Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Tänään esiteltävä vuoden 2014 talousarvio vastaa vaikeiden aikojen haasteeseen. Globaali finanssikriisi ja siitä seurannut talouden taantuma ovat jatkuneet kuluvana vuonna ennakoitua pahempina. Euroalueen kasvu on tänä vuonna jäänyt vaimeaksi eurokriisin takia. Maailmantalouskaan ei vedä, ja maailmankaupan kasvu jatkuu ensi vuonnakin poikkeuksellisen hitaana. Tämä kaikki heijastuu suoraan ja armotta myös kotimaan talouteemme.

Vuonna 2013 Suomen bruttokansantuote supistuu 0,5 prosenttia, ja jatkossakin kasvu pysyy hitaana. Valtiovarainministeriö arvioi ensi vuoden kasvuksi 1,2 prosenttia johtuen osaltaan euroalueen talouksien hienoisesta elpymisestä sekä kotimaisen kulutuskysynnän kasvusta.

Suomen kansantalous on taantunut vuoden 2006 tasolle. Verrattuna tilanteeseen, jossa talous olisi kasvanut tasaista 2 prosentin vauhtia, me olemme menettäneet kansantuotteesta noin 30 miljardia euroa. Suomen veroasteella se tarkoittaa noin 10—12 miljardia menetettyinä verotuloina. Näillä puuttuvilla verotuloilla olisi hyvinvointivaltion peruspalveluiden ja tulonsiirtojen ylläpitämiseen merkittävä vaikutus. Kaksi perättäistä vuotta taantumaa luo myös suuria paineita julkisen talouden puolelle.

Johtopäätöksiä tässä tilanteessa voi olla vain yksi: meidän on satsattava uuden kasvun luomiseen ja työn lisäämiseen Suomessa. Keskeistä on nostaa työllisyysastetta. Tarvitsemme lisää ihmisiä töihin. Vain työllä voimme rahoittaa Suomessa hyvinvoinnin.

Arvoisa puhemies! Heikon suhdannetilanteen, julkisen talouden kestävyyden ja talouden rakenteellisen muutoksen kolmoishaasteeseen hallitus vastaa kokonaisvaltaisella talouspolitiikan strategialla. Tämä talouspolitiikan kokonaisuus muodostuu hallituksen päättämästä rakennetoimien kokonaisuudesta, työtä ja kasvua lisäävästä budjetista ja lisätalousarviosta sekä tietenkin työmarkkinaratkaisusta. Näiden neljän pilarin varaan hallitus tukee Suomen nousun ja myöskin hyvinvointivaltion tulevaisuuden.

Ensi vuoden budjettiesitys on suuruudeltaan 53,9 miljardia euroa. Vaikka se on yli miljardin pienempi kuin kuluvan vuoden budjetti, on esitys 6,7 miljardia euroa alijäämäinen. Me olemme eläneet jo pitkän aikaa Suomessa yli varojen, ja tällä hallituksella on kipeä tehtävä kuroa tuota vajetta umpeen. Velan määrä on nyt nousemassa lähes 100 miljardiin. Me kaikki tiedämme, että velkaantuminen ei ole kestävä tie. Esitykset merkittävästä lisävelan otosta eivät ole sen vastuullisempia kuin esitykset äärimmäisistä leikkauksista. Hallituksen tie on kultainen keskitie. Pidämme velkasuhteen taittamisesta kiinni, mutta emme halua omilla toimillamme pahentaa tätä taantumaa. Me tulemme jatkamaan työn ja taloudellisen kasvun tukemista.

Samoin on myös selvää, että yhteiskunnan heikompiosaisia ei voi laittaa kriisien maksumiehiksi. Päinvastoin, pankkiveron kaltaisilla ratkaisuilla hallitus haluaa varautua tuleviin kriiseihin ja puolustaa veronmaksajia. Kysymyksessä ei tietenkään ole mikään helppo harjoitus. Matka on pitkä, ja se voi olla myös kivinen, mutta suuntamme on selvä. Mistä tässä työssä on sitten pohjimmiltaan kysymys? Kysymys on hyvinvointivaltion turvaamisesta tuleville sukupolville. Nälkämaan laulua lainatakseni: meidän on uudesti luotava tämä maa.

Arvoisa puhemies! Tänään eduskunnalle esiteltävä vuoden 2014 talousarvio on työtä ja kasvua vahvistava budjetti, joka samalla tasapainottaa valtiontaloutta oikeudenmukaisella tavalla. Yhdessä vuoden kolmannen lisätalousarvion kanssa ne muodostavat keskeisen osan talouspolitiikan kokonaisuudesta.

Esityksessä tuetaan voimakkaasti yritysten mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää. Yhteisövero esitetään laskettavaksi 20 prosenttiin, joka vähennykset huomioon ottaen on efektiivisesti Ruotsin veroa vastaava taso. Osinkoverotuksen uudistuksella kannustetaan yrityksiä sijoittamaan voittonsa uuteen tuotantoon ja innovaatioihin, ei jakamaan niitä voittoina omistajille. Hallituksen kunnianhimoinen kasvurahoitusohjelma puolestaan varmistaa, että uusia yrityksiä ja ideoita syntyy tässä maassa jatkossakin. Yhdessä yksityisen sektorin rahan kanssa kasvurahastojen yhteenlasketun pääoman arvioidaan nousevan lähemmäs miljardiin euroon muutaman lähivuoden kuluessa.

Samalla hallitus panostaa työhön ja hyvinvointiin. Heikoimmista pidetään huolta tekemällä sosiaalietuuksien indeksikorotukset täysimääräisinä. Opintotuki sidotaan indeksiin ensi vuoden syksystä lukien. Myös osatyökykyisten työllistämiseen panostetaan ensi vuonna. Lisäksi nuorisotakuuseen ja koulutuksen saatavuuteen laitetaan lisäpanostuksia.

Suomen teollisuuden tilanne on vaikea. Saimme eilen kuulla Rauman telakan ikävistä uutisista, ja siksi on hyvä kertoa, mitä hallitus on tehnyt teollisuuden ja viennin toimintaedellytysten turvaamiseksi. Tällä vaalikaudella hallitus on tukenut teollisuuden toimintaedellytyksiä yhteensä yli miljardilla eurolla. Olemme lisänneet Finnveran riskinottokykyä, uudistaneet viennin rahoituksen luottomuotoisella rahoitusmallilla ja ottaneet käyttöön tutkimus- ja kehitys- sekä kasvukannustimet. Olemme tehneet yli 70 miljoonan investoinnit meriteollisuuteen muun muassa innovaatiotuen kautta sekä päättäneet kansallisesta toimintaohjelmasta rikkidirektiivin haittavaikutusten minimoimiseksi. Muutoksia on tehty tämän lisäksi voimalaitosveroon, yhteisöveroon, tonnistoveroon ja energiaveroleikkuriin. Hallitusta ei voi siis syyttää toiminnan puutteesta.

Arvoisa puhemies! Meillä on tänään keskustelussa myös vuoden 2013 kolmas lisätalousarvio. Se sisältää nopeasti työtä ja kasvua tukevia toimenpiteitä, joilla halutaan saada yhä useampi suomalainen töihin. Satsaukset homekoulujen korjaamiseen, Helsinki-Vantaan lento-kentän laajentamiseen sekä teiden, siltojen ja ratojen kunnossapitoon työllistävät suomalaisia ja auttavat näin meitä yli vaikean suhdannekarikon. Lisätalousarviossa panostetaan työhön ja kasvuun 389 miljoonan euron arvosta. Se on merkittävä panostus.

Hallituksen viime viikolla eduskunnassa esittelemä rakennepaketti on kolmas tärkeä pilari talouspolitiikan kokonaisuudessa. Vaikka uudistuksilla on sekä menoja pienentäviä että niitä lisääviä vaikutuksia, meidän tulisi muistaa uudistusten suuri linja: työn tekemisen lisääminen ja työn edellytysten parantaminen. Rakennepoliittiset toimet varmistavat tulevan budjettipolitiikan liikkumavaran sekä talouden pitkän aikavälin potentiaalin kehittymisen. Vaikka tänään keskustelemmekin ensi vuoden budjetista ja uudesta lisäbudjetista, eivät ne olisi yhtä vaikuttavia ilman palapelin muita osia eli rakenneuudistusten kokonaisuutta ja työmarkkinaratkaisua.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja on työtä ja kasvua tukeva linja. Osana talouspolitiikan kokonaisuutta ensi vuoden budjetti ja nyt aikaistettu lisätalousarvio tulevat parantamaan työllisyyttä samalla pitäen huolta julkisen talouden kestävyydestä.

Hallituksen esitys toteuttaa keväällä kehysriihessä tekemiämme päätöksiä. Suomen talouden tila on nyt vakavampi kuin osasimme tuolloin arvioida. Siksi hallituksen kehysriihen linjaukset, vaikka ne saivat keväällä paljon myös kritiikkiä osakseen, näyttäytyvät nykytiedon valossa oikeina ja vastuullisina. Ne tukevat kasvua ja työllisyyttä sekä pitävät kiinni oikeudenmukaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Nyt jos koskaan Suomi kaipaa selkeää suuntaa sekä työllisyyttä ja kasvua lisäävää politiikkaa. Kaipaamme myös yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista. Tästä on merkittävänä osoituksena syntynyt työmarkkinaratkaisu. Yhdessä rakennepaketin ja työmarkkinaratkaisun kanssa ensi vuoden talousarvio sekä kuluvan vuoden kolmas lisätalousarvio muodostavat pohjan yhteistyön politiikalle. On aika avata silmät, on aika kääriä hihat. Suomi tarvitsee työtä, ja sitä me näillä ratkaisuilla tarjoamme.

Sari Sarkomaa /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tosiaan aika kääriä hihat. Suomen taloustilanne on synkkä. Olemme jäljessä kilpailijamaitamme, luottoluokituksemme on uhattuna rajun velkaantumisen vuoksi, ja samaan aikaan työikäinen väestö vähenee. Suomalaiset kyllä kestävät kuulla totuuden, ja he myös odottavat maata johtavilta poliitikoilta vastuullisuutta ja päätöksentekokykyä, jotta tilanne saadaan oikaistua. Hallituksen esitykset työllistäväksi lisätalousarvioksi sekä kasvua ja kilpailukykyä vahvistavaksi budjetiksi, maltillinen palkkaratkaisu ja kestävyysvajetta umpeen kurova rakennepaketti ovat oikeita ja kipeästi kaivattuja askelia välttämättömään suunnanmuutokseen.

Tässä taloustilanteessa Suomelle ei riitä pieni laihdutuskuuri, vaan on tehtävä kokonainen elämäntaparemontti. Remontti tarvitaan, jotta meillä on jatkossakin varaa kouluttaa lapsemme, hoitaa apua tarvitsevat ja turvata kaikille ihmisarvoinen vanhuus. Meidän on taisteltava suomalaisten työpaikkojen ja yritysten puolesta.

Hyvinvointimme on riippuvainen yritystemme menestyksestä, vaikka joidenkin ideologioiden edustajille tämä on vaikea myöntää. Yritykset työllistävät, maksavat veroja, tuovat vientituloja ja luovat sen arvonlisän, jonka varaan olemme rakentaneet.

Siksi kokoomuksen mielestä hyviä toimia ovat yhteisöveron mittava kevennys, kasvuun kannustava osinkoverouudistus, kasvurahastot, rikkidirektiivin kompensaatio, palkkaverotuksen kevennys ja kotitalousvähennyksen korotus. Ne tehdään, jotta suomalaisilla olisi töitä.

Seuraavaksi meidän täytyy karsia tarpeetonta byrokratiaa ja yritysten hallinnollista taakkaa, mikä vapauttaa erityisesti pienyrittäjien aikaa varsinaisen työn tekemiseen. Uusi, kestävä kasvu perustuu siihen, että yritystemme tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi. Työvoimakustannuksilla emme voi kilpailla, mutta osaamisella ja työn tuottavuudella voimme. Tässä koulutus on aivan avainasemassa. Kokoomukselle erityisen tärkeitä ovat panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa. Lisäpanostuksia tulee myös oppisopimukseen ja ammatilliseen koulutukseen.

Suomen tulevaisuuden ydinkysymys on se, että jokainen nuori jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen ja saa työn syrjästä kiinni. Oppivelvollisuuden venyttäminen ei saa tarkoittaa nuorten mekaanista säilömistä koulun seinien sisäpuolelle, vaan meidän on varmistettava, että jokaiselle nuorelle syntyy yksilöllinen polku osaamiseen, jota työmarkkinoilla tarvitaan. Nuorten syrjäytymisen syyt eivät ilmaannu yhtäkkiä yhdeksännellä luokalla ja poistu yhdellä lisävelvoitevuodella. Onkin viisasta vaalia laadukasta varhaiskasvatusta ja maailman parasta perusopetusta.

Yhteiskunta, jossa työ ei kannata, ei ole terve. Kokoomuksen ikiaikainen tavoite työn kannattavuudesta etenee harppauksin toteuttaessamme työttömyysturvan suojaosuuden. Tervehdimme ilolla osatyökykyisten työllistämisohjelmaa. Seuraava askel voisi olla soviteltu eläke osatyökykyisille, jotta lyhytkin työ kannattaisi aina ottaa vastaan.

Arvoisa puhemies! Meidän on urakoitava työelämän tasa-arvon ja naisten työmarkkina-aseman edistämiseksi sekä vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi. Siitä on saatava esitys tällä eduskuntakaudella. Yhtä tärkeä tavoite on työvoiman tarjonnan lisääminen ja työurien pidentäminen. Tästä kaikesta on kyse hallituksen päättämässä ja paljon parjatussa kotihoidon tuen uudistuksessa. Oppositiopuolueet ovat tässä jumittuneet nykytilaan ja puheenjohtaja Sipiläkin toteaa "tosiasiana", että isillä nyt vain on suuremmat palkat eivätkä he tästä syystä voi osallistua lasten kotona hoitamiseen samoin kuin äidit. (Sirkka-Liisa Anttila: On totta! — Jari Leppä: Se on tosiasia!) Me poliitikot olemme kuitenkin täällä muuttamassa maailmaa paremmaksi ja tasa-arvoisemmaksi.

Tavoitteenamme on luoda vanhemmille lisää vaihtoehtoja työn ja perheen yhteensovittamiseksi, eivätkä uudistukset kotihoidon tukeen jää, vaan kyse on kokonaisuudesta, johon kuuluvat esimerkiksi joustava hoitoraha osa-aikatyötä tekeville sekä päivähoidon tuntiperusteinen maksu. Ne auttavat räätälöimään lasten hoidon kullekin perheelle sopivaksi. Työelämässä tarvitaan sekä naiset että miehet ja vanhemmuudessa isät ja äidit. Se on myös kiistatta lasten etu.

Lastemme etu on myös se, että emme ahnehdi tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Tällä hetkellä Suomen velkaantuminen on kestämättömällä tiellä. Kokoomus ei anna Suomen joutua hallitsemattomaan velkakierteeseen, ja siksi me olemme valmiita vaikeisiinkin päätöksiin, joilla Suomeen luodaan lisää työtä ja toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että yhdeksän miljardin euron kestävyysvajetta ei voi kattaa vain leikkaamalla ja veronkorotuksilla. Se söisi talouskasvun ja hyvinvoinnin eväät. Sen sijaan työllisyyttä, kilpailukykyä ja julkisen sektorin tehokkuutta parantavat rakenteelliset uudistukset ovat pehmeämpi ja fiksumpi tapa. Hyvät perussuomalaiset, tästä syystä vaihtoehtonne pelkiksi menoiksi ja tuloiksi ei riitä, koska tästä vaihtoehdosta puuttuvat isot rakenteelliset ratkaisut. Opposition taktiikka pilkkoa hallituksen toimet osiin ja nostaa rähäkkä yksityiskohdista on se, jolla te menette eteenpäin. Tietenkin hallituksen päätöksiä saa ja pitääkin arvostella, mutta tehtävänne on tuoda esiin oma kokonaisvaihtoehto, miten asiat hoidettaisiin paremmin. (Perussuomalaisten ryhmästä: Kohta tulee!)

Budjetissa kunnille on tarjolla keppiä ja porkkanaa: valtionosuuksia leikataan, mutta toisaalta verotuloja tulee lisää. Uudistuksia on nyt rohkeasti vietävä eteenpäin kuntatasolla, koska valtion piikki on menossa kiinni. Se, että me järjestämme hallinnon ja työt paremmin, vapauttaa ammatti-ihmisten voimavaroja itse palveluihin ja tuo varmasti työniloa.

Kunta- ja sote-uudistukseen on löydettävä yhteistyössä kestävät ratkaisut. Julkisen sektorin tervehdyttäminen on olennaista ennen kaikkea ihmisten hyvän arjen ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee nyt käsittelyssä olevia budjettiesityksiä. Työtä on vielä paljon. Rakenneuudistuspaketti pitää valmistella vaikuttaviksi teoiksi ripeästi mutta huolella perusteellisine vaikutuslaskelmineen. Edellytämme, että hallitus tekee myös lisäpäätöksiä lupauksensa mukaisesti, mikäli nyt tekeillä olevat uudistukset eivät riitä.

Lopuksi totean, että kestävä kasvu ja Suomen uudistuminen eivät tapahdu hetkessä. Siihen tarvitaan suomalaista sitkeyttä ja sisua, ja niitähän meillä riittää. Vahvuutemme on aina, että vaikeina aikoina olemme onnistuneet kokoamaan voimavaramme. Yhteistyöllä nytkin varmasti onnistumme.

Kristiina Salonen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden 2014 talousarviota ei päästy valmistelemaan sellaisissa olosuhteissa kuin vielä vuoden 2013 alussa toivottiin. Taloustilanne on odotettua heikompi, eikä kasvua ole syntynyt. Yhteiskuntaamme vaivaavat niin heikko taloussuhdanne, rakennemuutos kuin julkisen talouden alijäämäkin. Nykyisiin olosuhteisiin nähden vuoden 2014 budjettiesitys on kuitenkin omiaan luomaan vakautta kansakunnalle.

Yhteiskunnan pohjana on työ. Se näkyy myös talousarvioesityksessä. Suomalainen työ ja työllisyys on nostettu esityksessä siihen keskeiseen asemaan, joka sille kuuluu. Me sosialidemokraatit tiedämme, kuinka monessa perheessä esimerkiksi Lahdessa ja Raumalla eletään vaikeita aikoja töiden huvetessa.

Tällaisissa tilanteissa yhteiskunnan täytyy ponnistella korvaavien työpaikkojen löytymiseksi, eikä perheitä saa jättää oman onnensa nojaan. Toimet pitkäaikaistyöttömyyttä ja työmarkkinoilta syrjäytymistä vastaan ovat keskeisiä. Infran rakentamiseen ja korjausrakentamiseen suunnatut varat kertovat siitä, että hallitus pyrkii tuottamaan maahamme työtä. Kasvurahoitusohjelma tukee taas yritysten kasvua ja kansainvälistymistä.

Työllisyysasteemme on merkittävästi muita Pohjoismaita matalampi, mikä ei pitkällä aikavälillä ole kestävä tilanne. Yhden prosenttiyksikön lisäys työllisyysasteeseen vastaa kahta miljardia euroa julkisen talouden tasapainossa. Rakenneuudistuksia tarvitaan sen vuoksi, että suomalainen hyvinvointivaltio kestää jatkossakin.

Hallituksen esittämät rakenneuudistukset yhdessä maltillisen keskitetyn palkkaratkaisun ja kilpailukykyä parantavien liikenneinvestointien kanssa takaavat otollisen pohjan tulevaan. Kun kasvu maailmalla ja Euroopassa alkaa, on Suomen päästävä vahvasti mukaan. On silti tärkeää, että heikkoon ja laskevaan työllisyyteen puututaan myös nyt, akuutisti. Siksi vuoden 2013 kolmas lisätalousarvio eli pikainen lisärahoitus työllisyyspainotteiseen elvyttämiseen on ehdottomasti tarpeellinen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Vientiteollisuus on edelleen yksi taloutemme keskeisistä osista. Sadattuhannet suomalaiset perheet saavat leipänsä pöytään vientiteollisuudesta. EU:n rikkidirektiivin aiheuttamat kustannukset on tarpeen kompensoida täysimääräisesti kotimaisen teollisuuden kilpailukyvyn ja työpaikkojen turvaamiseksi. Yksi osa budjetin työllisyyttä ja taloutta ylläpitävistä keinoista on panostus teollisuuteen. SDP on luvannut, ettei suomalaiselle teollisuudelle sälytetä lisäkustannuksia tämän hallituskauden aikana.

Toinen talousarvion työllisyyttä parantava päätös on lähiöiden peruskorjauksiin ja homekoulujen korjaamiseen myönnetty lisäraha. Työllisyyden parantaminen, rakennusten korjausvelan pienentäminen sekä lähiöiden elinvoimaisuuden ja viihtyisyyden lisääminen ovat kaikki arvokkaita ratkaisuja.

Kolmas teko työllisyyden hyväksi on kasvurahoitusohjelma vauhdittamaan pk-yritysten kasvua ja kansainvälistymistä. Kotimaisten yritysten tietä kansainvälisille markkinoille tulee edesauttaa turvaamalla siihen tarvittava rahoitus. Liian moni potentiaalinen menestystarina kaatuu jo alkuunsa rahoituksen puutteeseen. Suomessa on osaavaa työvoimaa, korkeaa tekniikkaa, työn tuottavuuteen nähden varsin kohtuullinen palkkataso sekä patentteja ja ideoita vaikka muille jakaa. Näiden ideoiden kehittäminen tuottavaksi liiketoiminnaksi kansainvälisille markkinoille on mahdollisuus taloutemme ja yhteiskuntamme tulevaisuudelle.

Näinä aikoina painopisteen on oltava työssä ja työllisyydessä, mutta myös muilla alueilla on tehty edistyksellisiä päätöksiä.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseksi on otettu konkreettisia askelia. Vuonna 2014 käyttöön otettava joustava hoitoraha mahdollistaa pienten lasten vanhemmille työnteon aiempaa paremmin. Tämä on hyvä esimerkki uudistuksesta, josta hyötyvät sekä lapsiperheet että Suomen talous.

Talousarviossa on huomioitu lapsiperheiden lisäksi myös nuoret. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen saa kaivattuja resursseja, ja opintotuki sidotaan vihdoin elinkustannusindeksiin. Ratkaisevaa nuoren tulevaisuuden kannalta on se, että työttömyys ja osattomuus katkaistaan heti alkuunsa.

Heidätkin, jotka ovat jo oman työpanoksensa yhteiskuntamme hyväksi antaneet, on talousarvioesityksessä muistettu. Vanhuspalvelulain toimeenpanoon on osoitettu tarvittavat voimavarat. Sosialidemokraattien kädenjälki näkyy voimakkaasti myös siinä, että vuoden 2014 budjetissa päätettiin olla leikkaamatta sosiaaliturvaa. Indeksejä ei niin sanotusti jäädytetty. Kansaneläkkeitä korotetaan täysimääräisesti, jotta vähäosaisten ostovoima säilyy.

Arvoisa puhemies! On sosialidemokraattisten arvojen mukaista, että heikoimmassa asemassa olevia ei laiteta talouskriisin maksumiehiksi. Talouskriisiä ei saa hoitaa sillä kustannuksella, että kansan eriytyminen voimistuu ja syrjäytyminen yleistyy. Pohjoismaiseen yhteiskuntaan kuuluu keskeisesti se, ettei heikoimmassa asemassa olevia paineta kohtuuttomaan asemaan, vaikka taloustilanne olisi kuinka tukala.

Vanhan sananlaskun mukaan samaan jokeen voi astua vain yhden kerran. Olemme nähneet, että sosiaaliturvan leikkaaminen taloudellisesti vaikeina aikoina tulee kuitenkin yhteiskunnalle kalliiksi pitkällä aikavälillä. Se voi johtaa työkykyisen työvoiman ajautumiseen työmarkkinoiden ulkopuolelle, joskus lopullisesti. Tämä nähtiin 1990-luvun laman aikana tehtyjen talouspäätösten jäljiltä. Vaikka talous sittemmin elpyi, ihmiset eivät kaikki elpyneet, vaan osa jäi pysyvästi työttömiksi ja syrjäytyneiksi. Tämä ei saa toistua Suomessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Hallituksen talouspolitiikka on talouden suhdanteita tasoittavaa, kuten kuuluukin. Samalla hyvinvointivaltion palvelut voidaan turvata. Vuoden 2014 talousarvioesitystä voidaan pitää onnistuneena ja tasapuolisena kokonaisuutena, joka on sosialidemokraattisten arvojen mukainen.

Jari Lindström /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talouden mittarit näyttävät nyt punaista. Talous ei kasva, vienti ei vedä, ja uusia irtisanomisuutisia tulee lähes päivittäin. Tarvitsemme pikaisia lisätoimia, jotta saamme maamme talouden takaisin kasvu-uralle, sillä hallituksen budjettiehdotus ei sisällä tähän tarvittavia työkaluja.

Perussuomalaisia on syytetty koko vaalikauden ajan siitä, että emme esitä vaihtoehtoja vaan vain kritisoimme. Tämä ei pidä paikkaansa. Olemme esittäneet vaalikauden jokaiseen budjettiin vaihtoehtobudjetin ja jokaiseen valtiontalouden kehykseen perusteelliset vastalauseet. Nämä kuitenkin sivuutetaan, sillä ne eivät sovi siihen tarinaan, jota poliittiset kilpailijamme haluavat meistä kerrottavan, tai sitten ne ymmärretään väärin, kuten päivän Ylen uutisointi osoittaa. Toivottavasti tänään ei täällä salissa sorruta siihen vaan pysytään tosiasioissa. Haluamme rakentavassa hengessä antaa hallitukselle evästystä. Uskomme edelleen, että vain yhdessä tekemällä saamme Suomen taas nousuun.

Arvoisa puhemies! Katsomme, että taloustilanne vaatii kunnollista täsmäelvytystä. Nyt on syytä aikaistaa pakollisia investointeja tieverkkoon ja julkisten rakennusten homekorjauksiin. Tieverkkomme on annettu rapautua niin pahasti, että asfalttia on alettu pistää rullalle ja olemme palaamassa takaisin sorateiden romantiikkaan. Homekoulujen korjaukset taas ovat investointeja ihmisten terveyteen. Näiden pakollisten investointien aikaistamisella olisi suhdanteita tasaava vaikutus, ja kaiken lisäksi tämä olisi järkevää julkisen rahan käyttöä, sillä matalasuhdanteessa näiden investointien teko on halvempaa kuin korkeasuhdanteessa.

Perussuomalaiset eivät kiihdyttäisi verokilpailua laskemalla yhteisöveroa hallituksen tavoin 20 prosenttiin. Katsomme, että parempi vaihtoehto olisi laskea vero samalle 22 prosentin tasolle kuin Ruotsissa ja Tanskassa sekä antaa vastaavankaltainen veronkevennys myös muille yritysmuodoille kuin osakeyhtiöille. Tästä säästyneillä varoilla tukisimme erityisesti pk-yritysten kasvua ja työllistämismahdollisuuksia nostamalla alv:n alaisen toiminnan alarajaa 20 000 euroon ja toteuttamalla työllistävien pk-yritysten Viron-mallin mukaisen yritysverotuksen.

Olisimme myös valmiita alentamaan arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämän ratkaisun rahoittaisimme palauttamalla Kela-maksun yksityiselle sektorille. Nämä kaksi yksityiskohtaa ovat toisiinsa sidottu kokonaisuus: yhtä ei ole ilman toista. Hallituksen esitysten vaikutusarvioiden mukaan tällä tavalla keräisimme valtion kassaan noin 100 miljoonaa euroa enemmän tuloja ja parantaisimme työllisyyttä noin 5 000 hengellä.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina lähes kaikki tahot ovat olleet huolestuneita Suomen vientisektorin kilpailukyvystä, ja aivan aiheellisesti. Olemme menettäneet asemiamme kansainvälisillä markkinoilla, minkä vuoksi vaihtotaseemme on valahtanut miinukselle. Työmarkkinajärjestöjen juuri solmima maltillinen palkkaratkaisu toki auttaa, mutta on muistettava, että energiaintensiivisen vientisektorimme kustannustasoon vaikuttavat suuresti myös energia- ja kuljetuskustannukset. Siksi perussuomalaisten mielestä energiapolitiikan kokonaisvaltaisen järkeistämisen pitää olla tehtävälistan kärjessä. Ja kerrankin olemme valmiita kuulemaan viestiä Euroopan unionista. EU:n teollisuuskomissaarin Antonio Tajanin sanoin: "Eurooppa tarvitsee uuden energiapolitiikan. Meidän on lopetettava teeskentely, koska emme voi uhrata teollisuuttamme epärealististen ilmastotavoitteiden takia, joita ei ole otettu käyttöön muualla maailmassa."

Tähän samaan kuuluu myös teollisuuspolitiikka ja omistajaohjauspolitiikka. Nekin pitää panna aivan uusiksi. Tämä ikävä Rauman telakan lopettamisilmoitus eilen: Meillä oli siihen esittää vaihtoehto. Se oli vaihtoehtoesitys. Hallitus päätyi toiselle linjalle. Me olisimme toimineet toisin ja myöntäneet tuon 50 miljoonan euron pääomalainan. (Ben Zyskowicz: Sillähän kaikki olisi hoidettu!)

Kun katsoo kaikkia Kataisen hallituksen kauden budjetteja, ei voi välttyä ajatukselta, että hallitus on tainnut omasta mielestään keksiä julkisen talouden sammon, josta voi aina tarvittaessa takoa muutaman sata miljoonaa budjettiin. Tarkoitan tässä kuntien peruspalveluiden valtionosuuksia, joita hallitus on taas leikkaamassa yli 350 miljoonalla eurolla. Me emme voi tätä hyväksyä, sillä sen lisäksi, että valtionosuusleikkaus kurittaa ennen kaikkea yhteiskuntamme heikompiosaisia, se on myös tehoton keino julkisen sektorin velkaantumisen kuriin saamiseksi. Ei pidä unohtaa, että julkiseen sektoriin kuuluvat sekä valtio että kunnat. Vaikka valtio velkaantuu hallituksen tempuilla vähemmän, kuntien velkaantuminen vastaavasti kasvaa, joten koko julkisen sektorin tasolla muutos on noin plus miinus nolla. Tämän saman asian totesi muuten muutama viikko sitten valtionvarainministeriön entinen valtiosihteeri Raimo Sailas, joten me emme ole ainoa taho, joka on kiinnittänyt tähän huomiota.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen tuttu kahden kukkaron politiikka jatkuu tässäkin budjetissa. Kotimaan kukkarossa on tunnetusti matti, mutta ulkomailla ilmeisesti teppo. Käsissänne taitaa olla historiallinen budjetti, sillä onkohan koskaan ennen Suomen valtion budjetissa ollut omaa momenttia toisen maan suoraan vastikkeettomaan tukemiseen? Kehtaako kukaan tässä salissa enää väittää, että emme lapioisi rahaa kriisimaille?

Selvä on, että pelkillä veronkorotuksilla ei velkaantumista katkaista. Joudumme myös leikkaamaan. Aloittaisimme leikkaukset momenteilta, joilla on vähiten merkitystä maamme hyvinvointiin, työllisyyteen ja kilpailukykyyn. Tällöin leikkaukset kannattaa kohdistaa maamme ulkopuolelle suuntautuviin rahavirtoihin, kuten edellä jo mainitsemaani Kreikan budjettitukeen sekä yli 1,1 miljardi euroa vuodessa kustantavaan kehitysapuun. Leikattavaa riittää myös tehottomissa yritystuissa. Edellä mainituista kohteista saisi säästettyä yli puolen miljardin euron potin ilman mainittavia vaikutuksia maamme kansalaisten hyvinvointiin.

Arvoisa puhemies! Muutama sana hallituksen tuoreesta rakenneuudistuksen tavoitepaperista, sillä vaikka asiaa ei varsinaisesti tänään käsitellä, se nousee varmasti keskusteluun. Perussuomalaisille osa ehdotuksista, kuten työttömän suojaosa, toki käy, mutta osa, kuten kotihoidon tuen leikkaus, ei käy missään tapauksessa. Tiivistäen voi todeta, että hyvä, kun sentään yritätte siellä hallituksessa, mutta pelkään pahoin, ettei tällä kovin kummoista lommoa kestävyysvajeeseen tehdä.

Arvoisa puhemies! Koko paperi lepää käytännössä täysin työmarkkinajärjestöjen työuraratkaisun sekä kunta- ja sote-uudistusten varassa. Täytyy todella toivoa jonkinlaista ihmettä työuraratkaisun suunnalta. Perussuomalaisten viiden paketin ohjelmasta hallitus voi vapaasti hakea apua myös rakenteellisiin uudistuksiin. Sieltä löytyy esimerkiksi työeläkemaksujen porrastaminen iän mukaan sekä useampi uudistusehdotus, joilla työkyvyttömyyseläkejärjestelmä saadaan nykyistä joustavammaksi ja oikeudenmukaiseksi.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Perussuomalaiset ovat sitoutuneet suomalaisten hyvinvoinnin, suomalaisen työn ja suomalaisen kilpailukyvyn parantamiseen. Nyt ei kaivata kokoomuksen ihailemaa kylmää yksilökeskeisyyttä vaan todellista yhteisöllisyyttä, ymmärrystä siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Perussuomalaiset on vastuullinen oppositiopuolue. Me arvostelemme ja kritisoimme, mutta myös kiitämme ja kehumme, jos siihen on aihetta. (Puhemies koputtaa) Hallitus saa jatkossakin täyden tukemme niissä toimissa, jotka edistävät mielestämme Suomen ja suomalaisten hyvinvointia. Ja meidän varjobudjettimme tulee ajallaan.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen ja Urpilaisen sinipunahallituksen kolmas budjetti on väsähtäneen hallituksen väsynyt budjetti. Parempaa olisi odotettu. Meillä on yli 300 000 työtöntä, valtionvelkaa on pian 100 miljardia euroa, kunta- ja sote-uudistukset ovat menneet päin seiniä, nuorisotakuu on kokenut mahalaskun, terveyspalvelut rapautuvat, keskittämispolitiikka kärjistää alueellisia eroja. (Ben Zyskowicz: Syyrian kriisi kärjistää!)

Hallituksen tavoitteena oli kääntää valtionvelka selkeään laskuun kokonaistuotantoon suhteutettuna vaalikauden loppuun mennessä. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Velkataakka nousee yli 60 prosentin rajan. Tätä ei ole koettu sitten raskaitten sotavuosien. Nyt rakenteellinen alijäämä on lipeämässä sallittua suuremmaksi. Suomi on kovaa vauhtia matkalla EU:n tarkkailuluokalle. Sinipunahallitus on jättämässä karmean perinnön seuraajilleen.

Arvoisa puhemies! Mielipidemittausten mukaan enää alle puolet suomalaisista luottaa hallitukseen. Mittaukset kertovat, että kansa haluaa muutosta aivan kuten keskustakin. (Ben Zyskowicz: Vielä harvempi luottaa Rantakankaaseen!) Suomi on vietävä kasvu- ja työllisyyslinjalle. Tupon tekijöille kiitos, mutta se ei yksin riitä. Pallo on nyt poliittisilla päättäjillä ja hallituksella.

Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma on käytännössä uusi leikkauslista. Se on myös osoittautumassa ilmasta puhalletuksi paketiksi. Suuri osa asiasta leijuu kuukausia ilmassa, ja paljon on sysätty, liian paljon, kuntien, työmarkkinajärjestön ja seuraavan hallituksen murheiksi. Tähän myös Euroopan komissiossa on kiinnitetty huomiota.

Keskusta olisi valmis tässä ja nyt tekemään eläkeikää koskevat päätökset, jotta ihmisille jäisi aikaa riittävästi valmistautua niiden toteuttamiseen. Vitkuttelu ei muuta tosiasioita mitenkään.

Perheitä rankaisemalla ei tämän maan taloutta saada kuntoon, päinvastoin se vain pahentaa tilannetta. Hallituksen päätös leikata kotihoidontukea merkitsee kuntien päivähoitokustannusten kohoamista vähintään 200 miljoonalla eurolla. Tutkimusten mukaan perheiden nettotulot alenisivat hallituksen mallissa 300 euroa kuukaudessa. Keskustan eduskuntaryhmä vastustaa jyrkästi tätä leikkausta, koska sillä ei ole mitään tosiasiallista vaikutusta valtiontalouden kestävyysvajeen pienenemiseen ja se vie samalla perheiltä valinnanvapauden lasten hoidossa.

Hallitus on siirtänyt suurimman osan valtiontalouden tasapainottamisesta kuntien vastuulle. Valtionosuuksista eli ihmisten palveluista leikataan noin miljardilla eurolla. Kuntien taloutta aiotaan vielä jatkossa kiristää miljardilla, mikä merkitsee taas uusia tasaveron korotuksia. Keskusta kannattaa kuntien velvoitteiden ja säädösten karsimista. Esitetty miljardin karsinta tulee merkitsemään kuntalaisten monien palveluiden heikkenemistä edelleen. Sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden tulee olla lähtökohtana tehtävien karsimisessa.

Keskusta torjuu jyrkästi sinipunahallituksen pakkoliitoslain. Pakkoliitokset ovat vastoin hallituspuolueen omiakin lupauksia, siis ennen viime päätöstä. Tavalliset suomalaiset joutuvat yhä ahtaammalle, kun palveluita leikataan ja sähkö- ja polttoaineveroa kiristetään. Liikenneverotuksen muutoskaavailut merkitsevät toteutuessaan lisäksi erityisen suurta lisälaskua harvaan asuttujen seutujen autoilijoille.

Arvoisa puhemies! Suuryritykset saavat hallitukselta anteliaan miljardiveroalen. Työllistävien pien- ja perheyritysten tilanteeseen ei sen sijaan tule helpotuksia. Kymmenientuhansien pienyritysten verotus kiristyy. Suuryritysten ja eläkeyhtiöiden johtajat näyttävät todella huonoa esimerkkiä: hulppeat bonukset ja muut erityisedut eivät sovi tähän aikaan. Valtio-omisteiset yhtiöt ovat samassa porukassa, joten omistajaohjaus toimii vain teoriassa. Ihmisiä laitetaan kilometritehtaalle, ja vain pörssikurssin taso ja kvartaalitulos merkitsevät. Keskusta ei sulata valtionyhtiöiden ulkoistuksia, joissa suomalaista työtä siirretään ulkomaille.

Arvoisa puhemies! Keskusta antaa kiitosta hallitukselle työttömyysturvan 300 euron suojaosasta, asuntoyhtiöiden korjausavustuksista sekä siitä, että hallitus luopui, tosin paineen alla, leikkaamasta työntekijän kilometrikorvauksia. Keskusta on esittänyt omat vaihtoehtonsa talouden kuntoon saamiseksi, työllisyyden parantamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi. Ratkaisujamme ovat muun muassa menosääntö, kasvurahasto ja laajaan kuntien yhteistyöhön perustuva kotikunta—maakunta-malli. Miljardien haasteisiin tarvitaan miljardiluokan ratkaisuja.

Keskustan ja hallituksen linjassa on suuri mittakaavaero. Hallitus laittaa budjetissa 30 miljoonaa euroa Suomen teollisuussijoitukselle kasvurahastoa varten. Keskustan vaihtoehto on 3—5 miljardin euron rahasto helpottamaan erityisesti kasvuyritysten kehitystä. Haluamme myös perustaa Infra Oy:n vauhdittamaan liikennehankkeiden pitkäkestoista toteuttamista, mikä mahdollistaa jatkossa enemmän panostuksia perustienpitoon ja yksityisteille.

Toinen iso keskustan kokonaisuus liittyy biotalouteen. Meidän on siirryttävä ryminällä kotimaiseen energiaan. Se tuo työtä ja toimeentuloa koko Suomeen ja on ympäristön kannalta järkevää politiikkaa. Hallituksen hiilenmusta politiikka, joka velkaannuttaa kansantaloutta, ei ansaitse jatkoa. Hallitus ei ole oivaltanut, miten valtava potentiaali liittyy kotimaiseen ruokaan, energiaan ja muihin ainutlaatuisiin luonnonvaroihin sekä matkailuun. Nämä ovat tulevan kasvun moottoreita yhdessä korkean osaamisemme kanssa.

Viljelijöille hallituksen linja on karu: budjettileikkaukset toteutetaan kaksinkertaisina ja maatalouden edunvalvojille viitataan kintaalla, kun Etelärannan ja Hakaniemen suuntaan on linja toinen. Keskusta haluaa parantaa pienyritysten asemaa verotuksessa ja helpottaa yksinyrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkausta. Haluamme rakentaa palkka.fi-toiminnan aidoksi yhden luukun periaatteeksi, mistä työnantajavelvoitteet ja ilmoitukset voidaan hoitaa yhdellä kertaa. Haluamme omaishoidon Kelan vastuulle yhtenäisyyden nimissä ja palauttaa perheiden kotiavun. Nämä uudistukset maksavat itsensä nopeasti takaisin. (Martti Saarinen: Miksi te ette tehneet sitä?)

Arvoisa puhemies! Kun sinipunahallituksen ohjelmasta annettiin eduskunnalle tiedonanto alkukesällä 2011, keskusta teki silloin seuraavan epäluottamusehdotuksen: "Hallituksen ohjelman tekstitavoitteet ja talouslinja ovat räikeässä ristiriidassa keskenään. Hallitusohjelmasta puuttuvat keinot talouskasvuun, työllisyyteen, yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Sen sijaan hallitus heikentää ja keskittää ihmiselle tärkeitä palveluita. Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta." Nämä keskustan esittämät huolet ovat valitettavasti tulleet toteen.

Arvoisa puhemies! Ei ole aikaa odotella. Pyörät on laitettava pyörimään. Tarvitsemme suunnan muutoksen. Keskusta on valmis yhteistyöhön. Tätä olemme esittäneet talous- ja työllisyyspolitiikassa ja kuntien palveluiden uudistamisessa. Vieläkään ei ole myöhäistä. Suomen vahvuus on aina ollut yhteistyössä. On valtiomiestekojen aika!

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmiston tavoitteena on oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Ne tavoitteet myös näkyvät hallituksen budjettiesityksissä. Sen mukaisesti on toteutettu veropolitiikkaa ja sen mukaisesti on parannettu perusturvaa. Työmarkkinatuki ei enää ole riippuvainen puolison tuloista. Tässä esityksessä korotetaan työtulovähennystä ja kunnallisverotuksen perusvähennystä. Mikäli työmarkkinoilla syntyy kokonaisratkaisu, hallitus ottaa luonnollisesti sen huomioon tuloverotuksessa.

Lisäpanostukset työllisyyden hoitamiseen näkyvät tämän vuoden kolmannessa, 350 miljoonan euron lisätalousarviossa. Ne pitää saada käyntiin nopeasti eikä odottaa ensi vuotta. Lisätalousarvion määrärahoja kohdennetaan muun muassa teiden ja ratojen kunnossapitoon.

Kun myös uusien asuntojen rakentamiseen ja vanhojen korjaamiseen osoitetaan lisämäärärahoja, puhutaan puolen miljardin euron elvytyksestä. Tässä yhteydessä kannattaa mainita myös panostus sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten homekorjaushankkeisiin.

Työllisyyden kannalta on oleellista, että valtio ottaa edelleen reippaasti lisää lainaa, ja tasapainoa haetaan pidemmällä ajalla ja rakenteellisilla toimilla. Jos nyt paniikinomaisesti olisi ryhdytty säästämään, hävitettäisiin työpaikkoja ja työttömyys kipuaisi jyrkästi. Sellainen nälkäkuuri olisi pakosta myös sosiaalisesti epäoikeudenmukainen. Hallituksella on onneksi malttia pysyä poissa tuhosäästöjen tieltä.

Finanssikriisin alkaessa päättivät EU-maat yhteisestä elvyttämisestä, mikä lievensi ahdingon vaikutuksia. Valitettavasti jotkut jäsenmaat olivat siihen mennessä velkaantuneet niin pahoin, ettei niistä ollut kunnolla elvyttämään, ja sittemmin niiden velkakestävyys osoittautui kyseenalaiseksi. Euroopan kannalta olisi hyväksi, jos Saksa suurimpana taloutena suostuisi elvyttämään. Saksalla on kohteita niin liikenneverkoissa kuin energiakäänteen takia myös sähkön kantaverkossa. Saksan vetoapu auttaisi Suomea ja koko Eurooppaa nousemaan talouden alhosta ilman, että se vaarantaisi Saksan velkakestävyyttä.

Suomen ongelmaksi on julkisuudessakin väitetty liian korkeaa palkkatasoa, vaikka todellisuudessa meillä on menossa rakennemuutos, jossa puunjalostus ja elektroniikka ovat menettäneet aikaisemman asemansa. Siihen ei auta yleinen palkka-ale.

Työnantajapuoli toivoo, että työsuhdeasioista ratkaistaisiin mahdollisimman suuri osa työpaikoilla. Minusta ay-liikkeen kannattaisi nyt tuoda esiin uusi näkökulma keskusteluun. Nyt olisi entistä tärkeämpää, että työpaikoilla vahdittaisiin sitä, miten yritys varautuu tulevaisuuden haasteisiin, miten se varautuu tutkimukseen, tuotekehitykseen ja investointeihin. Vaikka telakkayhtiö STX tuhosi Rauman telakan, on myös valtiovallan tehtävä etsiä työttömäksi jääneille töitä.

Ensi vuonna käynnistetään pitkäaikainen kasvurahoitusohjelma. Se vahvistaa pääomasijoitusmarkkinoita ja tukee pk-yritysten kasvua. Välineinä tässä käytetään Suomen Teollisuussijoitusta, Finnveraa ja Tekesiä. Valtio on myös valmis panostamaan nesteytetyn maakaasun terminaaliin. Se helpottaisi samalla sopeutumista rikkidirektiiviin.

Lisäpanostuksilla nuorten yhteiskuntatakuuseen pyritään myös estämään heikosti työllistyvien ryhmän syntyminen.

Hallituksen budjettineuvottelujen yhteydessä sovittiin myös rakenteellisista uudistuksista. Niillä parannetaan julkisen talouden kestävyysvajetta lisäämällä työllisyyttä, pidentämällä työuria ja taittamalla menojen kasvua sosiaalisesti siedettävällä tavalla.

Vasemmiston tavoitteena on ollut esikoulu kaikille lapsille ja oppivelvollisuusiän pidentäminen. Vastedes esiopetus takaa kaikille lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet koulun aloittamiseen. Kun oppivelvollisuus ulotetaan 17 ikävuoteen, eivät peruskoulunsa päättävät nuoret jää tyhjän päälle. Tähän asti näin on käynyt noin 5 000 nuorelle vuosittain. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten lisäksi tarjolla on myös kymppiluokka, työpajatoiminta ja oppisopimuskoulutus.

Vasemmiston mielestä pitää lyhyidenkin työpätkien vastaanottaminen tehdä mahdolliseksi. Nyt tässä tavoitteessa myös edetään. Työttömyysturvaan tulee suojaosuus, jonka ansiosta työtön voi tulevaisuudessa tienata tietyn summan ilman, että se pienentää turvaa. Samalla asumistuen tuloharkintaan tulee vastaavanlainen muutos.

Päivähoito-oikeuden rajaamista on jo kauan vaadittu eikä ole suostuttu ymmärtämään, että kyse on lasten oikeudesta. Esimerkiksi puheenjohtaja Soini vaati kokopäivähoito-oikeuden riistämistä työttömien lapsilta. Olemme tyytyväisiä, sillä onnistuimme torjumaan tämän. Oikeus kokopäivähoitoon säilyy jatkossakin paitsi työttömien myös pätkä- ja silpputyöläisten lapsilla, samoin kuin sosiaalisista syistä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus toteutetaan joustavalla tavalla siten, että osa-aikaisen päivähoidon tunnit voi perhe käyttää kuten haluaa. Tarkoitus on, että joinakin päivinä lapsi voisi olla vaikka koko päivän päivähoidossa ja toisena päivänä taas kotihoidossa.

Tasa-arvoa lisää se, että kotihoidon tuki jaetaan vanhempien kesken puoliksi. Uskomme, että se lisää isien osallistumista ja samalla tasaa osaltaan vanhemmuuden kustannuksia nais- ja miesvaltaisten alojen työnantajille.

Opintotuessa ei siirrytty lainapainotteiseen järjestelmään, vaikka siihen oli haluja. Sen sijaan lisättiin kannustavuutta. Näin syntyvä säästö ohjataan opintorahan korottamiseen samalla, kun pidetään kiinni opintorahan indeksisidonnaisuudesta.

Jotta kunnat selviävät vaikeista haasteista näinä aikoina, on selvää, että niiden tulee nyt ottaa vakavasti kuntarakenteen uudistaminen.

Arvoisa puhemies! Näinä taloudellisesti vaikeina aikoina voi nyt käsittelyssä olevaan tulokseen olla tyytyväinen.

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitys ja erityisesti siihen liittyvä hyväksytty rakennepoliittinen ohjelma merkitsevät suunnanmuutosta Suomessa harjoitettuun talouspolitiikkaan. Pelkästä suhdanteiden sääntelystä elvyttämällä ja välillä vakauttamalla on siirrytty rakenteellisten heikkouksien korjaamiseen ja työn tarjonnan lisäämiseen. Lääkkeet kannattaa vaihtaa, kun itse tautikin on vaihtunut. Haluan onnitella tästä valtiovarainministeriä.

Kriisi alkoi vuonna 2008 yleismaailmallisesta rahoitusmarkkinakriisistä, mutta nyt päälle painaa kansainvälisen työnjaon pysyvä muutos. Sen vuoksi vaikeuksissa ovat meillä paperiteollisuus, telakat ja konepajat Nokia-vetoisesta ict-alasta nyt puhumattakaan. Euroalueella näkyy jo valoa tunnelin päässä, mutta Suomen tuotantorakenteen ongelmat odottavat ratkaisua. Monen vanhan ammatin katoaminen tuotantorakenteen muuttuessa pahentaa rakenteellista työttömyyttä vielä pitkään.

Arvoisa puhemies! Vihreät riemuitsevat 300 euron suojaosuudesta työttömyyskorvauksissa. Se tulee lisäämään työttömien aktiivisuutta työmarkkinoilla, ei varmaankaan aivan heti, koska uusien mahdollisuuksien oivaltaminen vie aikaa niin työntekijöiltä kuin työnantajiltakin. Työttömät tulevat ottamaan keikkatyömarkkinoilla osittain sen roolin, joka nyt on opiskelijoilla. Tämä parantaa työttömien niukkaa toimeentuloa välittömästi mutta myös heidän mahdollisuuksiaan työllistyä pysyvästi. (Ben Zyskowicz: Näin on!)

Asumistuessa ansiotulojen 400 euron suojaosuus kohdistuu täsmällisesti ongelman ytimeen. Pienipalkkainen työ kannattaa huonosti suhteessa sosiaaliturvaan, jos joutuu maksamaan asunnostaan korkeaa vuokraa. Harmi, että uudistusta on niukkojen aikojen vallitessa jouduttu typistämään niin, että suojaosuus on tarkoitus rajata kuuteen kuukauteen työttömyyden päättymisestä. Pienipalkkaisen työn ja korkeiden asumiskustannusten muodostama ongelma on pysyvä eikä rajoitu vain aikaan työttömyysjakson jälkeen. Tähän varmaankin jossakin vaiheessa vielä palataan.

Huonoina aikoina työttömyys kohdistuu sattumanvaraisesti kehen hyvänsä, mutta rakenteellinen työttömyys — se osa työttömyydestä, joka ei poistu nousukaudellakaan — kohdistuu valtaosaltaan huonosti koulutettuun työvoimaan, jolla saattaa olla puutteita sekä osaamisessa että myös joitakin ongelmia terveydessä. Koulutuksen puutteita voidaan osittain korjata lisäkoulutuksella, mutta tämänkin jälkeen Suomesta puuttuu paljon työpaikkoja, joista selviää ilman mainittavaa erityisosaamista. Huonotuottoisessa työssä on erityisesti kaupungeissa vaikeata löytää semmoista palkkatasoa, jolla tulee kunnolla toimeen ja toisaalta jolla palkkaaminen on työnantajan silmissä kannattavaa.

Rakenteellisen työttömyyden perusongelma on se, että matalapalkkaisesta työstä jää käteen aivan liian vähän rahaa. Merkittävä syy tähän on asumisen kalleus kasvavilla kaupunkiseuduilla. Päätetyt uudistukset parantavat tilannetta, mutta vielä jää paljon parannettavaa. On hyväksyttävä, että pienipalkkainen nostaa tulonsiirtoja rinnan palkan kanssa myös tehdessään kokoaikaista työtä. Asumistuki oli alunperin tarkoitettu pienipalkkaisen työn tueksi, ja sellaiseksi se pitäisi palauttaa myös pysyvänä tukena. Työmarkkinatuen sovitellusta päivärahasta tulee poistaa vaatimus työn osa-aikaisuudesta.

Rakenneohjelman vaikein kohta on kuntien toiminnan tehostaminen parilla miljardilla eurolla muun muassa toimintaa kahlitsevia normeja karsimalla. Vaaditaan luovuutta ja ennakkoluulottomuutta löytää tapoja tehostaa kuntien toimintaa, jotta menoleikkaukset eivät näkyisi vain huononevina palveluina. Vihreä ryhmä painottaa voimakkaasti ennakkoluulottomia pyrkimyksiä palvelujen turvaamiseen innovatiivisilla käytänteillä. Tässä on kysymys hyvinvointiyhteiskunnan elämästä ja kuolemasta, koska 2 miljardia pelkkiä leikkauksia on aivan tolkutonta.

Arvoisa puhemies, takaisin työllisyyteen. Toimet työn tarjonnan parantamiseksi eivät tietenkään auta, ellei ole työn kysyntää. Hiipuvien alojen tilalle pitäisi saada kehitetyksi nopeasti uusia. Cleantech voisi olla vielä paljon nykyistäkin suurempi vientiala, mutta ei sitä vielä ole. On vaikea myydä puhtaan energian sovellutuksia maailmalle, ellei voi näyttää, että ne menevät kaupaksi kotimaassa.

Miten on mahdollista, että Suomi, jolla on runsaat uusiutuvat energiavarat, on Keski-Euroopan maita selvästi passiivisempi uusiutuvan energian hyödyntäjänä sähköntuotannossa? Miten Suomi metsäisenä maana voi olla häntäpäässä puurakentamisessa? Miten on mahdollista, ettei harvaan asutussa Suomessa löydy paikkoja tuulipuistoille, kun niitä löytyy paljon tiheämmin asutuista maista? Ja miksi meillä valtio on muihin maihin verrattuna pidättyväinen tukemaan teknologian kehitystä, joka tähtää uusiutuvan energian käyttöön?

Arvoisa puhemies! Pankkitoiminnalle on aivan perustellusti asetettu kovempia vakavaraisuussääntöjä, jotta välttyisimme uusilta pankkikriiseiltä. Tämän seurauksena pankit joutuvat kaihtamaan riskipitoisten lainojen myöntämistä. Siitä taas seuraa, että aloittelevien tai laajentavien yritysten on vaikea saada toimintaansa rahoitusta. Maamme kannalta ylivarovaisiksi tulleet pankit ovat hyvin paha asia. Olisi kiire käynnistää uusia yrityksiä ict-alalta ja esimerkiksi telakoilta työttömiksi jääneen osaavan henkilökunnan varaan. Sillä on kiire, koska inhimillistä pääomaa ei voi säilöä vuosiksi. Rahahanojen sulkeutuminen on tässä merkittävänä esteenä.

Kun pankit eivät rahoita riskiyrityksiä, on valtion se tehtävä. Katseet kohdistuvat silloin Finnveraan ja sen toimintamahdollisuuksiin ja tässä salissa ministeri Vapaavuoreen, tai siis ainakin ministeri Vapaavuoreen. Paljon on tehty, mutta lisääkin voisi tehdä.

Tanskassa paikallinen Finnveraa vastaava kasvurahasto osallistuu yritysten rahoitukseen vivuttamalla riskiä itselleen. Se antaa yrityksille vain pienen osan niiden tarvitsemasta rahoituksesta, mutta sen sitten yleensä ilman vakuuksia. Näin vakuudet riittävät paljon paremmin muille rahoittajille yksityisistä kotitalouksista eläkerahastoihin. Näin kyseinen rahasto saa aikaan rahamäärän, joka on itse rahastoa huomattavasti suurempi. Kannustan ministeriä yritysrahoituksen suhteen entistä huikeampiin toimiin.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Några kalla fakta har ökat insikten och medvetandet om att statsfinanserna ligger illa till. Efter att låneupptagningen i år kommer att uppgå till drygt 9 miljarder, kommer den trots alla försök att skära ned lånebehovet också nästa år att stiga till närmare 7 miljarder. Riktningen är förvisso den rätta, men steget otillräckligt.

Den ackumulerade skuldbördan kommer vid utgången av 2014 att vara nästan 100 miljarder euro, vilket motsvarar nästan exakt hälften av vår nationalprodukt. Eller, annorlunda uttryckt: närmare två års statsbudgetar. Hela den offentliga sektorns skuld överskrider nästa år Emu-kriteriet 60 procent av bnp. Och ännu ett sätt att illustrera skulden är detta: staten betalar nästa år drygt 3 500 euro i ränta per minut.

Arvoisa puhemies! EU:n piirissä valtionvelkamme ei ole suurimpia vaan päinvastoin pienimpiä suhteessa väestöön ja bkt:hen, mutta me asetamme itsellemme suuremmat talouskurivaatimukset kuin monet muut maat näyttävät tekevän. Suomi on aina ollut maa, joka maksaa velkansa takaisin, ja tästä me aiomme pitää kiinni. Lainojen asettaminen aika-akselille on aina tärkeää. Me otamme lainaa, mutta meidän lapsemme ja lastenlapsemme joutuvat maksamaan lainat takaisin. Lainaamme siis omilta lapsiltamme ja lastenlapsiltamme, ja tätä meidän sietäisi kyllä hävetä.

Tässä vaikeassa tilanteessa hallitus on kaikesta huolimatta onnistunut ylläpitämään velkaantumisen ja hyvinvoinnista huolehtimisen välisen herkän tasapainon. Ei kenellekään — ei myöskään meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme — olisi hyötyä siitä, että panisimme lapun luukulle ja leikkaisimme velkamme käden käänteessä. Se vie aikansa, mutta suunnitelma sen hoitamiseksi tarvitaan jo nyt.

Hallituksen ensi vuoden talousarvioesitystä ei voidakaan sen vuoksi tarkastella pelkästään erillisenä, vaan se on osa kokonaisuutta, joka muutoin koostuu lisäbudjettiehdotukseen sisältyvästä elvytyspaketista ja hallituksen talousarvioesityksen yhteydessä päättämistä rakenneuudistuksista. Kun sekä vuoden 2014 talousarvio että elvyttävä lisäbudjetti tähtäävät siihen, että selviämme nykyisen vaikean taloustilanteen yli ja siitä ulos, rakennemuutokset tähtäävät velan alentamiseen pidemmällä aikavälillä.

Ärade talman! Den sänkta samfundsskatten och den justerade dividendbeskattningen är avsedda att utmana företagen och deras ägare. Nu gäller det att stå upp till bevis på att reformerna faktiskt främjar tillväxten och sysselsättningen. Arbetsmarknadsparterna har för sin del bidragit med en nästan överraskande måttlig, central inkomstuppgörelse som förhoppningsvis blir så heltäckande att den kan genomföras.

Vi förstår att sänkningen av samfundsskatten måste finansieras genom sänkta näringsstöd, men i vissa branscher såsom fartygsbyggandet är stöden livsavgörande. Den allra närmaste tiden blir avgörande för om vi ska ha en egen varvsindustri. En ökad satsning på exempelvis offshore-teknik erbjuder en intressant möjlighet att förnya branschen. Och på tal om sjöfarten, är det välkommet att de ökade kostnaderna på grund av svaveldirektivet kompenseras med hjälp av sänkta farledsavgifter, och att en hållbar satsning görs på LNG-infrastrukturen.

Svenska riksdagsgruppen har konsekvent talat för ökade satsningar på forskning, utveckling och innovationer och gläds därför åt de ökade anslagen. Till dem hör också anslaget för ett demonstrationsprojekt för havsvindkraft.

Arvoisa puhemies! Tervetulleena on pidettävä myös nuorisotakuun lisäresursseja sekä koulutuspaikkojen lisäämiseen että uudenlaiseen oppisopimukseen. Meidän on päästävä tilanteesta, jossa yhä useammat nuoret jäävät toimeentulotuesta riippuvaisiksi. Tulevaisuuteen panostamista on myös opintotuen indeksiin sitominen ja yliopistojen määrärahojen indeksitarkistusten säilyttäminen.

Merkittävä toimenpide työn lisäämiseksi on osatyökykyisten työllistämisen toimenpideohjelma. Myös uussuomalaisten kotoutumisen priorisointia vahvistetaan. Suomi ei selviä pidemmän päälle ilman työvoimaan kuuluvan väestön lisäystä, vaikka onnistuisimmekin työllistämään kaikki tällä hetkellä työttöminä olevat.

Ärade talman! Även bostadspolitiken prioriteras högre. Det är i och för sig riktigt att koncentrera de statliga insatserna till tillväxtcentra såsom huvudstadsregionen och andra större städer, liksom att prioritera en upprustning av förstäderna. Svenska riksdagsgruppen vill ändå påminna om att det är ett slöseri med samhällsresurser att överge det bostadsbestånd som finns på mindre orter och på landsbygden. Arbetskraftens ökade rörlighet i all ära, men det gäller också att främja arbetsplatsernas rörlighet, och inte minst distansarbete.

Goda kommunikationer är en grundförutsättning för att hela landet ska kunna förbli livskraftigt, och det är därför riktigt att prioritera underhållet av existerande väg- och bannät såsom regeringen nu också gör.

Både förverkligandet av äldreomsorgslagen och närståendevården får ökade resurser, vilket visar att regeringen även trots svåra tider vill satsa på socialt angelägna ändamål.

Glädjande är också de 50 miljoner som nu satsas på fukt- och mögelskadade byggnader inom social- och hälsovården, skolväsendet och dagvården. De är klokt investerade pengar, liksom de som i tilläggsbudgeten satsas på renovering av kaserner.

Alla sektorer måste se över sina hus. Mycket viktigt är ändå att medborgarnas förtroende för vårt rättsväsende och rättssystem kan hållas högt. Svenska riksdagsgruppen välkomnar därför åtgärderna för att minska antalet ärenden som går till domstol och för att effektivera besvärsprocesserna. Också åtgärderna för att fortsätta bekämpa den svarta ekonomin förblir viktiga. De betalar ju dessutom sig själva.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on aina taittanut peistä kansainvälisen kehitysavun puolesta, ja ryhmä on tämän vuoksi ensimmäisenä valittamassa sitä, että nyt joudutaan leikkaamaan kehitysapumäärärahojen luvattu kasvu. Bruttokansantuotteen 0,7 prosentin osuuden tavoite siirtyy jälleen kerran hiukan eteenpäin, koska on epätodennäköistä, että päästöoikeuksien huutokauppojen tuotot voisivat nykyisellä vauhdilla kompensoida tavanomaisten budjettivarojen poisjäännin.

Mutta kuuden puolueen hallituksessa vaaditaan kompromissihalua, ja sitä ruotsalainen eduskuntaryhmä on myös valmis osoittamaan. Samalla haluamme lausua tukemme pääministeri Kataiselle hänen johtajuudessaan ja valtiovarainministeri Urpilaiselle hänen vaikeassa tehtävässään luotsata budjettilaivaa myrskyisillä vesillä.

Jouko Jääskeläinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talousarvion lähetekeskustelu osuu tietysti hieman hankalaan kohtaan. Virallisten lukujemme pohjana ovat viime kevään kehysneuvottelut, mutta tosiasiassahan tänään joudumme katselemaan asioita äsken tehtyjen hyvin tärkeiden rakenneuudistuspäätösten kautta, ottamaan kantaa taloutemme kokonaiskuvaan yleisesti sekä tietysti toivon mukaan hyvässä vauhdissa tekeillä olevan työmarkkinaratkaisun kautta.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, on totuuden aika. Suomen selviämiseen nykyisestä julkisen talouden epätasapainosta ja hyvinvointipalveluiden rahoitusta uhkaavasta tilanteesta ei ole olemassa yhtä tai kahta konstia, niin kuin kaikki tietysti toivoisimme. Tarvitsemme monta asiaa: tarvitsemme maltilliset työmarkkinaratkaisut, julkisen hallinnon keventämistä, toteutuvien työurien maltillista ja todelliseen jaksamiseen perustuvaa pidentämistä, tärkeimpiä mainitakseni. Julkisen sairaanhoito ja sosiaaliset ongelmamme tarvitsevat rinnalleen selviämistä, ennaltaehkäisyä ja kuntoutumista kohentavat tukiohjelmat.

On totuuden aika myös sikäli, että Suomen bruttokansantuote on noin 5 prosenttia pienempi kuin ennen vuosien 2008 ja 2009 taantumaa. Näin kertoo Suomen Pankki varsin koruttomasti. Yksityinen kulutus on toki pitkään kasvanut, mutta vienti laahaa jäljessä. Julkisyhteisöjen ja yksityisten palveluiden tuotannon arvo kasvaa. Rakentaminen toimii kohtuullisesti, mutta teollisuuden määrä laskee. Tämä kokonaisuus ei voi mitenkään olla hyvä ja terve.

Voidaan sanoa, että makea aika loi ylipainoa. Onhan totuuden aika myös sikäli, että 17 makean vuoden jälkeen vaihtotaseemme on kolmatta vuotta huonolla mallilla. Kumulatiivisesti laskien maan viennin osuus maailmankaupasta vuosina 2007—2011 on pienentynyt Suomea enemmän vain Isossa-Britanniassa. Suomi on heikoin euroalueen maista. Makea aika kostautuu nyt heikkona suorituskuntona.

On valitettavan totuuden aika siinäkin, kun paperiteollisuus ja varsinkin elektroniikka-ala ovat pitkään olleet vahvassa laskussa. Yksikkötyökustannuksissa laskien Suomi on heikko suoriutuja, jos vertaamme toisiin, Ruotsi eurotasoa, Saksa puolestaan vahva toimija. Meillä julkisyhteisöjen rahoitusjäämät ovat sosiaaliturvarahastojen varassa varsin pitkälti.

Tarvitsemme siis yhtä aikaa innostusta työhön ja yrittämiseen, ne kaikkein tärkeimpinä, sekä rakenteellisia uudistuksia hallintomme ja taloutemme hoitoon. Tarvitsemme talousrealismia, joka merkitsee säästötoimia, niin hankalia ja haasteellisia kuin ne ovatkin, velanoton katkaisemista sekä tuottavuuden kasvattamista. Kuntien tehtäviä on vähennettävä ja selkeytettävä. On selvää, että osallistava ja innostava johtaminen kaikilla työpaikoilla on merkittävä osa työviihtyvyyttä, joka vaikuttaa myöskin talouskasvuun.

Arvoisa puhemies! Ylivelkaantumiseen ja kestävyysvajeeseen on suhtauduttava vakavasti. Heikko huoltosuhteemme on keskeisimpiä syitä kestävyysvajeelle. Työikäisten määrä vähenee samaan aikaan, kun julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen tarve kasvaa. Työuria on tästä syystä pystyttävä pidentämään ja tehdyn työn määrää lisäämään. Päätöksenteon aikataulut on nyt viritetty kovin loppupainotteisiksi.

Uudet työpaikat syntyvät yrityksiin ja siksi tarvitaan yritysverouudistusta. Siinä on yksityiskohtia, joista toki kannetaan huolta, jotka täsmennetään. Yksityiskohtia tulee toki säätää muun muassa niin, ettei minkään muotoinen verokeinottelu näillä kohdin ole mahdollista. Ennen kaikkea pienet yritykset ovat työllistymisen avain tänä päivänä monimuotoisissa tuotantoelämän alihankintaketjutuksissa.

Samalla on nostettava vahvasti esille painotukset lähialueittemme mahdollisuuksien hyödyntämiseen Pietarin alueella, Ruotsin elpyvässä tai varsin hyvässä kunnossa olevassa taloudessa ja arktisilla alueilla. On selvää, että maahanmuuttopolitiikkaan tarvitaan myös se ulottuvuus ja se elementti, jolla varmistetaan maahamme osaavaa ja työntekoon valmista työntekijäkuntaa.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen alustavat esitykset työmarkkinaratkaisujen tukemisesta eli tuloverotuksen keventämisestä, väylämaksujen helpottamisesta ja kilometrikorvausten kiristyksestä luopumisesta, eräitä mainitakseni, tukevat oivalla tavalla rakenneuudistuksen kokonaisuutta. Kannustinloukkujen purkamiseksi tarvitaan todellakin tuo täällä jo moneen kertaan mainittu 300 euron suojaosuus työttömien tilapäisille työtuloille, samoin tuen parantaminen vuokratuen osalta. Toimenpideohjelma alkoholinkulutuksen ja -haittojen vähentämiseksi on samoin erittäin tervetullut ja tarpeellinen.

Tulopohjaa vahvistavat terveydelle haitallisten tuotteiden, alkoholin, tupakan ja liiallisen makean veronkorotukset. Ne ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia. Esitys kaavoitettujen tonttien entisestään korotetuista kiinteistöveroista pääkaupunkiseudulla voi parantaa kohtuuhintaisten asuntojen saantia, mutta nykyisessä markkinatilanteessa toki vielä tärkeämpi olisi havaita mahdollisuus edullisiin tarjouksiin ja kohtuuhintaiseen rakentamiseen. Tätäkin akuutimpi tarve on homekoulujen ja päiväkotien remonteille. Tarvitsemme myös entistä joustavampaa kaavoitusta, jotta asuntotuotanto vauhdittuu käytännössäkin.

Arvoisa puhemies! Monet ovat jo myöntäneet, että esitys kotihoidon tuen uudesta muodosta ei yleisenä sääntönä ollenkaan sovi suomalaisiin perheisiin. Uskon, että järjen ääni voittaa. Samalla kristillisdemokraatit ovat ensimmäisinä korostamassa isien roolia perheissä äitien rinnalla ja heidän kanssaan lasten ja koko perheen hyvinvoinnista huolehtimisessa.

Arvoisa puhemies! On tartuttava hyvinvointia uhkaavien ongelmien ennaltaehkäisyyn. Koulutuksellinen syrjäytyminen, huumeet ja päihteet, masennus, ennenaikaiset eläköitymiset mielenmasennuksen ja muiden vastaavien syiden vuoksi vaativat juuri tätä ennaltaehkäisyä. Ilman pahoinvoinnin vähentämistä ei ole hyvinvointia.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kiitoksia käydystä ryhmäpuheenvuorokierroksesta.

Minusta kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa heijastui huoli Suomen talouden tilasta ja myöskin se vahva näkemys siitä perusajatuksesta, että tämänkaltaista hyvinvointimallia, johon me olemme Suomessa tottuneet ja jota me olemme vuosikymmenten ajan rakentaneet, me emme voi tulevaisuudessa ylläpitää ilman korkeampaa työllisyysastetta, mikä tarkoittaa sitä, että me tarvitsemme Suomeen uusia työpaikkoja, meidän pitää luoda talouskasvulle edellytyksiä ja myöskin tukea nykyistä voimakkaammin työhön osallistumista. Keinoista varmasti ryhmien välillä on erilaisia näkemyksiä, mutta tämä perusajatus mielestäni oli kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa läsnä, ja olen siitä henkilökohtaisesti hyvin iloinen.

Muutama yksittäinen huomio.

Ensinnäkin perussuomalaisten puheenvuorossa viitattiin siihen, että mikäli hallitus olisi myöntänyt 50 miljoonan euron pääomalainan STX:lle viime joulukuussa, niin Rauman telakka olisi voitu säästää. Tämä väite ei kyllä pidä paikkaansa, ja se on hyvä sen takia tässä yhteydessä todeta, ettei väärä väite jää myöskin elämään historiankirjoihin. STX:n taloudelliset ongelmat ovat erittäin suuria. Me tiedämme, että valitettavasti yhtiö ei ole pystynyt investoimaan sen paremmin Turun telakalle kuin Raumankaan telakalle, joten näin ollen näitä taloudellisia ongelmia ei olisi voitu voittaa tällä pääomalainalla, joka osoittautui myöskin lainvastaiseksi ja mahdottomaksi, niin kuin hyvin joulukuulta muistamme.

Mitä tulee sitten keskustan puheenvuoroon, niin minä arvostan sitä, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa, erityisesti loppuosassa — alku oli vähän räväkämpää — edustaja Rantakangas nosti esille yhteistyön merkityksen, ja olen samaa mieltä siitä, että jos jotain tämä pieni kansakunta on vuosien saatossa oppinut, niin sen, että yhteinen etu pitää pystyä asettamaan oman edun edelle, yhteen hiileen pitää pystyä puhaltamaan, kättä pitää tarjota toiselle ja vain sitä kautta syntyy sopu, syntyy kansakunnan etu. Mutta tätä sopimisen ja yhteistyön ajatusta vastaan kyllä mielestäni sotii se teidän ryhmäpuheenvuorossanne ollut ajatus siitä, että eläkeikää pitäisi nostaa tässä ja nyt. Tämä ajatushan tuotiin esille muutama vuosi sitten pääministeri Vanhasen toimesta Rukan lumien seurauksena, ja me kaikki muistamme, mitä silloin tapahtui ja mihin tuo johti.

Tämä hallitus on lähtenyt siitä, että me haluamme kunnioittaa sopimusyhteiskuntaa, koska se on juuri se yhteisen edun edelle asettamisen logiikka, että työmarkkinajärjestöillä on keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa, he kantavat omalta osaltansa vastuuta ja hallitus on myöskin näitä ratkaisuja omalta osin tukemassa. Tästä on nyt tuloksena työmarkkinaratkaisu, joka toki prosessina on vielä kesken, ja me toivomme, että liitot pääsevät myöskin työmarkkinaratkaisusta sopimukseen lokakuun loppuun mennessä. Mutta tätä logiikkaa viemme eteenpäin myöskin eläkeuudistuksessa, joka astuu voimaan vuoden 2017 alussa viimeistään ja joka on tarkoitus sopia kolmikantaisesti.

Väittäisin kyllä, että mikäli noudatettaisiin tätä keskustan mallia, että tässä ja nyt hallitus päättäisi nostaa eläkeikää vastoin työmarkkinajärjestöjen toimintaa ja sopimusperinnettä, niin tällä logiikalla maahan ei olisi saatu keskitettyä työmarkkinaratkaisua ja tilanne ylipäänsä vakauden osalta suomalaisessa yhteiskunnassa olisi aivan toisenlainen kuin missä me tällä hetkellä olemme. Eli uskon sopimiseen, uskon sopimusyhteiskuntaan. Tämä hallitus haluaa tätä sopimisen periaatetta noudattaa ja on omalta osaltaan sitoutunut myöskin toteuttamaan eläkeuudistuksen, joka astuu voimaan 2017 alussa.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten perussuomalaisten ja keskustan vaihtoehtoihin, niin minä luin vielä uudelleen molempien ryhmien puheenvuorot läpi, kuuntelin ne myöskin tarkkaan, ja minun täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että minulle jäi epäselväksi se, ovatko perussuomalaiset ja keskusta ottamassa velkaa yhtä paljon kuin hallitus, vähemmän kuin hallitus vai enemmän kuin hallitus. Eli tämä perustalouspolitiikan linja eli velkaantuminen jää näistä teidän puheenvuoroistanne kyllä epäselväksi, ja jos katson niitä konkreettisia menolisäyksiä, joita perussuomalaiset esittivät, joita keskusta esitti, ja toisaalta niitä purkuesityksiä, mitä esimerkiksi verotuksen puolelta olisitte halukkaita purkamaan, esimerkiksi veronkorotuksia poistamaan, niin tämä yhtälö hyvin helposti johtaa siihen, että oppositiopuolueet olisivat ottamassa enemmän velkaa, ja siitä kehityksestä olen kyllä hyvin huolissani.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen hallituksen sininen lanka on se, että jokaisella työkykyisellä, työhaluisella suomalaisella olisi työtä ja sitä kautta saamme hyvinvointia. Tässä vaikeassa tilanteessa on tärkeää tehdä yhteistyötä, ja jotta voisimme tehdä yhteistyötä, on tärkeää, että ymmärrämme myöskin opposition esityksen. Aivan kuten valtiovarainministeri tuossa totesi, opposition vaihtoehtojen suuresta talouspoliittisesta linjasta ei ole selkeyttä.

Jos aloitetaan perussuomalaisten vaihtoehdosta, katson, että teidän vaihtoehtonne näyttää siltä, että te velkaantuisitte monta miljardia enemmän kuin hallitus esityksessään. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ei pidä paikkaansa!) Voisitteko te kertoa nyt näistä luvuista, miten te olette nämä luvut saaneet, koska ihan nopealla silmäilyllä näyttää siltä, että vaikka yhdessä veneessä yritetään olla, niin teidän veneenne kyllä uppoaisi? Voisiko ryhmän puheenjohtaja vaikka avata tätä vaihtoehtoa, niin että pääsisimme sitten keskustelemaan ja vertailemaan vaihtoehtoja?

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta arvostelee puheenvuorossaan hallitusta valtion velkataakasta. En haluaisi olla ikävien asioiden muistelija, mutta ehkä kuitenkin on vielä syytä kertaalleen sanoa, että nykyinen hallitus sai käsiinsä pahasti velkaantuneen valtiontalouden juuri keskustajohtoiselta hallitukselta. Tätä suuntaa halutaan nyt kääntää.

Julkisen talouden velka tarkoittaa valtionvelan lisäksi myös kuntien velkataakkaa, ja juuri siitä syystä on nyt tehtävä ne rakenteelliset uudistukset, jotka koskettavat myös kuntia. Velkaantumisen kääntäminen on valtion ja kuntien yhteinen asia.

Keskusta myös moittii velkaantumisen lisäksi hallitusta kunta- ja sote-uudistuksesta ja sanoo sen menneen päin seiniä. Tiedoksenne myöskin vielä se, että molemmat uudistukset etenevät vasta ja lopputulosta ei voi vielä arvioida.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin korjaus edustaja Sarkomaalle: Tämä teidän väitteenne, että me velkaantuisimme enemmän, ei pidä paikkaansa. Jos meidän vastalauseemme luette tarkkaan, niin siellä lukee, että sopeuttaisimme hallitusta vähemmän kehyskauden alkupuolella mutta kiristäisimme tahtia kehyksen loppuvuosina, jolloin taloutemme ennustetaan olevan tukevammalla pohjalla. Vaihtoehdossamme kehyskauden lopussa valtionvelkaa olisi noin 500 miljoonaa euroa hallituksen vaihtoehtoa vähemmän.

Ylen laskelmissa oli pari virhettä, joista suurin oli se, että siellä kuviteltiin meidän palauttavan vuositasolla — vuositasolla — sen 3,8 miljardia euroa — Kuntaliiton luku — kumulatiivista valtionosuusleikkausta, jonka hallitus aikoo tehdä koko kautensa aikana.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri korosti sopimisen merkitystä ja sitä, miten tärkeää se on hallitukselle. Keskustan logiikkaan ei oikein sovi se, että te kuntia kohtelette toisella tavalla. Te olette ilmoittaneet, että olette valmiita pakkoliitoksiin vastoin kuntien demokraattisesti valittujen valtuustojen päätöstä. En tiedä, mitä hallituksen sopimista tämä on, jos tehdään päätöksiä demokraattisen päätöksentekoelimen yli.

Tästä eläkelinjauksesta: Tämä tarkka teksti oli näin: "Keskusta olisi valmis tässä ja nyt tekemään eläkeikää koskevat päätökset, jotta ihmisille jäisi aikaa riittävästi valmistautua niiden toteuttamiseen. Vitkuttelu ei muuta tosiasioita mihinkään." Elikkä korostamme sitä, että nyt tarvitaan päätöksiä. Ne aikanaan astuvat voimaan, mutta se, että SDP:n vaalilupausten takia tätä asiaa siirretään vaalien yli (Välihuutoja) seuraavalle eduskunnalle ja sen pitäisi tehdä ne päätökset, on vastuutonta politiikkaa, vaikka te kuinka korostatte tätä vastuullisuutta.

Keskustan logiikka on siinä, että me haluamme työpaikkoja, talouskasvua ja sitä kautta verotuloja. Sen takia me haluamme kasvurahaston, joka on mittasuhteiltaan aivan erilainen kuin on hallituksen rahasto. Hallitus panee 30 miljoonaa euroa rahaa, (Hälinää — Puhemies koputtaa), ja me haluamme 3—5 miljardia uudelleenorganisoimalla valtion tasetta ja omistuksia. Tässä on selvä logiikka, joka tuo myöskin tuloksia.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minulle tämä keskustan logiikka kyllä jäi nyt vielä epäselväksi. Kun kuuntelin edustaja Rantakankaan ryhmäpuheenvuoroa, niin olitte sitä mieltä, että hallitus ottaa aivan liikaa velkaa ja tämä maa velkaantuu. Olisin kovasti kiinnostunut, mistä te sitten leikkaisitte, jos ei annettaisi mahdollisuutta elvyttää tällaisessa vaikeassa taloustilanteessa. Hallitushan nyt lähtee siitä, että esimerkiksi parannetaan työttömien mahdollisuutta ottaa töitä vastaan ja luodaan tämä suojaosuus työttömien työmarkkinatukeen, työttömien peruspäivärahaan. Mistä keskusta sitten on leikkaamassa?

Toinen asia, mikä tuntuu olevan keskustalle kovin rakas, on keskustelu termein esimerkiksi puhumalla tästä pakkoliitoksesta. Tarkoitushan on, että kunnat omalla alueellaan selvittävät niitä haluja yhteistyöhön, ja kuten olette varmasti lukeneet, niin siellä hallitus toteaa, että tarkoituksena on kansalaisten kuulemisen jälkeen tehdä niitä ratkaisuja. (Eduskunnasta: Aika naurettavaa!) Jos vain yhtä kuntaa tuijotetaan ja unohdetaan naapuri, (Hälinää — Puhemies koputtaa) niin silloin ei kyllä pidetä huolta kaikkien eduista, myös naapurikuntien asukkaiden edusta. (Sirkka-Liisa Anttila: Tampere päättää, ketkä siihen liittyy! Aivan hullua!))

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, olen hyvin ilahtunut siitä 300 euron suojaosuudesta, joka tulee nyt työttömyyskorvauksiin. Se edellyttää kuitenkin jossakin vaiheessa jatkoa siitä, että tuetaan yleisesti myös niitä ihmisiä, jotka tekevät matalapalkkaista työtä täyspäiväisesti, koska nyt voi joissakin tapauksissa, erityisesti tietysti yksinhuoltajalle, jolla on useampia lapsia, käydä sillä tavalla, että tämän on edullisempaa tehdä vain osa-aikatyötä ja nostaa soviteltua päivärahaa kuin mennä kokopäivätyöhön. Minusta on aivan perusteltua se, että aivan samoin kuin aikaisemmin pienipalkkaisia tuettiin asumistuen kautta, meillä voisi tästä työmarkkinatuesta kehittyä tämmöinen yleinen matalapalkkatuki, jolla tuettaisiin ennen kaikkea tietysti niitä, joilla on lapsikorotuksia työttömyysturvassa, siinäkin tapauksessa, että he tekevät kokoaikaista työtä. On täysin kestämätön tilanne, että nelipäiväisestä viikosta saa paremman ansion kuin viisipäiväisestä viikosta.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousarvioesitys, lisätalousarvioesitys ja rakennepoliittinen ohjelma muodostavat kokonaisuuden, kokonaisuuden, joka tukee työllisyyttä ja yrittäjyyttä ja luo täten paremmat edellytykset ylläpitää meidän hyvinvointiamme.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa korostettiin kuitenkin menoleikkauksia ja enemmän tuloja keinoina tasapainottaa julkista taloutta. Tämä ei riitä. Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, jotta voimme vastata suuriin haasteisiin, kuten kestävyysvajeeseen, vanhenevaan väestöön ja liian lyhyisiin työuriin. Mutta ehkä juuri sen takia, että perussuomalaiset eivät ota rakenteellisia uudistuksia tosissaan, heidän Suomi nousuun -ohjelmansa kehyskaudelle näyttää lisäävän valtion menoja monella miljardilla eurolla tai ainakin sen arviointi on hyvin vaikeata, koska sieltä puuttuu hintalappu niin monesta toimenpiteestä. Tämä on aivan kestämätön tie.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jonkun verran kehitysyhteistyörahoista syntyi tässä keskustelua. Tukitasohan on meillä nyt noin luokkaa 0,53. Nouseeko se 0,6:een? Ehkä ei nouse, toivottavasti nousee. Sikäli hieman nyt ihmettelen perussuomalaisten kantaa tässä asiassa. Tehän ette euromääriä sanoneet. Siinähän me teemme kuitenkin yhteistyötä ja työtä yhdessä sellaisten maiden ja ihmisten kanssa, jotka ovat kaukana kaikista valtablokeista. Varmaan sopii hyvin ideologiaan, ajatukseen, että autetaan heikompia siellä, missä he ovat joskus aika yksin. Luulisin, että tästä meidän ei kannattaisi tässä eduskunnassa nostaa suurta riitaa, koska tavoite on yhteinen.

Työmarkkinajärjestöt ovat tehneet tärkeitä ratkaisuja, tekemässä tärkeitä ratkaisuja. Nythän me tarvitsemme ennen kaikkea innostamista työhön ja yrittämiseen. Tässä talouskriisissä on käynyt nyt niin, että keskukset ovat pärjänneet. Me, jotka olemme pikkasen laidemmassa, olemme kovemmalla, koska joudumme vähän siellä jonon perässä juoksemaan. Uusia taloussuhteita, markkinointikanavia kauaksikin maailmalle nyt kiivaasti tarvittaisiin.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Nostan esille euromääräisesti pienen mutta periaatteellisesti äärimmäisen tärkeän asian. Kotihoidon tuen muutosta mainostetaan suurena edistysaskeleena ja nimenomaan tasa-arvoaskeleena. Samaan aikaan teidän omatuntonne sallii sen, että kun saamen kasvatus, kielen elvyttäminen ja kielikylpytoiminta on saatu alkuun, niin hyväksyitte sen vesittämisen. Siihenhän tämä johtaa, jos rahoituksesta ei saada tämän kummempaa varmuutta, ja kyse on ainoastaan 200 000—300 000 eurosta. Oli aika mielenkiintoista seurata, kun ministeri Arhinmäki heilutti sateenkaarilippua Moskovassa. Saamen lipussa on kutakuinkin samat värit. Toivon, että ministerit heiluttavat saamen lippua yhtä ponnekkaasti kuin ministeri omaa lippuaan Moskovassa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kokonaisuuteen haluan vielä muistuttaa, että se on nyt erittäin tärkeää, että rakennepaketti on tässä samaan aikaan käsittelyssä ja että se on syntynyt. Nyt on tärkeää saada jatkovalmistelu eteenpäin siten, että nämä edelleen konkretisoituvat ja pääsemme todella tämän kestävyysvajeen kimppuun, joka on meidän kansantaloutemme ja sitä kautta hyvinvointimme kannalta aivan keskeistä. Samoin työmarkkinaratkaisun synnyttäminen vielä liittokohtaisesti on erittäin tärkeää. Siinä ei saa jäädä kiinni lillukanvarsiin.

Haluaisin kysyä, peräänkuuluttaa myöskin vähän keskustan linjaa suhteessa velkaantumiseen. Luin tänään aamulla edustaja Pekkarisen kirjoitusta. Hän vaati kovaa velanottoa ja elvyttämistä. Rantakangas äsken vaati velkaantumisen kuriin saattamista, tosin esititte samaan aikaan menolisäyksiä, ja mitkään uudistukset eivät käy. Onko niin, että sovitteleva Sipilä on sitä mieltä, että otetaan sopivasti velkaa, eli lisää velkaa, vähemmän velkaa, vai onko nyt tämä linja oikea?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan linja näyttää todella muuttuvan puhujan ja ajankohdan mukaan. Vähän päivästä, puheesta riippuen välillä otetaan lisävelkaa, välillä ei oteta, välillä myydään valtion omaisuutta, välillä ei, ja niin edelleen. Tämän aamun Suomenmaa, siis keskustan oma äänenkannattaja, ilmoittaa: "Pekkarisen talousresepti: uudella velalla uuteen nousuun." Se on aika suora talouspolitiikan linjaus, joka ei ole tähän asti ymmärtääkseni ollut puolueen virallinen linjaus. Kummalla linjalla keskusta on?

Edustaja Rantakangas, kun muistutitte vaalilupauksesta, niin siteeraan. Ennen vaaleja keskustan edustaja totesi näin: "Työurien jatkaminen on välttämätöntä. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia siitä, että nuoret pääsevät heti opiskelemaan ja valmistumisen jälkeen mahdollisimman nopeasti töihin. Toisesta päästä jatkaminen voisi perustua vapaaehtoisuuteen perustuviin malleihin." Tämä on juuri hallituksen linja, jota hallitus on noudattanut, ja sosialidemokraatit ovat pitäneet tämän linjan. Tämä lainaus oli puheenjohtaja Sipilän vaalikonevastauksesta, jossa hän ilmoitti, että eduskunnan ei tule nostaa eläkeikää. Tältä osin toivon, että kun vedotaan vaalilupauksiin, (Eduskunnasta: Niin, mutta se oli silloin!) niin käydään kaikkien puolueiden lupaukset läpi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset myös korostivat ryhmäpuheessa sitä, että olemme yhdessä samassa veneessä, ja korostimme yhteistyön tarvetta.

Sosialidemokraatit totesivat puheessaan, että vähäosaisia ei laiteta maksumiehiksi. Tämähän ei pidä paikkaansa, sillä hallitus on leikkaamassa kuntien valtionosuuksia ja sitten ollaan jälleen korottamassa energiaveroja, jotka ovat tasaveroja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lukuisat kunnat joutuvat nytten näitten valtionosuusleikkausten takia korottamaan kunnallisveroja. Sen lisäksi kunnissa joudutaan, tai hallitus sallii sen, että kiinteistöverot tulevat reippaasti nousemaan, ja se tarkoittaa suuria kustannuksia ennen kaikkea pienituloisille, eläkeläisille ja muille kuntalaisille.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen keskeisimmät talouspoliittiset tavoitteet eivät ole toteutuneet. Alijäämätavoite ei toteudu, suhteellinen velkaantuminen ei tule toteutumaan, työllisyystavoitteet eivät toteudu.

Edessä meillä on kymmenen vuoden hikinen urakka, ja sen me varmaan kaikki myönnämme. Keskeisimmässä roolissa siinä tulee olla uusi työ. Ja mitä me voimme tehdä uuden työn eteen? Rakenteellisia asioita. Olemme esittäneet kasvurahastoa, joka on merkittävästi suurempi mittaluokaltaan kuin hallituksen esitys. Olen äärimmäisen huolestunut myöskin tki-toiminnan bruttokansantuoteosuuden vähenemisestä. Siinä syödään siemenperunoita tulevaisuudesta. Sitten me tarvitsemme näitä suhdannepoliittisia toimia. Yritysten rahoitus on tällä hetkellä suuri työllistämisen este, ja ehdottaisin hallitukselle, että ottakaa käyttöön edellisen hallituksen käyttämä suhdannelaina, Finnveran suhdannelaina, joka toimi erinomaisesti tällaisessa tilanteessa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien on tunnustettava, että olemme erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tällä hetkellä. Tänä vuonna valtio rahoittaa menoistaan 20 prosenttia lainanotolla, joka on huikea määrä, ja tämä on viisi vuotta finanssikriisin jälkeen.

Nyt kun hallitus yrittää tehdä joitakin säästöjä, niin mitä oppositio tekee? Arvostelee niitä säästöjä ja tekee jopa välikysymyksen, ja minusta se osoittaa, että oppositio ei ole ollenkaan kärryillä siitä, missä taloudellisessa tilanteessa Suomi tänä päivänä on. (Välihuutoja) Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että hallituksella on sentään ohjelma rakenteellisten uudistusten tekemiseksi, mutta missä on opposition vaihtoehto? Sanotaan, että otetaan lisää velkaa nyt mutta maksetaan myöhemmin. Ja voi sanoa, että nykyisiäkin rahoja voisi käyttää selvästi, huomattavasti tehokkaammin, mutta hallituksellakin on suuria haasteita, ja täytyy tältä osin sanoa, että työn tarjontaa on lisättävä, mutta se on myöskin velvollisuus. Sitä ei aina pelkästään porkkanoilla pidä lisätä.

Mitä tulee kuntien tehtäviin, 20 vuodessa ne ovat paisuneet valtavasti. Niitä voidaan olennaisesti karsia, ja päätös on saatava aikaan marraskuussa, jotta valtakunta voidaan pelastaa. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi täytyy sanoa: maltillinen palkkaratkaisu, mutta malttia voisi... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vakavassa talouskriisissä on tärkeää, että hallitus ei jää nyt tuleen makaamaan vaan keskitytään nimenomaan suomalaisen työn puolustamiseen, osaamiseen ja vahvuuksien hyödyntämiseen sekä kansallisen eheyden vahvistamiseen.

Viime keväänä oli varsin kovia arvoja vyörymässä työelämään, koko yhteiskuntaan, ja tässä suhteessa hallituksen ja SDP:n panostus nimenomaan työmarkkinajärjestöjen kanssa on meille erittäin tärkeätä jatkon kannalta. On kyllä kuitenkin huomautettava, että myöskin yksityiskohtia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pohjalta tulee jatkossa tarkemmin vaikuttavuuden osalta arvioida. Tämä on tärkeätä, että kannustinloukkukeskustelussa siirrytään köyhyysloukkujen purkuun, jollainen on muun muassa pienten etuuksien leikkausten poistaminen lyhytaikaisissa työsuhteissa, mutta on myöskin katsottava, että tällaisissa kansallisissa talkoissa myöskin veronmaksukyky otetaan huomioon. Tältä osin myöskin sosiaaliset, oikeudenmukaiset, rakenteelliset korjaukset on myöskin uudelleen arvioitava, miksei sijoitusasunnonomistajien korkovähennyksien leikkaaminen, suurituloisten sairauskustannusten omavastuiden nosto sekä sosiaalitukien suuntaaminen enemmän tarpeeseen perustuen. (Puhemies koputtaa) Ehkä Suomi odottaa vielä uusien arvojen esiinmarssia.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kiitoksia tähänastisesta keskustelusta. Minä ajattelin ihan alkuun selvyyden vuoksi vilpittömin mielin kysyä tästä perussuomalaisten valtionosuuspolitiikasta.

Te olette tänään lähettäneet tiedotteen, jossa korjaatte virheellistä uutisointia. Haluaisin ymmärtää tämän, mitä tässä tarkoitetaan. Eli te sanotte, että kun hallituksen tekemillä valtionosuusleikkauksilla neljän vuoden aikana kumulatiivinen leikkaus on 3,8 miljardia euroa, niin tähän lukuun suhteutettuna te lisäisitte valtionosuuksia 300 miljoonaa vuoden aikana eli kumulatiivisesti neljän vuoden aikana 1,2 miljardia euroa. Eli te hyväksytte 2,6 miljardin euron valtionosuusleikkaukset. (Ben Zyskowicz: Onko näin?) Tähän tarvittaisiin nyt selkeä tulkinta, koska se vaikuttaa teidän laskelmiinne ja meidän ymmärrykseemme. Näin tässä teidän paperissanne ainakin lukee tänä päivänä.

Minä korostan: tämä on erittäin vilpittömässä mielessä tehty kysymys. Minä haluan nyt vain vastauksen siihen, onko näin, koska näin tässä teidän paperissanne tänä päivänä lukee. Se on tosi iso juttu, koska me olemme tähän mennessä luulleet, että te ette hyväksy valtionosuusleikkauksia.

Sitten tästä muusta keskustelusta. Mehän tiedämme, että me elämme yli varojen. Se on tosiasia, ja se tosiasia ei muutu edes suhdanteiden kääntyessä. Ei ole odotettavissa sellaista taloussuhdannetta, joka pyyhkäisisi meidän talouden sellaiseen kuntoon, ettei tarvitse juuri mitään tehdä. Tässä vaiheessa, niin kuin valtiovarainministeri omassa puheessaan on sanonut, me tarvitsemme toisaalta sopeutustoimia, mutta niillä ei korjata meidän yhteiskuntamme epäkohtia, siis rakenteellisia heikkouksia. Tarvitaan leikkauksia, veronkorotuksia puolustaaksemme uskottavuutta, hillitäksemme velkaantumista, mutta sitten pitää katsoa näitä rakenteellisia kysymyksiä.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että rakennepaketti on uusi leikkauslista. Siinä leikkaukset, jos niitä on, ovat hyvin vaatimattomia. Meillä tulee varmasti eteen se päivä vielä, että me leikkaamme lisää, siinä ei ole mitään salaisuutta. Mutta tämän rakennepaketin tarkoitus ei ole tasapainottaa budjettia ensi sijassa ainakaan lyhyellä tähtäimellä, pitkällä tähtäimellä kylläkin, koska sen kaikkein olennaisin sisältö on työ. Eli siinä on lukuisia pieniä kohtia, muutama suurempi kohta, joilla lisätään työnteon määrää Suomessa.

Tämä voi joillekin olla vähän uusi ajattelun aihe, että työvoiman määrän lisääntyminen johtaa talouskasvuun. Tänä päivänähän on helppo ajatella näin, että miten me tarvitsisimme lisää työvoimaa, kun entisetkin ihmiset ovat työtä vailla, ja tämä yhtälö on erittäin vaikea. Mutta kaikki kansainvälinen evidenssi osoittaa sen, että työvoiman määrän lisääntyminen johtaa talouskasvuun, se johtaa työllisyyteen, eli suomalaisten työpaikkojen määrä ei ole vakio, vaan sitä voidaan lisätä esimerkiksi työvoiman määrää lisäämällä tai tekemällä yritysten kasvuympäristö houkuttelevaksi. Molemmat tarvitaan.

Minä toivoisin, että saisimme myös keskustalta ja myös perussuomalaisilta — perussuomalaiset sanovat, että he ovat tehneet jo viime keväänä rakennepaketin — semmoisen yksinkertaisen paketin, jota voitaisiin verrata hallituksen rakennepakettiin. Erityisesti keskustalle, jossa on kuntaosaamista: tuokaa ne normien purku-, palvelujen purkuesitykset hyvissä ajoin, jotta ne voivat vaikuttaa meidänkin työhön. Se on hankalaa teille, se on hankalaa meille, se on hankalaa kaikille. Ne eivät ole helppoja, mutta kun ei nykyiselläkään pärjätä. Niin kuin nykyinen presidentti sanoi, joskus 90-luvun laman aikana tekijäänsäkin kylmäsi, mutta kun tekemättäkään ei voinut jättää. Me olemme tässä suhteessa samassa tilanteessa: Ei voida jättää tekemättä. Oli se sitten helppoa tai vaikeata, ei voida jättää tekemättä.

Edustaja Rantakankaan puheenvuorosta sain käsityksen — mutta voin olla väärässä — että arvostelitte yhteisöveron alentamista 20 prosenttiin. Se sävy oli aika kielteinen. (Antti Rantakankaan välihuuto) — Joo, Rantakangas kuittasi. Sävy oli kielteinen, mutta vieruskaveri sanoi, ettei arvostele sitä veroprosentin laskua. (Naurua) Hyvä, tästä ollaan samaa mieltä.

Edustaja Sipilän kanssa olemme samaa mieltä, että tki-toiminnan rahoitus on ongelma. Mutta minä en usko, että pelkästään julkista rahaa tarjoamalla se lähtee liikkeelle. Se on yksi osa. Sitä Tekesin kautta tehdään. Varmaan tarvitaan vielä uusiakin kanavia. Samoiten sitten tämä suurempi yritysrahasto: No, sitä me teemme, teillä on mittaluokka vähän suurempi. Mutta siinäkin on varmaan rehellistä todeta, että vaikka meillä olisi 10 miljardin kasvurahasto, niin ei sitä rahaa voi pumpata markkinoille vuositasolla ihan hurjia määriä. Pitää olla myös vastaanottokykyä. Mutta takuuvarmasti tarvitaan enemmän riskirahaa kuin tänä päivänä on tarjolla, ja siihen molempien ajatukset pohjaavat.

Tämä jäi vielä valitettavasti epäselväksi opposition esityksessä, että onko nyt niin, että te otatte vähemmän velkaa vai enemmän velkaa. Perussuomalaisten laskelmat varmaan selviävät, kun saadaan tämä valtionosuushomma selväksi, se ratkaisee jo isossa osassa, mutta sitten keskustan kohdalla myös.

Minä luulen, että kansalaiset haluavat kaikkein vähiten poliitikkojen riitelyä, kaikkein eniten rehellistä arviointia, ja sen takia tarvitaan semmoiset yksinkertaiset listat: mikä muuttuu, jos näin tehdään, ja kumpiko ottaa enemmän velkaa. Eivät ne niin vaikeita ole. Eduskunnassa on oppositiopuolueitten käyttöön hyvät palvelut, joilla pystytään tarkistamaan vielä luvut.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Ylen uutisointi oli siltä osin virheellinen, että me olemme palauttamassa kunnille vuositasolla 3,8 miljardia. Siis kysymys on siitä, että me olemme leikkaamassa kunnilta 300 miljoonaa euroa vähemmän vuositasolla, ja tästä tulee sitten neljä kertaa se eli 1,2 miljardia vähemmän. Ylen laskelmissa on otettu jo tämä leikkaus huomioon, mutta Ylen laskelmissa sen päälle on laskettu vielä se 3,8 miljardia, joka heittää sitten meidän vaihtoehtomme 4 miljardia enemmän miinukselle, mutta se on virheellinen luku, kahteen kertaan ei voi ottaa sitä. Tässä tapauksessa tämä 3,8 miljardia oli niin kuin ylimääräinen.

Mutta sitten siihen vertaavuuteen. Meidän kaikki varjobudjettimme on tehty hallinnonaloittain suhteessa hallituksen esitykseen, eli niitä pystyy täydellisesti vertaamaan keskenään.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomenmaan otsikko, täällä siteerattu, on päin seiniä lyhyesti sanottuna.

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että senttiäkään ei lisää syömävelkaa tässä tilanteessa. Senttiäkään ei lisää velkaa, ellei kyetä sopimaan radikaaleista toimista työpanoksen lisäämiseksi, työurien nostamiseksi ja lisäämiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Ei senttiäkään lisää, ellei kyetä sopimaan konkreettisista rakenteellisista uudistuksista. Nyt se on retoriikkaa, mitä te olette päättäneet. Konkretia puuttuu.

Jos näistä asioista, siis työpanoksen radikaalista lisäämisestä ja toisaalta konkreettisista rakenteellisista uudistuksista, voidaan sopia, Suomella on kaikki edellytykset ja pitää olla edellytykset satsata oikein massiivisesti kasvuun. Ja kasvuun sijoittamisessa ja satsaamisessa tarvitaan sekä valtion omaisuuden myyntiä, sieltä voimavaroja, (Puhemies koputtaa) että tarvittaessa siinä tilanteessa, mutta vain siinä tilanteessa, voidaan ottaa velkaa...

...koska nyt tarvitaan investointeja nimenomaan koulutukseen, osaamiseen, innovaatioihin... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni hallitus todellakin näissä rakenneuudistuslinjauksissaan on tehnyt erittäin merkittävän ratkaisun, mutta se vaatii jatkoa, kuten hallitus itse on todennut, ja marraskuun loppuun mennessä odotamme konkreettisuutta ja näiden linjausten konkretisoimista.

Kun edustaja Pekkarinen sen jälkeen on sitä mieltä, että otetaan lisää velkaa, sitä en kannata. Ehkä lähempänä on Rantakankaan ajattelu, jossa ollaan sitä mieltä, että nytkin velkaannutaan erittäin kovaa vauhtia, tai sitten ilmeisesti lopun keskustan ryhmän ajattelu, että otetaan sopivasti velkaa.

Tässä rakenneuudistuspaketissa oli myös tärkeätä tämä, että työnteon kannustavuutta ja kannattavuutta edistetään. Ei tämä malli ole ongelmaton tietystikään, eikä kukaan sitä kuvittelekaan, mutta se on eteenpäin menoa siihen suuntaan, että aina kannattaisi tehdä edes vähän, edes jotain.

Keskustalle sanon kiitoksen siitä, että olette luvanneet oman miljardin euron listan kuntien tehtävien karsimisesta. Se on rohkea lupaus.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerille sanoisin tästä meidän yhteisöveron linjauksesta ihan sanatarkasti, että suuryritykset saavat hallitukselta anteliaan miljardiveroalen. Sehän pitää paikkansa, mutta meidän kritiikkimme kohdistuu näihin henkilöyrityksiin, joissa verotus kiristyy, ja ne kuitenkin ovat tärkeitä uusien työpaikkojen luonnin kannalta, eli tarvitaan toimenpiteitä nimenomaan pienyritysten ja yksinyrittäjien aseman parantamiseen.

Täällä edustaja Lapintie oli lukenut tätä hallituksen kuntapäätöstä valitettavasti vain puoliväliin. Siellä lopussa todettiin, että jos kunnat eivät selvityksen perusteella päädy liitokseen, niin hallitus saa oikeuden pakkoliitoksiin — tällä tavalla ystävällinen konsultaatio.

Täällä on näin paljon näitä puheenvuorokommentteja, että ei kaikkiin ehdi vastaamaan yhdellä kertaa, mutta vielä kerran, nyt käsitellään hallituksen budjettiesitystä, ja on tärkeää, että oppositio voi esittää myös kritiikkiä, ja nyt tässä vaiheessa on selvää, että kun hallituksen esitykset ovat osittain levällään, kuten rakennepaketin osalta, niin lopullinen kannan määritys tulee, kun ne ovat nähtävillä. Esimerkiksi tämä työurakysymys on vielä auki, sitten on tämä kunta-asia täysin auki, kotihoidon tuen leikkauksista edustaja Sasi kertoi, että säästöjä tulee vastoin mitä oli päätetty. Mehän olemme olleet koko ajan sitä mieltä keskustassa, että tästä tulee lisää (Puhemies koputtaa) kustannuksia kunnille ja perheille.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, jos keskustakin oppisi tätä keskinäistä sisälukutaitoa. Kun tässä kuunteli edustaja Pekkarista ja Rantakangasta, niin en minä ainakaan vielä tiedä, otatteko te lisää lainaa vai alatteko supistaa kansalaisten palveluita.

Edustaja Pekkarinen vaati tehokkaita toimenpiteitä. No, niitä tässä nyt ollaan tekemässä. Esikoululaisille tulee oppivelvollisuus, se on varmasti hyvä teidänkin mielestänne, ja lapset pääsevät kunnolla koulunkäynnin alkuun. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että eläkeikää pitäisi mekaanisesti nostaa, niin kuin te toivotte, koska se ei todellista eläkkeellesiirtymisikää kuitenkaan lisäisi, vaan päinvastoin. Tehokkaampiakin keinoja on, kuten edustaja Zyskowiczkin tietää. Pidetään huolta ikääntyneiden työntekijöiden jaksamisesta, niin sillä se eläkeikä nousee.

Mutta edustaja Rantakangas, kyllä minä ihan oikein luin, ja tekin jätitte puolet sitten pois siitä sitaatista. Sehän jatkuu niin, että "kuultuaan kuntalaisia", eli hallituksen pääidea on se, että kuullaan kuntalaisia, ei pelkästään (Puhemies koputtaa) kuntabyrokraatteja, niitä kepulaisia kunnanjohtajia ja kunnanhallitusten puheenjohtajia, vaan kuullaan kuntalaisia.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on ihan tarpeeksi tehnyt jo velkaa, että ei tarvitse syyttää oppositiota. Muistan, että silloin — jos en väärin muista — Suomihan sitoutui siihen, että jos EVM vaatii, niin 11 miljardia lisää, mutta koska se tulee sitten, niin se on senaikainen murhe.

Jälleen sanon, että yhteisöveron alennus ei vaikuta mielestäni oikein, vaan jos olisi haluttu työllistää, niin oltaisiin annettu näille pienille, keskisuurille yrityksille vaikka välilliset työvoimakustannukset vuodeksi anteeksi.

Täällä on hehkutettu myös tästä kolmensadan suojaosuudesta. Me tiedämme sen, että ei se auta noita niin sanottuja päivärahan saaneita, siinä otetaan toimeentulotuki pois eli köyhät eivät siinä välttämättä hyödy.

Itse tuolla maalla asuneena: tietysti meillä pitäisi olla niitä vaihtoehtoja. Meidän pitäisi katsoa metsiin, peltoihin ja näihin muihin. Nousevat ympäristöarvot ovat mielestäni myös tulevaisuuden näkymä, ja pitäisi saada metsäenergia käyttöön, turvesuot, kotimaista energiaa. Tiedämme myös, että meillä on valtava mahdollisuus puhtaaseen...

...ruokaan, esimerkiksi Kiinassa on mielestäni kaikki luomua.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri muistutti meitä siitä, että elämme yli varojen, mutta me elämme myös yli luonnonvarojen, ja kaikkia taloustoimenpiteitä pitää punnita siitä näkökulmasta. Pidin hyvin arvokkaana sitä edellisessä puheenvuorossa esitettyä ajatusta, että ympäristöarvot tulevat nousemaan, ja sen takia vähän kummeksun edustaja Lindströmin puheenvuorossa esitettyä ajatusta, että nyt EU:n kannattaa jotenkin tinkiä päästötavoitteista. Edustaja Lindström, minulla on teille hyviä uutisia, kun te kannoitte huolta, että EU jotenkin nyt asettaa yksipuolisesti päästötavoitteita, niin kaikki maailman suurimmat päästöjen tuottajat yhdellä poikkeuksella ovat asettaneet päästötavoitteita, ja se yksi poikkeus on Saudi-Arabia.

Kun usein puhutaan Kiinasta, puhutaan Kiinan päästöjen kasvusta, kannattaa muistaa, että meillä EU:ssa on päästökauppa, Kiinassa on päästökauppa. Meillä EU:ssa on ei-sitovia energiatehokkuusvelvoitteita jäsenmaille, Kiinassa on sitovia velvoitteita energiatehokkuudelle. Kiina on asettamassa sitovia velvoitteita kivihiilen kulutuksen kasvun pysäyttämiselle.

Mutta perussuomalaisten vaihtoehdossa oli mielestäni muutamia ihan arvokkaita ajatuksia. Yksi hyvä ajatus oli kaivosveron käyttöönotto. (Puhemies koputtaa) Mielestäni sitä kannattaa vakavasti harkita myös Suomessa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksessa on nyt sekä työmarkkinaosaamista että työmarkkina-asennetta, ja tulokset näkyvät. Mitä näihin sote-, rakenne- ynnä muihin kuvioihin tulee, niin siinä on tietysti hoiperreltu. Yhtälö on vaikea, mutta jos sitä vertaa siihen hoiperteluun, jota täällä tapahtui 2008—2009, kun silloinen keskustan pääministeri ja koko maan pääministeri Vanhanen tuosta pöntöstä todisti meille, että kansainvälinen finanssikriisi ei koske Suomea lainkaan. Seuraavan vuoden aikana bkt putosi yli 8 prosenttia, niin että jos kilpaillaan eniten väärässä olemisesta, niin kyllä keskustalla on suomenennätys.

Perussuomalaisille: "Vienti vetämään", te vaaditte, ja samaan hengenvetoon esitätte Kela-maksun palauttamista yrityksille. Näinkö se lähtee sitten vetämään, että te lisäätte yritysten rasitusta? Päinvastoinhan meidän pitäisi toimia.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Heti tuohon kärkeen todettakoon, että tämähän on tietenkin sidottu siihen arvonlisäveron alennukseen, että siinä kohtaa sitten nämä Kela-maksut tulisivat kyseeseen. Mutta ei ole ihme se, että eivät tosiaan pääministeri ja valtiovarainministeri eikä oikein muukaan hallitus tunnu ymmärtävän tätä vaihtoehtoamme, kun jopa Yle uutisoi sen suunnilleen päin honkia. Meidän vaihtoehdossammehan sanotaan, että me sopeuttaisimme hallitusta vähemmän tässä kehyskauden alkupuolella, mutta sitten lopussa kiristettäisiin taas tahtia. Eli vastauksena kaikille epäilijöille: valtionvelka kehyskauden lopussa olisi sen 500 miljoonaa euroa hallitusta enemmän eli vähemmän velkaannuttaisiin.

Hallituksen talouspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena tässä hallitusohjelmassa oli velkaantumisen taittaminen ja työttömyyden laskeminen, ja tässä hallitus on epäonnistunut. Nyt kun vielä kerran luette tämän meidän vaihtoehdon ja sieltä kopioitte tämän Viron veromallin ja arvonlisäveron alarajan nostamisen ja yhteisöveron asettamisen 20 prosenttiin, (Puhemies koputtaa) niin sillä konstilla Suomi nousuun.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä käytiin äsken läpi sitä, että emme saaneet keskustalta selkeää vastausta velkaantumisen suuntaan, ja ajattelin, että jos Sipilä itse, insinööri insinöörille, vääntäisi sen kaavion tai kakkaran siitä, mikä tämä totuus on, missä teidän iso linjanne menee. Se on varmaan tämän lähetekeskustelun tärkein linja.

Mutta sitten kyllä näyttää siltä, että Soini ei ole salissa. Muistan, kun hän viime viikolla sanoi, että yksi teidän rakennemuutoksenne on työnantajan sivukulujen vähentäminen. Nyt te esitätte Kela-maksun palauttamista, se on yksi työnantajan sivukulu, ja sitten, jos arvonlisäverosta te vähennätte sen, niin minä olen ymmärtänyt, että sillä ei kyllä pystytä tätä tasapainottamaan. Tämä ei nyt mene ollenkaan siihen, mitä teidän puheenjohtajanne sanoi. Eikö täällä pitäisi nyt pystyä lähetekeskustelussa, isossa keskustelussa, ottamaan puoluelinjoista selvää, jotta tiedämme, kenen kanssa keskustelemme ja mitä teemme?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena edustaja Kumpula-Natrille tässä, että kysymys on siitä, että jos arvonlisäveroa alennetaan 1 prosentti, Kela-maksu voidaan ottaa takaisin. Tämän työllisyysvaikutus on plus 5 000 työpaikkaa. Eikö sillä ole sosialidemokraateille mitään merkitystä?

Haluaisin puuttua pikkuisen tähän eläkekeskusteluun siinä mielessä, että ihmettelen sitä keskustan näkemystä, että mekaanisesti eläkeikää voidaan nostaa. Perussuomalaiset, ainakaan minä, eivät missään tapauksessa olisi nostamassa, koska se ei jatka työuria, ja kun sitä perustellaan sillä, että ihmisten elinaikaodote on kasvanut, täytyy katsoa, kenen elinaikaodote on kasvanut. Alimman tuloviidenneksen elinaikaodote ei ole kasvanut ollenkaan ja ylimmän tuloluokan on. Tässä on semmoinen epäoikeudenmukaisuus, jos pelkästään eläkeikärajaa nostetaan ylöspäin tekemättä muita rakenteellisia uudistuksia.

Kysynkin oikeastaan valtiovarainministeriltä: nyt, kun tehdään tätä rakenneuudistusta, valmis 2017, onko harkittu ottaa käyttöön progressiivisuutta esimerkiksi indeksitarkistuksissa ja työeläkemaksuissa?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän: velkaa vai ei? Me olemme kehysvaihtoehdossamme moneen kertaan todenneet, että keskusta ei ottaisi enemmän velkaa kuin hallitus ottaa. Meillä ei ole velkaelvytykseen varaa. Sen olemme todenneet moneenkin kertaan, mutta velkaahan otetaan koko ajan, 6,7 miljardia ensi vuonna, tänä vuonna yli 9 miljardia. Se, mitä me emme tekisi, on valtionyhtiöiden myyminen ja sen käyttäminen syömävelkaan, niin kuin tämä hallitus nyt tekee. TeliaSoneraa on myyty 400 miljoonaa, ja se käytetään syömävelkaan. Sitä emme tekisi, vaan käyttäisimme sen uudistumiseen. (Eduskunnasta: Mistä te ottaisitte sen vastaavan 400 miljoonaa?)

Mitä tulee eläkeikään, niin työuria täytyy jatkaa. Se on kai meille kaikille selvä asia. Niitä täytyy jatkaa alusta, keskeltä ja lopusta. Tämä on yksi kokonaisuus, koko paketti, ja me tarvitsemme 200 000 uutta työpaikkaa, näkymän niistä, että me voimme puhua eläkeiän nostamisesta. Mutta me olemme ilmoittaneet sen, että puolueena meillä on valmius nostaa eläkeikää myöskin sieltä lopusta.

Kai tämä nyt on selvä? Ei velkaelvytystä. Meillä on valmius nostaa eläkeikää.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt kun näitä vastauksia alettiin saamaan, niin haluaisin kysyä vielä keskustan osinko- ja yhteisöverokannasta. Puheenjohtaja Sipilä sanoi Kauppalehden haastattelussa kesäkuussa, että yksinkertaisinta olisi ollut hänen mukaansa vain tehdä yhteisöveron kevennystä vastaava kiristys osinkoverotuksen puolella. Tämä on aika kova linjaus. On jäänyt nyt käymättä läpi, mitä te tällä tarkoitatte.

Ensinnäkin, olisitteko siirtänyt sen koko 900 miljoonaa sinne osinkoverotuksen puolelle vai hyväksyittekö dynaamiset vaikutukset, jolloin on kysymys 450 miljoonasta? Mihin ajattelitte sen kohdistaa: pieniin yrityksiin, keskisuuriin vai minkä kokoisiin listaamattomiin yrityksiin? Minusta tämä on erittäin keskeinen kysymys. Tämä oli Kauppalehdessä 3.6.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osinkoverossa meillä on nyt tällä hetkellä käytössä erittäin hyvä ja yrittäjyyteen kannustava malli, ja minun mielestäni se olisi hyvä lähtökohta eteenpäin. Me teimme oman vaihtoehtomme silloin, kun hallituksen malli tuli selville tuossa keväällä, ja lähdimme siitä, että hieman progressiivisuutta lisäämällä listaamattoman yhtiön osinkoon olisimme tehneet tilaa listattujen yhtiöiden pienten osinkojen verovapaudelle esimerkiksi 1 000 euroon saakka.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt on pakko sanoa teille, edustaja Sipilä, että te ette lainkaan vastannut edustaja Orpon kysymykseen. Kauppalehden haastattelussa te sanoitte, ja edustaja Orpo sen äsken siteerasi, että parasta olisi, kun tämä yhteisöveron alennus olisi vain kompensoitu osinkoverotusta kiristämällä. Yhteisöveron alennuksen hintalappu on noin 900 miljoonaa euroa. Jos dynaamiset vaikutukset hyväksytään, kuten hallitus teki, mitä te arvostelitte, niin silloin vaikutus tulonmenetyksenä on noin 450 miljoonaa euroa.

Kysymys kuuluu teille, edustaja Sipilä, ja vastatkaa tähän: Miten te kiristäisitte osinkoverotusta joko 900 tai 450 miljoonalla? Mihin te kohdistaisitte sen? Listattuihin yhtiöihin, listaamattomiin yhtiöihin? Pieniin osinkoihin, isoihin osinkoihin? Se on erittäin kova linjaus, koska hallituksen osinkoverouudistus muistaakseni kiristää osinkoverotusta jotain 200—300 miljoonaa euroa. Te kiristäisitte 900 miljoonaa euroa tai vähintään 450 miljoonaa euroa. Miten?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitimme oman vaihtoehtomme. Se on se meidän vaihtoehtomme. (Ben Zyskowicz: Se ei toteuta tätä yhtälöä!) Mutta tähän nykyiseen malliin olisimme hyväksyneet kiristyksen, ei 900:aa miljoonaa, mutta vastaavan suuruisen kiristyksen kuin hallituskin esitti, (Ben Zyskowicz: 450 miljoonaa?) eli rakenne on hyvä. Rakenne olisi ollut hyvä. (Ben Zyskowicz: Miten olisitte kohdistaneet sen? 450 miljoonaa?) — En muista tässä nyt kaikkia lukuja, eikä ehkä se ole tarpeen, tässäkin voidaan se käydä läpi. — Mutta joka tapauksessa viestini oli se, että nykyisen osinkoverotuksen rakenne on hyvä. Siellä on otettu huomioon ansiotulo-osuudet ja pääomatulo-osuudet ja rakenne on erinomaisen hyvin toimiva. Se oli se viestini siinä haastattelussa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Viestinne, että nykyinen rakenne oli mielestänne hyvä, tuli selväksi. Viestinne, että 1 000 euroon saakka listatuista yhtiöistä verovapaasti, tuli selväksi, ja minunkin mielestäni se on muuten hyvä ajatus. Mutta kysymykseni oli se, että jos te kiristäisitte osinkoverotusta 450 miljoonalla eurolla, niin miten te sen tekisitte. Mitä siitä kohdistaisitte listaamattomiin yhtiöihin ja miten? Mitä siitä kohdistaisitte listattuihin yhtiöihin ja miten? Mitä siitä kohdistettaisiin isoihin yhtiöihin? Mitä siitä kohdistettaisiin pienempiin yhtiöihin tai isoihin osinkoihin, pienempiin osinkoihin? Tämä 450 miljoonan euron kiristys osinkoverotukseen on erittäin kova, koska tämä osinkoverouudistus, jota olette tiukasti arvostelleet, keskusta, kiristää osinkoverotusta paljon vähemmän, ja sitä te olette arvostelleet. Nyt te kiristäisitte tuplasti. Miten?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustan osinkoveromalli on todella hämmentävä. Te ette hyväksy näitä hallituksen dynaamisia vaikutuksia yhteisöveroalennuksella. Käytännössä se tarkoittaa 900 miljoonan veromenetyksiä, ja tämän te olisitte kompensoineet suomalaisilta yrittäjiltä, työllistäviltä, investoivilta yrittäjiltä, ja samaan aikaan te näille yrityksille suuntaisitte miljardi euroa kasvurahastoon, joka on jo olemassa. Mistä kaikki nämä ristiriitaisuudet tähän teidän esitykseenne oikein tulevat? Moni pienyrittäjä on kääntynyt puoleeni ja toivonut, että tämä yhteisöveroalennus toteutettaisiin sillä tavalla kuin hallitus esittää, ja on pelännyt, että se teidän veronkorotusmallinne vielä yleisön paineesta tai opposition suuresta voimasta tulisi voimaan. Tämähän tarkoittaisi sitä, että suomalaisesta (Puhemies koputtaa) työstä, yrittäjyydestä se miljardi euroa vietäisiin jälleen pois.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tietysti pitää ensimmäisenä sanoa edustaja Kumpula-Natrille, kun hän sanoi, että päivän tärkeintä antia on se, mikä on keskustan linja täällä, että minun käsitykseni mukaan meillä on käsittelyssä tuo uusi keltainen kirja, joka on valtion budjetti (Miapetra Kumpula-Natri: Se on selvä linjaus!) seuraavalle vuodelle. Tässä tuli varmasti selville se, että keskusta ei ole ottamassa yhtään enempää velkaa kuin hallituskaan ottaa.

Sitten täytyy myös muistuttaa siitä, että tämä hallitus on rakentanut tämän koko hallitusohjelman epärealistiselle pohjalle. Syy, minkä takia näin käy, on se, että me emme ole päässeet maailmankaupan vauhtiin mukaan. Meidän vientimme ei ole siinä mukana. Se tarkoittaa sitä, että meidän kilpailukykymme ei pärjää. Mitä hallitus tekee tuolla kirjalla meidän kilpailukykymme parantamiseksi?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Valitettavasti ei tullut vielä selville tämä keskustan linja, koska puheenjohtaja Sipilä totesi arvostelevaan tyyliin, että valtio on myynyt TeliaSoneran osakkeita ja käyttänyt sitä kuulemma syömämenoihin. Ensinnäkin, ei ole mitään korvamerkittyä menoa. En tiedä, mistä edustaja Sipilä tietää, mihin se raha käytetään. Mutta ei mennä siihen, vaan siihen, että jos tätä rahaa ei käytetä budjetin katteeksi, niin sitten on kaksi vaihtoehtoa: ottaa sen verran lisää velkaa — no, keskusta ilmoitti, että velkaa ei oteta, te ette sitä hyväksy — eli tarkoittaako tämä silloin sitä, että keskusta haluaisi leikata vastaavalla summalla vielä hallituksen esityksestä pois menoja sen mukaisesti kuin edustaja Sipilä myös vaalikoneeseen vastasi, että valtion menoja täytyy leikata seuraavalla vaalikaudella?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin tämä osinkoveromalli: Meillä oli siinä kaksi pykälää, 90 000 euroa ja 150 000 euroa. Tällä kaksiportaisella mallilla me... — Se on hieman kireämpi siellä yläpäässä kuin hallituksen malli, (Ben Zyskowicz: Se ei tuo 450:aa miljoonaa!) ja se tuo sinne sen mahdollisuuden hallituksen esitykseen verrattuna, että listattujen yhtiöiden pieniä osinkoja voitaisiin helpottaa ja kannustaa sillä tavalla yksityisen varallisuuden siirtymistä yritysten taseisiin.

Mitä tulee tähän rahastoajatukseen, niin käyttäisimme sen 400 miljoonaa tämän rahaston pesämunaksi. Se on erinomainen pesämuna tälle rahastolle. (Välihuutoja) Tämmöinen ajatus, että valtion omaisuutta myydään budjetin tilkkeeksi, on hyvin vastenmielinen ajatus. Meidän pitäisi tässä keskustelussa enemmän erottaa tase ja tulos elikkä omaisuus ja tämä budjetti ja pitää ne visusti erillään, koska tämä on semmoinen ajatus, (Puhemies koputtaa) joka on erittäin vaikea erityisesti yrittäjien ja talouselämän toimijoiden ymmärtää, että omaisuutta myydään tuloslaskelman tilkkeeksi.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä nyt tuli sellainen kuva, että tämä, mitä aikaisemmin olette sanonut, edustaja Sipilä, tästä yhteisöveron korvaamisesta tai kohdistamisesta osinkojen verotukseen, ei siis pidä paikkaansa, vai oletteko te vielä sen takana, koska jos se on niin kuin te silloin olette linjanneet, niin se on todella raju kiristys listaamattomien yritysten verotukseen ja sitä kautta todella kova isku yrittäjyydelle?

Mutta sitten vielä tähän keskustan linjaan. Kun tekin sanoitte täällä, että aivan keskeistä on työ ja kilpailukyky, niin eikö tämä budjettiesitys, jossa on merkittävä yhteisöveron alennus ja sen lisäksi rakenneuudistukset, joissa moninaisilla erilaisilla keinoilla lisätään työn tarjontaa ja Suomen kilpailukykyä ja sitä kautta mahdollisuuksia menestyä tulevaisuudessa, ole juuri samansuuntainen kuin teidän linjanne? Eli mikä on keskustan talouspoliittinen linja? Rahastoista olemme suhteellisen samaa mieltä, mennään samaan suuntaan, ja kotikunta—maakunta-malli ei ole talouspoliittinen linja. Eli mikä se on?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tästä TeliaSoneran osakkeiden myynnistä, joka perustuu hallitusohjelmaan ja niihin linjauksiin, joissa hallitus on ilmoittanut 400 miljoonaa omaisuuden myyntituloja, ja sitä nostettiin nyt 500 miljoonaan. Jos sitä rahaa ei sitä kautta saada, niin sitten on kaksi vaihtoehtoa. Otetaan sen verran lisää velkaa tai leikataan menoja, ja kysyin, kumpi näistä on keskustan vaihtoehto. Ymmärsin, että ette hyväksy lisävelan ottoa vaan haluaisitte sen kyseisen summan valtion budjettiin tehdä leikkauksena. Onko näin?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väsähtäneen hallituksen väsähtänyt budjetti. Hallituspuolueiden edustajat, (Välihuutoja) ymmärrän hyvin, että teillä ei ole tuosta omasta budjetistanne paljon puhuttavaa. Teillä on ainoastaan kysyttävää: mitä keskusta tekisi, mitä Sipilä tekisi? (Välihuutoja) Se on aivan totta, koska olette ajaneet Suomen sellaiseen tilanteeseen, että suunnanmuutos tarvitaan. Hallituksen linja on selvä. Te otatte vuosi vuoden jälkeen lisää velkaa, 100 miljardia lähenee. (Kari Rajamäki: Ei ole paluuta Ahon aikaan!) Tarvitsemme suunnanmuutoksen. 300 000 työtöntä. Tarvitsemme uusia työpaikkoja. Kasvu sakkaa. Tarvitsemme yrittäjyyttä, työtä.

Keskusta ja Sipilä on vastannut teidän kysymyksiinne. Arvoisat valtiovarainministeri ja pääministeri, vastatkaa yhteen kysymykseen edes. Kehysriihen yhteydessä te totesitte: "Sopeutustoimet kohentavat valtion rahoitusasemaa 5,2 miljardilla." Nyt te olette toteuttaneet nuo kehysriihen päätökset, ja tällä kertaa (Puhemies koputtaa) papereissanne lukee: "Sopeutustoimet kohentavat valtion rahoitusasemaa 4,5 miljardia." Mihin on kesän aikana hävinnyt 700 miljoonaa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En halua näyttäytyä koulukiusaajana, (Naurua) mutta on pakko edustaja Sipilältä saada vastaus tähän kysymykseen, koska moni ainakin minulle hallituksen osinkoverouudistusta arvostellut osingonsaaja on sanonut, että kun te noin menitte korottamaan osinkojen verotusta — puhutaan listatuista yhtiöistä — niin he kokevat, että keskusta on heitä tässä asiassa lähempänä. Sen vuoksi, edustaja Sipilä, toistan: Te sanoitte Kauppalehdessä 3.6.: "Nykyinen osinkoveromalli on Sipilän mukaan parempi kuin uusi. Yksinkertaisinta olisi ollut hänen mukaansa vain tehdä yhteisöverokevennystä vastaava kiristys osinkoverotuksen puolella."

Yhteisöveron kevennystä vastaava kiristys on 900 miljoonaa euroa tai, jos hyväksyttäisiin arvostelemanne dynaamiset vaikutukset, 450 miljoonaa euroa. Kertokaa meille ja Suomen kansalle, miten te kiristätte osinkojen verotusta 450 miljoonaa euroa tai 900 miljoonaa euroa. Kiitos vastauksesta.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siirrytään varsinaiseen aiheeseen elikkä hallituksen budjettiesitykseen. (Ben Zyskowicz: Tämäkin on vastaus!)

Edustaja Backman, vielä kerran: Te olette päättäneet sijoittaa 30 miljoonaa euroa kasvurahastoon. Te mainostatte, että teillä on jo kasvurahasto. Keskusta haluaa 3—5 miljardin kasvurahaston, aivan eri mittasuhteen rahaston, jolla saadaan paljon merkittävämpiä vaikutuksia aikaan kuin tällä teidän lilliputtirahastollanne. Onhan 30 miljoonaakin hyvä raha, mutta ei sillä 300 000:ta työtöntä työllistetä eikä talouden kilpailukykyä vahvisteta, saada vientiä aikaan edelleen.

Yksi pieni yksityiskohta, arvon valtiovarainministeri: Huomasin, että te olette leikanneet 15 prosentilla Finpron voimavaroja, organisaation, jonka tehtävänä on hakea kauppaa suomalaisille yrityksille, pienyrityksille, hakea verkottumista erilaisilla markkinoilla. Me olimme työ- ja elinkeinojaoston puheenjohtaja Skinnarin kanssa valiokuntamatkalla ja siellä saimme hyvin vahvan viestin, että Finpron voimavaroja pitää vahvistaa, ja tällä tavalla te olette nyt toimineet, että leikkaatte niitä voimavaroja, (Puhemies koputtaa) joilla saadaan kauppaa, kasvua ja työtä. (Ben Zyskowicz: Edustaja Sipilän vaikeneminen kuului kauas!)

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka menetinkin tässä hiljattain tämän salin vanhimman edustajan tittelin, niin olen huolissani siitä, mitä tämän tasavallan hallitus tekee niillä asioilla, mitkä meidän esi-isämme ja esiäitimme ovat hankkineet, eli puhun kansallisvarallisuudesta. (Miapetra Kumpula-Natri: Ja nyt myisitte sen!)

Tarkastusvaliokunta esitti tämän maan julkisten rakennusten homekorjauksiin tietyt rahat. Sinne osoitettiin vain 50 miljoonaa, ja tarve olisi nelinkertainen eli vähintään 200 miljoonaa. Toinen on se, että tässä maassa sivuteillä ja pääteillä tarvittaisiin 4 000 kilometriä uutta asfalttia. Budjetissa on 2 000 kilometriä, eli tarvittaisiin tämä toinen 2 000 kilometriä. Asfaltit otetaan pois ja tehdään sorateitä. Tämäkään ei ole järkevää.

Arvoisa pääministeri — puhun myöskin teille — mitä hallitus aikoo jatkossa tehdä, jotta tämänkaltainen kansallisen varallisuuden hupulointi loppuu vähintään ensi vuonna?

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhutaan sellaisesta asiasta, joka satuttaa kaikkia suomalaisia. Hallitus on leikkaamassa kansalaisten peruspalvelujen rahoitusta jälleen kerran valtionosuusprosenttia laskemalla, nyt sitten tuonne 29,6:een. Tällä kertaa 362 miljoonan euron leikkauksella kuntien hoitama terveydenhoito- ja opetustoimi uhkaa entisestään rapautua, heikentyä. Onko tosiaan niin, että leikkaamalla rahoitusta hallitus turvaa esimerkiksi ikääntymisen johdosta kasvavat hoitopalvelut?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa toivoisi sitä, että näitä hallituksen rohkeita toimenpiteitä mietittäisiin myös niin, miten niitä maakunta- ja kuntatasolla viedään käytännössä eteenpäin. Se koskee myös elinkeinotoimintaa. Suomen vientiin nojautuvassa keskustelussa puuttuu näkökulma siitä, millä tavoin tätä vientiä voidaan maakuntien ja kuntien tukemana viedä käytännössä eteenpäin. Niitä osingonsaajia loppujen lopuksi on tässä yrittäjäporukassa aika vähän, joten se keskustelu ei ole se oikea keskustelu siihen, millä tavoin tänäkin päivänä yrittäjät, jotka ovat hakemassa niin vientiin kuin muuhunkin rahoitusta, saisivat käytännössä tätä rahoitusta. Eivät he niitä osinkoja ole siinä nyt ensimmäisenä kyttäämässä.

Mutta tämä ilmapiiri tällä hetkellä on vähän samantyyppinen kuin tässä keskustelussa. Elinkeinoelämä ei ole ottanut koppia siitä, että saatiin aikaan tällainen esitys, joka oli rohkea hallitukselta, siitä, että nyt senkin edustajien vuoro olisi tehdä jotain, vaan siellä on sellainen ilmapiiri, että jotenkin vain odotellaan ja odotellaan, ja tähän pitäisi meidän (Puhemies koputtaa) saada korjaus ja päästä asioissa eteenpäin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa kiinnitti huomiota tuossa edustaja Rantakankaan ryhmäpuheenvuorossa.

Ensinnäkin hän totesi, että Suomi on liukumassa kovaa vauhtia EU:n tarkkailuluokalle. Tämä antaa kyllä liian synkän kuvan todellisuudesta. Kaikki luottoluokituslaitokset antavat Suomelle ainoana euromaana sekä kolmen A:n luokituksen että vakaan tulevaisuuden näkymän. Ainoana euromaana. Vaikka velkaantuminen on ongelma, ei tässä kyllä tarkkailuluokkaa olla lähelläkään.

Toinen kommentti edustaja Rantakankaan puheenvuoroon on lainaus: "Keskusta olisi valmis tässä ja nyt tekemään eläkeikää koskevat päätökset." Mikä estää keskustaa tekemästä tästä asiasta lakialoitteen, (Ben Zyskowicz: Tai välikysymyksen!) jossa on eläkeiän vuosimäärä, nostomäärä, kaksi vuotta, kolme vuotta, porrastus, milloin se astuu voimaan Matti Maalarille, Lauri Levysepälle, Sari Sairaanhoitajalle ja niin edelleen? (Ben Zyskowicz: Keitä nämä kaksi muuta olivat?) Tämän lakialoitteen kautta se saataisiin tänne saliin keskusteluun ja toivottavasti myöskin julkisuudessa päästäisiin pohdiskelemaan jo ennen seuraavia hallitusneuvotteluja siitä, (Puhemies koputtaa) mikä on keskustan ratkaisu eläkeiän nostoon.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hetki sitten keskustan ryhmästä tuli kannanottoja tähän pakkoliitoskysymykseen. Haluan muistuttaa keskustaa oikeastaan ainoastaan yhdellä sanalla: Sipoo.

Mutta varsinainen kysymykseni liittyy varsin moniulotteiseen asiaan, nimittäin alkoholipolitiikkaan ja alkoholiverotukseen. Kansanterveydellisistä syistä on edelleen hyvinkin perusteltua harjoittaa tiukkaa alkoholipolitiikkaa, johon kuuluu myöskin alkoholin tarjonnan regulointi nimenomaan verotuskeinoin. Viime vuosina alkoholiverotusta on nostettu moneen otteeseen, mutta samanaikaisesti tuonti Suomeen Virosta on kasvanut. Siellä tämä tuonti vastaa tällä hetkellä yli sadan alkoholiliikkeen vuosimyyntiä ja loppua ei ilmeisesti näy. Kysyisin, miten VM:ssä ja Tullissa on arvioitu, että alkoholiveron korotukset vaikuttavat tähän Viron tuontiin, ettei vain käy niin, että veronkorotuksista tulee enemmän tämmöistä symbolipolitiikkaa, terveyspoliittista symbolipolitiikkaa samanaikaisesti, kun eivät omat koirat, vaan virolaiset tuontimäyräkoirat purevat.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Usein tässä salissa sanotaan, että opposition pitäisi esittää vaihtoehto eikä vain kritisoida. Joskus tuntuu siltä, että kyllä se kritisointikin on ihan hyvää työtä. Joskus se vaihtoehdon esittäminen on hankalampaa.

Perussuomalaiset totesivat, että heillä kaksi esitystä liittyy yhteen: työnantajien suomalaisista työntekijöistä maksamien Kela-maksujen palautus ja arvonlisäveron alennus. Kela-maksun palautus tarkoittaa kustannusten lisäämistä työllistämisestä, ja se aivan varmasti sataprosenttisesti ja täysin kohdistuu suomalaiseen työhön. Arvonlisävero taas kohdistuu suomalaiseen työhön mutta myös ulkomailla tehtyyn työhön. Olisin halunnut kysyä perussuomalaisilta: miksi teette tällaisen valinnan, että korotatte veroa, joka kokonaan kohdistuu suomalaiseen työhön, ja alennatte sellaista veroa, joka verottaa itse asiassa myös ulkomaista työtä? Tuskin tästä ehdotuksesta meille syntyy (Puhemies koputtaa) lisää työpaikkoja.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me nimenomaan kytkemme yhteen alvin alennuksen ja Kela-maksun palauttamisen. Se on pienyrittäjille 0,8 prosenttia palkkasummasta. 100 000 euron yritykselle se merkitsisi 800 euron vuosittaista lisäkustannusta. Yritykset tuskin siitä joutuisivat vaikeuksiin, ja samanaikaisesti tulisi 5 000 uutta työpaikkaa, kun alvia alennettaisiin.

Mutta minä varsinaisesti haluan myös kysyä: kun hallitusohjelmassa harmaan talouden torjunta on niin keskeisessä asemassa, niin miksi uudet avaukset ja panostukset harmaan talouden torjuntaan puuttuvat niin tästä keltaisesta kirjasta kuin myös rakennepakettiohjelmasta? (Kari Uotila: Eivätkä puutu!)

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kehysriihen yhteydessä kävi selville, että hallitukselta oli tähän harmaaseen talouteen ja työvoiman liikkuvuuteen liittyen miljardin verran arvioituja verotuloja hukassa. Nyt tästä budjetista ei oikein käy selville, mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että näitä verotuloja sekä ulkomaille kirjatuilta yrityksiltä että vapaasti liikkuvalta työvoimalta pystytään keräämään, etteivät samat menot lisäänny.

Toisaalta odottaisin myöskin toimia siihen, että pystyttäisiin työllistämään suomalaisia nuoria. Tämä liittyy ihan samaan kysymykseen. Pitäisi saada EU-tasolla jotain lainsäädäntöä aikaan niin, että voidaan työllistää oman maan nuoret, ettei tämä liikkuva työvoima vie kaikkia työpaikkoja ja vaaranna valtion ja kuntien verotulokehitystä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että täällä on kaikilla vilpitön tahto siihen, että Suomen taloutta parannetaan ja pystytään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa pitämään yllä.

Mutta kyllä aika erikoista tämä opposition tuoma vaihtoehto on. Uskon, että perussuomalaiset ovat huolissaan siitä, että vientiteollisuuden työpaikkoja täältä häviää, kuten te puheenvuorossa jo sanoitte. Keskeinen syy on ollut nimenomaan se, että meidän yksikkötyön kustannukset eivät ole olleet kilpailukykyisellä tasolla. Nyt on tehty tupo, jolla niitä saadaan sille tasolle päin, ja nyt te löysitte vielä Kela-maksun siihen päälle ylimääräisenä rasituksena. Eihän siinä ole minkäänlaista järkeä.

Se on hyvä, että te olette myöntäneet sen, että kuntien valtionosuuksia joudutaan leikkaamaan. Mutta sitten te väitätte, että tässä on kyse kylmästä yksilöllisyydestä, jota kokoomus ajaa. Kysehän on siitä, että sellaisissa asioissa, jotka yhteiskunta tällä hetkellä on hoitanut, osassa sellaisista asioista, kuten esimerkiksi subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa, on väistämätöntä, että ihmiset itse ottavat enemmän vastuuta. Ja sanon, että sillä on monessa suhteessa myöskin tervehdyttävä vaikutus tässä yhteiskunnassa. On myönnettävä tosiasiat.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtion velkaantuminen on vakava asia, ja vielä vakavampaa on edelleen kasvava kestävyysvaje. Siksi hallitus päättikin budjettiriihen yhteydessä rakennepoliittisesta ohjelmasta.

Mutta mikä on kotihoidon tuen rooli tässä asiassa? Kristillisdemokraatit pitää ratkaisua kotihoidon tuen jakamisesta isän ja äidin kesken huonona. Edustaja Soinille oli tässä mielessä syntynyt ihan oikea kuva tilanteesta pari viikkoa sitten, kun hän tässä salissa totesi, että no, ei se ainakaan ollut Östmanin tai KD:n keksintö.

Päätöstä on perusteltu tasa-arvoargumentilla. Jotkut tahot haluavat ideologisista syistä väen väkisin naiset kotoa töihin. Päivähoitoon tulevien lasten määrä kasvaa tämän lain voimaan tullessa huomattavasti, siis julkishallinnon kulut kasvaisivat entisestään. Mihin valtiovarainministeriön laskelmat kotihoidontukipäätöksissä perustuvat, mistä rahat tähän otettaisiin?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että keskusta on juuttunut työllisyydenhoidossa ainoastaan tähän rahastomalliin ja siihen versioon, että mahdollisimman suurella rahastolla saadaan parannettua koko suomalainen työllisyys.

Me emme ole sosialidemokraatteina samaa mieltä, eikä hallitus. Siitä syystä me olemme lisäämässä nyt kehyskauden aikana Tekesin puolelle 80 miljoonaa, Finnveraan 20 ja Tesiin, tähän pääomarahastoon, 120 miljoonaa euroa, mutta tämä ei riitä. Meidän mielestämme työllisyyttä pitää lisätä elvyttämällä nopeasti, infra-rakentamisella, homerakennusten korjaamisella, rakennusten peruskorjausavustuksilla, niitä nopeuttamalla — monta, monta muutakin asiaa.

Yhteisöveron alennus tehtiin ymmärtääkseni siitä syystä, että meidän kilpailukykymme ulkomaisia yrityksiä, suuria globaaleja yrityksiä vastaan olisi mahdollisimman hyvä. Odotamme tietenkin yhä edelleen sitä vastausta yritysten puolelta, mitenkä nämä investoinnit ja työttömien työllistäminen sillä puolella paranevat huomattavasti nykyistä paremmin, mutta meillä keinovalikoima työllistämisen parantamiseksi on huomattavasti laajempi kuin pelkkä yksi kasvurahasto.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Lintilä kysyi, mitä hallituksen budjettikirja pitää sisällään Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Esimerkiksi yhteisöveron alentamisen 24,5 prosentista 20 prosenttiin, joka on merkittävä toimi Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi, jonka tarkoituksena on kannustaa yrityksiä investoimaan Suomeen, palkkaamaan uusia työntekijöitä ja myös, kyllä, tulouttamaan voittojaan Suomeen. Mutta sen ohella hallitus on ollut aktiivisesti toimimassa sen puolesta, että maahan syntyy työmarkkinaratkaisu, jolla parannetaan meidän kilpailukykyämme mutta vahvistetaan myöskin työllisyyttä.

Valitettavasti minun täytyy todeta, arvoisan keskustan kansanedustajat ja myöskin varmasti kannattajat ja puheenjohtaja, että mikäli tällä keskustan mallilla oltaisiin tänä syksynä tai menneenä kesänä toimittu eli hallitus yksipuolisesti nostaisi vanhuuseläkkeen alaikärajaa kunnioittamatta kolmikantaista valmistelua, johon Suomessa on perinteisesti eläkejärjestelmässä sitouduttu, niin sillä mallilla, eläkeiän pakkonostolla, ei tähän maahan olisi keskitettyä työmarkkinaratkaisua syntynyt. Tämä nähtiin Vanhasen hallituksen aikana, kun Rukan lumilta haettiin tämä huono idea. Onneksi se peruttiin, ja uskon, että siihen samaan kaaoksen tilaan oltaisiin ajauduttu myös nyt Suomessa, mikäli hallitus olisi näin toiminut. (Markku Rossi: Oliko tuo reilua?) Onneksi hallitus ei toimi näin. Hallitus kunnioittaa kolmikantaa eikä tule nostamaan eläkeikää. (Markku Rossi: Oliko tuo reilua?)

Mitä tulee sitten, arvoisa puhemies, (Hälinää — Puhemies koputtaa) tähän TeliaSoneran myymiseen, niin koska minulle hieman jäi epäselväksi edelleenkin keskustan linja liittyen velkaantumiseen, minä toivoisin nyt, että edustaja Sipilä voisi vastata tähän kysymykseen. Kun te kritisoitte sitä, että hallitus saa TeliaSoneran myynnistä tiettyjä tuloja itsellensä, noin 400 miljoonaa euroa, ja te olette sitä mieltä, että tätä rahaa ei pitäisi käyttää liikenneinvestointien tekemiseen, tietotekniikkainfrastruktuurin rakentamiseen, koulutukseen tai t&k-toimintaan, vaan teidän mielestänne tuo raha pitäisi käyttää kasvurahastoon, niin edustaja Sipilä, millä te rahoittaisitte 400 miljoonan euron edestä liikennehankkeet, tietotekniikkainfrastruktuurin, t&k-toiminnan ja -osaamisen? Jättäisittekö te ne tekemättä eli leikkaisitteko te vai ottaisitteko te enemmän velkaa ja rahoittaisitte tämän 400 miljoonaa velkarahalla? Silloin te ottaisitte kokonaisuudessa enemmän velkaa kuin hallitus. Minusta tämä on hyvin yksinkertainen kysymys, ja minä toivon, että edustaja Sipilä voisi rehellisyyden nimissä myöskin vastata tähän, koska se selventäisi sitä hämmennystä, joka meillä keskustan linjasta on: ottaako keskusta enemmän velkaa vai saman verran velkaa kuin hallitus.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten edustaja Wallinin kysymykseen alkoholiverotuksesta— hän ei ole enää paikalla — niin kysymys oli hyvin tärkeä, ja on totta, että alkoholin tuonti on viimeisen vuoden aikana lisääntynyt hyvin paljon. Tämä on asia, jota meidän täytyy erittäin huolellisesti seurata, koska me kaikki tiedämme, että alkoholituonnin lisääntyminen aiheuttaa, totta kai, meille myöskin verotulomenetyksiä, mutta sillä on myöskin muita negatiivisia lieveilmiöitä suomalaiseen yhteiskuntaan. Tästä syystä meidän täytyy myöskin huolellisesti arvioida, mikä vaikutus tällä kasvaneella viennillä on suunniteltuihin alkoholiveron korotuksiin. Hallitushan on tekemässä alkoholiveron korotuksia, olemme siihen poliittisesti sitoutuneet, mutta meidän täytyy myös huolellisesti tuonnin kehitystä seurata.

Täällä kysyttiin myöskin harmaan talouden torjunnasta. Se on yksi tämän hallituksen painopistealueita, ja hallitushan käyttää 20 miljoonaa euroa vuodessa lisää rahaa harmaan talouden torjuntaan. Se väite, että hallitus ei olisi esittänyt viime aikoina uusia toimia harmaan talouden torjumisessa, ei pidä paikkaansa, (Eduskunnasta: Mitä ne on?) koska itse asiassa tuossa rakennepaketissa, joka budjettiriihen yhteydessä hyväksyttiin, on sisällä muun muassa ajatus verotunnisteen laajentamisesta muillekin kuin rakennusaloille. Esimerkiksi palvelualoilla harmaa talous on valitettava ongelma, ja tämän verotunnisteen kautta siitä on hyviä kokemuksia rakennusalalta, ja uskon, että kun sitä tullaan laajentamaan muillekin toimialoille, niin voimme omalta osaltamme olla kitkemässä vilunkipeliä ja tukemassa sitä kautta myöskin rehellistä yritystoimintaa. Samoin tilaajavastuulaki ollaan uudistamassa, eli se on yksi semmoinen konkreettinen asia, jolla harmaaseen talouteen puututaan.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtionosuuksien leikkaukset osuvat kipeimmin juuri sairaisiin ja vanhuksiin. Ne ajavat kunnat tekemään nahkapäätöksiä.

On noussut esille aivan uusi ilmiö, jossa jopa hoiva-alalta irtisanotaan ja lomautetaan ihmisiä. Viimeisimmät uutiset tulivat Raaseporista, jossa 13 mielenterveyshoitajaa irtisanotaan. Samalla vähennetään psykiatrisia potilaspaikkoja 200 kappaletta. Mielestäni tämä on hälyttävää ja jopa pelottavaa.

Kotihoidon tuen jakaminen vanhemmille — on toki hienoa, että ajatellaan isän mahdollisuutta osallistua lapsen hoitoon, mutta se ajaa pienten lasten äidit töihin aikaisin ja pakottaa pienet lapset tarhaan. Tämä liike osoittaa mielestäni sen, että hallitus ei aja oikeanlaista perhepolitiikkaa. Ensin jätettiin lapsilisien indeksikorotukset tekemättä ja nyt tehdään tällainen liike.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun suurin huoleni tässä keskustelussa on se, että Suomi ei ole päässyt mukaan maailmantalouden eikä euroalueen talouskasvuun. (Mauri Pekkarinen: Näivettymiskierre!) Investoinnit ovat tyrehtyneet, yritysten lainansaanti on erittäin tiukkaa. Taloutemme on pelkästään yksityisen kulutuksen varassa. Suomalaisten ostovoima ei enää kasva, verotus on kiristymässä, kunnat joutuvat nostamaan taksoja ja palvelumaksuja. Nyt pitää löytää keinoja, joilla elinkeinotoimintaa ja yrityksiä voidaan rohkaista. Tarvitaan löysennyksiä ja keinoja yritysten rahoitukseen ja tarvitaan keinoja, joilla yritykset kykenevät järjestämään suomalaisille työtä jatkossakin niin, että se työ pystytään myymään sinne kasvaville maailmanmarkkinoille ja piristyvälle euroalueelle. Tähän ei löydy (Puhemies koputtaa) vastausta tästä budjetista.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä keskustan talouspoliittinen linja tuntuu olevan edelleen hakusessa, niin yhteisöverouudistuksen kuin muutoinkin, ja tuntuu, että tosiaan puhujasta riippuu, mitä nämä vastaukset ovat. Mutta myös perussuomalaisten malli on kyllä edelleen epäselvä, niin että en ihmettele, että medialla on ollut vaikeuksia saada siitä selvyyttä, koska ei se tänään ole kyllä meillekään auennut.

Mutta se, mikä tässä välillä jo tuntui: sopu oli lähempänä, ja se on nyt tärkeintä, koska nyt jos koskaan meidän täytyy sopimalla viedä tätä maata eteenpäin. Riitelemällä me emme näitä ongelmia todellakaan ratkaise. Hallitukselle on tärkeintä se, että me saamme vähennettyä velanottoa, pääsemme sille tielle, että Suomi jatkossa ottaa vähitellen vähemmän velkaa. Toisaalta tärkeintä on se, että meidän kilpailukykymme vahvistuu ja luomme uutta työtä.

Tapasin eilen joukon yrittäjiä, joilta kyselin, että mitä te toivotte tällä hetkellä eniten Suomen hallitukselta, miten te pystyisitte luomaan paremmin työpaikkoja ja sitä kautta sitten vahvistamaan suomalaista kasvua. Vastaus oli hyvin yksinkertainen: laittakaa julkinen talous kuntoon. Ja se on se, (Puhemies koputtaa) mitä nyt rakenneuudistuspaketissa on...

...ja nyt toivon, että oppositio ei yksi kerrallaan näitä asioita ammu alas.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä iltapäiväkeskustelua on nyt kaikilta osin kuunnellut, niin minulle herää kysymys, säilyykö nyt näillä eväillä Suomi hyvinvointivaltiona. Minä olen kyllä vakuuttunut, että hallituksen talousarvioesitys ja se, miten sitä on täällä perusteltu ja miten eduskuntaryhmien puheenvuoroissa täällä on hallituksen esitystä käsitelty, kertoo siitä, että meillä on hyvin laaja sitoutuminen siihen, että suomalainen hyvinvointiyhteiskuntamalli säilyy tulevaisuuteen, Suomi rakentuu ehjänä eteenpäin.

Täällä on ministeri Huovinen istunut pitkään, ja hän edustaa sosiaali- ja terveydenhoitoa. Minä ajattelin, että kysyisin, että kun yritystoiminta on nyt esillä, niin miten turvataan tuo kolmas sektori, joka on äärimmäisen tärkeä kunnille ja yhteiskunnalle hyvinvointipalvelujen tuottajana.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämän keltaisen kirjan kaikista painavin osuus on tuossa yhteisöveron muutoksessa, ja kun on nyt kuunnellut tätä elinkeinoelämän kilpailukykynarinaa, niin kyllä täytyy sanoa, että näiden maltillisten palkkaratkaisujen ja tämän yhteisöveron muutoksen jälkeen olettaisi, että tämä puhe kilpailukyvyn rapautumisesta ja sillä varjolla tehdyt saneeraukset alkavat pikkuhiljaa lähestymään loppuaan ja hidastumaan ja elinkeinoelämän sikariportaaltakin löytyy sellaista isänmaallisuutta, jossa työntekijöistä pidetään huolta, suomalaista työtä kunnioitetaan ja keskitytään verosuunnittelun ja irtisanomislappujen jakamisen sijasta suomalaisen elinkeinoelämän kehittämiseen ja annetaan se vastalahja, mitä hallitus toivoo. Mikäli osoittautuu, että tätä viestiä ei ole kuultu tarkasti, niin täytyy muistaa, että kyllä se yhteisövero tulevaisuudessa voi liikahtaa ylöskinpäin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kai varmasti täällä oppositio ja hallitus ovat ihan samaa mieltä siitä, että velkaantumisen tie tuskin voi olla se tie, mitä Suomi kulkee jatkossa. On kai ehkä niinkin, että syömävelkaa ottaessamme me pidämme yllä korkeampaa elintasoa kuin mihin meillä tällä hetkellä on varaa, tai ehkä sitten velkaa ottamalla voimme selvitä tämän vaikean ajan yli, en osaa sanoa sitä.

Mutta, arvoisa pääministeri, te halusitte normien purkutalkoisiin mukaan oppositiota. Te jopa halusitte, että oppositio antaa leikkauslistat ennemmin kuin te. Eikö tämä olisi järkevämpää tehdä yhdessä, mitä me olemme peräänkuuluttaneet sillä parlamentaarisella valmistelulla muun muassa kuntauudistuksessa? Kyllä meillä on aika lähellä se 90-luvun lama, jolloin tehtiin normien purkutalkoita myöskin. Se kävi kipeää joillekin. Joillekin se kävi erittäin kipeää. Mutta minä olen sitä mieltä, että nämä tällaiset asiat pitäisi tehdä yhdessä. Ja konkreettinen esitys: minä edelleenkin kuulutan, että laitetaan tämä arvokeskustelu, laitetaan kunnanvaltuustot Suomessa, meillä on 320 kunnanvaltuustoa, pyydetään sieltä, (Puhemies koputtaa) laitetaan ne kuntien tehtävät esille ja ruvetaan käymään sitä arvokeskustelua...

...mikä on liikaa ja missä on liian vähän.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Luin aikanaan gradutyön yhteydessä kaikki eduskunnassa koskaan pidetyt budjettipuheet, ja täytyy sanoa, että tänään täällä pidetyt budjettipuheet ovat kyllä oudoimpia tämän eduskunnan historiassa.

Hallituksen eväät on niin totaalisesti syöty, että vastaukset täytyy kysyä keskustalta. Me olemme toki siihen valmiita. Uskon, että puheenjohtajamme Sipilä on valmis jopa eduskuntaryhmissä käymään neuvomassa ja vastaamassa erilaisiin kysymyksiin sen lisäksi, että käytävillä vastataan. Jatkossa voidaan jopa pitää kyselytunteja keskustalle. Me olemme siihen valmiita.

Mutta tämä budjetti, tämä keltainen kirja, on nyt siis väsähtäneen hallituksen, aatteettoman hallituksen uuvahtanut budjetti, ja siitä meidän tänään pitäisi puhua. Keskusta haluaa työtä ja toimeentuloa. Me olemme esittäneet vaihtoehtoja, miten sitä saadaan aikaiseksi, ja toivoisimme, että hallitus tarttuisi niihin, ottaisi hyvässä hengessä koppeja noista ajatuksista, mitä olemme tänään teille pyrkineet tarjoamaan.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun muistan tässä taannoin lehdestä lukeneeni, että kokenut ja kunnioitettu edustaja Kääriäinen sanoi, että nyt ei keskustalaisilla saisi mennä grammaakaan sinne päähän, niin minusta tuntuu, että nyt tässä Tuomo Puumalan puheenvuorossa muutama gramma sinne taisi mennä, niin että toivon, että mahdollisesti edustaja Kääriäinen voisi varmasti tässä apua antaa.

Mutta, arvoisa puhemies, kaikkein isoin ratkaisu tässä on nyt kyllä se, että sopimisen kulttuuri palautettiin suomalaiseen yhteiskuntaan. Rukan lumet jäivät taakse, ja pitkäaikainen työmarkkinaratkaisu, joka antaa vakautta ja yrityksille näkymää investoida, saatiin aikaiseksi. En tiedä, olisiko opposition eväillä sitä saatu. Keskusta edelleen hakee eläkkeen pakkonostoa, (Sirkka-Liisa Anttila: Ei ole pakkonostosta puhuttu mitään!) ja toisaalta Timo Soini hyppäsi tällä palkkakierroksella vuorineuvosten kelkkaan vaatimalla eläkemaksujen alentamista ja sitä, että sillä voitaisiin ostaa palkkojen nollakorotukset. (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) Eli nuorten eläkkeillä olisi maksettu tämän päivän palkankorotukset. Näillä eväillä ei olisi varmasti tupo syntynyt.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Ei yhdellä budjetilla koko maailmaa muuteta, mutta tietysti tärkeää on se, että sinne valitaan oikeat painopisteet yhdessä näiden rakenteellisten muutosten kanssa, ja siinä painopisteenä on uuden työn luominen mutta myös työvoiman tarjoaminen. Työ on kaikki kaikessa, ja olen kuullut, että aika moni täällä salissa on samaa mieltä.

Minä toivoisin myös, ja uskonkin, että itse asiassa oppositiopuolueet innoissaan tuottavat oman listansa työn tarjonnan lisäämiseksi. Eli perussuomalaiset, teillä on paljon esityksiä, mutta tähän työn tarjontaan teiltä ei ole ollut oikeastaan juuri esityksiä, (Sirkka-Liisa Anttila: Meillä on 300 000 työtöntä, joten tarjontaa on, tarvitaan työtä!) mutta minä uskon, että kun te mietitte, niin kyllä te niitä löydätte. Eli tuokaa semmoinen yksinkertainen lista, verrataan jälleen kerran hallituksen kanssa. Keskusta on luvannut sen jo toimittaa kunta-asioiden ohella.

Perussuomalaisten vastauksessa arvokasta oli se, että te hyväksytte 800 miljoonan euron valtionosuusleikkaukset ensi vuonna. Se on nyt tullut selväksi. Minulla on ollut toisenlainen käsitys tästä asiasta. Tämä on tosi iso asia, koska aika monesti ollaan kuultu kritiikkiä valtionosuusleikkauksia kohtaan. Teillä on siis 300 miljoonaa euroa pienemmät valtionosuusleikkaukset kuin hallituksella, mutta siis hyväksytte 800 miljoonan euron valtionosuusleikkaukset.

Sivukulujen leikkauksesta haluaisin kysyä. Mitä sivukuluja haluaisitte leikata, työeläkemaksuja? Kuka ne maksaisi, vai eikö niitä maksaisi sitten siltä osin kukaan, eli eläkkeet kertyisivät pienempinä? Vai onko joku muu sivukulu? Tämä eläkemaksujen porrastus siten, että ikääntyneillä työntekijöillä se olisi alhaisempi, tarkoittaisi sitä, että nuorten kohdalla se olisi korkeampi, tai ellei olisi, niin kuka sitten maksaisi nuorten eläkkeet, vai hyväksytäänkö, että eläkkeet ovat pienempiä? Eli tämmöisiä muutamia kysymyksiä. Nämä ovat aika isoja kysymyksiä erityisesti työn tarjonnan kannalta.

Tämä edustaja Sinnemäen huomio alv-, kela-asiasta on erittäin tärkeä. Siis alv:n lasku tarkoittaa veronalennusta myös ulkomaiselle työlle. Kela-maksun korotus tarkoittaa veronkorotusta suomalaiselle työlle.

Keskustalle vain toteaisin, että valtionyhtiöiden myynnistä saatava tuotto vähentää syömävelkaa, siis se vähentää syömävelkaa eikä lisää. Me siis vähennämme syömävelkaa ja teemme nämä kasvurahastot, tieinvestoinnit, ict-investoinnit budjetin sisällä, eli siis me vähennämme syömävelkaa. Tämä on se idea.

Minusta olisi ihan reilua, jos keskusta kertoisi sen osinkoveromallinsa nyt, kun sitä on kysytty. Te kiristäisitte pk-yritysten osinkoverotusta 450 miljoonalla eurolla enemmän kuin hallitus. Teillä ei ole mitään syytä salata sitä omaa mallianne. Kertokaa se. Jos on sattunut sitten joku virhe, niin sekin varmaan on ihan hyvä kertoa, mutta minusta se nyt olisi ihan reilua, että olisi sana sanaa vastaan, kaksi erilaista mallia. Teidän mallinne rokottaisi pk-yrityksiä 450 miljoonaa enemmän kuin hallituksen, näin me olemme ymmärtäneet. Jos ei ole niin, niin kertokaa nyt avoimesti, kun täällä on kysytty ja vastausta ei ole saatu.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, puhemies, mutta uskon, että selviydyn reilussa minuutissa. (Naurua)

Tietysti on totta, että työn sivukuluista on vaikea leikata, koska tällä hetkellä esimerkiksi työeläkemaksuissa on 3 prosentin vaje, maksuvaje, joka on miljardeja vuodessa, ja tämä asettaa sellaisia paineita, että työn sivukuluista on vaikea leikata. Mutta sitten taas toisaalta voidaan yrityksen kuluista leikata joiltain muilta osin, niin että tämä työn tekeminen tulee edullisemmaksi.

Mutta se, mitä esimerkiksi puheenjohtaja Soini ja perussuomalaiset ovat esittäneet, on alempi työeläkemaksu alle 30-vuotiaille ja alempi työeläkemaksu yli 55-vuotiaille eli näille ryhmille, jotka vaikeimmin työllistyvät, ja tämä kompensoidaan sillä keskivälillä.

Mitä tulee sitten tähän pääministerin kysymykseen työn tarjonnasta: mitkä nämä perussuomalaisten keinot ovat. Uskon, että meillä on kaksi hyvää keinoa. Eli tämä alvittoman toiminnan alarajan nosto 20 000 euroon on puolueen virallinen kanta. Itse minä kannatan pikkuisen korkeampaakin rajaa siltä osin. Ja sitten yritys olisi vapautettu yhteisöverosta, jos tästä yrityksestä ei nosteta osinkoja ja käytetään se sitten esimerkiksi yrityksen investointeihin.

Korkeampi työllisyysaste on sellainen asia, jolla ratkaistaan monta ongelmaa, myöskin eläkejärjestelmässä olevia ongelmia ja verotulojen vajausta valtiontaloudessa. Työllisyysasteen korottaminen on mahdollista, mutta minä heittäisin, arvoisa pääministeri, ajatuksen: hallituksella on tavoitteena saada 200 000 uutta työpaikkaa eli luoda sellaisia yrityksiä, jotka työllistäisivät 200 000 ihmistä, mutta jos käännetään tätä ajatusta niin, että meidän tavoitteemme olisi luoda 50 000 pienyrittäjää Suomeen, tehdä sellaisia rakenteellisia muutoksia, että alennetaan yrittämisen kynnystä niin alas, että ihmiset helposti lähtisivät yrittämään, (Puhemies koputtaa) niin 50 000 uutta...

...pienyrittäjää Suomessa on merkityksellisempi asia, ja sitä kautta varmasti saadaan nämä 200 000 työpaikkaa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Ihan yhdestä yksityiskohdasta, tästä työn tarjonnasta. Työn tarjonta käsitteenä ei tarkoita työpaikkojen lisäystä, työpaikkojen määrän lisäystä, vaan työn tarjonta käsitteenä tarkoittaa, että työvoiman määrä lisääntyy. (Sirkka-Liisa Anttila: 300 000 työtöntä!) Esimerkiksi nuoria, jotka eivät ole työvoimassa, ovat työkykyisiä ja työikäisiä, pitäisi olla enemmän työn piirissä, työtä hakemassa ja tietysti työssä, toisaalta sitten myös ikäihmisiä ja kokeneempia työntekijöitä, jotka ovat työikäisiä ja työkykyisiä mutta eivät ole työssä. Eli heidän määränsä lisääntyy, jotka hakevat työtä tai tekevät työtä. Eli työn tarjonta tarkoittaa työvoiman lisätarjontaa, koska se lisää talouskasvua. Esimerkiksi ulkomaalaisen väestön tulo Suomeen keskipitkällä aikavälillä lisää talouskasvua ja sitä kautta työpaikkoja. Eli tähän minä toivoisin perussuomalailta ihan yksiselitteistä vastausta, mitkä ovat keinot, sanotaan näin, työvoiman tarjonnan lisäämiseksi.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työn tarjonnan lisäämisestä: olkoon se termi mikä tahansa, minä ymmärrän, että me ratkomme ongelmia sillä, että meillä on työpaikkoja eli tarjotaan työtä ihmisille. Tämä Vartiaisen ajatus siitä, että on oltava työvoiman tarjontaa riittävästi — jos ei ole työpaikkoja, niin eihän se johda mihinkään. Se johtaa ainoastaan siihen, että meille tulee palkka-ale.

Meillä on 300 000 työtöntä Suomessa. Mihin me tarvitsemme lisää työvoimaa vielä, jos me hommaamme tälle 300 000 ihmiselle töitä? (Sirkka-Liisa Anttila: Juuri näin!) Eikö 300 000 suomalaista ole riittävä työvoiman tarjonta? Ihmettelen, jos tähän tarvitsee saada lisää. Sillä lisätään tietysti työvoiman tarjontaa, että tehdään työttömiä lisää. Minä en tätä Vartiaisen logiikkaa ymmärrä. Se on taloustiedettä varmastikin, mutta se ei vain nyt sattumoisin mene päähän.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän osinkoveroasiaan, josta monta kertaa on kysytty: Jos pääministeriä se todella kiinnostaa, niin voin toimittaa meidän vaihtoehtoisen mallimme, jonka kerroimme viime keväänä. Siinä on listaamattomien yhtiöiden osalta kaksiportainen malli, joka tekee sitten tilaa pienten listattujen yhtiöiden osinkojen verovapaudelle verrattuna hallituksen malliin. (Sampsa Kataja: Sipilä ei tunne omaa malliaan!)

Mitä tulee tuohon Kauppalehden haastatteluun, niin puhuin siinä listaamattomien yhtiöiden osingoista ja totesin silloin, kun hallituksen malli oli vielä epäselvä, että nykyinen malli on toimiva ja se ottaa monet, monet siinä silloin olleet puutteet huomioon, kuten esimerkiksi työtulon muuttamisen pääomatuloksi ja niin edespäin. Nykyinen malli toimii siinä paremmin kuin silloinen hallituksen esitys, joka oli ilmassa.

Mitä tulee tähän valtion omaisuuden myyntiin, niin meidän ongelmamme on se, että meidän tuotekehityksemme, (Puhemies koputtaa) innovaatioprosessimme, toimii hyvin, mutta se hyötysuhde, mikä muuttuu suomalaiseksi työksi ja työpaikoiksi täällä, on huono, ja siihen kohtaan me tarvitsemme rahaa, ja tämä rahastoesityksemme tarttuu juuri siihen, että tämä hyvä innovaatioprosessi ei valuisi ulkomaille, ulkomaalaiseen omistukseen ja ulkomaiseksi työksi toteutettavaksi jossakin muualla, vaan suomalaiseen työhön täällä, ja siihen me tarvitsemme (Puhemies koputtaa) kertaluokkaa suurempaa rahastoa kuin mitä hallitus nyt esittää. Suuruusluokasta tässä on nyt se käsitysero.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Sipilä ei tunne esittämäänsä mallia, niin voin hieman helpottaa. Edustaja Sipilä esitti, että tämä yhteisöveron alennus kompensoitaisiin osinkoverotusta kiristämällä. Lopputulemana oli se, että päädyttäisiin samaan verotuottoon veroneutraalisti kuin hallituksen esitys. Tämä tarkoittaisi, kun ette hyväksy näitä dynaamisia vaikutuksia, sitä, että 900 miljoonaa kerättäisiin suomalaisesta työstä, yrittämisestä, pienistä yrityksistä, keskisuurista yrityksistä ja jossain määrin myös isoista yrityksistä, sillä totesitte, että pienten pörssiosakkeiden verohelpotus kerättäisiin myös näistä yrityksistä. Kyllä Suomen kansaa viedään nyt kuin kuoriämpäriä keskustan ja myöskin perussuomalaisten toimesta tämän Kela-maksun palauttamisen osalta. Sanotte yhtä, samaan aikaan otatte toisaalta, otatte enemmän kuin annatte. Suomen kansa on tässä kyllä (Puhemies koputtaa) teille pelkkää ilmaa.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On puhuttu hyvin paljon valtio-omistamisesta ja valtionyhtiöitten myymisestä. Jos pitkällä aikavälillä katsotaan, niin valtionyhtiöitä on myyty. Ostajina ovat olleet kansainväliset suuret yritykset, jotka ostavat tällä tavalla osaamista ja kilpailijoita pois markkinoilta. Tuota yritystä ei kehitetä, ja kun tulee sitten vaikeat ajat, niin kuin nyt esimerkiksi tämä STX osoitti sen, niin silloin ollaan luopumassa niistä pienemmistä yrityksistä. Nyt tässä keskustan mallissa elikkä siinä, että myytäisiin tätä TeliaSoneraa pois entisestään, minä näen kyllä vaarallisena sen, että kohta tämä toiminta loppuu kokonaan Suomesta.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Turunen, minäkään en ole kansantaloustieteilijä, olen vain humanisti, mutta ymmärrän sen verran, että työmarkkinat eivät ole ikään kuin järvi, jossa on tietty määrä kaloja, eikä työntekijä tule ikään kuin kalastamaan sitä kalaa eli työpaikkaa elikkä vähentämään niitä työpaikkoja tullessaan työmarkkinoille, vaan on pikemminkin niin, että työmarkkinat ovat aktiivisuutta ja toimeliaisuutta, joka luo hyvinvointia, vähentää syrjäytymistä ja erilaisia yhteiskunnan kuluja, ja tätä kautta taas saadaan lisää työpaikkoja. Tämä on hyvin yksinkertaista.

Arvoisa puhemies! Työttömyys on suurimpia syitä, joka aiheuttaa köyhyyttä yhteiskunnassa. Tästä syystä on hyvä, että tämä hallitus sääti työmarkkinatukeen yleisen suojaosan, joka, toisin kuin keskustan viime kaudella säätämä suojaosa, koskee kaikkia työttömiä. Ongelmana on nyt se, että tämä suojaosa ei koske toimeentulotukea ja hyvin suuri osa työttömistä joutuu tukeutumaan toimeentulotukeen siitä syystä, että (Puhemies koputtaa) yleinen asumistuki on jäänyt kauas todellisesta vuokrien tasosta. Haluaisinkin kysyä teiltä, hyvät ministerit, aiotteko puuttua tähän epäkohtaan vielä tällä hallituskaudella, koska tiedossa on se, että todellakin yleinen (Puhemies: Jaaha, nyt aika on kyllä auttamattomasti tullut täyteen!) asumistuki on jäänyt jälkeen vuokrien tasosta, ja tämä puolestaan luo uuden työttömyysloukun.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä logiikka siitä, että jos meillä on kaksi työpaikkaa ja neljä työtöntä ja me lisäämme siihen työttömiin kaksi lisää, niin se loisi jotenkin näitä työpaikkoja lisää, ei oikeastaan toimi. Työpaikka varmaan syntyy sitten te-keskuksiin. Kysymys on oikeastaan siitä, kuinka me työllistämme nämä 300 000, yli 300 000, suomalaista työtöntä. Se on minun mielestäni sellainen asia, jota oikeasti pitäisi miettiä, kohtaavatko meillä esimerkiksi koulutus ja työvoimatarve toisensa ja onko meillä koulutusjärjestelmä semmoinen, että esimerkiksi nyt sitten jää metallimiehiä jostain työpaikalta satoja työttömiksi, onko meillä semmoinen koulutusjärjestelmä, että jos näitä ei pysty työllistämään metallialalle, me pystymme nopeasti kouluttamalla uusille aloille sitten saamaan nämä henkilöt.

Oppisopimuskoulutusjärjestelmä Suomessa on minun mielestäni aika lapsenkengissä, ja siinä kannattaisi ottaa Keski-Euroopasta, esimerkiksi saksalaisesta oppisopimusjärjestelmästä, mallia myöskin meille Suomeen.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua tänään kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että kyllä meillä kansanedustajilla on aika huono kyky kuunnella toinen toisiamme ja vielä huonompi kyky ymmärtää, mitä toiset puhuvat. Tämä äskeinen keskustelu paljastaa alastomasti sen.

Arvoisa valtiovarainministeri, te sanoitte omassa puheenvuorossanne hyvin painokkaasti sanan oikeudenmukaisuus. Nyt minä haluan kysyä teiltä, miten voidaan tulkita oikeudenmukaisuutta, kun te leikkaatte kuntien valtionosuuksista 1,3 miljardia euroa ensi vuonna, lisää ehkä on vielä siihenkin tulossa. Sehän kohdistuu suoraan kaikkein heikko-osaisimpiin ihmisiin, jotka ovat niistä kuntien tuottamista palveluista todella riippuvaisia.

Toinen kysymys: Alueiden eriarvoistumisessa te olette saavuttamassa ennätyksiä. Esimerkiksi yksityisteiden valtionosuuksia ei ole jäljellä enää kuin 5 miljoonaa, ja siitä menee 2 miljoonaa losseihin. Kun te aloititte, oli 23 miljoonaa euroa. Tämä jos mikä on kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista eri väestöryhmiä kohtaan harjoitettua politiikkaa. Miten teidän oikeudenmukaisuus on oikein tulkittavissa?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvästä keskustelusta, joka varmasti tulee jatkumaan tämän viikon aikana eduskunnassa vielä moneen otteeseen (Sirkka-Liisa Anttila: Kaikkea muuta kuin hyvä!) ja sitten sen jälkeen tietenkin valtiovarainvaliokunnassa. Uskon, että tähänkin budjettiin ja lisätalousarvioon tullaan perehtymään hyvin huolella.

Ehkä se minua hieman tässä budjettikeskustelussa harmittaa, että kun katsoo näitä Suomen talouden haasteita, niin me kaikki tiedämme, että kyseessä on vaikea suhdannetilanne, joka ei johdu meistä vaan pitkälti eurokriisistä ja sen jatkumisesta, toisaalta teollisuuden rakennemuutos, joka on johtanut siihen, että Suomesta on kadonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana, siis huom. ei tämän hallituksen aikana vaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, yli 100 000 työpaikkaa, ja sitten väestön ikääntymisen kautta aiheutuva julkisen talouden kestävyysvaje. Tämä talouden kolmoishaaste ei ratkea yhdellä budjettiesityksellä tai yhdellä lisätalousarvioesityksellä vaan vaatii laajempaa talouspoliittista strategiaa. Ja sen hallitus on myöskin eduskunnalle ja Suomen kansalle esittänyt neljän pilarin mallilla, jossa yhtenä pilarina on ensi vuoden talousarvio, toisena lisätalousarvio, joka tukee työllisyyttä täsmätoimin, kolmantena rakenneuudistuspaketti ja sitten neljäntenä myöskin työmarkkinaratkaisu.

Kun täällä muun muassa edustaja Pekkarinen kritisoi hallituksen rakenneuudistuspakettia, josta henkilökohtaisesti olen hyvin ylpeä — se ei ole vielä valmis, mutta se on käynyt tärkeän etapin läpi, siinä on luotu selkeä tiekartta, jolla 4,7 prosentin kestävyysvaje julkisessa taloudessa pystytään tulevaisuudessa hoitamaan — niin edustaja Pekkarinen kutsuu sitä vain retoriseksi paketiksi. (Mauri Pekkarinen: Jos tämä puhemies antaa minulle puheenvuoron, niin minä kommentoin!) Jäin vain miettimään sitä, että mikäli tuo rakennepaketti keskustan mielestä on vain retoriikkaa, niin minkä takia te teette siitä välikysymyksen. Onko se silloin vain politiikkaa, koska kaikki tiedämme, että tuossa rakennepaketissa on monia konkreettisia asioita mukana, mutta siinä on myöskin paljon pidemmälle aikavälille ulottuvia rakenteellisia uudistuksia, joiden osalta valmistelu on vielä kesken?

Arvoisa puhemies! Muutamiin kysymyksiin tässä hyvässä keskustelussa ei edelleenkään tullut vastausta. Yksi asia, johon olisin todella toivonut vastausta edustaja Sipilältä, on se, että mikäli te arvostelette hallitusta ja sen budjettiesitystä siitä, että me käytämme 400 miljoonaa TeliaSonerasta saatuja myyntituloja liikenneinvestointien, tietotekniikkainfrastruktuurin, t&k-toiminnan rahoittamiseen, niin millä te rahoittaisitte nämä vastaavat menot. Olisitteko te sitä mieltä, että nämä tulevaisuusinvestoinnit pitäisi jättää tekemättä, eli te leikkaisitte, vai olisitteko te sitä mieltä, että nämä rahoitettaisiin velkarahalla? Te puhutte kauniisti rahastosta, kasvurahastosta, me olemme toteuttamassa sen teidän rahastonne, mutta nyt ei ole kysymys siitä, vaan nyt on kysymys siitä, miten te rahoittaisitte ne tärkeät tulevaisuusinvestoinnit, joita muun muassa hallituksen budjettiesitykseen sisältyy ja jotka näillä myyntituloilla ollaan rahoittamassa.

Ehkä perussuomalaisten osalta olisin kaivannut vastausta siihen, että kun te olette selkeästi esittäneet työnantajan sivukulujen leikkaamista mutta samaan aikaan esitätte Kela-maksun palauttamista, niin mistä te sitten todellisuudessa sivukuluja olisitte työnantajilta leikkaamassa. Tarkoittaako se sitä, että te olisitte työeläkemaksujen alennuksen kautta leikkaamassa työnantajan sivukuluja, mikä tarkoittaisi käytännössä sitä, että meidän eläkekertymä olisi sitä kautta pienempi ja myöskin tulevaisuuden eläkelupaus tätä kautta vaarassa?

Arvoisa puhemies! Edustaja Anttila tässä lopuksi puhui oikeudenmukaisuudesta. Minun oikeudenmukaisuuteni kiteytyy ehkä siihen ajatukseen, että yhteiskunnassa niitä, jotka ovat kaikista heikko-osaisimpia, ei pidä laittaa tämän laman maksumiehiksi.

Minä olen hyvin tyytyväinen siitä, että me olemme pystyneet suojaamaan perusturvan, tekemään siihen parannuksia, keventämään kaikista pienituloisimpien ihmisten verotusta ja sitä kautta estämään myös ne toimet, joita ehkä 1990-luvun päätöksentekijät taannoin tekivät ja joiden seurauksia olemme sitten pidemmälti yhteiskunnassa joutuneet maksamaan. Se on minulle oikeudenmukaisuutta, kuten myöskin se, että yhteiskunnan varakkaat ja hyvätuloiset ovat omalta osaltaan ottamassa hieman suurempaa vastuuta näissä lamatalkoissa.

Mutta sitä, että me joudumme esimerkiksi velkaantumisen vähentämiseksi tai hillitsemiseksi leikkaamaan joitain menoja, kuten yksityisteiden tukea, ei mielestäni kyllä mitenkään oikeudenmukaisuuskysymykseksi voida pukea. (Sirkka-Liisa Anttilan välihuuto) — Eritoten, edustaja Anttila, eritoten tilanteessa, jossa keskustan johtama hallitus jätti tälle hallitukselle perinnöksi 8 miljardin euron valtiontalouden alijäämän, jota tämä hallitus on nyt joutunut omalta osaltaan sekä veronkorotuksin että menosäästöin hoitamaan. (Mauri Pekkarinen: Te olette lisännyt sitä moninkertaisesti!)

Arvoisa puhemies! Sen takia mielestäni rehellisyyden nimissä on myöskin hyvä tunnustaa se, että se viestikapula aina siirtyy hallitukselta toiselle, ja teidän meille antamanne viestikapula myös sisälsi 8 miljardin valtiontalouden alijäämän, jota me nyt omalta osaltamme olemme hoitamassa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole lainaus Markuksen evankeliumista vaan ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, kohta 11:7. "Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä niin, etteivät he ymmärrä toistensa kieltä." Mistä Mooses tiesi, kuinka Suomen eduskunnassa keskustellaan vuonna 2013? Tuo tuli mieleen, kun kuunteli tuota äskeistä debattia, mutta tässä lyhyessä puheenvuorossa ei ehdi ruotia monta asiaa. Arvioin kahta keskeistä tekijää. Ensinnäkin kyseenalaistan tämän hetken hoetuimman sanan, kestävyysvajeen, sisällön ja toiseksi väitän, että ensi vuoden talousarviossa alijäämä on laskettu tahallaan väärin.

Kestävyysvajeesta puhuttaessa yksi suosittu päättelyketju on seuraavanlainen: rakenteellisilla uudistuksilla, joilla tarkoitetaan lähinnä sosiaaliturvan huononnuksia ja leikkauksia, pidennetään työuria, mikä loppujen lopuksi johtaa kestävyysvajeen umpeutumiseen. Kestävyysvajelaskelmat ovat melko pitkälle tulevaisuuteen yltäviä hypoteettisia laskelmia, jotka perustuvat talouskasvua, työn tuottavuutta, väestökehitystä, eläkkeitä ja muun muassa hoivan tarvetta koskeviin ennusteisiin, ja pisimmillään nämä ennusteet voivat ulottua jopa vuoteen 2060. Kestävyysvaje on siis pitkälle aikavälille ennustettu julkisen talouden vajaus, joka merkitsee sitä, että muun muassa eläkemenojen kasvun vuoksi julkiset menot ylittävät arvioidun rahoituksen. Tähän asti kaikki on selvää, mutta tästä eteenpäin ei olekaan.

Ensinnäkin pitkän aikavälin ennusteet ja arviot ovat aina hyvin epävarmoja. Toiseksi lähtökohtaoletukset vaikuttavat voimakkaasti laskelmien tuloksiin ja laskentakaavoja ei avata ulkopuolisille, eli laskelmat syntyvät mustasta laatikosta, ja onko laskentamalleissa otettu huomioon talouden ja sosiaaliturvan eri lohkojen keskeiset vaikutusmekanismit? Useimmiten arvio kestävyysvajeesta esitetään suhteessa bruttokansantuotteeseen. Optimistisimmassa arviossa — se on Etlan myönteinen arvio vuodelta 2013 — kestävyysvajeeksi arvioidaan 1 prosentti, ja pessimistisimmässä arviossa, joka on EU-komission arvio samalta vuodelta, se on 6,2 prosenttiyksikköä. Ero on suuri, 5,2 prosenttiyksikköä bruttokansantuotteesta, mikä nykyisin vastaa noin 10:tä miljardia euroa. Arvioiden heitto on sama kuin hoettu vaje eli 10 miljardia euroa, ja tällaisilla ilmaan heitetyillä hokemilla perustellaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat leikkaukset. On aika oleellinen kysymys, jos tuo gäppiheitto pitää paikkansa, onko kestävyysvaje 5 vai 15 miljardia euroa, 10 vai 20 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesityksen alijäämä on laskettu — ja väitän, että tahallaan — väärin. Kuluvan vuoden varsinaisen talousarvion alijäämä laskettiin 7,5 miljardin euron suuruiseksi. Nyt se on jo yli 9 miljardia, loppuvuodesta vielä enemmän. Ensi vuoden alijäämäksi arvioidaan 6,7 miljardia euroa. Mutta mikä on se tekijä, joka saa alijäämän pienenemään miljardeilla, kun tiedossa on tekijöitä, jotka vaikuttavat aivan toiseen suuntaan?

Yhteisöveroa alennetaan miljardilla, eikä kukaan enää puhu sen dynaamisista vaikutuksista. Työttömyys nousi kesällä jo yli 300 000:n, ja erityisesti heikkenee nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanne. Paljon olennaisempaa olisi puhua kansantalouteen tehdyistä kokonaistyötunneista. Yksityinen kulutus on epävarmassa tilanteessa varovaista, ja vientiteollisuuden murros jatkuu. Valtionvelan määrä kasvaa nopeasti, jolloin pienetkin korkomuutokset heiluttelevat talousarvion perusteita.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvion talousperusta ei pidä, niin kuin ei pitänyt hallitusohjelman perustakaan. Me puhuimme kriisistä jo yli kaksi vuotta sitten, mutta ministerit puhuvat kriisitietoisuudesta vasta nyt. Niin kauan kuin rehellistä tilannearviota nykytilanteesta ei tehdä, kaikki muukin on tyhjän päällä, aivan samalla lailla hallituksen esittämät toimet kuin oppositionkin.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kun raha on loppu, alkaa luovuus ja innovointi. Pienen maan täytyy olla ketterä, pienen maan täytyy olla osaava. Me tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ihan siitäkin syystä, että kun tarkastelemme tätä omaa järjestelmäämme, niin monessa kohdassa se on ehkä vähän vanhentunut, sitä pitää ajanmukaistaa. Me tarvitsemme laatua, me tarvitsemme vaikuttavuutta, asiakaslähtöisyyttä.

On hienoa, että tämän maan hallitus on rohjennut tehdä näitä uudistuksia, sillä uudistusten tekeminen vaatii ja tarvitsee aina suurta rohkeutta. Muutos koetaan ensin uhaksi, mutta lopulta se on vain hyväksi. Mutta toteutusmalleista pitää ensin myöskin yhdessä sopia, miten ne kaikki hyvät rakenteelliset muutokset käytännössä toteutetaan, ja niistä täytyy saada perusteelliset vaikuttavuuslaskelmat ennen kuin ryhdytään toimiin.

Kerron muutaman esimerkin siitä, mitkä ovat sellaisia asioita, mitkä kannattaa ehkä miettiä, miten ne sitten käytännössä toteutetaan.

Yksi on homekoulut. On erittäin hieno asia, että homekouluihin nyt saadaan vihdosta viimein taas lisää rahaa, mutta kun kunnissa mietitään näitä homekoulujen korjausasioita, niin kannattaa myös pohtia samalla — niiden vastuualueellahan nämä koulut, rakennukset ovat — pitäisikö näitä rakennuksia ihan uudistaa kokonaan, rakentaa siis uudisrakennus eikä vain korjata vanhaa, sillä suuri osa kouluistamme on rakennettu sotien jälkeen ja senaikainen pedagogiikka on ollut vähän toisenlaista kuin nykyinen. Rakennuksen täytyy tukea sitä toimintaa, mikä siellä rakennuksen sisällä on, ja välttämättä sodanjälkeinen pedagogiikka ei ole enää nykypäivää.

Toinen asia, oppivelvollisuusiän nosto: Jos se kohdistetaan ihan koko ikäluokkaan, niin se on tuhlausta. Se pitää kohdistaa niihin, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa tai muuta paikkaa, ja sillä tavalla tämä raha pysyy tehokkaana ja se on täsmäkohdennettuna. Silloin se vaikuttavuuskin on isointa.

Kolmas asia on oppisopimus, mistä edustaja Turunenkin täällä puhui. Ne uudet mallit ovat kehitteillä, ja ne saadaan tosi pian, ensi vuoden puolella, jo käyttöön, ja ne pitää saada sellaisiksi malleiksi, että ne motivoivat tosiasiallisesti nuoria ja myöskin motivoivat yrityksiä ottamaan opiskelijoita vastaan. Valiokuntamme kävi Sveitsissä katsomassa sitä mallia, ja siellä todellakin ihan onlinena kohtaantuvat nuoret ja työpaikat. Siellä ei tunneta sanaa nuorisotyöttömyys, ja se oli hieno järjestelmä. Toivoisi, että itsekin täällä saisimme sellaisen järjestelmän aikaan.

Vielä yksi asia, arvoisa puhemies: Laatua ja vaikuttavuutta tarvitaan myös tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatiotoimintaan, ja sen oman haasteensa tuo se, että näiden määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen on hieman alentunut. Tavoitteena on 4 prosenttia bruttokansantuotteen osuus, ja se on etääntymässä poispäin, mutta sitten kaiken kaikkiaan tärkein on tämä laatutekijä myöskin tutkimustoiminnassa.

Meidän maamme talouden kasvulle pohja siis luodaan koulutuksella ja osaamisella, ja meidän täytyy pitää jatkossakin huolta siitä, että koko ikäluokka pysyy kyydissä mukana ja huomioidaan myös elinikäinen oppiminen tässä, mutta pitää myös huomioida lahjakkaat ja pärjäävät lapset ja nuoret. Hekin tarvitsevat erilaista oppimista. Kilpailukykymme on riippuvainen koulutuksesta. Talouskasvumme on riippuvainen koulutuksesta.

Jouni Backman /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus toimii erittäin määrätietoisesti hyvin hyvin vaikeassa taloustilanteessa. Hallitus tekee suuren kokonaispaketin, johon sisältyy neljä vakautta luovaa elementtiä.

Ensimmäisenä on tämän vuoden lisäbudjetti, joka sisältää täsmäelvyttäviä työllisyyshankkeita. Erittäin tärkeää sekä kansantalouden näkökulmasta että myös niille kymmenilletuhansille, jotka tulevat tuota kautta saamaan työtä tässä ja nyt.

Toisena osana tätä kokonaisuutta on nyt käsittelyssä oleva ensi vuoden budjetti, siinä yritystoiminnan toimintaedellytyksiin liittyvät ratkaisut ja työllisyyden vahvistamiseen kuuluvat toimenpiteet.

Kolmas osa kokonaisuudesta on niin sanottu rakennepaketti, jota käsittelimme jo aiemmin täällä täysistunnossa.

Neljäntenä, hyvin hyvin tärkeänä osana nimenomaan pitkäjänteistä vakautta ja Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamista, on työmarkkinaratkaisu.

Kun tätä kokonaisuutta katsoo, niin helposti sieltä ruvetaan etsimään tiettyjä yksittäisiä yksityiskohtia. Tässä täytyy muistuttaa entisen kansanedustajan Pertti Paasion toteamusta, että piru asuu yksityiskohdissa. Sitä se todella on. Nyt pitää pystyä näkemään metsä puilta, katsomaan sitä kokonaisuutta, jolla hallitus on viemässä Suomea parempaan tulevaisuuteen.

Pari yksityiskohtaa, joissa selkeästi nyt vielä tarvitaan keskustelua. Ne liittyvät nimenomaan yritystoiminnan toimintaedellytysten vahvistamiseen. Kun kuunteli tässä keskustelua ja opposition, sekä perussuomalaisten että keskustan, vaihtoehtoja, niin siellä on ehkä yksi semmoinen yhteinen tekijä. Perussuomalaiset haikailevat Viron mallia, joka siis tarkoittaa yritysverotuksen osalta sitä, että yritys pitää käytännössä valtion rahat sisällä. Sillä tavalla valtio menettäisi siinä siirtymävaiheessa useamman miljardin euron verotuoton, jos ja kun yritykset toimisivat siten, kuten tämä Viron malli lähtökohtaisesti olettaa. (Mauri Pekkarinen: Ei ole meidän malli, mutta siitä huolimatta ei pidä paikkaansa tuo, mitä puhuja sanoo!)

Tämä Viron malli on tutkittu hyvin tarkkaan useammankin ihan kansainvälisen tutkimuksen perusteella, ja ei ole mitään evidenssiä siitä, että vertailumaihin, esimerkiksi Latviaan, Liettuaan, verrattuna Virossa olisi tapahtunut työllisyyden tai yritystoiminnan osalta mitään sellaista positiivista, mitä ei olisi Liettuassa, Latviassa tapahtunut. Se, millä tavalla se muistuttaa taas sitä keskustan ajattelutapaa, on tämä miljardiluokan rahasto, jolla valtio olisi panostamassa yritystoimintaan. Näissä kummassakin puhutaan siis useamman miljardin suuruusluokasta.

Tähän täytyy vain pohdiskelevaan sävyyn kysyä, onko varmasti valtio oikea taho päättämään siitä, mihin kannattaa panostaa voimavaroja, vai pitäisikö markkinatalouden toimia siten, että ne rahat ohjautuvat sen aidon kysynnän ja tarjonnan mukaan ja sinne, missä tuolla rahalla saadaan myös kasvun näkökulmasta ja työpaikkojen näkökulmasta parempaa tuottoa. Tuo Viron malli nimittäin tarkoittaa sitä, että jos se raha jää sinne yritykseen ja verotuksella suositaan sen jättämistä siihen omaan yritykseen, niin mikään talousteoria ei tue sitä, että se on välttämättä kasvun ja työllisyyden kannalta se paras vaihtoehto.

Toisin päin on keskustan suuntaan kysyttävä: kun tämä hallituksen rahastomalli, jossa siis panostetaan sekä Tekesin, Finnveran että Tesin kautta vipuvaikutuksina lähes miljardin luokkaa, lähes miljardin luokkaa, niin eikö se ole riittävä, vai onko keskustan arvio se, että Suomessa on tilaa, siis kysyntää, teidän kaipaamallenne 3—5 miljardin rahastolle?

Itse uskon, että hallituksella on mahdollisuudet tarvittaessa tätä vipuvaikutusta lisätä myös valtion panostuksilla, jos osoittautuu, että tuo lähes miljardi ei riittäisi. Mutta pidän tässä tilanteessa, kun katsoo sitä kysyntää, todennäköisempänä, että hallituksenkin suuruusluokkaisella rahastolla pärjätään.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään on todella tässä salissa todistettu se, että hallituksen ohjelman keskeiset tavoitteet ovat romukopassa. Hallitus lupasi taittaa Suomen velkaantumisen, se lupasi vähentää työttömyyttä merkittävästi. Todellisuudessa valtionvelka on nousemassa 100 miljardiin euroon ja työttömyys sen kuin kasvaa. Me elämme todella vakavassa tilanteessa. Sen takia meidän pitäisi pystyä rakentavassa hengessä keskustelemaan asioista ja kunnioittaa toisten mielipiteitä ja niiden perusteluja.

Mielestäni työttömyysongelma on Suomen suurimpia ongelmia, kun ajatellaan, että se koskettaa satojatuhansia työttömiä, heidän perheenjäseniään ja koko lähipiiriä ja se vaikuttaa myös työttömien lasten elämään. Sillä tavalla se on tavallaan läsnä meillä kaikilla arjessa, ja sen takia meidän täytyy käyttää kaikki keinot, joilla voimme lisätä työpaikkoja nimenomaan Suomessa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kovasti puhunut siitä tulevasta työvoimapulasta ja perustellut sillä myös työvoimaperusteista maahanmuuttoa, mutta todellisuudessa monilla toimialoilla maahanmuutolla on huomattava merkitys sillä tavalla, että kun meillä on työttömiä omia kansalaisia ja sitten tulee tätä työperäistä maahanmuuttoa, niin kokonaisuudessa ongelmat ovat vain suurempia.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla Suomessa on kymmeniätuhansia korkeasti koulutettuja ja hyvin kielitaitoisia hoitajia, jotka syystä tai toisesta eli lähinnä työhön liittyvien ongelmien takia eivät ole siinä työssä, johon he ovat saaneet korkeatasoisen koulutuksen. On surkuhupaisaa, että suomalaiset yritykset haalivat ulkomailta sitten sosiaali- ja terveysalan tehtäviin ulkomaisia työntekijöitä, jopa lääkäreitä, jotka eivät osaa suomen kieltä riittävän hyvin, jotta pystyisivät kommunikoimaan potilaiden kanssa sillä tavalla, että asiat tulee varmasti ymmärrettyä oikealla tavalla.

Arvoisa puhemies! Yllättävä uutinen oli jokin aika sitten, kun selvisi, että rakennusalalla Suomessa työskentelee arviolta 50 000 ulkomaalaista, kun ollaan kuviteltu, että heitä olisi parikymmentätuhatta Suomessa, joten olisi syytä näitä tilastoja jollakin tavalla kehittää, että kaikki olisimme sillä tavalla kartalla siitä, missä menemme. Näiden ulkomaisten työntekijöiden ei tarvitse maksaa veroa Suomeen, ja yksi tapa tähän ongelmaan puuttumiseen voisi olla se, että voisimme lähdeverotusta laajentaa näihin ulkomaisiin työntekijöihin, jolloin saisimme heidät tehokkaasti verotettua ja sillä tavalla saisimme Suomeen verotuloja lisää.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat esittäneet yli 55-vuotiaiden ja alle 30-vuotiaiden heikkoon työllisyyteen lääkkeitä. Olemme esittäneet, että työnantajan eläkemaksuja porrastettaisiin siten, että näiden ongelmaikäluokkien maksuja laskettaisiin ja vastaavasti kompensoitaisiin korottamalla paremman työllisyysasteen ikäluokkien maksuja. Tällä tavalla voisimme näiden haasteellisten ikäluokkien työllisyyttä parantaa ilman, että kustannukset siitä kasvaisivat.

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että Suomen omien kansalaisten koulutukseen kiinnitetään huomiota ja myös uudelleenkouluttamiseen, jotta pystyisimme saamaan tällä hetkellä työttömänä olevia kansalaisia pikakoulutuksen kautta sellaisiin tehtäviin, joissa on vapaita työpaikkoja.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Työmarkkinajärjestöjen sopima maltillinen tuloratkaisu on tärkeä osa välttämätöntä talousremonttia, mitä Suomi tällä hetkellä tarvitsee. Tuo tuloratkaisu ei kuitenkaan yksin riitä. Nyt tarvitaan joukko muita rohkeita ratkaisuja. Hallituksen budjettiesitys ei ole tällainen rohkeitten ratkaisujen budjettiesitys, joka olisi vastaus hallituksen puolelta tarvittaviksi toimenpiteiksi. Kun sanon rohkeita ratkaisuja, se tarkoittaa ennen muuta sitä, että nyt on voitava investoida miljardienkin mitassa kasvuun, talouden kasvuun, tulevaisuus- ja välttämättömyysinvestointeihin sekä raivattava näillä keinoin voimalla tietä yrittäjyyden menestymiselle. Tähän kaikkeen tarvitaan myöskin rahaa, (Jouni Backman: Mistä rahat?) mutta syömävelan ottamiseen, edustaja Backman, meillä todellakaan ei ole varaa eikä edellytyksiä.

Suomi on tällä hetkellä, niin kuin moneen kertaan on tullut täällä sanottua, talouden kaksoisvajeessa. Meillä on sekä julkisen talouden alijäämä että myöskin koko kansantalouden alijäämä, ja silloin kun kansantalous on alijäämäinen, silloin syömävelan ottaminen on kerta kaikkiaan väärää politiikkaa. Siihen ei meillä ole varaa.

Entä investointikysynnän lisääminen, onko meillä siihen varaa? Investointikysyntä mielestäni käsitteellisesti on suurin piirtein sama kuin investointi tulevaisuuteen, sellaisiin tulevaisuusinvestointeihin, joitten ansiosta Suomi jatkossa menestyy, investointi sellaisiin välttämättömyystarpeisiin, jotka ovat tarpeen välttämättömyysinvestointina, jotta se tulevan menestyksen perusta olisi kunnossa, vaikkapa infra ja muut vastaavat tällaiset toimet. Suomi siis tarvitsee näitä investointeja tällä hetkellä, mutta tämä budjetti ei luo edellytyksiä sille, että tällaiseen kasvuun voitaisiin mittavasti, todella mittavasti, satsata, ja siitä olen erittäin pahoillani.

Mitkä olisivat edellytykset sille, että tällaisiin miljardimittaisiin investointeihin voitaisiin satsata? Sanon kategorioittain asioista kaksi.

Ensimmäinen ovat ne välttämättömät rakenneuudistukset, joita nyt todellakin tarvitaan, joista hallitus puhuu mutta jotka ovat jääneet aivan vaille konkretiaa. Siellä on ainoana konkretiana se, että kunnilta leikataan, mutta sielläkin oli vain miljardi kaksi. Sitten tarvitaan vielä monta muuta miljardia, jotka jäävät täysin noiltakin osin rakenneuudistusten osalta vaille konkretiaa.

Valtiovarainministeri ihmettelee täällä, että minä olen käyttänyt ilmaisua, että ei ole konkretiaa näissä, ja että onhan täällä kuitenkin tämä kotihoidon tuki niin iso asia meidän mielestämme, että olemme tehneet siitä välikysymyksen. Juuri niin, valtiovarainministeri. Viekää, edustaja Backman, terveisiä hänelle: juuri niin. Tuo kotihoidon tuen leikkaus on konkreettinen esimerkki tämmöisistä disrakennemuutoksista, disrakennemuutoksista tai -uudistuksista, koska se tosiasiassa lisää julkisia menoja ja aiheuttaa yhteiskuntaan muunkinlaisia ongelmia.

Minna Salmi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö, ei kuka tahansa tutkija siellä vaan tutkimuspäällikkö, kirjoitti Helsingin Sanomissa erinomaisen artikkelin. Hän osoitti, että se johtaa siihen, että kuntiin tarvitaan 15 000 uutta päivähoitopaikkaa. Tästä syystä, arvoisa puhemies — ja edustaja Backmanille erityisesti — ne rakenneuudistukset, mitä hallituksen tämä asiakirja nyt sisältää, eivät ole sitä, mitä niiltä pitää ja on oikeus edellyttää. Tässä hallitukselta tarvitaan siis lisätoimia.

Toinen kategoria toimia, jossa pitää saada jotain aikaan ja jotka toimet eivät tässä budjettikirjassa näy, liittyvät sitten hallituksen lupauksiin, että työpanos jatkossa lisääntyisi. Kuitenkin tämä kaikki jää täysin harmaan tulevaisuuden varaan. SDP oli sitoutunut siihen, että tällä vaalikaudella ei tehdä mitään asiallisia muutoksia työuriin, ja siitä syystä kaikki ne todelliset ratkaisut on nyt peitetty retoriikkaan ja käytännössä niiden toimeenpano jäisi ja jää sitten seuraavalle hallitukselle. Ei tämä mielestäni ole oikeata vastuullista politiikkaa.

Näissä molemmissa aiheryhmissä, käymättä niihin tarkemmin, yksityiskohtaisemmin käsiksi, pitäisi saada jo nopeasti muutoksia. Tähän liittyen, jos näitä muutoksia, niin kuin keskustan mielestä, pitäisi saada aikaiseksi, niin se loisi edellytykset sille, että ihan oikein sitten nyt olisi korkein aika satsata kasvuun. Kasvuun satsaaminen edellyttää toimenpiteitten kohdentamista kasvun monille eri osa-alueille. Mainitsen niistä tässä yhteydessä vain pari kolme.

Edustaja Backman sanoo, että yritysten tarvitsema pääomahuolto hoituu sillä, että nyt 30 miljoonaa pannaan tässä kasvurahastoon, 30 miljoonaa. (Puhemies koputtaa) Samaan aikaan te leikkaatte tutkimuksesta ja kehittämisestä ja investoinneista rutkasti enemmän kuin sen 30 miljoonaa euroa. Mitä kasvun politiikkaa tämä on? Meidän mielestämme pitää tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin saada todellakin merkittävä lisäys ja sen lisäksi saada aito lisäys yritysten oman pääoman ehtoisen rahoituksen huoltoon, ja siihen tarvitaan tällaista kasvurahastoa. (Puhemies koputtaa) Kasvurahaston rahoittaminen voi tapahtua yhtäältä sillä tavalla, että myydään valtion omaisuutta, niin kuin täällä on sanottu, tai niin, että valtio ottaa siihen ja vain siihen tarkoitukseen velkaa, kun se tapahtuu nimenomaan sen uuden kasvun hyväksi. Tämä on se ajattelutapa, mitä olen sanonut, ja olen sitä mieltä, että hirveän kaukana se valtion omaisuuden myynti tai velanotto eivät ole toisistaan, (Puhemies koputtaa) muttei siihen tarvita miljardeja euroja.

Viime vaalikaudella pantiin pystyyn rahastojen rahasto. Siihen pantiin 62 miljoonaa euroa. Sillä tällä hetkellä on saatu aikaiseksi rahastojen rahasto, jonka koko on 700 miljoonaa euroa. (Puhemies koputtaa) Mielestäni tarvitaan 100—200 miljoonaa tuoretta rahaa, jolla saadaan merkittävä kasvurahasto aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Kiitän puhemiestä ja edustaja Backmania, että hän jaksoi hallituksen puolelta olla täällä paikalla. Menettelyhän täällä on muuten se, että kun herrat ovat ensin puhuneet ja puhemies antanut puheenvuoroja kelle on antanut, sen jälkeen puhemies vaihtuu ja ministerit lähtevät pois ja me muut saamme puhua täällä omiamme. (Eduskunnasta: Aivan!)

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt hyviä päätöksiä köyhimpien aseman parantamiseksi. Hallitusneuvotteluissa sovittiin perusturvan parantamisesta 100 eurolla. Pelkkää työmarkkinatukea saavalle perusturvan korotus tuli täysimääräisenä. Päätöksen ansiosta 10 000 suomalaista kotitaloutta pääsi pois toimeentulotukiriippuvuudesta.

Perusturvan korotuksesta hyötyivät vähemmän ne työmarkkinatukea saavat, jotka joutuvat tukeutumaan myös toimeentulotukeen, sillä perusturva luetaan tuloksi toimeentulotuessa. Useimpien toimeentulotukea saavien henkilöiden, jotka saavat myös työmarkkinatukea, nettotulot nousivat 100 euron perusturvan korotuksen ansiosta vain 30 euroa kuukaudessa. Toimeentulotuen saajat ovat tämän yhteiskunnan heikompiosaisia. Kysymys siis kuuluu: emmekö voisi tehdä päätöksiä, jotka auttaisivat myös heitä?

Hallitus teki äskettäisissä budjettineuvotteluissa päätöksen siitä, että työttömyysturvaan tuli 300 euron suojaosuus. Päätöstä on kritisoitu siitä, että toimeentulotukea saava kotitalous ei juuri hyödy tästäkään parannuksesta, sillä satunnaiset tulot leikkaavat välittömästi toimeentulotukea. Suomalaisen perusturvan perusajatus on se, että yhdessä yleisen asumistuen kanssa Kelan perusturvaetuuden tulisi olla tasoltaan niin korkea, että tarvetta viimesijaiseen ja harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen ei syntyisi tai tarve olisi lyhytaikainen.

Köyhyyden vähentämisen näkökulmasta toimeentulotukiriippuvuus on osoittautunut sosiaalipolitiikan kompastuskiveksi. Kasvava joukko suomalaisia on yhä pidempään asumistuen, työmarkkinatuen ja toimeentulotuen varassa. Toimeentulotuesta on tullut yleisen asumistuen jatke, sillä asumistuki on jäänyt jälkeen todellisista vuokrien korotuksista. Asumistukea, työmarkkinatukea ja toimeentulotukea saava jää vangiksi köyhyyden katiskaan, sillä satunnaiset tulot leikkaavat pois kaikkia etuuksia. Työtä ei käytännössä voi ottaa vastaan, sillä pitkäaikaistyöttömälle toimeentulotuen saajalle on tarjolla vain lyhytaikaista, satunnaista työtä. Juuri tästä syystä työmarkkinatuen ja asumistuen suojaosa on hyvin perusteltu.

Asumisen kalleus on työttömyyden ohella merkittävä köyhyyttä aiheuttava syy. Vuokrat ovat nousseet niin, ettei yleinen asumistuki enää riitä vuokranmaksuun. Tämän vuoksi pienituloinen joutuu hakemaan toimeentulotukea. Valtaosalla toimeentulotuen asiakkaista, erityisesti yksin asuvilla, todellinen vuokra ylittää asumistuen perusteena olevan niin sanotun normivuokran.

Kelan selvityksessä otsikolla "Köyhyyttä Helsingissä" tutkittiin muun muassa, millä tavoin Helsingin sosiaaliviraston ohjevuokrat ja yleisen asumistuen vuokranormit vastasivat toimeentulon asiakkaiden maksamia todellisia vuokria. Selvityksen mukaan sosiaalivirasto hyväksyy yleensä toimeentulotukilaskelman perusteeksi todellisen vuokran, mutta ei aina. Yksin elävistä 11—13 prosenttia on siinä tilanteessa, ettei sosiaalivirkailija ota toimeentulotukipäätöksessä kokonaan huomioon todellista vuokraa. Tämä on mahdollista, koska toimeentulotukilaissa ei ole yksikäsitteistä normia sille, miten suuret asumiskustannukset täytyy hyväksyä toimeentulotuen perusteeksi. Harkintavalta on sosiaalivirkailijoilla. Kun toimeentulotuen asiakas ei saa sosiaalivirastosta rahaa koko vuokran maksamiseen, hän joutuu maksamaan vuokransa toimeentulotuen perusosalla, eikä rahaa tällöin jää elämiseen, eli ruoka on haettava leipäjonosta.

Kelan selvityksestä ilmenee myös, että heikoiten yleinen asumistuki on noussut siellä, missä vuokrat ovat kaikkein kovimmat, eli suurilla kaupunkiseuduilla ja eniten siellä, missä asuminen on halvempaa, eli haja-asutusalueilla. Köyhyyden vähentämiseksi pitäisi kuitenkin tehdä juuri päinvastoin. Kun asuminen on kalleinta isoissa kaupungeissa, tulisi niissä myös sallia suuremmat normivuokrat kuin muualla maassa.

Asumistuessa kaikkien syrjityin ryhmä ovat pääkaupunkiseudun ja suurten kaupunkien yksin asuvat. Heidän vuokransa on noussut suhteessa eniten, ja asumistuki jäänyt eniten jälkeen. Paras kuitenkin olisi, että yleinen asumistuki olisi riittävällä tasolla niin, ettei kenenkään tarvitsisi turvautua toimeentulotukeen vuokranmaksun takia. Toimeentulotuki koetaan usein byrokraattiseksi, epävarmaksi ja jopa nöyryyttäväksi sosiaaliturvan muodoksi. Virkailijoiden harkintavaltaa pelätään. Ajan saaminen sosiaalivirkailijan puheille kestää pahimmillaan viikkoja. Toimeentulotukea saava joutuu tilivelvolliseksi jokaisesta tililleen talletetusta eurosta. Tästä syystä asumistuessa tulisikin sallia suurempaa kunnittaista vaihtelua ja tuen tulisi paremmin vastata todellisia asumiskuluja, kuten on esitetty myös THL:n aivan tuoreessa julkaisussa "Kaikenikäisten Suomi".

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Årets budgetförslag präglas av de svårigheter vårt land och hela Europa står inför. Den nordiska välfärdsmodellen finansieras med stora lån.

Ålänningarna betalar skatt till Finland och får sedan medel tillbaka i form av en klumpsumma som uträknas på statens inkomster utan lån. Årets budget innebär därför en stor nedskärning och åtstramning för det åländska samhället. Det här är något vi inte sysselsätter oss med här i riksdagen, men det kan vara bra att veta att Åland i solidaritetens tecken måste vidta stora inbesparingsåtgärder. Det kan också vara värt att notera att Åland trots svåra tider är berett att ta emot flyktingar från Syrien, en viljeyttring som samtliga partiledare på Åland solidariskt ställde sig bakom i ett uttalande förra veckan.

Jag har nu redan använt ordet solidariskt två gånger, och solidaritet är något som sätts på prov i svåra tider. Biståndet är en käpphäst jag har haft under några år, och denna remissdebatt är inget undantag. Generellt har vi genom det internationella biståndet under de senaste åren fått till stånd mycket inom millenniemålen för fattigdomsbekämpning, vattentillgång, utbildning och jämställdhet.

Det finns en hel del positivt man kan lyfta upp ur årets budget; bland annat att finansieringen till medborgarorganisationer stigit, att Finlands bistånd bidrar till att många människor har tillgång till rent vatten, till exempel i Nepal, och att finländska handikapporganisationers långsiktiga arbete i många afrikanska länder under de senaste tio åren bidragit till att man inte längre betraktar handikapp som en skam.

Men det finns tyvärr mycket i budgeten jag blir nedstämd av. Man kan läsa att behovet av utrikespolitisk påverkan hela tiden ökar, och kommer att göra det de närmaste åren. Det är för mig förvirrande att man å ena sidan har en klar omvärldsuppfattning för de kommande åren, men samtidigt väljer att inte öka andelen internationellt bistånd, och därmed sitt internationella inflytande och påverkningsmöjligheterna.

Finland har förbundit sig i EU och FN att höja anslaget för utvecklingssamarbetet till 0,7 procent av bruttonationalprodukten år 2015. Det målet kommer allt längre bort. Vi har talat om 0,55 år 2010, 0,52 år 2011, 0,53 och nu sägs det 0,55, andra påstår 0,53. Biståndet är fryst och så som det ser ut nu så kommer vi absolut inte att nå upp till 0,7 och den internationella trovärdighet som vi borde försöka hålla fast vid.

Målet att öka anslagen för bistånd genom att styra inkomsterna från auktioneringen av utsläppsrätter till utvecklingssamarbete och klimatfinansiering är i och för sig bra, men ger alldeles för lite resultat för dem som bäst behöver det. En annan oroväckande sak är att utrikesministeriets fullmakter att bevilja medel och ingå avtal begränsas genom nedskärningar på upp till 200 miljoner. Detta är oroväckande eftersom det leder till att biståndssamarbetet långsiktigt lider när man inte längre kan ingå fleråriga avtal.

Det finns ytterligare en punkt i budgeten jag särskilt skulle vilja beröra, och som också handlar om solidaritet, nämligen solidariteten mot de kvinnor som utsätts för våld i hemmet, ett brott mot de mänskliga rättigheterna och en form av diskriminering. För att komma tillrätta med detta problem har en internationell konvention ingåtts. Den går under namnet Istanbulkonventionen och har undertecknats av Finland, men ännu inte ratificerats. Anledningen till att den inte ratificeras är att det saknas pengar i budgeten för alla de åtgärder som måste vidtas, får vi hela tiden höra.

I alla budgetsammanhang lyfts det upp hur mycket det skulle kosta, men hittills har jag inte sett några verkligt övertygande siffror om vad den verkliga nettoutgiften skulle bli, och med nettoutgiften menar jag att man måste dra bort alla de kostnader som våldet mot kvinnor förorsakar samhället i dag. De här kvinnorna finns i vårt system och kostar samhället i dag. Att en särskild satsning skulle göras så att vi uppfyller Instanbulkonventionen och kan ratificera den innebär inte nödvändigtvis så stora utgifter som vi nu talar om som ett hinder för en ratifikation.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Suomen julkinen talous on selvinnyt toistaiseksi euroalueen talousmyllerryksestä muita jäsenmaita pienemmin vaurioin, mutta hitaan talouskasvun ja julkisen ylivelkaantumisen ongelmat vaivaavat myös Suomea. Se nähtiin taas viime vuonna, kun julkisen sektorin alijäämä ja velkataakka kasvoivat tehtyjä arvioita huomattavasti enemmän.

Valtion ja kuntien lainanoton voimakas lisääntyminen kiihdyttää osaltaan myös julkisten menojen kasvua. Tänä ja ensi vuonna korkomenot kohoavat velkakannan kasvun verran eli jopa 10 prosentin vuosivauhtia. Tämä johtaa siihen, että joudumme maksamaan yhä enemmän veroja ja tekemään yhä enemmän leikkauksia, jotta saisimme velkamme ja niiden korot maksettua. Näin ei saa jatkua.

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen varoitti syömävelan ottamisesta. Olen tässä mielessä edustaja Pekkarisen kanssa samoilla linjoilla, mutta samalla on syytä muistaa, että vuosina 2009—2011 valtionvelka kasvoi liki 30 miljardilla ja sekin oli syömävelkaa.

Tilanne, joka on tällä hetkellä, vaatii järeitä toimia. Emme voi tuudittautua siihen, että julkinen taloutemme on kaikesta huolimatta paremmassa kunnossa kuin monessa muussa maassa. Hallituksen tavoite velanoton taklaamisesta on aivan oikea.

Ensi vuonna länsimaiden vientikysyntä kääntyy ennusteiden mukaan selvään kasvuun. Suomen tavaraviennin kehitystä varjostavat kuitenkin muun muassa telakkateollisuuden ongelmat ja yleisesti ottaen teollisuuden kustannuskilpailukyky. Energiapolitiikalla on tässä merkittävä rooli. Kiitän hallitusta siitä, että rikkidirektiivin tuomien kustannusten kompensoimiseksi väylämaksuja alennetaan.

Palkkaratkaisut yhdessä tuottavuuden nousun kanssa ovat merkittävin kustannuskilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Jotta vientiyrityksillä olisi mahdollisuus hyötyä odotetusta suhdannenoususta mahdollisimman hyvin, palkkojen sopimuskorotusten pitäisi asettua lähelle nollaa useamman vuoden ajaksi. Reaaliansioiden aleneminenkin tulisi näin vaikeina aikoina hyväksyä, koska se parantaisi työllisyyttä ja loisi pohjaa uusille tuotannoille ja tärkeille investoinneille. Arvoisa puhemies, lisäksi se olisi solidaarista ennen kaikkea työttömiä kohtaan.

Kotihoidon tuki puhuttaa näinä päivinä sekä poliitikkoja että kansalaisia, ja syystäkin. Tuen taso ja kesto pysyvät ennallaan, mikä on hyvä asia. Päätös kotihoidon tuen kiintiöittämisestä isälle ja äidille kuitenkin selvästi rajoittaa perheiden valinnanvapautta. Kristillisdemokraatit vastustivat tätä päätöstä, kuten hyvin tiedätte. Jo aiemmin tekemämme päätös joustavasta hoitorahasta on kuitenkin nyt entistäkin tärkeämpi ja tarjonnee monille perheille vaihtoehdon työn ja perheen yhteensovittamiseen. Vaikka olemmekin kriisitilanteessa 9 miljardin kestävyysvajeemme kanssa, emme saa tehdä lyhytnäköistä politiikkaa. Tämän kestävyysvajeen suurimpia syitä ovat viime vuosikymmeninä tehdyt huonot perhepoliittiset päätökset. Olemme tyhmiä, jos emme ota niistä opiksi. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, perheiden hyvinvointi on yhteiskunnan tulevaisuuden perusta.

Arvoisa puhemies! Meillä poliitikkoina täytyy olla muita keinoja ohjata työmarkkinoita tasa-arvoiseen kohteluun kuin se, että viemme perheiltä valinnanvapauden siitä, kuka hoitaa lapsia, kun he ovat pieniä. Sanon nyt vielä senkin suoraan, että kotiäidit eivät ole se ryhmä, joka kaikista kipeimmin olisi saatava töihin. Mielestäni paljon enemmän huomiota tulisi kiinnittää siihen, että nuoria työikäisiä jää jatkuvasti työkyvyttömyyseläkkeelle erilaisista mielenterveyteen ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvistä syistä. Olisi kaikkien — sekä yhteiskunnan, talouden että nuorten itsensä — etu, että saisimme heidät työkuntoisina työmarkkinoille. Tämä edellyttää vahvoja toimia sekä kuntoutuksen että ennaltaehkäisyn muodossa, ja tähän meidän kaikkien tulee puuttua entistä päättäväisemmin.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on vuonna 2014 monessakin mielessä uudessa tilanteessa. Maailmantalouden jatkuva laajentuminen ja syventyminen näkyvät perinteisten länsimaiden, kuten Suomen, kilpailukyvyn näivettymisenä. Teollisuuden työpaikat ovat kadonneet tai katomassa niihin maihin, joissa tuotantokustannukset ovat halvemmat. Huolestuttavinta kuitenkin on se, että meidänkin kansantaloutemme pelastajaksi kaavaillut korkean lisäarvon työpaikat tutkimuksesta ja tuotekehityksestä ovat seuraamassa perässä. Lisäksi pelkkä teknologinen kehitys tekee meillä kokonaisia ammattiryhmiä uhanalaisiksi. Muutamassa vuosikymmenessä esimerkiksi painoalan ammattilaisten työpaikat ovat rajussa laskussa lukemisen digitalisoitumisen takia.

Suomalainen yhteiskunta menettää työtä ja osaamista myös suurten ikäluokkien eläköitymisen kautta. Silti työttömyysaste huitelee meillä tällä hetkellä noin 8 prosentissa. Se on vakava oire siitä, että hyvinvointiyhteiskuntamme perusta on murtumassa. Kakun leipojia on liian vähän suhteessa kakun jakajiin. Kovin pitkään nykyistä velkavetoista menoa ei voida jatkaa.

Tähän todellisuuteen myös hallitus ja toivottavasti koko Suomi ovat heränneet loppukesän ja alkusyksyn aikana. Enää ei riitä, että talouden ongelmien hoitamisessa tehdään vain välttämättömät toimet. Tilannetta eivät oikaise pelkkä menojen leikkaaminen tai verojen korotukset. Tarvitaan samanlaisia rakenneuudistuksia kuin mitä Saksassa ja Ruotsissa on tehty. Tarvitaan toimia, joilla sekä työn tarjontaa että talouden dynamiikkaa lisätään roimasti kansantaloudessa.

Arvoisa puhemies! Viime viikkojen päätökset sisältävät aineksia, joilla Suomi voidaan palauttaa talouskasvun uralle. Suomalaisen työn hintaa alennetaan monin eri keinoin. Työmarkkinajärjestöjen päätökset maltillisesta kaksivuotisesta palkkaratkaisusta ja hallituksen ratkaisut yritysverotuksen reippaasta alentamisesta ovat hyvää akuuttihoitoa. Kotimaista kasvua pidetään yllä tuloverotukseen tehtävillä ratkaisuilla. Myös perääntyminen kilometrikorvausasiassa on hallitukselta viisas päätös. Sillä turvataan monta työpaikkaa erityisesti maakunnissa.

Pidemmällä tähtäimellä päätökset joustavasta hoitorahasta, kotihoidon tuesta ja opintotuen muutoksista ja eläkeratkaisusta vuoteen 2017 mennessä lisäävät työn tarjontaa ja siten myös verotettavien työtuntien määrää kansantaloudessa. Samaan suuntaan toimii päätös myöntää työttömille oikeus tehdä rajoitetusti töitä.

Vaikeimpaan haasteeseen eli suomalaisen laatukilpailukyvyn parantamiseen hallitus tarjoaa monia elementtejä. Suomalaisia kasvuyrityksiä tuetaan perustamalla kaksi rahastoa. Hallitus hakee myös pk-yritysten vaikeaan rahoitustilanteeseen todellisia vaihtoehtoja. Pk-yritysten joukkovelkakirjamarkkinoiden syntymistä edistetään ja selvitetään keinoja kasvuyritysten pörssiinlistautumiskynnyksen alentamiseksi. Vireillä on myös yritystukilain uudistus, jonka tavoitteena on yksinkertaistaa tukibyrokratiaa kasvua tukevampaan suuntaan.

Silti, arvoisa puhemies, vieläkin radikaalimpia toimia mielestäni tarvittaisiin sekä työn tarjonnan lisäämiseksi että julkisen talouden kulurakenteen keventämiseksi. Samalla kun panostamme työvoimamme koulutukseen, olisi rehellistä myös myöntää, että kaikille työttömille se ei ole realistinen vaihtoehto. Kaikista työntekijöistä ei voida kouluttaa vaikkapa biotekniikan huippuja, eikä moni 50- tai 60-vuotias työtön sellaiseksi edes haluaisi. Silti aivan se perustyö, myös se matalapalkkainen, kiinnostaisi, jos se olisi vain taloudellisesti kannustavaa. Siksi työmarkkinoiden joustavuutta tulisi edelleen lisätä. Yksi vaihtoehto voisi olla nykyistä laajempi työpaikkapankkien soveltaminen, joka tasaisi tietä myös vain muutaman tunnin työrupeaman vastaanottamiseksi.

Julkisella sektorilla, erityisesti kunta- ja sote-kentällä, tulisi löytyä rohkeutta lisätä vaihtoehtoisia palveluiden tuotantotapoja. Rakennepaketissa isoin henkinen uudistus liittyy lupaukseen laittaa raha seuraamaan potilasta. Kysymykseni tässä yhteydessä onkin se, miksi tätä periaatetta ei voitaisi soveltaa myös kuntapalveluissa.

Kansalaisten valinnanvaraa lisäämällä saadaan sekä pidettyä kustannukset kurissa että palvelujen laatu korkealla tasolla. Ei sitä kai kukaan voi myöskään vastustaa. Luonnollisesti palveluiden ronskimpi avaaminen kilpailulle asettaa paineita kuntien kilpailuttamisosaamiselle. Silti isoimmatkin ongelmat tässä asiassa voidaan voittaa, jos siihen löytyy riittävää poliittista tahtoa.

Arvoisa puhemies! Vain työ ja sen tekeminen voivat Suomen pelastaa nykyisestä talouskurimuksesta. Meidän poliitikkojen tärkein tehtävä on rakentaa tasapuoliset mahdollisuudet mahdollisimman monelle suomalaiselle osallistua näihin talkoisiin. Hallitus on tänään tässä salissa oman tarjouksensa Suomelle tehnyt.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talousarvioesityksessä keskeisimmässä roolissa on suomalaisen työn ja työllisyyden edistäminen. Kaikki hyvinvointi syntyy loppujen lopuksi työstä, oikotietä onneen ei ole. Työpaikat taas syntyvät talouskasvusta ja investoinneista. Tätä kehitystä vuoden 2014 talousarvio myös tukee.

Budjettiesitys 2014 on liiketoimintaan ja investointeihin sekä työntekoon kannustava. Yritysveron alentaminen 20 prosenttiin on voimakas investointeihin houkutteleva tekijä. Hallituksen esitys kasvurahaston laajentamisesta yritysten kasvun ja kansainvälistymisen tukemiseksi edistää tavoitetta suomalaisen osaamisen jalostamisesta työpaikoiksi, vienniksi ja euroiksi.

Muun muassa homekoulujen korjaukset, lähiöiden asuinrakennusten peruskorjaukset ja teollisuuden tukeminen rikkidirektiivin kompensoinnilla ovat toimenpiteitä, joilla valtio omalta osaltaan pitää pyöriä pyörimässä matalasuhdanteen aikana. Homekoulujen korjaus on samalla investointi terveyteen ja lasten hyvinvointiin. On suhdannepoliittisesti järkevää, että korjaukset tehdään nyt, kun rakennusalalla työttömyys on korkealla.

Viennin kilpailukyky on Suomen yhteiskuntarakenteen ja julkisen talouden kestävyydelle täysin välttämätön. Suomi on pieni maa, joka nojaa vientiin ja ulkomaankauppaan.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen myös siihen, että suunnitellusta kilometrikorvausten heikennyksestä päätettiin luopua. Kilometrikorvausten heikentäminen olisi heikentänyt kannustinta työntekoon silloin, kun työssä joutuu matkustamaan laajalla alueella. Näinä aikoina työn tekemiseen täytyy kannustaa, ei lannistaa.

Myös ehdotus siitä, että työtön voi tienata 300 euroa ilman, että se vaikuttaa sosiaalitukiin, on kannatettava. On turhauttavaa, jos tarjolla on vain osa-aikaisia tai keikkaluonteisia töitä, joiden tekemisestä työntekijä ei tosiasiallisesti hyödy, kun ansaitut lisäansiot leikkaavat sosiaaliturvaa. Usein varsinkin pitkäaikaistyötön kohtaa sen todellisuuden, että täysipäiväisiä ja vakituisia työpaikkoja ei ole tarjolla lainkaan. Kaikkeen työntekoon kannustamiseen tulee edelleenkin panostaa, keikkatyöt ja keikkatyöntekijät tarvitsevat työtä.

Työllisyyttä edesauttaa myös keskitetyn palkkaratkaisun aikaansaaminen. Työmarkkinoille saatiin sitä vakautta ja konsensusta, jota pitkään kaivattiin. Nyt niin työmarkkinajärjestöt kuin hallitus ovat löytäneet ratkaisuja suomalaisen työn hyväksi. Suomalaisten kyky yhteistyöhön on vahvuus, joka osoitti taas voimansa.

Kun budjettiriihessä päätettyjä rakenneuudistuksia lähdetään toteuttamaan, suurimmat ongelmat ovat varmasti edessä silloin, kun kuntien tehtäviä ruvetaan karsimaan. Toivottavasti kukaan ei oleta, että turhia tai tarpeettomia kuntien tehtäviä on miljarditolkulla helposti leikattavissa. Kuntien kustannukset syntyvät pääosin kansalaisille tärkeiden peruspalveluiden tuottamisesta. Valtaosa näistä kustannuksista koostuu sosiaali- ja terveys- ja koulutusalan palkoista. Vähemmän tärkeät kuntien tehtävät ovat valtaosin hyvin halpoja, esimerkiksi erilaisia seuranta- ja arkistointitehtäviä. Niiden leikkaaminen ei säästä kustannuksissa miljardeja. Toivottavasti pahimmilta ylilyönneiltä säästöjä etsittäessä kuitenkin vältytään.

Odotan talousarvion lähetekeskustelun yhteydessä kuulevani vielä tarkemmin opposition omat esitykset vuoden 2014 talousarvioon. Pelkät hallituksen esitysten torppaamiset eivät riitä, vaan keskusteluun tarvitaan aitoja vaihtoehtoja siitä, miten turvataan suomalaisten hyvinvointi tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvioesitys on aina mielenkiintoista luettavaa. Tämä ensi vuoden, vuoden 2014, talousarvioesitys tulee eduskunnassa punnituksi monella tapaa tämän syksyn aikana ennen kuin se päätyy sitten lopullisesti valtiovarainvaliokunnan mietinnöksi ja sitä kautta eduskunnan päätökseksi.

Mutta, arvoisa herra puhemies, pakko todeta tähän keskustelun alkuun, että harvoinpa on näkynyt, että hallituspuolueet ja hallituspuolueiden edustajat ovat yhtä paniikissa kuin tuon debattikeskustelun aikana kävi ilmi. (Riitta Myller: Ohhoh!) Se, jos kannatusosuudet laskevat, on oma juttunsa, mutta sehän myös kertoo siitä, että kansalaisten kriisitietoisuus on hyvin korkealla, ja tuo kriisitietoisuus on sitten tullut pikkuhiljaa myös hallituspuolueidenkin keskuuteen.

Menemättä historiaan tässä vaiheessa enemmän — sillekin aikansa koittaa — niin likipitäen jokainen hallituspuolueiden edustaja kahden kesken tai ainakin itsekseen tunnistaa ja tunnustaa sen, että tämän hallituksen hallitusohjelma ja sille rakennettu talouspolitiikka rakentuvat kerta kaikkiaan valuvikaiselle lähtökohdalle, jolloinka nyt sitten korjataan tilannetta matkan varrella ja haetaan uusia eväitä ja pyritään oikaisemaan taloustilannetta. (Riitta Myller: Mikäs siinä on väärää?)

Kansalaiset ovat menettäneet luottamuksen hallitukseen, mikä näkyy kansalaisten mielipidetutkimuksissa, ja se vaan kertoo siitä talouden tilasta. Kansa luottaa Sipilään ja keskustaan, vähän muihinkin kyllä tässä vaiheessa, (Ulla-Maj Wideroos: Käydään ne vaalit ensin!) mutta joka tapauksessa näin tämä tilanne näyttää olevan. Siitä syystä tuo kolmen tunnin debatti, jota täällä salissa käytiin, oli kyllä vähän sen kaltainen, että hallituspuolueiden keskuudessa elää, muuallakin kuin kokoomuksessa ja kokoomuksen nuorissa, paniikki.

Mutta, puhemies, kun aikaa on rajoitetusti, niin niin sanotusti asiaan. Kun talousarviota on valmisteltu, niin voi todeta myös sen, että myös ensi vuoden kasvuennusteet ovat tyhjän päällä. 1,2 prosentin kokonaistuotannon kasvu perustuu toiveiden varaan. Sitä, että kotimaisen kulutuksen ja viennin osalta pystyttäisiin saamaan kasvua aikaan, on kaikkien leikkausten ja myös euroalueen talousongelmien vuoksi kerta kaikkiaan vaikea uskoa. Uskokoon sitten ken haluaa. Jälkikäteenhän se nähdään. Tänäkin vuonna on jouduttu tekemään hallituksen toimesta korjaavia liikkeitä. Tämä näkyy sekä verotulojen alenemisena että sitä kautta kokonaistuotannon kasvun alaspäin menemisenä. Tässä mielessä Suomen tilanne Euroopassa ja kansainvälisestikin on todella vaikea. Kansallinen kilpailukyky on oikeasti se asia, jonka puitteissa eduskunnankin tulee käyttää enemmän aikaa ja miettiä, millaisilla strategisilla toimenpiteillä Suomi pystyy nousemaan.

Se, että me käymme tällaista nippelikohtaista keskustelua siitä, mitä pitää tehdä, ei ratkaise näitä meidän isoja kysymyksiämme. Ja tässä suhteessa kyllä hallitukselle totta kai täytyy toivoa myös menestystä siinä, että se löytäisi niitä kasvun eväitä, joilla Suomi pystyttäisiin saamaan nousuun, koska emme me millään muulla tule pärjäämään. Varsinkin kansainvälinen kilpailu on sen kaltaista.

Joka tapauksessa kaikkein suurin vaara tämän talousarvion myötä meidän velkaantumisemme saavuttaessa nyt tuon noin 100 miljardin euron rajan on se, että samalla myös Suomen luottoluokitusta tullaan tarkastamaan alaspäin. Se tarkoittaa sitten todellakin korkokustannusten nousemista ja sitä kautta myös meidän Suomen kilpailukyvyn heikkenemistä ja ilman muuta kansalaistenkin kannalta ja yritysten kannalta talouden heikkenemistä. Tässä mielessä kyllä, kun luottoluokitus on meille äärimmäisen tärkeä asia, olemme erinomaisella kolmen A:n sijalla edelleenkin, niin tämä on suuri pelkotila, mikä myös tämän velannousun määrään sisältyy. Aiemminkin olen varoitellut myös siitä, että eduskunnan hyväksymä 110 miljardia euroa näyttää vain lähestyvän ja tämän vaalikauden lopussa siitä ei tällä menolla kaukana olla.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lopuksi tähän vielä, että mielenkiintoista on nähdä myös, kuinka hallitus aikoo reagoida työmarkkinaratkaisuun. Nuo ehdolliset ratkaisuthan tulevat vielä katettaviksi, ja kun hallituksen näkökulmasta on tuotu esille se, että tuloveroperusteita ollaan valmiita tarkistamaan, samoin kuin kilometrikorvauksen kiristämisestä luovutaan, niin tämä jo yksistään aiheuttaa noin 200 miljoonan euron miinusmerkin tämän talousarvion osalta. Samalla lailla väylämaksun puolittaminen ja tavaraliikenteen rataveron poisto vuosille 15—17 aiheuttavat kymmenien miljardien loven valtion talousarvioon. Muidenkin toimenpiteiden kautta voi kysyä, ovatko nämäkin sellaisia asioita, jotka sitten vievät loppujen lopuksi tämän valtion ensi vuoden talousarvioesityksen tyhjän päälle.

Ulla-Maj Wideroos /r:

Arvoisa puhemies! Jos salissa hetki sitten oli paniikkia, niin ei se kyllä ainakaan hallituksen piirissä ollut, vaan päinvastoin. Ja vielä korjaavista liikkeistä: hyvä hallitus reagoi, totta kai aina, kun maailma ympärillä muuttuu. Huono hallitus ei reagoi.

Men, herr talman, fartyget Finland har en tung last att bära på. Under många år har man lastat på fartyget utan att kunna komma åt att lasta av, och det går inte i längden. Vi vet att ett överlastat fartyg i något skede sjunker, men som tur är så sjunker fartyget Finland inte ännu. Det är ändå skäl för kaptenen och styrmännen, det vill säga regeringen och riksdagen, att noggrant kontrollera lasten.

Vill vi också ge framtida generationer ett fartyg att segla i? Alla som svarar jakande på den frågan, och det tror jag väl att alla gör, måste kunna acceptera att vi inte kan fortsätta som förr. Det skulle vara oärligt att inte medge att våra barnbarn påverkas av de beslut vi fattar, eller inte fattar nu. Jag vill understryka att valet att inte fatta beslut också är ett beslut, ett beslut med dyra konsekvenser.

Vi vet att ekonomin är i gungning. Finland skyddas inte från de stormar och händelseförlopp i världen som påverkar ekonomin. Det vi kan göra i Finland är att skapa handlingsutrymme åt oss och ta kontroll över situationen i detta skede, då det ännu finns tid. Avgörande är att inse att statsskulden inte kan växa.

Arvoisa puhemies! Julkisen sektorin velka ylittää EU:n perussopimuksessa määritellyn 6 prosentin viiterajan vuonna 2014. Onko joku tässä salissa sitä mieltä, että voimme jatkaa näin? Tuskinpa. Meillä on tietysti erilaisia käsityksiä siitä, miten ongelmat voidaan ratkaista. Hallituksen vaihtoehto on puuttua ongelmiin vahvalla kädellä. Se tarkoittaa, että joudumme tekemään vaikeita, kovia ja joskus jopa vastenmielisiä päätöksiä. Se tarkoittaa, että kaikkien on oltava mukana kantamassa vastuuta.

Yhteiskuntamme perusarvoihin kuuluu kuitenkin myös sen tunnustaminen, että on olemassa ihmisiä, jotka elämäntilanteensa takia eivät pysty kantamaan yhtä suurta taakkaa talkootöissä. Heitä ovat yksinhuoltajat, toimeentulotuen varassa elävät ja pitkäaikaistyöttömät esimerkiksi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että päättäjien on kyettävä priorisoimaan. Se vuorostaan tarkoittaa, että niiden, joilla on asiat hyvin ja taloustilanne turvattu, on kyettävä panostamaan talkoisiin enemmän.

Ärade talman! Som vi vet så räcker inte detta. Vi vet också att vi också är i behov av så kallade strukturella reformer. De inkluderar kommunreformen, som inte försvinner innan vi på riktigt vågar göra saker och ting annorlunda, och det handlar om att våga. Regeringen har visat exempel och fattat modiga beslut. Det är något jag vill uppmuntra regeringen att fortsätta göra. Riksdagen måste också vara beredd att bidra till talkoarbetet. Vårt ansvar är att se på helheten och fatta beslut med hela landet i åtanke. I synnerhet så har vi ansvar över dem som har det sämst ställt. Genom att nu fatta de nödvändiga besluten gör vi det som är rätt.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Suomen kansantalouden vientiriippuvuus on vuosien saatossa kasvanut. Tällä hetkellä ulkomaankaupan osuus Suomen bkt:sta on noin 40 prosenttia, kun se 1970-luvulla oli vain 20 prosenttia. Tosin Suomi on tässä suhteessa EU-maiden keskitasoa. Tämä kuvastaa osaltaan Euroopan sisämarkkinoiden toimintaa. EU-alueen maat ovat tiiviissä kauppavaihdossa keskenään. OECD-maiden viennin bkt-osuus on keskimäärin alle 30 prosenttia. Joka tapauksessa tilanne on sellainen, että ilman viennin elpymistä meidän on erittäin vaikea päästä eroon julkisen talouden velkaantumiskierteestä ja kestävyysvajeesta.

Täällä on tänään todettu, että me tarvitsemme enemmän työtä. Se on tietysti totta, mutta tekemätöntä työtä ja myymättömiä tuotteita ja palveluja Suomessa on vaikka millä mitalla. Pulma on siinä, että suomalaiselle työlle ei tahdo löytyä maksajaa.

Arvoisa puhemies! Suomalainen laivanrakennusala on tästä yksi ajankohtainen esimerkki. Vaikka maailmalla globalisaation seurauksena merikuljetusten ja myös merellä tapahtuvan tuotannollisen toiminnan määrä kasvaa ja sitä kautta myös erilaisten alusten rakentamisen tarve lisääntyy, ei suomalaisen laivanrakentajan erittäin laadukkaalle työlle tahdo löytyä maksajaa. Kyse ei ole pelkästään huonosta myyntitaidosta, vaikka meillä siinäkin toki on parantamisen varaa.

Kilpailukyky markkinoilla muodostuu hieman yksinkertaistaen kahdesta tekijästä: reaalisesta kilpailukyvystä ja hintakilpailukyvystä.

Edellinen tarkoittaa sitä, että myytävä palvelu tai hyödyke on laadultaan niin hyvä, että sille on olemassa markkinoilla aitoa kysyntää. Tämä reaalinen kilpailukyky pyrkii ajan mittaan itsestään haalistumaan. Kymmenen vuotta vanha Nokian älypuhelin oli aikoinaan markkinoiden paras ja kallein, mutta ei sellaista enää kukaan halua, eikä tänä päivänä siitä saisi markkinoilla euroakaan.

Reaalisen kilpailukyvyn säilyttäminen vaatii jatkuvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Siksi Suomen kansantalouden tervehdyttämisen kannalta hallituksen tutkimus-, koulutus-, kehitys- ja innovaatiopanostuksilla on erittäin keskeinen rooli. Jos ryhdymme leikkaamaan osaamisen jatkuvan kehittämisen voimavaroja, kadotamme vähitellen reaalisen kilpailukykymme, vientimme rapautuu ja kansantaloutemme tasapainottamisen perusta pettää.

Kilpailukyvyn toinen ulottuvuus on siis hintakilpailukyky. Tänä päivänä ei voi olla ottamatta esille suomalaisen telakkateollisuuden akuuttia tilannetta. STX Finland ilmoitti eilen ajavansa Rauman telakan toiminnan alas ja keskittävänsä tuotannon Turun telakalle. Tässä on esimerkki hintakilpailukyvyn menettämisen seurauksista. Suomalainen telakka hävisi viime syksynä kilpailun jättiristeilijän rakentamisesta, koska ranskalainen telakka lupasi rakentaa laivan halvemmalla. Oliko risteilijän myyntihinta niin sanottu oikea markkinahinta, se on toinen kysymys. Ilmeisesti ei ollut, koska laivasarjan kolmannen aluksen tuotantokustannukset sarjan edelliset laivat rakentaneella telakalla olisivat varmuudella olleet pienemmät kuin nyt lähdettäessä tekemään risteilijää toisella telakalla toisessa Länsi-Euroopan maassa niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Kauppahinta oli osoitus maailman risteilijäbisneksen epäterveestä tilasta. Nyt STX on Suomessa tehnyt ratkaisun, joka oleellisilta osiltaan perustuu olettamukseen, että markkinoilta on nopeasti saatavissa uusia risteilijätilauksia sellaisella hinnalla, joka mahdollistaa kannattavan tuotannon Turun telakalla. Toivottavasti tämä erittäin optimistinen skenaario toteutuu, sillä muussa tapauksessa myös Turun telakka uppoaa vieden mukanaan Raumalta lopetetun erikoisalusten tuotannon. Tämä olisi kohtalokas suonenisku koko suomalaiselle laivanrakennusalalle. Kaikki on nyt yhden risteilijäkortin varassa.

Suomen risteilylaivojen rakentamisen nykytila on varoittava esimerkki siitä, millaiseen kurimukseen joudutaan, jos hintakilpailukyky ei riitä. Vaikka Turussa osataan tehdä maailman hienoimpia risteilijöitä, niin kauppoja ei synny, jos kilpailija pystyy tarjoamaan asiakkaalle yhtä hyvää tai ainakin riittävän hyvää laatua alempaan hintaan. Koko suomalainen vientiteollisuus on täsmälleen samanlaisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpiteet suomalaisen kansantalouden perustan vahvistamiseksi ovat oikeansuuntaisia. Pelkästään säästämisellä ja menojen leikkaamisella tilanne ei korjaannu. On tehtävä määrätietoista työtä rakenteiden uudistamiseksi, reaalisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja suomalaisen tuotannon hintakilpailukyvyn turvaamiseksi kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Kriisitietoisuutta meillä alkaa olla, nyt on toimenpiteiden aika.

Tulevissa budjetin pääluokkien käsittelyissä tulen sitten lähemmin kommentoimaan talousarvion yksityiskohtia.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on edustaja Anttila debatin aikana todennut viisaasti, että pitäisi tässä salissa parantaa kykyä kuunnella ja ymmärtää toisiamme. Mielestäni tämä pätee siis molemmin puolin: sekä hallituspuolueissa että oppositiossa.

Edustaja Rantakangas oman ryhmäpuheenvuoronsa alussa epäili, että hallitus viittaa kintaalla kasvulle ja yrittäjyydelle, ja tämä väitehän on aivan täysin väärä. Täällä on näitä yksityiskohtia jo listattu, mutta kertauksen vuoksi vielä, jotta tulee kuulluksi ja ymmärretyksi siellä oppositiossa: hallitus on panostanut yrittäjyyteen ja kasvuun tämän yhteisövero- ja osinkoverouudistuksen lisäksi muun muassa kasvurahastoilla, vientipanoksilla, rikkidirektiivin kompensaatiolla, palkkaverotuksen kevennyksillä, kotitalousvähennyksen korotuksella, panostuksilla t&k-toimintaan, liikenneinfraan ja rakennusalalle. Ja tässä vasta osa näistä, eikä vieläkään väsytä. Turha epäillä, että hallitus olisi lannistunut. Työtä ollaan valmiita paiskomaan tästä eteenpäinkin.

Tämä hälyttävä taloustilanne on täällä salissa ilmeisen hyvin ymmärretty, mutta jollain tapaa tuntuu, että oppositio kulkee vielä näiden johtopäätösten osalta eri suuntaan. Erityisesti kummastusta herätti tuo edustaja Sipilän kompurointi tässä 400 miljardin euron käytössä. Jäi arvoitukseksi, mihin sen siis sai käyttää ja mistä se oikein otetaan. Toivottavasti tähän saadaan vielä vastauksia.

Hallituksen vastuullinen talouspoliittinen budjettikokonaisuus rakentuu kasvua ja työllisyyttä vahvistavasta lisäbudjetista, kilpailukykyä parantavista esityksistä, ainutlaatuisesta rakennepoliittisesta ohjelmasta sekä palkka- ja eläkeratkaisusta. Melkoinen kokonaisuus siis. Hallitus on myös valmis jatkamaan sopeutuksia, mikäli päätökset osoittautuvat riittämättömiksi.

Haluaisin korostaa tästä budjettiesityksestä muutamaa seikkaa, jotka ehkä muutoin jäisivät vähemmälle huomiolle.

Ensinnäkin tämä kokeilu YTHS-mallin soveltamisesta ammattikorkeakouluopiskelijoihin: On erittäin hyvä, että sitä on päätetty jatkaa. Maanantaina ilmestyi väliraportti tämän kokeilun tuloksista, ja ne osoittivat, että malli on ollut erittäin onnistunut. Loogisesti voisi ajatella, että nyt ryhdyttäisiin valmistelemaan jo tämän kokeilun vakinaistamista.

Toinen seikka, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, että valtionosuuksia lisätään oppilas- ja opiskelijahuoltoon 8,5 miljoonaa euroa sekä lastensuojelun kehittämiseen 4,65 miljoonaa euroa, ja nämä päätökset jatkavat yhteiskuntatakuun hyvää linjaa.

Kolmantena seikkana haluan mainita myös nämä ammatillisten oppilaitosten lisäkoulutuspaikat, jotka tulevat erittäin suureen tarpeeseen.

Meillä kuntakentällä eletään suurten haasteiden aikaa. Karsintojen, leikkausten, velkaantumisen ja veronkorotusten vuodet näyttävät olevan edessä. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että näihin kuntaselvityksiin suhtaudutaan vakavasti, pohditaan aidosti, miten palvelut voidaan turvata, miten palveluita voitaisiin uudistaa ja mahdollisesti muuttaa niitä tarkoituksenmukaisemmiksi. Tätä vartenhan nyt ministeri Virkkunen on käynnistämässä myös tämmöistä vapaakuntakokeilua ja toimintaohjelmaa kuntien menojen vähentämiseksi. Tähän työhön voi kannustaa kaikkia kuntakentän toimijoita mukaan. Nyt tarvitaan rohkeita esityksiä, mutta ennen kaikkea tarvitaan valmiutta uudistuksiin.

Budjetin yhteydessä tehtiin myös päätös metropolihallinnosta. Ymmärrettävää on, että taustalla on varmasti ajatus kannustaa alueen kuntia vielä pontevammin tekemään liitosselvityksiä ja ottamaan nämä liitosajatukset tosissaan, mutta tämä päätös metropolihallinnosta pitää sisällään vielä niin monta avointa kysymystä, että toivon, että tätä todella huolellisesti pohditaan. On epäselvää, miten laajasta alueesta ensinnäkin puhutaan, mikä on metropolialue, mikä on metropolihallinnon suhde maakuntahallintoon, mitä tarkoittaa metropolikaava, minkälaiset olisivat metropolivaalit ja turvataanko niissä alueellinen edustus vaalipiireillä, mitä tehtäviä kunnat ovat valmiita metropolille antamaan ja kuuluvatko sote-asiat metropolihallinnon alle. Tässä vain muutamia epäselvyyksiä, ja näistä olisi hyvä käydä avointa keskustelua tässä syksyn mittaan.

Toivon, että budjettikeskustelu jatkuu rakentavana.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on saanut todella mittavan esityksen aikaiseksi, kun Suomen taloutta vakautetaan ja uutta kasvua haetaan. Tämä neljän pilarin paketti eli talousarvioesitys, joka varsinaisesti nyt on käsittelyssä, mutta siihen liittyen myös lisätalousarvio, rakennepaketti ja hallituksen kätilöimä työmarkkinasopimus ovat kaikki sellaisia sisällöllisiä asioita, joita tähän suhdannetilanteeseen todella tarvitaan. Meidän on muistettava, että Suomen bruttokansantuote on nyt 2006 tasolla, ja tämä edellyttää sitä, että meillä on käsitys siitä, millä Suomen talous oikaistaan niin, että saamme hyvinvointivaltion säilytettyä ja myöskin tulevaisuudessa hyvinvointivaltiota kehitettyä niin, että se entistä enemmän kannustaa ihmisiä kehittämään suomalaista yhteiskuntaa.

Tässä hallituksen talousarvio- ja lisätalousarvioesityksessä aivan erityisesti painotetaan kasvua ja työllisyyttä. On muistettava, että lisätalousarvio tuo 7 400 henkilötyövuotta vuosina 2013—2014 ja 9 000 henkilötyövuotta 2015—2018. Kun tuo budjetti jo myöskin on kasvua luova, voidaan sanoa, että tähän suhdannetilanteeseen, kun työpaikkahävikkiä on selvästi olemassa ja työttömyys uhkaa, tämä on erittäin hyvä täsmäelvytys.

Toisaalta kun me tiedämme sen, että bruttokansantuote on todellakin 2006 tasolla, niin myöskin näitä rakenteellisia toimenpiteitä tarvitaan. Mielestäni hallitus on hyvin onnistunut näissä esityksissään nimenomaan oikeudenmukaisuusnäkökulmasta. Hyvätuloiset joutuvat maksumiehiksi ja pienituloisten asemaa helpotetaan. Tämä on paitsi oikeudenmukaista myöskin hyvää suhdannepolitiikkaa, koska nyt tarvitsemme nimenomaan sitä, että kotimainen kysyntä ei hyydy.

Näitä erityisiä rakennesopeutuskysymyksiä on muun muassa työurien pidentäminen. Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen, se, että opintotukea kehitetään kannustavaksi, oppilashuoltoa kehitetään ja niin poispäin, kaikki nämä ovat niitä tekoja, joilla nuoria kannustetaan suoriutumaan opinnoista ja nopeammin työelämään. Sen sijaan on aika erikoista, että tässä tilanteessa kategorinen eläkeiän nostaminen otetaan ikään kuin ainoaksi autuaaksi tekeväksi ongelman ratkaisuksi, kun me tiedämme, että jo tällä hetkellä suomalaisessa työelämässä on sellaisia ongelmia, että jos niitä ei ratkaista, niin työurat eivät sieltä loppupäästä kasva, vaikka muodollisesti eläkeikää nostettaisiin.

Arvoisa puhemies! Haluan aivan erityisesti tervehtiä ja kiittää niitä lisäbudjetin toimia, joilla panostetaan rakentamiseen. Mehän tiedämme, että jokainen rakennustyöntekijä työllistää kolme muuta työntekijää muualla tuotannossa ja palvelussa, eli rakentaminen ja erityisesti korjausrakentaminen ovat erittäin tärkeä osa täsmäelvytystä tässä vaiheessa.

Toivon myös, että nyt kun kunnissa ovat selvityshenkilöt työssään, kunnat todella paneutuvat kuntarakenteeseen, siihen, miten yhteistyöllä saadaan enemmän aikaan. Kun oppositio on halunnut mukaan kuntauudistukseen, niin tässä on oiva mahdollisuus: kunnissa ei ole oppositio- ja hallitusasemaa, siellä kaikki puolueet ovat mukana. Luotan siihen, että kuntavetoisesti myös tämä tärkeä rakenneuudistus saadaan hyvään päätökseen.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yksi tärkeimmistä hyvinvointiyhteiskunnan pilareista. Ne ovat niitä yhteiskunnan palveluja, joita varmasti jokainen kansalainen jossain elämänsä vaiheessa käyttää ja joilla onkin suuri merkitys kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Ne ovat niitä palveluja, joista ihmiset ovat valmiita vasta viimeisenä tinkimään mutta joiden eteen ihmiset ovat valmiita maksamaan veroja.

Jossakin vaiheessa meidän on rehellisesti kysyttävä itseltämme, kestääkö sosiaaliturvamme tulevaisuuden haasteet. Sosiaaliturvan kestävyyteen tulevaisuudessa vaikuttaa vahvasti osaltaan myös EU. EU:n kautta on nytkin tulossa lisäkuormituksia sosiaaliturvajärjestelmäämme. Uusia direktiivejä on tulossa voimaan aivan lähiaikoina, ja niillä on suoria taloudellisia vaikutuksia. Tulevaisuudessa yhä useampi EU:sta sekä EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö tulee käyttämään sosiaaliturvajärjestelmäämme — haasteita on siis tiedossa. EU:n sisällä eri maiden, myös Suomen, sosiaaliturvajärjestelmiä integroidaan kovaa vauhtia yhteensopiviksi pieni pala kerrallaan.

Suomen linjan on oltava selkeä. Me emme ole vastuussa muiden maiden kansalaisten hyvinvoinnista. Tulevaisuudessa valintoja on tehtävä myös Suomen sisällä entistä kovemmalla kädellä, jotta voimme turvata suomalaisille riittävän hyvinvoinnin. Velalla ei loputtomiin voi hyvinvointia maksaa, ei muiden eikä omaamme. Tällä asialla on vaikutuksia myös ihmisten haluun rakentaa yhteistä hyvää, kun oman maan kansalaisten hyvinvoinnista jatkuvasti leikataan ja leikataan. Se horjuttaa uskoa oikeudenmukaisuuteen, joka on yksi kestävän yhteiskuntarakenteen perustekijöistä.

Arvoisa puhemies! Olemme kaikki tietoisia siitä, että rakenteellisia muutoksia on tehtävä. Rakenteellinen muutos ei kuitenkaan saisi olla suora synonyymi leikkauksille. Joudumme vakavasti tulevaisuudessa miettimään, mitä, kenelle ja millä perusteella voidaan tarjota eli mitä tulevaisuuden hyvinvointi tarkoittaa. Tässä jos missä oikeudenmukaisuus on huomioitava. Tätä ensi vuoden budjettia tarkastellessa nousee väistämättä tunne, ettei oikeudenmukaisuus toteudu. Muutosten on oltava aina tarkkaan harkittuja ja punnittuja, ja ne on rakennettava siten, että yhteiskunnan heikoimmilla olevat huomioidaan jatkossa parhaalla mahdollisella tavalla.

Esitän hallitukselle, että tehkää aito rakenneuudistus luomalla kestävä perhepoliittinen ohjelma. Lopettakaa huitominen ja huispaaminen sinne sun tänne. Nivokaa yhteen pirstaleinen järjestelmä lukuisine lainsäädäntöineen, rahoituskanavineen ja hallinnonaloineen. Sillä te saavuttaisitte aitoja vaikutuksia myös valtiontalouteen, loisitte pitkäkestoista hyvinvointia ja lisäisitte ihmisten uskoa hyvinvointiyhteiskuntaan. Loisitte myös inhimillistä hyvinvointia ja lisäisitte työssä ammattilaisten jaksamista, työhyvinvointia sekä sitoutumista. Kustannusvaikutukset eivät ole pieniä, päinvastoin. Tässä puhutaan aidosti miljardeista euroista.

Arvoisa puhemies! Muutamia kannatettaviakin asioita on nostettava esiin. Ensinnäkin joustava hoitoraha, joka on oikeansuuntainen toimenpide. Kiitosta on annettava myös siitä, että lapseen kohdistuneiden pahoinpitelyrikosten selvittämisen järjestäminen siirretään kunnilta valtion tehtäväksi, ja että lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämistä koskevan lain soveltamisalaa laajennetaan koskemaan myös pahoinpitelyrikoksia. Kaste-ohjelman osana pilotoitava lastenasiaintalotoiminta on erittäin hyvä.

Eräs merkittävä asia on myös oppilas- ja opiskelijahuollon kehittäminen. Lakiesityksessä on toki paljon hyvää, ja lähtökohtaisesti sen ajatus on oikea eli nivoa yhteen eri lainsäädäntöä, tiivistää ammattilaisten yhteistyötä ja parantaa opiskelijoiden tilannetta sekä palveluiden saatavuutta. Kuitenkin suhteutettuna lisääntyviin vaatimuksiin on kaavailtu valtionosuuksien lisäys täysin riittämätön.

Lastensuojelu jää jälleen kerran hyvin pitkälti osattomaksi todellisista parannustoimista ja investoinneista. Esimerkiksi Kaste-hankkeet, joiden yksi tavoite on ollut lastensuojelun kehittäminen, joutuvat tyytymään 6,4 miljoonaa euroa pienempään määrärahaan. Vilpittömästi esitänkin peruspalveluministeri Huoviselle vetoomuksen, että hän ottaa lastensuojelun kokonaisvaltaisen kehittämisen työn alle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan erityisenä osa-alueena nostaa esiin Lapin, jota budjetti kurittaa taas kerran oikein kunnolla. Lapin haastavan työllisyystilanteen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää säilyttää kaikki nykyiset työpaikat. Koulutuspaikkoja leikataan niin ikään. Ihmettelenkin, miten hallitus aikoo nuorisotakuuta Lapissa jatkossa toteuttaa, jos ensin meiltä yksi kerrallaan lähtevät työ- ja koulutuspaikat.

Lapissa on kasvupotentiaalia monella alalla, ja edelleen arktisen alueen merkitys kasvaa. Kaiken kasvun ja jo saavutettujen toimenpiteiden perusta kuitenkin rapautuu, jos Lapissa ei ole tarjolla riittävästi koulutusta ja jos työllisyystilannetta ei saada taittumaan. Kaikki nämä vaikuttavat myös suoraan lappilaisten nuorten mahdollisuuksiin rakentaa elämäänsä Lapissa ja heidän uskoaan tulevaisuuteen.

Vielä huolestuneena haluan nostaa esiin saamelaisten kielipesätoiminnan, jolle rahoitustarpeen ja esityksen sijaan jäi jäljelle vain reilu puolet. Ensi vuoden budjetin myötä toimintaa pystytään pyörittämään hädin tuskin entisellä tasolla, ja tähän toivoisin hallitukselta vielä korjausliikettä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousnäkymät ovat todella vaikeat. Minä uskon, että kukaan kansanedustaja ei iloitse tämänhetkisestä tilanteesta, ja niin oppositiossa kuin hallituspuolueissakin varmaan ollaan huolissaan. Velka kasvaa yli 100 miljardin tasolle, ja valtiontalouden alijäämä bkt:stä ylittää 3 prosenttia. Julkisen talouden alijäämä on yli 60 prosenttia. Todennäköisesti seuraavalla vaalikaudella, vaikka hallitus vaihtuu merkittävästi paremmaksi kuin tämänhetkinen hallitus, ollaan siinä ja siinä, onko kolmen A:n luokassa enää Suomen valtio. Aika näyttää.

Mikä on johtanut sitten tähän talouden synkistymiseen? Hallituksen tulopohja on pettänyt kaikista eniten, ja ne verotuloarviot, joita tehtiin vielä hallituskauden alkaessa, ovat tavallaan olleet aivan tyhjän päällä. Se on johtanut paniikkiratkaisuihin, jotka selkeästi heijastavat siihen, että hallitus ei ole kyennyt tekemään oikaisuliikkeitä, joilla kasvua ja työllisyyttä olisi saatu parannettua.

Veroratkaisuissa on toki varmaan hyvääkin. Yhteisöveron alentaminen suuryrityksille, varmaan ihan hyvä. Dynaamiset vaikutukset, joista silloin hehkutettiin todella kovasti, nyt hallituspuolueet eivät itsekään niihin usko. Ja siihen, että nuo dynaamiset vaikutukset tulevat nähtäviksi, menee varmaan vuosia. Suuryritykset ovat hyötyneet tästä, ja tämä kokoomuslainen talouspolitiikka heijastuu tässä — viimeinenkin kokoomuksen edustaja poistuu nyt pois.

Pk-yritykset ovat kuitenkin olleet selkeästi vastuunottajia, isänmaallisia toimijoita. Pk-yritykset eivät tutkimusten mukaan ole irtisanoneet juurikaan työntekijöitään. Taseet ovat sen verran vahvassa kunnossa olleet, että yritykset ovat halunneet pitää työvoimansa. Jos kasvu joskus lähtee liikkeelle, niin on oikein, että sitä työvoimaa on silloin olemassa. Mutta tosiasiahan tällä hetkellä on se, että pk-yritysten rahoituksen saanti on kiven alla. On innovatiivisia yrityksiä, joilla on kasvuhakuisuutta, mutta rahan saanti on ongelma, joka on tullut eri puolilla maata vastaan. Myöskin täällä debatissa muun muassa edustaja Skinnarihan nosti tämän varsin hyvin esille.

Toinen kysymys on se, että kun veroratkaisuja tehtiin, niin avoimet henkilöyhtiöt ja kommandiittiyhtiöt eivät hyötyneet tästä yhteisöveron alennuksesta lainkaan. Se kyllä harmittaa varmasti ihan oikeasti pk-yrittäjiä. Mutta eteenpäin on mentävä ja ratkaisuja täytyy saada aikaiseksi, mutta kykeneekö hallitus niitä tekemään? Nämä niin sanotut rakenneuudistukset ovat vielä tällä hetkellä enempi puhetta kuin konkreettisia päätöksiä. Toivotaan kuitenkin, että asiassa edetään.

Mutta muutama asia: Tietysti puolustusbudjetti kiinnostaa valiokunnan jäsenenä. Leikkaukset ovat kehysten mukaisia, ja erittäin surkeata on se, että hallitus ei ole pystynyt puolustusbudjetin rahoitusta turvaamaan, vaan se siirtää sen seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle. Jos lisärahoitusta ei tule, niin puolustuksen perusfundamentit ovat sen jälkeen kyseenalaisia: vieläkö koko maata puolustetaan ja onko yleinen asevelvollisuus enää sitten käytössä. Eli kyllä hallitus siirtää ison takaan tulevalle eduskunnalle ja hallitukselle.

Kuntien valtionosuusleikkauksista täällä on puhuttu, ja ne ovat todella mittavia.

Mutta kello käy, ja ajattelin tässä lopuksi hieman tarkastella oman Pohjois-Karjalan maakunnan tilannetta. Kyllähän tämä valtion keskittämispolitiikka, hallituksen keskittämispolitiikka, näyttää jatkuvan. Tällä hetkellä meillä on iso huoli maakunnassa olevista vankiloista, jatkavatko ne toimintaa vai eivät. Rikosseuraamuslaitos antanee ministerille listan lakkautettavista vankiloista parin viikon sisällä, ja niin Pyhäselkä kuin Juuka ovat uhanalaisia. Se veisi taas yli sata työpaikkaa maakunnasta. Meillä on varsin hyvin muistissa Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttaminen, eikä siellä vielä tunnelmat ole kohonneet varuskunnan lakkauttamisen jäljiltä.

Maakunnassa on myös kaksi lossiyhteyttä Paalasmaahan, joka on saari, ja Arvinsalmen lossi, joka on kotikunnan Liperin ja Rääkkylän välissä. Myös siitä on uhkakuva, että näitten yöliikenne lakkautetaan. Mietitäänpä sitä tilannetta, että Paalasmaan saaristossa yöllä ei enää lossiyhteyttä ole. Soutuveneelläkö sieltä mennään sitten lääkäriin, vai mitenkä tämä tilanne on? Aika kovat ovat ne hallituksen linjaukset, joita tällä hetkellä syrjäisiin maakuntiin kohdistuu.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Vi är alla eniga om att förändringar behövs för att stärka ekonomin och stoppa skuldsättningsspiralen. Så snabbt som möjligt borde vi få landets ekonomi i balans och dessutom klara av att avbetala tidigare skulder. Möjligheter till traditionell stimulanspolitik i form av storskalig tidigareläggning av investeringar finns inte nu. Trots det får vi inte glömma att ha blicken inställd på framtiden. Ett litet land bör satsa på forskning och utveckling. Åtgärder som stöder internationellt samarbete, export, handel är otroligt viktiga. Och skolans betydelse får inte heller underskattas i det här sammanhanget.

För att förtroendet för landets ekonomi ska bevaras måste också strukturella förändringar göras och det har regeringen nu visat att det finns vilja till. Det är också väldigt viktigt att arbetsmarknadsparterna har visat god vilja i det här läget. Det måste också finnas en beredskap att fortsätta med strukturförändringar för att stärka landets ekonomi och konkurrenskraft i fortsättningen, även om det känns smärtsamt och svårt. Det är ändå bättre med genomtänkta och behärskade förändringar än att de här sedan måste göras i panik.

Puhemies! On tärkeätä kiinnittää huomiota niihin aloihin, jotka voivat synnyttää työpaikkoja tulevaisuudessa. Meidän tulisi myös pitää esillä ja vahvistaa sitä, missä me olemme hyviä Suomessa, ja niitä vahvuuksia, joita meillä täällä on, esimerkiksi se, että meillä kuitenkin on toimiva yhteiskunta, hyvä korkeatasoinen koulu, nollatoleranssi korruptiolle, mainitakseni muutaman vahvuuden.

On aloja, joilla on tällä hetkellä pula työvoimasta, ja ne ovat usein aloja, joilla on hyviä kasvumahdollisuuksia. Yhtenä esimerkkinä Vaasan energiaklusteri, joka voisi työllistää useampia. Tarvitsemme lisää yrityksiä, pieniä, keskisuuria ja kasvuyrityksiä. Tuolloin syntyy työpaikkoja, tuolloin saamme tarpeellisia verotuloja, jotka ovat edellytyksenä hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpitämiselle. Olen myös varma, että cleantech-ala sekä biotalous, joka on täällä myös mainittu moneen kertaan tänään, ovat niitä aloja, joihin meidän täällä Suomessa tulisi panostaa.

Förra veckan besökte en delegation från riksdagen Murmansk, Kirkenes och finska Lappland för att bekanta oss med utmaningarna i det arktiska området. Det var intressant att höra att det råder en arbetskraftsbrist i både Murmansk och Kirkenesregionen. I Norge är man mycket intresserad av att ta emot arbetskraft från Finland, och eftersom det finns en hel del arbetslösa här och i Lappland så är det egentligen förvånande att så få sökt sig till Norge och Kirkenes.

Det är i praktiken inte svårt att flytta till ett annat nordiskt land om situationen i den egna regionen tillfälligt är svår. Till exempel Kirkenes som ort är bara en dryg timme från finska gränsen och med grundläggande kunskaper i svenska kommer man lätt in i samhället och arbetslivet där. Det kunde vara ett alternativ för många under en tid då det råder brist på arbetsplats på hemorten, för att komma över den svåra tiden.

Under en tid av strukturförändringar är det särskilt viktigt att se till att ungdomar smidigt har en möjlighet att komma in i arbetslivet. Att utbildningen svarar på behovet, det behov som finns på arbetsmarknaden, är helt nödvändigt. Regeringen har genomgående strävat efter att förhindra utslagning och motverka ungdomsarbetslöshet, och det här arbetet ska också fortsätta.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Vaikeina aikoina tulee tehdä erityisesti ja toisaalta vain sellaiset todella vaikeat päätökset, joilla on yhtä aikaa positiivista vaikutusta sekä tämänhetkisiin vaikeuksiin että myös tulevaisuuden rakentamiseen ja rakenteisiin. Rakenteellisesti on nyt sovittu esimerkiksi oppivelvollisuuden iän nostosta ja kotihoidon tuesta. Nämä edustavat mielestäni enemmän aatteellisia kompromisseja, eivät loppuun asti harkittuja kokonaisuudistuksia.

Suomi tarvitsee ensiapua sekä pitkäaikaishoitoa. Vaivat ovat selvät: pitkittynyt, sitkeä taantuma, julkisen talouden rakenteellinen kestävyysvaje ja rapistumaan päässyt, heikentynyt kilpailukyky.

Ensi vuoden budjettia on rakennettu tilanteessa, jossa suomalaiset ovat kokeneet rakennemuutosta jo pitkään tuotantorakenteen kautta. Palvelut valtaavat voimakkaasti osuutta tuottavien työpaikkojen karatessa maailmalle. Kokonaistuotantomme on viime vuosina notkahtanut. Merkittävä haaste syntyy, kun tuotantomme on palvelukeskeistä. Jos palveluissa myytävät palvelutuotteet eivät kohdistu riittävässä määrin ulkopuolelta tuleville käyttäjille ja näin myös ulkoa tulevalle rahalle, ei tämä palvelupainotteinen systeemi tuota, vaan syö. Tarvitsemme meiltä sulaneille tuottaville työpaikoille, tuotannolle ja erityisesti jalostetuille tuotteille kipeästi korvaajia.

Nuorten työttömyyden ja koulutuksen ulkopuolelle jäämisen estämiseksi on tehtävä kaikkemme. Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen nuorille sopivaksi nuoria ja työnantajia yhdistävällä otteella on tärkeää. Käytännössä kaikki nuoret oppivelvollisuutensa jälkeen eivät nuoruutensa kasvuvuosina välttämättä ole täysin valmiita työelämään, oppisopimukseen, onhan perinteisesti totuttu siihen, että oppisopimuksen tulee olla yhtä aikaa työelämälähtöistä, vaikka opiskelua onkin. Tarvitsemme selkeästi uusia keinoja yhyttää nuoria ja työnantajia yhteen. Tarvitsemme eräänlaista välimallia.

Puhutaan välillä temppupolitiikasta. Tarvitaan energiatemppupolitiikkaa, politiikkaa, jolla luomme työpaikkoja ja vaikutamme energiataloutemme osalta kauppataseeseen. Energian tuonti on merkittävä tekijä kauppataseen tuloksessa, ja tältä osin omavaraisuuden korostusta ei voi koskaan tehdä tekoina liikaa. Tulisi katsoa yhä voimakkaammin metsäenergiaan, metsäenergiakokonaisuuteen ja ponnistella kaikin lihaksin, jotta energiatuotteet voivat vapaasti kehittyä ja jalostua maassamme.

Arvoisa puhemies! 1990-luvulta olemme talouden samasta jamasta toivottavasti oppineet, että lasten, nuorten ja perheiden arjen ennakoiva tukeminen on investointi, ei tuhlaus. Ennakointi säästää, ei tuota raskaan hoito- ja tukitarpeen kaltaista kallista ja pitkäaikaista maksutaakkaa.

Perheitä tuetaan myös erityisesti pikkulapsivaiheessa niin, että perhe voi valita hoitotapansa itse. Nyt rakenneuudistuksen nimissä aatteellista, tasapäistävää kotihoidon tuen murentamista viedään käärmeen lailla pyssyyn ja eteenpäin, vaikka voimme jo aavistella, että isä—äiti-jako ei säästä kustannuksia eikä välttämättä lisää perheen lapsen tai lasten mahdollisuutta kotonaoloon. On hyvä muistaa, että lapsen etu, pienimmästä huolehtiminen on aikuisten maailmassa tärkeintä. Nyt lapsi ja hänen kehityspsykologiset ominaisuutensa ovat unohtuneet sen uskon rinnalla, että äitejä ajetaan työhön. Kysyn, eikö ole arvokasta työtä se, mitä äidit tai tänä päivänä isät perheen valittua niin tekevät kodissaan, kun hoitavat lapsiaan. (Mika Niikko: Te pakotatte valitsemaan toisin!)

Suomessa on kolme saamen kieltä. Kielipesätoiminta on päivähoitotoimintaa saamelaisille lapsille. On harmillista, että budjettiesityksessä ei ole riittävää rahoitusta tälle suoraan, ja vetoankin eduskuntaan, että korjaamme käsittelyssä tämän epäkohdan ja pidämme huolta uhanalaisten kielten asemasta.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ymmärsin tässä alkupäivästä puhemies Heinäluoman kertomana, että tässä voidaan käsitellä muitakin asioita kuin tätä ensi vuoden budjettia. Eli päiväjärjestyksen lähetekeskustelussa ottaisin esille asiakohdan 32) eli Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus eduskunnalle toiminnastaan 2013 valtiopäivillä.

Arvoisa puhemies! VTV:n vuosikertomuksessa eduskunnan toiminnasta vuoden 2013 valtiopäiviltä korostetaan valtioneuvostotasoisen ohjauksen ongelmia ja ohjausjärjestelmän kehittämistarpeita. VTV:n mukaan valtioneuvoston toimintakykyä heikentää merkittävästi määrätietoisen ohjauspolitiikan puute.

Tietoon perustuva johtaminen on ollut keskeisenä lähtökohtana valtioneuvoston työskentelyn kehittämisessä, mutta VTV:n mielestä tämä lähtökohta on jossain määrin hämärtynyt. Myös valtiontaloutta koskevan päätöksenteon tietopohja on samanaikaisesti heikentynyt. Ministeriötasolla tulostavoitteet on asetettu siten, että niiden toteuttamisen arviointi on vaikeaa, eikä yhteys tavoitteiden ja niitä varten varattujen määrärahojen välillä ole nähtävissä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV on kiinnittänyt huomiota myös kuntoutuksen ja erityisopetuksen tarkastuksissa ilmenneisiin palvelutarpeiden suuriin alueellisiin eroihin, eivätkä nämä erot painottuneet erityisesti resurssien kohdentamisesta.

Arvoisa puhemies! Kuntoutuksen hyödyistä työurien pidentämisessä ei saatu suoritetuissa tarkastuksissa selvää näyttöä, vaikka työurien pidentäminen on hallituksen keskeisiä tavoitteita.

Erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden määrä on jatkanut kasvuaan perusopetuksessa painottuen perusopetuksen päättövaiheeseen. VTV:n mielestä riittävän varhaisilla tukitoimilla perusopetuksen ensimmäisinä vuosina voitaisiin vähentää esimerkiksi oppimäärien yksilöllistämistä. Myös vaikuttavuuden kannalta varhainen tuki oppimisvaikeuksiin olisi suotavaa. VTV:n suorittaman tarkastuksen perusteella yksilöllistetyn oppimäärän suorittaneet osallistuvat heikommin toisen asteen opintoihin ja työelämään kuin muut oppilaat.

Arvoisa puhemies! Kun tässä näyttää olevan vielä aikaa, niin siirryn tähän päivän pääasialliseen tekstiin.

Tuossa debatissa jo totesin, että nykyhallitus on hupuloimassa sitä kansallisvarallisuutta, jonka meidän esi-isämme ja esiäitimme ovat vuosien saatossa Suomeen saaneet. Tähän varallisuuteen kuuluvat muun muassa julkiset rakennukset eri kunnissa, kuten koulut ja päiväkodit. Tarkastusvaliokunta Tuija Braxin johdolla on perehtynyt asiaan, ja minäkin olen joissakin kokouksissa ehtinyt käymään, ja käsitykseni mukaan olisi tarvittu ensi vuoden budjettiin 200 miljoonaa euroa 50 miljoonan euron sijasta. Homeongelma on valtakunnallinen ongelma, ja siihen tulevina vuosina täytyy tulevien hallitusten kiinnittää enenevässä määrin huomiota.

Toinen asia on se, että niin valtatiet, kantatiet kuin eräät muutkin tiet kärsivät varojen eli rahan puutteesta. Päivällä totesin, että ajatuksena oli, että olisi saatu päällystettyä 4 000 kilometriä, mutta rahat riittävät vain 2 000 kilometriin. Eli tässä teemme kyllä merkittäviä lisäkustannuksia tuleville vuosille siirtyessämme takaisin sorapintaisiin teihin.

Toinen asia on tämä yksityisteiden kunnossapito, joka on erittäin tärkeää. Siihen on varattu vain 5 miljoonaa euroa ensi vuodelle, kun tänä vuonnakin oli jo 9 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puhuttu hallituksen toimista rakennemuutokseen liittyen, niin ihan vain vinkkinä tulevaisuutta varten: Suomessa pitäisi hoitaa kaksi asiaa, kaksi merkittävää suurta asiaa, kuntoon. Toinen on kansalaispalkka, ja toinen on verouudistus nimenomaan kuntapuolella. Olen tehnyt toimenpidealoitteen syyskuun alussa siitä, että siirryttäisiin kunnallisverotuksessa myöskin progressiivisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset etelästä pohjoiseen ja idästä länteen olisivat samanarvoisia verottajan edessä.

Mikäs se aika muuten onkaan?

Aha. No, kiitoksia ilmoituksesta. Parasta on noudattaa puhemiehen ohjeita ja käskyjä, jotta pääsee toisenkin kerran tänne puhumaan.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitys palkitsee tavallisia suomalaisia leikkauksin ja veronkorotuksin. Myös samaan aikaan budjetin kanssa päätetty rakenneuudistus on käytännössä pitkälti leikkauslista.

Kovimmat säästöt kohdistuvat kuntatalouteen. Valtionosuusleikkauksilla hallitus vyöryttää vastuun ikävien päätösten tekemisestä kuntapäättäjille. Valtionosuuksiin tehdään leikkauksia jo aiemmin päätettyjen leikkausten päälle. Myöskään opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksiin ei tehdä indeksikorotuksia, mikä myös tarkoittaa leikkausta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hallituksen kuntapolitiikan merkittävimmäksi saavutukseksi jää vahva vetäytyminen kuntapalvelujen rahoituksesta. Tämä joudutaan kunnissa korvaamaan korottamalla vastaavasti kunnallis- ja kiinteistöveroprosentteja tai tinkimällä palvelujen tasosta. Monissa kunnissa joudutaan käyttämään molempia keinoja.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus ei etene pakkoliitoksilla uhkaamalla. Kuntien vähäinenkin suopeus uudistukselle on mennyttä sen jälkeen, kun hallitus otti esille pakkokortin. Suurten kaupunkiseutujen, kuten esimerkiksi Turun kaupunkiseudun, hyvin taloutensa hoitaneissa kehyskunnissa on kehittynyt keskeisten hallituspuolueitten kuntapäättäjien julkikapina. Hallituspuolueilla on Turun seudulla tekemistä omiensa kanssa. Raisio, Kaarina, Naantali, Lieto, Masku ja Rusko eivät halua liittyä Turkuun. Hallitus näyttää väheksyvän näiden taloutensa hyvin hoitaneiden kehyskuntien itsehallinto-oikeutta. Tämä näkyy sekä kuntien pakkoyhdistämistä koskevissa hallituksen kannanotoissa että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuuta koskevissa linjauksissa.

Hallitus joutuu toteamaan kunta- ja sote-uudistuksensa kiviriipaksi Suomen perustuslain. Ilmeiseltä näyttää, ettei hallituksen vastuukuntamalliksi kutsuma isäntäkuntamalli kelpaa suurten kaupunkiseutujen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen pakkoratkaisumalliksi. Myöskään suurten kaupunkiseutujen kuntien pakkoyhdistämistä ei voida perustaa seudulliseen kansanäänestykseen, jonka lopputuloksen voisivat käytännössä ratkaista keskuskaupungin asukkaat.

Arvoisa puhemies! Hallitus kunnostautui osinkoverouudistuksessaan sekoilemalla aivan ennätysmäisesti. Päätöstä on tehty kolmessa vaiheessa. Vaiheissa 2 ja 3 korjattiin karkeimmat virheet. Eduskunta ei ole vieläkään saanut asiasta hallituksen esitystä, vaikka kyseessä on budjettilaki. Kätkeytyykö odotteilla olevaan hallituksen esitykseen vielä vaihe 4?

Listaamattomassa osakeyhtiössä voisi nostaa jopa 150 000 euron vuotuisen osingon runsaan 26 prosentin tuloverolla, jos osakaskohtainen nettovarallisuus, siis osakkaan osakkeiden matemaattinen arvo, on vähintään 1 875 000 euroa. Tässä prosenttiluvussa 26 ovat mukana sekä osakeyhtiön 20 prosentin tulovero että osingosta menevä vero. Sen sijaan niillä listaamattoman osakeyhtiön osakkailla, joiden osakaskohtainen nettovarallisuus jää alle miljoonan euron, osinkoverotus kiristyisi tai jäisi parhaimmillaan ennalleen. Vain kourallinen kaikkein varakkaimpia yrittäjiä hyötyy hallituksen osinkoverolinjasta.

Hallituksen linja suosii vahvasti osakeyhtiömuotoista yrittäjyyttä. Henkilöyhtiön osakas, yksityinen liikkeen- tai ammatinharjoittaja sekä maa- ja metsätalouden harjoittaja joutuvat maksamaan vastaavasta tulosta 30 tai 32 prosentin pääomatuloveron. Se merkitsee 15—20 prosenttia korkeampaa tuloveroa kuin äskeisessä 26 prosentin veroon päätyvässä osakeyhtiömuotoisen yrittäjän tapauksessa.

Asia voitaisiin korjata niin, että yritystulon pääomatulo-osuudesta olisi 85 prosenttia veronalaista pääomatuloa ja loput verovapaata. Näin muissakin yritysmuodoissa tultaisiin 26 prosentin molemmin puolin olevaan verotasoon. Tällaista prosenttiosuustekniikkaa hallitus käyttää monilta osin osinkoveroratkaisuissaan. Osakeyhtiömuotoisen yrittäjän kannattanee olla tyytyväinen, jos hän saa 150 000 euroa 26 prosentin tuloverolla, jossa on jo yhteisövero mukana. Vastaavan suuruisesta palkkatulosta menee veroa noin 50 prosenttia. Toivoa sopii, että lievä osinkoverotus kannustaa investointeihin eikä niinkään rahan poisottamiseen yhtiöistä.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Säästämällä Suomesta loppuvat rahat. Valtion budjetissa toimii sama logiikka kuin työpaikoilla. Jos tuottavuutta haetaan vain sitä kautta, että saneerataan työntekijöitä, niin lopulta työssä on nolla ihmistä ja tuottavuuskin on nolla. Jos taas valtiontaloutta tasapainotetaan vain leikkaamalla menoja, lopulta ei ole enää kasvua eikä työtäkään. Tarvitaan siis tasapainoa säästöjen ja kasvupanosten välillä, ja tätä tasapainoa hallituksen budjettiesitys hakee varsin uskottavalla tavalla.

Suomi painii todella vaikeiden taloushaasteiden kanssa. Ihmisten tarpeet ja erityisesti toiveet kasvavat nopeammin kuin valtio ja kunnat pystyvät niitä täyttämään, ja nykyistenkin palvelutarpeiden kanssa olemme jo pulassa. Moni tarjoaa lääkkeeksi pelkkää priorisointia ja tiukkaa talouskuria. Sitä tarvitaan, mutta se ei yksin riitä. Kaikkein kipeimmin tarvitaan kasvua ja työllisyyttä tukevia toimia. Vaikka valtio tai kunnat eivät voi päättää, että työpaikkoja syntyy, niiden elinkeinopoliittinen rooli on tärkeä. Yhteisten palveluiden rahoituksessa niiden toiminta on elinehto.

Ikävä kyllä erityisesti kunnissa näyttää tällä hetkellä olevan vallalla trendi, jossa investointien ja kehityspanosten ja elinkeinoelämää vahvistavien rahoitusmuotojen vaihtoehtona esitetään rahan panostusta peruspalveluihin, vanhustenhoivaan ja terveydenhoitoon. Jos nämä ovat vaihtoehtoisia toisillensa, niin silloin rahan tekemisen ja käyttämisen väliltä uhkaa hävitä kohtalonyhteys. Molempia tarvitaan.

Sama koskee työn tarjonnan ja kysynnän välistä pohdintaa. On totta, että tällä hetkellä työtä ei riitä kaikille halukkaille. Monessa kunnassa, jossa työttömyys nousee, nousee kuitenkin samaan aikaan niiden työpaikkojen määrä, jotka ovat vaikeasti täytettävissä. Ja vaikka työpaikkoja on nyt niukemmin tarjolla kuin tekijöitä, niin työvoiman tarjonnalla on merkitystä koko kansakuntamme selviytymiseen.

Ymmärrän hyvin, että yksittäisen ihmisen, erityisesti työttömän tai työttömyysturvauhan alla olevan mielestä on ikävää puhua työn tarjonnan lisäämisestä, mutta kysyntä ja tarjonta kulkevat käsi kädessä. Suomen historiassa vaikkapa suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille synnytti kasvua. Yhdysvaltain talouskasvua vauhditti muuttoliike etelästä, ja kun sitä padottiin, kasvukin hiipui. Muitakin esimerkkejä löytyy runsaasti.

Suomessa on pula työstä, jolla tulee kohtuullisesti toimeen. Samaan aikaan tietyissä hyvinkin palkatuissa töissä on pulaa osaavasta työvoimasta. Samaan aikaan on tarjolla silpputöitä, joille ei meinaa löytyä tekijöitä, varsinkin, koska tuo työ on usein myös matalasti palkattua. Mutta mielestäni vähänkin työtä on parempi kuin ei työtä ollenkaan. Matalastikin palkattu työ on arvokkaampaa kuin ei työtä ollenkaan.

Siksi pidän erityisen tärkeänä rakenteellisena uudistuksena sitä, että hallitus uudistaa työttömyysturvaa siten, että työtön voi ansaita tuon 300 euroa ilman, että työttömyysturva alenee. Tämä mahdollistaa satunnaisten työsuhteiden vastaanottamisen silloinkin, kun ne eivät tarjoa kokonaista elantoa. Summa voisi olla korkeampikin, mutta silloin me herkästi synnytämme tilanteen, jossa työttömyysturvan ja satunnaisten töiden varassa voi elää leveämmällä toimeentulolla kuin meidän matalapalkkaisimmissa ammateissa, ja tämä ei varmastikaan työn tekemisen näkökulmasta ole kovin eettinen asetelma. Jos halutaan tukea matalasti palkattujen työntekijöiden toimeentuloa, niin siihen löytyy parempia keinoja kuin pelkkä työttömyysturva, esimerkiksi asumistuen uudistukset.

Jos katsoo tätä hallituksen kokonaista budjettiesitystä ja rakennepakettia, niin se vahvistaa sekä että: se vahvistaa työn tarjontaa ja työn syntymisen edellytyksiä. Se tuo myös vakautta, koska se on raamittanut suuria rakenteellisia uudistuksia, mutta monet noista rakenteellisista uudistuksista ovat vielä kesken, ja siksi on tärkeää, mitkä ovat ne seuraavat askeleet, kun näitä uudistuksia valmistellaan konkreettisiksi lakiesityksiksi ja muutosesityksiksi. Toivotan todella tuolle työlle sitkeyttä, ja onneakin varmasti tarvitaan, jotta nuo suunnitelmat saadaan päätöksiksi, ja jotta ne saadaan vielä toimeenpannuiksi teoiksi.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Hallitus on epäonnistunut kaikissa kolmessa tavoitteessaan. Näitä tavoitteita olivat valtion velkasuhteen taittaminen, työllisyysasteen nosto sekä työttömyysasteen laskeminen. Nämä olivat ne kolme keskeistä tavoitetta, jotka hallitusohjelmassa luvattiin. Hallituksen omien asiantuntijoidenkaan mielestä näitä tavoitteita ei tulla saavuttamaan. Kuten olemme täällä useasti kuulleet tuolta hallituksen aitiosta, maali liikkuu koko ajan. Nyt vähäsen näyttää siltä, että se maali on myöskin vaihdettu. Kolme viikkoa sitten julkaistiin suunnitelma, jolla tämä kestävyysvaje paikattaisiin, mutta en usko, että hallitus tulee tätäkään paikkausta onnistuneesti tekemään, koska nämä luvut vaikuttivat hatusta vedetyiltä.

Tähän budjettiin: Olen huolestunut tästä nykyisestä menettelytavasta, jolla valtion vuotuista velanottoa vaivihkaa lisätään. Tämän vuoden jokaisessa lisäbudjetissa velanottoa on lisätty. Jos tätä samaa menettelytapaa jatketaan myöskin ensi vuonna, velkaantuu Suomi lähestulkoon yhtä paljon kuin tänä vuonna, vaikka tässä budjettiesityksessä toisin väitetäänkin. (Timo Heinonen: Teidän esitys lisäisi vielä 2 miljardia!)

Kuntien valtionosuusleikkaukset ovat kuin hölmöläisen peiton jatkamista, ei niillä mitään säästöjä saavuteta. Kaiken lisäksi valtionosuusleikkaukset kohdistuvat kaikkein vähäosaisimpiin. Toisin, kuin tässä salissa on väitetty, vastustamme näitä kuntien valtionosuusleikkauksia. Me esitämme syksyn aikana oman vaihtoehtomme. Tämä hallituksen budjettiesitys lisää kansan pahoinvointia. Me esitämme myöhemmin syksyllä hyvän elämän vaihtoehtobudjetin.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä iltapäivällä käyty debatti tästä budjetista oli mielenkiintoinen. Erityisesti pääministeri ja valtiovarainministeri ja hallituspuolueiden edustajat vaativat oppositiolta tarkkoja vaihtoehtolaskelmia kestävyysvajeen hoitamiseksi. On sinänsä aivan oikein, että pitää vaatia laskelmia. Pääministeri totesi, että olisi rehtiä, hyvin rehtiä, esittää selkeitä laskelmia.

Pääministeri on useita kertoja tämän hallituskauden aikana puheissaan sanonut: tämän hallituksen tärkein rakenneuudistus, jolla kestävyysvajetta korjataan, on kuntauudistus. Olen useita kertoja kysynyt, olisiko hallituksella esittää joitakin laskelmia: kuinka paljon tällä kestävyysvajetta aiotaan korjata, mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Minkäänlaisia, edes karkeita, arvioita vaikuttavuuslaskelmista ei ole esitetty.

Viime kesäkuussa eduskunta hyväksyessään kehysmietinnön edellytti, että "kunta- ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa arvioidaan kaikille kansalaisille ulottuvien palvelujen ohella erittäin huolellisesti uudistuksen taloudelliset vaikutukset analyyttisesti kaikkien toimenpiteiden osalta. Uudistuksessa tavoite on kestävyysvajeen supistaminen, ja uudistusta on arvioitava myös siitä lähtökohdasta." Ei ole näkynyt mitään eikä kuulunut. Minusta olisi reilua ja rehtiä, että hallitus edes joitakin arvioita esittäisi, onko paljon vai vähän ja millä aikataululla.

Minä ymmärrän sen, että tässä on vaikeuksia, koska mikään tutkimus ei tue hallituksen kuntauudistuslinjaa. Useat tutkijat ja professorit ovat esittäneet suuren huolensa hallituksen linjasta. Vaikea niitä arvioita on sitten esittää, jos ei niitä ole, mutta eduskunta on näitä edellyttänyt, että toivottavasti niitä kohta näkyy, ettei tämä kaikki jää uskomusten varaan. Siinä mielessä oli varsin erikoista, että hallitus edellytti, että oppositio esittää hyvin tarkkoja, miljoonan tarkkuudella olevia laskelmia, ja itse ei esitä edes karkeita arvioita. Muista kyllä sen, että kun kävimme vaaleihin 2011, niin silloin kokoomus arvioi, että noin 4 miljardia saadaan.

Arvoisa puhemies! Tähän on kyllä liittynyt se, että merkittävä osuus näistä säästötoimenpiteistä kohdistetaan kuntiin. Mutta esimerkiksi se, miten tämä käytännössä toteutetaan muuta kuin niin, että kunnat joutuvat korottamaan veroprosenttia, on hallituksen näkökulmasta totaalisesti auki. On kyllä puhuttu siitä, että tehtäviä karsitaan, mutta mitä se tarkoittaa, se on toistaiseksi hyvin siellä hämärän peitossa.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan lyhyesti kohdistaa sosialidemokraattien ryhmäpuhujalle, kun hän sanoi — silloin tällöin sosialidemokraatit muistuttavat siitä — että edellinen hallitus jätti velkaperintöä. Ehkä näistä perintöasioista tässä mielessä ei kannattaisi paljon puhua, kun tietää, minkälaisen velkaperinnön tämä hallitus jättää. Se on varsin pieni se edellisen hallituksen perintö siihen verrattuna, mitä tämä nykyinen tulee jättämään.

Arvoisa puhemies! Sitten on mielenkiintoista, että hallitus on ottamassa käyttöön pakkokeinot asioissa, joiden taloudelliset, myönteiset vaikutukset ovat varsin vähäiset ja kielteiset vaikutukset merkittävät. Yllättäen otettiin kuntien pakkoliitokset, ja tämä hallitus ei ehdi niitä edes käyttää. Toinen pakkotoimenpide on tämä kotihoidon tuen leikkaus. On mielenkiintoista, että tällaisissa asioissa ruvetaan ottamaan käyttöön pakkotoimenpiteet.

Arvoisa puhemies! Lopuksi minä toivon ja vetoan, että hallitus tuo tässä kunta- ja sote-uudistuksessa vaikuttavuuslaskelmia. Silloin, kun tehdään suuria linjauksia, niitä on tehtävä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! "Ajat muuttuvat ja niiden mukana myös ongelmat ja tekemisen tarpeet. Mutta samaa on se, että on oltava tahtoa vaikka mennä läpi harmaan kiven, kun asiamme sen vaatii. Tätä teiltä nyt odotetaan, koska tekemättä ei voi jättää." Näin totesi tasavallan presidentti Sauli Niinistö valtiopäivien avajaisissa viime keväänä.

Näin on, tilanteemme on Suomessa erittäin vakava, ja sen takia hallitus päätti merkittävän suuresta rakenneuudistuspaketista syksyn riihessä. Kokonaisuus oli erittäin merkittävä, ja toivottavasti se pystytään viemään siinä laajuudessa myös maaliin. Päätöksentekoon ja vastuunkantoon, myös vaikeisiin ratkaisuihin, oli valmiutta kuudella puolueella. Maamme erittäin vaikea taloustilanne, kasvava työttömyys ja rakenteelliset haasteet pakottivat tekemään, sillä tekemättä ei voinut jättää.

Elämme koko ajan suomalaisessa yhteiskunnassa yli varojen. Tänä vuonna valtio ottaa uutta velkaa 9 miljardia euroa, eli lähes joka viides palveluihimme käytettävä euro on siis velkarahaa. Ensi vuonna velanotto on 6,6 miljardia, ja perussuomalaisten vaihtoehdossa vielä otettaisiin tuon päälle 2 miljardia lisää. Myös keskustasta on tänään esitetty, että Suomi uuteen nousuun uudella velalla.

Velkaantumisen taittamiseksi me kuitenkin haluamme tehdä ja tällä hallituskaudella on tehty jo 5,2 miljardin euron sopeutuspäätökset, mutta tästä huolimatta maamme velkaantuu siis edelleen ennätysvauhtia. Valtiolla on velkaa nyt noin 83,2 miljardia euroa, ja kun lukuun lisätään nyt tuorein käsittelyssä oleva lisälainan tarve, niin livahdammekin jo 90-luvun lamavuosien ylivelkaantuneisuuteen. Velka nousee vuoden lopussa 93 miljardiin, ja ensi vuonna kolkutellaankin sitten jo 100 miljardin rajaa. Lisäksi suomalaisilla kunnilla on yli 16 miljardia euroa lainaa. Velanotto on siis tolkutonta, ja toivon, että kukaan ei siitä loukkaannu, että sen rehellisesti sanon.

Samaan aikaan maamme kestävyysvajeen suuruudeksi arvioidaan noin 4,7 prosenttia bruttokansantuotteestamme eli noin 9 miljardia euroa. Tätä pysyvää menojen ja tulojen epäsuhtaa ei ole järkevää kuroa umpeen vain veronkorotuksilla eikä leikkauksilla, niin kuin täällä salissa on tänään monta kertaa todettu. Järkevämpää on tehdä rakenteellisia uudistuksia, joilla vahvistamme maamme kilpailukykyä ja lisäämme työvoiman tarjontaa. Ja samaan aikaan ja samaan tavoitteeseen kuuluvat myös toimet rakenteellisen työttömyyden pienentämiseksi ja yksityisen sektorin tuottavuuden parantamiseksi sekä julkisen sektorin tuottavuuden ja tuloksellisuuden vahvistamiseksi. Koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on siis ison kysymyksen edessä: onko meistä tekemään ne rakenteelliset uudistukset, joilla hyvinvointiyhteiskunta saatetaan kestävälle pohjalle?

Arvoisa puhemies! On myönnettävä, että vaikeiden päätösten teko on ollut mutkikasta. Se on rehellisyyden nimissä todettava, ja tyylipisteitä ei varmasti heru, eikä kiitosta vaikeista päätöksistä nytkään tule. Vaikeiden päätösten tekeminen on aina epämukavaa. Ei tilannetta helpota se, että hallituksen sisällä on paljon erilaisia näkökulmia, mutta tyytyväinen olen siihen, että kuudella hallituspuolueella on kuitenkin halua kantaa vastuuta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen työn puolustaminen on nyt tärkeintä. Meidän pitää nostaa työllisyyttä, pidentää työuria sekä lisätä yksityisen sektorin tuottavuutta. Me tarvitsemme maahan lisää työtä, jotta hyvinvointiyhteiskunta kyetään rahoittamaan. Suurena ratkaisuna on päätetty muun muassa laskea yritysten yhteisövero 20 prosenttiin. Yhteisöveron lasku parantaa yritysten kilpailukykyä ja osaltaan turvaa nykyisten työpaikkojen säilymistä Suomessa mutta varmasti myös kannustaa uusien työpaikkojen syntyyn.

Erittäin merkittävä ratkaisu minun mielestäni on myös niin sanotun suojaosuuden käyttöönotto työttömien ja osatyökykyisten kohdalla. Jatkossa voi tehdä 300 euron edestä töitä menettämättä tukeaan. Tämä on merkittävä uudistus ja kannustaa nimenomaan siihen, että aina työnteko olisi kannattavaa.

Arvoisa puhemies! On tehty myös ratkaisuja eläkeuudistuksesta 2017, mutta tässä paketissa on runsaasti kipeitäkin ja vaikeitakin asioita. Mutta pitää muistaa, että näistä uudistuksista valtaosan valmistelu on nyt käynnistynyt, ja näitä asioita, joita tänään täällä itse kukin muun muassa kotihoidon tuesta esille nostaa, varmasti tässä valmistelutyössä otetaan huomioon.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Lausun tähän alkuun ihan pienen kiitoksen. Kiitän tätä hallitusta talousarvioesityksen sisältämästä satsauksesta lähiöihin.

Ministeri Viitanen vieraili hiljattain kotilähiössäni Varissuolla Turussa ja muistutti budjetin sisältämästä korjausrakentamisen tukipaketista. Tämä on mielestäni oikein hyvä ja tarpeellinen asia monin tavoin. Lähiöissä on kuitenkin muitakin ongelmia kuin rapistuvat seinät. Esimerkiksi Varissuolla työttömyys on lähes 30 prosenttia. Maahanmuuttajien osuus asukkaista on noin 40 prosenttia, mutta työttömistä vieraskielisten osuus on yli puolet. Ala-asteella 80 prosenttia oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Työttömyys on vakava ongelma, oli sitten kysymys suomalaisesta työttömästä tai maahanmuuttajataustaisesta työttömästä.

Tässä salissa puhutaan toistuvasti maatamme mullistavasta rakennemuutoksesta, teollisuuden muuttumisesta, työpaikkojen katoamisesta. On todettava, että maahanmuutto ei kaikilta osin ole nämä olosuhteet huomioiden työvoimapoliittisesti kestävällä tasolla.

Kotouttamistoimenpiteet ovat tärkeitä, ja niihinkin tämä hallitus satsaa, mutta olisi syytä myös arvioida, miten vähenevät resurssimme julkisella sektorilla taipuvat vastaamaan sellaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksiin, jonka kautta Suomeen tulevien ihmisten työllistyminen on erittäin haasteellista tai jopa epätodennäköistä. Työmarkkinoittemme vaatimustasoon on todellisia haasteita vastata tänä päivänä suomalaisillakin ja kaikilla suomalaisen pohjakoulutuksenkin saaneilla.

On vaikea ymmärtää viittauksia työvoimapulaan tai ulkomaisen työvoiman tarpeeseen. Kun puhutaan maahanmuuton lisäävän työn tarjontaa, ei oteta huomioon, että maahanmuuttoa on erilaista. Kouluttamattomien, kenties jopa omalla kielelläänkin luku- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien on käytännössä mahdotonta työllistyä suomalaisessa jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Tältä osin maahanmuutto voi luoda työtä, siis tätä työn tarjontaa, vain julkiselle sektorille erilaisiin maahanmuuttajille suunnattuihin palveluihin.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Globaali finanssikriisi ja sen seurauksena talouden taantuma ovat jatkuneet tänä vuonna pahempina kuin uskoimme. Olemme samassa veneessä koko maailman kanssa. Bkt:mme on tänä vuonna supistunut. Olemme eläneet yli varojemme, ja kansantaloutemme on taantunut vuoden 2006 tasolle. Velan määrä on nousemassa lähes 100 miljardiin. Onneksi ensi vuodelle ennustetaan jo hienoista elpymistä ja reilun prosentin kasvua.

Voidaksemme ylläpitää hyvinvointivaltiomme peruspalvelut ja tulonsiirrot tarvitsemme uutta kasvua ja lisää työtä, työllisyysasteen nostoa. On hyvä, että hallitus on valinnut näiden haasteiden voittamiseksi kultaisen keskitien: Pidetään kiinni velkasuhteen taittamisesta, mutta ei tieten tahtoen pahenneta taantumaa. Jatketaan työn ja kasvun vahvistamista. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yritysten mahdollisuuksia kasvaa ja sitä kautta työllistää tuetaan.

Ensi vuoden talousarvio on siis työtä ja kasvua vahvistava budjetti, joka tasapainottaa valtiontaloutta oikeudenmukaisella tavalla. On myös hyvä, että tuleviin kriiseihin varaudutaan pankkiveron kaltaisilla ratkaisuilla, joilla samalla puolustetaan veronmaksajia. Oikeudenmukaisuusteko on, että heikompiosaisia ei olla laittamassa kriisin maksajiksi. Tämä näkyy muun muassa siinä, että sosiaalietuuksien indeksikorotukset tehdään täysimääräisinä tai että opintotuki sidotaan ensi vuonna indeksiin. Erityisen tervetullut on osatyökykyisten työllistämiseen panostaminen tai se, että nuorisotakuuseen saadaan taas lisäpanostuksia, samoin koulutuksen saatavuuteen. Rakennepaketissa päätetty oppivelvollisuusiän nostaminen tukee hallituksen tavoitteita erinomaisesti. Suu on pidettävä säkkiä myöten. Näin ollen budjettiin sisältyy kipeitäkin asioita, joista ikävimpiä ovat muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusindeksien jäädytykset, jotka aiheuttavat kipeitä säästöjä kunnissa.

Hyvä asia on työn ja perheen yhteensovittamista helpottava joustava hoitoraha, vaikka se toki lisää kuntien päivähoidon kustannuksia. On myös todella hyvä, että kotona olevien vanhempien lasten päivähoitoaikaa tullaan rajoittamaan puoleen päivään. Samalla, kun tässä toteutuu lapsen oikeus omaan perheeseen, pienenevät myös kuntien kulut.

Olen kuitenkin erittäin huolissani sinänsä hyvän rakennepaketin toisesta uudistuksesta, jossa kotihoidon tuki jaettaisiin molempien vanhempien kesken, vaikka sen takana onkin kaunis ajatus tasa-arvosta. Tällä hetkellähän kotihoidon tukea voi hakea perhe, jonka alle 3-vuotias ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Lasta voi hoitaa jompikumpi vanhemmista tai muu hoitaja, esimerkiksi sukulainen tai vaikkapa yksityinen päivähoidon tuottaja. Tuki maksetaan vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Jos nyt aiotaan estää nimenomaan se, että toinen vanhempi on kotona lapsia hoitamassa siihen asti, kunnes nuorin täyttää tuon kolme vuotta, menee tämä kotihoidon tukeen liittyvä ohjeistus periaatetasollakin aivan uusiksi. Taustalla oleva tasa-arvoajatus on toki hieno, mutta ei käytännössä ole mahdollinen läheskään kaikkien perheiden osalta. Näin voin omasta kokemuksestani kertoa. Perheen talouden kannalta valinta on mahdoton, jos palkkaerot vanhempien välillä ovat suuret, toinen vanhempi on vaikkapa yrittäjä, opiskelija tai yksinhuoltaja. Perheiden valinnanvapautta tulisikin kunnioittaa.

Päätös tulee johtamaan päivähoidon kysynnän kasvuun ja sitä kautta kuntien kulujen kasvuun. Tulee myös muistaa, että yhden 3-vuotiaan lapsen päivähoitopaikan nettokustannus on 1 250 euroa kuukaudessa. Tuki on vain kolmasosa tuosta summasta. Päivähoitotarpeen lisääntyessä kasvavat myös kuntien investointitarpeet päiväkotirakennuksiin. Lisäksi tulevat lisääntyneiden infektioiden aiheuttamat kustannukset. Myös lastentarhanopettajista on tällä hetkellä kova pula varsinkin suurissa kaupungeissa, ja päiväkotilapsethan siis sairastavat tuplasti enemmän. Tästä johtuvat nämä infektioiden aiheuttamat kustannukset.

Kotihoidon tuen jakamista vanhempien kesken tuleekin vielä tarkoin harkita tässä taloustilanteessa, jossa päinvastoin tulee etsiä keinoja kuntien kustannustaakan vähentämiseksi. Tai ehkäpä teemme niin, että maksamme puolet tuosta äidille ja puolet isälle mutta perhe saa edelleen järjestää lapsenhoidon haluamallaan tavalla. Tällä tavalla voimme kuitenkin välittää signaalin tasa-arvosta.

Muutamissa budjettiasioissa tarvittaisiin eduskunnan käsittelyssä vielä hienosäätöä. Sokeripitoisten virvoitusjuomien vero on nousemassa 22 senttiin litralta, kun muiden virvoitusjuomien osalta vero säilyy nykyisellään 11 sentissä. Samalla verotus kiristyisi myös terveellisten marjojen ja hedelmien luontaista sokeria sisältävien täysmehujen osalta. Sen sijaan keinotekoisesti makeutetut vastaavanlaiset tuotteet jäisivät matalamman verotuksen piiriin. Tämä ei ole ravitsemussuositusten mukainen linja. Lisäksi tästä kärsii mehuteollisuutemme. Toivonkin, että tähän vielä puututaan ja mietitään terveyden kannalta parempi linjaus. Sellainen varmasti on löydettävissä.

Alkoholiveron korotuksen pelkään johtavan viennin kasvuun. Tärkeämpi toimenpide olisikin alkoholinkäytön vähentämiseksi alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen kokonaan, sillä tuo mielikuvamainonta aikaistaa ja lisää nuorten alkoholinkäyttöä. Tämähän ei sisälly eduskunnan käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen.

Ensi vuoden talousarvio on kokonaisuutena kuitenkin työtä ja kasvua vahvistava budjetti, joka tasapainottaa valtiontaloutta oikeudenmukaisella tavalla.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä omassa puheenvuorossani keskityn miettimään Suomen suuntaa: mihin meidän tulisi keskittyä jatkossa, millä Suomi nousee? Muutama ajatus ihan siihen liittyen.

Mielestäni Suomi tarvitsee omavaraisuuteen ja biotalouteen turvaavaa energiapolitiikkaa, jossa energiantuotantoa on hajautettu riittävästi. Pidän erittäin tärkeänä hajautetun tuotannon käytännön esteiden poistamista. Valtion on turvattava energiansaanti ja energian kotimaisuus sekä katsottava myös energiapolitiikkaa kokonaisvaltaisesti, vaikka se olisi nykyisten energiajättien etujen vastaista. Siinä mielessä annan kiitokseni ministeri Vapaavuoren käynnistämälle parlamentaariselle työlle. Toivon sen tuovan energiapolitiikkaan ennustettavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Pientuotannon käytännön esteiden, esimerkiksi syöttötariffien, purkamiseen on ryhdyttävä määrätietoisesti.

Toisena biotalouden kokonaisvaltainen hyödyntäminen: Tämä edistää taloutta ja maaseutuja erityisesti. Bioenergia-ala vaatii pitkäjänteistä, sitoutunutta ja määrätietoista kehittämistä. Bioperäisten energiatuotteiden tuotantoa ja jalostusta puoltavat sekä ilmastopoliittiset että kansantaloudelliset perusteet. Raaka-aineiden kotimaisuus on yksi tärkeimmistä näkökulmista. Raaka-aineet voidaan jalostaa energian ohella biokemikaaleiksi, bioperäisiksi rehuiksi sekä lannoitteeksi. Monipuolisella bioraaka-aineiden käytöllä turvataan myös metsänomistajien ja maanviljelijöiden tulovirtojen kehitystä. Bioenergia-alalle syntyvät työpaikat ovat vakaalla pohjalla, perustuvathan ne kotimaisten raaka-aineiden hyödyntämiseen ja ihmisten perustarpeisiin vastaamiseen.

Tarvitsemme myös sellaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, joka poistaa moniportaisuutta ja hallintoa, tuo palvelut lähelle, säästää kustannuksia ja tähtää pitkäjänteisesti kokonaisvaltaiseen terveydenhuoltoon ennaltaehkäisyn keinoin.

Tarvitsemme myös terveellisen ruoan tuotantoa. Mahdollisimman lisäaineettomat elintarvikkeet kuuluvat siihen. Kotimainen luomutuotanto ja vähän lisäaineita sisältävät luomuraaka-aineista tehdyt jalosteet tulisi joko vapauttaa arvonlisäverosta tai säätää niille selkeästi normaaliruokaa pienempi arvonlisävero. Luomun käyttöä työpaikkaruokaloissa, laitoksissa et cetera olisi tuettava verokohtelun lisäksi myös muilla keinoilla. Terveellinen ruoka on terveyden edistämiskeino. Luomutuotannon lisäämisellä ja luomupohjaisella terveiden tuotteiden lähijalostuksella voidaan luoda joidenkin arvioiden mukaan Suomeen lähes 2 000 uutta työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! Työpaikoista työllisyyteen: Tarvitsemme ennen kaikkea onnistunutta työllisyyspolitiikkaa. Siinä oppisopimusjärjestelmän kehittäminen todelliseksi vaihtoehdoksi, yhteiskuntasopimus, jossa sovittaisiin suuntaviivoista pitkälle tulevaisuuteen, ja elinikäisen oppimisen malli olisivat eräitä keinoja.

Aivan lopuksi: Teollisuus- ja omistajaohjauspolitiikkaa pitää pystyä miettimään myös alue- ja työllisyyspoliittisesta näkökulmasta. Ei voi olla niin, että valtio-omistaja ei ota kantaa tai käytä omistajan ääntä aktiivisemmin. Sivusta seuraaminen ja Solidiumin selän taakse luikkiminen on lyhytnäköistä toimintaa varsinkin tällaisessa taloustilanteessa.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja sitten eduskunnan välineitä hahmottaa tätä taloutta ja tehdä tekoja sen eteen ovat tietysti tämä budjetti, sitten lisätalousarviot ja kehykset. Jotenkin tuntuu, että me emme täällä aina ole pystyneet ymmärtämään sitä, mikä on näiden pitkän aikavälin tehtävien tarkoitus. Enemmän puhumme lyhyestä tähtäimestä ja siitä, mitä ensi vuonna milläkin momentilla yksittäisesti on. Näin tietysti budjetin käsittelyn yhteydessä, mutta erityisen huolestunut olen ollut kyllä tämän alkuvaalikauden siitä, että hallitus ei ole kyennyt näihin rakenneuudistuksiin. Täällä on kyllä käytetty sitä sanaa ministeri Urpilaisenkin suusta, mutta ei ole kyllä yhtäkään konkreettista uudistusta tuotu esille.

Eli se on hyvä, että nyt edes sinnepäin ollaan menossa eli on esitelty tämmöinen rakenneuudistuslistaus, joka ei tietenkään minua eikä keskustaa kaikilta osin tyydytä, mutta todettakoon se, että keskusta ei kyllä ole ollut näitten rakenneuudistusten jarrumies, päinvastoin, olemme koko ajan tuoneet esille, että pitää pystyä tekemään myös rakenteellisia uudistuksia kestävyysvajeen kattamiseksi ja pienentämiseksi.

Näistä, mitä nyt on listattu, ei ole vielä päätöksiä olemassa, ja toivon kyllä hartaasti, että hallitus saa jotakin aikaiseksi eikä tämä jää vain tällaiseksi puheeksi. Sitä pidän huonona, että hallitus on jättänyt tämän eläkeuudistuksen — puhun nimenomaan eläkeuudistuksesta, en pelkästään eläkeiän nostamisesta — ulkopuolelle, ja sehän on kuitenkin keskeinen osa näitä rakenneratkaisuja. Minusta tuntuu, että hallitus on enemmän tai vähemmän tässä asiassa työmarkkinajärjestöjen selän takana. Me täällä kaikki tiedämme, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että SDP on tiukasti naulannut oman kantansa.

Korostan sitä, että tämä eläkeuudistus ei tosiaankaan ole vain tätä eläkeiän nostoa, se on myös sitä, mikä on eläkemaksujen taso, mitenkä se jakaantuu, sidotaanko eläkeikä siihen, miten ihmiset jatkossa elävät, eli eliniän nousuun. Keskustassa katsomme niin, että me tarvitsemme päätöksiä kyllä nopeasti, mutta eihän eläkeikää kukaan ole yhdessä yössä nostamassa, vaan tarvitaan asteittainen, ehkä noin kymmenen vuoden siirtymäaika ja siinä pikkuhiljaa sitten päästään siihen tavoiteltuun eläkeiän nostoon.

Tänään jäi kuulematta se, miten hallitus aikoo lopultakin siinä asiassa sitten edetä. Me tiedämme kaikki, että työmarkkinajärjestöt aloittanevat tämän vuoden lopulla neuvottelut, kunhan Pekkarisen työryhmä on tehnyt näitä taustaselvityksiään. Mutta entä sen jälkeen? Ryhtyykö hallitus valmistelemaan hallituksen esitystä asiasta, vai jättääkö se työmarkkinajärjestöjen toivottavasti aikaansaaman sopimuksen pöydälle vaalien yli? Se on minusta kiinnostava tieto, valmistellaanko hallituksen esitystä vai jätetäänkö tämä asia ikään kuin seuraavankin hallituksen valmisteltavaksi vielä.

Samalla, kun täällä on tänäänkin viitattu siihen, miten ollaan tätä palkkaratkaisua vauhditettu, olisi kiinnostavaa kuulla, aikooko hallitus vauhdittaa myös tätä eläkeuudistusratkaisua samalla tavalla. Kiinnostavaa erityisesti olisi kuulla, mitä SDP ja Urpilainen ajattelevat tästä asiasta, vai ajattelevatko he niin ja toivovat sydämestään, että työmarkkinajärjestöt eivät saisikaan aikaiseksi sopimusta ja tämä asia voitaisiin jälleen jättää tekemättä, koko eläkeuudistus, ja sitten SDP voisi taas tulevissa vaaleissa vastustaa eläkeuudistuksiin liittyviä kysymyksiä? Toivon, että näin ei ole.

Arvoisa puhemies! Tämän kolmannen lisätalousarvion osalta, joka täällä myös on keskustelussa, totean tästä 200 miljoonan euron pääomituksesta Finavialle Helsinki-Vantaan lentoaseman laajennusta varten, että pidän sitä hyvänä kyllä Suomen kilpailukyvyn kannalta, mutta kaksi reunahuomautusta minulla on. Ensimmäinen liittyy siihen, että se ei ole kyllä todellinen elvytyshanke perinteisessä mielessä. Minun käsitykseni mukaan suunnittelu ei ole siinä asiassa kovinkaan pitkällä. Olisi kiinnostavaa tietää, milloin päästään suunnittelussa eteenpäin ja milloin rakentaminen pääsee alkamaan.

Toinen iso kysymys liittyy kokonaisuudessaan tähän Suomen lentoasemaverkostoon, josta nyt koko ajan käydään keskustelua tämän strategian muodossa. Minun mielestäni on ihan itsestäänselvää, että samalla kun tällainen pääomitus tehdään, niin hallituksen ja Finavian on sitouduttava siihen, että Suomen lentoasemaverkosto säilyy nykyisessä laajuudessaan myös jatkossa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti puhutaan hallitusta rakennemuutoksesta tai rakennemuutoksesta. Tekisi mieli puhua totuudenmukaisesti rakenteiden rapautumisesta.

Kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta, Suomesta lakkasi myös vähitellen ompeleva teollisuus, ja nyt on metsäteollisuudessa jo merkittäviä supistuksia. Sanomalehtipaperista, joka oli ehkä yksi merkittävimmistä metsäteollisuuden tuotteista, kapasiteetista on jäljellä ehkä 5, 6, 7 prosenttia, eikä aikakausilehtipaperillakaan kovin hyvin mene.

Nokian myynti, puhelinliiketoiminnan myynti, oli sekin erittäin huono merkki. Vaikkei Nokia viime vuosina maksanut kovin paljon valtiolle veroja eikä muillekaan, niin palkansaajat kyllä maksoivat ja yhteiskuntaan tuli merkittävä palkkasumma, joka sitten kiersi ei pelkästään niillä paikkakunnilla, missä Nokia oli, vaan ympäri Suomenmaata. Vähitellen työpaikat ovat supistuneet, ja vaarana on, että jos vielä suuri osa katoaa, Nokian aikanaan niin merkittävästä maailmanlaajuisesta markkina-asemasta on enää muistot jäljellä.

Viime päivien huonot uutiset telakkatoimialan vaikeuksista: Edellisen laman aikana ensimmäisen kerran silloin 1990-luvun alussa myönteisiä uutisia olivat Suomeen saadut merkittävät risteilijätilaukset. Niistä ei enää ole ollut vähään aikaan puhetta. Suomi on menettänyt kilpailukykyä perinteisillä aloillaan, ja mitään merkittävää uutta toimialaa ei ole näköpiirissä, yksittäisiä yrityksiä toki, joiden tuotto, voitto suhteessa liikevaihtoon, varsinkin pelialalla tai tämän tapaisissa, on aivan ennennäkemätön, mutta niiden osuus kansantuotteesta ja työpaikoista on perin pieni.

Kaiken kaikkiaan elvytystä tarvittaisiin tai oikeastaan uusi kiihdytysrata suomalaiselle elinkeinoelämälle. Täällä on puhuttu velkaantumisesta. Velkaantumistakin on ainakin kahta sorttia: investoidaan tulevaisuuteen, hankitaan laitteita, koulutusta, järjestelmiä, joilla voidaan sitten myöhemmin tuottaa palveluita tai tavaroita, siinä on järkeä, mutta sitten, kun tämä velka, joka otetaan, käytetään pelkästään kulutukseen, niin ollaan jo vähän kaltevammalla tiellä.

Suomalaisen elinkeinoelämän, joka kohtaa kansainvälisen kilpailun, pitää pystyä kantamaan myös se hallinnollinen taakka, joka julkiselta sektorilta syntyy. Se on upotettu tuotteiden hintoihin, toimitusehtoihin tai vastaaviin. Tällä hetkellä julkisen sektorin osuus ylittää jo 50 prosenttia tuntuvasti, ja se on kyllä omiaan heikentämään välillisesti suomalaisten tuotteiden ja palveluiden maailmanmarkkinakilpailukykyä.

Jalostusarvoa voidaan lisätä. Voidaan tehdä innovatiivisia ratkaisuja ja usein voidaan pelkästään kopioimalla hyviä toimintatapoja aikaansaada paljon parannusta.

Julkisen sektorin puolella merkittävin hanke on täälläkin mainittu kuntauudistus. En tiedä, kuka on laskenut, mutta näyttää siltä, että ne, jotka asiaan kokopäiväisesti ovat paneutuneet, eli kunnallishallinnon professorit, niin nykyiset kuin entisetkin, ovat kovin pessimistisiä. Antaisiko tehty ja suunniteltu ratkaisu sitten voimia suomalaiselle teollisuudelle alentamalla kustannuksia ja hallinnollista taakkaa?

Ei mitään laskelmia, niin kuin täällä on todettu, ole saatavilla, mutta yleisesti on nähtävissä se, että yksikkökustannukset alkavat kasvaa kunnissa sen jälkeen, kun väestöpohja ylittää 50 000 asukasta. Kun vahvoihin peruskuntiin vedotaan, yksikään ei ole pystynyt sanomaan, mikä olisi esimerkkinä hyvä vahvasta peruskunnasta. Usein tästä läheltä mainitaan täälläkin lentoasemaa hyväksi käyttävä Vantaa, jossa on yli 200 000 asukasta, työpaikkaomavaraisuus runsaat 100, velkaantuminen maan huippua ja vaikeuksia enemmän kuin ehkä omat kunnan hartiat kantavatkaan. Johtuuko se siitä, että on niin hankalalla alueella, vai onko sitten kyse siitä, että kunta kerta kaikkiaan on niin vaikeasti johdettava, että resurssit eivät kohdistu oikein ja huonoa hallintoa on vaikea edes nähdä ja korjaustoimenpiteet viipyvät?

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Suomi on todella haasteiden edessä eikä näköpiirissä ole sellaista ulkopuolistakaan tahoa, joka meidät tästä auttaisi. Rakennemuutokset, syvällisetkin, pitäisi aikaansaada, joista työn määrän lisääminen eläkeuudistuksineen olisi ehkä kaikista helpoin, koska se ei sinänsä maksa mitään.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Budjettia on jälleen jouduttu valmistelemaan vaikeassa suhdannetilanteessa, mikä tarkoittaa myös tiukkaa menokuria. Valtiovarainministeriö on kuitenkin ennustanut, että talous pääsisi pikkuhiljaa hitaalle kasvu-uralle. Siksi onkin erittäin tärkeää, että budjettipäätöksillä pyritään tukemaan tätä kehitystä. Tämä tarkoittaa yhtäältä sitä, että yrityksillä täytyy olla paremmat mahdollisuudet kasvaa ja palkata lisää työvoimaa. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että Suomessa on nyt ja tulevaisuudessa oltava tervettä ja hyvinvoivaa työvoimaa, jota työllistää. Näihin haasteisiin budjetti vastaa mielestäni melko hyvin.

Erityisen merkittäviä ovat panostukset, joita tehdään lapsiin ja nuoriin. Nuorten yhteiskuntatakuu on ollut yksi tämän hallituskauden kärkihankkeista, ja sen toteutus jatkuu. Erinomaisena uudistuksena valtakunnallisen työpankkikokeilun kohderyhmä laajenee nuorisotakuun piirissä oleviin, ammatillista perustutkintoa vailla oleviin nuoriin.

Nyt tehtävä panostus oppilas- ja opiskelijahuoltoon tulee vaikuttamaan olennaisesti lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Sen ansiosta peruskoulun oppilaiden oikeus psykososiaaliseen tukeen paranee ja toisen asteen opiskelijat saadaan todella opiskelijahuollon piiriin. Tämän ansiosta oppilas- ja opiskelijahuollossa pystytään aikaisempaa varhaisemmassa vaiheessa hoitamaan sellaisia ongelmia, joihin nykyisin puututaan valitettavan usein vasta lastensuojelun toimesta.

Lastensuojelun puolellahan on ollut myös vakavia ongelmia, mutta niihinkin puututaan nyt vahvistamalla lapsen oikeuksia ja parantamalla työntekijöiden mahdollisuuksia perehtyä lapsen tilanteeseen ja tarpeisiin. Nämä ovat juuri sellaisia toimenpiteitä, joilla työn painopistettä siirretään ennaltaehkäisyyn ja joiden ansiosta huostaanottojen tarvetta voidaan vähentää. Varsin kohtuullisella investoinnilla saadaan siten pitkällä aikavälillä myös merkittäviä säästöjä. On tärkeää, että vaikeassakin taloustilanteessa hallituksella on rohkeutta tehdä tällaisia panostuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Terveydenhuollon kannalta suurin muutos liittyy potilasdirektiivin saattamiseen voimaan Suomen lainsäädännössä. Direktiivin myötä Suomesta voi hakeutua hoitoon toiseen EU- tai Eta-valtioon siten, että on oikeutettu hoitokustannuksista sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvauksiin. Uudistus lisää valinnanvapautta, sillä esimerkiksi Suomessa leikkausjonoon jumittunut potilas voi nyt hakea tarvitsemansa hoidon ulkomailta. Potilaan täytyy kuitenkin maksaa hoitonsa ensin omasta pussistaan. Lisäksi ulkomaille hoitoon hakeutunut rinnastuu Suomen yksityisen terveydenhuollon asiakkaaseen, jolloin korvauskaan ei ole suuren suuri. Terveysmatkailu edellyttää siis varallisuutta ja voi siten jopa lisätä eriarvoisuutta terveydenhuollossa. Lainmuutoksen vaikutuksia hoitoon hakeutumiseen tuleekin seurata tarkoin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomioni vielä yhteen pieneen mutta merkittävään asiaan. Sekä THL että sosiaali- ja terveysministeriö ovat suositelleet vesirokkorokotteen lisäämistä kansalliseen rokotusohjelmaan, ja STM ehdotti budjettiin 4,2 miljoonan euron määrärahaa rokotteiden hankkimista varten. Hallituksen esityksestä tämä määräraha on kuitenkin pudotettu pois. Vesirokkoon sairastuu Suomessa vuosittain 57 000 ihmistä. THL on arvioinut, että rokotteen liittäminen rokotusohjelmaan säästäisi hoitokustannuksia noin 2 miljoonaa ja vanhempien töistä poissaolon kustannuksia jopa 12 miljoonaa euroa vuodessa. Yhteiskunnalle syntyvä säästö olisi siis merkittävä. Toivonkin, että tämä rokote lisätään rokotusohjelmaan vielä tulevaisuudessa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen konsensushallitus on kaksi ja puoli vuotta seurannut katseella ennennäkemätöntä Suomen kansantalouden romahdusta. Suomi on ainoana kolmen A:n luottoluokituksen maana kääntynyt Kataisen ja Urpilaisen vahtivuorolla krooniseksi vaihtotaseen alijäämämaaksi. Tästä kehityksestä huolimatta hallitus vaatii oppositiopuolueita olemaan vaiti kiusallisista taloudellisista totuuksista.

Arvoisa puhemies! Suomen yleinen talouskehitys on ollut viime vuosina huolestuttavan heikko. Kuluvanakin vuonna bkt:n kehityksen ennustetaan jäävän miinusmerkkiseksi, eikä lähivuosille ole merkittävää parannusta nähtävissä. Tämä osoittaa sen, että hallitus on epäonnistunut talouskasvua vauhdittavien työmarkkina- ja sosiaaliturvareformien tekemisessä. Lisäksi hallituksen finanssipolitiikalla on ollut lähinnä suhdanteita kärjistävä vaikutus, sillä veronkiristykset ja menoleikkaukset ovat vähentäneet tuntuvasti yksityistä kysyntää, joka on ollut käytännössä ainoa talouskasvua ylläpitänyt tekijä kolmen viime vuoden ajan.

Arvoisa puhemies! Suomen vaihtotaseen alijäämä on pitkälti seurausta korkean teknologian tuotteiden viennin romahduksesta. Perinteinen metsäklusterimme on samanaikaisesti Suomen it-sektorin kanssa romahtanut kansainvälisen hintakilpailukyvyn menettämisen myötä sekä sen vuoksi, että yrityksemme ovat kyvyttömiä luomaan maailmanmarkkinoilla menestyviä tuote- ja palvelukonsepteja. Nyt jos koskaan Suomen kaltainen avoin kansantalous tarvitsisikin kansallista rahapolitiikkaa tasapainottamaan kansainvälisten suhdanteiden luomaa epävakautta ja luotsaamaan Suomi-laiva edessä häämöttävän jäävuoren ohi.

Osana euroaluetta Suomi on saarroksissa. Lappaamme rahaa Eurooppaan ja otamme taloudellisia vastuita eri mekanismien kautta Euroopan keskuspankin piikin ollessa täysin auki. Samalla euron arvo on vientimme kannalta liian korkea. Eurosta eroaminen ja oma valuutta olisi taloutemme tulevaisuuden kannalta varteenotettava ratkaisu. Koska taantuma tullee olemaan pitkä, ilman tuota ratkaisua on suuri vaara, että ehdimme menettämään nykyisen teollisuutemme, ennen kuin pystymme luomaan tilalle uutta, ja lisäksi ajaudumme jättimäisten vastuiden maksajiksi. Tällaista törmäystä Suomi-laiva ei kestä.

Arvoisa puhemies! Valtion kykyä vauhdittaa elvytyksen avulla talouskasvua hankaloittaa valtion bruttovelan räjähdysmäinen kasvu 100 miljardiin euroon vuoden 2014 loppuun mennessä. Samalla puhkeaa myös kasvu- ja vakaussopimukseen kirjattu julkisyhteisöjen 60 prosentin velkaraja bruttokansantuotteeseen nähden. Tämän velkapaalun saavuttaminen käynnistänee EU-komission taloudelliset kurinpitotoimenpiteet Suomea kohtaan sekä johtanee valtion lainojen velanhoitokulujen jyrkkään nousuun.

Arvoisa puhemies! Hallitus on esittänyt Suomen talouden kroonisten rakenneongelmien ratkaisuksi muun muassa pienten lasten kotiäitien passittamista työmarkkinoille sekä kuntien valtionosuuksien dramaattista leikkausta. Kuitenkaan tämänkaltaiset toimenpiteet eivät saa aikaan muuta kuin lapsiperheiden lisääntyvää köyhyyttä, kuntapalvelujen rapautumista sekä edustuksellisen demokratian hyväksyttävyyden laskua kansalaisten silmissä.

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden alijäämäisyyden umpeen kuromiseksi maamme tarvitsee vastuullisia avauksia. Suomen väestöllisen huoltosuhteen negatiivisen kehityksen vuoksi olisi syntyvyys saatava nousuun. Monet niin kutsutut asiantuntijat ovat luonnonmukaisen perhepolitiikan sijasta esittäneet maahanmuuton voimakasta lisäämistä väestön huoltosuhdekehityksen korjaamiseksi. Tuossa politiikkavaihtoehdossa ei kuitenkaan huomioida, että kotouttamisennusteeltaan haasteellisten yksilöiden paisuva maahantulo kasvattaa työikäisen väestön huollettavaksi jäävän kansanosan suuruutta.

Maahanmuuton edistämisen sijasta Suomen olisikin taloudellisesti tukien kannustettava integroitumiskyvyttömän ja integroitumaan haluttoman maahanmuuttajan vapaaehtoista paluuta kotimaahansa väestön huoltosuhdekehityksen parantamiseksi. Maahanmuuton sijasta on alettava puhua maahan muuttaneiden maastamuutosta. Jätin tästä asiasta toimenpide-ehdotuksen tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen muodossa. Minä ja tuhannet muut arkijärjellä ajattelevat suomalaiset jäämme odottamaan vastausta tähän ajankohtaiseen kysymykseen samalla, kun hallitus on kepin kanssa häätämässä kotiäitejä kehtojen ja hellojen äärestä kylmille kaduille etsimään töitä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pariin asiaan puutun tässä puheessani, kahteen asiaan, jotka ovat tuttuja 90-luvun laman ajoilta ja joihin hallituksella ei näytä konsteja kuitenkaan tässä budjetissa olevan eikä näytä olevan pitkän linjan suunnitelmiakaan.

Hallitus on vannonut kasvun ja rakenneuudistusten nimiin. Ilmaan on jäänyt leijumaan kysymys keinoista. Suuryritykset ovat huolehtineet eduistaan, mutta pienet perheyritykset ja mikroyritykset ovat jääneet paitsioon. Sopimisen yhteiskuntaan kuuluisi se, että myös näiden tahojen edustus olisi esimerkiksi työmarkkinapöydissä, joissa näitä kuuluisia sopimuksia nyt on tehty.

Pk-yritykset muodostavat Suomen talouselämän perustan huolimatta muutaman suuryrityksen korostuneesta näkyvyydestä tiedotusvälineissä. Pk-yritysten osuus on merkittävä myös Suomen vientikaupassa. Vuonna 2010 alle 50 työntekijän yrityksiä oli 99,1 prosenttia ja alle 250 työntekijän yrityksiä 99,8 prosenttia. Viisi suurinta yritystä takovat viidenneksen Suomen viennistä ja tuonnista. Vuonna 2012 kymmenen suurimman yrityksen osuus viennin kokonaisarvosta oli 32 prosenttia.

Pienet yritykset sinnittelevät heikon taloustilanteen yli pitämällä kiinni henkilöstönsä määrästä. Pk-yritykset ovat pitäneet työväkensä vaikeinakin aikoina kuten esimerkiksi tänä päivänä, ja tästä perheyritykset ovat erittäin hyvä esimerkki. Toimenpiteet nimenomaan perheyrityksille ovat tässä taloustilanteessa ensiarvoisen tärkeitä. Ne joutuvat kattamaan sen aukon, mikä viennin ontumisesta on seurannut. Tulevaisuuden Suomen hyvinvointivaltion asema riippuu pienten ja mikroyritystenkin selviytymisestä.

Koulutus-, tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiopanostukset ovat leikkauksen kohteina juuri nyt, kun Suomi tarvitsisi juuri näitä panostuksia ja niitä toimia, joilla Suomi nostettiin viime laskusuhdanteesta kilpailukykyisten valtioiden joukkoon.

Lapsilisät, toinen asia, mikä on tuttua meille tuolta 90-luvun leikkauslistoilta: Lapsilisän ja kotihoidon tuen ostovoima ovat selvästi heikompia kuin 90-luvun puolivälissä. Vuodesta 94 vuoteen 2011 ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän reaaliarvo on laskenut 20 prosenttia. Toisesta lapsesta maksettavan lapsilisän reaaliarvo on laskenut 30 prosenttia ja kolmannesta 29 prosenttia. Kotihoidon tuen hoitorahan reaaliarvo on laskenut 26 prosenttia ja kotihoidon tuen hoitolisän reaaliarvo 51 prosenttia. Nämä laskut siis faktaa tältä päivältä.

Lapsilisien ostovoima laskee entisestään, kun lapsilisien indeksikorotukset jätetään toteuttamatta vuosina 2013—2015. Emmekö ole oppineet mitään 90-luvun lamasta? Suomi tarvitsee pitkäkestoisia ja ennaltaehkäiseviä ratkaisuja lasten hyvinvoinnin tukemiseen. Muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto on todennut nykyisen hallituksen leikkaustoimien olevan samaa suuruusluokkaa lapsiperheille kuin 90-luvulla. Hallituspuolueitten ryhmäpuheissa todistettiin kuitenkin, ettei haluta tehdä samoja virheitä kuin tuolloin tehtiin. Ketä siis on uskominen, asiantuntijoita vai hallituksen edustajia?

Lapsiperheiden arjessa selviytymiseen vaikuttavat ratkaisevasti perheen aikuisten hyvinvointi, lähiaikuisten muodostama turvaverkko, mutta ennen kaikkea ennalta ehkäisevä, perheisiin annettava kotiapu. Nyt ilmenee puutteita kunnallisessa kotiavun antamisessa. Kotiapua saavien lapsiperheiden määrä on vähentynyt viidennekseen 20 vuodessa, yli 60 000 perheestä noin 10 000:een. Vuonna 2010 sai enää 1,5 prosenttia lapsiperheistä koko maassa.

Nyt, hyvä hallitus ja sen edustajat, on korkea aika tehdä niitä toimia, joilla ei enää todellakaan toisteta 90-luvun virheitä: tukea lapsiperheitä ennalta ehkäisevässä mielessä ja antaa apua sinne, missä se todella näkyy.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2014 talousarvioesityksen menot ovat yhteensä 53,9 miljardia euroa. Tulopuolella luku on 47,2 miljardia, joten talousarvioesitys on 6,7 miljardia alijäämäinen. Alijäämä katetaan velkaa ottamalla. Korkomenot velasta ovat noin 1,8 miljardia. Vuoden 2014 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 100 miljardia. Lisäksi kuntatalous on kestämättömällä uralla, ja sen lisäksi yksityiset taloudet ovat lisääntyvässä määrin velkaantuneet ja velkaantumassa.

Velkaa ei sinänsä tarvitse pelätä, jos sitä käytetään tuottaviin investointeihin. Näin ei kuitenkaan kaikilta osin ole. Olemme nauttineet ansaitsemattomasta elintasosta. Suurta helpotusta ei ole myöskään luvassa talouskasvusta. Lievä supistuminen voi kääntyä hitaaseen kasvuun ensi vuonna. Kasvu ei kuitenkaan ratkaise ongelmiamme, mikäli kasvuprosentti on ennustusten mukainen.

Rakennepakettia ja talousarvioesitystä on tarkasteltava näitä taustatekijöitä vasten. Jos tilanteemme olisi suhdanneluonteinen notkahdus, niin velkaelvytys olisi hyväksyttävissä. Se liikkumavara käytettiin kuitenkin 2008 ja 2009. Olemme haastavammassa tilanteessa, ja vaihtoehdot ovat käymässä vähiin. Työn vastaanottamista on helpotettava, työn määrää on lisättävä, ja yrittäjyyden esteitä on poistettava. Myös monet etuisuudet ovat uuden tarkastelun kohteena.

Hallitus on kyennyt tekemään päätöksiä, kiitos siitä hallitukselle, toivottavasti ajoissa ja riittävässä laajuudessa.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Globaali murros on koetellut Suomea ja elinkeinoelämäämme poikkeuksellisen kovasti viimeisten vuosien aikana eikä pelkästään tämän hallituksen aikana vaan myös edellisen ja sitä edellisen hallituksen aikana. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomesta on kadonnut 100 000 teollista työpaikkaa. Selityksiä on useita. Yksi on se, että taloutemme perinteiset kivijalat, niin metsäteollisuus kuin ict-sektori, ovat samanaikaisesti ongelmissa, osin samoista ja osin eri syistä — voidaan sanoa, että kapeahko elinkeinorakenteemme yhdistettynä tietyllä tavalla jopa huonoon tuuriin. Toisaalta kysymys on siitä, että kilpailukykymme, varsinkin kustannuskilpailukykymme, suhteessa pahimpiin kilpailijamaihimme Saksaan ja Ruotsiin on heikentynyt.

Yksittäistä hokkuspokkustemppua tilanteen korjaamiseksi ei ole olemassa. Meidän pitää pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti pystyä kehittämään kykyämme uusiutua, mikä edellyttää monia, monia asioita, ennen kaikkea kilpailukyvystämme huolen kantamista.

TEMin pääluokan ensi vuoden määrärahoiksi esitetään 3,4:ää miljardia, joka on lähes puoli miljardia vähemmän kuin tänä vuonna. Tähän ei kuitenkaan liity mitään erityistä dramatiikkaa, vaan suurin osa selittyy vuonna 2012 käyttöön otetun Finnveran varainhankintaan perustuvan luottomuotoisen pienrahoitusmallin vaikutuksista budjettirahoituksen tasoon sekä tänä vuonna olleesta 185 miljoonan euron kertaluontoisesta vienti- ja alusluottojen lainojen arviomäärärahan maksatuksesta.

Panostamme kasvuun. Talousarvioesitys pitää sisällään merkittävän kasvurahoitusohjelman aloittamisen. Sen mukaan pääomitetaan Suomen Teollisuussijoitus Oy:tä, lähdetään rakentamaan kasvurahoitustuottojen rahasto kakkosta jo olemassa olevan ykkösen päälle. Tämän lisäksi Tekesin yhteyteen ja sen omistajaohjaukseen perustetaan pääomasijoitustoimintaa harjoittava osakeyhtiö ennen kaikkea alku- ja siemenvaiheen yrityksiä varten.

Samanaikaisesti Finnvera luopuu siirtymäajan kuluessa suuresta sijoituksesta yrityksien rahastoihin. Siirtymäajan aikana pääomitamme kuitenkin Finnveraa, jotta muun muassa sen salkussa oleviin yhtiöihin voidaan tehdä jatkosijoituksia. Tähän on varattu ensi vuonna 5 miljoonaa. Tällä uudistuksella saavutamme tilanteen, jossa alkavien kasvuyritysten julkinen riskirahoitus löytyy yhdestä paikasta, Tekesistä, jolla on jatkossa avustusten ja lainojen lisäksi käytössään myös pääomasijoitusinstrumentit. Kokonaisuudessaan Tekesin resurssit ovat 526 miljoonaa euroa.

Rakennerahastojen uusi ohjelmakausi käynnistyy ensi vuonna. Ensi vuosi tuleekin olemaan kiireinen, joskin niin on ollut tämäkin vuosi. Vuonna 2014 on päällekkäin sekä kuluvan että uuden ohjelmakauden toimenpiteitä. Aloittaessamme uutta rakennerahastokautta on tärkeää varmistua rakennerahastovarojen tehokkaasta ja järkevästä kohdentumisesta ennen kaikkea sen takia, että seuraavan seitsemän vuoden aikana meillä on miljardi vähemmän rahaa käytettävissä kuin edellisellä kaudella.

Lopuksi haluaisin energiapolitiikan puolelta todeta, että esitämme ensi vuoden budjettiin peräti 90 miljoonaa euroa LNG-terminaalien investointeihin, mikä on jatkoa jo keväällä lisäbudjetissa hyväksytylle 33 miljoonan euron rahoituskokonaisuudelle. Ja lopuksi haluaisin nostaa esille tähän liittyvän organisaatiomuutoksen, kun Energiamarkkinavirasto muuttuu ensi vuoden alusta Energiavirastoksi.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Elinkeinoministeri Vapaavuori kuvasi meidän talouden ja taloudellisen ympäristön isoja haasteita, joten en niitä lähde tässä enää kertaamaan. Tuon vain yhden näkökohdan, ja se liittyy siihen, että me nyt takavuosina olemme eläneet kohtuullisen talouskasvun vuosia ja edessä on selvästikin lähihistoriassa hitaamman talouskasvun aikoja, ja tämä tietysti haastaa meidät monella tapaa.

Kilpailukyky ei ole pelkästään hintakilpailusta kiinni, vaan monet tutkijat ovat meitä vähän varoitelleet siitä, että kun maailmantalouden imu, Euroopan talouden elpyminen jossain vaiheessa tulee, niin olemmeko me näillä tuotteilla, tavaroilla ja palveluilla iskukykyisiä niille markkinoille, joissa markkinat vetävät. Tämä on hyvä pitää mielessä, että meillä voi liittyä tällaisia riskejä, koska nämä meidän viennin pääalat ovat, niin kuin tässä on kerrottu, aika isossa murroksessa, ja kaikille niille tuotteille, joita me nyt viemme maailmalle, ei ole entisenlaista kysyntää.

Näistä haasteista huolimatta työttömyys ei ole päässyt repsahtamaan, ja hyvä näin, vaikka lähes 300 000 ihmistä työttömänä on tosi iso määrä ja sen taittamiseksi töitä halutaan tehdä. On arvioitu, että työttömyysaste olisi tänä vuonna keskiarvoltaan vuositasoitettuna 8,3 prosenttia ja toivon mukaan ensi vuonna hitusen siitä alle. Työllisyysaste Tilastokeskuksen mukaan oli kesäkuussa melkein 72 prosenttia. Ehkä vuositasoitettu työllisyysaste on paremminkin 69—70 prosentin luokkaa, ja tätä tietysti selittävät monet asiat, muun muassa se, että meille työmarkkinoille tulee vuosittain nyt vähemmän ihmisiä kuin toisesta päästä lähtee eläkkeelle.

Haaste on siinä, että meidän pitää nostaa työllisyysastetta, tätä työlinjaa. Jos me haluamme saman työllisyysasteen kuin Ruotsissa, niin meillä pitäisi olla 100 000 ihmistä enempi työmarkkinoilla, ja näitä ryhmiä, missä tätä työvoiman tarjontaa on mahdollista nostaa ja saada työllisyysastetta parannettua, on nuorissa ennen kaikkea mutta myös, totta kai, vanhemmissa ikäluokissa. Niin kuin kaikki tiedämme, siellä on edelleenkin suuria kynnyksiä yli 55-vuotiaitten päästä työmarkkinoille. Ajatelkaa, heidän työttömyytensä kesto on 81 viikkoa keskimäärin, kun se nuorilla on vain 11 viikkoa. Ikääntyneisyys, pitkäaikaistyöttömyys on aikamoinen jarru työttömyyden jälkeen päästä takaisin työmarkkinoille, ja tähän tilanteeseenhan meidän pitää saada ilman muuta muutos.

Meidän toimemme valtiovallan puolelta liittyvät siihen, että me panostamme aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin. Ensi vuoden budjettiin kirjoitettu esitys on 511 miljoonaa euroa. Se on 35 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Mutta täytyy sanoa, että kun me olemme nyt luoneet järjestelmän, jossa voidaan siirtymämäärärahoja toteuttaa, niin tänäkin vuonna meillä oli 640 miljoonaa käytettävissä työllisyysmäärärahoja, ja osa niistä onneksi on vielä käyttämättä, koska niitä tämän vuoden loppupuolella tarvitaan ja varmaan ensi vuonnakin. Ensi vuodenkin osalta varmaan näin saattaa tulla käymään. Sitä paitsi hallitus kehysbudjettiriihessään päätti, että arvioidaan nyt sitten näitten työvoimapoliittisten määrärahojen tarve lisäbudjettien yhteydessä ensi vuonna niin, että se 30 prosentin aktivointiaste kyetään ylläpitämään ja nuorisotakuun rahoitus myös tältä osin jatkossa varmistamaan.

Tässä haluankin sanoa, että nuorisotakuun toteuttaminen ei ole ollut kiinni nyt rahoituksen ongelmista. Meillä on ollut rahoitusta kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joita me olemme nyt panneet vireille. Esimerkiksi on 24 000 Sanssi-korttia jaettu nuorille alle 25-vuotiaille, jotka ovat oikeutettuja saamaan sen, ja rahoitus turvataan. Haaste on siinä, että tällä 700 euron 10 kuukauden ajan kestävällä Sanssi-kortilla on johdettu työmarkkinoille noin 5 000 nuorta. Se kertoo siitä haasteesta, miten vaikeaa on tänä päivänä sen ensimmäisen työpaikan saanti, vaikka yrityksiä tuetaan 700 eurolla kuukaudessa sen järjestämiseksi. (Mauri Pekkarinen: Ei se toimi, se järjestelmä!) — Se järjestelmä on erittäin hyvä, ja nyt haluan sanoa, kun täällä keskustan toimesta puhuttiin ryhmäpuheenvuorossa, että tämä on niin kuin pannukakku: ei tämä näin, kuulkaa, ole. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana 93 prosentille nuorista on tehty työllistämissuunnitelma. 73 prosenttia on saanut joko työn tai muun toimenpiteen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Ei olisi tullut ilman tätä takuuta.

Se on totta, että 27 prosenttia nuorista vielä valuu sen kolmen kuukauden yli tässä työttömyydessä, ja sen eteen meidän pitää tehdä töitä, että se luku saadaan painettua alas, mutta hyvä alku, ja töitä pitää tehdä myös siellä maakunnissa niin kuin nyt sadat ja taas sadat ihmiset ovat näihin talkoisiin lähteneet mukaan.

Arvoisa puhemies! Halusin vielä lopuksi todeta, että meillä on ollut erittäin suuria haasteita suorittaa laadukasta palvelua työttömille ihmisille työvoimatoimistoissa. Meille tuli vuoden alusta aika moni lainsäädäntö voimaan koskien työvoimapalveluja ja yrityspalveluja, työvoiman palvelukeskuksien, te-toimistojen palvelurakenneuudistus tehtiin, palvelulinjat uudistettiin ja työttömyys kasvoi. Tähän liittyen me tunnistamme näitä pulmia ja olemme niitä koettaneet myös tässä lähteä korjaamaan. Loppuvuodeksi on lisätty 200 henkilötyövuotta auttamaan, käsipareja te-toimistoihin, auttamaan ihmisiä purkamaan ruuhkia ja palvelemaan työttömiä paremmin kuin tähän asti olemme pystyneet tekemään.

Arvoisa puhemies! Ehkä näillä sanoilla omalta osaltani toivon hyvää keskustelua ja voidaan näihin yksityiskohtiin sitten palata tämän keskustelun myötä.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräs hallituksen rakennepaketin parhaita asioita oli se, että siinä otettiin nyt tällaiset suojaosuudet työttömyystuen osalta, elikkä työtön voi vastaisuudessa tienata 300 euroa menettämättä sosiaalitukia, ja vastaavasti samanlainen on suunnitteilla myös asumistuen osalta. Esimerkiksi Saksassa tällainen järjestelmä tai vastaavanlainen on ollut olemassa jo pitkään, ja siellä se on aiheuttanut muun muassa sen, että on tullut tällainen minitöiden järjestelmä. Eli malli on kyllä edistänyt työllisyyttä, mutta kriitikoiden mukaan pienituloiset eivät ole päässeet mukaan talouskasvuun tai nauttimaan siitä vaan ovat jääneet pysyvästi matalasti palkattujen töiden loukkuun.

Haluaisin nyt kysyä ministeri Ihalaiselta: onko teillä arviota siitä, kuinka paljon me saamme uusia ihmisiä työelämään tätä kautta, ja kuinka me voimme estää sen, että he eivät pysyvästi jää matalapalkattujen töiden loukkuun?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuu on hyvä asia, ja toivotaan, että se käytännössä nyt myös onnistuu.

Mutta tästä viennistä, joka on se Suomen tärkein asia, jotta meille tulee rahaa valtiolle ja kuntiin. Mikä hallituksen vientistrategia nyt on? Me olimme toukokuussa Finpron edustajien kanssa yhdessä katsomassa maanosittain vähän tätä tilannetta, ja nyt minulla on sellainen kuva, että Finpron määrärahoja on alennettu. Miten tätä vientiä ajatellaan oikein nyt tehdä?

Sitten samaten vientiin liittyen: Vienti Suomesta on vähentynyt. Mutta onko nyt niin, että me olemme saaneet 250 000 työpaikkaa ulkomaille, mutta vienti esimerkiksi Kiinasta Venäjälle ja Intiaan on samaan aikaan kasvanut, suomalaisten yritysten vienti sieltä? Toisin sanoen vienti ei olekaan kokonaisuudessaan kasvanut.

Sitten olisin kysynyt Fennovoimasta. Mitä hallitus aikoo tehdä? Me tarvitsemme täällä Suomessa työtä, ja olisi tarjolla tällainen yksi voimalaitos. Mitä tämä hallitus tekee tämän asian hyväksi?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Ihalainen, nuorten yhteiskuntatakuu ei ole valitettavasti vielä onnistunut sille asetettujen odotusten mukaisesti vastaamaan tähän suureen haasteeseen, ja tässä ei ole mitään syytä tietenkään vahingoniloon, vaan syytä on huoleen. Näistä ongelmista, mitä on kuultu, niin sieltä löytyy tuttuja asioita: byrokratiaa, työelämätietoisuuden puutetta, asenteita ja rajallisia resursseja. No, näihin kaikkiin voimme ainakin yrittää pyrkiä vaikuttamaan, mutta tartun noista tuohon ensimmäiseen eli byrokratiaan.

Monesti hyväkin laki ja sen sisältämät ajatukset vesittyvät sitten, kun sitä lakia ruvetaan tulkitsemaan kentän tasolla. Tapasimme juuri äsken Työttömien Valtakunnallisen Yhteistoimintajärjestön ihmisen, ja tämä sama huoli on heillä. He ovat huolissaan siitä, että te-toimistojen yksilöllinen asiakaspalvelu pitää ottaa huomioon niin, että se on samanlaista, yhdenvertaista koko maassa. Mitä tälle aiotte tehdä?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka monessa ministeri Vapaavuoren kanssa on voinut viime aikoina olla samaa mieltä, nyt ei totisesti voi olla samaa mieltä siitä, että tämä budjetti sisältäisi kasvun eväät. Te kerrotte, että 30 miljoonaa pääomarahastoon. Samaan aikaan te leikkaatte rutkasti enemmän yritysten tarvitseman kasvun peruseväitä: tutkimuksen, kehittämisen, teknologian rahoitusta. Te leikkaatte viennin rahoitusta, niin kuin edustaja Skinnari aivan oikein täällä sanoi. Sitten te osoitatte 30 miljoonaa euroa lähinnä Tesin kautta rahaa liikenteeseen. Kerta kaikkiaan tämä ei riitä. Leikkaatte enemmän kuin mitä toisaalta annatte kieltämättä tärkeään vaiheeseen yrityksille elikkä siihen kasvuvaiheeseen. Tehkää jotain! Minä luulen, että teillä on tahto, ja varmaan oivallattekin sen, että nyt on yrityksissä pulaa sekä oman pääoman ehtoisesta rahasta että velkarahasta.

Pankkien marginaalit ovat kasvaneet. Ne vaativat yrityksiltä paljon suurempia, enemmän vakuuksia. Yritysten taseet ovat menneet alaspäin. (Puhemies koputtaa) Tähän tilanteeseen nämä teidän pelimerkit eivät likimainkaan riitä.

Ministeri, toivon, että te aidosti kertoisitte, mikä on teidän oma näkemyksenne, kun arvelen, (Puhemies koputtaa) että nyt tähän saakka te olette kertonut sen näkemyksen, mikä on hallituksen näkemys.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulottomia kotitalouksia on meillä elokuun tietojen mukaan yli 20 000. Se on hurja määrä, ja se on tuplaantunut viimeisen 10 vuoden aikana.

Tutkija Pertti Honkasen arvion mukaan keskeinen syy siihen, että tulottomia kotitalouksia on näin paljon — kyse on siis talouksista, joidenka ainoat tulonlähteet ovat asumistuki ja toimeentulotuki — on työttömyysturvan karenssit ja sanktiot, joita on lisätty 2000-luvulla merkittävästi. Tämä on iso ongelma sen takia, että usein ne ihmiset, jotka joutuvat näiden kuritoimenpiteiden piiriin, jäävät ulos myös kaikista työvoima- ja koulutuspalveluista, ja näiden joukossa on paljon niitä nuoria, joista me niin paljon puhumme.

Minä kysyisin, onko tälle asialle joitakin suunnitelmia. Olemmeko tekemässä jotakin sille, että me olemme itse luoneet ongelmat, me olemme itse luoneet järjestelmän, joka syrjäyttää säännönmukaisesti ihmisiä?

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin ihan aluksi halunnut nostaa esiin siviilipalveluksen. Minusta on hienoa, että täällä mainitaan se, että pyrittäisiin vahvistamaan sitä, että jokainen siviilipalveluksen suorittava pääsisi myöskin tähän palvelujaksoon eli löytyisi se työpaikka, missä tätä palvelusta voi suorittaa, koska se on myös äärimmäisen tärkeä jatkumo nuoren elämässä sitten myöhemmin opiskelu- ja työelämään. Käsittääkseni tällä hetkellä esimerkiksi yhteiskunnalliset ja sosiaaliset yritykset eivät kuulu tähän luokkaan, mistä voisi palvelupaikkoja saada. Olisin kysynyt ministeriltä, onko ollut puhetta tai olisiko mahdollista laajentaa sitä aluetta, mistä näitä paikkoja voitaisiin hakea, tai jopa niin, että palveluksen pystyisi mahdollisesti suorittamaan ulkomailla.

Sitten nuorisotakuuseen liittyen vielä, mikä on äärimmäisen tärkeä hanke ja millä on saatu paljon hyvää aikaan, mutta haasteita vielä on, olisin kysynyt myöskin ministeriltä, kun on tullut jonkin verran viestiä, että esimerkiksi Sanssi-korteista ei välttämättä ole tietoa. Nuori on hakenut, että haluaisin Sanssi-kortin tämmöiseen työhön, ja sitten on saattanutkin tulla tieto, että ikään kuin tämäntyyppiseen yritykseen sitä ei voisikaan käyttää, ja sitten kun on jaksanut voimakkaasti puskea, niin lopulta Sanssi-kortin on saanut. Mutta tuntuu, että jonkun verran ehkä on myöskin epätietoisuutta kentällä.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa talouden kasvuedellytysten vahvistamiseksi todetaan, että yritystukea tullaan suuntamaan vahvemmin yritysten kasvua ja kansainvälistymistä tukevaan toimintaan. Yritysten kansainvälistymishankkeisiin osoitetut määrärahat ovat olleet kuitenkin viime vuosina leikkausten kohteena. Ymmärrän, että päätös mittavasta yritysverouudistuksesta edellytti myös tasapainottavia leikkauksia. Tehty verotusuudistus kuitenkin palvelee ennen kaikkea suuryrityksiä, kun taas nämä leikkaukset kohdistuvat ennen kaikkea pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan, vaikka ne ovat suurimmat työllistäjät.

Suomen talouden kannalta suurin kasvupotentiaali on nimenomaan pk-yrityksissä. Kysyisin ministeriltä: miten pienenevien määrärahojen puitteissa varmistetaan, että Team Finland ja muut sen kaltaiset toimet oikeasti hyödyttävät pk-sektorin kansainvälistymistä?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taloustilanne on vaikea, ja globaaleihin trendeihin meidän on vaikea vaikuttaa, mutta hallitus on tehnyt merkittävän linjavalinnan ja, voi sanoa, myöskin linjanmuutoksen siinä, että työvoiman tarjonnan lisääminen on otettu ihan keskeiseksi politiikan ohjenuoraksi. Kun työvoiman tarjontaa lisätään, se lisää myös työvoiman kysyntää, se lisää työllisyysastetta ja se parantaa hyvinvointia. Kun tätä perussuomalaiset aiemmin täällä epäilivät, niin kehottaisin, että tutustuisitte esimerkiksi Saksaan ja Ruotsiin, mitä siellä on tapahtunut, koska juuri tämä on ollut se resepti, jolla siellä on menestytty. Eli tässä on menty iso askel oikeaan suuntaan, ja sitä tietysti maltillinen työmarkkinaratkaisu osaltaan tukee.

Täällä jo ministeri Ihalainen mainitsi te-toimistojen resursseista, ja on hyvä, että sinne saadaan nyt tätä määräaikaista työvoimaa lisää. Esimerkiksi Pirkanmaalla tämä on ollut iso ongelma. Nuorten työttömien määrä on 2009 alusta lähtien tuplaantunut. Samaan aikaan henkilökunta on ely-keskuksissa te-osastolla vähentynyt, ja kaiken lisäksi niitä on vielä alueellisesti keskitetty Tampereelle, mikä on heikentänyt paikallistuntemusta, ja siellä on todella ollut isoja haasteita. Kysynkin, ratkeaako tämä asia toivottavasti nyt sitten tällä lisätyövoimalla.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 30 prosentin aktivointiaste on todellakin haaste samalla tavalla kuin nuorisotakuu. Uskon, että nuorisotakuun osalta kunnat ovat nyt heränneet ja se paikallinen yhteistyö pääsee käyntiin. Myöskin ainakin alueellisesti on yrityksiä erityisesti informoitu nyt näistä Sanssi-korteista ja muista, jotka toivottavasti siihen sitten antavat tukea. Ehkä kysymys tältä osuudelta: onhan meillä varmaan mahdollisuus käyttää, jos rahasta on kiinni, myöskin lisätalousarviota ensi vuoden puolella tälle puolelle?

Toinen puoli on sitten nämä 200 henkilötyövuotta sinne te-keskuksiin. Viesti kentältä tulee, että kolmannen sektorin kuntouttavan työtoiminnan paikkoihin ei löydy ihmisiä, ja se on suuri huoli. Ja kysymys tähän: ovatko nyt nämä 200 ihmistä siellä selvittämässä tätä, niin että kolmas sektori ei joudu ajamaan toimintojaan alas siitä syystä, että heille ei löydy sinne työttömiä, joita meidänkin alueella ihan varmasti riittää, pitkäaikaistyöttömiä sekä lyhytaikaisempia työttömiä?

Ja toiselle ministerille sitten: kun teollisuudelle ei lisärasitteita haluta antaa, mikä on hieno päätös niin kehyksessä kuin nyt, niin voidaanko sitten pikaisesti saada myöskin Fennovoiman käsittely (Puhemies koputtaa) tänne eduskuntaan, että teollisuudelle tulisi sitten hyvää, kun kerran teollisuus on itse vahvasti mukana tässä yhtiössä?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla olisi kysymys molemmille ministereille.

Ensinnäkin, ministeri Ihalainen, kun puhuitte ikääntyvien vaikeudesta sijoittua työmarkkinoille, yli 55-vuotiaista, niin myöskin alle kolmekymppisillä on tämä sama ongelma. Olisin kysynyt teidän mielipidettänne siihen, mitä mieltä te olette tästä perussuomalaisten esityksestä, että työeläkemaksuja voitaisiin alentaa alle kolmekymppisiltä ja yli 55-vuotiailta.

Ministeri Vapaavuori kertoi tuossa omassa puheenvuorossaan ansiokkaasti siitä, kuinka täytyy huolehtia Suomen teollisuuden kilpailukyvystä. Edustaja Paaterokin otti tuossa omassa puheessaan esille sen, että teollisuutta ei rasiteta enää uusilla rasitteilla, mutta sitten on kuitenkin tulossa tämä voimalaitosvero, joka kohdistuu ydinvoimaan, tuulivoimaan ja vesivoimaan, nimenomaan niihin energiantuotantomuotoihin, jotka toimivat sillä tavalla, ettei tule ilmastopäästöjä. Ministeri Vapaavuori, viekö tämä nyt sitten tämän ohjaavuuden energiantuotantomuodoissa, ja ylipäänsä, mitä te henkilökohtaisesti (Puhemies koputtaa) olette mieltä tästä voimalaitosverosta?

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen valtio todellakin tekee vuosittain noin 7—8 miljardia alijäämää, Sattumoisin sama summa on tuo, kun kotimaahan tuodaan ulkolaista energiaa. Täällä alkupuheenvuorossa edustaja Tynkkynen otti esille hyvin tämän Kiinan asian ja ihannoi, että Kiinassa tehdään sitovia kivihiilen käytön kasvun rajoituksia. Voisiko hallitus ottaa nyt vinkkiä tästä Tynkkysen esimerkistä, että tehtäisiin myös Suomessa näitä kivihiilen käytön kasvurajoituksia ja luovuttaisiin esimerkiksi turpeen verotuksesta ja nostettaisiin sitten esimerkiksi kivihiilen veroa, jotta me tavoittaisimme tämän eurooppalaisen kotimaisuustason Suomen energiassa? Tällä hetkellä noin 30 prosenttia on Suomessa kotimaista energiaa, Euroopassa noin 50 prosenttia. Tämä toisi meille sitä työtä, työtä ja tuottavuutta monellekin ihmiselle.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä talousarvio yhdessä rakennepaketin ja kevään kehysriihen ohella muodostavat hyvän paketin, jolla kasvua ja yrittäjyyttä tuetaan. Täällä on puhuttu tästä yritysrahoituksesta. Keskustelin itse erään vientitoimintaa harjoittavan aloittavan yrittäjän kanssa, ja hän kertoi, että kyllä tämä meidän rahoitusjärjestelmämme vientiyritysten osalta toimii siltä osin, kun rahaa riittää, ja niin edelleen.

Täällä on nyt sitten keskusteltu, mikä on se oikea valtion rahoituksen taso. Minun mielestäni tämä Kasvurahastojen Rahasto II, mitä nyt perustetaan, on erittäin hyvä juttu. Se panostus, mikä sinne menee, on hyvä asia. Valtion tehtävä ei ole kuitenkaan olla yritysten primääri rahoituksen lähde, joten siinä mielessä olen eri mieltä kuin edustaja Pekkarinen, että tämän rahoitussumman pitäisi olla huomattavasti suurempi. Suurempi ongelma meillä tällä hetkellä Suomessa on se, että pankit eivät tarjoa yrityksille riskirahaa käyttöön ja yritykset näin ollen eivät saa sitä rahaa siinä määrin kuin tarvitsisivat.

Olisin vielä ely-keskuksesta kysynyt ministeri Vapaavuorelta: (Puhemies koputtaa) Täällä on tarkoitus tehostaa toimintaa sähköistämällä toimintoja, mutta mitenkä on tämän johtamisen suhde. Nyt on sellainen tunne, että ohjeistus (Puhemies koputtaa) on liian hajaantunutta, eri osastot osaoptimoivat toimintaansa ja semmoinen selkeä, jämäkkä yhdestä suunnasta tuleva ohjaus puuttuu (Puhemies koputtaa) ely-keskusten osalta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin. Valtion panostus näihin pääomarahastoihin tai kasvurahastoon on vain yksi osa. Se tulee sinne sitä varten, että sille haetaan vipuvaikutus normaaleilta markkinoilta. Minä olen täällä jo kymmenen kertaa kertonut, että viime vaalikaudella panimme noin 60 miljoonaa euroa valtion rahaa ja saimme sillä aikaiseksi nyt noin 700 miljoonan euron rahastojen rahaston. Näin pitää toimia, mutta ei tämä 30 miljoonaa kerta kaikkiaan riitä, koska hallitus samaan aikaan leikkaa tutkimuksen, teknologian, viennin ja vielä VTT:nkin voimavaroista paljon enemmän kuin on valtion rahaa tähän pääomasijoitusrahastoon.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen rakennepaketti tuo työelämäämme kaivattuja uudistuksia, kannustinloukkuja puretaan ja työn tekemistä kannustetaan. Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat ovat tästä mielestäni äärettömän merkittäviä esimerkkejä. Työelämäkysymysten eteneminen on monessa tapauksessa kiinni kolmikantaosapuolten kyvystä ja tahdosta päästä asioista sopuun. Keskitetyn tuloratkaisun aikaansaaminen herättää toiveita siitä, että sopimisen kulttuuri on edelleen voimissaan, toivottavasti myös tässä talossa.

Arvoisa ministeri Ihalainen, miten koette valmistelun etenevän niiden rakennepakettien osien kohdalla, joissa tarvitaan toimivaa kolmikantayhteistyötä paljon jatkossa, niiden toteutumisella kun on merkittävä vaikutus tähän koko kokonaisuuteen?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus sanoo, että työpaikat lisääntyvät, kun työttömyys kasvaa — tai kauniimmin — kun työvoiman määrä lisääntyy. Tällä hallituskaudella työttömyys on kasvanut, siis vapaan työvoiman määrä on lisääntynyt noin 200 000:sta liki 400 000:een. Näiden lisäksi kirjaamattomien työttömien määrä on noussut noin 70 000:een. Vaikka meillä on tällä hetkellä näin paljon ihmisiä, noin puoli miljoonaa, tarjolla työmarkkinoille, saimme tänäänkin lukea 600 työpaikan menettämisestä Raumalla. Vasta luimme sen, että Nokia on menetetty, sen, että Kemijoki-yhtiö heittää väkeään ulos. Työpaikat eivät siis olekaan lisääntyneet, vaikka vapaana olevan työvoiman määrä on lisääntynyt. Miten tämä on mahdollista? Miten hallitus voi ihan vakavissaan sanoa, että työpaikkojen määrä lisääntyy, kun työttömien määrä tai tarjolla olevan työvoiman määrä lisääntyy? Kertokaa se. Tämä on tosiasia, mikä on tänä päivänä. Näin ei ole käynyt, vaan kun työttömyys on lisääntynyt, niin perheiden pahoinvointi pelkästään on lisääntynyt.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin hyvä kuin ajatus nuorisotakuusta onkin, palvelujärjestelmämme, myös nuorten palvelut, ovat edelleenkin hyvin hajallaan. Ne eivät vedä nuoria yhteiskuntaan, vaan pikemminkin sysäävät heitä siitä ulos.

Osa nuorista, varsinkin pojista, ei pysy peruskoulun teoriaopintojen tahdissa. Me tiedämme, että syrjäytyminen alkaa monen nuoren kohdalla jo peruskoulun kolmelta viimeiseltä luokalta, ja ellei heitä kyetä tukemaan ajoissa, eivät esimerkiksi ammattikouluopinnot voi sujua, ja moni jättää jo ensimmäisenä ammattikouluvuonna opintonsa kesken.

Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-palvelukokonaisuudessa esimerkiksi tarjotaan räätälöityä apua nuorille. Sieltä kerrottiin, että monet heidän tapaamistaan nuorista ovat käyneet vuosien mittaan koko palvelujärjestelmän läpi tulematta kuulluiksi, saamatta apua. Tämän vuoksi en mitenkään usko tällä syömisellä, että mekaaninen oppivelvollisuusiän venyttäminen katkaisisi tämän syrjäytymisen kehän. Nuoret tarvitsevat paljon varhemmin kuuntelijaa, varhaista räätälöityä tukea elämänsä suunnan löytämiseksi. Näihin toivoisin nyt hallitukselta satsauksia, näihin varhaisiin toimiin.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Investoinneista on kova pula, ja tuntuu, että elinkeinoelämän katse suuntautuu ulkomaille eikä Suomea nähdä kovinkaan kiinnostavana investointikohteena. Yksi satojen miljoonien investointi olisi kuitenkin kovasti tyrkyllä Suomeen, mutta tuntuu, että sitä ei tänne oikein haluta. Kyse on Laguna-tiedehankkeesta, jossa kaavaillaan Pyhäsalmen kaivokseen hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta yhteistyössä kansainvälisen tiedeyhteisö Cernin kanssa. Pyhäsalmi on ykkösvaihtoehto sijoituspaikaksi, ja sen valintaa puoltavat muun muassa kaivoksen sijainti, olosuhteet ja syvyys.

Tämän hankkeen vastuuta on palloteltu opetus-, työ- ja elinkeinoministeriön välillä. Välillä hankkeeseen on suhtauduttu kielteisesti, välillä myönteisesti, ja tuntuu, että välillä aika välinpitämättömästi. Kysyisinkin molemmilta ministereiltä, koska en tiedä, missä tämä kotipesä on: onko tämä kotipesä löytynyt tälle hankkeelle ja onko Suomi mukana tosissaan neuvottelemassa edullisia ehtoja tälle investoinnille ja tämän tiedehankkeen saamiseksi Suomeen?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aiemmin päivällä väittelimme siitä, onko tarvetta korottaa vanhuuseläkeikärajaa. On sitten sen puolesta tai sitä vastaan, niin kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että työssäjaksamista ja työhyvinvointia pitää parantaa, jotta ihmiset jaksavat pitempään työelämässä. Kun tämän asian puolesta vallitsee herttainen yksimielisyys yli puoluerajojen ja hallitus—oppositio-rajojen, niin toivoisin, että ministeri Ihalainen voisi hieman avata sitä, minkälaisia avauksia tällä puolella voidaan lähiaikoina tehdä. Varmasti tuki tästä salista löytyy.

Meillähän on taloustilanne tunnetun vaikea, mutta vaikeankin taloustilanteen keskellä on tunnistettavissa useita vahvoja kasvualoja, ja jos sektoreittain tarkastelee, niin viime vuonna parhaita esimerkkejä oli tunnetusti cleantech-ala, joka kasvoi 15 prosenttia muuten hyvin synkässä tilanteessa. Peliala on kasvanut prosentuaalisesti vieläkin enemmän, on tietysti euromääräisesti vielä aika pieni. Maantieteellisesti monet uudet markkinat ovat hyvin lupaavia, ja toivoisin, että ministeri Vapaavuori voisi ehkä hieman avata, miten näillä kasvualoilla Suomi voisi edetä rivakammin.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Tämä tuli kyllä nyt yllättäen ja pyytämättä, mutta yritetään vastata huutoon.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on hämmentävä sali monella tapaa. Ensin täällä voivotellaan yleisellä tasolla oikein urakalla sitä, kuinka Suomi ottaa 6, 7, 8, 9 miljardia velkaa, ja parhaimmat täällä kitalaki punaisena huutavat, että pitää säästää ja tasapainottaa budjettia. Mutta sitten kun mennään pääluokkakohtaiseen keskusteluun, niin sitten valitetaan joka ikisestä määrärahasta, joka pikkasen pienenee.

Ei ole mahdollista tasapainottaa budjettia siten, ettei mistään säästetä, ja kun näin tehdään, on itsestäänselvää, että se osuu jokaiselle hallinnonalalle ja myös TEMin puolelle, (Mauri Pekkarinen: Ei kun kasvua tarvitaan!) ja se on itsestäänselvää, että joudutaan säästämään myös sellaisista määrärahoista, jotka ovat sinänsä tarpeellisia ja hyödyllisiä, kuten vaikkapa Finpron määrärahoista. Mutta älkää nyt herra jumala sanoko, että jos Finpron määrärahat putoavat 19:stä 17 miljoonaan, meidän vientimme romahtaa sen jälkeen. Ei tässä näin käy. (Eduskunnasta: Se on romahtanut jo!)

Pitää ottaa huomioon vielä sekin — enkä tästä nyt edeltäjiäni halua mitenkään syyttää, — että meillä on myös rakennettu sisäisiä tukiautomaatteja. Uusiutuvan energian tuotantotuki nousee ensi vuonna 30 miljoonaa euroa sen takia, että meillä on järjestelmä, joka pakottaa siihen, ja samaan aikaan meidän pitäisi kuitenkin säästää. Totta kai me joudumme ottamaan silloin myös semmoisista määrärahoista, jotka sinänsä ovat tarpeellisia. Mutta ei se meidän vientimme siitä nyt kuitenkaan loppujen lopuksi ratkea, onko meillä 17, 18 vai 19 miljoonaa Finprossa, vaikka toivoisin, että olisi enemmänkin. (Mauri Pekkarinen: Kymmeniä miljardeja!)

Sitten toinen asia on se, edustaja Pekkarinen, että ei kuitenkaan ehkä voi käyttää sellaista logiikkaa, että kasvurahastoon panostus on sinänsä ihan ok, mutta se on liian pieni sen takia, että jostain muualta säästetään. Se on kyllä vähän niin kuin appelsiinia ja banaania verrattaisiin keskenään. On oikeasti kahdesta ihan eri asiasta kysymys.

Olen moneen otteeseen täällä todennut, että tämä Kasvurahastojen Rahasto II, jota me käynnistämme, noudattaa sitä mallia, mikä aikaisemminkin on tehty. Ne rahat, jotka me pistämme sinne, ovat ihan merkittäviä. Niillä saadaan iso vipuvaikutus, niin kuin edustaja Pekkarinen on täällä todennut, ja olen myös julkisesti todennut, että jos niille löytyy suurempaa kysyntää kuin mitä asiantuntijat tällä hetkellä olettavat, niin ei minulla ole mitään ongelmaa esittää sinne lisämäärärahoja. Sen lisäksi panostamme vielä erityisesti Tekesiin. Aloitamme kokonaan uuden alku- ja siemenvaiheen rahastojen rahaston, panostamme 90 miljoonaa euroa, eikö niin, LNG-terminaaleihin ja niin edelleen. (Mauri Pekkarinen: Leikkaatte!) Eli kun muistuttaa näistä muutamasta leikkauksesta, niin kannattaisi silloin johdonmukaisuuden nimissä muistuttaa myös siitä, minne saadaan lisää rahaa erittäin merkittäviä summia.

Kun me puhumme kasvun eväistä yleisemmin ottaen, niin ymmärrän kyllä, että on semmoisia ajattelutapoja ja liikkeitä, jotka kuvittelevat, että kaikki kasvu syntyy tukiaisista, mutta ei se niin mene. Siis meidän Suomen kasvu ja Suomen vienti perustuu siihen, että meillä täällä tehdään kilpailukykyisiä tuotteita, jotka menevät maailmalla kaupaksi, eikä se voi perustua siihen, että valtio tukee kaikkea ja kaikki vaan, jota valtio tukee, on hyvä juttu ja millään muulla ei ole mitään merkitystä ja arvoa.

Toki sitten valtion tehtävä on luoda edellytyksiä sille, mitä tehdään, monilla eri toimilla, yhteisöveroa alentamalla, rikkidirektiiviä kompensoimalla, osaltaan vaikuttamalla työmarkkinasopuun, Kasvurahastojen Rahastolla, yritysrahoitusta, viennin rahoitusta kehittämällä ja niin edelleen. Kun entinen ministeri edustaja Pekkarinen hyvin tietää nämä tukimuodot, niin tulipahan nyt sitten unohdettua teiltä myöskin lisäbudjetissa olevat panostukset Finnveraan, muun muassa vientialusluottojen uudet valtuudet sekä uudelleen annettu instrumentti Finnveralla osallistua pk-yritysten joukkovelkakirjalainoihin ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies! Täällä parissakin puheenvuorossa vedottiin Fennovoimaan. Edustaja Skinnari totesi, että se on tärkeä hanke ja me tarvitsemme tällaisia. Olen tismalleen samaa mieltä. Mutta kun te siellä vaahtoatte, että mitä hallitus tekee, niin sanokaa itse, mitä pitäisi tehdä. Mitä sellaista olemme jättäneet tekemättä, mitä pitäisi tehdä, mikä vielä kaiken lisäksi olisi laillista? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Fennovoimalla on olemassa oleva lupa, ja se menee kuin juna eteenpäin. Se, että he muuttivat laitostoimittajaa, johtaa siihen, että me teemme tiettyjä uusia selvityksiä uudelleen. Mutta kertokaa minulle, mitä pitäisi tehdä, niin sitten voidaan harkita sitä. (Jouko Skinnari: Hoitaa asiat kuntoon!) — Laittaa asiat kuntoon. Edustaja Skinnari, teillä on valtioneuvostosta kokemusta aikanaan. Kyllä pitäisi olla pieni vastuu, kun sieltä huutelee, ja vielä ykkösrivistä, että pankaa kuntoon. Antakaa joku vinkki, mikä se voisi olla, niin otan siitä vaarin.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu alkoi tärkeällä kysymyksellä, joka liittyi siihen, onko Suomessa kuljettava sitä tietä, mitä Saksassa on mietitty näiden minijob-töiden suhteen, ja minulla on vähän sama arvio kuin kysyjällä, että siellä Saksassa ovat jakautuneet työmarkkinat aika pahasti niiden kannalta, jotka ovat näissä minijob-töissä, jotka eivät pääse niille oikeille avoimille työmarkkinoille, ja se on huono asia.

Totta kai nämä hankkeet, joita Suomessa nyt tehdään, että työttömyysturvaan tulee suojaosa, asumistukeen tulee 400 euron suojaosa, edesauttavat sitä, että ihmisillä on edellytyksiä ottaa lyhytaikaista työtä vastaan, ja se on erittäin hyvä asia. Tässä mielessä nämä meidän askeleemme ovat hyviä sen ohella, että meidän pitää huolehtia siitä, että meidän nuoremme saavat myöskin vähintään toisen asteen koulutuksen ja sitä kautta pärjäävät paremmin työelämässä. Tässä on monia hankkeita, mutta tämä on tärkeä pohdinta-asia.

Sitten ehkä tähän nuorisotakuuseen liittyvät haasteet: Totta kai niitä on, ja siihen liittyy paljon byrokratiaa, jota on haluttu purkaa. Se byrokratia lienee sitä, että monet yrittäjät kokevat nämä palkkatukimuodot, joita Sanssi-rahakin on, vaikeiksi toteuttaa. Ja tässäkin suhteessa on tehty erittäin paljon: karsittu sitä byrokratiaa, siirretty viranomaisten tehtäväksi. Ei tarvitse panna enää yhtään liitettä, sinä voit tehdä netissä sen hakemuksen. On yritetty helpottaa yrityksille ottaa käyttöön myös Sanssi-rahaa ja erinäisiä palkkatukia, mutta edelleen koetetaan tehostaa näitä toimia, mikä on tärkeä asia, mihin täällä edustaja Lindström kiinnitti huomiota.

Minäkin haluaisin mennä tähän kasvurahastoasiaan, vaikka se nyt ei suoraan minun toimialaani liity. Nimittäin minusta nämä hallituksen panostukset ovat erittäin merkittäviä ja niitten vipuvaikutus voi olla erittäin merkittävä. Jos me rupeamme puhumaan 3—4 miljardin kasvurahastosta, niin herää kysymys, mistä se rahoitus kerätään: valtion omaisuuttako rajusti myymällä? Emme me voi pakottaa työeläkeyhtiöitä tähän tulemaan väkisin mukaan. Edustaja Pekkarinen muistaa, kun edellisellä kaudella yritettiin saada työeläkelaitoksia näihin talkoisiin. Tulos ei ollut kauhean hyvä, parempaa olisi toivottu, niin että meidän pitäisi olla myös tässä realistisia siinä, minkälaisiin kasvurahastoihin meillä on mahdollisuus tässä yhteiskunnassa mennä ja mistä se rahoitus tehdään. Asia on sinänsä tärkeä, ja sen takia hallitus on lähtenyt toimenpiteisiin.

Kysymys yhteiskunnallisten yritysten roolista siviilipalvelussa on tärkeä asia. Sitä pitäisi samalla pohtia, kun täällä eduskunnassahan on nyt myös esitys siitä, että siviilipalvelutoiminta valtiollistetaan ja luodaan nyt edellytyksiä myöskin sille, että me voimme myös siviilipalveluksessa olevien ihmisten sijoittumista järkeviin palvelukohteisiin edesauttaa, ja tämäkin uudistus auttaa sitä.

Edustaja Salosen kysymys siitä, että tämän Suomen talouden tervehdyttämisen superviikolla tehtiin neljä isoa asiaa: budjettilinjaukset, jotka olivat ryhdikkäitä, työllisyyspaketti, rakennepoliittinen ohjelma, joka antaa suuntaviivat, mitä tehdään, ja työmarkkinajärjestöjen tekemä sopimus. Ja tämä viimeksi mainittu kivijalka on tärkeä tälle kokonaisuudelle. Siihen liittyen on nyt sitten käyty myös neuvotteluja tämän rakennepaperin osalta erittäin monesta, yli 20:stä, kolmikantaisesti valmisteltavasta asiasta, jotka pantiin liikkeelle ja joista koetetaan marraskuun loppuun mennessä osa saada jo päätöksentekoon.

Me olemme nämä työryhmät perustaneet kaikista näistä asioista hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja lähteneet näitten asioitten kanssa liikkeelle. Edustaja Taimela kysyi tätä asiaa, ja halusin tässä yhteydessä myös siihen vastata. Siellä on monia vaikeita asioita, mutta töitä on lähdetty nyt hyvässä hengessä tekemään. Toivon mukaan tämä itse ratkaisu saadaan liittotasolla myöskin neuvoteltua niin, että voidaan tämä laaja työmarkkinaratkaisu sitten vielä sovitussa aikataulussa hyväksyä ja valtiovallan toimenpiteet voivat sitten siihen kokonaisuuteen myöskin liittyä.

Sanssi-kortin suhteen vielä on epätietoisuutta paljon. Nimittäin Sanssi-korttia voivat käyttää kunnat, kolmas sektori ja muutkin toimijat paitsi valtio. Tästä olisi hyvä, että me kerromme enempi siellä paikallisella tasolla, ja minä uskon, että tämä alkaa vetämään myös voimakkaammin tulevaisuudessa.

Sitten kysymykseen, edustaja Turunen, siitä, miten voitaisiin edesauttaa varttuneempien ihmisten pysymistä työelämässä. Siinä on monia asioita, joita nyt on työn alla. Tämä ajatus siitä, lasketaanko työeläkemaksuja yli kuusikymppisillä ja vastaavasti nostetaan sitten jossain toisessa ikäryhmässä — minä ymmärsin teidän aloitteenne olevan tämän sorttinen, tai ainakin olette semmoisia ajatuksia esittäneet — tämähän on olennainen osa niitä neuvotteluja, jotka nyt ovat käynnissä ja käynnistymässä koskien työuraneuvotteluja ja eläkejärjestelmän kehittämistä, joista on sovittu selvä aikataulu, miten tässä mennään. Jukka Pekkarisen työryhmä tekee omat arvionsa eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyydestä ja tilanteesta, ja työmarkkinajärjestöt ovat sopineet keskenään myös siitä, että ne ensi vuoden aikana näitä ratkaisuja pyrkivät saamaan aikaan niin, että sitten sovitulla tavalla lainsäädäntötyö tulisi päätökseen vuoteen 2017 mennessä. (Puhemies koputtaa) Tämän keskustelun osana on varmaan tämäkin kysymys, mitä tehdään näitten työeläkemaksujen porrastamiselle, jos niitä halutaan sitten porrastaa.

Arvoisa puheenjohtaja! Tässä joitakin vastauksia.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyin tässä sitä, mikä on tämä hallituksen vientistrategia, kun nyt esimerkiksi Finpron määrärahoja on vähennetty. Minusta Finpro on hyvin ketterä. Se on siinä mielessä tärkeä pienille yrityksille, että on numero, johon soittaa, on ihminen, jolle voi soittaa vieraassa massa, ja viennin lisäämisen kannalta nämä ovat kuitenkin aika pieniä rahoja. Se on kuitenkin tällainen jonkunlainen hallituksen signaali siihen, että Finpron kautta nyt ei ainakaan tämä homma lähde liikkeelle, että sieltä voidaan ottaa.

Mutta sitten tästä Fennovoimasta: ministeriö on vaan omilla lausunnoillaan antanut sellaisen kuvan, kun on tämä eduskunnan 1.7.2010 tekemä päätös siitä, että kaksi voimalalupaa myönnetään ydinenergialain pohjalta, että siinä olisi jotenkin sillä tavoin epäselvää tämän asian osalta, ja valtioneuvosto panee tämän asian täytäntöön. Eduskunnan talousvaliokunnassa me käsittelimme kolme kuukautta näitä asioita, koska olimme monta vuotta perehtyneet tähän asiaan eikä se tullut mitenkään yllätyksenä, ja sitten täällä äänestettiin ja asia ratkaistiin silloin sillä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä annan arvon sille, että ministeri on opettajana, mutta opettajan pitäisi olla jollakin tavalla johdonmukainen. Ensin te syytätte siitä, että kun täällä vaaditaan tukia ja tukiaisia, ja sitten te itse paukautatte, että LNG-terminaaliin te aiotte käyttää 100 miljoonaa euroa. Ja sen lisäksi te aiotte Euroopan unionilta odotella 200:aa miljoonaa euroa, hanke, joka on ihan tukien varassa oleva hanke kaiken kaikkinensa. Tätä se on se tukeminen.

Kun me puhumme kasvurahastosta, siinä idea on se, että valtio menee mukaan partneriksi, yksityisen rahan kaveriksi ja sillä tavalla luo edellytykset rahastolle, joka rahasto tekee ihan liiketaloudellisin perustein sijoituksia sinne, missä yritysten omat pääomat, sellaisten yritysten, joilla on hyvä liikeidea, hyvä tuote, hyvä pyrky markkinoille, eivät pääse, kun niitten vakavaraisuus ei riitä siihen, että ne pystyvät investoimaan. Ei se ole mitään tukiaisten jakamista, arvon ministeri.

Ja vielä voisin heittää teille myöskin, kun te puhuitte energiasta ylipäänsä: ei varmaan tarvitse kovin paljon lisätä energiatukia, kun te olette muuttanut lainsäädäntöä sillä tavalla, ettei kannata investoida suomalaiseen energiaan tällä hetkellä, koska kivihiilestä on tullut tavattoman edullinen näihin puuhun ja turpeeseen verrattuna.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos on syytä antaa kasvurahastosta. Pienten ja keskisuurten yritysten kasvua sekä pääomaa, sijoitusmarkkinoita vahvistetaan nyt uudella pitkäaikaisella kasvurahoitusohjelmalla, ja toiminta-aikanaan tämän rahaston sijoitusten odotetaan nousevan miljardiluokkaan. Tämä on merkittävää, ja tästä pitää ministerille antaa kiitosta.

Työministerille nuorisotakuusta: Takuu on lupaus minun mielestäni, ja kyllä rehellisyyden nimissä tietysti on myönnettävä, että sitä lupausta ei ainakaan vielä ole pystytty pitämään siinä mittakaavassa kuin se on annettu. Oikeastaan itse kysyisin siitä, kun tässä on paljon tullut esille niitä ongelmia, joita nyt määrätietoisesti ollaan korjaamassa, mutta yksi on se, kenellä on loppupelissä se vastuu siitä nuorisotakuun toteutumisesta. Olisiko tässä, arvoisa työministeri, vielä tarkentamisen paikka ja vahvistamisen paikka, että olisi selvillä, mihin osoitetaan sormella silloin, kun lupaus ei nuoren kohdalla toteudukaan?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ehdottoman tärkeätä, että me onnistumme sekä nuorisotakuussa että pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilussa.

Nyt kunnissa valmistellaan vahvasti kuntakokeiluja ja siellä olevia toimintamalleja, ja nyt on todettu, että tähän liittyvä työkokeilulaki on määritelty niin tiukaksi, ettei työvoimahallinnosta eikä TYPistä ohjaudu tällä hetkellä asiakkaita näitten työvoimakokeiluiden pariin ja piiriin. Nyt kysyisin ministeri Ihalaiselta: miten tätä ohjattavuutta voitaisiin parantaa, jotta nämä kokeilut ja toimintamallien kehittämiset eivät kariutuisi sen takia, että sinne ei ohjaudu asiakkaita?

Sitten, ministeri Vapaavuori, Suomen energia- ja ilmastopoliittisena tavoitteena on vahvistaa tuulivoimaa, ja kävitte tänä kesänä meidän kanssa juhlistamassa Etelä-Karjalassa tuulivoimalan avaamista, ja siellä kävimme myös keskustelua mahdollisesti muista tulevaisuuden tuulivoimaloista, joita Etelä-Karjalassa on tällä hetkellä rakenteilla tai kehitteillä. Olette perustanut tätä varten työryhmän, joka nyt sitten valmistelee ja selvittelee tätä kokonaisuutta ja kysyisin, missä tämä selvitystyö menee.

Toinen asia, joka tähän liittyy, on kompensaatio. On ehdottoman tärkeätä, että kompensaatio kaikkien tuulivoimaloitten osalta on yhdenvertainen ja tasa-arvoinen. Mikä on teidän näkemyksenne tästä asiasta?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt ollaan menetetty perinteinen vientiteollisuus, niin usein, niin kuin edustaja Skinnarikin, olen huolissani tästä viennin edistämisestä. Kysynkin, että kun siellä vienninedistämismatkalla ministerin mukana on suuri liuta, niin ovatko he sellaisia henkilöitä, jotka ymmärtävät suomalaisen bisneksen teon. Kysynkin, millekä alalle olette saaneet nyt tätä vientiteollisuutta, koska tämä Suomen rikkaushan perustuu tähän vientiin.

Sitten toinen asia: monen suulla ja jopa pääministerin suulla on tänään sanottu, että kun kasvatetaan työvoimaa, niin se parantaa työllisyyttä. Ei ainakaan Ojalan laskuopin mukaan. Me tiedämme, että työttömyyttä on koko EU:n tasolla, mutta meillä Suomessa on alle 25-vuotiaita työttömiä lähes 20 prosenttia, on vähemmän ja korkeasti koulutettuja. Mutta onko näin, työministeri, että tämä koulutus ja työpaikka eivät tänäkään päivänä vielä kohdennu, vai mitä täällä on?

On myös todettava, että nuorisotakuu on teoriassa kaunis ajatus, mutta käytännössä se ei toteudu, koska yrittäjät eivät voi ottaa, vaikka he tämän 700 euroa saavat, koska yrittäjällä on sitten vielä suuret kustannukset yhden työllistyttäväksi.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Vapaavuori viittasi rakennerahastovarojen hallinnointiin ja kohdentamiseen. Kysymys kuuluu, herra ministeri: aiotteko te toteuttaa tämän hallinnoinnin keskittämisen neljään ely-keskukseen, kun TEM tämän asian tulee päättämään? Tämän kysyn sen vuoksi, että mehän elämme ns. alueiden Euroopassa läheisyysperiaatteen mukaisilla periaatteilla ja tuntuisi oikealta se, että asioista päätettäisiin niin paljon kuin mahdollista paikallisesti ja niissä yksiköissä, missä asiat paikallisesti kaikkein parhaiten tunnetaan. Keskitättekö, herra ministeri, vai jatketaanko tällä nykyisellä erittäinkin hyvin toimivalla systeemillä?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa työministeri Ihalainen, mainitsitte, että teidän tulkintanne mukaan nuorisotakuun toteutuminen ei ole kiinni ainakaan rahasta, että sitä on. Itse olen huolestunut siitä, miten on nuorisotakuussa luvatun kuntoutuksen laita. Nimittäin hyvin paljon esimerkiksi Helsingissä kuulee ammattikoulujen rehtoreilta, että ammattikoulut eivät voi osallistua nuorisotakuun toteuttamiseen sen vuoksi, että osa nuorista on niin huonokuntoisia, että heistä näkee jo ennalta, että he tulevat keskeyttämään opintonsa. Toisaalta nuorilta kuulee, että heille ei kerrota te-hallinnossa, että he ovat oikeutettuja nuorisotakuun toimenpiteisiin.

Tässä tullaan tähän toteutettuun te-hallinnon uudistukseen. Toitte itse esille sen, että linjastouudistus on hankaloittanut työttömyyden hoitoa, että työttömät eivät välttämättä saa niitä palveluita, joita he tarvitsisivat. Hyvin paljon kuulee sitä, että työtön tulee sijoitetuksi alkuarvioinnissa A-linjalle, vaikka hän itse asiassa kuuluisi B-linjalle, jonne päästessään hän voisi saada esimerkiksi kuntoutusta tai muuta tarpeen mukaista palvelua. (Puhemies koputtaa)

Kysymykseni kuuluu nyt: ollaanko TEMissä tekemässä jotakin sen eteen, (Puhemies koputtaa) että te-hallintoon palautettaisiin (Puhemies koputtaa) tällaiset moniammatilliset työttömien palvelutiimit tai palvelut, jotka ennen tätä...

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen hyvinvointi ja kasvu perustuvat pohjimmiltaan yritystoimintaan ja yritysten toimintaedellytysten turvaamiseen, ja tässä vyönkiristystilanteessa tosiaan ministeriö ansaitsee kiitokset ja erityismaininnan tästä kasvurahasto kakkosesta.

Mutta itse kysymys olisi rakennerahastoista, ei siksi, että vinkuisin lisää rahaa, vaan koska tilanne on hieman muuttunut, niin nämä uudet kuviot sekoittavat tätä ja aiheuttavat epävarmuutta. Kysyisinkin, että onhan niin, että Uudenmaan alueella tämä uusi kaupunki-ITI ei tule syrjäyttämään sitä muuta EAKR-rahoitusta, vaan että tämän ITIn lisäksi on mahdollisuus saada myös muuta EAKR-rahaa, ja yhteensä tämä summa voisi olla esimerkiksi tarvittavat 1,5 miljoonaa euroa.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme kaikki tuskallisen tietoisia työttömien suuresta määrästä. Yrittäjyyttä pyrkii hallituskin kannustamaan monin eri keinoin. Monilla kansalaisilla on hyviä bisnesideoita, mutta yrittäjyyden riskit pelottavat. Yhtenä ongelmana on yrittäjän, varsinkin pienyrittäjän tai yksinyrittäjän, sosiaaliturvan ongelmat. Kysyisinkin ministeri Ihalaiselta: onko hallitus ensi vuoden budjetissaan miettinyt ratkaisuja näihin ongelmiin esimerkiksi Ruotsin-mallin mukaisesti siten, että jos yritys ei lähdekään toimimaan, niin voisi sitten joustavasti päästä takaisin työttömyysturvan piiriin?

Olemme eilen saaneet taas synkkiä pilviä teollisuutemme ylle, tällä kertaa Raumalla. Olisinkin kysynyt ministeri Vapaavuorelta: Mikä on Suomen teollisuuspolitiikan tulevaisuuden visio? Mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla me Suomessakin pärjäämme, vaikka globaalissa maailmassa kilpailu on kovaa ja tuntuu, että kaikki työpaikat karkaavat sinne ulkomaille? Mitä ratkaisuja ensi vuoden budjetista löytyy näihin ongelmiin?

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Urpilainen totesi päivällä, on keskeisintä nostaa työllisyysastetta. Se onkin tärkein asia menestykseen, mutta nyt esitetyssä rakenneuudistuspaketista tai budjetista ei löydy ensimmäistäkään faktaa työllistämiselle, tai, kuten edustaja Pekkarinen totesi, kasvun eväät puuttuvat.

Todellisia faktoja ovat muun muassa tänään 70-vuotispäiväänsä viettävän varapuhemies Anssi Joutsenlahden maratonaika 2:23:23 taikka 80-luvun hyvinvointiyhteiskunta, mutta ne ovat jo elettyä aikaa. Nyt tilanne on toinen. Hyvinvointiyhteiskunta on kohta mennyttä aikaa. Vientiteollisuus on romahtanut, vaikka Etelä-Euroopan tukitoimia perusteltiin viennin turvaamisella. Nyt toimet kohdistetaan suuryrityksiin, jotka siirtävät toimintansa ulkomaille ja lisäävät työttömyyttä. Hyvinvointiyhteiskunta on romahtanut tämän hallituksen toimesta. (Puhemies koputtaa) Miksi olette unohtanut pk-sektorin ja pienyrittäjät, Vapaavuori?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä asiaa energiapolitiikasta. Haluaisin muistuttaa ministeriä siitä, että jos yhtä suuret ponnistelut suunnattaisiin turpeen tuottamisen mahdollistamiseen kuin suunnataan esimerkiksi tuulivoiman edistämiseen, niin olisimme todella kiitollisia.

Sitten siihen varsinaiseen asiaan, arvoisa puhemies: Monet istunnot on istuttu Pohjois- ja Itä-Suomen ohjelman ympärillä. On tehty teesejä, on tehty erilaisia liikennepoliittisia linjauksia, työllistämislinjauksia ja muuta, ja nyt täytyy sanoa, että kun tuota budjettikirjaa lukee, niin vähän on jäänyt villoja tästä Pohjois-Suomen kehittämisohjelman dokumentoinnista. Elikkä kysymys ministerille, ehkäpä molemmille: Millä tavalla tämä hallitus aikoo panostaa Pohjois-Suomen hankkeisiin? Sillä tavalla kuin esimerkiksi Ruotsi on tehnyt? Tulokset näkyvät tänä päivänä erinomaisesti. Norja vetää suomalaisia työntekijöitä niin paljon kuin sinne jaksaa vain matkustaa. Lentoyhteyksien, liikenneyhteyksien ynnä muiden vuoksi Pohjois-Suomen kehittäminen on erittäin tärkeää.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi kysymystä, ensin ministeri Ihalaiselle. Hallituksen rakennepaketti ja budjetti sisältävät paljon hyviä työllistämistoimia osatyökykyisten sekä pitkäaikaistyöttömien osalta, mutta tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu, jossa todettiin, että kilpailutuspakko tappaa järjestöjen tuottamia palveluja. Järjestöt ja yleishyödylliset yhteisöt ovat juuri niitä, jotka työllistävät osatyökykyisiä, pitkäaikaistyöttömiä hyvin runsaasti, ja meillä sitten hankintalainsäädäntö monesti lyö korville. Olisin kysynyt, mitä aiotte tehdä tämän asian helpottamiseksi, ja toivottavasti se sisältyisi tähän osatyökykyisten pakettiin.

Toinen kysymys ministeri Vapaavuorelle aluepolitiikkaan ja rakennerahastoihin liittyen. Nyt kun ohjelmakausi päättyy ja uusi alkaa — meillä on myös todettu budjettikirjassa naapuruuden ja kumppanuuden välinen rajayhteistyöosio eli nykyinen Enpi-ohjelma — millä tavalla seuraavalla kaudella tässä asiassa aiotaan edetä ja vahvistaa erityisesti hallituksen rakennepaketissakin olevaa Venäjä-toimenpideohjelmaa?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työn vastaanottamisen helpottaminen on investointi, joka tulee maksamaan itsensä takaisin pidemmällä aikavälillä. On hyvä juttu, että vihdoin kannustinloukkujen purkamisessa tapahtuu jotakin konkreettisesti. Puhetta on ollut kauan, ja nyt vihdoin on tekojen aika.

Nyt kun työttömälle tulee, aivan oikein, mahdollisuus lisäansioihin ilman työttömyyspäivärahan leikkautumista, miten käytännössä tämä hoituu? Nimittäin jo nyt on ongelma, että palkkalaskenta ja maksatus tapahtuvat pitkällä viiveellä. Arvoisa ministeri, miten yritykset ja palkanmaksajat saadaan tähän mukaan nopeuttamaan siis maksatustaan, jotta työttömän toimeentulo ei vaarannu, mikä ihmisen kannalta juuri on se tärkein asia? Onko tätä yksityiskohtaa vielä pohdittu?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rikki- ja typpipäätökset tulevat ohjaamaan Itämerellä käytettävää polttoainetta niin, että se tulee olemaan LNG, ja tämmöistä laivastoa ei vielä ole, ja nyt kun telakkakuviotkin vielä heikentävät tätä toteutumista, niin sitä pitää jotenkin kompensoida. Oletteko ajatelleet ottaa huomioon ikään kuin kompensaationa Satakunnan sijoittamiskohteeksi LNG-terminaalille?

Sitten kuntien lakisääteisiä tehtäviä tullaan vähentämään ja valtionosuuksia leikataan. Tämä tulee tekemään työttömyyttä. Miten olette varautuneet siihen, että kuntien maine hyvänä työnantajana ei enää pidä paikkaansa?

Ja vielä viimeisenä: Yleisen arvonlisäveron hintalappu muutettuna työpaikoiksi on noin 15 000 työpaikkaa. Oletteko ajatelleet laskea yleistä arvonlisäveroa, kuten me vaihtoehdossamme teemme?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talouden taantuma ravistelee eri puolilla Suomea. Hallituksella on käytössä rakennemuutosrahat, ja Rauma lienee se viimeisin, joka tulee nauttimaan tästä paketista. Kysyisinkin sitä, kuinka paljon hallituksella on taskussaan rakennemuutosvaroja käytettäväksi, koska olettaa sopii, että näitä rakennemuutosalueita tulee lisää ja kohta koko Suomi on osa sitä. Pelkään pahoin niin.

Vierailin tässä viime viikolla Murmanskissa ja Kirkkoniemellä, ja siellä työttömyysprosentti on 1 eli ei juuri mitään. Työvoimapulaa on kaikilla aloilla, ja kysymykseni kuuluukin, onko esimerkiksi yritysten kansainvälistymisen rahoituksessa mahdollisuutta, että nyt aidosti ja oikeasti katsetta suunnataan pohjoiseen ja pyritään työllistämään suomalaisia Norjaan, Pohjois-Norjaan, Pohjois-Ruotsiin, niihin hankkeisiin ja sillä osaamisella, mitä suomalaisilla on näille pohjoisille alueille annettavana.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Katsetta on suunnattu pohjoiseen enemmän kuin varmaan koskaan aikaisemmin. Olemme kaivospuolella jo toteuttaneet ison hankkeen ja tulemme toteuttamaan toisen matkailupuolella.

Edustaja Kääriäinen kysyi rakennerahaston hallinnoinnista. Asian käsittely on kesken hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokunnassa, ja päätökset tulevat aikanaan. Mutta on selvää, että kun toisaalta ely-keskusten määrärahat vähenevät 30 miljoonalla eurolla, kun koko rakennerahastokaudella on miljardi euroa vähemmän käytettävissä kuin aikaisemmin ja kun vielä hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmapaperissa nimenomaisesti todetaan, että rakennerahaston hallintoa pitää tehostaa, niin silloin sitä myös tehostetaan. Se tehdään kuitenkin semmoisella tavalla, että asiakkaitten kontakti säilyy siellä omalla alueella ja faktinen päätöksenteko on kullakin omalla alueellaan.

Edustaja Mäkelä kysyi tästä ITI-asiasta. Sitä ei ole vielä ratkaistu. Siinä on kysymys viime kädessä siitä, mikä on kuntaosuus. Mitä isommaksi kuntaosuus näitten isojen kaupunkien osalta muodostuu, sitä enemmän jää rahaa käytettäväksi sitten muihin alueitten hankkeisiin.

Edustaja Pekkarinen voivotteli sitä, että kukaan ei enää investoi energiapuolelle. Olen erittäin huolissani tästä eurooppalaisen sääntelyn aiheuttamasta erittäin hankalasta tilanteesta, joka koko Euroopan tasolla on johtanut siihen, että energiainvestoinnit ovat vaikeammin ja vaikeammin toteutettavissa. Tilanne on sitten kuitenkin onneksi vielä niin, että lähes puolet, selvästi yli kolmasosa, kaikista investoinneista Suomessa tällä hetkellä tulee energiapuolelle, ja siltä osin tilanne ei ole ihan näin synkkä.

Mutta, edustaja Pekkarinen, mennään vielä hetkeksi tuonne rahastojen maailmaan. Te olette täällä ansiokkaasti mainostanut sitä, kuinka KRR I:n kautta saatiin vivutettua jopa seitsenkertainen määrä rahaa yhteensä tähän. Ja eikö niin, olettaisin, että samalla mallilla te olette ajatelleet jatkossakin tätä asiaa hoitaa? Nyt te puhutte siitä, että te haluaisitte 1,5 miljardia rahaa. Kuvitteletteko oikeasti, että te saisitte sen seitsemänkertaisena, 10 miljardia rahaa työeläkeyhtiöiltä ja yksityisiltä sijoittajilta mukaan siihen, että saataisiin sama vipuvaikutus? Oletteko te keskustellut työeläkeyhtiöitten ja yksityisten sijoittajien kanssa siitä, kuinka paljon he olisivat valmiita laittamaan panoksia tähän uuteen Kasvurahastojen Rahastoon? Me nimittäin olemme keskustelleet, ja siihen perustuu se meidän arviomme niistä summista, jotka budjettiin tällä hetkellä on laitettu.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä viimeiseksi edustaja Tynkkyselle: Olen täysin samaa mieltä kanssanne cleantechistä. Kaikki, mikä liittyy vihreään talouteen, energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan, vesien käsittelyyn, jätteitten käsittelyyn, on todennäköisesti globaalisti kaikkein vahvimmin kasvavia bisnesaloja. Ja ne ovat kaiken lisäksi semmoisia aloja, missä Suomessa on luontaista osaamista monestakin eri tulokulmasta, ja sen takia on selvää, että tämä on se ala, mihin meidän ehkä kannattaa kaikista monista muistakin lupaavista aloista kaikkein eniten panostaa myös jatkossa. Me olemme tähän liittyviä toimenpiteitä jo tehneet, muun muassa sen julkisia hankintoja koskevan periaatepäätöksen, Team Finlandin strategiassa cleantech on otettu selkeäksi painopistealueeksi ja niin edelleen, ja tarkoitus on etsiä vielä lukuisia uusiakin keinoja, joilla voisimme avittaa suomalaista cleantech-teollisuutta kehittymään ja viemään tuotteita maailmalle.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Kysymykseen siitä, miten noita äkillisen rakennemuutoksen rahoja on: Ensi vuoden budjetissa on 20 miljoonaa euroa varattu pelkästään näihin tarkoituksiin. Vierailin eilen Turussa, ja siellä olivat raumalaiset paikalla, kun käsiteltiin myös tätä tilannetta, jossa kävi ilmi, että Satakunnan ely-keskuksen alueella on noin 3 miljoonaa vielä käyttämättömiä rahoja tänä vuonna, ja totta kai niistä merkittävä osa on tarkoitus varata niihin kohteisiin, joita myös Raumalla tarvitaan. Rauman seutu todennäköisesti tulee hakemaan äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, ja jos näin hakee, niin se täyttää kyllä, niin kuin Vapaavuori jo eilen sanoi, kaikki nämä kriteerit, ja se avaa sitten monenlaisia investointi- ja työllistymismahdollisuuksia sinne.

Sitten kysymykseen siitä, miten meidän hankintalainsäädäntöä tulisi kehittää, jotta kolmannen sektorin toimijat pärjäävät tässä kilpailussa tulevaisuudessa. Ensinnäkin on syntymässä uusi EU:n hankintadirektiivi, joka valmistuu vuodenvaihteen jälkeen, ja tämän pohjalta me käynnistämme tämän kansallisen lainsäädäntövalmistelun. On selvää, että kolmannen sektorin merkitys myös tulee olemaan erittäin tärkeä, ja me pidämme kyllä mielessä tätä lakia uudistettaessa, että nämä huolet, joita tässä esitettiin, otetaan huomioon. Mutta on samaan hengenvetoon sanottava, että nykyinenkin laki mahdollistaa tilaajan tehdä sellaisia toimia, muun muassa se voi asettaa niitä ehtoja, että pitää ottaa tietty määrä osatyökykyisiä töihin, jos tehdään hankintoja. Ei nykyinenkään laki estä, jos tilaaja haluaa tällaisia sosiaalisia kriteereitä noudattaa.

Sitten kysymys siitä, että koulutus ja työpaikat, kohtaavatko ne. Eivät aina kohtaa, ja tässä mielessä näitä haasteita ilman muuta on. Suurin ongelma meillä on se, että meillä on liian paljon nuoria aikuisia, joilla ei ole edes toisen asteen koulutusta ja tutkintoa ja joitten työmarkkinanäköalat ovat erittäin heikot. Nyt on tämä hallituksen linja siitä, että oppisopimuskoulutusta lisätään ja tuetaan myös niille, joilta puuttuu toisen asteen koulutus. Ajatelkaa, työnantaja saa 800 euroa koulutuskorvausta kuukaudessa, 700 euroa Sanssi-rahaa koko oppisopimuskoulutuksen ajan eli 1 500 euroa kuukaudessa tukea alkupäässä, jos järjestää nuorille oppisopimuskoulutusta. Se on aika tärkeä uudistus.

Sitten täällä edustaja Heinonen kysyi siitä, kuka ottaa viime kädessä vastuun, jos pitää osoittaa, kuka kantaa vastuun nuorisotakuusta. Hallitus omalta osaltaan, työministeri omalta osaltaan, mutta totta kai tässä on monia toimijoita, kunnat, eri toimijat, työnantajajärjestöt. Tämähän on tämmöinen talkoojuttu, että koetetaan saada tämä hanke eteenpäin. Mutta jos pitää jollekin osoittaa sormi, miten tässä mennään, tehdään se sitten työministeriölle, koska tämä on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä hanke, ja teen kaikkeni, että tämä onnistuu ja tämän kanssa voidaan päästä eteenpäin, mutta talkootöitä tässä tarvitaan yhteiskunnassa.

Vielä sitten ehkä tähän kysymykseen te-toimistojen tilasta. Minusta on hyvä uudistus se, että siellä on kolme uutta palvelulinjaa: työstä työhön nopeasti toimiva linja, koulutuksellinen linja ja tuetun työllistämisen linja. Haaste on nimenomaan se, miten siinä alkukartoituksessa osataan ohjata ihmisiä oikeisiin kohteisiin, oikeisiin palveluihin, ja siinä tarvitaan tämmöisiä moniosaajia myös te-toimistoissa. Yhdyn siinä tässä esitettyyn kysymykseen, että näitä palveluja pitää parantaa, jotta myös kuntouttavaa työtä, kuntouttavaa toimintaa vailla olevat ihmiset, myös nuoret, pääsevät näitten palvelujen piiriin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! — Jos te voisitte keskenänne tämän asian sopia (Naurua), ja minä yrittäisin vastata ministeri Vapaavuorelle. — Jos te olette sitä mieltä, että valtion osallistuessa pääoman rahoitukseen tai sijoitukseen vipuvaikutus on huono, niin mitä merkitystä on sillä teidän 30 miljoonalla eurollanne, jonka te aiotte panna, niitten pullonkaulojen poistamiseksi, jotka nyt ovat olemassa? Eihän se riitä se 30 miljoonaa silloin yhtään mihinkään. Siihen nähden se, että me esitämme 10—20-kertaista panostusta, on ihan eri maailmasta.

Kun te sanotte, olenko keskustellut, niin olen ja vuosien ajan, ja osin sen seurauksena viime vaalikaudella, niin kuin teidän täytyy tietää, me saimme monin-, moninkertaisen vipuvaikutuksen sillä panostuksella, minkä silloin teimme. Ja minä luotan teihin, vaikka teidän itseluottamuksenne horjuu, että kun te käytte keskusteluja, niin kyllä tekin saatte yksityistä pääomaa mukaan.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Taloudellisen kilpailukyvyn kannalta on monia äärettömän tärkeitä tekijöitä, mutta eräs keskeinen niistä on energiapolitiikka. En kysy edustaja Pekkariselta, koska hän saa kahdeksannentoista vastauspuheenvuoron tässä, mutta totean, että hänen aikanaan tänne tuotiin hallituksen puolesta periaatepäätösehdotus, jonka eduskunta hyväksyi. Nyt ollaan nollakulmassa tunnetuista syistä. Minä rohkaisen hallitusta tuomaan asian eduskunnan käsittelyyn uskoen siihen, että aikaisemmin otetut periaatekannat tähän asiaan jellaavat yhä edelleenkin. Kysyn tässä yhteydessä, onko hallituksella valmista näkemystä siitä, että asia ei nyt jäisi ainakaan eduskunnasta kiinni, jos siinä kyetään myönteinen tulos saamaan aikaiseksi.

Toinen asia, herra puhemies, lyhyesti, on se, että Raumalta saatiin eilen ikäviä tietoja, mutta tulevaisuus on pyrittävä kääntämään voitoksi. Kysyisin, onko hallitukselle mahdollista telakkateollisuuden yritysten kanssa käydä sellaisia keskusteluja, joissa haetaan yhteistä konseptia, jottei oltaisi taas puolen vuoden, vuoden kuluttua tilanteessa, jossa maa palaa jalkojen alla, vaan tehtäisiin jo etukäteen sellaiset kestävät suunnitelmat, joilla puolin ja toisin valtiovalta mukana ollen kyettäisiin turvaamaan se, että suomalainen telakkateollisuus pärjäisi myöskin huomenna.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt hyviä tekoja yritysten toimintaedellytysten ja erityisesti alkavien yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi Tekesin ja Finnveran kautta. Myös keväällä tehdyillä Inka-päätöksillä — Innovatiiviset kaupungit — kehitetään nimenomaan tällaista uutta osaamista.

Nyt täällä jo kysyttiin tulevasta rakennerahastohallinnosta, ja ministeri sanoi, että päätökset faktisesti pyritään tekemään alueilla. Tämä on hyvä asia. Tähän liittyy tietysti niitä ongelmia, että jos luotetaan siihen, että MYRin kautta saadaan alueiden näkemykset esille, niin silloin tulee kysymys siitä, miten yritystukien osalta, joita ei käsitellä MYRissä, koska siellä on liikesalaisuuksia. Pidän itse erittäin tärkeänä sitä, että aluelähtöisyys on tässä aluepolitiikan tulevaisuudessakin se keskeinen asia ja että emme sekoita järjestelmiä enää enempää, koska kansallinen tuki täytyy niveltää myöskin tähän rakennerahastotukeen. Näitten pitää kulkea käsi kädessä. Uskon, että jos tällaiseen ratkaisuun päästään, niin silloin tämä aluelähtöisyys myös toteutuu.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Päivällä ministeri Urpilainen korosti budjettiesityksen olevan uutta kasvua ja työllisyyttä lisäävä ja tasa-arvoa edistävä talouspoliittinen kokonaisstrategia. Miten tällainen näkyy esimerkiksi työllisyyden ja yrittäjyyden vaikuttavuustavoitteessa? Tässä sivulla 595 taulukossa tavoitteet ovat täysin identtiset kuin tälle vuodelle asetetut. Samanlaisia tavoitteet ovat muissakin tavoitetaulukoissa. Näyttää siltä, että tässä asiassa hallitus on antautumassa. Pienistä panostuksista ei odotetakaan kovin suuria tuloksia. Hyvään hallintoon kuuluu, että resurssi vastaa asetettuja tavoitteita. Vastaako työministeri tavoiteasettelu panoksia ja uskooko työministeri siihen, että panostukset todella lisäävät työllisyyttä ja yritystoimintaa meneillään olevaan vuoteen verrattuna merkittävästi?

Haluan kysyä myös ministeri Vapaavuorelta: kun (Puhemies koputtaa) matkailu on suurin kasvava teollisuuden ala, niin saadaanko Suomeen kunnollinen matkailustrategia?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on sitoutunut varuskuntalakkautusten jälkihoitoon. Keski-Suomessa äkillisen rakennemuutoksen alueiksi on nimetty Jämsä ja Keuruu. Elinkeinoelämän kannalta pitkän tähtäimen kehittämistä näillä varuskunta-alueilla jarruttavat kuitenkin avoinna olevat maa-alue- ja kiinteistökysymykset. Senaatti-kiinteistöt eli valtio omistaa tilat ja pyytää alueista kovaa hintaa. Esimerkiksi Keuruulla on kymmeniätuhansia neliöitä hyväkuntoista toimitilaa, jolla ei käytännössä ole kohta minkäänlaista markkina-arvoa. Kysyisinkin ministereiltä sitä, onko hallitus suunnittelemassa toimia tämän ongelman ratkaisemiseksi, jotta näillekin alueille saataisiin luotua helpommin hallituksen peräänkuuluttamia yrityksiä ja työpaikkoja.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on useassa puheessa käynyt ilmi, nuorisotakuu ei ole tuottanut sitä vaikutusta, mitä siltä on odotettu. Nyt on esimerkiksi Tanskassa nuorisotyöttömyys erittäin alhainen, ja siellä työttömyyskorvausta vastaan, rahan vastikkeeksi, työtön joutuu hakemaan viittä työtä viikossa. Mitä esimerkiksi työministeri Ihalainen tästä asiasta on, olisiko meilläkin aktivoitava näitä asioita?

Sitten toisena: Viime vuodelta on jäänyt työllisyysmäärärahoja käyttämättä toistasataa miljoonaa, ja näyttää myös, että tältäkin vuodelta on jäämässä noin 200 miljoonan potti. Mistä nämä asiat kiikastavat, kun kuitenkin nuorisotyöttömyys on näinkin korkea kuin meillä on ja muutenkin työttömyys erittäin korkeissa luvuissa?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun toteutumisen varmistaminen ja pitkäaikaistyöttömien työllistyminen ovat tärkeitä asioita, ja ne on kyllä huomioitu talousarviossa ja lakiehdotuksissa. Lisäksi työttömien työkyvystä on pidettävä huolta, sillä tulevaisuuden Suomi tarvitsee kaikki työhön kykenevät kansalaisensa mukaan työelämään.

Minusta huolestuttavaa on se, että joissakin kunnissa ei ole lähdetty riittävän voimallisesti toteuttamaan tätä nuorisotakuuta ja pitkäaikaistyöttömien työllistämishankkeita valtiovallan rahoituksesta huolimatta. Toisaalta joissakin kunnissa on saatu erittäin hyviä tuloksia jo tähän mennessä aikaiseksi. Molemmissa hankkeissa toteutusvastuu on kunnilla, eikä ministeriö tule antamaan konkreettisia toimintaohjeita. Kysynkin ministeri Ihalaiselta: onko teillä hyviä ideoita, miten kunnat saataisiin ottamaan enemmän vastuuta näistä asioista? Toiseksi kysyn: onko ministeriössä tässä vaiheessa jo tilastotietoa siitä, kuinka paljon ihmisiä on päässyt nuorisotakuun ja kuntakokeilun piiriin?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen kaikkea onnittelut teidän 70-vuotispäivänne johdosta, joka on tänään. On huojentavaa nähdä, ettei työelämän ikärasismi ulotu ainakaan eduskuntaan asti, vaikka se on hyvin valitettavaa useassa työyhteisössä, elikkä kyllä kansan ymmärrys tässäkin asiassa on aivan eri tasolla kuin monen muun.

Olisin kysynyt ministeri Ihalaiselta sellaisesta, kun tänään tapaamamme Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö huolestui siitä, että työttömyysturvan vastikkeellisuus tulee tämän hallituskauden aikana, ettei sitä käytetä sillä tavalla, että tarjotun työn, mitä pitää vastaanottaa, on oltava mitä tahansa eikä sitä tekijän taitoja vastaavaa. Elikkä voitteko taata heille, että ruvetaan tarjoamaan semmoisia töitä, että pystytään niistä suoriutumaan? Heidän toinen havaintonsa oli myös se — korjatkaa, jos he ovat väärässä — että onko tämä ensimmäisen vuoden palkkatukijakso jatkossa sitten 12 kuukauden sijasta 6 kuukautta, että se lyhennetään 6 kuukauteen. Tämä on nimittäin aivan uusi tieto, tätä ei löydy täältä valtion talousarviosta teksteistä eikä mistään, elikkä toivoisin, että tämä tieto on väärä.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuu on ollut yksi illan kuumimmista puheenaiheista, ja kyseisestä aihepiiristä vielä.

Nuorisotakuun piiriin kuuluvista 25—29-vuotiaista noin 60 prosentilla on korkeakoulututkinto, mutta tämä joukko jää lähes täysin nuorisotakuun ulkopuolelle, sillä palveluista puuttuvat korkeasti koulutetuille räätälöidyt palvelut. Vastavalmistuneiden korkeasti koulutettujen työttömyys on lisääntynyt vuoden aikana noin 35 prosenttia. Erityisen huolestuttava tilanne on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla, sillä heidän työttömyytensä on lisääntynyt jopa 45 prosentilla. Huolestuttavaa on myöskin työttömyysjaksojen piteneminen vuosi vuodelta.

Tutkinnon ohella tarvitaan opintojen aikaisen työkokemuksen lisäksi myös uraohjausta ja monipuolista tukea työllistymiseen, ja tähän liittyen kysyisin ministeri Ihalaiselta: miten näiden nuorten korkeakoulutettujen työttömien tilanne aiotaan jatkossa huomioida?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaista yrittäjyyttä ja työllisyyttä pitää nyt tukea, siitä me kaikki olemme yhtä mieltä. Olisinkin kysynyt työosuuskunnista. Työosuuskunnat ovat aikaisemmin toimineet työttömille hyvänä väylänä kohti työllistymistä, ja niiden kautta onkin onnistuttu luomaan työpaikkoja. Osuuskunnassa työtön on voinut aikaisemmin kokeilla yrittämistä säilyttäen silti palkansaajan aseman, jolloin työttömyysturva pienenee itse ansaittua euroa kohden, mutta ei lopu kokonaan, kuten käy, jos henkilö määritellään yrittäjäksi.

Lakia asiasta ei käsittääkseni ole muutettu, mutta ministeriö on viime vuonna antanut te-toimistoille ohjeistuksen koskien työosuuskuntalaisen työttömyysturvaa. Nyt vaikuttaa siltä, että te-toimiston käytännöt ovat ministeriön ohjeistuksen myötä muuttuneet ja eroavat tällä hetkellä toisistaan. Yhä useammin työosuuskuntalainen on työttömyysturvapäätöksissä rinnastettu yrittäjäksi, jolloin vaikutus työttömyysturvaan on ollut merkittävä.

Arvoisa ministeri, olisinkin kysynyt teiltä: voiko työtön edelleen tehdä työtä osuuskunnan kautta ilman, että asema palkansaajana vaarantuu ja oikeus työttömyysturvaan silti säilyy, ja miten varmistetaan, ettei te-toimistoissa tulkita lakia ja ministeriön ohjeistusta eri tavoin, jolloin kansalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan? Erityisesti Päijät-Hämeestä on tullut tällaista viestiä.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on täällä peräänkuuluttanut kasvurahastojen rahastoja, johon haetaan yksityisiä sijoittajia mukaan, ja nyt hallitus on päättänyt perustaa kasvurahastojen rahaston, johon haetaan yksityisiä sijoittajia vipuvaikutuksella mukaan. Tämä hallituksen rahasto-ohjelma on erittäin merkittävä uusi panostus yritysrahoitukseen, etenekin pk-yritysten kasvun rahoitukseen. Keskusta on myös peräänkuuluttanut, että rahastomalleja voitaisiin rahoittaa esimerkiksi TeliaSoneran osakkeiden myynnillä, ja hallitus tällä hetkellä on päättänytkin ilmeisesti, että osa osakkeista myydään, joten siltä osin mennään ilmeisen hyvillä linjoilla, kysyttiinpä sitten oppositiolta tai hallitukselta.

Täällä elinkeinopoliittisessa osiossa on lisäksi täällä rakenneohjelman puolella merkittävä linjaus siitä, että yritysrahoituksen saatavuuden turvaamiseksi edistetään pk-yritysten joukkovelkakirjamarkkinoiden syntymistä ja selvitetään keinoja pörssin toimintaedellytysten ja listautumisten lisäämiseksi. Toivottaisin tässä nyt erityistä menestystä ministeri Vapaavuorelle erityisesti vaikuttamiseen valtiovarainministeriön suuntaan. Toivon, että pienimpien pörssiosinkojen verovapaus, First North -listan verokohtelun saaminen ei-listattujen yritysten kanssa samalle viivalle ja esimerkiksi Norjan esimerkkien käyttöönottaminen joukkovelkakirjalainamarkkinan synnyttämiseksi olisivat hyviä suuntia, ja toivon, että tänne päin edetään.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari kysymystäni ovat ministeri Ihalaiselle: Nuorisotyöttömyys on korkealla valitettavasti, ja syrjäytymistä tapahtuu. Miten esimerkiksi toimenpiteet Uudessakaupungissa ja Laitilassa vaikuttavat tähän asiaan? Siellä nimittäin työvoimatoimiston pisteet lakkautetaan ja asioiminen tapahtuisi tulevaisuudessa niinkin kaukana kuin Turussa, 70 kilometriä muun muassa Ukista.

Toinen kysymys koskee harmaata taloutta ja sen torjuntakeinoja. Tein kirjallisen kysymyksen ministeri Ihalaiselle, ja hän vastasi hyvin perinpohjaisesti tähän kysymykseen. Nyt kysynkin: Kuinka torjuntakeinot ovat purreet esimerkiksi rakennustyömailla? Kuinka niiden yritysten kilpailukyky, joiden työntekijät maksavat veronsa Suomeen, on kehittynyt suhteessa niihin yrityksiin, jotka ovat rekisteröityneet ulkomaille ja jotka käyttävät useimmiten halpatyövoimaa?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Äsken puhuttiin energiatukijärjestelmistä, ja ehkä kysymys täältä ministerille päin.

Kun meillä on investointitukea, meillä on innovaatiotukea ja t&k-tukea ja sitten meillä on tuotantotukea, niin jos on vähenevät varat, niin eikö olisi parempi tämä malli, että meillä olisi nyt enemmän näitten demohankkeiden ja muiden, niin kuin vaikkapa merituulivoiman, kaltaisia uudenlaisia tuotantomuotoja uusiutuville kuin Saksan-mallista, eksponentiaalisesti kohoavaa tuotantotukea, jonka päättymisestä ei ole joillakin alueilla ainakaan mitään tietoa, että kuinka paljon summia siihen tulee sitten käytetyksi?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinne teki kysymyksen Laguna-hankkeesta. Luullakseni emme kuulleet tähän vastausta, elikkä mitä tälle hankkeelle kuuluu?

Toinen kysymys työ- ja elinkeinoministerille yhteistyöstä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa ja ammattikorkeakoulujen tki-toiminnasta. Onko edelleen rahoitus tämän teidän alan budjettinne kautta sinnepäin turvattuna? Sitten toisaalta, kun tki-varoja myönnetään mutta investointikannustimia elikkä t&k-verohyvitys on poistettu, olisin kysynyt: koskeeko tämä nimenomaan sitten oppilaitosten kanssa tapahtuvaa yhteistyötä muun muassa, jos ajatellaan sitä, että ammattikorkeakouluilla, tietysti toki yliopistoillakin, on merkittäviä yritysyhteistyömuotoja, jotka ovat sitten maakuntiin poikineet sitä innovaatiotoimintaa?

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tänä iltana on useita kertoja puhuttu työvoiman tarjonnasta ja sen mahdollisista vaikutuksista.

Fakta on, että yleensä työvoiman tarjonnan lisääminen lisää myös taloudellista toimeliaisuutta ja sitä kautta työpaikkoja. Kuitenkin, ainakin tältä puolelta salia katsoen, sen iso ongelma on, että yhtä lailla fakta on, että työvoiman merkittävä tarjonnan lisääntyminen heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa, mikä puolestaan johtaa säännönmukaisesti työehtojen heikentymiseen. Minusta tämä on tärkeä sanoa rehellisesti ääneen silloin, jos puhutaan työvoiman tarjonnan lisäämisestä. Sitten me ehkä seuraavana askeleena voisimme alkaa pohtia sitä, miten tätä työehtojen heikkenemisriskiä voidaan jollakin lailla välttää, jolloinka halukkuus myös työvoiman tarjonnan lisääntymiseen saattaisi olla laajemmin yhdessä jaettu asia.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pohtinut tuota hallituksen päätöksentekoa, että onko teillä sitten näitä veromuutoksia ja muita tehdessä aina tämä kilpailukyky ja sitten tämä työllisyysnäkymä aina taustalla. Eli ensimmäisen kysymyksen heitin juuri tästä turpeen veronkorotuksesta ja sen kotimaisesta työllisyysvaikutuksesta.

Toinen vähennysoikeuden poisto koskee näitä yritysten edustuskustannuksia. Se vähennyspoisto tulee vaikuttamaan kuitenkin sinne meidän matkailualalle Lappiin noin 300 työpaikkaan ja koko Suomeen noin 600—900 matkailualan työpaikkaan. Onko tätä muun muassa arvioitu, mikä sen työllisyysvaikutus on näitten osalta?

Tuo pk-sektorin kenttä kaikkinensa on kyllä myös iso asia. Nyt isommalle yrityskentälle annettiin yhteisöveron alennus, mutta millä huomioidaan tällä hetkellä pk-yritykset, jotka tässäkin työllisyystilanteessa ovat pitäneet työntekijänsä? Aikooko hallitus todellakin tehdä vielä jotain näille perheyrityksille ja maaseutuyrityksille?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen mielestä työvoiman tarjontaa tulisi Suomessa lisätä lisäämällä maahanmuuttoa. Näin hän täällä tänään ilmoitti.

Maahanmuutto varmasti synnyttääkin työpaikkoja, mutta synnyttääköhän kuitenkaan sellaisia työpaikkoja, joilla Suomen yhteiskunnan tukijalka eli vientiteollisuus saadaan uuteen nousuun? Tarve suomen kielen opettajille ja tulkeille varmasti lisääntyykin erilaisista sopeutumis- ja monikulttuurisuuskoordinaattoreista puhumattakaan, mutta huoltosuhteelle tämä on sitten hupaa.

Työpaikkoja on itse asiassa, kuten esimerkkini antoi, verrattain helppo luoda. Nyt on kuitenkin kyse siitä, onko hallitus budjettiratkaisullaan edesauttamassa työpaikkojen syntymistä kaikkein kriittisimmille Suomen talouden osa-alueille eli tähän vientiteollisuuteen. Järkevintä olisikin ottaa käyttöön tällainen Viron veromalli ja alvin alarajan nostaminen vähintään sinne 20 000 euroon.

Kotikunnassani Kotkassa pitkäaikaistyöttömien määrä on yli 1 000 henkilöä, ja tuoreen selvityksen mukaan heistä yli 20 prosenttia on näitä maahanmuuttajia. Kotka on vuosikymmenten ajan asuttanut (Puhemies koputtaa) näitä maahanmuuttajia eli tätä työvoimaa, toisin kuin muut (Puhemies koputtaa) samassa huonossa tilanteessa olevat lähikunnat, joissa työttömyysprosentti on paljon, paljon pienempi.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Paaterolle: Uusiutuvien tukien kesto ei ole mikään arvoitus, vaan se on kirjattu lakiin. Sieltä lukemalla saa selville, kuinka kauan syöttötariffia maksetaan.

Mutta tässä kun on useampaan otteeseen viitattu uusiutuvien tukiin, niin kannattaa muistaa, minkä takia niitä tukia maksetaan. Niitä maksetaan sen takia, että fossiilisten polttoaineiden tuotannon aiheuttamia ulkoiskustannuksia ei ole sisällytetty täysimääräisesti energian hintoihin. Sinä päivänä, kun kivihiilen käytössä, öljyn käytössä, maakaasun käytössä maksetaan täysimääräisesti sen tuotannon aiheuttamat ympäristö- ja terveyshaitat, tuulivoima ja muut uusiutuvat energiamuodot eivät tarvitse latin latia yhteiskunnan tukea, eivät latin latia. Eli sinä päivänä, kun meillä on toimiva EU:n päästökauppa, kun meillä on muuten toimiva järjestelmä, me voimme kokonaan luopua näistä uusiutuvan energian tuista.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, etten ehtinyt osallistumaan alusta asti tähän keskusteluun, sillä Tutkas järjesti seminaarin tuolla alakerrassa, missä keskusteltiin kliinisen tutkimuksen merkityksestä suomalaisten terveyshyötyjen aikaansaamiselle, uusien innovaatioiden synnyttämiselle sekä ennen kaikkea uusien työpaikkojen luomiselle terveysteknologia-alalle.

Täällä on käyty jo aika paljon keskustelua työvoiman tarjonnasta, mutta haluan muistuttaa edustaja Eerolalle, että pääministeri ei suinkaan kehottanut lisää maahanmuuttoon, vaan hän puhui siitä, että työn tarjonta tarkoittaa määritelmällisesti sitä, että kun maahanmuuttajia tulee maahan, niin pitkällä tähtäimellä he myös lisäävät kansantaloutta. Olkaa tarkkoina, miten annatte lausuntoa toisista.

Ministeri Ihalainen, te jo kerroitte täällä te-toimiston uusista palvelulinjoista. Haluaisin vielä kiinnittää huomiota siihen, minkä edustaja Peltonen jo nosti esiin: näiden nuorten korkeasti koulutettujen ihmisten palveluihin te-toimistoissa, ei pelkästään nuorten korkeasti koulutettujen vaan yleisestikin akateemisen tutkinnon suorittaneiden. Tuntuu siltä, että he eivät saa ihan sitä palvelua, mitä he te-toimistoista tarvitsisivat.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ketterä yritysympäristö voisi olla yksi Suomen kilpailutekijä, mutta se vaatii meiltä toimia, jotka eivät maksa lisää kustannuksia. Se vaatii meiltä tahtoa purkaa sääntelyä, mikä on erittäin hankalaa meille lainsäätäjille: lähteä purkamaan omia säätämiämme lakeja.

Kyse ei ole nimittäin ihan pienistä summista myöskään yritysten kannalta. Meillä TEMin kesäkuisen selvityksen mukaan erilaisten lupien hakeminen ja viranomaisten vaatima raportointi aiheuttavat yksityiselle sektorille vuosittain noin 2 miljardin euron kustannukset. Ei ole kysymys pelkästään ketterästä yritysympäristön luomisesta vaan samaan aikaan kustannuskilpailukyvyn vahvistamisesta. Pienellä vaivalla läpikäydään meidän kaikki säädökset, merkittävimmät säädökset, jotka (Puhemies koputtaa) aiheuttavat meille eniten harmia yrityksissä. (Puhemies koputtaa) Eiköhän aloiteta tästä?

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Edustaja Lauslahti kiinnitti huomiota erittäin tärkeään asiaan. Suomessa sinänsä on varsin ketterä yritysympäristö, ja verrattuna moniin muihin maihin meillä on kuitenkin byrokratiaa vähemmän, mutta aivan kiistattomia ongelmia on nimenomaan tämän sääntelyn ja lupaviidakon kanssa, ja siihen onkin nyt sitten hallitus muun muassa tässä rakennepoliittisessa ohjelmassaan päättänyt paneutua. Helppo harjoitus tästä ei tule, mutta sitäkin tärkeämpi.

Edustaja Myller kiinnitti huomiota aluelähtöisyyden merkitykseen rakennerahastovaroja käytettäessä. Olen tästä täysin samaa mieltä. Se on nimenomaan aluelähtöiseksi tarkoitettu instrumentti. Mutta samaan aikaan meidän pitää mieltää ja myöntää se, että meillä on miljardi vähemmän rahaa käytettävissä. Ja kyllä nämä rahat on sitten kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi yritystoiminnan kehittämiseen eikä hallintoon. Meillä on muistaakseni 370 henkeä tällä hetkellä pelkästään rakennerahastohallinnossa, ja sitä on yksinkertaisesti pystyttävä vähentämään tavalla, joka kuitenkin tämän aluelähtöisyyden jatkossa turvaa.

Edustaja Kivelä peräänkuulutti matkailustrategiaa. En ole ihan varma siitä, paraneeko asia strategioita tekemällä, mutta asia sinänsä on tärkeä. Matkailu on yksi niitä aloja, jotka näyttävät kasvavan, vaikka talous ei muuten kasvaisi. Ja jos talous kasvaa, niin matkailu näyttää kasvavan sitä enemmän. Suomella on tässä maantieteellisestä sijainnistaan johtuen erittäin paljon saatavissa sekä Venäjän että sitten Kaakkois-Aasian suuntaan, ja tässä tarkoitukseni on käynnistää laajempi matkailuhanke vielä tämän vuoden aikana, mutta ei välttämättä perinteisessä strategiamielessä.

Itse asiassa edustaja Tynkkynen vastasi jo edustaja Paaterolle tästä tuotantotuesta. Voisi sanoa näin, että jokainen hallitus aloittaa siitä, mihin edellinen lopettaa, ja silloin pitää kunnioittaa sitä, mitä edellinen tekee, ja varsinkin kun tehdään lakeja, ja aivan erityisesti täällä energiapuolella tämmöinen pitkäjänteinen ja ennustettava toimintaympäristö on tärkeä. Siis älkää ymmärtäkö väärin: sinänsä kannatan näitä tuotantotukia, minun mielestäni niissä on hyviä ratkaisuja, mutta haluan vain osoittaa sen, kuinka haastavassa tilanteessa hallitus on, kun samaan aikaan pitää säästää mutta tietyt kulut edellisten hallitusten hyvää tarkoittavien päätösten johdosta kasvavat. Tätä ei ollut tarkoitettu kritiikiksi näitä tuotantotukia kohtaan, vaan osoittamaan sen, kuinka hankalassa tilanteessa tässä ollaan.

Edustaja Männistö kiinnitti myös huomiota erittäin tärkeään asiaan eli pörssin merkitykseen. Pieni maa tarvitsee toimivaa pörssiä. Meillä on aidosti ongelma siinä, että pörssin houkuttelevuus on vaikkapa Ruotsiin verrattuna dramaattisen paljon huonompi, ja siinä tarkoituksessa on nyt syksyn aikana tarkoitus tehdä uusia esityksiä hallituksen juuri antaman mandaatin pohjalta.

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Kanerva kiinnitti myös huomiota Fennovoimaan. Tämä on monella tapaa tämmöisen pienen ministerikulkijan kannalta hämmentävää, kun täällä on edustaja Skinnari, joka vahvasti kannattaa hanketta ja on sitä mieltä, että ministerin pitäisi lopettaa tämä epävarmuus ja todeta, että eduskunta on sen käsitellyt jo, ja sitten on edustaja Kanerva, joka myös kannattaa sitä ja on sitä mieltä, että ministerin pitäisi tuoda se eduskuntaan. Eli saadaan täysin vastakkaisia ohjeita, vaikka molemmat herrasmiehet ilmeisesti pyrkivät tismalleen samaan asiaan.

Nyt tilanne on ehkä kuitenkin näin, että virkavalan vannoneena ja juristikoulutuksen saaneena ministerinä sen sijaan, että kuuntelisin edustaja Skinnaria tai edustaja Kanervaa, yritän katsoa lakikirjasta, mitä ihan oikeasti pitäisi tehdä. Tähän me pyrimme, ja olemme tästä muun muassa talousvaliokunnan kanssa keskustelleet ja käsittääkseni päätyneet täysin yksimieliseen kantaan siitä, että meidän tarkoituksenamme ja tehtävänämme on nyt jatkaa näitä yva-selvityksiä ja turvallisuusselvityksiä ja sen jälkeen arvioida puhtaasti juridisesti, pitääkö se vielä tuoda eduskuntaan vai ei.

Edustaja Kanerva kiinnitti huomiota myös STX-tapaukseen. Olen edustajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi pyrkiä edistämään sen kaltaista kehitystä, joka estäisi sen kaltaiset kehityskulut, joihin me olemme viime aikoina törmänneet. Mutta meidän pitää sitten kuitenkin muistaa, miksi olemme tähän törmänneet. Ja perimmäinen syy on ollut se, että yritys itse, sen talous, on ollut niin heikossa kunnossa, ettei se ole pystynyt rahoittamaan omia hankkeitaan eikä se ole ollut samalla lailla luottokelpoinen kuin sen pitäisi olla.

Tässä suhteessa ei ole olemassa muuta keinoa estää talven kaltaisten ikävien tapahtumien toistuminen kuin se, että yritys pannaan kuntoon. Siinä mielessä pitää sanoa, että niin kurja ja ikävä ja valitettava kuin eilinen päätös olikin, se oli kuitenkin askel siihen suuntaan, että yritys tervehdyttää itsensä eli saattaa itsensä semmoiseen asemaan, että sen rahoituskelpoisuus paranee, jotta se pystyy sitten hankkimaan rahoituksen mahdollisille tuleville hankkeille.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeiseksi edustaja Pekkariselle. (Mauri Pekkarinen: Vielä yksi oppitunti, niinkö?) — On varmaan näin, että ilmaisin asiani äsken huonosti, mutta yritetään uudelleen. — Me olemme, edustaja Pekkarinen, tismalleen samaa mieltä siitä, että teidän aikanaan luomanne KRR I -konsepti on hyvä. Me olemme samaa mieltä siitä, että kun pistetään julkista rahaa, siihen saadaan merkittävä vipuvaikutus ja saadaan paljon yksityistä rahaa, ja sitä kautta saadaan paljon suurempi kokonaisvaikuttavuus kuin mikä se veronmaksajien pistämä raha on. Nyt kysymys on vain siitä, että kun te ehdotatte, että julkista rahaa pitäisi pistää huomattavan paljon enemmän, niin silloin, jotta saavutettaisiin sama vipuvaikutus, pitää saada huomattavan paljon enemmän myös yksityistä rahaa. Te naureskelette meidän 30 miljoonalle eurolle ja puhutte 3 miljardista eurosta. Se on muuten sata kertaa enemmän. Ja jotta teidän konseptinne toimisi, teidän pitäisi saada sata kertaa enemmän sitten rahaa myös yksityiseltä sektorilta. En epäile sitä, ettettekö ole keskustelleet työeläkeyhtiöitten kanssa, mutta ovatko ne oikeasti luvanneet teille sata kertaa enemmän kuin he lupasivat silloin, kun olitte vielä ministerinä?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Yritän muutamiin kysymyksiin vastata.

Laguna-hanke, johon toki olen myös monista syistä perehtynyt johonkin mittaan asti, on kansainvälinen hanke, ja nyt näyttää sille, että tämä kansainvälinen yhteisö, eri maat, eivät ole vielä selkeyttäneet käsityksiään siitä, ovatko ne lähdössä tähän mukaan, ja kun Suomi on nyt tässä ollut kohteena, nimenomaan Pyhäjärvi paikkana, niin tietysti näitä Suomen kannanottoja ei voida määritellä ennen kuin tiedetään, onko tässä tulossa muita maita, jotka panostavat taloudellisesti tähän hankkeeseen, ja Suomihan ei siihen voi yksin lähteä.

Mutta olemme hyvin tietoisia tästä ja olemme ilmoittaneet lähinnä opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta, jonka vastuulle tämä kuuluu, että sillä hetkellä, kun nähdään, nouseeko tämä hanke ylimalkaan pystyyn, niin Suomikin arvioi sitten oman roolinsa, mutta etukäteislupauksia ja turhia toiveita ei kannata antaa, kun tämä hanke on vielä kuitenkin sillä tavalla kesken.

Sitten kysymys hyvinvoinnista keinona parantaa työuria oli tärkeä kysymys. Nythän meidän todellinen eläkkeellelähtöikä on siirtynyt 61 vuoteen, se kasvaa koko ajan, ja siinä on tietysti se, että on jotakin voitu tehdä myöskin täällä työelämän päässä, mikä on mahdollistanut sen.

Minä luulen, että se suurin ongelma meillä on edelleenkin se, että meillä valuu yli 20 000 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi. Se kertoo joistakin oireista, jotka liittyvät myöskin työelämään, ja tähän asiaan meidän pitää saada ennakoivan työterveydenhuollon ja muiden toimien kautta muutoksia. Parasta työhyvinvointia on se, että ihmisistä pidetään huolta, heidän osaamiseensa panostetaan ja nähdään työhyvinvoinnin, työterveydenhuollon asiat yrityksen menestystarinana ja sillä todellisuudessa vaikutetaan myöskin siihen, että ihmiset pystyvät olemaan pidempään töissä ja että ihmisille ei tule sitä kuvaa työelämässä, tämmöistä tarpeettomuuden ja arvottomuuden tunnetta, vaikka kuinka yrität. Kaikilla näillä me voimme vaikuttaa. Iso strateginen hanke, Työelämä 2020 -hanke tähtää siihen, että suomalainen työelämä laadultaan on Euroopan paras 2020, ja tämä on iso sateenkaarihanke, jossa kaikki toimijat ovat vankasti mukana.

Sitten kysymykseen kuntakokeilusta ja pitkäaikaistyöttömyydestä, johon edustaja Kiljunen ja monet muutkin viittasivat. Se on lähtenyt kuitenkin erittäin hyvin liikkeelle, vaikka meillä pitkäaikaistyöttömyyden määrä on ollut pikemminkin kasvussa, ja kattaa yli puolet pitkäaikaistyöttömistä tämä hanke. Jos siinä on lainsäädännöllisiä pulmia tehdä järkeviä kokeiluja, niin me olemme luvanneet, että niitä lainsäädännöllisiä pulmia sitten ratkotaan ja tuodaan jotain esityksiä. Ei ole kysymys siitä, että me haluamme hyviä kokeiluja estää, ja näistä olisi hyvä saada sitten tarkemmin tietoa, mitä muutoksia ehkä lainsäädäntöönkin tarvitaan.

Mutta tämän kokonaiskuvan kannalta on tärkeää todeta, että meillä on tämä kuntakokeilu pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseen, me olemme päättäneet saada lakipohjalle ja koko maata kattavaksi työvoiman palvelupisteet, mikä on tärkeä asia, ja sitten näiden lisäksi on päätetty, että työmarkkinatuen toteuttaminen siirretään 300 päivän jälkeen kuntakohtaiseksi, ja kaikki nämä uudistukset tähdätään niin, että 2015 saadaan tästä pitkäaikaistyöttömyyden hoitamiseen liittyvä vankempi konsepti, joka on ehkä enempi kuntavetoista kuin se tänä päivänä on ollut.

Edustaja Kivelä kyseli sen perään, onko hallitus varautunut työttömyyden kasvun tuomaan määrärahojen tarpeeseen koskien työvoimapoliittisia toimia. On. Me pystymme ensi vuonna pitämään huolta siitä, että se 30 prosenttia työttömistä on näiden aktiivitoimien piirissä sekä sillä, että tältä vuodelta saattaa siirtyä määrärahoja, että sillä, että budjettiriihessä sovittiin, että työllisyysmäärärahoja tarkistetaan tämän tavoitteen ylläpitämiseksi ja nuorisotakuun toteuttamiseksi. Lisäbudjetissa muuten laitettiin 25 miljoonaa lisää rahaa nimenomaan työllisyystoimiin, myös maahanmuuttajien kotouttamispalveluihin ja vastaaviin hankkeisiin.

Sitten Wallinheimo teki tärkeän kysymyksen koskien varuskuntapaikkakuntien kiinteistöjen uudelleenjärjestelyjä. Senaatti-kiinteistöjen kanssa on puhuttu tästä ongelmasta ja haasteesta, jotta nämä varuskuntien kiinteistöt saataisiin liukkaammin liikkeelle, ja siellä on paljon myös kysyntää, jos pystyy semmoisia osaratkaisuja tekemään, ja tässä on ehkä syytä meidän näitä neuvotteluja vielä Senaatti-kiinteistöjen ja meidän välillä käydä, jotta näillä varuskuntapaikkakunnilla saataisiin nämä kiinteistöt paremmalle tolalle.

Sitten edustaja Kokko puhui tästä Tanskan mallista, jossa työvoimapoliittisiin toimiin panostetaan erittäin paljon enempi kuin meillä, työttömyysturvan kestot ovat paljon pidempiä kuin meillä. Minä edustan sitä kantaa, että kyllä myös nuoria ihmisiä pitää vähän velvoittaa eikä, sanotaan, vain henkisesti tukea, vaan myöskin sitä työvoiman kysyntää ja tarjontaa pitää myöskin itse kunkin tehdä sen työpaikkansa etsimiseen. Tällainen henkinen asenne, ja pitää ottaa myös vastaan sellaista työtä, joka ei vastaa heti sitä ammatillista koulutusta, jotta sinä pääset työelämään kiinni, ja siitä voit ponnistaa sitten työelämään. Tässä mielessä ainakin itse pitäisin tällaista ajattelua hyvänä, että pääsee yhteiskuntaan työpaikan kautta kiinni.

Sitten edustaja Pelkonen puhui tästä korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvusta ja ennen kaikkea nuorten työttömyyden kasvusta. Sehän on iso juttu tämän ict:n ja Nokian hiipumisen myötä, että meillä on iso määrä, 7 500 kovan luokan ict-osaajaa joko työttöminä tai työttömyysuhan alla. Näiden eteenhän tässä on tehty nyt paljon töitä, miten ne uudelleenkoulutetaan, ammattitaitoa pidetään yllä ja saadaan uutta yrittäjyyttä.

Mutta nuorten kohdalla se on totta, että se kasvu on ollut erittäin nopeata, vaikka ne määrät ovat pieniä verrattuna yleiseen nuorten työttömyyteen, ja me olemme ministeriössä myös asettaneet ihan oman ryhmän pohtimaan näitä korkeasti koulutettujen nuorten työllistymismahdollisuuksia ja näiden palvelujen parantamista, jossa meillä petraamisen sijaa ilman muuta on, ja haluamme tässä asiassa tehdä hyvää työtä.

Edustaja Elomaa puhui myös te-toimistopalveluverkoston harventumisesta. Sekin on totta, resursseja on jouduttu vähentämään ja palvelukonseptia muuttamaan, mutta kun otitte esimerkin Uudestakaupungista, niin eilen oli tosi mielenkiintoinen päivä itselläkin käydä sekä Uudessakaupungissa että käydä Turun telakalla ja kuunnella raumalaisia. Kaksi eri suuntaan menevää asiaa: Uudessakaupungissa on työllisyystilanne kuitenkin kohtuullisen hyvä tänä päivänä, ja autotehdas, jossa olin paikalla, jossa 100 000 autoa 2016:een mennessä A-sarjan Mersuja ollaan tuottamassa, työllistää kaupungissa yli 700 ihmistä, kaikki lomautukset on peruttu, lisäväkeä otetaan, ja siellä työllisyysnäkymät ovat kohtuullisen hyvät, ja taas Raumalla suunnilleen sama määrä sanottiin samana päivänä irti, kun me kävimme juhlistamassa Uudenkaupungin tällaista.

Harmaan talouden osalta, niin kuin edustaja totesi, on koetettu hyvin asiallisella tavalla vastata teidän kysymykseenne. Harmaan talouden torjunnassa erittäin hyvä väline on ollut tämä tunnistinkorttiin tullut veronumero, joka on selkeyttänyt, on verottaja päässyt paremmin kiinni, ja nythän meillä on tarkoitus laajentaa tätä veronumerokäytäntöä myös muille aloille kuin rakennusalalle. Varmaan ne suurimmat haasteet liittyvät logistiikka-alaan, hotelli- ja ravintola-alaan, missä tämä harmaan talouden rehottaminen on ehkä sitten suurinta verrattuna moniin muihin aloihin.

Arvoisa... (Mika Niikko: Palkkatuki, onko se 6 kuukautta vai 12?) — Anteeksi? (Mika Niikko: Palkkatuki, 6 vai 12?) — Minusta tässä ei pitäisi olla mitään muutoksia. Minun täytyy nyt ottaa selvää, mitä työttömien valtakunnallinen yhdistys on ajatellut, mutta minun tiedoissani ei ole nyt sellaisia muutoksia, joihin tässä viitataan, mutta otetaan siitä selvää ja vastataan teille sitten tarkemmin siitä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, että elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, sen on myös tämänpäiväinen keskustelu meille osoittanut. Kuten ministeri Urpilainen on todennut, taloudessamme on vaikea kolmoishaaste eli samalla, kun rakenteelliset kysymykset kasaavat ongelmia, myös julkisen talouden kestävyysvaje ja vaikea taloussuhdanne lisäävät vaikeuskerrointa. Tässä tilanteessa on haastavaa vahvistaa talouden kasvun edellytyksiä ja hyvinvoinnin turvaamista.

Hallitus on kuitenkin onnistunut tekemään ensi vuodelle tasapainoisen budjettiesityksen ja luonut meille vahvaa uskoa tulevaisuuteen sopimalla elokuun lopussa rakennepoliittisesta ohjelmasta, jolla aletaan kuroa kestävyysvajetta umpeen. Tätä tekemisen henkeä on täydentänyt myös työmarkkinajärjestöjen löytämä maltillinen tulosopu, joka lisää vakautta ja ennustettavuutta. Lisäksi lisäbudjetti antaa puolen miljardin edestä elvytyslääkettä taantumaan. Kyse on siis laajasta, isosta kokonaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Panostukset työllisyyteen ja kasvuun, yrittäjyyteen ja osaamiseen ovat tämän budjetin ytimessä. Kevään kehyspäätöksen yhteydessä päätetyt yhteisö- ja osinkoverouudistukset tulevat vuoden alussa voimaan. Yhteisöverokantaa alennetaan 20 prosenttiin ja samalla osinkotulojen verotusta muutetaan. Näillä toimilla rohkaistaan yrityksiä kasvuun, investointeihin ja ennen kaikkea uusien työpaikkojen luomiseen. Veropohjaa myös tiivistetään muun muassa poistamalla edustuskulujen vähennysoikeus ja rajoittamalla korkomenojen vähennysoikeutta. Nyt kun uudistukset tulevat voimaan, meidän pitää vielä saada synnytettyä se positiivinen ajattelun kierre, joka rohkaisee yrittämään ja yrityksiä kasvamaan. Se ei ole vain yrittäjien asia, vaan se on meidän kaikkien yhteinen asia. Yrittäjiä ja yrityskenttää ei tässä asiassa saa jättää yksin.

Sitten muutamia yksityiskohtia budjetista.

Ensinnäkin panostukset kasvuun ovat mittavia. Niitä sisältyy myös lisäbudjettiin, jossa muun muassa homekoulujen ja sairaaloiden korjauksiin on varattu 50 miljoonan euron satsaus. Se ei ratkaise ongelmia kaikkialla mutta on merkittävä satsaus terveelliseen ympäristöön.

Ensi vuonna käynnistetään kasvurahoitusohjelma, jolla vauhditetaan pk-yritysten kasvua ja kansainvälistymistä sekä tuetaan pääomasijoitusmarkkinoita. Perustetaan uusi Kasvurahastojen Rahasto, minkä kautta arvioidaan saavutettavan yhteenlaskettuna lähes miljardin euron pääoma, tavoitteena siis kasvuyrityksiin sijoittaminen. Siemenvaiheen yritysten rahoittamiseksi perustetaan puolestaan uusi kasvurahasto erilliseen sijoitusyhtiöön, jonka hallinnosta vastaa Tekes.

Puhemies! Lisäksi Suomen Akatemian myöntövaltuutta lisätään 10 miljoonalla eurolla, jolla toteutetaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-ohjelmaa, eli merkittävä satsaus etenkin tieto- ja viestintäteknologiaan.

Verotuksen puolella konesalien sähköveroa alennetaan veroluokkaan II vuoden 2014 alusta. Tämä on myös tärkeä kasvua tukeva ratkaisu.

Lisäksi rikkidirektiivin sopeuttamista helpotetaan 90 miljoonalla eurolla, jotta voidaan rakentaa nesteytetyn maakaasun terminaaleja. Lisäksi energiatukeen esitetään 60 miljoonaa euroa, josta 20 miljoonaa euroa merituulivoiman kehittämiseen.

Rakentamisen puolella mainitsen erityisryhmien asuntojen rakentamisen ja korjaamisen tukemisen, joka on ehdottoman tärkeää. Sinne esitetään korkotuen lisäksi 120 miljoonan euron investointiavustuksia. Tiedämme hyvin, millaisia haasteita aiheuttaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumisohjelman toteuttaminen ja toisaalta ikääntymiseen liittyvät muuttuvat asumistarpeet. On tärkeää tehdä satsauksia näihin kohteisiin laitospaikkojen vähentyessä ja muistisairaiden vanhusten määrän lisääntyessä. Samanaikaisesti, kun me lisäämme heille palveluasuntoja, meidän on kehitettävä erilaisia asumismuotoja tukemaan näiden ihmisten hyvää elämänlaatua.

Arvoisa herra puhemies! Julkisten tietovarantojen avaaminen on erittäin hyvä linjanveto. Nyt esitetään joukkoliikenteen reitti- ja aikataulutietojen ja liikenneverkkotietojen maksuttomuutta. Samoin sää- ja tutkatiedot sekä lentokenttähavainnot muutetaan maksuttomiksi. Myös Liikenteen turvallisuusvirastolle ja Tilastokeskukselle on varattu määrärahalisäykset tietovarantojen avaamiseen.

Avoin tietoyhteiskunta avaa mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin ja liiketoimintaan. (Puhemies koputtaa) Toisaalta voidaan merkittävästi keventää hallintoa ja rakentaa tietojärjestelmiä entistä käyttäjälähtöisemmin. Nämä ovat tärkeitä satsauksia monestakin eri näkökulmasta.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Toimivat rakenneuudistukset auttavat Suomea eteenpäin. Hallitus hehkuttaa tällä hetkellä suureen ääneen omaa, vielä hämärän peitossa olevaa rakenneuudistuspakettiaan, jolla pitäisi ratkaista iso tukku vallitsevia ongelmia. Kuluva hallituskausi on osoittanut sixpackin heikkouden ja toimintakyvyttömyyden jo lukuisia kertoja. Mitä muuta voi sen toimilta odottaa kuin iloisia ilmeitä, turhaa hypeä ja vähän tuloksia?

Kun hallituksen sielu on sekaisin, ei se pysty ratkomaan rationaalisesti ongelmia. Tämä paistaa läpi valitettavasti myös vuoden 2014 valtion talousarvioesityksestä: se sisältää paljon positiivista hyminää mutta vähän todellisia ratkaisuyrityksiä ja rohkeita liikkeitä Suomen hyvinvoinnin edistämiseksi. Vanhan kaavan mukaan, kun hallituspuolueiden kansanedustajat ajautuvat ahtaalle puolustaessaan risaa budjettiesitystään, he alkavat taas heitellä lokaa opposition päälle ja peräänkuuluttaa vaihtoehtoisia ratkaisuja. (Eduskunnasta: Eikös se ole ihan oikein?) Perussuomalaisilta on vaihtoehtobudjetti tullut vuosittain. Toivoisin yksittäisiltä hallituspuolueiden edustajilta kykyä ja rohkeutta tarkastella talousarvioesitystänne kriittisesti sekä ottaa kantaa asiaan. Hyvä idea on hyvä ja huono on huono, vaikka kuinka marinoisi. Ongelmat on parempi havaita ajoissa ja myöntää tosiasiat mieluusti ennemmin kuin myöhemmin.

Arvon hallituspuolueiden edustajat, suosittelen vilkaisemaan perussuomalaisten vaihtoehtoa, kun se julkaistaan. Se voi auttaa teitä havaitsemaan budjettiesityksen ongelmakohtia ja tarjota uusia kehitysideoita omaan vaihtoehtoonne.

Arvoisa puhemies! Oppilas- ja opiskelijahuollon kehittäminen on hyvä asia. Esimerkiksi psykologipalveluiden parempi organisointi on paikallaan käytännön haasteista ja kuluista huolimatta. Mielestäni yleisesti ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen painoarvon tulee olla mahdollisimman ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Syitä ongelmiin tulee etsiä riittävän perusteellisesti, jotta toimet ongelmakohtien korjaamiseksi voidaan kohdistaa oikein. Opiskelijoiden terveydenhuollon osalta ammattikorkeakoulujen YTHS-mallin kokeilu on esimerkki hyvästä hankkeesta. Kokeilua tulisi laajentaa entisestään ja laatia selkeä, toteuttamiskelpoinen suunnitelma terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä kaikille ammattikorkeakouluopiskelijoille.

Oppisopimuskoulutukseen tulee panostaa entistä enemmän.

Nuorisotyön merkitys on jäänyt mielestäni liian vähälle huomiolle talousarvioesityksessä. Nuorisotyön tuloksellisuus vaikuttaa pitkällä tähtäimellä todella paljon suomalaisten hyvinvointiin ja tulevaisuuden työkykyyn. Tämän lisäksi nuorisotyö edesauttaa nuorten hakeutumista opiskelupaikkoihin, joihin nyt ollaan panostamassa. Tuleekin pitää mielessä, ettei luodusta koulutuspaikasta ole iloa valtiolle ilman, että joku kykenee ottamaan sen myös vastaan.

Hallituksen tulisi pitää mielessä koulutuksen laadun merkitys maamme tulevaisuuden talouskasvulle sekä hyvinvoinnille. Homeiset rakennukset tulee saneerata laadukkaasti ja mahdollisimman pian, koska ne aiheuttavat vakavan terveysriskin suurelle joukolle suomalaisia. Homeisissa kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa monet suomalaiset altistuvat vakaville sairauksille. Homerakennusten korjauksiin kohdennetut määrärahat eivät ole tällä hetkellä lähelläkään riittävää tasoa.

Yhteisöveron lasku on kädenojennus pääsääntöisesti suurten yritysten suuntaan. Yksityisten elinkeinonharjoittajien toimintaedellytysten parantaminen on valitettavasti päässyt unohtumaan talousarvioesityksestä kokonaan. Tästä voi päätellä, että hallitusta kiinnostaa enemmän suuryritysten voiton maksimointi.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen neuvottomuus näkyy erityisen hyvin sen idealingosta viime hetkellä singotussa rakennepoliittisessa ohjelmassa. Koko paketti on rakennettu aika lailla tyhjän päälle. Mitään loppuun saakka mietittyä saatikka laskettua siinä ei näy. Esimerkiksi perheitä rankaisemalla tätä maata ei työllistetä eikä taloutta pelasteta.

Kotihoidon tuen jakaminen pakolla vanhempien kesken merkitsee käytännössä rujoa leikkausta tähän hoitomuotoon. Useimpien perheiden kohdalla tuen käyttö loppuu kuin kananlento, kun äidin kuukaudet ovat täynnä. Miehet eivät omaa puolikastaan juuri käytä, koska se ei kannata. Perheen tulot laskisivat selvästi, eikä verotus riitä tasoittamaan tulon menetyksiä.

Muissa Pohjoismaissa miehet ovat valinneet useammin kotihoidon tuen kuin meillä, mutta se johtuu siitä, että isille kiintiöity vapaa on ansiosidonnainen ja korvauksen määrä ylittää huomattavasti meidän kotihoidon tukemme määrän.

On siis varsin harhaanjohtavaa väittää Suomessa, että viemällä perheiltä valinnanmahdollisuus lapsensa hoitoon alle 3-vuotiaana parannettaisiin olennaisesti nimenomaan tasa-arvoa taikka naisten työmarkkina-asemaa. Läheskään kaikilla naisilla kun ei selvitysten mukaan ole työpaikkaa, jonne palata, ja toisaalta ne perheet, jotka sitten lopettavat tuon tuen ja joilla työpaikka on, vievät sitten varhemmin lapsensa hoitoon. Näitä päivähoitopaikkoja tarvitaan selvästi lisää, työntekijöitä tarvitaan lisää, ja se tulee maksamaan kunnille, jotka ovat jo nyt suurissa vaikeuksissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toteuttamat valtionosuusleikkaukset ja samaan aikaan päättämät tehtävänlisäykset kunnille nostavat kunnallisveroa. Nyt hallitus vaatii rakenneuudistuspaketissaan kunnilta vielä 1 miljardin euron säästöjä. Eli kunnat pakotetaan jälleen nostamaan kunnallisveroa, jotta ne selviäisivät edes osittain velvoitteistaan. Kunnallisveron korotus koskee kaikkia, myös pienituloisia ja työttömiä. Hallitus siis kiihdyttää tasaverokehitystä, kun se vielä nostaa bensa-, sähkö- ja arvonlisäveroa. Kansalaisten maksukykyä ei näissä tasaveroissa huomioida. Jopa ruokaveroa halutaan korottaa maassa, jossa ruoka on korkean verotuksen vuoksi jo ennestään kallista.

Kuristetut kunnat joutuvat nyt sanomaan irti henkilöstöään. Miten esimerkiksi kriisikunnan tunnusmerkkejä jo täyttävä Jyväskylä, jota hallitus kutsuu vahvaksi peruskunnaksi ja myöhemmin myös vastuukunnaksi, kykenee järjestämään palvelut asukkailleen ja pakkoliitosten jälkeen myös naapurikunnilleen, kun budjetin alijäämä uhkaa nousta 70 miljoonaan ja kun viimeisimmät valtion sälyttämät miljardisäästöt kepittävät sitä jopa 50 miljoonalla eurolla? Minä nyt satun tietämään, että Jyväskylä ei nytkään tahdo pystyä esimerkiksi terveyspalvelujen tuottamiseen kaikille asukkailleen. Hallituksen kunta- ja sote-sekoilut eivät tuota minkäänlaisia säästöjä. Päinvastoin kaikenlainen kehittäminen kunnissa on pysähtynyt ja kustannukset vain nousevat.

Ammattikorkeakoulun tilanteesta on sanottava vielä: Ammattikorkeakoulujen kokonaisleikkaukset kohoavat vuoden 2012 tasoon verrattuna peräti 62 miljoonaan euroon. 6,6 prosentin leikkaus ammattikorkeakoulujen kokonaiskustannuksista on erittäin korkea, ja kun tähän vielä lisätään, toisin kuin yliopistoille, indeksin jäädytys vuodelle 2014, kokonaisleikkaus kasvaa 85 miljoonaan euroon eli 9 prosenttiin kokonaiskustannuksista. Tämä on kyllä kohtuutonta. Minä kyllä edellytän, että ammattikorkeakoulujen indeksijäädytys vuodelle 2014 perutaan.

Mutta yhden pienen kiitoksen voin kyllä antaa, ja kiitoksen annan siitä, että ammattikorkeakoulujen tki-perusrahoitukseen esitettiin nyt rahaa. Se on kohtuullisen pieni raha, mutta se on hyvä alku.

Vielä nuorisotakuusta sen verran, että valitettavasti asiantuntijoiden mukaan tuo 60 miljoonaa, joka tuohon kärkihankkeeseen on osoitettu, ei riitä. Tuon summan olisi oltava vähintään 400 miljoonaa euroa. Se kuulostaa paljolta, mutta ongelmatkin ovat tuolla puolella isoja.

Leikkaukset toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta ja koulutuspaikkojen keskittäminen pääkaupunkiseudulle eivät auta maakuntien nuoria. Virta vie pääkaupunkiseudulle, jossa jo ennestään pahoinvointi lisääntyy ja asuminen kallistuu.

Nuorten urapolkujen virtaviivaistamiseen tarvitaan uusia malleja. Osaamistodistuskäytäntö on saatava käyttöön koko maassa. Tuo osaamistodistus dokumentoi työpajoilla saavutetun osaamisen ja näin tasoittaa työpajanuorten tietä ammatillisiin opintoihin.

Ja olen monta kertaa peräänkuuluttanut: koulujen oppilashuoltoon on saatava lisää rahaa, samoin nuorten mielenterveyspalveluihin. Nyt mielenterveyden häiriöt lisääntyvät, mutta palvelujen saajien määrä yhä vähenee. Tämä on sivistysvaltiossa häpeäpilkku.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Oikeusministeriön hallinnonalan budjettiesityksen loppusumma on 896 miljoonaa euroa. Lisäys verrattuna kuluvan vuoden budjettiin on 10 miljoonaa euroa, kun jätetään huomiotta vuosittain paljon vaihtelevat vaalimenot.

Tärkeimmät määrärahalisäykset ovat 4 miljoonan euron lisäys oikeuslaitoksen ja Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmähankkeisiin, joilla lisätään tuottavuutta, ja yhteensä 1,7 miljoonan euron lisämääräraha vankiloiden peruskorjauksiin ja tuomioistuinten turvallisuusjärjestelyihin. Talousarvioesityksen loppusummassa on hallitusohjelmasta johtuvia säästöjä 18 miljoonaa euroa eli lisäsäästöä kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna 4 miljoonaa euroa.

De viktigaste anslagsökningarna i justitieministeriets budgetförslag är ett 4 miljoner euros tillägg för rättsväsendets och Brottspåföljdsmyndighetens nya datasystem, som har som mål att öka effektiviteten, samt ett tilläggsanslag på 1,7 miljoner euro för grundrenoveringen av fängelser och säkerhetsarrangemang vid våra domstolar.

Oikeusturvaa kehitetään ja oikeuslaitosta sopeutetaan sektorin kiristyvään taloustilanteeseen Oikeudenhoidon uudistamisohjelman ja siitä saadun lausuntopalautteen pohjalta. Keväällä 2013 laaditun uudistamisohjelman tavoitteena on tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden määrän vähentäminen, käsittelyketjujen lyhentäminen ja työtapojen tehostaminen koko oikeuslaitoksessa oikeusturvaa kuitenkaan vaarantamatta.

Hovi- ja hallinto-oikeuksien tuomiopiirirakennetta koskeva uudistus tulee voimaan huhtikuussa ensi vuonna. Hovioikeuksien määrä vähenee yhdellä ja hallinto-oikeuksien määrä kahdella. Jatkokäsittelyluvan laajentamista hovioikeuksissa valmistellaan. Tarkoituksena on, että entistä useammassa jutussa vaadittaisiin lupa, ennen kuin hovioikeus ryhtyy perusteellisemmin käsittelemään asiaa. Kaikista käräjäoikeuden päätöksistä saisi kuitenkin edelleen valittaa hovioikeuteen. Käräjäoikeuksissa on tarkoitus keventää lautamieskokoonpanoa vähentämällä yksi lautamies eri kokoonpanovaihtoehdoista. Lautamiehillä olisi kuitenkin edelleen enemmistö kokoonpanossa.

Talousrikollisuuden torjuntaan esitetään samansuuruista 5,2 miljoonan euron lisämäärärahaa kuin kuluvan vuoden talousarviossa.

Tuomioistuinmaksuja korotetaan yhteensä 1,6 miljoonalla eurolla ja korotuksia vastaavalla summalla katetaan säästöjä, joita tuomioistuimissa on tehtävä. Jatkossa on tarkoitus uudistaa tuomioistuinmaksujärjestelmää laajemmin siten, että maksut ohjaisivat harkitsemaan muutoksenhaun tarvetta ja niillä voitaisiin kattaa nykyistä suurempi osa tuomioistuinten menoista.

Oikeusministeriö valmistelee hallituksen esitystä, jolla huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu vakinaistetaan ja laajennetaan koko maahan. Asiantuntija-avusteista huoltoriitojen tuomioistuinsovittelua koskeva kokeilu, niin sanottu Follo-malli, 11 käräjäoikeudessa on tuottanut erittäin hyviä tuloksia tähän mennessä. Suurimmassa osassa soviteltuja juttuja on saavutettu joko kokonaissovinto tai ainakin osasovinto. Sovittelulla voidaan saavuttaa lapsen edun mukaisia, yhteistyövanhemmuutta tukevia ratkaisuja ja samalla säästää sekä tuomioistuinten että sosiaalitoimen voimavaroja.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan tehtävät esitetään siirrettäviksi hallinto-oikeuksiin vuoden 2014 syyskuun alusta lukien. Tämä yhtenäistää ja selkiyttää hallintolainkäyttöasioiden muutoksenhakua.

Tuomarikunnasta noin puolet siirtyy eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä. Tämän johdosta tuomioistuinharjoittelupaikkojen lisäämiseen esitetään 300 000 euron lisämäärärahaa.

Oikeusavun palkkioita korotetaan 4 prosentilla, mihin esitetään 0,9 miljoonan euron lisäystä. Korotuksilla pyritään varmistamaan kokeneiden avustajien halukkuus hoitaa oikeusavun toimeksiantoja, mikä osaltaan turvaisi vähävaraisten henkilöiden mahdollisuudet saada korkealaatuista oikeusapua myös tulevaisuudessa.

Rikosseuraamuslaitos sopeuttaa toimintaansa kiristyvään määrärahatilanteeseen vuosille 2012—2016 laaditun sopeuttamisohjelman mukaisesti muun muassa tehostamalla toimitilojen käyttöä. Myös henkilöstömäärää joudutaan supistamaan.

Vankiloiden peruskorjausohjelmaa jatketaan paljusellien poistamiseksi. Ensi vuonna ei ole ongelmia peruskorjausohjelman rahoittamisessa, mutta Hämeenlinnan vankilan peruskorjaushanke on viivästymässä, ja parhaillaan selvitetään hankkeen rahoitustilannetta.

Kansalaisen sähköiseen osallistumisympäristöön esitetään ensi vuodelle täysimääräistä 345 000 euron rahoitusta, jossa on lisäystä kuluvaan vuoteen verrattuna 220 000 euroa.

Valtioneuvoston hyväksymän kansalliskielistrategian toimenpiteitä toteutetaan kahden elinvoimaisen kansalliskielen ylläpitämiseksi.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huoltajuuskiistat voivat usein olla hyvinkin vaikeita, varsinkin, jos kiistakapuloiksi joutuvat perheen lapset. Sovittelumenetelmä, jonka esikuva on tämä norjalainen Follo-malli, on osoittautunut erittäin toimivaksi, kuten myöskin ministeri totesi äskeisessä alustuksessaan. Siinä mallissa pöydän ääreen kokoontuvat tuomari, vanhemmat ja asiantuntijat keskustelevat yhdessä mahdollisesta onnellisesta ratkaisusta.

Suomessakin tämä malli toimii, ja näiden hyvien kokemuksien perusteella sitä ollaankin nyt laajentamassa niin, että se tulisi koskemaan kaikkia käräjäoikeuksia. Mitä oikeusministeri ajattelee hieman syvemmin tästä mallista ja sen toimivuudesta, ja onhan tämän laajennuksen rahoitus nyt sitten turvattu vuoden 2014 budjettiesityksessä?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön työryhmä päätyi kesällä ehdottamaan rikostaustan tarkistamismenettelyn laajentamista vapaaehtoistoimintaan silloin, kun vapaaehtoiset ovat suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa. Tämä on erittäin tärkeä askel, ja sen taustalla on muun muassa EU:n direktiivi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta.

Lapset eivät kuitenkaan ole ainoita puolustuskyvyttömiä yhteiskunnassamme. Vanhusten ja vammaisten suojelemisen osalta Suomen lainsäädäntö on yhä puutteellinen. Rikostaustan tarkistamismenettelyn laajennus tulisi ulottaa myös vapaaehtoistyöhön vanhusten ja vammaisten parissa. Tähän liittyen kysynkin ministeri Henrikssonilta: onko tätä asiaa mietitty, ja onko tähän mahdollisesti tulossa muutos?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Avioero on aina perheelle vaikea asia ja varsinkin siinä tilanteessa, jossa perheessä on lapsia. Ja nyt, kuten täällä on aikaisemmin jo todettu, me olemme kehittäneet hyvän huoltoriitojen tuomioistuinsovittelumenetelmän, jossa käytetään asiantuntijoita, lähinnä sosiaalityöntekijöitä sekä psykologeja, avustamaan tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Nämä tilanteet ovat usein erittäin vaikeita varsinkin, jos lapset joutuvat tähän välimaastoon ja riita koskettaa ennen kaikkea heitä.

Nyt meidän yksi suuri ongelma on se, että meillä on suuri pula pätevistä, kokeneista sosiaalityöntekijöistä sekä psykologeista, joita tämä työ ennen kaikkea vaatii. Tähän työhön ei voi tulla suoraan koulun penkiltä, vaan tämä vaatii vahvaa kokemusta. Ja nyt meillä on suuri pula näistä ihmisistä. Kysyisin ministeriltä: Mitenkä tämän kokeilun laajentaminen pystytään tulevaisuudessa toteuttamaan, kun meillä samanaikaisesti on pulaa näistä työntekijöistä? Tullaanko jollakin tavalla varmistamaan tämä asiantuntijarooli myös tulevaisuudessa?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeriön kehys vastaa pääosin vuotta 2012 ja kuluvaa vuotta ja lienee linjassa toimintaan tarvittavan rahoituksen kanssa siten, että kansalaisten oikeusturva toteutuu siten kuin sen pitää pohjoismaisessa oikeusvaltiossa toteutuakin.

Paineita kuitenkin on. Oikeusturva ei saa vaarantua eivätkä käsittelyajat pidentyä entisestään, eikä saa luovuttaa, antaa periksi sillä tavoin, että joitakin rikostyyppejä sitten oikeudessa käsitellään jotenkin "sormien läpi". Paljusellit myös ovat häpeä hyvinvointivaltiossa.

Mutta minä pyydän ministeriä huolehtimaan avustuksista rikollisuutta ehkäisevää työtä tekeville ja rikoksen uhreista huolehtiville yhteisöille, että ne saavat riittävät avustukset pystyäkseen tekemään jatkossakin arvokasta vapaaehtoistyötään.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rikosseuraamuslaitos julkisti kesäkuun alussa toimitilaesityksen, jossa vankiloiden toimitiloja selvittänyt työryhmä esitti neljän tai viiden vankilan lakkauttamista tulevaisuudessa. Kaakkois-Suomesta on lopetettu muun muassa Konnunsuon vankila vuonna 2011 ja Haminan vankila tämän vuoden alussa. Nyt esitetyissä kahdessa eri mallissa lakkautuslistalla on Itä-Suomen vankiloita.

Arvoisa oikeusministeri, nyt listalla olevilla paikkakunnilla ja vankiloissa eletään epävarmuuden tilassa. Milloin Rikosseuraamusvirasto tekee esityksensä asiasta? Millaisena te, oikeusministeri, näette esimerkiksi Sulkavan vankilan tulevaisuuden? Ja muun muassa Pelson vankila on myös mahdollisella lakkautuslistalla. Mikä on arvoisan oikeusministerin kanta Pelson tulevaisuuteen?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin sivulla 166 mainitaan, että Rikosseuraamuslaitoksen toimitilasuunnitelma valmistuu tänä vuonna.

Kataisen hallitusohjelmassa sitouduttiin huolehtimaan rangaistusten alueellisesta täytäntöönpanosta, eli vangeilla on oikeus suorittaa rangaistus kotiseudullaan. Tämä mahdollistaa yhteydenpidon läheisiin, ja näin yhteys esimerkiksi lapsiin on mahdollista säilyttää myös vankeuden aikana. Tämä on vankien perusoikeus, ja se vaarantuu vakavasti: mikäli Pohjois-Suomessa ei ole suljettua vankilaa, vankilakapasiteetti ei riitä oman alueen vangeille. Pohjois-Suomi on omavarainen vankien suhteen.

Toimitilavisiossa esitetyt mallit ovat vakava uhka Pohjois-Suomen vankien mahdollisuudelle säilyttää sosiaaliset suhteet rangaistuksen aikana, sillä satojen kilometrien välimatkat käytännössä estävät yhteydenpidon läheisiin rangaistuksen aikana. Välimatka on liian pitkä ja matkakustannukset ylivoimaisia. Kysyisinkin oikeusministeriltä: aiotaanko tässä toimitilavision valmistelussa noudattaa hallitusohjelman linjausta, että rangaistuksen alueellisesta täytäntöönpanosta huolehditaan?

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esityksessä on tärkeitä painotuksia liittyen kieleen. Kieli on tärkeä osa jokaisen ihmisen identiteettiä ja sitä kautta hyvinvointia. Ministeri nostikin jo esille kansalliskielistrategian kahden kansallisen kielen ylläpitämiseksi. Toinen tärkeä asia on myöskin viittomakielen lainsäädännön kehittäminen.

Tahtoisin kolmantena erityisesti nostaa esille saamelaisten kielikysymykset. Nimittäin esitys pitää sisällään tärkeän kirjauksen ILOn alkuperäiskansoja koskevan sopimuksen 169 ratifioinnin edistämisestä ja oikeusministeriölle kuuluvan saamen kielen elvyttämisohjelman toimenpiteiden toteuttamisesta. Saamen kielen elpyminen edellyttää kielipesätoiminnan vakiinnuttamista ja laajentumista. Tänä vuonna kielipesien toimintaa on rahoitettu opetus- ja kulttuuriministeriön määrärahoista 500 000 eurolla. Vuoden 2014 arviossa kielipesille ehdotetaan 400 000 euroa. Miten oikeusministeriö aikoo ja voi toteuttaa saamen kielen elvyttämistoimenpiteet, kun toiminnan rahoitus laskee, ja onko tätä mietitty?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Otetaan ensin tämä huoltoriitojen asiantuntija-avusteinen sovittelu.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että me nyt ensi vuonna pystymme laajentamaan tätä järjestelmää jokaiseen käräjäoikeuteen. Niin kuin sanoin puheenvuorossani, se on tuottanut erittäin hyvää tulosta ja se on nimenomaan lapsen kannalta äärimmäisen hienoa, että vanhemmat, jotka ovat eroamassa, pystyvät tuomarin ja sosiaalityöntekijän tai psykologin avulla pääsemään sovintoon ilman, että tarvitsee mennä tuomioistuimeen ja käydä sitä pitkää oikeudenkäyntiä, jossa lapsi on se, joka viime kädessä kärsii.

Tässä tuli kysymys myös siitä, riittääkö rahoitus. Onneksi eduskunta oli niin viisas kaksi vuotta sitten, että lisäsi meille 900 000 euroa. Nyt on niin, että se summa on vakiintunut ja se on olemassa nyt oikeusministeriön määrärahoissa vakiintuneena määrärahana, ja katson, että se summa tulee riittämään. Tämä on siinäkin mielessä äärettömän tärkeä hanke, koska se vähentää kuluja sekä tuomioistuinlaitoksessa että myös kunnissa. Kaiken kaikkiaan se on tämmöinen niin kutsuttu win-win-mahdollisuus ja sen takia erittäin hyvä hanke.

Tässä tuli myös edustaja Kiljuselta kysymys siitä, riittävätkö nämä sosiaalityöntekijät, onko meillä riittävästi asiantuntijoita ympäri maata nyt, kun tätä lähdetään laajentamaan. Tähän mennessä olemme onnistuneet saamaan heitä, ja koulutusta pidetään ympäri Suomenmaata niin, että kaikki, jotka lähtevät tähän, saavat sitä koulutusta, mitä tarvitsevat. Tietysti nyt ensi vuonna on tarkoitus myös lisätä tätä koulutusta, mutta totta kai tämä on asia, josta jokaisessa kunnassa pitää pitää nyt huolta, että näitä sosiaalityöntekijöitä riittää myös tähän toimintaan. Tässä on myös mahdollista ostaa näitä palveluja. Jos kunnassa ei ole omasta takaa näitä sosiaalityöntekijöitä, niin niitä voi sitten ostaa.

Sitten nämä muut kysymykset.

Tässä tuli esille rikostaustan tarkistaminen vapaaehtoistoiminnassa. Se laki on tulossa nyt tänne eduskuntaan vielä tänä syksynä, ja edustaja Pelkonen kysyi siitä, onko mahdollista, että myös vanhusten ja vammaisten parissa työskentelevien osalta tämä otettaisiin käyttöön. Se on asia, jota meidän pitää pohtia, ja se ei nyt tule tähän lakiehdotukseen, joka on nyt valmistelussa ja piakkoin tulossa eduskuntaan, mutta varmasti se on asia, josta meidän kannattaa keskustella, ja asia, jota kannattaa pohtia.

Sitten tässä kysyttiin vankiloista, Rikosseuraamuslaitoksen toimitilavisiosta. Siitä voisin todeta tässä vaiheessa sen, että lausuntokierros on umpeutunut elikkä tällä hetkellä Risessä arvioidaan nyt lausuntojen perusteella, millä tavalla he tulevat esittämään oman kantansa ja näkemyksensä oikeusministeriölle. Odotan, että he ovat omalta osaltaan valmiita tänä syksynä, viimeistään marraskuussa, jotta itse pystyn sitten sen jälkeen ottamaan kantaa siihen, mitä meidän pitäisi tehdä.

Niin kuin olen aikaisemmin sanonut, tällä hallituskaudella ei lakkauteta enää vankiloita. Toisaalta me tiedämme, että Risen määrärahatilanne on erittäin erittäin vaikea, ja sen takia meidän on katsottava tarkalla silmällä, miten ja missä vankiloita tarvitaan tulevaisuudessa. Itse vankimäärään ei ole odotettavissa suuria muutoksia. Ja se, mitä tässä myös edustaja Kalliorinne mainitsi, että vankiloitten pitää olla myös lähellä vankien kotipaikkaa, on periaate, josta me haluamme kyllä yrittää pitää kiinni.

Sitten viittomakielen lainsäädännön kehittäminen. Sekin on ajankohtainen asia, edustaja Toivola. Myös saamen kielten elvyttämisohjelma on OKM:n hallinnon alle kuuluva asia. Kielipesien toiminta on äärettömän arvokasta. Vaarana oli, että tässä olisi tullut 200 000 euron vähennys tästä momentista. Onneksi hallitus pystyi vähentämään sen vähennyksen niin, että siitä on vähennetty 100 000, mutta sekin on tietysti negatiivinen asia, ja meidän on kaikin tavoin nyt pyrittävä siihen, että tätä kielipesätoimintaa pystytään pitämään yllä, koska on äärimmäisen tärkeätä, että meidän kolme saamen kieltä pystytään elvyttämään niin, että niitä puhutaan myös tulevaisuudessa.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ottaisin tämän vankilaverkon. Muistan, kun vuosi taaksepäin käsiteltiin tämän vuoden talousarviota. Kysyin silloin tätä tilannetta Pohjois-Karjalan osalta, mikä oli, ja kuulin, aivan niin kuin äsken ministeri mainitsi, että tällä hallituskaudella ei vankilaverkkoon käydä. Mutta kävimme maanantaina, maakunnan edustajat, tuolla Pyhäselän vankilassa ja saimme siellä kyllä sen suuntaisia viestejä, että Rikosseuraamuslaitos on tekemässä arvion ja esittämässä sillä tavalla, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan osalta Juuka ja Pyhäselkä olisivat liipaisimella. Onko niin, että tällä hallituskaudella vielä tehdään kuitenkin päätös siitä asiasta, mutta sitten toteutus jää seuraavalle hallituskaudelle? Vielä perusteluna, että siellä ilmeni, että nämä Pyhäselkä sekä Juuka ovat erittäin tehokkaasti toimivia vankiloita ja siellä vankipäivän hinta on maan alhaisimpia.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä on hyvä jatkaa edustaja Kokon puheenvuoroa. Kysyin kirjallisessa kysymyksessä ministeriltä pari kuukautta sitten Pohjois-Karjalan vankiloitten kohtaloa, ja vastaushan oli sama kuin täälläkin, että tämän hallituksen aikana ei suljeta yhtään vankilaa. Mutta nyt on tiedossa selkeästi se, että Rikosseuraamuslaitos tekee todennäköisesti jo parin viikon sisällä listan suljettavista vankiloista, näin meille kerrottiin Pyhäselän vankilassa, ja sen jälkeen ministeri tekee oman päätöksen. Onko niin kuin edustaja Kokko kysyi, että tämä hallitus tekee päätöksen, mutta sitten se sulkemisvuosi on vasta seuraavan eduskuntakauden aikana? Ei tunnu kovin fiksulta toimintamallilta.

Tässä tulee, arvoisa ministeri, mieleen aivan sama konsepti, mikä oli varuskuntaverkon harventamisen osalta, ja jotenkin tuntuu siltä, että Itä- ja Pohjois-Suomi ovat jälleen kerran sen menettäjän roolissa, niin kuin tämän hallituksen aikana varsin usein on ollut. Pyydän nyt ministeriltä rehellistä vastausta: teettekö listan tämän hallituksen aikana suljettavista vankiloista?

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen huolissani rikoksen uhrin asemasta. Viime vuosikymmeninä valitettavasti yltiöpäisesti on vain keskitytty rikoksentekijän aseman parantamiseen, vaikka oikeudenloukkaushan kohdistuu rikoksen uhriin. Onneksi nyt pikkasen suunta alkaa olla muuttumassa. (Ben Zyskowicz: Toivottavasti!)

Kun joku joutuu vakavan rikoksen uhriksi, vaikka seksuaalirikoksen tai törkeän pahoinpitelyn, hän tarvitsee tukea ja apua. Joskus myös todistajakin tarvitsee. Rikosuhripäivystys on tehnyt jo toistakymmentä vuotta loistavaa työtä uhrien auttamiseksi. Ongelma on vain rahoituksen puutteellisuus ja poukkoileva rahoitus, ja tässä on viime vuosikymmeninä ollut paljon seminaareja, mietintöjä ja ties mitä papereita täytetty, ja mitään ei ole tapahtunut. Mutta, arvoisa ministeri, te olette tehnyt hyvää työtä. Onko nyt niin, että teidän nimenne jää historiaan tai voisiko sanoa jopa rikoshistoriaan siitä, että te päätätte Rikosuhripäivystyksen rahoituksesta, niin että se on riittävä ja pysyvä ja uhreja pystytään entistä paremmin auttamaan?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan vielä kysyä ministeriltä vankilaverkosta. Mielestäni kaikki päätökset pitäisi tehdä ennakkoon sovituilla kriteereillä. Millaisilla kriteereillä vankilaverkkoa on tarkoitus arvioida? Huomioidaanko päätöksissä esimerkiksi aluepolitiikka ja työllisyystilanne alueella tai pystytäänkö vankiloiden toiminnan kustannusvaikuttavuutta arvioimaan jollakin luotettavalla menetelmällä ja onko kriteereissä huomioitu esimerkiksi kuntoutuksen onnistuminen? Sosiaalisten suhteiden merkitys kuntoutumisessa on erittäin tärkeää, ja jos vankilaan joutuu menemään kovin kauaksi, voi se merkitä sosiaalisten suhteiden rikkoutumista tai katkeamista. Lisäksi ministeri puhui äsken lähitavoitteena olevan tilojen käytön tehostamisen vankiloissa. Mitähän se tarkoittaa?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksen kriminaalipolitiikan tekstissä lukee seuraavasti: "Kriminaalipolitiikan vaikuttavuustavoitteina ovat rikollisuuden ja rikollisuuden haittojen vähentäminen sekä turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen parantaminen. Erityisesti pyritään vähentämään väkivaltarikollisuutta sekä parannetaan uhrin asemaa."

Rikosseuraamusviraston vuoden 2008 tutkimuksen mukaan väkivaltarikosten uusimisprosentti oli 61, kun seuranta-aika oli 365 vuorokautta. Esitin hallitukselle vuonna 2012, että törkeissä rikoksissa ensikertalaisuuspykälä muutettaisiin siten, että lievennyksiä ei annettaisi. Tällöin uhrin oikeusturva toteutuisi ja rikollisuus vähenisi. Kysyn ministeriltä: mitä hallituksella on sitä vastaan, että törkeiden rikosten tuomiot olisivat sen tasoisia kuin niiden kuuluu olla, rikoksia vastaavia?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvin harmillista, että useaa kuntaa, kuten Vaalaa Pohjois-Pohjanmaalla, pidetään jatkuvassa epävarmuuden tilassa spekuloimalla vankilaverkoston tulevaisuudesta. Rikosseuraamuslaitos on useaan otteeseen tehnyt listoja lakkautettavien vankiloiden, kuten Pelson, tulevaisuudesta. Viime vaalikaudella päätettiin, että Pelso saa jatkaa, ja sille asetettiin tulevat remonttiin varatut määrärahat. Se oli todellinen poliittinen päätös. Sen ministeri Henrikssonkin varmasti muistaa. Toivon, että tulevassa Rikosseuraamuslaitoksen listassa Pelson vankilaa ei lakkauteta. Te vastikään vierailitte paikalla ja tunnette varmaan sen työllistävät vaikutukset Vaalan kuntaan ja sille alueelle. Ja kuten edustaja Kalliorinnekin totesi, kyse on muistakin kuin työpaikoista.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mies ottaa naisen panttivangiksi, pitää häntä 17 vuorokautta epäinhimillisessä, likaisessa ja kuumassa kopissa. Hänet tuomitaan vuonna 2010 yhdeksäksi vuodeksi vankilaan panttivangin ottamisesta ja törkeästä pahoinpitelystä. Nyt vuonna 2013 tämä henkilö kävelee vapaalla jalalla.

Te esitätte, arvoisa oikeusministeri, että valvottua koevapautta tehostetaan ja käyttöä edelleen laajennetaan. Onko teidän mielestänne oikein, että tällaisissa tapauksissa ei ole harkinnan mahdollisuutta siinä, että ensikertalainen vapautetaan tällaisesta rikoksesta näin olemattoman rangaistuksen suorittamisen jälkeen?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien lakisääteisiä tehtäviä ollaan purkamassa ja samaan aikaan ollaan kuntien valtionosuuksia leikkaamassa. Voiko tämä talouden kiristäminen johtaa siihen, että ihmiset asuvat tulevaisuudessa eriarvoisessa asemassa kuntien palveluiden heiketessä, vai voiko jopa olla niin, että tämä on jonkinasteinen tavoitekin, että saadaan käytettyä kuntien pakkoliitoksia. Tämä epäilys on noussut useissa kohdissa esiin. Voiko teidän käsityksenne mukaan tämmöinen talouden kiristäminen jossain vaiheessa johtaa siihen, että kuntien pakkoliitokset toteutetaan?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rovaniemen ja Oulun hallinto-oikeuksien yhdistymisestä en usko pitkistä välimatkoista johtuen tulevan säästöä.

Toiseksi, saamen kielten kielipesätoiminnasta ei tule leikata. Päinvastoin, saamen kielen opiskelumahdollisuus on turvattava koko maassa.

Ja sitten kolmanneksi tästä ILO-sopimuksesta, jonka ratifioimista ministeriö voimakkaasti ajaa. Olen tehnyt toimenpidealoitteen, että ministeriö tekisi olosuhdeanalyysin, jossa selvitettäisiin, mitkä ovat ne tosiasialliset tilanteet tuolla pohjoisessa saamelaisten ja lappalaisten elämässä, ja josta kävisi selville se, mitä toimenpiteitä siellä tosiasiassa tarvitaan. Jos jatketaan tätä hallituksen valitsemaa runnomislinjaa tässä asiassa, niin sitten tulee kallis hinta, nimittäin siellä ristiriidat vain kasvavat. Se vaikuttaa elinkeinotoimintaan, ja ennen muuta se vaikuttaa siihen henkiseen ilmapiiriin, joka sillä alueella on, erittäin kielteisesti.

Kysymykseni siis kuuluu: miksi ette halua tehdä olosuhdeanalyysiä sieltä — tiedätte mitä se tarkoittaa — ja sitten sen pohjalta ne tarvittavat johtopäätökset?

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena arvostellen minun mielestäni tämä oikeusministeriön talousarvio on asiallinen ja tasapainoinen. Halusin kiinnittää huomiota kuitenkin lähinnä näihin oikeudenkäyntien kestoihin ja käsittelyaikoihin. Totta kai on inhimillisesti traagista, jos jonkun rikosasian tai tällaisen käsittely kestää vuosikausia, ja niin kuin tässä esittelytekstissä todetaan, syntyy jopa kustannuksia siitä, että esimerkiksi maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvät valitusprosessit kestävät niin pitkään. Se oli täällä todettu, mutta en kyllä löytänyt mitään ratkaisua siihen, millä tavoin oikeusministeriö aikoo nopeuttaa näitä käsittelyaikoja.

Tuntuisi näin heinäntekojärjellä järkevältä se, että erityisesti maankäyttö, kaavavalitukset ja rakentamiseen liittyvät valitukset käsiteltäisiin todella nopeasti, jotta nämä projektit pääsisivät liikkeelle, jotta saataisiin sitten tuloa niistä. Nehän ovat hyvin usein investointeja. Nythän meillä on voimassa tilanne, että kuka tahansa käytännössä voi valittamalla pysäyttää kymmenienkin miljoonien eurojen rakennusprojekteja, ja se ei varmasti ole kenenkään etu pitkällä tähtäimellä.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä avattiin keskustelu lasten parissa työskentelevien rikostaustan selvittämisistä, vaikka sitä lakiesitystä ei ole vielä, niin jos sallitaan muutama kysymys myös minulta.

Tässä pahaa pelkään, että meillä on erilainen maailma sen eurooppalaisen vapaaehtoistyön ja tämän suomalaisen vapaaehtoistyön kohdalla. Nyt tämä törmäyskurssi pitää välttää niin, että meiltä ei häviä tämä voimavara kansalaisyhteiskunnasta ja vapaaehtoisesta tekemisestä, joka vaikkapa liikuntajärjestöjen puolella on puoli miljoonaa ihmistä viikoittain. Siihen liittyy ensimmäinen kysymys: miten hallinnollisesti vaikkapa vain tämän liikuntasektorin vapaaehtoisten lupien pyytäminen tai rikostaustan selvittäminen puolelle miljoonalle saataisiin nopeasti sitten sieltä Hämeenlinnasta toimitettua. Kuka maksaa ne maksut? Tuskin se menee niin, että vapaaehtoinen itse maksaa ensin saadakseen tulla sitten vaikkapa johonkin toimintaan mukaan.

Toinen kysymys on se, mitä tarkoittaa tämä säännöllisyys. Tarkoittaako se esimerkiksi leireihin osallistumista vai sitä, että on joka päivä tai joka viikko toiminnassa mukana? Miten alaikäiset ohjaajat, jotka ovat vain mukana valmennuksessa tai ohjauksessa tai kerhojen toiminnassa? Mitenkä täältä on rajattu ulos ne, jotka esimerkiksi toiminimellä tekevät työtä lasten kanssa vaikka seurojen pyytämänä, saavat siitä maksua, niin että heidän rikostaustaansa ei sitten selvitetä, mutta niiden vapaaehtoisten kylläkin? Siis heidät on rajattu täältä ulkopuolelle. (Puhemies koputtaa)

Iso riski on tässä tietenkin myös se, että nyt selvitetään jo rikoksen tehneiden taustat. Se on erittäin hyvä, mutta se suurempi riski on kyllä, mitenkä lapset ja aikuiset tunnistavat näitä riskejä niissä ihmisissä, miten niihin osataan puuttua. Ja siihen tarvittaisiin selvitystä, ei pelkästään tähän puoleen, minkä suhteen olen aika kriittinen.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pedofilia on Suomessa luokiteltu sairaudeksi, ja pedofiilit eivät usein myönnä, että se olisi heistä kiinni, vaan usein syyllistävät, että uhri on siinä osatekijänä. Yksistään rangaistusasteikot eivät varmaan paranna tätä asiaa, mutta lapsella tai nuorella, joka on joutunut pedofiilin kohteeksi, on kyllä nämä iänikuiset traumat. Kysynkin, onko suunnitteilla lakiesitystä, että pedofiilit, joka toistuvasti tekevät näitä rikoksia, velvoitettaisiin pakkohoitoon ja jopa kemialliseen kastraatioon. Tästä on joskus eduskunnassa keskusteltu.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syyteneuvottelusta: Eduskunnalle on annettu esitys syyteneuvottelua koskevaksi lainsäädännöksi ja syyttämättä jättämistä koskevien säännösten uudistamiseksi. Syyteneuvottelussa kyse on siitä, että kun syytetty henkilö tunnustaa tekemiään rikoksia syyttäjälle, syyttäjä voi päättää, että osa näistä tehdyistä rikoksista jätetään tutkimatta. Kysehän on siis hyvin suuresta muutoksesta meidän oikeusjärjestelmään. Meidän oikeusjärjestelmä on tämmöinen civil law -järjestelmä, hyvin vahvasti lakeihin perustuva järjestelmä. Tämä nyt tehty esitys on lähellä common law -järjestelmää elikkä amerikkalaistyylistä lainsäädäntöä, amerikkalaistyylistä oikeusjärjestelmää.

Tämä esitys ei sovi meidän oikeusjärjestelmäämme mielestäni juuri lainkaan, koska tässä kärsii sekä oikeusvarmuus että oikeusturva. Nyt minä kysynkin sitä, onko meillä varaa tehdä näin suurta muutosta meidän oikeusjärjestelmälle vain sen takia, että saataisiin aikaiseksi pienoisia säästöjä.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaatimukset avovankiloiden tilojen suhteen ovat tiukentuneet, ja niiden täyttämiseen valtio joutuu tekemään vuosittain mittavia investointeja, ja rahaa ei ole liiemmin jaettavissa, kuten ministeri totesi.

Näinä talouden tiukkoina aikoina menosäästöjä saataisiin kuitenkin laajemmalla valtion toimintojen tarkistamisella. Erityisesti parhaillaan käynnissä oleva puolustusvoimauudistus tuottaa kiinteistöjä ja alueita, joita voitaisiin käyttää myös avovankilatoiminnassa. Esimerkiksi Keski-Suomessa kyseeseen tulisivat erityisesti Keuruun lakkautettavan varuskunnan tilat, joihin on ehdotettu muun muassa nykyisen Laukaan avovankilan toimintojen siirtämistä. Kysyisinkin nyt oikeusministeriltä sitä, mitä mieltä olette puolustusvoimauudistuksen tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisestä esimerkiksi avovankilatoiminnassa valtion rahan säästämiseksi.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellinen hallitus teki valtioneuvostotasoisen päätöksen Pelson vankilan säilyttämisestä ja investoinnista. Edellinen oikeusministeri onnistui jarruttamaan vuosia tätä investointia, ja nyt näyttää, että sama tilanne jatkuu.

Ilmeisesti taustalla on se, että Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja ei voinut sulattaa sitä poliittista päätöstä, mitä edellinen hallitus teki. Tämä on demokratian kannalta irvikuva, ja toivon, että ministeri Henriksson huolehtii siitä, että valtioneuvostotasoiset päätökset viedään loppuun saakka eikä niitä vaihdeta jonkun pääjohtajan mielipiteen mukaan. Tämä on mielestäni erittäin ennenkuulumatonta toimintaa, mitä tällä hetkellä Rikosseuraamuslaitoksella tapahtuu. Eli on tärkeää, että Pelson vankila säilyy ja samalla tavalla myös Kestilän vankila.

Jos nämä lakkautettaisiin, se merkitsee sitä, että työ- ja elinkeinoministeri joutuu nimeämään nämä paikkakunnat rakennemuutosalueiksi ja käyttämään miljoonia euroja uuden työn aikaansaamiseen, joka on erittäin vaikeaa noille maaseutupaikkakunnille löytää. Sen takia valtiontalouden ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta olisi ainoa oikea ratkaisu, että nämä vankilat säilytettäisiin, ja sama koskee myöskin Itä-Suomessa olevia vankiloita.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Iltalehdessä kerrottiin äskettäin, että rikolliset saavat katsoa vankirekisteristä, ketkä ovat selvittäneet heidän tietojaan, vaikka tämä yksittäistapauksessa vaarantaisi vartijoiden turvallisuuden tai vaikka yksittäistapauksessa vaikeuttaisi keskeneräistä poliisitutkintaa. Kun tätä ihmeteltiin, Rikosseuraamuslaitoksen virkamies sanoi lehdessä, että miten vanki voi valvoa vartijaa, ellei voi näitä tietoja selvittää. Minä kun olen tämmöinen vanhan liiton mies, niin minä kuvittelin, että vankiloissa nämä vartijat valvovat vankeja, eikä niin, että nämä vangit valvovat vartijoita. Mutta kysyn kuitenkin ministeriltä: aiotteko esittää tämän lain muuttamista siten, että vangilla ei olisi oikeutta näihin tietoihin silloin, kun se voi vaarantaa vanginvartijan turvallisuuden tai kun se voi uhata keskeneräistä poliisitutkintaa?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tässä tuli kysymyksiä laidasta laitaan. Aloitetaan tästä Rikosuhripäivystyksestä ja rikosuhrin asemasta. On äärettömän tärkeätä, että me pystymme antamaan rikosten uhreille sitä tukea, mitä he tarvitsevat silloin, kun ovat joutuneet siihen tilanteeseen, että joku on heitä kohtaan tehnyt loukkauksen, ja sen takia Rikosuhripäivystyksen toiminta muun muassa on äärimmäisen tärkeätä.

Ensi vuoden budjetissa, jos nyt muistan ihan oikein, on mukana sama määrärahan suuruus, jonka eduskunta viime vuonna lisäsi tälle vuodelle, elikkä siinä mielessä on tapahtunut hyvä edistysaskel, mutta edelleen tiedämme, että tulevaisuudessa me tarvitsemme paremman rahoituspohjan, ja sen takia on myös asetettu työryhmä, joka parhaillaan miettii juuri sitä, millä tavalla voidaan taata Rikosuhripäivystyksen rahoitus tulevina vuosina niin, että ei joka vuosi tarvitsisi tulla tänne eduskuntaan pyytämään lisää apua. Toivon, että tämä työryhmä löytää hyviä ratkaisuja. Itse olen aikaisemmin esittänyt, että me voisimme myös perustaa Suomeen tämmöisen sakkorahaston tavallaan niin, että se, joka tuomitaan rikoksesta, itse myös osallistuisi tämän rikosuhrirahaston rahoittamiseen jollakin tavalla. Se tästä Rikosuhripäivystyksestä ja rikoksen uhrin asemasta.

Sitten edelleen tästä vankilaverkostosta. En tiedä vielä, mitä Rikosseuraamuslaitos aikoo minulle esittää. Tiedän, että heillä on ollut omat visionsa, heillä on ollut monta eri vaihtoehtoa. Ne ovat olleet nyt lausuntokierroksella, ja odotan nyt heidän näkemyksensä siitä, mitä pitäisi tehdä. Totta kai toivon, että he siinä arvioinnissa myös arvioivat sen kokonaisuuden, mitä tämä heidän esityksensä sitten tarkoittaa sille alueelle, näille vangeille jne.

Tässä vaiheessa en halua vielä ottaa kantaa siihen, minkälaisia päätöksiä tulee, koska en ole vielä mitään ehdotusta nähnyt. Mutta tulen huolehtimaan siitä, että me varmasti keskustelemme tästä asiasta hallituksen piirissä, ja en minäkään pidä sellaisista päätöksistä, jotka tavallaan sitovat seuraavaa hallitusta. Sen takia tässä on oltava äärettömän tarkkana, mutta en pysty tänään sanomaan, pysyykö Pelson vankila, pysyvätkö nämä muut vankilat. Meidän täytyy katsoa se kokonaistilanne. Ymmärrän erittäin hyvin, että tämä on erittäin raskasta henkilöstölle näissä vankiloissa, jotka ovat niitä, jotka on mainittu tähän mennessä siinä Risen toimitilavisiossa, ja juuri sen takia meidän pitää myös saada aikaiseksi ratkaisuja, joihinka voidaan sitten luottaa, että ne pitävät.

Sitten tässä tuli kysymyksiä myös ihan muista asioista. Tässä edustaja Paatero esitti monta kysymystä tästä rikostaustan tutkimisesta ja siitä, kuka hoitaa sen, että nyt tulee sitten yhdellä kertaa 500 000 rikosrekisteriotetta. Se ei ole tarkoituskaan, ja toivon, että tästä asiasta pystymme sitten keskustelemaan, kun se esitys on täällä eduskunnassa. Aika ei tänään siihen riitä. Mutta hyvä asia on se, että lainsäädäntöä ollaan nyt kehittämässä siihen suuntaan, että lasten ja nuorten asemasta välitetään vieläkin enemmän. Mutta totta kai yhdistyksillä itsellään on hyvin laaja vastuu siitä, ketkä tulevat siihen vapaaehtoistoimintaan ja miten yhdistys itse rakentaa sitä toimintaa ja millä tavalla yhdistyksen sisällä pystytään valvomaan, että ihmiset tekevät just sitä, mitä heiltä odotetaan, eivätkä mitään muuta.

Sitten edustaja Kopra, oikeudenkäyntien kestot: On totta, että edelleen meillä oikeudenkäynnit kestävät tietyiltä osin liian pitkään. Voi kuitenkin sanoa, että suurimmalta osalta tilanne on jotenkuten hallussa, mutta esimerkiksi laajat talousrikosasiat kestävät vielä liian pitkään. Ne ovat usein hyvin monimutkaisia jne., ja juuri sen takia tarvitaan tätä syyteneuvottelujärjestelmää, ja se olisi vastuutonta, ellemme me tekisi juuri näitä asioita, mitä me pystymme tekemään, jotta me pystymme myös panostamaan niihin päärikoksiin, varsinkin kun on kyse laajoista talousrikosasioista.

Sen takia, edustaja Maijala, olisi vastuutonta olla tekemättä mitään, ja nyt tämä syyteneuvottelujärjestelmähän on tässä eduskunnassa, ja se on lakivaliokunnassa käsittääkseni jo nyt käsittelyn alla. Se on varmasti niin, että jos sellainen järjestelmä myös onnistuu muissa maissa, muun muassa Norjassa, joka ei myöskään ole common law -maa, niin miksi se ei voisi onnistua Suomessa. Mutta tietysti varovaisesti meidän pitää aloittaa sitä, ja siihen nyt tämä esitys tähtääkin. (Simo Rundgren: Saisiko ILO-asiaa vielä?)

Sitten ILO-asiaa. — No joo, kyllä siihenkin palataan, hyvä, että edustaja Rundgren muistutti. — Meillä on olemassa saamen asioitten ministerityöryhmä. Se tulee kokoontumaan piakkoin. ILO-asiahan on asia, josta on hallitusohjelmassa kirjaus, että hallitus pyrkii tällä hallituskaudella ratifioimaan ILO-sopimuksen. Tämä tilanne, joka meillä nyt on, ei ole kestävä pitkällä tähtäimellä. Sen takia me tarvitsemme siihen ratkaisun, ja me haemme sellaisen ratkaisun, että kaikki voivat sen kanssa elää. Se on tässä nyt se tavoite eikä mitään muuta.

Sitten edustaja Zyskowicz kysyi vangin oikeudesta saada tietoa näistä hänestä olevista kirjauksista: Totta kai tämä on asia, mikä pitää ottaa vakavasti. Minulla on kuitenkin se käsitys jo tällä hetkellä, että laissa on tämmöinen rajoite, (Kari Tolvanen: Ei ole!) että jos tietojen antaminen vangille voi vaarantaa jonkun henkilön terveyttä tai jos se muuten voi vahingoittaa sitä tutkintaa, niin niitä ei tarvitse antaa. (Kari Tolvanen: Ei pidä paikkaansa!) Minun täytyy vielä paneutua enemmänkin tähän asiaan, mutta se on tietysti tärkeä asia, että se saadaan oikeille raiteille, jos se ei sitä tällä hetkellä ole. (Ben Zyskowicz: Tiettävästi ei ole!) Palataan siihen.

(Eduskunnasta: Koevapaus!) — No, koevapaudesta: Ministeriö ei päätä siitä. Meillä on muut viranomaiset, jotka harkitsevat, koska on se sopiva aika, ja meillä on lainsäädäntö, joka on suhtkoht uusi, on tulossa myös uudistus tältä osin, ja mitä tulee tähän kriminaalipoliittiseen linjaan, niin en ole esittämässä siihen nyt muutosta, millä tavalla käsitellään niitä vankeja, jotka istuvat ensimmäistä kertaa vankilassa, eikä se ole nyt budjettiasia.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Osmo Kokko kantoi huolta Pohjois-Karjalassa sijaitsevien vankiloiden säilymisestä ja kysyi teiltä, ministeri Henriksson, oletteko lakkauttamassa Itä-Suomesta vankiloita. Annoitte siihen äsken vastauksen, mutta en ole ollenkaan tyytyväinen siihen vastaukseen, minkä annoitte. Epävarmuus jäi kalvamaan niin vankiloiden henkilökuntaa kuin meitä paikallisia kansanedustajiakin.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan jatkaa edustaja Zyskowiczin linjalla, koska meillä yksityisyydensuoja on mennyt, voi sanoa, kohtuuttoman pitkälle. Nykyään tenttituloksia ei enää voida julkaista yliopistolla — aikaisemmin ne kerrottiin — sen takia, että se loukkaa yksityisyydensuojaa. Varmaan kohta kerrotaan, että ylioppilastutkinnon tuloksiakaan ei voi enää kertoa, koska se loukkaa yksityisyydensuojaa, että kuka on päässyt ylioppilaaksi ja kuka ei, kun tällä linjalla mennään.

Tietoja viranomaiset eivät voi antaa toisilleen. Ei voida kertoa jonkun asiakkaan osoitetta, jotta toinen viranomainen voisi ottaa yhteyttä tähän asiakkaaseen. Jos henkilö on vankilassa, ei voida kertoa, että hän on vankilassa, koska se loukkaa yksityisyydensuojaa. Ja viimeisin, jonka edustaja Zyskowicz otti esille, on, että enää ei sairaalassakaan voida kutsua potilasta lääkärin luokse mainitsemalla häntä nimeltä, ja täytyy sanoa, että tässä on menty ihan äärimmäisyyksiin.

No, toisaalta se, mistä Suomi saa huomattavan paljon tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, on, että meillä julkisuusperiaate ei toimi. Lehdet eivät ole julkaisseet nimiä, ja on lähdetty siitä, että näitä nimiä voidaan julkaista, koska on se on julkisessa intressissä. Täytyy sanoa, että minusta meillä ei noudateta perusoikeuksia siinä suhteessa, että meillä liikaa suojataan yksityisyyttä ja julkisuusperiaate ei toteudu.

Kysynkin nyt ministeriltä, aiotaanko ministeriössä samanaikaisesti jossakin yhteydessä katsoa yksityisyydensuojaa ja julkisuusperiaatetta ja pyrkiä kerrankin ne sovittamaan niin, ettei yhdellä raiteella mennä yhteen suuntaan ja toisella raiteella toiseen suuntaan, ja tarvittaessa perustuslakiakin täsmentää niin, että julkisuusperiaate meillä jollakin tavalla toimii kohtuullisesti.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kopra nosti esille kaavoitukseen, maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvien valitusten pitkät käsittelyajat eri oikeusasteissa. Näistähän aiheutuu se, että monet hankkeet saattavat viivästyä hyvinkin pitkään. Yleensä ne käsittelyajat ovat siellä noin vuoden, ja siitä aiheutuu suuria kustannuksia niin kunnille kuin tietysti myöskin rakentajille. Käytännössähän valituksia voi tehdä näistä asioista lähes kuka tahansa. Oikeastaan ministerille vielä kysymys: miten ministeri näkee, miten nimenomaan näitten valitusten käsittelyä voitaisiin nopeuttaa, ja voitaisiinko joitakin keinoja keksiä myöskin, miten vältyttäisiin niin sanotuilta turhiltakin valituksilta?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttoviraston sivujen mukaan turvapaikanhakija pääsee maahanmuuttoviraston puhutteluun keskimäärin 5 kuukauden kuluttua hakemuksensa jättämisen jälkeen. Kun ulkomaalainen haluaa tulla ja asettua asumaan Suomeen, hän voi joutua asioimaan useiden eri viranomaisten kanssa. Asiat eivät aina ole kuitenkaan ihan selkeitä. Niinpä ulkomaalaisasiat muodostavatkin suuren osan hallinto-oikeuksiin saapuvista asioista. Turvapaikka-asiat kuuluvat ulkomaalaisasioiden ryhmään, ja niitä käsittelee yksinomaan Helsingin hallinto-oikeus. Turvapaikka-asioita saapui yli 900 vuonna 2012. Turvapaikka-asioiden määrän oletetaan olevan korkealla tasolla myös ensi vuonna. Hallituksen tavoitteena olisi, että turvapaikka-asiat käsiteltäisiin joutuisasti ja käsittelyaika olisi alle 6 kuukautta. Olisin kysynyt arvoisalta ministeriltä: mikä on arvionne, kuinka usein tämä 6 kuukauden aikataulu onnistuu ja olisiko käsittelijöiden määrää syytä lisätä?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön teettämässä selvityksessä esitetään seksin ostamisen täyskieltoa, jota myös ministeri Henriksson on ilmoittanut kannattavansa. Tehdyn selvityksen mukaan täyskieltoa olisi selkeämpää valvoa ja noudattaa kuin nykylakia. Kuitenkin poliisin resurssit ovat jo nyt erittäin vähissä, eivätkä prostituutioon liittyvän rikollisuuden tutkimiseen täyskiellon myötä nykyiset resurssit riittäisi alkuunkaan. Poliisi onkin ilmoittanut vastustavansa esitystä osittain juuri tästä syystä ja moni muu taho monista muista eri syistä. Kysyisinkin ministeriltä: miten täyskiellon valvonnan resursointi ja sen rahoitus on suunniteltu toteutettavan?

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluksi lyhyesti tähän edustaja Zyskowiczin kysymykseen. Todella lain mukaan nämä lokitiedot on annettava vangeille, ja minä tein tästä kirjallisen kysymyksen, jossa tyrmättiin täysin ehdotukseni, että sen pystyisi kieltämään turvallisuussyistä tai rikostutkintasyistä, mutta nyt toivottavasti hoidatte asian.

Varsinainen asia koskee rikoslain 20 lukua eli seksuaalirikoksia. Sitähän nyt uudistetaan. Sieltä tulee hallituksen esitys. Se on ihan loistavaa, näin pitääkin olla, mutta samaan hengenvetoon: Mihin unohtuivat lapset, mihin unohtuivat lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt ja niiden pykälien kehittäminen, niihin liittyvä pakkokeinolainsäädännön kehittäminen, työkalujen kehittäminen näiden paljastamiseksi? Miten on rahoitus esimerkiksi Stop-ohjelmalla, joka on Riihimäen vankilassa, joka vähentää huomattavasti seksuaalirikosten uusintariskiä, joka on korkea, ja miten aiotaan kehittää lääkehoitoa, jotta nämä rikokset vähenisivät?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ministeriössä määritellään se, miten koevapauteen päästään lainsäädännön kautta. Ainakin tässä tapauksessa, johon itse viittasin, todettiin julkisuuteen, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää kyseinen henkilö muutaman vuoden istumisen jälkeen vapauteen. Mutta ei siihen sen enempää.

Arvoisa puhemies! Haluan antaa tukeni viime viikolla Inarissa eduskunnan delegaation kanssa vierailleena saamelaisten kielipesätoiminnan puolesta. Inarinsaamea ja kolttasaamea kumpaakin puhuu vain noin 300 henkilöä, ja nämä kielet ovat meidän vastuullamme. Saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa, ja minun mielestäni, vaikka taloudessa on tiukkaa, niin meidän pitäisi tällaisesta asiasta nyt huoli kantaa yhdessä. Alle 40-vuotiaita saamenkielisiä oli 10 vuotta sitten vain muutamia. Nyt tällä kielipesätoiminnalla on pystytty elvyttämään kieltä, ja jos tuo leikkaus, joka nyt on esitetty, toteutetaan, niin se tarkoittaa sitä, että otamme jälleen askeleen taaksepäin. Toivon, että se löytyisi vaikkapa eduskunnan yhteisellä päätöksellä. Kyse on vain 150 000 eurosta.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vankeinhoidon yksi tärkeimpiä asioita on se, että vankien rikoskierre ei enää uusiutuisi. Meidän yksi suuri ongelma on se, että vangeilla on useimmiten vaikeita ihmissuhdeongelmia, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia, osaamisongelmia, ja siltä osin he tarvitsisivat vahvaa kuntoutusta vankilassa, ja vankilassa sitä pystyttäisiin antamaan, jos siellä olisi riittävästi resursseja.

Kun vanki sitten kotiutuu, niin suurena ongelmana on sen lisäksi myös se, että kunnat eivät halua sijoittaa heitä omaan kuntaansa, minkä takia, kun he kotiutuvat, he saattavat kotiutua myös asunnottomiksi. Kunnat eivät myöskään halua tarjota heille riittäviä tukipalveluja, joten jos vankilassa on aloitettu kuntoutus, niin tämä kuntoutus saattaa pysähtyä siihen, että kunta ei enää tätä hoitoprosessia jatka.

Nyt kysyisin ministeriltä, mitä tälle asialle voitaisiin tehdä, koska kyllä vankeinhoidon yksi tärkeä tehtävä — meidän täytyy saada se hoidettua — on, että näiden henkilöiden, jotka sinne joutuvat, kuntoutusta pystyttäisiin hoitamaan ei ainoastaan vankilassa vaan myös kunnissa ja tämä vastuu kannettaisiin vahvemmin yhdessä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Palataan vielä kerran tähän vankilakysymykseen, elikkä kerrataan nyt vielä se, että tällä hetkellä yksi ykkösprioriteetti on saada paljusellit pois, ja siltä osin tämä ensi vuoden talousarvio sisältää huomattavia parannuksia. Me olemme oikeilla raiteilla, ja näköpiirissä on tilanne, että me pääsemme sellaiseen tilanteeseen, että meillä Suomessa ei ole palju-sellejä. Sitä on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin meiltä vaatinut.

Sitten itse vankilaverkosto. Kerrataan nyt vielä se, että Rise ei ole vielä esittänyt minulle omaa ehdotustaan, enkä pysty ottamaan siihen kantaa, koska en tiedä, mitä he tulevat esittämään. Haluan, että tätä asiaa käydään perusteellisesti läpi, katsotaan eri vaihtoehtoja. Jos meillä olisi rahaa vaikka kuinka, riittämättömiin, niin tämä ei olisi ongelma. Me tarvitsemme vankilapaikkoja. Vankien määrä tulee suurin piirtein pysymään samana. Ei voida ainakaan lähteä siitä, että vankien määrä vähenee, ja sen takia tarvitaan ympäri Suomenmaata vankiloita.

Mielenkiintoista on se, että aina silloin, jos on kyse siitä, että perustettaisiin naapuriin vankila, niin silloin ihmiset vastustavat. Mutta silloin, kun se vankila on olemassa, siitä ei haluta päästä eroon. Tietysti se on hyvä asia, että vankiloista pidetään huolta, ja tietysti se on hyvä asia, että ne työllistävät, ja tiedän varsin hyvin, että esimerkiksi Pelson osalta siellä on 9 prosenttia kunnan väestöstä siellä töissä, ja se on sille kunnalle iso asia. Mutta siihen asiaan vielä palataan, ja lupaan teille, että se valmistelu tehdään perusteellisesti ja otetaan kaikki ne näkökohdat huomioon, mitä pitääkin ottaa. Elikkä kun edustaja Oinonen peräänkuulutti, ettei vielä saanut vastausta, suljetaanko niitä vankiloita, niin toivon, että hän nyt ei ollut sitä mieltä, että olisi halunnut kuulla, että niitä suljetaan, koska sitä nyt ei tässä anneta.

Sitten edustaja Sasi kysyi tästä yksityisyydensuojan ja julkisuusperiaatteen yhteensovittamisesta. Se on hankala ja kinkkinen asia. Se ei ole mikään yksinkertainen asia. Näitä mietitään myös oikeusministeriössä, meidän virkamiehet myös miettivät sitä koko ajan, mikä on se tie, mitä meidän pitäisi kulkea. Tämä on varmasti sellainen asia, josta meidän kannattaa keskustella ja miettiä, mikä on se oikea tie. Mutta tietenkään ei voi olla niin, että yksityisyydensuojan nimissä voidaan tehdä mitä tahansa tai jättää tekemättä.

Sitten näistä kaavoitus-, maankäyttö- ja niihin liittyvistä valituksista. Suomessahan on se perusperiaate, että kansalaisten pitää aina saada valittaa ainakin kerran tehdystä päätöksestä. Nyt Oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa on noin 60 eri toimenpide-ehdotusta. Muun muassa siellä on myös ehdotuksia siihen, millä tavalla voidaan tehdä tästä meidän valitusjärjestelmästämme tehokkaampi, pitäisikö meidän esimerkiksi ottaa käyttöön valituslupa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja niin edelleen. Näitä ovat juuri ne asiat, joita nyt mietitään ministeriössä, ja itse tulen linjaamaan kohtapuoliin, miten tässä jatkovalmistelussa edetään. Ne ovat erittäin tärkeitä asioita, ja yksi mekanismi, mitä meidän pitää miettiä, on myös maksupolitiikka, elikkä ainakin jos on kyse yrityksistä ja niin edelleen, voisimme harkita, että maksaa jotain mennä oikeuteen. Mutta tietysti tässäkin pitää olla erittäin herkkä, koska me emme saa vaarantaa sitä niin, että köyhät eivät saisi oikeutta. Niin ei voi olla oikeusvaltiossa, ja sen takia tässäkin pitää olla äärimmäisen tarkka.

Edustaja Louhelainen kysyi ulkomaalaisasioista ja turvapaikka-asioista. Juuri sen takia, kun tiedetään, että näitä asioita meille tulee, on myös panostettu varsinkin Helsingin hallinto-oikeuteen ja myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen niin, että he saisivat lisämäärärahan tätä varten. En pysty sanomaan, mikä se käsittelyaika juuri tällä hetkellä on, mutta pystymme selvittämään sen asian.

Sitten, edustaja Pelkonen, tästä seksin oston täyskiellosta. Nythän me emme ole tehneet vielä mitään esitystä. Minä olen peräänkuuluttanut tästä laajaa yhteiskuntakeskustelua, koska tämä liittyy nimenomaan siihen, halutaanko, että Suomi on sellainen maa, johon kannattaa tulla harjoittamaan ihmiskauppaa. Sitä kysymystä meidän pitäisi pohtia. Jos se on mahdollista Ruotsissa, niin minä en näe, että se olisi mahdotonta Suomessa toteuttaa. Pitää myös myöntää, että me emme löydä mistään sellaista järjestelmää, joka olisi aukoton. Mutta me pystymme vaikuttamaan siihen, onko Suomi tulevaisuudessa sellainen maa, johon kannattaa tulla harjoittamaan ihmiskauppaa ja raa’alla hyväksikäytöllä hyväksikäyttää nuoria muualta tuotuja tyttöjä ja naisia. Minä en haluaisi elää sellaisessa maassa. Mutta tämä ei ole nyt budjettiasia.

Edustaja Tolvanen kysyi tästä rikoslain 20 luvun uudistuksesta ja seksuaalirikoslainsäädännöstä. Se on tulossa tänne eduskuntaan myös tämän vuoden puolella. Lapset eivät ole unohtuneet, päinvastoin niitäkin on huomioitu, ja nyt, kun mietitään näitä raiskauspykäliä, niin juuri tähän olen itse yrittänyt kiinnittää erittäin paljon huomiota. Stop-ohjelma on erittäin tärkeä, ja tästä lääkehoidosta, mitä voidaan antaa pedofiileille, minkä myös edustaja Mäkipää nosti esille, on eduskunta jo hyväksynyt sen lain, joka mahdollistaa tämän hoidon antamisen, kun henkilö pääsee ehdonalaiseen vapauteen.

Tässä on monta asiaa mennyt eteenpäin. Paljon on tietysti vielä tekemättä, mutta sanoisin, että tärkein asia on kuitenkin se, että pystymme ylläpitämään sellaista oikeuslaitosta, johon ihmiset luottavat, ja se on juuri tämän eduskunnan tehtävä. Meidän pitää ylläpitää korkeaa luottamusta oikeuslaitokseen, koska se on yksi demokratian tärkeimmistä peruspilareista.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Taloudellinen suorituskyky ei nyt riitä. Siitä kaikki olemme yhtä mieltä. Suomalaista työllisyyttä pitää tukea ja kiinnittää rakennemuutoksissa huomiota siihen, että näillä tänään esillä olevilla toimilla tuetaan nimenomaan suomalaisten yritysten mahdollisuuksia työllistää suomalaisia. Tilanne on vaikea erityisesti, koska pk-yritysten lainansaantimahdollisuudet ovat heikentyneet. Hallitus toki laskee yhteisöveroa. Yritysveron laskun on tarkoitus lisätä työllisyyttä ja nimenomaan suomalaisten yritysten työllisyysmahdollisuuksia.

Elokuussa kysyin kirjallisessa kysymyksessä, miten hallitus aikoo varmistaa, että kilpailutuksissa suomalaisen työllisyyden tukeminen asetetaan etusijalle. Vastauksessaan ministeri Ihalainen myönsi, että julkisin varoin tehtävissä rakennushankkeissa noudatettava hankintalaki ja tilaajavastuulaki perustuvat EU-direktiivin mukaiseen hankintakilpailuun, johon myös eurooppalaiset yritykset voivat osallistua. Nyt Liikennevirasto on hankkimassa uutta jäänmurtajaa ja aikoo etsiä tarjouskilpailulla yrityksen, joka tarjoaa operoinnin mahdollisimman edullisesti. Liikenneviraston mukaan väyläjäänmurron markkinoita nykyisin hoitavan valtionyhtiö Arctia Shippingin hinnat kun ovat karanneet liian koviksi.

Tein talvimerenkulun jäänmurtoon ja suomalaiseen työllisyysnäkökulmaan liittyen kirjallisen kysymyksen maaliskuussa, ja silloin ministeri vastasi, että palveluntuottajan kansallisuus ei EU:n sisällä voi olla suosimisperuste, vaan perusteen valinnalle on oltava laadun ja hinnan oikea suhde. Vastauksessaan ministeri totesi myös, että Suomen talvimerenkulun turvaamiseksi Liikennevirasto ulkoisti tehtäviä kilpailutuksen jälkeen ruotsalaiselle jäänmurtaja Frejlle.

Mielenkiintoista onkin nyt seurata, löytyykö Liikennevirastolta eli tilaajalta sellaista innovaatiota löytää sentyyppisiä ehtoja, vaikkapa laatu- tai ympäristötekijöitä, joilla hankkeiden saajaksi valikoituisi suomalainen yritys, sellainen, jonka julkisivun takaa ei löydy ulkomaisia alihankintaketjuja suoritusportaana. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa on oltava erittäin innovatiivisia hankintadirektiivien tulkinnassa ja erityisesti tilaushankkeita tehtäessä.

Arvoisa puhemies! Kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistellut työryhmä on arvioinut aiemmin tänä vuonna, että omaishoitajien tekemä hoitotyö säästää kuntien menoja noin 1,1 miljardia euroa. Omaishoito on inhimillisin ja valtiolle kustannustehokkain hoitomuoto, mutta sitä ei edelleenkään arvosteta tarpeeksi. Omaishoidon tukipalvelujen parantamiseen tarjotaan kyllä tänäkin vuonna rahaa, mutta vain 10 miljoonaa euroa. Samansuuruinen panostus tehtiin viime vuonna.

Samaan aikaan kuitenkin budjettikirjaan on lisätty jopa oma budjettikohta, jossa Kreikan valtiolle maksetaan sijoitustuottojen siirtoa. Viime syksyn budjettikirjassa summa oli 400 000 euroa, tämän kevään lisäbudjetissa lähes 42 miljoonaa euroa ja ensi vuonna 35 miljoonaa euroa, yhteensä Kreikan valtiolle siis jo lähes 78 miljoonaa euroa ja samaan aikaan omaishoitajille 20 miljoonaa. Melkoista arvopeliä.

Hallitus on tämän vaalikauden aikana myöntänyt myös jokaisessa tekemässään talousarviossa tai kehysehdotuksessa, että kuntatalous on suuressa ahdingossa. Hyvä huomio. Silti hallitus yrittää pestä omaa pesäänsä, mutta lakaiseekin roskat kuntien porstuaan leikkaamalla valtionosuuksista ja lisäämällä samaan aikaan kuntien tehtäviä. Ensi vuonna kuntien tehtäviä lisäävät esimerkiksi uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, oppilaitosten työrauhaa edistävä laki, joustava hoitoraha sekä lastensuojelulainsäädännön kehittäminen. Viime vuonna tulivat nuorisotakuu ja vanhuspalvelulaki. Erinomaisia tavoitteita, mutta vielä tärkeämpää on huolehtia, että kunnilla on riittävästi varoja näiden tärkeiden lakien toimeenpanoa varten.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta sai tänään lähetekeskusteluun hallituksen esityksen ensi vuoden talousarviosta.

Valtion budjetin loppusumma on 53,9 miljardia euroa, ja se on 6,7 miljardia alijäämäinen, eli se osa katetaan velalla, ja ensi vuoden myötä valtionvelka kasvaa lähes 100 miljardiin euroon. Julkisen talouden velka tulee ylittämään EU:n perussopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Tämä tulee todennäköisesti merkitsemään sitä, että EU seuraa Suomen taloutta ja antaa ohjeita velan supistamiseksi. Ohjeita pahemmaksi on kuitenkin luettava luottoluokituksen mahdollinen alentuminen. Kolmen A:n luokituksen alentuminen kahteen merkinnee satojen miljardien lisäystä korkomenoihin.

Hallitus mainosti talousarvioesitystään kasvun ja työllisyyden budjetiksi. Ne ovat tärkeitä kohteita, ja niihin tulee osoittaa varoja. Yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin oli hallituksen merkittävin rakenteellinen ratkaisu, ja hallitus laskee siihen suuren odotusarvon. Se, vaikuttaako se mihinkään, nähdään myöhemmin.

Valtiovarainministeri kehui budjetin kasvurahoitusohjelmaa ja sen piristävää vaikutusta. Se jäänee pieneksi, koska valtio osoittaa siihen ainoastaan 30 miljoonan euron määrärahan. Yritysten oman rahoitusosuuden myötä kasvurahasto voi kasvaa noin 100 miljoonaan euroon.

Talousarvioon sisältyy viime viikolla esitetty rakennepaketti. Talouden osalta se on ristiriitainen. Hallitus leikkaa kuntien valtionosuutta lisää 237 miljoonaa, jolloin ensi vuoden leikkaus verrattuna vuoden 2011 tasoon on 1 miljardi 118 miljoonaa euroa. Kuntaliiton laskelmien mukaan se tuo paineen nostaa kunnallisveroprosentteja keskimäärin 1,25 prosenttia. Näistä leikkauksista huolimatta hallitus antaa kunnille lisää tehtäviä. Oppilas- ja opiskelijahuolto, lastensuojelu, työllisyysvastuiden kasvattaminen ja oppivelvollisuusiän nosto tuovat kunnille lisäkustannuksia.

Kotihoidon tuen jakoesityksen muutos on tuomassa kunnille jopa 300 miljoonan euron lisäkustannuksen. Se toteutuu, jos kunnat joutuvat perustamaan 15 000 uutta hoitopaikkaa alle 3-vuotiaille nyt kotihoidon tuella oleville. Päivähoidon ammattilaisia tarvittaisiin heidän päivähoitoonsa noin 4 000 henkilöä.

Kataisen hallitus on väittänyt, että kotihoidon tuen rakennemuutos toisi 6 000 uutta työllistettyä työmarkkinoille. Se ei pidä paikkaansa. Kotihoidon tuella oleva on jo nyt tuelle siirryttyään vapauttanut työpaikkansa uudelle, usein työuransa vasta aloittaneelle henkilölle. Hänelle työkokemuksen ja enimmillään kolmen tai joissakin tapauksissa jopa sitäkin useamman vuoden työuran saaminen on tärkeää. Hallituksen oletus, että kaikille kotihoidon tuelta karkotettaville löytyisi työpaikka, on väärä luulo. Jos 5 000 vanhempaa jäisi työttömäksi, se merkitsisi työttömyysmenojen kasvua yli 40 miljoonalla eurolla. Lisäksi lapsesta aiheutuisivat kunnallisen päivähoidon kustannukset, jotka ovat noin 1 000 euroa kuukaudessa.

Hallitukselta on ideologinen valinta pyrkiä päättämään, mikä perheelle on parasta. Kyllä perheissä osataan laskea, mikä hoitomuoto on heidän lapsilleen parasta. Tasa-arvosta puhuminen tässä kotihoidon tuen jako-osuuden muutoksessa on keskustelun siirtämistä sivuun. Tasa-arvo on tärkeää, mutta sen edistäminen ei saa merkitä perheiden oman, parhaaksi katsomansa ratkaisun sivuuttamista. Kotihoidon tukijärjestelmään ja yleensäkin päivähoitoasioihin perehtyminen auttaa ymmärtämään myös sen, että nykyinen järjestelmä on yhteiskunnan kannalta taloudellisin vaihtoehto. 337 euron kuukausikorvaus on noin tuhatta euroa huomattavasti paljon vähemmän. Ensi viikolla välikysymyskeskustelussa tätä asiaa valotetaan perusteellisemmin, kun keskustelu aiheesta tässä salissa käydään.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ajat ovat synkät, mutta ilahduttavaa oli tänä päivänä lukea muutamia talousennusteita. Toinen oli Danske Bankin ja toinen Palkansaajien tutkimuslaitoksen, jotka kylläkin ennustavat tämän vuoden vielä kulkevan alamäkeä mutta ensi vuoden osalta jo näyttävät plussaa. Tähän on myöskin hyvä rakentaa ensi vuoden budjettia.

Haaste, jonka äskeinen puhuja nosti esille, elikkä julkisen talouden velan nouseminen yli sen 60 prosentin rajan, on minunkin mielestäni valitettavaa mutta välttämätöntä, jos haluamme, että meillä on joitakin mahdollisuuksia elvyttää, niin kuin nyt muun muassa lisäbudjetissa ja sitten tässä varsinaisessa budjettiesityksessäkin työllisyyden lisäämiseksi halutaan tehdä. Valtiontalouden tasapainotus on haasteellinen tehtävä koko tämän hallituskauden aikana siitä syystä, että edellinen hallitus jätti sen lähes 9 miljardia meille alijäämäisjätteeksi ihan pyytämättä ja yllättäen. Sitten toisaalta tämä Euroopan taloudellinen tilanne on ollut haasteellinen koko tämän ajan. Sen takia olen ylpeä yhä edelleen tästä hallituksesta, joka on pystynyt tekemään yli 5 miljardin euron sopeutukset mutta niin, että ne on tehty puolet meno- ja puolet tulopuolelta. Elikkä on kerätty myös samalla lisää tuloa.

Neljän kohdan paketti, joka tässä muutama viikko sitten saatiin tehtyä, on hyvä osoitus siitä, että on päätöksentekokykyä ja on luottamusta, on päästy takaisin sopimusyhteiskuntaan. Tämän päivän Taloussanomissa Erkki Liikanen sanoikin, että palkkasopu tuo talouskasvua. Näitä keinoja ei edellisten hallitusten aikana käytetty, koska niihin ei ollut tahtoa eikä kykyä. Se, millä Suomi nousee, on työ. Tässä kohden näillä meidän kaikilla neljällä päätetyllä paketillamme on oma tärkeä tehtävänsä sen työn lisäämiseksi.

Lisätalousarviossa on linjattu infran rakentamiseen niin teitä, rautateitä, siltoja, perusväylänpitoa kuin homerakennusten korjaamista, ovat ne sitten terveyskeskuksia, sairaaloita, päiväkoteja, kouluja. Samalla satsataan uudella tavalla korjausrakentamiseen lähiöiden osalta, pistetään alkupanostus Finavian kenttärakentamiseen, laitetaan lisää volyymiä vientitakuisiin Finnveralle ja uudella tavalla joukkovelkakirjojen mahdolliseen ostamiseen. Nämä siis lisätalousarvion osalta. Varsinaisen budjetin osalta voi katsoa vaikkapa paikallisesti matkailun ja koko logistiikan hyötyvän E18:n viimeisen pätkän eli Hamina—Vaalimaa-osuuden rakentamisesta. Sitä kautta virtaavat Suomeen itärajan kautta jo tällä hetkellä noin yli miljardin euron tulot.

Tässä budjetissa ovat tietenkin mukana nämä paljon kysytyt ja paljon uskotut rahastot, joittenka kautta tietysti toivotaan myös sitä lisäpotkua saatavan. Odotan yhä edelleen itse teollisuudelta ja yrityksiltä satsauksia vastineena yhteisöveron alennuksesta 20 prosenttiin. Kun kerran dynaamiset vaikutukset olivat yhteinen tahto — näin olen ymmärtänyt, ja siihen uskotaan — niin haluan nähdä myös, mitä ne tarkoittavat käytännössä, sillä muuten, jos näin ei tapahdu, seuraavalla kerralla erilaisten versioiden perustelut menevät kyllä suuremman tarkastelun läpi.

Meillä on olemassa myöskin nuorisotakuu, jonka kautta tulee tietysti niin lisää koulutuspaikkoja kuin Sanssi-kortin kautta yrityksiin mahdollisuuksia työllistyä. Nuorten osalta myös tätä aktivointiastetta, niin kuin pitkäaikaistyöttömienkin osalta, on saatava nostettua enemmän, ja siihen on nyt satsattu tässä budjetissa 25 miljoonaa euroa lisää, että työvoimahallinto saa nämä asiat eteenpäin.

Teollisuuden toimintaedellytyksiä ei leikata, oli kehyspäätös ja rakennepaketin päätös. Siitä olen iloinen. Näitä viime hallituksen aikaisia ikäviä päätöksiä rikkidirektiivistä kompensoidaan nyt sitten väylämaksujen puolituksella, rataveron poistolla. Toisaalta voi olla ihan hyvä, että satsataan myöskin tässä kohden sitten nesteytetyn maakaasun terminaaliin. Pieni huoli minulla on neuvotteluista tästä seuraavasta direktiivistä, joka liittyy typpeen, että meidän ministeriöt olisivat valmiudessa, että tästä ei tulisi vastaavaa, vaikkakin mittakaavaltaan huomattavasti pienempää ikävää yllätystä meidän teollisuudelle.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu rakenteiden uudistamisen välttämättömyydestä, mutta ei esitä, miten niin sanottu uudistus lisää työpaikkoja saati säilyttää nykyiset työpaikat. Kunta- ja sote-uudistus esimerkkinä vähentää työpaikkoja, joten olisi hyvä nähdä se parempi tulevaisuus eli työpaikkojen säilyminen myös kuntien osalta.

Myös valtionyhtiöiden omistajapolitiikka kuvaa hallituksen suhtautumista suomalaiseen työhön. Finnairin työntekijöiden vuosien säästökuurin jälkeen yhtiö palkitsi henkilöstöä siten, että se laajensi vuokatyövoiman käyttöä. Nyt matkustamoon avautuvat kaikki uudet työpaikat ovat menneet ulkomaalaisille vuokratyöntekijöille. Sataprosenttisesti valtion omistama Itella vastaavasti ulkoistaa tehtäviä Hollannin postille. Hallitus onkin enemmän huolissaan Intian ja Filippiinien alihankkijoiden työllisyydestä, minne työt siirtyvät.

Arvoisa puhemies! Näitä esimerkkejä löytyisi lähes jokaisesta valtionyhtiöstä, kuten Nesteen laivojen suomalaisten merimiesten työttömäksi jääminen tai Kemijoki Oy:n henkilöstöstä kolmanneksen irtisanominen ja sadan henkilön ulkoistaminen.

Se, miksi Suomen taloustilanne on näin huono, lähes 7 miljardia alijäämäinen, ei ole yksin Euroopan saati maailman laskusuhdanteesta kiinni. Hallitus yksin on vastuussa siitä, miten työllisyyttä tuetaan. Tämän hallituskauden aikana tehdyt veronkorotukset ja uudet velvoitteet yhdessä investointirahoituksen vaikean saatavuuden kanssa ovat suurin haittatekijä suomalaisen työn menestykselle.

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut esimerkkinä kertoa ministeri Vapaavuorelle yhden tositarinan. Olen tavannut tämän kahden vuoden kansanedustaja-aikana useita suomalaisia keksijöitä ja pk-yrittäjiä. Heidän yhteinen huolenaiheensa on se, etteivät he saa Suomesta rahoitusta heidän innovaatioidensa eteenpäinviemiseksi. Yhtenä esimerkkinä on Aavi Technologies -innovaatio, jossa ilmaa pystytään puhdistamaan jopa siten, että ydinvoimapäästöonnettomuuksia voidaan siivota. Kun VTT:n testit tästä tulivat julki, he lähettivät nämä tulokset suoraan Japaniin, sillä heillähän siellä tekemistä riittää. Kuitenkin kun tämä yritys lähes kahden vuoden ajan etsi rahoitusta siihen, että se teknologia saadaan käyttöön ja täytäntöönpanoon, joutuivat he toteamaan, että Suomesta ei rahoitusta riitä siten, että tämä innovaatio saisi suomalaisen omistajuuden säilymään. Näin ollen tämä Aavi-teknologia menikin kiinalaisyhtiöiden omistukseen. Omistaja toki sai siitä muutaman miljoona euroa, mutta kun on kysymys tällaisesta niin sanotusta Nokian kaltaisesta innovaatiosta, jossa tulevaisuudennäkymät ovat jopa miljardiluokkaa, on käsittämätöntä, että kahden vuoden aikana Suomesta ei löytynyt tälle rahoitusta.

Näitä tarinoita on Suomessa. Suomessa on hyvää teknologista osaamista ja innovaatiota ja yrittäjyyttä, mutta heidän linkittymisensä niihin pöytiin, joista rahoitus tulee, puuttuu. Tässä odottaisin hallituksen ja erityisesti ministeri Vapaavuoren aktiivisuutta.

Arvoisa puhemies! Toivoisin myös, että eduskunta, kansanedustajat yhdessä pääministerin ja ulkomaankauppaministerin kanssa edistäisivät suomalaista vientiä. Ei riitä, että pääministeri yksin matkustaa Aasiassa ja puhuu suomalaisen työllisyyden puolesta, vaan näinä aikoina olisi tärkeää, että jokainen kansanedustaja lähtisi edistämään suomalaista vientiä. Me tiedämme sen, että me pystymme Aasian markkinoilla avaamaan ovia, yksikin kansanedustaja pystyy avaamaan ovia semmoisiin pöytiin, mihin yrittäjät eivät pääse. Sen tähden onkin resurssien tuhlaamista, että me istumme täällä päivästä toiseen mutta emme ryhdy sanoista tekoihin. Meidän tulisi osoittaa esimerkillämme sitä, että lähdemme tukemaan suomalaista yrittäjyyttä ja lähdemme avaamaan heille ovia, miksei Aasian lisäksi myös muihin maihin.