Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Puolue- ja vaalirahoituksesta viimeisten kuukausien aikana käyty keskustelu on ollut välttämätön. Päivänvaloon on tullut ongelmia, jotka koskettavat laajasti koko poliittista järjestelmää, ja nyt on viimeistään käynyt selväksi, että vuosikymmenten aikana syntyneet toimintatavat eivät vastaa enää niitä vaatimuksia, joita avoimuus ja kansalaisten oikeustaju asettavat tässä ajassa.

Kansalaisten kritiikki on myös ymmärrettävää. Virheitäkin on tehty ja niistä on otettava opiksi. (Ed. Kimmo Kiljunen: Rikottu lakia!) Virheiden tekeminen on inhimillistä, sillä kukaan ei ole täydellinen, ei kansanedustaja, ei ministeri eikä pääministeri. Meidän itse kunkin on katsottava peiliin ja tartuttava toimeen tilanteen korjaamiseksi.

Tässä tilanteessa on kyse suomalaisten luottamuksesta meihin poliitikkoihin. On helpompi viiltää siihen haava kuin parantaa se. Tämä luottamus on tärkein asia demokratiassamme, ja luottamuksen rikkoneet käytännöt on korjattava. Meidän on toimittava niin, että vahvistamme luottamusta meidän ja kansalaisten välillä ja varmistamme puolueiden ja ehdokkaiden riippumattomuuden epäasiallisesta ulkoisesta vaikuttamisesta. Luottamus syntyy tai kuihtuu suomalaisissa. Luottamus mitataan aina vaaliuurnilla.

Kun tuet ovat nyt tulleet esille, on ymmärrettävää, että mietitään, synnyttävätkö tuet sidonnaisuutta. Media on tehtävänsä mukaisesti pitänyt asiasta yllä keskustelua.

Ehdokkaiden tukien julkistamista koskeva laki säädettiin Suomessa kansainvälisesti ajatellen myöhään, vasta vuonna 2000. Kohun ytimessä on ollut se, että lain vaatimaa ilmoitusvelvollisuutta ei ole täysimääräisesti noudatettu. Tämä on ollut virhe. Viime eduskuntavaalien osalta kymmenet kansanedustajat joutuivat julkisen keskustelun kautta täydentämään ilmoittamatta jätettyjä tukia, ja myös presidenttiehdokkaiden osalta on nyt julkistettu tukia, joita ei ole ilmoitettu. Puolueiden tietyn euromäärän ylittävien tukien julkaisemisesta meillä ei taas ole lainsäädäntöä. Vaalirahakeskustelun johdosta näitä tukia on nyt julkistettu viime vuosilta.

Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että päättäjät toimivat riippumattomasti. Poliittisen toiminnan avoin tukeminen on myös hyvä ja kannatettava asia, eikä se ole laitonta. Vaalituen vastaanottaminen ei yleensä sellaisenaan tee ketään oikeudellisessa mielessä esteelliseksi. Tukien ilmoitusraja ei ole myöskään jääviysraja. Kyse on aina tapauskohtaisesta harkinnasta. Kansalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon ei kuitenkaan ratkea oikeudellisten esteellisyyssäännösten perusteella.

Suomi on sisäisesti hyvin verkottunut yhteiskunta, jossa jatkossakin ministereiden, kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen on uskallettava käydä vuoropuhelua yritysten ja ammattiyhdistysliikkeen sekä median kanssa. Eristäytymiseen ei pidä mennä. Yhteinen tehtävämme on korjata tilanne ja kasvattaa ihmisten luottamusta siihen, ettei ole sellaisia sidonnaisuuksia, jotka herättävät perusteltuja epäilyjä. Tämä tarkoittaa vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön uudistamista vastaamaan tämän ajan avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimuksia ja sen varmistamista, että näitä uusia pelisääntöjä myös noudatetaan sekä valvotaan tehokkaasti.

Vaali- ja puoluerahoitukselle haetaan nyt Lauri Tarastin vetämässä toimikunnassa ja myös tässä eduskuntakeskustelussa uusia rajoja, lisää läpinäkyvyyttä ja julkisuutta. Lopputuloksena on oltava se, että kansanvalta ja luottamus siihen vahvistuvat.

Suomessa puolue- ja vaalirahoitus koostuvat sekä julkisesta että yksityisestä rahoituksesta. Julkista rahoitusta on muun muassa puoluetuki, johon nykyisin sisältyy parlamentaarinen lehdistötuki. Puolueissa viestintätukea käytetään eri tavoin. Kaikki käyttävät sitä lähinnä perinteiseen lehdistötukeen puoluelehdistön tukemiseksi, osa myös muuhun viestintään. Puoluetuki turvaa ulospäin puolueiden toiminnan riippumattomuutta.

Suomessa ei tällä hetkellä rajoiteta yksityisen rahoituksen lähteitä. Poliittisille puolueille voidaan antaa yksityistä tukea jäsenmaksuilla, arpajaisilla, kiinteistötuloilla, sanomalehtien ja puoluejulkaisujen myynnillä sekä avustuksina. Avustuksia ovat esimerkiksi yrityksiltä, yksityishenkilöiltä, ammattiliitoilta ja kansalaisjärjestöiltä saatavat lahjoitukset. Yksityisten lahjoitusten summia, kokoa tai toistuvuutta ei ole rajoitettu. Puolueen jäsenten jäsenmaksuja ei ole myöskään rajoitettu. Puolueille tehtäviä nimettömiä lahjoituksia ei ole yleisesti kielletty.

Arvoisa puhemies! Ennen kuin keskustelu vuosi sitten keväällä vaalirahoituksesta alkoi, tiedettiin, että puolue- ja vaalirahoitusjärjestelmämme kaipaa uudistamista, ja siksi hallitusohjelmassa jo ennen tätä linjattiin, että hallitus arvioi vaali- ja puoluerahoituksen laki- ja menettelytapamuutosten tarpeen lahjonnanvastaisen valtioiden ryhmän eli Grecon antamien suositusten jälkeen. Greco suoritti Suomessa puoluerahoitusta koskevan maatarkastuksen kesällä 2007 ja hyväksyi Suomea koskevan raportin täysistunnossaan joulukuussa 2007, ja Greco antoi Suomelle 10 puoluerahoitusta koskevaa suositusta.

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ja oikeusministeriö sopivat toukokuussa 2008 uudistuksista, jotka saatettiin voimaan jo syksyn 2008 kunnallisvaaleihin. Oikeusministeriö asetti myös toukokuussa 2008 toimikunnan valmistelemaan ehdotuksen puolueiden ja vaaliehdokkaiden rahoitusta ja sen valvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Tarastin johtaman toimikunnan jäseninä on edustajat kaikista eduskuntapuolueista, oikeusministeriöstä sekä tutkijajäseniä. Toimikunta arvioi puolueiden ja vaaliehdokkaiden saaman rahoituksen ja sen valvonnan nykytilaa sekä laatii tarvittavat ehdotukset, jotka lisäävät rahoituksen läpinäkyvyyttä ja joissa huomioidaan Euroopan neuvoston antamat suositukset ja näkemykset.

Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta on saanut työnsä ensimmäisen vaiheen päätökseen. Hallitus antoi toimikunnan työhön pohjautuvan esityksensä eduskunnalle helmikuussa 2009, ja uusi vaalirahoituslaki oli osin käytössä jo kesäkuun eurovaaleissa ja täysimääräisesti syys-kuussa kuntavaalien uusintavaaleissa. Uuden vaalirahoituslainsäädännön keskeiset uudistukset ovat, että vaalirahoitus määritellään aikaisempaa täsmällisemmin, tukien ilmoitusvelvollisuutta on täsmennetty, tukisuorituksille on määritelty vaalikohtainen katto ja valvonnan tehosteeksi on otettu käyttöön uhkasakko.

Vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan työn toisessa osassa on kartoitettu puoluerahoitusta. Vaali- ja puoluerahoitusta koskeva lainsäädäntöuudistus rakentuu seuraaville keskeisille periaatteille: lainsäädännön tavoitteena on taata poliittisen rahoituksen avoimuus, varmistaa puolueiden varainkäytön tehokkaampi valvonta sekä rajoittaa osittain puolueiden varainhankintaa.

Lainsäädäntöä uudistetaan ja toimintatapoja muutetaan, jotta kansalaisten luottamus voidaan palauttaa puolueiden ja vaaliehdokkaiden asianmukaiseen toimintaan. Tehokas viranomaisten ja median tekemä valvonta ylläpitää avoimuussäännöksillä ja rajoituksilla luotavan järjestelmän uskottavuutta.

Avoimuuden lisäämisestä yhteisymmärrys on helposti saatavissa aikaan. Puolueiden rahoituksen avoimuus tarkoittaisi muun muassa seuraavia asioita: Puolueiden tilinpäätöstiedot olisivat nykyistä yksityiskohtaisempia ja laajemmin julkisia. Puolueet velvoitettaisiin ilmoittamaan reaaliaikaisesti ja erikseen kaikista esimerkiksi yli 2 000 euron arvoisista tuista. Tämä koskisi sekä vaalikampanjoita varten saatuja tukia että muuhun toimintaan saatuja tukia. Tätä ilmoittamista varten perustettaisiin julkinen puoluerahoituksen ilmoitusrekisteri, jossa puolueiden rahoitustiedot ovat kaikkien seurattavissa. Avoimuutta lisäisi myös puolueiden piiri- ja paikallisjärjestöjen velvoittaminen ilmoittamaan näiden periaatteiden mukaisesti saamistaan ulkopuolisista tuista. Avoimuussääntely kattaisi myös niin sanotun vastikkeellisen tuen. Sen piiriin tulisivat seminaarilippujen tai taulukaupan kaltaiset varainkeruutavat silloin, kun yhden tukijan hankinnat ylittäisivät esimerkiksi 2 000 euron rajan.

Kampanjakuluja ja kampanjarahoitusta koskevan selvityksen olisi oltava nykyistä laajempi ja yksityiskohtaisempi niin, että siitä saa kattavan käsityksen puolueen kampanjan tuloista ja myös menoista. Myös puolueita lähellä olevien tahojen rahoituksen avoimuudesta annettaisiin säännökset. Periaatteena olisi, että puolueen rahoitus on avointa yhtäläisesti riippumatta siitä, miten rahoitus kerätään. Lisäksi selkiytettäisiin sääntöjä, joiden nojalla ehdokkaan vaalirahoitusta koskeva ilmoitusvelvollisuus koskisi myös ulkopuolisten tahojen ehdokkaan puolesta maksamia vaalikustannuksia.

Valvonnan tehostamisesta saadaan myös aikaan yhteiset linjaukset. Puolueiden varainkäytön valvontaa tehostettaisiin siten, että puolueiden varainkäytön yleinen valvonta siirretäisiin Valtiontalouden tarkastusvirastolle valvonnan riippumattomuuden turvaamiseksi. Valtiontalouden tarkastusvirasto jatkaisi edelleen myös puoluetuen käytön ylimpänä valvojana. Valtionta-louden tarkastusvirasto saisi puoluerahoituksen valvonnan osalta vastaavat keinot puuttua puolueiden ja puoluejärjestöjen mahdollisiin laiminlyönteihin kuin sille on jo annettu vaalirahoituksen valvonnan osalta. Puolueen, sen perusjärjestön ja naisjärjestön tahallisesta väärin tehdystä kirjanpidosta seuraavia rangaistuksia tarkennettaisiin.

Arvoisa puhemies! Yksi vaikeimpia kysymyksiä uudistuksessa on se, kuinka yksityistä tukea rajataan. Puolueiden varainhankintaa rajoitettaisiin siten, että puolueita kiellettäisiin ottamasta vastaan tukea, jonka antajaa ei voida selvittää. Lisäksi on syntynyt laaja yhteisymmärrys siitä, että puolueet eivät voisi jatkossa ottaa vastaan tukea julkisoikeudellisilta yhteisöiltä tai julkisoikeudellisilta säätiöiltä tai valtio- tai kuntaenemmistöisiltä yhtiöiltä taikka kunnilta. On selvää, että myöskään valtionapujärjestöt eivät saisi käyttää valtionapua puolueiden tukemiseen.

Toimikunnassa on vielä keskustelujen alla useita eri kysymyksiä, joista eduskuntapuolueiden kesken ei ole vielä saatu aikaan yhteisymmärrystä.

Vaalikampanjoiden kustannukset ovat viime vuosina nousseet, mikä on lisännyt yksityisen rahoituksen tarvetta. Pitäisikö tämän vuoksi puolueiden tai ehdokkaiden kampanjoiden kokoa rajoittaa tietyllä euromäärällä? (Ed. Tennilä: Kyllä!) Vaalibudjetteja koskevat rajoitukset ovat kansainvälisesti katsoen yleisiä. Niihin liittyy kuitenkin ongelmia valvonnan suhteen. Kampanjoiden kokoon liittyvän rahoituksen valvonnan vaikeus liittyy erityisesti talkootyön määrän arviointiin. Esimerkiksi: onko oma kahvitus talkoilla vai kahvilapalvelujen käyttö, onko esitteiden talkoojakelu vai jakelufirman käyttö, onko nettisivut tehty omana työnä vai mainostoimistossa? Vaikeuksia liittyy myös erilaisten suoritteiden alennuksiin, esimerkiksi kirjapainolaskujen seuraamiseen. Rajoitus olisi helpoimmin kontrolloitavissa mediamainonnassa, jonka määrän seuraaminen on mahdollista ja hinnoittelu on julkisesti tiedossa. Mutta tämän rinnalla kahvitilaisuuksia, esitteiden jakelua, vaalitapahtumien järjestelyjä jne. ei määrällisesti ohjattaisi. Järjestelmä ohjaisi varojen käyttöä mediamainonnasta suoriin kontakteihin äänestäjien kanssa.

Käydyssä julkisessa keskustelussa on eri tahojen antamassa rahoituksessa myös nähty ongelmia. Keskustelussa ovat olleet niin yritysten, valtionyhtiöiden, etu- ja kansalaisjärjestöjen, säätiöiden kuin kuntien antamat tuet. Tulisiko tiettyjen tahojen lahjoitukset puolueille ja ehdokkaille kieltää kokonaan, tai tulisiko niille asettaa lahjoittajakohtainen katto? Useissa maissa on ulkopuolisia tukilähteitä, kuten yritysten ja etujärjestöjen rahoitusta, rajoitettu. Yritysten tukea on rajoitettu useammin kuin järjestöjen rahoitusta.

On ollut esillä myös ajatus, että puoluetukea ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta kaikki ulkopuolinen taloudellinen tuki puolueilta kiellettäisiin. Tätäkin pitää harkita eri näkökulmista. Se sinällään tekisi järjestelmän erittäin selkeäksi, joskin johtaisi paineisiin nostaa puoluetukea ja lisäisi vaatimuksia kunnallisen puoluetuen käyttöönottamiseksi, koska puolueiden paikallistason toimintaan eivät puoluetukivarat yleensä riitä. Toisaalta esityksen toteuttaminen johtaisi siihen, että ehdokkaan oma varallisuus vaikuttaisi suuresti vaalikampanjan mainosmäärään ja yhä useammat ehdokkaat olisivat riippuvaisia median kautta saatavasta ilmaisesta julkisuudesta. Nämä tekijät heikentäisivät ehdokkaiden tasavertaisuutta. Yksityisen rahoituksen kieltäminen voisi myös heikentää uusien puolueiden mahdollisuuksia saada ehdokkaitaan valituksi vaaleissa, jos ainoa sallittu tukimuoto olisi vakiintuneille puolueille suunnattu puoluetuki.

Lisäksi olisi mahdollista, että puolueiden ulkopuoliset tukijat ryhtyisivät käyttämään omia varojaan mielikuvamainontaan, jolla on kuitenkin selvä poliittinen tarkoitus. Tästä hyvä esimerkki on SAK:n viime vaalien edellä harjoittama mainonta, josta syntyi vahva mielleyhtymä vaaleihin, tai esimerkiksi parhaillaan USA:ssa terveydenhuollon uudistukseen liittyvät kyllä- ja ei-kampanjat. SAK:n mainoskampanjaa tuskin mikään puolue on sisällyttänyt tuki-ilmoituksiinsa, mutta silti jokaisella suomalaisella on käsitys, mitä puolueita kampanjalla haluttiin tukea. (Ed. Tuomioja: Siinä näkyi sentään maksajan nimi!) Siksi valtioneuvosto katsoo, että täyskiellon sijaan tulisi hakea kontrolloitavissa olevia rajoituksia.

Iso kysymys on, miten etujärjestöjen verovähennyskelpoisten jäsenmaksujen käyttöä puolue- ja vaalirahoitukseen arvioidaan, jos tukea saa vain osa puolueista, vaikka jäsenkunnan poliittiset mielipiteet edustaisivat laajasti poliittista kirjoa. Valtioneuvosto katsoo, että olisi perusteltua arvioida verovähennyskelpoisten jäsenmaksujen käyttöä poliittisen toiminnan rahoittamiseen. Selvyyden vuoksi on todettava, että valtioneuvostolla ei ole aikomusta puuttua etujärjestöjen eikä ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuteen.

Elinkeinoelämän vaalirahoitus on yhtä huonoa tai hyvää kuin vaikkapa suurten etujärjestöjen ja ammattijärjestöjen. Vaalityötä saa avustaa, se on osa kansanvaltaista toimintaa, ja avustusten saajien on huolehdittava sääntöjä noudattamalla läpinäkyvyydestä.

Yksityisten lahjoitusten määrän rajoituksia on käytössä monissa maissa. Ehdokkaiden osalta yhden lahjoittajan tukikatot on jo määritelty, mutta puolueille tulevien lahjoitusten osalta ongelmalliseksi saattavat muodostua esimerkiksi testamenttilahjoitukset, jotka voivat olla kertasummaltaan suuriakin. Niiden kohdalla tulisi voida harkita poikkeusta lahjoituskatosta, mikäli siihen päädytään. Lisäksi juridinen ongelma on, minkä lahjoittajatahojen tuki ei saisi ylittää sallittua vaalituen määrää. Voidaanko yksityishenkilöä estää käyttämästä omia varojaan haluamansa aatesuunnan tukemiseen, vai tulisiko asiaa lähestyä kieltämällä tietyn summan ylittävän tuen vastaanottaminen?

Arvoisa puhemies! Hallitus veti yhteen joitakin tässä toimikunnassa jo verraten pitkälle puhuttuja kannanottoja ja asettui niitä tukemaan, mutta sen lisäksi haluamme jättää nyt toimikunnalle tähän lopputyöhön varaa. Sen tähden monien avointen kysymysten osalla myös hallituksen tiedonanto enemmän esittää edelleen näitä kysymyksiä, joista eduskunta nyt voi evästää viime hetkillä vielä tätä toimikuntaa.

Arvoisa puhemies! Viime päivinä on keskusteltu myös siitä, tulisiko eduskunta hajottaa, koska hallitus ei ole toimintakykyinen. Puheet hallituksen toimintakyvyn puutteesta ovat vääriä. Yhteistyö ja työ hallituksessa sujuvat hyvin.

Vaalirahoitukseen liittyvät ongelmat koskettavat lähes koko poliittista kenttää. Käydystä keskustelusta on otettava opiksi. Vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntömme on ollut puutteellista, ja toimintakulttuuri on ollut arvoiltaan vanhentunut.

Hallituksen tai pääministerin ero ei parantaisi sitä haavaa, mikä on syntynyt kansalaisten luottamukseen poliittista järjestelmää kohtaan. Vastuu vaalirahoitusjärjestelmän uudistamisesta ja sen uskottavuuden varmistamisessa on meillä kaikilla. Valtioneuvosto toivoo, että tämä voi tapahtua hyvässä yhteistyössä myös opposition kanssa.

Poliittiset puolueet ovat keskeinen elementti demokraattista valtiojärjestelmää ja kansalasten poliittisen tahdon keskeinen ilmaisuväylä. Ehdokkaiden tai puolueiden ajamien aatteiden tai asioiden tukeminen ei ole laitonta tai moraalitonta. Se on osa demokraattista järjestelmää. Demokratian kannalta ei ole hyvä, jos vain varakkailla ja julkisuudesta tunnetuilla henkilöillä on mahdollisuus menestyä vaaleissa. Meidän on turvattava mahdollisuuksien tasa-arvo luomalla uudet, avoimuuden vaatimukset täyttävät pelisäännöt vaali- ja puoluerahoitukseen. Myös uusilla ehdokkailla on oltava mahdollisuus vaaleissa näkyvyyteen.

Tärkeää on turvata, että eri mielipidesuunnilla on itsenäinen mahdollisuus saada viestinsä ja tavoitteensa kansalaisten tietoisuuteen. Ja osa tätä moniarvoisuutta on, että kansalaiset ja eri yhteisöt saavat myös käyttää varojaan haluamansa mielipidesuunnan tukemiseen. Tapahtukoon tämä selkeiden yhteisten pelisääntöjen mukaisesti ja avoimesti.

Viime viikkojen aikana poliittinen ilmapiiri on selvästi huonontunut tavalla, joka ei ole omiaan edesauttamaan uudistuksen ripeää toteuttamista. Keskinäisen syyttelyn ja kilpalaulannan sijaan meidän on keskityttävä tämän tärkeän lainsäädännön toteuttamiseen niin, että vaali- ja puoluerahoitus on jatkossa avointa ja läpinäkyvää. Tämä on yhteinen tehtävämme, ja tältä pohjalta hallituksen esitys tullaan myös eduskunnalle antamaan.

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalirahakeskustelu on vellonut Suomessa lähes yhtäjaksoisesti pian puolitoista vuotta. (Hälinää — Ed. Tuomioja: Kuka aloitti? — Puhemies koputtaa) Kansanedustajien puutteellisista vaalirahailmoituksista käynnistynyt keskustelu on pitkittynyt, mutkistunut ja saanut julkisuudessa jatkuvasti uusia, osittain kyseenalaisiakin muotoja. Asian ympärillä käyty, tosiasioihin kytkeytyvä, laaja yhteiskunnallinen keskustelu on kuitenkin ollut tarpeellinen.

Yksi asia on käynyt selväksi. Tarvitsemme tämän ajan vaatimuksista lähtevän uuden, aikaisempaa täsmällisemmän lainsäädäntökokonaisuuden vaaliehdokkaiden ja puolueiden rahoituksesta sekä sen valvonnasta. Vuosikymmeniä on toimittu vuosien aikana muotoutuneiden kirjoittamattomien sääntöjen pohjalta. Tämän päivän valossa moitittaviksi osoittautuneet käytännöt on hylättävä. Vaalirahoitus koskee kaikkia puolueita. Kellään ei tässä asiassa ole ensimmäisen kiven heittäjän roolia.

Pääministeri Vanhasen äsken puheenvuorossaan esittelemät linjaukset vaalirahoituksen uudesta lainsäädäntöpohjasta vastaavat keskustan eduskuntaryhmän odotuksia. Päälinjat voidaan lyödä esitetyn mukaisesti kiinni ja yksityiskohdat kirjoitetaan eduskunnan käsittelyyn tulevaan hallituksen esitykseen. Keskustan eduskuntaryhmälle on tärkeää, että uuden lainsäädännön myötä puolueiden ja ehdokkaiden vaalirahoitus muuttuu läpinäkyväksi ja kansanvaltaa sekä kansalaistoimintaa tukevaksi. Parasta poliittisen moraalin ja uskottavuuden palauttamista on luoda nopeasti uudet säännöt, jotka vastaavat tämän päivän arvostuksia ja luovat kaikille tasavertaiset mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen.

Arvoisa puhemies! Keskustelu vaalirahoituksesta on jo muuttanut suomalaista poliittista järjestelmää sekä sen poliittisia toimintatapoja. Virheitä ovat tehneet niin yksittäiset poliitikot — minä mukaan lukien — kuin puolueetkin. Virheistä on opittava. Tästä osaltaan kertoo kaikkien eduskuntapuolueiden halu vaalirahoituslainsäädännön nopeaan uudistamiseen.

Edellä mainittu ei kuitenkaan näytä kaikille vielä riittävän. Julkisuudessa kansaan on haluttu luoda lynkkausmielialaa, jossa syyllinen ja sopiva rangaistus tiedetään jo etukäteen. Vain rikos puuttuu. Julkiseen keskusteluun on näyttävästi ja tarkoituksenmukaisesti nostettu nykyisen eduskunnan hajottaminen ja uusien, ennenaikaisten vaalien järjestäminen. Myös pääministeri Vanhasta on vaadittu eroamaan.

Muistutan, että näiden järeiden toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää perustuslain kirjaimen mukaista tilannetta ja menettelyä. Tässäkin julkista keskustelua vaivaa monilta osin ennennäkemätön vauhtisokeus, jossa tosiasiat on korvattu perusteettomilla väitteillä ja epäluuloilla.

Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että aikaisempien vaalien osalta sekä puoluerahoitusta että ehdokkaiden vaalirahoitusta koskevia tapauksia on arvioitava kulloinkin voimassa olleiden sääntöjen ja ohjeiden valossa. Ei voi olla niin, että menneiden vaalien rahoitusta arvioidaan takautuvasti, nyt julkisessa keskustelussa olevien nykykäsitysten mukaisesti. Jos tälle tielle lähdetään, kuinka pitkälle taaksepäin tutkinnan ja siitä seuraavan hutkinnan ulotamme?

Arvoisa puhemies! Tiedotusvälineet ovat seuranneet puolue- ja vaalirahoitusta valppaana. Se onkin median tehtävä, toimia vallan vahtikoirana ja raportoida siitä kansalle. Tiedotusvälineille on annettava tunnustus siitä, että ne ovat löytäneet tarjolla olevasta runsaasta materiaalista useita todellisia uutisia. Ylilyöntejäkin on nähty. Otan yhden esimerkin. Vaalirahoituskohun yh-teydessä on puhuttu korruptiosta vailla ensimmäistäkään kunnollista näyttöä tai aloitettua rikostutkimusta. On luotu sellainen mielikuva, että suomalainen poliittinen järjestelmä olisi läpeensä korruptoitunut. Tämä on erittäin vakava syytös, jota ei voi olankohautuksella sivuuttaa. Se on loukkaus suomalaista kansanvaltaa ja yksittäisiä poliitikkoja kohtaan. Korruptiota ei voi missään olosuhteissa, missään muodossa eikä missään päätöksentekojärjestelmässä hyväksyä.

Arvoisat kansanedustajat, sillä pitkällä kokemuksella, mikä minulla on kansanedustajan työstä, en usko, että suomalainen demokratia, mikään puolue tai yksikään meistä olisi rahalla ostettavissa.

Arvoisa puhemies! Suomessa ei ole hallituskriisiä. Meillä on vahva ja toimintakykyinen enemmistöhallitus, joka kykenee ratkaisemaan nykyisessä vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa vastaan tulevia ongelmia. Vanhasen kakkoshallitus pystyy tekemään tarvittavat uudistukset myös vaali- ja puoluerahoitukseen.

Maan hallitusta ei muodosteta turuilla eikä toreilla, saati mediassa. Sama pätee yksittäisiin ministereihin. Uuden perustuslain myötä eduskunnan asemaa ja kansanvaltaisuutta vahvistettiin ja siirryttiin selkeästi enemmistöparlamentarismin suuntaan. Politiikka perustuu aina luottamukseen. Hallituksen luottamus mitataan täällä eduskunnassa. Siksi on hyvä, että vaalirahoitusta koskeva keskustelu käydään tiedonantomenettelyn muodossa, joka mahdollistaa hallituksen luottamuksen mittauksen.

Kansalaisten luottamusta yksittäisiin kansanedustajiin ja puolueisiin mitataan seuraavan kerran eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2011. Uuden vaalirahoituslain nopea valmistelu ja voimaan saattaminen ovat sellaista poliittisen vastuun kantamista, jota nyt tarvitaan ja jota tämä hallitus ja nykyinen pääministeri voivat tässä tilanteessa tehdä.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee yksiselitteisesti sekä pääministeriä että hallitusta.

Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalirahoitus on puhuttanut suomalaisia jo reilun puolentoista vuoden ajan. Tuskin kukaan osasi arvata, millainen myllerrys alkaa, kun edellinen puhuja käytti puheenvuoronsa puolitoista vuotta sitten. Keskustelussa on käynyt selväksi, että vuosikymmeniä vanhat toimintatavat eivät ole enää tämän päivän avoimuuden ja moraalisen tarkastelun kestäviä. Useaan otteeseen on todettu, että itse laissa ja siihen liittyvässä ohjeistuksessa on ollut puutteita, mutta on myös selvää, että näitä ohjeita on myös noudatettu vaihtelevin tulkinnoin.

Vaalirahalain vaatima avoimuus ei ole koskenut puolueiden rahoitusta tähän asti. Tämäkin on osaltaan aiheuttanut oman lisänsä kriittiseen keskusteluun poliittisen toiminnan rahoituksesta. Me olemme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että puolueet ovat julkistaneet tukia kuluneilta vuosilta ilman lain erillistä vaatimusta. Näin olemme saaneet paljon kattavamman kuvan puolueiden kokonaisrahoituskanavista.

Meidän kansanedustuslaitoksemme on keskellä poikkeuksellisen laajaa ja syvää poliittista kriisiä. Kyse ei ole vain vaalirahoitusilmoitusten sisältämistä epäselvyyksistä tai epäselvästä lainsäädännöstä. Syvempää epäluottamusta herättää vuosikausia jatkuneen toimintakulttuurin ajautuminen vastakkain tämän päivän avoimuus- ja moraalivaatimusten kanssa. Tapamme toimia ei ole seurannut lain henkeä, vaan olemme olleet kiinni vanhoissa maan tavoissa, jotka ovat nyt kerta kaikkiaan tulleet tiensä päähän. Meidän on tässä salissa yhdessä löydettävä ratkaisu järjestelmän läpinäkyvyyden ja oikeutuksen takaamiseksi, jotta kansalaisten luottamus meihin voidaan palauttaa.

Meidän lainsäädäntömme vaalirahoituksesta on kovin nuori. Vasta vuonna 2000 säädetty vaalirahalaki on ollut voimassa nyt seitsemissä vaaleissa. Vuoden 2007 eduskuntavaalit nostivat lain noudattamiseen liittyneet ongelmat ja vajavaisuudet todella esiin. Kun alun perin tuota lakia säädettiin, katsottiin tiedotusvälineiden huolehtivan avoimuuden toteutumisesta. Kun nyt alamme säätää uutta lakia, emme voi luottaa pelkkään julkiseen kontrolliin. Tarvitaan aiempaa yksiselitteisempää lainsäädäntöä sekä avoimuuden reipasta lisäämistä. Uuden lain tulkinnasta ei tulevissa vaaleissa saa jäädä mitään epäselvää.

On ollut hyvin valitettavaa seurata tämän kriisin leviämistä ja varsinkin sitä, millä tavoin jotkut tahot ovat halunneet edistää omaa etuaan ja samalla heikentäneet kansanedustuslaitoksemme uskottavuutta. Yksin hallitus tai pääministeri ei voi kantaa vastuuta tästä luottamuskriisistä, vaan vastuu kuuluu niin oppositiolle kuin hallitukselle ja koko poliittiselle kentälle oikealta aina sinne vasemmalle viimeiseen penkkiin asti.

Kansanedustajina meiltä vaaditaan erittäin tarkkaa lainkuuliaisuutta ja valmiutta siihen, että toimintaamme avoimesti käsitellään. Voinkin todeta, että emme todellakaan ole tarpeeksi kyenneet osoittamaan suomalaisille omaa valmiuttamme näihin vaatimuksiin. Vasta median voimakkaan painostuksen alla tämä vyyhti on alkanut keriytyä auki. Meillä on nyt käsissämme runsaasti informaatiota siitä, miten niin puolueet kuin edustajatkin ovat vaalirahoituksensa hoitaneet.

Olemme voineet nyt nähdä, millä tavoin suomalaista poliittista toimintaa on viime vuosien aikana tuettu. Suurin osa tästä rahoituksesta on ollut lainmukaisesti ilmoitettua, moraalisesti kestävää sekä demokratian toteutumisen kannalta tärkeää, mutta kaiken kattavan avoimuuden puuttuminen on uhannut tehdä koko vaalirahoituksen kyseenalaiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Uudesta vaalirahalainsäädännöstä käytävä populistinen kilpalaulanta on nyt lopetettava. Vaalirahoituksen uudistamista pohtivassa työryhmässä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet, ja se on se foorumi, jossa meidän tulee löytää yhteinen sävel tulevan lainsäädännön pohjaksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tahtoo uudesta laista avoimen ja läpinäkyvän järjestelmän, jotta äänestäjien on mahdollista seurata sitä jo kampanjoinnin ollessa käynnissä. Tahdon myös edelleen kannustaa suomalaisia osallistumaan poliittisen toiminnan rahoittamiseen. Järjestelmää on kehitettävä siten, että kynnys puolueiden ja erityisesti ehdokkaiden tukemiseen ei nouse liian korkeaksi.

Puolueiden ja ehdokkaiden tukeminen talkootyöllä tai lahjoituksin on demokratian tärkeimpiä toteutumismuotoja. Demokratia ei ole vain äänestämistä ja ehdolle asettumista, vaan kansalaisten on demokratiassa voitava osallistua eri tavoin yhteisten asioiden hoitamiseen. Suurin osa demokratian toteutumisesta on kannan ottamista ja toimimista puolueiden, ehdokkaiden ajatusmaailman ja vaalityön edistämiseksi.

Vaalirahoituslain säätämisessä on kyse paljolti erilaisista rajanvedoista. Onko vain suora ehdokkaille tai puolueille maksettu tuki todella se, mitä jatkossa seurataan silmä tarkkana? Monessa tilanteessa rahaa paljon tärkeämpää tukea on esimerkiksi talkootyö tai joku muu ei-rahallisen tuen muoto.

Toinen kysymys, joka herää, koskee kampanjakattoja. Onko järkevää, että rajaamme yksittäisten ehdokkaiden tai puolueiden kampanjointia, kun kampanjoinnilla on valtavan suuri merkitys yleisen vaalitietoisuuden lisäämisessä ja me olemme huolestuneita alhaisista äänestysprosenteista? Toisaalta kampanjakatot voisivat johtaa vaalityön siirtymiseen puolueita lähellä oleviin organisaatioihin, mikä ei varmasti ole ainakaan vaalirahoituksen avoimuuden ja läpinäkyvyyden kannalta toivottavaa. Eikö nyt olisi tärkeintä keskittyä siihen, että vaalirahoitus on jatkossa tarkoin eriteltyä tietoa, lainmukaista ja moraalisen tarkastelun kestävää? Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei pidä järkevänä kampanjakattojen asettamista. (Ed. Gustafsson: Sieltähän se tuli!)

Uutta lakia pohdittaessa on väläytetty erilaisia esityksiä tuen antajien rajaamiseksi. Mielestämme on tärkeää, että jatkossa niin yksityisillä henkilöillä, yrityksillä kuin yhteisöilläkin on mahdollisuus tukea puolueiden ja ehdokkaiden toimintaa. Sen sijaan kuntien ja erilaisten kunnan tukemien säätiöiden tai vastaavien toimijoiden osallistuminen vaalirahoitukseen on jatkossa kiellettävä. Sama koskee myös yhtiöitä, joissa valtio on enemmistöomistajana. Nykyisen puoluetuen tulee olla se järjestelmä, joka kanavoi yhteiskunnan tuen puolueiden toimintaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä ammattiyhdistysten jäsenmaksujen verovähennysoikeutta silloin, kun niiden tuotot käytetään järjestöjen päätarkoituksen toteuttamiseen. Mielestämme on kuitenkin ongelmallista, jos palkansaajaliikkeen verovähennysoikeudellisia jäsenmaksutuottoja ohjataan puolueiden rahoittamiseen. Mielestämme olisi syytä harkita myös yksityishenkilöiden ja yritysten puolueille antaman tuen verovähennysoikeutta.

Arvoisa herra puhemies! Meidän poliittinen järjestelmämme on joutunut oikeutetusti kritiikin kohteeksi. Nyt on kuitenkin luotava katse tulevaan ja korjattava tämä tilanne. Meidän tehtävänämme on varmistaa, että vuosikymmeniä vanhat toimintatavat jäävät nyt syrjään ja että harppaamme vaalirahoituslainsäädännön ja toiminnan avoimuudessa tähän päivään.

Jacob Söderman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus sitoutui ohjelmassaan noudattamaan Euroopan neuvoston alaisen Group of States against Corruptionin, Grecon, vuonna 2007 Suomessa suorittaman tarkastuksen pohjalta annettuja suosituksia koskien vaali- ja puoluerahoitusta. Suositukset julkistettiin 7.12.2007. Niissä esitettiin lukuisia muutoksia maamme vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntöön sekä rikoslakiin korruption torjumiseksi.

10.12.2007 kysyin hallitukselta, miten Grecon toteamat puutteet aiotaan korjata. Ministeri Brax lupasi, että ministeriö asettaa toimikunnan vuoden 2008 alussa. Toimikuntaa ei kuulunut. Kysyin asiaa uudestaan viitaten nyt ed. Timo Kallin hyvin kuuluisaan lausuntoon.

Toimikunta asetettiin 30.5.2008 eduskuntaryhmien puheenjohtajien kriisikokouksen jälkeen. Eduskunta hyväksyikin vaaliavustuksia koskevan osauudistuksen ennen EU-vaaleja. Enemmistö valitettavasti ei hyväksynyt kampanjakattoa.

Tärkeimmät avoimuutta koskevat uudistukset ovat edelleen kesken, vaikka Grecon suositusten julkistamisesta on kohta kulunut kaksi vuotta. Tänään tulisi Suomen vastata, mitä suositusten johdosta on tehty. Asiassa tulee nyt edetä nopeasti.

Financial Times kirjoitti vaaliavustusskandaalistamme 10.6.2008 ihmetellen lopuksi: "Miksi maa, joka on ylpeä siitä, että se luokitellaan yhdeksi avoimimmaksi maaksi, on hyväksynyt asiasta niin salailevan lainsäädännön - -?" Ratkaisevaa tässä asiassa on avustusten julkisuus, ei siis se, etteivät kansalaiset saisi tukea ehdokkaita tai puolueita. Poliittisen toiminnan tukemisen tulee kuitenkin tapahtua avoimesti. Se ei saa synnyttää riippuvuutta ehdokkaille eikä puolueille. Summien tulee olla kohtuullisia.

Keskustelu on riistäytynyt. On esitetty muun muassa vaatimuksia ay-liikkeen avustusten kieltämisestä, koska "jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia verotuksessa". Niin ne ovat kyllä lakimiehillä ja insinööreillä ja lääkäreillä aina olleet. (Ed. Zyskowicz: Kuka muu on vaatinut kieltämistä kuin Urpilainen?) — Voisiko ed. Zyskowicz olla edes ryhmäpuheenvuorojen aikana hiljaa? Voi huudella sitten myöhemmin. (Ed. Zyskowicz: Sovitaan niin!)

Vuonna 1968 työmarkkinajärjestöjen — työnantajien ja työntekijöiden — maksamat jäsenmaksut, molemmat, tulivat niin sanotun Liinamaa-sopimuksen nojalla vähennyskelpoisiksi. Työnantajat ryhtyivät perimään työntekijöiden jäsenmaksut.

Työnantajia johti tuolloin Päiviö Hetemäki, eli Pekka Ravin edeltäjä, ja työntekijöitä Niilo Hämäläinen. Heidän kesken vallitsi rintamalla syntynyt keskinäinen luottamus. Heidän tavoitteinaan oli rakentaa maahamme vahvat työmarkkinaosapuolet, jotka sopisivat asioista ja noudattaisivat sopimuksia. He olivat vastuuntuntoisia miehiä.

Kolumnissaan Helsingin Sanomissa 26.9.2009 Unto Hämäläinen kirjoittaa työmarkkinajärjestöjen vaalituesta: "Hakaniemi ja Eteläranta ovat todennäköisesti tienneet aika tarkkaan toistensa antamat tukisummat. Muuten summat eivät olisi niin lähellä toisiaan."

Suomi on Ilon työmarkkinajärjestöjen vapaata järjestäytymistä koskevassa sopimuksessa vuodelta 1948 sitoutunut siihen, että valtio ei sekaannu vapaiden työmarkkinajärjestöjen toimintaan eikä rajoita sitä. Poliittisen toiminnan avustamista ei voi siis kieltää työmarkkinajärjestöiltä, kunhan järjestöt noudattavat asiasta annettuja sääntöjä. Jos se halutaan kieltää, niin tulisi kieltää kaikki poliittisen toiminnan tukeminen, kuten muun muassa puheenjohtaja Jutta Urpilainen on asiaa kärjistänyt.

Jos kansalaisjärjestöjä kiellettäisiin käyttämästä omia rahojaan vapaan harkintansa mukaisesti, se haiskahtaisi totalitääriseltä valtiolta. Mahdolliset poliittiset avustukset tulee kuitenkin järjestöissä käsitellä avoimesti. Tässä on järjestöissä parantamisen varaa.

Emme etene enää moittimalla toisiamme. On aika sotia, ja on aika sopia. On aika sopia lakiehdotuksesta, joka parhaiten turvaa vaali- ja puoluerahoituksen avoimuuden. Kansalaisten tulee saada käyttöönsä tiedot avustuksista ennen vaaleja. Selkeä kampanjakatto estäisi sen, että rahan valta saa yliotteen kansanvallasta.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhanen on todennut, että oppositio vaatii häntä kantamaan vastuuta kaikesta vaalitöppäilystä. Näin sanoessaan hän erehtyy. Skandaalin ydin on Kehittyvien maakuntien Suomen verhoama mätä omena, yritysrypäs nimeltään Nova. Siitä on poikinut kaksi konkurssia, monta rikosjuttua on tulossa. Sen päätekijä oli vangittuna muutaman viikon. Novan toiminta ei perustunut minkäänlaiseen maan tapaan eikä vastaa mitään moraalisia vaatimuksia.

Tuo hanke on tuottanut mielipahaa monelle ja tahrinut parlamentaarisen maineemme. Ymmärrän, että puoluetoimitsijat innostuivat hankkeeseen, mutta pääministeri, puheenjohtaja Matti Vanhasen olisi kokeneempana tullut estää tuo epäilyttävä hanke, mutta hän salli sen tapahtuvan. Siitä hänen tulee kantaa vastuunsa.

Arvoisa puhemies! Ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Kuultuaan valtioneuvoston tiedonannon vaalirahoituksesta eduskunta edellyttää, että hallitus antaa kiireellisesti eduskunnalle esityksen vaali- ja puoluerahoitusta koskevaksi lainsäädännöksi, joka turvaa vaali- ja puoluerahoituksen avoimuuden ja vastaa kansainvälisiä velvoitteita. Lisäksi eduskunta toteaa, että pääministeri Matti Van-hasen toiminta ei vaalirahoituksen osalta nauti eduskunnan luottamusta, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on sellainen tunne, että olemme kokeneet tämän déjà vu -tilanteen aikaisemminkin, että keskustelemme keskustan pääministerin eduskunnalle antaman selvityksen pohjalta pääministerin toiminnasta. Ei siitä nyt niin monta vuotta ole, kun edeltäjänne Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan, kun luottamusta ei enää ollut. Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa täyden luottamuksensa ovat kiirehtineet julistamaan ei vain oma puolueenne keskusta vaan myös muut hallituspuolueet vihreistä kokoomukseen.

Uskolliset kumppaninne luottavat teihin, mutta luottaako teihin enää Suomen kansa? Julkinen sana pitää teitä laajasti valehtelijana. Yksi merkittävä lehti kysyy suoraan teiltä: "Voiko pääministeri valehdella ilman, että siitä seuraa mitään?"

Tämä on vakava tilanne. Tukala se on varmasti hallitusta tukeville kansanedustajille, joiden kellokkaat kiirehtivät selät notkeina julistamaan tukensa teille. Jollei tämän keskustelun kuluessa, niin viimeistään silloin, kun luottamuksesta äänestetään, vihreiden, ruotsalaisen kansanpuolueen ja kokoomuksen kansanedustajat vastaavat tähän lehden muotoilemaan kysymykseen. Kysyä sopii, vastaako kukin siihen oman harkintansa ja omantuntonsa mukaan.

Tässä uskomattomassa vyyhdessä on monta erilaista säiettä, joiden pitäminen erillään on vaikeaa. Julkisuudessa syntyy helposti kuva epämääräisestä, suuresta möykystä. Viimeisin šokeeraava uutinen on tämä Vanhasen rakennustarvikejuttu. Emme tietenkään voi tietää, mitä oikeasti on tapahtunut, mutta onneksi poliisi tutkii ja selvittää asian.

On ollut liikuttavaa seurata hallituskumppanienne uskollista tukea teille kaikissa tämän loputtoman tapahtumasarjan käänteissä. Ei voi enää tulla muuhun tulokseen, kuin että avuttomina — anteeksi nyt — piipittävillä vihreillä on pesä siellä Vanhasen lautakasassa. (Naurua — Ed. Pulliainen: Tehän olette herttainen! — Puhemies koputtaa.) — Kiitos, puhemies!

Liikemiesten ja yritysten on ollut sallittua tukea puolueita ja yksittäisiä ehdokkaita. Tällöin on selitetty, että kyse ei ole vastapalveluksen ostamisesta vaan siitä, että tällaiset tukijat ovat toivoneet valituiksi tulevan myös sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät heidän näkemyksiään. Siltä osin kuin tuki on välillisesti tullut työnantaja- ja elinkeinoelämän järjestöjen jäsenmaksuista, se on oikeuttanut myös verovähennykseen. Yhtä lailla palkansaajajärjestöt ovat halunneet, että valituiksi tulee myös palkansaajien asemaa ja työelämän kysymyksiä ymmärtäviä kansanedustajia, kun työnantajat ovat tukeneet omia bulvaanejaan.

Lisämausteensa tähän keitokseen on antanut se, että eräät säätiöt ovat poikenneet omista tarkoitusperistään tukea myöntäessään. Viranomaiset varmasti kehottamattakin tutkivat, ovatko säätiöiden päättäjät rikkoneet lakia. Noloksi tämän tilanteen tekee se, että pääministeri oli aikoinaan Nuorisosäätiön hallituksessa jakamassa vaalitukea itselleen. Tältä osin taitavat kuitenkin vanhenemissäännökset tulla pelastukseksi. Samaten tutkintaan tulee joidenkin järjestöjen mahdollinen valtionavustusten väärinkäyttö ja näiden järjestöjen päättäjien osuus siinä.

Ministereiltä edellytetään oikeusoppineidenkin mukaan parempaa käytöstä kuin tavallisilta ihmisiltä, nuhteettomuutta ja lakien kunnioittamista. Hallituksen syntilista on todella pitkä. Vaalirahaa taulukaupoilla keränneet kansanedustajat ja ministerit ovat jo pilanneet taulukauppiaidenkin maineen. Useilla ministereillä ja suurella osalla kansanedustajiakin näyttää olevan uusi suosikkiharrastus, osalla ilmeisesti sivuelinkeinokin, taulukauppa. Ennen vanhaan kysyttiin rehellisyyttä arvioitaessa: "Ostaisitko tältä ihmiseltä käytetyn auton?" No, nyt kysytään: "Ostaisitko tältä ministeriltä taulun?"

Uutta lakia valmistelevassa työryhmässä olemme valmiita kaikkiin sellaisiin tarpeellisiin uudistuksiin, joilla selkeytetään käytäntöjä, estetään sopimattomia menettelyjä ja lisätään avoimuutta. Olemme pitäneet erittäin tärkeänä rajoittaa vaalikampanjoiden paisumista kampanjakatolla. Vasemmistoliitto kannattaa, että lainsäädännössä määritellään täysi avoimuus sekä puolueen että ehdokkaiden saamalle ulkopuoliselle rahoitukselle, jotta ei synny epäselvyyksiä mahdollisista sidonnaisuuksista. Avoimuuden tulee olla aukotonta. Säännösten tulee koskea myös vastikkeellista tukea eli maksullisia seminaareja, kirjallisuuden ja taideteosten myyntiä. Valtionyritysten, valtioenemmistöisten yritysten, virastojen ja kuntien ei tule tukea ehdokkaita tai puoluetta.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa ed. Södermanin hyvän puheensa päätteeksi tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Ville Niinistö /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreille politiikan avoimuus on ollut liikkeemme synnystä asti kantavia ajatuksiamme. Kehittyneessä demokratiassa päätösten ja niiden valmistelun hyvyys punnitaan avoimessa julkisessa keskustelussa. Saman pitäisi koskea koko poliittisen järjestelmän toimintaa. Kansalaisten tulisi saada tietää kaikista yhteiskunnan ja puolueiden päätöksentekoon liittyvistä taustatekijöistä. Vaalirahoituksen läpinäkyvyys on keskeinen osa tällaista avoimuutta.

Suomessa ei kuitenkaan ole perinteisesti näin toimittu. Kylmän sodan kabinettipolitiikan aikana perinteiset puolueet omaksuivat suljettuja toimintatapoja, koska pelkäsivät avoimuuden vaarantavan Suomen ulkopoliittista asemaa. Suomettumisen aiheuttama itsesensuuri ja sulkeutuneisuuden kulttuuri ovat aiheuttaneet vamman suomalaisen politiikan sieluun.

Perinteiset puolueet eivät ole olleet viime vuosiin saakka halukkaita uusimaan politiikan toimintatapoja kehittyneen ja länsimaisen, avoimen demokratian tasolle. Pikemminkin näyttää siltä, että vaalirahoituksen osalta on vain omaksuttu uusia kyseenalaisia rahankeruun tapoja. Vaalilahjoitusten luoma varjo Raha-automaattiyhdistyksen tärkeälle avustustehtävälle on erityisesti ollut järkytys.

Vaalirahoituksen kriisi ei kuitenkaan koske kaikkia puolueita. Jakolinja kulkee selvästi näiden perinteisten, vanhojen puolueiden ja uusien puolueiden välillä. Niin sanottu "maan tapa" ei ole ollut kaikkien puolueiden tapa, mutta siinä on ollut mukana puolueita sekä hallituksesta että oppositiosta.

Yksi vihreiden periaate on puolueen perustamisesta saakka ollut vaalirahoituksen avoimuus ja ylisuurten vaalikampanjoiden vastustaminen. Tätä olemme ajaneet eduskunnassa. Satu Hassi teki asiasta lakialoitteen vuonna 1994, Irina Krohn vuonna 1998 sekä Heidi Hautala vuonna 2004. Vihreä liitto puolueena alayhdistyksineen on julkaissut tilinsä ja saamansa avustukset.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on pitänyt kansalaisten luottamuksen säilyttämisen kannalta välttämättömänä, että tämä eduskunta saa aikaan uuden, avoimuutta korostavan vaalirahoituslainsäädännön. Hallitus on tiedonannossaan vastannut tähän huoleen. Tie ulos kriisistä kulkee vain avoimuuden kautta.

Vaalirahoituksen avoimuus on paras tapa ennalta ehkäistä korruption syntymistä sekä lisätä kansalaisten luottamusta puolueiden rahoituksen oikeudenmukaisuuteen. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että kaikki hallituspuolueet ovat tunnustaneet vanhojen toimintatapojen puutteellisuuden ja ovat yhdessä näyttämässä tietä uuden poliittisen kulttuurin aikakauteen.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä haluaa todeta, että vaalirahoituksen lisäksi avoimuuden pitää olla politiikanteon keskiössä myös muissa kysymyksissä. On syytä arvioida uudestaan monia vanhasta maailmasta kumpuavia käytäntöjä.

Useissa länsimaissa politiikkaa on modernisoitu parantamalla kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi kansalaisaloitteilla ja kansanäänestyksillä. Suomessa ihmiset uskovat vähemmän omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa kuin useissa muissa länsimaissa. Tähän ongelmaan olisi syytä vastata perustuslain uudistuksessa. Myös kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon tulisi vahvistaa.

Oikeusministeriön työryhmä on arvioimassa korruption vastaista lainsäädäntöä uudestaan. Lahjontapykälien kiristämisen tarvetta on muun muassa kansanedustajien osalta. On tärkeää, että meillä on kattava lainsäädäntö ja hyvin resursoitu poliisi, jotta voimme ehkäistä ja torjua nykyajan talouden ja politiikan päätöksenteossa esiintyvää korruptiota tai muuta rikollisuutta.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että hallituksen tiedonannossa on linjattu vaali- ja puoluerahoituksen avoimuuden osalta kaikki keskeiset kysymykset oikein. Kaikkien puolueita lähellä olevien tahojen ulkopuolisen rahoituksen — niin puolueen omista säätiöistä ja yrityksistä kuin paikallisyhdistyksistä — on oltava avointa ja reaaliaikaisesti julkisesta rekisteristä tarkistettavissa. (Ed. Tennilä: Miten se kattoasia?)

Hallituksen tiedonanto jättää ulkopuolisen rahoituksen rajoittamiseen liittyvien esitysten harkinnan Tarastin työryhmälle. Tämä on oikein, koska myös oppositiopuolueiden on syytä olla mukana muotoilemassa näitä kaikkia koskevia linjauksia. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tällaisille rajoituksille on selvä tilaus yleisen rahoituskilpavarustelun hillitsemiseksi ja ehdokkaiden tasavertaisuuden vahvistamiseksi.

Kampanjoiden kasvun hillintä jonkinlaisen kattojärjestelmän avulla parantaa esimerkiksi nuorten ehdokkaiden asemaa. Kampanjakaton lisäksi on huolella harkittava erilaisten tukilähteiden kieltämistä ja lahjoituskattoja. Jos lainsäädännön esteenä ovat juridiset näkökohdat, voidaan harkita poliittista sopimusta näistä rajoituksista puolueiden kesken.

Perustuslaki suojaa kansalaisille laajat oikeudet osallistua poliittiseen toimintaan. Yksityishenkilöiden lahjoituksia ei näin ollen voida, eikä ole syytäkään, täysin kieltää. Esimerkiksi mikrolahjoitukset ovat tapa lisätä tavallisten ihmisten osallisuutta.

Valtion ja kuntien omistuksessa ja määräysvallassa olevat yhteisöt ovat joissakin tapauksissa olleet avokätisiä vaalitukien jakajia. Tämä on osaltaan hämärtänyt vaalirahoitusta, kun yhteisiä verorahoja on käytetty — ei aina niin tasapuolisesti — vaalitoiminnan rahoitukseen. Vihreät haluavat, että uudessa puoluerahoituslaissa tällainen tuki kielletään kokonaan.

Puoluerahoitusta uudistettaessa on myös asetettava riittäviä sanktioita niille, jotka eivät pelaa rehellisesti. Lakiin on tultava uhkasakko niille, jotka eivät jätä ilmoituksia ajallaan tai jättävät ne puutteellisina, ja mahdollisuus pidättää puoluetukea puolueilta, jotka eivät noudata sääntöjä.

Arvoisa puhemies! Politiikan luottamukselle kivuliaasta prosessista huolimatta vaalirahakriisin lopputuloksena voi olla avoimempi ja vahvempi suomalainen demokratia. Vaali- ja puoluerahoituksen uudistamiseksi tarvittavat elementit ja linjaukset on riittävän hyvin esitetty hallituksen tiedonannossa. Tarastin työryhmässä linjaukset voidaan viimeistellä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken.

Vihreä eduskuntaryhmä ilmaisee tukensa hallituksen linjalle ratkaista vaali- ja puoluerahoituksen kysymykset tiedonannon mukaisesti ja kannattaa yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Demokrati förutsätter val. Val förutsätter kandidater och partier. Men val förutsätter också valkampanjer, och valkampanjer är inte gratis. De kostar. Det räcker inte med att nå ut till väljarna bara på torg- och stugmöten eller med dörrknackning, inte för att de heller är helt gratis.

Nästa steg i logiken är att valkampanjer måste finansieras. Idealet vore väl att kampanjerna skulle bekostas med partiernas medlemsavgifter eller med allmänna medel, alltså statligt och eventuellt kommunalt partistöd. Medlemsavgifterna räcker dock inte långt, och även partistödet har sina begränsningar. Medborgarna, skattebetalarna, skulle knappast acceptera en flerdubbling av partistödet. Dessutom missgynnar partistödet nybörjare, eftersom det baserar sig på redan uppnådda positioner.

Partierna och kandidaterna, öppna och jämlika politiska val, demokratin, behöver alltså annan finansiering. Så enkelt är det. Det är inget skumt, för att inte tala om någonting brottsligt, i det. Tvärtom är extern finansiering en nödvändighet, så att också andra än rika medborgare kan kandidera i val. Sedan börjar det svåra. Vilka spelregler ska vi enas om för att undvika de missförhållanden som nu har uppdagats? Hur ska vi lyckas återvinna medborgarnas förtroende för politiken och för oss politiker?

Herra puhemies! Aloittakaamme nöyryydestä. Meidän on myönnettävä, että kaikki ei ole mennyt oikein moraalisesti ja eettisesti. Tätä nöyryyttä tarvitsee pääministeri mutta yhtä hyvin oppositio, joka haluaa tehdä pääministerin yksin vastuulliseksi. Loppujen lopuksi me kaikki olemme, jollemme nyt aivan samassa veneessä, niin ainakin samoilla vesillä. Suurilla puolueilla on näyttänyt olevan suurempia luurankoja kaapissa, pienemmillä puolueilla ehkä pienempiä, mutta kaikilla meillä on niitä. (Ed. Andersson: Ei ole!) Kiviä ovat lentänyt keskustelussa, vaikka harvoilla, jos kellään, olisi ollut varaa (Hälinää — Puhemies koputtaa) heittää sitä ensimmäistä. (Ed. Skinnari: Vi har stiftelser!)

Keskustelun ironiaan kuuluu, että joukkotiedotusvälineet, jotka ovat paljastaneet epäkohdat, kärsisivät eniten siitä, että enää ei olisi käytettävissä yhtä paljon rahaa vaalikampanjaan. Mutta tämähän vain osoittaa hyvää niiden moraalista, niitä ei ainakaan voi syyttää itsekkyydestä. Niille on annettava kiitos siitä, että ne ovat hoitaneet tehtävänsä demokratian vahtikoirina.

Herr talman! Svenska riksdagsgruppen ser fram emot resultatet av den valfinansieringsutredning som leds av Lauri Tarasti, och hoppas att nya spelregler i brådskande ordning görs upp. Lagen kan sedan vid behov kompletteras med gentlemannaöverenskommelser mellan partiledarna. Några element: Statliga och kommunala verk och bolag bör inte finansiera valkampanjer. Stiftelser och fonder bör följa sina egna stadgar och sådana allmännyttiga, sociala stiftelser som får allmänna medel bör inte finansiera valkampanjer. Om man vill begränsa reklambudgeterna kunde partierna komma överens om att avhålla sig från tv-reklam.

Herra puhemies! Sen sijaan sekä juridisesti, moraalisesti että demokraattisesti hankalaa ja vaarallista on ryhtyä rajoittamaan yritysten, ammattiyhdistysten ja järjestöjen oikeutta tukea puolueita, ehdokkaita ja vaalikampanjoita — puhumattakaan yksityishenkilöiden oikeudesta tähän. Sama koskee tukien suuruutta. Kaikki tällaisiin tukiin liittyvät ongelmat, kaikki epäilyt sidonnaisuuksista ja vastapalveluista, voidaan sen sijaan eliminoida yksinkertaisella menetelmällä: täysi avoimuus, läpinäkyvyys mieluiten jo ennen vaaleja.

Jos jokainen puolue ja jokainen ehdokas, mikäli mahdollista, jo ennen vaaleja ilmoittaisi avoimesti rahoituslähteensä, äänestäjät voisivat arvioida lahjoittajien legitimiteettiä ja sitä, millaisia sidoksia voidaan pitää sopimattomina. (Ed. Gustafsson: Tukeeko Rkp tätä?) Paikallaan voi myös olla, että avustuksen antajille asetetaan ilmoitusvelvollisuus koskien tietyn summan ylittäviä lahjoituksia.

Herra puhemies! Vaatimus uusista vaaleista sisältää loogisen kuperkeikan. Jos uudet vaalit pidettäisiin nyt, niin ne pidettäisiin voimassa olevin säännöksin, jotka porsaanreikineen ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä looginen järjestys ongelmien korjaamiseen on uudistaa ensin vaalirahoitusta koskevat säännökset, sopia uudesta, paremmasta käytännöstä ja kohdata sitten äänestäjät vaaleissa. Seuraavat vaalit ovat jo keväällä 2011. Siihen saakka nykyisellä eduskunnalla ja hallituksella on äänestäjien valtakirja. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ei luottamusta!)

Ruotsalainen eduskuntaryhmä puoltaa yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä.

Herr talman! Kraven på nyval innehåller en logisk kullerbytta. Om nyval skulle hållas nu, skulle det ske med gällande regler som med sina kryphål visat sig otillräckliga. (Ed. Kalliksen vä-lihuuto) Svenska riksdagsgruppen anser att den logiska ordningsföljden för att råda bot på problemen är att först reformera reglerna för valfinansieringen, komma överens om en ny och bättre praxis, och sedan möta väljarna i val. Nästa val är redan våren 2011. Till dess har den nuvarande riksdagen och regeringen väljarnas mandat.

Svenska riksdagsgruppen förordar enkel övergång till dagordningen.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen maine yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista on erityisesti viime eduskuntavaaleihin liittyvissä epäselvissä ja kohtuuttomissa rahoitussotkuissa kärsinyt suuren ja kauaskantoisen vahingon. Suomalaisten luottamus koko poliittiseen järjestelmään on samalla romahtanut. Tilanne on erittäin vakava. (Ed. Kanerva: Nyt mustamaalaatte kyllä!) Kansanvaltainen järjestelmämme on kriisissä. Syynä on kaikkien suurten puolueiden vaipuminen vaali- ja rahankeruuorganisaatioiksi, jotka ovat lähes keinoja kaihtamatta pyrkineet saamaan rahaa, valtaa ja asemia. (Ed. Laukkanen: Niin kuin ed. Kalliksen taulukaupat!) Aatteella ja ohjelmilla ei ole enää näille merkitystä. Mitä sanoisikaan Santeri Alkio, J. K. Paasikivi tai Miina Sillanpää tämän päivän poliittisen perintönsä vaalijoista?

Suuret puolueet eivät nojaudu kansaan ja äänestäjiinsä vaan rahoittajiinsa. Salailu, selittely ja vastuun karttaminen ovat astuneet rehellisen avoimuuden sijaan. Suomen kansan on syytä tietää, että tämän sotkun ovat aiheuttaneet pääasiassa keskusta, kokoomus ja sosialidemokraatit. Vasemmistoliitto ja Rkp ovat omilla tahoillaan kunnostautuneet salailemaan tukiensa määriä. (Ed. Laukkanen: Voi tätä käsien pesua!) Maan tapa on vain noiden viiden puolueen tapa. Nyt se on tiensä päässä.

Puolueiden tulisi olla kansalaisyhteiskunnan keskeisiä toimijoita, jotka aatteellaan ja omilla poliittisilla ohjelmillaan sekä kyvykkäillä ehdokkaillaan kilpaillen tarjoaisivat selkeät aatteelliset vaihtoehdot äänestäjille. Mutta missä ovat vaihtoehdot? Ovatko ne ay-liike, suurliikemiehet, rikkaat säätiöt ja jopa veroparatiisiyhtiöt? Maassa on talouskriisi, suurtyöttömyys, kasvava köyhyys ja ilmastonmuutos, mutta hallitus rämpii syvällä suossa toimintakyvyttömänä.

Suuret vaalirahat ovat peräisin rikkaalta ay-liikkeeltä, parhaita liikepaikkoja haluavilta suurliikemiehiltä ja näiden apureilta sekä kansalta kerätyistä ja Raha-automaattiyhdistyksen ja säätiöiden kautta kierrätetyistä varoista. Tällainen ei ole hyväksyttävää. Tarvitaan selkeä ja vahva suunnanmuutos. Se on tämän eduskunnan vastuulla juuri nyt.

Vastikkeetonta puolue- ja vaalirahaa ei ole. Ei lienekään sattuma, että parhaita paikkoja valtaville kauppakeskuksilleen haluavat yksityiset liikemiehet antavat suurten puolueiden harvoille ja tarkoin valituille poliitikoille jopa kymmenientuhansien eurojen vaalituet. Suurten hallituspuolueiden aivan uudelle tasolle nostama vaalirahasotku on tuhonnut siis Suomen kansainvälisen maineen ja oman kansan luottamuksen politiikkaan. Kautta aikain sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto edeltäjineen ovat istuneet syvällä ay-liikkeen sylissä nauttien sen verovähennyskelpoisten jäsenmaksutulojen virrasta suoraan vaalikassoihinsa. (Ed. Kimmo Kiljunen: Mehän ajamme sitä ay-liikkeen asiaa! — Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Kokonaan oma lukunsa on Rkp, joka säätiöidensä avulla elää aivan omaa eliittielämäänsä. Vihreät istuvat oppositiossa ja hallituksessa vuoropäivinä: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Puheenjohtajat Vanhanen ja Katainen väittivät taannoin kirkkain silmin, että Nova Groupin ja Kms:n tuilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta vaalien tulokseen. Väite on täysin käsittämätön. Jos vaalimainonta, johon konkurssiyhtiöiden rahat käytettiin, ei merkinnyt mitään, miksi puolueet haalivat hämärissä kammareissa näitä rahoja? Rahalla ostettiin kansanedustajapaikkoja ja hallitusvalta.

Nova-yhtiöiden konkurssipesistä jää valtiolle verovelkaa yli miljoona euroa ja todennäköiset palkkaturvamenot päälle. On kohtuullista, että keskusta ja kokoomus joutuvat palauttamaan Nova-rahat pesille, jotta veronmaksajien ei tarvitse maksaa vielä konkurssikulujakin. Nuorisosäätiön vaalituet ovat osin peräisin Raha-automaattiyhdistykseltä, Asuntorahastolta ja nuorilta vuokralaisilta ja näiden saamista Kelan asumistuista. Ay-liikkeen vaalituet ovat osin peräisin veronmaksajilta verovähennysoikeuden kautta. Tasapuolisuutta nämä julkisia varoja jakavat tahot eivät ole edes yrittäneet toteuttaa rahoja jakaessaan. (Ed. Lahtela: Mites nämä yritykset?)

Raha-automaattiyhdistyksen, Kuntien eläkevakuutuksen ja muiden julkisten tahojen rahanjako on selvitettävä tarkoin. Niiden oma sisäinen tarkastus ei luottamusta palauta.

Kristillisdemokraatit ovat aina julkistaneet lainmukaisesti saamansa vaalituet. (Eduskunnasta: Taulukaupat!) Edustajiemme osalta säädetyt julkistamisrajat eivät ole ylittyneet. Myöskään vaalirahoitusilmoituksia ei yhdenkään puolueemme kansanedustajan ole tarvinnut jälkikäteen korjailla. (Eduskunnasta: Ei kannata hurskastella!)

Herra puhemies! Vuonna 2000 säädetyn lain mukaan kansanedustajaksi ja varakansanedustajaksi valitun on annettava oikeusministeriölle kahden kuukauden kuluessa eduskuntavaalien tuloksen vahvistamisesta ilmoitus vaalirahoituksestaan. Tätä lakia rikkoi vuonna 2007 noin 40 kansanedustajaa, mukana kymmenkunta ministeriä. Tämän laittomuuden julkitulosta alkoi koko sekavan vyyhdin ja kytkentöjen paljastuminen, hyvä niin.

Valtioneuvoston jäsenenä virkavalan vannoneet ministerit Häkämies, Lehtomäki, Vapaavuori ja Vehviläinen antoivat keväällä 2007 vaalirahoitusilmoitukset, jotka eivät täyttäneet lain vaatimuksia. Ministerit allekirjoituksellaan vakuuttivat oikeusministeriölle antamansa ilmoitukset oikeiksi. He kuitenkin muuttivat ilmoituksiaan vuoden kuluttua lain edellyttämän määräajan jälkeen, vasta kun ilmoitusten lainvastaisuudet tulivat julki. Myös ministerien Hyssälän, Kataisen ja Pekkarisen alkuperäiset vaalirahailmoitukset olivat puutteellisia, ja hekin korjasivat toukokuun lopussa 2008 niitä julkisuudessa syntyneiden paineiden jälkeen. Pääministeri Vanhasen ja ministeri Väyrysen määräaikana antamien ilmoitusten mukaan Kehittyvien maakuntien Suomi ry antoi molemmille 10 000 euron vaalituen. Tässä summassa on 1 700 euron rajan ylittävä tuki vähintään yhden yksittäisen yrityksen osalta, koska julki tulleiden tietojen mukaan 10 000 euron tuki oli vain viideltä yritykseltä peräisin. Näin ollen 10 000 jaettuna 5:llä johtaa väistämättä rajan ylittämisiin. Ilmoituksissa tukisummia ei ole myöhemminkään eritelty.

Ministerien osalta tilanne on vakava, koska heidän johdollaan valmistellaan muun muassa vero-, eläke-, työelämä- ja yritystukilainsäädäntö, joissa yhteiskunnalliset ja taloudelliset intressit erityisesti yritysten näkökulmasta ovat mittavat. Eräät ministerit tekevät myös yksittäisiä päätöksiä. Asiattomien kytkentöjen vaara on ilmeinen ministerien osalta. Kansanedustajilla ei vastaavaa varaa ole. (Ed. Ollila: Ei ennen vaaleja tiedä, kuka on ministeri!)

Herra puhemies! Vanhasen hallitus on ollut hidas valmistelemaan uutta, avointa puolue- ja vaalirahoituslainsäädäntöä. Kristillisdemokraatit vaativat, että uusi lainsäädäntö saatetaan pikaisesti voimaan. Tämä on erittäin tärkeä askel, jolla voidaan korjata vanhojen puolueiden synnyttämä vakava luottamuskriisi.

Kristillisdemokraatit vaativat, että puolue- ja vaalirahoitus tehdään avoimeksi ja läpinäkyväksi. Yksittäisille tukisummille tulee säätää kohtuullinen kokonaiskatto. Olemme valmiit harkitsemaan myös kampanjakattoa. Valtion, kuntien ja kuntayhtymien ja niiden omistamien yhteisöjen tuet tulee kieltää. Puolue- ja vaalirahoituksen valvonta tulee järjestää tehokkaaksi ja aukottomaksi.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tiedostaa ne monet ongelmat, jotka puolue- ja vaalirahoituksen uudistamiseen liittyvät. Kuitenkin järjestelmämme kannalta on välttämätöntä tehdä huolellinen ja tarkka ja riittävän tiukka lainsäädäntö.

Arvoisa puhemies! Edellä todetun perusteella ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Kuultuaan valtioneuvoston tiedonannon vaalirahoituksesta eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viipymättä eduskunnalle esityksen lainsäädännöksi, jossa puolue- ja vaalirahoitus tehdään avoimeksi, yksittäisille tukisuorituksille asetetaan kohtuullinen katto, valtion ja kuntien sekä niiden omistamien yhteisöjen ja niiden tai Raha-automaattiyhdistyksen rahoitusta saavien yhteisöjen ja säätiöiden vaalituet sekä ay- ja muiden etujärjestöjen, joiden jäsenmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, varoista maksettavat vaalituet kielletään, puolue- ja vaalirahoituksen valvonta järjestetään tehokkaaksi ja säädösten rikkomisesta säädetään asianmukaiset sanktiot, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on pesty vanhojen puolueiden vaalirahoitukseen liittyvää likapyykkiä jo puolitoista vuotta. Vaikka pyykkäreinä ovat olleet lukuisat maamme eturivin toimittajat, valtakunnallinen media ja monet muut mielipidevaikuttajat, ei vieläkään ole saatu puhdasta pesutulosta, sillä jatkuvasti, lähes päivittäin, paljastuu yhä uusia ja entistä röyhkeämpiä rahan keräämiseen liittyviä lonkeroita. Nyt likapyykin sävyt alkavat olla harmaan sijasta mustia, vaikka pitkäkestoisen pyörityksen jälkeen pitäisi näyttää edes hieman valkeammalta.

Muutama vuosi sitten Suomessa julkaistiin Tak ili kak -niminen kirja, jossa opetettiin venäläistä tapakulttuuria suomalaisille. Voisi luulla, että kyseinen teos on kirjoitettu keskustan puoluetoimistossa Apollonkadulla. Siitä lienee ammennettu oppia joillakin suunnilla vaalirahan keruuseen kaikenlaisilta hämäräperäisiltä liikemiehiltä sekä yhtiöiltä, säätiöiltä ja vastaavilta.

Viimeisimmät uutiset kertovat, kuinka yleishyödyllisten asuntoyhtiöiden rahoja on käytetty eräiden poliitikkojen vaalirahoitukseen. Opiskelijoiden ja muiden vuokra-asujien asumisen tukemiseen tarkoitettuja rahoja on kahmittu useissa peräkkäisissä vaaleissa eräiden puolueiden ehdokkaiden vaalikampanjoihin. Nyt nämä rysän päältä kärynneet poliitikot sitten ilmoittavat eroavansa yhtiöiden johdosta, mutta jäävät edelleen roikkumaan kyseisten yhteisöjen hallintoelimiin. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, miksi he eivät eroa kokonaan tehtävistään, kun kerran itsekin ovat ymmärtäneet, että luottamus on menetetty.

Arvoisa puhemies! Suomessa suurella rahalla voidaan ostaa näkyviä ja kuuluvia, mainostoimistojen ammattilaisten luomia mielikuvakampanjoita, joiden avulla esimerkiksi Sampo-konsernin ääni saattaa painoarvoltaan olla yhtä suuri kuin 15 000 äänestäjän ääni, vaikka Sampo-konsernilla ei ole perustuslakimme mukaan edes äänioikeutta. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös tavalliset kunnallisverojen maksajat on pantu tietämättään täyttämään eräiden tärkeimpien kuntapoliitikkojensa vaalikassoja. Tuskin moni äänestäjä tiesi äänestyskopissa maksaneensa kotikuntansa ääniharavan kampanjakuluja taidekauppojen muodossa. Voidaankin kysyä, olisiko äänestyspäätös kenties ollut toisenlainen, jos ehdokkaiden ja puolueiden vaalikampanjoiden kaikista rahoittajista olisi ollut saatavilla totuudenmukaista tietoa jo äänestyshetkellä. Perussuomalaisten mielestä on äärimmäisen huolestuttavaa, että samanaikaisesti, kun kunnat leikkaavat peruspalvelujaan, korottavat kunnallisveroprosenttejaan ja ottavat lisävelkaa, ne syytävät veroeuroja valtaapitävien poliittisten puolueiden taulukauppoihin.

On uskomatonta, kuinka jotkut ehdokkaat tai heidän asiamiehensä ovat kehdanneet tehdä myyntitarjouksia jopa kuntiensa kunnanjohtajille ja koulutuskuntayhtymien ja vastaavien verovaroilla ylläpidettävien tahojen johdolle. Pitää olla todella lujaluontoinen kunnanjohtaja, joka uskaltaa sanoa jämäkästi "ei" silloin, kun vaikutusvaltaisimmat kuntapäättäjät kaupittelevat taide-esineitä. Veronmaksajan kannalta on ikävää, että heidän rahoillaan ostetaan ylihintaista taidetta. (Ed. Kallis: Hyvää taidetta se oli!)

Arvoisa puhemies! Moni hyväuskoinen kansalainen on äänestänyt vaaleissa julkkisehdokasta, vaikkapa entistä missiä tai urheilijalahjakkuutta, tietämättä, että tämä tosiasiassa kulkee vaaleista toiseen jopa talousrikoksiin syyllistyneiden kummisetiensä talutusnuorassa. Jostakin syystä valtamedia ei ole aikaisemmin osoittanut kiinnostusta edes julkisuuden henkilöiden kampanjoiden rahoittajiin. Ilmeisesti edustuskodin sisustuksen ja vaatekaapin sisällön on oletettu kiinnostavan kansaa enemmän. Nyt, kun ehdokkaiden kulissien takana kyhjöttäneet Merisalot ynnä muut tulevat päivänvaloon, saattaa tavallisten kansalaisten luottamus koko demokraattiseen järjestelmäämme horjua vakavasti, ja aivan syystä. (Ed. Pertti Virtanen: Jo on aikakin!)

Näyttää siltä, että Suomesta on tullut varsinainen vaalirahoituksen veroparatiisi, jossa ongelmia vähätellään ja häivytetään vetoamalla maan tapaan. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole maan tapa, vaan vanhojen puolueiden tapa toimia. Historiallinen totuus on, että pitkäaikainen vallassaolo altistaa kaikenlaiselle korruptiolle. (Ed. Salo: Kyllä kansa tietää!) Perussuomalaiset eivät ole osallistuneet tähän korruptioon. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Tarastin työryhmän haasteet ovat todella suuret, sillä nykyiset vaalirahoitukseen liittyvät lakimme voidaan rinnastaa lähinnä Valko-Venäjän vastaaviin. Perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että kaikki vaalirahoitukseen liittyvät lonkerot on vihdoin tuotava päivänvaloon. Sekä yksittäisten ehdokkaiden että puolueiden kampanjat on saatava mahdollisimman avoimiksi ja läpinäkyviksi riittävän selkeällä ja velvoittavalla lainsäädännöllä sekä rangaistussanktion uhalla. Vaalirahan alkuperän häivyttäminen erilaisten yhdistysten, säätiöiden, yhtiöiden ja muiden tahojen taakse on estettävä. Lisäksi ehdokkaiden vaalikampanjoille tulee lailla säätää kulukatot, jotka ehkäisevät tehokkaasti nykyistä kampanjoiden kilpavarustelua.

Perussuomalaisten mielestä kuntien, valtion, niiden yhtiöitten ja vastaavien julkisilla varoilla toimivien yhteisöjen osallistuminen puolueiden ja ehdokkaiden suoraan tukemiseen myös seminaarien muodossa tulee estää. Lisäksi kaikkien yhteisöjen tuet puolueille ja ehdokkaille pitää saada täysin läpinäkyviksi ja näille tuille on saatava vuosittaiset katot. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme palauttaa Suomen kansalaisille takaisin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin kiittänyt näistä ryhmäpuheenvuoroista, koska niistä selviää, että ministeri Braxilla varmaan on mahdollisuus saada aikaan hyvä hallituksen esitys. Yhtä puheenvuoroa minä vähän ihmettelen. Se oli tämä ed. Petteri Orpon puheenvuoro. Tietysti hän ei ollut vielä syntynytkään silloin, kun tehtiin Liinamaa-sopimus, joten hänen oli tietysti vähän vaikea tietää, että sopimus, verovähennysoikeus, syntyi samanlaisena sekä työnantajille että työntekijöille, jolloin sopimus koskee samalla tavalla työnantajaa ja työntekijöitä. Lisäksi työnantajat ja työntekijät, työnantajat tämän säätiön kautta, teillekin ovat antaneet suurin piirtein yhtä paljon tukea. Onko se teidän mielestänne tasapuolista, ed. Petteri Orpo, vaatia vaan työntekijöitä vastuuseen? Tämä SAK:n mainoshan, joka täällä mainittiin, oli sen verran toope, että siitä hyötyivät lähinnä työnantajan tukemat puolueet, joten se ei nyt riitä oikein syyksi.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin oleellista on se, että kaikkia tahoja, niin ammattiyhdistysliikettä kuin elinkeinoelämääkin, kohdellaan samalla tavalla. (Ed. Kimmo Kiljunen: Kertokaa siitä tuesta!) Mutta haluaisin kysyä, kun meille jäi nyt se hieman epäselväksi, jos ajatellaan esimerkiksi Tarastin työryhmän jatkotyöskentelyä, mikä nyt on SDP:n kanta tähän ulkopuoliseen vaalirahoitukseen, kun puheenjohtaja Urpilainen on ehdottanut harkittavaksi sen kokonaan kieltämistä, mitä ed. Heinäluomakin on tukenut, ja nyt ryhmäpuhuja Söderman sitten taas tuntui olevan aivan eri mieltä. Tämä on niin keskeinen asia, että olisi tärkeä tietää, mikä SDP:n kanta tässä asiassa on.

Jos mentäisiin pelkästään puoluetuen kautta vaaleihin, kuten puheenjohtaja Urpilainen esitti, se olisi meidän mielestämme kyllä aivan väärä suunta, koska silloin me sosialisoisimme puoluetyötä ja vaalityötä, ja sitä me ainakaan kokoomuksessa emme halua.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on yritetty jakaa vanhoihin ja uusiin puolueisiin. Suomalainen kansanvalta on kuitenkin menestystarina jo yli sadan vuoden ajalta. Ellei näitä vanhoja puolueita olisi ollut, niin en ole varma, mikä tämä kansanvalta olisi ollut. Minusta yhteinen asia on kuitenkin se, että tuetaan sitä tulevaa hallituksen esitystä, jolla löydetään uudet toimintatavat, joilla sitten uudet ja vanhat puolueet voivat lähteä toteuttamaan tältä pohjalta entistä läpinäkyvämpää, entistä uskottavampaa ja sellaista kansanvaltaa, että tännekin tulevaisuudessa on entistä enemmän halukkaita tulijoita.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan mielelläni odottaisin pääministeri Vanhasenkin osallistuvan tähän keskusteluun. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) Piditte puheenvuorossanne ongelmallisena talkooväen kahvinkeittoa ja talkooväen lennäkkien jakelua, kun olennaista olisi se, että elinkeinoelämän tuki on ongelmallista silloin, jos tuen antajilla on selkeä ja konkreettinen etu. Näin näyttää olleen esimerkiksi Kehittyvien maakuntien Suomen ympärille ryhmittyneellä suppealla liikemiesryhmällä. Tämä ryhmä halusi väljyyttä kaupan suuryksikköjen sijoitteluun, vaikka ympäristöongelmien luulisi vaativan tiukempaa sääntelyä. Blogissanne tuitte tämän liikemiesryhmän tavoitteita ja hankkeita. Ihan mielellään kuulisin tästä. Jotenkin tuntuu, että tämä liikemiesryhmä ei näytä olleen ihan puhtaalla asialla. Toivoisinkin mieluummin kommentteja näihin olennaisiin asioihin.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen hyvin tyytyväinen siihen, että kaikista ryhmäpuheista on tullut selvästi läpi se, että kaikki tiedostavat tilanteen vakavuuden, ja se, että tämän vaalirahoituksen avoimuus, mitä hallitus tiedonannossaan on linjannut, on nyt keskeistä, ja se, että myös Tarastin työryhmässä kaikille puolueille annetaan mahdollisuus arvioida yksityiskohtia näitten rajoitusten osalta, koska niissä on todella erinäköisiä juridisia näkökulmia, mitkä pitää ottaa huomioon. Mutta niistä haluaisin sanoa, että kyllä sillä, että tätä kampanjoiden kilpavarustelua jollain tavalla hillitään, on merkitystä sen kannalta, että erityisesti nuoret ehdokkaat pääsevät esille ja ettei muodostu sellaista painetta, että rahoituksen kerääminen on ehdokkaan paras ominaisuus, vaan ehdokkaan parhaan ominaisuuden pitää olla hänen kykynsä olla hyvä kansalaisten edustaja.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pöydälle on jaettu Tarastin työryhmän välimietintö. Liitteenä siellä on asiantuntija Venhon valmistelema kansainvälinen vertailu. Kannattaa lukea tätä. Se nimenomaan antaa sen kuvan, puhuu sitä kieltä, että rajat ja kiellot ovat paljon tehottomampia kuin avoimuus ja läpinäkyvyys. (Ed. Tuomioja: Ne eivät ole toistensa vastakohtia!)

Sitten yksi kysymys: ymmärsinkö minä perussuomalaiset oikein, että he haluavat kieltää seminaareihin osallistumisen? Jos se on näin, he haluavat rajoittaa meidän perusoikeuksiamme, kokoontumisvapautta. Sitä eduskunta ei voi hyväksyä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puolueiden tulisi kisailla vaaleissa aatteellaan, ohjelmallaan ja hyvillä ehdokkaillaan ja sen lisäksi sitten nojata ennen kaikkea jäsenistöönsä eli luonnollisiin ihmisiin, joilla on äänioikeus vaaleissa. Riittävä rahoitus löytyy, jos puolueet toimivat asiallisesti kansan parhaaksi jäsenmaksuista saatavan ja luonnollisten henkilöiden tuen kautta. Tämä valtava rahoitus, joka hämärien liikesuhteiden kautta on nyt vallannut varsinkin viime eduskuntavaaleissa maan, on vahingollista koko järjestelmälle. Siitä on syytä päästä eroon. Selkeät rajat ja katot on syytä panna. Valitettavasti kokoomus nyt ainoana ryhmänä kirkkaasti, ehkä Rkp myös, tyrmäsi tämän kattoajattelun, joka on monessa maassa ja olisi meilläkin aivan paikallaan ja tarpeen.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rkp:n edustajalle täytyy todeta se, että jos veromarkoilla, niin kuin on tehty, kuntien osalta erityisesti, tuetaan eri puolueitten järjestämiä seminaareja ja ostetaan jumalattomasti lippuja, suuria summia, sitä me vastustamme ehdottomasti.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Lapintielle: pahoittelen todella, jos viittauksestani talkookahvitukseen syntyi se käsitys, että olisin jotenkin estämässä sitä. Päinvastoin käytin sitä esimerkkinä siitä, että jos ehdokkaan kampanjalle asetetaan katto, tulee olemaan hyvin vaikeaa seurata ja valvoa sitä, kun esimerkiksi toinen saattaa maksaa 200 euroa kahvilalle kahvituksesta, toinen teettää sen talkoilla. Tätä talkoopuolta pitää suosia. Vielä ongelmallisemmaksi käy esimerkiksi nettisivujen tekeminen, jossa moni pystyy omalla osaamisellaan ja tukiryhmänsä jäsenten osaamisella tekemään ilmaiseksi ne sivut, toinen teettää mainostoimistossa jne. Eli katon valvonta tältä osin on vaikeaa.

Sen takia tässä hallituksen tiedonannossa viitattiin siihen, että helpointa kampanjakaton valvonta olisi lähinnä julkisen mediamainonnan osalta, jossa tiedetään hinnat, alennusprosentit ja se olisi ehkä tehtävissä. Hallitus ei siihen vielä tässä tiedonannossa kantaa ottanut. Toimikunta varmaan jatkaa keskustelua tältä osin. Mutta kaikkinainen talkootyö, siihen kannustaminen vaalityön muotona, on tietysti kaikkein toivottavinta.

Tämän keskustelun perusteella vaikuttaisi siltä, että tässä on erittäin monta asiaa, joissa puolueet ovat jo hyvin lähellä toisiaan. Tiettyjen tahojen tuki kiellettäisiin totaalisesti, niin kuin esimerkiksi tässä viimeisessä väittelyssä ollut kuntien seminaarilippujen ostaminen jne. Samoin tukien avoimuus, sitä kaikki kannattavat. Eurorajaa ei ole vielä sovittu, mutta uskon, että se löytyy kyllä, samoin tämä, voi sanoa, ilmoitusten tekemisen reaaliaikaisuus ja se, että se on jatkuvaa toimintaa, ei vain vaaleihin liittyvää. Näistä kaikista tuntuu olevan selvästi yhteisymmärrys. Eniten erimielisyyttä on katoista, sekä lahjoittajakohtaisesta katosta että kampanjakatosta. Näiden osalta nyt vaan pitää työskennellä, ja toimikunnan pitää näistä eväistä pystyä nopeasti puristamaan yhteinen kanta. Puheenvuorot tarkkaan kuunneltuani en pidä mahdottomana sitä, etteikö näistäkin löytyisi hallittavissa olevaa yhteistä kantaa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan todeta teille, arvoisa pääministeri, (Ed. Zyskowicz: Ettekö halua kiittää aivan aluksi?) että tämä tiedonanto oli kyllä pettymys. Kun saimme viime viikolla viestin rapakon takaa, että tulette tänään yhdessä valtioneuvoston kanssa antamaan eduskunnalle tiedonannon tästä vaalirahoitussotkusta, niin kyllä ainakin minä henkilökohtaisesti uskoin — ja uskon, että aika moni muukin kansanedustaja uskoi — että tässä tiedonannossa tullaan nyt vastaamaan niihin kysymyksiin, joita oppositio on tässä pitkin matkaa teille esittänyt.

Mutta tässä tiedonannossa ei mainita sanallakaan Nova Groupia, tässä tiedonannossa ei mainita sanallakaan Kehittyvien maakuntien Suomea, (Ed. Rajamäki: Juuri näin!) ja kuitenkin juuri näistä asioista tämä koko vaalirahoitussotku lähti liikkeelle. Sen sijaan tässä nostetaan nyt tikun nokkaan työmarkkinajärjestöjen myöntämä tuki, joka on täysin laillista, (Ed. Rajamäki: Täysi väistöliike!) ja mainitaan jopa erikseen yhden palkansaajajärjestön tekemä televisiomainos.

Minä haluaisin kysyä teiltä nyt, arvoisa pääministeri: miksi te vetäydyitte tämän tiedonannon taakse viime viikolla, jos te ette kuitenkaan vastaa nyt niihin kysymyksiin, joita oppositio on teille esittänyt?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli totesi ryhmäpuheenvuorossaan, että politiikka perustuu luottamukseen. Nyt kun puhutaan pääministeri Vanhasen luottamuksesta, niin silloin tässä tiedonantokeskustelussa pohditaan sitä, vastasitteko te niihin kysymyksiin, mitä on pitkään esitetty. Ihan samaan kuin ed. Urpilainen kiinnitin itsekin huomiota teidän puheessanne: siihen, mistä koko tämä vaalirahasirkus lähti käyntiin. Kehittyvien maakuntien Suomesta ja Novasta ei mainittu sanallakaan, Novasta, jossa on rikosepäilyjä, Kehittyvien maakuntien Suomesta, jossa on rikosepäilyjä. Ja muistetaan vielä, keitä nämä rahoittivat: kokoomusta ja keskustaa. Vielä kaiken lisäksi: missä Kehittyvien maakuntien Suomi perustettiin? Se perustettiin keskustan puoluetoimistolla. Kun näihin ei tule vastausta, niin silloin herää kysymys, voiko pääministeriin enää luottaa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelun pohjalta käy ilmi, että puolueet hyvin laajalti, ehkä kokoomusta ja Rkp:tä lukuun ottamatta, olisivat valmiit varsin tiukkoihin rajauksiin ja kattoihinkin. Hämmästyin kyllä, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ehdotettiin jopa yksityishenkilöille ja yrityksille verovähennysoikeutta vaalituesta. Sehän tarkoittaisi puoluetuen rinnalle sitä, että valtion varoista kustannettaisiin vaalityötä.

Herra pääministeri, te olette kyllä mielestäni oikeassa siinä, että ette te yksin ole vastuussa menneistä virheistä, omista virheistänne — tai toki omista virheistänne (Naurua) ja keskustapuolueen virheistä mutta ette muiden osalta. Mutta teidän vastuullanne on nyt kyllä ennen muuta se, että uudesta vaalilaista saadaan riittävän jämäkkä, joka myös heijastelee tätä eduskunnan tahtotilaa, ja siksi tämä tiedonanto oli pettymys. Siinä heitettiin enemmän kysymyksiä ja pohdintaa mutta ei annettu selkeitä raameja tälle vaalilaille, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja tässä sekavassa tilanteessa se olisi kyllä ollut kohtuullinen vaatimus.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomalaisten luottamus poliittiseen järjestelmään ja demokratiaan on ollut pitkään alamaissa, ja viime viikot ovat varmasti tätä vain lisänneet. Tältä osin on tietysti selvää, että meidän täytyy yhdessä kaikin tavoin lisätä avoimuutta, muuttaa käytäntöjä ja myöskin ja nimenomaan uusia lainsäädäntöä sillä tavoin kuin tässäkin keskustelussa on sosialidemokraattienkin osalta esitetty. Mutta, herra pääministeri ja hyvä hallitus, ei tämä riitä. Tilanteessa, jossa oven yllättäen avauduttua te olette jääneet kiinni käsi syvällä Novan piparipurkissa, ei silloin auta sanoa, että päiväkodin muutkin lapset käyvät samalla purkilla, kun se ei edes pidä paikkaansa.

Olen koettanut sanoa, että se, mistä Suomessa nyt puhutaan, itse asiassa on verrattuna menneiden vuosikymmenien käytäntöihin ehkä nappikauppaa tai verrattuna siihen, mitä Italiassa tapahtuu, mutta Suomi ei ole Italia, emmekä me halua Suomeen sellaista pääministeriä, joka kieltäytyy vastaamasta asiallisiin, tärkeisiin kysymyksiin menettelytavoista. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Toivon, että pääministeri käyttää tätä tilaisuutta ja keskustelua ja vastaa kaikkiin niihin tärkeisiin kysymyksiin, joita on esitetty.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Haluan omasta puolestani kiittää sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa. Se oli monelta osin analyyttinen ja hyvän hengen mukainen. Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro oli taas sitten täysin päinvastainen esitys. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Ohhoh!)

Joitakin huomioita tästä poliittisen toiminnan rahoituksesta. Sekä ehdokkaitten että puolueitten kohdalla ainoa pomminvarma lääke on täysi läpinäkyvyys ja avoimuus. (Ed. Tennilä: Ja katto!) Kaikki rajoitukset tähän uhkaavat viedä sen hyvän, mitä täysi avoimuus aikaansaa.

Jos katsotaan vaikkapa nyt kampanjakattoa, niin mikä on esimerkiksi poliittinen kampanja? Jos otetaan semmoinen esimerkki, että pitkäaikainen parlamentaarikko Paavo Arhinmäki haluaa tarjota helsinkiläisille äänestäjilleen 60-vuotispäiväkahvit neljä kuukautta ennen vaaleja, tekee siitä näyttävän lehtikampanjan ilman mitään vaalinumeroita, koska siinä vaiheessa numeroita ei ole, onko se kampanja vai ei? Minusta hänellä pitää olla oikeus tehdä tämmöinen, ilman että se lasketaan hänen vaalikampanjaansa pienentävänä tekijänä, tai mikäli kattoja tai rajoitteita tehdään, poliittinen kampanjointi siirtyy toisten käytäväksi. Pitäisikö meidän kieltää samaan aikaan muun muassa etujärjestöjen mainoskampanja ehdokkaitten puolesta tai sellaisten kampanjoitten julkituominen, jotka voidaan rinnastaa jonkun puolueen tavoitteisiin?

Tämä rajanveto rajoitteiden kanssa on äärettömän vaikeaa. Ainoastaan puhdas, läpinäkyvä, avoin systeemi pystyy takaamaan sen, että kaikki tietävät, ketkä politiikkaa ja poliitikkoja rahoittavat. Kansalaisilla on oikeus tietää se, mutta kansalaisilla on myös oikeus rahoittaa politiikkaa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Varmasti kuitenkin tästä puheenvuorosta ja näistä ryhmien puheenvuoroista on löydettävissä, ja tämä ed. Räsäselle, huomattavasti apua Tarastin työn loppusuoralle. Käsittääkseni ryhmäpuheenvuoroissa kannatettiin kaikkia niitä asioita, jotka hallituskin omalta osaltaan paalutti jo asioiksi, jotka täytyy saada läpi.

Korostaisin esimerkiksi tämän 2 000 euron rajan ilmoitusvelvollisuuden merkitystä koko tässä asiassa. En ole varma, kuuluiko se tai havaitseeko sitä ensi lukemalla. Ajatus siis on, että jos paitsi puolueiden myös puolueiden piirijärjestöjen ja paikallisjärjestöjen sekä sitten puolueita lähellä olevien tahojen kautta tai sitten niiltä tulee yli 2 000 euron — tässä tapauksessa esimerkkisummana, se vielä tarkistetaan Tarastin työryhmässä — lahjoituksia, ne ovat online, välittömästi, koko ajan äänestäjien arvioitavissa, ja tämä on esimerkiksi asia, jota aikaisemmin ei ole pidetty yleisesti sovittuna asiana. Nyt käsittääkseni meillä on hyvin laaja konsensus siitä, että tämä avoimuus tullaan rakentamaan niin, että tuli ilmoitus, ulkopuolinen lahjoitus mistä tahansa, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tämän rajan yli se näkyy Valtiontalouden tarkastusviraston sivuilla.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä ei ole pelkästään hallituksen kyselytunti, niin esitän kysymykseni puheenjohtaja, kollega Urpilaiselle. Paljonko teidän puolueenne on saanut rahaa viime vuosien aikana Palkansaajasäätiöltä? Tämä STS-Säätiönä aiemmin tunnettu säätiöhän sai peruspääoman 1990-luvun alussa, jolloin Kansallispankki maksoi 100 miljoonaa markkaa arvottomista STS-osakkeista. Tässä säätiössä on teidän puoluetoimistonne väkeä hallituksessa. Kysyn teiltä: paljonko puolueenne on saanut suoraan tai välillisesti avustusta tältä säätiöltä, ja — ennen kaikkea — onko sen säätiön säädekirjassa, tarkoituspykälässä, että sen tarkoituksena on tukea sosialidemokraattista puoluetta?

Puheenjohtaja Arhinmäki, voisin myös kuitata, oletteko te osanne tästä saaneet.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puolestani esitän vastakysymyksen puheenjohtaja, kollega Vanhaselle. Nimittäin uutinenhan kertoo tänään, että Helsingin rikospoliisi on ryhtynyt tutkimaan Kehittyvien maakuntien Suomen toimintaa. Yhdistykseen liittyvät rikosepäilyt ovat nyt sitten osana tätä laajempaa Nova Group -tutkintaa. Nettiuutisen mukaan tämän yhdistyksen varapuheenjohtaja kertoi jo viime kesänä yhdistyksen sekavista kokouskäytännöistä, ilmaan putkahtavista allekirjoituksista sekä vuosikokousten ja tilinpäätösten puuttumisesta. Julkisuudessa on myös ihmetelty sitä, mistä yhdistyksen toimintaa todellisuudessa ohjailtiin.

Arvoisa pääministeri, tätä yhdistystä perustettiin teidän puolueenne puoluetoimistolla. Tämän yhdistyksen toimintaa te olette kestittänyt Kesärannassa. Tästä yhdistyksestä, Kehittyvien maakuntien Suomesta, tai Nova Groupista te kehtaatte olla mainitsematta sanallakaan tässä teidän tiedonannossanne, aivan kuin tällä ei olisi mitään tekemistä tämän vaalirahakohujupakan kanssa.

Arvoisa pääministeri, oletteko sitä mieltä, että teidän olisi vihdoin aika alkaa kantaa vastuuta myös tästä asiasta?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tähän verovähennysoikeuskeskusteluun. Minusta keskeistä on se, että kaikki ovat tässä samalla viivalla. Tuotakoon nyt esille tämäkin fakta, että 2000-luvun aikana vasemmistopuolueet ovat saaneet ay-liikkeeltä noin 5 miljoonaa euroa, josta voisi laskea olevan noin 2 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja. Tämän tähden avoimuus ja tasapuolinen keskustelu myöskin tässä asiassa olisi oikeutettua, ja toivottavasti Tarastin ryhmässä sitä käydään avoimessa hengessä.

Mitä tulee kampanjakattoon, sen keskeinen ongelma on se, että se on erittäin vaikea toteuttaa. (Ed. Tennilä: Mikä vaikea se on?) Sen määrittely, mitä kampanjaan lasketaan, on kovin vaikeaa. Tämäkin täytyy ottaa tarkkaan harkintaan Tarastin ryhmässä. Sen ryhmän työskentelyä varten toivon, että kilpalaulanta niistä reunaehdoista ja siitä, kuka keksii kovimmat ehdot, loppuisi ja tälle työryhmälle annettaisiin rauha työskennellä, hakea yhdessä kaikkien puolueiden kesken niin oppositiosta kuin hallituksestakin paras mahdollinen ratkaisu.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kampanjakatto on sen vuoksi tärkeä, että siinä on juuri kyse rahan vallasta. Jos rahaa on niin paljon, että sillä pystytään ostamaan huomattavasti enemmän näkyvyyttä kuin muut ehdokkaat talkootyöllä ja tämäntapaisilla keinoilla, silloin ihmiset asettuvat eriarvoiseen asemaan.

Mutta, arvoisa pääministeri, tämä teidän tiedonantonne on siinä mielessä pettymys, että se ei käsittele ollenkaan näitä kipukohtia. Ajattelemme vaikkapa Nova Groupia tai sitä, että meillä on ehdokkaita — ministeriaitiossakin istuu useampi — jotka ovat saaneet veroparatiisiyhtiöiltä rahaa, sellaisilta yhtiöiltä, jotka omistetaan veroparatiiseista, jotta voidaan kiertää suomalaista verolainsäädäntöä. Kun te ette suostu vastaamaan siihen tässä tiedonannossa, niin voisitteko te vastata tässä, onko se teidän mielestänne oikein ja hyväksyttävää?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tiedonantoa lukee ja kuunteli, niin kyllä tämä enemmän muistuttaa Pilatuksen käsien pesua kuin rehellistä, analyyttistä keskustelua siitä, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan. Kyllä historia on pakko tunnustaa, myös lähihistoria, eihän sitä nyt voi pyyhkiä olemattomiin. Kun katsoo tätä teidän suhtautumistanne tähän, mitä on tapahtunut — te puhutte avoimuudesta, te puhutte läpinäkyvyydestä — missä ovat ne selvitysosiot siitä, mitä oli Nova, mitä oli Kehittyvien maakuntien Suomi, mitä olivat sieltä veroparatiiseista tulleet rahat?

Tässä uusvanha puolue vihreät sitten vetäytyy pois. Jos oikein muistan, niin teidän silloinen puheenjohtajanne sai Kehittyvien maakuntien rahoitusta sisälle. Ei tässä ole yhtään sellaista, joka pystyy kätensä pesemään kokonaan. Olkaa rehellinen, olkaa avoin ja hakekaa niitä vastauksia. Me olemme valmiita siihen. Kyllä kampanjakatosta lähdetään liikkeelle. Sillä saadaan tehoa, sillä saadaan toimivuutta, ja sillä saadaan se läpinäkyvyys tähän hommaan aikaiseksi.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinänsä terveessä vaalirahakeskustelussa on ollut hyvin paljon ylilyöntejä. Kun niitä kieltoehdotuksia on kuunnellut, on tullut mieleen kilpailu siitä, kuka kuiskaa äänekkäimmin. Yleinen hyvä sääntö on, että lainsäädäntöä ei pitäisi tehdä tilanteen ollessa päällä ja kiihtyneessä mielentilassa. Siksi on erittäin tärkeää ja oikein, että asia valmistellaan Tarastin työryhmässä. Kun kuuntelin sosialidemokraattien rakentavaa ryhmäpuheenvuoroa, uskon, että sieltä saadaan myöskin asianmukainen esitys. Sen sijaan ihmettelen vasemmistoliiton bulvaanipuheita puolueelta, jonka edeltäjät ovat olleet bulvaanien bulvaaneja, joiden rahoitushistoria kestää kaikkein vähiten tässä talossa päivänvaloa. (Naurua)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Te sosialidemokraatit, tai ainakin osa teistä, paheksutte politiikan ulkopuolista taloudellista tukemista. Selvyyden vuoksi kerron nyt, että viime vuosien 20:stä suurimmasta ulkopuolisesta lahjoituserästä 1 on mennyt vihreille, 2 on mennyt kokoomukselle, 4 on mennyt keskustalle ja 13, siis 20:stä 13, on mennyt sosialidemokraateille. (Eduskunnasta: Ohhoh! — Hävytöntä!)

Toinen asia: Puheenjohtaja Urpilainen, te esitätte niin sanottuihin pitkiin listoihin siirtymistä. Te haluatte siis riistää suomalaisilta oikeuden päättää itse kansanedustajistaan ja siirtää tämän vallan puolueille. Mielestänne tämä vahvistaisi luottamusta meidän poliittiseen järjestelmään. Puheenjohtaja Urpilainen, olen teidän kanssanne täysin eri mieltä. Tällainen puolueiden vallankaappaus nimenomaan söisi kansalaisten poliittista osallistumista ja luottamusta meidän järjestelmään. Toisin kuin te, en kannata puoluevaltaa vaan kannatan kansanvaltaa.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Det är klart att alla vill ha en ny vallagstiftning och gärna så fort som möjligt. Jag vill gärna fråga regeringen, vilka möjligheter regeringen nu har att skynda på den nya vallagstiftningen så att vi så snart som möjligt också här på riksdagens bord skulle ha den nya vallagstiftningen.

Min andra fråga berör övervakningen av den nya vallagstiftningen. Vilka nya resurser har man tänkt ge Statens revisionsverk för att faktiskt på riktigt kunna övervaka att den nya vallagstiftningen följs? Jag menar alltså att när både distriktsorganisationer och lokalavdelningar ska redovisa för sin valfinansiering så kommer det att kräva betydligt ökade resurser.

Siis minkälaisia uusia resursseja hallitus on valmis myöntämään Valtiontalouden tarkastusvirastolle sillä tavalla, että se todellisuudessa myöskin pystyy valvomaan sitä, että paikallisosastot, piirijärjestöt ja puolueet todella noudattavat uutta lakia?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin pääministeri kuin keskustan ryhmäpuheenjohtaja, ed. Timo Kalli vetäytyy sen taakse, että on ollut maan tapa toimia näin. Minä en sitä oikein ymmärrä, onko maan tapa se, että rikotaan lakia, lakia, joka velvoittaa kansanedustajaa ilmoittamaan 1 700 euroa ylittävät summat. Onko maan tapa se, että puolue ilmoittaa, että kaikki tuet julkaistaan, sitten ilmoitetaan joitakin tuloja, menee viikko ja tulee taas uusia paljastuksia, että tämmöinenkin on tullut? Sitten taas menee vähän aikaa ja taas löytyy uusia rahoituslähteitä. En minä yhtään ihmettele, että kansan luottamus on mennyt.

Tähän asiaan olisin puuttunut. Me olemme nyt keskustelemassa nimenomaan siitä, onko luottamus mennyt, ja jos luottamus on mennyt, mitä tehdään, jotta se luottamus palautuisi. Siitä on kysymys. Minä ymmärrän, että te olette erittäin ... (Puhemies: Anteeksi! Ed. Haavisto.) — No joo. (Naurua)

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta pääministerin tiedonantopuheenvuoron arvokkain osa oli se, missä te pohditte tällaista mediakampanjakattoa, koska yksi osa puoluerahoituksen ongelmaa on se, että kun kampanjat alkavat maksaa 50 000 tai 100 000 euroa yksittäisen ehdokkaan osalta, aletaan kääntää kaikkia kiviä, etsiä sitä rahoitusta kaikin mahdollisin keinoin. Siitä tulee osa näistä epäterveistä ilmiöistä.

Olisin halunnut myöskin tukea ed. Södermanin erittäin hyvää puheenvuoroa. Sanoitte, että on aika syytellä ja aika sopia ja ehkä nyt olisi aika etsiä niitä ratkaisuja. Mielestäni analyysinne siitä, että tämmöisten Kms-, Nova Group -, Ray-käytäntöjen täytyy loppua, on oikea. Täytyy löytyä läpinäkyvyyttä ja esteitä tällaisille puolueiden rahoitusjärjestelmille.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksessa on kovasti kannettu huolta siitä, mikä on sosialidemokraattien linja, ja täytyy todeta teille, ed. Zyskowicz, ja myös teille, ed. Orpo, että me pidämme tätä demokratiakriisiä hyvin vakavana. Me kannamme huolta siitä, että kansalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon on romuttunut. Sen takia meidän mielestämme pitää rohkeasti käydä keskustelua myös uudistuksista ja rohkeista uudistuksista, joilla me voisimme olla palauttamassa kansalaisten luottamusta päätöksentekoon. (Ed. Salo: Mikä olisi se rohkea?) Yksi osa sitä keskustelua on vaalirahoitusjärjestelmän uudistaminen.

Me olisimme toivoneet, että yksi osa sitä keskustelua olisi voinut olla myös vaalijärjestelmän uudistaminen. Siinä yhtenä esimerkkinä on ollut muun muassa mahdollisuus siirtyä Ruotsin kaltaiseen listavaalijärjestelmään, jossa äänestäjä äänestää puolueen ohella myöskin ehdokasta, (Hälinää — Ed. Tennilä: Ei! Ei käy! — Puhemies koputtaa) mutta olen huomannut sen, (Hälinää) — jos sallitte, arvoisa puhemies — (Puhemies koputtaa) että hallituspuolueilla ei ole ollut valmiutta tähän rohkeaan keskusteluun. Nyt on selkeästi todettu myös tässä tiedonannossa, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että hallitus ei halua rajoittaa kaikkia ulkopuolisia tukia vaan pelkästään ay-tukia.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto haluaa nyt keskustella nimenomaan tämän vaalirahoitusasian selväksi. Me emme halua nyt rönsyillä esimerkiksi vaalijärjestelmään. Me olemme kuitenkin sitä mieltä, että kansalaisilla pitää olla oikeus ja mahdollisuus valita myös edustajia, ei vain puolueita.

Mutta oleellinen kysymys on se, että täällä on nyt heitelty erilaisia lukuja, yritetty houkutella meitä keskustelemaan vaalirahoituksesta. Voin sanoa, että ammattiyhdistysliikkeen tuki Vasemmistoliitolle vuosittain on alle 2 prosenttia meidän budjetistamme, mutta me emme lähde mukaan tähän keskusteluun sen enempää. Meidän ei ole sen jälkeen, kun avattiin rahoitus, tarvinnut enää ilmoittaa sitä sen enempää. Ei ole tullut uusia lukuja.

Sen sijaan pitäisi saada nyt vastaukset edelleen kysymyksiin Novasta, kysymyksiin Kms:stä. Nämä ovat ne keskeiset kysymykset. Poliisit epäilevät rikoksia molemmissa, ja niissä keskusta ja kokoomus ovat olleet keskeisesti mukana. Tämä on nyt se oleellinen pihvi tässä keskustelussa, ei heitellä summia edestakaisin.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en oikein saanut nyt tiedonannosta selvää, mutta toivon, että se oli myönteinen käsitellessään näitä puolueen vieressä olevia säätiöitä tai taustatukijoukkoja — Riihi-säätiön syyte hylättiin, ed. Väyrynen — tulevatko ne tämän uudistuksen piiriin. Täällähän ovat Rkp:n edustajat puhuneet hirveän paljon avoimuudesta. Heillä on valtavan suuria ja monia säätiöitä, joissa ei ole tätä avoimuutta, (Ed. Skinnari: Sama luku, 3 miljoonaa!) mutta olisi hyvin olennaista nyt se, että tässä puoluerahoitusuudistuksessa turvattaisiin myös se, että puolueen taustalla ei voi olla säätiö, joka pitää kaikki tuet itsellään.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuloerojen kasvu on puhuttanut kansaa viime aikoina vaalirahoitusskandaalin lisäksi. Osoittaa kyseenalaista moraalia kerätä kymmenien tai satojen tuhansien eurojen tukia vaalikassoihin samaan aikaan, kun yhteiskunnassa köyhyys lisääntyy. Ei ole kaukaa haettu tilanne, jossa keskustan ja kokoomuksen edustajat odottavat jonossa liikemiesten oven takana audienssia rahanjaolle, kun samaan aikaan kadun toisella puolella kulkee yhä pidemmäksi venyvä jono ruoka-apua kaipaavia.

Kysyisin pääministeri Vanhaselta: eikö teillä omaatuntoa kolkuta, kun tiedätte kansan kurjistuvan ja samalla vaalitukea saaneet edustajat kieriskelevät tukirahoissaan?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tietysti kaikessa tässä keskustelussa kannattaa kuitenkin, ed. Pentti Oinonen, nähdä se, että nämä kaikki vaalituet on käytetty siihen kampanjatoimintaan ja se on ollut osa kansanvaltaista toimintaa, ihmisten aktivointia vaalitoimintaan, oman aatteen esillä pitämistä. Näiden tukiyhdistysten osalta, jollainen on ollut myös tämä Kms, jota nyt rikostutkinta koskee, pitää noudattaa tietysti täsmälleen samoja sääntöjä, kuin mitkä koskevat ehdokkaita ja jatkossa myös puolueita. Jos on yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea poliittista toimintaa, niin mikään ehdokas tai puolue ei saa ikään kuin mennä sen selän taakse, vaan myös sen yhdistyksen tulolähteet pitää kertoa aina silloin, jos ne ylittävät ne puolueelle ja ehdokkaille asetetut määrät, ja tämä sama koskee kaikkia näitä puolueiden taustayhteisöjä. Tässä suhteessa tästä ketjusta kyllä on saatavissa hyvä.

Hallitus käsitteli tiedonannossa myös yksityisten yritysten ja elinkeinoelämän antamaa tukea. Ei erikseen mainittu yritysten nimiä, ei edes Novan nimeä. On paljon yrityksiä, jotka tukevat — ja onneksi tukevat — kansanvaltaista toimintaa. Se on täysin laillista ja hyväksyttävää.

Ed. Kallis kysyi, miksi näitä niin sanottuja paljastuksia tulee kuukaudesta toiseen. Se johtuu minun silmiini osittain siitä, että nyt on ryhdytty avaamaan näitä. Niin kuin hallitus tiedonannossaan totesi, vielä tälläkään hetkellä meillä ei ole puolueiden osalta lainsäädäntöä, joka pakottaisi puolueet kertomaan tulolähteensä. Nyt puolueet ovat tämän keskustelun aktivoimina tuoneet esille eivät vain vaalitulonsa vaan viimeisten vuosien osalta myös kaikki muut tulonsa tietyn rajan ylitse. Se on tuonut esiin paljon mielenkiintoisia nimiä, yhteisöjen ja yritysten nimiä, joista tulee keskustelua. Te pidätte niitä paljastuksina. Ne ovat nyt julkisuuteen tuotuja, ja uskon, että tämän tiedon kautta on saatu paremmin hahmotettua kuva tästä puolueiden rahoituksen kokonaisuudesta.

Minusta oli rohkea ja erittäin arvokas avaus, minkä ed. Urpilainen on tehnyt tämän listavaalin osalta. (Ed. Tennilä: Ei!) On selvää, että vaalijärjestelmä vaikuttaa myös rahoitustarpeisiin erityisesti yksittäisten ehdokkaiden osalta, mutta samalla kuitenkin omalta kannaltani sanon, että listavaali olisi ongelma suomalaisessa todellisuudessa, jossa puoluejärjestelmä on sittenkin aika heikko, ihmisten jäsenyys puolueeseen on heikkoa, osallistuminen on melko passiivista. Listavaalissa edustajahenkilöiden valinta siirtyy tosiasiassa puolueen jäsenille, (Ed. Zyskowicz: Puoluejohdolle suoraan!) ja tätä puolueen jäsenyyskulttuuria pitää muuttaa aika paljon, että se toimisi. — Itse asiassa täältä huudetaan, että puoluejohdolle. Useissa maissa, joissa on listavaali, (Puhemies: 3 minuuttia!) on piirikohtainen valintakomitea, joka tekee ehdotuksen siitä, mihin järjestykseen ehdokkaat asetetaan, ja sitten se menee vasta puoluejärjestön käsittelyyn.

Oikeusministeri Tuija Brax

Herra puhemies! Tästä on helppo jatkaa. Oikeusministeriö ei valmistele listavaaleihin siirtymistä missään näissä suunnitelmissa. Eduskunta saa ennen joulua vaalilain muutosesityksen hallitukselta. Se ei sisällä listavaaleja. Kun katsotan, miten Suomen kansa tällä hetkellä käyttäytyy, niin entistä harvempi liittyy puolueisiin. Ajatus, että tämä entistä harvempi joukko alkaisi valita sen joukon, keitä tässä salissa on, todennäköisesti vaikuttaisi äänestysprosentteihin erittäin väärään suuntaan. Oikeastaan kysymys kuuluu myös: eikö jokaisen puolueen pidä itse huolehtia, kun asettaa kansalaisten valittavaksi ihmisiä, että niistä ehdokkaista jokainen on puolueen mielestä niin hyvä, että kelpaa tulla valituksi, eikä tarvitse politbyroon järjestystä valita? Kyllä kansalaiset osaavat sitten valita myös ne ihmiset.

Ed. Södermanin rakentavissa puheenvuoroissa oli erittäin tärkeä tämä ketjutuskielto, johon myös pääministeri mielestäni jo aika hyvin vastasi. Ensi maanantaina Strasbourgissa Grecon kokouksessa pidän yhden pääpuheista ja tulen vielä tätä ketjun purkamista aukaisemaan enemmänkin.

Ed. Wideroosin oikeutettu kysymys on, millä resursseilla tätä sitten valvotaan. Ajatus on, että Valtiontalouden tarkastusvirastoon (Puhemies: Minuutti!) ei tietenkään voi tulla kymmeniä uusia virkoja, vaan etsimme tällä ilmoitusmenettelyllä ja puolueiden ja puolueiden kampanjoiden erittäin laajalla, tarkemmalla kirjaamisella ja tarkastamisella tasapainoista ratkaisua, joka on myös rahoitettavissa Valtiontalouden tarkastusviraston resursseissa. Tämä on hyvin tärkeä asia, (Puhemies: Minuutti!) ja se otetaan huomioon.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ihan joitakin huomioita tähän keskusteluun.

Kerron vain omalta puoleltani näkemyksen siitä, että kun joidenkin puolueiden taustalla, muun muassa kokoomuksen taustalla, on ikivanha säätiö, joka on perustettu kauan sitten ja jonka tehtävänä säätiön säännöissä lukee kokoomuksen tukeminen, niin miksi semmoinen pitäisi kieltää tai sen antamien lahjoitusten määrää rajoittaa? Haluaisin vain tämän tuoda esille sen takia, että tämmöistäkin on esitetty. Tietenkin uudet säännöstöt koskevat kaikkia, jotka rahoittavat puolueita. Ei voi olla mitään mustia pisteitä, jolloin uudestaan ruvetaan kiertämään näitä säännöksiä. Näin ei tietenkään voi olla.

Täällä on myös otettu kantaa ammattiyhdistysliikkeen tukeen. Me emme ole missään vaiheessa arvostelleet, että se on aina lähtökohtaisesti väärin, mutta tämän keskustelun aikana monet ihmiset, jotkut ay-liikkeen jäsenet mutta myös muut ihmiset, ovat ottaneet täysin perustellusti esiin sen, että kun me menetämme vuositasolla noin 200 miljoonaa euroa verotuloa tämän jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden seurauksena, niin onko täysin päivänselvää tästä maailman ikuisuuteen saakka, että tätä rahaa voi käyttää puolueitten tukemiseen. Tämä on yhtä arvokas keskustelunaihe kuin kaikki muukin tämän teeman ympärillä käyty keskustelu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman piti erinomaisen hyvän ja rakentavan puheenvuoron, enkä halua millään tavalla tölväistä sellaisen puheen jälkeen sivusta, mutta kun hän oli kiinnostunut näistä puolueitten kyljessä olevista säätiöistä, niin meillä tuolla Oulussa demareilla on tämmöinen ikioma Riihi-säätiö siinä sivussa. Kandidaatti Tuppurainen sieltä on aina mukavasti saanut tukea vaaleihin. Elikkä toisin sanoen se on poliittista historiaa.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti se, että me olemme onnistuneet aktivoimaan kansan tässä tilanteessa. Me saamme nyt kunnon lainsäädännön näihin vaalirahoitusasioihin, ja nyt pitäisi tätä tilaisuutta käyttää hyväkseen, että media julkaisisi meidän poliittisia kannanottojamme ja vaatisi jokaiselta tien talouskriisistä ja sosiaalisesta kriisistä kestävään, moraaliseen tulevaisuuteen.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä Riihi-säätiö nyt pulpahtaa esille tässä koko ajan. — tätä siis johtaa entinen piirisihteeri, joka on erotettu joskus 1970-luvulla, ehkä ed. Pulliainen professorina muistaa, koska — tässä ei ole mitään tekemistä puolueen kanssa. (Eduskunnasta: On! — Hälinää) Siellä on varmaan tuettu puoluetta, se on mahdollista, mutta hän jos joku ei kuulu puolueeseen, siis tällä hetkellä. (Eduskunnasta: Demareitten rahoilla!) Minä olisin vaan sanonut, että poliisi on tutkinut sitä säätiötä, se on ollut syytteessä, kaikki syytteet on hylätty. Siirrytään nyt johonkin rakentavampaan aiheeseen kuin se Riihi-säätiö.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän tiedonannon kaikkein tärkein merkitys on siinä, että hallitus, päinvastoin kuin yksikään aikaisemmista hallituksista, on valmis nyt uudistamaan rahoituslainsäädäntöä. Eikö tämä ole nyt se tärkeä asia, josta meidän nyt pitää puhua? Lukuun ottamatta vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoroa kaikki tarttuivat tähän ja toivat siihen omia näkemyksiään, mitä ministeri Brax on toivonut, evästystä tähän Tarastin työryhmän lopputyöhön. Ei tällä ed. Lapintien kaltaisella lärväilyllä tätä asiaa mihinkään edistetä.

Nyt on hallitus tavallaan ymmärtänyt tämän ajan hengen. Se vuosikymmeniä maassa ollut käytäntö on tullut tiensä päähän. Se ei enää kestä tämän päivän arviointia. Siksi me tarvitsemme syvälle meneviä, avoimuuteen perustuvia uudistuksia, ja kaikki nämä novat ja kms:t ja säätiöt ja vaikkapa Vantaan ja Espoon aluerakentamisen ja gryndereiden ja poliitikkojen väliset suhteet, ne pitää tutkia toisaalla, siellä on meneillään rikostutkimuksia. Ja tämän salin pitää tutkia ja antaa nyt evästystä hallitukselle siitä, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) millä tavalla nyt tätä lainsäädäntöä (Puhemies: Minuutti on täysi nyt!) nopealla tavalla viedään eteenpäin.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen vähän huolissani vaan siitä, kuka tätä järjestelmää aikanaan tulee valvomaan ja millä resursseilla. Nythän meillä on sellainen periaate, että Valtiontalouden tarkastusviraston tehtäväksi jää valvoa presidentinvaalit, eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit. Meillä on tuhansia ja tuhansia yhdistyksiä, työväenyhdistyksiä, kansallisseuroja, tuhansia ehdokkaita, ja kaikki perustuu siihen, että muutama virkamies joutuisi esimerkiksi kunnallisvaalit valvomaan. Tämä tulee olemaan ongelmallista.

Tänään puhuimme eduskunnan tarkastusvaliokunnassa myöskin tästä valvonnan ongelmallisuudesta, mutta myös tarkastusviraston pääjohtaja pyysi kiinnittämään huomiota siihen, että Tarastin komitealle annettaisiin riittävät aikaresurssit tehdä tästä lainsäädännöstä laadukasta ja hyvää. Pitäisin mieluummin oikeana menettelynä, arvoisa oikeusministeri, sitä, että antaisitte riittävän ajan Tarastin komitealle tehdä perusteltu laki, joka on hyvä, ja jatkettaisiin tätä siirtymäaikaa, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) vaikka sanoitte viime viikolla, että sitä ei jatkettaisi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä taisi olla viime vaaleissa pitkät rahoituslistat. Keskustan ja kokoomuksen johto ilmeisesti osallistuu jopa tällä tavalla listojen laadintaan. Tässä vakavassa talous- ja työttömyyskriisissä on edustuksellisen demokratian uskottavuutta kyllä nyt vahvistettava, ja minä toivon, että hallitus käy nyt läpi sen, mitä tahoja vallan ytimessä on ollut. Nimenomaan Nova Groupin ja myöskin veroparatiisiomisteisten yhtiöiden talousrikoksiin liittyvät kytkennät on käytävä läpi. Hallitus ei sanallakaan ole puuttunut talousrikollisuuden torjunnan esityksiin tässäkään keskustelussa. Missä viipyy rakennusalan harmaan talouden torjunta, valtionavustuksia saaneiden yritysten verotietojen saanti, joka edellisen hallituksen aikana sovittiin talousrikostorjuntaohjelmaan? Kummallisesti ovat nämä asiat tässä unohtuneet.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka ymmärrän toki, että tässä keskustelussa on erityisesti tarkoitus evästää Tarastin ryhmää, vaalirahoituslain tekemistä, niin haluan silti vedota täällä myös puolueisiin ja erityisesti puolueiden johtoon, niin että jokaisessa puolueessa myös ryhdyttäisiin aktiivisesti itsenäisesti toimiin ja rakentamaan eettisiä ohjeita, miten juuri meidän puolueemme toimii, ikään kuin voisimme tarjota sitten ulospäin semmoisen avoimen, eettisen ohjekirjan, että meillä tehdään valinnat kuntarahoituksessa, sen suuntaan, näin, me toimimme erilaisen tarjoilun, lahjojen jne. osalta näin. Minä odotan myös meiltä kaikilta, itseltänikin, peiliin katsomista, itsetutkiskelua ja vapaaehtoisia toimia.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin ministeri Kataiselle, että SDP oli valmis käymään keskustelua rohkeista uudistuksista, mutta hallitus ei ole siihen valmis. Se on tässä tiedonannossa nähty. Mutta sitä me emme tule hyväksymään, mitä hallitus ilmeisesti nyt aikoo tehdä, tai ainakin hallituksen piiristä on esitetty, että pelkästään ammattiyhdistysliikkeen tukia lähdettäisiin leikkaamaan. (Ed. Salo: Onko sitä esitetty, kuka on esittänyt?) Sitä me emme kerta kaikkiaan hyväksy. Ammattiyhdistysliikkeen tuki on ihan samanlaista tukea kuin kansalaisjärjestöjen tuki ylipäänsä tai kansalaisilta tuleva tuki.

Mutta sitten palaisin teihin, arvoisa pääministeri. Te ette oikein vastannut nyt niihin kysymyksiin, (Ed. Hemming: Ette tekään!) joita minä, ed. Arhinmäki ja monet muutkin ovat täällä teille esittäneet. Te totesitte, että Nova on yritys ja on hyvä, että yritykset tukevat puolueita. Mutta kun minä kuuntelin tuota teidän puheenvuoroanne, niin minulle heräsi sellainen kysymys, että onko niin, pääministeri, että te ette näe vieläkään, vieläkään, tämän puolentoista vuoden sotkukeskustelun jälkeen, mitään pahaa tässä Novan toiminnassa. Tämäkö on johtopäätös kaiken tämän jälkeen?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä näen asian niin, että kun vaalikulut ovat kasvaneet vaali vaalilta, niin ainoa keino tervehdyttää koko järjestelmä on euromääräisten vaalikattojen asettaminen sekä ehdokkaille että puolueille, kohtuulliset euromääräiset katot. Kokoomus vastustaa tätä, niinhän täällä on sanottu. Ymmärrän kyllä tietyllä tavalla kokoomuksen kannan, sillä teillä on vauraat tukijat, ja se näkyi viime vaaleissa siinä, että kokoomuksen läpi menneet kansanedustajat käyttivät eniten rahaa vaalimainontaan, 49 000 euroa keskimääräinen läpi mennyt. (Ed. Salo: Omia rahoja saa käyttää!) Kokoomus oli ykkönen, keskusta oli lähellä tätä kokoomuksen tasoa siinä keskimääräisessä vaalimainonnassa. Siis rajusti rahaa oli käytössä. Vasemmistopuolueet olivat noin 30 000 euron tasossa, kun katsotaan keskimääräinen läpi mennyt. Pitää teidän kuitenkin nähdä tämä koko kokonaisuus. Tämä tilanne on epäterve, (Puhemies: Minuutti on täysi!) kun rahaa pitää hommata joka vaaliin enemmän ja enemmän.

Listavaalista, puhemies, vaan se, että minä en kannata sitä, että puoluejohtajat valitsevat kansanedustajat. Olen vähän jäävi varmaan tässä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) koska en varmaan koskaan olisi ollutkaan täällä, jos semmoinen järjestelmä olisi ollut.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä te, ed. Söderman, käytitte ansiokkaan puheenvuoron, jossa te kaipasitte avoimuutta puolueitten taustalla oleviin säätiöihin. Se oli hyvä puheenvuoro, ja oikeastaan sen olisi voinut osoittaa teidän puheenjohtajallenne Urpilaiselle, kun hän ei vastaa kysymykseen, minkä verran Palkansaajasäätiö eli STS-Säätiö on vuosien kuluessa rahoittanut sosialidemokraattista puoluetta ja onko säätiön tarkoitukseksi kirjattu, että SDP:n tukeminen on Palkansaajasäätiön, silloisen STS-Säätiön, tarkoituksena. (Ed. Salo: Tärkeä kysymys!) Elikkä toivon, että ed. Södermanin linja näkyy nyt jo puheenjohtaja Urpilaisen seuraavassa puheenvuorossa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskustan ed. Laukkaselle voin ihan lyhyesti toistaa ryhmäpuheenvuorosta, jossa todettiin, että olemme valmiita kaikkiin sellaisiin uudistuksiin, joilla selkeytetään käytäntöjä ja estetään sopimattomia menettelyjä, lisätään avoimuutta. Pidämme tärkeänä vaalikampanjoiden paisumisen estämistä rajoittamalla niitä kampanjakatolla. Sen lisäksi kehuin myös itse ed. Södermanin puhetta ja en huomannut muiden ryhmien kannattavan hänen viimeistä lausettaan, joka kuului, että "- - eduskunta toteaa, että pääministeri Matti Vanhasen toiminta ei vaali- rahoituksen osalta nauti eduskunnan luottamusta - -". (Ed. Rossi: Se olikin ryhmän kirjoittama!) Olen nyt oikein iloinen siitä, että te kaikki muutkin olette tästä asiasta ed. Södermanin kanssa samaa mieltä, ja toivon, että se näkyy huomisessa äänestyksessä.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki varmaan olemme yhtä mieltä siitä, että vaalit ovat kalliita ja jatkossakin varmasti kustannukset nousevat. Mutta jos ajatellaan, mikä on keino hidastaa tätä kustannusten nousua, niin se ei ainakaan varmasti ole katon asettaminen. Jos ajatellaan, että ed. Tennilä tulee vaalipiiristä, joka on lähes yksi kolmasosa maasta, ja jos ajatellaan, että hän on ehdokkaana Rovaniemeltä, kuten itsekin olen, niin me voimme keskittyä pienemmälle alueelle kuin joku syrjäseudulta, harvaan asutulta alueelta tuleva henkilö, jonka kaikki vaalirahat menisivät sitten matkustamiseen. Ei tämän katon asettaminen voi olla tasapuolista, ja se on aivan oikein, että ainakin kokoomus sitä vastustaa.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa, demokratiassa, kansanvallassa, kansalaiset ja eturyhmät voivat vapaasti tukea eri poliittisia mielipiteitä ja puolueitakin. Kukaan ei voi eikä halua estää esimerkiksi ammattiyhdistysliikettä tukemasta semmoisia puolueita ja edustajia, jotka edustavat palkansaajia. Kukaan ei voi estää, tai halua estää, esimerkiksi maataloustuottajia tukemasta semmoisia edustajia tai puolueita, jotka edustavat heidän mielipidettään. Kukaan ei voi myöskään estää esimerkiksi liike-elämää tukemasta. Me voimme luoda avoimuutta niin, että tuki menee puolueen kautta tai ehdokkaan vaalikampanjan kautta, mutta ei esimerkiksi omien lehtien kautta, oman jäsenistön kautta, vaikka suoraan kirjeessä tai jotain semmoista. Haluammeko me tämmöistä kehitystä, vai haluammeko me avoimuutta, että kaikki saavat nähdä, että tämä menee esimerkiksi puolueitten taikka edustajien kampanjoinnin kautta?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime eduskuntavaaleissa kokoomus sai 22 000 ääntä enemmän kuin sosialidemokraatit, keskustapuolue 46 000 ääntä enemmän kuin sosialidemokraatit. Tämä iso kysymyshän tässä on se, tapahtuiko tämä vaalin lopputulos rehellisin keinoin, kun katsoo nyt (Välihuutoja oikealta) Kehittyvien maakuntien Suomen ja Nova Groupin toimintaa ja näitä palautuksia. Onko teillä — esimerkiksi juuri siellä — oikeutus siihen, mitä te siellä käytännössä edustatte? Tässähän on tämä iso kysymys.

Toinen on sitten tämä kampanjakatto. Täällä oikeusministeri naureskelee, mutta olisin nyt kysynyt sitä, oletteko vakavissanne viemässä eteenpäin sitä, että täällä ed. Ville Niinistön hyvin perustelema vaalikampanjakatto vietäisiin käytännössä lainsäädäntöön. Sehän olisi vain yhden pykälän yhden momentin kirjoitus.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarin suuntaan. Pohdin tässä aika monia vaaleja taaksepäin. Muistan 1999 vaaleissa, että silloin Esko Ahon johtama keskusta hävisi vain 6 000 äänellä SDP:n Lipposen johtamalle puolueelle ja hallitusvalta ei silloin vaihtunut. Se ei ollut kovin montaa kymmentä ääntä per kunta. En tiedä, kuinkahan paljon SDP silloin sai eri tahoilta vaalitukea. Ratkaisiko se vaalin?

Vaalikampanjoilla on merkitystä. Vaalien volyymilläkin on varmasti merkitystä, ja näyttää siltä, että jokainen puolue rahaa pyrkii vaaleihin keräämään saadakseen aktiivisemman kampanjan. (Ed. Tennilä: Toiset saavat enemmän kuin toiset!) Kaikki tiedot viime vaaleistakin näyttävät, että ehdokkaiden kohdalla on jonkin verran eroa, niin kuin ed. Tennilä totesi, eri puolueiden läpi menneiden kohdalla on jonkin verran eroa, mutta näiden suurten puolueiden kohdalla sittenkin lähes aika samansuuruisia (Ed. Tennilä: Kakskyt tonnia!) ovat suurten puolueiden puoluekohtaiset kampanjat.

Ed. Urpilainen kysyi, enkö näe Novan asiassa pahaa. Silloin kun Nova-yhtiö tuki keskustaa ja oli tukemassa Kms:n kautta kymmeniä ehdokkaita, en tiedä tiesikö kukaan, että tämä yritys tulee menemään konkurssiin ja että sitä tullaan epäilemään kirjanpitorikoksista. (Ed. Salo: Ed. Urpilainen epäilee!) En ainakaan silloin vaalien aikana tällaista nähnyt enkä pitkään sen jälkeenkään vielä. Sen jälkeen tämä yhtiö on saanut erittäin paljon huomiota osakseen ja on tällä hetkellä rikostutkinnan kohteena.

Näitten kattojen kohdalta vielä. (Ed. Skinnari: Tämä on se olennainen asia!) Toivon, että mietitään hyvin tarkkaan myös tätä valvontapuolta, niin kuin on nostettu esille. Pelkästään omassa puolueessani on noin 10 000 kunnallisvaaliehdokasta, (Puhemies: 2 minuuttia!) kaikissa puolueissa yhteensä ainakin 30 000 ehdokasta. Eduskuntaehdokkaita on valtava määrä. Jos määritellään lakiin joku katto, sen täytyy olla sitten myös kontrolloitavissa. (Ed. Salo: Juuri näin!) Hallitus varovasti tiedonannossaan pohdiskeli tämmöistä mediakustannusten kattoa, joka olisi ehkä jollain tavalla kontrolloitavissa, mutta tämä on aihe, joka toimikunnan pitää myös tämän valvonnan näkökulmasta pohtia tarkkaan. Ilman muuta parasta on tämä, että avoimesti, reaaliaikaisesti tuet näkyviin. Uskon, että se on ehkä paras kontrollitapa, ja se on myös helppo toteuttaa. Kattojen kohdalla on aiheellista myös kiinnittää huomiota siihen, onko meillä valvontajärjestelmä olemassa.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari tuossa herätti kysymyksen, oliko vaalitulos rehellinen, ja ymmärsin näin, että viittasitte tähän Nova Group- ja Kms-tukeen. Kokoomuksen puolesta voin todeta sen, että puolue sinänsä ei saanut senttiäkään tältä taholta. Kokoomuslaiset ehdokkaat, kaikki, siis meidän ehdokkaamme eri puolilla Suomea, saivat yhteensä 33 000 euroa, joka summa on siis palautettu tähän konkurssipesään nyt. Kun sen suhteuttaa puolueen noin 900 000 euron kokonaiskampanjaan ja ehkä samaa luokkaa — en ole tarkkaan laskenut — oleviin, ehdokkaitten itse toteuttamiin kampanjoihin, eli yhteensä 1,7—1,8 miljoonan euron kampanjaan, niin kuka uskoo, että tämmöisellä summalla olisi ollut vaalituloksessa merkittävästi ratkaiseva voima? Me jokainen muistamme, mistä keskusteltiin vaalien alla. Siellä oli paljon, paljon suuremmat voimat, jotka ohjasivat kyllä ihmisten äänestyskäyttäytymistä sosialidemokraattien ja kokoomuksen kohdalla, paljon, paljon suuremmat voimat.

Mitä tulee sitten kampanjakattoihin eri vaalipiirien kohdalla: Täällä ed. Karvo otti hyvin Lapin esille. Helsingin vaalipiirin Osmo Soininvaara on joskus sanonut kiertäneensä kolmosen ratikalla. Eli jos toinen kiertää kolmosen ratikalla, toinen kiertää autolla satojatuhansia kilometrejä, olosuhteet ovat aivan erilaiset. Myös mediahinta on eri puolilla maata täysin erilainen. Eli sinänsä hyvältä kuulostava asia — ymmärrän ed. Tennilän näkökulman tässä, minä ymmärrän sen perusperiaatteen — on hyvin vaikea toteuttaa. Ja toivon, ettemme me luo sellaisia rajoituksia, jotka luovat lisää epäselvyyttä tai kiertämisen mahdollisuuksia, jotta emme, jokainen kun olemme vaalikentillä, joutuisi sitten epämääräisten huhujen tai epäilyjen alle kesken vaalikampanjan. Semmoista järjestelmää meidän ei pidä missään nimessä mennä luomaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Näistä eri kustannuksista ed. Salolle: Työryhmä on jo niitä katsonut, ja on selvää, että hallituksen on — omien ohjeidensakin mukaan — siinä vaiheessa, kun antaa hallituksen esitystä, kerrottava eduskunnalle myös kustannusvaikutukset ja valvonta. Lisäaikaa, tämän asian lykkäämistä, ei tarvita sen takia, että nämä asiat huolehditaan. Ne tullaan huolehtimaan joka tapauksessa.

Ed. Urpilainen, tässä keskustelussa, tiedonannossa, ilmeisesti tuli nyt joku sekaannus hyvin selvästi. Nimenomaan hallitus vihelsi nyt poikki tämän pelin ja tämän kilpalaulannan ja ilmoitti, että sekä ay-liikkeen että yritysten tuki on sinänsä hyväksyttävää. Avoimuus on oleellista. Se on tässä tiedonannossa kyllä hyvin selvästi. Se, mitä hallitus sanoi sitten sen lisäksi, on mielestäni myös avoimuuden näkökulmasta hyvin hyväksyttävää: täytyy olla selkeä näkemys siitä, miltä osin tuet ovat aitoja tukia, jotka kerätään jäsenistöltä ja läpinäkyvästi, ja miltä osin on kysymys siitä, että varmistetaan, että de facto veronmaksajien tuki ei valu puoluetoimintaan. (Puhemies: Minuutti!) Tämä läpinäkyvyys, mikä tässä selonteossa on, ei tarkoita sitä, että nämä tuet kiellettäisiin, vaan halutaan vaan tämä kuvio selväksi ja läpinäkyväksi. En usko, että siinä on mitään pelättävää.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan vastata ed. Rantakankaalle Palkansaajasäätiön ja sos.dem. puolueen keskinäisestä suhteesta. Palkansaajasäätiö ei ole tukenut eikä tue mitään puoluetta. Se toimii säätiölain ja oman säätiönsä sääntöjen edellyttämällä tavalla, toisin kuin monet muut säätiöt Suomessa. Tämän ensinnä halusin sanoa.

Toinen asia: Ay-liikkeen jäsenmaksuverohuojennus on 200 miljoonaa euroa. Jäsenet eivät liity sen takia, että ne avustaisivat puolueita vaan ihan muita tarkoituksia varten. Meillä verotukien ja -vähennysten kokonaismäärä on 13 miljardia. Me tarkastusvaliokunnassa olemme toivoneet, että me saisimme hallitukselta selvityksen, mihin nämä verotuet käytetään, saadaanko niillä sitä hyvää ja hyötyä aikaan. Ei tämä 200 miljoonaa tässä katsannossa ole erityisen keskeinen asia.

Kolmas asia: On tärkeää huolehtia, että Valtiontalouden tarkastusvirasto tulevaisuudessakin voi hoitaa perustuslaissa sille määrättyä tehtävää ja valvoa noin 60:tä miljardia euroa huolellisesti. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Tämä on resursoitava sitten, kun tarkastusvirasto tämän uuden tehtävän saa, sen tehtävän edellyttämällä tavalla.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintie tuossa omassa repivässä puheenvuorossaan perusteli laajasti sitä, kuinka vaalirahoituksessa hyväksyttävää on se, että ammattiliitot ovat tässä työssä mukana, niin kuin onkin. Mutta etujärjestöjen ja ammattiliittojen toimihenkilöitä on voitu bongata monissa vaaleissa seisoskelemassa vaaliteltoilla, ja valitettavasti ne värit ovat olleet hyvin yksipuolisia. Nyt kysynkin: voidaanko tällainen toiminta tulkita läpinäkyväksi ja valaistavaksi vaalitueksi, koska kaikki jäsenet eivät voi tähän vaikuttaa?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on viitattu säätiöihin aivan aiheellisesti. Säätiölain 5 §:n 3 momentissa todetaan muun muassa säätiön perustamisesta: "Perustamislupaa älköön kuitenkaan annettako, jos säätiön tarkoituksena sen sääntöjen mukaan on liiketoiminnan harjoittaminen tai jos sen pääasiallisena tarkoituksena ilmeisesti on välittömän taloudellisen edun hankkiminen säätäjälle tahi säätiön toimihenkilölle - -." Vaalirahakeskustelun yhteydessä on esille tullut tietoja, joiden mukaan nyt kuitenkin eräät, joitakin puolueita lähellä olevat säätiöt harjoittavat varsin tuottoisaa liiketoimintaa ja voittoja lienee käytetty vaalitukeen.

Arvoisa puhemies! Olisikin mielenkiintoista tietää, miten esimerkiksi oikeusministeri suhtautuu tällaiseen säätiöiden toimintaan, koska säätiömuodossa muutoinkin tulee määrättyjä taloudellisia etuja verrattuna yhtiömuodossa harjoitettuun liiketoimintaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään luin semmoista kirjaa, jonka otsikossa todetaan: "Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006—2009". Hallitus lienee lukenut tämän kirjan. Nimittäin tässä käydään Nova Groupin ja Kms:n keissiä läpi ihan perusteellisesti, ja näyttää siltä, että tässä lähes kaikki toimijat ovat olleet kepulaisia ja pääministeri on ollut tietoinen useammassa vaiheessa näistä. Odottaisi nyt, niin kuin täällä on tivattu, vastauksia näihin kysymyksiin, koska tämä tekee sen epäluottamuksen tässä meille, oppositiolle, ja myös Suomen kansalle.

Toinen juttu. Tähän liittyy tämä rahavalta- vai kansanvalta -kysymys. Nyt nimittäin kansanvalta on kyllä kokenut ison kolauksen, ja täällä kokoomus tuntuu olevan kansanvallan kannalla. Mutta olen sitä mieltä, jotta nyt äänestysprosentti tulee jäämään matalaksi. Sehän tarkoittaa sitä, että rahavallalla on sitten enemmän valtaa, ja te olette sen itse aiheuttaneet. Siis hallitus tässä on aiheuttanut tämmöisen kriisin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä neuvo, ettei kuolemanpelossa pidä tehdä itsemurhaa. Ed. Urpilainen, te kuitenkin toimitte juuri näin, kun koette, että poliittisen järjestelmän luottamuksessa oleva puute, joka tänä päivänä on kiistatonta, tulisi paikata sillä, että siirryttäisiin tähän niin sanottujen pitkien listojen järjestelmään. Nimittäin pitkiin listoihin siirtyminen, eli kansanedustajien valinnan uskominen kansalaisten sijaan puolueille, merkitsisi sitä, (Ed. Tennilä: Sehän torjuu sen!) että kansalaiset vielä vähemmän luottaisivat nykyiseen poliittiseen järjestelmäämme ja vielä vähemmän osallistuisivat itse poliittiseen toimintaan.

Aivan vastaavasti te toimitte, kun koette, että nykytilanteeseen lääke olisi se, että kiellettäisiin kaikkinainen ulkopuolinen taloudellinen tuki poliittiselle toiminnalle ja vaalitoiminnalle. Sehän merkitsisi sitä, että yksittäiset kansalaisetkaan eivät voisi enää taloudellisti tukea haluamaansa aatetta. Siinä te menisitte täysin ojasta allikkoon.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ymmärrän pääministeri Vanhasta paremmin ja ymmärrän sen, minkä takia oppositio esittää teille epäluottamusta. Minusta te vähättelette uskomattomalla tavalla sitä, mitä on tapahtunut Nova Groupissa, Kehittyvien maakuntien Suomessa. Täällä jo viitattiin tähän kirjaan Näin valta ostetaan, jonka kaksi tohtoria on kirjoittanut (Ed. Laukkanen: Kukas sen on kirjoittanut?) — Petri Koikkalainen ja Esko Riepula — ja joka kuvaa dramaattisella tavalla sitä poliittisen järjestelmän kriisiä, johon puolentoista vuoden aikana, porvarihallituksen aikana, on menty.

Arvoisa pääministeri, miksette te totea ääneen sitä, että näitten firmojen kohdalla on tapahtunut erittäin vakavia loukkauksia järjestödemokratian suhteen, mahdollisesti verorikosten suhteen ja muitten suhteen? Minä olisin odottanut, että te selvästi otatte irtioton näistä kahdesta firmasta, (Puhemies: Minuutti on täysi!) mutta turhaan. Eli meidän on pakko äänestää teille epäluottamusta, kun te hyväksytte näiden toiminnan.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu monesta huonosta vanhasta toimintatavasta. Minulla on henkilökohtaista kokemusta monesta vaalista, hyvästä vanhasta toimintatavasta, vaalikatosta. Meillä on Varsinais-Suomessa ollut vihreillä monta vaalia vaalikatto. Jos sen katon yli käyttää rahaa omaan kampanjaan, pitää puolet antaa köyhille ehdokkaille, ja koen sen erittäin hyvänä ja toimivana mallina. Suosittelen tämmöistä herrasmiessopimusta meille kaikille. Meille kaikille tekee myös hyvää, kun vaalikuume iskee, että on joku katto.

Haluan myös ed. Zyskowiczille todeta, että kannatan myös kansanvaltaa, mutta en rahan valtaa, ja tällainen katto helpottaa meidän elämäämme, ettei tule niin suuri houkutus.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ulkomailta käsin tätä tilannetta Suomessa katsoo, niin ei voi välttyä toteamukselta, että tämä on aasialainen maa. Joka ikinen läntinen demokratiahallitus tekisi tässä vaiheessa eropäätöksen, ja tosiasia on, että tässä on poliittisen järjestelmän kriisistä kysymys. Tulisi hajottaa eduskunta ja järjestää uudet vaalit.

Ministeri Katainen, kysyn teiltä: Teidän hallituksenne alkutaipaleella ministeri Ilkka Kanerva joutui eroamaan tirkistelykulttuuriin kuuluvan yksityisen asian vuoksi. Te totesitte, että tämä ero on välttämätön uskottavuusongelman vuoksi. Teillä on hallituksessa kymmenen ministeriä, jotka ovat rikkoneet lakia, rikkoneet lakia, ja me näemme, minkälainen uskottavuusongelma tällä hetkellä on. Ettekö te tee tästä johtopäätöksiä?

Te rinnastatte ay-rahoituksen koko ajan tähän teidän Sammosta saamaanne rahoitukseen. Kysymys on julkisuudesta, ei siitä, etteikö vaalirahoitus olisi laillista, vaan siitä, kerrotteko te, että te olette Sammon kannalla. Minä olen ollut vaalikampanjoissa ja SAK:n soppatykeillä koko ajan. Kerron ja ajan ammattiyhdistysliikkeen asiaa sekä täällä eduskunnassa että kansainvälisesti. Olen avoimesti tällä kannalla. Oletteko te yksityisen elinkeinoelämän (Puhemies: Minuutti on täysi!) ja työnantajien kannalla, kun ne teitä rahoittavat? Kertokaa se julkisuudessa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Söderman aloitti hyvin sopuisasti, ja käsittääkseni se on edelleenkin sosialidemokraattien eduskuntaryhmän kanta. Emme etene moittimalla toisiamme. On aika sopia.

Sen jälkeen alkoivat riekkujaiset, ja toverituomioistuin tuntuu olevan koolla. (Ed. Viitanen: Kuka sen mahtoi aloittaa?) Meidän on vakautettava tämä meidän poliittinen järjestelmämme. Meidän on omalta osaltamme luotava uskottavuutta siihen, että äänestäminen on niitä oikeuksia, joita kannattaa käyttää. Äänestäminen on se, mikä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Me tarvitsemme avoimuutta. Me tarvitsemme selkeyttä lisäävän vaalilain.

Kampanjakatto. Ed. Kiljunen, seisoitte soppatykin vieressä, joka oli SAK:n. Te ajatte kampanjakattoa. Miten te jatkossa laitatte rahoitusilmoitukseenne SAK:n soppatykin? (Ed. Kimmo Kiljunen: Jaetaan hernekeittoa edelleen!)

Toisekseen, onneksemme emme, ja toivottavasti emme, ajaudu järjestelmään, jossa työväenyhdistyksen johtokunta päättää, millaisia kollegoja meillä itse kullakin jatkossa on.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin on tullut siihen tulokseen, että ollakseen riittävän läpinäkyvä täytyy suorittaa kampanjointi kelteisillään ja olla mielellään lasimestarin sukua, jotta on riittävän läpinäkyvä. (Ed. Zyskowicz: Teillähän on sellaisia ehdokkaita!) — Naurakaa vaan, ed. Zyskowicz, siellä, kyllä se itku vielä tulee teidänkin silmäänne. (Naurua — Ed. Zyskowicz: Vähemmästäkin!)

Hallituksen esitys eduskunnalle työnantajan kansaneläkemaksun poistamisesta on saapunut tähän taloon, ja se yrityksille luvattiin. Mutta tänä vaikeana aikana luvattiin myös poistaa työmarkkinatuen tarveharkinta, joka on suurin perheköyhyyttä aiheuttava asia. Tätä esitystä tähän taloon ei kuitenkaan ole vielä tullut. Onko syyllisenä se, ettei köyhällä kansalla ole ollut voitelurahaa hallitukselle, päinvastoin kuin yrityksillä oli kelamaksun poiston suhteen?

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen voimavaroja on syönyt ajautuminen, voi sanoa, vaalirahoituskriisistä toiseen. Media on elänyt lihavan vaalisyksyn hallituksen kustannuksella, ja tämä hirvijahti on kohdistunut pääosin pääministeriin. Ed. Kimmo Kiljunen sanoi mielestäni hyvin tuossa, että hallituksen sisällä pääministeri ei ole ainoa, joka on täyttänyt vaalirahailmoitukset puutteellisesti. (Välihuutoja) Tätä lakia rikkoi lähes kymmenen ministeriä. Siltä osin voisi kysyä arvoisalta medialta, olisiko jahtilupien määrää tältä osin tarpeellista laajentaa. Suomen perustuslaissa ministereiltä vaaditaan erityisesti taitavuutta ja rehellisyyttä.

Arvoisa puhemies! Pahinta vaalirahasotkussa on ollut avoin muistamattomuus. Tältä osin on helppo kannattaa ed. Kankaanniemen esitystä päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vaalirahoituslainsäädäntöä on uudistettava vähintäänkin kahdesta syystä: siitä syystä, että sitä vaativat ajan henki ja yleinen kulttuurin muutos, ja siitäkin syystä, että muun muassa Euroopan neuvosto on asettanut siihen tavoitteita ja ohjeita, joita me emme nykyisessä lainsäädännössämme ole saaneet riittävän selkeästi lakiin kirjattua emmekä myöskään noudattaneet.

Mutta kuten tämäkin keskustelu osoittaa, on paljon sellaisia alueita, joita on vaikea lailla säädellä ja vaikea saada lainsäädännön piiriin. On harmaita alueita, kuten säätiöt, opintoyhdistykset ja erilaiset muut puolueiden liepeillä olevat toiminnat. Täällä mm. ed. Ahde toi esille Palkansaajasäätiön rahoituksen. Minulla on täällä käsissäni Tomi Venhon viime vuonna Turun yliopistossa tekemä väitöskirja vaalirahoituksesta. Se on erittäin kattava. Täällä hän kertoo muun muassa näistä puolueiden säätiöistä: Palkansaajasäätiöllä oli tasetta yli 25 miljoonaa euroa, (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) ja siitä jaettiin lähes 300 000 euroa muun muassa Työväen Sivistysliitolle ja Kansan Sivistystyön Liitolle. Jos näillä tehdään esimerkiksi vaaliin liittyvä lehti, niin kyllä nekin ovat vaalirahoitustoimintaa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä pääministerin puheenvuorossa että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa on tuotu esille tämä maan tapa. Se jollakin tavalla kalahti minun korvaani. Tarkoittaako pääministeri todella, että maan tapa on ollut se, että lakeja ei ole noudatettu? (Ed. Zyskowicz: Ei!)

Toisaalta Kehittyvien maakuntien Suomi on minun ymmärrykseni mukaan lähtöisin keskustan puoluesihteerin neronleimauksesta, joka ei ole mennyttä aikaa vaan tätä aikaa. Tarkoitatteko näillä menneitten aikojen tavoilla sitä, että tämäntapaiset vaalirahoitushankinnat ovat teidän puolueessanne olleet aikaisemminkin esillä mutta nyt vaan onnettomasti tuli julki tämä Kehittyvien maakuntien Suomi?

Ed. Rehulalle sanoisin, kun olitte huolissanne siitä, että työväenyhdistykset jatkossa valitsisivat teidän edustajakolleganne, että lehdet kertovat, että sekä kokoomuksella että keskustapuolueella on ollut tarve rankkeerata niitten ehdokkaitten listaa, joista he ovat sanoneet, että heille kannattaa antaa rahoitusta, joten vaikutusta on ehkä sielläkin ollut.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minäkin haluan kommentoida tätä listavaaliesitystä, koska perhepiiristäkin se on tuttu, tämä Ruotsin järjestelmä. Minun täytyy sanoa, että minä ihmettelen, että tilanteessa, jossa ollaan huolestuneita kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista, halutaan rajoittaa kansalaisten mahdollisuuksia suoraan valita edustajansa. Ruotsissakin ollaan siirtymässä siihen suuntaan, että lisätään henkilövaalielementtiä. Minun näkemykseni siitä järjestelmästä on se, että se on aika pieni piiri puolueessa, joka valitsee listan järjestyksen. Se johtaa siihen, että politiikkaan tullaan nuorina, kasvetaan puolueen sisällä, kaikki kasvavat samanlaiseen ajattelutapaan ja kansalaisilla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa puolueen kehitykseen. Puolueista tulee vähän konservatiivisempia, jähmettyneempiä, ja juuri sitähän me nyt tässä haluamme purkaa. Eli olen kovasti hämmentynyt, että me haluamme mennä toiseen suuntaan joittenkin mielestä täällä, kun yleiseurooppalainen kehitys on pikemminkin vahvistaa henkilövaalielementtiä.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on vaadittu vaalirahakattoa hyvin pontevasti. Tässä on käyty hyviä keskusteluita, miksi se on vaikeaa. On sanottu, että matkakustannukset vaikuttavat, mediahinta vaikuttaa. Mutta vaalirahakatto on äärimmäisen epäoikeudenmukainen ja epäreilu myös siksi, (Ed. Tennilä: Ei ole!) että me, kansanedustajat, olemme jo julkisesti ihan eri viivalla lähtökohtaisesti kuin ne uudet kansanedustajaehdokkaat, jotka nyt mahdollisesti miettivät, lähtevätkö ehdokkaiksi. (Ed. Tennilä: Niillehän tämä vaalirahoitus on vaikea!) He tarvitsevat sitä rahaa ihan toisella tavalla sen poliittisen viestinsä viemiseksi kuin me, jotka täällä paasaamme sitä kilvan joka päivä.

Lisäksi kaikki tämä, sekä vaalirahakatosta että kaikesta muusta keskustelu, on ikävää sikäli, että tämä kaikki lähtee mediavetoisesti. Tällä hetkellä me hoidamme vaalirahakeskustelun oireita sen sijaan, että lähtisimme hoitamaan sairautta. (Ed. Gustafsson: Katto olisi yksi lääke siihen!) Se sairaus on se, että maan tapa on ollut epämoraalinen, ja tämä koskee niin oppositiota kuin hallitusta ja hyvin monta puoluetta tässä salissa ylipäätäänkin. Eli tässä ollaan erittäin paljon samassa veneessä. Miten hoidetaan se moraalinen ongelma, joka meillä on äänestäjiämme kohtaan? Se on se suuri kysymys.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän vaalikattoon. Kyllähän se nyt on demokratian este, jos keskimääräisellä läpimenijällä on noin 40 000 euron budjetti, jolla tänne tullaan. Menkää tuonne ihan normaali-ihmisen tykö ja kysykää, kenellä on varaa panna 40 000 euroa vaalibudjettiin. Se on liian paljon rahaa, ja sitä myötä vaalikatto on perusteltu, ja se on helppo toteuttaa.

Sitten tässä puhutaan soppatykeistä ja talkootyöstä. Taitaa olla, että ed. Kuosmasella oli soppatykki muutamissa vaaleissa. Ainakin joku tituleerasi hänet silloisen eduskunnan rikkaimmaksi mieheksi, niin että ei tämä kuva niin yksipuolinen ja mustavalkoinen ole.

Mutta, ministeri Katainen, kun te nyt nostatte SAK:n rahat tässä tikun nokkaan erityisesti, niin kertokaa myös, mihin ovat menneet Akavan rahat, STTK-J:n rahat, Tehyn rahat jne. Ja kun te moralisoitte jollakin tapaa nyt näitä verovähennysoikeuksia, niin voisin kysyä teiltä, miten te suhtaudutte siihen omaan rahoitukseenne, joka tuli veroparatiisiyhtiöistä. Miksi te ette sitä moralisoi ollenkaan? (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Eikö se ole kaikista heikoin vaihtoehto?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastauspuheenvuorona ed. Lapintielle totean vaan sen, että te yritätte vääntää tästä tämmöisen hallitus—oppositio-asetelman. Ei tämä ole sitä. (Välihuutoja vasemmalta) Meillä on ollut moitittava käytäntö tässä maassa vuosikymmeniä, ja nyt se pitää uudistaa, ja nyt meidän pitää keksiä, millä keinoin se uudistetaan. Sen takia me tarvitsimme tämän tiedonannon. On loistavaa, että hallitus nopeasti, määrätietoisesti ja napakasti ryhtyi uudistamaan nyt tätä lakia.

Ed. Kimmo Kiljunen, kun te siellä soppatykillä seisotte, hyvähän siellä on seisoa, kun vaalilehdessä ovat ilmoittajina Hartela, Polar, SRV, VVO, valtion vuokra-asuntoyhdistys, ja Skanska. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ja kaikki julkisuudessa, kaikki julkisuudessa!) — Kyllä. — Väitättekö, että niillä ei ollut mitään odotuksia teidän suhteenne, joka olette Vantaan valtuuston puheenjohtaja? Niillä varmasti oli odotuksia, että te toimitte kaavoituksessa (Ed. Kimmo Kiljunen: 86 000 oli levikki!) niiden toiveiden mukaisella tavalla.

Nyt kysyn vielä, ministeri Brax, kun te menette sinne Grecon kokoukseen: aiotteko, ministeri Brax, ottaa esiin myöskin tämän lehdistötukikysymyksen, (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) millä tavalla puolueen lehdistötukea voidaan käyttää jatkossa vaalitoimintaan? (Ed. Gustafsson: Oliko reilua, toimittaja Laukkanen, tämä puheenvuoro? — Hälinää)

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kaunistolle vielä kerran: Palkansaajasäätiö toimii sääntöjensä mukaan, tukee Työväen Sivistysliittoa, Kansan Sivistysliittoa, tohtoreita, heidän väitöskirjojaan, ja tutkimusta, ja se on säätiön sääntöjen mukaista, säätiölain mukaista. Sillä ei ole mitään tekemistä vaalituen kanssa. Siinä mielessä tämä tohtorinväitöskirja, jota siteerasitte, oli ihan oikeassa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Rantakangas niin kauniisti kahteen otteeseen pyysi minua vastaamaan, niin ajattelin täyttää hänen toiveensa ja kertoa teille, että palkansaajien tutkimussäätiö on ostanut yhden reliefin vuonna 2006 presidentinvaalikampanjan yhteydessä. Sen bruttohinta oli 5 000 euroa ja nettohinta 3 350 euroa. (Hälinää — Ed. Salo: Oho, aika kallis!) Se on se, mitä on tehty.

Mutta sitten teihin takaisin, pääministeri Vanhanen. Kun te vastasitte, että ette osannut aavistaa, että Kehittyvien maakuntien Suomessa olisi mitään pahaa, ja ette osannut aavistaa, että Nova Group tulisi ajautumaan konkurssiin, niin minulle heräsi kysymys, minkä takia sitten 29 porvarillista kansanedustajaa, kymmenen ministeriä jätti ilmoittamatta tukijansa, kun näitä vaalirahoitusilmoituksia tehtiin vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Minkä takia näitä ilmoitusrikkeitä tehtiin, jos ajateltiin, että tässä Nova-rahassa, Kehittyvien maakuntien Suomen tuessa ei ollut mitään pahaa?

Sitten aivan lopuksi, puhemies, kun te olette nyt kuunnellut tätä keskustelua, joka mielestäni (Hälinää — Puhemies koputtaa) aina paikoitellen on ollut valitettavan ikävän sävyistä, niin minä kysyn teiltä, pääministeri: uskotteko te vilpittömästi, että tämä tiedonantokeskustelu nyt palauttaa kansalaisten luottamuksen tätä poliittista päätöksentekojärjestelmää kohtaan? Minä en valitettavasti voi sitä uskoa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) enkä usko, että myöskään pelkästään uudella lainsäädännöllä tuota luottamusta palautetaan.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Urpilaisen viimeinen puheenvuoro oli hyvä ja kertoi jotain tästä tilanteesta. Te vaaditte minua tekemään johtopäätökset, pääministerille annetaan epäluottamuslause. Käytätte perusteluna sitä, että 29 edustajaa tältä puolelta ei tehnyt ilmoitusta. (Ed. Viitanen: Ei se ole peruste!) Kuinka monta oli myös SDP:stä Kms:n tukia saaneita? (Ed. Salo: Aivan!) Mutta pääministeri, ja tämä myös ed. Kärkkäiselle, teki määräajassa keväällä 2007 ilmoituksen, jossa kerrotaan, että vaalitukiryhmäni sai 10 000 euroa Kms:ltä. (Eduskunnasta: Kyllä!) Tein sen. Miksi minua vaaditaan eroamaan sen takia, että kymmenet muut eivät noudattaneet lakia? (Ed. Zyskowicz: Koska toimitte toisin kuin muut!)

Sitten toisekseen, ed. Väätäinen viittaa siihen, että olen puhunut maan tavasta. En ole puhunut. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ministeri Katainen!) Silloin, kun minulta on kysytty, onko tämä maan tapa, olen päinvastoin sanonut, että tämä maan tapa on väärä käsitys. Minä puhun nyt siitä, että vuosikymmenten aikana nämä puoluerahoituksen järjestelmät ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne ovat. Tämä keskustelu on, voisi sanoa, riittävän vaikeaa ilman sitäkin, että meidän eri sanomisiamme tulkitaan tai väitetään toiseksi.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Vielä tästä, kuka tiesi, missä kunnossa mikäkin yritys on: ei varmaan kukaan. Ei tiennyt ed. Ahde, ei tiennyt ed. Heinäluoma, ei tiennyt ed. Lipponen. Te voitte heiltä kysyä. (Ed. Ahde: Minä palautin kuitenkin rahat heti puolitoista vuotta sitten!) Te voitte heiltä kysyä, mitä he tiesivät. Eli kannattaa ehkä hieman nyt tässäkin keskustelussa pitää malttia ja puhua siitä, mikä oikeasti oli tilanne silloin, kun kukin otti hyvässä uskossa vaalitukea. Te voitte kysyä edeltäjältänne, tiesikö hän, että jokin taho on menossa konkurssiin. Ei tiennyt. Uskoisin näin, että ei tiennyt. Ei varmasti kukaan voinut tietää.

Ed. Kimmo Kiljunen totesi, että hänellä on erittäin vahva sidonnaisuus rahoittajiinsa, ja hän haluaa sen kertoa hyvin avoimesti. Hän tanssii sen mukaan, mitä rahoittajat toivovat. Hän kysyi, onko minulla samanlaisia sidonnaisuuksia. Ei ole. Me olemme kertoneet kokoomuksen rahoittajat hyvin avoimesti, kerromme jatkossakin. Mutta voin kertoa, että en läheskään aina ole heidän kanssaan samaa mieltä, niin kuin olette pystynyt näkemään siitä arvostelusta, joka niiltä tahoilta on tullut, kun olen tehnyt sellaisia ratkaisuja, jotka eivät ole heidän mieleensä. Minulla ei ole tämän kaltaisia sidonnaisuuksia, joita teillä on. Mutta te kerrotte sen avoimesti, ja se on ihan hyvä. Nyt suomalaiset sen tietävät, enkä teitä siitä arvostele.

Kysyttiin, missä ovat eri palkansaajajärjestöjen tuet. No, ne on kokoomuksen ilmoituksessa ilmoitettu. Niitä valitettavasti ei kovasti ole. Toivon mukaan jatkossa olisi ehkä enempikin, mutta saa nähdä.

Veroparatiisista tulevat tuet ovat tietenkin tuomittavia. Se tieto, mikä meillä on, on se, että ne, jotka ovat kautta vuosien kokoomukselle tukea antaneet, ovat maksaneet verojansa Suomeen. Mutta kun se veroparatiisin ongelma on juuri nimenomaan se, että kun sinne tulojaan ohjaa, niitä kukaan ei tiedä. Sehän sen koko idea on. Ministerinä ollessani olen tehnyt sopimuksia muistaakseni jo yhdeksän veroparatiisin kanssa, että tämä pelleily loppuu, (Ed. Pulliainen: Loistavaa!) ja tässä listalla on viisi tai kuusi vielä lisää tämän vuoden puolella tulossa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia vielä kerran tähänastisesta.

Ed. Vistbacka kysyi säätiölain valvonnasta. En näe nyt ed. Vistbackaa, mutta nämä hänen siteeraamansa pykälät säätiölaissa, vaikka säätiölaki on todellakin 1930-luvulta, ovat hyvin selvät. Patentti- ja rekisterihallitus, joka on työ- ja elinkeinoministeriön alainen toimija, valvoo näitä pykäliä, ja näiden pykälien osalta valvonta on vain ja ainoastaan resurssikysymys.

Sitten kun tullaan kampanjakattoasiaan, josta muun muassa ed. Skinnari täällä kysyi, tietysti sekä se, mitä pääministeri kertoi tästä juridisesta problematiikasta, että ilmoitusten kontrolli ja katto ovat juridisesti huomattavasti helpompia. Näihin sisältyy huomattavasti vähemmän ongelmia kuin tähän aiemmin esillä olleeseen täyden kampanjan kattoon, joka esitettiin vapaaehtoiseksi, ja se on kuvailtu tässä tiedonannossakin oikein.

Eli jos me pääsemme sellaiseen yhteisymmärrykseen tässä talossa, että ilmoituksille tulee kampanjakatto, niin oikeusministeriö on erittäin tyytyväinen. Mutta täytyy sanoa, että jo nyt tässä keskustelussa esiin tuodut kannatukset ja ilmapiiri antavat aihetta siihen, että meille on syntymässä todella hyvä laki. Tästä kampanjakatosta käydään nyt Tarastin työryhmässä loppusuoralla varmaankin erittäin kiihkeä mutta asiallinen keskustelu.

Sitten ed. Laukkanen kysyi lehdistötukiasiaa. Lehdistötukihan on aika tuoreeltaan jouduttu muuttamaan EU-säännösten takia tähän muotoon, ja jo nyt se on aiheuttanut erinäistä keskustelua valvontatarpeista ja siitä, minne se menee ja meneekö se siihen tarkoitukseen kuin oli tarkoitus. Saattaa käydä niin, että kun nyt on tärkeintä saada kampanja- ja puoluerahoitus kunnolla kontrolliin, päädymme erilliseen työryhmään tämän lehdistötuen ja myös todennäköisesti eri verokohteluiden ja veroseuraamusten osalta.

Kaikista tärkeintä on nyt saada se, mitä Greco meiltä vaatii, ja saada ne päätökset ennen joulua tänne eduskuntaankin jo käsiteltäväksi, ja sitten tulevat nämä seuraavat seuraavassa vaiheessa. Oleellisinta on nyt palauttaa politiikkaan luottamus tuomalla kunnon puolue- ja kampanjarahoituksen lainsäädäntö.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen demokratia on historiansa kenties pahimmassa kriisissä. Maata johtaa hallitus, jonka jäsenet eivät tiedä tai muista mitään. Kansa kauhistelee ja kyselee, tällaisetko dementikot tätä maata johtavat, eikö tällaisten poliitikkojen paikka olisi dementiakodissa eikä valtioneuvoston linnassa? Mutta kas ihmettä, muisti näkyy palailevan pätkittäin aina sitä mukaa, kun uutta ja kiusallista rahoitusskandaaliin sotkeutuneiden Kehittyvien maakuntien Suomen, Nova Groupin ja muiden puoluesäätiöiden tai yritysten taustoilta paljastuu. (Ed. Salo: Entäs ay-liike?) Silloinkin kärynneiden ministereiden ja kansanedustajien ontuvat selitykset ovat lähinnä luokkaa "Ei se ole laitonta" tai "En se ollut minä vaan joku muu". Mielestäni hallituksen tiedonanto ei ratkaise mitään, käypä luottamusäänestyksessä miten tahansa. Uusia paljastuksia näyttää tulevan kuin liukuhihnalta päivästä toiseen ja viikosta viikkoon.

Arvoisa puhemies! Kun tätä puolueiden rahoitusta ja sen kokonaisuutta pohditaan, olisi syytä pohtia myös ulkomailta tulevan rahan valvontaa. Julkisuudessa on kovasti paheksuttu ja vaadittu tutkintaan niin kotimaisten yrittäjien, ammattiyhdistysten kuin erilaisten tukiyhdistysten ja säätiöiden jakamaa tukea. Näkisinkin, että olisi syytä selvittää, liikkuuko näissä rahaa jakavissa yhdistyksissä ja säätiöissä myös ulkomailta tulleita rahoja. Kansalaisilla on oikeus tietää asioiden oikea laita. (Ed. Salo: Neuvostoliitto!)

On kysyttävä, mikä on vaalirahoituskuvioihin sotkeutuneiden puolueiden sekä edustajien moraali. Kansan taju ei ymmärrä sitä, että puolueet saavat rahaa paitsi puoluetuen muodossa myös erilaisilta yrityksiltä ja yhdistyksiltä miljoonia, miljoonia euroja. Samaan aikaan yhä useampi köyhä, unohdettu kansalainen näkee suoranaista nälkää rahan ja ruuan puutteen vuoksi. Tämä on aivan käsittämätöntä.

Hallituspuolue vihreillekin tuntuvat sopivan kaikki pääministerin metkut, kunhan vain paikka hallituksessa säilyy. Seuraavaksi vihreät kannattavat varmaankin kaikkia kolmea uutta ydinvoimalahakemusta sekä koskien valjastamista energiakäyttöön. (Ed. Skinnari: Miksi vain kolmea?) Onko niin, ettei vihreillä ole selkärankaa puolustaa niitä avoimuusperiaatteita, joita he ovat hehkuttaneet koko tämänkin skandaalin ajan?

Arvoisa puhemies! Liikaa ei voi korostaa tämän skandaalin merkitystä politiikan ja poliitikkojen arvostukselle. Käsittämätöntä on, että poliitikot, jotka ovat myöntäneet Raha-automaattiyhdistykselle varoja käytettäväksi sosiaalisen toiminnan tukemiseen, saavat hyvä veli -järjestelmän kautta kierrätettyä tätä avustusta omille säätiökavereilleen ja jopa itselleen.

Jotta demokratian kriisi ei syvene, on välttämätöntä puhkaista väärin toimineiden puolueiden vaalirahoitukseen liittyvät mätäpaiseet ja tyhjentää luurangot kaapeista. Muuten vaarana on, että kansa menettää luottamuksen demokratiaan ja jättää äänestämättä.

Lopuksi muistutettakoon, ettei perussuomalaisilla ole vaalirahoituksensa suhteen mitään salattavaa, joten me emme ole kenenkään juoksupoikia.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Pentti Oinosen puheenvuorosta jäi kyllä auki, mitä ne pääministerin metkut oikein ovat. On hirveän helppo heittää retoriikkaa vakavan ja vaikean asian keskellä. Joka tapauksessa on pakko todeta, että valtioneuvoston tiedonanto tuli tarpeeseen. Tietyllä lailla ryhmäpuheenvuorojen jälkeen voi todeta, että se myös puhdistaa ilmaa ja vie tätä asiaa eteenpäin.

Eräs asia: Kun ed. Urpilainen aiemmin totesi, että kansalaisjärjestöjen ja ay-liikkeen tuki ja raha on samanlaista, niin kyllä minä haluan kansalaisjärjestöjen puolesta todeta, että toivottavasti se ei ole ainakaan sellaista kuin silloin, kun Metalliliiton toimitsija aikoinaan painosti sekä SDP:n että vasemmistoliiton kansanedustajia tietyissä energiaratkaisuissa. Hän sai porttikiellon taloon, koska hän uhkasi, että rahaa ei tule enää teille, jos ette tue Metalliliiton kantaa. Tässä suhteessa, kun täällä on todistettu, että ammattiyhdistysliikkeen tuki on kuin kansalaisjärjestöjen tukea, ei kai se toiminta tällaista voi olla.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme vasemmalta tuoneet vahvasti esille tämän euromääräisen vaalikaton ja täyden avoimuuden sen rinnalla reaaliajassa. Minulle jäi epäselväksi, mikä on perussuomalaisten kanta tähän vaalikattoon, siis täysin euromääräiseen vaalikattoon. Totta kai sen tason, mihin mennään, asettamisessa pitää olla kohtuullinen, mutta ilman sitä tämä kilpavarustelukierre jatkuu ja joka vaalissa käytetään enemmän rahaa ja lopuksi kaikki ovat haalimassa jostakin sitä rahaa, ja siinä se epäterveys sitten tulee.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta demokratiassa eduskunta on kaikkein arvokkain instituutio, ja hieman harmittaa, että keskustelu pääministerin kanssa on ohi eikä hän käyttänyt sitä mahdollisuutta puhua suoraan eduskunnalle pääministerinä ilman hieman arvostelemansa median välitystä. Siihen tämä hetki oli minusta ladattu, mutta hän ei sitä halunnut käyttää.

Jotain outoa tästä jatkoevästyksestä jäi mieleen. Tässä puhutaan jotenkin talkoosta negatiivisella sävyllä, ja se jos mikä on minusta kansanvallan peruselementti. Emmehän me täällä ole itseämme varten, vaan me olemme tulleet edustamaan ihmisiä, ja jos ihmiset ovat valmiita löytämään keskuudestansa itsellensä oman asioiden eteenpäin viejän ja arvostavat sitä aatteen palossa tai muuten vaan yksittäisasioissa, tai mikä onkaan ollut se motiivi tehdä jonkun edustajan edestä työtä, niin tässä pääministeri rinnasti, että tämä olisi huono asia, että jossain olisi leivottu pullaa ja laitettu kahvia jakoon sen sijaan, että se pitäisi ostaa. Tämä antaa semmoisen oudon kuvan päivän rahan vallasta, että se olisi jotenkin hienompaa. Minusta on parasta ja hienointa vaaleissa se, että ihmiset tekevät töitä talkoolla.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt on kiistämättä demokratian musta vuosi, mutta olen melkein vakuuttunut, että kaiken tämän jälkeen pääsemme vielä tämän vuoden aikana demokratian juhlavuoteen, sillä tilanne ei voi mennä kuin paremmaksi, kun tästä vielä vähän aikaa sukellamme.

Täällä on kovasti vaadittu ja äsken ed. Tennilä vaati vaalirahan kattoa. Kuten sanoin jo aikaisemmin, ei mikään ole niin eriarvoistavaa kuin vaalirahassa katto. Meidän on helppo täällä vaatia, erityisesti ed. Tennilän, vaalirahakattoa, koska hän saa ilmaista julkisuutta joka ikinen päivä lappilaisissa sanomalehdissä ja mediassa muutenkin. Varmasti tänä iltana uutiset yhdellä ja toisella kanavalla näyttävät hänen ponnekkaita puheenvuorojaan. Mutta miten käy sen ensikertalaisen lappilaisen kansanedustajaehdokkaan, joka ei ole mitenkään saanut vielä ääntään kuuluviin? Millä hän sen muuten tekee kuin maksamalla vaalit itse, keräämällä rahaa siihen, että saa viestinsä maksetuilla mainoksilla läpi?

Lisäksi meillä Tarastin työryhmä esittää muun muassa 20 000:n euron kattoa kunnallisvaaleihin. On monta kuntaa, jossa 20 000 euroa on aivan liikaa. Jos äänestäjiä tarvitsee saada 80, niin ne nyt saa vaikka soittelemalla kavereilleen, että äänestäkää. Mutta 20 000 euroa jossain muussa kunnassa voi olla vielä hyvinkin mitätön summa, kun on paljon ihmisiä, joiden äänet pitää kerätä. Espoossa kokoomuksen valtuutetuksi pääsemiseen tarvitaan noin 450 ääntä. Niiden kerääminen on ihan toinen asia kuin 80 äänen kerääminen.

100 000 euroa eduskuntavaaleihin on hirveän suuri summa minulle. Viime vaaleissa käytin alle 40 000 euroa vaaleihini ja edelleen olen sitä mieltä, että tämä on eriarvoistavaa sen takia, että ensikertalaisista ne, jotka kovimmin ovat vaatineet vaalikattoa ja jotka ovat erityisesti retostelleet sillä, että heidän vaalikulunsa ovat olleet pieniä, ovat muuten mediasta tuttuja. Eivät nämä ihmiset jatkossakaan tule käyttämään sitä 100 000:ta tai 50 000:ta tai ehkä 20 000:takaan. Ainoa keino, mihin vaalirahakatto johtaisi, on, että me vaadimme medialta tämmöisille julkkisehdokkaille seuraavaksi vaalikaranteenia, jonka täytyy sitten luonnollisesti koskea meitä nykyisiä kansanedustajia yhtä lailla, koska me haluamme demokraattiset vaalit.

Ongelmana pidän myöskin sosialidemokraattien esitystä listavaaleista. Ajatus siitä, että pikkupioneerit lähtisivät kouluttautumaan puoluetoimintaan ja ainoastaan sieltä lähdettäisiin sitten poimimaan niitä, jotka olisivat tulevaisuuden kansanedustajia, on pöyristyttävä. Näillä ihmisillä ei ole sitä arkielämän kokemusta, kun ei ole muuta työkokemustakaan, kuin se, mitä puolueessa on tehty uskollisesti. Tämä tarkoittaisi, että kukaan puolueeseen koskaan kriittisesti suhtautuva taikka poikkipuolisen sanan joihinkin päätöksiin esittävä ei ikinä tulisi sijoittumaan listavaaleissa niin korkealle, että tulisi valituksi. Tämä listavaali jos mikä on demokratian irvikuva.

Ylipäätään tämän lainsäädännön uusiminen on äärimmäisen tarpeen, se on tullut selväksi. On vaan surullista, että tätä tehdään tilkitsemällä niitä aukkoja, mitä tämänhetkisessä lainsäädännössä on. Se osoittaa ihan selvästi sen, että meillä hoidetaan edelleenkin oireita, niitä oireita, joita viallinen vaalilainsäädäntö on aiheuttanut. Me emme hoida sitä sairautta, sitä epäeettistä toimintaa, johon niin moni on tässä salissa syyllistynyt, ja puhun puolue- ja yksilötasolla. Olisi tärkeämpää, että saisimme sen asian hoidettua, ja se hoitaantuu ainoastaan sillä, että me saamme riittävän julkisen vaalirahoitusjärjestelmän.

Jos ne muutamat ihmiset ja ne muutamat tukisummat, jotka salattiin, olisi ilmoitettu edellisen vaalilain mukaan, me emme olisi tässä tänään. Mutta se olisi tarkoittanut myöskin sitä, että säätiöiden kautta epäeettisesti jaetut summat olisivat jääneet paljastumatta, ja voimme todeta, että se ei olisi edelleenkään ollut hyvä tilanne. Nyt on tärkeää, että käymme tämän keskustelun perin pohjin mutta teemme sen erittäin nopealla aikataululla, koska puolentoista vuoden kuluttua pitäisi olla seuraavat vaalit ja kukaan ei tiedä, millä sitä rahaa saa kerätä ja minkälaisia summia. Nyt on aika siirtää katse tulevaisuuteen ja toivoa, että saamme nopeaan tahtiin uuden vaalirahalain.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on juhlapuheissa ja tässäkin salissa lausuttu kauniita sanoja kaikenlaisesta vaalirahoituksen ja muunkin avoimuuden lisäämisestä ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta Suomessa ja jopa EU-tasolla. Lukuisissa maamme kunnissa kehitys on kuitenkin edennyt juuri päinvastaiseen suuntaan: Kunnallisia toimintoja yhtiöitetään ilman keskusteluja siitä, kuinka kuntalaiset saavat jatkossa riittävästi tietoja yhtiöittensä toiminnasta, kun päätökset tehdään osakeyhtiöiden suljetuissa hallituksissa ja yhtiökokouksissa. Kunnallisia asunto-osakeyhtiöitä, energiayhtiöitä ja jätehuoltoyhtiöitä hallitsevat valtapuolueiden edustajat keskenään. Kuinka hallitus pystyisi takaamaan kansalaisille sen, että yhteisiä asioita näissä kuntalaisten (Puhemies: Minuutti täyttyy!) omistamissa yhtiöissä hoidetaan moitteettomasti eikä niitä käytetä esimerkiksi valtapuolueiden vaalikassoina? (Puhemies: Minuutti täyttyi!) — Minulla on 0.59, nyt on 1.02. Meillä on erilaiset kellot.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Hemmingin ajatusta, että emme missään nimessä ota listavaaleja. Ne ovat täysin pölyttynyt ajatus jostain menneisyydestä. Hautaisin sen saman tien. Se on demokratian rajoittamista, se on meidän äänestäjiemme älykkyyden aliarvioimista. Meillä puolueiden jäsenmäärät ovat verrattain pienet, enkä usko, että ne tulevat tulevaisuudessa tästä paljoakaan kasvamaan, jolloin voidaan sanoa, että hyvin pieni joukko olisi valitsemassa. Tällöin uusien ehdokkaiden mahdollisuudet vieläkin tästä pienentyisivät, ja tällöin pitkään politiikassa olleiden, puolueiden sisällä hyvän aseman saaneiden ehdokkaiden mahdollisuudet pysyä ikuisesti vallassa paranisivat edelleen. Aika moni äänestäjä itse asiassa haluaa mieluummin äänestää kyvykästä ehdokasta kuin puoluetta.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pitäjä ed. Orpo totesi, että elämme kansanedustuslaitoksen kriisiä. Pääministeri Vanhanen, varapääministeri Katainen ovat todenneet, että hallitus on toimintakykyinen. Kansanedustuslaitoksen kriisistäkö tässä on kysymys? Hallitus on toimintakykyinen.

Hallituksen tiedonannossa kerrotaan meille koko ajan, että kysymys on virheistä: virheet ovat inhimillisiä, itse kukin syyllistyy virheisiin, kuka heittää ensimmäisen kiven, kuka uskaltaa heittää ensimmäisen kiven. Virhe ei tietysti ole virhe, jos siitä ottaa opikseen. Mutta tässähän ei ole nyt kysymys virheistä vaan lain rikkomisista. Meillä on kymmenen ministeriä, jotka ovat vannoneet ministerivalansa tilanteessa, jossa he ovat — selkeästi olemme nähneet — rikkoneet lakia.

Tämä on se syy, minkä vuoksi tuossa peräänkuulutin nopeassa puheenvuorossani äsken sitä, että missä tahansa läntisessä demokratiassa tällaisessa tilanteessa hallitus ilman muuta eroaisi, ilman muuta eroaisi. (Ed. Rossi: Tehän vaaditte pääministeriä eroamaan!) Ja kun tässä on nyt kysymys myöskin siitä, että tässä on tavallaan poliittisen järjestelmän uskottavuudesta kysymys eikä vain hallituksen poliittisista virheistä tai epäonnistuneesta politiikasta, niin tässä suhteessa minä näkisin henkilökohtaisesti, että kaikkein järkevintä olisi putsata pöytä niin, että me järjestämme täällä uusintavaalit ja sitten lähdemme uusin voimin liikkeelle. Tämä olisi minun nähdäkseni se ainoa tapa, millä läntiset demokratiat normaalisti toimivat.

Tämä uskottavuusongelma. Minä kysyn myöskin ministeri Kataiselta siitä, kun hän on yhden ministerin jo erottanut hallituksesta nimenomaan uskottavuusongelman vuoksi ja tämä uskottavuusongelma oli luonteeltaan, kuten me kaikki hyvin tiedämme, tirkistelykulttuuriin liittyvä yksityisasia, täydellisesti yksityisasia, mutta vaikutti ministerin uskottavuuteen niin paljon, että hänet haluttiin erottaa. Tässä meillä on siis tilanne, jossa koko hallitus on luottamuskriisissä, uskottavuuskriisissä, ja siellä on kymmenen ministeriä, jotka ovat rikkoneet lakia. Tuntuu hämmästyttävältä, että tämä sama uskottavuuskriteeri ei tässä yhteydessä toimi.

Arvoisa puhemies! Tässä on pitkää keskustelua käyty ay-liikkeen rahoituksesta. Muun muassa ed. Rossi totesi sen, että me puhumme ay-liikkeen rahoituksesta niin kuin kansalaisjärjestöjen rahoituksesta. Kyllä, kysymys on kollektiivisesta intressistä. Siellä ei yksikään ay-johtaja tai se taho, joka rahoituspäätöksiä tekee esimerkiksi tukiessaan, antaessaan vaalirahoitusta, hyödy siitä henkilökohtaisesti, vaan intressi on yhteinen, kollektiivinen. Kun yritys antaa rahoitusta, jos se antaa selkeästi vaalirahoitusta, niin totta maar siinä on mahdollista, että siinä on suora, yksityistaloudellinen intressi. Siinä ovat kokonaan toisenlaiset intressit, jotka siinä ovat silloin vastakkain. Tästähän me puhumme tässä yhteydessä.

Minä uskallan sanoa, kun minä viittasin siihen, että olen soppatykeillä, SAK:n soppatykeillä, ollut käytännössä 20 vuotta hernekeittoa jakamassa: tunnukset ovat selkeitä, olemme ay-liikkeen, palkansaajien, asialla täällä. Me olemme palkansaajien asialla, olemme sen sanoneet avoimesti sekä tässä Suomessa että minä toimin myöskin kansainvälisillä foorumeilla. Keskeisimpiä oikeuksia, joiden puolesta kamppailen, ovat työtaisteluoikeus, kollektiivinen järjestäytymisoikeus, työsopimusoikeus. Ne ovat keskeisimpiä oikeuksia, joiden puolesta tehdään työtä, ja siinä mielessä olen avoimesti ollut ammattiyhdistysliikkeiden asiaa ajamassa, kollektiivista palkansaajien intressiä ajamassa, siltä osin kuin lainsäätäjä voi siten toimia.

Tämä on sanottu avoimesti julkisuudessa. Minun äänestäjäni tietävät sen ilman muuta. Nyt oli kysymys siitä, jonka ministeri Kataiselle esitin, että kun Sampo on rahoittanut kokoomusta — sekin on muuten laillista, sekin on sinänsä laillista — se, mikä tässä on ongelma, on se, että kokoomus ei kerro sitä ulos, keskusta ei kerro sitä ulos, mitkä ovat nämä yksityiset tahot, jotka ovat rahoittaneet, työnantajatahot, jotka rahoittavat. Puhutaan vaan työväen presidentistä jne. Retoriikalla hämätään eikä kerrota, mistä se raha tulee. Ja potentiaalinen sidonnaisuus: Ministeri Katainen vastasi, että hän ei ole sidonnainen mihinkään suuntaan, mistä rahoitusta tulee. Hyvä, otan hänen sanansa, mutta äänestäjien on syytä tietää, ketkä kokoomusta rahoittavat. Nyt tässä sotketaan puurot ja vellit, sotketaan puurot ja vellit, kun tehdään vaalirahoituksesta ikään kuin laiton asia. Ei vaalirahoitus ole laiton asia. Se, mikä on ongelma, on se, että ei kerrota, ketkä rahoittavat. Täällä on koko keskustelu hämääntynyt siihen, että me rupeamme puhumaan siitä, että ikään kuin vaalirahoittaminen sinänsä olisi kyseenalaista.

Puhemies ei antanut minulle vastauspuheenvuoroa, kun tuli suora syytös salissa julkisessa tilanteessa ed. Laukkaselta koskien henkilökohtaista tilannettani. Oli häkellyttävää, etten pystynyt vastaamaan siihen heti. Vastaus on selkeä: Minun äänestäjäni henkilökohtaisesti näkevät kaksi kertaa vuodessa sen, millä tavalla vaalikampanjani rahoitus rakentuu. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyy lehti, johon kerätään mainoksia, pala kerrallaan kerätään niitä mainoksia. Siellä niitä näkyy, ja ne ovat julkisuudessa. Minun äänestäjäni näkevät suoraan, että nuo ovat näköjään tässä prosessissa mukana. Se on julkinen tilanne. Ja tästähän on kai kysymys: Kun tämä vaalirahoitus tehdään avoimeksi, (Puhemies: 5 minuuttia!) äänestäjät näkevät, ketkä rahoittavat minkäkinlaista toimintaa. Ei tehdä nyt vaalirahoituksesta sinänsä likaista muuten kuin siitä toiminnasta, että me emme pidä sitä avoimena.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen puhui, että ay-liikkeellä on kollektiivinen intressi tukea juuri SDP:tä. Näinhän ei missään nimessä voi olla, että se on kollektiivinen intressi. Se on halu vaikuttaa maan hallituksen kokoonpanoon. Siitä on puhtaasti kyse. Kyllä täällä ihan kaikki muutkin puolueet ajavat jokaisen työntekijän etua. Voiko samaa kollektiivista intressiä vaatia kaikilta niiltä veronmaksajilta, jotka mieluummin tukisivat vaikka keskustapuoluetta tai kokoomusta taikka perussuomalaisia, että nämä ay-maksut, jotka ovat verovähennyskelpoisia, pitääkin juuri SDP:lle ja vasemmistolle kohdistaa eikä kenellekään muille? Ei tämä ole kollektiivista intressiä, että kaikkien pitää tukea juuri teitä. Me kaikki ajamme maan tärkeitä asioita, ei se ole teidän etunne. Halu vaikuttaa maan hallituksen kokoonpanoon on juuri teidän tahojenne keskeinen viesti ollut.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on se, että äänestäjät tietävät etukäteen, keiltä ehdokkaat saavat tukea ja kuinka paljon. Kun sittemmin kansanedustaja, 1990-luvulla kokoomuksen puheenjohtaja- ja presidenttiehdokasspekulaatioissa mukana ollut Martin Saarikangas ilmoitti syksyllä 1994 suuressa tiedotustilaisuudessa, jossa julkaistiin laivan tilaus, että tässä yhteydessä haluan kertoa, että tulen tukemaan myöskin taloudellisesti Kari Uotilan pyrkimyksiä päästä eduskuntaan. Äänestäjät sen jälkeen saivat päättää, mistä on kysymys, haluaako Saarikangas päästä aikoinaan telakalla lakkoja järjestäneestä pääluottamusmiehestä eroon, toivooko hän, että 17-vuotiaana telakalla aloittanut Uotila toimii telakkateollisuuden puolesta myöskin eduskunnasta käsin, vai onko hän kiitollinen siitä, että yhdessä pystymme Meriteollisuuden konkurssin jälkeen saamaan laivanrakennukselle jatkoa. Kysymys on siitä, että etukäteen pitää tietää tuki ja tuen antaja ja äänestäjät päättävät sitten sen merkityksen, mikä sillä on äänestyskäyttäytymiselle.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmaista juustoa on ainoastaan hiirenloukussa. Sen takia kaiken tuen pitäisi olla avointa. Nyt avoimesti kyllä seurasimme Yle 1:n televisio-ohjelmaa, jossa liikemies Sukari oli paikalla ja myöskin asuntoministeri Vapaavuori. Sukari tavallaan tuomitsi Vapaavuoren kannan, koska Vapaavuori ei antanut periksi Sukarin vaatimuksille maakuntakaavaan liittyen, ja totesi, että kyllä minulla on maan hallituksessa muita ystäviä kuin sitten vain tämä ei-ystävä Vapaavuori. Näin ollen nyt pääministerin läsnä ollessa on hyvä saada tämä sanoa, että pääministerillä on hallitus, josta vahva taustarahoittaja, jonka rahoittaminen ei ole ollut avointa, niin kuin täällä on vaadittu, toteaa, että on siellä sitten muita ystäviä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun aikana kolme palkansaajaa on lähettänyt minulle, nimetkin kyllä löytyvät täältä, viestin, että emme me ole halunneet ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen myötä olla tukemassa vasemmistopuolueita, joita me emme ole äänestäneet. Tässä on tietty ero. Kun ammattiyhdistysliike tukee varsin suvereenisti vasemmistopuolueita, niin te sanotte, että ei siinä ole mitään sinänsä hämärää. No, ehkei siinä ole hämärää, mutta kyllä siinä myös todellakin ohjataan veronmaksajien rahaa suoraan vasemmistopuolueiden tukemiseen. Valtioneuvoston kanta siitä, että arvioidaan verovähennyskelpoisten jäsenmaksujen käyttöä poliittisen toiminnan rahoittamiseen, on aivan paikallaan. Kuten myös pääministeri ilmoitti, ei ole tarkoitus puuttua ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuteen, mutta kyllä tähänkin tarvitaan pelisäännöt, tulevat ne sitten verotuksen kautta vai mistä ne tulevat. Mutta älkää, ed. Kimmo Kiljunen, ihan käyttäkö avointa valtakirjaa tässä suhteessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monta kommenttia:

Ed. Rossille totean, että ammattiyhdistyksestä voi erota ja perustaa uuden ammattiyhdistyksen, jos se tuntuu hyvältä.

Olen ed. Kari Uotilan kanssa aivan samaa mieltä tästä avoimuudesta. Näin se asia pitää hoitaa.

Sitten kiusallisesti kysyn ed. Kimmo Kiljuselta, kun ed. Laukkanen mainitsi näitä rakennusfirmoja, jotka ovat teitä kannattaneet, onko yhtään kiusallista, että ne ovat juuri kärähtäneet asfalttikartellista, saaneet tuomion.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei vaadita kovin kummoista poliittisen historian tuntemusta, että voi sanoa, että kaikkialla Euroopassa ja yleensäkin maailmassa on yleinen tapa se, että palkansaajaliike ja ammatillinen työväenliike tukee ainoastaan ja vain palkansaajapuolueita ja niitä puolueita, jotka kuuluvat poliittiseen työväenliikkeeseen. Tämä on ollut meillä jo sata vuotta perinteenä. Sillä on rakennettu meidän pohjoismainen hyvinvointijärjestelmä. Tässä salissa ovat näillä ammattiyhdistysliikkeen tuilla valitut kansanedustajat, itse mukaan lukien, pyrkineet parantamaan työsuhdeturvaa, työelämän pelisääntöjä, sitä, että palkansaajan ääni kuuluu ja että työvoiman suojelussa mennään eteenpäin. Nämä ovat hyvin vastakkaisia niille ajatuksille, mitä perinteisesti porvarilliset puolueet ovat edesauttaneet ja vastustaneet aina yleisestä äänioikeudesta lähtien, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) erilaisille uudistuksille, mitä sosialidemokraatit ovat ajaneet.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen eri mieltä ed. Kimmo Kiljusen kanssa. Uudet vaalit eivät ole ratkaisu. Myös edelliset hallitukset ovat toimineet vastaavissa olosuhteissa, vastaavissa moraalisissa olosuhteissa, ehkäpä pimeästi. Nyt nämä asiat ovat tulleet esille.

Uudet vaalit eivät ole myöskään ratkaisu. Maamme elää vakavan talouskriisin alla. Eilen Suomen Pankki ilmoitti, että tänä vuonna bruttokansantuote on miinus 7,2 prosenttia. Ajateltu ensi vuoden kasvu on mennyt nollaan. Meidän tulisi keskittyä tällä hetkellä pelastamaan hyvinvointi-Suomi, ei siihen, että me kaadamme maamme hallitusta tai olemme keskittymässä vaalityöhön, vaan siihen, miten pystymme tulevaisuuden Suomea pitämään myöskin hyvinvointi-Suomena.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin huomauttanut, että kun puhutaan ay-liikkeen tuesta ja siitä, ettei se edellytä mitään vastapalvelua, kyllä se muuten edellyttää. (Ed. Kimmo Kiljunen: Edellyttää!) 1990-luvun alussa minä tiesin monta sellaista kansanedustajaa, jotka sanoivat, että heidän on nyt tehtävä näin ja äänestettävä tässä laissa näin, koska muuten heiltä loppuu vaalituki eivätkä he täällä istu seuraavien vaalien jälkeen. Tämä on ihan tosiasia.

Toinen, minkä minä haluaisin sanoa: ei ammattiyhdistysliikkeen tuki sinänsä ole kiellettyä tai laitonta tai mitään epäilyttävää, kunhan siihen ei vaan käytetä jäsenmaksutuloja.

Esimerkiksi Oulussa työväenyhdistykset ovat erittäin rikkaita. Niillä riittää rahaa. Niillä on hyviä kauppapaikkoja, hyviä rakennuksia Oulun keskustassa, ja ne vuokraavat niitä yrityksille ja tätä kautta pystyvät pyörittämään sellaista liiketoimintaa, että tässä laajuudessa ei ole yhtä ainutta esimerkiksi kokoomuslaista liiketoimintaa Oulussa ollenkaan.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkolalta täytyy kysyä, onko porvareitten etuoikeus pyörittää bisnestä ja liiketoimintaa Suomessa. Eikö työväenliikkeestä lähtenyt henkilö tai järjestö voi myöskin samalla tavalla lain mukaan osallistua liike-elämään ja yritystoimintaan? Te tuomitsette tämän. Te jaatte nyt yrittäjät tässä kahteen kastiin. On hieno asia se, että meillä on työväenyhdistyksiä, jotka vuosikymmenien, yli sadan vuoden toiminnan kautta ovat saaneet kerättyä itselleen omaisuutta ja myöskin sitten sillä tavalla voineet turvata taloudellisen järjestötoiminnan, eikä mitään väärää ole siinä, ei lain mukaan eikä myöskään näitten yhdistysten sääntöjen vastaista, että ne tukevat omia jäseniään muun muassa vaaleissa. Näin on myöskin ammattiyhdistysliikkeen osalta.

Aivan selvästi ed. Rossi ei tunne eikä keskustan ja oikeiston puolella oikein tunneta ammattiyhdistysliikkeen toimintaperiaatteita ja sääntöjä. Ed. Rossi, jokaisella työpaikalla, missä käydään avoimet vaalit muun muassa luottamushenkilöitten valinnasta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) liittovaaleissa myöskin keskusta, kokoomus, eri puolueryhmittymiin kuuluvat jäsenet voivat asettaa ehdokkaita ja tulla sitä kautta tähän demokraattiseen päätöksentekoon mukaan.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun minä puhuin kollektiivisesta intressistä, jota kansalaisjärjestöt tai ay-liike ajavat, kysymys on siitä, että on tietty tahtotila ajaa joitain asioita, joihin muun muassa ed. Vuolanne täällä viittasi. Kysymys ei ole kollektiivisesta intressistä ajaa joku ehdokas läpi tai tukea jotain puoluetta. Kun minä puhun yrityksen intresseistä, yrityksen intressissä on saada sijoitetulle pääomalle mahdollisimman suuri tuotto. Se on sen intressi.

Nyt sitten tukija. Totta on varmasti se, että ammattiliitoissa on jäseniä, jotka eivät välttämättä haluaisi tukea ed. Kimmo Kiljusta, jos tästä on kysymys. Mutta aivan yhtä lailla Sampo Oy:ssä on valtava määrä osakkeenomistajia, jotka eivät voi vaikuttaa siihen, ketä Sampo Oy tukee, eikä näiden omistajien ääni tässä tilanteessa kuulu, mutta yrityksen toimivalla johdolla on intressi ajaa sijoitetulle pääomalle mahdollisimman suuri tuotto, ja se tukee kokoomuspuoluetta, koska kokoomuspuolue työskentelee tuon suunnan mukaisesti.

Tässä keskustelussa ongelmana on se, että kokoomus kertoisi tuon intressin, kertoisi tuon sidonnaisuuden. Me olemme sen kertoneet, että me olemme palkansaajan asialla. Ottakaa te sana sanasta älkääkä saivarrelko siihen suuntaan, että teette koko vaalirahoituksen ongelmalliseksi.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta tästä valtioneuvoston tiedonannosta vaalirahoitukseen liittyvistä kysymyksistä: "Meidän itse kunkin on katsottava peiliin ja tartuttava toimeen tilanteen korjaamiseksi."

En pidä itseäni minään sellaisena, ettei minulla olisi puutteita kansanedustajana. Niitä voi olla paljonkin. Mutta silloin, kun on kysymys vaalirahoitukseen liittyvistä kysymyksistä, katson, että täällä eduskunnassa on kymmeniä kansanedustajia — uskaltaisin sanoa, että jopa eduskunnan enemmistö on sellaisia — ettei nyt niin hirveästi tarvitse sen takia peilin eteen mennä, että olisi vaalirahoituksen suhteen jotain epäselvää. Tältä osin hallituksen pyrkimys laittaa kaikki kansanedustajat samaan paattiin on minusta väärä ja useimpia kansanedustajia loukkaava. (Ed. Kimmo Kiljunen: Juuri näin!)

Arvoisa puhemies! Porvarihallitus on vienyt Suomen syvään poliittista moraalia koskevaan suohon, jossa olennaista ei ole enää se, kuka on maksanut kenenkin sementtisäkin tai lautapinon, mitenkään vähättelemättä näihin mahdollisesti liittyviä lahjus- tai muita juttuja. Poliittisen järjestelmämme on vienyt kriisiin se, että puolet ministereistä rikkoi ilmoitusvelvollisuuttaan vaalirahoitusilmoitusta tehtäessä. Kirjassa Näin valta ostetaan selvitetään, kuinka Kehittyvien maakuntien Suomen sekä Nova Groupin kautta rahoitettiin huomattavilla summilla poliitikkoja, ja kyllä tässä kriisissä on myös kysymys siitä, että herra pääministerin muisti on ollut todella valikoiva niiden hyvinkin olennaisten poliittisten kysymysten kohdalla, jotka ovat liittyneet näihin Nova Groupiin ja Kehittyvien maakuntien Suomeen.

Nova Grouphan maksoi poliitikoille siis huomattavan suuria vaalikampanjatukia. Hyvin usein nämä kampanjatuet kohdennettiin sen hankepaikkakunnilla vaikuttaville poliitikoille. Tällaisen suhteen riskit nähtiin, sillä sekä Nova että sen maksaman rahan vastaanottajat tekivät tietoisia ja myös vaalirahoituslain vastaisia toimenpiteitä Novan maksaman rahan kätkemiseksi julkisuudelta. Oli siis jostain syystä todella huono omatunto kertoa 10 000 euron tukisummasta, ja se onkin minusta niin iso, että on varmaan syytäkin mennä peilin eteen.

Ihmisten mielissä tämä porvarihallitus on ostettu. Voi olla inhimillisesti rankkaa, että ahkera Matti Vanhanen joutuu kantamaan päävastuun tästä moraalisesta ja osin juridisesta hätätilasta, mutta pääministeri ja kepun puheenjohtaja on viime kädessä länsimaisen demokratian mukaan poliittisessa vastuussa.

Voiko kukaan ajatella niin, että tässä mennään eteenpäin ilman näkyviä johtopäätöksiä joko pääministerin tai hallituksen kohdalta? (Ed. Leppä: Tai Ylen!) Tarkoitukseni oli kysyä tätä myöskin kyselytunnilla pää- ja varapääministeriltä, mutta kun kysymykseni siirtyi niin pitkälle, unohdin tämän itse pääkysymyksen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että me sosialidemokraatit haluamme läpinäkyvyyttä rahoitukseen. On tärkeää, että tukijat ovat esillä jo ennen ennakkoäänestysten alkamista. Toivoisin, että tästä nyt löytyisi yksimielisyys, ja jos on niin, että kokoomus vastustaa kampanjakattoa ja näitä demokratian kulmakiviä, niin ehkä tämä kansanrintama vihreitten kanssa saisi nämä läpi ajetuksi. Siis rahojen piilottamiseen ei pitäisi olla mitään syytä. Myöskin tuemme ja vaadimme tätä kampanjakattoa. Ehdotimme tätä jo yksittäiselle ehdokkaalle. Mielestäni viime eduskuntavaaleissa tämä porvariehdokkaitten keskiarvo oli vähän nafti 50 000 euroa. Voitaisiin lähteä siitä, että se taso voisi pyöriä siinä 50 000 euron kohdalla. Sillä jo tekee muhkean vaalikam-panjan. (Ed. Satonen: Kiitos!)

Arvoisa puhemies! Sitten vielä lopuksi se, että kun nyt on nähty, että ilman kunnon sanktioita ei näitä lakeja noudateta, minusta myöskin uuteen ja tulevaan vaalirahoituslakiin pitää saada kohtuullinen sanktio.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvä, että vaalirahoitus tarvitsee uudistusta. Siitä ei ole mitään epäselvää kenelläkään, eikä varsinkaan tämän keskustelun jälkeen. Myöskin pääministeri erittäin selväsanaisesti toi täällä julki, että on tehty virheitä, niitä on tehnyt hän, niitä on tehnyt moni muukin, ja kaikkia asioita hän ei pysty millään tietämään eikä pysty niihin vaikuttamaan. Kun täällä epäiltiin sitä, mikä se Kms-rahan ilmoittamisasia on, hän vastasi siihen selkeästi. Hän on sen ilmoittanut, ja sillä sipuli. Siitä ei ainakaan pääse häntä moittimaan.

Mutta, arvoisat edustajakollegat, Matti Vanhanen on se isä, joka on esittänyt Euroopan unionille stressitestejä, veroparatiisiasioiden kuriin saamista jne. Hän on erittäin aktiivisesti kansainvälisillä markkinoilla ollut viemässä eteenpäin sitä läpinäkyvyyttä, jota rahoitusmarkkinat tarvitsevat, ja hän on nimenomaan tehnyt ja vienyt sitä Suomen viestiä ja saanut siitä myöskin sulkia hattuunsa. Sitä pitää ilman muuta arvostaa.

Mutta sitten, edustajat hyvät, meidän yksi tärkeimmistä asioista on myös puolustaa parlamentarismia, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) ja siihen me tarvitsemme monia asioita, muun muassa läpinäkyvyyden ja luottamuksen palautumisen.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka täällä on esitetty monta kovaa sanaa pääministeriä ja hallitustakin kohtaan, niin kuitenkin on havaittavissa, että suurin ulkoparlamentaarinen paine on kohdistunut juuri samana hetkenä pääministeriä kohtaan. Ed. Gustafsson, te viittasitte tuossa lautakasaan. Sillä heititte selvästikin pääministeriä kohden. On kyllä mielenkiintoista, missä vaiheessa Silminnäkijä-ohjelman, Yleisradion ohjelman, väitteet pystytään oikeasti näyttämään toteen. Nyt on heitetty lähdesuojaan vedoten sellaista, jota voidaan kutsua jo parlamentarismin halventamiseksikin. On väitetty, että pääministeri on syyllistynyt sellaiseen asiaan, johonka te viittasitte, eli lahjuksen vastaan ottamiseen. Ei ole näyttöä. Lähdesuoja ei tarkoita sitä, että asiaa ei tuoda, todisteita ei tuoda. Nimiä ei tarvitse tuoda, mutta faktat pitää lyödä pöytään. Tässä suhteessa tuollainen vihjailu menee siihen samaan sarjaan kuin mitä tuon ohjelman todisteluarvo.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin opposition roolin ja sen, että sen pitää arvostella hallituksen toimintaa, ja hyvin ansiokkaasti se sitä tekeekin ja on tämän asian ympärillä tehnyt. Jos nyt ajatellaan, mitä hallitus on tässä tehnyt ja on tekemässä, kyllä hallitus on aidosti hakemassa uutta lainsäädäntöä vaalirahoitukseen. Tarastin työryhmä on toiminut, tänään on saatu tiedonanto eduskunnalle näistä vaalirahoitukseen liittyvistä kysymyksistä, mutta nämä puheenvuorot täällä keskittyvät vaan syyttelyyn siitä, mitä on tullut ja mistä päin ja kellekin. Kyllä se suuri ongelma, mikä on kansalaisten luottamus tätä järjestelmää kohtaan, on jäänyt tänään vaille huomiota.

Toivoisinkin, että tehdään nyt kunnon avoin vaalirahoituslaki, jotta seuraavat vaalit voidaan toimittaa uskottavasti. Kampanjakatto ei ole demokratiaa. Sitä on täällä perusteltu jo moneen kertaan. On erilaiset olosuhteet valtakunnassa. Myöskään pitkät listat eivät ole demokratiaa. Ne ovat politbyroiden kannanottoja (Puhemies: Minuutti!) ja epäluottamusta kansalaisten arviointikykyyn.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On itsestäänselvää, että läpinäkyvyyttä ja avoimuutta tarvitaan lisää. Siitä tässä salissa ollaan vahvasti yhtä mieltä. Mutta tämä väite, jonka ed. Gustafsson väittää jostakin ostetusta vaalivoitosta, ei voi kyllä olla kauempana totuudesta. Ensinnäkin se aliarvioi äänestäjiä, että heidän päätöksiinsä voidaan vaikuttaa tällä tavalla, ja jos kysyy keltä tahansa politiikan analyytikolta, niin kaikki ovat sitä mieltä, että yhtenä yksittäisenä asiana kaikkein eniten vaalitulokseen vaikutti SAK:n mainos, jolloin te voitte sieltä kysyä, kuka sen on maksanut. Enkä tahdo tällä sanoa sitä, että minulla olisi mitään ay-liikkeen antamaa vaalirahoitusta vastaan, ei todellakaan, eikä ole myöskään sitä vastaan, että yritykset antavat rahoitusta, eikä etenkään sitä vastaan, että yksityiset henkilöt antavat, mutta sillä, että teidän ratkaisunne tähän asiaan on, että mennään pitkiin listoihin, te veisitte äänestäjiltä oikeuden valita edustajansa. (Ed. Laitinen: Meillä on erilaisia mielipiteitä, ja me sallitaan ne!) Esimerkiksi Ruotsissa suuri osa äänestäjistä ei edes tiedä, ketkä heidän äänillään tulevat eduskuntaan valituiksi, miten he ottavat yhteyttä omaan edustajaansa. Tämä vie ihan ojasta allikkoon. Ihan riittävä asia on tässä se, että muutetaan vaalirahoitusjärjestelmä avoimeksi ja läpinäkyväksi. Se on se keino, millä tässä päästään eteenpäin.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraateissa on erinäköisiä näkemyksiä pitkistä listoista, ja itse en kannata kyllä niitä. Meillä, niin kuin ed. Laitinen välihuudossaan huusi, annetaan vapaasti kyllä käydä keskustelua. Jos Urpilainen on jotain kantaa ottanut, niin se ei tarkoita, että se on puolueen kanta, koska sitä ei ole päätetty missään.

Mutta itse ed. Gustafssonin puheenvuoroon. Tässä Nova Groupin ja Kms:n rahoitusjutussa on oleellista se seikka, että ainakin siellä uskottiin vahvasti, että sillä voidaan vaikuttaa vaalitulokseen, koska haluttiin semmoisia edustajia. Tässä kirjeessä, johon ed. Gustafsson viittasi jo aikaisemmin ja itsekin vastauspuheenvuorossani ja omassa puheenvuorossani äsken, kuvataan hyvin se tilanne, mitä nämä rahoittajat odottivat, ja jopa kuvataan se tilanne, mitkä piirteet tässä viittaavat, että Suomessa on aika vahvasti korruptoitunut tämä järjestelmä. Suurimmassa osassa tässä on Suomen Keskustan edustajia kaiken kaikkiaan. Myös näissä rahoittajissa on keskustan jäseniä hyvin paljon.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi pystyä syyttelyn sijaan tässä katsomaan eteenpäin ja löytämään uusia avauksia siten, että voimme yhä avoimemmin toimia vaalirahoituksen suhteen. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on puheenvuoroissaan tuonut erilaisia vaihtoehtoja esiin, jotta niitä pohdittaisiin yhdessä yhteisparlamentaarisessa työssä. Minun mielestäni se on rohkeaa ja uraauurtavaa. Onkin tärkeää, että tuodaan esiin uusia, radikaalejakin ideoita. Itse en kannata pitkiä listoja, vaan olen tämän nykyisen järjestelmän kannalla. On hyvä, että me käymme keskustelua niin sos.dem. puolueen sisällä kuin tässä eduskunnassakin asiasta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin näin, että ed. Rossi, joka on yleensä tarkka ja viisaskin edustaja, olisi huomannut sen, kun puheessani sanoin, että olennaisinta ei nyt enää tässä kohtaa ole se, kuka on maksanut kenenkin sementtisäkin tai lautapinon. Se piti sisällään sen ajatuksen, että tässä on niin paljon muuta, isompaa ja merkittävämpää tapahtunut. Ne asiat nyt kyllä vaan kulminoituvat aivan olennaisesti tähän Nova Groupin ja Kehittyvien maakuntien Suomen rahan jakamiseen, siihen järjestelmään, joka synnytettiin vaaleja varten erittäin kyseenalaisilla pöytälaatikkosysteemeillä, jotka eivät täyttäneet mitään yhdistyslain vaatimuksia jne. ja joilla pyrittiin vaikuttamaan, isohkoilla rahoilla, mitä 10 000 euroa tai 20 000 euroa on, kun koko kampanja oli suunnilleen 20 000 euroa. Jotkut saivat yksin tämmöiset rahasummat. Niillä on valtava merkitys (Puhemies: Minuutti on jälleen täysi!) meidän yksittäisissä vaaleissamme, eli niillä vaikutettiin vaalien lopputulokseen.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi on hyvä pyytää anteeksi pääministeri Vanhaselta. Hän täytti vaalirahailmoituksen, toisin kuin äsken annoin sivulauseessa ymmärtää. Näin eivät tehneet kaikki hallituksen ministerit, puolet heistä jätti tekemättä. (Ed. Rossi: Ja ilmoitti ajoissa!) — Kyllä. — Ehkä Vanhasen osuus kulminoitui enemmänkin siihen, että hän sanoi, ettei vaikuttanut erään edustajan vaalirahoitukseen tai ei vaikuttanut mitenkään hänen vaalirahoituksensa saamiseen. Kuitenkin hän joutui myöhemmin muistamattomuuttaan myöntämään, että sittenkin hän vaikutti siihen.

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa kannatan ed. Kankaanniemen esitystä päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

On aivan normaalia, että vaaleissa ehdokkaat kysyvät itse rahoitusta yrityksiltä ja yhdistyksiltä tai yhteisöiltä. Tästä vaalirahasotkusta tekee poikkeuksellisen se, että vaalirahaa tarjottiin suunnitelmallisesti, että saatiin eduskuntaan riittävä määrä niin sanottua omaa joukkoa. Osa edustajista ostettiin vielä vaalien jälkeenkin. Myös annetut summat olivat hyvin merkittäviä, 10 000:sta 20 000:een euroon. Erikoista on ollut kyllä huomata, että jotkut ovat väittäneet, etteivät tiedä, kuka esimerkiksi tällaisia poikkeuksellisen suuria summia heille on antanut. Tässä suhteessa, kun Suomen perustuslaissa vaaditaan ministereiltä rehellisyyttä ja taitavuutta, ministereiden julkisuuteen antamat ristiriitaiset puheet ovat lisänneet kansalaisten epäluottamusta poliittisiin päättäjiin.

Haluaisin sanoa sen — puhutaan listavaalista tai ei — että yhtä räikeänä näen tietyllä tavalla demokratian näkökulmasta sen, että kavennetaan demokratiaa sillä, että jopa puolueen johtavat henkilöt lähtevät suosimaan omassa puolueessaan henkilöitä, joille ikään kuin jotkut yritykset antavat rahoitusta. Mielestäni tuo on myöskin aika halpahintaista toimintaa ja varsin vähän avoimuuteen päin johtavaa toimintaa.

Kristillisdemokraatit vaativat, että puolue- ja vaalirahoitus tehdään avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi. Yksittäisille tukisummille olemme valmiit säätämään kohtuullisen kokonaiskaton, esimerkiksi 15 000 euroa per vaalikausi. Olemme valmiit harkitsemaan myös kampanjakattoa. Valtion, kuntien ja kuntayhtymien sekä niiden omistamien yhteisöjen vaalituet voi mielestämme kieltää. Raha-automaattiyhdistyksen ja muutoin julkista tukea saavien yhteisöjen ja säätiöiden vaalituet voi myös kieltää. Valtionyhtiöiden ja liikelaitosten omistajaohjauksella tulee varmistaa se, että nämä eivät jaa vaalitukea. Ay-liikkeen ja muiden etujärjestöjen osalta, joiden jäsenmaksuilla on verovähennysoikeus, sitäkin on uskallettava pohtia. Puolue- ja vaalirahoituksen valvonta tulee järjestää uskottavasti ja tehokkaasti ja aukottomasti. Valvojalle tulee antaa oikeus uhkasakon määräämiseen tietojen saamiseksi. Jos väärinkäytöksiä ilmenee, tulee niistä seurata asianmukaiset sanktiot. Ne osaltaan ehkäisevät väärinkäytöksiä.

Kd-eduskuntaryhmä tiedostaa ne monet ongelmat, joita puolue- ja vaalirahoituksen uudistamiseen liittyy. Katsomme kuitenkin, että kansanvaltaisessa järjestelmässä vaalit ovat perustavaa laatua oleva tapahtuma ja että niiden suhteen tulee olla erittäin tarkka ja huolellinen. Muutoin on edessä äänestysaktiivisuuden romahdus vielä nykyistäkin alemmalle tasolle ja koko poliittisen koneiston legitimiteettikriisi. Nyt ne ovat jo lähellä, joten uudistus on välttämätön ja sillä on kiire. Emme kannata pitkiä listoja koko ryhmänä. Suomalaiset äänestäjät kyllä osaavat panna tyrineet puolueet ja poliitikot kiertoon.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa eduskunnan puhemies! Hyvät ja arvostetut Suomen kansan kansanedustajat! Kun kaksi ja puoli vuotta sitten tulin valituksi tänne Suomen eduskuntaan, ajattelin, että työ koskee aivan erityisesti nuorten työttömyyttä ja työllisyyden lisäämistä, vanhustenhuollon parantamista, lastensuojelun tason kehittämistä ja sitä, että ihmisten toimeentulo turvataan ja varmistetaan kaikissa olosuhteissa. Nyt huomaankin, että täällä aivan liiaksikin on mennyt aikaa siihen, että olemme keskustelleet ja kuluttaneet energiaa sellaisten asioitten parissa, joiden ei pitäisi olla esillä. Tosiasia on se, että meillä on hallitus, jonka kymmenen ministeriä on rikkonut lakia jättämällä ilmoitusvelvollisuuden täyttämättä. On myös viime vaaleista paljastunut 0,5 miljoonan euron salaa kanavoidut rahoitukset konkurssipesiltä, säätiöiltä, joiden ei pitäisi vaalirahoitusta jakaa, talousrikollisilta ja veroparatiiseilta. Tämä on hälyttävää, ja tämä on vienyt toimintakyvyn maan hallitukselta, porvarilliselta hallitukselta. On hyvin lähellä se, että olisi ajankohtaista vaatia myös uusia eduskuntavaaleja.

Täällä kuitenkin on ilmeisesti valtaosa tyytymässä siihen, että pääministeri eroaa, mutta kun porvarilliset puolueet ovat omat kansanedustajansa tiukan puoluekurin liekaan sitoneet, he eivät voi täällä käyttää tuossa tulevassa äänestyksessä oman omantuntonsa vapautta (Ed. Pulliainen: Arvosteletteko meitä?) vaan joutuvat antamaan pääministerille edelleen luottamuslauseen. Porvaripuolueitten sisäinen kuri on teräksinen. Se huomattiin jo siinä, kun huomasimme, (Ed. Rossi: Ihan toista kuin Lipposen aikaan!) että esimerkiksi porvaripuolueitten kansanedustajat eivät saaneet vaikkapa Satakunnasta tullessaan äänestää satakuntalaisten hankkeitten puolesta vaan se kiellettiin puoluejohdon ja eduskuntaryhmien johdon taholta.

Nyt tässä niin sanotussa näytösoikeudenkäynnissä, joka on lähinnä pilkkaa meidän demokraattista järjestelmää kohtaan, tämä sama tulee toistumaan. Hyvät hankkeet torpedoidaan ja tyrmätään, ja täällä ei oikeutta tule tapahtumaan. Sen me tiedämme jo nyt. Uskon, että monet rivimaalaisliittolaiset ja -kokoomuslaiset haluaisivat rehellisesti tässä kohtaa yhtyä sosialidemokraattien tekemään aloitteeseen (Ed. Pulliainen: Sielläkö se oikeus ja totuus on?) mutta eivät sitä voi tehdä, koska heidän kätensä ovat sidottuja ylhäältä tulevilla määräyksillä. Meillä on hankala tilanne, jossa pääministeriin kohdistuvat rikosepäilyt ovat vakavia ja ne pitää mahdollisimman nopeasti selvittää siten, että myös oikeusturva tulee täysimääräisesti taatuksi. Tarvitaan selkeitä näyttöjä.

Kun tämän kaiken me tiedämme, niin ajatukseni siirtyvät erityisesti viime torstaihin, jolloin valtiovarainministeri Jyrki Katainen, kokoomuksen puheenjohtaja, sanoi, että me poliitikot olemme antaneet porukalla tämän tilaisuuden mennä tähän ja yhdessä me olemme kaikki vastuussa. Hän toisti, että kaikkien pitää katsoa peiliin. Samoin täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tehtiin: kaikki olemme samassa veneessä. Nämä ovat suoria lainauksia noista puheenvuoroista. Tämä ei ole oikein. Ei ole oikein, että täältä pöntöstä edestä julistetaan sitä, että lain rikkominen ja lain noudattaminen ovat sama asia, eikä ole yhtään sen parempi, jos sen julistaa kokoomuksen puheenjohtaja ja Suomen valtiovarainministeri. Ministeri ei saisi julistaa laittomuutta lailliseksi eikä laillisuutta laittomaksi.

Me tiedämme, että 14 keskustan kansanedustajaa rikkoi lakia. Me tiedämme, että 14 kokoomuksen kansanedustajaa rikkoi lakia, kolme vasemmistoliiton, kaksi sosialidemokraattien, yksi Rkp:n. On turha silloin täällä puhua, (Puhemies: 5 minuuttia!) kun 83 prosenttia kansanedustajista on toiminut lainmukaisesti, että he olisivat samassa veneessä. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon. Joka ne salaa, ei menesty.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka on näin tyhjä sali, niin ei täällä saa höpöttää ihan mitä tahansa. Aivan selvä asia on, että ei olisi edes pitänyt ottaa vastauspuheenvuoroa tähän väliin, mutta kun oli niin pöyristyttävää tarinaa, mitä tuossa äsken sanottiin. Ja mitä ainakin kokoomukseen tulee, meillä sallitaan oman järjen käyttö ja sen mukaan toimitaan eikä mitään käsien sitomista tapahdu. Tämä oli niin pöyristyttävää, että minä menin ihan sanattomaksi.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Vuolanne käytti sanaa "lainrikkoja" ja määritteli siinä määrätyn määrän kansanedustajia. Joiltakin osin olin tunnistavinani itsenikin siinä porukassa. Täällä salissa on tänään arvosteltu kovasti Kms:ää ja sen toimintaa. Itse kuulun niihin edustajiin, jotka sieltä tukea saivat. Tunnistan myös, että edustajat Heinäluoma ja Lipponen ovat samassa porukassa. Olemmeko me kaikki nyt sitten lainrikkojia ed. Vuolanteen näkemyksen mukaan? Itse pidän itseäni kuitenkin kohtuurehellisenä maalaisliittolaisena, niin kuin ed. Vuolanne tuossa kaipasikin, mutta en kuitenkaan tule toimimaan teidän esityksenne mukaisesti tässä pääministerin kaatoyrityksessä.

Lisäksi vielä: Ed. Kärkkäinen kutsui meitä ostetuiksi edustajiksi. No, määritelmä sekin. En oikein tunnista itseäni myöskään siitä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä ed. Vuolanteen pastoraalinen puheenvuoro, varsinkin loppu, sai todellakin oikein hiljentymään ja ajattelemaan, (Ed. Vuolanne: Se on oikein!) että kauniisti sanottu. Ed. Vuolanne, ei meillä maassa ole parlamentaarista kriisiä. Meillä on toimintakykyinen hallitus, ja uskon, että huomenna, kuten tänäänkin, luottamuslauseäänestyksessä hallitus saa eduskunnan luottamuksen, joka perustuu, totta kai, jokaisen kansanedustajan vapaaseen harkintaan. Jokaisella kansanedustajalla tässä salissa tulee olla vapaat kädet aina, kun luottamuksesta äänestetään. Tämä pätee kaikkiin ryhmiin. Minä ymmärrän, miten demokratia ja miten myös eduskunta toimii. Mutta tässä suhteessa haluan kyllä korostaa sitä, että jokaisen kansanedustajan velvollisuus on toimia juuri omantuntonsa mukaan niin kuin oikeaksi näkee.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vastaan, että vaalirahaa mielestäni tarvittiin suunnitelmallisesti, että saatiin eduskuntaan riittävä määrä omaa joukkoa. Miten tuo näkyy tämän päivän päätöksissä? Jos me katsomme tämän hallituksen päätöksiä, niin valitettavasti siellä ei näy niiden tahojen ääni, jotka eivät todennäköisesti olleet rahoitusta tarjoamassa siinä määrin. Siellä ei näy vanhusten palveluja, joista tänään äänestimme välikysymyksessä. Näiden joukkojen ääni on jäänyt niiden jalkoihin, jotka ovat suurilla rahoilla ikään kuin viestiä hallituksen ohjelmiin saaneet vietyä. Siinä suhteessa uskallan väittää näin, että tietyllä tavalla osa edustajista ostettiin tiettyjen asioiden taakse. Tässä suhteessa olen tuon ajatuksen takana, minkä äsken lausuin, ja kiitän ed. Ville Niinistöä, joka on tullut paikalle, siitä, että mielestäni kristillisdemokraatit ja vihreät ovat tässä asiassa olleet hyvin samalla linjalla. Kun huomenna äänestämme tästä asiasta, niin toivon, että mahdollisimman moni (Puhemies: Minuutti on täysi!) vihreä voisi olla tässä ed. Kankaanniemen esityksessä mukana.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäisen väite siitä, että täällä ostettiin kansanedustajia, on minusta kyllä hävytön. Pitäisi nyt jonkinlaista rotia pitää tässä keskustelussa.

Toinen asia on, että jos kerran ostettiin, niin sitten ostettiin ay-liikkeen tuellakin niitä kansanedustajia. Samalla tavalla ay-liike edellyttää, että kansanedustaja toimii omien aatteittensa ja ay-liikkeen periaatteiden mukaisesti ja edistää niitä lainsäädäntöjä, jotka tukevat ja edistävät ay-liikkeen asemaa. Jokin järki tässä keskustelussa pitäisi pitää sen takia, että tämä on ihan oikeasti vakava asia, vakava kriisi, kansanvallan kriisi, ja ei tämmöisiä heittoja pidä noin vain esittää. Minä toivoisin, että tämä nyt olisi viimeinen kerta ja että tämä ilmapiiri puhdistuisi ja päästäisiin normaaliin lainsäädäntöön ja normaaleihin tapoihin. Tämähän on ihan selvästi perua siitä maan tavasta, joka periytyy nimenomaan (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) suomettumisen ajalta. Tähän asiaan puutun myöhemmin omassa puheenvuorossani.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kyllä, kollegat oikealla, vapautus Suomen kansalta tulee vain ja ainoastaan tunnustamisen kautta. Täytyy tunnustaa, että lakia on rikottu, ja nyt ollaan laitettu tässä keskustelussa puurot ja vellit tietoisesti ja hämäämistarkoituksessa sekaisin. Kyllä olisi hyvä tunnustaa, että lakia tuli rikottua ja meillä on kymmenen ministeriä, jotka ovat sitä rikkoneet. Tuki on laillista, mutta siitä piti ilmoittaa. Nyt porvaripuolueet ovat hyökänneet rajusti täysin laillista ja täysin oikeutettua ammattiyhdistysliikkeen tukea kohtaan. Siinä ei ole mitään hämärää. Se on ollut kaikkien tiedossa. Minä olin itse SAK:n veteraanien soppatykeillä ja voin laittaa sinne, että "herneet 25 euroa". Nämä ovat miehiä ja naisia, jotka ovat tämän maan itsenäisyyden tehneet, taistelleet fasismia ja (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) kommunismia vastaan ja tehneet omaa työtään koko elämänsä ajan.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustan vihreitä tuossa paljon puhutussa Tarastin työryhmässä ja olen koettanut kuunnella tarkalla korvalla keskustelua ja ajatuksia, mitä täällä on tullut. Vihreisiinkin on kohdistettu muutama kritiikin sana. Ed. Pentti Oinonen ja ed. Lapintie purkivat pahaa oloaan myöskin vihreisiin, mutta en kyllä saanut oikein kiinni, missä se pihvi näissä puheenvuoroissa oli, mitä toimenpidettä kritisoitiin tai mitä kantaa kritisoitiin. Ehkä sitä pihviä ei lopuksi siellä ollutkaan.

Kuitenkin on tosiasia, että ministeri Braxin esityksestä on saatu ensimmäinen esitys vaalirahoituksesta eduskunnan käsittelyyn ja nyt Tarastin työryhmässä valmistellaan sitten puoluerahoituksen osuutta. Mielestäni nyt on oikea hetki keskustella siitä, millainen tästä järjestelmästä tulee. Oma kantani on kyllä se, että nyt ovat vanhat puoluerahoituksen rakenteet murtumassa ja jos jatkaisimme sillä tiellä, millä nyt olemme, niin kyllä suomalainen demokratia aidosti olisi vaarassa. Kyllä aika tässä suhteessa on muuttunut.

Ensimmäinen asia, arvoisa puhemies, johon haluan puuttua, on kampanjoiden koko. Olen hyvin samaa mieltä joidenkin edustajien, esimerkiksi ed. Tennilän kanssa täällä salissa käydyssä keskustelussa siitä, että ongelma on kampanjoiden kokojen hallitsematon kasvu, tietynlainen kilpavarustelu, johon ehdokkaat joutuvat pärjätäkseen kovassa kilpailussa. Kun kampanjat alkavat olla tuolla 100 000—130 000:n luokassa, niin kuin taitaa olla esimerkiksi Vaasan seudulla läpipäässeillä, se on aivan mahdoton raha yksittäisen ehdokkaan kerätä. Ja se johtaa käytäntöihin, jotka ovat epäterveet, ja joutuu nojaamaan sellaisiin rahoittajiin ja sellaisiin varainhankinnan lähteisiin, jotka sitten voivat tulla kysymyksen alaisiksi.

Olisin myöskin vähän kritisoinut tätä muistamattomuuden kulttuuria, joka näyttää olevan osa meidän rahoitusjärjestelmäämme. Ei se ole oikein, että ilmoituksesta jätetään jotakin pois. Siinä on ehkä vähän sellaista tunnetta myös, että ehdokkaat samaan aikaan häpeävät, että kampanjat ovat kasvaneet näin suuriksi. Ei haluta puoluetovereille eikä kilpailevillekaan puolueille näyttää ikään kuin sitä suurta loppusummaa, jonka se kampanja sitten maksaa. Sieltä mielellään pudotetaan muistamattomuudella kymmenen tai parikymmentä tonnia pois, että oltaisiin kohtuudessa. Tähän tämä on mennyt. Tähän ainoa lääke minun mielestäni on kampanjakattorakenne taikka mediamainonnan kattorakenne, johon pääministerikin omassa tiedonantopuheenvuorossaan viittasi. Minusta tästä pitäisi nyt vakavasti puhua.

Toinen asia, arvoisa puhemies, johon haluan puuttua, ovat nämä julkisen rahoituksen eri lähteet, joihin täällä on viitattu. On tavallaan tullut järjestelmä, jossa erilaiset kunnat, kuntayhtymät, valtionyhtiöt ovat tulleet osaksi tätä puoluerahoitusjärjestelmää, ja voi sanoa, että veronmaksajat monta kautta tukevat sitten vaaleja, tukevat avoimen puoluetuen ja lehdistötuen kautta, mutta sitten tulee tällaista, voisiko sanoa, piilopuoluetukea tai piilovaalitukea, joka ei ole ollut läpinäkyvää. Tästä tietysti pöyristyttävintä on ollut esimerkiksi se, että Raha-automaattiyhdistyksen kautta näyttää menneen tukia sellaisille yhdistyksille, jotka sitten osaltaan ovat olleet vaalitoiminnassa mukana. Nämä yhteydet pitää selvittää. Tästähän on nyt näitä prosesseja menossa. Ei ole oikein, jos myöskin tätä kautta virtaa vaalitukea, joka ei ole ollut tiedossa.

Kannatan itse sitä, että yksittäisille lahjoituksille ja lahjoittajille tulisi katto, jolloin myöskin saataisiin riippuvuus sekä puolueiden osalta että yksittäisten ehdokkaiden osalta jollain tavalla rajatuksi niin, että yhden lahjoittajan osuus rajattaisiin.

Aivan viimeksi, yleinen avoimuus on äärimmäisen tärkeä tässä järjestelmässä, ja sen takia on hyvä tässä hallituksen tiedonannossa oleva ajatus lahjoitusrekisteristä, joka olisi ajantasainen, jolloin kaikki voisivat seurata sitä, mistä rahoja puolueille tulee. Tuo 2 000 euron lahjoitusraja on mielestäni hyvä. Sen piiriin mahtuvat kaikki merkittävät lahjoitukset.

Tähän yleiseen keskusteluun minusta liittyy keskustelu jääviydestä ja poliitikkojen jääviyssäännöksistä ja siitä muistuttaminen. Meillä on hyvä lainsäädäntö olemassa, mutta kansalaisten mieleen on tietysti usein tullut epäilys siitä, muistavatko poliitikot aina niissä yhteyksissä, joissa ovat tekemisissä sellaisten päätösten kanssa, joissa sitten heidän rahoittajansa on yhtenä osapuolena, jäävätä itseään. Mielestäni tämän teroittaminen tavallaan tämmöisenä moraalisena ja eettisenä sääntönä on hyvin tärkeä.

Ja aivan viimeksi olisin tukenut niitä puheenvuoroja, joissa todetaan, että joku rangaistusjärjestelmä pitää olla. Uhkasakko ja puoluetuen pidättäminen ovat varmasti niitä oikeita keinoja. En halua, että poliisi lähtee tekemään kotitarkastuksia poliitikkojen koteihin tai puoluetoimistoihin. Sellaiseen poliisivaltioon meillä ei ole syytä mennä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulinko minä oikein, koska minä olen tullut juuri Strasbourgista enkä ole ennättänyt lukea tätä raporttia, mikä on jaettu kansanedustajien pöydälle, (Ed. Gustafsson: Silloin ei pidä osallistua keskusteluun!) että 2 000 euroa olisi yksittäisen lahjoittajan katto puolueelle, mitä esitetään? Siis puolueelle vai yksittäiselle ehdokkaalle? Sen minä ymmärrän, jos yksittäiselle ehdokkaalle on, mutta että puolueelle. Sehän vie ay-liikkeen tuen teiltä, vasemmistohan ei saa mittään rahhaa. Aikaisemmin on tullut 400 000 euroa vuodessa, nyt tulisi 2 000. Aika kiva, eikö vaan?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta ed. Haaviston puheessa oli kaksi erityisen tärkeätä asiaa. Ensin todellakin tämä lehdistötuen käyttö vaalitoimintaan, sehän on tavallaan täysin avaamaton ja perkaamaton. Jos muuta tukea tulee vähemmän, niin silloin puolueet joutuvat tavallaan käyttämään enemmän sitä valtion maksamaa yleistä puoluetukea ja lehdistötukea myöskin vaali- ja poliittiseen toimintaan, niin kuin on tapahtunut. Monet puolueethan ovat ajaneet alas näitä perinteisiä julkaistavia lehtiä ja keskittyneet verkkolehtiin, mikä tarkoittaa miljoonien säästöjä vuositasolla. Tämä raha näkyy sitten myöskin kampanjoissa, erittelemättä, ketä tällä tarkoitan.

Sitten tämä säätiöiden tuki. Tämä Rahiksen ohjaama tuki pitää selvittää avoimesti ja kaikilta osin. Sain tänään seuraavanlaisen sähköpostin, arvoisa puhemies: "Ollessani yli 20 vuotta invalidin palveluksessa minua ihmetytti, että ainakin viime ja muistaakseni myös edellisissä presidentinvaaleissa terveys- ja sosiaalialan järjestöt, omani mukaan lukien, tukivat erittäin suurilla ilmoituksilla sosialidemokraattisen ehdokkaan kampanjaa. Kysymys kuuluukin: mikä ero on sosialidemokraatin ja keskustalaisen ehdokkaan tukemisella silloin, (Puhemies: Minuutti on jälleen täysi!) kun tukija saa yleisavustusta Raha-automaattiyhdistykseltä?" Tämä on aivan olennainen kysymys. Myönsin tälle lähettäjälle kyllä lähdesuojan enkä kerro, kuka lähetti. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Tämä on hyvin olennainen asia tämän asian selvittämisessä.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Haavisto piti hyvän puheenvuoron vaalirahoituksesta ja kertoi, että muistaminen on joskus joillekin ehdokkaille hankalaa. Saattaa kampanjoitten loppusummasta tippua parikymmentätuhattakin pois. Minulla on tässä Vihreän liiton edustajien kampanjakulut, halvimmat ovat 12 000, kalleimmat 44 000. Kaikki on omaa rahaa, omat varat. Onko näistä kenties sitten unohtunut jotain pari kymppitonnia? 12 000 on erittäin sopiva hinta kampanjalle. Jos sillä tänne pääsee, se olisi meille kaikille varmaan sopivaa. Kun se on pelkästään omaa rahaa, varmaan se kaikki löytyisi sieltä sitten. Ovatko myös nämä teidän rahanne varmasti avoimia?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Haavisto puhui siinä asiaa, että sanktioiden tulee olla olemassa. On oltava eheä järjestelmä. Meillä on laki, valvonta ja seuraamusjärjestelmä, jossa varmistetaan, että lakeja noudatetaan. Yksi tapa tietenkin on se, että valvonnan näkökulmasta osa on pistemäistä tarkastusta, osa on se, että meillä on mahdollisimman avoin järjestelmä. Yksi mahdollisuus on se, että me siirrymme täysin avoimeen kirjanpitoon. Kun asetumme ehdokkaaksi, niin meillä on vaikka valtion puolesta kirjanpitojärjestelmä, jonne me kirjaamme kaikki tapahtumat, ja myös sinä aikana, kun olemme täällä työssä edustajina, voisimme ihan hyvin avoimesti ulospäin pitää kirjanpitoa.

Kampanjakattojen, jos niihin päädytään, tulee olla riittävän korkeat, jotta myös uudet ehdokkaat ja maan eri osista tulevat ehdokkaat pystyvät tekemään asianmukaisen kampanjan.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Pakkanen esitti semmoisen väitteen, että nyt on pakko vastata. Itse olen yksi näistä, joka on käynyt 12 000 euron kampanjan, ja siinä on myös yksityisiä lahjoituksia mukana joidenkin tuhansien eurojen edestä. Olen tehnyt tarkan erittelyn käyttämistäni mainoksista eri lehdissä, ja olkaa hyvä, käykää tarkistamassa, onko siellä ilmaa. Ei takuulla ole yhtään euroa ilmaa. Tässä mennään nyt vähän sivupoluille, jos ruvetaan epätoivoisesti etsimään kaikista puolueista syntipukkeja. Keskitytään tähän olennaiseen asiaan, siihen, miten me voimme parantaa vaalirahoituksen avoimuutta. Vihreissä on ollut vapaaehtoisesti luodut, tiukemmat pelisäännöt siihen. Me olemme ilmoittaneet tähän mennessä enemmän kuin on edellytetty, ja se on parantanut sitä vertailtavuutta ja mahdollisuutta arvioida, että nämä luvut pitävät myös paikkansa. Nyt ne järjestelmät ovat tulossa kaikille ja se on hyvä asia.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ville Niinistö piti hyvän puheenvuoron, ja myös monet kristillisdemokraatit ovat kampanjoineet erittäin pienillä budjeteilla. Minä näen tämän nimenomaan tulevaisuudessa hyvänä. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" pitää edelleenkin paikkansa tänä päivänä. Minä toivon, että jonkunlainen katto voidaan vaalikaudeksi ja kenties sitten kampanjakatoksi rakentaa tässä tulevassa esityksessä. Jokainen meistä edustajista, joka on ehdokkaana ja joka tänne vielä pääsee, todennäköisesti pystyy kampanjansa tulot ja menot katsomaan niin, että ne ovat läpinäkyviä, ja pystyy ne ilmoittamaan, jos sellaista tahtoa on.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkolalle: Siis 2 000 euroa on tämä ajatus siitä alarajasta, puolueen tuesta, joka pitää ilmoittaa, eli se tulee tähän.

Olen ed. Laukkasen kanssa samaa mieltä siitä, että tässä lehdistötukikysymyksessä tullaan vielä erilaisiin ongelmiin tässä järjestelmässä näistä EU-syistä johtuen mutta myöskin siitä johtuen, miten eri tavoin näitä tukia eri puolueet käyttävät. Tähän on kiinnitettävä lisää huomiota.

Ed. Lauslahden kanssa olen samaa mieltä, että todella Tarastin työryhmässä on käyty keskustelua tällaisesta kampanjatilijärjestelmästä myöskin ehdokkaiden osalta. Pitäisin sellaista läpinäkyvyyttä erittäin hyvänä. Samalla systeemillä kuin puolueilla se on reaaliajassa se voisi jopa olla ehdokkailla reaaliajassa. Tietysti täytyy katsoa, että sitten siinä on järjestelmä, joka on riittävän yksinkertainen, että kaikki pärjäävät.

Ed. Pakkaselle ed. Ville Niinistö jo vastasikin, mutta ei nyt enää lisää herätetä epäilyksiä, jos ei niihin ole mitään aihetta.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! En raksuta, en hauku, en rienaa, sillä tämä vaalirahoitusjupakka ei ole ollut tässä talossa kunniaksi kenellekään. Nyt on aika muuttaa suunta, kääntää kelkka ihmisten puoleen rahan vallan sijasta. On korjattava virheet, on tunnustettava heikkoutensa, kyettävä nöyryyteen ja löydettävä kadonnut moraali. On vihdoin ymmärrettävä, mikä on oikean ja väärän raja, ja tehtävä yhteiset pelisäännöt niin, että jokainen meistä niitä noudattaa, ja ennen kaikkea muistettava, ketä me täällä edustamme: Suomen kansaa, joka arjen elämässä tänäkin päivänä painii työn, toimeentulon ja terveyden ongelmien kanssa. Usealle perheelle erittäinkin vaikeana taloudellisena aikana me käymme täällä tällaista keskustelua.

Seuraavien säkeiden aikana pyydän, että jokainen edustaja, olipa sitten salissa tai salin ulkopuolella omassa työhuoneessaan, olipa sitten oppositiossa tai hallituksessa, olipa sitten minkälaisessa asemassa tahansa, tunnustelee seuraavia sanoja omassa sydämessään, ja jos rohkeutta riittää, miettii niitä todella syvällisesti. Ollaanko oikealla tiellä, vai olisiko paikallaan muistaa, kenen etuja tässä talossa ajetaan, ja palata juurilleen nöyrästi kansan eteen?

Niin on pieni suuren edessä, pieni ihminen suuressa maailmassa, rahan maailmassa, mitä tavan tavallisempi liituraitamiesten, attaseasalkkujen ja loistoautojen maailmassa. Niin se on pieni, että unohtuu paperipinojen alle, jää pöydälle kevyenä kellottamaan, saa lasisen paperipainon vatsansa päälle. Niin se on kevyttä tavallisen elämä, helppo työssään työstätellä. Ei rasitu tekevän mieli, selkä kestää vielä lisää, aivot sitäkin enemmän, katsovat ihmeisiin pystyvän. Pienen palkkansa niska hiessä saava on tavan tapaansa. Pienestä helppo on otatella, lohkaista pois se vähäkin. Haepa ääntä elämälle, anna puhe hiljaiselle, niin jo on tuleva ojennus: tiedä sinä paikkasi tämän maailman turuilla, politiikan kentällä. Niin on inhimillinen olento, tuo iloinen ihmisen lapsi hukattu arvona johonkin setelisateiden alle, kovien arvojen ahdinkoon. Mieli on matala, luotto kadonnut kansalta. Mihin katosi katala? Rahalle annoit arvosi, luottanut et väkesi voimaan, tukeesi, ainoaan todelliseen, elävään, hengittävään, suurimpaan ihmeeseen, jonka maailma päällään kantaa, ihmiseen, hukattu arvona johonkin.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllösen lyriikka kuulosti hienolta, vaikka sen sisältöön en voikaan aivan täysin yhtyä.

Vaalirahoituksen selkeät yhteiset pelisäännöt ovat varmasti meidän kaikkien toiveena. Avoimuutta lisäämällä varmistamme kansalaisten oikeuden tietää poliittista toimintaa rahoittavat tahot, mutta aivan samoin kansalaisilla pitää myös olla oikeus poliittisen toiminnan rahoittamiseen.

Tänään on paljon puhuttu demokratian toteutumisesta, ja toden totta, suuri osa demokratian toteutumista on kannan ottamista ja toimimista sekä omaa aatemaailmaa tukevien puolueiden ja ehdokkaiden vaalityöhön osallistumista joko talkootyötä tekemällä tai taloudellista tukea antamalla.

On aivan selvää, että avoimuus lisääntyy, kun kampanjan kulut ja rahoitus kerrotaan nykyistä yksityiskohtaisemmin. Sen sijaan kampanjakaton määrittäminen on mielestäni vaikeaa, ja se vain lisäisi eri vaalipiireissä olevien ehdokkaiden epätasa-arvoa. Kuulimme tänään aiemmin, että Helsingin vaalipiirissä alueen voi kiertää kolmosen ratikalla, kun taas pinta-alaltaan isoissa vaalipiireissä kuluu polttoainetta ja runsaasti aikaa ja ajettujen kilometrien määrää harva uskaltaa edes laskea.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esiin nostettua yksityishenkilöiden ja yritysten puolueelle antaman tuen verovähennysoikeutta. Saksassa käytiin juuri vaalit, ja siellä vaalirahoitus on avointa ja selkeästi säädeltyä eikä lahjoituksilla ole ala- tai ylärajaa, mutta kaikki vähennykset ovat silti verovähennyskelpoisia. Saksassa 10 000 euroa saa lahjoittaa ilman erillistä ilmoitusvelvollisuutta, 10 000—50 000 euron lahjoitukset tulee ilmoittaa, mutta siltikin pelkkä ilmoitus riittää eikä tarvitse kertoa lahjoittajaa, ja yli 50 000 euron lahjoituksista tulee tehdä ilmoitus liittopäivien puhemiehelle. Tässä järjestelmässä on porkkanoita sekä lahjoittajille että puolueille. Kun lahjoitus on julkinen ja se on ilmoitettu, saa puolue jokaista euroa kohden valtiolta 38 senttiä. On aivan ilmeistä, että tämä kannustaa puolueita hankkimaan tukea, joka ei ole pimeää tai salaista vaan avointa ja julkista. Saksassa kannustetaan julkistamaan tuki, vaikka se olisikin alle 10 000 euroa. Kun lahjoittaja julkistaa lahjoituksensa, hän saa vähentää sen verotuksessa. Siis molempien tahojen kannattaa julkistaa tukensa, vaikkei olisi pakkoa.

Ed. Haavisto otti esiin puheessaan, että olisi määriteltävä myös riittävät sanktiot. Saksan järjestelmässä sanktiot ovat huomattavia, jos tukea ei ole kriteerien valossa julkistettu.

Kun täällä on myös puhuttu siitä, kuinka paljon yksityiset tai yritykset saisivat rahoittaa, niin huomautan vielä, että kristillisdemokraatit saivat vuonna 2007 Saksassa lahjoituksina 55 miljoonaa ja sosialidemokraatit 43 miljoonaa ja pienet saivat jokainen noin 10 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Tarastin ryhmä tekee varmastikin arvokasta työtä, ja toivottavasti työryhmän lopputulos vaalirahoitusjärjestelmämme suhteen on sellainen, ettei kynnys puolueiden ja ehdokkaiden tukemiseen nouse liian korkeaksi. Se olisi meidän demokratiallemme suuri tappio.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aiheena keskustelussa on tänään pääministerin ja koko hallituksen toimintakyky ja vaalirahoituksen muutostarpeet. Täytyy kuitenkin pitää mielessä se, miksi olemme ajautuneet tähän tilanteeseen. Syy on se, että nykyistä vaalirahoituslakia ei noudatettu, ilmoituksia lahjoituksista ei tehty. Tämän jälkeen niitä on täydennetty, rahoja on selitetty ja jopa palautettu. On siis tehty rikkeitä, joita tuntuu yhä löytyvän, lähes päivittäin. Mitä kauemmas vaaleista on menty, sitä enemmän rikkeitä ja ilmoittamatta jätettyjä summia on tullut lisää.

Ennen eduskuntavaaleja oli jo ilmassa epäilyjä kokoomuksen ja keskustan kassakaappisopimuksesta. Tämä tietenkin kiellettiin täysin. Lahjoittajien puolelta on nyt kuitenkin kerrottu, kuinka tietoisesti organisoiden haluttiin vaikuttaa syntyvään hallituskokoonpanoon yhdessä näiden toimijoiden, siis kokoomuksen ja keskustan tekijöiden, kanssa. Aihetta on nyt myös käsitelty ensimmäisen kerran täällä jo moneen kertaan mainitussa kirjassa Näin valta ostetaan. Kirja sisältää varsin tiukkaa analyysiä tapahtuneesta ja rahan vallasta. Huolestuttava on lausahdus takakannessa, että Suomessa ei enää tarvitse vaivautua äänestämään, poliitikot voi yksinkertaisesti ostaa. No, toivottavasti tämä ei aivan pidä paikkaansa. En halua näin pessimistisesti ajatella.

Toinen teos, jossa vaalirahoitussotkuihin on viitattu, on kirja veroparatiiseista, jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että osa nyt ministereinä olevista on saanut tukea yrityksiltä, jotka eivät maksa verojaan Suomeen. Teoksessa hämmästeltiin sitä, miten tämä on mahdollista ja miten kukaan ei ole tähän ottanut kiinni.

Greco on antanut Suomelle huomautuksen tarpeesta lisätä avoimuutta. Toteamus, että voimassa olevaa vaalirahoituslakia ei kunnioiteta, sanktiot puuttuvat, käynnisti vaatimukset tehokkaammasta vaalirahoituslainsäädännöstä. Tämän valmisteluun on perustettu parlamentaarinen työryhmä, jonka työhön nyt tämän päivän linjauksilla yritetään laittaa raameja. Viime keväänä saimme jo lain yksityishenkilöiden vaalirahoituksesta, valitettavan vajavaisena. Me olisimme toivoneet jo siihen lakiin erityisesti vaalikampanjoiden kattoihin omat rajat, jotta olisimme voineet kohtuullistaa käytäviä kampanjoita. Nykyhallitus torppasi sen, ja hävisimme sen äänestyksessä.

Kansalaisten huono arvostus politiikkaa kohtaan tarvitsee vastuunottajan. Pääministerillä hallituksineen on tässä johtava rooli. Ei voi olla niin, että ministerit pakenevat selityksineen maan tavasta ja syyllistävät samaan sarjaan kaikki vaaleissa olleet ehdokkaat. Kyllä niin epäilyillä rikoksista, ilmoittamatta jättämisillä kuin saatujen summien suuruuksillakin on tässä tarinassa merkityksensä. Useissa kohdin on voitu toimia jo epäillä vahvasti korruptoituneiksi, ja kuten tänään saimme tietää, on taas yksi rikostutkinta lisää.

On erittäin hyvä, jos nyt saadaan uudet pelisäännöt, jotka mahdollistavat rahoituksen ilmoittamisen nykyistä paremmin. Kuitenkin tänään annettu tiedonanto sisälsi pitkään jo julkisuudessa olleet linjaukset, ja valitettavasti sieltä ei löytynyt kampanjakattoa, ulkopuolisen tuen rajoituksia tai selkeyttä lähiyhteisöjen kautta kulkevaan rahoitukseen. Olisimme näitä toivoneet löytyvän.

Nyt on jo käyty uudella lainsäädännöllä läpi presidentinvaalit, eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit. Nyt on aika katsoa eteenpäin ja ottaa vastuuta, jotta uskottavuutta poliittiseen järjestelmään saadaan parannettua ja päästään keskittymään talouskriisiin, joka on vahvasti muodostumassa myös työllisyyskriisiksi ja sitä myöten sosiaaliseksi kriisiksi tässä maassa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puuttuisin puheenpitäjän siihen kannanottoon, että tässä oli sovittu jo etukäteen, oli tehty tämmöinen sopimus porvariyhteistyöstä. Päinvastoin, sehän tuli yllätyksenä. Olihan sovittu, että sekä keskusta että demarit jatkavat niin kuin ennenkin tätä hallitsemista. (Ed. Pulliainen: Poliittinen historioitsija Ukkola taas asialla!) Tämähän oli nimenomaan sovittu. Porvarihallitus ei olisi syntynyt, ellei kokoomus olisi saanut sitä vaalivoittoa, koska se tuli todellakin yllätyksenä, ja ihan varmasti tuli myöskin ed. Pulliaiselle. Sekin tuli varmasti ed. Pulliaiselle yllätyksenä, että mukana ylipäätänsä ovat vihreät. Tehän ette kannata ylipäätänsä hallituksessa oloa missään.

Mutta silloin, kun sovittiin hallituksesta, tehtiin kassakaappisopimus, se oli 1980-luvulla. Onneksi näistä nyt on kuitenkin päästy eroon, taikka toisin sanoen saattaapa olla niinkin päin, että on erittäin hyvä, että ilmoitetaan ennen vaaleja, niin kuin ed. Kalliomäki on esittänyt, että vasemmisto menee omillaan (Puhemies: Minuutti!) eikä huoli kokoomusta. Meidän on hyvä tietää se.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paateron puheenvuorossa vilahti veroparatiisi. EU:n alueella mielestäni kaksi valtiota voidaan tulkita veroparatiisiksi, osittain Luxemburg ja osittain Viro, jossa yhtiön verotus on nolla, jos ei sieltä oteta osinkoa. Mutta tässä julkisessa keskustelussa en ole havainnut sellaista ed. Paateron mainitsemaa tilannetta, että joku ulkomaalainen yhtiö, veroparatiisissa sijaitseva, olisi antanut tukea jollekin ehdokkaalle tai puolueelle. (Ed. Pulliainen: Siitä on kirja oikein olemassa!)

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paatero totesi, ettei tässä ole vielä niitä kaikkia kattoja ja muita, mutta kuten pääministeri muistaakseni aikaisemmin totesi, tässä on haluttu myös oppositiolle antaa vaikutusmahdollisuudet Tarastin ryhmässä, ja siltä osin voisi sanoa, että oppositiosta pitäisi tulla kiitoksia siitä, että opposition näkökulmia halutaan kuulla. (Ed. Viitanen: Mikä se lopputulos on? Viimeksi jäätiin yksin äänestyksessä!)

Vaalirahakeskusteluhan on ollut itse asiassa erittäin hyvä ja tarpeellinen. Jossain vaiheessa pitää nämä penkit pöyhiä ja katsoa, mitä sieltä löytyy. Mielestäni tässä yhteydessä on todettava, että siinä keskustelussa, mikä on oikein ja mikä on väärin ja mikä vastaa kansan moraalikäsityksiä contra politiikan moraalikäsitykset, nämä asiat ovat tulleet hyvin selkeästi esille, mikä on hyvä ohjenuora myös siinä, kun lähdetään kehittämään meidän lainsäädäntöä.

Samalla on tietenkin pohdittava sitä, että vaikka jokin on laillista, niin välttämättä se ei ole kansan mielestä hyväksyttävää. (Puhemies: Minuutti!) Tässäkin on tasapainoilun paikka.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Ed. Paatero oli siinä täysin oikeassa, että monen veroparatiisista operoivan ja talousrikoksiin tai talousepäselvyyksiin osallistuneen vaalirahoittajan julki tuotu ja avoimesti kerrottu vaalirahoituksen tarkoitus on ollut viime eduskuntavaaleissa se, että tähän maahan muodostetaan porvarihallitus keskustan ja kokoomuksen varaan siten, että hallituksessa ei ole yhtään työväenpuoluetta. Taas monen ammattiliiton ja monen yksittäisen työväestöön kuuluvan ihmisen julkilausuttu päämäärä omalle vaalituelleen on ollut se, että palkansaajaliikkeen tuki kohdistuisi niille edustajille, jotka tuovat palkansaajan äänen tämän salin lainsäädäntötyössä kirkkaasti esille. Tässä ei ole mitään hävettävää.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä oikea sana on veroparatiisiomisteinen yhtiö. Jos katsotaan vaikkapa Helsingin Mekaanikontalo Oy:tä, niin ainakin vielä viime vuonna sen omisti sataprosenttisesti luxemburgilainen yhtiö, johon tekin viittasitte sanoen, että siellä on nollaprosenttikanta. Tämän yhtiön taas omisti yhtiö, joka sijaitsee Neitsytsaarilla. Elikkä tämän ketjutuksen vuoksi voidaan arkikielessä oikaista, että kyse on veroparatiisiyhtiöstä, mutta virallinen termi kai on veroparatiisiomisteinen yhtiö, elikkä kyllä ed. Paatero oli tässä varsin oikeassa. Tämä on yksi iso kysymys, kun puhutaan verotuksesta.

Nyt esimerkiksi hallituksen tiedonanto koski vain ay-liikkeen verovähennysoikeutta, mutta on kyse näistä veroparatiisiomisteisista yhtiöistä, on kyse siitä vaalirahoituksesta, jossa lähetetään lasku suoraan yhtiöön ilman, että se koskaan ehdokkaan kampanjan kautta edes kulkee. Näissä on myös veroetuuksia tai verohyötyjä tai veron kiertämistä, ja kun puhutaan veronmaksajien rahoista, niin näitä ei olisi saanut unohtaa, mutta näin hallitus teki.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Veroparatiiseja on kaikkiaan 70 kappaletta. Oecd on vapauttanut siitä määrästä juuri viime viikolla 2 kappaletta pois sen takia, että ovat tehneet nokanvalkaisun. Matti Ylösen Veroparatiisit-kirja kertoo ed. Lehdelle tarkempia tietoja.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä väitteet eivät olleet omia keksimiäni. Nämä on kaikki kirjoitettu, ne on voitu kaikki lukea lehdistä, ja muun muassa tämän veroparatiisirahoitteisen tai -taustaisen yhtiön osalta ne myöskin ovat kahdessa kirjassa.

Ed. Ukkolalle: Olen itse antanut itseni lukea lehdestä, kuinka yhtiön johtaja, joka on tätä organisoinut, kertoo jopa ehkä ylpeästi siitä, että hän organisoi koko tämän rahankeruun, hankki ne ihmiset siihen, hoiti itse tekstiviesti- ja sähköpostikampanjan siitä, miten vastustaa sitä, että SDP voisi olla hallituksessa, ja siitä, että haluaa sinne porvarit. Tämä on kyllä valitettavasti osoitus siitä, että tällä tiedonantokeskustelulla ei paranneta suomalaisen demokratian tilaa, jos me heittelemme täällä valheellisia tai epäasiallisia tietoja vastoin sitä, mitä oikeasti on ollut olemassa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tilanne on vakava. Usko demokratiaan horjuu, ja luottamus on palautettava. Siihen nähden tietenkin tämä tiedonanto, minkä tänään saimme, on aika iso pettymys. Ei ole varmasti liian monta keinoa toistaa vielä kerran se, kuinka voi olla mahdollista, että me saamme käsiimme tiedonannon vaaliraha-asiasta ilman, että siinä mainitaan kertaakaan asian ydintä: Nova Groupia, Kehittyvien maakuntien Suomea. Minä ainakin olen kansalaisena otsikoista nähnyt nimenomaan uutismylläkät näiden asioiden ympärillä. Nämä ovat niitä asioita, missä ollaan rikostutkinnassa jnp.

En voi ymmärtää — olen aidosti hämmentynyt — että hallitus voi tuoda tällaisen tiedonannon, jossa näistä asioista ei puhuta sanaakaan. Jos minä olisin pääministeri, minä en tohtisi nähdä kovinkaan isona ongelmana palkansaajaliikkeen tv-mainosta, kun tämä paperi ei näe minkäänlaisena ongelmana sitä, että meillä on olemassa Nova Group -vyyhtejä, Kehittyvien maakuntien Suomea ja näitä kaikkia. Siinä mielessä tämä oli aidosti pettymys ja osoitus siitä, että hallituksen harkintakyky on vielä huonompi kuin olisin aikaisemmin, ehkä vielä eilen, kuvitellut.

Kaikkinensa ilmeisesti hallitus sitten ajattelee, että tilanne on hyvä ja tällä sitten demokratia palautetaan ja valtakunnassa kaikki hyvin. Mutta kyllä me jokainen tiedämme, että ihan oikeasti tässä valtakunnassa kaikki ei ole hyvin. Meidän pitäisi ratkaista työttömyysongelma, käsiin räjähtänyt nuorisotyöttömyysongelma. Meidän pitäisi ratkaista, miten me pidämme huolta ikäihmisistämme tai miten turvaamme lapsillemme turvallisen ja hyvä koulupäivän isompien luokkakokojen aikana jnp. Että me pystyisimme juuri näitä asioita hoitamaan, kyllähän meidän pitäisi jollakin tavalla pistää stoppi tälle vaalirahakohulle.

Ei voi olla niin, että hallitus on kovin toimintakykyinen, ihan oikeasti, jos joka kerta, kun hallituksen pääministeri, se keulahahmo, ilmestyy uutislähetykseen, hänen kommenttinsa koskevat vain ja ainoastaan tätä vyyhteä. Koska me viimeksi kuulimme hänen puhuvan työllisyydestä tai nuorisotyöttömyydestä, vanhuksista jnp? (Ed. Laukkanen: Milloin media on kysynyt niistä?) Hallitus ei ole kerta kaikkiaan toimintakykyinen, koska se joutuu miettimään näitä asioita. Juuri siksi tämä meininki on varmasti sellaista, mitä esimerkiksi vihreiden varapuheenjohtaja joskus kuvasi tv-ruudussa, että kun hän herää aamulla, ei hän tiedä enää, herääkö hän Venäjällä vai Italian mafian keskellä. Semmoiseksi on meillä meininki mennyt.

Tai sitten esimerkiksi vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja liittyy Facebookissa ryhmään sitä varten, että kaadetaanpas hallitus ja kaadetaan eduskunta, ja kertoo, että se on hänen mielipiteensä, mutta kyllä hän sitten, kuulkaa, torstaina menee ja äänestää hallituksen luottamuksen ja pääministeri Vanhasen luottamuksen puolesta. (Ed. Gustafsson: Tämä on totta!) Tätä logiikkaa minä en voi kerta kaikkiaan ymmärtää. (Ed. Pulliainen: Sehän joustava kansanedustaja kuin mikä!) Miksi äänestää pääministeri Vanhasen luottamuksen puolesta, jos kuitenkin samaan aikaan aika vakavalla tasolla harrastaa tätä kritiikkiä?

Arvoisat vihreät, ihan todella vetoan teihin, että teillähän on nyt tilaisuus pistää tälle stoppi halutessanne. Jos te kävelette ulos hallituksesta, se tarkoittaa sitä, että tämä meininki lakkaa sellaisenaan, (Ed. Laukkanen: Päinvastoin, heidän tavoitteensa on saada hyvä kannatus!) ja nämä teidän tavoitteenne ja päivittelynne siitä, että kaikki ei ole kunnossa, tulevat paremmalle tolalle sitä kautta.

Te sanoitte omilla nettisivuillanne, siis vihreät sanoivat, vielä viime viikolla, että luottamus tähän hallitukseen ja sen toimintakykyyn riippuu siitä, millaiset linjaukset ovat tässä paperissa. (Ed. Gustafsson: Eihän siellä ole mitään!) Nythän tässä paperissa ei ole mitään linjauksia esimerkiksi kampanjakaton osalta. Tilannetta pahentaa edelleen se, että täällä kuulimme esimerkiksi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorosta ja monista muista puheenvuoroista, että kokoomus ei hyväksy kampanjakattoja, eli te annatte blankon tuen jatkotyölle. Teillä ei ole mitään takuita siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Vaikka Tarastin ryhmästä tulisi mitä ulos, niin käykö sitten lopulta samalla lailla kuin viimeksi viime keväänä, kun henkilökohtaisen vaalituen lainsäädäntöä teimme? Me oppositiossa olimme ainoat, jotka puolustivat kampanjakattoa. Vihreät ja muut hallituspuolueet äänestivät kampanjakattoa vastaan, ja minä kyllä pelkään, kun kuuntelen tätä porvaripuolen keskustelua, että näin siinä jälleen kerran käy. Minä en ymmärrä, miksi te ette tässä tilanteessa käytä sitä mahdollisuutta, mikä teillä olisi pysäyttää tämä meininki, palauttaa osaltanne kansalaisten luottamusta ja vielä saada mahdollisesti paljon parempi vaalilainsäädäntö aikaiseksi sen tilanteen seurauksena.

Mielestäni, puhemies, kaikki ei todellakaan tässä valtakunnassa ole hyvin. Olen hyvin pettynyt siihen, että näihin vakaviin kysymyksiin muun muassa Kms:stä, Nova Groupista ja muista pääministeri ei vastannut omassa tiedonannossaan. Hän ei kantanut vastuuta, (Puhemies: 5 minuuttia!) ja tuntuu siltä, että ei muuten kukaan muukaan nyt ministeriaitiossa kerta kaikkiaan kantanut minkäänlaista vastuuta, vaikka uskon, että kansalaiset ihan oikeasti jotain vastuunkantoa tästä tilanteesta haluavat. Tarina ei varmasti pääty tähän, valitettavasti se jatkuu.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Oli pakko ottaa tähän kohtaan puheenvuoro, koska niin oikeaan osuivat ed. Pia Viitasen sanat. Oma mummoni oli maalaisliittolainen. Hän oli aidosti huolissaan siitä, että maaseutu tyhjenee. Hän ei koskaan antaisi luottamuslausetta tämän toiminnan jälkeen pääministeri Matti Vanhaselle, ei koskaan. Minä tiedän, että keskustapuolueessa on rivikansanedustajia, jotka on pakotettu kovan puoluekurin kautta äänestämään pääministerille luottamusta, vaikka tässä pääministerin ilmoituksessa on ollut kysymys silkasta pelleilystä ja kansanvallan halveksimisesta, kun näinkin tärkeässä asiassa ei ole annettu todellisia vastauksia. Minä vetoan nyt teidän omaantuntoonne (Puhemies: Minuutti!) ja myös kokoomuksen rivikansanedustajien omaantuntoon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen itse asiassa ihan aina pitänyt sosialidemokraatteja aatteellisena, empaattisena kansanliikkeenä, ja se kuva vahvistui juuri äsken, kun ed. Pia Viitanen puhui tuolta pöntöstä. Hän kantoi paitsi omasta asiastaan huolta myös hallituspuolue vihreistä niin valtavasti huolta, että esiinnyimme joka toisessa virkkeessä. Kiitoksia paljon!

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ed. Viitasen ajatuksiin.

Puheenjohtajat Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen väittivät taannoin kirkkain silmin, että Nova Group- ja Kms-tuilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta vaalien tulokseen. Väite on siinä suhteessa käsittämätön, että jos vaalimainonta, johon konkurssiyhtiöiden rahat käytettiin, ei merkinnyt mitään, niin voi kysyä, miksi puolueet haalivat näitä rahoja niin merkittävästi ja miksi puolueet vielä halusivat jakaa oman ryhmänsä sisällä näitä tietyille, oikeille henkilöille.

Tänään on mielenkiintoinen päivä, totesin aamulla, kun hissiin menin, ja eräs keskustan edustaja oli tuossa hississä ja totesi aamulla, että niin, näitä mielenkiintoisia päiviä on valitettavasti vielä kenties edessäpäinkin. Tämä päivä, tuo ilmoitus, joka tänään tuli, osoittaa sen, että näitä mielenkiintoisia päiviä on todennäköisesti edessäpäin, niin kuin ed. Viitanen väitti.

Olisin toivonut myöskin pääministeriltä selkeämpiä vastauksia ja vastauksia siihen meille kansanedustajille, miten tämä kriisi olisi mahdollista ratkaista toisellakin tavalla.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä viitataan, että myös keskustapuolueen taholta on oltu järjestämässä näitä Kehittyvien maakuntien Suomen rahojen jakoja, niin täytyy todeta, että ainakaan minulla ei tämmöistä tietoa ole ollut. Tätä on puolueen edustajilta ja johdolta kysytty, ja siihen on saatu vastaus, että puolueen taholta ei ole tähän jakoon oltu vaikuttamassa. (Ed. Gustafsson: Puoluetoimistossa!)

Minua kiusaa tässä keskustelussa se, että pääoppositiopuolueen ja muiden oppositiopuolueittenkin taholta on jatkuvasti asetettu pääministeri vastuuseen koko tästä vaalirahoitussopasta. Kuitenkin myös opposition puolelta löytyy edustajia, jotka eivät ole vaalirahoitusilmoituksia tehneet, toisin kuin pääministeri osaltaan hoiti asiat oikein, mutta pelkästään pääministeri halutaan asettaa syytteeseen tässä asiassa. Tämä on kohtuutonta minusta, ja minusta peiliin katsomisen paikkaa kyllä löytyy sieltä opposition puoleltakin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tästä minä olenkin niin äärimmäisen surullinen, mitä ed. Pentti äsken sanoi, että ilmeisesti keskustapuolueessa ajatellaan sitten, että kenenkään ei tarvitse kantaa tästä tilanteesta mitään vastuuta. Jos meidän poliittinen tilanne on tämän näköinen kuin se on, kansalaiset ihmettelevät, työttömyysluvut nousevat pilviin. Kyllä jonkun täytyy kantaa vastuu, ja me emme ole pyytäneet pääministeriä kantamaan vastuuta meidän teoistamme. Jokainen kantaa vastuun omista teoistaan. Mutta olemme nähneet, arvoisa ed. Pentti, arvoisat hallituspuolueet, että pääministerillä olisi varmaan syytä kantaa vastuu edes omista teoistaan ja keskustapuolueen ympärille liittyvistä asioista.

Me olemme yli vuoden nähneet uutisia Nova Groupista, Kehittyvien maakuntien Suomesta. Nyt nämä ovat rikostutkinnassa. Tässä on niin monta epämiellyttävää piirrettä, minkä seurauksena kansalaisten luottamus on olennaisesti heikentynyt, että nyt olisi aika jonkun kantaa vastuuta, ja minun mielestäni hyvin harva ihminen tänä päivänä Suomessa varmasti kirkkain silmin väittää, että hallitus olisi toimintakykyinen tilanteessa, kun työttömyys räjähtää käsiin tällä tavalla. (Puhemies: Minuutti!) Toivon, että joku kantaisi vastuuta.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Yritän selviytyä tästä puheenvuorosta tästä paikalta. Odotukset pääministerin tiedonantoa kohtaan olivat aika tavalla suuret. Kyllä ajateltiin varmasti niin oppositiossa kuin myöskin hallituspuolueiden kansanedustajien keskuudessa sitä, että tätä tilannetta nyt selkeytettäisiin pääministerin tiedonannon kautta. Mutta kun tämä tiedonanto on nyt annettu, niin kyllä täytyy hämmästellä, että pääministeri edelleenkin suhtautuu tähän erittäin vakavaan, koko kansakuntaa koskevaan ja ennen kaikkea meidän poliittisen järjestelmän uskottavuutta koskevaan asiaan tällä tavalla. Hän nostaa täällä esille ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksun ja ammattiyhdistysliikkeen ihmisten osallistumisen vaalityöhön ja jättää sen itse asian kokonaan tiedonannon ulkopuolelle, mistä tämä soppa lähti liikkeelle, Novasta ja Kehittyvien maakuntien Suomesta.

Tämä on epäreilua eikä ole oikeudenmukaista, varsinkin kun pääministeri moneen kertaan, samaten kuin hallituksen ministerit, korosti avoimuutta, läpinäkyvyyttä. Sitten tällä tavalla kohdellaan eduskuntaa. Ei se voi olla parlamentarismin pelisääntöjen mukaista. Kyllä minusta nyt pääministerin pitäisi hyvin vakavasti miettiä, miksi tämmöisen tiedonannon eduskunnalle antoi, ja miettiä hyvin vakavasti sitä, pitääkö tästä tehdä johtopäätös. Nythän tämä soppa vaan laajenee, ja se tulee jatkumaan tästä ihan varmasti hyvin pitkälle eteenpäin. Ja ei voida olettaa, ei missään tapauksessa voida olettaa, että poliittisen järjestelmän uskottavuus tämmöisen käsittelyn jälkeen palaisi. Se tulee olemaan nyt pitkä, pitkä tie, ja on valitettavaa, on todella valitettavaa, se että pääministeri ja hallituspuolueet ovat tämän tien valinneet.

Toivon mukaan kuitenkin nyt sitten vaalirahoituslainsäädännön osalta (Puhemies: 2 minuuttia!) saadaan sellainen järjestelmä aikaan, joka sitten korjaa tätä tilannetta pitkässä juoksussa. En usko, että se tulee palauttamaan uskottavuutta lyhyellä aikavälillä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toinen iso pettymys sen lisäksi, että pääministeri ei tässä millään tavalla tuo olennaista esiin Nova Groupista ja Kehittyvien maakuntien Suomesta, on tietenkin se, että tässä ei ole minkäänlaista tiukkaa määritelmää sille, että saamme aidosti avoimen ja tiukan vaalilainsäädännön aikaan Tarastin komiteassa tästä eteenpäin. Tämä oli, ed. Pulliainen, se syy, miksi minä ihan aidosti kannan huolta vihreistä, koska minäkin pidän teitä kohtuullisen empaattisena kansanliikkeenä silloin, kun vaan sanat ja teot kohtaavat. Nyt tässä on se ongelma, että te aivan oikein olitte aika terhakkaita vielä viikko sitten ja sanoitte, että te asetatte tiukat ehdot tälle tiedonannolle, että tässä sitten on tiukat määritelmät, ja nyt tässä ei ole mitään. Tässä ei ole mitään lupausta kampanjakatosta. Poliittisesti me tiedämme, että jos kokoomus sitä vastustaa, miten sille sitten tulee käymään. Teillä olisi ollut tuhannen taalan paikka tarttua tähän tilaisuuteen ja vaatia sitä tiukkaa lakia jo tässä yhteydessä. Tässä ei ole mitään linjoja. Eli surullista on ja huolestuttaa, että te annatte hallitukselle (Puhemies: Minuutti!) ja pääministeri Vanhaselle tässä tilanteessa blankon tuen.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi odottanut ed. Laitiselta, että olisitte pohtinut tätä demokratianäkökulmaa kanssa enemmän, mutta teidän paikaltanne ei pysty pitkään puhumaan. Tässähän on tämä aika suuri uskottavuuskriisi olemassa, mutta ymmärrän sillä tavalla, että eihän porvareilla siitä hirveän iso huoli olekaan, koska eihän sillä niin väliä, jos ihmisiä käy äänestämässä. Ne, jotka jättävät äänestämättä, ovat yleensä pienempituloisia, ovat työväenliikkeen edustajia. Porvarit kyllä hoitavat sen äänestämisen. Silloin valta on taattu eteenpäin. Siinä mielessä porvaripuolue ei ilmeisesti kansanvallasta kanna yhtään huolta, koska silloinhan rahan valta on vahva, ja sehän on ilmeisesti porvareilla tarkoituskin, että rahan valta jyllää. Ei sillä niin väliä, miten tämä kansanvalta toimii.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä luulen, että minulla ja ed. Lahtelalla ei kansanvallasta ja demokratiasta ole kovin paljon erilaisia näkemyksiä. On totta se, että kyllähän tässä nyt kansanvallan kannalta tehtiin erittäin suuri karhunpalvelus ja ne vauriot, mitä tätä kautta nyt on syntynyt ja syntyy, ovat valitettavan suuria ja vaikuttavat hyvin laajasti ja kauaksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun on kysymys pääministerin tiedonannosta, niin tietysti olisi hyvä, että pääministeri olisi pystynyt olemaan täällä paikalla nytkin, vaikka kello on 18.40. Täällä on oikeusministeri Brax kyllä, mutta se tekee tämän vähän tällaiseksi vastauspuheenvuorokeskusteluksi, jossa vastauspuheenvuorot eivät ole vastauspuheenvuoroja ja keskustelukin on vähän sellaista tankkaamista. No, joka tapauksessa tämä käytäntöhän on tietysti tällainen, ed. Pulliainen, että kun ei niin sanotusti saa niitä puheenvuoroja silloin debatin aikana, niin sitten pitää käyttää myöhemmin.

Mutta onko olemassa vastikkeetonta vaalitukea? Mielestäni ei ole. Ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa. Avoimuutta ei ole eikä ennakoitavuutta, jota pitäisi saada nyt siihen uuteen lakiin, eli vaalituen pitäisi olla äänestäjien tiedossa ennen vaaleja. Se on mahdollista. Katto pitää olla vaalituella. Mutta mielestäni ei tarvitse olla mitään alarajaa, vaan kaikki, joka sentti, on ilmoitettava. Se on mielestäni yhtä tärkeää kuin tämä katon aikaansaanti.

Ovatko sitten kaikki kansanedustajat taikka ehdokkaat olleet vaalituen suhteen samassa asemassa, toimineet samalla tavalla? Eivät todellakaan. Siinä mielessä se, mitä pääministeri täällä puhui tänään, ei pidä paikkaansa. Ei ole todella kaikilla tarvetta katsoa samalla tavalla peiliin. On varsin monta kansanedustajaa meistä, jotka ovat itse maksaneet käytännössä koko vaalin kulut huolimatta siitä, että ne ovat kohtuullisen korkeat. Kaikki ministeritkään eivät ole olleet ulkopuolisen vaalituen varassa. Tietääkseni muun muassa ministeri Anttila on ilmoittanut, että hän on itse maksanut vaalikulunsa.

Onko sitten Kehittyvien maakuntien Suomi normaali rahoittaja? Mielestäni ei ole. Se järjestelmä luotiin poliittisen puolueen tiloissa, sen tukemana. Sillä oli selkeä poliittinen tähtäin, maali, ja se tähtäsi siis tietynlaiseen hallitukseen, tiettyjen kansanedustajaehdokkaiden menestykseen vaaleissa. Se on sisältänyt myös sillä tavalla avoimuutta, että siinä mukana ollut tai oleva liikemies Sukari avoimesti totesi Ylen ohjelmassa kaiken kansan nähden ja kuullen, että hänellä on pääministeri Vanhasen johtamassa hallituksessa useita ystäviä, kun ansiokkaalla tavalla ministeri Vapaavuori vastusti liikemies Sukarin vaatimusta polkea maakuntakaavan ja valtakunnallisten alueiden tavoitteita maahan ja jalkoihin. Valtakunnallisten alueiden tavoitteet toki määrittävät maakuntakaavaa, ja liikemies Sukari ei halunnut alistua näihin periaatteisiin.

Näin ollen kaavoitus on yksi hyvin tärkeä asia, johonka tällainen suunnattu vaalituki on pyrkinyt ja pyrkii. Se on myös kunnan vaaleissa hyvin tehokas käyttää. Ja se debatti, mikä täällä käytiin aikaisemmin tänään Vantaan suuntaan, on ihan aiheellista: miten rakennusyhtiöt tukevat eri ehdokkaita myös kunnan vaaleissa tai sitten laajemmin kansanedustajavaaleissa.

Tänään olivat potilasjärjestöt tapaamassa kansanedustajia aamupäivällä. Kyseessä oli Raha-automaattiyhdistyksen varojen käyttö nimenomaan siitä lähtökohdasta, että niiden käyttö suunnattiin aika yllättäen muuhun kuin siihen, mihinkä oikeasti kirjan mukaan Ray:n rahoja pitäisi käyttää. Se tuli yllätyksenä. Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelu oli oikean suuntainen, totuttu, oikea linjaus, mutta se muuttui sitten budjettiriihessä. Eli jos nyt vielä tämän lisäksi Ray-rahoitteiset yhdistykset, jotka saavat Ray-tukea, vielä käyttävät rahojaan poliittiseen tarkoitukseen, vaalitukeen, niin se on vielä entistä enemmän pois siitä käyttötarpeesta, mikä on, kun Raha-automaattiyhdistys perustettiin, määritelty.

Lopuksi, arvoisa puhemies, Lauri Tarastilla on paljon tehtävää. Hän on nyt ilmeisesti tämän maan tietoviisas. Hän on tätä poliittista rahoitusta, puoluerahoitusta, selvittämässä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Hänellä on muitakin tehtäviä. Seuraava tehtävä taitaa olla haja-asutusalueiden jätevesiongelman ratkaisu. Nämä kaksi asiaa eivät lopultakaan ole niin kaukana toisistaan; molempiin liittyy ajoittain ainakin epämiellyttävä tuoksu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on jännittävä keskustelupäivä siinä mielessä, että jokainen kansanedustaja on kokemusperäisesti varmasti asiantuntija. Kun täällä on tämänkin 2,5 vuotta ollut, niin varmasti on asia tullut harvinaisen tutuksi, on ollut aikaa miettiä asiaa monelta kantilta. Tämän puheenvuoroni idea on vain kertoa vähän ymmärrystä sille, mitä kaikkea yhteiskunnassa tapahtuu.

Vuonna 1987 tulin ihan sattumalta tänne ensimmäisen kerran valituksi, en puolueen ehdokkaana vaan valitsijayhdistyksen ehdokkaana, siis kansanliikkeen ehdokkaana. Vaalikulut olivat täsmälleen ilmoitettuna 0 markkaa, en tehnyt yhtään mitään. Muutamalla äänellä voitin professorikollegani ja tulin tänne valituksi.

Kun kuudennen kerran tulin valituksi tänne, silloin 2,5 vuotta sitten, 32 500 euroa, huom. euroa, olivat kustannukset, joista 32 000 euroa omasta lompakosta ja 500 euroa yhdeltä järjestöltä. Siis toisin sanoen maailma oli tässä suhteessa muuttunut täydellisesti. Mutta se on muuttunut muutenkin täydellisesti.

Eräissä kunnallisvaaleissa tuolla Pohjois-Suomessa eräs kandidaatti julkaisi hienon vaalilehden, jonka jokaisella sivulla oli rakennusfirmojen mainoksia, ja hän vielä itse paljon korosti sitä, että rakennusfirmat todella maksoivat hänen vaalikulunsa. Sitten hän tuli hienolla, loistavalla, kunnallisvaaleihin nähden loistavalla äänimäärällä valituksi ja tuli sellaiseen asemaan asianomaiseen kuntaan, että hänen sanallaan oli hyvin suuri merkitys siihen, millä tavalla eräät hankinnat tehtiin ja rakennushankkeet vietiin eteenpäin ja kaavoitukset hoidettiin jnp. Mikä tässä oli mielenkiintoista, oli se, että siinä ajassa tämä oli yleisesti tiedossa. Eräät siihen kiinnittivät puolijulkisesti huomiota, ei yksikään media ruvennut tonkimaan sitä, ei ollut tutkivaa journalismia, ei ajankohtaisjournalismia. Se hyväksyttiin, että se nyt kuuluu tähän aikaan, ja siinä kaikki.

Sitten valtiollisissa vaaleissa samassa vaalipiirissä — puhutaan siis saman vaalipiirin kunnallisvaaleista eräässä kunnassa ja nyt itse koko vaalipiiristä — erään puolueen kansanedustajaehdokas oli niin suosittu, että hänelle tuli rahaa ikkunoista ja ovista. Ja niin hän voitti hienosti loistavalla, yli 11 000 äänen äänimäärällä kansanedustajan paikan, ja myöskin sitten saattoi todeta, että jäi saunarahat ylimääräisinä. Toisin sanoen siinäkään, missä olisi verottajan pitänyt kiinnostua asiasta, että se bisnes tuotti selvästi verotettavaa voittoa ja tulosta, ei kukaan korvaansa lopsauttanut. Tämä on kaukaista historiaa, mutta sen oli vain tarkoitus olla kertomus siitä, mistä ajasta on siirrytty tähän aivan totaalisesti toisenlaiseen aikaan, ja tämä suunta on ollut hyvä.

Sanon sen nyt vielä uudestaan, mitä minusta tämän revohkan jälkeen pitää tehdä. Nythän kansa on valpastunut yli kaiken näissä asioissa. Ei voi kyllä mennä Oulussa juottolaan, ettei tule ryöppyä silmille ja naamalle, mikä on hieno asia, että kansalaiset ovat aktiivisia, ja niin kuin sanoin jo kerran, tämä aktivoituminen pitää käyttää hyväksi. Toivottavasti media lähtee siihen mukaan. Käydään nyt periaatteelliset, syvälliset periaatteellisten keskustelujen kampanjat, kun me ratkaisemme tämän vaalirahoituslainsäädännön kuntoon kertaheitolla. (Ed. Gustafsson: Nimenomaan vihreät ratkaisevat aika paljon!)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoro oli hyvä kuulla, mielenkiintoinen. Tietysti hänen ihan nämä omat vahvuutensa mahdollistivat sellaisen nollavaalibudjetin silloin 1980-luvulla. Maailma oli myös tietysti toinen.

Mutta ei tällä hetkellä pienemmissä kaupungeissa — tai keskisuurissa, sanotaan vaikkapa Kotkassa, noin 60 000 asukasta — ole sellaista tutkivaa journalismia, joka katsoisi, millä tavalla mikin ryhmä tukee jotakin rakentajaa, jonkun tontin ottajaa, vaikka veriset on jäljet, kun sielläkin paikallinen kauppahalli aikoinaan Keskon edestä tuhottiin ja revittiin. Kuitenkin tämä on sellainen tosi tilanne edelleenkin, että meillä etukäteen rahoittajien ja jälkikäteen rakentajien ja purkajien välinen yhteys pitäisi katsoa tässä vaalirahoituksessa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän meillä ole tutkivaa journalismia, sehän tässä ongelma onkin. Sen takia meillä ei ole tutkivaa journalismia, että journalistit pelkäävät ja lähteet pelkäävät, koska he joutuvat oikeuteen sen takia, jos he puuttuvat kunnallisten päättäjien tai muitten päättäjien tekemisiin. Tämä on tosiasia tänä päivänä, tämä on valitettava tosiasia, ja minä olen tästä todella pahoillani. Suomi on tässä suhteessa menossa aivan, sanoisiko nyt, venäläiseen demokratiaan. Minusta tämä on surkea tilanne. Meillä yritetään supistaa lähdesuojaa, yritetään tuhota toimittajien uskottavuus ja yritetään kaikin tavoin toimia niin, että eivät missään nimessä "herrat" — minä käytän nyt sanaa "herrat" sitaateissa — ja poliitikot joudu vastuuseen teoistaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun Venäjä-tuntemukseni ei ole sitä luokkaa, että pystyisin kommentoimaan sitä osaa ed. Ukkolan äskeisessä vastauspuheenvuorossa, mutta totean vaan sen yleisesti, että johan nyt, jos ei tämä revohka, joka on tässä puolentoista vuoden aikana käyty, herätä siihen suuntaan, niin ei sitten koskaan roksahda yhtään mikään.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen marssii juuri salista pois, mutta täytyy olla samaa mieltä ku hän tai toisaalta eri mieltä.

Oon ollu jonkun verran jonkun kampanjaa vetämäs tänne joskus 1987 ku oli vaalit. Se oli muuten kylymä talavi, Holkeri täytti silloon muuten tammikuun 4. päivä 50 vuotta. Sillon ku oli vaalit, niin totuus oli näin, jotta ainakin meillä päin piti olla markoissa 400 000—500 000 markkaa. Ne oli hirvittäviä summia, jotta jopa meillä päin osittaan on tultu tänä päivänä alas, ja tämä on faktatietoa.

Mutta tämä vaalikohu näistä rahoista, kuka on rahoottanu. Tämä on ny rehottanu niin palijo, jotta se alakaa saamahan jo hupaisia piirteitä. Minkä takia haluan tähän ottaa kommentin? Ittekki olin niitä, jokka sai Kehittyvien maakuntien Suomelta sen viis tonnia, mutta se, että rehellisesti ... Mun mielestä silloon oli aivan maailman yksinkertaset säännöt, ku sen luki, ku täytetähän se kuponki. Jos yli 1 700 euroa on saanu jostaki, se ilimootetaan. No, tottakai enskertalaasena se ilimootettiin, ja sillä sipuli. Mun lisäksi oli seittemän muuta. On muute ministeriaitioskin sellaasia, jokka rehellisesti ilimootti, vaikka sanottihin tänään, toisin väitettiin. Muun muassa pääministeri on sellaanen, ja puhemies Niinistö oli yks niistä, mutta se siitä.

Ei omaa häntää saa liikaa nostella, mutta silloon oli Iltalehressä 25. toukokuuta aukiama näin ja meirän kahreksan pääkallon kuva siinä oli, jotta nämä on saanu Kehittyvien maakuntien Suomelta, mikä tämä tällaanen järjestö on, tällahet summat. Se jäi siihen, moni ihmetteli. Meni vuosi, episori varsinaisesti alakas. Ed. Kalli tuli puoliylpeyrellä esiin: ku ei o sanktioota, ei tartte ilimoottaa. Siitä lähti vyhti pyörimähän, ja sitte niitä rupes tulohon pikku hilijaa, kuka on torella saanu, ja lopuksi mentiin niin pitkälle, että Yli-Saunamäki lopuks ilimootti, että säki oot vielä saanu. Eli mun mielestä tämä sai ärsyttävät piirteet sellaasten taholta, jokka hyväuskoosesti oli ottanu rahan vastahan, ilimoottanu. Siin oli kunniakkaita yrittäjiä, eikä siihen aikahan vielä tieretty, että joku Nova Gruppi menöö konkurssiin. Ajatelkaapa episori taaksepäin: On paljo firmoja, jokka on menny konkurssiin jopa tämän istuntojakson aikana ja jokka on jotaki tukenu. Pitääskö niillekki konkurssipesille maksaa?

No, näin on käyny, jotta täs mennähän ja tässä ollahan. Täällä keskustellahan tästä uuristuksesta, joka on torella hyvä asia, ja mun mielestä, ku sinne laitetahan vaan yksinkertaasesti selevät pelisäännöt, kuinka tästä eretähän, ei se oo yhtään sen kummempaa, mutta sitte ku ruvetahan kuulkaa kikkaalemahan ja jokku lukoo lakia olovanansa sillä lailla, tulkittoo sen omahan läjähänsä, joku juristi antaa viel neuvoja, jotta tämä ei koske mitään, jos mennähän oikeuteen. Eli yksinkertaset säännöt ja aika tiukat, siitä lähretähän.

Arvoisa puhemies! Tämä tuli puolipaatoksella, mutta tämä tuli sen takia, ku puoliunettomia öitä on vietetty sen takia, ku olovanansa on pelattu oikeen, mutta sitte ku on syyllistetty sellaasekki samahan niin sanottuhun kakkaläjähän, me oltais rikollisia. Mä luulen, jotta me ollahan pyritty toimimahan lain mukahan. Mutta se on hyvä, että tämä episori käyrähän, ja toivottavasti ny, ku tämä vaalikeskustelu huomenna saa päätöksensä, kaikki tyyrymme siihen. Lähetähän puhtaalta pöyrältä, ei voira tonkia enää liian paljo taaksepäin näitä asioita, nimittäin tämä on loputon suo, ja media onneksi nyt ei oo paikalla, päivällä oli, mä katoin, että täällä lintubongarit on asialla, ku täällä oli kaksisataa kansanedustajaa.

Arvoisa puhemies! Lopetan tähän.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostamani ed. Mieto puhui mielenkiintoisella tavalla. Siitä kumpusi tällainen pohjalaisen miehen rehellisyys, sitä oli mielenkiintoista kuulla. Kiinnitän vaan huomiotanne siihen, kun ed. Mieto lähti liikkeelle siitä, että tämä vaalirahakohu on saanut "hupaisia" piirteitä. Jäin odottamaan tästä puheenvuorosta, mitä "hupaisia" siinä sitten oli, eikä niitä oikeastaan tullut.

Olen sen verran totinen toveri Tampereelta, että pohjimmiltaanhan tässä on kuitenkin kysymys äärettömän vakavista asioista, jotka liittyvät Nova Groupin ja Kehittyvien maakuntien Suomen tapaan tukea hyvin epämääräisillä järjestelmillä, epädemokraattisilla tavoilla, suosikkijärjestelmillä ja äärimmäisen epämoraalisella rakennelmalla ehdokkaita. Sen takia itse suhtaudun tähän asiaan tavattoman vakavasti, että ei koskaan enää tämän tyyppisiä tukijärjestelmiä vaan mennään avoimeen, reiluun tukemiseen ja järjestelmään. Ajattelen, että olen tästä asiasta ed. Miedon kanssa samaa mieltä.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Heräsin itsekin tuossa ed. Miedon puheenvuorossa miettimään, keitä ne todelliset rikolliset todella ovat. Kyllä tosiasia on se, että me olemme tulleet tilanteeseen, jossa jokaisessa keltaisessa ja vähän tavallisemmassakin lehdessä viesti on selkeä: meillä on kaksisataa rikollista tässä salissa, ja me kaikki olemme nyt tässä samassa sopassa keitettyjä.

Itse uutena kansanedustajana en olisi voinut koskaan kuvitella — sillä riemulla ja innostuksella kun tähän taloon tulin tekemään töitä — että olisin yksi niistä, joita sormella syyttäen katsottaisiin ja sanottaisiin, että nuo ovat ne, jotka politiikan maineen ovat vieneet. Kyllä minä olen tosi pettynyt siitä, että meidän kansanedustajien luottamus kentällä rapisee koko ajan. Itse olen pyrkinyt parhaimmalla mahdollisella tavalla asiani hoitamaan. Nyt me olemme siinä tilanteessa, että jotkut tietyt edustajat ovat vieneet poliittisen järjestelmän uskottavuuden ja meidän työn ja luottamuksen sinne kentälle päin. Olen tosi pettynyt.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiurulle ensiksi: Meidän, jotka emme ole olleet mukana tämän tyyppisessä rahoituksessa, pitää pistää hanttiin ja kertoa totuus.

Mutta siihen, mistä ed. Mieto puhui. Hän puhui todella hyvin ja käytti puheenvuorossaan nimenomaan niitä kysymyksiä, jotka ovat syynä siihen, että meillä on nyt tämä valtioneuvoston tiedonanto, jonka pääministeri on antanut. Mutta pääministeri omassa tiedonannossaan, kun hän kertoi, mitä mieltä hän on näistä vaalirahoitukseen liittyvistä kysymyksistä, ei todellakaan käsitellyt ongelmia. Hän ei käsitellyt Kehittyvien maakuntien Suomea, ei Nova Group -yritystä eikä muutakaan siitä, mikä on aiheuttanut tämän ongelman, ja se teki tästä vastauksesta eduskunnalle todellakin onton.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähinnä tarkoitan surkuhupaisilla piirteillä sitä, että kun tämä jatkuu ja jatkuu ja sitä vatkatahan ja vatkatahan, niin aina löytyy jotain uusia luurankoja. Hyvä, että niitä löytyy, mutta kyllä kuulkaa työrauhan pikkuhiljaa tähän taloon pitää laskeutua, nyt ollahan ja eletähän sellaasia aikoja. Eihän meistä kukaan 2,5 vuotta sitten todellakaan tiennyt, mikä on Nova Groupin tilanne ja näin, jotta heleppo sitä nyt on hurskastella. Se on valitettavaa, että näin on käynyt, mutta ollahan nöyriä, ja rahat on maksettu takaasin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Aloitan oikeastaan samasta asiasta, mistä ed. Mieto aloitti. Minulla on tässä vaalilaki, joka oli silloin voimassa eduskuntavaalien edellä ja vähän sen jälkeenkin ja jota vähän uudistettiin. Täällä todetaan ihan selkeästi, jotta vähintään 1 700 euroa ja kunnallisvaaleissa vähintään 1 000 euroa, tämmöinen summa on ilmoitettava, ja tueksi luetaan rahana, tavarana, palveluna tai muulla vastaavalla tavalla korvauksena saatu suoritus.

Itse olen nimittäin kansakoulupohjalla täällä, ja minäkin osasin tämän lukea muuten. Siinä ilmoituksessakin, mikä piti tehdä silloin vaalien jälkeen, oli nämä samat sävelet kirjoitettu jokseenkin yksi yhteen. Sitten paljastuikin, että ministereistä, jotka valittiin tänne, kymmenen ministeriä ilmeisesti jätti tämän noudattamatta. Eikö siinä vaiheessa jo pitänyt kellojen soida aika pahasti, jotta ei siis noudateta lakia, siis ministerit, koska ministereillä on isompi vastuu kuin kansanedustajilla ja välttämättä kansakoulupohjalla ei olisi osannut edes ymmärtää tätä, mutta nämä kaikki ministerit ovat hyvin pitkälle kouluja käyneitä? Sen takia minusta se vastuunkanto ja se uskottavuus hallituksella jo silloin romahti hyvin paljon.

Mutta sitten mennään eteenpäin tässä kuviossa, mitä on tapahtunut tässä menneinä aikoina, näitä selityksiä ja kaikkea. Päivällä monta kertaa tätä kirjaa on mainostettu. Tässä ovat tohtori Petri Koikkalainen ja professori Esko Riepula kirjoittaneet tämmöisen kirjan, joka kuvaa: "Näin valta ostetaan. Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006—2009." Tämän kun lukee, niin ei voisi uskoa, tämä on niin kuin romaani. Mutta kun tässä on pantu kaikki päivämäärät, tässä on laitettu suorat lainaukset, mihin tämä Nova Group ja Kehittyvien maakuntien Suomi ovat pyrkineet tällä, niin ei voi tulla muuhun loppupäätökseen kuin siihen, mitä tässä on todettu.

Kun täällä on väitetty, että rahalla ei sinällään olisi vaikutusta päätöksentekoon eikä ihmisiä voi ostaa, niin minä olen ainut pohjoiskarjalainen kansanedustaja muuten, joka ei saanut Kehittyvien maakuntien Suomelta yhtään rahaa. Ilmeisesti minä olin niin toivoton tapaus, jotta niiden ei kannattanut satsata. Muihin ilmeisesti satsattiin, koska joku kriteerihän siinä on. (Ed. Mieto: Kähkönen sai!) — Kyllä, kyllä. Minä olin ainut, joka ei saanut, ja sen takia olen hinnoiteltu eri tavalla. — Eli se kuvasti aika hyvin sitä, että jotkut odotteet näillä rahoittajilla on ainakin olemassa. Eivät kai he muuten huvikseen hinnoittaneet eri tavalla näitä ihmisiä.

Sitten voi kysyä myös, entä jos nyt ei olisi tullut lamaa, ei olisi tullutkaan tätä laskua, niin kuin tapahtui, miten Nova Group olisi mahtanut rahastaa nämä eri jutut, koska kysehän oli siitä, jotta oli siis tarkoitus hankkia hyviltä paikoilta rakennuspaikkoja, vaikuttaa kaavoitukseen ja tehdä kauppaa, niin kuin tuossa Rovaniemen keisissä kävikin kelkkatehtaassa, mitä tapahtui siellä, jotta kuntien eläkevaroja käytettiin aika kovasti, ja siellä tietysti joku kaveri kantoi vastuun. Siinä hommassa tuli sitten poliittinen ruumis ja Nova Group sai rahansa eri kautta. Sekin tässä kirjassa kerrotaan aika hyvin.

Yksi lainaus tässä esimerkiksi. Yli-Saunamäki selitti rahoittajien motiiveja Novan tiedotus- ja markkinointilehdessä seuraavasti: "Ympäristöministeriön johtavat virkamiehet ajavat sellaista muutosta, että suurin osa kaupan rakentamisesta olisi jatkossa niin kutsutun suuryksikkökaavan piirissä keskustoimintojen yläpuolella ja edellyttäisi merkintää maakuntakaavaan. Tämä on vakava uhka koko kaupan rakentamiselle ja kehitykselle ja kilpailulle. Suomeen tarvitaan viisaita päättäjiä ratkaisemaan tällaisia tulkintoja."

Tämä kuvastaa, mikä tarkoitus ainakin oli, vai olisivatko nämä olleet niin hyväuskoisia, että he uskovat, että poliitikkoihin voi vaikuttaa mutta eihän niihin voikaan vaikuttaa todellisuudessa? Minä luulen, että Yli-Saunamäki on oikeassa siinä, että he halusivat rahoittaa sopivia poliitikkoja, että voidaan vaikuttaa kaavoitukseen. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla.

Sitten täällä on pitkä litania siitä, miten nämä professorit ja tohtorit ovat päätyneet semmoiseen, jotta tässä on korruption piirteet. Kannattaa käydä lukemassa tämä kirja. Täällä on 12 kohtaa, joissa todetaan, että tässä on kaikki piirteet, mitä korruptiossa on olemassa, mikä kuvaa sitä tilannetta, mikä näillä rahoittajilla on, ja yhteyttä suureen osaan keskustalaisia, osaan kokoomuslaisia ja muutamaan demariin. Ainakin tarkoitus oli vaikuttaa.

Sen takia olen sitä mieltä, jotta tämä nykyinen hallitus istuu vuoden 2011 kevääseen asti, koska hallitus on vankka ja ryhmäkuri tiukka siellä ja ei haluta horjuttaa mitään. (Ed. Laukkanen: Se on realistista puhetta!) Mutta kansa kyllä katsoo, että ei ole uskottavuutta tällä hallituksella, (Ed. Laukkanen: Katoppa tämän päivän galluplukuja!) ja varmaan sama rahoituskeskustelu tulee pyörimään tässä. Kun täällä on semmoisia hurskaita toiveita esitetty, että tehdään semmoinen laki, jossa nyt kaikki sitten kirkastuu ja kaikki tulee läpinäkyväksi, minä en usko siihen. Meillä on tässäkin ollut selkeät rajat. Jos ministerit eivät ole osanneet lukea sen aikaista, siis nykyistä lakia, mikä on, niin ei se siitä muutu mihinkään. Sillä tietysti hämätään ihmisiä, kansalaisia, siinä, jotta nyt on joku uusi avaus tullut ja nyt kaikki taas muuttuu parempaan, ja tulee uusia pettymyksiä sitten edelleen.

Sitten tähän rahavalta- ja kansanvaltakysymykseen, johon vastauspuheenvuorossani puutuin. Nimittäin minä luulen, että porvaripuoli ei hirveän huolissaan siitä ole ollenkaan, miten korkeita äänestysprosentit ovat, koska ne, jotka ovat enemmän kouluja käyneet, ovat rikkaampia ja ne kyllä näköjään käyvät äänestämässä, kun katsoo noista tilastoista, ja köyhempi porukka jättää, kun katsoo taas noita lähiöitä ja työttömiä, pienituloisia, äänestämättä ja sillä on korkeampi moraali. He odottavat meiltä kanssa semmoista moraalia, mutta he eivät ole löytäneet sitä kohdetta. Eivät he tule välttämättä porvareita äänestämään, ovat mieluummin kotonaan siellä, koska he eivät näe edes vaikuttamisen kanavaa siitä, että tässä yhteiskunnassa löytyisi heille kanavaa, joka ajaisi heidän asioitaan, ja se on huolestuttava piirre. Se voi johtaa aika omituiseen ja huonoon yhteiskuntaan, jossa tarvitaan enemmän sitten jatkossa poliisivoimia ja virkavaltaa, mutta ilmeisesti porvaripuoli haluaakin sitä. En tiedä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussahan on ilmaantunut kaiken maailman tohtoreita ja professoreita ja dosentteja joka päivä todistamaan erilaisiin medioihin, mitä on tehty ja miten on toimittu. Minusta olisi kuitenkin, ed. Lahtela, reilua, että kertoisitte, että tässä on kyseessä professori Esko Riepula, sosialidemokraattinen, pitkäaikainen rovaniemeläinen kunnallispoliitikko tämän kirjan tekijänä. Minä kyllä rohkenen esittää väitteen, että tuo kirja on erittäin poliittisesti tarkoitushakuinen kirja. Pari päivää sitten, muutama päivä sitten, Helsingin Sanomissa oli Tampereen yliopiston professori Pertti Suhonen — ed. Gustafsson vuorenvarmasti tietää hänet — ja minusta olisi ollut ihan kohtuullista siinä, että hänkin olisi merkinnyt puoluetaustansa (vl) sinne taakse, kun esiintyy kerran professorina. Silloin pitäisi kaikki nämä kytkennät myöskin näissä julkistaa, mikä lisäisi heidän kannanottojensa läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta. Tämä on minusta erittäin tärkeä asia näin vakavassa yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa, mitä me nyt käymme.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen myöskin eilispäivän aikana lukenut tämän professori Riepulan ja tohtori Koikkalaisen kirjan lävitse. Professori Riepulahan oli Lapin yliopiston, korkeakoulun, rehtori pitkään, erittäin arvostettu tiedemies. En tiedä sitten, millä lähtökohdilla ed. Laukkanen nyt arvioi tätä kirjaa, koska veikkaan, että ette ole edes lukenut tätä. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Joo, mutta suosittelen, että sen takia ei kannattaisi olla ihan niin rinta rottingilla, koska ei se tiedemiestä, tohtoria, yliopiston rehtoria huononna, jos hän sattuu olemaan sosialidemokraatti.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa ed. Gustafsson sanoi tässä lopussa sen, mitä olin hakemassa. Kyllä me aika kummallisen yhteiskunnan rakennamme, jos me vaadimme, että jokaisen professorin nimen perässä, kun hän sanoo jostakin asiasta jotakin, pitää lukea hänen poliittinen kantansa. Kyllä meidän pitää sen verran luottaa meidän yliopistojärjestelmäämme, että se kasvattaa tutkijoita ja professoreja, jotka osaavat esiintyä virkaansa sopivalla tavalla. Samalla tavalla me voisimme olettaa, että jokaisen toimittajan nimen perässä, kun hän tekee lehtijuttua, lukisi hänen puoluekantansa. Tämä johtaisi aivan mielettömään tilanteeseen, jos me politisoimme kaiken. Eikö jokainen ihminen kuitenkin käytä ammattitaitoansa, ja siellä taustalla on vakaumuksia, jotka sallittakoon. Se ei tee heistä huonompia.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkaselle sen verran, että jos he ovat epätosia ja loukkaavia, niin silloinhan pitää nämä professorit ja tohtorit viedä oikeuteen. Totta kai, jos keskustaa loukataan sillä tavalla, että ne väitteet eivät ole totta, ja leimataan pahasti, niin ei kun käräjille vaan. Siellähän sitten katsotaan, mitä kunnianloukkauksesta saa, jos pystyy osoittamaan. Minusta on törkeää, jos kirjoitettaisiin ihan potaskaa, jos tämä ei pidä paikkaansa, mitä tässä on. Tässä nimittäin kaikki lähdeaineisto on takasivulla mainittu, mistä mikin on tullut, ja lainaukset.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä vaalirahoituksesta noussut keskustelu on kyllä ihan ansaitusti aikaansaatu ja pidän tärkeänä, että valtioneuvosto tämmöisen vaalirahoitusta koskevan selonteon on järjestänyt, ja on paikallaan nyt käydä näitä asioita läpi.

Tähän kohuun ovat syyllisiä useimmat puolueet ja monet ehdokkaat. Virheitä on tehty, niin kuin täällä monessa puheenvuorossa aiemmin on sanottu. Ja kyllä osaltaan syynä ovat myös vanhentunut lainsäädäntö ja pelisäännöt, myös ne käytännöt, mitkä tässä valtakunnassa kymmeniä vuosia ovat vallinneet.

Vaalirahoituslakia ollaan nyt uudistamassa. Avoimuus on tärkeää tulevissa pelisäännöissä. Mitä enemmän rajoituksia ja mitä tiukempia rajoja säädetään, sitä vaikeammaksi ja työläämmäksi myös vaalien valvonta tulee. Valtiontalouden tarkastusvirastolle ollaan antamassa merkittävä ja varmasti mediaakin kiinnostava valvontatehtävä. Eduskunnan tulee varmistaa tähän tehtävään tarvittavat resurssit.

Vaalirahoitukselle asetettavat katot ovat myös sikäli ongelmallisia, että ehdokkaiden taloudelliset lähtökohdat ovat hyvinkin erilaiset ja myös vaalipiirit näkyvyyden aikaansaamisen kannalta ovat samoin hyvin erilaisia. Täällä ed. Pulliainen kertoi omasta kampanjastaan, jossa rahaa ei tarvittu, ja on ymmärrettävää, että kun mies on aiemmin itsensä tunnetuksi tehnyt, niin on paljon helpompi vaaleissakin menestyä. Oma lukunsa on myös media, jonka kyky ja mahdollisuus vaikuttaa ehdokkaan julkisuuskuvaan ovat hyvinkin merkittävät. Tämäkin näkökulma minusta on syytä huomioida, jos rajoja lähdetään ehdokaskampanjoille asettamaan.

Niin kuin jo totesin, virheitä on tehty, ja se on täällä avoimesti useiden edustajien suulla todettu. Peiliin katsomisen paikka vaalirahoituksen hoitamisen ja vaalirahoitusilmoituksen suhteen on useimmilla puolueilla ja monilla kansanedustajilla. Virheitä on tehnyt oppositiokin, jonka taholta vastuu on kohdistettu erityisesti pääministeriin, jonka vaalirahoitusilmoitus oli kunnossa.

Mutta peiliin katsomisen paikka voisi olla median tahollakin, jonka hyökkäys pääministeriä vastaan on ollut mielestäni jopa kohtuutonta. Erityisen rankkana pidän Ylen taholta tullutta hyökkäystä pääministeriä vastaan. Esitetyillä, tarkemmin perustelemattomilla, ylimalkaisilla argumenteilla ja lähdesuojaan vedoten oltiin kaatamassa pääministeriä ja hallitusta. Näiden tapahtumien jälkeen on kysyttävä, onko tällainen toiminta Yleisradiolta hyväksyttävää ja onko tältä osin omistajaohjaus talossa kunnossa. Kaupallisen median tekemänä toimintatapa olisi ollut jotenkin vielä ymmärrettävissä.

Täällä on opposition taholta nostettu pääministerin ja Kehittyvien maakuntien Suomen ja toisaalta Nova Groupin suhteet esille. Minusta pääministeri näihin asioihin vastasi ja on hyvin ymmärrettävää, että ei hän ole voinut olla tietoinen tulevista ongelmista Nova Groupin kanssa ja kaikista näistä neuvotteluista, mitä Kehittyvien maakuntien Suomen taholta on järjestetty. Näistä ehdokasvalinnoista ainakin hän on kertonut, että ei ole näihin ollut vaikuttamassa.

SDP:n taholta on tuotu listavaalien mahdollisuus esiin. Täällä on monelta taholta ja melkein kaikkien muiden puolueiden taholta torjuttu tämä vaihtoehto, ja itsekin pidän sitä kansanvallan kannalta kyllä menona taaksepäin.

Kaiken kaikkiaan, herra puhemies, pidän tärkeänä, että nyt säädetään pelisäännöt kuntoon ja lähdetään puhtaalta pöydältä eteenpäin, koetetaan puhdistaa politiikan mainetta ja saada työrauha taloon. Tuolta kentältä monissa, monissa viesteissä on tullut esiin kysymys, eikö talossa mitään tärkeämpää tehtävää ole kuin puhua vaalirahoituksesta, kun valtakunnassa on tämmöinen tila. Mutta median kautta tämmöinen kuva on syntynyt, ja olisi tarpeen kyllä antaa politiikasta vähän muutakin näyttöä ulospäin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti on erittäin ansioitunut kansanedustaja. Aina silloin, kun hän puhuu, hän puhuu asiaa ja tuntee asiansa. Itse asiassa hänen puheenvuorossaan oli vain yksi sellainen kohta, johon on kyllä pakko ainakin yleisellä tasolla kajota. Mainitsitte tämän Yleisradion uutisoinnin, joka koski pääministerin mahdollisia ongelmia oman talonrakennuksensa suhteen, ja että nyt kaivataan tiukempaa omistajaohjausta Ylessä, ettei tämmöisiä uutisia ja ohjelmia tulisi. En ota tähän yksittäiseen ohjelmaan kantaa, etenkään, koska en ole sitä nähnyt ja olen ihan lehtitietojen varassa. Mutta olisin kyllä aika varovainen siinä, että nyt tässä kohtaa porvarihallitus (Puhemies: Minuutti!) käyttäisi omistajaohjausta, kun tuhannet ihmiset ovat saaneet jättää työpaikkansa. Minä luotan toimittajiin ja tähän lähdesuojaan, että kunnioitetaan sitä.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän tällaisesta toiminnasta mitään tule, että lähdesuojaa ikään kuin kilpailutetaan. Se käy jolloin kulloin, ja jolloin kulloin se ei käykään. Se tuntuu kyllä hyvin mielenkiintoiselta asenteelta tässä tilanteessa.

Mutta erityisen mielenkiintoista oli se, että, ed. Pentti, sanoitte, että nyt pitäisi kyllä keskittyä olennaiseen ja eikö tässä talossa nyt mitään tärkeämpää tekemistä ole. Kyllä minä siitä vähän olen eri mieltä siinä suhteessa, että kyllä kansalaiset ovat sitä mieltä, että poliittinen uskottavuus on mennyt. Kyllä se meidän kaikkien yhteinen asia on, että me käärimme nyt hihat tässä talossa ja otamme nämä asiat vakavasti ja tutkimme nämä kaikki epäillyt syytökset ja sitten pistämme yhdessä pisteen tälle sopalle. Se on sitä vastuunkantoa ja vastuunottoa. Kyllä kansalaiset näkevät sen siitä näkökulmasta, että tätä tärkeämpää ei voisi olla ja että tähän on lopulta puututtava. Me olemme 2,5 vuotta näitä juttuja kuunnelleet, ja tämä on se kaikkein tärkein asia, joka vasta siirtää meidät seuraavaan päiväjärjestykseen, jossa (Puhemies: Minuutti!) voidaan uskottavuuskin punnita taas.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei missään tapauksessa lähdesuojan murtaminen ole tavoitteena omistajaohjauksen terävöittämisessä, niin kuin ed. Pentti täällä puhui, ja itsekin niin ajattelen. Mutta on aivan kohtuutonta, että tätä keskustelua käydään argumenteilla, joilla ei ole kunnollisia perusteita ja jotka käyvät henkilöön tavalla, joka myöskin koskettaa meidän kansanvallan perusteita. Esimerkiksi tämän ohjelman, josta nyt keskustellaan, aikaistaminen tähän viikkoon kyllä viittaa sellaiseen menettelyyn, että sillä pyrittiin vaikuttamaan muuhunkin kuin pelkkään uutisointiin. Ylipäänsä medialla on nyt ollut tässä yhteydessä tapana käydä voimakkaasti henkilöön: arvioidaan pääministerin ja toimijoiden luonteenpiirteitä hyvin luotaantyöntävällä tavalla. Tämä ei kuulu tähän vaalirahakeskusteluun. Tässä on arveluttavia piirteitä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan se totta tietenkin, että tässä talossa on mediavastainen ilmapiiri ja toimittajia vihataan ja toimittajia haukutaan. Minä olen toimittaja, ja minä otan sen kyllä hyvin henkilökohtaisesti. Minä olen enemmän toimittaja kuin poliitikko. On järkyttävää suorastaan, että te yritätte edes kyseenalaistaa ne tiedot. Minä olen yrittänyt ottaa selvää siitä, mikä se tosiasia on. Yksinkertaisesti sitä lähdettä ei voi tuoda esiin ilman oikeuden päätöstä, koska siihen liittyy sellaisia asioita, että lähde sitten kärsisi. Eikä toimittaja tee vuotta yhtä juttua, ellei se ole totta totisesti, eikä julkaise sitä, ellei hän taatusti ole tietoinen siitä, että se pitää paikkansa. Luuletteko te, että 35 vuotta toimittajana ollut Korvola tekisi jutun, joka ei pidä paikkaansa? Ei tule kuuloonkaan. Minä olen ollut 40 vuotta toimittajana ja todella tiedän, että tämän ikäiset toimittajat kyllä kunnioittavat työtään eivätkä hutaise, niin kuin ehkä joskus jotkut tekevät.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tein Euroopan neuvostolle myöskin vastikään raportin uutis- ja yleisradiotoiminnan rahoituksesta. Haluan nyt vain todeta näin, etteivät mene puurot ja vellit sekaisin. Julkisella yleisradiotoiminnalla on pitkä historia eurooppalaisessa julkisen palvelun toiminnassa, erittäin pitkä historia, alkaen vuodesta 1927, ja siinä on aina erotettu kaksi asiaa: Omistajaohjaus määrittelee tavallaan lakiin perustuvalla toimeksiannolla ne tehtävät, joita julkisen yleisradiopalvelun pitää tehdä. Siellä on kulttuuritehtävä, vähemmistöjen hoitaminen, sivistyksellinen tehtävä, lasten ja nuorten ohjelmat, demokratian kulmakivi jne. Ja omistajaohjauksen pitää hoitaa rahoitus. Se on toimeksianto, jolla annetaan Ylelle se tehtävä, ja hoidetaan rahoitus. Kokonaan eri asia on sitten se toimituksellinen itsenäisyys, ja se on koko tämän homman ydin. Julkisen palvelun yhtiöllä pitää olla täysi toimituksellinen itsenäisyys, johon me emme puutu. Tämä on peruslähtökohta, eikä muuta lähtökohtaa voi olla.

Lähdesuojasta, puhemies, totean vaan sen, että lähdesuoja suojaa henkilöä mutta ei niitä asioita, joista nyt on kyse. Ja siksi on aivan selvää, että niiden väitteiden, niiden asioiden, sen substanssin, kovan substanssin, täytyy tulla julki ilman, (Puhemies: Minuutti!) että sillä vaarannetaan millään tavalla itse lähdesuojaa, jonka murtamiseen ja ylipäätään keskustelun avaamiseen siitä ei pidä missään tapauksessa (Puhemies: Aika!) tässä tilanteessa lähteä.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän toimituksellisen itsenäisyyden ja siinä mielessä, että edes talon toimitusjohtaja ja talon korkein johto eivät tienneet tästä asiasta etukäteen. Mutta jos tämmöistä asiaa on vuosi selvitetty ja ajankohta osuu juuri tällaiseen keskustelutilanteeseen, jolloin aivan selvästi tästä kansalaisetkin ymmärtävät, että kyseessä on pääministerin ja hallituksen kaatoyritys, niin tällaisten argumenttien, jotka nyt esitettiin, olisi minusta pitänyt olla kyllä selkeämmät. Tässä lyötiin epäilyksen varjo, jota ei ole vieläkään poistettu. Kansalaisilta on tullut monta yhteydenottoa, miten Yleisradio voi näin toi- mia. Minä en ole Yleisradion asiantuntija, mutta Yleisradion ohjelmia olen kuunnellut kyllä yli 60 vuotta, ja minusta tämä oli poikkeuksellinen tapa tulla esiin. Kyllä minusta näitä toimintatapoja pitää voida arvostella tässäkin talossa, kun me kerran siitä rahoituksesta vastaamme.

Tähän, onko talossa muutakin tehtävää, minä kerroin, että on tullut äänestäjien ja kansalaisten taholta tämä epäilys, eikö talossa mitään muuta tehdä kuin keskustellaan vaalirahoituksesta. Siinä mielessä minusta olisi paikallaan, että tämän talon toiminnasta tulisi ulospäin muutakin kuvaa kuin vaalirahakeskustelu.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun minäkin vähän tuohon median käyttäytymiseen. Minullekin soitti yksi demarilehti tuossa eräänä päivänä ja kysyi, pitääkö paikkansa, että olen saanut siltä ja siltä rahaa vuonna 2003. Minä tiesin varmasti, että en varmasti ole saanut — anteeksi, hän ei soittanut, se oli sähköposti. Hän sanoi "vastaathan minulle, koska teen tästä jutun joka tapauksessa", vaikka minä en mitään saanut koskaan.

Hyvä esimerkki viime vuodelta: Teikäläinen demari Jukka Roos, istuttiin lakivaliokunnassa vastakkain neljä vuotta, sanoi, että hänestä tehtiin juttu erääseen aikakauslehteen. Sieltä soitettiin, että olette kuulemma kärähtänyt viinan salakuljettamisesta Tallinnassa. Jukka sanoi, että eipä ole mahdollista, kun en ole koskaan siellä käynyt. Kahden aukeaman juttu: kansanedustaja Roos kiistää jääneensä kiinni salakuljetuksesta. Elikkä tämä on median mahti!

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tästä tämän päivän sekasotkusta myös oikeusministeri, joka onneksi on paikallakin, saa jotain uutta evästystä jaettavaksi edelleen Tarastin työryhmälle. Olen pöyristynyt siitä tavasta, kuinka lehdistö on alkanut sotkea keskenään laillisten vaaliavustusten antamisen ja samaan syssyyn korruption.

Ollessani päivittäisessä radiotoimittajan työssä vuosina 1988—1997 meillä oli ainakin siihen aikaan toimittajan eettiset ja moraaliset säännöt. Edes kenenkään nimeä ei kerrottu, ennen kuin syytetty oli tuomittu ja tuomio oli vähintään 1 vuosi ehdotonta vankeutta. Ymmärrän, että poliitikkojen tekemisten tuleekin olla läpinäkyviä muihin kansalaisiin verrattuna, mutta nykyään media saa heitellä ihan mitä sattuu joutumatta minkäänlaiseen sanktioon. Julkisen sanan neuvoston elikkä lehdistön itsensä omistaman ja säätelemän onaniaorganisaation langettavilla päätöksillä ei ole mitään merkitystä.

Täällä salissa syytellään laidalta toiselle muistamattomuudesta. Ihmettelen, että SDP:n puheenjohtaja ei esimerkiksi muistanut useissa puheenvuoroissaan lainkaan, että myös hänen omasta puolueestaan ainakin edustajat Heinäluoma, Lipponen ja Ahde saivat ihan samaa Kms-rahaa kuin jotkut muidenkin puolueiden jäsenet. Muista en tiedä, mutta ed. Ahde palautti saamansa Kms-vaaliavustuksen, mutta ei ilmoittanut sitä koskaan edes saaneensa. Tuollainen käytäntö tuntuu vähän samalta, kuin jos varastaa kaupasta ja jää kiinni ja palauttaa vaan tuotteen hyllyyn eikä saa mitään sanktiota.

Viimeksi ed. Viitanen oli pettynyt, ettei tämän päivän tiedonannossa ole sanaakaan Kms-rahoista. Eiköhän demareidenkin kannata mennä ihan itseensä. Puheenjohtaja Urpilainen on täällä peräänkuuluttanut pitkiin listoihin siirtymistä. Sehän vähentäisi välittömästi kansanvaltaa, kun kansa ei enää saisikaan valita omia edustajiaan. Urpilainen oli murheissaan puheessaan, että meillä on demokratiakriisi. Minä en olisi Urpilaisen housuissa murheissani suinkaan demokratian vaan sosialidemokratian kriisistä.

Tämä vaaliraha-asia on koko ajan siirtynyt enemmän ja enemmän mediakratian suuntaan. Jo nyt on nähtävissä, että Tarastin työryhmä tulee esittämään huomattavasti läpinäkyvämpää säännöstöä ja lakeja puolueiden ja ehdokkaiden tukemiseen erilaisissa vaaleissa. Demareiden suunnalta on myös ehdotettu kampanjakattoa. Millähän sitä valvottaisiin? Sen valvonta saattaa olla mahdollista mediaan maksettujen mainosten osalta, mutta muuten emme siihen kykene. Millä erilaiset talkoo- ym. työt saadaan kollattua läpi, ja millä tuntihinnalla eri työt lasketaan? Muistakaamme, kuinka esimerkiksi monet vasemmistopuolueita lähellä olevat tahot alkavat aina aktivoitua soppatykeille tai mainosten jakamiseen vaalien lähestyessä ja ihan omana varsinaisena työaikanaan, kuten esimerkiksi useat luottamusmiehet tai toimitsijat erilaisista ammattiyhdistysliikkeistä.

Minua tämä Tarastin työryhmän jossain vaiheessa esittelemä ja sen jälkeen laiksi muuttuva esitys ei juurikaan koske. Minultakin ovat useat toimittajat udelleet, kuka oli suurin tukijani vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Vastaus on helppo: se oli Nordea, joka myönsi minulle 45 000 euroa lainaa, kuten myös edellisissä vaaleissa vuonna 2003. Kun tuohon summaan lisää neljän vuoden korot ja kun neljässä vuodessa on 48 kuukautta, on helppo laskea, että lyhennän lainaa koko neljän vuoden eduskuntakauden aikana aina hiukan yli 1 000 euroa kuukaudessa. Siis maksan yli tonnin kuussa siitä, että saan olla töissä.

Ainoa positiivinen asia tässä vaalirahakohussa kansanvallan kannalta on se, että seuraavissa vaaleissa tuolla lehtereillä olevien toimittajien määrä varmaan puolittuu mainostulojen radikaalisti tippuessa. Sehän tarkoittaa samassa suhteessa alan työpaikkojen vähenemistä. No, mitäpäs sillä on sitten tekemistä kansanvallan kannalta? Lehdistöähän sanotaan neljänneksi valtiomahdiksi lakia säätävän, toimeenpanovaltaa käyttävän ja tuomiovallan ohella, eli vallanjako-oppi à la Montesquieu. Mainonnan vähenemisen myötä puolet lehdistölle varatusta tilasta tuossa lehterillä voidaan siis antaa kansan käyttöön, joten kansanvalta kasvaa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! En olisi uskonut, kun tähän taloon tulin, että tällainen todella vakava poliittinen kriisi on syntymässä ja syntynyt. En olisi uskonut sitä, että poliitikot eivät noudata lakia. Lainsäätäjät itse eivät noudata lakia. Tämähän tietenkin on tämä meidän poliittinen kulttuurimme, poliittinen ilmapiirimme, peruja suomettumisen ajalta. Niistä menettelytavoista ja salailumentaliteetista ei tietenkään vieläkään ole päästy eroon, mutta olisi nyt kuvitellut, että jo tässä vaiheessa, 2007—2008, ymmärretään se, että enää vanhat toimintamenetelmät eivät päde eikä niitä saa enää käyttää. Ehkä me emme sittenkään ole päässeet kasvamaan kansalaisina ja kansakuntana länsimaiseksi demokratiaksi, kun tällaista voi tapahtua.

Kaikkein huvittavinta sitten tietenkin on tässä keskustelussa ollut se, että nyt kaikki, jokainen puolue, jokainen poliitikko, yrittävät olla niin avoimia kuin suinkin. Tässä oikein kilpaillaan siitä, kuka lyö pöytään korkeimman tarjouksen, ja listavaalit nyt olivat kyllä minun mielestäni huippu. Minä lopetan äänestämisen, jos semmoiset tulevat Suomeen. Se on ihan totta. Minä en käsitä, että tämmöisiä ylipäätänsä esitetään. Mutta on kuitenkin aivan erinomainen asia kaikessa järkyttävyydessä, kaikessa tässä keskustelussa, se, että tämän sotkun seurauksena vaalirahoituksesta tulee avoin ja läpinäkyvä. Se on minun mielestäni sellainen voitto tälle meidän demokratiallemme, että me emme ehkä vielä ymmärrä sen arvoa.

Sen sijaan tämän revohkan kärsijäksi voi todellakin joutua sananvapaus ja toimittajan lähdesuoja. Meillä ei vieläkään ymmärretä, ei ainakaan tässä talossa, miksi lähdesuoja on tärkeä demokratialle. Ilman lähdesuojaa ei sananvapaus voi toimia, ilman sitä ei voi demokratia toimia. Minä pelkään, että tällä menolla me olemme liukumassa kohti venäläistä demokratiaa. Meillä yksityisyyden suoja ja herrojen pelko, myös näitten viranomaisten pelko ja kunnallisessa elämässä vaikuttavien herrojen pelko, vaikuttavat jopa oikeuden päätöksiin. Tämä yksityisyyden suoja on kyllä tässä maassa todennäköisesti länsimaiden suurin. Jos lähdesuojaa heikennetään, oikeusministeri Brax, lainsäädännöllä, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että asia menee Euroopan neuvoston tutkittavaksi ja Euroopan neuvoston tiedoksi. (Ed. Laukkanen: Eihän sitä ole kukaan heikentämässä, ed. Ukkola!) Siihen näet on nyt erinomainen mahdollisuus. — Ollaanhan sitä heikentämässä. Kaksi ministeriä on suunnittelemassa, että lähdesuojaan tulee tiettyjä rajoituksia. (Ed. Rajamäki: Kokoomuksen sisäministeri suunnittelee!) Totta kai sitä ollaan tekemässä. Ed. Laukkanen, täytyy hieman kotimaan asioitakin seurata. (Naurua — Ed. Gustafsson: Samaa mieltä!)

Olen tehnyt aloitteen Euroopan neuvostossa, jotta selvitettäisiin kaikkien Euroopan neuvoston maiden toimittajien työolot ja lähdesuojan taso. Tämä aloite on hyväksytty. Mutta koska en ole Euroopan neuvostossa kulttuurikomiteassa enkä media-alakomiteassa, niin en voi myöskään olla tämän aloitteeni raportoija. Mutta kaikeksi onneksi raportoijaksi on valittu ruotsalainen. Tämä onni on siinä, että Ruotsissa lähdesuoja on taattu perustuslailla. Se on erittäin vahva. Sitä ei voi murtaa. Ei voi edes kysyä toiselta, oletko sinä vuotanut. Se on rikollista. Lähdesuoja on taattu perustuslailla. Tähän kun pyritään, ministeri Brax, niin minä olen oikein tyytyväinen.

Sitten olisin puuttunut tähän viime päivien kohuasiaan elikkä tähän Ylen Silminnäkijä-ohjelmaan. Siinä väitteet ovat todella vakavia. Ymmärrän sen, että keskustan edustajat ja keskusta vaativat, että lähteen on tultava esiin ja tarkemmat tiedot on annettava. (Puhemies: 5 minuuttia!) — Puhemies, minulla on nyt puheenvuoro. (Puhemies: Kyllä!) — Kaikkia tietoja ei kuitenkaan voida antaa rikkomatta lähdesuojaa. (Ed. Rajamäki: Järjestys se on salissakin! — Ed. Gustafsson: Oulussa on omat säännöt!) Tämä tässä on ongelmana. Vanhanen ei aio haastaa Yleä oikeuteen. Miksi ei? Miksi ihmeessä ei? Hänellähän on kokemusta tässä. Jos pussissa on puhtaat jauhot, niin ei muuta kuin oikeuteen, niin siellä asiat selviävät ja siellä se lähde selviää.

On olemassa takuu siitä, että jos Yleä aletaan syyttää tästä asiasta oikeudessa, niin silloin lähde tulee esille ja paljastaa omat tietonsa kaikesta huolimatta. (Ed. Laukkanen: Tiedot ovat tärkeämmät kuin se lähde!) — No, tiedot ovat tärkeämpi kuin lähde, se on ihan totta, mutta lähde ei halua paljastaa niitä ennen kuin oikeudessa. (Ed. Laukkanen: On niitä tänään jo kerrottu!) Vaikka Vanhasen uusin henkilökohtainen kriisi ei nyt suoraan liitykään tähän vaaliraharevohkaan, mistä nyt keskustellaan, ja on mahdollisena rikoksenakin vanhentunut, niin tästä huolimatta kysymys on vakavasta asiasta ja tästä huolimatta minä ensi yön nukun huonosti, tästä huolimatta minun on mietittävä asioita aivan perusteellisesti. Niin kuin minä äsken sanoin, minä olen toimittaja, en poliitikko. Minä olen sydämeltäni toimittaja, en poliitikko. (Ed. Laukkanen: Mutta kansanedustaja kyllä!)

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ollut se mielenkiintoinen piirre, että monessa puheenvuorossa on sanottu, että kun saadaan pelisäännöt, niin sitten tämä ongelma poistuu. Toivottavasti näin on.

Mutta kyllä meillä nytkin on ollut pelisäännöt, niitä vain ei ole kaikilta osin noudatettu, ja voi kysyä, miksi niitä ei ole noudatettu pääsääntöisesti Kehittyvien maakuntien Suomen kautta tulevan rahan kohdalla tai sitten veroparatiisiomisteisista yrityksistä tulevan rahan kohdalla. Nämä ovat olleet niitä, jotka on jätetty ilmoittamatta. Silloin väkisinkin tulee kysymys, onko edustajalla ollut häpeä siitä rahasta, jonka hän on saanut. Tällaista häpeää ja rahan vastaanottamista ei mielestäni pitäisi olla, vaan kaikki se raha, jonka edustaja vaalityöhönsä ottaa, hänen pitäisi pystyä kunnialla kantamaan. Huolestuttavaa tämä on erityisesti sen vuoksi, että meillä on hallituksessa iso joukko ministereitä, jotka ovat vältelleet nykyisen lain ja sen hengen noudattamista eli näiden rahoitusten kertomista.

Mutta tähän hallituksen tiedonantoon tästä tilanteesta. Ongelmallista on se, että se ydin, joka luottamuskriisiä on rakentanut, on rakentunut tämän Nova Groupin ympärille. Siitä tuossa tiedonannossa ei sanota sanaakaan. Sitten siellä puhutaan verovähennysjärjestelmästä nimenomaan ammattiyhdistysliikkeen kohdalla mutta ei minkään muun tahon kohdalla. Tämä mielestäni osoittaa jonkin verran tarkoitushakuisuutta. Meillä on olemassa muitakin kuin ammattiliittojen jäsenmaksuja, jotka ovat verovähenteisiä.

Esimerkiksi kauppakamarin jäsenmaksu on vähennyskelpoinen liikkeen- ja ammatinharjoittajille ja tilintarkastajille ja vaikkapa sitten kauppakamarin yrittäjäjärjestöjen ja Veronmaksajain Keskusliiton jäsenyydet ovat verovähenteisiä silloin, kun on siis elinkeinotoimintaan liittyvää tuloa. Näitä tässä tiedonannossa ei ole käsitelty ollenkaan. Meillä on monia ammattikuntia, jotka voivat vähentää verotuksessa, näitäkään tässä ei ole käsitelty. Toivon, että silloin, kun käsitellään verovähennyksiä, käsitellään niitäkin tasapuolisesti, varsinkin kun se tulee hallituksen tiedonannon kautta.

Toinen ongelma, joka liittyy tähän verotukseen, on se, että meillä on lehtitietojen mukaan ollut sellaista vaalirahoitusta, jossa ehdokkaan kampanjasta on lähetetty suoraan laskut yritykseen, ilman että ne on maksettu sieltä kampanjatililtä, ja yritys on maksanut ne ikään kuin omana laskunaan. Tässäkin voidaan kysyä, onko ollut tarkoitus kiertää verotusta. Nämä ovat mielestäni sellaisia asioita, jotka olisi pitänyt käsitellä tämän tyyppisessä tiedonannossa, jos siitä olisi haluttu tehdä aidosti tätä problematiikkaa kuvaileva.

Kolmas asia, joka liittyy näihin veroparatiiseihin. Meillä on ainakin kolme ministeriä, jotka ovat saaneet rahaa tällaiselta yhtiöltä, jonka juuret, tausta johtavat veroparatiisiin, mutta sitä ei ole ajoissa ilmoitettu vaan vasta sen jälkeen, kun lehtitiedot ovat tämän rahoituksen paljastaneet. Tässä tiedonannossa ei millään tavalla puututa siihen, onko tämä moraalista tai onko tämä eettisesti oikein. Mutta uskon, että Suomen kansa on sitä mieltä, että veroparatiisiyhtiöstä saatu raha, vaikka se ei ole laitonta nykyisin, on vähintäänkin kyseenalaista sen vuoksi, että meidän kaikkien tässä talossa pitäisi olla huolissamme suomalaisesta veropohjasta ja veron kiertämisestä, oli se sitten harmaata taloutta tai oli se sitten poliitikkojen saamaa tukea veroparatiisiyhtiöistä. Olisin toivonut, että tänään esimerkiksi hallituksen ministeri, pääministeri tai valtiovarainministeri, olisi tähän kysymykseen vastannut, mutta kumpikaan heistä ei halunnut tätä asiaa kommentoida. (Ed. Rajamäki: Ei harmaasta taloudesta sanaakaan!) Nämä ovat niitä asioita, jotka jäytävät suomalaista luottamusta.

Se, miksi sosialidemokraatit ovat suunnanneet tämän epäluottamuslauseensa nimenomaan pääministeriin, johtuu siitä, että hän on tuon joukkueen johtaja ja hän ei kuitenkaan ole riittävällä tarmolla puuttunut tähän asiaan siten, että nämä isot kysymysmerkit, mitkä vaalirahoitukseen liittyvät ja tuota luottamusta syövät, olisivat tulleet tässä tiedonannossa selvitetyiksi. Päinvastoin niitä asioita on vältelty, mutta ehkäpä ne ovatkin juuri hallituksen akilleenkantapää.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin, että demarit ymmärtäisivät, että ei voi käyttää SDP:n hyväksi kaikkien työntekijöitten maksamia jäsenmaksuja. Se on ihan väärin. Samalla tavalla totta kai minä uskonkin, että komiteassa, Tarastin toimikunnassa, pidetään huoli siitä, että sama periaate koskee kaikkia muitakin mahdollisia verovähennyksiä. Mutta eihän niin voi sanoa, että jos kampaaja tekee verovähennyksen omista liikemenoistaan, hän ei saisi tukea jotakin muuta. Eihän tähän voi mennä, niin kuin minä ymmärsin edellisen puhujan viittaavan, että kaikki verovähennykset tulisi poistaa tai jotain muuta vastaavaa, niin että kukaan ei saisi tukea. Ei tällaiseen järjestelmään voida mennä. Mutta teidän pitää nyt ymmärtää, että ihmiset eivät pidä tästä. Minä juuri sain — voisin lukeakin melkein — viestin: henkilö oli vuonna 1972 (Puhemies: Minuutti!) liittynyt liittoon eikä pidä siitä, että on koko ajan pienestä palkasta tukenut SDP:tä ja vasemmistoa.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran pyytäisin tarkistamaan ennen kuin jotain verovelvollista tai verovelvotonta syytetään veroparatiisista. Lehdistössä olleiden tietojen mukaan Helsingin Mekaanikonkatu Oy on suomalainen yhtiö, Suomessa rekisteröity. Sen sijaan kyseinen liikemies takana on toiminut ymmärtääkseni kansainvälisten kumppaneiden kanssa Venäjän-kaupassa ja on yksityishenkilönä suorittanut sitten tukimaksuja, jolloin veronkierrosta syyttäminen on aika varomatonta, mutta saatan olla väärässä, jos ed. Filatovilla on parempi tieto asiasta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia havaintoja ja mielipiteitä tähän vaalirahakeskusteluun kaikkinensa.

Euroopan neuvoston ministerikomiteahan on sanonut, että he ovat vakuuttuneita siitä, että korruptio on merkittävä uhka oikeusvaltiolle, demokratialle, ihmisoikeuksille, tasa-arvolle ja yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle, että se jarruttaa taloudellista kehitystä, vaarantaa demokraattisten instituutioiden vakauden ja heikentää yhteiskunnan moraalista perustaa. Varmasti aivan oikein sanottu, ja minä luulen, että joka ikinen tässä salissa on tästä asiasta samaa mieltä ja ministerikomitean mielipiteeseen yhtyy tai tähän toteamukseen.

Otan tämän asian sen takia esille, että laillinen lahjoitus ja vaalityön tukeminen on aivan toinen asia. Nyt Suomessa keskustelussa nämäkin kaksi perusasiaa ovat ikävällä tavalla menneet sekaisin. Toivoisin, että kun tätä jatkossa selvitetään, niin myöskin tämä ero tuotaisiin selvästi esille.

Kun näin vaikeata asiaa valmistellaan, niin se on enemmän kuin suuri haaste. Kyllä siinä meidän oikeusministeri varmasti on lujilla, ja ne, mitä pyrkimyksiä siinä on, tietenkin ovat tässä välimietinnössä tulleet ilmi.

Nyt sen, mitä tässä puhun, yritän perustaa siihen kirjalliseen materiaaliin, mitä meille on jaettu, enkä minun omiin mielipiteisiinikään niin paljon. Jos tässä pyritään siihen, että saadaan puhdas, läpinäkyvä ja avoin vaalirahoituslaki jatkossa, niin sehän on erittäin hyvä asia. Mutta tietenkin, jos pyrimme hyvin rajoittavaan, koen sen kyllä aika lailla hankalana ja vielä vaikeampana kuin tämän edellisen vaihtoehdon, mutta pyritään tässä kumpaan tahansa, niin olisin kaivannut, että siinä välimietinnössä olisi perusteltu, mistä syystä johonkin suuntaan halutaan mennä, koska se on ainoa tapa rakentaa loogista kokonaisuutta. Muuten tapahtuu niin kuin tässä salissa nyt on lukemattomissa, sinänsä monella tavalla hyvissä puheenvuoroissa päädytty mielipiteellisyyteen, ja aika usein myöskin sanotaan, että minä en usko tai minä uskon. Jos tämän laatuisessa käsittelyssä ollaan näiden mielipiteiden ja uskomusten varassa, seuraavassa vaalirahakeskustelussa joskus seuraavien eduskuntavaalien jälkeen voi olla, että vaikeudet ovat vielä suurempia, tulkintaerimielisyyksiä on vielä enemmän ja juristeille löytyy vielä enemmän töitä.

Toisin sanoen se, miksi tässä kaikessa ollaan liikkeellä, ei saisi olla reaktiivista eikä uskomukseen perustuvaa. Sen pitäisi siis näyttää joitain puutteita nykyisessä käytännössä. Ne pitäisi minusta pystyä listoittamaan ja jakamaan sillä lailla kuin tämän alan varsinaiset asiantuntijat tietävät. Minä ymmärrän varsin hyvin, että tämä on iso vaatimus, mutta haluan sanoa sen ääneen sen takia, että jos ei näin tehdä, niin ei toimita loogisesti, jos lainsäädäntöä halutaan kirjoittaa. Silloin ei saada semmoisia parannuksia aikaan, mitä halutaan. Ne jäävät tähän saliin ilmaan ja pöytäkirjoihin. Jos ei tehdä kunnollista ja rehellistä analyysiä näistä asioista, niin silloin kikkailu näissä kaikissa asioissa vain jatkuu.

Tilanne on ihan erilainen suomalaisessa kulttuurissa kuin EU:ssa, josta esimerkiksi ministerikomiteakin osittain tietysti mielipiteitänsä hakee, puhumattakaan nyt sitten Amerikan järjestelmästä, joka nimenomaan on avoin ja rehellinen. Ainoa, millä minä nämä erot ymmärrän, on se, että meidän kansalaisten tapa, normaalin kansalaisen tapa, suhtautua poliittisiin asioihin, vaaleihin ja ilmaista itseään, ketä esimerkiksi on äänestänyt, on aivan erilainen. Me olemme aika suljettu yhteiskunta vielä siinä mielessä, ja se tuo tietyn vaikeuden tähän kaikkeen.

Arvon ministeri, tavallaan mietin tässä, miten tämä välimietinnön jatko, se prosessi, menee tästä eteenpäin, kun meille tulee Tarastin komiteasta joku ehdotus ja te värkkäätte sitten lainsäädännön, miten saadaan sinne hallituksen esityksen perusteluihin kuvattua tai kerrottua, analysoitua tai jopa etukäteen tutkittua, mikä vaikutus on tällä uudella lainsäädännöllä, mikä vaikutus sillä on koko tähän vaalirahaongelmatiikkaan. Siinähän on varmasti erilaisia kohderyhmiä. Se vaikuttaa niihin eri lailla. Me poliitikot reagoimme aivan omalla tavallamme tähän. Jokaisella on vähän omia kokemuksia.

Minulla on kaikenlaisia kokemuksia rivikansanedustajana aivan tarpeeksi, ja yksi ponnin koko tämän puheenvuoron käyttämiseen on se, että kannan erittäin suurta huolta siitä, miten tavallinen rivikansanedustaja jatkossa saa edes laillista rahallista tukea, koska suurin osa ympärillä olevista normaaleista kansalaisista, normaaleista yrityksistä, normaaleista yhteisöistä ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole ollut kovinkaan halukkaita tukemaan näitä asioita. Joka tapauksessa kaikki tuki on ihan selkeästi ainakin omassa kokemuspiirissäni vähentynyt. Se ei missään tapauksessa ole lisääntynyt kaksin-, kolmin- tai nelinkertaiseksi. Mistä se johtuu, en tiedä sitä missään poliittisissa laitoksissa tutkitunkaan, mutta soisin kyllä, että sitä voitaisiin selvittää. Se on ainoa tapa saada tämä kaikki avoimeksi. Minkä takia yritykset eivät halua, että niiden tilinpäätöksissä näkyy, että annetaan jonnekin rahaa mutta ei anneta joka paikkaan? Nämä muutamat, mitä täällä on aivan nimetty, ovat ihan erilainen, oma sektorinsa tätä. He eivät koko tätä kenttää mitenkään esimerkillisesti voi kuvata.

Puhemies, kohta kyllä lopetan. Tämä kaikki tuntuu minusta siltä, että se suosii jatkossa ehdokkaita, jotka tavalla tai toisella hankkivat itsellensä perustunnettuisuuden, tai sitten semmoisia, joilla on tarpeeksi rahaa tavalla tai toisella tehdä kunnon vaalityötä. Halutaanko tällä kaikella, että meidän seuraavassa eduskunnassa tämä peruskirjo muuttuu toisenlaiseksi? Akateemisesta tutkimuksesta en tiedä, onko sitä tehty vai ei. Jos on tehty näistä — niin kuin luulisin, meillä on niin paljon poliittisen historian professoreita tässä maassa — sitä tietoa voitaisiin nyt Tarastin komiteassa käyttää hyväksi. Arvaan, että joku sanoo, että on täysin sinisilmäistä puhetta, mutta minä olen 10 vuotta täällä nähnyt näitä asioita, etten minä nyt sinisilmäinen ole. Mutta minä tiedän, että tämä on lähes mahdoton tehtävä. Silloin kun lähdetään lähes mahdottomaan tehtävään, niin jos siinä ovat takana vaan mielipiteet ja uskomukset ja tehdään rajoittavaa lainsäädäntöä, minusta se on aika lailla pelottavan tuntuinen tie.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Vaalirahakohu on ollut valloillaan jo puolitoista vuotta. Välillä on ollut toki suvantovaiheita, mutta varsinkin viime kuukausien aikana kohu on jälleen hallinnut julkisuutta. Media onkin taitavasti ja tarkoitushakuisesti paljastanut erilaisia yksityiskohtia vähitellen, ja näitä varmaan riittää vielä jatkossakin. Kansalaisten luottamusta poliittiseen järjestelmäämme tämä kohu on selkeästi murentanut ja haitannut, siksi selkeää palaute on niin tuolla toreilla ja turuilla kuin sähköpostissakin.

Mutta kyllä viime aikoina olen ollut havaitsevinani myös yhä enemmän tuskastumista siihen, että tätä asiaa vaan vatvotaan vatvomistaan, ja olen kyllä saanut vähän samantapaisia kommentteja ja kysymyksiä kuin mihin ed. Pentti viittasi, kysymyksiä siitä, eikö hallituksella ja eduskunnalla ole todellakaan mitään tärkeämpää tekemistä nyt, kun olemme keskellä vaikeaa talouskriisiä, kuin tämän asian käsittely, mitenkään tätä asiaa vähättelemättä, mutta tämä on selkeää palautetta varsinkin viime päiviltä.

Meidän vaalirahoituslainsäädäntömme ongelmana on ollut se, että se on mahdollistanut tällaisen salailevan ja salamyhkäisen toiminnan. Ongelmana on ollut myös se, että lain rikkomisesta ei ole ollut mitään sanktioita. Tässä asiassa minua askarruttaa vähän sama asia kuin minkä ed. Filatovkin nosti esiin, se että meillä todellakin kymmenet edustajat, heistä kymmenkunta nykyistä ministeriä, jättivät noudattamatta lakia viime eduskuntavaalien jälkeen. Tässä olen ed. Ukkolan kanssa kyllä täysin samaa mieltä. Siis he eivät toimineet todellakaan lain mukaan, kun eivät tehneet näitä ilmoituksia sellaisina kuin ne piti tehdä, vaan jättivät erityisesti tai pääasiassa Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä saatuja avustuksia ilmoittamatta.

Tässä tietysti väkisinkin herää kysymys siitä, mitä niin epäilyttävää, salaamisen arvoista on juuri näissä Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n antamissa avustuksissa, että ne jätettiin ilmoittamatta. Oliko tuen saamisen ehtona, että siitä ei sitten hiiskuta? Joka tapauksessa kovin systemaattiselta tämä toiminta tuntui. Itse asiassa en voi kuvitella, että missään muussa läntisessä demokratiassa poliittinen elämä jatkuisi tällaisen jälkeen tällä tavalla normaalisti kuin täällä Suomessa, mutta Suomi on tässä suhteessa kyllä ihan omassa sarjassaan, ja onhan tämä vaalirahakohu kaiken kaikkiaan jo vaikuttanut meidän kansainväliseen maineeseemme vähän korruptoituneena maana.

Tästä Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n rahoituksestahan sittemmin kävi ilmi, että taustalla oli liikemiesten suunnitelmallista toimintaa porvarihallituksen aikaansaamiseksi Suomeen, ja tässä hankkeessa onnistuttiin. Merkittävin yritystoimija oli Nova Group, jonka toimintaan on mahdollisesti liittynyt rikollistakin toimintaa. Aikanaan selvinnee poliisitutkinnassa, onko näin ollut.

Eräitä Nova Groupin rahaa saaneita poliitikkoja on mielestäni vaivannut merkillinen muistamattomuus ja tietämättömyys, ja kyllä tätä muistamattomuutta esiintyi meidän pääministerillämmekin erityisesti koskien Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n taustahenkilöiden tapaamisia. En voi myöskään ymmärtää sitä, jos on saanut mittavia avustuksia. Kms:n avustuksethan olivat suuruusluokaltaan 5 000:sta 20 000:een, saattoi siellä olla joku pienempikin. Jos tämän suuruisen avustuksen saa, niin itse ainakin olisin kyllä harvinaisen kiinnostunut siitä, mistä se on tullut, ja taatusti selvittäisin tämän antajatahon. Eivät nämä meidän kampanjamme nyt niin suuria ole, vaikka ne suuria ovatkin, etteivätkö todellakin tämän suuruiset avustukset sieltä nousisi selkeästi esiin. Itse olen omassa kampanjassani rahoittajat kyllä tuntenut vähintäänkin 100 euron tarkkuudella, ehkä pienempienkin summien osalta.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä on kuitenkin syytä katsoa tulevaisuuteen. Meidän on nopeasti kyettävä säätämään sellainen vaalirahoituslaki, joka turvaa avoimen ja läpinäkyvän vaali- ja puoluerahoituksen. Mielestäni juuri julkisuus on oleellista. Kansalaisilla täytyy olla ennen vaaleja mahdollisuus saada tietoja ehdokkaiden rahoituksesta ja täten arvioida mahdollisia ehdokkaiden riippuvuuksia. Poliittisen toiminnan tukeminen sinänsä ei ole ongelma. Siihen täytyy olla mahdollisuus jatkossakin.

Sitten vielä tähän kampanjakattoasiaan. Jotenkin olen hämmästellyt sitä, että siihen suhtaudutaan kovinkin kriittisesti. Mielestäni se kuitenkin olisi ihan keskeinen pidäke rahavallan hillitsemiseksi, ja minun mielestäni tätä mahdollisuutta ei tämän uuden lainsäädännön valmistelussa ja säädännässä kannata jättää käyttämättä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun Yleisradio ilmoitti, että heillä on valaehtoinen todistaja, jota he eivät voi lähdesuojaan vedoten antaa julkisuuteen, oli tuossa lauseessa sisään rakennettu ristiriita. Jos joku henkilö antaa valaehtoisen todistuksen, hän antaa sen julkisessa tilassa, jolloinka kaikki suomalaiset ovat mahdollisia ottamaan osaa, ellei jotain erityistä tapahdu.

Lähdesuoja on säädetty sen takia, että tietyn tyyppisissä rikoksissa tai julkisuusasioissa lähteen antaja tai instrumentti on suojattava yleisen edun nimissä. Usein ne liittyvät huumerikollisuuteen tai johonkin vastaavaan. Yle on julkisen palvelun laitos, eduskunnan alainen, jonka käsitykseni mukaan tulee noudattaa esimerkillistä toimitustapaa, ei pelkästään lakia, vaan hyvää lehtimiestapaa, johon muun muassa sisältyy se, että merkittävää henkilöä tai orgaania koskevan uutisen yhteydessä annetaan kaikille osapuolille mahdollisuus lausua asiasta oma mielipiteensä.

Olisiko kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun Helsingissä rakennettiin metroa ja merkittävä ruotsinkielinen päivälehti julkaisi kahta päivää ennen vaaleja kansanedustaja Ingvar S. Meliniä koskevan lahjontaepäilyn. Kyseinen henkilö putosi eduskunnasta kiistatta tuon julkisuudessa olleen lehtijutun johdosta, jota hän ei pystynyt käytettävissä olevan ajan ollessa rajoitettu mitenkään kumoamaan. Myöhemmin kävi ilmi, että tällaista lahjomaa ei ollut ollutkaan, ja kyseinen henkilö palasi eduskuntaan. Varsin usein hän käy vieläkin täällä kirjastossa.

Näin ollen mielestäni Ylelle on asetettava varsin korkeat lähteen tarkistusvaatimukset. Kun itse toimin kustantajana, jolla on pääministerin kotikunnassa oma lehti, olen kyllä oppinut varoittamaan meidän päätoimittajiamme silloin, kun julkisuudessa olevasta henkilöstä esitetään sellaisia väitteitä, jotka ovat hänen poliittisen tulevaisuutensa osalta vaarallisia. Olisiko tässä asiassa mahdollisesti käynyt siten, että lasku on mennyt väärään paikkaan, tavara toiseen paikkaan, koska viimeistään tänään kello 14 olisin odottanut tähän lähdesuojaan liittyen valaehtoisen todistuksen tulevan julkisuuteen? Tämä on vakava asia, en tiedä, mutta epäilen, kun Yle, joka varmaan pitää maineestaan huolen, vetoaa tällaisessa asiassa valaehtoisen todistajan ollessa kyseessä lähdesuojaan. Nähtäväksi jää, mikä on totuus, mutta tätä debattia tähän lähdesuojaan vedoten ei ole voitu asiallisesti ottaen käydä lainkaan.

Ajatelkaapa kansanedustajat, teitä vastaan voidaan esittää melkein mitä tahansa syytteitä ja sanotaan, ettemme ilmoita, mikä lähde on, te ette voi puolustautua. Tämän eduskuntakauden alussa muutamat kansanedustajat, kaikki miehiä, joutuivat varsin arvostetun sanomalehden sunnuntainumerossa leimatuiksi. Seurasin huolestuneena, mitä asiassa tapahtuu, kun ei heillä käytännöllisesti katsoen ollut mitään mahdollisuutta reagoida oikaisten mahdollisia virheitä. Oliko muitakin? Olivatko mahdollisesti nimet oikeita? Kaikki tämä jäi asianosaisilta tavallaan käsittelemättä.

Yksityisyyden suoja ja oikeudenmukaisuuden suojakin on mielestäni olemassa. Tämä Ylen tapaus on aika tyypillinen, mutta se sisältää ajankohtaisuuden, eduskunnassa hallituksen luottamuslauseen, selvästi taktisesti. Jos tämä olisi tullut kuukautta aikaisemmin, ehkä se siinä ajassa olisi ehditty käsitelläkin, mutta se, että se tulee tällaisena hetkenä, herättää epäilyksiä, ja viittaan tähän Ingvar S. Melinin tapaukseen.

Aivan toiseen asiaan palaan perustuslain näkökulmasta. Jos yksityiselle kampanjalle pannaan katto, mielestäni ollaan sananvapauden kanssa kyllä aika lailla tekemisissä, koska perustuslaki takaa sen. Jos ajatellaan suomalaisia vaalipiirejä, tunnen parhaiten tietysti omani, jossa on kaksi yli 200 000 ihmistä käsittävää kuntaa, mutta siellä on myös pieniä puolentoista tuhannen asukkaan kuntia. Kampanjan kustannukset Espoossa ja Vantaalla ovat tykkänään toiset kuin muualla Uudellamaalla. Miten mahdollisesti Tarasti, joka johtaa tätä valmistelua, tulee käsittelemään talkootyön tai ay-toimitsijoiden työn (Puhemies: 5 minuuttia!) tai televisio-ohjelman, jää nähtäväksi.

Ehkä lopuksi tässä voi sanoa, että viime vaaleissa kaikista eniten vaikutti SAK:n lähes julkaisematon mainos, mutta se vaikutti vastoin maksajan mielipiteitä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen kyllä todella yllättynyt ed. Lehden puheenvuorosta. Me sentään asumme demokraattisessa maassa. Onneksi ed. Lehden kaltaisia kustantajia ei ole kovin monta tässä Suomen maassa. Tämähän menisi aivan järjettömäksi, tämä toimittaminen poliitikoista. Poliitikkoja täytyy suojella, varokaa päätoimittajat, ettette vaan tee juttuja. Käsittämätöntä puhetta lehden kustantajalta.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on ollut omalla tavallaan mielenkiintoinen keskustelu, ja kaikkein tyytyväisin olen ollut tämän päivän keskustelussa siihen, että pääsääntöisesti täällä on pureuduttu itse asiaan eli on nähty se, että vuosikymmeniä käytössä ollut järjestelmä on tullut tiensä päähän, tämän päivän arvioinnin pohjalta tuo vaalirahajärjestelmä on osoittautunut selkeästi moitittavaksi ja se mätäpaise pitää puhkaista. Tämän hallitus on nyt oivaltanut. Ja vihdoinkin, päinvastoin kuin aikaisemmat hallitukset, (Ed. Rajamäki: Ihan oma-aloitteisesti!) vihdoinkin tämä hallitus tekee sen, mitä yksikään hallitus tätä ennen aikaisemmin ei ole kyennyt tekemään, merkittävän avauksen vaalirahoituksen avoimuuden turvaamiseksi. Tässähän on monta hyvin keskeistä avainsanaa. Minusta keskeisimmät ovat avoimuus, valvonta ja sanktiot. Näistä koko tämän ehdotuksen rakenne lähtee, ja sen takia tällä tavalla tätä piti lähestyäkin.

Siinä mielestä minusta oli, puhemies, tärkeätä, että tämä keskustelu on ollut myöskin demokratian itsepuolustusta. Demokratia pystyy myös itse parhaimmillaan korjaamaan niitä virheitä, mitä yhteiskunnassa on. Siksi on alleviivattava vielä tällaisessa omassa yhteenvetopuheenvuorossa, että en näe tätä millään muotoa hallitus—oppositio-asetelmana, vaikka jotkut ovat yrittäneet tehdä siitä sellaisen. Ei siitä ole kyse. Kaikki me olemme tässä mukana, enemmän tai vähemmän. Kaikki ovat saaneet puolueina, kaikki ovat saaneet ehdokkaina, pääosa meistä täällä istuvista edustajista tavalla tai toisella. Toiset ovat ilmoittaneet, niin kuin laki edellyttää, toiset eivät ole ilmoittaneet. Ongelma koskee kuitenkin kaikkia, ja siksi näitä ensimmäisen kiven heittäjiä on vaikea ymmärtää.

Suuresti arvostin ed. Södermanin erinomaista, rakentavaa puhetta. Hän sanoi, että on aika sotia ja aika sopia, ja nyt on aika sitten sopia ja rakentaa hyvä uusi vaalirahoituslainsäädäntö. Tä-mä on tärkeä asia, eikä niin, että me märehdimme päivästä toiseen vanhoja tapahtumia ja tuomitsemme niitä tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet toisenlaisessa toimintaympäristössä, toisenlaisen lainsäädännön ollessa voimassa. Siksi parasta vastuun kantamista tässä asiassa ja tässä ajassa on se, että hallitus ryhtyi todella nopeisiin toimenpiteisiin.

Minusta on nyt hyvin tärkeätä, että me kannustamme, ministeri Brax, teitä viemään tämän valmistelun nopeasti läpi. Me toki tiedämme, että eduskunnassa perustuslakivaliokunnan käsittely vie tässä aikaa, emme puhu varmaankaan ensi vuoden alusta, kun tämä on voimassa, vaan varmasti menee pitkälle kevääseen. Mutta te olette todellakin menossa Euroopan neuvoston Greco-kokoukseen ensi viikolla, ja olisi ehkä nyt hyvä vielä kuulla täsmällisemmin niitä puheenvuoroja ja ajatuksia, joita tuossa kokouksessa aiotte käyttää, koska minusta on parasta se, että nämä Grecon kymmenen huomautusta, näin itse rohkenen tulkita, on tavallaan ajettu sisään jo tämän lakiesityksen tavoitteisiin, jota Tarastin työryhmä tässä edelleen vie eteenpäin.

Sitten, arvoisa puhemies, haluan kommentoida muutamia erilliskysymyksiä, tätä kattokysymystä muun muassa. Jos meille tulee vaikkapa amerikkalainen järjestelmä, jossa siirrytään enemmän tämmöiseen kansalaistoimintaan, talkootyöhön, ja yksi ehdokas tuleekin saamaan vaikkapa 1 000 ihmiseltä 20 euroa, se on 20 000, niin mihinkäs me panemme sen katon? Panemmeko me sen siihen kahteenkymppiin vai siihen 20 000:een, ja kenen kohdalla sitten se lahjoitus pannaan kiinni? Tämäkin tulee olemaan tavattoman vaikeata. Mikäli yritysrahoitus käy entistä hankalammaksi vaikka nykyisten käytäntöjen, kuten seminaarien, järjestämisen kautta, se tulee korostamaan erityisesti paljon julkisuudessa olevien ihmisten roolia, se tulee kasvattamaan median roolia, koska media tulee, totta kai, tekemään maakunnallisia listoja, että nämä ja nämä ehdokkaat ovat nyt vahvoja läpimenijöitä, ja se tulee suosimaan, totta kai, sellaisia henkilöitä, joilla on mahdollisuus omaa varallisuutta tähän laittaa.

No, sitten tämä mainonta kokonaisuudessaan. Täällä on esitetty hyvä kysymys, mitäs sitten, jos yritykset maksavat mainoksia. Tiedetään tapauksia, joissa on ollut yrityksen ostamia vuosimainoksia, ja kuinka ollakaan, jonkun kauppaliikkeen jonkun päivän kohdalla on ollutkin siellä yksittäisen ehdokkaan mainos ja se yritys on saanut sen omiin kuluihinsa sen vuosimainoksen sisällä. Nämä ovat kaikki tällä hetkellä olleet juuri tämän tietyn tyyppisen valvonnan ulkopuolella, ja tämä selkeästi osoittaa sen yhden puutteen, joka tällä hetkellä on. Meillä täytyy olla rohkeutta puolustaa parlamentaarista kansanvaltaa, poliittinen toiminta on osa sitä, (Puhemies: 5 minuuttia!) ja se, että luomme avoimen, hyvän vaalirahoituskäytännön, tulee puolustamaan viime kädessä myöskin suomalaisen demokratian toimivuutta.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Kiitoksia vielä kerran käydystä keskustelusta. Joitakin kommentteja hyviin puheenvuoroihin.

Ed. Filatov pohti verotukseen liittyviä asioita ja mietti ääneen muun muassa näitä muitakin kuin ay-liikkeen verovähennyskelpoisia asioita. Ajatus on, että tietysti näitä kaikkia katsotaan samalla mittarilla ja samassa prosessissa eli jonkinlaisella selvityksellä, niin että järjestelmä tulee selkeämmäksi ja läpinäkyvämmäksi. Semmoisten rahojen osalta, joiden verovähennys on perusteltu niiden yhteiskunnallisen tarkoituksen takia, esimerkiksi työmarkkinoilla vaikuttamisen, oli se sitten työnantaja- taikka tuottajapuolella taikka työntekijäpuolella, täytyy tietysti katsoa, että järjestelmät ovat läpinäkyviä, että se verovähennys ei ikään kuin vuodakin sitten poliittiseen tukeen. Mutta tämä ei todellakaan tämän hetken tietojen mukaan tarkoita millään tavalla uhkaa sille, etteivätkö jatkossakin nimenomaan myös ammattiliitot taikka mainitut muut järjestöt voisi tukea. Tuen pitää olla vaan sitten läpinäkyvää, ja se pitää ilmoittaa.

Ed. Filatov pohti myös erillisen työn verottamista tai sitä, että joissakin tapauksissa mahdollisesti on sitten katsottavissa, että lahjoitus pitäisi ilmoittaa verottajalle toista kautta. Näitä asioita käsittääkseni verottajakin tällä hetkellä pohtii, ovatko ohjeet selkeät sen suhteen, missä menee lahjan raja ja missä menee vaaliavustuksen raja ja missä tilanteissa pitää osata sitten yritystoiminnassa reilusti ilmoittaa tuki lahjana ja vastaanottajan, jos summat ovat näin valtavia kuin ovat olleet, maksaa lahjavero ja missä tapauksessa on kysymys nimenomaan vaalirahoituksesta ja -toiminnasta. Nämä havainnot, mistä ed. Filatov puhui, olivat ihan perusteltuja, ja tämän hetken suunnitelma on, että Tarastin työryhmä sitten viitoittaa, mitä muuta täytyy jatkotöissä tehdä, ja näitä verotuksen ja vaalirahoituksen kohtaamispisteitä varmasti sitten viitoitetaan erillisessä työryhmässä.

Ed. Akaan-Penttilä kyseli, miten tämä juoksutus nyt menee. Aika selkeästi niin, että Tarastin työryhmä tässä lähiviikkoina pitää semmoisen paineistetun kokouksen, jonka jälkeen välittömästi kertoo minulle päälinjat, ja me aloitamme sitten ministeriön puolella valmistelun. Ajatus on, että ennen joulua eduskunta pääsee asian kimppuun ja hyvin pitkälle siinä aikajärjestyksessä, mitä ed. Laukkanenkin tuossa hahmotteli. Joka tapauksessa, jos vaalit ovat suunniteltuun, normaaliin aikaan vasta silloin huhtikuussa 2011, tämä uusi lainsäädäntö kerkeää aivan hyvin. Tällöin ollaan aivan alkuperäisessä aikataulussa, joka on siis hallitusohjelmaankin kirjattu. Täällä ehkä joissakin puheenvuoroissa annettiin ymmärtää, että tämä hallituksen aktiivisuus tässä asiassa olisi syntynyt vain näiden kuuluisien kohujen myötä. Hallitusohjelma tehtiin kyllä Säätytalolla tältä osin jo ihan selväksi vaalikauden alussa.

Arvoisa puhemies! Täällä tuli esiin parissakin kohdassa kysymys, miten pitäisi kohdella sellaista, jos joku toinen taho maksaa kampanjailmoituksen eikä sitä itse kampanjan kohde ilmoita. Jos kampanjan kohde tietää siitä, jos on selvää, että hän on ollut siitä tietoinen, on sen hyväksynyt, antanut logoja, tunnuksia, valokuvia ja muuta tämmöistä, niin silloin kampanjan kohde ilmoittaa sen itse, ja on päivänselvää, että näin olisi pitänyt jokaisen toimia nyttenkin. Mutta ilmeisesti on myös niin, että tällaisia tuki-ilmoituksia tulee joillekin ehdokkaille yllätyksenä ja tilaamatta aivan oikeasti, että on niin innokkaita tukijoita, että jollakin taholla maksetaan mainoksia, ilman että ehdokas tai hänen tukiryhmänsä on siitä tietoinen. Ajatus on, että tässä tulevassa lainsäädännössä näissä tilanteissa sitten sen ilmoittajan pitää siitä ilmoittaa, niin että ei jää enää tämmöistä aukkoa, josta täällä muutamissa puheissa kerrottiin.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Vasemmalla puolella monissa puheenvuoroissa ihan ymmärrettävästi oltiin huolissaan äänestämättömyydestä ja varsinkin siitä epäsuhdasta, että toisaalta harvaan asutulla alueella ja toisaalta selvästi vähemmän koulutetut ihmiset äänestävät vähemmän kuin kaupunkilaiset ja hyvin koulutetut ja hyvätuloiset ihmiset. Meillä on oikeusministeriössä nettisivuilla jo luettavissa ja mietittävissä tämmöinen demokratia-asiakirja-niminen kokoelma eri toimenpiteitä ja aihioita, millä kaikilla keinoilla tähän suomalaisen demokratian kriisiin tämän äänestysaktiivisuuden osalta, muullakin kuin tämän vaalirahoituksen läpinäkyvyydellä, voidaan vaikuttaa. Tarkoitus olisi, että perustuslakivaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan kanssa eduskunnan uudella puolella marraskuussa vietettäisiin kokonainen päivä, vähintään puoli päivää, tämän oikeusministeriön tuumailupaperin äärellä, ja kaikki kansanedustajat on sinne kutsuttu. Ajatus on, että isona tästä meidän demokratia-asiakirjastamme kasvaa samanlainen vakava ja hyvinkin kunnianhimoinen, tieteellisenkin kritiikin kestävä paperi kuin Ruotsissa on demokratiutredning, jonka parlamentti suuressa salissa kerran neljässä vuodessa ruotii ja jonka jälkeen se sitten käskyttää hallitusta tekemään asioita, jos näyttää siltä, että kansalaisten kokemuksen mukaan demokratian toimivuus on heikentynyt. Mutta tämä on hyvä alku, ja marraskuussa tosiaan yhdessä eduskunnan ja oikeusministeriön kanssa on tarkoitus tätä asiaa paremmin miettiä.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Toivotan todella menestystä tälle ministeri Braxin esittelemälle idealle demokratia-asiakirjasta ja siihen liittyvästä kansalaiskeskustelusta ja seminaareista.

Ed. Söderman käytti täällä päivällä keskustelussa erinomaisen analyyttisen puheenvuoron. Hän osoitti täällä vaalirahoituksen todellisen mädän omenan, Kehittyvien maakuntien Suomen ja sen tukeen liittyvät poliittiset vastuut. Kehittyvien maakuntien Suomesta nähtävästi oli tarkoitus kehittää keskusta—oikeiston vaalirahoitusautomaatti. Yhdistys käynnistettiin sillä tarmolla ja systemaattisuudella, että näin voi päätellä. Jotakin kertoo tietysti se, että kaikki tuon yhdistyksen vaalirahoitusta saaneet pitivät sen visusti salassa. (Ed. Manninen: Eivät ole kaikki pitäneet!) Nimenomaan tästä olisi pääministerin tullut irtisanoutua, eikä suinkaan olisi pitänyt suojata sitä tai lähteä siihen mukaan. Tämä on minun mielestäni oleellinen, ed. Södermanin puheenvuorossa esiin nostettu keskeinen johtopäätös. (Ed. Manninen: Pääministeri ilmoitti omassa vaali-ilmoituksessaan!)

Toinen oleellinen poliittista epäluottamusta vahvistava seikka sisältyy valtiovarainministerinä toimivan poliitikon vastaanottamaan tukeen. Ministeri on ottanut vastaan tukea veroparatiisiin rekisteröidyltä yhtiöltä. Katainen sai huomattavan suuren summan erään suursijoittajan hallitsemalta Helsingin Mekaanikontalo Oy:ltä. Se on rekisteröity lehtitietojen mukaan yhteen veroparatiisiin eli Luxemburgiin ja perustettu toiseen veroparatiisiin eli Neitsytsaarille rekisteröidyn yhtiön kautta. Suursijoittaja Vilppulan määräysvallassa olevilla yrityksillä on merkittävä omistusosuus myös Alma Mediassa, ja me tiedämme, mitä valtaa mediassa Alma Media käyttää.

Poliisi on myös kuullut tätä liikemiestä aiemmin epäiltynä sisäpiirikaupoista Saunalahdessa. Samainen sijoittaja on myös Ruukki Groupissa, joka jakoi niin ikään isoja vaalirahoja. Ruukki Group toimii saha- ja metalliteollisuuden lisäksi talonrakentamisessa ja hoiva-alalla, jossa se tarjoaa Mikeva Oy:n kautta ostopalveluja kunnille. Ruukki Group on myös mukana kuntien vesilaitosten hankinnoissa ja yhtiöittämishankkeissa. Kysymys on siis varsin laajasta yritysverkostosta ja sen sekaantumisesta suomalaiseen vaalirahoitukseen.

Mutta iso kysymys valtiovarainministerin roolissa on, miten tämän maan veroministeri voi ottaa vaalirahaa veroparatiisiyhtiöltä, miten tällainen ministeri uskottavasti voi torjua harmaata taloutta, miten tällainen ministeri voi uskottavasti torjua veronkiertoa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä palata siihen ed. Södermanin puheenvuoroon, jossa hän totesi, että nyt on aika sopia, nyt on aika tehdä uudistus, nyt on aika tehdä lakiin muutoksia. Tänään piispa Seppo Häkkinen pohdiskelee omassa kirjoituksessaan tähän tapaan: "Onko tapahtuma" — tarkoittaa tätä vaalirahoituskeskustelua — "vain sattumalta osunut tähän ajankohtaan, vai onko se seurausta vähittäin tapahtuneesta yhteiskunnan arvomaailman muutoksesta?" Ja hän jatkaa: "Käsitykset oikeasta ja väärästä taisivat sittenkin olla terveitä ja viisaita." Aika hyvää pohdintaa tämän meidänkin lainuudistuksemme pohjalle, josta täysi tuki ministeri Braxin tekemälle ja eteenpäin vievälle työlle.

Meidän on aika sopia, ja yksi tärkeimmistä sopimisen asioista on se, että me pystymme palauttamaan luottamuksen kansalaisten silmissä päätöksentekokoneistoon kaiken kaikkiaan. Toinen erittäin merkittävä asia on se, että me voimme puolustaa parlamentarismia, me voimme puolustaa eduskuntaa, me voimme puolustaa sitä voimakkaasti ja vahvasti. Olen havainnut viime aikoina, että tätä laitosta ei ole oikein kukaan puolustanut, tärkeintä päätöksentekopaikkaa tässä maassa. Tämä paikka ansaitsee puolustamisen, mutta se ansaitsee myös sellaiset uudet pelisäännöt, jotka ovat sopusoinnussa nykyisen ajattelutavan kanssa. Tähän me tarvitsemme myöskin erittäin merkittävällä tavalla vastuullisia viestimiä, vastuullista tiedonvälitystä, sellaista journalismia, joka myös perustelee väitteensä, ei sellaista puskista ampumista niin kuin olemme tässä viimeisinä päivinä nähneet. Se ei ole omiaan auttamaan mitään näitä tavoitteita, joita me kaikki olemme tänään hyvässä keskustelussa esille tuoneet. Siksi nämä kaikki kolme asiaa pitää olla rinta rinnan, kun viemme tätä uudistusta lävitse.