Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys käsittelee erittäin tärkeää asiaa: eriarvoisuutta sekä pienituloisten toimeentuloa — ja sitä kautta koko suomalaisen yhteiskunnan eheyttä.

Välikysymyksessä luetellaan paljon lukuja. Tärkeämpää on kuitenkin muistaa, että kaikkien lukujen takana on yhtä monta ainutlaatuista elämäntilannetta. Kaikkien pitää tilanteesta riippumatta voida kokea, että tässä maassa on mahdollisuus yrittää sekä oikeus epäonnistua ja elää turvallista elämää. Siihen tarvitaan 1) yksityisen sektorin menestystä, jotta työpaikkoja riittää, ja sitä kautta myös resursseja yhteisen hyvän rakentamiseen, 2) julkista sektoria rakentamaan turvaverkkoja erilaisiin elämäntilanteisiin ja 3) niin sanotun kolmannen sektorin eli järjestöjen ja yhteisöjen työtä sekä meidän kaikkien välittämistä toisista ihmisistä.

Mahdollisuuksien luominen tarvitsee tuekseen tasapainoisen talouden. Vuonna 2009 Suomen bkt rojahti. Emme ole toipuneet pudotuksesta vieläkään. Hallitus on joutunut tekemään kipeitä päätöksiä velkaantumisen taittamiseksi. Näin tehdään, jotta emme eläisi tulevien sukupolvien piikkiin. Teemme näin myös siksi, että velkaantumisen taittaminen on edellytys kestävälle hyvinvoinnille. Ellei talouden perusta pidä, hyvinvoinnin turvaverkot eivät auta. Hallitus on tehnyt sopeutustoimia noin 6,5 miljardilla eurolla vuoden 2018 tasolla. Nämä toimet tuntuvat kaikkien suomalaisten kukkarossa: sähkölaskussa, palkkakuitissa, bensapumpulla ja kuntien palveluissa. (Kauko Tuupainen: Eläkkeissä!) On vain yksi Suomen kansa, joka maksaa verot ja nauttii tulonsiirroista ja palveluista. Kaikki suomalaiset joutuvat osallistumaan talouden tasapainottamiseen tavalla tai toisella. On kuitenkin myös niin, että jos emme tekisi näitä kipeitä päätöksiä, velkataakan maksajiksi joutuisivat huomisen suomalaiset — omat lapsemme ja lastenlapsemme.

Arvoisa puhemies! Vaikka talous haastaa, emme ole lannistumassa. Hallituksen tavoitteena on avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi. Avoin Suomi tarkoittaa muun muassa sitä, että luomme positiivista tulevaisuudennäkymää kaikille lapsille ja nuorille perheen asuinpaikkaan, tulotasoon tai muihin taustatekijöihin katsomatta. Tässä on erityisen tärkeää panostaa koulutukselliseen tasa-arvoon ja reiluihin oppimisen mahdollisuuksiin. Suomalainen koulutus on syystä maailmanmaineessa juuri tasa-arvoisuutensa vuoksi. Sivistyksellä on arvo sinänsä, ja korkeatasoisen osaamisen avulla me suomalaiset menestymme maailmalla. Koulutus- ja osaamistason nosto onkin oleellista paitsi kansallisen kilpailukyvyn myös eriarvoistumisen torjumisen näkökulmasta. Jokaisella on oltava mahdollisuus osallistua opintoihin kykyjensä ja motivaationsa perusteella taustoistaan riippumatta. Siten saavutetaan parhaita tuloksia sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta.

Hallitus on painottanut koulutuspolitiikassaan työtä eriarvoistumista vastaan. Hallituksen tavoitetta on toteutettu muun muassa luomalla aivan uudenlainen avustusmuoto koulujen välisten erojen kaventamiseen. On haluttu tukea nimenomaan niiden koulujen toimintaedellytyksiä, joiden sijaintialueilla koulutuksellinen huono-osaisuus on yleisintä. (Pietari Jääskeläinen: Leikataan 1,5 miljardia!) Koulupudokkuuden vähentäminen on hyvin tärkeää koulutus-, työllisyys- ja eriarvoisuuden estämisen politiikkaa. Tätä hallituksessa on pohdittu paljon, ja ensi vuoden budjettiin on tulossa useita toimia syrjäytymisvaarassa olevien nuorien tukemiseen. Syrjäytymisen ehkäisy on malliesimerkki siitä, että lukujen pöytään lyöminen ei paljon auta — tuen räätälöinti jokaiselle sopivaksi sen sijaan auttaa. Tähän voidaan tarvita esimerkiksi koulutusta, nuorisotyötä, työllisyystoimia tai sosiaali- ja terveysalan osaamista, sitä, että viime kädessä aina löytyy se, joka tukee eteenpäin vaikeassa tilanteessa, se, joka välittää. On tärkeää keskittyä pulmien ennaltaehkäisyyn. Korjaavat toimet tulevat aina kalliimmiksi sekä inhimillisesti että talouden näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Oikeudenmukainen Suomi tarkoittaa muun muassa sitä, että vaikeissa mutta välttämättömissä talouden sopeutuspäätöksissä kiinnitetään erityistä huomiota heihin, jotka tarvitsevat eniten tukea. Kyse ei ole pelkästään etuuksiin käytetystä euromäärästä, vaan myös esimerkiksi siitä, että palvelut toimivat ja ovat avoimia kaikille. Esimerkiksi paljon keskustellun sote-uudistuksen tavoitteet ovat niin tärkeät, ettei periksi kannata antaa, vaikkei työ aina helppoa ole ollutkaan. Uudistuksella tavoitellaan väestön terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta, sillä tavoitellaan yhdenvertaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koko maassa ja sillä tavoitellaan peruspalvelujen vahvistamista sekä kustannustehokasta ja vaikuttavaa palvelurakennetta. Yhdenvertaisten peruspalveluiden vahvistaminen koko maassa auttaa erityisesti kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa olevia. Siksi näitä vaikeita uudistuksia tehdään. Ei hallinnon vuoksi, ei politikoinnin takia, vaan siksi, että halutaan turvata jokaisen oikeus hyviin palveluihin.

Välikysymyksessä nostetaan esiin lapsilisiin kohdistuva säästö ja eläkeläisten asema. Lapsilisäsäästö pyritään toteuttamaan niin, että sillä olisi mahdollisimman vähän vaikutusta lapsiköyhyyden kasvuun ja sitä kautta lasten elämään ja asemaan yhteiskunnassa. Lapsilisään tehtävä säästö ei vaikuta lainkaan kaikkein pienituloisimpien perheiden taloustilanteeseen. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Lapsilisän pieneneminen lisää vastaavasti perheen toimeentulotuen määrää. Tämä on hallituksen selkeä arvovalinta: (Välihuutoja keskustan ryhmästä) kaikkein pienituloisimpia suojattiin tässä ratkaisussa. (Mauri Pekkarinen: Miten?) Lisäksi lapsiperheiden verotusta päätettiin keventää uudella verovähennyksellä, joka kohdentuu pieni- ja keskituloisille. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta myös eläkeläisille kohdennettiin tukea, vaikka välikysymys antaa muuta ymmärtää. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Hallitus toteuttaa eläketulovähennyksen, joka kohdistuu useammalle eläkeläiselle kuin esillä ollut takuueläkkeen korotus olisi kohdentanut. (Sirkka-Liisa Anttila: Ne on ne kaikkein heikompituloiset!) Muistutan myös, että jo vuoden 2012 alussa tehtiin perusturvan ja viimesijaisen toimeentuloturvan korotukset työttömyysturvaan, työmarkkinatukeen, toimeentulotukeen ja asumistukeen. Lisäksi työttömyysetuuksiin on tehty lukuisia parannuksia, kuten 300 euron suojaosa, jonka voi ansaita ilman, että se vaikuttaa työttömyysetuuden määrään, sekä luopuminen puolison tulojen huomioon ottamisesta työmarkkinatuen tarveharkinnassa. (Markku Rossi: Keskustan esitys!)

Kuten totesin, joka ainoa suomalainen joutuu osallistumaan talouden tasapainottamiseen. (Kauko Tuupainen: Köyhät kyykkyyn!) Mutta on oikeudenmukaista, että vaikeissa ratkaisuissa suojataan eniten heitä, jotka pystyvät vähiten vaikuttamaan omaan elämäänsä.

Arvoisa puhemies! Rohkea Suomi uskaltaa tehdä valintoja, joilla tulevaisuudennäkymiä muutetaan paremmiksi. Meillä ei Suomena ole syytä synkistellä ja vajota epätoivoon. Ei ole syytä panna luukkuja kiinni ja luovuttaa. Päinvastoin: tartutaan haasteisiin ja ratkotaan ne. Meillä on paljon vahvuuksia, kuten vahvaa osaamista ja korkea koulutustaso, kuten hyvä infrastruktuuri, kuten vakaa toimintaympäristö, kuten erinomainen kilpailukyky monella mittarilla. Vahvistetaan sitä, missä olemme jo vahvoja, ja parannetaan juoksua siellä, missä emme ole. (Sirkka-Liisa Anttila: Miksi vienti ei vedä?)

Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että työllistäminen on tehokkainta köyhyyden torjuntaa. Työ on myös parasta sosiaaliturvaa ja syrjäytymisen ehkäisyä. Olemme hallituksessa halunneet työllistää ja luoda työllistämisen mahdollisuuksia asunto- ja infraratkaisuilla koko Suomessa. (Mauri Pekkarinen: Miten on mennyt?) Näistä esimerkiksi Länsimetron jatkon ja Pisara-radan rakentamisen kytkeminen asuntorakentamisen lisäämiseen tarkoittaa miljardiluokan uusia investointeja. (Välihuutoja) Valtion omaisuuden myynnistä saatavalla 1,9 miljardilla eurolla kevennetään lainataakkaa ja panostetaan kasvuun, kuten koulutukseen ja yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kun autamme yrityksiä luomaan kasvua, saamme työpaikkoja. Rakennepoliittisessa ohjelmassa on lisäksi päätetty monista työmarkkinoiden toimivuutta lisäävistä ja rakenteellista työttömyyttä alentavista toimenpiteistä. Osa toimista on tehoaan jo osoittanut, osa on tulossa eduskuntaan tänä syksynä. Ja työ jatkuu. Hallitus on myös vahvasti tarttunut kysymykseen, mitä voimme työ- ja elinkeinohallinnon toimin ihan konkreettisesti ja yritystasolla asti tehdä, että tuemme työllistämisen ja työllistymisen mahdollisuuksia.

Meiltä on löydyttävä rohkeutta tehdä ratkaisuja koko maan hyvinvoinnin puolesta. Se edellyttää päätöksiä, jotka tukevat kasvua, työllisyyttä ja vakaata taloudenpitoa. Hyvät ehdotukset eivät katso hallituksen ja opposition välistä rintamalinjaa. Käydään tänään keskustelu, jossa etsitään yhdessä, rohkeasti eteenpäin katsoen ratkaisuja koko Suomen parhaaksi. (Paavo Arhinmäki: Kyllä! Perutaan nämä leikkaukset!)

Arvoisa puhemies! Paljon tehdään, mutta paljon on tehtävääkin. Suomen uuteen nousuun saaminen edellyttää lisää työtä, lisää tekoja ja lisää yhteen hiileen puhaltamista. (Keskustan ryhmästä: Vähemmän puhetta!) Olemme selviytyneet monista tilanteista ennenkin ja niin selviämme myös nyt. Tilanne ei ole helppo, mutta meillä riittää tahtoa ja kykyä viedä Suomea yhtenäisenä ja ehyenä eteenpäin. Me teemme sen yhdessä. — Kiitos.

Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! Kun jätimme tämän välikysymyksen eriarvoistumisesta ja pienituloisten toimeentulosta, sain ihmisiltä muutamia yhteydenottoja. Uskon niiden kuvaavan aika hyvin tuhansien suomalaisten tuntoja.

Heidi Kokkolasta kirjoittaa tähän tapaan: "Isä opetti aina, että kun oikein yrittää, niin kyllä se lopulta palkitaan. En enää oikein jaksa uskoa tähän. Me ollaan kyllä yritetty, ja meillä on oikein yrityskin sitä varten. Kerran se jo meni nurin, ja siitä jäi hirvittävät velat, mutta me ei lannistuttu, tai ei ainakaan minun mieheni. Hän perusti uuden yrityksen. Minä olen työtön ja odotan esikoistamme. Mutta syy miksi kirjoitan: Miten te kansanedustajat kuvittelette, että me pärjätään, jos lapsilisistä leikataan ja kotihoidon tuesta otetaan puolet pois? Ei minun mieheni voi jäädä kotiin lasten kanssa. Ihan totta Tuomo, me ei meinata jaksaa enää. Tehkää nyt hyvät ihmiset jotain!" Näin kirjoitti Heidi.

Ja hallitushan tekee. Se käy lapsiperheiden kimppuun ennennäkemättömällä tavalla leikkaamalla lapsilisiä. Tilalle se tarjoaa monimutkaista verovähennysjärjestelmää, joka ei auta kaikkein köyhimpiä, eikä se muuten auta Heidiäkään. Ja kun Heidi sanoo, ettei näitten leikkausten jälkeen tule toimeen, te, arvoisa hallitus, sanotte: Mene sosiaalitoimistoon. Sieltä saa, jos ei leikkausten jälkeen pärjää. Hallituksen päätökset ajavat perheitä hakemaan toimeentulotukea.

Tässä, pääministeri Stubb, meidän arvomaailmamme eroavat dramaattisella tavalla. Me haluamme saada ihmiset ylös, yrittämään, tulemaan toimeen, huolehtimaan itsestään, perheestään ja läheisistään. Eikä tässä vielä kaikki. Tässä se on sitten järjettömyyden huippu: Pakkokiintiöitte kotihoidon tuen eli kavennatte perheiden valinnanmahdollisuuksia ja pakotatte suuren osan perheistä puolittamaan tärkeän etuuden. (Timo Soini: Ei päätä eikä häntää!) Säästöjä ei synny. Kuntien menot kasvavat yli sadalla miljoonalla eurolla.

Onko vaihtoehtoja lapsilisän leikkaamiselle? (Keskustan ryhmästä: On!) On. Korotetaan tupakkaveroa 31 sentillä hallituksen esitykseen verrattuna ja lapsilisien leikkauksen voi perua saman tien. Tämä on tuntunut kelpaavan kokoomuslaisille, täällä salissa ainakin. Se kelpaa teille, ministeri Rinne. Kenelle se ei kelpaa?

Onko vaihtoehtoja kotihoidon tuen pakkokiintiöimiselle? (Keskustan ryhmästä: On!) On. Perutaan se ja tehdään yli sadan miljoonan euron kulusäästö päivähoitopuolelle. Tuetaan perheitä ja annetaan perheiden valita itse.

Puhemies! Paperisella kirjeellä minulle kirjoittaa Sonja tähän tyyliin (Hälinää) — kuunnelkaa nyt Sonjaa, hyvät ystävät — "Välillä oikein hämmästelen itsekin sitä, että olen jo eläkkeellä. Kaikki kävi hetkessä. Huomaat sen sitten, kun tulet vanhaksi. En minä kyllä mitään ulkomaanmatkoja tai hienoja illallisia kaipaa. Reilu 700 euroa ei ole paljon, mutta en tiedä, voinko pyytää sen kummempaa. Lastenlapsille haluaisin antaa vähän enemmän." Näin Sonja. Hän sanoo, ettei tiedä, voiko pyytää enempää. Minä olen sitä mieltä, että tätä maata rakentanut ihminen ansaitsisi vähän enemmän.

Valtiovarainministeri Rinne, tietojeni mukaan teillä oli mahdollisuus tehdä tärkeä parannus nimenomaan kaikista pienimpiin eläkkeisiin. Mutta ei, te valitsitte toisin. Se oli neuvottelutilanne, niin te sanotte. Vastaammeko siis Sonjalle, että se oli neuvottelutilanne? Minä en ainakaan haluaisi vastata näin.

Herra puhemies! Köyhyys koskettaa tavalla tai toisella noin 800 000:ta suomalaista. Pitkäaikaisesta huono-osaisuudesta kärsii noin 100 000 ihmistä. Työttömyyden kurimuksessa kamppailee henkilökohtaisesti tai perheenjäsenen kautta miljoona kansalaista. Köyhyys voi koskettaa ketä tahansa, missä tahansa, ja se saattaa olla pienestä kiinni. Köyhyydestä voi kärsiä yksin elävä, yksinhuoltaja, opiskelija, omaishoitaja, eläkeläinen, perheellinen, pätkätyöläinen, yrittäjä tai vakavasti sairastunut. Entistä useampi työssä käyväkin tulee taloudellisesti vain hädin tuskin toimeen. Lyhytaikaisen työsuhteen vastaanottaminen ei läheskään aina ole kannattavaa. Keskusta on laskenut eduskunnan tietopalvelun avulla, että hallituksen budjetti vie tavalliselta suomalaisperheeltä lähes tuhat euroa ensi vuonna. (Martti Korhonen: On se uskomaton summa!)

Mutta puheita ja päivittelyjä, arvoisat kollegat, niitä on kuultu jo tarpeeksi. (Ben Zyskowicz: Nimenomaan, teiltä!) Siksi keskusta esittää yhtenä ratkaisuna alueellista perustulokokeilua, mallia, jossa työn vastaanottamisesta tehtäisiin kaikissa tilanteissa kannattavaa. Meillä on nykyään sata erilaista Kelan hallinnoimaa sosiaalietuisuutta. Kun yhtä lisätään, se on auttamatta toisesta pois. Tämän ovat kansalaisetkin huomanneet, ja heidän on vaikea uskoa meidän poliitikkojen puheita siitä, että tätä ja tätä etuisuutta on nyt nostettu. Vaikea on uskoa, kun eurot lompakosta ovat kuitenkin huvenneet. Meidän pitää siis saada aikaan järjestelmätason muutoksia. Tehdään byrokratiaviidakosta ohuempi ja koko systeemistä selkeämpi ja läpinäkyvämpi, siis ihmisten ehdoilla toimiva.

Arvoisat kansanedustajat, on toinenkin järjestelmätason muutos, jolla köyhyyttä voidaan merkittävästi vähentää. Pitkässä juoksussa siitä voidaan päästä jopa eroon. Nykyisessä systeemissä korotettaessa perusturvaa korotetaan aina myös ansiosidonnaista turvaa. Eli kun korotat perusturvaa eurolla, ansiosidonnainen turva nousee kolmella eurolla. Kun meillä ei ole pohjatonta kassaa, ei köyhyyttä saada tällä menolla poistettua. Osa korotuksista pitäisi siis pystyä korvamerkitsemään niitä eniten tarvitseville, nimenomaan perusturvan parantamiseen.

Ammattiyhdistysliikkeen aikaansaamaan kytkökseen on yksinkertaisesti pakko puuttua, jos köyhyyttä halutaan poistaa, ja nyt kysymys enää kuuluu, halutaanko sitä köyhyyttä poistaa. (Ben Zyskowiczin välihuuto) — Kuka näitä asioita vastustaa, edustaja Zyskowicz?

Puhemies! Nykyistä poliittista keskustelua hallitsevat termit "tuottavuus", "kannattavuus", "kilpailukyky". Vähemmälle huomiolle tässä ajassa tuntuu jäävän ihminen. Kovin vähän huomiota kiinnitetään myös sellaiseen talouspolitiikkaan, jonka perimmäisenä tehtävänä on tuottaa oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia. Tämä johtuu osittain onnettomista mittareista. Bruttokansantuote on kyllä kasvanut tasaisesti 1970-luvulta lähtien lukuun ottamatta muutamaa notkahdusta, mutta onko ihmisten hyvinvointi, onnellisuus, tasa-arvo, terveys, luonnon sietokyky tai alueiden välinen tasa-arvo noussut samaa tahtia vaikkapa viimeisen 15 vuoden aikana? Väitän, että ei. Bkt, bruttokansantuote, on siis mittarina täysin riittämätön. Sitä kasvattaa ihan samalla tavalla alkoholin ongelmakäyttö tai vaikkapa aseiden vienti sotatoimialueille. Keskusta ajoi uudet hyvinvoinnin mittarit Kiviniemen hallitusohjelmaan, mutta niiden kehittäminen jäi valitettavasti vaiheeseen. (Jouko Skinnari: Erittäin vajaaksi! Ei kepulla ollut politiikkaa ollenkaan!) Tässä pitää nyt päästä pikaisesti eteenpäin.

Puhemies! Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten tuloerot ovat yhä pienet, mutta viimeisen 15 vuoden aikana rikkaat ovat rikastuneet köyhien köyhtyessä. (Ben Zyskowicz: Ei ole totta!) Vaikka isänmaa on yhteinen, on meille syntymässä kaksi eri todellisuutta, köyhien ja rikkaiden Suomi. — Kannattaa tutustua molempiin puoliin, myös salin oikealla laidalla.

Ihmiset ovat aiheestakin tuohtuneita lukiessaan lehdestä johtajien avokätisistä bonus- ja optiojärjestelmistä. Tulee mieleen Titanic ennen kohtalokkaita hetkiä. Heikoimmin toimeentulevat on sijoitettu alimpiin kerroksiin, jotka kylmä vesi on jo ottanut valtaansa, mutta ylimmällä kannella on edelleen hyvät bileet, laulu raikaa ja tarjoilu pelaa. (Mauri Pekkarinen: Se on fantastista!) Eriarvoistuminen ei kuitenkaan ole mikään luonnonlaki. Siihen voidaan vaikuttaa veropäätöksillä, talouskasvulla, oikeudenmukaisilla tulonsiirroilla ja koulutuspolitiikalla täällä eduskunnassa.

Jos haluamme Suomeen uutta kasvua ja kaikki mukaan, koulutus on keskeinen keino. Se on tehokkain eriarvoisuuden vähentäjä. Hallitus on leikannut koulutuksesta 1 500 miljoonaa euroa, ja minä väitän, että se on väärä arvovalinta. Kun aloituspaikkoja leikataan kohtuuttomasti ammattikoulusta, kasvatetaan alueiden välistä eriarvoisuutta. Menestys on silloin kiinni postinumerosta. Kun peruskoulusta leikataan surutta, ryhmäkoot kasvavat ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat jäävät vähemmälle huomiolle. Taas eriarvoisuus kasvaa. Kun leikataan yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta tällä tahdilla, nakerretaan hyvinvointiyhteiskunnan ydintä. On vaara, että kaikista lähtökohdista ei enää voi ponnistaa maisteriksi. Suunnan pitää muuttua. (Timo Soini: Putkimiehiä tarvitaan!)

Lapset ja nuoret jakaantuvat entistä voimakkaammin hyvin- ja pahoinvoiviin. Lastensuojelutoimenpiteiden kohteena on jopa 87 000 lasta. Alle 25-vuotiaita työttömiä nuoria Suomessa on 52 000. Syrjäytyneitä alle 30-vuotiaita on 60 000 eli peräti yhden ikäluokan verran. Nuorisotakuun voimassaolon aikana nuorisotyöttömyys on lisääntynyt yli 5 000:lla. Akateeminen työttömyys on arkipäivää yhä suuremmalle joukolle.

Koulutuksen ja kasvatuksen pitää tähdätä siihen, että opimme ottamaan vastuun itsestämme ja läheisistämme. Kaikki ei ole siis kiinni poliittisista päätöksistä. Muutosta tarvitaan myös arvopuolella. Yhteiskunta ei voi tehdä asioita kenenkään puolesta. Yhä enemmän pitää miettiä, mitä me voimme tehdä läheisten tai yhteiskunnan puolesta. Pienilläkin teoilla on merkitystä.

Hyvät ystävät, mitä me kansanedustajat sitten voimme tehdä suomalaisen yhteiskunnan ja sen eheyden eteen? Voimme ainakin näyttää esimerkkiä. Tästä maailmasta eivät ole puheet, joissa vähätellään pienituloisuutta, osoitetaan piittaamattomuutta ihmisten ahdinkoon tai pahimmillaan osoitetaan jopa vieraantuneisuutta arjesta. Jos meininki täällä on, että "hey, come on, kuka edes tienaa alle 2 100 euroa", niin olemme erittäin vaarallisella tiellä. Tällä tavalla ei eriarvoisuutta vähennetä. Tällä tavalla emme pääse köyhyydestä eroon. Tällä tavalla emme rakenna turvallisuudentunnetta emmekä hyvinvoivaa kansakuntaa.

Arvoisa puhemies! Meiningin pitää muuttua. (Mauri Pekkarinen: Ja me muutamme! — Välihuutoja) Edellä esitetyn perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on tehnyt liian vähän työttömyyden hurjalle kasvulle. Hallitus on kohdentanut leikkaukset raskaina kaikkein pienituloisimpiin lapsiperheisiin ja eläkeläisiin. Lisäksi kotihoidon tuen pakkokiintiöimisellä rajoitetaan perheiden valinnanvapautta, lisätään kuntien menoja ja julkisen talouden kestävyysvaje syvenee. Hallitus vaarantaa tasa-arvoisen koulutuksen. Tämän vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Anu Urpalainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jätetty välikysymys on todellakin hyvin aiheellinen: miten ehkäisemme eriarvoistumista ja ratkaisemme pienituloisten ongelmia, miten pureudumme köyhyyteen? Väitän kuitenkin, että meillä kaikilla on yhteinen maali: jokainen meistä välittää siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, millaista on edustaja Puumalan esimerkkirouvien Heidin ja Sonjan elämä ja kuinka pystymme pureutumaan heidän esille nostamiinsa ongelmiin. Joka päivä me kohtaamme — myös te, jokainen tässä salissa — varsinkin päättäjinä ihmisten ongelmia, mutta samalla on lohduttavaa tietää, että koko ajan, joka paikassa — täällä eduskunnassa, kunnissa, yrityksissä ja suomalaisissa kodeissa — tehdään töitä parempien edellytysten luomiseksi.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että vakaa valtiontalous, hyvä ja tasa-arvoinen koulutus ja toimivat palvelut juuri pitävät yhteiskuntamme oikeudenmukaisena, ja juuri siksi on tämä vakaa taloudenhoito: kipeät leikkaukset on tehtävä, jotta tulevaisuudessa, tänään ja huomenna, me pystymme auttamaan jokaista ja turvaamaan jokaisen tien eteenpäin. Laadukkaiden palveluiden ja yhteiskunnan turvaverkon tulee kestää, ja ne eivät kestä, jos taloutemme perusta rapautuu. Taloudesta huolehtiminen on välttämätöntä, jotta meillä olisi jättää seuraavillekin sukupolville maa, jossa palvelut toimivat: neuvolaan pääsee, terveyskeskuksesta saa lääkäriajan, lapset saavat tukea koulussa ja laadukasta opetusta sekä mahdollisuuden harrastaa, sekä jokainen ikäihminen saa hoivaa. Lopulta ainoastaan terve ja vakaa julkinen talous takaa sen, että suomalaisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut toimivat.

Taloustalkoissa ovat olleet mukana kaikki suomalaiset: opiskelijat, lapsiperheet, eläkeläiset, työssä käyvät ja työttömät. Sopeutustoimet ovat näkyneet jokaisen suomalaisen arjessa. On tärkeää pitää huolta siitä, etteivät taloustalkoot iske liian kovasti yksittäiseen ihmiseen eivätkä myöskään jää turhaksi, sillä tämähän on jatkuvaa tasapainoilua.

Paras lääke köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseksi on tietenkin uusien työpaikkojen luominen ja työllistäminen, niin kuin välikysymyksessä on todettu. Työn tekemisen on oltava kannattavaa, siitä me kaikki olemme yhtä mieltä, silloinkin kun on kyseessä lyhytaikainen tai tilapäinen työ. Käyttöön otetut suojaosat asumistukeen ja toimeentulotukeen mahdollistavat juuri tätä tavoitetta. Kaikki keinot, joilla työllisyyttä pystytään lisäämään, ovat tärkeitä köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumisessa sekä tämän yhteiskuntamme rakentamisessa.

Kun omat voimat eivät riitä, tarvitaan apua eteenpäin pääsemisessä. Siksi on perusteltua käyttää yhteisiä varoja myös elämänhallinnan tukemiseen. Esimerkiksi tuettu työ voi olla uusi alku, josta voi ponnistaa eteenpäin. Osallistava sosiaaliturva auttaa pitämään jokaisen ihmisen arjen rutiineissa mukana.

Syrjäytymisen syitä on monia, se on aina inhimillinen tragedia. Yksi syy on pikavippien aiheuttama ylivelkaantuminen. Meidän eduskuntaryhmämme on tyytyväinen korkokattolainsäädäntöön, joka on suitsinut pikavippi-ilmiötä. On kohtuutonta, että pikavippifirmat pääsivät hyötymään ihmisten hädästä esimerkiksi elämän kriisitilanteiden yhteydessä. Tässä yksi esimerkki hyvästä päätöksestä.

Arvoisa puhemies! Valtaosa lapsistamme ja nuoristamme voi hyvin, mutta ongelmat ja pahoinvointi kasaantuvat yhä enemmän syrjäytymisuhan alla olevien harteille. Lapsen avuntarve alkaa usein jo päiväkodissa, peruskoulussa ensimmäisillä vuosiluokilla. Siksi riittävä tuki riittävän varhaisessa vaiheessa on tehokkainta. Vahvuutemme on ollut, että oppimisen ja onnistumisen ilo ei ole lapsen taustasta tai perheen varallisuudesta kiinni. Tärkeää on se, että pystymme mahdollisimman varhain antamaan riittävää tukea, ja sen takia kaikki lainsäädäntö, joka ohjaa ennalta ehkäisevään ja varhaiseen tukeen, on paikallaan, niin kuin nyt käsittelyyn tullut sosiaalihuoltolaki. (Tuija Brax: Tämä on tärkeä asia. Hyvä!)

Hyvinvointimme perusta ovat laadukkaat palvelut. Palveluitamme on uudistettava isossa mittakaavassa, juuri sitä me teemme. Vain rakenteiden ravistelu tuo uutta tekemisen tapaa, se on juuri se keino. (Puhemies koputtaa) Nämä ratkaisut eivät ole yhden budjettivuoden muutoksia, vaan niillä rakennetaan pitkälle tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Syyttely ei tässä tilanteessa auta, olemme samassa veneessä. Haluamme etsiä ratkaisuja yhdessä. Yhteiset perusarvot, oikeudenmukaisuus, toisista huolehtiminen ja yhteenkuuluvuus toimivat pohjana. Olkaamme siis valmiita rohkeisiin ratkaisuihin, tekemiseen ja kokeilemiseen niihin pääsemiseksi.

Suna Kymäläinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraateille työ ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä arvoja ja politiikkamme tavoitteita. Niiden avulla me toimimme köyhyyttä ja huono-osaisuutta vastaan. Välikysymys eriarvoistumisesta ja pienituloisten toimeentulosta on tärkeä Suomen vaikeassa taloustilanteessa. Jokaisella ihmisellä on oikeus turvattuun toimeentuloon. Pienten tuloerojen politiikka ja köyhyyden torjuminen pitävät myös yllä yhteiskunnan koheesiota ja turvallisuutta.

Pienituloisuus ei tilastojen mukaan ole lisääntynyt, mutta se koskettaa ainakin yli 600 000:ta ihmistä, ja jopa 30 000 lasta elää perheessä, jossa on päivittäin toimeentulon ongelmia. Tilastojen takaa on nähtävä ihmisten arki. Meidän poliitikkojen on syytä tietää, miten päätöksemme vaikuttavat heikoimmassa asemassa olevien ihmisten talouteen ja päivittäiseen elämään. Yli sukupolvien periytyvä huono-osaisuus on ongelma, joka meidän on ratkaistava. Köyhyys ei voi olla perintö, joka jätetään lapsille.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen on välttämätöntä voidaksemme luoda maahamme kestävää hyvinvointia ja torjua köyhyyttä. Olemme ajaneet johdonmukaista talouspolitiikkaa, jonka keskeisenä tavoitteena on työllisyyden edistäminen. Tiedämme vaikean taloustilanteen, joka vaikeuttaa työllisyyden hoitamista. Kun maailmantalouden realiteetit puskevat päälle, työttömyyttä vastaan pitää taistella monin tavoin. Hallitus on elvyttänyt kotimaista työvoiman kysyntää, parantanut yritysten rahoitusta ja keventänyt verotusta, luonut uutta kasvua ja panostanut osaamiseen ja innovaatioihin, satsannut nopeasti työllistäviin korjaus- ja liikenneinvestointeihin. Paljon on tehty ja pitää tehdä, jotta työpaikkoja edelleen syntyy ja löydämme uusia kasvun aloja. Työstä pitää myös saada korvaus, joka riittää omaan ja perheen elämään.

Työttömiä ei pidä syrjäyttää ja unohtaa toimettomuuteen, vaan heidän osaamistaan ja työkykyään on ylläpidettävä aktiivisella työvoimapolitiikalla, koulutuksella, kuntoutuksella ja muilla palveluilla. Lyhyenkin työn vastaanottamiseen on kannustettava, ja näin on myös tehty sovittamalla työtuloa ja sosiaaliturvaa monin tavoin yhteen. Perusturvaan tehtiin tuntuva tasokorotus vuoden 2012 alussa. Myös asumistukea on parannettu sekä työn ja perheen yhteensovittamista helpotettu. Nämä ovat olleet demareiden keskeisiä tavoitteita.

Meille tärkeä nuorisotakuu on saatu voimaan ja sitä vahvistetaan ja kehitetään edelleen. Erityisen tärkeää on, että uuden sosiaalihuoltolain myötä nuoret saavat nuorisopalvelutakuun. Näin syrjäytymisvaarassa oleva nuori saa omatyöntekijän, vierellä kulkijan, joka ohjaa hänet palvelutarpeen mukaan sosiaaliseen kuntoutukseen, ryhmätoimintaan ja terveyspalveluiden piiriin. Tavoite on parantaa nuoren valmiuksia opiskeluun ja työhön sekä ohjata hänet pois sosiaalihuollon asiakkuudesta.

Arvoisa puhemies! Haluamme siirtää palveluiden painopisteen ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Parasta yhteiskuntapolitiikkaa eriarvoisuuden vähentämiseksi on, että jokainen lapsi saa tasa-arvoisen mahdollisuuden hyvään ja turvalliseen lapsuuteen, varhaiskasvatukseen, esiopetukseen ja peruskouluun. Jokainen nuori ansaitsee jatkokoulutuspaikan. Erityistukea pitää saada mahdollisimman varhain, ja jo neuvolassa pitää perhe kohdata kokonaisuutena. Näihin kaikkiin asioihin olemme tällä hallituskaudella puuttuneet: Varhaiskasvatuslaki on valmisteilla. Esi-opetuksesta tulee kaikille lapsille velvoittava. Peruskoulun laadun kehittämiseen ja ryhmäkokojen pienentämiseen sekä erityisopetukseen on satsattu. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on tullut voimaan, ja peruskoulun päättävän oikeutta jatko-opintoihin vahvistetaan.

Kipeitä leikkauksiakin on tehty. Lapsilisän leikkaaminen ei muutu selittelemällä miksikään. On kuitenkin sanottava, että me demarit emme kannattaneet juustohöylää vaan mallimme oli lisän korotus ja verotus. Näin säästö olisi kohdistunut oikeudenmukaisemmin. Nyt leikkauksen vaikutusta lievennetään pieni- ja keskituloisille verotuksen lapsivähennyksellä. Lapsilisän pienennys ei vaikuta lainkaan toimeentulotukea saavien köyhimpien perheiden taloustilanteeseen, sillä toimeentulotukilaskelmassa lapsilisä otetaan huomioon toimeentulon määrään vaikuttavana tulona. Lapsilisän pieneneminen lisää siten vastaavasti perheen toimeentulotuen määrää. Kaikkein pienituloisimpia perheitä haluttiin suojata tässä ratkaisussa. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Arvoisa puhemies! Politiikkaa tehdään ajassa. Kaikkina aikoina on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että me huolehdimme yhteisömme pienimmistä ja vähäosaisimmista ihmisistä. Oli aika mikä tahansa, ketään ei saa jättää. Siihen on jokaisen ihmisen voitava luottaa. Me sosialidemokraatit haluamme puolustaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään.

Kimmo Kivelä /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokainen meistä toivoo taloudellisesti turvattua elämää, hyvää terveyttä ja lähelle jonkun, joka välittää. Kaikilla niihin ei ole mahdollisuutta. Yhdellä pettää terveys, toinen on yksinäinen, kolmas ei löydä töitä, ja joku on tipahtanut turvaverkkojen ulkopuolelle. Maamme niemennotkoissa ja saarelmissa sekä lähiöissä ja rintamamiestaloissa elää moninainen ihmisen hätä. Yksilöllä on vastuunsa, mutta valtiovalta ei saa kaihtaa velvollisuuttaan ihmisten viimesijaisen turvan tarjoajana. Erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina valtion rooli korostuu ja sen toimien merkitys kasvaa.

Hallitus sekä sen hännystelijät, vihreät ja vasemmistoliitto, ovat leikanneet lapsilisiä, matkakorvauksia, lääkekorvauksia, kotihoidon tukea ja peruspalveluita. Kyllä tähän kyseenalaiseen cv:hen sopii vielä valitettavasti paljon muutakin, juuri niitä tulonlähteitä ja palveluita, jotka vaikuttavat monien pienituloisten arkeen. Omaishoidon tukea puolestaan ei vieläkään ole siirretty Kelan maksettavaksi, joten moni omaistaan hoitava on yhä vailla tukea. Samaan aikaan hallitus on jakanut yhteisiä varojamme avokätisesti muun muassa kreikkalaisia velkoville pankeille ja kehitysmaiden korruptoituneelle johtoportaalle. Politiikka on valintoja, ja hallitus on osoittanut arvojärjestyksensä. Tämä hallitus on arvohallitus. Nämä toimet todistavat jotakin karulla tavalla hallituksen arvoista. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä)

Arvoisa puhemies! Hallituksella on paitsi valta päättää yhteisistä rahoistamme myös vastuu siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. Perussuomalaiset on erityisen huolissaan alueellisesta eriarvoistumisesta. Miten käy harvaan asuttujen alueiden palveluiden, turvallisuuden, lukioiden ja lähikoulujen? Moni synnytysosasto on lakkauttamisuhan alla, pienemmät lukiot eivät ehkä enää jatkossa saa järjestämislupia, lähikoulut ovat jo monissa kylissä saaneet lapun luukulle, ja poliisipartioita saa resurssipulan takia tyytyä vain odottelemaan. Näillä näkymin työ- ja koulumatkat tulevat pitenemään, hoitoon pääsy on entistä pidemmän taipaleen takana ja apua joutuu odottamaan entistä pitempään.

Perussuomalaiset on yhtä lailla huolissaan myös kaupunkien sisäisestä asuinalueiden eriytymisestä ja eriarvoistumisesta. Jakautuminen hyviin ja huonoihin alueisiin alkaa näkyä rakkaassa koto-Suomessammekin, mutta hallitus ei ole halunnut tehdä tai onnistunut tekemään tälle asialle juuri mitään. Huono-osaisille alueille on tyypillistä korkea työttömyys, matala koulutustaso ja suuri maahanmuuttajien osuus. (Markku Rossi: Ja pieni äänestysprosentti!) — Aivan oikein, herra Rossi! — Viime aikoina ovat olleet esillä myös koulujen eriarvoistuminen sekä terveyserot. Voimme vain todeta, että paremmalle kotouttamispolitiikalle ja asuntopolitiikalle on tarvetta.

Arvoisa herra puhemies! Huono-osaisuus tuskin on koskaan ihmisen oma valinta. Moni valitsisi paremman työpaikan, jos työtä ylipäätänsä olisi tarjolla, paremmat tulot tai paremman asuinalueen, jos se olisi mahdollista. Perussuomalaiset ei kannata hyysäystä vaan oikeudenmukaisuutta ja mahdollisuuksien tarjoamista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tälläkin hetkellä moni menisi töihin, jos työpaikka vain löytyisi. Tosiasia kuitenkin on, että työttömiä on paljon enemmän kuin avoimia työpaikkoja. On muistettava, että työttömyys ei ole pelkästään taloudellinen tai toimeentulokysymys vaan myös ihmisarvokysymys.

Hallitus on keskittynyt jakamaan juustohöy-lällä kurjuutta, vaikka nyt pitäisi keskittyä työpaikkoja luovaan politiikkaan. Irtisanomisilla ei tätä maata pelasteta. Perussuomalaiset on esittänyt muun muassa eläkemaksujen porrastamista alle 30- ja yli 55-vuotiaiden osalta, automaattista palkkatukijärjestelmää yli 55-vuotiaille työttömille sekä mestari—kisälli-mallin käyttöönottoa. Perussuomalainen linja on — kuulkaa — työ, yrittäminen, välittäminen. Toistan: työ, yrittäminen, välittäminen. Se on perussuomalainen linja. Hallitus ei kuitenkaan ole ottanut hyviä esityksiä kuuleviin korviinsa.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset katsovat, että hallitus on kulkenut tiensä päähän. Eriarvoistumiskehitys on syventynyt, köyhyys ja työttömyys lisääntynyt maassamme. Siksi perussuomalaiset esittää hallitukselle seuraavaa epäluottamuslausetta:

"Eduskunta katsoo, että hallituksen politiikka omien kansalaisten eriarvoistumisen vähentämiseksi ja pienituloisten aseman parantamiseksi on epäonnistunut eikä hallitus näin ollen enää nauti eduskunnan luottamusta."

Anu Vehviläinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Näin on säädetty perustuslaissamme. Lain henki on: julkisen vallan on oltava aina heikomman puolella.

Suomi on yhä monin tavoin mitattuna yksi maailman parhaimmista maista. OECD ja useat kansainväliset arvioinnit nostavat meidät korkealle esimerkiksi naisten ja miesten tasa-arvossa tai koulutus- ja oppimisvertailuissa. Tuloerot Suomessa ovat yhä kansainvälisesti katsoen pienet.

Ulkopuoliset arviot eivät kuitenkaan kerro koko kuvaa kansakuntamme tilasta. Vaikeutemme näkyvät monin tavoin. Perheiden ongelmat heijastuvat lastensuojelutoimien suurena määränä. Alkoholi kostuttaa työikäisten arkea. Yksinelävät sinnittelevät ja laskevat euroja. Takausvelallinen ja konkurssin tehnyt miettii: "Selviänkö tästä koskaan?" Vähävaraisuus ei ole luonteeltaan vain taloudellista. Köyhyyden vanavedessä seuraa usein häpeä ja arvottomuuden tunne. On vaikeaa riemuita luottoluokittajan kolmesta A:sta, jos jääkaapissa ei ole ruokaa ja vuokrat ovat maksamatta.

Arvoisa puhemies! Suomi on rikki. Rikkoutumiseen ei ole yhtä syytä eikä korjaamiseen yhtä yksittäistä ratkaisua. Tarvitsemme päätöksiä, jotka ovat oikeudenmukaisia, kannustavia ja käytännössä toimivia. Keskusta sitoutuu etsimään ratkaisuja ihmisten toimeentulon ja osallisuuden parantamiseksi. Annamme huolenpitolupauksen siitä, että kaikista pidetään aina huolta. Tarvitsemme enemmän yhteisvastuuta lähimmäisistä. Meidän on kysyttävä itseltämme, mitä juuri minä voin tehdä lähimmäisteni ja yhteiskunnan hyväksi. Meidän on otettava oppia omaishoitajista. He hoitavat pyyteettömästi läheisiään. Ilman omaishoitajia Suomi ei selviytyisi. Keskusta toistaa vaatimuksensa: omaishoidon tuki on siirrettävä Kelan vastattavaksi. Yhdistykset ja seurakuntien diakoniatyö tekevät arvokasta työtä vähävaraisten hyväksi: on ruoka-apua, tavaratoria, ystävä- ja vertaistoimintaa. Myös yksittäiset ihmiset tekevät paljon hyvää tekemättä siitä isoa numeroa: kierrätetään vaatteita ja huonekaluja, annetaan kyyti- ja asiointiapua, osallistutaan keräyksiin ja kampanjoihin. Kaikki asiat eivät ratkea lakeja muuttamalla. Usein auttaa terveen järjen käyttö ja halu tehdä hyvää yhteiseksi hyväksi.

Arvoisa puhemies! Ismo Alanko lauloi aikanaan: "Kun Suomi putos puusta, kaikki kävi äkkiä / ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä." Laulun sanat kuvastavat hämminkiämme. Emme näe kirkkaasti sitä, missä olemme. Vastaamme usein uusiin tilanteisiin vanhoin eväin. Erityisesti tämä pätee työn muutokseen. Elinkeinorakenne, ammatit ja työmarkkinat ovat murroksessa. Kokopäivätyötä on tarjolla aiempaa vähemmän. Sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisuus ja jäykkyys pyörryttävät. Se vie ihmiseltä työhalut ja latistaa oma-aloitteisuuden.

Tarvitsemme rohkeutta uudistaa työn vastaanottamista. Kannustinloukkuja on purettava, on luotava välityömarkkinat. Keskusta on esittänyt, että Sitra tekisi mallin alueellisesta perustulokokeilusta. Kokeilu toisi käytännön tietoa siitä, voiko perustulo olla toimiva malli sosiaaliturvan ja työn yhdistämiseen. On haettava yli puoluerajojen nopeasti ratkaisuja työnteon kannustavuuteen ja yrittäjyyden edistämiseen. Työllistämistukien käyttö on tehtävä joustavammaksi. Yrittäjän starttiraha kaipaa pikaista uudistamista. Tukiin ja yrittäjyyteen liittyvää byrokratiaa ja moninkertaista ilmoitusvelvollisuutta on purettava. Meillä on oltava valmiutta kokeilla uusia toimintamalleja.

Työmarkkinajärjestöt seuraavat tarkoin, mitä puolueissa ja eduskunnassa linjataan työstä ja työmarkkinoista. Talous- ja työllisyystilanne on nyt niin vakava, että kaikkien osapuolten on käytettävä energiansa uusien, jopa radikaalien toimien hakemiseen. Kolmikannan kaikilla kannoilla on vastuu, että Suomi nousee, saamme työttömyyden laskuun ja ihmiset työn syrjään kiinni. Keskustassa ymmärretään oikein hyvin, että julkinen talous on laitettava kuntoon. (Ben Zyskowicz: Jaa, missäs se näkyy?) Hallituksen ja keskustan linjassa on selvä ero, edustaja Zyskowicz. Hallituksen linja on, että jokaisen, myös kaikista pienituloisimpien, on osallistuttava talouden tervehdyttämiseen. Keskustan mielestä kaikkein pienituloisimpia pitää kannatella eikä heidän taakkaansa pidä lisätä. Budjettiriihen päätökset (Puhemies koputtaa) koskien pienituloisimpia eläkeläisiä ja lapsiperheitä loukkaavat kansalaisten oikeudentuntoa. Julkisen vallan on oltava aina heikomman puolella. Nyt näin ei ole.

Kannatan edustaja Puumalan epäluottamuslause-esitystä.

Katja Hänninen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maan hallituksen linja muuttui radikaalisti viime keväänä, tarkemmin sanottuna 25. maaliskuuta. Kun siihen saakka taloutta oli tasapainotettu säästöillä ja veronkorotuksilla koskematta kuitenkaan kaikkein pienituloisimpien perusturvaan, silloin hallituksen enemmistö päätti ryhtyä leikkaamaan lapsilta, vanhuksilta, työttömiltä ja opiskelijoilta. (Kauko Tuupainen: Miksi lähditte pois?) Kun perus- ja ihmisoikeuksien puolustaminen kapitalismin kriiseissä vaatisi yhteistyötä, luottamusta ja sopimuksissa pysymistä, silloin hallitus osoitti ovea niille, jotka tekivät kolme vuotta kompromisseja tavoitteenaan tuloerojen tasaaminen, köyhyyden vähentäminen ja hyvinvointivaltion rippeiden turvaaminen. Tämän vuoksi vasemmistoliitto jätti hallituksen.

Arvoisa puhemies! Eriarvoistuminen etenee laajalla rintamalla. Lapsilisiä leikataan ja kompensoidaan monimutkaisella ja vain osaa perheistä hyödyttävällä verovähennyksellä. Eläkeindeksiä leikataan ja takuueläkkeen korotus peruttiin hallituksen juupas—eipäs-väittelyssä. Kouluja lakkautetaan ja keskitetään aina perusopetuksesta korkeakoulutukseen asti. Viime vuonna suljettiin 40 peruskoulua, pääasiassa pieniä kyläkouluja, lähikouluja. (Antti Lindtman: Eikö vasemmistoliitto ollut vielä silloin hallituksessa?)

Hallituksen vastaukset koululaisten ja opiskelijoiden eriarvoisuuteen eivät vähennä alueellista epätasa-arvoa. Kuntien opetustoimissa etsitään yhä miljoonien säästöjä samalla, kun kuntien valtionosuuksia leikataan. Esimerkiksi oppilashuoltolain uudet ja tärkeät velvoitteet lisäävät kuntien vastuuta, vaikka hallitus vie niiden toimintaedellytykset. Eilisen uutisen mukaan 7—8 nuorta jää joka päivä työkyvyttömyyseläkkeelle. Eläkeläisten määrä suhteessa työssä käyviin kasvaa muutenkin, joten kaikki kynnelle kykenevät pitäisi pystyä pitämään työelämässä mukana.

Kun huono-osaisuus periytyy ja terveyserojen ja tuloerojen välillä on tutkittu yhteys, voidaan kysyä, kuinka köyhiä ja kipeitä tämän päivän heikoimmassa asemassa olevat nuoret ovat 20 vuoden päästä. Jos nyt ratkomme kestävyysvajetta leikkaamalla heikoimmilta, kaivamme entistä syvempää kestävyysvajetta tulevaisuuteen. Lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen määrän kasvu, nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnasta syrjäytyminen ovat suoraa seurausta kansalaisten pahoinvoinnin lisääntymisestä.

Mitä hallitus tekee leipäjonojen ja köyhyyden kasvaessa? Se ottaa kahdella kädellä lisää välillisten verojen korotuksilla ja lapsiperheiltä leikkaamalla! (Välihuutoja) Näin hallitus osoittaa solidaarisuuttaan kaikista heikoimmassa asemassa olevia kohtaan. Suomalaisten ostovoima laskee, eikä hallituksen budjettiesitys tätä pysäytä. Suomalaisten työpaikkojen turvaaminen on sitä vaikeampaa, mitä enemmän kotimaista ostovoimaa heikennetään. Eikä työpaikkojen turvaamista helpota niiden myyminen ulkomaille. Miksi ulkomaisten yhtiöiden kannattaa ostaa tuottavia yhtiöitä, mutta Suomen valtion ei kannata omistaa niitä? Mielivaltaisissa talouskurin raameissa pysyminen saa hallituksen etsimään pikavoittoja ja syventämään siten kestävyysvajetta, jolla perustellaan hyvinvointivaltion rakenteiden romuttaminen.

Arvoisa puhemies! Eriarvoistavan leikkauspolitiikan vaihtoehto on työllistävä elvytyspolitiikka. Kauaskantoisia, työllistäviä hankkeita on myös tarjolla. Esimerkkinä mainittakoon Laguna-hanke, jossa perustetaan hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta mahdollisesti Pyhäjärvelle, tiehankkeet, jotka työllistävät itse ja parantavat teollisuuden ja muiden alojen toimintakykyä, sekä kymmenet uusiutuvan energian hankkeet eri puolilla Suomea.

Hallitus on oikeassa siinä, että jotain kansantalouden tasapainottamiseksi on tehtävä. Meillä on useita keinoja kaventaa tuloeroja ja vähentää eriarvoisuutta. Suomalaiset maksavat veroja mielellään, jos he saavat niiden vastineeksi toimivat peruspalvelut. Tuloerojen tehokkain tasaaja on oikeudenmukainen, progressiivisesti kohdennettu verotus, joka ottaa jokaiselta kykyjensä mukaan ja antaa jokaiselle tarpeen mukaan. Nyt tasaverojen nostaminen vaikuttaa juuri päinvastoin eli ottaa suhteessa eniten niiltä, joilla on vähiten. Varakkaita suosiva, kestämätön verolinja vahvistaa vähitellen luokkayhteiskuntaa, jossa köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvusta ei enää edes huolestuta. Tämä kehitys on pysäytettävä ennen kuin on liian myöhäistä.

Yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen hyvinvointivaltion vihollinen on harmaa talous. Hallitus on panostanut veronkierron estämiseen rakennustyömailla ja pienyrityksissä. Samalla on kuitenkin suojeltu laillista veronkiertoa, jonka merkittävin ilmentymä on suomalaisen työn tuottamien voittojen vuotaminen veroparatiiseihin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja murentaa kansalaisten yhdenvertaisuutta ja työntää pienituloisia entistä epävarmempaan (Puhemies koputtaa) ja heikompaan asemaan. Tämän vuoksi esitän seuraavaa epäluottamuslausetta:

"Välikysymystekstin ja hallituksen siihen antaman puutteellisen vastauksen perusteella eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta."

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä kiittää keskustan ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmiä tärkeästä välikysymyksestä. Vihreä eduskuntaryhmä osallistui hallituksen työskentelyyn reilun kolmen vuoden ajan. Olemme tyytyväisiä siihen, että hallitus on toteuttanut lukuisia vihreiden ajamia parannuksia pienituloisten asemaan. Toisaalta olemme sitä mieltä, että eräitä yksittäisiä päätöksiä kannattaa pohtia uudelleen. Eräs näistä on välikysymyksessä esiin nostettu kysymys lapsilisäleikkauksen mielekkyydestä ja leikkauksen korjaaminen lapsiperheiden verovähennyksellä.

Suunniteltu verovähennys ei koske niitä pienituloisia, joilla ei juuri ole tuloja mutta jotka eivät myöskään saa toimeentulotukea. On kyseenalaista, että pienituloisimmat, pätkätöitä tekevät perheet hyötyvät lapsiperhevähennyksestä vähemmän kuin kahden työssä käyvän vanhemman ydinperheet. Myöskään hallituksen päätös eläketulovähennyksestä sen sijaan, että olisi nostettu köyhimpien eläkeläisten takuueläkettä, ei ollut näkemyksemme mukainen. Mielestämme köyhimpiä on autettava ensin.

Tulemme syksyn aikana eduskunnassa haastamaan hallitusta näissä asioissa. Tässä koko vaalikautta koskevassa välikysymyksessä emme kuitenkaan aio äänestää itse aikaansaamiamme parannuksia vastaan. (Markku Rossi: Niinpä niin!)

Arvoisa puhemies! Vihreillä oli kevään 2011 hallitusneuvotteluissa kolme ennakkoehtoa. Yksi niistä oli vähintään 100 euron korotus köyhimpien perusturvaan. Perusturvan korotus toteutettiin vuoden 2012 alussa. Samalla nostettiin myös työhistoriaan perustuvaa ansioturvaa.

Kaikkein köyhimpien perusturva ja työttömien ansioturva ovat etääntyneet toisistaan kohtuuttomasti. Me vihreät esitimme hallitusneuvotteluissa, että perusturvaan olisi tehty suurempi korotus kuin ansioturvaan. Näin perus- ja ansioturvan välistä kuilua olisi saatu kavennettua enemmän ja pelkän perusturvan varassa olevien ostovoima olisi tullut lähemmäs ansiosidonnaista saavien ostovoimaa. Emme saaneet muilta neuvottelijoilta riittävästi tukea esityksellemme. Perusturva on edelleen riittämättömällä tasolla. Moni perusturvan saaja joutuu siksi turvautumaan toimeentulotukeen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee ensi keväänä arvion perusturvan riittävyydestä. Tämä arvio on otettava vakavasti ja huomioitava seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Suurissa kaupungeissa asumisen kalleus on työttömyyden ohella suurin köyhyyttä aiheuttava syy. Päätökset panostuksista kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen olivat kaupunkiköyhyyden vähentämiseksi aivan välttämättömiä ja oikeita.

Arvoisa puhemies! Vaikka eräät puolueet syyllistävät puheillaan työttömiä ja toimeentulotuen saajia, todellisuudessa sosiaaliturvan alikäyttö on suurempi ongelma kuin sen väärinkäyttö. Toimeentulotuen hakeminen koetaan byrokraattiseksi ja nöyryyttäväksi, ja siksi moni pienituloinen jättää sitä hakematta. Pidän vastuuttomana sitä, että poliitikot levittävät sosiaaliturvan käytöstä väärää ja harhaanjohtavaa tietoa.

Vihreiden pitkäaikainen tavoite on ollut, että Kela maksaisi toimeentulotuen perusosan suoraan sitä tarvitseville. Saimme tämän tavoitteen vihdoin läpi viime kevään neuvotteluissa. Kyse on rakenteellisesta uudistuksesta, joka auttaa kaikkein köyhimpiä.

Kuluneen hallituskauden aikana on kevennetty kaikkein pienituloisimpien verotusta ja korotettu suurituloisten verotusta. Vihreät on saanut hallituskauden aikana läpi monia pitkäaikaisia tavoitteita työn kannattavuuden parantamiseksi. Puolison tulot eivät enää vaikuta työttömän puolison oikeuteen saada työttömyysrahaa. Tämä on parantanut etenkin naisten asemaa.

Vihreiden läpi ajamia uudistuksia ovat myös työttömyysrahan ja asumistuen 300 euron suojaosat. Työtön saa nyt ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että hänen työttömyysetuutensa pienenee. Uudistus on auttanut työttömiä tarttumaan työtilaisuuksiin ja kasvattanut osa-aikatyötä tekevien määrää. Vastaava 300 euron suojaosa on vihreiden sinnikkyyden ansiosta tulossa myös asumistukeen ensi syksynä. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä hallituksen kannattaisi harkita asumistuen suojaosan voimaantulon aikaistamista. Oikeudenmukaista on sekin, etteivät lapsen tulot tulevaisuudessa enää vaikuta perheen asumistukeen.

Hallitus on myös ottanut käyttöön niin sanotun pitkäaikaistyöttömän työllistymisrahan. Pitkäaikaistyötön saa nyt pitää työttömyysrahansa kolmen kuukauden ajan, mikäli työllistyy yksityisen työnantajan palvelukseen. Pitkäaikaistyöttömyys on vuodessa selvästi kasvanut. Olisikin perusteltua, että hallitus toteuttaisi (Puhemies koputtaa) vihreiden alkuperäisen ehdotuksen siitä, että pitkäaikaistyöttömän työllistymisraha koskisi myös julkisen sektorin ja järjestöjen työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Köyhyys on usein periytyvää. Paljon puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta, kuten perussuomalaisten ryhmäpuheessa, mutta yhteiskuntamme on siitä hyvin kaukana. Byrokraattinen ja lannistava sosiaaliturva syrjäyttää. Siksi pidämme keskustan avausta perustulokokeilusta erittäin tervetulleena.

Sähköiset palvelut eivät riitä korvaamaan (Puhemies koputtaa) räätälöityjä palveluita, joita moni nuori tarvitsisi. Itsensä työllistävien ja pienyrittäjien sosiaaliturvassa on paljon puutteita.

Vihreiden mielestä koulutuksesta on Suomessa säästetty liikaa. Pidimme tärkeänä, että (Puhemies koputtaa) hallitus perui erityisopetuksen säästöt, ja olemme hallituksessa vastustaneet lukukausimaksujen käyttöönottoa. Toivomme, että Suomi pitää koulutuksen maksuttomuudesta edelleen kiinni.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Interpellationen tar upp ett viktigt problem. Låginkomsttagares försörjningsproblem är väsentligt att tackla både under ekonomiskt bättre och sämre tider. Välfärdssamhällets hela idé bygger ju på att alla grupper i samhället kan leva ett människovärdigt liv. Men när vi diskuterar social ojämlikhet är det ändå skäl att ge en rättvis bild av nuläget. Ledamot Puumala och de övriga interpellanterna har valt att beskriva klyftorna i vårt samhälle i mycket dramatiska ordval.

Det är sant att vi hela tiden måste vara på vår vakt så att de sociala klyftorna i samhället inte fördjupas, men det finns högst relevanta undersökningar som inte målar verkligheten i lika dystra färger.

Bara för en vecka sedan publicerade EU ett index för social rättvisa där Sverige, Finland och Danmark är i topp. EU-rapporten "Social Justice in the EU — A Cross-national Comparison" konstaterar att de här länderna har en jämförelsevis låg nivå av fattigdom, arbetslöshet och diskriminering.

Arvoisa puhemies! Toinen sija EU-vertailussa ei tietenkään merkitse sitä, että yhteiskunnassamme ei olisi sosiaalisia ongelmia. Niitä on, ja meidän vastuumme päätöksentekijöinä on etsiä ja tehdä oikeita ratkaisuja niiden vähentämiseksi.

Vaikka me kaikki tiedämmekin, että budjetti, jota nyt syksyn aikana käsittelemme täällä eduskunnassa, sisältää myös leikkauksia ja indeksien jäädytyksiä, joita meistä kukaan ei toivo, väitän kuitenkin, että hallitus on vaalikauden aikana tehnyt melko vähän hyvinvointia heikentäviä ja aika paljon hyvinvointia parantavia päätöksiä.

Vasemmistoliitolle haluan sanoa, että hallituksen sosiaalipolitiikan peruslinja ei ole muuttunut puolen vuoden aikana sen vuoksi, että puolueenne jätti hallitusyhteistyön. Hallituksen tavoitteena on edelleen tasapainottaa alijäämän painamaa Suomen taloutta ratkaisuilla, jotka ovat sosiaalisesti kestäviä ja jotka eivät lisää yhteiskunnallista syrjäytymistä.

Jos emme saa talouttamme kasvamaan, seuraava hallitus joutuu — riippumatta siitä, mitä puolueita siinä on mukana — tekemään monia ikäviä päätöksiä. Tämän vuoksi myös pienituloisten edun mukaista on, että saamme kasvun liikkeelle. Mitä tulee välikysymyksen toiseen allekirjoittajaan keskustaan, en voi olla hämmästelemättä sitä, miten kovaa arvostelua leikkaukset saavat osakseen, kun samalla usein kritisoitte hallitusta siitä, että sen toimenpiteet talouden tasapainottamiseksi ovat liian vähäisiä. (Markku Rossi: Ne on arvovalintoja!) Tämä yhtälö ei minun mielestäni aivan ole ratkaistavissa.

Herr talman! Det råder ingen tvekan om att vi måste göra mer för jobben och utbildningen. Vi kommer inte åt den växande arbetslösheten om inte företagen vågar satsa och anställa flera. Den kännbara sänkningen av samfundsskatten gjordes för att stimulera företagande och därigenom förbättra sysselsättningen. Vi ska fortsätta stödja innovationer och inse vikten av utbildning. Jämlika förutsättningar för utbildning är det bästa sättet att motverka social ojämlikhet i vårt land. De riktade satsningarna på unga som riskerar utslagning är helt rätt politik.

För att på nytt få tillväxt i vår ekonomi behöver vi alltså innovationer, utbildning och företagsamhet — det finns ingen annan väg att gå. Också Finlands Banks chefdirektör Erkki Liikanen har nyligen, i till och med rätt häpnadsväckande klara ordalag, uttalat sig om villkoren för vår välfärd. Jag tror inte att han har som mål att skrota välfärdsstaten då han säger att vi nu måste ta ställning till hur stor offentlig sektor vi har råd med. Vi kan inte enbart fortsätta att bygga ut den på skuld, utan vi måste driva igenom de strukturella reformer som behövs.

Svenska riksdagsgruppen delar hans uppfattning. Men när reformerna drivs igenom är det vårt ansvar att se till att de svagaste grupperna i samhället inte drabbas för hårt. Därför har regeringen i så gott som alla sina budgetuppgörelser under valperioden till exempel höjt grundavdraget. Detta uttryckligen för att låginkomsttagare ska kompenseras för andra beslut som höjer skatter och avgifter.

Arvoisa puhemies! Hallituksen hyvinvointia ja tasa-arvoa vahvistavista päätöksistä on myös monia muita esimerkkejä. Olemme tyytyväisiä osatyökykyisten työllistämisohjelmaan. Hallitukselta oli samoin tärkeä avaus antaa työttömille oikeus ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että tämä vaikuttaa työttömyysetuuteen. Heikon talouskasvun vuoksi näemme valitettavasti työpaikkoja poistuvan useilta toimialoilta. Tämä kehitys meidän on saatava kääntymään uskottavan pitkän aikavälin kasvupolitiikan avulla.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä jakaa täysin sydämin huolen väestön eriarvoistumisesta ja erityisesti pienituloisten, toimeentulonsa kanssa kamppailevien lapsiperheiden sekä eläkeläisten asemasta.

Eduskuntaryhmämme pitää erittäin valitettavana, että monet sopeutustoimista ovat rasittaneet heikoimmassa asemassa olevien taloutta. Ei liene mikään salaisuus, että me olisimme mieluummin palauttaneet lapsilisien leikkauksen kuin korvanneet leikkausta lapsivähennyksellä. Lapsivähennyksessä kuitenkin saavutettiin kristillisdemokraattien tavoite ulottaa se lapsikohtaisesti kaksi-, kolme- ja nelilapsisiin perheisiin, sillä monilapsiset perheet ja yksinhuoltajat kohtaavat köyhyyttä muita enemmän. Sekään ei liene salaisuus, että kotihoidon tuen jakaminen isälle ja äidille lisää päivähoitopaikkojen tarvetta ja uusien laskelmien mukaan tuo 80—150 miljoonan euron lisäkustannukset, jotka tulisi mielestämme välttää. Meille takuueläkkeen korotus olisi käynyt paremmin, mutta eläkevähennyksen korotus on sekin hyvä ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Myönteistä on, että budjettiriihessä kuitenkin pieni- ja keskituloiset saivat helpotusta taakkaansa. Sekä lapsivähennykseen että eläketulovähennykseen on varattu 70 miljoonaa euroa. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että lasten syrjäytymisen ehkäisyyn osoitetaan yhteensä 37 miljoonaa euroa lisää, tämä muun muassa erityisopetukseen, perusopetukseen sekä etsivään nuorisotyöhön. Ansiotulon indeksitarkistuksen tekeminen kolmen alimman veroluokan osalta on mielestämme oikein.

Ikäihmisten asemaa puolestaan parannetaan vanhuspalvelulailla, jonka määrärahoihin on ensi vuodelle tulossa 27 miljoonaa euroa lisäystä. Ennalta ehkäisevää näkökulmaa ja sen myötä säästöjä niin vanhusten kuin nuorempienkin hoidossa tuo uusi sosiaalihuoltolaki, joka käsitellään vuoden 2015 talousarvioesityksen yhteydessä. Lisäksi eläkeratkaisu on syntymässä työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa. Odotammekin sen vaikuttavan myönteisesti kestävyysvajeeseen.

On väärin sanoa, että budjetti olisi syventänyt ongelmia sinänsä tai isot päätökset olisi siirretty seuraavalle hallitukselle. Sote-esitys on tulossa eduskuntaan, ja siltä kristillisdemokraatteina odotamme paljon myös nimenomaan alueellisten ja sosiaalisten terveyserojen pienentämisessä ja palvelujen saannin paranemisessa. Sosiaalihuollon syvenevä yhteistyö terveydenhuollon kanssa vapauttaa resursseja ja tuo säästöjä samoin kuin terveydenhuollon sisäinen integraatio. Näin voidaan ongelmat tunnistaa aikaisessa vaiheessa ja saada eriarvoistumisen kehityskulku katkeamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa oikein mitoitetulla ja oikea-aikaisella puuttumisella ja hoidolla.

Sote-uudistuksessa pitää huomioida palvelujen rakenne ja saatavuus eli pitää turvata, että palvelut ovat kaikille mahdolliset saada. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota paljon palveluja tarvitseviin kansalaisiin, joille työkyvyttömyys ja syrjäytyminen kasautuvat. Heille tulee lisätä mahdollisuuksia muiden muassa mielenterveyskuntoutukseen. Näissä asioissa päätökset tulee tehdä pitkäjänteisesti, ei vain nelivuotisten hallituskausien sykleissä.

Arvoisa puhemies! Perimme tälle hallituskaudelle syvän kansainvälisen talouslaman. Jos ensi vuonna työttömyys on noin 8,5 prosenttia, lähes sama kuin 2010, selviämme tästä lamasta vähemmin vaurioin kuin 90-luvun lamasta. Olemme toki kaikki samaa mieltä, että työpaikkoja tulee saada enemmän.

Heikkojen taloussuhdanteiden lisäksi Suomen taloudessa on pitkän aikavälin kestävyysvaje, suuruusluokaltaan lähes 10 miljardia euroa. Jaamme siis täysin keskustan esittämän huolen talouden sopeuttamistarpeesta. Ylipäätään tämä välikysymys kysyy kysymyksiä, joista keskusteltiin viime viikolla hallituksen talousarvioesityksen yhteydessä. Suuntaamme kuitenkin katseemme tulevaan. Ensi vaalikaudella budjettiraamit tulevat olemaan vielä tiukemmat. Toivommekin, että yhdessä pystymme oikeudenmukaisia ratkaisuja tekemään.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi haluaisin kiittää kaikista ryhmäpuheenvuoroista. Minun mielestäni niissä oli paljon hyviä ja rakentavia ehdotuksia.

Itse tuossa kun kaivoin erinäisiä sitaatteja, niin edustaja Puumalan puheenvuorosta: pienillä teoilla voidaan toimia, meidän on näytettävä esimerkkiä. Palaan tähän hetken päästä. Edustaja Urpalainen puhui siitä, että työ on paras lääke sosiaaliturvaan. Olen siitä täysin samaa mieltä. (Sirkka-Liisa Anttila: Työtä ei kaikille ole!) Edustaja Kivelä puhui kahteen tai kolmeenkin kertaan työstä, yrittämisestä ja välittämisestä ja totesi, että yksilöllä on vastuu mutta myös valtion on autettava, ja olen tässä täysin samaa mieltä. Edustaja Kymäläinen puhui siitä, että tässä vaikeassa taloustilanteessa on autettu pienituloisia. Kyllä, asia on nimenomaan näin. Edustaja Vehviläinen totesi, että julkisen vallan on aina oltava heikomman puolella, taisi sanoa tämän kahteen otteeseen. Tästäkin olen samaa mieltä. (Sirkka-Liisa Anttila: Missä se näkyy?) Edustaja Hänninen puhui yhteistyöstä, luottamuksesta ja sopimuksessa pysymisestä — kyllä. Ja edustaja Kahiluoto kertoi, että ei aio äänestää hallituksen luottamusta vastaan. Eli minun mielestäni keskustelu oli kaikin puolin hyvää.

Haluaisin kuitenkin nostaa esille yhden asian, ehkä liittyen tuohon edustaja Puumalaisen puheenvuoroon. (Eduskunnasta: Puumalan!) — Puumalan puheenvuoroon, pahoittelut. — Te puhuitte siitä, että meidän on näytettävä esimerkkiä, ja olen aivan samaa mieltä. Keskustelu eriarvoisuudesta, pienituloisten toimeentulosta ja yhteiskunnan eheydestä on siinä mielessä vaikea keskustelu, että kyse on ihmisen arjesta. Minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että kun me käymme täällä salissa tätä keskustelua, niin silloin me myös kunnioitamme toinen toistamme ja me käymme tätä keskustelua tosiasioiden ja faktojen pohjalta, olipa sitten kyse lapsilisistä tai eläkkeistä. Olen tästä tismalleen samaa mieltä.

Näin yleisellä tasolla toteaisin seuraavaa: Suomi täyttää kolmen vuoden kuluttua 100 vuotta, itsenäinen Suomi, ja kyllä minun mielestäni meillä pitää tässä salissa olla yhteinen visio siitä, että tämä maa on silloinkin maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla. Itse kun puhun Suomesta maailmalla hyvinvointiyhteiskuntana, niin olen siitä äärimmäisen ylpeä. Kerron meidän pohjoismaalaisesta mallistamme, joka on avoin yhteiskunta, joka on kilpailukykyinen yhteiskunta mutta jolla on vahva sosiaalinen turvaverkko. Loppupelissä se keskustelu, jota me tänään tässä käymme, liittyy nimenomaan tähän. Me olemme taanneet koulutuksen, tasa-arvon, me olemme taanneet terveys- ja sosiaalipalvelut, ja sen pohjalta me kaikki suomalaiset olemme varmasti valmiita maksamaan veroja.

Meidän perusongelmamme kuitenkin on se, että meillä on valitettavasti ollut talouden puolella seitsemän laihaa vuotta. Tämän seitsemän vuoden aikana meidän julkisen talouden osuus bruttokansantuotteesta pyörii siinä 58 prosentin hujakoilla. Meidän veroaste on noussut 46 prosenttiin, ja olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meidän kestävyysvaje ei kerta kaikkiaan ole sellaisella pohjalla, jossa hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluja voidaan ylläpitää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eli meidän pitää miettiä keinoja, millä tavalla me saamme sitä kakkua kasvatettua, jotta hyvinvointiyhteiskunta pysyy eheänä.

Viimeisenä huomiona: Minä jälleen kerran vetoan kaikkiin. Voi olla, että olen uusi tässä pääministerin tehtävässä, mutta kyllä meidän pitää tulla ulos tästä salista sellaisella ajatuksella, että mikä oli se konkreettinen toimi, jolla tässä salissa vähennettiin eriarvoisuutta tai vähennettiin köyhyyttä. (Anne Kalmari: Perutaan lapsilisäleikkaukset!) Mitkä ovat ne suorat toimenpiteet? Nyt tästä jää valitettavasti jatkuvasti kuva siitä, että me aikuiset ihmiset olemme salissa ja riitelemme siitä, miten tämä ratkaisu löytyisi. Kyllä Suomi on sen verran pahassa tilanteessa tällä hetkellä, että pitäisi pyrkiä puhaltamaan yhteen hiileen.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä huomata, että eri puolilla Suomea tehdään kovasti töitä sen eteen, että pienillä teoilla ratkotaan näitä ongelmia. Eilen A-studiossa oli Hoivakoti kuntoon -ohjelma, jossa hoivakodin johtaja totesi, että pienillä teoilla, samoilla resursseilla, asenteita muuttamalla ratkotaan ongelmia sekä tehdään parempaa huomista vanhuksille siinä hoivakodissa.

Oli hyvä kuulla keskustan hyviä ehdotuksia. Kokeiluyhteiskuntaa on vietävä eteenpäin, ja perustulokokeilu on mielestäni erinomainen avaus, samoin mielestäni se, että esimerkiksi Jyväskylässä Sitra on toteuttanut resurssiviisauden kokeiluja. Siitä löytyy paljon eväitä tähän uuden hyvinvointiyhteiskunnan eväiksi.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todettava, että köyhyyttä on ja työttömyyttä on. Paljon pitää tehdä, ja paljon on myös tehty. Rehellisyyden nimissä, arvoisa oppositio, on todettava, että ei köyhyys ole syntynyt tämän hallituksen aikana tai tämän hallituksen toimien johdosta. (Välihuutoja) Se ei ole poistunut, mutta tilastojen mukaan se ei ole myöskään kasvanut tällä hallituskaudella. (Paavo Arhinmäen välihuuto) — Se on samalla tasolla, se ei ole kasvanut, arvoisa Arhinmäki, vaan se on pysynyt samalla tasolla kuin keskustan vielä johtaessa hallitusta. — Rahaa ei ole, ja velka kasvaa. On pakko toimia, ja sellaisen, joka on vastuussa, on pakko. Oppositiosta voi yrittää tältä todellisuudelta silmät sulkea. (Paavo Arhinmäki: Uskomatonta puhetta!) Mutta vaikka on leikattu, köyhyys ei ole kasvanut, mutta sen pitää pienentyä. Tällä pohjalla nämä tehdyt ratkaisut ovat olleet tähän mennessä varsinkin oikeudenmukaisia, ja uusia toimia etsitään.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri aivan oikein totesi, että kaiken pohjana on talouden perustan pitävyys. Selvää on, että vain toimiva talous turvaa leivän. Mutta nyt kysytään hallitukselta erityistä herkkyyttä ja viisautta, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi ja erityisesti suurimmissa vaikeuksissa kamppailevien kansalaisten asema paranisi.

Pääministeri puhui paljon koulutuksesta kauniisti. Aivan oikein, meidän koulutusjärjestelmämme on hieno. Mutta milloinkaan aiemmin ei ole leikattu koulutuksesta niin paljon kuin nyt, meidän koulutusjärjestelmämme rapautuu. On erityisen valitettavaa, että (Puhemies koputtaa) opetusministeri ei ole täällä paikalla.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, teidän vastauksenne ei tyydyttänyt keskustaa. Haluan palata vielä näihin budjettiriihen päätöksiin.

Kun valtiovarainministeri Rinne teki takuueläkkeeseen 10 euron korotusehdotuksen, silloin oli rahaa. Uskoisin, että valtiovarainministeri tuntee, onko siellä valtion budjetissa rahaa vai ei, mutta kun budjettiriihi kokoontui, sitten ei ollutkaan rahaa. Mitenkä tämä on mahdollista, miksi jätitte tämän takuueläkkeen korotuksen tekemättä?

Lapsilisän osalta kysyn sitä, että kun te teitte sen, te perustelitte sitä huhtikuussa, että on jokaiseen satuttava, ihan jokaiseen, ja täälläkin on ollut sama sävel. Kysyn sitä, miten te kuitenkin taas budjettiriihessä pystyitte löytämään 70 miljoonaa euroa, jolla kompensoidaan tätä.

Sitten sen totean kyllä, että tämä on aivan järjetön veropoliittisesti, perhepoliittisesti. Nyt lisätalousarvio kertoo, että se tulee maksamaan 2,5 miljoonaa euroa Verohallinnolle lisää, että voidaan tämä lapsivähennys tehdä. Miten tämä on mahdollista, (Puhemies koputtaa) että te olette tällaisen tehnyt? Voisitteko peruuttaa tämän?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää edustaja Sipilää siitä hyvästä avauksesta, jonka keskusta on tehnyt perustulokokeilusta. Mutta haluan nyt tässä yhteydessä kiittää myös edustaja Urpalaista, joka suurimman puolueen ryhmäpuheenvuoron käyttäjänä tuki tätä ajatusta perustulokokeilusta. Aiemminhan perustuloa ovat kannattaneet erityisesti vasemmistoliitto ja vihreät, joten näyttää siltä, että seuraavassa hallituksessa on ehkä useampiakin puolueita, jotka ovat myötämielisiä tälle perustulokokeilulle. Perustuloonhan liittyy monia kysymyksiä ja huoliakin, ja juuri kokeilemalla voidaan saada käytännön tietoa siitä, mikä toimii, mikä ei, miten mallia voidaan kehittää niin, että se vaikka kannustaa vastaanottamaan työtä mahdollisimman hyvin, vähentää työttömyyttä ja köyhyyttä mahdollisimman tehokkaasti.

Nyt kysyisinkin, arvoisa pääministeri Stubb, teiltä, jos olette mukana seuraavassa hallituksessa, pidättekö tätä perustustulokokeilua harkitsemisen arvoisena. Samoin kysyisin edustaja Soinilta, kun teidän puolueenne saattaa olla merkittävässä roolissa seuraavassa hallituksessa: miten te suhtaudutte perustulokokeiluun?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuloeroja mittaava Gini-kerroin ei vuosina 2010—2012 kasvanut vaan laski ja tuloerot kaventuivat suuri- ja pienituloisimpien kymmenysten välillä. Odotammekin kiinnostuneina joulukuussa julkaistavia uusia tilastoja tulonjaon kehityksestä.

Varmasti huoli lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä, perheiden köyhtymisestä, työttömien selviytymisestä on meillä yhteinen. Syyt näihin eivät kuitenkaan ole yksinomaan aineelliset toimeentulon ongelmat. Esimerkiksi päihdeongelmat ovat seurausta paljosta muustakin kuin taloudesta, eivätkä ne katso yhteiskuntaluokkaa. Suuret säästöt julkiseen talouteen tulisivatkin jo siitä, että päihdeongelmia saataisiin vähenemään. Tarvitaan siis ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä lisää.

Työttömyys pudottaa ihmisen sinänsä eriarvoiseen asemaan ja loukkuun. Siis tässäkin tarvitsemme lisää yritystoimintaa ja ratkaisuja nopeaan uudelleentyöllistämiseen.

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei voinut jäädä hallitukseen, jonka toimet lisäävät eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Perusturvan osalta lapsilisäleikkaus on peruttava, koska tämä nyt tilalle suunniteltu monimutkainen verovähennysmalli tulee todennäköisesti kalliimmaksi kuin leikkausten peruminen. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi myös indeksien jäädytys on peruttava, muuten tuloerot kasvavat ja kotimainen ostovoima ja työllisyys heikkenevät. Nämä ovat tosiasioita. Epäoikeudenmukaiset leikkaukset voidaan jättää tekemättä ottamalla käyttöön kaikista rikkaimpien maksama varallisuusvero.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työyhteiskunnassa se, onko sinulla työtä vai ei, määrittelee asemasi, haluttiinpa sitä tai ei — eikä vain omaa asemaa, vaan myöskin perheenjäsenien asemaa. Työttömyys on kuitenkin suurin yksittäinen eriarvoisuutta lisäävä tekijä. Perusturvan varassa eläviä kansalaisia on jo yli 200 000 eli enemmän kuin näitä, jotka saavat ansiosidonnaista turvaa. Työttömyys on kasvanut trendinomaisesti vuodesta 2011 lähtien, ei siinä mitään oleellista muutosta tänä vuonna ole tapahtunut. Tässä tilanteessa te olette vähentämässä työllisyysmäärärahoja 50 miljoonaa euroa vuodessa, näin on sovittu rakennepoliittisessa ohjelmassa. Miten tämä on linjassa pahenevan työttömyyden kanssa?

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Välfärden byggs på arbete och företagsamhet, och alla åtgärder som kan främja det här är goda åtgärder.

Herra puhemies! Suomeen on syntymässä eläkeratkaisu, mikä on hyvä asia. Tarvitsemme työuria pidentävää uudistusta, ja toivottavasti tähän uudistukseen sisältyy myös toimenpiteitä, jotka parantavat työelämässä jaksamista ja työn mielekkyyttä. Tarvitsemme enemmän työpaikkoja ja työtä. Kysyisinkin, miten tämä tuleva eläkeratkaisu parantaa meidän mahdollisuuksiamme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Niin minä, neitonen, sinulle laulan kuin omalle kullalleni." Suomi-neito on ahdingossa, kuten pääministerikin mainitsi. Yhdyn täysin välikysymyksessä esitettyyn huoleen, ja työ on tosiaan paras keino torjua köyhyyttä sekä koota varoja sosiaaliturvan ja eläkkeiden maksamiseen. Uutta työtä syntyy tällä hetkellä lähes yksinomaan pk-yrityksissä, joiden toimintaa ei jostain kummallisesta syystä ole kuitenkaan haluttu kovasti helpottaa.

Arvoisa hallitus! "Jos olis valta niin kuin on mieli." Mutta mikä on hallituksen mieli? Valtaa olisi, mutta pystyttekö enää nykyisessä tilanteessa tekemään tarvittavia korjausliikkeitä, vai tarvitaanko ennenaikaiset vaalit?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan ottaa tässä esiin kaksi asiaa.

Toinen on tämä kotihoidon tuen siivuttaminen. Siis siivutetaan se kotihoidon tuki, rikotaan perheen itsemääräämisoikeutta ja lisätään kustannuksia 100 miljoonalla. Tässä ei ole järjen häivää. Tiedän, että ministeri Räsänen on tässä jäänyt vähemmistöön, eikä hallitusta nyt varmaan tähän kristillisdemokraatit kaada, mutta tämä on järjetöntä. Älkää tehkö tällaisia päätöksiä. Ei tämä ole oikeudenmukaista, eikä tämä ole kestävää.

Sitten toinen on omaishoidon tärkeä asema. Omaishoitajat ovat pienituloisia ihmisiä, jotka hoitavat rakkaimpiaan. Jos halutaan todellisia toimenpiteitä, niin omaishoito Kelan maksettavaksi ja samalle tasolle kaikkialla. Nämä ovat sellaisia pieniä askelia oikeaan suuntaan. Me perussuomalaisissa ymmärrämme tilanteen vaikeuden. Työ ja yrittäminen ja kakun tekeminen edellyttävät tuon kakun jakamista, ja tällaisia asioita, jotka eivät kaada (Puhemies koputtaa) tämän maan budjettia mutta jotka lisäävät oikeudenmukaisuutta, pitäisi tehdä.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole helppo harjoitus saada talous tasapainoon sillä tavalla, että kaikki pysyvät mukana.

Tämä monimutkainen ja byrokraattinen sosiaaliturvajärjestelmä ei edistä lyhytaikaista työn vastaanottamista. Tämä työttömyysturvan 300 euron suojaosa oli hyvä päätös, ja se on pieni parannus siihen. Me tarvitsemme myös kokeiluja, niin kuin täällä on useasta suunnasta tullut tukea tälle esittämällemme perustulokokeilulle, joka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi kolmella alueella. Sitra on esimerkiksi hyvä toimija siihen, joka voisi tehdä esityksen, miten tämä kokeilu tehdään. Nyt kun tässä tuntuu, että tälle asialle on tukea, niin, arvoisa pääministeri, olisiko mahdollista tämä kokeilu aloittaa jo ensi vuoden alusta?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Stubbin puhe oli kovin vieraantunut siitä, mikä tällä hetkellä on pienituloisten, tavallisten ihmisten arki. Te nostitte esille sen, että tämä keskustelu näyttää riitelyltä. Tässä on ideologisia eroja.

Eteenpäin ei päästä, ellette te, pääministeri Stubb, pakita lapsilisäleikkauksissa, eläkeläisiltä, työttömiltä, opiskelijoilta, sairailta tehtävissä indeksileikkauksissa. Arvoisa puhemies, vihreät ovat vielä tänään ja huomenna välitilassa, sen jälkeen he varmasti kritisoivat ja äänestävät vastaan näitä huonoja päätöksiä. Jos kuunteli edustaja Kymäläisen ryhmäpuhetta, siinä kritisoitiin näitä päätöksiä. Ei tarvita kuin muutama sosialidemokraatti, niin nämä, kaikkein heikoimmat päätökset, kaatuvat täällä eduskunnassa budjettikäsittelyssä. Eikö olisi, pääministeri Stubb, parempi, että vetäisitte pois esitykset lapsilisien leikkaamisista (Puhemies koputtaa) ja indeksileikkauksista?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä puheista kuultiin, köyhyyttä ja eriarvoisuutta kaikki haluavat vähentää. Kysymys on vain siitä, miten se voidaan tehdä, ja se tekeminen riippuu täysin siitä, miten me taloudessa pärjäämme, mikä meidän kilpailukykymme on. Pelkillä puheilla ei auteta ketään, ainoastaan sillä, että meillä on varaa. Kun me katsomme näitä Euroopan kriisimaita, ei siellä ole haluttu leikata köyhiltä, siellä on jouduttu leikkaamaan, kun ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. Nyt kun ne lähtevät nousemaan, se tilanne vähän paranee. Eli kyllä nämä realiteetit täytyy pitää mielessä, se on se kaiken a ja o. En myöskään usko siihen, että me autamme ketään vain sillä, että saa tulonsiirtoja. Pitää olla se tie, että pääsee työharjoitteluun, pääsee työelämään, pääsee koulutuksen piiriin. Ja erityisesti nuoria ja muita, jotka ovat syrjäytymisen uhan alla, pitää auttaa tapauskohtaisesti, ei pelkästään sillä, että antaa rahaa. Se ei mitään ratkaise, vaan se, että on oikeasti mahdollisuus päästä eteenpäin.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Puumala, puhuitte hallituksen eriarvoistavasta ja tuloeroja kasvattavasta veropolitiikasta. Tarkoititte varmaankin edellistä, keskustajohtoista hallitusta. Tämä hallitus on päinvastoin tehnyt edustaja Pekkarisen veropolitiikkaa, sitä veropolitiikkaa, josta viime hallituskauden ministeri Pekkarinen puhui mutta jota silloinen hallitus ei suostunut tekemään. Silloinhan edustaja Pekkarinen vaati, että suurituloisten verotusta pitää kiristää, juuri sillä tavalla kuin tämä hallitus on tehnyt: pääomatulojen osalta, ansiotulojen osalta ja perintöverotuksen osalta. Ja aivan kuten silloin keskustan taholta vaadittiin, nyt hallitus on pienentänyt pienituloisten verotusta. Pidän erittäin hyvänä, että tämä hallitus ei ole tehnyt nyt sitä veropolitiikkaa, jota keskusta tällä vaalikaudella on vaatinut. Tämä hallitus ei ole suostunut nostamaan keskustan esittämällä tavalla pienituloisia rankaisevaa arvonlisäveroa niin paljon kuin keskusta olisi halunnut.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oikeastaan edustaja Backman voisikin olla nyt oikea ja hyvä henkilö vastaamaan seuraavaan kysymykseen: Me esitimme tuolla pöntössä vähän aikaa sitten vaihtoehdon sille, mitä lapsilisien leikkauksien perumiselle voitaisiin tehdä. Nostettaisiin siis tupakkaveroa hallituksen esityksen pohjan lisäksi 31 senttiä. Sille on tullut hyväksyntää salin oikeasta laidasta, se on käynyt teidän puheenjohtajallenne, ministeri Rinteelle, jos olen ymmärtänyt oikein. Edustaja Backman, nyt kysymys kuuluu tässä teille, hyväksyvätkö sosialidemokraatit lapsilisäleikkauksen ja monimutkaisen verovähennysjärjestelmän, joka ei auta kaikista heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ja lisäksi luo byrokratiaa miljoonilla euroilla. Mitä te olette tästä mieltä? Nyt toivoisin kyllä, että vastaatte — nimittäin tämä on eriarvoistavaa politiikkaa, ja siitä me olemme välikysymyksen teille tehneet.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit hyväksyvät tuloeroja kaventavan veropolitiikan, ja sen takia sosialidemokraatit hyväksyvät tämän hallituksen veropolitiikan linjan. Sosialidemokraatit eivät hyväksy tuloeroja kasvattavaa veropolitiikkaa, joka oli sitä veropolitiikkaa, jota keskusta harjoitti silloin, kun keskustalla oli mahdollisuus aidosti vaikuttaa asioihin eikä vain puheissa. (Anu Vehviläinen: Entä lapsivähennys?)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansakunnan kyky selviytyä vaikeitten aikojen yli on juuri niin hyvä kuin on kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kyky selviytyä vaikeitten aikojen yli, ja nyt ne ratkaisut, mitä tämä hallitus on tehnyt ja nyt tekee ensi vuoden budjetissakin, tarkoittavat sitä, että juuri niiltä, joilla on heikoimmat edellytykset selviytyä vaikeimman yli, otetaan nyt monelta kohtaa, sekä lapsiperheiltä että eläkeläisiltä. Näin käy.

Mitä tulee viime vaalikauteen, viime vaalikauden aikaan ja kahden edellisen vaalikauden aikaan kyettiin tekemään monia ratkaisuja, jotka paransivat nimenomaan äsken kuvaamieni kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilannetta. (Kari Uotila: Lopetettiin 800 koulua!) Parannettiin lasten kotihoidon tukea, otettiin käyttöön takuueläke kaikista pienituloisimmille, tehtiin joukko muitakin ratkaisuja, jotka parantavat nimenomaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien asemaa.

Arvoisa puhemies! Kysymykseni kuuluukin: (Puhemies: Aika on täynnä!) miksei tämä ideologia ja ajattelu, heikoimmasta huolenpito, näy tämän hallituksen teoissa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä on surkea maa tämä yhteinen isänmaamme, surkea. Kyllä on surkea. Mihinkään muuhun käsitykseen ei voi tulla, kun kuunteli esimerkiksi edustajien Puumala ja Hänninen puheenvuoroja. Surkea maa! (Paavo Arhinmäki: Ei ole, hallitus on surkea!) Minä olen täysin eri mieltä. Minun mielestäni Suomi on maailman paras maa, ja haluaisin edustaja Puumalalta esimerkiksi kuulla, missä maassa kaikkein pienituloisimmatkin ihmiset pystyvät elämään paremmin kuin Suomessa. (Paavo Arhinmäki: Ruotsissa!) Tämä ei tarkoita sitä, etteikö jatkuvasti pitäisi pyrkiä parempaan.

Mitä sitten tulee näihin kokeiluihin: Voidaan kokeilla erilaisia kokeiluja, mutta itse en kannata sitä, että työikäisille ja työkykyisille ihmisille maksetaan vielä helpommin rahaa kotiin. Minun mielestäni kannatan Paltamon mallin mukaisia kokeiluja, joissa ihmisille tarjotaan aina työtä ja työtä vastaan toimeentuloa eli vastikkeellista sosiaaliturvaa. Se olisi oikea kokeilu.

Kimmo  Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on todellakin niin hyvä maa, että se ansaitsisi myös toimintakykyisen hallituksen.

Pääministeri, täällä on ehdotettu tätä alueellista perustulokokeilua. Tuo puheenjohtaja Sipilän ehdotus on saanut laajaa kannatusta. Äsken te sanoitte, että meidän ei pidä riidellä. Nyt teidän oman puolueenne kaksi jäsentä kiistelee keskenään siitä, kannattaako tällaiseen perustulokokeiluun lähteä. Ohjeistakaa omianne.

Mutta, edustaja Backman, te jätitte vastaamatta edustaja Puumalan selvään kysymykseen: kannattavatko sosialidemokraatit lapsilisäleikkauksen perumista vai eivätkö kannata?

Toinen kysymys — kun nyt yhteenkin tulisi vastaus, mutta pannaan toinenkin vielä jemmaan — miksi tuotte kunnille yli 100 miljoonan euron lisälaskun ja viette perheiltä valinnanvapauden (Puhemies koputtaa) omien lasten hoitamisessa kotihoidon tukea peukaloimalla?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tiilikainen, emme me kokoomuksen edustajat täällä riitele. Erilaisia sosiaaliturvan kehittämisen malleja voidaan kokeilla, koska me tarvitsemme sosiaaliturvan kehittämistä, siitä olemme kaikki samaa mieltä. Totesin sen, että tärkeämpää mielestäni olisi kokeilla sellaisia malleja, kuten nyt Paltamossa kokeiltiin, joissa kaikille työikäisille ja työkykyisille ihmisille tarjotaan työtä, kuin kokeilla sellaisia malleja, joissa entistä helpommin työikäisille ja työkykyisille ihmisille maksetaan rahaa kotiin siitä, että he eivät tee työtä.

Mitä sitten tulee lapsilisiin, ministeri Rinne on jo aikaisemmin sanonut keskusteluissa, että voidaan harkita täällä eduskunnassa sellaista ratkaisua, että tästä verovähennyksestä luovutaan ja alkuperäistä leikkausta vastaavasti pienennetään. Minun mielestäni tämä olisi viisas päätös.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi yleensä on syy, ja sitten on seuraus. Seuraus on se, että me pohdimme täällä ihan aiheesta näitä erilaisia sosiaalisia malleja. Tätä perustulomallia, mikä edustaja Puumalan puheenvuorossa oli — sitten edustaja Tynkkynen tämän myös nosti — olen itsekin pohdiskellut ja pyytänyt siitä aineistoa. Se herättää paljon kysymyksiä, mikä sen kokeilun perimmäinen tarkoitus on. Onko se se, että nykyinen monipolvinen byrokraattinen tukiviidakko puretaan? Sehän on kannatettavaa. Ja tämän perustulon taso ja se, mikä on sen perustulon hintalappu, kiinnostaa. Ja onko, niin kuin edustaja Zyskowicz sanoi, sillä perustulolla passivoiva vai aktivoiva vaikutus? Se keskustelu pitää käydä. Mutta sitten mennään näihin syihin, ja syy: työttömyysluku 320 000. Ja tämä uusi ilmiö, jälleen kerran nostan tämän: piilotyöttömyys kasvaa. Mitä tälle tehdään, koska siellä ovat ne syrjäytyneet ihmiset? He ovat luovuttaneet jo.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministeri Stubb, te sanoitte, että nämä pienituloisimmat eivät kärsi tästä lapsilisäleikkauksesta, tästä indeksileikkauksesta, koska se kompensoidaan toimeentulotuen perusosaa korottamalla. Pääministeri Stubb, nyt kun te olette kuitenkin heikentämässä tätä lapsilisää tällä tavoin, niin kompensaatioksi sidotte nämä kaikkein pienituloisimmat tai tulottomat sinne toimeentulotukeen, joka on itse asiassa sosiaaliturvan pahin ansiosidonnainen kannustinloukku. Ja on aika mielenkiintoista kuulla kokoomuslaiselta pääministeriltä, että te kannatatte tällaista kompensaatiopolitiikkaa. Jos näiden leikkausten sijasta toimeentulotukea saavien perusturvaa olisi korotettu eikä leikattu, niin he olisivat päässeet pois sieltä toimeentulotuelta, eikä se ratkaisu olisi maksanut itse asiassa hallitukselle yhtään enempää kuin tämä ratkaisu. Tämä on ihan älytöntä sosiaalipolitiikkaa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun kuuntelee, niin tulee selväksi se, että vihreillä on paljon yhteisiä tavoitteita sosiaaliturvassa keskustapuolueen ja vasemmistoliiton ja myös perussuomalaisten kanssa. Mutta en voi mitenkään ymmärtää kokoomuksen riveistä jatkuvasti nousevaa työttömien, köyhien ihmisten syyllistämistä. Sosiaaliturvan vastikkeellisuuden lisääminen on hyvin kaukana siitä, miten ymmärrän perusturvan tarkoituksen.

Vihreä oppositiopuolue aikoo tulevina kuukausina kyseenalaistaa hallitusta niissä päätöksissä, joita pidämme epäonnistuneina. Yksi niistä on tämä lapsilisäleikkaus ja toisaalta sitten myös se, että köyhimpien eläkeläisten eläkettä elikkä takuueläkettä ei nostettu vaan sen sijaan demarit valitsivat väärin, kun pääsivät valitsemaan, ja toteuttivat tämän eläketulovähennyksen. Nämä kaksi ovat sellaisia päätöksiä, joita meidän mielestämme pitäisi eduskunnassa käsitellä uudestaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän kanta sosiaaliturvan kehittämiseen on täysin selvä. Me haluamme, että kaikki työ kannattaa, me haluamme kehittää suomalaista sosiaaliturvaa sellaiseksi, että se on kannustava ja tasa-arvoinen. Me myöskin pidämme hyvänä, että erilaisia kokeiluja tehdään, mutta aina ensiarvoista on se, että työ on ensisijaista ja työ kannattaisi. Minusta on hyvä, että täällä on sosiaali- ja terveysministeri paikalla, niin hän voisi kertoa, miten hallitus tässä asiassa etenee, koska siitä hyviä suunnitelmia on.

Toivoisin, että keskustan eduskuntaryhmä rehellisesti toteaisi sen, että pelkästään tupakkaveroa korottamalla me emme voi valtiontaloutta sopeuttaa. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Niin isot sopeuttamistoimet on tehty, että ne varmasti tuntuvat jossakin. Me haluamme olla tasa-arvoisia niin, että ei kohtuuttomasti oteta keneltäkään. Mutta rehellisyyden nimessä: kertokaa, miten te tekisitte ne sopeuttamispäätökset. Te piilottelette Sipilän säästölistaa. Missä se Sipilän säästölista oikein luuraa?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me esitimme lapsilisäleikkaukseen selkeän vaihtoehdon: kompensoidaan se tupakkaveron korotuksella sillä tavalla, että nämä asiat menevät päikseen. Me keskustelimme täällä välikysymyksen yhteydessä tästä asiasta. Jos oikein ymmärsin, niin kaikista muista ryhmistä paitsi sosialidemokraateilta tuli siinä keskustelussa tukea tälle mallille. Tämä lapsivähennystie on byrokraattinen, se tuo lisää hallintoa. Jos oikein ymmärsin, niin pelkästään tämä päätös vaatii 2,5 miljoonaa euroa lisää resursseja Verohallintoon, että tämä saadaan tehtyä. Eihän tässä ole mitään järkeä, kun me yritämme purkaa byrokratiaa ja normeja.

Olen samaa mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa tästä Paltamon täystyöllisyyskokeilusta. Siellä päästiin 17 prosentista 4 prosenttiin työttömyydessä. Olisin kysynyt pääministeriltä, kun tästä projektista on vasta tehty pitkä loppuraportti: oletteko valmis (Puhemies koputtaa) laajentamaan kokeilua koko Suomeen?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen on kirjoittanut kaksi puoluetta: keskusta ja vasemmistoliitto. Keskusta näistä puolueista on porvaripuolue, joka, niin kuin tässä on kuultu viime kaudella, teki suuret veronalennukset, yhteensä noin 4 miljardia euroa, joista eniten hyötyivät suurituloiset. Koska keskusta on porvaripuolue, tämä on ymmärrettävää. Sekin on ymmärrettävää, että he haluavat asettaa köyhät vastakkain, työttömät vastakkain. Kuten välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheessa kuultiin, tässä välikysymyksessä haetaan myös sitä, että työttömät laitetaan tappelemaan keskenään. Siis haluttaisiin heikentää kaupanmyyjien, autonkuljettajien ja lähihoitajien työttömyysturvaa poistamalla kytkös siihen, kuinka valtio kohtelee erilaisia työttömiä. Tämäkin on ymmärrettävää keskustalta, koska se on porvaripuolue. Mutta täytyy ihmetellä, että tässä pelissä (Puhemies koputtaa) on Arhinmäen vasemmistoliitto mukana. Onko tämä teidän viestinne...

...tänään oikeuksiensa puolesta taisteleville Helsingin kaupungin työntekijöille?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että edustaja Lindtman lukee välikysymyksen. Emmehän me vastaa siitä, mitä keskusta omassa puheenvuorossaan puolueen omina kantoina kertoo. (Välihuutoja) Me olemme sitä mieltä, että meillä pitää parantaa työttömien perusturvaa, ja me olemme sitä mieltä, että ansiosidonnainen työttömyysturva pitää säilyttää, ja keskustalla on myös täysin väärä käsitys, niin kuin myös kokoomuksella, siitä, mikä on ansioturvan taso. Pienimmät ansiopäivärahat lähtevät noin 800—900 eurosta kuukaudessa, ja niistäkö pitäisi vielä leikata? Ei todellakaan. Ainoa, mitä pitäisi voida harkita, on siellä erittäin suurissa ansiopäivärahoissa, kun tulee tämä niin sanottu taitekohta, jonka jälkeen ansiopäivärahat alkavat kasvaa nopeammin kuin pienet ansiopäivärahat. Olisi oikeudenmukaista, jos tätä taitekohtaa (Puhemies koputtaa) jäädytettäisiin tai nostettaisiin.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä käsitin, että tämä välikysymys, joka on tässä ja jonka olen kyllä lukenut, on keskustalaisten ja vasemmistoliittolaisten kansanedustajien allekirjoittama. Tämän välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Tuomo Puumala esitti nimenomaan tätä, että työttömät laitetaan taistelemaan keskenään, köyhät laitetaan taistelemaan keskenään, puheenvuorossa, jonka käyttää eduskunnan työjärjestyksen mukaan välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja. Nyt kysyn edustaja Arhinmäeltä: Eikö tämä olekaan teidän yhteinen välikysymyksenne? (Välihuutoja) Ja jos on, niin eikö teitä yhtään hävetä olla mukana sellaisessa pelissä, jossa porvaripuolueen mukana te olette valmis juoksuttamaan työttömiä vastakkain? Tämäkö on teidän viestinne tänään oikeuksiensa puolesta taisteleville Helsingin kaupungin pienipalkkaisille työntekijöille — lähihoitajille, raitiovaununkuljettajille — (Puhemies koputtaa) jotka ovat nimenomaan oikeutettuja tähän (Puhemies: Jaha, aika!) ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuollaiseen puheenvuoroon ei kykene kuin sosialidemokraatti. Jokainen tässä salissa ymmärtää sen, että välikysymyksen teksti on yhdessä kirjoitettu. Siinä ei mainita sanallakaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Ja se puheenvuoro, jonka pitää keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kertoo hänen näkemyksistään.

Arvoisa puhemies! Ongelma on tällä hetkellä se, että sosialidemokraatit yhdessä kokoomuksen kanssa leikkaavat työttömien indeksikorotuksia. Te käytte työttömien taskulla, te käytte leikkaamassa perusturvaa. Ja tätä eivät ymmärrä ne Palmian työntekijät, jotka tänään taistelevat kokoomusta ja vihreiden politiikkaa vastaan: että te teette yhteistyötä...

...kokoomuksen kanssa leikkaamalla työttömiltä.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ehkä tuo äskeinen sanailu oli nimenomaan esimerkki siitä riitelystä tai mielikuvasta, jonka me aika usein tästä salista ulospäin annamme. (Välihuutoja) Voin hyvin ymmärtää, että me olemme asioista, edustaja Arhinmäki, eri mieltä, ja ymmärrän hyvin, että meillä on ideologisesti varmasti aika monenlaisiakin tulokulmia. Se voi liittyä julkisen sektorin kokoon, se voi liittyä finanssi- ja veropolitiikkaan, se voi liittyä tulonjakoihin. Mutta olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että Suomi on tällä hetkellä sellaisessa tilassa ja tilanteessa, jossa meillä ei välttämättä ole tässä salissa varaa riitelyyn, (Paavo Arhinmäki: Ei tämä ole riitelyä!) vaan meidän on haettava yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Esittäisin näihin edellä mainittuihin kysymyksiin kolme huomiota.

Ensimmäinen on se, että meidän kannattaa pitää tässäkin keskustelussa mittakaavat mielessä. Viimeisen 30—40 vuoden aikana Suomi on noussut tässä maailmassa top 30 -maasta top 3 -maaksi — top 30 -maasta top 3 -maaksi — niistä 200 kansallisvaltiosta, (Mauri Pekkarinen: Ei se nyt auta tähän tilanteeseen!) jotka tässä maailmassa ovat olemassa. Kun me katsomme tasa-arvoa, kun me katsomme tulonjakoa, kun me katsomme kilpailukykyä, ympäristöä, demokratiaa, vähiten korruptoitunutta maata, mitä tahansa kansainvälistä mittaria, me olemme erittäin korkealla näissä kaikissa. Vaarana kuitenkin on, että jos Suomi ei uudistu, niin me emme pysy top 3:ssa vaan me putoamme uudestaan sinne top 30:een, ja se ei minun mielestäni olisi hyvää kehitystä.

Toinen huomio. Meidän on päästävä irti tästä ideologisesta keskustelusta, mikä on se paras taho hoitamaan jotain kokonaisuutta. Joskus se on yksityinen sektori, joskus se on julkinen sektori, ja joskus se on kolmas sektori. Näillä kaikilla on minun mielestäni erittäin tärkeä rooli. (Anne Kalmari: Entäpä köyhyys?)

Kolmas huomio. Mitkä sitten ovat ne instrumentit, joita me voimme käyttää? Työttömyysturva, halusiko joku leikata sitä? Ei. Lapsilisä, halusiko joku leikata sitä? Ei. (Välihuutoja) Eläkkeet, halusiko joku leikata niitä? Ei. Eivät nämä ole parannuksia, vaan ne ovat heikennyksiä, ja minkä takia ne tehdään? Sen takia, että Suomen valtiontalous ei tällä hetkellä ole kestävällä pohjalla. Me ylivelkaannumme tänäkin vuonna 7,5 miljardia euroa, ensi vuonna 4,5 miljardia euroa, ja silloin ei ole kyse siitä, että leikkaamme hyvää hyvyyttä tai pahaa pahuutta, vaan leikkaamme pakon edessä.

Valitettavasti, jos emme löydä yhteisiä ratkaisuja, jotka saavat tämän maan uudelleen nousuun ja talouden kasvuun, me voimme istua tai seistä tässä salissa ja riidellä ad infinitum, jolloinka tilanne ei todellakaan tule parantumaan, vaan se tulee vain ja ainoastaan heikentymään. Minä en halua seistä tässä ja väittää, että asiat ovat paremmin kuin ne ovat. Eivät ole. Syy, minkä takia me teemme näitä leikkauksia, on se, että me emme voi kasvattaa meidän lapsillemme ja lapsenlapsillemme velkataakkaa lisää. Se on se syy, miksi yritämme löytää hyviä ratkaisuja tähän vaikeaan tilanteeseen. Riitelemällä ne eivät parane.

Ehdotuksia otetaan vastaan. Minun mielestäni ne ehdotukset, joita on esitetty, ovat tarkistelun arvoisia, kuten esimerkiksi perustulokokeilu, mutta me tarvitsemme niihin konkretiaa.

Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Heikompiosaisten määrä lisääntyy hälyttävästi. Meillä jää päivittäin 7—8 nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle. Taustalla on mielenterveysongelmat ja masennus. Määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Kasvavan työttömyyden myötä myös maksuhäiriöt lisääntyvät. Maksuhäiriöitä on jo noin 365 000, ja näistä kaksi kolmasosaa on miehillä.

Hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevat vanhukset ovat pakotetut menemään niin sanotun tehostetun palvelun koteihin, joissa heidän eläkkeensä eivät riitä edes välttämättömiin tarpeisiin. Näin heidät pakotetaan menemään sosiaaliturvan varaan. Kotona asuva aviopuoliso voi joutua kokemaan turvattomuutta ja pelkoa yhteisen kodin menettämisestä. Tämä ei mitenkään auta ikäihmisten jaksamista ja edistä heidän terveyttään ja uskoa tulevaisuuteen.

Kuuleeko hallitus näitä heikompiosaisia?

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että pääministeri meitä kerta toisensa jälkeen muistuttaa talouden vaikeista ajoista. Itselläni on käsitys, että tässä salissa ei ole enää montaakaan, jolla olisi näistä väärä kuva tai sellainen kuva, että rahaa olisi käytettävissä mielin määrin.

Te, arvoisa pääministeri, puhuitte varsinaisessa puheenvuorossanne arvovalinnoista. Mitä tiukemmat ajat, sitä merkityksellisempään osaan nousee se, millaisia arvovalintoja tehdään. Meidän mielestämme, keskustassa, kaksi arvovalintaa on tehty täysin väärin. Kotihoidon tuen jakaminen, suomeksi sanottuna leikkaus, on arvovalinta. Ja toinen asia: te leikkaatte lapsilisiä tavalla, jolla te teette todellisen arvovalinnan. On olemassa vaihtoehtoja. Te osoitatte itse sen, että on olemassa vaihtoehtoja, tekemällä tällaisen täysin älyttömän (Puhemies koputtaa) verokompensaation.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on ihan totta, että silloin kun taloustilanne on heikko, köyhät kärsivät kaikkein eniten. Se ei paljon niitä ihmisiä lohduta, jotka siellä leipäjonoissa ovat, että Suomi kuitenkin tilastojen mukaan tällä hetkellä kuuluu kaikkein pienimmän lapsiköyhyysriskin maihin yhdessä Norjan, Islannin, Tanskan ja Hollannin kanssa.

Täällä esimerkiksi edustaja Alanko-Kahiluoto kyseli sen perään, mitä kokoomuslaiset ajattelevat tästä perustulosta. Itse olen sitä mieltä, että edustaja Zyskowiczin esiin tuoma Paltamon malli on hyvä esimerkki siitä, mitä toki voitaisiin ajatella, mutta sitä suurempia tällaisia suoria perustulomallikokeiluja en olisi valmis tukemaan.

Mutta kyllähän tämä hallitus on tehnyt jo paljon myöskin köyhien toimeentulon eteen: tuli esimerkiksi vanhuspalvelulaki, johon säädettiin 54,5 miljoonaa euroa tälle vuodelle, ja esimerkiksi se, että työtön voi tienata tällä hetkellä 300 euroa ilman, että se suoraan vähentää hänen työttömyysturvaansa, ja esimerkkejä löytyy lisää.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taloudellinen epävarmuus vaivaa monen suomalaisen mieltä, eikä tulevaisuuskaan näytä sen valoisammalta. Verojen korotukset yhdessä menoleikkauksien kanssa tulevat väistämättä heikentämään kansalaisten ostovoimaa. Työttömyys, syrjäytyminen ja köyhyys lisääntyvät hälyttävää vauhtia. Lapsiköyhyys on lähes kolminkertainen verrattuna 20 vuoden takaiseen, vaikka tiedossa on, että lapsuudessa koetun köyhyyden seuraukset ovat moninaiset ja köyhyys myös periytyy. Hyvä hallitus, eihän näin voi enää jatkaa, vaan tarvitaan täysi käännös suunnan muuttamiseksi. Kysynkin: mitä toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä lisätäkseen kansalaisten hyvinvointia sekä osallisuutta?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen perimmäiset teemat eriarvoisuus ja köyhyys ovat erittäin tärkeitä ja aiheellisia kysymyksiä tänä päivänä, ja minun mielestäni meidän pitäisi puuttua ja keskittyä tähän. Muun muassa 1990-luvun alusta saakka lapsiperheköyhyys on kasvanut, ja tästä syystä yhtenä tavoitteena voisi olla, että asettaisimme lapsiperheköyhyydelle nollatoleranssin. Elikkä kaikissa niissä toimenpiteissä, joita eduskunnassa tehdään, tavoitteena on, että lapsiperheköyhyyttä tullaan vahvasti poistamaan.

Meillä on Suomessa tällä hetkellä noin 130 000 lasta, jotka elävät pienituloisissa perheissä, ja heistä noin 30 000 lasta elää todellisessa köyhyydessä, jossa elämän perustarpeetkaan eivät ole itsestäänselvyytenä. Lapsiperheköyhyyden perimmäisenä syynä useimmiten on työttömyys, ja tästä syystä, kun me keskustelemme pienituloisuuden ja köyhyyden poistamisesta, meidän pitäisi hakea kaikki ne toimenpiteet, joilla me vahvistamme ennen kaikkea lapsiperheiden työllisyyttä, (Puhemies koputtaa) ja tämäntyyppisiä toimenpiteitä (Puhemies: Nyt aika on täynnä!) pitäisi esittää.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokopäivätyö suojasi aikaisemmin varsinkin yksinhuoltajia köyhyydeltä kaikkein tehokkaimmin. Nythän tuota työtä ei ole tarjolla tällä hetkellä varsinkaan monille yksinhuoltajille, ja hallituksen täysin epäonnistunut perhepolitiikka syventää näiden ryhmien köyhyyttä. Kattavalla, hyvällä perhepolitiikalla sen sijaan voitaisiin auttaa kaikkien ryhmien hyvinvointia. Yksinhuoltajille, varsinkin matalan koulutuksen saaneille, tarjotaan helposti vain pätkä- ja silpputöitä epätyypillisiin työaikoihin: iltaisin, öisin, viikonloppuisin. Moni heistä ei pysty ottamaan noita työpätkiä vastaan, jos sellaisia tarjotaan, koska he eivät saa välttämättä lapsilleen vuorohoitoa, he eivät saa epätyypillisiin työaikoihin hoitoa lapsilleen. Tuo hokema työstä parhaana sosiaaliturvana kumisee näiden ihmisten korvissa aika onttona.

Ja vielä muistutan, että minä saan esimerkiksi jatkuvasti yhteydenottoja yksinhuoltajaperheiltä, jotka joutuvat tekemään perheestään lastensuojeluilmoituksen, koska heidän käytettävissä olevat tulonsa eivät riitä jokapäiväisen arjen pyörittämiseen. Tämäkö on hyvinvointi-Suomen ratkaisu kaikkein heikoimpien ihmisten (Puhemies koputtaa) asemaan ja sen parantamiseen?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan perusteltua, että täällä keskustellaan eriarvoistumisen ehkäisystä ja pienituloisten asemasta. Välikysymyksen esittäjät puhuvat kauniisti kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä, mutta te ette kertaakaan mainitse niitä ihmisiä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, sitä ryhmää, jonka ääni ei kuulu, elikkä vammaisia.

Te peräänkuulutatte täällä toimintakykyistä hallitusta. Toivottavasti te ette moiti siitä, että ministeri Risikko on edistänyt osatyökykyisten mahdollisuuksia osallistua ja tehdä työtä. Toivottavasti te ette moiti tätä hallitusta siitä, että erityisryhmien asuntotuotanto etenee, laitosasumista puretaan ja moniammatillisia erityispalveluita kehitetään. Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi vuonna 2011, että Suomeen tarvitaan muutamia kehitysvamma-alan kuntoutus- ja resurssikeskuksia. Nyt, kun sote-uudistus etenee, ministeri Huovinen, (Puhemies koputtaa) mitä mieltä olette, pitääkö jokaiselle alueelle saada (Puhemies: Nyt aika on täynnä!) tällainen tuki- ja osaamiskeskus?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko hallitus tietoinen, että Suomessa on 1,1 miljoonaa kansalaista, jotka tänä päivänä elävät niin sanotun köyhyysrajan alapuolella? Tähän joukkoon kuuluvat Suomen työttömät ja merkittävä osa eläkeläisistä.

Pari esimerkkiä. Työttömien peruspäiväraha viimeisen 15 vuoden aikana on jäänyt jälkeen 25 prosenttia ja toimeentulotuki 30 prosenttia yleisen ansiotason kehityksestä. Eläkeläiset puolestaan ovat samassa ajassa jääneet monella tavalla jälkeen ansiotason kehityksestä. Ansiotasohan on noussut 15 vuoden aikana 70 prosenttia, mutta eläkkeet vain 34 prosenttia. Eli eläkeläiset ovat jääneet jälkeen 36 prosenttiyksikköä. Tässä vastaus edustaja Virolaiselle, ketkä tässä maassa ovat köyhiä. Heitä ovat työttömät ja merkittävä osa myöskin pienituloisista eläkeläisistä.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupaiselle voisi sanoa, että tällä eduskuntakaudella tämänpohjainen hallitus nimenomaan paransi työmarkkinatukea, poisti tarveharkinnan, paransi myös pikkuisen toimeentulotukea, elikkä siihen tuli 6 prosentin osuus ja 10 prosentin korotus niille, jotka ovat yksinhuoltajia.

Tästä keskustelusta näkyy, että me olemme hyvin yhtä mieltä, kun me puhumme siitä, että taloutta pitää tasapainottaa, työllisyyttä pitää vahvistaa, eriarvoistumista pitää ehkäistä, mutta piru asuu yksityiskohdissa. Sitten kun me rupeamme puhumaan näistä yksityiskohdista, millä tasapainotetaan tai millä työllisyyttä edistetään, niin me olemme sujuvasti eri mieltä. Hallitus on mielestäni rakentanut kohtuullisen hyvän kokonaisuuden, ja voisi sanoa, että erityisen kiitollinen olen siitä, että panostetaan ennaltaehkäisyyn ja että näistä kaikista säästötoimenpiteistä huolimatta sosiaalihuoltolakia uudistetaan, koska se nimenomaan esimerkiksi tukee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lapsiperheitä.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Filatov, nämä teidän mainitsemanne pienet, näennäiset korotukset on huomioitu niissä luvuissa, jotka äsken teille kerroin, tutkimusten mukaan sekä työttömien että eläkeläisten osalta. (Välihuutoja vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä.)

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun korotetaan 100 eurolla, se on perussuomalaisten mielestä pieni raha, mutta jos 10 prosentilla tuosta leikataan, se on teidän mielestänne valtaisa summa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kau-ma, olette ymmärtänyt perustulon jotenkin aivan perusteellisesti väärin. Paltamon mallilla ei ole mitään tekemistä perustulon kanssa. Siinähän työttömälle räätälöidään työtehtäviä, joista hän ei voi kieltäytyä silloin, jos hän saa tietyn työttömyysturvan. Perustulon idea sen sijaan on se, että sovitetaan yhteen sosiaaliturvaa ja mahdollisuutta olla aktiivinen tavalla, joka hyödyttää yksilöä itseään, tarttua siihen työhön, joka yksilön kannalta on mielekästä. Tällaista perustulokokeilua me vihreät kannatamme.

Anneli Kiljunen puhui hyvin kauniisti siitä, kuinka demarit aina asettavat köyhät etusijalle. No, miksi sitten puolustatte lapsilisävähennyksessä sellaista mallia, joka hyödyttää kaikkein eniten niitä perheitä, joissa on kaksi työssä käyvää vanhempaa? Tällaisessa tilanteessa ne pätkätyötä tekevät vanhemmat, jotka ovat silpputöiden varassa, hyötyvät tästä mallista paljon vähemmän. Tämä ei ole oikeudenmukainen eikä perusteltavissa oleva malli.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun valtiovarainministeri Rinne tuli paikalle, haluaisin vielä kysyä tästä takuueläkkeestä: Minun mielestäni se, jota te ajoitte, oli hyvä esitys teiltä, ja olisimme tietysti suoneet, että se tulee. Eikö sitä voisi korottaa ja pistää suurille ökyeläkkeille eläkekaton? Mikä sen estää? Pieniä vähän nostetaan ja suurilta leikataan, eikös se olisi oikeudenmukaista?

Ihmettelen vähän tätä kuihtuvan vasemmiston keskinäistä nokittelua. Ei se auta työmiehen ja köyhän asiaa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensimmäiseksi tietenkin valtiovarainministeriltä täytyy kysyä sitä, tiesittekö alun perin, millaiset byrokratiakustannukset tästä lapsilisän veronkierrosta syntyvät. Se olisi mukava kuulla, koska ne kustannukset kuitenkin ovat olemassa.

Arvoisa puhemies! Meillä olisi yksi keino, millä auttaa esimerkiksi lapsiperheitä, joilla taloudelliset ongelmat ovat läsnä joka päivä. Jos nuori tienaa perheessä, hänen tulonsa vaikuttavat negatiivisesti tuon kyseisen perheen taloudelliseen tilanteeseen.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen asia liittyy syrjäytymiseen. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on tehnyt laskelmansa siitä, millä tavalla panostamme ennalta ehkäiseviin palveluihin nuorten kohdalla. Se summa on 230 miljoonaa vuosittain, mutta sen sijaan maksamme jälkikäteen (Puhemies koputtaa) toimeentulo- ja työttömyyskorvauksia lähes 700 miljoonaa. Tässä on pieni ristiriita.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! On taas kerran palautettava mieleen, mistä tämä kaikki johtuu. Meillä on romahtanut 2009 bkt vajaat 10 prosenttia, teollisuustuotanto noin 30 prosenttia, ja siitä johtuvat meidän tämänhetkiset julkisen talouden erittäin isot ongelmat. (Martti Korhonen: Ei se nyt ihan näin ole! — Jouko Skinnari: Keskustalla oli oma osuutensa!)

Haluaisin todeta myös sen, että paras keino huolehtia siitä, että me saamme julkisen talouden varat riittämään niihin palveluihin ja etuisuuksiin, jotka täällä maksatetaan ja tuotetaan, on se, että saadaan turvattua työllisyyttä. (Martti Korhonen: Se on totta!) Me olemme kyenneet tämän hallituksen toimesta kaikista eri lähteistä riipimään rahaa sillä tavalla, että 118 miljoonaa euroa tänä ja ensi vuonna käytetään erilaisiin infrahankkeisiin, mikä tarkoittaa suoraan 3 000:ta työpaikkaa VM:n laskelmien mukaan. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Länsimetro ja Pisara-rata tuottavat yhteensä noin 20 000 työpaikkaa, ja näitten tonttivarantojen ja rakennushankkeitten kytkeminen toisiinsa tuottaa asuntotuotannon kautta 20 000 uutta työpaikkaa, eli siis yhteensä 40 000—50 000 henkilötyövuotta uusia työpaikkoja seuraavan viiden vuoden aikana.

Haluan vain todeta, että näitten kautta sitä pelivaraa pystytään saamaan. Meillä on käytännössä tilanne, jossa palveluja ja etuuksia ei voi kovin pitkään parantaa velaksi. Siinä tulee pää vetävän käteen.

Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! Ehkä ihan pari huomiota ja sitten vastaus edustaja Virolaisen kysymykseen.

Ensin haluaisin todeta sen, että mielestäni tässä keskustelussa vähän liian vähän on puhuttu palveluiden merkityksestä niille, jotka ovat yhteiskunnan heikoimpia. Siksi olin erityisen iloinen, että edustaja Filatov äsken nosti esille sosiaalihuoltolain, jossa nimenomaan on tarkoituksena päästä siihen tilanteeseen, että ennaltaehkäisyllä pystymme auttamaan ihmisiä, jotka ovat vaikeimmassa tilanteessa.

On aivan totta, että liian moni suomalaisessa yhteiskunnassa tänä päivänä jää liian yksin, ja siksi tämän välikysymyksen aihe ja teema on mielestäni hyvin perusteltu. Meidän on tehtävä palvelujärjestelmän puolella myös parempia ratkaisuja, jotta ongelmiin päästään varhaisemmassa vaiheessa kiinni. Tähän tähtää myöskin sote-laki, jossa yhdessä tavoittelemme nimenomaan sellaisia oikea-aikaisia, toimivia palveluketjuja, joilla nämä ongelmat voidaan havaita ja huomata riittävän ajoissa. Ihmiset joutuvat aivan liiaksi edelleen näiden järjestelmien välillä erilaisen pompottelun kohteeksi, ja se tulee paitsi inhimillisesti kalliiksi myös taloudellisesti tälle yhteiskunnalle aivan liian kalliiksi.

Mitä sitten tulee kotihoidon tukeen, me olemme tästä aiheesta täällä keskustelleet viimeksi viime viikolla. Tässä meillä on selkeästi näkemysero. Hallitus haluaa tasata vanhemmuutta ja hoivavastuuta vanhempien kesken, ja minä en ole valitettavasti, arvoisat opposition edustajat, kuullut niitä vaihtoehtoja, millä tavalla naisten työmarkkina-asemaa voidaan parantaa, eläketurvaa parantaa. Näihin toivoisin toki niitä teidän omia vaihtoehtojanne, jos ja kun olette tämän tasa-arvoisemman hoivavastuun jakamisen kannalla ylipäätään.

Sitten omaishoito on tärkeä teema, mutta, puhemies, vastaan vielä edustaja Virolaisen kysymykseen: aivan oikein, meidän on sote-alueille kerättävä osaamista myös vammaispalvelukysymyksissä, ja tämä tullaan huomioimaan laissa.

Sosiaali- ja terveysministeri  Laura  Räty

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon tärkeistä asioista, mutta nostan esille kaksi.

Edustaja Mustajärvi käytti puheenvuoron työttömyysturvamenojen leikkaamisesta ja siitä, (Markus Mustajärvi: Työllisyysmäärärahojen!) millä tavalla ne kohdistuvat ja millä tavalla ne sitten kohdistuvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Edustaja Arhinmäki puhui tästä samasta aiheesta myöhemmin. Tämän hallituksen painopisteenähän on ollut kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteen turvaaminen, (Paavo Arhinmäki: Ei, vaan edellisen hallituksen!) ja näin olemme tehneet myös tässä yhteydessä.

Niin kuin pääministeri Stubb täällä aikaisemmin sanoi, me olemme olleet hyvin vaikean taloudellisen tilanteen edessä, ja tämän varmasti allekirjoittavat kaikki täällä, ja myös työttömyysturvamenoista on ollut pakko leikata. Olemme kuitenkin kohdistamassa nämä leikkaukset nimenomaan suurimpiin ansiopäivärahoihin, emme pienempiin emmekä kaikkiin, vaan nimenomaan oikeudenmukaisuusnäkökulmasta kaikkein suurimpiin.

Sitten muutama sana tästä keskustan esityksestä ja monien tukemasta perustuloajatuksesta. Kiitos ensinnäkin hyvästä avauksesta. Olemme samaa mieltä siitä, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on paikoin monimutkainen eikä aina kannusta työntekoon tai ole sosiaaliturvaa tarvitsevalle kovin selkeä ja helppo. Tästä ajatuksesta kiitän, että halusitte lähteä konkreettisesti viemään eteenpäin ajatusta sosiaaliturvan uudistamisesta, ja jaan ajatuksenne siitä, että sosiaaliturvajärjestelmää on uudistettava, ja sitä tämä hallitus on myös tehnyt, kun suojaosa, jota täällä on laajalti kehuttu, otettiin käyttöön. Siinähän on paljon perustulon kaltaisia elementtejä, joilla kannustetaan ihmisiä työntekoon ja yrittämiseen.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että perustulo on itsessään vain otsikko. Uskon, että tarvitaan aika paljon keskustelua siitä, mitä se sitten todella tarkoittaisi. Uskon, että täällä eri ihmisille perustulo tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Lisäksi haluan muistuttaa, että sosiaaliturvaan tehtävät uudistukset ovat (Puhemies koputtaa) Suomessa perinteisesti kolmikannassa sovittavia asioita, ja siksi alueellisen kokeilun polkaiseminen käyntiin ilman työmarkkinajärjestöjen ja kolmikannan kanssa keskustelua olisi mielestäni ehkä tässä vaiheessa liian suuri askel.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Stubb, toivottavasti kuuntelitte tarkkaan äsken, kun ministeri Huovinen puhui, että hän on tuomassa hallitukselta esityksen, joka vähentää luukulta toiselle pompottelua. Nyt te totesitte puheessanne sen, että jos lapsilisä ei riitä, niin sitten vain toimeentuloluukulle. Onko tässä nyt mitään järkeä?

Ja kun täällä on kysytty niitä konkreettisia esityksiä siitä, että byrokratiaa vähennetään — ja myöskin ymmärtääkseni täällä salissa on tänä päivänä kysytty niin valtiovarainministeriltä kuin pääministeriltä — niin oletteko te tietoisia siitä, kuinka paljon tämä tulee lisäämään byrokratian kustannuksia, kun tuotte tämän esityksen?

Lisäksi vielä: kun pyydätte niitä konkreettisia esityksiä byrokratian vähentämiseksi, niin teiltä on tulossa eduskunnan pöydälle todella paljon hallituksen esityksiä, jotka tulevat varmasti tuottamaan kilpailukykyä rajoittavia säädöksiä, ja kilpailukykyä lisäämällä ymmärtääkseni yrityksiin luodaan työpaikkoja, ja työpaikkoja täällä (Puhemies koputtaa) ollaan oltu kyselemässä tänäkin päivänä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen totesi, että palvelut vaikuttavat tasa-arvoon. Näin totisesti on. Räikein esimerkki eriarvoistumisesta on se, että Pirkanmaan sairaanhoitopiiri esittää Kuhmoisten ambulanssin lakkauttamista Keski-Suomesta. Ambulanssin matka tulee kestämään, jo paikalle pääsy, lähes puoli tuntia. Onko tämä tasa-arvoista, kun leikitään jo ihmisten hengellä? Alueellinen epätasa-arvo on tämän hallituksen aikana lisääntynyt valtavasti teidän keskittämisenne seurauksena. Pyydänkin, että otettaisiin huomioon myös alueellinen eriarvoisuus silloin, kun puhutaan eriarvoisuudesta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edelliseen puheenvuoroon on pakko todeta, että se, mihin edustaja Kalmari viittasi, on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen esitys valtuustolle, mutta tämä asia on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa maanantaina. Olen sen valtuuston puheenjohtaja ja voin tässä ilmoittaa, että en tule kannattamaan sitä esitystä. Toivon, että siellä on myös muita, jotka vastaavalla tavalla asiaan suhtautuvat, mutta se kertoo kyllä siitä, missä tilanteessa me olemme, että asiat ovat vakavia, mutta en näe, että tästä päästä pitää lähteä liikkeelle.

Kun nyt sain puheenvuoron, niin totean samalla liittyen edustaja Alanko-Kahiluodon puheenvuoroon, jota pidin kyllä todella erikoisena, kun hän väitti, että me syyllistämme työttömiä, jos me ajamme Paltamon mallia: jos jokaiselle työttömälle, kuten Paltamossa, tarjotaan hänen omaan osaamiseensa ja omaan kuntoonsa liittyviä työtehtäviä, jotta hän voisi saada joitain muita työtehtäviä sen jälkeen, niin onko se todellakin työttömien syyllistämistä?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansallisen eheyden ja selviytymisen kannalta on tärkeätä, että nyt tehdään oikeita arvovalintoja. Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen sektorin vahvuus on juuri siinä, että me emme palaa 30-luvulle, elikkä että huutokaupataan vanhukset halvimmalla ja niin poispäin. Tässä on isoja linja-asioita, jotka pitää muistaa.

Sitten kyllä myös kansalaisten perusoikeuksien vaarantuessa tämän salin ja edustuksellisen demokratian on toimittava. Meillä on tilanne kärjistynyt lastenpsykiatriassa ja monien erityisryhmien osalta, ja myöskin joka kolmas pitkäaikaistyötön ja joka kymmenes eläkeläinen joutuu jättämään lääkkeensä lunastamatta. Nämä on Kansaneläkelaitoksessa meillä selvitetty. Sen takia meidän on pakko puuttua näihin ja myös arvioida sosiaaliturvan tarveharkintaisuus, on se sitten lapsilisiä tai lääkekorvauksia. Itse asiassa myöskin on syytä keskustan perinteiden perään kysyä: onko oikein edelleen, niin kuin ministeri Eskelisen luoma käytäntö on, että pääomatulot ovat etuoikeutettuja? Pienikin palkka ja eläke pienentää etuuksia. Ehkä meidän pitäisi arvioida uudelleen tarvetta enemmän. (Keskustan ryhmästä: Lapsilisä ei ole tarveharkintainen!)

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ei ole paikalla, mutta hän oikein mainitsi tästä ennaltaehkäisystä. Mutta nyt, kun keskustellaan eriarvoisuudesta, suurena ongelmana on se paheneva työttömyys. Sitä hallitus ei ole saanut kuriin. On nuoriso-, sitten on pitkäaikaistyöttömyys ja yleensä muu työttömyys, ja tämän seurauksena on se, että joskus pitäisi käydä keskustelua, mitä tarkoittaa ennaltaehkäisy. Tämän valtavan työttömyyden rinnalla ei olla pystytty keskustelemaan köyhyydestä. Mielenterveysongelmat pahentuvat, ja mikä pahinta, myös nuorilla. Syrjäytyneitä on, ja on paljon koulukiusattuja. Toivon, ettei enää koskaan saisi nähdä sellaista lukua, että "minua ei enää kiusata" ja sen jälkeen nuori päättää päivänsä.

Tällä hetkellä 20 000 käy säännöllisesti viikoittain leipäjonossa, yli 350 000 ihmistä on maksuhäiriössä. Toivoisin, että nyt otettaisiin joskus keskustelu siitä, mitä tarkoittaa, että olisi (Puhemies koputtaa) kunnollinen ennaltaehkäisy, niin näiltä suurilta ongelmilta ehkä vältyttäisiin.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Virheiden tunnistamisessa on viisauden alku. Hallitus esittää budjetissaan lapsilisäleikkausta ja sen kompensoimiseksi monimutkaista lapsivähennystä verotukseen. Hallitus toistaa eri ministereiden suulla kerta toisensa jälkeen, että lapsivähennys kohdistuu pieni- ja keskituloisiin. Otetaan esimerkiksi kaksi perhettä: Toisessa molemmat vanhemmat tienaavat 4 000 euroa kuukaudessa, toisessa toinen vanhempi tienaa 2 000 ja toinen 20 000 euroa kuukaudessa. Arvoisa pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri Rinne, pidättekö te 22 000 euroa kuukaudessa tienaavaa perhettä pieni- tai keskituloisena ja 8 000 euroa kuukaudessa tienaavaa perhettä suurituloisena? Tässä suurempituloisessa perheessä nimittäin pienempituloinen vanhempi saa vähennyksen, mutta toisessa perheessä kumpikaan vanhempi ei vähennystä saa. Eikö olisi viisainta peruuttaa lapsilisäleikkaus ja tämä monimutkainen verovähennysmalli ja tunnustaa, että tuli tehtyä pieni virhe?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syrjäytymisen ehkäisemisessä tuen räätälöinti jokaiselle sopivaksi on erittäin tärkeää. Tämä on kuitenkin vaikeaa aikana, jolloin uusavuttomuus lisääntyy ja monella nuorella ovat peruselämänhallintataidot täysin hukassa. Apua tarvitaan kädestä pitäen muun muassa kaupassa käynnin ja siivouksen opetteluun ja opettamiseen. Tässä on joka ikisellä peiliin katsomisen paikka, ja tähän ei ole yhtä ainoaa ratkaisua.

Etsivän nuorisotyön avulla moni nuori, jolla ei muuta tukiverkkoa elämässä ole, on saatu onneksi takaisin yhteiskunnan rattaisiin, ja sen rahoitus olisi myöskin saatava vakaalle pohjalle, jotta toiminnan suunnittelu ei olisi vuodesta toiseen yhtä epävarmaa. Tämä toivottavasti huomioidaan uutta nuorisolakia valmistelevassa työryhmässä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kannan huolta ikäihmisten asumiskulujen kasvamisesta. Moni menee suurin toivein palvelutaloon ja vuokran lisäksi saa huomatakin pian maksavansa siivouksesta, pyykinpesusta, sairaanhoitajan käynnistä, ateriapalveluista, ulkoiluttamisesta. Näistä kaikista peritään erillinen korvaus. Moni joutuukin tämän johdosta muuttamaan pois, jos ei ole itsellä rahaa tai perikunta ei tule niin sanotusti avuksi. Onneksi tämä eläketulovähennys nyt auttaa osittain tähän asiaan. Harmillisesti ministeri Viitanen ehti poistua, mutta tärkeä kysymys olisi se, miten asumiskustannusten nousua voitaisiin hillitä ja tätä edullista asuntotuotantoa lisätä.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Totean vain sen, että tässä velkaantumisen tilanteessa oli pakko lisävelkaantumisen tasoa kyetä leikkaamaan ja se tarkoitti sitä, että ensi vuoden budjettiin on se noin 3 miljardia menokehyksen puolelta rahaa haettu. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, kun meillä on menokehysmenettely, että jos menoja lisää, tarkoittaa lapsilisäleikkauksen poistamista 110 miljoonaa euroa tai indeksileikkausten poistamista 135 miljoonaa euroa, että jostain on löydettävä vastaavat säästöt. Sitä me kyllä mietimme hallituksessa useampaan kertaan, olisiko voitu tätä menokehystä jollakin tavalla tässä suhteessa venyttää, hakea oikeita ratkaisuja tämän eläkeleikkauksen taikka lapsilisäleikkauksen uudelleenarvioimiseksi. Ei löytynyt keinoja. Jouduttiin hakemaan tämmöisiä menettelytapoja, joissa on eläketulovähennystä. Tulopuoli ei ole tämän kehysmenettelyn puitteissa. Haettiin semmoisia vaihtoehtoja, joilla pystytään helpottamaan tätä tilannetta lapsiperheitten ja eläkeläisten osalta. Tämä on se lopputulos, mihin päädyttiin. Minun mielestäni tämä on parempi vaihtoehto kuitenkin kuin se, että ei olisi tehty näitä verotukseen liittyviä kompensaatioita näihin kahteen leikkaukseen liittyen. Sen takia minä olen niitten takana. Jos eduskunnasta löytyy järkevämpää mallia, jolla siihen menokehykseen, niihin asioihin, jotka sen sisällä toimivat, kyetään vaikuttamaan, niin ei minulla ole sitten mitään sitä vastaan eikä hallituksella, että näitä asioita korjataan täällä. Mutta tähän asti ei ole löytynyt.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhempien sosioekonominen asema, koulutus sekä taloudellinen ja terveydellinen tilanne vaikuttavat lasten kouluttautumiseen ja hyvinvointiin. Köyhyys ja kurjuus on sukupolvelta toiselle periytyvää, samoissa suvuissa ja sosiaaliryhmissä kulkevaa. Eriarvoistumisen lisääntymisen myötä sosiaalinen kierto on vähentymässä. On ymmärrettävää, että tässä tilanteessa tasa-arvoisten mahdollisuuksien ihannemaana itseään pitävässä Suomessa asiasta ei haluta puhua kovin paljoa. Eriarvoistumisen ongelmaan ei ole kyetty puuttumaan, ei nykyisessä hallituksessa eikä sitä edeltäneissä hallituksissa, kun tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Kysyn: (Puhemies koputtaa) miksi näin on?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä elämä koostuu pienistä asioista. On oltava riittävästi hoivaa ja huolenpitoa ja riittävä toimeentulo. Arvoisa hallitus, te pahennatte lapsiköyhyyttä juuri esitetyillä leikkauksilla. Tässä salissa on melkein yksimielisyys siitä, että lapsilisäleikkaus voitaisiin perua, kun kompensaatioksi voitaisiin nostaa tupakkaveroa tai tehdä jotakin aivan muuta, arvoisa ministeri Rinne, kuin tuo monimutkainen lapsivähennysverojärjestelmä, joka maksaa myöskin hyvin paljon.

Arvoisa puhemies! Kun keskusta oli viimeksi hallituksessa, niin meille arvovalinta oli se, että me pidimme tärkeänä, että korotettiin pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja ja ne korotettiin alimman toimeentulotuen tasolle. (Ben Zyskowicz: Työttömyysturvan!) — Työttömyysturvan tasolle. — Nämä ovat arvovalintoja myöskin silloin, kun meille takuueläke tuli voimaan. Näitä tekoja (Puhemies koputtaa) me tarvitsemme, kun puhumme eriarvoisuudesta ja köyhyydestä.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä puututtiin nuorisotyöttömyyteen, viime päivinä hallituksen edustajat, erityisesti työministeri, ovat pitäneet nuorisotyöttömyyden kasvua hallittuna ja kohtuullisena. Kuitenkin on ylitetty jo 50 000 nuoren työttömän raja, vaikka nuorisotakuun piti turvata nuorille työ- ja koulutuspaikka. Erityisesti nuorten työttömyys on myöskin pitkittymässä. Yli 12 viikkoa työttöminä olleiden määrä on kaksinkertaistunut lähtötilanteesta 2009. Sama koskee yli 26 viikkoa työttöminä olleita nuoria. Heidän osuutensa on myöskin niin ikään kaksinkertaistunut. Kuitenkin työllisyysmäärärahoja leikataan, ja varoja on satoja miljoonia edellisinä vuosina jäänyt käyttämättä. Miksi edelleen näin on?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Paljon on tehty, paljon on tehtävissä vielä lisää. Asia, johon haluan puuttua, on väliinputoajien valitettava joukko. Etenen tässä yhden yksittäisen tapauksen kautta, joka valottaa tätä ongelmaa.

Nuori nainen, 24-vuotias, menetti työpaikkansa tuotantotaloudellisista syistä. Oli ollut ahkera työntekijä, mutta menetti työpaikkansa. Te-toimiston kannustamana hän haki ja pääsi avoimeen korkeakouluun opiskelemaan, ja tavoitteena oli tietysti parantaa työllistymismahdollisuuksia. Opiskelupaikan saaminen ja vastaanottaminen kuitenkin johtivat siihen, että te-toimisto eväsi työttömyyskorvauksen, koska opiskelu katsottiin päätoimiseksi. No, ei mitään hätää, nuori nainen päätti ottaa yhteyttä Kelaan, jotta saisi opintotukea. Kelan mielestä hänen opiskelunsa oli sivutoimista, ja sen takia opintotukea ei voitu myöntää. (Puhemies koputtaa) Onko tämä ongelma tiedossa, ja mitä suosittelette tässä tilanteessa olevalle nuorelle naiselle?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämä keskustelu osoittaa sen, että tälle asialle on ymmärrystä, ja kiitos siitä keskustalle. Kiitos keskustalle myös siitä, että olette vihdoin heränneet tähän asiaan. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Toivoisin, että se olisi tapahtunut silloin, kun olitte hallituksessa, sillä teidän hallituksenne jälkeen ja johdosta me olemme taloudellisesti tässä tilanteessa.

SDP sen sijaan on tehnyt työtä eriarvoisuuden poistamiseksi pitkään, itse asiassa yli sadan vuoden ajan, ja jatkaa ansiokasta työtään myös tässä hallituksessa. Tällä hallituskaudella on tehty paljon, kuten kuulimme omassa ryhmäpuheenvuorossamme, ja tehdään edelleenkin. Haluankin muistuttaa teitä sosiaalihuoltolaista ja esimerkiksi panostuksista perusopetukseen ja nuorisotakuuseen.

Toki meillä on edelleen työtä tehtävänä, ja mikäli ministeri Ihalaisella on vielä sanansa sanottavana tässä tänään, niin haluaisin kysyä häneltä, mitä kuuluu nollatyösopimusten kieltämiselle.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset ovat suruissaan hallituksen sekasortoisesta ja eläkkeitä leikkaavasta politiikasta. Ensin tuli suru-uutinen yli miljoonalle eläkeläiselle, kun eläkkeisiin tehtiin raju indeksileikkaus eli eläkkeet todellisuudessa jäivät pakkasen puolelle. Sitten annettiin ymmärtää, että takuueläkkeellä korotetaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten asiaa. Sekin jäi tekemättä. Eläketulovähennys ei auta kaikkein pienituloisimpia. Hallitus lisää toiminnallaan eläkeläisten eriarvoisuutta.

Samanlainen outo poukkoileva politiikka kohdistuu lapsiperheisiin. Lapsilisien lähes 10 prosentin leikkaus ajaa pienituloiset nimenomaan sosiaaliluukulle. Sekö on tarkoitus? Lisäksi hätiköity lapsivähennys on voimassa vain vuoteen 2017. Sen jälkeen se poistuu. Tämäkin politiikka johtaa lapsiperheiden tulojen pienenemiseen, lisää lapsiperheiden eriarvoisuutta.

Hallitus on toiminnallaan lisännyt pienituloisten eläkeläisten ja lapsiperheiden ahdinkoa (Puhemies koputtaa) ja taloudellista eriarvoisuutta. Miten hallitus poistaa tehdyt vääryydet ja vähentää eriarvoisuutta?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Emme voi jättää asioita vain markkinavoimien varaan, ja pitää myös muistaa se, ettei työn tuottavuus markkinavoimien mittareilla mitattuna kerro koko totuutta jonkin työn tärkeydestä yhteiskunnalle.

Toimeentulo-ongelmat koskettavat myös työssä käyviä. Korkeasti koulutetutkaan eivät välttämättä tule palkoillaan toimeen ainakaan suurimmissa kaupungeissa täällä Suomessakaan, jossa asumiskustannukset ovat karanneet käsistä. Tämä koskee etenkin yksin asuvia, joita on jo yli 40 prosenttia asuntokunnista.

Työpaikkojen ja asumisen keskittämisen sijaan meidän keskustalaisten mielestä olisi tärkeämpää hyödyntää jo olemassa olevaa infrastruktuuria eri puolilla Suomea, käyttää mahdollisuuksia elää, asua ja yrittää joka puolella maata tehokkaalla tavalla. Me emme tarvitse noita nippeliuudistuksia, joista tässäkin on paljon puhuttu, jotka lisäävät byrokratiaa mutta joiden tosiasiallinen merkitys on hyvin ontuva. Tarvitsemme hallituksen, joka myös toimeenpanee niitä rakenteellisia uudistuksia, joista se on puhunut koko tämän hallituskauden.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehkaperä kertoi, miten viime vaalikaudella sadoilla miljoonilla itse asiassa lisättiin tulonsiirtoja muun muassa sairaille. Edustaja Puumala kertoi, miten surkea maa tämä Suomi on. Ehkä se kertoo siitä, että pelkästään tulonsiirtoja lisäämällä me emme pysty näitä köyhyyden ja pienituloisuuden ongelmia ratkaisemaan. Kyse on elämänhallinnasta. Kyse on ennen kaikkea palveluista.

Edustaja Alanko-Kahiluoto, en ole syyllistämässä työttömiä, mutta olen sitä mieltä, että näiden ihmisten oman elämänhallinnan kannalta ja myös koko yhteiskunnan kannalta on parempi, että me pyrimme täystyöllisyyskokeiluihin, sellaisiin tilanteisiin, vastikkeelliseen sosiaaliturvaan, jossa ihminen sosiaaliturvaa vasten tekee jotain, jos hän on työkykyinen ja työikäinen, sen sijaan, että hän ei tee mitään.

Pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri Rinne jo perustelivat, että näitä säästöjä on tehty välttämättömyyden pakosta. Täällä on vaadittu miljardien säästöjen perumista eikä ole kerrottu keskustan puolelta... (Keskustan ryhmästä: Missä?) — No, kun on moitittu koulutuksen säästöjä ja muuta, ne ovat miljarditasoa. Niitä vaaditaan peruttavaksi, mutta ei kerrota, mistä sitten säästettäisiin sen sijaan.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei tässä huonoksi maaksi kukaan ole Suomea haukkunut eikä missään tapauksessa pidä haukkuakaan, mutta se todellisuus pitää tunnustaa, missä osa... (Ben Zyskowiczin välihuuto) — Edustaja Zyskowicz, meidän pitää kertoa se todellisuus, missä osa suomalaisista kansalaisista elää, ja pitää huolta myös siitä kansanosasta, sen takia me olemme tämän välikysymyksen tehneet. (Ben Zyskowicz: Ai jaa!) Teidän rivinne ovat käyneet kovin harvoiksi täällä salissa, ja ne ovat olleet koko ajan harvoja. Uskon sen kuitenkin johtuvan päällekkäisistä menoista eikä piittaamattomuudesta tätä välikysymystä ja tätä aihepiiriä kohtaan. Näin uskon ja toivon.

Pääministeri Stubb, hallitus on nyt epäonnistunut luomaan uutta työtä, uutta talouskasvua, rakenteelliset uudistukset ovat karilla, eriarvoisuus kasvaa, puolueet lähtevät, ministerit vaihtuvat. Vähän tuntuu siltä, että välillä nekään puolueet, jotka hallitukseen ovat jääneet, eivät kannata hallituksen esityksiä sen enempää kuin kansalaisetkaan. Onko tätä kitkuttelua nyt syytä jatkaa vielä seitsemän kuukautta? Itse en oikein keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi sitä kannattaisi jatkaa. Onko teillä laajempi mielikuvitus?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Puumala, te maalasitte omassa puheenvuorossanne niin mustilla väreillä Suomen nykytilannetta, että jos minä tulkitsin, että teidän näkökulmastanne tämä yhteinen isänmaamme on tosi surkea maa, niin en katso, että puheenvuoronne perusteella olisi juuri toisella tavalla voinut tulkita. Kuten jo sanoin, minun mielestäni Suomi on maailman paras maa.

Herra puhemies! Vielä tästä lapsilisästä haluan sanoa, että ministeri Rinne, kyllä me hallituspuolueet yhdessä yritämme täällä eduskunnassa löytää kehysten sisältä vastaavat säästöt, jotta tätä lapsilisäleikkausta voidaan pienentää sen verran kuin mitä tämä verovähennysmalli olisi sitä kompensoinut, koska leikkauksen pienentäminen on kaikelta kannalta järkevämpää kuin tällaisen uuden verovähennysmallin luominen.

Lopuksi demareille: älkää vastustako tupakkaveron korotusta, koska tupakka on yksi eniten kansalaisten terveyseroja selittävistä tekijöistä.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me perussuomalaiset olemme uteliaita perustulon suhteen, mutta näemme äärimmäisen tärkeäksi, että vaikeina aikoina yhteiskunnallisilla toimenpiteillä synnytetään työpaikkoja. Paltamon kokeilu on ollut äärimmäisen rohkaiseva: monelle ihmiselle yhteiskunnallisilla toimenpiteillä synnytetty työpaikka on ollut eräänlainen elämänlanka. Kysynkin suoraan suuresti arvostamaltani työministeriltä, joka on paitsi asiantunteva ja tarmokas myös eettisesti korkealla moraalilla toimiva ministeri: ministeri Ihalainen, oletteko pettynyt, kun ette ole saanut ajettua hallituksessa läpi yksinkertaisempia ja vähemmän byrokraattisia ratkaisuja, joilla ihmiset saataisiin työhön ja säännölliseen elämänrytmiin kiinni?

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Edustaja Puumalainen (Keskustan ryhmästä: Puumala!) — Puumala — maalasi kyllä valitettavasti nyt niin negatiivisen kuvan Suomesta, Suomen tulevaisuudesta ja tästä hallituksesta, että siihen on suoraan puututtava. Tuli jollain tavalla negatiivisuuden apostoli mieleen. Te sanoitte, että tämä hallitus on lisännyt työttömyyttä, vähentänyt kasvua, lisännyt köyhyyttä ja lisännyt eriarvoisuutta. Jos hallituksella olisi kaikki keinot näiden torjumiseen, niin varmasti jokainen hallitus Suomen historiassa (Paavo Arhinmäki: Kyllä hallituksella keinoja olisi, jos se vain haluaisi!) olisi pyrkinyt ne tekemään. (Juha Rehula: Teillä on valta!)

Te kysyitte ihan suoraan, onko mitään järkeä enää tässä seitsemän kuukautta kitkutella, ja ette löytänyt siihen yhtään hyvää syytä. Minä mainitsen yhden hyvän syyn, ja sen nimi on Suomi — sen takia, että Suomella ei ole varaa tällä hetkellä talouspoliittiseen epävakauteen saati sitten poliittiseen epävakauteen. Tämä hallitus on aivan varmasti viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana tehnyt parhaansa sen eteen, että saamme kasvua aikaiseksi, sen eteen, että saamme työllisyyttä aikaiseksi, sen eteen, että voimme poistaa eriarvoisuutta ja lisätä tasa-arvoisuutta. Tulemmeko me siinä täydellisesti onnistumaan? Emme varmasti. Minun mielestäni on ehkä aika lopettaa illuusio täydellisestä hallituksesta. Sellaista ei ole, mutta minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että seuraavan seitsemän kuukauden aikana me panemme toimeen niitä vaikeita päätöksiä, joita tämä hallitus on viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana tehnyt. Se on yrittämistä, se on tulevaisuudenuskon luomista, se on Suomen edun mukaista, siksi tämä hallitus jatkaa seuraavat seitsemän kuukautta.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Jos sallitte, niin sanoisin alkuun yhden asian, ja se on siis se, että tämä Suomi on, kuulkaa, nostettu erittäin lyhyessä ajanjaksossa köyhästä, syrjäisestä maasta yhdeksi maailman tasa-arvoisimmaksi yhteiskunnaksi. Tämä ei tarkoita sitä, että meillä ei ole ongelmia. Meillä on eriarvoisuutta, meillä on syrjäytymistä, meillä on pulmia, mutta jotenkin tämä iso mittakaava olisi hyvä pitää meidän kaikkien mielissä, ja siinä saavat pisteitä kaikki. Sitä on rakennettu yhdessä luottamuksella ja hyvällä yhteistyöllä.

Meillä on tänään julkistettu työllisyyslukuja. Meillä on nyt 319 000 työtöntä, Tilastokeskuksen numeroissa vähän vähempi, mutta luotan enemmän meidän ministeriön lukuihin. Se on 31 000 vähemmän kuin kuukausi sitten. (Mauri Pekkarinen: Entäs vuosi sitten?) Meillä 51 000 nuorta oli viime kuussa työttömänä, nyt 43 800. — On enempi kuin vuosi sitten, Pekkarinen, (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) mutta kuitenkin tässä on tapahtunut tällainen pieni muutos, joka kannattaa kuitenkin tässä todeta.

Osin se liittyy myös suhdannetilanteeseen, koska päätoimiset opiskelijathan tulevat työttömyyskortistoon ja hakevat sitä kautta työtä. Kun nämä opiskelijat lähtevät opiskelemaan, se vaikuttaa työllisyyslukuihin. Mutta se ei puhu puhki sitä, etteikö tässä olisi kuitenkin tapahtunut, ja tämä pätee myös nuorisotyöttömyyteen. Meillä on EU:n alueella vähiten nuoria pitkäaikaistyöttömiä. Meidän työttömyysasteemme EU-tasolla on kuitenkin nuorillakin kohtuullinen, ja se kesto, niin kuin täällä todettiin, onneksi on erittäin lyhyt.

Paltamon kokeilusta: Tunnen erittäin hyvin sen, olen tutustunut niihin raportteihin. Siinä on erittäin hyviä ideoita. Siinä velvoitetaan osallistumaan vastikkeen sijasta. Mutta Paltamon kokeilunkin loppuraportista käy kuitenkin ilmi, että aika vähän nämä ihmiset pääsivät sitten sen jälkeen avoimille oikeille työmarkkinoille, ja se on se meidän ongelmamme, (Ben Zyskowicz: Olivat terveempiä!) mutta ne olivat kuitenkin ihan hyviä kokemuksia tässä mielessä.

Sitten minä sanoisin vielä yhden asian, ja se on se, että kun tässä innokkaasti puhutaan nyt alueellisista perustulokokeiluista, minusta olisi hyvä olla vähän malttia ja miettiä, mitä me tarkoitamme perustulolla, mitä tämä tulee maksamaan, miten se soveltuu yhteen muuhun sosiaaliturvaan ja tulonsiirtoihin, ennen kuin syöksytään johonkin alueelliseen kokeiluun. Kannattaisi miettiä ensin nämä lähtökohdat, ja keskusteltaisiin sitten, minkälaisia kokeiluja tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Minusta tuntuisi, että tämä olisi ehkä suurta viisautta.

Nollasopimuksista: Olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että tässä saataisiin kolmikantaisesti ratkaisuja aikaan, koska onhan se nyt tässä ajassa todella epäreilua, että meillä on tämmöisiä nollasopimuksia tässä yhteiskunnassa. Me emme ole vain päässeet kolmikantaisesti semmoisiin tuloksiin, joita olisin toivonut, mutta näitäkin neuvotteluja (Puhemies koputtaa) vielä tässä jatketaan.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministeri Ihalaiselle vastauksesta. Olisin kysynyt edelleen häneltä liittyen nyt näihin syihin, eli syy on työttömyys, ja se aina johtuu jostakin. Ei ole yhtä syytä, eikä ole mitään taikatemppuja.

Edustaja Pauli Kiuru nosti äsken tämmöisen käytännön esimerkin siitä, että jos meillä on joku ratkaisumalli tai -ohjelma, niin eihän se saa johtaa siihen, että sen mukana tulee sitten uusi ongelma, eli tämmöinen byrokratia on ihan järjetöntä. Minun kysymykseni kuuluu: Onko meillä ihan oikeasti keinoja puuttua työttömyyteen, piilotyöttömyyteen, vai emmekö pysy enää perässä? Tämä vauhti on niin kovaa. Tämä keskustelu pitäisi käydä tässä salissa, riittävätkö meillä keinot, ja jokainen hyvä, viisas keino on varmaan tervetullut tähän keskusteluun.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun Suomi nostettiin hyväksi maaksi, luotiin lapsilisät, luotiin eläkejärjestelmä, turvattiin koulutus jokaiselle suomalaiselle. Nyt, hyvä hallitus, te olette kaikkia näitä asioita heikentämässä.

Pääministeri Stubb, arvostan, että halusitte itse vastata välikysymykseemme. Toivon kuitenkin, että vastaatte myös täällä salissa teille osoitettuihin kysymyksiin. Te vetoatte siihen, että tiukkana aikana on säästettävä. Kun te heikennätte kotihoidon tukea ja estätte perheitä valitsemasta mieluistaan hoitomuotoa, estätte monia perheitä hoitamasta lapsia kotona, samalla käy niin, että jo ennestään kuormitettuun kunnalliseen päivähoitoon tulee ehkä yli 10 000 uutta lasta. Tämä ei todellakaan säästä euroakaan, vaan tällä päätöksellä te lisäätte kuntien menoja (Puhemies koputtaa) veronmaksajien kustannuksella. Millä te tämän perustelette?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä keskusta, te puhutte arvokkaasta asiasta, mutta puhutte siitä kyllä kovin tarkoitushakuisesti. Edustaja Puumala, te olette otsikoinut välikysymyksen eriarvoistumisella, mutta onko teillä jäänyt huomaamatta, että vuodesta 2007 alkaen tuloerot eivät ole kasvaneet, vaan tuloerojen kasvu on taittunut? Siis kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kuroutumassa umpeen, ei suinkaan repeämässä, kuten te retoriikassanne annatte ymmärtää. Tähän toki vaikuttaa taloustilanne, mutta myös hallituksen määrätietoinen politiikka lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta, kasvattaa suurituloisten verotusta ja pienentää pienituloisten ihmisten verotusta. Tämänsuuntaisesti vaikuttaa myös lapsivähennys. En ymmärrä, miksi te moititte verotuksen lapsivähennystä, koska se lisää lapsiperheitten käteenjäävää tuloa. Te myös sivuutatte palveluiden merkityksen, esimerkiksi ilmaisen kouluruuan monille pienituloisille perheille, tai sosiaalihuoltolain uudistuksen, joka tuo kotipalvelut ilman lastensuojelun asiakkuutta lapsiperheille. Hyvä oppositio, maan hiljaisia pitää puolustaa teoin, ei pelkin palopuhein.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Tuppurainen ja pääministeri Stubb, tuossa omassa puheenvuorossani kerroin muutaman esimerkin kautta yhden kansanosan tilanteesta. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Suomi on ehdottomasti upea ja erinomainen maa, mutta tänään me puhumme siitä kansanosasta, jolla saattaa tuossa omassa elämässä olla vähän mustankin sävyjä. He eivät välttämättä tviittaa minun tai teidän tavoin, tai heillä kaikki ei välttämättä ole niin fantastista, ja tänään me olemme kokoontuneet miettimään, miten sen kansanosan tilannetta voitaisiin parantaa, ja tuossa parantamisessa me olemme tehneet esityksiä, miten tulevaisuudessa voisimme ehkäistä eriarvoisuuden kasvun. Olemme sanoneet, että lapsilisien leikkaus pitäisi perua, ja olemme esittäneet tilalle vaihtoehtoa. Olemme sanoneet, että kotihoidon tuen pakkokiintiöiminen kaventaa perheitten valinnanmahdollisuuksia ja tekee arjesta raskaampaa. Olemme esittäneet tilalle vaihtoehtoa ja sanoneet, että siitä syntyy merkittävä kulusäästö. (Puhemies koputtaa) Nyt me toivoisimme teiltä vastausta näihin konkreettisiin kysymyksiin.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oma kokemukseni toimeentulotuen saajana ja leipäjonoista jätti sellaisen käsityksen, että kaikkein pahinta ei ole se, että sitä rahaa on vähän. Kaikkein pahinta on se, että ei koskaan tiedä, onko sitä rahaa ensi kuussa, koska järjestelmä on niin monimutkainen, että sitä on mahdotonta hallita ja sen varaan on mahdotonta laskea mitään. Ei meillä mennä enää luukulta luukulle, kun niille luukuille ei edes pääse, ne ovat lukuisten barrikadien ja puhelinsoittojen ja erilaisten vaihteiden ja nettipalveluiden takana. Eivät ihmiset saa niitä palveluita, sitä sosiaaliturvaa, joka muodollisesti heille kuuluu, läheskään aina. Tästä syystä olen puhunut aina lämpimästi perustulon puolesta, mutta pitää muistaa, että perustulon pitää riittää elämiseen. Jos perustulo säädetään liian pienenä, siitä seuraavat ainoastaan halpatyömarkkinat ja työssä käyvien köyhyys.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuppuraiselle: Minusta on hyvin kyseenalaista, että pienituloisimmat, pätkätyötä tekevät perheet hyötyvät tästä demareiden ajamasta lapsiperhevähennyksestä vähemmän kuin kahden työssä käyvän vanhemman ydinperheet. Kyllä tässä nyt ihan oikeasti pitäisi katsoa asioita sieltä pienituloisimpien perheiden näkökulmasta. Ongelmana tässä mallissanne ovat juuri ne perheet, jotka eivät saa toimeentulotukea mutta elävät satunnaisilla, hyvin pienillä tuloilla ja ovat siinä kiikun kaakun toimeentulotuen rajalla. Tässä on se ongelma, joka pitäisi nyt tunnustaa tässä teidän mallissanne.

Samoin minusta on suorastaan törkeää, että tässä eläkeläisten tapauksessa sivuutetaan täysin ne eläkeläiset, jotka saavat pelkkää takuueläkettä. (Paavo Arhinmäki: Tehän hyväksyitte sen budjettiriihessä!) Eikö teidän olisi pitänyt valita takuueläkeläisten eläkkeen nostaminen sen sijaan, että valitaan tämä vähennysmalli? Me vihreät tulemme kyllä tätä mallia oppositiosta käsin kyseenalaistamaan, samoin kuin tuota valitsemaanne lapsiperheiden verovähennysmallia.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Tähän takuueläkekysymykseen totean vain sen verran, että minä olen halunnut tehdä sekä eläkkeisiin liittyviä että lapsilisään liittyviä korjausesityksiä budjetissa. Tähän päädyttiin silloin, kun vihreät olivat hallituksessa hyväksymässä budjettiesitystä, joten minusta tämä kritiikki on sinällään kohtuutonta vihreitten suunnasta.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin esiin tässä ensi vuoden budjettiesitystä, jossa näihin tulonsiirtoihin sosiaaliministeriön pääluokassa on 24 prosenttia valtion budjetista eli lähes 13 miljardia. Ne ovat pääasiassa tulonsiirtoja, jotka ne, jotka ovat esimerkiksi palkkatyössä, maksavat, ja heillä on taas oma järjestelmänsä, jonka he osana palkkaa maksavat.

Ja jos puhutaan yrittäjistä, ja täällä on puhuttu aika vähän pienyrittäjistä, yksinyrittäjistä, niin ainoat yrittäjät, jotka saavat budjetista rahaa, ovat maatalousyrittäjät — eläkkeisiin, koska ne ovat pieniä. Mutta ne yrittäjät, jotka pystyvät maksamaan sitä omaa yrittäjämaksuaan vähän, ovat hyvin pienellä eläkkeellä, ihan samalla tavoin kuin niillekin, jotka itse 24 prosenttia palkasta maksavat tätä työeläkettä, se eläke voi olla vain noin 1 000 euroa, kun on riittävästi työttömänä tai palkka on riittävän pieni. Toisin sanoen takuueläke, (Puhemies koputtaa) jonka veronmaksajat maksavat...

...kuitenkin on tässä mielessä kohtuullinen. Olisin kysynyt hallitukselta: mitä muille yrittäjille tehdään?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Teen ihan yksinkertaisen ja lyhyen kysymyksen pääministerille. Toivoisin, että vastaisitte. Kun olen kuunnellut teidän puheitanne ja innostunutta kertomustanne siitä, mitä olette tehneet köyhien hyväksi, nyt minä ihan kysyisin yhdellä lauseella: voitteko kertoa minulle nyt sen, miksi sitten ruokajonot pitenevät? Ne pitenevät joka kuukausi sadoilla metreillä. Kertokaa se minulle, ja kertokaa se Suomen kansalle.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mihin on unohdettu pienituloiset vanhukset? Meillä on todella paljon pienituloisia vanhuksia, ja minkään laskelman mukaan heidän ei tulisi selvitä, mutta silti he vain selviävät ja venyttävät penniä eivätkä pyydä apua esimerkiksi toimeentulotuen saamiseksi, vaikka olisivat siihen varmasti oikeutettuja. Ilman näitä ihmisiä me olisimme Suomessa muuten taloudellisesti täydellisessä pulassa.

Ihmiset muuten hoitavat naurettavan pienellä omaishoidon tuella läheisiään. Maaseudulla nämä ihmiset keräävät ja jalostavat luonnontuotteita. Jätteitä ei heille juuri muodostu, ja silti he maksavat täydet jätemaksut. Talot he lämmittävät itse puulla, ja näiden ihmisten hiilijalanjälki on todella pieni, ja kiinteistöverot ovat kuitenkin täydet. Näille ihmisille, jotka elävät usein syrjäseuduilla, ei saa tulla enää mitään lisäkuluja, esimerkiksi autolla liikkumiseen. Nykyisiäkin maksuja pitäisi miettiä, miten niitä voitaisiin leikata.

Arvoisa puhemies! Miten kannustamme todella pienituloisia eläkeläisiä, että he jaksavat yhä eteenpäin selvitä tällä tavalla?

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edelleenkin ihmetyttää se, miksi täällä valtiovarainministeripuolue kiertää kuin kissa kuumaa puuroa tätä tupakkaveroasiaa. Kertokaa nyt, ministeri Rinne, ihan suoraan se — kun kaikki muut ryhmät ovat täällä sanoneet, että ne kannattavat sitä tupakkaveron nostoa — SDP:n mielipide, mikä se on.

Puhemies! Eriarvoisuutta kasvattaa myöskin se alueellinen eriarvoistuminen, mikä nyt on tapahtunut, ja se on kiihtynyt tämän hallituksen aikana. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Yksi muoto sitä on se, että halutaan päästä yhä enemmän sähköisiin palvelumuotoihin, mikä on erinomaisen hyvä asia, mutta sähköisten palveluiden edellytys on se, että on olemassa joku alusta sille, että pystytään ne kunnalliset tai mitkä tahansa muut palvelut sähköisesti tuottamaan. Ja niitä ei nyt vain ole läheskään kaikkialla, ja maaseutu on jäänyt tässä kyllä lehdelle soittelemaan. On aika myöskin kiinnittää huomiota siihen, miten nämä järjestelmät toimivat, miten ne prosessit toimivat ja että on se nettialusta, mistä ne palvelut saadaan. Eivät ne palvelut muuten pelitä siellä syrjäseudulla, (Puhemies koputtaa) jos siellä ei nettiä ole.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demarit suurieleisesti julistivat, että eläkeläiset saavat 10 euroa ylimääräisen leipäpalan ostoon. Sekin oli liikaa, sillä demarit peruivat tuonkin lupauksensa saatuaan siitä mediassa riittävästi myönteistä huomiota. Sen jälkeen kehua retosteltiin eläketulovähennyksen noston vaikutusta, mutta senkin osalta lopputulema on hyvin karua kerrottavaa, sillä eläketulovähennyksestä eivät hyödy pienimpien eläkkeiden saajat laisinkaan. Heitä on kymmeniätuhansia. Eriarvoisuus siis kasvaa. Kysyn ministeri Rinteeltä: minne unohtuivat demareiden toitottama oikeudenmukaisuus ja Tuppuraisen täällä mainitsemat maan hiljaiset?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan tähän takuueläkkeeseen. Heitä on 110 000, ja takuueläke on 743 euroa, täysi kansaneläke on 634 euroa. Me olemme tehneet tämän välikysymyksen muun muassa siksi, että me emme ymmärrä sitä, miksi te ette budjettiriihessä huomioineet näitä aivan kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä, emmekä ole saaneet täällä vastausta siihen koko keskustelun aikana.

Ministeri Ihalaiselle haluan todeta tästä perustulokokeiluasiasta, että on totta kai niin, että on selvitettävä, millaisella mallilla sitä kokeilua tehdään, että asia ei ole vain niin, että sanotaan, että kokeilu tehdään. Keskusta on esittänyt, että Sitra laatisi sen mallin ja sitten, kuten tässä edellä puheenjohtaja Sipilä sanoi, tämä hallitus voisi sen jo pistää käyntiin, tai sitten jos tämä hallitus ei sitä ehdi tai kykene laittamaan, ei halua laittaa, seuraava hallitus olisi se, joka toimisi tässä, että perustulokokeilu saataisiin aikaiseksi.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan yhtyä siihen, mitä ministeri Ihalainen sanoi Suomen noususta ja nostamisesta hyvinvointiyhteiskuntien joukkoon, se on ihmeellinen tarina.

Mutta, arvoisa puhemies, näissä hallituksen toimenpiteissä on merkittäviä heikkouksia, ja yksi on vaikuttavuuden arvioinnin puute — vaikuttavuuden arvioinnin puute: mitä se tekee julkiseen talouteen, ja toisaalta, mitä se tekee erityyppisiin kotitalouksiin. Tässä salissa ei varmaan ole epäselvyyttä siitä, mikä on julkisen talouden tila, ja me tarvitsemme toimia, joilla tämä julkisen talouden tilanne parannetaan ja saamme kasvua aikaan, mutta mikä on kotihoidon tuen pakkojakamisen vaikutus julkiseen talouteen, ja miten se vaikuttaa kotitalouksiin? Se on selkeästi negatiivinen. Miten lapsilisän leikkaus ja sen osittainen kompensoiminen verovähennyksellä vaikuttaa ja miten muut toimenpiteet? Tätä arviointia (Puhemies koputtaa) pitäisi tehdä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa keskustan edustaja Tölli on arvostellut niitä säästöjä, jotka kohdistuvat eläkkeensaajiin, niitä säästöjä, jotka kohdistuvat lapsiperheisiin, niitä säästöjä, jotka kohdistuvat tavallisiin ihmisiin. Edelleen on arvosteltu koulupuolen säästöjä, aikaisemmin on arvosteltu kuntien valtionosuussäästöjä ja niin edelleen. Kun nämä kaikki teidän arvostelemanne säästöt lasketaan yhteen, niin te olette arvostelleet satojen miljoonien eurojen säästöjä. Sen paikkaamiseksi teillä on esittää tämä kotihoidon tuen uudistuksen peruminen ja tupakkaveron korottaminen. Edustaja Tölli, ei mene päittäin, ei millään. Eli jos te olisitte rehellisiä, niin te sanoisitte, että näiden säästöjen vastapainoksi te olette valmiita ottamaan satoja miljoonia enemmän velkaa ensi vuonna kuin mitä hallitus on budjetissa esittänyt. Me otamme nyt tulevien veronmaksajien piikkiin 4,5 miljardia ensi vuonna, eikö se riitä?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä, edustaja Zyskowicz, nyt retoriikka auta. Toimenpiteet pitää arvioida: mitä ne vaikuttavat, mitä ne vaikuttavat julkiseen talouteen, ja mitä ne vaikuttavat kotitalouksiin? Meillä on tämä suuri kuva samanlainen, kyllä me olemme kokonaistilanteesta samaa mieltä. Mutta esimerkiksi kotihoidon tuen pakkojakaminen ei julkista taloutta paranna eikä paranna perheiden asemaa eivätkä myöskään ne toimenpiteet, mitä olette suunnitelleet ja ajatelleet. Kyllä me ymmärrämme syvästi sen, että säästöjä tarvitaan, mutta ennen muuta tarvitaan talouskasvua vauhdittavia toimenpiteitä, ja tässä mielessä ne toimenpiteet, mitä hallitus on esittänyt, ovat, voisiko sanoa, osittain säälittäviä.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hullunkurista kuunnella tätä keskustelua, jota täällä käydään. Täällä vasemmistoliitto ja vihreät arvostelevat hallitusta päätöksistä, joita ovat itse olleet hallituksessa ollessaan tekemässä. (Paavo Arhinmäki: Päinvastoin!) Lapsilisäpäätöstä tehtäessä vihreät olivat hallituksessa. Vasemmistoliitto lähti, (Välihuutoja) mutta vihreille lapsilisäpäätös ei ollut mikään kynnyskysymys. Nyt kuitenkin Alanko-Kahiluoto ilmoittaa täällä vihreiden suulla, että oppositiossa ollessaan he tulevat vastustamaan tätä lapsilisäpäätöstä. Kun me nyt täällä yritämme hallituksen puolella tehdä toimenpiteitä, joilla tätä lapsilisäleikkauksen vaikutusta vähennetään pieni- ja keskituloisten osalta, niin nyt vastustatte tätäkin vaikutelmaa. Minä en ymmärrä tätä vihreää logiikkaa.

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy toverille, edustajalle vieressä todeta, että vasemmistoliitto ei ole hyväksynyt lapsilisien leikkausta, vaan olemme lähteneet hallituksesta nimenomaan sen vuoksi, että... (Välihuuto) — Joo, mutta piti vain vielä oikaista varmuuden vuoksi, jos ei se tullut selväksi.

Suurin eriarvoisuutta ja köyhyyttä lisäävä tekijä lapsilisäjärjestelmässä on edelleen se, että toimeentulotuen varassa olevia perheitä on 50 000 Suomessa, tässä meidän hienossa maassamme, ja he tarvitsevat joka päivä arjessa toimeentulotukea, ja he eivät näitä lapsilisiä käytännössä saa. Tämä epäoikeudenmukaisuus ja köyhyyttä lisäävä asia pitäisi korjata mahdollisimman pian.

Eriarvoisuutta lisää myös tämä tuleva päivystysasetus. Se tuolla Pohjois-Suomessa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi synnytyksiin joudutaan lähtemään satojen kilometrien päähän. Tuolla ihan pohjoisimmassa Lapissa se on jo tänäkin päivänä sitä arkea. Tämä päivystysasetus kyllä eriarvoistaa todella pahasti suomalaisia kansalaisia ja myös vaarantaa ihmishenkiä. Kysyisin kyllä tästä päivystysasetuksesta: kuka (Puhemies koputtaa) ottaa vastuun autoon syntyvistä lapsista?

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Hyvän kolmituntisen keskustelun päätteeksi viisi huomiota, joissa kaksi konkreettista vastausta, yksi tilannearvio ja kaksi pohdintaa tulevaisuuteen.

Ensimmäinen konkreettinen vastaus: Monessa puheenvuorossa kysyttiin kotihoidon tuesta. Ymmärrän tulokulman tällaisena perusvalinnanvapauden kannattajana. Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että syy, minkä takia tähän mentiin, oli tasa-arvo. Eli pyrittiin siihen, että äidit pääsisivät nopeammin töihin. Pyrimme myös työelämän tasa-arvoon — ja sitä kautta ehkä sitten myös kyseiselle henkilölle parempaa eläkettä, parempaa ostovoimaa ja samalla korkeampaa työllisyysastetta. Ehkä tämä kotihoidon tuki ratkaisumallina näyttää vähän vaikealta, mutta sen kohdennetut sekä tasa-arvo- että taloudelliset vaikutukset toivottavasti kestävät pitkässä juoksussa päivänvalon.

Toinen kysymys, joka herätti paljon kysymyksiä ja huomioita, liittyy lapsilisäratkaisuun. Myönnän myös, että se päätös, joka sitten loppupelissä syntyi, ei ole välttämättä selkeä eikä veroteknisesti täydellinen, mutta itse ajattelisin sitä kuitenkin niin, että kaikista tärkeintä on se lapsi tai se perhe siinä keskiössä. Ja siinä, riippumatta miten me laskemme, se kokonaishyöty pysyy aika samalla tasolla. Sen takia se päätös tehtiin. Eli lapsilisä leikkaantui 1—2-lapsisilta perheiltä noin 0—8 euroa kuukaudessa, 3—4-lapsiselta perheeltä noin 10—35 euroa. Ja sitten jos me taas katsomme sitä verohyötyä, joka syntyy nyt tästä ratkaisusta, niin kaksihenkisessä perheessä se on noin plus miinus nolla eli ei tule muutosta ja nelihenkisessä perheessä se vähentää kokonaisuutta noin 10 euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajaperheissä vastaavat luvut ovat 1—2-henkisessä perheessä 18 euroa alas lapsilisien kautta ja 3—4-henkisessä 40 euroa alas lapsilisäleikkauksessa. Ja sitten taas verokompensaatio yksinhuoltajalle, verovähennys kompensoi kutakuinkin saman summan 1—3-henkisessä perheessä, eli se tilille jäävä raha on kutakuinkin sama. Ei ole selkeää, sen kyllä myönnän.

Sitten yleinen huomio, joka liittyy työttömyyteen ja työttömyyden hoitoon. Kuten työministeri Ihalainen tuossa totesi, meillä on tämän päivän laskelmien mukaan 319 000 työtöntä. Se on 319 000 liikaa. Jälleen kerran haluan kuitenkin suhteuttaa tämän tilanteen 90-luvun alkuun, jolloinka meillä työttömyys paukahti noin 18 prosenttiin. Nyt pysytään kuitenkin noin 8—9 prosentin hujakoilla. Työllistäminen ei ole myöskään kehittynyt toivotulla tavalla, ja siihen joudutaan hakemaan ratkaisuja ei vähintään seuraavan hallituksen aikana.

Sitten kaksi tointa, joita pyrimme viemään eteenpäin vielä tässä seitsemän kuukauden aikana. Ensimmäinen asia, jota ei kannata unohtaa ja joka on erittäin tärkeä myös ennaltaehkäisypuolella ja johonka ministeri Huovinen ja ministeri Räty tuossa viittasivat, on sosiaalihuoltolaki. Sillä tulee myös olemaan vaikutusta, kun pyritään vähentämään eriarvoisuutta ja lisäämään tasa-arvoa, oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Viimeinen kokonaisuus, joka tällä hetkellä on totta kai menossa ja joka liittyy eläkkeisiin, on eläkeuudistus. Tässä olisi erittäin tärkeätä saada ratkaisu lähiaikoina.

Eli kotihoidon tuki, lapsilisät, työttömyys, sosiaalihuoltolaki ja eläkeuudistus.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Vasenryhmä tietenkin tukee tätä uutta yritystä kaataa tämä pääministeri Stubbin lopun ajan hallitus. On tuttu vanha sanonta: "Kun kaikki on politiikassa kokeiltu, kannattaa kokeilla lopulta rehellisyyttä." Vasenryhmä varoitti koko vasemmistoa poliittisesta harharetkestä ja vaalilupausten pettämisestä, mutta varoituksemme Säätytalon hurmoksessa kaikuivat kuuroille korville. Yhdessä edustaja Mustajärven kanssa löimme tuolloin lujat peruspaalut punavihreälle oppositiolle. Silloin tuo oppositio oli kahden miehen varassa, nyt sen voima on yli kymmenkertainen. Siis uskomaton jytky.

Puhemies! Kataisen kuuden puolueen hallitus päätti nujertaa työttömyyden ja pudottaa työttömyysprosentin puoleen. Mitä pidempään kokoomusjohtoinen hallitus jatkaa, sitä kauemmas etäännytään tuosta tavoitteesta. Laaja työttömyys, mukaan luettuna ryhmä lomautetut, on kipuamassa yli 450 000:n. Työttömyysprosentti on pian lähes kaksinkertainen hallituksen asettamaan tavoitteeseen nähden. Pitkäaikaistyöttömiä on pian 100 000. Myös nuorisotyöttömyys on ylittänyt 50 000:n rajan. Ja vaikka täällä äsken työministeri nosti esille näitä kausivaihteluita, todellisuus on se, että meillä on kausivaihteluista puhdistettu nuorisotyöttömyys kasvanut vuodessa 5 000:lla. Näin on tapahtunut, vaikka nuorisotakuun piti turvata nuorille työ- ja koulutuspaikka. Tästä huolimatta työllistämisvaroja leikataan 50 miljoonalla ja niitä jää käyttämättä satoja miljoonia euroja edellisiltä vuosilta. On selvää, että kasvava ja pitkittyvä työttömyys on köyhyyden ja eriarvoistumisen perussyy.

Nämä luvut osoittavat, miten harhaanjohtavia ovat olleet hallituksen puheet työllistämisestä jakamalla yrityksille miljardin yhteisöveroalennukset ja tekemällä reaaliansioita alentavia tuloratkaisuja. Tänä ja ensi vuonna reaaliansiot alenevat ja kansalaisten kulutuskyky hiipuu edelleen. Sitä vauhdittavat eläkeindeksin leikkaukset, etuuksien jäädytykset ja asumiskustannusten tasainen laukka ylös sekä kuntien ahdingon kiristyminen, lomautukset ja lopputilit valtionosuuksien leikkausten kaventaessa kuntien tulopohjaa.

Hallituksella ei ole työllisyysohjelmaa. Alun alkaen se rakensi kasvu- ja työllisyysuskonsa suuryritysten hyväntahtoisuuden varaan, jota päätettiin houkutella esiin historiallisen mittavin veronkevennyksin. Työministeri Ihalainen on kyllä tehnyt kaikkensa anellessaan näiltä tahoilta armeliaisuutta ja yhteiskuntavastuuta, mutta suursijoittajien ja suuryritysten hyvää tahtoa ei ole löytynyt — ja joka sitä vielä jostain löytää, saa sen pitää.

Puhemies! Kataisen kuuden puolueen hallituksen arvio taloudellisen tilanteen ja eurokriisin vakavuudesta oli alun alkaen harhainen ja väärä mutta peruslinja luunkovaa uusliberalismia ja kokoomuslaisuutta. Kokoomus teki sen, mihin monessa EU-maassa oikeisto ei ole kyennyt. Se sitoi uusliberalistiseen ohjelmaansa molemmat vasemmistopuolueet, ja se sai ne nielemään myös EU:n talouskurisopimuksen, jolla sementoitiin uusliberalismi talous- ja yhteiskuntapolitiikan perustaksi ja toisaalta sisäisen devalvaation politiikka toistuvien taloussopeutusten instrumentiksi pienituloisten ja palkansaajien vyönkiristyksin ja julkisen sektorin leikkauksin, julkisen omaisuuden myynnein ja niin edelleen.

14. joulukuuta 2012 tässä salissa talouskurisopimusta vastaan äänestivät vain perussuomalaiset ja vasenryhmä. Tuo sopimus merkitsee, että Suomi vapaaehtoisesti supistaa kansallista keinovalikoimaansa etsiä ulospääsyä nykyisestä syvenevästä kriisistä. Brysselin ohjeistuksessa Suomi on vajonnut näivettävään neuvottomuuteen. Jo nyt tässä eduskunnan käsittelyssä olevassa budjettikirjassa vedotaan talouskurisopimuksen finanssipoliittisen lain velvoitteisiin ja viitataan uusiin korjaaviin toimenpiteisiin eli leikkauksiin lähivuosina ja jatkossa. (Puhemies koputtaa)

Hallitus tunnustaa budjettikirjassaan eurokriisin tukipäätösten olevan Suomen valtion velkaantumisen syiden taustalla. Ja sitaatti ihan lopuksi: "Velkakriteerin ylitys ei kuitenkaan johtane liiallisen alijäämän prosessin käynnistämiseen, sillä sen taustalla ovat euroalueen maiden tukemiseen liittyvät solidaarisuusoperaatiot ja epäsuotuisten suhdanteiden vaikutus." Siis taustalla ovat euroalueen maiden tukemiseen liittyvät solidaarisuusoperaatiot.

Vasenryhmä kannattaa ryhdistäytyneen vasemmistoliiton uutta, erinomaista edustaja Hännisen tekemää epäluottamuslause-esitystä pääministeri Stubbin hallitukselle.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Köyhyys on keskuudessamme. Se koskettaa niin pienituloisia, eläkeläisiä, lapsiperheitä kuin työttömiäkin, ja viime aikojen trendien mukaan toimeentulo-ongelmia on myös palkansaajilla ja pienyrittäjillä. Valitettavasti eriarvoistuminen näyttää vain lisääntyvän.

Kuten välikysymyksessä todetaan, työ on yksi parhaista keinoista ehkäistä köyhyyttä. Kun ihmiset tekevät työtä, valtio saa verotuloja ja rahoitusta myös muun sosiaaliturvan, muun muassa lapsilisien ja eläkkeiden, maksamiseen. Suomessa on harjoitettu 1990-luvun puolivälistä lähtien työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa yhdistävää aktiivipolitiikkaa, jonka seurauksena sosiaaliturvan tarveharkintaa, sanktioita ja vastikkeellisuutta on asteittain lisätty. Tämän seurauksena työttömyys on muuttunut rakenteellisesta ongelmasta yksilön omiin valintoihin palautuvaksi ilmiöksi.

Viimeisimpänä tämän linjan toimenpiteenä on nyt pilotointivaiheessa oleva Risikon, Parpon ja Ihalaisen osallistava sosiaaliturva, jossa ideana on, että esimerkiksi 5 prosenttia kuntien hankintojen arvosta teetettäisiin ilmaiseksi työttömillä. Toisin sanoen, kun nämä työt olisi kuitenkin tehtävä, tuhotaan 5 prosentilla kuntien hankkeiden arvosta oikeita työpaikkoja ja samalla ostovoimaa.

Hallitus näkee ongelmaksi vain syrjäytymisen, ei sen aiheuttajia. Sen sijaan, että hallitus omilla toimillaan turvaisi köyhille toimeentulon, heitä pyritään vain osallistamaan. Hyvä hallitus, pelkkä osallistuminen ei poista kenenkään köyhyyttä, vaan sen tekee palkkatyö.

TEMin elokuun työllisyyskatsauksen mukaan meillä oli 568 000 työnhakijaa ja avoimia työpaikkoja oli kuun lopussa yhteensä 28 700. Tuoreessa Kuntaliiton selvityksessä todettiin, että pitkään työttöminä olleista kahdeksalla kymmenestä on korkea motivaatio kouluttautua tai työllistyä. Kuten luvuista ilmenee, työpaikkoja ei vain ole olemassa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka perustuu kahteen kovin kiistanalaisen uusklassisen talousteorian oletukseen: liian avokätinen ja vastikkeeton sosiaaliturva houkuttelee työttömät vapaamatkustajiksi, ja toinen oletus on, että työpaikkoja syntyy, kunhan työvoiman tarjontaa on riittävästi.

Itse ihmettelen suuresti, miksi näitä teorioita ei sovelleta maahanmuuttopolitiikassa vaan ainoastaan suomalaisten työttömien kurjistamiseen. Näyttää siltä, että hallituksen ainoa keino työttömyyden ja köyhyyden poistamiseen on tuoda maahan lisää köyhiä maailmalta. Ehkä olisi jo aika herätä huomamaan, että ei toimi.

No, mistä niitä työpaikkoja sitten syntyy ja löytyy? Jospa vaihdettaisiinkin teoriaa? Esimerkiksi siihen, joka toteaa, että köyhät ovat taloudellisesti toimeliaampia kuin rikkaat ja köyhien saadessa rahaa se palautuu useimmiten kulutukseen ja virkistää näin vähitellen koko yhteiskunnan taloutta. Kysymys kuuluukin, haluammeko me lisätä suomalaisen yhteiskunnan taloudellista toiminnallisuutta. Se ainakin on jo nähty, että nykyiset aktivointitoimenpiteet eivät aktivoi.

Pienyrittäjyyttä pidän yhtenä tärkeimmistä keinoista poistaa työttömyyttä. Sen sijaan, että kutsumme itsensä työllistäviä luuseriyrittäjiksi, meidän tulisi tehdä kaikkemme pien- ja yksinyrittäjyyden kannustamiseksi.

Yksi keino voisi olla yrittäjien arvonlisäverollisen toiminnan alarajan 8 500 euron nosto kaikille yrittäjille 22 500 euroon, ja sen seurauksena yrittäjien perusvähennyksen eli arvonlisäveron liukuvan alarajahuojennuksen voisi nostaa 50 000 euroon. Veronkorotusten sijaan siis voisi tarjota verojen laskua ja muutenkin yritystoiminnan aloittamiskynnyksen madaltamista.

Arvoisa puhemies! Vaikuttaa siltä, että hallitus on aika henkitoreissaan, kun pääministerikin jo totesi, että enää ei ole varaa sössiä.

Kannatan edustaja Kivelän esittämää epäluottamuslausetta.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Köyhän paras ystävä on vahva valtiontalous. Tämän usein toistetun lauseen ensiesittäjä on arvostettu vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala. Se on ajalta, jolloin tässä yhteiskunnassa oli nykyistä laajempi ymmärrys siitä, mitä hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen ja kehittäminen edellyttävät. Tämän sukupolven kansanedustaja saa tällaista näkemyksellisyyttä vain kaihoten kaivata.

Ensi vuonna Suomen valtionvelka on noin 100 miljardia euroa. Kansantuote, jonka varaan tuo velka lasketaan, on noin 200 miljardia. Tällä velkasuhteella meillä on vielä pelivaraa, mutta sitä pelivaraa pitää säästää tulevillekin vuosille. Hallitus on päättänyt talouskasvua nopeuttavista ja julkisia menoja hillitsevistä toimista, mutta niiden vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Nyt on huolehdittava, että taloutemme ei ajaudu pahenevan kriisin kierteeseen ennen toimien vaikutusta.

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden on oltava kestävällä pohjalla. Valtionvelkaa ei saa kuitenkaan hoitaa kasvattamalla hyvinvointivelkaa. Heikommista on pidettävä huolta, eikä oikeudenmukaisuus ole kaupan. Hallituksen linja on erityisesti sosialidemokraattien toiminnan ansiosta sovittanut yhteen taloutta ja hyvinvointipolitiikkaa. SDP:n vaatimuksesta veronkevennykset kohdennetaan pienituloisille. Emme toki verottamisen ilosta alenna ylimmän ansiotuloveron rajaa. Onhan työntekijä palkkansa ansainnut. Mutta jos jostakin on otettava, niin koetetaan katsoa veronmaksukykyä.

Palkkaverotuksessa pyritään oikeuteen ja kohtuuteen. Sama koskee myös eläkkeensaajia. Siksi eläkkeensaajien eläketulovähennystä kasvatetaan. Ja vielä: verotuksen oikeudenmukaisuutta täydennetään siten, että lapsilisäleikkausten vaikutuksia kompensoidaan pieni- ja keskituloisille uudella lapsivähennyksellä.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, ei riitä, että puhutaan verotuksesta. Tulonsiirtojenkaan mukaan ottaminen keskusteluun ei vielä tee kuvasta täydellistä. Hyvinvoinnin kivijalka ovat palvelut. Näistä on pidettävä kiinni. Siksi on hyvä, että perheiden palveluja parannetaan sosiaalihuoltolain uudistuksella, jonka mukaan perheet voivat saada muun muassa kotipalveluja ilman lastensuojeluasiakkuutta. Tämä helpottaa avun vastaanottamista ja hankkimista huomattavasti.

Hallitus ansaitsee tunnustuksen työstään vaikeina aikoina ja on eduskunnan luottamuksen arvoinen.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi kannatan edustaja Kivelän tekemää epäluottamuslausetta siitäkin huolimatta, että edustaja Hirvisaari ehti jo sen tekemään. Kesä tulee mieleen: joskus kesämökille tulee epämiellyttäviä, yllättäviä vieraita.

Arvoisa puhemies! Pääministeri sanoi omassa puheessaan, että työ on parasta sosiaalipolitiikkaa, ja nyt kun on kuunnellut näitä puheenvuoroja täällä, aika moni puhuu nimenomaan verotuksesta. Vaikka pääministeri sanoi, että työ on parasta sosiaalipolitiikkaa tai sosiaaliturvaa, niin hallitus on kuitenkin omilla päätöksillään lisännyt talouden taantumaa, ja siksi työttömyys on räjähtänyt käsiin. Tämä taas on lisännyt merkittävästi eriarvoisuutta, tuloeroja ja syrjäytymistä. On ironista, että pääministeri sanoo työn olevan parasta sosiaaliturvaa, kun hallitus on hoitanut työllisyyspolitiikan näin huonosti.

Arvoisa pääministeri, työ on parasta sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliturvaa, jos on sitä työtä, ja mikä merkittävintä, jos palkalla tulee toimeen. Pääministeri kysyi myös puheessaan konkreettisia toimia kakun kasvattamiseksi niin, että siitä riittää jakamista. Vastauksena on isänmaallinen talouspolitiikka. Työllisyyttä hoidetaan kotimaisen energian käyttöä edistämällä, teollisuutemme kilpailukyvystä huolehtimalla ja yrittämisen edellytyksiä parantamalla. Näissä asioissa hallitus onkin pahasti epäonnistunut.

Keskustan puheenvuorossa oli muutama hyvä konkreettinen esitys, mutta iso kuva jäi epäselväksi. En voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni nyt kysyä, että mikä on se keskustan vaihtoehto. Sipilä sanoi omassa debattipuheenvuorossaan, ettei ole kovin helppo harjoitus hoitaa talous kuntoon ja huolehtia sosiaaliturvasta. Ei näytä olevan. Edustaja Sipilä on esittänyt lääkkeeksi espanjalaisille veronkorotuksia. Näinkö pitäisi toimia Suomessakin? Toivon, että Suomessa toimitaan juuri päinvastoin.

Pari päivää sitten julkisuudessa olleen tiedon mukaan Espanjakin toimii juuri päinvastoin. Siellä ollaan rakentamassa 6,3 miljardin elvytyspakettia perustuen pienituloisten veronalennuksiin, ja yllätys, yllätys: 12 000 euron vuosituloja ei verotettaisi ollenkaan. Tällä haetaan toimeentulon parantumista, työllisyyden parantumista, ostovoimaa ja siten kulutuksen kasvua ja kokonaisuudessaan talouden kasvua.

Perussuomalaiset ovat jo aiemmin esittäneet vastaavaa elvytystä Suomeen. Veroton tonni kuukaudessa parantaisi juuri pienituloisten asemaa ja koko kansantaloutta. Verottomuuden olisikin koskettava myös omaishoitajia ja työttömyyskorvauksia. Esimerkiksi omaishoitaja, joka saa omaishoitajapalkkiota tämän alimman mahdollisen, noin 350 euroa kuukaudessa, maksaa siitä käytännössä kolmanneksen veroa. Esityksemme siis toisi ainakin 100 euroa kuukaudessa tälle omaishoitajalle lisää. Työtulojen osalta 12 000 euroa vuodessa hankkivalle jäisi liki 400 euroa enemmän käteen vuodessa.

Ehdotuksellamme olisi merkittävät positiiviset, dynaamiset vaikutukset. Kannustinloukun poistuessa työllisyys parantuu, kulutus kasvaa ja talous lähtee nousuun. Näin kasvatetaan sitä kakkua, josta pääministerikin mainitsi ja josta on palojen riitettävä kaikille. Jokainen suomalainen, uskon niin, haluaa tulla toimeen omillaan, myös sillä pienellä palkalla. Näin toimien työ on parasta sosiaaliturvaa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvinvointivaltiossamme asiat eivät ole pintaraapaisun alla hyvin. Vaikka se voi tehdä kipeää ja tuntua mustalta kokoomuskorviin, kerron, että köyhyys tuntuu ja näkyy keskellämme leipäjonoina, risaisina vaatteina ja lannistuneina katseina. Varattomuus syrjäyttää yhteiskunnasta. Kierre ruokkii itseään, ja syrjäytyneen, varattoman henkilön on miltei mahdotonta nostaa itseään takaisin ihmisarvoiseen elämään. Juuri kaikkein köyhimmille tulisi antaa tukea ja rahallista apua.

Nykyisen hallituksen tekemällä ansiosidonnaisen päivärahan nostolla etenkin siellä yläpäässä viedään varoja pois kaikkein eniten apua tarvitsevilta. Juuri kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset eivät hyödy eläketulovähennyksestä. Lisään huolen nuorista, jotka kärsivät masennuksesta, päihteitten käytöstä ja syrjäytyvät syystä tai toisesta. Nuorisotakuu on epäonnistunut, vaikka olisin suonut hallituksen siinä jos jossain onnistuvan.

Lapsilisät tulevat monen lapsiperheen tarpeeseen. Niillä ostetaan lapsille ruokaa ja vaatteita, maksetaan päivähoidosta, harrastuksista ja kulkemisesta. Juuri kaikkein vähävaraisimmille perheille ei korvattu lapsilisäleikkauksia. Miksi? Koska tämä hallitus ajattelee, että on oma vika, kun joku on itsensä tuohon tilaan laittanut. Onko työttömyys ja vähäosaisuus oma valinta? Asia ei keskustan mielestä ole niin. Moni yrittää kaikilla voimillaan. Moni pienyrittäjä ja maatalousyrittäjäkin elää yllättävän usein köyhyysrajan alapuolella. Jos yrittäjän itsensä maksama YEL- tai MYEL-eläkeosuus lisättäisiin kansaneläkkeen perusosaan, köyhä yrittäjäkin, joka on maksanut minimieläkemaksut, saisi kohtuullisen eläkkeen eikä joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen ja leipäjonoihin. Kaikki eivät vain ole syntyneet kultalusikka suussa.

Minusta hallituksen ministereiden olisi syytä tutustua siihen, miten Suomessa eletään. Ystäväni, joka tekee vapaaehtoistyötä heikompiosaisten parissa, kertoo, että nyt mennään jo sillä tasolla, että kaikilla ei ole varaa edes lääkkeisiin. Jos ennen mietittiin "Iltis vai appelsiini", nyt mietitään "ruoka vai lääkkeet". Kun arvonlisäveroa ja asumiseen liittyviä kustannuksia nostetaan tasaveroilla, pienillä tuloilla toimeentulevien ihmisten budjetti menee sekaisin jo takuuvuokrasta. Työn puuttuminen ja epäsäännölliset pätkätyöt vievät monen elämän myös henkisesti kuilun partaalle. Ahneus, voiton tavoittelu ja tehokkuusajattelu saavat jotkut unohtamaan heikot. Uusliberalistinen maailmankuva toitottaa, että pitää pärjätä kilpailussa ja siksi täytyy tehostaa ja saneerata väkeä pois. Täytyy keskittää ja karsia toimintoja, täytyy suorittaa työssä ja koulussa ja ottaa itselle aikaa aktiiviharrastuksessa ja ummistaa silmät muilta.

Suomen selviytymiseen yhteiskuntana vaikuttaa ihmisten yhteisöllisyys ja tahto toimia myös toisten parhaaksi. Kun ei elä vain omalle itselle, saa itsekin sisältöä elämään. Julkiset toimijat eivät toki saa paeta vastuutaan, mutta julkisten palveluiden tarve vähenee luontaisesti ihmisten yhteistoiminnan kautta. Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka tahansa iästä ja asuinpaikasta riippumatta. Meillä on tarve tuntea itsemme osaksi ihmisenkokoista yhteisöä ja olla itse merkityksellinen osa sitä. Jos systeemi hoitaa -ajattelu leviää liikaa, eivät kenenkään rahat riitä. Yhteisöjen voimaa ollaan tuhoamassa keskittämispolitiikalla, joka ottaa köyhiltä kunnilta pakottaakseen ne liitoksiin. Mitkään kuntarakenne- tai sote-uudistuksetkaan tuskin riittävät, ellei ihmisten omaa ja lähiyhteisöjen vastuuta kyetä lisäämään.

Arvoisa puhemies! Suomi jakautuu menestyjiin ja häviäjiin. Eheyden säilyttämiseksi tarvitaan valmiutta kuunnella toisten mielipiteitä, perustella omansa tosiasioiden pohjalta ja vaatia muitakin tekemään samoin. Ehyessä yhteiskunnassa vallitsee ainakin joiltain osilta yhteinen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Siellä tiedetään, toisin kuin ministeri, että joku voi ihan kokopäivätyössä tienata alle 2 600 euroa ja jopa alle 2 100 euroa. Kerronpa, että reilusti alle tonnin kuukausituloillakin on vain elettävä. Keskusta tekee töitä sen eteen, että se olisi tulevaisuudessa yhä harvemman osa.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Stubb puheenvuoroissaan toisteli sitä, että nyt ei tässä salissa pidä riidellä. Kysymys on varmaan mainostoimistoissa keksitystä tavasta kiertää keskustelua pikemmin kuin sentään pääministeritasolla sellaisesta poliittisesta naiiviudesta, että kuvittelisi, että erilaiset linjaukset, näkemykset, arvovalinnat ja ideologiat olisivat vain riitelyä.

Arvoisa puhemies! Politiikkaan kuitenkin kuuluu aina myös sanan säilän käyttöä, ja siitä esimerkin toi edustaja Lindtman. Jokainen salissa tietää, että ryhmäpuheista vastaavat puolueet ja ensimmäisestä välikysymyspuheenvuorosta vastaa puhuja itse. Olen itsekin ollut ensimmäisenä allekirjoittajana välikysymyksessä. Eivät silloin sen allekirjoittaneet puheenjohtaja Päivi Räsänen tai puheenjohtaja Timo Soini tarkistaneet minun puheenvuoroani. Minä vastasin siitä aivan itse. Mutta tämä tapa osoittaa sitä huolta ja hätää, mikä on sosialidemokraateissa näistä hallituksen tekemistä päätöksistä, ja se on ymmärrettävää. On mahdoton perustella sitä, että tässä tilanteessa leikataan eläkeläisiltä, työttömiltä, opiskelijoilta, sairailta ja lapsiperheiltä. Nämä leikkaukset eivät poistu sillä, että rakennetaan erilaisia verohimmeleitä, joilla hyvin satunnaisesti osalle korvataan osa menetyksistä. (Kauko Tuupainen: Olette oikeassa!)

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan tilannetta eduskunnassa, vihreät, jotka ovat nyt välitilassa, ovat budjettiäänestyksissä jo mahdollisesti täydessä tilassa. Se, että ryhmäpuheenvuorossaan edustaja Kymäläinen, joka toi koko ryhmänsä näkemyksen, kritisoi voimallisesti näitä kaikkein heikoimpiin ja köyhimpiin kohdistuvia leikkauksia, mahdollistaa sen, että yhtenäinen oppositio vain sillä, että muutama sosialidemokraatti äänestää aatteellisesti, kaataa lapsilisäleikkauksen, kaataa indeksileikkaukset. Se olisi järkevää, se olisi hyvää politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Täällä hallituspuolueiden, erityisesti sosialidemokraattien ja vihreiden, puheenvuoroissa kerrottiin pitkä lista niistä hyvistä päätöksistä, joita hallitus on tehnyt. Ne pitävät paikkansa. Mutta niitä ei ole tehnyt pääministeri Stubbin hallitus, ne tehtiin pääministeri Kataisen aikana silloin, kun vasemmistoliitto oli vielä hallituksessa mukana. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan nosto 100 eurolla, toimeentulotuen nostaminen, yksinhuoltajakorotuksen nostaminen, puolison tulojen tarveharkinnasta luopuminen työmarkkinatuen osalta, opintotuen sitominen indeksiin, nämä ovat kaikki ratkaisuja, jotka pienensivät tuloeroja samaan aikaan, kun isotuloisten verotusta kiristettiin ja pienituloisten verotusta kevennettiin. 2012 Tilastokeskuksen tilastot osoittavat, että tuloerot kääntyivät laskuun ja köyhyys vähentyi.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä politiikka, jota tehtiin aina viime kevääseen asti, loppui kehyspäätöksiin, jotka siunattiin budjettiriihessä. Tehtiin selkeä muutos siinä poliittisessa linjassa, jota oltiin seurattu siinä, että perusturvan varassa elävien, kaikkein pienituloisimpien ihmisten asemaa vahvistetaan, nyt heiltä alettiin leikkaamaan. On hienoa, että vihreät nyt ilmoittavat äänestävänsä näitä asioita vastaan. Mutta he olivat vain muutama viikko sitten budjettiriihessä hyväksymässä joka ikisen näistä esityksistä, joita he nyt kritisoivat. On välttämättä muistettava myös se, että kun vasemmistoliitto joutui lähtemään hallituksesta, tai heitettiin ulos, kun emme hyväksyneet lapsilisäleikkausta, työttömyystukeen, opintotukeen, eläkkeisiin leikkauksia, niin silloin nimenomaan edustaja Alanko-Kahiluoto syytti vasemmistoa laskelmallisesta politiikan teosta, ja nyt hän vastustaa itse vain muutama viikko sitten hyväksymiään päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean sen, että täällä on puhuttu paljon työttömyydestä ja sen ongelmista. Se on aivan oikein, mutta ongelmia on myös työssä käyvillä pienipalkkaisilla ihmisillä. Tänään Helsingissä pienipalkkaiset JHL:n työntekijät ovat joutuneet lähtemään puolustamaan oikeuksiaan, kun kokoomus ja vihreät Helsingin kaupungissa haluavat ryhtyä työehtosopimusshoppailuun, haluavat leikata näiden ihmisten palkkoja, joista harva tienaa 2 600:aa euroa. Hyvin moni tienaa alle 2 100 euroa, ministeri Räty, ja nyt heidän palkkojaan halutaan edelleen leikata.

Nyt kun vihreät ovat poistumassa välitilasta, heidän (Puhemies koputtaa) on syytä poistua myös Helsingissä tästä välitilasta ja kaataa tämä yhtiöittäminen.

Arvoisa puhemies! Tällä perusteella kannatan edustaja Hännisen epäluottamuslause-esitystä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen teksti alkaa huolimattomalla muotoilulla. Taloustilanne ja työttömyys ovat heikentyneet koko kuluvan kauden ajan. Kyse ei siis ole mistään äkillisestä tähän vuoteen ajoittuvasta ilmiöstä vaan pidempiaikaisesta trendistä, joka on aiheutunut poliittisista päätöksistä.

Kun talous ja työllisyys takkuavat vuosien ajan, on päivänselvää, että se realisoituu kansalaisten toimeentulo-ongelmina. Ensinnäkin tulonjakoon vaikuttavat hyvin monet tekijät: varallisuus, työllisyys, palkan muodostus, pääomatulojen kehitys, verotus ja sosiaaliturva. Mutta ennen kaikkea me elämme työyhteiskunnassa. Se, onko sinulla työtä, määrittelee asemasi nyt ja tulevaisuudessa. Työttömyys on suurin eriarvoisuutta aiheuttava yksittäinen tekijä. Vuoden aikana jonkin aikaa työttömänä olleita oli jo 650 000. Työttömyydestä kärsivät aina myös työttömän läheiset. Kokonaistyöttömyys, samoin kuin pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys, on heikentynyt vuodesta 2011 alkaen.

Talousennusteet ovat heittäneet miljarditolkulla jokaisessa talousarvio- ja lisätalousarviokäsittelyssä sekä kehysratkaisussa. Muutaman kuukauden kuluttua on aina todettu, että talouskehitys on ollut ennakoituakin heikompaa. Passiivinen työllisyyspolitiikka, eurokriisi sekä talouskurisopimukseen sitoutuminen, verotuksen painopisteen siirtäminen välillisiin veroihin, esi-merkiksi arvonlisäveron nosto, ja veropohjan rapauttaminen, kuten miljardin euron yhteisöveron alennus ja pääomatulojen aliverottaminen, ovat olleet tietoisia ratkaisuja, joista köyhä maksaa aina täyden hinnan.

Arvoisa puhemies! Vasta valittu kokoomusministeri Räty paljasti jotain oleellista omasta ajatusmaailmastaan, kun hän arvioi pienituloisten määrää. Tilastokeskuksen tulonjakoaineiston mukaan toissa vuonna noin kolmanneksella lasten vanhemmista veronalaiset tulot jäivät korkeintaan 2 100 euroon kuukaudessa. Ja kun tarkastellaan keskimääräistä reaalitulojen muutosta vuodesta 1995 vuoteen 2012, nähdään, kuinka rajusti tuloerot ovat kasvaneet: alimman kymmenyksen tulot ovat kasvaneet 18 prosenttia mutta samaan aikaan ylimmän kymmenyksen tulot peräti 67 prosenttia. Samalla tarkastelujaksolla eli vuosina 1995—2012 käytettävissä olevien tulojen muutoksesta, tuosta potista, jonka kasvu oli kaikkiaan 38 miljardia euroa, ylimmälle tulokymmenykselle meni 26 prosenttia eli liki 10 miljardia euroa.

Esko Seppänen onkin tuoreessa kirjassaan "Suomen rikkaat — Kuka kukin on" kuvannut hyvin sen, kuinka aliverotetuilla pääomatuloilla rakennettiin Suomeen hyvätuloisten kasti, joka maksoi veroja minimaalisen vähän tai ei maksanut veroja mihinkään maahan. Jos pienituloisten määrää mitataan niin, että lasketaan ne henkilöt, joiden tulot jäävät alle 60 prosenttiin mediaanista, niin köyhien määrä romahtaa aina laman aikana. Siitä voi päätellä, että se mittari ei kauhean paljon kuvaa arkielämää. Prosenteilla ei makseta kauppavelkaa vaan euroilla.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden kasvu aiheuttaa yhä pahenevia ongelmia. Työttömyys johtaa välittömästi tulojen menetykseen ja pudottaa pitkittyessään yhä useamman perusturvan varaan. Meillä niitä, jotka elävät työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla, on jo yli 200 000 ja ansiosidonnaisella turvalla olevia on 150 000. Pitkittyvä työttömyys johtaa herkästi terveys- ja päihdeongelmiin, syrjäytymiseen ja ylipäätään monenlaisten ongelmien kasautumiseen. Työttömyys pahentaa oleellisesti myös julkisen talouden tasapainoa, sillä leikkaukset toistuessaan aiheuttavat lisää työttömyyttä, ja Suomessa ele-täänkin tällä hetkellä siinä tilassa, että osin tämä on itse ruokittua työttömyyttä.

Ja vielä, arvoisa puhemies, lopuksi: Keskustan ryhmäpuheessa sanottiin kategorisesti näin, että kun työttömyyden aikaista perusturvaa korotetaan eurolla, niin ansiosidonnainen turva nousee 3 eurolla. Se nyt ei vain pidä paikkansa. Tuossa sain pari laskelmaa ja itsekin laskin sen. Jos on kyseessä esimerkiksi 2 000 euroa kuukaudessa ansaitseva henkilö ja jos peruspäivärahaa nostettaisiin eurolla, niin tämän 2 000 euroa työssä ansainneen työttömyysturva kaikkinensa nousisi 55 sentillä, ei suinkaan 3 eurolla, niin kuin keskustan ryhmäpuheessa sanottiin.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt meillä on käsittelyssä välikysymys, joka on aihealueeltaan merkittävä ja tärkeä, mutta on syytä ihmetellä, miksi sellaisesta asiasta tehdään välikysymys, jossa tämä istuva hallitus on ollut erityisen ansiokas. Eriarvoistumisen ja köyhyyden vähentäminen on ollut hallituksen keskeisiä tavoitteita koko kuluvan hallituskauden, ja niiden huomioiminen on ollut keskeistä kaikessa päätöksenteossa ja myös poikkihallinnollisesti.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointi-Suomeemme on päässyt luikertelemaan eriarvoisuutta ja köyhyyttä enemmän kuin hyvinvointivaltiossa tulisi sitä olla. Tämä hallitus on käärinyt hihat ja ryhtynyt toimiin näiden kitkemiseksi. Paljon on saatu aikaan, paljon on tehty toimenpiteitä, paljon on tullut uutta ajattelua. Kaikkea ei kuitenkaan yhden hallituskauden aikana saada valmiiksi, mutta seuraava hallitus toivottavasti jatkaa hyvää kehitystä eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseksi. Hyvä, että oppositiosta sekä keskusta että vasemmistoliitto ovat hallituksen kanssa samoilla linjoilla tässä tärkeässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Syytös siitä, ettei hallitus olisi tarpeeksi hyvin ottanut huomioon köyhimpiä, on aiheeton. Tämä hallitus teki heti kautensa aluksi historiallisen suuret korotukset työttömyysturvaan, työmarkkinatukeen, toimeentulotukeen ja asumistukeen. Myös vasemmistoliitto oli hallituksessa näitä päätöksiä tekemässä. Historiallisia korotukset olivat siksi, että ne tehtiin samalla, kun valtiontaloudessa on ollut suuret säästöpaineet. Tuloerot ovat samalla kaventuneet. Lapsilisäleikkaukset kohdistuvat vain suurituloisille kompensoivan veromallin myötä. Työttömän 300 euron kuukausiansion suojaosuus on saatu voimaan. Puolison tuloja toimeentulotuen tarveharkinnassa ei enää huomioida.

Seuraavatkin askeleet on jo otettu tai ainakin askelmerkit on luotu. Asumistuki laitetaan kokonaisuudessaan remonttiin epäkohtien poistamiseksi. Tärkeä sosiaalihuoltolaki on saatu vihdoin etenemään. Siinä on merkittäviä uudistuksia siihen, että lapsiperheet saavat jatkossa tarvitsemaansa apua hyvissä ajoin, ei vasta silloin, kun ongelmat ovat kärjistyneet. Sote-uudistuksen maaliin saattaminen on samoin ensiarvoisen tärkeää. Eriarvoisuus vähenee sen myötä, kun kaikille kansalaisille saadaan heidän tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut riippumatta siitä, mikä on asuinpaikka tai maksukyky.

Arvoisa puhemies! Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio. Kun huomaamme jossakin eriarvoisuutta, on siihen puututtava pikaisesti. Tämä hallitus aloittaessaan kiinnitti eriarvoistumiskehitykseen huomiota, kääri hihat ja ryhtyi toimeen sen kitkemiseksi, ja työ jatkuu yhä. — Kiitos.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreimman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia vastaajista toteaa, että taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus on maassamme kasvanut liian suureksi. Tämä tutkimus on tehty aikana, jolloin kummatkin vasemmistopuolueet olivat hallituksessa. Eipä siis ihme, että vasemmistopuolueiden kannatus on nyt henkitoreissaan ja merkkejä kannatuksen noususta ei ole. "Sitä saa, mitä tilaa" on hyvä tässäkin yhteydessä sanoa.

Siviiliammattini pohjalta ymmärrän syvästi ja läheltä, että hädällä on aina kasvot. Ei ole vain tilastolukuja. Kaiken takana on aina elävä ihminen, hänen ainutkertainen ja ainutlaatuinen tarinansa, usein hiljaisia ihmisiä, jotka eivät pidä melua elämäntilanteestaan. Hädällä on kasvonsa. Köyhyys, pienituloisuus ja eriarvoistuminen on karua todellisuutta. Tässä joukossa on niin pienituloisia työssä käyviä erityisesti naisvaltaisilta aloilta, opiskelijoita, työttömiä kuin eläkeläisiäkin. Huolestuttava ilmiö on myös akateemisen köyhälistön ja pätkätyöläisten määrän kasvu.

Perussuomalaisen ajattelun ytimessä on jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden korostaminen. "Jokainen ihminen, jokainen ihmiselämä on arvokas" on puolueemme tinkimätön tunnuslause. Elämä on joukkuepeliä. Tarvitsemme yhteisvastuullisuuden ja toinen toisemme arvostamisen henkeä. Rakentakaamme yhdessä Suomea, jossa vahvistuisi tulevaisuudenusko.

Edustaja Zyskowicz debatissa moneen kertaan kysyi oppositiolta, onko tämä Suomi niin huono maa sitten. Ei, Suomi on ihana maa. Pidetään kiinni tästä hyvästä Suomesta, ei rapauteta sitä arvovalinnoilla, koska nimenomaan tällaisena aikana, kun taloudessa on tiukkaa, yhteisen kakun pieneneminen on todellisuutta, tässä ja nyt kysytään valmiutta oikeudenmukaiseen jakamiseen.

Sanoin omassa ryhmäpuheenvuorossani iltapäivällä, että työ on myös ihmisarvokysymys. Monen kohdalla yhteiskunnallisilla toimenpiteillä synnytetty työpaikka on todellakin ollut elämänlanka. Se on mahdollistanut säännöllisyyden elämänrytmissä, antanut toimeentuloa ja ennen kaikkea itseluottamusta. Onkin monen kohdalla mahdollistunut se, että tukitoimenpitein rakentunut työpaikka onkin sitten jatkunut työpaikkana jossakin toisaalla. Menemättä pitkäksi aikaa historiaan kauas on valitettavaa, että Ahon hallituksen aikana romutettiin niin sanottu Urpo Leppäsen työllisyyslaki. Tuo lakihan mahdollisti työn ja elämän syrjään pääsyn lukuisille nuorille työttömille ja pitkäaikaistyöttömille tukityöpaikkojen kautta.

On välttämätöntä, että kiinnitetään huomiota vastaisuudessa oikeudenmukaiseen tulonjakoon ja siihen henkeen, että ketään ei jätetä. On tärkeää jo kansakunnan eheyden ja sisäisen turvallisuutemmekin näkökulmasta, että pidetään huolta ennen kaikkea kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, jokaisesta. Ihmisillä on keskinäinen kohtalonyhteys. Laulunsanoittajamestari Repe Helismaan sanoin: "Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen."

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On ollut suorastaan lyyristä kuultavaa tänään, miten meitä oppositiossa, meitä välikysymyksen tehneitä, on opetettu siinä, miten vaikeat ajat maallamme on, miten meidän näinä vaikeina aikoina pitää ymmärtää, että päätöksiä talouden tasapainottamiseksi pitää tehdä. Kaunis kiitos pääministerille siitä, että hän tällä tavalla on meitä oppositiossa koko tämän päivän opettanut.

Arvoisa herra puhemies! Aikana, jolloin ajat ovat vaikeat, otamme budjettiesityksen mukaan 4,5 miljardia euroa uutta velkaa ensi vuonna, ja kun budjetin putsaa niistä kertavaikutteisista lainanottoa vähentävistä tekijöistä, tuo summa on vähintään 2 miljardia euroa suurempi, kun sen katsoo vuoteen 2016, ellei mitään tehdä. Ei ole kenellekään epäselvää, missä asemassa ja asennossa meidän valtiontalous on. Sitäkin tärkeämpää silloin, kun päätöksiä tehdään aikana, jolloin on niukkuutta: on kyse arvovalinnoista, on kyse niistä arvoista, joilla päätöksiä tehdään.

Eräs pahiten pääministerin puheessa kalskahtanut kohta oli se, kun hän toisessa vastauspuheenvuorossaan kertoi meille, että nyt pitäisi jättää ideologiat nurkkaan tilanteessa, jossa pitää pystyä niitä päätöksiä tekemään. On se kaunista ja hienoa kuultavaa. Hallitus on tehnyt omia arvovalintojaan. Ei ole tänäänkään jäänyt mitään epäselvää siitä, miksi kotihoidon tukea leikataan, tai niin kuin virallinen termi kuuluu, kannustetaan naisia työelämään ja pyritään jatkamaan työuria ja pyritään lyhentämään jaksoja, jotka ollaan oman lapsen kanssa kotona, niin että työelämään pääsy olisi helpompaa. Kyse on säästöpäätöksestä, kyse on leikkauspäätöksestä, joka vielä todellisuudessa maksaa päivähoitomenojen kasvuna — jotakin aivan muuta kuin mitä tuolla ratkaisulla tavoitellaan.

Toinen asia ja ydin on lapsilisät. Tämän keskustelun jälkeen voisi sen enemmälti käytettyjä puheenvuoroja vääristelemättä kysyä, löytyykö tästä salista yhtään sellaista eduskuntaryhmää, joka on tämän budjettikirjaan sisältyvän hallituksen esityksen takana. Lapsilisiä ollaan leikkaamassa ja toisaalta toisinpäin ollaan väittämässä, että kyllä se kompensaation kautta hoituu, että tuo leikkaus ei olekaan totta. Pääministeri omassa välikysymysvastauksessaan, jokseenkin sanatarkasti lainaten, kehotti niitä, joille lapsilisäleikkaus aiheuttaa toimeentulo-ongelmia ja -vaikeuksia, menemään toimeentulotukiluukulle. Olipa varsinainen kehotus. Joko pääministeri ei ymmärrä tai ei tiedä sitä perustaa, jolta Suomessa aikanaan on lapsilisäjärjestelmä luotu, ja toinen asia: niin kauan kuin minä eduskunta-aikaa muistan, täällä ovat kaikki puolueet olleet sitä mieltä, että ensisijaisten etuuksien tason pitäisi olla sellainen, ettei viimesijaista etuutta, toimeentulotukea, tarvittaisi. Tänään olemme kuulleet pääministerin suulla: menkää toimeentulotukiluukulle.

Toinen erittäin iso periaatteellinen näkökulma on se, että etuutta leikataan ja verotuksen kautta kompensoidaan. Keskusta ei halua sellaista sosiaalipolitiikkaa, jossa etuutta leikataan ja kompensaatio haetaan verotuksen kautta.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehviläisen puheenvuoron yhtä kohtaa siteeraten, Ismo Alangon sanoin, "kun Suomi putos puusta, kaikki kävi äkkiä", tässä lähtökohtaisesti edelleen hyvässä maassa.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Muutama puheenvuoro sitten todettiin, että kaiken taustalla ovat poliittiset päätökset. Edustaja Rehula tässä pääsi jo lähemmäksi itse ydintä: taustalla ovat vaikeat ajat. Juuri näinhän ne ovat sekä Suomessa että maailmantaloudessa, mutta silti en käy arvioimaan vain yksittäisiä päätöksiä, joita on tehty, vaan hieman haluan tarkastella tätä kokonaisuutta.

Syrjäytyminen, sehän on kuin puu, tai sitä voidaan kuvailla puulla, kaikki lähdemme kasvamaan samasta maaperästä ja juuresta. Näyttää siltä, että kaikki, tai melkein kaikki, ovat vielä hyvässä jamassa alkumetreillä. Neuvolajärjestelmämme ylläpitää hyvää tasoa tuossa tärkeässä elämänvaiheessa. Mutta niin kuin tänään moneen kertaan olemme todenneet, kaikki puun oksat eivät pääse kasvamaan täyteen mittaansa. Kun yrittää vähän ymmärtää tämän keskustelun kokonaisuutta ja myöskin taustaa, voisi tiivistää sen ajatukseen: tarvitsisimme eräänlaista neuvoloiden ketjua halki elämän.

Lapsiköyhyys, miksi se on lisääntynyt? Sehän on eräs syrjäytymisen elementti. Tutkijat ovat arvioineet, että varsinkin alemman keskitulon piiristä on siirrytty lapsiköyhyyden piiriin muun muassa siksi, että perhetukien suhteellinen merkitys 90-luvun alun tasosta on heikentynyt. Eli siis henkilöä kohden laskettu tulo on heikentynyt, ja siksi tätä siirtymistä huonompaan sosiaaliseen asemaan on jossakin määrin tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Näitä elämänmittaisen kulun neuvoloita tarvittaisiin siinäkin, kun murrosikää lähestyvät nuoret kokevat entistä enemmän erimuotoista ahdistusta, tytöt ainakin mitatusti enemmän kuin pojat. On tosiasia, että tukiverkot raahaavat jäljessä. Koulupudokkaat jo tunnemme ja tiedostamme, ja siinä hallitus on tehnyt ansiokkaita päätöksiä tämän ja ensi vuoden budjettiin. Näihin kohtiin satsataan, nämä ovat erittäin tärkeitä panostuksia. Voi sanoa, että 25 vuoden ikä on kriittinen kohta monelle. Elämänura ei alakaan, menestys ei ole sama kuin toisilla. Se on ehkä ikäryhmä, johon erityistä huomiota tarvittaisiin.

Viime päivien uutiset kertovat, että tuhannet nuoret aikuiset hakevat joka vuosi työkyvyttömyyseläkettä Kelalta. Kolmella neljäsosalla hakijoista syynä ovat mielenterveysongelmat. Alle kolmekymppisiä jää työkyvyttömyyseläkkeelle jopa 7—8 henkeä päivässä, kun muutama vuosi sitten määrä oli 5 nuorta. Tässä on aivan todellinen kohta toimia.

Pitkittyvä työttömyys, heikoimmissa tulonsaajaryhmissä elävien lähimmäistemme suurempi sairastavuus, eliniänodotteen jakautuminen hyvinvoinnin mukaan, juomishakuisuus — nekin kaikki kertovat syrjäytymisestä ja suomalaisen elämisen tason ja ilon heikkenemisestä. Todellakin tarvitsisimme tätä elämänikäistä neuvola-, neuvontajärjestelmää aina seniori-iän portaille asti, siellähän me tunnemme ajatuksen seniorineuvoloista. Sehän on mahdollista siellä hyvien neuvojen keralla silloin, kun kunnat ovat hereillä, ja silloin, kun niillä on rahaa.

Arvoisa puhemies! Eräs osa tätä suurta yhteiskunnallista keskustelua on myöskin keskustelu taloudellisen päätöksenteon luonteesta. Tänä päivänä se keskittyy, instituutiot ovat entistä suurempia. Jako köyhien ja menestyjien välillä uhkaa eittämättä kasvaa, ellei sitten sosiaalisektori sitä, valitettavasti yhä kaventuvilla resursseillaan, jossakin määrin korjaa. Tavoitteena pitäisi olla päätöksenteko mahdollisimman lähellä ihmisiä, pienemmät yksiköt ja oikeudenmukaisempi aineellisen hyvän jakaminen.

Tarvitsemme laadullisesti oikeita päätöksiä. Merkittävä tekijä on yritystoiminta, pienyritte-liäisyys, joka juuri korjaa niitä railoja, joita liian suurissa yksiköissä tapahtuvat päätökset aiheuttavat. Meidän markkinajärjestelmämme on syntynyt työllistävien suoritusten varaan, mutta tänä päivänä lähes 300 000:sta maatalouden ulkopuolisesta yrityksestä alle 10 hengen mikroyrityksiä on 93 prosenttia. Ne työllistävät kaikista yritysten työntekijöistä neljäsosan, 360 000 työnte-kijää. Pääosa, kaksi kolmasosaa, näistä on yksinyrittäjiä, joiden määrä on lisääntynyt 50 000:lla. Tänään kannattaa miettiä sitä, että nuo yksinyrittäjät tarvitsisivat rinnalleen toisia tekijöitä. Tämä on eräs tärkeä näkökulma tämän päivän välikysymykseen; juuri työpaikka luo turvallisuutta ja toivoa yksilölle, perheelle ja koko yhteisölle ja tuo kestävimmän avun tämän päivän vaikeaan kysymykseen.

Sosiaali- ja terveysministeri  Laura  Räty

kiitoksia, arvoisa puhemies! — Täällä on kysytty, tietääkö tämä hallitus, että Suomessa on pienituloisia ja heikossa asemassa olevia ja köyhiä. Vastaus on, että todellakin tietää. (Kauko Tuupainen: Hyvä asia!) Siksi tämän hallituksen painopistealue on köyhien, syrjäytyneiden ja pienituloisten aseman parantaminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Mutta juuri niin kuin edustaja Rehula sanoi, me olemme erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ja aivan niin kuin myös oppositio on edellyttänyt, myös vaikeita taloudellisia päätöksiä on pitänyt tehdä. Ja kun niitä päätöksiä olemme tehneet, olemme kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että ne eivät kohdistu kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Tämä on linja, jota aiomme edelleen jatkaa.

Edustaja Jääskeläinen nosti esille erittäin tärkeän asian äsken puheenvuorossaan. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy joka päivä aivan liian moni nuori mutta myös keski-ikäinen ja vanha. Tästä syystä hallitus on antanut 11. päivä syyskuuta eduskunnalle esityksen siitä, että ennen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä tulisi jokaisen henkilön kohdalla selvittää vielä mahdollisuudet kuntoutukseen ja paluuseen työelämään siksi, että näemme, että työelämästä syrjäytyminen nuorena, keski-ikäisenä tai vanhana on sekä yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma että myös kyseisen ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erittäin merkittävä ongelma.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä esille nostettu asia on tärkeä, ja mielestäni on hyvä, että eriarvoisuudesta ja köyhyydestä keskustellaan. Väite siitä, ettei hallitus ole tehnyt asialle mitään, on kuitenkin kovin outo. Eriarvoistumisen lisääntyminen on tapahtunut maassamme viimeisen yli 20 vuoden aikana jopa niin voimakkaasti, että osa tutkijoistakin on puhunut Suomen olevan etenemässä kohti luokkayhteiskuntaa.

Myönteistä kuitenkin on se, että eriarvoistumiseen liittyvä yli 20 vuotta kestänyt tuloerojen kasvu on nyt lopultakin pysähtynyt. Tuloerot ovat kaventuneet kaksi vuotta peräkkäin. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että suomalaisista noin 13 prosenttia on tilastoitu köyhiksi. Köyhiä arvioidaan olevan noin 700 000. On kuitenkin kummallista väittää, että se olisi nykyisen hallituksen syytä, sillä pienituloisuus ei tilastojen mukaan ole kuitenkaan lisääntynyt määrällisesti.

Tuloerojen kaventuminen on tärkeää terveyserojenkin kaventumisen näkökulmasta, sillä tutkimusten mukaan sosioekonomiset erot selittävät sairastavuutta huomattavan paljon. Köyhillä ei ole varaa elää terveellisesti. Kunnat ovat lisäksi karsineet ennalta ehkäiseviä, terveyttä edistäviä, kuntouttavia toimintoja, ja näiden ei-lakisääteisten toimintojen karsiminen on satuttanut eniten vähävaraisia kuntalaisia.

Valmistellessani tätä puheenvuoroa listasin hallituksen tekemiä päätöksiä, jotka ovat tähdänneet köyhyyden ja eriarvoistumisen vähentymiseen. Löysin niitä kymmenittäin. Valitettavasti heikko taloudellinen tilanne ja työttömyys ovat lisääntyneet niin paljon, että näiden toimenpiteiden vaikutukset eivät ole olleet niin nopeita kuin olisimme toivoneet. Kuitenkin pitkästä myönteisten päätösten listasta haluan mainita esimerkiksi perusturvan — työttömyysturvan työmarkkinatuen, toimeentulotuen ja asumistuen — korotukset, jotka osaltaan ovat olleet merkittäviä päätöksiä. Lisäksi voimaan on tullut sovitetun työttömyysetuuden 300 euron suojaosa, asumistukeen on tulossa samanlainen suojaosa sekä muita parannuksia ensi vuonna. Kyllä nuorisotakuukin on merkittävä uudistus. Vaikka oppositio yrittää vähätellä tämän uudistuksen merkitystä, niin tosiasia on, että ilman nuorisotakuuta nuorten tilanne olisi nykyistä huomattavasti huonompi. Lisäksi kuntakokeilu on monessa kunnassa toiminut hyvin pyrittäessä työllistämään pitkä-aikaistyöttömiä, mutta kunnat ovat hyvin eri tavoin hyödyntäneet kuntakokeilun tarjoamia mahdollisuuksia.

Jo tehtyjä tai ensi vuonna käynnistyviä merkittäviä työttömyyden ja köyhyyden vähentämiseen tähtääviä uudistuksia ovat muun muassa nuorten aikuisten osaamisohjelma, opintotuen indeksiin sitominen, työvoimanpalvelukeskustoiminnan laajeneminen koko maahan sekä ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn helpottaminen. Erityisesti nuorten kuntoutukseen pääsemistä on helpotettu. Myös peruskoulun kehittämiseen ja luokkakokojen pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet sekä uusi oppilashuoltolaki edistävät lasten ja nuorten tasa-arvoisten oppimisedellytysten mahdollisuuksien luomista. Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä hallituksen tekemistä hyvistä päätöksistä.

Arvoisa puhemies! Toimivat, riittävät ja kaikkien saatavilla olevat julkiset palvelut ovat eriarvoistumisen vähentämisen kannalta merkittäviä toimenpiteitä. Siksi sote-uudistus on saatava toteutumaan, ja siksi ensi viikolla lähetekeskustelussa oleva uusi sosiaalihuoltolaki on niin tärkeä. Ennalta ehkäisevien sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävien palveluiden on aina oltava ensisijaisia, ja tähän sosiaalihuoltolaki ohjaa nyt kuntia. Kuntia velvoitetaan järjestämään erityisesti lapsiperheiden ja nuorten ennalta ehkäisevät ja varhaisen puuttumisen palvelut kuntoon.

Meillä kaikilla on toivottavasti yhteinen huoli köyhyyden lisääntymisestä yhteiskunnassamme. Minäkin olen erityisen huolissani köyhistä eläkeläisistä. Mielestäni on suuri vääryys, että Suomessa on tällä hetkellä kansaneläkkeellä olevia ikäihmisiä, jotka joutuvat todellakin tinkimään jopa lääkkeistä ja ruuasta. Olenkin pahoillani välikysymyksen esittäjien tavoin siitä, ettei takuueläkkeen 10 euron tasokorotus toteutunut. Monelle eläkeläiselle 10 euroa olisi ollut iso raha. — Kiitos.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tärkein köyhyydenpoistamisväline on onnistunut talous- ja työllisyyspolitiikka. Kuinka hallitus on siinä onnistunut, sen jätän kaikkien läsnä olevien harkittavaksi. Mielestäni hallitus ei ole siinä onnistunut. Miksi? Siksi, että talouspoliittisesti Suomi lähenee niin sanottua suoritustilaa. Jos maamme kuuluisi osakeyhtiölain piiriin ja työttömyys pahenee joka kuukausi, olisi suoritustila hyvinkin lähellä.

Ykkösasia työttömyyden hoitoon on uusien työpaikkojen aikaansaaminen. Valtiovarainministeriön johtava virkamies Martti Hetemäki totesi järjestämässäni talousseminaarissa Jyväskylässä viime keväänä, että 1 prosenttiyksikön työttömyyden lasku merkitsee yhteiskunnalle lähes miljardin euron säästöä. Talouspoliittisesti Suomi velkaantuu jatkuvasti lisää, onhan valtionvelan määrä ensi vuoden lopulla vähintään 102 miljardia euroa eli yli 19 000 jokaista suomalaista kohden.

Hallituksen olisi syytä pohtia myös sosiaalisen syrjäytymisen syitä, kuten köyhyys, terveyden huonontuminen, asunnottomuus, ylivelkaantuminen ja äsken mainitsemani työttömyys. Kun näitä ongelmia kasaantuu yhdelle ihmiselle riittävästi, on seurauksena syrjäytyminen.

Arvoisa puhemies! Työttömiä on Suomessa työllisyyskursseilla olevat mukaan lukien yli 400 000. Tutkimuksen mukaan heidän taloudellinen asemansa on viimeisten viidentoista vuoden aikana heikentynyt merkittävästi. Työttömien peruspäiväraha on jäänyt jälkeen 25 prosenttia ja toimeentulotuki 30 prosenttia yleisestä ansiotason kehityksestä.

Työeläkkeellä olevia suomalaisia on tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa. Heidän toimeentulonsa on viimeisten vuosien aikana merkittävästi laskenut. Viimeisten viidentoista vuoden aikana ovat palkat nousseet 70 prosenttia mutta työeläkkeet vain 34 prosenttia, eli jälkeenjääneisyys on 36 prosenttiyksikköä. Jälkeenjääneisyyttä lisää hallituksen päätös leikata eläkeläisten eläkeindeksiä 75 prosenttia, mikä aiheuttaa noin 270 miljoonan euron loven eläkkeisiin yksityisten eläkeyhtiöiden osalta. Valtio ei hyödy tästä leikkauksesta yksityisten eläkeyhtiöiden osalta senttiäkään. VERin eli Valtion Eläkerahaston osalta säästöä on vajaa 50 miljoonaa euroa.

Oletteko tiedostaneet, miksi Suomen leipäjonot pitenevät? Totean, että leipäjonojen taustalla on vallitseva köyhyys, mikä on häpeäksi jonossa oleville, häpeä Suomelle ja häpeä meille kaikille. Tämä häpeä on poistettava vain poistamalla vallitseva köyhyys maastamme.

Arvoisa puhemies! Olen esittänyt "vanhassa elämässäni" erään vielä hallituksessa olevan puolueen puoluekokouksessa 6.—9. kesäkuuta 1996 eli 18 vuotta sitten seuraavaa: "Esitän, että Suomessa siirrytään riittävän pitkällä aikajänteellä kansalaispalkkaan, jonka suuruus olisi 1 000—5 000 markkaa kuukaudessa. Palkka olisi saajalleen verotettavaa tuloa, ja sitä maksettaisiin kehdosta hautaan. Siirtymäkauden jälkeen, esimerkiksi vuonna 2015, kansalaisilta poistuisivat sellaiset nykymuotoiset sosiaaliset edut kuin lapsilisät, opintotuet, asumistuet ja niin edelleen. Kansalaispalkkaan tarvittavat miljardit saataisiin kokoon lähinnä nykyisen kaltaisen luukkutoiminnan poistumisen aiheuttamista säästöistä." — Näin siis puhuin kesäkuussa vuonna 1996. Kansalaispalkka-ajatusta tulisi mielestäni ottaa esille vaikkapa tulevissa ensi kevään hallitusneuvotteluissa. Olen ymmärtänyt, että kansalaispalkka saa tänä päivänä kannatusta muutamista puolueista, joskin eri nimikkeellä. Siksikin sen käyttöönottoa kannattaisi pohtia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä muutama sana omaishoidosta. Omaishoidon tuella tehdyn hoitotyön laskennallinen arvo on tällä hetkellä noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Kustannukset omaishoidosta ovat noin 450 miljoonaa euroa, ja näiden lukujen valossa totean, että omaishoidon tuki vähentää julkisia palvelumenoja noin 1,3 miljardia euroa vuodessa. Kysynkin: eikö olisi oikein ja kohtuullista, että omaishoidon tukea maksettaisiin kaikissa Suomen kunnissa kaikille omaishoitajille? Tämä onnistuu parhaiten Kelan kautta, mitä Kelan johtokin puoltaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kimmo Kivelän tekemää epäluottamuslausetta.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitusohjelmaan oli kirjattu: "Suomessa kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta." Stubbin hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että se jatkaa Kataisen hallituksen ohjelmaa. Ja edelleen: "Hallitus jatkaa työtä köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovitusta parannetaan työnteon kannattavuuden parantamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Hallitus kiinnittää huomiota ja arvioi lainsäädäntötyössä ja päätöksenteossa perheiden, erityisesti lapsiperheiden, asemaa."

Arvoisa puhemies! Suomalaisten terveys ja hyvinvointi sekä elämän puitteet ovat keskimäärin aiempaa paremmat. Valtaosa kansalaisista voi hyvin ja voi toteuttaa arjessa monipuolisesti itseään ja elää täysipainoista elämää. Suomi ei ole siis surkea maa, ei missään tapauksessa. Samaan aikaan kuitenkin hyvinvoinnin ja terveyden jakautuminen väestössä on yhä epätasa-arvoisempaa ja eriarvoisempaa. Eriarvoisuus ilmenee niin alueellisesti kuin esimerkiksi kaupunkien sisällä. Esimerkiksi meillä täällä Helsingissäkin alueittainen eriarvoisuus on aivan liian voimakasta.

Eri sosioekonomisten ryhmien välillä lähes kaikilla hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueilla on nähtävissä eriarvoisuutta. Eriarvoisuus ilmenee myös kykynä ja mahdollisuutena käyttää hyödykseen oman elämäntilanteen parantamiseksi tarkoitettuja kaikille kuuluvia palveluja ja etuisuuksia. Tässä aiemmassa keskustelussa ministerit ovat tuoneet esille sitä, että palvelut ovat tärkeitä ja erityisesti heikosti toimeentuleville ihmisille ne ovat tärkeitä. Olen tästä täsmälleen samaa mieltä, mutta muistuttaisin kuitenkin siitä, että köyhyys ja huono-osaisuus syrjäyttävät hyvin monella tavalla ja ne syrjäyttävät osan ihmisistä myös palvelujen käytöstä. He eivät osaa hakeutua palvelujen piiriin välttämättä eivätkä osaa vaatia niitä oikeuksia. Hyvin toimeentulevat ihmiset monesti käyttävät enemmän myös palveluja, koska he tietävät niistä ja osaavat käyttää niitä.

Matala sosioekonominen asema näkyy tulojen pienuutena, puutteena jokapäiväisen elämän aineellisissa tekijöissä, kädestä suuhun elämisenä ja varsin usein myös ongelmina arjen hallinnassa. Mitä se arjen hallinta sitten on? Arki voi olla monesti kaaosta, jos se ei ole hallinnassa, kaaosta, josta yritetään selviytyä vain päivästä toiseen näkemättä minkäänlaista valoa putken päässä. Koulutus, ammatti ja asema työelämässä on monesti keskimääräistä heikompi, edellytykset pärjätä elämän kilparadalla ovat huonot.

Kaikilla sosioekonomisilla tekijöillä on siis yhteys hyvinvointiin, terveyteen ja kokonaisuutena elämänlaatuun. Ei kukaan huvikseen seiso leipäjonoissa, ei kukaan huvikseen jätä lääkkeitä ostamatta, ei kukaan huvikseen tule poliitikolle kertomaan, että kuule, minä en voinut mennä ostamaan niitä lääkkeitä Malmin apteekista, koska minulla ei ollut rahaa bussilippuun. On pakko kysyä: olemmeko me osa kadottaneet yhteyden tähän todellisuuteen, jota moni suomalainen tänä päivänä elää?

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet eivät näytä havaitsevan kaikkia näitä ongelmia, tai vaikka ongelmat on puheiden tasolla havaittu, teot ovat olleet liian vähäisiä. Ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat ovat esimerkiksi puolustaneet täällä salissa lukuisia kertoja viimeisten viikkojen aikana lapsilisäleikkausta ja sitä korvaamaan luotua verovähennystä kertomalla sen kohdistuvan pieni- ja keskituloisiin, vaikka tämä ei edes pidä paikkaansa. Tänään pääministeri ja sosialidemokraatit ryhmäpuheenvuorossaan ovat kertoneet toimeentulotuen korvaavan lapsilisäleikkauksen pienituloisille perheille. Toimeentulotuen pitäisi kuitenkin olla viimesijainen etuisuus. Ensisijaista pitäisi olla, että perusturva on kunnossa ja jokaisella suomalaisella olisi mahdollisuus ja oikeus päästä työn syrjään kiinni ja pärjätä työtä tekemällä.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on esittänyt alueellista perustulokokeilua. Malli mahdollistaisi myös sirpaleisen työn ja sosiaalietuisuuksien paremman yhteensovittamisen ja vahvistaisi siten kykyä ponnistaa epätoivoisestakin elämäntilanteesta ulos. Kokeilu pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, kun sille näyttää nyt löytyvän myös eduskunnasta tukea yli puoluerajojen.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistolle köyhyyden kitkeminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat aatteellinen perusta, jonka varaan koko liike rakentuu. Vasemmisto onkin pitänyt pienituloisten puolta jo yli sadan vuoden ajan ja saanut aikaan yhteiskunnallisen kehityksen, jonka avulla koko kansa on päässyt koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin ja äärimmäinen köyhyys ja nälkä on pitkälti kitketty maastamme. Tämän historian tiedostaen ei ole ollenkaan ihmeellistä, että vasemmistoliiton hallitustaival päättyi keväällä 2014, koska emme suostuneet hyväksymään kaikista pienituloisimpiin kohdistuvia indeksileikkauksia. Periaatteemme eivät tälläkään kertaa olleet myytävänä.

Tällä viikolla vasemmistoliitto ja keskusta ovat tehneet hallitukselle välikysymyksen eriarvoistumisesta ja pienituloisten asemasta, ja olemme saaneet sen tänne saliin keskusteltavaksi. Tämän kautta halusimme tuoda esille huolemme pienituloisten tilanteesta ja yritämme saada aikaan muutosta inhimillisempään suuntaan. Itse haluan nostaa esille kolme erilaista eriarvoisuuteen liittyvää ilmiötä eli pienituloisimpien toimeentuloon kohdistuvat indeksileikkaukset, joista tänään on puhetta riittänytkin, lasten harrastusmaksujen nousemiseen liittyvän perheiden eriarvoistumisen, josta ei olla puhuttu, ja pörssipomojen ahneet ja kohtuuttomat palkitsemisjärjestelmät, jotka aina ansaitsevat oman sijansa keskus-telussa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätösten seurauksena kaikkein pienituloisimpien asemaa heikennetään. Työttömiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta leikataan indeksistä iso osa pois. Tämä tarkoittaa sitä, että hintojen nousua ei korvata täysimääräisesti etuisuuksissa eli perusturvaa leikataan. Kun tämän päälle tulevat vielä lapsilisäleikkaukset, erityisesti pienituloiset perheet joutuvat nyt maksamaan kovan hinnan. Myös lääkkeiden Kela-korvauksista leikataan. Pahimmillaan kaikki nämä leikkaukset kumuloituvat yhteen pienituloiseen lapsiperheeseen tavalla, jota ei voi hyväksyä. Syksyn budjettiesityksessä mukana olevat monimutkaiset uudet verovähennysjärjestelmät ovat vain epätoivoinen yritys lepytellä leikkauksista tuohtuneita kansalaisia, mutta ne eivät korvaa pienituloisille aiheutuvia menetyksiä.

Arvoisa puhemies! Yksi ilmiö nykyajassa on lasten ja nuorten syrjäytyminen harrastuksista, joka on yllättävän laaja yhteiskunnallinen asia. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa, mutta liian usein käy niin, ettei vähävaraisten lapsiperheiden tai yksinhuoltajien lapsilla ole mahdollisuutta itselleen mieleiseen harrastukseen. Tutkimusten perusteella kustannuksien nousu on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeaa, ja nykyisin harrastuskulut alkavat olla liian korkeita jo keskituloisille työssä käyville perheillekin. Harrastuksista syrjäytyminen uhkaa yhä useampia suomalaisia lapsia ja nuoria.

Perheen taloudellisen aseman ei pitäisi määritellä lapsen harrastamista. Lapsille on annettava tasavertainen mahdollisuus löytää paikkansa usein niin kovin karussa maailmassa. Hyvä harrastus voisi olla ratkaisevan tärkeä asia lapsen tai nuoren kehitykselle, ja siksi raha ei saa olla harrastamisen este.

Arvoisa puhemies! Kolmantena ja viimeisenä ilmiönä haluan nostaa esille Suomessa sen, että ahneutta puhtaimmillaan edustavat eri osakeyhtiöiden johtajien hillittömät bonus- ja optiojärjestelmät. Yhtiöiden johtajien bonus- ja optiojärjestelyt on kansalaisten piirissä koettu täysin kohtuuttomina, koska palkkioista päätetään pienessä piirissä ja varsinaisen palkan päälle maksettavien bonusten taso nousee usein aivan käsittämättömän korkealle tasolle. Samanaikaisesti ylimmän johdon palkitsemisjärjestelmien yleistymisen kanssa on työmarkkinoilla kaikilta työntekijöiltä edellytetty malttia palkkaneuvotteluissa ja onkin tehty lähes nollatason tai oikeastaan miinusmerkkisiä yleisiä työehtosopimuksia. Poliitikot ja elinkeinoelämä ovat perustelleet palkkamalttia muun muassa julkisen talouden velkaantumisella ja teollisuuden kilpailukykyongelmilla, mutta pörssipomoja nämä tekijät eivät näytä koskettavan ollenkaan. Pörssipomojen palkkiot eivät ole missään linjassa yhteiskunnallisen tilanteen kanssa, ja lainsäätäjien on tehtävä kaikki mahdollinen kohtuuttomuuksien karsimiseksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi minäkin haluan esittää kannatukseni edustaja Hännisen epäluottamuslause-esitykselle.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Olen kaikkien edellisten puhujien kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että tämä nykymeno ei voi jatkua, liittyen siihen, että meillä on 350 000 työtöntä. (Inkeri Kerola: 450 000!) — Niin, se on eri tulkintojen mukaan 350—450 000. Sanotaan myöskin, että noin miljoonaa suomalaista koskee lähipiirin kautta työttömyys. — Alle 28 000 vapaata työpaikkaa oli tietyn viime tulkinnan jälkeen. Kaikki me tiedämme myöskin, että suuri kuilu köyhyyden ja toimeentulon välillä on se, onko töissä vai ei. Sitten tietysti keinokysymykset varmasti meillä, eri osapuolilla, eri henkilöillä, eri kollegoilla, eroavat.

Tosiasia oman näkökulmani puolesta on se, että maailma on ihan ratkaisevasti muuttunut. Meillä täytyy olla ihan erilaiset toimenpiteet suomalaisen työllisyyden ja sitä kautta köyhyyden vähentämiseksi. Hyvänä esimerkkinä voi sanoa vaikka sen, että nerous on nykyään niin paljon halvempaa maailmalla kuin mitä se oli vielä vuosikymmen sitten. Meillä on puoli miljoonaa turkkilaista Turkin yliopistoissa, jotka ovat erittäin osaavia ja tekevät työt kenties neljäsosalla siitä hinnasta, millä Suomessa tehdään. Meidän täytyy vain olla parempia. Meillä on miljoonia kiinalaisia, jotka tekevät erittäin hyvää työtä. Me emme ole missään omassa lieriössämme, vaan meidän täytyy muuttua myöskin ajan myötä ja olla tietyllä tavalla sekä yksilöinä että yhteisönä huomattavasti nykyistä terhakkaampia näkemään, mitä maailmassa tapahtuu ja miten me voimme koko Suomena pärjätä.

Meidän täytyisi ottaa mallia siitä, mitenkä joissakin maissa asiat on pystytty hoitamaan, ja katsoa, olisiko meillä jotain opittavaa. USA:ssa on mielenkiintoisia vertailuja vaikka siitä, miksi yhtäkkiä niinkin mahtava kaupunki kuin Detroit on lähes tuhoutumassa työllisyyden osalta ja joku toinen kaupunki on menemässä eteenpäin. Tai siitä, miksi ihmeessä Tanskassa on pystytty pitämään huomattavasti parempi työllisyysaste, samoin kuin Saksassa. Se ei ole vain heidän ehkä yritystensä paremmuutta, vaan se on myöskin järjestelmän parempaa toimivuutta verrattuna siihen, mitä meidän puolella on.

Minä voin jopa tehdä väitteen, että tällä hetkellä meillä ei ole sellaista tekemisen kulttuuria, joka kannustaisi riskinottoon, sellaista, joka kannustaisi tietynlaiseen uuden tekemiseen, ja myöskin meidän täytyisi miettiä täällä eduskunnassa, miten me saisimme sellaisen aikaiseksi, joka aidosti rupeaisi luomaan uutta työtä. Vaaranahan on se, että yhä useampi ihminen on vaarassa pudota julkisen talouden varaan, nyt jo ihan liikaa, mikä näkyy sitten sekä valtiontaloudessa että myöskin näinä kiristyksinä joka puolella. Meillähän ei olisi mitään tarvetta, jos meillä olisi työllisyysaste huomattavasti nykyistä korkeampi.

Voi sanoa, että jos emme tee nyt pikkuhiljaa jotain radikaalimpia valintoja, olemme silloin passiivisia tulevaisuuden suhteen. Niin kuin Peter Drucker taisi sanoa, suurin vaara ei ole itse epävakaus vaan toimiminen siinä tapauksessa eilisen logiikalla. Mielestäni me toimimme eilisen logiikalla siinä, miten me yritämme ratkaista näitä asioita, jolloin voisi olla vaikka kaksi asiaa, joista meidän pitäisi paljon vakavammin puhua.

Meidän pitäisi puhua koko työn käsitteestä paljon vakavammin. Meidän ei pitäisi puhua enää epätyypillisistä työsuhteista, vaan yleensä siitä, miten päästään työelämään kiinni, minkälaisia työuria tehdään, miten joustetaan sosiaaliturvan ja työn tekemisen välillä. Meillä on tällainen vanhakantainen käsitys koko siinä asiassa, jolloin meidän pitäisikin puhua kenties kannustavasta perustulosta tai perustilistä. Minä näen, että jos sellainen malli kannustaa siihen, että istutaan sohvalla, niin se ei ole malli, joka voi yhteiskunnassa toimia, mutta jos se kannustaa miettimään uusia ratkaisuja, tilanne on erilainen.

Samoin meidän pitää puhua yrittäjistä ja yrittäjien sosiaaliturvasta, koska sieltä ne työpaikat tulevat. Voisimmeko me pikkaisen alentaa sitä kynnystä, millä innostetaan miettimään uutta ja kenties yrittämään ja työllistämään? Nyt yrittäjät ovat sosiaaliturvan ulkopuolella, ja me vain katsomme vierestä, kun nämä henkilöt yrittävät tehdä työpaikkoja tänne Suomeen.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Merkittävin suomalaisia hyvä- ja huono-osaisiin jakava tekijä on työttömyys. Pitkittyneen työttömyyden aiheuttamat toimeentulo-ongelmat tuovat usein mukanaan myös terveyttä haittaavia elintapoja, mikä taas lisää sairastavuutta ja lyhentää elinikää. Meillä Suomessa erityinen ongelma on, että terveydenhuoltojärjestelmämme, jonka tehtävänä pitäisi olla terveyserojen tasaaminen, todellisuudessa kasvattaa niitä entisestään. Terveyspalvelujen saatavuus on parempi työterveyshuollossa kuin terveyskeskuksissa, joihin työelämän ulkopuolella olevat joutuvat jonottamaan. Myös kuntien väliset erot kansalaisten terveydessä sekä hoitoon pääsyssä ovat olleet pitkään tiedossa.

Kysymys on hyvin vakavasta asiasta, ja tämän hallitus on tiedostanut. Tämän kauden jättihanke, sote-uudistus, on parhaillaan lausuntokierroksella, ja laki tulee eduskuntaan tänä syksynä. THL:n tuoreessa asiantuntija-arviossa todetaan muun muassa, että uudistus luo edellytyksiä "parantaa peruspalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta" ja "suunnata voimavaroja uudel-leen erityistason palveluista perustason palveluihin". Uusilla sote-alueilla tulee olemaan lain toimeenpanosta erittäin suuri vastuu. Terveyskeskuspalvelujen saatavuus on turvattava kaikille tasavertaisesti, ja suuri laatuero työterveyspalveluihin pitää saada kapenemaan. Erityisen tärkeää on, että sosiaali- ja terveydenhuolto saadaan toimimaan saumattomasti yhdessä, jotta moniammatillista tukea voidaan tarjota sitä tarvitseville.

Sote-uudistus ei voi ratkaista kaikkia ongelmia, mutta hallitus on tehnyt paljon muutakin. Eduskuntaan pian tuotava sosiaalihuoltolaki tulee monella tapaa mullistamaan sosiaalihuollon kenttää ja varsinkin lasten ja nuorten tukitoimia. Lapsille ja lapsiperheille tullaan jatkossa tarjoamaan matalan kynnyksen palveluita, joilla perheitä voidaan tukea hyvissä ajoin, ilman lastensuojelun asiakkuutta. Perheiden arjen sujumista voidaan helpottaa kotipalveluilla, joita tullaan uuden lain myötä oleellisesti lisäämään. Kotipalveluun panostamista on toivottu asiantuntijain taholta jo pitkään, mutta vasta nyt meillä on hallitus, jolla riittää rohkeus tämän toteuttamiseen.

Hallitus on myös panostanut oppilaiden tukeen perusopetuksessa. Viime kuun alussa astui voimaan oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, jonka perusteella oppilailla on nyt todellakin oikeus saada niitä kuraattori- ja psykologipalveluita, joita tähän asti on kunnissa laiminlyöty. Myös tämä laki vastaa asiantuntija- ja tutkimustietoon, jonka mukaan eriarvoisuus usein alkaa tai vähintäänkin syvenee peruskoulun aikana. Lisäksi ensi vuoden budjetissa perusopetuksen ryhmäkokoja pienennetään ja koulupudokkaiden tukemiseen, erityisoppilaiden aseman parantamiseen sekä perusopetuksen laadun kehittämiseen tulee lisärahaa.

Heikko työllisyystilanne on tällä kaudella ollut yleiseurooppalainen ilmiö. Vaikeassa taloustilanteessa olemme tasapainoilleet velkaantumisen sekä menojen leikkaus- ja verojen korotuspaineiden välissä. Hallitus on kuitenkin löytänyt rahaa muun muassa liikenne- ja infrahankkeisiin ja pk-yritysten tukemiseen sekä kannustinloukkujen purkamiseen esimerkiksi työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuuksien muodossa. Erityisen merkittäviä ovat työttömien palvelujärjestelmään tehtävät muutokset. Me tiedämme, että työttömyys ei tapa, mutta pitkäaikaistyöttömyys on se, joka aiheuttaa syveneviä ongelmia ja eriarvoisuutta. Nuorisotakuu on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi nimenomaan nuorten pitkäaikaistyöttömyyden hillitsemisessä. Sosiaalihuoltolain myötä saadaan lisäksi voimaan nuorisopalvelutakuu, jonka myötä voidaan omatyöntekijän ja sosiaalisen kuntoutuksen avulla auttaa niitä nuoria, joille pelkkä nuorisotakuu ei ole riittävä tuki.

Arvoisa puhemies! Irtopisteiden ja pikavoittojen kalastelun sijasta hallitus on sosialidemokraattisten ministereiden johdolla tehnyt joukon historiallisia uudistuksia, joiden vaikutukset tulevat ulottumaan paljon ensi kevättä kauemmaksi. Sote-uudistuksella, sosiaalihuoltolailla, opiskelija- ja oppilashuollolla, nuorisotakuulla ja moniammatillisella työttömien yhteispalvelulla parannetaan palvelujärjestelmää, huomioidaan yksilön omat näkemykset aikaisempaa paremmin ja kaadetaan vuosikymmeniä vanhoja raja-aitoja eri alojen viranomaisten väliltä. Tällä tavoin luodaan palvelujärjestelmä, joka pystyy tarjoamaan oikeanlaista tukea ja pitkällä tähtäimellä vähentämään eriarvoisuutta sen lisäämisen sijaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Näin aluksi haluan ottaa esille itselleni hyvin tärkeän asian, josta olen keskustellut paljon erilaisissa tilaisuuksissa ikääntyvän väestön kanssa. Olen kohdannut erityisesti yksinäisiä ikääntyneitä naishenkilöitä, joiden eläketulot ovat niin pieniä, että he eivät kykene ostamaan edes lääkärin heille määräämiä lääkkeitä. Tätä vasten on käsittämätöntä, kuinka meillä Suomessa voi olla joillakin kansalaisryhmillä jättieläkkeitä. Olen ottanut tämän eläkeasian, näiden jättieläkkeitten ongelman, esille jo edellisellä kaudella. Tuolloin esitin ministeri Rehulalle kysymyksen siitä, eikö Suomessa olisi jo korkea aika ottaa käyttöön eläkekattojärjestelmä, joka naapurimaassamme Ruotsissa toimii erityisen hyvin. Tämä eläkekattojärjestelmä on käytössä lukuisissa muissakin Euroopan maissa, ja se vaihtelee 2 000 euron molemmin puolin, ja sitten Ruotsissa tämä eläkekatto on noin 3 000 euroa, Isossa-Britanniassa 3 700 euroa, Saksassa noin 5 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Kun jätin tämän kirjallisen kysymyksen siitä, että Suomeenkin olisi aika saada eläkekattojärjestelmä, niin silloinen sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula keskustapuolueesta vastasi seuraavalla tavalla, lyhyt sitaatti: "Työeläkejärjestelmän tavoitteena on turvata työssäoloaikaiseen ansiotasoon nähden kohtuullinen toimeentulo eläkkeelle siirryttäessä." Lisäksi hän totesi, "ettei eläkekattoa ole syytä ottaa käyttöön Suomessa. Eläketurvakeskuksen viimeisimmän selvityksen mukaan ei ole noussut esiin sellaisia uusia näkökohtia, jotka puoltaisivat eläkekattoa." On erittäin harmillista, että eläkekatto Suomessa tuntuu olevan niin mahdoton järjestelmä. Kuinka se ei meillä voisi toimia, kun se toimii lukuisissa muissa maissa?

Toivoisinkin, kun seuraavaa hallitusohjelmaa kirjoitetaan, että saisimme aikaiseksi eläkekattojärjestelmän myös Suomessa. Se on suuri oikeudenmukaisuuskysymys, että nämä eläkkeet olisivat tasaisempia. Alimpia eläkkeitä pitäisi korottaa ja sitten näitä suuria eläkkeitä, jotka ovat jopa puolen miljoonan euron luokkaa vuodessa, vastaavasti leikattaisiin. Vaikka tämä järjestelmä olisi hidas ja kankea, ennen kuin se voidaan toteuttaa, niin sitä suuremmalla syyllä voidaan sanoa, että nopeasti täytyisi tehdä tämä muutos, jotta tähän epäkohtaan päästäisiin tarttumaan.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunnassa olemme selvittäneet nuorten syrjäytymiseen liittyviä ongelmia pitkään. Olemme tehneet sellaisia johtopäätöksiä, että meillä nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäiseviin peruspalveluihin käytetään hieman yli 230 miljoonaa euroa vuodessa, kun taas sitten näihin korjaaviin toimenpiteisiin käytetään noin 700 miljoonaa euroa. On käsittämätöntä, että ennalta ehkäisevä työ on laiminlyöty niin monessa kunnassa ja sitten joudutaan maksamaan siitä kallis hinta näiden korjaavien toimenpiteiden muodossa. On tärkeää, että nuorten syrjäytymiseen päästäisiin puuttumaan silloin, kun heillä on kriittisiä elämänvaiheita, erilaisia nivelvaiheita. Silloin kun he siirtyvät koulutukseen, olisi tärkeätä, että heillä olisi riittävästi tukea ja ohjausta, jotta he pysyisivät (Puhemies koputtaa) mukana opiskelussa eivätkä lähtisi huonoille poluille.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pienituloisen paradoksi on se, että yksilö löytää elämälle merkitystä köyhien yhteisöistä, mutta rakenteelliset muutokset saavat edetä aivan rauhassa. Eriarvoisuus lisääntyy joka sektorilla koko ajan. Rakenteellisissa muutoksissa köyhyys tiivistyy ja köyhien luokka ilman kelvollista yhteistä identiteettiä jää yksittäisiksi surullisiksi kohtaloiksi. Miksei köyhyyden ja syrjäytymisen mekanismeihin puututa? Miksi tämä hallitus vain syventää ahdinkoa leikatessaan lapsilisiä ja kiristäessään elämisen ja asumisen kuluja? Miksi hallitus toistaa 90-luvun laman karmeita virheitä?

Arvoisa puhemies! Köyhien ja varakkaiden maailmat erkanevat myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jos terveyseroja halutaan kaventaa, pitää perusterveydenhuoltoa tarjota paljon vahvemmin esimerkiksi työttömille ja muille työelämän ulkopuolella oleville. Työssä käyvä enemmistö voi käyttää laajenevaa työterveyshuoltoa, ja heidän on mahdollista käyttää myös yksityisiä palveluita. Varsinkin pitkäaikaistyöttömien ja päihdeongelmaisten sekä mielenterveyspalveluita tarvitsevien arvioidaan saavan palveluita jatkossa yhä huonommin. On surullista, että pääministeri Stubbin hallituksen perspektiivi ei ulotu tämän päivän epätasa-arvoon ja syrjäytyneisiin.

Arvoisa puhemies! Suomessa työmarkkinatuelta pudotaan yhä enemmän toimeentulotuelle. Alle 20-vuotiaiden osuus toimeentuloasiakkaissa on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi hyvin lyhyessä ajassa 2000-luvun alkuun mennessä. Työttömyysturvan sanktiot ovat purreet, eikä nuoria ole onnistuttu saattaen vaihtamaan toisen asteen opintoihin tai saamaan elämän syrjästä kiinni. Nuorille tarjotaan Suomessa lähinnä rangaistuksia eikä riittävästi kuntoutusta, räätälöityjä opinpolkuja tai oppisopimusta, jonka avulla olisi mahdollisuus päästä myöhemmin työelämään. Minä kysyn, miksi nuoria rangaistaan mutta ei kuulla eikä aidosti haluta auttaa. Tästä lankeaa valtava lasku sekä inhimillisesti että yhteiskunnalle. Nuorisotakuu valitettavasti on todistetusti ainakin tässä alkuvaiheessa epäonnistunut auttamaan näitä nuoria.

Köyhien lasten määrä on moninkertaistunut Suomessa. Onkohan hallituksella tietoa, mitä kaikkea köyhyys merkitsee esimerkiksi lapsen elämässä? Se merkitsee usein syrjityksi ja kiusatuksi tulemista, yksinäisyyttä, ahdistusta, oppimisen motivaation kadottamista, ruuan ja harrastusmahdollisuuksien puutetta, huolettoman lapsuuden katoamista, joidenkin lasten kohdalla jopa riskiä joutua kaltoin kohdelluiksi. Eikö jokaisen sivistyneen päättäjän pitäisi lähteä siitä, että kaikkein haavoittuvimpia yhteiskunnan jäseniä autetaan ensimmäiseksi, olivatpa talouden luvut mitkä tahansa? Tämä hallitus valitettavasti vain syventää köyhyyttä ja eriarvoisuutta näillä leikkauksillaan.

Arvoisa puhemies! Kokopäivätyö, josta puhuin täällä jo aikaisemminkin, suojasi ainakin aikaisemmin erityisesti yhden huoltajan perheitä köyhyydeltä varsin tehokkaasti. Nyt tuota työtä, edes silppu- tai pätkätöitä, ei ole samalla tavalla tarjolla kuin aikaisemmin, ja epäonnistunut perhepolitiikka leikkauksineen on syventänyt esimerkiksi yksinhuoltajien köyhyyttä.

Kattavalla, hyvällä perhepolitiikalla voitaisiin lisätä kaikkien ryhmien hyvinvointia, ja väitän, että pitkässä juoksussa tuo satsaus kyllä kannattaisi. Yksinhuoltajat, varsinkin heikosti koulutetut, eivät todellakaan tässä yhteiskunnassa kovin helposti saa muita töitä kuin näitä pätkä- ja silpputöitä, ja varsin epätyypillisiin työaikoihin vielä, kuten iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja niin edelleen. Monella on ongelmana se, että noihin aikoihin ei saa lapsia hoitoon, eli vuorohoitoa ei ole riittävästi eikä hoitoa epätyypillisiin aikoihin. Eli heidän kohdallaan tuo hokema työstä parhaana sosiaaliturvana kyllä jää tyhjien tynnyreitten kuminaksi. On aivan totta, että saan varsin usein yhteydenottoja esimerkiksi näiltä yksinhuoltajilta, jotka eivät aina keksi, millä tavalla he selviävät arkipäivän haasteista. Osa heistä joutuu todellakin tekemään lastensuojeluilmoituksen, koska heidän rahansa eivät riitä perheen jokapäiväiseen leipään ja elämiseen.

Mielestäni tässä nyt käytetään ihan väärää instrumenttia selviämiseen arjesta. Kyllä tässä hyvinvointi-Suomessa pitäisi olla paremmat ratkaisut kaikkein heikoimmassa asemassa elävien selviämiseksi arjesta.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Se hallitus, jossa vasemmistoliitto oli mukana, onnistui tiukasta taloustilanteesta huo-limatta kaventamaan tuloeroja, ja se olikin yk-si vasemmistoliiton tavoitteista hallituksessa. Kaikkein pienituloisimmista ja heikoimmista on pystyttävä huolehtimaan vaikeinakin aikoina. Kyse on arvovalinnoista: mihin rahaa halutaan osoittaa ja keneltä halutaan leikata?

Viime keväänä hallitus muutti radikaalisti linjaansa. Talouspolitiikka oltaisiin hyvin voitu toteuttaa niin, että kärsijöiksi ja maksajiksi eivät olisi joutuneet ne, jotka toimeentulonsa kanssa taistelevat eniten, siis lapsiperheet, vanhukset, työttömät ja opiskelijat. Mutta valitettavasti hallitus teki päätöksiä, joiden vuoksi Suomen kansa jakautuu entistä enemmän kahtia ja eriarvoistuminen lisääntyy. Tästä syystä vasemmistoliitto joutui jättämään hallituksen.

Arvoisat kuulijat, lapsilisäleikkaus olisi ehdottomasti pitänyt perua, enkä tiedä, onko se vieläkään myöhäistä. On järjetöntä suunnitella monimutkaista lapsiperheiden verotusmallia, kun kaikista yksinkertaisinta ja oikeudenmukaisinta olisi ollut vain perua tehty päätös lapsilisien leikkaamisesta.

Arvoisa puhemies! Julkinen terveydenhuoltomme on huonossa jamassa. Jonot ovat pitkät, tekeviä käsiä ei ole tarpeeksi. Osalle suomalaisista terveyskeskusmaksu on myös kynnys hakeutua hoitoon. Käy niin, että hoitoon mennään vasta, kun on pakko, usein ensiavun ja sairaalan kautta. Niille suomalaisille, jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä, tulisikin järjestää maksuton terveystarkastus tietyin väliajoin. Se maksaisi itsensä takaisin, kun sairauksia ja vaivoja päästäisiin hoitamaan jo varhaisessa vaiheessa.

Terveyserojen kasvu Suomessa on huolestuttavaa. Pienituloisimpien elinikä ei ole kasvanut, vaikka se on muilla suomalaisilla pidentynyt. Hyväosaisten ja vähäosaisten suomalaisten elinajan erot ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin koulutuksen tai ammatin mukaan lasketut erot. Pienituloisin viidennes miehistä kuolee nykyään yli kymmenen vuotta aikaisemmin kuin parhaiten ansaitseva viidennes: hyvätuloisimmalla viidenneksellä odotettavissa oleva elinikä on peräti 12,5 vuotta korkeampi kuin pienituloisimmalla viidenneksellä. Hyvätuloinen voi satsata omaan hyvinvointiinsa: ostaa terveellisiä elintarvikkeita, harrastaa terveyttä ylläpitävää liikuntaa hinnasta riippumatta ja ostaa terveyspalvelut tarvittaessa yksityiseltä sektorilta.

Hyvätuloiset ovat usein työssä käyviä ja työterveyshuollon piirissä. Silti työssäkäyntikään ei ole aina tae siitä, että pääsee terveystarkastukseen. Pätkä- ja osa-aikatyötä tekevälle työntekijälle ei välttämättä tehdä terveystarkastusta työnantajan toimesta. Ihminen voi käytännössä tehdä kymmeniäkin vuosia töitä eri yrityksissä ilman, että hänen terveyttään tarkastetaan. Neuvolapalvelut tavoittavat alle kouluikäiset, koulun terveydenhuolto kouluikäiset. Sen jälkeen terveystarkastuskutsua ei tule välttämättä mistään, ellei ole vakituisessa työssä, opiskelija, varusmiespalveluksessa tai äitiysneuvolan asiakas.

Arvoisa puhemies! Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut voimakkaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tulottomien kotitalouksien määrä on kasvanut, ja tulottomuus on aiempaa pitkäkestoisempaa. Uusien maksuhäiriömerkintöjen ja luottotietorekisteriin merkittyjen henkilöiden määrä on pitkään ollut kasvussa, ja ulosoton asia- ja velallismäärät ovat edelleen korkealla tasolla. Lähes joka kymmenes on saanut luottotietoihinsa maksuhäiriömerkinnän, siis lähes kymmenesosa meistä suomalaisista. Maksuhäiriöitä oli kesäkuun lopussa noin 365 000 suomalaisella. Maksuhäiriörekisteriin tulee uusia nimiä yhden päivän aikana yli sata. Aiempi maksuhäiriöennätys löytyy vuodelta 1997, ja siihen on matkaa enää 3 000 maksuhäiriötä. Kohta olemme tilanteessa, jossa maksuhäiriöiden määrät ovat palanneet viime laman jälkeisten vuosien lukuihin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja ei ole oikeudenmukainen. Kannatan edustaja Hännisen tekemää epäluottamuslausetta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Aikoina, jolloin jaetaan vain niukkuutta, korostuu toisaalta päätösten oikeudenmukaisuus ja toisaalta se, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pidetään huolta. Näin on tehty tällä vaalikaudella silloin, kun vasemmistoliittokin oli hallituksessa, ja näin toimitaan edelleenkin. Hedelmällinen yhteistyö vasemmistoliiton kanssa valitettavasti hallituksessa päättyi. Olisin yhteisen työn toivonut jatkuvan tämän oppositiosta kritisoimisen sijaan.

Mutta ei tämän erittäin tärkeästä asiasta tehdyn välikysymyksen kohdalla ihmetys kohdistu tämän enempää Vasemmistoliittoon vaan Suomen Keskustaan. Keskusta näyttää olevan jo vaalitöissä täysillä. Omat esitykset loistavat poissaolollaan, ellei tupakkaveron nostoa erikseen oteta huomioon, eivätkä keskustan teot köyhien lapsiperheiden aseman parantamiseksi aikaisemmilla vaalikausilla vakuuta. Sen sijaan isojen päätösten siirtämisessä seuraavalle vaalikaudelle, joka välikysymyksessä mainitaan, keskustajohtoiset hallitukset ovat kyllä erityisesti kunnostautuneet.

Välikysymyksestä puuttuvat oikeastaan selkeät kärkiasiat, joiden perusteella keskusta ja vasemmistoliitto katsovat, ettei hallitus niiden mielestä nauti eduskunnan luottamusta. Siksi minusta on erikoista, että käyttöön on valittu näin raskas työkalu kuin välikysymys. On suorastaan irvokasta irtopisteiden keruuta, kun välikysymystekstissä lukee: "Hallitus vastaa tulevissa eduskuntavaaleissa vaalikauden politiikasta suomalaisille." Ymmärrän, että tähän saliin kuuluu politiikka, mutta tuosta lauseesta jos jostain kajastaa politiikan irtopisteiden keruu. Köyhyys ja eriarvoistuminen vaatii meiltä kaikilta edelleen töitä ja tekoja, ei vain vaalikauden mittaisia lupauksia.

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten eriarvoistumisen sekä hyvinvoinnin ja palvelujen epätasaisen jakautumisen on osoitettu monin tutkimuksin lisäävän erilaisia ongelmia yhteiskunnassamme. Hallituksen työn tärkein painopiste on työllisyyspolitiikassa. Työn kautta meidän on mahdollista saada ihmiset paitsi toteuttamaan itseään myös hankkimaan toimeentulon itselleen ja läheisilleen. Kun yhteiskunnassa tehdään töitä, on myös mahdollista rahoittaa hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot kaikille niitä tarvitseville.

Jos katsotaan hallituksen tärkeimpiä hankkeita tällä kaudella, esim. nuorisotakuuta, hallitus on tehnyt historiallisen paketin toimenpiteitä, jotta nuoret eivät syrjäytyisi. Missä on ollut tuki oppositiopuolueilta? Oppositiosta on tyydytty ihmettelemään, miten tämä uudistus ei toimi. On alueita, missä tikkua ei ole laitettu ristiin, jotta nämä nuorisotakuun hyvät käytännöt saataisiin toimimaan, ja nyt sitten kehdataan parjata sitä, että hallitus on tämän eriarvoisuuden lisääntymisen aiheuttanut.

Tärkeitä tekoja tällä vaalikaudella ovat olleet myös päivän aiheeseen liittyen muun muassa 300 euron suojaosa työttömille, työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto ja perusturvan korotus. Työn ohella olennaista yhteiskunnan vähempiosaisten kannalta on saada riittävät ja laadukkaat hyvinvointipalvelut. Vaikka tällä kaudella on puhuttu paljon rakenteista, on hyvä muistaa, että rakenteet ovat olemassa vain, jotta palvelut voisivat loppujen lopuksi toimia. Se, että tällä vaalikaudella on tartuttu palvelurakenteiden uudistamishaasteeseen, joka on laiminlyöty vuosikymmeniä, osoittaa myös, että hallitus pitää näitä palveluita erittäin tärkeinä kansalaisille.

Keskeisiä lakimuutoshankkeita on tulossa vielä tällä vaalikaudella. Haluan nostaa niistä esille sosiaalihuoltolain uudistuksen. Se muuttaa esimerkiksi lapsiperheiden palvelujen painopistettä selkeästi asiakaslähtöisempään ja ennalta ehkäisevämpään suuntaan. Hyvä niin. Olen omalla kunnallispoliitikon urallani vääntänyt kättä lukemattomia kertoja muun muassa keskustalaisten kanssa lapsiperheiden ennalta ehkäisevien palvelujen euroista. Juuri sosiaalipuolen ennalta ehkäisevien rahojen kohdalla korostuu, miten kunta voi heikossa taloustilanteessa lyhytnäköisellä leikkaamisella säästää itselleen valtavia ongelmia ja kustannuksia lähitulevaisuuteen. Näin on tehty, ja niitä laskuja maksellaan vielä pitkään, valitettavasti useassa kunnassa.

Mutta nyt siis vihdoin tehdään se, mitä kauan on toivottu. Ihmiset haluavat kotipalveluja ja muita matalan kynnyksen palveluja sekä oman työntekijän, jolle samoja asioita ei tarvitse selittää yhä uudelleen ja uudelleen. Jokainen toivoo, että asiat selvitetään kerralla eikä juoksuteta monella eri luukulla. Sosiaalihuoltolain muutos toteuttaa tämän toiveen.

Välikysymystekstistä on pakko lainata vielä toinen muunneltu totuus: "Kaikista heikoimmassa asemassa olevien takuueläkkeeseen luvattiin korotus, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Hallitus petti lupauksen." Kyseinen korotus oli valtiovarainministeri Rinteen esitys, joka ei muille hallituspuolueille valitettavasti kelvannut. On siis harhauttavaa väittää moista.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus on tehnyt työtä eriarvoistumiskehityksen estämiseksi, meillä on silti vielä paljon yhteistä tekemistä jäljellä. Siihen työhön, tapahtuipa se kenen johdolla tahansa, toivoisin meidän kaikkien täyttä tukea puoluerajoista riippumatta.

Mika Raatikainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa aikaisemmin puhuttiin Suomesta ja suomalaisuudesta, ja ainakin minä olen ylpeä siitä, että olen Suomesta ja suomalainen. Mutta olen myöskin ylpeä siitä, että olen itähelsinkiläinen. Ja kun on itähelsinkiläinen, näkee aika hyvin tätä eriarvoistumista ihan jokapäiväisessä elämässä, esimerkiksi Kontulassa.

Ikävä kyllä nyt kaikki viittaa siihen, että tämä lama, mikä meillä on nyt menossa, näyttää menevän vielä pahemmaksi kuin 1990-luvun lama. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat pienemmät kuin hallituskauden alussa 2011, ja viimeksi näin on käynyt silloin lamavuosina 90-luvun alussa, ikävä kyllä. Eli jotenkin tuntuu vähän siltä, että isänmaan etu ei välttämättä ole ihan hallituksen etu. Osa hallituksesta ehti lähteä jo Brysselin labyrintteihin, ja varmaan pitäisi tuntea jonkinnäköistä sääliä niitä kohtaan, jotka ovat tänne jääneet sotkua korjaamaan. Nyt pahasti kyllä näyttää siltä, että tämä sotkun korjaaminen jää seuraavalle hallitukselle. Toivotaan, että seuraava hallitus onnistuu vähän paremmin kuin tämä nykyinen. Euroopasta tuskin kukaan tulee meille mitään pelastusrenkaita heittelemään, taloudellisessa mielessä.

Hallitus on kikkaillut monenlaisia ihmeellisiä kuvioita lapsilisäleikkausten kanssa, ja nämä eivät menneet kyllä oikeasti kauhean hyvin. Vasemmistoliitto ymmärsi vaalitaktisesti lähteä pois hallituksesta, koska jos se olisi jäänyt sinne, se ei olisi todellakaan kauhean hyvältä tuntunut, kun katsotaan seuraavia äänestyslukuja. Se olisi voinut olla jopa lopullinen niitti.

Hallitus leikkasi lapsilisiä, mihin perinteisesti ei ole kajottu, ja jäädytti indeksikorotukset. Kun se tajusi virheensä, keksittiin tämmöinen lapsivähennys, joka on ihan kosmeettinen, keinotekoinen korjaus, ja se on myöskin väliaikainen, sehän loppuu jo vuonna 2017. Se ei mitenkään auta kaikkein köyhimpiä lapsiperheitä, joilla ei ole työtuloa. Kansa ei ole tyhmä, eikä sitä tässäkään varmaan kyllä onnistuttu hämäämään, onneksi. Tässä on ilmeisesti hallitus unohtanut tämän moponvirittäjän vanhan ohjeen, että jos mopon teho ei ole pudonnut yli kymmentä prosenttia, niin viritys on onnistunut. Nyt tuntuu, että on pudonnut aika paljon enemmänkin, eli viritys ei ole onnistunut, eli lapsilisäleikkaus pitäisi ehdottomasti peruuttaa.

Rinne hallituksessa lupaili, että takuueläkkeeseen mahdollisesti tulisi korotus, mutta se jäi ajatuksen tasolle, valitettavasti.

Mitä tulee koulutukseen, niin koulutuksen leikkaaminen on erittäin lyhytnäköistä. Koskaan aikaisemmin ei ole leikattu koulutuksesta yhtä paljon kuin tällä kertaa. Perusopetuksesta leikkaaminen johtaa suurempiin ryhmäkokoihin, mikä taas johtaa perusopetuksen tason laskemiseen. Ammatillista koulutusta tulee myös vaivaamaan resurssipula tulevaisuudessa, ja ammattikouluihin kohdistuvat leikkaukset lisäävät vääjäämättä nuorten syrjäytymistä. Joidenkin kuntien väliset erot yhdeksänvuotisen peruskoulun aikana voivat olla useita satoja tunteja. Jokainen tietää, mitä se tarkoittaa: siellä voi olla jollain koulutusta periaatteessa yhden lukukauden verran vähemmän kuin jollain toisella. Jos tämä ei ole eriarvoistamista, niin ei sitten mikään.

Tässä kannattaa myöskin miettiä sitä, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on aikamoista alueellista eriarvoistumista eri koulujen terveydenhoidon suhteen — tai terveyden suhteen, sanotaan näin. Koulujen väliset erot ovat kasvaneet aika hälyttävästi. Jokainen voi itsekseen päätellä, miksi ne ovat kasvaneet. Syitä voi olla useita. Yksi syy on varmaan se, että meidän pitäisi estää tämä länsimaita vaivaava tämmöinen white flight -ilmiö eli valkoisten pako: kantaväestöä muuttaa pois asuinalueilta, joissa maahanmuuttajien määrä on ylittänyt tietyn kipukynnyksen, ja yleisesti tiedetään, että tämä ilmiö lisää eriarvoisuutta ja kustannuksia, eli pitäisi saada pidettyä porukat kasassa, ettei tule tällaisia alueita, mistä lähtee porukat pois.

Terveyserot, mistä täällä mainittiin aikaisemmin, ovat Suomessa OECD-maiden huippua, mutta negatiivisessa mielessä. Helsingin kaupungin tietokeskus julkaisi jo vuonna 2010 tutkimuksen Helsingin eri alueiden hyvinvointieroista. Esimerkiksi 20-vuotiaiden miesten elinajanodotteessa oli niin suuri ero, että 9,4 vuotta oli ero korkeimman ja matalimman elinajanodotteen välillä, ja naisilla se oli 5,6 vuotta. Tämä oli siis vuonna 2010, ja minun tietojeni mukaan se ei ole ainakaan parantunut siitä.

Hallitus ei saa lamaantua siksi, että vaalikausi on lähellä. Myös vaalikaudella on pienituloisten kansalaisten yritettävä jatkaa elämäänsä ja tulla toimeen. Hallitus ei saa unohtaa heitä siksi, että se keskittyy säilyttämään kasvonsa ja saamaan hyvät tulokset seuraavissa vaaleissa hinnalla millä hyvänsä.

Lopuksi minä toivoisin, että kaikki edustajat ja muut muistelisivat Tapio Rautavaaran laulun sanoja: "On kuollut ontuva Eriksson, ja moni on hyvillään." Toivottavasti kauhean moni ei ole hyvillään, jos huono-osaisilla menee vielä huonommin kuin nyt menee. — Kiitos.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen edustaja lopetti muistelmia sitaattiin, ja samoin itse aloitan sillä. On vanha sanonta, että "joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään". Siitä huolimatta aion nyt vähän muistella vanhoja ja otan pienen kappaleen vuoden 2008 aviisista. "Suomessa köyhin kansanosa joutuu koko ajan ahtaammalle, kun sosiaaliturva on jämähtänyt paikoilleen mutta hintataso kohoaa vuodesta toiseen. Sosiaaliturvaan ei ole tullut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta korjauksia vuoden 94 jälkeen. Ansiotasoindeksi on kohonnut vuoden 94 jälkeen noin 60 prosenttia. Hallitus päätti sosiaali- ja terveydenhuoltomaksujen nostamisesta. Maksut nousevat 16,6 prosenttia, ja nosto kohdistuu lapsiperheisiin ja eläkeläisiin eli niihin, jotka näitä palveluja käyttävät. Sosiaaliturvaan ei ole tulossa merkittäviä muutoksia."

Tämä kirjoitus on vuodelta 2008, kun maan pääministerinä oli Matti Vanhanen ja sosiaali- ja terveysministerinä Liisa Hyssälä. Näin olivat asiat silloin, kun pankkikriisi ja eurokriisi olivat vasta tulevaisuuden pahaa unta ja Suomen julkisen talouden ylijäämä euromaiden korkeimpia. Suomella meni hyvin. Työssä käyvien määrä kasvoi kuten myös verotulot. Pienituloisten arkea ei tuolloin haluttu tukea. Varaa siihen olisi ollut paljon enemmän kuin tällä vaalikaudella.

Kun lukee vuoden 2008 valtiovarainministeriön taloudellista katsausta, voi huomata varoituksen sanan. Kasvu on hidastumassa, ja Suomenkin tulisi alkaa varautumaan korkeasuhdanteen taittumiseen. Rakenteelliset ongelmat, kuten ikääntyvä väestö, olivat hyvin tuolloin jo tiedossa. Mutta mitä tekivät Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset? Eivät mitään. Päinvastoin, vuonna 2008 veroja alennettiin 330 miljoonalla eurolla. Vielä 2009 työn verotusta kevennettiin 870 miljoonalla eurolla. Lisäksi työnantajien Kela-maksu poistettiin ja myös näin lisättiin kustannuksia julkiselle taloudelle. Näitä jälkiä on nyt korjailtu SDP:n vahvalla myötävaikutuksella tällä hallituskaudella, joten välikysymykseen sinällään on erittäin tärkeä aihe ja jäljet johtavat vääjäämättä niihin kahdeksaan vuoteen, kun keskusta piteli pääministerin salkkua tässä maassa.

Arvoisa herra puhemies! Millaista on sitten valita sen väliltä, ostaako lapselle ruokaa vai itselleen lääkkeitä? Millaista on miettiä, onko varaa bussilippuun, jotta pääsisi töihin? Entä kun vanhukselta loppuvat rahat ja asuminen turvallisessa palvelutalossa päättyy sen vuoksi? Se, joka ei ole näitä asioita kokenut, ei voi ymmärtää, miltä se tuntuu. Mutta jokainen voi ymmärtää sen, että pienituloisimmat ihmiset tarvitsevat tukea eikä köyhyys ole ihmisen omaa syytä. Tuloerojen kasvun hillitseminen ja pyrkimys ja halu pitää jokainen ihminen täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä on eettisen puolen lisäksi myös avain yhteiskunnalliseen vakauteen. Köyhyyteen voi suistua kuka vain. Sairaus, työpaikan menetys, läheisen kuolema tai kaikki nämä yhdessä aiheuttavat vakavan kriisin, josta osa ei pääse jaloilleen. Yhteiskunnan tukiverkkojen on tuolloin oltava riittävän vahvat.

Keskusta tarttuukin välikysymyksessä tärkeään, ajankohtaiseen ja koskettavaan aiheeseen. Pienituloisten toimeentulosta olemme kaikki huolissamme. Välikysymyksessä kuitenkin väitetään, ettei hallitus ole toiminut pienituloisuuden ja eriarvoistumisen vähentämiseksi. Tästä olen eri mieltä. Se, onko tehty tarpeeksi, on suhteellinen kysymys. Vakava taloudellinen tilanne huomioon ottaen hallitus on tehnyt paljon, jotta pienituloisten asema ei heikkenisi entisestään, ja merkittäviä tuloksiakin on saavutettu. Hallitusohjelman yksi strategisista painopistealueista on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Tässä onkin onnistuttu. Tilastoista sen voi lukea. Tuloerot kaventuivat vuonna 2012 edellisvuoteen verrattuna, ilmenee Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilastosta. 1990-luvun puolivälistä jatkunut pitkän ajan nousutrendi pienituloisuudessa on siis ainakin pysähtynyt. Tämä on merkittävä tieto, joka kertoo, että hallituksen politiikka tuloerojen kaventamisessa on ollut onnistunutta, mutta se ei tarkoita sitä, ettei työtä olisi vielä tehtävänä. Uskon, että tämä työ jatkuu.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! En muistele vanhoja tässä, kuten edelliset puhujat, mutta vanhaa sanontaa kylläkin, että "sen koti korjaa, mikä maailmalla rähjääntyy". Kodeissa asuvat perheet, ja nyt puhutaan muun muassa tässä välikysymyksessä perheitten toimeentulosta, lapsilisiin tehtävästä säästöstä, joka koskettaa siis erityisesti lapsiperheitä. Tämä mahdollisesti siirtää hakijoita luukulle, kuten täällä on todettu. Ministeri Huovinen otti esiin sosiaalihuoltolain, jonka tavoitteena on vähentää niitä luukkuja, joilla tukea tarvitsevat tai muuten apua tarvitsevat ihmiset liikkuvat. Tämä on hyvä, ja toivoisin, että hallitus muutoinkin vähentäisi byrokratiaa näiltä osin.

Mutta siis perhe, yhteiskunnan perusyksikkö. Ollaan herkällä ja ratkaisevallakin alueella. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, hyvinvoiva perhe on hyvinvoivan yhteiskunnan perusta. Tarvitaan hyvä ja turvallinen arki. Tutkimusten mukaan lapsiperheet asuvat ahtaasti, köyhyys periytyy, lastensuojelutoimenpiteitten kohteena olevien määrä on lisääntynyt, ja on siis syytä kysyä, missä ja kuinka monella on se hyvä arki lapsiperheessä.

Moni arjen asia maksaa perheille. Lapsiperheen arkeen kuuluu pesukoneen pyörimistä, ruuanlaittoa, siis sähkönkulutusta. Arki ja sen sujuminen tarkoittaa auton käyttöä, liikkumista harrastuksiin, kauppaan, päivähoitoon, töihin, lääkäriinkin tarvittaessa. Niin voi kyllä perustellusti sanoa, että useilla hallituksen päätöksillä on perheiden arkeen vaikutusta ja niillä on tulevaisuuteen vaikutusta.

Täällä on sivuttu myös koulutusta. Se on tulevaisuutta, tulevaisuuteen vaikuttamista tänään. Suhtaudunkin äärimmäisen kriittisesti koulutuksen määrärahoista leikkaamiseen. Ammattikorkeakoulut on yhtiöitetty ja kustannukset siirretty toki sieltä kautta valtiolle. Rahoitus on riippuvainen opintosuoritteista, sitä tuloksellisuutta haetaan. Toivon, että tämä ajattelu suoritteista ei siirry tällaisenaan esimerkiksi toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, vaan toivon, että tuloksellisuus ajatellaan siellä aivan toisella tavalla syrjäytymisen estämisenä ja opiskelijoitten hyvinvointina, miten se sitten mitataan. Opintopisteet on helpompi mitata varmaankin.

Arjen turvallisuudesta keskusteltiin hiljattain perussuomalaisten välikysymyskeskustelussakin. Arjen turvallisuutta on myös nimenomaan taloudellinen pohja, että tietää vaikka niiden pientenkin tulojen säännöllisyyden, eikä se, että kuulemme monesti epäsäännöllisistä ja vieläpä pienistä tuloista.

Mistä tulot saamme perheisiin? Työstä ja tulonsiirroista. Tänään keskustelemme oikeudenmukaisista yhteiskunnallisista tulonsiirroista, lapsilisästä, joka on suomalaisen ja sitä kautta pohjoismaisen hyvinvointimallin menestystarina, ja toki julkiset palvelut ovat myös osa sitä. Henkilökohtaisesti minun on kuuron yksinhuoltajaäidin tyttärenä mahdoton kuvitella elämääni niin tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä kuin nyt koen olevani.

Entä työ? Työstä on puute. Meillä on työnantajapula, meillä on palkanmaksajapula. Yritykset siirtävät tuotantoaan halvemman kulurakenteen maihin, vienti ei vedä. Olemme tietenkin myös liian vahvan euron pakkopaidassa. Talouskehitys on heikko, näin on todettu tuossa keltaisessa budjettikirjassa.

Mutta vielä vetoan hallitukseen byrokratian vähentämiseksi. Kuten täällä on todettu, tämä lapsilisien leikkaus ja siitä seuraava kompensointi aiheuttaa menoja byrokratian lisääntyessä. Tällä hallituskaudella ja istuntokaudella on tulossa ennätysmäärä hallituksen esityksiä. Vuonna 94 päästiin samaan, kuulemma, ja silloin syynä olivat muun muassa EU-lainsäädännön kansalliset asetuspaketitkin. Toivoisin, että näitä hallituksen esityksiä voitaisiin vielä kammata tarkalla seulalla, mitkä niistä ovat esimerkiksi yritystoimintaa rasittavia lisäsäädöksiä. Todettakoon vielä sekin, että 94 myös oltiin siinä tilanteessa, että meillä oli lama. Nyt elämme myös taloudellista taantumaa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään kun meillä on tämä välikysymyskeskustelu, niin tulee mieleeni ajatus, että onko meillä kohonneen koulutus- ja sivistystason myötä unohtunut se, mikä Suomessa on aina ollut perinteisesti tärkeintä yhteiskunnassamme: toisesta huolehtiminen, toisesta välittäminen ja ennen muuta se, että ne, jotka — edesmenneen Ahti Pekkalan sanontaa siteeratakseni — varjon puolella kulkevat, tarvitsevat aina enemmän apua.

Tänään käsiteltävässä välikysymyksessä on kyse eriarvoistumisesta ja erityisesti pienituloisten toimeentulosta. Erityistä huolta meidän tulee kantaa tulevista sukupolvista. Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut entisestään 90-luvun laman jälkimainingeissa. Lapsiperheiden köyhyyteen vaikuttavat työttömyys ja kohonneet asumiskustannukset. Olisi mielestäni paikallaan arvioida myös se, että kun postiluukusta tippuu kerta toisensa jälkeen toinen toistaan suurempia maksuja — kuntien lähettämiä, valtionhallinnon lähettämiä, viranomaisten lähettämiä — niin kuinka suuri summa näistä kertyy vielä lainsäädäntömuutosten lisäksi maksettavia summia näihin perheisiin, joilla rahat ovat jo entuudestaan tiukalla. Lapsuuteen panostaminen on julkiselle taloudelle erinomainen investointi — tai se olisi sitä. Talousnobelisti James Heckman on todennut lasten ja perheiden tukeen käytetyn rahan tuovan yhteiskunnalle moninkertaisen tuoton.

Perheille annettava apu on ollut viime vuosina tuskan takana — sen tietävät monet perheet, jotka olisivat sellaista tarvinneet. Tämä puute selittyy luonnollisesti alenevilla valtionosuuksilla. Niitä ei ole enää ollut kunnissa käytettävissä, ja tämän seurauksena kunnat ovat luonnollisesti joutuneet leikkaamaan tästä kuluerästä. Se olisi kuitenkin sitä parasta turvaa perheille arjen jaksamisen ja taloudellisten huolien keskellä. Keskusta on esittänyt useaan otteeseen lapsiperheiden kotipalvelun lisäämistä. Nyt jos koskaan kotiin suunnatulle avulle ja tuelle tuntuu olevan tarvetta. Täällä esiteltiin sosiaalihuoltolakia äsken, mutta laki yksinään ei riitä, tarvitaan myös taloudelliset resurssit lain tueksi, että se apu, jota lainsäädännöllä turvaamme, auttaisi perheitä niin kuin on tarkoitus.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tökeröstä lapsilisäleikkauksesta puhuttaessa kannattaa pitää mielessä kestävyysvajeen perussyy: vähenevien lapsilukujen seurauksena syntyneet pienenevät työikäisten ikäluokat. Nykyisen lapsen 35—40 työvuotenaan maksamat eläkemaksut ovat keskimäärin suuruusluokkaa 250 000—300 000 euroa. Viisilapsinen perhe lisää silloin tulevaisuuteen noin 175—200 henkilötyövuotta ja parantaa eläkemaksukykyä 1—1,5 miljoonan euron välillä. Sopii varmaan kysyä, ovatko lapsiperheisiin muita enemmän kohdistuvat leikkaukset linjassa tämän kestävyysvajeeksi selitetyn asian kuntoonsaamisen kanssa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta on antanut meille, eduskunnalle, hyvät eväät siihen, kuinka meidän tulisi hoitaa nuorten syrjäytymistä. Sen tilaama tutkimus kertoo, että nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin peruspalveluihin käytettävät varat ovat vuosittain nykyisellään 230 miljoonaa euroa ja kuitenkin nuorten toimeentulotukeen ja nuorten työttömyysturvaan käytettävät kulut yhteensä noin 700 miljoonaa. Tästä voimme päätellä sen, mikä epäsuhta on ennalta ehkäisevien ja sitten jälkihoitokustannusten välillä.

Arvoisa puhemies! Tärkeintä olisi meidän järjestää sellaiset joustavat työmarkkinat, jotka palvelevat tätä päivää ja myös nuorten asennetta työelämään tulevaisuudessa. Se olisi tärkein tehtävä tällä hetkellä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys on tehty tärkeästä aiheesta. Taloudellisesti vaikeina aikoina on erityisen tärkeää, että torjumme köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Valitettavasti jopa 100 000 ihmistä elää pitkäaikaisessa ja erittäin vaikeassa köyhyydessä ja noin 30 000 lasta elää perheessä, jossa on toimeentulon ongelmia päivittäin. Lisäksi on satojatuhansia ihmisiä, joiden elämää leimaa pienituloisuus ja siihen liittyvät monet arkiset haasteet.

Lapsiperheissä pienituloisuus on oikeastaan kaikkein ikävintä, koska sillä voi olla suuri merkitys sille, mitä lapsi voi harrastaa ja voiko hän aina osallistua leikkeihin ja vapaa-aikaan kavereiden kanssa. Jo tässä vaiheessa lapsella tai nuorella voi alkaa syrjäytymisen kehitys, kun ei voi osallistua kuten kaverit. Näissä tilanteissa nuori voi sanoa, ettei jalkapallo tai salibandy kiinnosta, vaikka todellisuudessa taustalla onkin se, ettei vanhemmilla ole varaa rahoittaa sitä.

Taloudellinen asema alkaa yhä enemmän vaikuttaa myös siihen, millaiset oppimisen edellytykset lapsella on ja millaisen pohjan hän saa myös myöhempää elämäänsä varten. Pienituloisuuteen yhdistyy monesti — ei missään tapauksessa aina mutta monesti — myös perheen muu vähäosaisuus. Vanhemmat voivat olla työttömiä, heikosti koulutettuja, ehkä sairaita, mahdollisesti syrjäytyneitä. Etenkin maahanmuuttajavanhempien osallisuus yhteiskunnassa voi olla hyvin vajavaista, ja tällä on merkitys myös lasten kasvulle ja osallisuudelle.

Arvoisa herra puhemies! Köyhyyttä ja eriarvoisuutta me sosialidemokraatit olemme aina vastustaneet. Yksikään perhe ei saa elää köyhyydessä. Köyhyyden periytyminen ja ylisukupolvinen syrjäytyminen pitää katkaista. Jokaisella lapsella on oltava yhtäläiset mahdollisuudet kasvuun ja hyvinvointiin sekä hyvään elämään.

Perheet tarvitsevat yhteiskunnalta kumppanuutta lasten kasvun tukemisessa. Mitä paremmat tavalliseen arkeen keskittyvät palvelut voimme antaa perheelle, sitä enemmän me voimme vahvistaa lapsen kehitystä. Siksi esimerkiksi tuleva sosiaalihuoltolain uudistus tulee olemaan merkittävä, koska sillä palautetaan kotipalvelu myös lapsiperheiden ulottuville ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Aivan olennaista on lapsen laadukas varhaiskasvatus. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että 2—3-vuotiaana aloitetulla päivähoidolla on erityisen myönteisiä vaikutuksia juuri muita heikommassa asemassa oleviin lapsiin sekä oppimisen että sosiaalisen kehityksen kannalta. En kannata subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista yhdeltäkään perheeltä, sillä mielestäni lapsella pitää olla oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen pitää olla laadukasta, turvallista ja monipuolista. Sillä pitää tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Kannatan myös varhaiskasvatuksen maksuttomuutta. Se turvaisi lapsille paremmat lähtökohdat koulunkäynnin aloittamiseen, ja sillä olisi myös suuri merkitys äitien työllistymisen kannalta. Tällä hetkellä päivähoitomaksut ovat jo pienillä tuloilla niin korkeat, että työllistyminen etenkin pienipalkkaiseen työhön ei aina kannata.

Arvoisa puhemies! Nostan esiin vielä eläkeläisten aseman. Koen erittäin suurta epäoikeudenmukaisuutta takuueläkkeen saajien osalta. Me sosialidemokraatit esitimme takuueläkkeen pientä korotusta, joka olisi vähän kompensoinut indeksijäädytyksen vaikutusta kaikkein pienituloisimmille eläkkeensaajille. Tätä tavoitetta emme saaneet läpi, mutta valopilkku tietysti on eläketulovähennyksen korotus, jolla kuitenkin voidaan parantaa pieni- ja keskituloisten eläkeläisten tilannetta. Tämä vähennys vaikuttaa myös työeläkkeen saajiin.

Ikäihmisten tilanteet ovat hyvin erilaisia, ja etuuksien tarve vaihtelee paljon. Eläkeläisten taloudellista asemaa pitääkin seurata tarkasti ja ottaa viestit toimeentulon vaikeuksista vakavasti. Olennaista on myös se, miten ikäihmisten palvelut toimivat, sekä se, että kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet saada tarvittavat palvelut tuloistaan huolimatta. Vanhuspalvelulaki ja tuleva sosiaalihuoltolaki ovat tärkeitä uudistuksia. Pidän myös välttämättömänä, että Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman pohjalta ryhdytään välittömästi lainsäädäntötoimiin, jotta omaishoitajien asemaa ja palveluiden saamista voidaan parantaa.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys koskee pienituloisten asemaa ja eriarvoistumista. Eduskunnan sisäisen tietopalvelun selvityksestä ilmenee, että verottajan verotilastojen mukaan vuonna 2012 päätoimesta palkkaa sai alle 2 100 euroa kuukaudessa noin 35 prosenttia päätoimisista palkansaajista. Lisäksi kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat pienemmät kuin hallituskauden alussa 2011. Näin ei ole käynyt sitten 90-luvun laman. Elämme siis erittäin huolestuttavassa tilanteessa, ja siitä me olemme varmasti kaikki samaa mieltä tässä salissa.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla keskustelimme täällä ensi vuoden budjetista, ja tämä aihe jatkaa hieman samalla linjalla, sillä nimenomaan tämän hallituksen talouspolitiikka on täynnä valintoja, jotka vielä entisestään kurjistavat suomalaisen pienituloisen elämää. Toisinkin voisi nimittäin valita, ja vielä tämän syksyn aikana on mahdollisuus kuunnella myös opposition ehdotuksia ja muuttaa tehtyjä valintoja suomalaisten hyväksi. Esimerkiksi lapsilisäleikkaus on hallitukselta uskomaton arvovalinta, samoin kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien kesken. Jo perhepolitiikka itsessään on perheiden ostovoimaa kurjistavaa. Sen päälle tulevat vielä kaikki muut välttämättömien kulutushyödykkeiden veronkiristykset, sähkö- ja bensaveron nosto sekä peruspalvelujen heikennykset. Kuntien peruspalvelut, joista kuntien talousahdingon myötä väistämättä joudutaan leikkaamaan, ovat nimenomaan pienituloisille tärkeitä. Heille yksityinen lääkäriasema ei ole vaihtoehto, samoin kuin työttömälle työterveyshuolto ei ole vaihtoehto. Eläkeläiselle ne lähellä olevat palvelut ovat tärkeimpiä. Valitettavan usein myös ruoka-apujonot ovat kohta monille se lähin ruokakauppa.

Arvoisa puhemies! Työllistäminen on tehokkainta köyhyyden torjuntaa, todetaan tässä välikysymyksessä. Kun budjetin lähetekeskustelussa puhuimme työllisyydestä, olin ministerin lisäksi ainut, joka otti esille vammaisten työllisyyden. Haluaisin myös tässä keskustelussa nostaa esille tämän tärkeän asian eli vammaisten ja osatyökykyisten aseman yhteiskunnassamme. Vammaisten ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta ja elinoloista tiedetään melko vähän. Eikö sitä uskalleta tarkastella, koska tiedetään, että siellä olisi korjattavaa paljon, todella paljon? Tiedetään kuitenkin, että vammaiset ihmiset ovat keskimääräistä huonommin koulutettuja, työhönosallistumismahdollisuudet ovat vähäisiä ja toimeentulo on todella niukkaa. Suurin osa vammaisista kuuluu siis nimenomaan pienituloisten joukkoon.

Arvoisa puhemies! Vammaisten henkilöiden työllistyminen on usein vaikeampaa kuin muiden kansalaisten. Itsensä työllistäminen on myös vammaisille ja osatyökykyisille vaihtoehto työllistymiseen. Invalidiliitto ja muut järjestöt ovatkin esittäneet toimenpiteitä, joilla vammaisyrittäjyyttä voitaisiin edistää. Invalidiliitto on todennut myös, että vammaiset elävät jo nyt muita niukemmin ja ovat usein köyhyysrajan alapuolella. Siksi olisi entistä tärkeämpää jatkaa ahkerasti työtä osallistumisesteiden poistamiseksi. Myös moni vammainen kuuluu siihen takuueläkeläisten joukkoon, joka hetken sai elätellä turhia toiveita pienestä tasokorotuksesta. Luopuessaan tästä hallitus teki jälleen yhden valinnan, joka ei suosinut pienituloisia.

Arvoisa puhemies! Meillä on maassamme voimavara, jonka arvostus ja tukeminen on täysin ala-arvoista. Siksi myös nämä ihmiset kuuluvat usein pienituloisiin ja kohtaavat eriarvoisuutta. Puhun omaishoitajista ja samalla myös heidän hoidettavistaan.

Omaishoidon tuen määrä vaihtelee kunnittain. Lisäksi se tuntuu olevan monille kunnille se ensimmäinen, josta leikataan. Poliittista tahtoa omaishoidon siirtämiseksi Kelan vastuulle tuntuisi löytyvän, mutta tätä ei ole saatu aikaan. Lisäksi tuo pieni omaishoidon tuki määritellään ansiotuloksi, josta joutuu maksamaan veroa. Tosin joillekin työikäisille se voi olla ainoa tulo, joka kartuttaa tulevaa eläkettä. Olisiko kuitenkin mahdollista, että jatkossa omaishoitopalkkiota ei verotettaisi, jos omaishoitaja on vain pienen eläketurvan varassa? Omaishoitajat säästävät kuntien hoitomenoja vuosittain lähes 3 miljardin euron arvosta. Vanhuusväestön osuus kasvaa, ja omaisten hoitopanosta tarvitaan jatkossa entistä enemmän.

Omaishoidettavat eivät aina ole vanhuksia, vaan moni vanhempi hoitaa kotonaan myös vammaista lastaan. Perheissä saattaa olla myös muita lapsia. Tilanne voi ajaa perheen niin taloudelliseen ahdinkoon kuin myös henkisen ja fyysisen jaksamisen ahdinkoon. Kuntien peruspalvelujen alasajo on kuitenkin heikentänyt myös vammaisten palveluita. Näin ei missään nimessä saisi tapahtua. Näissäkin asioissa kuntien toiminta saattaa vammaiset eriarvoiseen asemaan kuntien taistellessa talousahdinkonsa kanssa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kivelän esittämää epäluottamuslausetta.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jos vertaillaan puolueiden vaalilupausten ja käytännön politiikan välisiä eroja, niin kisan voittaa yleensä vasemmistoliitto, mutta nyt ykkönen on demarit. Eduskuntavaalien alla ja niiden jälkeenkin demareiden slogan on ollut "työ ja oikeudenmukaisuus". Kun asiaa arvioidaan sivusta nähtynä, niin kyseessä on lähinnä hirtehishuumori. Vaalien alla julkaistiin demareiden vaalimainoksia, joissa puheenjohtaja Jutta Urpilaisen kuvan ja allekirjoituksen kera vakuutettiin, että tähän maahan luodaan 100 000 työpaikkaa. Todellisuus on täysin toisinpäin, sillä maastamme on hävinnyt lyhyen ajan sisällä 100 000 työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! Entä lupaus oikeudenmukaisemmasta politiikasta? Siltäkin osin lupaukset ja käytännön teot ovat rajussa ristiriidassa. Otan niistä vain yhden esimerkin, eläkkeet. Demareiden kannatus on vahvinta eläkeläisten keskuudessa. Tästä syystä puolueen johdossa päätettiin, että nyt on lupausten ja kasvojenkohotuksen aika. Siksi suurieleisesti julistettiin, että eläkeläiset saavat 10 euroa kuukaudessa ylimääräisen leipäpalan ostoon. Demarit peruivat tuonkin lupauksensa saatuaan siitä ensin mediassa riittävästi myönteistä julkisuutta. Sen jälkeen kehua retosteltiin eläketulovähennyksen noston vaikutusta, mutta senkin osalta lopputulema on hyvin karua kerrottavaa.

Kaikista näistä tempuista huolimatta eläkkeet pienenevät kaikissa tuloryhmissä. Kymmenientuhansien alle 10 000 euroa vuodessa saavien eläkkeet laskevat noin 70 euroa vuodessa eläkkeiden indeksileikkauksen vaikutuksesta. Sen sijaan suomalaisten keskimääräistä eläkettä saavien eläketulot jäävät 12 euroa pienemmiksi indeksileikkurin ja eläketulovähennyksen yhteisvaikutuksesta. Näin ollen demareiden lupaus oikeudenmukaisuudesta on vain härskiä poliittista peliä, koska kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä rangaistaan kaikkein eniten.

Edellä on vain osatotuus eläkeläisten kurjasta arjesta. Kun kaikki hinnat nousevat, niin käytännön eläminen on eläkeläisille jatkossa selvästi vaikeampaa. Toki köyhien kurittaminen on johdonmukaista kokoomuslaista politiikkaa, mutta että myös demarit ovat samaa mieltä, se tulkoon mahdollisimman monen eläkeläisen tietoon ennen eduskuntavaaleja.

Arvoisa herra puhemies! Maamme on historian pahimman laman keskellä. Tämä lama on siis jopa pahempi kuin 30-luvun lama tai 90-luvun hurja notkahdus tai 1800-luvun nälkävuodet. Nykyinen lama johtuu osin kansainvälisestä kehityksestä. Se taas johtuu pääosin Euroopan unionin toimimattomuudesta ja euron pakkokahleesta. Meillä kuitenkin kehitys on ollut muita maita huomattavasti takaperoisempaa, joten syyttävän sormi osoittaa hallituksen ja hallituspuolueiden suuntaan.

Tässä tilanteessa maassa on Stubbin ja Rinteen hallitus, joka aikoo hoitaa vain välttämättömät juoksevat asiat. Jos vaalit ovat ajallaan, niin käytännössä maa ajelehtii hallitsemattomasti jopa ensi syksyyn saakka, sillä vaalienjälkeinen uusi hallitus pääsee tositoimiin vasta kesän jälkeen.

Maamme tarvitsee vahvan ja toimintakykyisen hallituksen mahdollisimman pikaisesti. Toivottavasti se on kolmen ison puolueen hallitus, sillä nyt vaaditaan järeitä toimia tämän maan pelastamiseksi.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään, kun välikysymyskeskustelu eriarvoistumisesta ja pienituloisten toimeentulosta lähti liikkeelle pääministeri Stubbin puheenvuorolla, hän totesi, että hallitus on ratkaisuja tehdessään toiminut oikeudenmukaisesti ja rohkeasti. Olen tästä eri mieltä. Mielestäni hallitus on toiminut epäoikeudenmukaisesti erityisesti toteutettaessa lapsilisäleikkausta ja toiseksi epäoikeudenmukaisesti kohdellut eläkkeellä olevia. Kun Stubb mainitsi, että hallitus on ollut päätöksissään rohkea, mielestäni hallitus on ollut päätöksissään uhkarohkea, koska se tekee sellaisia ratkaisuja, jotka ovat koko yhteiskunnan kannalta eriarvoistavia.

Kesäkuun lopussa valtiovarainministeri Rinne lupasi 10 euron korotuksen takuueläkkeeseen. Tämä hänen antamansa lupaus lämmitti pienellä eläkkeellä olevia. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen. Budjettiriihessä elokuussa hallitus linjasi, että tämä 10 euron korotus ei tule toteutumaan. Tämän sijalle tuli eläketulovähennys, joka ei tule hyödyttämään nimenomaan näitä pienimmällä eläkkeellä olevia.

Toiseksi hallitus leikkaa lapsilisiä. Sen lieventäväksi menettelyksi hallitus esittää verovähennystä. Tämä hallituksen esitys on ensinnäkin äärimmäisen monimutkainen ja myöskin toteutuksen osalta kallis. On arvioitu, että tämä järjestelmä tulee maksamaan noin 2,5 miljoonaa euroa. Kun kyseessä on määräaikainen järjestelmä, niin on aivan tarpeetonta lähteä toteuttamaan tällaista verovähennysmenettelyä. Sitten toiseksi tämä ei tule auttamaan pienituloisempia, niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on tänään todettu. Tuntui hämmästyttävältä, että pääministeri Stubb antoi neuvoksi nimenomaan näiden pienituloisimpien osalta, että sijalle tulisi sitten hakea toimeentulotukea.

Toinen perheitä koskeva hallituksen esitys on se, että kotihoidon tuki pakkokiintiöidään perheen äidin ja isän välillä. Kokoomus on aikaisemmin julistautunut puolueeksi, joka on kunnioittanut yksilönvapautta ja näin ollen myöskin perheiden omia ratkaisuja. Nyt tilanne kuitenkin on toinen. Uudenlainen politiikantekomalli näyttää tarkoittavan sitä, että perheiden tulee olla hiljaa ja hallitus tietää, mikä perheille sopii parhaiten. Tämä kotihoidon tuen pakkokiintiöinti on Kuntaliiton arvioiden mukaan hinnaltaan noin 130 miljoonan euron arvoinen, eli kunnille tulee lisää kustannuksia noin 130 miljoonaa. Kuitenkin hallituksen ministerit ja erityisesti kokoomusministerit pitäessään tuolla maakunnissa juhlapuheita siellä peräänkuuluttavat kuntien tehtävien vähennystä ja normien purkua, mutta tässäkin tilanteessa toimitaan juuri päinvastoin.

Nyt kun tämä talousarvio on siirtynyt valiokuntakäsittelyyn ja kun tänään kuultiin eri puolilta salia käytettyjä puheenvuoroja, niin tuntui siltä, että nämä kaikki asiat ovat sellaisia, että eri puolueista, myös hallituspuolueista, löytyy toisenlaisia ajatuksia siihen, että näitä ei tulisi toteuttaa. Siksi onkin tärkeää, että valiokuntakäsittelyissä näille hallituksen linjauksille tulisi sellaisia ratkaisuja, että ainakin nämä asiat tulisi poistettua ensi vuoden talousarvioesityksestä. Tällä voitaisiin edes hieman lieventää yhteiskunnan eriarvoistumista ja helpottaa pienituloisten ihmisten toimeentuloa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Köyhyyttä on monenlaista: aineellista, henkistä, taloudellista mutta myös alueellista. Tänään tässä salissa on puhuttu erittäin paljon juuri toimeentulosta, joka on monen ihmisen arjessa läsnä. Pienituloinen ei elä kvartaalitaloudessa. Kestävyysvaje tai raamibudjetti on kaukana siitä todellisuudesta, jonka kanssa eletään. Pienituloisten arkea leimaa se, että joka päivä täytyy selvitä eteenpäin: mistä asunnon maksamiseen rahat, mistä ruokaa, riittääkö raha lasten tai omaan harrastukseen ja niin edelleen? Se on arjessa selviytymistä.

Me voimme tehdä politiikassa paljon köyhyyden poistamiseksi ja eriarvoisuuden voittamiseksi. Tulonsiirrot ja verotus ovat kaksi politiikan keinoa, joita tämä sali voi käyttää. Ne ovat arvovalintoja osaltansa, vaikka elämmekin tiukan euron aikaa. Hallitus on tehnyt nyt ensi vuoden budjettiesityksen, ja voidaan kyseenalaistaa monta päätöstä sen puitteissa, että mikään raamibudjetti ei aseta meille tiukkoja ehtoja silloin, kun joudumme tekemään arvovalintoja lapsiköyhyyden poistamisen eteen, tai silloin, kun puhumme eläkeläisten takuueläkkeen nostosta.

Minä kyseenalaistan ehdottomasti hallituksen tekemät arvovalinnat ja pidän niitä huonoina etenkin lapsilisäleikkauksen kohdalla. Se lisää lapsiköyhyyttä ja sitä, miten arjessa selvitään. Lapsilisäleikkaukselle olisi totta vieköön ollut toinenkin vaihtoehto, joka on tässä salissa tämänkin päivän aikana kummunnut esiin, tupakkaveron nosto esimerkiksi, tai joku muu, jonka hallitus olisi voinut miettiä. Ministeri Rinne on itsekin moittinut sitä mallia, jolla lapsilisäleikkaus pyritään kompensoimaan perheille lapsiverovähennyksenä, joka on monimutkainen ja byrokraattinen ja maksaa myöskin toista miljoonaa euroa. Lapsilisäleikkaus voidaan siis perua, jos tahtoa ja tietoa on, sitä toivon vielä hallituksen pohtivan.

Toinen räikeä esitys lapsiperheiden osalta on kotihoidon tuen kiintiöittäminen molemman vanhemman kesken. Tämä ei ole — kuten ministeri Huovinen täällä tänään todisti — mikään tasa-arvokysymys, vaan tämä on selvä heikennys perheiden elämäntilanteista kumpuaviin lastenhoitomahdollisuuksiin. Kotihoidon tuen kiintiöittäminen on leikkaus ja heikennys ja suora arvovalinta siinä, miten lasten ja perheiden arkea kunnioitetaan tässä talossa hallituksen toimesta.

Kun keskusta oli viimeksi hallituksessa, me arvotimme niin — silloinkin oli tiukan euron aika — että pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat nostettiin alimman työttömyyspäivärahan tasolle. Se oli arvovalinta, jonka me halusimme tehdä, jotta äidit, isät, vanhemmat, pystyvät pitämään aidosti näitä vanhempainvapaita ja se on yksi mahdollisuus. Keskustan toimesta, yhteistyössä muun hallituksen kanssa, luotiin myöskin takuueläke, josta olen itse hyvin ylpeä.

Minä ja sadat muut, eläkeläiset varmastikin, Suomessa odottivat hallitukselta myöskin kädenojennusta takuueläkkeen nostoon. Siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta kuten kuulimme, se on neuvottelukysymys.

Arvoisa puhemies! Työ on parasta sosiaaliturvaa, minä allekirjoitan tämän lauseen täysin. Meillä on yli 300 000 työtöntä ja nuorisotyöttömyys erityinen ongelma, kuten koko Euroopassa. Parasta taetta hyvän toimeentulon hankkimiseksi on suomalainen työ, jonka eteen eduskunnan, maan hallituksen on tehtävä lujasti töitä. Vain työllä Suomi nousee ja ihmisten köyhyys poistetaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään on jo pitkälle toistasataa puheenvuoroa käytetty vähävaraisen ihmisen puolesta. Pääministeri on puolustanut, kuten kokoomuksen muissakin puheenvuoroissa on puolustettu, vähävaraista ihmistä "velaksi emme voi elää, ja on tehtävä rohkeita päätöksiä" -retoriikalla, ja vihreä vasemmistosiipi on kosiskellut kansaa eroamalla hallituksesta.

Kyllä muuttui laulu niin vasemmistolla kuin vihreilläkin, kun Audi-kyydit loppuivat. Porvareiden tarjoama kyyti kelpasi, mutta vaalien lähestyessä tulivat äänestäjät mieleen. Hyvä niin, että tuli, mutta eniten ihmettelen sitä, missä kuorossa vihreät laulavat, kun eivät äänestä oppositiossa hallitusta vastaan. Vihreästä puolueesta onkin tullut oikea välitilapuolue, jollaista aikaisemmin ei ole vielä nähtykään. Saavutus sekin.

Arvoisa puhemies! Oppositiota on moitittu tänään siitä, etteivät he näe Suomessa mitään hyvää. Oppositiota on syytetty riitelystä. Mielestäni välikysymykseen on aihetta, sillä hallitus ei kuuntele vaihtoehtoja. Jos vaihtoehdon esittämistä kutsutaan riitelyksi, ollaan lähellä itänaapurin politiikkaa, jossa on kulloinkin vallalla vain yksi totuus.

Arvoisa puhemies! Mikä on totuus hallituksen johdonmukaisuudesta? Esimerkiksi kotihoidon tuen jakaminen puoliksi isän ja äidin kesken on perusteluja vaille. Ministeri Huovinen tänään täällä perusteli kotihoidon tuen jakamista "vanhemmuutta tasataan, ja äitien pitää päästä töihin" -retoriikalla. Ikään kuin isät eivät välittäisi lapsistaan ja osallistuisi lastensa kasvatukseen. Tällä pakkolailla, jossa perheiden itsemääräämisoikeuteen puututaan, vahingoitetaan perheiden taloutta pysyvästi. Ei äitejä töihin pakottamalla mitään lisätä, ei ainakaan vanhemmuuden valinnanvapautta, vaan kuntien menoja. Kotihoidon tuen jakaminen lisää päivähoitomenoja arviolta 250—300 miljoonaa euroa. Lisäksi kun me tiedämme, että hallitus on suunnitellut leikkaavansa ja on leikannut kunnilta kuntaosuuksia yhteensä 6,9 miljardia euroa vuodesta 2012 aina vuoteen 2017 asti, niin on kestämätöntä lisätä kuntien taakkaa tämänkin johdosta.

Arvoisa puhemies! Huono-osaisuuden ja eriarvoisuuden kasvu on Suomessa kaikkien nähtävissä. Ihmisten oikeudenmukaisuuden tunne kasvaa, ja yhteiskunta jakautuu voimakkaasti hyvinvoiviin ja syrjäytyneisiin.

Arvoisa puhemies! Köyhyys on syventynyt THL:n ja OECD:n raporttien mukaan. Tänään täällä salissa on monesti mainittu sosialidemokraattien puolelta, että pienituloisuus ei ole kasvanut. Jostain syystä me kuitenkin jatkuvasti saamme kuulla yt-neuvotteluista ja työttömyydestä, ja ainakin näiden perheiden kohdalla tämä on täyttä totta. Lisäksi tämä köyhyyden syventyminen näkyy siinä, että yksinasuvat ja tuensaajat, erityisesti nuoret, ovat pitkään tukien piirissä. Toimeentulotukiasiakkaiden tukijaksot ovat pidentyneet viime aikoina huomattavasti. Heikoin lenkki putoaakin kyydistä niin koulutuksen kuin työmarkkinoiden osalta. Voidaankin siis todeta, että yksilöihminen, jos kuka, on tärkeä ja hänen eteensä pitäisi tehdä toisenlaista lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Vielä sana nuorisotyöttömyydestä. Hallituksella on sinänsä aivan hyvä ohjelma, nuorisotakuu. Kuitenkin tänäänkin olemme kuulleet, että nuorisotakuun aikana nuorisotyöttömyys on kasvanut 5 000 henkilöllä viime vuodesta. Siinä mielessä toivon hallitukselta pikaisesti uudenlaisia lähestymistapoja nuorten työllisyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ei riitä selitys siitä, että Etelä-Euroopassa on huonompi tilanne kuin Suomessa. Etelä-Euroopassa ei vielä osata piilottaa nuorisoa erilaisiin kursseihin ja tilastoihin, kuten jossain muussa maassa. Mutta kuitenkin siitä huolimatta Euroopan unioni ottaa pian mallia Suomen nuorisotakuuohjelmasta. Sinänsä siinä on paljon hyviä elementtejä, mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, jos jokin osio ei toimi, ja tehdä korjaavat toimenpiteet pikaisesti. — Kiitos.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Nostan esiin kolme eriarvoistumiseen liittyvää asiaa. Ensinnäkin ministeri Huovinen perusteli täällä kotihoidon tuen pakkokiintiöittämistä sillä, että sillä parannetaan naisten työmarkkina-asemaa. Luulisin, että arvoisa ministeri ei itsekään usko, että naisten työmarkkina-asema juurikaan paranee tällä uudistuksella.

Olen sen sijaan harmissani, että kotihoidon tuen puolittamisessa tosiasiassa käy niin, että perheiden kasvatusvastuuta ollaan yhä enemmän siirtämässä kodeilta päiväkodeille ja kouluille. Voisi sanoa, että tänä aikana hieman liikaakin on ehkä sitä ilmiötä, että vanhemmat ovat helposti sysäämässä vastuutaan opettajille ja päiväkodin henkilöstölle, ja silloin monesti unohtuu kuitenkin se, kenellä ensisijainen vastuu on lasten kasvattamisesta. Edelleen sen pitää olla lasten vanhemmilla, vanhemmuutta ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle.

Mikä sitten parantaisi naisten työmarkkina-asemaa? Yksi aivan keskeinen väline olisi vanhemmuuden kustannusten tasaaminen. Tässäkin asiassa on harmi, että hallitus on menossa kolmikannan selän taakse siinä mielessä, että tiedän, että tätä asiaa on selvitetty hallituskauden aikana mutta se on jäänyt pöydälle. On perusteltu, että asiaa ei viedä eteenpäin sen takia, että kolmikanta, työmarkkinaosapuolet, ei ole päässyt asiasta yhteisymmärrykseen. Tämä olisi asia, joka ehdottomasti tulisi meidän täällä eduskunnassa päättää ja edistää sitä, että ne kustannukset, jotka syntyvät lapsista ja perheenlisäyksestä työnantajille, tasattaisiin kaikkien työnantajien kesken.

Muistan itse omalta yrittäjäuraltani tilanteita, joissa, naisvaltaisella alalla kun olin töissä, työntekijät olivat useimmat naisia, sain onnitella työntekijää perheenlisäyksestä ja vilpittömästi olin onnellinen siitä, että tällainen iloinen perhetapahtuma on tapahtumassa ja tulossa, josta koko yhteiskunta hyötyy, ja samaan aikaan alkoi tietenkin mielessäni pyöriä, miten saan sijaisen hommattua ja miten työt järjestetään ja niin edelleen. Tämän siinä mielessä ymmärrän, että jokaisella yrittäjällä varmasti, joka on alalla, jolla työskentelee paljon naisia, on sama tilanne, että he joutuvat hieman väkinäisesti hymyillen onnittelemaan, kun työntekijä tulee kertomaan tällaisesta iloisesta perhetapahtumasta.

Sen takia olisi tärkeää, että me yhteiskunnassa ymmärtäisimme, kuinka meidän naisvaltaisten alojen kasvun kannalta on tärkeätä, että me jaamme ne kustannukset, jotka työnantajalle syntyvät, kaikki yhdessä. Me kaikki siitä hyödymme, että meillä väestörakenne on terve, meillä on tulevaisuudessakin eläkkeen maksajia, ja tämän takia tämän asian soisi menevän eteenpäin. Naisyrittäjäjärjestöhän tässä on ollut erityisen aktiivinen, ja heillä on laskelmiakin, jotka kyllä ovat oikeansuuntaisia, siitä, mitkä ovat kaiken kaikkiaan ne kustannukset, jotka tästä asiasta syntyvät.

Tämähän on ratkaistu Ruotsissa tietyllä tavalla, ja me voisimme hakea sieltä ehkä mallia, mutta voisimme ratkaista myös ihan omalla tavallamme. Jos kaikki kustannukset jaettaisiin meille kaikille, niin on arvioitu, että se olisi noin 5 euroa kuukaudessa meiltä. Itse maksaisin mielelläni sen, jos tietäisin, että samalla tämä on asia, joka ratkaistaan niin, että naisvaltaiset alat eivät kärsi ja nuoria naisia, jotka ovat siinä iässä, että perhe lisääntyy, ei syrjittäisi työelämässä.

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa vielä esille yhden asian, joka liittyy eriarvoisuuteen ja eriarvoistumiseen. Se on alueellinen tasa-arvo. Olen erittäin huolissani ollut siitä, että pikkuhiljaa vuosien varrella valtion työpaikat erityisesti ovat siirtyneet tänne etelään pääkaupunkiseudulle. Se on omiaan tänne siirtämään myös yksityistä tuotantoa ja luomaan tänne kysyntää ja palveluita, ja sitä kautta muuttoliike vain voimistuu.

Tässä matkan varrella meillä on ollut erittäin hyviäkin esimerkkejä siitä, kuinka voidaan, jos halutaan, silloin kun valtion tehtäviä uudelleenorganisoidaan, siirtää työpaikkoja myös maakuntaan. Tällainen alueellistaminenhan ei tarkoita sitä, että lähdemme ikään kuin haulikolla ampuen joka paikalle jokaista toimintaa sijoittamaan, hajasijoittamaan, vaan se tarkoittaa sitä, että hyödynnetään kunkin alueen omat vahvuudet. Me tiedämme, että meillä on eri alueilla erilaisia vahvuuksia. Toisilla alueilla on esimerkiksi metsäteollisuus ja metsään liittyvä tutkimusvahvuus, ja tietyillä alueilla meillä on vahvoja ict-osaajia ja niin edelleen.

Pyritään näiden vahvuuksien ympärille kasaamaan myös valtion keskeistä hallintoa niin, että sitä sijoitetaan eri puolille maata. Sitä kautta omalta osaltaan olemme torppaamassa sitä, voi sanoa, vahingollista kehitystä, joka on keskittämässä Suomea ja myös estämässä sitä, että emme pysty käyttämään kaikkia Suomen voimavaroja tulevaisuudessa hyväksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Eriarvoistuminen ja köyhyys ovat ajankohtaisia asioita, joista on hyvä käydä perusteellista keskustelua. Talouden alamäen seurauksena yhä useampi suomalainen on vajonnut köyhyysrajan alapuolelle. Työttömien lisäksi virallisen köyhyysrajan rikkojia löytyy paljon myös muista väestöryhmistä, kuten esimerkiksi eläkeläisten ja opiskelijoiden joukosta.

Muun muassa eläkekatto pitäisi ottaa käytäntöön ja käyttöön. Jos ajatellaan valtionyhtiöiden maksamia jättieläkkeitä ja -bonuksia, niin ei ole ihme, että ihmiset ajattelevat, että oikeudenmukaisuus ei toteudu Suomessa. Köyhyys koskettaa monia, ja sen taustalla vaikuttavat lukuisat tekijät, kuten maailman ja Suomen taloudellinen tilanne, sattuma ja hallituksen päätökset. Haluan alleviivata viimeksi mainitun merkitystä. Hyvinvointivaltiossa hallitus ei voi vain pelata rikkaiden pussiin vaan pitää tarjota auttavaa kättä myös vähäosaisille kansalaisille erityisesti vaikeina aikoina.

Hallitus on kohdistanut kuluneella vaalikaudella leikkauksia esimerkiksi tärkeisiin peruspalveluihin, lapsilisiin ja kotihoidon tukeen. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset saavat kyllä ihokarvat melkein pystyyn, jos ajattelemme esimerkiksi tulevaa lukiouudistusta.

Edellä mainitut asiat koskettavat eniten juuri vähemmän varoissa olevaa kansaa. Leikkauksien lisäksi hallitus on säännöstään ohittanut hyvät mahdollisuutensa tehdä konkreettisia parannuksia vähävaraisten arkeen. Tästä yksi esimerkki on omaishoitajien asema, josta on käyty keskustelua myös täällä eduskunnassa. Omaishoitajat tekevät pyyteetöntä työtä läheistensä eteen pienellä korvauksella tai kokonaan ilman korvausta. Heidän asenteestaan vallan kahvassa kiinni pitävien tulisi ottaa mallia. Omaishoitajien aseman parantaminen olisi yksi erittäin kustannustehokas konkreettinen keino parantaa pienituloisten asemaa Suomessa.

Kuntien väliset palveluerot kasvavat, mutta hallitus ei tunnu välittävän. Julkisen sektorin tasapainottavaa roolia kaivattaisiin tässäkin asiassa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä koulutus- ja liikuntapalvelut sisältävät valitettavan tuntuvia kuntakohtaisia eroja. Hallituksen kasvukeskuksia suosiva politiikka on yksi syy näiden erojen taustalla. Tuntuu, ettei syrjäseudun suomalainen ole Stubbin muotitietoisen hallituksen listalla kovin korkealla. Alueelliset erot korostuvat vain entisestään myös köyhyyden osalta, jos jatketaan vain suuriin ja kasvaviin kuntiin keskittyvää politiikkaa. Heikoin tarvitsee eniten tukea. Tämä pätee niin yksilöiden kuin kuntienkin kohdalla.

Työ on ratkaisu köyhyyteen liittyviin ongelmiin. Työnhakijoiden määrä suhteessa avoimiin työpaikkoihin on hälyttävän heikko. Viennin merkitys on työpaikkojen suhteen merkittävä, mutta olisin toivonut hallituksen näkevän myös kotimarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet. Esimerkiksi pienyrittäjien kynnystä palkata työvoimaa voisi madaltaa verotuksella ja työllistämiseen liittyviä maksuja ja byrokratiaa helpottamalla. Nykyinen elinkeinopolitiikka ei ole onnistunut luomaan tarpeeksi työpaikkoja. Tuntuu, että aktiivisten toimien sijaan keskitytään ruikuttamaan huonoa taloudellista tilannetta. Toimettomuus ja heikko päätöksentekokyky ovat hallituksen suurimpia heikkouksia. Todellisia rakenteellisia ratkaisuja vallitseviin ongelmiin saamme näemmä odotella vasta seuraavalla hallituskaudella. Sääli vain, että tehokasta peliaikaa todellisten ongelmien ratkomiseksi on haaskattu neljä vuotta sekavaan politikointiin.

Esimerkiksi kansalaisten maksuhäiriöt ja ulosotot lisääntyvät koko ajan. Tämä tilanne ajaa monet umpikujaan ja ahdinkoon. Usein alkusyy ongelmiin voi olla todella pieni, mutta tämä ongelma voi johtaa hyvin epätoivoisiin tekoihin.

Jos on nyt seurannut tätä keskustelua tänään täällä salissa, niin on huomannut muun muassa yhden seikan, että hallituspuolueiden ja juuri hallituksesta lähteneiden puolueiden edustajien puheissa ovat eläkeläisten asiat nousseet esiin vihdoin ja viimein, mutta vaaleihin onkin todennäköisesti enää seitsemän kuukautta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on jättänyt köyhyyteen ja eriarvoistumiseen liittyvät ongelmat ratkaisematta. Näin ollen välikysymys tästä aiheesta on paikallaan. Kannatan edustaja Kivelän tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle. — Kiitos.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva välikysymys on tämän vaalikauden yksi tärkeimmistä asioista. Heikko taloustilanne ja työttömyys tiputtaa yhä useampia suomalaisia köyhyyteen. Köyhyydessä lasketaan elävän jo noin 800 000 suomalaista. Pitkään jatkuvasta huono-osaisuudesta, kuten pitkäaikaistyöttömyydestä ja asunnottomuudesta, kärsii noin 100 000 ihmistä. Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta. Yksi merkki heikosta taloustilanteesta on maksuhäiriöisten määrän lisääntyminen. Nyt maksuhäiriörekisterissä on jo 365 000 suomalaista. Se on aivan liian paljon.

Suomi on hyvä maa, mutta silti köyhyys koskettaa aivan liian monia, muun muassa eläkeläisiä, lapsiperheitä ja yksineläjiä sekä opiskelijoita. Eläkeläisten väliset tuloerot ovat jatkuvasti kasvaneet. Asumis- ja ruokakustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet, ja köyhyysriski on koskettanut yhä useampia eläkeläisiä. Pienituloisten eläkeläisten määrä on noussut, ja monien köyhyydestä on tullut entistä pysyvämpää.

Tässäkään asiayhteydessä ei voi olla ottamatta esille omaishoidon arvostuksen nostamista oikealle tasolle. Omaishoitajat tekevät todella arvokasta työtä, siksi sitä pitää myös oikeasti arvostaa ja luoda sille yhtenäiset valtakunnalliset kriteerit. Omaishoidon tuki tulee myös siirtää Kelan maksettavaksi.

Suomen talous- ja työllisyystilanne on todella huolestuttava. Aivan liian moni on vailla työtä. Työ on tärkeä ihmisen elämää ja elintasoa tasapainottava sekä nostava tekijä. Siksi työllisyyteen on kiinnitettävä vielä nykyistäkin paljon enemmän huomiota. Työllisyyttä on saatava parannettua. Keskusta on esittänyt työllistämistoimina muun muassa ensimmäisen työntekijän palkkatukea, ansiosidonnaisen päivärahan määräaikaista maksamista yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle ja mahdollisuutta maksaa työntekijän irtisanomiskorvaus alkupääomana mahdolliseen uuteen yritykseen. Puheenjohtaja Sipilä on esittänyt myös perustulokokeilua muutamalla alueella. Nämä kaikki esitetyt mallit ovat kokeilemisen arvoisia ehdotuksia nykytilanteessa.

Arvoisa puhemies! Julkisen vallan pitää olla heikomman puolella. Keskusta on esittänyt muun muassa lapsilisien leikkauksen perumista ja osoittanut, miten sen kustannukset voitaisiin kompensoida yksinkertaisesti. Nyt hallitus on kyhäämässä monimutkaista ja ongelmallista verovähennysjärjestelmää paikkaamaan leikkauksia.

Keskusta on esittänyt myös kotihoidon tuen pakkokiintiöimisen perumista, koska pakkopuolitus nostaa kuntien päivähoitomenoja entisestään. Keskustan esittämä alueellinen perustulokokeilu sai tänään laajaa kannatusta täällä salissa usean puolueen taholta. Toivon lämpimästi, että hallitus edes harkitsisi näitä esitettyjä vaihtoehtoja.

Vastuu kanssaihmisten hyvinvoinnista on meillä jokaisella, mutta jos ihminen ei itse jaksa nousta ylös tai ei muuten saa apua, niin valtion turvaverkon on tuettava ihmistä. Ketään ei saa jättää yksin.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Köyhyys ja pienituloisuus kytkeytyvät olennaisesti työttömyyteen. Työttömyys on muuttunut suhdannetyöttömyydestä rakennetyöttömyydeksi. Enää ei monikaan odota parempia aikoja ja talouden nousua vaan yrittää sopeutua pätkätöiden, alipalkkauksen ja työttömyyden jatkuvaan kierteeseen. Pitkittynyt työttömyys ja pätkätyöt johtavat köyhyysloukkuun, josta on vaikea nousta.

Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 90-luvun puolivälistä. Köyhissä perheissä asuu 150 000 alle 18-vuotiasta. Tämä on hyvin huolestuttava kehitys. Köyhyydellä on kokonaisvaltainen vaikutus ihmiseen. Se voi olla syrjäytymispolun alkupää. Tutkimuksen mukaan materiaalista puutetta suurempi negatiivinen vaikutus aiheutuu lapsille köyhyyteen liittyvästä negatiivisesta leimasta — leimasta, joka voi aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, huonompaa itsetuntoa ja mielenterveysongelmia.

Yleensä lapset eivät itse huomioi toisten erilaisuutta, kuten köyhyyttä, negatiivisesti. Valitettavasti leimaamista ja erilaisuuden korostamista tekevät vanhemmat. Suomessa suvaitsemattomuus kasvaa kaikenlaista erilaisuutta kohtaan, johon myös köyhyys luetaan. Syitä on monia. Tie parempaan ja suvaitsevampaan yhteiskuntaan on kiemurainen. Materialistinen maailma painottaa arvoja, jotka ovat hyvin vahingollisia. Kun yhteiskunnasta on hävinnyt yhteisöllisyys, jokainen ponnistelee omillaan tai ihan lähipiirin tukemana ja olemme myös menettäneet suuren voimavaran. Hyvinvointivaltion kehitysmallissa yhteisön oma vastuu on hävitetty. Nyt on aika kaivaa entisen elämäntavan hyviä puolia esille. Meillä on käyttämättömänä resurssina laajeneva hyväkuntoisten eläkeläisten joukko. Myös työttömien aktivointi tarvitsee muutosta. Jos talouden pohja rapautuu, myös etuisuuksien vastikkeettomuudesta ja vastikkeellisuudesta tulee keskustella. Yhteisöllisyyden kehittämisellä myös hyvin ja huonommin pärjäävien välisiä raja-aitoja saadaan kaadettua.

Lapsiperheiden taloutta voi äkillisesti heiluttaa työttömyys, jolloin perhe joutuu esimerkiksi asuntolainojensa kanssa vaikeuksiin. Asuntojen hintakehitys on kääntynyt laskuun, ja voi olla, että pakon edessä asuntoaan myyvä ei saa edes omiaan pois. Monilla rakennemuutospaikkakunnilla asunnot eivät mene kaupaksi lähes mistään hinnasta. Toiselle paikkakunnalle töihin muuttava maksaa korkeaa vuokraa ja oman tyhjän asunnon lainoja — tilanne on mahdoton. Tämä on arkea jo sadoille suomalaisille. Mistä löytää uskoa tulevaisuuteen?

Köyhyyteen liittyy monia ilmiöitä: huono-osaisuutta, pitkittynyttä työttömyyttä, syrjäytymistä, alkoholismia, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Nämä asiat pitkittävät myös köyhyysloukuissa selviämistä ja sosiaalituen tarvetta. Taloudellinen köyhyys on jatkuva rasite, josta pääsemiseksi tarvitaan vahvoja tukitoimia. Pelkät tulonsiirrot ja sosiaaliset edut eivät ole ratkaisu. Ne eivät tervehdytä, vaan ovat ensiapu ja välttämätön toimeentulon turvaaja hätätilanteessa.

Tämänkään hallituksen ministerit eivät välttämättä köyhyydestä tiedä. Jollekin pienituloinen on 3 000 euroa ansaitseva, ja toisen ministerin mukaan Suomessa ei edes köyhiä paljon ole. Virallisen määritelmän mukaan pienituloinen on henkilö, jonka kotitalouden tulot kulutusyksikköä kohden ovat vähemmän kuin 60 prosenttia keskitulosta. Tämä on noin 1 150 euroa kuukaudessa yhden hengen taloudessa asuvalle. Tämä vain tiedoksi hallitukselle. Tämän määritelmän mukaan Suomessa on yli puoli miljoonaa köyhää.

1990-luvun lama jätti suuria arpia kymmenientuhansien yrittäjien ja pois potkittujen elämään. Suomi pelasti ensisijaisesti pankit, konkurssiin ajetuista yrittäjistä vielä tänä päivänä osa elää ulosottoloukussa ilman mitään toivoa paremmasta, ja monet yrittäjät päätyvät itsemurhaan. Meillä ei ole tähän enää varaa. Nyt Suomen toivona ovat pk-yrittäjät ja heidän kykynsä työllistää. Riskien ottamisella on välillä kova hinta, ja tilipussi jää usein pieneksi. Jotta köyhyyttä voidaan torjua, tarvitaan työtä. Mutta kuinka luodaan se uskallus yrittäjille, että he voivat ottaa riskejä ja suuria lainoja? Kuinka tämä hallitus aikoo paremmin turvata myös pk-yrittäjän asemaa, ettei tässä EU:n ja euron sekamelskassa tule uutta hallitsematonta konkurssiaaltoa? Kun hallitus on pelastanut maailman ja Euroopan köyhiä pankkeja ja valtioita, (Puhemies koputtaa) on meille suomalaisille täysin oikeutettua vaatia myös suomalaisten etujen turvaamista. Työtä työttömille — työllä parhaiten torjutaan köyhyyttä. Entä lupaus pitää yrittäjistä huolta?

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille. Tämä on erityisen huolestuttavaa siksi, koska lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt merkittävästi. Pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten osuus kaikista on kolminkertaistunut 15 vuodessa. Yksinhuoltajien lapsista jopa joka neljäs on köyhä, ja yksinhuoltajaperheiden osuus lisääntyy jatkuvasti. Perusta aikuisiän hyvinvoinnille luodaan lapsuudessa. Myöhemmät ongelmat, kuten lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat, kärjistyvät vanhempien toimeentulo-ongelmien lisääntyessä.

Arvoisa puhemies! Suomessa on tilastojen mukaan yli 700 000 ihmistä, jotka jäävät köyhyysrajan alapuolelle. Meillä köyhyysraja on 1 170 euron kuukausitulot. Tämän alle jäävät etenkin alle 25-vuotiaat nuoret sekä yli 75-vuotiaat ikäihmiset. Hälyttävää tässä on se, että vuonna 1990 pienituloisia oli 395 000, nyt siis 700 000. Silti hyvinvoinnin väitetään kasvaneen. Jokin aika sitten eräänkin nykyisen ministerin suusta pääsi lipsahdus, mikä paljasti sen, että pienituloisuutta ei tunnisteta.

Arvoisa puhemies! Taantuma ja työttömyys ovat myös nostaneet maksuhäiriöiden määrää. Suomen Asiakastieto onkin arvioinut, että maksuhäiriöiden määrässä rikottaneen tänä syksynä 90-luvun laman jälkeinen ennätys.

Vaikka ajat ovat huonot ja etenkin pienituloisilla on euro tiukalla, silti jälleen kerran hallituksen tekemät veronkorotukset ja säästöt kohdistuvat erityisesti pienituloisiin. Ajoneuvo- ja polttoaineveroa korotetaan, sähkö- ja muita energiaveroja korotetaan, asuntolainan korkovähennysoikeutta rajoitetaan edelleen siten, että vuonna 2015 enää 65 prosenttia korkomenoista on vähennyskelpoisia, kun vielä vuoteen 2011 saakka korkomenoista oli vähennyskelpoisia 100 prosenttia. Tämän lisäksi hallitus toteuttaa lapsilisän leikkauksen ja indeksikorotuksen, kotihoidon tuen sekä matka- ja lääkekorvausten leikkauksen. Politiikka on valintoja, ja hallituksen arvomaailma on kyllä tullut tällä hallituskaudella selväksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kivelän tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Kysymys suomalaisten tuloeroista, eriarvoisuudesta ja köyhyydestä on vakava ja tärkeä. Onko tämä hallitus vastannut työttömien ja nuorten lapsiperheiden ja vanhusten hätään? Pienituloiset ovat tällä hetkellä työllistämis- ja sosiaaliturvaviidakon keskellä vailla riittävää tukea, jonka avulla heille tarjottaisiin mahdollisuus työelämään ja näin täysivaltaiseen jäsenyyteen suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallituksen ajamat toimenpiteet eivät ole tuoneet tarpeeksi uusia työpaikkoja, eikä köyhyys ole poistunut, päinvastoin. Työtuloja syntyy lisää vain, mikäli rahoitusta ja verohelpotuksia ohjataan sellaisiin toimenpiteisiin, joilla kannustetaan työhön kykeneviä mielekkääseen ja pitkäkestoiseen työntekoon.

Hallitus leikkaa lapsiperheiltä 70 miljoonaa euroa. Tämä koskee kipeästi lapsiperheisiin ja heidän toimeentuloonsa. Tämä on osaltaan kasvattamassa eriarvoisuutta. Lasten ja nuorten elämä rakentuu kaverisuhteiden kautta. Syntyy köyhyyden kierre siihen usein liittyvine toivottomuuden tunteineen, josta ei näytä olevan ulospääsyä. Köyhyys on myös usein periytyvää.

Hyvin huolestuttavaa on perheväkivallan lisääntyminen. Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan perheväkivallan aiheuttamat kustannukset olivat vuosittain noin 90 miljoonaa euroa. Tämä heijastuu monina ongelmina lasten hyvinvoinnin kannalta ja aiheuttaa vakavaa eriarvoisuutta mutta myös psyykkisiä, jopa fyysisiä ongelmia. On myös todella huolestuttava suuntaus, että turvakotiasiakkaina ovat yhä enenevässä määrin ikäihmiset turvakotipaikkoja tarvitsevien joukossa.

On järkyttävän huolestuttavaa, ettemme pysty takaamaan turvallisia elinoloja kaikkein heikoimmille, lapsille, äideille, vammaisille, vanhuksille, siis kaikille heille, jotka ovat puolustuskyvyttömiä.

Kannatan edustaja Kivelän esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Leikkaukset, lomautukset, irtisanomiset, taloutemme heikentynyt tilanne, eurokriisi ja työttömyyden kasvu tuntuvat suomalaisten arjessa. Hyvinvointierot ovat kasvussa, eriarvoisuus lisääntyy, keskittyy tietyille alueille, ja heillä, joilla oli ennenkin vaikeaa, menee yhä huonommin. Pienituloisten ostovoima on nyt koetuksella. Se, että osalla suomalaisista menee nyt todella heikosti, on meidän kaikkien huoli. Kotimaisen kulutuksen ja uuden kasvun käynnistämiseen tarvitsemme koko Suomea, kaikkia suomalaisia. Kun meistä huono-osaisimmat voivat hyvin, me kaikki voimme hyvin. Heikoimmista on pidettävä huolta. Tämä on arvokysymys.

Hallitus ei ole toimillaan helpottanut kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien suomalaisten arkea. Tällä hallituskaudella leikkausten alle ovat joutuneet erityisesti kuntien valtionosuudet. Suurin osa suomalaisten peruspalveluista tuotetaan kunnissa. Kuntien rahoituksen leikkaukset ovat jo näkyneet monessa kunnassa peruspalvelujen tason laskuna, opettajia on jouduttu lomauttamaan, terveyskeskusmaksuja nostamaan ja päiväkotiryhmien kokoja kasvattamaan. Tästä huolimatta kunnilta leikkaamista jatketaan yhä uusien velvoitteiden säätämistä unohtamatta.

Keskittämispolitiikka ja kuntien valtionosuuksien leikkaukset kasvattavat entisestään hyvinvointieroja Suomessa. Toisen asteen koulutuksen leikkaukset ja lukioverkoston keskittäminen aiheuttavat alueellista eriarvoisuutta. Valtion tulisi helpottaa kansalaisten pääsyä peruspalvelujen pariin, ei vaikeuttaa sitä.

Suomen kasvun ja hyvinvoinnin lähtökohta ja edellytys on pitkään ollut laadukas ja maksuton koulutus. Pienen kansan on luotettava työvoiman laatuun, ei määrään. Meillä ei ole varaa kouluttaa vain rikkaiden perheiden lapsia. Lapsilisien leikkaukset ja epämääräinen lapsilisien verovähennysjärjestelmä sekä kotihoidon tuen pakkokiintiöittäminen vaikuttavat konkreettisesti pienituloisten lapsiperheiden toimeentuloon. Muutokset paitsi heikentävät lapsiperheiden asemaa myös tuovat uusia kuluja valtiolle. Verosta tehtävä vähennys on huono lapsilisäleikkausten hyvittämistapa, sillä se merkitsee käytännössä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien perheiden leikkausten jäämistä täysimääräisiksi.

Arvoisa puhemies! Pitkään jatkunut köyhyys johtaa ongelmien kasautumiseen. Tulot vaikuttavat niin koulutukseen kuin terveydentilaankin sekä päihde- ja mielenterveysongelmiin. Tehokkain keino pitkäaikaistyöttömyyden ja pitkäaikaisen köyhyyden estämiseen on ennaltaehkäisy. Tasavertainen pääsy laadukkaiden peruspalvelujen piiriin on taattava asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta. Emme saa kaikesta huolimatta vaipua synkkyyteen. Suomi on aina noussut vaikeista olosuhteista, ja se tulee nousemaan tälläkin kertaa. Nyt tarvitaan uudenlaista ajattelua, uusia kokeiluja ja ennakkoluulottomien ideoiden testausta.

Tärkeintä on saada työllisyys nousuun. Työn vastaanottamisen tulisi aina olla kannattavaa, eikä työn vastaanottaminen saisi vähentää ihmisen kuukausituloja. Keskusta on valmis uudistamaan suomalaista yhteiskuntaa niin, että työtä riittää tulevaisuudessa, ja niin, että kaikkein heikoimmista pidetään aina huolta.

Kannatan edustaja Puumalan esittämää epäluottamuslausetta.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä esitettyyn huoleen köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymisestä on näin hallituspuolueen edustajanakin hyvin helppo yhtyä. Ja kuten täällä on useissa eri puheenvuoroissa esitetty, me elämme nyt täällä Suomessa hyvin vaikeita taloudellisia aikoja, ja tästä johtuvat ongelmat tulevat hyvin lähelle varmasti meitä kaikkia. Kaikkien meidän lähipiirissä — perheessä, suvussa, ystävien joukossa — on niitä, jotka ovat tämän taloustilanteen myötä menettäneet oman työnsä ja joutuneet sitä kautta myös taloudellisiin vaikeuksiin. Me kaikki, joilla on vielä työtä, toistaiseksi pärjäämme, mutta ne, jotka työn ovat menettäneet tai muuten pienten tulojen varassa elävät, ovat vaikeuksissa. Tästä meidän kaikkien on syytä olla huolissaan.

Tätä taustaa vasten on helppo todeta, että me emme täällä Suomessa ole onnistuneet huolehtimaan kilpailukyvystämme ja julkisen talouden hoidosta. Emme ole onnistuneet pitämään kaikkia tasapuolisesti vauhdissa ja kyydissä mukana. Olisiko hallitus voinut tehdä asioita paremmin ja onnistua paremmin? Olisi varmasti, ja siksi hallituksessa valittuja toimintatapoja, keinoja ja niitä valintoja on syytä jatkuvasti tarkastella kriittisestikin, ja kaikkia päätöksiä ja tehtyjä valintoja on myös voitava korjata, jos ja kun aihetta ilmenee.

Edustaja Tölli muun muassa otti tuossa päivällä keskustelussa esiin päätösten vaikuttavuuden arvioinnin. Pidän tätä esitystä erittäin hyvänä ja kannatettavana. Olisi hyvä, että me tietäisimme päätöksiä tehdessämme, miten ja millä tavalla ja missä laajuudessa päätökset vaikuttavat, ennen kuin teemme lopullisia päätöksiä.

Kuten täällä salissa on useissa eri puheenvuoroissa myös nostettu esille, suomalainen työelämä ja työmarkkinat ovat muuttuneet ja muuttumassa. Meidän rakenteemme eivät ole pysyneet tässä muutoksessa mukana, ja siksi meidän tulisikin yhdessä pohtia työn käsitettä, työmarkkinoita ylipäätänsä, kokonaan uudelta pohjalta. Meidän olisi hyvä löytää uudenlaista tapaa yhdistää työttömyysturvaa ja palkkatyötä nykyistä joustavammin ja löydettävä tähän parempia malleja. Se 300 euron työttömyysturvan suojaosa on yksi hyvä askel tähän suuntaan.

Täällä on myös esitetty erilaisia malleja perustulomallin toteuttamiseksi. Varmasti tätäkin on syytä meidän harkita ja pohtia. Itse pidän kuitenkin tärkeänä, että näissäkin pohdinnoissa on syytä varmistaa, että se työn tekeminen on aina kannattavaa ja näillä malleilla kannustetaan työn tekemiseen ja itsensä työllistämiseen.

Elämälle luodaan perusta lapsuudessa, ja siksi kaikenlaiset toimet, jotka heikentävät lapsiperheiden asemaa ja hankaloittavat vanhempien arvokasta kasvatustyötä, ovat valitettavia ja lähtökohtaisesti väärin. Siksi minustakin tuntuu kauhean pahalta, että täällä on esitetty myöskin leikkauksia lapsilisiin. Minä toivon, että hallitus onnistuu vielä löytämään keinoja, joilla näitä suunniteltuja leikkauksia voitaisiin tavalla tai toisella vielä ainakin pienentää.

Kannatan myös kansalaisten valinnanvapautta. Siksi minäkin vierastan kotihoidon tuen kiintiöimistä, tai pakkojakamista, äitien ja isien kesken. Toisaalta minä ymmärrän hallituksen tavoitteen ja näkemyksen siitä, että työelämässä tarvitaan sekä miehiä että naisia ja kotona tarvitaan sekä isää että äitiä.

Minun on myös hyvin helppo yhtyä siihen huoleen, joka myös tuossa välikysymyksessä nousi esille. Meillä on lastensuojelutoimenpiteiden piirissä iso joukko lapsia ja nuoria. Taustalla on monenlaisia ongelmia, mutta oman työnikin kautta tiedän, että hyvin usein sieltä löytyy vanhempien päihdeongelmia, ja siksi pidän hyvänä, että peruspalveluministeri Huovinen on tähän asiaan kiinnittänyt huomiota ja lähtenyt etsimään uudenlaisia keinoja puuttua myös tähän ongelmaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Santeri Alkio testamenttasi omalle puolueelleen seuraavalla tavalla: "Älkää unohtako köyhän ihmisen asiaa." Urho Kekkonen jätti myöskin samat sanat perinnöksi erottuaan Maalaisliitosta tultuaan valituksi presidentiksi eli "älkää unohtako köyhän ihmisen asiaa". Uskon, että nämä sanat velvoittavat kaikkia päättäjiä puoluekannasta riippumatta. Kaikki me haluamme poistaa niin aineellista kuin henkistä köyhyyttä maastamme. Keinot vain ovat meillä erilaiset.

Pienituloiset eläkeläiset ovat eräs kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa oleva ihmisryhmä maassamme. Mietitäänpä, millaista on elää todella kaikkein pienimmillä eläketuloilla. Pienet eläkkeet, todella pienet eläkkeet — nämä ihmiset ovat nöyriä eläjiä. He venyttävät pennejä, siis senttejä, eivätkä pyydä apua, vaikka olisivat siihen oikeutettujakin. Ilman näitten ihmisten aikanaan tekemää työpanosta olisimme muuten todella pulassa.

Erityisesti takuueläkettä koskevassa päätöksessä näkyy onneton arvovalinta. Viime hallituskaudella haluttiin parantaa erityisesti kaikkein huonoimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa luomalla erityinen takuueläke. On hyvä, ettei järjestelmää ole kumottu, mutta miksi eläkevähennyksen ulkopuolelle jätettiin kaikkein pienimpien eläkkeitten saajat? Takuueläkkeen korotus olisi tarvittu, mutta budjettiriihessä se lopulta hylättiin, siis taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Ovatko demarit ja kristillisdemokraatit ylpeitä hallituksen linjasta?

Takuueläkkeen korotus 10 eurolla kuukaudessa maksaisi suunnilleen 13 miljoonaa euroa. Kuten muun muassa Eläkeliiton puheenjohtaja on todennut: "Kyse ei siis ole rahasta vaan tahdosta, sillä sehän olisi voitu hoitaa vaikka eläketulovähennykseen varatun määrärahan puitteissa." Kunnallisveron eläketulovähennyksen korotuksella hallitus kaiketi halusi korvata jo aiemmin sopimaansa 1 prosenttiyksikön indeksileikkausta pientä eläkettä saaville. Kaikkein vähätuloisimmat eläkeläiset, yli 100 000 eläkeläistä, jäivät nyt kuitenkin täysin tämän hyvityksen ulkopuolelle.

Entä kuinka paljon omaishoitajat, jotka usein myös ovat erittäin pienituloisia, paikkaavat hyvinvointivaltiomme tukiverkkoa? Paljonko hoitopaikkojen kustannukset olisivat yhteiskunnalle, jos jokainen omainen jättäisi sairaan läheisensä makaamaan vuodeosastolle? Ihmiset hoitavat naurettavan pienellä omaishoidon tuella omaisiaan. Heillä on halua auttaa ja selvitä eteenpäin toisesta lähimmäisestä välittämällä. Nämä ihmiset ovat usein todella pienituloisia ja samalla uskomattomia selviytyjiä. Oikeudenmukaisuus vaatii, että omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelalle ja kaikille taattaisiin yhtäläinen oikeus kunnon tukeen asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Erityisesti maaseudulla elää paljon vanhuksia, joilla on ainoina tuloinaan pieni maatalouseläke ja kansaneläke. Ihmiset pitävät tupaa lämpimänä lämmittämällä omilla puillaan, he keräävät marjat, pyytävät kalat ja kasvattavat omassa puutarhassaan syötävää. Jätteitä ei juuri muodostu, kun kaikki käytetään järkevästi hyväksi. Silti he maksavat jätteiden keräilystä, lähes tyhjien pussien hakemisesta. Nämä ovat ihmisiä, joiden hiilijalanjälki on todella pieni, ja he pitävät yhteiskuntaamme pystyssä. Jätehuollon kustannuksissa tulisi huomioida heidän tilanteensa, että jätettä ei juurikaan tule, ja mitoittaa maksut todellisen palvelutarpeen mukaisiksi.

Nämä maan hiljaiset, eläkeläiset, ovat kasvattaneet etelän kaupunkien nyt työikäiset, ei nyt ihan kaikkia mutta hyvin suuren osan kuitenkin etelän kaupunkien työikäisistä, ja samalla ihmetellään, miten maan hiljaisten nykyisillä verotuloilla voitaisiin ylläpitää heidän palveluitaan syrjäseudulla. Olemmeko todella maksaneet heidän kunniavelkansa? Minkään laskelman mukaan heidän ei tulisi selviytyä, ja silti he selviävät siellä eteenpäin. Toivottavasti he myös jaksavat jatkaa tätä selviytymistään eteenpäin. Ilman heidän työpanostaan ja toimintamalliaan ei meidän yhteiskuntamme pysyisi pystyssä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Maijala puhui lämpimästi ja asiallisesti omaishoidon tuesta. Hallituksen tulisikin lisätä omaishoitajille tukea, koska yhä enemmän omaisten hoitoa pyritään siirtämään lasten ja puolisoiden hoidettavaksi, jotta hoitopaikkoja vapautuu.

Edustaja Puumalan välikysymys, eriarvoistuminen ja pienituloisten toimeentulo, on erittäin ajankohtainen. Kyllä nyt on jo korkea aika kiinnittää huomio työttömyyden ja siitä johtuvan köyhien määrän kasvuun yhteiskunnassamme. Tämä tilanne pitää saada muuttumaan parempaan päin viivytyksettä.

Kelan maksamat työttömyyskorvaukset kasvoivat viime vuonna 18,5 prosenttia. Yhteensä Kela maksoi vuonna 2013 työttömyyskorvauksia 1 683 miljoonaa euroa. Tämän vuoden heinäkuussa työttömiä oli 258 000, työvoiman ulkopuolella olevista 1 275 000:sta oli piilotyöttömiä 148 000. Tänään ministeri Ihalainen mainitsi työttömiä olevan 319 000. Viime kuukausina työttömyyden kasvu on ollut voimakasta sekä työttömien määrässä että työttömyyden hoitamiseen tarvittavien tukirahojen määrässä.

Pitkäaikaistyöttömiä on esimerkiksi Espoossa 70 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten ja Helsingissä kesäkuun lopussa 53 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Nykyisin työllistymiseen ei auta enää pääkaupunkiseudulle muuttaminenkaan. Virosta pääkaupunkiseudulle töihin pendelöi viikoittain 100 000 henkilöä, mikä osaltaan kasvattaa pääkaupunkiseudun työttömyyttä. Kannattaakin jo harkita maalle muuttoa, koska siellä asunnot ja asumiskulut ovat pienemmät, kunhan katsoo, että palveluja on riittävän lähellä.

Herra puhemies! Millä toimilla työttömyyden kasvu voidaan pysäyttää? Edustaja Viitamies syyllisti tänään, että edellinen hallitus ei tehnyt työttömyyden voittamiseksi mitään. Pääministeri Stubb sanoi tänään, että "jos hallituksella olisi keinot", niin ilmeisesti asiat olisivat jo kunnossa. Oppositiosta voin kysyä, kenellä ne vaikuttamisen keinot sitten ovat hallussa, jolleivät ne ole hallituksella.

Tätä lamaa on verrattu 90-luvun lamaan. Voin helposti sanoa, että nyt on paljon pahempi tilanne, koska Suomen liityttyä EU:hun ja euroon olemme menettäneet keinot ja luvat oman maan työttömyyden hoitoon. Nykyisin kuntien ja valtion isommat urakat täytyy kilpailuttaa EU:n alueella olevien yrittäjien kesken. Kun tarjouskilpailun voittaa toisessa EU-maassa kirjoilla oleva yritys, niin se voi tuoda työvoimankin tullessaan ja kotimaiset työttömät ovat edelleen kuntien ja valtion harteilla.

Edustaja Sasikin sanoi jo viime viikolla: "Rahan työntäminen elvytyshankkeisiin ei auta." Tässä on karu totuus, että ulkomailla kirjoilla olevan, ulkomaista työvoimaa käyttävän yrityksen tehdessä työt verorahatkin jäävät saamatta ja kunnat ja valtio saavat aloittaa seuraavan projektin lainarahalla. 90-luvulla vielä noin 30 prosenttia projektirahoista kertyi kunnille ja valtiolle takaisin veroina. Lisäksi työttömyyskorvauksen maksamiselta vältyttiin, kun työt tehtiin kotimaisella työvoimalla eivätkä he olleet kortistossa kuittaamassa.

Herra puhemies! Nyt Suomi on tilanteessa, että emme reilun 5 miljoonan kansan varoilla kykene työllistämään EU:n kymmeniä miljoonia työttömiä. He tulevat kyllä mielellään meille töihin, kun meillä entisenä hyvinvointivaltiona on korkeampi palkkataso kuin monissa heikommissa EU-maissa. Me tarvitsemme uusia päätöksiä, että voimme vuosittain antaa EU:lle lisää köyttä, kun he vaativat meitä maksamaan sitä ja tätä.

Viimeisen 20 vuoden aikana maamme hallitukset ovat toimineet harkitsemattomasti, kun poliitikot ovat väijyneet itselleen EU:n huippupalkkaisia virkoja palkkioksi toiminnastaan EU:n hyväksi. 90-luvun lopulla europarlamentaarikkomme lauloivat lähes kuorossa torilla, että emme aja Suomen etua vaan me ajamme siellä EU:n etua. Viimeisen 10 vuoden aikana tämä laulu on loppunut ja osa parlamentaarikoistamme ymmärtää jo vähän ajatella suomalaistenkin etua ja mahdollisuuksia ottaessaan mustan auton kyytiä Brysselin auringossa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitukselle on tehty välikysymys eriarvoistumisesta ja pienituloisten toimeentulosta. Ollaan siinä osassa yhteiskuntaa, käsitellään niitten ihmisten toimeentuloa ja arjessa selviytymistä, joilla ei ole vahvoja etujärjestöjä, niitä ihmisiä, joitten äänen kuuluminen on poliittisten päättäjien tekojen varassa — poliittisten päättäjien tekojen varassa. Ollaan tässä aihepiirissä, ja kuten tänäänkin keskustelussa on useita kertoja puhuttu, ollaan arvovalintojen kanssa tekemisissä. Ollaan arvovalintojen kanssa tekemisissä silloin, kun on rahaa, jota jakaa, ja erityisesti aikana, jolloin joudutaan 1) miettimään, miten nykyisistä euroista saadaan enemmän irti, ja 2) puuttumaan niihin tasoihin, joihin on totuttu. Kyse on arvovalinnoista. En tässä puheenvuorossa mene sen syvemmälle tehtyihin arvovalintoihin, mutta kaksi on pakko mainita.

Toinen on se, että tässä kokonaisuudessa, jossa me otamme edelleen valtiona miljardiluokassa olevaa velkaa, on tehty päätös esimerkiksi kotihoidon tuen pakkokiintiöinnistä, joka käytännössä on leikkaus kotihoidon tuen tasoon, ja erityisesti tässä välikysymyskeskustelussa keskustelluista lapsilisistä. Se on arvovalinta, että on puututtu lapsilisiin. Samoin on arvovalinta se, että kun on päädytty kompensaatioiden tielle, kompensaatio tehdään verotuksen kautta.

Arvoisa herra puhemies! Täällä keskustelun eräässä vaiheessa siteerattiin itseni allekirjoittamaa paperia vuodelta 2011. Se liittyi kirjalliseen kysymykseen eläkekatoista. Oli hyvä, että se asia tuli aihepiirinä täällä esiin. Meidän koko sosiaaliturvassamme on joitakin elementtejä, joilla on ihmisten ymmärrystä ja jotka tukevat ihmisten sitoutumista ja sitä, että hyväksytään se, että meillä maksetaan ja etuuksia saadaan. Näitä elementtejä meidän sosiaaliturvassamme ei ole monta. Yksi on lapsilisät, kaikki saavat tulotasosta riippumatta, ja toinen on eläkejärjestelmä, jossa me kaikki olemme saman järjestelmän piirissä. Hieman on titteli neljässä vuodessa vaihtunut, mutta olen edelleen samaa mieltä siitä, että en pidä eläkekattoa kannatettavana, koska koko yhteiskunnan eheyden kannalta on merkityksellistä, että kaikki työeläkevakuutetut ovat saman järjestelmän piirissä. On nimittäin täysin selvää, että jos me asettaisimme katon X tuhanteen euroon, he, joilla sitä rahaa hieman enemmän on, osaisivat oman eläketurvansa järjestää, minkä jälkeen he oikeutetusti ja ymmärrettävästi kysyisivät, miksi me olemme rahoittamassa tätä järjestelmää, kun emme me tästä mitään saakaan. Koko sosiaaliturvassa on kaksi sellaista asiaa, jotka pitävät tätä koko systeemiä koossa.

Sitten, arvoisa herra puhemies, aikana, jolloin niitä arvovalintoja tehdään ja pohditaan ja kun rahaa on niukalti, pitää kyetä pohtimaan tulevaa. Tämän hallituksen saldo sosiaaliturvan selkeyttämisessä on laihahko. Kiitokset 300 euron suojaosuudesta. Työtön voi ansaita 300 euroa kuussa menettämättä työttömyysetuutta. Se on sensuuntaista toimintaa, jota pitäisi pystyä tekemään enemmän.

Sosiaaliturvan viidakon perkuussa on olemassa esimerkkejä toimista, esimerkiksi perhe-käsitteen selkeyttäminen, jotka eivät välttämättä maksaisi yhtään mitään mutta jotka olisi välttämätöntä tehdä. Puheenjohtaja Sipilän tekemä esitys perustulokokeilusta on tähän samaan maastoon menevä esitys. Me tarvitsemme aloitteellisuutta, jolla tähdätään siihen, että sosiaaliturva ja työ pystytään yhteensovittamaan. Sekin on arvovalinta, ollaanko tällaiseen valmisteluun valmiita, ja se on arvovalinta, puhutaanko järjestelmistä vai siitä, miten yksittäinen ihminen tulee toimeen. Me tarvitsemme järjestelmiä, mutta hyväkään järjestelmä ei tässä monimutkaistuvassa maailmassa ole sen tae, että meillä oikeudenmukaisuus koko maassa toteutuu, ellei katsota myös sen yksittäisen ihmisen kannalta, niin kuin tämän välikysymyksen osalta, niin ensimmäisen allekirjoittajan kuin monien muidenkin puheenvuorojen osalta, on tapahtunut.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsiteltävänä on nyt Suomen Keskustan ja Vasemmistoliiton yhteinen välikysymys, jossa nostetaan esiin eriarvoistumiskehitys Suomessa. Puhumme usein nykyisin syrjäytyneisyydestä. Itse nostaisin tässä yhteydessä reilusti esiin käsitteen "köyhyys". Köyhyysrajaksihan muodostuu nettotulotaso silloin, kun se on alle 60 prosenttia kansalaisten keskimääräisestä tulotasosta. Tällä hetkellä noin 800 000 suomalaista on tulotasoltaan köyhyysrajan alapuolella. Tämä määrä on ollut Suomessa kasvussa. Jokaiselle on selvää, että arkielämässä käytettävien tulojen määrä on yksi keskeinen osa ihmisen tunnetta, olenko yhdenvertainen. Siis eriarvoisuuskokemus liittyy, halusimmepa taikka emme, usein aineelliseen hyvinvointiin. Yksiselitteisesti on niin, että hallituksen tulisi omilla toimenpiteillään edistää kansalaisten yhdenvertaisuutta ja pyrkiä estämään eriarvoisuuden lisääntymistä. Tässä mielestäni on olennaisen tärkeää kiinnittää huomiota hallituksen tekemiin päätöksiin, kuten lapsilisien leikkaamispäätökseen ja kotihoidon tuen pakkosäästöpäätökseen. Ne kertovat hallituksen ideologiasta.

Edustaja Rehula kiinnitti täällä aiemmin iltapäivällä vakavasti jo huomiota siihen, miten pääministeri kommentoi tätä kohtaa välikysymyksen vastauspuheenvuorossaan. Nyt on suora sitaatti: "Lapsilisän pienentäminen lisää vastaavasti perheen toimeentulotuen määrää." Siis ei millään lailla ongelma, toimeentulotuella voidaan korvata. Yhdyn edustaja Rehulan ihmettelyyn, tämä on nimittäin merkittävä sosiaalipoliittinen linjaus. Hallitus ei pidä ongelmana, jos sen päätökset ajavat ihmisiä toimeentuloluukulle kunnissa. Tämä linjaus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, mikä on oikeastaan Stubbin hallituksen suhtautuminen ihmisiin, joille lapsilisällä on merkitystä. Hallituksen esittämä verovähennyskompensaatio on erittäin huono tapa yrittää korjata tätä pahaa virhettä, jonka hallitus on tehnyt.

Stubbin vastauksessa toistui se, että joka ainoa suomalainen joutuu osallistumaan talouden tasapainottamiseen. Sehän tarkoittaa sitä, että kaikkein köyhimmiltäkin otetaan, toisin sanoen köyhyysrajan alapuolella oleviltakin, ja työnnetään yhä uusia ihmisiä sen rajan alapuolelle. Keskusta ei voi hyväksyä tällaista politiikkaa, siksi olemme tehneet välikysymyksen.

Eriarvoistumisen toinen perussyy on työn puute, siis työttömyys, palkkatyön puuttuminen. Työtähän Suomessa varmasti on, mutta palkkatyötä ei ole riittävästi. Muutama luku työministeriön tilastoista: työttömiä työnhakijoita 319 433, työllisyyspalveluissa — siis tukityöt, työvoimakoulutus, erilaiset sijoitukset toimenpiteille — 116 899 henkilöä, työkyvyttömyyseläkkeellä 8 488 henkilöä, yhteensä noin 450 000 ihmistä. Työtä vailla — siinä on vielä muitakin tekijöitä — on yhteensä 17,5 prosenttia työvoimasta.

Ja piilotyöttömyyskin otetaan huomioon. Siis piilotyöttömäksi luetaan työvoiman ulkopuolella oleva henkilö, joka haluaisi ansiotyötä ja olisi työhön käytettävissä kahden viikon kuluessa mutta ei ole etsinyt työtä viimeisen neljän viikon aikana. Piilotyöttömyyden syitä ovat työnhausta luopuminen tai muut syyt, kuten opiskelu, lastenhoito tai terveydelliset syyt. Piilotyöttömiksi laskettiin elokuussa 149 000 ihmistä. Erityisesti piilotyöttömyys on kasvanut hurjasti viime vuoden elokuun 116 000:n luvusta kuluvan vuoden elokuun 149 000:een, jossa on siis kasvua 28 prosenttia. Yhteensä työttömiä ja piilotyöttömiä oli siis elokuussa 346 000. Työttömien ja piilotyöttömien määrä on näin ollen 13 prosenttia koko työvoimasta. Tämä on huimasti enemmän kuin Tilastokeskuksen virallinen 7,4 prosentin työttömyyslukema.

Tässäkään ei ole vielä kaikki. Työttömien ja piilotyöttömien lisäksi on koko joukko niin sanottuja alityöllisiä. Alityölliseksi luokitellaan henkilö, joka tekee osa-aikatyötä, koska kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, joka tekee lyhennettyä työviikkoa työnantajan toimesta tai jolla ei ollut tarjolla työtä tilausten tai asiakkaiden vähyyden tai lomautuksen takia. Siten alityöllinen on työllinen, joka itse haluaisi tehdä enemmän töitä. Alityöllisistä ei ole saatavilla kuukausitason tilastoa, mutta vuonna 2013 heitä laskettiin olevan keskimäärin 119 000 henkilöä. Näin Tilastokeskuksen luvuista laskettuna työtä vailla on noin 465 000 henkilöä, ja tämä luku on koko työvoimasta 17,5 prosenttia.

Myös pitkäaikaistyöttömyys on ollut jatkuvassa kasvussa. Nyt sen on laskettu olevan 91 900, mikä on 15 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Ikääntyvien työttömyys on kasvussa. TEMin mukaan yli 50-vuotiaita oli elokuussa työttömänä 116 900 eli 10 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja yli 55-vuotiaita oli työttömänä 82 100, mikä on 6 600 enemmän kuin vuosi aikaisemmin.

Lukuja riittäisi vielä lisääkin, mutta nämä kertomani luvut osoittavat, että hallitus on epäonnistunut surkeasti luomaan sellaisen taloustilanteen, joka olisi parantanut työllisyyttä. Suomen valtiontalouden kurjaan tilaan ei tarvitse etsiä syytä kauempaa kuin juuri tästä massatyöttömyydestä, jossa Suomen kansa tällä hetkellä vaeltaa. Nämä ihmiset eivät pysty maksamaan veroja. He joutuvat turvautumaan juuri siihen Stubbin mainitsemaan viimesijaiseen toimeentulotukeenkin, eivät tietenkään kaikki heistä, mutta monet joutuvat siihen turvautumaan työttömyyden vuoksi.

Tämä ketju pitää Suomen valtion velkakierteen yllä ja johtaa eriarvoistumiskehityksen kasvuun. Pahinta on se, että Suomessa ei tiedosteta, kuinka vakavaan tilanteeseen maamme on joutunut. Työttömyys on massatyöttömyyttä. Se koskettaa kaikkia tuloryhmiä. Se koskettaa kouluttamattomia ja koulutettuja. Mistä esimerkiksi nykyään ammattikoulusta, ammattikorkeakoulusta valmistunut nuori tai yliopistosta valmistunut maisteri saa työpaikan? Lähes kaikki organisaatiot ovat nyt yt-neuvottelujen piirissä. Ne eivät voi palkata uusia työntekijöitä.

Siis nyt tarvitaan talouspolitiikassa todella isoja ratkaisuja, joilla pystytään luomaan sellaisia toimenpiteitä, joilla tämä aivan mahdottomaksi ajautunut tilanne Suomessa voidaan kääntää parempaan suuntaan.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on hyvä maa, yksi maailman parhaita. Tämä on syytä todeta, koska tässä keskustelussa päivällä tuli esille se, että väitettiin, että välikysymyksen esittäjät haukkuvat Suomea, että Suomi on kurja, tai mitä laatusanoja käytettiinkään. Ei ole siitä kysymys, vaan Suomea johdetaan nyt huonosti, ja voi sanoa, että niistä arvovalinnoista, joita hallitus on tehnyt, välikysymyksen esittäjät ovat eri mieltä.

Niin ikään päivällä nousi esille se, että Suomen nousu hyvinvointiyhteiskuntien joukkoon on melkoinen menestystarina ja suuri ihme. Sodan jälkeen 45—46 Suomessa bruttokansantuote Ruotsiin verrattuna oli noin puolet, ja sen jälkeen käynnistyi, tai niihin aikoihin, valtava kasvu. Mutta mitä tuona aikana muuta tapahtui? Silloinhan syntyivät suuret ikäluokat. Se oli lasten ja nuorten aikaa, se voimakkaan kasvun aika, ja silloin otettiin käyttöön lapsilisät. Ei otettu sen takia, että oli suuri ylijäämä tai jakovara, jota ruvettiin jakamaan, vaan otettiin sen takia, että perheet saisivat otteen elämästä ja selviytyisivät. Investoitiin tulevaisuuteen sen takia, että syntyisi jakovaraa ja syntyisi ylijäämää. Se investointi tulevaisuuteen kannatti, ja tässä olisi oppimista nykypäivän päättäjilläkin.

Tutkitusti on todettu se, että heikoimmassa asemassa ovat yhden tulonsaajan lapsiperheet ja pienellä eläkkeellä olevat. Sen verran vielä siihen menneisyyteen, että kun Suomi aikanaan nousi, se nousi osaamisella, yrittämisellä ja kansallisten voimavarojen yhdistämisellä. Silloin ponnisteltiin yhdessä. Siitä on oppimista nytkin. Pääministeri Stubb vetosi yhteistoimintaan ja yhteistyöhön. Se on aivan oikein, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki se, mitä hallitus suunnittelee, vain kuitattaisiin — varsinkin jos todetaan, että arvovalinnat eivät ole kohdallaan.

Nyt ne toimenpiteet, mihin tässä on puututtu eriarvoistumisessa, ovat vakavia. Lapsilisistä on nyt puhuttu, miksi leikattiin ja miksi niin paljon. Se sitten yritetään korvata sekavalla verovähennyksellä. Kokonaistalouden kannalta se on aika erikoinen ratkaisu. Tietysti ymmärrän sen, että ollaan kehyksen orjia tietyllä tavalla, mutta ei kehyksen tarvitse olla niin pyhä, ettei pystytä kokonaistaloudellista vaikutusta katsomaan.

Sitten tämä kotihoidon tuen pakkojakaminen, pakkokiintiöinti. Tässä yhteydessä, kun puhutaan julkisen talouden tasapainosta ja säästöistä, tämä on aika erikoinen. Erityisesti minä olen ihmetellyt kokoomusta, joka erityisesti korostaa valinnanvapautta. Nyt sitten pakotetaan perhe tekemään ratkaisu viran puolesta. Tämän kustannusvaikutus on noin 130 miljoonaa euroa. Tässä tilanteessa ei säästetä vaan kuitataan, että kyllä se passaa, lisää kustannuksia. Toinen, jonka se aiheuttaa, on melkoinen tulonleikkaus monille perheille, koska jos on se tilanne, niin kuin tässä tuli esille, että voi olla yrittäjäperhe, niin ei ole vaihtoehto se, että se jaetaan.

Tässä kaiken kaikkiaan voi todeta, että hallitus on melkoisesti vieraantunut arkitodellisuudesta. Niiden toimenpiteiden, mitä nyt tässä kokonaisuudessa ollaan tekemässä, vaikutus on keskivertoperheeseen noin 1 000 euron luokkaa. Päivällä jo viittasin siihen, että pitäisi tehdä perusteellisempi vaikuttavuuden arviointi silloin, kun lähdetään toimenpiteitä tekemään, mitä nämä toimenpiteet vaikuttavat yksilöihin, kotitalouksiin ja mitä ne vaikuttavat julkiseen talouteen, ettei käy sillä tavalla julkisen talouden näkökulmasta, että säästetään kustannusvaikutuksista piittaamatta. Yksi puhutteleva esimerkki aivan toiselta toimialalta on tämä pankkivero, jonka vaikutus oli melkoisen kielteinen. Näistä olisi oppimista. Meidän pitäisi budjettitaloudessa kiinnittää huomiota paljon enemmän vaikuttavuuden arviointiin, ettei tehdä hölmöjä ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Tämä kritiikki ei tarkoita sitä, ettei meidän pitäisi tehdä yhteisesti ja rakentaa yhteistä. Nyt on yhteisten ponnistusten aika, mutta ei pidä tehdä lyhytjänteisiä, lyhytnäköisiä irtiottoja, joilla on enemmän kielteisiä vaikutuksia. Eriarvoistuminen on todellinen ongelma ja huoli siitä todellinen. Jos erityisesti leikataan tulevaisuudesta eli lapsiperheistä, leikataan silloin yhtä keskeistä peruspilaria.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Keväällä nähtiin joukkopako hallituksesta, kun vasemmistoliitto otti hatkat ja sen perään myös kapteeni Katainen heitti pyyhkeen kehään. Uppoavan laivan jätti niin ikään kuntaministeri Virkkunen, ja valtiovarainministeri Urpilainen heitettiin yli laidan. Nyt pelastusveneensä laskivat vihreät, kun hallitus myönsi luvan Fennovoimalle. Vaikka Kataisen sixpack-hallituksen alkuperäisestä kokoonpanosta jäljellä on enää seitsemän ministeriä ja Suomi-laiva seilaa ilman kompassia keskellä talouden myrskyjä, uusi kapteeni Stubb vakuuttaa alemmilla kansipaikoilla mukana matkustaville kansalaisille kaiken olevan kunnossa. Yhteinen matkamme kuulemma jatkuu suunnitellusti kotisatamaan.

Mitä miettivät matkustajat, kun miehistön jäsenistä 13 on todennut tehtävänsä mahdottomaksi ja jättänyt laivan rajuilman yltyessä? On aivan oikein ja vastuullista vaatia, että laiva rantautuisi nyt lähimpään satamaan, sillä vuotava paatti pitää korjata. Tarvitaan uudet vaalit ja uusi kurssi Suomi-laivalle. Emme tarvitse toimitusministeriötä näpertelemässä ja keikaroimassa.

Suomen eurojäsenyys on kaikkien talouden ongelmien äiti, koska vientimme ei vedä liian kalliista valuutan arvosta johtuen. Suuri julkinen sektori ei saa tarpeeksi verotuloja, joten veroja, maksuja ja taksoja korotetaan. Tämä lisää inflaatiota, joka syö pienet palkankorotukset ja hyydyttää kotimaisen kulutuskysynnän. 1990-luvulla alkanut tuloerojen raju kasvattaminen näkyy nyt siinä, ettei ostovoimaisia kuluttajia löydy riittävästi, koska vauraus on kasaantunut ja köyhyys lisääntynyt. Kun matalista koroista huolimatta kysyntä tyrehtyy, päädytään lopulta deflaatioon, joka tarkoittaa hintojen mutta samalla myös omistusten arvojen alenemista. Vähemmällä saa silloin enemmän. Mutta entä jos ei ole sitä vähääkään?

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna Suomi tulee rikkomaan EU:n talouskurisopimusta, jonka mukaan valtionvelka ei saa ylittää 60:tä prosenttia bruttokansantuotteesta eikä julkisen talouden rakenteellinen alijäämä saa olla yli prosenttia. Edessä ovat rajut leikkaukset, sillä Suomen valtion tämän vuoden yli 7 miljardin euron velkaantuminen ei ole tilapäistä eli suhdanteellista. Ensi vuoden kaavailut alle 5 miljardin euron velkaantumisesta ovat täyttä toiveajattelua. Luottoluokituksemme tulee laskemaan, jos nykyhallitus jatkaa katkeraan loppuun asti.

Suomi tarvitsee kovan luokan uudistukset, joilla elinkeinoelämä tehdään kilpailukykyiseksi muun muassa arvonlisäverovelvollisen liiketoiminnan alarajaa nostamalla, lisätyöllistävien ja osinkoa nostamattomien pk-yritysten yhteisöveron poistamisella ja 1 000 euron kuukausittaisella työtuloverovapaudella. Energiaveroja on laskettava. Julkisen sektorin osalta tarvitaan kovimmissa palkkaluokissa jopa palkkojen leikkaamista, tai muuten yt-neuvottelut lisääntyvät. Kun Suomelta puuttuu itsenäinen rahapolitiikka, silloin työllisyyden kannalta ratkaisevat asiat tapahtuvat vääjäämättä työmarkkinapöydissä. Valtiovalta ei vain voi tulla enää työntekijöitä vastaan veroporkkanoilla, koska ne on jo syöty.

Arvoisa puhemies! Eräs taloustutkija sanoi minulle, että toivottavasti Suomen heräämiseen ei tarvita seinään törmäystä. Hän itse ennusti, että nykymenolla tällainen törmäys on varma. Vain terve kansantalous voi taata pienituloisimpien väestöryhmien, kuten opiskelijoiden, työttömien ja eläkeläisten, sosiaalietuudet ja taata riittävät peruspalvelut. Lama-aikana joudutaan aina tekemään leikkauksia, mutta leikkaukset on kohdennettava oikeudenmukaisesti. Erityisen lyhytnäköistä on leikata lapsiperheiltä, koska Suomi tarvitsee lapsia. Maahanmuutolla ei saada aikaan kestävää väestöpolitiikkaa.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Me olemme tässä salissa jokseenkin yksimielisiä siitä, että eriarvoistumiskehitystä ja huono-osaisuuden lisääntymistä vastaan suomalaisessa yhteiskunnassa on taisteltava. Ainoastaan keinoista ja käytettävistä resursseista on havaittavissa jonkinlaisia näkemyseroja. Se periaate olisi näinä taloudellisesti ahtaina aikoina pidettävä mielessä, että ongelmat pahenevat, jos harjoitetaan liian lyhytnäköistä politiikkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että lapsiperheiden huono-osaisuus tulee vielä pahempina ongelmina vastaan joidenkin vuosien viiveellä. On muistettava, että laadukkaat koulu- ja päivähoitopalvelut, lastensuojelu ja lapsiperheiden tuki eri muodoissaan ovat sijoitus tulevaisuuteen. Tältä osin voidaan joitakin hallituksen päätöksiä kieltämättä kritisoida. Kotihoidon tukeen ja lapsilisiin tehdyt muutokset eivät ole mielestäni olleet onnistuneita, tämä on rehellisyyden nimissä todettava.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä vielä kiinnittää huomiota yhteen huono-osaisuutta aiheuttavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, joka koskettaa myös valtavan suurta joukkoa lapsia ja lapsiperheitä. Ongelman nimi on päihteiden väärinkäyttö. Mielestäni meidän olisi määrätietoisesti ryhdyttävä taistelemaan tätä jopa yli 10 miljardia euroa vuosittain yhteiskunnan voimavaroja nielevää kansallisongelmaa vastaan. Kuka pystyy edes mittaamaan sen piilevän huono-osaisuuden ja onnettomuuden määrän, jonka alkoholiongelmat aiheuttavat suomalaisissa perheissä? Olisi jo korkea aika käynnistää kansallinen ohjelma alkoholin kokonaiskulutuksen laskemiseksi ja alkoholin aiheuttamien välittömien ja välillisten haittojen vähentämiseksi. Tupakoinnin haittojen vähentämisessä me olemme onnistuneet kohtalaisen hyvin, mutta paljon on toivomisen varaa alkoholin väärinkäyttöä ja alkoholihaittoja vastaan käytävän taistelun tuloksissa. Tämä asia saa niin vähän huomiota osakseen, että me emme vielä selvästikään tajua tämän kansallisen onnettomuuden todellista laajuutta ja luonnetta.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Opposition tekemä välikysymys, eriarvoistuminen ja pienituloisten toimeentulo, on ihan paikallaan, koska se on todellisuutta tänäkin päivänä.

Erityisesti paheksuin tai ihmettelin edustaja Puumalan puheenvuoroa, joka oli mielestäni populistisin, mitä olen eduskunta-aikanani kuullut. Sitä voi verrata vuoden 1999 vaalien alla olleeseen erään keskustalaisen istuvan kansanedustajan tv-mainokseen, jossa hän mustavalkoisella filmillä tv-mainoksessa seisoi haalarit päällä kotitilallaan ja Atrian karja-auto vei viimeisen mullin teuraaksi ja hän kertoi, että tämäkin on Lipposen hallituksen syytä. Sen vaalin jälkeen hän tippui eduskunnasta.

Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri täällä totesi hyvin sopuisasti, me olemme kaikki samassa veneessä, ja täällä olevat puolueet ovat olleet kaikki hallituksessa, puhemiestä lukuun ottamatta.

Niin, ennen vanhaan joo. Anteeksi.

Eli kyllä on helppo osoitella sormella, missä syylliset ovat. Ne ovat me kaikki. Jos vähän kaivelee menneitä, Matti Vanhasen toisen hallituksen aikaansaannoksia vuodelta 2008: Silloin Suomessa oli velkaa vain 30 prosenttia bruttokansantuotteesta, noin 50 miljardia euroa, ja mitä Matti Vanhasen porvarihallitus teki? Se alensi tuntuvasti hyvätuloisten verotusta, mihin meidän ryhmäpuheenjohtajamme Jouni Backman viittasi täällä käydyssä debatissa. Sen seurauksena valtio aloitti velkaantumisensa, ja ensi vuoden budjetin jälkeen olemme velkaa 102 miljardia. Eli jos näitä syyllisiä lähdetään etsimään, niin niitä kyllä löytyy meistä kaikista ryhmistä. Sen takia mielestäni työministeri Ihalainen, valtiovarainministeri Rinne ja pääministeri Stubb olivat hyvin asialinjalla ja kertoivat sen tosiasian, missä ollaan.

Tämä lapsilisäleikkaus, 7 euroa kuukaudessa, on mielestäni saanut kyllä kohtuuttoman suuren arvon tässä salissa. Miettikää sitä. Henkilökohtaisesti minulla on kolme lasta, kaikki ovat kohtuullisen hyvätuloisia, kahdeksan lastenlasta, ja koskaan me emme ole keskustelleet tästä 7 euron leikkauksesta, koska heille on paljon tärkeämpää se, että heidän lapsensa saavat subjektiivisen oikeuden päivähoitoon. Heidän lapsillaan, niin kuin kaikilla muillakin lapsilla, on oikeus opetukseen, joka on ilmaista, ja jokainen lapsi voi opiskella niin pitkälle kuin kyvyt riittävät, ilmaiseksi, ja se on aika harvinaista tämän ajan Euroopassa.

Eli mielestäni pitäisi antaa arvoa enemmän näille palveluille kuin 7 euron lapsilisäleikkaukselle. Myönnän kyllä sen, että se kaikista pienituloisimmassa perheessä tulee olemaan kipeä leikkaus, mutta niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, se aiotaan nyt sitten toimeentulonormien kautta kyllä palauttaa näille perheille.

Suurin köyhyyttä aiheuttava seikka on mielestäni kuitenkin työttömyys ja elinkustannusten nousu. Jokainen täällä oleva puolue on ollut mukana nostamassa polttonesteiden hintoja, sähköveroa, arvonlisäveroa, jotka kaikki ovat tasaveroja ja siirtyvät hintoihin. Sen takia eläkeläisillä on tiukkaa, koska elinkustannukset nousevat joka kuukausi.

Se, mikä minua täällä ihmetytti, kun en saanut puheenvuoroa päivällä, on se, että kukaan ei kiinnittänyt huomiota pienituloisten perheiden lasten harrastusten kalleuteen. Se jäi. Esimerkiksi entinen urheilu- ja kulttuuriministeri Arhinmäki ärhenteli täällä kyllä monesta muusta asiasta, mutta hän ei tähän puuttunut, vaikka hän mielestäni aloitti sen työn ihan hyvin. Eli pienituloisten perheiden lasten harrastus on mahdotonta näillä maksuilla, mitä urheiluseurat vaativat, ja mistään ei tule tukea. On lahjakkaita, hyviä nuoria ja lapsia, jotka olisivat hyviä urheilussa, mutta eivät voi harrastaa sitä perheen vähätuloisuuden vuoksi.

Jos miettii näitä yhteiskunnan ongelmia, uskon, että tämä 7 euron lapsilisäleikkaus ei ole tällä hetkellä se polttavin. Myönnän tämän kotihoidon tuen ratkaisun ongelmallisuuden, mutta pitäisi ajatella vähän laajemmin, ja hämmästelen kyllä keskustan käyttämiä puheenvuoroja täällä, kun he takertuvat tähän 7 euron lapsilisäleikkaukseen.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka itsekin suhtaudun hyvin kriittisesti lapsilisien leikkaukseen ja kotihoidon tuen jakamiseen, en silti voi allekirjoittaa sitä täällä esitettyä väitettä, että me hallituspuolueiden edustajat olisimme täysin arjesta irtaantuneita. Päinvastoin minä uskon ja tiedän, että meidän hallituksessa on aito huoli ja aito pyrkimys myös huolehtia heikoimmista. Tästä on minusta hyvä osoitus se, että tänne on tulossa meidän käsittelyymme sosiaalihuoltolaki, jossa on nimenomaan haettu keinoja muun muassa lapsiperheiden tilanteen vahvistamiseen ennalta ehkäisevillä palveluilla. Samoja elementtejä on myös varhaiskasvatuslaissa. Meillä on käynnissä myös sote-uudistus, jossa pyritään varmistamaan, että meillä olisi jatkossakin Suomessa palveluita, koska hyvillä palveluilla me voimme hyvin tärkeältä osin tukea heikommassa asemassa olevia ja myöskin lapsiperheitä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen kiinnittänyt tässä keskustelussa huomiota aiemmin kahteen eriarvoisuutta luovaan isoon kysymykseen elikkä tähän köyhyyskysymykseen ja sitten työttömyyteen. Kolmas asia, johon haluan kiinnittää huomiota tässä keskustelussa, on alueellinen eriarvoisuus. Ja nyt myönnän, että en käsittele muiden maakuntien näkökulmasta vaan pelkästään oman maakuntani Lapin näkökulmasta tätä asiaa. Lappi on oma lukunsa. Voidaan kysyä, miten niin, eikö se ole niin kuin muutkin maakunnat, vain yksi ohjelma-alue Euroopan unionin ohjelmapolitiikassa. Mutta jotta tämän ymmärtäisimme, niin kerron nyt tässä kiteytetysti, miten lainsäädäntö tässä maassa on luotu niin, että se ottaa huomioon sen, että Lappi on oma lukunsa.

Lähdetään liikkeelle poronhoitolaista. Lappi on poronhoitoaluetta — joka ulottuu kyllä hieman myös Pohjois-Pohjanmaan alueelle. Se tarkoittaa sitä, että meillä on 200 000 poroa, joista jokaisen joku lappilainen ihminen omistaa. Koko Euroopan unionin alueella vain täällä ja Ruotsin tuntureilla harjoitetaan vastaavaa elinkeinoa kaikkine siihen liittyvine hyvineen ja ristiriitoineen.

Toinen laki, joka on tässä otettava, joka koskee poroelinkeinoa myöskin, on porotilalaki, joka aikoinaan mahdollisti monille poromiehille sen, että voisi rakentaa kotinsa laidunmaittensa lähistölle, ja myöskin sen, että nuori sukupolvi voisi kasvaa tähän elinkeinoon kiinni.

Kolmas, joka koskee sitten paljon laajempaa näkökulmaa mutta rajattua aluetta, on luontaiselinkeinolaki. Se laajensi tilojenhankkimismahdollisuuden myös porotalouden ulkopuolisille ihmisille.

Lapin ihmisillä on historian saatossa muodostuneita erityisiä oikeuksia käyttää ympäröivää luontoa. Nämä historialliset erityisperusteiset oikeudet — ovat perustuslain suojaamia muuten — liittyvät kalastukseen, metsästykseen, jopa polttopuunotto-oikeuteen. Jokaisella lappilaisella on vapaa metsästysoikeus valtionmailla oman asuinkuntansa alueella. Tätä hyödynnetään kaikkialla maakunnassa, esimerkiksi tässä kohta käynnistyvässä hirvijahdissa. Muualla kirjoilla olevat serkkumme suorittavat lisämaksun osallistuessaan meidän kanssamme seurojen yhteisiin hirvijahteihin valtionmailla. Samalla tavalla on tilanne maalinnunpyynnin suhteen. Luonto on järjestänyt asian niin, että Lappi ainoana maakuntana omistaa Atlanttiin laskevan Tenon lohijoen ja Itämereen juontavan lohiväylän Tornion-Muonionjoen.

Metsätaloudessa on Lapissa sovellettu omaa Lapin lakia, joka on mahdollistanut metsän uudistamisen alueilla, joilla se ei olisi ollut järkevää ilman erityispanoksia. Näin on menneinä vuosikymmeninä syntynyt työtä ja myös yksityismetsätalouteen tulovirtoja.

Tunnettua on myös se, että esimerkiksi maidontuotannossa pohjoinen tuki ottaa huomioon Lapin olosuhteet ja siksi tukiprosentit ovat siellä paljon korkeammat.

Kokonaan oma lukunsa on kolmen pohjoisimman kunnan ja Vuotson alueen niin sanottu saamelaisalue. Perustuslakimme antaa vaaleilla valituille saamelaiskäräjille siellä aivan poikkeuksellisen laajan sananvallan alueen asioihin. Lausunnonantomahdollisuus koskee käytännössä kaikkea alueella tapahtuvaa toimintaa, ja näyttää siltä, että käytännössä saamelaiskäräjien lausunto painaa myös todella paljon, jopa enemmän kuin kuntien kannanotot. Lapissa on siis Euroopan unionin ainoaksi luokiteltu alkuperäiskansamme. Tuskinpa 1970-luvulla toimineet lappilaiset kansanedustajat lainkaan oivalsivat, mihin saamelaisrekisterin summittainen kerääminen tulisi neljä vuosikymmentä myöhemmin johtamaan. Silloisesta eksoottisesta saamelaisasiasta on muodostunut ILO-prosessin myötä melkoinen painajainen pohjoisimman Lapin ihmisille.

Missään muussa maakunnassa ei myöskään valtio ole suurin maanomistaja. Metsähallituksella ja Lapilla on tästä syystä aivan erityinen viha-rakkaussuhde.

Sotien jälkeisillä jättisavotoilla maksettiin kohtuuttoman suuria sotakorvauksia itänaapurille mutta samalla työllistettiin maakunnan väkeä ja lukematon määrä niin sanottuja lentojätkiä, joista osa löysi pysyvänä tulevaisuutensa Lapissa. Keskustelu Metsähallitus-laista ja äskeisestä pääjohtajavalinnasta osoittavat, miten kuuma asia metsävaltio yhä meillä Lapissa on, eikä ihme ollenkaan, sillä onhan suurimmalla maanomistajalla aina ollut keskeisin sanottavansa koko alueen kehittämiseen. Tämä koskee nykyään metsätalouden lisäksi myös matkailua ja kaivostoimintaa.

Lapin maakunnan rajoittuminen lännessä Ruotsiin, pohjoisessa Norjaan ja idässä Venäjään on oma tarinansa. Raja-aluetta koskevat monet poikkeussäännöt, esimerkiksi verotuksen osalta. Myöskin kahden valtion mahdollisuuksien hyödyntäminen on nokkelalle aina tarjonnut etuja. Raja on kuitenkin pohjimmiltaan kiusankappale.

Kun kaiken tuon lisäksi totean, että missään muussa maakunnassa ei kirkonkylien keskimääräinen välimatka ole 60—80 kilometriä, alamme ymmärtää, että Lappi on oma lukunsa. Jo pelkästään välimatkojensa vuoksi Lappiin ei voida soveltaa samoja keskittämiskriteereitä kuin muuhun maahan. Viimeksi tämän on myöntänyt opetusministeri Kiuru todetessaan, että lukiokoulutuksen järjestämisessä Lapissa voidaan poikkeuksellisesti edetä kuntakohtaisella järjestämislupalinjalla. Lappi on oma lukunsa. Tämä meneillään oleva kehitys kuitenkin näyttää johtavan siihen, että Lapistakin tulee vain yksi Euroopan unionin ohjelma-alue toisten lukemattomien erilaisten ohjelma-alueitten rinnalle.

Lapin läänin lakkauttaminen näyttää osoittautuvan virheeksi. Elyt ja avit ovat vain valtion etäispäätteitä, eikä siellä enää ole persoonallista maaherran persoonaan sitoutunutta vanhaa läänin ja alueen puolustajaa, niin kuin ennen aikaan oli. Elyjen ja avien keskittäminen Pohjois-Suomessa yhteen keskukseen, Ouluun, näyttää olevan meneillään, ja tämä luo valmiudet sille kehitykselle, että tämä Lapin erityisasema — joka Suomessa on tunnustettu näissä lukuisissa laeissa, joista vain osan nyt kerroin — näyttää olevan päättymässä. Lappi on oma lukunsa, ja jos tämä erityisasema ja sen tunnustaminen poistuu, niin ihmisten todellinen eriarvoistuminen tuossa maakunnassa tulee johtamaan aivan erikoisiin tilanteisiin. Siinä todella saattaa käydä niin, että maakunnasta tulee yhtäältä cityvihreitten erämaa, joka on vain lomailukohde tai luonnon katselemisen kohde, tai toisaalta kaivosyhtiöitten tämmöinen — todellakin se vaara on, ääritapauksessa — temmellyskenttä, joka jättää pahat jäljet. Lappi voi menestyä vain, jos tämän maakunnan erityisluonteet tunnustetaan ja niille vahvuuksille rakennetaan. Muuten siellä asuvien ihmisten eriarvoisuus todellakin kasvaa, mikä oli tämän päivän keskustelun teema.