Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Euroopan unioni on ainutlaatuisella tavalla tuonut maanosaamme rauhaa, hyvinvointia ja vapautta. Suomen paikka on Euroopan unionin kehityksen kärjessä — rakentajana ja vaikuttajana.

Moni euroalueen maa on syvissä vaikeuksissa. Sitä kautta myös koko euroalue on vaikeuksissa. Eikä vaikutuksien suhteen euroalueen tai edes EU:n rajoilla ole merkitystä. Ruotsi juuri leikkasi ensi vuoden kasvuennustettaan rajusti. Yhdysvallatkin kertovat, että heidän taloutensa kehitys riippuu Euroopan talouden kehittymisestä. Sama tilanne on Venäjällä ja Kiinassakin. Siksi sama pätee myös Suomeen.

Vientivetoisena taloutena olemme täysin riippuvaisia Euroopan ja maailman taloudesta. Suomalainen hyvinvointi on syntynyt siitä, että suomalaisen työn tuloksille on riittänyt maksukykyisiä ostajia Euroopassa ja ympäri maailman. Siksi Suomen talouden yllä olevien mustien pilvien kannalta ei ole merkitystä sillä, olemmeko euroalueen tai EU:n jäseniä, mutta sillä on merkitystä sen kannalta, olemmeko suomalaiseen työhön ja hyvinvointiin liittyvissä ratkaisuissa voimattomia sivustaseuraajia vai vahvoja vaikuttajia.

Euroalueen jäsenyys on ollut Suomelle etu. Siksi Suomen on ponnisteltava sen tulevaisuuden turvaamiseksi. Suomen etu on jatkossakin olla vahvan euroalueen jäsen. Mutta euroalueen talouskurin on parannuttava, ja on oltava työkalut puuttua mahdollisiin tuleviin ongelmiin paljon nyt nähtyä aiemmin.

Arvoisa herra puhemies! Näitä päätöksiä, jotka mahdollistavat tuleviin ongelmiin puuttumisen, tehtiin viime viikon lopulla Eurooppa-neuvoston ja euromaiden päämiesten kokouksissa. Näihin päätöksiin saatiin myös vahva suomalainen kädenjälki mukaan. Kokouksessa päätettiin muodostaa hallitusten välisellä sopimuksella talousunioni, jonka sisällä taloudenpidon sääntöjä tiukennetaan. Näin saadaan selkeästi enemmän ryhtiä taloudenpitoon. Kriisimekanismeja euroalueen kriisin ratkaisemiseksi ja tulevien kriisien estämiseksi vahvistettiin. Lisäksi tehtiin merkittävä uusi päänavaus akuutin kriisin ratkaisemiseksi.

Finlands linje har under hela krisen varit att stärka Internationella valutafonden IMF:s roll i arbetet med att lösa krisen. Finland har varit inne på denna linje från och med det första Greklandspaketet samt gjort många förslag om att öka IMF:s roll. Vid toppmötet fattades beslut om en modell som Finland föreslagit. Modellen går ut på att IMF:s utlåningskapacitet stärks genom bilaterala lån. Euroländerna förband sig till att låna ut 150 miljarder euro. Dessutom ska de övriga EU-länderna bevilja IMF bilaterala lån.

EU:s mål är att nå sammanlagt 200 miljarder euro. Finlands andel är cirka 3,8 miljarder euro. Lånet till IMF beviljas av Finlands Bank, som staten ställer borgen för. Våra nordiska samarbetspartner Sverige och Danmark, som står utanför euroområdet, och Norge, som även står utanför EU, har redan meddelat att de deltar i finansieringen av denna operation.

Suomen linja koko kriisin ajan on ollut Kansainvälisen valuuttarahaston roolin vahvistaminen kriisin ratkaisemiseksi. Suomi on ajanut tätä linjaa heti ensimmäisestä Kreikan paketista läh-tien sekä tehnyt lukuisia esityksiä IMF:n roolin lisäämiseksi. Huippukokouksessa päätettiinkin Suomen esittämästä mallista. Mallissa IMF:n lainanantokykyä vahvistetaan kahdenvälisillä lainoilla. Euromaat lupautuivat lainaamaan 150 miljardia. Lisäksi muut EU-maat antavat IMF:lle kahdenvälisiä lainoja. Yhteensä EU:n tavoitteena on 200 miljardia euroa. Suomen osuus tästä on noin 3,8 miljardia euroa. Lainan IMF:lle myöntäisi Suomen Pankki, jolle valtio antaa takauksen. Esimerkiksi euron ja EU:nkin ulkopuolella olevat pohjoismaiset kumppanimme Norja, Ruotsi ja Tanska ovat jo ilmoittaneet, että ne lähtevät mukaan rahoittamaan tätä operaatiota.

IMF:n vahvempi rooli on avainasemassa, koska markkinatoimijoilla on siihen vahva luottamus. IMF:n roolin vahvistaminen mahdollistaa myös Euroopan ulkopuolisten ylijäämämaiden osallistumisen kriisin ratkaisemiseen. Kuten sanottua, tämän kriisin jatkuminen vaikuttaa lähes kaikkiin maailmassa. Olen luottavainen, että moni Euroopan ulkopuolinenkin maa osallistuu yhteisiin talkoisiin kriisin taltuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Huippukokouksessa päätettiin Suomenkin esityksen mukaisesti aikaistaa Euroopan vakausmekanismin käyttöä. Tavoitteena on, että mekanismi astuisi voimaan jo heinäkuussa 2012. Pysyvä mekanismi on tehokkaampi ja selkeämpi kuin väliaikainen rahoitusvakausväline ERVV, joka perustuu takauksiin.

Välikysymyksessä kysytään, hyväksyykö hallitus, että vakuusrahastojen riskiä kasvatetaan moninkertaiseksi muuttamalla rahastot vipurahastoiksi. ERVV:n vivuttamisesta päätettiin jo lokakuussa, joten hallitus on sen jo hyväksynyt yli kuukausi ennen tämän välikysymyksen jättämistä. Tämä päätös ei vaikuta Suomen laskennallisiin kokonaisvastuisiin. Riskit kasvavat tietenkin rahastoa käytettäessä. Suomessa rahaston käytöstä päättää eduskunta valtioneuvoston tiedonannon pohjalta.

Pysyvän vakausmekanismin EVM:n aikaistaminen on positiivinen asia ja tuo varmuutta kriisin ratkaisemiseen. On syntynyt keskustelua siitä, mitä EVM:n sijoittajavastuusta päätettiin huippukokouksessa. Tässä väittelyssä menee nyt kaksi eri asiaa sekaisin: tulevan mekanismin tuomat säännöt ja niiden luoma uhka lainanantajalle menettää pääomaansa velkajärjestelytilanteessa sekä akuutin kriisin hoitaminen. EVM:n sijoittajavastuun osalta päätelmiin lisättiin Suomen ajamat yhteistoimintalausekkeet, jotka mahdollistavat leikkauksen velkojien saatavista määräenemmistöpäätöksellä. Sopimuksen johdannossa lisäksi kerrotaan, että avunsaajamaiden suhteen noudatetaan IMF:n luomia menettelytapoja. IMF on vakiintunut toimija valtioiden velkajärjestelyjen takana, joissa sijoittajien velkapääomia on leikattu.

Tärkeintä on tuoda tulevaisuudessa rahojen menettämisen riski mukaan euroalueen valtionlainamarkkinoille. Riski hinnoitellaan korkoihin, ja huonosti talouttaan hoitavat eivät pääse velkaantumaan aiemmin nähdyllä tavalla. Näin suurin syy nykyiseen kriisiin pystytään estämään tulevaisuudessa.

Kreikassa yksityisen sektorin osallistuminen tarkoitti yksityisen sektorin lainojen vapaaehtoista leikkaamista. Koska leikkaus on toteutettu vapaaehtoisuuteen perustuen, luottovakuutukset eivät välttämättä tuo turvaa Kreikkaa lainoittaneille sijoittajille. Joidenkin arvioiden mukaan tämä on pahentanut kriisiä, koska osa sijoittajista on alkanut pelätä vastaavaa järjestelyä esimerkiksi joidenkin muiden maiden kohdalla. Tämä epävarmuus on osaltaan nostanut näiden maiden korot kestämättömälle tasolle.

Eurooppa-neuvosto totesi, että Kreikalle haettu ratkaisu on ainutlaatuinen ja poikkeuksellinen. Tähän ovat viitanneet ne, jotka puhuvat yksityisen sektorin osallistumisen poistumisesta pysyvästä vakausmekanismista. Tämä on siis aivan eri asia kuin Suomen alusta alkaen kannattama, välttämättömänä pitämä malli sijoittajavastuusta. Yhteistoimintalausekkeet ja IMF:n käytännöt ovat lainamarkkinoilla kaikille tuttuja asioita. Ne eivät aiheuta tarpeetonta epävarmuutta ja kriisin pahenemista.

Arvoisa puhemies! Keskustelua käytiin myös EVM:n äänestyssäännöistä. Kaikki muut jäsenvaltiot olivat valmiit hyväksymään niin kutsuttuun hätätilamenettelyyn 85 prosentin määräenemmistöpäätökset. Suomi on kannattanut aiemmin sovittua yksimielistä päätöksentekoa. Siinä keskustelussa jäimme yksin. Koska muut halusivat tahtotilansa kirjattavaksi, kirjautin Eurooppa-neuvoston päätelmiin, että määräenem-mistöpäätöksiin siirtyminen edellyttää Suomen eduskunnan hyväksyntää.

Suomen esittämien näkemysten mukaisesti moni asia EVM:n suhteen muuttui jo kokouksessa. Se ei saanut oikeutta hankkia rahoitusta EKP:ltä eikä oikeutta rahoittaa suoraan eurooppalaisia pankkeja. Päätelmiin kirjattiin, että määräenemmistöpäätöksiin oikeuttava hätätilamenettely tulisi kyseeseen ainoastaan, jos koko euroalueen kestävyys olisi uhan alla. Tämän arvion suorittaisivat komissio ja EKP. Aiemmassa luonnoksessa hätätilamenettelystä viitattiin euroalueen vakauteen, mikä olisi ollut huomattavasti laajempi tulkinta. Mitä tulee kysymykseen siitä, voisiko EVM:n kapasiteettia ja sitä kautta Suomellekin suoraan lankeavaa kokonaisvastuuta kasvattaa määräenemmistöpäätöksellä, on Suomen kanta myös selvä: sellaista emme voi hyväksyä.

Siitä, että Suomi haluaa olla täysivaltainen euromaa ja kantaa myös siihen kuuluvat vastuut vakauden luomisesta jäsenvaltioiden tasavertaisuutta kunnioittavalla tavalla, ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Olemme olleet rakentamassa pysyvää vakausmekanismia ja esittämässä jopa ensimmäisenä sen saattamista voimaan aiemmin päätettyä nopeammin. Pysyvän vakausmekanismin ansiosta euroalueen velkakirjamarkkinoilla on jatkossa riski menettää rahansa. Se estää liian lainaamisen ja ylivelkaantumisen, ja se on huolellisesti suunniteltu vastaamaan mahdollisiin tuleviin ongelmiin euroalueella. Vakaa ja vahva euroalue on kaikkien etu, ja sellaisessa eurossa mukana oleminen on Suomenkin etu.

Herra puhemies! Vakaa ja vahva euroalue vaatii paitsi akuutin kriisin ratkaisemista ja välineitä tulevien kriisien ehkäisyyn myös keinoja varmistaa, että kaikki sitoutuvat noudattamaan yhteisiä taloussääntöjä. Sääntöjä päätettiin tiukentaa uudella hallitustenvälisellä sopimuksella. Suomi olisi toivonut, että kaikki olisivat voineet olla mukana. Ison-Britannian vastustuksen vuoksi perussopimusmuutoksiin ei voitu mennä. Euromaiden lisäksi useat muut EU-maat ovat tulossa mukaan hallitusten väliseen sopimukseen. Suomen tavoitteena on kuitenkin instituutioiden sitominen osaksi sopimusta sekä sopimuksen sulauttaminen osaksi EU:n varsinaista sopimusjärjestelmää pidemmällä tähtäimellä.

Rahaliiton oheen tehtävä uusi, vahva taloussopimus perustuu tehokkaampaan ohjausjärjestelmään, jolla lisätään julkisen talouden kurinalaisuutta. Samalla vahvistetaan kasvua, kilpailukykyä sekä sanktioita niille, jotka huonolla taloudenpidollaan vaarantavat kumppanimaidenkin hyvinvoinnin.

Taloussääntöjen joukkoon lisätään julkisen talouden pidemmän ajan kestävyyden turvaaminen. Julkisen talouden rakenteellinen alijäämä rajoitetaan enintään 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suomi lähtee siitä, että tämä sääntö ei saa estää suhdannepolitiikkaa, elvytystä tai työttömyysmenojen automaattista kasvua taantumaolosuhteissa. Rakenteellinen alijäämä on aina suhdannetilanteesta putsattu. Hallitus pitää tärkeänä, että esitys tulee jatkokäsittelyssä huolellisesti arvioiduksi niin talous- ja hyvinvointipolitiikan kuin perustuslailliseltakin kannalta.

Det är skäl att minnas att tryggandet av välfärdstjänsterna i Finland skulle förutsätta ett betydande strukturellt överskott i den offentliga ekonomin. Finansministeriet har bedömt att tryggandet av välfärdstjänsterna skulle förutsätta ett strukturellt överskott i den offentliga ekonomin på 4 procent i förhållande till totalproduktionen. Finland skulle alltså hållas inom ramen för ett underskott enligt avtalet även om vi skulle ligga 8 miljarder euro på minussidan med tanke på hållbar välfärd i Finland.

On syytä muistaa, että Suomessa hyvinvointipalvelujen turvaaminen edellyttäisi tuntuvaa julkisen talouden rakenteellista ylijäämää. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että hyvinvointipalvelujen turvaaminen edellyttäisi 4 prosentin julkisen talouden rakenteellista ylijäämää suhteessa kokonaistuotantoon. Suomi olisi siis sopimuksen alijäämärajan puitteissa, vaikka Suomen kestävän hyvinvoinnin kannalta olisimme 8 miljardia euroa pakkasella.

Julkisen talouden alijäämää koskevia sääntöjä rikkovaa jäsenmaata kohtaan voidaan jatkossa helpommin ryhtyä toimenpiteisiin. Tämä on Suomen pitkään ajama tavoite. Myös sanktioiden määrääminen käänteisellä määräenemmistöpäätöksellä tulee olemaan entistä automaattisempaa, aivan kuten Suomi on tahtonut. On myös hyvä, että jäsenvaltioiden velvollisuus huolehtia kestävästä taloudenpidosta vahvistetaan EU-tasolla. Jatkossa jäsenmaat myös antavat ennakkoon vuotuisen selvityksen valtion velanottosuunnitelmista. Sääntöjä rikkovien budjetit joutuvat komission ennakkotarkastukseen.

Välikysymyksessä kysytään, hyväksyykö hallitus sen, että eduskunnan budjettivalta siirretään Euroopan komissiolle. Yksiselitteinen vastaus tähän on: ei. Olemme toki sopineet jo toissa vuosikymmenellä Vakaus- ja kasvusopimuksesta, eli olemme luvanneet euroalueen kumppaneillemme, että emme vastuuttomalla budjettipolitiikalla tai velkaantumisellamme vaaranna muidenkin taloutta. Tuosta sitoumuksesta aiomme jatkossakin pitää kiinni. Valitettavasti kaikki eivät ole näin tehneet, ja tätä muut ovat Suomen vastustuksesta huolimatta katsoneet läpi sormiensa. Nyt tehtävät sitoumukset eivät tarkoita, että Suomen tarvitsisi muuttaa toimintaansa. Se tarkoittaa, että muidenkin on ryhdyttävä toimimaan, kuten me olemme toimineet.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä kysytään myös, hyväksyykö hallitus komission ehdottamat eurobondit. Emme hyväksy. Edes keskusteleminen eurobondeista on turhaa ennen kuin kaikki euromaat täyttävät Vakaus- ja kasvusopimuksen velkaantumiskriteerit. Nyt näitä jäsenmaita on kolme: Suomi, Viro ja Luxemburg. Lisäksi tarvitaan näyttöjä siitä, että uusi säännöstö varmistaa tämän asiantilan myös tulevaisuudessa.

Välikysymyksessä kysytään myös, hyväksyykö hallitus kriisimaiden velkojen hoitamisen EKP:n setelirahoituksella. Noudatamme tässäkin asiassa perussopimuksia ja annamme EKP:n tehdä päätöksensä itsenäisesti.

Herra puhemies! Aloitin puheeni toteamalla, että Euroopan unioni on ainutlaatuisella tavalla tuonut maanosaamme rauhaa, hyvinvointia ja vapautta. On selkeä etu olla Euroopan unionin yhteisön kärjessä kehittämässä ja osallistumassa siihen sekä olla muokkaamassa Euroopasta mahdollisimman hyvää meille suomalaisille.

En voi tarpeeksi korostaa, miten paljon kaltaisemme avoimen talouden vientimaan hyvinvointi on kiinni siitä, minkälaisia päätöksiä Euroopassa ja maailmassa tehdään. Siihen vaikuttavat esimerkiksi Euroopan ja maailman turvallisuusratkaisut sekä oikeudenmukaisempi tulonjako maailmassa — puhumattakaan eurooppalaisista ta-lousratkaisuista. Siksi juuri meille suomalaisille on erityisen tärkeää olla vaikuttamassa aktiivisesti niihin päätöksiin. EU:n ulkopuolella emme olisi muokkaamassa uusia eurooppalaisia taloussääntöjä tai vaikuttamassa siihen, mitkä asiat ja minkälaisia tavoitteita Euroopan unioni nostaa vaikkapa maailman johtavien teollisuusmaiden G20-kokouksen asialistalle. Silti niiden vaikutukset koskisivat juuri meitä. EU-jäsenyyden ansiosta ja koska olemme siinä euromaiden joukossa, joka on hoitanut oman taloutensa vastuullisesti, meillä on ollut kokoamme suurempi vaikutusvalta näihin asioihin.

Jotkut nämä suuret talouspäätöksetkin tekevät — tarvittaessa meitä kuulematta, meidän puolestamme. Hallituksen yksiselitteinen tavoite on olla jatkossakin päätöksenteossa mukana aktiivisena vaikuttajana.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mikä on hallituksen linja? Kokoomuksen ja SDP:n ristiriita huutaa taivaaseen asti, vai onko kysymys pelin politiikasta? Kokoomukselle piikki on auki taivasta myöten, (Ben Zyskowicz: Höpö höpö!) ja vihreille käy kaikki niin kuin ennenkin, mutta miten on muiden laita?

Viime viikon lopulla Kataisen hallitus otti ison harppauksen kohti velkaunionia, kansallisen budjettivallan menettämistä ja Suomen täysivaltaisuuden murtamista. Suomen valtionvelka tulee kasvamaan räjähdysmäisesti, kun yksi euromaa kaatuu toisensa perään, ja Suomi jatkaa takaamista, jatkaa, vaikka vastustaisi.

Suomen ei pidä osallistua näihin mekanismeihin. Ne rikkovat hengeltään EU:n omia sääntöjä myös käytännössä ja sorsivat pieniä ja vastuullisia maita, erityisesti Suomea, asettamalla meidät vastuuseen toisten töppäyksistä ja veloista.

Viime huippukokouksessa Iso-Britannia jättäytyi pois. EU-eliitti on siitä raivona, mutta kansa kiittää. Gallupien mukaan 62 prosenttia briteistä pitää päätöstä oikeana ja vain 19 prosenttia vastusti Cameronin viisasta ratkaisua. Kyllä kansa tietää! (Välihuutoja)

Luuletteko todella, että Britannia uppoaa nyt mereen? Ei se uppoa, vaan jos joku uppoaa, niin se on Euroopan unioni. Kun Iso-Britannia ottaa etäisyyttä näihin epädemokraattisiin ja toimimattomiin valtarakenteisiin, EU:n pitäisi olla huolissaan siitä, ei Britannian. On kaikkien etu, että britit ovat mukana järjellisissä prosesseissa mutta torjumassa toimimattomia ratkaisuja, ja nyt nähdään, miten brittien käy. (Ben Zyskowicz: Huonosti!) Nyt se nähdään. Nyt on vertailupohjaa. — Arvoisa edustaja Zyskowicz, ei ole maa nielaissut Norjaakaan vielä, vaikkei se ole EU:n eikä Emun jäsen, eikä nielaise Britanniaakaan. — Arvoisa puhemies! Suomen pitäisi tehdä samoin: "ei" toimimattomille ratkaisuille.

Huippukokouksen pääkäsikirjoituksessa kyse oli ranskalaisten pankkien pelastamisesta ja siinä sivussa Ranskan presidentinvaaleista ja näkymisestä siinä, ja tietenkin Etelä-Euroopan maat, kriisimaat, suostuvat. Mikä niiden vaihtoehto on? Ei niillä ole, kun ne ovat lainoituksessa, mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla mukana. Saajapuolella, samalla saajapuolella, ovat itäblokinkin maat.

"Älä koskaan jätä hyvää kriisiä käyttämättä", sanovat vallan keskittäjät. Niinpä nyt peloteltiin ja uhkailtiin, että tulee maailmanloppu, jos Suomi ei suostu muutoksiin, jos sopimusta ei tule, ja suomalainen euroeliitti pankinjohtajineen laulaa samassa taustakuorossa. Tosiasia on, että asiantuntijoiden mukaan huippukokous ei ole tuonut mitään todellista ratkaisua tähän eurokriisiin. Se näkyy jopa markkinoilla. Miinusta tulee ja tulee niin kauan kuin ei puututa todellisiin ongelmiin ja pistetä syyllisiä maksamaan.

Kun katsotaan tulevaisuutta, niin on hyvä, että sosiaalinen media, kansat läpi Euroopan tulevat tietämään tämän sopimuksen hahmotelman, koska nythän tämä keskustelu vasta alkaa ja tämä keskustelu Euroopassa todella käydään, ja sen jälkeen kritiikki nousee Hollannissa, Itävallassa, kaikissa niissä maissa, joissa maksajat asuvat.

Ei tämä kriisi ole poistanut tulevia kriisejä, eivätkä ne poistu hallinnollisilla päätöksillä. Mutta jos huippukokous ei kerran kriisin syitä poistanut, niin mitä se sitten poisti? Suomen veto-oi-keuden eli yksimielisyysehdon sekä todellisen sijoittajavastuun — ne se poisti. Jos ei Suomen eduskunta palauta sitä veto-oikeutta alaviitteen voimalla, niin se on tällä kokouksella poistettu. Mutta tämä sali, tämä talo, voi sen tehdä. Kun ilmoitamme, että "ei", niin se on sitten "ei".

Mutta näitä päätelmiä, mitä siellä on — sanotaan, että mennään 85 prosentin enemmistöön, ja on alaviite, että Suomen eduskunnan pitää hyväksyä — emme me perussuomalaisissa tietenkään voi hyväksyä. Ainoa saavutus hallituksella oli tämä epämääräinen alaviite, ja nyt on alkanut juonittelu: miten sekin hoidetaan pois päiväjärjestyksestä? Kokoomus on tässä keulassa, ja nyt alkaa hiertäminen. Nyt katsotaan, mitä sosialidemokraatit tekevät, pitävätkö he kiinni tästä yksimielisyysvaatimuksesta vai eivät. Tästä on kysymys. (Mauri Pekkarinen: Pitävät!)

Arvoisa puhemies! Tietysti kaksi on mahdollisuutta: joko valiokunta pyörtää päätöksensä, tai sitten houkutellaan keskustaa pelottelulla ja houkuttelulla. Toivottavasti ei keskusta taivu. (Kari Rajamäki: Eihän niitä tarvitse edes houkutella!) Tosiasia on, että tämä veto-oikeuden menettämiseen suostuminen on ennakolta annettu ja siihen on ruvettu varautumaan. Siihen Suomen eduskunta voi pistää topin. Se vaihtoehto on sitten se, että ei osallistuta mekanismiin. Kirjoitin viime toukokuussa The Wall Street Journalissa, että näin tulisi käymään. Yksimielisyyden poistaminen on vain ajan kysymys. Näin, ikävä kyllä, on pitkään pitkään ollut suunnitelmissa. (Jouko Skinnari: Et olis kirjoittanut!)

Arvoisa puhemies! Saksalaiset asiantuntijat ovat todenneet, ettei Saksa voisi mitenkään hyväksyä itselleen sitä kohtelua, jota se on Suomelle vaatinut. (Mauri Pekkarinen: Ei tietenkään!) Saksan perustuslakituomioistuin ei hyväksyisi sopimusta, joka mahdollistaisi kriisirahaston käytön Saksan tahtoa vastaan. Oikeusoppineiden mukaan edes Saksan perustuslakia ei voida muuttaa siten, että tämä kävisi mahdolliseksi. Ainut keino olisi se, että Saksa kirjoittaisi kokonaan uuden perustuslain, joka annettaisiin kansanäänestyksessä hyväksyttäväksi. Veto-oikeus tämän huippukokouksen mukaan jäisi Saksalle, Ranskalle ja Italialle. Ajatelkaa, hyvänen aika! (Pertti Virtanen: Hyvä, hallitus!) Näille maille jäisi pysyvä veto-oikeus, mutta keillään muilla sitä ei ole: ei meillä, ei muilla, mutta Italialla. Ajatelkaa, mikä palkkio siitä, että hoitavat asiansa niin kuin hoitavat. Ottakaa nyt edes tässä asiassa Lipposen linja! Mikä sopii Saksalle, se sopii Suomelle. Kun Saksalla on veto-oikeus, niin sen sopii myös Suomella olla. Muuten ei paljon oppia tarvitse ottaa.

Arvoisa puhemies! Toiseksi huippukokouksessa vesitettiin sijoittajavastuu. Jos ette minua usko, niin uskokaa nyt Suomen Pankin asiantuntijaa tai Herman Van Rompuytä, kun muutenkin tunnutte häntä uskovan. Hän totesi, suora lainaus: "Alkuperäinen lähestymistapa yksityisen sektorin osallistumiseen on virallisesti ohi." — Herman Van Rompuy, jonkun verran vakuuttava kaveri näissä asioissa. (Susanna Huovinen: Ai jaa! — Naurua — Välihuutoja) — On hyvä, että tiedätte, mitä sanovat ne henkilöt, jotka hoitelevat näitä kokouksia. Se on siellä, ja näihin yksityiskohtiin voidaan palata.

Oliko todellinen sijoittajavastuu kynnyskysymys sosialidemokraattien hallitusyhteistyölle, vai eikö se ollutkaan? Mitä sanoo pankeista ja pankkiireista paasannut vasemmistoliitto? Olisiko harakirin paikka? (Naurua) Olisiko kerta kaikkiaan nyt tämän jälkeen, kun katsoo teidän toimianne ja esityksiänne ennen vaaleja ja tätä tulosta? (Hälinää — Puhemies koputtaa) Kyllä siinä niin kuin sopisi jonkun asian olevan. Täytyy antaa tunnustus edustajille Mustajärvi ja Yrttiaho: he ovat sillä linjalla kuin ovat olleet ennen vaalejakin.

Arvoisa puhemies! Mutta ei tässä naureskella kelpaa. Vakava on tilanne, ja vakavasti pitää puhua. On aika sanoa kanta nyt. Perussuomalaiset ovat alusta pitäen vastustaneet ylivelkaantuneiden euromaiden suoraa ja katteetonta tukemista. Tukipaketit ovat Suomen kannalta epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Kaikki euromaat Suomea ja Luxemburgia lukuun ottamatta ovat ensin rikkoneet Kasvu- ja vakaussopimuksen velkarajoja. Sen jälkeen tukipaketeilla on rikottu perussopimuksen no bail out -kieltoa. Lisäksi Euroopan keskuspankki on toiminut kyseenalaisesti suhteessa jäsenvaltioiden rahoituskieltoon ryhtyessään tukemaan kriisimaita omasta pussistaan, ja tämä epädemokraattinen toimintatapa tulee vain jatkumaan. Missä sinä, minä — suomalainen, irlantilainen veronmaksaja — pääsemme äänestämään komission jäsenestä tai EKP:stä? Ei missään. Kaikki prosessit viedään semmoisille henkilöille, jotka eivät ole vaaleilla valittavissa eivätkä vaaleilla vaihdettavissa. Tällainen on EU-demokratia.

Arvoisa puhemies! Me emme ole näitä hyväksyneet. Olemme olleet johdonmukaisesti vastaan. Ja jos kerran kysytään, koska saa olla vastaan — jos ei ennen ole saanut olla vastaan, nyt ei saa olla vastaan ja tulevaisuudessa ei saa olla vastaan — niin minkälaisessa demokratiassa eletään? Ei ole kysymys siitä, onko tässä aivan absoluuttinen totuus kenenkään käsissä, ei ole, mutta on kysymys siitä, että demokratiassa on oikeus erilaisiin käsityksiin, erilaiseen debattiin eikä vain yksimieliseen hymistelyyn.

Kun katsomme näitä velkavastuita, ne Suomen kohdalla ovat jopa 30—35 miljardia euroa, ja siihen päälle kun katsotaan vielä EKP:n riskit, nämä riskit ovat vaarallisen suuria. Hieman viitearvoja: Suomen valtionvelka on tällä hetkellä vajaat 80 miljardia ja valtion vuosittainen budjetti noin 50 miljardia — jotta ymmärretään, minkälaisissa vastuissa nyt ollaan ja mihin ollaan tulossa, jos nämä päätökset menevät eteenpäin. (Pertti Virtanen: Jotkut ymmärtää!)

Kokonaisvastuiden selvittäminen eduskunnalle on ollut Kataisen hallituksen suunnalta lievästi sanottuna hapuilevaa, mutta onneksi suuri valiokunta on tänään vaatinut, että todella kokonaisselvitykset annetaan näistä, mihin kaikkeen on sitouduttu, mitä maksaa. Voin sanoa, että niiden kansalaisten, kansanedustajien, jotka eivät ole olleet suuren valiokunnan jäseninä ja saaneet näitä tietoja, on varmasti vaikea hahmottaa, kun se on itsellenikin vaikeaa hahmottaa, mistä kaikesta on kysymys. Nämä ovat vaikeita ja monimutkaisia asioita, ja sopimukset ovat epäselviä.

Ja vakuusjärjestelyt — muistatteko nyt vakuudet, vakuudet vai takaukset vai takuudet — ne ovat vieläkin selvittämättä. Odotan vieläkin sitä, että ne tulisivat tänne "in flesh", lihana, jotta me voimme tarpeen tullen lyhyellä tai pitkällä matikalla laskea, tuleeko sama tulos kuin tulee monille muille. Mutta kun ei niistä kokenut pankkiirikaan Lontoossa saa selvää, niin ei se ole ihme, että ei moni muukaan.

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole pelkkä velkakriisi, tämä on euron kriisi. (Markus Mustajärvi: Systeemikriisi!) Mutta ajatelkaapa, miten mahtava on Euroopan unioni. Se julkaisee korttisarjaa. Näitä saa muun muassa Brysselistä ja muualta. [Puhuja näytti kädessään kortteja] Ensimmäinen menestyksen vuosikymmen — euro! (Naurua) Suomeksi ja kreikaksi, aivan mahtavaa. Jos saamme lisää tätä menestystä, niin minkälaisia kortteja on 20 vuoden päästä? Hyvänen aika sentään. Onko tämä todella Kreikan kannalta ollut ensimmäisten kymmenen vuoden menestystarina? Hyvänen aika, ei varmasti ole! (Pertti Salolainen: Kreikka saa ilmaista rahaa!)

Arvoisa puhemies! Ylivelkaantuminen on mahdollista vain, jos joku antaa lainaa. Ei kukaan, arvoisat kollegat, ei kukaan olisi lainannut tällaisia summia liira-, peseta- ja drakma-maille. Ei kukaan. Tämä on todella ollut euron kriisi, koska euro mahdollisti sen, että rahaa pumpattiin sinne, ja nyt ovat sitten vastuut kaikkien käsissä. Yhteinen rahapolitiikka on ruokkinut vastuutonta velaksi elämistä, sekä yksityinen että julkinen sektori ovat pöhöttyneet halvan lainarahan turvin, ja euroalue oli jo syntyessään kaukana optimaalisesta valuutta-alueesta, mutta vastoin euroidealistien optimistisia ennusteita epätasapainot EU-maiden välillä ovat vain kasvaneet euroaikana.

Kriisi ei tullut yllätyksenä asiaan perehtyneille. Jopa Jacques Delors tiesi, että Emu oli suunniteltu väärin. Silti hän vei sitä eteenpäin. Hän luotti siihen, että kriisin varjolla saataisiin vihdoin toteutettua liittovaltioprojekti. "Älä koskaan jätä kriisiä käyttämättä" — näin vallan keskittäjä ajattelee ja myös toimii. Se, mitä nyt huippukokouksessa sovittiin, on suoraan Delorsin koplan käsikirjoituksesta. Tämä liittovaltiokehitys on ennakoitu ja suunniteltu jo kauan ennen euron luomista. Jos, arvoisa pääministeri, te ja kumppanit sen kiistätte, niin joudun vetämään sen johtopäätöksen, että te ette tästä oikein sitten tiedä. Mutta jos te tiedätte, niin kertokaa nyt, mihin todella pyritään. Kokoomuksessa olisi aika herätä perustuslain ja perustuslaillisuuden kunnioittamiseen. Ei se ole mikään pelin politiikan väline. Meillä on perustuslakivaliokunnan kanta.

Arvoisa puhemies! Suomessa euro on ollut pyhä lehmä. Sen arvostelua on pidetty sopimattomana ja tietämättömänä samoin kuin Neuvostoliiton arvostelua pidettiin 1980-luvulla vieläkin. Nyt on toisin. Useammat asiantuntijat myöntävät, että eurosta ei ole kiistatonta hyötyä Suomelle. On hyviä puolia, on huonoja puolia, ei kiistatonta. Euron piti tuoda talouskasvua, vakautta ja yhtenäistä talouskehitystä. Todellisuudessa on käynyt päinvastoin. Talouskasvu on ollut verrokkimaita heikompaa, varsinkin kriisin aikana, koska rahapoliittinen joustavuus ja itsenäinen päätöksenteko on kansallisvaltioilta mennyt. Ruotsi on pärjännyt paremmin.

Myös maailmalla useat talousasiantuntijat ovat julkisesti pohtineet Suomen oman valuutan etuja. Suomi kiinnostaa. Kyllä meitä seurataan, kyllä meitä kuunnellaan. Älkää olko siitä huolissanne. Kyllä kuunnellaan ja Suomea seurataan. Moni ihmettelee, miksi me jatkamme muiden rahoittamista, vaikka olemme hoitaneet oman pesämme hyvin. Miksi? Ei Suomen tarvitse olla mukana Saksan ja Ranskan suurvaltapolitiikassa. Saksa on valmis maksamaan. Maksakoon, ei se Suomea sido.

Arvoisa puhemies! Kyse ei ole vain eurosta. Kyse on politiikasta. Joskus kysytään, mitä eurosta lähteminen maksaisi. Nyt pitäisi kysyä toisin päin: Mitä eurossa pysyminen maksaa? Se maksaa kaikki nämä tukipaketit, kaikki tämä, mitä on tullut, tulossa ja tuleva on. Se maksaa myös Suomen itsenäisyyden ja talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden. Tästä pitää keskustella, ja tästä muuten keskustellaan laajasti Suomessa. Sosiaalinen media pitää siitä huolen, että pelkät portinvartijat eivät tee tätä asiaa omasta näkökulmastaan.

Liittovaltiokehitys on avoimesti agendalla. Eurooppa-neuvosto on nyt sitoutunut yhteiseen finanssipolitiikkaan. Kataisen hallitus toivottavasti ei pelkästään kuvittele, että nyt on kysymys vain kovemmista sanktioista. Historia opettaa. Sopimusta tulkitaan laajasti ja Brysseliin keskitetty budjettijärjestelmä hivutetaan eteenpäin pikkuhiljaa. Näin se EU toimii.

Seuraavaksi tulevat komission ehdottamat eurobondit. Ne ovat tulossa. Ensin tehdään nämä päätökset ja sitten tulevat eurobondit. Pääministeri kiisti tämän. Nyt minä epäilen. Minä pidän pääministeri Kataisesta. Sen takia minä vain epäilen, enkä sano, että hän on väärässä, koska en usko, että hän tahallaan johtaa eduskuntaa harhaan. En todellakaan usko sitä. Mutta kun tätä tietä lähdetään kulkemaan, niin on aivan varma, että eurobondit liittyvät tähän, yhteiset joukkovelkakirjat euroalueella. Näin se tulee menemään. Mutta mehän voimme sen vielä estää, kun emme luovu veto-oikeudestamme. Sen jälkeen, jos luovumme, emme voi estää.

Perussuomalaiset eivät hyväksy Euroopan liittovaltiota. Se olisi virhe sekä poliittisesti että taloudellisesti. Eurobondit johtaisivat Suomelle huomattavasti kalliimpiin rahoituskuluihin. Lisäksi joutuisimme automaattisesti ottamaan nykyistäkin isompia vastuita ongelmamaista, ja tämä ei ole oikein.

Arvoisa puhemies! Nyt EU-eliitti uskottelee, että hieno sopimus ratkaisee eurokriisin. Ei ratkaise. Ongelmat jatkuvat, valuvika on olemassa. Budjetti ja alijäämät ja velat eivät ole muuttuneet miksikään. Sen takia me emme voi sulkea pois euron hajoamista, ja on hyvä, että selvitetään. Niin pitäisi sekä Suomessa että muualla selvittää ne mahdollisuudet, että mentäisiin, jos euro hajoaa. Pankit, suuryritykset ja keskuspankit luovat järjestelmiä. Tätä keskustelua käydään. Kyllä se meilläkin voidaan käydä. Johtopäätös voi sitten olla eri, mutta kyllä se keskustelu pitää käydä. Suomen on mietittävä oma strategiansa. Se on meidän tehtävämme.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten vaihtoehto on selvä. Kolme kohtaa:

Piikki kiinni heti. Ei enää ensimmäistäkään euroa Suomesta näihin järjestelmiin. Riskit ovat vaarallisen suuria. Suomi ei ole aiheuttanut tätä kriisiä. On epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta asettaa suomalainen veronmaksaja tämän kriisin maksumieheksi. Suomen osuus takauksista on epäoikeudenmukainen. Tukipaketit ovat EU:n sopimusten vastaisia ja moraalittomia.

Toinen kohta. Kriisimaiden velkoja on leikattava. Kriisimaiden velkataakka on niin suuri, että ilman mittavia velkojen leikkauksia, niin sanottuja haircuteja, ne eivät selviä, ja tällöin, jos tämä tehdään, tappiot realisoituvat riskien ottajille. Arvoisa vasemmisto, tämä on ainoata oikeata todellista sijoittajavastuuta, että ne, jotka ovat pelin pelanneet, ne maksavat. Tässä on se sijoittajavastuu. Tämä se on.

Arvoisa puhemies! Jatkorahoitus voidaan hyväksyä suoraan vain IMF:n kautta, mutta ei EKP:n setelirahoituksella. Hyvä, että pääministeri tätä kommentoi, viittasi EKP:n itsenäiseen rooliin. Katsotaan, mitä tapahtuu. Mutta aina kun viitataan komissioon tai keskuspankkiin, viitataan tahoihin, joita kansa ei ole valinnut, joita ei voi suistaa eikä ottaa näistä pois. Vain kansanedustajia voi valita tai jättää valitsematta.

Mitä jos IMF ei suostu rahoittamaan normaaleilla pelisäännöillään? Silloinhan se merkitsee sitä, että he eivät pidä rahoitussuunnitelmaa uskottavana. Silloin ei pidäkään rahoittaa. Mutta uskottavuus syntyy, kun haircutit ovat riittävän isoja. IMF:ää tässä kyllä tarvitaan, ei siitä mihinkään pääse. Näin se toimii.

Kuten tiedetään, tässä tosiasiassa pelastetaan pankkeja — ja keskieurooppalaisia ja eteläeurooppalaisia pankkeja, jotka olivat rikastumassa kymmenen vuotta riskilainoillaan. Kymmenen menestyksen vuotta! [Puhuja näytti kädessään kortteja] Näitä Kreikkaan, Italiaan, Espanjaan, Portugaliin, kaikkiin maihin euromääräisiä lainoja, ja kymmenen vuotta he takoivat voittoja. Nyt kun tulee luku laulun perästä, niin sanotaan, että maksetaan me, kun ne ovat lirissä. Eihän tällainen moraalinen hasardi voi toimia. Kun tämän ihmiset tajuavat Suomessa ja Euroopassa muualla, niin on pistettävä ne maksamaan, jotka ovat syyllisiä.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan nojalla teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen: "Puheenvuorossani esitetyillä perusteilla eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Anne-Mari Virolainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! "Vastustan." Siitä on tullut viime aikojen muotisana Suomessa, etenkin kun välikysymyksen jättänyt perussuomalaisten eduskuntaryhmä on paukuttanut nyrkkiä pöytään. Ja jos paukutus ei ole auttanut, mukaan ovat tulleet heiluvat kädet ja volyymitaso on myös noussut. On tietysti mahdollista, että talouden ongelmakohtia nostetaan esiin vastustamalla. Silloin olisi tärkeää myös esittää realistisia ja kestäviä vaihtoehtoja sekä osoittaa valmiutta yhteiseen vastuunkantoon.

Valitettavasti vastustajien kritiikin sisältö on ollut hyvin onttoa. Kun Suomessa neuvoteltiin esimerkiksi Portugalin tukemisesta, perussuomalaiset kertoivat oman vaihtoehtonsa: "Lamoja tulee, lamoja menee", puheenjohtaja Timo Soini huuteli. Saman logiikan mukaan nyt, kun euroalue on valitettavassa kriisissä, voisimme nostaa kädet pystyyn ja selittää vaikeuksiin joutuneille Soinin sanoin, että voi, voi — näitä lamoja tulee ja menee. Ajatus on hyytävän kylmä ja vastuuton. (Timo Soini: Koska saa olla eri mieltä?)

On Suomen ja kaikkien suomalaisten etu, että vastustuksen ja sivustahuutelun sijaan teemme entistä enemmän töitä talouskriisin ratkaisemiseksi. (Eduskunnasta: Entistä enemmän lainaa!) Se tarkoittaa välillä myös vaikeita päätöksiä. Se tarkoittaa, ettemme tyydy vastustamaan kaikkea ja keksimään uusia ongelmia, vaan pyrimme löytämään yhteiseen kriisiin yhteisiä ratkaisuja.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa turvata suomalaista työtä, yrittäjyyttä ja hyvinvointia olemalla mukana talkoissa täysivaltaisena euromaana, joka kantaa vastuuta vahvemman Euroopan rakentamisesta. (Perussuomalaisten ryhmästä: Mites Suomen rakentaminen?)

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on myös annettava tunnustusta perussuomalaisten eduskuntaryhmälle. He ovat nostaneet monia oikeita epäkohtia ja talouskriisin syitä esiin. On täysin totta, että mittavat tukiratkaisut tuntuvat epäoikeudenmukaisilta. Kukaan ei kuitenkaan tee niitä hyvillä mielin, vaan yksinkertaisesti sen takia, että välttyisimme vielä ikävämmiltä seu-rauksilta. (Perussuomalaisten ryhmästä: Eihän me edes vältytä!) Aivan oikein on myös painotettu sitä, että taloudenhoitoa on laiminlyöty. Hyvinvointia on rakennettu vuosien ajan velkarahalla ja kuplan varaan. Kriisin hoidossakin on tehty virhearvioita, mutta myös onnistuneita patoamisratkaisuja. Näin tilanne on saatu pidettyä hallinnassa ja kaikkein rajuimmilta romahduksilta on vältytty.

Sekin on totta, että tällaisenaan, jo vuosia sitten linjatuilla säännöillä, euroalue ei toimi. Säännöillä on pyyhitty pöytää ja oltu välinpitämättömiä. Siksi tarvitsemme tiukennuksia talouskuriin ja luottamuksen palauttamista. Viime viikon EU-johtajien huippukokous olikin askel oikeaan suuntaan. Sääntöjä alettiin jämäköittää ja kurinpalautuksesta sovittiin. Se on ainoa oikea tie kriisin todelliseen ratkaisuun eli luottamuksen palauttamiseen ja kansantalouksien tervehdyttämiseen. Ei pelkästään väliaikaisilla kriisitoimilla, vaan myös pidempiaikaisilla ratkaisuilla.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa meidän kaikkien päättäjien yhteinen tavoite on turvata Suomen talous ja työpaikat. Vaikka perussuomalaiset kysyvät oikeita kysymyksiä, heidän johtopäätöksiään on vaikea allekirjoittaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on puolestaan vakuuttunut, ettei kriisi korjaannu eristäytymällä ja silmiä ummistamalla. Me uskomme, että korjaamalla yhtenäisen euroalueen valuvikoja turvaamme parhaiten oman taloutemme. (Timo Soini: Kuka heitetään ulos?) Maailmanlaajuisessa taloudessa Suomi kun ei ole irrallinen kappale, vaan muiden maiden toimet vaikuttavat myös meidän hyvinvointiimme.

Retorisesti on helppo turvautua siihen ajatukseen, että ennen kaikki oli paremmin. Tälläkin kertaa perustelut uupuvat. Otetaanpa esimerkki: Sveitsiläinen arvostettu UBS-pankki on arvioinut, mitä eurosta irrottautuminen maksaisi Suomen kaltaiselle vahvalle taloudelle. Tämä mainostettu kaikkivoipainen irrottautuminen maksaisi ensimmäisenä vuonna 6 000—8 000 euroa jokaista suomalaista kohden, ja seuraavina vuosina summa liikkuisi vielä noin 4 000 euron tuntumassa. Kansantuotteemme supistuisi näin lähes 25 prosenttia. Päälle tulisi yritysten konkursseja, massatyöttömyys, epävakaata valuuttapolitiikkaa, viennin supistumista ja pankkien uudelleenpääomittamista. Hintalappu olisi lopulta satoja miljardeja euroja.

Arvoisa puhemies! Myönnetään, että edellinen esimerkki oli vain yksittäinen laskelma. Joka tapauksessa "piikki kiinni" -malli tulisi suomalaisille yrittäjille, perheille, työntekijöille kalliiksi. (Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä: Höpö höpö!) Kokoomuksen vaihtoehto on sen sijaan ratkaista vastuullisesti nykyiset ongelmat. (Timo Soini: Piikki auki!) Nyt on jo peloteltu sillä, että yhteinen päätöksenteko ja talouskuri ovat matka kohti itsenäisyytemme menettämistä, ja on vihjailtu, että Suomea viedään salaa kohti liittovaltiota. Maltillisesti tarkasteltuna voi viileästi todeta, että tänäkin syksynä eduskunnassa on useita kertoja keskusteltu Euroopan taloudesta: Pääministeri on antanut suurelle salille kaksi ilmoitusta ajankohtaisesta taloustilanteesta syyskuussa ja uudestaan marraskuussa. Lisäksi suuri valiokunta, jossa te, edustaja Soini, olette myös jäsenenä, on saanut jatkuvasti ajankohtaisimman tiedon ennen tärkeitä kokouksia. (Timo Soini: Ilmankos tästä jotain tiedän!) Tieto on vaihtunut, ja keskustelumahdollisuuksia on ollut useita.

On myös väitetty, että markka-aikana kaikki oli paremmin ja olisi paremmin edelleenkin. Onkohan ihan oikeasti näin? Tästä todennäköisesti unohtuu kääntää kolikko toisinpäin ja katsoa se toinen puoli. Euroaikana nimittäin suomalaisten elintaso on ylittänyt ensimmäistä kertaa Euroopan keskimääräisen tason. Olemme saaneet runsaasti vakautta ja turvaa yhteisestä valuutasta jo vuosien ajan. Pitkäaikaiset hyödyt esimerkiksi viennillemme on unohdettu, tai haluttu unohtaa, tässä nykyisessä kriisitilanteessa.

Yhteinen rahapolitiikka tarvitsee kuitenkin lisäpetrausta ja koordinaatiota. Viime viikon EU-johtajien kokouksessa saavutettiin merkittäviä parannuksia Suomen kannalta: Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n roolin kasvattaminen, yksityisten sijoittajien osallistuminen talkoisiin sekä jämäkkä tiukennus talouskuriin. Siitä kiitos neuvotteluihin osallistuneelle pääministeri Kataiselle.

Askelmerkit on nyt asetettu, neuvottelut jatkuvat, ja parannuksia haetaan. Kun Euroopan talouskriisi on syntynyt vuosien löperön politiikan seurauksena, niin sen korjausprosessikin on pitkä. Siinä vaaditaan meiltä kaikilta rakentavuutta ja kärsivällisyyttä.

Myös tulokset euromaiden tukipaketeista nähdään vasta pidemmän ajan kuluttua. Kriisimaista Irlanti on jo selkeästi pääsemässä jaloilleen. Myös uusimmat luvut Portugalista osoittavat maan nousseen taantumasta. Näiden maiden osalta euromaiden lainajärjestelyt ovat ainakin lyhyellä aikavälillä estäneet maiden täysimittaisen romahtamisen ja luoneet vakautta euroalueelle. Työ on kesken, luottamus ei palaudu vain auttavilla tukipaketeilla, vaan sillä, että kuri palaa jokaisen maan taloudenpitoon. (Timo Soini: Kyllä se köyhälle tulee nyt kuri!) Se on hyvä muistaa myös meillä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Suomi ei ole ollut syyllinen nykyiseen velkakriisiin. (Timo Soini: Siitä samaa mieltä!) On kuitenkin älytöntä ajatella, että vientivetoisena maana voisimme sivuuttaa kansainväliset ongelmat. Jatkuva eurokritiikki voi houkuttaa omassa poliittisessa ympäristössämme, mutta Suomen talouden ja pitkäaikaisen hyvinvoinnin kannalta on nähtävä pidemmälle ja toimittava rakentavasti yhteisessä Euroopan taloudessa.

Suomi on liian pitkään hokenut, mitä kaikkea vastustamme. Sillä tavalla ei rakenneta kestäviä ratkaisuja. On sanottava selkeästi, mitä haluamme, ja huolehdittava, että äänemme kuuluu niissä päättävissä pöydissä. (Timo Soini: Pidetään se veto-oikeus!) Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa, että Suomi tekee kaikkensa oman taloutensa ja työpaikkojensa turvaamiseksi osana yhtenäistä ja taloudellisesti vakaata Eurooppaa ja osana yhteisvaluutta euroa. Vain siten turvaamme suomalaisen hyvinvoinnin myös vastaisuudessa.

Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP on ollut ja on edelleen hyvin vahvasti kansainvälinen, eurooppalainen yhteistyöpuolue. Mukanaolo EU:n päätöksenteossa ja yhteisvaluutta eurossa on suomalaisten etu.

Perussuomalaisten ja yllättäen myös keskustalaisten vastuutonta haikailua markan perään on mahdotonta ymmärtää. Soinin ja Väyrysen tie johtaisi paluuseen aikaan, jolloin eläkeläiset, palkansaajat ja pienyrittäjät joutuisivat jälleen 90-luvun alusta tuttujen korkeiden korkojen ja devalvaatioiden maksumiehiksi. (Timo Soini: Missä ovat heinäsirkat?) Nyt jopa arvostettu edustaja Pekkarinen on ryhtynyt pelottelemaan asuntovelallisia vaatimalla markkaa takaisin.

EU ja euro ovat merkinneet vakauden lisääntymistä. (Timo Soini: No niin!) Nyt käynnissä olevassa kriisissä ei ole ensisijaisesti kysymys eurosta. On sama, mikä on valuutta, jos jatkuvasti eletään yli varojen. Nykyisen kriisin perimmäinen syy ei ole kuitenkaan laajaan julkiseen sektoriin perustuva hyvinvointivaltio, vaan pikemminkin sen puute. Varsinainen syy kriiseihin ympäri maailmaa on jo pitkään jatkunut ahneus ja lyhytnäköinen kvartaalikapitalismi. Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämä sama koskee muuten euroakin.

Sosialidemokraatit ovat vaatineet jo pitkään eettisesti vahvempaa markkinataloutta. Nyt tätä samaa vaaditaan ympäri maailmaa. Eettinen markkinatalous tarkoittaa ahneuden sääntelyä. Tarvitaan rahoitusmarkkinaveron kaltaisia välineitä, joilla keinottelua hillitään. Sijoittajien vastuun lisääminen on keskeinen osa tätä johdonmukaista linjaamme. Sijoittajavastuu eli rahojen menettämisen riski myös valtionlainamarkkinoilla on osa tervettä markkinataloutta. Riskin jättäminen vain veronmaksajille ei sitä ole.

Hallitusvaihdoksen myötä sosialidemokraat-tien vaatimukset ovat nyt myös Suomen tavoitteita. Hyvä, että ne ovat edenneet nyt myönteisesti myös EU-päätöksenteossa. Euroopassa on ollut jo liian pitkään vallalla konservatiivipuo- lueiden johdolla oikeistolainen talouspolitiikka. USA:sta tuttu julkisen sektorin vähättely ja yksityistäminen on pyritty ujuttamaan myös Eurooppaan. Veronkevennysten rapauttaman talouden jäljet näkyvät ja pelottavat. (Timo Soini: Nyt vasta sopeutetaan!) Suomen tulee olla rohkeasti toista mieltä ja puolustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia.

Suomen ääntä tarvitaan myös palauttamaan eurooppalainen keskustelu ja päätöksenteko takaisin kasvua ja työllisyyttä tukevaksi. Suomen oma toiminta kelpaa tässä esimerkiksi. Julkisen talouden tasapainottamisenkin yhteydessä meillä on panostettu kasvuun ja työllisyyteen, niin 90-luvulla kuin nytkin. Vastikään tehty raamiratkaisukin sopisi esimerkiksi muille maille.

Sosialidemokraatit kannattavat Suomen mukanaoloa tiivistyvässä, syvenevässä ja laajenevassa eurooppalaisessa yhteistyössä. Tässä yh-teydessä on tarpeen selkeäsanaisesti puolustaa jäsenmaiden ja kansalaisten tasavertaisuutta EU-päätöksenteossa. Suurilla mailla ei voi olla omia erivapauksia. Suomalaiseen tapaan meille sosialidemokraateille on ollut ja on tärkeää, että yhteisiä pelisääntöjä myös noudatetaan. Pelisääntöjä ei tule vaihtaa kesken pelin, ei hätäillen eikä sanellen. Päätösten runnominen ilman kunnollista ja avointa valmistelua ei voi olla EU:n tulevaisuus.

Liian vähälle keskustelulle on nyt jäänyt vakava legitimiteettikysymys eli kansalaisten luottamus EU:n päätöksenteon luotettavuuteen ja oikeutukseen. Kansalaisten huolta ja näkemyksiä ei tule aliarvioida. EU voi kehittyä vain avoimena, demokraattisena toimijana, jolla on kansalaisten tuki takanaan, kussakin jäsenmaassa.

Euroopan unionista on tehtävä vakausunioni. Se edellyttää luottamuksen ja demokratian vahvistamista. EU:n instituutioiden vahvistaminen on osa tätä demokratisoimista. Puolustamme edelleen vahvaa komissiota, sillä se on pienten maiden etu. (Timo Soini: Kuka sen valitsee?) Tätä Paavo Lipposen pääministerikausien perintöä on syytä vaalia.

Voimavaroja, myös taloudellisia voimavaroja, tulee voida käyttää yhteiseksi hyväksi. Kuitenkin jatkossakin kunkin maan tulee viime kädessä vastata omista velvoitteistaan. Yhteistä velkavastuuta ei ole eikä pidä ollakaan. Suomen ja suomalaisten taloudellisista vastuista ei voi sopia muiden jäsenmaiden toimesta. Päätöksenteon säilyttäminen yksimielisenä tältä osin, varsinkin yhteisömetodin ulkopuolella, on tarpeen jatkossakin. Suomen kuten myös Saksan osalta tätä edellyttää käytännössä myös perustuslaki.

Euroopan vakausmekanismin päätöksentekojärjestelmän osalta yksimielisyysvaatimus on Suomen selvä linja. Se on hallituksen linja, jolle eduskunnan enemmistö antoi suuren valiokunnan kautta tukensa. Sosialidemokraatit ovat tämän linjan takana. Ei sen puolustamisessa pitäisi olla mitään ihmeteltävää. Tämän linjan pohjalta tulee hakea neuvotellen ratkaisu, joka huomioi perustellut näkökohtamme. Nyt on syytä edellyttää kaikilta malttia ja kärsivällisyyttä. EU:n päätöksentekojärjestelmän uudistaminen ei ole, eikä se voi olla, yhden viikonlopun asia, vaan se on tehtävä huolella ja harkiten.

Arvoisa puhemies! Suomella ja suomalaisilla on ollut historian saatossa hyvää harkintakykyä monissa vaikeissa tilanteissa. Uskon, että tälle viisaudelle ja harkinnalle on käyttöä myös nyt. Monen muun maan ollessa tavalla tai toisella asianosaisena "jäävi" meneillään olevassa kriisissä, tulee Suomen kaltaisten maiden pitää pää kylmänä. Nyt puhutaan isoista asioista ja isoista rahoista. Senkin vuoksi hallituksen linjalle on nyt annettava täysi tuki.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisen puolueen ensimmäisessä tavoiteohjelmassa vuodelta 1995 todetaan: "Suomen tulee suhtautua pidättyvästi unionin toiminnan laajentamiseen puolustuspolitiikan, yhteisen rahan ja vero- ja sosiaalipolitiikan osalta. Haluamme EU:n kehittyvän itsenäisten kansakuntien liittona — ei liittovaltiona. Kansallista päätösvaltaa ei saa heikentää!"

Vuoden 1999 eurovaaliohjelmassamme varoitimme Suomen EU-linjasta: "EU:n toiminnan syventäminen ja laajentaminen nykyisellä toiminta- ja tapakulttuurilla on vastuutonta." Perustelimme varoitustamme seuraavasti: "Euro tulee lähivuosina joutumaan kasvaviin vaikeuksiin. Yhteinen valuutta lisää painetta yhdenmukaistaa vero- ja finanssipolitiikkaa, joka vaarantaa suomalaisen hyvinvointivaltion perustan ja oikeudenmukaisen sosiaalipolitiikan."

Vuonna 2005 linjasimme tavoiteohjelmassamme seuraavaa: "Puolueemme edellyttää, että Suomi osallistuu kansainväliseen politiikkaan itsenäisenä valtiona. - - Pienten kansojen veto-oikeus EU-päätöksiin on säilytettävä. - - Vastustamme eduskunnassa kaikkia niitä esityksiä, joilla Suomen asemaa heikennetään. Suomalaisten päätösvaltaa ei saa siirtää ylikansallisille elimille."

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti sanottuna me perussuomalaiset, joita on usein perustuslaillisiksikin nimitetty, johdonmukaisesti puolustamme lakia, järjestystä sekä Suomen kansaa ja kansalaisia. Voidaan olla poliittisesti montaa mieltä Suomen valtion päätösvallasta ja sen turvaamisesta, mutta suomalaisten, eli Suomen kansan, päätösvallasta ei voida olla kuin yhtä mieltä: sitä ei ole lupa siirtää pois kansalta, kansan ulottumattomiin. Perustuslakimme mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Jos tätä asetelmaa siitä, kenelle valta viime kädessä palautuu, halutaan muuttaa, pitää silloin suorittaa kansanäänestys, jonka tulos on vallan siirtoa puoltava. Kun perustuslakimme käytännössä estää esimerkiksi EVM-sopimuksen hyväksymisen Suomen osalta, aina on mahdollisuus hakea hyväksyntää kansalta.

Vuoden 2007 eduskuntavaaliohjelmassamme totesimme, että "EU on ökykapitalistinen hanke, jolla yritetään täyttää suurpääomapiirien taskut rahasta, ja vastaavasti luoda Eurooppaan arvotyhjiö, jossa vain rahalla on väliä. Isot keinotekoiset kokonaisuudet, jotka perustuvat kaiken lisäksi vain materialistisille arvoille, ovat perussuomalaisten mielestä tuhoon tuomittuja".

Arvoisa puhemies! Toimivuudessa EU siis painii samassa sarjassa Neuvostoliiton kanssa. Siinä sarjassa ei muuten voittajia ole. Sisältökin muistuttaa päivä päivältä enemmän verrokkiansa. Puoli vuosikymmen euron käyttöönoton jälkeen alkoi tulla ensimmäisiä niin sanottuja uutisia myös siitä, että Suomi ei ole hyötynyt myöskään euroalueeseen liittymisestä, kun tilannettamme on verrattu rahaliiton ulkopuolisiin muihin Pohjoismaihin. Itse asiassa pelkkä jäsenyys Euroopan talousalueessa Etassa olisi ollut Suomelle paras ja riskittömin ratkaisu.

Eliitin turvallisuuspoliittisista perusteluista EU:hun liittymiselle on Suomen miinakieltopäätöksen jälkeen enää turha edes puhua. Tuntuu pikemminkin, että puolustuspolitiikastamme on tullut alisteinen Suomen EU-politiikalle, jäsenyyttä juurruttamaan istutettu idealismin kukkanen.

Arvoisa herra puhemies! Nyt vuonna 2011, kun eduskunnassa on vuoden 1995 yhden suoraselkäisen perussuomalaisen viitoittamana 39 suoraselkäistä perussuomalaista kansanvallan puolustajaa, on tullut aika katsoa totuutta silmiin. Olemme saaneet ryhtiliikkeen aikaan eduskunnassa laajemminkin, niin että enää täällä ei pystytäkään katsomaan läpi sormien kaikenlaista kansanvallan haudan kaivamista kuten ennen. Mutta vielä eivät ole rangat suoristuneet riittävästi, vaan poliittinen skolioosi taivuttaa yhä liian monen kansanedustajan rankaa kohti Brysseliä, pimeyden ydintä.

Me perussuomalaiset vaadimme, että kaikenlainen tarkoitushakuinen poliittinen tulkinta ja kikkailu sekä lehmänkaupat, joita vanhat puolueet ovat keskenään harrastaneet, on vihdoin pystyttävä jättämään historiaan ja siirryttävä 2000-luvulle. Toivotamme kaikki selkärangan omaavat tervetulleiksi ryhdikkääseen joukkoomme taistelemaan suomalaisen kansanvallan ja tule-vien sukupolviemme tulevaisuuden puolesta lyhytnäköistä rappiopolitiikkaa vastaan, josta politiikasta niin moni on sanoin ja teoin saattanut itsensä riippuvaiseksi. Vieroitushoito alkaa sillä, että tunnustetaan riippuvuuden olemassaolo. Nyt on kuunneltava riippumattomia, niitä, jotka ovat varoittaneet, jotka ovat olleet oikeassa, nyt on kuunneltava kansaa. Pukki ei voi olla kaalimaan vartijana.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan ongelmamaissa vallassa ovat vuoroin vierailleet vasemmiston ja porvariston edustajat. Heillä on tässä salissa veljespuolueensa. Siten kyse on paitsi eurojärjestelmän myös edellä mainittujen aatesuuntien kriisistä. Ilman nykyisen kaltaista valuuttaunionia ne eivät olisi pystyneet halpahintaisesti kosiskelemaan kansaa eri Euroopan maissa, ja toisaalta ilman epädemokraattisten ylikansallisten rakenteiden luomista niiden kannatuksen taso tulee romahtamaan nykymuotoisen EU:n mukana. On inhimillistä pitää kiinni vallastaan, mutta kun se tehdään toisten kustannuksella, se ei ole oikein.

EU:n idean isät, Jean Monnet ja Altiero Spinelli, toivoivat käytännössä alusta asti nyt hahmotellun liittovaltion ja velkaunionin luomista. Niinpä EU-päätöksenteossa asemiin ovat päässeet jo pitkän aikaa vain federalismin uskoa tunnustavat puhdasoppiset, joten asioihin perehtyneelle ei voinut tulla yllätyksenä se, mihin rahaliitto johtaa. Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö olivat sen verran sivistyneitä, että he kyllä tiesivät, mikä Suomen kansaa odottaa, kun he kansaa kuulematta veivät suomalaiset rahaliittoon.

Me perussuomalaiset emme pelkää kansaa emmekä perustuslakia. Me emme pelkää itsenäisyyttäkään, koska olemme valmiita puolustamaan sitä. Perussuomalaisten linja on suomalaisille ja pitemmän päälle myös kaikille tavallisille eurooppalaisille hyvä. Piikki kiinni heti ja valta kansalle.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Kimmo Tiilikainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euromaiden yhteistyö ei ole toiminut kuten odotettiin. Yhteisiä pelisääntöjä on härskisti rikottu, monet eteläiset hulivilimaat ovat velkaantuneet holtittomasti. Ylivelkaantuminen on syössyt koko euroalueen talouskriisiin.

Kriisiä on ratkottu kuukausi toisensa jälkeen. Euroopan päämiehet ovat palanneet huippukokouksista useita kertoja vakuuttamaan, että nyt asiat oikenevat. Näin ei valitettavasti ole käynyt, rahoituskriisi ei ole ohi vielä pitkään aikaan.

Samalla kansalaiset koko euroalueella, ei vain täällä Suomessa, kysyvät, mitä tästä tulee. Poliitikot puhuvat omaa mongerrustaan integraation syventämisestä, yhteisvastuun kasvattamisesta ja julkeimmat jopa valtioiden välisestä darwinismista, jossa valtaa on vain sillä, jolla on rahaa. Onko tällaisella politiikalla kansalaisten silmissä hyväksyttävyyttä? Sortuuko yli satavuotias suomalainen kansanvalta eurooppalaisen rahajärjestelmän jalkoihin?

Arvoisa puhemies! Velka on velkaa tulevaisuudelta ja maapallomme kestokyvyltä. Raja alkaa tulla vastaan. Keräämmekö satojen ja tuhansien miljardien pelastuspaketteja vain pitääksemme yllä ekonomistien unelmaa jatkuvasta kasvusta? Olisiko aika luopua jatkuvan kasvun utopiasta? Petämmekö itseämme, jos uskottelemme voivamme hoitaa avaruudelliset velat tulevan vuosikymmenen talouskasvulla yhden maapallon voimavaroin? Meidän on myönnettävä, että Euroopassa edessämme on hitaan kasvun tai jopa köyhtymisen vuosikymmen.

Keskusta haluaa, että Suomi on aktiivinen kansainvälinen toimija EU:ssa ja sen ulkopuolella, kun ratkotaan ihmiskunnan kannalta suuria kysymyksiä. Näitä ovat ruuan ja puhtaan veden riittävyys kasvavalle väestölle, luonnonvarojen ylikulutuksen lopettaminen, ilmastokriisin ratkaiseminen, ihmisoikeuksien ja rauhan edistäminen. (Tuija Brax: Hyvä, Kimmo!) Euroopan talouskriisistä on tehty suurin poliittinen kysymys. Se kertoo vääristymästä politiikan ja talouden suhteissa. Tärväämmekö aikamme poliittisina päättäjinä kulkemalla harhaanjohtavien pillipiipareiden perässä? (Timo Soini: Ketä ne on?)

Kun niukempaan aikaan sopeudutaan, on vaalittava yhteiskuntien eheyttä. (Timo Soini: Hallitus vai oppositio?) Lyhytnäköistä olisi pelkästään leikata Lipposen ja Niinistön sinipunan tavoin sosiaaliturvaa, eläkkeitä ja julkisia palveluita. Viime laman seuraukset näkyvät edelleen ihmisten elämässä eriarvoisuutena. Onko se myös Kataisen ja Urpilaisen linja? (Timo Soini: On, on!) Keskustan mielestä verotuksen kautta myös hyväosaisten on osallistuttava sopeutukseen. Suomalaisia ei saa jakaa voittajiin ja häviäjiin.

Arvoisa puhemies! Syksyn aikana eduskunta on joutunut tekemään kiireessä merkittäviä lin-jauksia epämääräisen tiedon pohjalta. Tämä asettaa vakavan haasteen demokraattiselle päätöksenteolle. Euroopan unionin tavoitellessa eurojärjestelmää ilman kriisiä lopputuloksena saattaakin olla eurojärjestelmä ilman demokratiaa. Velkaongelma pysyy mutta päätösvalta menee. Tätä keskustan eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä hallituksen olisi pitänyt keskittyä luomaan taloudenhoidoltaan vastuullisten jäsenmaiden rintamaa, joka haluaa vakauttaa euron mutta säilyttää kansallisen itsemääräämisoikeuden, budjettivallan ja rajata veronmaksajien vastuut selvästi. Sen sijaan hallitus on ajanut puolessa vuodessa itsensä nurkkaan ja hukannut Suomen luottamuspääoman.

Joulukuun Eurooppa-neuvosto ei valitettavasti tuonut ratkaisuja velkakriisiin vaan lisää avoinna olevia kysymyksiä. Sijoittajavastuuta heikennettiin, ja Euroopan vakausmekanismin päätöksenteko jäi epäselväksi. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että EVM-sopimuksesta neuvotellessaan hallitus noudattaa Suomen perustuslakia. Eivät komission merkelit eikä sarkozyt saa kasvattaa vastuitamme vastoin omaa tahtoamme.

Keskustan eduskuntaryhmä vastusti aikoinaan Suomen liittymistä yhteisvaluuttaan ensimmäisten jäsenmaiden joukossa. Vastustimme Suomen liittymistä euroon, kun Lipponen ja Niinistö meitä ytimiin veivät. Katsoimme, ettei Suomi kuulu alueeseen, johon tuli talouden rakenteiltaan, tuottavuudeltaan ja toimintakulttuuriltaan hyvin erilaisia valtioita. (Ilkka Kanerva: Ei, vaan silloin oli keskustalla kysymys aikataulusta, ei siitä, että mennään, vaan aikataulusta!)

Nyt olemme tahtomattamme kysymässä, voidaanko Talous- ja rahaliiton valuviat vielä korjata. Voidaanko valuviat vielä korjata? Millä ehdoilla Suomi voi olla tukemassa euron vakauttamista? Mitä vakauttamispäätökset merkitsevät pienen jäsenmaan vaikutusmahdollisuuksille?

Keskustan eduskuntaryhmä on valmis yrittämään nykyisen valuuttamme euron pelastamista mutta emme hinnalla millä hyvänsä, emme hinnalla millä hyvänsä. Jos haluamme pelastaa yhteisvaluutan, sääntöjä on noudatettava tinkimättömästi, sääntöjen rikkojia sanktioitava automaattisesti ja jokaisen jäsenmaan vastattava itse veloistaan. Yhteisvastuun tie on kuljettu loppuun.

Velkaantuneiden maiden on tasapainotettava oma taloutensa. Ylivelkaantuneiden maiden kohdalla on tehtävä velkasaneeraus. Vain silloin holtittomasti maksukyvyttömille velkaa jakaneet sijoittajat joutuvat vastuuseen virheistään. Jos euromaa ei pysty yhteisesti asetettuja talouden ja vakauden ehtoja noudattamaan, sen paikka ei ole eurossa. Korjausliikkeiden tekeminen ei edellytä liittovaltiota, ja liittovaltiolle keskusta sanoo "ei". Kuri, järjestys ja sanktiot voidaan toteuttaa yhdessä sopimalla ja sopimuksia noudattamalla.

Velkaantuneiden maiden talous ja sen sopeuttaminen edellyttää kipeitä leikkauksia. Se voi johtaa kurjistumisen kierteeseen, jossa supistuva talous ja leikkaukset seuraavat toisiaan tavalla, joka saa kansalaiset kadulle kaatamaan hallituksia. Seuraus voi olla kaaos. Euroopan keskuspankin harkittu puuttuminen voisi helpottaa sopeutumista. Koko euroalueen lievä devalvoituminen edistäisi Euroopan talouden tervehtymistä ja palauttaisi ikääntyvän mantereemme rapistuvaa kilpailukykyä.

Jos näihin toimiin ei löydy halua tai kykyä, on mahdollista, että euroalue ei pysy kasassa. Keskusta ei toivo euroalueen hajoamista, mutta siihenkin pitää varautua. Se ei merkitsisi väistämättä paluuta vanhaan markkaan, vaan siinä tapauksessa meidän tulisi selvittää myös mahdollisuuksia yhteiseen valuutta-alueeseen meitä kulttuurisesti, yhteiskunnallisesti ja maantieteellisesti lähellä olevien maiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Eurokriisin varjossa Suomen oma talous uhkaa jäädä hunningolle. Keskusta on esittänyt vaihtoehdon: ottaisimme vuoden jokaisena päivänä miljoona euroa vähemmän velkaa kuin Kataisen hallitus mutta säilyttäisimme silti toimivat julkiset palvelut lähellä ihmisiä. Hallituksen jahkaillessa talouden pohja murenee viikko viikolta.

Edellä sanotun perusteella teen seuraavan epäluottamusehdotuksen:

"Hallitus on laiminlyönyt Suomen talouspolitiikan hoidon, kasvattanut hallitsemattomasti yhteisvastuuta ja Suomen vastuita eurokriisin hoidossa sekä ajanut Suomen Euroopan unionissa sivuraiteille. Tästä syystä Kataisen hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Anna Kontula /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset esittävät välikysymyksessään huolen siitä, mihin euroalue on matkalla ja millä eväillä hallitus aikoo luovia Suomen kriisin läpi. On totta, että eduskunta on vuoden kuluessa joutunut päättämään isoista asioista kiireessä ja vajailla tiedoilla. Samoin pitää paikkansa, että koko poliittinen prosessi on vuosia myöhässä ja että rakenteelliset ratkaisut olisi ollut viisaampaa etsiä ennen myrskyn puhkeamista. Ilmeistä on sekin, että puolen vuoden olemassaolonsa aikana hallitus on joutunut tarkistamaan kurssia niin monta kertaa, että ei ole lainkaan ihme, jos joku on pudonnut kurvissa kyydistä. Toisaalta jähmeämmällä päätöksenteolla Suomi olisi jo kokonaan ulkona pelistä.

Hallituksen linjaa hämärtää, että monia joulukuun eurokeskustelun teemoja ei osattu ennakoida vielä kesäkuun hallitusohjelmassa. Lisäksi suomalaista europolitiikkaa kuitenkin surkastuttaa se onneton tosiasia, että tällä hallituksella on ehkä Suomen historian luokattomin oppositio. (Timo Soini: Oho, hajonnut puolue!) Keskustaa ei Euroopan talouskriisi näytä ihmeemmin kiinnostavan. Välikysymyksen perusteella perussuomalaisille taas näyttäisi riittävän, että pommien putoillessa piiloudutaan suomalaisen kuusen alle. (Välihuutoja)

Mikäli eduskunnan työjärjestys sallisi välikysymyksen opposition toiminnasta, nyt olisi sen paikka. Länsimaisessa demokratiassa opposition velvollisuutena on haastaa hallitusta ja nostaa keskusteluun vaihtoehtoja. Perussuomalaisten välikysymyksessä tämä tärkeä tehtävä kutistuu kepeisiin heittoihin euromaiden velaksi elämisestä ja pöhöttyneestä julkisesta sektorista. (Timo Soini: Hyvänen aika!)

Kriisin pelkistäminen valtioiden velkaongelmaksi on laiskaa politiikkaa. Eurovaltioiden velka-aste ei nimittäin ole tänään merkittävästi korkeampi kuin 20 vuotta sitten Saksaa, Ranskaa ja Kreikkaa lukuun ottamatta. Julkinen velka ei selitä, miksi nyt on kriisi ja hetki sitten ei ollut. Ei, tämän taloussolmun ytimessä on markkinoiden vapauttamisesta seurannut pankkien holtiton velkaantuminen. Rahoituslaitosten nyt vetäessä virtuaalirahaa takaisin on velkarahaa liikkeellä vähemmän ja kalliimmalla.

Perimmältään Euroopan talouskriisi on siis poliittinen kriisi: Johdonmukainen uusliberaali talouspolitiikka on lopulta saattanut itsensä umpikujaan. Suurimpia voittajia säännöllisesti suojelevan vapaan markkinajärjestelmän poliittinen legitimiteetti horjuu. Vaikka ongelman juurena siten on siis markkinoiden kurittomuus, jonkin kummallisen ajatusvirheen seurauksena ratkaisuksi ei Suomen oppositiostakaan huudeta markkinakuria vaan valtioiden tiukempaa valvontaa.

Puutteellinen analyysi kriisin syistä on johtanut siihen, että ratkaisuvaihtoehdoistakin suomalaiseen keskusteluun siilautuu vain hyvin pieni osa. Meillä ei vakavasti pohdita esimerkiksi suoraa keskuspankkirahoitusta, jolloin valtioiden ei tarvitsisi ryömiä markkinoiden edessä anelemassa kohtuukorkoista velkaa. Ei myöskään käydä keskustelua pankkien pilkkomisesta, vaikka sillä voitaisiin estää järjestelmän vakautta uhkaavien superpankkien synty. Pilkkominen toimintaperiaatteen mukaan taas mahdollistaisi tuen suuntaamisen reaalitalouden kannalta välttämättömien toimintojen turvaamiseen.

Vielä ei Suomessakaan uskalleta sanoa ääneen, että tähänastiset leikkaus-, sopeutus- ja yksityistämisohjelmat ovat useammin pahentaneet kuin helpottaneet kriisivaltioiden tilannetta. Jos Euroopan suhteellisen suljetuilla sisämarkkinoilla kaikki säästävät samanaikaisesti, väistämätön seuraus on kokonaiskysynnän romahdus ja työttömyys, jotka taas entisestään kasvattavat alijäämiä. Tänään sisäinen devalvaatio upottaa Kreikan, mutta on vain ajan kysymys, milloin tiukka talouskuri puree myös kolmen A:n kerhoon. Nyt tarvittaisiinkin kiireesti julkisen sektorin investointeja ja rautateiden kaltaista vihreää infrastruktuuria niin Suomessa, Ranskassa kuin Kreikassakin.

Viime kuukausina Euroopan talouden tilanne on muuttunut nopeasti. Siksi myös poliitikkojen on ollut pakko ottaa kantaa jatkuvasti uusiin tilanteisiin. Poliittisen kurssin pitäminen on haasteellista, kun vain kuukausi sitten tehty linjaus saattaa vastata kysymykseen, jota ei enää ole. Silti näitä ajassa eläviä päätöksiä on voitava arvioida pysyvämpiä periaatteita vasten. Vasemmistolla tällaisia periaatteita on kolme: demokratia, sijoittajavastuu ja eurooppalaisten hyvinvointirakenteiden puolustaminen.

Keskellä rahan myllerrystä on muistettava, että Eurooppa ei ole osakeyhtiö vaan ihmisten koti. Ei pidä tehdä suunnitelmia, jotka siirtävät valtaa markkinoille tai muuten demokraattisen kontrollin tavoittamattomiin. Siksi vasemmisto ei hyväksy Suomen taloudellisen suvereniteetin sulattamista määräenemmistöpäätöksiin. Päinvastoin on kehitettävä järjestelmiä, jotka lisäävät kansalaisten mahdollisuutta päättää itseään koskevista asioista ja valvoa valitsemiaan päättäjiä. (Timo Soini: Pitäkää se linja kans!) On saatava rahoitusmarkkinavero, joka valvoo ja viilentää keinottelua.

Vasemmiston toisen periaatteen mukaan on verot käytettävä kansalaisten, ei pankkien omistajien tukemiseen. Kapitalistisessa järjestelmässä sijoittamiseen kuuluu riski, varsinkin riskisijoittamiseen. Se tarkoittaa, että jos ei velallinen pysty maksamaan, tappion kärsii velkoja. Mikäli yhteiskuntien toiminnan turvaaminen kuitenkin edellyttää pankkien julkista pääomitusta, on tuen oltava vastikkeellista ja kasvatettava pankkien julkista omistusta.

Kolmanneksi vasemmisto muistuttaa, että tässä sirkuksessa politiikan ensimmäinen tehtävä on kantaa huolta eurooppalaisten hyvinvointirakenteiden tulevaisuudesta. Jokaisen konferenssin, sopimuksen ja tukipäätöksen taustalla on kysymys siitä, miten se auttaa ihmisiä järjestämään arkeaan ja lapsia saamaan laadukasta opetusta, miten se takaa sairaille hoitoa ja tulottomille perusturvan.

Valitettavasti tämä näkökulma unohtuu liian usein niin hallituksen kuin oppositionkin puheenvuoroista. Liian paljon huolehditaan markkinoiden reaktioista ja liian vähän työttömyydestä ja epätasa-arvosta, joita ympäri Eurooppaa toteutetut leikkaukset ruokkivat.

On selvää, että tästä tilanteesta ei ole varmaa tai turvallista ulospääsyä. Juuri siksi on uskal-tauduttava vertailemaan ennakkoluulottomasti myös vähemmän ilmeisiä vaihtoehtoja — ja ehkä erityisesti niitä — kuitenkin muistaen, että talouden toimivuus mitataan sen kyvyllä luoda ihmisille mahdollisuus ennakoitavaan ja hallittavaan arkeen.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymyksessä lueteltiin joukko asioita, joihin Suomen ei pidä osallistua: oman tärkeimmän poliittisen yhteisönsä toimintaan ja päätöksentekoon. Siitä, mitä meidän pitäisi tehdä, välikysymyksessä ei oikeastaan puhuta. (Eduskunnasta: Olihan siellä!) Edustaja Soini luetteli joukon nimekkäitä ekonomisteja, jotka ovat kritisoineet euroa, mutta hän ei sanonut, mitä perussuomalaiset ajattelevat markkaan siirtymisestä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Sanottiinhan siellä!)

Mitä hyvänsä tästä kriisistä syntyy tai seuraa, mikään siitä ei ole jotain sellaista, mitä perussuomalaiset ovat ajaneet. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät ole esittäneet vaihtoehtoa tai uusia ratkaisuja. (Timo Soini: Kolmekohtainen ohjelma!) — Edustaja Soini, "ei, ei ja ei" taisi olla teidän kolmekohtainen ohjelmanne. Ja edustaja Soini, te saatte olla eri mieltä, totta kai te saatte olla eri mieltä, mutta lopettakaa jo se marttyyriksi heittäytyminen. (Timo Soini: Kaksi kertaa kyllä!) Silloin kun olette eri mieltä, teidän täytyy myös kestää meidän muiden analyysi teidän ehdotuksistanne tai niiden puutteesta. (Timo Soini: Sinä sanoit, ettei yhtään ollut!)

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä ja suomalaisessa keskustelussa yleisemminkin kriisin syynä on nähty nimenomaan tiettyjen maiden velkaantuminen liikaa. Perussuomalaiset erikseen korostavat sitä, että nimenomaan yhteisvaluutta on mahdollistanut tämän velkaantumisen. Mutta ei tässä kriisissä ole kysymys pelkästään siitä, että julkiset taloudet ovat velkaantuneet. Monet nyt vaikeuksissa olevista maista ovat olleet velkasuhteeltaan ennen vuoden 2008 finanssikriisiä täysin normaaleja, esimerkkeinä Irlanti ja Espanja. Ehkä tämä muiden velkaantumisen korostus Suomessa johtuu osittain siitä, että meillä on jostain syystä hieman ylemmyydentuntoinen tarve korostaa sitä, ikään kuin emme itse olisi usein historian aikana myös velkaantuneet.

Mittavia finanssikriisejä on aina seurannut vaikea reaalitalouden taantuma ja ongelmia rahoitusmarkkinoilla. Näin on tapahtunut riippumatta siitä, missä valuuttajärjestelmässä kukin on elänyt. Tällä hetkellä vaikeuksissa ovat myös euron ulkopuoliset maat ja niissä elävät ihmiset. Tavallisten ihmisten arjessa leikkaukset palkoissa tai julkisissa palveluissa tuntuvat aivan riippumatta siitä, missä valuutassa ne tapahtuvat.

Arvoisa puhemies! Mitä Euroopassa ja Suomessa sitten pitää tehdä? No, maiden tulee huolehtia julkisesta taloudestaan paremmin kuin tähän asti on tehty. Ei ole järkevää velkaantua liikaa. Se lisää riippuvuutta rahoittajista, eikä korkea velka ole ollut mikään erityinen merkki hyvästä hyvinvointivaltiosta. Emme me ole kadehtineet Kreikan hyvinvointijärjestelmää. Taloutta on myös mahdollista tasapainottaa silloin, kun torjutaan harmaata taloutta ja estetään veronkiertoa. Myös se on velkaantumisen estämistä. Suurimmassa osassa Euroopan maita on tämän kriisin aikana tehty eläkeuudistus, ja sekin on oikeudenmukaista, että eliniän odotteen pidentyessä töitä tehdään pidempään.

Arvoisa puhemies! Toiseksi: Finanssisektorin sääntöjen ja riskinoton täytyy muuttua, ja finanssisektorin tulee osallistua nykyistä huomattavasti selkeämmin veronkantoon. Tätä työtä on Euroopassa kriisin puhkeamisen jälkeen tehty, olemme tehneet useita hyviä päätöksiä, mutta meiltä puuttuvat päätökset transaktioveroista ja muista finanssisektorin veroista. Veroparatiiseista tälläkin hetkellä iso osa on Euroopan unionin alueella, sen sisällä. Me tarvitsemme tiukempaa valvontaa, automaattista tietojenvaihtoa, jotta voimme varmistua verotuloista, jotta voimme varmistua siitä, että kaikki noudattavat yhdessä sovittuja sääntöjä. Näitä esityksiähän perussuomalaiset eivät voi tehdä, koska ne edellyttävät tiukkaa eurooppalaista yhteistyötä.

Kolmanneksi: Meidän täytyy rakentaa tulevaisuutta. Mahdollisuudet hallita velkaa liittyvät omalla karulla tavallaan tulevaisuudenuskoon, jota Euroopassa näyttää välillä olevan vähemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Aasiassa. Kyky hallita velkaa liittyy siihen, luotammeko itse siihen, että voimme synnyttää uutta, luoda uusia työpaikkoja, pitää kiinni siitä, että entiset säilyvät. Me tarvitsemme investointeja. Pelkkä säästäminen tulee tarkoittamaan sitä, että menetämme työpaikkoja, jos emme samalla valitse sitä, mihin investoimme, missä haluamme rakentaa uutta. Tuntuu selvältä, että Euroopan kannattaa investoida nimenomaan kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan, resurssitehokkaaseen talouteen. Jos rakennamme ilmastopolitiikassa edistyksellistä, resurssitehokasta Eurooppaa, meillä saattaa olla myös jotain annettavaa ja myytävää Euroopan ulkopuolelle.

Luonnonvarojen ylikulutus ja ilmastoriskien hallitsematon kasvu ovat lopulta suurempia ongelma kuin nyt käsillä oleva rahoitusvakauden kriisi. Me tarvitsemme uusia ideoita, uusia työpaikkoja ja tarvitsemme sellaiset rajat, jotka voi ylittää. Tarvitsemme sitä, että tänne voi muualta maailmasta tulla tekemään töitä, rakentamaan omaa elämäänsä.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana akuutin kriisin hoitamisesta.

On mielestäni selvää ja hyvä sanoa avoimesti, että tehdyt päätöksen jo tähän mennessä tiivistävät unionia. Tässä kohtaa perussuomalaisten analyysi on varmasti aivan oikea. En itse ole samaa mieltä, että tämä olisi tehty salassa joltakulta, mutta unionia kiistämättä nämä päätökset ovat tiivistäneet. Me olemme riippuvaisia toisistamme, tunnustamme sen nyt ehkä avoimemmin kuin aikaisemmin, ja olemme tiukentaneet keskinäisten sääntöjemme valvontaa.

Ongelmissa olevia maita tulee välikysymyksenkin mukaan lainoittaa IMF:n kautta, mutta jostain syystä kysyjät unohtivat, että IMF olemme myös me. Myös IMF:n kautta lainoittaminen vaatii meiltä panostuksia. Emme me pääse tätä pakoon kiertämällä ongelmaa jollain tavalla Euroopan unionin ulkopuolelle. Se nyt on tässä varmasti tullut todettua monta kertaa, että Suomen hallitus tätä IMF-reittiä on aktiivisesti ajanut jo pitkään.

Viimeiseksi, arvoisa puhemies, on mielestäni myös hyvä tunnustaa se, että osa tästä kriisistä liittyy siihen, millä tavalla euroalue on rakennettu, ja ehkä ennen kaikkea siihen, minkälainen on keskuspankin rooli euroalueella. Muualla keskuspankit toimivat voimakkaammin rahoitusvakauden takaajina, markkinat luottavat, että ne toimivat tällä tavalla. Meillä keskuspankin rooli on ollut kapeampi. Uskon itse, että kriisistä selviämistä auttaisi yhdistelmä, jossa maat huolehtivat omasta julkisesta taloudestaan, ja tämä antaisi Euroopan keskuspankille luottamusta toimia aktiivisemmin myös eurooppalaisen kasvun ja työllisyyden takaajana.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! De sannfinländska interpellanterna gör det lätt för sig. Genom att ytterst selektivt välja ut några internationella och inhemska ekonomiska experter som har ifrågasatt euron försöker de legitimera och auktorisera sitt motstånd mot den gemensamma europeiska valutan.

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista tässä yhteydessä on, että niin monet amerikkalaisista, joihin perussuomalaiset vetoavat, edesmennyt Milton Friedman etunenässä, ovat leimallisesti sellaisia uusliberalistisia ajattelijoita, jotka muo- vasivat presidentti Reaganin ja pääministeri Thatcherin puhdasoppista kapitalistista talouspolitiikkaa. On kiinnostavaa, että nämä poliittisen oikean laidan miehet ovat nyt perussuomalaisten auktoriteetteja.

Ärade talman! Sannfinländarna bortser helt från att Finland ju inte stöder Grekland och andra euroländer i trångmål bara för dessa länders skull utan framför allt för vår egen skull och som ett litet exportberoende land. Låt oss titta på det sannfinländarna kallar sitt tydliga alternativ: Det vore säkert inte "schysst" att finländska skattebetalare skulle stå för hela "kalaset", men så sker ju inte heller. Men det ligger i dessa skattebetalares intresse att vi bidrar med den andel som motsvarar vår ekonomiska bärkraft. Då hela det "kalas" EU-toppmötet i förra veckan beslutade om uppgår till 200 miljarder euro är Finlands andel 3,8 miljarder. Det är alltså mindre än 2 procent, och för den insatsen står Finlands Bank, inte statsbudgeten denna gång. Till exempel Sverige, Danmark och Norge bidrar också.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä todetaan edelleen, että riskien ottajien tulisi vastata riskeistä, jos kriisimaiden velat leikataan. Näitä riskien ottajia ovat ennen kaikkea pankit ja vakuutusyhtiöt. Jos ne kaatuvat, tästä kärsisivät nykysäännösten mukaan viime kädessä eurooppalaiset veronmaksajat tallettajina, vakuutuksenottajina ja osakesäästäjinä mutta myös veronmaksajina, työntekijöinä ja eläkeläisinä, kansalaisina.

Hyvät ystävät! Tulevaisuutta ajatellen Euroopalla on oltava parempi valmius pankkikriisin torjuntaan. Sitä ei tehdä pelkästään pitämällä yksipuolisesti pankkeja pääsyyllisinä ja korostamalla riskien ottajien vastuuta. Perustellusti Sixten Korkman on vaatinut EU-instituutioiden vahvistamista pankkivalvonnassa ja yhteisön pankkien selvitysjärjestelmää.

Tulevien huippukokouksien on kiinnitettävä enemmän huomiota pankkien pääomien vahvistamista koskevien päätösten toimeenpanoon ja niiden valvontaan ja huolehdittava siitä, että meillä on järjestelmä, joka ei kohdistu kohtuuttomalla tavalla veronmaksajiin. Sveitsissä on hyväksytty esimerkiksi uudet säännöt koskien pankkeja, jotka ovat "too big to fail", säännöt, jotka takaavat pankkien ydintoiminnan eri tavalla kuin valtion rahoituksella.

Värderade talman! Sannfinländarna prisar vidare Internationella valutafonden IMF som den enda rätta instansen att bistå länder i kris. Som det har sagts här tidigare, kan det inte ha undgått att IMF i högsta grad är involverat och att dess roll nu ytterligare stärks — väldigt mycket på ett finländskt krav. Men ett valutaområde bär också sitt eget ansvar.

Det är också, bästa vänner, hög tid att undersöka vilka våra politiska alternativ är, heter det i interpellationen. I så fall gäller det framför allt att utreda kostnaderna och konsekvenserna för vårt nationalhushåll. Sådana utredningar skulle inte resultera i ett nederlag för euron. 180 miljarder euro är en summa som redan nämnts som beräknad prislapp för en återgång till en nationell valuta, alltså 180 miljarder euro, inte mark eller kronor.

Sannfinländarnas interpellation andas, som vanligt vill jag säga, en tro på isolationism som botemedlet. I en internationaliserad, globaliserad värld bär isolationism inte långt. Lidande blir i så fall de som har valt denna riksdag, bland dem kanske särskilt sannfinländarnas egna väljare.

Arvoisa puhemies! Kaikki välikysymyksen kohdat voitaisiin käydä läpi vastaavalla tavalla, mutta se olisi tuskin hedelmällistä. Nyt on katsottava eteenpäin ja keskusteltava ehdoista Suomen osallistumisesta viime viikon huippukokousten ratkaisuihin.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo, että Suomi ei voi asettua pysyvän kriisirahaston ulkopuolelle. Meidän on kannettava oma osuutemme omaa valuuttaamme koskevasta yhteisvastuusta. Kuten pääministeri on todennut, meidän omassa intressissämme on, ettei euromaiden pieni enemmistö voi estää järkeviä sääntöjä ja päätöksiä toimenpiteistä silloin, kun näitä sääntöjä ei noudateta.

Juuri se tosiasia, että eräät maat ovat suoneet itselleen vapauden rikkoa yhteisiä sääntöjä, on saattanut meidät kaikki tähän tilanteeseen, jossa nyt olemme. Tämä ei saa toistua. Sääntöjen tulee olla selkeitä samoin kuin välittömien automaattisten sanktioidenkin.

Värderade talman! Samtidigt värnar svenska riksdagsgruppen naturligtvis om vår grundlag. Den permanenta krisfondens mekanism måste stå i samklang med varje eurolands grundlag. Det var synd att grundlagsutskottet och stora utskottet i förra veckan under tidspress, stor tidspress, var tvungna att ta ställning till grundlagsenligheten. Men i nyckelställning är riksdagens budgetmakt, inte den nationella suveräniteten som sådan. Den senare, suveräniten, är i dagens värld i varje händelse kringskuren av det ekonomiska beroendet av omvärlden och av vår medverkan i internationella organisationer, också i EU. Vi i vår riksdagsgrupp är därför, likt bland andra förre statsministern Paavo Lipponen, övertygade om att det kan hittas en kreativ lösning som kombinerar en finländsk medverkan i fonden med full respekt för vår grundlags bokstav och anda och för riksdagens oinskränkta budgetmakt.

Arvoisa puhemies! Myöskään ruotsalainen eduskuntaryhmä ei ole uudistusten ja ratkaisujen moottorina toimivien Saksan ja Ranskan välisen Merkozy-akselin suuri ihailija. Mutta eivät kai molemmissa maissa edessä olevat vaalit ole vaikuttaneet molempiin johtajiin?

Pidämme valitettavana sitä, että Eurooppa-neuvoston päätöksiä ei pystytty valmistelemaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti eikä yhteisymmärryksessä kaikkien euro- ja EU-maiden kanssa sekä hyvässä yhteistoiminnassa EU-komission ja ministerineuvoston kesken. Kun Saksa ja Ranska lähtevät kahden kesken laatimaan esityslistaa, muut maat ja toimijat joutuvat kuitenkin kysymään, ovatko ne osasyyllisiä tähän. Tämä koskee varsinkin euromaita Italiaa ja Espanjaa, jotka eivät ole kantaneet vastuutaan omista kansantalouksistaan.

Värderade talman! Samtidigt som vi debatterar vårt deltagande i krismekanismen ska vi inte glömma att toppmötet stakade ut viktiga riktlinjer för ett fördjupat ekonomiskt samarbete, som på grund av Storbritanniens hårdnackade motstånd kan rubba balansen mellan institutionerna i EU på ett olyckligt sätt. Det får inte ske.

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen är övertygad om att en lösning av eurokrisen inte skulle underlättas av att den sittande regeringen skulle fällas. Det är inte politisk stabilitet som är problemet i Europa, utan instabilitet. Vi röstar för förtroende.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on vakuuttunut siitä, ett eurokriisin ratkaisemista ei helpottaisi istuvan hallituksen kaatuminen. Euroopan ongelmana ei ole poliittinen vakaus vaan epävakaus. Äänestämme hallituksen luottamuksen puolesta.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mukaan nyt on kyseessä euron kriisi. Me kristillisdemokraatit näemme asian niin, että kyseessä on pikemminkin kehittyneitä maita koskettava velkakriisi. Euroopan lisäksi se koskettaa Pohjois-Amerikkaa ja Japania. USA:ssa velka suhteessa bkt:hen on noin 100 prosenttia ja Japanissa jo reilusti yli 200 prosenttia.

Velkaantumiskehityksen taustalla ovat muun muassa väestön ikärakenteen voimakas muutos ja yleisen kilpailukyvyn heikkeneminen. Näiden tekijöiden asettamat haasteet on kuitattu velkarahalla ja ongelmia on siirretty tulevaisuuteen. Nyt on tullut se hetki, jolloin näihin rakenteellisiin haasteisiin on vastattava, ja samalla, kun osoittelemme sormella kriisimaita vastuuttomasta taloudenpidosta, on meidän muistettava, että meillä on myös aivan oma kotimainen velkavuori valloitettavana.

Tilannetta analysoitaessa on erotettava toisistaan edellä kuvatut syyt ja niistä johtuvat oireet, kuten markkinoiden luottamuspula ja valtioiden akuutit rahoitusvaikeudet. Suurin huomio on kiinnittynyt oireiden lääkitsemiseen. Suomi on kantanut oman osuutensa luottamuspulan vähentämiseksi euroalueen vakautusvälineiden kautta. Ratkaisut on tehty ennen kaikkea Suomen etua silmällä pitäen. Mutta samalla, kun hoidetaan akuuttia kriisiä, on rakennettava pidemmän aikavälin luottamusta tiukentamalla yhdessä sovittujen sääntöjen valvontaa ja rikkeiden sanktiointia.

Perussuomalaisten huoli vakautusrahastojen vivuttamisesta on sikäli liioiteltu, että vivuttamisella pyritään ainoastaan varmistamaan rahastojen kapasiteetin mahdollisimman tehokas käyttö. Emme näe tällaisessa pyrkimyksessä mitään moitittavaa. Myös EKP:n setelirahoituksen osalta perussuomalaisten huoli on ylimitoitettu, sillä EKP ilmoitti viimeisimmän kokouksen yhteydessä, että se ei tule siirtymään rajoittamattomaan setelirahoitukseen EU:n perussopimusten vastaisena toimena. Rajoitetuilla velkakirjojen ostoilla EKP on onnistuneesti rauhoittanut rahamarkkinoiden levottomuutta.

Pitkällä aikavälillä ei euroalueen tulevaisuudessa kuitenkaan ole kyse apu-, pelastus- tai vakautuspaketeista vaan siitä, miten onnistumme talouden tasapainottamisessa ja saammeko Euroopan talouden kasvu-uralle ja kilpailukyvyn uuteen nousuun. Kilpailu kiristyy, ja Euroopan on oltava valmis vastaamaan uusiin haasteisiin. Velkaisina ja siipirikkoina emme sitä voi tehdä. Olemme vaarassa jäädä nousevien talousmah- tien, kuten Kiinan, armoille. Siksi EU:n pidemmän aikavälin päätavoitteeksi tulee ottaa talouskasvun luominen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Markka jäi pois vuoden 2002 alusta, ja siitä lähtien on oma kansallisvaluuttamme ollut euro. Mikään vastuullinen valtio ei toimi tietoisesti oman valuuttansa tuhoamiseksi vaan tekee kaiken tarvittavan sen arvon vakauttamiseksi. Välikysymyksessä väitetään, ettei euro ole saanut aikaan vakautta tai talouskasvua. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomalainen asuntovelallinen on saanut nauttia euroaikana alhaisesta korkotasosta, ja euroalue on tarjonnut suomalaisille yrityksille satojen miljoonien asukkaiden kotimarkkinat.

Euro toimi hyvin siihen saakka, kunnes kansallisvaltioiden velkaantuminen meni liian pitkälle. Ongelma ei ole valuuttajärjestelmässä sinänsä vaan siinä, ettei euromailta löytynyt poliittista tahtoa pitää kiinni yhteisesti sovituista pelisäännöistä ja julkisen talouden tasapainosta eikä yhteisesti sovittujen periaatteiden noudattamatta jättämisestä seurannut sääntöjä rikkoville mailla rangaistuksia. Tästä on otettava opiksi ja pyrittävä varmistamaan, että sovituista säännöistä pidetään jatkossa kiinni.

Perussuomalaiset väittävät, että Suomen lu-paus olla mukana toimenpiteissä euroalueen vakauttamiseksi on ajamassa Suomea velkaloukkuun. Todellisuudessa olemme kerryttäneet itsellemme velkaa jo ennen Kreikan ongelmien kärjistymistä. Euron vakauttamistoimet eivät meitä kaada, mutta euroalueen romahdus voisi aiheuttaa meille kestämättömän tilanteen. Lehman Brothersin kaatumisesta alkanut ketjureaktio aiheutti taloudellemme kustannukset, jotka ylittävät reilusti sen summan, jonka perussuomalaiset maalailevat eurokriisin tukipakettien tulevan maksamaan Suomelle. Pahimmillaankin nykyiset takausvastuut tulevat paljon halvemmiksi kuin vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seurannut taantuma. Toista vuoden 2008 kaltaista notkahdusta emme voi ottaa vastaan. Siksi etsimme ratkaisuja, jotka parhaalla mahdollisella tavalla turvaavat omia intressejämme. Suomalaisten edun turvaaminen on ollut ja on kristillisdemokraattisen europolitiikan linja.

Huomautettakoon, että perussuomalaisten esittämä vaihtoehtobudjetti ei osoittanut mitään ratkaisua edellä kuvattuun perusongelmaan, päinvastoin. Voimakkaan velanoton lisäksi se kasvattaisi velkaa maailman köyhille leikkaamalla kehitysapua 250 miljoonalla eurolla. Mitä tulee perussuomalaisten huoleen liittovaltiokehityksestä, mielestämme euroalueen kriisi on heikentänyt jo ennestään hataran liittovaltioidean pohjaa nostamalla esiin euroalueen kulttuurisen epäyhtenäisyyden. Itse EU-järjestelmä on puskuroitu liittovaltiojärjestelmää vastaan, sillä perussopimusta voidaan muuttaa vain yksimielisillä päätöksillä. Suomessa eduskunta sanoo ratkaisevan sanansa siitä, missä Suomi on mukana. On ymmärrettävä, että talousliitto ja liittovaltio ovat kaksi eri asiaa. Omalta osaltaan kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ehdottomasti pidättäytyy toimista, joiden se näkee vievän EU:ta kohti liittovaltiota.

Arvoisa puhemies! Katsomme, että tähän mennessä tehdyt toimet ovat estäneet euroalueen ja koko kansainvälisen talousjärjestelmän ajautumisen vakavaan kriisiin, mutta muistutamme samalla, että taustalla oleva velkaantumisongelma vaatii voimakkaita yhteisiä ja kansallisia toimenpiteitä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on sitoutunut Suomen talouden tasapainottamiseen ja velan bkt-osuuden kääntämiseen laskuun tämän vaalikauden loppuun mennessä ja tukee hallituksen linjaa euroalueen kriisin hoitamisessa sekä pyrkimyksissä säilyttää Suomen suvereniteetti omaan talouteensa liittyvissä päätöksis-sä.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät ryhmäpuhujat! Eduskuntaryhmille kiitokset hyvistä ja mielenkiintoisista puheista.

Arvostettu herrasmies ja edustaja Uudenmaan vaalipiiristä, Soini, minäkin pidän teistä. (Naurua) Me olemme eri mieltä joistakin asioista, ja meillä kummallakin on oikeus omaan mielipiteeseemme, kun se on perusteltu ja rehellinen. Erilaisiin mielipiteisiin voi uskoa ja niitä arvostaa, kun perusteet ja arvot niiden mielipiteiden taustalla ovat selkeät ja puhtaat.

Arvoisa edustaja Soini, te teette joka päivä työtä, jotta Suomi saataisiin irti EU:sta. Te teette joka päivä työtä, että Suomen vaikutusvalta eurooppalaisessa päätöksenteossa vähenisi. Te teette joka päivä työtä, jotta euro hajoaisi, jotta meidän valuuttamme hajoaisi. Miksi te teette näin? Siksi, että te uskotte, että se on Suomelle parasta. Te uskotte, että Suomelle on hyväksi se, jos meidän yhteinen valuuttamme hajoaa, ja te ette pelkää lamaa.

Te olette todennut, että lamoja tulee ja lamoja menee. (Timo Soini: Niinpä!) Mutta onko se, että vastustaa eurooppalaista yhteistyötä, että vastustaa Suomen jäsenyyttä EU:ssa ja että vastustaa Suomen vaikutusvaltaa euroalueella, syy ajaa kaikin keinoin joka ikinen työpäivä ja viikonloppu Suomea ja Eurooppaa lamaan? Hallituksen mielestä ei. (Huutelua yleisöparvelta — Puhemies koputtaa) Me olemme ymmärtäneet oman roolimme hallituksessa ja eduskuntaryhmissä niin, että me teemme työtä sen eteen, että Suomi ja Eurooppa eivät ajaudu lamaan. Me olemme ymmärtäneet oman roolimme kansanedustajina ja ministereinä niin, että me maksimoimme oman vaikutusvaltamme niissä pöydissä, joissa vaikutetaan suomalaisten ihmisten työpaikkojen määrään, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan menestykseen, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan verotulojen määrään ja ylipäänsä vakauteen.

Arvoisat edustajat, tässä meillä on selkeä, erilainen käsitys Suomen hyvästä ja Suomen edusta erityisesti perussuomalaisen puolueen kanssa. Tämä kriisi on pitkittyessäänkin ennen kokematon kriisi. Me suomalaiset tai muiden maiden kansalaiset emme ole joutuneet koskaan tekemisiin näin vakavan ja näin vaikean kriisin kanssa. Kriisi on vaikea, ja siihen ei ole helppoja ratkaisuja. Mikä vaikea on helppoa? Jos haluaa maksaa asuntolainansa takaisin, pitää tehdä pitkään työtä. Jos haluaa menestyä urheilussa, pitää treenata pitkään. Jos haluaa selättää valtavan kansainvälisen, globaalin finanssikriisin ja talouskriisin, pitää pystyä kantamaan vastuuta, pitää pystyä hallitsemaan vaikeita asioita, pitää pystyä vahvaan poliittiseen johtajuuteen. Tämän kaltaisen kriisin hallinta ei ole iltamahupia, eikä se helpoilla ratkaisuilla ratkea.

Arvoisa puhemies! Minä haluan kiittää perussuomalaista puoluetta siitä, että te olette tukeneet Kansainvälisen valuuttarahaston lainanantokapasiteetin vahvistamista. Se on vastuullista. Oletteko valmiita tukemaan edelleen Kansainvälisen valuuttarahaston roolin vahvistamista? Uskoisin, että olette. Miten te sitten toteatte, että te kannatatte piikki kiinni -linjaa? Kansainvälisen valuuttarahaston roolia ja lainanantokapasiteettia on vahvistettu perussuomalaisten tuella siksi, että voisimme lainoittaa pulassa olevia maita, jottei koko talous romahtaisi. Kansainvälisen valuuttarahaston varoja käytetään, myös Suomen siihen sijoittamia varoja käytetään, nimenomaan kriisimaiden lainoittamiseen tiukan ehdollisesti, jottei koko euroalue, jottei koko maailmantalous romahtaisi. Te siis tunnustatte sen kansainvälisen yhteistyön, näiden lainaoperaatioitten tarpeen, mutta te sanotte kansalle, että piikki kiinni.

Tämä kuulostaa siltä, että joku olisi keksinyt bluffin. Kun katsotaan Kansainvälisen valuuttarahaston roolia, niin Suomen osuushan siitä on 2,5 prosenttia, kun taas eurooppalaisen kriisirahastojen kohdalla meidän osuutemme on 1,8 prosenttia. Eli EU-rahastoissa Suomen rooli on pienempi kuin Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Tästä huolimatta sekä hallitus että koko oppositio on ollut valmis tukemaan Kansainvälisen valuuttarahaston roolin vahvistamista, koska se on uskottava toimija ja koska sitä tarvitaan. (Eduskunnasta: Ei ehdoitta!) Kansainvälisen valuuttarahaston päätöksiä tehdään määräenemmistöpäätöksellä, ja sinne suunnattavia resursseja ei voida edes korvamerkitä Euroopan pelastamiseen. (Timo Soini: Aivan oikein!) Siis perussuomalainen puolue on valmis käyttämään suomalaisten veronmaksajien rahoja taatakseen talouden vakauden, oli sitten kyseessä kriisimaana aasialainen maa, Väli-Amerikan maa, Afrikan maa, mutta te vastustatte eurooppalaisten roolia Euroopan omien kriisien ratkaisussa. (Timo Soinin välihuuto)

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, arvostan sitä, että perussuomalainen puolue on ollut valmis rahoittamaan kriisimaita välttääkseen koko talouskriisin syvenemisen ja koko eurooppalaisen talouden romahtamisen. Mutta älkää silloin kertoko kansalaisille, että teidän linjanne on piikki kiinni. Teidän linjanne ei ole piikki kiinni. Te olette olleet valmiita rahoittamaan kriisimaita, te tulette olemaan myös jatkossa valmiita rahoittamaan kriisimaita Kansainvälisen valuuttarahaston kautta. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Kuten tässä on todettu useaan kertaan, kriisi on vaikea, se on vakava, mutta sitä pitää pystyä hoitamaan niin, ettei se vielä entisestään syvene. Kukaan meistä ei tiedä, oliko viime loppuviikon kokous semmoinen, joka pelastaa meidät pahenevalta kriisiltä, mutta ainakin sitä lamaa on pyritty estämään. Minä kiitän kaikkia vastuullisia eduskuntaryhmiä siitä tuesta, mitä hallituksemme on saanut eri vaiheissa, kun olemme pyrkineet tekemään parhaamme eurooppalaisen ja suomalaisen laman estämiseksi.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut varsin hyvää ja mielenkiintoista. Itse haluan nostaa oikeastaan muutaman näkökohdan esille.

Nyt käsillä oleva Euroopan velkakriisi on lähtenyt liikkeelle nimenomaan finanssikriisistä ja villin kapitalismin eli ahneuden haaksirikosta. Sekä valtioiden että sijoittajien suhtautumisen talouteen on tämän kriisin myötä yksinkertaisesti muututtava. On pysäytettävä kehitys, jossa suunnattomat voitot ovat aina yksityisiä, mutta tappiot sosialisoidaan ja jätetään veronmaksajien hoidettavaksi. Ahneutta ei saa päästää Euroopan talouden ruoriin. Sijoittajien vastuuta kriisin hoidosta on edelleen lisättävä ja tavallisten kansalaisten vastuuta on rajattava. Tämä on ollut myöskin tämän hallituksen johdonmukainen linja.

Joulukuun huippukokouksen päätösten mukaisesti yksityisen sektorin vastuu sisältyykin nyt tehokkaalla tavalla pysyvään kriisinhallintamekanismiin. Samoin toteutuu Suomen toinen keskeinen tavoite, josta pääministeri myös äsken puhui, eli Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mahdollisimman suuri osallistuminen tähän eurooppalaisen kriisin hallintaan. Tämä varmistaa myös sen, että IMF:n kriisinhallintaosaaminen ja käytäntöjen hyödyntäminen tulevat maksimaalisesti meidän käyttöömme.

Euroopan velkakriisi on koko maailmantalouden ongelma, ja se vaikuttaa käytännössä kaikkiin maihin. Kriisinhoidon taakkaa pitää jakaa Eurooppaa laajemmin. Siksi olemme voimakkaasti ajaneet Kansainvälisen valuuttarahaston roolin vahvistamista. IMF ei ole mikään ihmelääke, mutta sillä on yli 60 vuoden kokemus nimenomaan talouskriisien hoidosta.

Parin vuoden takainen Suomen talouden pudotus ja sen aiheuttama velkaantuminen aiheuttivat valtavat kustannukset suomalaisille, vaikka kriisin syyt olivat aivan jossain muualla kuin Suomessa. Nytkään ongelmat eivät johdu Suomesta. Mutta jos ne pääsevät kärjistymään, niin mekin, me suomalaiset, ajaudumme suuriin vaikeuksiin. (Ben Zyskowicz: Just näin!) Taantuman ja työttömyyden nousun riski on nyt todella iso. On parempi tarttua härkää sarvista ja tehdä vaikeitakin päätöksiä kuin panna pää pensaaseen ja toivoa, että paha maailma pysyy kaukana. (Timo Soini: Odotetaan Britanniaa!)

Arvoisa puhemies! Suomen ja koko Euroopan taloudellisen hyvinvoinnin keskeinen katalyytti on ollut yhteinen valuutta, jonka pelastaminen on nyt kiireellisin tehtävämme. Itsenäisten valuuttojen paluu merkitsisi taloudellisen hyvinvoinnin romahtamista niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ja myös vanhojen vastakkainasettelujen palaamista. Siksi välikysymyskeskustelu tulee mielestäni nyt erittäin hyvään aikaan, kun markan paluuta haikailevat oppositiopuolueet joutuvat myöskin avoimesti esittämään oman politiikkansa seuraukset. Tässä keskustelussa kysymys on nimenomaan siitä, haluammeko käpertyä itseemme myyttiseen Impivaaraan vai katsommeko avoimesti ja rohkeasti maailmaan. (Susanna Huovinen: Juuri näin!)

Viennistä riippuvaiselle pienelle kansantaloudellemme markan paluu merkitsisi 1990-luvun lamaakin hurjempia työttömyyslukuja (Timo Soini: Heinäsirkkoja!) ja kansantuotteen pitkäaikaista romahtamista. Meillä kaikilla on edelleen varsin hyvässä muistissa, millaista jälkeä markka-aikojen valuuttaheilahtelut ja korkopiikit meidän kotimaassamme Suomessa aiheuttivat. Ihmiset ja yritykset tarvitsevat kuitenkin vakautta ja ennustettavuutta. Markkaa toki pyrittiin pitämään vakaana, mutta kaikki tietävät, miten siinä aikoinaan kävi.

Arvoisa puhemies! Markka-aikojen haikailun ohella toinen päivän teema näyttää olevan, että ensin sanotaan kriisinhallintatoimien maksavan liikaa ja heti perään sanotaan, ettei kriisiä hoideta ollenkaan. Varmaan kaikkia ongelmia hoidettaisiin mielellään ilmaiseksi, jos se vain yksinkertaisesti olisi mahdollista. Minusta on välttämätöntä tehdä tarkkaan selkoa Suomen vastuista kriisin hoidossa. Eduskunnalle on tuotettu ja tuotetaan hyvin tarkat tiedot kaikesta tästä. Tänään toimitetaan tästä tuorein tietopaketti, joka on taas luettavissa myös valtiovarainministeriön nettisivuilta.

Menemättä nyt sen tarkemmin yksityiskohtiin on syytä myös palauttaa mieleen edellisen taantuman kustannusten mittaluokat. Kun edellinen talouskriisi alkoi vuonna 2008, Suomen valtiontalous oli tuolloin vielä ylijäämäinen. Kriisin aikana valtionvelka kasvoi vuoden 2008 lopusta vuoden 2010 loppuun runsaalla 20 miljardilla eurolla. (Matti Saarinen: Hurja!) Kansantuotteesta suli yhdessä vuodessa pois 8 prosenttia ja työttömyys nousi lähelle 10:tä prosenttia.

Nyt on ilmeinen riski, että työttömyys nousisi tällä kertaa vielä enemmän kuin tuolloin, jos laistamme kriisin hoidosta. Kun sitten Euroopan hallitsematon kriisi aiheuttaisi Suomenkin valtionvelan rajun nousun, suomalaisten tulojen romahduksen ja pahimmillaan suurtyöttömyyden, niin mitä silloin tässä eduskunnan täysistuntosalissa sanottaisiin? Yksi asia lienee kuitenkin varma. Opposition riveistä vastuunottajia saataisiin turhaan etsiä siitä jytkystä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on sitoutunut euroon ja työhön sen pelastamiseksi. Me puolustamme tulevaisuudessakin yhteistä valuuttaamme ja kaikkia Euroopan sodanjälkeisiä saavutuksia, rauhan, demokratian ja taloudellisen hyvinvoinnin saavutuksia. Tätä työtä haluamme tehdä yhdessä eurooppalaisten kumppaniemme kanssa tasa-arvoisena ja yhtäläiset oikeudet omaavana unionin jäsenmaana.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Herra pääministeri, kannatan myös Yhdistyneitä kansakuntia, se teille tiedoksi. Ja kun puhutte aina Impivaarasta, niin puhutteko te silloin Norjasta, Islannista, Sveitsistä, vai mistä EU:n ulkopuolisesta maasta te puhutte? Tai kun te puhutte siitä, että ei ole rahaliitossa, onko Britannia, Ruotsi, Tanska, onko koko maailman kannesta pian ulkona? Minkälainen Impivaara tämä on, hyvänen aika sentään.

Totta kai tässä pyritään parempaan ratkaisuun, ja meidän mielestämme parempi ratkaisu on se, että leikataan nämä velat haircutilla, koska kukaan ei pysty näitä velkoja maksamaan. Tämä oli muuten sosialidemokraattien linja, oli muuten vasemmistoliitonkin linja silloin, kun Kreikka-asia aukesi. (Välihuutoja) Tästä oli kysymys.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, te olette rohkea mies, te ette pelkää lamaa. Me, jotka pelkäämme lamaa ja haluamme torjua sen, (Timo Soini: Älkää pelätkö!) olemme valmiit tekemään toimenpiteitä, joilla ratkaistaan akuutti kriisi, estetään mahdolliset tulevat kriisit, ja haluamme sitoutua siihen, että kaikki maat noudattavat taloussääntöjä. (Pentti Kettunen: Kansa kyykkyyn, kokoomuksen linja!)

Siinä te olette aivan oikeassa, että taloudenhoitoa on laiminlyöty ja ylivelkaantuminen on varsinainen ongelma. Nyt, kun talouskuria päätettiin lisätä, niin vastustatteko te tätä kuria ja sitä, että kaikki maat huolehtisivat taloudenhoidostaan? (Timo Soini: Se nyt vielä puuttuu!)

Te viittasitte UK:n osalta, että kyllä kansa tietää. BBC:llä sunnuntaina varapääministeri Clegg sanoi, että hän on murheissaan siitä, kun perussopimusten muutokset estetään, ja että se on huono päätös Britannialle. (Välihuuto) — Hän sanoi näin, että en usko, että päätös oli hyvä (Puhemies koputtaa) työpaikoille, kasvulle tai ihmisille eri puolilla Englantia. (Puhemies: Minuutti!) Tiedättekö te paremmin kuin britit?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä keskustelu on osoittanut, että meillä on yhtenäinen EU- ja euromyönteinen hallitus. Opposition osalta on jäänyt kyllä enemmän kysymysmerkkejä. Edustaja Soinilta on ehkä turha kysyäkään perussuomalaisten varsinaista vaihtoehtoa, koska lähes puolen tunnin puheeseen ei jäänyt aikaa sen esittelyyn. Mutta keskustan osalta voi kyllä kysyä, mikä on keskustan linja suhteessa euroon. Onko se puolueen presidenttiehdokas Väyrysen linja, joka on ylipäätään EU-kriittinen, onko se edustaja Pekkarisen linja, joka haikailee markan perään vai onko se täällä kuultu ryhmäpuheenjohtaja Tiilikaisen linja, joka oli tämmöinen ottia tuota, (Mari Kiviniemi: Se oli ryhmäpuhe!) josta ei oikein tiennyt ollaanko palaamassa markkaan vai ei? Tältä osin olisi hyvä kuulla ehkä puolueen puheenjohtaja Kiviniemen ilmoitus siitä, mikä on keskustan linja euroon.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meitä kiinnostaa hallituksen linja.

Keskusta on valmis vielä yrittämään euron pelastamista, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Euron pelastuminen edellyttää, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan, siis tiukkaa kuria. Se edellyttää sitä, että velkaantuneet maat panevat omaa talouttaan kuntoon. Se edellyttää sijoittajavastuun toteuttamista velkasaneerausten kautta. Nyt velkasaneerauksista luovuttiin Eurooppa-neuvoston päätöksellä, ja mahdollinen pieni sijoittajavastuu koskee vain tulevia järjestelyjä. Mutta missä on hallituksen raja? Onko teillä mitään rajaa, vai oletteko valmiita uhraamaan mitä tahansa euron eteen? Keskusta ei ole valmis hinnalla millä hyvänsä eurossa roikkumaan. Oletteko te?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Soini täällä kehui hyvin avoimesti brittien suhtautumista ja brittien linjaa. Millä tavalla edustaja Soini arvelee brittien sijoittajien vastuun toteutuvan eurokriisin hoitamisessa, niiden brittien, jotka ovat olleet myöskin rahoittamassa näitä kriisimaita omilla päätöksillään?

Lontoon pörssissä sadan suurimman yhtiön johtajien palkat nousivat viime vuonna 50 prosenttia. (Timo Soini: Onko sekin perussuomalaisten syy?) Millä tavalla edustaja Soini arvelee Lontoon Cityn ja siellä hääräävien osallistuvan tähän eurokriisin hoitamiseen? Me tarvitsemme elvytystä, me tarvitsemme elvytystä koko Euroopassa, myös Suomessa, ja EKP:n roolia pitää vahvistaa, jotta pääomia saadaan liikkeelle ja jotta voidaan myöskin elvyttää, muutoin ennusteet talouden hiipumisesta ja lamasta todella toteutuvat.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mehän olemme tällä hetkellä itse asiassa Suomessakin aika vakavassa tilanteessa. Jo useat arviot toteavat, että itse asiassa talouden kasvu on pysähtynyt, työttömyyden laskeminen taas on hidastunut, eli meillä pitäisi olla tästä eteenpäin melko selvät linjat ja näkymä, jos haluamme huolehtia työllisyydestämme.

Raamisopimus on varmasti olennaisin asia, josta tässä yhteydessä olisi hyvä, jos perussuomalaisetkin hallitusta kiittäisivät. Mutta entä Euroopan tasolla, miten pääministeri ja valtiovarainministeri arvioivat: riittääkö Euroopassa nyt pääomia tarvittaviin investointeihin kestävään talouteen?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdessä ryhmäpuheenvuorossa kysyttiin, haluaako oppositio 90-luvun takaisin. Emme halua, mutta valitettavasti se on tulossa. 90-luvulla oli avoin pankkitukipiikki, nyt meillä on avoin eurooppalainen pankkitukipiikki. 90-luvulla oli vallassa porvarihallitus, nyt meillä on ensimmäinen kokoomusjohtoinen hallitus. 90-luvulla Suomi laitettiin eurokuntoon seurauksista välittämättä, nyt sisäinen devalvaatio tekee saman Euroopan laajuisesti. Ja ikävintä tässä on se, että kun kriisimaiden köyhiä kuritetaan, lasku lähetetään Suomen vähävaraisille, sillä keväällä odottavat uudet leikkaukset ja veronkorotukset. Sen on todennut muun muassa valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Vaikka olemme lehdestä lukeneet, että tuleva tohtori on Hesarin mukaan tehnyt pohjan tälle välikysymykselle, niin sopii kyllä kyseenalaistaa eräitä tietoja, mutta ehkä siinä suhteessa, kun perussuomalaisten mukaan euro on kaiken pahan alku. Väitätte, että euron syytä on se, että palkkatulojen osuus on alentunut kansantalouksissa. Oletteko tutkineet OECD-tilastoja? Miten on ihailemanne Ison-Britannian laita, jossa teolliset työpaikat ovat tyystin hävinneet ja heidän julkinen velkansa on erittäin suuri? Ja niin kuin pääministeri totesi, Ruotsi on joutunut alentamaan kasvuennusteitaan.

En voi välttyä siltä tunnelmalta, että Soini haluaa enemmän federalismia, koska hän sanoi, että miten on mahdollista, että komission puheenjohtaja ei ole valittu demokraattisilla vaaleilla. Jos valitaan demokraattisilla vaaleilla, niin lisätään vain federalismia, ja se teidän mielestänne on paha asia.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euromaat ja itse asiassa koko maailmantalous ovat samassa veneessä, ja niin kuin täällä on todettu, vene vuotaa. Jotain tarttis taas tehrä. Perussuomalaisten työkalupakista vain ei valitettavasti näytä löytyvän muuta kuin sorkkarauta ja moottorisaha. Tässä tilanteessa on turha muistella ja toistella sitä, mitä tapahtui historiassa. Nyt tarvitaan työkaluja, joilla vuoto korjataan, vauriot minimoidaan ja saadaan taloudet tasapainoon. Tässä tilanteessa ei pidä päästää moottorisahamiestä irti.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Iso-Britannia on hieno maa. Tiedän, että edustaja Soini ihailee sitä, ja minäkin aika lailla ihailen. Ei arvostella sitä maata kohtuuttomasti.

Teidän linjanne siitä, että tämä kriisi ratkeaa sillä, että leikataan kaikkien maiden velat: No, nythän tapahtuu niin, että Kreikassa tehdään velkasaneeraus, (Timo Soini: Onko se väärin?) mutta me molemmat tiedämme, että Kreikka ei pääse markkinoille hakemaan lainaa, jota se joka tapauksessa tarvitsee. Sen takia meidän molem-pien kannattama IMF lainoittaa, myös suomalaisten rahoilla, Kreikkaa tulevina vuosina velkasaneerauksen jälkeen. Tämän lisäksi siellä on myös ERVV eli eurooppalainen kriisirahasto, koska IMF ei yksin halunnut antaa riittävää summaa rahaa. Eli me olemme tässä samalla linjalla. Velkasaneeraus niissä maissa, joissa velkakestävyystaso ei ole enää kestävä — vaan maa on menettänyt velkakestävyytensä — ei pelasta meitä siitä, etteivätkö nämä maat tarvitsisi lainaa, ja tämän takia tekin kannatatte näitten maitten lainoitusta Kansainvälisen valuuttarahaston kautta. (Timo Soini: Pitäisikö vastustaa?) Eli te kannatatte sitä, että suomalaisten veronmaksajien rahoja ohjataan maitten lainoittamiseen IMF:n kautta.

Edustaja Tiilikainen, tämä yksityisen sektorin vastuu on tismalleen se sama, jota viime hallituksessa ajoimme. Me aloitimme tämän prosessin, ja nyt se saatiin päätökseen: sijoittajavastuun toteutuminen, yhteistoimintalausekkeet ja IMF:n mukainen velkasaneerausmahdollisuus. Eli ei kannata nyt vähätellä sitä työtä, mitä tässä on pitkän aikaa tehty. Ministeri Urpilainen on omalta osaltaan nähnyt paljon vaivaa tämän linjan aikaansaamiseksi, ja nyt tuossa huippukokouksessa se saatiin sitten finalisoitua.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tartun tähän pääministeri Kataisen näkemykseen perussuomalaisten tuesta IMF-rahoitukselle. IMF on se oikea taho, mitä kautta pitää tätä ratkaisua lähteä yhtenä osana kokonaisratkaisua hakemaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä sielläkään eikä ehdoilla millä hyvänsä. Esimerkiksi Suomen osuus, joka nyt on tämä 3,8 miljardia euroa, on kyllä liikaa siihen nähden, mitä Suomen normaali rahoitusosuus IMF:ssä on.

Mitä sitten tulee tähän EVM-valtiosopimukseen, ei Suomi todellakaan ole estämässä, jos muut haluavat sen tehdä. Täällä sopimuksessahan sanotaan, että kun 90 prosenttia niistä pääomista on kertynyt sopimuksen taakse, niin se voidaan ratifioida, ja voidaan jopa muuttaa vielä niitten maitten joukkoa, joka on tämän sopimuksen takana. Täällä artiklassa 43 lukee näin, eli pitää antaa oikea kuva kansalle siitä, mitä Suomi on ollut siellä Euroopassa vaatimassa, kun olemme halunneet noudattaa perustuslakiamme.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten vaihtoehto on täysi bluffi. Piikki Eurooppaan ei ole auki. Me olemme päättäneet ja päätämme jatkossakin rajat, joiden puitteissa Suomen kannattaa pitää ongelmamaita ja rahoitussektoria pystyssä. Sen sijaan perussuomalaisetkin ovat olleet valmiita tuplaamaan Suomen vastuut IMF:ssä, joka toimii aivan samalla mekanismilla kuin EVM. (Timo Soini: Pitäiskö sitäkin vastustaa?) Esitätte vielä, että rahoitus hoidettaisiin jatkossakin IMF:n kautta. Samalla kun vastustatte määräenemmistöpäätöksiä Euroopassa, te olette hyväksymässä, että määräenemmistöpäätöksiä tehdään IMF:n kautta, siis kunhan Meksiko ja Brasilia vaan ovat mukana päättämässä. Edelleen te katsotte, että velkoja pitäisi leikata eli antaa anteeksi. Tällöin lopulta se on suomalainen duunari, joka maksaa, kun raha ei liiku Euroopan pankkien välillä: luottamus murenee, tavara ei liiku, vienti ei vedä, suomalainen työmies, duunari, kärsii, hyvinvointi Suomessa kärsii. (Puhemies koputtaa) Maksatatte laskun suomalaisella työmiehellä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On viime vaalien jälkeen nimenomaan selvästi nyt Suomen hallitus ottanut ja pystynyt vaikuttamaan kasinokapitalismin ja vapaiden markkinavoimien parempaan hallintaan moraalikatokattauksen purkamisella, sijoittajavastuun luomisella ja rahoitusmarkkinaveron edistämisellä. Mutta Suomen kansallisen edun kuten myös perustuslain kannalta on nyt tärkeätä, että valtiovarainministerin linja vahvasti, selkeästi voi tulla tuetuksi myös eduskunnassa siinä, että Suomen veronmaksajat eivät joudu pankkien ja velkaisten maiden takausten maksajiksi. Eli toivon mukaan keskustakin antaa jo Rehnille vihdoin rukkaset yhteisvastuun luomisessa perussopimuksen vastaisesti ja toisaalta vältetään myös sellainen järjestelmä, jossa Suomi joutuisi hakemaan lainanotolle luvan komissiosta. Nyt on myös kyse kansallisen pelastusrenkaan kyvystä tulevassa talous- ja työllisyyskriisissä, sen voimasta, koska me olemme pahimmillaan palaamassa 30-luvulle tämän kriisin suuruudessa. (Puhemies koputtaa) Siksi ei voi olla tuloksena kapeampi autonomia kuin Venäjän vallan aikana. Tämä on myös syytä muistaa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hiukan samaa mieltä kuin edustaja Rajamäki. Velkaongelmasta johtuen velka jää, mahdollisesti päätösvaltaa menetetään. Tämä on se ongelma, joka puhuttaa meitä ja suomalaisia: miten kykenemme nyt tämän huippukokouksen jälkeen olemaan turvallisella mielellä, vaikka velkaongelma jää, tehdään sille mitä vain, se on pitkän ajan projekti. Mutta jos menetämme päätösvaltaa, jos joudumme heikentämään perustuslakia, se meille kaikille on iso asia. Toivon, arvoisa pääministeri, että pystytte vakuuttamaan meidät, että tämän velkaongelman hoitamisessa se päätösvalta, se perustuslaki, johonka me olemme voineet turvata, jatkossakin pitää.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Minusta on tärkeätä tehdä ero säällisen velan ja korkojen välillä. Pitää muistaa, että tätä kriisiä ei suinkaan aiheuta velkojen suuruus vaan korkojen suuruus. Tässä tilanteessa me maksamme korkeita korkoja sen takia, että me olemme itse poliittisella sopimuksella luoneet järjestelmän, jossa EKP rahoittaa liikepankkeja eikä pysty sitä kautta määrittelemään sitä korkoa, mitä valtiot joutuvat maksamaan.

Nyt me olemme tilanteessa, jossa velkaa tar-vitaan niin hurja summa, että siihen eivät riitä ERVV:n rahat, siihen eivät riitä EVM:n rahat, siihen eivät riitä IMF:n rahat. Ainoa, jolla rahaa on riittävästi tähän hätään, on EKP, ja nyt meillä pitäisi olla rohkeus alkaa vakavasti pohtia sitä, voidaanko poliittista sopimusta myös muuttaa. Voidaanko ottaa nyt vihdoin pöydälle se, että EKP pystyisi ainakin väliaikaisena hätäaputoimena myös suoraan keskuspankkirahoitukseen?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On äärimmäistä itsepetosta väittää, ettei tämä olisi euron kriisi. Peseta-Espanja, liira-Italia tai drakma-Kreikka eivät olisi velkaantuneet tällä tavoin, kuten on käynyt eurotodellisuudessa. Pääomapiirit luottivat, että eurojärjestelmä hoitaa. Suomen nöyristelevää toimintaa EU:ssa on perusteltu sillä, että Suomi saa paremmin tavoitteitaan läpi. Uskotaanko, että kiltteydellä saavutetaan esimerkiksi parempia tuloksia maataloustukineuvotteluissa? Tämän logiikan mukaanhan, jos näin on, EU:n pitäisi nyt ryhtyä toimenpiteisiin Englannin EU-maksualennusten poistamiseksi.

Ja sosialidemokraatit, kuinka kauan uskotte, että saatte eurojärjestelmässä torjuntavoittoja eettisen markkinatalouden romuttamisen äärellä?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kahteen asiaan haluan kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen on edustaja Soinin sanoma, että nyt olisi aika leikata velat. Sehän on hyvin vastuutonta toimintaa. Tämä Kreikan velkojen leikkaaminen oli hirvittävä poikkeustapaus. Nyt monet maat sanovat, että meidänkin velkoja halutaan leikata ja meidän velkoja halutaan leikata. Sehän johtaa juuri moraalikatoon, että hetken päästä sanovat yksittäiset yritykset, yksittäiset ihmiset "en minäkään maksa velkojani", jolloin täytyisi tehdä kaikilla muilla järjestelyillä ensimmäisenä se — pidemmillä velkasuhteilla, vastaavilla — mieluummin kuin se, että annetaan nyt periksi.

Toinen kysymys liittyy keskustan näkemykseen, edustaja Tiilikaiseen. Tehän sanoitte, että meidän on syytä varautua, että me köyhdymme, me voimme antaa periksi, meillä ei ole enää talouskasvua. Eihän se näin voi olla. Voi olla talouskasvua, joka on vallan vihreämpää talouskasvua, kestävää talouskasvua. Nythän meidän täytyy luoda hyvinvointia pienistä asioista: yritystasolta, yksilötasolta. Jos me nyt alamme antaa periksi, niin hyvinvointivaltio on mennyt.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa minä olen samaa mieltä kuin täällä salissa muutamat ovat sanoneet, että jos olisi ollut kansallisia valuuttoja, niin välttämättä nämä maat eivät olisi saaneet yhtä helpolla lainaa kuin ovat nyt euron aikana saaneet, ja tämä on ollut euron valuvika. Eli kun valtiot, siis poliitikot, ovat harjoittaneet löysää, turmiollista talouspolitiikkaa, he ovat tarvinneet velkaa. He ovat olleet käsi pitkällä pyytämässä velkaa. Ja kun sijoittajat ovat olettaneet, että euromaa ei voi mennä vararikkoon, he ovat antaneet sitä lainaa ja liian halvalla. Eli ongelma on siinä, että on pyydetty, on sotkettu oma politiikka ja sitten on annettu liian halvalla, liian pitkään, liian paljon lainaa. Eli ylivelkaantuminen on ollut ongelma.

Nyt tätä valuvikaa halutaan korjata sillä, että näihin eurovaltioitten lainapapereihin sisältyy yhteistoimintalauseke, jossa siis lukee, kuinka velkasaneeraus tehdään euromaassa, jos maa joutuu velkakestämättömään tilanteeseen. Eli siis sijoittaja tietää, kun lukee sitä velkapaperia, että voi hävitä tulevaisuudessa rahoja. Meidän tavoitteemme ajaa tätä asiaa on perustunut siihen, että sijoittajalla täytyy olla riski hävitä rahojaan, aivan yhtä lailla kuin hänellä täytyy olla mahdollisuus saada korkoa paperista. Eli markkinatalouteen pitää kuulua molemmat puolet: sekä mahdollisuus voittoihin että mahdollisuus tappioihin.

Valtiovarainministeri   Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Me olemme lisäämässä sijoittajavastuuta. Me olemme leikkaamassa velkoja, Kreikassa 50 prosentilla. Me olemme vahvistamassa Kansainvälisen valuuttarahaston eli IMF:n roolia tämän eurooppalaisen kriisin hoitamisessa. Eli oikeastaan en voi olla tekemättä muuta johtopäätöstä kuin sen, että perussuomalaisten ja hallituksen välinen linjaero kiteytyy siihen kysymykseen, ollaanko eurossa mukana vai ei. Perussuomalaiset ajavat sitä, että Suomen pitäisi irtautua eurosta, ja ilmeisesti teidän toivomuksenne on se, että koko euroalue hajoaisi, ei pelkästään Suomi irtautuisi, vaan tämä valuutta käytännössä loppuisi.

Hallitus lähtee siitä, että me haluamme puolustaa euroa. Me uskomme, että euro on hyväksi suomalaisille ja eurooppalaisille, ja me haluamme tehdä töitä sen eteen, että euro jatkossakin säilyy vahvana valuuttana. Miksi näin? Me olemme tehneet myöskin tutkimuksia ja arviointeja. Markan käyttöönotto ja euroalueen hajoaminen tarkoittaisi kovempaa työttömyyttä Suomessa kuin 1990-luvun laman aikana koettiin. (Susanna Huovinen: Tätäkö haluatte?) Se tarkoittaisi pysyvää kansantuotteen pitkäaikaista romahtamista.

Tästä syystä, jos katsoo faktoja ja arvioita, ei voi olla päätymättä mihinkään muuhun tulokseen kuin siihen, että vastuullisuutta, suomalaisten veronmaksajien edun ajamista, on puolustaa euroa ja tehdä työtä sen eteen, että valuutta jatkossakin säilyy.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitetaan RKP:stä. Edustaja Thors oli huolissaan, että perussuomalaisissa on tulevia tohtoreita. Olkaa enemmän huolissanne, meillä on istuviakin tohtoreita täällä jo perussuomalaisten eduskuntaryhmässä.

Arvoisa puhemies! Kokoomus — kuuntelin edustaja Jaskaria — oletteko te lakannut kannattamasta yritysten velkasaneerauksia? Jos olette, niin se on uutinen. Näköjään olette, koska puhuitte, ettei velkasaneerauksia saa tehdä. Ei kai niitä saa tehdä sitten missään, jos ei niitä voi tuolla tehdä.

Edustaja Virolainen, kumpi puolue on teidän veljespuolueenne, brittien konservatiivipuolue vai liberaalipuolue? Minä olen luullut, että se on konservatiivipuolue, ja te kehutte liberaaleja. Kehukaa nyt vähän minuakin.

Arvoisa puhemies! Kun sitten lähdetään vielä tähän viimeiseen asiaan, pitäisikö meidän nyt sitä IMF:nkin apua vastustaa? Ei kai. Kyllä tässä, pääministeri Katainen, on kysymys siitä, että me molemmat omasta näkökulmastamme demokratiaan tukeutuen ja kansan suurella kannatuksella teemme tätä työtä. Siitä on kysymys, että meidän käsityksemme siitä, mikä on Suomelle hyvä, eroavat toisistaan. Se on demokratiaa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoi Timo Soini tai kuka tahansa jotakin, niin kyseessä ei ole eurokriisi. Kyseessä on ahneen markkinakapitalismin kriisi. Kasinopelejä on pelattu dollarilla, kasinopelejä on pelattu kruunulla, ja siitä on kysymys. Vaikka nyt sitten edustaja Pekkarisen ja perussuomalaisten haikailema markka palautettaisiin, niin näitä ilmiöitä se ei muuten poista. Nämä ilmiöt poistaa se politiikka, mitä sosialidemokraatit ovat johdonmukaisesti ajaneet ja valtaan tullessaan vaa-lien jälkeen edistäneet. Sijoittajavastuu on edistynyt, olemme saaneet vakuuksia veronmaksa-jien varojen turvaamiseksi. Olemme saaneet eteenpäin rahoitusmarkkinaveroa Euroopassa, olemme saaneet sääntelyä ja valvonta-ajatuksia lisää. Tässä on niitä saavutuksia, mitä äsken kysyttiin, mitä sosialidemokraatit ajattelevat saavuttavansa vielä tulevaisuudessa. Viimeinen voitto on tämä IMF:n mukaantulo ja nimenomaan se, että sijoittajavastuu säilyy.

Muuten, siinä Kreikka kakkosessa sijoittajavastuuta on, niin kuin ministeri Urpilainen totesi, 50 prosenttia. (Timo Soini: Saisiko sen takuulaskelman?) Se on muuten 50 prosenttia enemmän, edustaja Tiilikainen, (Puhemies koputtaa) kuin teidän aikananne Kreikka (Puhemies koputtaa) ykkösessä. Silloin sijoittajavastuu oli puhdas nolla.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euron pelastaminen on kannatettava asia. (Susanna Huovinen: Ahaa!) Joka käänteessä sen olen sanonut ja sanon, mutta ei mihin hintaan tahansa.

Nyt hallitus näyttää sitoutuneen Saksan perässä siihen, että euro on pidettävä, joka ainoan maan on oltava jatkossakin eurossa, ja että suuria pankkeja ei saa päästää nurin, niin kuin viimeinenkin deklaraatio tämän hyvin selvästi sanoo. Tämä on väärä tie. Se on jo merkinnyt ja merkitsee sitä, että Suomen vastuut lisääntyvät valtavasti ja meidän riskimme kasvavat kaiken aikaa valtavasti. Nyt ollaan jo tilanteessa, niitten vastuulupausten mitassa, että niitten määrä on lähes kaksi kertaa suurempi kuin 1990-luvun alussa sen suuren laman vaikutukset Suomen kansantalouteen. Tämän mittaisista vastuista nyt on jo kysymys.

Kysynkin hallitukselta, onko se valmis euron pelastamiseen siten, että niille, jotka kerta kaikkiaan eivät kykene elämään euron pelisääntöjen mukaan, näytetään ovea ja IMF:n kautta hoidetaan ne uuteen alkuun ja se ydin, luja ydin eurosta, mikä jäljelle jää, jossa toivon mukaan Suomi on, löytää tätä kautta edellytykset säilyä ja olla rakentamassa eurooppalaista hyvinvointia, ja myöskin, onko hallitus valmis siihen, että ne pankit, jotka tässä menossa menevät nurin, saavat mennä nurin, elleivät näiden pankkien kotimaat ole valmiita tulemaan pelastamaan näitä pankkeja. Tällä tiellä kulkien se euro on pelastettavissa. Jos ei näin toimita, (Puhemies koputtaa) niin ollaan siinä tilanteessa, että on syytä (Puhemies koputtaa) varautua euron kaatumiseen. (Puhemies: Edustaja, 1,5 minuuttia!) Kiinnitän huomiota siihen, että... — Anteeksi.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toivon tosiaan, että tähän opposition retoriseen käyttäytymiseen (Pertti Virtanen: No teillähän sitä ei ole!) ja puhujapöntön käyttämiseen näytelmäplatformina ei huku se tosiasia, että tässä on erittäin vakavasta maailmanlaajuisesta talouskriisistä kysymys, tässä on euroalueen talouskriisistä kysymys, ja miksi se on Suomelle tärkeää? Siksi, että me viemme tavaraa sinne euroalueelle: jos siellä on suuri kriisi päällä, niin se vaikuttaa tavallisen suomalaisen kansalaisen elämään. (Pentti Kettunen: Annetaan rahat ja tavarat!) Soinin puheenvuorossa esillä olleet asiat, mitä pitäisi tehdä: mehän teemme niitä kaikkia, olette itse olleet mukana IMF:n vastuuta vaatimassa. (Timo Soini: No herranen aika, äsken ei tehty mitään!) Yksimielisyys tulee säilymään. Sen lisäksi sijoittajanvastuu säilyy. Se, mikä tästä puuttuu, on totta kai se, että pitäisi olla myös tämä transaktiovero niille rahamarkkinoille, jotka ovat tämän aiheuttaneet. Eli mietin, miten tämän kiteyttäisi, (Puhemies koputtaa) tämän perussuomalaisen linjauksen, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) eli maamiinat takaisin rajalle ja ihaileva katse kohti Britannian Cityn pankkiireja.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on nyt hyvin vakavia lausuttu kasvavista riskeistä ja Suomen vastuista — sekä edustaja Pekkarinen että aikaisemmin edustaja Soini. Pääministerin loistavassa puheessa kerrottiin suoraan, että riskit kasvavat, ja kuvailtiin myös tämä erittäin vakava tilanne aika hyvin. Hallitus on 2.12. toimittanut eduskunnalle laskelman, jossa 7,5 vuoden annuiteetilla ja 4 prosentin korolla on laskettu sen ERVV:n 13,9 miljardin vastuu. Jos se laskettaisiinkin korolla, se olisi lähemmäs 20, yli 18. Kriisiaikana korko tietysti voi olla huomattavasti enemmän kuin 4 prosenttia, ja ettei näistä asioista lähde liikkeelle vääriä lukuja, niin uskon, että hallitus vastaa myönteisesti, mutta kysyn kuitenkin: onko teillä tarkoitus nyt tämän viikonlopun kokouksen jäljiltä tuottaa eri kriisiajan koroilla ja ehkä juuri sillä 7,5 vuoden annuiteetilla todellisista vastuista tietoa? Tilanne on hyvin vakava, ja hallitus on aivan oikein kuvaillut sekä riskien kasvun että tarpeen ymmärtää, kuinka vakavista asioista nyt puhumme.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapset ovat erilaisia ja myös me poliitikot, onneksi. Jotkut ovat rauhallisia, toiset taas vähän levottomampia. Kun levoton lapsi huutaa, kyse on usein yrityksestä saada aikuisen huomio. Jotkut poliitikot ovat omaksuneet kiukkuisen lapsen keinot. Tällä tavoitellaan jatkuvaa näkyvyyttä ja äänestäjien huomiota, samalla tavalla kuin huutava lapsi. Perussuomalaisten jatkuvasta huudosta ja tohtorien papereista on vaikea nähdä muita ratkaisuja kuin periaate "piikki kiinni hallituksen lihaan". Rakentavista ja vaihtoehtoisista ratkaisuista on nimittäin pula. Kysyn sitten perussuomalaisilta — miettikää, millä tavalla te käytätte valtakirjaanne: kaiken vastustamiseen ja hajottamiseen vai Suomen ja Euroopan rakentamiseen?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen iloinen, että vasemmisto on sitoutunut siihen, että Suomen veto-oikeus säilyy. Se on tänään täällä todettu, että se säilyy. Hyvänen aika sentään, ottakaa kokoomus nyt vastaan tämä koko eduskunnan tuki, keskustalaisten, perussuomalaisten ja vasemmiston tuki, että se säilyy, veto-oikeus säilyy. Jos ei se säily, niin sitten tapahtuu jotain melko erikoista. Silloin näillä puheilla, mitä edustaja Lapintie ja SDP ovat pitäneet, ei ole mitään merkitystä, koska kokoomukseenhan me kyllä tunnetusti voimme luottaa. Sen kelkan kyydissä jäätyvät kädet kaikilta muilta paitsi kokoomukselta.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus haluaa kantaa vastuuta näissä kysymyksissä, ja ainoa keino pelastaa Eurooppa on se, että me toimimme yhdessä. Mitä varten yhteiskunta on tehty? Siitä syystä, että me yhdessä keräämme verovaroja, hoidamme yhteiskunnan ihmisiä ja sillä tavalla pidämme huolta siitä, että jokainen selviytyy yhteiskunnassa. (Pertti Virtanen: Nytkö sinä sen vasta keksit?) Euroopalla on yhteinen talous, ja siitä syystä meidän pitää pitää huolta siitä, että se yhteinen talous ehdottomasti toimii. Mikä tässä kriisissä on olennaista, on se, että tämä on valtioiden kriisi, koska ne eivät saa lainaa. Se on se perusongelma. (Jouko Skinnari: Ei se ole yksin valtioiden kriisi!) Valtiot ovat hoitaneet holtittomasti talouttaan. Mitä on sellainen pankki tehnyt väärin, jos se on lainannut jollekin euromaalle rahaa? On voinut lähteä siitä, että siinä ei ole mitään riskiä. Miksi korko nyt on korkea? Siitä syystä, että kukaan teistäkään ei halua, että tänä päivänä lainataan rahaa Kreikan valtiolle, koska ette luota siihen, että sen rahan välttämättä saisi takaisin. Jokaisen pitää tässä tilanteessa kantaa vastuunsa, mutta erittäin hyvä on, ja täytyy onnitella pääministeri Kataista, että nyt huippuko- kouksessa päästiin siihen, että Kansainvälinen valuuttarahasto aktivoituu tässä. Siellä on asiantuntemus, ja se saa aina rahansa ensimmäisenä. Siitä syystä riskit, kun asiat hoidetaan (Puhemies koputtaa) Kansainvälisen valuuttarahaston kautta, ovat kaikkein pienimmät. Nyt olemme oikealla tiellä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on pankkikriisi, tämä on globaali pankkikriisi. Pankit antavat lainaa, ja tässä suhteessa tämä keskustelu on liikaa näitten valtioitten ympärillä. Niitten asioita on pantu nyt aika hyvin järjestykseen, mutta missä on näitten yritysten, suurten yritysten, suurten ympäri maailmaa toimivien pankkien vastuu tässä tilanteessa, ja koska siellä alkavat johtajat vaihtua? Poliittisella puolella on kyllä vaihtunut, mutta koska alkavat näitten johtajien, tilintarkastajien ja muitten vastuut sen suhteen, että päällekkäisyyttä on? (Timo Soini: Oikein!) Tässä mielessä meidän tarvitsisi nyt tähän asiaan erityisesti kiinnittää huomiota. Se on myös se kasvun pohja. Suomessa tehtiin niin, että kun oli heikot yritykset, heikot pankit, tuli roskapankit ja jatkettiin niillä, jotka olivat terveitä pankkeja. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Näin pitäisi myös Euroopassa tehdä. Se on se kasvun pohja, ja siihen voidaan laittaa näitä yhteisiä varoja ja niistä ottaa sitten vastuuta mutta ei kaikesta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen, te linjasitte viime perjantaina hyvin ryhdikkäästi kuultuanne huippukokouspäätöksestä, että nyt Suomella on edessään kaksi vaihtoehtoa eli se, että tässä pysyvässä vakausmekanismissa jatkossakin on yksimielinen päätöksentekojärjestelmä, taikka että jäädään tästä ulkopuolelle. Nyt, ministeri Urpilainen, haluaisin kysyä teiltä, oletteko edelleen tällä samalla linjalla. Eduskunnan perustuslakivaliokuntahan on selkeästi kantansa ilmoittanut.

Kaiken kaikkiaan huippukokouksen päätöksethän eivät ratkaise tätä kriisiä. Siellä ei tehty sellaisia päätöksiä, joilla nyt akuutisti asiat hoidettaisiin. Senhän ovat markkinatkin jo noteeranneet. Ydinkysymys on se, että tässä pelataan aikaa tavalla, joka tulee niille valtioille erittäin kalliiksi, joilla on vielä varaa, mistä maksaa. Sen takia tämän keskustankin peräänkuuluttaman velkajärjestelyn tielle pitäisi lähteä ja mahdollisimmin pian, koska sillä me minimoimme niitä vahinkoja, niitä vastuita, joita tästä syntyy. Meidän piikissä on nyt jo yli 20 miljardia pitkästi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on aika vakuuttavasti osoitettu, että tämän kriisin ytimessä on markkinataloudesta karkuun lähtenyt ah-neus. Sen poliittinen ilmiasu on uusliberalismi, ja nyt sitten herää kysymys, onko meillä, kun näyttää olevan yhteistä tahtoa myöntää tämä, yhteistä tahtoa todella ryhtyä myöskin Suomessa toimenpiteisiin tämän ahneuden kurissa pitämiseksi.

Minua vähän huolestuttaa, kun olen katsellut nyt näitä yhteisiä eurooppalaisia toimia. Tähän saakkahan ne toimet, jotka ovat kohdistuneet juuri näihin valtioihin, ovat olleet sitä uusliberalistista ydintä. Leikataan ja sillä tavalla estetään itse asiassa näitä kriisimaitakin nousemasta siitä kurjuudesta, koska ilman kasvuahan ne eivät voi selvitä veloistaan. (Kimmo Sasi: Työtä tekemällä ne selviää, ei velalla!) — Edustaja Sasi, kyllä se nyt taitaa olla kuitenkin niin, että tämmöinen holtiton lainananto on ollut mahdollista sen vuoksi, että (Puhemies koputtaa) ne pankit ovat lainoittaneet ahneuksissaan holtittomasti.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Espanjalla on velkaa 1 800 miljardia, se on 45 000 euroa jokaista espanjalaista kohden vauvasta vaariin. Kun laskun maksavat työssä käyvät, niin se on tupla. Italiassa vastaavat luvut ovat 1 900 miljardia ja 60 000. Rahaa ei näiltä löydy, luokitukset laskevat, maksajaa haetaan. Espanjassa on 5 miljoonaa työtöntä. Samat luvut löytyvät muista Välimeren maista liki. Jos Suomi joutuu näiden vajeiden maksajaksi, on meidän laskumme 30 tai 60 miljardia. Se on 20 000 tai 40 000 jokaista suomalaista kohden. Rouva valtiovarainministeri, riskit kasvavat. Vaaditteko tiukasti oikeutta suomalaisille vakuuksien ja sijoittajien vastuun kautta, vai viekö kiihkokapitalisti tuhkatkin pesästä?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Väätäinen ja useat muut edustajat ovat aivan oikein kuvailleet Euroopan maiden heikkouksia. Meidän ensisijainen tavoitteemme on se, että nämä maat pysyvät omaehtoisesti markkinoilla. Ei voi olla niin, että ensisijainen tavoite on se, että tehdään toimia, jotka lisäävät suomalaisten veronmaksajien kustannuksia.

Täällä on aina esitetty patenttilääkkeenä, että laitetaan nämä maat velkasaneeraukseen, ikään kuin silloin ei tarvitsisi osallistua näitten maitten lainoittamiseen. Nythän me näemme Kreikan esimerkistä, toivon mukaan tämä nyt on kaikille kansanedustajille selvä, että jos maa laitetaan velkasaneeraukseen, se vaatii meiltä lainoitusta, koska kukaan ei lainoita näitä maita. Siis vielä kerran: jos maa laitetaan velkasaneeraukseen, se vaatii suomalaisilta ja muilta eurooppalaisilta veronmaksajilta lainoitusta. Se voi olla ainoa vaihtoehto ja perusteltu siinä tapauksessa, jos maa on velkakestämätön eli me näemme omalla silmällä, että tämä maa ei koskaan tule selviämään veloistaan. (Mauri Pekkarinen: Ei se ihan näin mene!) Mutta paras lääke on se, että nämä maat itse tekevät tiukkaa talouspolitiikkaa, ansaitsevat sijoittajien luottamuksen uudestaan siihen omaan maahansa. Sitten meillä on nämä kansainväliset järjestelmät, joilla me rauhoitamme tätä markkinailmapiiriä niin, että annamme tilaa näille kansallisille järjestelyille. Pahimmassa tapauksessa, tai parhaimmassa tapauksessa, pyrimme käyttämään ennakollisia menetelmiä, joilla turvaamme sen maan pysymisen markkinoilla, ettei meille tule kustannuksia.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri erinomaisen hyvässä vastauspuheessaan, kun hän vastasi välikysymykseen, totesi, että nyt on uusi rahaliitto syntymässä ja tässä uudessa rahaliitossa myöskin sanktioilla on sitten joku merkitys, elikkä jos sääntöjä rikotaan, niin tulee sanktiot. Nyt minä kysyisin pääministeriltä: minkälaisia on kaavailtu näitten sanktioitten olevan ja miten näitä sääntöjä valvotaan, ja kuka sitten langettaa näitä rangaistuksia?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU-kriisin takana ensinnäkin on sokea usko markkinavoimien kaikkivoipaisuuteen, jota pankit auliisti toki ruokkivat.

Perussuomalaisten välikysymys on saanut tuekseen tai itse asiassa siinä on käytetty muun muassa kuuluisia taloustieteilijöitä, joitten johdossa taitaa Milton Friedman olla. Hänhän on jopa uusliberalismin isänä pidetty, Reaganin ja Thatcherin aikakauden ilmiö. Toivottavasti näiden uusliberalististen taloustieteilijöiden käyttö tämän välikysymyksen laatimisessa tai tukena ei samalla ole myös talouspoliittinen linjaus perussuomalaisilta.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme tänään keskustelleet vakavasta asiasta. Kyse on euron tulevaisuudesta, ja kyse on myöskin Suomen talouden tulevaisuudesta. Kansalaiset ovat varmasti vähän hämillään, jotkut jopa peloissaan siitä, miten käy työpaikkojen, miten käy oman ja Suomen tulevaisuuden, ja tätä kansalaistenkaan hämmennystä ei varmasti ole omiaan hälventämään se, että hallitus näyttäytyy eripuraisena ja näyttäytyy voimattomana ja myöskin sellaisena, että vaikutusmahdollisuudet Euroopan unionissa eivät enää ole parhaat mahdolliset. Tätä huolta hälventäisi varmasti se, jos välittyisi hallituksen toimista se kuva, että hallitus on varautunut kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, mitä tässä kriisissä voi tapahtua. Olen kysynyt tätä samaa kysymystä tämän syksyn aikana useita kertoja, mutta kertaakaan en ole saanut tähän kysymykseen vastausta. Onko hallitus varautunut kaikkeen, myös siihen epätoivottavaan vaihtoehtoon, että eurojärjestelmä ei kestä ainakaan tällaisena kuin se tällä hetkellä on? Tämä on se olennainen kysymys. Monet yritykset varautuvat tähän, mutta näyttää siltä, että hallitus seisoo tämän kysymyksen edessä täysin tumput suorana.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn tästä EU:n moraalisesta rappiosta. Eurooppa on täynnä kriisejä. On velkakriisiä ja sitten pankkikriisejä, mutta periaatteessa syy on moraalinen, eli EU on moraalisesti rappiolla, koska mitään euro- ja velkaongelmaa ei olisi, jos EU:n perussopimusta ja va-kaussopimusta olisi noudatettu, eli sopimusten mukaan lyhyesti: jokainen valtio hoitakoon omat velkansa, ja valtionvelka ja alijäämä tulee pysyttää määrätyissä kohtuullisissa rajoissa. Nyt EU on jatkuvasti rikkonut näitä periaatteita, ja olisin kysynyt pääministeriltä: kuka enää voi uskoa EU:n päätöksiin? Kansalaiset, markkinat — tuskin kukaan. Sitten on toinen kysymys: kuka siellä EU:ssa oikein näistä asioista päättää? Siellä näyttää siltä, että Merkel ja Sarkozy kävelevät jatkuvasti EU:n varsinaisten päätöksentekoelimien yli.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Soini muistaa aina muistuttaa, että kansa tietää. Nyt otitte esiin tai tartuitte tähän Britannian 62 prosenttiin. Mutta kun Suomessa on tutkittu, että suomalaisten enemmistö on Euroopan unionin jäsenyyden kannalla edelleen ja ylivoimainen enemmistö suomalaisista kannattaa euroa meidän valuuttana, niin mikä siinä Suomen kansan mielipiteessä sitten niin huonoa on, ettei sitä tarvitse kunnioittaa eikä siitä tarvitse välittää, edustaja Soini?

Tervetuloa pelastamaan euroa, koska Suomen kansakin sitä haluaa, ja etsimään yhdessä ratkaisua, ja me todella toivomme, että me kuulisimme teiltä, hyvät perussuomalaiset, todellisia ratkaisuja siihen, miten euron kriisi selvitetään. Kun tämä akuutti kriisi on saatu hoidettua, niin sen jälkeen meidän on määrätietoisesti tartuttava niihin perusongelmiin, jotka ovat tämän kriisin taustalla, eli ylivelkaantumiseen, Euroopan koko alueen kilpailukykyyn. Ne ovat ne asiat, joilla me pitkällä tähtäimellä voimme selvittää tämän asian ja vain ja ainoastaan sitä kautta, että Eurooppa on kilpailukykyinen, (Puhemies koputtaa) täällä on työtä, elinvoimaa ja sitä kautta varaa maksaa velkamme.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demokratiassa on oppositio, ja Suomessa se on perussuomalaiset, johtava oppositiopuolue kyseenalaistaa linjan. Niin se pitää tehdäkin. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä)

Edustaja Kärnälle: Ei se meidän vikamme ole, että me olemme Suomen suurin työväenpuolue, niin kuin Helsingin Sanomat eilen kertoi. Tosiasia se vain on. Mistä se voidaan sanoa, että perussuomalaiset ovat kasvaneet tähän? Ei se johdu jostain tempusta. Se johtuu politiikasta ja siitä, että meitä on kannatettu. Emme me ole enemmistö. Te olette vielä suurempi, ja demaritkin toistaiseksi ovat suurempi, mutta kummallinen demokratia se on, jossa ei eri mieltä voi olla ja haastaa. Tämähän on aivan käsittämätöntä, ja kyllä hieman paheksun sitä, että kun perussuomalaisista puhutaan, niin määritellään jollain tavalla, että perussuomalainen tohtori tai tohtorikoulutettava on jotenkin huonompi kuin joku muu. Pitääkö siinä määritellä vielä sukupuu ja uskonnot ja kaikki? (Pentti Oinonen: Rasismia!)

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tervetuloa työväen aatteitakin jakamaan, mutta nyt vaikuttaa siltä, että olette brittiläisten pankkiirien puolella. Englannin perustelut jäädä sopimuksen ulkopuolelle olivat suojata heidän Lontoon Cityn rahoitusmarkkinoitaan, kun taas me tiedämme, että laman yhtenä suurena syynä on kekseliäisyys, joka menee niin nopeasti, että me poliitikot olemme auttamattomasti jo useamman vuosikymmentä olleet askeleen jäljessä. Tämä on syy. Minä yhdyn niihin britteihin, jotka sanoivat "I am British but not a banker" eli "Olen brittiläinen mutta en pankkiiri". (Timo Soini: Onneksi et!) En tiedä, Soini, oletteko te sijoittaja vai suomalaisen asialla?

Äitinä, asuntovelallisena minä en kaipaa noita Suomen markan aikoja, jolloin asuntovelat olivat 18 prosentin tasoa. (Timo Soini: Velat? Korot kai!) Nyt euro on tuonut vakautta, niin kuin noissa korteissanne esittelitte. Minusta euro on ollut menestysprojekti. Mitään tekemättä euro ei tästä selviä, ja on aika hallitusta kiittää IMF:stä, sijoittajavastuusta, budjettikurista. Nämä olivat niitä toimintoja. Ja kun aallot kävivät aika korkealla, niin suuri valiokunta sai pääministeriltä selkeän raportoinnin tänään tilanteesta, myös siihen keskusteluun, mitä tuo alaviite Suomen parlamenttivaraumasta tarkoittaa. Minun mielestäni se oli hyvin selkeä. Valitettavasti Soini ja muutama muu joutuivat poistumaan kokouksesta, mikä on yllättävää. Se tarkoittaa, että sopimusta ei voida muuttaa ilman, että maat yksimielisesti sitä muuttavat, joten Suomella on vahva neuvotteluasema jatkaa tästä eteenpäin.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä luopuminen yksimielisyysvaatimuksesta todella on iso asia. Se on iso asia, ja Suomen ei pidä hyväksyä mallia, jossa isot jäsenmaat päättävät ja pienille, kuten Suomelle, jää maksumiehen rooli. Eduskunta antoi tästä asiasta teille, pääministeri Katainen, hyvin selvät nuotit, ja nuotti oli se, että tästä ei tingitä. Kuitenkin näin kävi. Määräenemmistöpäätös on sopimuksessa mukana. Suomen kanta jäi alaviitteeksi.

Kysymys, pääministeri Katainen, teille kuuluukin: Miksi ette yksiselitteisesti kaatanut tätä osaa sopimuksesta? Miksi ette kaatanut tätä osaa sopimuksesta? Nyt sallitte sen, että tämä meni läpi sormien ja pallo heitettiin takaisin tänne eduskuntaan. Nyt ongelmissa on tämän asian kanssa hallitus ja koko eduskunta. Miksi ette yksiselitteisesti torpannut tätä kysymystä Brysselissä?

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin ihmettelen Soinin työväenluokan aatetta, kun puhutaan Britanniasta. Mitkä ovat ne silmälasit, edustaja Soini, minkä läpi te katsotte Britannian ratkaisua jäädä tämän paketin ulkopuolelle? Kyllä vasemmistolaisen silmin katsottuna se syy on juuri, niin kuin Miapetra Kumpula-Natri sanoi, Lontoon Cityn pankkiireissa, siinä, että he eivät halua läpinäkyvää, avointa finanssipolitiikkaa, semmoista, missä tämän sopimuksen tuomat sääntelykeinot ovat mukana. Sen ei missään nimessä pidä olla Suomen linja, mitä Britannia tässä asiassa ajaa, vaan Suomen linjan tulee olla ajaa niitä keinoja, jotka pureutuvat kriisin syihin.

Vieläkään vasemmistoliitto ei ole aivan tyytyväinen siihen ratkaisuun, mitä te olette saavuttaneet, koska kriisin syihin ei vielä puututa tarpeeksi. Me olemme tarjonneet tähän imaginääritalouden ja keinottelun ja ahneuden kapitalismin kriisiin ratkaisuiksi transaktioveroa, pankkiveroa ja muita sääntelykeinoja, jotka edustaja Kontula toi ansiokkaasti esiin vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa. Määräenemmistöpäätös ei käy myöskään meille, se on aivan selvä. Kiitos ministeri Urpilaiselle vahvasta kannasta asiassa.

Mutta kyllä minä mietin minun äitiäni, (Puhemies koputtaa) pienellä eläkkeellä olevaa äitiäni, joka edelleen maksaa asuntolainaa. Kyllä euro on suomalaisten etu, ja euron hajoaminen on Suomen uhka.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini puhui kuin Fidel Castro. Kädet heiluivat, ääni kohosi, ja puhe jatkui ja jatkui ja jatkui. (Eduskunnasta: Aplodejakin tuli sopivin välein! — Naurua) Puheessa oli ansiokkaita ja viihdyttäviä elementtejä, mutta joskus viihdyttäminen ja komiikkakin menevät vähän pieleen. Edustaja Soini, jos oikein kuulin, te sanoitte vasemmistoliitolle, että olisiko aika harkita harakiria. Harakiri eli seppuku tarkoittaa japanilaista rituaalista itsemurhaa. Tiedättekö, Soini, miten se tehdään? Se tehdään näin: (Perussuomalaisten ryhmästä: Näytä!) Miekka pistetään vatsaan vasemmalle puolelle, vedetään vatsan poikki oikealle ja nostetaan ylöspäin kohti rintaa. Ennen muinoin Japanissa kaikkein arvostetuinta oli kääntää terää vatsassa vielä ympäri (Eduskunnasta: Onkos tuo Wikipediasta?) ja vetää takaisin toiseen suuntaan, (Eduskunnasta: Miten tämä liittyy aiempaan?) mutta useammat päättivät tehdä vain yhdensuuntaisen vedon. Tätäkö te, edustaja Soini, ehdotatte vasemmistoliitolle? Tätäkö on demokraattinen keskustelu Suomen eduskunnassa vuonna 2011?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kummaksi menee poliittinen kielenkäyttö, jos poliittista kuvakieltäkään ei enää saa käyttää. On tämä menossa mahdottomaksi. Kysymys on siitä, että vasemmistoliitto on ainoa puolue, joka on hajonnut. Teillä on kaksi edustajaa, jotka te olette erottaneet ryhmästä. Tuollako tavalla, tuollako tavalla, te viette näitä asioita eteenpäin?

Ja sitten, kun puhutaan työväenpuolueesta, onko siihen monopoli jollain? Emme me väitä, että me olemme ainoa työväenpuolue. Me olemme vaan suurin työväenpuolue, suurempi kuin demarit. Eikä se meidän keksintöämme ole. Se on Helsingin Sanomien tutkimustulos. (Naurua)

Ja sitten vielä: Mitenkä päin tässä saa olla tai ei saa olla? Kädet eivät saa heilua, ei saa puhua. Jos on vaisu, niin on vaisu. Opettakaa nyt, edustaja Tynkkynen, kuinka täällä perussuomalaiset saavat puhua.

Valtiovarainministeri   Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Brax ihan oikein kyseli sellaisten selvitysten perään, joissa läpikäydään Suomelle nyt jo aiheutuneet vastuut ja sitten myöskin arvioidaan, mitä mahdollisesti edessä vielä on. Olemme valtiovarainministeriössä tällaista muistiota tai selvitystä tehneet, ja se on vielä tarkoitus tänään lähettää eduskuntaan ja laittaa se myöskin sen jälkeen valtiovarainministeriön nettisivuille, josta kaikkien kansalaisten on mahdollisuus käydä noita tietoja tarkistamassa. (Tuija Brax: Hyvä, hallitus!)

Täällä edustaja Anttila kysyi omista puheenvuoroistani. Olen todennut sen tilanteen, jonka edessä Suomi on, myöskin perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta. Nyt teemme kaikki työtä sen eteen, että löydämme ratkaisun, jolla Suomi pystyy olemaan mukana pysyvässä vakausmekanismissa, jonka rakentamiseen olemme alusta lähtien aktiivisesti osallistuneet. Ratkaisun täytyy olla sellainen, joka on perustuslakimme mukainen mutta totta kai myöskin sopii muille euromaille. Tätä työtä teemme.

Edustaja Kiviniemi kysyi varautumissuunnitelmista. Olen jo useamman kerran aikaisemmin hänelle sen todennut, että varautumissuunnitelmia totta kai tehdään. Se on hallituksen tehtävä. Me emme voi laiminlyödä omia tehtäviämme, ja sen takia meillä varautumissuunnitelmia on tehty hyvin erilaisiin skenaarioihin, erilaisiin tulevaisuusnäkymiin. Sen takia pystyin myöskin edustaja Soinille vastaamaan, mitä se tarkoittaisi, jos euroalue hajoaisi ja Suomi irtaantuisi eurosta. Se näkymä on karu, se on pelottava, ja sen takia hallitus ei tuota skenaariota halua toteuttaa, vaan me haluamme tehdä työtä euron puolustamiseksi ja tehdä työtä sen eteen, että Suomi jatkossakin säilyy euron jäsenenä. Tässä kulkee perussuomalaisten ja hallituksen välinen ero, koska perussuomalaiset lähtevät siitä, että euro pitää hajottaa ja Suomen pitää irtautua eurosta, ja tämä ei ole hallituksen linja.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Suomi on olut aktiivisesti rakentamassa EVM:ää, Euroopan vakausmekanismia, sen takia, että me pidämme sitä tärkeänä osana euron vakautta. Se on tärkeä osa tämän kriisin hoitoa mutta myös tulevaisuuden kriisien hoitoa tai niiden ennaltaehkäisyä. Sen takia on äärettömän tärkeää, että Suomi on siinä mukana. Valtiovarainministeri on aivan oikein todennut olemassa olevan tilanteen. Me jatkamme neuvotteluja niin, että pystymme saamaan lopputuloksen, mikä sekä kunnioittaa Suomen säännöksiä että on hyväksyttävissä kaik-kien muidenkin jäsenmaiden kesken.

Edustaja Jääskeläinen puhui moraalin rappiosta, ja kyllä minä vähän samalla tavalla ajattelen. Mutta te syytitte EU:ta siitä, että jäsenmaissa on tehty virheitä. Nyt tämä talouskriisihän johtuu siitä, että jäsenmaissa on tehty huonoa politiikkaa pitkän aikaa, vaikkapa Kreikassa tai monessa muussa jäsenmaassa. EU:n vika on ehkä siinä, että me emme ole riittävän tiukalla kädellä riittävän varhaisessa vaiheessa puuttuneet tähän huonoon politiikkaan, mutta kyllä se itse syyllinen on se ihminen, joka on tehnyt huonoa politiikkaa. Nyt me muutamme näitä EU:n sääntöjä, mutta se vaatii vaan sitä, että myös kansallisella tasolla täytyy tehdä suunnanmuutos. Myös täällä Suomessa, kun me puhumme talouskurista ja tiukasta talouspolitiikasta, meidän pitää pystyä jatkamaan sitä, koska Suomi ei ole hyvässä kunnossa itsestään vaan sen takia, että me olemme tehneet oikeita toimia, ja ne pitää joka ajassa uudestaan ja uudestaan aina tehdä.

Edustaja Hemmilä kysyi, millaisia sanktioita. Esimerkiksi rakennerahojen jäädyttäminen tai koroton talletus ovat oikeita sanktioita, joilla on merkittävä sekä poliittinen että taloudellinen vaikutus.

Arvoisa puhemies! Suuret kiitokset tästä keskustelusta. Niin kuin tässä on useaan otteeseen todettu, tilanne on äärettömän vakava. Tähän vaikeaan ongelmaan ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Ne olisi jo kokeiltu. Sitä paitsi on ymmärrettävää se, että kun on vaikeasta asiasta kysymys, niin myös mielipiteet ovat erilaisia niin Suomen sisällä kuin eri maiden välillä, ja kuitenkin meidän pitää pystyä etsimään yhteiset ratkaisut, jotta estämme sen totaalikatastrofin syntymisen, jonka uhan poistumista emme voi vielä valitettavasti nähdä, mutta onneksi oikeaan suuntaan on kuljettu.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Me olemme kuulleet, kuinka eurokriisin leviämiseksi on jälleen pystytetty uusi palomuuri. Muurarin poikana sanon, että työn jälki ei ole kaksista. Tämä euromuurari näyttää olevan samanlainen satusetä kuin se, joka urakoi Herman Päätalon työmaalle paikkaansa hakevan uunin, eikä piippukaan vedä, kun muurari ja savu kulkevat samasta aukosta. Sellaiselle puuarinalle ovat rakentaneet nämä eurouskovaiset rahan palvojat.

Perussuomalaisten jättämä välikysymys on tehty ihan oikeasta asiasta, ja kysymyksen sisältö on hyvin laadittu. Ihmettelen vain sitä, miksi meiltä ei kysytty allekirjoitusta paperiin, onhan vasemmalla laidalla pitkä ja kunniakas perinne asiantuntevasta euro- ja talouskritiikistä. Ei sovi unohtaa sitä, mistä veteraanipoliitikko Esko Seppänen on herkeämättä paasannut jo kohta 20 vuotta. Sitä työmäärää, osaamista ja asennetta me kunnioitamme. Haluan muistuttaa siitä, mitä sanoin omasta ja edustaja Yrttiahon puolesta hallitusohjelman tiedonantokeskustelussa 29. päivänä kesäkuuta: "Eivätkä euromaiden tukeminen ja pysyvän vakausmekanismin luominen ole mitään kaukaisia toisarvoisia asioita. Euroalueen varmuudella syvenevä ja laajeneva kriisi heijastuu heti hallitusohjelman talouspoliittisten voimalausekkeiden kautta politiikan sisältöön. Kun valtiontalous heikkenee, käynnistyy uusi vaihe leikkauksissa ja verojen korotuksissa." Valtiovarainvaliokunnan talousarviomietintö valmistui eilen, ja siinä varoitetaan, kas kummaa, uusista leikkauksista ja veronkorotuksista.

Asetelma on aika hurja, jos suomalainen ja eurooppalainen vasemmisto alistuvat vain siivoamaan rajoittamattoman keinottelukapitalismin jälkiä. Nyt rakennetaan ennennäkemättömän laajaa, syvää ja monisyistä talouskriisiä, jossa ei vieläkään ole lähdetty viimeiselle kierrokselle. Vasemmiston tehtävä on haastaa ja kyseenalaistaa, ei sopeutua.

Hallitusohjelmakeskustelussa esitin lopuksi seuraavaa: "Eduskunta toteaa, että hallitusohjelman seurauksena Suomi joutuu ottamaan kohtuuttomia vastuita ja riskejä, kun euroalueen talouskriisi syvenee ja laajenee. Se heijastuu valtiontalouden tilaan ja johtaa lisäleikkauksiin sekä veronkorotuksiin. Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta." Nämä lauseet ratkaisivat minun ja edustaja Yrttiahon kohtalon, mutta näistä sanoista ei tarvitse ottaa ensimmäistäkään takaisin. Jos keväällä ja alkukesästä oli vaikeaa, niin tänä päivänä on helppo kulkea pää pystyssä ja selkä suorana.

Arvoisa puhemies! Eurooppaministeri Alexander Stubb sanoi Ylen Ykkösaamussa, että Suomi liittyi Euroopan talousunioniin periaatteellisella tasolla. Stubb sanoi ääneen sen, mitä monet ujostelevat. Samalla lausunto osoittaa, että eurooppapolitiikassa Suomi peesaa Saksaa ja hallituksessa muut puolueet kokoomusta, ja jos eivät peesaa, niin sitten hallitus hajoaa.

Mikä on sitten SDP:n linja? Valtiovarainministeri Urpilainen sanoi, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko päätösten yksimielisyysvaatimuksesta pidetään kiinni, tai sitten Suomi jää vakausmekanismin ulkopuolelle. Ulkoministeri Tuomioja sanoi, että EVM-päätökset eivät ole Suomen linjan mukaisia. SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen sen sijaan pitää selvänä, että Suomen tulee osallistua EU:n pysyvään kriisirahastoon eikä päätöksenteko voi tapahtua siten, että yksi maa voi estää koko unionin ratkaisut. Näin siis Lipponen. Lienee niin, että liittovaltiokehitystä ajavat sosialidemokraatit, eivät siis kaikki sosialidemokraatit, ovat samoilla linjoilla kokoomuksen kanssa ja täysin eri linjoilla puolueensa puheenjohtajan kanssa.

Kun meidät liitettiin EU:n jäseneksi, meille vakuutettiin, että se ei tarkoita omasta valuutasta luopumista. Kun niin kuitenkin kävi, meille sanottiin, ettei yhteinen raha tarkoita yhteisiä vastuita. Nyt, kun meidät on sidottu siihen liekaan, onkin edessä talousunioni. Yhteinen talouskoordinaatio tarkoittaa unionin säätelemää eläke-, työmarkkina-, sosiaali- ja veropolitiikkaa. Eikö se ole jo liittovaltio? En tiedä, ovatko vasemmistopuolueet tehneet päätöksen mennä mukaan Euroopan liittovaltioon.

Arvoisa puhemies! Olemme yrittäneet saada hallitukselta vastausta Suomen kokonaisriskeistä eurokriisissä. Vaikka ministeri Urpilainen vihdoin vastasi kysymykseen, moni asia jäi auki. Tosiasia on, että kokonaisvastuita ei tiedä kukaan. Siitä huolimatta kuormaa kasataan koko ajan lisää. EU aikoo antaa Kansainväliselle valuuttarahastolle 200 miljardia lainaa, Suomen osuus olikin 4 miljardia lisää taakkaa kannettavaksi, ja samaan aikaan IMF ilmoittaa, ettei päätös ole lopullinen ratkaisu kriisiin. Tähänkin rahaan liittyy sisäisen devalvaation pakko. Sen hintana ovat työttömyys, palkka-ale, sosiaaliturvan leikkaukset ja julkisen sektorin alasajo sekä kansallisomaisuuden pakkomyynti. Näillä ratkaisuilla syödään tulevan kasvun eväät esimerkiksi Kreikassa.

Me emme ole mukana kurittamassa muiden maiden köyhiä emmekä maksata laskua oman maan vähäosaisilla. Tässä tilanteessa inflaation salliminen ja hallittu setelirahoitus voisivat olla se vähiten huono vaihtoehto.

Esitän seuraavaa epäluottamuslausetta: "Eduskunta toteaa, ettei hallituksella ole vieläkään strategiaa eurokriisistä irrottautumiseksi ja Suomen vastuiden rajaamiseksi vaan velkaantuminen maksatetaan kotimaassa lisäleikkauksin ja tasaveron korotuksin. Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Ensinnäkin on todettava, että ainakaan sinä aikana, kun itse olen eduskunnassa ollut, kaikkien näitten vuosien aikana olen kuullut montakymmentä hallituksen vastausta välikysymyksiin, ikinä ei ole saatu näin selkeitä vastauksia kuin nyt pääministeri Kataisen suulla saatiin tähän perussuomalaisten tekemään välikysymykseen. Äskeisestä välikysymysdebatista voisi todeta, että oli erinomaisen hieno asia se, että kukaan ei oikeastaan tässä salissa syyttänyt hallitusta tai ketään poliittisia päätöksentekijöitä, meitä suomalaisia päätöksentekijöitä, siitä, että olisi tieten tahtoen haluttu tehdä vahingollisia ja huonoja ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Euroopan talous- ja rahaliitossa on tehty alusta asti suuria virheitä. Monet velkakriisin ratkaisemiseksi tehdyistä toimenpiteistä ovat olleet myöhässä ja osoittautuneet tehottomiksi. Nyt osittain tästä syystä Eurooppaa ja oikeastaan koko läntistä maailmaa uhkaa vakava, erittäin vakava, talouskriisi. Julkisuudessa sekä eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa ja tämän talon erikoisvaliokunnissa on tänä syksynä kuultu lukuisia talousasiantuntijoita, ja oikeastaan kaikki ovat olleet yhtä mieltä siitä, että se, mitä tähän asti on tehty, on ollut välttämätöntä. Huonoista vaihtoehdoista on kuitenkin aina valittu kulloinkin paras vaihtoehto, sillä valinta on oikeastaan jouduttu tekemään aina kahden huonon vaihtoehdon väliltä.

Eroa pohjoisten ja eteläisten EU-jäsenmaiden välillä ei ole tiedostettu vielä kovinkaan pitkään. Neljä vuotta sitten ei näistä eroista puhuttu juuri lainkaan eikä juuri missään. Nyt, kun selvä ero on nähtävillämme, vaikuttaa tilanne ihan käsittämättömältä. Pohjoisen ja etelän taloudet eivät tunnu sopivan samaan muottiin, eivät sitten millään. Esimerkiksi eteläinen Italia on noin 120 prosentin ja Kreikka yli 140 prosentin julkisen velan suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta pohjoisen Suomen julkisen velan suhde bkt:hen on euroalueen pienempiä. Vain Virolla ja Luxemburgilla on pienempi velkasuhde.

Velkaisimpien maiden vaikeudet selvitä lainoistaan käyvät viimeistään selville, kun katsomme niiden korkomenoja. Korkoennusteen mukaan Kreikan valtionlainojen korot pysyttelevät jopa 19 prosentissa, kun sama lainakorko Suomella on 2,8 ja Ruotsilla vain 1,5. Eilen Italian lainahuutokaupassa korko liikkui 6,7 prosentissa. Erittäin suuret velkataakat ja korkeat korot eivät ole mikään ihme, kun otetaan huomioon kriisimaiden harjoittama talouspolitiikka. Yksikään kriisimaa Kreikan ja Portugalin johdolla ei ole noudattanut Talous- ja rahaliiton perustana olleita sääntöjä maksimissaan 3 prosentin budjettivajeesta tai valtionvelan maksimissaan 60 prosentin bkt-osuudesta. Sopimusrikkomukset ovat johtaneet massiiviseen julkisen talouden ylivelkaantumiseen. Hyvinvointia on siis kasvatettu ja ylläpidetty velkarahalla.

Arvoisa puhemies! Euroalueen johtajilla on kerta toisensa jälkeen ollut näytön paikka velkakriisin torjumisessa. Tähänastisilla toimilla on lähinnä saavutettu vain lisäaikaa. Valitettavasti mitään pysyvää korjauskeinoa ei ole vielä löytynyt. Viime viikolla EU:n huippukokouksessa oltiin jälleen kerran suurten kysymysten äärellä. Ratkaisuksi eurokriisiin Saksa ja Ranska tarjosivat uutta perussopimusta, mutta Iso-Britannia torjui tämän. Saavutettu päätös, sopimus uudesta hallitusten välisestä sopimuksesta, loi ehkä uskoa EU:n päätöksentekokykyyn mutta ei tuonut ratkaisua akuuttiin kriisiin. Yhteinen päätös sopimuksesta on vasta lähtölaukaus alkavalle työlle. Sen sijaan päätös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n roolin vahvistamisesta velkakriisin torjunnassa luo luottamusta. IMF:llä on keskeinen rooli palauttaa sekä luottamus että uskottavuus, joita Eurooppa nyt tarvitsee.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Eurooppa on ollut viimeisten vuosien aikana kovassa talouspuhurissa. USAsta ja pankkien vastuuttomasta toiminnasta liikkeelle lähtenyt kriisi veti mukaansa myös Euroopan. Vaikeista olosuhteista huolimatta yli kansallisuusrajojen tehdyn yhteistyön avulla on vakavastakin kriisistä tähän asti selvitty ainoastaan pienillä kolhuilla. Hyvässä muistissa on vielä viimekertainen lama ja sen seuraukset konkurssien, pilviin kohonneiden korkokustannusten ja työttömyyden myötä. Nyt olemme kuitenkin vielä selvinneet lähinnä pienillä kolhuilla. Kiitos siitä kuuluu varmasti laajalle eurooppalaiselle yhteistyölle.

On syytä kummeksua niitä mielipiteitä, jotka haikailevat takaisin menneisyyteen. Keskustelu paluusta takaisin markkaan ei ole keskustelua tulevaisuudesta vaan menneestä. Kriisi on aina samalla uusi mahdollisuus, mahdollisuus parempaan — niin myös velkakriisin osalta. Katseet olisikin käännettävä nyt pitkälle tulevaisuuteen ja aloitettava aito pohdinta siitä, millaista maailmaa ja Eurooppaa me suomalaiset haluamme jatkossa olla rakentamassa. Haluammeko sulkea silmät ja kuvitella, että kaikki paha ja vaikea katoaa ympäriltämme? Eikö realistisempaa olisi myöntää, että jokaisessa mallissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa? Euro on pärjännyt tähän asti hyvin. Sen vuoksi nyt on tehtävä työtä sen eteen, että valuviat korjataan ja euro järjestelmänä vahvistuisi entisestään.

SDP haluaa olla kansainvälisessä politiikassa mukana vaikuttamassa. Haluamme olla miettimässä aidosti rakentavia vaihtoehtoja sille kehityskululle, joka maailmassa parhaillaan vallitsee. Suomella on annettavaa myös koko Euroopan kehitykselle. Maamme sanomisilla on painoarvoa erityisesti sen vuoksi, että hoidamme vastuullisesti omaa maatamme. Toivon, että tätä samaa vastuullisuutta löytyisi myös tämän salin puheista. Me emme voi heittää ilmaan kaikenlaisia väittämiä ilman, että meillä on realistisia vaihtoehtoja. Jos tarkkaan lukee perussuomalaisten välikysymystä, on siinä havaittavissa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Kuten pääministerikin totesi, Suomi elää viennistään. Ilman ulkomaankauppaa ei meillä ole mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointivaltiota. Vientimme on riippuvainen maailmalla tapahtuvasta kehityksestä ja päätöksistä. Vaikuttamalla sekä Euroopan laajuisesti että maailmanlaajuisesti voimme edistää omaa talouttamme, kehittymistä parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt ei ole aika käpertyä piiloon vaan ottaa rohkeasti vastuuta maailman kehityksestä Suomen edun vuoksi. On meidän vastuullamme, että laitamme markkinat järjestykseen ja palautamme ohjakset kansalaisille. Tämä on oikeaa vastuunkantoa. Sitä Eurooppa nyt tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että kinastelemme siitä, pitääkö Suomen kuulua euroon tai edes EU:hun, pitäisi meidän olla rakentamassa EU-politiikkaamme siten, että olemme myös jatkossa päättämässä Euroopan tulevaisuudesta. Viimeaikaisessa kehityskulussa on ollut erityisen huolestuttavaa se, että Eurooppa on alkanut jakaantua entistä enemmän erilaisiin kuppikuntiin. Tämä kehityskulku on huolestuttavaa. Suomen ei pidä hyväksyä sellaista toimintaa muilta mailta. Myös oman toimintamme on oltava avointa. Meidän tulisikin olla yhdessä rintamassa pitämässä huolta siitä, että Suomen kaltaisilla pienillä mailla on mahdollisuus vaikuttaa Euroopan talouspolitiikkaan tasavertaisesti isompien maiden kanssa. Tämä vaatii sen, että me yksissä tuumin olemme tukemassa Suomen hallituksen linjaa EVM:n päätöksenteon yksimielisyysvaatimuksesta määräenemmistön sijaan.

Euroopan unionin toiminnan tulee olla jäsenmaitaan osallistavaa, ei maiden parlamentteja passivoivaa toimintaa. Suomen tulee kaikin tavoin edesauttaa tämän toteutumista. Päämääränämme tulee olla sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisempi EU. Samalla vahva Eurooppa ja euro on myös Suomen etu.

Vaikka ilmassa on paljon kysymyksiä ja ongelmiakin, meillä ei saa olla vain ongelmia. Meillä on myös mahdollisuus etsiä ratkaisuja ja siten parantaa olemassa olevaa järjestelmää. Ratkaisujen etsiminen ei ole vain sanelupolitiikkaa, vaan se on aktiivista vuorovaikutusta yhdessä vastauksia hakien. Siinä työssä Suomi on tämän hallituksen johdosta mukana.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Viime viikkoina tarkastusvaliokunta on käsitellyt myös euron kriisiin liittyviä asioita. Viikko sitten hyväksyimme kannanoton, jossa pyritään edistämään lainvalmistelua, jossa korostetaan asioiden huolellista selvittämistä, valmistelun avoimuutta, sidosryhmien osallistumista, ministeriön virkamiesjohdon vastuuta ja oikea-aikaista poliittista päätöksentekoa. Näitä asioita on korostettu kovasti viime aikoina, mutta samanaikaisesti kuitenkin, kun on käsitelty Euroopan rahoitusvakausvälinettä, sitä koskettavaa hallituksen esitystä 31/2011, tarkastusvaliokunta on joutunut kiinnittämään huomiota siihen, että niin paljon jätetään olennaista asiaa kertomatta kansanedustajille.

Euroopan rahoitusvakausvälinettä, sitä koskettavaa puitesopimusta, sen voimaan saattamista ja muuttamista on käsitelty useissa valiokunnissa, ja valtiovarainministeriöltä vaadittiin perusteellista selvitystä Suomen kokonaisvastuista, jotka liittyvät euromaiden velkakriisiin, eli nyt odotamme tällaista selvitystä kokonaisvastuista. Valitettavasti tänä päivänä se ei ole meidän käytössämme, koska sitä ei näytetä. Sitä ei ole toistaiseksi esitetty asiakirjojen mukana. On erittäin huolestuttavaa, kuinka taloudellisesti näin merkittävässä asiassa voi syntyä epäselvyyksiä siitä, mitä kaikkea takaus kattaa. Onhan aivan eri asia se, katetaanko takauksella pelkästään velkapääoma vai velkapääoma sekä siihen liittyvät korot ja kulut, jotka pahimmillaan voivat olla huomattavasti suuremmat kuin itse velkapääoma.

On tärkeää, että viimeistään nyt kaikille suomalaisille kerrotaan rehellisesti se, paljonko heidän verorahojaan pahimmillaan syydetään holtittomasti asioitaan hoitaneiden euromaiden pelastusoperaatioon, joka on kestänyt pian jo kaksi vuotta. On puhuttu 2 miljardista, 4 miljardista eurosta, mutta todellisuudessa riskit ovat huomattavasti suurempia. Puhutaan 30 ja 40 miljardin euron vastuista. Eduskunnassa meillä kansanedustajilla pitäisi olla käytettävissämme kaikki oikea ja olennainen tieto, kun me teemme näitä päätöksiä. Nyt ei näin ole, ja se on huolestuttavaa.

Edustaja Soinilla puheenvuoronsa yhteydessä oli kaksi korttia. Toisessa oli teksti suomen kielellä, toisessa oli teksti kreikan kielellä. Siinä kerrottiin: Talous- ja rahaliitto euro kymmenen vuotta, ensimmäinen menestyksen vuosikymmen. 10 vuotta ja 10 saavutusta. Kortissa kehutaan, kuinka on toimivampi talous, vahvempi julkinen talous, kuinka euro on valtavaluutta maailmalla, tuo potkua kauppaan, on yhdenmukaisemmat rahoitusmarkkinat jne. Jotkut väitteet ovat totta silloin, kun korttia lukee kreikan kielellä, mutta suomen kielellä väitteet eivät kyllä ole tosiasioita.

On erittäin valitettavaa, että joudumme tekemään päätöksiä ilman oikeaa ja olennaista tietoa tässäkin asiassa, erityisesti nyt kun puhutaan valtavista summista. Meillä oli pari viikkoa sitten täällä eduskunnassa veteraaneja kertomassa, kuinka heidän kuntoutukseensa tarvitaan muutamia miljoonia euroja vuositasolla lisää, jotta kuntoutusasiat saadaan hoidettua jollakin tavalla. Näiden veteraanien kuntoutusasiat, vaikka sinne vähän annettiin määrärahoja lisää, ovat edelleen retuperällä, ja kohta kaikki veteraanit ovat poissa. Heidän asioitaan ei hoidettu. Heille ei riittänyt rahaa, mutta suomalaisten veronmaksajien rahaa riittää kymmeniä miljardeja muiden maiden kansalaisten käyttöön, tai pankkien käyttöön lähinnä. Omista kansalaisista ei välitetä samalla tavalla, vaan annetaan kylmää kättä, veteraaneille jopa.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroalue rämpii syvässä suossa, ja nousua sieltä ei ole aivan lähiaikoina havaittavissa. Huippukokouksessa tehdyt päätökset tuntuvat lähinnä tekohengitykseltä, joka antaa jonkinlaisen ensiavun, mutta ei välttämättä riitä pitkäaikaishoitoon saati tervehtymiseen. Hoidettavina ovat kaikki euromaat, olivat ne hoitaneet asiansa tai eivät. Kärsijöinä ovat tavalliset veronmaksajat niin ylivelkaantuneissa maissa kuin taloutensa asiallisesti hoitaneissa maissa.

Euron tilanne, arvoisa puhemies, on vakavampi kuin Suomessa ehkä yleisesti edes ymmärretään. Edes euroalueen hajoaminen ei ole aivan poissuljettua. Seurauksena siitä voisi olla eurooppalainen talouslama, josta kärsisivät myös suomalaiset. Laman vaikutukset näkyisivät suoraan viennissä ja monen toimialan työpaikkojen määrässä kielteisellä tavalla.

Vaikka euroa on syytä puolustaa, ei sitä voi tehdä hinnalla millä hyvänsä. Ensiarvoisen tärkeää olisi, että suuret riskiryhmään kuuluvat maat, kuten Italia, Espanja ja Ranska, todella laittaisivat taloutensa nyt jämäkästi ja jämerästi ja ripeästi kuntoon. Ei riitä hienot suunnitelmat tässä, ei riitä puheet. Nyt on myös tekojen aika.

Viime viikolla järjestettiin Euroopan unionin huippukokous. Jälleen kerran sitä kutsuttiin historialliseksi. Sanottiin jopa, että EU:n tulevaisuus riippuu kokouksen päätöksistä, tai ainakin euron tulevaisuus. Mahtipontisiin maalailuihin nähden kokouksen anti jäi sittenkin vaisuksi. IMF:n roolin vahvistaminen saattaa olla tietyillä ehdoilla perusteltua, mutta sekään ei välttämättä riitä rauhoittamaan tilannetta. Päätöksiä, jotka todella toimisivat aivan konkreettisesti tässä ja nyt, ei tehty. Sen sijaan päädyttiin rustaamaan uutta hallitustenvälistä taloussopimusta ja pysyvän vakausmekanismin EVM:n muutoksia, joilla on vaikutusta käytännössä vasta kaukana tulevaisuudessa. (Lenita Toivakka: Sekin on aika tärkeätä!)

Arvoisa puhemies! Välikysymyksellään perussuomalaiset ovat ottaneet esille useita olennaisia epäkohtia hallituksen harjoittamassa euroalueen talouskriisiä koskevassa politiikassa. Kokonaisvastuiden selvittäminen eduskunnalle on todellakin ollut vähintäänkin epämääräistä. Paljonko ne todella ovat, mikä on korkojen merkitys loppusummassa? Tuntuu, että selkeää yhtenäistä vastausta ei saa tikulla kaivamallakaan. Tämä ei ole mistään näkövinkkelistä katsottuna sopivaa tai uskottavaa toimintaa hallituksen kannalta. Uskottavuusongelmia lisää myös hallituksen, lähinnä pääministeri Kataisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen, suhtautuminen tähän pysyvään vakausmekanismiin. Onko Suomi mukana vai ei? Voiko Suomi jättäytyä pois? Vastaus vaihtelee riippuen siitä, keneltä kysyy.

EVM-sopimukseen kirjattiin, että päätöksiä voi tehdä 85 prosentin määräenemmistöpäätöksinä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että muut voivat tehdä päätöksiä, joilla Suomen rahoja sidotaan. Vaikka Suomi toimenpiteitä vastustaisi, ei sillä asiaan olisi nokan koputtamista. Suomen neuvottelijat eivät selkeästi kaataneet mainittua osaa sopimuksesta, vaikka tiedossa oli eduskunnan selkeä kanta. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että näin pääsi käymään. Ihmettelen myös sitä, että pääministeri Katainen ei täälläkään vielä selvästi vastannut, miksi hän ei tätä osaa yksinkertaisesti kaatanut tästä sopimuksesta. Kysyin kolmeen kertaan sitä, mutta vastausta ei kuulunut. Nyt pallo heitettiin takaisin eduskuntaan, ja täällä hallitus on ongelmissa ja samalla koko eduskunta, kun ihmetellään, mitä tälle asialle oikein jatkossa tehdään.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä vaaditaan, että hallitus kertoo kansalle avoimesti, mihin ratkaisuihin se on valmis kriisien pahentuessa. Tämä tieto kuuluu Suomen kansalle, ja toivottavasti tästä saadaan tietoa mahdollisimman pian. Emme voi jäädä vain odottelemaan seuraavaa historiallista huippukokousta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Ei voi hyväksyä toimenpiteitä, jotka veisivät jälleen kohti uusia yhteisvastuullisia finanssipoliittisia toimenpiteitä. En näe oikeudenmukaisena suomalaista veronmaksajaa kohtaan, että alkaisimme esimerkiksi pääomittaa muiden maiden pankkeja eri välineitten kautta tai operoida jälkimarkkinoilla. Yksinkertaisia tai täydellisen tehokkaita ratkaisuja kriisin hoitamiseen ei tokikaan varmastikaan ole. Siinä mielessä tilanne on haastava. Kreikan irrottaminen eurojärjestelmästä ja hallittu velkasaneeraus lienee tällä hetkellä kuitenkin aivan järkeenkäypä ja perusteltu vaihtoehto. Se ei ole kivuton, ei ole halpa, ei ole helppo tie, mutta ehkä sittenkin huonoista vaihtoehdoista paras. Sen avulla uudet tukivirrat voitaisiin lopettaa, ja se myös kannustaa yli varojensa eläneet maat elämään sillä rahamäärällä, joka niillä oikeasti on käytettävissään.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä koen tämän tilanteen hyvin sekavaksi ja vaikeaksi, koska suoraan sanoakseni tämä ei ole mennyt sillä tavalla kuin talousteoreettisesti oletettiin ja ymmärtääkseni monet huippuasiantuntijat ovat myös ymmällään siitä, mitä pitäisi tehdä. Siinä mielessä on tietysti hienoa, että tästä eduskunnasta löytyy niin varmoja mielipiteitä.

Mutta euro ei toiminut, niin kuin sen piti toimia. Yhteisvaluutan piti muodostua mekanismiksi, jolla vahvojen EU-maiden ylijäämät siirtyvät lainoina heikompiin maihin ja tuottavat siellä taloudellista kasvua. Ne kyllä siirtyivät, mutta seurauksena oli asuntokupla ja syömävelkaa, joista nimenomaan tuo asuntokupla oli vaarallisempi. Huomattakoon, että tämä yksityissektorin velkaantuminen tuli ensin ja sitten kun yksityissektorin kyky maksaa veroja katosi tämän velkaantumisen seurauksena, sitten tuli julkisen talouden velkaantuminen.

Pääministeriä haluan onnitella siitä, että vakausrahasto ei voi alkaa suoraan pääomittaa pankkeja eikä millään määräenemmistöpäätöksellä, koska se sisälsi aivan oikean riskin siitä, että Saksa ja Ranska aikovat maksattaa omien pankkiensa tukemisen muilla mailla, mikä olisi selvästi väärin. Mutta muuten olen hämilläni tästä keskustelusta ja ihmettelen monen kannanottoja.

Perussuomalaisten kannanottoja en ihmettele, koska he puhuvat juuri niin kuin heidän kannattaa puhua ja se varmaan riittää perusteluksi.

Demareissa ihmettelen kolmea asiaa. Ihmettelen jyrkkyyttä tämän yksimielisyysvaatimuksen kanssa. Ymmärtäisin, että yksimielisyys tarvitaan vastuitten kasvattamiseen. Mutta se, että kaikki päätöksenteko pannaan yksimielisyyden varaan, merkitsee sitä, että päätöksenteko puuroutuu ja neuvottelut siirtyvät Saksan ja Ranskan välisiksi. Todettakoon, että Suomen eroaminen eurosta vaatisi perussopimuksen muutoksen ja siinäkin on tämä kaivattu yksimielisyys. Myös Malta voi estää sen.

Ymmärrän kyllä sen, että siitä holtittomasta riskinotosta, jota pankit harjoittivat aikaisemmin, pitää ne panna maksamaan, mutta en ymmärrä tätä demareitten halua alleviivata kaikille sijoittajille, että mikä tahansa maa voi joutua suoritustilaan, koska sehän merkitsee, että kaikkien maitten korot nousevat. Suomen valtion korot nousevat, mutta myös Suomen kuntien korot nousevat, ja tämä mielipide on satojen miljoonien eurojen arvoinen vuodessa.

Samalla ihmettelen, että kun muuten ollaan niin tiukkoja, niin täysin kritiikittä hyväksytään tämä 0,5 prosentin alijäämärajoite. Sitä on myös talouspoliittisesti aika paljon ihmetelty, kannattaako kädet sitoa tuolla tavalla. Kannattaa vastustaa ylivelkaantumista, mutta se, että vahvassa talousasemassa olevilta mailta sidotaan kädet samalla tavalla, merkitsee esimerkiksi sitä, että Saksaa, jonka nyt pitäisi elvyttää euromaita, me suorastaan kiellämme elvyttämästä euroaluetta. Se on tyhmää tämmöinen käsien sitominen. (Mauri Pekkarinen: Erinomainen analyysi!)

Sitten ihmettelen keskustalaisia siinä, että hekin haluavat olla keikuttamassa tätä Suomen EU-venettä. Melkoinen muutos maan politiikassa ja ehkä keskustan ajamia tahoja ajatellen suorastaan vaarallinen.

Ihmettelen tätä Saksan talouskurin ihailua. Saksan vaihtotaseen ylijäämä on syynä monen euromaan alijäämään sen takia, että on semmoinen kansantaloudellinen fakta, ettei voi olla alijäämiä ilman ylijäämiä eikä voi olla ylijäämiä ilman alijäämiä, ja se mekanismi tulee sitä kautta, että Saksan ylijäämät ovat nostaneet euron ulkoista arvoa. Tästä kärsii myös meidän vientimme. Minusta olisi parempi, kun Saksan ylijäämät olisivat pienempiä. Meillä euron arvo olisi matalampi, ja Euroopan sisäiset vaihtotase-erot olisivat pienempiä. (Mauri Pekkarinen: Tästä on puhuttu vaikka kuinka kauan!)

Ihmettelen myös tätä säästölinjan ihailua ja sitä, että nyt nopeasti kova talouskuri kaikkialle. Britannia on säästänyt nyt oikein toden teolla ja täysin turhaan. Alijäämät eivät ole pienentyneet lainkaan, mutta työttömyys on kasvanut. Keyneskään ei ihan kaikessa ole väärässä.

En kannata siirtymistä omaan markkaan, mutta sekin mahdollisuus on tässä kyllä edessä. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Sen takia se pelottelu sillä, että oma markka johtaisi 18 prosentin korkoihin, ei pidä paikkaansa, koska ei kukaan enää ole niin hölmö, että sitoisi pienen valuutan kiinteästi mihinkään kurssiin. Sen takia näillä koroilla ei kannata pelotella, mutta kyllä sen markan arvon vaihtelulla kannattaa pelotella. Se luo epävarmuutta ja tuottaa kaikkia muita hankaluuksia.

Ihmettelen saksalaisia ja kaikkia muitakin, jotka haluavat pitää tiukasti kiinni siitä, ettei keskuspankki voi taata valtioitten lainoja tai rahoittaa niitä. Mitkään muut maat eivät sido kengännauhojaan yhteen tällä tavalla. Se ei ole johtanut hyperinflaatioon USA:ssa, Britanniassa eikä Japanissa, ja ajatelkaa, miten olisi käynyt Japanille, jos se olisi sitonut kätensä tällä tavalla ja sitten tulee tsunami, joka tuottaa hirvittävät menot ja johtaisi siihen epäluuloon, pystyykö Japani selviämään veloistaan. Japanilla olisi korot 20 prosentissa nyt ilman sitä mahdollisuutta, että keskuspankki viime kädessä takaa maan lainat.

Vaikka en kovin monesta asiasta ole varma, niin siitä olen kyllä varma, että EU-alue on tällä hetkellä sellaisessa tilassa, että keskuspankkirahoitus on aivan perusteltua, legitiimiä.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Soininvaaralle erinomaisen analyyttisestä puheesta. Se on juuri se kysymys ja se pointti, mitä meidän täytyisi tehdä. Meidän täytyisi nyt analyyttisesti pystyä arvioimaan, mitä vaihtoehtoja meillä on ja mihin päätöksiin me yhdessä päätämme ryhtyä. Nyt on tällä hetkellä tällaisia väitteitä ja vastaväitteitä, ja pitäisi löytää todellakin vastauksia siihen, mitä tapahtuu, jos päätettäisiin jotenkin toisin kuin nyt hallitus on esittänyt.

Kysyin jo aikaisemmin tässä debatissa, mikä on perussuomalaisten vastaus. Edustaja Soiniltahan tuli tämä vastaus, ja se oli kolme ohjetta eli piikki kiinni heti. Se näytti olevan ainut vastaus, mikä sieltä päin tuli, ja siihenkin toivoisin hiukan analyysiä.

On olemassa yksi analyysi, jonka hallituskin on tehnyt, että jos todellakin irtauduttaisiin heti, niin seuraisiko tästä koko euroalueen jähmettymisestä sama tilanne kuin tapahtui kaksi vuotta sitten. Silloin todellakin bkt laski 8 prosenttia, ja se merkitsi yli 13:a miljardia euroa tulojen menetyksiä meille. Valtionvelka on kasvanut vuoden 2008 jälkeen 25 miljardia euroa, ja voisiko edes osittain pitää paikkansa tämän sveitsiläisen UBS-pankin analyysi, että vahvojen euromaiden bkt laskisi 25 prosenttia, jos me lähtisimme voimakkaasti keikuttamaan venettä? Pitäisikö meidän keskustella myös tästä vaihtoehdosta eikä tehdä vain sisäpolitiikkaa?

Toinen kysymykseni, jonka myöskin nostin esille, on, että nyt vaaditaan ihan automaattisesti, että vaikeuksissa olevien maiden velat on leikattava, otettava esimerkiksi puolet pois. Kreikka oli todellinen poikkeustapaus. Käsitykseni mukaan oli keskustelua jossain vaiheessa, että jopa Irlanti haluaisi velkojensa leikkaamista. Se haluttiin heti tyrmätä, koska velat on hoidettava. On olemassa muitakin velkajärjestelymalleja kuin velkojen leikkaaminen. (Mauri Pekkarinen: Ne maksetaan, se on se malli!) — Se on. Mutta minkälainen moraalikato syntyisi siitä tilanteesta, kun valtiot ilmoittaisivat, etteivät ne maksa velkojansa? Sitten todellakin voisivat yksityiset ihmiset sanoa, että emmehän mekään maksa velkojamme, yritykset päättäisivät samalla tavalla. Koko järjestelmä romahtaisi, koko moraali romahtaisi. Siinä kysymyksessä täytyy olla hyvin tarkkana, ettei anna yksinkertaisia vastauksia.

Kolmantena kysymyksenä tuli ihan suoria kommentteja, että Bryssel on pimeyden ydin eli EU on pimeyden ydin. 60 prosenttia meidän viennistämme menee EU-maihin. Mietin vain kysymyksenä, mitä tapahtuisi, jos tällainen vapaakauppamalli ja vapaakauppa romahtaisi. Aika uskaliasta puhetta siinä suhteessa.

Sitten toisaalta sanotaan, että näillä säännöillä Eurooppa ei toimi. Nythän me olemme juuri tekemässä tiukempia sääntöjä, ja vastauksena tulee toiselta puolelta se, että "te haluatte vaan liittovaltiota". Me haluamme tiukempia säännöksiä, että eletään sen mukaisesti, miten tienataan.

Te sanotte myöskin, että hallitus on ajanut tässä tilanteessa Euroopassa ja Euroopan unionissa sivuraiteelle. Tämän perusteella voisi sanoa yhtä hyvin, että 26 maata 27 maasta on ajautunut sivuraiteelle. Kun katsoo esimerkiksi BBC:tä tai CNN:ää tai Sky Newsiä, niin siellä on lähinnä puhuttu, että Iso-Britannia on ajautunut sivuraiteelle eikä halua olla pelastamassa yhdessä tätä juttua. Te sanotte myöskin, että sääntöjen rikkomisesta on tehtävä sanktioita välittömästi.

Arvoisa puhemies! Juuri näillä päätöksillähän ollaan tekemässä niitä automaattisia sanktioita, olemme menossa siihen suuntaan. Samalla tavalla kuin edustaja Soininvaara toivon analyyttistä vaihtoehtojen keskustelua ja sitten myöskin niitten haittapuolien esille tuomista, mikäli päätettäisiin tehdä jotenkin toisin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on aina hoitanut oman taloutensa vastuullisesti ja huolehtinut siitä, että se myöskin suoriutuu aina velvoitteistaan. Tämän takia kriittisyytemme, siis suomalaisten kriittisyys euroa kohtaan, on jossain määrin oikeutettua, ihan oikeinkin. Perussuomalaiset ovat kuitenkin tässä välikysymyksessä maalailleet eurosta sellaisen kuvan, että aivan kuin se olisi kotoisin jostain Danten helvetin pohjakerroksista, jonne eivät juuri auringonsäteet yllä. Kyllä tämän EU-kriisin takana on sokea usko markkinatalouteen ja markkinaliberalismiin, ja sitä rahoittivat pankit erittäin auliisti, eli kyllä tämä mielestäni pankkikriisi ennen kaikkea on.

Tuekseen välikysymyksessä perussuomalaiset ovat ottaneet ison joukon kuuluisia taloustieteilijöitä, joiden joukossa on muun muassa jopa uusliberalismin isänäkin pidetty Milton Fridman. Joku voisi jopa väittää, että hänen mielipiteidensä vaikutus nykymaailman talouteen on ollut niin suuri, että voimme juurikaan liioittelematta todeta hänen olevan jopa osasyyllinen koko talouskriisiin. (Vesa-Matti Saarakkala: Marxin luoma talousjärjestelmä kaatui!) Toivottavasti näiden uusliberalististen taloustieteilijöiden käyttö tukena tähän välikysymykseen ei samalla ole perussuomalaisten talouspoliittinen linjaus.

Euro ei suinkaan ole se mörkö, jolla nyt tällä kertaa perussuomalaiset meitä pelottelevat. Kyllä tämä yhteisvaluutta euro on tuonut Suomelle vakautta ja myöskin tasaista hintakehitystä, ja vaikka välikysymyksessä toisin väitetään, niin palkkojen kehitys on euron aikana ollut tasaista. Tämä ilmenee esimerkiksi Tilastokeskuksen tekemistä selvityksistä. Tämä on Tilastokeskuksen selvitys, tämä näkyy huonommin vielä kuin Soinin kortit täältä pöntöstä, mutta sieltä sivuilta tietoa löytyy. [Puhuja näytti selvitystä kädessään]

Arvoisa puhemies! Moni Etelä-Euroopan euromaa on siis velkaantunut holtittomasti taloudenpidon takia, ja nyt on sen velanmaksun aika. Suomalaiset veronmaksajat toivovat kahta muutosta tämän kriisin hoidossa edelliseen hallitukseen verrattuna. Ensiksikin he halusivat, että myös sijoittajat ja pankit osallistuvat tämän kriisin hoitoon. Toiseksi kansa ilmaisi vahvan tukensa sille, että jos rahaa annetaan kriisimaille, niin siitä täytyy ainakin osa saada takaisin.

Haluankin tässä yhteydessä jälleen kerran kiittää ministeri Urpilaista erittäin onnistuneesta vakuusristiretkestä — ne, väitän näin, tulevat olemaan vielä arvossa arvaamattomassa — ja tietenkin koko hallitusta tästä kovasta linjasta, jonka se on ottanut. Nyt näyttää siltä, että tämä Suomen kova linja ja muun muassa vaatimuksemme pysyä yksimielisyyspäätöksissä on oikea. Mutta meidän on edelleen kyettävä löytämään kestävä ratkaisu ylivelkaantuneiden maiden taloudenhoitoon sekä euron tasapainottamiseksi. Perussuomalaiset unohtivat välikysymyksessään mielestäni nimittäin sen, että on myös iso joukko taloustieteilijöitä, jotka ovat todenneet mahdollisen euron kaatumisen tai hajoamisen johtavan Suomen kaltaisessa valtiossa, joka asiansa on hoitanut kunnolla, ensimmäisenä vuonna euron hajoamisen jälkeen jopa 20—25 prosentin bruttokansantuotteen laskuun. Minusta Jaskari äsken kuvasi asiaa omassa puheessaan hyvin. Lisäksi tietenkin korkojen räjähdysmäinen kasvu siitä olisi seurauksena. Kaikki 1990-luvun asuntovelalliset minä mukaan lukien varmasti muistavat, kuinka korkeat olivat markka-Suomen korot. Matalat korot ja usko markkinoiden kaikkivoipaisuuteen aiheuttivat joissain maissa holtittoman lainanoton, siis ei euron kriisi vaan holtiton rahan käyttö.

Opposition ja äsken edustaja Soininvaaran suusta on kuulunut myös sellaisia ääniä, että tämä hallitus ja etenkin sen sosialidemokraatit ovat ankkuroituneet liiaksi vaalien alla esittämiinsä tiukkoihin kantoihin eivätkä siksi pysty sopeutumaan nykytilanteisiin. Niitä kantoja nimitetään vaalilupauksiksi. Onko niin, että sosialidemokraatit eivät saisi ja haluaisi pitää omia vaalilupauksiaan?

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen pääministeri on valmis hakemaan kiertoteitä, että jopa perustuslain vastaisesti pystyttäisiin tekemään päätöksiä Suomen sitomiseksi entistä tiukemmin mukaan Euroopan rahoituskriiseihin.

Valtiovarainministerin kesäisten takausneuvottelujen tuloksena Suomi on jopa etuoikeutettu. Saamme maksaa etukäteen 1,4 miljardia euroa pysyvään vakuusrahastoon, kun muut jakavat omat maksunsa useampiin maksueriin. Eikö nyt olisi korkea aika jättäytyä Ison-Britannian tapaan ulos tästä oravanpyörästä, joka ei tuo mitään muuta kuin yhä suurempia vastuita?

Suomen hallitukselta on mopo karannut käsistä. Pysymällä edelleen mukana jopa asiasta erimielisen hallituksenkin voimin päättäjät ovat tekemässä sellaisen karhunpalveluksen veronmaksajille, että vielä lastenlapsemmekin muistavat Kataisen hallituksen yhtenä maamme historian heikoimmista hallituksista. Kuinka paljon Suomi on tällä hetkellä mukana Euroopan takausvastuissa, sitä ei tunnu tietävän kukaan. Luvut liikkunevat jossain 10—50 miljardin euron välillä riippuen tiedonantajasta. Todennäköisesti liikutaan pian lähellä Suomen valtion budjetin lukemia.

Miksi tässä tilanteessa ollaan? Siihenkin olisi hallituspuolueilta ja osittain myöskin keskustalta hyvä saada vastaus. Miksi ei piikkiä laitettu kiinni heti ensimmäisten euromaiden holtittomuuksien tultua julkisuuteen? Turha on tietysti kysyä, miksi ylipäätään on lähdetty mukaan yhteiseen eurovaluuttaan maiden kanssa, joissa talouspoliittinen kulttuuri on aivan toisenlainen kuin omassa massamme.

Herra puhemies! Suomalaispoliitikot ovat jo ainakin epäsuorasti olleet myöntymässä myöskin eurobondien hyväksymiselle. Tämä tietää liittovaltiokehitykselle selkeää hyväksyntää. Perussuomalaiset eivät ainakaan tässä kehityskulussa ole mukana. EU:ssa näillä asioilla on tapana järjestyä, todetaan eurooppaministerin suulla. Varmasti onkin, niin kauan kuin Eurooppa-huuma sokaisee hallituksen ja sen ministerit eikä uskalleta Suomen veronmaksajia puolustaa todellisesti. Tämä systeemi on kallis hinta siitä, että herrat saavat olla vallan ytimissä.

Herra puhemies! Vastuullisena eduskuntaryhmänä olemme jättäneet hallituksen vastattavaksi välikysymyksen koskien muun muassa sitä, hyväksyykö hallitus, että eduskunnan budjettivalta siirrettäisiin Euroopan komissiolle, ja hyväksyykö hallitus komission ehdottamat eurobondit, ja täällä jotain vastausta saatiin. Mutta kun komissio on ehdottanut eurobondeja, niin täytyy kysyä, onko se vain leikkimielisesti näitä ehdottanut vai onko taustalla todella näin, että pikkuhiljaa, kun tässä muutama kuukausi tai vuosi mennään, eurobondit ovat käytössä, mikä tarkoittaa sitä, että me, jotka olemme taloutta hoitaneet hyvin, joudumme entistä enemmän maksamaan holtittomien maiden taloussotkuja. Tämä mielestäni ei ole viisasta.

Henkilökohtaisesti uskon, että perussuomalaisilla on viisaus EU:n suhteen, ja luulen, että hallitus joutuu ennemmin tai myöhemmin vuosien saatossa toteamaan, että perussuomalaiset olivat sittenkin oikeassa. Kannatankin edustaja Soinin tekemää isänmaallista epäluottamuslausetta.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meitä keskustalaisia kyllä lyötiin silloin 13—14 vuotta sitten tässä talossa. Me emme voineet hyväksyä Suomen liittämistä vielä ilman kansanäänestystä euroon, yhteisvaluutta-alueeseen, josta olisi jokaisen, sokean Kreetankin, pitänyt nähdä, että kysymys on ei-optimaalisesta valuutta-alueesta, ennen kaikkea meidän kannaltamme valuutta-alueesta, joka ei ole meidän etujemme mukainen. Lipponen ja Niinistö Suomen kuitenkin euroon veivät, siis vielä kertaalleen ilman kansanäänestystä, ja vielä pilkkasivat. Pääministeri Lipponen sanoi, että euro on sosialidemokraattinen projekti. Valtiovarainministeri Niinistö sanoi, että hän ei ole missään muualla euroalueella, euroon pyrkivissä maissa, nähnyt sellaista niin kovaa vastustusta ja niin heikoin perustein tapahtunutta vastustusta kuin mitä Suomen keskusta eduskunnassa esitti.

Arvoisa puhemies! Tänään me tiedämme, miten tässä hankkeessa on käynyt. Edellytys rahaliiton onnistumiselle ylipäänsä olisi siinä, että euromaista muovautuisi taloudeltaan entistä yhtenäisempi alue. Yhtenäistymisestä ei ole kuitenkaan tietoakaan. On syntynyt entistä selvempi kastijako ylijäämämaiden ja alijäämämaiden välille, heikon ja hyvän tuottavuuskehityksen maiden välille ja nyt myös nopean ja hitaan talouden kasvun maiden välille euroalueella.

Saksa on hyvä esimerkki siitä, miten sen, joka pärjää tässä menossa, on käynyt. Sen talous on ollut ylijäämäinen muihin euromaihin nähden vaihtotaseella mitaten noin 100 miljardia euroa joka vuosi. On täysin mahdoton ajatella, että tällainen yhteisö, jossa jonkun maan vaihtotase on jatkuvasti huikean paljon ylijäämäinen samassa alueessa toimiviin muihin maihin nähden, voisi muodostaa optimaalisen yhteisen valuutta-alueen, ja sitä totisesti se ei ole ollut. Kaiken lisäksi saksalaiset pankithan ovat rahoittaneet niitä kreikkalaisia, portugalilaisia, italialaisia ja espanjalaisia, jotka ovat sitten ostaneet niitä saksalaisia tuotteita, joiden ostamisen jälkeen se Saksan vaihtotase on ollut niin paljon ylijäämäinen kuin äsken tuossa kerroin.

Niin tätä kuilua näiden erilaisten maiden välillä tämä meidän yhteisvaluuttamme on nyt sitten vain entisestään syventänyt. Tämä euro saattoi aluksi näyttäytyä kasvua vauhdittavana tekijänä heikommissakin maissa, muttei aikaakaan, kun juuri se euro epäoptimaalisen alueen yhteisvaluuttana osoittautui velkaantumisen ja kriisin tärkeimmäksi syyksi. Maat, jotka ennen euroa maksoivat veloistaan ja velkapapereistaan tuommoisen 8—13 prosentin suuruista korkoa, eivät koskaan voineet velkaantua tolkuttomasti, koska kukaan ei niille myöntänyt rahaa eivätkä ne voineet ottaa niin paljon velkaa noissa oloissa, oloissa, jolloin niillä oli oma valuutta, jolloin niiden oman talouden fundamentit ratkaisivat sen, mikä on niiden velkarahan hinta. Mutta euro-ovesta sisään astuttuaan korot romahtivat ja rahaa sai, ja sitä myös sitten otettiin, suuret Saksa ja Ranska edellä ja pienet köyhemmät sitten perässä, kunnes velkatotuus tuli markkinoidenkin nähtäväksi ja palo syttyi.

Voidaan tietysti kysyä, olisiko heti kriisin puhjettua talvella 2010 pitänyt velkojien ja velallisten hoitaa asiansa ilman muiden apua. Mutta taudin leviämisen pelossa Suomikin lähti muiden maiden tapaan ensiavun antamiseen Kreikalle ja palomuurin rakentamiseen sitten näitä muita pienempiä euromaita varten. Irlanti näyttää olevan selviytymässä. Ei Kreikka eikä Portugalikaan ole kuitenkaan pystynyt muuttamaan kurssiaan niin kuin piti. Tästä huolimatta maat ovat saaneet roikkua eurossa. Niiden lisärahoittamiseksi on tehty kasapäin päätöksiä, joihin markkinat eivät kuitenkaan ole luottaneet. Kerta toisensa jälkeen epäluottamus on ollut selvää.

Tämä vätystely on tarjonnut sijoittajille aikaikkunan kaataa entistä suurempia taakkoja veronmaksajien piikkiin levittämällä epäluottamuksen aallon nyttemmin myös suuriin euromaihin, Italiaan ja Espanjaan. Nyt niiden kriisipalon sammuttamiseen tarvitaan yhä suurempia pelastusoperaatioita. Yhä suurempina sankareina ovat näiltä palopaikoilta palanneet vuorollaan ministerit Katainen ja Urpilainen, ja tietystikin Stubb, kunnes päivän parin jälkeen markkinat ovat sitten aina paljastaneet totuuden: epäluottamus jatkuu kerta toisensa jälkeen.

Toistaiseksi viimeinen lopullinen ratkaisu tehtiin Brysselissä muutama päivä sitten viime viikonlopulla. Kertaamatta tuon ratkaisun sisältöä, me kaikki ne suurin piirtein tunnemme ja tunnistamme, täytyy tässä vaan pelkistäen sanoa, että ne akuutit toimet, joilla akuuttiin kriisiin pyrittäessä pystyttäisiin vastaamaan, ne jäivät kuitenkin vielä tekemättä. 200 miljardia IMF:lle on ihan hyvä yritys. Toivotaan, että se riittää rauhoittamaan markkinat ja sen jälkeen alkaa sitten tämä EVM:n rakentaminen, jossa toivon, että vasemmisto ja vihreät pitävät kiinni siitä, mitä ovat luvanneet. Se oli poliittinen yhteisymmärrys tuolla suuressa valiokunnassa, että Suomi haluaa yksimielisyyden EVM:n päätöksentekoon, ja vasta toissijaisesti se oli niin kuin juridinen kysymys. Minä nojaan ennen kaikkea siihen poliittiseen yksituumaisuuteen, josta me olimme yhtä mieltä, kun tätä asiaa tuolla suuressa valiokunnassa käsiteltiin.

Mitä tulee vielä sitten talouspoliittisen kurin tiivistämiseen, niin siinähän käy ihan niin kuin edustaja Soininvaara täällä äsken pohdiskeli. Kovin paljon meillä ei ole käyty sitä pohdiskelua, mitä oikein merkitsee tämä talouspoliittisen kurin lisääminen. Keskustassakin me olemme hyväksyneet ja pitäneet tärkeänä, että kun on pantu ensiksi pelisäännöt, sen jälkeen katsotaan, ketkä niitä rikkovat, ja niihin, jotka rikkovat, pitää kohdentaa paljon kovempia sanktioita. Mutta ne, jotka niitä eivät riko, vaan elävät pelisääntöjen mukaisesti, miksi myöskin näiden maiden budjettitalous tuotaisiin Brysselin läpivalaistavaksi ja Brysselistä pitää hakea lupa siihen, että me voimme tehdä finanssipolitiikassamme näitä ja näitä ratkaisuja? Ennen kuin lopullisesti sanon "jaa" niille toimille, mistä viime viikonlopun aikaan tässä mielessä, taloudellisen integraation syventämisen mielessä päätetään, haluan hyvin tarkkaan käydä läpi sen, mitä nuo päätökset lopulta merkitsevät.

Arvoisa puhemies! Jatkamatta enempää tätä pohdiskelua tulen vielä siihen, miten minun mielestäni tässä pitäisi toimia. Minäkin toivon, että euro voitaisiin pelastaa. Sen jäsenyyteen kykenemättömät on kuitenkin päästettävä eurosta eroon. Holtittomasti lainoja jaelleiden sijoittajien on suomalaistenkin veronmaksajien sijasta aika maksaa viulunsa itse, näiden lainoittajien pitää maksaa nuo viulunsa itse. Pankkeja kaatuu ja jos kaatuvat ja näiden kotimaiden hallitukset haluavat pelastaa nämä pankit, niin se on näiden maiden hallitusten asia, eikä meidän pidä olla siinä millään rahoitusvälineellä mukana niitä rahoittamassa.

Edustaja Katainen kysyy, että jos sitten nämä onnettomat kaatuvat tai joutuvat eurosta ulos, miten sitten. On ilman muuta selvää, että IMF:n kautta joudutaan näiden maiden uusi alku varmistamaan, mutta silloin, kun ne ovat ulkona eurosta, ne ovat huikean paljon kilpailukykyisempiä siinä tilanteessa, ja toisaalta silloin käy niin, että silloin ne pankit, jotka ovat tolkuttomasti rahoittaneet, joutuisivat sitten kaatumaan äsken kerrotulla tavalla tai menettämään ja niiden kotivaltiot sitten päättävät, miten näiden kanssa menetellään. Näin pitäisi, arvoisa puhemies, menetellä.

Lopuksi vielä sanon, kun olen viikonlopun aikaan pohtinut sitä, miten tästä nyt eteenpäin. Vielä kerran toivon, että tästä löytyvät ratkaisut, joilla euro selviytyy, ja jotain suuntamerkkejä osaltani annoin siihen, miten pitäisi menetellä. Otin puheeksi myöskin sen mahdollisuuden, että pitäisi varautua siihen, että euro jossakin vaiheessa kuitenkin sitten hajaantuu tai hajoaa jollakin tavalla. Suomella pitää olla suunnitelmat siitä ja siihen, miten siinä tilanteessa voitaisiin menetellä, ja arvio siitä, onko omalla markalla silloin ja niissä oloissa mahdollista elää. En ole esittänyt, että niin pitää menetellä, vaan niin, että siihen pitää varautua ja valmistautua, että tällainen tilanne tulee eteen. Havaitsin muuten, että ulkoministeri Tuomioja jossakin lähetyksessä pohdiskeli samaa kysymystä. Hyvä on, että pohdiskellaan, toivottavasti laajemminkin tätä kysymystä myöskin hallituksen piirissä mietitään. Ei niin, että siihen pyritään, vaan niin, että jos se tapahtuu, että euro tavalla taikka toisella hajoaa, emme ole tumput suorina, vaan meillä on pohdittu tie, miten siitä eteenpäin.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat vahvasti eurooppalainen ja europuolue ja ylpeästi sitä.

Suomi on pieni maa Euroopan laidalla, ja meidän kansalaisten hyvinvointi rahoitetaan tavaroiden ja palvelujen viennistä saatavilla tuloilla. Siinä euro on se väline, joka helpottaa kaupankäyntiä maiden välillä, eli euro on se väline, joka edesauttaa talouskasvua, ja se on meidän hyvinvointivaltiomme kannalta lähes välttämätöntä. Eurohan ei ole tietenkään arvo sinänsä, vaan me kannatamme yhteisvaluuttaa siitä syystä, että se on meidän mielestämme lasten, vanhusten, koko hyvinvointiyhteiskunnan ja yritysten menestymisen tae.

Unioni ja yhteisvaluutta ovat helpottaneet yritysten kaupankäynnin lisäksi myös kansalaisten kanssakäymistä ja liikkumista työn perässä muissa Euroopan maissa. Kuka meistä oikeasti enää haluaisi takaisin siihen rumbaan, jossa vaikka Tallinnaan lähtevänä suomalaisena tarvitsisi jonottaa rahanvaihtojonoissa, maksaa sitten provikoita välittäjille ja jonottaa toisen kerran molemmissa päissä passintarkastukseen? Tämähän on jo todella kaukaisen tuntuista aikaa.

Kansa ei varmaankaan myöskään pidä siitä, että palaisimme takaisin devalvaation aikaan, sillä ei meillä kansaa vakaan valuutan vuoksi ole kyllä kiusannut nyt inflaatio näissä korkeasuhdanteissa, niin kuin silloin markka-aikana. Jos devalvaatio iskee, niin se tietysti iskee kaikkein jyrkimmin siinä kohdin palkansaajiin ja eläkeläisiin, joidenka pankkitileiltä rahat sulavat yhdessä yössä. Tässä on se mielikuva, jota nyt halutaan markkinoida, kuinka joustavasti omalla valuutalla voidaan sitten tehdä temppuja ja selvitä talouskriisistä. Se tarkoittaa sitä, että ihmisten omaisuudet häviävät. Onko se hyvä vaihtoehto? Myöskään asuntolainojen osalta ne ihmiset, joilla semmoisia välttämättömästi kuitenkin on, eivät kaipaa sitä aikaa, jolloinka korot huitelivat pitkän aikaa yli 10 prosentissa, verrattuna näihin aikoihin. (Reijo Tossavainen: Entä Ruotsissa?) — Meillä on erilainen keino saada tätä vakautta.

Mutta Suomen linja Eurooppa-politiikassa muuttui vaalien jälkeen. Kun Kiviniemen hallituksen aikana leimattiin pölhöpopulismiksikin puheet sijoittajavastuusta ja vakausvälineille annettavista vakuuksista, tuli näistä kuitenkin nyt todellisuutta. Mielestäni tämä yksimielisyysmenettely EU-tason talouspäätöksissä kuuluu vähän tähän samaan sarjaan: me olemme päättäneet, ja siitä ei lipsuta.

Sosialidemokraateille tämä ei ole pelkästään perustuslain oikeuttama realiteetti — se, että budjettipäätösvaltaa ei siirretä Eurooppaan — vaan kyllä se on enemmän ideologinen kysymys. Me emme halua sitä. Perustuslaki on sitten tietysti siinä tukena. Me emme luota ehkä tässä tapauksessa muiden maiden valmisteluun, muiden maiden hyväntahtoisuuteen tai edes Brysselin virkamiehiin, vaan me luotamme suomalaisiin, Suomen kansaan ja sitä myöten kansanedustajiin, jotka tekevät nämä päätökset. Uskon, että näissä neuvotteluissa vielä edetään ja Suomen hallituksella on selkeä kanta. Jos käy niin, että neuvottelut eivät etene, niin ehkä on parempi varustautua sitten siihen, että emme ole mukana pysyvässä vakausrahastossa. Vastuullisuus ei tarkoita taloudellista yhteisvastuuta tai piikin laittamista auki muiden päätettäväksi.

Arvoisa puhemies! Suomen tehtävä on olla vaikuttamassa sisällä EU:ssa, koska kaikki sen päätökset vaikuttavat Suomeen joka tapauksessa Euroopan talouskehityksen kautta. Me olemme — riippumatta valuutan nimestä tai keskuspankista — Euroopassa ja riippuvaisia euromaista, ja mikään pikavoitto ei olisi se, (Puhemies koputtaa) että irrottautuisimme, vaan se toisi miljoonien ja miljardien kustannukset. Tästä syystä toivonkin, että voimme näitten kriisiajan keskustelujen jälkeen hetken hengähdettyämme todeta, että Euroopan ja Suomen etu ja meidän hyvinvointivaltiomme tulevaisuus on turvattu yhteisellä Euroopalla ja yhteisellä eurolla.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Kuten edustaja Soini aiemmin mainitsi, ovat perussuomalaiset linjakkaasti vastustaneet ylivelkaantuneiden euromaiden tukemista. Niille annetut rahat päätyvät Kankkulan kaivoon.

Edelliset eurosinisilmäiset hallitukset ovat tehneet työnsä huonosti. Niiden olisi tullut vaatia tiukkaa budjettikuria ongelmatalouksilta. Olisi tullut uskaltaa pitää ääntä kaikkien tiedossa olleesta talouslukujen vääristelystä. Viimeistään nyt olisi parempi tunnustaa tosiasiat, vaikka samalla joutuisi katsomaan peiliin. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Nyt rakennettavat vakausmekanismit eivät tule toimimaan. Suomi on hoitanut talouttaan esimerkillisesti. On äärimmäisen epäoikeudenmukaista, että veronmaksajamme joutuvat kustantamaan etelän vastuutonta tuhlausta. Holtiton rahan syytäminen huithapelimaille on johtanut moraalikatoon ja inflaation kasvuun. Inflaation kasvu taas on syönyt entisestään jo ennestään heikkojen maiden kilpailukykyä. Holtiton rahan syytäminen ei myöskään pakota niitä ratkaisemaan rakenteellisia ongelmiaan, jotka ovat kuitenkin perimmäinen syy koko tilanteeseen.

Sama moraalikato pätee sijoittajiin. Annetuille lainoille maksetaan ensin huimia korkoja. Todellisuudessa sijoitus on kuitenkin lähes riskitön vakausmekanismien taatessa lainojen takaisinmaksun. Tämä on johtanut kohtuuttomiin riskinottoihin. Sijoittajavastuun vesittäminen sopimuskirjauksesta onkin käsittämätöntä. Etelän taloudet voivat jatkossakin porskuttaa lainarahalla, ja sijoittajat voivat nauttia riskittömästä uhkapelaamisesta. Ainoat, jotka todella häviävät, ovat pohjoisen veronmaksajat.

Päätöksenteko EVM:ssä ei ole demokraattista. Jos yksimielisyysvaade kumotaan, Saksalle, Ranskalle ja jopa ongelmamaa Italialle jää veto-oikeus EVM:n päätöksentekoon. Tämähän on kuin Orwellin Eläinten vallankumouksesta. Mukaillen voisikin sanoa: kaikki maat ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut maat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Haluankin kysyä hallitukselta: uskotteko, että Saksa suostuisi Suomen asemaan päätöksenteossa?

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Hallitus on ajamassa meitä EVM:n sudenkuoppaan. EU-maiden on aivan turha rakentaa takausmekanismeja lainakattoineen ennen kuin ylivelkaiset maat korjaavat rakenteelliset ongelmansa. Markkinoiden luottamus perustuu juuri siihen. Eikö hallitus ymmärrä, että kun talon perusta kytee, on aivan turha lähteä korjaamaan kattoa?

Arvoisa hallitus, vaikuttaa siltä, että olette kiiruhtamassa tekemään päätöksiä pohtimatta niiden seurauksia. Kykeneekö hallitus edes vastaamaan, voiko Suomi joutua lisäämään maksuosuuttaan vakuusmekanismissa, jos ongelmamaat eivät kykene huolehtimaan maksuosuuksistaan eli jos joku maa päätyy väistyväksi takaajaksi? Vielä kerran: jos joku maa ei kykene huolehtimaan maksuosuudestaan mekanismissa, säilyykö Suomen osuus varmasti maksimissaan 12,6 miljardissa eurossa vai tullaanko Suomen suhteellista osuutta kasvattamaan potissa, jos mekanismin koko säilyy 500 miljardissa eurossa?

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tuosta edustaja Packalénin esiin nostamasta meidän kokonaisvastuustamme.

Mitä isompi ja monimutkaisempi asia, sitä selkeämmäksi se on koetettava pelkistää. Mielestäni tätä eurokriisiä voi hyvin verrata Suomen 90-luvun pankkikriisiin. Silloin paikallisten Säästöpankkien johtokuntien jäsenet kantoivat yhteisvastuullisesti seuraukset siitä, että isot johtajat saivat tehdä viisaita päätöksiä ja lainoittaa ylivelkaantuneita yrityksiä. Nämä johtokuntien päättäjät eivät ymmärtäneet sitä, että ylivelkaisia on mahdotonta pelastaa lisälainalla. He eivät saaneet kaikkea sitä tietoa, mikä heidän olisi pitänyt saada. He antoivat blankon allekirjoitetun paperin ja luottivat ylempään tahoon.

Miten kävi näiden päättäjien? Tappiot hoidettiin yhteisvastuullisesti. Siellä kaatui terveitä yrityksiä, siellä meni koteja ja maatiloja alta, ja siellä on ihmisiä, jotka ovat jopa menettäneet henkensä näiden asioiden takia. Siksi on tärkeää, että kaikki kansanedustajat saavat oikean tiedon, kun he tekevät päätöksiä näin valtavista Suomen vastuista.

En halua kääntää selkääni Euroopalle, mutta en missään tapauksessa voi lähteä mukaan järjestelmään, jossa muut voivat käyttää valtakirjaamme avoimesti. Euroopan vakausmekanismin pääomasta 85 prosenttia maksavat voisivat pakottaa pienemmät osuudenhaltijat maksumiehiksi niiden tahdon vastaisesti. Eduskunnalta ei edes kysyttäisi, osallistuuko Suomi mahdollisiin miljardirahoituksiin. Maksumiehistä tulee pulaa silloin, kun kriisi tulee. Hirttolavojen vieressä ei kannata pyöriskellä, kuten pohjalainen sanonta kuuluu.

Toivottavasti päättäjillä ei ole niin kova into ytimiin, että järki sumenee. Tämä koko eurokriisihän on seurausta siitä, että silloisten ministe-rien Lipposen ja Niinistön oli pakko niihin ytimiin päästä, vaikka keskusta varoitti, mikä on euron tie, kun siellä on eri lailla asioitaan hoitavia maita tulossa mukaan.

Meidän täytyy muistaa, että euro on vain järjestelmä, vaihdon väline. Ei valuuttaan pidä rakastua. Raha on ihmisiä varten eivätkä ihmiset rahaa varten. Rahanteko-oikeus pitää olla vain valtiollisella holhouksella johdettavilla keskuspankeilla, ei yksittäisillä liikepankeilla tai pankkiiriliikkeillä, kuten nyt tilanne on.

Olen usein puhunut ja kirjoittanut rahoitusmarkkinaverosta, siitä, että rahan liikkeistä menisi siivu keskuspankeille tämänkaltaisia tilanteita varten. On väärin, että rahan tekeminen pääomia siirtämällä on niin paljon kannattavampaa kuin sen työllä ansaitseminen. Kvartaalitalouskin muuttuisi pitkäjänteisemmäksi, jos rahan liikkeistä edes pieni siivu menisi yhteiseen hyvään. Mikäli rahan liikuttaminen ei olisi niin houkuttelevaa, säilyisivät ihmisten työpaikatkin, kun firmat voisivat pitää työntekijänsä leivissä notkojen yli pelkäämättä, että ensimmäisen tappiollisen vuosineljänneksen jälkeen osakkaat siirtävät rahansa muualle. Yksin minkään maan on vaikea ruveta rahan liikkeitä verottamaan.

Kannatan lämpimästi myös sitä, että saadaan lisää läpinäkyvyyttä, valvontaa ja rahamarkkinoiden säätelyä. Sen lisäksi, että tunnemme pankkien ja pörssien toiminnan, on asetettava pelisäännöt kaupankäynnille myös muualla. Kaupat tulee tietää, ja myynnit on rekisteröitävä. Haluan tässä yhteydessä tuoda erityisesti esille pörssien ulkopuolisen kahdenvälisen kaupankäynnin ja johdannaiskaupan. Aivan toisella otteella on käytävä veronkierron, pankkisalaisuuden ja veroparatiisien kimppuun. Onhan se pöyristyttävää, että jälleen kerran riskit kaatuvat kansalaisille ja rahamiehet siirtävät voittonsa Caymansaarille.

Valtioiden tuloja pitää saada kerrytettyä, jotta velat voidaan hoitaa. Muutoin kaikki valtiot ovat korviaan myöten veloissa ja rahamaailmaa on pakko kumartaa jatkossakin. Politiikka ei saa olla markkinatalouden jatke, vaan tasaava hyvinvoinnin turvaaja. Politiikan on oltava isäntä, markkinatalouden renki. Ensin näin uskoo pieni porukka, myöhemmin joukko laajenee, ja luulen, että joskus toiveistamme tulee vielä totta.

Haluan vielä näin kevennyksenä tähän loppuun nostaa esille kysymyksen, kun kokoomuksen ministerit ovat olleet niin loistavia näissä kielenkäännöksissään. Esimerkiksi ministeri Stubb käänsi tämän Pohjoismaiden neuvostossa lausutun vmp-sanonnan "what a great discussion" englannin kielelle Twitterissä. Mietin sitä, miten pääministeri Katainen kääntää tämän yksimielisyysvaatimuksen englannin kielelle.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Pienen, vientivetoisen Suomen on oltava vahva vaikuttaja eikä voimaton sivustaseuraaja, kuten pääministeri on tänään todennut. Siksi onkin käsittämätön lähtökohta se, mikä tässä välikysymyksessä on esitetty, että vetäytyisimme nyt sivuun ja pesisimme kätemme. Perussuomalaiset vetoavat siihen, että emme ole itse olleet aiheuttamassa kriisiä. Niinpä niin. Epäreilultahan tämä tuntuu, mutta vetoaminen siihen, että me emme itse ole olleet aiheuttamassa, ei tee meistä sen parempia kuin muutkaan. Epäreilua suomalaisia kohtaan olisi se, jos emme kantaisi vastuuta. Nyt olisi aika vastuullisille ratkaisupuheille eikä populistisille bluffipuheille tai irtopisteiden keruulle.

Täällä salissa tänään edellä käydyssä debatissa edustaja Soini kerjäsi kehuja muilta edustajilta ja penäsi oikeutta kiukutella ja vastustaa asioita. Ihan hyvin voi vastustaa, ei siinä mitään, mutta miksi vastustaa vain vastustamisen vuoksi? Edustaja Soini sanoi puheessaan, että vallan keskittäjä toimii niin, ettei jätä kriisiä käyttämättä. Siitäkö siis tässä välikysymysnäytelmässä on kyse, ei jätetä nyt kriisiä käyttämättä? Missä on perussuomalaisten halu kantaa vastuuta? Vastuun ja vastustamisen ero on tärkeää ymmärtää.

Tänään edustaja Soini on päivän lehtien mukaan todennut myös, että tämä perussuomalaisten postmodernin taiteen paheksunta oli vaalikikka. Kuinka paljon tämmöistä kikkailua on vielä luvassa ja mistä aiheista? Nyt on kyse siitä, kuka haluaa kantaa vastuuta ja pitää huolta suomalaisesta työstä, yrittäjyydestä ja palveluista. Tämän välikysymyksen ja käydyn keskustelun perusteella perussuomalaisten tarjoama letkut irti -vaihtoehto vaikuttaa todella pelottavalta tavallisen suomalaisen asuntovelallisen ja yrittäjän näkökulmasta.

Lopuksi vielä haluaisin kommentoida edustaja Paateron perustuslakinäkökulmaa. Te totesitte, että on perustuslain tuki tälle ideologiselle näkemykselle. Itse näen, että perustuslain tulkinnan ei pitäisi olla ideologista, ja toivottavasti ei ollutkaan siitä kyse tässä teidän lausunnossanne. Tilannehan on se, että valtiosääntöoikeudellinen arvio tämän asian osalta voidaan tehdä vasta, kun sopimuksen yksityiskohdat ja äänestysperiaatteet on yksityiskohtaisesti ja tarkasti muotoiltu. Tästä yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen ei automaattisesti merkitse ristiriitaa perustuslain kanssa, vaan määräenemmistöpäätöksen mahdollistaa täsmällinen ja tarkka rajaaminen sekä käyttöalan että tilanteiden osalta.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Pieni debatti aina piristää, katsotaan saadaanko sitä tässä aikaan.

Kun tätä keskustelua on tänään kuunnellut ja sitten taisi tässä keskustelun kuluessakin taas vilahtaa se vanha fraasi, että perussuomalaiset on työnväenpuolue ilman sosialismia, (Reijo Tossavainen: Pitää paikkansa!) niin tämän keskustelun jälkeen kyllä minusta se kuuluisi niin, että kyseessä on työväenpuolue ilman realismia. Nimittäin perussuomalaiset kyllä osaavat piirtää — jos viipaloimme ajan ja katsomme tämänhetkisen tilanteen — hyvin värikkäin sanakääntein ongelman, mahdolliset pahat tai entistä pahemmat skenaariot, minkä jälkeen analyysi päättyy, ja siitä sen realismin pitäisi vasta alkaa.

Lähdetäänkö tuonne Vantaalle Metson venttiilitehtaalle, josta lähtee siis venttiileitä maailmalle, ei ainoastaan Eurooppaan — paljon Eurooppaan — vaan maailmalle? Kun kyseessä on semmoinen ala, joka on erittäin riippuvainen investoinneista maailmassa, niin lähdetäänkö sinne kertomaan ja miettimään sitä skenaariota, mitä tapahtuisi, jos esimerkiksi annetaan euroalueen hajota tai irrottautuisimme eurosta tai annettaisiin tämän koko korttitalon luhistua? Luulen, että kun pääsisimme siihen pisteeseen, jossa analysoisimme Metson erikoisventtiileiden tilauskantaa ja sen vaikutuksia suomalaisten duunareiden työpaikkoihin, niin silloin realismia mukaan tulisi ja analyysi saattaisi vähän muuttua.

Mutta tämä Soinin jylinä täältä varmasti kuului pitkälle. Siinä tietysti oli aimo annos vaalimaustetta mukana, mutta ainakin se kuului tuonne Sammon pääkonttoriin asti. Nimittäin siellä Björn Wahlroosin karvaiset kädet taputtavat sitä kovempaa, mitä enemmän Soini täällä mölisee. Jo tänään olemme saaneet kuulla, että perussuomalaisten innoittajia ovat uusliberalisminaikaiset soihdunkantajat, (Kimmo Kivelä: Paul Krugman!) ja nyt sitten näyttää siltä, että mikäli Soinin ja perussuomalaisten skenaario ja toive toteutuu siitä, että pankkeja alkaa kaatua, niin Sampo ja Nordea ovat jo valmiiksi siellä saneeranneet duunareita pihalle niin, että voidaan sitten halvalla niitä pankkeja ostaa. Eli tässä asiassa Soinin ja Nalle Wahlroosin karvaiset kädet lyövät yhtä.

No, välikysymys on tässä parlamentaarisessa järjestelmässä se järein ase. Sen tavoite on kaataa hallitus. Miksi hallitus nyt sitten ansaitsee kaatua? Kysyin jo keskustan kuntauudistuksesta tekemän välikysymyksen kohdalla, onko se, että hallitus suunnittelee uudistusta, ja se, että valtiovarainministeriön nettisivuilla oli Tilastokeskuksen työssäkäyntiaineisto, aihe, että hallitus saa kaatua. Perussuomalaiset eivät silloin lähteneet mukaan ja ajattelivat, että se on ehkä viisasta ja pitkäjänteistä oppositiopolitiikkaa, mutta missä tilanteessa olemme nyt? Nyt kun komissio, niin kuin edustaja Mäkipää tässä äsken sanoi, suunnittelee eurobondeja, joita Suomi vastustaa, niin sen vuoksi nyt Suomen hallitus ansaitsee kaatua, kun me emme kumminkaan pysty niitä vastustamaan. Vähän samasta asiasta, kun Suomi vaati vakuuksia, olisi voinut täällä sanoa: "Kun Suomi ei niitä kuitenkaan saa, niin Suomen hallitus ansaitsee kaatua." (Tuomo Puumalan välihuuto) Onko tämä nyt sellainen aihe? Tai kun EKP, joka on itsenäinen, pohtii, mennäkö markkinoille vaiko ei — mihin meillä ei ole sanan sijaa tässä salissa — niin ansaitseeko sen takia hallitus kaatua? Näistä asioista on kysymys välikysymyksessä.

Arvoisa puhemies! Tuossa kun edustaja Pekkarisen puhetta kuunteli, niin siinä ainakin alkuosassa oli hyvää analyysia siitä, olisiko pitänyt jo talvella 2010 jättää Kreikan osalta kriisi velkojen maksajien päätettäväksi ja hoidettavaksi ja antaa silloin mennä. Ei ehkä välttämättä; en osaa sanoa, olisiko niin pitkälle. Mutta ainakin siinä vaiheessa jo sijoittajavastuuta olisi pitänyt ryhtyä noudattamaan, koska sitten sen jälkeen, kun Pekkarinen syytti hallitusta vätystelystä, siitä, että annetaan aikaa, silloinhan sitä aikaa ostettiin. Silloin olisi pitänyt tarttua härkää sarvista. Silloin olisi pitänyt nähdä, että Kreikka ei ikimaailmassa tule selviämään noista veloistaan. Jo silloin Kreikan velkoihin olisi pitänyt tehdä haircut. (Sirkka-Liisa Anttila: Miksei sitä nähdä nyt viimeistään?)

Nyt sitten, kun täällä on kiistelty Suomen kokonaisvastuusta, täällä ikään kuin simsalabim, helppona ratkaisuna, tarjotaan EKP:n roolin kasvattamista. Voi olla, että tämän tien päässä on se, ja todennäköistä onkin, että EKP:tä tarvitaan tässä, mutta sillä piikillä ei ole kattosummaa. (Puhemies koputtaa) Eli jos lähdemme loogisesti täällä liikkeelle — puhutaan Suomen vastuiden rajaamisesta, puhutaan ERVV:stä ja EVM:stä ja siitä, kuka kävi tekemässä päätöksen ja kattamassa sen pöydän, jota me täällä nyt nielemme — niin ei ole tässä suhteessa sitten välttämättä ihan samalla tavalla loogista vaatia EKP:n roolia. Sama pätee myös sitten perussuomalaisiin. IMF:n roolissa on Suomen kanta se, että IMF:n roolia pitää kasvattaa, mutta samalla pitäisi muistaa, että Suomen osuus IMF:stä on 2,5 prosenttia, kun se näissä mekanismeissa on 1,8 prosenttia. (Puhemies koputtaa) Näiltä osin perussuomalaisten linja tämän osalta ei ole täysin looginen.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävä asia on sen tyyppinen kysymys, mistä me suomalaiset olemme tottuneet päättämään yksituumaisesti. Asia on sen verran vakava, että sillä ei tulisi politikoida vaan hakea aktiivisesti ratkaisua, mikä on suomalaisten kannalta järkevin. OP:n Karhinen sanoi eilen televisiossa: vika ei ole eurossa vaan sen holtittomassa käytössä.

Kriisin taustalla on läntisen maailman ylivelkaantuminen. Olemme menettäneet kilpailukykyämme Aasian nouseville talouksille ja jatkaneet hyvinvointimme rakentamista velaksi. Nyt markkinoiden usko poliitikkojen kykyyn ratkaista julkisen talouden velkaantumisen ongelma on romahtanut. Tilanne on kärjistynyt Etelä-Euroopassa, mutta Suomikin on samalla tiellä. Velkaantumisvauhtimme on niin kova, että ajamme itse ulos velkaantumista koskevista kriteereistä tämän vaalikauden lopulla. Suomen Emu-kriteerein laskettu julkisyhteisövelka on nyt noin 49 prosenttia ja sitä tulee valtion velanoton myötä 3—4 prosenttiyksikköä vuodessa lisää, jos velkaantumisvauhtia ei saada hillittyä. Asia on nyt jo tiedossa. Päätöksiä Suomen korjaavista liikkeistä ei pitäisi odottaa kevääseen. Taantuma lisää todennäköisesti alijäämää budjetoidusta, ja bruttokansantuotteen laskeminen osaltaan kiihdyttää vauhtia. Tilanne on siis erittäin vakava myös Suomessa.

EU:n itselleen asettamat tavoitteet ovat hyviä. Euro myös toimi pitkään hyvin. Yksityisen kansalaisen näkökulmasta positiivista on ollut erittäin matala korkotaso ja helppo asiointi euroalueella. Emme olisi tässä tilanteessa, jos vakaus- ja kasvusopimusta olisi noudatettu.

EU:n huippukokous on jälleen kerran löytänyt kriisiin lopullisen ratkaisun. Kriisi ei ratkea ennen kuin kaikki euromaat tekevät todellisia toimia julkisen talouden velkaantumiselle. Mikään kriisiapu ei auta ennen kuin perusongelmaan löytyy ratkaisu. Ratkaisu voi löytyä EKP:n, IMF:n tai yhteisvastuullisen välineen kautta sen jälkeen, kun hyvinvointia ei enää rakenneta velaksi.

Velanmaksuun, lyhentämiseen, on kolme vaihtoehtoa, jos velallinen ei itse maksa velkaansa. Yksi on inflaatio, jossa maksajana on se mökin mummo, joka on asiansa hoitanut ja pistänyt sukanvarteen rahaa. Toinen mahdollisuus on yhteisvastuullinen hoitaminen. Sillä saadaan aikalisää asioille, mutta lopulta lasku jää veronmaksajien maksettavaksi. Kolmas vaihtoehto on velkasaneeraus, ja sitä voidaan käyttää silloin, kun alijäämät ovat hallinnassa. Velkasaneerauksessa toteutuu todellinen sijoittajavastuu. Yksityistä rahaa on helpompi saada pankkien taseisiin. Yhteiskunnan tukea voidaan käyttää ongelman siirryttyä kriisimailta valtioille, mutta samoilla ehdoilla kuin yksityisilläkin. Vastineeksi tulee saada pankkien omistusta. Yksityiset lunastakoot valtion omistuksen parempina aikoina takaisin.

Edustaja Paatero mainitsi vakuudet. Hän mainitsi, että vakausvälineille tulee saada vakuu- det. Miten vakuudet toteutetaan tässä vivutetussa ERVV:ssä? Kreikan vakuusmallihan perustui siihen, että tappio voi olla 40 prosenttia. Taas tässä vivutetussa mallissa me menetämme ensin oman osamme kokonaan ja sen jälkeen sijoittaja. Minun matematiikallani Kreikan vakuudet pitäisi 2,5-kertaistaa, jotta tämä täysi vakuus toimisi. Sama koskee myöskin IMF:ää. Nyt ollaan pistämässä 3,8 miljardia IMF:n kautta. Eihän sillekään ole mitään vakuuksia — tai on sille vakuudet, Suomen valtion antamat vakuudet.

Arvoisa puhemies! Velkakriisin ensisijainen ratkaisu tulee olla päätös olla velkaantumatta. Kun alijäämistä pääsemiseen on uskottava suunnitelma, velkajärjestelyllä toteutetaan sijoittajavastuu oikeudenmukaisimmalla tavalla. Kysymys on kuitenkin vain talouskriisistä. Meidän tulisi myös luoda toivon näköaloja varsinkin meidän nuorillemme. Kovimmistakin paikoista Suomi on selvinnyt yksituumaisuudella.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensin IMF:n roolista. Suomen hallitus on ajanut sitä määrätietoisesti jo tämän kriisin alkuvaiheista lähtien, ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että IMF:n rooli on nyt kasvamassa suuremmaksi. Olisi ollut maamme kannalta hyvä, jos siinä olisi onnistuttu jo tämän eurokriisin alkuvaiheesta lähtien. Nimittäin silloin hartiat ovat paljon laajemmat. Siinä ovat mukana niin Yhdysvallat, Kiina kuin nousevat taloudet, Britannia, Ruotsi, nekin, jotka ovat euroalueen ulkopuolella, eli tämä vastuu ja halu ratkaista ongelmat on paljon suurempi, mutta myöskin IMF:n kyky hoitaa suuriakin ongelmia on aivan eri luokkaa. Se voima, mikä siinä on, on siis eri luokkaa. Mutta sen lisäksi IMF on myöskin erityisesti Etelä-Euroopan velkaantuneille maille erittäin suuri haaste tai jopa mörkö. Siksi he eivät ole halunneet IMF:ää niin voimakkaasti mukaan, koska kun IMF tulee mukaan, niin se tulee myöskin taloon sisälle ja kertoo, miten se talous laitetaan tasapainoon. (Seppo Kääriäinen: Niin se tekee. Tyly isäntä!) — Se ei olekaan sitten mitään lastenleikkiä, ja se meidän pitää muistaa. Jotta tämä tyly isäntä ei tule meidän taloomme, meidän pitää hoitaa vastuullisesti omaa talouttamme. — Mutta tässä tilanteessa, jossa me olemme kuitenkin niiden maiden joukossa, jotka ovat hoitaneet taloutensa kunnolla, me voimme olla ainoastaan tyytyväisiä siitä, että IMF on nyt tullut taloon sisälle eli Euroopan eteläisistä ovista sisälle.

Herra puhemies! Eurooppa on siis erittäin vaikeassa kriisissä, ja tämä kriisi on kulkenut Islannista Liettuan kautta Kreikkaan, sieltä Irlantiin ja Portugaliin, ja tällä hetkellä nämä laineet, tai paremminkin voisi sanoa korkeat korot, huuhtelevat Italiaa, Espanjaa ja Ranskaakin. Sieltä nämä vaikutukset tuntuvat Suomeenkin. Oikeastaan voisi sanoa, että ne tulevat kolmea kautta meille. Ensinnäkin ihan reaalitaloudessa, kun Euroopan alue, koko maailmantalous, on taantumassa, se näkyy meidän yritystemme vaikeuksina, se näkyy työttömyyden onneksi vielä lievänä kasvuna, ja sitten — mikä kuvaa maamme kokonaistaloutta — bkt:n erittäin hitaana kasvuna, mikä on meille suuri haaste. Toisaalta me joudumme osallistumaan näihin yhteisiin talkoisiin, mikä on meille poliittisesti kansakuntana varmasti suurin ongelma, koska ei kukaan meistä halua todellakaan olla syytämässä rahaa niille, jotka eivät ole asioitaan hoitaneet, mutta kun vaan on pakko. Kolmas asia on se, että velkojemme korot, valtionvelkojen korot, ovat nousussa, ja toisaalta meidän luottoluokituksemme, joka on vielä paras mahdollinen, on vaarantumassa.

Tämä vaikuttaa nyt jo meihin, ja siksi meidän täytyy etsiä kaikin keinoin ratkaisua tähän kriisiin. Mutta pitää miettiä, mikä on tämän kriisin perimmäinen ja pohjimmainen syy, ja se on se, että meillä on aivan liikaa velkaa Euroopassa. Velkaa on valtioilla, sitä on pankeilla ja sitä on yksityishenkilöillä, mutta sitä on liikaa. Toisaalta, toinen perimmäinen syy on se, että Euroopan kilpailukyky on merkittävästi heikentynyt. Jos sitä verrataan nouseviin talouksiin, niin me olemme valtavan määrän perässä, ja se aiheuttaa meille ja Euroopalle todella suuren haasteen. Jos ja kun, nimenomaan kun, me saamme ratkaistua tämän akuutin käsillä olevan kriisin, meidän täytyy suunnata kaikki tarmomme siihen, että Euroopan kilpailukyky saadaan parantumaan ja pääsemme kiinni tähän meitä ja koko Eurooppaa jäytävään velkaongelmaan.

Suomi on tässä parhaasta päästä, mutta me emme todellakaan ole turvassa. Koska bkt:mme ei kasva odotetulla tavalla, se tarkoittaa sitä, että velkaantuminen tulee kiihtymään niistä odotuksista, jotka ovat vielä joitakin kuukausiakin sitten olleet. Meidän on siksi tehtävä määrätietoisia toimenpiteitä velkaantumisen katkaisemiseksi, meidän täytyy tehdä lisää säästötoimia ja meidän täytyy miettiä lisää tulonhankkimistapoja eli suomeksi sanoen korottaa veroja. Näin tulee olemaan — mukavaa lystiä. Mutta jos me ajattelemme, mikä on se hinta, jos me emme näihin kykene, se on se, että ensimmäisenä meidän luottoluokituksemme laskee, korkomme nousevat, ja silloin pelkästään sen tähden, että emme pysty tekemään välttämättömiä päätöksiä velkaantumisen katkaisemiseksi, me lahjoitamme nousseina korkokustannuksina rahaa pois maasta, samaa rahaa, jota voitaisiin käyttää maassa hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.

Mitä tulee kilpailukykyyn, meillä on ihan lähimaastostakin hyviä esimerkkejä siitä, miten kilpailukykyä voidaan parantaa, ja näitä esimerkkejä löytyy, hyvät perussuomalaiset, niin euroalueelta kuin sen ulkopuoleltakin. Euroalueella johtava talousmaa Saksa on parissa vuodessa laittanut kilpailukykynsä kuntoon, ja se näkyy, ja naapurimaamme Ruotsi euroalueen ulkopuolella on tehnyt samanlaisia ratkaisuja. Eli omilla toimilla Euroopassa, euroalueella, voi vaikuttaa siihen, että kilpailukyvyn saa nopeasti kuntoon, ja Suomella on siihen kaikki mahdollisuudet.

Johannes  Koskinen  /sd:

Herra puhemies! Euroopan unioni, euroalue on jo toista vuotta kulkenut kriisistä toiseen, ollut rahoitusmarkkinoiden pompoteltavana, ja niin kuin keskustelussa on useasti todettu, perussyy on siinä, että valtiontaloudet eivät ole terveitä tai merkittävä osa euroalueen valtiontalouksista ei ole terveellä tolalla. Liiallinen riippuvuus velkojista johtaa sitten tällaiseen kierteeseen, eikä vielä voida sanoa varmuudella, johtivatko nämä viikonlopun ratkaisut pysyvämpään ratkaisuun, mikä olisi kaikkien osapuolten kannalta varmasti toivottavaa.

Kreikan hallittu velkasaneeraus tiedettiin väistämättömäksi jo pitkään ennen syksyn ratkaisuja. Velkojen leikkauksen odotettu prosentti nousi viikko viikolta, ja sitten, kun painostuksella saatiin yksityinen sektori mukaan näihin velkasaneerauksiin, sitä piti pehmentää sitten erityisellä järjestelyllä, että aiotusta 50 prosentin leikkauksesta jääkin sitten jäljelle noin 30 prosenttia. Edelleen on hiukan auki, lähipäivinä ratkeaa, kuinka hyvin se toteutuu. Tämä on välttämätöntä, jotta Kreikan talous jotenkin tuosta loppuvelasta selviäisi eikä olisi jatkuvan lisäluototuksen varassa.

Sijoittajan vastuu ongelmamaiden luototuksen riskeistä pitää saada toteutumaan myös jatkossa, ja sen vuoksi on tärkeää, että se säilyy tuossa pysyvässä mekanismissa, järjestetään tuleviin velkakirjoihin yhteistoimintalausekkeet, jotka mahdollistavat velkaleikkaukset maksukyvyttömyyden tilanteessa. Yksityisten, kovaa korkoa perineiden velkojien riskisijoituksia ei pidä siirtää muiden euromaiden kontolle takaajina tai lisävelan järjestäjinä.

Kun roimaan velkasaneeraukseen joudutaan, menettävät sekä alkuperäiset valtion rahoittajat että tulevaisuudessa todennäköisesti myös myöhemmin pelastusoperaatioon rientäneet. Vain Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on selvemmillä vesillä, kun se voi ottaa tai periä saatavansa päältä. Sekin joutuu odottamaan tosi pitkään saataviaan näiden kaikkein velkaantuneimpien maiden kohdalla. Tärkeää on pyrkiä siihen, että tuo Euroopan pysyvä vakausmekanismi pääsisi saman tyyppiseen asemaan kuin IMF, että se järjestämälleen erityisluototukselle saa varman maksun, vaikka joutuu sitten kylläkin sitä odottamaan.

Velkojen isoista saneerausprosenteista — joita tässä esimerkiksi edustaja Soini on toistuvasti tuonut ratkaisuksi, että pannaan järjestään sitten roisiin velkasaneeraukseen nuo ongelmamaat — koituu raskaita luottotappioita monille rahoituslaitoksille. Riskiarvioissa eivät riitä Kreikan jo tiedossa olevat velkapapereiden arvonpudotukset, vaan on puristeltava pehmeitä myös muille ylivelkaantuneille maille annetuista luotoista.

Financial Times oli julkisista tiedoista reilu kuukausi sitten laskenut Euroopan merkittävimpien pankkien mahdollisia pääoman alaskirjauksia euroalueen ongelmamaiden velkaleikkausten vuoksi. Summat voivat nousta hurjiksi ilman liitännäisiä maailmankaupan ongelmiakin. Jos päälle lasketaan sitten ne arviot, mitä aiheutuu siitä ulkomaankaupan tyrehtymisestä, joka näissä isoissa velkasaneeraustilanteissa tulee vastaan, niin joudutaan kertoimia lisäämään näiden miljardien päälle. Saksalaisista pankeista Deutsche Bankilla olisi 18 miljardin, ranskalaisella UniCreditilla 13 miljardin, Commerzbankilla Saksasta 10 miljardin, ranskalaisella BNP Paribas -pankilla 13 miljardin, espanjalaisella Santanderilla 10 miljardin, ranskalaisella Société Généralella 8 miljardin, BBVA:lla 9 miljardin ja Intesa Sanpaololla 6 miljardin euron alaskirjaukset odotettavana.

Kun velkasaneeraukseen mennään, luonnollisesti on oltava selvä toimintamalli siihen, miten seuraavassa aallossa pidetään pystyssä rahamarkkinoiden toiminta ja estetään taloutta romahduttavat ketjureaktiot mallia Lehman Brothers. Kaunistellen puhutaan pankkien pääomittamisen tarpeista. Parhaat näistä luetelluista pystyvät hankkimaan yksityissektorilta tätä lisärahoitusta, mutta suuri osa joutuisi valtion pankkituen varaan, ja sitä peliä juuri näissä isoissa ratkaisuissa nyt käydään. Myös kohtalaisen hyvässä jamassa olevat Saksan, Ranskan kaltaiset valtiontaloudet pelkäävät näitä isoja pankkitukien kautta tulevia vastuita ja pyrkivät sen takia näihin kollektiivisempiin rahoitusjärjestelyihin.

Suomi jää aika yksin oman etunsa puolustajana, koska meillä tällaisia riskejä valtavista pankkituista ei ole. Euroopassa vedotaan maihin, solidaarisuuteen; siitä puhutaan esimerkiksi Saksassa, että tämä tuki ongelmamaille on tämän vuosikymmenen Marshall-apua ja että kun aikoinaan Länsi-Eurooppa on saanut Marshall-apua, nyt on vuoro keskenään toisiaan auttaa. Siinäkinhän me tietysti erotumme, että me emme saaneet aikoinaan sitä Marshall-apua, ja ei ainakaan siitä historiallisesta velvoitteesta tule tarvetta osallistua yli omien päätöstemme mihinkään yhteisvastuun kantamiseen. Mutta toki meillä on yhteinen vastuu siitä, että Euroopan taloustilanne ja euroalueen taloustilanne saadaan oikenemaan, kasvu ja työllisyys taas liikkeelle.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan muutamalla sanalla aluksi: Täällä on arvosteltu paljon perussuomalaisia ja Soinia, että ollaan impivaaralaisia. Täällä ei puhuta nyt tällä hetkellä EU:sta irrottautumisesta vaan euron tilasta, miten se on vaikuttanut Suomeen ja mikä on sen tulevaisuus. Täytyy sanoa, että hyvin positiivista kuvaa ei tästä ole tullut, ja tämä tulee maksamaan Suomelle todella paljon, jos jatkamme tällä linjalla.

Arvoisa herra puhemies! Euroalueen talouskriisi on ajautunut todella hälyttävään tilanteeseen. Jo yritetyt pelastustoimet eivät ole purreet kriisiin toivotulla tavalla, ja vaikuttaa siltä, ettei kukaan tiedä, miten näin laajamittaista ja monitahoista talouskriisiä tulisi lähteä purkamaan. Viimeisimmän huippukokouksen neuvottelutulokset ovat vakuuttaneet jotkut poliitikot, mutta eivät markkinoita, mikä näkyy osakkeiden ja euron arvon laskuna. Jos markkinat eivät usko kriisin ratkaisuksi suunniteltuihin toimiin, niin miksi Suomen kansan pitäisi luottaa sokeasti näihin ratkaisuihin ja sitoutua kantamaan jatkuvasti paisuvaa velkataakkaa?

Takausvastuun määrä tuntuu vain paisuvan ja paisuvan, ja loppua ei näy. Kaavailtu 4 miljardin lisäys muuttuu äkkiä 40 miljardiksi, ja EU:n talouskriisi tuskin on vielä tässä vaiheessa ratkaistu. Joidenkin arvioiden mukaan takausvastuu saattaa kasvaa jopa suuremmaksi kuin Suomen valtion vuotuinen budjetti, joka on suuruudeltaan noin 50 miljardia euroa. Vero- ja velkarahaa syydetään Suomesta ulos ilman mitään takeita, että nämä toimet pelastaisivat pitkällä tähtäimellä euroalueen talouden. Kaiken kukkuraksi näiden tuhoon tuomittujen kalliiden ja tehottomien pelastustoimien suunniteltu läpivienti edellyttäisi puuttumista perustuslakiin. Tätä ei voi sallia. Perustuslaki ei ole mikään hömppäpaperi, josta joustetaan, kun käsky käy EU:n ytimestä.

Korostan vielä lisäksi sijoittajan vastuun merkitystä maailmantalouden toimivuuden kannalta. Riskisijoittajien ja pelureiden tappioita ei missään nimessä tule rahoittaa julkisin varoin. Suuren voiton tavoitteluun liittyy aina suuri riski, ja tämä on varmasti ollut myös nyt vaikeuksissa olevien rahoituslaitosten tiedossa. Tässä kaaoksessa tähdennän termiä "väistyvät takaajat", eli ongelmamaat siirtyvät taka-alalle, kun tulee vaikeuksia, ja puolestaan maat, jotka ovat hoitaneet taloutensa hyvin, kuten Suomi, astuvat eturintamaan auttamaan.

Ongelmamaiden ja pankkien tukemiselle pitää laittaa piste ja keskittää katseemme jo oman maamme vaikeuksiin. Eikö hallitus näe, mitä täällä on tapahtunut? Vertaamalla Ruotsin ja Suomen tilannetta voimme havaita euron todellisen vaikutuksen talouskehitykseen pitkällä aikavälillä. Naapurimaalla menee melko hyvin ilman euroakin, vai mitä? Eikä ole Ruotsin vientikään romahtanut kruunun takia. Ruotsin vaihtotase on kehittynyt paremmin EU:n aikana kuin Suomen.

Veto-oikeuden säilyminen on ehdoton asia. Pitäähän pienelläkin valtiolla olla jokin muu vaihtoehto kuin jatkuvana maksuautomaattina toimiminen.

Arvoisa puhemies! Yleisestä taloustilanteen vaikeudesta kielii se, ettei selkeää linjaa ja päätöksiä tunnu löytyvän, vaikka ongelma on ollut pöydällä jo pitkän aikaa. Nyt EU:lta odotettaisiin todellista kykyä johtaa unionia ja iskeä nopeasti ja tehokkaasti kiinni kriittisiin ongelmiin. Valitettavasti joudun toteamaan, etten odota liikoja Brysselin päätöksenteolta.

Tässä vaiheessa vetoan Suomen hallitukseen. Hallituksemme on oltava hankalassa tilanteessa rohkea ja suoraselkäinen, seistävä Suomen kansan takana ja vaalittava sen etua. Uskallusta toimia rohkeasti ja määrätietoisesti edellytetään juuri nyt vallitsevassa hankalassa tilanteessa. Hallitus on kuitenkin viemässä Suomea vahvasti kohti liittovaltiota ja valtavaa velkataakkaa, jota vielä monet tulevat sukupolvet joutuisivat harteillaan kantamaan. Tätä en suomalaisena kansanedustajana voi hyväksyä.

Näin ollen kannatan edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen eduskunta teki vuonna 1998 päätöksen Suomen liittymisestä Euroopan rahaliittoon ensimmäisten joukossa.

Keskustahan vastusti Suomen rahaliittoon liittymistä ensimmäisten joukossa, ja silloin yhtenä syynä oli muun muassa se, että me koimme euromaiden elinkeinorakenteen, talouden, kulttuurin ja muun olevan niin erilaisia, että meidän erilaiset suhdanteemme olisivat saattaneet vaikeuttaa Suomen talouden menestymistä. Tätä tilannettahan ei nyt ole varsinaisesti testattu, mutta tiedämme sen, että esimerkiksi meidän metsäteollisuutemme on kärsinyt siitä, että euro on ollut erittäin vahva.

Silloin kun eduskunta tätä päätöstä teki, meillä oli täysi käsitys ja varmuus siitä rahaliiton sääntöjen mukaan, että ei tulisi kyseeseenkään se, että toinen euromaa joutuisi takaamaan toisten euromaiden ylivelkaantumista, mutta niin vain kävi. Kreikan kriisistä johtuen päädyttiin väliaikaiseen vakausvälineeseen, ERVV:hen, ja sitä nyt sitten on tarkoitus jopa vivutuksella kasvattaa aina 1 000 miljardiin euroon.

Tämän väliaikaisen mekanismin jatkoksi on nyt sitten tulossa pysyvä vakausväline, EVM, ja sen päätöksentekojärjestelmästähän oli viime viikon huippukokouksessa kysymys. Suomi ja sen eduskunta linjasi hyvin selkeästi, että emme ole valmiita antamaan määräenemmistöpäätöksiä tilanteessa, jossa muut maat tekisivät laskua meidän piikkiimme. Minä toivon todella, että hallitus pitää tästä loppuun saakka kiinni, koska se on ainoa tie pienen maan turvata omat vaikuttamisen mahdollisuutensa, koska muutoin se 85 prosenttia, eli Saksa, Ranska ja Italia, käyttää siellä päätösvaltaa.

Miksi me sitten olemme tässä tilanteessa? Se on tänään täällä jo monta kertaa todettu, mutta lienee syytä silti todeta, että monissa maissa on eletty yli varojen. Samalla myöskin pankit ovat luotottaneet ylivelkaantuneita maita. Edessä onkin vuosikymmenten mittainen taival, ennen kuin tämä tilanne tasaantuu. Se on todella mittava urakka. Viime kädessä ylivelkaantuneiden maiden päättäjien on pistettävä oman maansa valtiontalous kuntoon. Sitä ei voi kukaan muu tehdä. Se on ehto numero yksi.

Toiseksi, euromaiden on haettava rohkeasti nyt keinoja minimoida hyvin asiansa hoitaneiden, kuten Suomen, veronmaksajien vastuut. Tässä on erittäin suuri näkemysero keskustan ja hallituksen välillä. Hallitus haluaa edelleen jatkaa sitä, että pidetään nämä ylivelkaantuneet maat keinolla millä hyvänsä markkinoilla, kun nyt olisi aika tehdä se päätös, että esimerkiksi Kreikka pitäisi pistää hallittuun velkasaneeraukseen. Mitä enemmän me takaamme Kreikan vastuita ja velkoja, aivan varma on, että ne sieltä jonain päivänä realisoituvat.

Nyt pitäisi puuttua niihin ongelman syihin, tämä on ollut ajan peluuta ja tekohengitystä. Tiedän taustalla olevan esimerkiksi eräiden maiden pelko siitä, että niiden pankit menevät sen jälkeen konkurssiin. Silloin pitää ottaa ne samat lääkkeet käyttöön, jotka Suomella oli 1990-luvun lamassa, jolloin me huolehdimme siitä, että meidän pankkijärjestelmämme kesti. Pankkitukea kyllä maksettiin 50 miljardia, mutta joka tapauksessa tilanne hoidettiin ja myöskin talletta-jien edut siinä turvattiin.

Sitten kysymys siitä, millä tavalla näitä päätöksiä tehdään. Suomessahan on yksi parhaimpia järjestelmiä, jossa eduskunnalla on keskeinen rooli, kun tehdään Euroopan unionin ministerikokouksiin päätöksiä. Ministeri lähtee sinne suuren valiokunnan antamalla valtuutuksella. Me valtuutimme sinne pääministerin lähtemään, tekemään päätöksiä siitä, että Suomi ei voi luopua tästä määräenemmistöstään. Minä toivon, että siitä todella loppuun saakka nyt pidetään kiinni. Olen vähän pettynyt, että ministeri Urpilainen tänään ei vastannut minun suoraan kysymykseeni, onko hän edelleen sitä mieltä, mitä hän viime perjantaina linjasi.

Sosialidemokraatit ovat vaatineet niitä täysiä vakuuksia. Nyt ollaan perustamassa siis tätä pysyvää vakausmekanismia, jonka pääoma on vähintään 500 miljardia euroa. Se saattaa nousta jopa 1 000 miljardiin euroon, semmoista on kuulunut. Silloin syntyy Suomelle aika mittava määrä uusia vastuita. Haluaisin kuulla, minkälaiset täydet vakuudet nyt sitten hallituksen toimesta ollaan neuvottelemassa tälle uudelle EVM:n takuupääomalle.

Vielä tästä päätöksentekojärjestelmästä. Siitä meidän kannattaa pitää kiinni ja pitää huoli siitä, että eduskunta viime kädessä antaa sen valtakirjan sinne, kun näitä EU-päätöksiä tehdään. Se on nimittäin ainoa tie, jolla me huolehdimme siitä, että kansanvalta toimii myöskin Euroopan unionin päätöksenteossa, jossa on suuri demokratiavaje. Vaikka siellä on vaaleilla valittu parlamentti, mutta sitä taustaa vasten kuitenkin, kun ne päätökset tehdään yli 2 000 kilometrin päässä, pitää kansallisilla parlamenteilla olla vahva rooli, ja hallitusten välisenä toimintana minä kannatan Euroopan unionin toimintaa.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! On suorastaan loistavaa, että myös oppositio on hereillä ja seuraa, mitä maailmalla tapahtuu. Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että meidän päättäjien tulee tietää, millaisiin asioihin Suomi on sitoutunut rahoituskriisiin ajautuneiden Euroopan maiden tukemisessa. Myös eurosta sekä Suomen tulevaisuudesta osana eurojärjestelmää on hyvä keskustella.

Siihenpä se opposition loistokkuus loppuukin. (Seppo Kääriäinen: No, no, rauhallisesti nyt!) Heti alkuun on nimittäin syytä todeta, että perussuomalaiset eivät tuo välikysymyksellään minkäänlaista uutta ratkaisua ongelmaan, päinvastoin. IMF:n suoraa rahoitusta lukuun ottamatta perussuomalaiset vastustavat kaikkia pöydällä olevia esityksiä. Kun tosiasia kuitenkin on, että IMF ei voi yksin ottaa asioita hoitaakseen, eikä varsinkaan, jos Yhdysvallat nimenomaisesti vastustaa IMF:n roolin kasvattamista Euroopassa, niin mitkä ovat tosiasiassa ne perussuomalaisten ratkaisut? Oletteko te valmiita kantamaan kaikkia vaihtoehtoja vastustavan politiikkanne seu-raukset? Paluu 1990-luvulle, paluu markka-aikaan ja paluu suljettuun talouteenko on se ratkaisu?

Välikysymyksessä vaaditaan kovien tosiasioiden myöntämistä, ja niin pitääkin. Otetaanpa niistä ensimmäinen eli eurovaluutta ja sen merkitys. Euron vaikutukset Euroopan talouden kehittymiselle ovat olleet lähes yksinomaan myönteiset. Monien maiden, kuten Suomen, talous on kehittynyt vakaasti, ja ennen kaikkea talous on ollut hyvin ennustettavissa. Korkotasomme on ollut historiallisen hyvä; kaikkihan me muistamme ajan, jolloin lainoista piti maksaa 16 prosentin korkoa. Kun suuri osa viennistämme, jopa 60 prosenttia, on mennyt Eurooppaan ja euromaihin, on ollut erittäin hyvä, ettei valuuttakurssien heilahteluista ole tarvinnut kantaa huolta.

Välikysymyksessään perussuomalaiset vetoavat myös siihen, että eiväthän Tanska, Ruotsi, Sveitsi ja Iso-Britanniakaan ole eurossa ja hyvin ovat pärjänneet. Usein vertailukohtana on myös Norja. On totta, että nämä maat eivät ole eurossa ja ihan hyvin niillä on taloudellisesti mennyt, mutta katsotaanpa tarkemmin syitä ja taustoja. Eikö kannattaisi myöntää, että myös nämä maat ovat hyötyneet eurosta? Ne ovat eläneet euron vakauden siivellä ja hyötyneet muiden maiden vastuunkannosta. Taktisesti ja lyhyellä tähtäimellä tämä on saattanut joillekin näistä maista olla hyvä ratkaisu. Pitää kuitenkin muistaa, että jokaisella näistä maista on oma taustansa ja omat syynsä olla euron ulkopuolella.

Sveitsi ja Norja ovat molemmat kaikilla mittareilla mitattuna maailman rikkaimpia maita. Norjalla on öljyvaransa, Sveitsillä taas liberaali pankkilainsäädäntö, jonka ansiosta se on pystynyt kerryttämään varallisuutta maahansa jo pitkään. Tanskassa taas talouden rakenne on huomattavasti monipuolisempi kuin meillä ja työmarkkinat meitä joustavammat. Silti Tanskassakin on ongelmia. Erityisesti asuntomarkkinoiden ontumisen takia on kotitalouksien velkaantumisaste Suomeen verrattuna moninkertainen. Monille perheille on jäänyt syliin enemmän lainaa kuin on asunnon arvo. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Tanskallakaan ei tule olemaan helppoa, ei etenkään, jos Euroopan talous ontuu eikä nykyistä velkaantumistahtia saada kuriin.

Myös Iso-Britannia on verrokkimaana huono. Iso-Britannia on jo poliittisista ja historiallisista syistä pitänyt etäisyyttä Ranskaan ja Saksaan ja tätä kautta koko Euroopan unioniin. Silti Britanniassakaan ei tätä nykyä olla täysin yksiäänisiä sen suhteen, kannattaako jäädä euron ja Euroopan yhteisten taloussopimusten ulkopuolelle. Yksi syy on se, että jos Iso-Britannia jää sivuun Euroopan ytimestä, vähenee Ison-Britannian merkitys poliittisena ja taloudellisena toimijana sen pitkäaikaisen ystävyysmaan Yhdysvaltojen silmissä huomattavasti. Tämä ei pitkällä aikajänteellä katsottuna voi olla kovin fiksu ratkaisu Britannialle.

Kaikki tämä tarkoittaa, että yksikään Euroopan maa, eivät edes ne, jotka päättävät jäädä euron ja eurojärjestelmän ulkopuolelle, ole turvassa Euroopan talouskriisiltä, ei edes Ruotsi, joka sekin on joutunut alentamaan talousennusteitaan. Samalla kaikki tämä tarkoittaa, että perussuomalaiset tuudittavat nyt suomalaisia väärään kuvitelmaan, kun se uskottelee, että vain jättäytymällä eurooppalaisten taloussopimusten ulkopuolelle kaikki suomalaisten ongelmat häviävät. Eivät ne häviä. Ne koskettavat meitä erittäin syvästi joka tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten tarjoama vaihtoehto, piikki kiinni heti ja irrottaudutaan eurosta, olisi Suomelle kallis ja jopa katastrofaalinen ratkaisu. Suomi on valuutta-alueena liian pieni ja liian altis maailmantalouden sykleille. Tätä vaihtoehtoa on turha ajatella, ellemme halua romuttaa Suomen tulevaisuutta kokonaan. Emme voi mitenkään ajatella, että sulkemalla itsemme muusta Euroopasta erilliselle saarekkeelle tekisimme maallemme palveluksen. Jos ja kun Euroopan unionin jäsenmaat pääsevät yhteisymmärrykseen finanssipoliittisesta sopimuksesta, jolla euroalue voidaan pelastaa, on Suomelle ehdottomasti edullista olla siinä mukana.

Silti on syytä muistaa, että kaikissa ratkaisuissa tulee Suomella olla aidosti mahdollisuus olla mukana, etenkin omaa budjettiamme ja rahojemme käyttöä koskevissa asioissa. Kaikki uudet rahoitusratkaisut ja kaikki uudet eurooppalaiset sopimukset, Euroopan vakausmekanismi mukaan lukien, tulee tehdä hyvän hallintotavan sekä avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteiden mukaan. Euroopan talouden hoitaminen kuntoon on meidän kaikkien yhteinen projekti, ja samalla se on pitkäjänteinen projekti, jossa tarvitaan kaik-kien osapuolten yhteen hiileen puhaltamista.

Arvoisa puhemies! Jättäytyä rannalle ja antaa muiden päättää meidän asioistamme olisi Suomelle se kaikkein vihonviimeisin tapa toimia. Me kuulumme Eurooppaan ja haluamme olla niissä pöydissä, joissa meitä koskevat päätökset tehdään, ja näin tulee olla myös tulevaisuudessa.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, mistä tämä talouskriisi on saanut alkunsa. On yleisesti sanottu, että se johtuu siitä, että on annettu liikaa lainaa. Mutta jos mennään tämän kriisin alkujuuriin, niin nehän löytyvät Atlantin takaa. Kriisin liikkeellepaneva voima ei ole euro, kuten välikysymyksen esittäjät väittävät, vaan dollari tai pikemminkin se kehityskulku, erityisesti finanssikeinottelu, joka johti asuntokuplaan ja sen puhkeamiseen. (Seppo Kääriäinen: Ahneus se oli!) — Se on totta. — Suuren pankin kaatuminen teki kriisistä globaalin taantuman, joka rantautui myös Eurooppaan, eikä pieni Suomikaan siltä päässyt pakoon. Kriisi ei siis alkujaan ollut eurooppalainen, eivätkä syyt olleet yhteisessä Talous- ja rahaliitto Emussa eivätkä eurooppalaisessa yhteisvaluutassa vaan sääntelemättömässä pankki- ja sijoitustoiminnassa, joka kannusti liialliseen riskin ottamiseen ja keinotteluun.

Euroopassa kriisin ensimmäiset mainingit osuivat aluksi pieniin omavaluuttaisiin talouksiin kuten Islantiin ja Latviaan. Vasta tämän jälkeen kriisi tarttui euron heikkoihin lenkkeihin. Nyt kun euroaluetta ja samalla globaalia taloutta pelastetaan, on kyse erityisesti kahdesta asiasta: toisaalta siitä, että akuuttiin kriisiin vastataan ja saadaan luottamus palautettua sekä markkinoille että laajemmin koko talouteen, sekä siitä, kuinka koko Euroopan talous saadaan nostettua takaisin kasvu-uralle.

Luottamuksen palauttamisessa ne päätökset, joita tehtiin viime viikon huippukokouksessa, olivat tärkeitä. EU-maiden keskinäisen luottamuksen kannalta olisi nyt välttämätöntä, että kriisin ratkaisuksi neuvoteltu ja sovittu vakausmekanismi itsessään noudattaa sellaisia pelisääntöjä, jotka antavat kaikille osallistujille samat oikeudet ja velvollisuudet. Määräenemmistöpäätöksen toteutumista olisikin katsottava tästä näkökulmasta.

Niiden, jotka haikailevat takaisin markkaan, olisi kerrottava sekä asuntovelallisille, yrittäjille että muille, joilla on lainaa, mitä tämä tarkoittaisi heidän taloudelleen. Euroopan talous on niin keskinäisriippuvainen, että sellaisen vientivetoisen maan kuten Suomi on asemoitava itsensä tästä näkökulmasta. Suomen ja koko euroalueen ja EU:n kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää pohtia nyt sitä, miten menemme yhdessä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä totesin, kriisi ei ole lähtöisin yhteisvaluutasta, mutta se on tuonut kouriintuntuvasti esille useita Talous- ja rahaliiton valuvikoja. On selvää, että kritiikkiä nyt kohdistetaan ja kohdistettiin jo euroalueen syntymisen aikaan siihen, että mukaan otettiin maita, joiden olisi pitänyt jäädä odottamaan ja vahvistamaan talouttaan euron ulkopuolella. Toinen jo alkuvaiheessa tunnustettu puute oli yhteisen talouspolitiikan puuttuminen. Ehkä vakavinta on ollut kuitenkin se, että ne välineet, jotka yhteisvaluutan koossa pitämiseksi sovittiin Maastrichtin sopimuksessa, eivät pitäneet, kun Saksan ja Ranskan vahvalla myötävaikutuksella vuonna 2008 julkisen velan ja budjettivajeen sovittuja määräyksiä kierrettiin.

Ulospääsytienä ei kuitenkaan ole järjestelmän purkaminen ja luopuminen yhteisestä eurooppalaisesta kehityksestä vaan virheiden myöntäminen ja niistä opiksi ottaminen. Euroopan unionilla sekä Talous- ja rahaliitto Emulla on täydet edellytykset kasvaa poliittisiksi instituutioiksi, jotka takaavat paitsi taloudellisen vakauden myös sosiaalisesti oikeudenmukaisemman talouskehityksen Euroopassa.

Tarvitsemme ennen kaikkea vakautta, ja tämän vakauden takuuna on erityisesti se, mitä kukin jäsenvaltio omassa talouspolitiikassaan tekee. Suomella on todellakin hyvä esimerkki siitä, miten hoidamme omaa tonttiamme. Työmarkkinoiden onnistunut raamisopimus on erinomainen esimerkki siitä, miten niillä poliittisilla välineillä, jotka meillä on käytettävissä, me huoleh-dimme omasta taloudesta ja vakaudesta myöskin tulevaisuuteen nähden.

Arvoisa puhemies! Kriisin ratkaisu ei siis ole luopuminen yhteisestä eurooppalaisesta kehityksestä, vaan mieluumminkin tätä yhteistyötä on vahvistettava mutta ennen kaikkea myös samalla arvioitava kriittisesti ja puututtava voimakkaasti niihin epäkohtiin, joita unionin kehityskaaren aikana on muotoutunut. Vain näin voidaan jatkossa turvata taloudellinen vakaus ja sosiaalisesti oikeudenmukainen kehitys Euroopassa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on täällä tänään vastannut välikysymykseen vastuullisesti ja johdonmukaisesti. Tätä ahneuden mellastusta pistetään nyt vihdoinkin kuriin.

Mutta, puhemies, perussuomalaisten vastaus täällä tänään mielestäni osoittaa kyllä todeksi, että perussuomalaisten puolue vaikuttaa edelleenkin vahvasti olevan tällainen yhden miehen show, mutta valitettavasti tätä isoa kriisiä, jossa me olemme, ei ratkaista sellaisella näytelmällä, jota täällä tänään näimme. Minä odotin paljon tältä keskustelulta. Odotin sitä, että edustaja Soini ja joukkonsa olisivat esittäneet, puhemies, meille vaihtoehdon, todellisen ja realistisen vaihtoehdon. Mutta sen sijaan kuulimme tällaisen talouspoliittisen katsauksen, jonka sisään oli sitten rakennettu tällaisia EU-herjoja, joiden ilmeisesti olisi pitänyt naurattaa. Osaa ne naurattivatkin.

Mutta tämä vaihtoehto, puhemies, jäi uupumaan. Toivoisin, että tässä debatissa saisimme vastauksia.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Myller kysyi puheenvuorossaan, mistä tämä kriisi on saanut alkunsa. No, hän kyllä poistui saman tien, mutta olen sen verran tutkinut näitä asiakirjoja, että Lipposen ykköshallitus vei Suomen Emuun 1999 ilman kansanäänestystä pelkällä tiedonannolla eduskunnalle. Olisiko siinä yksi syy tähän, missä ollaan?

Sitten edustaja Huovinen totesi vaihtoehdon. Me olemme esittäneet vaihtoehdon. Se on, että irtaudutaan koko Euroopan unionista vaikka. Siinä on yksi hyvä vaihtoehto.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kaksi näkökohtaa:

Täällä on ihan oikein kysytty IMF:n roolin perään, joka tässä on toteutumassa. Se on todellakin niin, että IMF taloon tullessaan on ankara ja tyly isäntä. Se sanoo kyllä suoraan, mitä kriisivaltion rauhaan kuuluu, mitä lopetetaan ja mitä säilytetään. Tämä on syytä muistaa.

Toinen näkökohta. Puheenjohtaja Soinin retorisesti loistokkaassakin puheenvuorossa oli eräänlainen huipentuma, missä hän kiteytti perussuomalaisten rohdot kolmeen kohtaan. Hänhän siis kiteytti sen vaihtoehdon: 1, 2 ja 3. Minun silmissäni 1 ja 3 ovat ristiriidassa keskenään, kun hän sanoi, että piikki kiinni heti, mikä oli kohta 1, ja kohta 3 oli se, että IMF kehiin. Nämä ovat ristiriidassa keskenään, sillä se 1 kyllä kumoaa sitä 3:a, jollei kokonaan, niin aika pitkälle. Tällä en tarkoita moittia enkä mitään muutakaan vaan totean, että yksinkertaisia eväitä tähän asiaan ei ole olemassa. Tehdään, mitä tehdään, mutta pidetään huoli siitä, että eduskunta pysyy rattailla.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Puheenjohtaja! Huippukokouksessa tehtiin todella tärkeitä ratkaisuja sekä akuutin kriisin ratkaisemiseksi että pitkäaikaisen julkisen talouden kestävyyden parantamiseksi Euroopassa. Mutta täytyy sanoa, että tänään kuunnellessa tätä keskustelua ja erityisesti tätä perussuomalaisten retoriikkaa, joka mielestäni kyllä oli siis sisällöltään hyvin vaillinaista ja jossa minua myöskin häiritsi kovasti tämä ilakointi tässä vakavassa kriisissä, jotenkin se tuntui täysin vastuuttomalta ajatellen, miten vakavassa tilanteessa sekä Suomi että koko Eurooppa ovat. (Reijo Tossavainen: Ei ole ilakoitu!) Näitä vastauksia en myöskään minä kyllä kuullut perussuomalaisten yhdestäkään puheenvuorosta, vaan ne olivat täysin ristiriitaisia ja nämä argumentit toisilleen vastakkaisia keskenään. Mutta ehkä tässä nyt sitten ehditään näistä vielä jossain vaiheessa keskustelemaan, koska ratkaisu ei todellakaan ole, niin kuin olemme moneen kertaan täällä tänään kuulleet, se, että letkut irti Euroopasta, koska se aiheuttaa meille moninkertaiset kustannukset. Se vaikeuttaa suomalaisten työtätekevien palkansaajien, lapsiperheiden ja eläkeläisten elämää. Kyllä meidän täytyy tässä talossa kantaa huolta kaikista suomalaisista erityisesti.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakko on todeta, että perussuomalaisten välikysymys tulee erittäin tarpeelliseen ja erittäin hyvään ajankohtaan. Nyt käydään sitä ajankohtaista keskustelua, että meidän pitää tässä eduskunnassa keskustella juuri niistä tulevaisuuteen suuntaavista päätöksistä, mitä nyt vaan voidaan vielä tehdä. On kunnioitettavaa ja arvostettavaa se, että annetaan se arvo sille välikysymykselle, ei noteerata, ei kielletä, ei arvostella sitä, on kuka kirjoittaja hyvänsä, kuka on esittäjä. Otetaan se asiasisältö sieltä itsellemme haltuun ja pohditaan sitä.

Minun mielestäni edustaja Kääriäinen erinomaisesti toi esille sen, että välikysymyksessä on ristiriitaisuuksia. Meidän hallituspuolueessa pitää päästä näkemään se, että välikysymyksessä pyritään esittämään todelliset ja tarkoituksenmukaiset seikat tämän hallituksen kaatamiseksi, jotta Suomessa toimiva hallitus olisi nyt kaatumassa. Minkälainen signaali se olisi Euroopalle ja koko tälle talouskehitykselle, jos tässä maassa muodostettaisiin hallitus, joka ei tue eikä ole mukana euroa tukemassa ja eurooppalaista kehitystä rakentamassa?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka välikysymyksessä esitetyt väitteet ovat mielestäni osittain aiheellisia, niin kuin täällä jo vähän muissakin puheenvuoroissa tuli, on ne todella arvioitava, ja meidän on tässä samalla kuitenkin todettava se tosiasia, että hallitus, niin valtiovarainministeri kuin pääministeri, on tiukasti pitänyt kiinni kriittisestä linjasta Euroopan talouskriisin hoidon yhteydessä tehdyissä päätöksissä. Takuuvaatimuksista on pidetty kiinni, ja sijoittajavastuuta on lisätty. Hallitus on myös selvästi sanonut "ei" Euroopan yhteisille velkakirjoille, eurobondeille, ja perustuslakivaliokunnan mukaan pidämme kiinni myös yksimielisyysperiaatteesta. Nämä ovat mielestäni tosi tärkeitä asioita.

Tästä huolimatta meidän kuitenkin tulee tunnustaa tosiasiat. Euroopan unioni on kehittymässä kohti yhteistä talouspolitiikkaa, komission valtaa ollaan lisäämässä, ja tässä yhteydessä meidän tulee kysyä kansallista demokratiaa ja kansanvaltaa.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kauma piti täällä ihan hyvän puheenvuoron, mutta eräs asia, josta en ole hänen kanssaan samaa mieltä, mikä on täällä myös monissa muissa puheenvuoroissa tullut esille, on se, että kysymys olisi jostakin yhteisestä Eurooppa-projektista, jossa on oltava kiltisti mukana, kun vaihtoehtoja ei ole. Todellisuudessahan me keskustelemme nyt EU:n huippukokouksen tuloksista, ja siellä oleellista oli Euroopan oikeistopuolueiden äskeisessä kokouksessa sovittu Merkelin—Sarkozyn toimenpidepaketti, ja se vie uusliberalistisen kuristuspolitiikan tietä yhä syvemmälle EKP:n väärän rahapolitiikan korpeen. Sen johtotähtenä on suojella suursijoittajia ja pankkeja veronmaksajien rahoilla. Vaihtoehto kuitenkin on, että puututaan finanssipääoman valtaan. Onko meillä siihen poliittista voimaa Euroopassa, se on toinen kysymys.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvennetään nyt edustaja Kääriäisellekin sitä, mikä tuli kyllä Timon puheessa hyvin selville...

Niin, edustaja Soinin puheessa tuli selvästi se esille kyllä, mistä on kysymys. "Piikki kiinni" tarkoittaa sitä, että näille tukimekanismeille, ERVV:lle, EVM:lle, ja EKP:lle, myöskin Euroopan keskuspankille, pannaan piikki kiinni. Ja miten sitten hoidetaan tätä kriisiä? Ei ole tarkoitus, niin kuin edustaja Toivakka sanoi, vetää letkuja irti, vaan tämä tukipolitiikka on hoidettava IMF:n kautta silloin, kun IMF:ssä kaikki 180 maata ovat mukana. Silloin Suomen maksuosuus on 0,53 prosenttia, ja se on ainut tapa, miten tätä akuuttia kriisiä hoidetaan, mutta jatkossa me joka tapauksessa tulemme vielä semmoiseen tilanteeseen, että Suomen pitää saada kyllä itsenäinen rahapolitiikka jossain vaiheessa.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti tähän piikki kiinni — ja IMF-asiaan. Siis 3,8 miljardia euroa Suomen Pankilta IMF:lle, kuitenkin siis sillä tavalla, että sen takaa Suomen valtio, sen takaa viime kädessä eduskunta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun piikki pannaan kiinni, se koskee myös tätä erää IMF:lle.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tehty suuria virheitä. Nyt suuri epävarmuus leimaa taloutta. Suomi on halunnut irtaantua Moskovan kainalosta siirtyäkseen sitten EU:n polvelle, ja sillä polvella kökötetään. Tie euroon ja Euroopan unionin jäseneksi, se on pitkä, ja se on koskenut monen värisiä hallituksia, ja tässä mielessä enemmän tai vähemmän tässä on musta kylki itse kullakin. Ei oikein paljon peruutuspeiliin kannata katsoa. Menneisyydestä ei löydy ratkaisuja tulevaisuutta koskeviin ongelmiin, ei ainakaan tässä asiassa. Tämän vuoksi meidän on kyllä nyt katsottava hyvin rakentavassa hengessä eteenpäin ja pikemminkin, näin valtavien jättiongelmien edessä, nöyrällä asenteella kuin uhoten. Koin ja aistin edustaja Kääriäisen puheenvuorosta tämmöistä rakentavaa henkeä. Se oli upea puheenvuoro.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Turuselle toteaisin, että keskustelu tänään tässä salissa on suorassa tv-lähetyksessä Suomen kansalle paljastanut, että perussuomalaiset kannattavat kriisimaiden ylikansallista lainoittamista. Te tuette Kansainvälisen valuuttarahaston käyttöä. Kannatatte siis Suomen osallistumista kriisimaiden lainoitukseen myös jatkossa. Tässä on kysymys ihan vaan välineiden erosta. Totta kai ne ovat isoja asioita, mutta tässä suhteessa tuntuu siltä, että on hienoista epäloogisuuttakin politiikassanne, sillä IMF:n lainajärjestelyissä Suomen osuus on noin 2,5 prosenttia, kun se EVM:ssä on 1,8 prosenttia, ja päätökset tehdään IMF:ssä määräenemmistöllä, ja tässä te olette, perussuomalaiset, puheenjohtajanne Timo Soinin johdolla mukana, ja oikein hyvä niin.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyiset euroeväät aiheuttavat todellakin ähkyn. Vieläkään hallitus ei ole kyennyt kertomaan, kuinka paljon euroja on valumassa maasta ulos Kreikkaan ja EU:n pank-kien tukemiseen. Mitä suurempi tämä määrä on, sitä vaikeammaksi käy Suomen oman kansantalouden ja työllisyyden pyörittäminen tässä maassa.

Hallituksen toimilla Suomea ollaan ajamassa likviditeettiongelmaan, jolloinka meillä ei ole rahaa enää tämän maan sisäisten asioiden hoitoon. Jos Euroopan pankeille menevä Kreikka-tuki ei tuokaan hallituksen lupailemia eurotyöpaikkoja ja jos ei se tuo vientiä Eurooppaan, ovat tuet menneet hukkaan. Haluan muistuttaa, että vientimaita eivät Suomelle ole Kreikka, Portugali ja Irlanti. Huomattavasti suurempia ovat sellaiset maat kuin Venäjä ja Ruotsi, ja kukainenkin voi kohdallaan miettiä, mitä tekemistä niillä on Euroopan unionin kanssa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos Euroopassa alkaa ryskyä ja johdannaiset alkavat laueta laajamittaisesti ja tulee luottolama, niin se on ihan sama, mikä maa ja onko eurossa vai ei. Kyllä investoinnit tyrehtyvät, ja sitä kautta vienti tyrehtyy.

Arvoisa puhemies! Olen valmis jatkamaan tätä päättelyketjua. Niin kuin sanottu, te maalasitte ongelman, mutta viedään se päättelyketju loppuun asti ja katsotaan, mitä sen päästä löytyy. Nyt täytyy pitää mielessä, että se, miksi olemme korostaneet IMF:n roolia, miksi sosialidemokraatit jo edellisellä hallituskaudella totesivat oppositiosta käsin, että tarvitaan EVM, on nimenomaan sen takia, että siellä oli sijoittajavastuu, tämä lainojen ensisijaisuusmenettely, ja ne ovat, mitä tarvitaan. Eli rajataan suomalaisten veronmaksajien vastuut mutta ollaan mukana tässä kriisinhoidossa niin, ettei tarvitse sinne Metson venttiilitehtaalle mennä sanomaan, (Puhemies koputtaa) että nyt lähti, pojat, työpaikat.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran tietysti täytyy sanoa, että minkä takia perussuomalaiset kannattavat enemmän IMF:n kautta: koska me emme luota EKP:hen. Siellä on liikaa intressejä pelissä. Euromaiden poliitikoilla ei ole kokemusta eikä uskottavuutta tässä asiassa. Sen takia me lähdemme IMF:n mukaan mieluummin kuin EKP:n, ja vielä vähemmän EVM:ään. Kuka voi luottaa semmoiseen laitokseen, joka nauttii täydellistä syytesuojaa, jonka toimintaan ei voi juridisesti millään tavalla puuttua? Kuka siihen voi luottaa, jos tämmöisellä rakennetaan tämmöiset puskurit eteen?

Edustaja Lindtman on vielä nuori mies, mutta hän vielä varmaan jossain vaiheessa oppii ja muistaa, että ekonomistit Krugman ja Roubini, joita perussuomalaiset ovat käyttäneet tässä välikysymyksessä, ovat erittäin vasemmistolaisia ekonomisteja.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että eduskunta näyttää olevan yksimielinen siitä, että tämä Euroopan rahoituskriisi pitää kyetä ratkaisemaan, koska Suomi vientiriippuvaisena maana on erittäin riippuvainen siitä, miten Euroopan markkinat toimivat ja miten Euroopan rahoitusjärjestelmä toimii. Nyt on enemmän kyse niistä keinoista. Tämä on, voisi sanoa, aika rohkea tulkinta, mutta ymmärrän näin, että kaikki olemme sitä mieltä, että meidän pitää löytää yhteisiä ratkaisuja.

Täällä on hallituksen puolelta kehuttu hallituksen vastausta. Kyllä pääministeri kieltämättä piti vahvat puheenvuorot. Se pitää myöntää, ja näin oli. Mutta se jäi vielä hivenen epäselväksi, onko kokoomuksella ja SDP:llä yhteinen näkemys siitä, mikä on tämän yksimielisyysvaatimuksen käytännön tulkinta. SDP niittasi poik-keuksellisen tiukasti ryhmäpuheenvuorossa kiinni, että SDP pitää tästä kiinni, ja moni edustaja kävi sitä myöskin vahvistamassa. Kokoomuksen puolella käytettiin sanoja, että luovia ratkaisuja haetaan. Tämä on minun mielestäni hallituksen olemassaolon ja elämän kannalta avainkysymys, ja totta kai myöskin Suomen kannalta, (Puhemies koputtaa) minkälainen ratkaisu tästä loppujen lopuksi syntyy. Ensin pitää hallituksen keskenään ratkaista tämä asia ja tuoda sitten laajempiin pöytiin.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin puhunut edustaja Soini on siinä asiassa oikeassa, että ongelmana todellakin on ylivelkaantuminen. Euro turvasi kohtuuhintaisen lainan myös niille maille, jotka eivät pitäneet huolta omasta taloudestaan vaan elivät yli varojensa. Siksi nyt on lisätty talouskuria ja muun muassa laitetaan velkakatto lakiin. Sen sijaan tänään on epäselväksi keskustelussa jäänyt se, vastustavatko perussuomalaiset Soinin johdolla kuria ja jokaisen maan omaa vastuuta taloudestaan. Vai miksi ihmeessä perussuomalaiset sitten vastustavat nyt tehtyjä kiristyksiä?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on perussuomalaisten puolelta tuotu tätä IMF:ää vastaukseksi. Nythän on tilanne se, että jo tuolta kesästä läh-tien IMF:n kautta ei ole saatu lisää rahaa. Kaikki se, mitä muut maat globaalisti ovat suostuneet Euroopan talouskriisin hoitamiseen IMF:n kautta antamaan, on käytetty. Nyt pitää tämä lisärahoitus järjestää Euroopan maiden kautta IMF:lle, jotta se pystyisi jatkamaan tätä pelastusoperaatiota. Jos te vaaditte, että IMF vielä tästä enemmän ottaisi vastuuta, niin sitten pitäisi vielä uusi rahapotti kerätä kuitenkin näiltä samoilta Euroopan unionin jäsenmailta, joita siihen mukaan saadaan. Nyt saadaan ilmeisesti jonkun verran EU:n ulkopuolisia, Norja, mukaan, toivottavasti muitakin. Se tietysti helpottaa hiukan tätä tilannetta, mutta kyllä tässä selvä looginen ristiriita näissä Soinin ja kumppaneiden puheissa on.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! IMF:ää voidaan käyttää tämän kriisin hoidossa, mutta ei tietenkään ehdoitta. Suomen normaali rahoitusosuus IMF:ssä on 0,53 prosenttia. Nyt se on huomattavasti suurempi näissä kaavailuissa. Mitenkään perussuomalaiset eivät ole antaneet valtakirjaa tällaiseen 3,8 miljardin euron ratkaisuun, vaan me haluamme neuvotella tästä.

IMF on kuitenkin se, mitä kautta voidaan harkita liikkeellelähtöä. EVM ei käy meille. Mitä tulee IMF:n ja EVM:n eroihin noin ikään kuin perustuslakinäkökulmasta, niin EVM:ään liittyy eduskunnan budjettivalta suoraan ja IMF-ratkaisuun se ei liity suoraan. Siinä tulevat perustuslailliset asiat vastaan EVM:n osalta, jos nyt sitten pidetään kiinni siitä, (Matti Saarinen: Takaus tarvitaan!) mistä pitää pitää kiinni — mistä pitää pitää kiinni — ja kansanäänestystä suosittelisin. Kokoomuksesta tuli, että on eurolla kova kannatus ja EU:lla kanssa. (Puhemies koputtaa) Alistetaan EVM:t ja muut kansanäänestykselle, niin katsotaan, kuinka kova se kannatus on.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehkäpä perussuomalaiset sitten omille kannattajilleen osaavat tämän asian selkiyttää paremmin kuin tässä eduskuntasalissa. Näin toivon, että pääsemme kuulijoiksi sitten yhdessä.

Arvoisa puhemies! Talouskurimus Euroopassa varmasti suuntaa jalkansa myöskin tänne Suomen kamaralle. Jokainen suomalainen seuraa tällä hetkellä kiinnostuneena sitä, mitä tapahtuu Suomen taloudessa. (Vesa-Matti Saarakkala: Takinkääntäjä!) Yksi lause jäi elämään päivällä täällä keskustelussa, ja kirjasin sen. Joku sanoi: "ettei pahempia vaurioita syntyisi". Minusta nyt on tilanne jo se, että pahempia vaurioita on syntynyt, ja meillä ovat seuraukset tiedossa, mitä seuraa siitä, kun Suomi on ryhtynyt rahoittamaan näitä Kreikan typpisiä maita loputtomasti, vaikkeivät ne ole itse kantaneet vastuutaan. Kysyisinkin hallituspuolueitten edustajilta, millaisia suunnitelmia teillä on Suomen talouden vakauttamiseksi nyt lähiaikoina ja minkälaisen toivon viestin antaisitte suomalaisille, jotka tätä keskustelua seuraavat, siitä, minkälainen tulevaisuus heitä odottaa työelämässä, erityisesti nuoria esimerkiksi. Siitä olisi mielenkiintoista kuulla.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä kaikilla on, niin kuin tässä keskustelussa on moneen kertaan esille tullut, aito huoli eurosta ja sen tilasta ja sen vaikutuksista meihin suomalaisiin ja suomalaiseen talouteen. Kuitenkin tähän perussuomalaisten välikysymyksen syvimpään ytimeen tutustuessani huomaan siellä sisällä olevan tämän itävaltalaisen koulukunnan hyvin konservatiivisen talouspolitiikan teorian, joka käytännössä tekisi valtion alijäämäisestä kulutuksesta lähes mahdotonta ja kaventaisi näin kansallistakin liikkumavaraa taloudenpidossa. Jotenkin kieltämättä tuli välillä sellainen tunne, että tässä perussuomalaisten välikysymyksen sisään on leivottu euron sijasta pikemminkin tällainen postmoderni vaalikikka nostaa esille ihmisten aidosta huolesta kumpuavaa politikointia vakavalla asialla, niin kuin tässä useampi edustajakollega aikaisemminkin mainitsi.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä sadannesta puheenvuorosta viiden ja puolen tunnin jonottamisen jälkeen. Kiitos.

Viisi ja puoli tuntia. — Täällä toistuvasti annetaan ymmärtää se, että perussuomalaiset vastustavat euron ja suomalaisen työllisyyden pelastamista. Perussuomalaisia haukutaan eristäytyneiksi ja ties miksi, koska kukaan ei halua tai ymmärrä kuulla, mitä me välikysymyksessä kysymme. Perussuomalaiset eivät ensisijaisesti vastusta euron pelastamista ja vielä vähemmän vastustavat suomalaisen työn ja hyvinvoinnin pelastamista. Perussuomalaiset yrittävät myös ymmärtää sen, että hallitus sille annetulla ymmärryksellä yrittää pelastaa Europpaa talouskaaokselta, mutta me emme ymmärrä sitä, että te teette sen millä ehdolla tahansa. Tästä on kysymys. Me emme luota siihen, että hallitus kykenee ensisijaisesti ajamaan suomalaisen veronmaksajan etua. Välikysymyksen tarkoitus on nimenomaan kyseenalaistaa hallituksen kyky ajaa suomalaisen veronmaksajan etua, ja tästä me haluamme tänään teidän kanssa debatoida. (Puhemies koputtaa) Älkää vaihtako puheenaihetta koko ajan johonkin muuhun, vaan puhutaan oikeasti niistä teidän keinoistanne. Ne keinot ovat "piikki levällään".

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kerola kyselee, mitä hallitus aikoo tehdä. Kyllä nämä toimenpiteet Euroopan talouden vakauttamiseksi ovat erittäin tärkeä osa sitä, mitä voimme tehdä maamme ja maamme tulevaisuuden eteen. Sitä ei pidä lainkaan väheksyä.

Edustaja Rantakankaalle, joka kyseli tästä perustuslakiasiasta: Valtiosääntöoikeudellinen arvio on tehty tässä vaiheessa tämän sopimusluonnoksen pohjalta, ja se todellinen arvio voidaan tehdä vasta, kun sopimuksen yksityiskohdat ja nämä äänestysperiaatteet on yksityiskohtaisesti muotoiltu. Yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen ei automaattisesti merkitse ristiriitaa perustuslain kanssa, vaan päätökset määräenemmistöllä ovat mahdollisia, kun tehdään tarvittavan tarkat rajaukset sekä käyttöalan että sitten näiden poikkeuksellisten tilanteiden osalta.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kerran tämä ero, ilmeisesti nähdäkseni ero, perussuomalaisten ja hallituksen linjan välillä: Kun te sanotte, että letkut irti, ja samaan aikaan ihmettelette, miten riittää rahaa tähän tukipolitiikkaan ja minne jää suomalainen hyvinvointipolitiikka, niin tästähän nimenomaan on kyse, että jos tehtäisiin teidän mallillanne "letkut irti", niin siitä se suomalainen kansalainen, työntekijä, vasta kärsisi, koska tämä laman uhka on todellinen ja se on täällä moneen kertaan tänään kerrottu.

Sitten kun puheenjohtaja Soini täällä tänään sanoi, että on kummallinen demokratia, niin minä haluan tähän loppuun, puhemies, sanoa, että minusta on kummallista demokratiaa, kun vaalivoittaja ei lähde hallitukseen, vaikka kantamalla yritetään, ja kummallinen työväenpuolue on sellainen, joka povaa suomalaisille työntekijöille lamaa ja työttömyyttä. Tämä on ero, ja tähän te ette ole tässä keskustelussa kyenneet vastaamaan.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mieleeni muistuu vuosi 1994, jolloin tv:ssä keskusteltiin EU:hun liittymisestä. Silloin esimerkiksi Paavo Lipponen heristi sormeaan telkkarissa ja piti perusteettomana pelotteluna sitä, että Suomi joskus luopuisi markasta. Tässä kriisitilanteessa on syytä kysyä, miksi Lipponen hämäsi suomalaisia, kun hän tänä päivänä 24 tuntia vuorokaudessa haluaa olla siellä ytimissä.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella edustaja Niikko tässä esitti, että eivät luota hallituksen kykyyn tätä kriisiä parhaalla mahdollisella tavalla ratkaista. Todella, totean kuten edustaja Huovinen, että kyllä perussuomalaisilla olisi ollut aivan hyvin mahdollisuus tulla hallitukseen ratkomaan tätä Euroopan kriisiä ja sitä kautta osallistumaan näihin talkoisiin.

Mutta itse toteaisin tähän kokonaisuuteen, että kyllä euroaika on edustanut Suomelle alhaista korkotasoa. Samaan aikaan se on edustanut hintavakautta. Tämä on mahdollistanut kasvun ja kestävät eväät investoinneille, joita Suomessa onkin kestävän talouskasvun saamiseksi tehty, ja meillä on luotu uusia työpaikkoja, hyvinvointia. Jos me emme halua tätä positiivista kehitystä jatkaa, niin silloin tietysti voidaan siirtyä tälle linjalle, että euro hylätään ja lähdetään sille epävakauden ajalle.

Ihmettelen sitä, että takapenkistä varmaan voidaan tämmöisiä ajatuksia esittääkin, (Puhemies koputtaa) kun me nuoret edustajat olemme vain euroaikaa ja hyvää aikaa eläneet, mutta että myöskin vanhemmat edustajakollegat syyllistyvät tällaiseen euron hyötyjen vähättelyyn, se on erikoista.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset toteavat välikysymyksessään, että euro ei ole tuonut mukanaan talouskasvua ja vakautta. Se ei pidä paikkaansa. Asiantuntijoiden mukaan pienenä vientimaana Suomi on ollut nyt yksi euron suurimmista hyötyjistä. Olemme menestyneet Emun jäsenenä erittäin hyvin verrattuna muihin jäsenmaihin.

Monet ihmiset kokivat 90-luvun aikana laman, ja tuntuu erittäin erikoiselta, että perussuomalaiset ovat unohtaneet markka-ajan ongelmat korkeine korkoineen. Markka oli pieni ja epävakaa valuutta. 90-luvun syvä lama oli talousvaikutuksiltaan Suomen historian pahin pakkodevalvaatioineen, konkursseineen ja suurine työttö-mien lukuineen. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ehkä siinä oli vähän muutakin!) — Niin, mutta siitä huolimatta, perussuomalaiset puhuvat eurosta eroamisesta. Tämä on hätiköityä paniikin luomista kansalaisissa. (Puhemies koputtaa)

Monet taloustieteilijät arvioivat, että eurosta eroamisesta syntyvät haitat olisivat huomattavasti suuremmat kuin eroamisesta syntyvät hyödyt, ja myös valtaosa kansalaisista kannattaa yhteisvaluuttaa. Suomi on osa euroaluetta (Puhemies koputtaa), ja meidän tulisi ohjata voimavaramme kriisin ratkaisuun ja vahvemman ja kilpailukykyisemmän Euroopan rakentamiseen, ja toivon, että myös perussuomalaiset osallistuvat tähän. (Puhemies: Anteeksi, nyt on jo puolitoistakertaisesti aika!) — Anteeksi!

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään täällä keskustellaan, onko hallituksella luottamusta. Perussuomalaiset kunnioittavat Suomen perustuslakia. Kuten nyt on täällä useasti kuultu, niin tämä nykyinen EVM-sopimusluonnos ei ole perustuslain mukainen. Hämmästelin viime lauantaina katsellessani ministeri Stubbia TV1:n Ykkösaamussa, jossa hän kommentoi tähän asiaan, että EU:n lakimiehet ovat luovia ja ratkaisu varmasti löytyy. Eikö tämä ole signaali kansalle, että laki ei ole tasapuolinen, vaan hallitus voi tulkita ja kiertää sitä aina tarpeen mukaan? Tämä ei ole ainakaan omiaan lisäämään kansalaisten luottamusta hallituksen toimintaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Outi Mäkelä antoi kokoomuksen puolelta vastauksen tähän perustuslakitulkintaan, ja oli harmillista, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja edustaja Koskinen ehti lähteä salista, vaikka yritin pidätellä häntä viimeiseen asti. Mutta toivon mukaan sosialidemokraattien puolelta löytyisi nyt vastaus siihen, sopiiko tämä edustaja Outi Mäkelän tulkinta, kokoomuksen tulkinta, teille. Silloinhan tässä ei hallituksen puolella ole mitään ongelmaa, jos luovilla ratkaisuilla asia hoidetaan, niin kuin annettiin ymmärtää ja mitä ilmeisesti jo ministeri Stubbkin oli kuvannut, niin että sopiiko tämä? Tähän riittää oikeastaan lyhyt vastaus, ei mene puolta minuuttiakaan, kyllä tai ei. Silloin voidaan siirtyä seuraavaan pykälään.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Piikki kiinni, letkut poikki, perussuomalaisten kanta on tullut hyvin selväksi. Perussuomalaiset ovat kuitenkin olleet kovin hiljaa tämän vaihtoehtonsa kustannuksista tälle maalle. Aivan kuten edustaja Virolainen aiemmin tänään omassa puheessaan totesi, tällainen laskelma on kuitenkin olemassa. Sveitsiläisen UBS-pankin laskelman mukaan pelkästään ensimmäisenä vuonna ratkaisu leikkaisi bruttokansantuotetta Suomessa 25 prosenttia. Tämän päälle tulisi vielä konkursseja, massatyöttömyyttä, epävakaata valuuttapolitiikkaa, viennin supistamista jne.

Kysyisin nyt perussuomalaisten edustajilta: tätäkö te oikein haluatte? Vai olisiko se hallituksen linja kuitenkin parempi suomalaisten kannalta, vai annetaanko lamojen tulla ja lamojen mennä, pääasia, että oma puolueen kannatus nousee?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Toivakalle ensiksi, rauhoittelisin hieman, eivät perussuomalaiset olleet yhtään vahingoniloisia eivätkä ilkkuneet. Me olemme kaikki tässä samassa liemessä, ja me ymmärrämme, että me olemme vakavassa paikassa.

Sitten toinen asia, mikä täällä on noussut esille, on tämä kehuminen siitä, että Suomen vientiteollisuus on hyötynyt eurosta. Se on ihan totta. Se on hyötynyt siitä. Mutta samaan hengenvetoon pitää myös muistaa se tosiasia, että tuhan-sien menetettyjen työpaikkojen kohdalla on vahvalla eurolla ollut negatiivinen vaikutus, ja tämä tuntuu näissä keskusteluissa aina unohtuvan. Se pitää aina myös muistaa, että siinä on myös tämä kääntöpuoli: työpaikat ovat joustaneet, raha ei.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me pidämme kiinni yksimielisyydestä, mutta Suomi on hyvä euromaa ja EU:ssa tiedetään se ja halutaan pitää Suomi mukana. Myös EU voi tulla vastaan ja löytää yhteisen ratkaisun, jotta Suomi voi näissä yhteisissä kriisinhallintamekanismeissa olla mukana. Mutta yksimielisyydestä emme luovu.

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut perussuomalaisten puheita, niin ne ovat kuin irtonaisia varaosia, joista he itse tuntevat voivansa rakentaa suihkukoneen, jolla sinivalkoisin siivin voi lentää pois Brysselistä, mutta minä pelkään, että näistä osista ei tule muuta kuin mopo, joka juuttuu sorateille. Ei tässä ole kyse euron kriisistä. Tässä on kysymys pankkikriisistä ja velkakriisistä, rahoituslaitosten holtittomasta luotonannosta, ja nyt tarvitaan pelisääntöjä markkinoille. Tarvitaan transaktiovero, tarvitaan sijoittajavastuuta ja juuri niitä keinoja, joita hallitus on viisaasti vienyt eteenpäin. Mutta tarvitaan eurooppalaista osallistumista, sillä ei IMF voi sitoa kaikkia resurssejaan Euroopan pelastamiseen. Me pidämme kiinni eurosta, koska se on Suomen teollisuuden ja työpaikkojen ja työntekijöiden etu.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni IMF:n ja eurooppalaisten kriisirahastojen välillä ei ole suurtakaan eroa. Tärkeintä olisi keskustella siitä, minkälainen kriisipolitiikka liittyy näiden rahastojen rahoituspäätöksiin. Niin IMF:n kuin tämän Merkozy-paketin tarkoittama talouskuri on aivan yhtä häikäilemätöntä ja kovaa pienituloisten kannalta. Nämä ovat valinneet puolensa lukuisissa maailman maiden talouskriiseissä. Ne ovat finanssipääoman, suursijoittajien ja keinottelijoiden puolella. Tästä kannattaisi keskustella, ennen kaikkea kriisipolitiikan sisällöstä näiden rahoituspelastusten jälkeen.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on välikysymyskeskustelu, missä ruoditaan, onko hallitus toiminut oikein vai ei, ei opposition kyselytunti. Te olette näköjään unohtaneet tämän aivan keskustelun perusteen. Te olette kyselleet meidän vastuullisen toimintamme perään. Nimenomaan vastuusta on kyse. Tämä on ollut alun perinkin meidän kynnyskysymyksemme siitä, lähdemmekö me hallitukseen vai emme. Ei ole helppo sanoa, että me emme voi tulla näillä ehdoilla hallitukseen. Tämä on ollut nimenomaan vastuullinen ratkaisu, minkä me olemme tehneet. (Raimo Piirainen: Vastuun pakoilua!) — Se on teidän tulkintanne.

Samaan aikaan sanotte, että me emme tuo esille, mitä markan esille tuominen maksaa. Me sanomme, että se ei tule olemaan helppoa. Se on vaikea tie, mutta se on paljon pienempi hinta kuin se, että me pysymme eurossa, Euroopan unionissa. Nimittäin sen hintana (Puhemies koputtaa) on Suomen itsenäisyys.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos itsenäisyydestä puhutaan, niin ennen kaikkea on kysymys siitä, miten voimme vaikuttaa kansalaistemme elämään. Tällaisessa yhteenkietoutuneessa taloudessa meidän täytyy olla mukana päättämässä siellä, missä näistä isoista linjoista päätetään, ja se tuo itsenäisyyttä myöskin suomalaisille.

Nyt sitten täällä kysyttiin, onko hallituksella erimielisiä näkemyksiä tästä 85 prosentin määräenemmistöstä. Ymmärtääkseni hallituksella oli täysin yksimielinen kanta, kun hallitus evästi pääministeriä Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Myös eduskunnan suurella valiokunnalla, joka evästää pääministeriä tai ketä ministeriä kulloinkin ministerineuvoston kokouksiin, oli täysin yksimielinen kanta tässä. Minusta tässä ei ole kahta kysymystä, mikä on hallituksen kanta.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on myös siitä, ja varsinkin siitä, mitkä ovat ne miljardimäärät, mihin hallitus on valmis menemään, kuinka pitkälle — onko kysymys 40, 50, 60 miljardista, joka on jo budjetin luokkaa? Mikä on Suomen vastuu? Siitä olemme huolissamme, emmekä perussuomalaisina voi olla sitä mieltä, että annamme holtittomasti rahaa vakuuksiin. Meitä on täällä syytetty tästä asiasta, ja emme tosiaan ole sitä mieltä, että myymme itsenäisyytemme tällä. Siinä on erikoisesti tämä ydinasia, pitääkö ja pysyykö veto-oikeus Suomella jatkossakin. Se on ydinasia.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin, mikä on hallituspuolueiden vastaus, viesti erityisesti suomalaisille nuorille. Hallitusohjelmaan on tähän selvä kirjaus: toteutetaan nuorten yhteiskuntatakuu, jossa tarjotaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka. Monta muutakin hyvää tavoitetta on hallitusohjelmaan kirjattu, mutta se, pystytäänkö nämä toteuttamaan, riippuu täysin talouden kehityksestä. Ei voida jakaa, jos ei ole jaettavaa. Viime lama meille maksoi arviolta 40 miljardia euroa. Uutta lamaa emme halua. Se maksaisi meille vielä enemmän, ja sen torjumisestahan tässä on kyse. Siksi nämä pelastustalkoot on pantu käyntiin.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten täällä tänään esittämillä linjauksilla Suomen talous olisi Tauno Palon mustavalkoisessa ajassa alta aikayksikön. Sitäkö aikaa kaivataan? Muistot ovat mukavia, mutta talouden osalta niitä ei voi soveltaa tähän päivään. Euro ja euroalue ovat olleet menestystarinoita. Nyt on hippa tulpassa, mutta tästä kyllä selvitään. Me tarvitsemme IMF:n vahvaa panosta, koska siihen luotetaan. Se mahdollistaa myös Euroopan ulkopuolisten ylijäämämaiden osallistumisen kriisin ratkaisemiseen.

Päivän keskustelussa on puhuttu vakavalla naamalla paluusta markka-aikaan. Ajatus on, että laitetaan Spede Pasasen kuva satasen seteliin ja jatketaan siitä, mihin markka jäi. Tämä on vastuutonta puhetta. Mielestäni välikysymyksen tekijöillä ei ole oikeata vaihtoehtoa esitettävänä. (Puhemies koputtaa) On tärkeätä, että hallituksella on eduskunnan ansaittu luottamus tärkeässä tehtävässään.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindström totesi ensin, että eurosta on ollut hyötyä, mikä minusta oli rehdisti sanottu, mutta totesi myös, että siitä on ollut haittaa, koska olemme olleet kiinni vahvassa valuutassa. Kyllä sanon vähän, että jos hai-kaillaan paluuta inflaatio—devalvaatio-aikaan, omaan markkaan tätä kautta, niin muistetaan, että kyllä se D-vitamiini aina merkitsi palkansaajien, eläkkeensaajien, pienituloisten köyhtymistä. En haikailisi siihen aikaan.

Kun Soinikin on välillä puhunut pohjoisesta unionista tai talousunionista tai rahamarkkinoista, tai milloin on ollut Pohjoismaat, niin arvatkaapa kuinka vahva valuutta siitä tulisi sitten ja mitä se tekisi kilpailukyvylle, jos laittaisimme esimerkiksi Saksan kanssa yhteen. Vielä kun täällä vaadittiin EKP:n demokratisoimista — kun Soini sanoi, että EKP hoitaa ja kansa ei ole antanut ääntä — niin luoja paratkoon, ei demokratisoida keskuspankkia. Meillä on esimerkki siitä: Zimbabwessa vuonna 2009 ei ollut inflaatioprosentti kuin 890 miljoonaa. (Puhemies koputtaa) Pidetään poliitikot erossa näistä keskuspankeista.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu siitä, että perussuomalaiset pakoilivat vastuuta, kun he eivät lähteneet hallitukseen. Eurokysymystukipaketit ovat olleet meille johdonmukaisesti kynnyskysymys. Me pidimme vaalilupauksemme, kuten kaksi vasemmistoliitosta erotettua kansanedustajaakin ovat pitäneet vaalilupauksensa. Kysyn, olisivatko sosialidemokraatit lähteneet sellaiseen hallitukseen, jossa olisi sanottu, että tämä hallitus poistaa työehtosopimusten yleissitovuuden tai työnantajan ay-maksuperinnän, saatte hallituksessa äänestää kaksi kertaa vastaan, tai kepu, jos olisi sanottu, että tämä hallitus poistaa maataloustuet, saatte hallituksessa äänestää kerran tai kaksi vastaan. Me toivoimme tällä välikysymyksellä myös sitä, että syntyy todellinen kansalaiskeskustelu euron ympärillä, läpinäkyvyyttä kaikkialla Euroopassa.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, erittäin arvostettu puhemies! Täytyy nyt edustaja Kivelälle sanoa, että tovereita ei ole kuitenkaan erotettu puolueesta, he ovat eduskuntaryhmästä eronneet ja saavat sitten sen mukaan oman ryhmänsä perustamisen oikeutuksen.

Täytyy sanoa, että tämä maa elää vain vientiteollisuuden työstä, ja sillä maksetaan tämän maan perusturva, opetus, terveydenhuolto ja kaikki se, mikä on olemassa olevaa. Vain sitä kautta, turvaamalla se, että meillä tässä maassa vientivetoinen teollisuus pystyy olemaan ja toimimaan — sen pitää olla keskiössä. Minun mielestäni on hyvä ja minä kunnioitan sitä, että perussuomalaiset toivat tämän keskusteluun tällä välikysymyksellä: mitenkä tästä eteenpäin? Nyt on se aika keskustella siitä, mutta on pakko todeta, että ne välineet, mitä on aiemmin tehty, niitä syntejä sovitetaan. Niitä koetetaan edelleen kehittää, (Puhemies koputtaa) että me pystymme turvaamaan tässä maassa työllisyyden.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin useassa puheenvuorossa todettu, että Suomi on hyötynyt eurosta, ja näinhän se on. Elikkä meillä on ollut alhainen ja vakaa ennakoitavissa oleva korko, ja siitä ovat hyötyneet asuntovelalliset ja myös sitten yrittäjät ja muut, joilla on ollut vapaa liikkuvuus, ja täytyy muistaa, mitä hyötyjä niillä on saavutettu.

Mutta täällä kun edustaja Mäkelä nosti esille tämän perustuslaillisen kysymyksen ja siitä tämän juridiikan, niin ihan maallikkona täytyy todeta, että ei missään nimessä voi tällä tavalla asiaa ajatella kuin hän ajattelee. Minä lähinnä siltä pohjalta ajattelen, mitä perustuslakivaliokunta tästä sanoo, ja pysyn hyvin pitkälle perustuslakivaliokunnan kirjauksen takana tässä asiassa. Sijoittajavastuu ja yksimielisyys näissä asioissa ovat Suomelle erittäin tärkeitä kysymyksiä, ja jos tästä päästäisiin johonkin sopimukseen, (Puhemies koputtaa) niin tämä hätätapaus täytyy määritellä todella kapealla liikkuma-alalla, että siitä ei voida sitten livetä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nythän meillä on edessä tämä, mitä tämän EVM:n kanssa, Euroopan vakausmekanismin kanssa, tehdään, ja siinä sopimuksessa artiklassa 43 todetaan, että jos 90 prosenttia pääomasta tulee kasaan — eli Suomen osuus kun on 2 prosenttia — niin Suomen kielteinen kanta EVM:ään ei estä EVM:n synnyttämistä, eli siten on aivan turha syyttää Suomea mistään niskuroinnista. Se on mahdollista perustaa, ja siten se ei ole relevantti perustelu tähän keskusteluun, että Suomi jotenkin haittaisi muitten toimintaa. Eli jos käytännössä Suomen perustuslakivaliokunta ilman mitään kikkailuja siis toteaa sen, että meidän perustuslaki ei taivu tähän ratkaisuun, niin Suomi jää silloin ulkopuolelle ja sillä selvä ja muut jatkavat menoansa ja heidän piikkinsä on sitten auki.

Meidän pitää varautua euron hajoamiseen. Se on sitä vastuullista politiikkaa, mutta hallitus ei selvästikään ole siihen varautunut, ja jopa eurosta lähtemiseen pitää varautua, (Puhemies koputtaa) koska jos toiset sitten sanovat, että se onkin ongelma, että meidän perustuslaki ei taivu, niin silloinhan Suomen tie vie ulos eurosta, ja teillä pitää olla siihen ratkaisu.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan perussuomalaisten linja on tullut tänään hyvin selväksi, eli vastustetaan ja letkut irti euroalueesta, (Perussuomalaisten ryhmästä: Kuka on sanonut, että letkut irti?) ja tätä kautta tämä suhtautuminen mahdolliseen uuteen lamaan tuntuu kyllä edelleen hyvin välinpitämättömältä, mikä huolestuttaa.

Mutta positiivista on tämä teidän IMF-kantanne. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaantulohan on tosi tärkeä ja iso askel, joka nyt otettiin huippukokouksessa, mutta on ymmärrettävä, että se on todellakin osa suurta kokonaisuutta. Yksin sillä ei tätä kriisiä ratkaista, vaan myös valuuttarahastossa odotetaan, että euroalue itse kantaa omasta alueestaan vastuuta. Euroalueen ulkopuoliset maat tulevat mukaan, jos euroalue itse niin kansallisesti kuin euroalueena kantaa tästä kriisistä oman vastuunsa.

Muun muassa IMF:n pääekonomisti viittasi tähän asiaan, että sopimus on askel oikeaan suuntaan, otettiin merkittävä askel, mutta tällä ei yksin ratkaista tätä kriisiä, joten tämä teidän päättelynne tässä asiassa tuntuu jotenkin irralliselta. (Puhemies koputtaa) Velkakriisi on jo globaali kriisi. Aasiassa kasvu sakkaa, Kiinassa on nollakasvu, eli me emme voi sulkea silmiä siltä, (Puhemies koputtaa) että vaikka euroalue hajoaisi, niin kuin te toivotte, niin siitä huolimatta se kriisi on päällä, koska tämä kaikki vaikuttaa laajemminkin kuin vain euroalueella.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa puhemies! Arvon edustajat! Te ette taida tajuta Välimeren asukkaan ajatusmaailmaa. Valaisen tässä teille hieman, samoin kuin siellä tv-netin ääressä istujille, espanjalaista osuutta.

Asuin Espanjassa 1990-luvun puolivälistä 2006:een saakka. Tuona aikana jok’ikinen kerta pankissa käydessäni pankinjohtaja tarjosi minulle asuntolainaa täysin ilman vakuuksia, usein 400 000 euron lainaa 1 prosentin korolla 40 vuodeksi, mukana kuolemanvaravakuutus — 65-vuotiaalle eläkeläiselle 40 vuodeksi. Jos olisin tuohon langennut, olisin nyt maksanut tuosta asunnosta seitsemänä vuonna 1 000 euroa kuussa eli yhteensä 84 000. Jäljellä olisi 316 000 ja maksuaikaa 33 vuotta. Kun lopulta olisin asuntoni täysomistaja, olisin 103-vuotias. Maksamatta taitaisi jäädä, tai sitten olen ikieläjä. Tosin asuntoni arvo ylirakennetuilla Espanjan markkinoilla olisi laskenut puoleen.

Espanjan markkinoilla on tällä hetkellä 1,5 miljoonaa myymätöntä uutta asuntoa lahoamassa ilman ensimmäistäkään ostajaa. Ei löydy ostajia Englannista, ei Saksasta, ei Ranskasta, ei mistään. Lama on päällä, eivät kelpaa edes alihintaan. Espanjassa asunnon hankkivat 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa miljoonat espanjalaiset työläiset. Nyt he ovat pysyvästi työttöminä, 5 miljoonaa. Pankit ovat vieneet asunnot alta, kun osamaksut ovat jääneet maksamatta. Työttömät asuvat kaduilla ja toisten nurkissa. Pankkien tappiotilit kaatavat niitä. Sijoittajat, nylkyripankit Ranskasta, Saksasta, Britannian saarilta, huutavat rahaa Euroopan veronmaksajilta EKP:n, ERVV:n ja EVM:n ja ties minkä välineen kautta — syyttömiltä 2 000 miljardia vääristelijöille.

Arvoisa puhemies! Lasku kuuluu näistä Espanjan, Italian, Ranskan ja Saksan valtioille ja pankeille, ei meille. 30 miljardia tai 60 miljardia laskuna suomalaisille on kohtuuton vääristä vastuista, joihin meidän ei pidä suostua ilman vakuuksia.

Perussuomalaiset ovat koko olemassaolonsa ajan vastustaneet loputonta rahan syytämistä eurohuijareille. Suomen ei pidä olla mukana tässä politiikassa. — Kääriäinen lähti pois. Piikki kiinni holtittomalle taloudenhoidolle, sulku katteettomalle rahankäytölle. Tarvitsemme suunnatut rahat oman maamme hädänalaisille. Heitä riittää: työttömät, yksinhuoltajat, eläkeläiset. Lista on loputon.

Perussuomalaiset esittivät valtiovarainvaliokunnassa eriävän mielipiteen väliaikaisen rahaston nostamisesta 440 miljardista 780:een. Tiesimme ja ilmoitimme tuolloin, ettei tuokaan riitä Kreikalle, Portugalille, Italialle, Espanjalle, vaan siihen tarvitaan 2 000 miljardia. Olimme oikeassa. Nyt Saksa ja Ranska haluavat aikaistaa EVM:n ja saada avoimen valtakirjan 85 prosentin määräenemmistölle. Euroja loputtomiin — ei käy.

No más dinero para España, no más euros para Italia. Kein Geld für Merkel, nicht mehr. Ei enää euroakaan Kreikkaan, ei Portugalille, ei Italialle. Suomi irti vääristä vakausvälineistä. Suomen on oltava itsenäinen valuutassaan niin kuin Ruotsi, Sveitsi, Norja, Iso-Britannia. Eivät huijarimaat meidän vientiämme edistä. Älkäämme mekään heitä paapoko. Oma maa, omat rahat, omat rajat, oma itsenäinen puolustus, oma päätösvalta yhdessä tiukan ja asiallisen maidenvälisen yhteistyön kanssa. Siinä tiemme.

Arvoisa puheenjohtaja! Kannatan edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Soinin saarna tänään oli kaiken kaikkiaan hauska. Huomaa hyvin, että yhdellä meistä täällä on maisteristason oppimäärä populismista. Minä en ole kuitenkaan ihan varma, onko Euroopan talouskriisi se aihe, jolle ihmiset tahtovat näinä aikoina nauraa. Kun on kasvanut Forssassa ja nähnyt, mitä lama tarkoittaa, niin voi olla aivan varma siitä, että on valmis tekemään kaikkensa sen estämiseksi, ettei se toistu. Ja jos on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja, niin pitää pyrkiä valitsemaan niistä se todennäköisin pienin paha. Mutta tässäkin näkee taas sen, kuinka paljon helpompaa on huudella oppositiosta sivusta kuin kantaa sitä aitoa vastuuta, johon perussuomalaisillakin olisi ollut mahdollisuus.

Jos mietitään esimerkiksi näitä kauhuskenaarioita, mitä tässäkin salissa on esitetty, ei ole ihan tästä maailmasta ajatella, että tappiot näistä ohjelmista, joissa Suomikin on mukana, realisoituisivat pahimmassakaan skenaariossa täysimääräisesti. Oleellisempaa on tarkastella, mitä tapahtuisi, jos nykyisessä tilanteessa ei tehtäisi mitään. Jos mietitään vuosia 2008—2009, Suomen bkt laski silloin yli 8 prosentilla, verotulot supistuivat 6 miljardilla, valtionvelka on kasvanut kesän 2008 jälkeen noin 25 miljardilla. Perussuomalaisten mielestä on siis parempi vaihtoehto ottaa riski ja päästää Eurooppa ajelehtimaan kuin edes yrittää tehdä parhaansa, mitä kansainvälinen yhteisö, Eurooppa tällä hetkellä parhaan kykynsä mukaan pyrkii tekemään.

Henkilökohtaisesti en näe erityisen pahaa siinä, että integraatio Euroopan velkakriisin myötä ottaisi uusia pieniä mutta määrätietoisia harppauksia tällaisessa tilanteessa, jossa se erityisesti meidän hyvin talouttamme hoitaneiden ja kuria vaatineiden maiden etu olisi. (Perussuomalaisten ryhmästä: Kohti liittovaltiota!)

Ratkaisuja Euroopan ahdinkoon etsinyt huippukokous synnytti torstain ja perjantain välisenä yönä uuden talousunionin, joka toivon mukaan tuo Eurooppaan kaivattua vakautta. — Tässä ei tarvita liittovaltiopelotteluja, se on ihan vaan poliittista retoriikkaa.

Kun Suomesta tuli vuonna 95 EU:n jäsen, pidettiin tärkeänä, että Suomi istui mahdollisimman monissa päättävissä pöydissä. Tästä on tullut meille tuttu mantra, jota toistetaan tässäkin salissa, ja se elää edelleen tänäkin päivänä. Silloiset vallankäyttäjät, muun muassa kuuluisat herrat Lipponen ja Niinistö, eivät halunneet Suomen jäävän pohjoiseksi takapajulaksi, vaan tahtoivat sen pyrkivän kasvattamaan kilpailukykyään, mahdollisuuksien kirjoa ja kansalaisten hyvinvointia kansainvälisen yhteistyön keinoin. Näin myös tapahtui, eivätkä päämäärät ole siitä päivästä kadonneet mihinkään. On turha syyttää valuuttaa. Euroopan velkakriisissä on pohjimmiltaan kyse ylensyönnistä: on eletty yli varojemme ennen kaikkea tuolla etelässä, mutta myös Suomessa.

Suomi on toivonut muiden vahvojen AAA-luottoluokituksen maiden ohella lisää kuria voidaksemme valvoa tulevaisuudessa eurojärjestelmän sisällä kumppaniemme budjetteja ja velkaantumisastetta. Uusi talousunioni vastaa tähän kysyntään. Se on varhaista puuttumista ja selkeitä sanktioita niille, jotka päästävät budjettinsa uhkaaville urille. En ymmärrä, miksi se ei tässä salissa kelpaisi.

Suomi on halunnut koko EU-jäsenyytensä ajan olla rakentamassa sellaista unionia, joka oikeasti toimii ja jossa voidaan tehdä tarvittaessa nopeitakin päätöksiä ilman, että yksi voi ravisuttaa koko projektia kriittisellä hetkellä. Tämä yksiäänisyyden tavoittelu on tarkoittanut pyrkimistä yhä useammin määräenemmistöpäätöksiin — ei sinisilmäisesti, vaan rakentavalla tavalla.

Kiusaa hiukan se, että tässä salissakin on keskitytty siihen lähtökohtaisesti, mitä Suomi vastustaa, ja hyvin vähän siihen, mitä Suomi haluaa ja on saanut aikaan. Se on ikävää, sillä saatettaisiin jopa havaita, että aikaansaannoksia on hämmästyttävän paljon.

Ehkä vielä sen sanon, jotta pöytäkirjoihinkin jää, että erityisen häiritsevää on se, että täällä puhutaan tästä markan paluusta, ja se tuntuu niin kuin camp-huumorilta parhaimmillaan. Jotkut piirtelevät jo seteleitäkin ja varmaan tahtoisivat nähdä omat kasvonsa niissä. En usko, että suomalaisten enemmistö tahtoo Suomen ottavan takapakkia. Kyllä maailma on pysyvästi muuttunut, kansainvälistynyt ja olemme tulleet keskinäisriippuvaisemmiksi. Se koskee aivan ennen kaikkea taloutta, kuten kaikki hyvin tiedämme.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Euron tie on ollut viimeisten kuukausien aikana kivinen. On tosiasia, ettei euroalueella ole noudatettu yhteisiä sopimuksia ja sääntöjä. Onkin tärkeää, että keskustelua käydään ja epäkohtia nostetaan esiin. Tarttumalla epäkohtiin voimme rakentaa yhteisiä ja toimivia pelisääntöjä ja pysyvää talouskuria, joiden avulla euroaluetta raken-netaan tulevaisuudessa. Pysyminen eurossa on Suomen etu, kuten monet ovat täällä tänään todenneet.

Perussuomalaiset toteavat välikysymyksessään, että euro ei ole tuonut mukanaan talouskasvua ja vakautta. (Kauko Tuupainen: Viisaasti sanottu!) Pienenä vientimaana Suomi on ollut yksi euron suurimmista hyötyjistä. Olemme menestyneet Emun jäsenenä erittäin hyvin verrattuna muihin jäsenmaihin. Nyt on meneillään lyhytaikainen jakso, jolloin esimerkiksi naapurimaa Ruotsin rahoituskustannukset menevät Suomea parempaan suuntaan. Pitkällä aikavälillä euro on kuitenkin tuonut meille hyötyjä ja hyvinvointia. Euron myötä Suomen korko- ja valuuttariskit ovat pienentyneet ja pääomamarkkinat tehostuneet. Inflaatio on tuottavuuden nousun ja kilpailun kiristymisen ansiosta pysynyt maltillisena, mikä on vaikuttanut positiivisesti investointeihin ja kulutukseen. Euro on markkaan verrattuna vakaa valuutta.

Itsekin 1990-luvun laman kokeneena tuntuu erikoiselta, että ihmiset tuntuvat unohtaneen markka-ajan ongelmat korkeine korkoineen. Markka oli epävakaa valuutta. 1990-luvun syvä lama oli talousvaikutuksiltaan Suomen historian pahin konkursseineen ja suurtyöttömyyslukuineen. Yhteisestä rahapolitiikasta huolimatta vastaavanlaista lamaa ei euron aikana ole Suomessa koettu.

Perussuomalaiset puhuvat eurosta eroamisesta. Tämä on hätiköityä paniikin luomista kansalaisissa. Monet taloustieteilijät arvioivat, että eurosta eroamisesta syntyvät haitat olisivat huomattavasti suuremmat kuin eroamisesta syntyvät hyödyt. Myös valtaosa kansalaisista kannattaa yhteisvaluuttaa. Suomi on osa euroaluetta, ja meidän tulisi ohjata voimavaramme kriisin ratkaisuun ja vahvemman ja kilpailukykyisemmän Euroopan rakentamiseen sisäisten kiistojemme sijaan. Eurooppa on kiistämättä jäämässä kasvussa muiden vahvojen talousalueiden jälkeen. Siitä huolimatta meidän on löydettävä uusia ratkaisuja tämänhetkiseen talouskriisiin ja yhteistyöllä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maamme hallitus on totisen paikan edessä. Suomen on valittava tiensä suhteessa muuhun Eurooppaan. Euroaluetta koettelee kaksi samanaikaista kriisiä, joista yhdessä muodostuu kolmas eli euron kriisi. Saksa ja Ranska ovat tähän saakka olleet mahtiasemassa Euroopassa. Ne ovat hakeneet vahvoja liittolaisia, mutteivät ole muistaneet huolehtia alaistensa ryhdistä — eivät kyllä omastaankaan.

Talous on päässyt luisumaan radaltaan. Velkaantuminen on ryöstäytynyt kaikkien käsistä. Suurin ongelma on siinä, etteivät poliittiset päättäjät ole kyenneet seisomaan jyrkkänä alkuperäisten valvontaperiaatteittensa takana. Lipponen ja Niinistö johdattelivat Suomen aikanaan euroon. Siitä oli asuntovelkaisille, matalan koron hyötyjille, etunsa. Vientiteollisuuskin on voittanut tässä kisassa, mutta nyt kysytään, olemmeko saaneet maksaa tästä lystistä liian korkean hinnan rahoittamalla laiskasti talouttaan hoitavia euromaita.

Saksan ja Ranskan tahto on nyt koota uusia liittolaisia uusilla säännöillä. Saksa on vilauttanut uusilta, joukoksi koottavilta mailta yhtenäistä työmarkkinapolitiikkaa, sosiaaliturvajärjestelmän yhtenäistämistä ja yhtenäisiä verokantoja. Tämä on suomeksi sanottuna iso askel liittovaltion suuntaan. Nämä kaikki kokonaisuutena merkitsevät suomalaisten aseman ja Suomen itsenäisyyden heikentymistä. Se on rehellisyyden nimissä sanottava.

Euroopan unioni on arvokas rauhan ja vakauden ylläpitäjänä. Sitä ei tule rakentaa kuitenkaan vain isojen, kuten Saksan ja Ranskan, ehdoilla. Talouden kurin on oltava jokaisen rahaliitossa mukana olevan maan etuoikeus ja velvollisuus. Suomen, pienen maan, ei tarvitse olla isojen ta-louksien tukija rahoittajana. Siksi piikki on pistettävä kiinni miljardivirralta Kreikkaan, koska se ei ole kyennyt hoitamaan omaa leiviskäänsä lupauksistaan huolimatta. Jo tänä päivänä lasku suomalaiselle veronmaksajalle euron pelastamisesta on huomattava. Joulun jälkeen lasku on vielä suurempi. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä kaikki vitkuttelu kasautuu veronmaksajien kukkaroihin ja tämä sama raha, kuten kaikki tiedämme, voitaisiin käyttää omien talouksiemme pyörittämiseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimia seuraavana ei voi välttyä ajatukselta, että taloustoimia, mutta ennen muuta niistä päättämistä, venytetään nyt liian pitkälle. Meillä on takuuvarmasti tiedossa oman maamme ennakoitu talouden taso ja talouslinja. Kriisissä on kuitenkin aina mahdollisuutensa. Suomella on vielä vaihtoehtoja vaikuttaa taloutensa suunnan korjaamiseen. Hallituksen aitiosta ei ole kuitenkaan vielä kuulunut toimia tällaisista toimenpiteistä. Jyrkät taloustoimet työttömyyden kasvaessa, kuten esimerkiksi rajut lisäleikkaukset, ovat luonnollisesti huonompi vaihtoehto kuin esimerkiksi kotimaisen kysynnän tukeminen.

Jokainen ihminen joutuu ottamaan elämässään riskejä. Koko maan taloudelliset riskit ovat kuitenkin laji, mistä haitat ulottuvat pahimmillaan tosi laajalle. Minkä Suomi voi tehdä, on turvata oma maansa, sen talous, politikoimatta. Tätä vastuuta ei päästä pakoon eikä sitä voi ulkoistaa kenellekään muulle. Meidän suomalaisten on tämä homma hoidettava ja meidän eduskuntamme on tämä asia päätettävä. Yksittäinen ihminen tai talous voi tehdä oman osuutensa elämällä tulojensa kanssa tasapainossa. Sijoittamalla yhden lisäeuron Suomessa valmistettuihin elintarvikkeisiin luomme vuodeksi arviolta 1 500 uutta työpaikkaa. Näin autamme heitä, joiden talous ei itsessään pysy kasassa.

Suurin haaste työmarkkinoilla, mikä Suomea kohtaa, on nuorisotyöllisyyteen panostaminen. Vyyhti on vaikea selvittää, mutta se on ratkaistavissa. Nuorten sukupolvien jättäminen työelämän ulkopuolelle tässä tilanteessa on vaarallinen valinta jo yhteiskuntarauhankin kannalta.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten välikysymyksessä näkyy sisäinen ristiriita: yhtäältä katsotaan euron ulkopuolelle jääneiden maiden menestyneen paremmin, toisaalta kielletään EKP:n rahoitus jäsenvaltioille. Euron ulkopuolella olevien maiden valtionlainojen korot ovat pysyneet matalina juuri siksi, että niiden keskuspankit voivat rahoittaa valtiota, ja sen vuoksi markkinat luottavat niiden maksukykyyn ja antavat valtioille edullista lainaa. Kieltämällä EKP:n rahoitus jäsenvaltioille varmistetaan niiden korkojen nousu ja kriisin syveneminen.

Jos perussuomalaiset eivät hyväksy keskuspankkirahoitusta, ei markkaan palaaminen ratkaise mitään. Jos keskuspankki ei voi rahoittaa valtiota, valtio on alituisen maksukyvytön, ja tämä tilanne on, olipa valuutan nimi mikä hyvänsä. Perussuomalaisten välikysymys osoittaa, ettei puolueessa syystä tai toisesta ymmärretä keskuspankkijärjestelmän toimintaperiaatteita. (Kauko Tuupainen: Kyllä ymmärretään!) Se perustuu virheelliseen kuvitelmaan siitä, että rahamäärän kasvattaminen johtaa väistämättä kiihtyvään inflaatioon.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymyksessä sanotaan, että "Kolmanneksi jatkorahoitus voidaan hyväksyä vain suoraan IMF:n kautta — ilman välikäsiä kuten ERVV:tä. (Kauko Tuupainen: Viisaasti sanottu!) Kansainvälinen valuuttarahasto on se taho, jolla on sekä uskottavuus että kokemus velkakriisien ratkaisemiseen" todetaan tässä välikysymyksessä. Mutta yksi ongelma on: IMF:llä ei ole tähän rahaa. Arvoisat perussuomalaiset, olette varmasti lukeneet Economist- lehden uusimman numeron? Siinä kerrotaan yksiselitteisesti, ettei IMF:llä ole riittävästi likviditeettiä rahoittaa Italiaa ja Espanjaa, jos nämä maat eivät saa ensi vuonna erääntyvien lainojensa kattamiseksi varoja rahoitusmarkkinoilta. Mikäli ette ole lukeneet, lehteen voi käydä tutustumassa eduskunnan lukusalissa.

Sosialidemokraatit ovat aktiivisesti mukana ratkaisemassa eurooppalaista rahoituskriisiä suomalaisten ihmisten etujen turvaamiseksi. Tässä talouden myllerryksessä pienen Suomen rooli on ollut suhteellista kokoamme huomattavasti suurempi. Olemme pienenä, asiansa hyvin hoitavana kansakuntana pystyneet tuomaan vastuullisuutta ja vakautta eurooppalaisiin neuvottelupöytiin. Voi täysin liioittelematta sanoa, että tämän talouskriisin aikana Suomea on kuunneltu ja tullaan myös jatkossa kuuntelemaan tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Meidän tavalle hoitaa omia asioitamme ja yhteisiä asioitamme löytyy ansaittua arvostusta.

Suomalaisen sanaan ja tekemiseen voi luottaa, taloudessa olemme tässäkin asiassa tänään Euroopan parhaita.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset ovat tunnetusti rehellisiä ja vastuuntuntoisia. Näitä piirteitä muu Eurooppa käyttää härskisti hyväkseen. Perussuomalaiset kannattavat rahoitusta IMF:n kautta, jos projektiin osallistuvat myös ei-euromaat. Nyt mukaan on ilmeisesti ilmoittautunut vasta Norja. Muskelivoima olisi merkittävämpi, jos mukaan saataisiin muutkin maat. On todettu, että kyseessä on pankkikriisi. Miksi pankkien rakenteille ei ole tehty mitään? Pelkkä rahan viestittäminen valtioille ei tule auttamaan.

Suomi on jo mukana väliaikaisessa vakaus-mekanismissa ERVV:ssä, ja esimerkiksi jos Italiasta tulee väistyvä takaaja eli se nostaa lainaa ERVV:stä, jaetaan Italian takausosuudet jäljelle jääneiden takaajien kesken ja jälleen Suomen vastuuosuus lisääntyy. Pysyvän vakausmekanismin EVM:n sopimusluonnos on uskomaton yritys viilata linssiin hyväuskoisia suomalaisia. Valitettavasti euroholismi on sumentanut Kataisen hallituksen silmät ja sulkenut korvat järkipuheelta. Kun se selviää todellisuuteen, saattaa olla jo liian myöhäistä.

Jos Suomi menee mukaan pysyvään vakausmekanismiin, se on menoa suoraan hornankattilaan. EVM:n 500 miljardin euron katto halutaan poistaa ja päätökset tehdä määräenemmistöllä. Tyhmempikin ymmärtää, että järjestelmä tulee kiskomaan Suomelta viimeisetkin siemenperunarahat.

Arvoisa puhemies! Nyt ollaan siis menossa mukaan toimintaan, joka on Suomen perustuslain vastaista. Euroopan lakimiehet ovat kuulemma luovia, kuten ministeri Stubb totesi viime lauantaiaamuna. Tämä lausunto antaa selvän signaalin kansalaisille, että laki ei ole tasapuolinen, vaan Kataisen hallitus voisi tulkita Suomen perustuslakia mielensä mukaan. Ensin tehdään siis päätökset ja vasta sen jälkeen mietitään, mitä sopimuksia muutetaan ja kuinka Suomen perustuslakia voitaisiin kiertää.

EVM:n kautta EU haluaa lisää päätösvaltaa jäsenmaiden budjeteista ja niiden laadinnasta. Meistä kukaan ei varmasti halua naapurin päättävän siitä, mitä kaupasta ostetaan tai mihin palkka ylipäänsä käytetään. Nyt Kataisen hallitus on vapaaehtoisesti luovuttamassa suomalaisten budjettipäätäntävaltaa muille maille. Järkyttävää.

Yksityisten sijoittajien vastuu halutaan myös poistaa. Suomelle tullaan lupaamaan liirumlaarumia, jolla kansalaisille yritetään väittää, että rahaa ei olla sinkoamassa vastuuttomasti. Mutta kuten äsken totesin, ministeri Stubb itse totesi, että EU:n lakimiehet ovat luovia, joten kyllä nämä mestarit tulevat vakavalla naamalla kertomaan kirjanneensa sijoittajan vastuun sopimuspaperiin. Sijoittajan vastuuta ei kirjata artiklaan, vaan sille todennäköisesti vain nyökätään ja ehkä vinkataan silmää.

Arvoisa puhemies! Talousliittokehitystä perustellaan sillä, että näin voidaan puuttua holtittomasti hoidettujen valtioiden taloudenpitoon. Ylivelkaantuneet euromaat ovat räikeästi rikkoneet kasvu- ja vakaussopimuksia. Näille maille olisi pitänyt langettaa rangaistuksia jo vuosia sitten. Mahdollisuus olisi jo olemassa olevan sopimuksen perusteella ollut, mutta sopimuksen rikkoneita ei laitettu ojennukseen, ei uskallettu. Miten siis uskoisimme, että mikään muuttuu jatkossakaan, varsinkaan kun rangaistuksia ei tulla saattamaan voimaan, jos määräenemmistö näin päättää? EU:n uusi sixpack-lakipaketti antaa komissiolle kuulemma lisää hampaita puuttua talouskuriin. Tähän asti valvontaa onkin tehty tekohampailla, jotka komissio on ilmeisesti unohtanut vesilasiin.

Ranska on yksi niistä maista, jotka ovat hoitaneet oman tonttinsa huonosti. Ranska saattaa menettää yhden A:n omasta luottoluokituksestaan. Mikäli näin käy, se tietää jälleen Suomelle lisävastuita ja satojen miljoonien eurojen lisäkuluja. Ranskan presidentti vaatii EU-johtajien suunnitteleman uuden taloussopimuksen päätökset tehtävän määräenemmistöpäätöksellä. Hän haluaa myös estää pienen vähemmistön asettumisen vastahankaan. Pienen vähemmistön onkin nyt paras todeta, ettei tupata, kun ei tykätä, ja poistua tästä europelleilystä.

Koko ajan on hoettu mantraa, että eurokriisissä on tehty liian vähän ja liian hitaasti. Perussuomalaisesta näkökulmasta rahaa on singottu muihin maihin sellaisella vauhdilla, että hitaammat eivät ole pysyneet perässä. Hallitus tuntuu kuuluvan tähän porukkaan, koska siltä on kysytty useampaan kertaan selvällä suomen kielellä, paljonko Suomen kokonaisvastuut ovat. Vastausta tähän ei ole kuitenkaan saatu.

Arvoisa puhemies! Luottamuspula on levinnyt ruton tavoin läpi Euroopan tänne Peräpohjolaan saakka. Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen perimmäinen tavoite on mitata istuvan hallituksen luottamusta, nauttiiko hallitus eduskunnan enemmistön luottamusta vai ei. No, vähemmistön mielipiteen varmasti tiedättekin: ei nauti. Toisaalta välikysymyksellä voidaan myös nostaa julkiseen keskusteluun tärkeitä asioita.

Perussuomalaisten jo vaaleissa esille nostama kriittisyys Euroopan rahaliittoa, tukipaketteja ja rahoitusjärjestelmää kohtaan oli eräs suurimmista syistä vaaleissa saamallemme menestykselle. Pidimme tätä asiaa myös kynnyskysymyksenä hallitusneuvotteluissa. Olemme siis olleet varsin johdonmukaisia valitsemallamme linjalla. Kyse ei ole niinkään siitä, kuka on ollut oikeassa ja kuka väärässä. Kyse on niin suurista asioista, ettei kenelläkään ole mitään syytä tuuletella, saatikka olla vahingoniloinen. Olemme kaikki tässä samassa liemessä, ja se liemi on kiehumassa yli.

Arvoisa puhemies! Jo pitkään jatkunutta EU:n rahoituskriisiä on koetettu hoitaa erilaisilla tukipaketeilla ja aina on vakuuteltu, että nyt saatiin selkävoitto tai vähintäänkin torjuntavoitto. Mutta ei ole mennyt pitkäänkään, kun taas olemme olleet samojen ongelmien kanssa painimassa. Ongelmaa onkin siirretty eteenpäin, ja aina se on tullut uudestaan käsiimme yhä pahenevana. Tuntuukin siltä, että hallitus ei tiedä, millä tavoin tätä vyyhteä tulisi ratkoa. Asiantuntijoita tuntuu kyllä riittävän, ja tietoa pitäisi ainakin teoriassa olla, mutta ei sekään tunnu auttavan, yksi asiantuntija kun tuntuu aina teilaavan toisen asiantuntijan näkemyksen ja viime kädessä markkinat antavat aina lopullisen tuomionsa.

Arvoisa puhemies! Kukaan ei ole virheetön, eikä virheitä pidä pelätä. Niistä tulisi kuitenkin ottaa opiksi. Nimenomaan siitä on kyse, että samaa virhettä toistetaan jatkuvasti, hakataan siis päätä Brysselin mäntyyn. Ensiksi tulisikin myöntää tosiasiat ja tehdyt virheet, jotta paraneminen voisi alkaa. Eurojärjestelmä on tässä laajuudessa ollut epäonnistunut kokeilu, jota ei voi enää nykyisellään jatkaa.

Suomen vientiteollisuuden on sanottu hyötyneen vahvasta eurosta. Se pitäneekin osin paikkansa. Mutta rehellisyyden nimissä siitä voi olla myös toistakin mieltä. Ainakin tuhansien menetettyjen teollisuuden työpaikkojen kohdalla on vahvalla eurolla ollut oma negatiivinen vaikutuksensa. Työpaikat ovat joustaneet, raha ei.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean vanhaa viisautta muunnellen: Nettomaksajiksi emme halua, Euroopan osavaltioksi emme hingu, olkaamme siis itsenäisiä suomalaisia. (Perussuomalaisten ryhmästä: Perussuomalaisia!)

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan talousalue horjuu käännekohdassaan, ja talouskriisi ravistelee jo koko unionia. Laaja ylivelkaantuminen on koko ongelman ydin, emmekä me olisi tässä tilanteessa, jos kaikki euromaat olisivat noudattaneet vakaus- ja kasvusopimusta eli pitäneet valtionvelkansa alle 60 prosentissa bruttokansantuotteesta.

Myös Suomi on kovaa vauhtia velkaantumassa tälle kriittiselle tasolle. Hallituksen budjettiesityksen myötä Suomen velka kasvaa helposti vaalikauden loppuun mennessä yli kestävyysrajan. Kansallisen mutta myös eurotalouden kurinpidon aika on viimeistään nyt mutta oikeudenmukaisella ja edelleen kasvua edistävällä tavalla. Myös eurooppalaisella tasolla talouskurin on oltava uskottava, mikä tarkoittaa ainakin Kreikan saattamista velkasaneeraukseen, jos ja kun parannusta tilanteeseen siellä ei tule.

Koko euroalueen ylivelkaantumisen hoitamiselle on olemassa kolme mahdollista päävaihtoehtoa: inflaatio, yhteisvastuullinen kriisinhoito tai velkasaneeraus. Näistä raskaista vaihtoehdoista velkasaneeraus on kaikista pahoista pienin paha, ja se olisikin ulotettava Kreikan lisäksi koskemaan koko aluetta. Yhden konkreettisen suunnan Suomelle pitäisi olla jo selvä: Kreikan ja muiden tulevien kriisimaiden loputon tukeminen on mahdotonta.

Arvoisa puhemies! Keskusta on aina uskonut kansainvälisyyteen ja yhteistyöhön. Nytkään kyse ei ole näiden periaatteiden horjumisesta. Kriisi on talouden, eikä se saa ajaa meitä sulkemaan rajojamme tai kääntämään selkäämme laajalle kansainväliselle yhteistyölle. Euroopan unioni on tuonut maallemme hyvääkin, ja Suomi tarvitsee sen tuomia etuisuuksia myös jatkossa muun muassa aluetalouden tukemisessa. Liittovaltiokehitykselle ja eurobondeille sanomme kuitenkin ehdottomasti "ei".

Yhteinen valuutta toimii monessakin mielessä hyvin maamme talouden kannalta. Se on tuonut helppoutta ja tiiviyttä kansalaisten väliseen kanssakäymiseen. Se on tuonut myös alueellemme vakautta ja uskottavuutta maailmanmarkkinoilla. Edelleen me tarvitsemme euroa, ja se on ehdottomasti pyrittävä säilyttämään. Mikäli tämä kriisi kuitenkin tulee sellaiseen tienhaaraan, josta ulospääsy on joko liittovaltiokehitys tai euron hajoaminen, on valittava jälkimmäinen. Euron säilymisen hinta ei saa olla liittovaltio. (Ari Jalonen: Hyvä!)

Rahaliiton jäseninä olemme tyystin eri asemassa kuin euron ulkopuoliset EU-maat ovat. Meidän taloutemme on vuosien aikana mukautunut euroon, ja siitä irtisanoutuminen aiheuttaisi vakavia ongelmia. Jokainen eurosta irtautunut maa joutuisi todennäköisesti syöksykierteeseen, josta selvittäisiin vasta vuosien päästä, jos sittenkään. Siihen emme voi olla valmiita kevyin perustein.

Eurosta irtautuminen ei myöskään irrottaisi meitä Euroopan talousalueesta. Kaupankäyntimme EU-alueella jatkuu, ja euron puuttuminen olisi askel taaksepäin tässä taloudellisessa yhteistyössä. Uusi vaihtoehto olisi etsittävä, ja tähän hallituksen on otettava kantaa. Mitkä olisivat realistiset vaihtoehtomme tässä tilanteessa? Ottaisimmeko markan takaisin, siirtyisimmekö pohjoismaiseen tai muuhun lähiyhteistyöhön?

Arvoisa puhemies! Mitkä ovat Suomen mahdollisuudet vaikuttaa talouden vakauttamiseen nyt, kun käytännössä Saksa, Ranska ja Italia voivat tehdä päätöksiä kokonaan ottamatta pienten jäsenmaiden näkökulmia huomioon? Mikäli yhteisvastuun tiellä jatketaan, mikä on eduskunnan rooli Suomen linjanvedoissa tilanteessa, jossa Suomella ei määräenemmistöpäätösten toteutuessa ole edes sananvaltaa? Juuri nyt pienen jäsenmaan roolissa kansallista edunvalvontaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Viime viikonvaihteen aamuyön tunteina käydyt neuvottelut Brysselissä maksoivat reippaat 700 euroa meille jokaiselle suomalaiselle. Suomen vastuut velkakriisin hoidossa kasvoivat huippukokouksen päätösten perusteella 3,8 miljardia euroa, kun Suomen Pankki lainaa Kansainväliselle valuuttarahastolle edellä mainitun summan kriisin hoitoon. Suomella on jo 23,5 miljardin vastuut velkakriisin hoidossa.

Aamuyön tuntien aikana Suomi myös käytännöllisesti katsoen vahvisti liittyneensä Euroopan liittovaltioon. Euroalueen valtioiden ja hallitusten päämiesten allekirjoittamassa julkilausumassa EVM:n äänestyssääntöjä muutettiin niin, että niihin sisällytetään hätätilamenettely. Keskinäinen sopimus korvattiin 85 prosentin määräenemmistöllä siinä tapauksessa, että komissio ja EKP päätyvät siihen johtopäätökseen, että tarvitaan rahoitustukea koskeva kiireellinen päätös euroalueen rahoitukselliseen ja taloudelliseen kestävyyteen kohdistuvan uhkan vuoksi. Lohdutuksena Suomelle julkilausumaan tuli kirjaus, jonka mukaan asia riippuu Suomen eduskunnan päätöksestä. Voisiko pääministeri selittää, mikä tällainen hätätila käytännössä on? Tätä olisin kysynyt debattipuheenvuorossa, mutta en saanut puheenvuoroa.

Pääministerin Brysselin-reissut tulevat kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle, ja sen lisäksi joka reissulla viedään pieni pala eduskunnan budjettivaltaa Brysseliin. Valtiosihteeri Halosen mielestä Euroopan unionin huippukokousten valmistelu oli väärillä urilla. Taas kerran Saksan liittokansleri Merkel ja Ranskan presidentti Sarkozy kattoivat pöydän, johon muut jäsenmaat tulivat kuulemaan, mitä kuuluu ja kuka käskee. Tällä tavalla ei voida jatkaa pitkään, Halonen ennusti maanantaiaamuna, siis eilen, Eurooppalainen Suomi ry:n seminaarissa. Kare Halonen on Suomen kokeneimpia ja pitkäaikaisimpia integraatiovirkamiehiä. Hän on palvellut valtionhallintoa Suomen jäsenyysneuvotteluista alkaen monissa eri tehtävissä.

Nyt pääministeri Katainen tekee omia päätöksiään savolaiseen tapaan. Kun selkäsi käännät, hän on unohtanut sen, mitä lähtiessä oli juuri sovittu. On perustuslain vastaista lähteä mukaan liittoon, missä muut ohjaavat varojamme. Haluaisiko Suomi olla hallitsemattomassa velkavankeudessa? En usko, että haluaa, sillä sieltä tulevat laskut on maksettava ajallaan.

Ei hallituksessa olo tarkoita sitä, että voidaan hyväksyä tai pitää hyväksyä kaikki, mitä Euroopan unioni ja pääministeri ehdottavat, ja samaan aikaan asioita viedään kiireellä eteenpäin, vaikka kiire on Euroopan unionin herrojen itse tekemää näennäiskiirettä. Nyt ovat viimeiset hetket pitää Suomi edes jollakin lailla itsenäisenä valtiona. Meillä on joukko kokemattomia nöyristelijöitä ministereinä. Kokemattomuus ei ole hyve näin isojen asioiden kanssa. Koko ministeriporukka on lähtenyt hallitukseen, jossa punnittiin vain kunnianhimo, ei sitä, mikä olisi ollut Suomelle parasta. On aika kaataa tällainen hallitus.

Arvoisa puhemies! Mistä johtuu, että neuvoteltiin mistä tahansa Euroopan unionissa, niin aina tulee turpiin ja aina selitellään selvä häviö voitoksi ja suomalainen uskoo loputtomiin? Voisi uskoa, että perustuslakivaliokunta olisi jämäkkä eikä lähtisi tähän huutokauppaan etsimään porsaanreikää laista, jossa viedään viimeinenkin pala itsenäisyyttä. Valitettavasti tiedän, että sitä jämäkkyyttä on turha odottaa.

Saksan ja Ranskan päätös velkakriisin vakauttamiseksi on Suomen perustuslain vastainen. Nyt siis joku muu kuin eduskunta määräisi tällaisesta tulo- ja menoarvion piiriin kuuluvasta asiasta, jonka rahamäärää ei edes tiedetä ja jonka rahamäärä ei ole edes uskottavasti arvioitavissa, ja Suomi voisi kumota koko perustuslakinsa. Mutta sekin päätös olisi tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Näköpiirissä on vain jääkausi. En olisi luullut näkeväni ilmastonmuutosta näin nopeasti, vaikka ympäristövaliokunnassa olenkin paljon tietoa saanut ilmastonmuutoksesta.

Suomen valtionvelka tulee kasvamaan räjähdysmäisesti, kun yksi euromaa kaatuu toisensa perään. Perussuomalaiset ovat alusta pitäen vastustaneet ylivelkaantuneiden euromaiden suoraa ja katteetonta tukemista. Kuten Soini sanoi, kokonaisvastuiden selvittäminen eduskunnalle on ollut Kataisen hallituksen suunnalta lievästi sanottuna hapuilevaa. Tämä on vaikeuttanut kansanedustajan työtä ja heikentänyt demokraattista kontrollia.

Arvoisa puhemies! On hyvin huolestuttavaa, kun kukaan ei tiedä. Eduskunta ja Suomen hallitus ei tiedä Suomen kokonaisvastuista, eikä Euroopan komissiokaan tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä. Lisäksi hallituspuolueidenkin edustajat syyttävät julkisuudessa toisiaan tiedon puutteesta. Kaikki tämä on lisännyt kansalaisten epäluottamusta poliitikkoja sekä Euroopan unionia kohtaan. Nyt ainoa vaihtoehto on jäljellä, eli tämä hallitus pyytää eroa ja uudet hallitusneuvottelut käynnistetään mahdollisimman nopeasti päätehtävänään irtautua Euroopan unionista mahdollisimman pian.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät neuvot, oikeat arvaukset ja viisaat päätökset ovat nyt tarpeen euroalueen kriisissä. Minua kiinnostaa se, kuinka koville olemme valmiit laittamaan talouttansa huonosti hoitavien maiden eurotaloudet. Tämä ei ole Monopoly-peli, jonka pelilauta voidaan laittaa kasaan, kun osallistujilta mielenkiinto loppuu. Nyt pelataan oikeilla euroilla ja yhteisellä valuutalla.

On perin kummallista, että kun pieni Suomi haluaa puolustaa asemaansa EU-kentällä, sitä kutsutaan kapinoijaksi. Mielestäni on aivan luonnollista, että talousasiansa hyvin hallitseva maa edellyttää talouden kuntoon saattamista omin voimin myös muilta mailta. Tukipaketeilla Kreikalle, Portugalille ja Irlannille ei ole saatu täysin ratkaisuja aikaan. Kriisi on levinnyt muihinkin maihin, kuten Italiaan, ja mitä muita maita vielä tuleekaan.

Euroopan talouskriisin syvin syy on se, että EU-maat ovat ylläpitäneet liian korkeaa elintasoa velkarahan turvin. Kilpailukykymme on heikentynyt ja osa jäsenmaista on toiminut omilla pelisäännöillään. Lisäksi rahaliitto koostuu ta-loudeltaan niin heterogeenisestä joukosta jäsenmaita, että samoilla säännöillä on ollut mahdotonta toimia.

Jatkuva lisävelanotto on pysäytettävä niin kriisimaissa kuin meillä Suomessakin. Emme voi elää lastenlastemme kustannuksella. EU:n talouskaaoksen keskellä Kataisen hallitus ei ole velkaantumiskierteen vakavuutta ottanut onkeensa, vaan lisävelkaa esitetään 7 miljardin euron lisävauhdilla. Keskustan omassa budjettiesityksessä valtio velkaantuu miljoona euroa päivässä vähemmän kuin hallituksen johdolla.

Arvoisa puhemies! Viimeksi EU-pöydissä päätettiin Euroopan vakausmekanismin EVM:n varojen käytöstä kriisitilanteissa niin, että euromaiden keskinäinen sopimus korvataan 85 prosentin määräenemmistöllä. Suomen ei pidä pienenä jäsenmaana suostua enemmistöpäätöksiin missään nimessä. Enemmistöpäätösten hyväksyminen merkitsisi sitä, että pienet jäsenmaat jyrätään suurten jäsenmaiden päätösten alle. Tätäkö me Suomessa nyt haluamme?

Toinen huoleni kohdistuu rahastojen tai va-kausmekanismin riittävyyteen. On todettu, että ERVV:n ja EVM:n rahastot, vakausmekanismit, 500 miljardin euron summa, sitä tullaan tarkastelemaan maaliskuussa 2012 eli hyvin pian. Kuinka paljon lisärahaa vielä oikein tarvitaan? Jatkuvalla lisärahan pumppaamisella kriisiä ei ratkaista, kuten on nähty, pelkästään tätä kriisiä venytetään. Keskustan mielestä rahahana, piikki, on laitettava kiinni. Samalla myös rahaliiton tiivistäminen kohti talousliittoa olisi jälleen yksi askel kohti liittovaltiota. Sitä itse vastustan ja myöskin puolueeni. Tähän kehitykseen Suomen ei pidä lähteä missään nimessä mukaan. Jokaisen valtion tulee ottaa vastuu omasta taloudestaan, siitä, että velat ovat omia vastattaviaan, ja myöskään verotuksen harmonisointiin ei pidä lähteä.

Arvoisa puhemies! Kansalaisilla on täysi oikeus olla kriittisiä EU:n tulevaisuutta kohtaan. Tässäkin salissa tänään on uhkailtu puolin ja toisin, niin hallituksesta kuin oppositiostakin, tulevalla lamalla ja päätösten seurauksilla. Uhkapilviä on monenlaisia. Tiedottaminen EU:n talouskriisistä on ollut erittäin vaikeaselkoista, ja sen voin todeta päättäjänä, mutta myöskin varmasti kotisohvilla se on tämän päivän keskusteluistakin tullut ilmi. Tiedottamiseen pitää saada sel- keyttä ja yksinkertaisuutta. Vain näin voimme ehkäistä turhaa pelkoa ja epätietoisuutta kansalaisten keskuudessa eurokriisistä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi minulla on ilo kannattaa edustaja Kimmo Tiilikaisen tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Euron ja Euroopan taloustilanne on varsin huolestuttava. Pitkittynyt kriisi koettelee kaikkia maita. Tilanne on vakava ja sen saaminen kontrolliin on äärimmäisen vaikeaa ja haastavaa. Mutta voin todeta teille, arvon kollegat, että hallitus — pääministeri Katainen, valtiovarainministeri Urpilainen — ei ole seisonut eikä tule seisomaan tumput suorina vaan päinvastoin tämän asian kanssa.

Markkinoille on palautettava luottamus, ja se tehdään tarkemmalla sääntelyllä ja tiukemmalla budjettikurilla. Sijoittajavastuun toteutuminen on tässä keskeistä, ja Suomen aktiivisuuden ansiosta tässä on myös aidosti edetty. Joka tämän kiistää, elää epätodellisuudessa.

Oikeistolainen talouspolitiikka ei ole ratkaisu. Ahneuden lietsonta ja vapaa markkinatalous ovat johtaneet meidät näihin ongelmiin, joissa tällä hetkellä eletään. Eurooppaan tarvitaan tiukkaa otetta markkinoista. Sitä kautta määrätietoisella politiikalla on lisättävä investointeja, kasvua ja myös tietysti työllisyyttä.

Myöskään perussuomalaisten vitsailevaan sävyyn heitetty kritiikki ei ole kovinkaan rakentavaa. Se sekoittaa keskustelua tarkoituksenhakuisesti. On aika erikoista, että yksi puolue on voinut valita poliittisen keskustelun linjakseen vitsailun, johon tässäkin keskustelussa valitettavasti, varsinkin tuossa alkuvaiheessa, ryhmäpuheenvuorojen jälkeen, mentiin tässä salissa hyvinkin useasti. Minun mielestä tämä on varsin vakava paikka ja siihen tulee suhtautua asiallisesti ja vakavasti.

Arvoisa herra puhemies! SDP jatkaa omalla tutulla linjallaan. Kysymys on suuresta kokonaisuudesta, joka vaikuttaa monin eri tavoin kaik-kien suomalaisten ja eurooppalaisten arkeen. Nyt ei ole järkevää lähteä muuttamaan linjaa, joka romuttaisi kaiken tähän mennessä tehdyn työn ja kiistattomat saavutuksemme. SDP uskoo euron tulevaisuuteen ja eurojärjestelmän parissa tehtävään taloudelliseen yhteistyöhön. Nyt on oltava jämäkkä ja vastuullinen. Nyt ei todellakaan pidä hötkyillä ja pistää päätä pensaaseen. Kaivataan siis johdonmukaisuutta ja sitoutumista valittuun linjaan.

Suomi on maa, joka on hoitanut asiansa kunnialla. Meillä on maailman mittaluokassa esimerkillinen hyvinvointivaltio, uskallan näin vielä sanoa. Siksi meidän on erittäin tärkeää olla mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan yhteistä Eurooppaamme kehitetään. Meidän yhteisenä päämääränämme tulee olla sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisempi EU. Se ei tapahdu markkaan palaamalla, päinvastoin, eikä se tapahdu ainaisella ei-sanan hokemisella.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Timo Soinin perussuomalaisten suuren vaalivoiton jälkeen on eri yhteyksissä pohdittu pääoppositiopuoleen kannattajakuntaa, paitsi sen arvoja myös ammatillista ja sosiaalista taustaa. Erityisen painotetusti on kuitenkin puhuttu puolueesta työväen edustajana. On laskeskeltu sitä, onko siitä tullut suurin teollisuustyötä tekevien äänenkannattaja. Varmaa tietoa ei tietenkään löydy. Ainoa varma asia lienee se, että kannattajakunta on monipuolinen, onhan kysymys suuresta puolueesta.

Oli kannattajakunnan perusta niin tai näin, välikysymystä lukiessa nousee kuitenkin mieleen, että juuri teollisuuden työtä tekevien kannattaa huolella harkita, äänestääkö puoluetta, joka olisi näin kepeästi valmis uhraamaan Suomen vientiteollisuuden. Perussuomalaisten vaihtoehdossa Suomella ei olisi enää kansainvälistä asiakaskuntaa, ja me emme pärjää myymällä tavaroita vain toisillemme.

Välikysymyksessä on koti- ja ulkomaisia asiantuntijanimiä. Mielellään Friedmanin viisautta tai Feldsteinin tai Krugmanin mielipiteitä on hyvä lukea vaikka ääneen täällä eduskunnassa, mutta oppineiden litaniaa olennaisempi on Soinin perussuomalaisten ehdotusten tarkastelu.

Välikysymyksessä esitetään pahimmissa ongelmissa olevien maiden velkojen leikkaamista. Ehkä osittaiseen velkaleikkuriin päädytäänkin, mutta sitä ei voi sovittaa periaatteeseen, jolla pannaan yhteisvastuun piikki kokonaan kiinni. Jos velkoja leikataan hallitsemattomasti, siitä varmuudella seuraa pankkien konkursseja ja finanssikriisin uusi aalto. Maltillistenkin arvioiden, esimerkiksi viime viikon lopulla julkaistun hollantilaisen ING-pankin arvion, mukaan Suomi menettäisi kriisissä 6,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä suistaisi Suomen vuosien mittaiseen velkakierteeseen. Tappiot veromenetyksinä olisivat lopulta kymmeniä miljardeja, ja tämä on maltillinen arvio, jossa suljetaan pois globaalin finanssiromahduksen mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2008 alkanut kriisi ei ole euron kriisi. (Juho Eerola: Onpa!) Tämä ei rajoitu valuuttaunioniin. Se koettelee yhtä lailla Unkaria tai Britanniaakin. Se huolestuttaa niin Ruotsia kuin Venäjääkin. Maailmantalous on verkosto, jossa kaikki riippuu kaikesta. Kriisi ratkaistaan vain yhteistuumin yhteisvastuulla. Euroalueella on siinä oma keskeinen tehtävänsä, ei ongelmien aiheuttajana vaan ratkaisijana. On selvää, ja se on sanottukin, että IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, ei voi keskittää kaikkia voimavaroja Eurooppaan. Eurooppaa tarvitaan, Euroopan tulee toimia itse.

Jyrki Kataisen hallitus, myös pääministeri itse, on tehnyt hyvää työtä. Suomi on antanut varauksettoman tukensa tiukemmille säännöille, ja tuen lisäksi Suomi on näyttänyt mallia. Samaan aikaan on pidetty huolta siitä, ettei suomalaisten rahaa jaeta vastikkeetta. Vastikkeeksi on saatu ja haettu vakuuksia. Vastikkeeksi vaaditaan ja tullaan saamaan oikeus olla päättämässä rahojen käytöstä. Hallitus ansaitsee täyden tuen vastuun kantamisesta rauhanajan vaikeimmissa oloissa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Virheistä on opittava, asia on vakava. Rahoituskriisin ovat pääosin aiheuttaneet EU:n korruptoituneimmat valtiot muun muassa jättämällä perimättä veroja, esimerkiksi arvonlisäveroja, vaikka se on EU-jäsenmaksun perusta. Tai ehkä ne onkin jätetty tulouttamatta juuri sen takia. Kun valtioiden verotulot eivät ole riittäneet kattamaan menoja, on turvauduttu velkaan. Kansojen kulttuurierot vaikuttavat yhteistyön onnistumiseen, eikä sen toteutumiseen ole toistaiseksi keksitty pysyvää ratkaisua.

Takaisinmaksukyvyn puuttumisesta huolimatta valtiot ovat lainanneet pankeilta rahaa, kunnes niistä on tullut maksukyvyttömiä. Kierre on johtanut pankkien keskinäiseen luottamuspulaan ja ne ovat joutuneet maksamaan ottolainoistaan yhä korkeampaa korkoa. Pankkien välisen luottamuspulan seurauksena syntyneet rahoitusongelmat pakottivat pyytämään valtioita avuksi. Poliitikot ovat tienneet pitkään rahoituskuplan puhkeavan, koska he osasivat teettää pankeille kaksikin stressitestiä. Asiansa hoitaneiden maiden keskuudessa etsittiin hyväuskoisuudesta ja valvonnan puutteesta johtuvan ongelman ratkaisukeinoja.

Poliitikot alkoivat vähätellä ongelmia. Vähälle analyyttiselle käsittelylle jääneet testitulokset käynnistivät kuitenkin keskustelun pankkien taseiden läpinäkyvyyden parantamisesta. Vasta luottoluokkien putoaminen ja velkamäärien vertailu kansantalouksiin pelästytti poliitikot sekä taustavoimat etsimään keinoja kriisin ratkaisemiseksi. Alettiin ymmärtää, että koko euroalueella on eletty yli varojen velaksi. EU:n hallinto keksii vieläkin itselleen kustannuksia, joilla se heikentää jäsenvaltioidensa kilpailukykyä. Lainaamme rahaa Kiinasta, jos saamme, ja myös ostamme sieltä tuotteita, koska siellä valmistettujen hyödykkeiden hinnat ovat murto-osa eurooppalaisista hinnoista. Joudumme keksimään uusia veroja budjettien kattamiseksi. Verorahoituksin pakotamme kilpailukyvyn säilymiskeinoja etsivää teollisuutta muuttamaan Kiinaan ja muihin alhaisten kustannusten maihin.

Kehityksen noteeraamatta jättäminen paljastaa poliitikkojen neuvottomuuden, miten ongelma ratkaistaan. Testitulokset jätettiin siis vähälle analyysille ja ongelmien annettiin siirtyä. Kun Kreikan hallitsemattomaksi paisunut velkatilanne paljastui, pääministeri Katainen perusteli Suomen osallistumista rahoitukseen sillä, että jos Kreikka kaatuu, Suomessa syntyy valtava työttömyys. Yli varojensa eläneiden maiden joukko on ilmeisesti tiedetty, mutta niitä on paljastettu vain yksi kerrallaan. Ensin oli ainoastaan Kreikka kriisissä, mutta nyt puhutaan euron pelastamisesta ja rahan tarpeeksi ilmoitetaan jopa 2 000 miljardia euroa. Nyt vaaditaan apua mailta, joita ensin huijattiin. Euron kriisin vuoksi seitsemän hallitusta on kaatunut. Tuleeko Suomen hallituksesta kahdeksas?

Edustaja Sinnemäki puhui tulevaisuudenuskosta, niinpä niin. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti jos noudatamme vaatimuksia, jätämme maamme luonnon lapsillemme vähintäänkin yhtä hyvässä tilassa kuin se itse saimme. Entä sosiaalisesti kestävä kehitys? Me emme voi myöskään elää velaksi lastemme lasten laskuun. Velan vuoksi meillä on jatkuva talouskasvun pakko. Nämä ovat elitistisiä linjaratkaisuja, eivät kansanvaltaa.

Kun katkaistaan mahdollisuus elää toisen maan laskuun, jokainen maa joutuu huolehtimaan ja myös huolehtii kansastaan. Jos hallitustenvälisellä sopimuksella kierretään itse asettamiamme sääntöjä, mistä tulee se luottamus, että uusiin sopimuksiin voidaan luottaa, kun aikaisempiinkaan ei ole voinut? Suurtenkin maiden lupaukset budjettikurin noudattamisesta ovat pettäneet. Se on osoitus, ettemme voi nytkään myöskään lähteä rahoittamaan maita, jotka ovat jo kerran nämä lupauksensa pettäneet. Voiko siis tällaisella historiallisella kehityksellä, mikä nyt on ollut, pysyvä vakausmekanismi olla myös luotettava?

Jokaisen euromaan kansan on ymmärrettävä, että lakkoillen velkaongelmaa ei ratkaista. Mitä nopeammin jokainen jäsenvaltio joutuu ratkaisemaan itse ongelmansa, sitä nopeammin kunkin maan talous palaa normaaliin tilaan. Kreikka osoitti liittyessään, että kun on tilaisuus käyttää tilannetta, eli siis toisia maita hyväksi, se myös tehdään. Kävipä velkaisten euromaitten miten tahansa, jokaisen jäsenvaltion on huolehdittava myös oman kansansa palvelutarpeesta.

Arvoisa puhemies! Jää paljon kysymyksiä. Suomi on pitänyt Talous- ja rahaliiton säännöistä kiinni, kuten jäsenmaan kuuluu, ja luottanut, että muutkin näin tekevät. Meitä suorastaan petettiin. Miksi Talous- ja rahaliiton ongelmien ratkaisuksi käytettiin Talous- ja rahaliiton perustamissopimuksen rikkomista? Miksi Talous- ja rahaliitto ylipäätään perustettiin virheelliselle pohjalle? Voimmeko todella jatkaa näin huonossa avioliitossa eli Talous- ja rahaliitossa? Taas täytyy todeta: miina on korsussa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään puhuttu perussuomalaisten välikysymyksestä hallitukselle ja tietysti hallitus on puolustautunut ja täällä eduskunnan valtaenemmistö on tyynenä kuunnellut sitä samaa mantraa, että kyllä EU tästä vielä selviää, mutta meillä perussuomalaisilla on vähän toisenlainen näkemys, ja oma vakaa käsitys on, että olemme siinä kuilun partaalla horjumassa.

Kreikka ei nouse tässä hetkessä, ei Italia tai mikään muukaan ahdingossa oleva maa. Jo on suorastaan surullista, että Suomi ja suomalaiset joutuvat maksumiehiksi, vaikka emme ole millään tapaa osallisia muiden maiden taloudellisiin vaikeuksiin.

Kuten puolueemme puheenjohtaja Timo Soini puheenvuorossaan sanoi, Suomen takaamat velat ovat jo kokoluokassaan järjettömiä ja jopa puolet Suomen vuotuisesta valtion budjetista. Toistan Timon sanomaa: tukipaketit ovat Suomen kannalta vaarallisen kalliita.

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Soini jo sanoikin, katsokaa vaikka Ruotsia, Sveitsiä, Tanskaa tai Britanniaa, kaikki hyviä esimerkkejä, joilla menee tällä hetkellä hyvin. Ruotsilla menee aina paremmin kuin meillä, mutta se johtuukin siitä, että edellä mainitut maat ovat aina valinneet oman valuutan ja heidän kannaltaan parhaimmat ratkaisut, ja niitä pitäisi tehdä myös Suomessakin.

Tämä hännystely ja kumartelu EU:n perässä ei tuo meille enää mitään hyvää, jos on koskaan tuonutkaan. EU:n piti tuoda meille talouskasvua ja vakautta, mutta yhä useammat asiantuntijat myöntävät, että eurosta ei ole ollut Suomelle kiistatonta hyötyä, päinvastoin.

Tämä kriisi ei ole pelkkä velkakriisi. Se on nimenomaan euron kriisi johtuen siitä, että euroon on otettu sellaisia maita, jotka ovat hoitaneet omaa talouttaan holtittomasti ja joita on luototettu myös vastuuttomasti eli annettu luottoa enemmän kuin on ollut maksukykyä. Jos nämä maat olisivat olleet omassa valuutassaan, näin ei olisi käynyt. Eli tämä osoittaa, että tämä on juuri euron kriisi. Euroa ei ole tähän mennessä saanut kunnolla kritisoida, mutta nyt kritisoidaan. Jo syntyessään euroalue oli kaukana optimaalisesta valuutta-alueesta, ja epätasapainot EU-maiden välillä ovat vain kasvaneet.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä tuoda esille: liittovaltiokehitys on varsin avoimesti esillä tällä hetkellä. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan usko, että Euroopan liittovaltio olisi oikea tie. Keskitetty budjettipolitiikka tekisi eduskunnasta tarpeettoman sivukonttorin ihan niin kuin Suomen Pankille on tapahtunut. Koska Suomen julkinen talous on euroalueen parhaiten hoidettuja talouksia, eurobondit merkitsisivät Suomelle vain vielä kalliimpia rahoituskuluja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean vain, niin kuin puolueemme puheenjohtajakin täällä puheessaan, että kaikelle tälle olisi vielä vaihtoehto eli piikki kiinni.

Kannatan edelleen puheenjohtajamme tekemää hylkäysesitystä hallitukselle.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen valtion kivijalkana on koko itsenäisyyden ajan ollut demokratian toteutuminen, sellaisen demokratian, johon kansa voisi luottaa. Vuosi vuodelta tätä demokratiaa on kuitenkin murrettu ja kansan antamaa valtaa käytetty väärin. Kansa haluaa edelleen kuitenkin kunnioittaa perustuslakiamme ja itsenäisyyttämme, ja niin pitäisi tehdä myös päättäjien. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että tämä hallitus ei aio näin tehdä, vaikka muuta väittääkin, ja siksi me perussuomalaiset emme tähän hallitukseen voi luottaa.

Perustuslakivaliokunnan kannanotto oli selkeä: Suomi vaatii päätöksessä jatkossakin yksimielisyyttä. Huippukokouksen tuomisina oli kuitenkin pääministeri Kataisen alaviite ja viesti siitä, että Suomen tuleva paikka on osana liittovaltiota sekä että budjettivalta ollaan antamassa aivan muualle kuin sinne, mihin se kuuluu, eli Suomen eduskunnalle. Rohkenen tehdä veikkauk-sen, että ennen kuin EVM-laki tulee eduskun- nan äänestykseen, perustuslakivaliokunta katsoo Ranskan ja Saksan esityksen perustuslain mukaiseksi. Kun EU lopulta käskee, niin sekä hallituspuolueiden ministerit että kansanedustajatkin sanovat kaikkeen "kyllä". Siinä ei kansan tahto tai ääni enää paina.

Niille suurille EU-maille, jotka ovat mukana, tämä sopimus käy hyvin. Saksa ei milloinkaan voisi oman perustuslakinsa mukaan kyseistä EVM-lakia hyväksyä, ellei Saksan veto-oikeus säilyisi. Mitä ilmeisimmin tulevaisuudessa tarkoitus on, että Suomen eduskunta on vain täysi kumileimasin, jossa jo valmiit päätökset käytetään vain näytillä. Maan tavaksi tullut näennäisdemokratia, jossa päätökset on tehty pienissä piireissä, jatkuu. Nyt ei ole aika kuitenkaan ajaa hallituksen etua, vaan nyt on ajettava koko Suomen etua.

Arvoisa puhemies! Olemme saaneet jo kauan kuunnella, kuinka Suomen on oltava mukana jos jonkunlaisessa tuki- ja vakuustoiminnassa. Meitä on peloteltu, kuten tänäänkin, kaikilla kau-heuksilla, joita tapahtuu, jos emme lähde tuhlaamaan veronmaksajien rahoja. On väitetty, kuten hallitus tänään, että suomalaisten etu on olla mukana kaikessa, mitä meille ehdotetaan. Kansaa pelotellaan perussuomalaisten linjalla ja jopa sillä, että me olemme ajamassa Suomea lamaan, vain siksi, että kerromme totuuden ja annamme vaihtoehtoja. On kuitenkin nähty, etteivät nämä edellisen tai nykyisen hallituksen toimet, joihin on ollut niin sanotusti pakko osallistua, ole estäneet tai hillinneet millään tavoin nyt käsissämme olevaa kriisiä. On erittäin vaikea nähdä, mikä olisi todellisuudessa muuttunut paitsi se, että Suomen vastuita lisätään jatkuvasti siten, että kukaan ei enää taida tietää, mikä on todellinen määrä.

Suomalaisten kannalta hyväksyttävissä on vain ja ainoastaan jättäytyminen vihdoin ulkopuolelle kaikesta takaus- ja vastuutoiminnasta. Ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on oppia sanomaan "ei". Sen sanominen ei tarkoita Suomen lamaan ajamista tai teollisuuden saati viennin romahtamista, kuten tänään on peloteltu.

Perussuomalaiset ovat pitäneet ja pitävät kiinni siitä, mikä on aidosti suomalaisten etu. Me olemme ainoa puolue, joka uskaltaa kertoa ja kertoo, mikä on ollut ja on totuus tästä kriisistä, sen syistä ja seurauksista. (Kari Rajamäki: Ei nyt ihan pidä paikkaansa!) Me olemme myös antaneet vaihtoehdon tälle hysteeriselle halulle kylvää suomalaisten veronmaksajien rahoja pitkin poikin Eurooppaa. Me haluamme pitää kiinni itsenäisestä Suomesta ja päätösvallasta suomalaisten etu johtotähtenämme. Näin ollen kannatan edustaja Soinin tänään tekemää esitystä.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Muutama yksittäinen huomio. Euroopan velkakriisi tai euron kriisi tai finanssikriisi, miksi sitä nyt ikinä halutaankaan nimittää, on viimeistään tuonut esiin EU:n epädemokraattisuuden. Euroopan muuntautuminen Euroopan unionin kautta liittovaltioksi itsenäisten kansallisvaltioiden sijaan on käynnissä, ja selkeä askel tällä tiellä on yhteisen talouspolitiikan vahvistaminen ja vaatimukset määräenemmistöpäätöksistä. Hallituksen viestit ovat sikäli ristiriitaisia, että yhden linjan kanta tuntuu olevan täysin selkeä: joko pysytään yksimielisessä päätöksenteossa tai ei olla mukana lainkaan. Toinen puolestaan uskoo sellaisen järjestelyn löytyvän, jonka ansiosta voidaan olla mukana.

Luin tovi sitten STT:n tämänpäiväisen uutisen, jossa europarlamentaarikko Itälä ottaa sen kannan, että Suomi ei yksinkertaisesti voi jäädä kriisirahaston ulkopuolelle. Hän uskoo, että sellainen malli voidaan kehittää, joka ei ole ristiriidassa perustuslakimme kanssa, jonka tällä hetkellä tulkitaan estävän määräenemmistöpäätökseen siirtymisen. Näinköhän se on, että kaikki on kikkailtavissa tarpeen mukaan, joten voimme nyt odottaa sitä, kuka ensimmäiseksi joutuu tinkimään kannastaan?

Mietin, missä vaiheessa Euroopan unionista on tullut sellainen, että pientenkin maiden, kuten Suomen, on pakko osallistua unionin omia sääntöjä ja periaatteita rikkoneiden maiden tukemiseen. Hallitus jaksaa muistuttaa, että Suomen pitää olla Euroopan päätöksenteon ytimessä ja jatkaa suoraviivaista politiikkaa paremman talouskurin vaatimiseksi. Jos Suomi kerran siellä ytimessä on, niin miksi tiukempaa talouskuria ei ole vaadittu jo aiemmin vaan päätöksenteko on rakentunut hyvin hataralle pohjalle, josta avoimuus on kaukana?

Täällä on useampaan kertaan esiintynyt toinenkin ristiriita, nimittäin sijoittajavastuun korostaminen talousongelmien hoidossa. Herman Van Rompuy totesi viime perjantain kokouksen jälkeen suoraan, että yksityissektorin vastuun aika, sellaisena kuin se viime heinäkuussa muotoiltiin, on ohi, eli se jäi kertakäyttöiseksi. Suomen hallitus on kuitenkin täällä ilmoittanut, että sijoittajavastuu elää ja voi hyvin, joten odotamme siis tässäkin asiassa, kumpi kanta voittaa.

Palaan myös vielä siihen, mitä edustaja Saarakkala täällä aiemmin sanoi. Tuon viimeperjantaisen Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen julkaistussa pääministerin kannanotossa todetaan, että EVM todellakin voidaan ottaa käyttöön heti, kun 90 prosenttia pääomasta on kiinni, ja kun Suomen osuus on alle 2 prosenttia, niin Suomen läsnäolo ei liene edes välttämätön.

Europarlamentaarikko Essayah pohti myös pari päivää sitten Savon Sanomien haastattelussa, mihin me tarvitsemme täällä 200:aa kansanedustajaa, jos lainsäädäntövallasta on jo nyt yli puolet viety Euroopan unioniin ja jos budjettivaltaakin ollaan sinne ulkoistamassa. Mielenkiintoinen huomio tämäkin ja selkeä muistutus siitä, miten monitahoisia seurauksia integraation syventämisestä voi olla.

Kummastelen tässä lopuksi vielä hieman sitä, että täällä on tänään välikysymyskeskustelun yhteydessä lukuisia kertoja paheksuttu joko kielikuvien käyttöä, äänenpainoa tai elekieltä, käsien heiluttelua, ja jos yhtään seuraa kansanedustajatovereidemme toimintaa muissa Euroopan tai paremminkin Euroopan unionin parlamenteissa, niin täällä jäädään kyllä auttamattomasti jälkeen puheiden sisällön ja puhetavan elävyydessä ja värikkyydessä. Mehän olemme täällä kaikki eurooppalaisia ja kuulumme Euroopan unioniin, niitä tosiasioita ei varmasti kukaan kiistä, joten ihmettelen, että tällainen aika tyypillinen eurooppalainen ilmeikäs esiintyminen on sitten sellainen asia, jossa emme voisi käyttäytyä eurooppalaisesti.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat alusta lähtien vastustaneet EU:n velkamaiden tukemista suomalaisten kustannuksella. Rahan lapioiminen velkamaille on erittäin kallista ja vastuutonta toimintaa. Nämä kyseiset valtiot ovat yhteisen rahaliiton suojissa rikkoneet Kasvu- ja vakaussopimuksen velkarajoja, ja nyt siitä koituvat kustannukset on hallituksen toimesta kaadettu rehellisten suomalaisten maksettaviksi. Suomi ei saa toimia koko maailman sosiaalitoimistona.

Tukipaketit ovat EU:n omien sopimusten vastaisia. Niillä on rikottu perussopimuksen no bail out -kieltoa. Lisäksi Euroopan keskuspankki on ryhtynyt rahoittamaan kriisimaita omasta pussistaan, mikä on myös hyvin kyseenalaista. EU:ssa on rikottu sääntöjä ennätysvauhdilla. Oikea tapa toimia olisi leikata kriisimaiden velkoja, ja jatkorahoitus tulisi järjestää IMF:n kautta ilman välikäsiä. Tosin Suomen osuus, 3,8 miljardia euroa, on liian suuri. EKP:n toimenpiteistä aiheutuvat riskit mukaan lukien Suomen kokonaisvastuut on arvioitu olevan jopa 35 miljardia euroa. Vastuut voivat pahimmassa tapauksessa vielä kaksinkertaistua tästä, mikäli pahimmat kriisimaat kaatuvat.

Arvoisa puhemies! Jo ennen euron perustamista sen katsottiin sotivan pahasti talouden logiikkaa vastaan. Nyt tilanne on johtanut siihen, että jotkut Euroopan keskuspankit ovat alkaneet varautua euron hajoamiseen. Nähtäväksi jää, kuinka Suomen hallitus onnistuu tämän asian hoitamaan. Henkilökohtaisesti en pitäisi euron hajoamista kriisinä, sillä onhan oma valuutta kuitenkin yksi itsenäisen kansallisvaltion tunnuksista. Toivotan siis markan tarvittaessa lämpimästi tervetulleeksi.

Euro ei yksinkertaisesti toimi ilman liittovaltiota. Nyt EU-eliitin suunnitelmissa oleva keskitetty finanssipolitiikka tekisi EU:sta liittovaltion ja Suomesta tämän liittovaltion osavaltion. Tämän jälkeen myös talouspolitiikkaa koskevat päätökset tehtäisiin Brysselissä ja Suomi toimisi ainoastaan kumileimasimen asemassa. EU koostuu erilaisista kulttuureista, joten en usko, että siitä olisi toimivaksi liittovaltioksi. Euromaiden väliset suuret erot korruption, hallinnon tehokkuuden ja lakien noudattamisen suhteen olisivat ongelma. Lisäksi suomalaiset ovat pieni vähemmistö Euroopan ja maailman mittakaavassa. Meitä suomalaisia yhdistää yhteinen kulttuuri, perintö, kieli ja mieli. Tätä rikkautta on syytä suojella ja vaalia. Britannian pääministeri teki oikean päätöksen pitämällä maansa EU:n vakaus-unionin ulkopuolella. Suomen olisi nyt tehtävä samoin. Pidetään Suomi edes osittain suomalaisten käsissä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ajama universaali sosiaalitoimistopolitiikka voi ajaa myös Suomen velkaloukkuun. Suomen valtionvelka on tällä hetkellä noin 80 miljardia euroa, ja se kasvaa huolestuttavan kovaa vauhtia. Nyt on laitettava Suomen piikki kiinni.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Alkuvaiheessa täällä oli hallituksen edustajia paikalla ministeriaitio täynnä. Debattiosuudessa en saanut ikäväkseni kysyä heiltä kysymyksiä, joten teen sen nyt. On sinänsä harmittavaa, ettei täällä ole keskustelun aikana ollut ministereitä, joten ehkäpä hallituksen hyvinvointia tämä asia ei kovasti kiinnosta. Mutta kysymyksiin.

Hallituksen viesti tästä nykytilanteesta, mikä on neuvottelujen lopullinen pyrkimys ja päämäärä, miten niissä toimitaan, on todellakin epäselvä. Perustuslakivaliokunta on todennut, että yksimielisyydestä on pidettävä kiinni, muuten se ei ole Suomen perustuslain mukaista. Pääsin kysymään kyselytunnilla ministeri Urpilaiselta tämän kysymyksen: noudattaako hallitus Suomen perustuslakia? Vastaus oli ilmiselvä, ja odotan, että siitä pidetään tosiaan kiinni. Mutta koska se viesti on epäselvä, se on todella epäselvä, niin tahtoisin kysyä tämän kysymyksen pääministeri Kataiselta: noudattaako hallitus Suomen perustuslakia?

Eurooppa-neuvoston alustavan sopimuksen alaviite on tulkittavissa parilla eri tavalla. Sillä on ensinnäkin kosittu nyt perustuslaista kiinni pitäviä puolueita mukaan hallituksen linjaan, joka on luultavasti joku muu kuin tämä julkisuuteen tuotu, nimittäin porsaanreikiä etsitään koko ajan. Alaviite voi olla vain myönnyttelyn merkki, ja tosiasiassa pääministeri toimii EU:n juoksupoikana, ei Suomen kansan asialla.

Toinen asia, mitä olen kysynyt, enkä ole vieläkään saanut siihen kunnon vastausta, on luottoluokituksemme mahdollinen lasku. Kun me olemme kottikärryn kanssa raijanneet rahaa Välimeren rannalle ja tehneet tämän kaiken takauksen lainarahalla — takaukseen ja sen mahdolliseen muuttumiseen oikeaksi rahaksi on vastauksena lainaraha — on kysyttävä, mihin luottoluokituksen laskuun on varauduttu. Nimittäin bruttokansantuote pienellä maalla suhteessa isoon velkamäärään voi tiputtaa sen todella nopeasti todella alas. Muistutan, että olette vastuussa Suomen kansalle, ette EU:lle.

Näitä muita kyselyjä täällä on tullut keskustelun aikana esille. Suomen kansalta on kysytty EU-jäsenyydestä ja eurosta, ja vastaus on ollut "kyllä". Kyllähän turisti, joka matkailee Kreikassa ja Espanjassa, on tyytyväinen, että siellä on sama raha, sama valuutta. Se on ihan jees, eikö niin? Mutta kun tässä nykyisessä tilanteessa tämä sama kysymys olisi voitu asettaa myös niin, että kannatatko Euroopan unionin liittovaltiota, niin tulospa olisi ollut pikkasen erilainen. Kysymyksen sisältö on sama. Olemme tilanteessa, jossa ei ole helppoja ratkaisuja, ja liittovaltio on tämän ikävän polun päässä.

Markalla pelottelu on todella säälittävää. Kaikki myönnämme, että helppoja teitä ei ole, mutta markan hinta on paljon pienempi kuin se, että me menetämme itsenäisyytemme. Hallituksen toimet eivät ole yksinkertaisesti riittäviä tässä euro-ongelmassa. Siksi tämä välikysymys on tehty, ja siksi kannatan edustaja Soinin esitystä, koska hallitus ei nauti minunkaan luottamustani.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen johtajan Sixten Korkmanin mielestä äskeiselle EU-huippukokoukselle ladattiin ennakkoon liikaa odotuksia. Korkmanin mukaan kokouksessa ei ole tehty mitään toimenpiteitä, jotka pureutuisivat meneillään olevaan velkakriisiin. "Kyseessä ei ole käänteentekevä kokous, vaan vain yksi etappi prosessissa, joka tähän asti ei ole pystynyt estämään kriisin syvenemistä", Korkman totesi Ylen haastattelussa. Korkman vertasi velkakriisiä tulipaloon ja esitti vertauskuvan: "Olisi sama asia, jos palokunta alkaisi talon ollessa tulessa keskustella paloturvallisuusmääräyksistä sen sijaan, että ottaisi letkut esille."

Korkmanin mielestä suomalaisten pitäisi nyt ottaa aikalisä ja miettiä, mitkä ratkaisut olisivat parhaita Suomen kansallisten intressien toteuttamiseksi. Olen samaa mieltä mutta olen myös täysin eri mieltä. Enää ei riitä letkujen oikominen, sammutusyritykset eivät enää riitä. Kyseessä on eräänlainen maastopalo: kun jostakin kohtaa tulta saadaan hieman hillittyä, syttyy samaan aikaan uusia palopesäkkeitä rutikuivaan ja tuuliseen maaperään.

Arvoisa puhemies! Eurokriisin hoito on ollut samanlaista touhuamista. Muistan, kun silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen sormi pystyssä vakuutti eduskunnassa viime keväänä, että kun annamme Kreikalle lainaa, niin kaikki on sen jälkeen kunnossa. Hän myös kertoi sellaisen ilosanoman, että saamme vieläpä hyvän koron antamallemme lainalle.

Toinen esimerkki siitä, kuinka pahasti keskeiset päättäjämme ovat olleet pihalla tämän kriisin hoidosta: Vielä puoli vuotta sitten ministeri Alexander Stubb vakuutti, että Kreikan ensimmäisen apupaketin jälkeen kaikki on kunnossa niin Kreikassa kuin muissakin euromaissa. Lisäksi hän ylimielisesti ja loukkaavasti lausahti, että on pölhöpopulismia väittää jotain muuta.

Mielestäni tällaiset puheet ovat suoraan sanottuna harvinaisen vastuuttomia. Ne kertovat yksinkertaisesti siitä, että kyseiset herrat taustavoimineen eivät ole ymmärtäneet ongelmien perimmäisiä syitä. Siksi lopputulemana on toivoton taistelu palopesäkkeitä sammuttaen. Kohta sammutusvesi eli eri tahoilta haalittu raha on todella lopussa.

Ongelmien ydin on siinä, että ei ole ymmärretty eikä ymmärretä sitä tosiasiaa, että Euroopan unioni ja rahaliitto ovat poliittisen toiveajattelun tulosta. Siksi on täysin odotettua, että arjen ankeiden tosiasioiden keskellä nuo haavepurret ajoivat karille. Tästä syystä olen suhtautunut kriittisesti Euroopan unioniin jo vuodesta 94 alkaen. Lienee kiistaton tosiasia, että maailman historia ei tunne toista keskenään niin erilaista porukkaa kuin mistä Euroopan unioni koostuu. Siksi se on ajanut karille, ja siksi tässä tilanteessa ei auta veden pumppaaminen uppoavasta aluksesta.

Arvoisa puhemies! Tarvitaan uusi, paremmista rakennuspuista tehty alus, sellainen, jota pystytään paremmin luotsaamaan vaikeissa myrskyissä, sellainen, jonka miehistön pitää pystyä pelaamaan yhteen. Muutoin on edessä jälleen uusi haaksirikko. Pidän melko varmana, että Euroopan rahaliitto ja Euroopan unioni eivät selviydy ehjinä meneillään olevasta ja aina vain pahenevasta kriisistä. Siksi vastuullisten poliitikkojen pitäisi vakavasti pohtia uusia vaihtoehtoja. Niin ei kuitenkaan tehdä, ja se on tässä tilanteessa lopulta kaikkein vastuuttominta.

Tänään täällä on perätty vaihtoehtoja. Niitä on olemassa. Yksi niistä on sellainen, että EU:n ja rahaliiton rauniolle rakennetaan uuden ajan hansaliitto. Se koostuisi Itämeren alueen ja Keski-Euroopan maista. Se olisi löyhä valtioiden välinen liitto Saksan johdolla. Alkuvaiheessa se voisi toimia Eta-sopimuksen pohjalta. Myös euro jäisi hansaliiton maiden käyttöön, tai sitten ottaisimme markan uudelleen käyttöön niin, että sen kurssi olisi muutosvaiheen aikana sidottuna johonkin toiseen valuuttaan, esimerkiksi Ruotsin kruunuun.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Komissaari Olli Rehn ja tämän istunnon perusteella myös pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ovat kokeneet onnistumisen hetkiä EU:n äskeisen huippukokouksen tuloksista. Vastuuta kannetaan ja eteenpäin mennään. Kuitenkin uutiset äsken pidetystä huippukokouksesta kertovat komissaa-rien ja hallitusten kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta tunnustaa, että nykyinen politiikka on katastrofaalisesti epäonnistunut ja että on väistämätöntä puuttua finanssipääoman valtaan, leikata velkoja, pilkkoa pankkeja ja luoda sääntelyä.

EU:n huippukokousta hallitsi Euroopan oikeistopuolueiden äsken kokouksessaan sopima Merkelin ja Sarkozyn toimenpidepaketti, Merkozy-paketti. Siitä me nyt keskustelemme perussuomalaisten välikysymyksen ansiosta. Merkozy-paketti ei ole yhteinen eurooppalainen projekti. Se on Euroopan oikeiston käsitys euroalueen kriisin hoitamisesta. Se vie uusliberalistisen kuristuspolitiikan tiellä yhä syvemmälle EKP:n väärän rahapolitiikan korpeen. Sen johtotähtenä on suojella suursijoittajia ja pankkeja veronmaksajien rahoilla.

Keinot ovat koeteltuja: työttömyyden kasvattaminen, palkkojen jäädyttäminen ja leikkaaminen, eläke-etujen rankka karsinta, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan alasajo. Kolmella sanalla sanottuna kysymys on sisäisen devalvaation politiikasta. Tekeillä on iso harppaus uusliberalistisen kurjistamispolitiikan koventamiseen ja autoritaariseen komentoon, kuten Euroopan vasemmiston puheenjohtaja Pierre Laurent totesi äsken koolla olleessa vasemmistopuolueiden kokouksessa.

Puhemies! Suomen hallitus näyttää olevan yksimielinen harjoitetun EU-politiikan peruslinjasta. Kaikki eivät sentään yhdy euro-oikeiston uhoon talouskurista ja sen toteuttamisesta perustuslain pykälillä. Kun ylivelkaisiin maihin pakotetaan oikeiston menokuri ilman, että kannetaan vähääkään huolta talouden elpymisen ja kasvun käynnistimien olemassaolosta ja uusien työpaikkojen synnyttämisestä, luodaan varmuudella tilanne, että ne maat eivät pysty hoitamaan velkojaan uudella velanotolla puhumattakaan, että ne kykenisivät maksamaan niitä.

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö on vedonnut kaikkiin EU-maiden hallituksiin Merkozy-paketin hylkäämiseksi. Italiassa ay-liike oli eilen yleislakossa vastalauseena maan parlamentin yksimielisesti hyväksymälle ja EU:n komentamalle Montin hallituksen leikkauspolitiikalle. Kansan syvät rivit tuntevat elämänkokemuksensa perusteella, että eurojärjestelmä on hajoamistilassa. Kuka maksaa laskut, siitä taistellaan. Siksi tarvitaan ihmisten etuihin ankkuroitunutta vasemmistoa ja radikaalin ammattiyhdistysliikkeen voimaa.

Suomessa vasemmiston ja ay-liikkeen on varauduttava vahvaan vastarintaan keväällä edessä olevia sosiaali- ja työttömyysturvan ja eläkkeiden leikkauksia ja kulutusverojen, hintojen ja asumiskustannusten korotuksia vastaan. Työnantajien EK julkaisi jo leikkauslistansa. Se on tukea Merkozy-paketille käytännössä. Keväällä rintamat selkiintyvät, hallituksessa on valittava, kenen joukoissa seisoa.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Mustajärven epäluottamuslause-ehdotusta.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään oli erittäin hienoa kuulla täällä, kun eräässä vastauspuheenvuorossaan debatin yhteydessä pääministeri Katainenkin tunnusti varovasti, että eurossa on valuvika.

Kriisin taustalla ovat ennen kaikkea ja nimenomaan euron rakenteelliset ongelmat, euron rakenteelliset ongelmat. Nimittäin ilman tätä euroa ei monikaan nyt vaikeuksissa olevista maista olisi näissä vaikeuksissa, koska ei niille olisi annettu tämmöisiä lainoja, jos niillä olisi ollut niitten oma raha käytössä. Valitettavasti vaan — pääministerille kerrottakoon — näin vanhoja valuvikoja kuin mistä nyt puhutaan ei voi enää korjata. Jokainen, joka on joskus esimerkiksi pönttöuunia ollut muuraamassa ja katsomassa, tietää, että jos sinne pohjalle tulee valuvika, niin silloin sitten pitää purkaa koko pönttöuuni pois ja tehdä ihan kokonaan uusi valu ja laittaa tiilet kaikki paikoilleen. Ei se toimi, jos sinne yrittää jotain ujuttaa väliin myöhemmin. Savuttaa kuitenkin.

Euro ei ole optimaalinen valuutta-alue, ja nämä epäterveet oksat, mitä siinä on, pitäisi karsia pois. Eurovaluuttahan todellisuudessa on vanha Saksan markka. Sille on vaan annettu toinen nimi. Rahaliiton ideassa sinänsä on paljon hyvää ja kaunista, mutta nämä yli varojensa eläneet valtiot ovat tuhonneet nykyisen eurotalouden ja tahranneet tämän valuutan nimen.

Arvoisa puhemies! Euron hajoaminen on vain ajan kysymys, tahdoimme me sitä tai emme. Nämä vaikeuksiin ajautuneet euromaat tulevat todennäköisesti eroamaan tästä rahaliitosta. Samalla tämän valuutan nimi pitäisi vaihtaa uskottavaksi, ja ainoa oikea vaihtoehto tässä kohtaa on markka. Suomen, Saksan, Hollannin ja muutaman muun asiansa hyvin hoitaneen maan muodostama rahaliitto olisi taloutta vakauttava ja markkinoiden uskoa vahvistava toimenpide.

Tulevaisuudessa tähän markka-alueeseen voitaisiin ottaa mukaan myös koko Baltia ja Pohjoismaat eli toimittaisiin vähän samaan tapaan, miten edustaja Tossavainen tuossa aikaisemmin puhui tällaisesta uuden ajan hansaliitosta. Näin nimittäin taattaisiin riittävän suuri sisämarkkina-alue, joka olisi kulttuurinsa suhteen tarvittavan yhtenäinen, eikä myöskään yhden jäsenmaan yksinvaltaa pääsisi muodostumaan. Eli kaikki nämä euron hyödyt, mistä täällä on tänään puhuttu ja kerrottu meille, olisivat saavutettavissa tällä kombinaatiolla, mutta ei olisi mitään näitä riskejä ja ongelmia, mitä meillä nyt on. Ja sitten: tarvittaessa tämä euromarkka toimisi pehmeänä laskuna omaan kansalliseen valuuttaan, jos kävisikin sitten sillä viisin, että tämä olisi meidän viennille jotenkin mahdoton tilanne — niin kuin jotkut kenties tästä nyt sitten kommentoivat minulle.

Sitten tämä asia, mitä en oikein tahdo millään vieläkään ymmärtää: Etenkin vasemmistopuolueitten puolelta tulee tätä puhetta, että kun meidän vientimme on riippuvainen Euroopan maista, niin kuin varmaan onkin, niin minkälaista bisneksentekoa ja mitä työllisyyden hoitamista on se, että me teemme jonkun vientituotteen ja sitten viemme sen vientituotteen sinne Eurooppaan ja annamme niille vielä lainaksi täältä rahaa, jotta ne voivat muka ostaa velaksi sen meidän tekemämme vientituotteen. Eli en ymmärrä ollenkaan, minkälaista yrityskokemusta tällaisilla henkilöillä on. Jos minä olen pitänyt kapakkaa, niin ei se mene niin, että jos sinne tulee rahaton juoppo, niin minä annan sille oluen ja sitten annan vielä rahaa lainaksi ja perustelen tätä omalla työllisyydelläni ja työpaikalla. Alkoholilaki kieltää tällaisen.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymys sattuu sikäli oikeaan ajankohtaan, että nyt on viimeistään perusteltava, miksi Suomi on tiellä, jolla erilaisten tukipakettien ja vakausmekanismien loppua ei näy. Tukipaketit ovat muodostumassa hyvin massiivisiksi. Niistä ei synny talouskasvua, kuten jotkut luulevat, vaan kaikki valuu vuotavan systeemin korjaamiseen. Nyt onkin perusteellisen järkiharkinnan paikka.

Maassamme on poliittisia toimijoita, joille eurossa pysyminen hinnalla millä hyvänsä tuntuu olevan itsetarkoitus, oli se isänmaan edun mukaista tai ei. Suomen hyväksymät, euroalueen pystyssä pitämiseen liittyvät takaus- ja lainavastuut ylittävät jo 20 miljardia euroa. Luku on yli puolet Suomen valtion vuotuisista verotuloista, noin 40 prosenttia Suomen valtion budjetin loppusummasta ja yli 10 prosenttia Suomen vuotuisesta bruttokansantuotteesta.

Elämme rahoitusmarkkinoiden diktatuurissa. Markkinat toki toimivat oman logiikkansa mukaan, mutta Suomen eduskunnan tehtävä on valvoa Suomen etua. Tähänastiset toimenpiteet eivät ole vakuuttaneet markkinoita eivätkä ilmeisesti vakuuta jatkossakaan. Meidän on oltava avoimia ja rehellisiä itsellemme. Tämä merkitsee sitä, että meidän on tiedettävä ja osattava päättää, kuinka pitkälle meneviin taloudellisiin uhrauksiin olemme valmiita yhteisvaluutan pystyssä pitämiseksi.

Arvoisa puhemies! Merkittävät talousasiantuntijat katsovat, että luottamus palautuu markkinoille vain keskittämällä euroalueen finanssipoliittinen päätäntävalta Brysseliin, nähtävästi EU:n komissiolle. Toiseksi vaihtoehdoksi nämä asiantuntijat sanovat euroalueen hajoamisen. Jos nämä asiantuntijat ovat oikeassa, olemme Suomen kannalta ratkaisevan valinnan edessä.

Yhteisvaluutassa joudumme järjestämään koko ajan rahaa Etelä-Euroopan eurovaltioille, jotka eivät näytä saavan valtiontalouttaan kuntoon ja velkaantumistaan aisoihin niin kauas kuin silmä siintää. Jos euroalueella olisi euron sijasta 17 kansallista valuuttaa, joiden arvo määräytyisi markkinoilla joka päivä niiden suhteellisen ostovoiman perusteella, ei nykyisen kaltaisia tukipaketteja tarvittaisi.

Meidän on syytä ymmärtää, että euro on poliittinen linjaus. Siitä, ettei euro ole taloudellisesti merkittävä asia, meille kertovat esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan menestyksestä saadut kokemukset. Ruotsi ja Tanska ymmärsivät pitää oman rahapolitiikkansa.

Suomalaiset toki mielipidetiedustelujen mukaan pitävät eurosta. Eurosta on mikrotason hyötyjä esimerkiksi matkailijoille ja vientiyrityksille valuuttasuojaustarpeen vähentymisenä. Nämä eivät kuitenkaan ole kansantalouden kannalta olennaisia asioita.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Usein siteeratun viisauden mukaan krii-sien ja vastoinkäymisten tulisi jalostaa ihmisiä ja kansakuntia. Yksilöinä ja kansakuntina opimme yleensä arvostamaan arvokkaita asioita vasta siinä vaiheessa, kun ne on jo menetetty tai niiden olemassaolo on vakaasti uhattuna. Näin on käynyt myös Euroopassa, jossa pitkittynyt velkakriisi ja siihen liittyvät spekulaatiot ovat saaneet useimmat valtiot ja vastuullisimmat poliitikot tekemään kaikkensa arvokkaaksi kokemansa asian eteen. Meillä käyty keskustelu Euroopan velkakriisistä ja Suomen asemasta siinä on tuonut selkeästi esille sen, ketkä ovat ottaneet vastuuta ja osoittaneet kestävyyttä vaikeinakin hetkinä ja keille vallitseva kriisi on ollut liikaa vastuullisten päätösten tekemiseen tai ollut vain populismin väline.

Vastuullisuuden ja vastuuttomuuden linjan välisessä taistelussa hyvää korostava linja on toistaiseksi voittanut omaa poliittista etua aja-vien näkemykset. Silti viime viikkoina yltyneet puheet, joissa haikaillaan milloin markan takaisin ottamisella, milloin tukimekanismeista irrottautumisesta, kertovat siitä, että vaara vastuuttomuuden voittamisesta on ilmeinen. Siksi hallituksen on entisestään panostettava oikean informaation kertomiseen nykyisen velkakriisin syistä ja seuraamuksista. (Vesa-Matti Saarakkala: Lopettakaa salailu!)

Tämän päivän keskustelun pohjana oleva perussuomalaisten välikysymys sisältää monenlaisia väitteitä euroalueen turmiollisuudesta. Yksi mielenkiintoisimmista on väite nykyisen velkakriisin perustumisesta eurojärjestelmän heikkoudelle. Rohkenen olla tästä väitteestä eri mieltä. (Vesa-Matti Saarakkala: Uhkarohkeata!)

Velkakriisi, niin meillä täällä Euroopassa kuin myös Yhdysvalloissa, on poliittisen moraalin ja vastuunkannon kriisi. Jo vuosikymmeniä länsimaat ovat kattaneet kansalaisilleen jakamaa hyvinvointiaan velkarahalla. Perussuomalaiset ovat siinä oikeassa, että euroalueen puitteissa maiden nopea velkaantuminen oli tavallista helpompaa, koska eurojärjestelmä takasi alhaisen koron ja vakaan toimintaympäristön velkamaille. Toisin sanoen eurojärjestelmä toimii monelle maalle aivan liian hyvin. Silti päätökset euroalueen vakaudesta vastanneen Kasvu- ja vakaussopimuksen määräysten rikkomisesta olivat poliittisia. Nyt tästä yhdestä tehdystä poliittisesta vastuun pakoilusta joudutaan maksamaan korkeaa ja epäoikeudenmukaiselta maistuvaa hintaa. Tästä syystä ratkaisu Eurooppaa jäytävään velkakriisiin ei ole olemassa olevien rakenteiden hylkääminen vaan poliittisen moraalin ja kurin palauttaminen talouspolitiikkaan. (Vesa-Matti Saarakkala: Liittovaltio!) On siis aika panna sama talouslippalakki sopimaan niin omenalle kuin melonillekin. Viime viikolla käydyssä Eurooppa-neuvoston ko-kouksessa tähän suuntaan otettiin merkittäviä askeleita tiiviimmän talousunionin luomisen kautta.

Arvoisa puhemies! On toki totta, että Euroopan talouden vakauttamisessa ja akuutin kriisin voittamisessa on vasta päästy alkuun. Monia kipeitä päätöksiä ja turhauttavia huippukokouksia on varmasti meillä tällä tiellä edessä. Silti, onko nyt Suomen valitsemaa linjaa kritisoivilla tahoilla tarjottavanaan jotain parempaa kuin nykyinen? Mielestäni ei ole. Siksi kannatan edelleen sellaista hallituksen ja Jyrki Kataisen linjaa, jossa olemme mieluummin osa ratkaisua kuin ongelmaa ja jossa olemme mieluummin rakentamassa yhteistä Eurooppaa kuin tuhoamassa sitä. Vain siten voimme edelleen turvata oman taloutemme ja taloudellisen asemamme ja rakentaa omaa tulevaisuuttamme edelleen vakaissa oloissa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Euron käyttöönotosta on Suomelle ollut monta etua. Se on vakauttanut Suomen taloutta, tukenut kasvua ja työllisyyttä sekä taannut alhaisen ja ennakoitavissa olevan korkokehityksen ja hyödyttänyt näin myös suomalaisen arkea. Tämä on hyvä muistaa taustaksi tänäänkin käytävässä keskustelussa.

Sosialidemokraatit voimakkaasti kritisoivat toukokuussa 2010 edellisen porvarihallituksen aikana käynnistettyä velkakriisin hoitotapaa nimenomaan Suomenkin näkökulmasta siinä, että Kreikan lainajärjestely sisälsi suuria riskejä ja sisältää edelleen suuria riskejä Suomelle. Tällöin nimenomaan korostettiin sitä, että lainajärjestelyssä ei onnistuttu turvaamaan suomalaisten veronmaksajien etua parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä 1,6 miljoonan euron vakuudeton, ei siis ensisijainen luotto sisältää nimenomaan erittäin suuria riskejä. Myöskin sinänsä ajankohtainen keskustelu käytiin myöskin silloin, lyhyesti siihen vain viittaan, että kaikki 27 EU-maata olisi pitänyt saada silloin Kreikan tukipakettiin jo mukaan. Esimerkiksi brittipankit olivat jo sijoittaneet Kreikkaan yli 10 miljardia euroa ja Ruotsin pankit saman verran kuin Suomen pankit, mutta euron ulkopuolisina maina ne eivät osallistuneet tukipakettiin lainkaan. Katsomossa ne tuntuvat nytkin istuvan, vaikka intressit ovat jopa Suomea suuremmat.

Silloin sosialidemokraatit esittivät, että pitää ehdottomasti hallituksen antaa esitys pankkiverosta Suomessa, tehdä esitys rahoitusmarkkinaverosta, ja nimenomaan korostettiin Saksassa omaksutun käytännön mukaisesti, että suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi ei saa siirtää pankkien ja muiden sijoittajien vastuita.

Nyt tältä osin tämä tausta, myöskin Euroopan rahoitusvakausvälineen kesäkuussa 2010 viety nopea läpivienti täällä, muodosti erittäin vaikean taustan sosialidemokraattien lähtiessä hallitusneuvotteluihin, ja oli hyvin tärkeätä, että kokoomuksen kanssa pystyttiin löytämään selvä muutos linjaan nimenomaan sijoittajavastuun korostamisen kohdalta, vakuuksien vaatimisen kohdalta, ja nyt on myöskin erittäin tärkeätä Suomen valtiontalouden kestävyyden ja nimenomaan Suomen veronmaksajienkin ja kansallisen edun näkökulmasta korostaa perustuslakivaliokunnan lailla nimenomaan näissä ratkaisuissa yksimielisyysvaatimuksia, mitä Euroopan unionissa tehdään, koska on selvää, että muussa tapauksessa Saksan, Italian ja Ranskan kaltaiset, erityisesti Ranskan ja Italian kaltaiset, maat pystyvät käyttämään vetoa, mutta Suomi tässä tapauksessa olisi maksajan asemassa ilman, että kansallista etua ja myöskin eduskunnan budjettivaltaa pystyttäisiin varmistamaan.

Erityisesti on ollut järkyttävää, että komissaari Rehn, keskustan keskeinen vaikuttaja, esitti vielä hiljattain tosiaan perussopimuksen vastaisesti luotavaksi eurobondit eli yhteisvastuu veloista, ja tältä osin on oltava selkeä ratkaisu siihen, että yhteisvastuuseen euroalueen veloista ei missään nimessä, kuten Suomen hallitus on linjannut, voida tietenkään mennä. Tätähän myös eduskunta on tukenut. Tällä hetkellä, kun euroalueen keskimääräinen bruttokansantuotevelkataso on noin 90 prosenttia ja Suomen noin 40 prosenttia, niin on selvää, että tällä tulisi olemaan erittäin rajut vaikutukset Suomen valtiontalouden kykyyn, tarvittaviin kasvupanostuksiin, mutta myös työllisyyskehityksen edellyttämiin toimiin tulisi suuria vaikeuksia.

Ennen kaikkea on syytä korostaa, että semmoinen järjestely, jossa Suomi joutuisi hakemaan lainanotolleen luvan komissiosta, on ehdottomasti poissuljettu, koska on selvää, että tämä on paitsi budjettivallan kannalta keskeinen asia, tällä myös olisi Suomen kansalliselle suvereenille budjettivallalle tuhoisa vaikutus, koska nyt tämä Imon Itämeren rikkipäästöratkaisu, jonka edellinen hallitus erittäin huonolla, olemattomalla poliittisella ohjauksella liikenne- ja viestintäministeriön ja ympäristöministeriön toimesta virkamiesten johdolla sai aikaan, voi aiheuttaa jopa miljardin euron kustannukset meille. Nyt olemme nähneet, ettei ole kovin helppo löytää Suomen talouden erityispiirteiden ymmärtäjiä. Samoin olisi varmasti myöskin meidän vienti- ja elinkeinorakenteemme poikkeuksellisista olosuhteista johtuen myöskin näissä lainanoton asioissa. (Puhemies koputtaa) — Olen tietoinen suosituksesta. Käytän myöhemmin pyydettynä puheenvuorona vähän pitemmän ajan.

Nyt tässä tältä osin on sanottava, että on ihan erittäin keskeisistä periaatteellisista linjauksista nimenomaan suvereenisuuden ja budjettivallan osalta kysymys, koska Suomen taloudellinen autonomia muodostuisi kapeammaksi kuin Venäjän vallan aikana. Tämä on asia, joka on syytä myöskin muistaa yhtä lailla kuin että tämän kriisin tausta ei ole euro, vaan säätelemättömien vapaiden markkinavoimien kasinokapitalismin luoma lasku, pankkien ja sijoittajien vastuuton toiminta, ahneus, moraalikato, jolle on kattauksia tehty Euroopan rahoitusvakausvälineestä ja Kreikan vastikkeettomista lainoista lähtien. Eli tässä suhteessa keinottelun ja ahneuden rahoitusmarkkinoille on kiirehdittävä rahoitusmarkkinaveroja ja sosialidemokraattien jo ennen vaaleja vaatimia asioita.

Mutta mielenkiintoista on se, että perussuomalaiset eivät ole täällä yhtään puuttuneet tämän kasinokapitalismin perimmäisiin syihin, tähän peliin, joka on johtanut siihen, että nämä sijoittajat ovat kyllä voittonsa hoitaneet, mutta sadat miljoonat syyttömät maksavat ja ennennäkemätön poliittinen ja taloudellinen epävakaus järisyttää nyt perustaa. On hyvin lähellä se, että ollaan palaamassa 30-luvun alun kaltaiseen poliittiseen ja taloudelliseen epävakauteen ja juuri nimenomaan sokeiden markkinavoimien vapaan toiminnan seurauksena. Tältä osin perussuomalaiset kauhistelevat täällä seurauksia, mutta eivät ole lainkaan pohtineet syytä. Voi sanoa, että Euroopan unionin konservatiivipuolueiden työläisversiona esiinnytään, mutta ei lainkaan puututa niihin asioihin, joiden takia sadat miljoonat syyttömät, työttömät ja heidän perheensä, todellisuudessa ovat joutumassa pahimpaan paikkaan.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Voin moneltakin osin yhtyä tuossa edellä edustaja Rajamäen käyttämään puheenvuoroon, etenkin siihen, mikä koskee näitä eurobondeja ja toisaalta eduskunnan budjettivallasta kiinni pitämistä. Olen erittäin tyytyväinen, että sosialidemokraatitkin ovat ottaneet tässä tiukan linjan ja myös puolustavat sitä, että me emme voi siirtyä määräenemmistöpäätöksiin.

Mutta, arvoisa puhemies, Suomen talous ja yrityksiemme menestyminen riippuu paljolti koko Euroopan talouden kehityksestä. Siksi on ollut ja on välttämätöntä hakea erilaisia ratkaisuja euron pelastamiseksi ja talouden vakauttamiseksi. Euroopan päämiesten neuvotteluissa sovittiin euromaille tiukemmasta talouskontrollista ja siirtymisestä joustavampaan päätöksentekoon. Tällöin jokaisen maan suostumusta ei vaadittaisi kriisimaiden tukiratkaisuissa.

Esityksen mukaan 85 prosentin määräenemmistö riittäisi jatkossa päätöksien tekemiseksi. Maksajia olisivat kuitenkin kaikki euromaat omalla osuudellaan. Suomi joutui perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan kantojen mukaan jättämään sopimukseen varauman. Tämä oli välttämätöntä. Varauman mukaan määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen vaatii Suomen eduskunnan päätöstä.

Joissakin puheenvuoroissa on todettu, että neuvoteltu sopimus on perustuslain vastainen. Tällainen lausuma antaa kuitenkin hieman harhaanjohtavan kuvan asiasta. Oleellista on, että esitetty sopimus koskettaa perustuslakia sen 94 ja 95 §:issä tarkoitetulla tavalla. Sopimus sinänsä voidaan hyväksyä rikkomatta perustuslakia, mutta hyväksyminen vaatii käsittääkseni kahden kolmasosan enemmistön.

Vaikka perustuslaki tarjoaakin nyt meille turvaa, on viime kädessä kuitenkin kysymys poliittisesta ratkaisusta. Näyttää nimittäin siltä, että meiltä löytyy sellaisiakin poliittisia päättäjiä, jotka ovat hakemalla hakemassa ikään kuin aukkoa siihen, että voitaisiin siirtää päätöksentekoa Euroopan tasolle määräenemmistöllä tehtäväksi. Toki perustuslakia tulkitsemalla saattaa tällaisiakin mahdollisuuksia löytyä, mutta viime kädessä, kuten sanoin, kysymys on poliittisesta ratkaisusta, ei perustuslakikysymyksestä, halutaanko antaa määräenemmistöä Euroopan maille vai halutaanko pitää Suomessa päätöksentekoa. Suomen ääniosuus nimittäin olisi määräenemmistöpäätöksissä vain 1,8 prosenttia, ja jokainen ymmärtää, että menettäisimme käytännössä vaikutusmahdollisuuden päätöksenteossa. Ehdotetut muutokset tarkoittaisivat, että Suomelle voisi tulla miljardiluokan lasku maksettavaksi, vaikka emme siinä nimenomaisessa tapauksessa olisikaan päättämässä siitä tai edes vaikuttamassa tosiasiassa millään tavalla siihen päätökseen. Siis määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen olisi Suomen kannalta erittäin haitallista ja kohtalokasta ja voisi vaarantaa pahimmassa tapauksessa kansalaistemme hyvinvoinnin.

Arvoisa puhemies! Euron ja Suomen talouden pelastaminen on vaatinut ja vaatii jatkossakin kansainvälistä yhteistyötä. Tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa keskeisen vallan luovuttamista maamme ulkopuolelle. Perustuslakia on tulevaisuudessakin tarkoin noudatettava. Eduskunnan vallasta päättää talousarviosta, eli valtiomme tuloista ja menoista, on pidettävä tiukasti kiinni. Vaikka ponnisteluja euron pelastamiseksi tulee jatkaa, kuten täällä on monesti todettu jo puheenvuoroissa, ei sitä tule tehdä hinnalla millä hyvänsä. Nyt ovat tulleet rajat vastaan. Olemme tulleet Euroopan unionin kehityksessä ikään kuin taitekohtaan. Itsemääräämisoikeutta ollaan pala palalta, aivan kuin viipale viipaleelta, viemässä Euroopan tasolle. Olemme liukumassa ikään kuin vahingossa kohti tiivistyvää liittovaltiota. Tämä ei ole Suomen etu eikä suomalaisten etu, ja se on estettävä.

Arvoisa puhemies! Viime kädessä perustuslakikaan ei meitä pelasta, jos meiltä poliitikoilta ei löydy viisautta. Nyt sitä todella tarvitaan.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi palautan mieliimme euroaikana kehittyneen vientimme lähihistorian.

Vuonna 2002 vientimme oli noin 45 miljardia euroa, josta se kasvoi vuoteen 2008 mennessä noin 70 miljardiin euroon. Maamme ja euroalueen ulkopuolelta tulleen finanssikriisin seurauksena romahti vientimme 2009 takaisin noin 45 miljardiin euroon kasvaen jälleen tämän vuoden aikana noin 60 miljardiin euroon. Vika ei siten todellakaan ole eurossa vaan sen holtittomassa käytössä, kuten edustaja Sipilä osuvasti ilmaisi. Suomi on toiminut, kiitos ehkä 90-luvun oman taantumamme, viisaasti koko euroaikansa. Suomen hyvinvoinnista lähes puolet tulee nykyään maamme viennin seurauksena. Viennin kasvulla onkin ollut ratkaiseva osuus Suomen nousussa yhdeksi parhaista euromaista.

Eurolla on, kuten jokaisella asialla, sekä hyvät että huonot puolensa. Nyt euroalueen vastuuttomat maat ovat menollaan tuoneet pintaan yhden sen huonoista puolista. Niin ei kuitenkaan ole kovin järkevää samalla unohtaa sen hyviä puolia, vaan pitää etsiä kaikin keinoin ratkaisuja, joilla tehdään eurosta entistä ehompi ja koko Euroopasta kilpailukykyisempi. Se olisi tosin ilman tätä kriisiäkin muutoin edessä. Ainoastaan valuuttaunionia kehittämällä ja päätöksentekoa parantamalla ja päätöksissä paremmin pysymällä voimme pärjätä tässä kansainvälisessä työnjaossa, sillä työnjaostahan tässä on kysymys. Meidän ja koko Euroopan on syytä lisätä omaa osuuttamme maailman rakentamisessa. Vain siten voimme maksaa Suomessakin kohta liian suureksi paisuvan velkamme ja tulevaisuuden haasteet Suomen ja koko Euroopan vanhentuessa.

Itse edustan sitä näkemystä, että euron pelastamisessa päätöksenteon tulisi olla nykyistä nopeampaa ja jämäkämpää. Näyttää nimittäin siltä, että sekä Euroopan poliitikkojen että keskuspankin päätökset viime viikon lopulla eivät olleet riittäviä estämään talouden tai rahamarkkinoiden heikkoutta. Vaikka EKP ostikin viime viikolla yli 600 miljoonan edestä bondeja, se ei antanut indikaatiota volyymin kasvusta, ja jopa Ranska näyttää alistuneen luottoluokituksen ehkä kahden pykälän laskuun, ja valitettavasti Ranskan putoaminen kolmen A:n luokituksesta tulee nostamaan valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin rahoituskustannuksia ja siten vaikeuttamaan koko stabilointiprojektia. Huolimatta USA:n massiivisesta tuplavajeesta korostui dollarin asema turvasatamana viime viikon jälkeen, kun talousuutiset Atlantin eri rannoilla olivat varsin erilaisia. Euroopan osalta stabilointiprojektin takkuisuus näyttää selvältä, ja aikataulu tullee edelleen venymään.

Euroalue ja Eurooppa eivät ole kuitenkaan talousahdingossaan yksin. Sama näyttää koskevan nyt myös kehittyviä maita. Kehittyvien maiden orastavasta heikosta näkymästä vastasi tällä kertaa Intia sen valuutan valuessa nyt kaikkien aikojen matalimmalle tasolle sen jälkeen, kun maa tiedotti teollisuustuotantonsa heilahtaneen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen reilusti yli 5 prosenttia miinukselle.

Arvoisa puhemies! Elämme nyt vaarallisia aikoja. Sen vuoksi meidän täällä Suomessa ja myös Euroopassa on etsittävä yhteisiä näkemyksiä todennäköisesti edessä olevan taantuman, ja väärin toimien myös laman, torjunnassa. Joka tapauksessa Euroopan on syytä vahvistaa itseään ja yhtenäisyyttään maailman keskusten keskinäisessä kilpailussa. Oleminen mukana osana ratkaisua on parempi kuin oleminen osa ongelmaa.

Sen verran olen elämässä oppinut, että ei kannata käyttää sellaista arvovaltaa, jota itsellä ei ole. Esimerkiksi sijoittajavastuu on aina toteutunut ja toteutuu nytkin automaattisesti. Siksi sijoittajista onkin nyt pulaa. Sen käden pureminen ei auta mitään.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama viikko sitten täällä moitin lehdistöä ja sen laatua sen pyrkiessä valvomaan demokratian toimintaa, ja täytyy sanoa, että olen edelleen samaa mieltä lehdistöstä varsinkin seurattuani sitä, millä tavalla tätä eurokriisin kehittymistä ja siitä käytyä poliittista keskustelua Suomessa raportoidaan lehdissä. Kirjoitetaan tapahtumista, ilmiöistä, mitä itse nähdään, mutta analyysiä on todella vaikea löytää suomalaisesta lehdistöstä.

Tällä kertaa ajattelin kyllä moittia meidän poliittista järjestelmäämme siitä, kuinka laaduttoman huono se tällä hetkellä on. Täytyy antaa tunnustusta välikysymyksestä. Välikysymys on tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin, perusteellisesti tehty. Siitä tunnustus. Mutta sitten keskustelu täällä salissa, keskustelu koko kriisin ympärillä: Ei ole lainkaan älyllistä keskustelua Suomessa. Täällä keskustellaan aivan lillukanvarsista, kun muualla keskustellaan ihan aidosti asiasta, ja täällä perussuomalaiset johdattavat koko tätä kööriä hyvin populistisesti, luodaan tuntemuksia, joissa asetetaan muu maailma Suomea vastaan, ja muu porukka täällä seuraa perussuomalaisia samassa veneessä. Täytyy sanoa, että se ei kyllä anna kovin hyvää kuvaa suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä.

Täytyy sanoa, että kun on ajatellut näin, että poliittisen järjestelmän pitää ohjata markkinavoimia, tässä alkaa olla vähitellen sitä mieltä, että markkinavoimat ovat ainoat, jotka ovat oikeassa, ja alan luottaa markkinavoimiin. Silloin kun markkinavoimat toimivat, silloin jokainen meistä miettii, laittaako säästönsä Kreikkaan, Italiaan vai Nordea Pankkiin. Silloin jokainen toimii vastuullisesti. Täällä salissa voi toimia ihan millä tavalla tahansa. Ajatus ei ole välttämättä ensi sijassa vastuu, vaan se, millä tavalla menestytään seuraavissa vaaleissa. Onneksi meillä markkinavoimat ohjaavat vähän tätä Eurooppaa ja vievät sitä vihdoinkin oikeaan suuntaan. (Pentti Kettunen: Onko edustaja sitä mieltä, että jos kokoomusta peesataan, niin se on hyvä?) — No, kokoomusta kaikkien pitäisi peesata. Silloin oltaisiin ihan oikealla linjalla ja kriisit kyettäisiin ratkaisemaan alta aikayksikön.

Sitten täällä demarit kertoivat, että pankit ovat syyllisiä tähän koko kriisiin. Täytyy sanoa, että tämä syyllisten löytäminen muualta kuin itsestä on kyllä vasemmistossa aina osattu, ja tässäkin tapauksessa siitä on kysymys. Jos aloitetaan siitä, että jos olen ollut vaikka suomalaisen pankin sijoitusjohtaja ja olen sijoittanut viisi vuotta sitten Kreikan lainoihin rahaa ja kun kaikki tässäkin salissa ovat vakuuttaneet, että euro säilyy, se on ikuinen ja euro pitää huolta siitä, että kaikki maat ovat luottokelpoisia, se on johtanut nämä poliittiset puheet siihen, että Kreikan korot ovat olleet lähestulkoon samalla tasolla kuin Saksan korot. Ja pankit ovat luottaneet, että rahansa saa aina takaisin. No nyt, jos mennään sanomaan, että olitte te hölmöjä viisi vuotta sitten, että te ette oivaltaneet, että Kreikka voi kaatua, niin täytyy sanoa, että kyllä syytös on poikkeuksellisen vastuuton tältä osin.

Ketkä tässä ovat syyllisiä? Ne ovat niitten maitten poliitikot, jotka eivät ole kyenneet pitämään taloutta tasapainossa, ja maat voidaan nimetä hyvin selkeästi, ja se lista alkaa Kreikasta mutta jatkuu sitten Italiaan. No, Italiassa velka ei ole kasvanut, se on samalla tasolla kuin se oli silloin loppupuolella, mutta Espanjassa ja Irlannissa on sillä tavalla, että se johtuu osittain sitten pankkikriisistä, pankkikuplasta tai kiinteistökuplasta näissä maissa. Tietysti siinä lähtökohta on ollut kohtalaisen hyvä, mutta maat joutuvat jossain määrin valtion toiminnasta johtumattomista syistä, osittain johtuneista syistä tilanteeseen, jossa velkaantuminen hyvin nopeasti kasvaa. Sen voi sanoa, että kyllä ne ovat poliitikot, ja Kreikassa on ollut sosialistihallitus viimeksi. No, Italiassa on ollut Berlusconi — tältä osin täytyy sanoa, että luottamus ei ole välttämättä kauhean suuri — Espanjassa vasemmistolaiset. Tässäkin salissa, kun täällä keskustelua käydään, vasemmisto on sitä mieltä, että rahaa on vaikka kuinka paljon jakaa kaikille, ja onneksi markkinavoimat on nykyään se viimeinen, joka kertoo sosialisteillekin, että nyt tämä rahan jakaminen loppuu ja nyt pitää löytää tasapaino. (Pentti Kettunen: Berlusconihan on kokoomuksen hyvä ystävä!)

Sitten, ihan jos mennään tähän eurojärjestelmään, silloin 97, kun eduskunnassakin käsiteltiin asiaa, niin silloinhan oli epäilyjä, varsinkin amerikkalaiset professorit hyvin kriittisiä, ja välikysymyksessäkin on tuotu tätä seikkaa esille. Silloin pelättiin epäsymmetristä šokkia. Oikeastaan semmoista šokkia ei ole tullut, mutta se täytyy sanoa, että se Euroopan keskuspankin korko, kun se menee aika pitkälti Saksan ja Ranskan talouden mukaan, on ollut jossain määrin epäsopiva Portugalille, Suomelle. Silloin, kun meillä on ollut vahva kasvu, koron olisi pitänyt olla korkeampi ja kasvua olisi pitänyt jonkin verran hillitä. Täytyy sanoa, että se ei ole missään Euroopan maassa tähän mennessä aiheuttanut kovin pahoja ongelmia, että korkotaso aina ei ole välttämättä optimaalinen kullekin markkinalle, mistä on kysymys.

Olennaiset seikat ovat ensinnäkin korkoriski, ja tältä osin täytyy sanoa, että sitä ei ole ollut valtioitten lainoissa ja se on pakko saada jollakin tavalla näihin valtioitten lainoihin mukaan. Toinen on sitten vaihtotase, sen riskin puuttuminen. Aikaisemmin, jos valtiolta loppuivat rahat sen takia, että ostettiin enemmän ulkomailta kuin sinne vietiin, niin siinä tilanteessa aina päädyttiin tilanteeseen, jossa rahat loppuivat kassasta, ja silloin jouduttiin sitten tekemään joitakin välttämättömiä toimenpiteitä. Nyt tässä tilanteessa ei enää ole tämä tilanne, vaan joudutaan toimimaan sillä tavalla, että keskuspankki rahoittaa, ja tämän signaalin poistuminen on virhe, ja tähän täytyy jossakin vaiheessa palata. Joku korvaava elin pitää löytyä.

Arvoisa puhemies! Pyydän kohta uuden puheenvuoron ja jatkan tätä puheenvuoroani.

Arvoisa puhemies! Jatkan sitten puheenvuoroni loppuun asti. Hyvä. — Mitä täytyy tehdä, on se, että meidän täytyy rakenteita korjata, ja oikeastaan komissio ei ole kovinkaan hyvin ymmärtänyt sitä, että näihin rakenteisiinkin järjestelmän osalta pitää puuttua. Jossain vaiheessa Euroopan unioninkin piirissä pitäisi ymmärtää, että on rakenteellisia heikkouksia eurossa ja ryhtyä sitten toimenpiteisiin.

No, sitten rakennekorjauksia ollaan esittämässä sillä tavalla, että tämä kuripaketti on askel oikeaan suuntaan, mutta se auttaa vasta tulevaisuudessa, mutta tietysti se luo luottamusta markkinoihin ja pitää huolta siitä, että ei välttämättä semmoisia ongelmia, joita meillä nyt on syntynyt, tulevaisuudessa ainakaan yhtä nopeasti synny.

Kuripaketin osalta täytyy miettiä, että kun me puhumme tästä päätöksentekojärjestelmästä pysyvässä vakausmekanismissa ja yksimielisyysvaatimuksesta, niin oikeastaan aika paljon olennaisempi on tämä kuripaketti. Siinä aidosti sitten jo aletaan puuttua parlamenttien kansalliseen päätösvaltaan. Viime kädessä ei, mutta kun tulee sitten sakkoja, muita sanktioita, niin sitten voi kysyä, missä määrin budjettivaltaa rajoitetaan. Tämä on sitten asia, jota varmaan on periaatteelliselta kannalta eduskunnassakin aikanaan syytä tarkoituksenmukaisesti pyrkiä pohtimaan.

Nämä korkoerot: Jos ajatellaan sitten, että valtiot eivät maksa asianmukaista korkoa, niin kun täällä puhutaan transaktioverosta, että pankkien pitäisi maksaa, jolla tietysti karkotetaan kaikki sijoittajat pois Euroopasta, jos näin tehdään, niin oikeastaan tämä transaktioverohan pitäisi laittaa valtioille. Eli laitettaisiin sillä tavalla, että Saksan korko, ja sen päälle jokainen valtio maksaisi, sanoisiko, alijäämänsä ja sitten kokonaisvelkansa yhteisenä kertoimena jonkun summan, joka raha tuloutettaisiin eurooppalaiseen vakuusrahastoon, josta sitten näitä valtioita tulevaisuudessa pelastettaisiin. Sillä tavalla pidettäisiin huolta siitä, että valtiot maksavat kunnon korkoa, joka myöskin heijastaisi sitä riskiä, jos toisaalta sitten luvataan se, että euromaat pitävät nämä maat kuitenkin viime kädessä aina likvideinä ja pystyssä.

Sitten näitten alijäämien rahoittamisen osalta sinne pitää joku raja laittaa, jossa tilanteessa Euroopan keskuspankki toteaa, että pankkijärjestelmää tietyssä maassa ei enää rahoiteta, vaan aletaan supistaa sitä rahoitusta, jolla tavalla pakotetaan valtio sitten omiin toimenpiteisiin, jos se ei itse ymmärrä, että sen pitää tehdä sisäinen, rakenteellinen devalvaatio, jossa palkkoja lasketaan ja kaikkien kustannusten hintaa selvästi alennetaan.

Puhemies! Pitää kuitenkin muistaa, että eurosta on suuria etuja, ja yksi on ensinnäkin vakaus, minkä se on luonut tälle alueelle. Se on luonut merkittävää vakautta, joka on toiminut runsaan 10 vuoden ajan. Ja kauppa toimii euromaitten välillä selvästi paremmin siitä syystä, että kun käytetään samaa valuuttaa, kauppa on helpompaa ja kilpailu myöskin tehostuu.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että kun tämän akuutin kriisin ratkaisua ajatellaan, on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: pitää järjestelmä pystyssä tai purkaa euro. Täytyy sanoa, että jos me vapaaehtoisesti yritämme sen euron purkaa, sen kustannukset ovat kyllä äärimmäisen suuria: meillä on täysi kaaos eurooppalaisilla rahamarkkinoilla, meillä on täysi kaaos kaikkien valtioitten taloudessa, ja se lasku on poikkeuksellisen suuri. Täytyy sanoa, että voidaanhan sekin polku, exit-polku, sitten tehdä, mutta se ei ole missään tapauksessa ongelmatonta.

Ihan jos vielä katsotaan niitä toimenpiteitä, joita nyt ollaan tekemässä, niin tietysti linja sinänsä lähtökohtaisesti on kyllä oikea, vaikka näihin, kuten sanoin, rakenteisiin pitää puuttua, joista aikaisemmin mainitsin. Ensinnäkin velallismaiden pitää laittaa taloutensa kuntoon, ja niin kuin me näemme, Irlanti, aika hyvin Portugali ovat laittaneet talouttaan kuntoon. Kreikka on se maa, joka ei ole lainkaan solidaarinen muille eurooppalaisille valtioille, joka on päästänyt oman taloutensa hunningolle. Kreikkaa voidaan hyvin vahvasti syyttää siitä, että olemme tänä päivänä siinä tilanteessa, missä olemme, mutta Italiassakin heinäkuussa päätettiin tehdä säästöpaketti, sitten todettiin, että se ei ollutkaan ihan totta, mitä haluttiin tehdä. Annettiin väärä kuva, ja luottamus sen johdosta syksyllä vahvasti hävisi. Tässä suhteessa on tärkeää, että nämä tietyt keskeiset maat pitävät huolta omasta taloudestaan, mutta se edellyttää myöskin — koska Ranskaan kohdistuu tiettyjä riskejä — että Ranska tekee myöskin merkittävän säästöpaketin, ja se paketti, mikä siellä on tehty, on kohtalainen mutta ei välttämättä riittävän suuri.

Kuripaketti, kuten mainitsin, on erittäin hyvä, mutta täytyy sanoa vielä, että kannattaa aika tarkkaan vielä katsoa niitä elementtejä. Sielläkin pitäisi olla sillä tavalla, että tiettyjä seikkoja laukeaa automaattisesti, eikä niin, että määräenemmistöllä voidaan päättää siitä, että ne eivät astu voimaan, koska näissä määräenemmistöpäätöksissä on tiettyä ongelmaa aina kuitenkin kussakin tilanteessa.

Sitten likviditeetin säilyttäminen. Tärkeätä on se, etteivät vain valtiot anna luottoa, vaan yksityiset sijoittajat pitäisi pitää markkinoilla. Tietysti mitä enemmän heille laittaa rasitteita, transaktioveroja ja riskin kasvattamista, sitä vaikeampi heitä on pitää ja sitä enemmän se merkitsee sitä, että jäsenmaat joutuvat sitten rahoittamaan suoraan näistä vakuusrahastoista.

Erittäin hyvä tässä ratkaisussa on se, että nyt vihdoinkin Kansainvälinen valuuttarahasto saadaan vielä kattavamminkin mukaan. Se helpottaa ratkaisua siitä syystä, että sillä on kuitenkin etusija. En ole ihan vakuuttunut siitä, kuinka hyvin nämä pysyvän vakausmekanismin etusijasäännökset toimivat, mutta Kansainvälisen valuuttarahaston osalta tilanne kuitenkin toimii aina. Siinä on myöskin se mahdollisuus saada ulkopuolisia, kuten täällä jo tänään aikaisemmin todettiin, kun mailla on ylijäämää. Voi sanoa, että kun Kansainvälinen valuuttarahasto lainaa, niin se on riskitöntä, plus sen lisäksi sitten tässä tapauksessa se menee hyvään tarkoitukseen, kun se menee Euroopan vakauttamiseen, ja Kansainvälinen valuuttarahasto on erittäin tiukka, mikä siinä suhteessa auttaa, että silloin myöskin kohdemaitten on pidettävä paremmin huolta taloudestaan.

Mitä tulee sitten tähän pysyvään vakausmekanismiin, niin tältä osin täytyy sanoa, että minusta on täysin selvää ja Merkel ja Sarkozy ovat oikeassa, että tämmöisessä vakausmekanismissa kaikki päätöksenteko ei voi olla yksimielistä päätöksentekoa. No, siellä osa päätöksistä ei vaadi yksimielisyyttä, mutta pitää katsoa, mikä on semmoista, mikä pitää olla yksimielisyyden takana. Se on selvä, että sitä enimmäismäärää — nyt se on siellä perussopimuksessa 700 miljardia euroa — sitä ei voida kasvattaa. Se on olennainen osa perussopimusta, ja siihen pitää saada kaikkien maitten hyväksyntä.

Sitten voidaan myöskin miettiä, mikä on ehkä tarkoituksenmukaista, että aina kun otetaan uusi väline, esimerkiksi ennakollinen valtion velkakirjalainojen ostaminen, niin se pitää tehdä yksimielisellä päätöksellä, tai jos ryhdytään pankkeja tukemaan, se pitää tehdä yksimielisellä päätöksellä. Mutta sitten kun nämä raamit on annettu, sen jälkeen pitää olla mahdollisuus tehdä päätöksiä. Minä nyt otan yhden esimerkin.

Täällä oltiin viemässä viime vaalikaudella semmoista eduskuntavaalilakiesitystä lävitse, jossa alle 3 prosentilla ei päässyt eduskuntaan, ja Suomen osuus tässä pysyvässä vakausmekanismissa on 1,8 prosenttia. Eli 3 prosentilla ei pääse edes eduskuntaan, mutta me olemme sitä mieltä, että 1,8 prosentilla meidän pitää olla päättämässä asioista ja estämässä kaikkia päätöksentekijöitä. Sarkozyä ja Merkeliä kun on moitittu, että he tekevät ehdotuksia, siis tekevät ehdotuksia, eivät päätä, mutta he kuitenkin maksavat puolet tästä koko laskusta, 50 prosenttia, niin että aika kohtuullista, että he tekevät ehdotuksia, ja minusta ne ehdotukset ovat varsin järkeviä, mitä he ovat tehneet. Ja mitä eduskunnassa esitetään, niin ne eivät ole ollenkaan niin järkeviä mielipiteitä kuin Merkelin ja Sarkozyn mielipiteet tältä osin.

Arvoisa puhemies! Tärkeätä on se, että kriisi nyt pyritään ratkaisemaan. Aina kysymys on se, että pitää tehdä kerralla riittävän iso paketti, jolla osoitetaan, että nyt on todellinen ratkaisun paikka kyseessä ja nyt se ratkaisu syntyy. Nyt on tehty pieniä paketteja, jotka eivät ole saaneet riittävää uskottavuutta. Tietysti aina joudutaan sitten keskustelemaan, edellyttääkö se sitä, että jonkin maan osalta päädytään sitten likvidaatiotilanteeseen, ja siihen liitettyinä sitten tietyillä seuraustoimenpiteillä katsotaan, että nyt se kriisi on ratkaistu ja tästä mennään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että luottamukseni eduskuntaan tässä asiassa päätöksenteossa ei ole kovinkaan vahva. Kriisi pitää ratkaista, eikä keskustella siitä, mitä viime vaaleissa sanottiin ja pidetäänkö niistä vanhoista lupauksista kiinni, vaikka se uhkaa meidän hyvinvointiamme ja työllisyyttämme.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi on pakko sanoa, että ei hätää, oma puheenvuoroni ei tule kestämään kuin murto-osan edustaja Sasin loistavasta puheenvuorosta.

Salissa on käyty tänään varsin värikästä keskustelua, eikä sanoja ole säästelty omaa näkemystä puolustettaessa. Oppositiosta on ehditty ehdottaa jopa vasemmiston suuntaan harakiriäkin. Poliittisista näkemyseroista huolimatta haluan kuitenkin uskoa, että meidän kaikkien yhteinen tavoitteemme on turvata Suomen talous ja työpaikat. Vain näin voimme säilyttää suomalaisen hyvinvointivaltion myös tuleville sukupolville.

Keinot tähän kuitenkin tuntuvat eroavan radikaalisti toisistaan, kuten olemme taas tänään useaan otteeseen saaneet havaita ja kuulla. On valittava avoimen ja tulevaisuuteen katsovan Suomen tai sulkeutuneen ja taantuneen Suomen välillä. On valittava eurooppalaisen Suomen tai impivaaralaisen Suomen välillä. Oma valintani on luonnollisesti avoin ja eurooppalainen Suomi, vaikka valinta vaatiikin välillä vaikeita päätöksiä. Tätä on kuitenkin poliittinen vastuunkanto.

Mielestäni on Suomen ja kaikkien suomalaisten etu, että vastustuksen ja valittamisen, jopa ylimielisyyden sijaan teemme hartiavoimin töitä talouskriisin ratkaisemiseksi. Se tarkoittaa rahaa maksavia väliaikaisia kriisirahastoja, jotta saamme pidettyä akuutin kriisin hallinnassa. Lisäksi se tarkoittaa pysyvän vakausmekanismin tarpeellisuutta. Työtä on tehtävä erityisesti silloin, kun ajat ovat vaikeat eikä työtehtävä välttämättä mieluinen. On yksinkertaisesti ymmärrettävä, ettei hyvinvointimme tule milloinkaan ilmaiseksi. Eurooppaministeri Alexander Stubbin sanoin: you can’t have your cake and eat it too.

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että vaikeat tukiratkaisut tuntuvat suomalaisista epäoikeudenmukaisilta, ja on täysin aiheellista kysyä, miksi maksaa toisten holtittomasta elämästä aiheutunutta laskua. Mutta uskokaa, ei kukaan tee näitä päätöksiä hymyssä suin vaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että välttyisimme entistä ikävämmiltä seurauksilta.

Jotta kriisi ei tästä enää etenisi, otettiin viime viikon EU-johtajien huippukokouksessa askel oikeaan suuntaan, ja hyvä niin. Yhteisiä pelisääntöjä alettiin tiukentaa ja korjata. Se on ainoa oikea tie kriisin todelliseen ratkaisuun eli luottamuksen palauttamiseen ja kansantalouksien tervehdyttämiseen. Tulokseen pääsemiseksi vaaditaan väliaikaisten kriisitoimien ohella siksi myös pidempiaikaisia ratkaisuja.

On välttämätöntä, että rohkeita poliittisia päätöksiä uskalletaan tehdä Suomessa myöskin jatkossa. Halvaantunut päätöksenteko tai pään kääntäminen pensaaseen mörköjä huudellen ei palvele isänmaan etua. Vain olemalla täysivaltaisena euromaana mukana vahvemman Euroopan rakentamisessa voimme turvata suomalaisen työn, yrittäjyyden ja hyvinvoinnin jatkumisen tulevaisuudessa. Se on todellista välittämistä ja vastuunkantoa.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Pelkonen tässä edellä, minäkin olen pannut merkille, että tänään välikysymyksen pohjalta käydyssä keskustelussa on oltu harvinaisen yksimielisiä siitä, mihin pyritään. Euroalueen velkakriisi olisi hoidettava siten, että vauriot Suomen taloudelle olisivat mahdollisimman vähäiset. Samalla meistä kaikki tai ainakin suuri enemmistö on sitä mieltä, että Suomen itsemääräämisoikeus olisi säilytettävä niin laajana kuin mahdollista.

Olemme myös varsin yksimielisiä siitä, miten tähän tilanteeseen on tultu. Tosin painotuksissa kriisin todellisista syistä on ollut jonkin verran eroa havaittavissa. Ainoa suurempi erimielisyys liittyy kriisin hoitokeinoihin. Kuka meistä on oikeilla jäljillä? Historia tulee sen jossain vaiheessa osoittamaan. Joka tapauksessa meillä on vielä useampia mahdollisuuksia hoitaa tämä asia kuntoon. Avaimet ovat meillä.

Peruskysymys mielestäni kuuluu: onko parempi päästää kriisi purkautumaan, vai päästäänkö pienemmin vaurioin hoitamalla ensin akuutti luottamuspula ja rahoituskriisi pois päiväjärjestyksestä ja sen jälkeen korjaamalla velkakriisin syyt hallitusti? Molemmat vaihtoehdot tulevat maksamaan jotain. Kuinka paljon, se on tässä vaiheessa mahdoton täysin luotettavasti sanoa.

Oleellista mielestäni on se, että kriisin hoitaminen järjestelmän romahtamisen tai purkamisen kautta johtaa kaaokseen, kuten tässä edustaja Sasikin totesi, ja sitä kautta selvästi suurempiin riskeihin rajun poliittisen kriisin syntymisestä. Tämä mielestäni kallistaa vaa’an selkeästi hallitun kriisinhoidon puolelle. Kyse ei siis ole pelkästään rahasta tai siitä, kuka maksaa ja kuka takaa. Kyse on myös mitä suurimmassa määrin lopulta Euroopan ja Suomen turvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Talousongelmia on sittenkin paljon helpompi ja miellyttävämpi hoitaa kuin turvallisuuskriisiä. Euroopan turvallisuutta emme tässä savotassa voi uhrata.