Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä oleva lakiesitys
on todellakin haasteellinen, ja erityisesti voidaan nähdä se
esteeksi työn tekemiselle. Se repii ja aiheuttaa työmarkkinarintamilla
aivan varmasti häiriöitä, ja ei ole ennustettavissa,
että tästä tulisi tuloja valtiolle. On käsittämätöntä,
kuinka voidaan laskea verotuloja aiheesta, missä ei todellakaan
ole pystytty yksityiskohtaisesti päättämään
siitä, muodostuuko jostakin veroa vai ei, eli kun arviointi
perustuu oletukselle, että jotkut toimisivat jotenkin toisella
tavoin kuin nyt.
Jos yli 15 000 kilometrin jälkeen olevat kilometrit
leikataan nyt ajatellulla 55 prosentilla, tarkoittaa se sitä,
että ei synny mitään verotettavaa tuloa.
Hallituksen perusteluissa uskotellaan, että tätä veroa
voisi muodostua sitä kautta, että yritysten tulos
paranee, kun heidän ei tarvitse maksaa kilometrikorvauksia.
Käy juuri päinvastoin: yritykset joutuvat investoimaan
ajoneuvoihin, koska henkilöstö ei enää aja
autoilla. En minä näe sitä yhtälöä mitenkään
toimivaksi, että juuri ne, jotka paljon ajavat, joutuvat
vaihtamaan auton usein, ja se on sen kolmen vuoden välein.
Arvoisa puhemies! Kolmen vuoden välein: omasta kokemuksestani
voin sanoa, että kun omaa ajoa tuli kolmen vuoden aikana
50 000 ja työnantajan edellyttämiä ajomatkoja
100 000, niin auton vaihtohetkellä minun ajoneuvoni
arvo oli 4 000—5 000 alhaisempi kuin
tapauksessa, että minä olisin ajanut vain ne omat
kilometrini ja vaihtanut siinä tilanteessa. On hyvä,
että siinä on ylikompensaatiota, jotta henkilöt,
jotka joutuvat ajamaan ja joilta edellytetään
työssä käytettävän
autoa, saavat siitä tuon kohtuullisen kilometrikorvauksen.
Varmasti tällä alueella on erittäin
paljon väärinkäytöksiä myöskin,
se on myönnettävä. On turhia ajomatkoja,
myös käytetään palkan osana, mikä on
erityisen tuomittavaa. Ministeri Kyllönen on ansiokkaasti
ottanutkin esille, että kilometrikorvaus ei voi olla osa
palkkaa. Mutta niillä aloilla, missä tällä hetkellä paljon
palvelusuuntautuneisuutta on, esimerkiksi teknologiateollisuudessa,
missä omat kunnossapitoyksiköt on ulkoistettu,
syntyy erityinen tarve enemmän auton käyttöön
ja palvelujen tuottamiseen myös toisille työpaikoille.
Välillä viedään vain henkilöitä työpisteestä toiseen
eli henkilöt itse kuljettavat, ja siinä vaiheessa
ei tietysti ole tarvettakaan sen pienyrittäjän
investoida siihen ajoneuvoon.
On täysin järjenvastaista, että me
keskustelemme aiheesta, että pitäisi saada jotakin,
kun ollaan kuitenkin periaatteessa ottamassa pois. Työnantajapuoli
odottaa tätä varmasti kieli pitkällä,
kun työehtosopimuksissa lukee, että työntekijälle
maksetaan ajetuista kilometreistä oman auton käytössä vuosittain
verottajan vahvistaman määrän mukaan.
Eli 15 000:n jälkeen jos verottaja vahvistaa,
että kilometrikorvaukset ovatkin puolessa, se tarkoittaa
teknologiateollisuudessa, kemianteollisuudessa, lähes jokaisella teollisella
sektorilla sitä, että siellä lakataan
maksamasta niitä kilometrikorvauksia, koska niistä ei voida...
Minä näen itsekin, että työnantajille
se on turha kustannus, jos heiltä edellytetään
saman verran maksamista, koska niistä verollisista kilometrikorvauksista
joudutaan maksamaan sitten myös eläke- ja sotumaksut,
jolloin siitä tulee työnantajalle rasite taloudellisesti.
Toki siinä tilanteessa syntyy verotettavaa ansiotuloa,
ja voidaan olettaa, että tästä tulisi
valtion kassaan rahaa.
Arvoisa puhemies! Voisin puhua tästä kolme tuntia
ja viisi päivää, mutta nyt sitä en
tee, sillä saliyleisön uneen nukuttaminen olisi
syntiä, varsinkin kun yleisöä on vain
yksi henkilö, jolloin se olisi vähän
niin kuin turhaa hypnotisointia.
Päätän siihen, että toivon,
että tätä valmistelua tehtäessä voitaisiin
tämä asia pysäyttää niin kauaksi
aikaa, kuin on raamiratkaisukautta. Toivottavasti kun päästään
uusiin työehtosopimusneuvotteluihin, voitaisiin niitä pelisääntöjä uudelleen
pohtia ja todellakin katsottaisiin ne mahdolliset verotukselliset
arvot, joita tälle on odotettu, ja pystyttäisiin
ne oikeaksi osoittamaan. Tässä lakiesityksessä on
kysymys valitettavasti enemmän hyvän järjestelmän
romuttamisesta oletusten pohjalta, että tästä tulisi
verotuloja.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Hallituksen toimesta ministeri Urpilainen
muistaakseni sanoi näin, että kilometrikorvauksilla työntekijä saa
ylikompensaatiota autolleen. Minä haluaisin sanoa ministeri
Urpilaiselle ja myöskin muille hallituksen ihmisille, että kannattaisi mennä vaikkapa
Lappiin, ottaa sieltä tuommoinen toimitsijan työ ja
ajaa sen toimitsijan perässä siellä se
vuosi. Siellä tulee 70 000 kilometriä per vuosi
auton mittariin, 15 000 ei ole yhtään mitään.
Keneltäkään muulta meiltä ei
vaadita sitä, että me maksamme siitä,
että me saamme tehdä työtä,
ja jos se menee siihen, että työntekijän
on maksettava siitä, että saa tehdä työtä,
toiseen päähän elikkä palkkapuolelle
täytyy tulla runsain mitoin korotuksia, jotta tämä yhtälö voisi
toimia. Muussa tapauksessa se ei toimi; se loppuu, se työ.
Ei ole rahaa maksaa siitä, että saa käydä töissä ja
saa tienata jotakin.
Minä haluaisinkin kysyä meidän hallitukselta — siellä nyt
ei ole kukaan täällä paikalla, mutta haluaisin
kysyä heiltä — ollaanko tässä maassa sitten
valmiita kompensoimaan työnantajille sellaisia autoja,
joita työn teettäminen vaatii. Silloinhan asia
on ihan ok. Tuolla maaseudulla, esimerkiksi Pohjanmaalla, ei pysty
töitä hoitamaan esimerkiksi julkisilla välineillä sen
takia, että julkiset eivät kulje: junat eivät
kulje, rataosuudet ovat huonoja, ne ovat niin huonoja, että edes
Seinäjoki—Kaskinen-rataa ei saada kuntoon, ja
siellä on sitten menossa jo jopa tämä satama.
Se sama juna olisi sellainen, joka voisi kuljettaa työntekijöitä,
sellaisia työntekijöitä, jotka muuten
tarvitsevat työhönsä ja työnsä tekemiseen
autoa, mutta kun sitä ei yksinkertaisesti ole.
Halutaanko tässä maassa lopettaa kaikenlainen
työ? Tämä hallitus on saanut jo nurin
meidän teollisuuttamme, meidän hyvinvointiamme. Tämä hallitus
on lisännyt kohtuuttomasti meidän velkataakkaamme.
Nytkö se haluaa myös panna pienen työntekijän
maksamaan itse itsellensä palkkaa viemällä kilometrikorvaukset?
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa puhemies! Raekuuro ja heinäsirkat tästä nyt
enää puuttuivatkaan, että mitä tämä hallitus
on aikaansaanut. Ehkä tässä koetetaan
parsia sitä, mitä on aiemmin tehty, ja koetetaan
selvitä siitä talouden tilanteesta, siitä vakavasta
syöksystä, jonka johdosta 2008 pankkikriisin jäljiltä meillä työttömyys
levisi käsiin.
Mutta komppaan kyllä edustaja Tolppasta siinä,
että tämä kilometrikorvausasia vain on
erityisen vaikea. Täytyy sanoa, että en ollut
ainoa tällä puhujalistalla, että kyllä täällä Kärnä ja
Piirainen, jotka ovat työelämälähtöisiä,
kantoivat samaa huolta siitä. Eli meillä on nytkin
jo olemassa erilaisia työehtosopimuksia, joissa määritellään eri
tavoin maksettavat kilometrikorvaukset. Kunnallisella puolella esimerkiksi
tapahtuu niin, että 5 000 kilometrin jälkeen
maksetaan vähemmän kilometrikorvausta kuin tämä verottajan vuosittain
vahvistama verovapaa kilometrikorvaus.
Eli en halua millään, että nyt tämä hallitus
toimisi työmarkkinoiden tehosekoittajana, vaan toivoisin,
että me olisimme rakentamassa järkevästi
tästä mallia, jolla pystytään
turvaamaan se työn tekemisen halukkuus, eli että ottaa
sellaistakin liikkuvaa työtä vastaan. Sitähän
tämä hallitus ja edellinenkin hallitus on pyrkinyt
turvaamaan, että työn vastaanottaminen ja tekeminen
olisi kannusteista ja voitaisiin liikkua paikasta toiseen paremmin.
Niillä sanoilla, hyvää viikonloppua,
arvon puhemies!
Keskustelu päättyi.