Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön hallinnonalan, kuten muidenkin hallinnonalojen, tulevaisuutta leimaa taloudellinen epävarmuus. Määrärahoihin esitetyt leikkaukset ovat johtaneet erityiseen säästöohjelmaan, ja monien tarpeellisten toimenpiteiden osalta joudutaan turvautumaan niin sanottuun siirtyvään erään edellisiltä vuosilta. Ulkoasiainhallinnon momentille esitetään noin 200 miljoonan euron määrärahaa, joka on 1,9 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2011.

Ulkoasiainhallinnon toimintamenoista yli puolet on edustustoverkon nettomenoja, ja edustustojen kiinteät menot ovat puolestaan yli 70 prosenttia niiden kaikista menoista. Edustustoverkko kattaa 96 toimipistettä, joiden kustannuspaineita lisää kansainvälisen toimintaympäristön muutos, muun muassa kansalaispalvelujen kasvun lisääntyneet turvallisuusriskit ja tietoliikenteen ajanmukaistaminen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan menojen hillitsemiseksi on tarkoitus sulkea kaksi edustustoa ja tulevina vuosina kehyskauden aikana jopa 15 edustuston sulkeminen vuosina 2012—2015 näyttää mahdolliselta.

Edustustojen sulkemisia valiokunta pitää merkittävinä poliittisina päätöksinä, jotka voivat aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja Suomen ulkosuhteiden hoidolle ja Suomen talouden kasvuedellytysten edistämiselle. Valiokunta toteaa, että sulkemispäätökset tulisi tehdä hyvin harkiten niin, että Suomen talous- ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet tulevat hoidettua, ja saavutettavia säästöjä on tarkasteltava Suomen kokonaisedun ja toisaalta niistä aiheutuvien peruuttamattomien taloudellisten ja poliittisten vaikutusten valossa.

Kun edustustoverkkoa arvioidaan, valiokunnan mielestä on syytä katsoa erilaisia yhteistyövaihtoehtoja ja toimintatapojen uusimista. Hallitusohjelma kohdistaa suuria odotuksia ulkosuhdehallintoon, erityisesti Suomen talouden kasvuedellytysten edistämisessä. Maailmantalouden kehitys ja painopistealueiden muuttuminen edellyttävät valtiolta entistä tehokkaampia otteita yritysten tukemiseksi näiden viennissä ja kansainvälistymisessä. Valiokunta pitääkin erittäin tarpeellisena vuoden 2011 loppuun mennessä laadittavaa Suomen taloudellisten ulkosuhteiden toimintaohjelmaa ja sen linjauksia käytännön työkaluista suomalaisyritysten, erityisesti pk-sektorin, kasvun tukemiseen.

Kun nyt tehdään välttämättömiä rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia, ulkoasiainhallinnossa on syytä kiinnittää huomiota niiden vaikuttavuuteen, jottei tapahdu sillä tavalla, että tullaan säästäneeksi niin sanotusti kustannuksista piittaamatta.

Arvoisa puhemies! Lähialueyhteistyöstä totean sen verran, että momentin määräraha pienenee alle puoleen edellisestä vuodesta. Se on hyvin merkittävä, ja tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että keskeneräiset hankkeet saatetaan sillä tavalla loppuun, että niiden vaikuttavuus ei vaarannu. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tarve yhteistyöhön Venäjän kanssa ei ole poistunut, vaan päinvastoin Venäjän rooli kansainvälisissä yhteyksissä on merkittävästi kasvamassa, esimerkiksi elinkeinoelämän osalta.

Kansainvälisen kehitysyhteistyön osalta totean, että kehitysyhteistyömääräraha talousarvioesityksen mukaan ensi vuonna on 1,124 miljardia euroa, joka vastaa noin 0,56:ta prosenttia bruttokansantuotteesta. Ensi vuoden määrärahat on jäädytetty vuoden 2011 bruttokansantuotetasolle.

Kehityspolitiikka on keskeinen osa johdonmukaista ja laaja-alaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen kehityspolitiikan päätavoitteita ovat köyhyyden vähentäminen, YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen, kestävän kehityksen sekä demokratiakehityksen tukeminen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää kehitysyhteistyöhön osoitettavien määrärahojen maksimaalista vaikuttavuutta tärkeimpänä lähtökohtana (Puhemies: 5 minuuttia!) kehitysyhteistyökohteista päätettäessä. Silloin voidaan myöskin kohdentaa sillä tavalla se kokonaisuus, että lopputulos on hyvä, ja on tässä yhteydessä syytä korostaa tähän liittyen raportoinnin merkittävyyttä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean ulkoasiainministeriön hallinnonalan muista menoista, kohdasta "Eräät valtionavut". Siinä valiokunta on lisännyt Kuurojen maailmanliitolle 50 000 euroa sen toiminnan avustamiseen.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuosien 2013—2015 kehyspäätöksen mukaan ulkoasiainhallinnossa tehdään merkittäviä leikkauksia. Jo ensi vuoden budjetissa hallitusohjelman mukaiset säästövelvoitteet toimintamenoihin ja ulkoasiainhallintoon ovat yhteensä reilut 7 miljoonaa euroa. Pikkusen sitten täytyy huomioida myös sekin, että määrärahataso ei asiantuntijakuulemisten mukaan ole nykyiselläkään ollut riittävä ulkoasiainhallinnon tarpeisiin, ja lisäleikkaukset merkitsevät sitä, että ministeriö joutuu leikkaamaan toimintaansa ja rakenteitaan. Samassa hengenvedossa on todettava, että toki toimintoja on kehitettävä koko ajan ja tehostettava mahdollisuuksien mukaan.

Suomen ulkoasiainhallintoon kohdistuu suuria odotuksia Suomen kaupallis-taloudellisten intressien edistämisessä. Ministeriöllä ja Suomen edustustoilla maailmalla on vastuullinen rooli parantaa suomalaisyritysten markkinoille pääsyä ja toiminnan edellytyksiä sekä edistää Suomeen suuntautuvia investointeja.

Kehysleikkaukset merkitsevät yli 10:n, mahdollisesti 15 edustuston sulkemista kehyskaudella. Jo ensi vuonna ilmeisesti vähintään muutama suljetaan. Suuren edustustomäärän sulkeminen aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa Suomen ulkosuhteiden hoidolle. Leikkaukset vaikeuttavat Suomen ulkoista edustautumista ja yhteistyön vahvistamista suunnitellun Suomi-talo-konseptin pohjalta ja heikentävät Suomen YK-turvallisuusneuvostokampanjan tehokasta toimeenpanoa. Keskusta onkin lisäämässä vastalauseessaan 6 miljoonaa euroa edustustoverkoston toimintamenoihin.

Kun ministerit ovat nyt jo paikalla, niin kysyisin, onko Suomen taloudellisten ulkosuhteiden toimintaohjelma valmistumassa aikataulussa, kuten tuossa mietinnössä todetaan, ja voisitteko valottaa jo hieman sen sisältöä. Se liittyy tärkeästi tähän asiakohtaan.

Arvoisa puhemies! Siviilikriisinhallinta muodostaa keskeisen toimintakentän Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa painottaessamme demokratian, oikeusvaltiokehityksen ja ihmisoikeuksien edistämistä kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Suomella on siviilikriisinhallinnassa osaamista, jota maailmalla arvostetaan, ja siviilikriisinhallinnan painottaminen sopii hyvin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan profiiliin rauhan ja vakauden edistäjänä.

Hallitus esittää siviilikriisinhallintaan yhteensä 17,35 miljoonaa euroa, mikä on miljoona euroa vähemmän, elikkä tämä esitetty leikkaus ilmeisesti ei todellakaan sovi hyvin siviilikriisinhallinnan kasvavaan merkitykseen kansainvälisessä yhteistyössä eikä myöskään ole johdonmukainen jatko aiempien hallitusten painottamalle siviilikriisinhallinnan vahvistamisen linjalle. Keskustan vastalauseessa esitetään 1 miljoonan lisäystä myös tähän ja sitten lausumaa, että on turvattava siviilikriisinhallinnan voimavarat ja kotimaan valmiuksien kehittäminen siviilikriisinhallinnassa kansallisen strategian tavoitteiden mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Lähialueyhteistyöstä, johon edustaja Tölli viittasi: kun siinä näyttää nyt siltä, että ensi vuonna täytyy keskeyttää osa noista hankkeista, että rahat eivät riitä, niin onko jo päätetty, mitkä hankkeet tullaan keskeyttämään?

Sitten muutama sana kehitysyhteistyöstä. Tosiaan nyt ensi vuonna talousarvioesityksen mukaan kehitysyhteistyömenojen arvioidaan olevan reilut 1,1 miljardia euroa, joka vastaa noin 0,56:ta prosenttia bruttokansantulosta. Ensi vuoden määrärahat on jäädytetty siis tämän vuoden bruttokansantulon tasolle. Suomen on siis erittäin vaikea saavuttaa hallitusohjelmassakin mainittua 0,7 prosentin tavoitetta vuoteen 2015 mennessä. Olisikin tärkeää tässä tilanteessa, että Suomi panostaisi yksityisen sektorin mahdollisuuksiin myös osallistua kehitysyhteistyöhankkeisiin. Teollisen yhteistyön rahastolle Finnfundille on taattava riittävä pääoma. Näin se voi tukea suomalaisyritysten toimintaa kehitysmaissa ja edistää sitä kautta niiden yksityisen sektorin vahvistamista myöskin.

Arvoisa puhemies! Joka maalla on ei vain oikeus vaan myös velvollisuus tuottaa suurin osa omasta ruuastaan. Tämä on köyhyyden vähentämisen ohella myös turvallisuuskysymys. Jotta tähän päästäisiin, olisi tärkeätä lisätä maatalous- ja maaseutukehitykseen käytettäviä kehityspanoksia. Näin on tehtävä niin avunantaja- kuin -saajamaissakin. Pelkkä raha ei kuitenkaan riitä, ellei esimerkiksi naisilla ole maanomistusoikeutta ja ellei vahvisteta maatalousalan koulutusta ja neuvontaa myös tytöille ja naisille. Samalla on mietittävä ruokaturvaan liittyen muun muassa infrahankkeiden ja varastoinnin kehittämisen tärkeyttä.

Myös osaamistamme muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutusten ennakoinnissa ja siihen sopeutumisessa, vaikkapa maataloussektorilla, voitaisiin hyödyntää paremmin. Tässä yhteydessä haluan myös korostaa parlamenttien tärkeyttä, kun halutaan saada tuloksia aikaan ja päästä irti apuriippuvuudesta kehitysmaissa. Parlamentaarikot ovat aivan liian vähän hyödynnetty voimavara tässä yhteydessä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kiitän valtiovarainvaliokuntaa ja valiokunnalle lausunnon antanutta ulkoasiainvaliokuntaa siitä suuresta ymmärryksestä, jota he ovat osoittaneet ulkoministeriön tarpeille ja sille, että ne olisivat riittäviä kaikkien meihin kohdistuvien perusteltujen odotusten ja annettujen tehtävien täyttämiseksi, ja myöskin siitä, että on ymmärretty, jos ei nyt suoranaisesti ahdinkoa, niin joka tapauksessa suurta toiminnan sopeutuksen tarvetta, joka seuraa myöskin meidän ministeriöllemme asetetuista säästötavoitteista, jotka tulevat kohdistumaan suurimmilla ja näkyvimmillä tavoilla juuri meidän ulkomaanedustustoomme.

Voin täysin yhtyä siihen, mitä valiokunnan mietinnössä todetaan, kun se pitää edustustojen sulkemisia merkittävinä poliittisina päätöksinä, jotka voivat aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja Suomen ulkosuhteiden hoidolle ja Suomen talouden kasvuedellytysten edistämiselle. On ihan luonnollista, että me pyrimme tietysti minimoimaan vahingot ja käyttämään mahdollisimman paljon kotimaisia voimavaroja yhteiskäyttöisesti ja yhteensovittaen, ja tällöin viittaan tähän niin sanottuun Suomi-talo-konseptiin, että meidän täytyy tehokkaammin saada kaikki Suomen ulkomailla erilaista intressivalvontaa suorittavat tahot toimimaan tehokkaammin ja paremmin yhdessä, ja toisaalta niihin yhteistyömahdollisuuksiin, joita ennen kaikkea yhteistyö muiden Pohjoismaiden kanssa tuottaa.

Niin kuin jo lähetekeskustelussa totesin, olen tässä suhteessa huomattavan toiveikas verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, koska meillä on kaikissa Pohjoismaissa samanlainen tilanne ja hyvin voimakas poliittinen tahtotila ministereiden kesken ja sille on hyvin vahva tuki Pohjoismaiden neuvoston parlamentaarikoilta, että me varmaan jo ensi kevään aikana voimme ilmoittaa myöskin ihan konkreettisista pidemmälle tulevaisuuteen ulottuvista hankkeista, jotka tulevat varmasti sitten minimoimaan sen meidän edustustoverkoston harventamistarpeen niin, että siitä maksimiluvusta, joka pahimmassa tapauksessa voisi olla 15, jäätäisiin vielä kohtuullisen kauas. Luonnollisestikin tätä täytyy tehdä hyvin joustavasti ja ottaen huomioon kaikki vaikutukset ja tarpeet ja myöskin sen, että viisivuotiskautenakin saattavat tarpeet ja painotukset koko ajan muuttua.

Täällä kysyttiin erikseen taloudellisten ulkosuhteiden työryhmän työn tuloksista. Sehän on ministeri Stubbin asettama ja hänen toimialaansa, mutta tiedän, että se tulee jättämään mietintönsä noin tammikuun puolivälissä. Sikäli kuin olen saanut siitä nyt informaatiota, niin uskon, että siellä tulee, ei ehkä mitään dramaattisia, mutta kuitenkin hyvin tarpeellisia ja hyödyllisiä ehdotuksia siitä, millä lailla suomalaisten yritysten yhtäältä vientiponnisteluja ja ylipäätänsä niiden kansainvälistymiskehitystä, joka on tietysti meille välttämätöntä, voitaisiin tehokkaammin edistää ja palvella, nimenomaan myöskin muiden ministeriöiden alaisuudessa olevien voimavarojen tehokkaammalla yhteiskäytöllä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tosiaan tuosta kokonaisuudesta edustustojen osalta ja sitten siviilikriisinhallinnan osalta: Siviilikriisinhallinnasta olisin vielä vähän halunnut tietää, että kun se strategia nyt tavoitteli kuitenkin selkeätä lisäystä siviilikriisinhallinnan henkilöstöön ja kotimaan vahvuuksien kehittämiseen, niin pystyttekö te näillä määrärahoilla vastaamaan niihin strategian tavoitteisiin vai tullaanko suoraan toteamaan, että siihen ei päästä, ja mitä sitten kenties leikataan? Kun esimerkiksi Afganistaniin ollaan lisäämässä nyt kehitysyhteistyövaroja merkittävästi seuraavien vuosien aikana, niin tuntuu vähän hassulta, että siviilikriisinhallinnasta sitten leikataan tuo 1 miljoona, kun kehitysyhteistyövaroja lisätään muistaakseni noin 10 miljoonalla. Luulisi, että silläkin on erittäin iso merkitys tuossa työssä.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Komi tuossa edellä jo hyvin pitkälti puhuikin siitä, mistä ajattelin itse kysäistä myöskin, mutta jatketaan sitten vaikka tuosta kehitysavusta, joka on toinen teema tässä ollut.

Näkemykseni mukaan tässä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, jossa Suomi itsekin joutuu hoitaakseen näitä omia asioitaan täällä ottamaan lisää velkaa, näitä kehitysapumäärärahoja ei tulisi enää kasvattaa. Kenialainen taloustieteilijä James Shikwati on jo useita vuosia sitten todennut, että kehitysavun iso ongelma kehitysmaissa on se, että heidän oma tuotantonsa ja oma talouskasvu kärsivät siitä, että tulee halpaa tuotetta ilmaiseksi jaettavaksi köyhille. Nämä monien kehitysmaitten rakenteet eivät pääse muuttumaan mihinkään, ja ainoa vaikutus on lähinnä se, että tulevaisuudessa vaan tulee olemaan sukupolvi toisensa jälkeen lisää avustettavia.

Tietysti semmoisen idean voisi tähän heittää, että jos nämä Kreikka-lainat ja muut apupaketit, joita sinnepäin annetaan, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) tulevaisuudessa laskettaisiin kehitysavuksi, niin ei se olisi pelkästään 0,7 prosenttia, vaan kolmasosa... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on kirjattu hyvin, että kehitysyhteistyön osalta yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa tehdään entistä vahvemmin, kansalaisjärjestöjen merkitys tunnustetaan hyvin. Jos oikein muistan, ministeri Hautala, olette ulkoasiainvaliokunnassa hahmotellut kehitysyhteistyöpolitiikkaa niin, että Suomi jatkossa jollakin aikavälillä siirtäisi painopistettä Afrikkaan ja Aasiaan ja ehkä tuo Latinalainen Amerikka jäisi vähemmälle huomiolle. Miten Nicaraguan osalta esimerkiksi, minkälaisia suunnitelmia on? Siellähän kansalaisjärjestö tekee erittäin hyvää työtä paikallisten toimijoiden kanssa ruohonjuuritasolla ja Nicaraguan hallitus ei ole siinä toimijana, vaan kysyisin, jatkuuko tämä kansalaisjärjestötuki ja Nicaraguan tuki sitten tällaista kautta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nostaisin esille arvokkaan ulkopolitiikan ja sen intressien ja arvojen ristivedon, josta nyt on keskusteltu. Kysyisin oikeastaan kummaltakin ministeriltä, mikä on tilanne Euroopan unionissa nyt tämän arvokkaan ulkopolitiikka-ajattelun kanssa.

Muistamme viime kaudelta vielä muun muassa Libyan, johon moni EU-maa oli erittäin läheisissä suhteissa, ja myös meidän edellinen pääministerimme istui vielä siellä ylpeänä Gaddafin pöydässä, ja sen jälkeen on tapahtunut, mitä tiedämme. Kysyisin sitä, onko Suomi nyt tiukempi esimerkiksi tekniikan, teknologian viennissä — en puhu pelkästään aseviennistä, vaan muusta teknologiasta — verrattuna muihin maihin. Olen saanut sellaista tietoa, että esimerkiksi Saksa ja Italia vievät tämmöistä korkeaa teknologiaa maihin, joihin Suomi ei anna vientilupia, ja se muodostaa suomalaisille yrityksille kyllä aika haastavan tilanteen, ja haluaisin tietää, toimiiko EU tässä yhtenäisenä ja mitä kuuluu tälle EU:n arvokkaan ulkopolitiikan yhteiselle linjalle ja valmistelulle.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Utrikesministern har i dag presenterat handlingsprogrammet för fredsmäkling och det är klart att vi är inne i ett läge med stora nedskärningar och inbesparingar. Då kan man fråga sig om Finland verkligen ska satsa stora resurser på ett europeiskt fredsinstitut som utrikesministrarna Stubb och Bildt föreslagit och på det som förtjänstfullt presenteras i dagens handlingsprogram. Vi har satsat stora resurser på att utbilda civilpersonal inom EU som knappast alls kommit till användning. Kan vi av det här dokumentet dra slutsatsen att vi ser en svängning mot FN?

En fråga till: under arbetet med regeringsprogrammet diskuterades det särskilt om det skulle skrivas in att Finland skulle använda sig av sina egna erfarenheter av konfliktlösning, och då av exemplet med autonomilösning. Den skrivningen blev utanför regeringsprogrammet och jag skulle vilja fråga hur utrikesminister Tuomioja (Puhemies: En minut!) ser på det här.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Panin merkille myönteisyydellä, että ulkoministeri oli lukenut tarkkaan tämän mietinnön, jossa puhutaan lähetystöjen lakkauttamisen mahdollisista korvaamattomista vahingoista. Kaksi menee siis ensi vuonna, ja kehyspäätös viittaa jopa 15:een edustuston sulkemiseen vuoteen 2015 mennessä. Tässä erääksi avuksi on haettu Suomi-talo-konseptia, joka tuntuu järkevältä noin maallikkonakin katsoen. Minun kysymykseni on herra ulkoministerille, kuinka tässä konseptissa on nyt käytännössä oikein edistytty ja onko vielä ministeriöitten välinen reviirikateus tai reviirimustasukkaisuus esteenä käytännössä tämän Suomi-talo-konseptin eteenpäinviemiselle.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teollisen yhteistyön rahasto Finnfund tekee erittäin tuloksekasta ja arvokasta työtä auttamalla suomalaista yksityistä sektoria kehitysyhteistyöhankkeissa. Siksi toivoisin kyllä, että Finnfundille turvattaisiin riittävä pääoma jatkossakin. Finnfundia tarvitaan maailmanlaajuisen taantuman lähestyessä entistä kipeämmin. Nyt pääomittamiseen saimme vain puolet siitä rahasta, mitä yritimme sinne saada. Tänään Finnfundin hallintoneuvostossa kävi ilmi, että ulkoministeriö on jollain tavalla kaventamassa Finnfundin toimialaa laatimalla liian yksityiskohtaiset tavoitteet sen toiminnasta. Monet Finnfundin hankkeet koituvat nimenomaan köyhimpien ihmisten hyväksi, mitä tietenkin koko ajan korostetaan myös sitä kautta, että kehitysmaiden infraa kyetään parantamaan, olipa sitten kyse ympäristöhankkeista, jätteidenkäsittelystä ja kierrätyksestä taikka lääketehtaasta. Kaikista näistä on saatu hyviä tuloksia eri puolilla köyhää maailmaa. Finnfundille itselleen on jätettävä liikkumatilaa toteuttaa sen perustehtäviä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi on kyllä todettava, että murusen antaminen omasta hyvinvoinnistamme maailman köyhimmille on vastuullista politiikkaa. Sillä toteutetaan maailmanlaajuisia ihmisoikeustavoitteita, ja ihmettelen kyllä niitä, jotka tätä pientä muruakin yrittävät vielä leikata.

Puhemies! On selvää, että kehitysyhteistyön vaikuttavuuteen on kiinnitettävä huomiota, ja sen on myöskin valiokunta omassa mietinnössään todennut. Erityisen tärkeänä pidän naisten ja tyttöjen aseman parantamista, joka ilmeisesti tuleekin olemaan näissä hankkeissa keskeisellä sijalla. Haluaisin vielä kysyä ulkoministeriltä sitä, että nyt kun olemme tässä arabikevään jälkeisessä ajassa, miten tämä budjetti ja tulevat budjetit antavat meille mahdollisuuksia toimia näiden valtioiden demokratiatyön tukena jatkossa.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että joudutaan tälläkin ministeriöalueella leikkauksiin, ja valitettavaa on myöskin lähialueyhteistyömäärärahojen väheneminen. Toivon, että muilla hankkeilla pystytään sitten näitä nyt päättyviä hankkeita jatkamaan tai luomaan uusia. Hieman tulee apua Temmin puolelta, jossa Russia-hanke on nyt nostettu myöskin valtiovarainvaliokunnan mietintöön ja annettu sille 150 000 euron aloitusraha.

Edustustojen sulkeminen maailmalla on tietenkin myös teollisuuden osalta haaste, ja toivonkin, että Finpro omilla toimillaan pystyy sitten vastaamaan siihen yritysten kansainvälistymiseen ja sitä kautta saamme suomalaista tuotetta myöskin vietyä.

Tilanne kehitysmaissa on kyllä entistä surkeampi ilmastonmuutoksen, monien luonnonka- tastrofien ja ihmisten aiheuttamien kriisien vuoksi, ja siitä syystä 0,7 on vähintäänkin kohtuullinen tavoite, mihin suuntaan ollaan nyt menossa.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun Suomella on kovia paineita tämän oman edustustoverkostonsa kanssa, niin matkailijoille ja elinkeinoelämälle tärkeitten palveluiden saatavuus järjestetään yhteispohjoismaisella yhteistyöllä, niin kuin ulkoministeri tässä sanoi, tai ainakin tämänsuuntaisia keskusteluja on ollut. Minulla on ollut käsitys siitä, että aikaisemmin Tanskalla oli hieman nuiva suhtautuminen tähän pohjoismaiseen yhteistyöhön edustustojen osalta. Onko niin, että Tanskan vaalien jälkeen tämä tanskalainen asenne yhteispohjoismaiseen edustustoyhteistyöhön on muuttunut?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvinvoinnin rakentaminen kehitysavun keinoin on äärimmäisen tärkeä arvovalinta, jota ehdottomasti kannatan. Kehitysaputyössä erityisesti lasten ja äitien auttaminen ja pelastaminen nälkäkuolemalta on tärkeä asia, ja tämän eduskunnan tulee toki sitä työtä jatkaa. Valitettavasti kehitysaputyön maine välillä kärsii siitä syystä, kun rahaa suorastaan käytetään hölmösti tai sitä jopa korruptioon sallitaan menevän. Sen vuoksi sen maine kärsii. Ne ovat asioita, joihin tulisi puuttua. Kaikki tämmöinen kahdenvälinen rahan antaminen valtioille, joissa korruptio kukoistaa, ei ole järkevää. Sen tähden kysyisinkin ministereiltä, voitaisiinko mitenkään Suomen hallituksessa ajatella sitä, että voitaisiin lisätä näiden kotimaisten kehitysapujärjestöjen panosta, koska nehän ovat saaneet siitä 100 miljoonan euron käytöstään puhtaat paperit aina valtion tilintarkastuksessa ja tämmöistä työtä kannattaa tukea. Se lisää suomalaista työllisyyttä, suomalaisten mainetta ja (Puhemies: Minuutti!) raha menee perille, joten kaikki voittavat siinä, jos me kanavoimme rahat oikeita kanavia pitkin.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktisen alueen merkitys on huomattavasti noussut ja koko ajan nou-semassa, ei ainoastaan ympäristökysymysten vuoksi, ilmastonmuutoksen vuoksi, uusien logististen kysymysten vuoksi, vaan ennen muuta Barentsin alueen luonnonvarojen hyödyntämisen vuoksi. Näettekö, arvoisa ulkoministeri, onko siellä myöskin mahdollisesti perinteisen ulkopoliittisen ajattelun mielessä arkoja kysymyksiä, kun tehdään yhteistyötä mutta myös kilpaillaan noista luonnonvaroista, ja mikä voisi olla Suomen rooli Arktisessa neuvostossa? Pohjoiskalotilla luonnollisesti syntyy se rooli Pohjoismaiden neuvoston kautta, mutta entä Arktisen neuvoston piirissä? Lisäksi olen kiinnostunut kuulemaan, mikä on teidän näkemyksenne tuosta Venäjän mahdollisesti piankin toteutuvasta WTO-jäsenyydestä. Onko sillä jäsenyydellä mahdollisesti vaikutuksia meidän lähialueyhteistyön kannalta? Henkilökohtaisesti pidän erittäin valitettavana sitä, että lähialueyhteistyörahoista leikataan (Puhemies: Minuutti!) liki puolet.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Rohkenen sanoa, että Suomella ja Suomessa on varmasti erittäin paljon osaamista, kokemusta ja annettavaa kaikkeen kansainväliseen yhteistyöhön, niin kehitysyhteistyöhön, rauhan välittämiseen, siviilikriisinhallintaan kuin muihin tehtäviin, ja oikeastaan ainoa rajoite on se, kuinka paljon meillä on mahdollisuuksia resursoida tällaista työtä. Tämä budjetin käsittely on juuri se, missä tämä resursointi määritellään. Uskon, että meillä olisi, niin kuin sanoin, varmasti enemmän mahdollisuuksia kuin mihin resurssit antavat myöten, mutta pyrimme käyttämään tietenkin olemassa olevia resursseja aina mahdollisimman tehokkaasti sisäisesti yhteistyötä eri tahojen kanssa tiivistämällä, ja kun edustaja Kääriäinen oikein kysyi tätä, vieläkö on olemassa Suomi-talo-konseptin toteutumisen tiellä ministeriöiden tai muiden toimijoiden välisiä intressieroja, niin ei olisi rehellistä kieltää, etteikö tällaisia toki edelleen olisi. Mutta uskon, että se vahva poliittinen tahto, joka hallitusohjelmasta alkaen on olemassa, tulee kyllä viemään tätäkin asiaa eteenpäin.

Sitten rauhanvälityksenkin osalta, josta todella tänään julkistimme toimintaohjelman, meillä olisi varmaan henkisestikin tällaista tiettyä suurvaltakapasiteettia toimia, mutta se vaatisi myöskin sitten suurvallan resurssit. Mutta kyllä kaikki se kokemus ja osaaminen, joka meillä on — ja kun arvaan, että edustaja Nauclér viittasi nimenomaan myöskin osaamiseen Ahvenanmaan historiassa — on yksi näitä asioita, joita me hyvässä yhteistyössä Ahvenanmaan maakuntahallituksen kanssa olemme erilaisissa kansainvälisissä yhteyksissä myöskin käyttäneet esimerkkinä ja jakaneet kokemuksiamme.

Valmiuksistamme myöskin toimia tässä muuttuvassa maailmassa: siinä on sekä kielteistä kehitystä että joskus myöskin myönteisesti yllättävää, kuten on ollut arabikevät, joka on tietysti yllättänyt meidät Suomessa yhtä lailla kuin monet muutkin toimijat — mutta onneksi se ei nyt kuitenkaan Suomen osalta ole johtanut siihen, että meillä olisi ollut jotain erityistä hävettävää tai erityistä kompromettointia toiminnasta näiden kaatuneiden diktaattoreiden kanssa. Tätä samaa ei todellakaan voi sanoa kaikista EU-maista, mikä on johtanut joissain maissa myöskin sitten vaihdoksiin ja uusiin johtopäätöksiin.

Mutta niin kuin muissa yhteyksissä olen todennut, on kyllä valitettavaa se, että Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole parhaissa mahdollisissa kantimissa, mikä tarkoittaa sitä, että liian monet jäsenvaltiot, etenkin suuret jäsenvaltiot, aina ajattelevat hyvin kapea-alaisesti omaa välitöntä intressiään ja toimivat EU:n puitteissa vain silloin, kun he arvioivat sen omien välittömien intressiensä mukaisesti, millä on luonnollisesti se seuraus, että Euroopan unionin puhevalta ja vaikutusvalta maailmalla on paljon vähäisempi kuin sen tulisi olla ja paljon vähäisempi kuin monet toimijat myöskin Euroopan ulkopuolella toivoisivat Euroopalta.

Hyvä esimerkki on Euroopan unionin toiminta ilmastonmuutosneuvotteluissa, joissa on osoitettu kiitettävää johtajuutta, ja vaikka ihan toivottavia tuloksia ei todellakaan ole saavutettu, niin joka tapauksessa näitäkään tuloksia ei varmasti olisi ilman Euroopan unionin panostusta. Mutta samanlaista johtajuutta ja vahvaa yhdessä toimimista tarvittaisiin monilla muillakin aloilla.

Mitä sitten tulee näihin joihinkin vienti- tai kauppakysymyksiin, nehän käsitellään tapauskohtaisesti. Niissä tietysti myöskin on aina tiedossa se, mitä muut EU-maat tekevät, mutta tässäkään ei ole sillä tavoin riittävästi yhteistä linjaa, on vain viite jokaisen valtion omalle kansalliselle päätöksenteolle. Mutta itse toivon, että Suomi toimii jatkossakin sillä tavoin, että jos ja kun itse asiassa tämä demokratialiike toivottavasti etenee kaikkialla maailmassa, se ei synnyttäisi meille tulevaisuudessakaan kiusallisia tilanteita siinä, missä ja miten suomalaisia aseita on käytetty.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

__________

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Minä olin hyvin ilahtunut siitä, että täällä ainakin edustajat Niikko, Huovinen ja Paatero eri tavoin puolustivat kehitysyhteistyötä ja edustaja Niikko aivan oikein peräänkuulutti sitä, että täytyy puuttua korruptioon. On aivan selvää, että meidän täytyy tulevassa kehityspoliittisessa ohjelmassa enemmän painottaa hyvän hallinnon merkitystä kehitysmaiden oman kehityksen takaajana, ja on varmasti niin, että paljon on annettu vuosien varrella ja vuosikymmenten varrella semmoista kehitysapua, joka ei ole vahvistanut maiden omaa kykyä lähteä kehittämään resurssiensa pohjalta omaa talouttaan ja yhteiskuntaansa.

Luulen, että tässä on nyt se tarkka paikka, että meidän vaikuttavuutemme täytyy lähteä siitä, että sen meidän avun itse asiassa täytyy johtaa siihen, että nämä maat pääsevät irti apuriippuvuudesta — sekin sana tässä keskustelussa vilahti. Sen takia meidän täytyy mielestäni pitää huolta siitä, että autamme kehitysmaita rakentamaan esimerkiksi kaivannaisteollisuuden hallintoa, läpinäkyvää lainsäädäntöä, joka varmistaa sen, että nämä luonnonvarojen tuottamat hyödyt koituvat köyhien ihmisten hyväksi eivätkä mene vääriin taskuihin, ja siinä on se korruption vastustamisen merkitys.

Minä haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että vielä kymmenen vuotta sitten oli vähän vaikea puhua korruptiosta, koska sitä pidettiin tämmöisenä niin kuin kehitysmaiden syyllistämisenä, mutta sitten varmaan huomattiin, että siinä on kaksi päätä, että on usein kyse kansainvälisestä yrityksestä, joka todennäköisesti on Euroopasta tai Yhdysvalloista tai ehkä nykyään vähän muualtakin ja joka sitten tavallaan pitää yllä sitä korruptiota esimerkiksi antamalla lahjuksia viranomaisille. Nyt tästä voi aivan vapaasti puhua ja voimme miettiä, miten vahvistamme korruptionvastaista työtä ja hyvän hallinnon merkitystä kehitysyhteistyössä.

Tulemmeko me sitten saavuttamaan ne kansainväliset sitoutuksemme? Minä pyytäisin eduskunnalta vahvaa tukea siihen, mikä on mainittu valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin, eli on tehty poliittinen sitoumus siitä, että päästöoikeuksien huutokauppatuloja tullaan jatkossa ohjaamaan kehitysyhteistyövaroihin. Tämä on poliittinen sitoumus, joka on kirjattu esimerkiksi hallituksen syyskuun kehyspäätökseen, ja nyt uskon, että eduskunnalla on hyvin tärkeä merkitys siinä, että hallitusta muistutetaan tästä, koska kyllä kai niille rahoille on muitakin ottajia. Toisaalta me tietysti puhumme tällä hetkellä tämmöisestä vähän niin kuin imaginäärisestä rahasta; niitä ei ole vielä, koska niitä tuloja ei ole alkanut tulla.

Edustaja Kantola — ja tämäkin asia on mainittu tuossa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä — vastaisin teidän kysymykseenne näistä kehitysyhteistyön maantieteellisistä painotuksista. Siellähän valtiovarainvaliokunta puhuu tästä, että täytyy vähentää avun pirstaleisuutta, täytyy satsata Suomen vahvuuksiin. Kun on sitten joutunut miettimään tätä nyt tässä tilanteessa, jossa tämä tämmöinen tasainen määrärahakehitys, määrärahojen kasvu on katkennut taloudellisista syistä, niin silloin myöskin maantieteellisesti kannattaa miettiä, että jospa vähän keskityttäisiin.

Nyt minä tiedän, että tämä Alahuhdan työryhmä, jossa mietitään tämmöistä taloudellisten ulkosuhteiden strategiaa, tulee todennäköisesti painottamaan Latinalaista Amerikkaa ja Etelä-Amerikkaa aika paljon. Tämä on minulle ehkä viesti myöskin siitä, että meidän varsinainen kehitysyhteistyö kannattaa keskittää Afrikkaan ja Aasiaan, missä on paljon enemmän kaikkein köyhimpiä maita, juuri sitten senkin takia, että me olemme aika hyviä Afrikassa ja Aasiassa ja kaikkea emme voi tehdä. Maailmassa on paljon ongelmia, meidän täytyy rajata.

Nicaragua, aivan totta: minä olen päätynyt siihen, että kun meidän pitää fokusoida, meidän pitää keskittyä, niin olkoon sitten niin, että sitä Amerikan mannerta nimenomaan kehitysyhteistyössä jätetään vähemmälle. Se tarkoittaisi sitten myöskin sitä, että tämmöinen valtioidenväli- nen, kahdenvälinen kehitysyhteistyö Nicaraguan kanssa vähitellen loppuu.

Mutta minä olen keskustellut tästä suomalaisten kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa, ja he katsovat, että heillä siitä huolimatta edelleen olisi erittäin tärkeitä tehtäviä siellä ja että he voivat toimia ilman sitä valtioidenvälisen, kahdenvälisen yhteistyön antamaa tukea. Tästä uskon, että voidaan jatkaa, koska on niin, että meillä on näitä autoritäärisiä kumppanivaltioita, ja silloin tulee se hetki, että täytyy miettiä, että ehkäpä sitten kansalaisyhteiskunnan tukeminen on se, miten kannattaa jatkaa. Mutta kyllähän se tietysti on selvää, että meillä on muitakin kuin Nicaragua. En ehkä käy tässä luettelemaan, se luettelo ei ole nimittäin ihan lyhyt. Ja tätä pitää jatkossa sitten pohtia, miten edistämme ihmisoikeuksia kehityspolitiikassa. Kehitys- ja ihmisoikeudet on pidetty aika lailla erillään toisistaan. Minusta tämä ei ole johdonmukaista ulkopolitiikkaa. Tiedän, että ulkoministeriössä me kaikki ministerit ajattelemme näin.

Aika taitaa tässä loppua, ja sanoisin vaan, edustaja Paloniemi, tästä Finnfundin tilanteesta. Olen tosiaan itsekin ollut hyvin pahoillani siitä, että valtiovarainministeriö ei ole ymmärtänyt Finnfundin toiminnan tavattoman suurta merkitystä varsinkin nyt, kun monissa maissa pystytään jo toimimaan ihan liiketaloudellisin perusteisin kehityksen puolesta. Tämä on tietysti nyt vähän huolestuttavaa, jos Finnfundissa on koettu niin, että ulkoministeriö alkaa — käytännössä se tarkoittaa varmaan minun johtamaani toimintaa — rajoittaa liikaa Finnfundia. Tässä on ehkä kysymys siitä, että olen toivonut, että kun kehityspoliittisessa ohjelmassa korostetaan yhteistyötä kaikkein köyhimpien maiden kanssa, niin se näkyisi jonkin verran myös Finnfundin toiminnassa. Tiedän, että Finnfundin toiminta suuntautuu myös keskituloisiin maihin, ja niin varmaan täytyy ollakin, koska siellä on ehkä löydettävissä liikekumppaneita ja projekteja paremmin. Mutta tästä varmaan voidaan keskustella, edustaja Paloniemi, niin että saadaan se Finnfund myöskin sitten arvoiseensa asemaan.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Piispat julkaisivat viime syksynä kannanoton "Anna meille jokapäiväinen leipämme" maailman ruokaturvan puolesta, ja tämän syksyn uutiset Itä-Afrikasta osoittavat asian ajankohtaisuuden edelleen. Kysyisin vielä uudelleen: miten hallitus aikoo toimia kehitysyhteistyöpolitiikassa sen puolesta, että ex-ministeri Väyrysen hyvä linja maaseutukehitykseen panostamisessa jatkuu?

Sitten tässä mietinnössä viitattiin selontekoon, eli kysyn: milloin on hallitukselta tulossa kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta selonteko eduskunnalle? Mietinnössä myös vähän kehuttiin kehitysyhteistyövarojen raportoinnista eduskunnalle, että se on ollut monin eri tavoin myönteistä jne., mutta eräissä selvityksissä on kuitenkin todettu, että raportointi eduskunnalle ei tarjoa riittäviä tietoja Suomen kehitysyhteistyön luonteen ja saavutusten arvioimiseksi. Ensimmäinen edellytys sille, että kansalaiset hyväksyvät kehitysavun ja että se on tuloksekasta ja tehokasta, on tietenkin se, että eduskunta tietää, että se niin on.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse toivon, että ulkoministeri tekee työtä sen eteen, että pelisäännöt näissä kauppakysymyksissä ovat EU-mailla samanlaiset. Se on epäreilua Suomalaisille yrityksille, jos toiset maat toimivat EU:n vientisäädöstenkin vastaisesti.

Kysyisin kriisinhallintatehtäviin osallistuvien suomalaisten oikeusturvasta onnettomuus- ja kuolemantapauksissa: onko se ministerin näkökulmasta nyt oikealla tasolla, kun Libanoniin, muun muassa uuteen Unifil-tehtävään, lähdetään?

Haluan myös antaa kiitosta ulkoministerille uudesta Suomen USA-toimintaohjelmasta ja myös sen puolustusyhteistyöosuudesta. USA on puolustushallinnon merkittävä kahdenvälinen kumppani nyt, ja kysyisin: Miten tämä tulee näkymään käytännössä? Mitä ulkoministeri tästä voisi meille kertoa?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustustoverkon harventaminen 96:sta 15:llä on aika merkittävä ja vaikuttava toimenpide, joka kehyskauden aikana tapahtuu. Nyt ensi vuoden osalta on suunnitelmat kahden, eli Manilan ja Islamabadin, edustuston sulkemisesta. Onko tarkempaa suunnitelmaa olemassa, miten tässä edetään? Mikä on myös tämän vaikutus meidän YK:n turvaneuvostohank-keeseen, kun joka tapauksessa monissa maissa koetaan merkittäväksi se, että siellä on edustusto?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli erinomaisen tärkeätä, että edustaja Heinonen otti esille aseviennin yhteiset pelisäännöt, että EU-tasolla tulisi löytää sellaiset samanlaiset säännöt. Sillä on merkitystä Euroopan yhteisön oman identiteetin kannalta, minkälainen yhteisö me olemme, minkälaisiin maihin tai tilanteisiin me myymme aseita ja missä ovat ne rajat ja että sitten olisi yhteiset pelisäännöt.

Oli tärkeätä ja hienoa kuulla myös ulkoministerin äskeinen vastaus tähän kysymykseen, kun pohdiskelitte sitä, että jos syntyy tällaisia demokratialiikkeitä ja sinne on myyty suomalaisia aseita, niin kenen käsissä nämä nyt sitten ovat, ollaanko Suomen myymien aseiden avulla tukahduttamassa demokratialiikettä. On hyvin tärkeää yrittää näitä ennakoida ja, nimenomaan niin kuin Heinonen sanoi, EU:n tasolla käydä tätä keskustelua, minne myydään aseita ja minne ei.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hautalalta kysyin jo aiemmin syksyllä tätä samaa asiaa ja nyt kysyn, miten tämän kanssa on nyt edetty. Eli olen ollut huolissani jo hyvin pitkään siitä, että Suomi antaa kehitysapua sellaisille maille, jotka puolestaan itse sitten myyvät näitä omia viljelysmaitaan ja muita alueitaan esimerkiksi kiinalaisille ja saudeille ja sitten samalla siirtävät paikallista väestöä, usein joitain alkuperäiskansojakin vielä, sieltä jonnekin slummeihin asumaan. Onko nyt sitten näiden parin kuukauden aikana käyty keskusteluja näitten kehitysmaiden kanssa siitä, onko tämä moraalisesti kestävää peliä? Ja miten on, onko käyty keskusteluja Kiinan, Saudi-Arabian ja Intian kanssa, jotka tätä harrastavat?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Talman, arvoisa puhemies! Ensi vuonna järjestetään Rio+20-konferenssi Brasiliassa, ja tämän konferenssin teemoja ovat vihreä talous, köyhyyden poistaminen, uusiutuvien energiamuotojen edistäminen ja energiatehokkaiden kaupunkien kehittäminen. Konferenssin onnistumiseen vaikuttaa muun muassa se, millä poliittisella tasolla kokoukseen osallistutaan, ja tietenkin se, kuinka sitova päätöslauselma saadaan aikaan. Tärkeätä on tietenkin myös se, mitä tapahtuu kokouksen jälkeen, siis miten maat toteuttavat yhteisesti sovittuja tavoitteita. Kysynkin sen vuoksi ministereiltä: millä tavalla Suomi valmistautuu tähän konferenssiin, ja tulevatko molemmat ministerit osallistumaan tähän?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on monissa puheenvuoroissa hiukan vähätelty tätä kehitysyhteistyömäärärahaa, ja siksi on syytä muistuttaa ulkoasiainhallinnon koko määrärahoista, jotka ovat 1 282 miljoonaa euroa, josta summasta 80 prosenttia suunnataan kehitysyhteistyöhön — siis tästä koko ulkoasiainhallinnon määrärahasta 80 prosenttia kehitysyhteistyöhön, niin ei se nyt ole mikään murunen. Se on kuitenkin 1 124 miljoonaa euroa ensi vuonna. Kun tätä verrataan esimerkiksi Suomessa sisäisen turvallisuuden määrärahoihin, niin eivät ne ole puoltakaan tästä.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Budjettikirjassa todetaan, että julkisuusdiplomatian temaattisina painopisteinä ovat monet kohteet, myös Suomen arktinen strategia, joten kiteytän nyt tällä kertaa tämän kysymykseni ajatuksella "lyhyestä virsi kaunis": mitkä ovat nämä Suomen arktisen strategian keskeiset asiat ja painopisteet tulevana vuonna?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa huomata, että Suomi on taas kilvassa YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi, kun se pyrkii sinne kaudelle 2013—2014 tässä Länsi-Euroopan ja muiden maiden vaaliryhmässä. Kysyn ulkoministeriltä: onko ulkoministeriön hallinnonalalla varmistettu riittävä rahoitus ja allokointi siihen, että pystymme tekemään hyvää ja menestyksellistä kampanjatyötä päästäksemme tähän tärkeään pöytään?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin edelleen: olisiko tärkeätä, että näitä avustuskohteita, kehitysyhteistyökohteita, vähennettäisiin, niin että voitaisiin satsata sitten niihin kohteisiin entistä enemmän?

Mielestäni koko kehitysapupolitiikassa on olennaista tämä valtava väestönkasvu juuri kehitysmaissa. Tärkeätä olisi perhesuunnittelu ja ehkäisy.

Myös sitten kysyisin: mikä olisi ratkaisu, että meidän naisemme ja lapsemme täällä maailmassa olisivat tasa-arvoisia? Luulen, että se tasa-arvo ja tämä naisten ja lasten aseman parantaminen lähtee siitä, että nämä eri maiden hallitukset ja päämiehet saataisiin ymmärtämään, että tämä ei ole vain miesten maailma vaan naisten maailma.

Jokaisella on omat mieltymyksensä. Minä erittäin voimakkaasti korostan myös Kirkon Ulkomaanapua ja lähetysjärjestöjä: ne ovat tehneet näitten paikallisten yhdistysten kanssa tärkeätä asiaa. Mutta tämä on suuri kokonaisuus koko kehitysyhteistyö.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Minister Hautala har beskrivit utvecklingsarbetet och arbetet med mänskliga rätttigheter som något som löper parallellt men som allt för sällan möts. Att sluta med det direkta statsstödet till Nicaragua är förståeligt, det har andra nordiska länder gjort. Att ge till frivillgorganisationer är också förståeligt, så har andra nordiska länder gjort. Men det hjälper inte unga flickor som blivit gravida genom våldtäkt eller incest. Medical abortion är förbjudet i Nicaragua och det förblir också förbjudet om vi inte försöker påverka. Och frågan är om det inte är ett stort misslyckande att ge upp. Borde vi inte vara kvar och försöka påverka?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että tässä taloudellisessa tilanteessa kaikessa pitää säästää. Olen kuitenkin huolissani siitä, että joudumme tässä tilanteessa karsimaan lähetystöjä, edustustoverkostoa maailmalla, ja olen pahoillani siitä, että vaikka ulkoasiainvaliokunta kiinnitti huomiota tähän tai nosti esille huolen verkoston karsimisesta, niin valtiovarainvaliokunnalla ei ollut mahdollisuutta tähän osoittaa lisää määrärahoja.

Minusta on ensiarvoisen tärkeää, varsinkin kun käymme kamppailua turvaneuvostopaikasta, että hyvin huolella — kuten varmasti tehdään — valmistellaan nämä karsinnat ja supistamiset ja että tässä hallituskauden aikana tulevina vuosina arvioidaan tehtyjä päätöksiä ja niiden vaikutuksia, myöskin maailman tilanteen muuttumista, ja jos tarve vaatii, niin ollaan sitten myöskin valmiita korjaamaan, jos teemme tässä selkeästi vääriä arvioita, kun päätämme jostakin tietystä maasta lähetystön tai edustuston lakkauttaa.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, herra puhemies! Vielä olisin palannut tuohon lähiyhteistyömääräraha-asiaan. Tosiaan, jos on jo tiedossa niitä ensi vuoden hankkeita, joita aiotaan keskeyttää, mielelläni siitä kuulisin.

Sitten toinen asia. Kun näitä lähialueyhteistyömäärärahoja nyt leikataan, niin millä tavalla olette miettineet, että pystyttäisiin korvaamaan se siemenrahavaikutus, joka näillä lähialueyhteistyörahoilla on ollut?

Sitten vielä toinen asia. Eduskuntakin on käynyt monenlaista keskustelua taistelujoukoista. Toisaalta on toivottu, että niitä ei jouduta käyttämään, toisaalta on arvosteltu sitä rahaa, joka siihen on kulunut, ja kun ne eivät ole toimineet sitten, vaikka erilaisia kriisejä maailmalla on toki ollut, niin missä vaiheessa mennään tällä hetkellä tuon keskustelun kanssa EU:ssa ja minkälaisia suunnitelmia hallituksella ja ministereillä on sen suhteen, milloin mahdollisesti seuraava Suomen valmiusvuoro tulisi?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämän yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen on EU:ssa juuri parhaillaan työn alla, ja me toivomme, että se tulee johtamaan muun muassa sellaiseen tulokseen, jossa näiden nopean toiminnan joukkojen, taisteluosastoiksi nimitettyjen, toimintakyky ja mahdollisuudet käyttää niitä joustavammin erilaisissa kriisitilanteissa paranevat. Mutta tällä hetkellä nämä suunnitelmat ja myöskin tulevat valmiusvuorot, joista tietysti täytyy muiden samoissa osastoissa olevien valtioiden kanssa sopia, ovat vielä avoimina.

Muutoin on päivänselvää, että toki me voisimme käyttää turvaneuvostokampanjaan huomattavasti enemmän resursseja. Me olemme tällainen, sanoisiko, köyhä ja rehellinen maa, joka joutuu hoitamaan tätä asiaa niillä voimavaroilla, joita tämän kokoisella maalla on käytettävissä, ja me tiedämme kyllä kokemuksesta, että joillain muilla mailla on ollut aivan toisenlaisia resursseja. Mutta onneksi nyt kuitenkaan turvaneuvoston paikka ei ole ostettavissa, vaan se tulee, jos on tullakseen, sillä, että meillä on uskottava linja ja Suomen sitoutuminen YK:n arvoihin, YK:n vahvistamiseen ja monenkeskisen yhteistyöjärjestelmän puitteissa toimimiseen tunnetaan ja että meillä on myös itsellämme näyttöjä osallistumisesta niin kriisinhallintaan, rauhanturvaamiseen kuin kehitysyhteistyöhön. On ihan selvää, että mitä vähemmän meillä on edustustopisteitä, sitä vähemmän meillä on myöskin kontaktipisteitä, joilla tätä Suomen linjaa tehdään tunnetuksi.

Toteaisin kuitenkin, että muita päätöksiä kuin ne, jotka on julkistettu jo edellisen hallituksen aikana Manilan lähetystön sulkemisesta, nyt tulevasta Islamabadin lähetystön sulkemisesta ja muutamasta konsulaattitoimipisteen sulkemisesta, ei ole tehty. Totta kai näitä valmistellaan, mutta todellakin korostan sitä, että mahdollisuudet yhteistyöhön Pohjoismaiden kanssa ovat paremmat kuin aikaisemmin. Epäilemättä myöskin Tanska on tänä päivänä kaikkeen pohjoismaiseen yhteistyöhön aivan toisella lailla kiitettävästi valmis panostamaan kuin vielä jokin aika sitten, ja meidän on tarkoitus seuraavassa ulkoministereiden tapaamisessa toukokuussa käydä läpi aivan kohteittain näitä yhteistyömahdollisuuksia. Sen jälkeen pystymme sitten paremmin sanomaan myöskin, mitkä ovat Suomen osalta mahdolliset seuraavat askeleet, ja itse kyllä luotan siihen, että tämä pahin vaihtoehto, että joutuisimme jopa 15 sulkemaan, ei tule toteutumaan vaan löydämme näitä yhteistyöratkaisuja.

Edustaja Heinonen, joka on jo poistunut, kysyi pari kysymystä. Ehkä oikea osoite tähän on kuitenkin puolustusministeri ja puolustusministeriö. Hän voinee sitten palata seuraavien pääluokkien keskusteluissa tähän asiaan.

Arktisen yhteistyön osalta: Se on Arktisessa neuvostossa, sen toimintaohjelmissa ja Suomen panoksessa siihen aika pitkälle määritelty, mutta arktisten alueiden merkityshän tulee kasvamaan sekä haasteina että mahdollisuuksina — mahdollisuudet liittyvät tietysti kuljetuksiin, luonnonvarojen hyödyntämiseen — ja totta kai Suomi haluaa olla myöskin osaamisellaan tässä mukana. Mutta ne haasteet kyllä liittyvät siihen, että arktinen toimintaympäristö ja luonnonympäristö on erittäin herkkä ja haavoittuva, ja kaiken, mitä siellä tapahtuu, täytyy tapahtua niin, että yhtäältä ei tuhota korvaamattomia luontoarvoja ja että toisaalta alkuperäiskansojen mahdollisuudet ja oikeudet tulevat turvatuiksi. Nämäkin ovat selvästi Suomen painopistealueet. Tämän arktisen yhteistyön kiinnostavuudesta kertoo sekin, että monet maat, hyvin kaukaisetkin maat, arktisilta alueilta ovat halunneet päästä mukaan Arktiseen neuvostoon tarkkailijajäseninä. Me olemme kyllä olleet sitä mieltä, että on ihan hyvä, että tällaista mielenkiintoa on, ja olemme pitäneet Arktista neuvostoa näiltä osin, tarkkailijan yhteistyön osalta, tärkeänä ja haluamme myöskin Euroopan unionin olevan aikaisempaa vahvemmin tässä mukana.

Rio+20-kokoukseen tulemme panostamaan hyvin huolellisesti, koska pidämme sitä todellakin tärkeänä ja ratkaisevana kokouksena. Ainakin ulkoministeri ja kehitysministeri ja ympäristöministeri tulevat olemaan paikalla, ja tietysti on myöskin varauduttu siihen, että uusi tasavallan presidenttikin voisi olla myös tässä valtuuskunnassa mukana, koska siellä tulee olemaan joka tapauksessa näitä korkean tasonkin osioita, ja mitä enemmän meillä on siellä edustajia tällä tavoin, se tietysti maksimoi myöskin meidän vaikuttavuuttamme ja osoittaa meidän sitoutuneisuuttamme siihen asialistaan, jota siellä käsitellään. Todettakoon, että joka tapauksessa presidentti Halonenhan tulee myöskin olemaan tämän YK:n kestävän kehityksen komission toisena puheenjohtajana paikalla ja hyvin aktiivisesti osallistumaan koko kevään aikana tämän komission työn tulosten esittelyyn ja eteenpäinviemiseen.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Valtionhallinnossa minä vastaan näistä Rio+20-valmisteluista ja niiden koordinaatiosta. Parhaillaan eri ministerien, muun muassa ministeri Tuomiojan ja ministeri Niinistön, kanssa mietimme sitä, minkälaisia kärkiteemoja meillä voisi olla. Meillä tulee olemaan tietysti laaja, jo pitkään valmisteltu skaala erilaisia neuvottelutavoitteita, mutta mitkä olisivat meidän kansallisia kärkitavoitteitamme? Tuntuu siltä, että meidän pitäisi korostaa kestävän kehityksen kumppanuuksia, koska ei mitään ongelmaa maailmassa voida ratkaista pelkästään hallitusten tai pelkästään yksityissektorin tai pelkästään kansalaisyhteiskunnan voimin. Luulen, että tämmöisen kumppanuusajattelun pohjalta me voisimme miettiä sitä, miten voimme älykkäästi edistää esimerkiksi resurssitehokasta vesi- ja sanitaatiohuoltoa, joka on aivan keskeinen turvallisuuspoliittinen teema. Tämä on yksi mahdollisuus.

Toinen mahdollisuus on, että lähdemme pohtimaan, miten oikeasti bruttokansantuotteen, bruttokansantulon rinnalle saataisiin virallisiin tilastoihin paremmin hyvinvointia kuvaavia mittareita. Olen tavannut viime aikoina esimerkiksi Bhutanin edustajia, jotka ovat kovasti kertoneet, että kun heillä on tavoitteena tämmöinen kansakunnan onnellisuus ja he ovat laatineet onnellisuusindeksiä, niin Suomi on yllättäen heidän esikuvansa. Ehkä meidän pitäisi tehdä yhteistyötä Bhutanin kanssa.

Mutta on ihan totta, että mitä leveämpi kärki sinne Rioon saadaan, sitä parempi varmasti, ja varmaankin eduskunnan valiokunnat osallistuvat tähän työhön myös. [Puhuja yskii.] — Pyydän anteeksi, joku kokolattiamaton pölyhiukkanen varmaan pujahti kurkkuun.

Täällä tosiaan edustaja Hemmilä otti puheeksi kehitysyhteistyömäärärahojen suuren osuuden ulkoministeriön hallinnonalan budjetista, ja se pitää tietysti paikkansa. Kuitenkin me hyvässä yhteistyössä pystymme käyttämään kehitysyhteistyömäärärahoja myös sellaisiin tarkoituksiin, joilla on myöskin laajempi poliittinen merkitys. Esimerkiksi tänään kun olemme julkistaneet rauhanvälityksen toimintaohjelman, niin siihen sisältyy se, että olemme sopineet, millä tavalla kehitysyhteistyörahoja voidaan käyttää tähän rauhanvälitykseen. Tämä on ehkä jonkin verran vastaus myös edustaja Komille, että tietysti siviilikriisinhallinta on käsitteellisesti vähän eri asia, se on varmaankin laajempi, mutta siihen täytyy lukea myöskin tämä rauhanvälitys. Ja kun olitte huolissanne näistä määrärahoista, niin minulla on semmoinen käsitys, että ulkoministeriössä on kehitysyhteistyörahoja ihan oda-kriteeriä noudattaen pystytty jo tähän asti käyttämään rauhanvälitykseen, joka liittyy siviilikriisinhallintaan. Tätä yhteistyötä täytyy vahvistaa.

Sitten on myöskin se, että kehitysyhteistyömäärärahojen kasvusta tähän asti 5 prosenttia on voitu käyttää ministeriön hallintomenoihin, muun muassa lähetystöihin, mutta nyt sitten valtiovarainministeriö on takertunut vanhaan tuottavuusohjelmaan ja kieltänyt ehdottomasti tämmöiset, heidän mielestään pelkästään henkilötyövuosia lisäävät menot. Meillä on ollut aika ikävä neuvottelu valtiovarainministeriön kanssa tänä syksynä tästä. Tämä mahdollisuus käyttää niitä rahoja myöskin ministeriön hallintoon siinä määrin kuin aikaisemmin on nyt katkennut.

Edustaja Heinonen otti puheeksi aseet ja tekniikan viennin. Minä olen täsmälleen samaa mieltä kuin ministeri Tuomioja, jonka vastuulle nämä asevientisäännöt kuuluvat. Nyt kun Euroopan unionin vuonna 2008 hyväksyttyä yhteistä kantaa asevientisäännöistä tullaan tarkistamaan, niin minusta aivan erittäin tärkeätä on se, että pyritään yhdenmukaistamaan EU-maiden käytäntöjä. Eihän ole mitään tolkkua siinä, että meillä on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja sitten vaikka joitain panssariajoneuvoja tai muita aseita viedään aivan eri tavoin eri tilanteissa ja eri kriteereillä samoihin maihin. Tämä ei mielestäni voi jatkua myöskään. Ei se ole EU:n arvokasta ulkopolitiikkaa, jota ministeri Stubb lanseerasi, tätä käsitettä "arvokas ulkopolitiikka".

Sitten, edustaja Eerola, tämä kysymys maan anastuksesta, land grabbing. Tämä on iso kehityspoliittinen ongelma. Olette ihan oikeassa siinä, että siitä pitää puhua myös näiden valtioiden edustajien kanssa, jotka sitä harjoittavat. Mutta ennen kaikkea siis se on kiusallinen ongelma kehitysmaiden köyhille ihmisille, joiden ruokaturva voi kärsiä siitä, että isoja maa-aloja annetaan esimerkiksi 99 vuoden vuokrasopimuksella isojen yhtiöiden käyttöön, jotka sitten käytännössä jatkavat tämmöistä uuskolonialistista perinnettä. Niin kuin sanoitte, se ruoka menee sitten Saudi-Arabiaan, Kiinaan ja Intiaan. Ajattelen ehkä niin, että tässä olisi myös hyvä pohtia sitä, että jos maailmassa syötäisiin hieman vähemmän lihaa ja eläinkunnan tuotteita, niin ehkä viljelyala riittäisi. En nyt väitä, että tämä ongelma sillä ratkeaa. Kyllä, tämä maan anastus on iso ongelma, ja siihen tullaan kiinnittämään huomiota, myöskin siihen, että ei ole mitään laitaa siinä, että köyhät ihmiset ja alkuperäiskansat häädetään niiltä mailta, koska on epäselvät maanomistusoikeudet tällaisissa tilanteissa.

Edustaja Mäkipää — ja minä oletan, että täällä on muitakin, jotka haluavat vahvasti tukea sitä, että Suomi satsaa perhesuunnitteluun, seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksiin jnp. — tämä tulee olemaan yksi painopiste.

Riksdagsledamot Nauclér, jag var lite överraskad för jag hade trott att det var ni som har velat att Finland drar sig ut ur Nicaragua som stat. Så har jag förstått er flera gånger. Men det är klart att våra medborgarorganisationer kan fortsätta där, och de vill fortsätta. Och det är också de här ämnena som ni har nämnt som kommer att vara deras tyngdpunkter vad gäller just kvinnornas rättigheter och så vidare. Men nu förstår jag att jag har förstått er hela hösten alldeles fel.

Ehkä tässä riittävästi.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan antaa tunnustusta ministereille Tuomioja ja Hautala, että jaksoitte viipyä täällä salissa koko debatin ajan, mutta sen sijaan ihan täysiä pisteitä ei voi antaa ministeri Stubbille, joka ei ole edes piipahtanut täällä salissa tänään, (Välihuuto) mutta ehkä hänellä on joku pätevä syy siihen. Mutta tietysti, kun eduskunta käsittelee ulkoasiainhallinnon pääluokkaa budjetin osalta, olisi suotavaa, että ministerit edes piipahtaisivat kyseisen pääluokan käsittelyn yhteydessä täällä salissa.

Ulkoasiainministeriön hallinnonalaan kuuluva kehityspolitiikka on keskeinen osa johdonmukaista ja laaja-alaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Suomi on pystynyt täyttämään kehitysyhteistyötä koskevat kansainväliset sitoumuksensa ja vaikuttanut osaltaan köyhyyden vähentämiseen maailmassa. Suomi saavutti esimerkiksi Eurooppa-neuvostossa asetetun 0,51 prosentin tavoitteen vuoteen 2010 mennessä.

On yleisesti tiedossa, että köyhyys lisää maailmanlaajuisia ongelmia, kuten terrorismia, epidemioita ja hallitsematonta muuttoliikettä. Kehitysyhteistyö on samalla väline näidenkin ongelmien poistamiseen. Hyvien päämäärien lisäksi olisi kuitenkin aina huomioitava määrärahojen vaikuttavuus. Tähän vaikuttavuuteen myöskin valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota. Ongelmana on tällä hetkellä nimittäin se, ettei vaikuttavuutta pystytä aina seuraamaan, sillä aika monia miljoonia euroja jää kehitysyhteistyömäärärahoista jäljittämättä. Määrärahojen maksimaalinen vaikuttavuus on kuitenkin yksi parhaista keinoista saavuttaa avulle myös laajempaa hyväksyntää täällä kotimaassa.

Kuten hallitusohjelmassakin on todettu ja korostettukin, vaikuttavuutta on voitava parantaa ja kehitysohjelmien pirstaleisuutta on voitava vähentää. Suomen kehitysapuun osoittamat määrärahat ovat kasvaneet hurjasti viime vuosina, lähes 600 miljoonalla eurolla vuoteen 2004 verrattuna. Prosenttiosuus bruttokansantuotteesta on nostettu tuolloisesta 0,36 prosentista nykyiseen 0,56 prosenttiin. Yhteensä kehitysyhteistyömäärärahojen arvellaan olevan ensi vuonna noin 1 124 miljoonaa euroa. Summasta ulkoasiainministeriön pääluokan varsinaiseen kehitysyhteistyöhön kohdistuu noin 884 miljoonaa euroa, ja vaikka määrärahat oli tarkoitus jäädyttää, kasvua on silti kuluvaan vuoteen verrattuna noin 50 miljoonaa euroa.

Jos verrataan kokonaistilanteeseen, olisi kehitysyhteistyömäärärahoistakin ehkä voinut joitakin leikkauksia tehdä. Esimerkiksi poliisin määrärahat eivät ensi vuonna riitä sisäisen turvallisuutemme ylläpitoon. Suomi on vaarassa menettää myös uskottavan puolustuskykynsä, ellei Puolustusvoimiin kohdistettavia erittäin rankkoja säästöjä saada kompensoitua uudistusten avulla. Erittäin epäoikeudenmukaiselta tuntuvat myös budjettiin tehtävät pienet, pirstaleiset leikkaukset hyvin pieniinkin avustuskohteisiin, kuten esimerkiksi hyvää työtä tekeville järjestöille. Jo 100 miljoonan euron potilla olisi saavutettu merkittäviä vaikuttavuushyötyjä näissä pienissä avustuskohteissa budjetin pääluokissa.

Kehitysyhteistyö on Suomelle erittäin tärkeää, ja sen avulla vaikutetaan köyhyyden vähentämiseen ympäri maailmaa, kuten on moneen kertaan todettu. Suomi on silti kehitysyhteistyön ohella sitoutunut moneen muuhunkin asiaan. Tällä hetkellä talouden realiteettien ollessa, mitä ne ovat, joutuu Suomi monen muun maan lailla joustamaan näistä sitoumuksistaan. Vaikka ulkomailla toki tehdäänkin tärkeää työtä, olisi resurssien kiristyessä huolehdittava ensisijaisesti kotipesästä.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksessä kohdistetaan valitettavan kovat leikkaukset Suomen edustustoverkkoon, kuten täällä on jo moneen kertaan todettu. Vuonna 2012 on tarkoitus sulkea ainakin lähetystöt Manilassa ja Islamabadissa, missä toki turvallisuustilanne ei ole kyllä kaikkein parhain, mutta kehyspäätöksen mukaan jopa 15 edustustoa suljettaisiin vuosina 2012—2015. Tätä leikkausta ei voi kyllä pitää Suomen kansainvälisen toimintakyvyn ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta hyvänä ratkaisuna. Me olemme myös hakemassa turvaneuvoston jäsenyyttä, eivätkä leikkaukset tietenkään ainakaan helpota jäsenyyden saamista.

Toinen huolta aiheuttava asia budjettiesityksessä liittyy kehitysyhteistyön määrärahojen jäädyttämiseen vuoden 2012 tasolle vuosina 2013—2014. Erittäin pitkään ja hyvässä yhteistyössä ajamaamme tavoitetta kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin bkt:stä ei nyt saavuteta vuoteen 2015 mennessä, tai ainakin se tulee todella vaikeaksi. Siitä olemme varmaan kaikki pahoillamme. Tämä on ollut yli puoluerajojen ulkoasiainvaliokunnassa yhteinen tavoite jo monta vuotta.

Arvoisa puhemies! Kehityspolitiikkaa on tehtävä pitkäjänteisesti, ja määrärahojen äkkinäiset muutokset eivät anna siihen parasta mahdollisuutta. Kehityspolitiikkamme päätavoitteita, köyhyyden vähentämistä, YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamista, kestävän kehityksen ja demokratiakehityksen tukemista, on pidettävä olennaisena osana laaja-alaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, kuten teemmekin. Kun kehityspoliittista ohjelmaa tarkennetaan, toivon, että siinä ei unohdeta perinteisiä osaamisalueitamme, koulutuksen ja erityisesti ammattikoulutuksen roolia eikä myöskään terveyssektorin merkitystä. Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on aivan selvästikin avain köyhien kehitysmaiden yhteiskuntien kehittämisessä. Seksuaaliterveys ja seksuaalioikeudet ovat kehittyneet hitaimmin vuosituhattavoitteissa, ja Suomella olisi erittäin paljon annettavaa myös tässä teemassa kehitysmaille, ja toivon, että nämä asiat nostetaan vahvemmin esille, kuten myös ruokaturvan nostaminen yhdeksi prioriteetiksi, se on kyllä tässä maailmanajassa erittäin olennaista. Yli miljardi ihmistä näkee nälkää, toinen miljardi syö vähäarvoista ravintoa, ja mahdollisuudet ruuantuotantoon kehitysmaissa koko ajan vain huononevat. Tämän ruokaturva-asian pitää minusta olla meille tärkeä asia meidän kehityspolitiikassa.

Vaikka epäilevät tuomaat pitävät esimerkiksi hauraan Afganistanin auttamista hankalana, jotkut jopa turhana, haluan muistuttaa, mitä siellä huonosta turvallisuustilanteesta huolimatta on saatu aikaan. Sekä vastasyntyneiden kuolleisuus että äitiyskuolleisuus ovat vähentyneet lyhyessä ajassa huomattavasti. Tämä kertoo siitä, että terveydenhuoltoa on voitu viedä myös kaupunkien ulkopuolelle. Myös se, että huomattava määrä tyttöjä pääsee nyt kouluun talibanien aikaan verrattuna, kertoo oikeansuuntaisesta kehityksestä. Afganistanilaiset, joiden delegaatio kävi hiljakkoin täällä parlamentissa, itse toivoivat lisää koulutusta sekä naisille että miehille, ja he toivoivat myös klinikoiden perustamista laajalle maaseudulle, jotta edes jonkinlainen terveydenhuolto olisi entistä useamman köyhän ulottuvilla.

Olemme siirtämässä turvallisuusvastuuta lähivuosina Afganistanin omille sotilaille ja poliiseille. Suomen työ painottuu jatkossa entistä enemmän siviiliyhteiskunnan rakentamiseen ja kehitysyhteistyöhön. Kehitysyhteistyömäärärahoja ollaan kasvattamassa noin 30 miljoonaan euroon. Suomen on oltava yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa rakentamassa kestävää pohjaa talouden, elinkeinojen, kuten kaivostoiminnan ja hallinnon, kehittämisessä. Työtä riittää myös jo mainitsemani paremman terveydenhoidon ja koululaitoksen kehittämisessä. Pidänkin hyvin valitettavana, että hallitus on nyt leikkaamassa juuri siviilikriisinhallinnan määrärahoista. Me olemme nostaneet rauhanvälitystoiminnan tärkeäksi kehittämiskohteeksi muun siviilikriisinhallinnan ohella, joten en pidä järkevänä, että siviilikriisinhallinnan määrärahoista leikataan. Meidän täytyy pitää näistä kotimaisista voimavaroista huolta, niin että me saamme jatkossakin korkeatasoisia henkilöitä maailmalle nimenomaan siviiliyhteiskuntaa rakentamaan.

Elisabeth Nauclér /r:

Värderade herr talman! Finansutskottet har förtjänstfullt tagit upp alla svårreparerbara skador indragningar av finska beskickningar kan få. Man talar om oersättlig skada för hanteringen av Finlands utrikesrelationer och utsikterna för ekonomisk tillväxt. Det talas om oåterkalleliga ekonomiska följder som indragningar kan innebära. Särskilt gäller detta i Nordafrika, det är många länder det handlar om, kostnaderna har blivit stora samtidigt som vi behövs där för att bistå på allt sätt vi kan men också för att vara med när handeln kommer igång igen. Då gäller det att samarbeta med andra, främst nordiska länder, och på så sätt minimera kostnaderna men öka nyttan och ändå på basen av samma värderingar, vilket också utrikesminister Tuomioja gav uttryck för.

Finansutskottet skriver också förtjänstfullt om biståndspolitiken. Själv anser jag visserligen inte att Finlands biståndspolitik är så förtjänstfull, men utskottet har beskrivit läget i så positiva ordalag det bara är möjligt med tanke på hur lågt det ändå är i förhållande till vad det borde vara. Och särskilt med tanke på våra möjligheter att komma i fråga för en av de icke-permanenta platserna i säkerhetsrådet.

Själv har jag motionerat om ytterligare medel men utan något gehör. Riksdagsledamot Paloniemi tog också upp just frågan om Finnfund, och det är alltså inte bara i finansministeriet man inte har fått förståelse för de här pengarna, utan det gäller också i finansutskottet.

Det skulle också ha varit välkommet, tycker jag, om utrikesutskottet skulle ha gett ett utlåtande med sina synpunkter på inte bara biståndspolitiken, utan på utrikesministeriets utgifter. I stället har utrikesutskottet i år helt avstått från avge något utlåtande ur budgeten. Det har länge rått enighet inom utrikesutskottet om hur biståndet borde utvecklas, förbättras och förändras och det är därför synd att inte utskottet gett sin syn på den här delen av budgeten, för det är ändå fråga om vår utrikespolitik.

När jag förra veckan frågade utrikesminister Tuomioja om hans syn överensstämde med den tidigare utrikesministerns syn på ett fredsinstitut på europeisk nivå var det närmast med tanke på om man i den ekonomiska krisens och inbesparingarnas tid kanske måste se lite annorlunda på satsningarna. I dagens handlingsprogram för fredsmedling kan man konstatera att beskrivningen av institutet skiljer sig något från den bild som man fick när idén ursprungligen presenterades.

Då talades det mycket om att institutet skulle delta i global konfliktlösning, och särskilt inom FN. EU:s medlemsländer och europeiska institutioner skulle säkra institutets finansiering. Och precis som utrikesministern sade är vi ingen stormakt, har inte en stormakts ekonomiska resurser men spelar faktiskt i deras division. Det kan kanske synas vara en liten sublim skillnad, och det är viktigt att samarbeta både på nordisk och europeisk nivå inom FN, men frågan är om det i ett ekonomiskt ansträngt läge inte är bättre att satsa direkt på verksamhet inom FN. DPKO är världens institutionella minne i det här sammanhanget. Är det inte om vi ska göra gemensam sak med Turkiet på det här området inom FN bättre att fokusera på ett annat och tydligare sätt?

Ja, minister Hautala, ni har missförstått mig. Men jag kanske inte har varit så klar och tydlig och det är inte så lätt att vara klar och tydlig i den här frågan. Det finns många å ena sidan, å andra sidan. Gemensamma värden har vi som övriga Norden, och de drar sig ur, ska inte också då vi? Vi är kritiska till direkt budgetstöd, ska vi då inte dra oss ur? NGO:s är ju bra att ge, det gör andra nordiska länder, men jag undrar ändå om inte det här är fråga om att ge upp, att misslyckas om vi inte får förståelse för våra krav. Jag anser att Finland har en unik position just genom att nu vara ensamma kvar och att Nicaragua har flyttat sin enda nordiska ambassad till Helsingfors.

Herr talman! Trots att utrikesministern nu har gått vill jag notera med glädje hans inställning till Ålandslösningen som ett använbart exempel inom konfliktlösning. Det finns bara ett demilitariserat, neutraliserat och autonomt område i världen och det skulle vara viktigt att just för användandet av exemplet vara beredd att ta det obehag det eventuellt skulle innebära att fastställa de gemensamma gränserna och framställa dem på en kartbild, något vi arbetat med över tio år och som inte nådde ända fram när statsrådet för någon vecka sedan gick in för en dellösning. Fast inte utrikesminister Tuomioja är här så räknar jag ändå med hans fortsatta stöd i denna fråga.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjettikirja on myös kirja, joka kertoo Suomen hallituksen arvoista. Siksi haluan lukea tästä ensimmäisen kappaleen ulkoministeriön hallinnonalan kohdalta kohdasta Toiminta-ajatus: "Suomen turvallisuus, hyvinvointi ja menestyksen edellytykset perustuvat laaja-alaiseen yhteistyöhön muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Suomen ulkopolitiikan tavoitteena on kansainvälisen vakauden, turvallisuuden, rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen vahvistaminen sekä oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen."

Tämä jalo arvoluettelo sai minut palauttamaan mieleeni viime lauantain, jolloin seurasin Oslosta lähetettyä suoraa lähetystä Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuudesta. Siinä oli kolme rohkeaa naista kunniakorokkeella. Kaksi tuli Liberiasta ja yksi Jemenistä. Nämä naiset tiesivät, mistä puhuivat, kun kuvasivat väkivaltaa, sortoa, sotaa ja diktaattoreiden valtaa. Liberiahan on käynyt läpi hirvittävän sisällissodan, jonka aikana lapset riistettiin kotoa lapsisotilaiksi ja kaikenikäiset naiset joutuivat joukkoraiskauksien uhreiksi. Lopulta naiset päättivät tehdä lopun tuosta järjettömyydestä. Valkoisiin t-paitoihin pukeutuneina he alkoivat pitää mielenosoituksia rauhan puolesta. Heidän päättäväinen asenteensa ja usko oikeudenmukaiseen ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan yhteiskuntaan mursivat väkivallan järjettömyyden. Lauantaina Nobelin rauhanpalkinnon ottivat vastaan presidentti Ellen Johnson Sirleaf ja tuon naisten vallankumousliikkeen johtohahmo Leymah Gbowee. Olen harvoin kuullut niin vaikuttavia puheita ihmisyyden puolesta kuin heidän Nobel-esitelmänsä olivat.

Eurooppa on seurannut henkeä pidätellen myös niin sanottua arabikevättä. Maa toisensa jälkeen on Pohjois-Afrikassa kokenut muutoksen. Kaduille virranneet ihmisjoukot ovat kaataneet diktatoriset hallitukset, ja eräissä maissa pidetään jo vaaleja, joihin kansalaiset ensimmäistä kertaa saavat osallistua. Nobel-komitea palkitsi jemeniläisen naisaktivistin Tawakkul Karmanin. Hänen puheensa oli pelotonta julistusta kaikkia maailman yksinvaltiaita ja epädemokraattisesti valtaan nousseita, kansaa sortavia hallitsijoita vastaan. Hänen koko olemuksestaan huokui pelottomuus ja rohkeus. Hän kertoi, että hänen maassaan oli noin 70 miljoonaa asetta, mutta kun he lähtivät kadulle, he eivät ottaneet aseikseen muuta kuin rakkauden omaa kansaansa, oikeudenmukaisuutta ja sen tulevaisuutta kohtaan. Hän kuvasi pitkässä, arabian kielellä pidetyssä puheessaan myös entisen Neuvostoliiton tilannetta ja sitä, kuinka Euroopan maat vapautuivat kommunistisesta orjuudesta.

Nykyajan johtopäätös kaikille johtajille ja kaikissa organisaatioissa tästä maailmassa tapahtuvasta kehityksestä täytyy olla se, että epädemokraattisen sanelupolitiikan ajan täytyy olla jo ohi. Nuo pelottomat naiset suuntasivat puheensa kaikille diktaattoreille, ja kun tiedämme, minkälaisissa olosuhteissa esimerkiksi arabimaissa nämä naiset ovat olleet, niin täytyy todeta, että harvoin me täällä lännessä kuulemme vastaavaa rohkeata puhetta kuin tuossa sai kuulla.

Arvoisa puhemies! Myös Suomessa ulkopolitiikan, kehityspolitiikan, ulkomaankauppapolitiikan linjan ja arvojen täytyy olla jotakin muutakin kuin geopoliittisesta asemasta nousevaa reaalipolitiikkaa. Meidän on kysyttävä näiden politiikan lohkojen kohdalla, miten suhtaudumme ihmisoikeuksiin, minkä viestin me annamme omille kansalaisillemme, mille arvoille me raken-namme, millaista kehitystä lähialueilla, Euroopassa, tuolla sanotussa Pohjois-Afrikassa, koko maailmassa haluamme edistää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi aivan lyhyesti pohjoismaisesta yhteistyöstä ja siitä tilanteesta, mikä meillä nyt siinä on. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Euroopan talouskriisin vain pitäessä vallassaan koko Eurooppaa vahvistuu pohjoismaisen yhteistyön merkitys. Olen iloinen siitä, että ulkoministeriössä on selkeästi ilmaistuna myönteinen asenne pohjoismaista yhteistyötä kohtaan ja Pohjoismaiden neuvoston rakentavaa työtä kohtaan.

Jani Toivola /vihr:

Arvoisa puhemies! Ei ole varmaan kenellekään suuri yllätys, että aloitan puheeni puuttumalla seksuaalivähemmistöjen elämään ja oikeuksiin liittyviin epäkohtiin ulkopoliittisesta näkökulmasta. En kuitenkaan nosta asiaa esille, koska se kuuluu profiiliini tai koska olen itse tuon ryhmän edustaja. Verrattuna monien kehitysmaiden seksuaalivähemmistöpolitiikkaan elämämme Suomessa on hyvin etuoikeutettua ja kaukana siitä todellisuudesta, mitä monien ihmisten arki ja elämä on päivittäin.

Tapasin muutama kuukausi sitten eduskunnassa Suomessa vierailleen Gay Kenya -järjestön puheenjohtaja David Kurian. Keskustelu hänen kanssaan valaisi itselleni Kenian ja monien muiden Afrikan maiden tilannetta, joissa homoseksuaalisuus on edelleen kriminalisoitu. Toisesta välittäminen on rangaistava teko. Jos laki ei asiaa enää kiellä, niin usein esteenä ovat kuitenkin yhteiskunnan syvälle juurtuneet asenteet, jotka viljelevät häpeää ja ulkopuolisuutta.

Gay Kenya järjesti elokuussa ensimmäisen seksuaalivähemmistöjen aiheita käsittelevän elokuvafestivaalin Nairobissa. Tässä tapauksessa festivaali oli pieni huone pimeällä sivukujalla ja pölyttynyt valkokangas. Tapahtuma oli kuitenkin suuri saavutus, sillä sen järjestämistä oli edeltänyt usean kuukauden taistelu viranomaisten kanssa, jotka pyrkivät kaikin laillisin keinoin estämään tapahtuman järjestämisen. Festivaali pidettiin, ja järjestön puheenjohtaja kertoi tapahtumasta leveä hymy kasvoillaan ja kyyneleet silmissään. Oltiin jälleen yksi pieni mutta tärkeä askel lähempänä tasa-arvoa ja häpeästä irtautumista. Kyse ei tietenkään ole pelkästään elokuvafestivaalista, vaan ihmisoikeuksien ja tasa-arvon väistämättömästä merkityksestä, kun puhutaan kehityksestä ja köyhyyden nujertamisesta, turhien kuolemien välttämisestä.

Arvoisa puhemies! Suomen ulkopolitiikan keskiössä tulisi aina olla ihmisoikeudet ja tasa-arvo, pyrkimys ympäristön ja ihmisten kestävään kehitykseen. On tärkeää, että kaikessa kansainvälisessä kanssakäymisessä toisimme aina mahdollisuuksien mukaan esille myös kumppanimaiden ihmisoikeudelliset epäkohdat. Tästä viimeisimpänä, edistyksellisenä esimerkkinä on USA:n ja Englannin vahvat ulostulot seksuaalivähemmistöjen puolesta: nollatoleranssi ihmisten eriarvoistumiselle. Vain näin voimme saada todellista maailmanlaajuista muutosta ja hyvinvointia aikaan.

Arvoisa puhemies! Toivon, että emme heikentyneen taloustilanteen vuoksi leikkaa tukea maailman köyhimmiltä ja pitäydymme kansainvälisissä sitoumuksissa nostaa kehitysavun määrän 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nyt hyväksyttävässä talousarviossa määrärahojen osuus on arvion mukaan 0,56 prosenttia. Tämä on vielä kaukana 0,7 prosentin tavoitteesta, jonka Suomi on kansainvälisesti luvannut saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. On tärkeää, että EU:n päästöoikeuksien huutokaupasta ohjataan tuloja kehitysyhteistyöhön ja nuo tulot korvamerkitään käytettäväksi nimenomaan kehitysyhteistyöhön. Mitä enemmän kansainvälinen yhteisö Suomi mukaan lukien vähentää tukeaan kehitysmailta, sitä enemmän saamme kokea avun vähentämisestä aiheutuvia bumerangivaikutuksia. Kansainvälinen rikollisuus, ääriliikkeet, levottomuudet ja konfliktit saavat voimansa ihmisten epätoivosta, köyhyydestä ja eriarvoisuudesta.

Elämme itsekin tällä hetkellä taloudellisesti erittäin haastavia aikoja. On entistäkin tärkeämpää, että Suomen harjoittama kehityspolitiikka on läpinäkyvää ja että kansalaisilla olisi käytettävissään selkeä järjestelmä, jolla voisimme seurata työn vaikuttavuutta sekä rahoituksen kohdentumista. Pirstaleisuutta tulee korjata kohti järjestäytynyttä ja johdonmukaista kehityspolitiikkaa, jolla on selkeät raamit ja tavoitteet. Ehkä olisi syytä jälleen myös pohtia, mitä tavoittelemamme kehitys on ja mikä on sen päämäärä. Tässä näen kansalaisjärjestöillä ja heidän mittaamattoman arvokkaalla työllään suuren roolin. On tärkeää yhdistää voimat ja välttää päällekkäisyyttä, tavoitteena vaikuttavuus.

Arvoisa puhemies! Maailman väestön määrä ylitti 7 miljardin rajan tämän vuoden lokakuussa. Tuon väestömäärän elämän edellytykset taataksemme tulisi puhua korostetusti etenkin nuorten tyttöjen sekä naisten asemasta. Yksi suurimmista ongelmista on edelleen tyttöjen ja naisten koulutuksen puute, huonot ja riittämättömät terveyspalvelut, lapsiavioliitot ja korkea lapsikuolleisuus. Nämä ovat erittäin vakavia epäkohtia ja nykyisellään esteitä niin väestönkasvun hillinnälle, talouden kasvulle kuin kattavalle ruokaturvalle. Tässä kohtaa myös miehillä on keskeinen rooli. On tärkeää pohtia miehen vastuuta, miehen asemaa ja nykyistä roolia yhteiskunnassa, kuinka hyvin se tukee naisen tasa-arvoistumista ja minkä nykyisessä miehen roolissa tulisi muuttua, jotta yhä useammat silmät avautuisivat ymmärtämään.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Riksdagen har inte förändrat utrikesministeriets budget märkbart. Utskottets förslag om tilläggsfinansiering för ambassaderna fick inte gehör i finansutskottet. Utskottet har ingående redogjort för följderna av att finansieringen av ambassaderna minskar och allt tyder på att regeringen nu allvarligt bör se över sätt att upprätthålla ett heltäckande ambassadnät, med en lägre finansiering. Möjligheten att samarbeta med de övriga Nordiska ambassaderna i större grad än hittills bör fortsättningsvis utvecklas vidare, även om samarbetet inte hittills inneburit stora inbesparingar. En tröst är att kulturinstituten fick tillläggsresurser, så som de fått flera år tidigare av riksdagen. Kulturinstituten har en viktig uppgift för befrämjandet av finländsk kultur och för att göra Finland mera känt ute i världen.

Valtiovarainvaliokunta korostaa mietinnössään lähialueyhteistyön merkitystä ja toteaa aivan oikein, että määrärahat vähenevät jyrkästi. Meidän on pidettävä huolta siitä, ettei lähialueyhteistyö valu hukkaan tämän uudelleenpriorisoinnin takia. Ympäristöyhteistyötä on tarkoitus jatkaa, vaikkakin aikaisempaa pienemmillä resursseilla.

Ympäristöongelmat lähialueillamme eivät ole menettäneet merkitystään. Pietarin jätevedenpuhdistus on parantunut huomattavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta rannikolla on edelleen kaupunkeja, joilla ei ole tehokasta vedenpuhdistusta ja nykyaikaista jätevesiverkostoa. Lähialueillamme on suuret määrät ongelmajätettä, jota ei käsitellä ihmiselle ja ympäristölle turvallisella tavalla. Aktiivisen yhteistyön kautta voi myös ongelmajätekysymys saada osakseen suurempaa huomiota, mikä on välttämätöntä.

Ydinturvallisuusyhteistyön on myös jatkuttava. Aivan lähialueillamme on maailman suurin radioaktiivisen jätteen kertymä, usein hyvin puutteellisella tavalla säilytettynä. Meillä ei ole varaa keskeyttää yhteistyötä tällä alalla, sillä säteilyturvallisuusriskien vähentäminen lähialueillamme on mitä suurimmassa määrin Suomen edun mukaista.

Jag vill tacka ministrarna för deras engagemang för Rio+20-konferensen. Det är verkligt viktigt att Finland är aktiv i arbetet för en hållbar utveckling och det var intressant att få höra om förberedelserna och prioriteringarna för konferensen.

I finansutskottets betänkande behandlas också U-landssamarbetet rätt ingående och det konstateras att det är viktigt att det leder till resultat. Sammanlagt har stödet till biståndssamarbetet ökat med 600 miljoner euro jämfört med 2004, men vi har trots det misslyckats med att höja biståndsnivån till en nivå som skulle leda till 0,7 procent av BNP till 2015 och det här är naturligtvis väldigt tråkigt att så har skett.

I öppenhetens namn är det också bra att vi öppet redogör för att en betydande del av de pengar som räknas till biståndsanslagen används för utrikesministeriets administrativa utgifter. All hjälp riktas med andra ord inte direkt till de fattigaste i världen, eller alla biståndsmedel, trots att det ju är det man naturligtvis skulle önska.

De flesta av oss kan säkert enas om att biståndsanslagen ska användas så kostnadseffektivt som möjligt och att Finland ska vara aktivt med i FN och övriga internationella samfund som arbetar för en tryggare, bättre och rättvisare värld.

Vi har inte ännu fått några ingående rapporter om resultaten av klimatförhandlingarna i Durban, men nyhetsrapporteringarna har verkligen inte varit uppmuntrande. Då Kanada hoppar av ett internationellt avtal och många andra stora länder länge åtminstone var tveksamma till ett avtal så börjar man bli rädd för att klimatpolitiken håller på att rinna ut i sanden.

Samtidigt nås vi av allt allvarligare rapporter om att klimatförändringen framskrider snabbare än forskarna kunnat förutspå. Frågan om vem som bär ansvar för framtiden infinner sig osökt. Det är en katastrof för kommande generationer om vår generation misslyckas i att hitta en gemensam linje för att motarbeta klimatförändringen. Jag önskar att både utrikesministern och biståndsministern skulle kommentera hur de ser på klimatkonferensen och vad de kommer att göra för att hålla intresset för klimatpolitiken på den utrikespolitiska agendan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kehitysaputyöhön panostetaan ensi vuonna 1 124 miljoonan euron edestä, ja noin 50 miljoonan euron korotus näin vaikeana talousaikana on poikkeuksellinen toimi alueella, jossa samanaikaisesti suljetaan noin 15 lähetystöä tämän vaalikauden aikana. Kehitysaputyö aidoimmillaan on kuitenkin merkittävä arvovalinta. Köyhyyden vähentäminen lisää hyvinvointia, pelastaa henkiä ja vähentää jopa terrorismin kasvua. Vaivaista armahtamalla toteutamme suurinta käskyä, joka on rakkauden käsky. "Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, niin te hyvin teette." Jaakob 28.

Köyhät, hätä, kuolema ja eriarvoisuus eivät maailmasta lopu niin kauan kuin on ihmisiä, samoin ei myöskään osan kehitysapumäärärahoista meneminen muualle kuin ne on tarkoitettu. Jotta suomalainen kehitysaputyö voisi säilyttää ansaitsemansa arvon, on kiinnitettävä suurempaa huomiota kehitysapumäärärahojen perille menemiseen sekä niiden vaikuttavuuteen. Tämän vuoksi olisikin tärkeämpää tehdä kehitysaputyötä suomalaisten kehitysapujärjestöjen kautta enemmän kuin 100 miljoonan euron edestä. Miksi jakaa miljardi kehitysapurahaa tahoille, joista osa katoaa teille tuntemattomille? Toki tämä miljardi ei suoraan mene YK:n tai valtioitten kahdenvälisiin hommiin. Siitähän käytetään rahoja osittain Suomenkin kautta, mutta merkittävä osa kuitenkin menee käytännössä suoraan toisten tileille.

Järkevämpää olisi vahvistaa hyvämaineista ja luotettavaa suomalaista kehitysaputyötä. Suomalaisten järjestöjen tekemää kehitysaputyötä on arvostettu vuosikymmenet maailmalla, ja se on ansainnutkin arvostuksensa. Myös valtion tilintarkastukset ovat poikkeuksetta antaneet hyvät arvosanat suomalaisten kehitysapujärjestöjen rahankäytöstä.

Suomalaisten kehitysapujärjestöjen vahvistaminen olisi Suomen ja kehitysapua vastaanottavien tahojen etu. Tämän vuoden aikana nähdyt kansannousut muun muassa useissa Afrikan ja Lähi-idän valtioissa todistavat sen, että eriarvoisuuden kasvu synnyttää tyytymättömyyttä. Näille valtioille yhteistä on se, että niissä on ollut suuri nuorisotyöttömyystilanne ja valtava kuilu kansan ja johdon välillä. Tätä kuilua tulisi kehitysaputyössä myös kuroa umpeen EU:ssa yhteistoimin.

Perussuomalaisten 250 miljoonan leikkausesitys kehitysapumäärärahoista on perusteltu juuri tältä osin. Tehottomuuteen ja korruptioon valuu niin monta miljoonaa rahaa, ettemme sitä edes tiedä. Näin ollen tulisikin tehdä aito selvitys ja tutkimus siitä, miten tehokasta Suomen kehitysaputyö oikeasti on. Kansalaisjärjestöjen osalta tulos on hyvä, sen me tiedämme, mutta miten on niiden rahojen osalta, jotka tilitämme toisten kautta kehitysapuyhteistyöhön? Kun me saamme nämä selville, voimme aidosti puhua kehitysaputyöstä. Silloin meillä loppuisi turha jaarittelu siitä, voidaanko jostakin leikata vaiko ei. Itse en yhdy niihin edustajiin, jotka haluavat leikata vaan silmät ummessa ja sanoen, että suomalainen tarvitsee rahaa enemmän kuin niissä maissa elävät köyhät ihmiset.

Minä kunnioitan sitä, että meidän hallitus kuitenkin pitää kiinni siitä, että se arvostaa vielä raukkoja ja kurjia maailmalla ja haluaa osaltaan lievittää ihmisten hätää ja pitää tämän linjan, vaikka me joskus olemme joissain asioissa eri mieltä.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Koetan nyt lyhyesti vastata niihin havaintoihin ja kysymyksiin, jotka olivat minullekin osoitettuja.

Edustaja Hemmilä myöskin toivoi, että rahaa olisi kohdistettu enemmän varmaankin kansalaisjärjestöille, näin ymmärrän. Hallitusohjelmassahan näin määrätään tekemään, ja kansalaisjärjestörahoitusta, jota myös edustaja Niikko peräänkuulutti, tullaan lisäämään. Sinne tulee ihan reilu korotus, muistaakseni se tulee olemaan 110—120 miljoonan hujakoilla. On totta, että meillä on erittäin hyvä kansalaisyhteiskunta, joka myöskin on tärkeä strateginen toimija niissä maissa, joissa me haluamme edistää kehitystä. Ei todellakaan ole vain niin, että tässä nyt vähän tuetaan suomalaisia järjestöjä, jotta he sitten täällä puhuisivat kehitysyhteistyörahoituksen puolesta, vaan he oikeasti muuttavat niitä yhteiskuntia, missä he toimivat, esimerkiksi vammaisten oikeuksien puolesta. Tässä minä olen nähnyt hyvin hyvää työtä, mutta muualla myös.

Edustaja Toivola, minä voin ehkä kertoa teille, että tänään on lähtenyt kolmen ulkoministeriön ministerin kirje Seta ry:lle, koska Seta ry on ollut tavattoman huolissaan siitä, että tuossa meidän naapurivaltiossamme Venäjällä lisääntyvät alueellisesti ja nyt ehkä myös sitten federaation tasolla tällaiset erilaiset lakialoitteet, joissa pyritään kriminalisoimaan homoseksuaalisuuteen kannustaminen. Nämä ovat huolestuttavia asioita, ja minä olen hyvin iloinen siitä, että me olemme yhteistuumin voineet tämän kirjeen lähettää. Siinä selostetaan myös kaikkia niitä toimia, joiden osana Suomi on EU-maana ollut. Esimerkiksi Pietarissa kaikkien EU-maiden paikalla olevat edustajat ovat olleet ihan yhteydessä siellä Pietarin kaupungin edustajiin. Tässä nimenomaan on takana se, että EU:ssa on painokkaasti päätetty toimia näin. Minä olen kiinnittänyt huomiota samaan kuin tekin, siihen, että nämä Yhdysvaltain ja Britannian voimakkaat puheenvuorot seksuaalisen tasavertaisuuden ja yleensä ihmisten tasavertaisuuden puolesta ovat olleet todella tärkeitä ja ilahduttavia. Olette varmaan huomannut, että eivät ne aina niin myönteistä vastakaikua sieltä toisesta päästä saa, esimerkiksi Tansanian hallitus ei ollut ollenkaan innostunut siitä, kun Britannia ilmoitti, että se mahdollisesti lopettaa kehitysavun, jos nämä lakiasiat menevät siihen suuntaan, että ihmisiä syrjitään seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja että seksuaalinen suuntautuminen on kriminalisoitu. Tässä täytyy toimia hyvin painavasti, ja mietimme varmasti yhdessä näitä strategioita.

Sitten edustaja Gestrin puhui ilmastopolitiikasta. Varmaan Durbanin kokouksen yksi ansio, josta tulee olemaan myönteisiä seurauksia, oli se, että EU pystyi liittoutumaan Afrikan maiden kanssa. Luulen, että tämä voi, paitsi parantaa mahdollisuuksia saada aikaan sitova kansainvälinen ilmastosopimus myös Kioton sopimuksen umpeuduttua, myös johtaa siihen, että me voimme yhä paremmin kehitysyhteistyössä huomioida ilmastopolitiikan, ja näin on tarkoitus tehdä. Siihen olemme myös sitoutuneet rahoituksen osalta.

Riksdagsledamot Nauclér: det är så att ibland måste man välja. Jag har också försökt granska ifall Finland som det enda nordiska, eller likasinnade, biståndslandet skulle kunna ha en chans att förändra utvecklingen i Nicaragua, men det tror jag inte längre är möjligt. Vi kan ju inte lösa alla problem i världen — vi måste koncentrera, fokusera och prioritera, och det betyder att vi ibland måste deprioritera. Vi kommer säkert att koncentrera oss på medborgarsamhället i Nicaragua, så finländska medborgarorganisationer är alldeles välkomna att fortsätta sitt viktiga arbete där.

Lopuksi haluaisin kiittää edustaja Rundgrenia aivan tavattoman inspiroivasta puheesta, jossa paistoi se, että maailmassa on rohkeita ihmisiä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja oikeutta kehitykseen.