Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisen debatin yhteydessä kävi selvästi ilmi, että hallituksen esitykselle löytyy vaihtoehto, ja olisi se aika kolkkoa, jos ei löytyisi politiikassa vaihtoehtoja. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituspuolueitten edustajat ovat puheenvuoronsa alussa todenneet, miten hyvä hallituksen esitys on, ja myöskin korostaneet vastuun ottamista taloudesta. Sen jälkeen hallituspuolueitten edustajat ovat ruvenneet luettelemaan, mitä kaikkea pitäisi saada budjettiin lisää. Minä katsoin, otin netistä muutaman hallituspuolueen edustajan puheet, en halua mainita, ketkä nämä edustajat olivat, mutta siinä edustaja muun muassa totesi, että yksinhuoltajan lapsilisiin pitäisi saada korotus, pitäisi vapauttaa lapsilisät niiden vaikutuksesta muihin tuloihin, minimieläkettä pitäisi korottaa, veteraanien kuntoutukseen pitäisi saada lisää rahaa, perustienpitoon pitäisi saada lisää rahaa ja enemmän tukea yksityisille teille. Siis tämä oli hallituspuolueen kansanedustajan puhe. Taloudesta täytyy ottaa vastuu, hallituksen esitys on hyvä, mutta sitten tulee luettelo, mitä kaikkea siihen pitäisi saada lisää. Minä olen tämän hallituspuolueen edustajan kanssa samaa mieltä, juuri näihin asioihin, juuri näihin kohteisiin pitäisi saada lisää rahaa. Minä otan myöskin vastuun taloudesta ja minä olen valmis, koska nämä ovat niin tärkeitä asioita, korottamaan bruttoveroastetta jonkin verran. Ei paljon, mutta jonkin verran. En ole valmis korottamaan mitä veroja hyvänsä, vaan korottamaan sellaisia veroja, jotka koskevat sellaista, mikä ei ole yhteiskunnalle eikä kansalaiselle kovinkaan tärkeää.

Kristillisdemokraatit ovat jo vuosia esittäneet, että ottaisimme uudelleen käyttöön tämän pörssiveron, 0,1 prosenttia, joka tuottaisi valtion kassaan vajaa 300 miljoonaa. Olen pyytänyt valtiovarainministeriä, että hän tiedustelisi kollegaltaan Gordon Brownilta, joka on Englannin rahaministeri, minkälaisia kokemuksia Isossa-Britanniassa on tästä pörssiverosta, joka Englannissa on 0,5 prosenttia eli 5 kertaa niin suuri, kuin mitä me olemme esittäneet. Valtiovarainministeri on luvannut tiedustella ja on luvannut kertoa sitten minulle, mitä Gordon Brown on tästä lausunut. Minäkin olen muuten kyllä ollut yhteydessä Englantiin ja yrittänyt tiedustella, enkä yrittänyt, vaan tiedustellut pienemmiltä tapeilta, mitä mieltä he ovat tästä pörssiverosta. En ole saanut kielteistä lausuntoa keneltäkään, mutta ymmärrän, että heillä ei ole sitä tietoa, mitä esimerkiksi Gordon Brownilla on. Odotan ja luotan siihen, että saan vastauksen, ja jos se on sellainen, että siitä tulisi luopua ja että Englanti ennemmin tai myöhemmin siitä luopuu, silloin kristillisdemokraatitkin lakkaavat puhumasta siitä, mutta ne tiedot, mitkä meillä tällä hetkellä on, ne ainakin tukevat sitä, että 0,1 prosenttia olisi paikallaan.

Tällä rahalla bruttoveroaste tosin nousisi 0,1—0,2 prosenttiyksiköllä. Onko se paljon? Minun mielestäni se ei ole kovinkaan paljon ainakaan. Ja minä olen aivan varma, en itsekään osaa sanoa, mikä tulee olemaan ensi vuoden bruttoveroaste, onko se 44,2 vai 44,4, kukaan ei tiedä, eikä kukaan muuten välitäkään. Ratkaisevaa on, pystymmekö me palvelemaan kansalaisia niin, että he saavat sitä, mitä tarvitsevat, ja sellaista, mitä perinteisessä pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kansalaisille tarjotaan.

Olen myöskin katsonut tilastoista, minkälainen on bruttoveroaste eri maissa. Luulen, että edustajat tietävät, että Pohjoismaissa se on paljon paljon korkeampi kuin kaikissa muissa maissa: se on maailman korkein. Ruotsissa se on toiseksi korkein. Tanskassa, Norjassa ja Suomessa se on suurin piirtein yhtä suuri, eli kaikilla Pohjoismailla on selvästi korkeampi veroaste kuin muissa maissa. Mutta kun taas katsomme, miten ihmiset Pohjoismaissa elävät ja voivat, niin minun käsitykseni on se, että he voivat hyvin, tuloerot ovat aika pienet, kansalaisilla on turva

On myöskin tilasto, joka osoittaa, että siellä, missä tuloerot ovat pieniä, siellä myöskin jostakin ihmeellisestä syystä bruttokansantuotteen kasvu on korkeampi kuin niissä maissa, missä on suurempia tuloeroja. Tällä halusin sanoa, että aina löytyy vaihtoehtoja. Kristillisdemokraateilla on selkeä vaihtoehto. Tunnustan, että jos se vaihtoehto otetaan käyttöön, niin bruttoveroaste nousee pikkusen, mutta se vero, joka nousee, ei koske tavallista kansalaista. Niillä rahoilla pystymme myöskin rahoittamaan kaikkia niitä tärkeitä kohteita, joista hallituspuolueitten edustajat tältä korokkeelta ovat viime päivinä hyvin paljon puhuneet.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Lähtisin liikkeelle pohdiskelemalla vähän valtiontalouden velkatilannetta. Varmaan monet tietävät, että velkaa on 360 miljardia euroa, mutta se ei välttämättä ... Anteeksi, 60 miljardia. Olin markka-ajattelussa. Pyydän anteeksi; hihna luistaa. Mutta siis 60 miljardia euroa on niin paljon rahaa, että sitä on vaikea hahmottaa. Se on viidenneksi suurin erä niitten 17 hallinnonalan joukossa, jotka budjettikirjassa on esitelty. Se on paljon suurempi kuin liikenneministeriön pääluokka, maataloustuet ovat suurempia, ja puolustusbudjetti on pienempi kuin velan korot. Jos maksaisimme oman velkaosuutemme pois tänä iltana, niin se olisi 12 000 euroa per jokainen suomalainen. Sitä voi verrata vaikka kuntien keskimääräiseen velkaisuusasteeseen. Maksamme siis korkoja 2,3 miljardia euroa saamatta mitään vastikkeeksi. Olemme eläneet aika rankasti velaksi.

Korkotason nousu pelkästään ensi vuoden budjetin numeroitten valossa on noin 65 miljoonaa euroa, siis 65 miljoonaa euroa, enemmän kuin kuluvana vuonna. Kuten kollegat tietävät, meidän vuotuiset budjettilisäyksemme ovat kahtena viime vuotena olleet tasoa 50 miljoonaa euroa. (Eduskunnasta: Per vuosi!) — Per vuosi, niin, 100 miljoonaa kahden vuoden aikana. — Tämä antaa jonkinlaisen hahmon sille, että velkaa on edelleen suhteellisen paljon. Kun verrataan sitä bkt-suhteena tai absoluuttisena velkana, niin sehän ei ole pääomaltaan paljoa edes lyhentynyt viime vuosien aikana. Eli sitä taustaa vasten ei mitään niin ihmeellisiä vaalibudjetteja tohdi olla vaatimassa.

Täällä on puhuttu kymmenissä puheenvuoroissa paljon liikenteestä, niin puhun minäkin. Pidän hyvänä sitä, että on huomattu ja tunnustetaan liikennepolitiikan merkitys elinkeinoelämälle ja maamme kilpailukyvylle ja sitä kautta myös työllisyydelle. Hyvänä pidän sitäkin, että hallitus tulee nyt johdonmukaisesti toteuttamaan ykköskorin hankkeet. Sitä eduskunta on vaatinut kaiken aikaa. Mitä kakkoskoriin tulee, niin kyllä täytyy katsoa vaalit ja sitten sen jälkeen tutkailla, mitkä hankkeet siellä on missäkin järjestyksessä. Tämän kakkoskorin hankkeethan eivät ole edes tärkeysjärjestyksessä esitettyjä. Mutta tärkeänä pidän, että valtiolla on selvä, uskottava investointiohjelma.

Tämän ykköskorin toteuttamisen osalta haluan myös todeta, että se on hallitusrintaman konsensuksen aikaansaannos, ei sitä opposition vilttiketjusta ole hoidettu. Tarpeita on edelleen kuitenkin kiistämättä. Perustienpito ja sillä suunnalla erikoisesti liikenneturvallisuushankkeet vaativat vielä varmaankin eduskunnan viilausta. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi keskikaideohjelmat ja myös kevyen liikenteen väylät. Niitä on ympäri maata tosi paljon jonossa, ja se on hyvin oleellinen liikenneturvallisuutta parantava hanke. Nämä ovat kaikki perustienpidon menokohdalla, koska nämä ovat tällaisia pienehköjä investointeja. Ongelmanahan on ollut keskisuuret investoinnit, jotka eivät mahdu perustienpitoon eikä infrakoreihin; ne ovat näissä muissa ohjelmissa teemahankkeina. Perusradanpito on toinen suunta, johon uskoisin, että eduskuntakäsittelyn aikana tulemme muutoksia tekemään.

Sitten jokunen sana vielä joukkoliikenteestä. Tulisiko joukkoliikenteen tuet suunnata infratukien kautta luomalla edellytyksiä joukkoliikenteelle vai suoran lipputuen kautta? Suuressa maailmassa valtio on vahvasti mukana suurten kaupunkien lipputuessa. Suomessa tämän kaltainen toiminta ja ajattelu ei ole saanut suosiota. Viime syksynä oli yritystä ja silloin vähän lupailtiin, että jo hallituksen esityksessä voisi jotain tänä vuonna olla, mutta sitä olen jäänyt kaipailemaan.

Sitten, herra puhemies, vähän opetusministeriön pääluokasta myöskin. Siltä osin täällä keskustelussa on puhuttu pääasiassa kovista arvoista, tarkoitan silloin rahaa, rakennuksia, koneita, laitteita, tämän kaltaisista asioista. Eiväthän ne vielä yksistään takaa mitään. Olisi aika helppo hommata tavaraa kouluihin ja rakentaa seiniä, jos se sillä olisi ratkaistu. Eikä Pisa-tutkimus todista meidän hyvyyttämme, se todistaa myös toisten huonoutta. Kyllä meillä on siinä tekemistä, että pysytään jatkossakin kärjessä.

Opinnoissa tarvitaan tietoja, taitoja ja asenteita. Asenteitten pohtiminen on tässä salissa jäänyt kovin vähälle, mutta kuitenkin erityisesti toisella asteella murrosikäisten nuorten osalta juuri asennepuolella on suuria ongelmia. Puhutaan koulujen viihtyisyydestä. Pitäisikö sittenkin keskittyä siihen, että opiskelu on nuorille ikään kuin työ aikuisille? Kouluhan on ensisijaisesti opiskelupaikka, ei niinkään mikään viihtyisä kokoontumispaikka. Eiväthän nämä ole ristiriitaisia, mutta pitäisi kuitenkin metsä erottaa puilta. Toivoisinkin opetusministeriöltä toimenpiteitä opiskelumotivaation parantamiseksi, koska opintojen keskeyttäminen esimerkiksi on edelleen kovin korkeata luokkaa, varsinkin toisella asteella. Se on vaikea ikä ihmisen elämässä.

Jotakin vielä opposition toiminnasta. Tähänastisessa keskustelussa on todettu opposition suunnalta sellaisia asioita, jotka jo ovat sisällä hallituksen esityksessä. Oppositio on ikään kuin ominut itselleen ja omiksi ansioikseen hallituksen esityksiä, tyyppiä oppisopimuskoulutuksen lisääminen tai liikennehankkeiden toteuttaminen. Eihän näitä, hyvät kollegat, hoideta opposition penkiltä. Näistä vastaa hallituskoalitio, ei niillä voi propagoida. Tämä jos mikä kertoo siitä, että budjettiesitys on varsin hyvä, sillä suurin osa opposition syömähampaista on katkaistu.

Keskustan edustajilta kysyisin, mistä rahat ryhmäpuheenvuorossanne vaatimiinne arvonlisäveroalennuksiin ja perintöveron poistamiseen. Eikö riitä, että varallisuusverovelvollisten ahdinkoa voitiin jo helpottaa poistamalla varallisuusvero? Pitäisikö vielä miljoonaperinnötkin saada perittyä verovapaasti?

Herra puhemies! Aivan siunatuksi lopuksi vielä menisin koulumaailmaan takaisin sen verran korostaen sitä asennepuolen merkitystä, että kun täällä esimerkiksi on väitelty ryhmäkoon merkityksestä, niin kerron vaan käytännön esimerkin. Lohjalla toimii Jumppa-Jussit-niminen konkareiden voimistelu- ja liikuntaseura. Siellä keskellä salia kaksi kertaa viikossa pyöritti vuosikaudet ikämiesten jumppaa Leo Lipasti -niminen henkilö. Jumppaajia oli noin 80 per kerta. Hän veti tunnin jumpan, ja hänen oma ikänsä oli yli 90 vuotta. Ei ollut asenneongelmia sen paremmin jumppaajilla kuin vetäjälläkään. Tämä toimii sillä tavalla mittarina, että jos asenteet ovat oikein, niin ihminen venyy aika ihmeellisiin suorituksiin. (Ed. Laakson välihuuto) — No, sitä asennepuolta ... Olen nähnyt myös, miten Afrikassa käydään koulua, ed. Laakso, varmaan niin kuin tekin, miten onnellisia he ovat, kun laitumen laidalla karjan seassa pieneen mustaan liitutauluun opettaja kirjoittaa englanninkielisiä sanoja ja kieltä opiskellaan ja kaikkien silmät loistavat ja he ovat ikionnellisia, kun saavat opetusta ja koulutusta ja pääsevät elämässään eteenpäin. Tämä kertoo jotakin, miten tärkeää on opiskeluasenne, ja se ei muuten maksa mitään, kun asenteensa korjaa. (Ed. Laakson välihuuto) — Sitä asennetta kannattaa seurata.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Muutamaan aiheeseen, joista toinen on alueelliset liikennehankkeet, joka on kaikkien lempiaiheita, tuntuu täällä budjettikeskustelussa olevan, ja toiseksi lyhyesti lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiasioihin.

Kaakkois-Suomi, josta tulen ja jota edustan, on Suomen kansantalouden ja elinkeinon osalta hyvin tärkeä alue, ja sen toimintaedellytyksistä on pidettävä kiinni, ja näissä tietenkin erityisesti infran elikkä rakentamisen osalta. Ilahduttavaa on, että tässä budjetissa ovat liikahtaneet eteenpäin Haminan väylän rakentaminen, Vaalimaan raja-aseman liikennejärjestelyt sekä Itä-Suomen rautateiden teemapaketti, joka tarkoittaa meillä Kotolahden elikkä Mussalon sataman liikennejärjestelyjen parantamista.

Liikenneturvallisuuden kannalta kaikkein akuutein tieosuus, joka nyt on ollut myöskin valtioneuvoston käsittelyssä, on tieosuus Haminasta Vaalimaalle, johonka nyt on tulossa helpotusta EU-rahoituksen kautta. Se ei tietenkään poista sitä ongelmaa, että tie on myöskin rakennettava joskus loppuun asti kunnolliseksi, mutta se auttaa tällä hetkellä. EU-rahoitusta on myös menestyksellä käytetty muutamissa pienemmissä tiehankkeissa risteysjärjestelyissä meidän alueellamme. Haasteita riittää myös tulevaisuuteen, sillä valtaväylän E18, josta siis Hamina—Vaalimaa-alue on se viimeinen pätkä, on luvattu olevan Euroopan unionille kunnossa yhtenä osana Ten-verkostoa vuoteen 2015. Tämä tieosuus on monien muiden hyvien ja tarpeellisten tieosuuksien mukana niin sanotussa kakkoskorissa, josta äsken ed. Saarinen myöskin puhui, ja jotta tämä meidän pitkäjänteinen infrapolitiikkamme teiden ja ratojen osalta jatkuu, tulemme esittämään budjettiin lausumaehdotuksena, että tämä kakkoskori on todellakin se paketti, joka seuraavaksi lähtee liikkeelle, ja että tämä pitkäjänteinen suunnittelu, johonka nyt on tällä hallituskaudella menty, tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa.

Sitten hyvin pienenä yksityiskohtana, mutta hyvin tärkeänä, on saaristoliikenteen määrärahat, niiden riittäminen tai oikeastaan niiden riittämättömyys. Tukea tarvitaan yhä edelleen, jotta yhteysalusliikenne olisi mahdollista järjestää niin kesäisin kuin talvisinkin.

Sitten lapsiin ja lapsiperheisiin.

Lasten ja lapsiperheiden asemaa on myös tässä budjetissa parannettu monelta eri sektorilta. Erityisesti tavoitteet pienten lasten vanhempien perhevapaiden parannuksista ovat konkretisoitumassa. Ilahduttavaa oli mielestäni se, että aamu- ja iltapäivätoiminta on saamassa lisää rahaa, mikä vaikuttaa hyvin paljon perheiden elämään. Toinen ilahduttava hetki oli, kun huomasin, että liikunta- ja nuorisotyöhön on tulossa korotusta. Korjattavaa kuitenkin tälläkin sektorilla on, ja sitä riittää.

Kyselytunnilla jo kysyin ja toivoin, että asia jatkuu yhä edelleen, että kun kahden vanhemman perheiden asiaa työn ja perheen yhteensovittamisessa on nyt hoidettu, niin seuraava haaste on sitten huolehtia, mitenkä yksin lapsista huolehtivien perheet hoitavat työn ja lasten kanssa elämisen yhdistämisen.

Toinen haaste on se, että kun tulossa oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus nyt lähtee liikkeelle, niin miten me siellä turvaamme lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvat palvelut. Se on jonkun valvottava asia, ja toivon, että tässä salissa riittää riittävästi edustajia, joilleka se on sydämenasia.

Samaan aikaan on sovittu käytäväksi läpi valtionosuusjärjestelmät, joissa yhtenä esimerkinomaisena on myöskin huomioitava kysymys, onko järkevämpää maksaa enemmän valtionosuuksia, kun lapsia otetaan huostaan, kuin siinä tapauksessa, että tehdään sosiaalitoimen avopalvelutoimenpiteitä ja ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä.

Elikkä nämä haasteena tulevaisuuteen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten hallitus toteaa budjettiesityksessään, talouden kasvuvauhti on nyt varsin hyvä. Olemme suhdannehuipulla juuri tällä hetkellä. Ja kun katsomme ensi vuoden ennusteita, kasvu tulee hidastumaan; kuinka nopeasti, siitä on jossain määrin erilaisia arvioita. Mutta mitä uudempi arvio tulee, sitä pienemmäksi kasvu ensi vuonna arvioidaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että rahaa tulee kaikilta tulomomenteilta, ja jotenkin tämä tilanne muistuttaa minua siitä, kun valtiovarainministeri Louekoski vuonna 90 syksyllä esitteli silloista budjettia ja näkymät olivat erittäin hyvät ja tulevaisuus tuntui hyvin ruusuiselta. Mutta näin ei ollut.

Onko hallitus sitten se, jolle kuuluu ansio tästä menestyksestä? Sanoisin, että oikeastaan ansio kuuluu kyllä jo osittain Esko Ahon hallitukselle, jolloin tehtiin kaikkein suurimmat rakenneuudistukset, mutta myöskin Paavo Lipposen erityisesti ensimmäiselle mutta miksei toisellekin hallitukselle, jolloin uudistuspolitiikkaa jatkettiin ja tilanne vakautettiin ja yhdessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa saatiin sopimuksia, joitten avulla voitiin luoda kestävä pohja hyvälle kasvulle Suomessa.

Tämän hallituksen ansio eivät ole rakennemuutokset, eivät mitkään muutkaan kasvua voimakkaasti edistävät toimenpiteet, lukuun ottamatta merkittäviä tuloverokevennyksiä. Ne ovat olleet hallituksen ainoa keino, mutta ne ovat olleet tehokas keino ja niitä on ollut syytä käyttää. Tietysti jatkuvat maltilliset tuloverokevennykset ovat aktivoineet selvästi Suomen taloutta ja olennaisesti parantaneet tilannetta vuonna 2003, jolloin kasvu oli myöskin hiipumassa. Ensi vuoden osalta tuloverotus kevenee, mutta ei merkittävällä tavalla. Mutta se pienikin kevennys tietysti jossain määrin johtaa talouden kasvun ylläpitämiseen.

Oikeastaan kasvu varsin pitkälti tulee Venäjältä. Venäjän kauppa kasvaa hyvin suurella vauhdilla, ja tietysti, vaikka kansainvälisissä suhdanteissa tapahtuisikin suuri muutos, on todennäköistä, että nykyisillä energian hinnoilla Venäjän taloudellinen kasvu tulee jatkumaan ja Suomi naapurimaana, hyvin Venäjän tuntevana, jos pidämme tuosta osaamisesta huolta, tulee hyötymään olennaisesti Venäjän talouden kasvusta. Ja edelleen näyttää siltä, että vaikka ylikuumenemista Aasiassa tapahtuu, Aasiassa tulee tapahtumaan merkittävää kasvua kaikissa keskeisissä maissa. Ja tietysti, Suomi kun on kääntänyt katsettaan määrätietoisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana kohti Aasiaa, sillä tulee olemaan myönteinen vaikutus myöskin taloutemme kasvuun. Eli kansainväliset suhdanteet ovat luoneet edellytyksiä sille, että meillä on varsin hyvä kasvu, ei hallituksen oma politiikka.

Sitten jos me käännämme katseet sisäänpäin, asetumme peilin eteen, voidaan sanoa, että on syntynyt varsin omituinen tilanne Suomessa, tilanne, jossa meillä on hyvin suurta työvoimapulaa, ei niin kuin pari vuotta sitten vain pelkästään Pääkaupunkiseudulla, vaan tällä hetkellä oikeastaan kaikissa asutuskeskuksissa. Työvoimaa yksinkertaisesti ei saada, varsinkaan työvoimaa niihin tehtäviin, jotka ovat avoimina. Kuitenkin samaan aikaan meillä on 7,5 prosentin avoin työttömyys. Jos katsotaan työllisyystoimenpiteet ja muu piilotyöttömyys, niin ehkä puhutaan 10—15 prosentin työttömyydestä. Eli meillä on varsin suuri työttömyys samanaikaisesti maassa. Ja tietysti täytyy sanoa, että jos näin on, silloin hallituksen politiikka on vakavasti epäonnistunut.

Täytyy sanoa, että keinoja ratkaista tämä tilanne on. Niitä vain pitäisi käyttää. Ainoa keino, mitä hallitus käyttää, on 700 euron muuttoavustus. En usko, että sillä on mitään merkittävää vaikutusta. Toinen keino, jota hallitus kieltämättä käyttää, on työmatkakulujen vähennysoikeuden kasvattaminen. Uskon, että sillä on tiettyä positiivista vaikutusta. Se houkuttelee ottamaan työpaikan myöskin jonkin verran kauempaa.

Mutta jos katsomme ihmisiä, jotka tulevat kauempaa Pääkaupunkiseudulle tai kauempaa johonkin asutuskeskukseen, heillä usein ongelmana on se, että ne ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat työskentelystä toisella paikkakunnalla, ovat hyvin huonosti tänä päivänä vähennettävissä, vaikka ne ovat todellisia. Tämä on yksi merkittävä este sille, että työpaikka otettaisiin kauempaa kotipaikkakunnalta. Tässä suhteessa olisi erittäin tärkeätä, että verotukseen tehtäisiin muutos, jossa ylimääräiset aiheutuneet kustannukset työskentelystä viikolla toisella paikkakunnalla voitaisiin vähentää todellisten kulujensa mukaisesti. Uskon, että se olisi merkittävämpi etu muuttamisen lisäämiseksi kuin mainittu muuttoavustus tai jopa työmatkakustannusten vähennysoikeuden kasvattaminen.

Mitä Suomessa on tehty useitten vuosien aikana, on se, että on yritetty keksiä joku uusi temppu kunkin vuoden syksyllä budjettiin seuraavalle vuodelle, jolla niin sanotusti työllistetään ihmisiä. Työministeriön omat selvitykset osoittavat selkeästi, että esimerkiksi työvoimahallinnon koulutuspalvelut eivät toimi, ne eivät kykene työllistämään juuri ketään.

Kaikkein tehokkain keino, joka meillä on tällä hetkellä käytettävissä, on oppisopimuskoulutus. Mikä on oppisopimuskoulutuksen rahoitustilanne? Se on se, että rahat loppuvat aina kesken vuotta. Pirkanmaalla rahat ovat tässä vaiheessa jo loppuneet. Tämä vaikeuttaa olennaisesti oppisopimuskoulutuksen toteuttamista ja kehittämistä. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että rahoituksen aktiivitoimenpiteiden painopisteen pitäisi olla siellä, missä meillä on tehokkaita toimenpiteitä, vaikka ne olisivat yrittäjämyönteisiä, työnantajamyönteisiä, siellä, missä ne tehoavat, eikä siellä, missä niillä ei ole mitään tehoa.

Toinen keskeinen tekijä on kotitaloustyö. Voidaan sanoa, että sillä on ollut merkittävä vaikutus työllisyyden parantamisessa ja myöskin siinä, että niin sanottu pimeä työ, sosiaalisen turvaverkon ulkopuolella oleva työ, on tullut viralliseksi, rehelliseksi työksi. Tässä suhteessa on varmasti syytä tarkkaan miettiä sitä, millä tavalla kotitalousvähennystä voitaisiin kehittää niin, että se olisi entistä tehokkaampi keino työllisyyden parantamisessa. Täällä käytiin jokin aika sitten keskustelua siitä, onko syytä remonttien osalta laajentaa kotitalousvähennystä. Meillähän tällä hetkellä saa vähennyksen, mutta tuo vähennyksen määrä on enemmän rajoitettu kuin muitten kotitaloustöitten osalta. Tältä osin sanoisin, että jo tuon määrän kasvattaminen varmasti lisäisi työvoiman kysyntää.

Mutta ehkä kaikkein keskeisin ongelma on se, että koulutus ei suuntaudu oikealla tavalla. Meillä pyritään liian paljon teoreettiseen koulutukseen eikä kouluteta ihmisiä ammattityöhön. Tässä suhteessa toivon, että entinen ministeri Rask vastaisi. Muistelen hyvin tätä muuntokoulutustakin, kun siitä keskustelimme. Halutaan tämmöisiä pitkiä koulutusputkia, joissa mahdollisimman tehottomasti koulutetaan ihmisiä hyvin pitkän aikaa, ja lopputulos on yleensä varsin huono. Siinä suhteessa lyhyet, tehokkaat koulutusajat ja panostaminen jatkuvaan koulutukseen, että ihmiset etsiytyvät koulutukseen työelämän aikana, on olennaista. Ja kaikkia Suomessa ei tarvitse korkeakouluttaa yliopistoissa eikä myöskään ammattikorkeakouluissa.

Tärkeätä on myöskin sitten se, että pyritään siihen, että työpaikoilla on mahdollisimman suuri mahdollisuus harkita kussakin yrityksessä, miten työ järjestetään. Suuresti arvostamani Matti Putkonen on korostanut Metallin mallin merkitystä, ja täytyy sanoa, että kun pyritään sopimaan sektorikohtaisesti, miten tarkoituksenmukaisesti asiat järjestetään, varmasti Metallin mallista on kaikilla ammattialoilla huomattavan paljon opittavaa. Joustavuutta tarvitaan. Ja myöskin täytyy sanoa, että aika paljon saa palautetta työntekijöiltä työpaikoilla, että kun he ovat irtisanomisuhan alla, niin olisi monia keinoja karsia työehtosopimuksista tarpeettomia kustannuksia, tarpeettomia menettelytapoja, joita voitaisiin purkaa, jolloin voitaisiin työpaikkoja säilyttää ja välttyä siltä, että tosiaan irtisanomisiin joissakin tilanteissa päädytään. Kyllä näistä tietyistä asioista pitäisi voida myöskin työpaikkakohtaisesti keskustella, kuitenkin niin, että mitään painostusta työnantajan osalta tässä suhteessa ei saisi missään tapauksessa esiintyä.

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan vielä haluan kiinnittää huomiota. Toinen on tuomioistuinlaitos. Totuus on se, että Suomessa juttujen käsittelyn kesto on itse tuomioistuimissa, hovioikeuksissa ja myöskin korkeimmassa oikeudessa kohtuuttoman pitkä. Meillä on järjestelmä, joka toistaa itseään varsinkin suullisen käsittelyn osalta ja todistamisen osalta aivan liian paljon, joten tehostamisen varaa meillä tuomioistuinlaitoksen osalta on. Voidaan kyllä mielestäni myöskin kysyä sitten, tarvitaanko maallikoita enää tänä päivänä tuomioistuimissa ratkaisuja tekemässä. Tehostamisen mahdollisuuksia on paljon, mutta myöskin täytyy sanoa, että ongelma on, kun juttumäärät kasvavat, että henkilöstöä tuomioistuinlaitoksessa jatkuvasti vähennetään ja että tuomioistuinlaitoksen rahoitus supistuu. Jos saadaan 1,5 miljoonaa euroa lisää budjettiriihessä siihen, kun summat putoavat, se on vain huononnuksen vähentämistä, se ei ole parantamista. Se täytyy ehdottomasti muistaa.

Mitä tulee tiestöön, tiestön osalta haluan todeta sen, että nyt hallitus syö sitten seuraavan eduskunnan ja seuraavan hallituksen kehykset jo. Nyt tehdään päätökset seuraavan eduskunnan aikana rakennettavista teistä. Täytyy todeta, että tätä menettelyä on kyllä käytetty aikaisemminkin, mutta tietysti kun puhutaan siitä, että pitkäjänteisyyteen pitäisi päästä, niin kyllä se on näin, että pitäisi jatkuvasti pyrkiä tekemään päätöksiä kunkin eduskuntakauden aikana eikä vasta viimeisen vuoden aikana.

Erityisen suuri ongelma on perustienpito. Kyllä mielestäni eduskunnassa pitäisi vakavasti miettiä, otetaanko yksi tai kaksi suurempaa hanketta pois budjettikirjasta ja käytetään ne rahat perustienpitoon. Tänä päivänä tiepiireillä ei ole mahdollisuutta tehdä oikeastaan mitään uusia teitä omalla alueella, vaikka tarve olisi kuinka suuri. Siinä suhteessa voi sanoa, että tehdään suuria hankkeita ja kunnossapito voidaan hoitaa, mutta kaikki tällä välillä oleva tiestö jää tällä hetkellä rakentamatta ja kunnostamatta. Tilanne pitkän päälle on kestämätön. (Puhemies: 10 minuuttia!) Ja kuten sanoin, pitäisi miettiä sitä, että joitakin näitä suurempia hankkeita voitaisiin purkaa ja käyttää sitten tosiaan rahat perustienpitoon.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta vain sen, että on jo tiedossa menoja ensi vuodelle, joita ei ole budjettiin merkitty. Muun muassa kriisinhallintaoperaatio Libanonissa on sellainen. Mitä sen rahoittamiseen tulee, niin mielestäni kehitysyhteistyövaroja voitaisiin käyttää siihen. Suomen pitäisikin nopeasti tehdä ehdotus Oecd:lle siitä, että myös kriisinhallinnan menot ovat Oda-kelpoisia kehitysyhteistyömenoja.

Maija Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasi perää nyt lyhyitä koulutuksia ja kädentaitojen koulutuksia. Kuitenkin kokoomus on esittänyt esimerkiksi Noste-koulutuksesta leikattavaksi määrärahoja. Muistan kyllä oikein hyvin sen, kuinka opetusministeri Heinosen aikana Kesun ohjeissa oli semmoinen luku, että pitäisi 70 prosenttia ikäluokasta korkeakouluttaa. Tämähän on aika lailla ristiriidassa sen kanssa, mitä äsken peräsitte.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin täytyy sanoa, että tavoitteet, kuinka paljon ihmisiä pitää korkeakouluttaa, ovat olleet aikanaan varsin korkeita. Mutta virheistä voi myös oppia, ja toivon, että tätä määrää voidaan olennaisesti vähentää. Uskon, että siitä löytyy vähitellen yhteisymmärrys, mutta toimenpiteitä pitäisi tehdä nopeasti tässä suhteessa, että kädentaidon osaajia koulutettaisiin nopeasti, koska siellä on kaikkein suurimmat puutteet tällä hetkellä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Yleinen taloudellinen kehitys, joka jo parisen vuotta on ollut varsin hyvää, jatkuu edelleen poikkeuksellisen suotuisana. Myös ensi vuonna talouskasvu tulee ennusteiden mukaan nousemaan 3 prosentin tietämille. Hyvä kehitys on tietenkin perustunut suomalaiseen yrittäjyyteen mutta myös, ed. Sasi, nykyisen hallituksen talouspolitiikkaan, jonka kulmakiviä ovat ajallaan tehdyt ja oikein mitoitetut veroratkaisut sekä ennätyksellisen pitkä vakautta luova kolmivuotinen tulopoliittinen ratkaisu, jonka syntymistä sinänsä vero- ja muin ratkaisuin tuettiin.

Valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta on ensi vuoden lopulla enää 34 prosenttia, kun se korkeimmillaan oli 60 prosenttia. Kokonaistuotannon myönteinen kehitys on vaikuttanut siihen, että valtionvelkaa on ollut entistä helpompi hoitaa. Myös euromääräisesti valtionvelkaa on kyetty lyhentämään noin 10 miljardia euroa eli noin 70 miljardista eurosta noin 60 miljardiin euroon. Tämä on tosin perustunut valtion omaisuuden myyntiin.

Vuoden 2007 valtion talousarvioesitys parantaa kuntien rahoitusasemaa, joka paranee indeksikorotukset huomioon ottaen roimasti yli 400 miljoonalla eurolla. Merkittävää on, että valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen viimeinen erä, 185 miljoonaa euroa, maksetaan kunnille vuodella aikaistetusti eli jo ensi vuonna. Maksun suorittaminen tapahtuu kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä pienentämällä, mikä tietysti parantaa kuntien verotuloja. Veronmaksajille kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen pienentyminen kompensoidaan kasvattamalla valtionverotuksen ansiotulovähennystä ja muuttamalla valtionverotuksen ansiotuloveroasteikkoa. Huomenna eduskunnalle annettavat verolakiesitykset merkinnevät veronmaksajille jopa roimaa ylikompensaatiota lähinnä säännösteknisistä syistä.

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksessä on toteutettu tulopoliittisen sopimuksen mukaiset ansiotuloveronkevennykset. Budjetin veroratkaisuista on merkittävä työmatkakulujen vähennysoikeuden enimmäismäärän nostaminen 4 700 eurosta 7 000 euroon. Tärkeää on myös teollisuuden ja ammattimaisen kasvihuoneviljelyn sähköveron puolittaminen ensi vuoden alusta. Suomi myös osallistuu EU:n arvonlisäverokokeiluun, mikä merkitsee parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienten korjaustyöpalveluiden arvonlisäveroprosentin alentamista nykyisestä 22 prosentista 8 prosenttiin vuosiksi 2007—2010. Kokeilun arvioidaan parantavan työllisyyttä enimmillään jopa noin 800 henkilöllä.

Budjetti sisältää toistakymmentä uutta väylähanketta. Sen sijaan perustienpidon määrärahaesitys on luvattoman heikko — jälleen, voidaan sanoa. Esitetty 572 miljoonaa euroa on noin 14 miljoonaa euroa pienempi kuin tämän vuoden varsinaisessa talousarviossa, vaikka teiden huono kunto edellyttäisi roimaa lisäystä määrärahaan. Yksityisten teiden valtionapuihin esitetään nyt 12 miljoonaa euroa, kun vuoden 2006 talousarviossa vastaava luku on 14 miljoonaa euroa.

Saariston asukkaat eivät voi ymmärtää saariston yhteysalusliikenteen rahoituksen supistamista. Kyse on sinänsä pienestä lisärahan tarpeesta. Nyt esitetty summa on vajaat 6,6 miljoonaa euroa, kun vastaava rahamäärä oli vuoden 2006 talousarviossa runsaat 8 miljoonaa euroa ja vuoden 2005 tilinpäätöksessä lähes 9 miljoonaa euroa. Tähän saariston yhteysalusliikenteen määrärahaan on mielestäni täällä eduskunnassa ehdottomasti puututtava ja nostettava sitä.

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee kiitoksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoitussovusta. Ongelmaksi uhkaavat kuitenkin muodostua ympäristötuen ehdot. Tämä koskee erityisesti sika-, kana- ja broileritaloutta samoin kuin niin sanottujen erikoiskasvien viljelyä.

Maatalousbudjetti merkitsee ympäristötuen kansallisen lisäosan sulauttamista ympäristötukeen. Valtioneuvoston 3. elokuuta 2006 hyväksymässä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa vuosille 2007—2013 on arviolta 40 miljoonaa euroa ympäristötuen kansallisen lisäosan 55 miljoonan euron tämänvuotisesta määrärahasta jo kohdistettu uuden ympäristötuen mukaisiin toimenpiteisiin. Loppu 15 miljoonaa euroa on vielä kokonaan kohdistamatta.

Ympäristötuen kansallisen lisäosan sisällyttäminen ympäristötukeen merkitsee suuria ongelmia A- ja B-tukialueen viljelijöille. Ympäristötuen kansallinen lisäosa on ollut kokonaan tulovaikutteista rahaa, kun taas ympäristötuki, ainakin periaatteessa, on noin 80-prosenttisesti kustannusten korvausta vaadituista toimenpiteistä lopun noin 20 prosentin ollessa tulovaikutteista. Vaikka vielä kohdistamatta olevien 15 miljoonan euron jakamiseen pystyttäisiin neuvottelemaan EU:n komission kanssa instrumentti, jolla tämä rahamäärä voitaisiin jakaa tulovaikutteisesti, merkitsee jo toteutunut 40 miljoonan euron sulauttaminen ympäristötukeen sitä, että ympäristötuen kansallisen lisäosan tulovaikutteisuus putoaa tämänvuotisesta ensi vuonna alle puoleen. Tämä on erittäin ongelmallista A- ja B-tukialueiden leipäviljan, mallasohran ja öljykasvien viljelylle. Se heikentää myös nurmen kilpailukykyä A- ja B-tukialueilla. C-tukialueella menetykset on sallittua kompensoida kansallisella pohjoisella hehtaarituella.

Arvoisa puhemies! Muutaman viime kuukauden aikana on käyty vilkasta keskustelua siitä, miten perintö- ja lahjaveron käy. Perintö- ja lahjaveron poistamisestakin on puhuttu. Tätä muun muassa valtiovarainministeri Heinäluoma on pitänyt veropopulismina. Ruotsissa näyttää olevan realismia se, mikä Suomessa on populismia, sillä Ruotsi poisti perintö- ja lahjaveron kokonaan jo 17. joulukuuta 2004 alkaen. Onko siis Ruotsin sosiaalidemokraattien johtaja ja pääministeri Persson populisti? Vakavasti puhuen näyttää siltä, että meillä ei ole vielä riittävän laajaa poliittista valmiutta luopua kokonaan perintö- ja lahjaverosta, olkoonkin, että tämä veron osuus on vain noin 1,6 prosenttia valtion verotuloista ja pienempi kuin ensi vuodelle esitetyt tupon mukaiset ansiotuloveronkevennykset.

Uskallan arvioida, että perintö- ja lahjavero on myös SDP:n johdon kannalta erittäin hankala vero ylläpitää ja perustella. Pitkän työuran vaurastuttamat sosialidemokraattien kannattajat eivät pidä oikeudenmukaisena sitä, että valtio tulee vielä kerran jaolle heidän kuolemansa jälkeen. Vaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa pitää sopia ainakin perintö- ja lahjaveroasteikon alarajan nostamisesta ja asteikon muustakin kohtuullistamisesta.

Maa- ja metsätalouden sekä perheyritysten sukupolvenvaihdokset tulee kokonaan vapauttaa perintö- ja lahjaverosta. Tämä on hyvää yrittäjyys- ja työllisyyspolitiikkaa.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On harmi, että ed. Kimmo Sasi lähti salista heti puhuttuaan, koska olisin halunnut hänen kanssaan vähän debatoida näistä kädentaidoista. Nimittäin jos viime kesänä seurasi keskustelua siitä, mitä muut kokoomuslaiset poliitikot ovat mieltä siitä kädentaitojen opettamisesta, niin he eivät ole ainakaan innostuneet perusopetuksessa lisäämään kädentaitoja. (Ed. Vielma: Kokoomuslaiset?) — Kokoomuslaiset poliitikot. — Heidän mielestään kädentaitoja ei pidä liikaa opettaa, koska se vie aikaa teorialta. Sen takia vähän tätä ihmettelen. Ehkä ed. Kimmo Sasi on tämmöinen oman tiensä kulkija tässäkin asiassa kokoomuksessa.

Sitten toinen asia, jonka olisin halunnut sanoa kokoomuspoliitikoille, jotka täällä heittävät tuollaisia musta tuntuu -juttuja, ovat heittäneet esimerkiksi nyt koulutuspoliittisessa keskustelussa. Eräs erittäin hyvä esimerkki on se, kun ed. Raija Vahasalo sanoi, että ryhmäkoot ovat kasvaneet. Eivät ole kasvaneet. Olli-Pekka Heinosen aikana ryhmäkoot kouluissa, perusopetuksessa, olivat paljon suuremmat kuin nykyään. Elikkä kannattaa ottaa selvää ennen kuin täällä latelee niitä kokoomuslaisia viisauksia.

Tänään toivoin, kun ministeri Hyssälä esitteli hyvän budjettinsa, että keskustelua olisi voitu käydä vähän pidempään, koska sieltä puuttu eräs erittäin tärkeä asia: varhaiskasvatus. Siitä ei kukaan salissa noussut puhumaan. Laki ja asetus lasten päivähoidosta säädettiin vuonna 1973, ja sen jälkeen tässä maassa ovat monet asiat muuttuneet. Esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on aivan erilaista kuin vuonna 1973. Sen takia olisin toivonut, että hallitus olisi jämäkällä kädellä puuttunut kokonaisuudessaan tähän lasten päivähoidon uudistamiseen. Sitä ei ole käsitelty kokonaisuutena ollenkaan. Se on erittäin harmillista.

Tällä eduskuntakaudella ministeri Hyssälä kyllä lupasi päivähoidon kokonaisuudistuksen vastatessaan monien kansanedustajien kirjallisiin kysymyksiin, mutta ikävä kyllä nyt on todettava, kun tämä on viimeinen hallituksen budjetti, että mitään ei ole tapahtunut.

On kummallista, että sosiaali- ja terveysministeriö ei ole ollut tippaakaan kiinnostunut varhaiskasvatuksesta. Edes varhaiskasvatus-sanaa ei löydy ministeriön strategiasta vuoteen 2015 asti. Kun ministeri Hyssälä peräänkuulutti tässä salissa tänään innovaatioita, niin eivät ne innovaatiot voi olla sellaisia, että ollaan 70-luvulla edelleen tässä salissa.

Sitten sellainen ongelma, mikä on erityisesti tässä varhaiskasvatuksessa: se, että Suomi on Euroopan viimeisiä maita, missä varhaiskasvatus on sosiaalihuolto- ja sosiaalipalveluita. Tämä on ollut kansainvälisessä yhteistyössä ihmetyksen aihe. Hallintokeskustelussa käytetään mielikuvia ja pelottelua. Hallinto ei tietenkään ratkaise sisältöä, mutta uusilla innovatiivisilla hallintoratkaisuilla — niillä, mitä Hyssälä tuossa toivoi — tehtäisiin lasten parasta. Alle kouluikäiset lapset tarvitsevat yhteiskunnassamme lisää arvostusta. Senpä takia tämä asia olisi pitänyt nyt hoitaa.

Onko siis suomalainen päivähoito ensisijaisesti lasten vanhempia palveleva työvoimapoliittinen vai lasten kehityksen ja oppimisen turvaamiseen tähtäävä koulutuspoliittinen järjestelmä? Tätä olisi syytä pohtia.

No, sitten tulevien vuosien yksi tärkeimmistä verotukseen liittyvistä asioista on se, miten eläkeläisten verotusta pystyttäisiin korjaamaan. Erityisesti se tilanne on harmillinen, että eläkeläinen joutuu maksamaan euroistaan paljon enemmän veroa kuin palkansaaja, kun vuosieläke on yli 13 000 euroa.

Toinen ongelmakohta on eläketulon verotuksen raju progressiivisuus. Esimerkiksi eläkkeensaaja, jonka kokonaiseläke on 9 000 euroa vuodessa, maksaa veroja noin 610 euroa, kun taas eläkkeensaaja, jonka vuositulo on 11 000 euroa, maksaa tuplasti enemmän eli 1 470 euroa. Elikkä tämä on varmasti sellainen tulevien vuosien asia, mitä olisi syytä pohtia. (Ed. Vielma: Miksei sitä tehdä jo nyt?) — No, kaikkea, ed. Ahti Vielma, ei pysty tekemään hyväkään hallitus; jotain aina jää sitten seuraavalle.

Yksi tärkeä asia, mikä tässä nyt on harmittanut viime päivinä, ja oppositiokin on huudellut sen perään, on se, että opintorahaan tulisi saada se 15 prosentin korotus. Se on totta. Näin tulee tehdä.

Yksi tärkeä asia on myös ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämisraha. Siinä toivottavasti valtiovarainministeriö nyt löysää nyörejään ja antaa muutamia miljoonia euroja, niin että ammattikorkeakouluissa pystytään kehittämään t&k-toimintaa. Sitä ilman ammattikorkeakoulut eivät kehity.

Sitten vielä haluaisin muistuttaa, että kyllä tämä hallitus on ollut sitten erinomainen hallitus, kun vihdoin viimein 20 vuoden taistelun jälkeen me saamme Kakkostielle rahoitusta. Tämä on itse asiassa aika huvittavaa. Meillä jokaisella kansanedustajalla on tietysti jo yksi tiehanke tai ratahanke tuolla taskussa, jota aina nostetaan esille, mutta minä olen todella iloinen, että tämä Kakkostie saa rahoitusta, koska se on ollut niin pitkän taistelun tulos. Tietenkin niitä miljoonia toivoisi vielä hiukan enemmän, että niitä ohituskaistoja saisi enemmän. Nimittäin tämä ainakin meidän perheessämme on ollut vähän perhepoliittinenkin kysymys: aina kun olen saapunut kotiin, niin se kotimatka on kestänyt aika pitkään ja aina se ei ole riittänyt selvitykseksi, että Kakkostie on niin kuoppainen. Tulevaisuudessa varmaan pystyy vähän nopeammin etenemään, kun tämä hyvä hallitus on sen hoitanut.

Elikkä ei voi muuta sanoa kuin että tämän hallituksen neljävuotinen työ on ollut erinomaista. Varmasti katsotaan, miten äänestäjät suhtautuvat, mutta ei huonompi yhdistelmä.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ed. Lintosen puheenvuoroa, ja täytyy kyllä sanoa, että ed. Vahasalo otti oikeasti kantaa siihen, että ryhmäkoot ovat kasvaneet. Ryhmäkoot ovat kasvaneet nimenomaan suurissa kunnissa ja pääkaupunkiseutualueella, ja toisaalta taas pienentyneet tuolla maakunnissa, joissa ei ole lapsia, elikkä kyllä aivan suuri eriarvoisuus on maassa. Siinä mielessä toimenpiteetkin pitäisi kohdentaa sen mukaan, että ryhmäkoot saataisiin tasapuolisesti hoidettua.

Kädentaidot — anteeksi vaan, puhemies — haluaisin vielä niistä sanoa, että kyllä kokoomus on vahvasti myöskin kädentaitojen puolella, ja ammatillisessa opetuksessa nimenomaan teoreettisuus on liiankin paljon lisääntynyt suhteessa kädentaitoihin, joita tarvitaan tulevaisuudessa täällä Suomessa.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Drombergille vaan sanoisin sen, että olen todella iloinen, jos olette kädentaidoista tätä mieltä. Viekää tätä viestiä myös muille teidän ryhmänne jäsenille ed. Kimmo Sasin kanssa, koska kaikki eivät ole olleet tätä mieltä, kun olen kuunnellut heidän ajatuksiaan tästä asiasta.

Sitten ne ryhmäkoot, huolehtikaa te siellä Vantaalla, jos te olette valtuustossa, että ryhmäkoot ovat pieniä. Älkää aina syyttäkö valtiota.

Maija Rask /sd:

Herra puhemies! Ed. Dromberg, oletteko te nyt kokoomuksessa sitä mieltä, että ryhmäkoosta voitaisiin säätää lailla? Tehän vastustitte sitä silloin, kun perusopetuslakia tehtiin. Siihen olisivat käsittääkseni sosialidemokraatit olleet valmiita, (Ed. Dromberg: Eivät kaikki!) mutta näin ei käynyt teidän vastustuksestanne johtuen.

Mutta, arvoisa puhemies, nykyhallitus on mielestäni hyvällä tavalla jatkanut edellisen hallituksen pääministeri Lipposen aloittamaa Kansanterveysohjelmaa, mutta se ohjelma-aika alkaa käydä vähiin ja nyt tarvitaan jatkoa. STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää on tässä taannoin ehdottanut, että me tarvitsisimme Suomeen terveydenhuollon politiikkaohjelman, joka olisi hallituskauden mittainen. En tiedä, onko se vastaus Kansanterveysohjelman jatkoksi vai joku muu vaihtoehto, mutta tosiasia on, että terveydenhuoltoon tarvitaan lisää rahaa, ja Mäenpää toteaa, että myös hoitajien palkkoja pitäisi korjata.

Puhemies! Täsmälleen sama viesti tuotiin valtiovarainvaliokunnan jaostojen puheenjohtajille viime viikolla Oecd:ssä, jossa vierailimme. Oecd:tähän olemme tottuneet siteeraamaan eduskunnan puheissa usein, ja me suomalaiset pidämme siitä, että meitä kehutaan tai meidän olojamme kommentoidaan ulkomailta. Se viesti, joka meille tuotiin Oecd:stä liittyen terveydenhuoltoon, oli hyvin yksinkertainen. Meille sanottiin, että meidän on suostuttava siihen, että terveydenhuollon menot kasvavat jatkossakin ja että jostakin muusta joudutaan leikkaamaan, mutta terveydenhuoltoon on satsattava lisää rahaa. Yllätys kyllä, siellä todettiin myös se, että hoitajien palkkoihin tulee puuttua.

Arvoisa puhemies! Saimme myös kehuja pohjoismaisesta ja suomalaisesta hyvinvointimallista, ja aika karmeana esimerkkinä kuulimme, minkälainen on ranskalainen hyvinvointimalli. Sitä voisi kutsua raastupamalliksi, ja toivon, että koskaan meidän maahamme ei sellaista tule. Tässä kun on keskusteltu ja kuunneltu opiskelijoiden tyytymättömyyttä opintorahaan, mikä on aivan oikeutettua, koska opintorahaa ei ole nostettu 14 vuoteen, Ranskassa malli onkin seuraavanlainen: Siellä suunnitellaan opintolainaa, valtion tukemaa opintolainaa, sitä suunnitellaan, mutta sitä ei ole. Mutta jos vanhemmat eivät tue opiskelijaansa, niin opiskelija voi viedä asian oikeuteen ja raastuvassa määrätään vanhemmat kuulemma noin 400—500 euron kustannuksiin opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi. Tämä sukupolvien välinen yhteistyömalli toimii kuulemma myös siihen suuntaan, että lapsien on kustannettava vanhempiensa hoito tulevaisuudessa ja jos eivät kustanna, niin raastuvassa jälleen tavataan. Mutta meillä on hyvä malli terveydenhuollossa, ja toivonkin hartaasti, että tätä Kansanterveysohjelmaa tai sitten tätä terveydenhuollon politiikkaohjelmaa jatketaan seuraavalla hallituskaudella.

Yhtenä erittäin tärkeänä osana sitä on omaishoitajakysymys, joka pitää kyllä hoitaa kuntoon, niin että ne omaishoitajat, jotka sairaita omaisiaan kotona hoitavat, jaksaisivat tehdä sitä edelleen. Me olemme aivan huutavassa hukassa, jos omaishoitajat uupuvat. Tarvittaisiin lukematon määrä terveydenhuoltolaitoksia, jos omaishoitajat kerralla kaikki uupuisivat. Hallitus on lisännyt omaishoitajien vapaapäiviä. Se on aivan oikein, mutta tarvitaan lisäyksiä, ihan puhtaita rahanlisäyksiä kunnille, jotta nämä omaishoitajasopimukset ja myös nämä vapaapäivät voitaisiin turvata.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2007 valtion tulo- ja menoarvio on voitu laatia suotuisien talouskasvujen vallitessa. Kuitenkin vuoden 2007 tilanne näyttää vähän seesteisemmältä kuin tämänhetkinen tilanne. Nythän talouden kasvu on ollut vahvaa, jopa noin 5 prosentin bkt-tasolla, kun taas ennusteet kertovat, että vuoden 2007 kasvu olisi noin 3 prosenttia.

Vanhojen selvitysten mukaan me tarvitsemme 2,5 prosentin bkt-kasvun, jotta työllisyys säilyy entisellään. Näin voidaankin olettaa, että myöskin ensi vuonna vielä tulee syntymään uusia työpaikkoja. Tämä on aivan positiivinen asia, jopa välttämätön, koska meillä on edelleen hyvin korkea työttömyys. Työttömyys on noin 7,5 prosentin tasolla, ja sitten, kun siihen otetaan työvoimakoulutuksessa mukana olevat, luku nousee todella paljon korkeammaksi.

Tästä onkin helppo siirtyä työvoimahallinnon alaan, joka on kyennyt vahvistamaan omaa budjettiasemaansa vuodesta toiseen, vaikka työttömyys onkin ollut laskeva. Minkälainen osuus työvoimahallinnolla ja työvoimaministeriöllä on ollut työllisyyden parantamiseen? Tästä asiasta varmaan riittää keskusteltavaa, mutta tutkimukset ainakin osoittavat sen, että työministeriön järjestämä työllisyyskoulutus ei ole kohtaavaa koulutusta, vaan se on pikemminkin pakastoivaa, pakastoidaan näitä työttömiä, ja he eivät ole työmarkkinoiden käytössä. On syytä arvioida nyt ja nopeasti työvoimakoulutuksen nykymuotoista järjestämistä. On aika surkuhupaisaa, että esimerkiksi Kainuun menestyneimpiin yrityksiin kuuluva yritys on työvoimahallinnolle koulutuspalveluja tuottava yritys. Miksi työvoimahallinto ei järjestä itse tehokkaasti koulutusta? Tämä tästä ulkoistamisesta.

Valtion tuottavuusohjelma on osaltaan myöskin tullut työvoimahallintoon, ja siellä on meneillään henkilöstön vähentäminen. Työvoimatoimistoja ollaan vähentämässä useita kymmeniä, ja nyt on nähtävissä myöskin, että sivutoimipisteet ovat uhanalaisia. Työttömät joutuvat tekemään tulevaisuudessa työllistymisohjelmia työvoimatoimistojen kanssa, ja on aivan kohtuutonta, että työvoimatoimiston palvelut viedään aina vain etäämmälle ja etäämmälle. Kyllä ne on pidettävä siellä, missä ovat työttömät, ja turvattava palveluiden saanti. Siis nimenomaan palvelupisteiden asemaa tulee jatkossa vahvistaa eikä alasajaa. Tämän päivän työttömät eivät vielä ole internet-aikakauden ihmisiä. Heillä on tavattomia vaikeuksia selviytyä edes pankkiautomaatista puhumattakaan sitten internetin kautta asioimisesta työvoimahallintoon. Tässä on selkeästi uudelleen arvioinnin paikka.

Toinen merkittävä asia, joka myöskin nousee tietyllä tavalla aluekehityksen esteeksi, on meidän tiestöllemme osoitetut määrärahat. Täällä on usea edustaja puhunut siitä, että tiemäärärahat ovat alimitoitettuja, ja sitä ne todella ovat. Meillä ovat vuodesta toiseen liikenteen maksut kasvaneet valtion budjetissa, mutta liikenteelle tulevia etuisuuksia, joiksi katson nimenomaan tiemäärärahat, jatkuvasti leikataan. Me olemme indeksissä 60, kun katsotaan vuoden 95 tasoa, ja tämä tietää sen, että me syömme kaiken aikaa tiepääomaa ja, niin kuin täällä on todettu, tämä on kestämätön tilanne.

Tässä budjetissa sitä alijäämää ei tietenkään millään voida korvata kokonaisuudessaan, toivottavasti edes kipukohtiin saadaan lääkettä, mutta tulevaisuudessa tiestöön on vaan laitettava rahaa, koska se, niin kuin totesin, maksaa valtiolle kuitenkin 6—7 miljardin euron verran erinäköisiä veroja. Kyllä silloin liikenne- ja viestintäministerin budjettiin täytyy rahaa löytyä. Mutta en missään tapauksessa kannata sitä esitystä, että otettaisiin kakkoskorista tai jostain korista hankkeita pois ja sitten sillä tavalla hölmöläisten tyyliin leikattaisiin ja paikattaisiin täkkiä. Kokonaisvaltaisesti sitä rahaa on lisättävä ja saatava nämä asiat oikeudenmukaiselle tasolle.

Keskusta on omassa budjettipuheenvuorossaan myöskin katsonut vähän tulevaisuuteen, mitä tulevaisuudessa pitää tehdä, ja nostanut esille elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen. Se jakaa mielipiteitä, toiset väittävät, että se jää kaupan käsiin, ja toiset, että se menee lyhentämättömänä kuluttajalle. Itse kuulun siihen ryhmään, joka uskoo, että se menee kuluttajille. Olen koko ikäni toiminut elintarvikealalla ja tiedän sen kaupan kilpailun raadollisuuden ja kuinka siellä toimitaan. Eli kilpailu pitää siitä kyllä huolen.

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen on myöskin kädenojennus pienituloisille, joilla on rajallinen määrä sosiaalisia etuisuuksia. Myöskin, jos katsotaan tulevia tulopoliittisia ratkaisuja, se on myös kustannuksia alentava, joten se täytyy myöskin siellä kyetä huomioon ottamaan. Ed. Saarinen kysyi, mistä keskusta ottaa rahat. Keskusta ja sosialidemokraatit ovat alentaneet tuloveroja tänä vuonna, viime vuonna, edellisvuonna, koko hallituskaudella, hyvin mittavasti, ja se on ollut onnistunut ratkaisu. Nyt vain tulee uuden kohdentamisen paikka, ainakin osittain, ja sitä kautta se asia voidaan hoitaa ja rahoittaa.

Sitten vielä palaan kuitenkin tähän tilanteeseen, jossa me olemme kunta—valtio-suhteessa. Tämä on ollut aika erikoinen syksy ja koko vuosi, kun on käyty keskustelua kuntien ja valtion välisestä suhteesta, ja nimenomaan kokoomus on vaatinut kuntien saatavaa valtion nopeasti maksettavaksi. On aika lyhyt muisti kokoomuslaisilla poliitikoilla, teidän valtakaudellanne tämä velka syntyi, mutta tällä vaalikaudella se velka tulee maksettua. (Ed. Nepponen: Miettikääpä, mitä tehtiin. Kansakunta oli ahdingossa!) — Joo, tiedän kyllä, kansakunta oli ahdingossa, ja nyt ovat kunnat olleet ahdingossa, ja nyt pääsevät kunnat ahdingosta.

Täällä on käytetty monta puheenvuoroa siitä, kuinka kansakunnalla menee hyvin, kuinka meillä on valtionvelkaa 35—40 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Bruttokansantuotteella vaan ei makseta näitä velkoja, vaan ne maksetaan euroilla. Tätä lyhennysvauhtia me saamme 40 vuotta maksaa näitä valtionvelkoja, jos näin toimitaan. Meidän on aika paljon kiihdytettävä valtionvelan maksutahtia ja huolellisesti mietittävä kuitenkin sitä, mitä tehdään valtion omaisuudelle.

Kun asiaa tarkastellaan, valtion omaisuutta on myyty useana vuonna alihintaan. Paras ratkaisu oli viime kaudella, kun eduskunnan talousvaliokunta esti Kemiran myynnin, ja tänä päivänä Kemira on tuplannut pörssikurssiarvonsa ja maksanut myöskin valtiolle osinkotuloja ja muita tuloja enemmän kuin kauppahinta olisi silloin ollut.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Toimittamassaan Vääryyskirjassa Tuula Helne ja Markku Laatu kysyvät, miksi hyvinvoiva kansantalous tuottaa vain heikosti kansalaisten hyvinvoinnissa näkyviä tuloksia, ja myös, miksi laman jälkeen on tehty lähes kaikki mahdollinen talouden toimintamahdollisuuksien hyväksi, mutta samalla sosiaalipolitiikan toimintamahdollisuudet ovat kiristyneet.

Tämä on se kysymys, jota budjettikeskustelussa on peräänkuulutettava. Hyvinvointiyhteiskunnan tulee sisältää hyvä perusturva ja hyvät palvelut ja nimenomaan niin, että tämä perusturva on nimenomaan meidän heikommassa asemassa olevien väestöryhmiemme tavoitettavissa. Me tiedämme, että heikommassa asemassa olevien väestöryhmien tulot ovat jääneet huolestuttavasti jälkeen yleisestä kehityksestä ja kehitystä ovat vahvistaneet monet erilaiset asiat, muun muassa indeksisidonnaisuuden puuttuminen keskeisistä tulonsiirroista.

Me tarvitsemme yhteiskunnassa, jotta voidaan puhua hyvinvointiyhteiskunnasta, monipuolista, eri väestöryhmiin ulottuvaa perusturva- ja palvelupakettia, jolla pyritään vastaamaan kunkin ryhmän nimenomaan akuuteimpiin ongelmiin. Tietenkään ei pelkästään akuuttien ongelmien hoitaminen riitä. Me tiedämme, että meidän on vastattava ennalta ehkäisevään työhön. Eräs psykiatri sanoi, että nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa terveydenhuollon koulutus, niin lääkäreitten kuin sairaanhoitajien kohdalla, on hyvää. Meillä osataan kyllä hoitaa, mutta miten ennaltaehkäistä, jos nämä palvelurakenteet, meidän järjestelmämme, eivät mahdollista sitä eli riittävästi ei ole painopistettä ennalta ehkäisevään työhön?

Arvoisa puhemies! Meillä täällä eilen salissa käytiin keskustelua työeläkkeistä, ja siitä mielestäni käytiin hyvää keskustelua. Ministeri Heinäluoma toi esille sen, miten tärkeää on, että valmistaudutaan siihen, että eläkeläisten määrä lisääntyy ja meillä on eläkkeitten maksuvalmiutta. Tämä on erittäin tärkeää nähdä tulevaisuuteen kaiken kaikkiaan hyvin laajasti ja sitä kautta ottaa arvonäkökulmaksi ikääntyvät ihmiset.

Siinä keskustelussa myös kysyttiin, miten sitten näitten erilaisten eläkkeitten maksamisen kanssa on, varsinkin kun tiedämme, että nimenomaan köyhyysrajan alapuolella, köyhyydessä, elää pieneläkeläisiä. Siihen ei hallitus vastannut ministereittensä kautta. Me tiedämme tänä päivänä, että Suomessa on melkein 700 000 henkilöä, jotka saavat kansaneläkettä. Heistä noin vajaa 90 000, siis 86 000, on vain noin 500 euron nettoeläkkeen varassa. Mielestäni tämä on asia, joka tulisi nostaa niiksi ykkösasioiksi. Kansaneläkkeeseen tulee saada korotusta ja sillä lailla tulee palvella heikommassa asemassa olevia ja ikäihmisiä.

Myös meidän vanhustenhuollostamme on puhuttu paljon. Vanhustenhuolto tulee saada kuntoon. Siinä on kysymys nimenomaan palveluista, palveluiden kehittämisestä. Me kristillisdemokraatit olemme täällä useampaan kertaan esittäneet, että palvelut eivät toimi, jos niissä ei ole henkilökuntaa, ja sinne vanhuspalveluihin tarvitaan todella vahva lisäpanostus. Olemme esittäneet 4 000 hoitajan lisäystä ja nimenomaan niin, että tämä rahoitettaisiin kuntien valtionosuuksien lisäyksellä ja vielä lainsäädäntö velvoittaisi kunnat takaamaan riittävän vanhustenhuollon laadun. Täällä on usein viitattu siihen, että jos valtio antaa, niin mitä kunnissa tapahtuu. Näitä molempia, valtionosuuksien riittävyyttä mutta myös lainsäädännön vahvuutta, tulee kehittää siihen suuntaan, että kunnissa tapahtuu muutosta.

Tämä tuli erityisesti esiin, kun me omaishoidon lakia teimme. Hyvä laki, niin kuin täällä on todettu hallituksen taholta, mutta se ei toimi, jos sen velvoittavuus ei osu kuntiin saakka. Monet omaishoitajat tänä päivänä eivät saa omaishoidon tukea ja palveluita, jotka heille kuuluisivat, koska he hoitavat ympärivuorokautisesti omaisiansa. Nämä ovat erittäin tärkeitä muutosasioita, jotka olisi pitänyt ottaa jo tässä budjetissa huomioon. Budjettiesitys on mielestäni riittämätön köyhyydessä ja eri tukien varassa elävien ihmisten kannalta, ei pelkästään ikäihmisten.

Täällä on myös puhuttu nuorempien ja erityisesti opiskelijoiden asiasta, ja, arvoisa puhemies, mielestäni välttämätön asia on opiskelijoiden opintorahan korottaminen. Opiskelijoiden ateriatuen nosto ei paranna opiskelijoiden taloudellista asemaa eikä koske toisen asteen opiskelijoita lainkaan. Kun aterioiden enimmäishinta nousee, samalla nouseva ateriatuen korotus estää vain tilanteen heikkenemisen. Siis se ei tuota ostovoimaa tai taloudellisen tilanteen kohenemista. Vasta opintorahan korotuksella olisi todellista merkitystä opiskelijoiden toimeentuloon, ja niinpä kun pitkään aikaan opiskelijoiden opintotukea ei ole korotettu, se olisi myös tehtävä. Opintotuen reaaliarvo on pudonnut 15 vuoden aikana viidenneksen ja jää asumistuen kera selvästi alle pienimmän työttömyysturvan tason.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tämän budjettikeskustelun aikana, mutta myös jo viime keväästä lähtien käyty hyvää vammaispoliittista keskustelua, ja vammaispoliittisen selonteon keskustelu on edessä. Näiden keskustelujen myötä odotin tältä hallituksen budjetilta suurempaa panostusta vammaisten ihmisten palveluihin, heidän terveytensä ja hyvinvointinsa tukemiseksi. Hallitus ei ole parantamassa vaikeavammaisten mahdollisuuksia henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseksi. Tämä on ikävä todeta. Lisäys tulkkipalveluihin kaiken kaikkiaan on todella myönteinen asia, ja siitä on annettava tunnustus hallitukselle.

Vammaisten arjen tarinoita tutkinut Outi Hyvönen luki yli kolmesataa tarinaa, joissa vammaiset kertoivat arjestaan, missä he elävät. Nuorten tarinoista kävi ilmi opiskelemaan pääsyn vaikeusja ympäristön kummastelevat asenteet. Niiden muuttaminen on todella tärkeää. Siihen ei välttämättä tarvita paljon rahaa, mutta tarvitaan selkeää ohjelmaa, selkeää panostusta terveysvalistukseen, ja sitä tulee tehdä meidän terveydenhuoltojärjestelmässämme. Toiseksi, vammaisten ja vajaakuntoisten työllistyminen on se, mikä tulee nostaa, ja koulutukseen tulee panostaa. Se ei ole pelkästään ihmisoikeudellinen tai vammaisten henkilöiden perusoikeuksiin sidottu kysymys, vaan syvästi yhteiskuntapoliittinen, ja tulisi olla meidän yhteinen poliittinen tahtotilamme, että asia korjataan.

Meillä ei voi olla tulevaisuudessa varaa pitää selonteossa esitetyn 200 000 vammaisen tai pitkäaikaissairaan henkilön työpanosta käyttämättömänä työvoimareservinä. Näin pidän erittäin tärkeänä sitä, että vammaispalveluihin ja heidän koulutukseensa satsataan resursseja enemmän.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma antoi kristillisdemokraattiselle eduskuntaryhmälle erityiset tunnustukset sekä tiistaina että eilen täällä istunnossa siitä, että oppositioryhmistä ainoana kristillisdemokraatit ovat tehneet jo tähän tilanteeseen eli budjetin lähetekeskusteluun oman vaihtoehtobudjetin. Erityisesti hän vielä mainitsi sen, että täällä on osoitettu myös rahoitus niille toimenpiteille, joihin esitämme lisää menoja.

Näin mielestäni todella pitäisi jokaisen oppositiopuolueen tehdä. Keskusta ei viime vaalikaudella eikä edellisellä tehnyt kertaakaan vaihtoehtobudjettia, vasta vastalauseessa sitten valtiovarainvaliokunnassa joulun edellä teki jonkinlaisen kyhäelmän niistä lisämenoista, mitkä halusi budjettiin tehdä. Ja nyt odotamme tietysti myös kokoomukselta, joka on talouspoliittinen puolue — varmasti painottaa näitä asioita — myös nopeasti selkeää vaihtoehtoa, jossa on sekä rahoitus että ne painopisteet ja arvot, jotka kertovat politiikan sisällöstä ja suunnasta.

Herra puhemies! Aivan helppoa vaihtoehtobudjetin tekeminen ei ole, mutta se on tavattoman arvokas harjoitus, ja jotta sen kehtaa esitellä, sen täytyy sisältää faktoja ja vastuullisia näkökulmia valtakunnan talouteen ja kansan tulevaisuuteen.

Herra puhemies! Kun tätä keskustelua on tässä pari päivää kuunnellut, tai kolmatta päivää, on hieman tullut muistiin, ovat palanneet mieleen ajat lähes 20 vuoden takaa. Silloin ensimmäisen kauden kansanedustajana tuolta takapenkistä kuuntelin puheita. Silloin elettiin aikaa, jolloin rahamarkkinat oli vapautettu varsin nopeasti. 86 keväällä valtiovarainministeri vaihtui Sorsan hallituksessa, Ahti Pekkala siirtyi maaherraksi ja Esko Ollila tuli valtiovarainministeriksi vähäksi aikaa. Ollila toi Suomen Pankista eduskuntaan ja politiikkaan opin, että rahamarkkinat pitää vapauttaa. Toki oli selvää, että ne pitikin vapauttaa, silloin ne olivat liian säännellyt eikä voitu ajatellakaan enää jatkaa entiseen malliin. Harmaa talous ja harmaat rahamarkkinat olivat vallanneet alaa, ja oli välttämätöntä avautua. Mutta se tapahtui tavattoman nopeasti ja hallitsemattomasti ja johti siihen, että kaikki taloudessa ylikuumeni, ja tuolloin 80-luvun loppuvuosina, 88, 89, 90 täällä niin hallitus kuin eduskuntakin eli hulvattoman taloudenpidon aikaa. Rahaa riitti kaikkeen, luultiin, että oli tullut pysyvä onnen ja autuuden aika taloudessa.

Kuitenkin tuolloin elettiin velkarahalla ja nimenomaan ulkomaisella velkarahalla, jota yritykset saivat ottaa siitä lähtien, kun rahamarkkinat vapautettiin, ja pankit niitä syöttivät yrityksille. Lopultahan myös yksityishenkilöiden valuuttaluottojen otto-oikeus sallittiin, mutta niitä ei ehditty onneksi yksityisille myöntää, kun lama sitten iski päälle.

Tänä päivänä tämä keskustelu ei ole aivan samanlaista, mutta valitettavasti tässä on samoja piirteitä. Nyt uskotaan ja luotetaan, että talous on kääntynyt pysyvästi tai ainakin kovinkin vahvasti myönteiseen vireeseen. Ja tällä hetkellä tilanne on todella hyvä. Varmasti tänä vuonna kaikki verotulokohdat niin valtiolla kuin kunnissakin ylittyvät siitä, mihin ne on arvioitu vuosi sitten budjetteja tehtäessä. Taloudessa menee lujaa. Venäjä on yksi keskeinen tekijä siihen, että näin tapahtuu. Maailmantalous on sellaisessa tilanteessa, että näin tapahtuu.

Mutta onko tämä tilanne pysyvä? Ei varmastikaan. Silloin tulee eteen se, elämmekö jo nyt vähän samanlaisia pilvilinnojen aikoja kuin Holkerin hallitus 80-luvun lopulla. Valtiontalous on todella paremmassa kunnossa siihen nähden, että velkaantumisaste — vaikka velkaa on paljon — suhteessa bruttokansantuotteeseen ei ole huolestuttavan korkealla, ja monet indikaattorit kertovat talouden suhteellisen vahvasta pohjasta.

Mutta se asia, jonka kyselytunnilla otin esille, eli kotitalouksien velkaantumisaste on erityisen huolestuttava, ja kehityksen suunta on vaarallinen. Valitettavasti pääministeri Vanhanen joko ei ollut valmistautunut tai ei halunnut tai ei rohjennut tai ei osannut ottaa kantaa tähän asiaan, vaan ohitti sen varsin kevyillä lausahduksilla tuossa tunti kaksi sitten.

Täällä budjettikirjan Taloudellinen katsaus -osan sivulla 53 on taulukko, jossa todetaan, että kotitalouksien velkaantumisaste oli vuonna 2003, siis Vanhasen hallituksen aloittaessa, 73,4 prosenttia ja hallituksen ennuste ensi vuodelle on 99,5 prosenttia. Nousu on siis noin 25 prosenttiyksikköä. Tiedämme, että kotitaloudet, osa niistä — kiitos veronkevennysten ja optio- ja monien muiden tulojen, joita on jaettu, toki optioita vain erittäin harvoille — niiden ansiosta osa kotitalouksista on säästänyt viime vuosina reippaastikin, mutta sepä kertookin sen toisen puolen, että vielä vakavammin, enemmän on niitä kotitalouksia, jotka ovat velkaantuneet tavattoman nopeaa vauhtia. Ja kun velkaantumisaste on noussut 73 prosentin tasosta 100 prosentin tasoon kolmessa neljässä vuodessa, niin se kertoo siitä, että kotitalouksissa on vakava piilevä vaara, joka meidän on täällä otettava huomioon. Se pitäisi ottaa huomioon myös budjetissa niin, että niitä kotitalouksia, jotka ovat ajautuneet tähän tilanteeseen, pyrittäisiin suosimaan ja niitä, joilla menee loistavasti, vähän nyt hillittäisiin.

Mutta hallituksen veropolitiikka jatkuu entisellään. Ansiotulojen verotusta kevennetään 790 miljoonalla, osa siitä menee muuhun, mutta 630 miljoonaa suoraan palkansaajille, ja se ei välttämättä kohdistu niihin, jotka tarvitsisivat tukea. Tämä voi luoda sellaisen tilanteen, että meillä on edessä uhkakuvia velkaantumisen takia. Korot ovat tänäkin päivänä nousseet, kiinteistöjen arvot saattavat romahtaa jonakin päivänä, eri tekijöitä on hyvin paljon. Näistä johtuen on syytä varoittaa ja hallituksen on syytä ottaa vakavasti ne näkymät, jotka kotitalouksien velkaantumisen hirvittävän syvänä vauhtina näkyvät.

Arvoisa puhemies! Tähän yhteyteen nousee väistämättä myös se, että meillä väestö ikääntyy, eläköityminen kiihtyy nopeaa vauhtia ja nämä vaativat lisäpanostuksia tulevina vuosina. Alkoholin kulutus on huipussa, ja se tuhoaa lapsia ja nuoria ja kaiken ikäisiä, ja monista niistä, joiden pitäisi olla yhteiskunnan rakentajia, veronmaksajia, tulee jo nuorina yhteiskunnan kuluttajia, verovarojen kuluttajia ja työvoimaa käyttäviä eikä sitä tarjoavia ja lisääviä. Nämä tekijät on meidän keskustelussa valitettavasti liian pitkälle unohdettu. Nyt hallituksen pitäisi viime metreillään ennen "kuolemaansa" ottaa tämä kokonaisuus uuteen tarkasteluun. Tässä budjettiesityksessä näihin kysymyksiin ei ole lainkaan paneuduttu.

Sosiaalipuolella on pieniä näpertelyjä verotuksessa. Väärä linja jatkuu, ja velkaantumisen suuret, huolestuttavat näkymät on sivuutettu kokonaan, eikä pääministerikään paljon vaivaa nähnyt, kun hän kysymyksiin vastasi.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ed. Kankaanniemi jo käsitteli velka-asiaa, mutta palaisin vielä kauemmaksi, ed. Mauri Salon oikeastaan vähän heittoon, että edellisten hallitusten aikana velka kasvoi huimaa vauhtia. Tässä kyllä heitettiin nyt vähän liikaa syytettä Paavo Lipposen molempien hallitusten päälle, sillä kummatkin Lipposen hallitukset toimivat vastuunalaisesti. Valtionvelkaa lyhennettiin merkittävästi ja sillä saatiin liikkumavaraa budjettiin ja päästiin myöskin veronalennuksiin, ja näin kulutuksen kautta Suomi nousi ja pääsi hyviin tuloksiin. Tätä ei saa unohtaa. Virheitä on menneisyydessä tehty, mutta kyllähän maailmantalouden romahtaminen ja monet muut syyt, joita ed. Kankaanniemikin käsitteli, olivat ensisijaisesti vaikuttamassa niihin koviin toimenpiteisiin, mitä Ahon hallituksen aikana jouduttiin tekemään.

Mutta varsinaisesti ajattelin muutamasta asiasta puhua. Ensimmäiseksi palaan vielä jo kyselytunnilla keskusteltuun alkoholin liikakäyttöön. Tilanne alkoholinkulutuksen osalta on erittäin hälyttävä kaikkine seuraamuksineen. Se on myöskin varsin erikoinen. Vanhoissa, koetelluissa viinimaissa kulutus laskee, mutta meillä, kuten Ruotsissa ja Norjassa, kulutus kasvaa. Valitettavasti alkoholi liitetään kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Niistä on löydyttävä alkoholia; eivät sinne ihmiset muuten tule, sanotaan, oli sitten kysymys kulttuurista, urheilusta tai viihdetapahtumasta. Nyt jos koskaan tarvitaan asennekasvatusta, sillä nuo edellä mainitut ovat vain huonoja esimerkkejä, joista sitten meidän nuorisomme ottaa jatkossa esimerkkiä, niin kuin on ottanutkin. Se nähdään kaikessa. Nuorison alkoholinkulutus on suurimittaista, sanotaan näin. Tarvitaan todella vahvaa asennekasvatusta, ja jatkossa, kuten on jo tehtykin, alkoholi pitää liittää terveyteen. Sitä kautta tiedon jakaminen, valistus, on tärkeätä, mutta tarvitaan tietenkin monia muita toimenpiteitä. Mutta erityisesti toivo pitää nyt laittaa nuorempiin ikäluokkiin ja heidät on saatava ymmärtämään, mistä on kysymys. Olemme menettäneet jo monia ikäluokkia. Asenteet on saatava muuttumaan, sillä jo tällä hetkellä kuntien terveysmenot ja myöskin sosiaalimenot nimenomaan alkoholin liian kulutuksen takia ovat vahvassa kasvussa. Siinä odotetaan nyt toimenpiteitä, mutta myöskin hinta on yksi, jossa voidaan myöskin edetä, ainakin saada sieltä rahaa niihin toimenpiteisiin, mihin rahaa sitten pitää laittaa, jotta kulutusta voitaisiin päästä laskemaan ja haittavaikutuksia torjumaan.

Kuntatalous on, täytyy sanoa, tietenkin myönteisesti etenemässä. Valtionosuudet lisääntyvät merkittävästi, mutta kyse on lähinnä valtion rahoitusosuuden palauttamisesta ennalleen lainsäädännön perusteella ja valtion päättämien hankkeiden rahoittamisesta. Hankkeet sekä kustannustason nousu lisäävät myös kuntien menoja. Lakisääteisten tehtävien valtionosuudet lisääntyvät ensi vuonna yli 300 miljoonaa euroa ja kuntien rahoitus kasvaa noin 440 miljoonaa euroa, kokonaismenot vielä tätä enemmän. Kuntien toimintamenot kasvavat kaikkiaan runsaalla miljardilla eurolla ensi vuonna muun muassa ikärakenteen sekä kustannustason nousun vuoksi.

Myönteinen kokonaiskehitys ei kuitenkaan korjaa heikosti toimeentulevien kuntien asemaa. Verotulojen kasvu kohdentuu pääasiassa kasvaviin keskuksiin, ja kuntien keskinäiset erot uhkaavat kääntyä kasvuun. Harkinnanvaraisiin avustuksiin ehdotetaan edelleen karsittua summaa, vaikka vaikeudet ovat selvästi nähtävissä. Ei Paras-hanke tuo näille heikosti menestyville kunnille mitään ratkaisua nopeasti. Nyt tarvitaan kuitenkin sellaisia toimenpiteitä, joita harkinnanvaraisilla on pystytty hoitamaan. Niitä on korotettava jo tämän syksyn lisäbudjetissa viime vuoden tasolle 40 miljoonaan euroon ja ensi vuoden määrärahaan on saatava tasokorotus.

Valtion budjetissa valtionosuuksia lisätään, mutta toisaalta myös leikataan. Valtionosuuksien kustannustason nousuun tarkoitetun indeksikorotuksen maksaminen jälleen vajaana merkitsee kuntien kannalta noin 40 miljoonan euron valtionosuusleikkausta ja rahoitusvastuun siirtämistä kunnille.

Kunnille tuli myöskin uusia tehtäviä, joissa kuntien rahoitusosuus on valtiota suurempi. Omaishoitajan aseman parantaminen, vammaisten päivätoiminta, toimeentulotuen parantaminen ja eräät muut parannukset maksavat kunnille noin 90 miljoonaa euroa. Ne ovat haasteita, ja kuntien on niistä selvittävä. Ne ovat tietenkin hyviä toimenpiteitä, mutta on muistettava, että jo heikko kuntatalous joutuu edelleen uusien haasteiden eteen. Hyvin hoidetut kunnat niistä selviävät, mutta huonoissa kantimissa oleville kunnille tulee entistä suuremmat vaikeudet.

Vielä lopuksi ihan pari sanaa eläkkeistä ja eläkkeensaajista, joista tosin keskustellaan ensi viikolla välikysymyksen yhteydessä. Valitettavasti nykyinen hallitus ei ole halunnut kuulla sitä, mitä oppositiosta on esitetty. Kokoomus on esittänyt useita kertoja, että tehtäisiin selvitys, miten voitaisiin huolehtia eläkkeiden ostovoiman kehittymisestä myönteisellä tavalla. Se ei ole kehittynyt. Kun kohtaa eläkkeensaajan, hän näyttää sitä kuittia, millä eläke on tullut. Leikkaukset ovat olleet kovia. Eläkkeisiin on saatava sellainen nouseva trendi, johon meidän maksukykymme riittää, sillä eläkkeensaajat käyttävät suurimman osan eläkkeestään kulutukseen. Ja kiitos eläkkeensaajille: se on vilkasta elämää, mitä he viettävät, ja sitä kautta on kyllä tullut sitä, millä talouselämässä nyt niitetään, niitä hyviä tuloksia. Tietenkin myöskin verotus on määrätyissä eläkeryhmissä merkittävästi kovempi kuin palkansaajilla, eikä indeksitarkistustakaan, ainakin joltain osin, saa pois jättää.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvin mielenkiintoista, että tämän budjettikeskustelun yhteydessä alkoholipolitiikka on saanut näin paljon mielenkiintoa. Tätä on kyselty kaikilta ministereiltä, mikä heidän asenteensa on alkoholiveron alennukseen, ja mitään vastausta ei ole kyllä saatu. Ilmeisesti se on hyvin semmoinen arkaluontoinen kysymys tällä hetkellä, ja todennäköisesti tämä hallitus ei tule esittämään veronkorotusta, mikä kyllä kokoomuksen mielestä ja omasta mielestäni varsinkin olisi erittäin aiheellinen, sillä tämä hallitus on tehnyt lukuisia onnistuneita terveyspoliittisia avauksia, mutta pahin virhe, minkä olemme tehneet, on todella se, että alensimme vahvojen alkoholijuomien verotusta 43 prosenttia, ja nyt on seurauksena 600 000 juoppoa ja heidän aiheuttamansa suuret, kalliit ongelmat.

Valtion ensi vuoden talousarvio on nousukauden talousarvio, joka vie rahaa moniin suuntiin. Parasta tässä budjetissa on tietenkin kuntien pakkolainan takaisinmaksu, jota keväällä välikysymyksessä vaadimmekin, ja nyt ministeri Heinäluoma on ottanut sen onkeensa ja kunnat saavat velkansa takaisin.

Opiskelijat eivät valitettavasti saa tässä budjetissa mitään. Ministeri Saarela unohti esimerkiksi kokonaan ottaa opiskelijat huomioon. Myöskään Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön vuokrarahoja, jotka olisivat olleet niin vähäiset kuin 268 000 euroa, hän ei huomannut laittaa budjettiin. Kokoomus ehdottaakin omassa budjettialoitteessaan opintorahan nostamista sekä yliopisto- että ammattikorkeakouluopiskelijoille ensimmäisten kahden vuoden opiskeluaikana. Kuten kokoomusryhmän puheenjohtaja puheessaan totesi, on yliopistojen perusrahoitus edelleen pahasti jäljessä. Sitä on paljon vähemmän kuin mitä paisuneet sisäänottomäärät vaativat. Perusrahoitusta on siis nostettava eikä ainoastaan jaettava kilpailutettavaa rahaa, jota kyllä on nostettu Akatemiassa ja Tekesissä erittäin hyvin, mutta jos kaikki raha on kilpailutettavaa, niin suurin osa professorien ja opettajien ajasta menee anomusten tekemiseen ja tutkimus tulee liian lyhytjänteiseksi.

Hallitus lupasi myös vuosi sitten, että opetus-evo-rahaa korotetaan 5 miljoonaa. Se on nyt valitettavasti unohtunut. Ehkä valtiovarainvaliokunta saa siihen tämän rahan takaisin, niin kuin se teki tämän vuoden budjettiinkin. Yliopistosairaalathan ovat kuntien omistuksessa, ja kunnat joutuvat maksamaan tutkimuksen ja opetuksen kustannukset, jos niitä ei ole budjetoitu.

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnittäisin myös huomiota kelakorvausten tasoon. Aivan yllättävää oli tänään, että sosialidemokraattien merkittävä kansanedustaja Rakel Hiltunenkin käytti puheenvuoron näitten hammaslääkärikorvausten nostamiseksi. Nehän ovat nyt vähän yli 30 prosenttia siitä tasosta, kuin mitä se lasku on, ja niiden pitäisi lain mukaan olla 60 prosenttia. Eli tulisi yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi, etenkin näissä suurissa kaupungeissa, hoitaa potilaita siten, että kelakorvaukset olisivat vähintään 40, mielellään 50, prosenttia laskusta. Esimerkiksi Helsingissä meillä on 11 000 potilasta jonossa ja joudumme kilpailuttamaan hammaslääkäripalveluja, ja se on aika vaikeata ja monimutkaista. Meillä on useita valituksia markkinaoikeudessa, ja ne viipyvät siellä niin kauan, että ihmisten hampaat ehtivät pudota suusta sitä ennen. Eli jos ihmiset itse menisivät omille hammaslääkäreilleen, niin tämä ongelma poistuisi.

Lopuksi kiinnittäisin huomiota Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen, koska tässä budjetissa ei anneta senttiäkään Pääkaupunkiseudulle. Valtaosa Suomen joukkoliikennematkoista tehdään Pääkaupunkiseudulla. Ytv-aluetta käyttää lähes puoli miljoonaa ihmistä päivässä. Keskisuuret kaupungit saavat joukkoliikenteeseensä valtion tukea 20—40 prosenttia, mutta suuret kaupungit eivät mitään. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä tulee kehittää niin, että se on varteenotettava vaihtoehto yksityisautoilulle. Näin saadaan Ruuhka-Suomeen liikenne ja ihmisen järki sujumaan paremmin.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman! Förslaget till nästa års budget innehåller många nödvändiga framtida satsningar. Det finns dock frågor som inte fått sin lösning i budgetpropositionen och som riksdagen bör ägna uppmärksamhet åt under behandlingen av förslaget till nästa års budget.

I en undersökning om anhörigvårdarnas situation från detta år framgår att anhörigvårdens ställning i kommunerna är oklar och står på ostadig grund. Att anhörigvårdarna i budgetförslaget föreslås få en ledig dag till i månaden är bra, men detta kommer inte att i praktiken leda till förbättningar för många familjer. Anhörigvårdarnas möjligheter att utnyttja sin lagstadgade rätt till lediga dagar kan inte förverkligas fullt ut, eftersom det i många kommuner saknas ändamålsenlig intervallvård.

För att kunna försäkra oss om att anhörigvårdarna i framtiden orkar bör staten och Folkpensionsanstalten ta över utbetalningarna av det ekonomiska understödet och kriterierna för stödet bör göras klara. Kommunerna i sin tur bör då de funderar på servicestrukturer och interkommunalt samarbete inom ramen för kssr-processen skapa nya möjligheter att erbjuda intervallvård.

Arvoisa puhemies! Saaristolaki asettaa valtiolle velvoitteen huolehtia saaristoliikenteestä. Budjettiesitys vaarantaa tämän velvoitteen toteutumisen. Myös liikenne- ja viestintäministeriön talousarvioesityksen perustelujen mukaan määrärahan pienentyminen vuoden 2006 talousarvioon verrattuna 300 000 eurolla ja samanaikainen palvelujen ja polttoaineiden hintatason nousu johtavat siihen, että palvelutaso laskee merkittävästi. Liikenne- ja viestintäministeriö ei ole esittänyt sisällöllisiä perusteluita esitykselle määrärahan leikkaukselle. Saaristoliikenteen käyttömäärärahat on jäädytetty yli kymmenen vuotta entiselle tasolleen sen lisäksi, että investointimenot on tänä aikana pyyhitty talousarviosta kokonaan pois. Saaristoliikenteen kustannukset tulevat nousemaan, sillä yhteysaluksia ei ole uusittu vuoden 95 jälkeen ja uusien alusten hankkiminen on tulossa välttämättömäksi. Kun myöskään kilpailuttaminen ei ole tuonut odotettuja säästöjä, vaan on päinvastoin lisännyt kustannuksia, on jouduttu tilanteeseen, jossa saaristoliikenteen palvelutaso väistämättä romahtaa.

Nyt tarvitaan sekä pitkäjänteistä investointipolitiikkaa että panostuksia ensi vuodelle saaristoliikenteen osalta. Hallitus lisäsi kyllä budjettiriihessä 0,5 miljoonaa euroa saaristoliikenteelle, mikä on tietysti hyvä alku, mutta taso ei ole tämänkään jälkeen riittävä. Eduskunta on kahtena edellisenä vuotena kantanut vastuunsa ja on omassa käsittelyssään lisännyt määrärahaa saaristoliikenteen ylläpitämiseksi. Nyt tarvitaan siis eduskunnan poliittista tahtoa vielä kolmannen kerran tämän vaalikauden aikana.

Hur vi skall utveckla de studiesociala förmånerna som helhet för studerandena är en fråga som borde präglas av långsiktighet. Lösningarna vi går in för bör stöda de målsättningar vi har för utbildningspolitiken som helhet, och också stöda målsättningen att avlägga högskoleexamen på 55 månader. Att måltidsstödet föreslås höjas med 20 cent är att betrakta som positivt men räcker inte för en målgrupp som inte fått studiepenningen höjd sedan 1992.

I riksdagen borde vi nu göra en grundlig analys över vad som på kort sikt borde åtgärdas och vad som borde lämnas till ett mera långsiktigt och övergripande arbete. Att åtgärder måste vidtas i den här frågan står alldeles klart.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Suomen väestö on keskittynyt Etelä-Suomeen. Hämeen maakunnat ovat edelleen kasvuvyöhykettä, vaikka teolliset työpaikat ovatkin rajusti vähentyneet. Esimerkiksi Lahden väkiluku ei ole kääntynyt 1990-luvun laman ja joukkotyöttömyyden seurauksena laskuun, mutta väkiluvun kasvu on hidastunut.

Parantuneet liikenneyhteydet, kuten moottoritie 3 ja 4:n rakentaminen maakuntien läpi ovat jo kohentaneet mahdollisuuksia seutukuntien kasvuun Riihimäen, Hämeenlinnan ja Lahden seuduilla. Valtatie 2:n peruskorjaus on vielä toteutumatta, mutta on tarpeellinen Forssan seudun saamiseksi vastaavanlaisen kehityksen vaikutuspiiriin. Valtatie 12:n statuksen muuttaminen valtakunnalliseksi poikittaiseksi pääväyläksi vahvistaa Hämeenlinnan ja Lahden kautta kulkevan valtakunnallisen ja kansainvälisen tavaraliikenteen virtaa.

Syyskuussa 2006 valmistunut Kerava—Lahti-oikorata parantaa sekä koko Etelä-Suomen, Pietarin metropolialueen ja Euraasian yhteyksiä osana nopean Aasia—Eurooppa-pääväylän nykyaikaistamista. Näin erityisesti Päijät-Hämeen maakunta voi omasta aktiivisuudestaan riippuen hyödyntää uutta asemaansa vahvistuvan kauppatien varressa olevana taajamien ja maaseudun keskittymänä. Lahden seudulle muotoutuu maantie- ja raideliikenteen solmukohta.

Liikennejärjestelyjen päälinjana tulee olla energiankulutuksen ja ympäristön saastekuormituksen vähentäminen. Päälinjana tulee olla myös raskaan tavaraliikenteen ja vilkkaan joukkoliikenteen siirtäminen maanteiltä rautateille. Maantieliikenteen kehittämisessä tulee huomioida parantuva yhteistyö siten, että maantiekuljetukset toimivat syöttöliikenteenä tehokkaammalle raideliikenteelle. Venäjän rajan rekkajonot tulee korvata tehokkaalla rataliikenteellä.

Valtatie 2:n peruskorjaushankkeen käynnistäminen on aloitettu ja sitä on jatkettava. Hanke parantaa sekä Forssan seudun yhteyksiä Pääkaupunkiseudulle että vahvistaa valtakunnallista poikittaista pääväylää syöttöliikenteenä kansainväliselle Euraasian radalle. Etelä-Lahden kehätien, niin sanotun Launeen vaihtoehdon rakentaminen on aloitettava mahdollisimman pian ja työtä on jatkettava Valtatie 12:n parantamisella Kouvolan suuntaan.

Lahti—Vainikkala-rataosuuden peruskorjausta on nopeutettava. Suunnittelu välillä Heinola—Mäntyharju on käynnistettävä. Henkilöliikenne on aloitettava rataosuudella Lahti—Heinola ja siitä sitten myöhemmin Mikkeliin.

Nyt on tuettava energiaa säästävää liikkumista. Lahden oikoradan ja alueen rataverkon kehittämisen tavoitteeksi tulee ottaa sekä tavaraliikenteen että joukkoliikenteen osuuden kasvattaminen. Lahden ja Pääkaupunkiseudun välinen työmatkaliikenne on tehtävä julkisen subvention keinoin ja riittävän tiheillä junavuoroilla edullisemmaksi kuin liikkuminen yksityisautoilla. Hämeenlinnan ja Riihimäen seudulle tulee turvata riittävästi nopeita junavuoroja.

Pitkänmatkan bussiliikenteen ja maakunnan sisäisen bussiliikenteen kehittämistä Lahden seudulla syöttöliikenteenä oikoradalle on myöskin tuettava julkisin varoin.

Lahden seudulla tiehankkeet ovat, voi sanoa, jossakin mielessä hyvässä mallissa, mutta vielä on paljon tekemistä. Siinä mielessä tullaan tekemään vielä esityksiä teitten parantamiseksi.

Öljyn hinnan raju nousu ja ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttävät alueellisen energiastrategian laadintaa. Tavoitteeksi tulee asettaa paitsi öljyä korvaavien uusiutuvien energiavarojen käytön nopea lisääminen myös energiaa säästävän teknologian kehittäminen ja käyttöönotto.

Energiapolitiikassa alueella on kaksi vaikutusvaltaista toimijatahoa: kunnalliset energiayhtiöt ja maa- ja metsätalous. Etanolin jalostaminen, öljykasvien energiakäyttö ja yhdyskuntajätteen käyttö energialaitosten raaka-aineena ovat keinoja, joilla voidaan lisätä nopeasti alueellista energiaomavaraisuutta. Uusiutuvien energiamuotojen ja öljyä korvaavan energiatuotannon lisääminen takaa voimakkaan kasvusysäyksen alueellisesti maa- ja metsätalouden kehittämiselle. Jätteenpolttolaitosten käynnistämisen vauhdittaminen ja jätteen tehokkaan keruuverkoston maakunnallinen rakentaminen on asia, jossa kuntien energiayhtiöiden, maakuntien väestön ja elinkeinonharjoittajien on ryhdyttävä yhteistyöhön. Verovaroin on tuettava energiakäyttöön soveltuvien jätteiden keruujärjestelmän alueellista rakentamista.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuminen tulee kestämään vuosia, mahdollisesti vielä paljon pitempäänkin. En kannata kuntien pakkoliitoksia. Suurempien palveluverkkokokonaisuuksien aikaansaaminen on kuitenkin tarpeellista monipuolisten ja tasa-arvoisesti saatavilla olevien palvelujen turvaamiseksi. Vastustan pyrkimyksiä, joilla kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja yritetään yhtiöittää, tehdä julkisista palveluista voittoa tuottavaa liiketoimintaa ja siirtää sitä kauemmaksi kunnallisen demokratian valvonnasta.

Päijät-Hämeen alueen sosiaali- ja terveyspiirihanke on valtakunnallinen pilottihanke, jossa yritetään etsiä toimivia yhteistyökäytäntöjä peruspalveluiden ja maakunnallisesti järjestettävien erityispalvelujen kesken. Tuen periaatteessa hanketta, mutta vastustan hankkeen suunnitteluvaiheessa esiin nousseita yksityistämis- ja demokratian kaventamispyrkimyksiä. Erikoissairaanhoidon ja maakunnallisten sosiaalipalvelujen toteuttamiseksi perustettava kuntayhtymä tulee olemaan ilmeisesti välivaihe, joka saa uuden muotonsa sen mukaan, millaiseksi maakunnallinen kuntaverkko muodostuu.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä aikaisemmin ed. Rask viittasi valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajiston viimeviikkoiseen matkaan muun muassa Ranskan parlamenttiin. On totta, että monissa Keski-Euroopan maissa katsotaan Pohjoismaiden suuntaan yhä enemmän näinä aikoina ja halutaan ottaa mallia pohjoismaisen hyvinvointimallin parhaista puolista.

Vuonna 95 keväällä, kun Paavo Lipposen ensimmäistä hallitusta oltiin muodostamassa, olin hallitusohjelmaneuvottelijana vasemmistoliiton varapuheenjohtajana. Silloin elettiin maassa tilanteessa, jossa valtionvelan bruttokansantuoteosuus oli lähes 70 prosenttia, se oli noussut kuudessa vuodessa 10 prosentista 70 prosentin tietämiin. Edellisen hallituksen ministerit Aho ja Viinanen kiersivät ympäri maailmaa pyytämässä velkarahaa, ja oli lähellä, että Suomi olisi julistettu silloin kansainvälisesti selvitystilaan. (Ed. Kekkonen: Saksan keskuspankki pelasti meidät!) — Niin. — Silloin oli vaikeat ajat ja silloinen hallitus, Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus, joutui sitoutumaan erittäin kipeisiin ja koviin ratkaisuihin pelastaakseen hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteen. Suostuimme ja sovimme siitä, että etuisuustasoja lasketaan. Monilta otettiin pois, mutta tavoitteena oli hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteen ja tulevaisuuden turvaaminen.

Kun nyt ranskalaiset ja muut katsovat tänne Pohjolaan, niin olen oikeastaan aika surullinen, että nyt, kun talouden tilanne on ihan toinen, voidaan kyseenalaistaa se, onko Suomi enää siinä joukossa, että voi kirkkain otsin väittää edustavansa pohjoismaista hyvinvointimallia, joka perustuu suhteellisen korkeaan veroasteeseen, laajoihin julkisiin palveluihin ja pieniin tuloeroihin ja olemattomaan köyhyysongelmaan. (Ed. Kekkonen: Ja kansainväliseen uskottavuuteen, joka on nyt korkeimmillaan toisen maailmansodan jälkeen!)

Valtiovarainvaliokunta teki kolme ja puoli vuotta sitten mietinnön tämän vaalikauden kehyksistä. Se mietintö hyväksyttiin valtiovarainvaliokunnassa 16.6.2003 ennen juhannusta täällä salissa samoina dramaattisina päivinä, kun pääministeri Jäätteenmäen eroa tehtiin. Valtiovarainvaliokunta ja koko eduskunta varoitti köyhyyden lisääntymisestä silloin omassa mietinnössään. Suora lainaus: "Myös menosääntö voi olla suhdannepoliittisesti ongelmallinen, kun talouden liikkumavara on sovittu käytettäväksi yksinomaan veronalennuksiin. Samalla kaikkein pienituloisin väestönosa jää helposti vaille veronalennusten tuomaa etua, jolloin sen suhteellinen köyhyys lisääntyy."

Arvoisa puhemies! Juuri näin on käynyt kuin valtiovarainvaliokunta ja koko eduskunta reilut kolme ja puoli vuotta sitten varoitti. Se ei ollut tietysti yksimielinen, se mietintö, vaan siihen liittyi opposition vastalauseet ja muun muassa vasemmistoliiton vastalause siitä, että näin tiukkaa menosääntöä, näin tiukkaa alijäämärajoitetta, näin tiukkaa menokehystä ei pidä hyväksyä, koska se vie pelivarat tulevaisuudessa puuttua esimerkiksi köyhän asiaan ja moniin muihin kipukohtiin, ja nyt olemme sen tilanteen edessä. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että esimerkiksi ensi vuoden budjetissa liian tiukan menokehyksen vuoksi ei ole varaa antaa opiskelijoille opintotuen korotusta, ei ole varaa antaa kuin syyskuun alusta nyt voimaan astunut 5 euron tasokorotus kansaneläkkeisiin, ei ole ollut varaa parantaa työttömyysturvaa eikä muita kaikista heikoimmassa asemassa olevien etuja. Se heijastuu moniin muihinkin asioihin.

Järkytyin suorastaan. Meillä on olemassa hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Mutta nyt tiukan menokehyksen vuoksi, kun valtiovarainministeri ja valtiovarainministeriö on valmistellut budjettia ensi vuodelle, siellä leikataan kansalaisjärjestöiltä. Mainitsen muutamia esimerkkejä: ystävyysseurat 725 000 euroa. Ei ole kysymys pelkästään Venäjän ystävyysseurasta, jos jotkut katsovat, että kyllä siltä joutaa leikata. Siellä on joukossa myöskin Suomi-Amerikka Yhdistys, ja siellä ovat monet muut kansalaisjärjestöt, monien muiden ystävyysseurojen rahat. Seurataloilta viedään 248 000 euroa, rauhantyöstä 135 000 euroa, muilta kansalaisjärjestöiltä 38 000 euroa, kulttuurihistoriallisilta rakennuksilta ja aluksilta niiden ennalta korjaamisesta ja ylläpitämisestä 187 000 euroa.

Onhan tämä, arvoisa puhemies, naurettavaa. Samaan aikaan, kun ensi vuoden budjettiehdotus on ylijäämäinen, valtiontalous on ylijäämäinen, ylijäämä tavoitettu kaksi vuotta ennakoitua aikaisemmin, valtionvelan bkt-osuus on laskenut sieltä 70 prosentista — onneksi laskenut. Mutta kun sen ennakoitiin laskevan vaalikauden loppuun mennessä tuonne 43—44 prosentin tietämille, se laskee ensi vuoden loppuun mennessä tällä vauhdilla 34 prosenttiin. (Ed. Kekkonen: Loistava suoritus!) — Elikkä se on erittäin loistava saavutus. Mutta miten on, ed. Kekkonen, mahdollista, että tässä tilanteessa on pakko puuttua esimerkiksi rauhanjärjestöjen avustamiseen, Suomi-Venäjä-Seuran avustamiseen, jotta pysytään menokehyksessä? (Ed. Kekkonen: Mitä rauhanjärjestöt tekevät?) — No, sitä sopii militantti Kekkosen miettiä, ed. Kekkosen.

Elikkä kyllä menosääntö ja yleensä tämä kehysmenettely on todella rajoittava, josta on sanottu, että se on innovaatiota, pitää viedä ulkomaille. Helsingin Sanomissa oli eilen aika mielenkiintoinen artikkeli, jossa viitattiin muun muassa Helsingin yliopiston rehtorin Ilkka Niiniluodon puheenvuoroon, jonka hän käytti Helsingin yliopiston avajaispuheena. Hän totesi, että Suomea johdetaan keskitetysti ikään kuin se olisi voittoa ja tuottoa tavoitteleva liikeyritys. Samassa Helsingin Sanomien artikkelissa otsikkona "Poliitikot arastelevat politiikkaa" todetaan, että tämä kehysmenettely, joka otettiin käyttöön, on käytännössä vienyt politiikan tästä maasta. Tilalle on tullut valtiovarainministeriön hallitsema hallinnointi. Se, mitä me pystymme täällä tekemään joulukuussa, muutaman kymmenen miljoonan euron tarkennuksia sinne tai tänne, ei ole enää politiikkaa. Se on vain näpertelyä sen hallinnoinnin kourissa, jota tapahtuu ministeriön toimesta ja tämän kehysmenettelyn seurauksena.

Meidän pitäisi ihan oikeasti — tämä ei nyt ole pelkästään opposition hätähuuto ja kritiikki hallituksen suuntaan — itse asiassa käydä laajaa poliittista keskustelua siitä, mikä on tällä hetkellä parlamentarismin rooli ja mikä on poliittisen työn rooli tässä maassa, kun on menty tähän tilanteeseen, että kun hallitusohjelma lyödään kiinni, samalla lyödään menokehykset kiinni neljäksi vuodeksi ja niistä ei lipsuta. Kuten pääministeri on itse todennut ja hallitus on todennut, jos jompikumpi joustaa, hallitusohjelma tai budjettikehys, niin hallitusohjelma joustaa. Elikkä hallitusohjelmasta toteutetaan vain ne kohdat, jotka mahtuvat kehykseen. Muut jäävät sananhelinäksi ja kauniiksi kirjaimeksi hallitusohjelman sivuille.

Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt 8,5 minuuttia aikaa, ja vaikkei näissä puheenvuoroissa enää sitä 5 minuutin rajoitusta olekaan, niin aion lopettaa. Totean vain, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tulee ensi viikolla julkaisemaan vaihtoehtobudjettinsa, kun sitä on täällä kovasti toivottu ja niin kuin kristillisdemokraatitkin ovat omansa tehneet. Tulemme tietysti esittämään vaihtoehtoja tälle hallituksen esitykselle sekä menojen että tulojen suhteen. Keskeistä on se, että on saatava oikeudenmukaisuutta aikaan, on saatava tuloerojen kaventamista aikaan, on saatava palvelujen parantamista aikaan ja on kannettava vastuuta tulevaisuudesta, ei pelkästään velkaa hoitamalla, vaan hoitamalla niin ympäristöä, luontoa kuin myöskin palveluja ja ihmisten hyvinvointia tässä ja nyt. Se on myös satsaamista tulevaisuuteen samoin kuin infra, perustienpito, perusradanpito ja näihin asioihin satsaaminen.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vastoin omia uskomuksiaan ja vaalipuheitaan hallituspuolueet ovat tällä vaalikaudella toteuttaneet kokoomuksen paljon moititut verolinjaukset todistaen näkemykset veronkevennysten dynaamisista vaikutuksista oikeiksi. Tämä näkyy myös työllisyysasteen nousuna, hyvänä kasvun vauhtina, ja jos ensi vuodelle arvioitu 3 prosentin talouskasvu toteutuu, niin se mielestäni mahdollistaa edelleen verojen keventämisen. Suomen kokonaisveroaste on vielä muiden EU-maiden keskiarvoa merkittävästi korkeampi, ja se on saatava vähintäänkin EU:n keskimäärään ollaksemme verokilpailussa toimintakykyisiä.

Valtiovarainministeriö arvioi tämän vuoden talouskasvuksi jopa 4,5 prosenttia. (Ed. Kekkonen: Se on vähän harhaa, koska lakkoja oli viime vuonna!) — Se on joka tapauksessa se määrä, jonka se kasvaa, mutta ei toivota lakkoja tälle vuodelle. — Uusia työpaikkoja on saatu tähän mennessä noin 60 000, ja tälle vuodelle aika pitävä arvio olisi 80 000. Tuo määrä on kuitenkin merkittävästi alle hallituksen tavoitteen, 100 000, vaikka suhdanteet ovat olleet vahvan myötäisiä tänä aikana.

Kolikon toinen puoli itse asiassa työllisyys—työttömyys-tarkastelussa on nimenomaan täällä työttömyyden puolella, jossa ongelma muodostuu edelleen rakennetyöttömyydestä. Työttömyysaste on vain hivenen laskenut, ja työttömyyden hoitomenot eivät ole juurikaan laskeneet. Tähän vaikuttaa osittain käsittääkseni työtehtävien sisällön muuttuminen niin vinhaa vauhtia, etteivät työntekijät pysy aina perässä, vaan putoavat vaikeasti työllistettävien rakennetyöttömien joukkoon. Paljon puhutussa työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmassa pitäisi huomiota vihdoinkin kiinnittää ei pelkästään muuttoliikkeeseen vaan ennen kaikkea siihen, että koulutus ja työvoiman uudelleenkoulutus osuisivat paremmin nykypäivän ja erityisesti tulevaisuuden tarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Koko budjetista paistaa läpi se, että hallitus jakaa pieniä ja suurempia rahasummia sinne tänne pitääkseen äänestäjät tyytyväisinä. Muuttoavustuksen lisäksi esimerkiksi voi ottaa kampaamoiden ja pienkorjaamoiden arvonlisäveroalennuskokeilun, jolla ei tule olemaan merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Pienyrittäjät toki ansaitsevat hintapaineita vähentävän arvonlisäveroalennuksensa. Kuka kuitenkaan oikeasti uskoo, että korjaus- ja parturi-kampaamopalvelut tuottaisivat tällä piristysruiskeella tuhansia työpaikkoja?

Arvonlisäverokokeilun hintalappu on valtiolle hyvin korkea, 40 miljoonaa euroa, mutta hyöty kuluttajalle pieni. (Ed. Kekkonen: Minne puhuja pistäisi tämän summan?) — Se on kysymys, johon voin vastata vasta seuraavan puheenvuoroni yhteydessä. — Jos suutarilla kertaostos on 10 euroa, niin euron alennus ei ratkaisevasti lisää palvelujen käyttöä. Samanlainen arvonlisäverokokeilu muissa EU-maissa ei ole vaikuttanut työllisyyttä edistävästi tai harmaata taloutta vähentävästi.

Ongelma suurten linjojen puuttumisesta on se, että varat tuhlataan pirstaloituihin kokeiluihin ja avustuksiin, joilla ei ole todellista merkitystä tai tehoa. Kun valtion budjettiin kohdistuvat menopaineet ovat aina kovat, olisi järkevämpää kokeilujen sijaan pyrkiä pysyviin, dynaamisia vaikutuksia tuottaviin verohelpotuksiin. Tekee mieli yhtyä edellisen puhujan ajatuksiin kehysbudjettitoiminnan oikeastaan, voisiko sanoa, päivittämisestä. Se on varmasti ollut näinä vuosina paikallaan, kun valtiontalous on ollut kriisissä. Sillä on ollut pakko hallita menokehitystä. Tästä on varmasti lähdettävä, mutta toisaalta nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan joustoa, joustavia toimia, joilla painopisteitä voidaan siirtää sinne, missä siirto tuottaa parhaan tuloksen, ja tätä ei kehysbudjetointi todellakaan mahdollista. Joku kehittyneempi muoto ja malli varmasti olisi paikallaan, jolloin täällä päästäisiin tekemään niitä tulevaisuuden merkittäviä linjauksia, joilla me pääsemme Suomena menestymään myöskin tässä kansainvälisessä kilpailussa.

Arvoisa puhemies! Nykyisessä hyvässä talouskasvuvaiheessa on, niin kuin normaalisti, vauhtisokeuden vaara. Kuvitellaan, että mitään ei tarvitse muuttaa niin kauan kuin rahaa riittää. Mitä sitten tässä tekee todella hallitus? Tuo pelivara näyttää menevän näpertelyyn tukien parantamisten parissa, kuten muuttoavustukseen työnhaun, ei siis työnteon, hyväksi. Äkillisistä talouden rakennemuutoksista ja suurista työpaikkamenetyksistä kärsivien paikkakuntien avustamiseen varataan nyt yhteensä 30 miljoonaa euroa eli varat käytetään laastareihin, joilla paikataan alue- ja elinkeinopolitiikkaa sekä rakenneuudistusten epäonnistumisia. Sen sijaan varoja tulisi käyttää todella tulevaisuuden mahdollisuuksien luomiseen, jotta saataisiin joustavampaa järjestelmää, jolla niitä päästään toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Suomen väestö ikääntyy nopeimmin koko Euroopassa. Tästä täällä on puhuttu monessa puheenvuorossa. Tässä ei voi liikaa korostaa sitä, että meidän on varauduttava sosiaali- ja terveyskulujen nousuun, merkittävään nousuun, samalla kun työssä käyvät ikäluokat pienenevät. Jo nyt sosiaalimenojemme kokonaistuotanto-osuus on EU-keskiarvoa korkeampi, ja palvelutarpeet tulevat tulevaisuudessa vain kasvamaan ja kallistumaan.

Hallitus on tehnyt perinteisen vaalibudjetin, jossa rahaa todellakin ripotellaan hyviksi katsottuihin kohteisiin ilman kokonaisnäkemystä ja vastuuta Suomen tulevaisuudesta. Hyvässä kasvusuhdanteessa hallituspuolueitten olisi ollut syytä varautua tulevaisuuteen eikä intoutua kehumaan itseään ja kavereita. Nykyisen talouspolitiikan vaihtoehto on puuhastelun sijaan keskittyminen pysyviä dynaamisia vaikutuksia tuoviin ja työntekoa arvostaviin toimiin.

Osaamiseen panostamisesta puhutaan paljon ja lämpimästi. Tekoja vain tarvitaan. Eräs esimerkki osaamisen keskeisestä syntyalustasta on opiskelijoitten tyly kohtelu. Kokoomus on jo kauan esittänyt omaa valmistumiseen kannustavaa opintotukimalliaan, joka mahdollistaisi paremmin kokopäiväisen opiskelun ja sen myötä nopeamman valmistumisen. Myös tuote- ja kehityspanostukset on pidettävä sellaisella tasolla, jolla voidaan nähdä, että Suomi kuuluu edelleenkin niitten huippuosaajien, innovaatiostaan tuttujen kärkimaitten joukkoon.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva talousarvioesitys on kokonaisuudeltaan hyvä. Maatamme se ei kuitenkaan tee tälläkään kertaa valmiiksi, ja puutteita jää, mutta nythän esitys on eduskunnan käsissä ja pieniin parannuksiin lienee tahtoa ja mahdollisuuksia.

Esitys tukee vireän talouskasvun siivittämänä työllisyyttä ja kuntia sekä panostaa moniin tarpeellisiin hankkeisiin. Parannusta tulee muun muassa yksinhuoltajien elatustukeen, vammaispalveluihin ja perhehoitajien tukeen sekä rakennemuutospaikkakunnille. Koululaisten hyvinvointiin panostetaan, uusia väylähankkeita aloitetaan, joukkoliikenne saa tukea, ja työmatkakuluvähennyksen määrää nostetaan. Tutkimus- ja kehitysmäärärahoja lisätään, samoin kovasti kaivattua oppisopimuskoulutusta. Myös toivottu ryhmäkanne etenee. Ja tässä kohtaa, kun puhutaan näistä oikeusministeriön asioista, haluan pirkanmaalaisena kansanedustajana lähettää erityisen kiitoksen ministeri Leena Luhtaselle siitä, että Kylmäkosken vankilan suunnittelu saa nyt oman rahansa. Se on kyllä ihan todella hatunnoston arvoinen asia ja ministerin oman aktiivisen toiminnan tulosta, meidän Pirkanmaan kansanedustajien tukemana toki.

Myös vähäosaiset huomioiva sosiaalipaketti on myönteinen ja täysin oikean suuntainen asia, joskin sen loppusumma on kohderyhmän tarpeisiin nähden pieni. Harmillista tässäkin täsmäohjautuvassa sosiaalipaketissa on myös se, ettei apu osu välttämättä kohdalleen, vaan köyhällä yksi tuki leikkaa toisen ja lopputulos on plus miinus nolla. Koko pienituloisten joukko, Stakesin keväisen köyhyystutkimuksen mukaan köyhyysrajan alla elävät eli pitkäaikaistyöttömät, monet yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet sekä pieneläkeläiset, ansaitsisi reilumman siivun yhteisestä hyvästä talouskasvusta. Sosiaaliturvan rakenteisiin ja eläkkeiden ostovoiman kehittymiseen olisikin syytä huolella paneutua, nostaa esiin jo tunnistetut ja mahdolliset uutena löytyvät puutteet sekä tehdä tarpeelliset korjaukset niihin niin, ettei nykyisen kaltaisia väliinputoamisia ja tulokehityksen jälkeenjääntejä hyvänä talouskasvun aikana pääsisi tapahtumaan.

Ensi vuoden talousarvioesityksessä kuntataloutta vahvistetaan yli 400 miljoonalla eurolla, enemmän kuin koskaan yli 15 vuoteen. Kuntalaisten odotusarvo on siis korkealla. Valitettavaa on, etteivät kaikissa suhteellisen vauraissakaan kunnissa valtionosuuksien lisäys ja suunnitellut hyvät hankkeet välttämättä näy. Vaikka korvamerkintä ei ole mikään muotisana, vääjäämättä tulee mieleen, olisiko esimerkiksi menopotin suurimman syömähampaan, sosiaali- ja terveydenhuollon, valtionosuuksille luotava jonkinlainen ohjausjärjestelmä. Otetaan esimerkkinä vanhushuolto, yksittäisenä kohtana vaikkapa hyvä hanke, lisävapaa omaishoitajille, heistä kun moni ei pysty välttämättä pitämään nykyisiäkään vapaitaan, vaan he taistelevat päivittäisen jaksamisongelman kanssa. Tärkeää olisi saada jo saavutetut etuudet toteutumaan heidänkin kohdallaan.

Vakavasti haluaisin otettavan harkintaan ryhmäpuheenvuorossammekin esiin nostetun mahdollisuuden siirtää omaishoidon tuki kuntien vastuulta Kelalle, jolloin niin kunnallinen kuin valtakunnallinenkin tasa-arvo omaishoidon etuuksissa toteutuisi nykyistä paremmin. Asia on sitä kokoluokkaa, että se jäänee seuraavissa hallitusneuvotteluissa pohdittavaksi — toivottavasti viimeistään siellä. Toivoisin kyseisessä riihessä myös muun muassa eläkkeensaajien ostovoimaan liittyvien sekä verotukseen liittyvien ongelmien ja perintöverotuksen kohtuuttomuuksien korjaustoimenpiteiden nousevan esiin. Näitähän on nostettu esiin täällä monien toimesta, joten toive on vähintäänkin realistinen, mutta todellakin siis vasta seuraavan kauden asia kokoluokastaan johtuen, näin epäilen.

Budjettiesityksestä puhuttaessa opiskelijat ovat olleet tapetilla ja välillä on tuntunut, että osallistuu jonkinlaiseen huutokauppaan, kun edes mainitsee sanan opiskelija. Opiskelijan äitinä katselen asiaa hyvin läheltä. Kun nyt kerran mielestäni jonkinlainen huutokauppa tässä on menossa, niin heittäisinkin vielä yhden mausteen siihen soppaan, jota nyt on hämmennetty opiskelijoiden tilanteesta, ja se on ne asumistuettomat kesäkuukaudet, jotka ovat opiskelijataloudelle todella hankalia. Kesän palkat menevät suoraan vuokranantajalle, ja jos ne rahat jäisivät säästöön ja talveksi käyttöön, niin niillä maksaisi kyllä muutaman aterian ja muunkin menon.

Arvoisa puhemies! Valiokuntakäsittelyssä toivon löydettävän rahat — joukkoliikenne saa tukea, mutta suurten kaupunkien joukkoliikenne ei — myös suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemiseen.

Väyläpuolella on jälleen puutteita. Muun muassa perustienpitoon olisi hyvä saada lisää rahaa, jotta saadaan pidettyä tuosta meidän kansallisesta infrastamme parempaa huolta.

Sitten yksittäisenä asiana tässä ihan lopussa toivoisin, että oikeusministeriön puolella käynnistettäisiin hanke rikoksen uhrin aseman selvittämiseksi, parantamiseksi ja tukemiseksi. Nykytilanne valitettavasti tuntuu olevan se, että lain rajoja kokeileva ja jopa niitä rikkova, jolla ei ole toiminnalleen sosiaalisia tai kenties taloudellisia rajoitteita, mutta ennen muuta sosiaalisia paineita, voi nyky-Suomessa tehdä lähes mitä vaan ja hänen uhrillaan on huomattavan vähän vastakeinoja selviytyä tilanteesta. Jopa oikeuteen lähteminen saattaa olla edelleen hyvin kallista tai mahdotonta, jollei ole vauras tai sitten todella köyhä, niin että saa julkisen oikeusavun. Ja sitten jos tähän vielä lisätään se toinen puoli mitalista, että oikeuskin on jo päätöksessään ottanut kannan, että asian julkisuus on jo rankaisu sinällään ja lasketaan ikään kuin rikkojan rangaistukseen painolastiksi, niin ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, että monessa asianomistajarikoksessa syytetty on inkognito — henkilötiedot eivät ole julkisia, hänet kuljetetaan suojattuna, hän on todella suojattu kaikelta tämmöiseltä ikävältä julkisuudelta — (Puhemies koputtaa) mutta jutun uhri on täysin vapaata riistaa, kameroiden kuvattavissa ja julkisuudessa haastateltavissa. Siinä jos mietitään tätä, että oikeus on todennut, että julkisuus on rankaisu, niin kyllä se hiukan omituiselta tuntuu.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Koska voin hyvillä mielin yhtyä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron sisältöön, en ryhdy tässä kertaamaan asioita. Sen sijaan haluan kommentoida joitakin opposition puheenvuoroja, jotka kohdistuivat lähinnä työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.

Työvoimapoliittista koulutusta ovat arvostelleet erityisesti edustajat Katainen, Häkämies, Sasi ja muutama muu oikeisto-opposition henkilö. Haluankin kysyä, eikö kokoomus ole huomannut, että Suomessa on suuri rakennetyöttömien joukko, joka ei työllisty, ellei ihmisten työelämävalmiuksia paranneta. Kokoomus ei ilmeisesti ole oppositioaikana huomannut, miten paljon työvoimapolitiikan välineistö on kehittynyt. Esimerkkinä voin mainita nuorten yhteiskuntatakuun, muutosturvan ja yritysyhteistyön. Yritysyhteistyöstä hyvä esimerkki on yritysten kanssa yhdessä toteutettava yhteishankintakoulutus. Harmi, että paikalla ei ole yhtään kokoomuslaista edustajaa. Kysyn kuitenkin edelleen kokoomuslaisilta, jotka ilmeisesti työhuoneissaan kuuntelevat, jättävätkö he heitteille syrjäytyneet ja ne työttömät, jotka tarvitsevat sosiaalipolitiikan ja työvoimapolitiikan välimaastossa olevia toimia työelämävalmiuksien parantamiseksi. Sosialidemokraatit eivät jätä ihmisiä heitteille.

Kokoomus on ilmoittanut haluavansa vähentää työvoimapoliittisia toimia, ja näinhän se on tehnyt niin kauan kuin minä olen ollut valtiovarainvaliokunnan jäsen: kokoomuslaiset ovat valtiovarainvaliokunnassa aina esittäneet näiden leikkausta.

Kokoomus esittää kuntouttavan työtoiminnan vastaanottovelvollisuuden laajentamista. Nykyään nuorilla on velvollisuus osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, muilla ei. Mistä kokoomusoppositio kuvittelee näiden kuntouttavan työtoiminnan paikkojen löytyvän vähimmillä resursseilla? Tällä hetkellä vapaaehtoisillekaan ihmisille ei löydy riittävästi paikkoja kuntouttavaan työtoimintaan. Opposition linja johtaisi siihen, että annettaisiin ihmisten ensin menettää työkyky ja autettaisiin vasta sitten. Opposition olisi hyvä tietää, että varhaisen puuttumisen periaatteen noudattaminen on järkevää, kun on ihmisistä kyse.

Kokoomus on myöskin arvostellut tukityöllistämistä valtiolle. Koska ministeri Filatov on pitkällä ulkomaanmatkalla, haluan todeta, että olen keskustellut hänen kanssaan ja tukityöllistämisiä suunnataan tälläkin hetkellä yrityksiin niin paljon kuin yrityksillä vain on vastaanottokykyä, vasta sen jälkeen työllistetään tuella julkiselle sektorille. Ikävä kyllä yrityskumppaneita ei ole tarpeeksi, ei vaikka kuinka aktiivisesti niitä metsästettäisiin. Kaikkia työntekijöitä yksityinen sektori ei myöskään kelpuuta töihin.

Myöskin työvoimapolitiikan vaikuttavuus on saanut huutia täällä keskustelussa. Kuitenkin työvoimapolitiikan vaikuttavuusluvut ovat parantuneet merkittävästi. Tämä on seurausta paitsi määrätietoisesta laadun kehittämisestä myös parantuneesta työllisyystilanteesta. Tilastot kertovat työvoimapolitiikan vaikuttavuuden parantumisesta. Muun muassa uusien työttömyyslukujen mukaan työttömyys on alentunut vuoden takaisesta 8,7 prosenttia, pitkäaikaistyöttömyys on alentunut 10,7 prosenttia ja nuorisotyöttömyys 12,8 prosenttia. Nämä luvut osoittavat sen, että vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten pääsy työhön on parantunut suhteellisesti enemmän. Tätä ei olisi tapahtunut ilman työvoimapoliittisia toimia. Tämä kannattaa pitää mielessä.

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Eero Heinäluoman mukaan hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi edustaa pari piirua ihmisen suuntaan -ajattelua. Hallituksen viestinnässä on myös paljon korostettu täsmätoimiin perustuvaa köyhyyspakettia. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota eräisiin tasa-arvoisen yhteiskunnan kannalta ongelmallisiin kohtiin budjetissa, joka on laadittu poikkeuksellisen hyvien suhdanteiden aikana, jolloin valtion tulojen ennakoidaan kasvavan.

Hallituksen esitys ei puutu täydellä vakavuudella lapsiperheiden köyhyyteen. Tasa-arvoisen yhteiskunnan kannalta on erittäin huolestuttavaa, että köyhien lapsiperheiden määrä on kasvanut koko laman jälkeisen ajan. Vuonna 2003 köyhiksi luettavia lapsiperheitä oli 63 000 ja niissä asui 131 000 lasta. Erityisesti yksinhuoltajien köyhyysriski on kasvanut. Tutkimuksissa minimivanhempainrahan on todettu olevan niin alhainen, että sen perustuslainmukaisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Vähimmäispäivärahalla sinnitteleminen ei ole mikään pieni ongelma. Vuonna 2004 liki viidennes äitiyspäivärahoista myönnettiin vähimmäismääräisenä. Tämä tarkoittaa pariakymmentätuhatta äitiä. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistaso tuleekin nostaa pienimmän työttömyyspäivärahan tasolle.

Hallitus on vihdoin puuttunut tasa-arvo-ongelmaan, joka on seurannut siitä, että naiset käyttävät noin 95 prosenttia kaikista korvatuista vanhempainrahapäivistä ja nykyjärjestelmässä naisten työnantajat maksavat suurimman osan vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista. Tämä on johtanut naisten syrjintään sekä työhönotossa että työsuhteen laadussa. Valitettavasti hallitus jätti kuitenkin uudistukset puolitiehen. Kustannuksista korvaamatta jäävät edelleen raskauden aiheuttamat ja sairaan lapsen hoidosta seuraavat poissaolot, samoin sijaisen perehdyttämisestä aiheutuvat kulut. Puolet äitiyslomalla olevista saa myös palkkaa useimmiten kolmen kuukauden ajalta, ja kolmannes näistä kuluista jää uudistuksen jälkeenkin korvaamatta.

Kuten vihreiden ryhmäpuheenvuoron pitänyt ed. Sinnemäki toi esiin, eduskunnan on syytä tarkasti pohtia, voitaisiinko hallituksen esittämä korotettu vanhempainraha isille korvata isille korvamerkityn vanhempainrahakauden pidennyksellä. Sinänsä isien kannustaminen vanhempainvapaan käyttämiseen on tärkeä tavoite.

Lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden taloudellista asemaa on Suomessa pyritty tasaamaan lapsilisällä. Lapsilisiä on 1990-luvun laman jälkeen korotettu ainoastaan ensimmäisen lapsen osalta vuonna 2004. Lapsilisiä tulisi nyt korottaa toisesta lapsesta alkaen samalla summalla eli 10 eurolla. Lisäksi lapsilisät tulisi vihdoinkin sitoa indeksiin.

Yksinhuoltajien osalta budjettiin sisältyy yksi sinänsä oikean suuntainen toimi, 6 euron korotus elatustuessa. Korotus on kuitenkin aivan liian pieni tuomaan helpotusta heikoimmassa asemassa olevien yksinhuoltajien tilanteeseen. Korotuksen olisi pitänyt olla ainakin 20 euroa kuussa.

Arvoisa puhemies! Keskeinen tasa-arvoa edistävä laitos Suomessa on peruskoulu. Suomalainen peruskoulu on myös osoittanut kansainvälisissä mittauksissa toimivuutensa. Toisaalta esimerkiksi peruskoulujen välisen eriarvoisuuden kasvamisesta on löydetty selviä merkkejä kansallisissa oppimisarvioinneissa. Eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisyssä on tärkeää panostaa perusopetuksen laatuun, kuten riittävän pieniin ryhmäkokoihin, oppilashuoltoon ja tukipalveluihin. Perusopetuksen laadun takaamiseksi kunnille olisi osoitettavissa hallituksen esitystä enemmän rahaa oman sektorinsa sisältä. Perusopetuksen oppilasmäärä nimittäin jatkaa laskuaan. Kun oppilaita arvioidaan ensi vuonna olevan 7 000 vähemmän kuin viime vuonna, koituu tästä valtiolle lähemmäs 40 miljoonan euron säästö. Tämä summa on syytä kokonaisuudessaan palauttaa perusopetuksen laadun parantamiseen.

Tasa-arvon kannalta koulujärjestelmässämme on rahoitukseen liittyvä rakenteellinen ongelma. Valtionosuuden korvamerkinnän puuttuessa kunnat satsaavat eri tavalla perusopetukseen. Toisissa kunnissa panostetaan ja palkitaan hyvin menestyviä oppilaita, ja toisissa pyritään tasoittamaan eroja ohjaamalla resursseja heikoimpien oppilaiden erityis- ja tukiopetukseen. Kun oppilaat saavat valita koulunsa suhteellisen vapaasti, myös kuntien sisällä tapahtuu eriytymistä. Etenkin suurissa kaupungeissa oppilaiden sosiaalisella taustalla on jo nyt yhteys koulun oppimistulosten välillä. Koulujen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi kuntien koulusatsausta pitäisi säädellä valtion ja kuntien yhteisellä peruspalvelubudjetilla, jossa opetukseen käytettävien eurojen vähimmäismäärä olisi kunnan oppilasluvun mukaan kiinteästi määrätty. Lisäksi valtion ohjauksella tulisi erikseen puuttua voimavarojen suuntaamiseen heikosti menestyville kouluille.

Tasa-arvon kannalta on huolestuttavaa, että muutama sata nuorta jää vaille peruskoulun päästötodistusta ja noin 3 500 ei jatka opintojaan peruskoulun jälkeen. Tässä vaiheessa yhteiskunnan marginaaliin pudonneiden on vaikea nousta sieltä. Yhteiskunta menettää pysyvästi työelämästä syrjäytyneen työpanoksen ja verotulojen myötä suuria summia rahaa. Toisaalta suuria kustannuksia tulee myös syrjäytyneelle maksetuista tulonsiirroista ja palveluista. Pahimmillaan koulupudokas ajautuu pysyvään laitos- ja vankilakierteeseen. Ennen kaikkea kysymys on kuitenkin siitä, haluammeko pitää huolta kaikista kansalaisistamme. Inhimilliset kustannukset syrjäytymisestä ovat syrjäytyneen itsensä ja hänen lähipiirinsä osalta mittaamattomat.

Hallitus esittää koulupudokkaiden aktivointiin miljoona euroa, mikä on ihan liian vähän. Tehokas varhaisen tuen muoto olisi se, että peruskoulussa nimettäisiin vastuuhenkilö seuraamaan huonosti koulussa pärjänneiden oppilaiden siirtymistä toisen asteen opintoihin.

Arvoisa puhemies! Usein paras vanhuksien, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten hoitomuoto on tukipalveluin täydennetty omaishoito. Omaishoito vähentää laitoshoidon tarvetta ja pienentää näin terveyden- ja vanhustenhuollon kustannuksia. Pienin omaishoitopalkkio, 300 euroa kuussa, on kuudesosa halvimman laitospaikan kustannuksista. Omaishoidon osalta on viime aikoina tapahtunut nurinkurista kehitystä. Viime vuonna toteutettu vähimmäispalkkion korottaminen on johtanut monissa kunnissa siihen, että tuen saajien määrää on pyritty rajoittamaan arvioimalla hakijoiden kelpoisuutta entistä tiukemmilla kriteereillä. Paikoin kaikkien omaishoitajien korvaukset on korotuksen seurauksena pudotettu lähelle alarajoja. Lakiin kirjattu omaishoitajien tukeminen on usein tarkoittanut ainoastaan yhdyshenkilön nimeämistä kuntaan.

Vanhustenhoidon haasteista selvitäksemme omaishoitajien palkkioita tulee korottaa. Lisäksi omaishoitajille tulee järjestää työnohjausta, vertaistukea ja kuntoutusta. Sinänsä on hyvin positiivista, että budjetti sisältää esityksen yhden lomapäivän lisäämisestä kuukautta kohden. Todellinen ongelma on kuitenkin siinä, voiko hoitaja luottaa omaisensa saavan loman aikana hyvää hoitoa. Moni omaishoitaja jättää lomansa pitämättä, jos omainen joutuu loman ajaksi laitokseen. Tämä vaatisi selkeämpää lainsäädännöllistä ohjausta.

Arvoisa puhemies! Yksi tulonlähde on ilmeinen. Alkoholin kulutus ja alkoholihaitat ovat jatkaneet kasvuaan pari vuotta sitten toteutetun alkoholiveron alentamisen jälkeen. Eikö nyt olisi aika jälleen kiristää verotusta? Hinnalla voitaisiin vaikuttaa erityisesti nuorten ja suurkuluttajien juomiseen. Verotus voitaisiin väkevien osalta nostaa ennen alennusta vallinneelle tasolle, mikä tukisi vuosikymmeniä harjoitettua politiikkaa mietojen juomien suosimisesta. Veron korotus toisi valtiolle tuloja ja vähentäisi myös alkoholihaittojen aiheuttamia kustannuksia tehokkaammin kuin varoitustarrat pullojen kyljissä. Alkoholiveron korotukselle löytyy tukea myös kansalaisten keskuudesta, sillä eilen julkaistun tiedon mukaan lähes puolet Terveyden edistämisen keskuksen teettämään kyselyyn vastanneista kannattaa alkoholiveron korottamista.

Reijo Laitinen /sd:

Rouva puhemies! Muutaman asian vielä nostaisin tässä lähetekeskustelussa esille. Olen puhunut tähän mennessä taloudesta, työllisyydestä, siitä, miten työllisyys on lisääntynyt, ja toisaalta siitä, että meillä on varsin korkea työttömyysaste edelleen ja äärettömän voimakas rakennetyöttömyys, joka ei näytä purkautuvan huolimatta siitä, että talous kasvaa ja avoimia työpaikkoja on ennätysmäärä, tälläkin hetkellä yli 54 000 työpaikkaa.

Tulen siihen johtopäätökseen, että meillä täytyy olla pitkäaikaistyöttömissä sellaisia henkilöitä tavattoman paljon, jotka ovat menettäneet työkykynsä joko fyysisesti tai henkisesti, ja on moraalisesti ja eettisesti väärin, että tällaiset ihmiset joutuvat hakemaan toimeentulonsa esimerkiksi työmarkkinatuen kautta ja sitten edelleen hyvin monet heistä, valtaosa, hakemaan kunnasta toimeentulotukea, kun näitten ihmisten osalta pitäisi menetellä sillä tavalla, että heidän terveydentilansa todettaisiin. Ja jos on todellakin menettänyt työkykynsä, niin heille kirjoitettaisiin sitten eläkeratkaisu ja sillä tavalla saisivat minimitoimeentulon turvattua. Se olisi ihmisarvoisempaa kuin tällä hetkellä heidän tilanteensa on.

Verotuksen osalta on tehty erittäin massiivisia veronkevennysratkaisuja, ansiotuloverotusta kaiken kaikkiaan kevennetty, kun otetaan huomioon tuleva talousarvio, vuoden 2007 budjetti, semmoisella 2,4 miljardilla eurolla. Myöskin yritysverotusta on kevennetty merkittävästi.

Mutta on ryhmiä, jotka eivät ole päässeet nauttimaan näistä veronkevennyksistä. Tietty joukko eläkeläisistä elikkä henkilöt, jotka saavat noin 1 000 euroa kuukaudessa eläkettä, aina tuonne vähän yli tuhanteen euroon, maksavat veroja enemmän kuin palkansaajat. Se ei tietenkään voi olla oikein. Näin on käynyt. Myöskin työttömien verotus on korkea. Esimerkiksi työmarkkinatuella oleva henkilö maksaa keskimäärin lähes 20 prosenttia veroja. Näiltä henkilöiltä elikkä työmarkkinatukea, peruspäivärahaa saavilta pitäisi verotus poistaa kokonaan, ja sillä tavalla me estäisimme köyhyyttä kaikkein parhaiten.

Meillä on aivan liian paljon syrjäytettyjä ihmisiä. Ja nämä niin sanotut täsmätoimenpiteet, joihin käytetään nyt noin 80 miljoonaa euroa rahaa, kunnat nelisenkymmentä ja valtio 40 vuositasolla, eivät tule riittämään tämän ongelman korjaamiseen. Toivoisin, että tässä kysymyksessä nyt löytyisi eduskunnassa konsensusta, millä tätä ongelmaa hoidetaan. On se niin vaikea suomalaiselle yhteiskunnalle. Meillä on samanaikaisesti varallisuus kasvanut tietyillä henkilöillä. Voi sanoa näin kansanomaisesti, että rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät ovat köyhtyneet. Kaikki tilastot sen osoittavat. Se kymmenesosa kansalaisista, joka on köyhyysrajan alapuolella, elää köyhyysrajan alapuolella, on entisestään köyhtynyt. Tämän minun mielestäni pitäisi olla politiikan painopisteenä.

Liikenneintrojen osalta paketti on suurin piirtein hyvä. Nyt tässä hallitus toteuttaa eduskunnan tahtoa ja päätöksiä. Kun tämän vuoden talousarviota käsiteltiin, me muotoilimme valtiovarainvaliokunnassa ponnen, jossa edellytettiin, että hallitus tuo esityksen eduskunnalle ykköskorin hankkeiden toteuttamisesta. Ja nyt on näin tapahtunut. Hyvä näin. Perustienpidon ja radanpidon määrärahat ovat liian alhaiset, ja ne tarvitsevat selkeätä tasokorotusta.

Minä hivenen kyllä kavahdan sitä mallia, että kunnat lähtevät rahoittamaan näitä infrahankkeita ja valtio sitten jälkirahoitteisesti maksaa kunnille takaisin. Ei tälle tielle pitäisi lähteä, koska se johtaa siihen, että kunnat rupeavat kilpailemaan siitä, kuka eniten nyt rahaa laittaa tiettyyn hankkeeseen, että valtio sitten sen hankkeen toteuttaisi. Toisaalta kyllä pohja menee sitten pois myöskin siltä kysymykseltä, että kuntatalous on ongelmissa. Elikkä jääköön tämä Oulun tapaus ja Oulun esimerkki nyt sitten ainutlaatuiseksi. Toivon mukaan se ei saa nyt sitten jatkoa. Kyllä meidän on valtion budjetin kautta osoitettava määrärahat niihin infrahankkeisiin ja teiden korjaukseen ja rakentamiseen, mitkä valtiolle kuuluvat.

Otan, puhemies, yhden yksittäisen asian vielä esille, ja se on talous- ja velkaneuvonnan tilanne. Talousarviossahan esitetään talous- ja velkaneuvontaan 4 511 000 euroa vuodelle 2007, 4 511 000 euroa, joka on noin 200 000 euroa pienempi kuin tämän vuoden määräraha on. No, laki sanoo sen, että velvoitetaan valtio järjestämään talous- ja velkaneuvontaa tasapuolisesti kaikkialla Suomessa. Asiakasmäärät velkaneuvonnassa, niin kuin me kaikki hyvin tiedämme, ovat nousseet vuosi vuodelta. Erityisesti nuorten kansalaisten määrä on kasvanut.

Kun velkajärjestelylaki tuli voimaan vuonna 1993 — muistan hyvin, kun sitä täällä käsiteltiin — niin silloin ajateltiin vain siihen tyyliin, että ylivelkaantuneiden henkilöiden asiat tulevat hoidetuksi muutamassa vuodessa. Näin ei ole käynyt. Velkaneuvontapalvelujen kysyntä on, niin kuin totesin, ollut viime vuosina voimakkaassa kasvussa ja erityisesti se on kasvussa korkean työttömyyden alueilla. Velkaneuvonta-asiat ovat tulleet entistä vaativammiksi, ja niissä tarvitaan vankkaa osaamista ja ammattitaitoa. Siitäkin huolimatta, että vapaaehtoisia velkajärjestelyjä ja velkasovintoja tehdään paljon, käräjäoikeuteen menevien hakemusten määrä on ollut myöskin viime vuosina kasvussa.

Talous- ja velkaneuvonnasta annetussa laissa edellytetään talousneuvontapalvelujen järjestämistä sekä ylivelkaantumisen ennaltaehkäisyä. Käytännössä, siis käytännössä, tätä yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi asetettua ennalta ehkäisevää työtä on jo nykyisten määrärahojen puitteissa ollut hyvin vaikea toteuttaa. Se on erittäin vähäistä, koska varsinainen velkaneuvonta ja ylivelkaongelmien selvittäminen vievät velkaneuvonnan ajan kokonaisuudessaan.

Kun nyt tämä budjettiesitys menee valtiovarainvaliokunnan käsittelyyn, niin minä toivoisin kyllä sitä, että tähän velkaneuvontakysymykseen nyt sitten käsittelyn aikana paneuduttaisiin huolellisesti ja toimittaisiin siten, että tätä määrärahaa ei nyt ainakaan leikattaisi vaan pidettäisiin vähintäänkin se vuoden 2006 tasolla. Niin kuin sanoin, niin nyt budjettiehdotuksessa esitetään, että tätä rahaa leikataan 200 000, ja se ei kyllä tähän tilanteeseen, mikä velkaneuvonnan osalta on olemassa, sovi alkuunkaan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten jo aikaisemmassa puheenvuorossani sanoin, budjettiesitys on monessa mielessä onnistunut, mutta haluan kuitenkin puuttua muutamaan mielestäni tärkeään asiaan, johon toivon korjausta tulevan eduskuntakäsittelyn myötä.

Sosiaalialan osaamiskeskusten rahoitusta ollaan taas vähentämässä. Koko olemassaolonsa ajan osaamiskeskukset ovat joutuneet taistelemaan rahasta, ja asetettuihin tavoitteisiin nähden resurssit ovat olleet jo alun alkaen liian vaatimattomat. Vuotuinen rahoitus on ollut noin 3 miljoonaa euroa. Kuluvan vuoden rahoitukseen saatiin lisäbudjetissa parannus. Tulevalle vuodelle esitetään nyt 2,5 miljoonan euron panostusta. On syytä huomauttaa, että sosiaali- ja terveysministeriön arvio rahoitustarpeesta oli 4 miljoonaa euroa. Itse asiassa verrattuna vuoden 2002 tasoon pelkästään kustannustason nousu aiheuttaa 0,5 miljoonan euron lisätarpeen. Toisin sanoen, jotta edes alkuasetelma säilyisi, olisi rahoituksen jo oltava 3,5 miljoonaa euroa. Epävarma rahoituspohja on luonut toimintaan epävarmuutta ja estänyt toiminnan pitkäjänteisemmän suunnittelun.

Nykyinen hankerahoitusjärjestelmä sitoo useat ihmiset pelkästään rahoituksen hakemiseen, kun resursseja voitaisiin ohjata varsinaiseen toimintaan. Tämä haastaa jatkuvasti henkilöstön jaksamisen, rekrytoinnin ja sitoutumisen. Jatkuva epävarmuus työsuhteen jatkumisesta ja hankkeiden rahoituksesta vie hyvältäkin ja mielenkiintoiselta työltä mielekkyyden.

Sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman, sosiaalihuollon kehittämistoiminnan tilaa kunnissa koskevan arvioinnin väliraportissa todetaan, että sosiaalialan osaamiskeskukset ovat onnistuneet hämmästyttävän hyvin varsin lyhyessä ajassa tavoittamaan kuntakenttää. Yli 80 prosenttia kunnista katsoi hyötyvänsä osaamiskeskuksen toiminnasta paljon tai kohtalaisesti. Viimeksi budjetin yhteydessä täällä todettiin, että osaamiskeskusten asema tulee harkita kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osana ja selvittää mahdollisuudet vahvempien alueellisten yksikköjen muodostamiseen ja yhteistyön laajentamiseen. Mielestäni nyt jos koskaan sosiaalialan osaamiskeskusten osaamista ja kehittämistyötä tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Puutun yhteen tärkeään aiheeseen eli terveyden edistämiseen. Budjettikirjassa on nyt uudella tavalla selkeänä strategisena vaikuttavuustavoitteena otettu esiin terveyden edistäminen, terveet elämäntavat, terveellinen ravitsemus ja terveysliikunta. Sinänsä terveyden edistämiseen suunnatut rahat ovat nousemassa; olen kuitenkin todella pettynyt, että ainoastaan 300 000 eurolla.

Kansanterveyslaki määrittää terveyden edistämisen selkeästi laissa. Tämä tarkoittaa, että terveyden edistämisen vastuu kuuluu nyt useammalle hallintokunnalle, ei ainoastaan terveydenhuollolle. Tässä kuntien rooli on erittäin tärkeä. Terveyden edistäminen tulee huomioida kaavoituksessa, rakentamisessa, päiväkotien ja koulujen pihojen suunnittelussa, työpaikoilla. Terveysliikuntaan ja myös laajemmin ja terveellisiin ruokatottumuksiin tulee kiinnittää huomiota. Terveyden edistämisen tulee olla osana jokaisen arkipäivää. Kyse on tavallisista arkipäivän valinnoista.

Viimeksi tänä aamuna Aamu-tv:ssä kannettiin huolta diabeteksen lisääntymisestä, jonka taustalla on selkeästi huonot ruokatottumukset, liikalihavuus ja liikkumattomuus. Diabetes tulee olemaan merkittävimpiä terveydenhuollon menojen lisääjiä, sillä pelkästään se lisää terveydenhuollon kustannuksia useita kymmeniä miljoonia euroja. En puutu nyt sen syvemmälti alkoholin terveysvaikutuksiin. Me tiedämme ne kaikki enempää selvittämättä. Mutta haluan tukea lämpimästi alkoholiveron korottamista, onnistutaanpa siinä tai ei. Ttoivon kuitenkin meidän etenevän siihen suuntaan. Terveyden edistämisessä ei ole kyse vain tästä päivästä ja tämän päivän menoista. Kyse on ennen muuta tulevaisuuden terveydenhuollon kasvavista menoista, joihin me kaikki voimme vaikuttaa jo nyt.

Arvoisa rouva puhemies! Toinen sosiaalipuolen asia, jonka haluan nostaa esiin, on omaishoitajien aseman parantaminen. Nyt budjetissa on rahoitettu kolmas vapaapäivä, ja se on hieno asia. Olen todella tyytyväinen siitä. Monet omaishoitajat uupuvat ja haluavat nimenomaan omaa vapaa-aikaa kerätäkseen voimia ja saadakseen elää edes hetken vain itselleen. Ongelmana vain on siinä, ettei monissa kunnissa pystytä toteuttamaan ensimmäistäkään vapaapäivää. Kuntien palvelutarjonta on edelleen aivan riittämätön vastaamaan omaishoidon tarpeisiin.

Omaishoitajia arvioidaan olevan noin 300 000, ja heistä alle 30 000 on omaishoitolain piirissä. Moni omaishoitaja jää myös kokonaan omaishoitajasopimusta vaille. Me emme saa unohtaa niitä omaishoitajia, jotka eivät ole omaishoitolain piirissä. Myös heidän palveluitaan tulee kehittää. Kyse on todella isosta, erittäin haastavasta kysymyksestä, joka ei kosketa vain tulevaisuutta vaan on todellista arkipäivää monen omaishoitajan elämässä myös tänä päivänä. Toki olen hyvin iloinen, että jokaisessa kunnassa, jossa omaishoitosopimukset toimivat ja täyttyvät, kolmas vapaapäivä on mahdollinen. Tämä on oikean suuntainen ratkaisu, ja siihen suuntaan meidän tulee edetä.

Meillä on myös suuri joukko pienituloisia eläkeläisiä, jotka tarvitsisivat erilaisia kotiin tuotavia palveluita, kuten esimerkiksi siivousta ja kaupassakäyntiä. Palvelusetelijärjestelmäkään ei heitä näissä kaikissa tilanteissa voi auttaa. Kunnat eivät pysty näitä palveluita heille tarjoamaan, eikä pienituloisilla eläkeläisillä ole varaa myöskään niitä ostaa. Tähän välimaastoon meidän tulisi myös jatkossa panostaa, sillä se tukisi monen vanhuksen ja ikäihmisen mahdollisuutta asua mahdollisimman pitkään kotona. Se on varmasti meidän jokaisen toive ja tahto.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Talousarvion pitäisi sisältää pitkä taivaansininen lanka, rakenne, joka hidastaa ilmastonmuutosta ja tukee kestävää kehitystä. Tätä sinistä tai punavihreää lankaa budjetissa ei ole.

Sitä vastoin oli piristävää, että valtiovarainministeri Heinäluoma täällä puheenvuorossaan pohdiskeli kestävän kehityksen ja lisääntyneen kulutuksen välistä epätasapainoa. Tästähän tosiaan oli kyse hänen aprikoidessaan jatkuvan talouskasvun ongelmaa. Ministeri Niinistö aikoinaan kunnostautui tällä alueella lähinnä sillä, että hän mietiskeli täällä kyselytunnilla autojen käyttömaksun täytäntöönpanoa nimenomaan niin, että käyttömaksu pitäisi säätää auton moottorin tehon perusteella, ja mielestäni hän oli tässä aivan oikeassa.

Suomen sitoutuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan vaatii myös konkreettisia budjettiesityksiä. Niitä valitettavasti on vähän. Joukkoliikennettä tulisi ehdottomasti tukea enemmän, ympäristöverotusta tulisi suunnata rohkeasti haitakkeisiin ja turhakkeisiin, sähkön ja yleensä energian kulutuksen tehokkuuteen tulee kiinnittää suurempi huomio. Syöttötariffi on toteutettava uusiutuvien energiamuotojen kohdalla. Hallitushan on ottanut tällaisen lyhyen askeleen, mutta se hiukan johtaa suohon, nimittäin se kohdistuu turpeeseen ja turve on enintään erittäin hitaasti uusiutuva energianlähde.

Rakennusten lämmittäminen ja viilentäminen ovat yksi keskeisiä hiilidioksidipäästöjen tuottajia. Kokonaistase on runsaan 40 prosentin luokkaa hiilidioksidipäästöistä. On takaperoista, että samalla kun hallitus laajentaa rakennusten peruskorjausavustuksia nimenomaan omakoti- ja pientaloihin, se ottaa ne pois asunto-osakeyhtiöiltä. Samalla koko rakennusten peruskorjausavustusten määrärahaa erittäin voimakkaasti pienennetään eli 20 miljoonalla eurolla 70 miljoonasta 50:een.

Ympäristönsuojelu ja Itämeren rehevöitymisen estäminen vaativat enemmän rahoitusta budjetin pääluokkaan 35 kohdalle Ympäristötyöt. Nyt päinvastoin siitä on leikattu tämän vuoden tasosta 1,9 miljoonaa euroa. Jätevesihuolto, siirtoviemärit, saastuneiden maa-alueiden hoito tarvitsevat rahoituksensa. Tässä budjetti ei tue sitä kansallisesti määriteltyä tavoitetta, jonka olemme yhdessä tehneet, nimittäin Itämeren suojelua.

Muun muassa ympäristöministeri Enestam mielestäni erittäin hyvin ja laajasti 11. syyskuuta ilmestyneen Helsingin Sanomien mielipidesivulla sitoutti itseään ja meitä kaikkia Itämeren suojeluun vuosikymmeniksi, tarvitsemme siihen toki välineitä.

Ympäristökeskusten tehtäviä on vahvasti lisätty viime vuosina. — On ilo muuten nähdä, tai ei se ole ehkä ilo, koska meitä on näin vähän, mutta on todettava, että täällä on tällä hetkellä vain ympäristövaliokunnan jäseniä paikalla. Neljä meitä on: edustajat Vielma, Hänninen, Laxell ja allekirjoittanut. — Ympäristökeskusten tehtäviä on lisätty vahvasti, ja me kaikki ympäristövaliokunnan jäsenet siis, jotka olemme puhemiehen lisäksi täällä paikalla, tiedämme tämän, koska olemme säätäneet aika paljon viime vuosina lakeja, joissa ympäristökeskuksille on annettu uusia tehtäviä.

Mainitsen tässä autoromudirektiivin ja sähkö- ja elektroniikkaromudirektiivin. Niiden toteuttaminen on jätetty ympäristökeskuksille, tässä tapauksessa nimenomaan Pirkanmaan ympäristökeskukselle. Tiedämme myös, että molemmat direktiivit on edelleen vaillinaisesti saatettu Suomessa voimaan. Osaltaan tämä johtuu nimenomaan Pirkanmaan ympäristökeskuksen vähäisistä resursseista, ja nyt ei kylliksi lisätä näitä resursseja, päinvastoin ympäristöpääluokan kehystä tiukennetaan. Se on kuin panta, joka puristaa otsasta niin, että aivoihin koskee. Tämä on väärää politiikkaa.

Kansalaisjärjestöjen, kuten Suomen Luonnonsuojeluliiton, valtionavustus on pysynyt käytännössä viime vuodet muuttumattomana. Miksi se on ongelma? Sen vuoksi, että Suomessa Suomen Luonnonsuojeluliitolla on keskeinen rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa ympäristöasiantuntijatahona. Tuki pitäisi edelleen säilyttää, ei sitä käytännössä vähentää.

Rakennusperinnöstä: se kuuluu ympäristöpääluokkaan. Sen taloudellinen tukeminen on edelleenkin heikko lenkki. Rakennussuojelussa voidaan asettaa toimenpidekielto, voidaan jopa rakennussuojelulain avulla toteuttaa rakennussuojelua, mutta käytännössä taloudellisia edellytyksiä tähän ei ole.

Sitten, puhemies, terveyden ja sairaanhoidosta muutama asia. Siitä olen jo täällä puhunut, ja me olemme oikeastaan kaikki siitä jo keskustelleet, mutta haluan edelleen todeta, että kuntien todellisuus on erilainen kuin se puhe, mikä täällä tulee lähinnä ministerien suusta taikka sitten johtavien hallituspuolueiden edustajien suusta.

On selvää, että kuntien taloudessa vanhukset ja sairaat on pantu joustamaan. He maksavat heikentyneenä hoitona ja hoivana kuntien yritykset tasapainottaa taloutensa. Samalla on huomattava se, että kun perustuslain 19 § takaa esimerkiksi terveydenhoidon, niin kunnat kuitenkin jättävät sen tekemättä, vaikka ne monesti voisivat sen tehdä. Syy ei ole vain siinä, että budjetin kuntatuki on liian heikko tai huonosti kohtaantuva. On kyllä syytä kuntien omassa politiikassa. Arvot eivät ole kunnissa kohdallaan.

Vanhenemisella pelotellaan, ja tämän päivän Helsingin sanomissa on hyvin merkittävä artikkeli. Ukrainalainen YK-asiantuntija Alexander Siderenko kertoo nimenomaan siitä, miten maailmanlaajuisestikin vanhenemisesta on tehty ikään kuin sairaus, jonkinlainen synti, paha asia. Kaikki ihmisethän tietysti vanhenevat ja lapsetkin vanhenevat, mutta kun tulee 60 vuoden ikään, jonka jälkeen virallisesti kuuluu niin sanottuun vanhenevaan väestöön, niin tällöin tulee mukaan jo mielenmasennus, syyllisyyden tunne, taakkana oleminen yhteiskunnan taloudessa menokohteena, ja tämä länsimaisessa yhteiskunnassa toimiva prosessi pitää saada pois.

Eläkkeistä niin paljon, että pahin asia on tietysti pienten eläkkeiden mahdoton tilanne, niillä ei elä, mutta yhtä paha on indeksi. Kansaneläkeindeksi on kaikkein huonoin, sehän ei huomioi lainkaan ansioindeksiä, mutta myöskin 80—20-eläkeindeksi on aivan kestämätön. Eläkkeiden ostovoima jää jatkuvasti jälkeen, ja tässä talossa pitää löytyä rohkeutta muuttaa tämä tilanne, mutta samalla eräs asia lopuksi. Ei ole järkevää myöskään se, että vaietaan menneistä ongelmista. Ed. Uotila käytti hyvän puheenvuoron siitä ajasta, kun Suomessa oli syvä talouden lama. Silloin tehtiin pakolla täällä vääriäkin päätöksiä, vähintään huonoja päätöksiä, mutta nyt on aika muuttaa linjaa, ja yksi teko on kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisen jatkaminen laajentaen siitä, mihin aikoinaan jäätiin.

Lopuksi, nuo omaishoitajat, jotka ovat todellisia arjen sankareita, heidän kohdallaan on vain todettava, että usein vapaapäivää ei voi toteuttaa, koska Alzheimer-potilasta on vaikea viedä kotoaan muualle hoitoon.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi muutama sana työllisyydestä ja työttömyydestä.

Hallitushan otti tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan luomisen vaalikaudella, mutta tuohon tavoitteeseen tuskin päästään, vaan tulos on ilmeisesti noin 80 000 työpaikkaa. Työttömiä on maassamme tosiasiassa yli 300 000. Tilanne on siten edelleenkin maan kehityksen kannalta todella huolestuttava. Kun tiedämme, että kunnat ja valtio eivät lisää ainakaan merkittävästi työvoimaa, jää tilanteen pelastajaksi elinkeinoelämä ja sen piirissä pieni ja keskisuuri yritystoiminta, suuryrityksiä luonnollisestikaan unohtamatta.

Keskeisten politiikan lohkojen tulisi mielestäni panostaa uusien työpaikkojen aikaansaamiseen juuri pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Periaatteeksi tulisi ottaa, että jokainen itsensä työllistävä ihminen on suuren työttömyyden aikana kullan arvoinen ihminen. Valtiovalta voi tulla vastaan monella eri tavalla verotuksen keinoin, työnantajamaksujen, investointiavustusten, oikean energia- ja liikennepolitiikan ym. muodossa. Vastaavasti kuntien tulisi harjoittaa oikeaa elinkeinopolitiikkaa, kaavoitus- ja maapolitiikkaa, tariffien tulisi olla kohtuullisia, asuntopolitiikan tulisi tukea yritystoimintaa jne. Jos julkinen sektori toimisi edellä kuvatulla tavalla oikein, maahamme syntyisi aivan varmasti runsaasti enemmän työpaikkoja kuin tähän asti ja työttömyys alenisi huomattavasti nopeammin.

Arvoisa puhemies! Kuntien menestykseen ja mahdollisuuksiin ihmisiin ja yrittäjiin päin vaikuttaa tällä hetkellä erittäin kielteisesti virheellinen ja vanha kuntajako. Kunta- ja palvelurakenneuudistus onkin kiistämättä tällä hetkellä tärkein koko maata kattava uudistus. Olen itse entisenä pitkän linjan kunnallisena virkamiehenä nähnyt ehdotuksessa paljon hyvää. Odotan mielenkiinnolla, tuleeko lopulliseen hallituksen esitykseen muutoksia ja korjauksia, joita olen siihen toivonut, vai tapahtuuko päinvastoin eli vaalien alla vedetään takaisin ja vesitetään tavoitteita. Toivottavasti ote uudistukseen pysyy lujana, ja haluan siihen uskoa.

Budjettiesityksessä todetaan jämäkästi, että kuntarakennetta on tarkoitus vahvistaa yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne. Tavoitteet ovat siten ihan oikeat. Merkille pantavaa on myös se, että kuntien yhdistämisavustuksiin ja yhteistoimintaan esitetään lähes 55 miljoonaa euroa, siis noin 30 miljoonaa euroa enemmän kuin kuluvana vuonna. Uskon vielä, että mikäli ylittämistarvetta tähänkin ilmenisi, siihen suhtaudutaan myönteisesti asian tärkeys huomioiden.

Kuntarakenteen uudistaminen maassamme on laiminlyöty jo vuosikymmenten ajan. Helsingin seudun ja Keski-Suomen kuntarakenteesta keskusteltiin aivan samoin sanakääntein kuin tänä päivänä jo yli 30 vuotta sitten — tiedän tilanteen silloin, koska olin itse mukana — mutta paljon konkreettista ei ole saatu aikaan. Keski-Suomessa tiennäyttäjiä ovat olleet Äänekoski, Suolahti ja Sumiainen sekä Jämsä ja Kuorevesi, jotka tekivät rohkean päätöksen yhdistymisestä ennen muita. Heti on ollut havaittavissa useita positiivisia seurauksia. Haluan tämän kertoa eduskunnan puhujakorokkeelta kannustaakseni myös muita kuntia. Sen sijaan Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan samoin kuin Jämsän ja Jämsänkosken asetelma on pysynyt lähes entisellään, joskin meneillään oleva keskustelu on muuttanut asenteita kuntaliitoksille positiivisempaan suuntaan, ja toivon kehitystä tapahtuvan lisää tähän suuntaan jatkossa.

Koska kuntajakolain säännöksiä kuntien yhdistämisavustusten muodosta ja tasosta uudistetaan, toivoisin, että samassa yhteydessä valtioneuvostolle annettaisiin erittäin painavista syistä johtuen oikeus tehdä ratkaisut sellaisten kaupunki- ja maakuntakeskuskuntien osalta, joissa yleinen etu vaatii kuntaliitosta, mutta muiden syiden vuoksi se ei onnistu. Nuo muut syyt ovat yleensä valtapoliittisia ja/tai psykologisia. Kysymys ei ole siten yleisestä pakkoliitoslaista, jota ehdotan, vaan valtioneuvosto päättäisi asiasta vain erittäin painavien syiden vuoksi tiettyjen keskusalueiden osalta ja nuo painavat syyt määriteltäisiin lain perusteluissa. Kun nämä solmukohdat avattaisiin oikein lain säätämässä järjestyksessä, niin muiden alueiden osalta järjestely olisi aivan varmasti huomattavasti helpompaa.

Kunnallista itsehallintoa pitää toki kunnioittaa, mutta on muistettava, että kyllä hyvä demokratiamme antaa mahdollisuuden myös sen väärinkäyttöön. Jos muutaman poliitikon oma etu ajaa yleisen edun ohi, niin että ratkaisuja ei synny, pitää valtioneuvostolla olla oikeus, mahdollisuus puuttua asiaan. Sekin on demokratiaa, koska valtioneuvosto on hyvän demokratiamme huippua.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana aluepolitiikasta. Olen jo aikaisemmin tältä paikalta arvostellut sitä, että istuvalla hallituksella ei ole aluepolitiikkaa mielestäni juuri laisinkaan. Hallitusohjelman ensimmäinen kappale aluepolitiikan osalta kuuluu seuraavasti: "Hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan. Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa."

Mutta miten on käynyt? On käynyt juuri päinvastoin. Olemme eläneet voimakkaan muuttoaallon aikaa, joka on tulokseltaan monien alueiden osalta pahempi kuin yksikään aikaisempi muuttoaalto. Sinne, mistä on lähdetty, on jäänyt runsaasti todella vaikeita ongelmia, ja sinne, minne on tultu, on syntynyt ongelmia. Tähän tilanteeseen hallitus vastaa muuttorahalla, joka sinänsä on pieni ja merkityksetön, mutta psykologisesti kova linjanveto. Tämä on mielestäni yksi osoitus siitä, että aluepolitiikassa hallitus on nostanut kädet ylös ja painaa muuttoliikkeelle vain kaasua. Mutta näin on tapahtunut ennenkin punamultahallitusten aikana, jolloin syntyi jopa sen vuoksi kokonainen unohdetun kansan puolue.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana metsistämme ja budjettiesityksen suhtautumisesta tuohon vihreään kultaamme.

Kaikki tiedämme metsien merkityksen työllistäjänä ja maamme hyvinvoinnin takaajana. Sen vuoksi ihmettelen suuresti, että budjettiesityksessä taloudellisia resursseja esimerkiksi Keski-Suomen osalta vain vähennetään, jopa siinä määrin, että tavoitteiden saavuttaminen käy mahdottomaksi. Myös Kemera-varoja aiotaan supistaa 5 miljoonalla eurolla ja näin vaarannetaan pitkäjänteinen toiminta metsissä. Näin toimitaan siitäkin huolimatta, että metsäteollisuuden puuhuolto nojaa jatkossa entistä enemmän kotimaiseen puuhun Venäjän puuntuonnin vähentyessä. Toivoisin, että vielän syksyn aikana löydettäisiin lisämäärärahoja niin, ettei leikkauksia tehtäisi.

Arvoisa puhemies! Kun suomalaisilta on kysytty, mitä asioita he eniten arvostavat, ovat terveys ja turvallisuus olleet aina erittäin korkealla. Sen vuoksi keskustelut terveydenhuollosta johtavat toivottavasti lopputulokseen, johon kansalaiset voivat olla tyytyväisiä. Tämä edellyttää sitä, että terveydenhuollon henkilökunnasta ja heidän palkkatasostaan pidetään hyvä huoli. Terveydenhuoltohenkilökunta on ollut jo kauan alipalkattua, ja tilanne tulee korjata mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies! Suomalainen poliisi on suomalaisten erinomainen turvallisuuden takaaja. Muutama päivä sitten näimme, kuinka erinomaisesti poliisimme toimi mielenosoitustemme yhteydessä täällä Helsingissä. Meidän täällä eduskunnassa tulee pitää huoli siitä, että poliisin resurssit ovat riittävät, ja minun mielestäni ne eivät sitä ole nyt esillä olevan budjetin yhteydessä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Viimeisten vuosien aikana työministeriön työntekijöistä keskimäärin 31 prosenttia on ollut määräaikaisia. Muissa ministeriöissä tilanne on saman suuntainen eli noin neljännes työntekijöistä on määräaikaisia. Eduskunta hyväksyy vuosittain 98 miljoonan euron määrärahan työllistämiseen valtionhallintoon sekä kuntiin ja kuntayhtymiin. Tälläkö rahalla ministeriöt pyörittävät määräaikaisrulettiaan? Valtio siis sijoittaa lähes 100 miljoonaa sellaisiin työllistämistoimiin, joilla ei pystytä luomaan vakinaisia työpaikkoja. Näin ovat arvioineet Valtiontalouden tarkastusvirasto sekä työministeriön omat tutkijat.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on edelleen yli 270 000 työtöntä työnhakijaa. Tilastokeskuksen mukaan tähän pitää lisätä vielä 100 000 piilotyötöntä. Maassamme on siis lähes 400 000 henkilöä edelleen työttöminä. Hallitus kehaisee sillä, että se on luonut noin 80 000 uutta työpaikkaa. Ylpeilyyn ei ole aihetta, koska valtaosa uusista työpaikoista on osa-aikaisia. Siis tosiasiassa tämän vaalikauden aikana on aikaansaatu 35 000—45 000 kokopäiväistä työpaikkaa. On selvää, että Suomen työllistämispolitiikassa pitää tehdä suunnan muutos. 98 miljoonan määräraha työllistämiseen valtionhallintoon ja kuntiin tulee käyttää palkkatukeen yrityksille, koska se on tehokkain keino luoda uusia työpaikkoja.

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta tarvitsee myös selvityksen siitä, kuinka paljon starttirahaa vuosittain käytetään ja kuinka monta yritystä sillä perustetaan. Kun starttirahan kokeilu vielä jatkuu, tulisi siihen sijoittaa lisää noin 7—8 miljoonaa euroa. Suomessa on kymmeniätuhansia yksinyrittäjiä. Määräaikaisen palkkatuen käyttö tapauksissa, joissa yksinyrittäjä palkkaa työntekijän, paitsi lisäisi työllisyyttä myös loisi mikroyritykselle mahdollisuuksia kasvuun. Mielestäni työllisyysrahoista voisi käyttää aluksi noin 30 miljoonaa tähän tarkoitukseen.

Työvoimatoimistojen toiminta pitää muuttaa aktiiviseksi. Ei voida sallia käytäntöä, jossa työnhakija voi olla 1,5 vuotta työttömänä ja vasta tämän jälkeen häneen kohdistetaan erityisiä aktivointitoimenpiteitä. Aktivointitoimenpiteisiin pitää ryhtyä heti eli silloin, kun työnhakija ilmoittautuu työttömäksi. Jos työnhakija ei ole kolmen kuukauden aikana löytänyt omatoimisesti työpaikkaa, tulee hänelle tarjota kouluttautumismahdollisuutta, oppisopimuskoulutusta tai työharjoittelua.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vanhasen hallituksen politiikan saavutukset ovat kiistattomat. Maamme taloudellinen tilanne on nyt parempi kuin me osasimme kuvitellakaan hallituksen aloittaessa työnsä. Epärealistisinakin pidetyt tavoitteet tultaneen saavuttamaan vaalikauden loppuun mennessä myös 100 000 uuden työpaikan osalta lähes täysin. Työllisyyden kohentuminen on myös osa hyvää sosiaalipolitiikkaa ja syrjäytymisen ehkäisyä.

Ensi vuoden budjettiesitys on kuntatalouden kannalta myönteinen ja mahdollistaa yhdessä kunta- ja palvelurakennehankkeen toteuttamisen kanssa peruspalvelujen turvaamisen. Jatkossa on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että kuntien tehtäviä ei lisätä, ilman että annetaan riittävä rahoitus.

Helsinkiläisenä kansanedustajana olen erittäin tyytyväinen siihen, että tämä hallitus ei ole kurittanut pääkaupunkia, toisin kuin edeltäjänsä. Valtion ensi vuoden budjetti tuo Pääkaupunkiseudullekin lisärahaa. Kuntien valtionosuuksien lisäyksestä ja niin sanotun kuntien pakkolainan takaisinmaksusta tulee Helsingille arviolta 43 miljoonaa euroa lisätuloa ensi vuonna. Tavallisten helsinkiläisten näkökulmasta hallituksen politiikka on erittäin positiivista, meidän mahdollisuutemme kehittää peruspalveluita paranevat.

Kunnissa suuria menopaineita aiheuttavat erityisesti naisvaltaisen sosiaali- ja terveyssektorin henkilöstön palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseen kohdistuvat vaateet. Kuntien on pysyttävä jatkossakin houkuttelevina työnantajina, ja palkkapolitiikka näyttelee tässä merkittävää osaa. Vastuuta palkkapolitiikasta ei voi sysätä vain työmarkkinajärjestöille, ja ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen hallitusneuvotteluissakin varmasti asia nousee esille. Erityisesti naisvaltaisten alojen palkankorotustarpeisiin olisi löydettävä lääkkeitä, muutakin kuin kirjaus asian selvittämisestä. Yhtenä hyvänä keinona myös lisätä Pääkaupunkiseudulla mahdollisuuksia työllistyä olisi se, että kakkosasunnon osalta voitaisiin käyttää verovähennysoikeutta jatkossa. Sillä tavalla erityisesti rakennusalalla sekä sosiaali- ja terveysalalla voisimme saada mahdollisesti työntekijöitä tänne seudulle, niin että he asuisivat täällä osittain, mutta varsinainen kotipaikka voisi säilyä eri puolilla maata ja muu perhe voisi mahdollisesti asua siellä.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on kyennyt parantamaan lukuisia perhe-etuuksia. Imeväisikäisten perheissä taloudellista selviytymistä ovat parantaneet jo aiemmin tehdyt minimivanhempainpäivärahojen korotukset sekä minimivanhempainrahojen määräytymisperusteiden muutokset siten, että äiti säilyttää oikeutensa ansiosidonnaiseen päivärahaan myös silloin, jos vanhempainrahakausien väli on alle kolme vuotta, vaikka äiti ei välillä palaisikaan töihin.

Tulevan vuoden budjetissa tullaan helpottamaan sekä yksinhuoltajien että monilapsisten perheiden tilannetta. Esimerkiksi lasten kotihoidontuen sisaruskorotus helpottaa perheitä, jotka useiden selvitysten mukaan ovat taloudellisen tuen tarpeessa: monilapsisia perheitä, joilla on myös alle kolmivuotiaita lapsia. Aiemmin tehtyjen kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen korotusten kanssa nämä päätökset mahdollistavat perheille aiempaa paremmin valinnanvapautta lastensa hoidon järjestämisessä.

Tässä salissa on puhuttu viime päivinä varsin paljon myös vanhemmuuden kustannustenjaosta. Siitä on puhuttu täällä myös aiempina vuosina, arvoisa puhemies. Nyt me voimme olla erittäin tyytyväisiä siitä, että asiassa vihdoinkin ollaan pääsemässä tekoihin sanojen jälkeen. Tästä uudistuksesta on taisteltu eri kentillä useita vuosia. Vanhemmuuden kustannustenjaon tarpeellisuudesta on oltu yhtä mieltä, mutta saavutukset tällä saralla ovat olleet olemattomia. Nyt vihdoin hallitus on tuonut eduskuntaan esityksen, jossa ansiosidonnaisia äitiyspäivärahoja korotetaan ensimmäisten 56 päivän osalta noin 90 prosenttiin tuloista. Uskonpa näin, että tulevissa työmarkkinaneuvotteluissa niillä aloilla, joilla äideille ei makseta raskauden alkukuukausina palkkaa, neuvottelutavoitteeksi onkin helpompaa asettaa palkkaoikeus.

Minusta on ollut hämmästyttävää, että täällä oppositiopuolueet ovat jopa vaatineet esityksen pois vetämistä sillä perusteella, että isille korotetaan vanhempainpäivärahaa. Minusta on vastuutonta politiikkaa se, että kun puhutaan perheen etuuksista, katsotaan yksittäistä prosenttia eikä koko perheen taloudellista tilannetta, siitä selviytymistä. Keneltä se on poissa, jos isälle maksetaan enemmän? Ei ainakaan siltä lapsiperheeltä. Ja hyvin harvassa lapsiperheessä voidaan pitää tulot niin täysin erillään, että isä käyttää omat tulonsa ja äiti omansa. Yleensä tulot menevät täysin koko perheen hyväksi. Toivon todellakin, että miesten korkeammasta päivärahasta vanhempainrahakaudella ei tehdä tasa-arvokysymystä. Maksetaanhan äidillekin alkuraskauden ajalta jatkossa korkeampaa päivärahaa.

Vanhasen hallitus on toteuttanut yrittäjyyden edistämistä ja edellytyksiä parantavaa politiikkaa. Yrittäjien perheenjäsenet ovat jääneet tähän mennessä täysin kohtuuttomasti työttömyysturvan ulkopuolelle, vaikka heillä ei olisi ollut omistusta tai määräysvaltaa yrityksessä. Uskon, että nyt, kun yrittäjien perheenjäsenet saavat oikeuden työttömyysturvaan ja ovat vihdoin tasa-arvoisessa asemassa kaikkien muiden kansalaisten kanssa, myös yrittämisen kynnys madaltuu. Yrittäjien perheenjäseniä koskeva muutos lisää työttömyysturvan saajien määrää keskimäärin tuhannella henkilöllä. Ei ole siis kysymys mistään pienestä asiasta.

Hallitus kannustaa kaikkia kotitalouksia käyttämään palveluita. Jo aiemmin on tehty päätöksiä kotitalousvähennyksen osalta. Ne on jo lyhyessä ajassa todettu erittäin merkittäviksi työllisyyden kannalta. Nyt jatkossa on tulossa alv-alennuskokeilu, ja uskon, että se osaltaan myös lisää palvelujen käyttöä, mutta myös työllisyyttä.

Arvoisa puhemies! Budjetissa lisätään eri ongelmakohtiin hyvin rahaa, mutta kuitenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistus olisi tarpeellinen. Meidän olisi katsottava kenttää kokonaisuutena, niin palveluita kuin tukiakin ja erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta. Toivon, että nyt ministeriössä valmistelutyö on tältä osin jo käynnissä, jotta tulevissa hallitusohjelmaneuvotteluissa on kättä pidempää tähän uudistukseen. Ennalta ehkäisevä näkökulma olisi otettava myös käyttöön läpäisyperiaatteella kaikille hallinnonaloille. Vain sitä kautta me voimme saada pysyvästi kustannuksia alennettua.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on toteuttanut myönteistä politiikkaa opiskelijoiden näkökulmasta. Opiskelijoiden asemaa on parannettu edellisissä budjeteissa, ja uskon, että tässä budjetissa ateriatuen korottaminen tulee toteutumaan, vaikka sitä tällä hetkellä ei vielä budjettikirjaan ole kirjattu. Opiskelevien lapsiperheiden tilanne olisi kuitenkin myös tarkasteltava kokonaisuutena. Olisiko mahdollista ottaa esimerkiksi lapsilisään yksinhuoltajakorotuksen tavoin opiskelijakorotus? Tätä olisi syytä mielestäni harkita.

Tämä hallitus on ollut nuorisotyön määrärahojen näkökulmasta erittäin hyvä. Nuorisotyön määrärahat ovat tällä hallituskaudella kohonneet jo 74 prosenttia. Tämä hallitus on tehnyt siis sellaista nuorisopolitiikkaa, jota tässä maassa ei ole koskaan aikaisemmin nähty. Tästä meille ovat jakaneet jo nyt nuorisojärjestöt kiitosta, ja sitä kiitosta me voimme jakaa täällä myös hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana otan vielä esille alkoholipolitiikan. Sen osalta hallitus on tuomassa vielä tämän syksyn aikana toimenpideohjelman eduskuntaan. Toivoisin kuitenkin, että tätä budjettia käsitellessämme olisimme saaneet eteemme päihdehaittojen vähentämisessä kiistatta yhden parhaista keinoista eli hinnankorotuksen. Tässäkin salissa on monta kertaa todettu, että alkoholiverojen alennukset olivat virhe. Minusta on vaikea ymmärtää, miksi valtiovarainministeriössä tätä veroa ei rakasteta.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan budjetti on laadittu keväällä päätetyn kehystason mukaisesti. Kehystaso kuitenkin ylitetään elokuun alussa päätetyn uuden rahoituskauden maaseutuohjelman rahoituksen turvaamiseksi. Vuoden 2007 budjetissa lisärahoitus on 50 miljoonaa euroa, mutta se ei kerro koko totuutta tulevan ohjelmakauden lisärahoituksesta, koska ensi vuonna voidaan rahoitukseen käyttää tältä vuodelta siirtyviä eriä ja arvioidaan, että uuden ohjelmakauden alkaessa rahoitustarve ei vielä ole keskimääräisellä tasolla, ja näin tärkein asia, mikä sisältyy kyllä tämän vuoden budjettiin, tähän budjettikirjaan, mutta ei ensi vuoden menoihin, on uuden rahoituskauden rahoituskehys, joka merkitsee sitä, että Suomen valtion budjetista kompensoidaan 85 miljoonalla eurolla vuosittain sitä alenemaa, joka johtuu EU:n Suomelle tulevan rahoituksen alenemasta.

Kun uudessa maaseutuohjelmassa ei enää ole mukana luopumistukijärjestelmää, jonka merkitys edellisellä rahoituskaudella oli noin 18 miljoonaa vuositasolla, niin tämä huomioon ottaen ja toiseen suuntaan muutamia muita menokohtia huomioon ottaen voidaan sanoa, että noin 100 miljoonan euron rahoituksen lisäys suunnataan maaseutuasioihin. Tätä voidaan pitää, jos tarkastellaan asiaa EU:n muiden jäsenmaiden toimintapolitiikkaa vasten, erittäin hyvänä saavutuksena. Tuskinpa missään muussa maassa unionirahoituksen alenemaa korvataan täysimääräisesti. Meillä näin tapahtuu, ja siitä on syytä olla erikoisen tyytyväinen.

Tämä tarkoittaa, että tulevalla rahoituskaudella maaseutukehitysohjelmassa rahoitus kokonaisuudessaan kasvaa 2,5—3 prosentin verran. Se ei tietenkään merkitse täyttä inflaation kompensaatiota, mutta merkitsee kuitenkin sitä, että voimme sanoa, että niin maaseutukehitykseen suunnattavat toimenpiteet kuin ympäristöohjelmien, luonnonhaittakorvauksien jne. osalta suoraan viljelijöiden tuloihin vaikuttavat toimet säilyvät suurin piirtein aikaisemmalla tasolla, hieman kasvavat.

Maaseutuohjelma luo hyvät edellytykset erityisesti maaseudun mikroyritysten kehittymiselle. (Ed. Kekkonen: Mitä tarkoittaa mikroyritys?) — Mikroyritys tarkoittaa sellaista yritystä, jossa yrittäjä työllistää itsensä tai korkeintaan muutaman muun työntekijän. — Tällaista toimintaa rahoitetaan nyt uuden ohjelman puitteissa aikaisempaa kattavammin. Meillähän on ollut ongelmana, että KTM:n ja maa- ja metsätalousministeriön rahoituksen väliin on jäänyt aukko juuri tällaisten pienten ei-maatalouteen liittyvien yritysten kohdalla. Nyt tämä ongelma poistuu. Tällä maaseuturahoituksella voidaan myös rahoittaa ja tullaan rahoittamaan valtakunnanlaajuista bioenergian kehittämisohjelmaa ja siinä yhteydessä muun muassa biokaasun kehittämiseen ja käyttöönottoon liittyviä toimenpiteitä.

Luonnonhaittakorvauksen taso säilyy entisellään, ja investointipuolelle tulee lievä rahoituksen nousu.

Ympäristöohjelma säilyy suurin piirtein nykyisen tasoisena rahoitusta ajatellen, mutta rakenne muuttuu. Viljelijöille tulevat ehdot, tiloille tulevat ehdot, kiristyvät, mikä tietysti merkitsee viljelijöitten kannalta melkoista haastetta, mutta se on myöskin toisaalta nähtävä maatalouden vastauksena yhteiskunnan eri sektoreilta tulevaan paineeseen alentaa erityisesti vesistöjen fosforikuormitusta. Maatalous haluaa myönteisesti vastata tähän vaatimukseen.

Ympäristötukeen liitetään ensi vuoden alusta lähtien lisäosa, jota maksetaan Etelä-Suomessa. Tämän takia Etelä-Suomen tuet ovat hieman korkeampia, tai tämä lisätoimenpiteitten luettelo on pitempi Etelä-Suomen osalta. Tähän on kiinnitetty huomiota pohjoisessa, kysytty, miksi tuet Etelä-Suomessa ovat korkeammat. Tämä johtuu siitä, että aikaisempi, oikeastaan 141-kokonaisuuteen liittyvä kasvinviljelyn tukijärjestelmä muuttuu uuden järjestelmän myötä niin, että näitä tukia nyt maksetaan tässä muodossa nimenomaan A- ja B-alueille.

Arvoisa puhemies! Kevään kehyspäätös, jossa varauduttiin eri hallinnonaloilla muun muassa maaseudun rahoitukseen, merkitsee toisaalta sitä, että myös maa- ja metsätalousministeriön toimialalla jouduttiin tekemään kipeitäkin leikkauksia yhteisen jakovaran kasvattamiseksi; näin tapahtui myös muiden ministeriöitten kohdalla. Tämä merkitsee sitä, että metsänparannusvaroihin tulee alennus, vaikkakaan tämä alennus ei ole niin suuri kuin nimelliset luvut kertovat, koska ensi vuodelle ei tältä vuodelta siirtyne aiempaa määrää keskeneräisiä hankkeita, joten ikään kuin tämän vuoden työt eivät samassa määrin syö rahoitusta ensi vuodelta niin kuin aikaisemmin on vuodenvaihteessa tapahtunut.

Kansallisen metsäohjelman päivittämisen yhteydessä olen nostanut keskusteluun kysymyksen, tulisiko Suomessa edelleen pyrkiä kasvattamaan puuntuotantoa nykyiseltä tasolta, mikä tutkijoiden mielestä olisi mahdollista, jos metsänparannusrahoitusta edelleen lisättäisiin. Tämä kysymys on kauaskantoinen poliittinen arvio, koska satsaukset realisoituvat vasta vuosien tai vuosikymmenien päästä ja siinä mielessä arvio on tehtävä laajalla poliittisella pohjalla. Itse olen sitä mieltä, että tämmöinen satsaus pitäisi tehdä, ja olen Kansallisen metsäohjelman päivitystyön yhteydessä käynnistänyt hankkeen, jolla selvitystyö tähän kysymykseen vaikuttavien ja liittyvien asioitten osalta tehdään niin, että sitten kun ensi vuonna hallitusohjelmaa laaditaan, meillä on käytettävissä hyvät perustiedot tämän arvion tekemiseksi ja ratkaisun tekemiseksi, pitäisikö tässä asiassa tehdä uusia ratkaisuja. Puumassaa, biomassaahan varmasti tulevaisuudessakin tarvitaan ei vain perinteisen paperi- ja sahateollisuuden raaka-aineeksi vaan yhä kasvavassa määrin bioenergian raaka-aineeksi.

Leikkaukset tuntuvat maatalousneuvonnan ja tutkimuksen kohdalla niin ikään. On kuitenkin todettava, että näiden supistustenkin jälkeen Suomessa näillä maa- ja metsätalousministeriön alaisilla tutkimussektoreilla on huomattavasti enemmän resursseja käytössä kuin lähimmissä naapurimaissamme eli siinä mielessä meidän tilanteemme on kohtuullisen hyvä. Määrätietoinen työ näiden resurssien paremmaksi hyödyntämiseksi, toimintojen tehostamiseksi on hyvässä vauhdissa, ja uskon, että näillä toimilla voimme varmistaa kuitenkin sellaisen tutkimuksen aikaansaamisen, joka palvelee ehkä jopa nykyistä paremmin sekä maa- ja metsätaloutta että koko kansantaloutta.

Neuvonnan kohdalla ministeriö on kannustanut neuvontajärjestöjä, joita on hyvin suuri määrä Suomessa tänä päivänä, monet niistä hyvin pieniä, pistämään hynttyyt yhteen ja hakemaan tehokkuutta keskittämällä toimintoja. Viisasta mielestäni olisi se, että ProAgrian sateenvarjon alle kerättäisiin nämä pienet neuvontapalvelut, jolloin muun muassa internetin käyttö neuvonnan apuvälineenä voisi olla nykyistä huomattavasti tehokkaampaa. (Ed. Kekkonen: Osataanko sitä käyttää?) — Voi sanoa, että lähes kaikilla viljelijöillä on laajakaistayhteys käytössä ja neuvontapalvelu nimenomaan internetin kautta on oikea kanava tämän asian toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Budjettiesitys sisältää toimenpiteet maaseutuviraston perustamiseen ja alueellistamisen valmisteluun. Vesitaloushankkeissa rahoitus on kohtuullisella tasolla vuoden 2005 lisätalousarviopäätöksen myötä, mutta kyllä tällä sektorilla tietysti hyviä hankkeita on odottamassa edelleen eri puolilla maata.

Maatalouden osalla menolisäyksiä tapahtuu EU:n sokerirahaston perustamisella, mutta se on nollasummapeliä siinä mielessä, että vastaava EU-rahoitus on tulopuolella.

Maatalouden kehittämisrahaston rahoitusta joudutaan lähivuosina tarkastelemaan, mutta olemme kuitenkin tämän hallituskauden ajan ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tehneet siirtoja kehittämisrahastoon ja vuodelle 2007 hallitusohjelmassa on sovittu 15 miljoonan siirto.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta muutaman seikan budjetin muista osista, jotka myönteisesti vaikuttavat maaseutuun ja maatalouteen. Näen, että työmatkavähennyksen korottamisella on myönteinen vaikutus maaseudun kehittämisen kannalta, asuttuna säilymisen kannalta ja tätä kautta maaseudun elinvoimaisuuden kannalta. Yrittäjien puolisoiden työttömyysturvaan tehdyt parannukset koskevat myös MYEL-vakuutettuja, eli tällä tavalla tämä tärkeä uudistus koskee myös maatalouden harjoittajia. Hallitus lisäsi budjettiriihessä perustienpidon rahoitusta ja yksityisteiden avustusta, jotka niin ikään ovat maaseudulle tärkeitä asioita. Tosin täytyy todeta, että rahoitus on edelleen pienempi kuin todellisuudessa tarve olisi.

Arvoisa puhemies! Keskustelun yhteydessä voin vastata täällä esille tuleviin kysymyksiin.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitos, että ministeri on saapunut tänne, vaikka alkaakin olla jo iltamyöhä, mutta on tullut tavaksi näissä maatalouskeskusteluissa tässä talossa, että ne käydään vasta yömyöhään tai iltamyöhään, mutta hyvä näin. Toivottavasti aikaa kuitenkin riittää tähän ja puhemies sallii tämän keskustelun.

Mutta kiinnittäisin huomiota nyt siihen, että ministeri tässäkin puheenvuorossa, niin kuin kaikissa yhteyksissä tämän syksyn kuluessa budjetin valmistuttua, on kovasti kehunut, että tämä on hyvä maataloudelle, maaseudulle. Mutta kysyisin nyt ministeriltä, kuka tässä oikein mahtaa olla väärässä, viljelijät ja viljelijöitten etujärjestö MTK vai peräti ministeri itse. Tänään olen saanut tällaisen MTK:n julkaiseman tiedotteen, jossa MTK moittii kovin sanoin, ankarasti moittii tätä budjettiesitystä, että tässä maaseutua ja viljelijöitä kohdellaan hyvin kaltoin. Samaa viestiä kertoo kyllä itse tämä budjettiesitys. Budjettikirjan mukaan yleinen kehitys määrärahojen osalta on plusmerkkinen lähes 2 prosenttia, mutta maatalouden osalta 70 miljoonaa euroa miinusmerkkinen.

Arvoisa ministeri, miten te selitätte sen, että maatalouden osalta määrärahat vähenevät edelleen, kun viime vuosina maataloustulon kehitys on ollut joka vuosi negatiivinen? Viime vuonna viljelijöitten tulot alenivat peräti 15 prosenttia.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri puhui hyvin arvokkaasti metsäohjelmasta ja siitä, miten sitä pitäisi viedä eteenpäin. Minua hämmästyttää kun luen budjettiesitystä, pääluokka 30 ja momentti 60.44, Kemera-rahoja on pudotettu hyvinkin paljon, kun toisaalta ministeri on monta kertaa, myöskin kyselytunnilla, korostanut muun muassa energiapuun korjuuta ja sitä, että myöskin nuorta metsää hoidettaisiin, koska se on satsaus tulevaisuuteen suomalaisen yhteiskunnan puolesta. Mutta, arvoisa puhemies, kun aika on vain minuutti, niin sanoisin näin, että tämähän kasvattaa nimenomaan metsänhoitorästejä.

Ja sitten vielä yksi kysymys siitä, kun ministeri varsin ansiokkaasti puhui matkakuluvähennyksistä: missä ovat metsänomistajat? Hehän ovat yrittäjiä, asuvat monta kertaa toisaalla, tekevät yrittäjäsysteemiä siinä, mutta matkakuluvähennyksissä heitä ei huomioida.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri esitteli bioenergia-asioita varsin positiivisesti, mutta sitten kun mennään vähän yksityiskohtiin, niin nyt on kyllä aihetta kysyä, mitenkä nämä nyt sattuvat yksiin. Ensinnäkin, mikä koskee tätä nuoren metsän hoidon puolta, niin minä ainakin luen sillä tavalla, että se määräraha pienenee, siis ihan vääjäämättömästi; siinä on 6 miljoonan euron lasku.

Sitten toinen asia. Kun ministeri oli saanut ed. Kekkoselle selväksi, mikä on mikroyritys, niin sen jälkeen ministeri selvitteli bioenergia- ja biokaasuasioita. Minä en nyt ymmärrä enää ollenkaan, eilisiltana nimittäin täällä kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen, sama puolue, kertoi, että mitään mahdollisuutta ei ole saada biokaasulla tuotettua sähköä millään syöttötariffilla mihinkään verkkoon. Siis toisin sanoen kaikki se know-how, joka Suomessa on tähän luotu, ja tuotanto, niin sillä ei olekaan täällä mitään käyttöä. Miten nyt ovat oikein asiat? Nimittäin eduskuntahan viitoitti tien hyvin silloin kesäkuussa.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalousministeri toi esille tämän, että maaseutuohjelmaan liittyvät kehittämisrahat pystyttiin turvaamaan sillä noin 85 miljoonalla eurolla, ja ennen kaikkea sen, että viljelijöiden, puhun nyt päätoimisista viljelijöistä, tukiin ei tule oleellisia muutoksia. Tämä on hyvä asia.

Hyvä asia on myöskin se, että maaseutuvirasto lähtee nyt matkaan ja lähtee kehittymään.

Mutta sitten ministeri toi esille investointien tason. Investointien taso on korkea, mutta rahat puuttuvat. Vaikka 15 miljoonaa euroa Makeraan nyt lisätään, niin tällä hetkellä on jo investointihakemuksia te-keskusten maaseutuosastoilla koko valtakunnassa niin paljon, että kaikki ensi vuoden rahat menevät tämän vuoden hakemuksiin, jos ne pystytään edes sitten läpiviemään. Kyllähän tämä on melkoinen ongelma.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä, miten ministeriön piirissä nyt on valmistauduttu tämän kesän kuivuusongelmaan, josta ilmeisesti melkoisia menetyksiä on tullut ennen kaikkea lypsykarjatiloille, ja tullaanko tähän puuttumaan jo lisäbudjetin yhteydessä?

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuuntelin mielenkiinnolla ministeri Anttilan selvitystä maaseutukehitysohjelmasta. Kun täällä on tarpeeksi kauan istunut, on tottunut aika aggressiiviseen ja useasti epämiellyttäväänkin keskusteluun maataloudesta. Nyt tämä viritys on tyystin toinen. Minusta ensinnäkin se keskustelu, mitä tässä nyt jo on ministerin esityksen jälkeen käyty, ja sitten ministerin esitys yhdessä ovat kyllä minusta astumista vähän sivistyneemmälle tasolle tässä maatalouskeskustelussa kuin mihin moniin, moniin vuosiin on totuttu.

Tässä mielessä, herra puhemies — jotta tämä nyt ei olisi pelkkää hymistelyä tämä minun puheenvuoroni — herra puhemies, kun ed. Vihriälä puhuu tästä 15 miljoonasta eurosta, joka tässä hänen puheenvuorossaan oli pulmana, niin ei millään elämänalalla kaikkeen voida suostua. Tämä pätee myöskin tähän maatalouteen elikkä ajatus siitä, että tämä 15 miljoonaa euroa ikään kuin automaattisesti lankeaa, niin kuin se kuuluisa illallinen, ja sitten niin kuin vähän tulkitsin ed. Vihriälää, voitaisiin lisää tätä itsestäänselvyyttä jakaa, se vain ei käy päinsä, niin kuin se ei käy millään muullakaan yhteiskuntaelämän alalla.

Mutta, herra puhemies, sanon tähän loppuun, että minusta tämä viritys, jolla ministeri esiintyi, oli aivan erinomainen.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin huolestunut vesihuoltoon varattavista rahoista. Puhdas vesi on meille kaikille yksi perusaine, sitä tarvitaan myöskin tuolla haja-asutusalueella, sitä tarvitsee maatalous ja karjatalous. Vuodesta 2005 ovat alle puoleen laskeneet nämä määrärahat, nytkin 4 miljoonaa euroa. Se on huono kehityssuunta, koska useita hankkeita on odottamassa.

Toinen asia: Huhut kertovat, että kun Itä- ja Pohjois-Suomi saa EU:ltä maaseudun kehittämiseen vähän isomman potin, niin MMM olisi sitten ottamassa vastaavasti valtion omasta rahoitusosuudesta näitä pois. Pitävätkö tämmöiset huhut paikkansa?

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi olisin puuttunut maaseutuasetuksen mukaiseen rahoitukseen. On erittäin hyvä, että tämä rahoituspaketti saatiin viimein sitten sovittua. Se on erittäin tärkeä maataloudelle. Haluan kuitenkin korostaa sitä, kun eilen valtiovarainministeri Heinäluoma antoi ymmärtää, että maaseutu ja maatalous on saanut uutta rahaa 50 miljoonaa euroa ja saa jatkossa 80 miljoonaa euroa aina vuoteen 2013 saakka, niin valtion budjetin näkökulmasta se on kyllä uutta rahaa, mutta ei viljelijöille tästä tule mitään uutta rahaa, vaan tässä nimenomaan paikataan sitä aukkoa, mikä syntyi EU:n rahoituskehyksen yhteydessä, eli tämä on hyvä tuoda esille.

Sitten tähän Makeraan liittyen, mitä ed. Kekkonen toi tuossa esille tästä 15 miljoonasta. Se siirto on erittäin tärkeä, siitä sovittiin hallitusohjelmassa, mutta se, mistä juontuu sitten se, että tarvitaan Makeraan uutta ja uutta rahaa, niin yksi tekijä on se, että 141-neuvottelujen yhteydessä unioni edellytti meiltä maksimitukia maatalouden investoinneille. Nyt maataloudessa monilla alueilla on erittäin hyvä investointibuumi, nuoret ovat innostuneita ja käyttävät tätä hyväkseen. Nyt on todella ongelmana se, että meillä ei riitä raha. (Puhemies koputtaa) Minua huolestuttaa, arvoisa ministeri, nyt se, kun käydään 141-neuvotteluita, jotka ovat meille erittäin tärkeä, syntyykö tästä nyt sitten ongelma, jos täysimääräisesti ei ole pystytty käyttämään hyväksi näitä niin sanottuja unionin asettamia tukielementtejä ja tukiratkaisuja, jotka muodostavat lähtökohdan aina näissä neuvotteluissa.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla oli oikeastaan sama huolenaihe, minkä jo ed. Vihriälä täällä toi esille. Mutta kysyisin ihan samalla tavalla, miten hallitus aikoo hoitaa asian niin, etteivät maatilojen investointituet pysähdy rahan puutteen takia? Ed. Kekkoselle haluaisin sanoa, että eihän se näin voi olla, että viljelijöitä kohdellaan eriarvoisesti niin, että kun raha loppuu niin toinen jää ilman ja toinen saa täysimittaisen tuen.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota aivan samaan asiaan kuin ed. Nepponen, vesitaloushankkeisiin ja nimenomaan haja-asutusalueitten ja kylien vesihuoltoinvestointeihin. Sanoisin kokemuksesta, että tämä koko maassa muutettu organisaatio, jossa on ympäristöhallinto, ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö niin kuin vähän ristikkäin ja sekaisin, se ei toimi. Sen toimimattomuudesta johtuu, että hankkeita on pysähdyksissä esimerkiksi Keski-Suomessa. Leppälahti—Savio-projekti olisi, arvoisa ministeri, sellainen asia, johonka kannattaisi keissinä kyllä tutustua ja kuulla, miksi se on ollut pysähdyksissä. Kun on kuiva kesä takana ja vettä odotettu eikä tulekaan kokonaiselle taajamalle, niin minä kysyisin, arvoisa ministeri: olisiko paikallaan nyt tehdä sellainen läpileikkaus, toimiiko organisaatio vai ei? Minä toivoisin, että sellainen tutkimus, selvitys tehtäisiin.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kesäkuussa eduskunta hyväksyi maatalouspoliittisen selonteon, niin me siinä kiinnitimme huomiota muun muassa siihen, kuinka nopeaa tämä muutos maataloudessa on. Sen takia on tärkeä tämä neljäs lausuma, jossa me kiinnitimme huomiota siihen, että tutkimus, tuotekehitys ja neuvontaorganisaatio tulee vahvistaa ja sitä kautta saada sellainen vahva pohja meidän maataloustuotannollemme. Nyt on valitettavasti käymässä niin, niin kuin kerroitte, että tutkimus, tuotekehitys ja neuvontarahat vähenevät. Tämä on huolestuttava asia. Haluaisin siihen kommenttia vielä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On aivan oikein, että tuo maaseuturahoitus, sen kompensaatio nimenomaan, niin kuin aivan oikein ministeri Korkeaoja täällä toi esille, toteutettiin nyt vihdoin ja viimein. Eihän viljelijäväestöä voi laittaa EU:n laajentumisen maksumieheksi, niin kuin ei nyt laitettukaan. Se raha, mikä viljelijöiltä jää pois EU:sta, tulee tämän rahoituksen kautta.

Puhemies! Ympäristöohjelman uudistuksen täytyy olla sellainen, että viljelijät siihen voivat sopeutua ja sitoutua. Siksi toivonkin, että te, ministeri, viette sitä siihen suuntaan, koska muutoin tämän ohjelman tavoitteet eivät toteudu, eivät ympäristön kannalta eivätkä myöskään viljelijöiden kannalta.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole maatalouden asiantuntija, mutta maaseutu on minulle erittäin tärkeä ja läheinen. Olisin kysynyt asiasta, kun maaseutu muuttuu ja maa- ja metsätalouden rinnalle tai sen sijaan on tullut muuta yrittäjyyttä, kuulemma jopa 30 prosenttia. Kuuntelin ministerin selvitystä maaseudun kehittämisohjelmasta, ja minulle jäi tämä kokonaisuus vähän epäselväksi. Maaseudulla toimii tällä hetkellä monipuolista yrittäjyyttä, muun muassa konepajayrittäjyyttä, teiden kunnossapitoa, maatilamatkailua, hyvinvointipalvelua jne. ja kulttuuritoimintaa, niin kysyisin, kuinka tässä maaseudun kehittämisohjelmassa on huomioitu maaseudun laaja-alainen muutosprosessi ja sen kehittäminen.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä maaseudun tulevaisuuden kannalta, että voidaan tuottaa koko maassa elintarvikkeita ja nimenomaan puhdasta ruokaa turvallisesti. Sen lisäksi olen kyllä nyt huolestunut muun muassa metsien kohdalta siitä, voidaanko neuvontaa suorittaa riittävästi, kun olen ymmärtänyt, että metsänomistajista on yli puolet jo kaupungeista, ja tämä tiedon kulku ja neuvonta on erittäin tärkeää, jotta metsien hyödyntäminen tulisi ajoissa hoidettua ja sillä tavalla myös tulevaisuus turvattua tämän vihreän kullan osalta koko kansallisvarannonkin puolesta.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liittyen valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan muun muassa Metlan määrärahakehykset ovat putoamassa erittäin jyrkästi. Tämän myötä tutkimustoimintaa joudutaan alas ajamaan — hyvinkin tärkeää on esimerkiksi, että on korostettu bioenergiatutkimusta — ja Metlan palvelukyky myös olennaisesti heikentyy.

Joensuu ja Metla ovat olleet viimeisten kuuden vuoden aikana metsäntutkimuksessa ja metsäosaamisessa Itä-Suomen tärkein paikka ja, voi sanoa, valtakunnallisestikin. Nyt, arvoisa ministeri, näyttää siltä, että Joensuun Metlan pysyvän henkilöstön tavoitemäärä ei toteudu, jos eduskunta ei anna lisää rahaa. Uutta panostusta tarvittaisiin muun muassa tämän metsäenergian tutkimukseen. Arvoisa ministeri, oletteko valmis tukemaan tätä? Oletteko tukemassa Joensuun metsä- ja puuosaamisen asemaa meneillään olevan osaamiskeskusohjelman metsäklusterin valmistelussa?

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jatkan samasta asiasta. Meillä on huolena Joensuun Metlan tutkimusyksikön kehittyminen. Siinähän on periaatepäätös vuodelta 2000, että Joensuun yksikön koko lisätään sataan pysyvään henkilöön, ja erityisesti uutta tutkijapanosta tarvittaisiin metsäenergiaan, puurakentamiseen, joka meille on hyvin tärkeää, ja myös metsään ja puuhun perustuvan yrittäjyyden sekä kansainvälisten metsäkysymysten tutkimuksen alalla. Millä tavoin nyt vuosina 2007—2009 kyetään tämän Joensuun yksikön tasapainoinen kehitys turvaamaan?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi metsäntutkimuksesta. Yhdyn huolenaiheisiin, mitä äsken esitettiin, mutta juuri näissä kohdennuksissa ihmettelen sitä, että kun Joensuuhunhan piti siirtää voimavaroja Tikkurilasta, nyt näyttää siltä, että siirretään maakuntien pienistä paikoista. Kolarinkin kohta on aika lailla vaikea. Tutkimus liittyy aina paikallisuuteen, ja tämä on tärkeää muistaa.

Lyhyt kysymys porotaloudesta. Miten tämä aikoinaan paljon puhuttu polttoaineveron palautus toteutuu?

Kolmanneksi kalastuksesta. Lohikesä on ollut huono sekä rannikolla että joissa. Missä on ongelma? Miten selitetään, että saaliit ovat näin voimakkaasti vähentyneet? Tässä olisi mielestäni Itämeren osalta ihan tämmöinen kalastusneuvostoasia, ja toivon, että tämä todellakin Suomen puheenjohtajuuskaudella otetaan esille ja saadaan komission kautta sitten selvitys, mihinkä Itämereltä kalat katoavat.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä maa- ja metsätalousministeri käytti hyvän ja ansiokkaan puheenvuoron koko pääluokan asioista. Haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää huomiota täällä jo useissa puheenvuoroissa käsiteltyyn vesitalouden pääkohtaan ja siinä erityisesti tulvasuojelun osuuteen. Budjettiesityksessä tulvasuojelun ja vesistöjen säännöstelyn määrärahat alenevat, ja se erityisesti paikallisien hankkeiden osalta on hyvin ongelmallinen. Meillä Etelä-Pohjanmaalla ja Kauhajoella on käymässä niin, että hanke, johonka on myönnetty rahoitus myöskin tilusjärjestelyn osalta, näin ollen uhkaa jäädä toteutumatta. Nämä kaksi hanketta ovat kulkeneet käsi kädessä, ja toivoisinkin, että maa- ja metsätalousministeri vastaisi tähän, miten meidän olisi nyt syytä käyttäytyä tämän tilusjärjestelyn osalta, kun vesitaloushankkeiden määrärahat pienenevät ja hanke uhkaa jäädä toteutumatta.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka kiinnitti huomiota tähän Kemera-varojen vähyyteen ja vähenemiseen. Minusta ministerin puheenvuorossa oli vähän sellainen henki, että oikein hyvin kävi, kun eivät ne ihan kokonaan hävinneet, että hyvin on pärjätty, vai tulkitsinko väärin tämän asian?

Sillä lailla tässä maailmassa katsoisin, että nämä Kemera-varat erityisesti taimikon hoitoon, nuoren metsän kunnostukseen ja vastaaviin ovat edelleenkin niin ohjatut, että pilalle menneitä taimikoita ja nuoria metsiä hoidetaan. Milloin päästään siihen, että ennakolta aletaan hoitamaan ja torjumaan ja hoidetaan silloin ja palkitaan siitä, kun tehdään oikea-aikaisesti, eikä niin, että silloin kun lurjustellaan eikä tehdä mitään, sitten se raha löytyy sinne helpommin ja paremmin?

Koko monimutkaiseen järjestelmään katsottuna, arvoisa ministeri, onko vielä semmoista maailmaa mietitty ja katsottu, kun kansa nyt ei oikein sinne risusavottaan enää taivu — eivät kohta ammattilaiset eikä kukaan muukaan — että olisi koetoimintaa koneellisen toiminnan eteenpäinviemiseen? Onko ministeriössä mitään suunnitelmia taikka ajatuksia tämän kehittelyn suhteen?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kevään selonteoissa, niin maatalouspoliittisessa kuin energia- ja ilmastopoliittisessa selonteossa, uusiutuvat energialähteet ja biopolttoaineet olivat vahvasti esillä. Millä toimilla ja millä resursseilla maa- ja metsätalouden hallinnonalalla ensi vuonna näitä uusiutuvia luonnonvaroja edistetään?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiinnitän myöskin Keski-Suomen osalta huomiota samaan asiaan eli metsäsektorin budjettivajaukseen metsäkeskusten osalta. Siellä on oltu kovasti huolestuneita siitä, että tavoitteisiin ei päästä ja koko ajan mennään alaspäin, vaikka käytännössä pitäisi mennä noin maata ajatellen ylöspäin, kun ajatellaan, miten puuhuolto esimerkiksi Venäjän suunnalta tännepäin varmasti tyrehtyy jatkossa, ainakin vähenee huomattavasti. Pitäisi oman metsän kautta hoitaa tilanne. Onko odotettavissa, että vielä ennen lopullista käsittelyä saataisiin tälle sektorille jotain lisää, niin että huoli Keski-Suomessakin poistuisi?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useassa puheenvuorossa puututtu tähän vesistötalouteen kokonaisuudessaan, sekä tulvasuojeluun että vesistöjen huoltotöihin. Näinhän on, että leikkauksia on täällä tehty, kuten ministeri sanoi, mutta minä toivon sitä, että me pystyisimme tälläkin kertaa eduskuntakäsittelyn aikana tähän lukuun erittäin huolellisesti paneutumaan ja etsimään sieltä ne kipeimmät kohdat. Ainakin oman muistini mukaan useina vuosina peräkkäin nimenomaan tähän kohtaan eduskunta on lisännyt käsittelyn yhteydessä määrärahoja, ja uskon, että jos yli puoluerajojen näin voidaan menetellä, saataisiin jonkinlainen parannus. Kovin suuria lisäyksiä ei varmastikaan valtiontalouden tilanteen huomioon ottaen ole tehtävissä, mutta ehkä pieniä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken juuri tuonne meidän sähköpostiimme tuli maatalous- ja kalastusneuvoston seuraavan kokouksen esityslista, ja siinä oli hyvin merkittävää se, että siellä oli Suomen puheenjohtajakautta ajatellen yhdeksän, jos laskin oikein, ylimääräistä asiaa, eri jäsenvaltioitten pyynnöstä esille otettuja asioita. Liittyen siihen, mitä ed. Rundgren äsken juuri sanoi, olisiko se todella mahdollista, että samalla tavalla nyt tämä merilohiasia otettaisiin siellä esille, koska tilanne on tosi ankea? Ne ovat hävinneet, ne elikot, pois. Joko se velvoiteistutuspuoli on klikannut täydellisesti tai sitten kerta kaikkiaan pyynti, sanotaanko laiton pyynti, on niin rajua eteläisellä Itämerellä, että niitä ei riitä enää tulemaan tuonne jokiin takaisin.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuohon ottaisin myöskin kantaa, mihin ed. Vielma jo puuttui, eli Keski-Suomen metsäkeskuksesta sanottiin tämän vuoden tammikuussa irti kahdeksan henkilöä siitä johtuen, että määrärahat olivat riittämättömät. Kysynkin: Pystytäänkö nyt tällä määrärahatasolla turvaamaan Keski-Suomen metsäkeskusten henkilöitten työllisyys?

Toinen kysymys vesihuoltohankkeista. Me tiedämme, että ympäri maata on keskeytyksissä useampikin vesihuoltohanke johtuen siitä, että ei ole määrärahoja. Se esimerkki, minkä ed. Vielma toi täällä esille Keski-Suomesta, on sen kaltainen, joka tulisi ministerin nyt kyllä tutkia, onko siellä menetelty ihan kaikkien sääntöjen mukaisesti.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin vastata ed. Laitiselle heti, että näillä metsämäärärahoilla, mitä on hallituksen leikkauslistan jälkeen, ei pystytä turvaamaan näitten metsäkeskusten toimintaa. Nimittäin nyt on niin, että vuosi sitten, kun käsiteltiin valtion tulo- ja menoarviota, silloin eduskunta lisäsi kestävän metsätalouden rahoitusta muutamalla miljoonalla ja nyt hallitus on esityksessään leikannut 5 miljoonalla, peräti 5 miljoonaa euroa tästä erästä pois. Nyt kysyisinkin, kun käydään kerran budjetin lähetekeskustelua täällä: Ollaanko yksimielisiä, että eduskunta sitten lisää niitä määrärahoja nimenomaan kahteen asiaan elikkä niihin asioihin, jotka merkitsevät tulevaisuuden kannalta hyvin paljon? Metsän osalta tämä tarkoittaa Kemera-rahoja ja sitten taas maatalouden tulevaisuuden kehittämisen kannalta Makera-rahoja. Oletteko valmiit lisäämään?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä eduskunnan hyväksymässä selonteossa kiinnitettiin erityisen paljon huomiota myöskin nuorten viljelijöiden tai yleensäkin viljelijöiden jaksamiseen työssä. Nythän tiedetään, että tämä tilojen määrä puolittuu vielä tästä nykyisestä ja tuotanto säilyy entisellään. Täällä kiinnitettiin erityisesti huomiota tähän lomitusjärjestelmään, työterveyshuoltoon ja tietysti sitä kautta tässä työssä jaksamiseen. Miten näette, vastaako tämä budjetti nyt siihen huutoon, mitä eduskunta edellytti kesäkuussa?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun lukee hallitusohjelmaa, nimenomaan pääministeri Vanhasen hallitusohjelmaa, jossa puhutaan maaseutuelinkeinojen investoinneista, ja viittaan siihen, mitä arvostamani valiokunnan puheenjohtaja Lämsä täällä toi esiin, minua hämmästyttää vaan se, minkä verran määrärahoja on esitetty. Tällä hetkellä tiedämme, mikä tilanne tänä päivänä on esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla. Rahat, mitä on, riittäisivät yhteen sikatilan investointiin.

Mutta, arvoisa puhemies, minua hieman hämmästyttää se, mitä ed. Wallin täällä totesi, eli kun eduskunta on yksimielisesti ottanut kannanottonsa jaksamiseen nimenomaan maatalouden harjoittajien, nuorten viljelijöitten, osalta, niin minä en valitettavasti ole löytänyt tästä esityksestä minkäänlaista, en edes sitä yhden lomapäivän lisäystä, joka on esitetty.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri toi puheenvuorossaan esille tämän ympäristötuen, että rahoituksen taso on riittävä ja nykyisen tasoista ohjelmaa voidaan jatkaa myös jatkossa. Kuitenkin tässä on se tilanne, että ympäristötuen ehdot muuttuvat ja kiristyvät ja ennen kaikkea vahvoilla karjatalousalueilla on pelättävissä, että on tiloja, jotka eivät voikaan enää liittyä ympäristöohjelmaan näitten kiristyneitten vaatimusten vuoksi. Ollaanko ministeriössä nyt arvioimassa, ennen kuin tämä lopullisesti sinetöidään, onko todella käymässä näin, että ei voidakaan nykyisessä laajuudessa sitoutua näillä vahvoilla karjatalousalueilla tähän ympäristöohjelmaan, niin että voitaisiin vielä arvioida uudelleen tätä ohjelman tasoa ja näitä eri kriteereitä siinä, että tämä nykyinen laajuus, 98 prosenttia pellosta, voisi jatkossakin toteutua?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Metsäohjelman osalta on tärkeätä se, että me saamme sinne käytännön töihin, käytännön työhön, riittävästi rahaa metsään. Nykyinen Kemera-järjestelmä, jossa neljännes, melkein kolmannes rahasta menee hallintoon, ei ole järkevä, vaan kyllä siinä pitää tehostamista tapahtua, nimenomaan niin, että niitä töitä saadaan tehtyä. Se on ensiarvoisen tärkeää.

Puhemies! Olisiko, ministeri Korkeaoja, mahdollista Suomen puheenjohtajakaudella lähteä EU:ssa viemään eteenpäin sellaista ajatusta, jolla pystyttäisiin aidosti ja oikeasti yksinkertaistamaan tätä maatalouden tukijärjestelmää ja siihen liittyvää hallintoa, ettei byrokraattien määrä parin-kolmenkymmenen vuoden päästä leikkaa viljelijöiden määrää, missä ei ole mitään järkeä? Nyt olisi oivallinen tilaisuus semmoisen avauksen tekemiseen, ja sitä toivon, että se tehdään.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keski-Suomen tilanne on täällä tullut esille kahdessa asiassa maa- ja metsätalousministeriön osalta, eli tämä metsäkeskuksen henkilöiden irtisanominen vuoden alussa oli kyllä kova isku ja ilmeisesti nyt on menetetty ne työpaikat. Olivatko ne nyt sitten hallinnosta vai eivät, siitä kuitenkin on seurauksensa, ja tämä raha, runsas 57 miljoonaa euroa tähän Kemeraan, on riittämätön ja se vaikuttaa myös energiapuun osalta varmasti väärään suuntaan, kun tarvitsisi lisätä puuenergian käyttöä.

Toinen asia on nämä vesihuoltohankkeet, Savio—Leppälahti. Taitaa olla ympäristöministeriön asia lähinnä, mutta minäkin yhdyn kyllä siihen, että siellä on nyt sellainen tilanne, joka on syytä perin juurin selvittää, ja ministeriöiden välillä pitäisi olla vielä varmaankin nykyistä parempi yhteistyö, jotta saadaan asiat eteenpäin. Samalla vetoan, (Puhemies koputtaa) että haja-asutusalueiden vesihuoltoon pitäisi saada myös edelleen rahoitusta.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sellainen suuren luokan kysymys: Kun meillä tilakoko kasvaa jatkuvasti kovaa vauhtia ja tuotantoyksiköt kasvavat, niin mikä on ministerin näkemys siitä, milloin me vielä voimme puhua aidosti ja rehellisesti siitä, että perheviljelmä on se tapa, millä me tätä suomalaista maataloutta aiomme pitää yllä ja kylissä elämää yllä? Olen huolestunut tästä kasvusuunnasta.

Ihan lyhyesti vaan sitten vielä tuosta, että myöskin omalta osaltani tämä metsätalouden rahoitus on kyllä huolestuttavaa kehitystä, missä mennään. Lapissakin on valtavasti tullut taimikoita hoitokypsään kuntoon ja tarvitaan rahaa runsaasti.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Täällä käytettiin kolmisenkymmentä puheenvuoroa, taisi olla vähän ylikin, useat edustajat kaksikin puheenvuoroa. Pyrin nyt vastaamaan mahdollisimman hyvin ainakin pääosaan kysymyksistä.

Mitä tulee viljelijöitten tulokehitykseen, johon ed. Hemmilä kiinnitti huomiota, on totta, että viime vuosi, siis tilastovuosi, oli huono. Sen pääasiallinen selittäjä on kuitenkin ei tukien puolella, vaan nimenomaan tuotanto-olosuhteitten puolella, öljyn hinnannousu, energian hinnannousu, satotasokysymykset jne. Maataloudessa on tällaista vuosittaista muutosta aina tapahtunut. Se on joka tapauksessa tietysti huolestuttava asia. Kannattavuus ei ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla, mutta on aivan selvää, että tukien korottamisella ei kaikkia asioita voida hoitaa. Kyllä erittäin tärkeää on, että maataloudessa tuottavuus kasvaa ja sillä tavalla myöskin tätä kannattavuutta hoidetaan. Se on ensisijaisen tärkeä asia, että tässä suhteessa edetään, ja siihen tietysti sitten vaikuttavat myöskin investoinnit, niiden tukeminen jne.

Kemera-rahoista käytettiin monta puheenvuoroa. Meillähän on noin 100 miljoonaa euroa tällä metsäsektorilla rahaa käytettävissä, josta 60 miljoonaa on käytetty metsässä siis näihin metsänparannusvaroihin ja sitten tämän organisaation kustannukset ovat noin 40 miljoonaa.

Meidän ministeriössämme lähtökohta on ollut ja oma lähtökohtani on ollut se, että meidän tätä suhdetta pitäisi pystyä muuttamaan sillä tavalla, että suurempi osa käytettäisiin itse töihin ja pienempi osa byrokratiaan. Tämän suuntaisia toimia on pantu liikkeelle muun muassa sillä tavalla, että uutta tietotekniikkaa otettaisiin käyttöön metsänarvioinnissa, metsätaloussuunnitelmien tekemisessä jne., niin että kaikkialla siellä, missä voidaan tämäntapaisilla toimilla työvoimatarvetta vähentää, tehokkuutta parantaa, näin myös tehtäisiin, mutta nämä ovat pitkiä, kohtuullisen paljon aikaa ottavia projekteja, joita kuitenkin nyt määrätietoisesti viedään eteenpäin.

Mitä tulee tähän juuri ensi vuoden Kemera-rahoituksen tasoon, niin tässä kannattaa nyt katsoa vähän pidempää aikaväliä eikä vain yhtä vuotta, koska tässä on joka vuosi ollut eri vuosina vähän erilainen määrä edelliseltä vuodelta seuraavalle vuodelle siirtyviä hankkeita. Jos nyt katsotaan tätä kokonaisuutta, niin kyllä tämä Vanhasen hallituksen hallituskausi on ollut hyvin tasaisesti tätä noin 60 miljoonan luokkaa. Mutta niin kuin sanoin, niin varmasti tulevaisuutta ajatellen suomalaisen yhteiskunnan pitäisi tehdä arvio siitä, olisiko tätä rahoitusta syytä nostaa ja sillä tavalla nostaa myöskin puun tuottoa. Nyt olemme päässeet 90 miljoonan kuutiometrin vuotuisen kasvun yläpuolelle. 50-luvulla oltiin 50 miljoonan tasossa. Tästäkin voitaisiin päästä vielä ylöspäin, jos panostuksia lisätään, mutta nämä tuotothan tulevat aika pitkällä aikavälillä ja se on ikään kuin yhteisen arvion paikka, satsataanko tälle sektorille enemmän, jotta saataisiin sitten tätä biomassaa niin teollisuuden kuin energiateollisuudenkin käyttöön, mutta tämä työ tullaan tekemään Kansallisen metsäohjelman arvioinnin yhteydessä.

Täällä kiinnitettiin monessa puheenvuorossa huomiota Makeran tilanteeseen. Toistan sen, että Vanhasen hallituksen ohjelmaan tämä sisältyi — taisi olla 90-luvun alussa edellinen kerta, kun budjetissa tehtiin siirtoja Makeraan. Nyt näin on toimittu kaikki nämä vuodet, mutta selvää on, että investointitarve ja investointitukitarve on korkea ja Makeran rahoituspohjaa pitää vahvistaa tulevina vuosina. Tässä on kuitenkin kysymys myös koko tukijärjestelmän kokonaisuudesta. Kaikki hyvin tiedämme, että komissio suhtautuu melko kielteisesti kaikkiin kansallisiin erillisiin tulotukiohjelmiin. Sen sijaan investointitukia komissio pitää hyvinä ja suotavina. On mahdollista, että tulevaisuus meillä on sellainen, että tässä tukikokonaisuudessa investointitukien osuus korostuu entisestään, mikä kyllä tarkoittaa sitä, että meidän on päästävä parempaan tehokkuuteen näitten tukien käytössä siinä mielessä, että tuet eivät pääomittuisi erilaisiin tuotantopanoksiin, niin kuin nyt näyttää jonkun verran käyvän niin, että tämä viljelijöille tarkoitettu tuki ainakin osittain valuu tavarantoimittajille ja muille maatalouden ulkopuolisille tahoille. Tämä on yksi tärkeä kokonaisuus, joka lähivuosina pitää arvioida.

Vesihuollon osalta monissa puheenvuoroissa todettiin, että tällä sektorilla rahoitustarpeita on enemmän kuin varoja käytössä. Meillä on siis nämä juomavesihuollon parantamiseen liittyvät toimet, haja-asutusalueitten vesihuoltoon liittyvät toimet, joita hyviä hankkeita on jonossa pitkä lista. Sen lisäksi tällä tulvasuojelun puolella on perinteiset tulvasuojelutoimet, joissa tullaan perusparannusvaiheeseen, ja sitten muun muassa suurten kaupunkien kuten Porin tulvasuojelu, jonka ongelmat tulivat esille vastikään tämän suurtulvatyöryhmän mietinnössä. Eli meillä on tällä sektorilla kyllä paljon kehittämistarpeita ja muun muassa sellaisia tilanteita kuin Etelä-Pohjanmaalla Kainastonjoen alueella, jossa suunnitelma vanhenee ja siihen liittyy monia muita kysymyksiä, jotka pitäisi toteuttaa. Me olemme ministeriössä tehneet ehdotuksen lisäbudjettiin tämän rahoituksen hoitamiseksi, mutta se on vasta tässä vaiheessa.

Mitä tulee organisaatioon, yhteistyöhön ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa, työnjakohan on semmoinen, että me huolehdimme puhtaasta vedestä ja ympäristöministeriö likaisesta vedestä. (Ed. Kekkonen: Toimiiko se?) — Toistaiseksi työnjako on toiminut kohtuullisen hyvin. — Me olemme voineet toteuttaa yhteisiä hankkeita, mutta jos totta puhutaan, niin tällä hetkellä ympäristöministeriön puolen rahoitusongelmat ovat suurempia ja nimenomaan ympäristöministeriön puolelta tässä on joissakin hankkeissa ongelmia tällä hetkellä. Ne tietysti pitää pystyä ratkaisemaan, koska on järkevää toteuttaa viemäröinti- ja puhtaan veden huoltohommat yhtä aikaa samaan kaivantoon, että säästetään rahaa.

Sitten puhuttiin metsäntutkimuksesta ja tutkimustoiminnan rahoittamisesta yleensä. Metlan resurssit ovat erittäin huomattavat edelleenkin. Se on hyvin iso tutkimuslaitos. Tällä hetkellä siellä on meneillään myöskin hyvin mittava toimintojen uudelleenorganisointi- ja tehokkuuden lisäysohjelma. Olen aivan vakuuttunut, että nykyisillä määrällisillä resursseilla, kun toimintoja uudelleen organisoidaan ja kohdennetaan tärkeiksi nähtäviin toimiin, voidaan saada hyviä tuloksia syntymään.

Mitä tulee Joensuun yksikön kasvuun, meillä on edelleen tavoitteena se, että se kasvaisi sadan henkilön kokoiseksi, mutta kun kokonaishenkilöstömäärä on vähenemässä huomattavasti, tämä kasvunopeus ei voi olla sen suunnitelman mukainen kuin se oli aikaisemmin. Mutta on aivan selvää, että jos ajatellaan tilannetta, kun tehtiin päätös näistä sadasta henkilöstä, ja sitä suhteutetaan Metlan kokonaishenkilöstöön, niin Joensuun suhteellinen osuus tulee kyllä kasvamaan ohi tämän tavoitteen ja tämän tason, mikä silloin asetettiin. Haluaisin todeta, että Metlan palvelukyky ei missään tapauksessa oleellisesti alene, kun oikein kohdistetaan ne resurssit, mitä käytössä on, eikä ole tarkoitus siirtää maakuntien tutkimusyksiköistä rahoitusta Joensuuhun. Kyllä se on Tikkurilan—Helsingin seutu, josta resurssit vähenevät, ja siirto tapahtuu täältä Pääkaupunkiseudulta maaseudun suuntaan.

Täällä oli esillä maaseutukehitysohjelmaan liittyvä pienyritystoiminnan rooli. Meillä on tänä päivänä alle 70 000 maatilaa Suomessa. Maaseudulla toimii tänä päivänä ehkä jo yli tämä 70 000 pk-yritystä, joilla ei ole maatilakytkentää, ja tämä määrä koko ajan kasvaa. Siis maaseudun elinvoimaisuuden kannalta näiden yritysten merkitys on aivan elintärkeä. Tässä uudessa maaseutuohjelmassa tämän sektorin rahoitusmahdollisuudet säilyvät, vähän paranevat, ja kuten sanoin, yhteistyö KTM:n kanssa paranee sillä tavalla, että tällaista väliinputoajajoukkoa ei jää.

Täällä kiinnitettiin huomiota maanviljelijöitten jaksamiseen. Se on tilakoon kasvaessa huomattava ongelma, mutta se totta kai liittyy lomakysymykseen, mutta se liittyy kyllä moniin muihinkin asioihin. Tässä suhteessa, kun puhutaan perheviljelmästä ja kysyttiin, mikä perheviljelmän koko on, voi sanoa, että yhä enemmän tulee sellaisia malleja käyttöön, joissa viljelijöitten yhteistoiminta korostuu. Esimerkiksi kotieläintaloudessa tehdään yhteisiä kotieläinyrityksiä, jolloin, niin kuin olen tällaisissa hankkeissa mukana olleilta viljelijöiltä monet kerrat kuullut, he toteavat, että tämä tekee työn mielekkäämmäksi ja ennen kaikkea parantaa juuri tätä jaksamista. Tällöin on toinen ikään kuin työpari, joka varmistaa sen, että jos sairastuu, niin työt tulevat tehdyiksi, on keskustelukumppani jne. Viljelijöitten yhteistoiminta näyttää olevan erittäin tärkeä, sanoisinko, työkalu tämän jaksamisen kannalta, ja ministeriön toimin tällaista yhteistyötä muun muassa investointien rahoituksen osalta on kannustettu ja tuettu ja tullaan jatkossakin tukemaan.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Olen pannut merkille, että näitten budjettipäivien aikana ei ole juuri käytetty puheenvuoroja puolustuspolitiikasta eikä puolustusbudjetista. Joitakin poikkeuksia, muutamia poikkeuksia, on, mutta ei ole juuri käytetty puheenvuoroja. Kysyttävä on, miksi.

Minunvastaukseni tähän on se, että se johtuu monesta seikasta, muun muassa siitä, että ei ole olemassa mitään suuria, päällekaatuvia ongelmia puolustusasioissa, Puolustusvoimissa tai puolustusbudjetissakaan, vaan asiat ovat kutakuinkin kohdallaan. Kyllähän voi sanoa, että meidän puolustuksemme perusteet, joilla minä tarkoitan yleistä asevelvollisuutta, alueellista puolustusjärjestelmää ja tavoitetta puolustaa koko maata, ovat kunnossa. Katsoipa asiaa mistä näkökulmasta tahansa, vaikkapa puolustusbudjetin sihdin läpi, niin tähän voi yhtyä, että perusteet ovat kyllä kunnossa.

Tämä, että ollaan aika hiljaa puolustuksesta, johtuu osittain myös siitä, että parhaillaan on menossa Puolustusvoimissa selonteon 20/2004 toteutus, eduskunnan aikaisempien päätösten täytäntöönpaneminen. Muun muassa johtamisjärjestelmä 08 ja hallintojärjestelmä 08 teettävät niin paljon töitä tällä hetkellä Puolustusvoimien puolella, että se vie oikeastaan kaiken huomion ja tarmon ja energian, ja suuria uusia ongelmia ei ole.

Tämä selonteko 04:hän tarkoitti täytäntöönpantuna sitä, että me toteutamme ehkä sodanjälkeisessä historiassa toistaiseksi suurinta rakennemuutosta Puolustusvoimissa, mutta hallitulla tavalla. Johtamis- ja hallintojärjestelmiä, esikuntarakennetta kevennetään merkittävästi, mutta tinkimättä alueellisuudesta, tinkimättä siitä, että Puolustusvoimat on läsnä koko maassa. Tämäkin budjetti toteuttaa tämän tärkeän läsnäoloperiaatteen.

Ehkä hiljaisuuteen vaikuttaa myös se seikka, että nyt ollaan valmistautumassa sekä puolustusministeriössä että Puolustusvoimissa uuden selonteon valmisteluun, joka tulee olemaan kyllä ponnistuksena ja vaikeusasteeltaan, väitän, kovempi asia, kovempi vääntö kuin vuoden 04 selonteko oli. Monestakin syystä se on kovempi vääntö kuin 04 selonteko oli.

Puolustusbudjetissa erottuu hyvin selkeästi kolmen tärkeän korin toteuttaminen, tehtäväkorin toteuttaminen Puolustusvoimien osalta, kotimaan puolustuksen ajan tasalla pitäminen, kykyjen parantaminen liittyen viranomaisyhteistyöhön ja yhteiskuntarakenteen toimintojen turvaamiseen ja kolmanneksi osallistuminen kriisinhallintatehtäviin ja ylipäätään kansainväliseen yhteistyöhön. Nämä kolme tehtäväkoria kulkevat budjetin läpi hyvin johdonmukaisina. Kaikkiin näihin suuriin tehtäviin osoitetaan määrärahoja, ja kaikissa näissä suhteissa on myös selkeitä kehittämissuunnitelmia budjetteineen menossa.

Tätä budjettia voi myös tarkastella suomalaisen puolustuskonseptin näkökulmasta ja nimenomaan niin jäsenneltynä, että suomalaisessa puolustamisessa yhdistyy kaksi suurta elementtiä tänäkin päivänä, ja toivon, että myös tulevaisuudessa: yhtäältä yleiseen asevelvollisuuteen perustuva reserviläisarmeija, jota voi myös kutsua suomalaiseksi kansanarmeijaksi, ja toisaalta sitten nykyaikainen teknologia, nykyaikainen varustus, nykyaikainen puolustuskoneisto noin materiaalisesti. Nämä kaksi asiaa täytyy yhdistää, jotta Suomen puolustus oli uskottavalla kannalla. Tämä budjetti toteuttaa tätä konseptia.

Mutta on siinä myös ongelmia, jotka on syytä avoimesti todeta. Kun puhutaan yleiseen asevelvollisuuteen perustuvasta reserviläisarmeijasta, niin ei ole ollut hyvä asia se, että tänä vuonna ja ensi vuonna joudutaan tinkimään merkittävällä tavalla kertausharjoitusten määrästä. Itse koulutuksesta pidetään kyllä hyvä huoli, siitä ei tingitä tippaakaan, siinä mennään kehittävässä mielessä jopa eteenkinpäin, mutta kertausharjoitusten osalta on jouduttu tekemään säästösyistä tällainen tason alennuspäätös kahdeksi vuodeksi. Se on tilapäinen päätös, ja vaikka se on tilapäinen, se on kuitenkin huono juttu asioita vähänkään pitemmän päälle ajateltuna. Tosin tätä tilannetta helpottaa se, että vuonna 08 palataan taas normaaliin järjestykseen ja kertausharjoitettavien määrä tullaan nostamaan viime vuosien tutulle tasolle.

Minä palautan teidän mieliinne, että viimeksi tällaiseen tilanteeseen jouduttiin viime vuosikymmenellä, muistaakseni vuosina 98—99, jolloin pudotettiin kertausharjoitusten määrää merkittävällä tavalla samoista syistä, siis säästösyistä. Ylipäätään silloin, kun tingitään harjoitustoiminnasta, sillä on yleensä negatiivisia vaikutuksia puolustusvoimien suorituskykyyn, ja tälle puolelle pitäisi aina viimeisimmäksi mennä, kun säästää pitää.

Mitä tulee tähän toiseen suureen elementtiin eli nykyaikaiseen varustukseen, siis materiaalihankintoihin, niin voi sanoa, että siinä vuoden 2007 budjetti toteuttaa hyvää periaatetta: noin kolmannes tullaan käyttämään materiaalihankintoihin, 31 prosenttia. Tämä on kova asia. Tämä on raudankova asia. Tällaisia lukuja, että budjetista näin iso osa lohkaistaan materiaalipuolelle, ei pysty osoittamaan Euroopassa eikä maailmassakaan kovin moni maa. Suomi osoittaa, on osoittanut jo pitkän aikaa, monta, monta vuotta, jatkaa tätä linjaa myös ensi vuonna, ja se on yksi meidän puolustuksemme uskottavuuden takeista, iskukykymme, uskottavuuden takeista. (Ed. Kekkonen: Suomesta vai ulkomailta?) — Katsoipa asiaa mistä päin tahansa, tietysti ulkomainen tarkkailija kiinnittää tähän heti huomiota, että jaha, tällainen painopiste on puolustusbudjetin sisällä.

Tämän sisällähän toteutuu puolustuksen kehittämisessä suuri laadullinen harppausaskel, siis siinä, että nyt on alettu toteuttaa jo puolustushaarojen yhteistä tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmää, joka on tämän päivän puolustusta, tämän päivän sodankäyntiä. Suomi rakentaa tässä suhteessa ehkäpä maailman kärkipäässä tällaista omaa järjestelmää, joka mahdollistaa sen, että puolustushaarat, kolme puolustushaaraa, pystyvät toimimaan, kun mennään vuosia vähän eteenpäin, pystyy toimimaan operaatioissa keskitetysti ja keskittämään voimaa painopisteenomaisesti sinne, missä sitä voimaa tarvitaan isänmaan puolustamisessa.

Tämä integroitu tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmä takaa ja mahdollistaa sen, että tällaiseen voimien keskittämiseen, painopisteitten luomiseen tilanteen mukaisesti ylipäätään on mahdollisuuksia. Tässä me olemme ottamassa merkittäviä askeleita eteenpäin. Se on tietoinen ratkaisu, ja se onnistuu vain sitä kautta, että budjetista käytetään näinkin merkittävä osa materiaalihankintoihin. (Ed. Kekkonen: Siis Suomesta vai ulkomailta?)

Hankintapolitiikassa jatkuu vanha jako, vanha eduskunnankin päätöksissään toteuttama ja vaatima jako, että noin puolet hankinnoista tulisi toteuttaa kotimaasta, mutta lähtien siitä, että silloin tämä jako lasketaan elinkaaren mittaisesta rahojen käytöstä, mikä onkin rehellinen tapa katsoa näitä asioita. Palaan tähän materiaalipuoleen puheenvuoroni loppuosassa, joka alkaa ihan kohta.

Mitä tulee tämän budjetin kansalliseen ja kansainväliseen jakoon, niin totean sen, että ensi vuoden budjetissa ollaan tämän 100 miljoonan euron ja 1 000 rauhanturvaajan puitteen raameissa. Tämähän on tällainen suosituslinja, se ei ole mihinkään lakiin eikä mihinkään muuallekaan kirjattu, mutta se on suosituslinja.

Ensi vuonna Libanonin tapaus huomioon ottaen ehkä tämä raha ylittyy jonkin verran. Rauhanturvaajien määrä ei ylity, raha ehkä hiukan ylittyy, mutta pitää ottaa huomioon se, että vähänkään pitemmällä tähtäyksellä kansainväliseen toimintaan ja rauhanturvaamiseen käytetyt voimavarat, budjettieurot, ovat olleet selvästi alle 100 miljoonaa euroa per vuosi, siis selvästi alle 100 miljoonaa euroa per vuosi. Jos nyt tulee piikki vuoden tai parin aikana, joka menee vähän yli 100 miljoonaan, se ei tätä keskiarvolinjaa heitä mihinkään.

Tämä minusta on hyvä jako, hyvä nyrkkisääntö myös tulevaisuudessa. Me käytämme myös ensi vuonna budjetistamme 95 prosenttia kotimaan puolustuksen kehittämiseen ja 5, siis huomatkaa: vain 5 prosenttia, kansainvälisiin tehtäviin. Tämä jako kertoo selvästi sen, mitä varten Puolustusvoimamme ovat, mitä varten niitä oikein kehitetään. Pidän tätä jakoa hyvänä senkin takia, että tälle on myös kansan hyväksyttävyys, kansan tuki saatavissa hyvinkin helpolla tavalla.

Ihan sitten lopuksi, niin kuin lupasin, palaan tähän materiaaliasiaan ja rahoitukseenkin, sillä nyt on ruvettava katselemaan tietysti jo 2010-luvulle, vuoden 2007 budjettikinhan heijastuu 2010-luvulle jo aika pitkälle. Ylipäätään puolustuksen suunnittelu on pitkäjänteistä toimintaa, viisi ja kymmenen vuotta vähintään eteenpäin, parikymmentä vuotta eteenpäin pitää pystyä katsomaan. Tässä mielessä vuoden 2008 selonteon laatiminen tulee olemaan selvästi kovempi paikka kuin vuoden 2004 selonteon laatiminen nimenomaan tämän rahoitushaasteen takia, rahoituspulman takia.

Näillä eväillä, mitkä nyt on, kyllä pärjätään ihan lähivuosien ajat, ei siinä mitään ole. Mutta kun pitää katsoa 2010-luvulle, niin kyllä minä näen selvänä sen, että rahoituksen tasoa olisi syytä tarkistaa ainakin himpun verran ylöspäin. Se ei ole mitään yhteiskunnan militarisoimista taikka mitään muutakaan vastaavaa, vaan se on lähinnä sen huomioon ottamista, että tämä materiaalinen puoli on kova pala. Se kallistuu hurjaa kyytiä, sen hinta tuplaantuu joka seitsemäs vuosi, ja kun vielä ottaa huomioon sitten, että sen ylläpito, huolto ynnä muu elinkaaren mittainen toiminta, se se vasta kallista onkin, niin perusteet alkavat tulla sille, että budjettirahoitukseen pitäisi saada ilman muuta tasokorotus. Ei mitään huimia summia, mikä aiheuttaisi vääriä reaktioita, mutta sen verran, että pystyisimme pitämään puolustuksemme uskottavana nimenomaan näitten materiaalihankintojen puolelta.

Mikä liittyy poikien kouluttamiseen ja reserviläistoimintaan, ei niele rahoja. Sekin tietysti on kallista, mutta se ei niele rahoja sillä tavalla kuin tämä materiaalipuoli ylläpitoineen elinkaaren aikana. Se nielee lujasti, ja sen takia tällaiseen tasokorotukseen minusta on ilman muuta perusteita, kun sillä pienehkölläkään korotuksella ei vielä nousta edes Pohjoismaiden tasolle muista naapureista puhumattakaan.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri päätti kyllä siihen samaan, josta minun huoleni on. (Ed. S. Lahtela: Oletteko samaa mieltä?) — Olen samaa mieltä. — Huoli on nimenomaan rahoituksesta. On hyvä, että olemme yksimielisiä perusteista, koko valtakunnan alueen puolustamisesta, yleisestä asevelvollisuudesta. Mutta sitten onkin kysymys rahoituksen riittävyydestä. Selonteon vuoksi on jouduttu tänä vuonna tasapainottamaan noin 60 miljoonan euron edestä, ensi vuonna noin 80 miljoonan euron edestä, ensi vuodeksi vielä energia- ja polttoainekulut tuovat noin 20 miljoonan euron haasteet, ja nyt kun tässä kahtena vuonna leikattiin vielä kehystä 20 miljoonalla eurolla, ei ole ollut pitävää, pysyvää tasoa, millä puolustushallinto olisi suunnitellut. Tällainen poukkoilu aiheuttaa kohtuuttomasti töitä samaan aikaan, kun toteutetaan selonteon päätöksiä, ja kaiken lisäksi se sitten johtaa suorituskyvyn laskuun. Ne ovat suuria kysymysmerkkejä, ja tämä huoli on todellinen, ja ilo oli tietenkin kuulla, että ministeri on samaa mieltä, mutta tässä ensi vuosi tulee olemaan erittäin tiukka ja raastava.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että koko maata pystytään puolustamaan vain asevelvollisuusarmeijalla. Minä näenkin, että nämä asevelvollisuusarmeijan lakkauttajat ovat Nato-jäsenyyden ajajia, sillä meillä ei ole sitäkään vaihtoehtoa olemassa, että siirryttäisiin ammattiarmeijaan. Se olisi Suomen kannalta aivan liian kallis. Tämä keskustelu velloo, ja odottaisin kyllä, että rehevää savoa yleensä puhuva puolustusministeri käyttäisi sillä samalla rehevällä savollaan selkokielisen puheenvuoron suomeksi siitä, mihin tällä asevelvollisuuden lakkauttajien propagandalla pyritään. Tämä on niin ilmiselvää, mutta nyt pitäisi ruveta puhumaan suoraan kunkin tahon, mihin oikein pyritään, kun tämmöisiä esitetään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri näki tulevaisuudessa nyt, niin kuin tässä julkisuudessa parin viikon sisällä, sen, että pitää saada tasokorotus näihin puolustuslaitoksen määrärahoihin. Jotta tämä keskustelu niin kuin tavallaan jäsentyisi paremmin, niin minä arvoisalle ministerille taas sanon sen saman, minkä jo tässä tuon kriisinhallintakeskustelun aikana totesin, että eikö olisi reilua se, että nyt kerta kaikkiaan tämä kriisinhallintapuoli ja vaikka niillä perusteilla, kuin ministeri äsken julki toi, kerta kaikkiaan erotettaisiin ihan omaksi, 100 miljoonaa euroa noin suurin piirtein, että se olisi niin kuin ihan eri raha kerta kaikkiaan, ja sitten puhutaan siitä muusta. Ministerikin äsken perusteli sillä nimenomaan, että kansansuosiota, jos nyt sellaisesta voi puhua, näyttäisi juuri tälle kriisinhallintapuolelle olevan, ja eduskuntakin oli aika suloisen yksimielinen tästä asiasta.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri puhui kotimaan puolustuksesta ja kotimaan puolustuksen puolesta, eikä ole epäselvää, etteikö yleinen asevelvollisuus ollut siinä mukana. Se, mitä tähän budjettiin tulee, niin sieltä kuitenkin, niin kuin ministeri sanoi, puuttuu kertausharjoitusmäärärahat elikkä niistä on jouduttu tinkimään tilapäisesti. Aina on vaara, että se on myöskin pysyvästi. Erittäin suuri odotusarvo on näillä maakuntajoukoilla ja vapaaehtoisella maanpuolustuksella, mutta kun on seurannut tätä maakuntajoukkojen luomista, siitä tehtyä uutisointia, niin väkisin jää semmoinen kuva, että siinä vaan pieni eliitti siihen matkaan joutuu. Miten on se suuri kansan maanpuolustustahto, mikä sykkii ja säteilee kaikin tavoin, kun se ei pääse näkyviin eikä ulos millään lailla? Se yksin tässä kertausharjoitustoiminnassa niin kuin estyy, mutta muukin, mikä on sen kertausharjoitushomman ulkopuolella, mihin tämä odotusarvo vapaaehtoisuuden osalta perustuu, sillä ei ole tilaa eikä reikää rahasta puhumattakaan. Mutta jos olisi edes tilaa, niin vielä talkoollista rahaakin voisi siihen ajatella.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ihan tähän alkuun itsestäänselvyys. Aivan niin kuin ed. Pulliainen sanoi, tämä kriisinhallinta näyttelee tällä hetkellä aika isoa osaa suomalaisessa sotilasajattelussa, ja se on erinomaisen hyvä asia. Mutta tämä itsestäänselvyys, jonka ministerikin tietää, on tietysti se, että tätä kriisinhallintaan menevää rahaa ei pidä ottaa pois Suomen armeijalta, siis siitä toiminnasta, jota Suomen sotaväki harjoittaa maan sisällä.

Ja sitten toinen asia. On totta, että nämä selonteot, niiden tekeminen, on ollut perin vaikeata, ja seuraavasta se vasta vaikea tuleekin. Me emme voi enää kauhean pitkään sellua siinä tilanteessa, jossa me sanomme, että Nato on optio. Meitä kohti kävelee ratkaisun paikka. Suomi pienenä maana ei voi rakentaa turvallisuuspoliittista ajatteluaan optioiden varaan, optio on jo käsitteenä sen kaltainen. Tiedän varsin hyvin, että ministeri ei tähän voi vastata, mutta toistan sen, että seuraavassa selonteossa tämä Nato-kysymys joka tapauksessa kävelee eteemme, ja siihen on myöskin tässä salissa silloin otettava kantaa.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni oli erinomaista, kun puolustusministeri totesi sen, että meidän seuraava selontekomme on erinomaisen haastava toimintaympäristön muutoksesta johtuen ja ennen kaikkea rahoituksesta. Mutta, arvoisa puolustusministeri, olen sitä mieltä, että tämä muutos olisi täytynyt todeta ja saattaa eteenpäin jo nykyisessä selonteossa. Te jätitte nyt asiat puoliksi lausumatta. Olisitte voinut jatkaa ajatustanne eteenpäin todeten sen, että me olemme vääjäämättä Puolustusvoimain osalta tilanteessa, että nykyinen rahoitus eikä se teidän kokoamanne himpun korotus riitä niihin tarpeisiin, mitä on olemassa, jos haluamme pitää nykyisen tasoiset, nykyisen laajuiset Puolustusvoimat, jotka kykenevät niihin tehtäviin, mitä niille on annettu. Tulevaisuudessa meillä on edessämme vain vaihtoehto siitä, että me joudumme tekemään hyvin vaikeita ratkaisuja, jotka puuttuvat koko meidän puolustusrakenteemme sisältöön.

Olisi kiinnostava kuulla teiltä, miksi tässä hallituksessa ja tässä budjetissa te ette olleet valmiit käymään tätä syvää keskustelua, lähtemään näihin muutoksiin. Tosiasiassa on tehty juustohöylää juustohöylän perään tietäen sen, kuten te itse toteatte, tietäen sen, että tulevaisuudessa edessä on vain vieläkin vaikeampia ratkaisuja, joissa me joudumme miettimään koko puolustuksen perustetta uudelleen. Siitä haluaisin kuulla teiltä tarkemmin.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Kääriäinen ja koko Vanhasen hallitus on varsin hyvin luotsannut meidän turvallisuuspolitiikkaamme ja myös Puolustusvoimien kehittämistä. Siihen on kuulunut tietenkin tämä yleinen ja yleisesti hyväksytty asevelvollisuus, läsnäolo kaikissa maakunnissa. Tässä suhteessa varmaan jatkossa tulee monenlaisia kysymyksiä vastaan, millä tavoin varat riittävät, miten kyetään uudistumaan ja uudistamaan materiaalihankintoja ja tätä materiaalia, mutta sitten tietysti tämä puolustustahto, sen ylläpito, se on hyvin tärkeää ja tietysti se, että kunto säilyy. Tässä mielessä se kertausharjoitusasia on tietysti vähän ongelmallinen.

Mutta sitten tämä nuorten miesten kunto: Miltä se nyt näyttää? Onko suomalaisista nuorista asevelvollisista jatkossakin siihen, mihin aiemmat ikäpolvet ovat yltäneet?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa tuolta kriisinhallinnasta.

Ensinnäkin Afganistan. Mitä mieltä arvoisa puolustusministeri on siitä, onko syytä keskustella tilanteesta nyt uudelleen, kun vaikuttaa kuitenkin Afganistanin tilanne suomalaisiinkin sotilaisiin ja joukkoon nähden muuttuneen, tämä ampumavälikohtaus jne.?

Toinen asia koskee Etelä-Libanonia. Tietojen mukaan nyt Suomi on saanut Israelilta selvityksen, se on toimitettu, ja hallitus ja te, ministeri, varmaan käytte sen itse läpi. Olette ilmoittanut, että läpikäynnin jälkeen siitä myös informoidaan eduskuntaa, informoidaan julkisuutta. Onko teillä aikataulua tähän informaatioon?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puolustusvoimat on todella suurten muutosten edessä ja keskellä tällä hetkellä. Se on toteuttanut sitä, aivan niin kuin puolustushallinnolla on ollut tapana tehdä. Kuitenkin materiaalihankinnat todella ovat tänä päivänä huomattavasti kalliimpia kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Uusi teknologia vie todella suuren osuuden siitä. Tärkeää on sitten myös linjata se, että meillä on myös ulkolaisessa omistuksessa olevaa puolustustarviketeollisuutta, jossa työpaikat sijaitsevat Suomessa. Millä tavalla näitä käsitellään tässä yhteydessä, kun pidetään aina huolta siitä, että noin puolet on kotimaista puolustustarvikehankintaa?

Lisäksi haluaisin tiedustella, millä tavoin tätä kansainvälistä toimintaympäristöä nyt todella peilataan sitten jo tulevaa selontekoa silmällä pitäen. Me emme voi sulkea silmiämme kuitenkaan siltä. Suomessa on tehtävä myös varmasti uudenlaisia ratkaisuja silmällä pitäen sitä, että meillä tulee olemaan kansainvälinen yhteistyö edelleen varmasti kasvussa ja jonkinlainen ratkaisu, jos Euroopan yhteinen turvallisuus ja puolustus etenee.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja haluaa perusteellisen selvityksen yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuudesta. Hänen mielestään Suomi on eräänlainen yleisen asevelvollisuuden ulkomuseo. Onko, ministeri, todellakin näin? Olisiko teidän ministerinä aika jyrähtää ja ottaa kantaa tähän asiaan.

Toinen kysymys: Eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty kantelu puolustusministeriön ja Pääesikunnan toiminnasta koskien Puolustusvoimien räjähteiden varastointiin liittyvien vakavien ongelmien korjaamista, edellytettyjen toimenpiteiden jatkuvaa siirtämistä ja hyvän hallinnon vastaista menettelyä. Onko ensi vuoden talousarviossa nyt tähän kysymykseen riittävästi varattu määrärahoja niin, että tämä ongelma räjähteiden varastoinnin osalta poistuisi?

Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yhdyn ed. Kekkosen näkemykseen ja olen myös painottanut sitä, että nyt eteen tuleva Libanon-kysymys ei saa vaikuttaa meidän puolustusministeriömme kehyksiin, koska se heijastuisi nopeasti henkilöstöön ja varuskuntien toimintaan. Yleinen asevelvollisuus on Suomen puolustuksen selkäranka. Mehän ylläpidämme puolustusta oman maamme puolustamiseksi, muiden viranomaisten avustamiseksi tarvittaessa ja kriisinhallintatehtäviin maailmalla, jossa olemme esimerkillinen.

Samoin kuin ed. Väistö olin halukas kysymään sitä, kun aika tuoreen tutkimuksen mukaan 75 prosenttia suomalaisnuorista haluaa suorittaa asevelvollisuuden. Tällä hetkellä se tapahtuu noin 80 prosentin osalla ja joka kymmenes keskeyttää asevelvollisuuden useimmiten juuri huonon kunnon ja ylipainon takia. Nämä prosentit keikahtavat pian toisinpäin, kun hampurilaisten syönti jatkuu, ja tahtoa on, mutta ei kykyä. Millä keinoin tähän kyettäisiin vastaamaan siten, että kun tahdotaan, myös jaksettaisiin tämä isänmaallinen tehtävä suorittaa?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen nosti esiin Nato-kysymyksen. Minusta on erittäin hyvä, että puolustusministeriö jo itse toteaa tämän saman kysymyksen strategian loppuosassaan, jossa 2020 puolustusta suunnitellaan. Kaksi peruskysymystä: jatkaako Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana vai liittoutuuko, ja sitten puolustusbudjetti? Ne ovat kysymyksiä, joiden eteen tullaan, kun on edetty määrärahoissa tällä tavalla.

Mutta nostaisin esille sen, kun puhutaan, että 100 miljoonaa euroa käytetään kriisinhallintaan, että minut yllätti se, kun ulkoasiainministeriön hallinnonalaa käsiteltiin hallinto- ja tarkastusjaostossa, että me maksamme joka vuosi 23 miljoonaa euroa jäsenmaksua YK:n rauhanturvaoperaatioon. Siis yli 123 miljoonaa maksetaan niin sanottuun kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen yhteensä Suomesta vuosittain. Ne ovat isoja rahoja.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansallisen toiminnan osalta olemme puhuneet Libanonista ja saaneet ehkä nyt kokea tiedotusvälineiden kautta sen, että Afganistanin operaatio on paljon haastavampi kuin mitä todennäköisesti Libanonissa edessä on olemassa. Olisin kiinnostunut kuulemaan puolustusministeriltä, miten puolustusministeriö suunnittelee suomalaisten joukkojen käyttöä ja sitoumusta jatkossa. Kuinka pitkäksi aikaa joukkoja on tarkoitus sitouttaa myös näihin muihin operaatioihin, missä meillä on merkittävä sitoumus, kuten Afganistanissa tai Kosovossa? Tieto on selkeästi siitä ja Libanonin kriisi osoitti sen, että Suomen kaltaista maata halutaan ja pyydetään nopeasti syttyviin uusiin kriiseihin. Onko tämä asia, joka on myös puolustusministeriössä huomioitu, ja miten tätä aiotaan jatkossa tehdä, koska eduskunnankin tahto on tässä selkeästi osoitettu? Me toivomme tietoa pituudesta, kestosta, jotta voimme myös omalta osaltamme hakea sen poliittisen tahdon sitten toimintaan. Nyt joukkomme ovat kiinni pitkäksi, jopa määräämättömäksi ajaksi tietyissä tehtävissä.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että puolustuksemme perusta on yleisessä asevelvollisuudessa. Sillä on myöskin yhteiskunnallinen tehtävä, tällä asevelvollisuudella. Siihen kätkeytyy suuria mahdollisuuksia myös kasvattaa ja opettaa nuoria terveisiin elämäntapoihin. Jokin aika sitten saatettiin vielä hymähdellä, jos tässä salissa joku otti keskusteluun esimerkiksi tämän alkoholikysymyksen. Nyt tuossa budjettikirjassa on yksi hälyttävä luku: 1 800 kuollutta joka vuosi. Sen pitää olla melkoinen kansainvälinen konflikti, jossa vuositasolla kuolee 1 800 ihmistä. Voisiko ministeri Kääriäinen ajatella, että kun asevelvollisuuden yhteydessä opetellaan näitä terveitä elämäntapoja ja fyysistä kuntoa parannetaan, niin siellä voitaisiin myöskin ottaa mukaan jonkinlainen raittiusohjelma tai -kasvatus? Sillä saattaisi olla erittäin positiivinen vaikutus myöskin siihen, että asevelvollisuus saavuttaisi (Puhemies koputtaa) laajempienkin kansankerrosten tämmöisen sympatian, kun nähdään, että sillä on erittäin iso yhteiskunnallinen merkitys silloin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän kysymykseen yleisestä asevelvollisuudesta. En pidä kovin viisaana, että sieltä takaa haetaan piilomerkityksiä. Kysymys yleisestä asevelvollisuudesta siten kuin se on otettu esiin, on yksittäinen mielipide, johon ei välttämättä kytkeydy mitään sen suurempaa. Luulen, että niin poliitikkojen kuin kansalaisten piirissä pidetään aika itsestäänselvänä sitä, että yleinen asevelvollisuus jatkuu. Se huoli, mitä tässäkin keskustelussa on kannettu niin alkoholista kuin varusmiesten yleisestä kunnosta ja muusta vastaavasta kertonee sen, että on itsestäänselvyys, että yleinen asevelvollisuus jatkuu. Mutta siihen, mitä ed. Vilén sanoi, kannattaisi kyllä puuttua perusteellisemminkin. Minäkin odotan ministerin vastausta. Me olemme hyvin kysytty, uskaltaisinko sanoa, suosittu maa rauhanturvatehtäviin. Se luo meille paineita, ja se luo meille myöskin taloudellisia paineita. Ja sitten me olemmekin semmoisessa tilanteessa, että vastaammeko me maailman haasteeseen periaatetasolla vai sillä tasolla, että me panemme myöskin lateja tähän toimintaan. Eli tämä suosiomme rauhanturvaajana on myös taloudellinen kysymys. Tässä mielestä minusta ministerin vastausta on kyllä syytä odottaa.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun kansainvälinen toiminta nielee kuitenkin näitä varoja tällä hetkellä yhteensä yli 200 miljoonaa ulkoministeriöstä ja puolustusministeriöstä, niin en kuitenkaan katsoisi, että tämä on pois Suomen puolustuksesta. Näen, että nämä monet tehtävät kasvattavat sitä henkilöstöä, joka siellä on. He kouluttautuvat myös sitä kautta erilaisiin tehtäviin, ja se lisää sitä osaamista, josta on hyötyä myös koko Suomen puolustuksessa. Mutta se on toinen asia, että nämä rahat, jotka kasvavat, eivät saa olla pois kotimaan omasta toiminnasta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen asevelihengessä puolusti puoluesiskoaan ed. Liisa Jaakonsaarta. Kyllä se, ed. Kekkonen, niin on, että jos sanoo politiikassa a, sanoo kyllä usein samalla myös b. Eli kun sanotaan "ei" yleiselle asevelvollisuudelle, sanotaan silloin "kyllä" Nato-jäsenyydelle, sillä ammattiarmeijaan tässä maassa ei ole varaa. Ja jokaisessa maassa on armeija, oma tai jonkun muun.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä ed. Tennilän puheenvuoro oli hyvin tennilämäinen puheenvuoro. Minusta se keskustelu, mitä tässä nyt on käyty, käynee vastaukseksi siihen, että ed. Jaakonsaaren mielipide oli ihan hyvä keskustelun avaus. Minusta poliitikolle kuuluu myöskin se, että otetaan esille semmoisia asioita, jotka laukaisevat keskustelun käyntiin, niin kuin tämäkin keskustelu nyt on osoittanut. Toistan sen, mitä sanoin äsken. Ei tämmöisen yhden puheenvuoron perusteella pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. En ole havainnut kovin suurta vastakaikua tähän puheenvuoroon enempää siellä kuin täälläkään. Ja kansan puolesta nyt ei kukaan uskalla puhua kovin suurin kirjaimin, mutta enpä ole havainnut silläkään puolella mitään suurta innostusta.

Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta ei ole oikein se, että me suomalaiset yksiviivaisesti leimaamme jonkun puheenvuoron tai mielipiteenvapauden puitteissa esitetyn mielipiteen perusteella, että joku on Naton kannattaja tai joku natokiihkoilija tai Natoa vastaan. Tähän vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu mielipiteiden ilmaiseminen. Meillähän on tehty erittäin paljon kansalaismielipidetutkimuksia ja vaihdellen kansainvälisestä tilanteesta natokannattajia on noin 10—20 prosenttia. Minusta on aivan välttämätöntä ja tarpeellista, koska selonteossakin on mainittu tämä option olemassaolo, että siitä avoimesti keskustellaan ja pohditaan, mitä pitäisi tehdä täysin riippumatta siitä, että olen ehdottomasti meidän asevelvollisuuspuolustusjärjestelmämme kannalla. Natolla on toinen järjestelmä. Jos me siihen joskus menemme, niin me säilytämme oman järjestelmämme. Kyllä suomalaiset ovat suomalaisia ja haluavat puolustaa itse omaa maataan. Mutta se on sen ajan kysymys, milloin tällaisia asioita ratkotaan.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Tämä puolustusrahojen riittävyys on ollut esillä koko sotien jälkeisen ajan, tämä ei ole nyt syntynyt ongelma, ed. Nepponen. (Ed. Nepponen: Pahentunut vain!) Se on ollut aina esillä, ja se tulee olemaan aina esillä. Mistään poukkoilusta ei voi puhua silloin, kun puolustusbudjettia ja puolustuspolitiikkaa on tehty selonteon mukaisissa raameissa, sen linjojen mukaan ja noudattaen, ehkä paremmin kuin moni muu hallinnonala, myös yhteisiä kehyspäätöksiä. Ei voi puhua poukkoilusta. Tämä ei poista sitä, mitä sanoin puheenvuoroni lopuksi äsken, että pidän erittäin perusteltuna sitä, että puolustusbudjetin tasoa himpun verran korotettaisiin alkavalla uudella vaalikaudella. Olosuhteet ovat kerta kaikkiaan muuttuneet, ne pitää pystyä tunnustamaan ja näkemään realiteetit ja toimimaan sitten myös sen mukaisesti.

Monessa puheenvuorossa on puhuttu yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustamisesta. Nämä kaksi asiaa kyllä liittyvät ilman muuta toisiinsa. Kun meidän suuri yhteinen tavoitteemme on koko maan puolustaminen, niin se kyllä onnistuu vain sillä konstilla, että meillä on yleinen asevelvollisuus ja sen mukainen reserviläisarmeija, jota kertausharjoitetaan säännöllisin väliajoin. Tähän yleiseen asevelvollisuuteen liittyy tämä suuri ketju. Jotta tämä olisi uskottava, niin silloin pitää lähteä siitä, että kertausharjoitustoiminta pelaa, että jokainen koulutettu sijoitetaan sodan ajan joukkoon johonkin tehtävään, johonkin järkevään tehtävään, ja että tämmöisen reserviarmeijan koko koko, sodan ajan koko, on 300 000:n ja 250 000:n välillä 2010-luvulla, joskus niissä huippeissa. Sillä pitää olla kokoa, jotta se olisi uskottava. Kaikki nämä liittyvät toisiinsa silloin, kun puhutaan yleisestä asevelvollisuudesta.

Kriisinhallintamäärärahojen kokohan, noin 100 miljoonaa euroa, ei ole mikään ongelma, budjettiongelmakaan, myöskään puolustusministeriön näkökulmasta. Se ei ole mikään ongelma, se ei syö mitään. Me olemme pysyneet hyvin sen puitteissa, ja se pitää todellakin muistaa, että näistä operaatioista saatava kokemus suomalaiseen puolustuspolitiikkaan on kullanarvoista, ne opit ovat kullanarvoisia oppeja, mitä saadaan reaaliajassa. Hyöty on tässä suhteessa molemman suuntainen hyöty.

Ed. Seppo Lahtela puhui maakuntajoukoista. Nehän tulevat olemaan osa sodan ajan joukkoja, sitten kun niitä ruvetaan perustamaan vuoden 2008 alusta lukien. Niillä tuntuu olevan vetovoimaa eri puolilla Suomea, ja ne ovat tärkeä osa alueellista puolustusjärjestelmäämme. Nimenomaan elintärkeitten kohteitten ja alueitten suojaamisessa niillä on tärkeä funktio. Minä uskon tähän uuteen konseptiin, joka on nostettu jalalle tällä vaalikaudella, että ruvetaan viemään eteenpäin maakuntajoukkoja. Se ei syö, ed. Lahtela, sen laajemman vapaaehtoisen toiminnan siellä olevaa energiaa, vaan sillekin pitää olla rakentavat purkautumisväylänsä, niin kuin tulee olemaankin sen jälkeen, kun tästä asiasta säädetään ikään kuin lain tasolla tietyt pelisäännöt. Samalla tehdään myös se mahdolliseksi, että myös naiset voivat osallistua sen kautta järkevällä tavalla vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, jopa ehkä niin, että heidät voidaan sijoittaa tiettyihin tehtäviin sodan ajan joukoissa.

Siitä olemme yhtä mieltä puoluekantaan katsomatta, että kriisinhallintarahat eivät saa olla pois kansallisen puolustuksen kehittämisestä, vaan tässä on hyvä mennä meidän vanhan, hyvän suomalaisen käytäntömme mukaan, että ensin me teemme poliittisen päätöksen operaatiosta, mihin osallistummekaan, ja sen jälkeen tehdään sitten erillinen päätös, useimmiten lisäbudjettien kautta, operaation rahoituksesta.

Monessa puheenvuorossa tätä Nato-kysymystä pohdittiin tavalla, joka on edessä sitten todella tiukalla tavalla, kun tehdään 2008 selontekoa. Olipa sitten ratkaisu mikä tahansa, niin siitä periaatteesta ei pidä luopua, että Suomi joka tapauksessa puolustaa omaa maataan ensisijaisesti omilla voimilla. Sen päälle tulee kansainvälinen yhteistyö ja/tai liittoutuminen, jos se katsotaan poliittisesti jossakin tulevaisuudessa viisaaksi ja välttämättömäksi. Mutta omasta puolustuksesta ei pidä tinkiä eikä lähteä sen ajatteluharhan varaan, että me heittäydymme jonkun ulkopuolisen tuen varaan, vaan lähdemme siitä, että ensisijaisesti tukeudumme omaan puolustukseen.

Suorituskyvyn mitoituksesta ja rahoituksesta. Nehän ovat keskinäisessä yhteydessä. Ed. Vilén ja moni muukin sitä kysyi. Suorituskykyhän täytyy mitoittaa materiaalihankintoineen sillä tavalla, että se on uskottavuussuhteessa Suomea ympäröivään maailmaan, siellä olevaan kapasiteettiin, siellä ehkä rekisteröitäviin, tunnistettaviin uhkatekijöihin; sen pitää olla suhteessa siihen. Ja minä sanon, että sillä rahoituksella, mikä Suomessa tällä hetkellä on, on voitu pitää tähän saakka ja voidaan pitää myös lähivuosina suorituskykymme riittävän korkealla tasolla, niin että se on uskottava, että se muodostaa sellaisen kynnyksen, että mahdollinen Suomeen hyökkäävä vihollinen joutuu pitkään puntaroimaan, kannattaako sen lähteä tuota kynnystä ylittämään vaiko ei. Se kynnys on korkealla nykyisellä suorituskyvyllämme, ja sen meidän rahoituksemme kyllä mahdollistaa. Mutta miten on 2010-luvulla, kun mennään siitä eteenpäin, se on se suuri kysymys, hyvät sisaret ja veljet. Siihen meidän pitää pystyä löytämään ratkaisuja vuoden 2008 selonteossa.

Suomen puolustusvoimissa on meneillään erittäin merkittävä transformaatio — jos saa käyttää tällaista vieraskielistä ilmaisua — siis muuntautumis- ja muutosprosessi, jolla Puolustusvoimamme pidetään tässä ajassa, pidetään suorituskykyisenä ja uskottavana. Se muutos, nykyaikaistumismuutos, on hyvin monitahoinen, hyvin monella tasolla tapahtuva muutos. Sitä tapahtuu EU-maissa muualla, puhumattakaan Nato-maista ja sen johtavista maista.

Monessa puheenvuorossa kysyttiin nuorten miesten kunnon perään. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, edustajakollegat, se, että 80 prosenttia kutakuinkin nuorista miehistä suorittaa kunnialla aseellisen palveluksen. Se on korkea prosentti, eikä siinä mitään romahduksia ole tapahtunut. (Ed. Kekkonen: Euroopan korkein!) — Se on kuitenkin korkein, ja se on aito prosentti. — Sitten pitää ottaa huomioon myös se, että kyllähän asevelvollisuuden suorittaminen merkitsee kuntokoulua monelle nuorelle miehelle ja myös ehkä elämäntapojen muutosta kuntoilun suuntaan, liikunnan suuntaan, terveitten elämäntapojen suuntaan, vaikka se ei olekaan Puolustusvoimien ensisijainen tehtävä, vaan se on tietysti jossakin muualla.

Minä en pidä huonona ajatuksena sitä, jonka ed. Rundgren nosti esille. Päihteettömän elämän puolesta ei tarvitse propagoida, mutta voi tuoda esille sen elämäntavan ja elämänmuodon myönteisiä puolia moneen muuhun elämänmuotoon, elämäntapaan, verrattuna tilanteessa, missä yhteiskuntamme on vähän laajemmallakin rintamalla näköjään heräämässä päihteettömyyden hyväksi. On selvästi tällainen asennemuutos nähtävissä monien tutkimusten perusteella.

Afganistan-kysymys: Kävin siellä ja panin merkille sillä lyhyellä matkalla, että erittäin vaativissa oloissa tekevät rauhanturvaajamme siellä työtä, mutta samaan hengenvetoon pitää jatkaa, että niinhän se on ollut jokaisessa muussakin operaatiopaikassa: ne ovat vaativia paikkoja. Ehkä tällä kertaa Afganistanin kehitys näyttää huolestuttavammalta kuin monen muun paikan. Suomen hallituksellahan on tapana, että se tarkastelee Utvassaan, siis ministerivaliokunnassa, aina operaatioitten tilannetta, ja tässä lähiviikkojen aikana myös tämä Afganistanin tilanne tullaan tarkastelemaan hallituksen sisällä sen arvion mukaan, jonka me pystymme tekemään sieltä olevien havaintojen perusteella, omien komentajien, omien miestemme ja Pääesikunnan yhteisen analyysin perusteella. Sitä tilannetta pitää tarkkailla erittäin terävällä silmällä.

Mitä tulee tähän Libanonin—Israelin tapaukseen, Khiamin tapaukseen, tänä päivänä on saatu siis suullinen raportti, kirjallinen tulee huomenna taikka lähipäivinä. Tarkoitus on, että Israelin antama selvitys analysoidaan Suomessa erittäin tarkoin asiantuntijatyöryhmässä, josta pääministeri on jo julkisuuteenkin kertonut. Samalla odotetaan, mitä YK:n selvitys tuo tullessaan, jotta saataisiin todellakin luotettava — korostan sanaa luotettava — arvio siitä, miten kaikki tapahtui. Vieläkin täytyy osoittaa pidättyväisyyttä siinä ennen kuin sanoo mitään, arvioivia sanoja pitää odottaa, aineisto sieltä ja täältä, jotta tämä luotettavuus omassa arviossa voitaisiin tehdä.

Yleinen asevelvollisuus oli monissa puheenvuoroissa esillä tämän ed. Jaakonsaaren reippaan viikon takaisen puheenvuoron perusteella. Minä ajattelen sillä tavalla ensinnäkin, että tällainen selvityshän tullaan joka tapauksessa tekemään osana selontekoa. Se on jo vireillä, se on jo tekeillä, se selvitys, se on jo aika pitkälläkin. Siinä ei ole mitään kummallista, asioita pitää voida selvittää. Pidän myös selvänä sitä, että keskustelu tästä asiasta tulee jatkumaan, tulee kantoja puolesta ja tulee myös kantoja vastaan. Ei tämä ole minun mielestäni mitenkään vaarallista keskustelua. Jos asia on hyvä, niin kuin minä uskon ja moni muu uskoo, se kyllä kestää keskustelun. Jokainen hyvä asia kestää keskustelun, ja tavallaan se silloin pannaan sellaiseen kriittiseen tarkasteluun, joka osoittaa, mikä on vahvalla pohjalla ja mikä on heikolla pohjalla. Yleinen asevelvollisuus on Suomessa sovellettuna, Suomen tapaisesti ajettuna, vahva systeemi, ja se kyllä kestää. (Ed. Laitinen: Ei ole mikään ulkomuseo!) — Se ei ole mikään ulkomuseo meidän mielestämme. — Se kyllä kestää sitten minkä tahansa tarkastelun, ei siinä ole mitään. Tässä suhteessa ei pidä pelätä keskustelua ja ryhtyä sitä ikään kuin tulppaamaan.

Tähän nuorten miesten kuntoon vielä palaan sen verran, että Puolustusvoimissahan tämä tilanne on otettu sillä tavalla huomioon, että sen palvelusajan alussa useampi viikko on sopeutumista siihen vähän kovempaan harjoitukseen, joka on kyllä kovaa fyysistä harjoitusta, satun sen tietämään. Se on kovaa, mutta siihen mennään muutaman viikon harjoittelujakson jälkeen, ja se on minusta hieno asia Puolustusvoimilta. Se on ollut hyvä oivallus, että mennään siihen tavalla, joka ei heti aiheuta nuorissa miehissä sairauksia, ei loukkaantumisia eikä myöskään henkistä vastarintaa, vaan siihen mennään joustavasti ja ajatellen sen nuoren miehen parasta.

Ed. Nepponen viittasi strategia-asiakirjaan. Se tarkasteluhan ulottuu vuoteen 2025 saakka — siis se aikajänne on todellakin pitkä — ja se on ihan varmaa, että sen aikajakson puitteissa juuri ne kaksi kysymystä, mitkä ed. Nepponenkin luki, aivan varmasti tulevat olemaan framilla. Ne ovat jo 2008 framilla, mutta koko tämän tarkastelujakson aikana ne tulevat pysymään framilla.

Täällä kysyttiin myös räjähdeturvallisuudesta. Eduskunnan oikeusasiamiehelle tehty kanteluhan tarkoittaa sitä, että oikeusasiamies tutkii tämän asian. Me odotamme rauhassa, mitä sieltä vastataan. Me olemme antaneet oman selvityksemme eduskunnan oikeusasiamiehelle, niin antoi myös Pääesikunta. Ja voin vain sanoa, että tällä alalla, räjähdepuolella, siinä on kysymys monen vuosikymmenen aikana tapahtuneesta ongelmien kasautumisesta, saattaa siihen liittyä myös laiminlyöntejä, en osaa ottaa siihen kantaa sen tarkemmin. Mutta tähän on tartuttu tällä vaalikaudella pihkakouraotteella. Muun muassa tämän vuoden aikana on viety eteenpäin maavallituksia ja paraikaa käydään varasto varastolta läpi, mikä on varaston tilanne ja mitä kullekin varastorakennukselle pitää oikein tehdä. Nämä ovat vakavia asioita. Näihin myös osoitetaan budjetissa rahaa ja niihin on myös siirretty budjetin sisällä rahaa, että turvallisuuden takaaminen ei kaatuisi ainakaan rahoituskysymyksiin.

Sitten täällä ed. Vilénin puheenvuorossa ja useammassa muussakin puntaroitiin näitä kriisinhallintaoperaatioita ja meidän strategiaamme, ed. Kekkonenkin siihen viittasi. Minä pidän sellaista toimintatapaa kestävänä, että me teemme määräaikaisia päätöksiä, niin kuin nyt tässä Libanon-tapauksessakin sen päätöksen, että tämä operaatio, joka on vielä tietyn luonteinen Suomen osalta, kestää vuoden 2007 loppuun saakka. Tämäntapaisia päätöksiä meidän pitää lyödä pöytään jatkossakin, joissa on alku ja joissa on loppu ja tehtävä on selkeä.

Kaikista kohteista tällaisia päätöksiä ei ole voitu tehdä. Kosovossa me olemme olleet pitkään, Afganistanissa jo pitkään, ja molemmat ovat muodostuneet meille tämmöisiksi melkeinpä pysyvänlaisiksi läsnäoloiksi, mitä niiden ei tarvitsisi olla. Näissäkin molemmissa pitää lähteä siitä, että Suomi sieltä poistuu aikanaan. Mutta korostan vain sitä periaatetta, että määräaikaisia päätöksiä tulee tehdä.

Nämä raamit, 100 miljoonaa euroa ja 1 000 rauhanturvaajaa vuodessa, ovat aika hyvä perusohje kyllä myös tulevaisuudessa eduskunnan päättäjille. Se on oikea mitoitus ajatellen myös ehkä sitä kansakuntamme hyväksyttävyysnäkökulmaa. Sen pitää kuitenkin tässä aina olla mukana. Luulenpa, että eduskuntakaan ei kovin paljon suurempia panostuksia tähän olisi valmis ihan noin vain hyväksymään. Tämän se kyllä hyväksyy, jos vielä tietää tarkalleen, mitä ne operaatiot ovat ja mitkä ovat kaikki taustat ja riskianalyysit jne. Enempi määräaikaisuutta, läpinäkyviä päätöksiä näitten perusraamien puitteissa.

Minä uskon, että meidän kansainvälinen toimintamme nauttii luottamusta, se nauttii hirmuista luottamusta kansainvälisesti. Sillä on lippulaivan merkitys Suomen yleisenkin maineen kannalta.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mielestäni on selkeäksi varmaankin tullut puolustusministerille se, että eduskunnan tahtotila tällä hetkellä on selkeästi se, että meidän täytyisi saada tieto joukkojemme sitoumuksen asteesta, kuinka kauan ollaan. Toivon, että selkeästi otatte tämän mukaan myös tulevaan Utvan kokoukseen, minkä hallitus ja tasavallan presidentti pitävät.

Puheenvuorossanne jäi mieleeni ja aivan erityisesti särähti korvaani, kun puhuitte Afganistanista, missä Natolla on erityisen suuria ongelmia tänä päivänä. Se ei tahdo saada joukkojansa kokoon sinne, se ei saa lisäjoukkoja, mitä se katsoo tarvitsevansa operaation suorittamista varten. Kysynkin, puolustusministeri, teiltä: Onko Suomelle tehty myös vastaava esitys joukkojen määrän lisäämiseksi, jotta tätä painetta etelässä voitaisiin tasoittaa, ja onko Utva kokoontumassa juuri tätä tarkoitusta varten, vai onko Utva keskustelemassa mahdollisesti joukkojen uudelleensijoittamisesta tai jopa määräaikaisuudesta, milloin suomalaiset poistuvat sieltä?

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minua jäi askarruttamaan tämä aika kategoriselta kuuluva lausunto, minkä ministeri sanoi siitä, että me teemme päätöksen nyt ja sitten me tulemme silloin ja silloin sieltä pois. Tämähän on retorisesti mukavaa ja poliittisestikin jämptiä. Mutta kun me tiedämme, että ne maat, joissa me tällä hetkellä olemme, ovat hyvin vaikeita paikkoja, niin me emme tiedä, mitä siellä tulee tapahtumaan, me emme tiedä, minkälainen on tilanne silloin, jos ja kun me olemme täällä, esimerkiksi tässä salissa päättäneet, että me sinä ja sinä päivänä tulemme sieltä pois. Haluamatta pilkata käpykaartilaisia minä hiukan pelkään, että tämmöisellä hyvin kategorisella päätöksellä siitä, milloin lähdemme jostakin pois, voimme pahimmassa tapauksessa saada kansainvälisen käpykaartilaisen maineen. Eli minusta päätöksentekijän, joka tässä tapauksessa on ministeri, tulisi aika tarkasti harkita sitä, miten muotoillaan sellainen päätös, joka sisältää sen ajatuksen, että täältä joskus on lähdettäväkin.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan tässä aluksi haluan kiittää ministeri Kääriäistä viime kesänä käymistämme keskusteluista, kun keskustelimme näistä sotilastarkkailijoiden tilanteista. Soitin silloin teille, ja todellakin siitä asiallisesta suhtautumisesta kiitos, ja toivon välitettävän sen myöskin puolustusministeriön henkilökunnalle ja pääesikunnan henkilökunnalle.

Mutta sitten itse kysymys. Kysyn jälleen sen oman kestoaiheeni elikkä Kauhavan Lentosotakoulua koskevan: Mikä on tämänhetkinen tilanne? Pitäisikö meidän olla huolissamme Lentosotakoulun tilanteesta?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa edellisessä vastauspuheenvuorossani kiinnitin huomiota tähän kriisinhallintajuttuun ja rauhanturvaajien määrään ja tämän järjestelmän rahoittamiseen ja sen tavallaan eriyttämiseen budjetissa. Nyt ymmärsin sillä tavalla, että arvoisa ministeri oli suurin piirtein samaa mieltä äsken todeten, että se tuhat rauhanturvaajaa suurin piirtein on oikea määrä, noin plus miinus, ja sitten se 100 miljoonaa euroa on noin niin kuin rahoituksen puolelta oikeaan osunut. Eikö silloin voitaisi ajatella tällä tavalla, että se todella toteutetaan käytännön tasolla, jolloin se helpottaa sitä muuta asiaa? Pitää muistaa nyt, mitä siellä selonteossa luki, mitä me käsittelimme juuri tässä muutama päivä sitten. Siellähän puhuttiin kehy-rahoista ja siellä puhuttiin vaikka sun mistä rahoista, mikä hämmensi aika monen mieltä heidän luettuaan asiasta.

Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Kääriäinen on esimerkillisellä tavalla ollut valiokunnan käytettävissä ja informoinut meitä hyvin tiiviisti. Kun te, herra ministeri, tätä tulevaisuuden budjettitarvetta perustelitte materiaalihankinnoilla, jotka todella nousevat ja jotka ovat välttämättömiä, antaisiko se mahdollisesti, jos me budjettiin voisimme löytää lisää rahaa, helpotusta siihen pelkoon, mikä henkilöstössä ja varuskuntapaikkakunnilla yhä edelleen on tulevan selonteon varuskuntien lakkautumisuhkasta, kun me myös toisaalta ajattelemme tätä koko maamme puolustamista ja Puolustusvoimien näkyvyyttä koko maassa, vai menisikö se kaikki sitten näihin välttämättömiin ja pitkäjänteisesti tehtyihin ja ylläpidettäviin materiaalirahoihin?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tämä selvitysstrategia ulottuukin vuoteen 2025, niin vuoden 2008 selonteossa katsotaan 2020-luvun puolustusta ja nämä kysymykset ovat edessä silloin. Ne ovat nyt tässä ja ne ovat selonteossa. Niihin on löydettävä vastaus. Siitä varmasti toivottavasti ollaan yhtä mieltä.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olin sanonut varmaan epätarkasti taikka ministeri jotenkin kuullut huonosti taikka sitten ymmärsi tämän ajatuksen väärin, mitä tulee maakuntajoukkoihin. En ollenkaan paheksunut sitä, että ne veisivät määrärahoja tai estäisivät kertausharjoitustoimintaa, vaan kannoin huolta siitä, että yleensäkään tämä vapaaehtoinen toiminta ei saa toimintasijaa eikä mahdollisuutta, kun ei ole kertausharjoituksia.

Mitä tulee tähän yleismaailmalliseen ajattelutapaan, niin kun aseteknologiat tai asejärjestelmät ovat entistä kalliimpia, vanhenevat entistä nopeammin, ovat entistä monimutkaisempia, tähän nähden varustautuminen, varautuminen pahimman varalle, on yhä hankalampaa. Milloin se ajatusmaailma menee läpi, että opitaan ymmärtämään, että pienenevillä määrärahoilla ei näitä asioita saada kuntoon, vaan tarvitaan enemmän rahaa, millä tämä homma ja uskottavuus säilyy ja tulee? Uskon, että ministeri tämän asian ymmärtää, mutta miten se sanoma menisi niille, jotka näitä rahoja pihtaavat ja tätä, jos sanoisin, toimialaa taikka tätä isänmaan osaa aliarvioivat ja väheksyvät?

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sekä Puolustusvoimien että Rajavartiolaitoksen puolella on ymmärtääkseni varsin hyvät mahdollisuudet myös naisilla suorittaa vapaaehtoisesti varusmieskoulutus. Rajavartiolaitoksen puolella on jopa toivottu, että se joukko voisi olla suurempi muun muassa ajatellen rajatarkastustehtäviä ja laitoksen virkoja. Miltä tämä nyt näyttää noin kehityksen osalta tähänastisen kokemuksen valossa?

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela provosoi minut tähän puheenvuoroon. Minusta on hyvä tiedostaa se seikka, että me emme enää osta aseita tai tee aseita. Me ostamme ja/tai teemme asejärjestelmiä. Se merkitsee aivan erilaista filosofiaa koko puolustushallinnolle. Se merkitsee entistä isompia määrärahakokonaisuuksia, me emme pelaa niin sanotusti napeilla enää. Tässä suhteessa tämän ajattelutavan tuominen tänne poliittiseen päätöksentekoon ei todennäköisesti tule olemaan kovin helppoa. Ja kun tapana on, että ministeriltä kysytään, niin kysynkin:

Arvoisa puhemies, herra ministeri, onko puolustushallinnossa mietitty sitä, että ihmisille propagoitaisiin, kerrottaisiin, että me emme enää osta kivääriä sieltä toista täältä tai vaihda tavaraa tavaraan, vaan me joudumme ostamaan erittäin korkean teknologian isoja, tavattoman kalliita järjestelmiä, ostamaan joko ulkomailta tai kotimaasta?

Puolustusministeri  Seppo   Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Afganistanin osalta on todettava, että Suomihan on lisännyt sinne hiljakseen omaa joukkoansa 107:aan taikka 106:een. Tarkoitus on, että hallituksen piirissä toteutetaan tämmöinen tilannetarkastelu, missä ollaan menossa. Ainakaan tässä vaiheessa sen kummemmasta analyysistä ei ole kysymys, mutta tämä tarkastelu on välttämätön viimeaikaistenkin tapahtumien seurauksena. (Eduskunnasta: Onko pyydetty lisää?) — Ei ole pyydetty.

Ed. Kekkoselle tästä määräaikaisuudesta: Minä kuitenkin totean sen, että Libanonin osaltahan me teimme tällaisen, niin on tehty myös Kongon osalta. Kongon osaltahan tapahtui niin, että siellä tämä kehysvaltio Saksakin teki omalta osaltaan hyvin tiukan päätöksen. Se oli kova poliittinen päätös, että se on neljän kuukauden periodi ja sillä selvä. Minä ymmärrän kyllä, mitä ed. Kekkonen ajaa takaa. Pitää olla mahdollisuus tehdä sitten aina ennen määräajan päättymistä uusi päätös, jolla haetaan mandaattia lisää, mutta sekin on minusta parempi kuin se, että on tällainen epämääräinen jakso tulevaisuuteen päin. Tehdään määräaikaisia päätöksiä sitten useampia, jos on tarve ja kun on tarve. Se palvelee myös tilannetarkastelun tarpeita.

Tämä Kauhava-tapaus: Siinä ei ole tapahtunut mitään uutta. 2010-luvun puolivälissä on varmaan ratkaisevat hetket. Nythän me olemme keskittäneet sinne tietyn koulutuksen. Se toimii erittäin hyvin, ja Kauhava on edelleenkin mukana, niin kuin tähänkin saakka, kun Suomi tarjoaa tähän liittyvää kansainvälistä lentokoulutuspalvelua harjoituspaikkana. Se on keskeisesti mukana, ja se työ tulee jatkumaan. Kauhavan tulevaisuuteen tietysti vaikuttaa se, mitä me teemme tälle Hawk-kannallemme, hankimmeko me oman korvaavan kaluston ensi vuosikymmenen puoliväliin vaiko emme, ja tämä päätös pitää mielestäni tehdä jo vuonna 2008. Tämäkin on pitkäjänteinen juttu. Silloin ratkaistaan tämän keskiasteen, tavallaan niin kuin välivaiheen, koulutusasia ja myös se, ostammeko itsellemme kaluston vai rupeammeko ostamaan sitä koulutusta ulkomailta. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että ostetaan oma kalusto ja tarjotaan sitä kapasiteettia sitten ulkomaille. (Ed. Pulliaisen välihuuto) — Minä luulen, että ed. Pulliaisen kanssa me kyllä loppujen lopuksi olimme yhtä mieltä, mutta puhuimme vain toistemme ohi.

Ed. Juhantalon puheenvuorosta tulee vaan se ajatus, että minun mielestäni tämä Suomen puolustusvoimien joukko-osastoverkosto on nyt kutakuinkin kohdallaan, noin 20 joukko-osastoa kaikki puolustushaarat mukaan lukien. Minusta ei ole enää oikein mitään perusteita harventaa sitä, ei myöskään oikein taloudellisia perusteita. Kuitenkin lopetettavista joukko-osastoista saatava taloudellinen hyöty, niin sanottu säästö, on sittenkin aika tavalla pieni raha tähän suureen kokonaisuuteen verrattuna, mutta se aiheuttaa siellä paikkakunnalla, mistä lopetetaan toiminta, suurta vahinkoa, taloudellista vahinkoa ja kaikenlaista muutakin, mitä on vaikea hallita, niin kuin on nähty monella paikkakunnalla vuosikymmenten mittaan. Verkosto alkaa olla kohdallaan. Siihen pitää kyllä rahat olla, ja meidän pitää sitten löytää tähän materiaalien kallistumiseen sitten vastauksia, ja niitä kyllä varmasti on.

Minä lopetan puheenvuoroni tähän.