Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talouskehitys on heikentynyt tämän syksyn aikana varsin merkittävällä tavalla: joka kerta, kun saamme uusia ennusteita, niissä sekä Euroopan, euroalueen että Suomen talouskehitys on arvioitu synkemmässä sävyssä.

Suomen kansantalous putosi 8 prosenttia vuonna 2009, vuonna 2010 kuitenkin nousu oli jo varsin hyvä. Silloin kasvu oli 3,6 prosenttia, ja tänä vuonna hyvästä alkuvuodesta johtuen arvio on, että kasvu on 3,5 prosenttia. Ensi vuoden talousarvio on laskettu 1,8 prosentin kasvun varaan, mutta kuten olemme viime kuukauden aikana saattaneet havaita, tällä hetkellä nähdään jo ennusteita, joissa arvioidaan, että talouden kasvu ensi vuonna saattaisi olla jopa miinusmerkkinen. Täsmällisten ennusteitten tekeminen on hyvin vaikeata ja haarukka ennusteissa on erityisen suuri, mutta joka tapauksessa selvää on, että siitä, missä arviot olivat viime kesäkuussa tai alkusyksystä, kun budjetti hallituksen piirissä annettiin eduskunnalle, ennusteet ovat selkeästi heikentyneet, ja se tietysti merkitsee sitä, että ensi vuoden aikana saattaa olla tarvetta merkittävälläkin tavalla täsmentää budjettia. Ehkä myöskin on syytä todeta se, että silloin, kun hallitusneuvotteluja käytiin, arvio oli se, että keskimääräinen kasvu oikeilla toimenpiteillä saattaisi olla seuraavien neljän vuoden aikana 3 prosenttia, ja tietysti, jos ensi vuoden kasvu on negatiivinen, se merkitsee sitä, että tuon kasvutavoitteen saavuttaminen on vaikeata.

Mikä on tärkeätä muistaa, on se, että Suomessa talouden perustekijät ovat erittäin hyvässä kunnossa. 90-luvun alkupuolella tehtiin merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana tilanne vakautettiin, vahvistettiin näitä kasvun edellytyksiä ja valtiontaloutta kyettiin merkittävällä tavalla tasapainottamaan niin, että Suomi tässä suhteessa kuuluu edelleenkin kaikkein velkakestävimpien maiden joukkoon.

Mutta hyvin keskeisellä tavalla vaikuttaa talouden kehitykseen se, mitä tapahtuu Euroopassa, euroalueella ja millä tavalla eurokriisi kehittyy. Jos tilanne saadaan hallintaan, on mahdollista, että talouden kasvu voi olla jopa positiivista. Sen sijaan, jos ajaudutaan siihen, että meillä on rahoitusmarkkinakriisi Euroopassa, merkitsee se sitä, että miinusmerkki saattaa olla varsin vahva.

Myöskin rakenteellisiin seikkoihin on Suomessa syytä kiinnittää huomiota, ja haluan nostaa esille yhden varoitussignaalin, joka valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin nostetaan esille, ja se on, että ensimmäistä kertaa 20 vuoteen Suomen kauppatase on kääntymässä alijäämäiseksi. Me olemme hyötyneet Nokiasta, it-sektorin kasvusta, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa tuo kasvu on jossain määrin hyytymässä, tuotantoa on siirtynyt muualle Suomesta, ja tässä suhteessa meillä on erittäin suuria haasteita, jotta voidaan pitää huolta siitä, että meidän ulkoinen tasapainomme myöskin pitkällä tähtäimellä on kunnossa.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee talousarvioesitykseen, se pohjautuu hallitusohjelmaan hyvin konkreettisesti, täsmällisesti ja myöskin kehyspäätökseen, jonka hallitus teki syyskuussa ja jonka eduskunta on omalta osaltaan hyväksynyt, ja lähtökohta hallitusohjelmassa oli se, että valtiontalous ja julkinen talous pitää kyetä vakauttamaan ja kilpailukykyä pitää vahvistaa, jotta hyvinvointi voidaan tulevaisuudessa myöskin turvata. Aivan keskeinen prinsiippi hallitusohjelmassa on se, että valtiontalouden velan ja kokonaistuotannon suhde pitää kääntää vuoteen 2015 mennessä selkeään laskuun, ja muitakin parametreja tässä yhteydessä osoitettiin, mitkä ovat tavoitteet, jotka olivat se, että alijäämä saa olla enintään 1 prosenttiyksikkö bruttokansantuotteesta.

Sopeutustoimet on aloitettu tässä budjettiesityksessä etupainotteisesti. Merkittävällä tavalla nostetaan veroja ja myöskin tehdään säästötoimenpiteitä. Kuitenkin sitten on tehty myöskin menolisäyksiä uudelleenkohdentamalla osittain, niitten suuruus on 410 miljoonaa euroa, ja myöskin veronkevennyksiä varsinkin sitten raamiratkaisun jälkeen on tehty 900 miljoonalla eurolla.

On erittäin tärkeätä, että työmarkkinoilla on saavutettu raamiratkaisu, jolla luodaan vakautta työmarkkinoille ja tällä tavalla edesautetaan suomalaisten yritysten toimintakykyä. Tosin täytyy toisaalta todeta, että kun raamiratkaisu syntyi, se merkitsi kuitenkin yli 400 miljoonan euron menoja valtiontalouteen ja tuo kaikki merkittiin lisäyksenä budjettiin. Tältä osin hallitus ei pyrkinyt uudelleenkohdentamisella hankkimaan tuota rahoitusta, ja tietysti tältä osin täytyy sanoa, että kun meillä on kovat ajat edessä, niin pitää aina muistaa se, että jos menoja lisätään, pitäisi myöskin katsoa, voidaanko ne lisätä uudelleenkohdentamisella eikä vain aikaisempien menojen päälle lisäämällä.

Jos ajatellaan näitä sopeutumistoimenpiteitä, niin alijäämän arvioidaan alenevan ensi vuoden 3,5 prosentista 2,8 prosenttiin vuonna 2015, ja kun tavoite on 1 prosenttiyksikkö, se osoittaa hyvin konkreettisella tavalla sen, että emme ole tällä hetkellä ollenkaan sillä uralla, josta hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin. Valtiovarainministeri Urpilainen on oikein todennut, että tuo uudelleenarviointi tehdään ensi maaliskuussa pidettävässä kehysriihessä, ja on erittäin myönteistä se, että valtiovarainvaliokunnan ja valtiovarainministerin kesken on sovittu, että myöskin valtiovarainvaliokunta osallistuu sen arviointiin, millä tavalla nuo sopeuttamistoimenpiteet pitäisi tehdä ja minnekä ne pitäisi kohdistaa, ja että lähtökohtana pitäisi olla se, että ei tehdä vain juustohöyläleikkauksia, vaan pyritään tekemään rakenteellisia uudistuksia. Joka tapauksessa uusia sopeuttamistoimenpiteitä tuolloin maaliskuussa ehdottomasti tarvitaan.

Mikä on olennaista, on se, että meidän pitää saada rakenteellisesti valtiontalous tasapainoon, ja tässä yhteydessä on kaksi olennaista toimenpidettä. Toinen niistä on kuntauudistus, mutta kuntauudistuksessa pitää muistaa se, että ei riitä, että pelkästään yhdistetään kuntia, vaan olennaista ja tärkeätä on se, että tuossa yhteydessä palvelut tuotetaan selkeästi nykyistä tehokkaammin. OECD:n arvion mukaan nimenomaan julkisten palveluitten tehokkuus on ongelma Suomessa ja siellä on merkittävää tehostamisen tarvetta. Eli kuinka kuntauudistus tehdään, se on myöskin erittäin tärkeätä, ja siinä tavoitteena pitää olla laadukkaammat mutta tehokkaammin tuotetut palvelut.

Toinen asia, johonka hallitus joutuu kiinnittämään huomiota, on työurien pidentäminen, ja tässä yhteydessä erittäin tärkeätä on se, että saataisiin mahdollisimman nopeasti aikaan niin sanottu sosiaalitupo 2, jossa pidetään huolta siitä, että työurat selvästi pitenevät vielä nykyisestä, ja täytyy sanoa, että jos me katsomme niitä eläkeratkaisuja, joita on tehty useimmissa eurooppalaisissa maissa viime vuosina, ei Suomi voi olla myöskään erillinen saareke muista maista. Jos muissa maissa tehdään merkittäviä ratkaisuja selkein talouspoliittisin ja myöskin eläkepoliittisin perustein, niin Suomi voi katsoa myös näitä ratkaisuja ja niitten pohjalta pitää päästä etenemään niin, että tuo keskimääräinen eläköitymisikä saadaan selkeästi nostettua.

Arvoisa puhemies! Mikä on sitten tietysti tärkeätä, on se, että meidän pitää päästä siihen, että luodaan uutta kasvua. Se on äärimmäisen tärkeätä, ja tähän myöskin valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota. Olennaista on tietysti se, että luodaan mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset yrityksille Suomessa, niin että niitten on hyvä toimia Suomessa ja ei synny painetta siirtää toimintoja pois Suomen ulkopuolelle. Yrittäjyyttä pitää kannustaa, ja tietysti tässä yhteydessä verotuksella on merkitys, mutta pitää muistaa se, että verotuksen pitää olla myöskin aina oikeudenmukaista. Verotus ei saa merkitä sitä, että aina etsitään vain veronkevennyksiä ja pyritään pelkästään niillä luomaan kasvua. Olennaista on se, että harmaata taloutta kitketään, jotta kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti, ja että verotus on laajapohjaista alhaisilla prosenteilla ja tehokkaasti toimivaa ja sellaista, että se ei johda resurssien kohdistamiseen vääriin seikkoihin.

Mikä on tärkeätä Suomessa tässä tilanteessa, kun me olemme hyvin koulutettu kansakunta, on se, että pyritään panostamaan uusiin innovaatioihin ja nimenomaan yrityksiin, joilla on mahdollisuus — usein verkon kautta — hyvin nopeasti globalisoitua, ja tässä yhteydessä toivon, että virkamiehet paneutuvat kolmeen väitöskirjaan, jotka ovat Reijo Luostarisen, Matti Alahuhdan ja Viveca Sasin väitöskirjat, joitten pohjalta voidaan hyvin pitkälti katsoa, mitä nimenomaan tässä suhteessa pitäisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä todeta sen, että valtiovarainvaliokunnan muutosehdotukset ovat hyvin maltillisia, kaiken kaikkiaan 40 miljoonaa euroa, ja ne on pyritty kohdistamaan sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja kasvua ja työllisyyttä edistävällä tavalla. Tarkoitus on pitää huolta siitä, että infrastruktuuria rakennetaan, ja nimenomaan paikallisteistä ja yksityisteistä on pyritty pitämään huolta, mutta panostetaan erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin, ja siellä on nimenomaan lastentarhanopettajien kasvatusta, päihdeäitien hoitoa, oikeudenkäyntejä, joissa pyritään pitämään huolta siitä, että lapsilla on mahdollisimman hyvä oikeusturva, kun ratkaisuja heidän osaltaan tehdään, ja kolmas seikka on ympäristönäkökohdat, joihin on syytä panostaa.

Puhemies! Vielä kolmeen seikkaan näiden lisäksi valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota.

Yksi on tutkimus. Tutkimuksen määrärahoja leikataan, mutta tärkeätä on se, että pidetään huolta siitä, että nyt mietitään tarkkaan, että tutkimusrahat käytetään mahdollisimman tehokkaasti niin, että niistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty.

Toinen keskeinen asia, johonka edustaja Skinnari erityisesti on kiinnittänyt huomiota, on Venäjän merkitys Suomelle ja Suomen lähialueet: Pietarissa on 5 miljoonaa ihmistä, Venäjän talous kuitenkin kasvaa, ja Suomen pitää ottaa... Me tiedämme sata vuotta sitten olleesta historiasta, mikä merkitys Pietarin alueella voi olla Suomelle. Tässä suhteessa on tärkeätä se, että me hyödynnämme toimintamahdollisuudet Venäjällä ja erityisesti lähialueillamme.

Kolmas seikka on myöskin se, että ihmisten elämässä on tiettyjä seikkoja, jotka ovat tärkeitä, ja liikunta on seikka, jolla voidaan pitää huolta siitä, että ihmisten terveys kyetään säilyttämään, ja sillä, että tehdään liikunnan avulla ennalta ehkäisevää toimintaa, voidaan saada merkittäviä valtiontalouden säästöjä aikaiseksi. Säästöt eivät aina synny sillä, että leikataan jotakin, vaan sillä, että tehdään ennalta ehkäisevästi positiivisia, rakentavia asioita.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta jättää mietintönsä eduskunnan arvioitavaksi ja toivoo, että siitä syntyy hyvä keskustelu ja että saamme hyvän, rakentavan ja kasvua edistävän budjetin ensi vuodelle. (Ben Zyskowicz: Voitteko vielä mainita ne väitöskirjat?)

Leena Harkimo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan talouden yllä leijuu synkkiä pilviä. Kukaan ei osaa varmuudella sanoa, tuoko huominen tullessaan myrskyä vai selkenevää. Ennusteita on olemassa vähintään yhtä monta kuin ennustajaakin. Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla varmoja: mitä sumuisemmalta tilanne näyttää, sitä tärkeämpää on varautua myös pahan päivän varalle.

Tulevaisuuteen varautumisen merkitystä ei voi korostaa liikaa, kun koko Euroopan talous on kuilun partaalla. Olemme joutuneet tekemään vaikeita mutta perusteltuja päätöksiä Euroopan kriisipesäkkeiden patoamiseksi. Vaikka mahdollisuutemme vaikuttaa globaalin kriisin ratkaisemiseen ovat rajalliset, kaikki kestävää taloudenpitoa edistävät päätökset parantavat ennustetta. Vastuullisella talouspolitiikalla lisäämme Suomea kohtaan tunnettua luottamusta. Sen menettämisen hinta olisi kallis. Jos maksaisimme valtionlainoista samoja korkoja kuin Euroopan kriisimaat, jäisi meillä miljardeja vähemmän rahaa kouluihin, terveyskeskuksiin ja vanhainkoteihin.

Arvoisa puhemies! Luottamuksesta pidämme kiinni vastuullisilla päätöksillä, joita nyt käsittelyssä oleva talousarvioesitys sisältää. Tehtävien säästöjen etupainotteisuus lisää talouspolitiikan uskottavuutta ja julkisen talouden kestävyyttä, kuten valtiovarainvaliokunta mietinnössään toteaa.

Sopeutustoimista huolimatta Suomi velkaantuu ensi vuonna yli 7 miljardin euron edestä. Tämänhetkisen arvion mukaan jo päätetyt sopeutustoimet eivät ole riittäviä kääntämään valtion velkasuhdetta laskuun kehyskauden aikana. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että hallituksella on valmiutta tarttua uusiin sopeuttamistoimiin heti kevättalven kehysriihessä, jotta luottamuspääoma suomalaista taloudenhoitoa kohtaan säilyy. Verojen korotukset ja menoleikkaukset eivät ole miellyttäviä tehdä, mutta olisi vastuutonta jättää ne tekemättä.

Akuutin kriisin ohella Suomen on hoidettava myös pitkällä aikavälillä talouteemme kohdistuvia haasteita. Julkisen talouden menoja ja tuloja uhkaa pysyvä epäsuhta, kun yhä harvempi suomalainen astuu työelämään ja yhä useampi jää eläkkeelle. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen on tulevaisuudessa yhä kapeampien hartioiden varassa. Tästä syystä työkalupakin kaikki työkalut on pidettävä kurkotusetäisyydellä. Kestävyysvajetta ei voida kuroa umpeen pelkästään finanssipoliittisin toimin. Juuri nyt on tärkeää kohentaa maamme kilpailukykyä ja uudistaa yhteiskunnan toimimattomia rakenteita, jotta arvokkaimmasta, eli palveluista, voidaan pitää kiinni. Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jotta lähipalvelut voidaan jatkossakin turvata jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Menestyksemme perustan muodostaa se, miten huolehdimme kasvun edellytyksistä ja työllisyydestä. Erityisesti nyt, kun vientimme kärsii Euroopan talouden yskiessä, on tärkeää pitää yllä kotimaista kysyntää. Hallitus parantaa suomalaisten ostovoimaa ja työn tekemisen kannustavuutta työtä ja kasvua tukevalla verolinjalla. Työn verotuksen kiristyminen inflaation ja ansiotason nousun seurauksena estetään ja pienimpien ansiotulojen ja perusturvan varassa olevien verotusta kevennetään.

Erityiskiitoksen ansaitsee hallituksen aktiivinen panos laajan työllisyyssopimuksen aikaansaamiseksi yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Raamiratkaisu takaa kultaakin kalliimman työrauhan, turvaa kilpailukykyä ja ostovoimaa sekä tuo vakautta epävarmuuden keskelle. Elinkeinoelämä saa kasvun kannusteita, kun yritysten yhteisöverokantaa kevennetään 24,5 prosenttiin. Energiaintensiiviselle vientiteollisuudelle vetoapua tuo jo ensi vuoden alusta voimaan astuva energiaveroleikkurin parannus.

Työllisyyssopimukseen sisällytetty työelämän laadun kehittäminen on tärkeässä roolissa, kun edessä ovat tulevaisuustalkoot työurien pidentämiseksi. Aivan ensimmäiseksi on pidettävä huoli siitä, että jokainen työkykyinen ja työhaluinen suomalainen saadaan mukaan työelämään. Ensi vuoden budjetissa osoitetaan mittavia panostuksia pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Nuorten yhteiskuntatakuu takaa sen, ettei yksikään nuori pääse tippumaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on erittäin tyytyväinen, ettei taloudellisesti vaikeinakaan aikoina heikoimmassa asemassa olevilta leikata, vaan päinvastoin. Merkittäviä etuusparannuksia suunnataan erityisesti niille, jotka eivät omalla työllään pysty hyvinvointiaan parantamaan. Hallitus korottaa heti ensi vuoden alusta työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea 120 euroa kuukaudessa. Myös veteraanien kuntoutukseen täydentävässä budjettiesityksessä suunnattu lisärahoitus menee oikeaan kohteeseen. Ensi vuonna kuntoutusraha jokaista veteraania kohden nousee.

Erityismaininnan ansaitsee myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössään yhdeksi painopistealueeksi valitsema liikuntapolitiikka. Suomalaiset ovat saavuttaneet kyseenalaisen tittelin Pohjoismaiden lihavimpana kansana. Suomalaisten liikkumista ja terveellistä ruokavaliota edistämällä voidaan saavuttaa merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä esimerkiksi elämäntapasairauksien ehkäisyssä. Liikuntapolitiikka ei saa unohtua vain yhden hallinnonalan vastuulle: terveempi elämä edellyttää poikkihallinnollisia toimia. Olennaista on myös, että elämänkaaren eri vaiheissa toimivat instituutiot, päiväkodeista vanhainkoteihin, ottavat toiminnassaan huomioon liikunnallisen elämäntavan edistämisen. Liikuntapolitiikkaa kehittämällä kasvatamme paitsi kansalaisten osallisuutta myös hyvinvointia ja mahdollisuuksia jaksaa pidempään työelämässä.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Aivan lopuksi: Me tässä salissa päätämme siitä, rakennammeko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta kestävälle pohjalle vai annammeko sen perusteiden rapautua. Talousvaikeuksien keskellä kokoomuksen eduskuntaryhmän valinta on selvä. Suomalaisesta työstä, yrittäjyydestä ja hyvinvoinnista on pidettävä huolta vaikeinakin aikoina. Vastuullisella talouspolitiikalla mahdollistamme hyvinvointiyhteiskunnan myös lapsillemme ja heidän lapsilleen.

Kari Rajamäki /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP:n keskeinen vaalitavoite oli oikeudenmukaisuuden lisääminen ja eriarvoistumisen vähentäminen yhteiskunnassamme. Se näkyy nyt punaisena lankana hallitusohjelmassa ja päätettävänä olevassa talousarviossa.

Vaikka poliittinen ja taloudellinen perusta järisee, hallitus teki historiallisen parannuksen työttömyysturvan peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen heti ensi vuoden alusta. Yhdessä vuodenvaihteen indeksikorotuksen kanssa korotus on 120 euroa kuukaudessa. Asumistuen tulorajoja nostetaan työttömyyspäivärahan korotusta vastaavasti. Näin työttömän asumistuki ei vähene, vaan hän saa aidosti peruspäivärahan korotuksen hyväkseen. Tavoitteena on korottaa nimenomaan ensisijaisia etuuksia, jotta myös ihmisten pitkäaikainen riippuvuus toimeentulotuesta vähenisi ja voitaisiin osin vahvistaa sosiaalityön tekemistä kunnissa.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi korotettiin myös toimeentulotuen tasoa. Toimeentulotuen perusosan nosto 6 prosentilla ja yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosan korotus 10 prosentilla parantaa myös viimesijaisen sosiaaliturvan varassa olevien ihmisten taloudellista tilannetta, mikä on hallitukselta tärkeä arvovalinta tässä ajassa.

Hallitus kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja. Peruspalveluja vahvistetaan ja uudistetaan, turvataan ikäihmisille ihmisarvoinen vanhuus, panostetaan sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisyyn. Hallitusryhmät myös eduskuntakäsittelyn aikana panostivat päihdepalveluihin sekä muun muassa opiskelijoiden ateriatuen parantamiseen. Samaan tähtää myös hallitusohjelmassa oleva tuleva haaste terveydenhuollon maksujen yhdistämisestä ja tason madaltamisesta.

SDP:n paineesta nuoret ja pitkäaikaistyöttömät on nostettu työvoimapolitiikan kärjeksi. Nuorten työttömyyteen puututaan takaamalla jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Nuorten yhteiskuntatakuu tulee voimaan vuonna 2013. Nuorten yhteiskuntatakuu on sijoitus tulevaisuuteen: Suomella ei ole kansallisesti eikä inhimillisesti varaa nuorten syrjäytymiseen.

Pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi aloitetaan kokeilu, johon kunnat voivat halutessaan osallistua. Valtio osoittaa tehtävään vaadittavat resurssit. Tarkoituksena on lisätä paikallisen elinkeinoelämän ja työnantajien kontakteja alueen pitkäaikaistyöttömiin.

Arvoisa herra puhemies! Taloustilanne on huonontunut nopeasti Euroopan velkakriisin kärjistymisen ja edellisen keskustavetoisen hallituksen jättämän valtion velkaperinnön seurauksena. Takausjärjestelyt saattavat vaarantaa valtionta-louden kestävyyttä samalla, kun valtiolla on tarve tukea riittävää kasvua ja mahdollisimman hy- vää työllisyyskehitystä ja hyvinvointipalvelujen tuottamista. SDP tukee varauksetta ministeri Urpilaista ja hallitusta, kun kansallisen edun mukaisesti pyritään rajaamaan riskit niin, että Suomen veronmaksajat eivät joudu pankkien ja velkaisten maiden takausten maksumiehiksi.

Suomen vakaan ja ennustettavan talouskehityksen kannalta oli ratkaisevaa, että valtiovallan ja työmarkkinaosapuolten kesken sovittu raamisopimus muodostui kattavaksi. Keskeisesti ministeri Ihalaisen sitoutuneella työllä aikaansaadulla ratkaisulla tuetaan sopimusyhteiskuntaa ja lisätään sitä kansallista eheyttä ja luottamuksen ilmapiiriä, jolla pärjäämme vakavan talouskriisin yli.

Kestävyysvajeen ratkaisemiseksi on rakenteellisilla uudistuksilla ratkaiseva merkitys. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lisäksi tarvitaan toimia, joilla talouden kasvupohjaa vahvistetaan ja lisätään työllisyyttä. Harmaan talouden torjuntaa on vauhditettava sisäisen turvallisuuden ja hyvinvointipalveluiden rahoituksen vahvistamiseksi.

Palkkasopimuksen ja kestävyysvajeen supistustoimien ohella tarvitaan kasvua ja työllisyyttä tukevia nopeita ja tehokkaita kasvupanostuksia. Julkisen vallan toimin voidaan kohtuullisen pieninkin panoksin saada aikaan merkittäviä työllisyyttä edistäviä vaikutuksia muun muassa asunto- ja korjausrakentamisessa.

Ratkaisevaa tulee olemaan kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Tarvitaan rohkeutta, tulevaisuudenuskoa ja työtä, jolla monipuolistetaan ja vahvistetaan uusia kasvualueita teollisuudessa, palveluissa ja luovilla aloilla. Turvaamalla koulutus- ja tutkimuspanostukset energia- ja ekologia-aloilla sekä muun muassa logistiset yhteydet Venäjän kasvaville alueille parannetaan Suomen kilpailukykyä.

Tuloja ja menoja tullaan arvioimaan uudelleen hallitusohjelman mukaisesti maaliskuun kehysriihessä. On varmistettava valtiontalouden vastuullinen, pitkäjännitteinen ja taloudellista vakautta sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävä finanssipolitiikka. On vältettävä paniikkijarrutusta. Keskeistä on arvioida toimenpiteiden vaikuttavuus talouden, alueiden ja työllisyyden näkökulmasta ihmisten arjessa.

Herra puhemies! Kansallinen selviytyminen edellyttää köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista taistelua. Suomessa elää yli puoli miljoonaa ihmistä köyhyysrajan alapuolella ja lapsiköyhyys koskettaa yli 143 000:ta lasta. Viime vuonna sijoitettiin kiireellisesti huostaan 3 423 lasta — vuodessa viidennes enemmän. Tämän pitää pysäyttää nyt niin hallitus kuin oppositiokin, ei vain joulun alla, vaan myös tämän talouskriisin edellyttämissä arjen ratkaisuissa. Tarvitaan keskustelua politiikan sisällöistä ja arvovalinnoista politiikan viihteellistymisen sijasta.

Suomi tarvitsee rohkeutta sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä veronmaksukyvyn mukaiseen verotukseen. Tällä luodaan sitä kansallista eheyttä, jolla Suomi selviytyy tulevista haasteista.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus valitettavasti jatkaa linjallaan, joka syrjii pienituloisia, syrjäyttää heikkoja ja suosii ulkomaisia pääomapiirejä. Hallitus jatkaa tasaverokehitystä ja kohdistaa verohelpotukset etupäässä suurituloisille ja pääomien omistajille. Veronmaksajien rahaa hallitus heittää ulkomaiden eurokriisiin kuin Kankkulan kaivoon, mutta Suomesta ja suomalaisista hallitus pitää huolta vain puhujapönttöjen sanahelinällä.

Viime viikolla pääministeri Katainen ja pe-rustuslakivaliokunnan uusi kokoomusvahvistus Sasi jo luopuivat pysyvän vakausmekanismin yksimielisyysehdosta. On tapahtumassa Suomelle kohtalokas virhe, ja myös valtiovarainministeri Urpilainen puolueineen taipuu Berliinin, Pariisin ja Brysselin meille tarjoamaan niskalenkkiin. Jos SDP taipuu tässä kääntämään takkinsa, joudumme euroalueen yhä syvenevään kriisiin äänivallattomiksi maksumiehiksi. Silloin maksuvastuumme tulee ulottumaan ihan näihin Paavo Lipposen mainostamiin EU:n ytimiin. Ja silloin pääministeri Jyrki Katainen tulee jäämään Suomen historiaan ennätysmiehenä, Suomen valtionvelan lisäämisen ennätysmiehenä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat esittäneet budjetille tasapainoisen ja realistisen vaihtoehdon. Tässä toimimme toisin kuin esimerkiksi sosialidemokraatit. Hehän tekivät oppositiossa viime vuonna aloitteita, jotka toteutuessaan olisivat johtaneet lähes 3 miljardin euron lisävelan ottoon. (Välihuutoja)

Perussuomalainen vaihtoehtomme rakentuu meidän isänmaallisille ja kristillis-sosiaalisille perusarvoillemme. Puolustamme tavallisen suomalaisen oikeuksia ja etuja vanhan valtakeskittymän verkostoja vastaan, suurten pääomien ahneutta vastaan ja suppean euroeliitin ylenmääräistä Eurooppa-ihastelua vastaan. Haluamme estää tavallista pienituloista suomalaista vajoamasta jo miljoonan köyhän joukkoon, ja tuosta köyhiemme joukosta tahdomme nostaa mahdollisimman monet pois siitä syrjäytyneisyyden kierteestä, johon heidät on vienyt tuloeroja kasvattava ja rikkaita suosiva hallituksen ja sen edeltäjän epäsosiaalinen talouspolitiikka. Tahdomme rakentaa yhtenäistä Suomea koko valtakunnan laajuisesti.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten varjobudjetissa esitämme useita toimenpiteitä, jotka kannustavat yrittäjyyteen ja edistävät talouskasvua. Korostamme etenkin pk-yrittäjyyttä tulevaisuuden talouskasvun lähteenä. Investointeja kannustaisimme uudella tutkimus- ja kehitysverotuella sekä kaksinkertaistamalla tuotannollisten investointien poistot verotuksessa. Tämä olisi isänmaallisten yritysten verotukea parhaimmillaan. Se kannustaisi Suomeen uskovia yrityksiä investoimaan Suomeen myös vaikeina aikoina, joita epäilemättä on edessämme. Samalla esitämme, että leikattaisiin perinteisiä yritystukia, jotka ovat tutkitusti kalliita ja tehottomia.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus tekee virheen leikatessaan kotitalousvähennystä ja poistamalla eräiden työvaltaisten alojen arvonlisäverohelpotuksen. Nämä hallituksen toimet ajavat monet pienyritykset vaikeuksiin ja pahentavat taloustilannettamme. Samalla hallitus vastoin omaa ohjelmaansa ruokkii harmaata taloutta, jonka vastaiseen taisteluun hallitus lyhytnäköisyydessään ei muutenkaan osoita riittäviä resursseja.

Verotusta vaadimme kehitettäväksi oikeudenmukaisempaan suuntaan. Etenkin vaikeimpina aikoina on vaadittava suurempaa veronmaksupanosta niiltä, joilla on, millä maksaa. Ja näitähän tahoja hallitustemme eriarvoistava, rikkaita suosiva linja on tuottanutkin. Tasaverokehitys on pysäytettävä laskemalla energia- ja polttonesteverotusta. Polttonesteiden veronkorotus heikentää suomalaisen kuljetusalan elinehtoja ja osuu kipeästi myös juuri pienituloisten kukkaroon. Ja viime vuosina myös valtionvelka on kasvanut ministeri Kataisen ohjauksessa hälyttävällä vauhdilla, eikä hallituksen taholta ole näkyvissä toimenpiteitä tämän huonon kehityksen kääntämiseksi.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen kokoomusvetoiset suunnitelmat kuntien valtionosuuksien leikkaamisesta nettomääräisesti 448 miljoonaa euroa ovat vastuun pakoilua pahimmillaan. Palveluiden heikentymisestä kärsivät etenkin heikko-osaisimmat kuntalaiset. Lisäksi hallituksen linjaus johtaa kunnallisverotaakan kiristymiseen, kiihdyttää tasaverokehitystä entisestään. Kokoomuksen nyt runnoman, asutuskeskuksia suosivan ja pieniä paikkakuntia syrjivän kuntarakenneuudistuksen tunnus tuntuukin olevan: "Tasa-arvon sijasta tasaveroa."

Lasten ja nuorten mielenterveyteen tarvitaan lisäpanostusta, jotta psykiatrinen hoito ja terapia-palvelut voidaan turvata kaikille tarvitseville. Köyhien, usein yksinhuoltajavetoisten lapsiperheiden ahdinkoon on puututtava, sillä kaikki elinkustannukset ovat nousseet ja yleinen asumistuki on jäänyt jälkeen hintojen noustessa. Esitämme myös omaishoidon tuen siirtämistä Kelalle ja lisämäärärahaa tasokorotusta varten. Sotaveteraanien kuntoutukseen on panostettava nyt tai ei koskaan. Huomiotta ovat vuodesta toiseen jääneet myös sotaorpojen ongelmat.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka johdonmukaisesti ennen vaaleja ja vaalien jälkeen on vastustanut leikkauksia ennestäänkin niukkoihin puolustusmenoihimme. Samoin on mielestämme lopetettava poliisien resurssien karsiminen, jotta yhteiskunnan ja kansalaisten turvallisuutta voidaan estää huononemasta. Hallituksen politiikka tässä asiassa on edesvastuutonta, sillä se kostautuu lukuisina ongelmina jo lähimmässäkin tulevaisuudessa.

Mika Lintilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaativat ajat vaativat vastuullista talouspolitiikkaa. Hallitusohjelman jälkeen maailma on merkittävästi muuttunut eikä suinkaan selkeämpään suuntaan. Suomen vienti ei vedä, eurokriisi syvenee, talousennusteet synkkenevät. Viimeksi eilen pääministeri vahvisti Eurooppaa ravistelevat talousongelmat. Niiden vaikutus Suomen talouteen, omien asioidemme hoitamiseen jäi epäselväksi. Mitään kotimaassa tehtäviä toimia emme kuulleet, vaikka ongelma ja sen kokoluokka myönnettiin.

Jo kesällä jouduimme todistamaan, että kompromissihallitus kykenee vain kompromissiratkaisuihin. Talousarvion teksteistä päästiin kyllä sopuun. Niissä luvattiin kaikkea hyvää kaikille. Kuitenkaan budjettikirjan luvut ja tekstit eivät osuneet yksiin. Teksteissä velkaa luvattiin suitsia, mutta hallituksen omat luvut kertoivat valtion ottavan lähes 7 miljardia velkaa jokaisena Kataisen pääministerivuotena.

Nyt maailman muutokset heittävät talouspolitiikan tunkiolle myös nuo hallituksen esittämät luvut. Uskotteko te, arvoisat ministerit ja hallituspuolueitten edustajat, 2 prosentin kasvuun ensi vuonna? Vai olisiko niin, että ajat ovat sitten kesän synkenneet? Pelottaa kysyäkin, miten käy uusien ennusteiden valossa Suomen valtionvelan, kun Kataisen hallituksen ministerit pitävät kohmeisia käsiään talven yli taskuissaan.

Hallituksen unelmiin nojaavalle linjalle keskusta ei voi antaa tukeaan. Hallitus on kykenemätön sopimaan uusista toimenpiteistä. Se on ajat sitten parasta ennen -päivän ohittaneen talouspolitiikkansa vanki. Mätä on mätä, eikä se siitä enää tervehdy, vaikka sitä kuinka pakastaisi. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on esitellyt oman vaihtoehtonsa. Ottaisimme ensi vuonna vähintään miljoona euroa vähemmän velkaa vuoden jokaisena päivänä, mutta säilyttäisimme toimivat julkiset palvelut lähellä ihmisiä. Suurituloisten verotusta tulee myös tiukentaa. Myös kulutusta on pakko verottaa nykyistä enemmän, mutta samalla ruuan ja energian verotusta tulee alentaa. Kansainvälisten yritysten korkokeinotteluun esitimme rajoituksia jo aikaa sitten. (Ben Zyskowicz: Miksette tehneet viime kaudella?)

Ensi vuosi on hukattu vuosi. Katainen ja Urpilainen, tieto talouden synkkenemisestä teillä on, yhteisymmärrys toimien tarpeellisuudesta teillä on, esitykset toimista teillä on. Mitä teiltä puuttuu? Teiltä puuttuu vastuullinen ja yhtenäinen poliittinen linja ja sen mukana kaikki.

Tuntemattoman sotilaan Antti Rokka neuvoi vetäytymisvaiheessa aseveljiään syömään sokerit pois taskuista ennen kuin ne selän takana virtaavassa joessa kastuvat. Hallitus tietää, että talouden taantuman joki on ylitettävä, mutta jättää omat sokerinsa taskuun sulamaan. Nämä sokerit tulisi nyt käyttää uuteen kasvuun eikä antaa niiden valua jokeen.

Päätösten lykkääminen tulee suomalaisille kalliiksi. Ei tulevassa taantumassa auta se, että selvitysmies miettii, pitäisikö yrityksiä kannustaa investoimaan tukien leikkaamisen sijaan. Taantumassa auttaa se, että työpaikkoja synnyttäviin investointeihin saa riittävästi tukea. Ei taantumassa auta se, että toinen selvitysmies pohtii, pitäisikö yritysten kasvua tukea verokannustein t&k-tukien leikkaamisen sijaan. Taantumassa auttaa se, että työpaikkoja synnyttäviin investointeihin saa rahoitusta ja verotuksella kannustetaan kasvuun. Ei taantumassa auta se, että hallitus miettii, pitäisikö myös pienyrittäjyyttä tukea yli 100 000 yrittäjän verotuksen kiristämisen sijaan. Taantumassa auttaa se, että yritysten verotus on kannustavaa ja tasapuolista.

Keskusta uskoo, että Suomen kaltaisen pienen maan menestys nojaa pitkälti yrittäjyyteen. Emme tiedä, mihin hallitus uskoo. Pienyrittäjien verotusta pitää keventää, kun hallitus on sitä kiristämässä. Meidän mielestämme sukupolvenvaihdoksia pitää helpottaa. Hallitus on niitä vaikeuttamassa. Meidän mielestämme investointeja tulee tukea, kun hallitus on niitä leikkaamassa.

Hallituksen politiikka yhdistyy vaarallisella tavalla nykyiseen taloustilanteeseen. Saamme ympäri Suomea viestejä yritysten vaikeuksista saada pankeista rahoitusta. Yritysten rahoitusvaikeudet uhkaavat koko Suomen hyvinvointia. (Ben Zyskowicz: Mikäs teidän lääke siinä on?)

Arvoisa puhemies! Hallituksen jahkaillessa talouden pohja murenee viikko viikolta. Ratkaisuja lykätään eteenpäin, vaikka ne pitäisi tehdä heti. Kun asioita ei tehdä ajoissa, Kataiselle ja Urpilaiselle jää eteen vain leikkausten tie, joka jakaa suomalaiset häviäjiin ja voittajiin. Tämä on vakava, todella vakava, virhe.

Hallituksen vastaus kaikkiin kysymyksiin on kuntauudistus. Kyseessä on Kataisen miljardiluokan ulosmittaus lähikouluilta ja terveyspalveluista. Hallitus säästää lukioista, ammattioppilaitoksista, ammattikorkeakouluista, yliopistoista — juuri sieltä, missä on menestyksemme tae: sivistys ja ihmisten osaaminen.

On pakko ihmetellä vasemmiston takinkääntöä. Sosialidemokraatit ovat olleet sydäntäsärkevän huolestuneita vanhusten ja sairaiden hoivasta ja koulutuksen tasa-arvosta. Kun pääsitte valtaan, puheenjohtajanne leikkaa ensi työnään rajusti julkisista palveluista. Tämä on todella kovaa eriarvoistavaa politiikkaa.

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan hallitukselle seuraavaa epäluottamuslausetta: (Ben Zyskowicz: Vastahan se sai luottamuksen!) "Kataisen hallitus itse arvioi valtiontalouden pysyvän nykyisillä toimilla reilusti alijäämäisenä koko hallituskauden. Ensi vuoden talousarviosta puuttuvat keinot talouskasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Sen sijaan hallituksen velkaa kasvattava politiikka on johtamassa hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen ulottuviin ja Suomea keskittäviin leikkauksiin. Tämän johdosta eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Kari Uotila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuloerojen kaventaminen, köyhyyden vähentäminen ja verotuksen kääntäminen progressiivisemmaksi olivat vasemmistoliiton keskeisiä tavoitteita hallitusneuvotteluissa. Nämä oikeudenmukaisuutta lisäävät tavoitteet saimme hallitusohjelmaan.

Talousarvio toteuttaa näitä tavoitteita. Tuloeroja kavennetaan esimerkiksi keventämällä pienituloisten verotusta nostamalla perusvähennystä ja työtulovähennystä. Tutkimukset osoittavat, että näistä veroratkaisuista hyötyvät kaikista eniten kaikista pienituloisimmat.

Pääomatulojen ja suurten perintöjen verotusta kiristetään, ja pääomaveroonkin tulee progressiivisuutta. Lisäksi perusturvaan tulee vihdoinkin tuntuva 100 euron tasokorotus. Tästä saavutuksesta voimme olla ylpeitä. Hyvää on myös toimeentulotuen ja asumistuen parantaminen.

Jotkut ovat vaatineet tässä ja nyt leikkauksia ja veronkiristyksiä. Kysyn, mitä järkeä on tehdä pikaleikkauksia nyt, kun hallitusohjelmaa on vasta alettu toteuttaa ja esimerkiksi perusturvan korotus tulee vuoden alusta voimaan. Haluaisiko keskusta esimerkiksi jo lähteä tätä korotusta purkamaan, ehkäpä helmikuun alusta?

Tässä tilanteessa on ajoitus tärkeää, sitä ei voi korostaa liikaa. Tasapainottamistoimista on syytä päättää ajoissa, mutta hätiköinnillä ja väärällä ajoituksella emme saa painaa Suomea lamaan.

Me vasemmistoliitossa olemme johdonmukaisesti olleet sitä mieltä, että maaliskuun kehysriihi on oikea hetki tehdä pitkän aikavälin päätöksiä talouden tasapainottamiseksi. Silloin on tarkasteltava kaikkia vaihtoehtoja: säästökohteita, verotulojen lisäämismahdollisuuksia ja rakenteellisia uudistuksia.

Veropohjaa on tiivistettävä, ja sitä murentava verokikkailu on estettävä. Kun lääkärikeskus maksaa lähes 40 miljoonan euron voitoistaan Suomeen veroa vaivaiset 360 000 euroa siirtämällä voitot ja niistä maksettavat verot ulkomaille, on jotain tehtävä. Toivottavasti hallitukselta tulee pian ehdotuksia veropohjan tiivistämiseen tältä osin.

Harmaan talouden ja veronkierron kitkemistä on jatkettava. On puolustettava rehellistä suomalaista työtä ja yrittämistä vilunkiveijareita vastaan. (Ben Zyskowicz: Oikein!)

Kevään kehysriihessäkin tulemme pitämään kiinni vasemmistolle keskeisistä hallitusohjelman linjauksista: tuloerojen kaventamisesta, köyhyyden vähentämisestä ja oikeudenmukaisesta verotuksesta. Sopeuttamistarpeet pitää hoitaa ennen muuta verotuksen, ei uusien leikkausten kautta.

Julkiseen talouteen toisi liikkumavaraa hyvätuloisten verotuksen kiristäminen. Se olisi sosiaalisesti oikeudenmukaisinta eikä juurikaan vähentäisi kotimaista kulutuskysyntää.

Leikkausten ja veronkiristysten lisäksi vaihtoehtojen kirjossa on oltava mukana taantuman torjuminen elvyttämällä. Oikein kohdennetuilla julkisilla investoinneilla voimme torjua lamaa. Asuntotuotanto, ympäristönsuojeluinvestoinnit ja sellaiset tie- ja raidehankkeet, jotka edistävät yritystemme toimintaa, ovat järkeviä elvytyskohteita.

Arvoisa puhemies! Etenkin pääkaupunkiseutu kärsii karmeasta kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulasta. Vuokrat ovat ylittäneet tavallisen palkansaajan maksukyvyn, mutta silti vähäisiä vapautuvia asuntoja jonottavat tuhannet. Helsingissä jonossa on lähes 24 000 asunnon odottajaa, Vantaalla 17 000 ja Espoossa myös tuhansia.

Omavastuukoron puolitus valtion asuntolainoissa oli hieno ratkaisu, mutta ellei se riitä, asuntotuotannon elvyttämiseen tarvitaan pikaisia lisätoimia.

Arvoisa puhemies! On sanottu, että alkavassa taantumassa meillä ei ole varaa viime kerran tapaan elvyttää, koska valtio lisävelkaantuu. Minä kysyn, onko meillä varaa jättää elvyttämättä ja näin syventää taantumaa. Asuntoihin, liikenteen sujumiseen ja ympäristönsuojeluun kohdistuvalla elvyttämisellä torjumme lamaa ja luomme kestävää talouden pohjaa tulevaisuudelle.

Amerikkalainen Nobelin palkinnonkin saanut taloustieteilijä Joseph Stiglitz on neuvonut Suomea tasapainottamaan julkista taloutta kiristämällä hyvätuloisten verotusta, tuloverotusta ennen kaikkea, ja tekemään talouskasvua tukevia investointeja vaikka velkarahalla. Vaikka harvoin otan jenkeiltä neuvoja, niin tässä asiassa olen samaa mieltä.

Myös budjetti sinällään mahdollistaa elvyttämisen. Jakamaton varaus 200 miljoonaa euroa ja samansuuruinen lisätalousarviovaraus antavat tähän mahdollisuuksia.

Liian kovat leikkaukset olisivat myrkkyä kotimaiselle kysynnälle ja työllisyydelle etenkin vientikysynnän hiipuessa. Euroopan talouskriisin kannalta on kohtalokasta, jos ne maat, joilla velkaantumisaste ja taloustilanne sallisivat elvyttämisen, jättävät sen tekemättä. Meidän on pidettävä pyörät pyörimässä, se on koko Euroopan etu. On syytä arvioida, miten paljon voimme lisätä lainanottoa, jos sen vastapainona on sitoutuminen tulevaisuuden rakenteellisiin uudistuksiin.

Arvoisa puhemies! En sano, että meidän on tingittävä hallitusohjelman tavoitteesta kääntää valtion velkasuhde laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Sanon kuitenkin sen, että tätäkin tavoitetta on arvioitava koko maailman ja Euroopan talouden näkymistä käsin suhteessa Suomen mahdollisuuksiin talouden tasapainottamiseen. (Ben Zyskowicz: Ette sano, mutta tarkoitatte!) Mikäli näkymät antavat aihetta uuteen arvioon, on tätäkin tavoitetta uskallettava tarkastella uudelleen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota Venäjän kasvaviin mahdollisuuksiin Suomen talouden ja työllisyyden kannalta. Näihin mahdollisuuksiin on tartuttava täysillä. Kun Eurooppa taantuu, monet meidän muut kauppakumppanialueet taantuvat, niin Venäjä kasvaa, ja siksi on tärkeää, että siihen suuntaan satsataan.

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä budjetti on mennyt sekä hallituksessa että valiokunnassa rutiinilla, koska hallituspuolueet olivat paneutuneet asiaan pitkään, perusteellisesti ja varsin vaiherikkaasti touko—kesäkuussa. On toteutettu vain sitä, mitä Säätytalolla on sovittu.

Valiokunnan lisäykset budjettiin olivat maltillisia ja pääasiassa aivan oikeansuuntaisia. Vihreät ovat erityisen tyytyväisiä lisäyksiin ympäristönsuojeluun ja joukkoliikenteeseen. On todettava, että tämä kohtalainen yksimielisyys näyttää ulottuvan myös oppositioon. Jos keskustan mielestä 20 miljoonaa päivässä lainanottoa on aivan törkeän paljon, niin sitten kuitenkin 19 miljoonaa on ihan passeli.

Talouden näkymien synkentyessä on syytä varautua budjettikehysten uudelleenarviointiin. Vihreät ovat tähän valmiita. Kannatamme vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta emme halua tehdä sitä velaksi, mikä onkin luonnollista ajatellen vihreiden kannattajakunnan nuoriin painottuvaa ikäjakaumaa.

Yhä useammin on sanottu, ettei meillä enää olisi varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Asia on pikemminkin päinvastoin: meillä ei ole varaa luopua hyvinvointiyhteiskunnasta. On nimittäin tullut suosituksi laittaa maita paremmuusjärjestykseen milloin minkäkin kriteerin perusteella. Oli kilpailu melkein mikä hyvänsä, hyvinvointivaltiot — ennen kaikkea Pohjoismaat, Hollanti, Saksa ja Kanada — löytyvät aina kärjestä. Vahva sosiaaliturva, kaikille avoin koulutus ja hyvät julkiset palvelut lisäävät maiden kilpailukykyä, eivät heikennä sitä.

Voidaan toki kysyä, että vaikka hyvinvointiyhteiskunta toimi erinomaisesti teollistumisen aikoihin, onko se tai ovatko jotkin sen piirteet vanhentuneita siirryttäessä osaamiseen perustuvaan jälkiteolliseen yhteiskuntaan.

Menestyksemme perustuu yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen. Vain tasa-arvoisessa yhteiskunnassa koko ikäluokalla on tie kykyjensä mukaiseen menestykseen, jolloin koko lahjakkuusreservi on käytettävissä. Suomalaisen ihmeen synnyttäneissä yrityksissä on johtopaikoilla runsaasti vaatimattomista oloista peräisin olevia huippujohtajia, jotka toisenlaisissa oloissa olisivat nyt ehkäpä pitseriayrittäjinä kirkonkylänsä pitseriassa menestyen toki siinäkin ammatissa varsin hyvin.

Periytyvä huono-osaisuus ja säätykierron hidastuminen ovat huolestuttavia merkkejä vahvuuksiemme rapautumisesta. Nämä merkit on otettava vakavasti. Ne eivät ole vain surullisia. Olemme menettämässä ainakin osan niistä vahvuuksista, jotka nostivat maamme köyhyydestä eturivin valtioitten joukkoon.

Arvoisa puhemies! Toinen hälyttävä piirre on rakenteellisen työttömyyden kasvu. Jos työllisyysastettamme vertaa Ruotsiin, meiltä puuttuu työelämästä neljännesmiljoona ihmistä. Ero Ruotsiin selittyy kokonaan sillä, että Ruotsissa osatyökykyisten työllisyysaste on paljon parempi kuin meillä ja että osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa paljon enemmän kuin meillä. Tällä on valtava merkitys julkiseen talouteen: neljännesmiljoona maksajaa enemmän ja neljännesmiljoona tulonsiirroilla elävää vähemmän. Mitään leikkauslistoja ei tarvita, jos tämä ero saadaan korjatuksi.

Työelämämme on kovin kaksivaihtoehtoista. Jos ei pysty tarjoamaan sataprosenttista työpanosta, joutuu kokonaan työelämän ulkopuolelle. Suljemme työmarkkinoiden ulkopuolelle osatyökykyiset ja myös ne, joiden osaaminen ei riitä tuottamaan elämiseen riittävää ansiotasoa koko ajan kiristyvillä työmarkkinoilla. On tehtävä ei vain puheissa vaan myös käytännössä mahdolliseksi yhdistää ansiotuloja ja tulonsiirtoja, jos ei pysty hankkimaan riittäviä ansiotuloja. Tältä osin Sata-komitea epäonnistui tehtävässään surkeasti.

Siinä, missä suomalainen isä tai äiti jää kokonaan pois töistä hoitaakseen lastaan, ruotsalainen siirtyy osa-aikatyöhön. Ruotsin järjestelmässä yhtyvät päivähoidon ja kotihoidon vahvuudet. Osaaminen säilyy kohtalaisen hyvin osa-aikatyössäkin. Me olemme tehneet tämän vaihtoehdon kannattamattomaksi sillä, että näin menettelevä perhe menettää kotihoidon tuen kokonaan mutta joutuu maksamaan täysimääräisen päivähoitomaksun.

Arvoisa puhemies! Edessä olevan julkisen talouden vakauttamisen ei tarvitse olla leikkauslistoja tai veronkorotuksia. Se voi olla myös parempaa ja fiksumpaa politiikkaa. Otan tästä yhden esimerkin.

Hallituspuolueiden budjettisovussa on pieni mutta merkittävä esimerkki siitä, miten julkisen talouden kestävyyttä voidaan parantaa menoja lisäämällä. Alkoholistiäitien hoitoon on suunnattu 2 miljoonaa euroa. Vaikka unohtaisimme kokonaan kaikki inhimilliset näkökohdat, jotka tässä asiassa sinänsä ovat hyvin merkittäviä, on kymmeniä kertoja halvempaa hoitaa ja tukea päihderiippuvaista äitiä kuin hoitaa alkoholin pahasti vammauttamaa lasta. Valiokunnan lisäämä 2 miljoonaa on hyvä asia, mutta asia ei ole tällä ratkaistu. Koska nykykäytäntö ei toimi, se on jollakin tavoin rakenteeltaan uudistettava niin, että tällainen ongelma, joka meillä on aivan käsittämättömän iso, saadaan jotenkin pois päiväjärjestyksestä.

Arvoisa puhemies! Olemme tähän budjettiin myös pettyneitä. Olemme pettyneitä rataverkon määrärahoihin. Jatkuvan määrärahataiston sijasta — valtiovarainministeriö vastaan muut — on ehkä hyvä kysyä, onko tämä asia ollenkaan organisoitu järkevällä tavalla. Jos Valtionrautatiet omistaisi rataverkon, se ei korjaisi esimerkiksi Pohjanmaan rataa hitaasti pätkä pätkältä vaan ottaisi kerralla lainan ja tekisi työn kerralla ja paljon paljon edullisemmin. Rataverkkoa ei pidä antaa VR:lle monesta muusta syystä, mutta eikö Liikennevirasto voisi toimia kuin yhtiö ja käydä normaalit liikeneuvottelut VR:n kanssa ja ajoittaa investointinsa taloudellisesti sillä tavalla kuin järkevä yritys tekisi?

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan tehtäviä on pitää kansa terveenä ja työkykyisenä. Sosiaalisten terveyserojen kasvu ei kerro hyvää terveydenhuoltojärjestelmämme tilasta. Monikanavaisuus esimerkiksi vinouttaa toimintaa pahasti ja tulee meille hyvin kalliiksi. Tämä asia on nyt vaan yksinkertaisesti korjattava. Samassa yhteydessä on aika luopua yksityisen hoidon sairausvakuutuskorvauksista. Yksityislääkäreitten käyttö ei säästä julkisen terveydenhuollon menoja vaan lisää niitä, koska yksityislääkärit ovat kovin hanakoita lähettämään potilaita erikoissairaanhoitoon.

Vaikka terveyserot ovat kasvaneet, pääsääntöisesti suomalaiset ovat aiempaa terveempiä ja elävät huomattavasti aiempaa pidempään. Tämä on rohkeasti otettava huomioon myös eläkepolitiikassa. Asian kanssa ei pidä aikailla ja ajatella, että nyt ei muka tarvitsisi tehdä mitään, koska seuraavat ikäluokat voivat sekä maksaa enemmän että olla itse töissä pidempään.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Sedan budgetförslaget avgavs till riksdagen har de ekonomiska utsikterna klart försämrats. Handelsbalansen har redan vänts i ett underskott, och för nästa år börjar en ekonomisk nolltillväxt vara en reell risk. Allt fler experter varnar rentav för en ny recession.

Framför allt har de ekonomiska utsikterna i våra närområden, i hela Europa och i stora delar av den övriga världsekonomin försämrats. Eurokrisen är ännu inte löst, även om viktiga steg har tagits i rätt riktning. Också vårt främsta exportland Sverige har skrivit ned tillväxtprognoserna. Vi måste minnas hur beroende vi är av omvärlden. Vår välfärd är beroende av export.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talouskehitys on vaarassa jäädä pääosin riippuvaiseksi kotimaisesta ostovoimasta ja kysynnästä, jonka työmarkkinoiden raamisopimuksen pitäisi onneksi turvata, sopimuksen, joka tosin maksoi valtiontaloudelle 400 miljoonaa euroa. Myös nuo rahat on lainattava.

Valitettavasti jäljellä ei ole mitään varsinaista elvytysvaraa sen päälle, mikä käytettiin raamisopimuksen turvaamiseen. Jokaiselle talouskasvun elvyttämiseen käytettävälle lisäeurolle pitää olla takuut siitä, että se maksaa itsensä nopeasti takaisin. Esimerkiksi mahdollisten verohelpotusten tulisi tämän vuoksi olla oikein kohdennettuja, jotta niillä olisi maksimaalinen ja nopea teho.

Velkaantuminen jatkaa kasvuaan ensi vuonna tilanteessa, jolloin sen pitäisi kääntyä laskuun. Olisi täysin vastuutonta lisätä entisestään velkataakkaa, jonka kantajiksi joutuvat lapsemme ja lastenlapsemme. Hyvä oppositio, tämä on pelkkää realismia!

Kuten tällä hetkellä näyttää, uusiin tasapainotustoimenpiteisiin on ryhdyttävä viimeistään siinä vaiheessa, kun hallitus käsittelee maaliskuussa tulevien vuosien talousarviokehyksiä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää kiinni hallitusohjelman sopimuksesta, jonka mukaan puolet näistä tasapainotustoimenpiteistä tulee siinä tapauksessa koostua menojen leikkauksista ja puolet verotulojen lisäyksistä.

Arvonlisävero ei voi enää olla pyhä lehmä, vaan sitä on voitava tarvittaessa korottaa jonkun prosenttiyksikön verran mieluiten siten, että so- siaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä elin- tarvikkeiden arvonlisävero pysyy entisellään. Myöskään suuria tuloja koskeva tuloveron korottaminen ei saa olla tabu. (Kari Rajamäen välihuuto) On löydettävä sosiaalisesti oikeudenmukainen ja tasapainoinen veropoliittinen kokonaisuus.

Juustohöylämenetelmä, jota on käytetty niin pitkälle kuin on ollut mahdollista, ei leikkausten osalta riitä. Eikö kansalaisten kannalta vähemmän kipeää tekisi jo luvattujen tulevien uudistusten lykkääminen kuin leikkaaminen palvelujen ja tulonsiirtojen nykyisistä menoista? Ja kun tosi on kyseessä, kai hyvät palvelut ovat tärkeämpiä kuin osa tulonsiirroista.

Värderade talman! Det finns områden som inte borde drabbas av ytterligare nedskärningar. Till dem hör inte minst utbildningen, som är en investering i framtiden. Till dem hör också anslag för forskning, innovation och grön teknologi, som likaså är investeringar i framtida ekonomisk tillväxt.

Det är också att hoppas att samförståndet på arbetsmarknaden kring ramavtalet följs upp med ett samförstånd om åtgärder för att förlänga arbetskarriärerna och höja pensionsåldern. Annars klarar vi inte de demografiska utmaningarna för statsfinanserna under en överskådlig framtid. Också en regelrätt höjning av pensionsåldern bör åtminstone inte uteslutas från början.

Värderade talman! Riksdagen kan inte rimligtvis beskyllas för slöseri då finansutskottet har lagt till drygt 40 miljoner till regeringens förslag. Det handlar om mindre än en futtig promille av hela budgeten.

Men den promillen används för mycket goda och angelägna ändamål: för barnens bästa, bland annat anslagen för mögelskolor, barnträdgårdslärarutbildning och barnvänliga rättegångar, för medborgarorganisationer med tonvikt på kvinnoorganisationer, för investeringar i infrastruktur såsom väghållning, i synnerhet för enskilda vägar, kollektivtrafik och vatten- och avloppsprojekt samt för miljöändamål såsom Östersjön. Från finlandssvensk synpunkt noterar vi särskilt tilläggsanslagen för Folktinget och för de hårt trängda yrkesfiskarna.

Ändå vet vi att pengar inte räcker till allt. Hur har regeringen till exempel tänkt lösa dilemmat med att landsbygden inte inom utsatt tid kommer att kunna följa lagens krav på vattenrening?

Arvoisa puhemies! Sallikaa minun päättää hyviin uutisiin — ensi vuoden talousarvio sisältää kansalaisten kannalta aika lailla niitäkin. Tällaisia ovat erityisesti panostus vähävaraisiin, johon sisältyy peruspäivärahan ja työmarkkinatuen kuoppakorotus, erityispanostus yksinhuoltajiin, nuorten yhteiskuntatakuu ja panostus pitkäaikaistyöttömiin. Näin toimii sivistynyt hyvinvointivaltio: myös taloudellisesti vaikeina aikoina se huolehtii kaikkein vaikeimmassa asemassa olevista. Hyvä uutinen on myös se, että Suomella on nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa vakaa, laajapohjainen hallitus, jolla on edellytykset turvata kohtuullinen kansallinen yksituumaisuus sekavassa ympäröivässä maailmassa.

Jouko Jääskeläinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Taloustilannetta tänä päivänä leimaa yhteinen eurooppalainen ongelma: velkaantuminen. Eurooppalaisten valtioiden toimet velkaantumisen pysäyttämiseksi eivät ole olleet tähän mennessä riittäviä nopeudeltaan eivätkä laajuudeltaan. Myöskään Suomessa emme ole vielä toipuneet vuonna 2008 alkaneesta kiihtyvästä velkaantumisesta. Tämä yhdistettynä rahoitusmarkkinoiden turbulenssiin ja maailmanlaajuisten talousnäkymien heikentymiseen asettaa Suomen valtiontalouden merkittävien haasteiden eteen. Näihin haasteisiin hallituspuolueet nyt määrätietoisesti pyrkivät vastaamaan.

Hallitus on tässä tilanteessa aivan oikein valinnut etenemismallin, jossa varovaisilla leikkauksilla ja maltillisilla veronkorotuksilla on tasapainotettu velkaantumiskehitystä. Työ on vielä kesken, sen tiedämme hyvin. Nämä velkatalkoot vaativat täydellisen huomion ja sitoutumisen koko eduskunnalta.

Euroopassa haasteemme on se, miten voidaan edistää yhteistä hyvää aiheuttamatta moraalikatoa ja samalla estäen vapaamatkustamisen. Siinä missä Eurooppa velkaantuu, ovat Aasian nousevat maat keränneet merkittävää varallisuutta. Tässä tilanteessa on avoimesti pohdittava sitä, miten vastaamme nousevien maiden meille heittämään haasteeseen. Siinä, missä emme voi työehdoilla kilpailla Aasian maiden kanssa, on meidän ehkä kuitenkin tarkasteltava asennettamme ahkeruuden ja työn arvostamiseen.

Maailmanlaajuinen kysymyksemme on, miten annamme luomakunnalle ja luonnolle sen vaatiman tilan ja oikeuden uudistua. Eettinen haasteemme on edistää kokemuksen hyväksi osoittamaa ahkeroimisen ja vaatimattomuuden ihannetta yhteisen hyvän hoidossa.

Suomessa näemme liian monessa tilanteessa suomalaisten jakautumisen niihin, jotka voivat varsin vapaasti kuluttaa, ja niihin, jotka joutuvat vain selviytymään päivästä toiseen. Talousarvioehdotus pyrkii pienentämään kansalaisten välistä eroa. Hieman lisää suunnataan sinne, missä on tiukinta. Hieman enemmän otetaan sieltä, missä muutoinkin selvitään. Työntekoa kannustetaan ja samalla raamisopimuksen toteutumista vauhditetaan varsin merkittävällä valtion panostuksella.

Arvoisa herra puhemies! Satunnaista velkaantumista haastavampi tehtävä on korjata pitkävaikutteista kestävyysvajetta. Tiedämme hyvin, että palvelusektorilla ja varsinkin kunnissa valmistaudutaan suureen muutokseen. Valtiovarainministeriön rankimpien laskelmien mukaan 12 vuodessa kuntien velka jopa kymmenkertaistuu tai vaihtoehtoisesti veroaste nousee yli 4 prosenttia. Pahimmillaan maassamme olisi kuntia, joissa kuntavero on 30 prosenttia.

Suurin syy tähän epäilemättä on huoltosuhteen muutoksessa. Yhtä työssä käyvää kohden on työelämän ulkopuolella nyt noin 0,5 henkilöä. Vuonna 2030 vastaava luku olisi arvioiden mukaan laskennallisesti jopa yli 0,7 henkilöä. Perinteisen palkkatyön tekijöitä ja palkkaverojen maksajia ei ole tarpeeksi. Tämä kehitys on lisäksi myös alueellisesti vino, ja perussyynä on vinoutunut väestörakenteemme. Jo nyt työhön tulevat vuosittaiset ikäluokat ovat työelämästä poistuvia pienemmät.

Hallinnon rakenteelliset uudistukset, tuottavuuden parantaminen ja kuntauudistus ovat eräitä vastauksia tähän tilanteeseen. Nämä toimet tuottavat tarvittavia hallinnollisia ja toiminnallisia säästöjä, mutta eivät tietenkään olennaisella tavalla vähennä palveluiden tarvetta. Palveluiden tarvehan monilta osin pikemminkin lisääntyy. Siksi on erityisen tärkeää vahvistaa kaikilla osa-alueilla ongelmia ennalta ehkäisevää toimintaa. Niiden avulla ja ennalta ehkäisevällä työotteella saadaan aikaan merkittäviä säästöjä, jotka ovat meille aivan välttämättömiä.

Terveydenhuollon kustannukset ovat väestön ikääntymisen vuoksi merkittävässä nousussa lähimpien vuosien aikana. Valtiovarainvaliokunnan mietintö nostaa tällä kertaa esille yhden merkittävän kustannustenkin nousua ennalta ehkäisevän tekijän: liikunnan. Voimme tähän lisätä ja tässä yhteydessä mainita laajemminkin terveelliset elintottumukset ja päihteettömän elämäntavan. Työssäjaksamisesta huolehtiminen on erityinen haaste kunnissa ja kaikessa palvelutoiminnassa. On vahvistettava niitä tekijöitä, joilla kunnallisen ja yksityisen palvelusektorin työntekijöitä voidaan tukea, innostaa ja ikääntymisen eri vaiheissa myös kuntouttaa. Alkoholin ja päihteiden aiheuttamat miljoonakulut voidaan laittaa säästöön omilla ratkaisuillamme.

Arvoisa herra puhemies! Ryhmät ovat hyvässä yhteistyössä tehneet täsmennyksiä hallituksen esityksiin. Näissä on aivan oikein nostettu esille lasten asiat ja sosiaaliset kysymykset. Erityisesti mieltä lämmittää se, että päihdeäitien hoitoon osoitetaan merkittävät hoitomäärärahat sekä lisätään resursseja terveyden edistämiseen ja päihde- ja mielenterveysongelmien ehkäisemiseen.

Lasten ja nuorten ohella erityishuomio kiinnittyy turvallisuuteen. Lisärahaa saavat sekä poliisi että Rajavartiolaitos. Turvapaikka-asioiden käsittelyä nopeutetaan sekä hallinto- että hovioi-keudessa.

Yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen tulee 5 miljoonan euron lisäpanostus, ja eräät muut liikenneinvestoinnit saavat vetoapua.

Konkursseja ennaltaehkäistään määrärahalla yrittäjäneuvontaan. Itämeren ja vesien suojelun määrärahoja lisätään miljoonalla eurolla.

Mikään talousarvio ei ole täydellinen. Eri yritysmuotojen verotuksen tasapuolisuus ei täysin toteudu nyt tehdyillä päätöksillä. Nuorisotakuun toteutumiseksi tarvitaan panostusta esimerkiksi nuorisotyöttömyyden hoitoon. Tutkimus- ja kehitysrahoitukseen tarvitaan määrärahoja. Monet liikenneinvestoinnit, esimerkiksi valtatie 8:n perusparannus ja vaikkapa Kehä kolmosen liitynnät lentoasemalle ja satamaan, toivon mukaan aikanaan saavat tarvitsemansa huomion. Edelleen on tutkittava nyt rajallisten määrärahojen puitteissa sitä, miten kehitysyhteistyön tehokkuutta ja vaikuttavuutta voidaan tehostaa. Entistä tärkeämpää on kaikissa yhteyksissä huolehtia siitä, että reagoimme asioihin ennakolta emmekä vasta hoitamalla niitä ongelmien toteuduttua.

Arvoisa herra puhemies! Taloutemme on avoin, ja siitä maksamme. Valtiontaloutemme alijäämä on hillitty eurooppalaisessa mitassa, mutta samalla kuitenkin liian suuri. Nyt on aika reagoida alijäämään, sillä markkinoilta löytyy vielä luottamusta talouteemme. Tästä täytyy pitää kiinni myös jatkossa, sillä vain huolehtimalla taloutemme tasapainosta pystymme säilyttämään taloudellisen itsemääräämisoikeutemme.

Hallitukselta ja myös meiltä on kysytty, mistä linjauksista ensi keväänä pitää päättää. Kun nyt käsiteltävä talousarvio karsii menoja miljardilla ja kiristää verotusta toisella mokomalla, jatkossa kovin helppoja säästökohteita ei ole. Jatkon tasapainottamistoimissa monet joutuvat tinkimään tavoitteistaan. Tarvitaan kolmiosainen ratkaisu, jossa on leikkauksia, jotka ovat sillä tavalla älykkäitä, että ne eivät heikennä perheiden asemaa, työllisyyttä ja ekologisestikin tervettä talouskasvua. Leikkausten rinnalla on verotuksen eri elementtejä katsottava avoimin mielin pohdittaessa kestävyysvajeen paikkaamisen keinoja. Kolmas tarvittava elementti on kotimarkkinoiden vahvistaminen tilanteessa, jossa ulkomaankauppa ei vahvistu entiseen malliin. Valiokunnan mietintö aivan oikein kiinnittää huomiota siihen, että myös palvelualojen työllisyyttä ja tuottavuutta on kehitettävä.

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa vuoden 2012 talousarvion hyväksymistä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä esitetyssä muodossa.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia eduskuntaryhmille näistä käytetyistä puheenvuoroista ja niissä esitetyistä mielipiteistä! Haluan myöskin kiittää jo tässä vaiheessa valtiovarainvaliokuntaa yhteistyöstä. Tämä on ollut minun ensimmäinen syksyni valtiovarainministerinä, ja sitä kautta myöskin olen saanut ensimmäistä kertaa ministerinä tehdä yhteistyötä valtiovarainvaliokunnan kanssa, ja ainakin omasta mielestäni tuo yhteistyö on sujunut hyvin, ja toivon, että näin tapahtuu myöskin jatkossa. Siihen antaa tietenkin myöskin eväitä ja mahdollisuuksia tuo yhteinen seminaarimme helmikuussa, mihin jo puheenjohtaja Sasi aikaisemmin täällä viittasi.

Myös tämä koko budjettiprosessi tänä syksynä on ollut vähän uudenlainen johtuen siitä, että oppositiovaihtoehdot olivat nyt toisella tapaa keskustelussa salissa. Niitä olin täällä myöskin silloin kuuntelemassa ja keskusteluun osallistumassa. Minusta tämäkin on hyvä askel eteenpäin siinä uudessa avoimemmassa budjettiprosessissa, jota mielelläni olen jatkossakin kehittämässä. Ehkä se oli mielenkiintoista huomata, että kuitenkin tästä isosta talouden linjasta meillä on varsin yhteneväiset näkemykset, eli noin 9 euroa 10:stä oppositio käyttäisi samoihin tarkoituksiin kuin hallitus. (Mauri Pekkarinen: Se on ministerin johtopäätös!) Ja minä näen, että tämä laaja yksimielisyys nimenomaan näistä isoista haasteista ja toisaalta tavoista, joilla näihin haasteisiin vastataan, on hyvä asia, koska tämmöinen laaja ja leveä selkänoja on pienen kansakunnan etu, kun näihin edessä oleviin haasteisiin vastaamme.

Arvoisa puhemies! Huoli talouden näkymistä nousi aika monessa puheenvuorossa esille, ja se on tietenkin ymmärrettävää tilanteessa, jossa kansainvälisen talouden tuoma epävarmuus on poikkeuksellisen suurta. Kuten aikaisemminkin täällä salissa olen moneen kertaan todennut, hallituksen toimintatapa on lähtenyt luottamuksen vahvistamisesta, eli me uskomme siihen, että epävarmuuden keskellä on parasta pyrkiä vahvistamaan luottamusta ja luoda vakautta. Eli tehdään se, mikä on luvattu, mikä on sovittu, ja sitä kautta myöskin vahvistetaan Suomeen ja suomalaisiin päätöksentekijöihin kohdistuvaa luottamusta ja toisaalta myöskin meidän yhteiskunnassamme luottamusta eri toimijoiden välillä.

Hallitusohjelmassa on kolme strategista painopistettä, jotka ikään kuin läpileikkaavana punaisena lankana toimivat yli hallintorajojen.

Ensimmäinen noista kolmesta strategisesta painopisteestä on julkisen talouden vakauttaminen. Se on kaikkein olennaisin asia. Jotta hyvinvointivaltio voi tulevaisuudessa toimia, talouden pitää olla kunnossa.

Toinen on kasvun ja työllisyyden vahvistaminen. Mitä useampi suomalainen tekee työtä, sen paremmin meillä menee yhteiskuntana ja myöskin taloudessa.

Ja kolmas on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen ja köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen. Tämä on tärkeä tavoite eheyden näkökulmasta, se, että me saamme jokaisen täällä asuvan henkilön osaamisen ja potentiaalin käyttöön, että yhteiskunta pysyy eheänä eikä edessä siinnä paluu luokkayhteiskuntaan. Tämä eheyden tavoite on tärkeä, ja sen takia eriarvoisuutta ja köyhyyttä on vähennettävä.

Eli vaikeista talousajoista huolimatta olemme parantamassa pienituloisten asemaa sekä keventämällä pienituloisten verotusta että myöskin nostamalla perusturvaa 120 eurolla. Ja en malta olla sanomatta, että tämä on kansainvälisestikin katsottuna täysin historiallista ja ainutlaatuista, että samaan aikaan, kun taloutta sopeutetaan, tehdään veronkorotuksia ja menoleikkauksia, kuitenkin myöskin parannamme pienituloisten ihmisten asemaa. (Mauri Pekkarinen: Vain osan heistä!) Mutta se johtaa siihen, niin kuin tutkimuksissa on osoitettu, että tuloerot Suomessa kapenevat ja köyhyys vähenee, ja tämä vahvistaa juuri eheän yhteiskunnan tavoitetta, ja se on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikka sai oppositiopuheenvuoroissa kohtuullista kritiikkiä osakseen. Välillä kuunnellessani perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroa en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, (Matti Saarinen: Väärillä luvuilla!) koska tuntui siltä, että kovin paljon tuohon hallituksen talouspoliittiseen linjaan tai budjettiin ei ollut paneuduttu. (Kari Rajamäki: Sama puhe kuin viime vuonna!)

Mutta joka tapauksessa hallituksen talouspoliittinen linja pitää sisällään kolmenlaisia työkaluja.

Ensimmäinen on sopeutustoimet, joista siis hallitusneuvotteluissa sovittiin. 2,5 miljardin euron sopeutustoimet pitävät sisällään menosäästöjä ja veronkorotuksia, ikäviä päätöksiä, mutta täysin välttämättömiä, jotta voimme estää ylivelkaantumisen. Olennaista on se, millä lailla nuo sopeutustoimet tehdään. Hallitus on pyrkinyt löytämään sellaisia keinoja tehdä talouden sopeuttamista, jotka olisivat mahdollisimman oikeudenmukaisia ja mahdollisimman vähän heikentäisivät talouskasvua ja työllisyyttä.

Meidän toinen työkalumme hoitaa valtiontaloutta on nimenomaan vahvistaa talouskasvua ja työllisyyttä. Tähän käytämme useita veroelementtejä. Täällä on mainittu energiaveroleikkuri, on mainittu yhteisöveron keventäminen, mutta kyllä yksi merkittävä työkalu talouden näkökulmasta oli myöskin raamisopimuksen synty, jolla Suomeen saatiin kahdeksi vuodeksi ennakoitavuutta, vakautta ja työrauhaa, jota uskon myöskin elinkeinoelämän puolella kovasti arvostettavan, ja sitä kautta myöskin turvattua palkansaajien ostovoima. Myös nuorten yhteiskuntatakuu on työllisyyden näkökulmasta tärkeä tavoite. Täällä monessa puheenvuorossa viitattiin nuorisotyöttömien suureen määrään, siihen, kuinka yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Tästäkin näkökulmasta katsottuna meidän tulee tehdä kaikki voitavamme, jotta nuoret pysyvät yhteiskunnassa mukana.

Se kolmas työkalu, osa hallituksen talouspoliittista linjaa, on rakenteelliset uudistukset. Näistä eniten julkisuudessa on ollut ja keskustelua herättänyt nimenomaan kuntauudistus. Rakenteelliset uudistukset ovat monella tapaa välttämättömiä. Ne ovat välttämättömiä tietenkin ennen kaikkea siksi, että suomalainen väestö ikääntyy poikkeuksellisen voimakkaasti. 20 vuoden päästä meillä on yli 600 000 ihmistä enemmän eläkeikäisiä ihmisiä eli yli 63-vuotiaita ihmisiä. Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kysyntä kasvaa 20—30 prosentilla. Me kaikki ymmärrämme, että jotta tähän haasteeseen pystytään vastaamaan, meidän täytyy myös rohkeasti katsoa rakenteita ja muuttaa niitä niin, että ne sopivat paremmin tähän aikaan ja 2010- ja 2020-luvuille.

Neljäs osio, jolla Suomen taloutta hoidetaan, on aktiivisuus eurooppalaisen talouskriisin hoitamisessa. Aika moni varmaan kiinnitti huomiota luottoluokittaja Standard & Poor’sin varoitukseen, siihen, että euromaat joutuivat tarkkailuun, kaikki euromaat, itsenäisyyspäivän alla. Syy oli yksin ja ainoastaan eurooppalaisen talouskriisin ja sen, että euromaista moni, erityisesti Suomi, on niin pieni ja avoin kansantalous, että me olemme varsin haavoittuvaisia myöskin niille kansainvälisille talouden heilahteluille, ja tästä syystä meidän täytyy olla myös aktiivisia eurooppalaisen kriisin hoitamisessa ja tilanteen vakauttamisessa kansainvälisessä taloudessa, jolla on Suomeen niin suuri vaikutus.

Arvoisa puhemies! On totta, että viime päivinä on julkistettu ennusteita, jotka näyttävät taloustilanteen heikentyvän entisestään. Mitä pidempään tämä kansainvälinen talouskriisi jatkuu, sen epävarmempi on tietenkin myöskin Suomen taloudellinen tilanne. Minä uskon, että me olemme kuitenkin näkemyseroista huolimatta yli puoluerajojen samaa mieltä siitä, että meidän suomalaisten on tehtävä kaikki ne toimet, joita me pystymme, oman taloutemme kuntoon saattamiseksi, koska on asioita, joihin me voimme vaikuttaa, ja on asioita, joihin me emme voi vaikuttaa niin suuressa määrin, ja kaikki ne toimet, joihin me voimme vaikuttaa, meidän pitää käyttää eli tehdä toimia työllisyyden, talouskasvun vahvistamiseksi mutta myöskin oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi.

Hallitus on tehnyt mielestäni omat kotiläksynsä varsin hyvin tänä vuonna, ja tulemme valmistautumaan kevään, maaliskuun, kehysriiheen poikkeuksellisen huolellisesti. Olemme jo nyt tekemässä taustatyötä, selvittämässä erilaisia näkökulmia, näköaloja tämän talouden kehityksen osalta ja myöskin valmistelemassa siltä pohjalta erilaisia toimenpide-esityksiä, ja näin pitääkin tehdä. Minä vilpittömästi toivon, että erityisesti, kun keskustelemme tämän pitkän aikavälin kestävyysvajeen hoitamisesta, myöskin eduskunnasta ja eduskuntaryhmistä kansanedustajilta tulisi ajatuksia ja ideoita siihen, millä näitä rakenneuudistuksia olemme tekemässä, koska se on ehkä kuitenkin se kaikista suurin haaste, joka Suomella tällä hetkellä on. Meistä kaikista viime kädessä on kiinni se, millä työkaluilla ja toimilla tätä suomalaista hyvinvointivaltiota kehitetään.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä rakenteista puhuen haluan nostaa yrittäjyyden rakenteen Suomenmaassa esiin. Budjetissa painotetaan kasvuyrittäjyyden edellytysten parantamista. Tämä on mielestäni aivan oikein. Elinkeinotukien uudelleenjärjestelylle on tarvetta, juuri näin.

Toinen asia kuitenkin on se, että meillä on melkoisen huima määrä yksinyrittäjiä tänä päivänä. Määrä on kasvanut erittäin nopeasti. Noin 160 000 yksinyrittäjästä noin 60 prosenttia ilmoittaa, että eivät ole koskaan uransa aikana palkanneet ulkopuolista työntekijää, syystä tai toisesta eivät ole palkanneet. Tämän tosiasian parissa riittää tekemistä. Toinen asia on juuri yrittäjän sosiaaliturva, sen kehittäminen. Palkansaajaan verrattuna on selkeitä epäkohtia. Tästä on tutkimusta ja selvitystyötä viime kaudella tehty, useita eri toimenpiteitä esitetty, ja minä toivoisin kovasti, että nämä toimenpiteet nostetaan esiin ja tämä tosiasia tunnustetaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri linjasi vahvasti sitä rohkeutta, mitä EU:n etulinjassa on osoitettu Suomen kansallisen edun ja valtionta-louden näkökulmasta, mutta myös kotirintamalla rakentamalla sitä kansallista eheyttä, sopimusyhteiskuntaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jolla nämä vaikeudet vain voidaan voittaa.

Täytyy ihmetellä edustaja Lintilän keskustan puheenvuoron johdosta, oliko kyseessä sama mies, joka johti viime kaudella eduskunnan verojaostoa (Mika Lintilä: Sama mies!) ja hallituspuolueen verojaoston puheenjohtajana — huolimatta, että maa järisi 2008 ja 2009 — ajoi vanhan kirjan mukaan läpi kaikki veronkevennykset, veropohjan murennukset ja vielä ylimääräisenä Kelan työnantajamaksun poiston, (Eduskunnasta: Sama jatkuu!) eli 1 100 miljoonaa euroa Kelan perusetuuksia pantiin tänä aikana valtion talousarviosta riippuvaiseksi. Ja nyt on työkyvyttömyyseläkehylyt, sairauspäivärahahylyt kasvaneet. Perusturvaako te nyt haluatte tämän jälkeen vielä voimakkaasti lähteä leikkaamaan, kun veropohjan mureneminen ja sen raskas perintö on nykyisen hallituksen hoidettavana?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisia syytettiin täällä äsken vääristä luvuista. (Eduskunnasta: Koska ne olivat väärin!) Perussuomalaisten luvut ovat oikeita, ja nytten tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa vanhasta kansanviisaudesta, jonka mukaan toivotaan parasta mutta varaudutaan pahimpaan. (Kari Uotila: Mites se niihin lukuihin liittyy?)

Budjetin loppusumma on 52 miljardia euroa. Perussuomalaiset ovat laskeneet, että Suomen kokonaisvastuut ovat 30—50 miljardia euroa vuodessa, joten kysyisinkin nyt arvoisalta ministeri Urpilaiselta, onko hänellä suunnitelma siihen pahimpaan. Jos pahimmat riskit toteutuvat Suomen kohdalla ja joudumme kokonaisen valtion budjetin verran maksamaan ulos näitä riskejä vuodessa, niin kysyn ministeri Urpilaiselta, mikä on se hänen varasuunnitelmansa pahinta mahdollista vaihtoehtoa varten, miten suomalaisten käy silloin.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri on aivan oikeassa, että epävarmuuden aikana parasta olisi tehdä vastuullista talouspolitiikkaa, mutta kuten puheessani totesin, teiltä puuttuu, hallitukselta, yhtenäinen poliittinen linja, ja sen mukana teiltä puuttuu kaikki.

Te olette ilmoittanut, että tällä vaalikaudella velkaantuminen saadaan kuriin. Kuitenkin kun katsoo teidän omaa kehysraamia, sen mukaan velkaantuminen nousee 42,5 prosentista noin 48 prosenttiin, eli velkaantuminen lisääntyy suhteessa bkt:hen. Me tiedämme, että on olemassa erittäin iso kestävyysvajeongelma, mutta miksette te tee niitä toimia, joilla taloutta voitaisiin tasapainottaa tällä hetkellä? Miksi te pukkaatte kaikki ongelmat eteenpäin? Minä ymmärrän, että teillä on hallituksessa erittäin isoja ristiriitoja tässä eurotilanteessa, (Välihuutoja) ja näyttää siltä, että kevään kehysriihessä teillä tulee olemaan vielä enemmän ristiriitoja. Toivotan vain onnea ja menestystä kehysneuvotteluihin, kun ne keväällä teillä alkavat. Väitän, että ne ovat teille vaikeammat kuin hallitusohjelmaneuvottelut.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan tuntuu olevan tosi vaikea ymmärtää sitä tosiseikkaa, että hallitus tekee sen, minkä on sopinut ja minkä on luvannut, ja siinä aikataulussa, minkä on päättänyt. (Lasse Hautala: Se ei riitä!) Tämä ei tunnu menevän jakeluun ollenkaan.

Kun valtiovarainministeri totesi Euroopan kriisiin vaikuttamisesta, niin tarvitaan tietysti aktiivisuutta täällä sopimuspuolella kriisin hoitamisessa jne., mutta kun ajatellaan sitten Euroopan taloutta vain nyt jo syntyvänä taantumana, niin sen taantuman torjuminen, sekä Suomen näkövinkkelistä että koko Euroopan näkövinkkelistä, on toinen ulottuvuus. Siinä on kaksi koulukuntaa: toiset lähtevät siitä, että kurjimman mukaan ja kyllä se kapitalismi nousee sitten kriisin jälkeen sieltä, kun kaikki taloudet sopeutetaan, ja toinen on tällainen keynesiläinen ajattelu, joka pitää sisällään ryhmäpuheenvuorossa korostamani elvytysmahdollisuuden myös ainakin niiden osalta, joiden oma kansantalous ja kansantalouden liikkumavara tällaiseen elvyttämiseen antaa mahdollisuuden. Nyt on vaara se, että kaikki vetävät jarrut kiinni ja Eurooppa taantuu entistä jyrkemmin.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Vaikka edustaja Lintilä oli ikään kuin huolestunut hallituksen yhtenäisyydestä, niin kun katsoo näitä edessä olevia talouden näkymiä, voi sanoa, että pelottaa se, että hallituksessa ollaan vähän liiankin yhtenäisiä eikä sillä tavalla ikään kuin osata haarukoida kaikkia mahdollisuuksia, ja oppositio on aivan yhtä yhtenäinen hallitukseen nähden. Kyllähän keskustan varjobudjetti poikkesi tästä budjetista niin vähäsen, että sillä erolla ei kyllä vielä tätä maailmaa pelasteta. Tarvitsemme paljon isompia asioita.

Kun täällä on puhuttu yritysverotuksesta, haluaisin tehdä sellaisen kysymyksen — en tiedä itsekään, mitenkä siihen vastaisin — mutta (Mauri Pekkarinen: Tuo on vaikea kysymys!) olennaista ei minusta ole se, kuinka paljon yrityksiä verotetaan, vaan millä rakenteella. Kannattaisi pohtia sitä mahdollisuutta, joka Virossa on, että jakamatonta voittoa ei veroteta, vaan siinä vaiheessa, kun sitä jaetaan, sitä voisi verottaa vaikka vähän enemmänkin. Silloin kasvuyrityksiin jäisi rahaa, mutta emme tekisi sitä tulonsiirtoa rikkaille ihmisille, mitä yrityksen verotuksen alentaminen muuten tarkoittaa.

Mats  Nylund  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Regeringen har avgett ett ansvarsfullt budgetförslag och det har också behandlats ansvarsfullt här i riksdagen. Men de ekonomiska utsikterna är oroande både i Finlands närområden och i hela världsekonomin, och det här kan i värsta fall leda till att vi står inför behovet av ett nytt balanseringspaket, i enlighet med regeringsprogrammet, redan i vår. Är i så fall regeringen beredd att, alldeles fördomsfritt, diskutera nedskärningar men också skattehöjningar inklusive de tidigare uteslutna åtgärderna, höjning av momsen och skärpning av inkomstskatteskalan?

Eli talouden näkymät ovat huolestuttavia sekä Suomen lähialueilla että koko maailmantaloudessa, joten uudet vakauttamispaketit voivat tulla ajankohtaisiksi jo keväällä. Jos tämä pahin skenaario toteutuu, onko hallitus valmis ennakkoluulottomasti keskustelemaan sekä menoleikkauksista että veronkorotuksista, jopa mukaan lukien aikaisemmin poissuljetut vaihtoehdot, arvonlisäveron korotus sekä tuloveron kiristys?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri kiinnitti huomiota erittäin tärkeään asiaan, tähän pitkävaikutteiseen kestävyysvajeeseen ja ennalta ehkäisevään näkökulmaan. Tuossa puheessanikin muistutin tästä valtiovarainministeriön laskelmasta. Nyt siis yhtä työssä käyvää kohden huollamme, hoidamme puolikkaan, vuonna 2030 luku olisi yli 0,7. Tämä muutos on aivan ainutlaatuinen Suomessa ja maailmanmitassa. Siksi tarvitaan näitä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, liikunta on mainittu mietinnössä, terveydenhuolto, terveelliset elintottumukset, päihteetön elämäntapa, jaksaminen, kuntoutus jne. Nämä ovat niitä konkreettisia tekijöitä, joilla tähän voidaan vaikuttaa täällä. Maailmantaloutta me emme pysty kääntämään kurssiin kovin helposti omilla toimenpiteillämme, mutta näillä voimme säästää jotakin, tuoda lisää elämää vuosiin ja lisää työvuosia myöskin elämään. Haaste on erittäin suuri. Se on erittäin suuri. Se on paljon suurempi kuin me ehkä arvaammekaan, mutta teemme parhaamme. Haluan, että kaikki teemme parhaamme.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On vahva ja perusteltu epäilys siitä, että eurokriisi lähtee vielä uudelle kierrokselle. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston pääekonomisti Blanchard on todennut, että tämä 200 miljardin euron tukipaketti ei vielä ole mikään ratkaisu. Tässä tilanteessa Suomen kokonaisvastuita ei tiedä kukaan, puhumattakaan siitä, että osaisi ennustaa, paljonko niistä realisoituu. Tässä tilanteessa Eva on tehnyt analyysin, että Suomen työllisyyslukuihin kätkeytyy tuottavuuden romahdus, ja tämmöisen pitkän aikavälin trendinomaisen tuottavuuden kehityksen tarkasteluun tämä marginaali on sellainen, että sen mukaan voidaan arvioida, että työmarkkinoilla olisikin 150 000 työntekijää liikaa. Eli kun jatkossa voi olettaa, että irtisanomiskynnys on paljon alempi kuin edellisen laman aikana, niin kuinka tähän tilanteeseen sopii se, että te vähennätte laskutavasta riippuen työllisyysmäärärahoja 50—80 miljoonaa euroa, kun pitäisi varautua siihen, että työttömyys todella kasvaa?

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mielestäni tämä hallitus jatkaa edellisen hallituksen linjaa: rikkaat rikastuvat, ja köyhät köyhtyvät. Tätä kehitystä edustaa hallituksen verolinja, jolla verotuksen painopistettä siirretään tuloverotuksesta välillisiin ja kulutusveroihin. Energiaverotuksen kiristykset, nestemäisten moottoripolttonesteiden, bensiinin ja dieselpolttoaineen, verotuksen rajut kiristykset ovat selkeä osoitus hallituksen väärästä verolinjasta. Milloin hallitus uskaltaa puuttua verotuksen epäkohtien poistamiseen eli verot maksukyvyn mukaan? (Rakel Hiltunen: No, näinhän tehdään!) Vasemmistolle minä sanoisin näin: vasemmisto on lähtenyt nyt sellaiseen kelkkaan eli kokoomuskyytiin, että melkein sääliksi teitä kyllä käy. (Susanna Huovinen: Miten niin?)

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän ja edellisen hallituksen suuri linjaero on siinä, että tämä hallitus vastaa, että se suuri asia, se suuri missio, on rakenteelliset uudistukset. Ja ne rakenteelliset uudistukset kohdistuvat kuntiin, mikä tietää sitä, että palvelut etääntyvät, ihmisten pitää hankkia uusia asuntoja, (Matti Saarinen: Valtavia eroja!) huostaanotot lisääntyvät ja erityisesti heikommassa asemassa olevat ihmiset menettävät palveluja. Eihän keskusta voi tätä hyväksyä. Keskusta lähtee siitä, että yhteisöllisyyttä ja ihmisten välistä yhteistyötä pitää lisätä. (Susanna Huovinen: Tätähän me teemme!) Jokaisen ihmisen pitää kokea, että me olemme tasavertaisia, ei niin, että uhotaan ja määrätään ja taivutellaan ihmisiä, vaan pitää suostutella. Silloin aina, kun on vaikeata, pitää ymmärtää ihmisiä eikä piiskata eikä ruoskia.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten valtiovarainministeri totesi, Kataisen hallitus tekee vastuullista politiikkaa, politiikkaa, joka on sosiaalisesti oikeudenmukaista. Kun täällä edustaja Lintilä peräsi vastuullisuutta, niin kyllä kysyn teiltä, mitä vastuullisuutta on keskustan varjobudjetissa. Verottaisitte suomalaisia miljardin enemmän, mutta velkaantuisitte yhtä paljon kuin hallitus. (Keskustan ryhmästä: Ei!) — Kyllä! Te verottaisitte keskituloisia.

Tämä hallitus keventää pienituloisten verotusta, pitää keskituloisten verotuksen samalla tasolla. Te kiristäisitte Sari Sairaanhoitajan ja Olli Opettajan verotusta, söisitte ostovoimaa. Onko se vastuullista? Te ripottelisitte tuon miljardi euroa ympäriinsä, mutta vastustatte kuntauudistusta. (Eduskunnasta: Paljonko Sarkomaan verot on?) Kysyn nyt, kun peräänkuulutitte valtiovarainministeriltä rakenteellisia uudistuksia ja kestävyyttä, kiirehdittekö te sitä kuntauudistusta vai jarrutatteko te sitä.

Sitten, Ruohonen-Lerner, kun katsoin teidän vaihtoehtobudjettianne, niin kyllä siinä Kreikan talousluvut kalpenevat, kun te olette selittäneet tasapainotusta. (Juho Eerola: Suomalaiselle parempi!) Kyllä kysyn vielä: onko tosiaan niin, että teidän vaihtoehtobudjettinne on tasapainossa? Kun sitä kuka tahansa katsoo, niin kyllä päätyy siihen, että tasapainossa se ei ole. En tiedä, oletteko kreikkalaisia konsultoineet vai ketä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Sarkomaan bluffi ei kyllä mene perille eikä läpi. Keskustan varjobudjetissa on hyvin selkeästi sanottu, että me ottaisimme miljoona euroa päivässä vähemmän velkaa kuin hallitus, panisimme miljoona euroa päivässä enemmän kuntapalveluihin ja miljoona euroa päivässä enemmän yritystoiminnan kehittämiseen, infraan jne. (Ben Zyskowicz: Kiristätte pieni- ja keskituloisten verotusta!)

Mitä tulee sitten tähän kuntauudistukseen, niin tämä on hallituksen suurin puhallus, suurin puhallus. Te joka päivä väitätte, että kuntauudistus tuo ratkaisun Suomen julkisen talouden ongelmiin. Eihän se asia näin ole. Te ette tunnista sitä, että ei ylhäältä päin kuntarajoja muuttamalla tule yhtään lisäeuroa näihin peruspalveluihin. Päinvastoin: demokratia kapenee, ja toisaalta palvelut etääntyvät. Tämä on tosiasia tähän teidän fraasiinne, että kuntauudistus ratkaisee ongelmat. Näin ei ole.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin keskustapuolueelta sitä, mitä vastuullisuutta siinä on, että te jarrutatte aivan välttämätöntä kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Jo nyt, kun katsomme kuntien tilannetta, kunnat eriarvoistuvat, monissa kunnissa ei ole mahdollista taata tasapuolisesti palveluita. Selvää on, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ei pelasta Suomea. Se ei yksin auta tasapainottamaan meidän talouttamme, mutta olisi todella vastuutonta, jos emme tätä uudistusta veisi eteenpäin. On pakko sanoa, että jos joku tänä päivänä esittäisi nykyistä kuntakarttaa, niin hänet kyllä seinähulluksi leimattaisiin, niin eriarvoistava tämä kuntatilanne tällä hetkellä on. Totta kai kuntien pitää olla mukana ja kuntalaisten, mutta hallitukselle on tärkeintä palvelut eikä ne kunnantalot ja kuntapäättäjät. Kyllä ihmettelen sitä, miksi keskusta tätä uudistusta jarruttaa, kun se on aivan välttämätön suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta. Vastatkaa: miksi jarrutatte?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksikään tutkija, yksikään käytännön asioiden osaaja ei voi kannattaa kokoomuksen ajamaa kuntauudistusta siksi, että se ei perustu mihinkään. Jokainen vähänkin asioihin perehtynyt tietää sen, että pelkästään kuntarajoja muuttamalla eivät rahat lisäänny vaan tarvitaan nimenomaan sitä kokonaisvaltaista asennetta ja tarvitaan sitä, että arvostetaan sitä osaamista, joka löytyy kunnista, kuntapäättäjistä ja kuntalaisista. Tämä hallitus vain käskyttää, sanelee ja pakottaa, ja sillä ei tule euronkaan säästöä, päinvastoin.

Mutta täällä keskustelussa on kyllä nähnyt todellakin sen, että hallitus on hyvin eripurainen siitä, millaista talouspolitiikkaa pitää harjoittaa. Vasemmalta sanotaan, että pitäisi jopa velkaantua lisää, ja oikealta sanotaan, että alvia pitää korottaa ja tehdä tasapainottavia toimenpiteitä. Kyllä hallituksella on pakka nyt todellakin sekaisin. Ja valtiovarainministeriltä minä kysyn: Onko SDP nyt vihdoin valmis tuohon arvonlisäveron korottamiseen ensi kevään kehysriihessä, kun näyttää siltä, että hallituksessa siihen hyvin paljon tahtoa on? Mutta sehän oli vaaleissa SDP:lle kynnyskysymys. Onko nyt takki kääntymässä?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus sopeuttaa pelkästään köyhien selkänahalla. Jo nyt maassa on 9 000 työtöntä enemmän kuin vuoden alussa. Tänään tuli tieto Vaasasta: Vacon aikoo irtisanoa 400 ihmistä. Millä tavalla te tasapainotatte näiden ihmisten elämää? Millä tavalla te tuotte niitä eurotyöpaikkoja tänne, jotka tuovat työtä niille miljoonalle ihmiselle, jotka kuuluvat työttömien joukkoon, työttömyysuhan alla olevien joukkoon, ovat osa-aikaisia, määräaikaisia, väliaikaisia ihmisiä, jotka tekevät työtä puolella palkalla? Samaan aikaan, kun annatte rahaa Euroopalle kymmeniä miljardeja, otatte saman verran rahaa lainaan ulkomailta. Tämä ei ole tasapainoista politiikkaa. Tämä ei myöskään tasapainota Suomen talouspolitiikkaa ja taloutta. (Matti Saarinen: Luvut voisi olla oikein!)

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt täytyy sanoa niin perussuomalaisten kuin keskustan varjobudjeteista, että ne ovat todellisia varjoja. Niissä on vain häivähdys todellisuudesta.

Politiikan uskottavuuteen kuuluu se, että sanat ja teot ovat keskenään yhteismitallisia, myös oppositiosta. Kun perussuomalaiset täällä ilmoittivat ryhmäpuheenvuorossakin, että pitäisi verotuksessa esimerkiksi verottaa enemmän niiltä, joilla on esimerkiksi varallisuutta, nyt kannattaisi tutkivan journalismin katsoa eduskunnan pöytäkirjat, miten perussuomalaisten edustajat äänestivät, kun hallituksen esitys oli tuoda uusi, korotettu luokka nimenomaan niille, joilla on isot perintövarat, joilla on isot varat perintönä tulossa. Miten tuossa yhteydessä perussuomalaisten kansanedustajat täällä äänestivät? Oltiinko siinä ottamassa niiltä, joilla on otettavaa? Samalla tavalla on syytä tutkivan journalismin katsoa, miten keskustan puheet hallituksessa ja oppositiossa eroavat. Hallituksen aikana puhuttiin siitä, että pitää nostaa pääomaveroa, mutta silloin sitä ei tehty. Siihenkin tarvittiin uusi hallitus. Tarvittiin sosialidemokraatit hallitukseen, jotta pääomaverotuksen korotus pystyttiin toteuttamaan.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset nostivat puheenvuorossaan esille yhteiskunnan vähäosaiset. Haluan kiittää heitä siitä, että he puheissaan nostavat toistuvasti esille yhteiskunnan vähäosaiset, mutta parempaa on kuitenkin se, että joku puheiden lisäksi myös tekee jotain yhteiskunnan vähäosaisten eteen, ja tämä hallitus tekee tällä kaudella erittäin paljon tälle asialle.

Vastalauseet eivät kenenkään vatsaa täytä, vastalauseilla ei kenenkään vuokria makseta, mutta se, että 120 eurolla nostetaan kaikista köyhimpien ihmisten perusturvaa tällaisena aikana, kun kaikki muut menot ovat syynin alla, on merkittävä teko, eikä sitä pitäisi oppositiopuolueittenkaan ollenkaan väheksyä.

Minä annan tunnustusta sille, että perussuomalaiset nostavat vähäosaiset esille, mutta odotan myös, että te tunnustatte, että tämä hallitus ei ole hylännyt Suomen kansan kaikista köyhimpiä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Backman, teidän kannattaisi tutkia omien ryhmäläistenne puheita. Vuosi sitten edustaja Rajamäki esitti täällä: "Vaadimme, että kuntien valtionosuuksia korotetaan - -." Vuosi tämän jälkeen olette hallituksessa ja leikkaatte kunnilta 631 miljoonaa. (Välihuutoja) Tutkikaa tätä, edustaja Backman.

Ja kokoomus, te johdatte hallitusta, joka ottaa 7 miljardia velkaa joka vuosi. Teillä on yksi keino: kuntauudistus. Päivähoidosta, koulusta, terveydenhuollosta, vanhustenhuollostako aiotte 7 miljardin tasapainotuksen tehdä? Keksikää jotain muuta.

Keskusta esittää vaihtoehdon, jossa velkaantuisimme miljoona euroa päivässä vähemmän. Esitämme konkreettisen kasvu- ja yrittäjyysohjelman, jota toteuttamalla pystyisimme koko maan voimavaroja hyödyntämään ja työllisyyttä parantamaan yrittäjyyttä lisäämällä. Ottakaa tästä mallia, jos ette itse parempaa muka keksi.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi ottaa kantaa omalta osaltani viime kauteen, kun en ollut täällä silloin, mutta sen voin sanoa, että keskustan kannattaa nyt hyvin tarkkaan kaikissa kunnissa tutustua kuntataloustilanteeseen. Omassakin kunnassani meillä väitettiin, että valtionosuudet vähenevät. Tarkistin budjettikirjasta: valtionosuudet kasvavat juuri sillä tavalla kuin edustaja Rajamäki on täällä viime vaalikaudella vaatinut. Nyt täytyy olla hyvin tarkka näissä erissä, mitkä menevät eri suuntiin kuntien budjeteissa. (Mauri Pekkarinen: Miksihän näin käy?) Kysymys on siitä, että valtionosuudet kasvavat, vaikka tehdään yhteen erään valtionosuusleikkauksia, sen takia, että samanaikaisesti nousevat muut erät.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Backman, ei nyt silmänkääntötemppuja. Valtionosuudet kasvavat sen takia, että laki määrää, että nelivuotistarkistukset pitää tehdä ja vuositarkistukset pitää tehdä. Ne kustannukset, joita varten nyt tämä nelivuotistarkistus antaa lisää, ovat syntyneet taakse jääneen neljän vuoden aikaan. (Ben Zyskowicz: Ne siis kasvavat!) — Edustaja Zyskowicz, näin on lakiin kirjoitettu, näin on välttämätöntä tämä asia hoitaa. Siihen tehtävään nähden ne eivät kasva, vaan niihin tehtäviin nähden, mitkä kunnille on annettu, valtionosuudet leikkautuvat. Tämä on totuus.

Mitä muutenkin tulee tähän kuntauudistukseen, niin, arvoisa edustaja Sarkomaa ja ministeri Urpilainen, se on nyt niin, että taistelu tässä asiassa siirtyy vähitellen kentälle. Me pidämme huolen siitä. Me tiedämme, mitä kansa tuolla kentällä ajattelee, mihinkä he ovat valmiita ja mihinkä eivät, eivätkä he ole sellaiseen runttaukseen valmiita, mistä te puhutte, mitä te tällä kuntauudistuksella ajatte. Selvitykset, tilastot osoittavat, että palveluiden tuottamisen hinta ei ole kunnan koosta kiinni, päinvastoin: suurissa kunnissa ne ovat kalliimpia kuin pienehköissä tai keskikokoisissa kunnissa. (Ben Zyskowicz: Just sanoitte, ettei ole kunnan koosta kiinni! — Naurua) Tästäkin syystä me puolustamme sitä linjaa, minkä keskusta on täällä esitellyt.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarisen ja edustaja Backmanin keskustelu on kyllä mielenkiintoista. Kahdeksan vuotta edelliset hallitukset ovat käyttäneet aivan tätä samaa metodia. Kunnille menevät rahat on tietenkin saatu näyttämään kauniimmilta, koska siellä ovat olleet sekä indeksitarkistukset että verojen kompensointi. (Mauri Pekkarinen: Aivan oikein, niistä ei ole leikattu!) — On ihan hyvä puhua joka kaudella samoilla termeillä! — Joka tapauksessa totuus on se, kun täällä puhuttiin tästä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, että kun tarkistin, niin viimeiseen kymmeneen vuoteen tässä keltaisessa kirjassa ei kertaakaan ole osoitettu työttömille niin paljon rahaa kuin nyt. Se on aivan selvää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lintilä sanoi ryhmäpuheenvuorossa, että keskusta nostaisi suurituloisten verotusta. Myös edustaja Pekkarinen sanoi aikaisemmin kyselytunnilla, että hallituksen esitykseen nähden keskusta kiristäisi yli 70 000 euroa vuodessa tienaavien verotusta.

Hyvät ystävät, en ymmärrä, miksi annatte täällä väärää tietoa — ja sille olisi olemassa toinenkin ilmaisu, jota ei sovi käyttää. Tästä keskustan eduskuntaryhmän omasta paperista näkee, että te kiristäisitte hallituksen esitykseen verrattuna kaikkien yli 20 000 euroa vuodessa ansaitsevien verotusta, ei siis yli 70 000 euroa vuodessa ansaitsevien, ei siis suurituloisten verotusta. Te kiristätte aivan tavallisten suomalaisten keskituloisten palkansaajien verotusta suhteessa hallituksen esitykseen. Se näkyy teidän omasta paperistanne. Te kiristätte opettajien, lastentarhanopettajien, sairaanhoitajien, maatalouslomittajien, maatalousteknikkojen, poliisien, vartijoiden ja palomiesten verotusta. (Välihuutoja)

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz on siinä oikeassa, että me emme kevennä keskituloisten verotusta niin paljon kuin hallituksen esitys. (Ben Zyskowicz: Vaan kiristätte verotusta!) — Niin paljon kuin hallituksen esitys. — Jos otetaan 2 000 euroa tienaava, teidän, hallituksen, esitys keventää 290 euroa vuodessa. Meidän esityksemme keventää 262 euroa. (Ben Zyskowicz: Ei ollut 2 000 suuri tulo!) Eli 1 euro 50 senttiä kuussa on se ero, mutta suhteessa kuitenkin tähän vuoteen sekin verotus kevenee. (Ben Zyskowicz: 2 000 euroa, tosi suurituloinen!) Mutta me tuomme korotukset yli 70 000 tienaaville eli teille, edustaja Zyskowicz, ja minulle itselleni, ja sen lisäksi me luomme vielä ylimmän portaan, tällaisen vuorineuvosportaan, jossa tullaan kiristämään erittäin isotuloisten verotusta. Tämä on se, missä me teemme oikeudenmukaisempaa verotusta tuloverotuksen suhteen.

Minä olen kyllä pahoillani siitä, että hallitus ei ole valmis liikkumaan arvonlisäveron suhteen. Totta kai se ei ole miellyttävä asia, mutta me tunnistamme ja tunnustamme tämän talouden realiteetin. Tämä on mielenkiintoinen tilanne: sosialidemokraatit sanovat, että heille ei käy alv:n nosto, mutta kokoomus hyväksyy maan velkaantumisen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt haluan kiittää edustaja Lintilää, koska hän on ensimmäinen keskustan edustaja, joka tässä verokeskustelussa nyt puhuu totta. Eli keskusta kiristää hallituksen esitykseen verrattuna yli 2 000 euroa kuussa tienaavien verotusta. Ajatelkaa: 2 000 euroa kuussa tienaavien verotusta! Onko 2 000 euroa kuussa tienaava suurituloinen? Edustaja Kiviniemi edellisessä vastaavassa väittelyssä kertoi, että hän ei ole nähnyt sairaanhoitajia, jotka tienaavat 68 tonnia vuodessa. En minäkään, mutta, edustaja Kiviniemi, minä olen nähnyt sairaanhoitajia, jotka tienaavat yli 2 000 euroa kuussa. Minä olen nähnyt poliiseja, jotka tienaavat yli 2 000 euroa kuussa. Olen nähnyt opettajia, lastentarhanopettajia, kirjastonhoitajia — maatalouslomittajia en ole nähnyt enkä maatalousteknikoita, (Naurua) mutta sellaisiakin on olemassa — eli minun perusväitteeni on, että hallituksen esitykseen verrattuna te kiristätte tavallisten keskituloisten suomalaisten palkansaajien verotusta. Tätä väitän, ja nyt te myönsitte, että väitteeni on tosi.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz väitti täällä jossakin edellisessä väittelyssä, että suhteessa tähän vuoteen keskusta olisi kiristämässä verotusta. (Eduskunnasta: Suhteessa hallituksen esitykseen!) Keskusta on keventämässä pienituloisten ja keskituloisten verotusta suhteessa tähän vuoteen. Se pitää paikkansa. Mutta suurituloisten verotusta me haluamme kiristää. (Ben Zyskowicz: Tehän haluatte kiristää keskituloisten verotusta!) Me haluamme kiristää nimenomaan suurituloisten verotusta, mutta keventää pieni- ja keskituloisten verotusta. Tämä on tosi, ja se nähdään kyllä hyvin näistä papereista.

Hallituksen veropolitiikan epäoikeudenmukaisuus näkyy myös siinä, miten kuntia kohdellaan. Tämä kiinteistöveron poistaminen verotulotasausjärjestelmästä kohtelee kuntia hyvin epätasa-arvoisesti ja nimenomaan sattumanvaraisesti. Siinä ei ole päätä eikä häntää, ja tämän ovat kaikki asiantuntijat myöskin valiokunnassa aivan selvästi todenneet. Eli hallituksen epäoikeudenmukaisuus kyllä kulminoituu nimenomaan näissä verokysymyksissä ja myös se, että te kiristätte kunnallisverotusta.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ottaisin hieman rauhallisemmin tänään. (Eduskunnasta: Miksi? — Antti Rantakangas: Nyt päästään vauhtiin vasta! — Naurua)

Arvostamani kansanedustaja, entinen ministeri Skinnarin Jouko, jonka merkkipäivä muuten on tänään, esitti pankeille vastuita. Ajattelin esittää kysymyksen pääministerille, mutta kun hän on poissa täältä, niin jos pääministerin sijainen kuuntelisi. Tuli mieleen tässä pankkien velvoitteiden kiristämisessä niin sanottu Brasilian malli. Siellähän sijoittajavastuut todella ovat kohdallaan. Brasilian mallissa osakkeenomistajat, hallitus ja pankkien toimihenkilöt joutuvat henkilökohtaiseen vastuuseen, jos pankki menee suoritustilaan ja sen jälkeen konkurssiin. Tällöin sijoittajan vastuut minun mielestäni toteutuvat hyvin. Eli kun, herra pääministeri, joskus menette huippukokoukseen, ottakaa esille jossakin kokouksessa tänä tai ensi vuonna Brasilian mallin käyttöönotto Euroopassa. Siinä ovat siis vastuussa osakkeenomistajat, pankin hallitus ja pankin johtavat toimihenkilöt. Tällöin mitään lennokkaita sijoituksia eri kohteisiin ei varmaan tapahdu. (Puhemies: Minuutti!)

Ja eräs asia vielä...

...joku muukin kuin Timo Soini käyttää täällä näköjään käsiään.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet tätä hallituksen vanhaa sanahelinää, on jatkuvasti puhuttu että pitää ja pitää tehdä, pitää tehdä kuntauudistus, jossa palvelut tuotetaan tehokkaammin mutta viedään kauemmas. Onko tämä sitä oikeudenmukaisuutta?

SDP sanoi, että pitää olla ihmisarvoinen vanhuus. Missä viipyy vanhuspalvelulaki henkilömitoituksineen? Mitä tekisitte 300 000 omais-hoitajalle — he tekevät tätä työtä nälkäpalkalla — jos he kaikki veisivätkin omaisensa yhtäkkiä laitoksiin, mitä tekisitte? Tehkää edes jotain! Puhuitte myös, että pitää harmaata taloutta poistaa. Mitenkä teette? Koulutuspaikkoja pitää turvata, miksi olette niitä vähentäneet? Puhuitte, että lasten huostaanottotapaukset ovat karmivia — ne ovat. Mitä olette niille tehneet, koska yleensä ja yhteensä ne ovat suorastaan karmeita? Eli kun puhutaan, että perussuomalaiset tekevät toista ja puhuvat toista, niin näissä esimerkeissä te ette ole tehneet yhtään mitään.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman helmi on oikeasti vanhuslaki, mutta toimia sen pystyttämiseen ja aikaansaamiseen tarvitaan ennen kaikkea, jotta se laki ei jää puheen tasolle ja vain siihen, että se on ohjelmassa ollut. Sinne tarvitaan ihan oikeasti henkilöstömitoitus, mikä on kaiken a ja o. Erittäin tärkeitä asioita edustaja Mäkipää otti esille.

Toinen on tämä omaishoitajien asia: ehdottomasti siirto Kelalle ja myös näitten tukien myöntämisen periaatteiden yhtenäistäminen.

Mitä tulee kuntauudistukseen, niin Suomessa ei ole tehty tutkimuksia kuntauudistuksesta, mutta Tanskassa vuonna 2007 tehtiin uudistus, ja mitä siitä seurasi: siellä onnistuttiin kyllä hallinnon ja rakenteiden uudistamisessa mutta kuntien taloustilanne jatkuu edelleen tiukkana ja lähidemokratia on heikentynyt. Eli ehdottomasti tulevaisuudessa meidän pitäisi myös tutkia, kuinka ihmisiin vaikuttaa tämä tuleva kuntauudistus.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio, joka kiistää kuntauudistuksen tarpeen, kyllä kiistää samalla talouden realiteetit. Meillä on monta pientä kriisikuntaa, jotka on järkevää liittää osaksi isompaa kokonaisuutta.

Tämä hallituksen budjetti edistää oikeudenmukaisuutta ja luonnonsuojelua, ja mikä tärkeintä, samalla tunnustetaan taloustilanteen realiteetit ja korostetaan valtiontalouden tasapainottamisen tarvetta, kuten ministeri Urpilainen kertoi kehysriihen taustatyöstä. Siihen liittyen olisi mielestäni tärkeätä, että olisi läpileikkaava näkökulma koskien sosiaalista ja ekologista kestävyyttä, olisi lapsivaikutusten arviointi ja ympäristövaikutusten arviointi.

Tähän liittyen olisi ehkä järkevää pohtia sitä, onko suhde 50 prosenttia leikkauksia, 50 prosenttia veronkorotuksia enää tässä tilanteessa järkevä, jos taloutta tarvitsee tasapainottaa kovinkin rankasti. Näkisin, että veronkorotukset olisivat silloin oikeudenmukaisempi tie, varsinkin ympäristönsuojelua edistävät veronkorotukset.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Vi är i dag alla bekymrade för balansen i den offentliga ekonomin, också för de skärpta krav som kommer att komma från EU. Vi vet att arbetspensionssystemet är en väldigt viktig del av den offentliga ekonomin och balanserna. Jag är ganska oroad över de förslag som nu diskuteras i andra ministerier om att arbetspensionsbolagen kanske ska få en större frihet att ha mindre likviditet. Är det här en riktig åtgärd enligt finansministern eller borde vi försöka göra andra åtgärder som stärker arbetspensionsbolagen och som minskar trycket på att höja arbetspensionsavgifterna?

Arvoisa puhemies! Kun saa odottaa kauan puheaikaa ja kun on lukenut Hbl:ää, tietää, miten kiinnostunut, puhemies, on omasta puheenvuorostaan. Toisilla on ollut parempi onni tässä suhteessa.

Olen vakuuttunut, että valtiovarainministeri ymmärsi kysymykseni näistä uudistusasioista, jotka liittyvät työeläkelaitoksiin. Me tiedämme, että kun ajatellaan kestävyysvajetta ja kestävää julkista taloutta ja Suomen menestystä, niin vakavaraiset eläkelaitokset ovat erittäin tärkeitä. Julkisuudessa on nyt viime aikoina ollut puhetta esimerkiksi niiden olemassa olevien vakavaraisuussääntöjen pidentämisestä, sijoittajavastuusta jnp.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos, sain puheenvuoron vihdoin viimein.

Edustaja Lintilä ja monet muut keskustalaiset ovat syyttäneet hallitusta siitä, että ei olisi selkeää linjaa. Minun mielestäni tämä on väärä väite. Lisäksi monet edustajat ovat myöskin sanoneet, että ainut työkalu, mikä hallituksella on, olisi rakenneuudistukset. Tämäkin on väärä väite, mikäli te olitte hereillä silloin, kun valtiovarainministeri Urpilainen piti puheensa, jossa hän selkeästi ilmoitti, mikä on hallituksen linja. Keskusta jatkuvasti myös toitottaa sitä, että te vähentäisitte velkaa miljoonalla päivässä enemmän kuin mitä hallitus tekee. Eräs yritys on mainostanut: "Kumpi on parempi, kunnon liha vai kamara?". Sanon myös keskustalle: kumpi on parempi, kunnon budjetti vai tekobudjetti?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä pankkikriisissä ja sen hoitamisessa korostaisin tätä Suomen mallia: viime kaudella hyväksyttiin laki, jossa sanotaan, että jos pankinjohtajat eivät älyä, että pankki pitää saattaa saattohoitoon eli roskapankiksi, niin silloin viranomaiset sen tekevät. Tällainen järjestelmä pitää Eurooppaan myös luoda.

Mitä tulee tähän budjettiin yleensäkin, niin sana, millä yleensä täällä näyttää aina pärjäävän, on "vienti". Täällä ei kovin paljon ole vientiä korostettu, ja se on kuitenkin kaiken avain. Kaikki, mitä täällä puhutaan, on riippuvaista siitä, että vienti onnistuu. Ja siinä meillä Intian osalta, Kiinan osalta ja missä päin maailmaa tahansa on jatkuvasti parantamisen varaa. Mietinnössä on tuotu esille Venäjä ja siinäkin kauppatase: 9 miljardia tuonti, 5 miljardia vienti — hirvittävän paljon petraamisen varaa. Tässä mietinnössä on ihan oikein kiinnitetty huomiota siihen, millä tavoin se tapahtuu myös lähialueilla ja ottaen huomioon arktiset alueet ja sen, että vientiponnisteluja Venäjälle tällä hetkellä lisätään eikä yritetä yksistään tänne velkaiseen Keski-Eurooppaan.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin edustaja Virtaselta ja edustaja Kalliorinteeltä kysynyt, myittekö te tai vasemmistoliitto periaatteenne olla kylvämättä Suomen rahoja Brysseliin Arhinmäen ministerikyydistä, sillä tuskin Korhonen olisi tähän ryhtynyt, jos hän teidän puoluettanne vielä johtaisi. Nythän te olette semmoisessa suossa, jossa ei ole kuin yksi suunta.

Puheenjohtaja! Olisin vielä valtiovarainministeri Urpilaiselta kysynyt. Kunnioitan teidän asennettanne pitää suomalaisten veronmaksajien puolta neuvotteluissa vakuuksista, sijoittajavastuusta ja näistä monista muista asioista EU-pöydissä. Eilen sanoitte, että hallitus on tehnyt tutkimusta markan takaisin ottamiseksi, vai tarkoittiko ministeri, että ministeriö on tehnyt tutkimusta, koska kaksi viikkoa sitten pääministeri vastasi minulle, että hallitus ei ole varautunut mahdolliseen euron hajoamiseen tutkimalla vaihtoeh-toja. Kumpi teistä puhuu totta? Rakoilevatko hallituksen rivit sittenkin sisältäpäin?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Niikolle vastauksena, että vasemmistoliitto on puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa demokraattisesti hyväksynyt hallitukseen menemisen ja siellä ovat olleet entiset ja nykyiset ja varmaan tulevatkin puheenjohtajat läsnä, joten ei tarvitse yhtään epäillä sitä, miten meidän päätöksentekomme ja sitoutumisemme tähän on mennyt.

Meille eivät Audit eivätkä ministerikyydit ole yhtään merkityksellisiä tässä hallitustaipaleessa. Meille merkityksellistä on se, miten saadaan asioita hoidettua, miten saadaan hoidettua meitä äänestäneitten ihmisten tärkeitä kysymyksiä, ja uskallan sanoa, että esimerkiksi perusturvan korottamisessa vasemmisto on ollut merkittävänä tekijänä mukana siinä, että se toteutuu.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin noita ryhmäpuheenvuoroja, niin huomasin, että hallituksessa on kuusi hyvin erilaista puoluetta ja siten hallituksen linja on hyvin sekava. Esimerkiksi vasemmistoliitto puhui elvytyksestä, onko meillä oikeastaan varaa olla elvyttämättä, ja kun sitten eräs toinen puolue siihen jatkoi — taisi olla seuraava tai sitä seuraava puhe — niin aivan päinvastaista puhetta tuli. Oikeastaan kysyisinkin, arvoisa valtiovarainministeri: mikä on hallituksen linja elvytystoimiin, aiotaanko niitä toteuttaa, ja miten hallitus aikoo turvata työllisyyden Suomessa?

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Lintilä kantoi huolta hallituksen yhtenäisyydestä, ja kun olen kuunnellut oppositiota, katsonut sekä perussuomalaisten että keskustan puheenvuorot, niin täytyy sanoa, että tämä hallitus on paljon yhtenäisempi kuin oppositio. Nykyisestä oppositiosta tuskin voisi muodostaa hallitusta. (Mauri Pekkarinen: Ei pyritäkään! — Hälinää)

Tämä hallitus on luonut hyvin yksiselitteisen talouspoliittisen linjan, ja se on kyllä hyvin tarkkaan harkittu. Nimittäin me olemme pyrkineet rakentamaan sellaisen sopeutustoimien kokonaisuuden, jolla me pystymme sopeuttamaan taloutta mutta tekemään sen oikeudenmukaisesti. Me olemme samaan aikaan vahvistamassa kasvua ja työllisyyttä, koska sitä Suomi nyt tarvitsee, ja sen lisäksi me olemme käynnistämässä näitä rakenteellisia uudistuksia, joista esimerkkinä on kuntauudistus. Eli näillä kolmella raiteella Suomen taloutta hoidetaan. Tämä on kyllä hyvin harkiten valittu kokonaisuus, ja olemme sitten valmiita myöskin keväällä arvioimaan, tarvitaanko joihinkin näistä elementeistä lisää potkua, ja nuo päätökset sitten tarvittaessa tehdään.

Mutta minun täytyy sanoa kaikella ystävyydellä, että minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tätä keskustan pelottelua kuntauudistuksella. Edustaja Pekkarinen, minä tulen Keski-Pohjanmaalta ja olen kiertänyt ympäri Suomea — ensi viikonloppuna menen Pohjois-Karjalaan tapaamaan niitä kansalaisia — ja kun minä juttelen ihmisten kanssa, niin heidän suuri huolensa on se, miten turvataan peruspalvelut tulevaisuudessa. (Välihuutoja) Tämän kuntauudistuksen tehtävä on läpikäydä kuntien tehtävät, rahoitus ja kuntarakenne. Se tehdään yhdessä kuntalaisten kanssa. Oma puolueeni on asettanut tavoitteeksi tavata miljoona suomalaista ensi syksyyn mennessä. Hallitus lähtee kuntakierrokselle. Me tapaamme eri puolilla Suomea kuntapäättäjiä, kuntalaisia. Yhdessä keskustelemme kaikista näistä kolmesta elementistä. Mitä väärää tässä on, edustaja Pekkarinen?

Minusta se on pään pensaaseen laittamista, että kielletään kuntauudistuksen tarpeellisuus, koska kaikki tutkimukset osoittavat sen, että väestö Suomessa ikääntyy. Näillä rakenteilla me emme pysty tarjoamaan ihmisille tasalaatuisesti, tasavertaisesti palveluita asuinpaikasta ja lompakon paksuudesta riippumatta, ja sen takia me tarvitsemme kuntauudistuksen. Se ei ole autuaaksi tekevä, mutta se on välttämätön. Minä mielelläni otan vastaan myöskin keskustalta ideoita, mitä muita rakenteellisia uudistuksia Suomessa pitää tehdä, koska se on se iso keskustelu, jota lähikuukausien aikana tulemme käymään.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On aivan selvää, että ei keskustalla ole mitään epäselvää hallituksen linjasta, mutta se vaan ihmetyttää, että niitä linjoja on välillä kuusi. Mikä se teidän yhtenäinen linjanne sitten on, millä te asioita hoidatte? Se tässä ihmetyttää, ei se, ettemmekö me tiedä linjoja. (Välihuutoja)

Ministeri Urpilainen, nyt te teette kuntauudistuksesta sellaista möhkälettä, joka ratkaisee kaikki maailman asiat. Te olette moneen kertaan näin sanonut. No, teidän kentällä ja kokoomuksen kentällä ajatukset ovat aivan päinvastaisia. Mutta vähintä, mitä te voisitte nyt sanoa, on se, mikä on tämän kuntauudistuksen hyöty euroissa. Kertokaa se, paljonko siitä tulee hyötyä, vai tuleeko siitä hyötyä, kun pienemmissä ja keskikokoisissa kunnissa tuotetaan palvelut tehokkaammin kuin suurissa? Siis tarkoittaako tämä kuntauudistus, karttaharjoitus, sitä, että kustannukset nousevat? Eikö sen pitäisi tarkoittaa, ministeri Urpilainen, että ne laskevat? Kertokaa hinta. Hintalappu karttaharjoitus-kuntauudistukselle on vähintä, mitä voitte sanoa.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt olisi ehkä viimeinkin jo aika myöskin puhua siitä, mistä niitä uusia tuloja tulee, että saadaan nämä kaikki hyvinvointipalvelut liikkeelle. Minä seurasin hyvin tarkasti, mitä perussuomalaiset puhuivat esimerkiksi kasvu- ja yrittäjyyspolitiikasta. He puhuivat, että tarvitaan lisäpoistoja — ihan hyvä uudistus. He puhuivat, että tarvitaan t&k-verovähennystä yrityksille — sitä ollaan selvittämässä. Mutta kun katsoo teidän ohjelmaanne, siellä sanotaan, että kelamaksu täytyy palauttaa. Eikö sen tarkoituksena ollut juuri, että työn sivukustannukset eivät nousisi niin korkealle, että on mahdoton työllistää? Yhteisöveroa ei saa keventää missään tapauksessa, eli yritysverotusta täytyy lisätä, ja kolmantena ansiotulojen verotusta täytyy kiristää.

Nyt edustaja Zyskowicz todisti myöskin, että keskustalla näyttää olevan tämä sama tavoite, työn verotuksen kiristäminen. Suomihan tarvitsee työtä ja sen edellytyksiä, jolloin kysynkin valtiovarainministeriltä — tässä oli erittäin hyvä esitys esimerkiksi edustaja Soininvaaralla — pitäisikö tehdä jotain malleja siihen, että Suomessa todella investoitaisiin. Yksi voisi olla, että jakamatonta voittoa, (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) joka on yrityksissä, ei välttämättä verotettaisikaan tulevaisuudessa. Se olisi sellainen uusi elementti.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastaan edelliselle puhujalle, koska hän otti esille yritysten kelamaksun.

Onko kokoomus sitä mieltä, että Kansaneläkelaitos on ajettava maksukyvyttömään tilaan niin, että Kansaneläkelaitos ei voi hoitaa niitä asioita, mitkä sille kuuluvat, eli toisin sanoen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työttömien, sairaiden asioita ja niitä velvoitteita? Jos kelamaksua ei palauteta yrityksille — se on ensinnäkin pieni kustannus yrityksille — niin tämä vaara on valitettavasti olemassa.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Olen 30 vuotta toiminut yrittäjänä ja siinä olen joka kerta ihmetellyt, kun kansaneläkemaksu ei millään tavalla liity siihen työhön, mitä yrityksissä tehdään. Se ei millään tavalla liity siihen, mitä tehdään ja yritetään viedä ulos tavaraa ja työllistää. Se on niin kuin lisämaksu siitä, että työllistetään, mutta ne maksurahat menevät jonnekin muualle. Sen takia minä en ymmärrä sitä, että sitä pitäisi palauttaa sinne. Se pitäisi hoitaa jollakin muulla tavalla, mutta ei työn sivukustannuksia nostamalla.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllähän linja on muuttunut. Sosiaaliturva paranee, harmaaseen talouteen puututaan, pääomatuloja verotetaan entistä ankarammin, raamisopimus saatiin aikaiseksi — valtavan suuria asioita.

Sitten valtava ero on myös siinä, millä asenteella valtiovarainministeri käy keskustelua eduskunnan budjettivallan ympärillä. Hän on suhtautunut myötämielisesti. Sopimalla päädyttiin 40 miljoonan lisäyksiin. Muistan ajan, kun eräs presidenttiehdokkaista oli valtiovarainministerinä. Hän huusi ja mellasti valtiovarainvaliokunnassa haukkuen valiokunnan pystyyn, ja sitten budjettia muutettiin 60 miljoonalla. Tämmöisen tuloksen sai huutamalla, mutta tämä nyt on vaan muistikuva.

Valitettavaa on se, että elvytysvara on syöty, ja valitettavaa on se, että keskusta propagoi tällä velanotolla. Te ottaisitte yli 7 miljardia lainaa siinä, kun hallitus esittää, että otetaan 7,4 miljardia. Tämän vuoden arviointivirhe velanotossa on 1,7 miljardia. Teidän arviointierheenne on noin 300 miljoonaa. Sillä ei kannata niin kovin paljon täällä ilkamoida.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 50—60 prosenttia kuntien toiminnasta on sosiaali- ja terveyspalveluita, ja juuri näiden palveluiden suhteen ihmiset ovat meillä eriarvoisessa asemassa. Tämä jo yksin riittää syyksi siihen, miksi kuntauudistus täytyy Suomessa tehdä.

Kaksi viikkoa sitten ilmestyi tuore tutkimus, joka osoittaa, että Suomessa ero köyhän ja rikkaan miehen elinajanodotteessa on jo melkein 13 vuotta ja naisten kohdalla se on 7 vuotta. 90-luvun lopun jälkeen meillä alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien ihmisten elinajanodote ei ole lainkaan kasvanut, vaikka samaan aikaan puhutaan siitä, että voidaan nostaa eläkeikää sen vuoksi, että meillä eletään pidempään. Tämä on kaikkein vakavin yhteiskunnallinen ongelma, joka meillä tällä hetkellä on suhteessa ihmisten tasa-arvoisuuteen. Tästä syystä pitää tehdä kaikki mahdollinen, jotta saadaan ihmisille tasavertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut.

Minusta on ennenkuulumatonta, että kun nimenomaan keskusta täällä hyvin kauniisti usein puhuu köyhimpien puolesta, niin juuri te kyseenalaistatte kuntauudistuksen tarpeellisuuden.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on kyllä jotenkin huvittavaa ajatella, että kuntavaakunoita siirtelemällä me poistaisimme Suomessa terveys-erojen problematiikan, jossa sinällään edustaja Alanko-Kahiluoto on aivan oikeassa. Olen erittäin huolissani siitä, että hallituksen piirissä ei ole valmistelua tässä varmasti laajaa yhteisymmärrystä herättävässä näkemyksessä siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ne, joista ihmiset tosiaan ovat eniten huolissaan. Teillä ei ole kokonaisnäkemystä siitä, miten ratkaisemme yksityisen ja julkisen palvelutuotannon, palvelujen välimatkan ihmisten kodeista ja nämä tosi suuret kysymykset, jotka vaikuttavat ihmisten arkeen. Te puhutte kunnista ettekä siitä lähtökohdasta, mitä palveluita ihmiset tarvitsevat arjessaan.

Arvoisa puhemies! Haluaisin tästä perusturvasta, jota täällä vasemmistosta ja perussuomalaisista on nostettu esiin, vielä kerran käydä läpi sen, että nyt kuitenkin on niin, että tämä hallitus haluaa asettaa erilaiset köyhät eriarvoiseen asemaan. Te teette ratkaisun, joka parantaa sinällään hyvin työttömien asemaa...

...mutta nimitätte perusturvaksi myös sitä, että te ette auta kaikkia vähätuloisia.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tehdään tämä nyt vielä kerran selväksi, edustaja Saarikko: hallitus parantaa sosiaaliturvaa enemmän kuin keskusta vaaleissa esitti. Te sanoitte, että voidaan parantaa, jos taloustilanne paranee. Onko se nyt parantunut, että te olette voineet muuttaa linjaa ja ryhtyä peesaamaan hallitusta? Ja muutenkin: tyhjien tynnyrien kolinaa. Jos teillä on näkemys, että taloustilanne huononee, mistä tämä keskustelu lähti, niin tuokaa leikkauslistat, jos teillä on paremmat. Velanoton määrä on suurin piirtein sama. Ilmeisesti kävitte mainostoimistossa ennen kuin teitte tämän varjobudjettinne, josta tuli tämä miljoona euroa päivässä. Sielläkin on klaffia sekä arvonlisäverossa asiantuntijoiden mukaan että windfall-verossa ensi vuodelle. Sen sijaan, että ottaisitte miljoona euroa vähemmän, otatte 200 000 euroa enemmän joka päivä, mutta sekin menee mittavirheisiin. Ei tässä isossa kuvassa erimielisyyttä löydy, ja niin kuin sanottu, tässä on paljon muitakin uudistuksia kuin kuntauudistus. Miksi tästä nyt puhutaan, on se, että te tarvitsette jotain polttoainetta oppositiopolitiikkaan. Täällä on harmaata taloutta, nuorisotakuita, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) kaikkea sitä, mitä te ette saaneet aikaan kahdeksan vuoden aikana.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta todellakin vaihtoehdossaan velkaannuttaisi Suomea miljoona euroa vähemmän päivässä, ja se on paljon rahaa. Sen lisäksi satsaisimme konkreettisilla toimenpiteillä kasvuun ja yrittäjyyteen. Edustaja Jaskari, joka ei ole enää paikalla, kyseli kasvuohjelman perään. Meillä se on, voimme sen esitellä vaikka tänä päivänä kahden kesken tai erikseen.

Puhemies! Olen yhdestä asiasta valtiovarainministeri Urpilaisen kanssa samaa mieltä. Se on se, että suomalaiset ikääntyvät ja terveydenhuollon tarpeet kasvavat. Olemme tästä täsmälleen samaa mieltä. Mutta miksi te ette puutu siihen oleelliseen kysymykseen, miten sairaat pääsevät lääkäriin ja saavat jatkohoidon, miten terveyspalvelut saadaan toimimaan? Te käännätte kaiken huomion kuntarakenteeseen. Ei kunnantaloilla sairaita hoideta. Sairaat hoidetaan terveysasemilla ja sairaaloissa. Keskittykää terveydenhuoltoon, niin saatte meiltä tukea.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä nyt on ihan oikeasti sellainen yhtälö, jota minä en ymmärrä, arvoisa keskusta. Jos te olisitte viime kaudella tehneet sitä, mitä te nyt puhutte, meillä olisi 1 460 miljoonaa vähemmän velkaa. Miksi te viime kaudella teitte juuri toisinpäin, että te velkaannutitte lisää? Alensitte hyväosaisten veroja ja aiheutitte meille nyt 8 miljardin alijäämän. Minä todellakin ihmettelen, miksi esimerkiksi edustaja Lintilä, joka täällä piti ryhmäpuheenvuoron ja vaati suurituloisten veronkiristystä, miksi ihmeessä te neljä edellistä vuotta teitte juuri toisinpäin eli kevensitte hyväosaisten veroja. Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mutta hyvä, että nyt te ehkä tekisitte vähän oikeudenmukaisempaa politiikkaa kuin teitte silloin.

Minulle tuli, puhemies, mieleen, kun kuuntelin näitä ryhmäpuheenvuoroja, että oppositiolla taisi olla tällaiset rimanalituskisat. Nimittäin siinä mielessä tuli kyllä aika paksua puhetta. Esimerkiksi perussuomalaisten luvut olivat väärin. He puhuivat täysin väärää todistusta esimerkiksi sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetista. Tutustukaa tähän, me olisimme ottaneet puoli miljardia vähemmän velkaa emmekä suinkaan niin kuin te väitätte omissanne. Tasaverokehitys ei...

Minä epäilen, että näin saattaa olla, myös.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin se on, arvoisa ministeri, te olette kuunnellut niitä kuntalaisia siellä kentällä. Sitä he haluavat, entistä parempia palveluja. Mutta luuletteko te, että me jyväskyläläiset — minä olen Jyväskylän kaupunginvaltuutettu — pystyisimme paremmin järjestämään niille hankasalmelaisille tai joutsalaisille tai vaikkapa keuruulaisille ne palvelut? Ei onnistu. Paikalliset ihmiset tietävät, mitä tarvitaan siinä todellisuudessa, jossa ihmiset elävät esimerkiksi näissä esimerkkikunnissa, ja kun vielä äsken sanotut tilastot osoittavat, että tuommoiset pienehköt kunnatkin pystyvät monta kertaa ainakin yhtä edullisesti järjestämään ne palvelut kuin suuret kunnat, niin miksi runtata Suomeen Euroopan suurimmat kunnat? Siis Euroopan suurimmat kunnat, tässä ei ole mitään järkeä.

Edustaja Zyskowicz, keskusta todellakin keventää verotusta näitten suurituloisten osalta, ensiksi yli 70 000 ansaitsevien osalta ja sitten vielä... (Mari Kiviniemi: Kiristää!) — anteeksi, kiristää — enemmän kuin tilanne on tällä hetkellä. (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) No, se oli pieni lapsus, mutta keventää — anteeksi, kiristää — (Naurua) nykyiseen tilanteeseen verrattuna.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Pekkarinen täällä mainitsi Jyväskylän, niin minun on kyllä myöskin jyväskyläläisenä pakko kysyä edustaja Pekkariselta, mihin perustuu se logiikka, josta tässä kerroitte, että mikäli tullaan menemään suurempiin kuntakokoihin, niin mihin teidän mielestänne näissä ratkaisuissa katoaa demokratia. Minä asun Säynätsalossa paljon kauempana Jyväskylän keskustasta kuin te, edustaja Pekkarinen. Meillä on juuri uusittu koulu, urheilukenttä ja terveyspalvelut löytyvät siitä saarelta. Me olemme pystyneet säilyttämään tässä suuremmassa kokonaisuudessa myöskin palveluja. Miten tämä logiikka menisi jotenkin enemmän mutkalle, jos kuntarakenne olisi toinen? Palveluistahan nyt on kysymys, mutta tähän te ette osaa vastata, arvoisa keskusta. Tämä on se vaikea kysymys, ja tämä jää vaille vastausta, koska te haluatte tehdä tällä asialla oppositiopolitiikkaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Omalta osaltani klou-saan tämän verokeskustelun tähän.

Keskusta täällä väittää, että se ei kiristä pienituloisten ja keskituloisten verotusta hallitukseen nähden. Sen jälkeen se väitti, ettei se ole koskaan sellaista väittänytkään, vaan että se omasta mielestään kiristää vain suurituloisten verotusta hallitukseen nähden.

Herra puhemies! Suora sitaatti edustaja Pekkarisen puheesta torstaina 1. joulukuuta tänä vuonna: "Meidän mallimme kiristää yli 70 000 euroa ansaitsevan verotusta siihen verrattuna, mikä on hallituksen linja." Totuus on se, että kyllä, te kiristätte myös yli 70 000 vuodessa tienaavien verotusta, mutta kun te kiristätte myös yli 20 000 vuodessa tienaavien verotusta hallitukseen nähden, yli 30 000 vuodessa tienaavien verotusta hallitukseen nähden. Te kiristätte aivan tavallisten palkansaajien, keskituloisten palkansaajien, verotusta siihen nähden, mitä hallitus on esittänyt. Ammatit esimerkkinä jo mainitsin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mitä sanoin — olen edelleen tasan tarkkaan sen takana. Me kiristämme näiden ihmisten verotusta, jotka ansaitsevat runsaammin, yli 70 000, nykytilanteeseen verrattuna ja hallituksen esitykseen verrattuna, ja vielä vähän enemmän kiristämme sitten, kun tullaan oikein suurituloisiin, yli 160 000 jnp. (Ben Zyskowicz: Entäs 20 000 ja 30 000?) Ja pienempituloisten, keskituloisten kohdalla emme me lupaa niillekään ihmisille enemmän kevennystä, useimmille heistä, kuin te lupaatte, mutta me lupaamme kevennystä nykyiseen tilanteeseen verrattuna myöskin heille. (Ben Zyskowicz: Te kiristätte siihen nähden, mitä me esitämme!) Kello on lyönyt niin paljon tällä hetkellä, että kerta kaikkiaan suuria veronkevennyksiä ei ole varaa antaa, ja niiden ihmisten, joilta otetaan, pitää olla rikkaimpia, paremmin toimeentulevia, ja heihin me kohdistamme ne suurimmat veronkiristykset, niin kuin äsken täällä edustaja Lintilän tekemä esitys selvää kieltä siitä kertoo.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joistain asioista me olemme sentään olleet valtiovaroissakin samaa mieltä, sekä hallitus että oppositio, ja olemme päättäneet siitä meidän mietinnössämme, että rakenteellisiin muutoksiin on todella tarvetta. Niissä rakenteellisissa muutoksissa se, mistä me olemme myös olleet yhtä mieltä, on nimenomaan palvelujen kehittäminen, ja se, että me saamme ne terveyspalvelut niille kuntalaisille, edustaja Pekkarinen, on nimenomaan se, että tietojärjestelmät saadaan toimimaan ja yhteensopimaan. Se, että lääkärin aika tai terveydenhoitajan aika, sairaanhoitajan aika menee järjestelmien kanssa tappeluun — eikä se ole myöskään potilaan etu, että potilas joutuu kulkemaan paikasta toiseen vain kuljettaakseen niitä papereita tai että ne kulkevat postin mukana — ei ole enää tätä päivää. Me tarvitsemme taistelua nyt sinne kentälle, niin että menkää nyt myöskin oppositio taistelemaan sinne kentälle, jotta saadaan nämä järjestelmät toimimaan. Me emme ole saaneet näitä vuosikymmeniin, on hallitus mikä tahansa, mutta tästä niitä säästöjä tulee.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen, että hallituspuolueiden edustajat jaksavat näin kauan ruotia keskustan vaihtoehtobudjettia. Kyllähän se tiedetään, että keskustan vaihtoehdot ovat kansalaisten veret seisauttavia.

Samalla haluan kyllä sanoa vihreiden kansanedustaja Alanko-Kahiluodolle, että tämä oli taas näitä fakiirijuttuja vihreiden suunnalta, että te sanotte, että kun kuntia yhdistetään, niin elinajan-odote paranee. Tämä on samaa sarjaa kuin yhden teidän kansanedustajanne lehtikirjoitus, kun hän väitti, että kun Suomi on liittynyt Ottawan sopimukseen, niin nyt on pienten lasten turvallista Suomessa mennä kouluun.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on perussuomalaisten varjobudjettia haukuttu jos jonkinmoisella keinolla. Yksinkertaisesti sanottuna se on suomalaiselle parempi.

Mutta nyt puhutaan tästä teidän tekemästänne budjetista. Ominaista sille on se, että siellä on tasavero tasaveron perään, verojen kiristystä, muun muassa polttoaineveron kohdalla. Toinen asia on se, että kuntien ahdinko suorastaan kasvaa silmissä elikkä sitä kiristetään. Siellä myös hallitusohjelman kautta tulee perälautakirjaus useaan kohtaan taloustilanteen mukaan. Helsingin Sanomat on juuri ilmoittanut, että Suomen takausvastuut kasvavat jopa yli 50 miljardiin, jos hallituksen mukaan toimitaan. Nyt kysymys kuuluukin, koska kuulemme teidän leikkauslistastanne ja verojen kiristyksestä. Saako kansa sen jo joululahjaksi?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hienoa tänään kuulla viimein, mikä se oli se vasemmistoliiton Audi-kyydin hinta: se oli se 120 euroa. Täällä on paljon puhuttu siitä, mikä on euron ja markan välinen suhde, mutta minä sanon, että se 120 euroa on se 40 hopearahaa suunnilleen.

On ihan totta, että silloin, kun on ajat ankeat, on leikkauksia tehtävä. Mikään ala ei ole niin pyhä, etteikö siitä voisi periaatteessa leikata, ja tämä toki myös oppositiossa tunnustetaan. Kuitenkin pitää aina katsoa näitten leikkausten kokonaistaloudellisia vaikutuksia, ettei käy niin kun kävi hölmöläisille, kun ne leikkasivat peiton kanssa, että pää tuli lämpöiseksi mutta sitten varpaita kävi paleltamaan. Esimerkiksi nämä muutokset kotitalousvähennyksessä tulevat lisäämään harmaata taloutta ja vähentävät pienyrittäjien tilauksia. Samoin kotiin tilattavien lehtien arvonlisäveron korotus vähentää tilauksia ja näin ollen aiheuttaa työttömyyttä, toimittajien, postinkantajien, paperimiesten ja tämän tämmöisten parissa. Eli tästä talousarviosta — joka muuten on luettu, (Puhemies: Ja nyt taitaa tulla aika vastaan!) vaikka ministeri Urpilainen epäili — kyllä löytyy enemmän tämmöisiä juttuja, mitkä heikentävät mieluummin kuin korjaavat tilannetta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola, mitä perussuomalaiset ovat viimeisten kahdeksan vuoden aikana saaneet, mitä konkreettista te olette saaneet, työttömien hyväksi tehtyä täällä? Edustaja Soini ja kumppanit ovat äänestäneet täällä koko ajan minun tekemieni esitysten puolesta kahdeksan vuoden aikana, ja me olemme olleet näistä asioista samaa mieltä. Mutta nyt ne toteutuivat. Me olimme hallituksessa nyt, me olimme ajamassa tätä 120 euron korotusta. Nyt ne tulevat. Ja kun edustaja Niikko kysyi, miksi me olemme mukana puolustamassa euroa, niin kannattaa muistaa, mitä tapahtui tässä muutama vuosi sitten, kun hyvässä kunnossa olevan Suomen talous romahti itse asiassa viennin ja bruttokansantuotteen osalta enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Ketkä siitä kärsivät? Köyhimmät suomalaiset. Ketkä kärsivät 90-luvun alussa, kun Suomen valtiontalous romahti? Kaikkein köyhimmät. Me olemme puolustamassa euroa puolustaen nyt jo mukana ollen kaikkein köyhimpiä suomalaisia, koska hyväkuntoinen valtiontalous on köyhän paras ystävä.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee. Jos mennään vanhoihin asioihin: Miksi työttömyys räjähti 90-luvun alun laman aikana järkyttäviin lukemiin? Yksi keskeinen syy oli se, että Ahon hallitus poisti SMP:n taisteleman, Urpo Leppäsen johdolla taisteleman velvoitetyöllistämislain. Jos se laki olisi ollut voimassa 90-luvun laman aikana, niin olisi ollut vähemmän inhimillisiä tragedioita, vähemmän inhimillistä kärsimystä, vähemmän työttömyyttä.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni nuo hallituksen budjettilinjaukset ovat aivan oikeita: julkisen talouden vakauttaminen, kasvun ja työllisyyden vahvistaminen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen. Nyt kun tähän liittyvät vääjäämättömästi myös leikkaukset ja myöskin julkisen talouden leikkaukset sitä kautta, että ne näkyvät tuolla alueilla, eri sektorit tekevät omia leikkaussuunnitelmiaan, niin nyt mielestäni hallituksen pitäisi ryhtyä koordinoimaan sitä, miten nuo eri leikkaukset eri alueille kohdistuvat. Kun sektoriministeriöt ja -ministerit tekevät näitä esityksiään, siinä ei tällaista koordinaatiota suoriteta, ja sen tulisi olla sitten hallituksen yksi keskeinen tehtävä, jotta tasapuolisesti eri alueita kohdellaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisille tiedoksi, että kuntauudistus on tietysti vaan pelkkä väline ja se, mikä on päämäärä, on sosiaali- ja terveyspalveluiden parantaminen. On tietenkin hyvin vaikea parantaa näiden palveluiden laatua, jos meillä on semmoisia pieniä kuntia, joissa asukkaiden keski-ikä on 60 vuotta. Vai haluatteko te, että Suomessa on kuntia, jotka tekevät Rääkkylän ratkaisuja, että kaikki terveyspalvelut tilataan sitten yksityisiltä? Te kovasti kritisoitte täällä yksityisen sektorin pullistumista, mutta sitten kun pitäisi tehdä ratkaisuja, joilla saadaan tasa-arvoa tähän maahan, niin ei käy. Kysyn, missä on teidän järjenjuoksunne.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta näkee ja ymmärtää kuntauudistuksen erittäin, erittäin hyvin. Minä uskon, että kaikki puolueet näkevät aivan samalla tavalla sen, että meidän pitää turvata kuntapalvelut. Mutta kysymys nyt on ennen kaikkea siitä, minkälaiset keinot näitten palveluitten turvaamiseen kuntapolitiikassa tarvitaan ja haetaan. Meillä on kyllä selkeä näkemys siitä, että tämmöinen hallituksen suurkuntapolitiikka ei niitä palveluja turvaa, päinvastoin. Eli keinoista nyt on kysymys.

Mutta sitten ihan nopea kysymys alueellisesta tasapainosta. Minulla on sellainen näkemys, että tämä budjetti monella tavalla murentaa alueellista tasapainoa: kuntapolitiikka, linjaukset opetuspolitiikassa, sivistyksessä, liikennepolitiikassa, suhtautumisessa maatalouspolitiikkaan. Minusta näyttää selvästi siltä, että tämä budjetti keskittää. Kysymys ministerille ihan rakentavassa hengessä: kuinka huolestunut hallitus on kaiken kaikkiaan tällaisesta koko maan aluekehityksestä?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiinnitän huomiota tähän keskustan arvonlisäverolinjaan. Paitsi että se tässä suhdannetilanteessa hyydyttää ostovoimaa ja kulutusta, sillä on tämä sosiaalinen kielteinen vaikutus. Meillä tällä hetkellä, voi sanoa, tämä hallitus toteuttaa hyvin pitkälti SDP:n vaalien alla esittämiä arvovalintoja siinä, että hallitus täsmärappaa hyvinvointivaltion perustaa juuri tässä perusturvassa, ajaa nuorten työllistämistakuuta ja tekee etupainotteisesti sellaisia toimenpiteitä, joita ei todella Euroopassa, kuten valtiovarainministeri sanoi, nähdä näinä aikoina missään muualla. Ja se on kyllä välttämätöntä, nimittäin aidosti toivon, että niin hallitus kuin oppositio pysähtyvät näiden vakavien kysymysten ääreen. Meillä on vuodesta 90 köyhyysrajan alapuolella olevien lasten määrä 2,7-kertaistunut. Meillä on lastensuojelun sosiaalityön asiakkaina ja avohuol-lon tukitoimien piirissä 78 500 lasta. Miten tämän kriisin sosiaaliset vaikutukset pehmennetään? Miten työttömien ja työttömien perheiden jaksaminen varmistetaan? Tämä on myös kansallisen selviytymisen kysymys.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen nousu 90-luvun alun lamasta perustui hyvin pitkälti koulutuksen ja innovaatiopolitiikan voimavarojen kasvattamiseen ja yrittäjyyden rohkaisemiseen. Nyt on kysyttävä, miksi Kataisen—Urpilaisen hallitus ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin leikkaa rajusti innovaatiopolitiikasta, 85 miljoonaa vuositasolla, tämän lisäksi koko sivistyksen ja koulutuksen eli ihan tämän yhteiskunnan kehittämisen peruskiven kaikilta tasoilta, niin oppisopimuskoulutuksesta kuin ammatillisesta peruskoulutuksesta, lukiokoulutuksesta, vapaasta sivistystyöstä, erityisen paljon korkeakoulutuksesta ja juuri ammattikorkeakoulutuksesta.

Te, valtiovarainministeri Urpilainen, puhuitte tuossa aivan asiallisesti julkisen sektorin palvelujen uudistamisesta, ja me tiedämme kaikki, että tämä on välttämätöntä. Keskeinen haaste on nimenomaan sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteen kehittäminen. Mutta tässä kehittämistyössä nimenomaan ammattikorkeakoulut ovat erittäin olennainen osa. Ne ovat tärkeä, sanoisinpa, melkein tärkein, osa tässä. Nyt te panette polvilleen koko ammattikorkeakoulukentän. Vain Helsinki jää koskemattomaksi, sen ammattikorkeakoulut. Muualta leikataan sekä rahat (Puhemies: Minuutti täynnä!) että aloituspaikat.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään kysytty, mikä on hallituksen linja, ja täytyy sanoa, että hallituksellahan on selkeä linja: se on budjettiesitys ja sitä täydentävät esitykset. Voidaan sanoa, että eduskunnallakin on linja, joka näkyy valtiovarainvaliokunnan budjettimietinnössä. Täytyy sanoa, että ministeri Urpilainen käytti täällä erittäin hyvän puheenvuoron, jossa hän myöskin sanoi, mitä on tarkoitus tehdä jatkossa, kun tilanne muuttuu. Ja tilanne elää, me tiedämme sen, ja se ei välttämättä riipu meistä, vaan se riippuu siitä, mitä tapahtuu Kreikassa, mitä tapahtuu Italiassa, mitä tapahtuu Espanjassa, mitä tapahtuu koko euroalueella.

Tärkeätä kuitenkin on se, että hallitus on sitoutunut ja myöskin eduskunta budjettimietinnön kautta siihen, että me aina kannamme vastuumme, pidämme huolta siitä, että ulkomailla voidaan luottaa Suomeen, Suomen antamiin sitoumuksiin ja että myöskin kansalaiset Suomessa voivat luottaa siihen, että taloutta hoidetaan vastuullisesti. Tietysti tärkeätä on, ettei puhuta pelkästään säästöistä vaan myöskin pyritään luomaan uutta. Siinä kilpailukyky, sen säilyttäminen on tärkeätä, sitä joudutaan pohtimaan. Mitä elvytyksiin tulee, oikeastaan elvytysvaraa on käytetty jo hyvin suurimuotoisesti, ja tilanne on se, että varaa kovinkaan paljon ei ole, mutta meillä on automaattiset vakauttajat, jotka aina pitävät huolta siitä, että kun tilanne luonnollisesti muuttuu, niitten kautta voidaan talouden lamaa myöskin torjua. Ja tärkeintä ja meillä kaikilla yhteisenä tavoitteena on se, että pidämme huolta hyvinvointiyhteiskunnasta.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kaikkinensa kiitän tästä keskustelusta. Minusta tämä on ollut varsin hyvä ja värikäs keskustelu, ja olen vakuuttunut siitä, että sekä oppositiossa että hallituksessa ollaan huolestuneita tästä taloustilanteesta ja kannetaan myöskin vastuuta siitä, että hyvinvointivaltion tulevaisuus turvataan, ja se edellyttää myöskin hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamista.

Nostan esille oikeastaan neljä asiaa, jotka nousivat vielä tässä keskustelussa.

Ensimmäinen oli edustaja Kettusen ja muutaman muunkin perussuomalaisen kansanedustajan, taisi olla edustaja Tolppasen, puheenvuoro, jossa viitattiin siihen, että hallitus ei huolehtisi pienituloisista suomalaisista ja heidän hädästään. Tämä ei kyllä kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Toivoisin, että tällaista väitettä ei enää esitettäisi, koska se ei pidä paikkaansa. Tämä hallitus on keventämässä pienituloisten ihmisten verotusta muun muassa nostamalla kuntaveron perusvähennystä, mutta olemme myöskin kasvattamassa työtulovähennystä, ja sitä kautta pienituloisten ihmisten verotus kevenee. Sen lisäksi jo paljon puhuttu perusturvan 120 euron korotus on merkittävä parannus esimerkiksi pitkään työttömänä olleille henkilöille. Eli pienituloisten ihmisten asemaa parannetaan.

Myöskin tämä keskustelu tasaverosta ja verotuksen oikeudenmukaisuudesta: Tämä hallitus on muuttamassa verotusta progressiivisempaan suuntaan. Me tuomme progressiivisuutta sekä pääomatuloveroon että perintöveroon ja sitä kautta luomme verotusta entistä enemmän pohjautuvaksi veronmaksukykyyn. Se on oikeudenmukaista. Toivon, että myöskin tämä linja saisi perussuomalaisten ja muidenkin suomalaisten tuen osakseen.

Mitä tulee sitten sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen, minä luulen, että tämä on myös asia, josta olemme yhtä mieltä, siitä huolesta, että suomalaisten terveyserot ovat kasvaneet viime vuosina ja myöskin eriarvoisuus sosiaali- ja terveyspalveluiden saannissa on lisääntynyt. Tämä on huono ja väärä kehitys. Minusta on hyvä, että edustaja Saarikko ja muutamat muut kiinnittävät nyt huomiota esimerkiksi meidän terveyspalveluiden rahoitukseen, joka on varsin sekava, monikanavainen malli. Tietenkin olisi ollut hienoa, jos keskustan johdolla tähän asiaan olisi puututtu jo aikaisemmin, mutta kun sitä ei ole tehty, niin tämän hallituksen toimesta meidän on tarkoitus uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käsi kädessä kuntauudistuksen kanssa.

Me ymmärrämme sen, että kuntarajoja rukkaamalla ne terveyskeskuspalvelut eivät parane, sinne ei tule lääkäreitä lisää tai hoitajia lisää, mutta kuntauudistus ei olekaan pelkästään kuntarajojen uudistamista, vaan kuntauudistuksessa läpikäydään kuntien tehtävät, kuntien rahoitusjärjestelmä ja sen ohella kuntarakenne. Se on iso kokonaisuus, ja juuri se vääristys tulee siitä, että keskusta puhuu pelkästään kuntarajoista, ei siitä muusta kokonaisuudesta, joka tähän kuntauudistukseen liittyy, mukaan lukien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen, jossa todella tarvitaan uudistusta.

Arvoisa puhemies! Minulle on kaikkinensa jäänyt hieman epäselväksi keskustan linja, koska jäin miettimään tuota edustaja Lintilän puheenvuoroa, jossa hän puhui siitä, että tarvitaan lisäsopeutusta, mutta samaan aikaan keskusta on kuitenkin arvostellut hallitusta niistä sopeuttamistoimista, joita me olemme tekemässä, eli kaipaako keskusta lisää menoleikkauksia, veronkorotuksia vai vähemmän niitä? Tämä minulle on jäänyt epäselväksi.

Hallituksen linja on ollut se, että me emme tee yhtään enempää sopeutustoimia kuin on aivan pakko, koska ne ovat kipeitä, vaikeita toimia. Jokainen, joka on tehnyt leikkauslistoja, tietää, että se on tosi vaikea juttu. Ihminen on siinä aika vereslihalla, kun niitä listoja tehdään. Sen takia niitä listoja ei haluta tehdä, jos ei ole aivan pakko. Mutta nyt on ollut pakko tehdä 2,5 miljardin edestä, puolet niistä siis veronkorotuksia, puolet menoleikkauksia, jotta tämä velkaantuminen pystytään kääntämään laskuun, ja aika näyttää, riittääkö tämä vai tarvitaanko lisää.

Arvoisa puhemies! Neljäs asia koskee aluekehitystä, johon täällä myöskin viitattiin, ja siihen liittyy korkeakoulurakenteen uudistaminen. Tämä hallitus on hyvin vahvasti sitoutunut kehittämään Suomea kokonaisvaltaisesti niin idässä, pohjoisessa, lännessä, keskellä kuin etelässä. Me olemme tekemässä Itä- ja Pohjois-Suomi-ohjelman, joka on minusta erittäin tärkeä viesti Itä- ja Pohjois-Suomeen, että haluamme nähdä sen alueen tulevaisuudessakin elinvoimaisena. Meillä on kirjaus, että jokaisessa maakunnassa on korkeakoulu. Tämä on vahva tahtotila tällä hallituksella kehittää korkeakoulupolitiikkaa tasavertaisesti. Mutta ammattikorkeakoulu-uudistus tarvitaan, ja se johtuu jo pelkästään siitä, että meidän ikäluokat pienenevät. Meillä on tulevaisuudessa entistä vähemmän opiskelijoita, ja sen takia on luontevaa, että myöskin tällä osin rakenteita katsotaan vastaamaan tulevaisuuden haasteita.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia omasta puolestani keskustelusta! Uskon, että se tulee jatkumaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi tähän asiaan, minkä edustaja Myller nosti aiheesta esille. Kun näitä leikkauslistoja laaditaan, niin on siinä sektorikohtaisessa ohjeistuksessa jotain pahasti pielessä, jos ajatellaan esimerkiksi Pohjois-Karjalan tilannetta, ja minun on helppo samastua heidän toimintaympäristöönsä lappilaisena kansanedustajana. Jos samasta maakunnasta sivalletaan yhtä aikaa varuskuntien lakkauttamisen, vastaanottokeskusten ja vankiloiden vähentämisen kautta, niin kyllä siinä saa sitten perustaa aika tehokkaan työryhmän tilalle, että nämä yhteen maakuntaan kohdistuvat leikkaukset saadaan paikattua.

Mutta ensimmäiseksi tästä kaikista tärkeimmästä asiasta, talouden kuvasta ja valtion velkaantumisesta. Vaikka valtion velkaantumisen taso ei vielä ole läheskään sitä, mitä se on niin monessa muussa maassa, niin vauhti on kyllä aika kova. Varmaan tämä velkaantumisen hallinta on semmoinen asia, jonka pitää koskettaa jokaista eduskuntaryhmää. Siinä, kuinka siihen päästään, varmaan sitten heti keinot ovat hyvinkin erilaiset.

Meillä on tekemistä jo oman velan määrässä. Sen lisäksi meidät on laitettu kyllä yhteisvastuun liekaan niin montaa kautta, että kokonaisvastuuta ja riskejä ei tiedä kyllä kukaan tällä hetkellä. Jos ajatellaan, mikä on tämän Kansainvälisen valuuttarahaston yhä kasvava potti meille, Euroopan keskuspankin kautta tulevat panostukset ja Suomen Pankin panostukset, sitä kautta tulevat riskit, väliaikaiset järjestelmät ja pysyvä vakausmekanismi, niin kyllä on aivan totta, että se marginaali, mistä puhutaan, voi olla 30:stä jopa 70 miljardiin euroon. Helsingin Sanomat päätyi kutakuinkin puolivälin arvioon.

Mikä on varmaa, on se, että euroalueen kriisi tulee jatkumaan, ja sen seurauksena hallitusohjelman talouslausekkeet laukeavat. Se johtaa uusiin veronkorotuksiin, jotka tulevat valitettavan usein olemaan tasaverojen korotuksia. Ensimmäisenä tulee mieleen arvonlisäveron korottaminen, ja ihmettelen, jos hallitus sitä pakoon pääsee riippumatta siitä, mitä eri puolueet ovat aikaisemmin sanoneet. Jotta se arvonlisäveron korotus voidaan myydä kannattajille paremmin, silloin sitä kuorrutetaan lievällä hyvätuloisten veroprogression kiristämisellä. Silloin tämän paketin pystyy sekä oikeisto että vasemmisto myymään omille kannattajilleen, tai ainakin yrittävät myydä.

Mikä tässä tilanteessa sitten voisi olla mahdollista? Vaikka hyviä ratkaisuja ei ole, niin hallittu inflaatio ja setelirahoitus voi huonoista vaihtoehdoista olla kaikkein paras tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Työllisyysmäärarahoista. Minusta on aika ristiriitaista se, että kun kiistatta on otettu oikea askel työttömyyden aikaisen perusturvan parantamiseen ja vaikkakaan se 120 euroa ei tule kaikille työttömille täysimääräisenä — joillakin se voi jäädä neljäsosaan — se on aivan oikea askel oikeaan suuntaan. Se, mitä toivoisi, olisi, että arvioitaisiin eri ruokakunnittain se, kuinka tämä korotus yhteensovitettuna muihin tulonsiirtoihin realisoituu erilaisissa kotitalouksissa. Se työ olisi ihan hyvä, ja se palvelisi sekä hallitus- että oppositiopuolueita sillä tapaa, että voitaisiin puhua asiasta eikä asian vierestä. Sen lisäksi vähennetään työllisyysperusteisia investointeja, mikä on aika outoa, koska se on ollut kaikista paras ja tuottavin tapa tukea uusien pysyvien työpaikkojen syntymistä ja sitä kautta on monipuolistettu elinkeinoelämää juuri siellä, missä on monipuolistamisen tarve.

Henkilöihin kohdistuvat työllisyysmäärärahat vähenevät, jos katsotaan vaan talousarvioitten eroa, 50 miljoonaa. Jos katsotaan sitä, mitä se raha on ollut tänä vuonna ja mikä on ensi vuoden talousarvion lähtö, niin se vähennys on peräti 80 miljoonaa euroa. Sillä ei täytetä nuorten yhteiskuntatakuuta, kun otetaan huomioon vielä kaikilla koulutustasoilla ja -sektoreilla tapahtuvat oppilaspaikkaleikkaukset. Semmoinen puhe, että yhteiskuntatakuu takaisi työpaikan nuorelle, ei vaan pidä paikkaansa. Takuu jää puolitiehen.

Meillä oli aikaisemmin työpaikkatakuujärjestelmä kaikille työttömille, jotka olivat olleet tietyn aikaa työttöminä. Itse asiassa sen työpaikkatakuun juuret, vaikka se ministeri Urpo Leppäsen aikana ottikin vauhtia, ovat kyllä SKDL:läisten työministereitten ajalta. En usko, että tästä isoa oppiriitaa tulee perussuomalaisten kanssa, koska tämä oli se pitkä linja sieltä Arvo Aallon ajoista lähtien Urpo Leppäsen aikaan. Ja jos aikoinaan, huonompina talousaikoina, on kyetty tarjoamaan kaikille työttömille työpaikkatakuu, niin miksi tänä aikana, kun kehutaan kuitenkin, että panostetaan syrjäytymisen estämiseen, ei edes nuoria poimita tämän aidon yhteiskuntatakuun eli työpaikkatakuun piiriin? Sen lisäksi meidän pitää muistaa, että työvoimatoimistoverkkoa ollaan ajamassa rajusti alas. Voi olla, että esimerkiksi Lappiin jää vain yksi työvoimatoimisto. Tietenkin on palvelupisteitä, mutta kuinka vähenevien määrärahojen aikana supistamalla työvoimatoimistoverkkoa kyetään yksilölliseen palveluun? Sitä ei ole selostanut vielä kukaan.

Kun sanotaan, että tutkimukset osoittavat, että tuloerot tämän talousarvioesityksen myötä kaventuvat, niin kertokaa ne tutkimukset. Siinä Vattin tutkimuksessa, jota on jo markkinoitu, sen tutkimuksen tekijät sekä tutkimuksen alussa että lopussa varoittavat siitä, että sitä Vattin tutkimusta ei voi käyttää niin, että sillä arvioitaisiin tuloerojen kehitystä tulevana vuonna.

Talousarvioesityksessä on paljon muitakin heikkouksia. Sisäinen turvallisuus kärsii. Koko poliisi—Tulli—Raja-yhteistyö ja kansalaisten perusturvallisuus asettuvat vaakalaudalle. Se, että hätäkeskusten karsiminen on aloitettu, on yhdistettynä edelliseen semmoinen paketti, että tarvitaan aika iso onnettomuus, ennen kuin nähdään, mitä virheitä on tehty. Puolustusvoimissa supistetaan rajusti, ja pahimpana on Puolustusvoimain ruokahuollon yhtiöittäminen, joka on äärimmäisen tärkeä tasa-arvokysymys. Ihmettelen, minkä takia vasemmisto hallituksessa taipui tähän yhtiöittämiseen.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty värikäs keskustelu ensi vuoden talousarviosta, ja hallituksen linja on tosiaan tuossa keltaisessa kirjassa, aivan kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi totesi. Opposition linja jäi kovin hämäräksi, mutta yksi asia jäi keskustan linjasta mieleen. He ha- luavat kiristää keskituloisten verotusta, sairaanhoitajan, tavallisten opettajien, ja pidän tätä kyllä kovin vastuuttomana ja Suomen tulevaisuuden kannalta kestämättömänä vaihtoehtona.

Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä haluan todeta sen, että valtiovarainvaliokunta halusi korostaa sitä, että meillä on vielä talouden tasapainottamisessa paljon tehtävää, jotta hallitusohjelman velka- ja alijäämätavoitteet täyttyvät. Onkin aivan erinomaista, että olemme sopineet valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan, koko valiokunnan ja sitten valtiovarainministeri Urpilaisen kanssa, että valtiovarainministeri esittelee helmikuussa meille näkemyksensä taloustilanteen kehittymisestä ja sen jälkeen käymme keskustelun siitä, mitä hallituksen tulisi ottaa huomioon maaliskuun kehysriihessä. Mielestäni on tärkeää, että uusista tarvittavista sopeuttamistoimista, niin säästöistä kuin veroratkaisuista sekä uudelleenkohdentamisesta mutta myös pidemmän aikavälin kestävyyttä varmistavista uusista rakenteellisista muutoksista aikatauluineen, tehdään esitykset viimeistään tuossa alkukevään kehysriihessä.

Olemme Euroopan kriisimailta kouriintuntuvasti oppineet, että hyvinvoinnin rakentaminen kuplan varaan tai jatkuva velkarahalla elvyttäminen voi käydä lopulta koko hyvinvointiyhteiskunnan turmioksi, ja on syytä pitää mielessä se, että velkaannumme edelleen noin 7 miljardin vuosivauhtia. Vaikka talouden näkymät ovat hyvin epävarmat, niin varmaa on se, että mitä tehokkaammin tasapainotamme taloutemme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa myrskyissä, ja aivan selvää on, että vähemmällä on jatkossa saatava enemmän ja parempaa.

Kokoomuksen tavoitteet, työllisyys, ympäristö ja lapset, näkyvät vahvasti eduskunnan tekemissä budjettimuutoksissa, niissä muutoksissa, mitä valtiovarainvaliokunta teki. Me kokoomuslaiset halusimme painottaa erityisesti talouden kasvua ja työllisyyttä ja niitä kohteita, jotka eivät aiheuta pysyviä menoja. Siksi me kohdensimme voimavaroja muun muassa hieman homekoulujen korjaamiseen ja myöskin pk-yritysten kasvun edistämiseen. Kehysriihestä toivon aivan erityisesti yrittäjyyttä ja uusien työpaikkojen syntyä edistäviä ratkaisuja — nämä terveiset valtiovarainministerille, joka juuri pääsi lähtemään. Mielestäni, kun hallitus valmistautuu kevään kehysriiheen, heidän on myöskin syytä tarkkaan katsoa valtiovarainvaliokunnan tekemä budjettimietintö. Siellä on hyviä kirjauksia ja painotuksia.

Arvoisa puhemies! Varmaa on, että ne toimet, joita me teemme ympäristön ja lastemme hyvinvoinnin parhaaksi, ovat kullanarvoisia, ja siksi oli hyvä, että kohdensimme lisävoimavaroja Itämeren pelastamiseen. Mutta lapsissa on tulevaisuus, ja on erittäin tärkeää, että jokainen nuori saadaan koulutukseen ja työnsyrjästä kiinni. Tämä on kokoomuksen keskeinen tavoite. Muitakin tekoja lasten parhaaksi tarvitaan, ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että saimme, kokoomus, tavoitteemme läpi, kun neuvottelimme siitä, että lastentarhanopettajan laajennuskoulutushanke toteutetaan. Se on erittäin tärkeää. Varsinkin Helsingissä on huutava pula lastentarhanopettajista, ja se pula vaarantaa jo päivähoidon laadun.

Välttämätöntä oli myös se, että me lisäsimme 2 miljoonaa euroa Pidä kiinni -hoitojärjestelmään päihdeäitien hoidon järjestämiseen. Äidin raskaudenaikainen päihteiden käyttö aiheuttaa sikiövaurioita, jollainen pahimmillaan on korjaamaton kehitysvamma, joka saattaa vaatia jopa pysyvää laitoshoitoa. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheen arki ovat asioita, joita pitää tukea. Tämä on kolmas kerta, kun eduskunta tähän lisäsi rahaa, ja edellytämme mietinnössä, että hallitus löytää kestävät ratkaisut päihdeäitien hoidon järjestämiseen.

Tyytyväinen olen myös siitä, että suuntaamme lisäresursseja siihen, että tällä hetkellä neljässä käräjäoikeudessa toteutettu lapsiystävällinen oikeudenkäynti laajennetaan valtakunnalliseksi. Tämä menettely on sellainen, jolla voidaan todellakin vähentää varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja myöskin huoltajuusriitojen pitkittymistä. Tuo sovittelu säästää tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten resursseja, mutta ennen kaikkea se auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistoissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean myöskin ilolla sen, että eduskunta kiinnitti huomiota siihen, että opiskelijoiden ateriat ovat vaarassa kallistua, ja suuntasimme pienen määrärahan siihen, että hallitus ja asiasta vastaava ministeri voisivat huolehtia siitä, että opiskelijoilla on jatkossakin varaa syödä. Se on parasta terveyden edistämistä.

Aivan lopuksi kiinnitän huomiota valiokunnan mietinnön yleisperusteluihin, joissa alleviivataan vahvasti liikunnan merkitystä kansakuntamme terveyden edistäjänä. Tämä on se asia, jossa meidän täytyy ponnistella. Taidamme olla Pohjoismaiden lihavin kansa, ja vain puolet lapsista liikkuu riittävästi. Jos saamme lapset liikkumaan, niin siitä tulee varmasti joka momentille säästöä ainakin terveydenhuollossa ja se myöskin pidentää työuria.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva valtion budjetti on ennennäkemättömän epätasa-arvoinen ja epäsolidaarinen. Perustoimeentuloturvan korottaminen on pelkkää kannen kiillottamista, ei todellisia tekoja tuloerojen tasaamiseksi ja perheiden elinolojen parantamiseksi.

Hallitus pitää budjettiesityksessään huolen siitä, että vasemmalla kädellä annetut eurot otetaan kaksin verroin pois oikealla kädellä tasaverojen muodossa. Muun muassa bensiinin veronkorotukset ovat omiaan rajoittamaan periferian ihmisten liikkumista, niiden ihmisten, jotka ajavat 80-luvun Nissanilla eivätkä mustilla Audeilla. Päästöverot ja erilaiset maksut, niin hyviä kuin ne ovatkin ympäristön kannalta, rokottavat kaikkein eniten niitä, joilla ei ole varaa hankkia uutta Audia mutta jotka silti tarvitsevat autoa esimerkiksi työmatkoilleen, myös niille työmatkoille, joista saa vain puolta palkkaa.

Hallituksen toimet edesauttavat osa-aikaisten, määräaikaisten ja väliaikaisten, lomautettujen ja irtisanottujen työntekijöiden määrää. Hallitus on politiikassaan saanut aikaan tänä vuonna jo lähes 9 000 uutta irtisanottua. Muun muassa Vaasassa Vaconilla on alkamassa tämän päivän lehtitietojen mukaan yt-neuvottelut 400 ihmiselle. Kylmää kyytiä on tulossa 60:lle, 60 tullaan irtisanomaan. Heille hallituksella on tarjota vain kylmää pohjoistuulta.

Kotihoidon tuen pitäminen minimalistisella tasolla on törkeää ryöstämistä yksityisiltä, hyväsydämisiltä ihmisiltä. Heillä teetetään lähes orjatyötä ilman asiallista vapaa-aikaa tai lepoaikaa tai kesälomaa. Se on häpeäksi tälle maalle. Kotitalousvähennyksen leikkaaminen leikkaa ikäihmisten, sairaiden ja vammaisten mahdollisuuksia saada kotiin apua. Arvonlisäveron korottaminen puolestaan uhkaa kampaamoiden ja partureiden työllisyyttä ja elinkeinoa. Tilauspohjaisten lehtien alvi vaarantaa objektiivisen tiedonvälityksen horjuttamalla monen maakuntalehden taloutta ja sitä kautta toimittajien määrää. Tämä varmaankin passaa hallitukselle, koska silloinhan asioista kirjoitetaan entistä vähemmän, jos on entistä vähemmän kirjoittajia.

On muistettava, että kakkua ei voi yhtä aikaa säästää ja syödä. Nämä säästökeinot, mitä tässä äsken mainitsin, aiheuttavat työttömyyttä, ja kun tulee yksi työtön, tulee sen mukana kaksi muuta työtöntä kerrannaisvaikutuksena. Ja aina kun tulee yksi työtön lisää, verotulot vähenevät tästä maasta, ja silloin kun verotulot vähenevät, myöskin mahdollisuus käyttää verotuloja muuhun hyvinvointiin vähenee. Sen pitäisi olla aivan yksinkertainen asia.

Arvoisa puhemies! Tämä budjettiesitys on rakennettu hyvätuloisten aseman turvaamiseksi ja parantamiseksi. Tämä ehdotus lisää tuloeroja, tämä tekee lisää köyhiä, ja tämä tekee lisää vauraita ihmisiä. Tämän maan rikkaimmalla kansanosalla olisi ollut mahdollisuus osallistua taloustalkoisiin pienellä progression korotuksella tuloveroasteikkoihin, kuten perussuomalaiset varjobudjetissaan esittivät. Lisäksi varallisuusveron palauttaminen olisi ollut omiaan tasapainottamaan tuloeroja. Sieltä olisi löytynyt huomattavasti enemmän valtion kassaan rahaa kuin karkki- ja limsaverosta, joista niistäkin muuten olisi saatu enemmän rahaa valtion kassaan, jos myös aikuisille tarkoitettuihin liköörityyppisiin alkoholijuomiin käytettävät karkit ja limsat olisi laitettu verolle. Niin ei nyt tehty. Näin kerätyistä varoista olisi voitu antaa lapsilisät tulojen lisänä myös kaikkein köyhimmille ja saattaa heidät näin tasaveroiseen asemaan rikkaimpien lapsiperheiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Suomi velkaantuu samaan aikaan, kun se on valmis antamaan kymmeniä miljardeja euroja kriisin hoitamiseksi. Hallitus sanoo, että siten saadaan eurotyöpaikkoja Suomeen. Minä haluaisin tietää, missä ne eurotyöpaikat ovat. Nimittäin tällä hetkellä myöskin valtiolla on käynnissä tuottavuusohjelma, jonka seurauksena jokainen valtion ministeriö tulee käymään läpi yt-neuvottelut, ja tällä hetkellä, samanaikaisesti kun yt-neuvotteluja käydään, on käynnissä pilottikokeilu vuokratyövoiman käytöstä, siis valtionhallinnossa. Vuokratyövoiman käyttö kenties pienentää palkkakustannuksia, mutta se samalla leikkaa verotuloja ja asettaa vuokratyöntekijät hirvittävään asemaan, koska vuokratyöntekijäthän eivät koskaan tiedä, onko huomenna töitä.

Eli totean edelleenkin hallitukselle ja hallituksen väelle — joka miltei loistaa poissaolollaan — että kakkua ei voi yhtä aikaa säästää ja syödä, pitää päättää, kumminpäin tehdään.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa useampikin opposition edustaja ihmetteli sitä, onko hallituksella mitään yhtenäistä linjaa. Joudun tässä hieman perääntymään näistä meidän ajatuksistamme, sillä minun täytyy surukseni tunnustaa, että minä löysin kyllä yhden kokoavan linjan hallituksen esityksistä, ja se linja on keskittäminen ja maaseudun alasajo. Tämä linja menee kaiken kattavana kaikissa päätöksissä läpi. Tämä hallitus tarjoaa ikään kuin hokkuspokkusratkaisuna kuntarakenneuudistusta joka paikkaan.

Kysyn vielä kerran hallituspuolueiden edustajilta ja kysyn ministeri Urpilaiselta: Paljonko kuntauudistuksella saadaan taloudellisia säästöjä? Paljonko säästöjä saadaan? Miksi ministeriön arvioin mukaan seuraavien kolmen vuoden aikana kuntatalouden menot nousevat 10 prosenttia, jos tämä kerran on niin käänteitä tekevä uudistus?

Me tiedämme, että kyse on ideologiasta, siitä, että halutaan keskittää palvelut, halutaan keskittää ihmiset, sen jälkeen kun keskitetään ensin päätöksenteko suuriin keskuksiin. Me tiedämme jo kokemuksesta, mitä tarkoittaa se, kun päätöksenteko menee kauas. Tällaiset kunnanosavaltuustot ovat kuin sururyhmiä, jotka parhaimmillaankin sitten voivat päättää esimerkiksi siitä, voidaanko yhteiselle uimarannalle ehkä tilata pienillä määrärahoilla hiekkaa. Se ei ole todellista kehittämistä enää, siellä kauempana isoista keskuksista.

Jos viedään tämä maakuntatasolle, niin esimerkiksi meidän maakunnastamme lähtee ammattikorkeakouluopetusta, sitä keskitetään tänne etelään. Sieltä ollaan lyömässä kiinni Keuruun varuskuntaa. Teemme kyllä kaikkemme estääksemme tämän aluepoliittisesti todella rankan ratkaisun. Keuruusta tulee valtion toimien seurauksena, tämän keskittäjähallituksen seurauksena suurin rakennemuutospaikkakunta mitä Suomen historiassa on koettu — valtion toimien seurauksena.

Kuntien rahoitus ollaan viemässä, ja näin palvelut ajautuvat väkisinkin kauemmaksi. Alempiasteisesta tieverkosta ei enää huolehdita samassa mitassa kuin ennen. Valtio ei voi lähteä toimiin tietoverkkojen turvaamiseksi, oli Kataisen kommentti Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä. Jos asutte alueella, pitäkää huoli itsestänne, valtio ei enää kanna huolta, oli tämän viestin ilmaisu. Samaa sanoi ministeri Koskinen viljelijöille: viljelijät tehkööt sitä, mistä maksetaan, uudistukaa. Kukaan ei ole enää turvaamassa tässä hallituksessa suomalaista ruuantuotantoa. Eli se yhteenveto löytyi kyllä sieltä tämän hallituksen linjauksistakin, ja se oli se keskittäminen.

Kyllä me keskustassa annamme tunnustusta sille, että alimmat peruspäivärahat nousivat, työtön saa 23 euroa kuukaudessa enempi rahaa, mutta kun laitetaan se mittasuhteisiin, siihen, että 90 000 euroa ansaitseva saa 495 euron veronkevennyksen tältä hallitukselta, niin tuo 23 euron peruspäivärahan korotuskaan ei tunnu enää niin oikeudenmukaiselta kuin olisimme sen halunneet kokea.

Kaikista suurin huoli minulla on se, että kukaan tässä hallituksessa ei enää pidä pienyrittäjän puolta. Siksi toivonkin, että ne ihmiset, jotka arvostavat vielä suomalaista pienyrittäjää, kannattavat näitä keskustan linjauksia siitä, että annamme pääomaverotukseen tämmöisen pienyrittäjähuojennuksen, niin että 10 prosenttia pääomatulosta silloin, kun on kyse toiminimestä, henkilöyhtiöstä tai maatalousyrityksestä, saa tämän huojennuksen, että ei koroteta bensa- ja dieselveroa, ei koroteta työvaltaisten yritysten arvonlisäveroa eikä heikennetä kotitalousvähennyksiä. Kokoomus on puhunut työllistämisen tärkeydestä. Missä se työllistämisen tärkeys nyt on?

Kannatan siis edustaja Lintilän tekemää ehdotusta siitä, että saamme oikeudenmukaisemman budjetin. Keskustan vaihtoehto on Kataisen hallituksen esitystä vastuullisempi. (Puhemies: Nyt 5 minuuttia on täynnä!) Se satsaa joka kolmannen euron valtion velkaantumisen estämiseen, joka kolmannen euron suomalaiseen yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin ja joka kolmannen euron päiväkoteihin, kouluihin ja terveysasemiin.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppaselle muutama sana vuokratyövoimasta. Hän itse istuu työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, ja siellä on tulossa tähän lainsäädäntöön, mikä nyt meillä on, hyvinkin merkittäviä uudistuksia, joten ihan kaikkea tässä nyt ei kannata enää kyllä niellä myöskään opposition puolelta tämmöisen manaajajoukon harmaitten viittojen liehuessa.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Budjetti edistää oikeudenmukaisuutta ja luonnonsuojelua, mutta samalla valtionvarainvaliokunta on ottanut vakavasti huomioon talouden realiteetit. Tiedostamme sen, että valtiontaloutta on edelleen tasapainotettava, sillä emme ole riittävällä uralla tässä tavoitteessa. Lisäksi emme tiedä, miten käy eurolle, rauhoittuuko Euroopan rahoituskriisi ja säilyykö kolmen A:n luottoluokitus. Sen takia kehysriihessä tehtävät päätökset ovat olennaisen tärkeitä, ja korostan sitä, että kestävyyden näkökulma, sosiaalisen kestävyyden näkökulma ja ekologinen näkökulma, on jatkossakin otettava erittäin vahvasti huomioon. Esimerkiksi on syytä tehdä lapsivaikutusten arviointi, jotta vähentäisimme lapsiköyhyyttä, ja ympäristövaikutusten arviointi, jotta luonto varjeltuisi tuleville sukupolville.

Olemme isojen ratkaisujen edessä. Rakenneuudistukset, kuten kunta- ja palvelurakenneuudistus, ovat välttämättömiä, jotta jokaiselle suomalaiselle voimme jatkossakin turvata laadukkaat palvelut riippumatta hänen asuinpaikastaan. Myös työllisyysnäkökulma on sellainen, joka on vahvasti mukana hallituksen haastelistassa. On monta seikkaa, kuten esimerkiksi se, miten voisimme kannustaa eläkeläisiä enemmän työntekoon, mahdollistaa paremmin vajaakuntoisten työllistymisen ja työnteon, yhdistää paremmin työtä ja sosiaaliturvaa. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että esimerkiksi yksinhuoltajat voisivat paremmin työllistyä, kun olisi mahdollisuus tehdä vaikka osapäiväisesti työtä ja päivähoitoasiat olisi huomioitu järkevällä tavalla.

Hallituksen budjetissa on hyviä asioita, kuten toimeentulotuen korotus, perusturvan korotus 100 eurolla työttömyyspäivärahaan ja nuorten yhteiskuntatakuu, niin ettei ketään nuorta jätettäisi vaille työ-, opiskelu- tai harjoituspaikkaa. Mutta tietysti täytyy tunnustaa, että koska maailmaa ei voi kerralla parantaa täysin valmiiksi, niin nyt ehkä seuraava haaste on sitten katsoa, että minimivanhempainraha pysyy kohtuullisissa rajoissa. Seuraavat korotuspaineet koskevat sitten minimivanhempainrahaa.

Pidän erittäin tärkeänä tätä päihdeäideille lisättyä 2:ta miljoonaa euroa. Asia on sellainen, että siihen täytyy löytää pysyvä ratkaisu. Pidä kiinni -hanke, joka takaa sen, että päihdeäiti voi synnyttää terveen lapsen, saa tukea ja kannustusta siihen, oli aikoinaan RAY:n tuella aloitettu projekti. Nyt kun tämä tärkeä, arvokas projekti on päättynyt, niin jonkun pitäisi ottaa vastuu tästä rahoituksesta, ja kun on näin, että tämä on ylikunnallinen hanke, kuten nämä päihdeäitien vastaanottokodit ovat, niin kyllä valtion pitäisi ottaa tämä jatkossa suojelukseensa.

Luonnonsuojeluun on lisätty määrärahoja. Mainitsen erityisesti Itämeren suojelun ja Metsähallituksen määrärahat. Ne ovat tärkeitä siksi, että voimme huolehtia koko maan kansallispuistoista, kansallispuistojen palveluista. Meillä on kaksi uutta upeaa kansallispuistoa, Sipoonkorven ja Selkämeren kansallispuistot. Näihin tulee rakentaa kulkureittejä, taukomajoja, opasteita, ja rahan tarve on siksi aivan ilmeinen.

Ilmastonmuutoksen torjunta on ihmiskunnan kohtalonkysymys, ja Durbanista saimme lupauksen kattavasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta. Myös Suomen tulee ottaa kaikessa poliittisessa päätöksenteossa nyt ja jatkossakin huomioon ilmastonmuutoksen torjunta. Se on meille myös voimavara, sillä Sternkin on todennut, että ilmastonmuutos on eräänlainen markkinahäiriö, joka tulee synnyttämään voittajia ja häviäjiä. Itse asiassa, jotta koko ihmiskunta voittaisi ja myös suomalaiset selviäisivät globaalissa markkinataloudessa, ilmastonmuutoksen torjuntaan satsaaminen on järkevää politiikkaa. Minä näen, että nettomittaroinnin selvitys, mikä on hallitusohjelmassa luvattu, on yksi todella keskeinen asia. Se edistäisi uusiutuvan energian käyttöä ja älykkäillä sähköverkoilla lisättynä on tärkeä tulevaisuuden visio.

Lopuksi, arvoisa puhemies, korostan myös tutkimuksen, uusien innovaatioiden ja uuden yrittäjyyden ja kasvuun kannustamisen merkitystä. Siinä mielessä jatkossa on erityisen tärkeää pitää kiinni tutkimusmäärärahoista.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! Finlands ekonomi är beroende av utrikeshandeln. Cirka 40 procent av bruttonationalprodukten kommer från exporten. Inte minst därför påverkas vi kraftigt av hur det ekonomiska läget runtomkring oss utvecklas och framförallt i Europa. Och tyvärr tyder de ekonomiska prognoserna på att vi har fortsatta turbulenta och svåra tider framför oss.

Under den förra recessionen stimulerade vi ekonomin för att främja sysselsättningen, och lyckades ganska bra med det. Vid det här laget börjar det vara knappt om stimulansutrymme. Nu gäller det att kunna balansera ekonomin, och då kan vi inte utesluta varken skatteförhöjningar eller ytterligare sparåtgärder. Samtidigt måste vi ändå se till att vår konkurrenskraft bibehålls, vilket betyder att vi noga måste överväga hur vi kan optimera skattepolitiken.

Vi ska fortfarande kunna uppmuntra till företagsamhet. Driftiga företagare sysselsätter sig själva och många andra, och det är med arbete som vi ska ta oss ur också den här ekonomiska krisen. Därför ska vi också i fortsättningen satsa på forskning och innovationer, som för med sig nya sysselsättningsmöjligheter och stärker Finlands konkurrenskraft.

Herra puhemies! Taloudellisen tilanteen kannalta oli hyvä, että työmarkkinoille saatiin aikaan raamisopimus. Ilahduttavaa oli niin ikään, että hallitus päätti, että myös maatalous saa oman osuutensa tästä. Viljelijöiden kannalta sopimukseen sisältyi hyviä uutisia: energiaveron palautukset tulevat pysymään aiemmalla tasolla, ja lisäksi maatalousyrittäjien työhyvinvointiin kiinnitetään huomiota ja asetetaan myös työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää mahdollisuus erillisen verokannan käyttöönottoon maatalouden tuotantorakennusten osalta.

Maassamme vallitsee maatalouden kannattavuuskriisi. Nämä päätökset ovat tervetulleita, mutta eivät ratkaise sitä. Tullaan tarvitsemaan vielä lisätoimenpiteitä.

Herr talman! I svåra tider får alla dra sitt strå till stacken, det vill säga alla får ta del av budgetnedskärningar. Med tanke på omständigheterna är det därför positivt att regeringen, och också finansutskottet nu i sitt förslag, satsar så pass mycket som man gör på bastrafikledshållningen. Ett fungerande nätverk av vägar och järnvägar underlättar människornas vardag och är en grundläggande förutsättning för att företag ska kunna verka och att handeln ska löpa. Det finns många projekt som är behjärtansvärda. Jag vill lyfta fram två, Hangö—Hyvinge- banans elektrifiering och förbättrandet av kustbanans skick.

Herra puhemies! Olen erityisen iloinen valtiovarainvaliokunnan ehdotuksesta yksityisteiden määrärahojen korottamiseksi 5 miljoonalla eurolla. Tämä korotus on todella tarpeen, jotta yksityistiet pystyttäisiin pitämään kunnossa. Emme saa unohtaa kaikkia maaseudulla asuvia, jotka joutuvat päivittäin liikkumaan yksityisteillä. Lisäksi nämä tiet ovat hyvin tärkeitä puuteollisuudelle ja puuhuollolle.

Valtiovarainvaliokunta teki valtion talousarvioon myös muita hyviä lisäysehdotuksia, joista haluan tässä yhteydessä nostaa esiin joukkoliikenteen tukemisen samoin kuin ne 2,7 miljoonaa euroa, jotka käytetään pieniin liikenneturvallisuutta edistäviin hankkeisiin. Myönteistä on myös se, että vapaaehtoista maanpuolustustyötä tuetaan korottamalla Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen määrärahaa.

Puolustusvoimat on vaikean uudistuksen edessä, eikä vielä ole selvää, mitä kaikkea uudistus tuo mukanaan. Vaikka suuria muutoksia tulee, maanpuolustuksen tulee edelleen perustua yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen. Suomen maanpuolustuksen ominaispiirteenä on korkea puolustustahto, minkä säilyttämisestä ja vaalimisesta meidän tulee kaikin tavoin pitää huolta. Tämän vuoksi on hyvä, että tuemme vapaaehtoiseen maanpuolustukseen kohdistuvaa kiinnostusta. Vapaaehtoiset reserviharjoitukset ovat hyvä täydennys armeijan harjoituksille.

Herr talman! Även de drygt 2 miljoner som finansutskottet föreslår för polisväsendets omkostnader kommer väl till pass. Kostnadstrycket inom polisväsendet är högt, vilket syns inte minst i att lokala poliskontor blir nedläggningshotade, till exempel det i Hangö. Hangöborna har visat starkt engagemang för att bevara sin polisstation och kontoret uppfattas som betydelsefullt. Jag hoppas att de här ökade anslagen kan ge det en möjlighet att fortsätta sin verksamhet.

Herr talman! Jag tycker att budgetförslaget i sin helhet är ett bra förslag i en svår situation. Det är ett balanserat förslag där man försöker främja sysselsättning och företagande men samtidigt hålla skuldsättningen på en rimlig nivå.

Herr talman! Jag stöder finansutskottets förslag till budget.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten kaikki hyvin tiedämme, elämme tilanteessa, jossa taloudellista ympäristöä leimaa suuri epävarmuus. Euroopan velkakriisin jatkuessa talouden näkymät ovat heikentyneet nopeasti ja luottamus talouden vakauteen on vähentynyt. Koko unionialuetta koskevat kasvuennusteet ovat syksyn aikana huonontuneet. Kun Suomen vienti ei vedä entisenlaisesti ja sijoittajien epävarmuus lisääntyy, pysähtyy myös työttömyyden lasku. Tilannetta ei auta se, että julkinen taloutemme pysyy edelleen alijäämäisenä hallituksen sinällään kiitettävistä mittavista sopeutustoimista huolimatta. Mikäli ennusteiden kaltainen hidas talouskasvu toteutuu, eivät nyt tehtävät sopeutustoimenpiteet valitettavasti ole riittäviä. Siksi onkin mielestäni perusteltua tarkastella hallitusohjelman mukaisesti menojen ja varojen lisäsopeutuksen tarvetta jo ensi kevään aikana. Yhtä lailla on välttämätöntä jatkaa rakenteellisia uudistuksia, kuten hallituksen jo käynnistämää kuntauudistusta.

Arvoisa puhemies! Oli taloustilanne sitten mikä tahansa, ei nuoria saa unohtaa. Haastavan taloustilanteen rinnalla omana ongelmanaan on se surullinen tosiasia, että yhä useampi nuori on vaarassa syrjäytyä tai voi muutoin henkisesti pahoin. Tämä jää usein taloudellisten seikkojen varjoon, mutta näin ei saisi olla. Yhteisöllisyyttä ja välittämistä ei voi koskaan korostaa liikaa.

Nuorten 15—24-vuotiaiden työttömyystaso on maassamme huolestuttavan korkealla. Tänä vuonna alle 25-vuotiaita työnhakijoita on noin 30 300, joista noin kolmasosalla on takanaan vain peruskoulu, ja näiden tilastojen ulkopuolelle jää lisäksi lukuisia nuoria, jotka eivät ole rekisteröityneet työnhakijoiksi. Tätä epäkohtaa hallitus pyrkii korjaamaan toteuttamalla nuorten yhteiskuntatakuun vuoden 2013 alusta. Sen periaatteiden mukaisesti siis jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Tavoite on erittäin tärkeä ja tulee todella tarpeeseen. Siihen liittyy kuitenkin joitakin aukkokohtia; pelkkä porkkana ja kädenojennus ei nimittäin kaikkia auta. Osa nuorista on jo yhteiskuntatakuun piiriin tullessaan niin syrjäytyneitä, että he tarvitsisivat paljon luvattua monipuolisempaa tukea ja opastusta. Näitä tukea tarvitsevia nuoria on autettava kaikin mahdollisin keinoin, jotta he eivät syrjäytyisi enempää ja putoaisi kokonaan yhteiskunnan rattailta jo alkumetreillä.

Toinen huolestuttava joukko nuorista ovat ne terveet ja työkykyiset toimeentulotuen hakijat, jotka ovat jostain syystä katsoneet yhteiskunnan velvollisuudeksi elättää heidät laittamatta itse tikkua ristiin. Nämä nuoret antavat työssä käyvien veronmaksajien, myös muiden ahkerasti yrittävien nuorten, elättää itsensä.

Arvoisa puhemies! Koska hallituksen lupaamaan yhteiskuntatakuuseen ei näillä näkymin liity pakkoa vastaanottaa tarjottavaa toimenpidettä, on houkutus jäädä passiiviseksi toimeentulotuen vastaanottajaksi osan nuorista kohdalla liian suuri. Mielestäni terveille ja toimintakykyisille nuorille ei tulisi antaa vastikkeetonta rahaa lainkaan, vaan heidät tulisi velvoittaa johonkin aktiivitoimenpiteeseen. Nyt erityisesti taloudellisen epävarmuuden aikana tarvitsemme todella joka ikisen kynnelle kykenevän käsiparin mukaan rakentamaan yhteiskuntaamme, puhumattakaan nuorille itselleen kaikesta tekemisestä ja yrittämisestä kertyvästä kullanarvoisesta kokemuksesta. Ei myöskään ole eettisesti oikein, että osa jättäytyy passiivisiksi tukien nauttijoiksi osan joutuessa tekemään töitä kaksin verroin enemmän ja elättämään paitsi itsensä myös ne, jotka eivät halua yrittää ja tehdä töitä.

Nämä esiin nostamani asiat toivoisin yhteiskuntatakuun linjauksia parhaillaan pohtivan työ- ja elinkeinoministeriön asettaman työryhmän huomioivan työssään. Lisäksi toivon heidän näkevän, että kaikkien inhimillisten syiden lisäksi nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä hyötyy lopulta koko yhteiskunta. Kuten tänään on salissa jo kuultu, nuorena syrjäytynyt ihminen käyttää elinaikanaan noin miljoona euroa enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita kuin nuori, joka jatkaa opiskelujen jälkeen työelämään ja jaksaa olla työelämässä mukana vanhuuseläkeikäänsä asti. Tämän vuoksi meidän kaikkien yhteinen etumme on varmistaa, että kaikki nuoret otetaan mukaan kehittämään yhteiskuntaamme. Todellista välittämistä on se, että uskaltaa sanoa "ei" ja asettaa rajat. Päämäärätön joutilaisuus ei tee hyvää kenellekään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Koko tätä eduskuntatyön syksyä on leimannut vahvasti keskustelu talouden tulevaisuudesta. Emme voi varmasti liikaa korostaa sitä, miten epävarmassa tilanteessa me olemme Euroopan velkakriisin ja oikeastaan koko maailmantalouden heikon kehityksen keskellä. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, Suomen talouden perustekijät kestävät hyvin kansainvälisen vertailun, mutta julkinen taloutemme on nyt poikkeuksellisten, suurten haasteiden edessä. Tavoitteena tulee edelleen olla työllisyyden vahvistaminen, vaikka samalla on varauduttava työttömyyden kasvuun, kotimaisen kysynnän vähenemiseen ja sosiaaliturvamenojen lisääntymiseen. Vaikka kriisi tähän saakka olisi jäänyt ihmisten arjessa etäiseksi asiaksi, on selvää, että työttömyyden lisääntymisellä on suora vaikutus ihmisten arkiseen elämään ja toimeentuloon.

Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuuden kannalta luottamuksen palauttaminen euromaiden julkisiin talouksiin on välttämätöntä. Kuten pääministeri Katainen eilen totesi, pienistä riippuvaiselle Suomelle on olennaista, olemmeko suomalaiseen työhön ja hyvinvointiin liittyvissä ratkaisuissa voimattomia, sivusta seuraajia vai vahvoja vaikuttajia. Siksi on tärkeää, että yhteisen valuuttamme pelastaminen, yhteisten pelisääntöjen ja mekanismien vahvistaminen ja avoimuus, sijoittajien vastuun lisääminen ja kansalaisten vastuun rajaaminen toteutuvat jatkossa entistä selkeämmin ja hallitus on tässä työssä määrätietoinen.

Emme voi kuitenkaan tietää, mitä kansainvälisessä taloudessa tulee tapahtumaan. Senkin vuoksi on välttämätöntä, että pidämme oman taloutemme pohjan kestävänä. Siihen ensi vuoden talousarvio antaa hyvät edellytykset. Talouden vakauttamiseksi tarvitsemme sopeutustoimia. Niistä menoleikkausten osuus on ensi vuonna 1,1 miljardia, samoin kuin veronkorotustenkin osuus.

Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitykseen puututaan hallitusohjelman mukaisesti. Osa 410 miljoonan menolisäyksistä ja 900 miljoonan veronkevennyksistä kohdistuu nimenomaan tähän tärkeään toimenpidekokonaisuuteen, jolla pienituloisempien ihmisten hyvinvointia ja taloudellista asemaa parannetaan. Jos tarvetta vahvempiin sopeutumistoimiin ilmenee, on aivan ehdotonta, ettei pienituloisempien ihmisten asemaa heikennetä. Veronmaksukykyä ja -halua kyllä löytyy yhteiskunnassamme paremmassa asemassa olevilta ihmisiltä. Tavoitteenamme tulee olla eheä yhteiskunta, jossa kaikkien ihmisten on hyvä elää ilman raja-aitoja ja luokkaeroja. Tässäkin asiassa luottamus on erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden turvaaminen tulee olemaan suuri haaste. On hienoa, että meillä on raamisopimus, joka paitsi tukee työmarkkinoiden vakautta ja ennustettavuutta, myös vahvistaa etenkin veroratkaisujen kautta kotitalouksien ostovoimaa ja työllisyyttä. Täytyy muistaa, että hallitus on asettanut tavoitteeksi 72 prosentin työllisyysasteen ja 5 prosentin työttömyyden.

Nämä tavoitteet edellyttävät satsausta koulutukseen, osaamisen kehittämiseen, työelämään ja työhyvinvointiin sekä osatyökykyisten työllistämiseen. Tarvitaan monipuolisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä. Tarvitsemme myös uusia työpaikkoja, kasvuyrittäjyyden lisäämistä ja elinkeinorakenteen monipuolistamista. Tekesin rahoitusta ollaan nyt suuntaamassa pk-yrityksiin sekä kasvuhakuisiin, työllistäviin ja kansainvälistyviin yrityksiin. Se on hyvä linjaus.

Lisäksi tarvitsemme satsauksia vihreään kasvuun ja ilmasto- ja ympäristöteknologian tutkimukseen, tuotekehitykseen ja soveltamiseen. En malta olla kuitenkaan muistuttamatta, että valitettavasti sidoimme viime kaudella kätemme ydinenergiaan ja näin heikensimme olennaisesti edellytyksiä vihreän teknologian ja yritystoiminnan kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi lyhyesti kuntien tilanteesta, josta tässä on jo paljon puhuttukin. Ihmisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu ovat aivan keskeisimmässä roolissa, kun puhumme jokaisen yksittäisen kansalaisen elämänlaadusta ja hyvinvoinnista sekä hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Nykyisin ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa palveluiden suhteen. Etenkin kuntien väliset erot palveluissa ovat suuret. Juuri tästä syystä kuntauudistuksen toteuttaminen on välttämätöntä, sillä muuten emme selviydy tulevista palveluvelvoitteista. Tavoitteena tulee olla laadukkaiden ja yhdenvertaisten palveluiden turvaaminen jokaiselle suomalaiselle, ja tämä on kuntauudistuksen perimmäinen tavoite.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan kertoa eläkeläisistä, sillä yhteiskunta on kohdellut eläkeläisiä epäoikeudenmukaisesti. Onko tähän syynä vanhempien sukupolvien vähäinen arvostus? Meillä täällä rakkaassa Suomessa on nyt ryhmä ihmisiä, joiden ennustetaan olevan tulevaisuudessa monen ongelman aiheuttajia ainakin, kun kuuntelee hallitusta ja yleistä median kirjoittelua.

Kerrotaan, että me suuret ikäryhmät olemme tien tukkona yleisissä kulkuneuvoissa, pankkiautomaateilla sekä kaupan kassoilla ainakin silloin, kun monet työtätekevät ovat siellä ostoksilla. Me kansoitamme muutamien vuosien kuluttua sairaalat ja vanhainkodit. Meitä kuvataan tulevaisuuden eläkepommiksi. Suomessa on noin 1,4 miljoonaa eläkeläistä ja pienituloista, jotka elävät alle köyhyysrajan. Heitä on noin 700 000. Suurin osa heistä on eläkeläisiä.

Edellisten hallitusten 1990-luvun puolivälissä toteuttama päätös on 15 vuoden aikana saanut aikaan sen, että eläkkeiden ostovoimasta on hävinnyt noin 20 prosenttia verrattuna saman eläkkeen nykyarvoon. Työeläkkeiden verotus on ollut noin 5 prosenttia kireämpää kuin palkkaverotus. Tänä vuonna sitä on kiristetty 7,5 prosenttia kireämmäksi. Nämä asiat ovat niin epäoikeudenmukaisia, ettei niiden pitäisi olla edes mahdollisia pohjoismaisessa demokraattisessa oikeus- ja sivistysvaltiossa. Nämä ovat seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta vääristymästä työmarkkinapolitiikassa ja edellisten hallitusten piittaamattomuudesta.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä näihin suuriin ikäluokkiin ja heidän eläkkeisiinsä. Sodan jälkeen meillä Suomessa syntyi noin 500 000 lasta enemmän kuin niin sanotut aikaisemmat syntyvyyskäyrät osoittivat. Tästä ikäluokasta muutti kuitenkin Ruotsiin saman verran eli noin puoli miljoonaa henkilöä, mikä on kymmenisen prosenttia koko Suomen silloisesta väestöstä. Ruotsista on palannut takaisin muutama kymmenentuhatta henkilöä mukanaan yleensä hyvä ruotsalainen eläke. Lisäksi samasta ikäryhmästä muutettiin Kanadaan ja Australiaan. Heistä juurikaan kukaan ei ole palannut.

Puhutaan suurista ikäluokista. Puheet suurista ikäluokista eivät siten ole kokonaisuudessaan totuudenmukaisia. Myös kaavamaisesti laskettu eliniän ennuste on täysin virheellinen. Yhdysvalloissa eliniät ovat kääntyneet laskuun jo vuonna 2008. Ruotsissa elinikä on pysähtynyt siellä syntyneillä, ainoastaan maahanmuuttajat sitä vielä korottavat. Meillä tämä tilanne tulee eteen viimeistään vuonna 2015.

Eläkepommilla pelottelulla annetaan kunnille mahdollisuus järjestää mahdollisimman monen vanhuksen hoito ostopalveluna yksityisille, isoille, voittoa tuottaville firmoille. Tällä menol- la vanhustenhoidosta tehdään tulevaisuudessa suurta bisnestä.

Kun ministeri Urpilainen mainitsi puheessaan, että 20 vuoden päästä meillä on noin 600 000 eläkeläistä lisää, olisiko tämä se tilastoharha?

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On selkeästi nähtävissä, että hallitusohjelma ja käsittelyssä oleva budjetti ovat ristiriitaisia keskenään. Jotenkin tuntuu siltä, että johtajuus tällä hetkellä puuttuu Suomi-nimisestä valtiosta. Täällä on korostettu muun muassa valtiovarainministerin puheenvuorossa kasvun ja työllisyyden merkitystä. Varmaan olemme kaikki samaa mieltä siitä, että ne ovat avaintekijöitä, mutta valitettavasti budjetti ei tue sitä, että työllisyys paranisi ja kasvua saataisiin aikaan.

Muun muassa verolinjausten osalta on selkeästi ristiriitaisia näkemyksiä hallituspuolueitten sisällä. Kuuntelin tarkkaan suomenruotsalaisen kansanpuolueen ryhmäpuheenvuoron, jossa he totesivat, että joudutaan varsin nopeasti arvonlisäveron avaamiseen, ja edustaja puhui muutaman prosenttiyksikön korotuksesta alv:hen. Uskon, että myös sosialidemokraatit joutuvat tässä asiassa vielä ottamaan totuuden käsiinsä ja palaamaan tähän asiaan kevään mittaan.

Näyttää siltä, että kasvun eväät on hyvin pitkälti syöty. Pk-yrittäjät ovat joutuneet erityisesti tämän hallituksen hampaisiin. Aivan käsittämätöntä on se, että nyt rangaistaan pk-yrittäjiä, jotka ovat koko omaisuudellaan kiinni, ottavat sen riskin, ja lähdetään verotuksen kautta syömään sitä tulevaisuudenuskoa pk-yrittäjiltä, jotka nimenomaan työllistävät tänä päivänä. Suuryrityksillä ei ole enää isänmaata samalla tavalla kuin pk-yrityksillä, ja tämä on todella huolestuttava asia.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen määrärahoja ollaan laskemassa, investointitukia leikkaamassa, samoin kotitalousvähennystä. Olisiko ollut aika tarkistella näitä tilanteita hieman laajemmin ja lähteä kehittämään veroratkaisuja yrittäjyyttä tukeviksi?

Muutamaan pääluokkaan haluan jo tässä vaiheessa erityisesti kiinnittää huomiota.

Tämä hallitus ei välitä suomalaisesta maaseudusta eikä maaseudulla asuvien ihmisten tulevaisuudesta pätkääkään. On ollut todella murheellista katsoa mittavia leikkauksia maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan. Metsäteollisuus on tällä hetkellä suurissa ongelmissa. Samanaikaisesti hallituksen Kemera-tuet pienenevät. Pienpuun energiatukipaketti seilaa edelleenkin jossakin Brysselissä, eikä kotiinpaluusta ole tietoakaan. Energiapolitiikan osalta niitä hyviä linjauksia, joita edellisessä hallituksessa tehtiin, ollaan nyt murentamassa. Näyttää tosi murheelliselta tällä hetkellä tämä tilanne. Täällähän salissa kaikki haluamme syödä lähi- ja luomuruokaa, mutta ennen kaikkea vihreät eivät halua kuitenkaan, että sitä tuotetaan, koska luonto saattaa mennä pilalle, jos kotimaisia elintarvikkeita tuotamme. Eli tämä yhtälö ei oikein toimi.

On hyvin mielenkiintoista todeta se, että sinänsä tarpeelliseen Itämeren suojeluun ollaan laittamassa miljoonia rahaa mutta samanaikaisesti ollaan haja-asutusalueilla, kylissä, maaseudulla olevia vesihuoltohankerahoja merkittävästi leikkaamassa. Itämeri on tärkeä, mutta se ei yksin meidän euroilla kyllä tule kuntoon. Siihen tarvitaan myös muita valtioita mukaan.

Puolustuspolitiikan osalta on hämmästyttävää, että kokoomus on hyväksynyt tämän kaltaiset puolustuspolitiikkaa koskevat leikkaukset, todella hämmästyttävää. Missä on isänmaallisuus kokoomuksessa? Vasemmistopuolueiltahan tämä on jopa ymmärrettävissä, (Matti Saarinen: Miten niin?) mutta nyt näyttää siltä, että otetaan ensi askeleita Naton suuntaan. Ehkä niitä on hallitusohjelmaneuvotteluissa jo viritelty, mutta niitä ei ole vielä ulos annettu, mutta tämähän johtaa väistämättä siihen, että ollaan ajamassa alas alueellista puolustusta ja yleistä asevelvollisuutta. Ei mitään muuta voi tässä tulla mieleen. Kertausharjoitukset ajetaan lähes nollaan. Viitataan siihen, että aikaisemminkin on kertausharjoituksia vähennetty, mutta nyt puhutaan siitä, että vain noin 8 prosenttia entisestä jää jäljelle. Vain avainhenkilöt koulutetaan, joukkoja ei kouluteta. En tiedä, mitenkä se yhtälö toimii, jos kriisi sattuu, jos joukkoja ei ole koulutettu, mutta ilmeisesti tähänkin hallitus on varautunut.

Joitakin maakuntia, arvoisa puhemies, ollaan ajamassa alas. Pohjois-Karjalan osalta hallitus on mittavia leikkauksia tehnyt (Puhemies: 5 minuuttia!) ja tekemässä, ja tämä on erittäin huolestuttava asia. Näyttää siltä, että maakunnasta häviää tämän hallituksen toimesta lähes tuhat työpaikkaa.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Olemme keskellä erittäin haasteellisia taloudellisia aikoja. Talouden näkymät ovat heikkoja niin Euroopassa kuin meillä täällä Suomessa. Eilen saimme lukea arvioista, että Suomen talouskasvu tulee ehkä ensi vuoden aikana olemaan negatiivinen, Sampo Pankin ennusteen mukaan miinus 1 prosenttia.

Vaikka välttyisimmekin taantumalta, tulee kasvu olemaan erittäin heikkoa syistä, jotka eivät perimmältään johdu meidän tekemistämme päätöksistä. Läntisen maailman talous- ja velkakriisi iskee Suomeen, sillä olemme riippuvaisia erityisesti viennistä. Lisää haasteita meille asettavat myös väestön ikääntymisestä johtuvat lisämenot ja tarpeet hyvien palveluiden tuottamisesta ja nimenomaan siitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Talousarvioesitys sisältää hallitusohjelman mukaisia ja tarpeellisia sopeuttamistoimia, jotka jakautuvat niin veronkorotuksiin kuin menoleikkauksiin. On hyvin luultavaa, että joudumme vielä ensi vuoden aikanakin sopeuttamaan talouttamme ja ehkä vielä voimakkaammin johtuen heikentyvästä taloudellisesta ympäristöstä. Nyt näitä sopeuttamistoimia tehtäessä on mielestäni tärkeää, että varmistetaan ja turvataan laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut. Meidän ei tule myöskään asettaa kuntia sellaiseen tilanteeseen, jossa ne eivät selviydy lakisääteisistä palveluistaan tai velvoitteistaan, joita valtion taholta järjestämisvelvoitteina tulee.

Arvoisa puhemies! Työttömyys ei ole vielä lähtenyt kasvuun, ja työttömien määrä on kuluvan vuoden aikana laskenut ollen lokakuussa noin 7 prosenttia. Näkymät työllisyyden kannalta eivät kuitenkaan ole sellaisia, että voisimme olla tyytyväisiä, vaan meidän tulee ryhtyä toimenpiteisiin työpaikkojen säilyttämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Erityisen tärkeinä pidän niitä toimia, jotka parantavat nuorten työllistymisen mahdollisuuksia, kuten nuorten yhteiskuntatakuu, johon on tässä talousarvioesityksessä ehdotettu lisättäväksi 55 miljoonaa euroa. Myös pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon tullaan ensi vuoden aikana kohdentamaan uusia toimia, joita pidän erittäin tervetulleina. Kuitenkaan huoli ei ole kokonaan hävinnyt.

Valtiovarainvaliokunta mielestäni korostaakin aivan oikeutetusti, että hallituksella on oltava valmiutta arvioida resursseja uudelleen, mikäli työllisyyskehitys heikkenee vielä merkittävästi. Valtiovarainvaliokunnan ehdottamat noin 40 miljoonan lisäykset ja jakovaraukset, jotka tehtiin budjettiin, on mielestäni kohdistettu oikealla tavalla. Lisäykset kasvua ja työllisyyttä parantaviin toimiin ovat tärkeitä, samoin kuin lisäykset tieverkoston ylläpitoon. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että lasten ja nuorten hyvinvointiin ollaan saamassa lisää, siihen on kiinnitetty siis huomiota, samoin kuin päihdeongelmista kärsivien äitien tukemiseen ja perheiden auttamiseen. Ne ovat mielestäni sellaisia toimia, jotka tulevat pidemmällä aikavälillä maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin. Lisäystä on myös lastentarhanopettajien todella tarpeelliseen koulutusmäärän lisäämiseen. Pidän sitä myös erittäin tärkeänä.

Valiokunta on myös kiinnittänyt erittäin tärkeästi huomiota siihen, että vapaan sivistystyön koulutukseen saadaan lisää, ja korostaa sitä, että vapaan sivistystyön opintoihin osallistuminen tukee kansalaisten osaamisen kehittymistä ja työurien pidentymistä ja osaltaan yhteiskuntatakuun toteutumista samalla, kun sillä on tärkeä osa koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamisessa.

Aivan lopuksi haluan todeta, että mielestäni ne painotukset, mitä hallitus on budjettiin linjauksena ottanut, julkisen talouden vakauttaminen, kasvun ja työllisyyden vahvistaminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen, ovat tärkeitä painopisteitä, joista tulee pitää kiinni.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat keskustalaiset ystävät oppositiossa! Tänään me kävimme debattia kuntauudistuksesta, ja siitä täytyy taas sanoa, että te vastustatte suomeksi sanottuna Suomen uudistamista. Te olette sitä mieltä, että vanhoilla rakenteilla mennään, vaikka maailma ympärillä muuttuu, Suomi muuttuu, ihmiset muuttavat ja muuttuvat ja tarvitsevat erilaisia ja väestön ikääntyessä myöskin enemmän palveluja kuin aiemmin. Mutta teidän mielestänne on ilmeisesti parempi, että vanhoilla rakenteilla mennään, koska uudistukset kauhistuttavat ja niissä voivat ne omat valta-asematkin horjua.

Eikä siinä oikeastaan vielä kaikki. Kaiken lisäksi te vastustatte esityksiä, joita ei ole vielä edes tehty, revitte kuntakarttoja, joita ei ole vielä nähty, ettekä usko puhetta, kun kuntaministeri sanoo, että kuntia kuullaan ja ihmiset saavat olla tässä työssä mukana aivan niin kuin kuuluukin.

Herää myös kysymys, että jos kerran kuntien koolla ei ole väliä, miksi te ajoitte niin vimmalla uudistuksia, niitä ihan samoja kuntaliitoksia Paras-hankkeen keulakuvina. Jotain mätää on siinä, että Paras-hankkeen aikana kunnilla oli mahdollisuus valita, luopuvatko ne hallinnollisista rajoista järjestääkseen tulevaisuuden palveluita vai luopuvatko sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuusta. 200 kuntaa päätti luopua sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Ja kumpi olikaan se tärkeämpi, palvelut vai ne rajat? Me valitsimme palvelut, te valitsitte rajat, siinä on se suuri ero.

Kuten tiedämme kaikki tässä salissa, tässä vaikeassa taloustilanteessa, missä nyt elämme ja miten epävarmaa on, näyttää myöskin epävarmalta se, riittääkö tämänkään hallituksen nykyisen, ensi vuoden budjetin kunnianhimon taso sopeuttamisessa vai tarvitaanko hyvin pian jo lisää säästöjä. Veroja ei voida kohtuuttomasti korottaa, sillä se söisi ostovoimaa, olisi epäkannustavaa ja tukkisi kasvun, ja toisaalta säästöjä ei voida tehdä kohtuuttomasti romuttamatta hyvinvointivaltiota ja ihmisten arjen kannalta tärkeitä toimintoja. Tällaisessa tilanteessa on uskallettava miettiä myös niitä rakenteellisia valuvikoja, joista tänään puhuttiin, miten voisimme tehdä pienemmällä rahalla fiksummin, ja voi siinä sekin hyöty olla, että jonkin verran saadaan myös purettua niitä ihmisiä ärsyttäviä ja kuormittavia ylimääräisiä hallinnollisia rakenteita.

Tätä työtä tietenkin tehdään jo nyt monella tasolla, ja hallitus kovasti näihin toimiin panostaa. Voimme nimenomaan panostaa esimerkiksi työelämähyvinvointikysymyksiin, parempaan johtamiseen, työn kuormittavuuden purkamiseen, työterveyshuollon ja työpaikan tiiviimpään yhteistyöhön, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen jne., jotta ihmiset jaksaisivat pidempään töissä, sairauslomia olisi vähemmän ja nykyistä harvempi joutuisi ennenaikaisesti eläkkeelle.

Toisaalta voimme puuttua, ja onneksi tämä hallitus niin tekeekin, reippaalla otteella nuorisotyöttömyyteen. Nuorten yhteiskuntatakuu — 55 miljoonaa ensi vuonna, 60 miljoonaa kehyksissä siitä eteenpäin tämän vaalikauden ajan — on tärkeä, ja hyvin hoidettuna nuorten yhteiskuntatakuu maksaa kyllä itsensä takaisin.

Voimme myös uudistaa esimerkiksi yritystukijärjestelmää ja luoda kannustimia yrityksille tavoitella kasvuhakuisuutta ja luoda Suomeen uusia työpaikkoja. Voimme uudistaa rakenteita, karsia turhia hallinnon kerroksia, purkaa sosiaali- ja terveydenhuollossa monikanavarahoituksen aikaansaamia kululoukkuja jne. Voimme tehdä vaikka mitä, kunhan emme takerru mustasukkaisesti siihen vanhaan, vaan teemme uudistuksia ja kokeilemme uusia keinoja epäonnistumisenkin uhalla. Jos elämme niin kuin tähän asti, velkaannumme lisää, ja Euroopassa on nyt riittävän monta esimerkkiä osoittamaan, mitä siitä seuraa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Taloustilanne on haastava ja vaikeasti ennakoitava. Tätä taustaa vasten jo budjetin pohja oli hyvä, ja nyt valiokuntakäsittelyssä on tehty tärkeitä lisäyksiä. Mukaan tuli korotuksia muun muassa päihdeäitien hoitoon, päihde- ja mielenterveyden ennaltaehkäisyyn, joukkoliikenteelle, kevyen liikenteen väylien turvallisuushankkeisiin ja yksityisteille sekä opiskelijoiden ateriatukeen ja poliisin toimintamenoihin, ja myös lastentarhanopettajakoulutus sai lisärahaa — tärkeitä kohteita kaikki.

Tämä budjetti lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja työllisyyttä. Perusturvaa parannetaan ja pienituloisten veroja kevennetään. Nuorisotakuuta edistetään. Pääomaverotusta kiristetään, ja se muuttuu progressiiviseksi. Nämä asiat olivat meille tärkeitä jo vaaleissa ja sittemmin hallitusneuvotteluissa ja hallitusohjelmaa tehtäessä. Nyt onkin hienoa, että näihin saadaan myös panostuksia.

Toki aina toivottavaa jää, mutta lopputulos on kelpo tässä taloustilanteessa. Piikkinä voisi nimetä valtionvelan vauhdikkaan kasvun, johon on tarvetta päästä kiinni. Velan korko on onneksi alhainen edelleen, mutta velka on velkaa ja se on lastemme ja lastenlapsiemme maksettava. Siksi on tärkeää, että teemme voitavamme sen kasvun pysäyttämiseksi.

Tämä asia on noussut esiin joissain puheenvuoroissa täällä, ja varsin ristiriitaisia kannanottoja on tullut erityisesti opposition puheenvuoroissa, joissa toisaalta halutaan vähentää valtionvelkaa mutta sitten toisaalta yhtään mistään ei saisi leikata ja vähentää, vaan mieluummin pitäisi hieman lisätä vähän joka paikkaan. Yhtälö on kestämätön, jokainen sen ymmärtää.

Yleiskeskustelusta kun on kyse ja kun eduskunnan toimintatapoja halutaan uudistaa, niin en malta olla puuttumatta eteen tuleviin lukuisiin äänestyksiin, joiden joukossa on viljalti myös niitä asioita, joista eduskunta ei itse asiassa enää suoraan päätä. Tällaisia ovat vaikkapa lukuisten alemmanasteisten teiden parannukset ja rakentamiset, joista äänestettäneen tulevina päivinä, mitä todennäköisimmin satoja kertoja ja satoja äänestyksiä. Näistä teistä, niiden rahoituksesta ja rakentamisjärjestyksestä ei vuosikausiin — ei ainakaan koko sinä aikana, jonka itse olen täällä eduskunnassa ollut — ole päätetty yksittäisinä hankkeina täällä eduskunnassa. Ne hoidetaan muuta kautta, ja hyvä niin. Sen sijaan täällä keskeistä on perustienpidon rahoitus, jos ja kun se jää edelleenkin aivan liian alhaiseksi. Ymmärrän toki, miksi näitä aloitteita tehdään, mutta itse en pidä tapaa hyvänä tai edes reiluna maakunnan äänestäjien näkökulmasta.

Toinen yleinen huomio, myös uudistamiseen liittyvä, liittyy koko tähän budjettikäsittelyyn. On erittäin hyvä, että avoimuutta on lisätty ja että opposition vaihtoehto sai tällä kertaa, uuden käytännön mukaisesti, eduskunnassa huomiota. Tärkeää on myös, että hallitusohjelmaa tehtäessä on sovittu, että taloutta tarkastellaan ajassa eikä asioita lyödä lukkoon ennalta neljäksi vuodeksi, tapahtui ympäröivässä maailmassa mitä tahansa. Tästähän on aiemmilta jaksoilta ei-niin-hyvät esimerkit suuntaan ja toiseen. Tämä reaalimaailman seuraaminen vaikuttanee tuleviin toimiin ehkä jo tulevana keväänä, mikäli talous ei kerrassaan muuta suuntaansa. Tärkeää on, että näidenkin mahdollisten toimien punaisena lankana on työn saaminen suomalaisille, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tuloerojen tasoittaminen.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kasvua tavoittelevalta hallitusohjelmalta olisin toivonut toisenlaista talousarvioesitystä, sellaista, joka koskisi koko maata tasapuolisesti. Käytännössä emme voi tällä raamilla luottavaisesti ajatella elinkeinoelämän kasvua, puhumattakaan vientiteollisuuden elpymisestä koko maan alueella.

Kuntatalouksien joutuminen valtionvelan maksumiehiksi, vaikka se yhteistä pottia onkin, heikentää koko maan kattavaa vahvaa kuntaverkostoa. Hallitusohjelmassa luvattu elinkeinoelämän vahvistuminen kuntauudistuksen myötä ei nouse selkeästi esille, mitä täälläkin on debatissa tavoiteltu. Kansanvallan perusta on kunnallinen itsehallinto, joka on nyt kaventumassa kurjuuden jakamiseksi kunnissa. On tärkeää, että kuntauudistuksen käynnistyessä, jossain vaiheessa, sen vaikutusta seurataan tarkkaan, ovathan kunnat se suorittava porras. Valtio—kunta-suhteen määrittelyssä tulee tunnustaa kuntien ja kuntapäättäjien merkittävä rooli yhteiskuntamme pelinrakentajina, kun ne organisoivat suurimman osan kunnallisista palveluista.

Kansantalouden tehtävä on saada raha pyörimään isänmaan hyväksi. Yrittäjyyttä ja elinkeinoelämää tukevat ratkaisut tuovat verotuloja kuntiin. Öljyyn perustuva talouskasvu on mielestäni huolestuttavaa. Velkaantuminen niin Euroopassa kuin Suomessakin luo jatkuvan talouskasvun paineen, joka ei tue kestävän kehityksen periaatteita. Jätämme lapsillemme velkaisemman talouden kuin on tarpeellista.

Hiljattain saimme kuulla, kuinka energiatukiratkaisut luovat paineita hiilivoimaloiden käytön jatkamiseen maassamme. Tämä vie pohjaa ilmastotavoitteiltamme ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseltä, joka on nimenomaan EU:n tavoite. Mielestäni energia tulee tuottaa siellä, missä se kulutetaan. Öljyä ja hiiltä ei tuoteta Suomessa, sen sijaan hake tuotetaan. Energiaintensiivisten alojen on saatava energiansa edullisesti. Merkkejä teollisuuden karkaamisesta on jo. Koulutetun väen ja yrittäjyyden karkaaminen maasta ei myöskään ole kansantalouden etu.

Edustaja Skinnarille kiitos, että hän nostaa esiin viennin, pohjoisen, Venäjän-kaupan ja Jäämeren. Sieltä tulee niitä kipeästi kaivattuja veroeuroja. Kuntauudistus ja siinä liikkuvat rahat ovat mielestäni hivenen sitä akuankkarahaa, yhteistä pottia, mutta nollasummapeliä.

Tätä pohjoisen ulottuvuutta varten tarvitsemme koko maan kattavan elinvoimaisen kuntaverkon myös. Suomi ei voi pakkautua Kehä kolmosen sisäpuolelle, vaan koko maata tulee käyttää taloudellisesti ja alueellisesti tasapainoisesti. Pohjoisessa, idässä, lännessä, joka ilmansuunnassa, on Suomessa elämää ja sen potentiaalia. Tarvitsisimme siis myös kattavamman liikenneverkon pohjoisen ratoineen. Junarata voisi tulla vaikkapa välille Kallioselkä—Kurtti, penkka on jo olemassa. Se voi muuttaa kaivosyhtiö Yaran suunnitelmia niin, että jalostus siirtyy Venäjän puolelle. Rata Sokliin ja yhteen maailman puhtaimmista fosfaattiesiintymistä puuttuu myös, koska ympäristöministeriö vastustaa sitä. Tämä jarruttaa muun muassa Yaran toimintaa kaivoksen avaamisessa. Kainuun ja Itä-Lapin alueella on avautumassa useita kaivoshankkeita, joista Mustavaara Taivalkoskella olisi ensimmäinen. Sinnekin on jo rata, mutta se vaatii kunnostusta ennen käyttöönottoa. Liikenne vuositasolla olisi noin 465 000 tonnia. Kyse on vain 70 kilometristä, jota tarvitaan kipeästi pohjoisessa ulottuvuudessa myöskin.

Maatalouspolitiikka yhdessä aluepolitiikan kanssa huolettaa. Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelma hallitusohjelmassa on kuitenkin perimmältään myös leikkausohjelma. Turun yliopiston tekemän tulevaisuustutkimuksen mukaan maatilojen määrä supistuu neljän seuraavan vuoden aikana 10 000:lla. EU:n maatalouspolitiikan uudistaminen luo paineita, ja sitä kautta elintarvikeomavaraisuuttamme tulee valvoa tarkkaan. Perheviljelmämme ovat vaarassa, ja juurikin ne ovat myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan perusta.

Olipa kyse mistä elinkeinoelämän alueesta tahansa, koulutus on sen perusta. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset ovat peruspalveluiden kautta uhka perusopetukselle. Tulevat ammattikorkeakoulujen rajut leikkaukset aloittanevat aivan uudenlaisen kehityssuunnan koulutuspolitiikassamme samalla, kun ne asettavat seutukuntia alueellisesti eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi Lapissahan ammattikorkeakoulujen leikkaukset tulevat olemaan 35 prosenttia, kun ikäluokan pieneneminen on 15 prosenttia.

Nuorisotakuu on hyvä, mutta jättää väliinputoajia yli 25-vuotiaiden ryhmään, jossa vailla tutkintoa olevat ovat usein jo periaatteessa syrjäytyneitä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitukselle ansioperusteisen työttömyysturvan kehittäminen näyttää olevan tärkeämpää kuin yrittäjyyden edistäminen ja parhaan turvan, työn, lisääminen. Hallitus on tehnyt hämmästyttävän vähän yrittäjyyden hyväksi, erityisesti tilanne huomioon ottaen. Myönteisenä kohtana on kuitenkin todettava energiavaltaisen teollisuuden energiaveroleikkuria koskeva ratkaisu, jota aikaistettiin vuodella, kuten keskustakin tuossa vaihtoehtoesityksessään jo alkusyksystä esitti.

Osakeyhtiön tuloveroprosentin alentaminen 26 prosentista 24,5 prosenttiin on varsin avokätinen ratkaisu nykytilanteessa, ja sehän ei ole yrittäjyyden edistämistä tarkoittava toimenpide — tai voi olla sitä tarkoittava, mutta se ei ole yrittäjyyttä edistävä toimenpide — vaan merkitsee vain sitä, että mahdollisuudet voitonjakoon kasvavat.

Olisi toivonut, että hallitus olisi ottanut huomioon myös muut kuin osakeyhtiö- tai osuuskuntamuodossa yritystoimintaa harjoittavat, siis yksityiset liikkeen- ja ammatinharjoittajat, avointen ja kommandiittiyhtiöitten eli henkilöyhtiöitten osakkaat ja tietysti maatalouden ja metsätalouden harjoittajat. Nämä eivät hyödy osakeyhtiön tuloveroprosentin alentamisesta, ja on kohtuutonta, että nämä yrittäjäryhmät joutuvat pääomatuloveroprosentin korotuksen kautta maksamaan aikaisempaa enemmän veroa tässä tilanteessa, jossa yrittäjyyttä pitäisi edistää. Toivon, että hallitus palaa tähän pienyrittäjien ja maa- ja metsätalouden harjoittajien yrittäjyyshuojennukseen ja tekee sen täällä keskustelun mukaisesti niin, että esimerkiksi 90 prosenttia tästä yritystulon pääomatulo-osuudesta olisi veronalaista ja 10 prosenttia verovapaata.

Liikenteen verotus kiristyy ankarasti, ja erityisen ankaraa on dieselöljyn valmisteveron korotus, ja siinä kyllä on tultu tien päähän. Kuljetusalalle se merkitsee tässä tilanteessa aika kovaa kohtelua.

Tuohon pääomatulon verotukseen palaan sen verran, että siinäkin käsitykseni mukaan on tultu nyt tien päähän. Erityisen ankaraa on korkotulon verotus ja luovutusvoiton verotus Suomessa. Niissähän verotetaan käytännössä hyvin pitkälti inflaatiota, erityisesti korkotulon osalta.

Kotitalousvähennyksen prosenttien alentaminen johtaa väistämättä harmaan talouden lisääntymiseen. Yhteismetsiä hallitus tietyllä tavalla ymmärsi, kun piti yhteismetsien tuloveroprosentin kuitenkin alempana kuin pääomatuloveroprosentin, mutta nyt sitten säätämällä tuon veroprosenttieron ja metsävähennyksen de minimis -tueksi ensi vuoden loppuun asti tehtiin tietynlainen kompastuskivi erityisesti yhteismetsille. Metsävähennystä ne eivät välttämättä voi käyttää täysitehoisesti.

Aikaa puheenvuoroon on vähän. Sanon kuitenkin sen vielä, että ammattikoulujen julkinen rahoitus on vielä ensi vuonna tyydyttävä, mutta vuosille 2013—2015 on tulossa kovia leikkauksia ja olisi erittäin tärkeää, että niitä toteutettaessa aloituspaikkojen määrässä ja sijoittelussa otetaan huomioon yhteiskunnan kokonaistarpeet alueellisen elinkeinoelämän, yrittäjyyden, yksittäisten koulutusalojen sekä ikäluokkien koon näkökulmasta. Myös kansanopistojen toimintaan olisi toivonut parempaa kohtelua, koska valtiovallan asettamat tavoitteet ovat kansanopistojen osalta selvässä ristiriidassa esitettyjen määrärahojen kanssa, mutta palataan tähän sivistys- ja tiedejaoston alueeseen myöhemmissä keskusteluissa enemmän.

Jani  Toivola  /vihr:

Arvoisa puhemies! Elämme taloudellisesti haasteellisia ja epävakaita aikoja. Viime kuukausien talouskeskustelu ja asiantuntijoiden hyvin päinvastaisetkin lausunnot vahvistavat sitä tosiasiaa, että talouden tulevaisuutta on hyvin vaikeaa ennustaa. Meidän siis täytyy väistämättä olla varautuneita myös budjettikehysten uudelleenarviointiin ja entistäkin haastavampiin aikoihin. Hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisen tulee kuitenkin olla tavoitteiden keskiössä.

Kuten budjetissakin monin tavoin painottuu, tulee meidän kaikin keinoin pyrkiä taistelemaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan kompassina oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa kaikki kantavat vastuuta, ei toinen enemmän tai toinen vähemmän, vaan jokainen kykynsä mukaan. Kovasta työstä ja riskinottokyvystä tulee saada palkinto. Tarvitaan edelläkävijöitä ja innovaattoreita, jotka luovat uutta, synnyttävät yrityksiä ja luovat työtä. Tarvitaan mieliä, jotka vievät Suomea maailmanmarkkinoille, ja tarvitaan mieliä muualta, jotka tuovat Suomeen uutta kulttuuria. Samaan aikaan yhteiskuntamme arvon ankkurina tulee olla kaikista huolehtiminen.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunta ja jokaisen ihmisen yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässään lähtevät aina tasa-arvosta ja yhteisistä pelisäännöistä. Vasta kun ihminen kokee, että hänellä on oma ääni, on hänellä kyky ja välineet huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan tai vähintään kurottautua kohti auttavaa kättä. Kansalaisten luottamus ja sitoutuminen yhteiskuntaan saavutetaan vain ihmisarvon ja yhteisöllisyyden tunteen kautta.

Yksi vuoden 2012 talousarvion keskeisimmistä asioista on työllisyyden tukeminen ja työttömyyden vähentäminen. Työllistyminen on avain julkisen talouden kestävyysvajeen pienentämiseksi. Olennaista tulevaisuudessa on tunnistaa työn tekemisen eri muodot sekä kehittää työssä olemisen laatua ja varmistaa, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu lupaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, opiskelu-, harjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Etsivä nuorisotyö taas pyrkii löytämään myös ne nuoret, jotka ovat kadoksissa ja yhteiskunnan kirjojen ulkopuolella.

Näiden ponnistelujen rinnalla on tärkeää, että yhteiskunta luo toivon ja luottamuksen ilmapiiriä. Yhteiskuntatakuu tai pitkäaikaistyöttömyyden nujertaminen toteutuvat vasta, kun ihminen itse uskoo, että hän on saamansa mahdollisuuden arvoinen ja kokoinen, kun jokainen meistä elämänsä suuren tai pienen haasteen edessä uskaltaa astua tutun ja totutun ulkopuolelle. Keskeinen osa tämän luottamuksen rakentamista on tarjota ihmisille välineet, joilla hallita omaa elämäänsä, vaikuttaa päätöksentekoon ja näin toteuttaa demokraattisen yhteiskunnan mallia parhaimmillaan.

Arvoisa puhemies! Demokratian keskiössä tulevaisuutemme kannalta tulee olla nimenomaan nuoret ja heidän kuulemisensa. Aiheesta on viime kuukausina käyty kiivastakin keskustelua, toisaalla aikuisyhteisö, joka vilpittömästi pyrkii ja haluaa kuunnella nuoria, toisaalla nuori, joka kokee, että tämänhetkinen kuunteleminen on vain muodollinen, velvollisuudentuntoinen ele, mutta ei aitoa kuuntelemista. Aito kuunteleminen vaatii meiltä aikuisilta suurta asennemuutosta ja uudenlaisten roolien hyväksymistä.

Meidän tulee tarjota nuorille aitoja vaikuttamisen foorumeja. Pelkkä tuoli huoneessa ei riitä. Meidän tulee ottaa vastuu paikkansa ottavasta nuoresta, ohjata hänet aikuisyhteisöön ja perehdyttää sen toimintamalleihin ja -tapoihin, opettaa demokratiasta ja sen välineistä, nähdä nuori tasavertaisena päätöksenteon ja vaikuttamisen kumppanina, luottaa nuoren omaan asiantuntijuuteen oman elämänsä suhteen, suurimpana haasteena myös hiljaisimman äänen kuuleminen.

Tavoittamisen kanavia on monta. Yksi merkittävimmistä on eri järjestöjen nuorten parissa tekemä vaikuttamis- ja harrastustoiminta. Muun muassa liikunnan ja taiteen merkitys on korvaamaton, kun puhutaan nuorten voimauttamisesta.

Arvoisa puhemies! Ihmisten kanssa keskustellessa tai eri medioita seuratessa tulee usein tunne, että valtiovallan ja yhteiskunnan välillä on syvä kuilu. Välissä on paljon katkeruutta, toivon menetystä ja petettyjä lupauksia. Kuilu lisää epätoivoa ja vie ihmisiä kauemmaksi toisistaan. Meidän on uskallettava miettiä, mitä poliittisessa päätöksenteossa tarkoittaa tuon luottamuksen palauttaminen, mitkä ovat ne välineet, joita rahan ja viisauden lisäksi tarvitaan, että kaikki yhteiskunnan voimavarat saadaan valjastettua yhteisen hyvän ylläpitämiseen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.

Olemme yhteisö. Yhteisö rakentuu ihmisten välisiin kohtaamisiin. Yhteiskunnan tehtävä on rohkaista kansalaisia kohtaamisiin kaikilla eri tasoilla.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Näkymät Euroopassa ovat nyt sen kaltaiset, että talousarvion toteutuminen suunnitellun kaltaisena on jossain määrin epävarmaa. Tälle asetelmalle emme voi mitään, siksi on oltava henkinen valmius myös toisenlaiseen talouden kehittymiseen kuin mitä keltainen kirja ennustaa. Mihinkään paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä. Viitaten eilen käytyyn laajaan keskusteluun euroalueen kriisin hoitamisesta hallituksen vakaa pyrkimys on toimia sen puolesta, että tilanne rahoitusmarkkinoilla rauhoittuu ja markkinoiden luottamus euroalueen talouteen mahdollisimman nopeasti palautuu. Mutta olipa jaettavana runsautta tai niukkuutta, jako on tehtävä niin, että yhteiskunnassa jokaisella säilyvät mahdollisuudet hyvään elämään.

Nyt käsiteltävänä olevan talousarvion ilahduttavimpia asioita on selkeä panostus nuorison työllistämiseen. Nuorten yhteiskuntatakuun toteutus ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. Nuorten syrjäytymiskehitys on kerta kaikkiaan saatava poikki.

Edustaja Rajamäen ja myös edustaja Rauhalan täällä esille nostamaan huoleen lasten ja perheiden köyhyydestä ja lisääntyvästä pahoinvoinnista on helppo yhtyä. Tämä on eräs kipeimpiä kohtia tässä nykyisessä yhteiskunnassamme.

Arvoisa puhemies! Menipä meillä paremmin tai huonommin, lasten ja perheiden hyvinvoinnin pitää olla päätöksenteossa korkealla prioriteetilla. Ihmisen elämän ratkaisevin ajanjakso on ensimmäinen elinvuosi ja toiseksi tärkein on toinen elinvuosi jne. Lasten hyvinvointi lähtee perheiden hyvinvoinnista. Siksi lapsiperheiden köyhyyttä ja muuta huono-osaisuutta on päättäväisesti torjuttava kaikissa oloissa.

Lasten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen hyvästä laadusta pidetään kiinni. Myös kolmannen sektorin voimavarat olisi otettava täysimääräisesti käyttöön, jotta mahdollisimman moni lapsi ja nuori voisi osallistua ohjattuun harrastustoimintaan, joka tehokkaasti ehkäisee syrjäytymistä.

Iso kysymys, johon meidän on löydettävä ratkaisu, on väestön ikääntymisen myötä tapahtuva sairaanhoito- ja eläkemenojen voimakas kasvu. Meillä on uhka ajautua tilanteeseen, jossa joudumme heikentämään lasten, nuorten ja perheiden palveluja, kun voimavarat kuluvat vanhenevien ikäluokkien hoitamiseen. On tietysti väärin asettaa eri ikäluokkia tällä lailla vastakkain, mutta tähän uhkaan on joka tapauksessa löydettävä ratkaisu, sillä se on todellinen uhka, ja mahdollisimman nopeasti, sillä muutos on jo käynnissä. Olisi väärin tulevia sukupolvia kohtaan, jos näivettäisimme lasten, nuorten ja perheiden palveluja samalla, kun otamme rajusti lisää velkaa, joka sekin uhkaa jäädä tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Arvoisa puhemies! Vaikka painopiste on lähivuosina velkaantumiskehityksen pysäyttämisessä, niin lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia emme saa unohtaa. Nyt käsiteltävä budjetti sisältää tässä suhteessa useita positiivisia linjauksia. Kuten täällä edustaja Rauhala aiemmin totesi, sijoitukset lapsiin ja nuoriin saadaan moninkertaisina takaisin tulevina vuosina. Jos perheet, lapset ja nuoret voivat hyvin, Suomella ei ole hätää, kävipä talouden kanssa niin tai näin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Minäkin ilmoittaudun siihen joukkoon, joka jälleen kerran kauhistelee tätä epävarmuutta, minkälaisessa tilanteessa budjettia joudutaan tekemään. Ei kukaan tunnu tietävän, mitä huomenna tai ensi viikolla tulee tapahtumaan. Elvytyspuskurit, elvytyseväät on syöty viime vaalikaudella pitkälti esimerkiksi velkavaroin veronkevennyksiin kohdennettuna, ja sekin vielä vaikeuttaa tämän tilanteen hoitamista, että elvytysvaraa on kovin olemattomasti, jos ollenkaan.

Velkaantumistilanteesta vielä muutama luku. Viimeisten kolmen vuoden aikana ennen tämän hallituskauden alkua hallitus joutui velkaantumaan noin 25 miljardia, luokkaa 8 miljardia keskimäärin vuodessa. Ensi vuoden arvio on 7,4 miljardia. Kukaan ei tänään tiedä, onko se 7 miljardia vai 8 miljardia vai 6 miljardia, ja siinä mielessä pidän kikkailuna sitä keskustan taholta tuotua propagandaa, että propagoidaan sitä, että miljoona euroa vähemmän velkaannutaan ensi vuonna heidän vaihtoehtobudjettinsa mukaan kuin hallituksen esityksen mukaan.

Pienenä mittatikkuna voi käyttää tämän vuoden budjettia, joka siis on edellisen hallituksen tekemä. Velanottoarvio on mennyt pieleen lähes 2 miljardilla eurolla. Se kertoo, miten vaikeata näissä olosuhteissa on arvioida velanottotarvetta. Tässä tapauksessa kehitys on ollut myönteinen. Velkaa on otettu vähemmän kuin on arvioitu, mikä on iloinen asia. Osittain se selittyy sillä, että valtion vahvasta kassasta on myös maksettu kertaluontoisesti velkoja pois, mutta tämä osoittaa vaan sen, että propagointi jollakin 200—300 miljoonalla velanoton suhteen on hurskastelua. Suuruusluokat ovat 7 ja 8 miljardin välissä sekä keskustan vaihtoehtobudjetissa että hallituksen esityksessä, jotenka toivoisin, että keskityttäisiin oleelliseen. Maailmanloppua ei voi lykätä monellakaan minuutilla, vaikka keskustan vaihtoehtobudjetti toteutettaisiin sellaisenaan.

Hyvänä pidän sitä, että nyt kannetaan huolta kansanterveydestä myös siten, että budjetin yleisperusteluissa mainitaan liikuntatoimi, lapset, nuoret. Erityisesti tällaista kansanterveydellistä ja hyviin harrastuksiin perustuvaa liikuntatointa, joka paikallisella tasolla tapahtuu, suosin ja kannatan. Huippu-urheilu menee omia latujaan ongelmineen päivineen ja kaupallistuu entistä enemmän. Siellä julkista tukea ei välttämättä tarvita siinä määrin kuin täällä lapsi- ja nuoriso- ja koululiikuntapuolella.

Olen huolestunut siitä, millä tavalla esimerkiksi Veikkaus Osakeyhtiön ja muiden rahapeliyhtiöiden toimintaedellytykset voidaan turvata. Veikkauksen osalta on todettava, että kun valtion liikuntabudjetista lähes sata prosenttia rahoitetaan Veikkaus Osakeyhtiön voittovaroilla, niin huoli liikunnasta liittyy myös huoleen liikunnan rahoituksesta ja Veikkaus Osakeyhtiön tuloksentekomahdollisuuteen. Yhtiö esimerkiksi maksaa 100 miljoonaa euroa arpajaisveroa ja sen lisäksi tulouttaa 500 miljoonaa sitten näihin hyviin tarkoituksiin.

Budjettimuutoksista haluaisin korostaa ateriatuen merkitystä, liikenteeseen satsaamista ja myös ympäristötöitä, joihin eduskunta perinteisesti on aina jonkun verran niitä määrärahoja pystynyt ja halunnut lisätä. Yrittäjien asemaa pystytään näissäkin olosuhteissa jonkun verran parantamaan. Julkisia palveluja ylläpidetään, kehitetään eikä nosteta arvonlisäveroa, mihin Suomen Yrittäjät järjestönä ja kaikki yrittäjät ovat vedonneet, että älkää nostako arvonlisäveroa. Sitä ei olla nostamassa ja yhteisöveroa lasketaan.

Herra puhemies! Budjettilinja on kiistatta muuttunut. On saatu kokonaisvaltainen työmarkkinasopimus. Nyt halutaan käydä harmaan talouden kimppuun. Nyt kiristetään pääomatulojen verotusta. Nyt parannetaan kaikkein pienituloisimpien toimeentuloa 120 eurolla kuukaudessa. Tämä koskee erityisesti työttömiä, yksinhuoltajia ja pieneläkeläisiä. Tällaista halua ei ollut viime vaalikaudella. Nyt sitä on, ja linja on äänestystuloksen myötä muuttunut. Ja kuten huomataan eduskunnan kokoonpanostakin, niin äänestäminen kannattaa. Täällä on tapahtunut suuria muutoksia. Ne puheet siitä, ettei äänestämällä voi vaikuttaa, ovat nyt jääneet kyllä taka-alalle. Kyllä voi vaikuttaa, ja se koskee meitä kaikkia.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjetti on monessa kohtaa ihan hyvä, ja siinä on ihan hyviä kohtia. Me olemmekin ottaneet varjobudjettiin monta samanlaista, vastaavaa kohtaa kuin tästä talousarvioesityksestä löytyy. Mutta kokonaisuutena perussuomalaisten varjobudjetti on suomalaiselle parempi, niin kuin jo aikaisemmin olen todennut.

Tässä talousarvioesityksessä, mitä nyt käsitellään, on muutama kohta, minkä haluaisin nostaa esille liian pienenä tai heikkona panostuksena, ja yksi niistä on perustienpito. Se ei riitä, vaan korjausvelka jatkaa kasvamistaan edelleen. Kuljetuskustannusten nousu on yksi pahinta muotoa oleva tasavero, mitä budjetti pitää sisällään, ja polttoaineiden hinnannousu on muutenkin eriarvoistavaa yhteiskunnan eri alueilla asuvien kohdalla.

Puolustusmenoista säästäminen tulee loppujen lopuksi kalliiksi. Se säästö, mitä nyt säästämme, tulee isona laskuna myöhempinä vuosina.

Kuntien taloustilanteen kiristäminen ja heikentäminen heikentävät monen kuntalaisen aivan peruspalveluiden saatavuutta ja tasoa. Kuntien on tehtävä leikkauksia tai nostettava veroja, tasaveroja nekin.

Hallitus nostaa esille monessa kohtaa budjetin sosiaaliseen tasa-arvoisuuteen tähtääviä toimia. Esimerkiksi tämä 120 euron toimeentulotukiraha on ihan hyvä yritys. Se ei vaan riitä, koska nämä tasaverot ja kiihtyvä inflaatio, mikä on muun muassa näitten tasaverojen seurauksena, syövät sen korotuksen lähes pois. On se hyvä yritys, mutta se ei vaan riitä.

Arvoisa puhemies! Tässä lopuksi, näistä huomattavista epäkohdista johtuen, mitä talousarvioesitykseen liittyy, teen seuraavan epäluottamusehdotuksen: "Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2012 ei edistä yrittäjyyttä, työllisyyttä eikä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Talousarvioesitys kiihdyttää tasaverokehitystä ja kasvattaa tuloeroja. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei hallituksen toimin pelasteta, saati sen antamaa turvaa paranneta. Tästä syystä eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta."

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä käytiin päivällä keskustelua, jossa edustaja Ben Zyskowicz suurin piirtein joka toisessa puheenvuorossa käytetyistä puheenvuoroista sai tilaisuuden kertoa siitä, mitä keskustan verolinja ja talouslinja on, antaa tulkinnan sille, ja sitten jonkun verran keskustalaisetkin saivat puheenvuoroja. Tuossa keskustelun yhteydessä hän muun muassa viittasi siihen, mitä kyselytunnilla olen täällä sanonut, kun olen veroista puhunut, siitä, mitä keskustan vaihtoehto käytännössä merkitsee. Kun hän antoi tietynlaisen todistuksen, minun täytyy lukea nyt siitä pöytäkirjasta, mikä on kirjoitettu eduskunnan siitä kyselytunnista, johonka hän täällä viittaa. Minä sanon täällä näin: "Mitä sitten tulee siihen, että henkilöverotuksessa me kiristämme, ministeri, te olette aivan oikeassa. Meidän mallimme kiristää" — minä ministeri Urpilaiselle tästä mainitsen täällä — "yli 70 000 euroa ansaitsevan verotusta siihen verrattuna, mikä on hallituksen linja." Tämän kiristyksen osalta minä selvästi vertaan sitä, mikä oli hallituksen linja, mutta minä en vertaa sitä, en sano tällä tavalla, kun sitten puhun myöhemmin pienituloisten verotuksesta. Minä sanon vain: "Meidän mallimme vähän huojentaa pienituloisimpien verotusta." Myönnän sen, että tässä en sano, mihinkä verrattuna, mutta en liioin vertaa hallituksen esitykseen, vaan tarkoitus oli sanoa, ja sanon sen varmemmaksi vakuudeksi tässä vielä, että helpottaa nimenomaan nykyiseen, tällä hetkellä vallitsevaan, tilanteeseen verrattuna. (Matti Saarinen: Vähemmän kuin hallitus!) — Edustaja Saarinen, olette aivan oikeassa, mikä täällä päivällä kävikin ilmi.

Meidän mallimme käytännössä tarkoittaa — minä kerron ihan tarkat luvut — sitä, että silloin kun on 120 000 ansaitseva henkilö, keskustan malli merkitsee hänelle 1 435 euroa suurempaa vuosittaista verorasitetta kuin teidän hyväksymänne malli. Te annatte tälle henkilölle 1 435 euroa enemmän käteen kuin se keskustan malli, minkä me täällä olemme esittäneet ja mistä olemme äänestäneet, ihan euron tarkkuudella 1 435 euroa, ja minä puolustan keskustan linjaa tässä. Kyllä sillä, joka ansaitsee 120 000, joihinka edustaja Zyskowicz varmaan kuuluu verotietojen mukaan, on varaa maksaa se 1 435 euroa enemmän. Se on totta, että sen pienituloisenkin kohdalla teidän esitykseenne verrattuna se ei kevene ihan niin paljon varmaan mutta melkein yhtä paljon. Ero on 1 euro 55 senttiä kuukaudessa 2 000 euroa ansaitsevan kohdalla, niin että onhan se tietysti paljon, 29 euroa vuodessa, noin 1 euro 55 senttiä, alle 2 euroa reippaasti, yhdessä kuukaudessa. Se on se ero.

Väitän, että näitten pienituloisimpien kohdalla teidän esityksenne ja meidän esityksemme ovat aika lailla yksi yhteen, ja meidänkin esityksemme, siis tällä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen nähden, keventää pienituloisimpien verotusta. Mutta kun me emme jaa ihmisille ylipäänsä suuria veronkevennyksiä, niin me emme kajoa pienituloisten tilanteeseen, mutta me otamme suurituloisilta. Heillä on veronmaksukykyä, mitä ministeri Urpilainen retoriikassa korostaa muttei käytännössä. Meidän mallimme merkitsee sitä, että suurituloiset joutuvat vähän enemmän maksamaan.

Sitten kun mennään 160 000:een ja siitä suurempiin tuloluokkiin, jotka ovat niitä ökyrikkaita tai oikein suuria tuloja saavia, heidän kohdallaan me verotamme vielä reilusti kireämmin. Mutta, edustaja Saarinen, vielä kertaalleen: 120 000 vuodessa ansaitsevan eli 10 000 kuukaudessa ansaitsevan kohdalla me todella otamme merkittävästi enemmän näiltä ihmisiltä, ja niin pitääkin ottaa. Keskustan verolinja merkitsee myös sitten sitä, että arvonlisäverouudistuksessa me kevennämme sen välttämättömyyshyödykkeistön verotusta, joka on pienituloisille tärkeätä: ruoka 4 prosenttiyksikköä, millä on suuri merkitys, jos se olisi mennyt läpi, niin kuin uskon, että hallitus joutuu ennen pitkää siihen asiaan vielä kajoamaan.

Arvoisa puhemies! Pari muuta asiaa vielä tässä nopeasti.

Ensimmäinen näistä liittyy ylipäänsä tähän hallituksen linjaan. Hallitus, niin kuin täällä edustaja Uotila sen minusta erinomaisesti päivällä sanoi, toimii nyt niin ja tekee ne ratkaisut, mistä kesällä sovittiin, juuri niin, tekee edelleenkin niitä talouspolitiikan ratkaisuja, joista kesällä oli sovittu. Maailma ympärillä on kuitenkin radikaalisti muuttunut nyt jo tähän mennessä, ja kaikkien sokeitten Kreettojenkin pitää nähdä tällä hetkellä, mitä tuleman pitää. Ensi vuosi on kaukana siitä plus 1,8 prosentista, minkä viimeksi hallitus on itse budjettinsa perustaksi asettanut. Ensi vuonna sukelletaan, siihen pitäisi varautua. Jos varautuminen aloitetaan maaliskuussa ja sen maaliskuun ratkaisut tulevat voimaan joskus kesällä, se on ihan liian myöhäistä. (Puhemies koputtaa) Ajassa pitää toimia, ja näin hallituksen pitäisi tehdä.

Ja mitä viimeisenä kysymyksenä tulee vielä kuntauudistukseen, niin vielä kerran sanon sen, että ajatus siitä, että Suomeen rakennetaan, Euroopan harvimpaan asuttuun maahan, Euroopan suurimmat kunnat, on aivan käsittämätön ajatus. Se, että Suomen rakennetaan sellaiset kunnat, että jokaisen kunnan pitää selviytyä ei vain lähipalveluista vaan kaikista palveluista, (Puhemies koputtaa) on toinen mahdottomuus. Euroopassa ei ole sellaista maata, jossa sekä perusterveydenhoito että erikoissairaanhoito, esimerkkeinä mainittuina, on kuntien harteilla. Ne ovat yhtä kuntaa suurempien alueitten vastuulla. Hallituksen pyrkimykselle rakentaa niin isot kunnat, että jokainen kunta selviää tästä kaikesta, ei löydy myöskään minkäänlaista eurooppalaista vastinetta.

Ylipäänsä, kun edustaja Huovinen täällä sanoo, että...

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tuntuu hieman siltä, että tähän saliin on asettautunut manaajien joukko, niin innokkaasti oppositio on päivän aikana hallitusohjelmaa manannut, suomeksi sanottuna, epäonnistumaan. Harmaat viitat vaan liehuvat, kun sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, köyhyyteen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja turvallisuuteen tähtääviä elementtejä, joita budjetista löytyy, mollataan, sillä hallitusohjelmassa toki on paljon juuri näitä edellä mainittuihin epäkohtiin pureutuvia toimia.

Nuorten yhteiskuntatakuu: kolmen kuukauden aikana opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka. Suomeen syntyy noin 60 000 lasta vuodessa, ja jonkun tiedon mukaan joka päivä heistä syrjäytyy viisi, pysyvästi, ettei koskaan tule työelämään. Se on yhteiskunnallista tuhlausta, siihen pitää panoksia löytyä, kuten nyt on löytymässä.

Pitkäaikaistyöttömien kuntoutukseen ja työllistymiseen tähtäävä kuntakokeilu on tulossa. Tällä ohjelmalla päästään niihin henkilöihin kiinni, jotka ovat kauan olleet käytännössä jopa järjestelmän ulkopuolella.

Perusturvan 120 euron korotus, joka on mielestäni historiallinen toimenpide, on juuri niiden kaikkein heikko-osaisimpien pärjäämiseen tähtäävä malli.

Raamisopimus, jonka arvo on mielestäni paljon paljon enemmän kuin se 400 miljoonaa euroa, oli aivan oiva ponnistus, sillä ponnistus se oli talouden, vakauden ja työrauhan turvaajana. Se on erinomainen asia.

Sitten: arvokkaan vanhuuden turvaaminen niille ihmisille, jotka Suomea ovat tällä omalla panoksellaan rakentaneet, vanhuslain muodossa, joka on tulossa.

Sitten vielä erikseen maailman parhaaseen työelämään tähtäävät toimet 2017 mennessä. Raamiratkaisusta löytyy tähänkin eväitä, ja nämä toimet käynnistyvät ensi vuonna.

Näin erinomaisia asioita.

Sitten tänäänkin salissa paljon esillä olleet — ja sopii niiden esillä ollakin — harmaan talouden suitsimiseen tähtäävät toimet, joista on niitten onnistuessa saatavissa niitä paljon kaivattuja veroeuroja.

Ja työllisyysasteen nostaminen 72:een ja työttömyysasteen painaminen 5 prosenttiin on erittäin kova asia. Tämä vaatii sitten onnistuakseen myöskin koulutusta ja oikeaan paikkaan ja oikeana hetkenä tarjottavaa koulutusta.

Eriarvoisuuden osalta pääomaverotuksen korotus ja sen muuttaminen progressiiviseksi on yksi niitä konsteja, joilla myöskin eriarvoisuutta vähän kavennetaan.

Suomi on vientivetoinen maa, ja myös toimialojen monipuolistamiseen tähtäävät toimet sekä vientiluottojärjestelmän uusiminen ovat erinomaista plussaa Suomelle ja tässä talouden epävarmuuden tilanteessa.

Kakkia näitä ja monia muita eriarvoisuuden poistamiseen tähtääviä toimia sieltä ohjelmasta löytyy, ja moittijoille tai manaajille haluan sanoa: näissäkö toimissa ei saisi onnistua? Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä siinä, että Suomi tässä talouden epävarmuuden tilanteessa tulee selviämään niin sanotusti kuivin jaloin.

Se, miten näissä toimissa onnistutaan, on mielestäni meidän kaikkien yhteinen asia. Toivonkin sitä, että koko tämä sali, koko eduskunta, yksissä tuumin lähtee näitä hyviä asioita toteuttamaan.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnä edustaja Kärnälle todeta, että manaajia on vain noitien valvonnassa, ei täällä eduskunnassa.

Hallitus on luvannut hallitusohjelmassaan pienentää valtionvelkaa kuluvalla vaalikaudella. Millä tavalla hallitus toteuttaa tuota lupaustaan tässä talousarviossa? Pääministeri ja valtiovarainministeri ovat jopa pitäneet maan taloudellista tilannetta ylpeyden aiheena. Tässä tilanteessa ei ole mitään ylpeilemistä eikä varsinkaan sen jälkeen, kun totuus paljastuu myös hallitukselle.

Useat talouden asiantuntijat ovat sanoneet jo kuukausia sitten, että talousarviomme perusteet ovat täysin murentuneet. Vaikka kuinka myönteisesti ja sinisin silmin katsottaisiin Euroopan ja euron kriisiä, kyllä sieltä Suomenkin maksettavaksi laskua lankeaa. Hallituksella ei ole rohkeutta todellisiin säästötoimiin. Sillä ei ole rohkeutta suunnata verotusta sinne, missä veronmaksukykyä on. Hallitus jatkaa edellisen hallituksen suurituloisia suosivaa linjaa. Tutkimukset osoittavat tuloerojen kasvavan edelleen, väittipä hallitus mitä tahansa.

Me kannamme huolta tulevista veronmaksajista, nuoristamme: 40 000 nuorta on edelleen ulkona kaikesta yhteiskunnallisesta toiminnasta. Mitä hallitus aikoo tehdä tämän nuorison hyväksi? Millä heidät saadaan mukaan yhteiskuntaa rakentamaan? Hallitus on pienentämässä koulutusmäärärahoja eri alueilta, samoin leikataan oppisopimuskoulutuksen määrärahoja. Ei hallituksella ole kovin vakavaa aikomustakaan ottaa tosissaan tätä nuorten saamista mukaan esimerkiksi koulutukseen tai työelämään. Sen osoittaa hallituksen asettama nuorten työttömyystavoite, lähes 20 prosenttia. Se on edelleen iso määrä nuoria, aivan liian iso.

Herra puhemies! Omaishoitajille, jotka tekevät arvokasta työtään melko olemattomalla palkkiolla, ja siitäkin kehdataan vielä verottaa, hallituksen talousarvio ei lupaa mitään parannusta. Olisimme odottaneet, että omaishoidon palkkion maksatus olisi eri puolueiden vaalilupausten mukaan siirretty Kelalle ja saatu maksu kaikille saman arvoiseksi kunnista riippumatta.

Ympäristöministeriö, aivan oikein, jatkaa Kosteus- ja hometalkoot -ohjelman toteuttamista, todennäköisesti ei kuitenkaan aivan tosissaan, koska alkuunkin pienet määrärahat kutistuvat myöhemmille vuosille. Tämäkin asia on valtakunnallinen. Ei sitä voida sysätä kuntien vastuulle niin, kuin jotkut edustajat ovat esittäneet. Rakennukset, joissa ongelmia on todettu, on rakennettu senaikaisten rakennusmääräysten mukaisesti, joten asia on sekä rakennuslain että -valvonnan vastuulla.

Monien asiantuntijoiden toisenlaisista arvioista huolimatta hallitus edelleen luottaa verotulojen kasvuun. Mistä hallitus aikoo tuota kasvua hakea, kun hallitus on luvannut, ettei tuloverotusta kiristetä arviokaudella? Mistä veroista hallitus aikoo kasvua hakea?

Kuntarakenneuudistuksella jotkut kuvittelevat suuria säästöjä saatavan aikaiseksi siitä huolimatta, ettei tämän väitteen tueksi ole mitään todellista taloudellista näyttöä. Esimerkiksi Ruotsissa on kuntia 290, Norjassa 430, Italiassa runsaat 8 000, Virossa 227. Kunnat ovat pystyneet sopeuttamaan omaa talouttaan tiukalla menokurilla. Jos hallitus käyttää valtaansa ja aikoo toteuttaa suunnitelmaansa kiristämällä kuntien valtionosuuksia, se samalla ottaa vastuun palvelujen karsimisesta kuntien alueelta.

Herra puhemies! Lopuksi haluan todeta, että kannatan edustaja Jalosen tekemää ehdotusta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun, kun täällä ei nyt debattia käydä, korjaan kaksi täällä esitettyä väitettä.

Kokoomuksen puheenvuoroissa on väitetty, että keskusta käynnisti kuntauudistuksen jo Paras-hankkeen aikana. Siinä on kerta kaikkiaan ero kuin yöllä ja päivällä, koska Paras-hanke oli palvelurakennehanke, jonka tavoitteena oli antaa kunnille itselleen vapaa valinnan oikeus siihen, millä tavalla ja millaisella yhteistyöllä sosiaali- ja terveyspalvelut yhteistoiminta-alueella järjestetään. Siinä ei liikuteltu kuntarajoja. Sen tarkoitus ei suinkaan ollut se. Päinvastoin, nyt kun ministeri Virkkunen on ottanut tahtipuikon heiluttaakseen ja lähtenyt soitellen sotaan, ottanut valmisteluvallan uhkaillen täältä pesee -asenteella kuntakenttää, tästä seurasi se, että sen jälkeen kaikki hallituspuolueet ovat sanoutuneet irti kuntien pakkoliitoksista, ja hyvä näin, koska tähänhän se hanke sitten kaatuukin ja saakin kaatua.

Sitten toinen asia, joka kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa todettiin. Siinä kiiteltiin euroalueen matalia korkoja. Arvoisat kokoomuslaiset, Ruotsissa on euroaluetta alemmat korot ja Ruotsin korkotasolla, jos me laskemme Suomen vuotuiset korkomenot ensi vuonna, ne olisivat 1,45 miljardia euroa pienemmät kuin Suomen korkotaso. Kun hallitus leikkaa nyt 1,2 miljardia euroa ensi vuoden budjetissa menoja, niin hallitus löytäisi säästöjä 1,45 miljardia euroa ilman mitään leikkauksia, jos meillä olisi Ruotsin korkotaso. Eli ei se euro ole tehnyt korkotasoa välttämättä kaikkein matalimmaksi. Ruotsilla on oma kruunu ja huomattavasti alhaisempi korkotaso tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensimmäinen budjettiesitys toteuttaa hallitusohjelmassa sovitut verojen ja maksujen korotukset, valtion menojen leikkaukset sekä ottaa uutta velkaa noin 7 miljardia euroa. Oppositiojohtaja Jutta Urpilainen syytti edellistä hallitusta velkarahalla verojen alentamisesta ja veronkevennysten antamisesta suurituloisille. Hallitus valtiovarainministerinään Jutta Urpilainen jatkaa aivan samaa linjaa. Kokoomuksen kyydissä te ette tule tekemään oikeudenmukaisempaa veropolitiikkaa. Silloin verojenkanto pitäisi laittaa veronmaksukyvyn mukaan, mutta siihen ei kokoomuksen kanssa hallitusyhteistyössä päästä. Ette te pääse, emmekä mekään aikanaan riittävästi päässeet.

Arvoisa puhemies! Hallitukselta puuttuu uuden kasvun ohjelma Suomelle. Sille olisi nyt mitä akuutein tarve, kun hallituksen oma budjettiesityskin leikkauksillaan ja veronkorotuksillaan tekee tuhansia uusia työttömiä. Hallituksen politiikan vaikutus Suomen eri alueisiin ja erityisesti maaseutu-Suomeen on erittäin kylmää kyytiä. Siitä tulen tarkemmin puhumaan sitten pääluokkakohtaisessa keskustelussa.

Lopuksi kiinnittäisin huomiota ulkoasiainhallinnon pääluokkaan, koska en pysty tänään olemaan paikalla silloin, kun siitä käydään keskustelua, mutta se varmasti käy tässäkin yhteydessä.

Suomihan on hakenut YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä vuodesta 2013 alkaen kahdeksi vuodeksi. Suomi lobbaa jäsenyyttä nyt täysipäiväisesti, ja itsellänikin oli viime hallituskaudella tilaisuus olla lobbarina, erilaisilla matkoilla sitä lobbaustyötä tehtiin. Kaikissa näissä keskusteluissa, joita itse olen käynyt ministerikollegojen kanssa kymmeniä, yhdeksi keskeisimmäksi perusteeksi sille, että jokin maa tukee Suomen jäsenyyttä YK:n turvaneuvostossa, on noussut se, että siinä maassa Suomella on suurlähetystö. Erittäin moni kollega kertoi tämän avoimesti, kun kysyin, mikä oli se suurin peruste, minkä takia he tukevat jotakin maata YK:n turvaneuvoston jäseneksi, ja esimerkiksi minulle sanottiin suoraan, että kun Saksalla on heillä suurlähetystö, he aikanaan tukivat sen takia Saksaa jäseneksi. Tätä taustaa vasten nyt hallituksen budjetissa ulkoasiainhallinnon pääluokassa olevat suurlähetystöjen sulkemiset, peräti 15 kaiken kaikkiaan, on sellainen suunnitelma, joka saattaa romuttaa kerta kaikkiaan kertaheitolla Suomen turvaneuvostohaaveet. Tämä ajoitus on aivan väärä. Suomen valtion budjetti ei kaadu siihen, jos näitä siirretään sen verran eteenpäin, että pystytään hoitamaan tämä YK:n turvaneuvoston jäsenyys ja siihen liittyen säilyttämään suurlähetystöt siihen saakka.

Kaiken kaikkiaan Suomessa on tällä hetkellä huutava pula siitä, kuka tänne investoisi. Nyt investoinnit pääosin ovat Suomesta muualle, ja kun aikanaan EU-jäsenyyttä markkinoitiin, niin sanottiin, että Suomeen tulee suuri investointien buumi. Näin vaan ei käynyt valitettavasti. Jotain pitäisi tehdä, ja silloin tarvitaan se uuden kasvun ohjelma, josta jo puhuin.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Syksyn mittaan olemme käyneet useissa eri keskusteluissa ja puheenvuoroissa läpi sitä, miksi valtion vuoden 2012 talousarvioesitys on kestämätön erityisesti pienituloisen ihmisen arjen kannalta. Perussuomalaiset ovat myös jättäneet oman varjobudjettinsa, jossa osoitimme, kuinka on mahdollista tehdä aidosti kestäviä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Tämä hallitus sitä ei sen sijaan tee.

On tosiasia, että Suomessa, kuten muuallakin maailmalla, on varauduttava vahvan taantuman mahdollisuuteen. On selvää, että elämme taloudellisesti hyvin haastavaa ja epävarmaa aikaa. Kuitenkin silloinkin, ja etenkin silloin, ihmisten on voitava luottaa, ettei heitä jätetä yhteiskunnan taholta heitteille.

Tämän hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi kuitenkin osoittaa, että monet ahdingossa olevat joutuvat entistä ahtaammalle, ja pahimmillaan voimme varautua siihen, että ahdinkoon joutuvia on yhä enemmän. Eriarvoisuus kasvaa, ja palveluja karsitaan entisestään. Erityisesti meille, jotka asumme syrjäseudulla, tämä tietää hyvin haastavaa tulevaisuutta. Mistä me saamme tarvitsemamme palvelut, kuka ne tuottaa ja millä hinnalla? Kuka kerää voitot ja mihin maahan? Kuntauudistuksesta luvataan, että se lisää demokratiaa ja parantaa kuntien mahdollisuuksia tuottaa palveluita, mutta perussuomalaiset epäilevät tuota suuresti.

Arvoisa puhemies! Vaativassa ja haastavassa taloustilanteessa kärsijöitä ja maksajia eivät voi olla yhteiskunnan kaikkein heikko-osaisimmat. On toki myönnettävä, että hallituksen esitys perusturvan korottamiseksi on ollut oikeansuuntainen toimenpide, mutta se ei todellakaan ole riittävä. Samalla kun jatketaan yhdellä kädellä antamista, toisella viedään tuplasti pois. Tämä on näennäisauttamista, joka ei ihmisten arkea korjaa. Kuinka moni aivan aidosti tietää, millaista taistelua pienituloisten arki tänä päivänä on päivästä ja viikosta toiseen?

Nuorten yhteiskuntatakuu on ajatuksena kaunis, mutta realiteetit siitä arjesta, jossa yhä suurempi joukko nuoria elää, uupuvat tuon ajatuksen taustalta. Nuorten auttamiseen ja tilanteen lopulliseen korjaamiseen tarvitaan monenlaisia keinoja ja ennen kaikkea resursseja, ja niitä tämä hallitus ei todellisuudessa lisää. Koulutuspaikkojen leikkaaminen ei ole oikeansuuntainen keino. Aloituspaikkojen leikkaaminen erityisesti syrjäseuduilla ajaa näiden alueiden nuoret entistä ahtaammalle.

Lasten ja nuorten mielenterveystyöhön tarvitaan lisää panostusta ja paljon. Lasten ja lapsiperheiden asemaa on parannettava. Lapsiperheköyhyys on asia, josta meidän tulisi olla hyvin huolissamme. Äskettäin julkaistiin uutinen, jossa kerrottiin lastensuojelukustannusten nousseen 50 prosentilla vuoteen 2006 verrattuna. Itselleni tämä ei ollut uutinen, ja uskon, että myöskään monille sosiaalityön ammattilaisille se ei sitä ollut. Olisiko vihdoin aika pysähtyä pohtimaan, mistä johtuu, että vuosittain noin 10 000 lasta ja nuorta on sijoitettu kodin ulkopuolelle, sekä sitä, millaisiin olosuhteisiin? Kuka valvoo tuotettuja palveluita? Missä on varhainen puuttuminen ja ennalta ehkäisevä työ? Olisiko jo aika palata vihdoin takaisin korvamerkittyihin valtionapuihin edes lastensuojelun osalta? Lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden voimavara. Miten meillä olisi varaa olla välittämättä heistä? Perussuomalaisten mielestä ei olekaan.

Perussuomalaiset tarjosivat vaihtoehtoa varjobudjettimme kautta, jossa kansalaisten palveluita ei heikennetä ja jolla on mahdollista luoda sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kestävää politiikkaa. Perussuomalaisten vaihtoehdossa hyvä elämä on mahdollista kaikkialla Suomessa ja lisäksi hyvä elämä mahdollistuisi yhä useammalle.

Lopuksi kannatan edustaja Jalosen tekemää ehdotusta.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus mainostaa ensi vuoden talousarvioesitystään työn, vastuun ja oikeudenmukaisuuden budjettina. Tuohon näkemykseen ei ihan kaikilta osin ole kovin helppo yhtyä. Ensinnäkin hallitus ottaisi ensi vuonna maallemme velkaa 7 miljardia euroa. Summa on hirvittävän suuri suhteessa koko reilun 50 miljardin budjettiin, saati suhteessa ympärillämme vellovaan talouskriisiin. Suomi on vielä tänään taloudellisesti kohtuullisen hyvässä tilanteessa, mutta tilanne on toinen jo vaalikauden loppuun mennessä. Mikäli hallitus pysyy pystyssä ja jatkaa tällä linjallaan koko vaalikauden, Suomen velkataakka kasvaa yli kestävyysrajan, yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän rajan ovat ylittäneet muun muassa Kreikka ja Italia tunnetuin seurauksin.

Velanotto on saatava hidastumaan. Se on aivan ensimmäinen lääke Suomen pitämiseksi pinnalla Euroopan talouskriisissä. Keskustan vaihtoehto ottaisi joka päivä velkaa yli miljoonan vähemmän kuin hallitus. Tämä olisi mahdollista oikeudenmukaisella ja vastuullisella veropolitiikalla. Keskustan vaihtoehtobudjetin lähtökohtana on, ettei veronkevennyksiä makseta velka-rahalla. Me keventäisimme pienituloisten verotusta ja kiristäisimme suurituloisten verotusta kaventaen näin tuloverokuilua. Keräisimme noin miljardin enemmän veroja suurituloisten lisäksi muun muassa kansainvälisiltä suuryrityksiltä ja ydinvoimayhtiöiltä sekä yleisellä arvonlisäveron nostolla.

Käyttäisimme kuitenkin tulot oikeudenmukaisemmin. Joka kolmannen euron käyttäisimme valtion velkaantumisen estämiseen, joka kolmannen suomalaiseen yrittäjyyteen ja uusien työpaikkojen luomiseen ja kolmanneksen palvelujen säilyttämiseen. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta pitäisi edistää myös keventämällä ruuan verotusta, mikä vaikuttaisi erityisesti pienituloisimpiin ja lapsiperheisiin. Taloudellinen tilanne vaatii myöntämään realiteetit. Talouden haasteisiin on vastattava, mutta ei pienituloisimpien eikä yrittäjyyden eikä kasvun kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja on huolestuttavan tuttua sinipunaa. Maaseutu ja kunnat saavat satikutia, ja sosiaalinen ja alueellinen epätasa-arvo on kasvussa. Kunnilta katoaa vuositasolla lähes 500 miljoonaa euroa, mikä pakottaa ne leikkaamaan sieltä, missä kipeimmin euroja tarvittaisiin: palveluista. Haja-asutusalueiden yrittäjät, lapsiperheet ja vanhukset joutuvat kohtuuttoman suuren taakan kantajiksi näissä taloustalkoissa.

Hallitus on leikkaamassa myös koulutuksesta, maamme tulevaisuuden todellisesta investoinnista. Lukioverkkoon kohdistuvat 30 miljoonan leikkaukset, ja maakuntien ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista karsitaan sadoilla miljoonilla euroilla. Päätöksillä painetaan elinvoimaa ja osaamista pois maakunnista pääkaupunkiseudun korkeakoulujen kärsiessä vain kosmeettisista leikkauksista. Keskusta rakensi Suomeen kattavan ja laadukkaan korkeakouluverkoston. Yhteiskuntavastuuta tunnettiin, ja meillä oli yhteinen tahto siihen, että joka puolella saadaan yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen. Tämän hallitus nyt haluaa murentaa.

Yksityisteiden ja valtionavustusten leikkaukset katkaisevat tiet moneen maaseudun kotiin ja monelta maaseutuyrittäjältä, ja myös sanomalehdet jäävät tilaamatta ja myöskin jakamatta lehtien arvonlisäveron korotuksen myötä. Hallituksen arvomaailma käy budjettilinjauksista monin tavoin selville. Ihan kaikki ihmiset eivät näytä olevan tasa-arvoisessa asemassa. Työhön ja yrittäjyyteen pitäisi kannustaa näitä suunnitelmia enemmän. Kotitalousvähennystä ja innovaatiotukea leikataan nyt kuitenkin ja maatalousyrittäjiä ja muita elinkeinonharjoittajia rangaistaan investoinneista pääomatulon veronkorotuksilla.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan eheys perustuu pitkälti sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Perusturvauudistuksen ulkopuolelle ovat nyt kuitenkin jäämässä lapsiperheet ja kansaneläkeläiset. Työttömyysturvan parannus jakautuu sekin kovin epätasaisesti. Myös esimerkiksi omaishoitajien äärimmäisen tärkeästä työstä yhteiskunnan pitää kiittää omaishoidon tuen verovapaudella. Kannustan hallitusta huomioimaan myös nämä asiat.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on ensi vuoden talousarvio, joka on kuuden puolueen ensimmäinen voimainponnistus. Tässä vuoden 2012 budjetissa näkyvät eduskuntavaalien vaalilupaukset. Sinne on nyt saatu kaikkien kuuden puolueen toiveita ja terveisiä, ja ne näkyvät niin verotuksessa kuin erillisissä panostuksissa erillisiin asioihin, joista tuonnempana. On selvää, että tämän budjetin lisäksi me odotamme hallitukselta niitä kauan luvattuja leikkauslistoja, joihin valitettavasti joudumme ensin käsiksi, kun eduskunta ensi vuoden puolella kokoontuu.

Hallitus ei koe tarpeelliseksi hillitä Suomen velkaantumista, vaikka ympärillä vellovan Euroopan talouskriisin yksi suurimmista syistä on Euroopan unionin maiden liiallinen velkaantuminen korkean elintason ylläpitämiseksi. Suomi ottaa Kataisen hallituksen johdolla 7 miljardia euroa vuodessa lisää velkaa. Velkaantuminen siis jatkuu yhä edelleen. Keskustan mielestä velkaantuminen on pysäytettävä. Emme voi elää tulevien sukupolvien kustannuksella. Keskustan omassa budjettivaihtoehdossa, josta täällä on tänään jo kuultukin useissa puheenvuoroissa, hillitsemme velanottoa mutta turvaamme palvelut verottamalla työtä oikeudenmukaisesti. Nyt ei ole nimittäin varaa ansiotuloveron kevennyksiin, jotka Kataisen hallitus lupasi ensi töikseen aloittaessaan valtakautensa, ja tämä on yksi niistä luvatuista vaalilupauksista. Keskustan mielestä suurituloisimmat voivat osallistua talouden pelastustalkoisiin hieman muita suuremmalla summalla. Sen sijaan keskituloisten verotus on pidettävä ennallaan. Kevennykset ansiotuloverotukseen on toteutettava ainoastaan pienituloisille. Se on oikeudenmukaista tässä ajassa. Yhteiskunnan heikompiosaisille ei voida siirtää laskua talouden vaikeista ajoista.

Hallitus on tehnyt heti alkutaipaleellaan selväksi, mikä hallituksen toiminnan suunta on. Nyt keskitetään ja suuruuden ihannointi on valloillaan. Tämä tulee esiin esimerkiksi kunta-, koulutus- ja liikennepolitiikassa.

Suomessa koulutukseen on panostettu myös taloudellisesti tiukkoina aikoina — siinä yksi merkittävimmistä tekijöistä maamme kansainvälisessä menestyksessä. Varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta olemme tarjonneet kansalaisille tasavertaiset mahdollisuudet kouluttautumiseen ja itsensä sivistämiseen. Nyt hallitus aikoo katkaista tämän perinteen. Esimakua saimme ammattikorkeakoulupaikkojen leikkauslistasta, ja jatkoa seuraa, kun hallitus alkaa käydä läpi maamme lukioverkkoa. Vapaan sivistystyön kenttäkään ei ole säästynyt leikkauksilta.

Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen jättimäiset leikkaukset maakunnista ja ainoastaan nimelliset supistukset pääkaupunkiseudulta kertovat karua kieltä hallituksen innosta keskittää koulutusta ja sivistystä Etelä-Suomeen. Keskusta ei tätä menoa hyväksy. Koulutuspaikkoja täytyy leikata aloilta, joilla työvoima ja työpaikat eivät ole tasapainossa. Sen sijaan aloituspaikat täytyy turvata jatkossakin koko maassa niin, että ne vastaavat kunkin alueen elinkeinoelämän tarpeita ja ikäluokan kokoa.

Oli erityisen mielenkiintoista kuulla, että valtiovarainministeri Urpilainen puhui Itä- ja Pohjois-Suomi-ohjelmasta täällä tänään. On selvää, että me tarvitsemme tiettyä strategiaa ja jatkumoa pohjoisen Suomen ja Itä-Suomen kehittämiseen, mutta kysyn, mitä ne panostukset budjettikirjassa sitten ovat. Maakuntien kehittämisrahaa nimittäin ollaan leikkaamassa nyt 16 miljoonalla eurolla. Sinne tulee valtiovarainministeriön esittämä 2 miljoonan lisäys, mutta silti leikkaukset ovat kovia, ja juuri tällaisella maakunnan kehittämisrahalla on vipuvoimana pystytty maakunnan asioita kehittämään yhdessä yritysten, elinkeinoelämän ja alueella olevien ihmisten kanssa.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä kaksi keskustan edustajaa käytti puheenvuoron siitä, että velkaannutaan tällä budjetilla 7 miljardia. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, mistä tämä on lähtöisin. Se on lähtöisin viime hallituskaudelta, jolloin velkaannuttiin jopa tätä enemmän, kuitenkin huomattavasti paremmassa taloudellisessa tilanteessa, ja se velkaantuminen tapahtui lähinnä sen vuoksi, että annettiin verohelpotuksia hyvätuloisille suomalaisille. Nyt, kun tätä velkaa pyritään kääntämään laskuun ja budjettia on pakko tasapainottaa, on sovittu, että tasapainotus tapahtuu niin, että se on 2,5 miljardia, josta puolet on leikkauksia, puolet on veronkorotuksia. On hyvä pitää mielessä, että tämän tulee olla myös se linja, josta tulevaisuudessa pitää huolehtia, että tämä linja säilyy, jotta tämä oikeudenmukaisuus taloudenpidossa myöskin huonoina aikoina mahdollisimman hyvin tulee esille.

Oikeudenmukaisuus tässä budjetissa näkyy hyvin selvästi. Siinä korotetaan pääomatuloveroja, ne muutetaan progressiivisiksi, siinä korotetaan suurimpia perintöveroja ja sitten siellä myöskin vähennetään kaikkein pienituloisimpien verotusta kunnallisen perusvähennyksen kautta. Niin kuin tässäkin salissa on nyt jo monta kertaa todettu, tulonsiirtojen kautta ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuosikymmeneen todella korotetaan kaikkein pienituloisimpien tukia, ja onpa jopa otettu huomioon se, että nämä tuet eivät tule syödyiksi muita tukia vähentävästi.

Emme todellakaan elä helppoja aikoja, ja sen vuoksi on ollut erittäin tärkeää, että hallituksenkin myötävaikutuksella on saatu Suomeen raamisopimus. Tämä on sellainen menestystarina, että tämä, jos mikä, pitäisi ottaa vientituotteeksi Suomesta. Aika monet niistä ongelmista, joita me tällä hetkellä Euroopassa näemme, tulisivat hoidettua sillä, että valtioiden sisällä, kansalaisryhmien sisällä ja valtioiden välillä olisi enemmän luottamusta. Se, että Suomeen tämä raamisopimus saatiin, on nimenomaan osoitus tästä luottamuksesta.

Kun hallitus pyrkii siihen, että velanotto taitetaan, jotta saadaan myös pitkällä aikavälillä pysyvä, myönteinen kurssi Suomeen, se tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että tehdään leikkauksia. Valitettavasti tehdään leikkauksia myös sellaisissa asioissa, jotka, voi suoraan sanoa, eivät välttämättä ainakaan lyhyellä aikavälillä näy säästöinä. Tällaisia ovat esimerkiksi monet leikkaukset valtion omissa toiminnoissa. Mutta kun näitä leikkauksia tehdään, ja ne ovat varmastikin perusteltuja laajasta näkökulmasta ja myöskin rakenteellisten uudistusten näkökulmasta, niin kun meillä on laaja Suomenmaa ja nämä sektoriministeriöt toimivat hyvin itsenäisesti, hallituksessa pitäisi nyt järjestää työtä sillä tavalla, että tällainen sisäinen koordinaatio tapahtuu, jotta vältetään sellainen tilanne, että nämä välttämättömät leikkaukset eivät kohdistu yhteen paikkakuntaan tai yhdelle alueelle.

Haluaisin vielä nostaa yhden asian esille. Kun mietimme sitä, millä tavalla alueiden elinvoimaa lisätään, tässä nimenomaan on nyt hyvä työkalu tämä Pohjois- ja Itä-Suomen ohjelma, ja siinä on erityisesti paneuduttava siihen, millä tavalla niitä omia vahvuuksia alueelta nostetaan esille. Tästä syystä, nyt kun seuraavia lisäbudjetteja ensi vuoden alussa tehdään, siellä olisi kyllä otettava useampi kymmenen miljoonaa euroa siihen, että EU-ohjelmien omavastuuosuudet eli nämä vastinrahat saadaan riittämään niin, että EU-ohjelmarahoitus voidaan täysin hyödyntää ja myöskin sitten osoittaa tulevaisuuteen, että Suomessa näitä EU-ohjelmia edelleen tarvitaan, onhan Suomen yksi keskeinen tavoite nyt tulevissa rahoitusraamineuvotteluissa se, että Itä- ja Pohjois-Suomi edelleen pysyvät tätä suurinta tukea saavina alueina. Tätä tavoitetta heikentää se, jos emme kykene tämän ohjelmakauden tavoitteita, ohjelmia ja niitä varoja, joita EU:n kautta meille on tullut, käyttämään.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen —Urpilaisen hallituksen budjettiesitys merkitsee todella kylmää kyytiä kansalaisille. Peräti 631 miljoonan euron leikkaukset kuntien valtionosuuksiin tarkoittavat erittäin rajuja leikkauksia kuntien peruspalveluista, kuten kouluista, päivähoidosta, vanhustenhoidosta tai terveyspalveluista. Ahdinkoa lisää tietenkin se, että hallitus irrottaa kiinteistöveron verotulojen tasausjärjestelmästä eli siirtää kylmän nauskeasti köyhiltä kunnilta rahaa rikkaammille kunnille. Eli se tästä hallituksen alueellisesta, tasapainoisesta ja oikeudenmukaisesta budjetista.

Täällä salissa on mantran lailla hoettu hallituksen kuntarakennelain välttämättömyyttä. On väitetty, että kuntien pakkoliittäminen työssäkäyntialueiden perusteella turvaisi jatkossa palvelut tasapuolisemmin kaikille. Mihin tämä väite oikein perustuu? Työssäkäyntialue on täysin irrallinen käsite, kun puhutaan palvelujen kehittämisestä. Palveluja luodaan sinne, missä ihmiset asuvat. Ei siinä katsota, missä he käyvät töissä. Palveluja luodaan myös lapsille ja vanhuksille, ja he eivät edes käy töissä.

Kuntaministeri Henna Virkkunen kertoi Keskisuomalaisen haastattelussa hiljakkoin sen, minkä olemme jo pitkään tienneetkin. Kuntakentän mylläys uusiin suurkuntiin ja resurssien leikkaus tarkoittavat sitä, että pienissä kunnissa ja haja-asutusalueilla ei voi eikä aiotakaan pitää yllä nykyistä palveluverkkoa. Suomessa yli 100 kuntaa ei kuulu yhtenäiseen työssäkäyntialueeseen ollenkaan. Kuka niiden palveluista jatkossa vastaa? Haluaisin todellakin kuulla. Euroopan maaseutuvaltaisimmassa maassa Suomessa ollaan nyt ministeri Virkkusen johdolla runnomassa kasaan pienin kuntamäärä. Samalla uskotellaan, että syntyy miljardien säästöt. Mistä ihmeestä ne syntyvät?

Missään maailmassa ei myöskään kuvitella, että hallintoa voitaisiin järkevästi pyörittää pelkästään kahdella tasolla, kuntien ja valtion tasolla. Kyllä siihen väliin, arvoisa hallitus ja arvoisat ministerit, tarvitaan kaikkialla kolmaskin taso. Sinipunavoimat jyräävät nyt täysin tietoisesti ja pakolla keskittävää ja yhä eriarvoisempaa Suomea.

Arvoisa puhemies! Hallituksen historialliset perusturvakorotuksetkaan eivät tietenkään koske kaikkia köyhiä. Valtaosan kädenojennuksesta vievät ansiosidonnaisen päivärahan korotuksella ne kansalaiset, jotka ovat tähänkin saakka pärjänneet paremmin. Esimerkiksi omaishoitajien asemaa luvattiin ennen vaaleja voimakkaasti parantaa. Kaikki hallituksessa istuvat puolueet lupasivat niin. Yhtään ainutta parannusta en näe budjetissa liittyen omaishoitajien asemaan.

Keskusta esittää omaishoidon tuen palkkion verovapautta, ja me haluamme yhtenäiset kriteerit omaishoidon tuelle ja maksatuksen Kelalle. Me haluamme myös olla järjestämässä vapaapäiviä, joihin on tullutkin yksi uusi tapa, eli valmennettu perhehoitajahan voi uuden lain mukaan lomittaa omaishoitajaa kotonaan, jos hän niin haluaa.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen suuresti, miksi Kataisen—Urpilaisen hallitus leikkaa nyt jopa pienen maan selviytymisen tärkeimmistä eväistä, innovaatiopolitiikasta sekä yrittäjyyden edellytyksistä. Suomen nousu 90-luvun alun lamasta perustui juuri tähän ja kansalaisten koulutustason kasvattamiseen ja ylläpitämiseen. Vakavan taantuman merkit ovat jo näkyvissä, mutta hallituksen toimissa ei näy merkkiäkään osaamisen ja uuden yrittäjyyden vahvistamisesta taikka koko innovaatioketjun ottamisesta vahvemmin käyttöön.

Edustaja Saariselle, joka ei nyt ole salissa mutta joka oikein kädestä pitäen kävi minua neuvomassa siitä, kuinka tulevan vuoden budjetti pitää huolta koulutuksesta, haluan muistuttaa: Lukekaa nyt ihmeessä vielä kerran oma hallitusohjelmanne ja sen kirjaukset, vaikkapa ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tulevista leikkauksista. Ne ovat joka tapauksessa pian totta, ellei hallitus tule järkiinsä. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa joudutaan aloittamaan yt-neuvottelut vielä tämän vuoden puolella. Kyllä nämä asiat nyt koskettavat jo ihan tätä koulutuskenttää, joten ihan turha tulla väittämään vastaan, tai pitää olla sitten tosi kovat argumentit. Esimerkiksi opetusministeri on huolissaan korkeakoulutettujen vähäisestä määrästä verrattuna kansainvälisiin lukuihin. Mitä pienemmiksi ikäluokat supistuvat, sitä osaavampaa väkeä me tarvitsemme, jos aiomme selvitä yhä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Tämän pitäisi olla selvää. Maailman osaavinta kansaa ei voi luoda supistamalla korkeakoulusta ja sanomalla irti peräti 2 000 korkeakouluopettajaa.

Kuinkahan muuten julkisen sektorin palvelurakennetta, jota täällä peräänkuulutettu on, jatkossa aiotaan uudistaa ja kenen avulla, kun siihenkin tarvitaan kipeästi juuri ammattikorkeakouluja? Ne aiotaan nyt tehdyillä päätöksillä pistää tulevina vuosina täydellisesti polvilleen. Ja jotta keskittämispolitiikka olisi täydellistä, tulossa ovat vielä Puolustusvoimien supistukset ja varuskuntien määrän vähentäminen. Esimerkiksi Keuruulla 20 prosenttia työpaikoista liittyy varuskuntaan. Puolustusvoimat on osa yhteiskuntaa, ja pakko on voida puhua myös aluepolitiikasta tässä yhteydessä. Mitään säästöjä ei synny, kun Keuruun erikoisosaaminen siirretään muualle, ovat jopa kenraalit todenneet.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikauden jälkeen lähtötilanne ei ollut helppo. Eriarvoisuus ja syrjäytyminen lisääntyivät, nuorten vaikea työttömyystilanne vain kärjistyi, tuloerot kasvoivat, valtio velkaantui, ja keskinäinen luottamus haurastui. Voi todeta, että vain valtiontalous, joka on kunnossa, mahdollistaa hyvinvointivaltion kehittämisen, ja tämän takia on nyt ryhdytty näihin julkisen talouden vakauttamistalkoisiin.

Ensi vuoden talousarviossa on kolme selkeää painopistettä: Eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vähennetään, tuloeroja kavennetaan ja työllisyyttä parannetaan. Perusturvaa korotetaan 800 miljoonalla eurolla. Pienituloisten toimeentuloa vahvistetaan. Perusturvan varassa olevien ja pieniä ansiotuloja saavien verotusta kevennetään parantamalla kunnallisverotuksen perusvähennystä ja työtulovähennystä.

Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha nousevat 120 euroa kuukaudessa ensi vuoden alusta lukien. Sanon kyllä, että tämä on merkittävä summa sen ihmisen kohdalla, johon tämä perusturvan korotus kohdistuu. Sitä en soisi kyllä opposition taholtakaan nyt vähäteltävän.

SDP:n tavoitteena oli verotuksen painopisteen siirtäminen omaisuuksiin, pääomiin sekä varallisuuteen. Näin myös tällä hallituskaudella tehdään. Pääomaverotusta nostetaan 28 prosentista 30 prosenttiin ja samalla se tehdään progressiiviseksi siten, että yli 50 000 euron pääomatuloista peritään 32 prosenttia. Koko viime vaalikauden porvarit tästä puhuivat, mutta eivätpä saaneet aikaiseksi. Nyt se tulee.

Lahja- ja perintöveron osalta asteikon yläpäähän tulee uusi veroluokka, joka on 16 prosenttia yli 200 000 euron perinnöistä — merkittävä uudistus tämäkin.

Palveluja uudistetaan. Tulevaisuudessa säädetään vanhuspalvelulaki, jonka toteuttamiseksi täytyy turvata resurssit. Erityisen tärkeää tietenkin tässä vanhuspalvelulaissa on henkilöstömitoitukset, tulevatko ne suosituksen tasolle vai lain tasolle vai molempia. Itse soisin, että nämä nyt tulisivat ihan kirjatuksi lakiin. Liian monia esimerkkejä on kunnissa siitä, etteivät suositukset ole purreet riittävästi ja niitä ei ole noudatettu.

Julkisen talouden vakauttamisen osalta Säätytalossa päätettiin 2,5 miljardin euron sopeuttamistoimista. Tämä jaettiin siten, että verosopeutuksen ja menosopeutuksen määrä on 1,25 miljardia euroa.

Lappilaisena pidän tärkeänä sitä, että energiaveroja ei koroteta. Liian tuskaisasti on muistissa tuo viime vaalikaudella tehty kelamaksun poisto, joka kompensoitiin verojen korotuksella. Se on kyllä tuntunut ainakin meillä lappilaisilla lämmityskuluissa. Myös maa- ja metsätalousmaahan ei tule kiinteistöveroa.

Sen sijaan kipeitä asioita on meillä pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen Lapissa tämä polttoaineveron korottaminen. Bensiinin hinta korottuu 3 senttiä litralta ja dieselin hinta 5 senttiä litralta. Tässäkin kyllä kuuntelin päivällä Anne Kalmarin puheenvuoroa, ja täytyy sanoa, että hyvinpä oli unohtanut sen, että tästä dieselin korotuksesta 8 senttiä litralta poikii edellisen hallituksen jäljiltä. AKT liittona vain ajoi siihen vuoden lisämääräajan, eli se tulee ensi vuoden alusta lukien voimaan. Mutta se on positiivista, että käyttövoimaveroa alennetaan, jotta suhde pysyy dieselin ja bensiinin välillä samana.

Kuntauudistuksen osalta tekisi mieli kysyä edelliseltä puhujalta, Aila Paloniemeltä — ehti jo salista kadota — ovatko sitten kuntarajat tärkeämpiä kuin kuntalaisten palvelut. Lohduttaisin kuitenkin Paloniemeä sillä, ettei tässä ajeta pakkoliitoksia. Eiköhän tässä kuitenkin se kaikkein osaavin asiantuntemus löydy sieltä ihan ruohonjuuritasolta kuntatoimijoitten keskeltä.

Oppositiolta odottaisin ei vain tummien pilvien maalaamista vaan myös rakentavia esityksiä.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eilen tiistaina Sampo Pankki ennusti, että Suomi vajoaa taantumaan. Pellervon taloustutkimus ennusti taantumaa jo syyskuussa. OECD:n maanantaisten tietojen perusteella taantuma on todennäköinen koko euroalueella. Useimpien ennusteiden mukaan ensi vuodeksi arvioitu talouskasvu on vaihtumassa jo tämän vuoden loppupuolella bruttokansantuotteen laskuksi ja siis taantumaksi ensi vuoden alkupuolella. Talouskasvu on pysähtymässä, vienti hiipuu, asunto- ja autokauppa on hiljentymässä, teollisuustuotanto on laskussa ja lomautus- ja irtisanomisilmoituksia tulee jatkuvasti, kuten olemme huomanneet.

Mitä tekee maan hallitus? Se hoitaa aktiivisesti Kreikkaan ja Italiaan levinnyttä euroalueen kriisiä, mikä on normaalia. Kuitenkin Suomen menestymiseen vaikuttaa myös oma valtiontalous, jonka kautta hallitus ei tässä tilanteessa reagoi huonontuvaan taloustilanteeseen oikeastaan mitenkään. Raamisopimus on työmarkkinajärjestöiltä hyvä saavutus, mutta sekin saattaa ensi keväänä näyttää liian kalliilta. Pitääkö hallitus säästölistojaan piilossa, kunnes presidentinvaalit on pidetty, herää kysymys.

Hallitus lähtee nyt budjetissaan siitä, että Suomen talouden perustekijät ovat hyvät verrattuna moniin muihin maihin. Valtion talousarvioesitys on laadittu kohtuullisten suhdannenäkymien varaan, kuten laadittiin hallitusohjelmakin. Tilanne on kuitenkin jatkuvasti huonontunut viime kesästä. Voikin kysyä, ovatko hallituksen linjaukset suomalaisten kannalta oikeita. Suomi elää hallituksen päätöksillä yli varojensa eli ottaa syömävelkaa, mutta käyttääkö hallitus sitä velkaa edes tasapuolisella tavalla koko maassa? Vastaus on: ehkä ei. Hallitus ei luo toimillaan uusia kasvun edellytyksiä.

Keskusta lähtee omassa esityksessään toiselle linjalle. Ottaisimme joka päivä yli miljoonan vähemmän velkaa, keräisimme oikeudenmukaisemmin ja enemmän veroja, turvaisimme palveluja ihmisille koko Suomessa, panostaisimme oikeudenmukaisesti työllisyyteen ja yrittäjyyteen.

Hallituksen linjausten taustalla on todellisuudessa keskittämisen ja suuruuden ihannointi, mikä ei luo työtä eikä talouskasvua. Hallitus on kuntarakenneuudistuksen kautta ohjaamassa kuntia pakkoliitoksiin — tai oikeastaan ei pakkoliitoksiin, mutta toimillaan ohjaamassa pakko-liittymiin. Tilattavien lehtien arvonlisäveron käyttöönotto, polttoaineiden veronkorotukset, ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulutuksen aloituspaikkojen vähennykset, koulurakennusten peruskorjausmäärärahojen leikkaukset, maakuntien kehitysrahojen suuret pienennykset, perustiemäärärahojen vähennykset ja yksityistiemäärärahojen rajut pienennykset: kaikki nämä vaikuttavat nimenomaan työllisyyden heikkenemiseen ja maakuntien palvelujen heikkenemiseen. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Viime laman aikana Suomessa saatiin hyviä kokemuksia elvytystoimista eri aloilla. Esimerkiksi rakennusalalla pystyttiin torjumaan työttömyyttä ja tasaamaan kustannusvaihteluita. Elvytystoimilla pystyttiin myös aikaistamaan monia hankkeita. Toivottavasti hallitus edes harkitsee nyt myöskin mahdollisia elvytystoimia.

Tulevina vuosina tulisikin esimerkiksi perustieverkon kunnossapidon hankkeisiin saada reilusti enemmän euroja, samoin myös yksityisteihin ja koulujen korjauksiin. Eivät ne homekoulut ole olennaisesti vähentyneet mihinkään, ja kunnilla on äärimmäisen paljon lisätarpeita peruskorjauksiin. Eikä missään tapauksessa saa vaarantaa kotimaisen ruuan tuotantoa, kuten hallituksen linjaukset ovat nyt vaarassa tehdä.

Arvoisa puhemies! Keskusta on esittänyt oman vaihtoehtobudjettinsa ja kasvuohjelman tuleville vuosille. Ne ovat vastuullinen ja hyvä pohja tulevaisuudelle.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan, jos kreikkalaiset toivat Eurooppaan sivistyneistön ja sivistyskansat, niin he toivat Eurooppaan myös vakavan taloustilanteen.

Kun drakma muuttui euroksi, kreikkalaisten kyky saada halpakorkoista lainaa pääomamarkkinoilta moninkertaistui eivätkä he malttaneet olla ottamatta tilaisuudesta vaarin. Kun korot menivät alas, lainataakka alkoi kasvaa, ja kun siihen sisältyi myös piilottelu, niin etteivät Euroopan unionin erilaiset elimet mukamas pystyneet seuraamaan, olemme tässä tilanteessa.

Olisiko näin käynyt, jos olisi otettu sellainen järjestelmä käyttöön, joka tietyllä tavalla vastaa finanssiveroa? Finanssiveroon liittyy monia ongelmia. Se johtaa pääomamarkkinoiden kannalta huonoon kehitykseen, jos sitä suomalaisittain ajatellaan, mutta ideana olisi se, että lainaa otettaessa olisi joutunut maksamaan erillisen korvauksen esimerkiksi Euroopan keskuspankille, jota rahastoa olisi sitten käytetty siinä tilanteessa, kun olisi tarvittu. Tällainen järjestelmä olisi johtanut myös Kreikassa siihen poliittiseen keskusteluun, miksi lainaa otetaan, ja varmasti olisi voitu käyttää Maastrichtin sopimuksen 60 prosentin bkt:tä tai 3 prosentin alijäämäistä budjettia siinä rajana, jonka yli menevältä lainoitukselta tätä veroa olisi kannettu, joka olisi siis käytetty jäsenmaiden hyväksi tarpeen mukaan.

Toinen akuutti asia on väistyvän takaajan rooli. Jos joku maa saa asiansa siihen malliin, että heidät vapautetaan, hyvä kysymys on, onko vapautus pysyvä vai toistaiseksi voimassa oleva tilanne. Jos katsotaan maailman taloushistoriaa, niin eri maiden asema maailmantaloudessa on vaihdellut voimakkaasti. 80-luvulla jokainen suomalainen oli mielissään, kun meitä verrattiin Japaniin. Japani on ollut jo parikymmentä vuotta lähes staattisessa tilanteessa. Heillä on paljon velkaa, mutta kun se on kotimaista, niin se ei samalla lailla häiritse sitä luottamuspääomaa, mutta kasvun aikaansaaminen Japanissa on ollut 15 vuoden aikana lähes mahdotonta. Myös Ruotsi 60-luvulla oli maailman neljänneksi rikkain, Englanti ennen toista maailmansotaa ehkä maailman rikkain jne.

Maailmassa eri valtioiden taloudellinen asema vaihtelee suhteellisen nopeasti riippuen siitä, mitä päätöksiä siellä tai muualla tehdään. Mielestäni tässä väistyvän takaajan kysymyksessä Suomen tulisi ehdottomasti vaatia sitä, että se on vain tilapäinen maksun siirtäminen, mutta ei pysyvä saavutettu etu, että niistä vastuista pääsisi senhetkisellä tilanteella eroon.

Suomenkin kohdalla toisen maailmansodan jälkeen, puhumattakaan Saksasta, talous oli täysin kuralla, mutta niin Saksa kuin Suomi nousi nopeasti, jos haetaan lähempää näitä menestystarinoita.

Kaiken kaikkiaan tähän Euroopan unionin taloustilanteeseen sisältyy vaara tällaisesta moraalikadosta ja valtioiden välisestä taktikoinnista. Ranska ja Saksahan rikkomalla Maastrichtin sopimusta tavallaan aukaisivat pellit kaikille muillekin maille menetellä oman etunsa mukaan välittämättä siitä, mitä sopimuksia oli tehty, ja kun rangaistusmekanismia ei ollut, niin tilanne karkasi käsistä.

Toinen ehkä kotimaan kannalta huolestuttava asia on se, että Euroopan unionin vapailla markkinoilla kilpailukyky ratkaisee. Mitä olemme tehneet viiden viimeisen vuoden aikana, jotta Suomen kilpailukyky suhteessa muihin samoilla markkinoilla toimiviin olisi parantunut? Enpä juuri tiedä, ja jos katsotaan näitä megatrendejä, ilmastokysymyksiä ym., niin niistä on tulossa enemmän rasitteita kuin kilpailuetua. No, velan kattaminen leikkaamalla tai veronkorotuksilla on vaarallista verrattuna siihen, että saisimme kasvua vauhditettua.

Jos sitten viimeaikaisia päätöksiä katsotaan: Tässä salissa on moneen kertaan kehuttu raami-sopimusta. Siltä kannalta tietysti, että saadaan työmarkkinoille rauha, se on hyvä asia, mutta kyllä se ylikorkea kustannuksiltaan on ja saattaa johtaa siihen, että myös työttömyys heikkenee aikaa myöden, kun sopimukset tulevat voimaan.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on kyhännyt kansaa kurjistavan talousarvion. Hallitus valitettavasti jatkaa linjallaan, joka syrjii pienituloisia, syrjäyttää heikkoja ja suosii ulkomaisia pääomapiirejä. Hallitus jatkaa tasaverokehitystä ja kohdistaa verohelpotukset etupäässä suurituloisille ja pääomien omistajille. Hallitus lainaa rahaa ja jakaa sitä Euroopan velkakriisimaihin jättäen kunnat ja oman maan kansalaiset kärsimään kurjuutta. Kuka taittaa meidän 7 miljardin euron vuotuisen velkaantumisvauhdin? Kauanko lapsiltamme menee näiden velkojen maksuun? Kuka huolehtii vanhuksista? Kuka työllistää nuoret tuottaviin tehtäviin, että saadaan valtion ja kuntien taloudet kuntoon? Eikö näiden kysymysten ratkaisu kuulu hallituksen tehtäviin?

Eilen kysyttiin myös, miksi vaalit voittaneet perussuomalaiset eivät lähteneet hallitukseen. Vastaukseksi ei kuitenkaan kelvannut perussuomalainen linja, joka olisi lopettanut vastuuttomien euromaiden pankkien ja keinottelijoiden vastuuttomalla toiminnallaan aiheuttamien velkojen maksun suomalaisen veronmaksajan rahoilla ja valtion velkataakkaa lisäämällä. Perussuomalaiset olisivat käyttäneet vero- ja lainarahat oman kansan työllistämiseen, kuntien aseman parantamiseen ja pienyritystoiminnan lisäämiseen Suomessa. Näillä toimilla olisi ollut välitön kansantalouttamme virkistävä vaikutus.

Herra puhemies! Hallitus on tehnyt huomattavia leikkauksia muun muassa ammattikorkeakouluihin. Samalla he kuitenkin puhuvat nuorten kouluttamisesta ja Suomen nostamisesta koulutuksen, tieteen ja keksintöjen avulla. Toivomukset ja teot ovat sen verran ristiriidassa, että laman selättäminen näillä menetelmillä on utopistista. Yliopistotutkimukseen hallitus on satsannut jonkin verran, mutta ei riittävästi, kun otetaan huomioon akateemisesti koulutettujen työllistämistarve. Tutkimukseen ei myöskään voi satsata silmät ummessa. Hallituksella ja opetusministeriöllä tulisi olla tieto siitä, mihin suuntaan ja mille tieteenaloille tätä tutkimuspanostusta tulisi suunnata, jotta tutkimustuloksista tulisi uusia tuotteita ja työpaikkoja yhteiskuntamme tarpeisiin. On vaikea keksiä uutta Nokiaa hiljalleen sammuvan ja työntekijöitä pihalle potkivan tietoliikenne- ja puhelinjättimme tilalle.

Herra puhemies! Perussuomalaiset eivät hyväksy hallituksen kurjistavaa kuntaohjelmaa, joka johtaa ylhäältäpäin ohjattuihin kuntien pakkoliitoksiin. Monissa kunnissa odotellaan sydän kylmänä hallituksen tulevia liitosehdotuksia. Tulevatkohan ne joululahjana itsenäisyyttä toivoville kunnille? Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti olisi toteutuessaan kohdellut kuntia, niiden terveydenhoito- ja koulutuspalveluja, paremmin kuin hallituksen budjetti. Hallituksen Euroopan alttareille uhraamia varoja olisi käytetty kotimaan elvyttämiseen.

Edustaja Myller totesi, että velkaantuminen johtuu viime hallituskaudesta. On ihan pakko ihmetellä, jos hän ei ole huomannut EU-maiden ahdingosta johtuneita menolisäyksiä ja velan korkojen nousupaineita.

Arvoisa puhemies! Suomalainen maaseutu, maatalous- ja elintarviketuotanto olisivat ansainneet paremmat lähtökohdat kuin mitä hallituksen talousarvioesitys tarjoaa. Maassamme elää köyhyysrajan alla yli 400 000 ihmistä. Heidän asemaansa ei helpota hallituspolitiikka, jolla väestö pyritään siirtämään kaavoituksella ja poliittisin toimin entistä tiiviimmin kauppakeskuksiin. Tämä tavoite paistaa läpi hallituksen nostamista energiaveroista. Etenkin polttoaineverotuksen korottaminen on varainsiirto harvaan asutulla alueella eläviltä työteliäiltä kansalaisilta taajamiin politikoiville hallituspuolueiden edustajille.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Taas olemme laatimassa talousarviota varsin epävarmassa tilanteessa. Meillä Suomessa talouden perustekijät ovat varsin hyvässä kunnossa, mutta kuten me kaikki olemme saattaneet tässä syksyn kuluessa havaita, asiat muualla Euroopassa ja maailmalla eivät ole niin hyvässä jamassa, ja tällä valitettavasti on vaikutuksensa myös meihin täällä Suomessa. Kansainvälisen talouden hyvinvointi kuitenkin heijastuu suoraan Suomeen, sillä meidän maamme talous, kuten tiedetään, riippuu viennistä.

Talousarvioesityksessä painotetaan kasvun edellytysten luomista, sillä talouskasvun kautta meillä on varaa rahoittaa hyvinvointia ja selviytyä talouskriisistä. Ei tässäkään nyt ratkaista kaikkia Suomen ongelmia kerralla, mutta otetaan kuitenkin monta merkittävää askelta parempaan suuntaan. Suomen on oltava houkutteleva paikka yrittämiselle, yritystoiminnalle ja sijoittamiselle. Olen iloinen, ettei työn verotus kiristy, vaan työtätekevien nettoansio turvataan siten, ettei suuremmissa tuloveroryhmissä verotusta koroteta ja pienituloisten verotusta lasketaan. Menestyäkseen meillä Suomessa on tehtävä työtä, työtä ja työtä. Siinä mielessä ihmetyttääkin erityisesti keskustan mekastaminen talousarvioesitystä vastaan. Omassa varjobudjetissaanhan keskusta on kiristämässä sekä työnteon että kulutuksen verotusta, mikä pahimmillaan voi kurjistaa suomalaisen työntekijän oloja merkittävällä tavalla.

Peruskysymys meillä on, mistä saadaan enemmän tuloja, ja siihen talousarvioesitys antaa hyviä vastauksia. Lähtökohtaisesti vain ja ainoastaan tuottava ja kasvava yritystoiminta tuottaa tähän yhteiskuntaan niitä tuloja, joilla rahoitetaan hyvinvointia. Voidakseen kasvaa ja menestyä yritykset tarvitsevat asiakkaiden lisäksi erityisesti alkuvaiheessa rahoitusta toiminnalleen. Valtion tehtävä ei tietenkään ole aina tätä rahoitusta pääsääntöisesti tarjota, vaan sen rahoituksen pitää tulla pääomamarkkinoilta. Tämän takia meidän tulisi luoda sellaiset olosuhteet, että suomalaiset yritykset ja suomalainen toimintaympäristö koetaan hyväksi kohteeksi pääomasijoittamiselle. Tähän liittyen on erinomaista, että talousarvioesityksessä parannetaan yritysten kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä alentamalla yhteisö-verokantaa 24,5 prosenttiin.

Jatkossa meidän kannattaisi pohtia vaihtoehtoa, jossa verotusta muutettaisiin siten, että esimerkiksi yrityksen jakamatonta voittoa ei verotettaisi lainkaan niin kauan kuin voittovarat sijoitetaan takaisin yritystoimintaan, kuten esimerkiksi edustaja Harri Jaskari täällä tänään aiemmin esitti. Tällaisilla toimenpiteillä saataisiin aikaan merkittävä piristysruiske suomalaisiin yrityksiin kohdistuvalle pääomasijoittamiselle, ja olen aivan varma, että tällainen muutos tuottaa ajan kuluessa valtion kassaan enemmän verotuloja kuin nykyinen käytäntö. Erityisesti tämä ruokkisi yritysten kasvua ja investointeja, joita meillä Suomessa ei toden totta tänä päivänä ole yhtään liikaa.

Vastikään tehdyt päätökset Finnveran toiminnan kehittämisestä omalta osaltaan luovat kasvua. Finnveran riskinottokykyä lisätään ja korkotukilainavaltuuksiksi osoitetaan 263 miljoonaa euroa. Vuoden 2012 alusta voimaan tuleva Finnveran omaan varainhankintaan perustuva viennin jälleenrahoitus parantaa vientiteollisuutemme toimintakykyä olennaisesti ja myös merkittävällä tavalla pienentää mahdollisten toteutuneiden luottoriskien negatiivisia vaikutuksia.

Kuten olen aiemminkin ja kuten on moni muu täältä puhujapöntöstä todennut: jotta voidaan tehdä työtä, pitää siis olla yrityksiä, jotka työllistävät. Kannattaa muistaa, että ihmisten työllistäminen ei ole yritystoiminnan itsetarkoitus ja sen toiminnan varsinainen luonne. Näin ollen on tärkeää, että olosuhteet yrittämiselle ja yritysten toiminnalle, niin pienten kuin suurtenkin, ovat meillä Suomessa mahdollisimman suotuisat. Tämä osaltaan nopeuttaa ja edesauttaa yritysten kasvua, mikä väistämättä kuitenkin lisää työpaikkojen määrää, ja siihen meidän tulee pyrkiä.

On erittäin hyvä asia, että viime hallituksen kokoomuslaisen opetusministerin käynnistämä Perusopetus paremmaksi -hanke saa jatkoa myös ensi vuonna. Ryhmäkokojen pienentämiseen suunnataan 50 miljoonaa euroa, mikä varmasti otetaan maamme kouluissa ja kodeissa ilolla vastaan. Edelleen on hyvä, että koulujen aamu- ja iltapäiväkerhojen toimintaa lisätään ja toimintaa vakiinnutetaan.

Periaatteellisista syistä vastustan pääsääntöisesti veronkorotuksia, mutta alkoholin, tupakan, makeisten ym. osalta korotukset ovat perusteltuja. Näiden tuotteiden käytöstä saadaan enemmän verotuloja ja välillisesti pienennetään näiden tuotteiden käytöstä aiheutuvia sairaanhoitokuluja yhteiskunnallemme niiden käytön toivottavasti veronkorotusten myötä supistuessa. Tupakka on tuote, joka säännöllisesti valmistajansa ohjeiden mukaan käytettynä tappaa noin puolet käyttäjistään, mikä aiheuttaa yhteiskunnallemme merkittäviä kustannuksia. Tässä suhteessa on suotavaa, että tupakkatuotteiden käyttö vähenisi minimiinsä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ainoa asia, mikä tuntuu tällä hetkellä olevan varmaa, on epävarmuus. Tällaisessa tilanteessa on haasteellista päättää seuraavan vuoden talousarviosta. Epävarmuudesta huolimatta on kuitenkin tärkeää säilyttää luottamus tulevaisuuteen. Jos menetämme sen ja vaivumme epätoivoon, se toimii helposti itseään toteuttavana ennusteena.

Toivottavasti emme näinä taloudellisesti vaikeina aikoina tee samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana. Silloisia perusturvaetuuksiin ja ennalta ehkäiseviin toimintoihin tehtyjä säästöjä maksettiin vielä 20 vuoden kuluttua. Tämä käynnisti yhteiskunnassamme eriarvoistumiskehityksen, joka on kiihtyvällä vauhdilla nopeutunut viime vuosien aikana. Edellinen hallitus ei ainakaan helpottanut tilanteen hoitamista ottamalla valtavasti velkaa.

Nyt on tärkeä oppia menneisyydestä. Syyllisten etsiminen menneisyydestä ei auta tässä tilanteessa. Meidän on yhdessä mietittävä, miten haasteellisesta tulevaisuudesta selvitään.

Yksi asia on varma. Jos säästämme vääristä asioista, yhteiskunnalle tulevat kustannukset kasvavat entisestään. Yhteiskunnan kokonaiskustannusten kannalta sosiaali- ja terveydenhuolto on keskeisessä asemassa. Talousarviossa tämän hallinnonalan osuus on merkittävä. Jos saamme kustannukset kuriin tällä toiminta-alueella, saamme samalla kestävyysvajeen korjatuksi.

Onko tämä sitten mahdollista? Onko mahdollista vähentää sosiaali- ja terveystoimen kustannuksia? Kyllä on, jos otamme kaikessa päätöksenteossa ja lainsäädännössä terveyden edistämisen näkökulman ensisijaiseksi. Meidän tulee kysyä, tukeeko verotus terveyden edistämistä esimerkiksi auttamalla kansalaisia valitsemaan terveellisiä ravintoaineita. Entä onko työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla huomioitu riittävästi esimerkiksi se, että työttömyyden hoito on parasta sosiaali- ja terveyspolitiikkaa? Työelämästä syrjäytyminen on valtavan suuri terveydellinen ja sosiaalinen riski, joka aiheuttaa henkilökohtaisen kärsimyksen lisäksi myös yhteiskunnalle lisääntyviä kustannuksia. Tai onko opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan talousarviossa huomioitu, että lapsi tai nuori, joka saadaan pidettyä normaalilla oppimispolulla vaikka rankkojenkin tukitoimien avulla, tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin oppimispolultaan syrjäytynyt lapsi tai nuori? Onko ympäristöministeriöllä selkeät tavoitteet ympäristön terveyden edistämiseen ja ympäristönsuojeluun? Tai miten maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala panos- taa elintarviketeollisuuden säätelyyn lisäaineiden ym. sellaisten osalta?

Tätä kysymyslistaa voidaan laajentaa jokaiseen ministeriöön. Toisin sanoen jokaisen hallinnonalan tulee arvioida, onko terveyden edistäminen riittävän selkeä punainen lanka päätöksenteossa ja talousarvion rakentamisessa. Jos se ei vielä tänä vuonna siellä riittävästi näy, on asiaan panostettava entistä enemmän seuraavia talousarvioita tehtäessä. Tämä asia ei kuulu vain sosiaali- ja terveysministeriön agendalle. Mitä huonommin nämä asiat on huomioitu muilla toimialueilla, sitä enemmän aiheutuu kustannuksia sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle.

Arvoisa puhemies! Olen silmäillyt kaikkien hallinnonalojen talousarviot läpi. Terveyden edistäminen on mielestäni huomioitu siellä vaihtelevasti. Hallitusohjelmassa tämä näkyy selkeämmin. Toivon kuitenkin, että löytäisimme tästä yhteisen positiivisen lähestymistavan arvioitaessa talousarvioita nyt ja tulevina vuosina ja arvioitaessa myöskin tulevia lainsäädäntöhankkeita.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ensi vuoden talousarvioksi ja valtiovarainvaliokunnan esityksessä on yksi suuri vika. Se on se, että tästä talousarviosta puuttuu kivijalka. Tällä ei ole vahvaa pohjaa, niin kuin talousarviolla pitäisi olla. Se perustuu arvioille, jotka eivät tule toteutumaan. Perusta tälle tilanteelle on hallitusneuvotteluissa. Hallitusneuvotteluissa näin sivusta seuraten tapahtui se, että sektoreittain neuvoteltiin toiminnallisesti varsin hyviä tavoitteita mutta ne eivät kosketelleet talouden realiteetteja. Niinpä hallitusohjelmaa kun tarkastelee, joutuu toteamaan sen, että tekstiosa ja numero-osa ovat ristiriidassa. (Pentti Kettunen: Onko puhuja varma asiasta?) Sama heijastuu myöskin talousarvioon, sama tilanne on tässä. Tämän vuoksi on selvää, että ensi vuoden talousarvioon joudutaan aika pian palaamaan, koska siltä puuttuu reaalipohja. (Pentti Kettunen: Oikein!)

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on käsitelty kuntauudistusta, ja siitä haluan sanoa muutaman sanan.

Olen hallituksen kanssa samaa mieltä uudistuksen tarpeesta. Väestörakennemuutos, palvelutarpeen kasvu, rahojen ehtyminen ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulevaisuudessa tuleva työvoimapula ovat niitä tekijöitä, jotka synnyttävät uudistustarpeen. Uudistukset ovat välttämättömiä, mutta hallituksen kanssa olemme selkeästi eri mieltä keinoista. Hallituksella on oikeastaan vain yksi keino, ja se on suuri kuntarajojen mullistus. Se ei tuo ratkaisua tähän perusongelmaan. Se ei aiheuta, siitä ei saa aikaan, niitä säästöjä, joita tavoitellaan. Samanaikaisesti siinä tapahtuu, voi sanoa, vaikeasti korjattavia vahinkoja kunnallishallinnolle, joka on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksi ydinasia.

Kuntaliitoksiakin tarvitaan, mutta niiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen, siihen, että kunnissa sitoudutaan niihin. Silloin tulee hyvää ja kestävää. Kuntaliitoksia tarvitaan valtakunnassa vielä monta, mutta on suuri harha kuvitella, että palveluiden turvaamisen ratkaisu on se, että maahan tehdään jättikunnat. Se on paikallisen vaikuttamisen kannalta melkoinen ongelma. Suotta eivät ole monet kunta-alan asiantuntijat tästä asiasta huolissaan. Olen useita kertoja kysynyt hallituksen edustajilta, ministereiltä, mihin tutkimuksiin, selvityksiin ja analyyseihin teidän näkemyksenne tämän uudistuksen toteuttamistavasta perustuu. En ole saanut vastausta, eikä sitä vastausta ole helppo saadakaan, koska ei ole tutkimuksia, jotka osoittavat, että näin pitäisi menetellä. Uudistus on välttämätön, mutta tarvitaan muitakin työkaluja kuin kuntarajojen muutokset. Tämä suuri hallituksen kuntareformi unohtaa perusasian, ja se on palvelut, niiden sisältö, tuottaminen, organisointi. Tässä menetetään hyvin paljon siitä, mikä nyt on meillä vahvuus.

Pääministeri Katainen totesi muutama viikko sitten, että kuntien tehtävä on palvelujen järjestämisen tehtävä. Kunta on paljon enemmän, kunta on paljon enemmän. Kunta on ihmisten yhteisö. Sitä kautta tapahtuu ihmisten vaikuttaminen. Kunnilla on merkittävä elinvoimatehtävä, elinkeinojen kehittämiseen liittyviä tehtäviä ja monia muita. Sitä kautta tapahtuu kansalaisten vaikuttaminen. Jos me katsomme, mitä eri puolilla maata on saatu kunnissa aikaan, jos meillä olisi se tilanne, että meillä olisi ne jättikunnat, niin moni merkittävä elinkeinohanke olisi jäänyt toteuttamatta. Nyt hallituksen kannattaa pysähtyä ja aloittaa tämä uudistus parlamentaariselta pohjalta, (Puhemies koputtaa) jotta saadaan asiaan vahva sitoutuneisuus.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli edellä ryhtyi puhumaan aluksi siitä, mille perustalle tätä esitystä ensi vuoden budjetiksi on rakennettu. Hän totesi, että esitykseltä puuttuu vahva pohja ja se nojaa arvioille, jotka eivät hänen mukaansa pidä. Hän toisti, että reaalipohjaa ei tällä budjetilla ole.

On totta, että me elämme sellaisessa maailmassa tällä hetkellä, että epävarmuustekijät ovat hyvin suuria, ja voi hyvin olla, että edustaja Tölli on tälläkin kertaa oikeassa siinä, että pohja ei välttämättä tule pitämään siinä, missä se on ollut silloin, kun tätä budjettia on tehty ja kun täydentävää budjettia on tehty. Siinä tilanteessa, missä nyt elämme, olen edustaja Töllin kanssa täysin samaa mieltä, että on enemmän kuin todennäköistä, että ensi vuonna joudumme valitettavasti, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannaltakin valitettavasti, avaamaan tätä ja puuttumaan tähän budjettiin. Se on asia, joka on varmasti sellainen, jota meistä kukaan ei toivo, mutta nyt maailman taloustilanne on sellainen, että joudumme sen kanssa elämään.

Emme ole ollenkaan sillä uralla, mitä hallitusneuvotteluissa sovittiin. Näin todettiin aika monessa puheenvuorossa tänään, kun käynnistimme tämän budjetin palautekeskustelun. Eli emme ole ollenkaan sillä uralla, mitä hallitusneuvotteluissa sovittiin, ja sillä viitattiin siihen tavoitteeseen, että valtion velkaantuminen pitää saada katkeamaan ja valtionvelka pienenevälle uralle. Todettiin myös samalla, että taloustilanne synkkenee ja uusia sopeuttamistoimia tarvitaan tulevaisuudessa, ja siihen myös viitattiin, että todennäköisesti jo maaliskuussa näitä asioita tulee eteemme. Sen takia, arvoisa puhemies, meidän pitääkin puuttua rakenteisiin, meidän pitää tehdä kuntauudistusta, meidän pitää puuttua työurien pidentämiseen. Toivon, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vie myös näitä asioita aktiivisesti eteenpäin, kun hän tänään täällä keskustelua oli aluksi seuraamassa.

Ensi vuoden budjetissa on kolme painopistealuetta: julkisen talouden vakauttaminen — johon viittasin jo sillä, että me tarvitsemme lisätoimenpiteitä todennäköisesti hyvinkin pian ensi vuonna — työllisyyden ja kasvun ylläpitäminen ja vahvistaminen sekä sen lisäksi eriarvoisuuden vähentäminen. On aika lailla poikkeuksellista, että tällaisessa tilanteessa pystymme parantamaan pienituloisten asemaa samaan aikaan, kun taloutta olemme myös tervehdyttämässä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli antoi kovin kuntarajalähtöisen kuvan tästä meidän kuntauudistuksestamme. Olen jälleen edustaja Töllin kanssa samaa mieltä. Kuntauudistusta ei pidä tehdä rajalähtöisesti, kuntarajalähtöisesti, vaan ennen muuta palveluiden, palveluiden tuottamisen ja organisoinnin, näkökulmasta, ja tämä on myös meidän tavoitteemme, jos tähän tutustuu, mitä olemme tekemässä. (Tapani Töllin välihuuto)

Itse asiassa olisin halunnut tuossa keskustelussa kiittää valtiovarainministeri Urpilaista siitä, että kun sosialidemokraatit tulivat hallitukseen, niin Paras-laki laitettiin hyllylle. Se oli pakkolaki monessakin mielessä. Jos omalta seutukunnaltani kerron esimerkin, niin meillä yli 30-vuotinen perinne perusterveydenhuollossa oli joutumassa romukoppaan Paras-lainsäädännön takia. Tietysti oli hyvä, että se vihellettiin poikki. Paras-laki oli synnyttämässä monille alueille erikoisia hallintohimmeleitä ja viemässä päätösvaltaa nimenomaan kuntien valtuustoista ja lautakunnista ja hallituksista kuntayhtymiin. Tässä meidänkin tapauksessamme meidän kuntamme päätöksenteosta olisi noin 60—70 prosenttia ollut kuntayhtymässä, jossa ei olisi ollut mukana keskuskaupunkia, joka ylitti tuon väestöpohjarajan jo yksinkin. Meillä olisi todennäköisesti tuossa uudessa kuntayhtymässä ollut 2—3 loppilaista luottamushenkilöä, ja voi kysyä, millä tavalla siinä sitten lähidemokratia olisi toteutunut. Sen takia pidän parempana, että nyt mietitään uudemman kerran palveluita, palveluiden tuottamista ja organisointia, niin että meille syntyisi aitoja vahvoja peruskuntia, (Puhemies koputtaa) sellaisia kuntia, jotka pystyvät itse vastaamaan pääosasta palveluita. Täällä on tänään keskustan riveistä väitetty, (Puhemies koputtaa) että meidän suunnitelmamme olisi niinkin suuri, että kunnan pitää erikoissairaanhoidosta vastata yksin. En itse (Puhemies koputtaa) ole sellaista ymmärtänyt, mutta perusterveydenhuollosta, sosiaalitoimesta, mielellään vaikka ammatillisesta koulutuksesta.

Arvoisa puhemies! Kello on hieman yli. Puheenvuoroni oli paikalta varattu, ja jos ymmärsin, niin tuo 5 minuutin aika koskee näitä...

Otan lyhyesti, puhemies, vielä loppuun kuntien tilanteesta, kun täällä on tuotu esille, että olemme kovin kurjistamassa kuntien tilannetta. Täytyy todeta se, että ensi vuonna kunnille tulee lisää myös määrärahoja. Valtio rahoittaa kuntien peruspalveluja valtionapujen kautta ensi vuonna yhteensä 10,5 miljardilla eurolla, mikä on noin 400 miljoonaa euroa vuotta 2010 enemmän, mutta se on totta, että myös toimenpiteitä, jotka ovat eri kunnille erilaisia, tässä esityksessä on. Mutta itse koen sen hyväksi, että vahvistamme myös tätä kautta kuntien tilannetta.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja monessakin suhteessa, mutta myös riskialttiita aikoja. Ennen kaikkea suuri huoli liittyy siihen, miten euroalueen talous kehittyy. On iso riski siitä, että jonkin sortin rytinä on edessä, tilanne kriisiytyy. Euroalueen päättäjät tekevät totta kai voitavansa, jotta tämä skenaario estetään, mutta mielestäni viisautta nyt eduskunnalta on se, että varaudutaan myös näihin huonompiin vaihtoehtoihin. Olen hieman huolissani siitä, että hallitus ei ole esittänyt selviä näkymiä siitä, miten Suomi toimii erilaisissa kriisitilanteissa. Yksi asia on tietysti juuri julkisen talouden vakauttaminen, jota tehdään aika vähän sittenkin ensi vuonna. Olisi viisautta tehdä sitä enemmän jo tässä vaiheessa myös epäsuosituilla päätöksillä, kuten tarkkaan harkituilla veronkorotuksilla ja menoleikkauksilla.

Keskusta on esittänyt yleiseen arvonlisäveroon pientä korotusta. Se ei ole mennyt läpi, mutta epäilenpä, että hallitus joutuu tätä asiaa vielä myöhemmin harkitsemaan. Se mylly kuitenkin jauhaa hyvin, ja jos sitä korotetaan, niin voitaisiin velkaantumista hillitä. (Sirpa Paatero: Ei tasaveroja!) Nyt valtio velkaantuu yli 7 miljardia euroa vuodessa, joka on hurja tahti, ja jätämme ikävää perintöä jälkipolville.

Olisin toivonut myös vahvempia panostuksia työllisyyteen ja yrittäjyyteen. Sitä kautta loisimme myös puskuria tulevaisuuteen, pitäisimme huolta siitä, että Suomen pyörät pyörivät ja verotuloja syntyy sitä parasta kautta elikkä uusien työpaikkojen myötä. Sitä kautta suomalaiset yritykset ja Suomessa toimivat yritykset pärjäävät hyvin. Aika vähän on esillä nyt tälle sektorille uusia toimenpiteitä, pikemminkin päinvastoin.

Toisaalta budjettiin liittyy myöskin leikkauksia, joitten harkinnasta en ole ihan varma, ovatko ne oikein kohdennettuja. Kuntatalous joutuu vaikeaan tilanteeseen. Kuntasektoristahan tässä muutenkin on viime puheenvuoroissa puhuttu. Odotamme hallitukselta tammikuun loppuun mennessä kuntakarttaa, jossa kuntarakenne pannaan uusiksi. Paheksun sitä tapaa, miten sitä valmistellaan. Kunnilta ei tässä kysellä, vaan Helsingin kabineteissa piirretään uudet kuntarajat. Sitä perustellaan sillä, että väestö ikääntyy. Minkä verran väestö ikääntyy vähemmän sillä, että piirretään uudet kuntarajat? Ei päivän vertaa, vaan ikääntymistilanne on aivan sama. (Timo Heinonen: Hartiat levenee!) Palvelut pitää tuottaa ihmisille joka tapauksessa, sillä haluamme pitää huolta ikäihmisistämme.

Ei ole mitään todistetta siitä, että suuri kaupunki pystyisi tuottamaan palvelut tehokkaammin kuin pieni kunta. Itse asiassa vertailuissa usein tuommoiset 20 000—50 000:n kokoiset kunnat ovat pärjänneet aika hyvin. Itse asun Tuusulassa Keski-Uudellamaalla, ja oma kuntani, asukkaita 37 000, pärjää erilaisissa vertailuissa aika hyvin. Jos katsoo naapurikaupunkia Vantaata, niin ei käy kateeksi. Eli ei se pakkoliitos välttämättä aina viisas tie ole. Onpa tapauksia, missä on järkevää tehdä kuntaliitoksia, ja niitä on tehtykin. Viimeisten viiden vuoden aikana kuntien määrä on vähentynyt noin sadalla, eli ihan vapaaehtoista tietäkin tässä on kehitystä tapahtunut. Moni näistä liitoksista on varmasti ollut järkevä, mutta jos kaavamaisesti piirretään uusi kuntakenttä kysymättä kunnilta itseltään, niin en oikein usko, että siinä päästään hyvään lopputulokseen.

On tässä valtion budjetissa muutamia muitakin leikkausesityksiä, jotka ovat huonosti harkittuja. Tässä kohtaa haluan esittää erityisen huoleni Puolustusvoimien leikkauksista. Se on erityisen vaikea paikka, ottaen huomioon yleisen ympäristön muutoksen, myös sen, että naapurimaamme Venäjä toimii päinvastoin elikkä panostaa huomattavasti enemmän resursseja omiin puolustusvoimiinsa. Ei meillä nyt mitään akuuttia turvallisuusuhkaa siitä suunnasta ole, mutta joka tapauksessa viisautta on pitää meillä uskottavat ja hyvät Puolustusvoimat ja maanpuolustushenki korkealla jatkossakin. Ja, puhemies, tämän asian halusin tässä viimeiseksi tälle yleisölle sanoa.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myller kertoi tuossa puolisen tuntia sitten, että edellinen hallitus velkaantui paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin nyt. Hän saattaa hyvinkin olla oikeassa, silloin 2009:hän bruttokansantuote laski vain 8,5 prosenttia. Tämä kriisitietoisuus pitäisi vaan saada koko hallituksen tietoon, koska budjetti rakentuu nyt 1,8 prosentin kasvuun.

Nykyinen kriisimme johtuu ennen kaikkea siitä, että markkinoiden usko poliitikkojen kykyyn ratkaista tämä ylivelkaantumisen ongelma on romahtanut. Populististen puheiden sijaan meidän kaikkien pitäisi katsoa peiliin: me olemme ne poliitikot, joiden kykyyn ratkaista tämä ongelma ei enää luoteta. Me saamme palkkamme siitä, että tämäkin asia tulee jossakin järjellisessä ajassa kuntoon. Tämä on suurempi uhka suomalaisille työpaikoille kuin keskimäärin tässäkään salissa ymmärretään. Nyt tarvitaan hallitukselta ennen kaikkea johtajuutta.

Velkaantumiskehitys tulisi katkaista nopeammin kuin hallitus näyttää nyt tekevän. Julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kurominen vaatii noin 4 prosentin julkisen talouden ylijäämää suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valtiontalouden ylijäämän pitäisi olla 1 prosentti bkt:stä, jotta tämä tavoite saavutetaan. Ensi vuoden budjetissa ero tähän tavoitteeseen on jo 8 miljardia euroa, ja budjetti perustuu, niin kuin alussa sanoin, melkein 2 prosentin bkt:n kasvuun.

Jo hallitusohjelmaa tehtäessä oli päivänselvää, että pohja ei pidä. Nyt se on vielä selvempää. Miksi ihmeessä siirrämme ongelmia eteenpäin, kun nyt lähes kaikki talousasiantuntijat ennustavat negatiivista bkt:n kehitystä Suomeen ja koko Eurooppaan ensi vuodeksi?

Budjettiesityksestä on tässä salissa sanottu jo paljon. Tässä tilanteessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota toimiin, jotka eivät nosta valtion tuloja vaan joiden nettovaikutus on todennäköisesti negatiivinen. Otan kaksi esimerkkiä esille.

Työvaltaisille aloille sovellettu alennettu verokantakokeilu päättyy tämän vuoden lopussa. Sain kirjeen viideltä parturi-kampaamoyrittäjältä tuolta Oulun seudulta. Heidän yksiselitteinen viestinsä on se, että kun hinnat nousevat, asiakkaat käyttävät palveluja vähemmän. Moni heistä kertoi investoineensa ja lisänneensä henkilöstöä kokeilun aikana. Yksi yrittäjistä kertoi joutuvansa vähentämään heti yhden työntekijän ja uskoi harmaan työn lisääntyvän alalla kokeilun lopettamisen myötä. Vetoan hallitukseen, että kokeilua jatkettaisiin tai alemmasta verokannasta tehtäisiin pysyvä. Tällä olisi suuri merkitys työvaltaisille palvelualoille, kuten parturi-kampaamoille.

Toinen esimerkki on uusiutuvan energian jatko. Suomella on todella hyvät mahdollisuudet nousta puhtaan energian mahtimaaksi. Saksassa jo 370 000 ihmistä työskentelee puhtaan energian toimialalla. 80 prosenttia saksalaisista on myös valmiita maksamaan vihreän teknologian uudistuksista. Saksan ympäristöministerin mukaan valtion satsaama euro tälle toimialalle tuo 8 euroa takaisin. Niin kutsutun vihreän teknologian toimiala työllistää Saksassa jo yli 2 miljoonaa saksalaista. Suomesta löytyy korkeaa osaamista niin kutsutun kolmannen sukupolven liikennepolttoaineen valmistuksesta, chp-tekniikasta jne.

Vetoan hallitukseen, ettei muutaman miljoonan säästöillä tehdä valtiosta epäluotettavaa kumppania vaan edetään määrätietoisesti uusiutuvan energian lisäämisen tiellä. Tähän tilanteeseen tarvitaan kipeästi myös vihreän talouden uusia työpaikkoja ja investointeja. Edustaja Lehti viittasi Ruotsin malliin — tervetuloa kuuntelemaan huomenna kello 17.15 Juhana Vartiaisen esitelmää Ruotsin mallista!

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy heti ensimmäisenä tunnustaa sellainen seikka, että kerrankin ovat olleet perussuomalaisen luvut vääriä. Nimittäin minulla tänään aiemmin täällä debatissa sattui kömmähdys. Se oli 30 hopearahaa, ei 40 hopearahaa, millä Raamatun aikana käytiin kauppaa. Kun vertasin sitä vasemmistoliittoon, että 120 eurolla he ostivat tämän Audin paikan, niin 30 hopearahaa piti sanomani. Ryhmämme pastorit minua opastivat.

Täällä kuultiin tänään hienosti, kuinka kansanedustaja Jukka Kopra otti kantaa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Oikein hyvä puheenvuoro oli tämä yrittäjyyttä tukeva puheenvuoro. Ihan vielä paljon parempi asia oli, että Kimmo Sasi ei tällä kertaa komentanut Kopraa pois paikaltaan, vaan Jukka sai olla loppuun asti. Se oli hyvä asia.

Myös perussuomalaiset kantavat huolta Suomen pitkän aikavälin talouskasvusta. Mielestämme Suomen innovaatiopolitiikan pitäisi tukea nykyistä paljon paremmin innovatiivisia kasvuyrityksiä sekä lisätä Suomen houkuttelevuutta tutkimus- ja kehitysinvestointien kohdemaana. Tämä Suomen nykyinen tämmöisiin suoriin tukiin perustuva yritystukijärjestelmä on tutkitustikin hyvin tehoton. Järjestelmän suurimmat hyödynsaajat ovat tällaisia Nokian kaltaisia suuryrityksiä, ja nehän saisivat helposti markkinoilta rahoitusta projekteihinsa jo muutenkin. Nämä nykyiset yritystuet ovat kietoutuneet kaikennäköisiin mutkikkaisiin hankerahoituksiin, joita osaavat käyttää hyväkseen vain sellaiset isot ja vahvat yritykset, kun sitten taas nämä pienet ja keskisuuret pk-sektorin yritykset jäävät helposti näitten tukien ulkopuolelle.

Näistä syistä perussuomalaiset kannattavat Suomen nykyisen yritystukijärjestelmän osittaista korvaamista tutkimus- tai kehitysverotuella. Suurimmalla osalla OECD-maista on jo verojärjestelmässään vastaava systeemi, joka tukee tällaista toimintaa tukevia elementtejä, ja tulokset tästä ovat poikkeuksetta olleet aina rohkaisevia.

Jäljelle jäävät yritystuet tulisi uudelleenkohdentaa erityisesti pk-yritysten tuotekehitykseen ja kasvuyritysten toimintaedellytyksien parantamiseen. Kansanedustaja Juha Sipilä on aikaisemmin puhunut paljon näistä kasvuyrityksistä. Komppaan häntä. Tarkempi selvitys tästä meidän mallistamme on meidän varjobudjetissamme, suomalaiselle paremmassa budjetissa.

Lopuksi haluan kannattaa edustaja Ari Jalosen tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Edelleen 5 minuuttia osoittautui liian lyhyeksi.

Kiinnitin lyhyesti jo huomiota tuohon ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen dramaattiseen vähentämiseen vuosina 2013—2015. On erittäin tärkeää, että ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikoista tehdään ratkaisu siten, ettei niitä keskitetä pelkästään kasvukeskuksiin. Aloituspaikkojen määrässä ja sijoittelussa tulee ottaa huomioon yhteiskunnan kokonaistarpeet alueellisen elinkeinoelämän ja yksittäisten koulutusalojen, yrittäjyyden ja ikäluokkien koon näkökulmasta.

Joka viides koulurakennus on niin sanottu homekoulu tai muuten peruskorjauksen tarpeessa. Koulurakennusten ongelmat koskevat noin 3 000:ta peruskoulun oppilasta. Kun hallitus nyt jyrkästi leikkaa oppilaitosten perustamiskustannusten valtionosuuksien myöntämisvaltuuksia, on pettymys suuri niissä kunnissa, joiden peruskoulun peruskorjaus- tai laajentamishanke on jo yltänyt opetusministeriön perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaan ja voinut saada jopa ennakkopäätöksen mutta valtionosuudelle ei ole vielä myöntämisvaltuutta. Näin yhtäkkinen muutos on yksittäisen kunnan kannalta kohtuuton. Hallitukselta odottaisi jonkinlaista johdonmukaisuutta ja ohjemallisuutta, niin että ainakin pitkällä olevat hankkeet hoidettaisiin ja ne saisivat asianmukaisen ja tarvitsemansa valtionosuuden.

Yliopistoindeksin puolittaminen on vastoin yliopistouudistuksen yhteydessä sovittua yliopistojen taloudellisen aseman turvaamista. Indeksin puolittamisen ajoittaminen jo vuodelle 2012 vaikuttaa yliopistorahoituksen laskentapohjaan koko hallituskauden ajan ja aiheuttaa suuria haasteita yliopistojen talouteen ja toimintaedellytyksiin. On tärkeää, että hallitus jatkossa turvaa yliopistojen rahoituksen siten kuin rahoituksesta säädettiin yliopistolakia uudistettaessa huomioon ottaen myös yliopistokeskukset.

Sitten kiinnittäisin huomiota kansanopistojen asemaan. Kansanopistojen odotetaan hallitusohjelman mukaisesti huolehtivan nykyistäkin enemmän erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten koulutuksesta. Nyt näyttää siltä, että vapaan sivistystyön oppilaitosten toimintamäärärahojen leikkaaminen johtaa syksyllä 2012 noin 30 prosentin suuruisiin henkilöstön ja opiskelijamäärien leikkauksiin näissä oppilaitoksissa. Tämä merkitsee tietysti yt-neuvotteluja, joissa ainakin asiantuntijakuulemisen perusteella henkilöstön väheneminen on hyvin jyrkkää — tietysti myös opiskelijamäärän väheneminen, johon tämä tietysti seurannaisena liittyy.

Museoviraston toimintamenoista sen verran, että aika monia Suomen kansallismuseon hallinnassa olevia museoita uhkaa toiminnan keskeyttäminen. Taloudellinen tilanne saattaa Museoviraston asiantuntija-arvioiden mukaan pakottaa — ja tässä tulee luetteloa — ainakin Kuusiston kartanon, Pukkilan kartanon, Alikartanon, Yli-Lauroselan talomuseon, Urajärven kartanon, Paikkarin torpan, Anjalan kartanon ja Suomenlinnakeskuksen sulkemiseen. Nämähän sijaitsevat eri puolilla Suomea.

Sitten haluan kiinnittää siihen vielä huomiota, vaikka se nyt onkin kiveen hakattu, että opintotuki sidotaan indeksiin vasta syyskuun alusta 2014 alkaen. Tämä on aivan liian myöhäinen ajankohta. Toivottavasti sitä kuitenkin vielä voitaisiin arvioida uudelleen.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvioesitys vuodelle 2012 on hallitusohjelman tavoitteiden mukainen. Kasvun ja työllisyyden merkitys on budjettiin rakennettu hyvin haastavien taloudellisten aikojen varjossa. Vaikka talousarvioesityksessä on jouduttu tasapainottamaan menoja, on hallituksen vakaa tahto tukea yrittäjyyttä, työtä ja toimeentuloa tästä talousarviokirjasta löydettävissä, vaikka oppositio kovasti täällä toista yrittää todistaa.

Talousarvioesitys ensi vuodelle on nimensä mukaisesti työn, vastuun ja oikeudenmukaisuuden budjetti. Mittavat panostukset sosiaaliturvan nostamiseen, suomalaiseen työelämään, yrittämiseen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen ovat toimenpiteitä, joita maa kipeästi tarvitsee.

Raamisopimus työmarkkinoilla ja laajan luottamuksen rakentaminen suomalaiseen työelämään ovat asioita, joissa valtion toimin on jo nyt hyvin onnistuttu. Tämä myös näkyy budjetissa yli 400 miljoonan panostuksena, jota voi pitää todellisena sijoituksena suomalaisen työelämän ja suomalaisten työntekijöiden hyväksi. Tästä aiheutuvista valtiolle koituvista kuluista verotulojen alennukset ovat yhteensä lähes 200 miljoonaa euroa. Tähän kuuluu yhteisöveron laskeminen puolella prosenttiyksiköllä, valtion osallistuminen lomautuspäivärahojen rahoitukseen sekä vuorotteluvapaakorvausten heikennysten peruminen.

Meidän kaikkien, myös opposition, tulisi olla huolissaan maan velkaantumisesta. Kuitenkin salikeskustelussa oppositio on keskittynyt lähinnä vain rakentamaan lisämenoja aikana, jolloin laajasti arvostellaan Kreikkaa maan huonosta taloudenpidosta, ja toisaalla täällä salissa ollaan itse valmiita ottamaan askeleita tuohon samaan suuntaan.

Talousarvio tehdään poikkeuksellisen vaikeiden talousnäkymien varjossa. Siksi panostukset nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, muun muassa nuorten yhteiskuntatakuuna, ovat asioita, joista toivoisin oppositionkin olevan ylpeä. Suomalaiseen sivistykseen hallitus satsaa myös jatkossa, vaikka ikäluokkien pieneneminen toisaalta näkyy myös koulutuspaikkojen perusteltuina vähennyksinä.

Kuntauudistuksen tarpeen arvosteleminen sinänsä arvostamaltani arvopuolue keskustalta on kerrassaan kummallista. Kuntauudistus ei ole vain tarpeellinen, vaan myös välttämätön. Tässä hallituksella ja nyt oppositiossa olevalla keskustalla on näkemyksissään selkeä ero, vaikka hallituksen kuntalinjaukset ovatkin hengeltään keskustajohtoisten aikaisempien hallitusten tekemien Paras-lainsäädännön tavoitteiden mukaisia. Kuntauudistuksen tarve pitäisi nähdä jo selkeiden numeroidenkin valossa. Ikääntymisen johdosta vuonna 2020 ammattiin valmistuneista nuorista tulisi kaksi kolmasosaa kouluttaa julkiselle sektorille, kuntiin ja valtion virastoihin, jotta nykyinen julkisen sektorin eläköitymisestä johtuva poistuma voitaisiin täyttää.

Arvoisa puhemies! Parhaimmin tuntemassani kaupungissa, kotikaupungissani Lahdessa, juodaan kaupungin työntekijöiden eläkekahvit joka päivä. Jokainen suomalainen on kunnan asukas, siksi kuntien palveluiden tuottamisen kyvyn pitäisi olla myös opposition huoli. Tällä kertaa ei siltä kuitenkaan näytä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edellisenkin puhujan kannattaa lukea tuo keskustan vastalause budjettiin. Siinä on teemana "vähemmän velkaa suomalaisille — parempaa elämää vuoden jokaiselle päivälle", ja se suhtautuu vakavasti nykyiseen taloustilanteeseen.

Puutun tässä yleiskeskustelussa vain muutamaan budjettikohtaan, mutta palaan sitten pääluokittaisessa keskustelussa tarkemmin.

Arvoisa puhemies! Keskustan yksi pitkäaikainen tavoite, takuueläke, tuli keväällä voimaan, mutta mikä tärkeintä tasa-arvosta puhuttaessa on se, että palvelut toimivat joka puolella maata kaiken ikäisillä. Hyvä, että edes vanhuspalvelulaista löytyi jonkinlainen yhteisymmärrys hallitusneuvotteluissa, sen jälkeen onkin ollut epäselvempää. Me nimittäin keskustassa haluamme tukea kuntia, kun niissä mietitään, miten palvelut juuri siinä kunnassa tai sillä alueella parhaiten saataisiin järjestymään ihmisten tarpeita vastaavasti. Mutta me emme kannata pakkoliitoksia. Syiden ja valmistelun pitää olla hyvät ja toimintojen yhdistämisen tuoda todellisia säästöjä sekä parantaa palvelua. Kuntaministerin johdolla hallitus on ajamassa kuntia pakkoliitoksiin ja unohtaa kuntademokratian. Keskusta teki taannoin välikysymyksen lähipalveluista ja paikallisen vaikuttamisen turvaamisesta. Hallitus nimittäin aliarvioi paikallista asiantuntemusta. Hallituksen keskittämispolitiikasta kärsivät kaikkein eniten maaseutu ja harvaan asutut alueet. Palveluiden perässä on monen muutettava kaupunkikeskuksiin. Kaupungistumisen mukanaan tuomia sosiaalisia ongelmia aletaan taas korjata toisaalla. Samalla rakennetaan Suomea kahteen kertaan — turhaan.

Meille keskustalaisille tasa-arvo on yksi tärkeä arvo. Jokaisella suomalaisella pitää olla mahdollisuus valita asuinpaikkansa pääsääntöisesti itse. Olen huolissani siitä, mitä Kataisen hallituksen epäselvä ja saneluun perustuva kuntapolitiikka aiheuttaa ihmisten lähipalveluille: terveyspalveluille, kouluille, päiväkodeille jne. Mitä se tekee ihmisten ja alueiden yhdenvertaisuudelle, kansalaisten osallistumiselle sekä omaehtoiselle kehittämistyölle kunnissa? En kannata sellaista politiikkaa, jolla käytännössä pakotettaisiin kaikki muuttamaan taajamiin, suuriin keskuksiin tai etelän Helsinki—Turku—Tampere-kolmioon.

Suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Eläköitymistä on käytettävä myös hyödyksi paluumuuttajien saamisessa esimerkiksi Savoon. Toki aina on mietittävä, kun joku lähtee eläkkeelle, voidaanko työskentelytapoja muuttamalla toimintoja tehostaa tai onko kaikki tekeminen yhtä tähdellistä tai tekeekö ylikoulutettu henkilöstö niin sanotusti vääriä töitä. Keskusta edellyttää, että hallitus peruu kuntia voimakkaasti eriarvoistavat kuntien valtionosuusleikkaukset sekä palauttaa kiinteistöveron osaksi verotulojen tasausjärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Eläkejärjestelmään ja työurien pituuteen liittyvät ratkaisut ovat mitä suurimmassa määrin asioita, jotka liittyvät sukupolvien väliseen tasa-arvoon. Nuorempi sukupolvi arvostaa suurten ikäluokkien ja heidän vanhempiensa työtä. Liikaa painetta ei kuitenkaan saa laittaa eläkemaksujen korotuksiin, jotka maksaisivat nyt ja tulevaisuudessa työtätekevät, ja paino sanoilla "tulevaisuudessa työtätekevät".

Kaikkien sukupolvien on toimittava niin, että elinympäristö voidaan jättää tuleville polville vähintään samassa kunnossa kuin se on saatu. Koko Suomen voimavaroja on käytettävä jatkossakin elinkeinojen, työllisyyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämiseksi. On nimittäin kaikkien suomalaisten etu, että joka puolella maata on mahdollisuudet hyvään elämään.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin pettynyt siihen, ettei siviilikriisinhallinnan määrärahoissa eri momenteilla huomioida aiemmin, muun muassa turposelonteon yhteydessä vuonna 2009, otettuja kantoja, joiden mukaan vahvistetaan Suomen siviilikriisinhallintaosaamista ja toisaalta kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kehittämistä Suomen globaalissa vastuussa. Näillä rahoilla, jotka budjetissa on, ei toteuteta siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian tavoitteita.

Kun tuota aikaa vielä on, niin lainaan vielä lopuksi Sitrassa Julkishallinnon johtamisohjelmaa vetävää dosentti Juha Kostiaista ja palaan tuohon kuntauudistukseen sen verran, että hän tosiaan tarttui kuntauudistuksen ongelmaan, siihen kohtaan, että hänen mukaansa suurempaa kuntakokoa ei voi käyttää kustannustehokkaimman palvelutuotannon perusteena, koska mitkään tutkimukset eivät tue sitä, ja tähän edustaja Tölli tuossa aikaisemmin myös viittasi. Voi olla ihan totta, että työssäkäyntialue esimerkiksi voi olla hyvä väline vaikkapa liikennesuunnittelussa, mutta silloin kun puhutaan palveluista, eivät ne lapset tai vanhukset tai sairaanhoitoa tarvitsevat ihmiset välitä siitä, mikä se työssäkäyntialue on.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos vastauspuheenvuorosta!

Edustaja Komi ja lukuisat keskustalaiset ovat antaneet kovin väärän kuvan nyt valmisteilla olevasta kuntauudistuksesta. He puhuvat keskittämisestä, sanelupolitiikasta. Tämän uudistuksen tavoite on nimenomaan turvata koulut, päiväkodit, vanhustenpalvelut eli lähipalvelut meille kaikille suomalaisille ja vahvistaa myös lähidemokratiaa ja tuoda se päätöksenteko takaisin kuntayhtymistä valtuustoihin. Nythän työ etenee niin, että työryhmä tekee esityksensä, tuo siihen perustelunsa ja sen jälkeen tulee laaja kuulemiskierros, jossa kaikki kunnat pääsevät kertomaan oman mielipiteensä. Täytyy muistaa se, että jos emme mitään tee, meidän maamme huoltosuhde muuttuu niin kovalla tahdilla, että nyt jos katsomme tämän hetken lähes kaikkien seutukuntien huonointa kuntaa huoltosuhteen näkökulmasta, niin 20 vuoden päästä se paras kunta on yhtä huonossa tilanteessa kuin tämän hetken huonoin kunta. Sen takia tätä kuntauudistusta nyt tehdään laajalla yhteistyöllä.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Myös tähän keskustan kritiikkiin kuntarakenteesta kaksi lainausta: "Kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin", 4 §. "Kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta", alkaa 5 §. Nämä ovat siinä keskustan kuntaministeriaikana tehdyssä kuntarakennelaissa vuodelta 2007. Siksi en ymmärrä, miksi nyt niin vastustetaan käsitettä "työssäkäyntialue" tai ajatusta siitä, että kuntia tai kuntien osia liitetään, sillä nytkään ei ole pakkoa kirjoitettu minnekään.

Mutta nyt tämän uuden hallituksen ensimmäinen budjetti, joka lähtee työstä ja oikeudenmukaisuudesta.

Tiukkuus tulee olemaan tämän hallituskauden kattava teema, siitä voimme varmaan nyt jo olla kaikki yhtä mieltä. Siksi olen tyytyväinen, että ensi vuoden budjetti on tämän vuoden budjettia pienemmällä alijäämällä, jolloinka velkaantumisen määrää päästään pikkuhiljaa tasoittamaan ja mielellään vähentämään. Hallitusohjelmassa on jo sovittu, että 1,25 miljardia tehdään säästöjä, jotka koskettavat kaikkia ministeriöitä. Valitettavasti näistä monet myöskin kohdistuvat niin, että ne tuntuvat jopa ihmisten arjessa. Mutta jotta emme joutuisi siihen muiden Euroopan kriisimaiden joukkoon, on omasta taloudestamme huolehdittava. Tästä syystä myöskin valtiovarojen lisäykset, 40,4 miljoonaa, ovat aika pienet.

Sampo tänään jo omissa lausunnoissaan ennakoi taantumaa, joka kestäisi ainakin yli ensi kesän. Valtiovarainvaliokunta lähtee 1,8 prosentin kasvusta, joka voi osoittautua liian optimistiseksi. Kun me vielä tiedämme, että koko Euroopassa on 5 miljoonaa työtöntä ja taloudet ovat monessa maassa sekaisin, voi olla, että maaliskuulle ennakoitu talouden tarkastelu tulee tarkoittamaan tiukennusta eikä sitä toista suuntaa, mihin oli myöskin varauduttu.

Siitä olen iloinen, että näillä budjettiin tehtävillä toimilla ja niillä lakiesityksillä on jo nyt lasketusti todennettu se, että tuloerot kapenevat. Tämä sisältää sekä veromuutoksia että sosiaaliturvaan tehtäviä parannuksia. Näin ei ole minun mielestäni reilua tässä salissa jatkuvasti kuulla sitä lausetta, että tuloerot kasvavat, koska tämä ei ole pelkästään hallituspuolueiden omaa tuntumaa, vaan näiden vaikutukset on lasketettu ulkopuolella.

Vaikka tuloerot nyt hieman kapenevat, on meillä terveyserojen osalta yhä edelleen runsaasti tehtävää. Kuolleisuus eri sosiaaliryhmissä on hyvin erilainen, ja ero on jopa 12 vuotta riippuen siitä, minkälaisesta tulopohjasta ihminen tulee. Siihen me tarvitsemme lisää toimia, ja terveydenhuollon kokonaisuudistus vahvistamalla perusterveydenhuoltoa reilusti julkisella puolella on tietenkin se keino, jota minä ja meidän puolueemme olemme kannattamassa.

Hyvänä ajatuksena näen sen, että valtiovarainmietintöön on otettu myöskin liikunnan merkitys, sillä liikunnan merkitys usein nähdään hyvänä kansanterveydelle, mitä se myös tietenkin on, mutta tässä on myöskin tunnustettu sen merkitys kansantaloudelle sitä kautta. Hyvää on se, että käsitellään koko elinkaaren ajan liikkumista, elikkä vauvasta vaariin, ja nähdään sen merkitys pitkälle tulevaisuuteen. Se, mihin vielä toivoisin lisäpaukkuja, olisi liikunnan merkitys työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin osalta. Uskon, että tuleva työhyvinvointia ja muita asioita ideoiva työryhmä kyllä keksii tähän lisää potkua.

Yhteiskuntatakuu ja pitkäaikaistyöttömien parempi huomioiminen tällaisella pilottikokeilulla on tietenkin erittäin kannatettava asia, ja olenkin tyytyväinen, että kotikuntani Kotka on jo lähtenyt hakeutumaan tähän pilottikokeiluun, sillä rakennemuutosalueena olemme olleet yli 1 000 henkilön jatkuvassa pitkäaikaistyöttömien ongelmatilanteessa.

Meidän raamisopimus...

Aikakin tuli vastaan, mutta raamisopimus on loistava näyttö vakaudesta ja tulevaisuuteen katsomisesta.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sirpa Paatero puhui asiaa. Tästä on oikein hyvä jatkaa.

Mietin tuossa sitä, että Suomihan on ollut jo pitkään erilaisten kilpailukykytutkimusten kärkimaita, ja mietin syitä sille, miksi näin on mahtanut olla. Varmasti se yksi keskeinen tekijä siinä, miksi Suomi kuitenkin pärjää maailmalla, on ollut se, että meillä on hyvin tasa-arvoinen idea meidän yhteiskunnassamme eli se, että ketään ei jätetä yksin, kaikki lapset saavat hyvän koulutuksen vanhempien rahapussiin katsomatta jne.

Toinen syy siihen, miksi Suomi on kuitenkin menestynyt, on varmasti se, että meillä on aina pidetty hyvää huolta työllisyydestä. Olemme eläneet vaikeita aikoja, mutta olemme nousseet niiden vaikeiden aikojen jälkeen. Tyyppiesimerkin näimme 90-luvun puolessavälissä, kun aika ankean laman jäljiltä Lipposen ensimmäinen hallitus plus toinen hallitus panosti täysillä työllisyyteen ja pelasti Suomen täydellisesti Kreikan tieltä. Silloin luotiin 300 000 uutta työpaikkaa Paavo Lipposen johdolla, ja tämä on todella tärkeä virstanpylväs suomalaisessa historiassa. Meillä käännettiin aika miinusmerkkinen talous tällä tavalla uuteen kasvuun.

Yksi syy sille, miksi Suomea arvostetaan maailmalla, on suomalainen sopimuskulttuuri, se, että asioita katsotaan yhdessä ja rauhassa, ja myös tämä hyvä piirre onneksi nyt on tämän hallituksen myötä palautunut. Työmarkkinoille saatiin raamisopimus, ja on erittäin positiivista, että edellisen hallituksen roskakoriin heittämät ideat nyt sitten jälleen kerran on palautettu uuteen uskoon. Olisi ollut järjetöntä heittää nämä periaatteet roskakoriin ihan siksikin, että meitä maailmalla arvostetaan tämän sopimuskulttuurin vuoksi, puhumattakaan siitä, kuinka paljon hyvää se tuo täällä kotimaassa. Näin on siis hyvä olla jatkossakin. Nämä periaatteet kunniaan, se on hyvä lähtökohta edelleen. Näiden asioiden täytyy olla tavoitteena.

Tämän kauden alussa tietenkin eräänlaisen haasteen tuo talous, eli nyt meidän täytyy tehdä hyvin niukoissa olosuhteissa arvovalintoja. Valitettavasti perintönä edelliseltä kaudelta oli tämä tänäänkin monesti mainittu 8 miljardin alijäämä, ja se oli hyvin pitkälle seurausta siitä, että silloin elvytyspolitiikkaa, jos sitä siksi kutsutaan, tehtiin ehkä vähän väärin painottuen eli annettiin hyväosaisille veronkevennyksiä veronkevennysten jälkeen ja nämä jäivät pysyvästi pohjiin siten, että verotulot laskivat. Tämä ei ollut oikea suunta, ja tässä sitten tämän aukon kanssa olemme.

Mutta me olimme valmiita vastuuseen. Muodostimme vaikeissa olosuhteissa laajapohjaisen hallituksen ja lähdimme hihat käärien talkoisiin, ja minusta se on ihan oikea tie. Kun on nyt täällä kuunnellut perussuomalaisten kovaäänistä keskustelua, valitettavasti nyt ei yhtäkään perussuomalaista näy tällä hetkellä salissa (Pentti Kettunen: On täällä yksi!) — väärällä paikalla, väärällä paikalla, eli yksi perussuomalainen täällä on — niin olisin todella toivonut, että olisitte lähteneet myös kantamaan sitä vastuuta. Silloin olisi voitu ehkä yhteisvoimin saada tätä maailmaa vielä vähän paremmaksi kaikkinensa. Mutta vastuuta täytyy kantaa. Mikään kovaääninen huutelu ei vaan muuta maailmaa, yksinkertaisesti. Se ei tuo yhdellekään työttömälle työtä eikä auta yhtään tehtaalta irtisanottua työmiestä tai työnaista, ja siinä mielessä minä olen hyvin pettynyt siihen, että uskotaan pelkkään sanan säilään. Tekojakin tarvitaan ihan oikeasti.

Kaiken kaikkiaan, puhemies, työ ja oikeudenmukaisuus ovat ne sanat, mitkä edelleen ovat valttia. Uskoisin, että tämä työ-sana tulee korostumaan vahvasti ensi keväänä. Täällä edustaja Paatero jo kertoi näistä taloushaasteista, joita edessämme on, ja minä kyllä katson niin, että emme me sillä pärjää, että me tulisimme säästämään itsemme hengiltä, emme toden totta. Niille, ketkä näitä säästölistoja kaipaavat: mieluumminkin ajattelisin niin, että teemme edelleen vastuullista talouspolitiikkaa, vakautamme taloutta, mutta emme keinoilla millä hyvänsä. Pitää olla tilaa luoda uusia työpaikkoja, tehdä tiettyjä täsmätoimia ja sitä kautta elvyttää. Samoin ehdottomasti täytyy huolehtia oikeudenmukaisuudesta. Nyt oikeudenmukaisuudesta huolehditaan siten, että verorakenne muuttuu progressiiviseksi, huom.: progressiiviseksi. Selvitysten mukaan tämän budjetin veroesitykset vievät verotusta progressiiviseen suuntaan, eivät suinkaan tasaveron suuntaan, mitä perussuomalaiset omassa, aika harhaanjohtavassa puheenvuorossaan korostivat. Se tieto oli väärä. Se on kuunneltu asiantuntijoilta moneen kertaan, ja sen me tiedämme. Pääomatulovero nousee, ja sinne tulee progres-siota, ja kaikkein pieniosaisimmista huolehditaan nostamalla perusvähennystä. Ne ovat reiluja periaatteita.

Puhemies! Puhuin tästä keväästä. Siinä mielessä kyllä siellä veropuolella voisi olla ihan hyvin vielä tilaa edelleen jatkaa tätä oikeudenmukaisempaa verotuspolitiikkaa siten, että kaikkein hyvätuloisimpien verotusta voidaan mielestäni harkita korotettavaksi. Se on ihan reilua, eikä se ole tavatonta, kuten olen usein sanonut. (Puhemies: Mutta nyt tulee aika vastaan!)

Tervetuloa, perussuomalaiset, SDP:n linjalle tässä. Se on hienoa. Tämä on nimittäin meidän linjamme, se linja, missä me olimme edelläkävijöinä jo koko neljävuotisen, viimekautisen, vaihtoehtobudjettiemme sarjan. Silloin teillä ei ollut omaa vaihtoehtoa, mutta onneksi nyt sitten olette tulleet meidän vaihtoehtomme kannalle.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei voi kuin ihmetellä, kun kuuntelee edustaja Viitasen puheenvuoroa. Teillä olisi ollut mahdollisuus muutama päivä sitten valtiovarainvaliokunnassa tulla perussuomalaisten linjalle todella ajamaan sitä linjaa, että isotuloisille ja rikkaille tiukempaa verotusta, mutta te äänestitte vastaan. (Sirpa Paateron välihuuto) Asteikosta äänestettiin.

Sitten, edustaja Viitanen, te puhutte täällä syvällä rintaäänellä työnteosta. (Pia Viitanen: Kyllä!) Sota-ajan jälkeen ne ikäluokat, jotka silloin olivat nuoria, joutuivat tekemään tosissaan työtä niissä olosuhteissa. Ne olivat silloin nuoria ja tekivät rajusti työtä yötä päivää, jopa nuoret pojat ja tytöt. Minäkin olen sitä ikäluokkaa. Silloin tehtiin töitä, Suomi nostettiin sodanjälkeisestä lamasta, todellisesta lamasta. Silloin ei puhuttu, kun kymmenvuotias kuokki peltoa, että käytetään lapsityövoimaa, mutta Suomi nostettiin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä olemme samaa mieltä, että edellisten polvien työntekoa tulee kunnioittaa, se on tärkeää. Uskon, että edustaja ei tarkoittanut tuolla viittauksella lapsityövoimaan sitä, että nyt sitä rupeisimme suosimaan. Uskon, että tämä oli eräänlainen muu ilmaisu teillä.

Mutta kaiken kaikkiaan, puhemies, kyllähän tämä on merkittävä muutos, mitä nyt veropolitiikassa tapahtui sosialidemokraattien hallitukseen tulon myötä. Juuri valtiovarainvaliokunnassa ja tässä salissa olemme tehneet esitykset pääomaveron nostosta ja olemme tehneet esitykset siitä, että kaikkein pienituloisimpien tuloveroa kevennetään. Mutta sanoisin kyllä sen, että mielestäni teidän ajattelussanne on sitä jujua, että kyllä hyväosaistenkin pitää vielä enemmän kenties osallistua tähän, ja siksi on ihan järkevää miettiä jatkossa näitä muitakin toimia. En minä sitä ollenkaan pahana pidä, vaan päinvastoin uskon, että meillä tulee olemaan työpöydällä tämäntyyppisiä ajatuksia. Siinä varmasti voimme ajatella ihan samansuuntaisesti. Mutta se on tärkeää huomata, että nyt nimenomaan verotus muuttuu oikeudenmukaisemmaksi, verotusta nimenomaan nyt kehitetään siten, että hyväosainen osallistuu myös lamatalkoisiin. Se ei ollut valitettavasti mahdollista viime kaudella.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Me olemme — "me" tarkoittaa Suomea — erittäin vakavassa paikassa. Mitä tarkoitan? Viittaus muutamaan isohkoon asiaan.

Jo pelkästään tämä euroalueen kriisi tulee seisottamaan Suomea suorana. Toisekseen, meidän sitoumuksemme siihen liittyen, siitä johtuen, liikuskelevat 30 ja 50 miljardin välillä, mikäli on oikea summa, mutta summa on joka tapauksessa vuoren korkuinen. Kolmanneksi, meillä on iso juttu ja vaatimus saada oma julkinen taloutemme tasapainoon lähivuosien aikana.

Kehyskeskustelut odottavat maaliskuussa, alijäämien tieltä on päästävä vähitellen ylijäämien tielle ja velkaantumisen tieltä on päästävä vähitellen takaisin maksamisen tielle, kestävyysvaje huoltosuhdeongelmineen kaikkineen jäytää meitä lähivuosien aikana, 10—20 vuoden aikana, kaikki nämä — me olemme siirtymässä mitä todennäköisimmin taantumaan, toivottavasti ei lamaan, mutta jonkin sorttiseen taantumaan. Ensi vuonna voi jo olla, että olemme nollakasvussa tai jopa miinuksen puolella. Hälytyskellot moukuvat, jos saa käyttää tällaista sanaa, meidän suomalaisten nyt odotellessa joulua.

Tästä eteenpäin hallituksen ja opposition, meidän kaikkien, on syytä kohdata tämä tilanne tietyllä nöyryydellä mutta samalla myös päättäväisyydellä, olimmepa sitten paikaltamme hallituksessa tai oppositiossa. Meidän on löydettävä tästä eteenpäin isoja kansallisia yhteisiä ratkaisuja, joilla näihin äsken viittaamiini suuriin kysymyksiin edes jollakin tavalla, edes osittain, vastattaisiin. Täytyy toivoa, vaikka se kovin kummallista onkin opposition penkiltä sanoa, että tällä nykyisellä hallituksella on sisäistä toimintakykyä, niin että se kykenee tekemään tästä eteenpäin isoja päätöksiä ja tuomaan ne tänne eduskuntaan puntaroitavaksi ja myös päätettäväksi.

Suurta poliittista kriisiä tämä kansakunta ja tämä Suomi ei tulisi kestämään niitten kriisien ohella, mitkä meillä ovat jo muutoin tässä käsillä. Varmaa on se, että jos sellaiseen jouduttaisiin, meidän kansanvaltainen järjestelmämme olisi entistä enemmän epäluottamuksen kohteena kansalaisten suunnalta. Kyllä aiheellinen kysymys minusta on ilman mitään paniikkia, ilman mitään pelottelua, se, miten kansakunta selviytyy ehyenä näistä käsillä olevista isoista ongelmista. Ja vaikka puheenvuoroni onkin yleinen, niin lopetan tämän siitä huolimatta hyvin yleiseen johtopäätökseen, että tarvitaan johtajuutta, tarvitaan laajaa yhteisymmärrystä sekä siihen kytkeytyvää sopimisen politiikkaa.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Elämme keskellä talouden maailmanlaajuista epävarmuutta. Taloustilanteella pelottelu tai synkistely ei nyt auta, mutta tosiasioita emme voi unohtaa.

Budjetissaan hallitus on vastuullisesti lähtenyt siitä, että oma pesä on laitettava kuntoon, jotta kestämme paremmin maailmantalouden myllerrykset. Meidän on tärkeä pitää yllä Suomen kilpailukykyä ja luottamusta siihen, että pystymme hoitamaan velvoitteemme kaikissa tilanteissa. Lisätoimiin tartutaan hallitusohjelman mukaisesti, mikäli taloustilanne niin vaatii ja valtion velkaantuminen ei näytä kääntyvän laskuun. Suomen on jatkossakin säilytettävä paras mahdollinen eli kolmen A:n luottoluokitus. Tällä tietoa lisäsopeutustoimiin joudutaan tarttumaan viimeistään kevättalven kehysriihessä.

Hyvinvoinnin rakentaminen velaksi on kestämätöntä tulevien sukupolvien näkökulmasta. Velkaantuminen on aina elämistä tulevaisuuden kustannuksella. Hallituksen keskeinen tavoite on katkaista valtion velkaantuminen. Tavoitteen toteuttamiseksi joudumme tekemään myös vaikeita päätöksiä. Talous ei ole itseisarvo, vaan välttämätön edellytys hyvinvointimme ylläpitämiseksi kestävästi. Väestön ikääntyessä menomme lisääntyvät ja tulomme pienenevät väistämättä ilman maailmantalouden epävarmuuttakin. Tilanteen korjaamiseksi on katsottava tulevaisuuteen. Suomen huoltosuhde laskee EU:n heikoimmaksi vuoteen 2020 mennessä, eli tukea tarvitsevia on yhä enemmän suhteessa työssäkäyviin. Haasteeseen on vastattava uudistamalla rakenteita niin, että ne vastaavat myös 2020-luvun vaatimuksiin.

Arvoisa puhemies! Rakenteellisten uudistusten ja menojen tarkastelun lisäksi enemmän suomalaista työtä ja aitoja työpaikkoja on lopulta ainoa tie siihen, että hyvinvointi voidaan turvata kestävästi kuormittamatta kohtuuttomalla velka- ja verotaakalla nykyisiä ja erityisesti tulevia työtätekeviä sukupolvia. Väistämättömien veronkorotusten ohella tarvitaan myös kasvua vauhdittavia toimia. Työntekoon ja yrittämiseen kannustavia elementtejä on vaalittava ja kannustavuutta myös parannettava erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina.

Oppositio ei tunnu edelleenkään hahmottavan, että ihmisten toimeliaisuutta, yrityksiä ja perheitä ei saa verottaa kuoliaaksi. Hallitus on päättäväisesti sitoutunut etsimään konkreettiset ratkaisut suomalaisen hyvinvoinnin pelastamiseksi taloudellisesti kestävällä tavalla. Sen sijaan oppositiosta on kuulunut tänäänkin toisenlaisia äänenpainoja. Edustaja Tiilikainen oli suorastaan valmis heittämään pyyhkeen kehään, kun totesi Euroopan taloutta koskien keskustan eilisessä ryhmäpuheenvuorossa, että on luovuttava kasvun ihanteesta. Talouskasvu ei ole ideologia vaan välttämätön työväline hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Suomen julkisessa taloudessa on valtava kestävyysvaje. Mistä keskusta aikoo leikata, jos emme tosissamme edes yritä torjua eurooppalaista lamaa?

Keskustan varjobudjetissa esitetään työn verotuksen kiristämistä. Ansiotuloverotusta korottamalla kansalaisten toimeliaisuus ja ostovoima heikkenisivät, mikä heikentää talouskasvua. Siksi hallituksen toteuttama kulutuksen verottaminen on oikea suunta. On oikein, että jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa maksamiensa verojen määrään.

Arvoisa puhemies! Keskeisenä uuden kasvun voimavarana ja menestyvän Suomen tekijänä on nähtävä osaava nuorisomme. Panostukset lapsiin ja nuoriin ovat parasta mahdollista tulevaisuuspolitiikkaa. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen aloitetaan heti ensi vuonna, mikä on erittäin tervetullut uudistus. Yhteiskuntatakuu myös vahvistaa tulevaisuudenuskoa ja työn ensisijaisuuden periaatetta nuorten elämässä. Suomi pärjää maailmalla osaamisellaan, ja myös tärkeällä koulutus- ja osaamissektorilla tehdään merkittäviä uudistuksia ja panostuksia, joihin palaan myöhemmässä puheenvuorossa.

Arvoisa puhemies! Oppositio kritisoi täällä tänäänkin järjestelmällisesti kaikkea uudistusta ja muutosta. Erityisesti ei saisi mistään säästää, vain lisätä ja lisätä menoja. Tosiasia on, että nykymenolla jatkaminen johtaa Kreikan tielle. Lyhytnäköisen politiikan sijaan on katsottava luottavasti tulevaisuuteen ja tehtävä rohkeasti kestävän taloudenhoidon edellyttämät uudistukset. Vaikeina aikoina tarvitaan todellista vastuunkantoa ja kykyä vaikeisiinkin ratkaisuihin. Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamisen...

Tiivistän lopuksi, että Suomella menee kriisimaihin verrattuna hyvin. Monet eurooppalaiset valtiot joutuvat tekemään ratkaisuja nyt pakon edessä ja muiden sanelemina. Me voimme vielä sopeuttaa talouttamme huomattavasti kivuttomammin, kunhan teemme nyt itse vastuullisia tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja ennakoivasti. Niistä tervehdin ilolla erityisesti kuntauudistusta ja työurien pidentämistä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Halusin käyttää vielä täältä puhujakorokkeelta puheenvuoron enkä vastauspuheenvuorossa kommentoida niitä kuntauudistukseen liittyviä puheenvuoroja, mitä tässä äsken käytettiin.

Haluan todeta selkeästi sen, että keskusta ei vastusta uudistuksia eikä ole vastustanut kuntauudistusta sinänsä. Ja olemme hyvin samaa mieltä siitä perustilanteesta, mikä yhteiskunnassamme on — väestörakenteen nopean muutoksen vuoksi, rahojen ehtymisen vuoksi, palvelutarpeen kasvamisen vuoksi ja uhkaavan työvoimapulan vuoksi. Tämä tilanne on selvä, ja uudistustarpeet ovat välttämättömiä. Minä en ymmärrä niitä puheita, kun todetaan, että keskusta vastustaa uudistuksia. Mutta kyse on siitä, millä tavalla tämä ehkä tällä hetkellä sisäpolitiikan merkittävin uudistus toteutetaan.

Hallitus on halunnut toteuttaa sen sillä tavalla: ei laajapohjaisesti vaan hyvin kapea-alaisesti ja vahvasti poliittisesti. Tällaiset uudistukset yleensä hoidetaan laajalla parlamentaarisella valmistelulla, ja erityisesti kokoomus halusi tämän näin. Minä tiedän, että SDP:ssäkin oli vastaavia ajatuksia, mutta haluan tässä todeta ja yhtyä siihen, mitä puhemies Heinäluoma joitakin aikoja sitten Iisalmessa puhuessaan totesi, että parlamentaarinen valmistelu edelleenkin olisi ajankohtainen. Tällaiset uudistukset pitää hoitaa mahdollisimman laajalla pohjalla, jotta niihin tulee sitoutuneisuus.

Sen lisäksi — mikä on syytä todeta — hallitus, ohjelman mukaan, tavoittelee tätä uudistusta varsin yksiniittisesti, pohjautuen pelkästään kuntarakenneuudistukseen. Ei sillä saada aikaan sitä tulosta, mitä tavoitellaan: palveluiden turvaamista, säästöjä, paikallishallinnon toimivuutta, kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien tukemista. Se on kaikkea muuta. Tällä pahimmillaan tuhotaan meidän paikallishallintomme. On vakavasta asiasta kysymys. Tällä keskitetään palvelut, päätöksenteko ja toiminnot. Tässä uudistuksessa tarvitaan malttia ja yhteistä vastuuta. Ei pidä tällaista lähteä tekemään näin kapealla pohjalla.

Kun tämä uudistus toteutetaan, arvoisa puhemies, tällä tavalla, niin eihän tämä ole sitten myöskään todellinen uudistus: kuntarajojen muutos. Miksi ei ole vaihtoehtoja? Tässä käytännössä torjutaan kuntien väliset yhteistyöratkaisut, jotka monessa tapauksessa toimivat. Ne tuomitaan lähtökohtaisesti himmeleiksi. Tässä on syytä todeta myöskin se, että tämä poikkeaa monilta osin niistä periaatteista, jotka olivat kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä.

Tässä on todettu useamman kerran, että ei käytetä pakkoliitoksia, ja se on erittäin tärkeä asia. Puolue toisensa jälkeen on irtisanoutunut sen alkukesän vähän voimakkaan uhon jälkeen, ja se on hyvä asia. Mutta taloudelliset pakkotoimet on jo aloitettu. Ei ole kuin pikku hetki siitä, kun hallituksen toimesta ennustettiin, että kuntien väliset taloudelliset erot tulevat kasvamaan. Mutta samanaikaisesti tehdään uudistus, että kiinteistövero poistetaan verotulontasauksesta, mikä johtaa siihen, että kuntien väliset erot tulevat kasvamaan. On helppo tehdä semmoinen ennustus, kun itse tekee ensinnä niin, että erot kasvavat. Ei ole vaikea ennustaa. Nyt on kysymys vakavasta asiasta kuntauudistuksessa, ja nyt kannattaisi pysähtyä ja lähteä uudistamaan laajapohjaisesti ja yhteisvastuullisesti. Nyt ei ole politikoinnin aika, vaan nyt on vastuun kantamisen aika.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviranta tuossa aikaisemmin puhui erittäin hienosti tästä opintotuen sitomisesta indeksiin, ja siitä sitten inspiroiduin minäkin puhumaan muutaman sanan koulutuspolitiikkaa.

Hallitus tosiaankin on antanut katteettomia lupauksia opintotuen sitomisesta indeksiin — niin sidotaan, mutta sen toteutus lykkääntyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen, muistaakseni vuoteen 2014, ties vaikka maksettaisiin markoilla silloin. Perussuomalaiset ovat valmiita korjaamaan tämän epäkohdan ja sitomaan opintotuen indeksiin jo ensi vuonna.

Opintotuki on jo vuosia laahannut nousevien elinkustannusten perässä, mikä on ajanut monet opiskelijat taloudellisesti vaikeaan asemaan. Opintotuen sitominen indeksiin toki maksaisi valtiolle about 15 miljoonaa euroa vuodessa, se myönnettäköön. Ja nyt kun sitten täällä aina hallitus sanoo, että oppositio antaa kaikkea hyvää ja lupaa kaikkea hyvää mutta mistään ei osata ottaa pois, niin kyllä siellä meidän varjobudjetissamme löytyy — sen kun lukee, keskustan tai etenkin perussuomalaisten — säästökohteita ihan riittävästi, siellä on pakolaista ja pakkoruotsia ym. herravihaa, kyllä niitä kohteita löytyy. Opintotuen korottaminen voidaan kuitenkin käytännössä tosiasiassa tehdä vasta syksyllä 2012, joten ensi vuonna ne kustannukset eivät olisi niin suuret kuin äsken sanoin, 15 miljoonaa, vaan se olisi jotain 4,4 miljoonaa euroa suunnilleen, minkä se ottaisi.

Sitten myöskin suomalaisten yliopistojen toimintaan pitäisi panostaa. Siihen panostaminen on merkittävä tapa vaikuttaa kokonaisvaltaisesti maamme sivistyksen ja kansainvälisen kilpailukyvyn tilaan tulevaisuudessa. Yliopistot ovat keskeisessä roolissa erilaisten innovaatioiden — mistä aikaisemminkin jo puhuin — ja uusien yritysten synnyn kannalta. Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys puolestaan ovat omiaan edistämään positiivista kansantalouden kehitystä. Korkealuokkainen akateeminen tutkimus ja työvoima houkuttelevat myös ulkomaalaisia yrityksiä Suomeen, ja tämmöistä maahanmuuttoa me emme missään nimessä vastusta, vaikka ehkä epäilette. Yliopistojen valtionrahoituksen tulee mahdollistaa meidän yliopistojen jatkuva kehitys sekä luoda yhä vahvempaa pohjaa suomalaiselle sivistys- ja kulttuuritoimelle.

Hallitus ei ilmeisesti usko koulutuksen arvoon, sillä sen kaavailemat leikkaukset uhkaavat viedä yli 2 000 opettajan työpaikan ammattikorkeakouluista ihan lähivuosina. Nämä leikkaukset kohdistuvat etenkin semmoisiin ammattikorkeakouluihin, jotka ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolella, esimerkiksi Kymenlaaksossa — edustaja Paatero kuulee siellä. Tällaista kehitystä ei pidä hyväksyä. Ammatillisen koulutuksen laadusta ja saatavuudesta on huolehdittava ihan koko Suomessa, kautta maan, ja tarpeellisia uudistuksia on tehtävä, mutta ne on toteutettava harkitummin sekä pikkasen nyt suunniteltua maltillisemmalla aikataululla. Täällä aiemmin debatissa puhuin siitä hölmöläisten hommasta, että kun peittoa toisesta päästä leikataan, niin vaikka päälle tulee lämmin olo, varpaat palelevat: samoin tämä 2 000 opettajaa lisää kustannuksia työttömyysturvassa.

Yleissivistävän koulutuksen laatu ja kouluverkoston kattavuus tulee taata tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti kautta maan. Peruskoulujen ja lukioitten lakkauttamiset sekä kasvavat luokkakoot ovat selkeitä merkkejä opetusalan riittämättömästä rahoituksesta. Määrärahojen riittämättömyys puolestaan johtaa koulujen lakkauttamiseen etenkin syrjäseuduilla ja vaikkapa Kotkassa, missä myöskin demarit ja kokoomus ovat pitäneet jöötä. Liian suuret luokkakoot on yleisesti tiedostettu ongelma maassamme. Suuri luokkakoko on ongelmallinen asia niin oppilaiden kuin (Puhemies: 5 minuuttia on täynnä!) myös opettajien näkökulmasta. — Tämän pitempään en hallitusta kiusaa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola totesi, että hallitus on antanut katteettomia lupauksia opintotuen indeksiin sitomisesta. Ei sellaista katteetonta lupausta ole tämä hallitus antanut. Tämä hallitus on antanut sitovan lupauksen. Se on hallitusohjelmaan kirjattu. Tämä hallitus elää neljä vuotta, ja me teemme neljä vuotta aktiivista politiikkaa. Mikä sellainen hallitus olisikaan, joka kaiken työnsä tekisi ensimmäisen puolen vuoden aikana? Sehän olisi tehnyt itselleen aivan liian pienen ohjelman, jos siinä ei olisi työtä neljäksi vuodeksi. Me olemme viime kaudella korottaneet opintotukea 15 prosentilla, korottaneet vapaan tulon rajoja jnp., ja nyt sidomme sen indeksiin, ja sen vaikutukset ovat noin 60 miljoonaa vaalikaudella.

Olen yrittänyt etsiä näitä perussuomalaisten tekoja. Nyt näyttää siltä, että kun te valitsitte itse oppositiouran, niin teidän kaikki lupauksenne jäävät toteuttamatta. Te ette ole yhtään lupaustanne pystyneet vielä toteuttamaan ja ette todennäköisesti neljän vuoden aikana pystykään.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin on erittäin hyvä, että tällä kaudella opintotuki tullaan sitomaan indeksiin, ja minä haluan kyllä tässä kiittää myös suomalaisia opiskelijoita (Timo Heinonen: Juuri näin!) siitä sisukkuudesta, mitä he osoittivat Säätytalon edessä. Kyllä suomalainen opiskelija osasi nyt etujaan ajaa, ja oli oikein mukavaa, että tämä taistelu päätyi positiiviseen lopputulokseen.

Ei tässä ihan pelkkää huonoa koulutussektorille seuraa, vaikka totta on, että siellä on kipeitä säästöjä. Se pitää myöntää, se on osana nyt sitten tätä valtiontalouden tasapainottamista, mutta kyllähän tässä esimerkiksi pääluokan 29 teksti alkaa, että "yleissivistävän koulutuksen määrärahat kasvavat kuusi prosenttia ja ammatillisen koulutuksen määrärahat lähes viisi prosenttia", eli nämä ovat kuitenkin sinänsä kasvussa.

Ja yksi tärkeä seikka, kun pääsitte, edustaja Eerola, tuohon luokkakokoon: Tässä budjetissahan budjetoidaan luokkakokojen pienentämiseen 50 miljoonaa euroa, joka on puolet isompi summa kuin se on koskaan ollut, ja se on erittäin positiivista. Tämä on yksi hyvä esimerkki näistä arvovalinnoista, joita tehdään. (Puhemies: Minuutti!) Vaikka joudutaan tekemään kipeitä säästöjä, niin joihinkin asioihin voidaan panostaa enemmän.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korjaan sen verran niitä puheita, joita tuossa äsken sanoin, että hallituspuolueet vaalikamppailun aikana antoivat katteettomia lupauksia opiskelijoille: hallitus ei ole, vaan on johdonmukaisesti kertonut, että vasta vuonna 2014. Näin muistelin useissa paneeleissa puhutun, että käytännössä kaikki hallituspuolueet ainakin meidän vaalipiirissämme yhdestä suusta kaikissa vaalipaneeleissa puhuivat, että opintotuki pitää heti sitoa indeksiin, mutta sen verran korjattakoon, että nykyinen hallitus ei ole vaan hallituspuolueitten kansanedustajaehdokkaat kovasti.

Sitten sen verran Heinoselle sanottakoon, että joo, emme ole hallituksessa johtuen siitä, että nykyinen pääministeri Jyrki Katainen ei päästänyt meitä hallitukseen, kun tuli riitaa tästä europolitiikasta. Mutta siitä voidaan vetää veto sitten siihen, mikä on se meidän vaalilupauksemme, mikä toteutuu, eli markka varmaan tulee takaisin.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan täytyy muistuttaa edustaja Heinosta siitä, että perussuomalaiset jäivät ulkopuolelle hallituksen nimenomaan sen takia, kun me pidimme vaalilupauksemme, mutta te ette pitäneet, edustaja Heinonen, samoin kuin myös edustaja Viitanen. Te molemmat lupasitte opiskelijoille, että opintotuki korotetaan indeksiin 1.1.2012. Saman lupauksen teki 144 täällä istuvaa kansanedustajaa, mutta te söitte ne lupauksenne hallitusneuvotteluitten kuluessa. Toki minä ymmärrän, että kokoomus voi tämän tehdä, mutta en ymmärrä, että vasemmisto sen voi tehdä. Tämä on sen luokan synti, että sitä opiskelijat eivät teille anna anteeksi, ja tämän johdostahan meidän kannatuksemme on suurempi kuin teidän.

Sitten haluan vielä sanoa tämän asian: Me pystymme vaikuttamaan budjettikehitykseen vastoin kuin, Heinonen, sanoit. Esimerkkinä meidän varjobudjetissamme oli maininta siitä, että sotaveteraanien kuntoutukseen pitää saada 8 miljoonaa euroa lisärahaa, ja tämän jälkeen te nostitte 4 miljoonaa lisää sinne. (Timo Heinonen: Höpö höpö!) Toki sieltä 4 miljoonaa vielä puuttuu, mutta jos oppositiopolitiikalla ei ole mitään merkitystä, niin mehän voisimme saman tien lähteä tästä neljän vuoden lomalle, eikö niin?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ainakin olen saanut ihan myönteistä palautetta opiskelijoilta sen suhteen, että tämä opintotuki sidotaan indeksiin.

Mutta, arvoisa edustaja Eerola, teidän olisi kannattanut koettaa sitä asiaa, mitä SDP teki. SDP nimittäin osallistuu hallitukseen ja piti vaalilupauksensa, voi tehdä näinkin. Me onnistuimme tekemään muutoksen. Me tiukensimme Eurooppa-poliittista linjaa, jota emme olleet hyväksyneet, tätä nyörit auki Kreikan vakuudettomille tuille vuonna 2010. Me oikeudenmukaistimme veropolitiikkaa. Me sanoimme tasaverokehitykselle stopin. Me emme nosta pakolla eläkeikää. Nuorisotakuu toteutuu. Pääomavero nousee, ja siitä tulee progressiivinen. Me siis osallistumme hallitukseen ja pidämme lupauksemme. Me lupasimme myös 100 euroa lisää työttömyysturvaan, ja sekin toteutuu. Eli näin kannattaisi toimia eikä niin, että jäädään varta vasten pois. Vaikka kuinka kannettaisiin Säätytalolle, niin ei vaan hallitukseen tuloa näkynyt.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On mielenkiintoista kuunnella edustaja Viitasen käyttämiä puheenvuoroja täällä. Kysyn edustaja Viitaselta: Miksi te äänestitte vastaan perussuomalaisten ehdotusta, että yli 100 000 euroa valtionverotuksessa verotettavaa tuloa ansainneiden maksamaa veroprosenttia voitaisiin korottaa 36 prosenttiin? Miksi te vastustitte sitä ja äänestitte vastaan? Te vain puhutte, että verot kantokyvyn mukaan, mutta teot osoittavat kokonaan toista. Ja miksi ette suostu verottamaan suuria omaisuuksia eli ette suostu palauttamaan varallisuusveroa? Nämä pari esimerkkiä vain tässä mainitsen. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon tuolta valiokuntakierrokselta. Te puhutte täällä, että isotuloisten ja rikkaiden verotusta on kiristettävä, mutta tekoja tarvitaan nyt eikä puheita.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että nyt tarvitaan todellakin tekoja eikä puheita. Juuri siksi me olemme äänestäneet sen puolesta, että pääomavero nousee, varakkailta ihmisiltä peritään lisää veroja. Se on teko, se ei ole puhe, muuten. Se on hyvin tärkeä asia.

Minä esitän teille vastakysymyksen: Jos te puhutte suurten varallisuuksien lisäverottamisesta, niin miten te mahdoitte äänestää ihan hetki sitten näiden suurten perintöjen verotuksesta? Miten te siellä äänestitte? Edustaja Backman kysyi tänään sitä tässä salissa, ja en minä ainakaan kuullut teiltä vastausta. Miksi mahdoitte sen vastauksen jättää vastaamatta? Kyllä minä näkisin asian niin, että teillä oli konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa, että näin tapahtuu, mutta te vastustitte. En ymmärrä sitä.

Eli tässä näette sen eron: sanat ja teot. Niitä tekoja tehdään hallituksessa ja nyt niitä on tehty oikeudenmukaisempaan suuntaan. Kehotan edustajaa tutustumaan Vattin selvitykseen tästä budjetista. Siinä sanotaan, että tämä on tuloeroja tasaava, köyhyyttä vähentävä, ja myös asiantuntijat ovat vahvistaneet, että verolinja on progressiivisuutta lisäävä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä pari asiaa on tarvetta sanoa kahdenkin yleiskeskustelupuheenvuoron jälkeen.

Hallituspuolueet lisäsivät täällä eduskunnassa opetus- ja kulttuuriministeriön aikuiskoulutuskohtaan, kohtaan "Valtionavustus järjestöille", 175 000 euroa, ja siitä kohdistettiin yhteensä 50 000 euroa Marttaliitolle ja Finlands svenska Marthaförbundille. Sen sijaan maa- ja kotitalousnaisten järjestölle ei tullut lisäystä. Tämä oli ymmärtääkseni ihan tietoinen teko hallituspuolueilta, niin minua on informoitu. Keskusta pitää tärkeänä, että kotitalousjärjestöjen rahoituksessa noudatetaan tasapuolisuutta, sillä kaikki nämä järjestöt tekevät erittäin tärkeää työtä kotien ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Tähän saakka näiden marttajärjestöjen rahoitusta ja maa- ja kotitalousnaisten järjestön rahoitusta on kehitetty yhtä jalkaa.

Arvoisa puhemies! Maaseudun neuvontajärjestöiltä leikataan määrärahaa likimain kolmanneksella, vaikka täällä eduskunnassa tehtiinkin pieni lisäys ProAgrialle. Kohtuuttomasti menettää eritoten puutarha-alan valtakunnallinen erityisneuvonta, jonka tietopääoma on alan kehittämiseksi ehdottoman välttämätöntä. Uusien työvälineiden ja tietokantojen kehittäminen puutarhayritysten erityistarpeisiin edellyttää riittäviä ja vakaita resursseja. Ilmastonmuutos tuo meille mukanaan uusia ja merkittäviä viljelyteknisiä haasteita, mikä lisää valtakunnallisen neuvonnan tehtäviä puutarha-alalla. Valtakunnallisen neuvonnan rooli kasvaa myös yhteiskuntavastuu- ja ympäristöohjelmien kehittämisen myötä. Pidän erittäin tärkeänä, että jatkossa puutarhaelinkeinoa kohdeltaisiin paremmin niin, että tästä erityisneuvonnasta voitaisiin valtakunnallisesti pitää huolta.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Taloudellisen tilanteen epävarmuus ja maatalouden huonontunut kannattavuus ovat näkyneet Maatilatalouden kehittämisrahasto Makeran myönnettyjen investointitukien kappalemäärässä. Myönnetyn tuen kokonaismäärä ei euroina ole kuitenkaan juurikaan vähentynyt, koska investointihankkeiden koko on suurentunut. Makeran merkitys rahoituskanavana uhkaa pienentyä merkittävästi tämän eduskuntakauden lopulla, ellei valtio pikaisesti ainakin lähimmän parin vuoden aikana siirrä budjetin kautta lisää varoja Makeraan. Käytännössä investointien toteuttamista ovat ratkaisevasti edistäneet juuri investointiavustukset Maatilatalouden kehittämisrahastosta. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta totesi lokakuun 28. päivänä valtiovarainvaliokunnalle vuosien 2012—2015 valtiontalouden kehyksistä antamassaan lausunnossa, että nykytasoinen noin 100 miljoonan euron vuotuinen varojen käyttö Makerasta on alustavien laskelmien mukaan mahdollista vielä vuosina 2012—2014 mutta vuosina 2015 ja 2016 varoja voidaan käyttää vain noin puolet nykytason mukaisesta menekistä eli noin 50 miljoonaa euroa, ellei jotain tehdä rahaston rahoitusmahdollisuuksien turvaamiseksi.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin kommentoinut aiemmalle kuntaministerille tästä keskustan positiivisesta suhtautumisesta. Ilolla kuuntelin, koska nämä hankkeet eivät todellakaan valmistu yhden hallituskauden aikana ja siksi on tärkeätä ja hyvä, että keskusta haluaa olla mukana tekemässä kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Kaikkien puheenvuoroissa ei ihan yhtä positiivista mielikuvaa ehkä sitten kuitenkaan luoda. (Susanna Huovinen: Ei todellakaan!) Tässä kysymyksessä on tietenkin kuntarakenneuudistus, mutta samanaikaisestihan on meneillään myöskin kuntalain uudistus, valtionosuusjärjestelmäuudistus, kunnan palveluiden arviointi ja erillinen metropolityöryhmä, joissa kaikissa työskennellään samanaikaisesti, jotenka tässä käydään myöskin tätä palvelupuolta läpi.

Erillisenä ja hyvin tärkeänä asiana on tietenkin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, joka jäi edellisellä kaudella tekemättä, kun siitä tuli pelkkä sisältölaki. Ajattelen ainakin itse, että viime kaudella se terveydenhuollon järjestämisvastuu oli se, joka ohjasi Paras-hankkeen sisällä kuntarakennetta myös suurempiin kokonaisuuksiin. Siitä syystä toivon, että tässä sosiaali- ja terveysministeriön rootelissa tämä järjestämisvastuu tulisi nyt samanaikaisesti tämän kuntarakenneuudistuksen kanssa, sillä se tukisi hyvin tätä yhdistämistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pidän myös itse parlamentaarisista elementeistä kaikenlaisissa valmisteluissa ja tästä syystä henkilökohtaisesti olisin toivonut, että näin tässäkin olisi voitu edetä. Iloinen olen siitä, että tässä kuntalain valmistelussa parlamentaarista elementtiä otetaan myöskin käyttöön.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olisin vielä halunnut vähän palata tähän edustaja Viitasen mainitsemaan asiaan, että miksi perussuomalaiset eivät tulleet hallitukseen mukaan. Tosiasiahan oli se, että Katainenhan käytännössä näytti perussuomalaisille ovea, koska me emme hyväksyneet sitä EU-politiikkaa, sitä takauspolitiikkaa, minkä te hyväksyitte. Nyt täytyy muistaa sitten SDP:n myös se, että teidän oma presidenttiehdokkaanne Lipponenhan hyväksyisi myös tämän määräenemmistöpäätöksen (Susanna Huovinen: Lipponen ei ole täällä, puhemies!) vastoin kuin valtiovarainministeri Urpilainen, joten kyllä teilläkin näyttää olevan hyvin epäselvä tai epäyhtenäinen se teidän politiikkanne siellä sisällä. Turha sitä on henkseleitä paukuttaa, että siellä hallituksessa sovittiin jotenkin yksimielisesti asioita.

Kuitenkin kun mennään näihin asioihin, joista täällä on perussuomalaisia pitkin päivää moitittu — vaikka pitäisi puhua valtion budjetista, on puhuttu perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista — yksi asia, mikä minua on vähän kiusannut ja usein on mainittu, on se, että perussuomalaiset ovat niin julmia, että haluaisivat leikata jopa kehitysapuyhteistyöstä 250 miljoonaa. Tämä on muun muassa Östmanin puheissa tullut esille eilen ja joidenkin muitten edustajien. Mutta tosiasiassahan me olemme esittäneet, että 250 miljoonaa kehitysaputyöstä pitäisi leikata siitä, että karsittaisiin näitä kahdenvälisiä, valtioidenvälisiä, kytköksiä ja tukia ja semmoisia. (Susanna Huovinen: Joilla on saatu hyviä tuloksia!)

Täällä sanotaan suoraan, voin lukea tässä: "Leikkaukset olisi kohdistettava niin, että tukea karsittaisiin erityisesti niiltä kansainvälisiltä järjestöiltä, joiden toiminnan kuluista huomattava osa katoaa hallintoon ja pahimmassa tapauksessa korruptioon." Olemme myös sanoneet, että kehitysapu tulee nimenomaan kohdistaa suomalaisille järjestöille, jotka toimivat kustannustehokkaasti ja ruohonjuuritasolla. Elikkä me emme halua leikata kehitysapuyhteistyötä suomalaisilta järjestöiltä, vaan päinvastoin, olemme pitäneet niitten puolta. Mutta on järkevää leikata sieltä, missä raha menee (Puhemies: 2 minuuttia!) tuuliajolle. Kukaan meistä ei tiedä, miten sen 750 miljardin osalla tänä päivänä menee.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi on yhdyttävä valtiovarainministeri Urpilaisen täällä aikaisemmin esittämään arvioon siitä, että perussuomalaisten ryhmäpuheelta olisi kyllä ollut lupa odottaa hieman enemmän. Jos me emme eilen saaneet heidän vastaustaan vaihtoehdoksi eurokriisin hoidolle, niin tänään, puhemies, jäi uupumaan realistinen ja vastuullinen budjettivaihtoehto.

Minusta on äärimmäisen erikoista se, että täällä puheenvuoro toisensa jälkeen perussuomalaiset syyttävät hallitusta sanahelinästä, mutta te itse ette ole ilmeisesti koko päivänä täällä nyt vastanneet tähän erittäin oleelliseen kysymykseen oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta veropolitiikasta ja siitä, minkä vuoksi, jos te vaaditte kerran oikeudenmukaisuutta yhteiskuntaan, te olette tässä salissa äänestäneet siis suurimpiin perintöihin ulotettavaa uutta perintöveroluokkaa vastaan. Tämä logiikka ei, puhemies, minulle millään mene nyt jakeluun. Toivoisin, että tähän saisin vähän niin kuin vastausta, että miksi näin, jos kerran oikeudenmukaisuus on teille näin tärkeä arvo, kun te siitä kerran täällä koko ajan olette tämänkin päivän aikana paljon puhuneet. Se on tärkeä arvo myös sosialidemokraateille.

Sitten, puhemies, mitä tulee keskustan esittämiin näkemyksiin tässä salissa tänään, on kyllä pakko sanoa, että sosialidemokraattien johdolla hallitus on toteuttanut sen veropolitiikan muutoksen, josta keskustan ministerit lukuisissa lehtiartikkeleissa viime kaudella vain puhuivat. Mutta tämä muutos: Minäkin etsin lukuisia kertoja edustaja Pekkarisen, silloisen ministeri Pekkarisen, haastattelujen jälkeen keltaisesta kirjasta, että joko nyt tulee pääomaverotuksen korotusesitys budjettiin saakka, kun edustaja Pekkarinen niin ponnekkaasti siitä Keskisuomalaisen puolen sivun haastattelussa kertoi. Ei vain löytynyt, puhemies, ei, kerta toisensa jälkeen jouduin pettymään. Kevyet ovat siis eväät. Samoin kuntauudistuksessa kysymys on palveluiden turvaamisesta, ja vaihtoehtoa emme ole kuulleet.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä puoluekentässä voi olla moniäänisyyttä. En ole vain perussuomalaisista tätä moniäänisyyttä vielä huomannut, sen verran marssitte peräkanaa puheenjohtajanne selän takana.

Mutta edustaja Töllin puheenvuoroon kuntauudistuksesta. Arvostan hyvin paljon tämäntyyppisiä avauksia kuin mitä edustaja Tölli toi puheenvuorossaan esille kuntauudistuksen välttämättömyydestä, tarpeesta ja myös sisällöstä ja laadusta. Yhdyn myös näihin esitettyihin mielipiteisiin siitä, että jatkovalmistelun osalta tätä parlamentaarista työtä täytyy pystyä levittämään laajemmin tälle kentälle, jossa myös päätöksiä aikanaan tehdään, eli tänne parlamenttiin.

Sitten muutama ihan tämmöinen keskustelusta poimittu kukkanen: SDP ja kokoomus eivät ole Kotkassa eivätkä muuallakaan eduskuntaryhminä lopettaneet yhtään lähikoulua. Päinvastoin, niin kuin edustaja Viitanen toi esille, luokkakokojen pienentämiseen me olemme rahaa laittamassa. Opintotuen indeksiin saaminen on historiallinen asia, ja olemme siitä erittäin ylpeitä emmekä ole laittamassa ruotsin kielen opettajia kortistoon, niin kuin perussuomalaiset omissa puheenvuoroissaan.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä kehottaisin perussuomalaisia miettimään sitä asiaa, että jos ihan oikeasti haluaa maailmaa muuttaa paremmaksi paikaksi, niin kyllä silloin täytyy tulla ja ottaa vastuuta. Minä kehotan teitä vielä kerran miettimään esimerkiksi sitä, mitä muutosta konkreettisesti sosialidemokraatit saivat aikaan suhtautumisessa näihin eurovelkamaiden tukijärjestelyihin. Hallitusohjelma toi muutoksen entiseen löysään politiikkaan. Hallitusohjelman myötä toteutui esimerkiksi tässä Kreikka kakkosessa vakuusjärjestely. (Juho Eerola: Miten?) Sijoittajan vastuu menee eteenpäin. SDP:n vaatimuksesta maailmalla myös pohditaan parhaillaan tätä kansainvälistä rahoitusmarkkinaveroa. Se jos mikä on tällainen oikeudenmukainen vero, jossa pistetään nyt joskus ne markkinavoimatkin maksamaan jotain, ettei se ole aina se veronmaksaja, joka maksaa kaikki viulut näistä kasinokapitalismin peleistä. Pankkivero etenee. Tällaiset asiat nimenomaan sosialidemokraatit saivat eteenpäin.

Kyllä minä kehottaisin ihan tosissaan miettimään, kumpi on parempi, muuttaa maailmaa, muuttaa suuntaa joskus pieninkin ja vaikein askelin. Ei se aina ole helppoa, mutta täytyy ottaa vastuuta. Sitä minä todella toivon nyt perussuomalaisilta, että miettikää vielä kerran, kumpi kannattaa. (Juho Eerola: Ikinä ei ole ollut näin suuri vastuu muitten veloista!)

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä perussuomalaisten edustajat ottivat kunniaa veteraaneille tulevista kuntoutusrahoista. En ole kyllä paksumpaa kuullut koskaan. Kyllä tämä hallitus tuon vastuun kantaa. Me olemme kantaneet sitä jo vuosikausien ajan ja tulemme kantamaan viimeiseen veteraaniin asti, että heidän vanhuutensa hoidetaan kunniakkaasti. Jotain kertoo perussuomalaisten tavasta tehdä politiikkaa se, että yrititte ottaa kunnian tästä veteraanirahasta.

Luin vaalien alla teidän vaaliohjelmaanne, missä te vaaditte, että lapsilisät tulee sitoa indeksiin. Se päätös oli tehty jo ennen vaaleja, että lapsilisät sidotaan indeksiin. Te kirjoititte sen tyytyväisinä vaaliohjelmaan, että lapsilisät on sidottava indeksiin. Ehkä te tänään olette sitten jossain kertomassa, että ilman perussuomalaisia ei lapsilisiäkään olisi sidottu indeksiin. Tämä on teidän tapanne tehdä politiikkaa. Sitä sanotaan populismiksi. Te olette sen valinneet, ja te saatte sen valita.

Mutta olen tyytyväinen, että Suomessa on seitsemän vastuullista puoluetta — keskustankin lasken tähän joukkoon — jotka haluavat rakentaa maata, ainakin kuuden vastuullisen joukolla koko ajan ja seitsemänkin hartioilla aika usein.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä selkeästi edustaja Heinosen puheesta käy ilmi, että kokoomuksen penkki tutisee, koska äänestäjät ovat kuitenkin käsittäneet asian aivan toisin kuin te sanotte. Me voimme heti tästä ruveta kyselemään, minkä takia ei sidottu eläkeläisten rahoja indeksiin vieläkään, ei korotettu sitä eläkeläisten rahoitusta. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä)

Sitten toinen asia näistä veteraaneista, kun kehuit niin kovasti: Miksi te ette voineet hyväksyä tätä 25:tä miljoonaa euroa sotaveteraanien rintamalisän korottamiseen, mitä me esitimme? Miksi te ette voineet sitä sitten hyväksyä, kerran te olette niin sotaveteraanien puolella?

Joka kerta sama juttu tulee hallitukselta: te lupaatte paljon, mutta viime kädessä te joudutte leikkaamaan. Toki minä ymmärrän, että leikkauksia joutuu tekemään, mutta me emme vaan ole samaa mieltä siitä, mistä ne leikkaukset tehdään. Meidän mielestämme leikkaukset ovat epäoikeudenmukaisia suomalaisia veronmaksajia kohtaan ja niitä kohtaan, jotka eivät itsestään pysty täysin huolta pitämään.

Edustaja Kari täällä vielä kehui sitä, että SDP pitää kovasti huolta myös ruotsinkielisistä kouluista ja niiden opettajien työllisyydestä, mutta kysyisin nyt vaikka edustaja Karilta, jos vielä maltat vastata: minkä takia te ette voineet esimerkiksi sitä Ahvenanmaan 50 miljoonan euron sähkökaapelia leikata pois ensi vuodelta, koska Ahvenanmaalla palaa sähköt tänäkin päivänä? Sen uuden kaapelin rakentamisen olisi voinut laittaa myöhäisempään vaiheeseen näin tiukassa taloustilanteessa. 50 miljoonan raha siitäkin olisi voitu käyttää jonnekin muualle. Ei sieltä lamput sammu, Ahvenanmaalta, vaikka sitä uutta merikaapelia ei vielä sinne tehtäisikään, joten siinä olisitte voineet tulla vastaan myös. Tämä oli meidän esityksessämme täällä varjobudjetissa, mutta sekään ei kelvannut teille, koska teillä on niin kova symbioosi nähtävästi sinne toiseen suuntaan.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Äänestäjät antoivat viime huhtikuussa myrskyvaroituksen: äänestivät 39 perussuomalaista kansanedustajaa tänne eduskuntaan. (Pia Viitanen: Sitä ei pidä väheksyä!) Ja minä väitän, että tämä hallituksen budjettiesitys, mikä nyt on meillä täällä käsittelyssä, ilman perussuomalaisten vaalivoittoa olisi paljon karmeampi kuin mikä se nyt on. Te pelkäätte perussuomalaisia sekä siellä vasemmalla laidalla että tuolla oikealla laidalla, ja pelko on teillä aiheellinen. Tulette näkemään vielä, että kyllä kansa tietää.

Pia Viitanen /sd:

Puhemies! Olen aina sitä mieltä, että demokratiaa täytyy kunnioittaa, ja juuri siksi minä ihmettelen, miksi perussuomalaiset eivät kunnioittaneet sitä demokratiaa, ottaneet koppia kansalta saamastaan syötöstä ja tulleet hallitukseen muuttamaan maailmaa.

Sosialidemokraateilla on ihan oma linjansa, esimerkiksi Eurooppa-linja: Viime kaudella perussuomalaiset olivat aivan melkein hiljaa täällä, kun puhuttiin siitä, että tarvitaan sijoittajavastuuta, tarvitaan vakuuksia. Me johdimme sen keskustelun tähän tilanteeseen, missä olemme nyt. Meillä on omat vaihtoehtomme, meillä on omat tavoitteemme, ja jos olette niistä samaa mieltä, niin hyvä näin, ei siinä mitään.

Mutta se on pakko sanoa kyllä edustaja Niikolle, että minä en nyt ymmärrä esimerkiksi tätä taitettu indeksi -asiaa, koska kun minä luen tätä teidän vaihtoehtobudjettianne, te ette esitä siinä yhtään rahaa sen korjaamiseksi. Te esitätte selvitystä taitetun indeksin korjaamiseksi ja oikeudenmukaisemman eläkejärjestelmän luomiseksi, eli te esitätte täsmälleen samaa asiaa kuin mitä hallitus nyt tekee. Parhaillaan tehdään juuri tätä, ja kun te esitätte täsmälleen samaa, niin miksi te sitten moititte hallitusta, kun se tekee juuri sitä, mitä te itse esitätte?

Puhemies! Omalta osaltani haluan myös kiittää edustaja Tölliä. Teillä oli hyvin rakentava puheenvuoro kuntauudistuksesta. Minusta on hienoa, että oppositiosta löytyy myös rakentavuutta, ja siitä teille avoin kiitos.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Jos nyt kuitenkin palataan niille alkujuurille ja sosialidemokratian perustaan, niin kyllähän meillä se aate on aika pitkällä, ja jos meidän aatteistamme on jotain epäselvyyttä, niin kannattaa ehkä tutustua hieman tarkemmin siihen lähtökohtaan: kaikista pienituloisimmista huolehtimiseen ja solidaarisuuteen ja yhteisvastuuseen ja oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, työn kunnioittamiseen ja muuhun. Ne ovat meidän lähtökohtamme. Kannattaa tutustua. Tämä on näkynyt meidän vaaliohjelmassamme, ja se näkyy nyt tässä budjetissa. Se näkyy koko hallitusohjelmassa.

Mutta kun tänään kuulin väitteen meidän vaihtoehtobudjeteistamme edellisiltä kausilta, niin olin hieman hämmentynyt, koska kyllä meillä oli tasapainoiset esitykset, siellä oli tulot ja menot. (Pia Viitasen välihuuto) — Eikä velkaantumista todellakaan niin paljon kuin silloisella hallituksella. — Ja meillä oli niihin kaikkiin tehdyt lakiesitykset, toisin kuin perussuomalaisilla, joiden edellisten kausien vaihtoehtobudjetti perustui siihen, että lopetetaan EU-tukien maksaminen, missä ei ollut mitään realismia seuraavalle vuodelle tehtävään budjettiin.

Onneksi tämä budjettikäytäntö on nykyisin muuttunut, että epärealistisia, eri sääntöjen ja kansainvälisten sopimusten vastaisia esityksiä ei saa tehdä. Olen hyvin tyytyväinen, että tästä hömpötyksestä on päästy pikkusen realistisemmalle tasolle näitten budjettikohtien tekemisessä.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! On syytä kyllä myöskin omalta puoleltani todeta se edustaja Kettuselle, että demokratiaa täytyy kunnioittaa, ja minusta se on tämän talon ensisijainen tehtävä, meidän jokaisen ensisijainen tehtävä, vastata siitä, että demokratia Suomessa toimii, ja siinä ei pidä lähteä arvottamaan eri puolueita jotenkin eri kastiin. Mutta on samalla myös sanottava, että en minä ainakaan sosialidemokraattisena kansanedustajana teitä täällä, uusia kansanedustajia tai teidän puoluettanne, pelkää. En pelkää. En pelkää myöskään olla eri mieltä teidän kanssanne lukuisesta joukosta asioita, (Pentti Kettunen: Se on oikein!) esimerkiksi kehitysavusta, josta kohta keskustellaan lisää, maahanmuuttopolitiikasta. Niitä on lista asioita.

Mutta kyse on myös politiikan uskottavuudesta ja siitä, millä tavalla näitä erilaisia aatteita ja poliittisia maailmoja tuonne maailmalle markkinoidaan kansalaisille, ja tässä mielessä olin hyvin pettynyt, että tänään teidän ryhmäpuheenvuorossanne esitettiin vääriä lukuja viime kaudella esitetystä sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetista. Kai meidän nyt sentään tässä salissa täytyy pysytellä siinä, mikä on oikeasti kirjoitettu sosialidemokraattien vaihtoehtobudjettiin, jos sitä täällä halutaan lainata ja siteerata.

Ja edelleenkään, edustaja Kettunen — kun olette puhunut paljon ja moni teistä perussuomalaisista tänään täällä oikeudenmukaisuudesta, joka on, niin kuin jo äsken sanoin, sosialidemokraateille todella tärkeä teema ja jonka johdosta meidän budjetissamme on perusturvan korotus, monia oikeudenmukaisuuteen tähtääviä toimia — en ole saanut teidän vastaustanne tänään tähän uuden perintöveroluokan kysymykseen, joka on oikeudenmukaisuustoimi, verotuksen oikeudenmukaistamistoimi, ja te vastustitte sitä. Tämä ei mene minun logiikkaani, että miten voi puhua yhtä ja toimia toisin.