Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä puheenvuoro on ensisijaisesti kohdennettu niille vapaaehtoisille, jotka ovat uskoneet, että jonakin päivänä rikossovittelu tulee lakisääteiseksi ja yhdenvertaiseksi kaikille kansalaisille tässä maassa.

Meillä on eletty kovia aikoja, kun tulimme 90-luvun, erityisesti 90-luvun laman, läpi, jolloin erilaisia avohuollon tukitoimenpiteitä alas ajettiin ja lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen lisääntyi, sen myötä tietysti myös erilaiset rikkeet ja rikokset, jotka olivat ensikertalaisten toteuttamia ja joiden sovittelu on aloitettu vapaaehtoisesti kuntien ja sovitteluyhdistysten yhteistyönä. Näillä sovitteluilla on ollut suuri merkitys monen yksilön tulevaisuuden kannalta ja ennen kaikkea yhteiskunnallisesti, siten etteivät jo nyt täysin ylimiehitetyt vankilat ole täydempiä ja valtiontalouteen vaateet vankeinhoidosta vielä suuremmat.

Rikossovittelu on toteutunut vapaaehtoisten kouluttamisena. Ryhmästä löytyy eri-ikäisiä ja hyvin monen ammattikunnan edustajia. Sovittelu tapahtuu vapaaehtoisesti ja siten, että molemmat osapuolet ovat sen hyväksyneet. Vaikka rike olisi sen suuruinen, että se menee tuomioistuimeen, se ei poista sovittelun mahdollisuutta.

Tämän uuden lain, jota on aika tiukasti vaadittu eduskunnassa vähintään viimeiset viisi vuotta ja oikein tiukasti viimeiset kolme vuotta, toteutuminen oli vaikeaa tyypillisesti siksi, että tässä näkyi kahden hallintokunnan välisen yhteistyön puute. Sekä oikeusministeriö että sosiaali- ja terveysministeriö myönsivät kiistatta sovittelun merkityksen ja sen vakinaistamisen tarpeen. Kummankaan reviiriltä ei löytynyt budjettiriihessä varoja tämän asian hoitamiseen. Hyvin voimakkaasti useatkin ryhmät tässä eduskunnassa ovat vuosien aikana tehneet työtä tämän eteen, viimeksi valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja terveysjaosto, joka lähes vaateena ja tiukkana esityksenä kirjasi meidän kaikkien yhteisesti hyväksymään valtiovarainvaliokunnan mietintöön esityksen siitä, että lakiesitys on annettava viimeistään juhannuksen jälkeen. Kysymys ei ole siitä, etteikö ministeri Hyssälällä olisi ollut halua tätä toteuttaa, vaan ministeriössä ei ole ollut tähän mennessä siihen varoja.

Tämä lakiesitys mahdollistaa nyt sen, että lääninhallitusten ohjaamana kunnissa, kuntayhteisöissä tai maakunnallisesti voidaan hoitaa sovittelutoiminta, joka edelleen tulee tapahtumaan vapaaehtoisten toimesta, mutta siten, että palvelun järjestäjä on ammattihenkilö ja ohjanta on ammattihenkilön toimesta tapahtuvaa.

Tämä on uusi asia, ja sosiaali- ja terveysministeriö asettaa nyt myös rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on seurata, miten tämä käytännössä tapahtuu, samoin kuin sitä, miten tätä jatkossa kehitetään. Toivon, että tämä neuvottelukunta tulee toimimaan mahdollisimman tehokkaasti, ettei se ole paperitiikeri, kuten niin monet ministeriöiden neuvottelukunnat ovat vuosien aikana olleet.

Vielä kerran haluan kiittää niitä vapaaehtoisia, jotka ovat olleet lukemattomia kertoja yhteydessä moniin kansanedustajiin, moniin päättäviin tahoihin, kuten kuntien edustajiin, jotta tämä asia saadaan toteutetuksi. Teemme merkittävän työn monien ensikertalaisten tai pienten rikkeiden tekijöiden osalta, jotta he voivat kokea myös rikoksen uhrin kokeman vääryydentunteen, sovittaa sen ja aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tätä käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä on todellakin odotettu kauan. Tähän asti vapaaehtoisuuden pohjalta toteutettu kuntien toiminta saadaan nyt viimeinkin vakinaistettua. Tosiasia on, että epävarmuus toiminnan jatkosta on jo aiheuttanut hämmennystä ja jopa taantumista. Nyt siis Matti Vanhasen hallitusohjelman mukainen uudistus saa selkeän lainsäädännön ja rahoituksen. Kaikki suomalaiset saadaan sovittelupalveluiden piiriin ja näin ikään myös tasa-arvoiseen asemaan. Lisäksi toimintaan tuodaan valtakunnallista ohjausta ja seurantaa.

Arvoisa puhemies! Lukuisat tutkimukset osoittavat, että rikossovittelu on ollut merkittävä tekijä erityisesti nuorten rikollisen käyttäytymisen pysäyttäjänä. Sovittelu on merkittävällä tavalla edistänyt niin sanottua varhaista puuttumista. Yhteiskuntatieteiden tohtori Ossi Eskelinen on tutkinut kuudella paikkakunnalla toteutettua sovittelutoimintaa muutaman vuoden ajan. Tuon selvityksen kohteena oli 250 eri tapausta, joissa epäiltynä oli kaikkiaan 367 lasta. Näistä nuorimmat tekijät olivat 7—8-vuotiaita. Voidaan siis aivan reilusti epäillä, ovatko nämä lapset tietoisia pahoinpitelyn, ilkivallan tai omaisuusrikoksen yhteydessä tapahtuman seurauksista. Tutkimus ainakin osoittaa, että sovittelun yhteydessä lisääntynyt tieto on lopettanut lain rikkomukset ja jopa 50—60 prosenttia alle 15-vuotiaista on lopettanut tämän rikollisen toiminnan.

Useilla mittareilla mitattuna sovittelu tuottaa myös merkittäviä taloudellisia säästöjä yhteiskunnalle. Esimerkiksi Stakesin tutkimuksen mukaan sovittelun kautta saadaan yli 1,5 miljoonan euron säästöt silloin, kun 2 500 rikostapausta sovitellaan oikeuskäsittelyn sijasta. Aivan oma lukunsa ovat ne inhimilliset säästöt, kun nuoret välttävät jatkorikollisuuden. Koko yhteiskunnan kannalta siis sovittelutoiminnasta koituva hyöty on kiistaton.

Hallituksen esityksessä esitetään sovittelutoiminnan sijoittamista sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alle. Pidän tätä ratkaisua perusteltuna. 1980-luvun alusta jatkuneen toiminnan kokemukset osoittavat, että sovittelutoiminta vaatii rinnalleen tiiviin yhteyden sosiaalityöhön ja erityisesti lastensuojeluun. Merkittävät työkalut syrjäytymisen ehkäisyyn löytyvät tämän hallinnonalan yhteydestä. Sovittelutoiminnan onnistumisen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että rikosasioihin painottuva toiminta saa saumattoman yhteistyön kautta oikeusministeriön asiantuntemuksen käyttöönsä.

Arvoisa puhemies! Lain merkittävimpiin uudistuksiin kuuluu valtion kustannusvastuu. Jotta toiminta on kaikkien kansalaisten saatavilla, tämä lainmukainen kustannusjako on toiminnan perusehto. Hallituksen esityksen mukaan vapaaehtoistyöntekijöiden määrä nousisi nykyisestä 600:sta 2 500:aan. Sovittelun piiriin ohjautuvien tapauksien määrä kasvaisi jopa 8 500:aan. Tätä uudistusta voi tervehtiä vain ilolla. Toivon, että henkilöstölisäyksien rinnalla kiinnitettäisiin erityistä huomiota sovittelutoiminnassa mukana olevien henkilöiden riittävään koulutukseen ja osaamiseen.

Tämän hallituksen esityksen mukaan lääninhallituksilla on sovittelutoiminnan järjestämisvastuu. Esityksen mukaan henkilöstön lisätarve olisi viisi virkaa lääninhallituksiin. Minä toivon, että tämä lisäresurssitarve on realistisesti mitoitettu ja lääninhallitukset selviytyvät sovittelutoiminnan järjestämisvastuustaan nykyisten tehtävien lisänä. Toivon, että tämä hallituksen esitys saa myönteisen vastaanoton valiokunnassa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan riita-asioissa kehitetään tuomioistuimille vaihtoehtoisia, nopeita ja edullisia menettelyjä, lisätään sovittelutoimintaa, sähköisiä palveluja ja viranomaisneuvontaa.

Nyt hallitus on vihdoin tuonut esityksen riita- ja rikosasioiden sovittelusta. Hallituksen esityksen mukaan sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluisivat sosiaali- ja terveysministeriölle. Lääninhallitukset vastaisivat siitä, että sovittelupalveluja on riittävästi saatavilla läänin alueella. Sovittelupalvelujen järjestämisestä huolehtisivat lääninhallitus ja kunnat. Lääninhallitus tekisi kunnan kanssa sopimuksen sovittelupalveluiden järjestämisestä. Valtio korvaisi erikseen kunnille palvelujen tuottamisesta sosiaali- ja terveysministeriön määräämien perusteiden mukaisesti. Jos jokin kunta on täysin haluton tuottamaan sovittelupalvelua ja koska lähtökohta on se, että valtio vastaa palvelujen tuotannosta, voidaan menetellä siten, että naapurikunta tai yksityinen palveluntuottaja sopii lääninhallituksen kanssa sovittelupalvelun tuottamisesta asianomaisen kunnan asukkaille.

Arvoisa puhemies! Nuorten kannalta kuntien tarjoama vapaaehtoinen sovittelutoiminta on osoittautunut tulokselliseksi. Sovittelutoiminta on ollut pitkälti kiinni kuntien omasta aktiivisuudesta. Niinpä monissa kunnissa ei ole laisinkaan tällaista toimintaa. Sovittelutoiminnan käynnistyminen kuntatasolla valtionavustuksen turvin vie tietysti resursseja, mutta usein sen ansiosta nuori rikkeen- tai rikoksentekijä ei joudu vankilakierteeseen ja hyöty on sen mukainen.

Hallitukselle kiitokset, että asiaa koskeva lakiesitys on tuotu eduskuntaan.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten muun muassa ed. Moilanen-Savolaisen puheenvuorosta kävi ilmi, käsissämme on hallituksen esitys, joka saattaa jopa maksaa lähes itse itsensä. Nämä pykälät, joita olemme täällä odottaneet ja muun muassa valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaostosta käsin hyvinkin tiukkaan sävyyn kiirehtineet, ovat hyvin edulliset kokonaistaloudellisesti ja, sanotaan, yhteiskunnan kehittämiseksi oikeaan suuntaan. Nämä ovat arvokkaat pykälät. Tärkeä asia etenee.

Tässä hallituksen esityksen tiivistelmässä ensimmäisellä sivulla viimeisessä kappaleessa sanotaan, että "Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu". Tietenkin toivon, että valiokunnassa erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, että tämä palvelu on saatavissa tasapuolisesti myöskin eri puolilla maata ja että tämä asia etenee täällä eduskunnassa myöskin nyt sujuvasti ja joutuisasti, kun tätä pykäläkirjaa on jouduttu odottamaan todella kauan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään keskustelemme hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi rikosasioiden sovittelusta. Täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja ja nimenomaan sitä tuotu esille, kuinka tämä on kustannustehokasta, eräällä lailla hintansa haukkuu varmasti aika nopeasti, ja sitten sitä, miten tärkeää tämä on viedä eteenpäin. Olen aivan samaa mieltä.

Tiedän, että meitä kansanedustajia on lähestytty semmoisella asialla, että jotkut ovat sitä mieltä, että lähisuhdeväkivaltarikokset eivät sopisi sovittelun piiriin. Ajattelin juuri siitä tulla ihan tähän lähetekeskusteluun yhden puheenvuoron käyttämään. Minä tuon nyt esille tässä tuloksia tutkimuksesta, jonka ovat tehneet Aune Flink ja Juhani Iivari, ja se koskee nimenomaan aihealuetta "lähisuhdeväkivalta sovittelussa". Tämä on Stakesin tutkimuksia. Tässä kyseessä olevan arviointitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, milloin, kenelle ja missä olosuhteissa sovittelu toimii interventiona lähisuhdeväkivaltatapauksissa eli kenelle siitä on hyötyä. Arviointitutkimus liittyi yhteistyössä neljällä kokeilupaikkakunnalla toteutettuun tutkimus- ja kehittämishankkeeseen.

Arvoisa herra puhemies! Tutkimuksen tulosten mukaan lähisuhdeväkivallan sovittelun kriteereitä ei voida etukäteen asettaa rikoslajin tai väkivallan vakavuuden perusteella. Sovittelun soveltuvuus ja mahdollinen hyöty tulee arvioida tapauskohtaisesti asian edetessä asianomistajaan ja rikoksesta epäiltyyn sekä olosuhteisiin liittyvien arviointikriteerien perusteella. Niin ikään tutkimustulosten mukaan sovittelun tulee olla vapaaehtoista ja luottamuksellista. Erityinen huomio kiinnitetään oikeusturvan toteutumiseen, asianomistajan voimavaroihin, tekijän motiiveihin ja osapuolten halukkuuteen kohdata toisensa, neuvotella, etsiä yhdessä ja arvioida jatkotoimenpiteitä, joista osapuolet hyötyvät eniten. Sovittelijan rooli ja asiantuntijuus neuvottelun mahdollistajana ja puolueettomana ulkopuolisena korostuvat. Tutkimustulosten perusteella voidaan esittää, että lähisuhdeväkivallan sovittelulla on mahdollisuuksia osapuolten väkivaltaongelman ratkaisujen käynnistäjänä ja selviytymisen tukemisessa. Tässä tutkimusraportissa todetaan myös, että sovittelumenettely vaatii kuitenkin kehittämistä ja erityisosaamista. Siitä on juuri tänäkin iltana täällä salissa käytetty ansiokkaita puheenvuoroja, että resursseja pitää olla ja sen pitää olla kaikille mahdollista ja asiantuntijuutta pitää löytyä ja sitä kehittää.

Mutta tämä on tärkeä laki, ja toivon myöskin, että se menee nopeasti eteenpäin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Puisto ja ed. Moilanen-Savolainen kävivät jo ansiokkaasti läpi lakia rikosasioiden sovittelusta. Sovitteluhan on ollut käytännössä useilla paikkakunnilla jo vuosia. Haluaisinkin korostaa sitä, että kokeiluiden ja projektien kautta löydetyt hyvät käytännöt tulisi nykyistä nopeammin saada pysyviksi käytännöiksi, erityisesti silloin, kun niistä on saatu hyvät kokemukset ja voidaan osoittaa, että ne ovat myöskin taloudellisesti järkeviä, ja silloin, kun ne puuttuvat asioihin mahdollisimman varhain. Kaikki sosiaalipoliitikot tämän ymmärtävät, ja nyt meidän pitäisi myöskin nämä talouspoliitikot saada tämä asia ymmärtämään.

Erityisesti nuorten kohdalla, jotka ajautuvat syystä tai toisesta rikoksen tielle, pitäisi puuttua heti tilanteeseen ja etsiä syitä, mitkä tähän tilanteeseen ovat johtaneet. Esimerkiksi Kainuussa on toiminut mestari—kisälli-malli, jo vuosia sitten ollut projekti, jossa nuoret rikoksentekijät olivat aikuisen työttömän kanssa, yhdessä toimivat työparina niin, että heille lähdettiin tekemään myöskin sellaista Elämänpolku -suunnitelmaa. Siinä yhteydessä myöskin selvitettiin, jos oli ulosottoja, miten nämä ulosotot järjestetään niin, että tämä nuori voi omalla työllään kuitata niitä. Esimerkiksi tässä mestari—kisälli-projektissa tuli selkeästi esille se, että monet nuoret eivät edes tiedä, kuinka pitäisi asioida viranomaisten kanssa. Monelle nuorelle tämä mestari oli ensimmäinen pysyvämpi aikuissuhde pitkään aikaan. Monet olivat kyllä asioineet eri viranomaisten kanssa ja olivat kokeneet sen aika ongelmalliseksi, kun eivät tienneet, löytyykö varsinaista ratkaisua, ja helposti siinä tilanteessa syntyi sellaista ihan turhaakin vastarintaa, joka on sitten kokonaisuuden kannalta ongelmallista.

Kainuussa toimi myöskin tällainen RiSe-projekti, joka oli Euroopan unionin rahoituksella järjestetty. Siitäkin oli erittäin hyvät kokemukset, ja sitä käytiin esittelemässä pitkin Eurooppaa, miten hyviä kokemuksia tällaisesta pikaisesta puuttumisesta nimenomaan nuorten rikoksentekijöiden toimiin voidaan saada. Ongelmallista vain on se, että näitten projektien kautta saadut hyvät kokemukset eivät sitten meinaa millään mennä sinne käytäntöön. Meidän pitäisi pyrkiä luomaan paljon nopeampia keinoja, niin että pystyttäisiin näistä saamaan normaaleja käytäntöjä. Olen todella tyytyväinen, että nyt tämä sovitteluasia kuitenkin tällä lailla etenee. Voin yhtyä niihin kiitoksiin, joita ed. Puisto vapaaehtoistyöntekijöille täällä antoi.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tämän asian yhteydessä yhtyä siihen, että sovittelu ei sovi kaikkeen. Kuten ed. Risikko toi esiin, erityisesti muun muassa lähisuhdeväkivallan kohdalla asiaan on suhtauduttu hyvin kriittisesti monissa tutkimuksissa ja muun muassa Ensi- ja turvakotien liiton saamassa käytännön kokemuksessa. Toisaalta voidaan sanoa niin, että kun tiedämme, että esimerkiksi turvakodeissa käyneistä edelleen noin 70 prosenttia palaa takaisin kotiin, niin perhetyön ohessa se on jo tavallaan sovittelutyötä, jota tehdään sen terapia- ja sosiaalityön yhteydessä. Mutta sovittelusta on aina mahdollisuus kieltäytyä. Varsinkaan silloin, kun väkivalta on pysyvää, se ei ole ratkaistavissa sovittelulla, puhumattakaan alaikäisiin kohdistuvista pahoinpitely- tai insesti- tai muista vastaavista rikoksista.