3) Hallituksen esitys Kansainvälisen rikostuomioistuimen
erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi
sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten
voimaansaattamisesta
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Meillä on hallituksen esitys, jolla
pyritään täydentämään
vuonna 98 solmittua niin sanottua Rooman sopimusta kansainvälisestä rikostuomioistuimesta,
ja tällä hallituksen esityksellä nyt sitten
ollaan menossa mukaan sopimukseen, joka koskee erivapauksia ja erioikeuksia
liittyen tähän Rooman sopimukseen, joka on nyt
prosessina käynnissä.
Arvoisa puhemies! Tämä niin sanottu Rooman
sopimus kansainvälisestä rikostuomioistuimesta
on yksi merkittävimmistä saavutuksista viimeisten
vuosikymmenten aikana, kun me puhumme globalisaatiosta, puhumme
universaaleista ihmisoikeuksista, puhumme maailmanlaajuisesta hallinnan
kehittämisestä. Tässä ollaan ottamassa
se historiallinen askel, että kun Haagin kansainvälinen
tuomioistuin on voinut tuomita, myöskin sovitella, valtioiden
välisiä kiistoja, ensi kerran ihmiskunnassa nyt
on luotu järjestelmä, jossa voidaan myöskin
yksilö saattaa kansainvälisen tuomioistuimen tuomittavaksi,
voidaan käynnistää kansainvälinen
syyteprosessi ja viime kädessä myöskin
saattaa yksilö tuomittavaksi. Silloin on kyse tietysti
kaikkein merkittävimmistä rikoksista ihmisyyttä vastaan,
kaikkein pahimmista sotarikoksista, kansanmurhista, tämän
tyyppisistä ilmiöistä.
Tässä Rooman sopimuksessa on tietysti lähtökohtana
se, että tämä kansainvälinen
rikostuomioistuin on kansallista tuomioistuinkäytäntöä täydentävää,
ei sitä korvaavaa, mutta olennaisinta on tietysti tunnistaa
se, että perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet ovat universaaleja
ja yksilö rikkoessaan niitä julmimmalla mahdollisella
tavalla voidaan asettaa myöskin kansainvälisesti vastuuseen,
ja sen takia tämä prosessi on tärkeä. Tähän
mennessä jo yli 90 maata on liittynyt tähän
Rooman sopimukseen mukaan, ja nyt sitten tällä erioikeuksia
ja -vapauksia koskevalla sopimuksella pyritään
täydentämään tuota varsinaista
Rooman sopimuksen perussäännöstöä niin, että se
tulee myöskin operatiiviseksi kansallisella tasolla. Tämä täydentävä sopimusjärjestely
on myöskin jo käynnistynyt. 54 valtiota on tähän
sitoutunut jo mukaan, ja se on astunut voimaan. Siinä mielessä nyt
Suomessa ollaan liikkeellä, ja kun eduskunta toivon mukaisesti
tulee hyväksymään tämän
hallituksen esityksen, niin Suomikin voi tähän
täydentävään sopimustekstiin
liittyä mukaan.
Arvoisa puhemies! Tästä Rooman sopimuksesta
joutuu vielä tietysti toteamaan sen olennaisen seikan,
että siitä huolimatta, että lähes
satakunta valtiota on liittynyt siihen jo mukaan ja se nauttii yleismaailmallista
tukea, valitettavasti keskeisin suurvalta Yhdysvallat on suhtautunut pidättyvästi,
jopa kielteisesti, tähän Rooman prosessiin, ja
ehkä sitäkin suuremmalla syyllä on tärkeätä,
että me eduskunnassa ja Suomessa tiedostamme tämän
prosessin merkityksen. Tämä järjestelmä tulee
toimivaksi vasta siinä vaiheessa, kun siihen saadaan mukaan
tietysti kaikki valtiot, ja tietysti kaikkein keskeisintä on
saada suurimmat ja merkittävimmät valtiot tähän
mukaan.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! Toistamatta sitä, mitä ed.
Kiljunen sanoi, haluan kiinnittää myös
osaltani huomiota siihen tosiasiaan, että Yhdysvallat on
tämän kansainvälistä rikostuomioistuinta
koskevan kansainvälisen sopimuksen ulkopuolella. Yhdysvallat
ei ole vain ulkopuolella, vaan Yhdysvallat on myös tehnyt paljon
työtä estääkseen eräiden
muiden maiden liittymisen tähän kansainväliseen
rikostuomioistuimeen. Yhdysvallat on painostanut sekä poliittisesti
että taloudellisesti muun muassa Euroopan unionin jäsenmaita,
Euroopan neuvoston jäsenmaita, ennen Naton viime laajentumista
myös Nato-jäsenyyttä hakeneita maita,
jotta ne eivät olisi liittyneet tähän
sopimukseen. Seitsemän Naton hakijamaata joutui muun muassa
taloudellisten sanktioiden kohteeksi, kun Yhdysvallat päätti
jäädyttää sotilasapua näille
maille siksi, että nämä maat aikoivat
liittyä Rooman sopimukseen ja kieltäytyivät
Yhdysvaltain vaatimasta kahdenvälisestä sopimuksesta,
jolla kansainvälisen rikostuomioistuimen vaikutus olisi
mitätöity asianomaisten maiden alueella. Vasta
sen jälkeen, kun nämä seitsemän
hakijamaata suostuivat Yhdysvaltain vaatimukseen osallistua Irak-operaation,
Yhdysvallat on tehnyt päätöksen lopettaa
sotilaallis-taloudellisten sanktioiden voimassaolon.
Pidän myönteisenä sitä,
että Viro, Latvia, Liettua ja Bulgaria eivät kovasta
painostuksesta huolimatta suostuneet solmimaan Yhdysvaltain kanssa
kahdenvälistä sopimusta, ja pidän toisaalta
valitettavana sitä, että Romania oli valmis tällaisen
sopimuksen tekemään.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Kiinnitän tähän samaan
asiaan huomiota, josta ed. Laakso puhui ja johon ed. Kiljunen viittasi
puheenvuorossaan, nimittäin Yhdysvaltojen rooliin. Kyllähän
se, että Yhdysvallat jää kansainvälisen
rikostuomioistuimen ulkopuolelle, oikeastaan saattaa aika erikoiseen
valoon koko Yhdysvaltojen asennoitumisen kansainväliseen
yhteistyöhön. Jos tällainen merkittävä kansainvälinen
rikostuomioistuin saadaan aikaan, niin on aika käsittämätöntä,
että maailman johtava ja ainoa supervalta kuitenkin katsoo
asiakseen, niin kuin ed. Laakso sanoi, ei pelkästään
jättäytyä ulkopuolelle vaan myöskin painostaa
eurooppalaisia valtioita antamaan immuniteetin Yhdysvaltojen kansalaisille.
Tätähän ei voi mitenkään
ymmärtää eikä hyväksyä.
Euroopan neuvostossa kun tätä asiaa on käsitelty,
niin meitä ovat lähestyneet muun muassa kansainväliset
ihmisoikeusjärjestöt. Tässä mainitsen
erityisesti Human Rights Watchin, joka on tuominnut amerikkalaisten
toiminnan tässä yhteydessä.
Itse asiassa asia, johon ed. Laakso epäsuorasti viittasi,
oli se, että Euroopan unioni omalla toiminnallaan sai kyllä aikaan
sen, että tietyt hakijamaat — Liettua, Latvia
ja eräät muut maat — eivät suostuneet
amerikkalaisten vaatimuksiin.
Tässä yhteydessä tietysti voidaan
esittää hurskas toivomus, että Yhdysvallat
muuttaisi asennoitumistaan, mutta kuten totesin, niin ainakin oma
käsitykseni on, että se jää hurskaaksi
toivomukseksi, tapahtuupa nyt sitten Amerikassa presidentin vaihdos
tai ei.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota
siihen, että vaikka Yhdysvallat perustelee Rooman sopimuksen ulkopuolella
pysyttäytymistä sillä, että poliittisin
perustein sen sotilaita tai diplomaatteja voitaisiin asettaa tuomioistuimiin,
niin näyttää siltä, että tämän
takana on kuitenkin Yhdysvaltain viime vuosina laajentunut tapa
käyttää yksityisten yritysten niin sanottuja
turvallisuuspalveluja hyväksi. Yhdysvalloilla on jo kymmeniätuhansia yksityisen
turvallisuusalan palveluksessa olevia sotilaita eri maiden kriisipesäkkeissä,
muun muassa Irakissa ja Afganistanissa.
On aivan selvää, että kun nämä turvallisuuspalvelujen
yksityisten firmojen työntekijät eivät ole
välittömästi esimerkiksi Yhdysvaltain
sotilassäännöstön alaisia, heidän
toimintamahdollisuutensa ja toimintatapansa ovat kokonaan toiset kuin
palveluksessa olevien sotilaiden. Näyttää siltä,
että ne kokemukset, mitä muun muassa Afganistanista
ja Irakista on saatu, osoittavat, että nämä yksityisten
yritysten palveluksessa olevat turvamiehet käyttävät
myös varsin kyseenalaisia keinoja, sellaisia, joita varten
muun muassa kansainvälinen rikostuomioistuin on perustettu. Välttääkseen
kansainvälisen rikostuomioistuimen puuttumisen näiden
yksityisten niin sanottujen sotilaiden ja turvamiesten toimintaan
Yhdysvallat pitäytyy Rooman sopimuksen ulkopuolella.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Minä olisin suhtautunut jossain
määrin optimistisemmin Yhdysvaltojen kannanmuodostukseen jatkossa.
Ed. Elo viittasi siihen, että riippumatta presidentinvaalien
tuloksesta Yhdysvaltojen kanta pitänee. Kannattaa muistaa
se, että presidentti Clintonin kaudella Yhdysvallat oli
valmis tukemaan neuvotteluprosessia, joka johti Rooman sopimukseen.
Presidentti Clinton itse oli valmis myöskin tähän
menemään mukaan. Administraation vaihdos Yhdysvalloissa
johti siihen, että todellakin Yhdysvallat on ollut hyvinkin
jyrkästi vastaan tätä Rooman prosessia.
Olen vakuuttunut, että presidentinvaalien tulos on
merkittävä tässä suhteessa,
ja voimme olettaa demokraattien voittaessa, että Yhdysvallat
saattaa tässä asiassa muuttaa kantaansa, erityisesti
kun tunnistamme sen tarpeen, mikä on olemassa, että Yhdysvallat
johtavimpana suurvaltana maailmassa joutuu myöskin pitkässä juoksussa
kantamaan yhteisvastuullisesti vastuuta maailman kehityksestä ja
siihen liittyy tietysti myös tämmöisen
kansainvälisen rikostuomioistuimen tukeminen.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ed. Kiljunen on siltä osin oikeassa, että Yhdysvaltojen
administraation suhtautuminen muuttui presidentinvaihdoksen
myötä, mutta ei välttämättä sen
takia, että presidentti vaihtui. Kun olen lukenut ehdokas
John Kerryn ajatuksia, niin kyllä olen tullut vakuuttuneeksi
siitä, ettei tältä osin välttämättä Yhdysvaltojen
linja muutu. Kerry on ilmoittanut ehdottomasti, että Amerikka
päättää omista asioistaan eikä ota
ohjeita miltään kansainvälisiltä järjestöiltä,
ei sen paremmin YK:lta kuin ilmeisesti myöskään
kansainväliseltä rikostuomioistuimelta. Joten
kyllä uskon, että minun pessimismilleni on perusteita.
Keskustelu päättyy.