Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomessa terveydenhoidossa potilaan omavastuuosuudet ovat EU-maiden korkeimpia, puhutaan sitten sairaalamaksuista, poliklinikkamaksuista, matkakuluista tai lääkekorvauksista. Julkisen rahoituksen osuus lääkemenoista Suomessa on vuonna 2002 Oecd:n tilaston mukaan 53 prosenttia. Ruotsissa vastaava luku on 69,3 prosenttia ja Saksassa 74,8 prosenttia, elikkä Suomessa maksetaan selvästi enemmän omavastuuosuuksia lääkemenoista kuin näissä muissa maissa maksetaan. Kun otetaan muut terveydenhoidon menot, niin suomalaiset todella maksavat paljon itse terveydenhoidosta ja sairaudenhoidosta.

Tässä hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että itse asiassa ne, jotka käyttävät vähemmän ja halvempia lääkkeitä, tulevat hyötymään ja ne, jotka joutuvat käyttämään paljon ja kalliita lääkkeitä, joutuvat maksamaan entistä enemmän. Tätä lakiesitystä perustellaan sillä, että tämä on kustannusneutraali. Kuitenkin lakiesityksen taloudellisissa vaikutuksissa todetaan: "Edellä esitetyillä tilastollisilla perusteilla arvioituna esitys alentaisi vuoden 2006 tasossa lääkekorvausmenoa noin 5,9 prosenttia eli noin 70 miljoonaa euroa." Tämähän on selvää, että kun nämä lääkekorvausmenot alenevat, niin jonkunhan ne lääkkeet pitää maksaa, kun tosiasiassa juurikaan lääkkeitten hinnat eivät laske, ja jos joku lääke laskee, niin toisten hinnat nousevat ja erityisesti uusien lääkkeitten hinnat nousevat voimakkaasti, saattavat olla huomattavastikin korkeampia. Näin ollen on selvää, että tässä käy vähän samalla tavalla kuin kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksessa. Silloin väitettiin, että kukaan tässä kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksessa ei häviä mutta valtio säästää satoja miljoonia silloisia markkoja. Tosiasiahan oli kyllä, että kyllä siinä nimenomaan eläkeläiset hävisivät. Tässä tapauksessa näen selvästi, että maksumiehiksi tulevat sairaat ihmiset, erityisesti pitkäaikaissairaat ihmiset.

Käyn tätä hallituksen esitystä hiukan luettelonomaisesti läpi. Nythän lääkekorvausuudistus astuu voimaan 1.1.2006 hallituksen esityksen mukaan. Nyt peruskorvaus on 50 prosenttia omavastuun, joka on hiukan yli 600 euroa, yli menevältä osalta ja kiinteä omavastuu ostoskertaa kohti on 10 euroa. Tämä omavastuuhan muuttuu siten, että tässä hallituksen uudessa ehdotuksessa peruskorvaus muuttuu 42 prosenttiin ja kiinteä omavastuu poistuu. Omavastuu alenee, jos lääke maksaa alle 100 euroa, nousee, jos lääke maksaa yli 100 euroa, elikkä tässä tapauksessa, jos on kalliimpi lääke, tämä omavastuu nousee elikkä joutuu maksamaan enemmän. Vuotuinen omavastuu, kuten jo äsken totesin, on nykyisin 606,95 euroa, ja omavastuun ylittävän katon osalta omavastuu on, jos se ylittää sen katon, 16,82 euroa. Sen yli menevältä korvataan kokonaan. Tässä uudessa esityksessä tämä katto on 610 euroa, ja jos vuotuiset omavastuuosuudet ylittävät tämän katon, peritään 3 euron omavastuu jokaisesta lääkevalmisteesta, elikkä kun nyt siellä peritään 5 euroa ostoskerralta, se muuttuukin lääkekohtaiseksi.

Ylempi erityiskorvausluokka merkitsee sitä, että nyt on 100 prosentin erityiskorvaus omavastuun yli menevältä osalta, tämän 5 euroa ostoskertaa kohti, ja tässä esityksessä vastaavassa luokassa tämä muuttuu lääkekohtaiseksi ja se on 3 euroa jokaisesta ostosta. Myöskin saman lääkkeen eri vahvuudet tulkitaan eri lääkeaineiksi, elikkä jos on erivahvuisia lääkkeitä, niin vaikka ne ovat samaa lääkettä, ne tulkitaan eri lääkkeiksi. Tämä aiheuttaa tietenkin lisää menoja sitten lääkkeen ostajille.

Alempi erityiskorvaus on nyt 75 prosenttia omavastuun ylittäviltä osin, ja siinä on se 5 euron omavastuu ostoskertaa kohti. Tässä ehdotuksessa se muuttuu 72 prosenttiin, ei kiinteää omavastuuta. Omavastuu laskee, jos lääke maksaa alle 250 euroa, mutta jos lääke nousee yli 250 euron, omavastuu nousee, elikkä tässä nimenomaan ne ihmiset, jotka joutuvat käyttämään kalliimpia lääkkeitä, joutuvat maksamaan enemmän.

Sitten vielä ihan lyhyesti: Esimerkiksi täällä puhuttiin jo aikaisemmin diabeetikoista. Tämähän on vakava kansansairaus ja valitettavasti edelleenkin yleistymässä. On laskettu, että 53 prosentilla diabeetikoista omavastuu laskee keskimäärin 12 eurolla, 47 prosentilla diabeetikoista omavastuu nousee keskimäärin 22 eurolla ja noin 25 000 diabeetikolla vuotuiset lääkemenot ylittävät lääkekorvauskaton elikkä tulevaisuudessa sen 610 euroa. Kun diabeetikko saattaa sairastaa monia muita sairauksia, lääkkeitten lukumäärähän voi olla jopa 10—15 eri lääkettä. Kun tämä katto tulee täyteen, pahimmassa tapauksessa jo ensimmäisellä ostokerralla, eli tämä 610 euroa ja esimerkiksi neljä kertaa vuodessa ostetaan nämä lääkkeet, se merkitsee sitä, että jos on kymmenen eri lääkettä, kolmella viimeisellä ostokerralla tulee 10 kertaa 3 euron lisämaksu elikkä 90 euroa lisäkuluja tulee tämmöiselle henkilölle. Näitä lääkkeitä saattaa olla kyllä jopa viisitoistakin samalla henkilöllä pahimmissa tapauksissa, ja näin ollen nämä kustannukset nousevat entistä enemmän.

Tässä hallituksen esityksessä nyt käy niin, että niiden, jotka sairastavat ja selviävät halvemmilla lääkkeillä ja vähemmillä lääkkeillä, kustannukset jonkin verran alenevat mutta niiden, jotka sairastavat enemmän ja joutuvat käyttämään kalliita lääkkeitä, kustannukset nousevat, ja tätä ei missään tapauksessa voi pitää poliittisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisena ratkaisuna, koska köyhyys ja sairastavuus yleensä kulkevat käsi kädessä: sairastavuus aiheuttaa köyhyyttä. Näin ollen tämä laki — kuten jo edellä totesin, tässä on 70 miljoonan euron säästöarvio — tulee merkitsemään sitä, että sairailta tullaan ottamaan se 70 miljoonaa euroa enemmän tulevaisuudessa, jos tämä tässä muodossa toteutuu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Se, että kohtuullisia tukkuhintoja yritetään alentaa 5 prosenttia vuoden 2006 alusta lukien, niin kuin tässä hallituksen esityksessä 97 on, on ihan positiivista. Se, miten se onnistuu sitten lopulta, mikä on lopputulos, miten lääketehtaat suhtautuvat asioihin, on taas toinen asia. Lääkkeiden hintahan on hintalautakunnan määrättävissä, kun puhutaan peruskorvattavuudesta, se luo sen pohjan. Mutta jos ei lääketehdas hyväksy sitä, pitää liian matalana sitä hintaa, niin silloin lääke putoaa yksinkertaisesti korvauskäytännön ulkopuolelle. Meillä on näitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon.

Ed. Kuoppa esitteli hyvin tätä uutta hallituksen esitystä ja sitä, että tosiasiassa se lisää ainakin perustelujen mukaan lääkkeiden käyttäjien omavastuuta. Mutta meillä on myös nyt jo monia, monia esimerkkejä siitä, miten lääke putoaa kokonaan korvattavuuden ulkopuolelle, on kalliitakin lääkevalmisteita, muun muassa mahalaukun haavauman hoitoon ja ruokatorven tulehduksen hoitoon käytettävät lääkkeet, H+-ionien pumppuestäjät jne. Ne ovat hintavia, mutta niitä ei korvata lainkaan. Tässä ovat olemassa olevat ongelmat tiedossa. Perusvoiteet, monien ihosairauksien, haavojen hoitamiseen käytettävät valmisteet ovat ulkopuolella.

Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että ministeri Mönkäre kyllä aika hyvin tänään aitiosta totesi, että nyt jo maksetaan Suomessa omavastuita aivan vahvasti ja hänen mielestään liikaa ilmeisesti, mikä oli tietysti hyvä huomio sosiaali- ja terveysministeriltä.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Lääkekorvausjärjestelmän uudistamisesta on sovittu hallitusohjelmassa. Onkin tärkeää, että hallitus on sosiaali- ja terveysministeri Mönkäreen perusteellisen ja asiantuntevan valmistelun jälkeen saanut esityksensä valmiiksi ja tänne eduskunnan käsittelyyn. Lääkehoito on merkittävä osa nykyaikaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Lääkkeiden kehitys on parantanut ihmisten elämänlaatua ja toimintakykyä sekä pidentänyt huomattavasti keskimääräistä elinikää.

Sosialidemokraatit painottavat sitä, että hoidollisesti perusteltujen lääkkeiden pitää olla kaikkien kansalaisten saatavilla tulo- ja varallisuustasosta riippumatta. Lääkekorvausten pääpainon tulee olla vakavien ja pitkäaikaisten sairauksien lääkehoidossa. Pidän välttämättömänä sitä, että lääkekorvausjärjestelmän uudistuksen vaikutuksia on laajasti testattu ja kustannuksia laskettu myös. Kansalaisten keskimääräinen kustannusvastuu lääkkeistä pysyy entisellä tasolla, vaikka lääkekorvausmenot ovat viime vuosina kasvaneet noin 10 prosenttia vuodessa.

Lääkekustannukset ovat terveydenhuollon kustannuksista ylivoimaisesti nopeimmin kasvava kuluerä. Lääkekustannusten kasvua on pyritty hillitsemään muun muassa lääkevaihdolla, mutta tarvitsemme myös uusia keinoja. On syytä todeta, että sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksen myötä vakuutetut ja valtio veromarkkoineen rahoittavat lääkekorvausmenot. Lääkekorvausmenojen voimakas kasvu tuntuu suoraan vakuutettujen ja veronmaksajien pussissa.

Arvoisa puhemies! Rikkaiden maiden lääkemarkkinoille tulee jatkuvasti uusia, yhä kalliimpia lääkkeitä, joiden hankinta tulee potilaille ja yhteiskunnalle yhä haastavammaksi. Uusien lääkkeiden lisäarvo hoidon vaikuttavuudelle vaihtelee. Monissa maissa säännellään lääkkeiden hintatasoa viranomaistoimin. Nyt puheena oleva esitys pitää sisällään lääkkeiden tukkuhintojen 5 prosentin alennuksen. Esitys on perusteltu, ja on tärkeää, että se hyödyttää myös lääkkeitä ostavia asiakkaita alenevina vähittäishintoina. Samalla on syytä kehittää lääkkeiden määräämiskäytäntöjä ja lääkkeiden markkinoinnin asiallisuutta sekä lääketuntemusta. Suomen tulee ponnistella myös sen eteen, että tehokkaat lääkkeet saadaan mahdollisimman nopeasti kehitysmaiden potilaiden käyttöön.

Lääkekorvausjärjestelmä uudistuu entistä yksinkertaisemmaksi, mikä on oikea suunta. Ostokertaiset omavastuut ovat kannustaneet ostamaan lääkkeitä kerralla mahdollisimman paljon ja osin johtaneet myös turhiin ostoihin. Niistä on pääosin luovuttu ja myös vuotuista omavastuuta on selkiytetty. Uudessa järjestelmässä potilas maksaa saman summan riippumatta siitä, ostaako lääkkeensä yhdellä kertaa vai erikseen.

Vanhusväestön määrän kasvaessa tarvitaan uusia innovaatioita ikäihmisten toimintakyvyn ja kotona asumisen tukemiseksi. Monien lääkitystä saavien vanhusten lääkehoito ei aina ole kunnossa, vaan lääkkeitä voidaan ottaa vääriä määriä, lääkkeissä on turhia päällekkäisyyksiä jne. Jo hoidon vaikuttavuuden ja potilasturvallisuuden kannalta annosjakelun korvauskokeilu on tärkeä. Lisäksi annosjakelun yleistyminen hillitsee lääkehävikkiä ja lääkkeiden kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Pidän hallituksen esitystä lääkekorvausjärjestelmän uudistamiseksi peruslinjoiltaan onnistuneena. Luotan siihen, että valiokunta tämän jälkeen perusteellisen ja laajan asiantuntijakuulemisen jälkeen, jos se päätyy siihen, tekee sitten tarvittavat muutokset, ja ne ovat sitten aikanaan valiokunnan antamassa mietinnössä. Sitä kautta varmaan myös tätä esitystä vielä parannetaan.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys numero 97 laiksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta on pitkään odotettu lakiuudistus. On tiedetty, että on niin paljon taloudellisia paineita sairausvakuutuslain toteutuksessa, että uudistusta tehdään. Se on itse asiassa ollut aikamoisen keskustelun kohteena täällä eduskunnassakin, ja odotuspaineet ovat siis olleet ihan selvät.

Tämä on valmisteltu virkatyönä, ja tähän on pyydetty luonnollisesti sitten lausuntoja kaikilta varmaankin asiaankuuluvilta tahoilta. Nyt taitaa olla niin, että tähän liittyvien intohimojen tai joidenkin muiden seikkojen takia tämä virkatyö on ollut kuulemma hyvin suljettua. Se tarkoittaa sitä, että siinä ei ole keskusteltu kenenkään muiden kuin virkamiesten kanssa ja valmis ehdotus on vasta sen jälkeen lähtenyt lausuntokierrokselle. Tähän saattaa liittyä nyt sitten seurausten kannalta muutamia ongelmia, jotka toivottavasti — jos eivät tänään, niin ainakin valiokuntaselonteossa — selviävät.

Tässähän on kaksi ihan selvää tavoitetta. Toinen on ostokertakohtaisen omavastuun muuttaminen toisenlaiseksi, jolloin korvaus lasketaan prosenttiosuuksina. Se on todennäköisesti moderni ja ihan hyvä ehdotus. Hintalautakuntaan kohdistuvat ehdotukset ovat sitten toinen seikka, ja siihen aion myöhemmin vähän enemmän paneutua. Perusteenahan tälle kaikelle on se, että lääkemenot nousevat vuosittain, ovat nousseet useamman vuoden aikana keskimäärin noin 10 prosenttia vuodessa. On ihan selvää, että tämänsuuntainen kasvupaine on liian suuri.

Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että esityksen sisällössä olisi kerrottu selkeämmin, onko tosiaan niin, että tämä nousu on ollut pelkästään nettonousua, vai onko mahdollisesti niin, että siinä ei ole kuitenkaan katsottu kaikkia niitä seikkoja, joita lisääntyneen lääkkeenkäytön toisella puolella on. Todennäköisesti joitain toimintoja on jäänyt pois, todennäköisesti jotain hyötyäkin siitä on ollut. Kun on otettu kalliimpia lääkkeitä käyttöön, samalla on jätetty joitain halvempia lääkkeitä pois, joita muuten olisi käytetty, jolloin itse asiassa se menopaine ei ole koko sen uuden lääkkeen kallis hinta, vaan se on ainoastaan se hintaerotus näiden kahden lääkkeen välillä. Tämä on nyt vain yksi esimerkki. Mutta tätä selvitystyötä on tehty kyllä aika vähän, puhumattakaan siitä, että olisi katsottu, mitä esimerkiksi jotkut tietyt kalliit lääkkeet aiheuttavat potilaan hoitoihin kohdistuen. Voi olla, että kunnallisilla sairaalapaikoilla ei näiden potilaiden ole tarvinnut olla enää niin paljon kuin aikaisemmin, jolloin kansantaloudellista säästöä tulee, mutta tietenkin aivan eri tuutista.

On ihan selvää, että nämä ovat vaikeita ja isoja asioita, mutta kun rouva ministeri saapui tänne paikalle, niin olisi kyllä mukava kuulla teidän mielipiteitänne siitä, miten ongelman tätä puolta voitaisiin meillä Suomessa vähitellen valottaa. Minulla on se käsitys, että sitä ei ole juuri yritettykään, mutta käsitykseni voi kyllä olla ihan hyvin myöskin väärä, en lähde siitä sillä lailla kinaamaan. Mutta kun tätä hallituksen esitystä lukee, niin — jos nyt joku haluaa vähän kovistaen sanoa — tästä voi sanoa, että tästä saa kuvan, että lääkkeissä ainoa vaikuttava aine olisi hinta, koska nythän tässä kohdistetaan kaikki ajattelu hintaan ja sen hinnan laskemiseen ja sitä kautta kustannuspaineiden vähentämiseen. Se on lääkkeen yksi osa, mutta se ei tietenkään ole vaikuttava aine, vaan lääkkeen vaikuttava aine on aivan jotain muuta.

Toinen seikka, joka tässä sinänsä on tietysti aika mielenkiintoinen, on se, että valtiolla on käytössään lähes kaikki ne ruuvit, joiden avulla voidaan näihin asioihin jo puuttua. Se, että sieltä oikeastaan otetaan tukkuhinta erikseen, johon sitten pyritään hintalautakunnan kautta 5 prosentin säästö saamaan aikaan, herättää kyllä sinänsä jo ihmetystä, miksi hintalautakunta ei käytä kaikkia näitä muita keinoja, jotka sillä on diagnoosien määrittämisen suhteen, mitkä korvattavaksi hyväksytään, korvaustasojen suhteen jnp., niin kuin kaikki tiedämme.

Minä olen itse saanut muualta tietooni, että tämä tukkuhinnan ympärillä tapahtuva 5 prosentin alennus voi nyt olla meille Suomessa hetkellisesti aikamoinen saatavuusongelman aiheuttaja. Toivottavasti se on ministeriössä selvitetty, tai jos ei, niin mehän kerkiämme sen sitten valiokuntavaiheessa tehdä. Nimittäin usealta taholta on, minusta aika luotettavasti, kerrottu tästä. Kun tätä pelkkää tukkuhintaa nyt ajatellaan, niin minulla on tässä tilasto, jossa Euroopan 14 maasta Suomi nykyisillä tukkuhintajärjestelmillä on viidenneksi halvin. Siis kallein on ykkönen, Suomi on kymmenes. Siitä alaspäin, meidän alapuolellamme, vielä halvemmilla tukkuhinnoilla hyvin lähellä Suomea ovat Belgia ja Portugali, ja vielä sitten halvemmissa hinnoissa ovat Espanja ja Kreikka. Jos nyt tämä 5 prosenttia toteutuu, niin se aiheuttaa sen, että Suomessa tukkuhinta putoaa Belgian ja Portugalin ohi, me kilpailemme hyvin alhaisilla tukkuhinnoilla Espanjan ja Kreikan kanssa. Tämä saattaa kuulemma aiheuttaa sen, että kansainvälisillä markkinoilla voi tulla lääkepula, joka kohdistuu ensi vuodenvaihteeseen, koska sekä apteekit että laitokset, kaikki, ottavat tämän omien varastojensa kannalta, myyvät aikaisemmat lääkkeet pois, laskevat sen 5 prosentin hinnan itselleen, eivät osta varastoon ollenkaan. Meillä voi olla hetkellistä tiettyjen lääkkeiden puutosta tässä maassa. Tämä on varmaan aika monimutkainen asia. Toivon, että itse olen sen ymmärtänyt oikein, mutta joka tapauksessa toivoisin, että ministeri Mönkäre kommentoisi tätä jollain lailla.

Olen yrittänyt miettiä, miten tämä sitten voitaisiin ratkaista, jos tämä iso perusidea, joka tässä on hyvänä takana, toteutuisi. Ehkä se tärkein kysymykseni onkin ministerille se, voisiko tätä 5:tä prosenttia porrastaa. Jos se on esimerkiksi 1 prosentin jonkun aikaa — en minä tiedä, mikä aika se voisi olla, 3 kuukautta tai 6 kuukautta — niin se todennäköisesti aiheuttaisi sen, että spekulatiiviset varastoihin kohdistuvat kirjanpidolliset esitykset jäisivät pois sekä isoissa että pienissä apteekeissa. 5 prosentin vaikutus liikevaihtoon on niin suuri, että markkinavoimat jylläävät siellä ylitse lääkkeiden tarpeellisuuden. Me voimme tässä puhua asiasta, joka on jäänyt jotenkin huomiotta, kun tämä on pelkästään virkamiestyönä tehty, ja joka täytynee meidän nyt täällä tarkentaa. Tämä oli minusta ydin tässä koko asiassa, ja sen halusin tuoda esille.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Lähetekeskustelussa on erittäin tärkeä laki sairausvakuutuslain muuttamisesta. Tätä on valmisteltu ja ainakin tästä on pitkään puhuttu lähinnä teknisenä uudistuksena järjestelmään. Mutta taisi olla viime keväänä valtioneuvoston kehyspäätöksen yhteydessä, kun tähän tuli selkeästi sellainen vaikutin kuin budjetin kehykset eli tästä tuli säästölaki.

Sinänsä, kun katsotaan, miten Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksen menot ovat kasvaneet viime vuosina, on perusteltua, että tutkitaan ja uudistetaan ja etsitään säästökohteita järjestelmästä. Tällainen kokonaisuudistus on siinä mielessä paikallaan, eikä ole pelkästään huono asia, että säästöjäkin löytyy. Mutta kun on kysymys sairausvakuutuksesta ja lääkekorvauksista, niin liikumme erittäin herkällä alueella ja tällöin säästöjen kohteeksi eivät saisi joutua ne, jotka eniten jo kärsivät muutoinkin sairauksista, sairauksien aiheuttamista tulonmenetyksistä, maksuista, jotka liittyvät sairauteen, ja siitä henkisestä ja fyysisestä ongelmasta, minkä sairaus väistämättä ihmiselle ja hänen läheisilleen aiheuttaa. Tämä tekee tämän kysymyksen erittäin tärkeäksi, ja toivonkin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta paneutuu tähän asiaan huolella, vaikka tämä on nyt melko kiireellisellä aikataululla käsiteltävä, budjettilakina käytännössä, eli ensi vuoden alussa on tarkoitus saada voimaan.

Sairaiden kustannuksella ei siis pitäisi säästöjä tässä hyvinvointiyhteiskunnassa etsiä, mutta järjestelmän kustannuksella ehkä kylläkin. Menot ovat kasvaneet ehkä monesta hyvin selitettävästäkin syystä. Meillä on lääkkeiden laatu parantunut, hoidon taso sen myötä on parantunut, ihmisten elinikä on pidentynyt, ja tarve siinä mielessä lääkkeisiin on kasvanut, ja monet muut tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että sairausvakuutuksen menot ovat olleet reippaassa kasvussa. Yhteiskunnalla, veronmaksajilla, täytyy olla myös tietty valmius kantaa se taloudellinen rasite, mikä tästä syntyy, ja se on tavattoman tärkeää. Meistä kuka tahansa voi olla tänä päivänä tai huomenna jo siinä tilanteessa, että tarvitsemme tällaista tukea. Toisaalta sallittaneen hieman tällainen henkilökohtainen arvio, että meikäläinen, joka ei sairasta juuri koskaan, voi maksaa aika hyvin ne lääkkeet, mitä silloin erittäin harvoin tarvitsee, kun niitä tarvitsee. Mutta taas henkilön, joka on pitkäaikaissairas, jolla on monia eri sairauksia, rasitusta ei saa lisätä. Valitettavasti tämä hallituksen esitys lisää näiden ihmisten rasitusta joissakin tapauksissa.

Tämä hallituksen esitys alentaa peruskorvauksen määrää. Se on nyt 50 prosenttia periaatteessa. Nyt se putoaa 42:een ja kiinteä omavastuu poistuu, kun nyt on ollut kiinteä 10 euron omavastuu ostokertaa kohti. Omavastuu alenee, jos lääke maksaa alle 100 euroa, mutta nousee, jos lääke maksaa yli 100 euroa. Erityiskorvaus omavastuun ylittävältä osalta säilyy, mutta lääkevalmistekohtainen omavastuu, 3 euroa jokaisesta ostosta, on uutta. Kun tämä tulee ja on henkilö, jolla on monia eri lääkevalmisteita, kun vielä lääkkeen eri vahvuudet tulkitaan eri lääkevalmisteiksi, niin tästä tulee kyllä ongelma, joka rasittaa sairasta henkilöä sillä tavalla, että en voi pitää tätä hyväksyttävänä.

Esittäisinkin, että valiokunta muuttaisi tätä ja ministeri, joka nyt kyllä luopuu valitettavasti tästä tehtävästä, voisi vielä vaikka antaa virkamiehilleen ohjeen ja sellaisen viestin, että tämä 3 euron jokaisesta ostosta menevä omavastuu muutettaisiin sillä lailla, että olisi esimerkiksi 1—3 tai 1—5 lääkevalmistetta, joissa olisi tämä 3 euron omavastuu, ja sen jälkeen olisi esimerkiksi 1 euron omavastuu tai ei omavastuuta ollenkaan. Silloin näitä, joilla on monia lääkkeitä käytössään, kohdeltaisiin oikeudenmukaisemmin ja kohtuullisemmin. Tämä on mielestäni yksi hyvin tärkeä kohta, joka pitäisi tässä muuttaa.

Nyt erityiskorvaus on 75 prosenttia, ja se putoaa 72:een, ja 5 euron kiinteä omavastuu ostokertaa kohti poistuu. Tässäkin kohtaa saattaa tapahtua kiristymistä. Sitten vuotuinen omavastuu hieman nousee, 610 euroon. Mutta ennen kaikkea se muutos, että jos vuotuiset omavastuuosuudet ylittävät katon, tuon 610 euroa, niin peritään 3 euron omavastuu jokaisesta lääkevalmisteesta, puhkaisee ikään kuin tämän katon, ja se on kyllä kohta, johon myös edellytän, että tulee muutos valiokunnassa, eli katto on katto. Meillä ne, jotka sairastavat paljon, ovat raskaan taakan alla; entä jos tämä katto tällä lailla pääsee vielä vuotamaan? Meillähän on omavastuita sitten matkakustannuksissa ja muissa sairauteen liittyvissä menoissa niin, että kun ne lasketaan yhteen, niin suomalainen paljon sairastava henkilö on sittenkin aika kovan kokonaismaksurasituksen kohteena omavastuiden kautta, kun esimerkiksi syrjässä asuvalle matkakustannusten osalta tulee omavastuita.

Tuo 3 euron valmistekohtainen omavastuu kaikista valmisteista pitää korjata, ja katon yli menevästä omavastuusta pitää luopua. Sitten kun on vielä niin, että saa ostaa kolmen kuukauden lääkkeet kerrallaan, se tekee sen, että pitkäaikaissairas joutuu ostamaan neljä kertaa vuodessa ne lääkkeet ja joka kerta tulee tämä omavastuu, jos oikein olen ymmärtänyt. Tämä on lähetekeskustelu, jossa en ihan varmaan osaa sanoa, meneekö nyt kaikki aivan näin; toivon, että virheeni korjataan. Mutta näin olen ymmärtänyt, ja kun kolme kuukautta kerralla saa lääkkeitä hankkia — tai saa hankkia varmaan pitemmälle, mutta siitä tulee tämä ylimääräinen rangaistus — niin pitää myös tutkia, onko tämä oikein ja kohtuullista ja ehkä korjata se tästä esityksestä.

Herra puhemies! Täällä ed. Akaan-Penttilä puhui lääkkeiden tukkuhintojen 5 prosentin alennuksesta. Apteekkipuolelta on otettu tässä asiassa yhteyttä ja pidetty juuri sitä ongelmaa todennäköisenä, johon ed. Akaan-Penttilä viittasi, eli apteekkien varaston arvon yhtäkkistä muutosta aika merkittävällä tavalla. Hallituksen esityksen sivulla 25 on säätämisjärjestystä koskeva kohta, ja siellä tätä asiaa pohditaan. Täällä sanotaan, että "Lääkkeiden kohtuullisten tukkuhintojen alentaminen saattaa vaikuttaa sekä apteekkien varaston arvoon että myyntiluvanhaltijoiden ja apteekkien tuloihin", ja tämä saattaa johtaa juuri sentapaisiin ongelmiin kuin mihin todella viitattiin edellisessä puheenvuorossa, ja tätä on syytä miettiä. Tässä todetaan, että säätämisjärjestyskysymys tämä ei kuitenkaan ole, mutta kyllä tämä tietysti yhden ammattialan elinkeinovapauteen tietyin määrin saattaa koskea. Siksi esitän — en ole apteekkarien puhemiehenä sinänsä, mutta häiriöiden vähentämiseksi esitän — myös, että valiokunta miettisi sitä, että tämä 5 prosenttia porrastettaisiin esimerkiksi 2,5 ja 2,5, taikka 1, 1, 1, 1, 1. Sillä saatettaisiin saada se pehmeästi toteutettua ja nämä ongelmat, mihin on kiinnitetty huomiota, mahdollisesti pois. (Puhemies koputtaa)

Herra puhemies! Te ette salli minun puhua enempää, mutta täällä hallituksen esityksen kohdassa 52 on lausunnot (Puhemies koputtaa) ja niiden huomioon ottaminen. Täällä on mainittu, keneltä on lausunnot pyydetty, mutta ei mitään siitä, miten ne on otettu huomioon, ja ymmärtääkseni niitä ei juurikaan ole otettu huomioon. On toivottavaa, että valiokunta pyytää ministeriöltä nämä lausunnot käyttöönsä ja käy ne tarkoin läpi, koska tämä valmistelu on ollut puhtaasti virkamiestyötä.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että en voinut olla esittelemässä tätä lakia enkä ole kuullut kaikkia käytettyjä puheenvuoroja. Mutta kyllä tämä laki on valmisteltu ihan normaalin menettelytavan kautta ja varmasti kuulemiskierrokselta on myös asioita huomioon otettu. Tämän lain valmistelu on ollut pitkäkestoinen: tässä on tehty työtä koko tämän hallituksen alkuajan.

Ed. Akaan-Penttilä kiinnitti ihan oikeaan asiaan huomiota, että pitää myöskin tarkastella kokonaisterveydenhuollon kustannuksia, ja kysyi, onko tässä nyt tarkasteltu lääkekuluja pelkästään kustannusten näkökulmasta eikä ole otettu huomioon, mitä hyvät lääkkeet tänä päivänä säästävät terveydenhuollon menoissa. Varmasti niitä tarkasteluja on tehty. Terveydenhuollon kustannusten sisällä lääkekorvausmenot kasvavat kaikkein nopeimmin nyt, kaikkein hurjinta vauhtia, kun kaiken kaikkiaan terveydenhuollon menot kasvavat tietyllä tavalla, mutta kyllä siitä kasvusta nyt suurimman osan tuottavat lääkekustannukset. Siihen on merkittävä syy se, että uusia, aikaisempaa kalliimpia lääkkeitä otetaan yhä enemmän käyttöön. Lääkärit määräävät uusinta valmistetta, vaikka vanha ja edullisempi olisi yhtä tehokas. Uudet lääkkeet ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan markkinoilla pidempään olleiden kustannuksella.

Kun tässä nyt tulee myös ensi vuoden alusta voimaan sairausvakuutuksen rahoitusuudistus, niin nyt maksajat, työmarkkinaosapuolet, jotka edustavat niitä veronmaksajia, jotka sairausvakuutusmaksua maksavat, heräsivät siihen, että näin ei voi olla eivätkä he suostu ilman muuta sellaiseen sairausvakuutusrahoitusuudistukseen, jossa on tällainen automaattinen piikki, joka kasvaa. Sieltä myös vaadittiin toimenpiteitä lääkekulukorvausten kasvun hillitsemiseksi. Ja kyllähän sen me tiedämme kaikki, jotka näistä rahoista joudumme tulevaisuudessakin päättämään, että terveydenhuollon menot ovat koko ajan valtaamassa isompaa alaa meidän verotuloistamme.

Menen joihinkin yksityiskohtiin.

Tästä tukkuhinnan alennuksesta on epäilty, että se johtaisi saatavuusongelmiin ja että se olisi epäoikeudenmukainen. Me olemme selvittäneet sitä, miten lääketehtaat ovat apteekeille antaneet alennuksia. Voin vakuuttaa, että tämä 5 prosentin kertaluonteinen alennus on aivan pieni juttu siihen nähden, millä alennuksilla lääketehtaat kilpailevat apteekeissa nyt toistensa kanssa, annetaan jopa kymmenien prosenttien alennuksia. Nythän järjestelmä on ollut se, että apteekin ei ole tarvinnut laittaa alennusta myyntihintaan, vaan apteekki on vastannut lääketehtaille sillä, että on asettanut lääkkeen näkyville hyvin, tai sitten sillä, että hintaputken sisällä on suosittu sitä tiettyä valmistetta, joka on saatu halvemmalla. Mutta tämä alennus ei ole kohdentunut oikeudenmukaisesti kaikkiin apteekkeihin. Se on kohdentunut niihin apteekkeihin, joissa lääketehdas on katsonut sen olevan itselleen edullista eli joilla on ollut suuri markkinaosuus.

Eli kun meidän oli saatava monestakin syystä nopeasti aikaan jonkunlainen säästö lääkekorvausmenoissa, tukkuhinnan alennus oli eurooppalainen tapa, jota monissa muissa maissa on käytetty. Se on kertaluonteinen, se ei ratkaise meidän lääkekorvausmenojemme kasvun kehitystä kuin hetkellisesti, mutta se katsottiin oikeudenmukaiseksi ja mahdolliseksi tehdä. Toivonkin, että eduskunta nyt paneutuu vielä tähän lääkkeen saatavuusongelmaan. En jaksa uskoa, että tässä suhteessa tulisi ongelmia, kun tuota alennusvaraa on näyttänyt tehtailla olevan, ja kyllähän ne koko ajan kuitenkin kilpailevat toistensa kanssa eivätkä ole halukkaita menettämään markkinaosuuksia silloin kun koko ajan on rinnakkaisvalmisteita markkinoilla ja myöskin geneeristä halvempaa valmistetta.

Maksavatko nyt asiakkaat enemmän kuin ennen? Kokonaislaskelma on, että nykyjärjestelmään verrattuna asiakkaat maksavat 1,1 miljoonaa euroa vähemmän. Se koostuu monesta asiasta. Tähänhän liittyy myös tuo kalliiden lääkkeiden lääketaksan alentaminen asetuksella, joka ilmeisesti korjaa sen ongelman, jonka ed. Kankaanniemi epäili tässä olevan.

Me olemme tehneet vertailuja siitä, mitä samanhintainen lääke maksaa nykyjärjestelmässä eri korvausluokissa ja mitä se maksaa uudessa. Niin on sekä peruskorvausluokassa että alemmassa erityiskorvausluokassa, että tämä uusi järjestelmä tuottaa samanhintaisesta lääkkeestä pienemmän kulun asiakkaalle. Ylemmässä erityiskorvausluokassahan nykyisin on 5 euron ostokertainen omavastuu reseptien lukumäärästä riippumatta, ja ihmisillä on keskimääräinen reseptimäärä ostokertaa kohden 1,3, eli suurin osa maksaa siitä yhdestä reseptistään 5 euroa, vaikka lääke on siis 100-prosenttisesti korvattava. Nyt uudessa järjestelmässä tulee 3 euroa per lääkevalmiste, eli se on silloin pienempi kuin nykyjärjestelmässä siitä yhdestä reseptistä, joka oli suurimmalla osalla kertaostos. Tässä uudessa järjestelmässä asiakkaan ei millään tavalla tarvitse kerätä näitä reseptejä yhteen, hän voi ostaa silloin, kun hän tarvitsee sitä lääkettä, eikä hänen tarvitse kerätä myöskään rahaa sitä isoa ostokertaa varten, vaan hän pystyy tarpeen mukaan ja rahatilanteenkin silloin varmasti paremmin joustaessa lääkkeensä hankkimaan. Sitten 0,1 prosenttia potilaista on sellaisia, joilla on yli 30 reseptiä vuodessa, ja siinä joukossa on dialyysiliuoksia käyttäviä, ja heidän osaltaan tähän on ehdotettu poikkeus: 1 euro per resepti per kuukausi sen jälkeen, kun tuo omavastuu on täyttynyt. Se on tietysti sitten asia, joka pitää miettiä, saattaako se jonkun todella vaikeaan asemaan.

Tämä esitys on lähtenyt siitä, että sillä on pyritty estämään turhien lääkkeitten hankkimista, sitä, että niitä kertyy sinne kaappeihin käyttämättöminä, ja ohjaamaan potilasta käyttämään niitä lääkkeitä, joita hän tarvitsee, eikä hankkimaan niitä turhaan. Vuonna 2000 apteekkiin arvioitiin palautettavan noin 1,6 miljoonaa lääkepakkausta — lääkkeitä palautti arvion mukaan yli 220 000 — ja näistä kaksi kolmasosaa oli reseptilääkkeitä. Kyllä tässä tietysti siinäkin päässä on tarvetta tietynlaiseen motivointiin.

Tässä yhteydessä en halua puuttua enempää näihin asioihin. Kuuntelen, mitä tässä vielä keskustellaan, ja — niin kuin aina — olen varma, että eduskunta paneutuu tähän esitykseen kunnolla, ja silloin se vastaava ministeri varmasti keskustelee eduskunnan kanssa, jos on perusteltuja muutosesityksiä. Olen täällä itsekin varmasti mukana osallistumassa keskusteluun.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vielä palata tähän 5 prosentin äkkijarrutukseen, tähän leikkaukseen. Kyllä minä olen näiden muiden lääkäreiden, edustajien Tiusasen ja Akaan-Penttilän, kanssa samaa mieltä, että tämä voi aiheuttaa äkkinäistä saatavuusongelmaa ja lisäksi erilaista keinottelua silloin vuodenvaihteessa. Tämän vuoksi olisi kyllä ollut parempi, että olisi luotettu siihen hintalautakunnan kohtuullisen hinnan määritykseen tai laitettu jonkunlaiset viitehinnat samalla tavalla kuin Saksassa on, tai sitten porrastettu tämä hinnanalennus. Muuten tämä lakiehdotus on erinomainen. Ministeri hallitsee tämän alan hyvin, ja olen erittäin surullinen, että ministeri joutuu jättämään tehtävänsä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluaisin todella painottaa sitä, että meillä on ollut onni saada lääkäri hoitamaan terveyden- ja sairaanhoidon kysymyksiä myös tässä ministerinä, toisin kuin joskus ennen on ollut, ja muutenkin. Tässä mielessä yhdyn näihin ajatuksiin, mitä ed. Asko-Seljavaara totesi.

Mutta miten sitten todellakin lääkkeet tulevaisuudessa tulevat jakautumaan? Varmasti se tiedetään tämän alemman ja ylemmän erityiskorvattavuuden suhteen versus nykytilanne. Tämä kysymys myös siitä, mihin lääkkeet sitten sijoittuvat jatkossa, tulee tietysti vaikuttamaan tähän suhteelliseen määrään, mitä potilaat maksavat itse. Ministeri aikaisemmin tänään totesi sieltä samasta paikasta, että Suomessa omavastuut ovat korkeampia kuin muualla, eli ne ovat suhteellisesti liiankin korkeita ja näin ollen ei pitäisi koskaan lisätä tätä omavastuuta. Totesitte, että pysytään suunnilleen samassa tai jopa laskee keskimäärin, mutta tietysti aina tulee joitakin potilasryhmiä, joilla on enemmän maksettavaa.

Yksi esimerkki muuten asiasta, josta on myös tehty kirjallinen kysymys: Jos potilaalle kirjoitetaan resepti terveyskeskuksesta hakea esimerkiksi Artzal-nimistä lääkettä, joka on tällainen polven sisään annettava injektiohoito artroosipotilaille ja nivelrikkopotilaille, niin sitä Kela ei korvaa, mutta jos yksityislääkäri tekee tämän lääkemääräyksen, niin se korvataan. Nämä ovat tällaisia mielenkiintoisia poikkeamia, jotka eivät aina mene ihan normaaliymmärrykseen.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkin mielelläni yhdyn näihin läksiäispuheisiin ja positiiviseen hyllaukseen. Se on ihan oikea huomio molemmilta edellisiltä edustajilta.

Olisin ministeriltä kysynyt nyt erityisesti: Miltä tuntuu se, jos tämä tukkuhinnan alennus porrastettaisiin? Rohkenetteko ottaa siihen nyt tämän hallituksen esityksen ohi kantaa? Se olisi aika tärkeätä, koska sitten valiokuntavaiheessa meillä on uusi ministeri ja hänen on vaikeampi perehtyä kaikkiin näihin asioihin.

Toinen asia koskee tätä alennusta, joka tulee nyt määräsääntöiseksi kaikille apteekeille. Sehän tietysti sitoo markkinavoimia eräällä lailla. Kuuluvatko nyt tähän uuteen lakiin sairaala-apteekit mukaan? Minulla on semmoinen käsitys, että ne jäävät ulkopuolelle, jolloin ne voivat kuitenkin edelleen lääkefirmojen kanssa sopia omista alennuksistaan, jotka joskus ovat kuulemma olleet huomattavia. Tietysti kuntien rahoituksen kannalta sinänsä tämä on hyvä asia, mutta taas markkinavoimien kannalta huono asia kokonaisuutena.

Tietysti kolmas kysymys on kyllä se, että kun valtiolla on kaikki nämä eri hanat käsissään, mitä myydään, miten korvataan, miten nämä apteekkimarginaalit suoritetaan ja miten kukin sairaus tulee mukaan, niin aiotaanko niitä jossain myöhemmässä vaiheessa käyttää, koska niiden tarkoitus olisi samansuuntainen kuin tämänkin sinänsä hyvän lain perustarkoitus.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Sairaala-apteekit ovat tämän ulkopuolella, ihan niin kuin totesitte.

Porrastuksesta totean, että tätä budjettia valmisteltaessa minä olin sitoutunut tiettyyn säästöön sosiaali- ja terveysministeriön lääkekorvausmomentilla ja se saadaan nyt tässä aikaiseksi. Jos se sama säästö saadaan jollakin muulla tavalla aikaiseksi niin että valtiovarainministeriö ja koko hallitus voi sen hyväksyä, niin eihän minulla tietenkään voi olla mitään sitä vastaan, mutta minä epäilen, että se nyt ei välttämättä tule yhtä nopeasti. Mutta eduskunta päättää ja eduskunta siihen asiaan perehtyy.

Sitten näihin lääkehuollon kaikkiin elementteihin, mitkä vaikuttavat lääkkeiden hintaan. Olin juuri kutsunut koolle lääketeollisuuden edustajat laajasti tällaiseen aamupäiväseminaariin, mutta nyt en muista, ehtiikö se olla tänä aikana, kun vielä tässä postissa olen. Halusin, että meillä olisi käynnistetty nyt tämmöinen kunnollinen keskustelu siitä, mitä meidän oikeastaan pitää tehdä kaiken kaikkiaan, mitä teollisuus haluaa tehdä, mitä eri toimijat. Uskon, että seuraajani jatkaa sitä työtä.