Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Eläkkeensaajien ja vanhusten toimeentulon turvaaminen on yksi hallituksen keskeisistä sosiaalipoliittisista tavoitteista. (Ed. Zyskowicz: Näkyisipä teoissa!) Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa todetaan eläkepolitiikasta seuraavaa: "Eläkepolitiikan kestävyyden perustana ja tavoitteina ovat talouden kasvu, yleinen luottamus järjestelmän kestävyyteen ja nykyistä pidempi jaksaminen työelämässä. Kansan- ja työeläkejärjestelmät muodostavat lakisääteisen eläkejärjestelmän pohjan." Ohjelmansa mukaisesti hallitus onkin tehnyt kaudellaan mittavia, merkittäviä uudistuksia, joiden avulla sekä nykyisten että tulevien eläkeläisten asema turvataan. (Ed. Kuoppa: Jättänyt kansaneläkeläiset todella pohjalle!)

Viime vuonna voimaan tullut eläkeuudistushan valmisteltiin kolmikantaisesti, ja sen sisällöstä olivat sopimassa nyt välikysymyksen tehneet opposition edustajat. Uudistuksen myötä eläketurva kertyy kaikesta ansiotyöstä sekä myös lastenhoitovapaiden ajalta. Nuorten tilanne paranee, kun eläke kertyy kaikesta yli 18-vuotiaana tehdystä työstä. (Ed. Tiusanen: Entäs kansaneläke?) Kansaneläkejärjestelmä puolestaan antaa perusturvan niille eläkeläisille, joilla ei ole työeläkkeeseen oikeuttavaa historiaa tai karttunut eläke on jäänyt pieneksi. Voimme olla ylpeitä suomalaisesta eläkejärjestelmästä ja siitä tavasta, miten hyvällä yhteisymmärryksellä olemme sitä kyenneet kehittämään. (Hälinää)

Tämä eläkejärjestelmämme herättää myös kansainvälistä kiinnostusta, ja järjestelmästämme halutaan myös ulkomailla oppia.

Hallitus on sitoutunut turvaamaan vanhusten ja veteraanien eläketurvan. Eläkejärjestelmäämme on kehitetty vastuullisella tavalla, jonka avulla myös tuleviin rahoitushaasteisiin pystytään vastamaan. Väestön ikärakenteen muutokseen onkin varauduttu sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä eläkeuudistuksella. Uudistusten keskeisenä lähtökohtana on ollut eläketurvan ja sen rahoituksen vahvistaminen ilman, että nykyisten tai tulevien eläkeläisten asema vaarantuu. Nopean ikääntymisen myötä eläkkeiden rahoituksesta on kannettava jatkuvasti kuitenkin huolta. Eläketurvasta huolehtiminen edellyttää käytännössä vuosittaisia työeläkemaksujen korotuksia. Ensi vuonna arvioidaan TEL-maksun nousevan 0,2 prosenttiyksikköä.

Välikysymyksen keskeinen väite on, että eläkeläisten ostovoiman kehitys on jäänyt jälkeen suhteessa kansakunnan vaurastumiseen. (Ed. Tennilä: Näinhän se on!) Välikysymyksessä tarkastellaan kuitenkin eläkeläisten toimeentuloa varsin yksipuolisesti. Eläkeläisten ja vanhusten toimeentulon tarkastelussa on aina otettava huomioon kaikki ne tekijät, jotka vaikuttavat vanhusväestön toimeentuloon ja selviytymiseen. Ikääntyneen eläkkeensaajan kannalta on erityisen tärkeää, että hänelle turvataan mahdollisuus asua kotona mahdollisimman pitkään ja että turvallisen arjen kannalta tärkeiden palveluiden saanti turvataan. (Ed. Tiusanen: Tästä on kysymys!)

Välikysymyksessä tarkastellaan eläkeläisten ostovoiman kehitystä suhteessa muihin väestöryhmiin. Tarkastelujaksoksi valitut vuodet 1993—2006 eivät kuitenkaan anna riittävää kokonaiskuvaa tapahtuneesta kehityksestä. (Ed. Tennilä: Sata vuottako pitää mennä taaksepäin?) Nimittäin vuosi 1993, kuten oppositiossakin muistetaan, oli erittäin poikkeuksellinen vuosi, koska silloin Suomi ajautui syvään lamaan. Syvimmän laman aikana ja (Ed. Pulliainen: Kukas sen aiheutti?) välittömästi sen jälkeen palkansaajien työtulojen ja yrittäjätulojen kehitys oli aivan poikkeuksellisen huono, minkä vuoksi niihin vertaaminen ei anna todellista kuvaa pitemmän aikavälin kehityksestä. (Ed. Pulliainen: Eihän sitä vuotta voi poiskaan pyyhkiä!) Eläkeläisten ja vanhusten ostovoiman kehitystä onkin syytä verrata vuoteen 1990, jolloin lama oli vielä edessä ja johon saakka eläkejärjestelmien uudistaminen oli voitu toteuttaa taloudellisesti myönteisissä olosuhteissa.

Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan eläkkeensaajien tulokehitys oli 1990-luvulla kokonaisuudessaan vakaampi kuin koko väestön. On muistettava, että 90-luvun alkupuolella bruttokansantuote supistui kolmena peräkkäisenä vuotena. Tuolloinhan työllisyys romahti ja julkisen järjestelmän talouden rahoituspohja horjui vakavasti. Työikäinen väestö joutui kärsimään työttömyydestä johtuvasta toimeentulon alentumisesta hyvin pitkään, ja näin ollen työttömyys alentaa myös heidän tulevaa eläkettään.

Koko eläketurvan takaamisen ja eläketason nostamisen kannalta nimenomaan työllisyysasteen nostaminen on siten erittäin tärkeää. Mitä pidempään henkilö on ollut työssä, sitä korkeampi on hänen kokonaiseläkkeensä. Hallituksen toteuttamat eläkeuudistukset sekä työelämän vetovoimaa lisäävät ohjelmat ovatkin tuottaneet hyvää tulosta. Työikäisten tulokehitys nousee yhdessä työllisyysasteen kanssa. Viime vuosina erityisesti 55—64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut ja tämän ikäryhmän tulokehitys on ollut myös parasta. Tämä parantaa juuri eläkkeelle siirtyneiden ja nyt kohtapuoliin tulevaisuudessa eläkkeelle siirtyvien eläkkeitä.

Vanhustalouksien tulokehitys 1990-luvun alusta 2000-luvun puoliväliin verrattuna kestää hyvin keskimääräisen vertailun muiden perhetyyppien ja ikäluokkien kesken. Tämähän näkyy muun muassa siinä, että suhteellisen harva vanhus onneksi kuuluu pienituloiseen kotitalouteen, vaikka rajana käytettäisiinkin ylempää, 60 prosenttiin mediaanituloista asetettua pienituloisuusrajaa. Osaltaan tämä selittyy sillä, että yhä useampi vanhuuseläkkeen saaja on oikeutettu kohtuulliseen työeläkkeeseen. Vanhuuseläkkeen saajan keskimääräinen kokonaiseläke olikin vuonna 2004 reaalisesti noin neljänneksen suurempi kuin vuonna 1991.

Myös kansainvälisissä vertailuissa Suomi pärjää vähintään tyydyttyvästi. 2000-luvun alussa pienituloisten vanhustalouksien osuus oli Suomessa selvästi pienempi kuin vertailuun osallistuneissa 25 Oecd-maassa keskimäärin. Samaa osoittavat Eurostatin tuoreet tilastot. Pienituloisten vanhustalouksien osuus oli Suomessa hieman pienempi kuin EU:ssa keskimäärin. Ruotsissa pienituloisten vanhustalouksien osuus oli hieman pienempi, Tanskassa se oli yhtä suuri ja Norjassa taas hieman suurempi kuin meillä.

Toisin kuin kansallisissa tilastoissa kansainvälisissä toimeentulovertailuissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon asumismenoja. Suomessahan moni pienituloinenkin vanhus asuu velattomassa omistusasunnossa. Tällä on suuri merkitys, sillä omistusasunnossa asuvat eläkeläiset ovat yleensä maksaneet asuntovelkansa pois ja näin heidän asumismenonsa ovat alhaisemmat kuin vuokralla asuvien.

Eläkeläisten toimeentulon kehitystä voidaan tarkastella myös toimeentulotuen tarpeen kehityksellä. Yhä harvemman suomalaisen eläkeläisen on tarvinnut täydentää toimeentuloansa toimeentulotuella. Vuonna 1990 toimeentulotuen saajista oli eläkeläisiä reilu 16 prosenttia, kun vuonna 2004 heitä oli vajaa 10 prosenttia. Toimentulotukea saavien eläkeläisten määrä on myös absoluuttisesti laskenut. Vuonna 1996 määrä nousi 34 000:een, mutta vuonna 2004 määrä oli laskenut 24 800:aan. (Ed. Tennilä: Jokainen on liikaa!) Ennakkotietojen mukaan toimeentulotuen saajien määrä väheni edelleen viime vuonna.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksellä halutaan kiinnittää huomiota myös pelkän kansaneläkkeen varassa olevien suhteelliseen tulokehitykseen. Tällainen tarkastelu on aivan perusteltu, sillä myös kansaneläkejärjestelmää on kehitettävä yhteiskunnan muuttuessa. On muistettava, että pelkän kansaneläkkeen varassa elävät saavat usein myös verottomana asumistukea ja hoitotukia. Siksi pelkän kansaneläkkeen kehityksen vertailu ei kuvaa yksistään tämänkään eläkeläisryhmän toimeentulon muutoksia.

Täyttä kansaneläkettä saavien eläkeläisten osuushan on supistunut noin 8 prosenttiin, koska työeläkettä saavien osuus on kasvanut. Yleensä kaikkein iäkkäimmät eli yli 75-vuotiaat ovat käytännössä näitä täyden kansaneläkkeen saajia. Tällöin on usein kyse sellaisista yksin asuvista naisista, joille ei ole kertynyt työeläkettä, ja pelkkää kansaneläkettä saavat myös monet nuorena sairastuneet.

Eläkkeiden ostovoima turvataan vuosittaisilla indeksikorotuksilla. Ansioeläkkeiden indeksitarkistuksessa otetaan huomioon elinkustannusten kehityksen lisäksi osa palkkojen kehitystä. Kansaneläkkeitä tarkistetaan ostovoiman turvaamiseksi elinkustannusindeksillä. Jos kansaneläkkeitä tarkistettaisiin jatkuvasti ainoastaan elinkustannusten nousua vastaavasti, jäisi pienten eläkkeiden varassa elävien tulotaso selvästi jälkeen yleisestä elintason kehityksestä. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Jäänyt jo!) Tästä syystä tämä hallitus onkin tehnyt kahdesti tasokorotuksen kansaneläkkeen täyteen määrän. Maaliskuussa 2005 kansaneläkkeitä korotettiin 7 eurolla ja tämän syyskuun alusta 5 eurolla. (Ed. Zyskowicz: Eikö se ollutkaan 300 euroa?) Tällä hetkellä suurin täysimääräinen kansaneläke on 515,86 euroa kuukaudessa (Ed. Tennilä: Ei sillä elä!) ja pienin 437,50 euroa kuukaudessa. Kansaneläkkeen suuruus riippuu siitä, onko vakuutettu avioliitossa vai yksinäinen henkilö, ja siitä myös, missä kuntaryhmässä hän asuu.

Kun normaalien indeksikorotusten lisäksi otetaan huomioon edellä mainitut tasokorotukset, voi todeta, että viime vuosina pelkän kansaneläkkeen varassa elävien etuudet ovat nousseet elinkustannusindeksiä nopeammin. Esimerkiksi vuodesta 2000 vuoteen 2005 yksinäisen eläkkeensaajan täysimääräinen kansaneläke on noussut 13 prosenttia ja vastaavana aikana elinkustannusindeksi on noussut 9 prosenttia. Tämä inflaation ylittävä kasvu johtuu vuoden 2001 kesäkuussa ja vuoden 2005 maaliskuussa toteutetuista kansaneläkkeiden tasokorotuksista, ja nyt syyskuun alusta toteutetulla korotuksella on saman kaltainen vaikutus.

Verotuksen eläketulovähennys puolestaan määräytyy täyden kansaneläkkeen perusteella. Siksi kansaneläkkeen tasokorotus nostaa myös eläketulovähennyksen määrää verotuksessa. Eläketulovähennystä voi vuonna 2006 saada yksinäinen eläkkeensaaja 1 406 euron ja naimisissa oleva eläkkeensaaja 1 206 euron kuukausieläkkeeseen saakka. Tuloraja, johon saakka eläkkeet ovat vuonna 2006 verottomia, on yksinäisellä eläkkeensaajalla 651 euroa ja naimisissa olevalla 569 euroa kuukaudessa. Siten hyvin suurella osalla kansaneläkettäkin saavista eläkeläisistä eläkkeen ostovoima säilyy siinäkin tapauksessa, että eläkkeensaajan oman asuinkunnan veroäyriä olisi nostettu vuonna 2006.

Vertailtaessa eri väestöryhmien ostovoiman kehittymistä vuodesta toiseen on lisäksi muistettava se, että esimerkiksi eläkeindeksien muutos ei perustu ennusteisiin vaan ne määrätään aina jo toteutuneen kehityksen perusteella. Tästä määräytymistavasta seuraa, että jos ansio- ja hintatasot kansantaloudessa ovat keskimäärin laskusuunnassa, niin eläkkeiden indeksitarkistukset takaavat eläkeläisille keskimääräistä paremman tulokehityksen tarkistusvuoden tilanteeseen ja indeksiperusteeseen nähden.

Vastaavasti, jos hinta- ja ansiotasot ovat noususuunnassa, eläkkeiden indeksitarkistusten seurauksena eläkeläisten tulokehitys jää yleisestä tulokehityksestä enemmän jälkeen tarkistusvuoden tilanteeseen nähden. Pitemmän ajanjakson tarkasteluissa nämä indeksitarkistusten yli- ja alimitoitukset kuitenkin kumoavat toisensa ja yhteenlaskettu tarkistus ajanjaksolta vastaa laissa sanottua indeksiperustetta. (Ed. Laakso: Korjataanko kansaneläkeindeksiä?)

Eläkeläisten toimeentulo riippuu eläkkeiden lisäksi myös muista etuuksista. Eläkkeensaajien asumistuki on usein merkittävä apu erityisesti kaikista pienituloisimmille eläkeläisille. Lisäksi hoitotuet helpottavat monen vanhuksen arkea. Ensi vuoden talousarvioesitys sisältääkin parannuksia, joilla helpotetaan kaikista vaikeimmassa asemassa olevien vanhusten asemaa.

Vanhukset joutuvat usein käyttämään myös paljon lääkkeitä. Myös lääkekorvausjärjestelmää on uudistettu siten, että korvausjärjestelmä toimii potilaan kannalta järkevästi ja pienetkin ostot kartuttavat omavastuukattosummaa, ja tästä hyötyvät paljon sairastavat.

Vanheneville ihmisille riittävän toimeentuloturvan lisäksi on erityisen tärkeää, että he saavat tarvitsemansa palvelut. Tästä syystä hallitus on voimaperäisesti kehittänyt vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluja ja jatkaa tätä työtä edelleen. Vanhustenhuollon palvelujen kattavuus ja henkilöstön saatavuus onkin haaste, johon vastaaminen vaatii riittäviä taloudellisia voimavaroja. Vuonna 2007 eli ensi vuonna valtio vahvistaa kuntien palvelutuotantoa yli 400 miljoonan euron lisäpanostuksilla.

Arvoisa puhemies! Hallitus pitää vanhuspolitiikan keskeisimpinä tavoitteina ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista sekä kotona asumisen tukemista. Vanhusten tarvitsemia palveluja on parannettu lainsäädännöllä ja kehittämishankkeilla ja lisäämällä myös valinnan mahdollisuuksia. Vuonna 2005 tuli voimaan hoitotakuu, joka on nopeuttanut hoitoon pääsyä. Uudistus on tärkeä monille vanhuksille, koska he käyttävät runsaasti terveyspalveluja ja ovat jonottaneet vanhenemissairauksiin liittyviin hoitoihin. Maaliskuussa 2006 vanhusten asemaa parannettiin niin sanotulla hoivatakuulla, mikä tarkoittaa lakia palvelujen tarpeen arvioinnista määräajassa.

Myös omaishoitoa on tällä hallituskaudella kehitetty huomattavasti. Vuonna 2004 rajattiin omaishoitajan lakisääteisen vapaan sijaishoidon asiakasmaksu enintään 9 euroon, ja vuoden 2006 alusta tuli voimaan uusi laki omaishoidon tuesta, joka sisälsi useita parannuksia omaishoitajien asemaan.

Myös vanhusten valinnan mahdollisuuksia palveluissa on lisätty ottamalla käyttöön palvelusetelit ja kehittämällä verotuksen kotitalousvähennystä siten, että se tämän vuoden alusta hoidon ja hoivan osalta kaksinkertaistui.

Asiakasmaksuja koskevaa lainsäädäntöä onkin tulevaisuudessa uudistettava siten, että heikompituloisten eläkeläisten asema turvataan palvelujärjestelmässä. Jokaiselle on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut maksukyvystä riippumatta. (Ed. Tiusanen: Ei toteudu!)

Arvoisa puhemies! Lakisääteinen järjestelmämme turvaa kohtuullisen toimeentulon sekä nykyisille että tuleville eläkkeensaajille. Hallituksen kehysneuvottelujen yhteydessä sopima kansaneläkkeen kuntaryhmityksen poistaminen vuoden 2008 alusta vähentää edelleen eläkkeensaajien kokemaa eriarvoisuutta. Kansaneläkkeen saajista noin 75 prosenttia asuu toisessa kuntaryhmässä, ja enimmillään näissä kunnissa asuvat eläkkeensaajat saavatkin noin 20 euron korotuksen eläkkeeseen kuukaudessa.

Hallitus on kantanut vastuunsa myös tulevista eläkkeensaajista. Vuoden 2005 työeläkeuudistuksen tavoitteena oli pidentää työuria myöhentämällä keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää 2—3 vuodella sekä sopeuttaa eläkejärjestelmä keskimääräisen eliniän kasvuun. Käytännössä uudistus sisälsi erilaisia toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Uudistuksen olennainen osa on niin sanottu joustava vanhuuseläkeikä, joka lisäsi yksilön mahdollisuuksia päättää eläkeiästään ja näin vaikuttaa myös oman eläkkeensä määrään.

Kuten edellä olen todennut, hallitus on panostanut erityisen paljon eläkeläisten ja vanhusten hyvinvoinnin kehittämiseen. Eläkkeiden normaalit indeksitarkistukset, tasokorotukset, palvelujen vahvistaminen ja kohdistetut tukitoimet ovat merkittävästi edistäneet vanhusten asemaa. Ja vielä ensi vuonna lisätukea kohdistetaan pienituloisille ja sairaille: Eläkkeensaajien asumistukea parannetaan. Eläkkeensaajien erityishoitotukea korotetaan 15 eurolla kuukaudessa ja sotainvalidien ja sotaveteraanien sekä heidän puolisoidensa kuntoutusmahdollisuuksia lisätään. Myös omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi hallitus esittää omaishoitajille ensi vuonna yhtä vapaapäivää lisää kuukaudessa.

Myös vanhuksille suunnattuja palveluja on tarkoitus lisätä. Palvelujen kehittämisen suhteen kunnat ovat kuitenkin aivan avainasemassa. Kunta- ja palvelurakenteen uudistamisella vahvistetaan kuntien mahdollisuuksia turvata riittävät hyvinvointipalvelut myös vanhuksille. Kuntien rahoitusta onkin vahvistettu merkittävästi, jotta kunnissa oikeasti voidaan turvata toimivat vanhusten palvelut.

Arvoisa puhemies! Nykyisten ja tulevien eläkeläisten on voitava luottaa siihen, että eläkejärjestelmän kestävyydestä huolehditaan pitkällä tähtäimellä ja että eläkepoliittiset ratkaisut ovat aina sopusoinnussa muiden väestöryhmien hyvinvoinnin kehityksen kanssa. Tämä on eläkeläisten samoin kuin koko suomalaisen yhteiskunnan yhteinen etu.

Sosiaali- ja terveysministeri Haataisen esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Tryggandet av pensionstagarnas och de äldres försörjning är ett av regeringens centrala socialpolitiska mål. I programmet för statsminister Matti Vanhanens regering konstateras följande om pensionspolitiken: "Grunden och målsättningen för en hållbar pensionspolitik utgörs av ekonomisk tillväxt, allmänt förtroende för ett hållbart system och strävandena att få människor att orka längre i arbetslivet. Folkpensions- och arbetspensionssystemen bildar den lagstadgade basen för pensionssystemet." I enlighet med sitt program har regeringen under sin mandatperiod genomfört betydande reformer med vars hjälp både nuvarande och framtida pensionärers ställning tryggas.

Den pensionsreform som trädde i kraft i fjol bereddes på trepartsbasis och de representanter för oppositionen som nu framställt interpellationen var med och beslutade om dess innehåll. I och med reformen tillväxer pensionsskyddet för allt förvärvsarbete samt under tiden av ledigheter för barnavård och studier. Ungdomarna får det bättre ställt genom att pensionen tillväxer för allt arbete som utförts efter 18 års ålder. Folkpensionssystemet ger de pensionärer som saknar en arbetshistoria som berättigar till arbetspension eller vars intjänade pension är liten ett grundskydd. Vi kan vara stolta över vårt finländska pensionssystem och över det sätt på vilket vi i bästa samförstånd har kunnat utveckla det. Detta väcker också internationellt intresse och en vilja att ta lärdom av vårt system.

Regeringen har bundit sig till att trygga pensionsskyddet för äldre och veteraner. Vårt pensionssystem har utvecklats på ett ansvarsfullt sätt som gör att vi också kommer att kunna svara på framtida utmaningar när det gäller finansieringen.

Genom en socialt och ekonomiskt hållbar pensionsreform har vi garderat oss mot förändringen i befolkningens åldersstruktur. En central utgångspunkt för reformerna har varit att stärka pensionsskyddet och finansieringen av det utan att framtida och nuvarande pensionärers ställning äventyras.

På grund av att andelen äldre snabbt stiger måste vi ständigt slå vakt om finansieringen av pensionerna. Att värna om pensionsskyddet förutsätter i praktiken årliga höjningar av arbetspensionspremierna. Nästa år uppskattas APL-premien stiga med 0,2 procentenheter.

Den centrala tesen i interpellationen är att utvecklingen av pensionärernas köpkraft släpar efter i förhållande till det ökade nationella välståndet. I interpellationen ses pensionärernas försörjning ur ett alltför ensidigt perspektiv.

När man skärskådar pensionärernas och de äldres försörjning måste alla de faktorer som inverkar på äldrebefolkningens försörjning och situation tas i beaktande. För en äldre pensionstagare är det särskilt viktigt att möjligheten att bo hemma så länge som möjligt tryggas och att tillgången till tjänster som är viktiga med tanke på en trygg vardag säkerställs.

I interpellationen behandlas utvecklingen av pensionärernas köpkraft i förhållande till andra befolkningsgrupper. Den period som valts som utgångspunkt, 1993—2006, ger inte en tillräcklig helhetsbild av den utveckling som skett. Året 1993 var ett ytterst exceptionellt år eftersom Finland hade hamnat i en djup recession. Under den djupaste recessionen och omedelbart därefter utvecklades löntagarnas arbetsinkomster och företagarnas inkomster exceptionellt dåligt. En jämförelse med dessa ger därför inte en verklig bild av utvecklingen i ett längre perspektiv.

Året 1990 är motiverat som utgångspunkt vid en jämförelse av hur pensionärernas och de äldres köpkraft har utvecklats. Recessionen hade ännu inte börjat och fram till detta år hade reformerna av pensionssystemen kunnat genomföras under gynnsamma ekonomiska förhållanden.

Enligt en undersökning som gjorts av Pensionsskyddscentralen var pensionstagarnas inkomstutveckling på 1990-talet i sin helhet stabilare än hela befolkningens inkomstutveckling. Vi bör komma ihåg att bruttonationalprodukten krympte under tre år i rad, sysselsättningen rasade och den finansiella basen för den offentliga ekonomin vacklade i början av 1990-talet. Befolkningen i arbetsför ålder fick under en lång tid lida av den minskade försörjning som berodde på arbetslösheten. Arbetslöshet minskar också den framtida pensionen.

Både för att garantera pensionsskyddet och för att höja pensionsnivån är det således ytterst viktigt att höja sysselsättningsgraden. Ju längre en person har arbetat, desto högre är hans eller hennes totala pension.

Regeringens pensionsreformer och programmen för att öka arbetslivets dragningskraft har gett resultat. Inkomstutvecklingen bland personer i arbetsför ålder förbättras i takt med sysselsättningsgraden. Under de senaste åren har sysselsättningsgraden ökat framför allt bland 55—64-åringar och inkomstutvecklingen har också varit den bästa i denna åldersgrupp. Detta förbättrar pensionerna för nyblivna och framtida pensionärer.

Inkomstutvecklingen i äldrehushållen från början av 1990-talet till mitten av 2000-talet står sig bra vid en genomsnittlig jämförelse med andra familjetyper och åldersklasser. Detta syns bl.a. i att förhållandevis få äldre hör till hushåll med små inkomster, även när man som gräns använder den högre låginkomstgränsen, dvs. 60 procent av medianinkomsterna. Delvis beror detta på att allt fler ålderspensionstagare är berättigade till en skälig arbetspension. Så var också den genomsnittliga totala pensionen för ålderspensionstagare 2004 reellt sett ungefär en fjärdedel större än 1991.

Också i internationella jämförelser klarar sig Finland tillfredsställande eller bättre. Vid ingången av 2000-talet var andelen äldrehushåll med små inkomster i Finland klart mindre än genomsnittet i de 25 Oecd-länder som deltog i jämförelsen. Eurostats färska statistik tyder på samma sak. Andelen äldrehushåll med små inkomster var i Finland något mindre än i EU i genomsnitt. I Sverige var andelen äldrehushåll med små inkomster något mindre än hos oss, i Danmark lika stor som hos oss och i Norge något större än hos oss.

Till skillnad från den nationella statistiken har man i internationella jämförelser av försörjningen inte beaktat boendekostnaderna. I Finland bor även mången äldre person med små inkomster i en skuldfri ägarbostad. Detta är av stor vikt eftersom pensionärer som bor i ägarbostäder i allmänhet har betalat sin bostadsskuld och därmed har lägre boendeutgifter än de som bor i hyresbostäder.

Utvecklingen av pensionärernas försörjning kan också ses i ljuset av hur behovet av utkomststöd har utvecklats. Allt färre finländska pensionärer har varit tvungna att komplettera sin utkomst med utkomststöd. År 1990 var 16,6 procent av mottagarna av utkomststöd pensionärer, medan motsvarande andel 2004 var 9,9 procent. Det absoluta antalet pensionärer som får utkomststöd har också minskat. År 1996 steg antalet till 34 000, men 2004 hade det sjunkit till 24 800. Enligt preliminära uppgifter minskade antalet mottagare av utkomststöd ytterligare i fjol.

Syftet med interpellationen är också att rikta uppmärksamheten på den relativa inkomstutvecklingen bland personer som lever på enbart folkpension. Detta är motiverat eftersom också folkpensionssystemet måste utvecklas i takt med att samhället förändras. Vi bör komma ihåg att de som lever på enbart folkpension ofta också får skattefria bostadsbidrag och vårdbidrag. Därför beskriver en jämförelse av hur enbart folkpensionen utvecklats inte i sig förändringarna i försörjningen hos denna pensionärsgrupp.

Andelen pensionärer som får full folkpension har minskat till cirka 8 procent eftersom andelen personer som får arbetspension har ökat. I allmänhet är det de allra äldsta pensionärerna, dvs. de som är äldre än 75 år, som får full folkpension. Det är då ofta fråga om ensamboende kvinnor som inte har tjänat in någon arbetspension. Enbart folkpension får också många personer som blivit sjuka i unga år.

Pensionernas köpkraft tryggas genom årliga indexhöjningar. Vid indexjusteringen av förvärvspensioner beaktas utöver utvecklingen i levnadskostnader delvis också löneutvecklingen. För tryggande av köpkraften justeras folkpensionerna med levnadskostnadsindex. Om folkpensionerna kontinuerligt justerades enbart i förhållande till de ökade levnadskostnaderna skulle inkomstnivån för dem som lever på små pensioner klart halka efter den allmänna utvecklingen i levnadsstandarden. Därför har denna regering två gånger gjort en nivåhöjning av folkpensionens fulla belopp. I mars 2005 höjdes folkpensionerna med 7 euro och vid ingången av september i år med 5 euro. För närvarande är det största beloppet av den fulla folkpensionen 515,86 euro i månaden och det minsta 437,50 euro i månaden. Folkpensionens storlek beror på om den försäkrade är gift eller ensamstående och i vilken kommungrupp han eller hon bor.

Då man utöver normala indexhöjningar dessutom beaktar ovan nämnda nivåförhöjningar kan vi konstatera att förmånerna för människor som lever på enbart folkpension har ökat snabbare än levnadskostnadsindex under de senaste åren. Som exempel kan nämnas folkpensionens fulla belopp för en ensamstående pensionstagare, som har stigit med 13 procent från 2000 till 2005, och levnadskostnadsindex som under motsvarande period har stigit med 9,1 procent. Den ökning som överskrider inflationen beror på de nivåförhöjningar av folkpensionerna som genomfördes i juni 2001 och mars 2005. Den förhöjning som genomfördes vid ingången av september i år har haft liknande verkningar.

Pensionsinkomstavdraget i beskattningen fastställs på grundval av beloppet av full folkpension. Därför höjer nivåförhöjningen av folkpensionen även beloppet av pensionsinkomstavdraget i beskattningen. År 2006 kan en ensamstående pensionstagare få pensionsinkomstavdrag upp till en månadspension på 1 406 euro och en gift pensionstagare upp till en månadspension på 1 206 euro. År 2006 är inkomstgränsen för skattefria pensioner 651 euro i månaden för en ensamstående pensionstagare och 569 euro i månaden för en gift pensionstagare. Således bibehålls också pensionens köpkraft hos en mycket stor del av de pensionärer som erhåller folkpension även i det fallet att skatteöret skulle ha höjts år 2006 i pensionstagarens egen boningskommun.

Vid en jämförelse av olika befolkningsgruppers köpkraft och dess utveckling från år till år måste vi dessutom komma ihåg att förändringen i pensionsindex inte grundar sig på prognoser, utan att de alltid fastställs utifrån den faktiska utvecklingen.

Av detta sätt att fastställa pensionsindex följer att, om förtjänst- och prisnivåerna inom samhällsekonomin i genomsnitt är på nedåtgående, garanterar indexjusteringarna av pensionerna pensionärerna en genomsnittligt sett bättre inkomstutveckling i relation till situationen under justeringsåret och indexgrunden.

Om pris- och förtjänstnivåerna är på uppåtgående börjar pensionärernas inkomstutveckling på motsvarande sätt, som en följd av indexjusteringarna av pensionerna, mera släpa efter den allmänna inkomstutvecklingen i relation till situationen under justeringsåret. Vid en översyn som sträcker sig över en längre tidsperiod upphäver dessa över- och underdimensioneringar i indexjusteringarna likväl varandra, och den sammanlagda justeringen för tidsperioden motsvarar den indexgrund som nämns i lag.

Pensionärernas försörjning är inte bara beroende av pensionerna utan också av andra förmåner. Bostadsbidraget för pensionstagare är ofta till stor hjälp i synnerhet för pensionärer med de allra lägsta inkomsterna. Därtill underlättar vårdbidragen mången äldre persons vardag. Budgetförslaget för nästa år innehåller förbättringar som underlättar situationen för de äldre som har det sämst ställt.

Äldre personer är också ofta tvungna att använda mycket läkemedel. Systemet för läkemedelsersättning har reviderats så att ersättningssystemet fungerar på ett rationellt sätt ur patientens synvinkel och att även små inköp utökar den summa som utgör övre gräns för självrisken. De personer som ofta är sjuka drar nytta av detta.

För åldrande personer är det särskilt viktigt, utöver ett tillräckligt utkomstskydd, att de får den service de behöver. Därför har regeringen kraftfullt utvecklat de äldres social- och hälsovårdstjänster och fortsätter att arbeta för detta. Täckande service inom äldreomsorgen och tillgång till personal är utmaningar som kräver tillräckliga ekonomiska resurser. År 2007 kommer staten att stärka kommunernas tjänsteproduktion med ett ytterligare tillskott om 400 miljoner euro.

Regeringen anser att de viktigaste målen inom äldrepolitiken är att upprätthålla och förbättra äldre personers funktionsförmåga och stödja hemmaboendet. De tjänster som äldre personer behöver har förbättrats med hjälp av lagstiftning och utvecklingsprojekt och ökade valmöjligheter. År 2005 trädde vårdgarantin i kraft, och den har förbättrat möjligheterna att snabbt få vård. Reformen är viktig för många äldre, eftersom de flitigt anlitar hälsovårdstjänsterna och har stått i kö till vård för sjukdomar som har samband med åldrandet. I mars 2006 förbättrades de äldres situation genom den s.k. omsorgsgarantin, som avser en lag gällande bedömning av äldre personers behov av service inom föreskriven tid.

Närståendevården har under denna regeringsperiod utvecklats avsevärt. År 2004 sattes gränsen för den klientavgift som får tas ut för en vikarie under närståendevårdares lagstadgade ledighet vid högst 9 euro. Vid ingången av 2006 trädde en ny lag om stöd för närståendevård i kraft, vilken innehöll många förbättringar i närståendevårdarnas ställning.

De äldres valmöjligheter när det gäller tjänsterna har utökats genom att servicesedlar tagits i bruk och genom att hushållsavdraget i beskattningen har utvecklats så att det i början av detta år fördubblades i fråga om vård och omsorg.

Den lagstiftning som gäller klientavgifter bör i framtiden revideras så att pensionärernas ställning tryggas i servicesystemet när det gäller personer med små inkomster. Var och en bör garanteras tillräckliga social- och hälsovårdstjänster oberoende av betalningsförmåga.

Vårt lagstadgade system tryggar en skälig utkomst för såväl nuvarande som framtida pensionstagare. Slopandet av den kommunindelning i fråga om folkpensionen som regeringen enades om vid ramförhandlingarna kommer ytterligare att minska den ojämlikhet som pensionstagarna upplever från ingången av 2008. Av alla folkpensionstagare bor cirka 75 procent i den andra kommungruppen. Som mest får pensionstagarna i dessa kommuner en förhöjning på cirkaa 20 euro i sin pension per månad.

Regeringen har även burit sitt ansvar för framtida pensionstagare. Målet med arbetspensionsreformen 2005 var att förlänga yrkeskarriären genom att skjuta fram den genomsnittliga åldern för pensionering med 2—3 år och anpassa pensionssystemet till en ökning av medellivslängden. I praktiken innefattade reformen olika åtgärder för att nå de uppställda målen. Det väsentliga i reformen är den s.k. flexibla ålderspensionsåldern, som ökade individens möjligheter att bestämma sin pensionsålder och på detta sätt inverka på pensionsbeloppet.

Såsom jag ovan har konstaterat har regeringen särskilt satsat på att utveckla pensionärernas och de äldres välfärd. Normala indexjusteringar och nivåförhöjningar av pensionerna, förbättrad service och stödåtgärder har avsevärt förbättrat de äldres ställning.

Nästa år kommer tilläggsstödet att riktas till låginkomsttagare och sjuka. Bostadsbidraget för pensionstagare kommer att förbättras. Specialvårdspenningen för pensionstagare höjs med 15 euro i månaden. Krigsinvalidernas och krigsveteranernas samt deras makars möjligheter till rehabilitering ökas. I syfte att stödja närståendevårdarna så att de orkar med sitt arbete föreslår regeringen en ledig dag till i månaden nästa år.

Avsikten är också att öka utbudet av tjänster för äldre. När det gäller utvecklandet av tjänsterna har likväl kommunerna en nyckelposition. Genom en ändring av kommun- och servicestrukturen stärks kommunernas möjligheter att trygga tillräcklig välfärdsservice även för äldre. Kommunernas finansiering har stärkts avsevärt för att kommunerna skall kunna trygga fungerande service för äldre.

Nuvarande och framtida pensionärer måste kunna lita på att pensionssystemets hållbarhet säkerställs på längre sikt och att de pensionspolitiska lösningarna överensstämmer med utvecklingen av övriga befolkningsgruppers välfärd. Detta ligger i såväl pensionärernas som hela det finska samhällets gemensamma intresse.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Vanha viisas sanonta kuuluu: "Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa." Kokemus on kuitenkin osoittanut, että poliittisessa toiminnassa on syytä tehdä arviot vasta tekojen eikä sinisilmäisesti lupausten perusteella, ettei tule petetyksi.

Ensin lainaus keskustan viime eduskuntavaalien yhteydessä julkaisemasta vaalikirjasta: "Keskustan tärkeimpiä eläkepoliittisia tavoitteita on saada 150 000—200 000 eläkeläisistä pois köyhyysrajan alapuolelta. Kansaneläkkeen jälkeenjääneisyys on ensi hallituskaudella korjattava." Keväällä 2003 keskustan Hämeenlinnan-puoluekokouksen vaaliohjelmakannanotossa "Koko Suomen voimavarat käyttöön" on vielä tarkemmin linjattu se, mitä keskusta tekisi hallitukseen päästessään: tehdään pienimpiin kansaneläkkeisiin tasokorotus, yhtenäistetään eläkeindeksit, eduskunta päättää palauttaa kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella tavalla. (Ed. Rehula: Ketkä ne leikkasivat?)

Keskusta on ollut pian neljä vuotta pääministeripuolue, joten nyt on oikea hetki arvioida, miten pääministeri Matti Vanhasen hallitus on toiminut ja millaista eläkepolitiikkaa harjoittanut.

Hyvät edustajatoverit, toivon, että hallituksessa ja eduskunnassa nyt todellakin herätään vallitsevasta olotilasta, syvästä koomasta. Täytyy todella olla koomassa tai sitten vain äärimmäisen paatunut, mikäli eriarvoisuuden räikeää lisääntymistä ei nähdä eikä asialle tehdä mitään. Vastikään Kelan tutkijoiden Tuula Helnen ja Markku Laadun toimittamassa Vääryyskirjassa käsitellään hyvin konkreettisesti sosiaalipolitiikan epäonnistumisia. Vääryyskirjan lukeminen saa raivoihinsa, ainakin minut sai. Miten köyhyyden lisääntyminen ja toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien jatkuva heikkeneminen on mahdollista Suomessa, joka on rikkaampi kuin koskaan aiemmin?

Äskeisessä vastauspuheenvuorossaan ministeri Haatainen nähdäkseni ylpeili sillä, että toimeentulotukea saavien eläkeläisten määrä on vähentynyt. Minusta on häpeä, jos yksikin eläkeläinen joutuu menemään toimeentuloluukulle. Eläkkeenhän pitäisi olla ensisijainen turva ja toimeentulotuen vasta aivan viimesijainen turva, eli se kertoo siitä, jos yksikin siellä on, että eläkkeitten taso on aivan liian alhainen. (Ed. Valto Koski: Vasemmisto oli silloin hallituksessa!)

Tämän välikysymyksen aiheena on se, miten yhteiskunta arvostaa niitä, jotka pitkän päivätyön jälkeen ovat päässeet eläkkeelle. Samalla tietysti puhumme myös niistä, jotka sairauden tai vammautumisen takia ovat jättäneet työelämän tavallista aiemmin, ja niistä, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan ole olleet työelämässä mukana; puhumme siitä, miten yhteiskunnan vaurastuminen näkyy eläkkeensaajien toimeentulossa; puhumme nyt siitä, mitä hallitus on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Ärade talman! Hur respekterar vårt samhälle de medborgare som efter ett långt dagsverke har gått i pension? Denna fråga är orsaken till vår interpellation. Hur behandlar vi dem som på grund av sjukdom eller invalidisering redan tidigare än vanligt varit tvungna att lämna arbetslivet? Vi bör inte heller glömma dem som av olika skäl aldrig kunnat förvärvsarbeta.

Finland är nu rikare än någonsin förut. Hur är det möjligt att fattigdomen ökar och allt flera måste leva på existensminimum? Det framgår av regeringens svar på interpellationen att regeringen inte tänker föreslå någon förhöjning av folkpensionen. Regeringen tycks anse att den förhöjning på 5 euro som kom i början av september är nog. Varför denna kalla behandling? Har centern glömt sina vallöften?

Hallituksen vastauksesta käy ilmi, että hallitus ei aio esittää uutta tasokorotusta kansaneläkkeeseen, joka samalla antaisi verovähennyksen kautta lisää rahaa valtaosalle eläkeläisistä. Siitä siis hyötyisivät myös tavallista työeläkettä saavat. Miksi näin tyly linja? Miksi keskusta ei nyt lunasta vaalilupauksiaan?

Vuodesta 1994 vuoteen 2005 täysi kansaneläke on jäänyt jälkeen lähes 20 prosenttia ansioiden kehityksestä. Sitä syyskuun alussa voimaan tullut 5 euron korotus ei kuro umpeen. Vertailussa pitää käyttää nimenomaan riittävän pitkää jaksoa, vain se kertoo todellisuuden.

Ministeri Haatainen vastauksessaan esitteli erilaisia vuosilukuja ja erilaisia prosentteja. Tilastoilla voi tietysti kikkailla valitsemalla jonkin sopivan lyhyen ajanjakson ja todeta, että juuri sinä ja sinä ajanjaksona tilanne on ollut parempi. Totuutta sellainen vertailu, ministeri Haatainen, ei kuitenkaan kerro. Totuuden kertovat ne lukemattomien eläkeläisten eri yhteydenotot siitä, että eläke ei enää riitä säälliseen elämään. Kaikkien pienituloisimpien eläkeläisten rahat eivät enää riitä asumiseen, terveydenhuollon omavastuisiin ja muihin välttämättömiin menoihin.

Muistelen uudelleen menneitä ja palautan mieliin, mitä keskustan kansanedustajat lupasivat. Esimerkiksi oman vaalipiirini ehdokas, keskustan Liisa Hyssälä lupasi viime vaalien alla kansaneläkkeisiin 300 euron tasokorotuksen. (Ed. Zyskowicz: Ei kai?) — Ehkä olemme täällä joskus saaneet muistutuksen siitä. Mutta sitten kun hän itse pääsi vaikutusvaltaiselle tekojen paikalle, eipä ministerinä enää täytäkään lupauksiaan. Tässä välikysymyksessä on nyt kyse myös lupauksien pitämisestä.

Hyvät edustajatoverit, Suomi on vauraampi kuin koskaan. Pohjan tälle vauraudelle ovat rakentaneet ne sukupolvet, jotka uurastivat pitkiä päiviä paljon nykyistä pienemmillä palkoilla. Meidän pitäisi olla heille kiitollinen kansakuntamme nykyisestä hyvinvoinnista.

Kansaneläke ei nouse maan vaurastumisen mukana. Sen ostovoimaa on turvattu elinkustannusindeksiin sidotulla kansaneläkeindeksillä, jonka laskennassa ei oteta huomioon yhteiskunnan vaurastumista. Ajatelkaa niitä, jotka varhaisen sairastumisen tai vammautumisen takia eivät koskaan ole edes ehtineet työelämään. Heille on tarjolla vain vuosikymmenien niukkuutta, vaikka muut porskuttavat vieressä ja nauttivat yhteiskuntamme vaurastumisesta.

Vasemmistoliitto haluaa todella nostaa esille tämän kansaneläkeindeksin perusongelman, sen, että se hyvittää vain hintojen nousun. Taitetun indeksin takia vain tasokorotukset voivat turvata osuuden kansakuntamme menestyksestä eläkkeensaajille. Sen tähden kansaneläkkeen tasosta joudutaan alati kamppailemaan hallituksessa ja täällä eduskunnassa. Korjaus ei tule itsestään, sen puolesta on kamppailtava.

Vasemmistoliiton mielestä 20 euron tasokorotus on enemmän kuin perusteltu. Hallituspuolueet, keskusta ja sosialidemokraatit, ovat kuitenkin näköjään yhtenä rintamana sitä vastaan. Olisi kaikille viisaampaa korjata kansaneläkeindeksi niin, että indeksi takaa myös eläkeläisten ostovoiman oikeudenmukaisen kehityksen. Tällöin olisivat nämä jatkuvat tasokorotuskamppailut tarpeettomia.

Tasokorotuksista huolimatta — siis niistä vaatimattomista, jotka hallitus on tehnyt — kansaneläke on jäänyt lähes 20 prosenttia jälkeen ansioiden kehityksestä. Työeläkettä saavien asema on tässä suhteessa kuluneen kymmenen vuoden aikana ollut hieman parempi, sillä työeläkkeet ovat jääneet jälkeen vain 14 prosenttia. Se on melkoisen paljon, ja työeläkettä saavien ärtymys on ymmärrettävää. Indeksi, jossa hintojen vaikutus on 80 prosenttia ja ansiotason muutoksen vaikutus 20 prosenttia, jättää ennen pitkää eläkkeen väistämättä jälkeen yhteiskunnan vaurastumisesta. Eläkeindeksien korjaaminen oikeudenmukaisemmiksi olisi paras tapa turvata eläkkeiden ostovoiman kehitys.

Kuten olemme huomanneet, tämä hallitus on muita enemmän rikkaiden asialla, ei runsaan miljoonan vähävaraisen eläkeläisen asialla. Teitä on kiinnostanut enemmän varallisuusveron poisto miljonääreiltä kuin miljoonan eläkeläisen tilanne. Tämä hallitus on todistanut, että rahaa on, mutta tahtoa puuttuu. Muistutan vielä siitäkin, miten 90 miljoonaa euroa löytyi yllättävän nopeasti, kun maanviljelijät uhkasivat jäädä ilman tukimiljooniaan. (Ed. Kalli: Oletteko eri mieltä?)

Arvoisa puhemies! Yhtä tärkeää kuin toimeentulo on monelle vanhenevalle ihmiselle myös peruspalvelujen toimivuus. Useille yhteiskunnan aloille on viime vuosina perustettu asiamiesvirkoja neuvomaan ja valvomaan asiakkaiden lakisääteisten oikeuksien toteutumista. Asiamiehet myös tiedottavat asiakkaittensa oikeuksista.Tällä hetkellä on olemassa jo lapsi-, potilas-, sosiaali- ja vammaisasiamiehen virat. Suomessa ei kuitenkaan ikääntyville kansalaisille ole vielä omaa asiamiestä. Lähin esimerkki vanhusasiamiehen virasta löytyy Tukholmasta, jossa kaupunki on perustanut viran edistämään vanhusten hyvinvointia ja tuomaan esiin ikäihmisten näkökulman päätöksentekoon.

Nyky-yhteiskunnastamme on liian usein vallalla ikävä käytäntö, jonka mukaan hoitajapulaan ja muihin havaittuihin ongelmiin puututaan vasta, kun siitä valitetaan tai viranomaistaho vaatii, että ongelmiin on puututtava. Henkilöstön, vanhusten ja heidän omaistensa valitukset eivät näytä riittävän. Asioihin puututaan vasta ja ainoastaan silloin, kun voimassa olevat käytännöt todetaan laittomiksi.

Vanhusasiamiehen tai vanhusasiainvaltuutetun viran perustaminen olisi hyvin tarpeellinen toimenpide. Asiamies seuraisi lakisääteisten vanhuspalveluiden laadun toteutumista tekemällä käyntejä erilaisiin hoitolaitoksiin ja palvelutaloihin, raportoimalla päättäjille vanhuspalveluiden tilasta ja tekemällä niihin muutos- ja parannusehdotuksia. Auttamalla vanhuksia löytämään heille sopivat hoitomuodot tai palveluita kotona asumisen tueksi vanhusasiainvaltuutettu tukisi vanhusten itsenäistä selviytymistä.

Vanhushuollon nykytilanne on ongelmallinen, koska suositukset ovat kunnissa usein toissijaisia säästöjä tavoiteltaessa. Vanhusväestön oikeuksien toteutumista valvovalla, keskitetyllä ja kokopäivätoimisella asiamiehellä olisi valtaa ja mahdollisuuksia puuttua vanhushuollon ongelmakohtiin. (Keskustan ryhmästä: Kun ei ministeri pysty!)

Ärade talman! Av svaret framgår att regeringen inte har några planer på att åtgärda de problem som lyfts fram i interpellationen. Jag föreslår därför följande ordalydelse för en motiverad övergång till dagordningen:

"Efter att ha hört regeringens svar konstaterar riksdagen, att regeringen inte har för avsikt att förbättra pensionärernas köpkraft i samma takt som nationen fått det ekonomiskt bättre eller genomföra någon nivåförhöjning av folkpensionen. Riksdagen förutsätter att pensionsindex justeras och att en nivåförhöjning av folkpensionen om 20 euro omedelbart genomförs, och övergår till dagordningen."

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastauksesta käy ilmi, että se ei aio puuttua välikysymyksessä esiin nostettuihin ongelmiin. Esitän sen johdosta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus ei aio kehittää eläkeläisten ostovoimaa suhteessa kansakunnan vaurastumiseen eikä toteuttaa kansaneläkkeeseen tasokorotusta, ja edellyttää eläkeindeksien korjaamista ja 20 euron tasokorotusta välittömästi kansaneläkkeeseen

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Juha Rehula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yli miljoona eläkeläistä odottaa meiltä päättäjiltä toimia, jotka mahdollistavat hyvän elämän. He tahtovat ja odottavat päätöksiä, joilla taataan taloudellinen turva myös työelämän jälkeen. Jokaisella eläkeläisellä on oma taustansa, omat tapansa, omat odotuksensa. Vaateita on monenlaisia. (Ed. Zyskowicz: Samat odotukset!) Ikäihmisille tulee taata ihmisarvoinen elämä ilman jokapäiväistä niukkuutta tai tunnetta yksinäisyydestä. (Ed. Vielma: Sanahelinää!) Kyse on huolehtimisesta, kyse on välittämisestä. (Ed. Zyskowicz: Puheet ovat kauniita!)

Suomi vasta opettelee elämään tilanteessa, jossa ikääntyneiden joukko ja siitä syntyvät haasteet ovat kasvussa. Vaikka työeläkkeensaajien määrä on lisääntynyt, suurin osa eläkkeensaajista kuuluu silti alimpiin tuloluokkiin. (Ed. Tiusanen: Mitä on tehty?) Kymmenettuhannet elävät pelkän kansaneläkkeen varassa. (Ed. Vielma: Mitä olette tehneet?) Vuonna 2005 eläkkeensaajista heitä oli lähes 90 000. (Ed. Zyskowicz: Kenelle puhutte?) Lisäksi meillä on kymmeniätuhansia vain pientä työeläkettä saavia. On myös syytä muistaa, että kansaneläkkeen varassa elää paljon pitkäaikaissairaita ja vammaisia nuoria.

Keskustalaisen eläkepolitiikan yksi kulmakivistä on ollut ja on pienimpien eläkkeiden varassa elävien toimeentulosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Tässä työssä ei ole alkua, tässä työssä ei ole loppua. Kyse on pitkäjänteisestä toiminnasta ja useista yhteen sovitettavista toimenpiteistä. (Ed. Tiusanen: Seuraavalla vaalikaudella!) Palautteen tehdyistä ratkaisuista joudumme kohtaamaan riippumatta siitä, kuka kulloinkin on vastuussa tehdyistä päätöksistä. (Ed. Zyskowicz: Ei, kai sillä jotain merkitystä on!) Tämän kertoo kokemus niin menneiden kuin kuluvankin vaalikauden osalta niistä toimista, missä hallitus on ollut toimimassa, hyvässä tai pahassa. (P. Salo: Nyt on paha omatunto!)

On aivan hyödytöntä tässä yhteydessä se, että asetetaan eri ihmisryhmät vastakkain. Ei siinä yhdenkään eläkeläisen eläke nouse, jos kysytään elämäntilannetta ja laitetaan lapsiperheet ja eläkeläiset vastakkain. (Ed. Kuoppa: Ei me aseteta!) Se ei johda rakentavaan ratkaisuun. (Ed. Zyskowicz: Me olemme laittaneet puheet ja teot vastakkain, ed. Rehula!)

Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee toimia, joilla on kuluvan vaalikauden aikana vahvistettu ja turvattu julkisten palvelujen saatavuutta. Hallitus on korottanut kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia ja panostanut palvelujen kehittämistoimintaan useilla sadoilla miljoonilla euroilla. Hoitotakuun toteuttaminen, erityishoitotuen korottaminen, asumistuen muutokset ja omaishoidon tuki ovat esimerkkejä siitä kokonaisuudesta, jolla eläkeläisten arkea on kohennettu. Ne ovat merkittäviä panostuksia, joita ei voi tässä yhteydessä sivuuttaa. Samalla on kyse viestistä, tahdosta huolehtia.

Tulevaisuudessa on entistäkin enemmän etsittävä konkreettisia toimia, joilla vaikutetaan ikäihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Palveluiden tarjontaa on edistettävä niin, että ne vastaavat parhaalla mahdollisella tavalla kulloiseenkin tarpeeseen aikaansaaden aidot valinnan mahdollisuudet. (Ed. Tiusanen: Milloin ne tehdään?) Tästä esimerkkinä on kotipalvelu, jolla autetaan arjen hallintaa ja kotona asumista. On kuitenkin muistettava, että aina kotona selviytyminen ei ole mahdollista. Silloin tarvitaan laadukkaita hoito- ja hoivapalveluja. Päätöksenteon tueksi tarvitsemme jatkuvasti uutta tutkimukseen perustuvaa tietoa eläkeläisten ja ikäihmisten elämäntilanteesta.

Teknologia tulee olemaan jatkossa entistäkin tärkeämpi apuväline elämänpiiriä laajennettaessa ja elämänhallintaa parannettaessa. Uusilla ratkaisuilla luodaan turvallisuutta ja helpotetaan liikkumista ja kanssakäymistä. Asumisen monimuotoisuus, rakennetun ympäristön toimivuus ja erilaiset harrastusmahdollisuudet vahvistavat tätä tärkeää turvallisuudentunnetta ja kokemista.

Arvoisa herra puhemies! Välikysyjät viittaavat eläkkeiden kehitykseen vuosina 1993—2006. Tämä historiatarkastelu ei paranna yhdenkään eläkeläisen arkipäivää eikä poista meidän päätöksentekijöiden vastuuta tämänpäiväisestä tilanteesta. (Ed. Zyskowicz: Toisin kuin teidän tyhjät puheenne, ne parantavat eläkeläisten asemaa!) Kuluvan vaalikauden aikana tehdyt eläkkeiden tarkistukset kestävät vertailun tuona historian ajanjaksona, jos asiaa ja tilannetta tarkastellaan. 12 euroa lisättynä indeksikorotuksilla merkitsevät kuukausitasolla yli 20 euron muutosta edelliseen vaalikauteen verrattuna. Kuntien kalleusluokituksen poistaminen nostaa eläkkeitä 20 eurolla useimpien eläkeläisten osalta. (Ed. Perho: Vuonna 2008! — Ed. Zyskowicz: Sitten kun te olette oppositiossa!)

Kansaneläkkeitten tasokorotuksia tarvitaan jatkossakin. Ne eivät kuitenkaan riitä parantamaan kaikkein pienimpien eläkkeiden varassa olevien elämäntilannetta. On huomioitava tilanne ja keinot laaja-alaisemmin ja niin, että toimenpiteiden kohdentuminen tapahtuu oikeudenmukaisesti ja myös vaikuttavasti. Tarkasteluun on otettava eläkkeen määrä, muut tulonsiirrot, palvelut, verotus, sairaus- ja lääkekulut, asuminen ja ruoan hinta. Keinot tulee löytää.

Aivan niin kuin hallituskin vastauksessaan totesi, kansaneläkejärjestelmää tulee jatkossakin kehittää niin, että kansaneläkkeen varassa elävien toimeentulo voidaan turvata. Tärkeintä on parantaa heikoimmassa asemassa olevien ja pienimpiä eläkkeitä saavien toimeentuloa ja turvaa. (Ed. Zyskowicz: Puheet on tuttuja!) Tähän työhön keskustan eduskuntaryhmä haastaa muut ryhmät. (Naurua vasemmalta ja kokoomuksen ryhmästä) Tällöin mitataan, ketkä todella ovat valmiita helpottamaan pienimpien eläkkeiden varassa elävien arkipäivästä selviytymistä. (Ed. Zyskowicz: Eikö sitä ole yritetty tällä vaalikaudella moneen kertaan!)

Arvoisa herra puhemies! Ikääntynyt väestönosamme on meille voimavara ja elämäntaidon antaja. Kukaan ei saa tuntea itseään ulkopuoliseksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Valto Koski /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Flunssan takia puhe saattaa kuulostaa kokoomuksen ääneltä, mutta voin vannoa, että tämän tekstin sisältö on sosialidemokraattisella sydämellä laadittu.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä välikysymys on tehty tärkeästä asiasta. Eläkkeensaajien toimeentulossa on kyse isosta kokonaisuudesta, jota täytyy tarkastella siksi hyvin laajasti. Meille sosialidemokraateille eläkkeensaajat ovat tärkeitä. Me emme käy heitä koskevista asioista keskustelua vain keskustelun vuoksi. Me rakennamme politiikkamme sisällön toteuttamiskelpoisten päätösten pohjalle emmekä pidä oikeana, että eläkepolitiikka valjastetaan aika ajoin katteettomien lupausten alttarille.

Sosiaaliturvajärjestelmä huolehtii eri tavoin siitä, että sosiaalietuja saavien kansalaisten ostovoima säilyy, toteaa oppositio välikysymyksessään. Tästä asiasta tuskin kukaan on eri mieltä. Ostovoiman säilyttämiseen tai sen nostamiseen liittyy kuitenkin monia asioita, joita opposition välikysymyksestä on vaikea löytää. Siksi sen sisältöä voidaankin pitää kapea-alaisena.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana saan päivittäin palautetta tavallisten eläkkeensaajien arjesta. Eläkeläisten arjesta osaavat kertoa monet hyvin pientä eläkettä saavat henkilöt, varsinkin iäkkäämmät naiset, jotka eivät koskaan ole olleet toisen palveluksessa vaan ovat hoitaneet kotona lapsiaan. Heille ei ole kertynyt tästä työstä työeläkettä, ja heitä on edelleen paljon. Tyypillisin pelkkää täyttä kansaneläkettä saava on noin 35—45-vuotias yksinäinen mies ja 75—79-vuotias nainen. Yleensä pelkästään kansaneläkettä saavat henkilöt ovat oikeutettuja myös asumistukeen.

Sosialidemokraatit lupasivat tälle vaalikaudelle tehdyssä vaaliohjelmassaan varautua väestön ikääntymiseen. Lupasimme aiempaa parempia palveluja. Olemme myös pitäneet kiinni näistä asioista. Määrärahoja kuntien järjestämiin terveys- ja vanhustenpalveluihin on lisätty voimakkaasti tällä vaalikaudella. Lisäykset ovat moninkertaisia verrattuna kokoomuksen vaaliohjelmassaan esittämiin vaatimuksiin. Tämä on näkynyt kaikkien, myös eläkeläisten, hoitoonpääsyn paranemisena.

Puhuessaan vain kansaneläkkeen tasokorotuksesta oppositio tarkastelee eläkkeensaajien toimeentuloa, niin kuin totesin, aivan liian suppeasti. Kansaneläkkeiden ohella elämän turvaverkkoa luodaan monin eri tavoin. Kansaneläkeläinen on oikeutettu asumistukeen ja tarvitsemaansa hoitotukeen. Lääkekuluja korvataan. Kuntoutusta tuetaan ja palveluilla taataan, ettei kukaan jää heitteille. Toimeentulotukea myönnetään, jos tulot eivät muutoin riitä.

Eläkkeensaajien toimeentuloa ja sen kehitystä voi tarkastella siis kovin monella tapaa, kuten ministeri Haataisen välikysymysvastauksessa kuultiin. Hyvä vanhuus on monien yhteisten asioiden summa.

Eläkepolitiikan tavoitteena on turvata eläkeläisten kohtuullinen kulutustaso. Kansaneläkkeen tavoitteena on turvata vähimmäistoimeentulo niille eläkkeensaajille, jotka eivät saa muuta eläkettä tai joiden muu eläketurva on vähäinen. Kuten jo edellä mainitsin, eläkkeeseen voi kuulua myös hoitotuki, asumistuki sekä näiden lisäksi lapsikorotus tai eläkkeensaajan rintamalisä. Eläketulovähennyksellä on haluttu turvata kansaneläkkeen verottomuus. Pelkästä kansaneläkkeestä ei siis mene veroa.

Monet asiat ovat olleet vaikuttamassa siihen, että eläkeasiat ovat olleet politiikan keskiössä viimeiset viisitoista vuotta. 1990-luvun alun talouslaman vuoksi eläketurvaa jouduttiin sopeuttamaan. (Ed. Kuoppa: Sitä leikattiin!) Sopeuttamiseen liittyi myös heikennyksiä. Eläkkeensaajan tulokehityksen lyhyt historia on kiteytettävissä näin: lama-aikana leikattiin, sen jälkeen sopeutettiin ja viime vuodet on tehty johdonmukaisesti asteittaisia kohennuksia eläkkeisiin. Eläkkeensaajien ääntä on siis kuultu. (Ed. Virtanen: Millä asteikolla?)

1990-luvun alkuun palatakseni muistuttaisin, että tuolloinen hallitus kiristi eläketulojen verotusta. Työ- ja kansaneläkkeisiin ei tehty lainkaan indeksitarkistuksia, TEL-indeksin kasvusta leikattiin 3,3 prosenttia vuosien 1993—1995 poikkeuslaeilla. Laman hellitettyä otettaan uusi hallitus muutti eläkepolitiikan suuntaa. Eläkeläisiltä poistettiin lamavuosien hallituksen eläkeläisille säätämät ylimääräiset verot. Sosialidemokraattien hallitusvuosina eläkkeiden indeksitarkistukset on tehty ajallaan sekä kehitetty sitä turvaverkkoa, joka on vahvistanut eläkeläisten asemaa.

Laman jälkeisen talouskasvun tulokset eivät heti näkyneet sosiaaliturvassa ja työmarkkinoilla. Eläkeläisten toimeentulo parani 1990-luvulla hitaammin kuin koko väestön. Laman seurauksena rahoitusongelmien kärjistyminen, väestön ikääntyminen ja huoli eläkejärjestelmien kestävyydestä vaikuttivat eläkepolitiikan suunnan muutokseen. Vuosittaisten eläkeratkaisujen sijaan ryhdyttiin tarkastelemaan eläkeasioita pitkäjänteisesti. Tavoitteeksi otettiin kestävälle pohjalle rakentuva eläkepolitiikka, (Ed. Kuoppa: Eläkkeitten leikkaaminen!) eläkemenojen kasvun hillitseminen ja eläkkeelle siirtymisen lykkääminen, mitä koskevat toimenpiteet toteutettiin viime vuoden alussa. Eläkejärjestelmämme remontoitiin kestämään ne muutospaineet, jotka väestön ikääntyminen tuo vääjäämättä tullessaan. Haluan todeta, että suurin osa välikysymyksen allekirjoittaneista puolueista sitoutui tähän eläkejärjestelmään ja hyväksyi sen. Uudistuksella oli siis laaja yhteiskunnan tuki, ja se toteutettiin hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Kuten olen todennut, eläkkeensaajien toimeentulo ja ostovoiman kehitys ovat monien asioiden yhteinen summa. Sosialidemokraatit ovat huolehtineet eläkeläisten toimeentulosta tekemällä sosiaali- ja terveyspoliittisia uudistuksia sekä nostamalla toimeentuloa parantavia etuuksia. Kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksukatto otettiin käyttöön vuonna 2000. Julkisesti tuettu hammashuolto on laajennettu koko väestöä koskevaksi vuodesta 2002 lähtien. Lääkekorvausjärjestelmää on uudistettu ja lääkkeiden vaihto edullisempiin on tehty mahdolliseksi. Veteraanipaketin toimenpiteillä muun muassa sotaveteraanien säännönmukaista kuntoutusta on muun muassa kehitetty siten, että kaikkien halukkaiden tulisi päästä kuntoutukseen vuosittain. (Ed. Nepponen: Niin tulisi, mutta kun ei ole rahaa!) Kaikilla edellä todetuilla uudistuksilla on parannettu eläkeläisten ja vanhusväestön asemaa. Uudistukset näkyvät ja tuntuvat vanhusten arjessa, ja uskon, että ikäihmiset antavat niille erittäin suuren arvon.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tekijät kaipaavat kansaneläkkeeseen uutta tasokorotusta hallituksen toteuttamien korotusten jatkeeksi. Toisin kuin oppositio kuitenkin antaa ymmärtää, hallitus ei ole ollut toimeton. Kansaneläkkeisiin on tehty kaksi tasokorotusta tällä vaalikaudella. Lisäksi eduskunnassa on paraikaa käsittelyssä hallituksen esitys kuntien kalleusluokituksen poistamisesta. 75 prosentille kansaneläkkeensaajista on tulossa enimmillään 20 euron korotus kuukaudessa vuoden 2008 alusta kuntien kalleusluokituksen poistuessa. Tämä muuten on ylivoimaisesti suurin korotus, mitä kansaneläkkeisiin on tehty 35 vuoteen. Ensi vuoden budjetissa on tulossa korotus asumistukeen ja erityishoitotukeen. Omaishoitajat saavat yhden kuukausittaisen vapaapäivän lisää. Kunnat saavat merkittävästi lisää rahaa, jota ne voivat käyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä toimivien vanhuspalveluiden järjestämiseen.

Kansaneläkkeen mahdolliset uudet tasokorotukset täytyisi rahoittaa joko korottamalla veroja tai työnantajien kansaneläkemaksuja. Jo nyt on tiedossa, että eläkekustannusten rahoittamiseksi joudumme nostamaan työeläkemaksuja lähivuosina. Palkansaajien ja työnantajien maksurasitus on kasvamassa ilman, että teemme yhtään uutta eläkepäätöstä. Palkansaajien työeläkemaksun nousu kiristää heidän verotustaan, ja samalla se veroero, mikä eläkkeensaajien ja palkansaajien välillä tietyllä tuloalueella on, asteittain kapenee. Sosialidemokraattien mielestä eläkeläisten syystäkin epäkohdaksi kokema veroero on joka tapauksessa poistettava.

Hallituskaudella toteutettujen eläkeuudistusten yhtenä tavoitteena, kuten olen todennut, on ollut turvata eläkkeiden maksu niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä lisäämättä työvoimakustannuksia kohtuuttomasti. Sen tähden on tärkeätä, että isot muutokset eläkepolitiikassa tehdään laajassa yhteisymmärryksessä eri osapuolten kesken. Kansaneläkkeitä korotettaessa on tiedettävä, miten korotuksen rahoitus hoidetaan ja mihin rahoituspaineet kohdistuvat.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että eläkeläisten ostovoiman kehityksestä on runsaasti tietoa ja otamme sen vakavasti tehdessämme tulevia ratkaisuja. Haluamme turvata eläkkeensaajien ostovoiman jatkossakin. Emme kuitenkaan anna katteettomia lupauksia, vaan haluamme tehdä edelleen vastuullista eläkepolitiikkaa ja olla vaalien jälkeenkin kansalaisten luottamuksen arvoisia. Eläkepopulismin tielle emme lähde.

Sosialidemokraattien lähtökohtana on, että kansamme vaurastuessa velvollisuutemme on huolehtia tasapuolisesti eri väestöryhmien toimeentulosta. Siksi myös eläkkeensaajien on saatava oikeudenmukainen osuus kansantalouden kasvavasta kakusta.

Paula Risikko /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viikonloppuna soitti ylihärmäläinen eläkeläinen, joka oli kuullut tulevasta välikysymyksestä, totesi, että vihdoinkin, ja kertoi oman tarinansa. Hänen käteenjäävä eläkkeensä kuukaudessa ei riitä vaatimattomaankaan elämään. Sen jälkeen, kun hän maksaa vuokran, sähkön sekä verenpaine- ja sokeritautilääkkeet, ruokaapa ei pystykään enää ostamaan kovin paljon. Päivän lehden tilaamisesta ei kannata edes haaveilla, eikä sitä näkisi kuulemma edes lukea, sillä silmälasit on uusittu kymmenen vuotta sitten ja saadakseen uudet pitäisi olla vähintään kolme kuukautta syömättä. Ja se ei kuulemma onnistu, vaikka sitkeä pohjalainen onkin.

Pistetäänpä kohdallemme. Tämä soittaja ei ole ainoa köyhyydestä kärsivä eläkeläinen, sen me hyvin tiedämme. Juuri näiden ihmisten aseman parantamiseksi on nyt tämä käsittelyssä oleva välikysymys tehty. (Ed. Gustafsson: Kokoomus oli 16 vuotta hallituksessa, mitä teki?)

Tällä hetkellä suomalaisista noin 15 prosenttia eli lähes 800 000 on 65 vuotta täyttäneitä. Ennusteiden mukaan 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä vuonna 2030 on jo yli neljännes, lähes 1,4 miljoonaa. Ihmiset elävät entistä pidempään. Hyvin toimiva yhteiskunta osaa (Hälinää) paitsi ottaa huomioon ... — Anteeksi, herra puhemies, mutta täällä on aivan hirvittävän kova hälinä. (Puhemies: Edustaja jatkaa!) — Hyvin toimiva yhteiskunta osaa paitsi ottaa huomioon ikääntyvien erityistarpeet myös hyödyntää kokeneiden sukupolvien osaamista ja tietotaitoa. Puitteet sisältörikkaalle eläkeiälle ja turvalliselle vanhuudelle tulee luoda ihmisten tarpeiden ja toiveiden pohjalta yksilön elämäntilannetta kunnioittaen.

Meillä tämän päivän päättäjillä on vastuu siitä, että eläkkeet turvataan sekä laadukkaat ja riittävät vanhuspalvelut taataan. Tässä onnistumme vain, jos talous kasvaa ja yhä useampi työikäinen ja työkykyinen suomalainen saa töitä. Vahva kansantalous on myös eläkeläisen paras turva.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä lähtee siitä, että seuraavalla vaalikaudella toteutetaan laaja toimenpideohjelma eläkeläisten aseman parantamiseksi. Olemme mitoittaneet ohjelmamme niin, että se todella voidaan toteuttaa. Valitettavasti moni eläkeläinen luuli asioiden korjaantuvan jo tällä vaalikaudella. Lupasihan toinen päähallituspuolueista yhtenäistää eläkeindeksit, palauttaa kansaneläkkeen pohja-osan sekä tehdä kansaneläkkeeseen tasokorotuksen. Mutta mitä on tapahtunut? Eläkeindeksejä ei ole yhtenäistetty, kansaneläkkeen pohjaosaa ei ole palautettu, ja kansaneläkettä olette nostaneet peräti 12 euroa. Ettäs kehtaatte! Tällä tahdilla Hyssälän lupaama kansaeläkkeen 300 euron tasokorotus saavutetaan vuonna 2103. Koska Vanhasen hallitus petti kansaneläkeläisille annetut lupaukset, on selvää, että kansaneläkkeiden tasokorotuksiin on palattava seuraavalla vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen senioripolitiikan tavoite seuraavalla vaalikaudella on sellaisen eläkejärjestelmän ja eläkeverotuksen luominen, joka turvaa nykyistä paremmin eläkeläisten ostovoiman. Toinen yhtä tärkeä tavoite on sellaisen palvelujärjestelmän luominen, että jokainen ikäihminen saa tarvitsemansa palvelut.

Eläkeläiset ovat perustellusti kokeneet epäkohdaksi palkansaajia korkeamman verotuksen. Ero verotuksessa johtuu siitä, että eläkkeensaajilla ja palkansaajilla on eri vähennykset verotuksessa. Kokoomus esittää kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen parantamista niin, että eläkeläisten verotusta alennetaan siten, että se ei enää millään tulotasolla ole korkeampi kuin palkansaajan verotus. Tämä veronkevennys koskee niitä pieni- ja keskituloisia eläkeläisiä, jotka nyt maksavat tuloistaan korkeampaa veroa kuin samalla tulotasolla olevat palkansaajat maksavat. Kunnille tästä aiheutuva verotulojen menetys on valtion toimesta täysimääräisesti korvattava.

Toinen eläkeläisten itse kokema epäoikeudenmukaisuus on nykymuotoinen eläkeindeksi. Eläkeläiset ovat perustellusti kokeneet, että eläkeindeksi ei riittävällä tavalla turvaa heidän ostovoimaansa. Kun alkoholin hinta muutama vuosi sitten laski, merkitsi tämä täysin alamittaisia indeksikorotuksia. Indeksijärjestelmän logiikan mukaan eläkeläinen ei tarvinnut niin suurta indeksikorotusta, koska viinan hinta laski. Tämä pöyristyttävä logiikka on nyt korjattava. (Ed. Laakso: Millä tavalla?)

Eläkeindeksiä on muutettava siten, että se nykyistä paremmin ottaa huomioon nimenomaan eläkeläisen ostovoiman kannalta tärkeät asiat. Kokoomus on joka syksy esittänyt selvityksen tekemistä eläkeläisten ostovoiman turvaavan indeksin luomisesta. Hallituspuolueet ovat tämän aina torjuneet. Kokoomus on ehdottomasti sitä mieltä, että niin työeläkeindeksiä kuin myös kansaneläkeindeksiä on parannettava siten, että eläkeläisten ostovoima turvataan nykyistä paremmin.

Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ne eläkeläiset, joiden toimintakyky on laskenut niin, että he tarvitsevat apua selvitäkseen päivittäisistä askareistaan. Tähän ryhmään kuuluu tällä hetkellä noin 200 000 työeläkeläistä ja kansaneläkeläistä. He saavat eläkkeensä lisäksi hoitotukea alentuneen toimintakykynsä vuoksi. Usein tämä eläkkeenlisä ei edes riitä korvaamaan niitä ylimääräisiä kustannuksia, mitkä aiheutuvat toimintakyvyn alenemisesta. Tämän vuoksi kokoomuksen eduskuntaryhmä esittää, että eläkkeensaajan hoitotukea, korotettua hoitotukea sekä erityishoitotukea korotetaan 20 eurolla kuukaudessa.

Tutkimusten mukaan suurimmat laitoshoitoon siirtymisen riskitekijät ovat ikäihmisen toimintakykyvaikeudet ja niiden kasautuminen, asunnon liikuntaesteet, koettu yksinäisyys ja tarkoituksenmukaisten palvelujen tarve. Kolmasosa yli 65-vuotiaista kärsii ajoittaisesta yksinäisyydestä ja 5 prosenttia eli 40 000 jatkuvasta yksinäisyydestä. Vanhusten yksinäisyys koskettaa koko maata.

Kotipalvelun kehittämisellä ja ennalta ehkäisevillä kotikäynneillä voidaan ehkäistä vanhusten syrjäytymistä ja yksinäisyyttä sekä selvittää palvelutarpeet. Selvitysten mukaan kotisairaanhoidon ja kotipalveluiden saantiperusteet vaihtelevat huomattavasti eri kuntien välillä. Tämä johtaa ikäihmiset eriarvoiseen asemaan.

Kokoomus esittää, että vanhusten turvaksi ja palveluiden takaamiseksi säädetään laki, todellinen hoito- ja hoivatakuu. Laissa muun muassa säädetään niistä kriteereistä, joiden perusteella henkilö on oikeutettu kotisairaanhoitoon ja kotipalveluihin. Ennalta ehkäisevät kotikäynnit liitetään osaksi kotipalveluja. Samalla palveluseteli ulotetaan myös kotisairaanhoitoon.

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan tulee tukea palvelurakenteen uudistamista avohoitopainotteiseksi. Näin ei tällä hetkellä ole. Nykyisessä järjestelmässä kotihoito muodostuu vanhukselle usein kalliimmaksi kuin laitoshoito. Kokoomus esittää, että avopalveluita käyttävälle on luotava suojaosuus samalle tasolle kuin laitoshoidossa.

Omaishoitajien asemaa on pyritty parantamaan nostamalla omaishoidon tukea. Tämä sinänsä hyvä uudistus johti käytännössä kuitenkin siihen, että monet kunnat ovat vähentäneet omaishoitajien määrää, omaishoitoon kun ei ole ollut riittävästi rahaa.

Omaishoidon resursseja on lisättävä, ja ne on jatkossa turvattava. Omaishoidon tukeen edellyttävät kriteerit on yhtenäistettävä koko maata kattaviksi, ja valtion on tulevaisuudessa osallistuttava enemmän omaishoidon kustannuksiin. Se on kuitenkin sitä kaikkein halvinta hoitoa. Myös omaishoitajien jaksamisesta on huolehdittava. Tällä hetkellä omaishoitaja on oikeutettu vain kahteen vapaapäivään kuukaudessa. Kokoomus esittää, että omaishoitajien vapaaoikeus nostetaan neljään päivään kuukaudessa. Näillä kokoomuksen esittämillä toimenpiteillä ikäihmisten elämänlaatua voidaan parantaa ja paremmin huolehtia heidän kaikkien ostovoimasta.

Arvoisa puhemies! Ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus ei ole lunastanut hallituspuolueiden viime vaaleissa eläkeläisille antamia lupauksia eikä hallitus ole kyennyt turvaamaan eläkeläisten ostovoiman kehitystä ja että hallitus on toiminnallaan vaarantanut vähävaraisten eläkeläisten toimeentulon,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Mikko Immonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläisemme ovat tehneet arvokkaan työn suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa nykyaikaiseksi hyvinvointivaltioksi. Ilman heidän panostaan suomalainen yhteiskunta ei olisi nyt sitä, mitä se on tänä päivänä. Käytännössä pääosa nykyisistä eläkeläisistä on nostanut maan kaksi kertaa jaloilleen: ensimmäisen kerran sodan jälkeen ja toisen kerran lamasta ylös. Pitää muistaa, että useimmat heistä ovat tehneet pidempää työpäivää ja alhaisemmilla ansioilla kuin mitä nykypäivänä on tapana.

Suomi on vauras maa, mutta miten se vauraus jakaantuu, on sitten toinen asia. Meidän kannattaa siksi pysähtyä kysymään, miten eläkeläisten kukkarossa näkyy yhteiskuntamme vauraus, jota he ovat olleet rakentamassa. Meidän kannattaa pysähtyä kysymään, minkälaisia palveluja yhteiskunta eläkeläisille tarjoaa. Ja tämän yhteiskunnan vaurauden tulisi näkyä myös niiden elämässä, jotka sairastumisen taikka vamman taikka työn takia — työn, joka on ollut, kuten useilla pienviljelijöitten puolisoilla, etupäässä naisihmisillä, työtä ilman palkkaa — eivät ole ehtineet olla työelämässä ja siksi saavat pelkkää kansaneläkettä. Eikö heilläkin ole oikeus parempaan elämään sitä mukaa kuin yhteiskunta vaurastuu, eikä vain eläkkeen ostovoiman turvaamiseen?

Kansaneläkkeeseen tehdystä kahdesta vaatimattomasta tasokorotuksesta huolimatta se eläke jää jälkeen yhteiskunnan vaurastumisesta ja ansioitten paranemisesta. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää kansaneläkkeeseen tehtäväksi vielä 20 euron tasokorotuksen. Verovähennyksen ansiosta se parantaisi toimeentuloa valtaosalla eläkeläisistä eli se hyödyttäisi muitakin kuin täyttä kansaneläkettä saavia, myös työeläkettä saavia.

Kun puhun 20 euron tasokorotuksesta kaikkiin kansaneläkkeisiin, niin se on tietysti aivan eri asia kuin vuosia jatkuneen kalleusluokituksesta johtuneen epäkohdan korjaaminen. Sitä epäkohtaa eduskunta on toistuvasti vaatinut korjattavaksi, eikä siinä siis ole kysymys tasokorotuksesta.

Toki on syytä puuttua itse ongelmaan, joka on saanut kansaneläkkeen jäämään jälkeen vuodesta 1994 noin 20 prosenttia ansiotason kehityksestä. Kannattaa todellakin arvioida kehitystä vähän pidemmällä ajalla, niin havaitsee asian paremmin. Tarkoin valittu lyhyempi ajanjakso saa näet tilanteen mahdollisesti näyttämään paremmalta kuin se on. Nykyinen kansaneläkeindeksi turvaa vain eläkkeen ostovoiman säilymisen, mikä ei ole tyydyttävä tilanne pidemmän ajanjakson osalta, eivätkä ajoittain tehdyt tasokorotukset riitä paikkaamaan aukkoa, ellei niitä tehdä riittävän suurina. Tästä syystä on paikallaan korjata kansaneläkeindeksi sellaiseksi, että se ottaa paremmin huomioon yhteiskunnan vaurastumisen ja muun väestön ansioiden kehittymisen.

Myös työeläkkeet jäävät nykyisen indeksin takia jälkeen ansiotason kehityksestä. Tällöin on kyse jo useista kymmenistä euroista. Tämä olisi korjattava. Muistakaa, että ensimmäisessä kuntaryhmässä runsaan 500 euron kansaneläke kuukaudessa yksinäisellä henkilöllä ei riitä kohtuulliseen elämiseen, vallankin jos joutuu turvautumaan terveydenhuoltoon ja palveluihin, kuten eläkeläiset usein joutuvat, ja ostamaan kalliita lääkkeitä tai olemaan sairaalassa.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen eläkepolitiikka on ollut syvä pettymys suomalaisille eläkeläisille. Se on ollut syvä pettymys, eikä vain niihin lupauksiin nähden, joita keskusta antoi ennen vaaleja. Vanhasen hallitusta ei eläkeläisten asema enää kiinnosta. Kiinnostus lakkasi viime vaalien ääntenlaskennassa. Ehkä se kiinnostus taas sitten herää, kun vaaleihin on aikaa kuukausi. Sitten tulevat taas kiiltopaperille painetut lupaukset, jotka unohtuvat, kun vaalit ovat ohitse.

Eduskunnalle viime viikolla annettu talousarvioesitys on tyly. Talousarvio on ylijäämäinen, mutta pienituloisia ihmisiä, apua tarvitsevia ihmisiä, ei siinä kuitenkaan auteta. Eläkeläisten on tyytyminen syyskuun alussa 5 euron kansaneläkkeen korotukseen, ja työttömille on luvassa muutaman sentin indeksikorotus. Verohelpotukset antavat suurimman hyödyn kaikkein suurituloisimmille. Tämä hallitus valitettavasti askartelee enemmänkin kaikkein suurituloisimpien aseman parantamisessa, mistä on räikeänä esimerkkinä varallisuusveron poisto Suomen rikkailta. Ja sen surullisena kääntöpuolena on sitten eläkeläisten mutta myös muiden kansalaisten tarvitsemien palvelujen heikentyminen, kun kunnille ei haluta osoittaa niiden tarvitsemaa rahaa.

Tässä yhteydessä kannattaa siksi puhua myös palveluista. Suomalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kaksi puoltahan ovat etuudet, kuten eläkkeet, ja palvelut. Välikysymyksen perusteluissakin todetaan: "Eläkeläisten arkipäivän sujumiseen vaikuttaa myös, minkälaisia palveluja ja millä hinnalla yhteiskunta heille tarjoaa. Useimmiten palvelut tulisi saada kunnalta. Kuntatalouden ahdingolla on omat tunnetusti kielteiset seurauksensa palvelujen saatavuuteen."

Monet eläkeläiset ovat vireitä ja hyväkuntoisia osallistuen aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan. Kun sitten kuitenkin ikää karttuu, yksi ja toinen tarvitsee kunnan palveluja. Työssä käyvillä on usein laadukas terveydenhuolto, mutta myöhemmin tarvitaan kunnan terveyskeskusta. Jonojen purku ei kuitenkaan ole onnistunut, ja ellemme pian panosta terveyskeskuksiin, koko järjestelmä romahtaa. Ihmiset asuvat mielellään kotona, jos vain terveys sen sallii. Niinpä viitisen vuotta sitten 86 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asui tavallisessa asunnossa. Kolme neljäsosaa heistä oli ilman säännöllisiä palveluja. Edellytyksenä ihmisarvoiselle elämälle on kuitenkin, että palvelut ovat kunnossa silloin kun niitä tarvitaan. Vanhuspalvelut ovat retuperällä. Viime vuosina ne ovat suorastaan huonontuneet monella paikkakunnalla.

Sosiaalihuoltolaki edellyttää kunnilta kotihoidon järjestämistä tarpeen mukaan muun muassa vanhuksille. Normit on kuitenkin laadittu sillä tavoin väljiksi, että niiden toteuttaminen on sidottu kunnan vuotuisiin talousarviomäärärahoihin. Kotihoidon saaminen riippuu asiakkaan asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta ja kunnan omista soveltamisohjeista ja -käytännöstä. Valitusoikeus näissä päätöksissä on rajoitettu. Lisäksi viime aikoina kuntien kotihoidon sisältö on supistunut ja se on rajattu entistä huonokuntoisempiin vanhuksiin. Kotipalveluina pitäisi järjestää ensinnäkin kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista. Toiseksi pitäisi huolehtia tukipalveluista, kuten ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävistä palveluista. Kolmanneksi kyse on sosiaalilautakunnan ja yksityisen henkilön välillä tehtävään sopimukseen perustuvasta vammaisen, vanhuksen tai pitkäaikaissairaan kotona tapahtuvasta hoidosta tai muusta huolenpidosta.

Kuntien taloudellinen ahdinko yhtäältä ja puutteelliset normit toisaalta ovat johtaneet siihen, että kotipalvelu on kaikkea muuta kuin tyydyttävää. Hallitus on tässä epäonnistunut kahdella tavalla. Ensinnäkään se ei ole turvannut kunnille riittävää rahoitusta — se on tahallinen teko. Toiseksi hallitus ei ole saattanut voimaan riittävän yksityiskohtaisia säännöksiä palveluista — olkoon se sitten tuottamuksellinen teko. Palveluasuntojen määrä on kasvanut 2000-luvulla yli 1 000 asunnon vuosivauhtia, mikä on vajaa puolet tulevien vuosikymmenien tarpeesta. Vuonna 2007 palveluasunnoissa asuvien, jotka pääosin ovat vanhuksia, määrä kasvaa 29 000 henkilöön.

Kotihoidon osalta aikaisempien vuosien arvioitua palvelurakennetta ei ole kyetty tyydyttämään. Vuoden 2004 talousarviossa kotihoitoa saavien kotitalouksien määräksi arvioitiin 120 000 taloutta. Noin 80 prosenttia näistä kotitalouksista on vanhuksia. Käsillä oleva vuoden 2007 talousarvio kertoo, että vuonna 2004 kotihoidon apua sai ainoastaan 115 000 kotitaloutta. Myös omaishoidon tukea saavien määrä on kasvanut hyvin voimakkaasti viime vuosina. Maaliskuun alusta 80 vuotta täyttäneet pääsevät kotihoidon ja hoivan tarpeen arviointiin. Sosiaalihuoltolain uudistus ei kuitenkaan tuo vanhuksille ja Kelan erityishoitotukea saaville oikeutta palveluiden saamiseen.

Vasemmistoliiton mielestä hoitotakuu tulisi laajentaa myös itse palveluihin eli lailla tulisi säätää oikeudesta palveluun määräajassa. Palvelutarve tulisi tehdä kunnittain näkyväksi. Voimavarojen todelliset puutteet voidaan nähdä vasta, kun palveluja tarvitsevat asetetaan hoivajonoihin. Hoivatakuun laajentaminen palveluihin voitaisiin tehdä myös asteittain. Tärkein näistä osista on kotihoidon tarpeessa olevien hoivan todellinen määrä. Hoivapalveluja tarvitsevia on 70—75-vuotiaista vain joka neljäs, ja yli 75-vuotiaista lähes puolet tarvitsee apua ainakin satunnaisesti. Siksi ikäraja pikaisen hoivan tarpeen arviointiin on tarkoituksenmukaisempaa asettaa 75 vuoden kohdalle nykyisen 80 ikävuoden sijasta.

Vielä haluan viitata yhteen seikkaan, joka kertoo, onko Suomi sellainen yhteiskunta, että se piittaa vanhuksistaan.

Iäkkäänä yksin asuminen on yleistä. Yli puolet 75 vuotta täyttäneistä naisista asuu yksin ja miehistä runsas neljännes. Pahimmillaan tämä saattaa merkitä kuukausien yksinäisyyttä vailla mahdollisuutta liikkua kodin ulkopuolella. Ja vaikka puoliso olisi elossa, ei kahdenkaan iäkkään ihmisen jättäminen pitkiksi ajoiksi neljän seinän sisälle ole inhimillistä. Meillä kotipalvelut ovat puutteellisia. Milloin mahdetaan yltää sille tasolle, että nämä kotien vangit pääsevät virkistäytymään kodin ulkopuolelle? Kaikilla ei suinkaan asu omaisia lähellä, jotka voisivat huolehtia.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Lapintien ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymys esitetään vakaan harkinnan jälkeen tilanteessa, jossa hallituksen kaataminen on osoittautunut välttämättömäksi toimenpiteeksi. Kolmikon muodostama hallitus on tyhjentänyt eläkepoliittisen pajatsonsa esityksellä, jolla toinen kalleusryhmä poistetaan kansaneläkkeestä, leskeneläkkeestä ja muista etuuksista, joiden määrä on sidottu kuntien kalleusluokitukseen, 1.1.2008 lukien eli seuraavan hallituksen aikana. Kun otetaan huomioon tämän kuun alussa tapahtunut pikkuruinen tasokorotus, niin kansaneläkkeen reaalimuutos vuodesta 1993 tähän vuoteen on noin 4 prosenttia. Saman ajan kuluessa reaaliansiotaso on noussut yli 30 prosenttia. Epäsuhta on selviö.

Millaista oikean sosiaali- ja eläkepolitiikan pitäisi sitten olla? Eduskunnan pöytäkirjoista löytyy pari etevää luonnehdintaa. Syyskuun 11. päivänä 1990 eduskunnalle jätettiin välikysymys, jonka sisältämä ko. muotoilu on seuraava: "Yhteiskunnan velvollisuutena on huolehtia siitä, että sosiaaliturva toimii tehokkaasti ja nopeasti, kun siihen joudutaan turvautumaan; erityisesti yhteisvastuun periaate koskee vähimmäistoimeentulon järjestämistä." Syyskuun 29. päivänä vuonna 2000 eduskunnalle jätettiin välikysymys vanhenevan väestön palvelujen turvaamisesta, jossa ydinkysymyksiä kuvataan seuraavasti: "- - ero hyvin menestyvien ja syrjäytyneiden välillä on kasvanut eikä peruspalveluista ole kyetty riittävästi huolehtimaan. Huolimatta talouden parantumisesta hallitus ei ole juurikaan korjannut toimikausiensa aikana tekemiään tulonsiirtojen leikkauksia."

Kummankin edellä siteeratun välikysymyksen allekirjoittajien enemmistö lukeutui Suomen keskustan eduskuntaryhmään. Tämän vaalikauden ajan keskusta on ollut hallituksessa ja hallituksen puolesta peruspalveluista on vastannut kuuluisa Liisa Hyssälä, joka allekirjoitti jälkimmäisen välikysymyksen muiden keskustalaisten kanssa. Hän siis nimikirjoituksellaan on vahvistanut tunteneensa hyvin niin peruspalveluiden lähtökohtatilanteen kuin erikoisesti eläkeläisten tulojen ostovoiman kehityksen. Jälkimmäisen hän vahvisti neljä vuotta sitten lennäkillään, jossa vaaditaan 300 euron tasokorotusta kansaneläkkeisiin. (Ed. Rossi: Hyvä tavoite edelleenkin!) Tavoite on jäänyt siinä määrin kauaksi toteutuvasta, kuten eduskunnan tiedossa hyvin on, kiitos ed. Zyskowiczin, että koko oppositio on jättänyt välikysymyksen eläkeläisten ostovoimasta suhteessa kansakunnan vaurastumiseen.

Arvoisa puhemies! Eräs kiusallinen yksityiskohta: Kuluneiden 16 vuoden ajanjakson aikana istuneissa hallituksissa ovat olleet edustettuina kaikki nyt eduskunnassa edustettuina olevat puolueet tai niitä edeltäneet samanhenkiset poliittiset toimijat. Yhteiskunnan kulloinenkin tila ja meneillään olleet kehityskulut ovat olleet tarkoin tiedossa ja myös niiden keskeiset vaikutukset yksittäisten kansalaisten elämään.

Eläkeläisten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa. Jo 1970-luvulla politiikantutkijat ennakoivat, että tämä tulee vaikuttamaan kansan valitsemien päätöksentekoelinten päätösten sisältöön. Sellaista johtopäätöstä ei kuitenkaan ole nyt oikeutettua tehdä, että päättäjät olisivat tulonjakopäätöksissään suosineet erityisesti eläkkeellä olevia. Päinvastainen johtopäätös vaikuttaa perustellummalta.

Missä sitten pohjimmaltaan mättää? Missä ovat vaurastuneen kansakunnan varallisuudet? Elinkeinoelämän edunvalvojat ovat pitäneet huolen siitä, että hyvinvointivaltion perustan muodostava verojen maksu ei ole ollut suosiossa. On luotu kuva siitä, että verojen alentaminen luo pitkän päälle sellaista vaurautta, että mutkan kautta ollaan taas, sitaateissa, hyvinvointivaltiotilanteessa. Jos tämä polku ei tuotakaan toivottua tulosta ja jos kerätyt varat eivät ole riittäneetkään siedettävän elintason turvaamiseen kansalaisille, niin vastuun kantavat tietenkin ne, jotka ovat olleet eduskunnassa noudatetun politiikan takuutahoina. Ensimmäinen jako puolueiden kesken tapahtuu jo siinä, millaista verokertymäpolitiikkaa ne harjoittavat — tähdennän: verokertymäpolitiikkaa.

Kysymys ei kuitenkaan ole yksinomaan verolakien teknisestä verokertymäolettamasta, vaan myös siitä, mitä veronmaksupuolella käytännössä tapahtuu eli kerääkö julkinen valta todellisuudessa ne verot, joista eduskunta on päättänyt. Tämä ei ole vain tämän puheen tähän kohtaan sopiva retorinen ulvahdus, vaan polttava yleiseurooppalainen ilmiö ja ongelma. Harmaa talous ja talousrikollisuus eli musta talous ovat heilutelleet jo useiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksia ja johtaneet vallanvaihdoksiin. Italia, Saksa, Kreikka ja Espanja ovat havainnollisia esimerkkejä.

Minkä kokoluokan asiasta sitten on täällä koti-Suomessa kysymys? Tämän vuoden alkupuolella valtiovarainvaliokunta joutui toteamaan mietinnössään, että harmaa ja musta talous, siis veronkierto, tuottavat valtiolle vuodessa 5 miljardin euron tulonmenetyksen. Se on paljon rahaa. Suuruusluokka hahmottuu paremmin, kun sen ilmaisee markoissa: 30 000 miljoonaa markkaa. 1970-luvulla hallitus kaatui 20 miljoonan markan riitaan. Nyt tarkasteltavaan välikysymykseen sijoitettuna 5 000 miljoonaa euroa tarkoittaa sitä, että keskustellut kansaneläkkeiden tasokorotukset olisivat hoidettavissa pienehköllä osalla siitä. Rahaa jäisi myös lamakautena otettujen velkojen lyhennyksiin.

Vihreä eduskuntaryhmä on säännöllisesti budjettikäsittelyjen yhteydessä kiinnittänyt huomiota harmaaseen ja mustaan talouteen ulkomaisten esimerkkien valossa, jotka osoittavat kokemusperäisesti sen, kuinka valtaviin yhteiskunnallisiin seuraamuksiin näiden ilmiöiden kitkemisen laiminlyönti johtaa. Kokemukset osoittavat niin ikään, että tehokkailla toimilla eduskunnan päättämät verot ovat kerättävissä. Hallitus, joka laiminlyö nämä toimet, kantaa myös verotulojen saamattomuudesta koituvat poliittiset seuraamukset. Niihin lukeutuu myös eläkeläisten käytettävissä olevien tulojen kehno kehitys. Kansaneläkkeiden osaltahan asia on yksinomaan eduskunnan päätösvallassa.

Arvoisa puhemies! Euroopan yhteisön kotitalouksien kyselytutkimuksen mukaan 65 vuotta täyttäneistä 23 prosentilla tulot jäivät alle 60 prosenttiin mediaanituloista vuonna 2001. Vastaavasti alle 65-vuotiaiden suhteellinen köyhyysriski oli 9 prosenttia. Mikäli köyhiksi määritellään ne kotitaloudet, joiden käytettävissä olevat tulot jäävät alle puoleen kaikkien kotitalouksien käytettävissä olevista mediaanituloista, oli 65 vuotta täyttäneiden köyhyysriski 9 prosenttia ja alle 65-vuotiaiden 5 prosenttia.

Vihreä eduskuntaryhmä kantaa erityistä huolta kaikkein köyhimmistä eläkeläisistä. Kansaneläkejärjestelmällä turvataan työelämän ulkopuolelle jääneiden oikeudet omaan riippumattomaan eläketurvaan. Vaikka täyttä kansaneläkettä saavien osuus supistuu koko ajan, oli heidän osuutensa kaikista eläkeläisistä vuonna 2004 peräti 8 prosenttia. Näiden vajaan 100 000 eläkeläisen köyhyysriski on muita eläkeläisiä suurempi.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä kaikkien täyden kansaneläkkeen varassa elävien kansaneläkettä tulee nostaa 40 eurolla ensi vuoden alusta lukien. Valtiontaloudelle tästä koituisi reilun 40 miljoonan euron lisälasku. Se on helposti koottavissa tehostamalla edellä kuvatusti veronkantoa. Käytännössä ehdotuksemme tarkoittaa siirtymistä täydestä kansaneläkkeestä vähimmäiseläkkeeseen, joka koostuu kansaneläkkeestä ja työeläkkeestä— huomatkaa tämä rakenteellinen muutos.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten ostovoimaan ja sen pysyvyyteen vaikuttavat paitsi itse tulot myös yleinen hintataso ja inflaatiovauhti. Kumpikin jälkimmäisistä näyttää olevan noususuunnassa, mikä korostaa yhteiskunnan kokonaisvastuuta erikoisesti pienimpiä tuloja saavien eläkeläisten ostovoiman kehityksestä.

Arvoisa puhemies! Ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa hallituksen epäonnistuneen erityisesti pelkkää täyttä kansaneläkettä saavien eläkeläisten ostovoiman turvaamiseen tähtäävissä ratkaisuissaan eikä se nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Pehr Löv /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Riksdagen är på väg att sätta modernt rekord i antalet interpellationer. Vi debatterar idag den femtonde interpellationen för denna period och då har vi ännu ett år kvar. Under de två tidigare perioderna stannade antalet vid tolv och tretton interpellationer. Det verkar dessutom som om oppositionen indelat väljargrupperna mellan sig, vänstern talar om pensionärerna, de gröna om barnfamiljerna medan samlingspartiet värnar om kommunerna.

Det är bra att riksdagen idag fokuserar debatten på de minst bemedlade pensionärerna. Det är lätt att hålla med om att de lägsta folkpensionstagarnas situation måste förbättras. Pensionärernas köpkraft har inte blivit sämre, men den släpar efter. Det är ett faktum. Det verkar råda enighet bland riksdagsgrupperna att detta måste åtgärdas.

Riksdagen har redan godkänt budgetramar som inte tillåter extra stora utgiftsutökningar. Men då vi går in i valkampanjen och regeringsförhandlingarna är det skäl att enas om vilka satsningar som skall göras. Svenska riksdagsgruppen kan redan nu presentera sina åtgärdsförslag.

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset ovat yhä terveempiä, ja 75-vuotiaista 90 prosenttia asuu kotona. Neljännes 75-vuotiaista tarvitsee kuitenkin säännöllistä hoivaa, ja 85 vuoden iässä noin puolet tarvitsee yhteiskunnan apua. Aivan kuten välikysymyksen tekijät sanovat, on tosiasia, että inhimillistä hoivaa tarvitsevien ikääntyneiden määrä ja julkisen hoidon tarve kasvavat.

Hallitus onkin tehnyt viisasta politiikkaa panostaessaan yli 400 miljoonaa euroa hoitoon ja palveluihin. Viisasta se on ollut sen vuoksi, että kaikilla on silloin mahdollisuus käyttää julkista terveydenhuoltoa. Eri tukien korotukset voidaan aina kohdistaa ainoastaan tiettyihin ryhmiin, jotta korotuksista ylipäänsä olisi jotakin hyötyä.

Vanhustenhoidon ja vanhuspalvelujen piirissä on tarvetta moniin toimenpiteisiin. Useimmat vanhukset haluavat asua kotona. Jotta tämä olisi mahdollista, ennalta ehkäisevän terveydenhuollon on oltava toimivaa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ehdottaa ikärajan alentamista siten, että entistä useammat vanhukset saisivat oman henkilökohtaisen hoitosuunnitelman niin sanotun hoivatakuun piirissä.

Monet vanhuksistamme pystyvät asumaan kotona sen vuoksi, että lähiomaiset voivat ja jaksavat huolehtia heistä. Ainoastaan pieni vähemmistö käyttää kunnallista omaishoitotukijärjestelmää. On hyvä, että hallitus parantaa tuen ehtoja, mutta ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä katsomme, että yhä useamman omaishoitajan tulisi saada tukea työlleen.

Talman! Trots att vi har ett högklassigt sjuk- och vårdsystem är det alldeles för stelt. Ibland får man fundera om inte systemet blivit viktigare än patienterna. Vi anser att individens valmöjligheter i vården skall ökas. Det kan vi göra genom att i större grad erbjuda servicesedlar genom vilka patienter kan välja mellan offentliga och privata vårdalternativ. Samtidigt vill vi att servicesedlarna också skall gälla i hälsovården och inte bara inom socialvården som idag.

Riksdagen har ofta visat oro för att personalen inom vården inte orkar med arbetstempot. Dessvärre har vi inga medel med vilka vi kan tvinga kommunerna att satsa extra resurser på personal. Vi måste snart fundera om det inte är dags att återinföra öronmärkning i statsandelarna till kommunerna. Vi anser inom svenska riksdagsgruppen att staten fortsättningsvis skall öka stödet till kommunerna för att tillgodose sina invånare en god vård och omsorg.

Puhemies! Professori Sirkka-Liisa Kivelä on tehnyt selvityksen ja joukon ehdotuksia vanhustenhuollon parantamiseksi. Hänen ehdotuksensa mukaan tulisikin perustaa vanhusasiamiehen virka tai jopa säätää erillinen vanhustenhoidon lainsäädäntö. Näitä on syytä miettiä tulevaisuudessa. Senioripolitiikassa kokonaisuuden huomioon ottaminen on tärkeää. Terveemmillä senioreilla tulee olla mahdollisuus osallistua aktiivisesti yhteiskuntaelämään siten, että voimme hyödyntää heidän inhimillistä pääomaansa. Seniorit muodostavat myös suuren voimavaran osallistumalla muun muassa lastenlastensa kasvatustehtävään. Senioreille yksinäisyyden karkottamiseen suunnatut järjestöaktiviteetit tarvitsevat myös julkista kannustusta ja taloudellista tukea. Pelkästään hyvät tulot ja hyvä hoito eivät riitä, vaan meidän on syytä ottaa huomioon myös elämänlaatuun kuuluvat muut tarpeet.

Hallitus on korottanut eläkkeitä kahdesti kuluvalla kaudella ja kerran edellisellä kaudella. Siitä huolimatta kansaneläkkeellä olevien tulokehitys on jäljessä. Se ei yllä edes yleiseen eläketuloon. Tämä johtuu siitä, että kansaneläkkeeseen on kytketty useita muita eläkkeitä. Jos kansaneläkettä korotetaan, samanaikaisesti korotetaan useita muita eläkkeitä, jotka usein hyödyttävät suurempia eläkkeitä saavia. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on aiemmin esittänyt tämän kytkennän purkamista. Tällä tavoin kansaneläkkeen tasoa myös voitaisiin korottaa suhteessa muihin eläkkeisiin. Tämän vuoksi ehdotamme, että kansaneläkkeen tasokorotukset jatkuisivat ja että korotukset koskisivat ainoastaan kansaneläkkeen perusosaa.

Vasemmistoliitto puuttuu hyvin tärkeään tasa-arvokysymykseen. Siitä huolimatta, että meidän kaikkien pitäisi olla yhdenvertaisia lain edessä, palkansaajia ja eläkeläisiä verotetaan eri tavalla. Eläkeläisiltä peritään suurempi vero tuloluokassa 1 400 euroa — runsas 3 000 euroa kuukaudessa. Tämä koskee siis noin neljännestä eläkeläisistä ja johtuu siitä, että nämä eläkkeensaajat eivät ole voineet hyödyntää eläkevähennystä liian korkean tulotason vuoksi. Tämä on oikeudenmukaisuuskysymys, johon on puututtava. Olisi myönteistä, jos kaikki eduskuntaryhmät voisivat sopia tämän ongelman korjaamisesta seuraavassa hallitusohjelmassa. (Ed. Asko-Seljavaara: Miksei heti?) Verotaulukkojen korjaus maksaisi runsaat 350 miljoonaa euroa vuodessa.

Slutligen, herr talman! Vad skall vi göra för att förbättra pensionärernas köpkraft och välmående? Svenska riksdagsgruppen har för sin del presenterat flera olika förslag:

För det första anser svenska riksdagsgruppen att vi vill fortsättningsvis investera mer pengar i den offentliga vården. För det andra vill vi att de systematiska nivåhöjningarna av folkpensionen skall fortsätta. För det tredje vill vi bryta kopplingen mellan folkpensionen och andra pensioner så att folkpensionärerna skall komma ifatt andra pensionsinkomstgrupper. Och för det fjärde, att pensionärer och löntagare som förtjänar mellan 1 400 och 3 000 euro skall beskattas lika.

Talman! Vi hoppas att de övriga partierna sluter upp bakom denna agenda under den kommande vintern. Fram till dess föreslår vi att riksdagen återgår till normal dagordning.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhasen keskustajohtoinen demarihallitus on unohtanut opiskelijoiden, lapsiperheiden ja maaseudun lisäksi eläkeläiset, vaikka talouskasvu on poikkeuksellisen vahvaa. Tämä on häpeällistä.

Suomessa saa yhä toimeentulotukea noin 400 000 köyhää ihmistä vuosittain. EU:n määrittelemän köyhyysrajan alapuolella on noin 600 000 suomalaista. Optiot ja muut kohtuuttomuudet pyörivät, mutta köyhyyden vähentämiseen hallitus tarjoaa vain muruja. Lähes 4 miljardin euron veronkevennykset on tietoisesti suunnattu euromääräisesti hyvätuloisia suosien ja eläkeläisiä syrjien.

Alin kansaneläke on nyt 437,50 euroa kuukaudessa. Palkansaajien bruttokeskiansio on kuusi kertaa suurempi eli noin 2 500 euroa. Ansiotaso on vuodesta 1993 kasvanut reaalisesti noin 31 prosenttia, mutta kansaneläke vain 4 prosenttia. Tällaista vertailua moititaan, mutta teen sen, koska se on tosiasia. Ruuan, sähkön, lääkkeiden ja muiden hyödykkeiden hinnat ovat samat niin palkansaajalle kuin eläkeläisellekin. Ostovoimassa on sen sijaan valtava ero.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää yhteiskuntamme suurena häpeätahrana kansaneläkkeen erittäin alhaista tasoa ja sen ostovoiman jatkuvaa jälkeenjäämistä. Ei ole ihme, että eduskuntavaalien edellä lukuisten ehdokkaiden yleisin vaalilupaus on kansaneläkkeiden tasokorotus. Se on myös eniten rikottu lupaus.

Maailmanennätyksen vaalilupauksensa pettämisessä on tehnyt nykyinen ministeri Liisa Hyssälä 300 euron lupauksellaan, josta on toteutunut 4 prosenttia. Peräti 288 euroa jää selittelyn varaan. Perusselitys on se, että panostamme palveluihin. Hän unohtaa, että kunnat ovat talousahdingossa, palveluita leikataan, asiakasmaksut nousevat, ja eläkeiässä olevat helposti löytävät itsensä hoitojonojen hänniltä. Tällainen tilanne on lukuisissa kunnissa, joita johtavat lähes poikkeuksetta keskusta, SDP tai Rkp. Valtaa siis on, vain tahto puuttuu.

Arvoisa puhemies! Tasan 12 vuotta sitten tässäkin salissa liikkui kuuluisa Liisan lista. Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari oli laatinut sosialidemokraattisen puolueen käyttöön listan kymmenestä sosiaalietuudesta, joita SDP halusi leikata vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen. Mukana oli myös kansaneläkkeen leikkaus. Yhdessä kokoomuksen, vasemmistoliiton, vihreiden ja Rkp:n kanssa SDP toteutti Liisan listan. Siitä alkoi pienen eläkkeen varassa elävien ihmisten kylmä kyyti, joka jatkuu yhä.

Vanhasen hallituksen menokehykset vuosille 2007—2010 sinetöivät, että keskusta, SDP ja Rkp eivät suunnittele kansaneläkkeisiin korotusta edes ensi vaalikaudella. Kansanedustajat saavat puhua, mitä lystäävät, sanoi pääministeri Vanhanen jokin päivä sitten. Lystikseen kansaneläkkeiden korottamisesta puhumista ovatkin harrastaneetkin viime päivinä muun muassa varapuhemies Anttila ja ed. Vihriälä ja moni muu.

Kokoomus hyväksyi puoluekokouksessa Joensuussa viime kesäkuussa senioriohjelman, jossa ei mainita sanallakaan kansaneläkkeen tasokorotusta, ei taitetun indeksin eikä kaikkein heikoimman eli kansaneläkeindeksin korjaamista. Kokoomus ei ole eläkeläisille mikään vaihtoehto. Vanhasen hallitus toteuttaa yhä tarkoin kokoomuslaista kylmää vero- ja sosiaalipolitiikkaa ja jopa ylitti sen poistaessaan varallisuusveron ohi hallitusohjelman.

Lipposen sinipunahallitukset valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla ja eläkeasioista vastanneiden ministerien Sinikka Mönkäreen ja Maija Perhon esittelystä leikkasivat sadoiltatuhansilta pienehköä eläkettä saavilta (Ed. Perho: Minä en ole leikannut mitään!) kansaneläkkeen pohjaosan, yli sadaltatuhannelta kahteen kertaan. Lipposen hallitukset aloittivat taitetun indeksin käyttöönoton, ja Vanhasen hallitus vei sen loppuun, niin että kaikki ansioeläkkeet ovat nyt pysyvän indeksileikkurin hampaissa.

Arvoisa puhemies! Lipposen hallitus teki kahdeksan vuoden aikana vain yhden vähäisen tarkistuksen kansaneläkkeisiin. Vanhasen hallitus korvasi vuonna 2004 alkoholin rajun hinnanalennuksen aiheuttamaa indeksitappiota pienellä eläketarkistuksella. Viimeksi tulleen 5 euroa ikäihmiset kokevat pilkantekona. Tasokorotuksista kukaan tuskin kehtaa edes puhua!

Muutama päivä sitten eräs eläkeläispariskunta Jyväskylän kadulla tarjosi minulle 10 euron seteliä palauttaakseen eläkekorotuksen. En ottanut vastaan, vaan kehotin heitä viemään sen joko ministeri Pekkariselle tai Huoviselle tai ed. Paloniemelle, ed. Laitiselle tai ed. Oinoselle. Totesin, että he ovat 5 euron pilkanteon arkkitehtejä ja toteuttajia. Me kristillisdemokraatit äänestimme todellisen tasokorotuksen puolesta ja häpeämme hallituksen kylmää politiikkaa. (Ed. Gustafsson: Paljonko se todellinen oli, kertokaa sekin pöytäkirjaan!) — 20 euroa sillä kerralla.

Vastoin vaalilupauksiaan keskusta ja SDP ovat antaneet 3,5 miljardin euron tuloveronkevennykset. Ensi vuonna hallitus antaa 790 miljoonan euron veronkevennykset jälleen hyvätuloisia suosien ja eläkeläisiä syrjien, ja kokoomus tukee tätä edelleen varauksetta.

Kansaneläkeläiset eivät ole hyötyneet veronkevennyksistä. Jos keskusta olisi halunnut antaa osan veronkevennyksistä ruuan arvonlisäveron alennuksena, kuten kristillisdemokraatit vaativat, (Ed. Zyskowicz: Ja kepu lupasi ohjelmassaan!) olisivat muiden vähävaraisten lisäksi kaikki eläkeläiset saaneet osuutensa. Työllisyysvaikutuskin olisi ollut vähintään yhtä suuri kuin hallituksen toteuttamilla tuloveronkevennyksillä.

Helmikuun 18. päivänä 2003 eduskunta äänesti keskustan ja kristillisdemokraattien yhdessä esittämistä eläkeponsilausumista. Keskustan eläke-ekspertti, äskeinen ryhmäpuhuja ed. Juha Rehula, esitti muun muassa seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että eläkejärjestelmiä kehitettäessä kansanvakuutuksen asema turvataan muun muassa yhdenmukaistaen kansaneläkeindeksi työeläkeindeksin kanssa sekä pienimpiin eläkkeisiin tehtävillä tasokorotuksilla." Kokoomus, sosialidemokraatit, Rkp sekä vasemmistoliiton ja vihreiden pääosa äänestivät eläkeläisiä vastaan helmikuussa 2003, (Ed. Zyskowicz: Ei haluttu tukea turhaa propagandaa!) mutta keskustan ja kristillisdemokraattien eduskuntaryhmät äänestivät yhtenäisinä lausuman puolesta. Miksi keskustan eläkepoliittinen linja muuttui 100-prosenttisesti maaliskuussa 2003, kun sille avautui lupausten lunastamisen mahdollisuus? (Ed. Zyskowicz: 180 astetta; piiruissa en osaa sanoa!) Miksi hallitus ei ole edes yrittänyt korjata kansaneläkeindeksiä?

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vastuullisesti tasapainotettu vaihtoehtobudjetti sisältää 20 euron korotuksen kansaneläkkeisiin ensi vuoden alusta. Hallitus tarjoaa nollaa. Lisäksi vaihtoehtoomme sisältyy ruuan arvonlisäveron 5 prosenttiyksikön alennus. Vanhustenhoidon häpeällisen tason parantamiseksi ehdotamme varoja 4 000 uuden hoitajan palkkaamiseen sekä vanhushoidon tason ja laadun takaamista rahoituksen lisäksi lainsäädännöllä. Ehdotamme reseptikohtaisen omavastuun poistamista. Tavoitteemme on myös se, että kansaneläkeindeksi yhdenmukaistetaan lähivuosina ansioeläkeindeksin kanssa ja korjataan vastaamaan nykyistä paremmin ansiotason kehitystä.

Kohtuuttoman pienen kansaneläkkeen varassa elävistä suuri osa asuu maaseudulla. Muun muassa tuhannet maatilojen emännät ja kotona lapsia vuosikymmeniä hoitaneet perheenäidit, joille ei ole kertynyt eläkkeeseen oikeuttavaa tuloa, elävät pienen kansaneläkkeen varassa. On kohtuutonta, että Vanhasen hallituksen eläkepolitiikkakin toimii maaseutua vastaan.

Suomi on nyt vauraampi kuin koskaan. Ihmisten arjesta vieraantunut hallitus ei kuitenkaan lupaa pienimpiin kansaneläkkeisiin tasokorotusta eikä indeksijärjestelmän korjausta eikä kanna vastuuta vahvan talouskasvun hedelmien oikeudenmukaisesta jakamisesta väestöryhmien kesken. Siksi ehdotan, herra puhemies, että eduskunta hyväksyy seuraavan lausuman:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen välikysymykseen eduskunta toteaa, että hallituksen toteuttama vero- ja perusturvapolitiikka on syrjinyt kansaneläkkeen ja pienen ansioeläkkeen varassa eläviä ja on syventänyt tuloeroja eikä hallitus ole esittänyt suunnitelmaa kansaneläkkeiden tasokorotuksen toteuttamiseksi ja indeksijärjestelmän korjaamiseksi, joten hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluksi kannatan ed. Kankaanniemen lausumaehdotusta.

Hallitusherra toisensa jälkeen on paukutellut henkseleitään siitä, kuinka hyvin Suomella nyt menee. Talous on kasvanut, ja jakovaraa on syntynyt, mutta tuloerot ovat kasvaneet. Keskusta rohmusi vaalivoiton muun muassa lupaamalla eläkeläisten aseman parantamista. Todellisena lupauslinkona toimi nykyinen peruspalveluministeri Liisa Hyssälä. Rahaa eläkkeen varassa eläville ei ole herunut, mutta vaalien alla taas lupaukset rehottavat. Maakuntalehdet ovat väärällään keskustalaisten kansanedustajien kolumneja, joissa vaaditaan ruuan arvonlisäveron alentamista ja eläkkeiden korottamista. Kepu kyllä kehtaa! Vaalijallitus on täydessä käynnissä. Hallituksella on nyt sekä valta että rahat. Missä ovat teot?

SDP on sen sijaan suurimmat verohelpotukset antanut sileäkätisille suuromistajille, joilta se poisti varallisuusveron. Tästä ei SDP ruusurynnäköllä ja pahvimukista tarjotulla haalealla Saludolla enää selviä. (Naurua) Tosiasiat ovat selvät. Hallitus on käytännössä ollut hyväosaisten hyysäyshallitus, jossa maatamme rakentaneet sotiemme veteraanit, kotirintamanaiset, pienen eläkkeen varassa elävät, omaishoitajat, työttömät, päivittäistä hoitoa tarvitsevat ihmiset ja paljon sairastavat ovat jääneet pelkkien murusten saajiksi. (Ed. Gustafsson: Yksinhuoltajat unohtuivat!)

Tosiasia on, että ilman nykyisten eläkeläisten työtä Suomen hyväksi emme olisi kansakuntana päässeet eteenpäin. Vuodesta toiseen joudumme törmäämään siihen, että isänmaata henkensä kaupalla puolustaneet sotiemme veteraanit eivät pääse riittävästi tarpeelliseen kuntoutukseen. Itse olen ollut tällaista lähetystöä vastaanottamassa muun muassa ed. Akaan-Penttilän ja ed. Lövin kanssa, ed. Backmanin kanssa. Näin he itse sanoivat asemastaan, ja siihen meidän täytyy luottaa, mitä asian tuntevat ja ne, joita asia koskee, sanovat. Toinen asia on, kuten ed. Kankaanniemi viittasi, että monilla kymmenpäisten lapsilaumojen äideillä pienet eläkkeet eivät riitä sairauskuluihin.

Arvoisa puhemies! Kun näiden ja muiden pienituloisten väestöryhmien asemaan vaatii parannuksia, niin kuin perussuomalaiset ovat toistuvasti tehneet, alkaa huuto populismista; ed. Koskikin varoitteli eläkepopulismista. Mutta populismi on kansan puolustamista, ja perussuomalaiset tekevät sitä. Varoitan syvästi sosialidemokraatteja syyllistymästä ylimielisyyteen, niin kuin Göran Persson teki Ruotsissa. Sillä tipahtaa vallasta. Vaikeuksissa olevien ihmisten asiat pitää ottaa vakavasti. (Ed. Gustafsson: Näin me teemme!) Ylimielisyyteen ei ole varaa eikä pidä olla varaa. Punamultahallitus näyttää hyvin turralta pienen ihmisen asialle. Ja kansalle on turha syöttää pajunköyttä siitä, että rahaa riittäviin eläkkeisiin ei ole, sillä kansantuotteesta eläkkeisiin menee tällä hetkellä noin 11 prosenttia. Tämän tosiasian perusteli tämän päivän aamutelevisiossa Pekka Parkkinen selkeästi ja uskottavasti — luulisi, että työväenpuolueetkin ymmärtävät oman asiantuntijansa puhetta. Siis rahaa on. Eläkkeensä varassa elävät eivät ole kuluerä vaan voimavara, jolla on paljon elämänkokemusta ja jonka ostovoimalla on suuri merkitys etenkin kotimarkkinoille ja palvelusektorille.

Arvoisa puhemies! Oikeudenmukainen eläkepolitiikka olisi myös tehokasta aluepolitiikkaa. Eläkepolitiikan vääryyksien oikaiseminen toisi merkittävän piristysruiskeen nimenomaan syrjäisemmille seuduille ja pieniin kuntiin, joissa asuu paljon kansaneläkeläisiä ja muita pienituloisia. Mutta hallituksen tarjous syrjäseuduille on ollut muuttoavustus, jotta loppukin työikäinen vähemmistö muuttaisi pois ja jättäisi suuren osan Suomea luonnonpuistoksi.

Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus ja taitettu indeksi ovat vanhojen puolueiden politiikan tulosta. Samojen tahojen tahto toteutuu myös viiden euron murutarkistuksessa, jota hallitus korskeasti kutsuu tasokorotukseksi. Hallituksen kylmät kaavailut eläkeläisten kohdalle paljastuvat myös tutkittaessa valtiontalouden vuosien 2007—2011 kehysbudjetointia, siis tulevaisuuden näkymiä. Sinne ei ole sisällytetty erillisiä toimenpiteitä, joilla parannettaisiin eläkkeensaajatalouksien ostovoimaa.

Tosiasia on, että pelkällä kansaneläkkeellä tai pienellä työeläkkeellä ei Suomessa pärjää. Suomi on vauraampi kuin koskaan, mutta se on myös entistä tylympi. Perussuomalaiset eivät halua Suomesta luokkayhteiskuntaa, jossa heikommat poljetaan jalkoihin. Tähän asiaan voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Nimenomaan heikoimmat ihmiset tarvitsevat toisten apua ja tukea ja yhteiskunnan myönteisiä päätöksiä. Markkinat eivät vähävaraisista välitä.

Arvoisa puhemies! Keskustapoliitikkojen jallitusmylly pyörii pitkin maakuntalehtien yleisönosastoja. Mutta kirves on puun juurella, ja keskustapoliitikot kohtaavat vaalikojuilla paitsi suivaantuneita eläkeläisiä myös tosiasiat tuntevia ehdokkaita.

Sosialistipoliitikot puhuvat kyllä parista piirusta ihmisen suuntaan, mutta eivät ilmiselvästi tarkoita pientä ihmistä, eivät ainakaan eläkeläistä, sillä pari piirua on muuttunut pieneksi viiruksi, sillä viiden euron köppänen eläkekorotus on pieni viiru, ei pari piirua vaan siis pieni viiru. Kansan syvät rivit puhuvat yleisesti pilkkaeläkekorotuksesta. Tämän jokainen kansanedustaja, joka käy turuilla, toreilla, marketeissa, kuulee, nimenomaan pilkkakorotus. Ja kyllä kansa tietää ja myös sanoo. Voiko punamultahallitus todella totisella naamalla väittää olevansa pienen ihmisen asialla, kun tosiasiat näyttävät toista?

Eläkkeensä varassa elävien suomalaisten on muutettava äänestyskäyttäytymistään, ennen kuin korjauksia tulee. Väärinkäytetty puolueuskollisuus on heitettävä romukoppaan ja tuettava rehellistä perussuomalaista linjaa. Silloin syntyy vanhoihin puolueisiin painetta ja pakkoa korjata harjoitettua virhelinjaa. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Ed. Gustafsson, silloin tulee muutos. Silloin te pelästytte ja korjaatte asioita. Eihän se muuten tule.

Arvoisa puhemies! Viime kerralla monet lankesivat harhautettuina ministeri Hyssälän poskettomiin lupauksiin ja puolustusministeri Kääriäinen kunnostautui Savon suunnassa antakee voemoo -kutsullaan. Nimittäin silloinen kansanedustaja Kääriäinen höyry hartioista nousten Iisalmen torilla julisti, että antakee voemoo, niin asiat korjataan. Voemoo tuli, mutta korjauksia ei, ei Savon kansalle eikä paljon muillekaan. Kansa antoi keskustalle vaalivoiton, mutta mitä antoi keskusta kansaneläkeläisille? Kokonaista viisi euroa!

Arvoisa puhemies! Meillä kansanedustajilla on nyt valta käsissämme. Budjettikirja on nyt käsittelyssä, eikä se ole mikään laintaulu, johon ei voi tehdä muutoksia. Se on ihmisten työtä ja poliittisia valintoja. Me voimme nyt valita toisin, tehdä korjauksia ja muuttaa tätä esitystä. Valta on nyt meillä, ja siksi perussuomalaisten eduskuntaryhmä tekeekin muutosesityksiä, jotka on jätettävä nyt perjantaihin mennessä, ja näistä esityksistä myös äänestetään. Tämä mahdollisuus on kaikilla kansanedustajilla. Puheilla eivät olot parane. Äänestäjien kannattaakin tutustua vaalien alla eduskunnan pöytäkirjoihin, joissa selittelemättä selviää, mitä kukin on äänestänyt ja miten nämä päätökset ovat syntyneet.

Arvoisa puhemies! Välikysymys on tärkeä jo siksikin, että eläkkeensä varassa elävien ihmisten asiat nousisivat päivänvaloon kaiken kattavan EU-puheenjohtajavouhotuksen lomassa. Siis puhutaan tavallisten ihmisten asioista eikä kristallikruunujen alla pidettävistä kokouksista, joissa tulopuoli näyttää olevan pienempi kuin menopuoli. EU-puheenjohtajuuden hulppeissa puitteissa ja ruokalistoissa ei ole säästelty vaan päästelty täysillä. EU:han tunnetusti luo enemmän ongelmia kuin niitä ratkaisee.

Mutta, arvoisa puhemies, Suomen kansa janoaa oikeudenmukaisuutta, kohtuutta ja reilua meininkiä. Optiosaalistus on saanut jatkua ministeri Mauri Pekkarisen kauniista puheista huolimatta, tuloveronkevennykset ovat hyödyttäneet eniten hyvätuloisia, ja varallisuusvero on suurrikkailta poistettu kokonaan. Pääministeri Vanhasen hallitus on todistanut eläkepoliittisen linjansa tekoina. Tästä on siis kysymys. Nyt on mahdollisuus tehdä nämä muutokset budjettikäsittelyssä täällä eduskunnassa. Sitä varten kansa on kansanedustajia äänestänyt, että nämä käyttävät valtaansa. Muutokset voidaan tehdä nyt, jos halua on. Rahaa kyllä on!

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Koko oppositio on tehnyt yhdessä välikysymyksen hyvin tärkeästä aiheesta, ja nyt on kuultu ryhmäpuheenvuorot.

Hallituksen vastaukseen liittyen aluksi eräs hyvin teknisluontoinen kysymys, joka liittyy siihen, millä tavalla vuosien 2007—2011 kehyksiä on käsiteltävä. Ne ovat tekniset kehykset, jotka pohjautuvat tehtyihin päätöksiin. Istuva hallitus ei seuraavan vaalikauden kehysten poliittisia ratkaisuja etukäteen mitoita, vaan sen luonnollisesti tekee aina kulloinkin voimassa oleva hallitus, ja siksi vuosien 2007—2011 kehyksistä ovat luettavissa vain ne ratkaisut ja päätökset, jotka on tehty. Niissä eivät hallituksessa olevat puolueet määritä tahtoaan seuraavan vaalikauden politiikan sisällöksi, vaan siitä luonnollisesti päätökset tehdään vaalien jälkeen, yhdellä poikkeuksella.

Hallitus on antanut esityksen kalleusluokituksen muuttamiseksi, ja siihen liittyen eduskunta tänä syksynä käsittelee lain, jonka myötä vuonna 2008 noin 75 prosentilla kansaneläkeläisistä eläke tulee nousemaan 20 eurolla. Se on mitoitettu näköpiirissä oleviin kehyksiin, mutta päätös tehdään poliittisesti tällä vaalikaudella.

Kuuntelin puheenvuorot hyvin tarkkaan, koska itse välikysymyksessähän oppositio ei ollut tehnyt ehdotusta, miten pitäisi menetellä, miten pitäisi toimia, millä tavalla kansaneläkettä pitäisi korottaa. Sanaakaan ei ollut välikysymyksessä tästä, ja sen tähden ryhmäpuheenvuorot kuunneltuani minusta on hyvä kirjata myös pöytäkirjoihin näkyviin se, mitä tämän välikysymyksen taustalla on itse konkreettisia ajatuksia.

Vihreät esittivät ryhmäpuheenvuorossaan 40 euron korotusta kansaneläkkeeseen. (Ed. Pulliainen: Siis täyteen kansaneläkkeeseen, niin että se muuttuu vähimmäiseläkkeeksi!) Vasemmistoliitto totesi, että 20 euron tasokorotus on enemmän kuin perusteltu, samoin kristillisdemokraatit esittivät 20 euroa puheenvuorossaan. Perussuomalaiset eivät tehneet mitään ehdotusta. (Ed. Soini: Kannatettiin kristillisten lausumaa!)

Myöskään kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ei ollut esitystä kansaneläkkeen korottamiseksi lainkaan. Ajattelin, oliko se mahdollisesti vain virhe vai unohdus, mutta kävin läpi myös teidän varjobudjettinne, jossa esitätte 423 miljoonaa euroa erilaisiin menoihin lisää. Euroakaan siellä ei ole kansaneläkkeen korotukseen. (Ed. Gustafsson: Aivan sama huomio!) Samoin kävin lävitse teidän puoluekokouksenne eläkekannanoton, ja seniorikannanotossakaan ei ole euroakaan esitetty kansaneläkkeisiin korotusta. Sen sijaan te esitätte veronkevennyksen 13 000—37 000 euroa vuodessa ansaitsevien eläkkeisiin, mutta pieniin kansaneläkkeisiin te ette esitä seniorikannanotossanne, ette varjobudjetissanne ettekä ryhmäpuheenvuorossanne euronkaan korotusta.

Ilmeisesti tämä myös kertoo sen, miksi välikysyjät eivät välikysymyksessään ole esittäneet, miten pitäisi menetellä, koska opposition keskuudessa haitari on 0 eurosta vihreiden 40 euroon. Tietysti tätä, kun ehkä keskiarvo asettuu suunnilleen vasemmistoliiton 20 euron tasolle. (Ed. Sarkomaa: Mikä on hallituksen kanta? Siitä on nyt kyse.) Tätä 20:tä euroa, kannattaa nyt sitten verrata hallituksen tekoihin. Hallitus on, kuten ministeri Haataisen vastauksesta kävi ilmi, tehnyt indeksikorotusten lisäksi kaksi korotusta, joiden yhteisvaikutus on 12 euroa, ja sen lisäksi olemme antaneet eduskunnalle lakiesityksen, joka eläkeläisistä kolmen neljäsosan kohdalla aikaansaa 20 euron korotuksen vuonna 2008. Näitä mittaluokkia voi verrata opposition esittämiin kantoihin. Itse asiassa huomaan, että erityisesti hallituksen tekemissä päätöksissä ja vasemmistoliiton linjauksissa ei ole asiallisesti kovinkaan suurta eroa. (Ed. Kuoppa: Aika suuri ero!) Vihreillä on merkittävämpi korotus. (Ed. Pulliainen: Kiinnittihän pääministeri huomiota siihen, että rahoitus on kunnossa!)

Työtä kansaneläkkeen varassa olevien toimeentulon parantamiseksi tulee jatkaa. Tällä vaalikaudella on tehty asteittain korotuksia. Yksi päätöksistä tähtää jo seuraavalle vaalikaudelle, ja tätä työtä yhteiskunnan pitää myös jatkossa jatkaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Pääministerin puheenvuorosta on hyvä jatkaa. Haluaisin ensin muistuttaa tästä kansaneläkekysymyksestä, että täyden ja pelkän kansaneläkkeen saajat eivät ole kuin osin samoja henkilöitä. Kelan tilastojen mukaan vain viidesosa täyden kansaneläkkeen saajista saa vain pelkkää kansaneläkettä. Täysimääräistä kansaneläkettä saava voi saada myös lisäksi työeläkettä reilut 47 euroa ilman, että kansaneläke siitä vielä alenee. Kansaneläkkeen määrään eivät myöskään vaikuta omaisuus eivätkä työtulot, ja kansaneläkettä saava voi ansaita työtuloja myös aina vajaaseen 600 euroon saakka. Lisäksi siihen liittyy monia syyperusteisia korotuksia, kuten lapsikorotus, rintamalisä. Lisäksi kansaneläkettä saava voi saada myös asumistukea ja lisäksi erilaisia hoitotukia.

Juuri tästä syystä hallitus on pitänyt kansaneläkkeen tasokorotusten lisäksi tärkeänä, että kohdennetaan täsmätoimia: Niiden kansaneläkettä saavien asumistukea korotetaan, joiden tuloista asumiskustannukset lohkaisevat suuren osan. Lisäksi hallitus budjetissa esittää myös erityishoitotukea korotettavaksi. Panin merkille, että kokoomus muun muassa puheenvuorossaan kannatti nimenomaan tätä esitystä. Me korotamme 15 euroa eläkkeensaajien erityishoitotukea ja lisäksi haluamme budjettiesityksellä korottaa myös vammaisten hoitotukea sekä lasten erityishoitotukea eli tätä samaa Kelan korvausta kohdentaa myös niihin lapsiperheisiin, joissa pitkäaikaissairaus lapsella vie myös vanhempien tuloja ja usein aiheuttaa sen, että toinen vanhemmista joutuu olemaan lapsen kanssa kotona.

On myös tärkeää muistaa, että työeläkkeen ja kansaneläkkeen tarkoitus ja koko rahoituspohja on ihan erilainen. Se tietysti näkyy myös näissä indekseissä. Peruseläke tietysti on äärimmäisen tärkeä, ja sehän tulee vanhuuden perusteella sellaisellekin, joka ei ole palkkatyössä ollut eikä ansioita ole saanut, kun hän täyttää 65 vuotta, niin hän alkaa tätä peruseläkettä vanhuuden perusteella saada, ja se on tärkeää, koska hänellä sen jälkeen mahdollisuuksia ansaita todellisuudessa ei ole olemassa. Mutta kyllä pitää muistaa myös, että tavalliset suomalaiset eivät halua, että työeläkejärjestelmää alettaisiin nakertaa. (Ed. Kuoppa: Sitä on nakerrettu jo reilusti!) Kun näistä indeksijärjestelmistä päätettiin, niin kyllä silloin tässä salissa nykyiset oppositiopuolueet, vasemmistoliitto, vihreät ja kokoomus, olivat mukana tätä tekemässä, ja kävin läpi nuo keskustelut. Minulla on tuolla mustaa valkoisella, (Ed. Virtanen: En ollut mukana!) puheenvuorot näistä ryhmistä, joissa todettiin, että nimenomaan tämä indeksijärjestelmä tehdään nyt pitkällä tähtäimellä ja se on rakennettu sellaiseksi, että se palvelee sitä, että eläkkeensaajien ostovoima kehittyy. Se koettiin oikeudenmukaiseksi. Silloin päätökset tehtiin sillä mielellä, että sitten tätä järjestelmän perustaa ei ryhdytä kovin nopeasti ja helposti nakertamaan.

Eläketurvan rahoitukseen liittyvät haasteet ovat olleet meidän tiedossamme, eduskunnan ja hallituksen tiedossa. Hallitus on nyt vastuullisesti kehittänyt yhdessä työelämäosapuolten kanssa tätä kokonaisuutena. Pitää tietysti varoa, ettei tehdä tämmöisiä helppoheikkimäisiä kikkailuja, koska ne helposti tulevat sitten kalliiksi tuleville sukupolville. Eläkejärjestelmän kanssa pitää (Ed. Pulliainen: Mikä se semmoinen esimerkiksi on?) koko ajan muistaa se, että me pystymme sitten pienenevien ikäluokkien työnteon, palkkatyön, kautta pääosin rahoittamaan ne järjestelmät. On myös tärkeää politiikassa, että myös eläkelupauksista pidetään kiinni. (Ed. Kuosmanen: No niin, tulihan se sieltä!)

Ed. Lapintie väitti, että hallitus tässä kikkailisi tilastoilla. Kyllä nyt voi sanoa päinvastoin, että välikysymyksessä nimenomaan kikkaillaan tilastoilla, koska välikysymyksessä on valittu vertailuvuodeksi, lähtövertailukohdaksi, vuosi 1993, joka minusta on huono valinta sen takia, että silloinhan työttömyys oli noussut lähes 20 prosenttiin, (Ed. Kuoppa: Ei se vielä silloin noussut!) palkansaajien tulokehitys oli laskenut, eläkkeensaajien tulokehitys pysyi kutakuinkin samalla tasolla. Jos tähän vuoteen verrataan, niin onhan se selvää, sen nyt jokainen tilastotieteitä vähänkin lukenut ymmärtää, että silloin saadaan kehitys näyttämään palkansaajille erityisen hyvältä, koska lähtökohta on jo niin huono. Näin on, että vuoteen 1993:kin voi verrata, mutta minä esitin vain toisen vaihtoehdon, jossa otettiin lähtövuodeksi normaali vuosi, vuosi 90, ja jossa myös on pidempi tarkastelujakso.

Ed. Lapintie arvosteli myös toimeentulotukijärjestelmäämme. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että meillä on toimeentulotukijärjestelmä, johon myös pienituloinen eläkkeensaaja voi turvautua silloin, kun hänen elämisen kustannuksensa käyvät kohtuuttomiksi. Eläkkeensaajien kohdalla toimeentulotuen saajien määrä on onneksi vähentynyt, eli se kertoo siitä, että äärimmäinen hätä on kuitenkin pienentynyt, mutta meillä on pienituloisia eläkkeensaajia. Esimerkiksi sairauskustannukset usein aiheuttavat sen, että toimeentulotukeen joutuu myös pientä eläkettä saava turvautumaan.

Ed. Risikko esitti eläkeindekseihin sellaisia muutoksia, jotka kyllä herättävät vähän kysymyksiä. Ollaanko eläkeläiset nyt laittamassa eriarvoiseen asemaan erilaisella, ihan omalla moraali-indeksillä? Kokoomus tukee kuitenkin hallituksen esityksiä, jotka liittyivät hoito- ja hoivatakuuseen. Te tuitte myös korotusta eläkkeensaajan erityishoitotukeen sekä omaishoitajien lisäpäiviin esititte myös parannuksia, joita hallitus nyt tekee. Minä kiitän tästä tuesta, se on hyvä, että oppositiossakin on myös samanlaista näkemystä siitä, miten asioita tulisi eteenpäin viedä.

Ed. Pulliainen esitti ajatuksen, että pelkkää täyttä kansaneläkettä nostettaisiin. (Ed. Pulliainen: Ja samalla järjestelmää muutettaisiin!) Tällainen menettely ei kuitenkaan parantaisi millään tavalla pientä työeläkettä saavien asemaa, koska kansaneläkettä saavissa on näitä, jotka saavat pientä työeläkettä, eivät he ole suurta eläkettä nauttivia. (Ed. Laakso: Eläketulon vähennyksen kauttahan ne nousevat!) Tästä syystähän korotus nyt heijastuu myös niiden asemaan, joilla on pieni työeläke ja sen lisäksi kansaneläke.

On hyvä, että puheenvuoroissa hyvin laajasti myös ymmärrettiin vanhusten ja työkyvyttömien kansalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen merkitys, ja sitä omassakin puheenvuorossani halusin korostaa. Nyt hallitus hyvin voimakkaasti satsaa kuntien rahoituksen vahvistamiseen, eli kuntatalouden tilanne tulee olemaan parempi. Nyt tässäkin salissa on lukuisasti kansanedustajia, jotka myös kunnallispolitiikassa toimivat ja voivat omalta osaltaan tukea sitä, että rahoituslisäys myös sitten parantaa nimenomaan meidän kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaistemme, vanhusten, sairaiden, palvelujensaantia.

Ed. Soini täällä kritisoi veteraanien tilannetta ja sitä, mitä hallitus nyt on tehnyt. 2004 hyväksyttiin tämä veteraanipaketti, jossa yli 20 miljoonaa euroa suunnattiin veteraanien kuntoutuksen vahvistamiseen. Nyt tuon veteraanipaketin osioita vielä ennenaikaistetaan eli entisestään vahvistetaan ja parannetaan veteraanien ja sotainvalidien kuntoutukseenpääsyä sekä sotainvalidien puolisoiden kuntoutukseenpääsyä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen väitti minun olleen pahoillani siitä, että toimeentulotukea myönnetään. Siitä en ole pahoillani vaan siitä, että eläkkeet ovat niin pieniä, että kansaneläkeläinen joutuu ylipäätänsä hakemaan toimeentulotukea, koska sen tulisi olla toissijainen tuki.

Sen lisäksi molemmat ministerit ja myös sosialidemokraattien ryhmäpuhuja mainostivat suurena hallituksen saavutuksena kalleusluokituksen poistoa ensi hallituskaudella, vuonna 2008. Tämä järjestelmä on 60-luvulta eikä — jos silloinkaan — ainakaan enää kymmeniin vuosiin ole millään tavalla vastannut Suomen todellisuutta. Perustuslakivaliokunta ja kansanedustuslaitos kokonaisuudessaan on vaatinut sen poistamista lukuisia kertoja. Esimerkiksi vielä keväällä kehtasitte tuoda perustuslakivaliokuntaan esityksen, jossa tätä ei olisi poistettu. Kun kävi ilmi, että se todennäköisesti vaatisi perustuslain säätämisjärjestyksen, niin silloin vihdoin otitte lusikan kauniiseen käteen, mutta se on taas ihan kokonaan toinen asia. Sillä ei ole mitään tekemistä kansaneläkkeen tasokorotuksen kanssa. Olen kovin ihmeissäni, että hallituksen ministerit tällä tavalla yrittävät sotkea kaksi asiaa yhteen. Kalleusluokituksen poisto (Puhemies koputtaa) on hyvä asia, mutta sen lisäksi tarvitaan tasokorotus.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri täällä sanoi, että kokoomus ei ole tuonut tänne riittävästi esityksiä. Mielestäni ministeri Haatainen totesi täällä tyylikkäästi, että tämä senioripoliittinen ohjelma vaatii hyvin monenlaisia asioita, ja niinpä sitä ollaankin meillä tekemässä. Meillä on käynnistetty työ laaja-alaisen senioripoliittisen ohjelman tekemiseksi ensi vaalikaudelle.

Sitten pääministerille: vaikka olenkin ensimmäisen kauden kansanedustaja, niin minä olen ymmärtänyt, että välikysymyksessä oppositio kysyy hallitukselta eikä toisinpäin.

Vielä ministeri Haataiselle: Meillä ei ole hoivatakuuta tällä hetkellä. Te puhutte muunnettua totuutta, jos te väitätte niin. Te käytitte käsitettä "moraali-indeksi" ja kysyitte, mitä me oikein aiomme. Puheessani sanotaan: "Kokoomus on ehdottomasti sitä mieltä, että niin työeläkeindeksiä kuin myös kansaneläkeindeksiä on parannettava siten, että eläkeläisten ostovoima turvataan nykyistä paremmin." (Ed. Laakso: Nykyistä paremmin, taitaa olla taitettu moraali-indeksi!) Me tiedämme, että taitettu indeksi on tällä hetkellä ollut se ongelma, ja nyt te rupeatte käyttämään jotakin moraali-indeksiä. Ihmettelen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean vastanneelle ministerille, että se ehdotuksemme, jonka teimme, koskettaa 86 000:ta eläkeläistä ja se merkitsee samalla vähimmäiseläkejärjestelmään siirtymistä, joka koostuu kansaneläkkeistä ja työeläkkeistä. Siis näinhän se oli.

Edelleen sitten, arvoisa pääministeri, kiinnitän huomiotanne siihen, kun aivan oikein siteerasitte sen 40 euroa, että samalla pitkäsanaisesti osoitin, mistä ne rahat otetaan, eduskunnan itsensä yksimielisesti toteamia faktoja, joihinka te itse olette yhtynyt täällä. Ette ole asettanut niitä kyseenalaisiksi.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri laskeskeli oppositiopuolueitten eroja näissä summissa. Totean, että hallituksen lupaus ensi vuodelle on 0 euroa, ministeri Hyssälän tavoitteesta puuttuu 288 euroa. Meidän esityksemme on tässä 20 euroa, ja pidän sitä hyvin realistisena, ja se perustuu tähän vaihtoehtobudjettiin, jossa on paljon muitakin toimenpiteitä.

Sitten tasa-arvoministeri Haataisen osalta vähän ihmettelen, kun te kovasti kehuitte tätä kaksijakoista eläkejärjestelmää. Kyllä ainakin indeksien osalta eläkeläiset kokevat, että se tilanne on hyvin epäoikeudenmukainen, ja minunkin mielestäni, kun kansaneläkeindeksi on kaikkein heikoin, kun kansaneläke on alhaisin ja sillä on heikoin indeksi, se on kyllä epätasa-arvoa. Voisitteko tutkia tasa-arvon puolesta, onko tilanne todella oikeudenmukainen?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lähdetään nyt perusasioista liikkeelle, eli pelkällä kansaneläkkeellä eläminen nykyajan Suomessa, siis pelkällä kansaneläkkeellä eläminen, ei ole taloudellisesti hääppöistä. Se on tosiasia. Tämän jalkapinnan kosketus nyt todella hallitukselta puuttuu, ja näyttää olevan suurta ylimielisyyttä tämän asian suhteen. Mielestäni siihen ei ole pienen ihmisen ollessa kyseessä varaa.

Mitä tulee veteraanien asiaan, niin meitä kansanedustajia oli — joka ryhmästä oli kansanedustaja, edustin perussuomalaisia — vastaanottamassa Onni Toljamon johdolla olevaa veteraaniliittojen valtuuskuntaa. He konkreettisesti osoittivat meille nämä ongelmakohdat, myös kuntoutuksessa, ja esittivät toiveensa erityisesti siitä, että ylimääräistä rintamalisää saavien, siis kaikista pienituloisimpien, veteraanien kohdalla, joita on noin 40 000, kohdennettaisiin nämä polttavimmat parannusehdotukset tähän veteraanikuntoutukseen ja ylimääräiseen rintamalisään.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kokoomus valmistelee tulevia eläkepoliittisia kannanottojaan, niin voisi toivoa, että Ylihärmän lisäksi puhelut tulisivat myös Nurmosta ja Kauhavalta, (Ed. Risikko: Kyllä sieltäkin tulee!) jos se herättää kokoomuslaisen ajattelun näitten kaikkein pienimpien eläkkeitten varassa elävien reaalielämään ja todellisuuteen. Teidän puoluekokouskannanottonne, senioripoliittinen kannanotto — ei sanaakaan vähimmäisturvaan liittyvästä eläkepolitiikasta. Teidän paljon puhuttu kuuden kohdan vaaliohjelmanne — sanaa "eläkeläiset" saa hakea siitä ohjelmasta. (Ed. Zyskowicz: Teillä sanoja riittää!) Jos tämä puhelu ja puhelujen saaminen tuolta eteläiseltä Pohjanmaalta virkistää mieltä ja laittaa ajatustoimintaa liikkeelle, se on erinomainen ja positiivinen asia. (Ed. Kuosmanen: Mitä ed. Rehula lupasi vaalien alla?) Aivan niin kuin ed. Soini täällä sanoi, ei ole syytä vähäisimpäänkään ylimielisyyteen silloin, kun puhutaan kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien elämästä, ja tähän voi jatkoksi sanoa, ed. Risikko, teidän puhumallanne tavalla: ettäs kehtaatte!

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä pyysin puheenvuoron, lähinnä sen takia, että ed. Lapintie täällä vetosi ryhmäpuheenvuorooni sen takia, että puhuin tästä kuntien kalleusluokituksen muutoksen yhteydessä tulevasta 20 euron korotuksesta eläkkeensaajille, 75 prosentille eläkkeensaajista.

Sitten toinen asia. Kun puhutaan eläkkeensaajien verotuksesta, niin siitäkin ryhmäpuheenvuorossani totesin, että se epäkohta, joka sen eläkekuplan kautta on muodostunut, pitäisi meidän ryhmämme mielestä korjata. (Ed. Kuoppa: Mitä esitätte?) Sitä vastoin näyttää olevan paljon liikkeellä semmoista mielipidettä, jossa eläkkeensaajien verotuksesta on täysin väärä tieto. Ministeri Haatainen täällä toi selkeästi esiin ne rajat eläkkeensaajan verotuksessa, ja nämä on syytä pitää mielessä, kun käydään keskustelua julkisuudessa, ettei anneta väärää kuvaa.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksella on varsin tuore senioripoliittinen kannanotto, jossa kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten ja paljon sairastavien eläkeläisten tilanteen parantamiseksi esitetään näihin kolmeen eri luokkaan hoitotuen korotusta, kuhunkin 20 euroa. Kyllä näen, että tämä veroeron poistaminen, vaikkei se koske näitä kaikkein pienituloisimpia, on mitä suurimmassa määrin oikeudenmukaisuuskysymys. Veroeroon ei löydy tänä päivänä minkäänlaista perustetta.

Sitten nämä kansaneläkkeen korotukset, jotka tällä kaudella on tehty: todellakin tämä ensimmäinen meni pelkästään tämän alkoholin hinnanalennuksen kompensoimiseen, eli se todellinen parannus on sitten vain se 5 euroa. Uskon, että meillä kaikilla on edessämme vakava pohdinta siitä, miten me oikealla tavalla pystymme kohdistamaan toimenpiteitä näihin kaikkein pienituloisimpiin eläkeläisiin.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mielestäni pääministeri Vanhanen kiinnitti aivan oikein ja osuvasti huomiota siihen, ettei kokoomus todellakaan ryhmäpuheenvuorossaan esittänyt tasokorotusta kansaneläkkeisiin.

Mutta yhtä lailla pääministeri Vanhanen voisi harjoittaa itsekritiikkiä, sillä kun katsomme ensi vuoden budjettiesitystä, siihen ei sisälly tasokorotusta kansaneläkkeisiin. Ensi vuoden budjettiesitykseen ei sisälly myöskään korjausta täällä vahvasti arvosteltuihin eläkkeiden indeksijärjestelmiin, eikä ensi vuoden budjettiesitykseen sisälly myöskään verohelpotuksia, jotka kohdistuisivat valtaosaan eläkeläisistä. Valtaosa eläkeläisistä jää kaikkien verohelpotusten ulkopuolelle. Eikä ensi vuonna myöskään hallitus esitä elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista, joka sekin helpottaisi kaikkein vähävaraisimpien eläkeläisten toimeentuloa. Meillä on nyt ensi vuoden budjettiesitys käsissä, ja totta kai me voimme päättää, mitä näille kaikille tapahtuu. Mielestäni tämä keskustelu on osoittanut sen, että täällä on selvää tukea kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten toimeentulon parantamiselle. Tehkäämme se silloin.

Pehr Löv /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en edelleenkään ymmärrä, mitä varten ei voida eläkkeiden nostamista nimenomaan kohdistaa yksinomaan kansaneläkkeisiin, nimenomaan niihin, jotka saavat yksinomaan kansaneläkettä. Nyt se vaikuttaa välillisesti myöskin tukiin ja muihin eläkkeisiin. (Ed. Laakso: Haluaako edustaja romuttaa eläketulovähennyksen?) Jos todella haluamme auttaa niitä, joilla on pienin eläke, pitää nimenomaan korottaa niiden eläkkeitä, jotka saavat yksinomaan kansaneläkettä.

Sitten yksi asia vihreiden ed. Pulliaisen puheenvuoron takia. 40 euron korotus maksaisi nykyjärjestelmän mukaan 280 miljoonaa euroa. (Ed. Pulliainen: Kuunnelkaa nyt, mitä minä sanon!) Teillä oli erillinen verotusjärjestelmä. — Kuulin sen, kyllä, rahoitusjärjestelmä. — Mutta voiko netto olla niin pieni kuin esititte, todella?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli suorastaan surullista havaita se, että sekä pääministeri Vanhanen että ministeri Haatainen ovat selvästikin sitä mieltä, että kaikilla eläkeläisillä tässä maassa menee hyvin. Puheenvuorojen perusteella näyttää siltä, että te liikutte hyvin vähän ihmisten keskuudessa, ainakin nyt ministerikautenanne, tai sitten, jos liikutte ja kun liikutte, joko te ette kuule tai te ette kuuntele. Minä olin itse viimeksi eilen Jyväskylän kävelykadulla kuuntelemassa ihmisiä ja keskustelemassa heidän kanssaan. He ovat täysin eri mieltä teidän kanssanne. He ovat täysin pettyneitä tämän hallituksen työskentelyyn ja päätöksiin nimenomaan eläkeläisiä kohtaan.

Ja Ruotsissa toissa päivänä tapahtuneisiin vaaleihin verraten tässä on ainut hyvä puoli se, että ensi maaliskuussa tapahtuu ryminällä muutos tässä maassa, pikkuisen liian pitkällä viiveellä, ja silloin on meillä mahdollisuus korjata tilanne.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasa-arvon Suomessa naisten palkkaeuro on 80 senttiä. Naisten eläke-euro on 60 senttiä. Tässä lainaan Eläketurvakeskuksen tilastoja eri eläkekategorioista — tämä koskee vanhuuseläkettä, työttömyyseläkettä, varsinaista työkyvyttömyyseläkettä sekä osa-aikaeläkettä — kaikista kategorioista. Tasa-arvoministeri Haatainen, onko oikein, että Suomessa naiset viettävät vanhuutensa suhteellisesti suuremmassa köyhyydessä kuin miehet?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän pääministerinkin täytyy tunnustaa se, että se syy, mikä on estänyt pienimpien eläkkeiden korottamisen ja muiden köyhyysongelmien parissa olevien väestönosien auttamisen, kuten opiskelijoiden, työttömien jne., on vaalikauden alussa lukkoon lyödyt liian tiukat menokehykset ja päätös, että kaikki liikkumavara käytetään veronalennuksiin, veronalennuksiin, jotka ovat suosineet suurituloisia. Tähän rintamaan on tietysti riemulaululla myöskin kokoomus yhtynyt. Tämä on ollut ongelma. Tämä esti 5:tä euroa korkeamman korotuksen nyt, ja tämä estää ensi vuoden budjetissa hallituksen esityksen mukaan myöskin eläkkeiden uuden tasokorotuksen. Se on tahdosta kiinni ja siitä, että menokehyksiin on hirttäydytty koko vaalikaudella.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kalleusluokituksen poisto: Olen samaa mieltä siitä, että ei sitä kannata tämmöisessä perinteisessä mielessä ajatella, onko se joku tasokorotus vai ei, korvaako se jotain muuta vai ei. Se on vaan se muutos, joka tehdään, ja se merkitsee noin kolmelle neljäsosalle eläkeläisistä 20 euron korotusta nykytilaan, niin että se on aitoa rahaa, joka tulee lisäyksenä, eikä se ennakoi varmaankaan mitään muuta, tehdäänkö joitakin muita muutoksia. Mutta se lisää näiden eläkeläisten osalta 20 eurolla eläkettä ja siinä mielessä on hyvin myönteinen päätös.

Ed. Risikko, kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä, sanoi, että oppositio kysyy. Kyllä näin on, mutta silloin kun te ryhmäpuheenvuorossa arvostelette hallituksen tekemää 12 euron korotusta ja sanotte, että ettäs kehtaatte, niin on jotenkin kohtuullista odottaa, että saisimme tietää myös siitä, mikä on teidän ehdotuksenne, kun te ette ryhmäpuheenvuorossa, ette puolueenne seniorikannanotossa ettekä myöskään varjobudjettiesityksessä esitä yhdenkään euron korotusta kansaneläkkeisiin. Olisi aika helppo vastata, esitättekö vai ette, koska kyllähän näillä on tietysti vaikutusta, kun arvioidaan, keiden kanssa yhteisiä kantoja pystytään aikaansaamaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintielle: Ensinnäkin tuo kuntakalleusluokituksen poistohan tehtiin kehyspäätöksessä, tämä ratkaisu, ja sen jälkeen tuotiin eduskunnalle lakiesitys, jossa nimenomaan esitetään, että siitä luovutaan. Se tulee tarkoittamaan sitä, että enimmillään 20 euroa nyt näissä kunnissa, joissa on tämä toinen kalleusluokitus, kansaneläke tulee nousemaan 2008, ja kuten pääministeri totesi siitä, miksi se alkaa 2008; halutaan pitää kehyksistä kiinni ja sillä turvata talouden vakaus. Kyllä pitää osata aikatauluttaa myös asioita.

Ed. Risikko vielä tästä indeksistä kyseli. Olisi aika erikoinen asia, että tehtäisiin näin nopealla aikataululla taas uudenlaisia muodostelmia tähän indeksiin.

Minä täältä katselin näitä puheenvuoroja aiemmasta eduskunnasta, ja täällä 12. päivä helmikuuta silloinen ministeri Perho totesi: "Täällä on noussut esille taas kerran tämä indeksikysymys, ja jokainen ymmärtää sen, että se on olennainen osa niitä toimenpiteitä ja ratkaisuja, joilla pitkällä tähtäimellä eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys turvataan." Olen samaa mieltä. Tätä kulutuskoria kyllä on selvitelty, siinä ei olennaisia eroja ole löytynyt, mutta ainahan on mahdollista selvitellä sitä uudelleenkin. (Ed. Zyskowicz: Onko tämä lupaus?)

Täällä sitten puhuttiin pelkällä kansaneläkkeellä elävien asemasta ja siitä, että se ei ole häävi. Kyllä pientä kansaneläkettä saavalla, vaikka saisi siihen tukea, asumistukea jne., päälle, kuten yleensä tapaus onkin, silti se tulo tietysti on pieni, ja valtaosahan heistä on yli 75-vuotiaita yksin asuvia naisia. Mutta heidänkin kohdallaan tilanne on usein se, että ennen tuota 65 ikävuoden (Puhemies koputtaa) rajaa heillä ei ollut lainkaan tuloja, mutta nyt on.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mestarihiihtäjä Juha Mieto totesi, kun suomalaiset eivät oikein menestyneet isoissa hiihtokilpailuissa, että hiihto on ulkoilulaji ja pitäisi käydä vähän ulkoilemassa. Minä totean nyt, herra pääministeri, että pitäisiköhän teidänkin käydä vähän ulkoilemassa ja mennä eläkeläisten keskelle ja kysyä heiltä, miten heidän ostovoimansa on kehittynyt taikka miten he kokevat indeksin oikeudenmukaiseksi tai kokevatko he, että verotus on yhdenmukainen muun väestön kanssa. Menkää heiltä kysymään, niin te kuulette sitten vastauksen. Älkää hyvässä tahdossakaan tulko tänne eduskuntaan ja kysykö oppositiolta. Oppositio välikysymyksellä kysyy teidän toimenpiteitänne. Vastatkaa meille.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti hauskaa se, että tämä kalleusluokituksen poisto on tullut ainakin keskustelussa nyt yhdeksi osaksi eläkekorotusta. Siihen samaan sarjaan sitten odottelin jo hallituksen vastausta: tulee halpakaupat, kaikki muut, Punaisen Ristin avut, työttömien ruokalat, joilla saadaan sanottua, että kyllä eläkeläisten tulotaso on nyt noussut, kun kaikki tämä tähän nippuun pistetään. Ehdottomasti on saatava kansaneläkkeen tasokorotus, koska sillä on sitten paljon suurempi merkitys.

Pääministeri yhtyi vasemmistoliiton näkemyksiin ja vaatimuksiin suurin piirtein, niin että tässä on homma hoidettu. Olen kohtalaisen iloinen siitä, koska meillä sanotaan täällä muun muassa näin, että työeläkkeet ovat niin paljon jääneet jälkeen ja vaatisi todella kymmenien eurojen korotusta. Niin että jos tämä nyt oli äsken lupaus, niin kyllähän semmoinen lupaus on mukava ottaa sitten vasemmistoliitonkin vastaan, jos käytännössä se tarkoittaa noin 100 euron korotusta. (Puhemies koputtaa) Kysynkin: Tuleeko se tällä hallituskaudella?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella on alennettu veroja yli 3 miljardin eurolla, ja vielä ensi vuonnakin aiotaan lähes 600 miljoonaa euroa keventää. Kysyn nyt hallitukselta: Eikö veronkevennysvarasta olisi voitu edes osa lohkaista eläkeläisten ostovoiman tuntuvampaan parantamiseen eli nimenomaan tuon kansaneläkkeen tason korottamiseen? Kristillisdemokraatithan esittävät omassa vaihtoehtobudjetissaan ensi vuodelle, että 20 eurolla tuota tasoa korotettaisiin.

Aika monessa puheenvuorossa on tehty täällä esityksiä tulevalle vaalikaudelle, ja sekin on toki tärkeää pohdiskelua, mutta kuuluu enemmän vaalikeskusteluihin. Välikysymys on osoitettu Vanhasen hallitukselle, ei vaalien jälkeiselle hallitukselle, ja siksi olisi tärkeää keskittyä nyt tällä vaalikaudella tehtäviin toimiin. (Puhemies koputtaa) Siinä mielessä pääministeri Vanhanen on oikeassa, että vastuullinen oppositiopuolue kertoo myös omat vaihtoehtonsa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä todeta, että pääministeri on virkeällä tuulella, koska kyllähän tämän iltapäivän merkittävin poliittinen huomio, jumbouutinen, on se, että kokoomuksella ei todellakaan ole mitään esitettävää ja sanottavaa kansaneläkkeen tasokorotuksen kohdalta. (Välihuutoja kokoomuksesta) — Voin teille todeta nyt sen, että kun olette markkinoineet itseänne keskustaoikeistolaisena puolueena, niin ottakaa nyt se keskusta siitä pois. Te siis paljastatte oman poliittisen luonteenne suhtautumisessa kaikkein pienituloisimpiin ihmisiin. (Ed. Zyskowicz: Ei se tarkoita kepua!)

Ed. Uotilan kanssa olen samaa mieltä (Ed. Perho: Mitäs se SDP lupasi?) siltä osin, että kyllä tämä hallituksen hyvin tiukka sitoutuminen kehysajatteluun on (Puhemies koputtaa) merkinnyt sitä, että tässä loppumetreillä sen kaltaisia panostuksia, mitä olisi pitänyt näihin eläkeläiskysymyksiin tehdä, tämä kehysbudjetointi ei ole mahdollistanut ja kovat paineet siirtyvät sitten hallitusohjelmaneuvotteluihin vaalien jälkeen.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää keskustella eläkeläisten taloudellisen aseman parantamisesta, ja siksi (Ed. Zyskowicz: Sillähän se paranee!) tämä on paikallaan. — Sillä se saattaa parantua, koska mitä enemmän me keskustelemme, sitä enemmän me saatamme löytää myös niitä yhteisiä näkemyksiä, millä tätä tilannetta hoidetaan. (Ed. Pulliainen: Rahasta tässä on kysymys!) — Kyllä.

Ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka menettävät luottamuksensa politiikkaan. Täällä ovat kokoomus ja vasemmistoliitto muun muassa pohjaosasta puhuneet (Ed. Zyskowicz: Hyssälän lupaukset on otettu todesta!) nyt, ja he itse leikkasivat vuodesta 96 vuoteen 2001, sen välin leikkasitte, ja vasemmistoliitto joka puheenvuorossaan tuo tämän pohjaosan esille. (Ed. Zyskowicz: Kai te palautitte sen, ed. Lindqvist?) Eikä eläkeläiselle merkitse varmaan yhtään mitään, mistä tuutista raha tulee, vaikkapa silloin, kun kuntien kalleusluokitusta muutetaan. Heille on tärkeää, että se 20 euroa tulee.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri kaipaili kokoomukselta ohjelmallisia julistuksia. Tässä se ongelma, pääministeri Vanhanen, onkin, että kepulta kyllä tulee näitä ohjelmallisia julistuksia, ja mitä lähempänä vaaleja ollaan, niin sitä enemmän ja parempia, mutta teot ratkaisevat, ja teot ovat siinä, että te annoitte 5 euroa syyskuun alusta. Kun kysyitte kokoomuksen kantaa, katsokaa eduskunnan pöytäkirjoja. Äänestimme 15:tä euroa, joka oli oma esitys, ja sen kaaduttua äänestimme 20:tä euroa, joka oli kristillisdemokraattien esitys. Opposition kritiikki on täysin perusteltua, varsinkin kun ottaa huomioon ne hulvattomat lupaukset, joita puolueenne, pääministeri Vanhanen, ei pelkästään Hyssälä, vaan puolueenne, antoi eläkkeensaajille ennen vaaleja. Missä on elintarvikkeiden arvonlisäveroalennus? Missä pohjaosan palautus? Missä taitetun indeksin poistaminen? Missä tuntuva korotus kansaneläkkeeseen? Kaiken tämän te lupasitte eläkkeensaajille vaalien alla. Mitään tästä te ette ole toteuttaneet.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! I Sverige vann moderaterna valet under devisen "nya moderaterna". Man kan fråga om vi här upplever "nya samlingspartiet" som inte har konkreta förslag.

Till ledamot Soini vill jag säga att lyckligtvis så har vi ett läge där EU har medfört att av till exempel pensionärer som åtnjuter utländsk pensionsinkomst kommer att uppbäras betydligt mindre sjukförsäkringsavgift på basis av det så kallade Rundgrenfallet och dess fortsättningar.

Men det är klart att man skall vara ödmjuk i den här situationen, och den riksdagsledamot som inte vet vilket tryck det finns på pensionärernas utkomst när bostadskostnaderna har stigit, den ledamoten känner förstås inte till det verkliga läget.

Därför tycker jag att det är riktigt att regeringen har satsat på att höja bostadsbidraget och samtidigt också på att gå in för det här specialvårdbidraget som ministern nämnde. Jag tycker att det här har varit något som vi i det läget som vi nu har med den nuvarande lagstiftningen har inriktat på dem som har det största behovet.

Samalla noteeraisin ministeri Haataisen lupauksen harkita sen selvittämistä, miten kulutuskori kohdentuu, koska sehän on mielenkiintoista siinä yhteydessä, että kun alkoholikustannukset menivät alas, niin se vaikutti myöskin siihen, että sitten ei kansaneläkkeitä korotettu vastaavasti. Minun mielestäni tämä on ihan tutkimisen arvoista.

Vielä ed. Soinille toteaisin vaan, että on hyvä, että EU pakottaa meidät hoitamaan oikeudenmukaisesti myöskin niiden asioita, jotka nauttivat eläkkeitä muualta, koska tämmöinen kaksoisverotus, mitä on ollut, johtaa siihen, että suomalaiset eläkkeensaajat eivät voi Haaparannasta esimerkiksi muuttaa takaisin Suomeen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, oletteko te arjesta täysin vieraantunut vai mistä on kysymys, kun te kehua retostatte 5 euron korotusta 500 euroa kuukaudessa saaville kansaneläkeläisille? Se on pelkkä almu, eihän se auta mitään käytännössä, sehän on almu. Minusta ministeri Liisa Hyssälä on ennen vaaleja, siis ennen viime vaaleja, ollut todellisuustajuisempi, kun on puhunut siitä tarpeesta, joka todellisuudessa on olemassa. (Ed. Kankaanniemi: Hyssälälle aplodit!)

Tässä ed. Zyskowicz käytti sanaa, että on hulvaton vaatimus, kun on vaadittu 300 euron korotusta pelkkään kansaneläkkeeseen. Onko teidän mielestänne hulvatonta vaatia 500 euroon 300 lisää? (Ed. Zyskowicz: Kyllä!) Pitää rakentaa tietenkin ohjelma, miten siihen päästään. Sen tyyppinenhän tämän ohjelman pitäisi olla, että niille pienituloisimmillekin jonkinlainen toimeentulo rakennetaan. Miten 800 euroa voi olla hulvaton tavoite?

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Riksdagsledamot Thors sade att samlingspartiet har inga konkreta förslag. Elikkä meillä ei olisi yhtään konkreettista esitystä eläkepolitiikkaan. Jos kuunteli ed. Risikon ryhmäpuheenvuoroa, siinä oli ensinnäkin verotuksen oikeudenmukaistaminen eli yhdenmukaistaminen eläkkeensaajien ja palkansaajien kohdalla, toiseksi parempi, tässä päivässä kiinni oleva indeksi, joka siis korottaa eläkkeitä sen mukaan, mitä eläkkeensaajat kuluttavat, elikkä parempi elinkustannusindeksi ja kolmanneksi kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien eläkkeensaajien hoitotuki, jotka ovat monesti kansaneläkkeen varassa eläviä yksin eläviä naisia. Tässä muutama konkreettinen avaus eläkepoliittiseen keskusteluun tämän perinteisen jähnäämisen sijaan.

Toivoisin, että myös keskusta vastaisi, miksi se ei ole tuonut tämän hallituskauden aikana yhtään viime vaaleissa lupaamaansa uudistusta.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin huomauttaa, että se, mitä ed. Löv halusi täällä tehdä — sama ed. Löv, joka ei ymmärtänyt, miten ed. Pulliainen rahoittaa oman esityksensä — ja ed. Pulliaisen esitys ovat täsmälleen samat esitykset. Ed. Pulliainenhan esittää tässä, että korotetaan vain täyttä kansaneläkettä ilman että se sitten vaikuttaa niihin, jotka saavat työeläkettä. Eläke täytyy silloin muuttaa vähimmäiseläkkeeksi, jotta pieni työeläke nyt ei sentään pienentäisi kokonaiseläkettä.

Tämä vasemmistoliiton ajatus käyttää rahaa siten, että se sirotellaan kaikille kansaneläkettä saaville, maksaa kahdeksan kertaa enemmän. Jos haluaa antaa rahaa kaikille, ei anna sitä kunnolla kenellekään. Jos me haluamme poistaa eläkeläisköyhyyden tästä kokonaan, niin me katkaisemme tämän yhteyden. Se, että meillä halutaan aina pitää tiukka hajurako ansioköyhien ja perusköyhien välillä, johtaa siihen, että köyhyyttä ei poisteta koskaan.

Sitten on kyllä sanottava, että minusta oppositioltakin voi vaatia jotakin johdonmukaisuutta, ja kun kuuntelin ed. Risikon puheenvuoron, niin ei se hirveästi muistuttanut sitä kokoomusta, jonka kanssa esimerkiksi eläkeratkaisuja on tehty. On todettava, että tuommoinen eläkeläisten indeksikori on laskettu, sitä seurattiin pitkään ja kun se indeksi nousi huomattavasti hitaammin kuin muut indeksit, sitä ei koskaan otettu käyttöön. Se, mitä kokoomus nyt ehdottaa, olisi eläkeläisten kannalta erittäin huono ratkaisu.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen puheenvuoro oli erinomainen siihen nähden, miten erikoisesti välikysymyksen sanat oli aseteltu. Välikysymyksestä on aika vaikea saada selvää, mihin sillä loppujen lopuksi pyritään, mutta se on ihan ymmärrettävää. (Ed. Sarkomaa: Eläkeläisten aseman parantamiseen!) Kokoomuksen ja vasemmistoliiton näkemykset poikkeavat niin kuin yö ja päivä toisistaan, ja jos niitten pitäisi yrittää jotenkin löytää toisensa, niin vaikeatahan se on.

Mutta tässä kysytään, kun eläkeläisten arkipäivän sujumiseenhan se vaikuttaa, minkälaisia palveluja ja millä hinnalla yhteiskunta heille tarjoaa, minkälaiset palvelut tulevaisuudessa eläkeläisillä on. Minä kysyisin sen takia pääministeriltä: Onko kunta- ja palvelurakennehanke tulossa lokakuussa tänne saliin keskusteltavaksi?

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen aihe oli kyllä taiten valittu. Hallituksen vastaus oli tavanomainen eikä tehnyt mitään järkytystä tähän asiaan.

Mutta sitä olisin odottanut hallituksen rivistä, että joku olisi sanonut, että tässä vasemmistoliiton vaatimaan tapaan pitää aloittaa keskustelu eläkeuudistuksesta, jossa nämä kytkennät puretaan ja köyhimmille, vain pelkkää kansaneläkettä saaville, taataan semmoinen tulotaso, jolla he tulevat toimeen. Tätä odotan ja tätä odottaisin. Tämä on äärettömän paljon tärkeämpi asia kuin lahja- ja perintöverouudistus, joka sekin on tärkeä, mutta tämä koskettaisi tulevaisuuden kansaa sekä myöskin kaikkia tulevaisuuden eläkeläisiä. Miksi ei oteta asiaa esille, miksi ei keskustella?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siteeraan Tilastokeskusta ja sen lisäksi myöskin Eläketurvakeskusta enkä puhu omia mielipiteitäni.

Ensinnäkin eläkkeen tarkoitus präntättynä tähän Eläketurvakeskuksen pieneen vihkoseen on "turvata aiemmin saavutettu kulutustaso eläkkeelle siirtymisen jälkeen". Näin ei ole tapahtunut Tilastokeskuksen tietojen mukaan. Tuore kirjanen kertoo aivan toisenlaista tekstiä, lainaan sitä kohta.

Mutta sitä ennen sanon vaan, että on kurjaa, että ministeri sanoo täällä, että oppositio kikkailee. Te itse kikkailette nyt vastauksessanne, ministeri Haatainen, tai te ette tunne Tilastokeskuksen tekstiä, jossa sanotaan näin: "On selvää, että kehitys on viime vuosina ollut erityisen epäsuotuisaa ikääntyneille. Ikääntyneiden elinkustannukset ovat nousseet valtaväestöä nopeammin." Ja lisäksi vielä: "Mitä vanhemmista ikäryhmistä on kysymys, sitä suuremmat ovat elintarvikkeiden ja asumisen kulutusosuudet, laskettiinpa ne millä menettelyllä tahansa. Näin ollen ovat ikääntyneiden elinkustannukset nousseet valtaväestöä nopeammin viimeisen kolmen vuoden aikana."

Sen takia on tietysti miellyttävää, että te yhdessä sivulauseessa myönsitte, että on hyvä tätä indeksiasiaa tutkia. Toivon, että hallitus ryhtyy siinä toimenpiteisiin, kun ministeri niin lupaa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueitten edustajat kertovat mielellään, mitä parannuksia eläkeläisille on tulossa seuraavan hallituksen aikana, ja jos istuvan hallituksen saavutukset ovat sitä, mitä ovat, sen kyllä ymmärtää.

Mutta tasapuolisuuden nimissä silloin pitää kyllä puhua myös siitä, minkälaisia uhkia nousee esille tulevina aikoina, ja niitä kyllä riittää. Jokin aika sitten istui palvelumaksutoimikunta, joka esitti palvelumaksukattojen korottamista ja palvelumaksujen maksuperusteitten muuttamista. Esitys haudattiin yli vaalien, mutta nostetaan mukaan jo seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Tässä kuntatalouden tilassa se tietää vääjäämättä ankaraa lisärasitusta eläkeläisille, jotka näitä palveluita käyttävät kaikkein eniten.

Arvoisat ministerit, miksi te tästä asiasta olette niin hiirenhiljaa, kun kuitenkin muuten kehutte kaikilla tulevilla teoilla ja tulevilla ansioilla?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä pääministerille täytyy sanoa, että tämä ei ole hallituksen kyselytunti, vaan kysymys on hallituksen luottamuksesta. Olemme tottuneet siihen, että valtiovarainministeri Heinäluoma on hyvin ylimielinen, mutta että tekin, pääministeri! Näyttää siltä, että hallitus on suoristanut rivit ja hyvin ylimielisesti suhtautuu eläkeläisten kysymykseen. (Ed. Gustafsson: Debattiahan tämä on puolin ja toisin!) Hallituksella on yksi periaate yli muiden: eläkeläisille annettuja lupauksia ei tarvitse pitää. Siltä tämä näyttää. Ihmettelen kovasti teitä, pääministeri Vanhanen, kun te moititte kokoomusta siitä, että me emme tee samanlaisia lupauksia kuin keskusta on tehnyt. Siinä te olette aivan oikeassa. Me emme tee sellaisia lupauksia, joista me emme aio pitää kiinni. (Ed. Moilanen-Savolainen: Esityksiä!)

Me olemme esittäneet, että kansaneläkkeen tasokorotukset ovat olleet riittämättömiä, niihin täytyy palata. Se oli selkeästi ed. Risikon puheenvuorossa. (Ed. Soini: Miksi ette ole tehneet ehdotuksia?) Totesimme, että eläkeindeksien täytyy olla sellaisia, että ne turvaavat eläkeläisten ostovoiman. Me totesimme, että ikäihmisten palvelujen pitää olla sellaisia, että ikääntyvät ihmiset voivat turvallisesti asua kodissaan, ja sitten kun he eivät kotonansa enää voi asua, laitoshoito on inhimillistä.

Totesimme myöskin, että verotuksen pitää kohdella tasa-arvoisesti eläkeläisiä. Ihmettelen, pääministeri Vanhanen, että te tätä viimeistä asiaa paheksuitte ja ihmettelitte, että kokoomus on huolissaan siitä, että eläkeläisiä verotetaan enemmän. Toivoisin näihin asioihin vastausta, pääministeri Vanhanen.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On paljon muisteltu menneitä ja luvattu tulevia, mutta onneksi Turun Sanomissa keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi, mistä johtuu se, että istuva hallitus ei ole korjannut budjetissa kansaneläkeindeksiä. Korhonen kirjoittaa seuraavalla tavalla: "Keskustan tavoitteet olivat esillä esittämälläni tavalla - -. Niissä vaadittiin eläkeläisten aseman korjaamista, kansaneläkeindeksin muuttamista työindeksiksi - - ja veteraanien aseman parantamista." Sitten hän toteaa: "Tämä lista toteutuu ensi vuoden budjetissa kaikilta muilta osin paitsi eläkeindeksin osalta. Siitä ei löytynyt poliittista yhteisymmärrystä." Vielä hän toteaa kirjoituksensa lopussa, että nyt ei siis löytynyt poliittista yhteisymmärrystä rakenteellisen muutoksen tekemiseen.

Ministeri Haatainen, tekö olitte se, joka torppasi tämän keskustan hyvän aikeen muuttaa tämä indeksi, vai oliko se kenties Rkp? Mitä mieltä te olette siitä, että keskustan maakuntalehdessä kerrotaan, että kyllähän keskusta tekisi nämä muutokset, mutta kun te sosialidemokraatit ja paha Rkp vastustatte kaikin voimin hallituksessa? (Ed. Zyskowicz: Ed. Gustafssonin kädenjälki!)

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymys koskee myös kehnosti hoidettuja vanhusten palveluja. Näiden palvelujen on sanottu olevan monin paikoin rempallaan. Vanhukset ovat osittain heitteillä. Tämän takia on monelta eri taholta esitetty myös vanhuspalvelujen saatavuuden ja laadun valvontaan vanhusasiainvaltuutettua. Arvoisa ministeri Haatainen, kertokaa nyt selvästi: Aiotteko ryhtyä toimiin, että tällainen vanhusasiainvaltuutettu tullaan Suomeen myös saamaan? Ruotsissahan tällainen jo löytyy.

Arvoisa puhemies! Kokoomus näyttää osoittavan eläkeläisille nollalinjaa. Tätä on täällä ihmetelty. Minusta tässä ei ole mitään ihmettelemistä, tämä on ihan johdonmukaista kokoomuksen oikeistopolitiikkaa eli ei luvatakaan mitään eläkeläisille.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen, totesitte, että vanhusten hyvinvointi on kokonaisuus. Näinhän on, kysymys ei ole vain kansaneläkkeen tasosta, vaan monista eri toimenpiteistä, joilla vanhuksille turvataan inhimillinen vanhuus, ja näitä toimenpiteitä kokoomus omassa ryhmäpuheenvuorossaan esitteli.

Hallituksella oli varmaankin hyvä tarkoitus parantaa omaishoitoa, kun annoitte lain eduskunnalle, mutta ilmeisesti ja valitettavasti se on ollut täynnä porsaanreikiä, koska vaikutukset ovat olleet ihan päinvastaisia: omaishoitajien määrä on vähentynyt ja omaishoidon tuen taso pudonnut monissa kunnissa. Ensi vuoden budjettiin esitätte yhtä vapaapäivää lisää omaishoitajille. Arvoisa hallitus, ennen kuin yksi vapaapäivä lisää luvataan, olisi tärkeää huolehtia siitä, että jo nyt laissa olevat vapaapäivät voidaan pitää. Liian monessa kunnassa omaishoitajat eivät kykene edes niitä kolmea päivää pitämään, jotka heille on laissa säädetty. (Puhemies koputtaa)

Eilen Vanhustyön keskusliitto julkisti tutkimuksen, joka on erittäin (Puhemies koputtaa) mielenkiintoinen siltä osin, että omaishoidolla todella saataisiin paljon säästöjä aikaiseksi. Aikooko hallitus tuoda korjatun esityksen vielä tällä vaalikaudella eduskuntaan, jotta nämä porsaanreiät voidaan tukkia?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on paljon puhuttu keskustapuolueen ehdokkaitten kirjoituksista ja lupauksista. Tähän voisi vain todeta, arvoisa puhemies — en muista ihan ulkoa sitä, millä tavoin pääministeri totesi Porin seminaarissa, oliko se jotenkin tähän suuntaan — että keskustan ehdokkaitten vaalilupauksista ei kannata oikein paljon välittää, ainakaan silloin, kun päätöksiä tehdään. Jotenkin tähän suuntaan se oli.

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen puhui aika hyvin nimenomaan siitä, mitä voimaperäisesti on tehty. Mutta se ei käytännössä toteudu, niin kuin ed. Lindén täällä totesi, eri kunnissa on erilainen käytäntö. Eli minun tulkintani on, että me olemme perustuslain vastaisessa tilanteessa. Perustuslain 6 §:hän sanoo, että ihmisiä on kohdeltava tasavertaisesti lain edessä. Tällä hetkellä tilanne on todella käsittämätön eri kuntien osalta. Ainoa keino siihen on, että lainsäädännössä pitää antaa subjektiivinen oikeus eli velvoittava oikeus siitä, että kunnat joutuvat tarjoamaan näitä palveluja.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulkitsen tätä keskustelua niin, että se haaste, minkä keskustan ryhmäpuheenvuorossa ed. Juha Rehula jätti, on otettu vastaan. Nimittäin sekä oikealta että vasemmalta on esitetty juuri sitä mallia, mikä omasta mielestänikin istuu tähän välikysymyskeskusteluun. Elikkä kun katsomme kansaneläkkeellä olevien ryhmää, niin sehän koostuu erittäin monenlaisista ihmisistä ja ihmisryhmistä. Tälle ryhmälle samoin kuin erittäin pientä työeläkettä saaville olisi meillä ensiarvoisen tärkeää etsiä niitä toimenpidekokonaisuuksia, joilla voimme parantaa tällaisten ihmisten asemaa. Kysynkin: Näkeekö ministeri Haatainen, että tällaiselle ryhmätarkastelulle, niin sanotulle täsmätarkastelulle, olisi tilausta?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset kun eivät ole tulopoliittisessa ratkaisussa mukana, niin silloin politiikan tehtäväksi jää näitä eläkeasioita hoitaa. Täällä kysyjienkin ryhmittymissä on ollut tilaisuus, kokoomuksella 16 vuotta ja vasemmistoliitossa 8 ja vihreilläkin melkein yhtä monta vuotta, laittaa näitä asioita kuntoon. Mutta varmaan eläkeläisiä ei kiinnosta kauheasti tämä meidän kinastelumme, vaan se, mitä käytännössä tapahtuu. Kaikista ponnisteluista huolimatta on tosiasia se, että kun on pieni palkka, on pieni eläke. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että heikossa asemassa eivät ole ainoastaan kansaneläkkeen varassa olevat, vaan myöskin ne, jotka saavat pientä työeläkettä.

Olisin oikeastaan kysynyt sitä, mistä olen viime vuosina kantanut huolta. Kun tämä lama tuli 1990-luvun alussa ja sen jälkeen on ollut satojatuhansia suomalaisia, jotka välillä ovat olleet pätkätöissä, välillä eivät missään töissä, ja saavat työmarkkinatukea, joka ei kerrytä eläkettä lainkaan, niin (Puhemies koputtaa) miten näitten ihmisten eläketurvaan tulevaisuudessa on suhtauduttava?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on, että eläkkeensaajien ostovoima ei ole seurannut sitä kehitystä, mikä hinnoissa on. Tarvitaan keinoja, joilla sitä parannetaan, verotuksen keinoin ja sitten juuri tällä indeksillä, millä katsotaan iäkkäämpien ihmisten eläkkeiden kertymä. Siihen on löydettävissä keinoja. Täällä Tilastokeskus antaa jo selviä viitteitä siitä, vuoden 2002 jälkeen kehitys on merkittävästi ollut erilainen kuin muilla.

Mutta sitten meillä on suuri joukko niitä, jotka ovat pienen työeläkkeen varassa, iäkkäämpiä, tai pelkän kansaneläkkeen varassa. He eivät ole tottuneet menemään sossun luukulle niin kuin tämän päivän nuoret ensimmäiseksi, kun ei edes palkkaakaan ole tullut. Heihin pitää kohdistaa erityisiä toimenpiteitä, erityisiä toimenpiteitä, ja etsiä ne ihmiset. Tästä varmasti ei kukaan ole eri mieltä. Tätä tarvitaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset ja vanhemmat ihmiset ovat ne, jotka ovat tämän maan rakentaneet. Kuitenkaan hallituksen teot eivät tätä sillä tavalla tunnista, että minkäänlaista kiitollisuutta heille olisi osoitettu. Ministeri Haataisen ensimmäinen puheenvuoro oli hiukan kuin Tuntemattomasta sotilaasta, kun Hietaselle vastattiin ja lyötiin rätingit eteen, ettei voi olla nälkä: niin paljon on tehty hyvää, vaikka itse eläkeläiset eivät ole tätä kuitenkaan omassa elämässään kokeneet.

Totean vielä, että palvelujen tila tulee esille esimerkiksi siinä, että tänään kello 11 Kotkassa Kotkansaaren sairaalan Tehyn ja Superin jäsenet marssivat sairaalasta ulos vastalauseena niille pyrkimyksille, jotka kohdistuvat tämän sairaalan lopettamiseen, joka on taloudellinen tahto, taloudellisista syistä halutaan tehdä näin. Tämä on nykypäivää ja todellisuutta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haatainen kehui kovasti kuntien talouden nyt paranevan. Voitteko nyt taata, että ensi vuonna myös omaishoidon tuki maksetaan ja palvelutarpeen arviointi tapahtuu? Minulla on tässä valtiovarainministeriön laskelma siitä, mitä sosiaalialan kehittämishankkeet maksavat lisää kunnille ensi vuonna. Menot tulevat olemaan 51 miljoonaa ja valtionapu siitä puolet, eli kunnat joutuvat maksamaan 33 miljoonaa lisää. Onko kunnilla tähän varaa?

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opposition tekemä välikysymys ja sen aihe on todella tärkeä, ja on paikallaan, että siitä keskustellaan. Kuitenkaan, kun näitä opposition puheenvuoroja on kuunnellut, ei ole kuulunut kovin yhtenäisiä ja selkeitä kannanottoja, miten näitten nimenomaan pientä eläkettä ja pienintä eläkettä saavien ihmisten asemaa voitaisiin parantaa. (Välihuutoja) — Mutta siitä huolimatta kuitenkin odottaisi jonkinlaisia ehdotuksia ja konkreettisia avauksia, mitä voitaisiin tehdä. — Ja kun katselee taaksepäin, niin kun nämä oppositiopuolueet ovat hallituksesta käsin asioita hoitaneet, niin eipä sieltäkään kovin paljon näyttöjä löydy.

Se on totta, että nämä kansaneläkkeiden tasokorotukset ovat pieniä, ja varmaan, minä uskon, meidänkin ryhmässämme isompia korotuksia mielellään otettaisiin hallituksen esityksinä vastaan. Hyvä, että edes tällaisia. Näitä on moitittu, että ne ovat pieniä ja niitä joutuu häpeämään, mutta pidän hyvänä, että on sellaisiakin korotuksia saatu. Näen, että asian korjaamiseksi kyllä meidän pitäisi puuttua tähän kansaneläkeindeksiin ja sitoa se TEL-indeksiin. Yhdyn näihin ruoan arvonlisäverokannanottoihin.

Maija Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueiden edustajat ovat yksityiskohtaisesti kertoneet, mitä kaikkia hyviä asioita eläkkeensaajille on tehty, ja oppositiopuolueen edustajat ovat taas vähätelleet kaikkia näitä tehtyjä asioita ja samaan hengenvetoon luvanneet tuplasti enemmän.

Arvoisa puhemies! Minusta suurin huoli on niistä noin sadastatuhannesta pelkällä kansaneläkkeellä elävästä ihmisestä, joista suurin osa on naisia. Siinä tilanteessa, jossa ihminen on vähävarainen ja sairas, tilanne mielestäni on kaikkein pahin. Siksi ennen kaikkea tuota hoitotukea pitäisi lisätä.

Sitten, arvoisa puhemies, sellainen huomio tämän salin työskentelystä, että olen pannut merkille, että sosialidemokraattien minuutti tässä salissa, puheaika, on 60 prosenttia kokoomuksen edustajien minuutista.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri, te kesällä muistutitte varsinkin oman puolueenne kansanedustajille Porissa, kun oli Suomi—Areena-tapahtuma, että yksittäiset kansanedustajaehdokkaat puhuvat, mitä puhuvat. Minua harmittaa tämä asia sen takia, että vaikka minä ymmärrän kyllä, että oppositiopuolueen kansanedustajat jonkin verran ehkä lupaavat enemmän kuin mitä on konkreettista ajatella, mitä puolueohjelmissakin sanotaan, tämä sama soitanta jatkuu nyt tällä hetkelläkin Pohjanmaalla. Hallituspuolueen kansanedustajat kiertävät siellä ja lupaavat ruuan arvonlisäveroa ja niitä samoja asioita, mistä jäivät jo kerran kiinni.

Me esitämme täällä nyt ryhmäpuheenvuorossamme kolmea asiaa: oikeudenmukaista indeksijärjestelmää, jossa esimerkiksi alkoholin painotus ei olisi niin merkittävä kuin tänä päivänä, verotuksen oikeudenmukaista korjausta, koska tasapuolisista tuloista pitää olla samanlaiset verot, ja lisäksi tätä hoidon kehittämistä, palvelujen kehittämistä. Ja ymmärsin niin, että sosiaali- ja terveysministeri sanoi, että indeksiin voidaan palata. Onko tämä nyt sitten otettava niin, että alkoholin merkitys voidaan muuttaa esimerkiksi eläkeindeksissä ja tarkistaa sitä siten, että kun alkoholin hinta laskee, niin eläkkeet eivät laske?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys on ihan aito ja oikeutettu, siis taloudellisen aseman parantaminen eläkeläisille ja erityisesti pieneläkeläisille, kansaneläkkeen varassa oleville. Ja tämä kysymys on hallitukselle, jossa teillä on valta jo nyt vastata tähän, tehdä siis muutos. En oikein pidä siitä, että aina ne muutokset esitetään sinne vuosien taakse seuraavalle hallitukselle, ja todella, kun eläkejärjestöjen ja eläkeläisten parissa on, eilenkin olin tilaisuudessa, niin jos heille näitä puheita, mitä te hallituksesta olette tuoneet, sanoisi, niin en usko, että he kokevat niitä oikeutetuiksi ja oikeiksi ja todellisiksi. Sen vuoksi juuri se, että eläkkeisiin saataisiin tuntuva korotus ja saataisiin verotusta kevennettyä, saataisiin tähän indeksiin oikeudenmukainen muutos, on todella heidän oikeutettu pyyntönsä. Vielä kysyn: Arvoisa ministeri, kun te sanoitte, että on (Puhemies koputtaa) erityisen paljon tehty, niin mikä se on se erityisen paljon?

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun perusteella kyllä voi tehdä sen johtopäätöksen, että suomalainen eläkepolitiikka ei ainakaan opposition suunnasta ole edennyt askeltakaan. Jos opposition mielestä nykyisen hallituksen toimenpiteet eivät ole riittäviä, niin en oikein jaksa uskoa siihenkään, että heikommassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa helpotetaan jatkuvalla peruutuspeiliin katsomisella.

Arvoisat kokoomuksen edustajat, vaikka tämä on jo kiellettykin, niin siitä huolimatta kysyn teiltä: Olen luottanut, että te olette tulevaisuuden puolue, mutta mitä uutta te olette nyt tuoneet eläkepolitiikkaan suomalaisille, veroratkaisuja, omaishoitajille lisää vapaapäiviä? Teillä oli 16 vuotta aikaa toteuttaa nämä suuret innovaatiot.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kansaneläke on riittämätön, ja siihen tarvitaan vähintäänkin se 20 euron tasokorotus. Vuoden 2004 tilaston mukaan 55 prosenttia suomalaisista eläkkeensaajista saa alle 1 000 euron eläkettä, elikkä se on todella valtava määrä. Nyt kun täällä puhutaan taitetusta eläkeindeksistä ja näistä eläkerahastoista ja siitä, että pitää turvata eläkkeitten saatavuus tulevaisuudessakin, niin taitettu eläkeindeksi on leikannut rajusti työeläkkeitä ja vuonna 2005 tämän budjettikirjan mukaan yli 800 miljoonaa euroa kerättiin enemmän yksityisen sektorin eläkemaksuja kuin maksettiin eläkkeitä. Tälle vuodelle on arvioitu, että kerätään eläkemaksuja 1 200 miljoonaa euroa enemmän kuin maksetaan eläkkeitä. Kysyn: Mihin perustuu teidän laskelmanne, että työeläkevakuutusmaksua pitää nostaa 0,2 prosenttia, kun rahastoissa on yli 100 miljardia euroa eläkerahoja? Mihin se perustuu?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensin todeta ed. Moilanen-Savolaiselle, että minä en kyllä yhtään vähättelisi sitä esitystä, että omaishoitajille luvataan lisää vapaapäiviä. Nimittäin jos omaishoitajat eivät jaksa tässä yhteiskunnassa tehtäväänsä hoitaa, niin miten me sitten selviämme, miten me pystymme tarjoamaan niille vähävaraisille eläkeläisille sen turvatun vanhuuden, mikä on tämän yhteiskunnan tehtävä, koska heillä ei ole enää mitään toimeentulomahdollisuuksia?

Toiseksi haluaisin sanoa vielä sen, että hallitus vähentää 4 miljoonaa euroa veteraanien kuntoutuksesta sillä perusteella, että veteraanien määrä vähenee. Mutta olen sitä mieltä, että tällä yhteiskunnalla on kyllä varaa pitää veteraanien rahat ennallaan ja päästää yhä useampi veteraani kuntoutukseen. Siihen meillä on varmasti varaa.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu eläkkeistä ja indekseistä siihen malliin, että ikään kuin niistä tässä talossa päätettäisiin. Olen 70-luvulta lähtien seurannut indeksien kehitystä, ja täytyy muistaa, että 1.7.62 eläkejärjestelmät tehtiin, joissa työeläkkeet ovat rahastoivia ja Kela — vaikka omalla tavallaan on sekin — on sitten erikseen. Täytyy muistaa se historia, ja sen muuttaminen tässä talossa puheilla taikka esityksillä on aika vaikeaa. Kysyisin, aikovatko nykyiset puoluejohtajat ja nykyiset ministerit ottaa seuraavassa hallitusohjelmassa ja tuponeuvotteluissa esille sen, mitä täällä nyt on luvattu.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio puuttui välikysymyksessään ainoastaan eläkeläisten taloudelliseen tilanteeseen ja sen parantamiseen. Sen sijaan hallituspuolueet näkevät tärkeäksi, että taloudellisen tilanteen parantamisen lisäksi parannamme myös palveluja. (Ed. Sarkomaa: Niitähän onkin parannettu! Kunnat ovat ahdingossa!) Kun olette budjetin lukeneet, varmaan näette, mitä parannuksia tällä sektorilla on tehty.

Pääministeri sanoi puheenvuorossaan, että työtä kansaneläkkeellä olevien aseman parantamiseksi tulee jatkaa. Minä olen aivan samaa mieltä. Yksi konkreettinen esitys, mikä tulevaisuudessa pitäisi toteuttaakin, olisi se, että kun kotitaloudessa tehdystä työstä on verovähennysoikeus, niin kansaneläkkeellä oleville, jotka eivät maksa veroa, se subventoitaisiin jollain tavalla.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuret tuloerot ovat totta eläkeläisten kohdalla, ja erityisesti naiset, jotka ovat luopuneet työurasta ja jääneet kotiin hoitamaan lapsia ja kotiaan, ovat vaikeuksissa. Heille tuskin riittää särvintä leivän päälle. 5 euron tasokorotus syyskuun alusta oli eläkeläisten nöyryyttämistä. Tätä mieltä he itse ovat. Tietävätkö hyvät ministerit, mitä sillä 5 eurolla saa, paljonko se vahvistaa eläkeläisten ostovoimaa? Eräs rouva kerran valisti minua siitä, mitä hän sillä saa. Hän kertoi, että hän saa sillä puolikkaan paprikaa. Puolikkaan paprikaa! Mitä tämä hallitus on tehnyt? Hallitus on nöyryyttänyt eläkeläisiä ja lisäksi tehnyt toimintoja, jotka ovat nostaneet eläkeläisten verotuksen korkeammalle kuin palkansaajien.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen kyllä sitä, etteivät hallituspuolueitten edustajat ole huomanneet, että on konkreettinen vaihtoehto olemassa. Ja jos te ette ole sitä huomanneet, niin te tulette äänestämään kuitenkin sen puolesta tai sitä vastaan. Se on niin yksinkertainen, että nostetaan olutpullon hintaa 1 sentillä, viinipullon hintaa 10 sentillä ja väkevän viinapullon hintaa 1 eurolla ja saadaan kassaan 200 miljoonaa ja nostetaan kaikkien kansaneläkeläisten eläkettä 20 eurolla kuukaudessa. Tämä on konkreettinen esitys, hyvin konkreettinen esitys. Se tuli nyt varmasti kaikille selväksi, ja tästä me tulemme eduskunnassa äänestämään.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyse on eläkeläisten ostovoimasta ja siitä, miten he pärjäävät, ja heidän ostovoimansa ei ole kyllä parantunut. 12:ta euroa hallitus tarjoaa tälle kaudelle; puolethan siitä ostovoimasta jo meni viinan hinnan laskun myötä, niin että se ei ole hyvä.

Täällä puhutaan, että ei pitäisi peruutuspeiliin katsoa. Kyllä kumminkin pitäisi äänestäjillä olla joku kuluttajansuoja. Keskusta pitkälti sai vaalivoiton, antoi eläkeläisille katteettomia lupauksia, joita se ei ole nyt toteuttanut, ja kyllä niitä pitää arvioida. Niin kuin täällä on todettu, edelleenkin sama jatkuu. Tästä hallituksesta voisi sanoa tämän neljävuotiskauden aikana, että se on tämmöistä käänteistä Robin Hood -politiikkaa tehnyt: se ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puheenvuoroissa on ollut kolme merkittävää seikkaa, merkittävää ehdotusta.

Ensimmäinen ehdotus on se, jota ei tehty, joka koskee kansaneläkkeiden korotusta.

Toinen ehdotus on mielenkiintoinen. Te totesitte puheenjohtajanne suulla ja myöskin ryhmäpuheenvuorossa, että verotuksen yhdenmukaistamiseen pitäisi pyrkiä eläketulojen ja palkkatulojen osalta. Tarkoittaako se sitä, että enemmistön eläkkeensaajista, joita verotetaan lievemmin kuin palkkatulonsaajia, eli köyhimpien eläkkeensaajien verotusta kiristettäisiin, jos kerran verotuksen yhdenmukaistamiseen pyritään? (Ed. Perho: Ei tietenkään!)

Kolmas ehdotus, joka on kiinnostava kokoomuksen puheenvuorossa, ja tällä kertaa olen teidän kanssanne muuten samaa mieltä, liittyy indeksijärjestelmään. Euroopassa yleensä eläkeindeksi pohjautuu kuluttajahintaindeksiin, jossa lähdetään ostovoiman turvaamisesta; meillä 80 prosenttia on tässä kiinni. Mutta kuten olemme havainneet tässä keskustelussa, merkittävältä osin eläkeläisten ostokori on erilainen kuin normaali kuluttajahintaindeksi, jolloin se rankaisee eläkkeensaajia tarpeettomasti. Minustakin olisi järkevää tehdä juuri niin kuin ministeri täällä sanoi: tutkitaan myöskin se vaihtoehto, että rakentaisimme erillisen eläkeindeksin, (Puhemies koputtaa) joka huomioisi todellisen kulutuskorin, mikä eläkkeensaajalla on. Tämä on järkevää.

Rauno Kettunen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä kertaa välikysymys on tehty todella oikeasta asiasta. Kukaan ei voi kiistää, että liian moni eläkeläinen joutuu elämään köyhyysrajan alapuolella kohtuuttoman pienillä tuloilla. Välikysymyksen allekirjoittajat, kokoomus ja vasemmistoliitto, olivat päättämässä aikanaan kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisesta ja taitetusta indeksistä. Mielenkiintoista on havaita täällä, ettei kokoomuksella ole edes todellista halua pienituloisten eläkeläisten aseman parantamiseen. Tämän hallituksen aikana on saatu merkittäviä korjauksia palveluihin mutta pieniä korotuksia pieniin eläkkeisiin, ei tätä voida kiistää.

Mutta kysymys ministeri Haataiselle: Paljonko eläkemenot kasvaisivat vuodessa, jos nykyinen taitettu indeksi korjattaisiin niin, että niin sanottu palkkakerroin vaikuttaisi 50 prosenttia ja hintakerroin 50 prosenttia eläkeindeksiin?

Toinen kysymys: Kokoomus valtiovarainministerinsä johdolla jätti eläketulon verotuksen ansiotulon ulkopuolelle vuonna 1997. (Puhemies koputtaa: Aika!) Voisiko hallitus harkita tämän epäkohdan korjaamista?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen on oikein korostanut, että eläkeläisten ja ikäihmisten asemaa tulee tarkastella kokonaisuutena eli eläkkeiden lisäksi huomioida voimakkaasti myös ikäihmisten palvelujen saanti ja laatu. Ministeri Hyssälä toi budjettikäsittelyssä esiin oikeita ja tärkeitä toimia, joita vanhustenhuollon kehittämiseksi ollaan suunnittelemassa, muun muassa vanhustenhuollon laatusuositusten kehittämisen ja lääkehoidon ohjeistamisen nykyistä paremmaksi, keskustelun käymisen eettisestä vanhustenhuollosta ja vanhuspsykiatrian nostamisen erityisalaksi. Toivon, että näissä todella edetään ja mahdollisimman pian. Vanhusstrategiaa ollaan nyt valmistelemassa Kivelän raportin pohjalta, ja kysyisinkin: Onko näitä edellä mainittuja asioita siinä yhteydessä tarkoitus lähteä parantamaan, ja mikä on tässä strategian valmistelussa aikataulu? Ikäihmisten palvelujen laadun turvaamisessa on todella edettävä ripeästi.

Toinen asia, minkä haluan ottaa esiin, on palveluasunnoissa asuvien ikäihmisten käyttövara, mikä tulisi säätää lailla, kuten laitoksissa asuvilla (Puhemies koputtaa) tänä päivänä on. Se todella auttaisi (Puhemies koputtaa: Aika!) pienituloisimpia palveluasunnoissa asuvia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Haatainen, teinä vaihtaisin tämän puheenne indeksiasiantuntijan pikaisesti, koska se, mitä sanoitte, on lööperiä. Taitetun indeksin vaikutus suhteessa ansiotasoihin ei riipu siitä, muuttuvatko hinnat absoluuttisesti suuntaan tai toiseen, vaan se riippuu niitten suhteellisesta muutoksesta, eli taitettu indeksi heikentää eläkeläisten asemaa silloin, kun reaalipalkat nousevat, eli jatkuvasti näinä aikoina. Sen sijaan asema paranee silloin, kun reaalipalkat alenevat.

Tästä laajemmasta näköalasta: Kun verotusta on kevennetty, se on tehty siten, että eläkeläiset ovat jääneet sitä kutakuinkin ilman; sen sijaan heidän tarvitsemansa palvelut ovat verotuksen kevennyksen seurauksena heikentyneet kunnissa, minkä me kaikki siellä toimivat tiedämme. Tämän seurauksena itse asiassa eläkeläisiä on lyöty joko (Puhemies koputtaa) yhdellä ruoskalla kaksi kertaa tai kahdella ruoskalla yhden kerran.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On olennaisen tärkeää, että kansaneläkkeen ostovoiman kasvattamisen lisäksi panostetaan myös eläkeläisten palveluihin, niiden oikea-aikaisuuteen ja vaikuttavuuteen. Hyvinvointipalvelujen tuottamiseen on satsattu tällä hallituskaudella ennätysmäärä rahaa. Nykyhallitus on korottanut kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 350 miljoonalla eurolla ja panostanut palvelujen kehittämiseen runsaat 200 miljoonaa euroa. Aivan varmasti kaikki eläkeläiset hyötyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisesta, ja sivumennen sanoen en ole kyllä huomannut, että kokoomus hallituskausillaan tai myöhemminkään olisi ollut yhtään kiinnostunut kaikkein pienintä eläkettä saavien aseman parantamisesta.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä kysyn, kun viime viikolla täällä budjettikeskusteluissa puhuttiin, kuinka Suomi-neidolla on rahaa niin että ranteet notkuu: Miksi te, pääministeri, ette silloin ole ajanut näitä asioita, jotka te omissa puolueenne vaalilupauksissa asetitte tälle vaalikaudelle.

Ministeri Haatainen puhui tästä indeksikeskustelusta ja siitä, että asiaa voitaisiin selvittää. Oliko tämä lupaus?

Sitten täällä viitattiin siihen, että kokoomus on katsonut peruutuspeiliin. Minä otan yhden esimerkin, missä on kyse kaikesta muusta, tämän palvelusetelin. Palveluseteli on tällä hetkellä vain kotipalvelussa, kun sen pitäisi olla myöskin kotisairaanhoidossa. 16 vuotta on kehitetty kotihoitoa, jossa nämä ovat yhdessä, ja on aivan hassua, että vain toiselle puolelle on palveluseteli ja toiselle ei.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jälleen palaan tähän rahaan. Arvoisa pääministeri, minä ihmettelen kauheasti, miksi te ette vieläkään takerru siihen, että kerrankin kerättäisiin ne tulot, joista eduskunta on päättänyt, että ne kerätä pitää. Jos ne rahat olisivat nyt käytettävissä, niin ei tarvitsisi kikkailla seuraavan hallituksen kaudelle tätä kalleusluokitusjärjestelmän purkamista eikä mitään tämmöistä. Reilulla pelillä voisitte hoitaa vielä omalle ajalleen — nyt taitaa kyllä käydä niin, että ette kaadu — nämä asiat, sekä tulot että menot, ja sitten te joutuisitte ottamaan ihan konkreettisesti, reilusti kantaa siihen, mikä se teidän viimeinen tarjouksenne eläkeläisille on.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä vakuutellaan nyt varsin isosti vanhusten palveluiden parantuneen. Yksi palvelu kuitenkin on ikäihmisen näkökulmasta hyvin ikävällä tolalla ja sitä ikävää arkea. Vanhukset saavat nimittäin erittäin huonosti apua mielenterveysongelmiinsa, ja tämä palvelu — olisi tietysti hyvä, jos ministeri Hyssälä olisi myös paikalla — on viime vuosina heikentynyt. Muun muassa psykiatristen laitospaikkojen määrä on romahtanut kymmenessä vuodessa. Mehän tiedämme, että Suomessa itsemurhaluvut ovat vähentyneet. Ikäihmisten itsemurhat ovat kuitenkin lisääntyneet. Keskimäärin joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias ikääntynyt ihminen tekee itsemurhan, ja tämän taustalla on lähes aina yksinäisyys ja syvä masennus. Mitä tälle asialle tulisi teidän mielestänne nyt tehdä?

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä keskustellaan eläkeläisten ostovoimasta, niin totta on, että vuodesta 95 lähtien työeläkeindeksi on jäänyt noin 2 prosenttiin vuosikaudet ja 2001 oli poikkeuksellinen vuosi, jolloin se oli 2,9 prosenttia. Mutta meidän pitää muistaa myös se ongelma, mikä on eläkeläisten kesken, eli kansaneläkkeellä olevat ovat pelkän kansaneläkeindeksin piirissä, joka on sataprosenttisesti sidottu kuluttajahintaindeksiin.

Kun on keskusteltu myös siitä, että ruuan arvonlisäveroa lähdettäisiin laskemaan — ymmärsin, että keskusta otti ryhmäpuheenvuorossaan viime viikolla sen esille — niin jos niin mukavasti kävisi, että ruuan arvonlisävero laskisi, niin se tarkoittaisi painorakenteen osalta, joka kuluttajahintaindeksin ympärillä on, taas kerran sitä, että niin työeläkeindeksit kuin kansaneläkeindeksitkin lähtisivät laskemaan. Meillähän kävi tosiaan niin, että silloin kun alkoholin hintaa alennettiin, (Ed. Kallis: Ruuan hinta alenisi!) alkoholin hinnanalennuksen seurauksena kansaneläkeindeksi oli 0,4 prosenttia, kun tälle vuodelle se on 0,9, ja työeläkeindeksi oli silloin ainoastaan 0,9 prosenttia, kun tälle vuodelle se on 1,7. Eli kaiken kaikkiaan näitten indeksien kautta pitää tehdä töitä. Ja jos ministeri on luvannut, että voitaisiin tätä kuluttajahintaindeksin painorakennetta tarkistaa, niin vuonna 91 työeläkeindeksi oli 7 prosenttia ja silloin pystyttiin tekemään indeksi pienituloisille kansalaisille.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä eläkevälikysymyksessä on syytä olla nöyrä tämän asian edessä ja todeta, että kansaneläkeläisten ja yleensä eläkeläisten asiat eivät ole tulleet kunnolla hoidettua. Se, että täällä oppositio vaatii hallituspuolueita toimimaan juuri ja nyt, on vähän kornia siinä mielessä, että te jätitte viime kaudella asiat hoitamatta ja päinvastoin leikkasitte vielä eläkeläisten etuuksia. (Ed. Petri Salo: Kolme ja puoli vuotta on ollut aikaa!) Elikkä tässä on se.

Mutta sitten tullaan alkoholiverokysymykseen. Kun Viro oli liittymässä Euroopan unionin jäseneksi, kysyin tässä salissa, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Viro nostaisi alkoholiverotusta ennen kuin se liittyy jäseneksi. Valtiovarainministeri Niinistö vastasi, että tämä on sellainen kysymys, ettei se ole tullut hänen mieleensä, viinaverotus on Viron oma asia ja näin ollen tähän asiaan ei puututa. Mutta nyt jos koskaan tämä asia on akuutti, kun sitä ei silloin hoidettu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaksi tärkeätä kysymystä.

Ministeri Haatainen, sanoitte, että voidaan selvittää sitä, miten indeksijärjestelmää voitaisiin kehittää niin kuin kokoomus esitti, jotta se nykyistä paremmin turvaisi eläkkeensaajien ostovoiman kehityksen. Oliko tämä hallituksen kanta? Aikooko hallitus ryhtyä tätä asiaa aidosti selvittämään?

Ja pääministeri Vanhanen, viime yönä Unkarissa, Budapestissa radiotalon edessä oli rajut mellakat ja autot tulessa, kun kansa on raivoissaan siitä, että vaalit voitettiin valheella ja petoksella. Eikö ole oikeutettua tänä päivänä Suomessa, jossa me olemme rauhallisempia emmekä mene kaduille, kysyä hallitukselta, eikö teitä nolota, että kaikki ne lupaukset, jotka annoitte eläkkeensaajille viime vaaleissa, kaikki ne lupaukset, on jätetty toteuttamatta? Missä ne nyt ovat? Ja missä on ministeri Hyssälä?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Välikysymys koski erityisesti eläkeläisten ostovoimaa, ja siihen liittyen on tässä kannat kuultu. Hallitus vastauksessaan käsittelee koko neljävuotisen ohjelmansa toteuttamisen. Me olemme noudattaneet neljä vuotta sitten sovittua ohjelmaa hyvin tarkkaan, ehkä sillä muutoksella, että sen päälle tehtiin kansaneläkkeisiin toinen korotus, ja sitä hallitusohjelmassa ei sovittu, osana toimenpidepakettia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien aseman parantamiseksi viime vuodelle, muutos tuli tänä syksynä muistaakseni voimaan. Hallitus on kertonut sen, mitä se on tehnyt, ja se on tietysti eduskunnan arvioitavissa, tyydyttääkö vastaus eduskuntaa. Keskustelussa on myös aiheellisesti nostettu esille se, että eläkeläiset eivät muodosta yhtä homogeenista ryhmää, vaan on hyvin erilaisia tarpeita. Ja erityisesti palvelujen kehittäminen on myös äärimmäisen tärkeää. Sen osalta on paljon esitetty ideoita ja tehty esityksiä, joista hyvin suuri osa on jo toteutusvaiheessa, jotka ovat jo hallituksen esityksiä. Myös ensi vuoden budjettiin liittyen kannattaa tutustua niihin.

Kun on kritisoitu sitä, että olemme tehneet tämän vuoteen 2008 liittyvän päätöksen ja että ikään kuin siirretään seuraavalle kaudelle kuluja, niin kyllä se vaan niin on, että yleensä kaikki tasoon tulevat korotukset myös sitovat seuraavia kausia, kaikki ne menevät myös seuraavien kausien rahoitettaviksi. Mutta on kuitenkin järkevää pyrkiä valtiontaloutta hoitamaan kehysten puitteissa niin, että tehtävät ratkaisut saadaan mahtumaan näköpiirissä oleviin kehyksiin.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tähän indeksikysymykseen. Minusta on kyllä vähän erikoista puhua indeksien muuttamisesta, kun ei ole juuri muste ehtinyt muistioissa kuivua, kun on hyväksytty tämä nykyinen eläkeuudistus, joka tuli 2005 alusta voimaan. Siinä oli kokoomus ja oppositiosta vasemmistoliitto, vihreät, kaikki tekemässä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa tätä kokonaisuudistusta, jonka keskeinen osa oli myös indeksijärjestelmä. Ja se tehtiin täällä pidettyjen puheenvuorojen perusteella. Ministeri Perho, entinen sosiaali- ja terveysministeri, käytti puheenvuoron, että nyt tehdään pitkän tähtäimen järjestelmä, jossa myös indeksit tulevat olemaan osa sitä tärkeää kokonaisuutta. (Ed. Kuoppa: Se oli äänestyspäätös!) Kun puhuitte näistä ostokoreista, niin sanon, että ainahan voi tarkastella niitä, mutta kyllä nyt lähdetään siitä liikkeelle, että tämän kanssa tämä hallitus menee eteenpäin. Indekseihin ei todellakaan ole tarkoitus tehdä muutoksia, koska ne vastaavat sitä yleistä käsitystä siitä, miten ostovoima turvataan. (Ed. Zyskowicz: Eli ei tule selvitystä!) Ja kuten sanottu TEL-indeksin osalta, siinä 20 prosentin painolla vaikuttaa palkansaajien ansiokehitys. Ja kun täällä kysyttiin, paljonko maksaisi, jos mentäisiin tuohon 50—50-painotukseen, niin se olisi kallis ratkaisu. Silloin pitäisi nostaa maksuja kahden prosenttiyksikön verran.

Sitten näihin palvelukysymyksiin, vanhusten palveluihin. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä ja olennainen osa eläkkeensaajien toimeentuloa ja hyvinvointia. Ministeri Hyssälä on Kuopiossa EU-ministereiden kokouksessa ja siitä syystä ei pystynyt tähän keskusteluun valitettavasti osallistumaan. Ja ne kysymykset, jotka koskivat omaishoitoa ynnä muita palvelukysymyksiä, kuuluvat hänen vastuualueelleen peruspalveluministerinä.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lakisääteinen eläkejärjestelmä muodostaa Suomen eläkejärjestelmän perustan. Lakisääteisten eläkkeiden tavoitteena on turvata työajan kulutustaso tai vähimmäistoimeentulo vanhuuden, työkyvyttömyyden ja ikääntyneen työttömyyden varalta. Kansaneläke täydentää työeläkkeen toimeentuloturvaa ja takaa vähimmäistoimeentulon. Tämä on sosiaalisesti oikeudenmukaista, ja näillä periaatteilla tulee suomalaisen eläkejärjestelmän toimia jatkossakin.

Nykyinen kehitys ja pieni kurkistus tulevaisuuteen osoittavat, että eläkkeelle siirtyvät ovat vuosi vuodelta parempituloisia. Näin ollen kansaneläkkeen merkitys on laskenut ja tulee laskemaan. Tästä syystä eläkekeskustelussa ja myös tässä hallitukselle jätetyssä välikysymyksessä on useita lähestymiskulmia.

Minulla on opposition tavoin huoli niistä ihmisistä, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai hyvin pienellä työeläkkeellä. Tämä väestönosa sinnittelee eikä kovinkaan usein käänny avunpyyntöihin, vaikka siihen olisikin täysi oikeus. On tuloksetonta käydä vertailevaa keskustelua täällä eduskunnassa, kenen aikaansaannokset puuttuvat parhaiten juuri näiden ihmisten arkeen. Aiemmat päätökset toistavat itseään. Harva voi paeta vastuuta. Tasokorotuksen tie on nähty toimivimmaksi, joten tässä suhteessa kuluva vaalikausi kestää vertailun. En usko, että kaikki voitava on tehty, ja siitä syystä onkin katse suunnattava tulevaisuuteen.

Olen surullinen siitä, että eläkepoliittisessa keskustelussa ummistetaan silmät ympäristöltä huomaamatta asioita, joihin voitaisiin puuttua. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että yhä suurempi osa työikäisistä siirtyy ennenaikaiselle eläkkeelle. Tämä on yksi merkittävimmistä eläkepoliittisista kysymyksistä, joihin voidaan vielä vaikuttaa. On huolestuttavaa, että työkyvyttömyyseläkkeissä virta vie entistä enemmän kansaneläkkeelle. Useimpien ihmisten työuran pysäyttävät mielenterveyssyyt. Nyt olisi siis syytä kaikin keinoin edistää työssäjaksamista ja kehittää terveydenhoitoa varhaisen puuttumisen näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Eläkepolitiikka edellyttää ensisijaisesti ylisukupolvista näkökulmaa. Matti Vanhasen hallitus on toiminut vastuullisesti paremman työllisyyden ja palveluiden puolesta. Vahva talous on eläkepolitiikan peruskivi. Tulevaisuutta silmälläpitäen Vanhasen hallitus on loppuun saattanut merkittävän eläkeuudistuksen. Tavoitteena on nostaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää 2—3 vuotta. Muutoksien selkeä edistysaskel liittyy siihen, että myös palkattomilta jaksoilta kertyy eläkettä. Valitettavan usein nyt heikommassa asemassa olevilla eläkeläisillä tällaiseen eläkekertymään ei ollut mahdollisuutta. Nykyinen taloudellinen ahdinko heidän kohdallaan saattaa johtua esimerkiksi pitkistä lastenhoitojaksoista. Nyt tämä epäkohta on korjattu.

Arvoisa puhemies! Eläkeuudistuksen päätavoite on turvata eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys tulevaisuudessa, kun Suomen eläkejärjestelmän kautta joudutaan väestön ikääntymisen takia maksamaan yhä enemmän eläkkeitä yhä pienemmän työvoiman avulla. Tämä on mielestäni peruskysymys. Samanaikaisesti, kun opposition suunnalta vaaditaan parannuksia, on mielestäni vastuullista kertoa, minkälaisen perinnön haluamme jättää tuleville sukupolville.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Puhemiestä tuossa nuhdeltiin, että sosialidemokraatit saavat vain 60 prosenttia minuutista käyttää puheenvuoroihinsa, mikä on lähes niin kuin naisen euro. Mutta minun pitää kyllä antaa tunnustusta puhemiehelle, että hän pitää aina erittäin hyvät debattikeskustelut, mikä on tärkeätä, koska näissä debateissa kuitenkin parhaiten pystyy näitä asioita kehittämään. Usein on niin, että sitten kun näitä puheita täällä yksin pitää illan hämyssä, ei niitä kukaan kuuntele, ne ovat lähinnä vain tilastomerkintöjä.

Arvoisa puhemies! Mietin tuossa, että jo on aikoihin eletty, kun kristillisten ed. Kallis puhui eläkkeiden korotuksista ja siitä, että eläkkeiden korotukset sidottaisiin viinan hintaan. (Ed. Kallis: Ei hän niin sanonut!) Tarkoittaisiko ed. Kallis sitä, että mitä enemmän Suomen kansa joisi, sitä paremmat eläkkeet olisivat? Missähän saunaillassa tällainenkin ajatus on ideoitu? (Ed. Kalliksen välihuuto)

Tämä on ollut erittäin hyvä keskustelu siinä mielessä, että on ollut jonkinlaista turbulenssia havaittavissa salissa, mutta tämä turbulenssi ei ole ollut läheskään sitä, mitä oli sosialidemokraattien kesäkokouksessa, kun mietimme sitä, miten eläkeläisten asioita pitäisi parantaa. Meidän ministerimme Haatainen on ollut erinomainen juuri pohtiessaan, miten tulevaisuudessa mentäisiin eteenpäin. Tosiasiahan on, että julkisessa köyhyyskeskustelussa pelkällä perustulolla, lähinnä kansaneläkkeellä, elävät jäävät helposti huomiotta. Tänään olemme tästä aiheesta keskustelleet ja pohtineet, millä tavalla pystymme tulevaisuudessa vastaamaan tähän haasteeseen. Tietenkin voidaan hallituspuolueissakin todeta, että kysymys ei ole aina vain rahasta vaan myös tahtotilasta, ja tuntuu siltä, että sitä tahtotilaa meillä kyllä riittää.

Vuonna 2004 Suomessa asui 86 600 täydellä kansaneläkkeellä elävää. Heistä 48 900 oli alle 65-vuotiaita. Kansaneläkkeen suuruus on vuonna 2005 ollut vain 500 euroa kuukaudessa ja toisessa kuntaryhmässä 484 euroa kuukaudessa. Hyvän vertailukohdan kansaneläkkeen pienuudesta kertoo se, että suomalaisen keskipalkka on noin 1 700 euroa netto kuukaudessa. Kun keskipalkkaa saavan vuosituloista menee noin 0,95 prosenttia tv-lupaan, menee kansaneläkeläiseltä siihen 3,2 prosenttia. Jos palkansaaja maksaisi saman prosentin televisioluvastaan kuin kansaneläkeläinen, tv-lupa maksaisi hänelle noin 657 euroa vuodessa, ja se on aikamoinen summa.

Tärkeitä parannuksia kansaneläkkeellä elävien tilanteeseen on pakko tehdä lähitulevaisuudessa. Sen olemme jokaisesta puheenvuorosta nyt kuulleet. Kansaneläkkeen pitäisi olla saman suuruinen kaikille, ja se jako ykkös- ja kakkoskuntaryhmään on aikansa elänyttä. Samoin perustulolla koko ikänsä eläville pitäisi olla eläkkeessä ikälisäjärjestelmä. Näiden asioiden puolesta on meidän jokaisen nyt sitten tehtävä työtä ja rahoitustakin löydettävä.

Sitten vielä puuttuisin yhteen sellaiseen asiaan, joka aiheuttaa tulevaisuudessa vähän ongelmia, jos me menemme EK:n linjausten mukaan. EK:n puolelta esimerkiksi viime keväänä kuului sellaisia vaatimuksia, joiden mukaan sekä työnantajien että palkansaajien työeläkemaksulle pitäisi säätää ehdoton katto. Maksukatto johtaisi lakisääteisen eläketurvan leikkauksiin. Seurauksena olisi sekä jo eläkkeellä olevien että tulevien eläkeläisten turvan heikentäminen. Jos maksut kiinnitettäisiin esimerkiksi nykytasolle, ei eläkeraha tulevaisuudessa riittäisi lailla luvatun eläketurvan kustantamiseen. Myös työeläkkeiden vuosittaiset indeksitarkistukset saattaisivat muuttua tarveharkintaiseksi. Elikkä tämä olisi mielenkiintoista tietää, kun nuo kokoomuslaiset aina hengailevat tämän EK:n kanssa, onko todella niin, että olette tätä mieltä.

Sitten vielä tämä viimeinen murheenkryyni on se, että tulevien vuosien yksi tärkeimmistä verotukseen liittyvistä asioista on se, miten eläkeläisten verotusta pystyttäisiin korjaamaan. Tämän asian hoito tulee varmasti seuraavan hallituksen ohjelmaan. Palkansaajien ostovoimaa on verotuksella parannettu, ja siksi myös sama toimenpide olisi tehtävä eläkeläisten ostovoimalle.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lintonen aivan oikein antoi kiitosta puhemies Kanervalle, ja yhdyn siihen erittäin mielelläni.

Ed. Lintonen totesi myös, että on ollut mielenkiintoista havaita, että tässä salissa keskustelussa on ollut turbulenssia. Kun olen itse kuunnellut tämän keskustelun, niin mieleeni tulivat viikonvaihteen Ruotsin vaalit ja siellä tapahtunut vallanvaihto. Ruotsissa iloittiin todella kovasti vallanvaihdosta. Olen aivan varma tämän keskustelun kuultuani, että tässä salissa ensi maaliskuussa iloitaan vallanvaihdosta. Tässä salissa on yli 110 ei-sosialistista kansanedustajaa, ja tämän maan järjestelmä on luutunut sosialidemokraattinen järjestelmä. Tämä järjestelmä ei näköjään vaihdu tämän salin enemmistöllä, vaikka siihen olisi tänäkin päivänä mahdollisuus. Tämä järjestelmä vaihtuu kuuluisalla veret seisauttavalla vaalivoitolla, jonka ensi maaliskuussa ottaa kokoomus, niin kuin Ruotsissa viime viikonvaihteessa. (Ed. Gustafsson: Yllättävää antisosialidemokraattisuutta!) — Ed. Gustafsson, me voimme juoda kakkukahvit ja lyödä vetoa siitä, mitä tapahtuu ensi maaliskuussa.

Arvoisa puhemies! Olin eilen keskustelemassa keskisuomalaisten ihmisten kanssa ajankohtaisista asioista, ja minua pyydettiin kertomaan teille, arvoisat ministerit ja hallituspuolueitten kansanedustajat, että eläkeläiset ovat todella pettyneet omalta osaltaan viime vuosien kehitykseen. Heidän mielestään ei ole mikään ihme, että politiikka koetaan jopa vastenmieliseksi, niin kuin täälläkin on muutamalla suulla jo todettu, kun vaalien alla luvataan kuuta taivaalta, niin kuin kadulla sanottiin, mutta vaalien jälkeen nuo lupaukset unohdetaan.

Tästähän on, arvoisat kansanedustajat, kysymys myöskin välikysymyksessä. Aivan ylivoimaisesti eniten keskustelua sekä maakunnissa että tässä salissa on aiheuttanut ministeri Liisa Hyssälän vaalien alla antama lupaus korottaa kansaneläkettä 300 eurolla, koska tuosta lupauksesta on toteutettu vain täällä jo moneen kertaan todetut vaivaiset 12 euroa. Kun taannoin keskustelimme tuosta 5 euron korotuksesta, sanoin tältä paikalta, että minua hävettää olla kansanedustaja. Tällä hetkellä minua hävettää entistäkin enemmän, koska samaan aikaan, kun hallitus kertoo, kuinka kova kasvuvauhti on maassamme, se kehtaa esittää köyhyyspaketin nimellä kulkevan ehdotuksensa, vaaliporkkanoita sinne tänne niin, että todelliset ongelmat unohdetaan ja ne vain pahenevat. Ja se on täyttä totta, ja sen kansalaiset ymmärtävät ja näkevät rivien välistä.

Noin kuukausi sitten ministeri Hyssälä kirjoitti Turun Sanomissa seuraavasti: "Nyt olisi syytä keskustella rakentavasti ja analyyttisesti eläkepolitiikasta. Uusia ratkaisumalleja on haettava, jos vanhat eivät tuota toivottua tulosta." Näin siis sanoo Liisa Hyssälä Turun Sanomissa. Minä olisin kysynyt ministeri Hyssälältä, ellei hän olisi Kuopiossa, miksi hän reagoi vasta kuukausi sitten. Miksi ei ministeri Hyssälä eivätkä muut ministerit eikä koko hallitus ole keskustelleet aikaisemmin yli kolmen punamultavuoden aikana? Miksi olette toistuvasti äänestäneet nurin kokoomuksen ponsiehdotuksen, jonka sisältöä tuo ministeri Hyssälän kirjoitus vastaa ja johon kantaan täällä keskustelussa on yhdytty moneen otteeseen? Mehän edellytimme, että hallitus tuo eduskunnalle selvityksen siitä, miten eläkeläisten ostovoima ja toimeentulo turvataan palkansaajiin nähden, mutta te, hallituspuolueiden edustajat, olette äänestäneet sen toistuvasti nurin, muistini mukaan neljä kertaa, sellaisetkin kansanedustajat, jotka ovat täällä puhuneet tänä päivänä aivan toisin. Tästä kaikesta tapahtuneesta huolimatta ministeri Hyssälä lopetti tuon kirjoituksensa Turun Sanomissa seuraavasti: "Itse olen ennen vaaleja ja vaalien jälkeen samaa mieltä."

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä todeta omana kantanani selkeästi sen, että niin sanottu taitettu indeksi on täysin epäoikeudenmukainen ja se tulee tavalla tai toisella korjata tai korvata. Kaikki mahdollisuudet mahtuvat tähän yhteen lauseeseen. Eläkkeiden kehitys on tuon indeksin vuoksi jäänyt selvästi alemmalle tasolle kuin ansiotulojen kehitys. Koska eläkkeiden verotus on palkansaajien verotusta ankarampi puuttuvien ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennysten sekä korkeamman sairausvakuutuksen vuoksi, ovat eläkeläisten kannanotot aivan ymmärrettäviä ja heitä on kuultava. Toivoisin ministereiden antavan selkeän vastauksen, ellei tämän välikysymyksen yhteydessä, niin kuin nyt emme saaneet, niin kuitenkin myöhemmin, vielä tämän syksyn aikana budjetin käsittelyn yhteydessä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tämän indeksijärjestelmän uusimisen osalta. Päivän uutinenhan oli nimittäin, arvoisa ministeri Haatainen, että ilmoititte, että tämä hallitus ei kajoa tähän indeksijärjestelmään. Sain sen kuvan, että te pidätte sitä onnistuneena ja hyvänä. Olen siitä aivan toista mieltä, arvoisa ministeri.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten asema ei ole tämän päivän Suomessa hyvä, mutta onneksi lähestyvät eduskuntavaalit parantavat monin tavoin eläkeläisten elämää. Sosiaalinen elämä vilkastuu ja yksinäisyys vähenee, kun ehdokkaat alkavat tehdä toreilla ja turuilla tuttavuutta ihan pyytämättäkin ja aina myönteisessä mielessä. Sekin myönteinen tapahtuu, että ehdokkaat kiinnittävät huomionsa niihin ihmisryhmiin, jotka vaalien välillä ovat kokeneet tulleensa unohdetuiksi tai jopa petetyiksi. Tällä kertaa kaikki vääryydet tullaan taatusti korjaamaan.

Näin tapahtuu erityisesti eläkeläisten osalta. Heidän etujaan tulevat kaikki aivan varmasti vaalimaan. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Eläkeläiset ovat toki tottuneet siihen, että heille luvataan. Viime vaalienkin alla kuun taivaalta lupaaminen ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä silloinen johtava oppositiopuolue lupasi: kansaneläkkeisiin tehdään tuntuva tasokorotus, taitettu indeksi poistetaan, eläkeläisten verotusta kevennetään ja pohjaosat palautetaan. Näillä lupauksilla voitettiin vaalit ja päästiin johtavaksi hallituspuolueeksi, ja mitä sitten on tapahtunut?

Arvoisa puhemies! Kansaneläkkeitä on korjattu yhteensä nuo huikeat, monesti mainitut 12 euroa, joista erittäin iso osa kuluu ja kului viinan hinnanalennuksen aiheuttaman indeksitappion kattamiseen. Pelkästään elinkustannusindeksiin sidottu kansaneläke jättää sitä saavat koko ajan jälkeen palkansaajien reaaliansiotason noususta. Samoin tekee tämä taitettu työeläkeindeksi. Se ottaa ansiotason nousun huomioon eläkkeitä tarkistettaessa vain 20-prosenttisesti. Näin reaalieläkkeet jäävät automaattisesti jälkeen koko ajan reaalipalkoista, jos reaalipalkat nousevat.

Taitettua indeksiä on perusteltu sillä, että se on keskeinen keino hillitä erityisesti työnantajien eläkemaksujen kasvua tulevaisuudessa ja turvata kansainvälinen kilpailukykymme. Tämä pitää toki paikkansa, ja vaikka en ollut täällä puolustamassa tai vastustamassa taitettua indeksiä viime kaudella, niin toki tunnen eläkkeitten laskentaperustetta siinä määrin hyvin, että tiedän, mitä seuraa taitetun indeksin poistamisesta. Siitä huolimatta kyseessä on kuitenkin suuri periaatteellinen kysymys: kuinka suuri vastuu eläkeläisten pitää kantaa kilpailukyvystämme vielä sen jälkeenkin, kun he ovat antaneet oman panoksensa yhteiskunnan tuotantoelämälle?

Minusta taitettu indeksi ei kohtele eläkeläisiä oikeudenmukaisesti. Siksi olen tässä salissa kolmesti esittänyt siitä luopumista, ja yhtä usein hallituspuolueet ja osa kokoomuksesta ovat sen esityksen kaataneet. Olen sitä mieltä, että meidän on rehellisesti tarkasteltava, mitä taitettu indeksi merkitsee, mitä siitä seuraa. Mitä sen suhteen tarkoittaa esimerkiksi se, että meillä on suhteellisesti Euroopan suurimmat eläkerahastot? Mitä seuraa siitä, että väestökehityksemme seuraavat kaksikymmentä vuotta on sellainen, että työntekijöitten lukumäärä suhteessa eläkkeellä oleviin vähenee? Mutta sen jälkeen se ei enää vähene, jolloin myöskin se ongelma, jota varten taitettu indeksi on olemassa, muuttuu ikään kuin käänteiseksi.

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten verotus ei ole käytännössä keventynyt. Tuloverotuksen kevennykset on toteutettu tällä vaalikaudella pääsääntöisesti ansiotulovähennystä kasvattamalla. Koska eläkeläisillä ei yleensä ole ansiotuloja, he eivät ole saaneet juuri veronkevennyksiäkään. Veronkevennykset ovat sen sijaan olleet romuttamassa kuntien taloutta, mikä on merkinnyt, kuten me kaikki kunnissa toimivat tiedämme, palveluiden heikkenemistä. Koska eläkeläisille palvelut ovat ratkaisevan tärkeitä, iskevät veronkevennykset kipeästi juuri heihin. Näin hallitus lyö eläkeläisiä veronkevennyksillään, kahdella ruoskalla yhtä aikaa. Arvoisa puhemies, näin ei voi jatkua.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin heti aluksi tuoda esiin kannatukseni ed. Pulliaisen tekemälle ehdotukselle perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Mutta itse asiaan. Yhteiskunta on juuri niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Suomalaisen yhteiskunnan, hyvinvointiyhteiskunnan, laatua voidaan mitata sillä, miten sen vanhukset ja köyhät elävät. Ikääntyvät ihmiset leimataan jo nyt Suomessa rasitteeksi, sen sijaan että heitä kunnioitettaisiin ja heille annettaisiin se arvostus, mikä heille kuuluu heidän kasvatettuaan lapset, käytyään sodat ja hoidettuaan työelämän, itse asiassa he ovat rakentaneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan.

Samanaikaisesti kun ikääntyvät ihmiset leimataan rasitteeksi, heidän suhteellinen köyhyytensä lisääntyy. Kuten äsken totesin, ongelma on erityisesti vanhojen naisten. Tällä hetkellä naisen eläke-euro ihan riippumatta siitä, onko kysymys vanhuuseläkkeestä, työttömyyseläkkeestä, työkyvyttömyyseläkkeestä vai osa-aikaeläkkeestä, on 60 senttiä. Erityisen ongelmallinen tilanne on maaseudulla asuvien vanhojen naisten kohdalla, ja on aika erikoista, että keskusta on tässä hallituksessa.

Köyhyys vanhuudessa tulee kuitenkin yhteiskunnalle kokonaisuudessaan erittäin kalliiksi. Tämä hinta ei näy eläkelaskussa, mutta se näkyy muualla. Ensinnäkin köyhyys johtaa huonoon ravitsemukseen, mikä puolestaan johtaa huonoon terveyteen, terveyskustannukset nousevat. Yksinäisyys, joka tässä tuli ed. Risikon puheenvuorossa hyvin esille, johtaa turvattomuuteen, mielenterveysongelmiin. On aivan selvä, että jos vanhuksella ei ole varaa edes bussilippuun, että pääsisi ilmaiseen konserttiin, niin ehkä tämmöinen virikkeisyys elämässä jää vähemmälle. Samanaikaisesti liikkuminen vähenee, mikä sekin tuottaa terveysongelmia. Ennaltaehkäisy suomalaisessa yhteiskunnassa eläkeläisten kohdalla on korvattu lääkkeillä. Samanaikaisesti palveluja ollaan nyt korvaamassa teknologialla.

Yhteiskunnalle investointi pienimpiin eläkkeisiin, niiden lisääminen ed. Pulliaisen esittämällä 40 eurolla, on kannattava ja maksaa itsensä hyvin nopeasti muilla momenteilla. Toinen asia, johon yhteiskunnan tulisi panostaa ja joka myös helpottaisi terveysongelmia, ravitsemusongelmia, on se, että vanhus voisi muuttaa sinne, missä lapset ja muut läheiset asuvat. Sekin näkyisi pienempinä mielenterveysongelmina, vähentyneenä yksinäisyytenä ja turvattomuutena ja siten vanhusten elämänlaadun paranemisena.

Kun tässä hallitus on esittänyt tämmöistä muuttoavustusta ja se on talousarviossa, ehdottaisinkin, että sen sijaan, että maksetaan muuttoavustusta siitä, että nuoret muuttavat työn perässä, maksetaan eläkkeellä oleville vanhuksille muuttoavustusta siten, että he voivat muuttaa läheistensä luo ja näin ollen eivät jää reuna-alueille yksin turvattomina.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten taloudellisesta asemasta puhuttaessa on tullut esille kaksi tukijalkaa, jotka yhteiskunnan olisi pystyttävä varmistamaan: toinen on eläkeläisten ostovoiman turvaaminen ja toinen on hoivapalveluiden saatavuuden takaaminen. Vaikka tässä debatissa välillä tuntui, että nämä olisivat jotenkin toisillensa vastakkaisia tavoitteita, niin uskon, että moni meistä ymmärtää sen kyllä, että päinvastoin nämä tavoitteet tukevat erinomaisesti toinen toisiaan, ja sen tähden meidän on huolehdittava tässä talossa siitä, että molemmat tukijalat toteutuvat.

Eläkkeitten hiipuva ostovoima kulminoituu taitettuun indeksiin ja pienimpien työeläkkeiden palkkoja ankarampaan verotukseen sekä kansaneläkkeen alhaiseen tasoon. Taitettu indeksi on vuosi vuodelta murentanut työeläkkeiden palkkoihin suhteutettua ostovoimaa, koska siinä huomioidaan ainoastaan 20 prosentilla palkkojen nousu. Kansaneläkkeitä puolestaan tarkistetaan keskimääräisen kuluttajan käyttäytymistä kuvaavalla kuluttajahintaindeksillä.

Onko eläkeläisten kulutus sitten samaa kuin keskivertokuluttajalla? Eipä todellakaan, vaan esimerkiksi lääkkeet ovat paljon tärkeämpiä kuin vaikkapa halpeneva viihde-elektroniikka. Tilastokeskuksen julkaisema Telasuon raportti osoittaa, että vanhimpien ikäryhmien kohtaama hintojen nousu on ollut suurempaa kuin muiden ikäryhmien. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse, sitä enemmän heidän elinkustannuksensa ovat kallistuneet. Yli 75-vuotiaalla inflaatio on ollut vuodessa kolmisen prosenttia suurempi kuin virallisen kuluttajahintaindeksin kehitys. Siis mitä enemmän työeläkkeet seuraavat elinkustannusten hintakehitystä, sitä alttiimpia ne ovat kuluttajahintaindeksin ikävääristymille.

Kansaneläkkeen indeksin muuttaminen esimerkiksi puoliväli-indeksiksi maksaisi noin 150 miljoonaa euroa vuodessa eli osapuilleen saman verran kuin varallisuusveron poisto, mutta hallitus kuitenkin arvosti tuon varallisuusveroa maksaneen väestönosan ostovoiman parantamisen tärkeämmäksi kuin eläkeläisten ostovoiman parantamisen.

Suomessa on noin 400 000 eläkeläistä, joitten verotus on ankarampaa kuin samassa tuloluokassa olevien palkansaajien. Eläke- ja ansiotulot olisi saatettava verotuksellisesti samantasoiseen asemaan. (Ed. S. Lahtela: Miksi ei korjata?) — Niin, miksi tämä hallitus ei korjaa näitä seikkoja?

Kolmantena kansaneläkkeen nosto, niin kuin esimerkiksi kristillisdemokraatit ovat esittäneet, 20 eurolla maksaisi suurin piirtein saman verran kuin tuottaisi alkoholiveron korotus 20 prosentilla, kun se kohdennettaisiin nimenomaan vielä sinne väkevien juomien kohdalle.

Kansakunnan ikääntymisen myötä tarvittaisiin yhä enemmän kotiin vietäviä sairaanhoito-, hoiva-, ateria-, siivous- ja muita tämän tyyppisiä palveluja. Nykymenolla valtaosalla eläkeläisistä ei tule olemaan yksinkertaisesti varaa ostaa näitä palveluja. Ongelma ratkea millään palveluseteleillä, laitosvaihtoehtohoidosta puhumattakaan, julkiset palvelut kun on puolestaan näillä veronalennuksilla vaarannettu. Kunnat on pakkolainoin ja vajain indeksein ajettu niin ahtaalle, että voi sanoa, että ihan tällainen perustuslaillinen palvelujen järjestämisvastuu on monin paikoin uhattuna. Tämähän on todettu esimerkiksi hoitotakuun kohdalla.

Talousvaikeuksissa painivat kunnat karsivat ensin vanhainkotien henkilöstöä, leikkaavat sitten kunnallisesta kotiavusta ja säästävätpä jopa vuodeosastojen vaipoissa. Moni yksinäinen vanhus jää siten vaille tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa. Kristillisdemokraatit esittelivät jo viime viikolla vaihtoehtobudjetissaan sitä, miten 4 000 hoitajaa voitaisiin lisätä vanhustenhuoltoon. Valtionosuuksien lisäksi tarvitaan sitten myös lainsäädäntöä, jolla velvoitettaisiin kunnat takaamaan riittävä vanhustenhuollon laatu.

Laadukkaitten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen tulevaisuudessa kaikille ikäryhmille on varmastikin haasteellista, mutta uskon, että pohjimmiltaan kysymys ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaan joskus tuntuu siltä, että olemme hukanneet sen ihmiskuvan, jossa jokainen on arvokas ihan sellaisenaan. Vanhuus meidän tulee nähdä luonnollisena osana elämänkulkua, ja ihan niin kuin kaikkiin muihinkin elämänvaiheisiin siihen sisältyy erilaisia mahdollisuuksia, toisaalta rajoituksia, kehittymistä ja luopumista. Mutta keskeistä on, että olisi sellainen ikäihmisiä koskeva asenneilmapiiri, että kaikki nämä ikääntymisen tarvitsemat muutokset esimerkiksi asunto- ja sosiaalipalveluissa tahikka ostovoimasta huolehtiminen olisivat sellaisia itsestäänselvyyksiä eivätkä erikseen taisteltavia oikeuksia, niin kuin ne tänä päivänä ovat.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Opposition jättämä välikysymys näyttää osuneen suoraan naulan kantaan, ainakin sen perusteella, mitä nyt on hallituspuolueiden kansanedustajien julkisista kannanotoista voinut päätellä tulevan vuoden budjetin julkistamisen ja erityisesti nyt käsiteltävän välikysymyksen jättämisen jälkeen. Nyt kyllä luvataan parannuksia ja etuuksia eläkeläisille, mutta ei vielä, kun ollaan vallassa. Parannukset luvataan tulevaan hallitusohjelmaan, näin erityisesti keskustalaisten osalta. Muistelen, että samat lupaukset olivat esillä neljä vuotta sitten, mutta miten on käytännössä tapahtunut, sen me kaikki tiedämme. Näiden kannanottojen perusteella voi hyvinkin todeta, että taitaa olla todella vaalit tulossa, kun köyhilläkin näyttää olevan ystäviä.

Viikko sitten budjetin lähetekeskustelussa totesin, että Suomi on vauraampi kuin koskaan, mutta onko se myös tylympi kuin koskaan? Tylyydestä voi puhua ainakin pienituloisten kansalaisten osalta ja erityisesti niiden kymmenientuhansien pelkän kansaneläkkeen varassa elävien osalta. Tuntuu siltä, ettei hallitus tunne tosiasioita, kun se väittää, että asiat ovat hyvällä tolalla. Jos pelkän kansaneläkkeen varassa olevan henkilön tulo on kuukaudessa noin 500 euroa ja sen päälle voi tulla esimerkiksi hoitotuki, jos on osannut sitä hakea — kaikki eivät osaa, vaikka oikeus siihen olisikin — voi ymmärtää, että ei tällaisella summalla kovinkaan herroiksi eletä. Toisaalta on myös muistettava, paljonko elinkustannukset ovat nousseet.

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen totesi vastauspuheenvuorossaan välikysymykseen aivan oikein, että vanhuspolitiikan keskeisimpinä tavoitteina ovat ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen sekä kotona asuminen. Tavoite on hyvä, mutta miten on käytännön laita? On totta, että esimerkiksi omaishoitoa on kehitetty jopa lainsäädännön turvin, on lisätty omaishoitajien vapaapäiviä, on muutettu asiakasmaksuista annettua lakia jne. Tosiasiassa tilanne on monessa kunnassa heikentynyt entisestään, monen muunkin kuin omaishoidon etuuden osalta. Tulkinta kunnan sisällä saattaa vaihdella riippuen siitä, käsitelläänkö hakemus alku- vai loppuvuonna. Eri kuntien kesken tulkinnassa voi olla suuriakin eroja. Tätä on vaikea ymmärtää, kun lukee perustuslakiamme, erityisesti sen 6 §:ää, jonka mukaan kaikkia kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti lain edessä. Ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää syytä eriarvoiseen asemaan muun muassa terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella, johon luen myös vanhuuden.

Ainoa parannuskeino palvelujen tasapuoliseen saamiseen on, että laki määrittelee palvelut velvoittaviksi eli ne olisivat niin sanottuja subjektiivisia oikeuksia. Kun useimmissa kunnissa eletään niin sosiaali- kuin terveydenhoitopuolellakin säästöhysterian vallassa, ei parannuksia ole näköpiirissä ennen kuin todelliset lakimuutokset tehdään, ja sehän on tämän talon asia.

Mielestäni eläkeläiset ansaitsisivat paremman kohtelun kuin miten keskustapuolueen johtama hallitus on heitä kohdellut, vaikka erityisesti keskustan taholta annettiin eläkeläisille ennen viime vaaleja mitä erilaisimpia lupauksia pohjaosan palautuksesta, indeksin korjaamisesta oikeudenmukaiseksi ja muun muassa kansaneläkkeen tasokorotuksista.

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, taitavat olla vaalit tulossa, kun lehdissä näyttää olevan jälleen keskustalaisten ehdokkaiden vaatimuksia kansaneläkkeen tasokorotuksista ja ruuan arvonlisäveron alentamisesta. Miksi korjauksia ei tehdä nyt, kun ollaan vallassa ja vallankahvassa? Taitavat lupaukset olla jälleen esimerkkejä keskustan harjoittamasta todellisesta ääntenkalastelusta. Tekojen kanssa niillä ei näytä olevan mitään tekemistä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan todeta ed. Vistbackalle, että aivan totta, vaalit ovat tulossa, ja siksi varmaan myös tämä välikysymys on tehty. On nimittäin niin, että tämän hallituksen ohjelma julkistettiin ja sitä käsiteltiin tässä salissa kohta 3,5 vuotta sitten ja siinä linjattiin hallituksen toimenpiteet ja päätettiin budjettikehyksestä. Siinäkin oli näkyvissä se, mitä eläkeasioiden suhteen on suunnitelmissa tehdä.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tekijät ovat kyllä sinänsä tarttuneet hyvin oikeaan ja tärkeään — ja voi sanoa, että edelleenkin hyvin ajankohtaiseen — asiaan. Eri selvitysten mukaan vaikeimmassa taloudellisessa asemassa ovat pienellä eläkkeellä olevat ja toisaalta lapsiperheet. Tämän asian merkitys korostuu, kun tiedämme, että eläkkeellä olevien osuus on aikaisempia vuosia suurempi ja tulee kasvamaan merkittävästi tulevina vuosina.

Eläkkeellä olevien toimeentuloedellytyksiin vaikuttavat tulot, menot sekä lisäksi peruspalvelut ja niiden toimivuus. Luonnollisesti hyvinvointiin vaikuttavat myös muut elämisen perustarpeet, kuten turvallisuus ja yhteisöllisyys. Peruspalvelut ovat hyvin keskeinen osa hyvinvointia. Juuri peruspalveluiden turvaamisen ja kehittämisen vuoksi on pantu liikkeelle kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka lähetekeskustelu on tässä salissa parin viikon kuluttua. Eläkeläisten hyvinvoinnin kannalta toimivat ja turvalliset ja edulliset peruspalvelut ovat ydinasioita. Tästä syystä myös hallitus on toimenpiteillään vahvistanut kuntataloutta niin, että huolimatta siitä, että se on tällä hetkellä varsin tiukka, näkymät ovat viime vuosia positiivisemmat.

Muita eläkkeellä olevien hyvinvointiin vaikuttavia toimenpiteitä, joita hallituksen toimesta on tehty, ovat esimerkiksi omaishoitojärjestelmän kehittäminen, kotitalousvähennyksen laajentaminen, palveluseteli, hoitotuen vahvistaminen ja asumistuki. Tulojen osalta on todettava se ongelma, johon täällä puheenvuoroissakin on viitattu, että tuloverojen kevennykset eivät hyödytä pienellä eläkkeellä olevia, joten suhteellinen asema palkansaajiin ja suurella eläkkeellä eläviin nähden heikkenee. (Ed. Kuoppa: Mitä keskustapuolue tekee asian parantamiseksi?) On selvä, että pienellä eläkkeellä olevien aseman kohentaminen on hyvin keskeinen kysymys. Keskustan ryhmäpuhuja ed. Rehula haastoi kaikki ryhmät pienimpiä eläkkeitä saavien ja heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien toimeentulon ja turvan parantamiseen. Näyttää tämän keskustelun perusteella siltä, että tämä on herättänyt hyvää vastakaikua. (Ed. Valpas: Mutta onko hallitus herännyt?)

Arvoisa puhemies! Pelkällä kansaneläkkeellä olevien aseman parantamiseen on löydettävä myös keinot ja (Ed. Kuoppa: Euroja!) keinot täsmälliseen korotuksen kohdentamiseen. Tämän korotuksen hoitamiseen on myös monia yleisempiä perusteita. Korotus vähentäisi ja vähentää merkittävästi asumistukimenoja, toimeentulotukimenoja ja myös muita tukia. Pienet eläkkeet käytetään perustarpeiden hoitamiseen, asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Ne eivät mene mihinkään kerskakulutukseen tai sijoituksiin. Eli kaiken kaikkiaan yhteiskuntataloudelliselta kannalta korotus on varsin perusteltu.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa toimivan ikäihmisten hyvinvointiryhmän ensimmäisenä puheenjohtajana haluan todeta, että eivät ikäihmiset ole yhteiskunnassamme ongelma eikä tästä asiasta tule puhua ongelmana. Ikäihmisistä huolehtiminen on yhteinen velvollisuus. Ikäihmiset ovat yhteiskuntamme voimavara. Jos puhumme väestörakennemielessä ongelmasta, niin ei se ole vanhojen ihmisten suuri määrä, vaan lasten pieni määrä.

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut tämän välikysymyskeskustelun puheenvuoroja, täytyy todeta, että nyt näyttää olevan pienellä eläkkeellä (Puhemies koputtaa) elävillä ystäviä, ja toivottavasti tämä muuttuu konkretiaksi.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys on erittäin laajasti allekirjoitettu ja erittäin perusteltu. Eläkeläisten ostovoimaongelmat ovat seuranneet viimeiset 15 vuotta, jos näin ajattelee.

Se, mikä välikysymyksestä puuttuu: Esitetään kansaneläkkeen tasokorotusta mutta ei kerrota, mitä se tasokorotus on, onko se 50 senttiä, 1 euro, 10 euroa, 20 euroa jne. Minkä tyyppinen huutokauppa siitä sitten käydään? Olisin odottanut, että siellä on joku summa tässä välikysymyksessä, mitä esitetään.

Mutta jos ajatellaan, mitä eläkeläisten kohdalla on tapahtunut eilen ja tänä päivänä, niin muistetaan tarkkaan, että 80-luvulla tuli voimaan Valtava-lainsäädäntö ja vapaakuntakokeilut ja vähennettiin lautakuntia ja pikkuhiljaa siirryttiin korvamerkitystä ja kohdennetusta valtionosuudesta laskennalliseen valtionapuun. Aiemmin kodinhoitajan palkkaan sai valtionosuuden ja kotipalvelutyöntekijä myös siivosi ja hoiti kauppa-asiat myös kaikkein köyhimmille kansalaisille, myönnettävässä toimeentulotuessa huomioitiin erityisravintokulut sekä toimeentulotukiperheen lapsilisiä ei tarvinnut käyttää ruokaan. Tämä kaikki oli vielä 80-luvulla.

1990-luvun talouskriisin aikaan Esko Ahon porvarihallitus leikkasi eläkkeitä kovalla kädellä. Eläkkeiden indeksitarkistus jäädytettiin kokonaan vuonna 1994. Ei myönnetty työeläkkeisiin eikä kansaneläkkeisiin lainkaan indeksitarkistusta, ja sitä ei koskaan myöhemmin ole palautettu, sekä eläkeläiset joutuivat maksamaan ylimääräistä sairausvakuutusmaksua, joka oli 4,9 prosenttia alle 80 000 markan tulosta. Jos eläketulo oli yli 80 000 markkaa vuodessa, niin tuli 1,9 prosentin korotus siihen vielä päälle. Toimeentulotuki myös muuttui rakenteellisesti köyhien perheiden kannalta erittäin epäedulliseksi, kun tuli laajennettu toimeentulotuen perusosa käyttöön.

Paavo Lipposen ykköshallitus leikkasi taas eläkkeitä. Kansaneläkkeen pohjaosa poistettiin Lipposen ykkös- ja kakkoshallituskauden aikana, mutta samanaikaisesti kansaneläkemaksu poistettiin vuoden 1996 alusta. Eläkeläisten työeläkeindeksi muutettiin 20—80-indeksiksi, kun se oli aikaisemmin ollut 50—50, eli nyt huomioidaan 80-prosenttisesti elinkustannukset. Työeläketarkistus oli vielä 1990-luvun alkupuolella 7—8 prosenttia, ja sen jälkeen, vuodesta 1995 lähtien, ainoastaan vuonna 2001 päästiin 2,9 prosenttiin, muuten on jääty alle 2 prosentin. Mutta on muistettava, että kansaneläkeindeksi antaa vielä vähemmän kuin työeläkeindeksi eli kaikkein pienimmän tulon saajat saavat kaikkein pienimmät indeksitarkistukset.

Edelleen Matti Vanhasen hallituskauden aikana on tullut kansaneläkkeen tasokorotus, 12 euroa, sama, mikä Lipposen hallituskauden aikana, 72 markkaa on aika tarkkaan 12 euroa. Paavo Lipposen ykkös- ja kakkoshallituskauden aikana eläkeläisten ylimääräinen sairausvakuutusmaksu poistettiin eli oltiin palkansaajien kanssa samassa tasossa, 1,5 prosentissa, vuoden verran tai kaksi vuottakin, kunnes sairausvakuutusmaksujärjestelmää muutettiin niin, että tällä hetkellä palkansaajien sairausvakuutusmaksu on 1,33 prosenttia ja siihen lisätään työtulovakuutusmaksu, mikä on 0,77 prosenttia.

Jos nyt summa summarum katsotaan, mitä täällä on tapahtunut tultaessa 80-luvulta 90-luvulle ja nyt 2000-luvulle, niin kaikki ovat yhtä syyllisiä tässä salissa tähän eläkeläisten tilanteeseen. Täällä ei ole ensimmäistäkään puoluetta, joka ei olisi syyllinen — no, ehkä perussuomalaiset, jotka eivät ole olleet hallitusvastuussa. Mutta Esko Ahon porvarihallitus teki kaikkein raskaimmat leikkaukset. Sen jälkeen tuli Paavo Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus. Sairausvakuutusmaksu alennettiin, se oli todella positiivinen asia eläkeläisten kannalta, mutta samanaikaisesti tuli ikäviä juttuja eli tuli kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus ja sitten tuli myös tämä taitettu indeksi.

Mielestäni on aika epäloogista ja aika arveluttavaakin, että Turun Sanomista saa lukea toisen varapuhemiehen Sirkka-Liisa Anttilan kirjoituksia, joissa kerrotaan, että leikkauksen toteutti sateenkaarihallitus — kyse on kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta. Niin toteuttikin, mutta keskusta ei palauttanut kansaneläkkeen pohjaosaa, niin kuin lupasi vaaliväitteissään. Hän ei mainitse, että kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertainen leikkaus kyllä palautettiin sen hallituksen aikaan, kun oli sateenkaarihallitus. (Ed. Kuoppa: Julkiselle sektorille!) — Nimenomaan niille, joiden työeläke oli kansaneläkkeen maksun kautta kompensoitu, se tehtiin. — Jos ajatellaan vielä sitä, mikä nyt sitten on kyseessä Sirkka-Liisa Anttilan kirjoituksessa, niin 1 euron tasokorotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa 8 miljoonan euron kustannuksia valtiontalouteen. Miksei tätä tehdä? Sitä ei tehdä, ei koroteta nyt edes tätä 1:tä euroa tai enempää. Hän väittää niin, että pitäisi tehdä, 56 euroa olisi se summa. Mutta tätä nyt ei tehdä, kun sosialidemokraatit ja kolmikanta eivät ole nyt sitten ajamassa tämän tyyppistä asiaa. Kuitenkin suurin päävastuupuolue on keskusta pääministerinsä johdolla. Kun meillä on keskustalainen peruspalveluministeri, joka on vaalilupauksissaan luvannut 300 euron tasokorotuksen, niin kyllä tässä kohtaa voisi sanoa, että jossakin kohtaa on äänestäjien kuluttajansuoja.

Eläkkeisiin on tehty tietyn tyyppisiä asioita, ja me kaikki olemme tässä salissa sitä mieltä, että eläkeläisten ostovoimaa ei ole turvattu. Liian alhainen indeksi ei turvaa sitä ostovoimaa. Pohdin ihan tosissani, mitä teen välikysymysäänestyksessä. Mutta kun välikysymys tehdään, niin siellä pitää myös esittää jotakin. Ei voi sanoa niin, että vaaditaan kansaneläkkeen tasokorotus, jos siellä ei kerrota, mitä se tasokorotus on. (Ed. Kuoppa: 20 euroa!) — Ei ole täällä mitään lukua. Ihan mielelläni katsoisin jonkun luvun, mutta ei täällä paperissa ole sitä, vai olenko ymmärtänyt jollakin tapaa väärin? (Ed. Valpas: Pääministerikin ymmärsi ne luvut! — Välihuutoja) — Epäluottamus kaikkia meitä kohtaan, jotka olemme tässä salissa ja harrastaneet eläkeläisten kannalta tällaista politiikkaa. Joka ainut puolue on ollut hallitusvastuussa viimeisten 20 vuoden aikana, paitsi nämä pienimmät, jotka istuvat takapenkillä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset on unohdettu kokonaan. Heistä on tehty paarialuokka, jonka kuolema korjaa ilmeisesti ennen meitä. Taitettu indeksi oli hävytön keksintö, (Ed. Kuoppa: Miten äänestelitte silloin?) täysin sopimaton kiitos ikäpolvelle, joka on elänyt 30-luvun ahdingon ja nousun, vainolaisten tuhot 1939—1944 ja sitä seuraavat puutteen vuodet. Eläkeläiset ovat osallistuneet kansakunnan nostamiseen ennennäkemättömään henkiseen ja ennen kaikkea taloudelliseen kukoistukseen. Heille ei anneta sitä, mitä heille työvuosina luvattiin. Rahat käytetään muuhun kuin väistyvän väestön elämän ehtooseen. Meille kansanedustajillekin korotettiin pyytämättä palkkiota luottamustoimestamme kahteen otteeseen, tämän kuun alusta ja uudelleen ensi huhtikuun alusta. Pyytämättä jopa presidentille annettiin 25 prosentin vuosikorotus. Eläkevaarille tai -muorille tarjotaan leikattua indeksiä ja tämän kuun alusta 5:tä euroa. Vasemmiston presidentti näyttää, miten tuloerot kasvavat. Hyväksyn tehdyn korotuksen mutta en hyväksy eläkeläisten unohtamista hyvinvointia jaettaessa. Nyt tarvitaan täysijärkisiä ja rohkeita ratkaisuja. Näiden avulla voimme turvata kaikenikäisille ihmisille hyvän tulevaisuuden. Lisäksi verotus on saatettava samalle tasolle eläkkeensaajien kohdalla kuin palkansaajien verotus.

Keskustelua kuunnellessani tuli lisäksi mieleeni se, että sotiemme veteraanien kuntoutusmäärärahat on pidettävä samalla tasolla, vaikka veteraanien määrä vähenee. Kuntoutusrahaa voidaan käyttää esimerkiksi palveluihin veteraanin kotiin, jotta veteraanit pärjäävät pitkään kotona. Eläkeläisistä puhuttaessa täytyy muistaa myös, että yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutus on turvattava. Tämä ryhmä on jäänyt kuntien kuntoutuskyvyn varaan. Kuten tiedämme, kunnat taistelevat talousahdingossa. Niille määrätään lisää tehtäviä mutta ei vastaavasti rahoitusta niiden kattamiseksi. Jos ei muu auta, niin on kunnille annettava korvamerkittyä rahaa yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutusta varten. Tämä ratkaisu on inhimillinen sekä varmasti yhteiskunnallisesti edullisin ratkaisu.

Lopuksi: Avioerotilanteessa usein kotiäiti jää pelkän kansaneläkkeen varaan. Tämä ryhmä kuuluu myös osana unohdettuun väkeen.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Risikon tekemää ehdotusta perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Koko viime viikon saimme kuulla tässä salissa, kuinka hyvällä tolalla valtiontalous on ja kuink talouskehitys vahvistuu vastakin. Toistuvasti verotulokertymän ilmoitetaan kasvavan enemmän kuin valtion talousarviossa on ennakoitu. Pääministeri Vanhanen kehuu harjoitetun talouspolitiikan kelpaavan esimerkiksi tuleviin oppikirjoihin. Esimerkki se on huonokin esimerkki, ja siitä on kyse, jos tarkastellaan lisääntyvää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Köyhyyspaketti jäi niin olemattomaksi, että se ei riitä edes pienimmäksi sosiaaliseksi viikunanlehdeksi vastuuministereille. Tuhannesosalla valtion talousarvion loppusummasta ei saa ostettua edes hyvää omaatuntoa hallituspuolueitten kansanedustajille, puhumattakaan että se auttaisi oikeasti hädässä eläviä kansalaisia. Julkikuvan suomalaisesta talouspolitiikan menestystarinasta rikkovat vain johtavien sosiaali- ja köyhyystutkijoitten julkaisut, joissa kerrotaan hätkähdyttävästä pahoinvoinnista suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. EU:n köyhyysrajan alla elää jo 600 000 kansalaista. Siihen joukkoon mahtuu paljon eläkeläisiä työttömien ja pätkätyöntekijöitten lisäksi. Usein köyhyys kulkee perhekunnittain ja se periytyy yli sukupolven.

Arvoisa puhemies! Eri tulonsaajaryhmien verokohtelu paljastaa, mihin suuntaan olemme matkalla. Vasta äsken hallituspuolueitten toimesta ja kokoomuksen raivokkaasti tukemana päätettiin luopua rikkaimpien varallisuusverosta. Samoin yleinen veronalennuslinja on kohdistunut hyvätuloisiin kansalaisiin. Heihin eivät kuulu pientä eläketuloa saavat, sillä monen verorasitus kasvaa korotetun kunnallisveroprosentin ja palvelumaksujen vuoksi.

Jos pienituloisten eläkeläisten tilannetta halutaan korjata, vaatii se monia toimia. Ensinnäkin kansaneläkkeeseen on tehtävä tuntuva tasokorotus 5 euron rienauksen sijaan, eläketulon verovääryys täytyy oikaista, ja eläkeläisten köyhyysongelman ratkaisu vaatii myös indeksijärjestelmän korjaamista. Kaiken takana kummittelee vielä heikkenevä kuntatalous, joka kaatuu niiden niskaan, jotka eniten kunnallisia palveluita käyttävät, eli iäkkäämmän väestön. Näistä kaikista syistä tämäkin välikysymys on perusteltu ja esitetään oikeaan aikaan.

Soittelin jokin aika sitten kierroksen pienten kuntien sosiaali- ja vanhustyön johtajille. Kysyin, mikä heidän mielestään on vanhusväestön päällekaatuvin ja ajankohtaisin ongelma. Eräs alalla pitkään työskennellyt ammattilainen sanoi, että vanhukset sinnittelevät sairauksiensa kanssa aivan liian pitkään ilman hoitoa. Kun hoitoon sitten pakon edessä hakeudutaan, maksaa se monin verroin ja sitoo myös enemmän henkilökuntaa. Ajoissa hoitoon hakeutuminen olisi kaikin tavoin mielekkäämpää, mutta osa vanhuksista elää kädestä suuhun, niin että pienikin ennakoimaton lisäkustannus sekoittaa talouden. Lääkekorvausjärjestelmän rukkaaminen siten, että se rankaisee paljon ja monia sairauksia sairastavia, vei tilannetta vieläkin huonompaan suuntaan.

Myös tulevalle ajalle on kasattu ikävyyksiä, jotka kohdistuvat erityisesti iäkkäämpään väestöön. Jokin aika sitten istui palvelumaksutoimikunta, jonka raporttiin kirjattiin palvelumaksujen korotus ja maksuperusteitten muutos. Se tietää vyönkiristystä aika monelle kädestä suuhun elävälle. Poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi toimikunnan työ haudattiin yli vaalien mutta siihen kyllä palataan hallitusneuvotteluissa.

Arvoisa puhemies! Me olemme aika paljon velkaa niille, jotka ovat omalla työllään vuosikymmenten ajan rakentaneet tätä yhteiskuntaa. Läheskään aina se työ ei ole kartuttanut eläkettä, kuten esimerkiksi perheenäideillä, jotka saattoivat saatella maailmaan kymmenkunta lasta. Se, että he olivat sidottuja kotiin usean vuosikymmenen ajaksi ja tekivät samaan aikaan töitä pienellä tilalla, kostautuu nyt riittämättömänä eläkkeenä. Heidänkin vuokseen kansaneläkkeen tasokorotus on aivan välttämätön.

Keskustan ryhmäpuhuja ed. Rehula sanoi, että työllä pienituloisten eläkeläisten aseman parantamiseksi ei ole alkua eikä loppua. Niin varmaan on, mutta näyttää valitettavasti siltä, ettei myöskään ole kovin paljon tuloksia ainakaan tämän hallituksen aikana.

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Työelämästä eläkepäiville siirtyneiden sukupolvi on elänyt nuoruutensa aineellisesti paljon nykyistä niukemmissa oloissa. Sukupolvi on nuoruudessaan kokenut sodan ja osallistunut yhteiskunnan jälleenrakennukseen. Niukoista lähtökohdista on ponnisteltu eteenpäin ankarasti työtä tehden. Useimmissa tapauksissa eteenpäin on todella päästy. Nykyiset vanhuksemme nostivat itsensä ja perheensä taloudellisesti turvattuun elämään. Sukupolvena nimenomaan he kohottivat Suomen maailman vauraimpien maiden joukkoon ja loivat hyvinvointivaltion.

Vaan miten hyvinvointivaltion rakentaneiden kansalaisten asema on kehittynyt sen jälkeen, kun he ovat pitkän päivätyön tehtyään siirtyneet eläkkeelle? Ikääntyneet ovat tippuneet muiden kelkasta. Kuten välikysymyksessä todetaan, yleinen reaaliansiotaso on vuodesta 93 lähtien noussut yli 30 prosenttia mutta kansaneläke vain 4. Vertailuja tehtäessä on lisäksi syytä muistaa, että eläkeläisillä ei ole edes teoriassa mahdollisuutta nostaa tulotasoaan omaa elämäntilannettaan muuttamalla. Heidän on vain luotettava siihen, että yhteiskunnan päättäjät huolehtivat heistä.

Vaalien alla huolenkantajia löytyykin. Niin kuin täällä on jo moneen kertaan mainittu, esimerkiksi ministeri Hyssälä lupasi viime vaalien alla 300 euron tasokorotuksen kansaneläkkeisiin. Kansaneläkkeiden korotukset tällä vaalikaudella eivät kuitenkaan yllä edes markoissa lähellekään lukua, jonka Hyssälä lupasi euroissa.

Vihreiden mielestä ensimmäisenä toimena tulisi puuttua kaikkein köyhimpien eläkeläisten asemaan. Kaikkien täyden kansaneläkkeen varassa elävien noin 86 000 kansalaisen kansaneläkkeitä tulisi nostaa 40 eurolla. Emme laskisi kenenkään eläkkeitä, vaan ehdotuksemme tähtää siirtymiseen vähimmäiseläkkeeseen, joka koostuu sekä kansaneläkkeestä että työeläkkeestä.

Pelkkä kansaneläke on tällä hetkellä 516 tai 495 euroa riippuen siitä, missä kunnassa eläkeläinen asuu. Tällä summalla eläkeläisten on kustannettava asumisensa, ruokansa, vesi-, sähkö- ja puhelinlaskunsa, lääkkeensä ja terveydenhoitopalvelunsa. Pelkällä kansaneläkkeellä sinnittelevän asemaa voi suhteuttaa myös niin, että kun verrataan käteenjääviä summia, keskimääräinen palkansaaja tienaa koko vuoden eläkkeitä vastaavan summan kolmessa ja puolessa kuukaudessa. Kun köyhyysriski määritellään suhteellisella tulometodilla, jossa köyhyyden uhkaamiksi rajataan korkeintaan 60 prosenttia mediaanitulosta ansaitsevat, niin pelkkää kansaneläkettä saavat jäävät automaattisesti rajan alapuolelle.

Kansaneläkkeen pienuuteen liittyy myös tärkeä tasa-arvoulottuvuus, sillä merkittävä osa pelkkää kansaneläkettä saavista vanhuuseläkkeen saajista on yksin asuvia naisia. Niinpä 65 vuotta täyttäneistä naisista 31 prosentilla tulot jäivät alle 60 prosenttiin mediaanituloista. Vastaava luku 75 vuotta täyttäneillä naisilla on 37 prosenttia.

Osa eläkkeensaajista joutuu elämään pelkän kansaneläkkeen varassa koko elämänsä. Heitä ovat esimerkiksi syntymästään saakka vammaisina olleet tai nuoruudessaan vaikeasti vammautuneet. Elämänhallintaa vaikeuttaa monen muun seikan ohella erittäin niukka toimeentulo. Tämä ryhmä tarvitsee räätälöityjä toimia, mutta myös heidän kohdallaan perusturvan tason nosto helpottaisi elämää.

Eläkeläisten elämänlaatuun vaikuttavat tukien lisäksi heidän tarvitsemiensa palvelujen laatu ja hinta. Kuntien järjestämien palvelujen osalta kehitys on ollut viime vuosina heikkenevä. Eniten palvelujen heikkenemisestä kärsivät pienituloisimmat ja siten myös eläkeläiset. Hallitus ei ole tosissaan tarttunut toimeen kuntatalouden ahdingon helpottamiseksi, joten sille lankeaa myös vastuu tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Esittämämme täyden kansaneläkkeen nostaminen 40 eurolla on suhteellisen halpa toimi. Siitä seuraava reilun 40 miljoonan euron lisälasku ei ole suuri, kun sitä verrataan vaikka nykyhallituksen viime vuonna poistaman varallisuusveron tuottoon, joka oli vuonna 2004 noin 130 miljoonaa euroa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Käymme välikysymyskeskustelua eläkeläisten taloudellisen aseman parantamisesta, ja voi sanoa, että käymme ihan oikeutettua keskustelua, vaikka välillä on tuntunut siltä, että debatti on poliittista debattia, ja kysymys herää, miten se tavoittaa ne eläkeläiset, joista on kysymys. Mutta kyllä samalla olen sitä mieltä, että on tärkeää, että tämän keskustelun käymme, ja toivon, niin kuin varmasti jokainen oppositiossa oleva toivoo, että tällä on oma merkityksensä.

Tiedämme, että Suomi on nyt vauraampi kuin koskaan, ja tässä tilanteessa joudumme todella tekemään eläkeläisten ostovoiman eteen työtä. Hallitus ei ole tulevassa budjetissa lupaamassa pienimpiin kansaneläkkeisiin tasokorotusta eikä indeksijärjestelmän korjausta ja näin ei kanna vastuuta vahvan talouskasvun hedelmien oikeudenmukaisesta jakamisesta eri väestöryhmien kesken. Tietenkin paitsi eläkeläiset voisimme nostaa myös muita väestöryhmiä tässä esille, mutta nyt nostamme ennen kaikkea eläkeläiset.

Ja miksi on oikeutettua puhua eläkeläisten ostovoimasta, sille monet tilastot ja asiat luovat perusteita. Kansaneläkkeen tasokorotusta tarvitaan, koska kansaneläkkeen reaalimuutos verrattuna reaaliansiotasoon on todella pieni eli se on arviolta noin 4 prosenttia, samaan aikaan kun reaaliansiotaso on noussut 31 prosenttia sieltä vuodesta 93. Tiedämme kiistatta sen, että todella, niin kuin tässä välikysymyksessä todetaan, siitä kaikesta vaurastumisesta, mitä yhteiskunnassa on ja mistä ansiotyössä olevat nauttivat, eläkeläiset eivät saa omaa osaansa eivätkä vielä ole saaneet. Jos katsotaan tulevia valtiontalouden kehyksiä 2007—2011, niihin ei sisällytetä eläkkeeseen kohdistuvia sellaisia toimenpiteitä, joilla vahvistettaisiin todellisesti eläkkeensaajien ostovoimaa.

Täällä ministeri Haatainen totesi, että hallitus on panostanut erityisen paljon eläkeläisten ja vanhusten hyvinvoinnin kehittämiseen, ja totesi myös, että eläkkeiden normaalit indeksitarkistukset, tasokorotukset, palvelujen vahvistaminen ja kohdistetut tukitoimet ovat merkittävästi edistäneet vanhusten asemaa. Tämä tuntui jotenkin oudolta, että voidaan näin vahvasti todeta kaiken sen tiedon yhteydessä, mitä nyt jo tässäkin salissa olemme kuulleet ja saaneet, mutta ennen kaikkea, mitä olemme kuulleet siellä, kun liikumme eläkeläisjärjestöjen tilaisuuksissa ja niissä aidoissa tilanteissa, missä ei varmasti kukaan ole hyötyä tavoittelemassa, kun he kertovat siitä, kuinka he oman eläkkeensä varassa tulevat toimeen. He kertovat siitä, mitä on käydä kaupassa ja minkälaisia palveluja he käyttävät, ja siitä kaikesta, mitä he pelkäävät, minkälaista turvattomuutta heillä on ja minkälaista yksinäisyyttä heillä on. Ne kertomukset eivät kerro siitä, että on merkittävästi parannettu heidän palvelujaan, tai sitä kaikkea, mitä ostovoima tarkoittaisi.

Niinpä todella näkisin, että ikäihmisten ja eläkkeensaajien arvostusta tulisi vahvistaa, ja sitä vahvistettaisiin niillä korotuksilla ja veronkevennyksillä ja muilla toimenpiteillä, jotka kohdistuvat sitten palveluihin. Nimenomaan arvostusta meidän tulee osoittaa ikäihmisille, vanhuksille, ja se saadaan riittävällä toimeentulolla ja laadukkailla palveluilla. Edelleenkään tässä välikysymyksessä eivät mukana ole palvelut, vaan tässä kohdennettiin huomio tähän tasokorotukseen, ja pidän sitä hyvin tärkeänä. Meillä kristillisdemokraateilla on luku, jota ed. Koskinen täällä peräänkuulutti, kun ei ole lukua. Täällä ovat muutkin esittäneet, että kyllä se tulee (Puhemies koputtaa) tässä välikysymysäänestyksessä esille numeraalisestikin, mitä korotusta esitetään.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensin kommentti ed. Vielmalle, jota kuulemma hävettää olla täällä eduskunnassa. Ed. Vielma, seuraavissa vaaleissa teidän äänestäjänne voivat helposti korjata tuon asian ja teitä lakkaa hävettämästä.

Mutta nyt tähän välikysymyksen aiheeseen, joka on erittäin tärkeä. Eläkeläisten ostovoiman kehittäminen on kiistatta tärkeää, eikä ostovoiman historian tarkastelu kuitenkaan päästä pälkähästä suurinta osaa eduskunnassa edustettuina olevista puolueista, ei myöskään välikysymyksen tehneitä puolueita, sillä tosiasia on, että kuluvan vaalikauden eläketarkistukset kestävät vertailun aiempien hallitusten tarkistuksiin. 12 euroa ja indeksikorotukset merkitsevät yli 20 euron muutosta edelliseen kauteen verrattuna. Kun kuntakalleusluokitus poistuu, useimpien eläkkeet kasvavat 20 eurolla.

Tämän välikysymyksen yhteydessä kannattaa muistaa, myös ed. Vielman Jyväskylän kävelykadulla, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset toteutettiin vuosina 1996—2001. Ne koskettivat 420 000:ta eläkeläistä, ja leikkaajana oli: mikäpä muu kuin sateenkaarihallitus. Taitettu eläkeindeksi yli 65-vuotiaille puolestaan luotiin vuoden 1995 valtiopäivillä. Näin se vain on. (Ed. Nepponen: Keskusta lupasi palauttaa!) — Esimerkiksi kokoomuksella olisi ollut oikein hyvin aikaa korjata nämä hankalat asiat, myös ed. Nepposella. (Ed. Nepponen: Teilläkin neljä vuotta!)

Eläkeläisten ostovoiman kehittämisessä jää kosolti tehtävää myös seuraaville hallituksille, mutta kuten vanhustenhoidon välikysymyskeskustelussakin moneen otteeseen todettiin, eläkeläiset eivät ole yksi ja yhtenäinen joukko, jonka elämäntilanne, tulot ja palvelujen tarve olisi samasta puusta veistetty. Pelkän kansaneläkkeen varassa on noin 86 000 suomalaista, ja tämän lisäksi kymmeniintuhansiin kasvava joukko saa pientä työeläkettä. Heidän joukossaan on ikäihmisten lisäksi vammaisia nuoria ja pitkäaikaissairaita, jotka elävät koko elämänsä kansaneläkkeen varassa. Heidän asemansa parantaminen on kaikkein kiireellisintä.

Arvoisa puhemies! On olennaisen tärkeää, että kansaneläkkeen ostovoiman kasvattamisen lisäksi panostetaan myös eläkeläisten palveluihin, niiden oikea-aikaisuuteen ja vaikuttavuuteen. Hyvinvointipalvelujen tuottamiseen on satsattu tällä hallituskaudella ennätysmäärä rahaa. Nykyhallitus on korottanut kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 350 miljoonalla eurolla ja panostanut palvelujen kehittämiseen muun muassa runsaat 200 miljoonaa euroa. Kaikki eläkeläiset kiistatta hyötyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisesta. (Välihuuto) — Haluan kuulla vastaväitteitä ja niille perustelut, miksi eivät hyötyisi.

Hoitotakuu on palvelujen paranemisesta vallankumouksellisin esimerkki sitten kansanterveyslain uudistamisen. Myös omaishoitoa on kehitetty, muun muassa lisävapaapäivä tulee tarpeeseen. Tämän vuoden alussa voimaan astunut niin sanottu hoivatakuu sekä erityishoitotuen korottaminen ja asumistuen korjaukset parantavat myös eläkeläisten asemaa.

Muistutin jo vanhustenhoidon välikysymyksen yhteydessä Vanhustyön keskusliiton rakentamasta, asiakaslähtöisesti järjestetystä tukitoiminnasta omaishoitajille. Nythän uutiset kertoivat virallisesti, että räätälöimällä dementoitunutta puolisoaan hoitavien omaishoitajien tukipalvelut perheen mukaan voitiin säästää nykyiseen verrattuna jopa 5 000 euroa perhettä kohti vuodessa. Noin puolet säästöistä tuli laitoshoidon lykkääntymisestä, ja samalla omaishoitajien — huom. omaishoitajien — elämänlaatu ja turvallisuudentunne kohenivat. Mallin ongelmia ennalta ehkäisevä luonne on nyt ymmärrettävä. Vastaavia malleja on kiireesti luotava myös lapsiperheiden tarpeisiin ja esimerkiksi lastensuojeluun.

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten hyvinvointia pitää ja voi kohentaa myös parantamalla kotona asumisen mahdollisuuksia. Asumisen hankaluudet, puuttuvat pesutilat taikka hissit, pitää korjata julkisella rahoituksella. Kotipalveluihin ja kotihoivaan on voitava satsata ja työvoimaa on hyödynnettävä myös niin, että esimerkiksi ulkoilussa taikka siivouksessa voivat auttaa muutkin kuin korkeakoulutetut työntekijät. Eläkeläisten osallisuutta yhteiskunnassa pitää lisätä myös tarjoamalla kaikille halukkaille mahdollisuuksia esimerkiksi liikuntaan ja kulttuuripalveluihin. Kulttuuri- ja liikuntasetelit voisivat olla tässä yksi vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi kysymys ed. Lapintielle, joka vertasi eläkeläiskysymystä maatalouspakettiin. Ed. Lapintie, miten se, että viljelijät olisi pistetty yksin maksamaan EU:n laajenemisen kustannukset, auttaisi eläkeläisten ostovoiman korjaamisessa?

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Minulle kansanedustajan työssä tärkein arvovalintani on se, että eri kansalaisryhmät voivat tuntea tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Tärkeä näkökulma tällöin on se, että kaikki voivat kokea saavansa yhteiskunnan vaurauden lisääntyessä ja kansantulon kasvaessa kohtuullisen osan yhteiskunnan kakusta ja sen kasvusta.

Erityishuomiota tulonjaossa tarvitsevat ihmiset, esimerkiksi vammaiset, jotka ilman omaa syytään tarvitsevat yhteiskunnan apua ja tukea muita enemmän. Aidon sivistysvaltion tunnistaakin siitä, miten se huolehtii huono-osaisistaan, sairaista ja vanhuksista.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus oikein laajassa ja syvällisessä mielessä ymmärrettynä sisältää myös vahvan eettisen näkökulman. Lähes kaikki eläkeläiset ja vanhukset Suomessa ovat tehneet raskaan ja pitkän päivätyön tehtaissa, toimistoissa ja pelloilla ja monet kotityöt päälle. Tämä eläkeläisväestö on ansainnut meiltä suurilta ikäluokilta ja tämän päivän poliittisilta päättäjiltä erityisen reilun ja oikeudenmukaisen kohtelun. Kysymys on kunniallisesta kohtelusta niin sanottua raatajasukupolvea kohtaan, joksi sosiologi Jeja-Pekka Roos on 1920- ja 1930-luvulla syntyneitä kutsunut. Mielelläni totean, että pääministeri Vanhasen hallituksen panostukset terveydenhoitoon ja palveluihin ovat koituneet myös eläkeläisten ja vanhusten hyväksi.

Hyvin pientä työeläkettä saava tamperelainen eläkeneuvojani Rauha Aksela, 80 vuotta, oli tosi onnellinen tavatessamme hänen saatuaan päätöksen, jonka mukaan hän voi tehdä yhdeksän edestakaista taksimatkaa kuukaudessa 2 euron omavastuulla.

Sosialidemokraattina en voi hyväksyä sitä, että eläkeläisten ostovoima kehittyisi negatiiviseen suuntaan. (Ed. Valpas: Se on jo kehittynyt!) Tehdyt sinänsä vaatimattomat euromääräiset korotukset yhdessä esimerkiksi eläkkeensaajien asumistuen korotuksen kanssa ovat välttämättömiä, mutta eivät vielä riittäviä. Pelkkää kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavat joutuvat tulemaan toimeen liian pienellä eläkkeellä. Näiden eläkkeiden taso ei vastaa sitä oikeudenmukaista ja eettisestikin perusteltua tasoa, jonka henkilökohtaisesti soisin eläkeläisille. Kun tarkoitetaan kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä, niin oppositionkin esittämä 20 euroa kuukaudessa lisää on todellisuudessa vaatimaton summa. (Ed. Valpas: Liian vähän!)

Edessämme on tärkeitä eläkeläisten toimeentuloon liittyviä eläkkeiden ostovoiman kehitykseen ja verotukseenkin liittyviä ratkaisuja. Eläkeläisten verotusta voidaan mielestäni myös keventää esimerkiksi eläketulovähennystä ja perusvähennystä kasvattamalla. Pidän aivan välttämättömänä, että eläkeläisten positiivisen ostovoiman kehitys turvataan. Myös indeksijärjestelmää, sen sisäistä rakennetta, tulee muuttaa ja kehittää ottamaan huomioon paremmin eläkeläisten todellisen kulutuksen.

Arvoisa puhemies! Oikeudenmukainen tulokehitys vaatii päätöksiä, joille nykyinen budjettikehyskäytäntö antaa kovin vähän liikkumatilaa. Mutta yhtä selvää on se, että syksyllä budjetin käsittelyssä pienikin liikkumatila tulee käyttää pienituloisten eläkeläisten hyväksi. Näen myös, että verotuksen puolella on varaa toimia eläkeläisten hyväksi. Silti on selvää, että pääosa haasteista ja niihin vastaamisesta jää tehtäväksi eduskuntavaalien jälkeiselle hallitukselle, jolle nykyhallituksen jättämä taloudellinen perintö on erittäin hyvä perusta tehdä sen kaltaisia välttämättömiä korotuksia, joita meistä näköjään aika moni odottaa ja pitää tarpeellisina.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että oli ilo kuunnella ed. Gustafssonin puheenvuoroa. Allekirjoitan mielelläni nuo asiat. (Ed. Valpas: Pitäisi tulla tekojakin!) Ne ovat juuri niitä samoja asioita, joita myöskin meidän puheenvuorossamme nostettiin esiin, ja niihin on helppo yhtyä.

Ed. Paloniemi valitettavasti poistui. Varmasti itse kullakin puolueella on mahdollisuus katsoa taakse. On tehty virheitä, jätetty tekemättä jotain, mutta pahinta on, jos vaaleihin mennessä lupaa epäkohtiin korjauksia ja sitten jättää ne tekemättä ja kehuu vielä nyt uudestaan, että ne pitäisi tehdä. Silloin ollaan sellaisella tiellä, että sitä ei ymmärrä kukaan.

Eläkkeensaajien kapina, lainausmerkeissä, on todellisuutta tänä päivänä, ja juuri nämä keskustan suuret lupaukset, joista jälleen on tullut uusia merkkejä, ovat nostamassa tästä entistä suurempia kysymyksiä. Keskustelu tulee olemaan kuumaa. Tämä niin sanottu kapina on oikeutettua. Ostovoima ei ole kyllä seurannut hintojen todellista kehitystä. Erityisesti euron käyttöönotto vain kiihdytti määrättyjen hyödykkeiden hintojen nousua, joka myöskin tuntuu sitten eläkkeiden ostovoimassa, jos se tuntuu tietenkin palkansaajienkin, mutta erityisesti pientä eläkettä saavien ostovoimassa.

Indeksi ei ota huomioon niitä ostotottumuksia, joita eläkkeensaajilla on, ja siihen on saatava uuden tyyppinen menettely. Myöskin on tietenkin avoimesti keskusteltava eläkeindeksien suuruudesta, onko niihin mahdollisuuksia, mitkä ovat todelliset kustannukset. Niistä ei ole välttämättä kyllä tässäkään salissa ihan perusteellisesti keskusteltu. 50—50-indeksin kohtaamme tuolla vaalikentillä.

Verotus on yksi, josta juuri ed. Gustafsson nosti esiin ne asiat. Valitettavasti meillä on ryhmä eläkkeensaajia, joiden verotus on selvästi korkeampaa kuin palkansaajien. Eläkkeensaajilla ei ole niitä vähennyksiä, mitä on palkansaajilla. Näissä on mahdollisuus edetä sillä tavalla, että se hyödyttää myöskin eläkkeensaajia ja lisää näin ostovoimaa.

Ikäihmisistä on huolehdittava. Raatajakansa, sanoo ed. Gustafsson. On todella niin, että vanhempi väestö on tilanteessa, jossa heidän työeläkkeensä ovat erittäin pieniä. Samoin on iso joukko, joka elää pelkän kansaneläkkeen varassa, myöskin nuorempia. (Ed. Kuoppa: Vain 40 prosenttia palkoista!) Siksi on luotava sellainen palvelujärjestelmä, joka ottaa nämä henkilöt huomioon. Kuten sanoin jo debatissa, heissä on suuri joukko sellaisia ihmisiä, jotka eivät oikeastaan halua mennä niin sanottuun sossuun pyytämään tukea. He ovat tottuneet tulemaan toimeen omillaan tai ystävien, sukulaisten tai muiden avustamana. Siksi olisi erittäin tärkeätä, että tällaiset ihmiset pystyttäisiin poimimaan, sillä siellä kohdataan monta kertaa sellaisissa huonoissa olosuhteissa eläviä vanhuksia muun muassa, jotka tarvitsevat kipeästi apua. Sosiaaliturvan verkon pitää olla niin tiivis, että se pystyy huolehtimaan, ja myöskin näitä palveluita pitää kehittää niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin omaishoitajien ja monien muiden asioiden osalta.

Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että eläkkeensaajien ostovoima turvataan. On monia toimenpiteitä, joihin on pystyttävä tarttumaan, ja näiden asioiden kanssa me kohtaamme tulevilla vaalikentillä, kuitenkin muistaen, että ne lupaukset, jotka annetaan, on myöskin pystyttävä sitten toteuttamaan, sillä se tapa, millä edellinen vaalivoitto ansaittiin, ei kestä kyllä tämän päivän julkisuutta.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka syrjii eläkeläisiä, joista valtaosa saa eläkettä alle 1 000 euroa kuukaudessa. Eläkkeet ovat jääneet pahasti jälkeen palkkakehityksestä, ja suurta joukkoa eläkeläisiä ahdistaa todellinen puute. Pahin tilanne on pelkkää kansaneläkettä tai pientä työeläkettä kansaneläkkeen lisäksi saavien ihmisten kohdalla. 5 euron tasokorotus on täysin riittämätön, ja moni eläkeläinen kokee sen lähes pilkantekona, kun samaan aikaan esimerkiksi kansanedustajien palkkioita nostettiin 200 eurolla kuukaudessa.

Valtiontalouden hyvällä kunnolla ylpistellään maailmalla ja koti-Suomessa, mutta pienituloisimmille, toimeentulominimin alapuolella eläville ei helpotusta olla antamassa. Vähintään 20 euron tasokorotus on tehtävä välittömästi kansaneläkkeisiin, mikä samalla helpottaa myös pientä työeläkettä saavien tilannetta.

Toinen välittömän korjauksen kohde on työeläkeindeksin korjaaminen. Taitettu työeläkeindeksi on muutettava puoliväli-indeksiksi, jossa otetaan huomioon palkat 50 prosentin ja hinnat 50 prosentin osuudella nykyisen taitetun indeksin elikkä indeksin, jossa palkkojen osuus on vain 20 ja hintojen osuus 80 prosenttia, sijaan.

Kolmantena kohtana on korjattava eläkeläisten verotus, ettei saman suuruisesta eläketulosta joudu maksamaan enempää veroa kuin vastaavasta palkkatulosta. Kansaneläkkeen tasokorotuksella voidaan vähän oikaista nykyistä eläkeläisen verotuksen epäkohtaa, mutta ei riittävästi.

Täällä on voimakkaasti arvosteltu taitettua eläkeindeksiä. On syytä muistaa, että 25 kansanedustajaa tässä salissa äänesti taitettua eläkeindeksiä vastaan silloin, kun vuonna 1995 se ensimmäisen kerran säädettiin yli 65-vuotiaille eläkeläisille.

Eläkerahastoja on kasvatettu 1960-luvun alusta lähtien, ja ne kasvavat edelleen varsin reippaasti. Kansantalouden kannalta katsoen yhtäkään yksityisen sektorin eläkettä ei ole maksettu rahastoista, koska juoksevat eläkemaksut ylittävät juoksevat eläkemenot yksityisellä sektorilla. Ei edes rahastojen tuottoja ole tosiasiassa vielä tarvittu kertaakaan eläkkeiden maksuun. Vuoden 2005 lopulla yksityisen sektorin eläkerahastot olivat 64,5 miljardia euroa. Vakuutusmaksut, siis vakuutustulot eläkevakuutusyhtiöille, olivat 9,5 miljardia euroa, ja eläkemenot elikkä eläkkeet, joita ne maksoivat, olivat 8,7 miljardia euroa. Toisin sanoen maksut ylittivät noin 800 miljoonalla eurolla eläkemenot. Eläkerahastot olivat 7,4-kertaiset eläkemenoihin verrattuna. Eläkerahastojen kasvu oli viime vuonna 4,5 miljardia euroa, ja tälle vuodelle on arvioitu 5,3 miljardin euron kasvu. Nämä luvut ovat budjetin liitteenä olevassa taloudellisessa katsauksessa. Elikkä mielestäni puheet siitä, että nyt on pakko korottaa työeläkemaksuja, jotta työeläkkeet voidaan tulevaisuudessa maksaa, ovat minun mielestäni paljon enemmän propagandaa ja ne ovat todellista populismia.

Jos vuonna 1995 työeläke oli 5 000 silloista markkaa, niin kun katsotaan, miten se on sitten kehittynyt taitetun eläkeindeksin aikana, niin vuonna 2006 tämä työeläke oli taitetulla eläkeindeksillä 5 270 markkaa. Jos olisi käytetty puoliväli-indeksiä, niin tämä työeläke olisi 5 688 markkaa. Nämä voidaan vaihtaa kyllä euroiksikin sitten, mutta ero on varsin selvä elikkä 418 markkaa kuukaudessa. Jokainen voi kuvitella, kuinka rajusti tämä leikkaus on todella kohdistunut näihin työeläkkeisiin. Täytyy muistaa, että tämä leikkaus kohdistuu myös pieniin työeläkkeisiin eikä vain pelkästään suuriin. Totta kai suurissa erot ovat vielä suurempia.

Edelleenkin ihmettelen sitä, kun väitetään, että nyt on nostettava työeläkevakuutusmaksuja. Mielestäni siihen ei ole mitään perusteita. Päinvastoin voitaisiin poistaa taitettu eläkeindeksi ja maksaa edelleenkin täysillä, siis 50—50-indeksin mukaan eläkkeet.

Pahin ongelma kuitenkin on meillä erittäin pieni kansaneläke. Kuten jo tuossa keskustelussa aikaisemmin totesin, niin vuonna 2004 eläkeläisistä 55,4 prosenttia sai alle 1 000 euroa kuukaudessa eläkettä, ja näitä pienen, 400—600 euron eläkkeen saajia oli yli 120 000, elikkä kaikista pienimmät eläkkeet ovat kaikista kipeimmän korjauksen tarpeessa, ja siinä mielessä tämä 20 euron tasokorotus tulee tehdä välittömästi, samoin poistaa taitettu eläkeindeksi.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys on tällä kertaa osunut oikeaan. On totta, että yhteiskunnassamme on paljon pienituloisia eläkeläisiä, joiden asema todella kaipaisi kipeästi kohennusta. Välikysymyksessä esiin nostettu kansaneläkkeen tasokorotustarve on todellinen, ja siinä on edettävä jatkossa. Tämä noin 86 000 henkilön joukko, joka saa pelkkää kansaneläkettä, koostuu pääosin 75—79-vuotiaista yksinäisistä naisista sekä 35—45-vuotiaista yksinäisistä miehistä.

Tilanne on sama kansaneläkkeen kohdalla kuin muidenkin vähimmäisetuuksien. Niiden taso on jäänyt jälkeen muusta tulokehityksestä. Itsestäni tuntuu erityisen pahalta niiden hyvin iäkkäiden ikäihmisten tilanne, jotka ovat usein tehneet työtä jo hyvin nuoresta lähtien, ennen eläkejärjestelmämme syntyä, minkä vuoksi tämä pitkä työura ehti kerryttää hyvin vähän eläkettä. He ovat pahimpia väliinputoajia, joiden osalta mielestäni meidän olisi moraalinen velvollisuus oikaista tämä tilanne. Nämä kaikkein iäkkäimmät ikäihmiset, jotka rakensivat yhteiskuntamme ja laittoivat hyvinvoinnin kehityksen alkuun, ansaitsisivat kohtuullisen toimeentulon.

Toinen tärkeä asia on 13 000—30 000 euroa vuodessa tienaavien eläkeläisten verotuksen ankaruus suhteessa saman verran tienaavaan palkansaajaan nähden. Tämä tulisi oikaista oikeudenmukaisuuden nimissä. Asia koskee noin 40:tä prosenttia eläkeläisistä, joten ihan pienestä ja helposta asiasta toki ei ratkaisun yhteydessä ole kyse. Pistinkin ilolla merkille, että muun muassa valtiovarainministeri kesällä nosti asian julkisesti esiin.

Kolmas näkökulma, jota haluaisin tässä keskustelussa painottaa, on palveluverkosto. Ei voida katsoa vain eläkkeiden suuruutta, ilman että huomioidaan palvelujen saanti tai muiden usein iäkkäiden ihmisten tarvitsemien palvelu- ja tukimuotojen, kuten vaikkapa lääkkeiden korvattavuuden tai palveluiden hintojen, vaikutus heidän taloudelliseen asemaansa. Itse olen voimakkaasti sitä mieltä, että esimerkiksi palveluasunnoissa asuville tulisi säätää vastaava käyttövara kuin laitoksissa asuvilla tällä hetkellä on.

Siihen olen tässä välikysymyksessä hieman pettynyt, että lukuun ottamatta muutamaa tekstissä olevaa mainintaa näyttää siltä, että tämä kokonaisuuden tarkastelu on jätetty vähälle. Nimenomaan pienituloisille eläkeläisille on palveluverkosto hyvin keskeistä myös toimeentulon kannalta. Tässä on paljon tehtävää avopalveluiden saannin sekä hoivapalveluiden laadun varmistamiseksi. Tämä on se erityisen suuri haaste, johon tulisi tarttua. Tarvitaan pian vanhusstrategia, jota ollaankin valmistelemassa Kivelän ehdotusten pohjalta. On todella päästävä parempien laatusuositusten ja sitovampien muiden ohjeiden tai velvollisuuksien luonnissa eteenpäin. Itse olisin valmis kannattamaan vaikka ikäihmisten subjektiivista oikeuttakin hoitoon, jotta ongelmat vihdoin saataisiin poistettua ja inhimillinen hoiva varmistettua.

Ministeri Hyssälän budjettikäsittelyssä esiin ottamat asiat, kuten vanhuspsykiatrian nostaminen erityislaiksi, laatusuosituksen kehittäminen, lääkehoidon ohjeet ja keskustelun herättäminen eettisestä vanhustenhuollosta, ovat oikeita askelia. Toivon, että näissä todella edetään ja mahdollisimman pian. Itseäni hieman ehkä hämmentää, kun ministeriöstä sain tiedon, ettei mikään näistä ole ainakaan vielä valmistelussa, mutta uskon ja toivon, että nämä nyt sitten tässä vanhusstrategian yhteydessä eteenpäin menevät.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kuitenkin todeta, että opposition syytökset hallituksen saamattomuudesta eläkeläiskysymyksessä eivät sellaisenaan pidä paikkaansa. Hallitus on lisännyt merkittävästi valtionosuuksia kunnille, mikä on mahdollistanut palveluiden turvaamista ja kehittämistä. Hallitus on myös kehittänyt palveluita, kuten esimerkiksi ikäihmisille tämän hoivatakuun, ja myös Paras-hankkeella pyritään varmistamaan palveluiden saantia.

Kansaneläkkeeseen on pienet, tosin liian pienet, korotukset tehty ja niillä paikattiin eläkeläisten indeksien jälkeenjääntiä. Samoin ensi vuoden budjetissa täsmätoimia ohjataan juuri kaikkein pienituloisimpaan ja heikoimmassa asemassa olevaan ikäihmisten ryhmään, kun eläkkeensaajan asumistukea sekä erityishoitotukea nostetaan. Toimet eivät ole riittäviä eivätkä koske kovin suurta joukkoa, mutta toimenpiteet oli oikein kohdennettu kaikkein pienituloisimmille. Jatkossa pienituloisimpien eläkkeensaajien aseman kannalta tulisi mielestäni harkita verotusrajan korottamista, jotta yhä suurempi joukko pienintä eläkettä saavista vapautuisi veroista. Toisaalta pelkästään vain kansaneläkettä saaville keskitetty korotus voisi mahdollistaa hieman suuremman korotuksen henkilöä kohden.

Täytyy myös todeta, että SDP-vetoisen hallituksen aikana parannettiin eläkeläisten asemaa muun muassa poistamalla eläkeläisten ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, korottamalla kansaneläkettä, nostamalla valtionverotuksen rajaa sekä nostamalla hoitotukea ja erityishoitotukea. Myös Vanhasen hallituksen aikana askelia on otettu parempaan suuntaan. Siksi ihmetyttää erityisesti kokoomuksen ...

... välikysymyksen allekirjoitus, koska teillä eläkeläisten, saati pienempien eläkeläisten, asema ei suinkaan ole ollut painotuksena ...

... mutta hyvä, jos olette nyt eläkeläisten asian takana, ja toivottavasti olette myös vaalien jälkeen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Maamme köyhiä ovat opiskelijat, pitkäaikaistyöttömät, yksinhuoltajat perheineen sekä kansaneläkkeellä ja pienellä työeläkkeellä sinnittelevät eläkeläiset. Eläkeläisiä on tällä hetkellä 1,4 miljoonaa. Näistä 100 000, kuten moneen kertaan on sanottu, elää pelkällä kansaneläkkeellä, jota on korotettu tällä hallituskaudella vain 12 euroa, ja jälkimmäinen korotus oli 5 euroa kuukaudessa neljältä kuukaudelta, eli siis kukin eläkeläinen on kansaneläkkeeseensä saanut 20 euron korotuksen tänä vuonna.

Ed. Löv ja monet muut ovat kysyneet, miksi summaa ei kohdistettu niille 100 000 eläkeläiselle, jotka saavat vain kansaneläkettä tai erittäin pientä työeläkettä, koska se olisi ollut ehkä oikeudenmukaisempaa näitä pientä eläkettä saavia kohtaan. Nyt on kuitenkin näin toimittu. 750 000 ihmistä on saanut tämän 20 euroa tänä vuonna, ja se on todella hyvin pieni summa, eli nyt on aika ensi hallitusohjelmassa korottaa kansaneläkettä.

Hallintovaliokunta on useissa lausunnoissaan yrittänyt vaatia kalleusluokituksen poistamista kunnilta. Ja nyt onkin hallitus kuullut tämän toivomuksen, mutta ei poista kalleusluokitusta vielä ensi vuonna, vaan vasta vuonna 2008, mikä on erittäin valitettavaa. Turkulaisilla on esimerkiksi, ed. Perho, pienempi kansaneläke kuin helsinkiläisillä. (Ed Perho: On se niin väärin!) — On se. — Monta kertaa mainittu taitettu indeksi, jota käytetään eläkkeiden laskennassa, on aiheuttanut sen, että 13:n viime vuoden aikana eläkkeet ovat kasvaneet hyvin vaivaiset 4 prosenttia ja ansiotulot 32 prosenttia, eli viimeistään ensi hallituskaudella meidän täytyy saada korjaus tähän eläkeindeksiin tai sen laskentatapaan tai molempiin; muuten parissakymmenessä vuodessa, kun me kuitenkin elämme varsin kauan, meidän eläkkeemme ovat kutistuneet lähes olemattomiin.

Ikäihmiset tarvitsevat myös terveyspalveluita. Tämän vuoksi kelakorvauksia, etenkin hammaslääkäripalkkioita, tulisi korottaa vähintään 40 prosenttiin laskusta. Sillä tavalla suurissa kaupungeissa saataisiin hammashoitojonot purettua. Meillä esimerkiksi Helsingissä 11 000 ihmistä jonottaa hammaslääkäriin julkisella puolella ja koskaan emme saa niin paljon hammaslääkärintuoleja julkiselle puolelle, että kaikki halukkaat pääsisivät. Eläkeläisilläkin nykyisin on omat hampaat, ja jos hampaita ei pääse hoitamaan, se on hyvin tuskallista näille ihmisille, heillä kun ei ole rahaa mennä yksityiselle hammaslääkärille.

Kokoomus ehdottaa myös eläkkeensaajien erityishoitotuen korottamista 20 eurolla kuukaudessa. Lisäksi rintamaveteraanien kuntoutusta on lisättävä 4 miljoonalla eurolla. Omaishoidon tuki- ja palvelutarpeen arviointi yli 80-vuotiaille kansalaisille ei toteudu, mikäli hoivan ja hoidon vaatimuksista ei tehdä yhtenäistä kriteeristöä. Emme mielestäni tarvitse vanhuspalvelulakia, mutta tarvitsemme kansalliset hyvän vanhushoidon suositukset, ja sillä tavalla me saisimme levitettyä ne hyvän hoidon kriteerit kaikkialle eri paikkoihin.

Sitten myöskin vanhusten asemaa voidaan parantaa hyvin ei-materiaalisin keinoin, kuten vapaaehtoisjärjestöjen toiminnalla, omaisten tuella, naapurituella ja vaikka hankkimalla kaverikoiria.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi täytyy todeta, että hallitus ja erityisesti keskusta ovat pettäneet eläkeläiset täydellisesti. Eläkkeiden suurta jälkeenjääneisyyttä ei korjata 5 euron tasokorotuksella eikä sillä, että suuremmat korotukset luvataan ja lykätään seuraavan hallituksen harteille. Täällä on monissa puheenvuoroissa vaadittu eläkkeisiin suurempaa tasokorotusta kuin 5 euroa. Pitää muistaa, että ei edes 20 tai 40 euroakaan palauta eläkkeiden ostovoiman jälkeenjääneisyyttä. Se tasokorotus, mikä eläkkeisiin pitää tehdä, on laskettavissa. Ostovoiman palauttaminen vaatii huomattavasti tuntuvampaa tasokorotusta, vieläkin enemmän kuin 40 euroa kuussa, jos siis halutaan palauttaa ostovoima.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on täällä tarjonnut nollalinjaa eläkeläisille, koska heidän vaihtoehtobudjetissaan ei ole rahaa eläkkeisiin varattu lainkaan. Tämä ei ole minusta yllätys. Se on puolueen johdon mukaista oikeistopolitiikkaa, ja on erittäin hyvä, että se on tullut täällä selkeästi myöskin esille.

Arvoisa puhemies! Eläkkeiden yksi pääongelma on epäoikeudenmukainen eläkeindeksi. Tämä indeksi heikentää koko ajan eläkkeiden ostovoimaa, ja näin eläkkeet jäävät jälkeen muusta tulokehityksestä. Tämä on se perusongelma, joka pitkällä aikavälillä tekee eläkkeistä sellaisia, että niitten ostovoima ei pysy muussa tulokehityksessä mukana. Sen takia eläkeindeksi onkin korjattava pikaisesti ja erityisesti kansaneläkeindeksi on saatava oikeudenmukaisemmaksi.

Arvoisa puhemies! Välikysymys käsittelee myös rempallaan olevia vanhuspalveluja. Vanhukset on osittain jätetty heitteille monilla paikkakunnilla. Tästähän on ollut meillä esimerkkejä julkisuudessa. Hyvin monet eri tahot ovat vaatineet vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista, jotta voitaisiin valvoa vanhuspalvelujen saatavuutta ja ennen kaikkea laatua.

Arvoisa ministeri Haatainen ei suostunut vastaamaan tänään esittämääni kysymykseen, ryhtyykö hallitus tätä tärkeää asiaa viemään eteenpäin. Uudistan kysymyksen arvoisalle ministerille: voisitteko te nyt kertoa, yritättekö te viedä tätä asiaa eteenpäin vai ettekö? Minusta tämä on tärkeä asia. Kyllä ministerin siihen pitäisi jotakin voida vastata.

Arvoisa puhemies! Eläkelupauksissaan keskusta on pettänyt eniten eläkeläisiä. Ennen vaaleja luvattiin palauttaa kansaneläkkeen pohjaosa, samoin luvattiin eläkeindeksin korjausta, ja sitten ministeri Hyssälä teki tämän kuuluisan 300 euron tasokorotuslupauksen. Näin suuria lupauksia ei ole varmasti koskaan ennen tehty. Unkarissa kansa raivostui katteettomista vaalilupauksista. Suomessa eläkeläisillä ja muillakin pienituloisilla on syytä olla vihaisia. Keskustan vaalilupauksia ei ole edes yritetty toteuttaa, se on nähty kyllä niin monta kertaa. Tässä on ollut neljä vuotta aikaa. Uskonkin, että nämä katteettomat puheet ja lupaukset eläkeläiset ja muutkin pienituloiset tulevat varmasti muistamaan ja vaativat keskustaa vielä vastuuseen lupauksistaan.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on osoitettu kovin laajaa sydäntä, mutta politiikka ei ole sitä, että osaa luetella hyviä asioita, joihin olisi mukava saada lisää rahaa, vaan se on taitoa panna hyvät asiat tärkeysjärjestykseen. Se, joka kannattaa kaikkea hyvää, ei kannata oikeastaan yhtään mitään. Pyrkimyksiä panna asioita tärkeysjärjestykseen en näissä puheenvuoroissa ole kovasti havainnut. Poikkeuksen tästä muodostaa ed. Valto Kosken korkeatasoinen ja tasapainoinen puheenvuoro. Se kannattaa ihan lukea, jos haluaa eläkepolitiikkaan tutustua. Sen sijaan Paula Risikon, jota muissa yhteyksissä olen oppinut kovasti kunnioittamaan, puheenvuoro taas sai minut ihmettelemään, onko kysymys ihan oikeasti samasta kokoomuksesta, jonka johdolla julkista taloutta pantiin kuntoon ja luotiin pohja nykyiselle eläkepolitiikalle kaikkine indekseineen.

Moni sosiaalipoliitikko on pelännyt, että kun eläkeläisten osuus äänestäjäkunnasta kasvaa kovasti, tämä tulee vinouttamaan sosiaalipolitiikkaa niin, että muiden väestöryhmien tarpeet syrjäytyvät. Tämän hallituskauden aikana kaikki merkittävät sosiaalipoliittiset poikkeamat hallitusohjelmasta ovat koskeneet eläkeläisiä. Muille ryhmille ei rahaa ole herunut.

Arvoisa puhemies! Eläkkeiden alhainen ostovoima ei ole sosiaalipoliittisista ongelmistamme suurin, eikä se toisaalta myöskään ole suurin vanhusväestön kokemista ongelmista. Kotitaloustiedustelut osoittavat, että enemmistöltä eläkeläisväestöstä jää jatkuvasti rahaa säästöön. Eläkeläisköyhyyttä vakavampi ongelma on lapsiperheiden yleistyvä köyhyys ja huono-osaisuudessa lapsuutensa viettävien määrän nopea kasvu. Mutta lapset eivät äänestä eivätkä äänestä myöskään syrjäytyneiden perheiden aikuiset. Jos ylimääräistä rahaa olisi, se pitäisi panna lapsuuden turvaamiseksi huono-osaisten perheitten lapsille. Vanhusväestön ongelmista eläkkeiden taso ei myöskään ole polttavin. Paljon tärkeämpää on suunnata lisää rahoitusta vanhusten palvelujen turvaamiseen, koska siinä meillä on suuria puutteita. On turha sanoa, että tehdään molemmat, koska politiikka on valitsemista.

On toki myös taloudellisissa vaikeuksissa olevia vanhustalouksia. Lääkemenoja, hoitomenoja ja kuljetuspalveluja koskeva kolminkertainen maksukatto voi johtaa paljon sairastavat vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Näiden kattojen yhtenäistäminen on eläkkeiden nostoa selvästi kiireellisempi asia.

Arvoisa puhemies! Pelkkää kansaneläkettä saavien noin 86 000 eläkeläisen taloudellinen tilanne ei kyllä sen sijaan ole kovin kaksinen. Yhteiskuntamme on niin vauras, että heidän tulotasoaan on mahdollista ja on syytä nostaa. Välikysymyksessä viitataan täyden kansaneläkkeen nostamiseen 20 eurolla siten, että korotus koskisi kaikkia, jotka saavat eläkettä, myös niitä, jotka saavat työeläkettä. Samalla kehutaan, että hyödynsaajia tällä tavalla ovat melkein kaikki eläkeläiset, koska eläketulovähennyksen paraneminen hyödyttää niitäkin työeläkeläisiä, jotka eivät saa kansaneläkettä lainkaan. Hyödynsaajien suuri määrä on ehkä eduskuntavaaleja ajatellen järkevää, mutta siinä on se vika, että jos antaa vähän kaikille, ei voi antaa kunnolla kenellekään.

Ed. Pulliaisen vihreiden ryhmäpuheenvuorossa esittämä ajatus nostaa vain pelkkää kansaneläkettä saavien eläkkeitä on sosiaalipoliittisesti oikeudenmukaisempi. Korotus, joka tulee vain pelkkää kansaneläkettä saaville, maksaa yhtä korotuseuroa kohden vain kahdeksasosan siitä, minkä saman korotuksen sirottaminen kaikille kansaneläkeläisille maksaa, eli kääntäen: annetulla rahasummalla voidaan pelkkää kansaneläkettä korottaa kahdeksan kertaa niin paljon kuin sirottamalla sama raha kaikille kansaneläkettä saaville. Ministeri Haatainen kysyi debatissa, eikö tämä merkitse sitä, että ne, jotka saavat pientä työeläkettä, eivät saa korotusta lainkaan. Näin siinä käy, mutta jos ei kansaneläkettä koroteta lainkaan, eivät he silloinkaan mitään korotusta saa.

Arvoisa puhemies! Osaksi kansaneläkettä on muovattava takuu minimieläkkeestä, joka voisi olla selvästikin nykyistä täyttä kansaneläkettä suurempi, mutta joka ei nostaisi muita eläkkeitä. Joku voi sanoa, että silloin pientä työeläkettä saavat eivät hyödy työeläkemaksuistaan mitään, koska he saavat saman minimieläkkeen kuin ne, joilla ei ole työeläkettä lainkaan. Ei tämä ole sen suurempi ongelma kuin se, että moni työeläkettä saava ei saa mitään vastinetta kansaneläkemaksuilleen.

Arvoisa puhemies! Siirtymällä vähimmäiseläkejärjestelmään voisimme poistaa vanhusköyhyyden kokonaan tästä maasta ja melko pienin kustannuksin.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ei voi kuin hämmästellä vihreiden puheenvuoroa: käsittämätön puheenvuoro. Ed. Soininvaara, asetatte vastakkain ikäihmiset ja lapset. Kyllä Suomessa, suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, on mahdollista huolehtia niin lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista kuin myöskin siitä, että eläkeläiset saavat heille kuuluvan eläkkeen ja eläkkeiden ostovoimasta huolehditaan. On ihan pakko aluksi todeta, että on hyvä, että vihreät eivät ole hallituksessa, toivottavasti eivät ole seuraavallakaan vaalikaudella, jos heidän näkemyksensä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta on noin karmaiseva.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan ilmeistä, että suomalaiset ovat syvästi pettyneet hallituksen tapaan kohdella ikäihmisiä ja oikeastaan ennen kaikkea välinpitämättömyyteen siitä, että hyvinvointipalvelut ovat rapisemassa. Ikäihmiset ovat aivan erityisesti kärsineet siitä, että hallitus on epäonnistunut palveluiden turvaamisessa. Erityisen pettyneitä suomalaiset eläkeläiset ovat siihen, että hallituspuolueet ovat räikeästi pettäneet vaalilupauksensa. Samoin on laiminlyöty eläkeläisten ostovoiman, eläkkeiden ostovoiman, turvaaminen. Näiltä osin kyllä opposition epäluottamuslause on täysin perusteltu ja välttämätön.

Me emme kokoomuksessa ainakaan hyväksy sellaista politiikkaa, joka lähtee siitä, että eläkeläisille annettuja lupauksia ei tarvitse pitää. Hallituksessa on ministereitä, jotka selkeästi ennen vaaleja ovat antaneet sellaisia lupauksia, joita on toistettu myöskin hallituksen kokoamisen jälkeen, niin että kyllä tästä semmoinen viesti on tullut, että eläkeläisille annettuja lupauksia ei pidä pitää. Me emme tähän yhdy. Toki erilaisia puheenvuoroja hallituksesta on tullut. — Ymmärrän Haataisen pään pyörityksen, kun ministeri Hyssälä ei ole paikalla.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on moitittu kokoomusta siitä, että me emme lupaa liikoja. Me emme todellakaan lupaa niin paljon kuin esimerkiksi ministeri Hyssälä on luvannut. Kyllä kokoomuksen politiikka lähtee siitä, että ei niinkään sanoja ja suuria lupauksia, vaan tekoja. Mutta ne väitteet, joita täällä debatissa ja keskustelussa on esitetty, että kokoomus ei ole esittänyt konkreettisia esityksiä ryhmäpuheenvuorossaan tai debatissa, eivät kyllä pidä alkuunsakaan paikkaansa. Kokoomuksella on laaja toimenpideohjelma, joka sisältää niin eläkkeiden ostovoimaan liittyviä asioita kuin muutenkin eläkeläisten toimeentuloon liittyviä asioita samoin kuin palveluihin liittyviä asioita. Nostan niitä muutamia esille, jotta ne selkeästi tulisivat esille tässä.

Me olemme esittäneet, että ikäihmisten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi säädettäisiin lailla niistä kriteereistä, joiden perusteella ikäihmiset olisivat oikeutettuja kotisairaanhoitoon ja kotipalveluihin. On tärkeää, että ennalta ehkäisevät kotikäynnit tulevat osaksi kotipalveluja, ja on tärkeää myöskin, ministeri Haatainen, että palvelumaksuja korjattaisiin niin, että kotipalvelut eivät tulisi kohtuuttoman kalliiksi. On todella tärkeää, että avopalveluissa olisi sellainen suojaosuus, mikä on myöskin laitoshoidossa. Toivon, että näitä asioita valmistellaan, ja ehkä joku niistä ehtii tällä vaalikaudellakin eduskuntaan. Samoin palvelusetelijärjestelmää on laajennettava niin, että se koskee myöskin kotisairaanhoitoa. Ja olisi tärkeää, että niillä ikäihmisillä, joilla ei ole oikeutta kotitalousvähennykseen, olisi mahdollisuus käyttää myöskin palveluseteliä muun muassa siivouspalveluiden ostoon.

Ed. Asko-Seljavaara nosti esille kelakorvauksen tason niin lääkäreiden kuin myös hammaslääkäreiden palkkioissa. Tämä olisi erittäin tärkeä asia kaikille suomalaisille, ei pelkästään ikäihmisille.

Omaishoitajan työlle on annettava sille kuuluva arvostus, ja on hienoa, että tässä asiassa on edetty, mutta kannustaisin kyllä hallitusta vielä jatkamaan työtä. Tässä vapaapäiväasiassa on edettävä ja myöskin siinä, että omaishoidon tuen taso määriteltäisiin hoidon vaativuuden mukaan. Erityisen tärkeää olisi, ministeri Haatainen, että kotitalousvähennys laajennettaisiin kuuluvaksi myös omaishoidon tuen saajille. Tätä voisi pohtia, josko tämä olisi mahdollista toteuttaa.

Sotiemme veteraanien kuntoutus- ja toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeä kansallinen kunniatehtävä, ja olisi aivan välttämätöntä, että tästä haitta-asteesta luovuttaisiin ja oikeus maksuttomiin avohoitopalveluihin ja kuntoutukseen taattaisiin kaikille sotiemme veteraaneille.

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomus on täällä esittänyt useaan otteeseen sitä, että selvitettäisiin eläkeindeksiä niin, että elinkustannusindeksi olisi sellainen, että se turvaisi paremmin eläkkeiden ostovoiman. Me olemme sitä nyt selvittämässä ja tuomme siitä esityksen eduskuntaan. Tämä on erittäin tärkeä esitys, mutta haluan tässä todeta sen ja uskon, että olen tästä asiasta ministeri Haataisen kanssa ihan samaa mieltä, että aika vastuuttomia puheenvuoroja täällä eduskunnassa on myöskin esitetty meidän eläkejärjestelmästämme. Todella tärkeää on, että kun tasapainottelemme siinä, että eläkkeiden ostovoima säilyy ja eläkeläiset saavat heille kuuluvat (Puhemies koputtaa) palvelut, niin me myöskin turvaamme eläkejärjestelmän toimivuuden niin, että meidän lastemme ja lapsenlastemme on myöskin mahdollista saada eläkkeet. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tämä on tärkeä tehtävä ja vaikea tasapainotus, mutta siihen on kyettävä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että niiden, jotka ovat tämän maan rakentaneet, eli ikäihmisten kunniavelkaa ei ole täytetty. Sotaveteraanien, rintamamiesten ja -naisten sekä sotainvalidien, kunniavelkahan on nykyään kaikkien huulilla, ja se on todettu sellaiseksi asiaksi, että se pitää maksaa, nyt sitten erityisesti.

Edellinenkin puhuja hiukan viittasi sotaveteraaneihin. Valtiokonttorin tiedon mukaan kuntoutus ei myöskään toteudu heille sen mukaan, mitä eduskunta päätti, että vuosittain kymmeneksi vuorokaudeksi pitäisi päästä kuntoutukseen. Valtiokonttori väittää, että rahaa ei ole kylliksi. Ja se, että sotainvalidit, joiden haitta-aste on 10—15 prosenttia, eivät saa avokuntoutusta, on myös tällainen rike, jota ei voi hyväksyä.

Mutta sitten yleensä ikäihmisiin. Ei Esko Ahon hallitus eikä kumpikaan Paavo Lipposen hallituksista myöskään hoitanut tätä velkaa, ja täällä aika hyvin tämä asia myöskin tuli esille ed. Marjaana Koskisen puheenvuorossa. En toista niitä asioita, mutta paljon on saamatta edelleen, muun muassa se jäädytetty indeksi, mikä luvattiin silloin 90-luvun alkupuolella porvarihallituksen aikana maksaa myöhemmin, sitä ei koskaan ole maksuluukusta kolahtanut.

Tuo pohjaosan leikkaus ja äskeinen keskustelu ja ed. Sarkomaan syyte ed. Soininvaaran suuntaan siitä, ettei pidä lapsiperheitä ja eläkeläisiä asettaa vastakkain, muistuttavat mieleen pohjaosaleikkauskeskustelun vuonna 95. Silloin nämä ryhmät asetettiin vastakkain ja eläkeläiset sitten hävisivät sen vastakkainasettelun ja alettiin vuosittain leikata pohjaosaa siivuina. (Ed. Kangas: Soininvaara esitti!) — Aivan oikein, varmaankin tässä ed. Soininvaara tuolloin jäi enemmän niskan päälle.

Mutta nyt ei eletä enää laman aikoja eikä ihan niiden jälkeisiäkään aikoja. Tämä on tuttu lause tässä salissa, että Suomi on rikkaampi kuin koskaan, eli meillä olisi mahdollisuus myöskin tähän asiaan palata. En usko, että keskustapuolue tai ed. Hyssälä ollessaan edellisellä kerralla eduskuntavaaliehdokas aivan turhaan tuon pohjaosan palautuksen toi esiin. Varmasti sitä on arvioitu niin, että se olisi mahdollista. Arvioin itsekin, että se on mahdollista, ja ehkä seuraava hallitus voisi todella ojentaa kättä ikäihmisille ja katsoa tuon mielestäni selkeän vääryyden palauttamisen. On hyvä muistaa, että suinkaan kaikki ne, jotka ovat nyt oppositiossa, eivät silloin ollessaan hallituksessa suinkaan painaneet nappia aina tämän leikkauksen puolesta.

Eläkeläisten tilanne on — moni on aivan oikein kiinnittänyt siihen huomiota — erityisen ongelmallinen, koska palvelut ovat suhteellisesti heikentyneet, palvelujen laatu mutta myös määrä, ja hoitoon pääsy, esimerkiksi terveydenhoitoon. Hoito on hyvätasoista, kun sinne pääsee, ja se on korkeatasoista, vaikka sitä tekeekin henkilökunta paineen alaisena. Mutta ikäihmisten kohdalla hoitoon pääsyn kynnykseen jalka takertuu yhä useammin. Tämä on erittäin vakava asia. Niin kuin jo aikaisemmin totesin arvoisalle ministerille esimerkkinä tämän päivän Kotkasta ja tämän Suomesta, kello 11 Kotkansaaren sairaalan väki marssi ulos mielenosoituksena siitä, että sairaala yllättäen aiotaan lopettaa ja siirtyä ikään kuin kevyempään hoitomalliin puhumatta asiasta henkilökunnalle. Se, miten tämä liittyy ikäihmisiin, on se, että siellä nimenomaan hoidetaan ikäihmisiä.

Maija Perho /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensin muutama kommentti täällä äsken pidetyistä puheenvuoroista.

Ed. Taiveaho luetteli pitkän rimpsun edellisen hallituksen saavutuksia antaen ymmärtää, että ne olivat sosialidemokraattien saavutuksia. Haluan vain lyhyesti todeta, että ne kaikki oli tehty allekirjoittaneen, silloisen ministerin, esityksestä.

Tässä salissa on tänään lausuttu paljon huolenaiheita, ihan aiheellisia, mutta myös tavattoman ja valitettavan paljon puolitotuuksia, mutta se varmasti kuuluu tähän aikaan, aikaan noin puoli vuotta ennen vaaleja. Jos pyrkisi rakentavaan lähestymistapaan, niin varmasti tässä salissa on oltu yhtä mieltä siitä, että ikäihmisten, eläkeläisten, myös pienituloisten eläkeläisten, hyvinvointi ja pärjääminen ovat monen asian summa, asioiden, joiden pitäisi olla kunnossa. Ennen kaikkea on kysymys läheisistä, verkostoista, omaisista, sitten tietenkin toimeentulosta ja sitten palveluista. Jos joku näistä kolmesta osa-alueesta pettää, niin silloin tämä hyvinvointi heikkenee.

On tietenkin aivan selvää, että jos jokapäiväinen elämä rakentuu sille, että jokaista euroa ja senttiä on venytettävä ja on luovuttava asioista, jotka kuuluisivat aivan ehdottomasti perustarpeisiin ja niiden tyydyttämiseen, eivät nämä muut, eivät hyvät palvelut eivätkä välttämättä läheisetkään, pysty paikkaamaan näitä puutteita. Sen vuoksi minusta ihan oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, pitäisi löytää ratkaisu siihen, miten todella näitten kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten toimeentuloa voidaan parantaa. Hallituksen budjettiesityksessä on joitakin esityksiä, jotka varmasti parantavat sen ryhmän tilannetta, joihin nämä kaikki eri toimenpiteet yhtä aikaa osuvat, mutta se ei kata koko tätä ryhmää. Ymmärrän hyvin ne ongelmat, jotka syntyisivät sitten esimerkiksi siitä, että vain täyttä kansaneläkettä saavat saisivat tämän korotuksen. Mutta uskoisin, että kun meillä on tehty suuria eläkeuudistuksia, verouudistuksia, monenlaisia sosiaaliturvan lakipaketteja, niin tähän ongelmaan löytyy tyydyttävä ratkaisu. Sitä täällä on peräänkuulutettu useammassakin puheenvuorossa.

Sitten olen ollut havaitsevinani, että ainakin tästä veroerosta, tästä veroepäoikeudenmukaisuudesta, täällä vallitsee varsin laaja yksimielisyys. Palkkatulojen ja eläketulojen verotuksen eriytyminen eli palkansaajien matalampi verotus on seurausta sinänsä hyvästä pyrkimyksestä alentaa työllistymis- ja työllistämiskynnystä. Se tehtiin ansiotulovähennyksen kautta, mutta siitä seurasi sitten tämä eläkeläisten korkeampi verotus, eli sille ei löydy asiallista, oikeudenmukaista perustetta. Toivottavasti tästä päästään eroon seuraavalla kaudella.

Sitten kokoomuksella on esitys siitä, että jo ensi vuoden budjetissa voitaisiin osaa näistä pienituloisista eläkeläisistä auttaa sillä, että voitaisiin paitsi tätä erityishoitotukea myöskin kahta alemman luokan hoitotukea korottaa 20 eurolla. Toivon, että se saisi taakseen riittävää kannatusta.

Maksukatto täällä mainittiin. Maksukaton yhtenäistäminen ja se, että siihen löydettäisiin ratkaisu, jolla pienituloiset eläkeläiset näiden eri maksuputkien kautta eivät joutuisi kohtuuttomaan asemaan, on minusta myös erittäin olennainen ja tärkeä asia samoin kuin on maksupolitiikassa myös se, että kotihoidossa olevalle, joka käyttää erilaisia palveluja, voitaisiin taata samanlainen suojaosuus kuin laitoshoidossa asuville. Tiedän, että valmisteluja on paljon tehty, ratkaisua ei vielä ole syntynyt. Jos tästä keskustelusta kuorii pois kaiken niin sanotun normaalin oppositio—hallitus-asetelman ja kuorii (Puhemies koputtaa) pois vaalien läheisyyden, niin minusta niistä aineksista voitaisiin, niin kuin sanoin, (Puhemies koputtaa) ihan aikuisten oikeasti löytää ohjelma, joka voidaan toteuttaa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu eläkeläisten taloudellisesta asemasta on paikallaan, ja on rakentavaa hakea yhdessä myönteistä ratkaisua vaikeaan kysymykseen. Kysymys on resurssien kohdentamisesta, kokonaisuudesta, joka koostuu monista yksityiskohdista, tarkastelusta sekä arvostuksistakin. Tähän kokonaisuuteen liittyvät sekä suoranaiset eläkeläisille tulevat etuisuudet että ikäihmisten hyvinvointiin liittyvät palvelut, hoito ja hoiva. Myös veteraanietuudet kuuluvat samaan kokonaisuuteen.

Eläkkeiden ostovoima turvataan vuosittain indeksikorotuksilla. Eläkkeiden tarkistuksessa otetaan huomioon elinkustannusten kehitys 80-prosenttisesti sekä palkkojen kehitys 20-prosenttisesti. Tällä vaalikaudella on hallitus, aivan kuten täällä on usein kuultu, tehnyt kahdesti tasokorotuksen kansaneläkkeen täyteen määrään. Vuonna 2005 kansaneläkkeitä korotettiin 7 eurolla ja tämän syyskuun alusta 5 eurolla. Pienin kansaneläke on 437,5 euroa kuukaudessa. Sen voi sanoa, että eihän se kaksinen eläke ole.

Eläkeläisten toimeentuloon vaikuttaa kakkoskalleusluokan kunnissa tuleva 20 euron korotus. Eläkkeensaajien asumistuki on myös selkeä apu pienituloisimmille eläkeläisille. Myös hoitotuet helpottavat eläkeläisten elämää.

Palvelut ovat myös oleellinen osa ikäihmisten elämää. Vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluja on myös kehitetty. Ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista sekä kotona asumista halutaan tukea. Heille kohdennettuja palveluja on parannettu, mutta puutteitakin edelleen on. Sen muun muassa dosentti Kivelän vanhuksia koskeva selvitys osoitti.

Hoivatakuusta päätettiin tämän vuoden maaliskuussa. Tämä tarkoittaa lakia palvelujen tarpeen arvioinnista määräajassa.

Myös omaishoitoa on tällä vaalikaudella kehitetty huomattavasti. Vuoden 2006 alusta tuli voimaan uusi laki omaishoidon tuesta, joka sisälsi useita parannuksia omaishoitajien asemaan.

Rouva puhemies! Eläkkeensaajien ostovoiman turvaaminen on yhteinen asia. Eläkeläisten kohderyhmä on analysoitava heikoimmassa asemassa olevien selvillesaamiseksi selville, ja heikoimmassa asemassa olevat on valittava kohderyhmäksi tilanteen korjaamiseksi. Yrittäjyyttä edistävällä politiikalla ja muilla talouden dynamiikkaa tukevilla toimilla on luotava hyvinvointia ja riittävää taloudellista pottia. Tästä potista on riittävä osa kohdennettava juuri heikoimmassa asemassa olevien tasokorotukseen. Toki on huolehdittava kaikkien eläkeläisten eläkkeiden oikeudenmukaisesta kehityksestä ja ostovoimasta. Hyvinvointimme luojia on kohdeltava tasapuolisesti myös ikäihmisinä ja elämän ehtoopuolella. Sen me olemme heille velkaa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eläkkeiden peruslähtökohdan pitää olla se, että eläketulo turvaa eläkkeelle siirtymisen jälkeen riittävän toimeentulon sekä säilyttää mahdollisimman hyvin jo saavutetun elintason. Tänä päivänä maassamme on 1,3 miljoonaa eläkeläistä, ikäihmistä, joista kaksi kolmasosaa saa vuosittain eläkettä alle 15 000 euroa. Keskimääräinen eläke on noin 1 100 euroa kuukaudessa. Yli 100 000 ikäihmisen eläketulo on vain pöyristyttävä puolikas keskivertoeläkkeestä.

Tuo eläkeläisten ostovoima on jäänyt selvästi jälkeen palkansaajien ostovoimasta. Se on laskenut laskemistaan, vaikka, ministeri Haatainen, kuinka selittäisitte sitä. Ostovoiman turvaaminen edellyttää muun muassa kansaneläkkeen tasokorotusten jatkamista, TEL-indeksin rakenteen tarkistamista sekä määrätyissä eläketuloissa verotuksen epäoikeudenmukaisuuksien korjaamista, vain joitakin epäkohtia mainitakseni.

Tuo kuuluisa ministeri Hyssälän lupaama raju korotus eläkkeisiin: Nyt kun hallituksessa vastuullisen puolueen ministerinä nuo teot ja lupaukset eivät ole kohdanneet, tuntuu siltä, että osa eläkeläisistä on tältä osin Suomessa aktiivisesti unohdettu. Heidän toimeentuloonsa tehdyt parannukset ovat aiheuttaneet lähinnä suurta närää enemmän kuin tyytyväisyyttä, varsinkin jos niitä verrataan vaaleja edeltäneisiin lupauksiin.

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu viimeisten sadan vuoden aikana yhteisen hyvinvoinnin varaan, jolloin yhtään kansanryhmää ei ole haluttu jättää yhteiskunnan ja sen tukiverkkojen ulkopuolelle. Ikäihmisten turvaverkon on annettu kuitenkin löystyä, ja nyt riskinä on yhteiskunnallinen eriarvoisuus, jossa yhä isompi osa ikäihmisistä putoaa lähelle köyhyysrajaa tai jopa sen alapuolelle. Tämän aikanaan sodan runteleman maan ovat kovalla työllä jälleenrakentaneet esimerkiksi 20—30-luvulla syntyneet sukupolvet, joista iso osa on vielä joukossamme. Me nuoremmat olemme saaneet nauttia heidän meidän eteemme tekemästään työstä ja sen tuloksista. Olemmeko nyt unohtamassa heidät oman onnensa nojaan?

Tänä päivänä pieneläkeläisen asema ei ole hyvällä pohjalla, ja siihen tehty viimeinen 5 euron korotus on valitettavan vähäinen ja mitätön. Moni sanoo, että oppositiosta on helppo arvostella, mutta monet eläkeläiset kokevat tulleensa todella petetyiksi. Vuosien saatossa he ovat jaksaneet uskoa yhteiskuntamme lakia säätäviin elimiin, joihin he ovat aktiivisen äänestämisen voimalla pyrkineet vaikuttamaan. Olemme joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jokainen päässeet eläkeläisten kysymyspatteriston kohteeksi torikahviloissa ja ympäri Suomen. Nyt pelkkä kuuleminen ei riitä.

Arvoisa rouva puhemies! Eläkeläisten ostovoima on laskenut laskemistaan. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana palkansaajien ansiotaso on noussut kolmanneksen, kansaneläkkeen varassa eläviellä nousua on tapahtunut vaivaiset 4 prosenttia. Viime vuonna eläkeläisten ostovoima heikkeni tulotasosta riippuen puoli prosenttia—kaksi kolmasosa prosenttia.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Kansanedustajille 5 euroa, pienituloisille eläkeläisille 200, siinä Kemin torilta saamani eläkeväen kitkerän sorttinen evästys tähän eduskunnan keskusteluun. Kitkeryyden ymmärtää. Pelkällä kansaneläkkeellä olevien tulo on surkea, ja työeläkettä saavista isolta osalta leikattiin 1990-luvun lopulla pohjaosa. Samaan aikaan 1995 päätetty taitetun indeksin käyttöönotto puolestaan jätättää eläkeläisten tuloja koko ajan jälkeen palkoista. Siksi vain 5 euron korotus koetaankin aiheellisesti pelkäksi almuksi eläkeväen keskuudessa. Tässäkin keskustelussa tämä pohjaosan leikkaus ja taitettu indeksi on ollut paljon esillä, ja haluan vain huomauttaa siitä, että molemmista täällä eduskunnassa äänestettiin ja äänestystulokset ovat edelleen pöytäkirjoista löydettävissä, eivät ne olleet yksimielisiä ratkaisuja, kuten saattoi keskustelun jossakin vaiheessa ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz käytti äskeisessä debatissa sanaa "hulvaton" puhuessaan kansanedustaja Liisa Hyssälän ennen viime eduskuntavaaleja esittämästä 300 euron korotustarpeesta pelkkää kansaneläkettä saaville. Minusta kansanedustaja Hyssälän arvio ennen viime eduskuntavaaleja on ollut oikea. 500 euron kansaneläkkeen korottaminen 300 eurolla nostaisi kansaneläkkeen noin 800 euroon, mikä olisi vain niukasti yli EU:n nykyisen köyhyysrajan. On valitettavaa, että tarvittavaa harppausta näihin pienimpiin eläkkeisiin ei tällä vaalikaudella ole saavutettu. On ollut vain muutama pieni hiirenaskel, ja pienten eläkkeiden nostaminen edes säädylliselle tasolle onkin toteutettava ensi vaalikaudella yhdessä sovitun ohjelman puitteissa.

Arvoisa puhemies! Tasokorotuksen lisäksi tarvitaan myös taitetun indeksin oikaisu. Se ottaa, niin kuin sanottu, palkkojen korotukset huomioon enää vain 20-prosenttisesti, ja siksi eläkkeet todellakin jäävät koko ajan jälkeen palkoista. Menetykset ovat jo tähän mennessä olleet mittavat. Eläke, joka vuonna 95 oli keskimääräinen 5 000 markkaa kuukaudessa, on tähän mennessä jäänyt tämän taitetun indeksin vuoksi jälkeen jo 418 markkaa kuukaudessa eli noin 70 euroa. Kymmenen vuotta lisää taitettua indeksiä, ja palkkojen ja eläkkeiden ero on huikean suuri. Ilmeisesti tarkoituksena onkin saada varakkaimmat ihmiset ottamaan yksityisiä eläkevakuutuksia, joiden ottamista tuetaan verovähennyksillä.

Arvoisa puhemies! Eläkeväen kovaa kohtelua perustellaan sen suurella ja edelleen kasvavalla määrällä. Se ei kuitenkaan oikeuta eläkeläisten tylyä kohtelua. Eläkeläisethän ovat työllään maata rakentaneet ja itselleen samalla oikeuden turvattuun vanhuuteen hankkineet. Pitää myös muistaa, että eläkeläisten ostovoima ja tuon ostovoiman kehitys vaikuttaa hyvin merkittävästi myös siihen, miten työllisyys kehittyy. Me elämme markkinataloutta, ja ostovoima ratkaisee sen, minkä verran voidaan kuluttaa erilaisia tuotteita ja palveluita, ja tässä eläkeläisten, yli miljoonan eläkeläisen, porukalla on hyvin iso merkitys sille, mikä se ostovoiman kokonaiskehitys on.

Arvoisa puhemies! Suomessa ei eläkeväen lisääntymisestä huolimatta päädytä työvoimapulaan, jolla pelotellaan, jos asiat muutoin hoidetaan oikein. Ensinnäkin on kehitettävä työelämää inhimillisemmäksi, jotta töissä jaksetaan nykyistä pitempään. Samalla on poistettava työttömyys, joka on tuon äärettömän arvokkaan työvoiman tuhlausta. Työttömyyden poistamiseksi tarvitaan koulutuksen tehostamista edelleen ja myös valtion suoran työllistämisen uudelleenlisäämistä syrjäytymisen estämiseksi ja työttömien saattamiseksi takaisin työn syrjään.

Arvoisa puhemies! Kun asiat oikein hoidetaan, meillä työllisyys paranee, ja se puolestaan tietysti sitten vaikuttaa siihen, että ei meillä mitään eläkekatastrofia tai katastrofia eläkemenojen osalta ole näkyvissäkään. Se on suurelta osalta vain pelkkää pelottelua, jolla eläkeväki koetetaan tehdä alistuneeksi, jottei se lähtisi niin kovasti vaatimaan edes sitä säädyllistä tulokehitystä, jossa se ei enää ole ollut mukana.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä noin 800 000. Vuoteen 2015 mennessä jää edelleen lisää 1,2 miljoonaa suomalaista eläkkeelle. Yllätyin ja ihmettelin tätä lukua, kun luin sen lehdestä, mutta totesin alkuhämmästyksen jälkeen, että olenhan minäkin, jos elän, tuolloin 60-vuotias.

Ikääntyminen muuttaa olennaisesti maamme rakenteita. Muutostarpeisiin on varauduttava riittävän aikaisessa vaiheessa. Ikääntyville ihmisille on taattava ihmisarvoinen elämä nyt ja tulevaisuudessa. Yhteisesti voitaneen todeta, että Suomessa on tehty useita ikääntyneen väestönosan toiveisiin, tarpeisiin ja tulevaisuudennäkymiin kohdistuvia tutkimuksia, selvityksiä ja toimenpiteitä. Ennustettavissa oleva väestönkehitys edellyttää kuitenkin edelleen uusia toimenpiteitä. Kun ikääntyvät ihmiset ovat yhteiskunnan ja yksityisen sektorin tarjoamien palvelujen käyttäjiä, ei ole yhdentekevää, miten palvelutuotantoa kehitetään. Ikärakenteen muutokseen on suhtauduttava vakavasti sekä valtakunnan että maakunnan tasolla.

Tärkeää on ikääntyneen ihmisen erityistarpeiden huomioon ottaminen yhdyskuntasuunnittelussa. Tällä tavoin voidaan parantaa elämisen edellytyksiä merkittävästi. Suunnittelussa ikääntyneen ihmisen tarpeet on liian usein unohdettu tai ohitettu. Huonosti suunniteltu asuinympäristö on lisännyt turvattomuutta ja johtanut ennenaikaiseen laitoshoitoon. Tämä taas on vastaavasti merkinnyt tarpeettomasti kasvaneita kustannuksia yhteiskunnalle.

Palkansaajilla on omat ammattijärjestöt, jotka pystyvät hoitamaan jäsenistönsä etujen valvontaa. Usein järjestöt kuitenkin unohtavat jäsenensä heidän jäädessään eläkkeelle. Eläke on työhistoriasta seuraava jatkopalkka. Suurelta osin eläkeläisten toimeentulo onkin eduskunnan ja hallituksen päätösten varassa.

Arvoisa rouva puhemies! Edellä oleviin näkökohtiin perustuen haluan myös nostaa keskusteluun seuraavat neljä asiaa.

Ensinnä, ensi töiksi olisi mielestäni Suomen eläkejärjestelmä yksinkertaistettava, sillä suomalainen eläkejärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus. Eläkejärjestelmän kokonaisuutta olisi kehitettävä nykyistä yksinkertaisempaan ja selkeämpään suuntaan. Järjestelmien läpinäkyvyys parantaisi kansalaisten oikeusturvaa ja lisäisi yhdenvertaisuutta. Erisuuruiset indeksikorotukset työ- ja kansaneläkkeissä sekä iän perusteella ovat vastoin eläkkeensaajien yhdenvertaisuutta. Tavoitteena on oltava yksi yhtenäinen indeksi, joka turvaa eläkkeiden oikeudenmukaisen kehityksen ja joka sopeutuu kansantalouden kestokykyyn ja yleiseen talouden kehitykseen.

Toiseksi, sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen on perustettava eläkeasiainvaltuutetun virka. Toimenkuvan mukaisesti valtuutettu seuraisi eläkeläisten määrän ja elinolosuhteiden kehitystä yhteistyössä niin ministeriön kuin eri eläkejärjestöjen kanssa. Valtuutettu voisi myös osallistua eläkeasioiden pitkän tähtäimen suunnitteluun yhdessä eläkeläisjärjestöjen kanssa.

Kolmanneksi, vastaavasti maakuntaliittojen on asetettava ikääntyneen väestönosan asioihin keskittyvät maakunnalliset eläkeläisneuvottelukunnat. Ikääntyneiden ihmisten asioihin keskittyville neuvottelukunnille on maakunnissa suuri tarve ja niillä on tärkeä merkitys. Se ei ole kustannuskysymys verrattuna siihen hyötyyn, mikä neuvottelukuntien toiminnasta maakunnille tulee.

Neljänneksi, jokaiseen kuntaan olisi perustettava ikäihmisten asioihin paneutuva seniorineuvosto ja laadittava erityinen ikäihmisten ohjelma eli Eläkeliiton tavoitteiden mukaan vanhusneuvosto päättäjien avuksi jokaiseen kuntaan. Kasvavan senioriväestön tarpeiden huomioon ottaminen on päättäjien moraalinen velvollisuus. Kuntien omat ohjelmat ja seniorineuvostot ovat siihen oivallinen väline. Neuvostot voivat koota paikallisten ikäihmisten toiveet ja tarpeet sekä välittää ne kuntien päättäjille. Ne voivat tehdä aloitteita esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista sekä parannusehdotuksia muihinkin elinympäristöön kuuluviin asioihin.

Arvoisa rouva puhemies! Saadut kokemukset kunnallisista vanhusneuvostoista ikäihmisten ja kunnan välisenä yhteiselimenä ovat olleet myönteisiä. Samoin kokemukset muissa Pohjoismaissa sekä Saksassa valtakunnallisista ja läänin tason vanhusneuvostoista ovat olleet myös myönteisiä. Tanskassa ja Norjassa neuvostot ovat kaikilla tasoilla lakisääteisiä, vastaavasti Ruotsissa ja Saksassa ne ovat vapaaehtoisia.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikon aikana käydyn talousarvion lähetekeskustelun yhteydessä niin ministerit kuin hallituspuolueiden edustajatkin todistelivat, kuinka onnistunutta on hallituksen politiikka ollut. Kuulimme samalla toinen toistaan pidemmän luettelon kaikista niistä myönteisistä asioista, joita tämä hallitus on saanut aikaan ja mitä vielä ensi vuodelle hyvää on luvassa. Puheenvuoroissa todisteltiin, kuinka hyvin menee niin kansalaisilla kuin kunnilla ja että kasvu jatkuu ja valtiontalous on ylijäämäinen. Sehän oli se sanoma, mikä tuossa budjetin lähetekeskustelussa oli.

Monien kansalaisten näkemys on kuitenkin oleellisesti toisenlainen. Vaikka maamme on vauraampi kuin koskaan, meillä köyhien määrä kasvaa. Se on osoitus siitä, että kasvun tuotot jaetaan epäoikeudenmukaisesti. Ja näyttää olevan niin, että pitkän päivätyön tehneille eläkkeellä oleville niitä tuottoja ei näytä olevan jaettavissa.

Tämä hallitus on harjoittanut varakkaita ja hyvätuloisia suosivaa politiikkaa. Taloudellisen liikkumavaran se on jakanut pääosin näille ylisuurten tulo- ja varallisuusveroalennusten muodossa. Varallisuusveron alentamisella ja sen kokonaan poistamisella hallitus antoi noin 130 miljoonan euron veronalennuksen hyvin pienelle ryhmälle, runsaalle 30 000:lle maamme varakkaimmalle. Sen sijaan eläkeläisille siltä ei rahaa liikene. Miljardien tuloveronalennuksia se on puolestaan jakanut ensisijaisesti hyvätuloisille.

Hallitus tosin yrittää väittää jatkuvasti, että veronalennukset ovat painottuneet ensisijaisesti pieni- ja keskituloisiin. Se väite on joka tapauksessa täysin väärä. Esimerkiksi vuonna 2005 pienituloisin kymmenys palkansaajista sai keskimäärin 0,1 prosentin veronalennuksen, kolmanteen desiiliin kuuluvat saivat 0,5 prosentin ja kaikki sen yläpuolella olevat vähintään 0,7 prosentin veronalennuksen. Eli veronalennukset yksiselitteisesti painottuvat suurituloisempien hyväksi. Vastaavasti kuluvalle vuodelle, jos palkkatulon brutto on tuhannen euroa kuukaudessa, nettopalkan muutos on 0,9 prosenttia. Jos bruttopalkka on 2 500 euroa kuukaudessa, jolloin jo liikutaan kai keskituloisten ryhmässä, nettopalkan muutos on 1,4 prosenttia. 5 000:n tulotasolla nettopalkan muutos onkin jo 1,7 prosenttia. Kun muutos prosentuaalisestikin suurituloisimmilla on suurempi, niin miten voidaan väittää, että alennukset kohdistuvat erityisesti pieni- ja keskituloisille? Minusta se on totuuden rankkaa vääristelyä. Veronalennukset eivät siten ole suosineet pieni- ja keskituloisia, vaan ensisijaisesti hyvätuloisia.

Samalla on todettava myös se, että ketkään niistä eläkeläisistä, jotka elävät kansaneläkkeen varassa, eivät ole saaneet tämän hallituksen aikana sentinkään veronalennusta. Eikä myöskään suurimmalla osalla pientä työeläkettä saavista ole sentinkään alennusta verotukseen. Pääosalla verotus on kiristynyt kunnallisverotuksen kiristymisen muodossa. Se on se tosiasia.

Ministeri Haatainen on aivan oikeassa siinä, kun hän vastauspuheenvuorossaan toteaa, että eläkeläisten ja vanhusten hyvinvointi on kokonaisuus. Se viittaa siihen, että palveluilla on tietty merkitys. Hän toteaa siinä, että vuonna 2007 valtio vahvistaa kuntien palvelutuotantoa yli 400 miljoonan euron lisäpanostuksella. Tämä sinänsä on varmaankin tosi lukuna, mutta mitä sen taakse kätkeytyy, sitä kannattaa avata. Kuntatalous ei näillä ratkaisuilla lainkaan vahvistu. Jos oletetaan, että pelkästään kustannustason muutos on 2,4 prosenttia ja kuntien menot ovat noin 30 miljardia euroa, jokainen voi päätellä, että pelkkä kustannustason muutos on oleellisesti suurempi kuin lisäpanostus. Näin ollen kuntatalous kiristyy ja samalla vanhusten palvelujen rahoitusmahdollisuudet heikkenevät.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki kansaneläkkeestä tehdyt tutkimukset osoittavat, että kansaneläkkeen taso on Suomessa huolestuttavan alhaalla. 1970-luku oli kansaneläkkeiden kasvun aikaa ja 1990-luku merkittävän laskun aikaa, kun taas esimerkiksi Alankomaissa, Norjassa ja Tanskassa kansaneläkkeiden taso on jatkuvasti kohonnut. Todettakoon, että yksin asuvan henkilön kansaneläkkeen korvausaste oli Hollannissa 65 prosenttia suurempi kuin Suomessa. On tosiasia, että Suomen kansaneläkkeet olivat vuonna 2002 tasoltaan matalimmat, jos niitä verrattiin toisiin Euroopan hyvinvointivaltioihin, kuten Hollantiin, Tanskaan tahi Norjaan. Ja mikä kauheinta, trendi näyttää Suomessa olevan edelleen alaspäin, sillä vuonna 2002 yksin asuvan kansaneläke oli tasoltaan matalampi kuin vuonna 71 saatu eläke. Eläkkeiden reaaliarvo on siis matalampi kuin noin 30 vuotta sitten, jolloin nykyistä hyvinvointivaltiota vielä rakennettiin.

Arvoisa rouva puhemies! Kansaneläkkeen kehnoa tasoa kuvaa hyvin se, että se on noin 21 prosenttia palkansaajien keskiansiosta. Voidaan kysyä, mitkä muut tahot elävät yhteiskunnassa noin pienillä tuloilla. Ainoastaan opiskelijat elävät niin pienellä tulolla. Tosin heilläkin on mahdollisuus opintolainaan, jolla heidän opiskelunsa rahoitus on keskimäärin 200 euroa enemmän kuin kansaneläkettä saavalla vanhuksella. On selvää, että eläkejärjestelmämme kehittäminen edellyttää 20 prosentin välitöntä tasokorotusta, joka merkitsee noin 250—350 miljoonan lisäystä kansaneläkkeiden rahoitukseen. Koska kansaneläkettä maksetaan yhä pienemmälle osalle eläkeläisiä, vähenee korotuksen merkitys valtiontaloudessa ajan myötä. Lisäksi kansaneläkkeitä on vuosittain korotettava täyden indeksin mukaan. Näin ratkaistaan pysyvästi paljon arvostelua herättänyt taitetun indeksin ongelma.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksella on nyt viimeinen hetki lunastaa eläkeläisille antamansa lupaukset. Eläkeläisille on annettu kaikista suurista lupauksista huolimatta yhteensä 12 euroa tasokorotusta kansaneläkkeeseen, mikä on käsittämättömän vähän, varsinkin kun ottaa huomioon erittäin voimakkaan talouskasvun. Suomen valtiontalouden kasvunäkymätkin ovat hyvät. Lähivuosien ylijäämän arvioidaan olevan useita miljardeja. Erityisen pieneltä kansaneläkkeen korotus tuntuu, kun tietää, että samaan aikaan hallituksella on ollut varaa laittaa verohelpotuksiin 3—4 miljardia euroa ja ennen kaikkea poistaa maan rikkaimmilta varallisuusvero.

Hallituksen pääpuolue keskusta nousi valtaan pitkälti eläkeläisille antamillaan katteettomilla lupauksilla, nyt se nähdään. Lupaukset eläkeläisten aseman parantamiseksi annettiin, ja epäilen vahvasti, ettei niitä ollut tarkoituskaan pitää. Lupaukset annettiin ennen vaaleja, mutta nyt hallitus ei edes tuo aiheesta esitystä tänne saliin. Huolestuttavinta on, että sama peli on alkanut taas: hallituspuolueen kansanedustajat juoksevat tuolla kentällä kertomassa, että jos äänestätte meitä, niin ensi kaudella laitetaan eläkeläisten asiat kuntoon. Minusta tuntuu, että eläkeläisiä käytetään vaalikarjana, jolle luvataan kuu taivaalta ja joka sitten unohdetaan taas neljäksi vuodeksi. Tällaista minä en hyväksy. Jos ihmisille tehdään vaalilupauksia, niin niistä on pidettävä kiinni.

Arvoisa puhemies! Istuva hallitus on tehnyt viimeiset neljä vuotta käänteistä Robin Hood -politiikkaa: se ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan, niin köyhyys jatkaa kasvuaan edelleen. Se kertoo paljon hallituksen arvomaailmasta. Hallitus antoi tämän maan 30 000 rikkaimmalle ihmiselle verohelpotukset mutta unohti kokonaan eläkeläiset. Näyttää kovasti siltä, että hallitus ei aio lupauksistaan huolimatta korottaa eläkkeitä, se ei korjaa taitettua indeksiä, ei hyvitä eläkkeitten pohjaosan leikkaamista eikä alenna ruuan arvonlisäveroa. Tältä tämä alkaa näyttää. Korjatkaa toki, jos olen väärässä ja aiotte asian vielä tehdä.

Hallituksella riitti rahaa myös varallisuusveron poistoon, mutta vanhukset unohdettiin. Hallitus vaan katsoo päältä, kun vanhukset jätetään hoitamatta vanhainkodeissa. Vanhainkotien tilanne selvisi hallitukselle viimeistään alkuvuodesta, kun sosiaali- ja terveysministeri tilasi professori Sirkka-Liisa Kivelältä asiantuntijaraportin. Kivelää yritettiin taivutella puhumaan kaunisteltua totuutta, mutta hän pysyi kovana eikä lähtenyt valehtelemaan, että Suomen vanhustenhoito voi hyvin. Kivelän raportista kävi ilmi, että vanhuksille syötetään liikaa lääkkeitä ja että lääkäreitten ja hoitajien koulutustilanne on huono. Lisäksi Kivelä sanoi hyvin selkeästi, että lisää rahaa ja nimenomaan korvamerkittyä rahaa tarvitaan. Meniköhän tämäkin kuuroille korville?

Hallitus ei ole millään tavalla osoittanut olevansa näistä asioista kiinnostunut vaan huolehtii, että suurituloisilla menee hyvin. Verohelpotuksia perusteltiin aikanaan sillä, että kotimainen kysyntä kasvaa. Jos hallitus olisi halunnut kysynnän kasvavan, se olisi ulottanut verohelpotukset kaikille eikä ainoastaan rikkaille. Tiedoksi vaan, että vanhukset ja eläkeläiset kuluttaisivat kyllä, jos heillä olisi siihen varaa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pidän tehtyä välikysymystä ajankohtaisena ja juuri kuultuihin puheenvuoroihinkin verrattuna siinä mielessä ajankohtaisena, että eduskuntavaalit ovat tulossa, missä tämä maailma on taas vaalipuheissa tärkeä ja merkittävä osa. Ja pidän silläkin lailla ajankohtaisena, hyvänä ja onnistuneena tätä keskustelua, että ministeri Haatainen on keskittynyt seuraamaan ja kuuntelemaan niitä neuvoja, mitä eduskunnasta syntyy ja tulee. Valitettavasti tämän keskustelun aikana kovin merkittäviä neuvoja ei ole tullut, ja epäilen, että itsekään tässä mitään uusia en kykene enää antamaan.

Mutta jos voitaisiin ajatella ja katsoa tätä eläkeläisten oikeutettua elämää ehjään ja terveeseen suomalaiseen eloon, niin jos ketkä, niin eläkeläiset yhteiskunnan rakenteena ja tekijänä sen ovat oikeutetut ja ansiokkaat saamaan. Näin arvellen katsottuna se, mistä välikysymys lähtee ja mikä sen sisältö on olemassa, on, että nämä väliinputoajakansalaiset, ovatpa he sitten lyhyen tai pienen työhistorian perusteella tai vailla varsinaista työhistoriaa olevia, elävät pelkän kansaneläkkeen varassa, ja niin kuin täällä hallituksen vastauksessa todetaan, täysimääräinen kansaneläke on 515,86 euroa kuukaudessa ja pienin 437,50 euroa kuukaudessa. Summa riippuu siitä, elääkö avioliitossa vai yksin ja missä kuntaryhmässä asuu. Tätä asiaa mietittäessä ei jää epäselvää siitä, että todella vaatimattomista tuloista on kysymys.

Kun ajatellaan ja katsotaan näitä, ketkä tähän ryhmään kuuluvat, heissä on merkittävän paljon niitä perheenemäntiä, kotiäitejä, jotka ovat mahdollistaneet sen yhteiskuntarakenteen kehittymisen, missä mies taikka vaimo on työtä tehdessään hankkinut perheelle elannon ja se toinen puoliso on ollut kotona, hoitanut lapset, hoitanut talouden, varustanut sen työhönlähtijän eväät, pessyt pyykin ja pitänyt aina kodin kunnossa, on silloin säteillyt sitä kodin lämpöä, valoa ja aurinkoa, mitä monesta taloudesta tänä päivänä puuttuu. Nämä ihmiset ovat niitä, jotka tämän asianomaisen kysymyksen puheena nimenomaan ovat. Näin katsottuna meidän pitäisi ymmärtää ja nähdä, että tältä pohjalta pitää löytää ratkaisu, missä nämä asiat voidaan panna parempaan järjestykseen.

Jos maailmaa katsotaan niin, mitä muuta tulee eläkepolitiikkaan, niin opin viime kaudella, kun katseltiin tätä asiaa vähän toisesta rintamasta, että taitettu indeksi 20/80 on epäoikeudenmukainen ja väärä. Nyt olisi pitänyt opetella puhumaan, että se on oikein ja oikeutettua, mutta en ole oikein oppinut siihen enkä koskaan opikaan. Näin katsottuna tämä asia pitää oikaista, koska pitkällä aikavälillä se tulee johtamaan siihen, että eläkeläiset putoavat ostovoimakehityksessä jälkeen. Ei heidän tarvitse ollakaan edellä palkansaajia, mutta kyllä heidän pitäisi yhteiskunnan hyvinvoinnista oma osansa saada, kun he ovat sitä myöskin olleet rakentamassa.

Tähän yhteen aiheeseen liittyy sitten vielä aihe, josta on käytetty tänäänkin monia puheenvuoroja, käyty monia keskusteluja, nimittäin se, onko ennen viime vaaleja esillä ollut ja tärkeä ruuan arvonlisäveron alentaminen nyt ajankohtainen ja vaikuttaisiko se kaikkein pienituloisimpien asemaan ja toimeentuloon. Ainakin itse ennen vaaleja puhuin kaikissa mahdollisissa paikoissa, että ruuan arvonlisäveron alentaminen on tärkeä ja välttämätön toimenpide. Ja siitä olen entistä vakuuttuneempi, että pienissä tuloluokissa, esimerkiksi eläkeläisten osalta, merkittävä osa siitä käytettävissä olevasta rahamäärästä, menee nimenomaan perusruokaan ja ruokaan, missä tällä arvonlisäverolla on merkittävä osa. Näin katsottuna sitä asiaa ei tule myöskään nyt eikä tulevaisuudessa unohtaa.

Herra puhemies! Sitten aiheeseen, millä tämä eläkeasia voisi tulla kuntoon ja järjestykseen. Tarvittaisiin rohkeutta, voimaa ja kaukokatseisuutta niin, että rakennettaisiin sen tyyppinen eläkeratkaisu, pantaisiin käyntiin sen tyyppinen eläkeuudistus, missä peruskansaneläkkeen määrä ja tähän liittyvät ratkaisut irrotettaisiin kaikkiaan työeläkkeistä. Se asia on vaikea, se on kivulias, mutta sitä pitäisi ryhtyä tekemään ja hoitamaan. Kun 1 euron eläkkeenkorotus säteilee, vaikka puhutaan kansaneläkkeen korottamisesta, koko eläkeläisrintamaan kaikkineen läpi — muistaakseni 1 euro tekee noin 8 miljoonaa euroa, taisi olla jopa suurempikin summa, valtiontalouteen — niin näin katsottuna, jos se on yhtä kuukautta kohti vielä pahimmillaan, niin kun kaikkein pienituloisimmille kaikkein tärkeintä toimeentulossa on se yhdenkin euron korotus, niin ei voida ajatella sitä, että tämä sama menee koko eläkeläisrintaman läpi viimeiseen vuorineuvokseen saakka, joka saa sen saman korotuksen, eikä se lämmitä tippaakaan. Ei siis huomatakaan mitään muuta, kun puheissa todetaan, että pilkkaa tehdään eläkeläisistä, kun ei palkita eikä hoideta. Pitäisi löytää järjestelmä, missä tämä pystytään avaamaan, purkamaan, ja siten hoitamaan nämä, jotka saavat peruskansaneläkettä, vain pelkästään sitä, tai sitten olemattoman ongelmallista pientä työeläkettä siinä sivussa. Näin katsottuna, jos tähän asiaan käytäisiin kiinni, asiat tulisivat parempaan järjestykseen. Ja nimenomaan tällä hallituspohjalla, missä johtavassa asemassa hallituksessa ovat sosialidemokraatit ja keskusta, pitäisi olla mahdollista tällaisten avausten tekeminen ja miettiminen.

Kun välikysymyksen allekirjoittajia on oikealta sekä vasemmalta, koko oppositio, niin ymmärrän erinomaisen hyvin, että yhteistä säveltä, yhteistä sointua, tähän asiaan ei löydy eikä voi tulla. Ja jos ajatellaan, että hallituksen muodostaisivat nykyisen opposition puolueet jollakin täydennettynä, kellä hyvänsä, mistä tulisi enemmistö, niin se ei varmasti pystyisi saamaan semmoista rintamaa tähän asiaan, missä tämä voisi edetä ja toteutua. Näin katsottuna nyt olisi tekemisen paikka, olisi puhumisen paikka, ja seuraavan eduskunnan pitäisi laatia sellainen hallitusohjelma, missä tämä asia puretaan ja hoidetaan.

Ymmärrän erinomaisen hyvin, että hallituksen taholta ei uskalleta myöntää, ei mitään myöntää, ei ymmärtää eikä nähdä, mutta ymmärrän myöskin sen, että hallituksen riveissä tehty välikysymys on erittäin kipeä ja vaikea ja jokaista täällä käytettyä puheenvuoroa ja vastausta kyllä tutkitaan suurennuslasin kanssa, katsotaan, mitä mieltä on tai ei ole. Itse katson tämän asian niin, että olen oikeastaan aika lailla vapaa puhumaan. Kun näillä näkymillä en ole vaaleissa ehdokkaana, niin kukaan ei voi ainakaan minua siitä syyttää, että kalastelisin eläkeläisten ääniä tai sillä rintamalla olisin tässä äänessä, vaan tunnen olevani aitona suomalaisena kansanedustajana puhumassa suomalaisten peruskunniakansalaisten eli eläkeläisten puolesta.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun hallitusohjelmaa laadittiin ja siitä neuvoteltiin, toki toiveet olivat varmasti paljon korkeammalla, mitä eläkeläisten asioihin tulee, mutta siellä tehtiin yksinkertaisesti valinta palvelujen hyväksi. Tänä päivänä voi olla siitä valinnasta tietyllä tavalla varma, että valinta oli oikea siinä mielessä, että jos meidän julkiset palvelumme, julkinen terveydenhuolto ja vanhustenhuolto, eivät olisi saaneet tämän hallituskauden aikana niitä lisäpanoksia, joita sinne on laitettu, niin voi vain kysyä, mikä pienituloisen, mahdollisesti sairastavan eläkeläisen asema tänä päivänä tässä maassa olisi. Tämä on se kohta, jota itse haluan painottaa.

Eteenpäin kun katsotaan, niin täällä valtiovarainministeri Heinäluoma viime viikolla avasi keskustelun tulevista eläkkeistä, vastikkeellisuudesta. Hyvä niin. Kun tiedämme, että tulevien kymmenen vuoden aikana keskimääräinen eläke eläkkeensaajalla kaksinkertaistuu johtuen tietenkin yhä kasvavista työeläkkeistä, niin silti pitää muistaa, että tätä pienimpien eläkkeiden ja kansaneläkkeen asiaa pitää hoitaa. Me tiedämme, että se ei ole häviävä asia, vaan kansaneläkkeelle joutuu yhä edelleen valtava määrä suomalaisia johtuen siitä, että heillä ei työhistoriaa ole tai he sairastuvat kesken työelämässä olon, ilman että se on kunnolla alkuun päässytkään. Tätä asiaa on siis hoidettava tämän ja seuraavankin hallituksen.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Opposition välikysymys eläkeläisten taloudellisen aseman parantamisesta on erittäin ajankohtainen ja aiheellinen. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta yksi keskeinen kysymys on se, miten huolehditaan senioriväestön toimeentulosta, palveluista ja kotona asumisen edistämisestä.

Suomen väestö harmaantuu nopeassa tahdissa. Tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä suomalaisia on 800 000. Vuonna 2030 heitä on 600 000 enemmän ja vastaavasti työikäisiä 315 000 vähemmän. Vieläkin nopeammin kasvaa yli 75-vuotiaiden määrä, joka kaksinkertaistuu samassa ajassa. Ei ole vähäpätöistä se, miten ikääntyvien asioista huolehditaan.

Eliniän pidentyessä myönteistä on terveiden ja aktiivisten vuosien lisääntyminen, ja eläkkeelle siirrytäänkin entistä hyväkuntoisempana ja toimeliaampana. Silti terveydenhuollon ja hoivapalvelujen tarve kasvaa, vaikka uusi eläkeläissukupolvi onkin edeltäjiään hyväkuntoisempaa. Yhä pidempään kotona asumisen mahdollistaminen kotipalvelua, kotisairaanhoitoa ja omaishoitoa kehittämällä on erittäin tärkeää. Kotipalveluun ja kotisairaanhoitoon tulee saada yhtenäiset kriteerit, ja samalla on huolehdittava siitä, että niitä tarvitsevat niitä myös saavat. Hallituksen markkinoima hoivatakuu ei käytännössä takaa yhtään mitään, ainoastaan sen, että palvelutarve arvioidaan määräajassa. Palvelu voi edelleen jäädä saamatta, vaikka sille olisikin selkeä tarve.

Omaishoitajan asemaa on pyritty parantamaan nostamalla omaishoidon tukea. Tämä on sinänsä hyvä uudistus. Käytännössä tämä on kuitenkin johtanut siihen, että monet kunnat ovat vähentäneet omaishoitajien määrää. Yhä useampi tuen tarvitsija on jäänyt vaille minkäänlaista tukea. Omaishoidon resurssit on jatkossa turvattava. Samalla tukeen oikeuttavat kriteerit on yhtenäistettävä. Ilman riittävää rahoitusta tämä ei kuitenkaan toimi. Omaishoitajien jaksaminen on keskeisen tärkeää, ja siksi siitä on huolehdittava. Nyt omaishoitaja on oikeutettu vain kahteen vapaapäivään kuukaudessa. Tämä on syytä kaksinkertaistaa eli nostaa neljään päivään.

Tulevaisuuden suuri haaste on se, miten onnistutaan turvaamaan sisältörikas, turvallinen ja yksilölliset tarpeet huomioiva vanhuus, samalla kun oikeasuhtaisesti varaudutaan tulevien eläkkeiden maksuun. Työeläkevarojen rahastoinnista huolimatta yrittäjien ja palkansaajien työeläkemaksut väistämättä kasvavat jatkossa. Kasvupaineiden pitäminen kohtuullisina on tärkeää suomalaisen työn ja kilpailukyvyn näkökulmasta. Se ei kuitenkaan poista vastuutamme siitä, että eläkeläisten ostovoima on jäänyt pahasti jälkeen.

Ikäihmisten toimeentulon turvaaminen on oikeudenmukaisuuskysymys. Siksi senioripolitiikan tärkein asia on se, että eläkeläisten perustoimeentulosta huolehditaan. Kaikkein heikoimmassa tilanteessa ovat pelkän kansaneläkkeen tai pienen työeläkkeen varassa elävät yksinäiset vanhukset. Usein he ovat naisia, jotka ovat kasvattaneet perheen ja tehneet arvokasta työtä kotona tai ovat olleet pienipalkkaisessa työssä ja hoitaneet sekä perheen elatuksen että hoidon. Luvattoman moni heistä elää suoranaisessa köyhyydessä, ja edes tarpeellisten lääkkeiden ostamiseen ei riitä rahaa. Toinen vastaava ryhmä ovat nuorina vammautuneet ja sairastuneet henkilöt.

Nykyisen hallituksen aikana kansaneläkettä on korotettu 12 euroa, mikä on täysin riittämätöntä suhteessa hintojen nousuun. Samalla alkoholiveron alentaminen on kutistanut indeksikorotukset lähes olemattomiksi. Monen eläkeläisen käteenjäävä osa on todellisuudessa jopa pienentynyt.

Ministeri Haatainen totesi puheenvuorossaan, että toimeentulotuen saajista vain 9,9 prosenttia on eläkeläisiä. Tosiasiassa varsin moni eläkeläinen ei halua turvautua toimeentulotukeen, vaan jättää mieluummin vaikka ruoka- tai lääkeostoksensa tekemättä. Nuoremmat ikäpolvet eivät tällaista kynnystä tunne. Sen sijaan seniorikansalaisille on usein kunnia-asia tulla toimeen omalla eläkkeellään, olipa se kuinka riittämätön tahansa. Toimeentulotuen saajien määrä ei todellakaan ole oikea indikaattori kuvaamaan eläkeläisten köyhyyttä tai toimeentulovaikeuksia.

Nykyinen eläkeindeksi ei kaikilta osin ole oikeudenmukainen, sillä se ei vastaa eläkeläisten todellista kulutusta. Indeksi huomioi alkoholin hinnanalennuksen, mutta ei riittävästi esimerkiksi lääkkeiden hintojen nousua. Olisikin syytä miettiä uuden indeksin määrittelemistä eläkkeille, jotta eläkeläisten toimeentulon kannalta merkittävät kustannustason nousut tulisivat paremmin huomioiduiksi. Kokoomuksen mielestä indeksin rakennetta tulee tarkistaa siten, että se paremmin turvaa eläkeväestön ostovoiman. Aika moni hallituspuolueen edustajakin on yhtynyt tähän kantaan, ja jopa ministeri Haatainen totesi sen olevan mahdollista. Ihmetyttääkin, miksi näin ei ole jo tehty. Jos asian suhteen vallitsee näinkin suuri yksimielisyys, mistä tämä toimettomuus oikeastaan sitten johtuu?

Eläkeläiset ovat perustellusti kokeneet epäkohdaksi palkansaajia korkeamman verotuksen. Eläkeläisiä verotetaan palkansaajia ankarammin silloin, kun eläketulo on välillä 13 000—37 000 euroa vuodessa. Ero verotuksessa johtuu siitä, että eläkkeensaajilla ja palkansaajilla on eri vähennykset verotuksessa. Kokoomus esittää kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen parantamista niin, että eläkeläisten verotusta alennetaan siten, että se ei enää millään tulotasolla ole korkeampi kuin palkansaajan verotus. Tämän epäkohdan korjaaminen merkitsisi eläkeläisten ostovoiman kasvua 260 miljoonalla eurolla vuosittain. Myös eläkkeensaajien hoitotuen nostaminen, suojaosuuden turvaaminen avopalveluita käyttäville sekä kotitalousvähennyksen ja palvelusetelijärjestelmän kehittäminen ovat tärkeä osa ikääntyvien arjen helpottamista.

Erittäin heikossa asemassa ovat ne eläkeläiset, joiden toimintakyky on laskenut niin, että he tarvitsevat apua selvitäkseen päivittäisistä askareistaan. Tähän ryhmään kuuluu noin 200 000 työeläkeläistä ja kansaneläkeläistä. He saavat eläkkeensä lisäksi hoitotukea alentuneen toimintakykynsä vuoksi. Usein tämä eläkkeen lisä ei edes riitä korvaamaan niitä ylimääräisiä kustannuksia, mitkä aiheutuvat toimintakyvyn alentumisesta. Tämän heikossa tilanteessa olevan ryhmän toimeentulon helpottamiseksi ryhmämme on esittänyt, että eläkkeensaajan hoitotukea, korotettua hoitotukea sekä erityishoitotukea korotetaan 20 eurolla. Tämä korotus on todella tarpeen.

Suuri huolenaihe on myös ikääntyneiden yksinäisyys. Yksinäisyys johtaa syrjäytymiseen ja aiheuttaa usein myös masennusta. Tämä puolestaan lisää masennus-, kipu- ja unilääkkeiden käyttöä. Yksinäisyyden torjuminen ei ole kovin helppoa toteuttaa lainsäädännön keinoin, mutta tärkeää on kuitenkin se, että asiasta puhutaan ja siihen liittyvät ongelmat tiedostetaan. Ikääntyneiden palvelujen tarpeen arvioinneissa tämän tulisi olla yksi keskeinen arviointikriteeri.

Eläkeläisten, jotka ovat työllään rakentaneet meille tämän päivän hyvinvoinnin, tulee olla kunniakansalaisiamme. Näin ei valitettavasti ole. Eläkeläisten palvelut ja toimeentulo vaativat pikaisia parannuksia.

Arvoisa puhemies! Koska tämä hallitus ei lupauksistaan huolimatta ole tehtävässään onnistunut, tulevan hallituksen tulee ottaa ohjelmaansa toimenpiteet senioriväestön toimeentulon ja palvelujen turvaamiseksi. Toki pääministeri Matti Vanhasen hallituksellakin on vielä hetki aikaa asioiden korjaamiseen, mutta näyttää siltä, että hallitukselta ja varsinkin keskustalta puuttuu tahto vastata huutoonsa. Viime eduskuntavaalien alla keskusta lupasi hoitaa kuntoon lähes kaikki eläkeläisten asiat. Tulokset ovat kuitenkin olleet vaatimattomia. Eläkeläisten ja palkansaajien veroero on kasvanut, indeksijärjestelmään ei ole tehty mitään parannuksia, ja kansaneläke on noussut 12 euroa tai todellisuudessa vain 5 euroa, kun poisluetaan alkoholiveron alentamisesta aiheutunut indeksimenetys. Peruspalveluministeri Hyssälän lupaamasta 300 euron korotuksesta on toteutunut 4 prosenttia. Näin vähän siis päähallituspuolueen vaaleissa antamat lupaukset merkitsevät todellisessa päätöksenteossa.

Hallitukselta odotetaan nyt vastuullista senioripolitiikkaa. Silloin luvataan vain asioita, jotka voidaan toteuttaa, ja lupauksista myös pidetään kiinni. Olemme sen velkaa vanhemmille sukupolville. Sellaiset vaalilupaukset, joita ei ole pienintäkään aikomusta toteuttaa, ovat vastuutonta politiikkaa ja heikentävät poliittisen järjestelmän uskottavuutta. Kuten ed. Risikko kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa totesi, eduskuntaryhmämme lähtee siitä, että seuraavalla vaalikaudella toteutetaan laaja toimenpideohjelma eläkeläisten aseman parantamiseksi. Ohjelma on myös mitoitettu niin, että se todella voidaan toteuttaa.

Arvoisa herra puhemies! Vielä tähän loppuun: Eräs eläkeläisryhmä, josta ei ole puhuttu oikeastaan ollenkaan, ovat ne, jotka ovat tehneet elämäntyönsä yrittäjinä. Myös tässä ryhmässä on varsin paljon niitä, jotka joutuvat tulemaan toimeen vain hyvin pienellä eläkkeellä. YEL-maksut ovat suuri menoerä varsinkin aloittavalle yrittäjälle, jonka liiketoiminta ei kestä suuria maksuja. Kun maksu pyritään aluksi asettamaan mahdollisimman alhaiselle tasolle, käy helposti niin, että se jää myöhemmin korjaamatta. Moni eläkkeelle jäänyt yrittäjä on joutunut toteamaan, että kertynyt eläketurva riittää hädin tuskin elämiseen, vaikka 40 vuoden yrittäjäuran aikana täysipäiväistä työtä olisi tehty lähestulkoon lomia pitämättä ja voimia säästämättä.

Yrittäjän kohdalla tulevasta eläketurvasta huolehtiminen on jätetty pitkälti omalle vastuulle, ja toisaalta tämä on aivan ymmärrettävääkin työn luonteen vuoksi. Olisi kuitenkin syytä miettiä niitä toimia, joilla myös yrittäjälle pystyttäisiin turvaamaan riittävä eläketurva vanhuuden varalle.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä tämän välikysymyksen aihe on poikkeuksellisen vaativa. Minusta myöskin ministerit ja hallitus ovat vastanneet tähän välikysymykseen juuri sen ansaitsemalla huolellisuudella. Erityisen arvokkaana pidän sitä, että sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen on täällä salissa vieläkin eli on seurannut koko tämän keskustelun alusta loppuun, mikä on luonnollisesti erinomaisen arvokasta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa, jos me arvioimme sitä, on kaksi erinomaisen suurta ja merkittävää demografista muutosta, jotka koemme lähivuosina, lähivuosikymmeninä. Ensimmäinen suuri muutos on maailman pienentymisestä johtuva monikulttuurisuuden haaste. Tänne tulee yhä enemmän ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja suomalainen yhteiskunta tätä kautta etniseltä rakenteeltaan monikulttuuristuu, monipuolistuu. Toinen vähintään yhtä suuri, mittakaavaltaan yhtä suuri, demografinen haaste on väestön ikääntyminen. Molemmat itse asiassa ovat haasteita, vaikka niin monasti kohtaammekin julkisessa keskustelussa globalisoitumisen tai väestön ikääntymisen ikään kuin valtavan suurena, merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana. Kysymys on haasteista ja asioista, joihin meidän, suomalaisen yhteiskunnan ja myöskin päätöksentekojärjestelmämme, on kyettävä löytämään oikeat vastaukset. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, juuri tämä keskustelu nyt eläkeläisten asemasta ja väestön ikääntymisen asettamista haasteista on niin tärkeä kuin se on.

Samanaikaisesti voi sanoa, että yhteiskuntailmapiirissä monasti on ollut sellaisia aineksia, että ikääntyminen nähdään ongelmana. Ymmärrän hyvin sen, että eläkeläistilaisuuksissa kun on käynyt ja kohdannut ikääntyneitä ihmisiä, on usein kuullut kritiikkiä, ei välttämättä siitä, mistä me tänään olemme täällä paljon puhuneet, eli siitä, mikä on eläkkeiden suuruus, mikä on kansaneläkkeen pohjaosa, onko indeksitarkistukset tehty oikein, onko taitettu indeksi kunnossa vai ei — nämä numerot ovat tärkeitä, eläkeläiset ovat riippuvaisia siitä eläketulosta, jonka he saavat — vaan sittenkin se suurin kysymys, joka tulee vastaan, on yhteiskunnan asenneilmapiiri, millä tavalla me suhtaudumme ikääntymiseen.

Ei ole mairittelevaa, ei ole palkitsevaa se, että me saamme lehdissä nähdä otsakkeita, esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston varapääjohtajan käydessä Suomessa saamme lukea lehdestä, että Imf varoittaa Suomea väestön ikääntymisestä, tai me kuulemme joidenkin ekonomistien pohdiskelevan huoltosuhteen heikkenemisen aiheuttamia ongelmia, mikä tarkoittaa itse asiassa, kun sitä ikäihminen, eläkeläinen, katsoo, että he ovat ongelma yhteiskunnassa. Heitä arvioidaan budjetäärisistä, taloudellisista, lähtökohdista, emmekä me itse asiassa oivalla, että kysymys on omista isistämme ja äideistämme, kysymys on itse asiassa suomalaisen yhteiskunnan upeimmasta saavutuksesta, siitä että keskimääräinen elinikä on noussut.

Sen vuoksi meillä on kasvava ikääntyneiden ihmisten voimavara yhteiskunnassa, he eivät ole ainoastaan niin sanottua passiiviväestöä. He eivät ole työelämässä mukana, mutta he ovat aktiiviväestöä, myöskin taloudellisessa mielessä: sekä tehokkaina kuluttajina, veronmaksajina, tuottavat tuloa julkiselle yhteisölle että kaiken lisäksi antavat vielä myöskin työpanostansa, vaikka eivät palkkatyömuodossa, esimerkiksi omaishoitajina tai erityyppisinä avustajina vaikka seuraaville sukupolville, lastenhoitoapua ja muuta.

Tässä suhteessa ikääntyneet ihmiset ovat myöskin taloudellinen voimavara yhteiskunnalle, mutta tietysti me joudumme lähestymään tätä kysymystä, niin kuin useimmat kansanedustajat täällä ovat tänään lähestyneet, myöskin eettisestä lähtökohdasta. Kyse on ihmisarvoisesta vanhuuden turvaamisesta, ja tämän vuoksi, arvoisa puhemies, tämä keskustelu, joka täällä on käyty, on arvokasta ja tärkeätä ja myöskin se, että hallitus on tähän asiaan vakavasti tarttunut, on olennainen seikka. Jatkossakin me joudumme tähän panostamaan entistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Muutama sana ehkä nyt näistä teemoista, jotka täällä ovat tänään olleet esillä, liittyen ennen kaikkea tähän indeksikeskusteluun. Halusin vertauttaa sitä eurooppalaiseen tilanteeseen, kansainvälinen vertailu lähinnä nyt joutuu olemaan tässä tapauksessa eurooppalaista, koska eläkejärjestelmät ovat näissä pitkälle teollistuneissa maissa pisimmälle kehittyneitä. Eurooppalainen käytäntö on normaalisti se, että eläkeindeksit ovat kuluttajahintasidonnaisia, useimmiten jopa 100-prosenttisesti, sen vuoksi, että eläkkeelle siirtyvälle ihmiselle halutaan varmistaa eläkkeen ostovoima: hän saa eläkkeensä tänään, ja hän tietää, että jos hän elää 30 vuotta eteenpäin, tuon eläkkeen ostovoima säilyy samanlaisena. Meillä on naapurimaasta idästä traaginen esimerkki siitä, kuinka käy, kun ei ole tällaista kuluttajahintaindeksisidonnaista, ostovoimaa turvaavaa eläkejärjestelyä: on ollut tilanteita, joissa eläketulot ovat kadonneet, inflaatio ryöstäytynyt käsistä.

Normaalikäytäntö siis on, että kuluttajahintaindeksisidonnainen eläketurva varmistetaan. Suomalainen järjestelmä poikkeaa tästä. Ministeri Haatainen on sitä useampaan kertaan jo kertonut. Meillä on erikoinen järjestely, jossa 80-prosenttisesti ollaan kiinni kuluttajahintaindeksissä ja lisäksi 20 prosentin panoksella työeläkeindeksissä, joka huomioi myöskin ansiotulojen kehityksen, jolloin muu kasvu, joka yhteiskunnassa tapahtuu, myöskin huomioidaan eläkeläisillä. Tilanteessa, jossa palkat kasvavat voimakkaammin kuin hinnat kohoavat eli reaalipalkat kehittyvät, tämä on tietysti edullinen eläkeläisen kannalta, mutta se sotii tätä perusprinsiippiä vastaan kuluttajahintasidonnaisesta järjestelmästä.

Tässä meillä on kuitenkin ollut eräs ongelma, jonka kohtaa kyllä, kun eläkeläisiä kohtaa. Ongelma on se, että vaikka valtaosaltaan työeläkejärjestelmässä kuluttajahintaindeksi määrää tuon eläkkeen, niin kun tapahtuu laskua sellaisissa hyödykkeissä, joita eläkeläiset eivät runsain mitoin käytä, vaikkapa autojen hintojen lasku tai alkoholin hintojen lasku, niin se ei itse asiassa huomioikaan sitä kokonaisuutta, ikään kuin se ei säilytä eläkeläisen ostovoimaa suhteessa siihen ostokoriin, joka eläkeläisillä on.

Tässä suhteessa monissa Euroopan maissa, arvoisa puhemies, on tehty kuluttajahintaindeksiin sellainen painotus, että se pyrkii huomioimaan 100-prosenttisesti kuluttajahintojen nousun mutta niin, että se todella kunnioittaa niin sanotusti keskimääräistä ostoskoria, jolla eläkeläisväestö elää, jolloin se aidosti heijastaa kuluttajahintojen muutosta ja aidosti säilyttää eläkkeiden ostovoiman. Suomessa tämä järjestelmä ei ole näin toiminnassa, ja se on herättänyt kritiikkiä.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, olisin valmis tukemaan niitä puheenvuoroja, joita salissa on tästä käytetty, ja ymmärsin myöskin, että ministeri Haatainen toi esille, että on ehkä syytä selvittää asia jatkossa, että jos ja kun näinkin vahvasti meillä kuluttajahintaindeksi on mukana eläkeindeksin pohjana, voitaisiin miettiä sitä vaihtoehtoa, että se aidosti heijastaisi keskimääräistä eläkeläisväestön kulutusmuotoa ja -mallia. Tällöin välttäisimme sen keskustelun, joka nyt on käyty ehdotuksesta, joka saattaa olla kustannusneutraali pitkässä juoksussa mutta ei poista sitä ongelmaa, ettei voida aidosti sanoa, että teidän eläkkeittenne ostovoima halutaan varmistaa tällä hintaindeksisidonnaisella järjestelmällä. Minusta se on tutkimisen arvoinen asia. Olin ilahtunut siitä, että ministeri Haatainen toi esille, että tätä asiaa pitkässä juoksussa voidaan myöskin selvittää.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yleinen väittämä on, että kaikki puolueet ovat samanlaisia, niissä puhutaan samaa kieltä, josta usein väitetään, etteivät ihmiset ymmärrä sitä, puhutaan liturgioita ja jargoneita, silloin kun on kysymys esimerkiksi eläkepolitiikasta. Monen muun arvion lisäksi nyt käydystä eläkekeskustelusta voi tehdä sellaisenkin arvion, että puolueilla on eroja: toisille on perusturva tärkeämpi, toiset lähestyvät samaa asiaa työperusteisen sosiaaliturvan puhdasoppisuuden kautta. Tämä kaksijakoisuus näkyy täällä salissa. Se näkyy Suomessa harjoitetussa eläkepolitiikassa, tarkastellaan sitten historiaa, tätä päivää tai tulevaisuutta.

Hallituspuolueet saivat aikanaan, huhtikuussa 2003, tehtävän, jossa jouduttiin yhteensovittamaan ne tavoitteet, joilla oli vaaleihin lähdetty. En lähde puuttumaan yksittäisten edustajien kommentteihin enkä vaalilupauksiin, mutta hallitus, niin kuin täällä on pääministerin suullakin todettu, on noudattanut omaa ohjelmaansa, ja se on täysin vertailukelpoinen, jos historian tarkastelua näkökulmana käyttää.

Keskustelussa on voinut kuulla, mikä merkitys perusturvalla eri puolueille on. Kyllä tässä esimerkiksi kokoomuksen kohdalla voi todeta, lukee heidän senioripoliittista kannanottoaan tai tätä viimeisintä, vuoden 2007 budjettikannanottoa ja heidän aloitteitaan tulevan vuoden budjettiin liittyen, että ei se perusturva heille tärkeä asia ole. Ei heille ole tärkeää se, miten elävät ne ihmiset, joitten eläke on 500—600 euroa kuussa. Kokoomus on tuonut esille tässäkin keskustelussa erään kysymyksen, jonka voi ennustaa tulevan seuraavien vaalien erääksi keskustelunaiheeksi: palkansaajien ja eläkeläisten verotuksen yhtenäistämisen. Puhutaan ihmisistä, joiden eläketulo on 12 000—13 000 euroa ja siitä yli. Se on tärkeä keskustelu, ja se on syytä käydä, mutta meillä on kymmeniä- ja satojatuhansia ihmisiä, joitten eläke on alle tuon. Olen ymmärtänyt, että nimenomaan tämän välikysymyksen kärki, jos välikysymyksestä on kärki etsittävissä ja löydettävissä, on tämä pienituloisimpien kohtalo.

Odotin mielenkiinnolla, kun ensimmäiset tiedot tulivat siitä, että koko oppositio allekirjoittaa nyt käsittelyssämme olevan välikysymyksen, mikä on se loppuponsi. No, se on sen näköinen, että sen ovat pystyneet kaikki nyt oppositiossa istuvat puolueet allekirjoittamaan, semminkin kun on tämä näköala, että meidän suurinta oppositiopuoluettamme eivät ole tähän asti kiinnostaneet nämä asiat.

On hienoa, että kokoomuksen piiristä löytyy edustaja — ja tässä yhteydessä tiedän, miten vaarallista on nostaa joku nimi esille — joka käyttää semmoisen puheenvuoron kuin minkä ed. Perho täällä käytti, kun hän peräsi sitä, että meidän pitää aivan aikuisten oikeasti käydä keskusteluja, miettiä toimenpiteet kaikkein pienimpien eläkkeitten varassa elävien toimeentulon varmistamiseksi ja turvaamiseksi. Minä jokseenkin joka sanan pystyn allekirjoittamaan, ja voi toivoa, että tällaiset puheenvuorot, tällainen keskustelu saisivat kokoomuspuolueessakin lisää voimaa.

Sen sijaan ed. Sarkomaa puoluevaltuuston puheenjohtajana käytti puheenvuoron, jonka hän aloitti — ja voi sanoa, että se oli sen puheenvuoron todellinen piste iin päälle, vaikka se olikin aloitus — niin, että hän laittoi ed. Soininvaaran aikaisemmin pitämän puheenvuoron niin sanotusti järjestykseen ja ilmoitti, että sellaisen puolueen kanssa kuin vihreät kokoomus ei halua tehdä yhteistyötä. No, ymmärrän sen, mikä oli ed. Sarkomaan kärki hänen arvioidessaan ed. Soininvaaraa, mutta ed. Soininvaarahan nimenomaan analyyttisesti arvioi, miten voitaisiin kaikkein pienimpien eläkkeiden varassa elävien ihmisten toimeentuloa helpottaa tilanteessa, missä meidän eläkejärjestelmämme on se, mikä se on: meillä on kansaneläke, meillä on työeläke, meillä on yhteisesti hyväksytty tapa, jolla kansaneläke ja työeläke yhteensovitetaan. Tällöin ollaan tilanteessa, mitä me esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmän piirissä noin vuosi sitten mietimme hyvinkin vahvasti, että jos ja kun meillä on käytettävissämme joku miljoonamäärä euroja näitten kaikkein pienimpien eläkkeiden, eläkeläisten ja heidän toimeentulonsa parantamiseen, miten se voitaisiin tehdä. Oma käsitykseni vahvistui jo tuolloin ja on kuluneen vuoden aikana vain vahvistunut siitä, että kyse ei ole pelkästä eläkkeestä. On mietittävä, miten verotus — vaikkei se kovinkaan merkittävästi kosketa, jos ollenkaan koskettaa, näitä pienimpiä eläkkeensaajia — maksut, lääkkeiden hinnat, asuminen muodostavat eläkkeen ohella sen kokonaisuuden, josta muodostuu samalla ne palikat, joista tämä toimeentulon perusta on rakennettava.

Harjoitetun eläkepolitiikan tulisi olla hyväksyttävää ja ymmärrettävää. Näiltä osin kiinnitän huomiota niihin puheenvuoroihin, joissa on arvioitu mennyttä isoa eläkeratkaisua, joka on itse asiassa hyväksytetty eduskunnassa kahteen kertaan. Helmikuussa 2003 edellinen eduskunta vei suuren eläkeratkaisun läpi äänestyksineen, ja kuluvalla vaalikaudella Matti Vanhasen ollessa hallituksen johdossa on käyty koko työeläkelainsäädäntö läpi ja yksinkertaistettu sitä, pyritty selkeyttämään ja käyty nuo samat äänestykset, mistä seuraa, että tässä salissa ilmeisesti vain yksi puolue — taitaa olla kaksi — voi olla puhtain kauloin sen kanssa, missä mallissa indeksit ovat, ja toivoisi, että näitä tehtyjä päätöksiä arvioitaisiin myös sitä taustaa vasten. On ymmärrettävää, että edustajat, jotka eivät olleet viime eduskunnassa, tulevat tänne puhujakorokkeelle ja sanoutuvat irti tehdyistä ratkaisuista, yhteisesti sovituista, se on jotenkin ymmärrettävää. Mutta yksikään puolue, yksikään eduskuntaryhmä — no, ehkä näitä kahta pienempää eduskuntaryhmää lukuun ottamatta — ei pääse tästä asiasta irti.

Arvoisa herra puhemies! Useat edustajat ovat puhuneet totuuksina siitä palautteesta, jota me kentällä saamme. Me jokainen olemme saaneet ja tulemme saamaan palautetta. Se on yksi osa meidän työtämme, ja voisi sanoa, että se pitää jalat maassa. Kyllä totta on se, että paljon on palautetta tullut tästä 5 euron tarkistuksesta, joka syyskuun alussa 2006 eli kuluvan kuun aikana eläkeläisten kansaneläkkeisiin tehtiin. Mutta jokaiselle, jonka kanssa keskustelemaan pääsee, sen pystyy perustelemaan, kun asiallisesti pystyy puhumaan, ja oma väittämäni on, että niiden, jotka eniten asiasta huutavat, eläkkeen taso on jotakin aivan muuta kuin 500—600 euroa. Tiedän, että meistä kansanedustajistakin useimpien vanhemmat ovat tilanteessa, jossa ollaan pienellä työeläkkeellä tai kansaneläkkeellä. He antavat meille suoraa palautetta ihan kotioloissa, mutta he ymmärtävät, kun heidän kanssaan keskustelee. Nämä ihmiset, jotka sen suurimman metelin pitävät, ovat joitakuita muita. Tämä ei perustu tieteelliseen tutkimukseen, mutta näin voi väittää.

En myöskään usko siihen, että ne mustamaalaukset ja ne mustanpuhuvat kuvat tulevaisuudesta, joita täällä monetkin edustajat, ed. Vielma kärkipäässä, päivästä toiseen ja viikosta toiseen maalaavat, toteutuvat. Se, että on hätä ja on huoli siitä omasta arkipäivästä selviytymisestä, ei välity tuolla tavalla. Ed. Vielmalle tämä tyyli suotakoon. Onhan meitä edustajiakin joka lähtöön, mutta olisi mielenkiintoista kuulla esimerkiksi ed. Vielman suulla kerrankin, miten hän tämän meidän eläkepolitiikkamme rakentaisi. Hän on toistaiseksi keskittynyt siihen, miten ei ainakaan saa hänen mielestään tehdä, puhumattakaan, että ed. Vielman puheenvuorot esimerkiksi täsmäisivät kokoomuksen linjan kanssa.

Eläkeläisten toimeentulo muodostuu kokonaisuudesta. On huomioitava sekä henkilön käteenjäävä raha että ne palvelut, joitten varassa ja joihin tukeutuen eläkeläinen arkeansa viettää. Tämä kokonaisuus on käsitykseni mukaan kohtuullisen hyvin tällä vaalikaudella hoidettu. Parantamisen varaa on aina, se on ihan selvä. Ei maailma valmistu ensi vuoden maaliskuuhun mennessä, mutta eteenpäin on päästy. Kun jokaisella eläkeläiselläkin on omat vaateensa ja omat odotuksensa, omat tapansa, on yksi meidän suurimpia kysymyksiämme, miten me pystymme tähän vastaamaan, kun elinikä pitenee ja rahoituksen kanssakin saattaa vielä joskus ongelmia tulla.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Minulla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia allekirjoittaa vasemmistoliiton alulle panemaa välikysymystä. Luonnollisesti vähän ihmettelin, että kokoomuskin siihen mukaan lähti, mutta vaalien alla yleensä on kaikki mahdollista.

Olen tämän perusturvan riittävän tason turvaamisen kannalla ja pidän sitä eduskunnan ensiarvoisen tärkeänä tehtävänä. Näillä perusturvan varassa elävillä ihmisillä ei ole vahvoja etujärjestöjä. He eivät voi mennä lakkoon. Heillä ei ole oikeastaan mitään muita keinoja kuin äänestäminen vaaleissa, ja kun he ovat nyt pettyneet vaalilupauksiinkin, niin on vaarassa, että heillä ei ole enää mitään, mihin luottaa tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on vakava asia. Siksi myös tämä asia, joka on käsittelyssä nimenomaan kansaneläkkeen osalta, on tärkeä ja vakava asia. Ehkä täällä on menty vähän liiankin kevyin askelin välillä eteenpäin tässä keskustelussa asian vakavuuteen nähden.

Herra puhemies! Tutkin tuossa tätä taitetun indeksin käsittelyasiaa. Toki sen muistan viime vuosilta, miten se on mennyt eteenpäin, mutta vielä tarkistin näitä tietoja. Kun täällä erityisesti kokoomuksen taholta on nyt tullut äärettömän kova kritiikki tätä taitettua indeksiä kohtaan ja vaadittu sen muuttamista, niin se aiheuttaa tietysti kysymyksiä.

Ensinnäkin ed. Rehulan mainitsema eläkelainsäädännön kokonaisuudistus käsiteltiin todella viime vaalikauden lopulla. Esitys 242/2002 annettiin 1.11.2002, ja antajana oli ministeri Maija Perho, ja täällä esityksessä selkeästi sanotaan:

"Kaikkia maksussa olevia työeläkkeitä tarkistetaan indeksillä, jossa palkkojen osuus on 20 prosenttia ja hintojen osuus 80 prosenttia.

Esitys perustuu työmarkkinoiden keskusjärjestöjen - - sopimukseen yksityisalojen työeläkkeiden kehittämisestä."

Edelleen sanotaan, että hallitus on todennut, että keskusjärjestöjen edellä mainittu periaatesopimus vastaa hallituksen tavoitteita työeläkkeiden kehittämiseksi jne.

Kun muistamme hyvin sen, että toimitusjohtaja Kari Puron johtama komitea pitkään rakensi tätä työeläkejärjestelmän uudistusta, sai sen sitten aikaiseksi ja sen jälkeen hallitus on siihen sitoutunut ja ministeri Perho erityisesti — taisi olla silloin kokoomuksen varapuheenjohtajakin — ja kokoomuslaiset eivät sen valiokuntakäsittelyssäkään yhtään halaistua sanaa tätä vastaan ole esittäneet eivätkä vastalausetta jättäneet, niin nyt tuntuu käsittämättömältä tämä näinkin voimakas kritiikki tätä järjestelmää kohtaan. Vaikutusmahdollisuuksia esittävällä ministerillä ja silloisella valtiovarainministerillä varmasti oli, mutta he päätyivät ilmeisesti siihen, että näin on viisasta menetellä kuin oli työmarkkinaosapuolten ja jo Puron komitean tuloksena saatu mallia aikaan.

Tällainen asian käsittely, että näin nopeasti — itse uudistushan tuli voimaan vasta vähän runsas puolitoista vuotta sitten — nyt omaa työtä näin ankarasti arvostellaan, tuntuu aika oudolta lievästi sanottuna. (Ed. S. Lahtela: Sehän on virheiden myöntämistä!) Nyt täällä erityisesti mainittu ed. Vielma ei toki ollut edellisessä eduskunnassa mutta on tästä kirjoittanut Keskisuomalaisen täyteen niin usein kuin mahdollista ja puhunut joka paikassa ja moittinut erittäin voimakkaasti tätä taitettua indeksiä ja siitä tehtyä päätöstä, ja se todella hämmästyttää ja alentaa koko poliittisen järjestelmän uskottavuutta.

Me voimme olla eri mieltä tämän taitetun indeksin oikeudenmukaisuudesta. Minä äänestin silloin 50—50-mallin puolesta ja toivoisin, että voitaisiin palata siihen suuntaan, että työeläkkeet katsottaisiin säästetyksi palkaksi, silloin ne voisivat seurata palkkaindeksiä enemmän kuin mitä nyt tapahtuu. Toisaalta se asia, minkä aikaisempi ministeri Perho voisi omassa ryhmässään tuoda esille, on se, että tämä paluu 50—50-periaatteeseen aiheuttaisi ilmeisesti — ministeri muistaakseni sanoikin tänään — noin 2 prosenttiyksikön nousun työeläkemaksuun. No, se voidaan panna työnantajille, mutta silloin varmaan Kiinaan-lähtö kiihtyy ja työttömyyskin saattaa vauhdittua. Toinen vaihtoehto on panna 2 prosenttiyksikköä lisää työntekijöille, ja kun meillä kai keskipalkka on noin 2 500 euroa, niin se tekee noin 600 euroa vuodessa lisää keskimäärin työntekijöitten pussista pois. Tämä on hyvä tietysti todeta näin. Siitä huolimatta tietysti eläkeläiset kokevat tämän nykyisen järjestelmän laajasti vääränä ja ovat siinä sinänsä oikeassa, enkä vastusta enkä peru puheitani, mitä aikaisemmin olen tästä asiasta puhunut, ja olen edelleen sitä mieltä, että äänestin oikein.

Mutta vasta runsas puolitoista vuotta tämä järjestelmä on ollut voimassa. Yksityisalojen osaltahan tämän toi ensin Lipposen hallitus, ja nyt siVanhasen hallitus laajensi sen myös julkisen sektorin eläkejärjestelmään, niin että kaikki ansioeläkeläiset ovat tämän taitetun indeksin alaisina tätä nykyä, ja se oli todellakin kokoomuksen esityksestä läpi viety. Täällä kun katsoin mietintöä, niin siellä ovat olleet ed. Akaan-Penttilä, ed. Sarkomaa, ed. Vahasalo muun muassa valiokunnassa tämän hyväksymässä. Onko linja nyt sitten näin nopeasti muuttunut? Se tuntuu oudolta.

Vastaavaa on kyllä tapahtunut keskustan puolella myös, koska muun muassa edustajat Kerola ja Rehula olivat vastalauseessa, jossa vastustivat tätä 80—20-mallia ja kannattivat ja äänestivät 50—50-mallin puolesta ja nyt ovat kääntäneet tässä asiassa kelkkansa ja pitävätkin tätä 80—20-mallia ihan hyvänä eivätkä ole siihen esittäneet tässä viimeksi tehdyssäkään uudistuksessa mitään muutosta, kun tehtiin tämä kokonaisjärjestelmän tarkistus. Tämä on nyt sitä poliittista peliä pahimmillaan eläkeläisten osalta, mitä täällä ovat isot puolueet edustaneet tässä keskustelussa ja koko eläkepolitiikassa.

Herra puhemies! Toinen iso asia on tämä pohjaosakysymys. Pohjaosahan leikattiin edellisten hallitusten aikana asteittain, ja leikkauksen kohteena olivat melko pientä työeläkettä saavat eläkeläiset, joilta se poistettiin, ja se on ollut kipeä asia monelle. Se kohdistui kyllä kohtuuttomasti sellaisiin ihmisiin, jotka ovat elämäntyönsä tehneet matalapalkka-aloilla vuosikymmeniä, ovat saaneet sitten pienehkön työeläkkeen, ja siitä heiltä leikattiin kansaneläkkeen pohjaosa pois. Mielestäni se oli kyllä erinomainen virhe.

No, tämän hallituksen korjauksia ei ole tullut. Veroratkaisut ovat edelleen suosineet hyväosaisia ja sortaneet eläkeläisiä. Palvelut ovat vaikeuksissa, maksut ovat nousussa, hinnat ovat nousussa, ja eläkkeitten, nimenomaan tämän peruskansaneläkkeen, tasokorotukset ovat sellaisia, että ei kehtaa niitä tasokorotuksiksi sanoa. Ensimmäinen oli viinan hinnan alennuksen aiheuttama indeksin korjaus, ja toinen oli sitten tämä kuuluisa 5 euroa, joka oli todella häpeällinen nyt, kun valtavia veronkevennyksiä annetaan ja valtiontalous on hyvässä kunnossa. Kyllä eläkeläisiä voisi kunnioittaa neljännen käskyn hengessä hieman enemmän kuin mitä nyt tapahtuu.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Opposition tekemä välikysymys on tällä kertaa tehty oikeasta asiasta. Suomessa on liian paljon eläkeläisiä, jotka tulevat toimeen, tai oikeammin kituuttavat elää, kohtuuttoman pienellä eläkkeellä. Tätä ei voi kiistää kukaan, ja pieneläkeläisten asemaan on edelleen saatava parannuksia. Nykyhallitus on monin tavoin lähtenyt turvaamaan ja kehittämään palveluita, joita ikäihmiset ja koko yhteiskunta tarvitsevat. Suorat korotukset eläkkeisiin ovat jääneet pieniksi.

Oppositio on kovasti syyttänyt Matti Vanhasen hallitusta eläkkeiden tasosta, vaikka välikysymyksen allekirjoittajat kokoomus ja vasemmistoliitto, myös vihreät, olivat hallituksessa päättämässä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisesta ja taitetusta indeksistä. Aikanaan keskusta vastusti leikkauksia, kun senaikainen hallitus niistä päätti. Nykymuodossaan taitettu indeksi ei ole oikeudenmukainen.

Korjaus on saatava myös eläkeläisten verotukseen. Eläkkeiden kireämpi verotus johtuu siitä, että kokoomuslainen valtiovarainministeri vuonna 1997 jätti eläketulon verotuksessa ansiotulovähennyksen ulkopuolelle. Verotuksessa palkkatulosta voidaan tehdä ansiotulovähennys, mutta eläketulosta sitä ei voida tehdä. Tänään käydyssä keskustelussa on monin tavoin käynyt ilmi, ettei ainakaan kokoomuksesta löydy apu eläkeläisille.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen vastasi hyvin välikysymykseen. Eläkkeensaajien ja vanhusten toimeentulon turvaamisen hän totesi olevan yksi hallituksen keskeisistä sosiaalipoliittisista tavoitteista. Eläkepolitiikan kestävyyden perustana ja tavoitteena ovat talouden kasvu, yleinen luottamus järjestelmän kestävyyteen ja nykyistä pidempi jaksaminen työelämässä. Ohjelman mukaisesti hallitus on tehnyt kaudellaan merkittäviä uudistuksia, joiden avulla sekä nykyisten että tulevien eläkeläisten asemaa turvataan.

Kuten ministeri Haatainen täällä jo asian ilmaisi, vanhusten hyvinvointia on parannettu. Hoitotakuu ja hoivatakuu ovat parantaneet vanhusten sairaanhoitoa ja hoivaa. Omaishoitajien asemaa on parannettu hoitopalkkiota korottamalla ja lomapäiviä lisäämällä. Kotitalousvähennyksellä on parannettu kodinhoitoa, palvelusetelin käyttöönotolla palvelujen valinnanvaraisuutta. Veteraanipaketilla on parannettu kuntoutusta ja kuntien kalleusluokituksen poistamisella parannetaan kansaneläkeläisistä 75 prosentin tulotasoa suoraan. Määrätietoinen valtiontalouden hoito ja onnistunut talouspolitiikka kehittävät työllisyyttä, ja se edelleen luo jakovaraa tulevina vuosina, niin että yhteiskunnassa heikompiosaisista voidaan pitää huolta.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena on todettava, että vaikka paljon on tehty, niin edelleen määrätietoisesti on parannettava erityisesti pieneläkeläisten asemaa. Jo Kekkonen aikanaan painotti maalaisliittolaisille: älä unohda köyhän asiaa. Haluan olla keskustalaisena ajamassa tätä köyhän asiaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kun eläkepolitiikasta keskustellaan, niin minä toivoisin, että jokainen puhuja hahmottaisi sen kokonaisuuden ja sen kohderyhmän, mistä hän puhuu. Kun ajattelen tätä tämän päivän keskustelua, jota olen kuunnellut, niin jos täältä nyt pitää lyhyt raportti viedä tavallisille eläkeläisille, jotka meiltä sitten erilaisissa paikoissa turuilla ja toreilla niin sanotusti kysyvät, niin kyllähän täältä on helppo esimerkiksi oppositiopuolueen edustajana sanoa, että hallituksen mielestä kaikki asiat eläkeläisten kohdalla ovat hyvin ja oppositio on sen sijaan ollut asiasta huolissaan. Näin yksinkertainen tämä totuus tietysti ei ole.

Mutta minusta koko tätä eläkeläiskeskustelua käydään jotenkin aivan väärinpäin, tämä on liian politisoitunut kaikin osin. Nämä eivät ikänä näköjään täällä ratkea, eivät mitkään indeksiasiat eivätkä muut. Minä en oikein tiedä, kuinka moni meistä edes tarkkaan tietää, mitä nämä indeksit tarkoittavat. Tämä on niin ikävääkin, tämä keskustelu, välillä ollut, henkilökohtaisuuksiin menevää, ja haukutaan toista puoluetta. En tiedä, kuinka paljon omani niihin ovat syyllistyneet, mutta tämä on epäkypsää keskustelua siihen nähden, minkälainen eläkejärjestelmän arvostuksen pitäisi olla. Tässä puhutaan ihmisen koko loppuikään vaikuttavista asioista, ja tämä on se, mistä minä haluan tässä lähteä liikkeelle.

Luin jo täällä päivällä ihan virallisesti Eläketurvakeskuksen tiedotteesta, paksusta, pienestä vihkosesta, joka meille kaikille on jaettu, periaatteen, jossa lukee, että eläkkeen tarkoitus on turvata aiemmin saavutettu kulutustaso eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Siinä se on sanottu ihan lyhyesti. Minä luulen, että tästä salistakin taitaa löytyä viisikymmentä erilaista mielipidettä, mitä tämä sitten tarkoittaa. Tämähän pitäisi miettiä jokaisen eläkkeensaajan kohdalla ja sitä vielä laventaa sillä lailla, minkälaisesta eläkeläisestä on kysymys. Tässä salissa puhutaan ikään kuin meillä olisi vain yhdenlainen, normaali eläkeläinen eikä ketään muuta, jo pelkästään iän takia. Ne ihmiset, jotka nyt ovat eläkkeellä ja, arvon puhemies, jääneet eläkkeelle tässä vuosisadan vaihteessa, ovat eläneet nuoruutensa 20—30-luvulla ja tehneet senaikaista työtä ja tienanneet jotain silloin, jolloin TEL ei ollut voimassakaan vielä ollenkaan — TEL tuli voimaan vasta 60-luvun alkupuolella. Ja aivan erilaisessa tilanteessa ovat nyt nämä suuret ikäluokat, jotka jäävät kohta eläkkeelle.

On enemmän kuin oikein, että hallitus kantaa huolta siitä, että tämä taloudellisesti on kestävällä pohjalla ja eläkejärjestelmä on hyvä, mutta tässä ei mikään asia ikävä kyllä kohtaa toistaan. Tämä eläkeläisten kirjo on niin monipuolinen ja moninainen, että se täytyy jotenkin pilkkoa pienemmiksi osiksi, jotta tässä päästäisiin jotenkin järkevästi eteenpäin.

Jos esimerkiksi ajattelee tätä ostovoimaa ja siihen liittyviä asioita, niin en minä ole täällä kenenkään kuullut sanovan esimerkiksi tämmöisiä Tilastokeskuksen papereista luettuja tietoja tai muualta ongittuja tietoja, joissa myönnettäisiin, että tulojen vähentyessä, silloin kun ihminen siirtyy eläkkeelle, hänen käytettävien tulojensa määrähän putoaa, enimmillään on 60 prosenttia palkkatulosta. Käytännössä se on alle 50 prosenttia nykyisin. Silloin sanotaan, että kun tulot vähentyvät, niin välttämättömyyskulutuksen osuus kulutusmenoista tietenkin kasvaa. Se on enemmän tai vähemmän totinen paikka hyvin useille ihmisille, ei välttämättä eläkkeelle siirtymisen jälkeen, mutta kun he ovat 20 vuotta saaneet sitä maksussa olevaa eläkettä, niin johan rupeaa tuntumaan. Elintarvikemenojen osuus nousee herkästi yli 20 prosentin 96-vuotiaiden talouksissa, ja toinen on asumisen rahamenojen osuus, joka kasvaa ihan selvästi. Nämä ovat Tilastokeskuksen tietoja. Eivät meidän ministerimme lähesty tätä asiaa tältä kantilta, kun he puolustelevat tai ovat jotain muuta mieltä. Tämä tässä ryhmässä vaan vaikuttaa aika paljon. Kolmantena asiana, mikäpä siellä on, arvon kollegat: se on terveydenhuoltomenot, jotka ovat yli 10 prosenttia kokonaismenoista. Aika paljon siitä menee yksityissektorille, vaikka meillä julkinen sektorikin on ollut olemassa. Näinpäin toivoisin tätä kaikkea enemmän mietittävän.

Sitten haluaisin näistä indekseistä sanoa vielä muutaman asian. Minusta on poliittisesti ollut koko ajan selvää, nyt kun olen ollut eduskunnassa, että olen yrittänyt olla systemaattisesti sillä kannalla, että olen tasaindeksin puolesta eli 50—50-indeksin. Tässä ei kerkiä sitä kaikkea perustella. Nyt kun tämä niin sanottu 80—20-indeksi, josta käytetään nimitystä taitettu indeksi, on voimassa, se on aivan sama kuin sanoisi kaikille eläkeläisille, että ostovoima vähitellen tulee hiipumaan, sillä siisti. Tässä ei puhuta edes totta näiden ihmisten osalta, jotka ovat eläkkeellä. Kysynpä vaan, miksi emme uskalla puhua totta tässä asiassa. Se olisi kompensoitavissa sanomalla esimerkiksi niin, että ota, veli hyvä, itsellesi nyt, kun vielä pystyt, oma vapaaehtoinen eläke, jos olet huolissasi eläketurvasta.

Mutta näitä asioita voisi muuttaa, niitä voidaan tarkastella. Indeksit voidaan muuttaa esimerkiksi tasaindeksiksi takaisin. Täällä ministeriltä kysyttiin silloin debatin aikana, kuinka paljon se maksaa. Hän ei siihen vastannut. Minä tiedän ainakin muutamia lukuja siihen perustuen. Jos nykyisin maksuun tulevissa eläkkeissä siirryttäisiin tasaindeksiin, se olisi 150 miljoonaa vuodessa, mikä on 0,15 prosenttia koko tämän rahaston pääomasta, jos se haluttaisiin esimerkiksi sieltä ottaa. Totta kai se voidaan ottaa työnantajamaksuista tai työntekijämaksuista. Mutta joka tapauksessa se on järjestettävissä oleva asia. Sitä minä tässä yritän sanoa.

On ihan turhaa olla meidän näin kauheasti lukossa tässä asiassa, ja sitä paitsi ei tarvitse kaikkien eläkeläisten kohdalla olla samasta indeksistä kysymys. Meillä on semmoisia eläkeläisiä, jotka ovat vähintään 20 vuotta sitten jääneet eläkkeelle, meillä on se eläkeläisryhmittymä, johon suuret ikäluokat kuuluvat, joka on nyt jäämässä eläkkeelle, ja sitten ovat ne, jotka jäävät esimerkiksi 20 vuoden kuluttua. Minkä takia heillä kaikilla on sama niin sanottu taitettu indeksi nyt maksuun tulevassa eläkkeessä? Se voitaisiin aivan hyvin järjestää toisella lailla, jos halutaan, jolloin voitaisiin tukea esimerkiksi näiden yli 20 vuotta eläkkeellä olleiden ihmisten ostovoimaa, niin että nämä kolme tavallisinta asiaa, joita he elämässään tarvitsisivat, he voisivat vähän paremmin hoitaa. Kulutustapojen muuttuminen usein saattaa tuoda hankaluuksia myöskin, koska toiset hinnat ovat kalliimpia kuin toiset hinnat.

Samaten eläkkeellä oleville voisi aivan hyvin työtuloverohelpotuksen järjestää, niin kuin muutamissa Euroopan muissa maissa on, jolla ei ole mitään tekemistä siis indeksin kanssa, mutta se on järjestettävissä. En tiedä, onko tässä eduskunnassa millään systeemillä oikein kunnon asennetta, jotta näitä yritettäisiin kunnolla rakentaa, annettaisiin ihmisille uusia mahdollisuuksia turvata myöskin itse omaa eläketurvaansa. Tämä erikoisindeksi voitaisiin aivan hyvin keksiä.

Ministeri taisi puhua moraali-indeksistä täällä. Minä en tiedä nyt, minkälainen kikkailu sekin sitten oli hänen kohdaltaan, mutta täytyisi ottaa huomioon se, että alkoholin hinta täytyisi varmasti tästä eläkeindeksistä poistaa. Samaten siinä pitäisi huomioida eri puolilla maata olevat ihmiset, joilla kaikenlaiset elinkustannukset ovat vähän erilaiset. Asuminen on kaikille turvattava, mutta sen aiheuttama paine indeksitarkasteluun on erilainen eri puolilla tätä maata. Koko kulutuskori on erilainen eri ihmisillä.

Onhan se enemmän kuin merkillistä, että koko tämä talo on huolissaan eläkeläisistä ja mitään näitä analyysejä esimerkiksi ei haluta millään lailla rakentavasti viedä eteenpäin. Lähtökohta on aina se, että hallitus on oikeassa ja oppositio on väärässä. Sen mukaisesti tämä keskustelu menee. Se meni viime kaudella niin, vaikka oli ihan eri puolueet hallituksessa; nyt se on täysin toisinpäin.

Minä olen valtakunnalliselta tasolta nähnyt tätä kahdeksan vuotta, ja sitten sanotaan, että me muka arvostamme eläkeläisiä, jotka ovat kunniakansalaisia tässä maassa. Kyllähän sen näkee meidän kroonikkohoidostamme ja kaikenlaisista laitoksista tihkuvista tiedoista, että arvostus on tipotiessään tässä maassa hyvin monella tavalla. Se on surullista katsottavaa, se on surullista kuultavaa, ja kyllä, kun analyyttisesti yrittää ajatella parempia vaihtoehtoja, erittäin kovassa betonissa istuu kaikki tämänhetkinen tieto, mitä meillä eläkejärjestelmän sisällä on.

Mielenkiintoinen on esimerkiksi semmoinenkin asia, joka tulee tähän loppuun nyt heittona mieleeni, että kaksi kertaa ainakin on valiokunnassa sanottu asiantuntijoiden toimesta niistä eläkerahoista, jotka jokainen meistä tienaa palkkatulojen jatkeena, jotka siirretään eläkerahastoihin ja käytetään sinänsä ihan asiallisella tavalla, kukapa ne omistaa. Kuinka moni teistä, arvon kollegat, tietää? Te ette niitä omista, eivät palkan ansaitsijat eivätkä työntekijät, eivät edes työnantajat, vaan ne ovat vakuutusyhtiön omaisuutta ihan laillisessa mielessä. Nyt kun me sitten toisissa asioissa muutamme sijoitusstrategioita, ja toivottavasti osaamme sijoittaa hyvin, jotta turvaamme rahastojen olemassaolon, niin on aika mielenkiintoista, että sitä rahaa ei omista eläkeläisporukka vaan sen omistavat työeläkevakuutusyhtiöt.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamia ajatuksia vielä illan myöhäisinä tunteina. Ed. Akaan-Penttilä totesi tuossa puheenvuorossaan, että eläkekeskustelu on kovin politisoitunutta, meillä pitäisi olla kokonaiskuva eläkejärjestelmästä ja näyttää siltä, että hallituksen mielestä asiat ovat hyvin. Nämä ovat mielenkiintoisia kommentteja. Varmasti on niin, että kokonaiskäsityksen muodostaminen nykyisestä eläkejärjestelmästä on työlästä, myönnän sen heti. Tämä on niin mutkikas kokonaisuus, että pienellä opiskelulla siitä ei pääse selville. Mutta siitä, että tämä on poliittista, ei minun mielestäni ole kovin suurta haittaa, jos me aidosti päästämme julki sen, millaisia poliittisia näkemyseroja meillä on. Ne vain eivät nyt tässä keskustelussa parhaalla mahdollisella tavalla ole tulleet esille. Sitä voisi kuvata se, että edustaja tuossa äsken sanoi, että hallituspuolueitten mielestä eläkeläisillä kaikki on hyvin ja opposition mielestä ei ole.

Tässä välikysymyksessä, jonka oppositio on nyt esittänyt, asetetaan kaksi ongelmaa. Se todetaan täällä näin: "- - kansaneläkettä saavat eivät hyödy yhteiskunnan vaurastumisesta samassa mitassa kuin ansiotyössä olevat." Ja toinen ongelma: "Välillisesti tämä näkyy tietysti myös pienissä työeläkkeissä, joiden eläketulovähennys ei myöskään nouse vastaavalla tavalla." Näin on, mutta minusta se rehellisyysongelma tässä välikysymyksessä on siinä, että kaikki puolueet tässä salissa ovat olleet tilaisuudessa, jossa niillä olisi ollut mahdollisuus korjata nämä asiat. (Ed. Tiusanen: No niin, nyt on keskusta siinä tilaisuudessa!) Mutta näin ei ole tapahtunut, ja siinä mielessä pidän hiukan farisealaisena tätä lähtökohtaa.

Mutta poliittisesti pitäisi sanoa ääneen, että meillä on kovin surullinen tilanne siinä mielessä vielä yhteiskunnassa, että meillä on pieni linjaero, eikä ollenkaan niin pieni, sen suhteen, kehitetäänkö perusturvaa vai ansiosidonnaista turvaa. Jos meillä on se tilanne, niin kuin nyt on, että molemmista turvan muodoista yhteiskunnasta löytyy pienituloisia, vähäosaisia ihmisiä, minusta on kovin säälittävää, että tällainen erottelu estää kummankin järjestelmän järkiperäisen kehittämisen. Jos täällä olisi ollut halua, me olisimme voineet korjata pienimpien kansaneläkkeiden tasoa. Minun mielestäni on ihan oikein se, että myöskin pienimpiä työeläkkeitä voitaisiin nostaa. Mutta koska järjestelmä on erilainen, sen täytyy perustua vakuutusajatteluun, ja silloin on tietenkin kohtuullista, että jokainen ikäluokka huolehtii omista menoistaan.

Ministeri täällä alussa ihan oikein otti esille minusta sen kaikista vakavimman kysymyksen koko tässä asiassa eli sen, onko meidän eläkejärjestelmämme kestävä. Kun näitä indeksejä on muutettu ja taitettu aikanaan, ehkä meidän pitäisi rehellisesti tunnustaa, että sitä ei kuitenkaan tehty pahansuopaisuudesta vaan sen vuoksi, että silloin jo otettiin huomioon se, että tulevaisuudessa on edessä sellainen tilanne, jossa maksajat ovat kovin vähissä. Jos eläkemenojen kehitys jatkuu samanlaisena kuin se olisi voinut jatkua, niin meillä on todella vaikeuksia, me emme pysty turvaamaan niitä eläkkeitä, joihin olemme sitoutuneet tällä järjestelmällä.

Sen vuoksi minun mielestäni ed. Soininvaara viittasi täällä aivan oikein siihen seikkaan, joka tässä nousee ehkä sittenkin tämän järjestelmän kestävyyden kannalta kaikista merkittävimmäksi, ja se on se, että ellei meille tule voimakkaasti lisää eläkepalkan maksajia, veronmaksajia, syntyvyyttä lisäämällä ja varmaan myöskin maahanmuuttoa lisäämällä, niin me emme selviä tästä järjestelmästä. Jotenkin häkellyttävää on se, että me keskustelemme asiasta, joka nyt jotenkin kuvaa tätä meidän ongelmaamme. Pienimmät kansaneläkkeet kohdistuvat juuri siihen väestönosaan, jonka toimeentulo muutenkin nyt meidän yhteiskunnassamme on heikentynyt, mikä pienentää syntyvyyttä. Minusta olisi kohtuullista, että eduskunnassa, kun käydään poliittista keskustelua, tämä otettaisiin avoimesti esille ja laitettaisiin pöydälle ja siihen tehtäisiin jo mielellään tämän hallituskauden aikana kohtuulliset korjaukset. Meillä on varaa siihen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin ed. Särkiniemelle ihan todeta sen, että ei syntyvyyttä tarvitse kamalasti nostaa, se ei ole se ongelma. Ongelma on se, miten siitä suuresta bruttokansantuotteesta, mikä meillä on, saadaan säällinen osa yhteiskunnan menoihin. Rahaa tässä maassa on, ja pitää muitakin pystyä verottamaan kuin ihmisiä. Tällä maapallolla on ihan yllin kyllin ihmisiä. (Ed. Seppo Lahtela: Ei Suomessa!) Tämä maapallo on ylikansoitettu, ja ihmisten lisääminen tänne ei ole mikään vaihtoehto.

Mutta pitää huolta niistä ihmisistä, jotka täällä jo ovat ja jotka ovat tämän yhteiskunnan rakentaneet — siinä on tämän asian kysymys ja tämän päivän kysymys. Ei ole lainkaan farisealaista tehdä ja allekirjoittaa tämä välikysymys. Viime vaalikaudella, jolloin ed. Särkiniemi ei täällä ollut, aivan samalla tavalla tätä esitimme ja monet meistä äänestivät, myös me vasemmistoliiton kansanedustajat, nimenomaan paremman indeksin puolesta jne. Siis tämä ei ole siinä mielessä tällainen poliittinen kysymys. Ymmärrän ed. Akaan-Penttilää, kun vaihtuu aina se puhe sen mukaan, mikä on asema. Puhe voi olla sama, vaikka ryhmänkin asema muuttuu suhteessa hallitukseen. Tässä mielessä tuen, arvoisa puhemies, erityisen painokkaasti ed. Annika Lapintien esittämää pontta. Kannatan sitä.

Mutta edelleen, kun köyhät ovat aina olemassa, niin eikö kuitenkin haaste ole, niin kuin vaikkapa kristinuskon keskeinen haaste on, auttaa vähäväkistä ihmistä, heikossa asemassa olevaa ihmistä? Siihenhän meidän nyt pitää pystyä, ja rahaa siis tässä maassa siihen on. Mutta vanhenemisesta on tehty ongelma. Meille propagoidaan, että on Euroopan unionin suurin ongelma, että väestö vanhenee. Joku sanoi täällä aivan hyvin, taisi olla ed. Kimmo Kiljunen, että lääketiede ja yhteiskunnan olosuhteet ovat kehittyneet niin, että olemme pystyneet pidentämään ihmisten elinikää ratkaisevalla tavalla esimerkiksi siitä, mikä se oli toisen maailmansodan jälkeen. Silloin 50-luvun alussa vielä 50-vuotislahjana oli kävelykeppi. Hopeakahva hohti, ja siinä sitten teputeltiin eteenpäin. Mutta tällä hetkellä vanhuudesta puhutaan toisin monessakin Euroopan maassa. Vasta 85-vuotias Japanissa on vanha tai ikääntynyt. Lääketiede ja yleensä elinolosuhteet ovat niin paljon parantuneet, että meillä on mahdollisuus katsoa tulevaisuudessa juuri tällä tavalla vanhuuteen.

Täällä myös ed. Soininvaara kehui ed. Valto Kosken puheenvuoroa. Kuuntelin sen, mutta sitten oikein hain sen kirjallisena, koska mielestäni siinä oli muutamia asioita, joita voi nimenomaan kommentoida, koska se on sosialidemokraattisen ryhmän puheenvuoro, joka on oleellinen vaikuttaja nyt tämän nelivuotiskauden aikana näissä asioissa keskustan ohella. Ed. Valto Koski on erinomainen kansanedustaja, kunnioitan häntä kovasti. Joitakin kohtia kuitenkin tässä puheenvuorossa oli, jotka herättävät kysymyksiä. Esimerkiksi näin: "Tämä on näkynyt" — siis lisäykset kuntien apuihin — "kaikkien, myös eläkeläisten, hoitoonpääsyn paranemisena." Jos tällä tarkoitetaan yleensä esimerkiksi lääkärin hoitoonpääsyn paranemista, niin en kyllä näe tässä todellisuuden kanssa yhtäläisyyttä. Oma käsitykseni on, että erityisesti vanhusväestön mahdollisuus päästä hoidon piiriin, saada hoitoa, päästä lääkäriin, on vaikeutunut, ainakin Kymenlaaksossa. Tämä on aivan selkeästi näin. Se, että hoitotakuu on lainsäädännön kautta asettanut kuuden kuukauden ylärajan sille ajalle, kun odotetaan hoitoonpääsyä sen jälkeen, kun hoito on määritelty, koskee ennen muuta leikkausjonoja ja niitten lyhentämistä. Tämähän on tosiasia, tämä on tapahtunut, mutta samalla kynnyksiä päästä yleensäkin hoidon arviointiin, aidosti hoidon arviointiin, on nostettu, ja myöskin sitten kynnys päästä näiden niin sanottujen leikkaukseen odottavien joukkoon on noussut.

Hoitotuki: Kansaneläkeläinen on oikeutettu asumistukeen ja tarvitsemaansa hoitotukeen. Kansaneläkeläisen hoitotuki on olemassa, mutta se varmaankin on asia, jota pitäisi suuruuden osalta tarkastella.

Sosialidemokraattisen ryhmän puheenvuorossa oli puhe turvaverkoista. "Sosialidemokraattien hallitusvuosina eläkkeiden indeksitarkistukset on tehty ajallaan sekä kehitetty sitä turvaverkkoa, joka on vahvistanut eläkeläisten asemaa." Tähän turvaverkkoon kuuluu oleellisella tavalla palvelut. Tässä myös hallituspuolueiden puolelta ja myös ministerin puolelta, joka on hyvin kuunnellut tätä keskustelua tähän saakka, kritisoitiin tämän välikysymyksen kapeutta, mutta kun kuitenkin lähtökohta oli nimenomaan toimeentulo, niin ehkä ei niin vahvasti alkuperäisessä kysymyksessä painotettu palveluja. Mutta palvelut ovat oleellinen osa turvaverkkoa. Turvaverkko on löystynyt, hataroitunut. Aivan selvästi se läpäisee yhä enemmän, myös eläkeläisten kohdalla. Ja kun tänään jo kahteen otteeseen olen kertonut Kotkan kaupungin aikomuksesta lopettaa kroonikkosairaala — tosin periaatteessa teoreettisesti halutaan toimia niin, että myöhemmin rakennetaan hoivapaikkoja, mutta itse sairaalamiljöö loppuu — niin tällaisen sairaalan lopettaminen on nimenomaan turvaverkon heikentämistä joka tapauksessa myös sillä lailla, että ne ihmiset, noin 250 ihmistä, jotka tällä hetkellä ovat kahdessa Kotkan terveyskeskuksen sairaalassa, kokevat oman tulevaisuutensa turvattomaksi. Se on juuri tämän tyyppistä turvaverkoston ongelmaa.

Edelleenkin on tietysti todettava se, että on ollut sosialidemokraattinen kausi, mutta on ollut kahdeksan vuotta, niin kuin täällä on tullut esille, myös vihreiden, vasemmistoliiton ja kokoomuksen ministerikautta, hallituskautta, yhdessä sosialidemokraattien kanssa, jolloin saatiin myös paljon hyvää aikaan. Mutta eiväthän nämä ryhmät — kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät — itselleen tätä välikysymystä ole tehneet eivätkä siitä, miten meni vuosina 1995—2003, vaan siihen on kohdistettu välikysymyksen kärki, miten on mennyt vuosina 2003—2006. Ja siinä mielessä tämä jälkikaleidoskooppi ei ole tietysti järkevä. Ensi vaalikaudella varmasti tulee välikysymyksiä niiltä ryhmiltä, jotka eivät ole hallituksessa, koska aito opposition tehtävähän on kysyä ihmisten etujen perään siltä hallitukselta, joka istuu nyt, eikä sitä, mitä tapahtui vuonna 95. Vaikkei sitäkään pidä toki unohtaa, en siihen halua tässä millään lailla yllyttää.

Näistä maksuista ed. Kuoppa hyvin toi esille omassa puheenvuorossaan, myös ed. Akaan-Penttilä, että jos me oikeasti oikaisemme taitetun indeksin, niin se ei ole taloudellinen katastrofi. Se lisää verotaakkaa, on muita keinoja. Ja eläkepopulistinen puhuminen ei ole samaa kuin puhuminen taitetun indeksin huonoista puolista, sen muuttamisesta. Toivon todella, että olisi enemmän sen tyyppisiä kokoomuksen kansanedustajia kuin ed. Akaan-Penttilä on — ed. Kuosmanen on varmasti — jotka ovat taitetun indeksin muuttamisen kannalla. Tätä asiaa ei hoideta vain niin, että sisällöllisesti muutetaan elinkustannusindeksiä, vaikka yhdyn niihin arvioihin, että se ei kohdistu kunnolla eläkeläisen elämään, vaan se tarvitsee myös ansioindeksin mukaanottamisen eli tasaindeksin.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tässä on mielenkiintoinen paradoksi. Välikysymys itsessään keskittyy moniin pieni- ja keskituloisiin ihmisiin ja heidän ongelmiinsa, mutta ed. Tiusasen puheenvuoro paljastaa sen, että köyhyys tässä maassa tulee jatkumaan ja hänen kantansa tähän väestökysymykseen on sellainen, että minä pelkään pahaa, ed. Tiusanen, että köyhyys saa rinnalleen kurjuuden.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Särkiniemen kommenttiin liittyen selvyyden vuoksi haluaisin todeta, että ongelma ei tällä hetkellä ole se, että meillä ei ole kylliksi verotettavia juridisia henkilöitä, verokohteita, vaan se, että on suuria yhteiskunnallisia omaisuuksia, esimerkiksi varallisuusveron kohteena olleet, jotka on jätetty verovapauteen, ja samoin se, että me olemme ikään kuin verokilpailun osana jatkuvasti ummistamassa silmiä niiltä liikeverotuksen ja pääomaverotuksen kasaumilta, joita pitäisi tehokkaammin verottaa ja olla nimenomaan toimimassa myös veroparatiiseja vastaan. Siis ei vain niin, että ihmisluku on se määrä, joka takaa verotettavan tulon yhteiskunnalle.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jokainen vanhuuseläkkeellä oleva on käynyt läpi eri ikävaiheet, ja muistot niistä ovat hyvin erilaisia. Toiselle jäävät päällimmäiseksi onnelliset muistot, toisen muistot voivat olla raskaampia. Jokainen on kuitenkin eläkkeensä ansainnut ja oikeutettu hyvään loppuelämään, vanhuuteen, jossa kokee elämänsä turvatuksi ja mielekkääksi. Tähän vanhuudenturvaan vaikuttavat yhteiskunnan toimenpiteet erittäin paljon. Vain terve talouspohja yhteiskunnassa takaa palvelujen laadun tasapuolisesti jokaiselle Suomessa. Tästä Vanhasen hallitus on pitänyt varsinkin valtiontalouden osalta hyvin huolta. Tämä on tärkeää myös sukupolvien välisen tasa-arvon edellytyksenä.

Arvoisa puhemies! Omalla käyttäytymisellä ja elintavoilla on suuri merkitys etenkin eläkeajan elämän laatuun, mutta aina ei kaikki suju kuten on suunniteltu, ja silloin on yhteiskunnan tultava apuun välillä hyvinkin voimakkaasti.

Pienimpiä eläkkeitä saavat ovat ryhmä, jonka tilannetta tulee korjata jatkossakin myös kansaneläkkeiden tasokorotuksen avulla. Tässä ryhmässä on pienituloisia, jotka ovat tehneet elämäntyönsä esimerkiksi lastenhoidon tai omaistenhoidon kautta mutta jääneet vain kansaneläkkeen varaan.

Toivon, että seuraavaa hallitusohjelmaa lukkoon lyötäessä näistä pienituloisimmista eläkeläisistä ovat kiinnostuneita myös tämän välikysymyksen tekijät sekä nykyiset keskustan hallituskumppanit.

Vielä yksi huomio: on muistettava, että eläkkeissä näkyy myös sukupuolten välinen palkkatasa-arvo tai sen puute vuosikymmeniä eteenpäin.

Ed. Tiusaselle sanon, että mielestäni on tarpeen, että uusia sukupolvia syntyy. Olen erityisen ilahtunut siitä, että Suomessa tuntuu olevan nyt pienoinen vauvabuumi jopa menossa. Tuskin hallituksen suunnanmuutos perhepolitiikassa ainakaan on tätä haitannut.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Eläkkeensaajien määrä maassamme on viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana kasvanut yli 800 000:lla. Tulevan kolmen vuosikymmenen aikana 65 vuotta täyttäneiden osuus Suomen väestöstä kasvaa nykyisestä 15 prosentista runsaaseen 26 prosenttiin ja 80 vuotta täyttäneiden määrä nousee nykyisestä 4 prosentista 8:aan. Tämä kehitys on asettanut yhteiskuntapolitiikallemme kasvavia haasteita, ja tulevaisuudessa nämä haasteet muodostuvat entistä mittavammiksi.

Yleisen elintason ja hyvinvoinnin kohoamisen myötä myös ikääntyneemmän väestön toimintakyky ja terveys on kohentunut. Virkeitä ja toimeliaita eläkeläisiä olisikin syytä pitää mieluummin yhteiskunnan voimavarana kuin ongelmana, joka pitää yhteiskunnassa ratkaista. Suurella osalla eläkkeelle siirtyviä on turvattu toimeentulo myös työelämän jälkeen. Ikääntyneemmän sukupolven osalta ei tilanne kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole näin myönteinen.

Viime talvena ilmestyneen Stakesin selvityksen Suomalaisten hyvinvointi 2006 mukaan kaikista pienituloisimpia ovat yli 75-vuotiaat ja erityisen huonossa asemassa ovat yli 85-vuotiaat naiset ja erityisesti yksin elävät naiset. Heidän tulonsa ovat usein niin pienet, että köyhyysriski heidän kohdallaan on todella suuri. Kyseisen ikäluokan naisilla työeläkekertymä on usein varsin vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan. Kuitenkaan he eivät kovin usein koe subjektiivista köyhyyttä, vaikka tilanne laskennallisesti vaikuttaisi hankalalta. Kolme viidestä yli 85-vuotiaasta naisesta pystyy jopa säästämään tuosta eläkkeestään jonkin verran. Onkin todennäköistä, että kyseisen ikäluokan urhoolliset naiset ovat koko elämänsä ajan olleet siinä tilanteessa, että rahan käyttöä on pitänyt hyvin tarkkaan harkita ja säännöstellä ja pahan päivän varalle on yritetty pienistäkin tuloista säästää. Näiden eläkkeensaajien asemaa on välttämätöntä parantaa.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien peruslähtökohta on heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten huomioiminen. Yksittäisellä valtion tulo- ja menoarviolla on kuitenkin mahdotonta kerralla ratkaista pienituloisimpienkaan eläkeläisten toimeentulo-ongelmaa. Kuluneella vaalikaudella kehitys on kuitenkin tässä suhteessa ollut mielestäni oikean suuntaista, ja sitä tulee jatkaa seuraavallakin vaalikaudella.

Vaalikauden aikana kansaneläkkeitä on korotettu kahteen kertaan. Korotus on yhteensä 12 euroa kuukaudessa. Korotuksen olisi varmasti yksilön näkökulmasta pitänyt olla suurempi, mutta mielestäni tämä 72 mummonmarkan kuukausikorotus on kuitenkin hyvä askel oikeaan suuntaan, jota ensi hallituskaudella tulee jatkaa.

Tulee myös muistaa, että tehdyt korotukset ovat nostaneet myös niihin kytkettyjen sosiaalietuuksien määrää, kuten maahanmuuttajien erityistukea, maatalouden luopumistukea, leskeneläkkeen täydennysmäärää, sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosaa ja sotilasavustusta. Kansaneläkkeen korotuksista ovat hyötyneet myös työeläkkeen saajat, koska eläketulovähennys on noussut. Syyskuun alusta toteutunut kansaneläkkeen 5 euron tasokorotus lisää valtion menoja kuluvana vuonna noin 13,2 miljoonalla eurolla. Ensi vuoden tulo- ja menoarviossa eläkkeisiin on varattu 2,45 miljardia euroa, joista kansaneläkkeisiin käytetään 1,9 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Niin ikään omaishoidon uudistaminen on nähtävä osana eläkeläisten aseman parantamista. Laki omaishoidon tuesta tuli voimaan kuluvan vuoden alusta. Uuden lain johdosta kuntien valtionosuutta lisättiin 4 miljoonaa euroa. Myös ensi vuoden talousarvioesityksessä hallitus on huomioinut omaishoitajat lisäämällä heidän vapaapäiviään kahdesta vuorokaudesta kolmeen vuorokauteen kuukaudessa.

Mielestäni jatkossa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että nämä hallituksen sinänsä hyvät panostukset omaishoitoon saadaan toimiviksi käytännöiksi myös kunnissa. Mielestäni olisikin syytä pohtia omaishoidon tuen säätämistä subjektiiviseksi oikeudeksi. Tällä toimenpiteellä voitaisiin lisätä tasa-arvoa eri kunnissa asuvien omaishoitajien kesken.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä täällä puuttui erittäin tärkeään asiaan puhuessaan eläkerahastojen asemasta ja niistä rahoista, mitkä siellä eläkerahastoissa on.

Eläkerahastojen sijoitusten valvonta on äärimmäisen tärkeä ja osittain hankalakin asia, koska se pohjautuu pitkälti jälkikäteisvalvontaan. Mielestäni jälkikäteisvalvonnassa yleensä voidaan vain todeta käyneet vahingot, ja summat ovat niin suuria, että niitä ei kukaan pysty korvaamaan.

Eräs Pohjolan kauppoihin liittyvä asiahan on hiljakkoin ollut esillä ja on ollut lehdistössä tietoja tai epäilyjä siitä, että eläkerahastojen rahoilla on ostettu ylihintainen yritys ja omistajat ovat saaneet todella valtavat voitot. Tämä tietenkin kuuluu eläkerahastoja valvoville viranomaisille ja heidän selvitettäväkseen, onko näissä lehtitiedoissa ollut perää.

Eläkerahastojen rahojahan on sijoitettu osakesijoituksiin, ja ollaan puuhaamassa, että näitä sijoituksia voitaisiin entisestäänkin lisätä. On selvää, että osakesijoitukset parhaimmillaan ovat hyvin tuottoisia, ne tuottavat rahaa, mutta on syytä muistaa, että osakkeiden hinnat, mitkä nousevat, voivat myöskin laskea ja ne voivat suorastaan romahtaa. Siinä mielessä näitten rahastojen sijoituskohteet on syytä miettiä hyvinkin tarkkaan ja se, kuinka paljon annetaan valtuuksia sitten tähän kasinopeliin eläkerahoilla. Suuressa maailmassa on varsin huonoja kokemuksia siitä, miten voi pahimmillaan käydä, jos eläkerahastojen rahat ovat kasinopelin pelinappuloina. Mielestäni tässä on syytä muistaa vanha sananlasku, että parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla, ettei eläkeläisille kävisi todella huonosti.

Itse asiassa mielestäni vähän yliarvioidaan tätä eläkerahastojen osuutta eläkemaksuissa. Jos talous on vakaa, talous kasvaa ja työllisyys pysyy ja paranee, palkat nousevat kohtuullisesti, niin eläkemaksujen maksamisessa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Esimerkkinä tästä voidaan todeta budjetin liitteessä olevat hallituksen omat luvut. Vuonna 2005 yksityiset eläkerahastot keräsivät eläkemaksutuloja yli 800 miljoonaa euroa enemmän kuin ne maksoivat eläkkeitä. Arvio vuodelle 2006 on, että ne keräävät 1 200 miljoonaa euroa enemmän tuloja kuin ne maksavat eläkkeitä. Elikkä on mielestäni aikamoinen väite, että meitä uhkaa tilanne, jossa eläkerahat eivät riitä eläkkeiden maksuun, kun muistetaan, että yksityisissäkin eläkerahastoissa on rahastoituna rahaa 64,5 miljardia euroa. Nämä kasvoivat viime vuonna 4,5 miljardia euroa ja tälle vuodelle on arvioitu näitten eläkerahastojen kasvavan 5,3 miljardia euroa, elikkä kahdessa vuodessa kasvua olisi pyöreästi 10 miljardia euroa. Sen sijaan näitä eläkkeitä maksettiin yksityisten rahastojen puolelta 8,7 miljardia euroa. Jos rahastot kahdessa vuodessa kasvavat sen verran kuin yhdessä vuodessa maksetaan eläkkeitä ainakin yksityisellä sektorilla, niin on aika raju väite, että pitää nostaa eläkevakuutusmaksuja 0,2 prosenttia. Minun mielestäni sillä vaan pelotellaan eläkeläisiä, etteivät he pyytäisi ja vaatisi sitä heille kuuluvaa osuutta, minkä he ovat aikaisemmin eläkerahastoihin jo maksaneet, työeläkehän on nimenomaan myöhennettyä palkanmaksua.

Herra puhemies! Vammalan torilla eläkeläinen viime lauantaina kysyi, miten ministerit tai kansanedustajat tulisivat pysyvästi toimeen 700 euron bruttokuukausieläkkeellä. Se oli hänen eläkkeensä pitkän työuran jälkeen. Voi vain todeta, että huonosti sillä toimeen tulisi. Mutta ehkä se olisi hyvä, että myöskin johtavat poliitikot ja viranhaltijat joskus miettisivät, miten todella niin pienellä rahalla tulee toimeen, kun on muitakin menoja kuin pelkät ruoka- ja asumiskulut. Eläkkeellä ollessa usein myöskin tulevat terveydenhoitomenot, ja ne eivät ole halpoja, vaan tässä maassa omavastuuosuudet ovat EU-maiden korkeimpia.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Ei ollut mitenkään tarkoitus lupauksen mukaan pitkittää puhemiehen työpäivää, mutta pari kommenttia kuitenkin, kun on ensimmäinen puheenvuoro tässä asiayhteydessä.

Haluaisin todeta näistä eläkerahastoista, että on se erinomainen asia, että tuloja on niihin rahastoihin enemmän kuin maksetaan ulos. Jos olisi toisinpäin, niin kyllä meillä eläkeläiset lähivuosina olisivat jo vaikeuksissa, ja kun otetaan huomioon se, että meillä on suuret ikäluokat tulossa eläkkeelle, minäkin jo ensi vuonna, niin olisin hyvin huolissani siitä tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Lähinnä oli tarkoitus kiinnittää huomio tähän indeksiasiaan. Täällä on todistettu sekä 50—50- että 20—80-indeksin puolesta, kumpi on oikein, kumpi on väärin, kun pitäisi puhua siitä, millä tavalla turvataan se, että eläkeläisten ostovoima ja mahdollisuus olla mukana tässä elämässä parhaiten säilyvät. Meillä on naapurimaista hyviä esimerkkejä siitä, että hinnat nousevat, mutta palkat eivät. Siinä tilanteessa esimerkiksi 50—50-indeksi olisi kyllä turmio meidän eläkkeensaajillemme. Sen takia minä kannatan niitä ajatuksia, että pitäisi tarkkaan miettiä sitä, mitä lasketaan siihen indeksiin, jolla eläke määräytyy, ja sitä kautta löydettäisiin kestävä pohja tulevaisuudelle, jotta eläkeläiset voisivat luotaa siihen, että indeksi toteutuu myönteisesti heidän eläkkeensä kohdalla.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ilahduin ed. Ojalan puheenvuoron harkitsevasta otteesta. Edustan nimittäin sellaista ajattelua, että eläkeasioilla ja yleensä vanhuspolitiikalla ei pitäisi oikeastaan kovin rajusti politikoida. Pitäisi vaan etsiä ne aukot, jotka pitää korjata, ja varmasti oppositio välikysymyksellään tähän pyrkii. (Ed. Kuoppa: Pitäähän eläkeläisten tulla toimeen!) Tosiasia on nimittäin tuossa välikysymyksessä kirjoitettuna, että liian moni pienellä eläketulollaan toimeen tuleva kokee niukkuutta ja on köyhyysriskin rajalla tai sen alapuolella.

Mutta se, arvoisa puhemies, mitä pitäisi ehkä tehdä paremmin kuin tähän asti myös valtion budjetoinnin osalta, on se, että eläkeläisten edut tulisi koota vuosittain yhdeksi kokonaisuudeksi siten, että indeksitarkistukset, asumistuet ja terveydenhoito, kuntoutuskulut, kaikki vastaavat lääkekulut, näkyisivät paremmin yhtenä kokonaisuutena, ja siten, että tämä paketti ikään kuin kerrottaisiin myöskin yhdellä kerralla näille ihmisille, ettei yhdellä asialla ikään kuin tätä tärkeätä väestöryhmää polemisoitaisi, mitä nyt näyttää esiintyvän.

Saattaa, arvoisa puhemies, olla tarvetta myöskin täällä eduskunnassa voimakkaammin keskustella siitä, mikä on eläkeiässäkin olevan ihmisen vähimmäistoimeentulon taso ihan euroina.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Eläkeläisten sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan on aiheellista paneutua. Erityisen tärkeänä näen pienimpien eläkkeiden tason nostamisen. Yhteiskunnassamme on ja tulee jatkossakin olemaan niitä, jotka elävät pelkän kansaneläkkeen varassa. Myös monen yrittäjä- ja maatalousyrittäjäeläke on kohtuuttoman alhainen. Samalla on tarpeen huolehtia myös palveluista ja omaishoidon kehittämisestä, sanalla sanoen hyvästä vanhuspolitiikasta kaiken kaikkiaan. On tärkeää, että yhteiskunnassamme saadaan päätöksentekoon aito välittämisen ja huolenpidon ilmapiiri, jonka pohjalta asioita kyetään maltillisesti tarkastelemaan ja voimavarojen mukaan kohentamaan. Tässä mielessä on hyvä, että tämä käyty keskustelu on ollut maltillinen, rakentava ja yhteistä hyvää hakeva.

On totta, että päätöksiä on tehtävä ajassa. Nyt olemme siirtyneet aikaan, jolloin keskeisellä sijalla on hallitusohjelma ja sen uuden hallituksen aikainen menokehys. Mielestäni nyt on oikea aika nostaa pienituloisten ja eläkeläisten ja kaikkien yhteiskunnan väliinputoajien asia esille, kun vaalit ovat lähestymässä. Tärkeää on se, että vihdoinkin päästään eroon kuntien kalleusluokituksen jaosta. Se osaltaan tuo pientä helpotusta myös eläkeläisille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Näiden ed. Väistön huomioiden perään voi todeta myös, että myös keskustapuolue viettää nyt 100-vuotisjuhliaan ja olisi tietysti erinomaista, jos keskusta keskeisenä hallituspuolueena juhlistaakseen tätäkin asiaa etenisi eläkeläisten asiassa vielä tällä vaalikaudella. Mutta paljon jää seuraavalle hallitukselle, se on selvä joka tapauksessa.

Tuohon ed. Olinin sinänsä asialliseen puheenvuoroon toteaisin vain sen, että ainakin tuolla Kaakkois-Suomessa eläkeläiset ovat sitä mieltä, että heidän asioitaan liian vähän käsitellään eduskunnassa ja että kansanedustajat ovat ikään kuin liian passiivisia, vaikka monet meistä nyt yrittävät tietysti olla asiassa liikkeellä. Näin ollen itse asianosaiset kyllä ovat nostaneet näitä asioita esille, ja tässä nyt tapahtuu näiden toivomusten ikään kuin rekrytointi tänne eduskuntaan. Varmasti he tulevat olemaan aktiivisia tästä eteenkinpäin. En yhtään sitä asiaa halua väheksyä, etteivätkö nämä ole vaikeita asioita, mutta rohkeasti pitäisi lähteä tekemään myös syvempiä viiltoja, silloin kun se on tarpeen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossani, kun esitin näitä indeksin kehittämisen erilaisia vaihtoehtoja, joita minun mielestäni pitäisi tarkastella, unohdin sanoa yhden keinon, joka on yksinkertaisesti se malli, mitä Itävallassa noudatetaan. Haluan sen uudestaan sanoa pöytäkirjoihin täällä. Siellä kyseinen hallitus tai valtioneuvosto ottaa siihen kannan niin että kolmen vuoden välein tarkastellaan, minkälaisella indeksillä maksuun meneviä eläkkeitä pitää kohdella.

Minusta joku tämmöinen systeemi olisi paljon järkevämpi kuin meidän lainsäädäntömme, jossa nyt on tällä hetkellä taitettu indeksi, ja jos ei koko lakia jostain syystä muuteta, niin se pysyy ja on ikuisesti samanlaisena, mikä merkitsee vähitellen ilman muuta maksussa olevan eläkkeen alenemista ja ostovoiman alenemista, sen me kaikki tiedämme. Itävallan malli tässä mielessä olisi paljon parempi. Siinä tulee tietty poliittinen vastuu myöskin valtioneuvostolle, mikä kuuluu tähän asiaan, ja jos se hyvin keskustellaan, niin se ei ole häiriöksi.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ed. Tiusaselle totean, että keskusta sadan vuoden aikana on monin tavoin myös eläkeasiaa pitänyt esillä. Me muistamme hyvin 70-luvun kansaneläkeuudistuksen vaiheet. Tuolloinkin osapuilleen nykyisenlainen hallituspohja oli viemässä merkittävällä tavalla kansaneläkeläisten asiaa eteenpäin, ja sen uudistuksen neljäs vaihe tuolloin sitten toteutui.

Me kaikki olemme varmaan yhtä mieltä, että edelleenkin on korjattavaa niin eläkeläisten, veteraanien kuin lapsiperheiden osalta. Me kaikki tiedämme, että tarpeita ja korjattavia kohtia yhteiskunnassa riittää. On tärkeää, että kyetään myös panemaan niitä järjestykseen ja hoitamaan sitten voimavarojen mukaan oikeaan aikaan ja oikealla tavalla.

Tulee mieleen ne keskustelut, joita tässä salissa on myös aiempina hallituskausina käyty. Ei välttämättä ole kovin hyvää yhteisymmärrystä löydetty silloinkaan asioihin, kun on leikattu sosiaalietuuksia. Sitä on perusteltu sillä, että pitää saada maan talous kuntoon. Tätä me olemme nyt tehneet myös osaltamme ja rakentaneet sitä vahvaa perustaa, että yhteiskunta kykenee huolehtimaan niiden asiasta, joilla ei ole vahvoja etujärjestöjä, joilla ei ole ansaittua ansiosidonnaista toimeentulon turvaa, ja tätä työtä pitää päättäväisesti ja määrätietoisesti jatkaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti siinä on ollut näitä erilaisia hallituskoalitioita, on ollut kansanrintama ja niin edelleen, jotka ovat tehneet näitä perusratkaisuja menneinä vuosikymmeninä. Nyt joka tapauksessa on hyvä taloudellinen tilanne, toisenlainen kuin 90-luvun alkupuolella ja puolessavälissä, ja nyt tämä aika antaisi mahdollisuuden uudelleen ehkä harkita niitä päätöksiä, joita tehtiin silloin, kun etsittiin näitä mainittuja säästöjä.