös, että työvoimahallinnossa asenteet ja palvelualttius ja ennen kaikkea jalkautuminen kohentuvat ja paranevat. Työvoimahallinnolta vaaditaan aktiivisuutta erityisesti silloin, kun on kysymys vaikeasti työllistettävistä, vajaakuntoisista ja vammaisista. Esimerkiksi viimeisessä Sosiaaliturva-lehdessä oli hyvin surullisia vammaisten ihmisten kertomuksia siitä, millä tavalla heitä kohdellaan työvoimahallinnon toimesta siitä huolimatta, että heillä on korkeakoulututkinto tai ammatillinen tutkinto.

Lopuksi muutama sana kuntataloudesta. Täällä on ylistetty niitä satoja miljoonia euroja, joita kuntatalouteen tulee lisää. Se toki pitää paikkansa, mutta täytyy muistaa, että jos otetaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahat, jotka menevät sosiaali- ja terveyspalveluihin, ja kun vähennetään tästä bruttosummasta vajaat — huom! vajaat — indeksitarkistukset, kustannustenjaon tarkistukset ja hoitotakuuseen saamatta jäänyt määräraha, niin uusiin velvoitteisiin vanhalta kustannuspohjalta jää vain 11 miljoonaa euroa. Tämän seikan tiedostavat kaikki ne päättäjät ja virkamiehet, jotka kunnissa yrittävät selviytyä vanhustenhuollon ja muista lisääntyvistä palvelutarpeista.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen—Heinäluoman hallituksen viimeinen budjetti on voitu antaa hyvissä merkeissä, kuten budjettikirjasta voimme todeta. Talouskasvuennustetta voitiin nostaa tälle vuodelle 4,5 prosenttiin ja ensi vuodeksikin ennustetaan kasvuksi 3:a prosenttia.

Yrittäjyyden edistämisessä tämä hallitus on ollut aivan omaa luokkaansa. Siksi sitä on nimitetty myös yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi, ja tästä on mielestäni hyvä jatkaa.

Talousarvioesitys ensi vuodelle on tasapainoinen, ja sillä voidaan toteuttaa oikeudenmukaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämän päivän gallupit kertovat, että sekä sosialidemokraattien että keskustan kannatus on pysynyt vakaalla tasolla, ja tämä ehkä kuvannee parhaiten sitä vakaata tilannetta, missä nyt eletään.

Arvoisa puhemies! Olen kyllä samaa mieltä ed. Perhon kanssa siitä, että opiskelijoiden asema ei saanut riittävää huomiota budjettikirjassa, ja siinähän tietenkin keskeinen asia on se, että opintorahaa ei ole korotettu sitten vuoden 92. Se on se suurin asia. Mutta kustannusvaikutus, jos sitä edes jonkin verran korotettaisiin, on helposti kymmeniä miljoonia euroja. Toivon, että eduskunta voisi tähän budjettikäsittelyn yhteydessä korjauksia tehdä.

Herra puhemies! Yrittäjien sosiaaliturva paranee ensi vuonna. 1.10.2007 perheyrityksestä voi jäädä virallisesti työttömäksi, jos työt loppuvat, tai esimerkiksi myöskin maatilalla, jos tuotantosuunta tilalla vaihtuu. Tähän saakkahan vanhempiensa maatilalla työskennelleillä lapsilla tai maanviljelijän puolisolla ei ole ollut oikeutta työttömyysturvaan. Heidät on luettu yrittäjiksi, vaikka he eivät olisi omistaneet yritystä. Työttömyysturvan edellytyksenä on ollut yrityksen lopettaminen tai toiminnan keskeyttäminen vähintään neljäksi kuukaudeksi. Uuden lakiesityksen mukaan, joka on budjettilaki, myös maatalousyrittäjä voi olla tulevaisuudessa muun yrittäjän tapaan työtön. Tämä koskee samalla maatilalla asuvaa puolisoa tai perheenjäsentä ylenevässä ja alenevassa polvessa. Maataloudessa tällainen tilanne syntyy usein tilan muuttaessa tuotantosuuntaa karjataloudesta kasvinviljelyyn, luopuessa karjasta tai töiden vähentyessä muuten, jolloin perheenjäsen joudutaan irtisanomaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Minusta tämä on pieni asia, mutta erittäin tärkeä maatalousyritysten ja muidenkin yritysten, kaikkien yritysten kannalta.

Tärkeää myöskin oli se, että työllisyyden parantamiseksi parturi- ja kampaamopalvelujen sekä eräiden pienten korjauspalveluiden arvonlisäveroa alennetaan nyt 22 prosentista 8 prosenttiin, tosin määräaikaisena, mutta tämä on myöskin yrittäjyyden kannalta myönteistä.

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden kannalta haluan puuttua tähän maatalouspääluokkaan ja ensiksi sosiaaliasiaan eli maatalouslomitukseen. Minusta on valitettavaa, kun hallitusohjelmassa sanotaan, että maatalouslomitusta kehitetään, että nyt oli tämä yhden lisälomapäivän saanti maatalouteen. Myöskään sitä, että turkistuottajat olisivat tulleet lomaoikeuden piiriin, ei voitu saada aikaan. Tämän kustannusvaikutushan ei kovin suuri ole, 4—5 miljoonaa euroa, mutta ehkä tätäkin asiaa voimme nyt sitten eduskuntakäsittelyn yhteydessä miettiä.

Muuten, mitä maatalousministeriön pääluokkaan tulee, sehän supistuu merkittävästi, tai ei merkittävästi, mutta 3 prosentilla, 28 miljoonaa euroa. EU:n laajentumisesta aiheutuviin maaseudun kehittämismenoihin saatiin kuitenkin ratkaisu, josta jo keväällä sovittiin. Julkinen rahoitus kasvaa noin 85 miljoonalla eurolla. Mutta maatalouspääluokassa sitten on jouduttu leikkauksiin. Siellä on Kemera-rahoja, siis metsänparannusvaroja, leikattu 7 miljoonalla, vesihuoltovaroja jne.

Vielä tähän maatalouteen se, että pitää muistaa, että tänä vuonna maatalous on ollut erityisesti säiden armoilla. Kova kuivuus on rasittanut maataloutta. Siellä on viljaa tullut vähemmän noin 17 prosenttia, ja on arvioitu, että maitotiloille kuivuudesta aiheutuu lehmää kohti 100 euron vähennys, ja polttoaineilla on ollut kova hinnannousu. Mielestäni nämä asiat kuvaavat sitä, että meidän pitää maatalouspääluokkaa koettaa korjata myöskin tutkimuksen ja neuvonnan osalta.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi toteaisin sen, että on myönteistä, että Seinäjoen ja Pietarsaaren kihlakunnanvirastot lähtevät matkaan, mutta toisaalta kielteistä se, että Rengonharjun lentokentän kiitoradan pidennys ei ole vielä budjettikirjaan tullut, ja myöskin se, että Vaasan-radan sähköistämistä ei budjettikirjassa ole.

Jouko  Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tuonut eduskuntaan budjettiin liittyen lakiesityksen, jonka mukaan kirjastot maksaisivat kirjailijoille tekijänoikeuskorvauksia teosten lainauskertojen perusteella. Siis kirjasto ostaa ensin kirjan, mutta kirjan ostaminen lainauskäyttöön ei riitä. Ostetusta kirjasta pitää vielä maksaa korvausta lainauskertojen mukaan. Pitkällä tähtäimellä uusi korvausjärjestelmä saattaa johtaa kirjastot taloudellisiin vaikeuksiin. Mitä enemmän kirjoja lainataan, sitä enemmän kirjastoille tulee kustannuksia. Uuden korvauskäytännön järjestelyn kustannukset siirtyisivät kunnille, vaikka hallitus nyt ilmoittaa olevansa valmis maksamaan osan uuden korvausjärjestelmän kustannuksista.

Arvoisa herra puhemies! Aloittaville ja vähän tunnetuille kirjailijoille kirjastot ovat elintärkeitä myös siksi, että ne pitävät heidän teoksiaan esillä. Kirjastot palvelevat kansalaisia tiedonhakupalveluilla, jotka helpottavat kirjojen löytämistä. Kirjastot hankkivat myös pienten kustantamojen kirjoja ja pienilevikkisiä teoksia. Kirjastojen avulla saatetaan herättää myös elinikäinen lukemisharrastus, jonka seurauksena kirjojen ostaminen lisääntyy.

Nyt kirjailijoille korvataan kirjojen lainaus budjettirahoituksen kirjastokorvausjärjestelmän kautta. Se on monelle kirjailijalle tärkein tulonlähde. Nyt ehdotetaan uutta lainakertoihin perustuvaa tulolähdettä. Lainamäärärahaperusteiset korvaukset lisäävät eriarvoisuutta tunnettujen ja aloittavien kirjailijoiden välillä. Uusi korvausjärjestelmä voi ajaa kirjastot ostamaan vain tunnettujen kirjailijoiden teoksia. Taka-alalle jää kirjastojen vähälevikkisten ja pienten kustantajien kirjojen suosimisen perinne.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Nostan tällä erää esiin vain yhden otsikon, nimittäin liikenteen. Vaikka keskustelussa on nyt talousarvio vuodelle 2007, lähden kuitenkin liikkeelle vuoden 2005 tilastoista, joiden mukaan liikenteen erityisverokertymästä vain 17,5 prosenttia käytettiin tienpitoon kyseisenä vuonna, kun vielä vuonna 1995 vastaava luku oli 40 prosenttia. Tämä jyrkästi laskeva luku on mielestäni hätkähdyttävä. Se osoittaa toki hyvin sen, kuinka merkittävässä roolissa nämä verot ovat, kun valtion talousarvioesityksiä laaditaan.

Eri nimikkeillä kerätyt verot ovat olleet keskustelun kohteena enenevässä määrin viime aikoina. Keskusteluun on myös liitetty erilaiset tie- ja käyttömaksut. Kuten hyvin tiedämme, EU kannustaakin jäsenmaitaan siirtymään käyttöverotukseen hankintaverotuksen sijaan, siis ajatuksella "maksa, kuten ajat".

Olemme myös säätämässä lakia, joka mahdollistaa teknisesti sähköisten tienkäyttömaksujen keräämisen. On siis vain ajan kysymys, milloin asia toteutuu myös käytännön tasolla. Selvitykset ja tutkimuksetkin ovat jo työn alla, niin kuin pitääkin. Onkin perin pohjin selvitettävä käyttöpohjaisen verotuksen vaikutukset niin kuljetusalaan, yksityisautoiluun, teollisuuteen, autokantaan ylipäätänsä, ympäristöön, mutta tietysti myös itse valtiontalouteen. On pysähdyttävä miettimään sitä, mikä on oikeasuhtainen verokertymän jako liikenteen menojen ja siihen liittymättömien menojen kustantamisen välillä. Nyt ero on jo varsin huikea.

Tulevaisuudessa olisi varmistuttava siitä, että tämän lypsävän lehmän, jota liikenteeksi kutsutaan, häntä saadaan nousuun ja hyödyntämään paremmin alkuperäistä edunsaajaa, jos näin voidaan sanoa: liikenneinfraa, liikenneturvallisuutta, perustienpitoa jne. Tilanne on nyt kestämätön. Jos tiestömme päästetään nykyistäkin huonompaan kuntoon, häviäjänä on kiistatta koko kansantalous ja suomalainen yhteiskunta. Vaarannamme siis taloudellisen kilpailukykymme, lisäämme ympäristöhaittoja, heikennämme kuljetusalan kalustoa ja pahimmassa tapauksessa menetämme ihmishenkiä. Kosmeettiset satsaukset muun muassa liikenneturvaan, esimerkiksi keskikaiteisiin, eivät juuri auta tässä tilanteessa. Päällimmäiseksi jää vaikutelma, että hallitus ei itse ole sitoutunut liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteisiin, valitettavasti.

Arvoisa puhemies! Maksajaksi tässäkin leikissä ovat jäämässä tulevat sukupolvet. Tämä liikenteen lypsävä lehmä on jo pahasti koinsyömä ja nukkavieru. Jatkossa tähän oikeasuhtaiseen liikenteen verokertymän jakautumiseen on puututtava ja sen on tapahduttava liikenteen eduksi.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Vähän mietityttää, miten tämän puheen aloittaisi. Onhan tässä parodian ja komedian ja farssin piirteitä kaiken kaikkiaan. Puolen vuoden kuluttua on vaalit, valmistamme ensi vuoden budjettia, ja rintamalinjat ovat ihan selvät. Hallituspuolueet kertovat, kuinka hyvin meillä on asiat, taloussuhdanteet ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin, ja taputellaan omaa selkää, että kiitos meidän, olemme tehneet hyvää politiikkaa. Mitä tekee oppositio? Sanoo, että ei, se ei johtunut teistä ollenkaan, se johtuu suhdanteista. Totuus on tässä puolivälissä, niin kuin kumpikin osapuoli ihan hyvin tiedämme. Silti voimme kaivautua niihin juoksuhautoihimme ja ampua toisiamme jatkossakin. Mutta se, mikä tässä loppujen lopuksi kärsii, on suomalainen ihminen, koska tässä ei ole mitään järkeä oikeasti. Sanon tämän ensimmäisen kauden kansanedustajana, joka epäuskoisena lähtee katsomaan, mihin ollaan menossa.

Suomen bkt-kasvun takana on kolme aivan selkeää tekijää: panostus t&k-toimintaan ja teknologiatasoon sekä koulutettu työvoima. Jos lähdetään katsomaan, miten nämä kolme tekijää on huomioitu tulevassa budjetissa, miten ne vievät Suomea eteenpäin myöskin ensi vuoden jälkeen, niin en voi olla tyytyväinen, vaikka kuinka hallituspuolueet hakkaavat itseään selkään, että hyvin on toimittu.

Jos katsotaan t&k-panostusta, kauppa- ja teollisuusministeriön oma tavoite on ollut 7 prosentin kasvu. Meillä on, kuten hyvin tiedämme, Lissabonin sopimuksen vaatimukset 4 prosentin kasvusta. Keskusta voisi hyvin muistaa Esko Ahon vaatimukset, että Suomen t&k-rahoituksen pitäisi olla 7 prosenttiyksikön luokkaa. Mutta päästäänkö mihinkään? Päästäänkö siihen 4 prosenttiin bkt:sta, mistä on puhuttu? Ei päästä edelleenkään.

Mielenkiintoinen pikku nyanssi olkoon se, että eilen päivätyssä kauppa- ja teollisuusministeriön ilmoituksessa sanotaan, että t&k-rahoitus on 39 miljoonaa, ja valtiovarainministeri ilmoittaa sen kuitenkin olevan 42 miljoonaa euroa ensi vuonna. Mistä ne puuttuvat rahat tulevat? Ihan hyvä, jos tulevat.

Seuraavana teknologia. Satsauksia löytyy Tekesiin, löytyy vaikka mihin, Vtt-määrärahojen kasvuun. Ihan hyvä niin, mutta mistä se lähtee, mikä meitä loppujen lopuksi vie eteenpäin? Se lähtisi niistä peruskoululaisista. Minkälaisia satsauksia siellä olisi teknologiaan? Minkälaiset valmiudet me annamme jokaiselle Suomen kansalaiselle kohdata sen yhteiskunnan, minkälaiseksi tulevaisuus on muuttumassa?

Suomi on valitettavasti tippunut Pohjoismaista häntäpäähän koulujen tietoteknisessä tasossa. Suomalaiset koululaiset käyttävät kyllä internetiä, mutta ainoastaan sanakirjana, ja käyttävät tietokonetta kirjoituskoneena, mutta siihen se jää. Se, mitä muuta sillä voitaisiin tehdä, miten myöskin opettajat voisivat eriyttää opetustaan, on jäänyt kaikki hyödyntämättä, koska satsaukset alalle puuttuvat ja näyttävät puuttuvan myöskin jatkossa sen takia, että kunnilla ei ole varaa hoitaa tätä leiviskää. Me huolehdimme ainoastaan sairaanhoidosta ja vanhuksista. Muu näköala puuttuu täysin.

Miten on meidän koulutetun työvoimamme tulevaisuus, kun muistetaan yhä edelleen, mitä hallitus lupasi kolme ja puoli vuotta sitten? Hallitusohjelmassa sanotaan: "Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen." Mitä on tapahtunut? Voitteko sanoa, että toimitte niin kuin hallitusohjelmassa luvattiin? Ette voi sanoa. Tänä vuonna säästetään 21 miljoonaa euroa näistä oppilaskohtaisista rahoista. Ne olisi mahdollista käyttää opetukseen, ja ihan hyvin tiedetään joka ikinen, että ne olisi tarpeellistakin käyttää sinne.

Me puhumme nyt esimerkiksi sellaisesta ihan konkreettisesta asiasta kuin venäjän kielen opettamisesta suomalaisissa kouluissa. Eivät kunnat voi sitä omista rahoistaan laittaa, että perustakaa tällä rahalla kolmen hengen venäjän kielen ryhmiä, kun tällä hetkellä rahat eivät riitä monessa kunnassa edes kuudentoista oppilaan ryhmien perustamiseen. Kuitenkin koko syksyn me olemme tehneet erityistä Venäjä-politiikkaa, se on EU-puheenjohtajakautemme keskeinen teema, Suomi—Venäjä-suhteet, EU—Venäjä-suhteet, ja meiltä puuttuvat venäjän kielen puhujat.

Entä sitten satsaukset matemaattiseen osaamiseen taikka mihin tahansa muuhun erityislahjakkuuteen, joka olisi sitä veturia, joka Suomea vie tulevaisuudessa? Nämä satsaukset pitää tehdä nyt, sillä ne näkyvät Suomen tulevaisuudessa ainoastaan hyvin pitkällä viiveellä, minimissään viiden—kymmenen vuoden päästä.

Tämä, että viedään kouluilta rahat, tarkoittaa sitä, että meidän lapsillamme ei ole niitä mahdollisuuksia, mitä meillä on ollut. Kaikissa oppiaineissa on tunteja karsittu niin, että sitä oppimisen tasoa, mistä me ylpeilemme, emme tarjoa enää lapsillemme. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Koska aika on lopussa, kiitän kuitenkin hallitusta kotihoidon tuen sisaruslisän 10 euron lisäämisestä. Suunta on oikea. Se on säälittävän pieni summa, laittakaa siihen vielä yksi nolla perään, niin silloin puhutaan asiaa.

Eero Lankia /kesk:

Herra puhemies! Aivan kuten ed. Hemming äsken alussa sanoi, niin minäkin hieman vierastan liian makeita kehuja ja liian synkkiä arvosteluita. Tämähän on yhteistyötä, jossa kuitenkin omiamme puolustamme, mutta vieraitakaan ei kannata liikaa moittia.

Kokonaisuutena voi kyllä todeta, että tämän hallituksen ohjelma on budjettipolitiikassa hyvin toteutunut: menokuri on pitänyt, ja valtiontalous on ylijäämäinen. Talouskasvu on ollut ehkä odotettuakin hieman nopeampaa. Tähän työllisyyskehitykseen ovat vaikuttaneet yleisen talouskehityksen ohella mielestäni kuitenkin erityisesti varsin yrittäjäystävällinen politiikka, monenlaiset ja runsaat verotuksen kevennykset sekä poikkihallinnollinen yrittäjyyden politiikkaohjelma. Pienillä palasilla on yrittämisen edellytyksiä parannettu, ja luultavasti tämä vauhti — ja toivottavasti siitä saatava vauhti — jatkuu myös seuraavalla vaalikaudella uudenkin hallituksen toimesta.

Tyytyväisenä voin todeta sen, että tämä hallitus kykeni toteuttamaan tällä budjettiesityksellään käytännöllisesti katsoen kokonaan sen tavoitteen, mikä asetettiin pääliikenneverkon kehittämiselle. Vuosi sitten infrapakka oli hajota, mutta tässä budjettikirjassa tuo vahinko on paikattu. Viime hallitusneuvotteluissa näytti siltä, että kaikki liikenneverkkoon käytettävissä olevat varat menevät edellisen hallituksen ja eduskunnan päättämien hankkeitten rahoittamiseen. Kuitenkin voimme todeta nyt, että tämä hallitus saattoi jättää oman vahvan puumerkkinsä tie-, rata- ja meritieverkon kunnostamiseen alueellisesti varsin tasapuolisella tavalla. Uusmaalaisena voin todeta tyytyväisenä sen, että Kantatie 51, yksi pahimmista tavara- ja henkilöliikenteen pullonkauloista, sisältyy myös ensi vuonna käynnistettävien korjaushankkeitten listaan.

Liikenneverkon kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jota hallituskausien vaihdokset eivät saisi liikaa häiritä. Sen vuoksi olisi päästävä siihen, että valtion pitkävaikutteiset investointimenot, kuten liikenneinfran rakentaminen ja elinkeinoelämää tukevat tutkimus- ja kehittämispanokset, kehystettäisiin erikseen, irralleen pääluokkien kulutusmenoista. Jokainen hallitus joutuisi luonnollisesti määrittelemään omat mitoituksensa näille investointimenoille, mutta toimintojen pitkäjänteisyys ja varojen tehokas käyttö tulisivat näin ehkä paremmin turvatuiksi.

Tällä vaalikaudella on ryhdytty toimenpiteisiin myös julkisten peruspalveluitten turvaamiseksi pitkällä tähtäimellä. Kuntien valtionosuuksia korotettiin paremmalla indeksillä kuin aiemmin, ja tulevaisuudessa kustannusnousu korvataan sataprosenttisesti vuodesta 2008 alkaen. Verojen keventämisestä kunnille aiheutuneet menetykset on korvattu täysimääräisesti, kuntien yhteisöveron osuuden leikkaus lopetettiin ja tällä budjetilla, kuten on todettu, takavuosien rästit kunnille kuitataan kokonaisuudessaan. Näiden käytännön parannusten lisäksi kuntia ohjataan pian käsittelyyn tulevalla puitelailla varmistamaan se, että palveluiden rahoitus on turvattu myös pitkälle tulevaisuuteen. Puitelaki merkitsee muutosta palvelurakenteisiin ja palveluitten tuotantotapoihin. Kyseessä on silti palvelurakenneuudistus, ei kuntauudistus, mitä termiä monet täälläkin jatkuvasti käyttävät. On hyvä asia, että hallitus ei ryhtynyt oppimestariksi siinä, miten tarvittava hartioitten levennys kunkin kunnan kohdalla tapahtuu, vaan kunnioittaa kuntien itsehallinnollista asemaa päättää omista asioistaan. Se on linjassa myös sen hallituksen politiikkaohjelman kanssa, että kansalaiset kiinnostuisivat yhteiskunnallisista kysymyksistä ja osallistuisivat yhä enemmän niitten hoitamiseen.

Herra puhemies! Poliittinen päättäjä kantaa vastuun siitä, miten jatkuvasti koveneva maailmanlaajuinen kilpailu kohtelee eri kansalaisryhmiä täällä meillä Suomessa. Kaikki aktiivi-ikäisetkään eivät menesty markkinakilpailussa. Seniori-ikään ehtineet joutuvat tulemaan toimeen saavuttamallaan eläkkeellä. Poliittisten päättäjien tehtävä on puolustaa yhteiskunnan heikoimpia. Käytännössä tämä merkitsee huolenpitoa siitä, että alimpien tulonsiirtojen ja tukien tasot säilyvät sellaisina, että niillä voi ihmisarvoisesti elää. Tällä vaalikaudella korjattiin se leikkaus, joka sinipunakauden alussa tehtiin lapsiperheitten etuuksiin. Meidän tulee jatkossakin kehittää perusturvan eri osa-alueita, opiskelijoiden, pitkäaikaistyöttömien, lasta tai omaista kotona hoitavien ja pienintä eläkettä saavien toimeentulon tasoa. Tässä riittää tehtävää seuraavillekin hallituksille.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus on tehnyt merkittäviä työllisyyttä, yrittäjyyttä ja talouskasvua tukevia ratkaisuja. Tällä hetkellä talouskasvumme on eräs korkeimmista Länsi-Euroopan alueella, ellei korkein. Hallituksen talouspolitiikka on onnistunut erinomaisesti. Seuraavalla hallituksella on tätä hallitusta enemmän jakovaraa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että valtionvelkaa ei ole juurikaan kymmeneen vuoteen lyhennetty. Jokaista suomalaista kohti on edelleen velkaa 12 000 euroa. Ensi vuonna valtionvelkaa suunnitellaan lyhennettävän 160 miljoonaa euroa. Sillä vauhdilla velanmaksuun menee vielä 368 vuotta.

Täällä eduskuntapuheissa on hyvin tuotu esille jo moneen kertaan budjetin hyvät puolet. Seuraavassa keskitynkin epäkohtiin tai niihin kohtiin, mitä itse koen epäkohdiksi. Kaikki eivät ole päässeet nauttimaan kasvun hedelmistä, vaan tuloerot ovat valitettavasti kasvaneet. Pienituloiset, pienellä työeläkkeellä tai pelkällä kansaneläkkeellä elävät eläkeläiset eivät eläkkeisiinsä ole saaneet toivomiaan riittävän suuria korotuksia, vaikkakin palvelut ovat kehittyneet. Eteenpäin on kuitenkin sillä hallinnonalalla menty, mutta mentävä on ja parannettavaa riittää. Kannattaa muistaa, että kaikkein köyhimpien elintason nostaminen ei tule niin kalliiksi kuin pelkistä suorista tukien kokonaissummista voisi laskea. Pienituloisimmilla kasvaneet tulot menevät helposti suoraan kulutukseen, ja tätä kautta ne kiertävät lopulta valtiolle takaisin kasvaneina verotuloina. Pienellä eläkkeellä toimeentulevat eläkeläiset siis todella ansaitsevat korotuksen. He ovat työuransa jo päättäneet, joten he eivät voi vaikuttaa enää omiin tuloihinsa eläkkeellä ollessaan.

Eräs parhaista keinoista nostaa oikeudenmukaisesti kansalaisten käytettävissä olevia tuloja olisi ruuan arvonlisäveron laskeminen. Tämä pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian, vaikkei se toteudukaan vielä ensi vuoden budjetissa. Arvonlisäveron laskemisen pitää olla tuntuva, vähintään 5 prosenttia.

Budjetista puuttuu myös kaivattu lisälomapäivä viljelijöille. Viljelijöiden työtaakka on kasvanut koko Euroopan unionin jäsenyyden ajan, ja lomapäivien lisäys olisi heidän kohdallaan erittäin oikeutettua. Lomapäivien lisäyskään ei valtion budjettimenoja pitemmällä tähtäimellä nosta, vaan kasvanut lepoaika vähentää viljelijöiden sairauslomia. Viljelijöiden määrä myös vähenee koko ajan, joten lomapäivien kokonaismääräkin vähenee samassa suhteessa. Erityisesti nuoret ja tilojaan kehittäneet viljelijät ovat ottaneet luopumistukipeltoja viljelykseen ja raivanneet uutta peltoa. Nämä pellot on saatava tukien piiriin heti.

Liikenneinvestoinnit ovat Itä-Suomen näkökulmasta liiaksi keskittyneet etelään ja kasvukeskuksiin. Esimerkiksi Itä-Suomen läänissä ei parannuksia kantatieverkkoon ole juurikaan tullut tänä vuonna. Kallansiltojen korjaus siirtyy tuleville vuosille. Käytännössä perustienpidon ja laajemminkin tiehallinnon alan niukat rahat aiheuttavat, että tieverkko rapistuu monin paikoin. Bioenergia tarvitsee lisäpanostuksia, kehittämis- ja uusien hankkeiden käynnistämisrahaa tarvittaisiin lisää. Biodieselin ja etanolin valmistevero liikennepolttoaineena ja energiakäytössä pitäisi mahdollisimman pian alentaa tai poistaa vaikka kokonaan.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on toiminut talouspolitiikassaan viisaasti, ja Suomi on vahvasti nousussa. Suunta on oikea, mutta korjattavaa silti löytyy. Vielä kerran toistan kaikkien pienituloisempien, kuten kansaneläkeläisten ja pienellä työeläkkeellä olevien, aseman. Myös työuupumuksesta kärsivät viljelijät ansaitsevat lisälomapäivänsä. Nämä ovat oikeudenmukaisuuskysymyksiä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Vanhasen hallituksen tahto ja taito tehdä talous- ja työllisyyspolitiikkaa ja vieläpä ajoittaa se oikein ansaitsee tunnustuksen. Lähes kaikki talouden tavoitteet, jotka tälle vaalikaudelle hallitusohjelmassa asetettiin, tulevat toteutumaan. Suomi on ollut kaiken aikaa EU:n ripeimmän kasvun ja parhaan kilpailukyvyn maita.

Oppositio on moittinut hallituksen talouspolitiikkaa kokoomuslaisen politiikan toteuttamisesta. Kokoomuksesta ei kuitenkaan itsestään ollut toteuttamaan niitä välttämättömiä uudistuksia, joita olisi tarvittu jo viime kaudella. Varsinkin kokoomuksen yrittäjyyden edistämistoimenpiteiden näyttely kahdelta viime kaudelta on hyvin nopeasti katsottu. Nykyisen keskustajohtoisen hallituksen toimesta on saatu sukupolvenvaihdoshelpotukset, yritysverotuksen alentaminen, varallisuusveron poisto, yrittäjien maksubyrokratian lieventäminen, yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvan parannukset, oppisopimuskoulutuksen laajentamiset jne.

Puhemies! Tietenkin voidaan puntaroida, mitä vielä voisimme tehdä paremmin. Nykyinen raamibudjetointi on tuloksekasta ja korostaa talouden luotettavuutta. Kuitenkin uudistuksia voitaisiin tehdä niin, että investoinneille ja tutkimus- ja tuotekehitysvaroille rakennettaisiin oma raaminsa. Muun muassa liikenneinvestoinnit ovat erittäin pitkäjänteisiä, useamman vuosikymmenen mittaisia. Liikennehankkeiden toteuttamista tällä vaalikaudella on vaalittu korijärjestelmällä, jossa on joka puolelta maata olevia tärkeitä liikennehankkeita. Siinä on ollut myös kaiken aikaa Viitostien jatkorakentaminen välille Lusi—Mikkeli. Oli erikoinen episodi, kun valtiovarainministeri pudotti sen omassa esityksessään pois toteutettavien listoilta. Onneksi budjettiriihessä erityisesti keskustalaiset ministerit pitivät huolen siitä, että tämäkin tärkeä hanke listoille tuli. Toivon kuitenkin, että me täällä eduskunnassa osoitamme Lusi—Mikkeli-välille aloitusrahan jo ensi vuodelle. Samoin alempiasteinen tiestö ja yksityistiet tarvitsevat lisärahoitusta, jotta niiden liikennöitävyys säilyy. Nämä, jos mitkä, ovat luontevaa ja tuloksellista alue- ja elinkeinopolitiikkaa.

Työmatkavähennyksen korottaminen 7 000 euroon on erittäin tervetullut uudistus. Myös sen pienen muuttoavustuksen voi hyväksyä sillä perusteella, että joillakin paikkakunnilla on ollut merkittäviä työpaikkojen vähentymisiä. Samaan aikaan tulee kiinnittää huomiota myös kansallisiin elinkeinotukiin. Tällä sektorilla määrärahat ovat liian alhaiset, ja ensi vaalikaudella tarvitaan uudenlainen ote aluepoliittisiin instrumentteihin. Kyllä maan reuna-alueillakin on voitava voida hyvin, samoin laajalla maaseudulla. Kaikkea ei tarvitse keskittää keskuksiin. Tähän täytyy kiinnittää enemmän huomiota, ja välttämättä se ei tarkoita uutta rahaa vaan muutosta asenteisiin. Erikoisesta asenteesta kertoo se ministeri Heinäluoman eilinen kommentti kompensaatiosta EU:n maksuosuuden alentumisesta maaseuturahoituksessa, jossa hän totesi sen olevan maaseudulle ekstraa. Sitä se ei ole. Se on vain kompensaatio EU:n maksuosuuden alentumisesta ja turvaa saman palkan viljelijöille kuin ennenkin tehdystä työstä. Se on budjettitekninen lisäys, ei muuta.

Tähän yhteyteen sopii erittäin hyvin yhden lomapäivän lisäys, jolla lievennettäisiin viljelijäväestön niin epävarmuudesta kuin jatkuvasta muutoksesta johtuvia jaksamispaineita. Toivon, että senkin eduskunta ottaa tehtäväkseen.

Erikoisen puheenvuoron käytti eilen energiasta kokoomuksen ryhmänjohtaja Häkämies. Hän totesi hallituksen energiapolitiikan olleen poukkoilevaa, moitti hallitusta sekoilusta merikaapelin osalta ja energiamarkkinoiden toimimattomuudesta. Minkähänlaisen herätyksen kokoomus onkaan kokenut sitten viime kevään yksimielisen energiaselonteon? Tästä en ole kuullut mitään enkä kuullut siitä myöskään ryhmäpuheenvuorossa. Koko ajan on tavoitteena ollut riittävä energiansaannin turvaaminen, energiaomavaraisuuden lisääminen, uusiutuvien energiantuotantomuotojen kannustaminen ja laaja energiapaletti. Tätä linjaa myöten hallitus on kulkenut, eikä siihen ole kukaan esittänyt muuta konseptia. Merikaapelikin on suurimmalta osin teollisuuden keskinäinen kädenvääntö. Energiamarkkinatkin toimivat ainakin joten kuten. Tästä osoituksena varsinkin sähkön hinta, joka on Suomessa huomattavasti alhaisempi kuin useissa kilpailijamaissa.

Herra puhemies! On perusteltua toimia myös kaikkein vähävaraisempien ihmisten toimeentulon kohentamisen puolesta. Tässä meidän täytyy löytää ratkaisut muun muassa kaikkein pienimpien eläkkeiden korotukseen. Tämä ei saa olla säädösten puutteesta ja kohdentumisesta kiinni. Mekanismi löytyy, kunhan on vaan riittävästi tahtoa.

Puhemies! Lopuksi: Seurantalojen korjausavustuksia on budjetissa jostain syystä pienennetty. Tämä ei ole perusteltua. Seurantalot takaavat kaikkialla maassa yhtäläiset mahdollisuudet harrastustoiminnalle ja kokoontumiselle. Ne ovat kylien monitoimitaloja. Eduskunnan on syytä lisätä määrärahaa vähintään edellisvuoden tasolle.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Teollisuuden ja palvelualojen yritysten ja yrittäjien määrä on Suomessa tällä hetkellä suurempi kuin koskaan Suomen historian aikana. Vaalikauden alusta lukien yrittäjien määrä on kasvanut noin 9 prosentilla. Se on enemmän kuin hallitus osasi asettaa tavoitteeksi tälle vaalikaudelle. Siinä missä 100 000 uuden työpaikan tavoitteessa ollaan jo nyt aika lähellä satamaa, siinä yrittäjien määrässä siihen satamaan on tähän päivään mennessä jo tultu. Yrittäjien määrä oli heinäkuun lopussa 231 000.

Yritykset työllistävät tänään kaikilla päätoimialoilla enemmän kuin vaalikauden alussa ja enemmän kuin vuosi sitten. Bruttokansantuotteen noin 5 prosentin suuruisella vuosikasvulla Suomi on Euroopan unionin niin sanottujen vanhojen maiden sarjassa aivan kärjessä. Lukuisat toimet yrittäjyyden edellytysten hyväksi — niitä täällä viimeksi päivällä pääministeri ansiokkaasti selvitteli — selittävät yhden osan, toki vain yhden, siitä menestyksestä, josta äsken puhutut luvut kertovat omaa kieltään. Se on vain yksi yrittäjyyden hyväksi tehty osa, mutta tärkeä osa siitä menestyksestä, jonka me olemme tarvinneet.

Suomen poliittisten päättäjien vahva sitoutuminen osaamiseen, uuden teknologian innovatiivisuuden vahvistamiseen, on toinen tavattoman tärkeä syy siihen menestykseen, josta nyt tässä puhun. Ensi vuoden budjettiesitys huomioon ottaen Vanhasen hallitus tulee lisänneeksi vaalikauden aikana t&k-menoja lähes neljänneksen, reilusti yli 20 prosenttia. Se on aika paljon. Tätä linjaa hallitus jatkaa myös ensi vuoden budjettiesityksessään. Siinä t&k-menot kasvavat noin 5 prosentilla, ja se on sen tavoitteen mukaista, mitä hallitus on muun muassa Lissabonin strategia-asiakirjassa, sen kansallisessa asiakirjassa, sanonut. Siinä tavoitteeksi toki asetetaan, niin kuin äsken täällä kuulin, kasvattaa näitä menoja vuosittain 5—7 prosentilla. Nyt tuo lukema on ilmeisesti aika lähellä 5:tä prosenttia, voi olla vähän yli 5 prosenttia edellisen vuoden vastaaviin lukemiin verrattuna.

Sattumoisin kuulin työhuoneessa, kun ed. Hemming täällä sanoi, että Suomi on antanut sitoumuksen tai EU:n tavoite on 4 prosenttia. Ehkä nyt kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä EU:n asettama kuulu tavoite on 3 prosentin saavuttaminen 2010 mennessä. Eikö niin? Sillä uralla Euroopan unionissa tällä hetkellä on ainoastaan kaksi maata, Ruotsi ja Suomi. Jos verrataan sitä, mikä on Ruotsin trendi, ja katsotaan, millä tavalla Suomen t&k-menojen, julkisten ja kokonaismenojen trendi kasvaa, niin Suomessa se on kaiken aikaa kasvavalla uralla. Tässä mielessä Suomi toimii paitsi antamiensa lupausten mukaan, itse itselleen kirjoittamiensa tavoitteitten mukaisesti, niin myöskin hyvin vastuullisella tavalla ja kulkee omassa eurooppalaisessa sarjassa. Meidän jälkeen kaukana tulevat Saksat ja muut eurooppalaiset maat. Noiden maiden osuus on sitten jotakin 2,5 prosentin tai alle 2 prosentin bkt-tasoa.

Kun puhun siitä, että Suomi näin hyvin satsaa t&k-työhön, pitää rehellisyyden nimissä muistuttaa ja muistaa itsekin, että se ei koostu vain julkisen vallan omista panostuksista, jotka ovat hyvin lisääntyneet, vaan myöskin bisneksen omista t&k-panostuksista, ja vielä niin, että julkisen vallan panokset ovat noin 30 prosenttia, itse asiassa 29 prosenttia, joka on tiede- ja teknologianeuvoston sihteeristön tekemä tarkka laskelma, ja 71 prosenttia koostuu nimenomaan yksityisen bisneksen satsauksista.

Vissi aihe huoleen kuitenkin näissä t&k-satsauksissa Suomessakin on. Se tulee ennen kaikkea siitä, että yksityisellä sektorilla, jos teknologiateollisuus jätetään pois, muiden sektoreiden t&k-menojen kasvu on ollut tavattoman hidasta, lähes olematonta, ja, uskaltaako sen nyt sanoa, ehkä sen nyt uskaltaa, eräillä aloilla jopa miinusmerkkistä. Meidän täytyy kyetä rohkaisemaan nyt yksityistä bisnestä satsaamaan t&k:hon, siihen menestysperustaan, jota ilman ei mikään teollisuudenala eikä vain teollisuudenala vaan jatkossa myöskään palvelusektorin ala pitkän päälle meillä menesty. Ja tällä tarkoitan sitä, että meillä muutoin kustannusrakenne on sellainen, että me tiedämme, että sen kaikista muista osista ei voida tinkiä, mutta se, missä voimme kilpailukykyä parantaa, on nimenomaan tämän t&k-resurssin kautta haettava osaaminen ja sitä kautta tuleva tuottavuuden paraneminen. Tuottavuuden paraneminen on kuitenkin likimain synonyymi paremman kilpailukyvyn kanssa. Siis Suomi on satsannut ihan hyvin t&k-puoleen sekä julkisten satsausten määrällä mitaten että yksityisen bisneksen, keskimäärin yksityisen bisneksen satsauksella mitaten. Huoli siellä yksityisellä puolella on sen sisällä oleva erilaistuminen, toiset satsaavat ihan hyvin, todella hyvin, ja toiset huomattavasti heikommin.

Arvoisa puhemies! Positiivinen reaktio tietyllä tavalla tämän hallituksen muun muassa t&k-panostusten lisäämiseen on mielestäni ollut se tilasto, joka kuvaa ja kertoo siitä, miten muun maailman sijoittajat Suomen näkevät. Kun katsotaan suoria sijoituksia, miten niissä on viime vuonna kehitys kulkenut, voidaan todeta, että vuoden 2003 kesästä lähtien suorat sijoitukset Suomeen ovat olleet suuremmat kuin suorat sijoitukset Suomesta.

Ed. Häkämies, näiltä osin taisi olla teidän puheenvuoronne, toivottavasti en siteeraa väärää henkilöä, mutta olin kuulevinani teidän eilen antaneen tästä asiasta vähän toisenlaisen todistuksen. (Ed. Häkämies: Luvut olivat matalammat!) Minulla on täällä mukana Suomen Pankin tilasto, joka kertoo selvää kieltä siitä. Voin jakaa teille sen. On totta, että 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa suorat sijoitukset Suomesta ulos olivat suuremmat, ja siihen on monta hyvää selitystäkin, muun muassa Nordean ja eräät muut hankkeet, mutta siellä oli myöskin tällaisia reaalisesti huolestuttavia sijoituksia Suomesta ulos. Nyt tämä on kääntynyt toiseen suuntaan niin, että 2003 kesästä lähtien koko ajan elikkä nyt heinäkuun viimeiseen päivään asti tänä vuonna suorat sijoitukset Suomeen ovat olleet suurempia kuin suorat sijoitukset Suomesta. Tästä huolimatta minusta investointitoiminnan osalta on aihetta pieneen huoleen, senkin huomasin eilen ed. Häkämiehen puheessa nousevan esille. Suomalaiset eivät investoi Suomeen niin aktiivisesti kuin soisi ja voisi investoida. Vähän lisää vauhtia tässä mielessä tarvittaisiin, vaikka pyörät sinänsä pyörivät aika hyvin niillä investoinneilla, jotka meillä on käytössä, mutta tämän päivän investointiaktiivisuus aina kertoo siitä, kuinka hyvin pyörät pyörivät jonkun ajan päästä lähimmässä tulevaisuudessa. Tässä mielessä toivoisi ei vain näihin t&k-investointeihin, vaan myöskin ihan näihin reaalisiin, fyysisiin investointeihin hivenen lisää vauhtia. Eri toimin hallitus pyrkii ja on pyrkinyt puhaltamaan tuota lisävauhtia, mutta vielä jonkun verran lisää sitä tarvittaisiin, se on sanottava rehellisyyden nimissä.

Arvoisa puhemies! Tietyllä tavalla positiivisesta kehityskuvasta kertoo mielestäni myöskin se, että viime vuosien aikaan Suomessa ovat uudestaan nostaneet päätään eräät sellaiset teollisten toimintojen alat, joiden jo luultiin kertaalleen menettäneen kilpailukykyään, ja suorastaan oli nähtävissä sellaisiakin merkkejä, joista kuviteltiin, että niitä ei Suomessa enää nähdä. Tällä ensin mainitulla tarkoitan telakkateollisuutta, jota nyt ei ole koskaan kuolleeksi julistettu, mutta jonka kilpailukykyä kovin epäiltiin. Se, mitä on tapahtunut telakkateollisuudessa, eikö niin, edustajat, on aivan huikea kehitys tässä viimeisten vuosien aikaan. Se ei johdu pelkästään tämän hallituksen hyvistä teoista, niillä on tietty oma katalysoiva vaikutus, eikö niin, mutta siinä on monta muutakin tekijää takana, että näin on käynyt. Mutta mainio suoritus se kaiken kaikkinensa on työllisyyden ja teknologian kehittämisen kannalta.

Toinen toimiala, jonka haluan mainita, on kaivosteollisuus. Suomeen on syntymässä tällä hetkellä useita uusia kaivoshankkeita. Hallitus on omalta osaltaan halunnut tätä edistää. Me teimme erillisen edistämisohjelman, jonka valtioneuvosto periaatepäätöksellään kirjasi toimintaohjeeksi useille eri hallinnonaloille. Sitä periaatepäätöstä nyt noudatetaan ja sen puitteissa hoidetaan myös nämä vaikeat asiat. Vaikeilla asioilla tässä tarkoitan uraanitutkimuksia, joita eri puolilla Suomea tällä hetkellä tehdään.

Arvoisa puhemies! Kun huomaan, että tuo aika nyt sitten kuitenkin hyvin nopeasti on loppumassa, muutama sana kuitenkin vielä tästä energiasta. Palaan t&k-työhön ja -toimintaan lähinnä niiltä osin, että me olemme kääntäneet entistä enemmän huomiota vielä tänne palvelusektoriin ja liiketoimintaosaamiseen ja pk-sektoriin, mutta niistä sitten vähän enemmän, jos tulee tilaisuus vastata.

Mutta energiasta pari sanaa, kun vielä on viimeinen sekunti siihen aikaa. Aivan lyhyesti ed. Häkämiehen puheenvuoroon liittyen lähinnä. Kun laskitte merikaapelihankkeen jonkunlaiseksi epäluottamukseksi hallitukselle, niin eikö nyt voi aivan pelkistäen sanoa, että sitä on nyt vaikea sellaiseksi oikein nähdä, vaikka miten päin tätä asiaa kääntelee? Minä luulen, että vaikka ed. Häkämies itse olisi ollut ministerinä, mikä tietysti monien mielestä olisi ollut hyvinkin toivottava asia, niin siitä huolimatta ed. Häkämieskin olisi todennäköisesti joutunut tätä samaa asiaa tässä käsittelemään. Emmekä me aio, ed. Häkämies, huitaisten siitä ratkaisuja tehdä, vaan aiomme tutkia ja selvittää sen, että jos tänne tulee suuri tuonti Suomen rajojen ulkopuolelta, niin kyllä me katsomme, miten se vaikuttaa Suomen kantaverkkoon, kuinka suuret lisäkustannukset siitä aiheutuu, ja kuka ne maksaa. On kohtuullista katsoa tämä.

Toisekseen me haluamme tasan tarkkaan selvittää, että jos joku lupaa meille sähköä tuoda, onko sen lupauksen takana sellainen tosiasiallinen potentiaali, että se lupaus on totta kaikissa oloissa, silloinkin, kun siellä omalla alueella sähköä välttämättä ei riitä. Eilispäivän aikaan tuli jonkun verran lisää selvyyttä tähän asiaan, mutta vielä selvitettävää on tässäkin.

Kolmas tärkeä asia, jonka perusteella me merikaapelia harkitsemme, on kysymys siitä, miten me sähköhuoltomme rakennamme. Rakennammeko sen entistä vahvemman omavaraisuuden varaan vai entistä heikomman omavaraisuuden varaan? Tämä on tavallaan se tausta, jota taustaa vasten nämä kaksi ensin mainittua periaatetta skriinataan, katsotaan ja tarkastellaan.

Sitten mainitsitte päästökaupan. Ed. Häkämies, keskeiset ratkaisut siitä, mitä päästökauppajärjestelmästä tuli, kyllä tehtiin jo silloin, kun kokoomus oli hallituksessa, mutta tehän ette ollut ministerinä, te olisitte varmasti siinä hallituksessa estänyt sellaiset ratkaisut, mihin Suomen silloinen hallitus sitoutui omalta osaltaan, näinhän se oli.

Mitä tulee markkinoiden toimivuuteen, niin olen siitä teidän kanssanne samaa mieltä, että ne eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla, ja monin eri toimin me olemme yrittäneet markkinoiden toimivuutta parantaa. Yksi niistä toimista on se, että kovan tason selvittäjä jättää minulle lokakuun 3. päivä nyt seuraavan raporttinsa arvioksi niistä toimista, joita meillä pitäisi tehdä. Kuitenkin täytyy sanoa, että maailman parhaiten toimivat sähkömarkkinat ovat nämä pohjoismaiset sähkömarkkinat. Viimeksi viime viikolla tuolla eri puolilla Eurooppaa haluttiin kuulla, miten nämä markkinat meillä toimivat.

Mitä sitten vielä sähkön hintaan tulee, näillä hinnoilla voidaan aina vähän leikitellä. Mutta jos nyt sallitaan pieni leikittely, ed. Häkämies, niin minun on pakko sanoa, että kun minä katson sitä hintakehitystä, mikä yksityisille kuluttajille oli silloin, kun teidän hallituksenne jätti työnsä, niin satutteko tietämään, että se kuluttajahinta oli kaksi viikkoa sitten aika tasan tarkkaan samalla tasolla kuin se piikki, mikä oli silloin, kun se hallitus työnsä jätti. Minä voin tästäkin jättää tämän kalvokuvan tarkempaan tarkasteluun.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on osaava ja tarmokas ministeri siellä KTM:ssä ja saanut hyvää aikaan, tehnyt hyvää työtä ja hyviä tuloksia muun muassa tuon yrittäjyyden edistämiseksi.

Mutta palataan tuohon sähköenergia-aiheeseen. Ihan hyvä, että olette asettanut selvitysmies Purasjoen, ja odotetaan niitä tuloksia. Siihen kannustimme. Edelleen on ihan hyvä, että perusteellisesti eri kantilta tuon merikaapelihankkeen selvitätte. Totesin eilen, että tuo merikaapelihanke, siis sähkön tuominen Venäjältä Suomeen, mielestämme ilmentää sitä epävarmuutta, jota teollisuudella on hallituksen energialinjaa kohtaan ydinvoiman osalta. Edellinen hallitus tämän asian ratkaisi Euroopassa etunenässä. Monet maat seuraavat Suomen esimerkkiä, muun muassa Englanti.

Tältä osin voisi kysyä, mikä on hallituksen kanta mahdolliseen kuudenteen ydinvoimalaan, jos sellainen hakemus tulee. Mikä on esimerkiksi pääministerin ja puolueen puheenjohtajan Matti Vanhasen kanta, koska nimenomaisesti se, mitä teollisuus ja yrityselämä tarvitsevat, on varmuus ja ennustettavuus? Tältä osin tilanne on aika tavalla hämärä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen oli juuri sen näköinen, että hän oli vielä lausumassa puheenvuoroonsa liittyen kertomuksen siitä, miksi on hallituksen kanta sellainen, että me emme näissä syöttötariffiasioissa pysty suoraan matkimaan Saksan liittotasavallan lainsäädäntöä, jossa on kokemukset asiasta hyvin, hyvin pitkältä ajalta ja jollaista viime aikojen kuivuustilanteesta johtuen aivan erikoisesti tarvittaisiin.

Tässä se erityinen peruste on, se, jonka ministerikin aivan hyvin tietää: meillä Suomessa valmistetaan nykyisin näitä biokaasureaktoriratkaisuja, ja kun niille ei ole tätä syöttötariffiperustetta kotimaassa, ne on viety Suomesta suomalaisomistuksella Saksan liittotasavaltaan käytettäviksi siellä sähkön markkinointiin, tuottamiseksi ja markkinointia varten. Eikö tähän voitaisi saada nyt pikapikavauhtia ratkaisu? Mutta ministerillä on varmasti vastaus valmiina, niin että hän voisi sen minuutin käyttää nyt heti.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä t&k-panostukset ovat ihan hyviä ja kannatettavia ajatuksia, mutta onko ministeri tai hallitus pohtinut semmoista rokotetta, millä vähän kansallista itsekkyyttä nostetaan näissä asioissa? Nimittäin kun tehdään hyviä keksintöjä, hyviä patentteja ja löydetään uusia ideoita, niin se rahan kiilto alkaa olla silmissä ihan välittömästi, dollarit ja eurot pyörivät niin kuin näissä peliautomaateissa. Onko tähän ajateltu kehittää jotain semmoista juttua, että saataisiin kestämään ainakin jonkin aikaa nämä hyvät asiat Suomessa, jotta ei niitä heti myytäisi? Koska niihin satsataan yhteisiä veroeuroja, niin minusta on aivan kohtuullista, että siinä myös jollakin tavalla sitoutetaan ne joksikin aikaa Suomeen.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen hallinnonalalla kehitys on edennyt tosi hyvin tämän hallituskauden aikana. Mutta arvostettavaa oli se pohdinta, mitä ministeri puheenvuorossaan käytti nimenomaan siinä suhteessa, mitä merkitsee nyt tämä tutkimus- ja teknologiapainotteinen yritys- ja innovaatiopolitiikka. Siellä tullaan tilanteeseen, jossa tavallaan avautuu tämä näkymä, että valtion panostukset kuitenkin koko tutkimus- ja kehityspanostuksesta ovat suhteellisen pienet. Millä tavalla me löydämme sitä virtausta, johonka pääsevät mukaan myös pienet ja keskisuuret yritykset paremmin, tähän kehitystoimintaan? Ehkä vaaditaan hieman siirtymää enemmän markkina- ja kehittämislähtöisyyteen.

Siinä mielessä tähän ensi vuoden talousarvioon on jäänyt pieni lipsahdus, joka toivon mukaan voidaan eduskuntakäsittelyssä korjata. Nimittäin kansainvälistymisrahoitusta ja yritysten kehittämisrahoitusta on leikattu. Nämä molemmat ovat alueita, joita meidän pitäisi pystyä vahvistamaan ja tätä kautta auttamaan niiden kehityspanostusten mukaan ottamista, joihinka myös pk-yritykset, eivät ainoastaan teknologiapainotteiset vaan myös markkinalähtöiset pk-yritykset, pääsevät paremmin mukaan.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen menestys riippuu yrittäjyydestä ja työstä. Mitä enemmän Suomessa on yrityksiä, sitä enemmän on työpaikkoja ja sitä suuremmat ovat valtion ja kuntien verotulot. Siksi valtion ja kuntien tulee panostaa jatkuvasti yrittäjyyteen, koska sen avulla turvataan hyvinvointipalvelut. Valitettavasti hallituksen yrittäjyyspolitiikan rahoitus heikkenee vuosi vuodelta.

Yritysten investointi- ja kehittämistukia voidaan myöntää tänä vuonna yli 22 miljoonaa euroa. Tämä tapahtuu kuitenkin siten, että investointi- ja kehittämistukien käytön painopiste onkin vasta vuosina 2008—2009, ja koska myöntövaltuudet ovat seuraavina vuosina niin suuria, ei ole mahdollista kovinkaan merkittävästi antaa myöntövaltuuksia vuosina 2008—2009, jos pysytellään nykyisessä määrärahassa. Kauppa- ja teollisuusministeri antoi eduskunnassa lupauksen, jonka mukaan investointitukea saa vuonna 2007 alkavan ohjelmakauden kolmosalueella 15 prosenttia nykyisen 0 prosentin sijasta. Lupaus osoittautui katteettomaksi, kuten ... (Puhemies: Minuutti!) — Saanko jatkaa myöhemmin?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tälläkään budjetilla ei valitettavasti vastata ilmastonmuutoksen haasteeseen eikä riittävästi edistetä kotimaisia uusiutuvia energianlähteitä.

Talousvaliokunta totesi mietinnössään, että eduskunta edellyttää, että hallitus esittää energiateknologioiden tutkimukseen, kehittämiseen, kaupallistamiseen sekä investointeihin ja muihin edistämistoimiin tarpeelliset määrärahat. Nyt kysyisin ministeri Pekkariselta, missä ne rahat ovat ja missä tämä tavoite nyt tässä budjetissa näkyy. Itse en sitä näistä luvuista löydä.

Talousvaliokunta niin ikään totesi mietinnössään, että tuuliatlaksen päivittäminen on tarpeellista. Te, ministeri Pekkarinen, vuosi sitten totesitte, että hallitus selvittää tätä asiaa ja pyrkii löytämään tarvittavat ratkaisut. Nyt vuoden päästä käsittääkseni mitään ei ole tapahtunut. Voitteko nyt kertoa, onko jokin ratkaisu löytynyt ja saadaanko tuuliatlas päivitettyä?

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin jatkaa ed. Karjulan pohdintaa kansainvälistymisrahasta. Se on erittäin tärkeä. Mielestäni kansainväliset markkinat edellyttävät sitä, että suomalaiset yritykset voivat verkottua myöskin kansainvälisesti ja tehdä tarjouksia, jotka ovat suomalaisten yritysten yhteisiä tarjouksia. Voisi sanoa esimerkiksi Kiinan markkinasta sillä tavalla, että turha on yhden mökkikauppiaan mennä myymään mökkejä sinne suurelle markkinalle, vaan siinä pitäisi olla suomalaisen taloteollisuuden todella laajasti mukana yhteisyrityksessä, joka sen tarjouksen sinne tekee. Sama on myöskin Venäjän markkinan osalta. Pitää löytyä todella elementti, joka pystyy hoitamaan sen markkinan ja tekemään suomalaisten yritysten osalta yhtenäisiä tarjouksia, jotka kattavat kysyntää siellä.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinnut siitä, että nyt jo uskalletaan alkaa käyttää tästä hallituksesta myös todella termiä yrittäjyyden hallitus. Se on juuri niin, että sitä kautta vain tätä hyvinvointia voidaan vahvistaa, kun yrittäjyys etenee. Minä haluan kaksi näkökulmaa Lapin näkökulmasta nostaa esille.

Toinen oli tämä, jonka ministeri mainitsi, tämä kaivospuoli. Siinä on huikeita mahdollisuuksia. Nyt vain haluan tässä kysyä, kun ministerille tulee mahdollisuus vastatakin, pystyykö ministeri vakuuttamaan, että kaivoslaissa tehtävät muutokset eivät ole sellaisia, että ne vaikeuttavat tulevaisuudessa kaivostoiminnan kehittämistä. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Kiitän myös ministeriä erittäin hyvästä suhtautumisesta matkailuelinkeinon kehittämiseen. Siellä matkailun puolella alkaa jo nyt olla niin korkea työllisyysaste tietyillä aloilla, että se edistää jopa takaisinmuuttoa Lappiin. Se on ollut minusta parasta aluepolitiikkaa, mitä hallitus on tehnyt.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluaisin telakkateollisuuden puolesta kiittää ministeri Pekkarista siitä, että monen monen vuoden jälkeen, kun tappelin Finnveran takausvaltuuksien lisäämiseksi, te sitten lähes ensimmäisinä töinä aikaansaitte sen. Siinä on eräs syy tämän päivän tilanteeseen.

Mutta energiapuoli: Biopolttoaineissa kaipaan vähän siihen suuntaan toimintaa, mitä eduskunnan selonteko sisälsi. Siinä todetaan, että biopolttoaine pitäisi kohdistaa julkiseen liikenteeseen. Sillä tavalla saataisiin paljon nopeammin suuri prosentuaalinen määrä käyttöön eikä jakeluasemia tarvitsisi olla kuin pari per kaupunki.

Mitä tulee tähän merikaapeliin, niin tosiaan sitä osa suomalaista teollisuutta haluaa, se osa, joka alun perin oli mukana viemässä sitä Ruotsiin Suomen kautta. Puuteollisuus, jota minäkin tietyllä tavalla edustan, haluaa, että toimitte sen suuntaan, mitä energiaselonteossa on, eli mahdollisimman korkeaan omavaraisuuteen Suomessa. Merikaapeli ei sisälly siihen.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yrittämisen edellytykset ovat valtakunnassa parantuneet, ja osaltaan se on vaikuttanut myönteiseen talouskehitykseen. Tästä ansaitsee ministeri Pekkarinen kiitokset.

Tämän aamun uutisissa todettiin, että metalli- ja teknologiateollisuus investoi ulos. Tilaukset ovat kasvaneet, ja toisaalta valtakunnasta ei löydy osaavaa työvoimaa, toisaalta pitäisi investoida. On todettu, että investointitaso on alhaalla. Kun yrittäjien kanssa keskustelee, he tuovat esiin, että poisto-oikeuksia pitäisi parantaa, nopeuttaa poistoja, jotta uskallettaisiin investoida. Nyt työryhmä kuitenkin on päätynyt toisenlaiseen näkemykseen, ja tämä on ollut erittäin huono signaali teollisuudelle. Tältä osin on toivottu, että tähän voitaisiin puuttua. Tämä on yksi kysymys, mikä mielestäni kannattaisi selvittää.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on ansiokkaasti toiminut energiapolitiikan puolella, mutta olen ymmärtänyt, että yhtä lähellä sydäntä on ollut myöskin t&k-rahoitus. Ymmärsin, että varsinaisesti riihessä vasta saatiin budjetti tälle t&k-rahoituksen kasvu-uralle, joka turvaa meidän kilpailukykymme Lissabonin strategian mukaisesti myöskin jatkossa. Totesitte, että on monia toimialoja, joilla panostukset ovat jopa miinusmerkkisiä, mutta että keskimäärin ottaen yrityssektori on aktiivisesti panostanut, aktiivisemmin kuin julkinen talous.

Itse olen monta kertaa pohdiskellut sitä, mitkä ovat t&k-panostusten alueelliset erot. Löytyykö rakennemuutosalueilta yritystoimintaa, joka kykenee riittävästi hyödyntämään t&k-rahoitusta ja sitä kautta saamaan aikaan kasvua juuri näillä heikoilla alueilla? Tämä on yksi kysymys, joka varmaan on omalta osaltaan meillä suuri ongelma sen lisäksi, että tuo investointitukipolitiikka myöskin, niin kuin täällä on todettu, kaipaa ehkä tarkistelua. Mutta ennen kaikkea haluaisin kuulla näkemyksenne juuri näistä alueellisista eroista t&k-rahoituksessa.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallitusta siitä, että yrittäjiä on autettu teollisuuden sähköveroa alentamalla. Mutta tietysti sähkön hinta tavallista kuluttajaa rassaa, ja on hyvä, että on tilattu Kilpailuviraston ex-pääjohtajalta tämä sähköselvitys. Olisiko kalliin sähkön syy se, että on niin vähän toimijoita tällä energia-alalla? Pohjolassa on vain muutama päätoimija, Fortum, Vattenfall, E.On ja Statkraft. Onko siinä manipulointimahdollisuus? Tätä haluaisin kysyä ministeriltä.

Toisaalta meillä on myös öljyn hinta jatkuvassa nousussa. Kuitenkin elokuussa Neste Oilin toimitusjohtaja totesi, että öljyn ennätyskorkea hinta ei johdu Lähi-idän levottomuuksista vaan markkinoiden spekulaatiosta. Miten hallitus pystyy näihin reagoimaan, että energia olisi halvempaa?

Mitä tulee tähän Venäjän kaapeliin, totta kai se on arvovalinta, jos me otamme venäläistä ydinvoimaa. Täällä on myös kritisoitu sitä ja kysytty, onko se riittävän varmaa. Mutta ainakin se on paljastanut sen, että sähköä voi saada halvemmalla, kunhan nämä perustamiskustannukset on maksettu.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sukupolvenvaihdos on yksi perheyritysten elinkaaren kriittisimpiä vaiheita, ja näitä omistajavaihdoksia on lähivuosina odotettavissa yhä enemmän. On arvioitu, että niitä tulee seuraavien kymmenen vuoden aikana olemaan noin 60 000 kappaletta.

Kysyisinkin ministeriltä tähän koulutukseen liittyen: onko opetusministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön välillä ollut poikkihallinnollista yhteistyötä siinä, että kouluihin lisättäisiin yrittäjyyskasvatusta, jonka kautta myös tulevat palkkatyöntekijät tai yrittäjät tuntevat vastuuta ja tunnistavat omat edellytyksensä toimia yrittäjinä?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan keskisuomalaisena kansanedustajana antaa kyllä tunnustuksen ministeri Pekkariselle hyvästä työstä.

Mutta esimerkin valossa teen kysymyksen. Kun KTM:n toimiala on juuri sellainen, joka positiivisella tavalla parhaiten vaikuttaa työttömyyteen, niin aikoinaan oli sellainen rakennelma, että KTM myönsi investointeihin 20 prosenttia avustusta työttömyyden lieventämiseksi ja se piti lukea tämän yrittäjän hyväksi, joka kiinteistöön tuli, jotta vuokrat alenivat ja hän pääsi jaloilleen paremmin. Tänä päivänä, kun eletään EU-aikaa, tämä rakennelma ei tietysti voi olla ihan tällainen, mutta kun jokaista itsensä työllistävää ihmistä olisi arvostettava ja näitä pieniä yrityksiä loppujen lopuksi on paljon ja ne loppujen lopuksi tulevat hoitamaan kyllä tuolla alueella työttömyyden, minä kysyisin, onko mietitty tai ajateltu jotain vastaavan tyyppistä rakennelmaa, joka sopisi EU-aikaan niin, että ministeriöllä, valtioneuvostolla ja hallituksella olisi paremmat mahdollisuudet puuttua siihen todelliseen ongelmaan. Kun me olemme tänä päivänä muissa yhteyksissä puhuneet työllistämisestä ja täällä on puhuttu vippaskonsteista jne. termejä käytetty, niin tämä olisi sellainen hyvin asiallinen, minun mielestäni vaikuttava keino.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on aiheesta kannettu huolta tästä investointien vähäisyydestä, ja myös ministeri nosti tämän asian esille. Onko ministeriössä mietitty syitä, mistä tämä mahdollisesti johtuisi, kun ainakin itse yrittäjätaustaisena olen saanut viestiä, että suurimmat ongelmat ovat siinä, että ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on erittäin suuri ongelma? Tiedän jo tällä hetkellä, että meillä Joensuussa metallialan yritykset investoivat Sortavalaan sen takia, että työmiehiä ei enää ole muualla saatavissa. Onko käyty keskustelua opetusministeriön kanssa tästä asiasta, että tiedostetaan tämä asia laajasti?

Toinen asia tietysti on yrittäjien ikääntyminen. Eräs ongelma, joka tulee hyvin usein esille, on tämä te-keskusten rooli. Onko ministeriö ohjeistanut te-keskuksia siihen, koska valituksia tulee jatkuvasti, että nämä käsittelyajat ovat kohtuuttoman pitkiä eikä ymmärretä ihan sitä, että yrityspuolella ratkaisuja vaadittaisiin kohtuullisen nopealla aikataululla?

Sitten tämä kaivostoiminta. Sinänsä on erinomaista, että aktiivisuutta on, mutta me kaikki tiedostamme sen, että tällä hetkellähän Suomessa operoivat ulkomaiset yhtiöt. Tässä on suuri riski, että nämä yhtiöt ottavat nämä tutkimusmäärärahat ja lähtevät kotiin ja varsinainen kaivostoiminta jää aloittamatta. Varmasti on tämä ongelma tiedostettu ministeriössä ja ajatellaan tätä asiaa varmasti myös niistä näkökulmista, jotka kaikki tiedämme.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kotimaisten energialähteiden hyödyntäminen on meille erittäin tärkeää. Tässä tietysti keskeisellä sijalla ovat puu ja turve ja tietysti muu bioenergia jatkossa entistä enemmän. Täytyy antaa tunnustusta hallitukselle, että myös tämän hintavakaan turpeen käytön edistämiseksi on nyt vihdoin saatu toimenpiteitä ja tätäkin kautta sitten omavaraisuutta vahvistetaan, mikä meille on tärkeää. Se, että meillä on monia energialähteitä käytössä, on varmasti Suomen vahvuus, koska energia-asiathan tulevat olemaan hyvin tärkeällä sijalla.

Nyt tämän puun puolella pellettiliiketoiminta on hyvin vahvasti lisääntynyt ja sen käyttö kuitenkaan kotimaassa ei ole sillä tavoin vahvistunut. Olisiko tässä joitakin toimia vielä, joilla voitaisiin pienkäyttöä lisätä ja öljyä korvata?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ehkä lähden yksityiskohdasta liikkeelle, se liittyy tähän kaivostoiminnan tutkimukseen, mitä täällä tehdään. Todellakin täällä ulkomaiset yhtiöt, tällä hetkellä likimain kaikki maailman suuret yhtiöt ovat tällä hetkellä Suomessa, ja ne työllistävät aika paljon. Ne ovat käyttäneet 30 miljoonaa euroa rahaa vuodessa viime vuosien aikana, mutta niitä ei ole ensimmäiselläkään sentillä avustettu Suomen julkisilla rahoilla. Rahat ovat niitten omia rahoja. Nämä meidän periaatepäätöksen mukaiset tukitoimet tai nämä rahoitusinstrumentit tulevat käyttöön vasta sitten, jos tutkimus johtaa todelliseen kaivostoimintaan ja tarvitaan tieyhteyksiä, sähköistyksiä tai vinotunneleita. Tämän tyyppisessä toiminnassa ollaan sitten jonkun verran mukana, mutta ei tässä tutkimusvaiheessa, ei missään siinä toimessa, mikä siihen liittyy.

Mitä tulee sähkön hintaan ja energiaan ylipäänsä, täällä ainakin ed. Kuoppa huusi väliin, että sähkön hinta on tolkuttoman korkealla. Niinhän se onkin. Kyllä se kallista on. Mutta sähkönkin hinta — se pitää meidän ehkä jollakin tavalla yrittää ymmärtää — on yleiseen energian hintaan jollakin tavalla sidoksissa. Jos öljyn maailmanmarkkinahinta on muutamassa vuodessa noussut 300 prosentilla, siis 300 prosentilla, niin ei ole oikein mahdollista, että Suomessa ei energian hinta nousisi ollenkaan, ainakaan sähköenergian. Kyllä kaikki energia jollakin tavalla limittyy toisiinsa hinnan osalta. Tästä me nyt kärsimme, maksamme kallista hintaa myös täällä Suomessa, vaikka meillä läntisen Euroopan maihin, vaikkapa Saksaan, verrattuna on edelleenkin Suomessa ja Ruotsissa Euroopan halvin sähkön hinta. Kuluttaja Saksassa alkukesästä maksoi 8 prosenttia enemmän kuin suomalainen . Nyt hintaero ei enää ole sattuneesta syystä ihan niin suuri, mutta erittäin suuri se on edelleenkin.

Mitä tulee sähkökaapeliin, kyllä äsken käyty, erittäin hyvä asiallinen keskustelu, jonka kuulin, piti kuitenkin tämän elementin sisällään, etteivät edustajat edes siellä samalla suunnalla ole tämän merikaapelin osalta samaa mieltä. Minä ymmärrän täysin teidän kummankin erilaiset perusteet ja johtopäätökset, mihin päädytte. Hivenen eri premisseistä, eri lähtökohdista saatetaan tulla erilaiseen käsitykseen sen suhteen, onko merikaapeli hyvä vaiko vähän huonompi asia. Niin kahden kokoomuslaisenkin näkemykset näköjään aika nopeasti erosivat toisistaan. (Ed. Saarikangas ja ed. Häkämies: Eivät eronneet!)

Mitä tulee siihen vielä, mitä jatkossa, niin ed. Häkämiehen puheenvuoron osalta voin sanoa, että kyllä tämä hallitus on lähtenyt siitä, että kaikki energiavaihtoehdot ovat käytettävissä tuon strategian mukaan, minkä valiokunta ja eduskunta käsittelivät. Sen jälkeen, kun Kioton velvoitteiden välineeksi otettiin päästökauppajärjestelmä, niin vaikka ei sitä mielellään tunnustaisi, on pakko sanoa, että ei näistä velvoitteista muuten selvitä, elleivät kaikki vaihtoehdot ole käytettävissä silloin, kun tulevia energiaratkaisuja tehdään. Mutta mikä koskee aivan erityisesti mahdollista uutta ydinvoimalayksikköä, niin energiateollisuus on minulle käynyt sanomassa, että heillä ei ole tarkoitus kiirehtiä ja he eivät tule tämän hallituksen aikana tai lähimpien kuukausien aikaan hakemusta jättämään. Mutta se, jättävätkö myöhemmin joskus, puolen vuoden, vuoden tai kahden vuoden päästä, on toinen asia. Hallituksen strategiapaperin mukaan jos jättävät, suhtautuminen on äsken kertaamani tapainen. Ainakin tällä hallituksella nykypremisseillä en käy jatkoa enemmän arvioimaan.

Mitä tulee siihen, että jatkossa tehtäisiin vielä suuria perusvoimaratkaisuja, niin tähän asti olemme lähteneet hallituksessakin siitä, että tämä suomalainen malli on parempi kuin syöttötariffit tai sertifikaatit. Mutta jos ensiksi tulee 1 600 vuosien 2010—2011 vaiheessa ja jos kohta tehtäisiin päätös uudesta 1 600:sta, kyllä siinä niin käy, että jos siinä tilanteessa halutaan varmistaa uusiutuvan biopohjaisen energian kilpailukyky, että se tulee joka tapauksessa markkinoille, saa jollakin tavalla sijan sieltä, niin kyllä minunkin mielestäni — nyt puhun henkilökohtaisesta kannastani — siinä tilanteessa pitäisi jollakin tavalla katsoa syöttötariffien tai sertifikaattien käyttökelpoisuus, varmistaa ja turvata biopohjainen uusiutuva energia, koska nämä suuret yksiköt, kun ne tulevat markkinoille, eivät kysy, saammeko tulla sähkön kanssa sinne markkinoille. Ne tulevat sillä hetkellä ja siitä poikki.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kansalliseen itsekkyyteen patentti- ja t&k-hommissa, meitä määräävät kansainväliset kuviot. Ei meillä mitään privilegioita ole. Ainoa, missä meidän pitää parantaa vielä suoritustamme, on kyllä se, missä edustaja oli ihan oikeassa: Meillä syntyy patentteja. Me olemme maailman johtavia patenttien tuottajia per capita. Mutta ongelma meillä edelleenkin on se, että osaamispotentiaali ei generoidu riittävästi uusiksi tuotteiksi ja yrityksiksi ja menestykseksi maailmalla. Siinä tarvitaan vielä monia toimia, joiden kertomiseen tässä aika ei riitä, myös niitä kansainvälistymisrahoja, joiden perään täällä kuulutettiin. Kuitenkin kannattaa muistaa, että lähinnä tässä Tekesin nykyresursoinneissa on tullut sellainen resurssi käyttöön, joka on tavallaan t&k-rahan alla, mutta joka on niin kuin välitön jatko sille osaamispotentiaalin markkinaehtoistamiselle, ja osin sieltä kyllä valuu tähän vienninedistämistyyppiseen toimeen rahaa tällä hetkellä. Mutta myönnän, että tässä tietty ongelma tällä hetkellä on.

Mitä energiatutkimukseen tulee, niin ensi vuoden budjetti pitää sisällään noin 60 miljoonan euron suuruiset rahat nimenomaan uusiutuvien energialähteitten tutkimukseen. Siitä potista ei käytetä senttiäkään ydinvoimatutkimukseen. Onko se riittävästi? No, se on aika hyvin mielestäni kuitenkin.

Mitä tulee näihin kapeikkoihin, joita teollisuudessa on, paradoksi on se, että meillä on alueita, joilla on selvä työvoimapula. En käy kertaamaan, mitkä ne alueet ovat. Sitten meillä on alueita, jotka ovat menettäneet, niin kuin Kainuu, monta tuhatta ihmistä muutaman vuoden aikaan. Meillä on kymmenkunta sellaista seutukuntaa, jotka ovat menettäneet viiden vuoden aikana enemmän kuin kaksi prosenttiyksikköä väestöstään. Silloin kun minä opiskelin, opetettiin yliopistossa, että jos 2 prosenttia menettää väestöstään tuossa ajassa, se jo alkaa vaikuttaa jonkun verran yhdyskuntarakenteen kestävyyteen jnp. Meillä on toisaalta näitä menettäviä alueita ja toisaalta työvoimapulan alueita.

Hallituksella on yksi metodi tämä, että muuttoavustuksella autetaan niitä, joille kerta kaikkiaan muuttaminen on ainoa vaihtoehto. Minä olen tukenut ja tuen sitä. Mutta samalla kun sanon tämän, on sanottava sekin, että kyllä Suomi tarvitsee myös tehokasta aluepolitiikkaa ja alueellista kehittämispolitiikkaa. Se ei voi olla vanhanaikaista, sellaista kuin se joskus on ollut, vaan sen pitää iskeä siihen, minkä perään täällä ed. Nousiainen kysyi. Sillä politiikalla pitää olla selvä kehittävä roolinsa ja teknologisen tason ja osaamistason kohottamiseen pyrkivä vaikutuksensa. Sillä saatu parannus jonkun alueen kehityskykyyn on pysyvä. Kertaheitto investointiin tai toiseen ei välttämättä paranna samalla tavalla kuin tämäntapainen kehittämistyö konsanaan parantaisi.

Mitä tulee sitten vielä näitten uusien työpaikkojen synnyttämiseen ja näitten starttirahojen ja vastaavien käyttöön, mistä ed. Vielma puhui, niin ed. Vielma, meillähän on nyt tällainen järjestelmä käytössä. Mehän olemme toissa vuonna työministeriön kautta ensiksi tietyillä rajoitteilla myöntäneet niitä tietyn aikaa työttömänä olleille, mutta nythän tätä laajennettiin niin, että sen ensimmäisen itsensä työllistävän osalta tämä on paljon laajemmin käytössä kuin sen alkuperäisen idean mukaisesti. Me olemme tällä tiellä. Lisäksi eräillä maantieteellisillä alueilla, muutamilla seutukunnilla, näitä sosiaaliturvamaksuja vielä kevennetään ja sitä kautta parannetaan työllistämisen mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Minulla on vielä monta muuta asiaa, mutta jotta puhemiehen ei tarvitsisi oikeutetusti ja perustellusti minulle huomauttaa, niin pyydän saada poistua ennen kuin valkoinen valo palaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärsin nyt ministeri Pekkarisen toteavan sen, että kun Suomessa kehitetään valtavan hienoa chp-ajatukseen perustuvaa biokaasujärjestelmää, se on kotimaista tuotantoa, se on kotimaista innovaatiota, sillä pystyttäisiin tuottamaan Suomessa sekä sähköä että lämpöä, niin nyt te olette sitä mieltä, että syöttötariffia ei voida näistä teidän äsken mainitsemistanne syistä säätää Suomessa, vaan yritykset menevät Saksaan toimimaan tällä tavalla. Eihän tässä, arvoisa ministeri, jos te tätä mieltä olette, ole mitään järkeä.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen otti erittäin tärkeän aiheen, tämän kaivannaisteollisuuden merkityksen, esille. Jos katsotaan lähihistoriaa, niin voi sanoa, että Suomi on ollut aika passiivinen näitten luonnonvarojen hyödyntämisessä. Nyt jossain määrin tilanne on muuttumassa, mutta nyt keskeiset alueet ovat kanadalaisten, australialaisten, kansainvälisten toimijoiden valtaamia alueita. Ja siksi kysyisin nyt, olemmeko me ajatelleet riittävän pitkäjänteisesti sitä, mitenkä nämä kansainvälisestikin merkittävät mineraalivarat tullaan hyödyntämään. Onko mahdollisuutta, että tässä osaamisen kerryttämisessä me tiukemmin liittoudumme esimerkiksi kanadalaisten kanssa tuottamaan sitä tutkimustietoa, sitä osaamista, jolla tämä haltuunotto voi tapahtua nykyistä paremmin?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kaivosteollisuuden alalla täällä ovat kaikki eteläafrikkalaiset, kanadalaiset, australialaiset suuryhtiöt. Ne ovat tänne sijansa ottaneet kaupallisin perustein. Ne ovat todellisia aktoreita tällä hetkellä. Meillä on Talvivaara, on Sotkamon eteläpuolella hanke, jossa on suomalainen omistus ainakin tällä hetkellä, ja toivotaan, että pysyy se omistus. Mutta toimiala on markkinaehtoistunut eikä valtio voi kovin paljon mennä väliin ja sanoa, että tuon tai tämän pitää olla se omistaja. Tärkeintä kuitenkin on, että kaivostoiminta saadaan täällä liikkeelle. Se antaa satoja työpaikkoja. Voi sanoa, että nyt vireillä olevat sellaiset hankkeet, jotka seuraavan vuoden aikaan on mahdollista saada liikkeelle, tuhatkunta työpaikkaa, ovat aika hyvä saavutus varsinkin, kun se tapahtuu sellaisilla alueilla, jotka tarvitsevat työtä.

Mitä tulee tuulienergiaan, unohdin sen äsken sanoa, minä puhun nyt vain tuulienergiasta tällä kertaa: Tämä hallitus on tehnyt muutama viikko sitten noin 12 miljoonan euron edestä tukipäätöksiä. Valtion rahaa pantiin 12 miljoonaa euroa demotyyppisiin hankkeisiin täällä tuulienergian puolella. Minä ymmärrän, että paitsi että se raha kyllä on itse tuotantoa liikkeellepaneva, niin kyllä tavallaan alan teknologiafunktio siinä rahoituksessa on myöskin ihan merkittävä. Se auttaa niitä yrityksiä, jotka siellä toimivat.

Mitä biokaasuun vielä tulee, niin edustaja, ei riitä aika nyt siihen enempää, mutta hallitus pyrkii muutoin biokaasun käyttöä edistämään tämän vaalikauden aikanakin. Ehkä voin kertoa myöhemmin vielä enemmän siitä. Mutta syöttötariffi ei ole nyt se keino, mitä on ajateltu tässä tarvittavan Suomen oloissa. Ei se teknologia täältä mihinkään lähde. Täällä sitä kehitetään.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaksi päivää vuoden 2007 talousarviokeskustelua kuunneltuani kysyn, milloin kokoomus aloittaa vuoden 2007 budjettiin liittyvien kannanottojen esittämisen ja lopettaa vuoden 2003 eduskuntavaalien käymisen. Näyttää siltä, että ainakaan näitten kahden päivän aikana, jotka nyt on koettu, näin ei ole käynyt.

Noin tunti sitten ed. Hemming sanoi täältä puhujakorokkeelta ensimmäisen kauden kansanedustajana, että hän ei ole oikein tunnistanut, onko tämä keskustelu farssia, draamaa, parodiaa vai mitä näytelmän lajia tämä sitten edustaakaan, ja jatkoi, että kun on keskustelussa kaksi totuutta, niin se oikea totuus löytyy sitten jostakin välimaastosta, ja jatkoi puheenvuoroaan nostamalla esiin kolme asiaa, jotka olivat täysin vastoin sitä, mitä hän tahtoo, ja lopetti hyvin synkkään arvioon siitä, mitä tuleman pitää, ellei näitä hänen esiin nostamiaan kysymyksiä vielä korjata. Käy tässä keskustelua siitä, mihin Suomea ollaan viemässä!

Osaltaan tietysti voi tulkita niinkin, että keskustelun käyminen on vaikeaa, kun on sellainen tunnelma kuin sillä vakinaisen palokunnan palopäälliköllä, joka palopaikalle mennessään, kun VPK oli tulipalon sammuttanut, toteaa että "väärin sammutettu". Siltä niin eilinen päivä kuin tämäkin tuntuvat.

En malta olla kommentoimatta myöskään muistikuvaa, joka itselläni on kolmen vuoden takaa vastaavasta keskustelusta. Silloin pääoppositiopuolue oli hyvin huolissaan siitä, miten Vanhasen hallitus tärvää Niinistön jättämän talouspolitiikan perinnön. No, tänään me tiedämme, miten tuo tärvääminen on tapahtunut. Maassamme menee pääosalla ihmisistä paremmin kuin koskaan. Yhä useammalla suomalaisella on työtä, ja pystytään panostamaan niin palveluihin kuin tulonsiirtoihinkin. Ainakin itse voisi toivoa, että vihdoin olisi mukava päästä tähän päivään ja keskusteluun siitä, miten suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin kehitetään näillä perustoilla, mitä tässä tämä budjetti Vanhasen hallituksen toimesta tuleville päättäjäsukupolville mahdollistaa ja antaa.

Vuoden 2007 talousarvioesitys varautuu tulevaan. Siinä panostetaan tuotekehitystyöhön, tutkimustoimintaan. Siinä huolehditaan siitä, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilannetta parannetaan, parannetaan kunnallisia palveluja, jotka tasapuolisesti kohtelevat jokaista suomalaista jne. jne. On selvää, ettei maailman valmistu tällä budjetilla. On aivan selvää, että epäkohtia löytyy.

Mutta jo se lista, joka on esimerkiksi vähimmäisturvan, sosiaalipaketin osalta, jonka hallitus on eduskunnalle nyt esittämässä, kertoo omaa kieltään siitä, millaisella omallatunnolla Vanhasen hallitus liikkeellä on. Pidän merkittävänä asiana sitä, että äitiyspäiväraha nousee, isille maksettavaa vanhempainrahaa aletaan maksaa 50 ensimmäiseltä päivältä, adoptiovanhemmille aletaan maksaa kotihoidon tukea. Ed. Hemming totesi, että kotihoidon tuen sisarkorotus on säälittävän suuruinen, kun se on 10 euroa kuussa. Se on kuitenkin 10 euroa kuussa. Elatustukeen tulee vajaan 6 euron korotus kuukautta kohti. Erittäin iso periaatteellinen asia on se, että kun meidän nykyjärjestelmämme on sellainen, että joko siinä ollaan töissä tai ei olla, osasairauspäiväraha otetaan käyttöön vuoden 2007 alusta. Se on iso asia. Eikä voi pitää vähäpätöisenä sitäkään, että yrittäjien perheenjäsenet pääsevät työttömyysturvan piiriin. Nämä ovat kuitenkin tässä ajassa tehtäviä ratkaisuja, joilla suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin viedään.

En malta olla kysymättä: Missä on kokoomuksen sosiaalipolitiikka? Missä ovat olleet ne avaukset, joita te haluatte tehdä jatkossa? Ainoa omiin korviini kuulunut esitys on se, että puoluevaltuuston puheenjohtaja, ed. Sarkomaa toivoi, että hallitus vetäisi perhevapaakustannusten tasaamislakiesityksen pois eduskunnasta. Tämä oli minusta mielenkiintoinen asia, josta voin luvata, että se tulee kävelemään vielä kokoomusedustajia vastaan. Ainoa esitys, jonka minä olen kuullut. Voi olla, että joitakin muitakin on.

Toinen asia täällä: Esimerkiksi ed. Vielma viimeimmäksi ilmoitti, kuinka häntä hävettää eläkepolitiikan kanssa. On varmaa, että harva edustaja voi röyhyrinnoin kulkea tuolla kentällä niitten eläkeläisille tehtyjen tulonsiirtojen osalta, joita tällä vaalikaudella on tehty. Mutta missä ovat kokoomuksen avaukset? Odotin kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokoukselta, että te kerrotte, mihin suuntaan te eläkepolitiikkaa haluatte viedä. Perehdyin kokoomuksen puoluekokouksen päätösasiakirjaan, senioripoliittiseen kannanottoon. Missä siellä ovat kannanotot, kommentit siitä, mihin suuntaan eläkepolitiikkaa tässä maassa kehitetään? Nämä ovat asioita, joihin välikysymyksen yhteydessä ensi viikolla palataan ja joista varmasti puhutaan koko tulevan syksyn ajan. Mutta kysyn, missä ne kannanotot ovat.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on yrittäjäystävällinen hallitus. Aiemmin tehtiin yritysverouudistus, arvonlisäveron alarajan huojennus ja helpotettiin sukupolvenvaihdoksia, varallisuusvero poistettiin, matalapalkkatyön verotuki tuli voimaan ja kotitalousvähennystä laajennettiin. Näistä yrittäjät ovat meitä kiitelleet, ja aivan kuten ed. Rehula sanoi, jotkut ovat sitten sanoneet, että väärin sammutettu. Mutta joka tapauksessa nyt uutena avauksena yrittäjien perheenjäsenet pääsevät työttömyysturvan piiriin. Tähän saakka esimerkiksi yrittäjän puoliso ei ole saanut työttömyyspäivärahaa, ja tämä on hyvä korjaus nyt tilanteeseen.

Tehdyt päätökset yrittäjän aseman parantamiseksi ovat välttämättömiä ennen kaikkea väestön ikääntyessä ja työvoimapulan uhatessa. Tuo lähes 100 000 uuden työpaikan tavoitteen saavuttaminen on mahdollista, vaikka alkupuolella vaalikautta se näytti vaikealta. Olen vakuuttunut, että myös nämä korjauspalvelut ja parturi- ja kampaamopalvelut, kun ne saavat tämän arvonlisäverokannan alennuksen, tuovat ainakin tuolta harmaan talouden puolelta rahaa virallisen talouden piiriin.

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden työpanoksen merkitys yhteiskunnalle on tulevaisuudessa merkittävämpi, koska meitä uhkaa siis työvoimapula. On turha eristää opiskelijoita solukämppiin kuin luostariin. Kyllä se työkokemus on elämänkokemusta, jota aikanaan yliopistosta työelämään tuleva tarvitsee. Kulttuuriministeri Saarela ehdotti opiskelijoiden tulorajoja nostettavaksi. Toisin sanoen opiskelija olisi voinut tehdä enemmän työtä eikä opintotuki olisi leikkaantunut. Ehdotus oli perusteltu. Saattaa olla tosiaan vanhanaikaista ajattelua, mutta minä uskon siihen, että työllä on tervehdyttävä vaikutus. Ollaan realisteja: osa opiskelijoista keskittyy opiskeluaikana vain opiskeluun, ja toinen puoli opiskelijoista käy samalla töissä. Sallitaan molemmat vaihtoehdot.

Täytyy kiittää hallitusta siitä, että kymmenen väylähanketta aloitetaan ensi vuonna. Kuitenkin perustienpidon rahoituksen määrärahaksi on esitetty 14 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvan vuoden talousarvioon. Tämä on huono asia. Mitä pahempaan kuntoon tieverkoston päästämme, sitä kalliimmaksi kunnostus tulee myöhemmin. Tulee mieleen muuten tuo Venäjän takaisin maksama velka, 170 miljoonaa euroa. Eikö siitä olisi voinut ohjata vähän myös tuonne teiden kunnostamiseen? Ainakin valtion omaisuuden myynnistä sitä nyt sitten laitetaan 17 lisämiljoonaa perustienpitoon ja 2 miljoonaa yksityisteihin. Olen tyytyväinen, että Tampereen läntisen ohitustien jatkorahoitus näkyy budjetissa, mutta niin meillä Pirkanmaalla kuin muissakin maakunnissa kohdistuvat odotukset myös poikittaisliikenteeseen ja pienempiin teihin.

Öljyn hinnannousua ei voida budjetissa näköjään huomioida. Bensa on kallista ja autoissa käyttömaksut kohtuuttoman korkeita. Meidän täytyy autoverotus saada viimeistään seuraavalla vaalikaudella eurooppalaiselle tasolle. Mitä tulee näihin Galileo-satelliitilla mitattaviin kilometriveroihin, olen niitä kohtaan hyvin skeptinen. Me asumme harvaanasutussa maassa ja on pitkät etäisyydet. Se kilometrivero tulisi monelle reissumiehelle todella kalliiksi.

Eläkkeensaajien erityishoitotukea ollaan budjetissa nostamassa 15 eurolla kuukaudessa, ja se on kädenojennus paljon sairastaville ikäihmisille. Totta kai me kaikki olemme sitä mieltä, että kansaneläkkeiden tasoa olisi nostettava enemmän. Tähän oli nyt mahdollisuus. Kuntakalleusluokituksesta voitaisiin luopua. Se korottaisi kansaneläkkeitä 20 eurolla kuukaudessa. Se hyödyttäisi käytännössä 900 000:ta eläkeläistä. Eläkkeet voitaisiin ottaa kunnallisveron ansiotulovähennyksen piiriin. Tällä hetkellä ansiotulovähennystä saavat nauttia vain palkansaajat ja yrittäjät. Mutta kaiken kaikkiaan paljon on hyviä asioita tässä budjetissa, joka meille on esitetty, ja puhutaan yksityiskohdista vielä lisää eri pääluokkien osalta.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun on kuunnellut toista päivää näitä keskusteluja ja puheita Suomen talouspolitiikasta ja opposition näkökulmasta Suomella menee hyvin huonosti ja taas hallituspuolueitten kannalta menee erittäin hyvin, niin tuli mieleeni meillä päin eräs mieshenkilö, joka istui toinen jalka kiehuvassa vedessä ja toinen jalka jääsohjossa, ja hän totesi, että menee keskimäärin ottaen ihan hyvin.

Arvoisa herra puhemies! Yksi pääministeri Vanhasen hallituksen tärkeimpiä talouspoliittisia tavoitteita on ollut työllisyyden nostaminen vakaalle kasvu-uralle. Hyvin hoidetulla talouspolitiikalla on luotu edellytykset, joilla talouskasvu ja työllisyysaste ovat lähteneet nousuun. Keskeisinä haasteina työttömyyden ohella ovat olleet talouden pitkän aikavälin kasvuedellytykset. Tällä tavoin hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista perustaa on voitu vahvistaa.

Vanhasen hallitus on palauttanut uskon yrittäjyyden voimaan. Vielä tärkeämpää on ollut ulottaa yhteisvastuu koskettamaan myös niitä ihmisiä, joilla ei ole tukenaan vahvoja etujärjestöjä. Eilen eduskunnalle esitelty vuoden 2007 budjetti jatkaa tätä hallituksen valitsemaa vahvaa yrittäjyyden ja yhteisvastuun linjaa.

Matti Vanhasen hallitus on päätöksillään osoittautunut yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi. Hallitus on toteuttanut laajan yritysverouudistuskokonaisuuden ja alv-alarajan huojennuksen sekä helpottanut sukupolvenvaihdoksia. Lisäksi hallitus on poistanut varallisuusveron, matalapalkkatyön verotuen hallitus on saattanut voimaan, kotitalousvähennystä on laajennettu Vanhasen hallituksen toimesta tuntuvasti. Näillä edellä mainituilla toimilla on pystytty edistämään palveluyrittäjyyttä ja on voitu luoda kipeästi kaivattuja palvelumarkkinoita.

Kuten edellä kerroin, on pääministeri Matti Vanhasen hallitus tehnyt useita veronkevennyksiä koskevia päätöksiä. Mutta, arvoisa herra puhemies, perintö- ja lahjaveroon ei ainakaan toistaiseksi ole tehty muutoksia. Voimassa olevan lain mukaan perintöveroa maksetaan 3 400 euron perinnöstä alkaen. Lopullinen perintövero määräytyy perityn omaisuuden arvon ja sukulaisuussuhteen perusteella. Perintö- ja lahjaverolain suurimmat epäkohdat koskevat tapauksia, joissa eloonjäänyt puoliso tai edesmenneen vanhemman lapset joutuvat myymään kotinsa perintöveron takia. On myös kohtuutonta, että toisen puolison kuoleman jälkeen jäljelle jäänyt puoliso tai lapset joutuvat tekemään velkaa perintöveron maksamiseksi. Perintöveron poistoa aviopuolisolta ja lapsilta on harkittava vakavasti.

Eduskunnassa esitettyihin perintö- ja lahjaverolain muutoksiin hallitus on vastannut toistuvasti, että tämän hallituskauden veronalennuspäätökset on tehty. Hallituksen vastauksesta huolimatta pinnan alla kulisseissa jatkuu keskustelu perintö- ja lahjaveron kohtalosta. Poliittisesta ilmapiiristä ja sen synnyttämästä paineesta johtuen perintö- ja lahjaverotus tulee melko suurella varmuudella tarkasteltavaksi seuraavalla vaalikaudella, koska tämän veron perusteisiin ei ole pitkään aikaan tehty muutoksia. Takuuvarmasti tulevien vaalien alla tästä verosta keskustellaan eri yhteyksissä.

Normaalin perintötilanteen lisäksi perintö- ja lahjaverokeskustelua on laajennettava myös perheyritysten sukupolvenvaihdostilanteisiin. Suomalaisten perheyritysten, pk-yritysten, maatilojen ym. asemaa on vahvistettava sukupolvenvaihdosta helpottamalla. Näiden yritysten aseman vahvistamisessa yhtenä lääkkeenä on nimenomaan perintö- ja lahjaveron poistaminen sukupolvenvaihdoksessa.

Suomalaisen työllisyyden hoidon kannalta perheyritykset ovat avainasemassa. Pienet yritykset työllistävät yli 60 prosenttia suomalaisesta työvoimasta. Tuskin nämä yritykset ovat siirtämässä toimintaansa missään vaiheessa ulkomaille. Perintö- ja lahjaveron periminen sukupolvenvaihdostilanteissa on uhka yritysten jatkamiselle. Verojen pelossa yritys usein myydään tai jopa lopetetaan. Ei ole oikein, että perheyritysten ja maatilojen omistajia rangaistaan aina 25—30 vuoden välein perintö- ja lahjaverolla, toisin kuin globaalisesti hajautuneiden yritysten omistajia.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarviota vuodelle 2007 käsitellään erittäin hyvässä taloustilanteessa. Bruttokansantuotteen kasvuksi ennustetaan tänä vuonna 5 prosenttia ja jopa hieman yli. Niin valtion kuin kuntienkin talous vahvistuu hyvää vauhtia. Työllisyyden paraneminen lisää verotuloja, mikä kohentaa julkisen talouden tilaa koko ajan niin valtiolla kuin toki kaikilla kunnillakin.

Matti Vanhasen hallituksen hyvä talouspolitiikka kantaa hedelmää erinomaista vauhtia. Epäileviä ääniä on ollut ikävä kyllä ainakin kokoomuksen leirissä. En näe epäilijöitä paikalla enkä näe tässä salissa kokoomuslaisia ollenkaan. Yhteisöverouudistuksen käsittelyn aikanahan huuto tässä asiassa oli aivan mahdotonta, mutta ne äänet ovat vaihtuneet nyt varsinkin kokoomuksen taholta kiitoksiksi. Hyvä näin, että onnistuneelle politiikalle annetaan tunnustusta, vaikkakin näin jälkikäteen.

Palkkaverotusta on myös kevennetty hallituksen toimin vahvasti. Kotimaisen kulutuksen lisäys on selvää seurausta oikeasta veropolitiikasta, ja tavoite 100 000 uuden työpaikan synnystä tällä hallituskaudella on toteutumassa sekin hyvää vauhtia. On muistettava, että kun nykyinen hallitus aloitti, oli maassamme selvä talouden notkahdustilanne. Matti Vanhasen hallitus sai vahvan muutoksen aikaan. Tulokset oikeasta talouspolitiikasta ovat nyt kaikkien nähtävillä. Kuten pääministeri puheenvuorossaan tänään totesi, nurkan takana ei odota mitään talousromahdusta eikä myöskään kukaan vuoden alussa uskaltanut ennustaa näin hyvää kasvua. Voisi sanoa jälkiviisaasti, että ennustajat olivat väärässä ja tässä tapauksessa positiivisesti kuluttajia ajatellen.

Hyvin moneen asiaan talousarvioesityksessä saadaan kohennusta. Paljon puhuttu valtion ja kuntien kustannustenjaon takia syntynyt pakkolaina maksetaan kokonaan kunnille ensi vuonna. Näin vahvistetaan kuntien rahoitusasemaa edelleen. Opposition esittämä jatkuva kritiikki kuntapolitiikasta joutuu viimeistään tälläkin saralla outoon valoon. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksen läpivieminen on ollut osoitus hallituksen vahvasta tahdosta ja taidosta ja kuntien asioiden hoidosta sovitun hallitusohjelman mukaisesti. Suuri kiitos tästä kuuluu myös ja erikoisesti kuntaministeri Hannes Manniselle, joka on tässä asiassa antanut vahvan osaamisensa hallituksen ja koko eduskunnan käyttöön. Hannes Manniselle siitä todella kuuluvat isot kiitokset.

Maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa on mielestäni korjaamisen varaa. Metsätalouden rahoituksessa olevat pienet leikkaukset määrärahoihin tulee korjata budjetin käsittelyssä. Kestävän metsätalouden rahoitukseen tehty leikkaus 5 miljoonaa euroa on kohtuuton metsätalouden merkitys huomioon ottaen. Samoin valtionavun leikkaus edistämis- ja valvontaorganisaatioiden rahoitukseen tähän vuoteen verrattuna ei ole perusteltu. Metsien kasvun nousu 97 miljoonaan kuutiometriin on vuosikymmenten määrätietoisen työn tulos. Tästä pitäisi metsätalouden edistämisorganisaatiolle antaa lisää resursseja lisäkasvun hyödyntämisen varmistamiseksi. Leikkaus metsäkeskuksilta kohdistuu kenttätyöhön, jota juuri nyt metsissämme tarvitaan koko ajan lisää.

Myös bioenergian käytön lisääminen tulevaisuudessa vaatii metsäosaajilta lisää työtä ja ennen kaikkea osaamista, ja sitähän meillä olevilla organisaatioilla Suomessa onneksi on. Tästä on Metsäntutkimuslaitoksen vahvoja tutkimuksia viime vuosilta. Miksi rahoitusta tällä alueella ollaan leikkaamassa, en jaksa millään ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Perustienpidon rahoituksen leikkaaminen jo ennestään liian pienistä määrärahoista on talousarvioesityksessä mielestäni vähintäänkin kyseenalainen. Väylähankkeiden vahva eteenpäinvieminen on oikein ja perusteltua, tästä kiitos liikenneministeri Huoviselle vahvasta esiintymisestä. Kasvukeskusten liikenneväylät takaavat talouden hyvinvoinnin. Miksi maaseudun väyliä romutetaan koko ajan tietoisesti, kun niiden hoito ja kunnostus jätetään koko ajan tekemättä? Jos tämä eduskunnan tahto maaseudun ihmisiä kohtaan toteutuu, on se todella vakava viesti maaseudulla asuvien ihmisten arvostamisesta.

Myöskään yksityisteiden 2 miljoonan euron leikkaus ei saa toteutua. Yksityistiet maksavat arvonlisäveroa 17 miljoonaa euroa vuosittain. Yksityiset rahoittavat siis valtiota eikä päinvastoin. Jos määrärahaa ei eduskunta halua oikaista, on ainakin tekstiä muutettava totuudenmukaiseksi niin, että yksityistiet rahoittavat valtiota. Oikea taso yksityisteiden rahoille olisi noin 30 miljoonaa euroa, joka vastaisi sitä avustustasoa, joka Lipposen hallituksen aikana aikanaan oli ykköshallituksen aloittaessa. (Puhemies koputtaa)

Kaikesta kasvusta ja hyvinvoinnista huolimatta talousarvioesityksestä puuttuu kuitenkin yksi asia, jota jään kaipaamaan lopuksi.

Arvoisa herra puhemies! Tavallisen köyhän ihmisen asemaan olennaista ratkaisua ei tässäkään budjetissa ole saatu, ja se taas mielestäni ei ole tämän hallituksen vika. Tämä hallitus on nostanut pieniä eläkkeitä ihan oikein, tuonut (Puhemies koputtaa) palveluihin lisää rahaa ym. ym., mutta se on valitettavaa, että vahvan talouskasvun aikana tätä asiaa ei vieläkään ole hoidettu, enkä jaksa uskoa, että jos talouslama joskus tulee, niin se sinä aikana hoidettaisiin.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluaisin kiittää hallituksen ministereitä aktiivisesta osallistumisesta talousarviokeskusteluun. Meille edustajille on hyvä asia, että etukäteen ilmoitetaan ajat, ja mielestäni keskustelu on selvästi aiempaa jäsentyneempää, kun ministerit käyttävät omasta pääluokastaan puheenvuoron, josta voidaan sitten käydä debattikeskustelu. Tämä on paljon mielenkiintoisempi budjettikeskustelu kuin vuosien mittaan on ollut. Itselleni tämä on nyt kahdestoista kerta, kun osallistun täällä budjettikeskusteluun.

Keskustan eduskuntaryhmän jo keväällä asettamat kolme keskeistä tavoitetta ensi vuoden budjetille ovat kokonaisuutena ottaen toteutuneet hyvin. Nämä tavoitteet olivat kuntatalouden parantaminen, EU:n leikkaaman maaseuturahoituksen korvaaminen kansallisesti sekä riittävien liikenneinvestointien liikkeellesaaminen. Neljäntenä isompana linjauksenamme nousi kesän mittaan esille niin sanottu sosiaalipaketti samaan tapaan kuin vuosi sitten.

Hyvin merkittävä asia on 414 miljoonan euron lisäys kunnille. Tämä koituu todella monen kansalaisen, erityisesti sairaiden, vanhusten, lapsiperheiden hyväksi. Kunnilla itsellään toki riittää silti haastetta aivan tarpeeksi kustannusten hillitsemiseksi. Kuntien kustannuksethan ovat nousseet yli 5 prosentin vuosivauhtia ja tulopuoli vain 3,5 prosenttia. Se on yksi syy, että hallitus kesken vaalikauden käynnisti tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, josta toivottavasti löytyy osaltaan ratkaisu tähän kuntien kustannusten hillintään.

EU:n itälaajenemisesta johtuva maaseuturahoituksen vähennys on nyt sovittu korvattavaksi kansallisella rahoituksella seitsemän seuraavan vuoden aikana. Tämä on merkittävä ja vakautta luova päätös maatalousyrittäjille. Hintana tosin ovat tietyt aika ankaratkin leikkaukset maa- ja metsätalouspääluokan menoihin, muun muassa neuvonta- ja tutkimusrahoihin, metsäpuolen Kemera-rahoihin sekä kuivatushankerahoihin. Viimeksi mainittu näkyy esimerkiksi omalla alueellani. Ottaakseni yhden esimerkin tulvivan Kainastonjoen tulvasuojelu- ja kunnostushankkeen määräraha puuttuu budjetista. Hanke on ollut vireillä jo 25 vuotta ja ympäristölupa on voimassa vielä parin vuoden ajan, joten nyt olisi jo kiire saada työt käyntiin. Mutta valitettavasti näitä rahoja on jouduttu leikkaamaan.

Iso merkitys on myös tutkimus- ja neuvontarahojen leikkaamisella. Tämä on selvästi ristiriidassa maaseutupoliittisen ohjelman tavoitteiden kanssa, mistä täällä käytiin keskustelua keväällä.

Rahallisesti aika pieni mutta seitsemänpäiväistä työviikkoa tekeville kotieläinyrittäjille aika merkittävä on tämä yksi lomituspäivä. Toivottavasti se voidaan vielä täällä budjettikeskustelussa palauttaa ensi vuoden talousarvioon samoin kuin turkistarhauksen lomituksen aloitus.

Liikennehankkeiden ykköskorin toteuttamisen käynnistäminen on todella iso asia. Vaasan tiepiiriin ei vain tälläkään kertaa osu yhtään suurta hanketta, ei meidän kauan kaipaamaamme Vaasan radan sähköistämisen aloittamistakaan. Huutava tarve on lisätä myös perustienpidon määrärahoja.

Arvoisa puhemies! Haluan erityisen myönteisenä asiana talousarviosta nostaa esiin lisärahoituksen oppisopimuskoulutukseen. Tätä ovat yrittäjät toivoneet. Myös verotuksen matkakuluvähennyksen enimmäismäärän nostaminen 4 700 eurosta 7 000 euroon on todella tärkeä, ajankohtainen asia.

Sosiaali- ja köyhyyspaketti ei ole kovin suuri, mutta täsmätoimilla voidaan tiettyjen henkilöryhmien elinoloihin vaikuttaa. Olisin kaivannut siihen vielä kyllä tämän kansaneläkeindeksin korjausta niin, että eläke nousisi samalla lailla kuin työeläkettä saavilla. Se olisi ensi vuonna merkinnyt hieman yli toistakymmentä miljoonaa euroa eli ei mikään niin merkittävän iso raha.

Toivottavasti opiskelijoiden ateriakorvaus voidaan ensi vuoden budjetissa korottaa, kuten täällä hallituspuolueiden johtavat edustajat ovat esittäneet.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys ei tuonut mukanaan mielestäni kovin suuria yllätyksiä, mutta on kokonaisuudessaan hyvä, ellei jopa kiitettävä.

Valtiovarainministeriön mukaan vuoden bruttokansantuotteen kasvu nousee keskimäärin 4,5 prosenttiin. Se on erinomainen kasvuprosentti. Suotuisaa talouskehitystä ei peritty edelliseltä hallitukselta, vaan se voidaan lukea Vanhasen hallituksen oikein ajoitettujen ja rohkeitten veroratkaisujen tiliin. Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite valtiontalouden tasapainosta näyttää toteutuvan.

Hallituksen talouspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on ollut työllisyyden parantaminen, ja tässä on onnistuttu. Hyvä työllisyyskehitys on yksi hallituksen onnistuneen veropolitiikan parhaimmista esimerkeistä.

Täällä on kehuttu valtiovaltaa ja hallitusta ihan oikein, mutta on muistettava, että valtiovalta luo vain edellytykset ja yhteiskuntavastuun tästä hyvästä työllisyyskehityksestä ja hyvästä talouskehityksestä ovat mielestäni kantaneet pienet ja keskisuuret yritykset. Sieltä on tämä talouskasvu lähtöisin, ja sinne ne työpaikat ovat syntyneet. Tästä täytyy antaa tunnustus yrityskenttään.

Täällä useissa puheenvuoroissa on korostettu yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallituksen hyviä toimia, aivan oikein. Yrittäjyyden edistämisessä Vanhasen hallitus onkin ollut vertaansa vailla. Siinä, missä aikaisemmin yrittäjyyden edistäminen on jäänyt puheen tasolle, on Vanhasen hallitus siirtynyt sanoista tekoihin. Työllistämisessä pienet ja keskisuuret yritykset ovat olleet avainasemassa, kuten mainitsin. Yritysverouudistus, arvonlisäveron alarajan huojennus ja sukupolvenvaihdosten helpottaminen ovat tekoja, joista kaikki hyötyvät, myös valtio ja kunnat. Budjettiin sisältyy kauan kaivattu parannus, joka koskee yrittäjien perheenjäsenen työttömyysturvan parantamista.

Vahvan talouskasvun keskeinen haaste on se, miten jatkossa yritykset saavat ammattitaitoista työvoimaa. Tämä huoli pitäisi olla meillä kaikilla. Jos jatkuu tämä nykyinen tilanne, jossa yritykset ovat ammattitaitoisen työvoiman kanssa suurissa ongelmissa, talouskasvu tyrehtyy aika nopeasti.

Perintöveron uudistaminen on yksi asia, johon ovat lähes kaikki puoluejohtajat ottaneet kantaa, ja keskustelua on siitä käyty varsin laajasti, mikä on aivan oikein. Näen, että seuraavassa hallitusohjelmassa asia on jollakin tavalla nostettava esille. Se pitäisi poistaa kokonaan rintaperillisiltä, koska nykyinen järjestelmä laittaa liian monta kapulaa rattaisiin niin maatilan kuin muunkin yritystoiminnan jatkamista suunnitteleville nuorille.

Maamme menestys perustuu osaamiseen. Panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat omiaan parantamaan Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Täällä on käyty juuri hetki sitten KTM:n pääluokan keskustelu, ja on hyvä todeta se, että panostukset t&k-toimintaan ovat olleet vahvoja. Myös aluepolitiikan näkökulmasta niillä on suotuisia vaikutuksia muun muassa maakunnallisille korkeakoulukeskittymille.

Kuntatalous sai talousarvioesityksessä selkeän tuen. Hyvä talouskehitys tuo vakautta kuntatalouteen ja luo uskoa tulevaisuuteen monissa kunnissa. Hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee suunnitellusti. Kuntien tilannetta on helpotettu poikkeuksellisen vahvalla valtionosuuden kasvulla, ja myös verotulojen kehitys on ollut poikkeuksellisen hyvää. Tämän vuoden kasvu, 7,2 prosenttia, on pitkällä aikavälillä selkeästi paras prosenttilukema. Myös ensi vuodelle ennustetaan hyvää kasvua. Keskeistä on, että kunnat huolehtivat omalta osaltaan menojen kurissa pitämisestä. Vahva kuntatalous luo kestävän perustan palvelujen kehittämiselle ja turvaamiselle myöskin jatkossa.

Työllisyyden kannalta myönteistä on työnantajan sosiaaliturvamaksun alennuskokeilun laajentaminen koskemaan esimerkiksi Pielisen Karjalan seutukunnan ja Ilomantsin kunnan yksityisiä sekä kunta- ja seurakuntatyönantajia vuosina 2007—2009.

Lopuksi asia, joka varmasti on täällä noussut lähes kaikissa puheenvuoroissa esille: perustien- ja perusradanpidon rahoitus. Me muistamme ja tiedämme kaikki sen, että elinkeinoelämä, ainakin metsäteollisuus, tarvitsee raaka-aineita. Nämä raaka-aineet sijaitsevat pääasiassa alempiasteisten teitten varsilla. Tilanne on tällä hetkellä varsin huolestuttava. Kuiva kesä on antanut siihen tietyn hyvän säväyksen, mutta me tiedämme sen, että syksysateitten tullessa ongelmat kasvavat. Uskon ja toivon, että eduskunta tekee perustien- ja perusradanpidon rahoituksen osalta oikeita ratkaisuja ja lisää sinne tietyt summat, joilla kunnossapitokin jatkossa voidaan pitää yllä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva budjetti on varsin monipuolinen, ja siinä on pyritty kohdentamaan rahaa sinne, missä puute on kaikkein kipeintä.

Työn merkitys sosiaalisen hyvinvoinnin ja tasa-arvon lisääjänä on kiistaton, ja tähän mennessä saavutetut 70 000 uutta työpaikkaa ovat mainitsemisen arvoinen asia. Tämän saavutuksen painoarvo olisi vielä huomattavasti noussut, jos ei samanaikaisesti olisi yrityksissä tehty mittavia saneerauksia, jotka toisesta kulmasta ovat huonontaneet työllisyyttä. Tässäkin budjetissa on kiinnitetty erityistä huomiota pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen. Lisätään mahdollisuuksia työn ja pitkäaikaistyöttömän kohtaamiseen. Haluan nostaa esille työttömien terveystarkastusten budjetoinnin. Työllisyyden esteenä on hyvin usein heikentynyt terveydellinen ja/tai sosiaalinen hyvinvointi. Viimeistään nyt on aika laajentaa menetelmiä työn saamisen, hakemisen ja vastaanottamisen esteisiin, ja se tapahtuu järjestelmällisellä ja kohdennetulla arvioinnilla, johon toimivat työterveystarkastukset kuuluvat.

Hallitus on hakenut selkeämmin niitä hyvinvointiyhteiskunnan ongelmakohtia, jotka jakavat kansalaisia hyvin ja huonosti pärjääviin. Vain tarkasti kohdennetusti on mahdollista auttaa kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevia. Hallituksen esitykset yksinhuoltajien ja erityisesti heidän lastensa hyvinvoinnin parantamiseksi on syytä nostaa esille. Pienituloisten eläkkeensaajien asumistuen ja erityishoitotuen nostaminen kohdentuu juuri siihen joukkoon, joka on eläkkeellä olevista kaikkein tiukimmilla. Tietysti voi arvioida, ovatko korotukset riittäviä, mutta oikean suuntainen alku on löydetty, ja tätä tietä on jatkettava. On syytä katsoa jatkossa entistä tarkemmin, etteivät tulonsiirrot toista kautta vähennä saajan tuloja eivätkä näin heikennä heidän ostovoimaansa.

Sosiaaliturvaa yleisesti kehitettäessä on tarkasteltava toiminnan rakenteita, uskallettava etsiä uusia toimintamalleja ja luotava laajempia yhteistyöverkostoja, joissa pirstaleinen hallinto ei saa tulla esteeksi. Hallintoa on yhtenäistettävä, jotta palveluiden piirissä olevat eivät putoa matkalla siirtyessään palvelusta toiseen ja että palvelunhakijat voivat tulla palvelluiksi yhdestä ja samasta kokonaisuudesta.

Suomalainen koulutus on laajalti arvostettu, ja oppimistulokset ovat maailman parhaita. Tämän tiedon rinnalla on kuitenkin huomattava, että kouluissa ja opiskeluyhteisöissä on yhä enemmän sellaisia ongelmia, jotka voivat jo lyhyellä aikavälillä heikentää oppimistuloksia ja ovat yksittäisen lapsen ja nuoren kohdalla kohtalokkaita. Opetusministeriön hanke koululaisten hyvinvoinnin parantamiseksi ja siihen budjetissa varatut eurot tulevat ajankohtaiseen tarpeeseen.

Koulukiusaaminen, aggressiivisuus, joka kohdistuu niin oppilaisiin kuin opettajiin, opintonsa keskeyttäneet tai jatko-opinnoista pudonneet sekä maahanmuuttajien oikean suuntainen sopeuttaminen opiskeluun ja yhteiskuntaan ovat koko koulujärjestelmämme tämän hetken suurimpia haasteita, joihin nyt sitten opetusministeriön johdolla haetaan uusia toimintamalleja.

Yhä suurempi huoli on syntynyt lasten vapaa-ajan käytöstä koulupäivien aikana. Aamu- ja iltapäivätoiminnan lisääminen pienille koululaisille on todella tarpeen. Kuitenkin eri kunnissa aamu- ja iltapäivätoiminta on järjestetty varsin kirjavasti, ja siinä on nähtävissä myös laadullisia puutteita. On tärkeää, että toiminnan laatuun kiinnitettäisiin valtakunnallisesti huomiota. Ei ole aivan yhdentekevää, keitä ja millaisilla tiedoilla ja taidoilla varustettuja ovat ne aikuiset, jotka tästä toiminnasta ovat vastuussa. Käsittääkseni tällä toiminnalla haetaan samanlaista sosiaalisesti kasvattavaa vaikutusta kuin varsinaisessa koulussa, ja hyvin ja osin ammatillisesti huolehdittu aamu- ja iltapäivätoiminta tukee koulua ja opettajien työtä.

Arvoisa puhemies! Tämä budjetti jättää varmasti monia paikallisia toiveita tulevaisuuteen. Niin on käynyt myös Pohjois-Savossa. Pohjois-Savon suurin ja merkittävin liikennehanke, Päiväranta—Vuorela ja Kallansillat, on edelleen toteuttamista vaille valmis. Pidän tärkeänä, että yhteisesti sovituista pelisäännöistä ja tärkeysjärjestyksestä pidetään kiinni, mutta siinä sivussa on syytä kuitenkin ottaa huomioon ajassa tapahtuvat muutokset, ja noita muutoksia on tapahtunut tämän hankkeen kohdalla. Erityisesti turvallisuusriskit ovat kasvaneet tieosuudella, joka on pääväylä etelän ja pohjoisen välillä maakunnassa. Olemme kuitenkin siinä uskossa, että nämä muuttuneet olosuhteet ovat hallituksen ja ministeriön tiedossa ja asia etenee alkuperäistä suunnitelmaa nopeammin erillisillä ratkaisuilla.

Monet sairaanhoitopiirit tekevät edelleen kovasti työtä saavuttaakseen lain määräämät hoitotavoitteet. Sairaalat eivät toimi tällä hetkellä täysillä tehoilla monista syistä, ja erityisesti yliopistolliset sairaalat ollessaan vastuussa opetuksesta ja laaja-alaisesta tutkimuksesta odottavat valtionosuuksien nostamista toiminnasta aiheutuvien kulujen tasolle. Ei voi olla oikein, että kunnat kustantavat valtiolta puuttuvat eurot. Toivottavasti jatkossa esimerkiksi Paras-hankkeen kylkiäisenä myös tämä asia korjaantuu ajan tasalle.

Arvoisa puhemies! Sitten ajattelin sanoa muutaman sanan maataloudesta. Silloin, kun sosialidemokraatti ...

Minä kysyin äsken, onko minulla 10 minuuttia aikaa. Onko niin? Voinko jatkaa? Kiitos.

Silloin kun sosialidemokraatti avaa suunsa maatalousaiheesta, syntyy yleensä jossakinpäin tannerta jonkin sortin hässäkkä. (Ed. Hemmilä: No, se on varma!) Tämäkin riski on nyt otettava huomioon. Se syntyy joko hallituskumppaneissa tai omassa joukossa. Mutta pidän erityisen tärkeänä, että yhteinen sopu ja näkemys maatalouden kansallisesta tuesta kesällä saatiin. On hyvin tärkeää, että elintarviketuotanto on mahdollisimman omavaraista. Se varmistaa elintarvikkeiden saatavuutta, turvallisuutta ja tietysti tuoreutta.

Koko elintarvikeketju on mittava työllistäjä tuotteiden kautta. Se on osaltaan nostamassa suomalaista osaamista muidenkin kuin itsemme tietoisuuteen. Koko elintarviketuotanto on ollut melkoisessa muutoksessa, ja esimerkiksi viljelijöiden työsarka on jotakin aivan muuta kuin se oli menneinä vuosikymmeninä. Tilakoot ovat suurentuneet ja työ on muuttunut yhä enemmän koneelliseksi ja vaatinut uudenlaisia otteita myös yrittäjiltä. On varmaan niin, että uudistuminen on tuonut helpotusta, mutta osaltaan se on myös lisännyt raskauttavia elementtejä työssä.

Muutama asia kuitenkin maatalouden osalta huolestuttaa. Viljelijöiden työterveyshuoltoon on kiinnitetty erityistä huomiota, mutta näyttää siltä, että siinä on samanlaisia puutteita kuin muussakin työterveyshuollossa. Eri puolilla maata olevat maatilayrittäjät ovat eriarvoisessa asemassa keskenään. Tutkimustulokset osoittavat, että heillä on työstä johtuvia fyysisiä ja psyykkisiä kulumisia tarpeettoman paljon, ja kun tiedetään, että oikealla varhaisella puuttumisella voidaan tilanteita estää, niin toivon, että viljelijöiden työterveyshuollosta jatkossa huolehditaan paremmin ja siihen haetaan valtakunnallisesti toimivia ratkaisuja.

Pääsääntöisesti kunnat huolehtivat yhdessä maatalouden lomituspalveluista. Tämä tietysti varmistaa sen, että maatalousyrittäjien lain kautta tulevat lomat saadaan asianmukaisesti hoidettua. On kuitenkin alkanut paikoin olla vaikeuksia ammattitaitoisten lomittajien saamisessa, ja niin kuin sanotaan, 3 pennin suutari voi tehdä helposti 6 pennin vahingon. Nyt jotkut yrittäjät ovat alkaneet jättää lomiaan pitämättä, kun ei ole ollut täyttä varmuutta lomituksen onnistumisesta, ja tämä tietysti pitkällä jänteellä vaikuttaa heidän jaksamiseensa ja lisää sairauslomia ja sitä kautta yksityisten ja yhteisön kustannuksia. Tähän toivoisin löytyvän laajempia yhteistyömuotoja, jotta voidaan turvata näidenkin yrittäjien mahdollisuus lakisääteisiin lomiin.

Sitten ympäristö on varmasti se, josta me kaikki olemme huolissamme. Ilmassa, metsissä ja vesistöissä tapahtuneet muutokset ovat menneet osin huonompaan suuntaan. Erityisesti Suomi tunnetaan laajoista ja puhtaista vesistöistä. Yhtenä matkailuvalttina pidetään nimenomaan vesistöä ja siihen liittyvää yrittämistä. Meidän kaikkien on huolehdittava siitä, että entistä enemmän vesistöjen terveydentila nykyisestään korjaantuu ja kohenee. Ja maatalouden osalta toivoisi, että sielläkin voitaisiin yhä enemmän kohdistaa huomiota maatalouden ympäristökuormitukseen kohdentamalla sinne nykyistä enemmän rahoitusta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin tarkalla korvalla ed. Väätäisen puheenvuoroa siitä, voiko hallituspuolue sosialidemokraattien edustaja sanoa jotakin maataloudesta, niin totesin, että kyllä siinä jotain herkkää voi olla. Mutta se olemus, millä ed. Väätäinen puheenvuoroansa käytti, oli kyllä niin herkistyttävä, että melkein kyynel tuli silmään. Jos yleensä sosialidemokraattien kanta suomalaiseen maatalouteen on noin herkkä, oikea ja oikeamielinen, niin mikä tässä on ollessa ja mennessä. (Ed. P. Salo: Täälläkin pyyhitään kyyneleitä!)

Mutta samalla tuli myöskin mieleen se, kun luin Maaseudun Tulevaisuudesta erään suuren puolueen, siellä oikealla, käsityksen maataloudesta, missä he totesivat yhteisenä kannanottonaan, että sosialidemokraattien käsitys on se, että kun maatalouteen hoidettiin ympäristötuen puuttuvat rahat, mitä Euroopan unionin laajentamisen kautta sinne meni, niin tämä olisi niin kuin joku hyvityslahja maaseudulle, suomalaiselle maataloudelle. Se on minusta aivan ihmeellinen käsitys, että jostakin syystä hallituspuolueitten riveistä sosialidemokraatit ovat sellaisen ajatuksen saaneet läpi, että he ovat niin kuin herkistyneet hoitamaan tämän maatalouden ja maaseudun asioita. Se oli koko suomalaisen parlamentin kanta, hallituksen kanta, että ne menetykset, mitä Euroopassa menetetään ja hoidetaan Euroopan unionin laajentamisen kautta, korvataan lyhentämättömänä suomalaiseen maatalouteen. (Ed. Hemmilä: Näin ei ole käynyt!)

Ed. Hemmilä on aivan oikeassa. Kun tätä maailmaa tutkii ja katsoo, on se ihmeellinen sumutus, millä runsaat 100 miljoonan menetykset korvataan pikkasen päälle 80 miljoonalla ja sanotaan, että kaikki on hoidossa ja kohdallaan. Tämän vuoden budjetista, jos katsotaan, niin eihän siellä ole juuri mitään, kun kerrotaan, että on siirrelty tulonsiirtona sieltä ja täältä. En epäile valtiovarainministeri Heinäluoman aitoutta, etteikö hän halua turvata suomalaisen maatalouden, mutta tämä henki, millä tämä asia on tehty, niin että hurraa-huudoin minäkin melkein herkistyin kehumaan häntä, on jo aivan ihmeellistä. Pidän erinomaisena sumutuskeinona, että näin on tehty ja toteutettu. Mutta oleellista on, että hyvää on, hyvin on syntynyt ja oikein on, tästä ei voi välttyä eikä mennä hukkaan.

Näin jos tätä peliä katsotaan, ed. Salo, niin näin tänään erään vertailun siitä, kun myllyteollisuus oli huolestunut, kuinka tämä laatuviljan saanti vaarantuu siitä, kun aletaan viljellä tätä energiatuotantoon olevaa viljaa. Ja siinä vertailussa verrattiin, että 30-luvulla kansalainen tehdessään viikon töitä sai palkkiollaan säkin ruista. Tänä päivänä tähän säkkiin ruista työmiehen palkasta ei mene kuin yksi kellon räpäys, oikeastaan ei kerkiä katsoa eteen eikä taakse, kun se on mennyt ja syntynyt. Näin tämä yhteiskunta on muuttunut, jos sanoisin, tasa-arvoisemmaksi, mutta ainakin työmiehen ote ja asema on merkittävän paljon korostunut ja korjautunut. Samalla myöskin on syntynyt sellainen käsitys, että ruokaa on viljalti, sitä on ikuisesti eikä siitä, sen tuotannosta ja olemassaolosta, tarvitse huolta kantaa. Onneksi nyt hallitus on kuitenkin tunnustanut, että kotimaista tuotantoa pitää ylläpitää.

Kun katson kaupan hyllyä ja siellä olevaa leipää, millä ihme kyllä on merkittävän kova hinta siihen painoonsa nähden, niin sen viljelijän osuus siitä leivästä on 2 prosentin luokkaa, enintään 3:n, mutta mieluummin voisin näyttää myöskin semmoisen laskelman, missä se on todennäköisesti 1 prosentin luokkaa, jolloin tämän tuottajan asema tässä elintarvikeketjun perusosassa, leivässä, ei ole yhtään mitään. Jos tätä maailmaa katsotaan, niin siitä tulee semmoinen on taikka ei, vaikka viljelijä ilmaiseksi jyvänsä antaisi, niin leivän hinta ei laskisi yhtään.

Tämä on luonut vähän semmoisen asetelman, että Euroopan unionin aikana on tullut henki ja olemus, että maanviljelijöistä on tullut, niin kuin ed. Väätäinen sanoi, isoja yrittäjiä ja suurten pinta-alojen hallitsijoita, mutta samalla Euroopan unionin torppareita, jotka joutuvat alentumaan tukiaisten vastaanottoon, ja todella tuotannolla hankitulla tuloksella ei ole sitä merkitystä kuin entisellä Saarijärven Paavolla oli, kun hän kynti ja kylvi ja korjasi. Hän tiesi myöskin onnistuneensa silloin, kun sai sen sadon talteen, ettei sitä halla vienyt. Näin ei ole nyt. Täytyy katsoa vaan, ettei Euroopan unioni vie ja kiellä sitä sen viljelijän olemassaoloa kokonaan. Mutta tämä on erittäin pitkälti suomalaisten asia ja siinä hallituspolitiikan, erityisesti nyt luodun hallituspolitiikan, pitää katsoa tulevaisuuteen ja uskoa, että viljelijä jaksaa, niin kuin ed. Väätäinen sanoi.

Herra puhemies! Keskityn tässä puheenvuoroni loppuosassa myöskin tämmöisiin yleismaailmallisiin asioihin.

Kun kuuntelin päivällä pääministeri Vanhasen puheenvuoron, se oli minusta erittäin hyvä, taitava ja hyvin kirjoitettu ja hyvin jäsennelty. Se oleellinen osa, missä todettiin, että suomalainen yhteiskunta tulevina vuosikymmeninä on eläkeläisten yhteiskunta, missä maksuja kertyy eläkemaksuista jne., on aivan tosi. On hyvä, että hallitus varautuu tähän asiaan eikä tuhoa niitä rahoja jo tällä kertaa, kun tässä valtion kassassa rahaa on olemassa, että mekin, monet täällä salissa olevat, myöskin tulevaisuudessa saisimme sitten omat eläkkeemme, jos niin pitkälle elämme. Se, ettemme eläisi, se on erittäin epätodennäköistä, mutta kaikkihan tässä on mahdollista.

Mutta se, mitä jäin siitä puheenvuorosta kuuntelemaan ja miettimään, oli sellainen osa, että pienelläkään osalla ei viitattu siihen, mikä on suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky ja tulevaisuus, suomalaisen yhteiskunnan silloin, kun siinä ovat suomalaiset kansalaiset sitä yhteiskuntaa ylläpitämässä ja tekemässä. Tällä tarkoitan sitä, että lapsiperheitä, syntyvyyttä, perheitten tulevaisuutta ja mahdollisuutta, sitä asiaa siinä ei pohdittu.

Toivoisin, että hallitustasolla mietittäisiin sitä asiaa, kuinka syntyvyys, nuorten perheiden usko ja tulevaisuus saataisiin sellaiseksi, että syntyvyysluvut olisivat sen tyyppisiä, ettei voitaisi vaan puhua eläkeläisyhteiskunnasta, vaan se olisi nuori, kasvava, kehittyvä, dynaaminen, hyvin koulutettu ja kilpailukykyinen yhteiskunta. Tämä voi syntyä ja tulla vain suomalaisten itsensä, Suomen syntyperäisten kansalaisten kautta, missä sitten, jos joku tänne töihin tulee ja halvalla tekee, niin tervetuloa, senkun tulkoon vaan.

Kun maailmassa sitten katseli ja kuunteli myöskin monia näitä puheenvuoroja, mitkä liittyivät verotukseen ja näihin suuriin veronalennuksiin ja niihin mahdollisuuksiin, mitä on syntynyt ja tullut, ja siihen, kuinka tämä yhteiskunta on kilpailukykyinen tämän hallituksen toimenpiteiden ansiosta, se on kilpailukykyinen, mutta pitäisi pikkasen muistaa totuutta joka suunnassa. Hallitus ei ole tuhonnut sitä kilpailukykyä, mutta kyllä se kasvu on tullut maailmalta ja maailman taloudesta. Ja olisi siinä nyt ollut minkä näköinen hallitus tahansa, minkä näköiset töppösjalkaiset hyvänsä, niin kyllä se tulos olisi suurin piirtein samanlainen. (Naurua)

Tämä suomalainen yrittäjä, jota yrittäjyys on eteenpäin vienyt, hän on vaan onnistunut toimimaan, ja kauppa käy ja sen osalta tulosta syntyy. Mutta kun tämä maailma muuttuu ja maailma ei joskus vedä, niin silloin se ei vaan niin helppoa olekaan, ja on tietenkin hyvä, että varaudutaan siihen, että näinkin käy, mutta pitäisi uskaltaa sanoa se myöskin rehdisti julkisuuteen.

Hallituksen minkään näköistä sanomaa budjettikirjassa ei ole tuleviin verouudistuksiin, mutta kun kuuntelin täällä isojen ryhmien puheenvuoroja perintö- ja lahjaveron uudistustarpeesta ja siihen liittyvistä asioista, niin jopa mentiin niin pitkälle, että erään suuren hallitusryhmän puheenjohtaja esitti, että hallitus jättää semmoisen perinnön, että siitäkin pitäisi periä perintöveroa. (Naurua)

Toivottavasti tämä muistetaan tulevaisuudessa, että näin on sanottu, silloin kun aika, toivottavasti niin ei käy, mutta jos käy, että aika muuttuu huonommaksi, että tämä perintö ei olekaan niin kirkas, että silloin tämä verotus nostettaisiin esille ja pintaan.

Kun katsotaan tätä maailmaa, niin ymmärrän, että se on sosialidemokraateille erittäin vaikeata ymmärtää, että joltakin jää jotain perittävää, kun ajatusmaailma lähtee siitä, että kaikki, mitä hankitaan, irti saadaan, kulutetaan ja pannaan kiertoon ja kotimaiseen kysyntään. Kyllä minun mielestäni niissä asioissa, kun puhutaan sosiaali- ja terveystoimesta ja siihen liittyvästä hoivasta ja omavastuuosuuksista jne., nämä pitäisi hoitaa kuntoon ja panna järjestykseen.

Kun kuuntelin ed. Hoskosen puheenvuoroa tuolla työhuoneessani, niin totesin, että hänellä on rehellinen kanta tähän eläkeläiskysymykseen ja siihen, kuinka tämä hoidetaan ja tehdään.

Herra puhemies! Toivonkin, että voisin tässä lopussa vähän pohtia sitä, kuinka tämä eläke olisi tehtävissä.

Kun hallitusryhmissä on vastuuta ja mahdollisuutta keskustella perintö- ja lahjaverosta, niin pitäisi olla myöskin mahdollista ja rohkeutta keskustella siitä oikeudenmukaisuudesta, mitä kaikkein pienimpien ihmisten, vain peruskansaneläkettä saavien, osalta pitäisi tehdä, syntyä ja hoitaa heidän asiansa kuntoon ja lopettaa nämä välikysymyskeskustelussakin esille tulevat tasokorotuskysymykset, tehdä todellinen eläkeremontti, hoitaa ja panna keskustelu käyntiin siitä osasta. Näin katsottuna pidän hallitusta erittäin varovaisena ja arkana, että tätä keskustelua ei ole uskallettu avata, ei käydä eikä virittää. Jotain tämän suomalaisen yhteiskunnan osalta siltä osin olisi jo tehtävä.

Herra puhemies! Aion lopettaa nyt tällä kertaa, mutta jos minut uudelleen tänne pyydetään, niin pidän laajemmankin katsauksen siitä, kuinka Suomen tulevaisuus ratkeaisi näitten isojen ja erityisesti pienten eläkkeitten kohdalta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä asiassa kolmeen aihepiiriin: ikääntymiseen, sotaveteraanien ja rintamaveteraanien kuntoutukseen ja vaikeavammaisten eräisiin subjektiivista oikeutta sivuaviin asioihin ja mahdollisesti vähän eläkepoliittiseen aspektiin.

Ikääntyminenhän on nyt suuri haaste meillä. Onneksi tämä talokin on oppinut sen. Aikaisemmin puhuttiin, että se on ongelma, ja nyt sentään uskotaan, että se on luonnollinen prosessi.

Mutta viime kesänä, arvon kollegat, luin kirjan, jonka nimi on "Vanhan paikka". Sen on kirjoittanut Kaarina Jaakola, ammatiltaan toimittaja. Tämä on noin 70-sivuinen pamfletti, järkyttävä kirja, joka jokaisen teistä pitäisi lukea. Se kuvaa sisältäpäin Jaakolan vanhempien kohtaloa viiden vuoden ajalta, sitä, miten heitä hoidetaan.

Lainaan tämän kirjan takasivulla olevaa tekstiä: "Vanhojen ihmisten määrä ja suhteellinen osuus väestöstä kasvaa vuosi vuodelta. Kyseessä on megatrendi, johon on varauduttu erittäin huonosti." Huom., tässä salissa ei ole hallitus koskaan myöntänyt, että siihen olisi varauduttu huonosti. Hän katsoo omien vanhempiensa kokemusten kautta, että näin on tapahtunut. Ja hän jatkaa, että tässä on muun muassa kysymyksessä kokonaiskuva, joka kaikkinensa oli kaoottinen niistä viidestä vuodesta, joiden aikana hänen molemmat vanhempansa, isänsä ja äitinsä, elämän loppuvuosien pikajuoksussa siirtyivät paikasta toiseen palvelutaloissa, kotona, vanhainkodissa, sairaaloissa, saattokodissa, vanhainkodin sairasosastolla jne. Kokonaisuus ei tunnu hänen mielestään olevan kenenkään käsissä, tukiverkko pettää pahasti tai sitä ei ole ollenkaan silloin, kun avun tarve on suurimmillaan. Vanhustenhuolto ei kaipaa remonttia vaan räjäyttämistä. Minusta tämä on toimittajalta erittäin hyvää tekstiä tässä asiassa.

Meidän olisi korkea aika herätä siihen käytännön ongelmatiikkaan, mikä kaikkia meitä odottaa, jos näitä asioita ei muuteta. Sivulla 65 tässä kirjassa hän myöskin kirjoittaa: "Palvelutalo ei palvele, sairaalastatuksella varustettu laitos ei suostu kuntouttamaan eikä tekemään yksinkertaista verikoetta, kotiapu ei anna kotiapua eikä kotisairaanhoito hoida kotona." Ja huom., nämä ovat toimittajan sanoja ja esimerkkejä hänen omista vanhemmistaan. Nämä eivät ole keksittyjä asioita. Tässä ei ole mitään semmoista, mitä pitäisi epäillä.

Tämä on lähtökohta sille, kun luin hallituksen talousarvioesitystä ensi vuodelle. Siellä ei ikääntyminen näyttele mitään erityistä osaa. Ja kun seuraavana on kuntakohtainen keskustelu, niin toivoisin, että siinä yhteydessä ministeri Manninen ainakin muistaisi nämä asiat, mitä tässä on, ja kerkiää sitten ehkä joskus tämän kirjankin lukea. Nimittäin meidän budjettikirjahan alkaa poikkihallinnollisilla termeillä sivulta 36, jossa on erilaisia politiikka-ohjelmia mutta ei sanaakaan näistä asioista. Ei mitään erityistä tarkastelukulmaa, vaikka tämä kokonaisuus pitäisi ottaa esille. Se on kuntien ja valtion mitä tyypillisintä yhteistyötä. Tästä hallitus ei voi pestä käsiään. Kysymys ei ole ollenkaan pelkästään rahasta, vaan paljon enemmän sen toiminnan järjestämisen sisällöstä, mutta kunnat eivät sitä yksin jaksa tehdä. Ja nyt kun monella lailla Paras-hanke ehkä etenee, niin tämä on aivan ydinkysymys siellä.

Peruspalvelubudjetissa, joka on sivulla Y73 sosiaali- ja terveysministeriön alalla, puhutaan yleisellä tasolla pelkästään euroista ja virkojen lisääntymisestä. Hyvä, että niitä tarkastellaan, mutta toiminnan varsinaista analyysiä, sisältöä, toteutusta, tätä kaikkea ei tässä kirjassa ole nyt, niin kuin ei ole ollut kahdeksaan vuoteen, jonka ajan olen täällä yrittänyt itse näistä asioista sanoa, että toimintaa pitäisi osata myöskin tarkastella, ei pelkästään kehysohjausbudjetilla hoitaa. Kehysohjaus näköjään tulee meille vähitellen ongelmaksi, koska se on kuuro siellä sisällä tapahtuville ongelmille, kun niitä ei millään lailla tarkastella. Tämä oli yksi osa tätä puhettani.

Ja hyvin lähellähän tätä kaikkea ovat sotaveteraanikuntoutukseen liittyvät asiat. On se aika hurjaa, että 85-vuotiaat sotaveteraanit ja sotainvalidit ovat vieläkin tilanteessa, jossa heiltä kysytään, paljonko haitta-asteesi on, jotta he saavat tietynlaisen kuntoutuksen tai eivät sitä saa. Miten on mahdollista, että meillä Suomessa ei ole päästy yksilökohtaiseen kuntoutustarkasteluun näissä asioissa? Miksi hallitus ei poista prosentteja ja anna semmoista signaalia, että kuntien kautta järjestettäisiin mahdollisimman paljon myös avopalveluna sitä kuntoutusta, jota moni näistä veteraaneista tarvitsee ehkä viikottain, joskus jopa päivittäin, mutta ainakin kuukausittain eikä kymmentä päivää kerran vuodessa? Tämä on jämähtänyt aivan kummalliselle vanhalle tasolle.

Eilen täällä oli Veteraaniliittojen valtuuskunta, joka kertoi meille näistä asioista. Heidän suorittamansa tutkimuksen mukaan on 38,7 miljoonaa rahaa käytettävissä. Ja ne edustajat, jotka sanotte, että tänne on tullut lisää rahaa, niin kuunnelkaa näitä kentän tietoja, joiden mukaan 45 000 ihmistä saa kuntoutusta, kun 90 000 pitäisi saada. Siis puolet jää vaille, ja heistäkään, jotka ovat anoneet, eivät läheskään kaikki saa. On liian paljon tietoa, joka ei tässä asiassa kohtaa. Veteraanien neuvottelukunnan selvityksen, joka valmistui nyt kesän jälkeen, viimeisessä kappaleessa sanotaan, että tulosten mukaan on niin, että siellä, missä avokuntoutusta on käytetty asetuksen suosittama määrä, halukkaat ovat päässeet kuntoutukseen. Siellä, missä aiempi käytäntö on jatkunut, ei rahakaan ole riittänyt. Tämä tieto on ollut hallituksen käytössä, kun tätä budjettikirjaa on tehty. Tästä ei ole välitetty. On meidän kunniakansalaisesta, 86-vuotiaasta ihmisestä kysymys. Kyllä tämä kylmä on tämä meidän yhteiskunta. Sydäntä kylmää, kun ajattelee, minkälainen kohtalo meitä aikanaan odottaa.

Hyviä malleja tähän on eri puolilla Suomea olemassa, sanoo tämä veteraanien neuvottelutoimikunta. Tästäkään ei mitään välitetä. Yhteenveto päättyy sanoihin, että tämä kaikki edellyttää, että veteraanikuntoutus ymmärretään osaksi kunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoa, siis yksilölliseksi toiminnaksi, jossa ovat apuna valtio, Raha-automaattiyhdistys, kaikki kunnat, ja kaikki tekevät oikeita töitä. Mutta näin ei ole, kuntoutussuunnitelmia ei henkilökohtaisesti tehdä. Mikä ihmeen paikka tämä meidän Suomemme on, kun ei ole minkäänlaista empatiaa näköjään edes tätä henkilöstöryhmää kohtaan. Minulle se ei ole selvinnyt, kertokaa te viisaammat. Sen sijaan valtioneuvosto puhuu vain eurojen jakamisesta, taloudellisesta tilanteesta, taloudellisesta mittarista. Ihan hyvä, että niistä puhutaan, mutta nehän ovat keinoja hoitaa ihmisten asioita eikä niin päin, että keinot pyhittävät ja ihmisten asiat unohdetaan täysin.

Ihan samaan arvomaailmaan liittyy vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Meillä on tilanne, että kun valiokunnassa kysyy varapuheenjohtajana asiantuntijaviranomaisilta, jotka istuvat siellä penkeillä, kuinka monta vaikeavammaista tässä maassa on, ei ministeriö pysty vastaamaan, ei suostuta selvittämään. Silti laissa käytetään nimitystä vaikeavammainen, jolle pitäisi vammaispalvelulain mukaan myöntää tietyt asiat. Ja kun ei ole subjektiivisia oikeuksia, niin pienet kunnat luistelevat näistä väleistä. Monet näistä ihmisistä ovat joutuneet aikamoisiin vaikeuksiin. Kysymys ei ole tässäkään rahasta, vaan kysymys on jostain aivan muusta: poliittisen halun puutteesta, uskalluksen puutteesta, mitä se sitten lieneekin.

Näitä esimerkkejä on muitakin meillä täällä yhteiskunnassa. Me palaamme tähän asiaan varmaan huomenna, kun ministeri Hyssälä tulee kertomaan, minkä takia ei ole hoidettu tätä vammaisliikkeen ykkösasiaa, joka kymmenen vuotta on ollut sen toivomus ja josta on lukemattomia keskusteluja eduskunnassa järjestetty. Hallituksen sydän on täysin kylmä. Minun tekisi mieli sanoa hallitukselle, että istukoon koko hallitus pari päivää pyörätuolissa, niin että kaikki työt täytyy tehdä pyörätuolista käsin, niin tietäisitte, minkälainen on vaikeavammaisen osa tässä maassa. Se on minusta ihan, niin kuin huomaatte, täysin merkillinen asia, että tämä menee semmoiseen niin kuin kylmään budjetointiin pelkästään.

Sitten tulee tähän loppuun ihan toisesta asiasta eli eläkepolitiikasta: Ed. Rehula täällä kysyi toistuvasti, mikä on kokoomuksen kanta eläkepoliittisiin avauksiin. Minusta on hyvin mielenkiintoista, että hallituspuolueen kansanedustaja ja toisen kauden edustaja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, niin kuin minäkin, kysyy meiltä apua siihen, miten eläkeläispolitiikka pitää järjestää. Indeksiin on tiettyjä keinoja olemassa, minä olen selvittänyt henkilökohtaisesti niitä asioita ja tulen, ellen pienellä joukolla niin ainakin yksin, julki niissä varmasti myöhemmin, mutta en minä hallitusta tässä vaiheessa rupea auttamaan, koska hallitus ei kuitenkaan ota niitä kuuleviin korviinsa. Tärkein asia eläkeläisten kohdalla minusta on heidän ostovoimansa säilyttäminen ja niiden eläkeläisten osalta, jotka nyt ovat eläkkeellä, pitää muistaa se, mitkä ovat TELin periaatteet, ja noudattaa niitä periaatteita tai sitten ilmoittaa, että ne periaatteet eivät enää ole voimassa.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Kuntien talouden vaikea ja haastava tilanne on ollut viime vuosien aikana usein esillä tässä salissa. Se on ollut myös useiden välikysymysten kohteena. Hallituksen kuntapolitiikan saldoa voi hyvällä omallatunnolla esitellä ensi vuoden talousarvion valossa. Hallitus on pitänyt sen, mitä hallitusohjelmassa on luvattu, itse asiassa vähän enemmänkin. Tässä puheenvuorossa arvioin lyhyesti kuntataloutta ja talousarvioesitystä tältä osin ja sanon muutaman sanan myös kunta- ja palvelurakennehankkeesta.

Kuntien ja kuntayhtymien valtionavut kasvavat kuluvan vaalikauden aikana, kun verrataan vuoden 2007 tasoa vuoden 2003 lähtötasoon, kaikkiaan lähes 2 miljardilla eurolla. Se on paljon. Se on moninkertaisesti se summa, mitä esimerkiksi oppositiopuolue kokoomus omassa kuuden kohdan programmissaan viime eduskuntavaalien alla esitti. Ensi vuoden budjettiesityksessä valtion toimenpiteet lisäävät kuntarahoitusta indeksikorotus huomioiden 424 miljoonaa euroa. Se on enemmän kuin kertaakaan viimeisten viidentoista vuoden aikana, jolloin vastaavaa laskelmaa on tehty. Kaiken kaikkiaan tämän hallituksen vuosina 2004—2007 päätösperusteisesti tekemät päätökset lisäävät kuntatalouteen rahoitusta 868 miljoonaa euroa. Edellisen hallituksen saldo sen vuosina oli 699 miljoonaa eli lähes 200 miljoonaa euroa pienempi.

Ensi vuoden budjettiesitykseen sisältyvät valtion toimenpiteet tuovat lisää kuntatalouteen keskimäärin noin 80 euroa asukasta kohti. Se vastaa noin puolen kunnallisveroprosenttiyksikön tuottoa. Myös valtion toimenpiteiden kokonaisvaikutus on ensi vuonna positiivinen maan jokaisessa kunnassa. Periaatteellisestikin merkittävä on päätös maksaa kustannustenjaon viimeisinkin noin 185 miljoonan euron suuruinen kuntaerä jo ensi vuonna, vaikka se aiemman lainsäädännön mukaan jaksotettiin vuodelle 2008. Huomionarvoinen on myös se tapa, jolla se tehdään, sillä samalla vahvistetaan kuntien verotulopohjaa ja siten voidaan lisätä kunnallisverotuksen läpinäkyvyyttä ja selkeyttä vähennyksiä purkaen. Tämä on juuri se tapa ja juuri se asia, josta tein aloitteen vuoden alussa ja josta hyvin usein on täällä salissa kyselty ja johon olen vastannut, että hallitus seuraa tilannetta ja tekee tarvittaessa päätöksiä. Nyt on tullut päätöksen aika, ja hallitus on näin tehnyt.

Valtion ja kuntien omien toimenpiteiden ja rakenteellisten uudistusten seurauksena kuntatalouden ennustetaan vahvistuvan lähivuosina selkeästi. Keskeisiä tekijöitä tälle ovat edellä mainittujen lisäksi verotulojen ennakoitua selvästi nopeampi kasvu parantuneen yleisen talous- ja työllisyyskehityksen myötä. Valtakunnallisesti verotulot kasvoivat tilitysten mukaan vuoden ensimmäisellä puoliskolla jo tänä vuonna noin 7 prosentin luokkaa, mutta ilmeistä on kuitenkin se, että vielä vuoden lopussa verotilityksiä joudutaan oikaisemaan. Koko vuoden osalta kasvu ei varmaan näin suuri tule olemaan, mutta hyvä se joka tapauksessa tulee olemaan.

Budjettiesitykseen sisältyvien arvioiden mukaan kuntien ja kuntayhtymien vuosikate kattaa ensimmäisen kerran käyttöomaisuuden poistot ensi vuonna sitten huippuvuoden 2002 mutta jää vielä alle nettoinvestointien tason. Arvioidaan, että vuoden 2007 vuosikate paranee kuluvan vuoden jo ennakoidusta lähes 2 miljardista eurosta noin 2,2 miljardiin euroon ja nettoinvestoinnitkin pystytään rahoittamaan arviolta vuonna 2009. Kuitenkin tässäkin yhteydessä on syytä korostaa, että edellä kuvatun kehitysarvion toteutuminen edellyttää onnistumista myös menojen kasvun hillinnässä. Menot tulisi painaa alle 4 prosenttiin nykyisen yli 5 prosentin kasvutahdin sijaan.

Vuoden 2007 talousarvioon sisältyy rahaa kuntien harkinnanvaraiseen avustukseen kaikkiaan 12 miljoonaa euroa, mitä on tässä salissa kovastikin arvosteltu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämän hallituksen aikana tähän mennessä harkinnanvaraisen avustuksen taso on myöntämishetkellä ollut kuitenkin vähintään noin 40 miljoonaa euroa. Tämän vuoden budjetissa se on vielä huomattavasti tämän alle, mutta me arvioimme lisätalousarviossa, onko sitä mahdollista lisätä ja missä määrin, ja me olemme ottaneet sellaisen periaatteen, että kun tilinpäätökset keväällä valmistuvat, sen pohjalta arvioidaan lisäbudjetissa harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen tarvetta.

Kuntien yhdistymisiin on budjetoitu 55 miljoonaa eli noin 30 miljoonaa euroa kuluvaa vuotta enemmän. Syvälliseen yhteistoimintaan on ensi vuodelle 2 miljoonaa euroa eli miljoona euroa enemmän kuluvaan vuoteen verrattuna.

Kaiken kaikkiaan valtion ja kuntien suhteessa on päästy aiempaa ennakoitavammalle uralle, mikä johtuu pitkälti peruspalvelubudjetoinnin käyttöönotosta. Tarkoituksena on, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain myötä tästä peruspalveluohjelmasta ja budjetoinnista tehdään lakisääteistä.

Veronkevennyksistä johtuvat verotulon menetykset nykyinen Vanhasen hallitus on korvannut täysimääräisesti kunnille, ja kuluvasta vuodesta alkaen ne on kohdistettu siten, että kuntien verotulopohjaa ei ole enää syöty. Paitsi että valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistamisen edellyttämät rahat nyt maksetaan kunnille tämän vaalikauden aikana, myös koko tarkistusjärjestelmä on uudistettu nykyistä ennakoitavammaksi ja selkeämmäksi tulevaisuutta ajatellen.

Valtionosuusjärjestelmää on myös uudistettu niin, että se huomioi entistä paremmin erilaisten kuntien olosuhteet, kannustaa yhteistoimintaan sekä palveluiden tehokkaampaan järjestämiseen. Muutoksista ovatkin hyötyneet eniten suurimmissa talousvaikeuksissa olleet kunnat, pienehköt ja Itä- ja Pohjois-Suomessa olevat kunnat, vaikka niiden vaikeudet edelleenkin ovat hyvin mittavia. Vaikka kuntatalous on vahvistunut, kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarve ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin. Kuntatalouden vahvistumisen tulisikin johtaa siihen, että uudistuksia palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa toteutettaisiin entistäkin nopeammin ja tehokkaammin, jotta ikääntymisen vaikutuksiin ehditään kunnolla varautua.

Kesällä solmitun poliittisen puitelakisopimuksen kirjoittaminen hallituksen esitykseksi on edennyt suunnitelmien mukaisesti, ja se on aivan pientä loppuviilausta vailla. Eduskunta tuleekin saamaan lain käsittelyynsä ilmoitetun mukaisesti syys—lokakuun vaihteessa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Manniselle ihan hyvästä läpileikkauksesta. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on eittämättä, voi sanoa, ainakin tämän vuosikymmenen tärkein kunnallisen alan ja organisaatioiden uudistushanke. Ja hyvä on, että puitelaki tulee syys—lokakuun vaihteessa, niin kuin on luvattu. Ilmapiiri on hyvin herkkä tällä hetkellä juuri monen monen kunnan osalta. On positiivisia tilanteita, mutta on myöskin kielteisiä.

Kysyisin ministeri Manniselta, kun puhutaan niin sanotuista pakkoliitoksista, mutta on olemassa myöskin välimuoto: Kun joudutte muuttamaan kuntajakolakia, tuomaan siitä eduskuntaan ehdotuksen, eikö olisi mahdollista tehdä sillä tavalla, että yhden ainoan pykälän muuttamalla erittäin painavista syistä johtuen valtioneuvosto voi päättää asiasta? Tämä yksi ainut lause on se lause, jolla valtioneuvosto voisi puuttua asiaan, ellei maakunnissa ja kunnissa demokratia toimi niin, että lopputulos olisi positiivinen. Ei olisi siis kysymys yleisestä pakkoliitoslaista vaan erittäin painavista syistä tietyissä kunnissa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin esittely oli tavan mukaan selkeä, mutta jotakin jäi. Nyt siis pakkoliitokset ovat laskuista pois. Näin kai Paras-hankkeessa oli asianlaita sovittu. Minä olen kysynyt tätä aikaisemminkin ministeriltä, mutta kysynpä sen nyt, kun se Paras-hanke on tuossa vaiheessa ja on tehty ratkaisu siitä, että pakkoliitokset eivät tule kysymykseen, ja kuitenkin kunnat ovat niin kovin erilaisessa asemassa eikä tämän niin sanotun pakkolainan osoittaminen kunnille ratkaise asiaa kuin pieneltä osalta ja tilapäisesti vain. Onko nyt se valmiustila hankittu, että sellaisella Lex Karkkila -ratkaisulla sitten autetaan näitä hädänalaisimmassa asemassa olevia kuntia, vai onko sitten joku muu konsti hoitaa se asia, koska luottokelpoisuusluokituksessa kaikki kunnat ovat yksi kori?

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Peruspalveluohjelma ja peruspalvelubudjetointi vievät kunta- ja valtiosuhdetta oikeaan suuntaan ja luovat pitkäjänteisyyttä peruspalvelujen järjestämiseen. Se on erinomainen asia. Erittäin tärkeää on, että nyt ensi vuoden talousarviossa saadaan selkeä käänne kuntatalouden vahvistumisen suuntaan. Tässä mielessä kun käytiin keskustelua sekä eduskunnassa että hallintovaliokunnassa näiden edellisen hallituksen aikana syntyneiden kustannustenjakojen kohdentamisesta tai palauttamisesta, tarkistamisesta, se on ollut erinomainen asia, että nyt kyetään ensi vuonna se tekemään. Tästä selkeä kiitos ministeri Manniselle ja hänen toimintalinjalleen. Nyt tietysti jatkon osalta on tärkeää, että kyetään tämä menopaine saamaan hallintaan kuntatasolla.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Väistö jo totesi, hallintovaliokunta on vuodesta toiseen painottanut sitä, että valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistus saataisiin aikaistettua siitä, mitä hallitus vaalikauden alussakin tai aiemmin tässä totesi. Kiitos siitä. Tämä tapahtuu nyt.

Siltä pohjalta on itse asiassa aivan erinomaista lähteä miettimään ja muokkaamaan tätä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kehitystä, koska siinä päästään rakentamaan aivan uudenlaiselta pohjalta myös sitä tilannetta, mistä kunnat taloudellisesti lähtevät liikkeelle, seuraavat, miten yhteistyökuvioita pystytään kehittämään.

Mutta aiemmin puhutusta pakkoliitosmallista täytyy aina muistaa, että löytyy totta kai rationaalisia malleja toimia, mutta löytyy myös tilanteita, joissa on kuntia, joita kukaan ei halua kumppanikseen, vaikka nämä jotkut kunnat haluaisivat kumppaniksi ties kenen kanssa. Täytyy katsoa kuitenkin se lähtökohta, mitä varten meillä kunnallisella tasollakin asioita hoidetaan: että kuntalaiset saavat heille kuuluvat palvelut. Kunnilla on itsehallinto. Valtiolta tulee tietty osa rahaa, mutta ei kuitenkaan pidä välttää sitä vastuuta, joka kunnilla itsellään on. Aivan olennaisena osana kuntien tulevaa taloutta on nimenomaan se, miten kuntien menokehitys laskee mahdollisesti.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositiosta on pakko todeta, että ei tämä budjetti kuntien näkökulmasta täysin kelvoton ole eikä tämä kunta- ja palvelurakennehankekaan täysin metsään ole menossa. Mutta silti muutama kriittinen kommentti. Ensinnäkin pääministeri totesi täällä aamupäivällä, että yksi hyvän taloustilanteen perussyy on se, että on pidetty kiinni tiukoista menokehyksistä. Samaan aikaan kuntaministeri antaa ymmärtää, että kuntiin on lapioitu rahaa enemmän kuin koskaan ennen. Satunnaisen oppositiokulkijan näkökulmasta tuntuu, että tässä on pikkunen ristiriita, ettei tämä tilanne ihan näin valoisa kuitenkaan ole.

Toiseksi ministeri Manninen kiinnitti huomiota näihin lukuihin, että ne ovat suurempia kuin aiemmin. Totta kai ne ovat suurempia kuin aiemmin. Maitokin maksaa enemmän kuin viisi tai kymmenen tai viisikymmentä vuotta sitten.

Kolmanneksi: Lopputulos on kuitenkin se, budjettikirjankin mukaan, että kunnat ottavat ensi vuonna lisää velkaa. Eikö tämä kuitenkin ole aika huono ja huolestuttava tilanne, kun otetaan huomioon, että eletään taloudellista nousua, itse asiassa suhdannehuippua, ja että kuntien näkökulmasta suurimmat haasteet, jotka lähinnä ikääntymisen myötä tulevat, ovat vasta edessä?

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella menee hyvin, näinhän se on. Bruttokansantuote on noussut valtavasti ja kasvuprosentti on lähes 5 prosenttia ja ensi vuonnakin ilmeisesti 3 prosenttiin ylletään.

Mutta kunnilla ei kyllä mene ihan yhtä hyvin, ministeri Manninen. Nyt on tehty jo tutkimusta siitä, kuinka monet kunnat joutuvat ensi vuonna nostamaan veroäyriä, koska velkaa ne eivät enää voi ottaa. Tilanne ei näytä ihan niin ruusuiselta. Huolestunut olen myöskin terveydenhuollon kustannuksista ja siitä, että jonot pitenevät, koska nyt sitä hoitotakuurahaa, jota kunnat odottivat todella, ei nyt hallituksen esityksessä ole. Toivottavasti viisas eduskunta korjaa tämän asian.

Kuntien yhdistämisellä varmasti pikkusen tilannetta parannetaan ja palvelupiireillä, mitä ne sitten ovatkaan, kun tulevat, mutta ei niin merkittävästi, että kunnat loppujen lopuksi olisivat tulevaisuudessa, ensi vuonna ja sitä seuraavana vuonna, työnantajina kilpailukykyisiä. Se on ongelma. Koska kunnilla on liian vähän rahaa, myöskään hoitohenkilökunnan palkkaus, jos henkilökuntaa yleensäkään saa, ei ole sillä tasolla, että se on todellakaan kilpailukykyistä. Ministeri Manninen, ihan tosissaan, mitä olette ajatellut tehdä asian hyväksi? Te olette nyt esittänyt talousarviossa, mutta eikö teitä huolestuta todellakaan kuntien ja terveydenhuollon tilanne?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksestahan päästiin kesän aikana periaatteelliseen sopuun. Kiitoksia ministeri Manniselle, joka on tehnyt hienoa työtä ja pysynyt sitkeänä. Siellä ei ole pakkoliitoksia eikä minimiasutusmääriä, mutta yhteistyötä kuitenkin edellytetään kunnilta. Kuntien kannalta myös ensi vuoden budjetti lupaa plussaa.

Kuitenkin kysyisin tuosta puitelaista, kun siinä on hieman epäselvänä se niin sanottu pakkoyhteistyö. Mitkä kunnat luetaan tulevassa laissa suuriksi kaupungeiksi, ja tarkoitetaanko yhteistoiminnalla vain maantieteellisesti suurten kaupunkien rajanaapureita vai ajatellaanko ympäristökuntia laajemmin? Ainakin Pääkaupunkiseudulla se on ilmeisesti Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa. Onko se Tampereella vain rajakunnat, vai onko se ihan Orivedelle saakka?

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri alkupuheenvuorossaan totesi, niin oppositio on kiinnittänyt tähän kuntien asiaan ja taloudelliseen asemaan hyvin monta kertaa tällä vaalikaudella huomiota, jopa kovinta asetta eli välikysymystä käyttäen. Oppositio ei ole tehnyt tätä ilkeyttään, vaan on tunnistanut sen tilanteen, mikä tällä hetkellä kunnissa tosiasiallisesti on. Monet meistä kansanedustajista ovat istuneet tämän hallituksen ajan myöskin valtuustoissa ja kunnanhallituksissa ja todenneet, että tämä on ehkä historiallisesti ollut vaikein aika olla kuntapäättäjänä peruskunnassa. Niin tiukka on taloudellinen tilanne ollut.

Kun hallitus edes viimeisenä vuotenaan huomaa tämän tilanteen, niin väitän, että siihen on myöskin oppositiolta tullut voimakas paine vaikuttanut, että tämä linjaus saadaan. Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Matti Väistö jo arveli, että ensi vuoden aikana käänne tapahtuu parempaan. Sille täytyy saada jatkoa, ja olen myöskin tyytyväinen siitä, että tämä Paras-hanke toivottavasti viedään näpsäkästi läpi (Puhemies koputtaa) täällä eduskunnassa ja siitä saadaan jatkumoa siihen, että tämä käänne myös jatkuu hyvänä tulevaisuudessa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin kiitoksia kuntaministerille oivallisesta valmistelutyöstä esimerkiksi kuntahankkeessa ja kuntien taloudellisen aseman parantamisen hyväksi tehdystä työstä. Tämä itärajan kuntiin, Ilomantsiin, Lieksaan, Nurmekseen, Valtimolle sekä Savon puolelta Rautavaaran kuntaan tuleva sotumaksukokeilu, johon liittyy myös tämä yrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta saatava työnantajamaksun helpotus, on arvokas asia.

Mutta kysyisin kuntaministeriltä, onko tässä yhteydessä suunniteltu esimerkiksi sitä, että kun valtion omin toimin on näistä samoista kunnista todella kovalla kädellä viety työpaikkoja pois valtionhallinnosta, Tielaitokselta ym. ym. — luettelo on pitkä ja murheellinen — onko edes harkittu tai harkittiinko sitä, että voitaisiin näihin rajaseudun kuntiin vaikka aluepoliittisena toimena saada joku pitempiaikainen, pysyvä olotila, jolla voitaisiin tukea pienyrityksiä, koska pieniin yrityksiin syntyvät juuri ne työpaikat, joita sieltä on valtion omin toimin pitkien vuosien saatossa viety pois. Tällä pysyvällä parannuksella saataisiin aikaan sitä positiivista ilmapiiriä, joka pienyrityksiin on tällä hetkellä siellä syntynyt ja toimii koko ajan.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puitelaki ei saamieni tietojen mukaan yhdistä kuntia muuta kuin ehkä pakkoyhdistää ne, jotka eivät velvoitteistaan selviä, ja ne pitääkin yhdistää. Mutta sen sijaan tämä puitelaki uhkaa yhdistää ammattioppilaitokset. Sitä on aika paljon ihmetelty meillä päin, että jos on oppilaitos, joka saa hyvin oppilaita, oppilaat valmistuvat, he työllistyvät omalla alueella oleviin teollisuuslaitoksiin ja se koulutus järjestetään yksikköhinnalla, niin nyt se toiminta menettää toimilupansa, kun ei ole 50 000:ta asukasta. Eikö sen pitäisi olla niin päin, että jos tehdään joku kriteeri, että tietyiltä oppilaitoksilta viedään toimilupa, niin vietäisiin se niiltä, jotka eivät saa oppilaita, joiden oppilaat eivät valmistu ja jotka eivät työllisty? Eikö se niiltä pitäisi viedä ja niiltä, jotka eivät pysty tätä koulutusta järjestämään yksikköhinnalla? Eikö nämä kriteerit ole aivan väärät? Myöskään tämä väestökriteeri ei sovi ollenkaan tähän ammatillisen oppilaitoksen määrittelyyn.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntapolitiikassa on tapahtunut kiistatta muutos parempaan, ja tästä on annettava tunnustus myös ministeri Manniselle. En lähde kertaamaan niitä monia pieniä ja suurempiakin edistysaskeleita. Hallitushan on joutunut lähtemään liikkeelle edellisen hallituksen jäljiltä hyvin vaikeasta tilanteesta, ja tulokset tästä syystä näkyvät parhaiten ehkä vasta tulevaisuudessa. Eräiden ongelmakuntien kohdalla ei ole kerta kaikkiaan kyllä muuta apua kuin että valtion rahoitusta pitää siellä kuntatasolla pystyä lisäämään. Tämä on minun näkemykseni.

Yleisesti on tietenkin niin, että vain kunkin kunnan alueella tapahtuva yrityselämän kohentuminen ja työpaikkojen syntyminen vaikuttaa väestökehitykseen ja sitä kautta verotulokehitykseen ja myöskin kunnan talouden parantumiseen. Tällaisista kunnista on kyllä hyviäkin esimerkkejä yhtä lailla täältä rintamailta kuin vaikkapa aivan tuolta periferiasta. Lapissa on esimerkiksi matkailun kehitys nyt ollut erittäin positiivinen.

Vielä kuitenkin kiinnittäisin huomiota siihen ja kysyisinkin sitä, ovatko ministerin mielestä yleiset aluepolitiikan toimenpiteet olleet riittäviä tukemaan tätä elinkeinoelämän kehittymistä noilla vaikeilla alueilla.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvin mielellään puhutaan kuntataloudesta keskiarvoilla. Kuitenkin noin 20 suurinta kuntaa määräävät meidän keskiarvolukumme. Suomessa kuntien tuloerot, varallisuuserot ovat varsin huomattavia, ja näyttää siltä, että hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi ei ainakaan niitä kavenna, samanaikaisesti kun verotulot kasvavat enemmän niissä kunnissa, joissa on työpaikkoja ja tätä kautta tulee verotuloja enemmän. Hallituksen oma arvio on, että kolmasosa kunnista tekee vielä ensi vuonna negatiivisen vuosikatteen. Kaikkein kurjimmassa tilanteessa olevien kuntien pelastus lyhyellä aikavälillä on ainoastaan harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen saaminen. Kysynkin ministeri Manniselta, miksi juuri ensi vuonna, kun vielä Paras-hankekaan ei tuo mitään uusia toimenpiteitä, haluatte käytännössä ajaa alas harkinnanvaraiset avustukset.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On annettava vahva tunnustus siitä, että kuntien kannalta budjetti on kohtuullisen hyvä huolimatta kuntatalouden tiukasta tilanteesta. Suunta näyttää myönteiseltä. Kuntatalouden pohjaa on rakennettu määrätietoisesti. On myös sanottava mielihyvällä, että kustannusjakotarkistuksen loppuerän maksaminen tapahtuu nyt.

Ed. Salolle haluan todeta erikseen, että tämä hallitus on tehnyt hyvää kuntapolitiikkaa ja varmasti omalta osaltaan vastuunsa kantanut. Mutta se on vielä hoitamatta, mitä edellisen hallituksen aikana tehtiin, eli yli 800 miljoonan euron edestä on vielä verovähennyksiä kompensoimatta. Siinä meillä on vielä tehtävää.

Kuntien erot ovat hyvin merkittävät, ja nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei riittävästi ota (Puhemies koputtaa) huomioon olosuhdetekijöitä. Siksi kiinnitän huomiota siihen, että varauduttaisiin (Puhemies koputtaa) riittävään harkinnanvaraisen avustuksen määrään.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille selkeästä informaatiosta.

Kunta- ja palvelurakennehankkeeseen liittyen puitelaissa perusterveydenhoidon ja sosiaalitoimen väestöpohjaksi uudistuksessa on tulossa 20 000 asukasta. Monen kunnan osalta tämän sektorin valtionosuusperusteessa ja samalla kuntien yhdistymissuunnitelmien ongelmana on syrjäisyysluku. Onko tässä uudistuksessa tulossa oleellisia muutoksia valtionosuusperusteisiin ja muun muassa edellä mainittuun ongelmaan, syrjäisyyslukuun?

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle lyhyesti: on ihan totta, että ei tarvitse ilkeä ollakaan, riittää kohtuullisen hyvä muisti, silloin palaa mieleen se, mihin ed. Tölli tässä viittasi.

Ed. Vapaavuori tuossa totesi, että kuntatalous velkaantuu edelleen. Se on totta. Olen sitä mieltä, että ellei tämä hallitus ja ministeri Manninen olisi käynnistänyt palvelurakenneuudistusta, meillä ei olisi välineitä tarttua tähän kipeään ja vaikeaan ongelmaan. Nyt niitä on. Jo niinkin yksinkertainen asia, että on rohkeasti erotettu toisistaan järjestämisvastuu ja tuottaminen ja selkeytetty tilaaja—tuottaja-mallia, on luonut tällaisen poliittisen välineen, jolla kuntapäättäjät voivat tarttua edessä oleviin ongelmiin. Minua häiritsee tavattomasti se, että tätä keskustelua sekoitetaan tietoisesti sillä, että puhutaan yksityistämisestä. Ei tässä siitä ole kysymys, vaan aivan yksinkertaisesti rationaalisten mallien hakemisesta tilanteessa, jossa on pakko löytää tehostamiskeinoja. Minusta kuntaministeri ansaitsee tässä täyden kiitoksen ja tunnustuksen.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma tiedusteli, olisiko mahdollista muuttaa kuntajakolakia niin, että niin sanotuista erityisen painavista syistä tehtäisiin liitokset myös vastoin kunnan tahtoa. Sehän on pakkoliitos, oli se kirjoitettu miten tahansa, jos näin tehdään. Sellaista muutosta hallitus ei tule antamaan kuntajakolakiin.

Ed. Pulliainen totesi, että niin sanotun pakkolainan maksu on vain tilapäinen apu. Ilmeisesti siinä oli jokin erehdys tai sitten oppositio on joutunut oman propagandansa vangiksi. Sehän ei ole ensinnäkään mikään laina, se on jatkuva tulo, joka tulee kunnille joka vuosi tulevaisuudessa, (Ed. Pulliainen: Niin sanottu!), ja lainahan on sellainen, joka kerralla maksetaan pois. Näyttävät jotkut liittojenkin kuntatalousasiantuntijat omaksuneen saman ajatuksen, joten tässä mielessä oppositiota voi tietysti onnitella onnistuneesta väärästä tiedosta, jonka he ovat propagandan avulla saaneet levitettyä. Itsekin osa ainakin näyttää uskovan.

Mitä tulee siihen, onko olemassa Lex Karkkila tai joku muu vastaava konsti, niin kuin ed. Pulliainen totesi, niin Lex Karkkilaa ei ole olemassa, mutta puitelakiinhan on kirjattu ja kirjataan pykälä, joka koskee niin sanottuja taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuntia ja jolla on luotu tällainen välimiesmenettelyn kaltainen arviointiryhmä näille kunnille, joiden talouden tunnusluvut ovat erityisen heikkoja. Tämä arviointiryhmä tulee tekemään toimenpide-ehdotukset näiden kuntien osalta. Jos kunnat eivät ryhdy sellaisiin toimenpiteisiin, jotka turvaavat kansalaisten palvelut, niin tähän pykäläänhän on kirjoitettu optio, että jos kansalaisten palvelut vaarantuvat joissakin näistä kunnista sen vuoksi, että kunnat eivät ryhdy toimenpiteisiin, silloin on luvattu, että kuntajakolakia tullaan muuttamaan vuonna 2009. Tällaisissa tilanteissa pakkoliitoskin on mahdollinen, ja silloin lähtökohtana tulee olemaan se, että kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien turvaaminen ohittaa jonkin yksittäisen kunnan itsetarkoituksellisen olemassaolon. Uskon, että tämän varmasti kansalaiset hyväksyvät.

Ed. Paasio viittasi siihen, miten menetellään niiden kuntien osalta, joita kukaan ei huoli. Kuntajakolaissa, jossa määritellään kuntaliitoksen niin sanotut porkkanarahat, on yksi kohta, jossa todetaan, että vuosina 2008—2009 tällaiset heikon talouden kunnat voivat kuntaliitoksen yhteydessä saada lisäavustusta 100 euroa per asukas, enintään kuitenkin miljoona euroa. Tällä pyritään tekemään liitosta näiden kuntien kanssa houkuttelevammaksi.

Ed. Vapaavuori kyseli, mikä ristiriita on, että on tiukka menokehys ja paljon rahaa annettu kunnille. Todella asia on niin, että siitä jakovarasta, joka hallituksella on ollut, merkittävä osa on annettu, erityisen suuri osa, kunnille. Tämä ei ole ristiriita, mutta sillä tavalla tämä tiukka kehys on tietysti tätä ongelmaa vaikeuttanut, että me emme ole voineet kerralla maksaa esimerkiksi sitä nelivuotistarkistusta. Tämä viimeinenkin erähän maksetaan sillä tavalla verotulojen kautta, että se ei kehykseen vaikuta. Se oli tällainen innovaatio, jonka esitin silloin tuossa vuoden alkupuolella, ja näinhän se on myöskin toteutettu. Varmaan on valitettavaa, että kunnat joutuvat edelleen velkaa tekemään, mutta tilanne tässä suhteessa on huomattavasti parempi. Jos kunnat pystyvät tätä menokasvua hillitsemään, niin tässäkin suhteessa käänne parempaan tulee.

Ed. Tulonen totesi, että hoitojonot kasvavat. Minulla ei ole kyllä sellaista käsitystä, että hoitojonot kasvavat, päinvastoin ne lyhentyvät. Kaikissa sairaanhoitopiireissähän tätä hoitotakuuta ei ole pystytty vielä toteuttamaan, mutta niissäkin, joissa se on kesken — eilen tai tänään katsoin lehdestä — ne ovat toukokuusta lyhentyneet siihen päivämäärään mennessä, kun tämä seuranta oli tehty. Totta kai kannetaan huolta sekä kunnista että ennen kaikkea kuntalaisista ja myöskin terveydenhuollon tulevaisuudesta.

Ed. Alatalo tiedusteli, mitkä kunnat joutuvat pakkoyhteistyöhön keskuskaupungin kanssa. Itse pidän tällaista sanaa kuin "pakkoyhteistyö" tässä yhteydessä vääränä tai ainakin virheellisen kuvan antavana, koska tässähän on kysymys kaikkien yhteisestä edusta, sillä lakihan velvoittaa ainoastaan suunnittelemaan sitä, miten asumisen, liikenteen ja maankäytön yhteensopivuutta voidaan parantaa, ja toisekseen, miten kansalaisten palveluiden käyttöä yli kunnan rajan — huom! ei palveluiden järjestämistä velvoiteta, vaan käyttöä — voidaan parantaa. Laissa tullaan luettelemaan nämä kunnat, joita tämä yhteistoimintavelvoite koskee. Siinä on pääasiassa rajoittuvia kuntia, mutta on joitakin kuntia ulkopuoleltakin, joiden katsotaan selkeästi kuuluvan yhteiseen asuntomarkkina-alueeseen esimerkiksi. (Ed. R. Ojala: Rikkoo seutukuntarajat!) — Voi rikkoa seutukuntarajojakin, mutta kannattaa muistaa, että seutukuntarajat eivät ole koskaan olleet hallinnollisia rajoja eikä niitä ole sitä varten määritelty. (Ed. R. Ojala: Voi olla myöskin kuntien yhteinen tahto!) Seutukuntarajat on tilastoaluejakoja varten määritelty ja toisekseen määritelty tukialuejakoja varten alun perin. Eivätkä tässä puitelaissa mitkään rajat ole pyhiä. Lähtökohta, lain 3 §:köhän se taitaa olla, sanoo, että kaikkien rajojen yli voidaan esityksiä tehdä. (Ed. R. Ojala: Se pitää selventää kuitenkin!) — 7 §:ssä luetellaan ne kunnat. Se on niin selvä kuin se voi olla, kun ne luetellaan.

Ed. Hoskonen kysyi, onko suunniteltu, että näihin kuntiin, joista työpaikkoja on hävinnyt, saataisiin pienyritysten tukijärjestelmiä. Todella valtion työpaikkoja on hävinnyt ja valitettavasti tulevaisuudessa häviää edelleenkin. Ensi vuoden budjetissakin valtion työpaikathan vähenevät. Tietysti pk-yritysten tukijärjestelmiä pyritään erityisesti tehostamaan seuraavalla rakennerahastokaudella, ja se koskee myöskin varmaan näitä kuntia.

Ed. Satonen puhui ammattioppilaitosten asukaspohjasta, 50 000. Ihmettelen tätä hälyä, joka Vakka-Suomessa ja Vammalan seudulla tästä on noussut. Minusta, jos me ajattelemme ammatillisen koulutuksen tällaista järkevää järjestelyä, tämä 50 000 asukasta on minimiraja, mieluimmin sen pitäisi olla 100 000 tai maakunnallinen tehtävä. Kysymyshän ei ole ammattioppilaitosten yhdistämisestä. Kysymys on hallinnollisesta kokonaisuudesta, jonka avulla voidaan taloudellisesti järjestää useampaankin yksikköön tätä ammatillista koulutusta. Itse olen johtanut 12 vuotta ammattioppilaitoksen kuntayhtymää, jonka pituus on 600 kilometriä ja jolla on 7 eri toimipistettä, eikä siellä ole mitään ongelmia tämän asian hoitamisessa. Se on täysin poliittisista päätöksentekijöistä kiinni. Päinvastoin se on mahdollistanut suurempana yksikkönä sellaistenkin toimipisteiden säilyttämisen, jotka olisivat kuolleet, elleivät ne olisi olleet osa tätä suurempaa kokonaisuutta. Tiedän kyllä, mistä puhun tässä yhteydessä.

Ed. Rundgren kysyi, ovatko yleiset aluepoliittiset toimet olleet riittäviä. Eivät varmasti ole olleet riittäviä, koska edelleen väestön muuttoliike jatkuu. Tosin se julkisuudessa esitetty väite, joka on pantu nykyisen hallituksen päälle, että muuttoliike on kiihtynyt, ei pidä paikkaansa. Tämä harha johtuu siitä, että 2000-luvun ensimmäisinä vuosina muuttoliike oli erittäin vilkasta, ja kun ne on laskettu viisivuosittain, niin tilanne näyttää tältä. Tosiasiassa nykyisen hallituksen aikana muuttoliike on heikentynyt verrattuna 2000-luvun vaihteeseen ja 90-luvun loppuun, mutta jotta muuttoliike olisi hallinnassa, olisi tietysti hyvä, että se olisi tasan elikkä lähtijöitä ja tulijoita olisi yhtä paljon. Sinänsä muuttoliikehän on ihan terve piirre, että ihmiset vaihtavat, saavat kokemuksia muualta, mutta sen pitäisi olla vain tasapainossa.

Ed. Kurvinen aivan oikein totesi, että kuntien erot ovat edelleen suuria, liian suuria, pitäisi löytää keinoja nykyistä enemmän, joilla näitä eroja supistetaan. Sen sijaan hän totesi, että vuonna 2007 vielä kolmasosa kunnista tekee negatiivisen vuosikatteen. Minun mielestäni tämä tieto on kyllä väärä, en tiedä, mistä se on tullut. Ei näiden ennusteiden mukaan 2007 varmasti kolmasosa kunnista ... (Ed. Kurvinen: Budjettikirjassa!) — Millä sivulla, minä kyllä haluan tietää, onko kysymys vuosikatteesta vai tilinpäätöksestä, ne ovat kaksi eri asiaa.

Ed. Hänninen kysyi syrjäisyysluvusta, tuleeko muutoksia. Varmasti ja todennäköisesti tulee uudessa valtionosuusjärjestelmässä. Puitelaissahan lähdetään siitä, että valtionosuusjärjestelmä on selkeämpi, yksinkertaisempi ja läpinäkyvämpi ja että tuossa valtionosuusjärjestelmässä sellaiset asiat, jotka aiheuttavat valtionosuuksien menetyksiä kuntaliitoksissa tai yhteistoiminnassa, pyritään purkamaan, mikä merkitsee, että syrjäisyyskertoimen luonnettakin varmasti joudutaan muuttamaan tässä yhteydessä. Mikä se tulee olemaan, sitä on mahdotonta tässä vaiheessa sanoa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan siihen, mistä kysyin. Kun kysyin, miksei voida tehdä kuntajakolakiin muutosta niin, että erittäin painavista syistä johtuen valtioneuvosto voi päättää asiasta, ministeri vastasi, että tämä hallitus ei tee ehdotusta pakkoliitoksista. Se esimerkki oli laadittu juuri niin, että ei ole kysymys yleisestä pakkoliitoksesta vaan erittäin painavista syistä tehtävästä liitoksesta vain muutamissa alue- ja kaupunkikeskuksissa. Lisätään sitten sinne vielä sanat, että erittäin painavista syistä johtuen kaupunki- ja aluekeskuksissa valtioneuvosto voi päättää asiasta. Nimittäin jos kuntaliitos tehdään sillä perusteella, että yhteiset palvelut suunnitellaan ja se ei onnistu, ja sitten 2009 tehdään pakkoliitospäätös, sinä aikana on investoinneissa palanut valtavasti rahaa. Kuntaliitos ei ole pelkästään toimintoja varten tarkoitettu operaatio vaan nimenomaan kaupunkisuunnittelullinen kysymys. Jos toiminnassa palaa miljoona, investoinneissa saattaa palaa 100 miljoonaa, esimerkkinä Jyväskylän seutu. Koko ajan tuhlataan valtavasti varoja investoinneissa ja toiminnat tulevat myöskin sen mukaisesti vääriin paikkoihin, ja kunnat maksavat, valtio maksaa, ihmiset maksavat, yritykset maksavat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministeri Manniselle, miksi minä aina sitä Lex Karkkilaa pidän esillä. Siksi, arvoisa ministeri, että Lex Karkkila -mallissa sellaisessa tilanteessa, että harkinnanvaraisia valtionosuuksia häivytetään pois, silloin ne asiat ratkaistaan valtion varoilla eikä siirretä naapurikuntien harteille velkoja jnp., jotka liittyvät kuntaliitoksen yhteyteen aina. Siinä on se ero. Sen takia minä sen vähän ovelasti kysyin, koska se houkuttelee vastaamaan vähän toisella tavalla.

Toinen asia, se ensimmäinen niin sanotun pakkolainan asia. Te olette aivan oikeassa mutta sillä edellytyksellä, että niitä ei vähennetä muista tuloista kunnille.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää ministeri Mannista tästä hyvästä innovaatiosta maksaa tämä kustannustenjaon tarkistuksen neljäsosa takaisin. Se johtuu ehkä vahingosta eli siitä, että menokehykset olivat tiukkoja, mutta se on elinkeinopoliittisesti järkevä tapa, joka vahvistaa kuntien veropohjaa ja sitä kautta on hyvä ratkaisu.

Toiseksi olisin kiinnittänyt huomiota tähän pakkolainaan. En minä ole sitä mieltä, että se on valtavan hyvä innovaatio, koska kun puhutaan pakkolainasta, syntyy sellainen vaikutelma, että kun se sitten joskus maksetaan takaisin, sitten ollaan sujut. Mutta tosiasiassa joka vuosi, kun tämä kustannustenjaon tarkistus on jäänyt tekemättä, on syntynyt ikään kuin kumulatiivista tappiota kunnille ja sitä kautta kunnat ovat itse asiassa hävinneet enemmän kuin tämä pakkolaina-termi antaa olettaa.

Mutta kolmanneksi vakava kysymys ministerille. Oletan, että voisimme olla samaa mieltä siitä, että suomalainen kuntatalous on pelastettavissa, jos kuntien menokehitys saadaan jollain lailla kuriin. Tämä johtuu tietenkin muistakin kuin kuntien omista toimista ja hyvin pitkälti valtion toimista. Onko kuntaministeri sitä mieltä, että eduskunnan ja valtiovallan ei enää pitäisi säätää kunnille uusia tehtäviä ilman täyttä rahoitusta, ja onko kuntaministeri myös valmis taistelemaan omia kollegoitaan, sektoriministereitä (Puhemies koputtaa) vastaan, ettei tällaisia enää tänne tuotaisi?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Lähinnä ed. Vapaavuoren selkeään kysymykseen totean, että hallitus on koko ajan lähtenyt siitä, että vain ne tehtävät, jotka hallitusohjelmassa on mainittu ja sovittu, täytyy tietysti hoitaa, mutta mitään ylimääräisiä ei anneta.

Mitä tulee siihen, että tämä kokonaisuus saataisiin hallintaan, puitelaissahan on tavoitteeksi asetettu eri hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistäminen ja koko järjestelmän alistaminen yhdelle ministeriölle. Siitä on noussut tietysti jo hirvittävä meteli ministeriöiden väliin, ja nyt sitten sanotaan, että sehän muotoillaan siihen tyyliin, että se on tällainen vakava selvitys siitä, miten siinä asiassa käy. Ei ole helppoa, mutta yritetään tehdä siltä osin kuin se on mahdollista.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn muutamaan asiakokonaisuuteen tässä puheenvuorossani.

Kolme kuukautta sitten eduskunta hyväksyi yksimielisesti maatalouspoliittisen selonteon yhteensä neljä lausumaa, ja tässä talousarvioesityksessä näiden eduskunnan edellyttämien toimenpiteiden yli hallitus on nyt kävellyt mennen tullen. Valiokunnan esityksen mukaisesti eduskunta edellytti, että Maatilatalouden kehittämisrahastoon Makeraan siirretään valtion talousarviosta vuosittain riittävä määräraha. Toisin kuitenkin on nyt käymässä. Vuonna 2005 Makeran käytettävissä olevat varat olivat 235 miljoonaa euroa, ensi vuoden talousarvioesityksessä enää 141 miljoonaa euroa, pudotusta siis lähes 180 miljoonaa euroa.

Ohjelmassaankin tämä hallitus lupasi huolehtia Maatilatalouden kehittämisrahaston toimintaedellytysten turvaamisesta. Makeran tilanne on muuttumassa kuitenkin nyt katastrofaaliseksi. Sen pääoma on nyt painunut alle tason, jolla voitaisiin turvata maatalouden tulevaisuuden investointeja. Seuraavalle hallitukselle jää suorastaan mahdoton tehtävä tilanteen korjaamiseksi. Kukaan ei usko siihen, että ensi vuonna pystyttäisiin budjetissa osoittamaan niin paljon varoja kuin Makeran rahoitusvalmiuden kuntoon laittaminen edellyttää.

Lisäksi eduskunta edellytti lisärahoitusta myös tutkimus- ja kehitystoiminnalle sekä maatalouden neuvonnalle. Tässä hallituksen esityksessä valtionapu maaseudun elinkeinojen kehittämiseen sen sijaan vähenee miljoonilla euroilla. Tukihakemusten ja viljelysuunnitelmien teko on vuosi vuodelta viljelijöille vaikeampaa. Hallitusohjelmassa luvattiin, että tukijärjestelmää yksinkertaistetaan ja valvontaa kehitetään hyvän hallintotavan suuntaan sekä korostetaan palvelulähtöisyyttä. Byrokratia ja valvonta lisääntyvät mutta määrärahat pienentyvät.

Valtiovarainministeri Heinäluoma, joka juuri saapui saliin, taisi osoittaa eilen tietämättömyytensä maatalouspääluokan määrärahoista. Hän nimittäin väitti, että maataloudelle hallitus esittää lisää rahaa, vaikka todellisuudessa maatalouden pääluokasta leikataan yli 70 miljoonaa euroa. Hänellä tuskin on myöskään minkäänlaista käsitystä siitä, millaisessa tilanteessa viljelijät tällä hetkellä joutuvat elämään. Maatalouden byrokratia ja valvonta ovat nimittäin viime vuosina lisääntyneet sellaisiin mittasuhteisiin, että siitä ovat hyvä hallintotapa ja palvelulähtöisyys kaukana.

Suomalaisen maatalouden kilpailukyky tulisi taata, ja maatalousyrittäjän tulee saada omasta työstään ja sijoittamastaan pääomasta myös oikeudenmukainen korvaus. Vähintä, mitä maatalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi hallitus voisi tehdä, olisi noudattaa eduskunnan yksimielistä tahtoa myös talousarvion valmistelussa.

Arvoisa puhemies! Suomessa arvioidaan olevan yli 300 000 henkilöä, jotka päivittäin hoitavat läheistään, mutta heistä omaishoidon tuen piiriin kuuluu ainoastaan 27 000. Omaishoidon tuen myöntäminen on Suomessa koko sen olemassaolon ajan ollut hyvin kirjavaa. On kuntia, joissa omaishoitajien tukeminen nähdään tärkeänä osana kunnan palvelurakennetta. Toisaalta on myös kuntia, joissa omaishoitajien työtä ei arvosteta ja heidän asemansa on huono. Omaishoitajuudella saataisiin kuitenkin hyviä tuloksia hoidon ja elämänlaadun kannalta sekä taattaisiin inhimillinen hoito. Se on yksi keskeisimmistä hoivatyön lähitulevaisuuden tavoitteista. Omaishoitajuuden kehittämiseen tulee suunnata myös valtion varoja eikä tule sysätä vastuuta kunnille. Tuensaajien määrää pitäisi selkeästi lisätä ja tuen maksaminen kunnilta valtiolle pitäisi myöskin toteuttaa.

Suomessa väestö ikääntyy selvästi nopeammin kuin muualla Euroopassa. Seuraavien kuuden vuoden kuluessa eläkeikään tulee lähes puoli miljoonaa suomalaista. Vuonna 2010 suomalaisista yli 85-vuotiaita on jo yli 100 000. Vanhustenhoitoon erikoistuneita hoitajia ja lääkäreitä olisi koulutettava nyt enemmän, jotta kasvavan vanhusväestön hoitotarpeisiin voitaisiin tulevaisuudessa vastata. Budjetin valmistelussa selvityshenkilö Kivelän ehdottamat parannukset on taidettu siirtää mappi ö:hön.

Eläkeläisten keskuudessa vallitsee suuri tyytymättömyys. Kansaneläkkeeseen syksyllä tullut 5 euron korotus on lähinnä eläkeläisten pilkkaamista. Kaikista suurista lupauksista huolimatta eläkeläisten asemaa ei nykyhallitus ole onnistunut parantamaan. Erään ministerin lupaamasta 300 euron korotuksesta ollaan noin sadan vuoden päässä. Eläkkeiden korotusten tulisi olla sellaisia, että perusturva todella vastaa elinkustannusten kasvua ja takaa eläkeläisillekin kohtuullisen toimeentulon.

Herra puhemies! Yhä useampi nuori valmistuu nykyisin koulusta työttömäksi. Tukiopetusta saa nykyään yhä useampi oppilas. Erityisen tuen tarve on selvästi lisääntynyt. Monella kunnalla on yhä suurempia vaikeuksia selviytyä perusopetuksen haasteista. Erityisopetusta tarvitsevien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten seitsemän vuoden aikana. Pieniä, hyvin toimivia kouluja joudutaan valtionosuusuudistuksen vuoksi lopettamaan. Luokkakoot ovat jo nyt monin paikoin liian suuria. Rauhattomuus ja oppimisvaikeudet lisääntyvät. Kouluikään tulevien ikäluokkien pienentyessä lähivuosina meillä olisi hyvät mahdollisuudet varmistaa heille hyvä ja turvallinen kouluympäristö. Jatkuvat säästöt lasten koulutukseen ja muihin perheiden oikeuksiin kuuluviin etuihin liittyen tulevat vielä kostautumaan isona henkisenä ja konkreettisena laskuna.

Herra puhemies! Poliisitoimen määrärahoista on koko tämänkin hallituskauden puhuttu. Niihin on tulossa nyt pieni korotus, mutta se ei riitä korjaamaan huonoa resurssitilannetta. Määrärahoja ei tunnu saatavan tarvittavalle tasolle, vaikka poliisin tehtävät ovat selvästi lisääntyneet. Poliisin tarkoituksenmukaisesta ja tehtäviin nähden riittävästä resursoinnista on erilainen käsitys kentällä kuin ministeriöllä ja poliisin ylimmällä johdolla. Määrärahat on mitoitettu niin kireiksi, että avoinna olevia virkoja ei, esimerkiksi sairauslomasijaisuuksia, pystytä täyttämään. Poliisitoimen kehittämisessä pitää tarkkaan harkinta, onko suurempiin yksiköihin keskittyminen ja keskittäminen ollenkaan tarkoituksenmukaista. Sen sijaan että keskitetään yhden hallinnonalan ihmiset jonnekin suurelle paikkakunnalle, tulisikin sijoittaa usean hallinnonalan moniosaajia lähelle palvelujen tarvitsijoita.

Herra puhemies! Vielä lopuksi liikenteestä. Tieliikenteeltä kerätään vuosittain veroina ja maksuina reilusti yli 4 miljardia euroa. Tällä hetkellä tienpitoon käytetään noista varoista noin viidennes. 1990-luvun alun lamavuosinakin vastaava osuus oli yli 30 prosenttia, ja jälleen kerran tässä talousarvioesityksessä tienpidon määrärahoja ollaan leikkaamassa. Päätietkään eivät enää kaikilta osin täytä liikenneturvallisuuden vaatimuksia. Paikallistiet ovat heikommassa kunnossa kuin aikoihin. Nyt olisi korkea aika järkeistää myös vähien määrärahojen käyttöä. Kun korjataan jotakin, korjattaisiin siten, ettei tarvitse heti seuraavana vuonna tai lähivuosinakaan uudelleen korjata. Tienpidossa on vanhojen toimintatapojen sijaan nyt löydettävä uusia, järkevämpiä tapoja toimia.

Yksityisteillä on keskeinen merkitys maaseudun elinvoimaisuudelle sekä maa- ja metsätalouden tehokkaalle hoitamiselle. Yksityisteiden valtionavut pienenevät jälleen, viime vuodesta jopa yli 4 miljoonalla eurolla. Maamme on harvaanasuttu ja etäisyydet ovat pitkät. Yhteiskunnan kitkattoman toiminnan kannalta hyvät liikkumismahdollisuudet ja sujuva tavaroiden kuljettaminen ovat perusedellytyksiä. Hyvät liikenneyhteydet takaisivat elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja työssäkäynnin myös maaseudulla.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron kiinnittääkseni huomiota siihen, että paitsi että käsittelemme ensi vuoden budjettia, olemme rakentamassa myös Suomen tulevaisuutta ja menestystä pidemmällä aikavälillä, ja on tärkeää, että sen ohella, että katsomme ensi vuotta, niin katseemme yltää myös vähän kauemmaksi, ja erittäin tärkeätä on, että tässä käsittelyssä tunnemme vastuumme annetuista lupauksista. Aivan erityisesti tämä koskee yhtä väestöryhmää eli eläkkeellä olevia, eläkeläisiä. Tarvitsemme nimittäin vastuun kantamista tulevien vuosien, edessä olevan vuosikymmenen ja kahden vuosikymmenen eläkkeiden maksusta. Nyt ei olla käsittelemässä yksin ensi vuoden budjettiratkaisuja vaan myös sitä, millaisen pohjan rakennamme sekä tulevalle taloudelle että myös sitä kautta kyvyllemme huolehtia niistä lupauksista, joita olemme antaneet. Tämä on senkin takia tärkeätä, että täällä on paljon puhuttu hyvää ja tehty hyviä ehdotuksia erilaisten menojen lisäyksistä, mutta vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, millä eri tavoilla nämä annetut lupaukset rahoitetaan. On selvää, että meidän pitää pitää tästä isosta työllisyyden lisäyksen linjasta kiinni. Olemme siinä hyvällä tiellä. Suomi on Euroopan unionin maiden joukossa aivan kärjessä uusien työpaikkojen luomisessa, ollut jo pitkään. Kymmenen vuoden ajan Suomi ja Irlanti ovat pitäneet kärkipaikkaa, mitä tulee työllisyyden parantamiseen.

Mutta sitten tullaan tähän toiseen asiaan, joka koskee sitä, missä määrin olemme eläkeläisten ystäviä ja mitä se eläkeläisten ystävänä oleminen edellyttää. Jotta pystymme huolehtimaan tulevaisuuden eläkkeiden maksusta, meillä pitää tänä päivänä olla kyky sanoa, että meillä on valmius nostaa työeläkemaksua lähivuosina. Noin 0,2 prosentin korotus vuodessa tarvitaan, jotta työeläkkeet ovat turvattuja ja jotta voimme pitää kiinni eläkeläisille antamistamme lupauksista.

On tärkeätä, että kun annamme lupauksia, niin seisomme myös niiden takana ja olemme valmiit sanomaan, mitä se tarkoittaa. Mitään etuja ei myöskään tulevaisuudessa sada mannana taivaasta, vaan niiden takana on tehty työ, verotulot ja eläkkeiden tapauksessa eläkemaksut. Tätä laskua, joka liittyy eläkkeiden turvaamiseen, ei ole oikein siirtää eteenpäin, vaan tämä haaste pitää olla valmis nyt ja lähivuosina ottamaan vastaan. Olisi tärkeätä, että kun eduskunta käy lävitse tämän budjetin perusteena olevat taloudelliset linjaukset ja myös lähivuosien talouskehitysarvion ja myös arvioi sitä, millaista veropolitiikkaa teemme, sen osana katsotaan myös, miten me aiomme turvata tämän tällä hetkellä eläkkeellä olevien asian ja niiden asian, joille olemme antaneet lupauksen tietyn tasoisesta eläketurvasta. Se kyllä edellyttää sitä, että olemme valmiit sitten sanomaan rehdisti, että työeläkemaksujen pienellä korotuksella tämä eläkkeiden turva on hoidettavissa, ja tätä rehellisyyttä mielestäni tähän keskusteluun tarvittaisiin. Täytyy olla valmis sanomaan, että jos nämä lupaukset hoidetaan, niin se vaatii myös sitä, että meillä on tulopuolella jotain, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa valmiutta ilmoittaa lähivuosina noin 0,2 prosentin suuruisesta työeläkemaksujen nostosta. Se nostaisi tämän keskustelun tasoa huomattavasti, jos tästä voisi vallita yli hallitus—oppositio-rajojen oleva yksimielisyys.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Ensinnäkin, mikä koskee näitä työeläkemaksuja, niin olen ministerin kanssa aivan samaa mieltä, ei mitään epäilystä.

Toinen kommentti koskee tätä Irlannin juttua. Sen kanssa pitää olla, arvoisa ministeri, varovainen. Sehän perustui kahteen asiaan. Ensimmäinen vaihe oli se, että EU satsasi näistä avustusjärjestelmistään johtuen aivan uskomattomasti sikäläiseen infraan ja kaikkeen mahdolliseen. USA ja Kanada toivat valtavat investoinnit sinne elikkä eräällä tavalla etabloituivat Eurooppaan, Irlantiin, johtuen tästä EU:n rahojen luomasta pohjasta. Ja kolmanneksi — toivottavasti nyt arvoisa ministeri on samaa mieltä — harmaa ja musta talous kuriin. Se on vuositasolla 5 miljardia euroa pohjaan lisää. Se on aika paljon myöskin antamaan eläkeasioihin pohjaa.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Heinäluoma puhuu rehellisyydestä, ja siitä minäkin tässä haluaisin kuulla. Kun tapaa eläkeläisiä, niin he yleensä kysyvät, minkä takia he ovat koko ikänsä maksaneet eläkettänsä varten ja nyt heidän eläkkeitänsä on leikattu. Eivät he ymmärrä sitä. Jos nyt nostetaan tällä prosenttimäärällä, jota ministeri esitti, niin he ymmärtävät sen, jos samalla lupaatte, että heidän ostovoimansa säilyy.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on siinä oikeassa, että meidän pitää olla rehellisiä tässä kysymyksessä. Monissa Euroopan maissa ei välttämättä olla niin rehellisiä, siellä ei ole varauduttu niin, että siellä olisi rahastoitu. Suomessa ovat nämä rahastot olemassa. Nyt vaan pitää katsoa, miten niitä rahastoja hoidetaan. Silloinkin lamavuosina kyllä meillä puhallettiin aika paljon siinä vaiheessa niitä eläkerahastovaroja, kun pörssikurssit romahtivat. Sen takia minä itse olisin aika varovainen, kun on puhuttu, että nyt pitää pörssiin sijoittaa yhä enemmän varoja, ja on peräänkuulutettu sitä, että eikös näitä suuria sadan miljardin varoja voisi enemmän käyttää kotimaiseen investointiin. Meillä on hyviä hankkeita olemassa, ja ne ovat turvallisia hankkeita, jolloin saataisiin niiden kautta enemmän myös tätä dynamiikkaa tähän suomalaiseen teollisuuteen ja elinkeinoelämään.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen valtiovarainministerin kanssa samaa mieltä, että TEL-maksuja täytyy voida jatkossa korottaa, jotta eläkekysymys voidaan hoitaa.

Mutta olisin puuttunut tähän maatalouden t&k-rahoitukseen. On todettu, että muitten elinkeinojen osalta t&k-rahoitukset ovat nousseet neljänneksellä, mutta nyt budjetissa ollaan maatalouden osalta näitä osaamiseen liittyviä rahoituksia ja maaseudun kehittämisrahoja leikkaamassa. Eilen ministeri kertoi, että perusteena on maatalousyrittäjien määrän väheneminen ja pitäisi neuvonnan rakennetta kehittää. Jo lamavuosina neuvonnan rahoja puolitettiin, ja tämä kehitys on edelleen jatkunut. Toisaalta tiedän, että neuvojien maksamat verot ovat samaa suuruusluokkaa kuin valtionavut, ja jos sitä joukkoa lähdetään pienentämään, niin siitä leikkauksesta ei kyllä säästöjä synny. Minä pidän erittäin tärkeänä, että myös maatalouden osalta tässä rakennemuutostilanteessa huolehditaan näistä t&k-rahoituksista.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerin perusanalyysiin voi varmaankin yhtyä, mutta avainasiahan tässä on se, että työllisyys kehittyy suotuisasti myös jatkossa. Me tiedämme, että seuraavalla vaalikaudella joka vuosi 20 000 henkilöllä työvoima vähenee. Ne toimenpiteet, mitkä nyt on tehty ja esitetty, ovat osittain hyviä, kuten tämä työmatkakuluvähennyksen korotus. Muuttoavustuskin on ihan ok, mutta se on täysin riittämätön. Sen rinnalle tarvittaisiin kakkosasunnon verovähennysoikeus, joka mahdollistaisi työn vastaanottamisen nopeasti sieltä toiselta paikkakunnalta, kun jäädään edellisellä paikkakunnalla työttömäksi, kuten olemme esittäneet kokoomuksessa. Sen lisäksi on myöskin rehellisesti sanottava se, että tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa. Toivon, että se tosiaan lähtee sieltä hallituksen pöydältä se esitys nyt liikkumaan tänne päätöksenteon piiriin, koska me olemme jo myöhässä siinä, kun me tiedämme tämän väestökehityksen. Mitä nykyisiin eläkkeisiin tulee, niin kaikkein tärkeintä on muistaa kaikkein pienimmillä eläkkeillä olevien ihmisten asiat.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti valtiovarainministerin "tulevaisuus on tärkeää" -retoriikkaan kätkeytyy hyvin selvästi se tämän hallituksen yhdistelmä kamreerimaista kehyspolitiikkaa, joka itse asiassa paradoksaalisesti on erittäin ideologista ja jossa julkisen talouden kestävyydessä menot otetaan huomioon, mutta tuloilla ei ole mitään merkitystä. Tässä salissa on aivan sallittua keskustella siitä, mikä todellisuudessa on vastuun kantamista tulevaisuudesta. Omasta mielestäni lapsiköyhyydestä vastuun kantaminen on vastuuta tulevaisuudesta ja myös tulevaisuuden taloudesta. Samalla tavalla liikkumavara silloin, kun esimerkiksi tätä sinänsä hyvää operaatiota, että velka kunnille maksetaan kasvattamalla kuntien veropohjaa, ei olisi pystytty tekemään, ellei olisi tehty vielä sadalla miljoonalla ylimääräisiä veronalennuksia. Se on pysyvästi pois julkisen talouden liikkumavarasta joka vuosi. Samaan aikaan pidetään mahdottomana esimerkiksi sitä, että opiskelijoiden opintorahaa nostettaisiin, vaikka se nopeuttaisi heidän valmistumistaan ja tuottaisi meille koulutettua työvoimaa nopeammin. Tässä keskustelussa mielestäni tarvitaan enemmän tasapainoa sen suhteen, mikä todella on tulevaisuuteen varautumista.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä oli erittäin mielenkiintoinen puheenvuoro, minkä valtiovarainministeri täällä käytti, tai oikeastaan enemmän tämmöinen ilmoitus. Odotin, että hallitus vastaa eläkevälikysymykseen ensi tiistaina, mutta vastaus tuli jo nyt. Vaikka on itsestäänselvyys, että on tiedetty, että tämmöinen korotus on eläkemaksuihin tulossa, kyllä sille erityistä painoarvoa vaan tulee, kun valtiovarainministeri sen sanoo täällä salissa ääneen. Tällä on joku tarkoitus, ja sitä yritän tässä nyt kovasti miettiä, mitä rivien välissä ministerillä oli mielessä. Tarkoittaako tämä lähivuosina kenties sitä, että esitys tästä tuleekin jo huomattavasti nopeammin? Tarkoittaako se kenties jo lähikuukausia ja tätä hallitusta? Tämäkin on hyvin tärkeä kysymys, koska tavallaan jos tätä eläkepommia ei hoideta, siinä olette aivan oikeassa, sehän kaatuu syliinne.

Mutta, arvoisa ministeri, mikä on paljon puhutun taitetun indeksin mahdollisen muutoksen vaikutus eläkemaksuihin? Jos muutetaan 20—80 tasaiseksi, 50—50, tarkoittaako se myös sitä, että siitä seuraa tavallaan automaattisesti painetta eläkemaksujen nostamiseen?

Ja lopuksi vielä, arvoisa ministeri, mikä on teidän lääkkeenne hoitaa kaikkein pienimmät eläkkeet, siis pelkällä kansaneläkkeellä elävien ihmisten tilanne, joita on noin 120 00 ihmistä tässä maassa?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen jo kolmen vuoden aikana täällä oppinut sen, että mistään ei voi yllättyä. Mutta kyllä minä olen yllättynyt, kun valtiovarainministeri tulee illalla kello 21.00 tänne kertomaan, mitä eläkeläisten ystävänä olo maksaa. Tällä tavalla kuin sen meille valtiovarainministeri kertoi, se oli todella yllättävää. Vaikka tiedotusvälineet ovat jo printtinsä tehneet, niin minä toivon, että tämä tulee kyllä kaikista tuuteista mahdollisimman hyvin ulos. Mikä on valtiovarainministerin linja? Temppelin harjalle pantiin meidän keskustelujemme tähänastinen saldo, eläkeläiset, jotka ovat tämän maan rakentaneet, jonka rahoja te valtiovarainministeri nyt jaatte. Ja sillä tavalla keskellä iltayötä pannaan eläkeläiset temppelin harjalle, että ihmetyttää.

Sitten minä kysyisin: Minkä takia, valtiovarainministeri Heinäluoma, te tulette kertomaan näin vain sanelemalla? Minkä takia te kaadatte sitten joka kerran, niin kuin neljä kertaa olette kaataneet, kokoomuksen ponnen, että eduskunta edellyttää, että hallitus tuo selvityksen eduskunnalle siitä, miten eläkeläisten ostovoima ja toimeentulo turvataan? Onko tämä teidän vastauksenne, että te sen takia painatte aina punaista nappia ja kaadatte täältä asiallisia ehdotuksia?

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten tuloerot ovat varmasti suuremmat Suomessa kuin muiden tulonsaajien tuloerot. Meillä on paljon 500 euron, jopa allekin, kuukausitulolla eläviä. Kysyisin valtiovarainministeriltä, oliko edes vakavassa keskustelussa kansaneläkeindeksin muuttaminen työeläkeindeksiä vastaavaksi. Sehän on se syy, että vuosien mittaan kansaneläke on jäänyt näin jälkeen muista eläkkeistä. On selvää, ettei sitä voida yhden vuoden budjetissa korjata, mutta se ei kovin paljoa olisi maksanut ensi vuoden osalta, jos siinä olisi aloitettu tämä korjaus.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että valtiovarainministeri näin aktiivisesti puuttuu tähän asiaan, joka on edessämme joka tapauksessa. Sotien jälkeen syntyneet ikäluokat ja sitä ennenkin syntyneet jo ovat nyt noin 60 vuoden iässä. Tämä beibibuumi on nyt senioribuumi. Sen seurauksena tätä likvidiä rahaa eläkkeiden maksamiseen pitää olla entistä enemmän. Ei kysymys ole yksistään siitä, että yksityisiä työeläkeyhtiöitä tässä rahoitetaan, vaan kysymys on myös kunnallisen eläkevakuutuksen ja valtion omien eläkkeitten maksamisesta nyt ja myös tulevaisuudessa niin, ettei — ja tämä onkin sitten myös samalla kysymys — tämä vajaaeläkkeitten turvaaminen tule jäämään yksin sen varaan, että ihmisillä olisi mahdollisuus ottaa yksityisiä eläkevakuutuksia, koska pienipalkkaisilla ihmisillä ei tähän ole mahdollisuuksia käytännössä.

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Vielmalle. Ei kai kellonajasta ole kiinni, milloin mistäkin asiasta puhutaan. Kyllä nämä kysymykset ovat aina yhtä tärkeitä, oli kellonaika mikä tahansa. Olen samaa mieltä ministeri Heinäluoman kanssa siitä, että vastuullisesti pitää eläkepolitiikkaa hoitaa ja rahastoja kerryttää ja täyttää. Mutta, ministeri Heinäluoma, te puhuitte pelkästään työeläkkeellä olevista. On kuitenkin kysymys Suomessa edelleenkin aika isosta joukosta, joka saa pelkkää kansaneläkettä, vanhaa kansaneläkettä. Heillä se on useimmiten erittäin pieni eläke. Olisko meillä nyt joku mekanismi, jolla nimenomaan tähän, minusta suurimpaan eläkeongelmaan voisimme puuttua?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on edelleen syytä kysyä valtiovarainministeri Heinäluomalta, miksi opiskelijoiden elintaso halutaan pitää lama-ajan tasolla. Voisiko toivoa, että, arvoisa ministeri Heinäluoma, olette ajatellut asiaa opiskelijoiden osalta uudelleen nyt, kun olette ylioppilaslehden toimittajalta saanut kuulla, että opintotukeen sisältyy myös asumislisä lainan ja opintorahan lisäksi?

Täällä paljon mainostettu opintorahan verovähennysoikeus ei ole tehnyt velaksi elämistä yhtään houkuttelevammaksi opiskelijoille. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoista alle kolmasosa nostaa lainaa. Eli budjettikirjan puheet opintoaikojen lyhentämisestä ja täyspäiväisen opiskelun mahdollistamisesta ovat pelkkää sumutusta. Toivottavasti eduskunnan enemmistö tulee tukemaan opintorahan korotusta. Haluaisin lopuksi siteerata Al Gorea, jonka elokuvassa sanottiin, että onneksi poliittinen tahto on uusiutuva luonnonvara.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkekysymys on mitä syvimmällä tasolla oikeudenmukaisuuskysymys. Kyllä on kerta kaikkiaan todettava — vaikka ymmärrämme palkkaerot, että ne ovat aika suuriakin — että suomalaiset eivät ymmärrä, että jonkun eläke on 524 euroa ja jollakin toisella jotakin aivan toista. Se on liian pieni eläke.

Mutta sitten varsinainen kysymykseni liittyy tähän kehysbudjetointiin. Otan esimerkin tuolta Tornio—Haaparanta-alueelta, jossa on valtava kasvu lähtenyt käyntiin, kun on tullut merkittävä investointi, Ikea on sinne investoinut. Ruotsin hallitus ilmoitti välittömästi, että 50 miljoonalla kruunulla rakennetaan teitä, että asiakkaat pääsevät liikkeeseen. Suomessa ei pystytä tämän kehyksen puitteissa tekemään tällaisia päätöksiä. Esimerkiksi Lapissa nyt kaivosyhtiöt joutuvat itse rakentamaan teitä sen lisäksi, että investoivat sinne. Matkailussa on logistiikan osalta ongelmia. Minun kysymykseni on tässä: miten meidän tulisi kehittää tätä kehysbudjetointia, että me voisimme vastata esimerkiksi elinkeinoelämän tekemiin investointeihin? Tästähän tulee tulppa elinkeinoelämän kehitykselle ja työpaikkojen syntymiselle, jos tämä on niin jäykkä kuin nyt tuntuu olevan.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma nosti tässä esille työeläkemaksujen korotuspaineet. Kysyisinkin oikeastaan ministeriltä, oletteko vastaavasti sitten ajatellut, että esimerkiksi työnantajan sotumaksuun kuuluvaa kevamaksuosuutta voisi alentaa samanmukaisesti. Eli tänä päivänä oikeastaan työnantajan kustannuksiin ei enää kuulu kansaneläkkeen kerryttäminen. Olisiko tämä mahdollista, jotta sivukulut eivät kokonaisuudessaan nousisi niin pahasti?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä ministeri Heinäluoman puheessa oli hyviä osioita, ja kiinnittäisin huomiota tähän nimenomaan, mistä ed. Jari Leppäkin puhui, pieniin eläkkeisiin, niihin, jotka todella ovat niitä ihan pienituloisimpia eläkeläisiä, kansaneläkkeen varassa eläviä. On kohtuutonta vaatia tällaisessa taloudellisessa tilanteessa, että taas seuraavan eduskunnan jälkeiseen aikaan jää näiden pienten ihmisten asioiden hoitaminen. 450 euron eläkkeellä seuraavan neljän vuoden odottaminen voi tuntua liian pitkältä ja jopa kohtuuttomalta.

Sitten muuttoavustuksen yleisestä hyväksyttävyydestä sen verran, että en voi hyväksyä sitä ajatusta, että valtion toimin tietyiltä alueilta esimerkiksi tiestö on ajettu siihen kuntoon, jotta siellä eivät elinkeinot pysty enää kehittymään, esimerkiksi metsäkuljetukset ovat aidosti vaarassa. On yleisiä teitä Itä-Suomessa, joilla on vaarallista liikkua jo nyt kevyellä kalustolla. Miten sitten, kun rekka painaa 60 tonnia ja puuta pitäisi kuljettaa, voidaan elinkeinoa harjoittaa sellaisella tiellä, joka alkaa olla hengenvaarallinen? Silloin muuttoraha olisi oikein, silloin se toimisi oikeudenmukaisesti, kun elinkeinojen kehittäminen ja tiestön ylläpito, koko infran ylläpito, olisi tasapuolista koko maassa. Mutta näistä lähtökohdista tämä on (Puhemies koputtaa) tyhjentävä esitys, ja siksi en voi sitä hyväksyä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Neljä vuotta sitten Liisa Hyssälä antoi kuuluisan kirjallisen lupauksen 300 euron korotuksesta kansaneläkkeisiin. Te, ministeri Heinäluoma, lausuitte Suomen Kuvalehdessä muutama viikko sitten, että ministeri Hyssälä ei edes esille nostanut kevään ja kesän budjettineuvotteluissa tätä vaalilupaustaan, jonka täyttämisen aika olisi nyt. Oliko niin, että tästä ei hallitus edes käynyt minkäänlaista keskustelua, kansaneläkkeitten tasokorotuksesta, nyt kun valtiontaloudessa on valtavasti varaa ja toisaalta kun hallitus esimerkiksi 790 miljoonan euron veronkevennykset antaa palkansaajille, mutta ei eläkeläisille mitään muuta kuin kylmää kättä? Oliko tästä edes keskustelua, ja mitä teidän omatuntonne nyt sanoo (Puhemies koputtaa) tällä hetkellä eläkeläisten asian hoitamisesta?

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta valtiovarainministeri osoitti siviilirohkeutta myöhäisestä ajankohdasta huolimatta tulemalla tänne ja ottamalla yhden yhteiskunnallisen kehityksemme tärkeimmistä asioista tässä esille.

Ajattelin kuitenkin hiukan tarkastella tätä asiaa niin, että minunkin mielestäni on oikein se periaate, että mikään ikäluokka ei voi määrätä itselleen sellaisia etuja, jotka lapset maksavat.

Tänä päivänä Iltalehdessä oli pääkirjoitus, jossa nimenomaan tähän asiaan puututtiin ja todettiin, että suomalainen talouskasvu vähitellen alkaa hiipua eli ellei syntyvyyttä saada nousemaan, meidän edessämme on mieron tie, ja siinä viitattiin 80—90-luvun syntyvyyden matalaan tasoon. Valtiovarainministeri Heinäluoma, te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että Kelan uusimman tutkimuksen mukaan perhepoliittiset tulonsiirrot ovat edelleen 10—35 prosenttia reaaliarvoltaan jäljessä siitä, mitä ne voisivat olla. Kysyn teiltä, kun olette rohkea poliitikko, uskaltaisitteko (Puhemies koputtaa) esittää omalle puolueellenne perhepoliittisen linjan muutosta.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset ovat jatkuvasti kasvava kansanosa ja voimavara. Heitä ei tulisi unohtaa heidän eläkeasioissaan. Tällä vaalikaudella on ollut tällaista kaikenlaista porkkanaa, että vanhempaa väestöä houkutellaan pysymään työelämässä pitempään. Onko tämä teidän linjanne, ministeri Heinäluoma, että ikään kuin eläkeläiset pakotetaan töihin, koska heidän etujaan ei paranneta? Toistan sen, mitä sanoin aamulla — ette ollut paikalla — kun kirjoitin tämän teidän budjettinne yhteen lauseeseen: onko valtiovarainministeri Heinäluoman ensimmäisen talousarvion kurjistuva kummajainen 700 euron muuttoavustuksella yksityisen hiekkatien varteen muuttava, yrittäjäksi opiskeleva eläkeläinen?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä eilisen puheen pohjalta, kun en saanut eilen puheenvuoroa. Olen arvostellut ihmisten pakkomuuttoja aina 70-luvun Maalaispoika-levystä lähtien, jonka ministeri muuten sai lahjaksi, kun vieraili eduskuntaryhmässämme. Onko tämä muuttoavustus yksi lisäaskel pakkomuuttoihin? Onko niin, että on tulossa vielä suurempia muuttoavustuksia, jos maaseudun puolustajat ovat vähemmistönä? Onko tarpeeksi tuettu yrityksiä maaseudulle ja työpaikkoja maaseudulle? Muuttoliikehän tulee todella kalliiksi, kun palvelut pitää luoda tänne kaupunkeihin. Eikö olisi parempi satsata ammattien muutosavustukseen? Miksi tuoda länsirannikolle Pohjois-Karjalasta väkeä, kun siellä on omaakin väkeä työttömänä? Huomasin kyllä, että ministeri sanoi eilen puheessaan molemmin päin, että ihmiset menevät työn luo ja työ tulee ihmisten luo, mutta kummin päin se on, vai onko se molemmin päin? Saako sitä pohjoisessa asua kotonansa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kun on kuunneltu toista päivää hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 2007 talousarvioksi, niin toistuvasti on tullut esiin se ajatus, että nyt on luotu mahdollisuudet puuttua tulevaisuudessa köyhyyteen, siis niin, että on niin hyvä taloudellinen tilanne, että voidaan tulevaisuudessa lisääntyneen köyhyyden ja tuloerojen ongelmia ratkaista. Tästä johtuu, että väistämättä tulee mieleen ikään kuin se, että hallitus luo motivaatiota itselleen uudelle jatkoajalle niin, että vuoden 2007 jälkeen istuu sama hallitus, koska niin moni asia on jäänyt tekemättä ja nyt tämä hallitus ikään kuin luo mahdollisuudet sille seuraavalle. Tämä on tällainen lähinnä suoraan ministeriaitiosta tullut ajatus. (Puhemies koputtaa) Ehkä se on siellä alitajunnassa sitten.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Budjetin kehysmenettely on pääosin hyvä. Se on luonut vakautta ja pitkäjänteisyyttä ja luottamusta. Siihen liittyy kuitenkin kehittämistarpeita, ja kysyisin, millä tavoin sitä voitaisiin kehittää niin, että tämä ministeriöiden sektorikohtaisuus voisi vähän joustaa ja voitaisiin sitten yhteiskunnassa ilmeneviin erilaisiin tarpeisiin reagoida hallituskauden aikana nykyistä paremmin.

Sitten edelleen nämä eläkeasiat: Kyllä se niin on, että pienimpien eläkkeiden tason nostoon pitäisi kyllä kyetä pureutumaan ja niiden tasoa korottamaan. Se olisi yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeä asia ja samoin tämä perhepolitiikan puoli. Syntyvyyden, väestöpolitiikan hoito, se on meille tulevaisuuden rakentamista.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näiden eläkeongelmien juurethan ovat kieltämättä siinä pohjaosan tuplaleikkauksessa, josta vain osa on kyetty palauttamaan. Se on johtanut siihen, että meillä on vähän kahden kerroksen eläkeläisväkeä, niin kuin tässä on käynyt ilmi. Ovat todellakin he, joiden eläke on siinä 500 euron kahta puolta, pelkällä kansaneläkkeellä elävät, joillakin saattaa olla pientä työeläkettä siihen päälle, ja sitten ovat kohtuullisella työeläkkeellä olevat. Tässä on nyt, arvoisa valtiovarainministeri, se politiikan suuri haaste, millä me tunnistamme ja löydämme sen keinon, että emme jätä pelkällä kansaneläkkeellä, pienellä työeläkkeellä eläviä oman onnensa nojaan, vaan sitoudumme kehittämään kumpaakin polkua, sekä tätä kansanvakuutusluontoista kansaneläkejärjestelmää että myöskin työeläkkeitä. Tässä keskustelussa ei ole vielä käynyt ilmi, mistä tämä mahdollisuus Valtion eläkerahaston kartuttamiseen 300 miljoonalla eurolla nyt sitten oikein löytyi. Jos olisin hankala (Puhemies koputtaa) tässä kysymyksessä, kysyisin, mahtuuko kehyksiin (Puhemies koputtaa) tämä 300 miljoonaa. Eli mistä tämä yhtäkkiä putkahti? Ei tämä ollut millään tavalla aikaisemmin suunnitelmissa.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Tähän isoon linjaan ja eläkkeiden turvaamiseen liittyvään linjaan kyllä kuuluu tämä työllisyydestä huolehtiminen. Niin kuin täällä muutamissa puheenvuoroissa sanottiin, muun muassa ed. Satonen sanoi, se on tietysti se päälinja, että täytyy pitää siitä huolta, että väki on töissä ja useampi käsipari tulee töihin. Sitä kautta tietenkin tulee mahdollisuus myös huolehtia eläkkeistä. Tätä linjaa me teemme joka tapauksessa, ja siitä olemme puhuneet jo aikaisemmin.

Kun ed. Pulliainen viittasi Irlantiin, niin se oli erinomainen esimerkki. Irlannilla on ollut työllisyyskehityksessään tukenaan EU-rahat, joita meillä ei ole ollut. Siitä huolimatta olemme pärjänneet näinkin hyvin. Mutta senkin jälkeen, kun otamme lähtökohdaksi nykyisen hyvän työllisyyskehityksen jatkamisen myös tulevina vuosina, sitoutumisen siihen, että pidämme uusien työpaikkojen luomista koko politiikkaa ohjaavana ajatuksena, olemme tilanteessa, että jos haluamme pitää lupauksemme eläkkeistä, meillä täytyy olla valmius sanoa, että se tarkoittaa, että olemme asteittain maltillisesti valmiit nostamaan työeläkemaksuja. Ei ole etuja ilman tuloja. Siihen meillä täytyy olla rohkeus, tämän sanomiseen ääneen, ja olen ilahtunut siitä, että niin moni tässä keskustelussa oli valmis tämän tunnustamaan. Mielestäni se nostaa kyllä poliittisen keskustelun tasoa, että ollaan valmiit sanomaan, että tietyistä eduista huolehtiminen edellyttää tiettyjä tuloja. Siirrymme siis tässä porukalla tälle kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän linjalle, että kun tehdään lisäysehdotuksia, niin kerrotaan myös, miten ne rahoitetaan, ja pannaan mustaa valkoiselle. Se on rehellistä ja rehtiä niin tässä salissa kuin sitten myös kansalaisten keskuudessa.

Kun ed. Saarikangas pohti ostovoimakysymystä, niin näin me voimme turvata tulevien eläkkeiden kehityksen, eläkkeiden ostovoiman. Täytyy muistaa, että meillä tällä hetkellä on se tilanne, että me olemme kolmasosan rahastoineet eläkkeistä, vain kolmasosan. Kaksi kolmasosaa perustuu siihen, että väki on töissä, ja siihen oletukseen, että yhä useampi henkilö on töissä, ja siihen oletukseen, että olemme valmiit nostamaan työeläkemaksuja. Meillä on vähän pidemmälle katsottaessa tuollainen runsaan 4 prosentin työeläkemaksujen nostopaine, ja jotta se voidaan tehdä, se pitää tehdä asteittain ja maltillisesti, jotta sillä ei ole huonoja seurauksia, ei ihmisten ostovoimalle eikä myöskään yritysten kannattavuudelle. Eli täytyy aloittaa ajoissa, jotta tämä tavoite huolehtia meidän eläkkeistämme voi toteutua ja jotta se voi toteutua tavalla, että se sopeutuu talouden kehitykseen. Siksi on tärkeätä puhua siitä ja puhua siitä nyt, koska tämä on tullut ihan liian vähän esille eilisen ja tämän päivän keskusteluissa. Siksi toivon, että eduskunnalla on ymmärrystä ja rohkeutta sanoa ääneen, että me olemme eläkeläisten puolella ja olemme valmiit huolehtimaan eläketurvan rahoituksesta, pidämme ne lupaukset, jotka olemme antaneet niin tällä hetkellä eläkkeellä oleville kuin niille, jotka ovat eläkkeelle tulevina vuosina menossa.

Kun ed. Sumuvuori pohti opiskelijoiden asiaa, niin se on itse asiassa juuri näin, että jos kenen, niin opiskelijoiden etu on se, että nyt kerätään ne rahat, jotka tarvitaan tulevien eläkkeiden ja tämän päivän eläkkeiden maksuun, että tätä laskua ei siirretä niille, jotka ovat parhaillaan opiskelemassa ja jotka valmistumisen jälkeen toivovat, että pystyvät huolehtimaan omasta perheestään, ja sitten parhaassa tapauksessa huomaavat, että eläkkeelle onkin mennyt aikamoinen joukko väkeä, joka on siirtänyt omat maksunsa näille tulevaisuuden toivoille. Eli opiskelijoiden kärkivaatimuksen tällä hetkellä pitäisi olla se, että eläkerahastointia kasvatetaan ja että se sukupolvi, joka on nyt työelämässä ja hetken päästä eläkkeelle poistumassa, huolehtii omista maksuistaan. Se on myös sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, erittäin iso oikeudenmukaisuuskysymys eri sukupolvien välillä.

Hallituksen esitykseen, johon ed. Laukkanen puuttui, että valtio lisää omaa eläkerahastointiaan, liittyy aivan sama oikeudenmukaisuusasia sukupolvien välillä. Valtio on nyt rahastoinut eläkevastuistaan noin 14 prosenttia, kun työeläkepuolella ollaan 25 prosentissa, eli valtio on tässä suhteessa aika huono esimerkin näyttäjä. On välttämätöntä, että me otamme tätä kuilua kiinni, että valtio toimii samalla tavalla kuin kuntatyönantaja jo aikoinaan on toiminut eli on valmis huolehtimaan riittävästä rahastointiasteesta, jotta eläkkeet on turvattu. Kun tätä katsotaan, missä määrin me keräämme valtion osalta rahastoinnin muodossa kykyä huolehtia eläkkeistä, niin sehän on tekijä, joka antaa meille sitten myös mahdollisuuden huolehtia muista eläkkeistä, kuten kansaneläkkeistä. Meillä pitää olla valtiolla tässä suhteessa omat vastuut hoidettu, jotta se pystyy hoitamaan sitä osuutta, joka sillä on, eli kansaneläkkeestä tulevaa vastuuta.

On selvää, että jos lähdemme ajoissa liikkeelle tähän työeläkemaksujen asteittaiseen maltilliseen korotukseen, niin 0,2 prosenttia riittää, ja sehän jakautuu puoliksi, puolet työntekijöille, puolet työantajille aikaisemmin sovitulla tavalla. Kun sitä tehdään, sitten täytyy katsoa myös tätä, voidaanko tulla jotenkin esimerkiksi työnantajia vastaan, niin että siitä ei tulisi kohtuutonta työvoimakustannusten nostotekijää, esimerkiksi niin, että voitaisiin asteittain luopua työnantajan kansaneläkemaksusta, koska on selvää, että kansaneläkkeiden maksu ei nykyaikaisessa ajattelussa työnantajalle kuulu. Riittää, kun he ottavat vastuun työeläkkeiden rahoituksesta omalta osaltaan yhdessä työntekijöiden kanssa. Tämän tyyppisiä elementtejä varmaan tarvitaan, jolla tätä voidaan pehmentää. Valtion pitää olla siinä valmis toimimaan, mutta se ei poista sitä, että kaikissa vaihtoehdoissa täytyy olla valmius sanoa työeläkemaksun nostovalmiudesta, jotta pystymme huolehtimaan annetuista lupauksista.

Ed. Skinnari sanoi hyvin, että pienituloisethan tässä ovat kaikkein suurimmassa vaarassa, jos emme näytä tässä suhteessa luotettavaa suuntaa siihen, että eläkkeet on turvattu. Eli siellä pienituloisessa päässä aika vähän otetaan mitään ostoeläkkeitä, yksityisiä eläkkeitä. Ei siihen ole mahdollisuuksia, joten tämä on myös sitten eläkeläisten keskuudessa olevaa oikeudenmukaista tulopolitiikkaa, että pidetään huolta annettujen sitoumusten täyttymisestä kaikkien kohdalta.

Tämä siis vaan edellyttää, että meillä on kyky sanoa, että A:sta seuraa B, että kun me haluamme pitää eläkkeistä huolta, me olemme valmiit sanomaan, että se edellyttää sitä, että myös työeläkemaksuja kerätään. Kun näin teemme, uskon, että äänestäjät antavat tälle aika suuren arvon, että tämä sali seisoo rehdisti antamiensa lupausten takana.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä vielä, kun ministeri Heinäluoma on paikalla, toteaisin tästä eläkekeskustelusta, että on täällä pari päivää puhuttu ja on erittäin hyvä, että ministeri toi tällaisen aloitteen tähän. Meillähän on runsaan viikon kuluttua sitten laajempi keskustelu.

Tämä käsiteltävänä oleva vuoden 2007 talousarvio on monelta osalta hyvä, ja tuntuu siltä kuin kokoomuksen markkinatalousopit olisivat menneet osittain perille. Tosin tässä maailmanlaajuisessa korkeasuhdannetilanteessa olisi aika yllättävää, jos tilanne olisi toinen.

Tässä yhteydessä haluaisin tarttua yhteen epäkohtaan, joka hyvin kouriintuntuvasti koskee satojatuhansia suomalaisia, järjestöelämän parissa toimivia ihmisiä, ja johon ed. Immonen jo omassa puheenvuorossaan ansiokkaasti tarttui. Opetusministeriön momentilta, jossa käsitellään ystävyysseurojen ja kansalaisjärjestöjen avustuksia, on valmistelussa kadonnut toista miljoonaa euroa verrattuna vuoden 2006 määrärahoihin. Tämä vähennys merkitsee useiden kymmenien prosenttien vähennystä näitten yhdistysten budjeteista. Erilaisia huhuja on liikkeellä siitä, miten nämä vähennykset kohdistetaan. Hampaissa tuntuvat olevan isot yhdistykset kuten Pohjola-Norden, Suomi—Venäjä-Seura ja Suomi—Amerikka Yhdistysten Liitto. Onko Suomella varaa kaataa nämä yhdistykset? Jos on, niin siitä varmaan tulee uutiskynnykset ylittävä asia useassa paikkaa ja silloin todetaan, että Suomen hallitus viittaa kintaalla supervalloille USA:lle ja Venäjälle sekä Pohjoismaille ja sille yhteistyölle. Mikäli nämä vähennykset toteutuvat missä tahansa muodossa, merkitsee se kuoliniskua monelle yhdistykselle ja sitä kautta merkittävälle kansalaisten ystävyys- ja kulttuurivaihtotoiminnalle.

Arvoisa puhemies! Tuntuu siltä kuin oltaisiin menossa samaan suuntaan kuin entisissä kommunistimaissa, joissa vapaa kansalaistoiminta oli ja se taitaa vieläkin olla osin kiellettyä. Tämä eduskunta ei voi hyväksyä tällaista menettelyä, vaan on vaadittava salamyhkäisesti kähvelletyn rahamäärän palauttamista vähintään viime vuoden tasolle. Rahamäärä tämän budjetin puitteissa on mitätön, mutta kyseisille järjestöille valtava. Se voidaan hoitaa esimerkiksi nyt esitetyn muuttokorvauksen, 700 euroa, poistamisella. Aamupäivällä pääministeri Vanhanen totesi sen vastaavan noin 1,5 miljoonan euron pottia, ja se kattaa tämän vajeen.

Toinen seikka, johon haluan puuttua, on komennusmiesten kohtelu. Tein runsas vuosi sitten sitä koskevan aloitteen, jonka allekirjoitti 113 muuta edustajaa, mukaan luettuna silloinen ed. Heinäluoma. Valtiovarainministeri vei asiaa eteenpäin, ja joulukuussa 2005 eduskunta hyväksyi lain komennusmiesten verokohtelusta kuitenkin oleellisesti vesitettynä siihen nähden, mitä esitin omassa ehdotuksessani. Budjetin valmistelun yhteydessä ministeri Heinäluoma totesi medialle, että asia tullaan korjaamaan vuoden 2007 talousarvion yhteydessä. En kuitenkaan löydä jälkeäkään tästä käsittelyssä olevasta kirjasta.

Komennusmiesten oikeudenmukainen kohtelu on elinehto sille, että ylipäätänsä saadaan suomalaisia suorittavan työn ääreen. Nyt ne työt uhkaavat valua ulkomaille ja huonoin tuloksin, mistä esimerkkejä teollisuudessamme on paljon.

Laivanrakennuksessa ja myöhemmin muissa suurissa projekteissa siirryttiin johdollani 1990-luvulla komennusmiesten käyttöön, koska sillä tavalla voitiin jakaa työtä niillekin seuduille, joilla ei enää ollut työtä omasta takaa. Näin voitiin jakaa Ruuhka-Suomen saamia suuria vientitilaustöitä koko Suomen teollisuudelle ja välttää sitä, että kaikki siirtyvät työn perään pysyvästi suuriin kasvukeskuksiin. Komennusmiesten on kuitenkin elettävä ja asuttava kahdella paikkakunnalla, ja siitä heille kuuluu veroton päivärahakorvaus. Se on parempi vaihtoehto kuin näitten ihmisten työttömyys ja töiden valuminen ulkomaisille komennusmiehille, jotka voivat kuitata verovapaat päivärahat ja vielä useassa tapauksessa kiertää verotusta.

Noista eläkkeistä vielä sen verran, että on selvää, että tämä indeksin taitto hiertää valtaosaa alhaista eläkettä saavista kansalaisista. Sen ymmärtää, kun parin viime vuoden aikana alkoholiveron laskun myötä tämä indeksi ei ole juuri lainkaan noussut. Eräs ratkaisu tähän voisi olla, että tästä indeksistä näitten eläkeläisten kohdalla poistetaan alkoholi ja lisätään sinne vaikkapa lääkkeet ja vastapainoksi lasten vaipat.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Heinäluoman puheenvuoro oli aloitukseltaan varsin yllätyksekäs ja antoi jo odottaa vaikka mitä, mutta se kääntyi kuitenkin tänne tekniikkapuolelle ja saattoi sitten hengähtää jopa helpotuksesta, ettei tullut kovin hyvää, muttei tullut kovin pahaakaan.

Yllätys kansaneläkkeiden osalta on se, että oletuksesta huolimatta kansaneläkkeensaajien määrä ei laskekaan. Me olemme ehkä kaikki hiljaa itseksemme ajatelleet, että kansaneläkeasia kuivuu kokoon, kun odotetaan tarpeeksi kauan, ja pelkästään sen eläkkeen varassa toimeentulevat ihmiset yksinkertaisesti loppuvat aikanaan, kun kaikki alkavat kuitenkin saada sukupolvien vaihtumisen myötä oikein hyvää työeläkettä. Näin ei käykään, vaan meidän 90-luvun lamamme jäänteiden johdosta yhä edelleen ihmisiä jää työkyvyttöminä kansaneläkkeen varaan. He ovat jopa kohtalaisen nuoria ja omaavat pitkän työttömyys- ja terveysongelmahistorian, päihdehistorian myöskin usein. Siis kansaneläke ei ole mikään rudimentti, joka häviää aikakirjoista, vaan Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen viime keväänä saaman tiedon mukaan tämä asia tulee pysymään kartalla nyt ja pysyvästi.

Tässä oli valtiovarainministeri Heinäluoman puheenvuorossa esityksenomainen lausuma työeläkemaksujen 0,2 prosentin nostosta, joka tietenkin kuulostaa sinänsä varsin pieneltä, mutta tietäen työnantajien velvoitteet tänä päivänä ilman keskustelua ja ehkä riidanpoikastakaan tällainen asia ei kyllä kevyesti ilmoitusmenettelyllä varmasti eteenpäin mene.

Lisäksi valtiovarainministerin puheenvuorosta kävi ilmi, että hänen ajatuksensa olisi, että kansaneläkemaksuista vapautuisivat yrittäjät, ja tämä samalla keskustan näkemyksen mukaan, jos näin meneteltäisiin, jonkin verran murentaisi sitä periaatetta, että kansaneläkemaksu on tarkoittanut yhteisvastuullisuutta myöskin kansaneläkkeeseen tarvittavia varoja kerättäessä. Siihen ovat osallistuneet kaikki. Tätä asiaa pitää tutkia ja selvittää. Se ei ole aatteellisesti eikä periaatteellisesti täysin selvästi vain tekniikkaa eikä ilmoituskysymys.

Tässä mielessä valtiovarainministeri puhui hyvin vastikkeellisuudesta, ja en voinut mitenkään välttyä ajatukselta, että viime eduskuntakaudella keskeisiä eläkepoliittisia kiistoja täällä eduskunnassa oli eläkkeensaajien ylimääräinen savamaksu. Se purettiin pois ja se purettiin pois juuri sen takia, että sille ei ollut mitään vastiketta. Eläkeläiset kokivat, että se oli vain maksu ja rangaistus, mutta sillä ei ollut vastiketta. Olisiko tilanne ollut toinen tai olisiko tilanne tänään erilainen, mikäli olisimme kyenneet poliitikkoina tarjoamaan eläkkeensaajille tätä ylimääräistä maksua vastaan esimerkiksi hoivavakuutuksen tai jotakin vastiketta? Tämä vastikkeellisuus on mielenkiintoinen ajatus, ja on tärkeää, että Suomessa lajissa kuin lajissa tätä kohden edetään. Ei siis vain jatkossa kerätä maksuja vaan aina kun niitä maksuja kerätään, tiedetään myös, mitä niillä saadaan vastineeksi.

Haluan jotain sanoa Kansallisesta terveydenhuoltohankkeesta. Sen loppumetrit häämöttävät, ja haluan, että pöytäkirjoihin jää kysymykseni, onko kunta- ja palvelurakennehanke uudistuksena riittävän vahva väline turvaamaan sen muutoksen, mikä nyt sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan? Tämä kysymys mielestäni myöskin valtiovarainvaliokunnassa pitää käydä läpi. Tuleva budjettivuosi on viimeinen Kansallisen terveydenhuoltohankkeen toimeenpanovuosi, ja katkos kehitystyössä voi olla julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon osalta raskas asia. Kehitystyö ei saa katketa.

Työllisyysasiat ovat puhuttaneet eduskuntaa, ja hyvä niin. Vanhasen hallituksen ohjelma ja työ purevat. Työllisyysaste nousee, vaikka hitaastikin. Tietysti toivoisi, että nousu johtuisi enemmän siitä, että pitkäaikaistyöttömyys vähenisi, eikä eniten siitä, että ihmiset siirtävät eläkkeelle jäämistään.

Nuorten osalta menee vielä vuosia, ennen kuin näemme tämän hallituksen uudistusten vaikutuksen esimerkiksi opintososiaalisten etuuksien ja opintolainauudistusten johdosta.

Hallitus valmistelee maahanmuuttopoliittista ohjelmaa ja historiallista ohjelmaa. Sellaistahan ei tiettävästi aikaisemmin ole ainakaan sillä nimikkeellä ollut. Asuntojen puute puhuttaa muutoinkin, mutta erityisesti maahanmuuttopoliittisen ohjelman runkona tulee olla sen, että pitää olla kunnollinen asunto, mihin tänne muuttaa, jos muuttaa. Inkeriläisten paluumuutto jatkuu, mutta juuri asunto-ongelmista johtuen hyvin hitaasti.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vieraili viime keväänä Norjassa ja monen muun energiapoliittisen jne. asian lisäksi kävimme pohjoisessa Norjassa tapaamassa erityisesti terveydenhuollon asiantuntijoita, toimijoita, jotka ovat kotoisin Suomesta, ja kysymykseen, miksi he ovat muuttaneet Suomesta Norjaan, pimeään pohjoiseen Tromssaan töihin, vastaus oli yksinkertainen: pätkätyöt, joillakin jopa kymmenen vuoden ajan. Vaikka on hyvä ammatti ja asiantuntemus, niin suomalainen työnantaja, suomalainen julkinen sektori, katsoi hyväksi kymmenen vuoden ajan kirjoittaa lyhyitä työsopimuksia toinen toisensa jälkeen ja pitää ihmistä epävarmuudessa.

Toinen keskeinen syy, miksi he ovat valinneet Norjan Suomen sijaan — nythän meilläkin näitä töitä jo on — on se, että työelämä sinänsä on hyvin erilainen ja työpaikalla joustot sekä työajan että osaamisen huomioimisen suhteen ovat hyvin eri tasolla kuin meillä Suomessa terveydenhuollossa.

Näistä asioista olen erityisen huolissani, ja jos meillä kovasti mietitään tätä maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, niin siellä yhtenä kohtana soisi olevan myöskin sarake niitä ihmisiä varten, jotka ovat suomalaisina jo työn takia muuttaneet tästä maasta pois; millä heidät saataisiin muuttamaan takaisin Suomeen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallitus on onnistunut talouspolitiikassaan erinomaisesti. Työllisyys on parantunut lähes hallituksen tavoitteiden mukaisesti, talouden kasvuluvut ovat yli odotusten, ja valtion talouskin on kääntynyt ylijäämäiseksi odotettua nopeammin. Hyvä kehitys heijastuu myös hallituksen hyvään ensi vuoden talousarvioesitykseen. Toki parannusesityksiä minullakin siihen vielä on.

Vanhasen hallitus on rakentanut hyvän sosiaali- ja perhepaketin täsmätoimena heikoimpien aseman kohentamiseksi. Sosiaalipaketista hyötyvät eläkeläiset ja sotaveteraanit, yksinhuoltajat ja monilapsiset perheet, vammaiset ja sairaat sekä työttömät. Monet toimista kohdistuvat näiden erityisryhmien palveluiden parantamiseen, mutta myös rahallista tukea myönnetään. Hallituksen onnistunut linja onkin tällä vaalikaudella laaja-alainen palvelujen parantaminen etenkin vanhuspalveluissa.

Keskusta on korostanut hallituksessa ollessaan kaikkein heikko-osaisimpien aseman parantamista. Keskusta ei halua holhousyhteiskuntaa, vaan palveluiden kehittämisessä on korostunut valinnan mahdollisuuksien lisääminen ja mahdollisuuksien mukaan ihmisten omatoimisuus. Jatkona aiemmin tehdyille parannuksille talousarvioehdotuksissa kehitetään kotihoidon tukea ja sisarkorotuksilla hyödytetään nimenomaan monilapsisia perheitä, jotka tutkimusten mukaan ovat yksi heikoimmin toimeentulevista ryhmistä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden ja hoitoonpääsyn kohtuullisessa ajassa tulee olla kansalaisten perusoikeuksia. Valtion budjetissa panostetaankin merkittävästi, 280 miljoonaa euroa tämänvuotista enemmän, kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten valtionosuuksiin.

Ihmisen ikääntyessä sairauskulut kasvavat monesti kestämättömiksi suhteessa pieniin eläkkeisiin. Onkin tapauksia, joissa eläkeläisten rahat eivät riitä lääkkeisiin tai ruokaan, vaikka kummatkin ovat tärkeitä elämisen edellytyksiä. Hallitus on panostanut merkittävästi vanhusten palveluiden parantamiseen. Tästä huolimatta pidän tärkeänä, että jatkossa huolehdittaisiin paremmin myös erityisesti pienten eläkkeiden tasosta ja kansaneläkeindeksin kytkemisestä TEL-indeksiin.

Eläkkeensaajien hoitotuen korotuksella kevennetään paljon sairastavien vanhusten menotaakkaa, joka muodostuu lääkkeistä, apuvälineistä ja kotona asumista tukevista palveluista. Pienituloisten eläkeläisten asumisen epäkohtiin puututaan korottamalla eläkkeensaajien asumistuen asumiskustannusten enimmäismääriä. Samoin omaishoidontuen kehittämistä jatketaan antamalla omaishoitajille yksi vapaapäivä lisää.

Vanhasen hallitus maksaa kunniavelkaamme sotiemme veteraaneille parantamalla sotainvalidien ja heidän puolisoidensa pääsyä kuntoutukseen. Tällä on suuri merkitys veteraanien terveyden ja toimintakyvyn säilyttämisessä. Rahan riittävyydestä ei saa tulla toiminnalle estettä.

Sosiaalipaketti korjaa myös eräitä väliinputoamistapauksia, sillä lasten perhe-eläkkeet eivät vähennä jatkossa asumistuen määrää. Yksityisen hoidon tuen ja kotihoidontuen maksamissäännöksiä muutetaan perheiden tilanteet paremmin huomioiviksi ja myös adoptioperheiden tukea laajennetaan.

Vanhasen hallitus on ollut yrittäjäystävällisempi kuin sitä edeltäneet sinipunahallitukset. Keskustavetoinen hallitus on jo aikaisemmin tällä vaalikaudella helpottanut muun muassa sukupolvenvaihdoksia, yritysverotusta on uudistettu ja arvonlisäveron alaraja tehty liukuvaksi. Työvaltaisten alojen arvonlisäverokokeilu alkaa 2007. Haluan tässäkin yhteydessä jälleen tuoda esiin kantani elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen tärkeydestä viimeistään ensi hallituskaudella.

Tässä budjettiesityksessä on saatu vihdoin korjattua yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaan liittyvä epäkohta, joka on kohtuuttomalla tavalla estänyt työttömyyskorvauksen maksamisen yrittäjän perheenjäsenelle. Aikaisemmin puolison työttömyysturvan piiriin pääsyn edellytyksenä on ollut yritystoiminnan lopettaminen.

Hallituksen toimien tuloksena pienet ja keskisuuret yritykset luottavat tulevaisuuteen ja näkevät sen valoisana. Aamun uutisissa tuli esiin, että metalli- ja teknologiateollisuus siirtää tuotantoaan ulos, koska tilausmäärät kasvavat ja alalle ei ole saatavissa riittävästi osaavaa työvoimaa ja yritysten pitäisi myös investoida. Kun yrittäjiltä kysyy, mikä investoinneissa kiikastaa, hyvin yleinen vastaus on, etteivät he uskalla investoida ja vaativat mahdollisuutta poistojen nopeuttamiseen, eli heillä on poistoista aivan päinvastainen näkemys kuin asiaa selvittäneellä työryhmällä. Asia on tärkeä, ja siksi sitä on pikaisesti selvitettävä.

Aluekehityksessä olennaista on, että hallitus ei hyväksynyt Etelä- ja Länsi-Suomen aluekehitysvarojen leikkauksia. Hallituksen budjettiriihessä tekemän ratkaisun mukaan aluekehitysvarojen kansallinen rahoitusosuus myös uudella EU:n rahoituskehyskaudella pysyy entisellään.

Teiden kunto on rapautunut huolestuttavasti vuosia jatkuneiden määrärahaleikkausten johdosta. Pahimmalta tuntuu, kun työllä ja vaivalla saatuja asfaltti- ja öljysorateitä palautetaan sorateiksi. Jos Suomi aiotaan jatkossakin pitää asuttuna, pitäisi perustienpidon määrärahoja sekä myös yksityisteiden kunnossapidon ja parantamisen valtionapuja lisätä merkittävästi. Vaikka budjettiriihessä tulikin 17 miljoonaa euroa lisää perustienpitoon valtiovarainministeriön esitykseen verrattuna, on kokonaisuus silti miinusmerkkinen 14 miljoonan euron verran tämänvuotiseen verrattuna.

Väylähankkeiden nopeuttamisesta ja kymmenen uuden väylähankkeen käynnistämisestä hallitus ansaitsee kiitokset. Tampereen läntisen kehätien kakkosvaihe etenee budjetissa suunnitellusti, mikä on suuri tyytyväisyyden aihe Valtatietä 3 käyttäville. Toki liikenneturvallisuuden parantaminen valtateillä ohituskaistoja ja keskikaiteita rakentamalla vaatii rahoituksen nopeuttamista. Tämä koskee myös Valtatie kolmosta.

Asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähennyskelpoisen enimmäismäärän korottaminen 4 700 eurosta 7 000 euroon on etenkin maaseudun asukkaiden mutta myös kaupungista toisessa työssä käyvien kannalta tärkeää.

Kotitalousvähennyksen kehittäminen poistaa epäkohdan, kun vähennys mahdolllistuu lämmitysjärjestelmien perusparannuksissa, vaikka kotitalous olisi saanut sitä varten energia-avustusta. Tämä onkin ollut merkittävä pullonkaula kotitalousvähennyksen käyttämisessä lämmitysjärjestelmien muuttamisessa uusiutuvaa energiaa käyttäviksi.

Keskustan päätavoitteet vuoden 2007 budjetin osalta liittyivät kuntatalouden parantamiseen sekä EU:n laajentumisesta koituvien leikkausten kompensointiin maaseudulle. Näihin tavoitteisiin on myös pystytty vastaamaan ammattitaitoisten ministerien työn tuloksena.

Hallituksen esitys kuntien ja valtion kustannustenjaon tarkistuksen viimeisen 185 miljoonan euron erän aikaistamisesta vuodella jo ensi vuonna maksettavaksi otetaan varmasti kunnissa tyytyväisenä vastaan. Palautuksen teknistä toteuttamista kannattaa miettiä, jotta se olisi kunnille mahdollisimman oikeudenmukainen riippumatta väestörakenteesta.

Maatalouspolitiikan tärkein tehtävä on varmistaa terveellisten, turvallisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden saanti kaikissa olosuhteissa. Tärkeäksi tehtäväksi on nousemassa myös bioenergian tuotannon merkittävä lisääminen pyrittäessä energiahuollon varmistamiseen.

Maataloudessa ja maaseudulla on meneillään raju rakennemuutos. On tärkeää, että alkutuotannosta vapautuvia resursseja suunnataan oikein ja huolehditaan maaseudun uusista työpaikoista. Hallitus on painottanut osaamisen, tutkimuksen ja tuotekehityksen merkitystä. Maataloutta ja maaseutua ei saa jättää nyt näiltä tärkeiltä osin muita aloja heikommalle. Talousarviossa on maaseudun kehittämisen yhteydessä mainittu keinoina muun muassa maaseutuneuvonta. Kuitenkin hallitus esittää neuvonnan rahoitukseen jopa neljänneksen leikkausta eli lähes 3 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Tämä leikkausesitys ei ole alkuunkaan linjassa eduskunnan ja hallituksen maatalouspoliittisessa selonteossa hyväksymän maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimielisen mietinnön kanssa. Aionkin tehdä talousarvioaloitteen neuvonnan rahoituksen korjaamiseksi siedettävälle tasolle.

Talousarvioesityksen maatalouspääluokassa yhtenä puutteena maa- ja metsätalouden kehittämismäärärahojen vähenemisen ohella on todettava, että maatalouslomituksen osalta olisi yhden lomapäivän lisäys ollut todella tarpeen. Tähän toivon pikaista korjausta.

Maatalouden tuet säilyvät tämänvuotisella tasolla, joten maatalousministeri on tehnyt tältä osin hyvää työtä. Valmistumassa olevat uudet ympäristötuen ehdot tulee asettaa sellaisiksi, että viljelijät voivat niihin sitoutua. Maaseudun kehittämisessä kiinnitetään huomiota hyvin tärkeään asiaan: syrjäisen ja ydinmaaseudun tasapainoisen kehityksen edistämiseen maaseudun kehittämisstrategian mukaisesti. Tämä on tärkeää tasapuolisten elinmahdollisuuksien turvaamiseksi koko valtakunnan alueella.

Metsätalouden osalta on harmittavaa, että sen rahoitusta on vähennetty. Kovin pitkään tilanne ei voi jatkua tällaisena, sillä taimikon hoidossa ja nuorten metsien kunnostamisessa on rästejä, jotka kansantalouden etua ajatellen tulisi saada hoidettua mahdollisimman pian.

Arvoisa herra puhemies! Tämä vuosi on osoittanut jälleen veden riittävyyden merkityksen. On tärkeää, että huolehditaan myös varautumisesta poikkeuksellisiin tilanteisiin. Maakunnissa, niin Pirkanmaallakin, on meneillään ja suunnitteilla monia isoja vesihuolto- ja jätevesihankkeita. Näihin samoin kuin jätevesien käsittelyyn haja-asutusalueilla tulisikin budjetissa varata esitettyä enemmän valtion rahaa hankkeiden nopeuttamiseksi ja järkevien kokonaisuuksien toteuttamiseksi yhteishankkeina. Nyt näitä määrärahoja ollaan vähentämässä. Toki on kiitollisuudella todettava, että vuoden 2005 lisätalousarviossa näihin hankkeisiin osoitettiin lisämäärärahaa, jonka ansiosta esimerkiksi Lounais- ja Luoteis-Pirkanmaan seutukuntien yhteishanke saatiin käyntiin.