Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Uudessa poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annettavassa laissa, tässä niin kutsutussa putkalaissa, säädetään vapautensa menettäneiden kohtelussa noudatettavista yleisistä periaatteista sekä vapautensa menettäneen oikeuksista ja velvollisuuksista. Lisäksi siinä määriteltäisiin ne henkilön vapautta rajoittavat toimenpiteet, joihin poliisimiehillä ja poliisivartijoilla on oikeus ryhtyä sinä aikana, jona vapautensa menettänyt on poliisin säilytettävänä.

Lainsäädännön uudistamisen lähtökohtana on ollut säätää vapauden menettäneiden oikeuksista ja velvollisuuksista sekä perusoikeuksien rajoituksista lain tasolla perustuslain asettamien vaatimusten ja ihmisoikeussopimusten velvoitteiden mukaisesti. Nykyisellään lain tasoinen säätely on rajoittunut vanhan tutkintavankeudesta annetun lain viittaukseen kyseisen lain noudattamisesta ja sitä on sovellettu soveltuvin osin myös muihin vapautensa menettäneisiin, kuten tutkintavankeihin. Tarkempi säätely on tapahtunut sisäasiainministeriön ohjeilla ja määräyksillä.

Lakia sovellettaisiin poliisitiloihin sijoitettujen tutkintavankien, poliisin säilytettävinä olevien pidätettyjen ja kiinniotettujen sekä muiden poliisin säilytettävinä laillisella perusteella olevien, vapautensa menettäneiden kohteluun. Samoja säännöksiä sovellettaisiin myös Rajavartiolaitoksen, Tullilaitoksen ja Puolustusvoimien säilyttämien henkilöiden kohteluun.

Jo nykyisellään päihtyneiden käsittelystä annetun lain lähtökohtana on, että päihtyneet tulisi toimittaa päihtyneiden selviämisasemalle. Tähän uuteen putkalakiin ehdotetaan kirjattavaksi nykyistä selkeämmin periaate siitä, että vain väkivaltaiset päihtyneet säilytettäisiin poliisin säilytystilassa ja muut päihtyneet pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan toimittamaan selviämisasemalle tai muuhun päihtyneiden hoitopaikkaan. Jatkossa on harkittava päihtyneiden selviämisasematoiminnan täydellisempää säätelyä päihdehuoltolaissa. Yhteiskunnan tulee kantaa vastuuta alkoholin käytön haitoista kokonaisvaltaisesti. Tulee miettiä myös, mikä on paras tapa hoitaa alkoholismia ja miten voidaan ennalta estää putkakuolemia. Tämä kysymys nimenomaan lähinnä itselleen vaarallisten päihtyneiden säilyttämisestä on ollut koko ajan hankala asia poliisin ja sosiaalipuolen kannalta ja toisaalta jälleen tämän kovasti keskustelua herättävän valtio—kunta-suhteenkin mukanaan tuoma kysymys. Itse olen pitänyt kovin epätoivottavana sellaista tilannetta, jossa todella lähinnä itselleen vaarallisten päihtyneiden osalta poliisin työvoimaa sidotaan sellaisiin tehtäviin, joissa niin päihtyneen itsensä kuin myös sosiaalisen työn tarpeet ovat enemmän etusijalla.

Valtioneuvoston vuosi sitten valmistamassa sisäisen turvallisuuden ohjelmassa lähtökohdaksi on otettu, että alkoholihaittoja vähennetään viranomaisyhteistyöllä ja -toiminnalla. Alkoholin haittojen vähentämisessä poliisin ja sosiaali- ja terveysviranomaisten yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Tavoitteenahan on tässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa se, että sosiaalipäivystys muun muassa kattaa koko valtakunnan vuonna 2007. Tämä edistää omalta osaltaan tietysti putkalain tavoitteidenkin toteutumista, jossa keskeisen asian tietysti tulee olla se, että nimenomaan päihtyneiden sosiaalityönäkökulma, päihdeongelmat, asunnottomuus, nousevat enemmän esille ja että paine olisi kuntien selviämisasemien perustamisessa ja yhteistyössä tässä tehtävässä muidenkin kuntien kanssa. Sitten nimenomaan sisäisen turvallisuudenkin ohjelman näkökulma on, että selviämisasema voidaan perustaa myös sijoittamalla sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä nykyiseen poliisin säilytystilaan. Sinänsähän monella paikkakunnalla on sosiaalityöntekijä myös poliisin toiminnassa mukana, ja tämä on tietysti erittäin tärkeätä, ja sen pitäisi olla maan tapa.

Uudessa putkalaissa esitetään säädettäväksi myös niistä edellytyksistä, joilla pidätettyjen ja kiinniotettujen valvonta voidaan toteuttaa teknisten laitteiden avulla etävalvontana poliisin etävalvontakeskuksesta. Myös etävalvottavien turvallisuuteen ja valvontavastuun siirtymiseen liittyvät kysymykset säänneltäisiin täsmällisesti.

Poliisi on, kuten alkupuheenvuoroni eräissä riveissä ja rivien väleissä jo ilmeni, tällä hetkellä maan suurin kuljetus- ja majoitustoimintaa harjoittava viranomainen. Poliisin työpanoksen sitoutumista kuljetuksiin ja majoitustoimintaan tulisi selkeästi vähentää. Kajaanin ja Kuhmon alueella on jo esimerkiksi kokeiltu putkien etävalvontaa hyvin tuloksin. Säilöön otettuja on pidetty poliisilaitoksella myös aikana, jolloin paikalla ei ole ollut lainkaan valvontahenkilökuntaa. Säilytystiloja on seurattu videokuvan ja äänen avulla poliisilaitokselta, jossa on ollut tietysti päivystys. Myös vapautensa menettäneiden elintoimintoja seuraavaa tekniikkaa on kehitteillä. Tarvittaessa päivystävältä poliisilaitokselta on hälytetty paikalle apua esimerkiksi pelastuslaitokselta tai sairaankuljetuksesta. Kyseisillä alueilla kaikilla poliisilaitoksilla ei ole ympärivuorokautista päivystystä. Ilman etävalvontaa säilöön otettuja henkilöitä on jouduttu kuljettamaan pitkiäkin matkoja ympärivuorokautisesti miehitetyille poliisiasemille, jolloin lähtökunnan asukkaat ovat myöskin jääneet täysin ilman hälytyspartiota. Eli kokonaisturvallisuuden kannalta tilanne ei tietenkään ole toivottava, jos esimerkiksi alueen ainut poliisipartio on lähinnä itselleen vaarallisen päihtyneen kuljetustehtävissä, eikä tässä yhteydessä poliisin ja sosiaalityön välinen yhteistyö ole tältä näkökulmalta kunnossa.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! On tietysti hyvä, että tällainen hallituksen esitys on annettu. Kun ottaa tietysti huomioon perustuslain 7 §:n säännökset, millä tavoin tällaisesta tilanteesta pitää säädellä, eli lakitasolla, niin kuin arvoisa ministeri totesi, niin tällä hetkellä säännökset ovat suurelta osin ministeriön määräysten varassa. Kun lukee ylimpien laillisuusvalvojien kertomuksia, siellä on erittäin usein myöskin kertomuksissa tilanteita, joihin laillisuusvalvojat ovat joutuneet puuttumaan pidätettyjen kohtelussa, sijoittamisessa taikka kuljettamisissa.

Tietysti tämä hieman huolettaa, mutta toisaalta on hyvä, että näin on säännelty. Eräs asia on se, että kun näin yksityiskohtaisesti säännellään, miten se vaikuttaa käytännössä poliisin toimintaan. Mutta itse näkisin kokonaisuutena tämän hallituksen esityksen positiivisena myöskin vastuukysymysten osalta. Eli nyt on kuitenkin selvästi, kun eduskunta tämän tulee aikanaan hyväksymään, lakisääteisesti määritelty ne tilanteet, millä tavoin pidätettyjen päihtyneiden osalta pitää toimia erityisesti ministerin mainitseman etävalvonnan osalta. Koska aikaisemmin ei ole ollut mitään konkreettista säännöstä siitä, niin on syntynyt erilaisia tilanteita. Ja jos siellä on tapahtunut jotakin, usein se on kaatunut poliisin niskaan, mutta nyt, kun tämä tulee lakitasolla, silloin siihen lakiin voidaan vedota aina.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Vistbacka äskeisessä puheenvuorossaan asiantuntevasti lausui, niin tämä ministeri Rajamäen esitys on nähtävä positiivisena. Kun poliisin tehtävä on laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, niin jotta poliisi voi tätä tehtäväänsä suorittaa, niin poliisi tarvitsee myöskin selkänojaa ihan käytännön toimissa ja käytännön tilanteissa, aivan kuten ed. Vistbacka toi esille näitä käytännön tilanteita nimenomaan pidätettyjen valvonnan osalta, säilöön otettujen valvonnan osalta. Nyt tämän lain myötä tulee poliisille, poliisimiehille heidän siellä kentällä toimiessaan tätä toivottua selkänojaa. Tämäkään esitys ei kuitenkaan paranna poliisin toimintamahdollisuuksia maassamme. Niitä voidaan parantaa paitsi lainsäädäntöä uudistamalla myös suomalla poliisille mahdollisuuksia toimia, mutta näitä mahdollisuuksia toimia voidaan parantaa vain lisäämällä poliisin rahoitusta. Minä toivon, että kun poliisiministeri on täällä tällä hetkellä paikalla, niin hän erittäin herkällä korvalla kuuntelee nimenomaan näitä vetoomuksia, missä pyydetään suoraan sanoen lisää rahaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän tämän hallituksen esityksen poliisien asemaa turvaavana ja selkeyttävänä. Mutta tulee vaan mieleen semmoinen asia, onko arvoisalla ministerillä käsitystä siitä, miten poliisimiehet tämmöisessä tarkan valvonnan tilanteessa, kun he ovat siellä poliisilaitoksella, jossa tämä putka sijaitsee, itse paikalla, pystyneet sitten näitä putkakuolemia todella estämään. Viime aikoinahan putkakuolemat ovat saaneet ylipäätään aika usein julkisuutta sillä tavalla, että ne valtakunnan päälehdessäkin tulevat esille. Olisi hyvä tietää vähän siitä, missä nyt, sanotaanko, tilastollisessa todellisuudessa oikeastaan eletään.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Se, minkä takia nimenomaan 2003 lähdin päihtyneiden säilöönottoa koskevan säännöstön kehittämistyöhön, tähtäsi nimenomaan myös päihtyneiden turvallisuuden parempaan huomioonottoon ja toisaalta poliisin voimavarojen järkevämpään käyttöön ja sekä alueellisen että kansalaisten arjen turvallisuuden parantamiseen myös tätä kautta. Sekä että. Tämän takia nimenomaan halusimme valmistelutyössä jo 2003 määräykseni mukaisesti selvittää, minkälaisia kustannusvaikutuksia aiheutuisi valtakunnallisesti riittävän kattavan päihtyneiden selviämisasemaverkoston perustamisesta ja ylläpitämisestä.

Ed. Pulliainen toi nimittäin tärkeän näkökulman esille. Meillä kuolee 20—30 henkeä päihtyneitä poliisiputkiin ja poliisin säilytystiloihin. Ei tämä voi olla vain sellainen kysymys, että tutkitaan syyttäjän ja muun kautta. Tämä pitää ennaltaehkäistä, ja siksi tämä on kyllä myöskin asia, jossa pitää kuntien ja sosiaalityön tuntea myös vastuu. Poliisi on koulutettu muuhun tehtävään kuin lähinnä itselleen vaarallisten päihtyneiden valvontaan. Tässä tarvitaan sosiaalityötä entistä enemmän tähän kysymykseen mukaan. Tältä osin valitettavasti ei ole päästy pitemmälle kuin tässä laissa on esitetty. Mutta minä uskon, että kun eduskunnassa syvennytään nimenomaan tähän kokonaisnäkökulmaan, niin minä luulen, että me tämän esityksen myötä kuitenkin menemme myös poliisin näkökulmasta ja päihtyneiden turvallisuuden näkökulmasta eteenpäin.

Ed. Hemmilälle totean, että linjaukseni mukaisesti poliisin rahoitus pidetään valtakunnallisesti vuoden 2002 tasolla. Se koskee myös liikkuvaa poliisia, ja näin toimitaan 16. marraskuuta 2004 linjaukseni mukaisesti. Näin ei voitaisi edes toimia, jollen 2003 syksyllä olisi päättänyt nostaa Tampereen poliisikoulussa aloittavien opiskelijoiden määrää 360:stä 408:aan. Eli meillä ei olisi edes mahdollisuutta pitää tällä hetkellä poliisin vahvuutta 2002:n tasolla, jollei tätä koulutuspäätöstä olisi tehty.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän suuria haasteita poliisin resursseille on tulevina vuosina. Jos katsoo tämän päivän uutisia, niin STTK:n keskeinen toimihenkilö Mäenpää kritisoi voimakkaasti sitä, jos aiotaan vähentää jopa puolet tulevista ikäluokista, jotka lähtevät eläkkeelle, ja jättää täyttämättä näitä virkoja. Missään en ainakaan tähän mennessä ole kuullut, että nämä eläkeläisten poistumat eivät koskettaisi myöskin poliisihallintoa aivan samalla tavalla. Se tietää myöskin sitä, että kyllä meillä on suuria haasteita päästä edes pohjoismaiselle tasolle, siis Ruotsin ja Norjan tasolle, verrattuna poliisimääriin per asukas tai kustannuksiin per asukas. Kyllä Suomi vielä tässä pohjoismaisessakin vertailussa jää huomattavasti jälkeen.

Ymmärrän kyllä tietenkin sisäasiainministeriön esityksen siitä, että pitkien välimatkojen Suomessa halutaan poliisityötä keskittää siihen työhön, mihin poliisi on nimenomaan koulutettu. Päihtyneitten ja säilöön otettujen vartiointi ei varmasti ole kaikkein lahjakkainta poliisityötä. Mutta samanaikaisesti täytyy kyllä kysyä tietenkin sitä, onko Suomessa vuonna 2005 lainsäädäntö sen tyyppistä, että ihmisiä valvotaan etäisesti kameroilla. Kuuluuko se sivistysyhteiskunnan toimenpiteisiin, että ihmisiä, joiden vapaus on jostakin syystä riistetty ja joita pidetään lukitussa tilassa, jossa kuolee tällä hetkellä 20—30 henkilöä joka vuosi, säilöönottotiloissa, heitä valvotaan etäisesti jostakin kameravalvonnan toimesta? Minä sanoisin vaan, että tämä on kehitystä, joka ei välttämättä vastaa sitä käsitystä, mitä myöskin näillä henkilöillä on, jotka siellä sisällä ovat. Kyllä heilläkin jonkinlainen ihmisarvo on, ja keskusteluunkin on joskus ihan perusteltuakin syytä.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Kuten äsken totesin, tämä on valtion ja kuntien yhteisellä vastuulla. Niin päihtyneen sosiaalisen tuen kuin poliisin näkökulmasta tämä vaatii myös kuntapäättäjiltä kyllä päihdehuoltolain mukaisia vastuita.

Toinen asia: Ed. Salo ei huomannut, että valtakunnan päälehdessä, Helsingin Sanomissa, juuri hiljattain tarkasteltiin linjaustani, jonka olin tehnyt jo keväällä, elikkä ikääntymiseen ynnä muuhun liittyen sisäasiainministeriössä ei vähennetä poliisin, Rajavartioston eikä hätäkeskuspäivystäjien määrää. Tämä on vahvistettu myös syyskuussa pidetyssä johtoryhmän kokouksessa sisäasiainministeriössä johdollani.

Totta kai on selvää, että poliisissa tuottavuutta ja tehokkuutta haetaan takaa, jos organisaatiossa tai jossakin muussa toimintamallissa sitä voidaan tehostaa, mutta peruslinjani on, että vähennykset, jotka ovat noin 2 prosentin luokkaa tavoitteellisesti koko sisäasiainministeriön puolella, eivät kohdistu näihin aloihin, koska turvallisuus ja muut vaatimukset ympäristössämme eivät mahdollistakaan sitä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelusta on viime aikoina jäänyt vähän semmoinen kuva, että se on liikaa, kun 20—30 henkilöä vuosittain putkassa kuolee, ja kun heidän valvontansa järjestetään toisin taikka kun ei putkaan oteta, niin silloin ei kuole. Heittäisin tähän vaan semmoisen ajatuksen, eivätkö ne ole kuitenkin kaikkein yksinkertaisempia tapauksia tutkia, jos he kuolevat kuitenkin, silloin he ovat kuolleet turvallisissa oloissa. Paljon helpompi ja halvempi on poliisille selvittää se asia, mistä tämä kuolema on johtunut ja miten se on ennakkoon valmisteltu ja mistä se on aiheutunut. Kyllä heillä on omaakin syytä siihen. Mutta aikansa tulee kullekin, jollekin se tulee putkaan, jollekin sänkyyn, eikä tänne kukaan ikuisesti henkiin ole jäänyt.

Petri Salo /kok:

Herra puhemies! Minä toivon, että ed. Seppo Lahtelan äskeinen puheenvuoro oli enemmän huumoria kuin todellisella ajatuksella ilmaistu mielipide, koska viittasin juuri siihen, että kyllähän nämäkin henkilöt, jotka ovat poliisin huostassa sitten minkä syyn vuoksi tahansa, nauttivat jonkinlaista ihmisarvoa.

Arvoisa ministeri, minä hartaasti toivon, että ne teidän tekemänne päätökset ja linjaukset, jotka nyt eduskunnan pöytäkirjoihin menivät kirkkaasti, säilyvät myöskin nykyisen ja tulevan valtiovarainministerin toimintaohjelmassa eikä näihin Tullin, Rajavartioston ja poliisin henkilöstömäärärahoihin ja henkilöstön virkoihin aiota puuttua ja me pystymme hoitamaan edessä olevat tehtävät vähintään yhtä hyvin kuin tähänkin asti olemme pystyneet. Mutta edelleen toistan sen, että sellainen kehitys sivistyneessä yhteiskunnassa, jossa ihmisiä valvotaan kameroiden välityksellä esimerkiksi 100 kilometrin tai 50 kilometrin päästä, ei vastaa sitä oikeustajua, mikä sivistysyhteiskunnassa on silloin, kun ihmiset ovat kiinni poliisin tiloissa.

Onko Suomi niin köyhä maa, että meillä ei esimerkiksi ole kuntien kanssa yhteisesti mahdollisuutta hoitaa tätä asiaa? Minä muistutan, ministeri Rajamäki, että siellä sisäasiainministeriössä on poliisiosaston lisäksi myöskin kuntaosasto. Mikseivät keskeiset ministerit keskenään keskustele, löydä sellaista ratkaisua, että kuntien sosiaalihuolto pystyisi lisääntyvästi ottamaan vastuuta myöskin tästä päihtyneiden käsittelystä? Onko tämän tehtävän välttämättä oltava poliisilla? Voidaanko näissä kuljetusjärjestelyissä päätyä johonkin muuhun ratkaisuun kuin siihen, että tarvitaan sinne aina kaksi koulutettua poliisia hakemaan esimerkiksi päihtynyttä henkilöä säilöönottotiloihin? Nämä ovat tahtokysymyksiä, jos vain niin halutaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä toivon hartaasti, että ed. Seppo Lahtelan äskeinen puheenvuoro meni vähän sinne mustan huumorin puolelle. Nämä ovat vakavia asioita. Ei tässä ole kuin jokunen viikko taaksepäin, kun henkilö sairauskohtaukseen kuoli ja oli tulkinta kai vähän väärä vaan, siis putkassa. Ehkä näissä kannattaa olla aika tarkka, ja sitten nämä yleiset humanitaariset näkökohdat ovat vakavia asioita. Jokainen tietysti valitsee itse sanottavansa täällä.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Toin aikaisemmin esille juuri sen, minkä takia tätä putkalakia on näin kauan valmisteltu: juuri tahtoni takia, että tunnistetaan tämä laajempi yhteiskunnallinen vastuu päihtyneiden säilöönotossa ja tukemisessa, mikä ei ole vain poliisin näkökulma. Tässä maassa sosiaali- ja terveysministeriön ohella myös Kuntaliitto on ollut tässä valmistelussa, muttei ole välttämättä ihan samaa mieltä kuin sisäasiainministeri tämän hoitotavasta. Tässä tietysti kunnalliset päättäjät ja Kuntaliitto ovat myös jatkossa tärkeä partneri ja toimija. Uskon, että tätä varmasti pohditaan.

Tämä äskeinen linjaukseni ei ole pelkästään eduskunnan pöytäkirjoissa. Se on ollut keväästä lähtien ja pari viikkoa jo sisäasiainministeriön johtoryhmän pöytäkirjassa johtamani kokouksen linjauksena, mitä poliisin ja turvallisuusviranomaisten voimavaroista totesin. Ed. Salo voi olla täysin rauhallinen siinä, että myös tuleva valtiovarainministeri arvostaa turvallisuuslinjauksia.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä, että ministeri kaikilta kiireiltään ehtii tänne niinkin usein kuulemaan, mitä kansanedustajilla täällä eduskunnan istuntosalissa on mielen kulmalla. Erityisen ilahtunut olen siitä, että hän aivan suoraan tänäänkin tässä istunnossa tämän hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä on luvannut, että kansalaisten turvallisuustasosta ei tingitä. Hän on luvannut, että poliisin virkoja ei vähennetä. Tämä taas merkitsee sitä, että ensi vuoden ja tulevien vuosien budjettiin poliisille tulee runsaasti esitettyä enemmän rahaa. Muuten ei tätä tasoa pystytä säilyttämään.