Sauli Ahvenjärvi /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisista yhdeksän kymmenestä ajattelee, että isien tulisi osallistua enemmän lastensa kasvatukseen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaankin perhevapaista, jaetusta vanhemmuudesta ja isyysneuvoloista. Nämä ovat kaikki hyviä ja tärkeitä asioita alleviivattaessa isien roolia yhteiskunnassa, mutta lakialoitteeni osoittaa vielä erään merkittävän yhteiskunnallisen puutteen, joka vaatii pikaista korjaamista.

Näemme tänään paljon isättömyyden vaikutuksia erityisesti perheisiin liittyvien ongelmien mutta myös yksilöiden syrjäytymiskehityksen taustalla. Viimeaikaiset perhesurmat, kasvavat avioerotilastot sekä keskustelua herättävä nuorten syrjäytyminen kertovat osaltaan perheyhteyden rikkoutumisesta. Vaikuttaakin siltä, että isyyden roolin kaventuminen on osaltaan nakertanut koko yhteiskuntamme pohjaa.

Arvoisa puhemies! Laatimani lakialoitteen tarkoituksena on muuttaa isyyslain voimaanpanosta annettua lakia siten, että kaikki avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset voisivat samoilla edellytyksillä syntymäajastaan riippumatta nostaa kanteen isyytensä vahvistamiseksi. Tämä tapahtuisi kumoamalla isyyslain voimaanpanosta annetusta laista ennen 1.10.1976 syntyneitä lapsia koskeva isyyskanteen nostamisrajoitus.

Mainittakoon, että tuo kanteen nostamisrajoitus on myös korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä osoittautunut niin perustuslaissa suojeltujen perusoikeuksien kuin Suomen ihmisoikeusvelvoitteidenkin vastaiseksi, joten samalla ratkaistaisiin oikeusvarmuutta edistävällä tavalla kumottavan säännöksen ristiriita perusoikeuksien kanssa.

Voimassa oleva isyyslaki tuli voimaan 1.10.1976. Lain yhtenä merkittävänä tarkoituksena oli saattaa avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset oikeudellisesti tasa-arvoiseen asemaan, ennen isyyslakia avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi kun saattoi saada oikeudellisen isän vain tunnustamisen kautta.

Voimassa olevan isyyslain voimaanpanosta annetun lain mukaan ennen isyyslain voimaantuloa syntyneiden au-lasten tuli isyyden vahvistamiseksi nostaa kanne isäksi katsomaansa miestä vastaan 5 vuoden määräajassa eli viimeistään lokakuun 1. päivänä 1981, muuten kanneoikeus raukeaisi. Kanneoikeutta ei tuon lainkohdan mukaan myöskään ollut, mikäli isäehdokas oli kuollut ennen kanteen nostamista. 5 vuoden kannemääräajan jälkeen isyys voitiin vahvistaa vain isän vapaaehtoisella, isyyslain mukaisella tunnustuksella.

2000-luvulla nyt kumottavaksi ehdotettu kannerajoitussäännöstö on osoittautunut hyvin ongelmalliseksi perustuslailla suojeltujen perusoikeuksien ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta. Säännös on konfliktissa erityisesti perustuslaissa suojattujen yksityiselämän suojan, yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon kanssa, joita tukevat Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklat 8 ja 14.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut 6.7.2010 antamissaan ratkaisuissa Backlund vastaan Suomi ja Grönmark vastaan Suomi, että kumottavaksi ehdotettu säännöstö oli sanamuodon mukaisesti sovellettaessa vastoin ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa eli yksityiselämän suojaa. Ihmisoikeustuomioistuin on perusteluissaan katsonut, että kumottavaksi ehdotetun säännöstön ongelmana on kanneoikeuden määräajan absoluuttinen luonne eli se, että se kului loppuun ennen vuotta 1976 syntyneiden osalta vuoteen 1981 mennessä riippumatta siitä, oliko lapsella mitään tosiasiallisia mahdollisuuksia nostaa kanne ajoissa.

Korkein oikeus on ottanut viimeksi kumottavaksi ehdotettuun säännökseen kantaa 30.1.2012 antamassaan ennakkopäätöksessä. Siinä korkein oikeus totesi kumottavaksi ehdotetun säännöksen olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain takaaman yksityisyydensuojan kanssa ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa oikeudelliset tai tosiasialliset syyt ovat estäneet isyyskanteen nostamisen määräajassa. Niinpä tällöin korkeimman oikeuden mukaan on kumottavaksi esitettävä säännös jätettävä soveltamatta perustuslaille etusijan lainkäytössä antavan perustuslain 106 §:n nojalla.

Tuollaisia tosiasiallisia kanteennoston estäviä syitä voisi olla esimerkiksi lapsen alaikäisyys kanteennostoaikaan tai se, että lapsi ei ole kanteennostoaikaan tiennyt mitään isästään. Myös dna-testien kehittymisen myötä on nykyään voitu selvittää isyys isäehdokkaan lähisukulaisia tutkimalla, mikä ei vielä isyyslain voimaantuloaikaan ollut mahdollista. Käytännössä nuo korkeimman oikeuden mainitsemat tosiasialliset kanteennostoesteet ovat sellaisia, että hyvin suuressa osassa tapauksia jokin noista esteistä on aina edessä.

Arvoisa puhemies! Oikeuskäytännön selkeyden ohella lakialoite on myös tärkeä kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta, sillä se asettaa kaikki lapset samanarvoiseen asemaan isyyden vahvistamisen kannalta. On harmittavaa, että vielä 2010-luvulla lapsia asetetaan näin tärkeässä asiassa eriarvoiseen asemaan pelkästään syntymävuotensa perusteella.

Käsiteltävä aihe ei ole mikään vähäpätöinen, sillä esimerkiksi vuosien 51 ja 76 välillä syntyi noin 100 000 au-lasta, joista merkittävälle osalle ei ole edelleenkään vahvistettu isää. Heistä useimmat ovat kasvaneet yksinhuoltajaperheessä ilman kahden vanhemman tuomaa tukea ja turvaa, niin aineellista kuin aineetontakin. Monesti kasvuympäristöä on saattanut värittää häpeän ilmapiiri ja leimautuminen avioliiton ulkopuolella syntymisen vuoksi. Monelle isättömyys saattaa edelleen olla kipeä osa omaa identiteettiä. Toki on myös niin, että nämä lapset on suljettu perintöoikeuden ulkopuolelle toisen vanhempansa osalta.

Myös isyystutkimusteknologian kehittyminen eli dna-testien käyttöönotto on vienyt pohjan erityisesti siltä isyyslain voimaanpanolain perusteelta, ettei kannetta voisi nostaa sen jälkeen, kun isä on kuollut, isyyden kun voi nyt luotettavasti todeta myös isän lähisukulaisten dna:sta.

Arvoisa puhemies! Isyyslain voimaanpanolain muuttaminen ei takaa isän alituista läsnäoloa jo aikuisikään ehtineen lapsen elämässä tai paranna kaikkia isättömyyden haavoja yhteiskunnassamme, mutta se loisi jokaiselle suomalaiselle yhdenvertaisen mahdollisuuden luoda terve isäsuhde biologiseen isäänsä. Monen sisimmässä se saattaisi täyttää ison puuttuvan loven antaen isyydelle yhteiskunnan tunnustuksen.

Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmassa onkin luvattu uudistaa isyyslakia ja ajanmukaistaa avoliitossa syntyvien lasten isyyden tunnustamista koskeva sääntely. Oikeusministeriössä tullaankin valmistelemaan isyyslain uudistamista työryhmän johdolla. Eduskunnalla on kuitenkin oikeus ja mahdollisuus antaa lakimuutokselle lisäpotkua lakivaliokunnan käsittelyssä, ja toivonkin, että lakivaliokunta ottaa aloitteen käsiteltäväksi ja päätyy edellyttämään sen muuttamista pikaisesti, jotta isyyslaki saataisiin tältä osin korjattua ja kestämään myös kansainvälistä tarkastelua.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämäkin lakialoite on varsin hyvä ja kannatettava, mutta haluaisin taas laajentaa hieman näkökantaa. Tämähän on tehty lähinnä sillä ajatuksella, että lapsella on oikeus isään, mutta nykyisin esimerkiksi avioeroja tapahtuu enemmän kuin aikaisemmin ja on huomioitava myös se, että isällä on myös oltava oikeus lapseen. Elikkä tämmöinen näkökanta myös tähän keskusteluun.