1) Valtioneuvoston tiedonanto valtion omistajapolitiikasta ja
Sonerasta
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Saanen käyttää tilaisuutta
hyväkseni ja toivottaa arvoisalle puhemiehelle ja kollegoille
ja koko talolle hyvää syksyä. (Eduskunnasta:
Kiitos samoin!)
Valtioenemmistöisessä pörssiyhtiö Sonera Oyj:ssä vuonna
2000 tehdyn päätöksen johdosta investoida
Italiassa ja Saksan liittotasavallassa huutokaupattuihin umts- eli
kolmannen sukupolven langattoman verkon rakentamislupiin on Sonera-yhtiön
tämän vuoden toisen neljänneksen tuloksen
yhteydessä kirjattu 4,3 miljardin euron tappio. Tappiolliseksi
osoittautunut investointi on johtanut laajaan keskusteluun ja erilaisiin
selvityksiin.
Hallitus on päätynyt antamaan asiasta tiedonannon,
jossa käsitellään valtion omistajapolitiikkaa
yleisesti sekä erityisesti Sonerassa. Hallitus jättää kunnioittaen
tiedonannon kirjallisena eduskunnalle, myös ruotsinkielinen
käännös on käytettävissä.
Tehtäväni on tässä esitellä tämä tiedonanto.
Hallituksen aloitteesta on käynnistetty useitakin Soneraa
koskevia selvityksiä. Niistä on valmistunut Sonerassa
tehdyn — itse asiassa siis Soneran hallituksen oma-aloitteisesti
teettämän — erityisen tarkastuksen raportti.
Oikeuskansleri tekee vielä selvityksen hallituksen osuudesta
umts-päätöksentekoon. Kaiken kaikkiaan
hallituksella ei ole ollut eikä ole mitään
salattavaa tässä asiassa. Eduskunnalla on tiedonannon
valiokuntakäsittelyn yhteydessä mahdollisuus hankkia
kaikki tarvitsemansa lisätieto.
Tärkein julkisuudessa esitetty kysymys on paikallaan
selvittää heti alkuunsa. Mikä oli valtion
eri elinten, siis eduskunnan ja hallituksen, sekä Soneran
hallituksen vastuu umts-päätöksenteossa?
Vastaus tähän kysymykseen on mielestäni täysin
selkeä. Eduskunta hyväksyi Soneraa koskevan strategian.
Olihan poikkeuksellista, että yhtä yritystä koskeva
strategia eduskunnassa käsiteltiin. Siihen kuului kansainvälistyminen
riskinotto mukaan lukien. Hallitus vastaa hyväksytyn strategian
toteuttamisesta. Soneran hallitus vastaa yksittäisistä investointipäätöksistä.
Soneran silloinen hallitus oli vastuussa Saksan umts-investointipäätöksestä.
Tasavallan hallitus ei tätä asiaa käsitellyt.
Sen sijaan hallitus vastaa Soneran hoidosta kaikkinensa. Eduskunta saa
arvioida, onko Soneraa hoidettu nykyisen hallituksen toimiaikana
kokonaisuudessaan valtion ja veronmaksajan etujen mukaisesti. Jotta tätä vielä vähän
suomennettaisiin, todellakaan hallitus ei yritäkään
saattaa eduskuntaa sellaiseen vastuuseen, joka ei eduskunnalle kuulu
tässä asiassa. Hallitus vastaa täysin
Soneran hoidosta eduskunnalle.
Hallitus on valmis puolustamaan harjoitettua valtionyhtiöpolitiikkaa.
Valtion omistusten arvo on noussut selvästi. Valtionenemmistöisistä ja valtion
osittain omistamista yrityksistä on saatu ennennäkemättömät
osinko- ja myyntivoittotulot, valtionyhtiöiden työpaikkakehitys
on ollut suotuisaa, ja niissä on kehittynyt maailman huippuluokan
osaamista. Valtionyhtiöihin sisältyvä kansallisomaisuus
tuottaa vahvan kilpailukyvyn ansiosta kansallemme tulevaisuudessakin
työtä ja hyvinvointia.
Sonerassa tehty umts-investointi on osoittautunut virheeksi — sitä on
turha kiistää. Tiedonannossa kuvataan perusteellisesti,
miten tuohon virheratkaisuun päädyttiin. Jos kuitenkin
arvioidaan valtion Sonera-omistajuuden hoitoa viime vuosina kokonaisuudessaan,
etenkin ottaen huomioon yhtiön toimialan kansainvälisen
kehityksen sekä osakemarkkinoiden yleisen kehityksen, on
lopputulos selkeästi myönteinen.
Suomen valtio on merkittävä omistaja lähes viidessäkymmenessä merkittävässä yhtiössä,
joista
kaksitoista on pörssinoteerattuja. Markkina-arvoltaan suurimmat
omistukset valtiolla on Fortumissa ja Sonerassa, joista valtio omistaa enemmistön.
Yhteensä valtion pörssiyhtiöomistus on
markkina-arvoltaan noin 10 miljardia euroa.
Valtion omistajapolitiikkaa säätelee niin
sanottu valtionyhtiölaki vuodelta 1991. Siinä määritellään
selvästi toisaalta valtioneuvoston ja ministeriöiden,
toisaalta eduskunnan päätäntävalta. Keskeiset
valtionyhtiöpoliittiset linjaukset on päätetty
eduskunnassa, ja eduskunta on antanut lain edellyttämällä tavalla
hallitukselle valtuudet osakkeiden myyntiin kunkin yksityistettävän valtionyhtiön
kohdalla erikseen.
Valtiota sitoo osakeyhtiölaki, myös siis valtionenemmistöisissä pörssiyhtiöissä.
Hallitus käyttää omistajavaltaansa yhtiökokouksissa,
jotka asettavat yhtiöille hallituksen. Yhtiön
hallitus ja toimitusjohtaja vastaavat yhtiökokouksen antamien
toimintalinjojen puitteissa yhtiön operatiivisesta johtamisesta,
yksittäiset investointipäätökset
mukaan lukien.
Pörssiyhtiöiden omistamisessa ja johtamisessa
tarvitaan hyvää hallintotapaa. Englanninkielisellä termillä,
joka tänään esiintyy toistuvasti sekä suomalaisessa
että kansainvälisessä lehdistössä,
corporate governance on se, mistä puhutaan. Se on eräiden
ulkomaisten suuryhtiöiden viimeaikaisten väärinkäytöspaljastusten
myötä osoittautunut erittäin tärkeäksi
asiaksi. Yhtiöiden hallitusten vastuuta ei voi kylliksi
korostaa. Se on opittu myös tapaus Sonerasta.
Valtionyhtiöiden toimintaperiaatteet on määritelty
valtioneuvoston vuonna 1999 hyväksymässä periaatepäätöksessä.
Kaikkiaan kymmenen periaatetta ohjaavat kannattavuuden ja vakavaraisuuden
tavoittelua, linjaavat osinkopolitiikan ja rajaavat valtion tukitoimet,
antavat ohjeet toimialan muutostilanteisiin ja kansainvälistymiseen,
edellyttävät hyvää henkilöstö-
ja ympäristöpolitiikkaa sekä ohjeistavat
valtionyhtiöiden hallinnon kehittämistä ja
palkitsemisjärjestelmien käyttöä.
Valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden
liikevaihto oli viime vuonna ilman Sampoa lähes 50 miljardia
euroa. Yhteensä näissä yhtiöissä työskenteli
207 400 henkilöä, joista noin 80 000
ulkomailla. Osinkoa valtio sai omistamistaan osakkeista vuosina
1996—2002 yhteensä 3 809 miljoonaa euroa,
siis lähes 4 miljardia euroa. Keskimääräiset
vuosittaiset osinkotulot ovat viime vuosina olleet 790 miljoonaa
euroa eli kymmenkertaiset verrattuna vuosien 1992—1995
keskiarvoon.
Omistamiensa osakkeiden myynnistä valtio on saanut
vuodesta 1996 alkaen yhteensä 10 150 miljoonaa
eli siis noin 10 miljardia euroa, josta Soneran osakkeiden myynnin
osuus on 64 prosenttia. Yhtiöihinsä valtio on
Arsenal pois lukien sijoittanut 90-luvulla 730 miljoonaa euroa ja
nyt 2000-luvulla 530 miljoonaa euroa, mikä oli siis viime
vuonna päätetty Soneran pääomitusratkaisu.
Osakemyynti- ja osinkotulot ovat näin ollen vuosina
1996—2002 olleet yhteensä 13 959 miljoonaa
eli noin 14 miljardia euroa, vanhoissa markoissa ilmaisten 83 miljardia
markkaa. Toisaalta näihin yhtiöihin on sijoitettu
pääomasijoituksina vain 1 miljardi euroa suhteessa
siis tähän 14 miljardiin euroon. Näillä tuloilla
valtio on voinut lyhentää velkaansa, ja näin
on saatu pelivaraa kaikkiin niihin hyviin tarkoituksiin, joita täällä eduskunnassa
on esiin nostettu, ja on voitu hoitaa myöskin valtiontaloutta
kestävällä tavalla.
Valtion yhtiöomistusten arvo nousi osakemarkkinoiden
yleisen nousun ja ennen kaikkea Soneran osakkeiden arvon nousun
myötä hyvin korkealle markkinoiden huippuvaiheessa
maaliskuuhun 2000 asti, minkä jälkeen omistusten
arvo on laskenut nykyiseen 10,1 miljardiin euroon. Useiden pörssinoteerattujen
valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden
markkina-arvo on niiden substanssiarvoa alempi.
Nyt, arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tapaus Soneraan.
Pörssiyhtiö Sonera syntyi alun perin valtion virastosta
vaiheittain vuodesta 1990 alkaen tehtyjen päätösten
myötä. Soneran yksityistämisen ensimmäinen
osakemyynti markkinoille toteutettiin listautumisen yhteydessä vuonna
1998. Silloin valtio sai 7 miljardin markan myyntitulon ja 1 miljardin
markan ylimääräisen osingon, nykyrahassa
yhteensä 1,3 miljardia euroa.
Seuraavat myynnit toteutettiin eduskunnan antamien valtuuksien
puitteissa vuosina 1999 ja 2000. Jälkimmäisessä myynnissä saatiin
huippuhinta 92 euroa per osake. Nythän Soneran osakkeen
arvo lienee tuossa 4,5 euron vaiheilla. Yhteensä nämä kaksi
myyntiä 1999 ja 2000 tuottivat valtiolle 32 miljardia markkaa.
Kaikkiaan yksityistämistuloa on siis saatu Sonerasta 40
miljardia markkaa eli 6,7 miljardia euroa.
Tiedonannossa selostetaan yksityiskohtaisesti Soneran osallistumista
umts-huutokauppoihin vuonna 2000. Yhtiön hallitus katsoi
umts-lupien hankinnan kuuluvan keskeisenä toimintalinjana yhtiön
kansainvälistymisstrategiaan. Saksan huutokauppaan lähdettäessä yhtiön
hallituksessa oli tehty riskianalyysi ja rahoitussuunnitelma. Saksaa
pidettiin silloin keskeisen tärkeänä langattoman
viestinnän kasvumarkkinana johtuen siis siitä,
että Saksan markkinat tässä suhteessa olivat
alikehittyneet.
Silloisia Soneran johdon ratkaisuja arvioitaessa on otettava
huomioon, niin kuin riskienhallinnan professori Vesa Puttonen huomauttaa,
että yksinomaan Soneran Yhdysvalloissa ja Turkissa omistamien
teleyhtiöiden osakkeiden arvo, siis Soneran omistusten
arvo niissä, oli noin 60 miljardia markkaa eli kolme kertaa
enemmän kuin Saksan umts-luvasta maksettu hinta.
Kun siis verrataan Soneran umts-investointia ja siitä kirjattua
tappiota muun muassa sotakorvauksiin, pitää ymmärtää,
ettei vielä 1990-luvun puolivälissäkään
osattu edes uneksia osakemarkkinoiden synnyttävän
niin suuria arvoja kuin silloin nähtiin.
Sonerassa tehdyt riskiarviot kuitenkin pettivät, niin
kuin me nyt tiedämme ja niin kuin ne tekivät lähes
kaikissa muissakin merkittävissä eurooppalaisissa
teleoperaattoriyhtiöissä. Päivittäin
saa lukea Suomen ja kansainvälisistä lehdistöstä tietoja,
kuinka nämä yhtiöt nyt kamppailevat silloin
syntyneiden ongelmiensa kanssa. Soneran nettovelka nousi viime vuoden
elokuun lopussa 4,7 miljardiin euroon, mikä johti eduskunnan
hyväksymään valtion 530 miljoonan euron
pääomituspäätökseen,
yhteensä muiden omistajien kanssa arvoltaan miljardi euroa.
Jo viime syksynä eduskunnassa käydyn keskustelun
aikoihin oli selvää, että umts-lupien arvo
laskee rajusti. Markkinatilanteen yleinen muutos ja Soneran tapaisten
yhtiöiden arvonlasku yhdistettynä kolmannen sukupolven
langattoman teknologian kohtaamiin vaikeuksiin lykkäsivät
verkkoinvestointeja. Näin siis monien toiveissa siintänyt
kolmas sukupolvi mobiili-investoinneissa ei syntynyt vielä tässä vaiheessa.
Sonerassa johtopäätökset umts-lupien
arvonkehityksestä tehtiin lopulta tämän
vuoden kesäkuussa. Kirjaamalla investointi kokonaan tappioksi
Sonera osoitti hyvän hallintotavan mukaista varovaisuutta
ja kykyä tunnustaa tosiasiat.
Umts-alaskirjaus merkitsee valtiolle arviolta 1,2 miljardin
euron veromenetystä seuraavien 6—10 vuoden aikana.
Kirjatessaan tämän tappion Sonera voi kuitenkin
keskittyä liiketoimintaansa, parantaa kassavirtaansa ja
maksaa jatkossa osinkoa valtio-omistajalleen. Myös yhtiön
arvonnousulle on näin luotu paremmat edellytykset, mikä on
jo näkynyt Soneran osakkeen pörssikurssin kehityksessä.
Sonera-keskustelussa on todellakin jäänyt
vähemmälle huomiolle se tosiasia, että lähes
kaikki vastaavat yhtiöt muissa Euroopan maissa ovat kokeneet
suuria tappioita umts-lupiin tehdyistä ja muista investoinneista.
Myös niiden teleoperaattoreiden, kuten Telian, jotka eivät
lähteneet yhtä voimakkaasti kansainvälistymään,
arvo on laskenut selvästi. Sellaiset yhtiöt kuten
KPN, Deutsche Telekom ja France Télécom ovat raskaasti velkaantuneet.
Soneran nettovelka, kun muistetaan, että se oli viime
vuonna syksyllä 4,7 miljardia euroa, on nyt 2,1 miljardia
euroa eli alle puolet vuoden takaisesta. Yhtiön omavaraisuusasteen
ennakoidaan nousevan tämän vuoden loppuun mennessä 33 prosentista
40 prosenttiin. Soneralla on kaikki edellytykset selviytyä jäljellä olevasta
velastaan.
Hyvät edustajat, hallitus oli Soneran kansainvälistymisstrategian
kehittymisen ja hyväksymisen aikoihin hyvin tietoinen siitä,
että Sonera tarvitsee kumppanin. Toisin sanoen Soneran
tuli aktiivisesti pyrkiä järjestelyihin, joilla
se voisi toisaalta hyödyntää vahvaa osaamistaan
ja omistuksiaan liiketoiminnan kehittämisessä ja
toisaalta vähentää kansainvälistymiseen
liittyviä riskejä.
Pyrkimykset löytää yhteistyökumppani
eivät Soneralta kuitenkaan onnistuneet, koska muutkin teleoperaattoriyhtiöt,
siis muissa maissa, joutuivat markkinoiden heikentyessä vaikeuksiin, kun
taas Soneran hinta pysyi suhteellisen korkeana. Siis mahdollisten
ostajien, yhteistyökumppaneiden, mahdollisuudet ostaa heikkenivät
ja taas Soneran hinta pysyi korkealla, eikä tietysti ollut
puhettakaan, että hallitus olisi sallinut Soneran myynnin
niin sanotusti alehintaan. Vasta Soneran hallituksen ja toimitusjohtajan
vaihdoksen sekä eduskunnan viime syksynä hyväksymän pääomapanostuksen
jälkeen Sonera oli riittävän varteenotettava
osapuoli yhteistyöneuvotteluihin.
Viime vuodenvaihteen tienoilla tein ensin yhdessä Norjan
ja Ruotsin, sitten kolmikantaneuvottelujen epäonnistuttua
tässä vaiheessa yhdessä Ruotsin pääministerin
kanssa aloitteen neuvottelujen käynnistämisestä pohjoismaisesta
telealan kumppanuudesta. Soneran ja Telian hallitusten puheenjohtajien
käymät neuvottelut johtivat tulokseen, ja näiden
yhtiöiden fuusio on parhaillaan meneillään.
Sonerassa on siis tehty yksi suuri virheinvestointi, joka on
velkaannuttanut yhtiötä, heikentänyt
sen arvoa ja vähentänyt valtio-omistajan Sonerasta
saamaa tuloa. Arvioitaessa valtion omistajapolitiikkaa Sonerassa
saldoksi jää kuitenkin 6 miljardin euron myyntitulo,
kansainvälisiin kilpailijoihin nähden vertailukelpoinen
arvonkehitys, 10 000 työpaikkaa, kilpailijoihin
verrattuna huippuluokan osaaminen niin teknologiassa kuin johtamisessakin
sekä liiketoiminnan kehittämisen kannalta merkittävät
asemat muun muassa Turkissa ja Venäjällä.
Kun Sonerasta puhutaan, olisi jo aika lopettaa sellaiset puheet,
jotka leimaavat tämän yhtiön jonkinlaiseksi
häviäjäksi. Sitä Sonera ei todellakaan
ole ansainnut.
Soneran ja Telian fuusiossa syntyy vahva yhtiö, joka
on valmis kilpailuun itäisen Euroopan ja Turkin yli 200
miljoonan ihmisen markkinoilla. Sonera-Telialla on hyvät
mahdollisuudet osakkeen arvonnousuun ja osingon maksamiseen. Hallituksen
ja eduskunnan tehtävänä on luoda Soneralle
ja sen kumppanille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset.
Soneran hyvä hallitus, pätevä toimiva
johto ja osaava väki on sen ansainnut. Pyykki on pestävä hallituksessa,
eduskunnassa ja julkisuudessa, mutta älköön
heitettäkö lasta pesuveden mukana.
Arvoisa puhemies! Hallitus tekee tiedonannossa eräitä valtion
omistajapolitiikkaa koskevia johtopäätöksiä.
Valtiolla on hallussaan merkittävä osa kansallisomaisuutta.
Sen arvosta on edelleen huolehdittava ja tavoiteltava yhtiöomistuksista
hyvää tuottoa. Omistusjärjestelyjä on
tehtävä yhtiökohtaisesti markkinatilanne
huomioon ottaen, kotimaisen osaamisen ja työllisyyden vahvistamista
silmälläpitäen, käytännönläheisesti,
mieluiten laajassa yhteisymmärryksessä.
Omistajahallinnossa on edelleen selkeytettävä toisaalta
sääntelyviranomaisen, toisaalta omistajan roolien
eriyttämistä. Omistajahallintoa on syytä keskittää erityiseen
yksikköön, joka hoitaisi kaikkia markkinaehtoisesti
toimivia yrityksiä. Yritysten hoidossa — sekä omistajan
toiminnassa että yhtiöiden hallituksissa — on
korostettava hyvän hallinnon eli corporate governancen
vaatimuksia. Valtion omistajapolitiikan yksikön ja valtionyhtiöiden
hallitusten puheenjohtajien yhteydenpitoa on parannettava erityisesti
omistusjärjestelyjä ja strategisesti tärkeitä investointipäätöksiä koskevissa
asioissa. Omistajahallinnon kokoamisessa on kaiken kaikkiaan kysymys
ennen muuta ministeriöissä kehittyneen kokemuksen
ja osaamisen kokoamisesta. Keskittämisen toteutus vaatii
vielä lisäselvityksiä. Hallitus ei näin
ollen ainakaan tässä vaiheessa tee asiassa konkreettista
esitystä.
Arvoisat kollegat, haluan tässä korostaa sitä, että vastuu
valtion omistajapolitiikassa on viime kädessä hallituksella.
Olisi parasta unohtaa sellaiset valtion omistajahallinnon vaihtoehdot,
jotka merkitsisivät näiden asioiden siirtämistä hallituksen
ulottumattomiin. Kansallisomaisuuden hoidossa vastuusuhteiden on
oltava selvät.
Arvoisa puhemies! Hallitus on valmis vastaamaan eduskunnalle
toiminnastaan valtion omistajapolitiikassa sekä Sonerassa.
Pääministeri Lipposen puhe on ruotsinkielisenä näin
kuuluva:
Beslutet som fattades år 2000 i börsbolaget Sonera
Abp med statsägd aktiemajoritet att investera i umts-licenser,
dvs. utbygganden av tredje generationens mobiltelefoni som auktionerades
ut i Förbundsrepubliken Tyskland och Italien, har i samband
med att bolagets resultat för andra kvartalet detta år
offentliggjordes bokförts som en förlust om 4,3
miljarder euro. Den förlustbringande investeringen har
lett till en omfattande diskussion och olika utredningar. Regeringen
har beslutat att ge ett meddelande, som behandlar statens ägarpolitik
i allmänhet och särskilt Sonera.
Regeringen överlämnar högaktningsfullt
det skriftliga meddelandet till riksdagen, även den svenska översättningen
finns tillgänglig. Min uppgift är att här
presentera meddelandet.
På initiativ från regeringen har flera utredningar
om Sonera påbörjats. Av dem är rapporten
om en särskild granskning — i själva
verket på Soneras eget initiativ — i Sonera färdig.
Justitiekanslern utreder dessutom regeringens andel i beslutsfattandet
om umts-licenserna. Regeringen har inte haft och har inget att dölja.
Riksdagen har möjlighet att i samband med utskottsbehandlingen
av meddelandet inhämta alla ytterliga uppgifter som den
behöver.
Det är på sin plats att först av
allt utreda den viktigaste frågan som har ställts
offentligt. Vilket är statens olika institutioners, riksdagens
och regeringens, samt Soneras styrelses ansvar i beslutsfattandet
om umts-licenserna?
Svaret är enligt min åsikt helt klart. Riksdagen godkände
Soneras strategi. Det var ju redan exceptionellt att strategin i
fråga om ett visst företag behandlades i riksdagen.
Den innehöll internationell verksamhet inklusive risktagning.
Regeringen svarar för genomförandet av strategin. Soneras
styrelse svarar för de enskilda investeringsbesluten.
Soneras dåvarande styrelse bar ansvaret för beslutet
om umts-investeringarna i Tyskland. Republikens regering behandlade
inte investeringarna. Däremot svarar regeringen för
Soneras förvaltning med allt som därtill hör.
Riksdagen får bedöma om Sonera under den nuvarande
regeringens mandatperiod i sin helhet har förvaltats i
enlighet med statens och skattebetalarnas intresse. För
att ytterligare förtydliga saken på ren finska,
så försöker regeringen verkligen inte ställa
riksdagen till svars för något som inte ankommer
på riksdagen i detta fall. Regeringen svarar helt för
skötseln av Sonera inför riksdagen.
Regeringen är beredd att försvara den statsbolagspolitik
som har utövats. Värdet på statens innehav
har ökat betydligt, dividendinkomsterna och försäljningsvinsterna
från statens majoritetsägda och delvis ägda
bolag har överträffat alla tidigare inkomster,
med tanke på arbetsplatserna har utvecklingen i statsbolagen
varit gynnsam och i bolagen har det utvecklats sakkunskap som är
på toppnivå i världen. Den nationalförmögenhet
som ingår i statsbolagen skapar tack vara den goda konkurrenssituationen
arbete och välfärd för finländarna
också i framtiden.
Soneras investering i umts-licenser har visat sig vara en felaktig
lösning — det kan inte förnekas. I meddelandet
ges en noggrann beskrivning av hur man kom fram till det felaktiga
beslutet. Om man emellertid bedömer statens skötsel
av sitt ägande i Sonera under de senaste åren
i sin helhet, särskilt med beaktande av den internationella
utvecklingen inom bolagets verksamhetsområde samt den allmänna
utvecklingen på aktiemarknaden, är slutresultatet
klart positivt.
Finska staten är en betydande ägare i närmare femtio
betydande bolag, av vilka tolv är börsnoterade.
De enligt marknadsvärdet största innehaven har
staten i Fortum och Sonera, där staten är majoritetsägare.
Sammanlagt är marknadsvärdet på statens
innehav i börsbolag cirka tio miljarder euro.
Statens ägarpolitik regleras av den s.k. statsbolagslagen
från 1991. I lagen regleras klart å ena sidan
statsrådets och ministeriernas och å andra sidan riksdagens beslutanderätt.
De viktigaste
linjerna för statsbolagspolitiken har fastställts
i riksdagen och riksdagen har på det sätt som
förutsätts i lagen gett regeringen fullmakt
att sälja aktier i varje enskilt fall som gäller privatisering
av statsbolag.
Också i börsbolagen med statsägd
aktiemajoritet är staten bunden av lagen om aktiebolag.
Regeringen utövar sin ägarmakt i bolagsstämman, som
utser bolagets styrelse. Bolagets styrelse och verkställande
direktör svarar inom de ramar som uppställs av
bolagsstämman för den operativa ledningen, inklusive
enskilda investeringsbeslut.
I ägandet och ledandet av börsbolag krävs
god förvaltningssed, på engelska corporate governance.
Det har visat sig vara en mycket viktig aspekt med tanke på de
avslöjanden om oegentligheter i vissa utländska
storbolag som förekommit under den senaste tiden. Man kan
inte nog understryka bolagsstyrelsens ansvar, det har vi också lärt
oss av fallet Sonera.
Statsbolagens verksamhetsprinciper har definierats i ett principbeslut
som antogs av statsrådet 1999. Allt som allt tio principer
styr lönsamhets- och soliditetsmålen, drar upp
riktlinjer för dividendpolitiken och gränser för
statens stödåtgärder, ger anvisningar
gällande förändringar inom branschen
och internationaliseringsutveckling, förutsätter
god personal- och miljöpolitik samt ger anvisningar om
hur förvaltningen av statsbolagen kan utvecklas och om
användningen av belöningssystem.
Utan Sampo uppgick statsbolagens och de statliga intressebolagens
omsättning i fjol till närmare 50 miljarder euro.
I bolagen arbetade sammanlagt 207 400 personer, av dessa cirka 80 000
utomlands. Åren 1996—2002 uppgick statens dividendutdelning
av de aktier den ägde till sammanlagt 3 809 miljoner
euro. De genomsnittliga dividendintäkterna har under de
senaste åren uppgått till 790 miljoner euro, dvs.
det tiodubbla jämfört med genomsnittet för
perioden 1992—1995.
Från och med 1996 har staten erhållit sammanlagt
10 150 miljoner, alltså omkring 10 miljarder euro
i inkomst från försäljning av aktier, varav
inkomsten av försäljningen av aktierna i Sonera
utgör 64 procent. Om man bortser från Arsenal
har staten på 1990-talet i sina bolag investerat 730 miljoner
euro och nu på 2000-talet 530 miljoner euro för
kapitaliseringen av Sonera 2001.
Intäkterna av aktieförsäljning och
dividendintäkterna under tiden 1996—2002 uppgår
således till sammanlagt 13 959 miljoner, med andra
ord runt 14 miljarder euro eller 83 miljarder mark, medan utgifterna
för kapitalinvesteringar rör sig kring bara 1
miljard euro. Med hjälp av dessa intäkter har
staten kunnat avkorta sina skulder, likaså har de gett
spelrum för alla de goda ändamål som
lyfts fram i riksdagen förutom att även statsfinanserna
har blivit skötta på ett hållbart sätt.
Värdet av statens bolagsägande steg mycket högt
fram till 2000 i och med den allmänna uppgången
på aktiemarknaden och framför allt i och med att
värdet på Soneras aktier steg. Därefter har
värdet av ägandet sjunkit och är i dag
10,1 miljarder euro. Flera börsnoterade statsbolag och statliga
intressebolag har ett marknadsvärde som är lägre än
deras substansvärde.
Börsbolaget Sonera uppkom stegvis ur ett statligt ämbetsverk
genom beslut från och med 1990. Den första aktieförsäljningen
för privatiseringen av Sonera genomfördes i samband
med listningen 1998. Statens intäkt av försäljningen
var då 7 miljarder mark och en extra dividend om 1 miljard
mark, vilket motsvarar sammanlagt 1,3 miljarder euro.
De följande försäljningarna genomfördes åren 1999
och 2000 enligt fullmakter från riksdagen. Vid den senare
försäljningen erhölls rekordpriset 92
euro per aktie. För närvarande torde Soneraaktien
ligga på omkring 4,5 euro. De två försäljningarna
inbringade staten sammanlagt 32 miljarder mark. Som inkomster av
privatiseringen av Sonera har alltså influtit sammanlagt
40 miljarder mark eller 6,7 miljarder euro.
I meddelandet redogörs i detalj för Soneras deltagande
i umts-auktionerna 2000. Bolagets styrelse ansåg att förvärvet
av umts-licenserna ingick som en viktig verksamhetslinje i bolagets internationaliseringsstrategi.
Inför auktionen i Tyskland hade bolagets styrelse gjort
upp en riskanalys och en finansieringsplan. På den
tiden sågs Tyskland som en viktig tillväxtmarknad
för trådlös kommunikation.
Vid bedömning av Soneraledningens lösningar
vid den tiden bör man, som professorn i riskhantering Vesa
Puttonen konstaterar, beakta att värdet av aktierna i de
telebolag som Sonera ägde i Förenta staterna och
Turkiet redan uppgick till cirka 60 miljarder mark, alltså tre
gånger mera än det pris som betalades för
umts-licensen i Tyskland.
När man jämför Soneras umts-investering samt
den förlust som bokförts i fråga om den
med bl.a. krigsskadestånden, måste man förstå att
ingen ännu i mitten av 1990-talet kunde drömma
om att aktiemarknaden skulle producera så stora värden.
De riskbedömningar som hade gjorts i Sonera höll
dock inte streck. Detsamma gällde riskbedömningarna
i så gott som alla andra betydande europeiska teleoperatörer.
Varje dag får man läsa i den finska och internationella
pressen om hur dessa bolag nu kämpar med de problem som
då uppstod. I slutet av augusti i fjol steg Soneras nettoskuld
till 4,7 miljarder euro, vilket ledde till att riksdagen godkände
530 miljoner euro för statens kapitaliseringsbeslut, tillsammans
med de övriga ägarna representerande ett värde
om 1 miljard euro.
Redan under debatten i riksdagen senaste höst stod
det klart att värdet på umts-licenserna sjunker
kraftigt. Det allmänt förändrade marknadsläget
och värdesänkningen för bolag liknande
Sonera i kombination med de svårigheter som tredje generationens
trådlösa teknologi ställts inför medförde
att nätinvesteringarna senarelades.
I juni i år konkluderade Sonera slutligen värdeutvecklingen
i fråga om umts-licenserna. Genom att helt och hållet
bokföra investeringen som en förlust visade Sonera
försiktighet i enlighet med god förvaltningssed
och förmåga att acceptera fakta.
Umts-nedskrivningen innebär att staten går miste
om 1,2 miljarder euro i skatteintäkter under 6—10 år
framåt. När Sonera bokfört förlusten
kan bolaget dock koncentrera sig på sin affärsverksamhet,
förbättra kassaflödet och i fortsättningen
betala dividend till sin statsägare. På så sätt
har också förutsättningarna för
en ökning av bolagets värde förbättrats,
vilket redan har kunnat ses i utvecklingen av börskursen
för Soneras aktier.
När det gäller Soneradiskussionen har mindre uppmärksamhet
fästs vid det faktum att nästan alla motsvarande
bolag i andra europeiska länder har gjort stora förluster
på investeringarna i umts-licenser och på andra
investeringar. Även värdet på sådana
teleoperatörer, t.ex. Telia, som inte lika kraftigt har
gått in för en internationalisering, har sjunkit
klart. Sådana bolag som KPN, Deutsche Telekom och France
Telecom är kraftigt skuldsatta.
Soneras nettoskuld uppgår nu till 2,1 miljarder euro,
vilket är mindre än hälften av skulden för
ett år sedan. Bolagets soliditetsgrad beräknas före
utgången av detta år stiga från 33 procent
till 40 procent. Sonera har alla förutsättningar
att klara av den resterande skulden.
Regeringen var vid den tidpunkt då Soneras internationaliseringsstrategi
utvecklades och antogs väl medveten om att Sonera behöver
en partner. Med andra ord var avsikten att Sonera aktivt skulle
sträva efter arrangemang genom vilka bolaget å ena
sidan kunde utnyttja sitt starka kunnande och sina innehav vid utvecklandet
av affärsverksamheten och å andra sidan minska
riskerna i anslutning till internationaliseringen.
Strävandena efter att hitta en partner lyckades inte
för Soneras del, eftersom även andra teleoperatörer
fick svårigheter när marknaden försvagades,
medan priset på Sonera förblev relativt högt.
Först efter bytet av styrelse och verkställande
direktör i Sonera samt efter den kapitalinsats som godkändes
av riksdagen förra hösten blev Sonera en tillräckligt
beaktansvärd part för samarbetsförhandlingar.
Kring förra årsskiftet tog jag först
tillsammans med Norge och Sverige och, sedan trepartsförhandlingarna
strandat, tillsammans med Sveriges statsminister initiativ till
förhandlingar om ett nordiskt partnerskap i telebranschen.
De förhandlingar som fördes mellan styrelseordförandena
i Sonera och Telia ledde till resultat och fusionen mellan dessa
bolag pågår som bäst.
Sonera har gjort en stor felinvestering som har skuldsatt bolaget,
försämrat dess värde och minskat den
statliga ägarens inkomst av Sonera. Vid en bedömning
av statens ägarpolitik i Sonera blir saldot dock en försäljningsinkomst
på 6 miljarder euro, en värdeutveckling som är
jämförbar med de internationella konkurrenterna,
10 000 arbetsplatser, ett kunnande som är i toppklass
i jämförelse med konkurrenterna, både
när det gäller teknologi och ledarskap, samt viktiga
positioner med tanke på utvecklandet av affärsverksamheten
bl.a. i Turkiet och Ryssland. När det talas om Sonera är
det hög tid att sluta upp med sådant prat som
stämplar bolaget som något slags förlorare.
Något sådant har Sonera verkligen inte förtjänat.
Soneras och Telias fusion resulterar i ett starkt bolag som är
klart för konkurrens på de marknader i östra
Europa och Turkiet som omfattar över 200 miljoner människor.
Sonera-Telia har goda möjligheter att höja aktiens
värde och betala ut dividend. Det är regeringens
och riksdagens uppgift att skapa så goda verksamhetsbetingelser som
möjligt för Sonera och dess partner. Soneras skickliga
styrelse, kompetenta operativa ledning och kunniga anställda
har förtjänat detta. Byken skall tvättas
i regeringen, riksdagen och offentligheten, men det gäller
att inte kasta ut barnet med badvattnet.
I meddelandet drar regeringen vissa slutsatser om statens ägarpolitik.
Staten innehar en ansenlig del av nationalförmögenheten.
Det är viktigt att alltjämt slå vakt
om värdet av denna förmögenhet och att
sträva efter god avkastning på bolagsinnehaven. Ägararrangemang
måste vidtas särskilt för varje bolag,
marknadssituationen bör beaktas och det inhemska kunnandet
samt stärkandet av sysselsättningen bör
uppmärksammas. Allt detta bör ske pragmatiskt
och, om möjligt, i en anda av brett samförstånd.
Inom ägarförvaltningen bör man ytterligare klarlägga
skillnaden mellan de roller som å ena sidan den reglerande
myndigheten, å andra sidan ägaren har. Det är
skäl att koncentrera ägarförvaltningen
till en särskild enhet som sköter alla de företag
som drivs enligt marknadsmässiga principer. Det är
viktigt att vid skötseln av företagen — i
såväl ägarnas agerande som i bolagens styrelser — betona
de krav som god förvaltningssed, dvs. corporate governance,
förutsätter. Kontakterna mellan enheten för
statens ägarpolitik och ordförandena i statsbolagens
styrelser måste förbättras framför
allt i ärenden som gäller ägararrangemang
och strategiskt viktiga investeringsbeslut.
Vid koncentreringen av ägarförvaltningen är det
primärt fråga om att sammanfatta de erfarenheter
och det kunnande som har utvecklats i ministerierna. Själva
genomförandet av denna process kräver ytterligare
utredningar. Regeringen kommer åtminstone inte i detta
skede med konkreta förslag i saken.
Jag vill här poängtera att regeringen bär
i sista hand ansvaret för de frågor som hänför
sig till statens ägarpolitik. Det är bäst
att glömma sådana alternativ för statens ägarförvaltning
som skulle innebära att denna typ av ärenden ställs
utanför regeringens aktionsradie. Vid skötseln
av nationalförmögenheten måste ansvarsfördelningen
vara klar.
Regeringen är beredd att inför riksdagen
ansvara för sin verksamhet i fråga om såväl
statens ägarpolitik som Sonera.
Matti Saarinen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Sonera otti tietoisesti suuren riskin
lähtiessään mukaan kolmannen sukupolven
matkapuhelinverkkoa koskevaan lupahuutokauppaan. Riskit realisoituvat
nyt synkällä tavalla.
Asettamalla luupin alle ainoastaan umts-kaupat sorrutaan kuitenkin
helposti niin sanottuun lyhtypylväslogiikkaan. Tuohon pylvääseen
on helppoa nojata, mutta siinä oleva yksittäinen
lyhty valaisee suhteellisen pientä aluetta. Soneraa täytyisi
katsoa kokonaisuutena eikä niin, että huomio keskitetään
ainoastaan yhteen epäonnistuneeseen liiketoimeen. Se lyhty
valaisee sittenkin kovin pienen alueen.
Kuten tunnettua, yhtiön historia kumpuaa Suomen ensimmäisestä lennätinlinjan
rakentajasta kansainväliseksi teleyhtiöksi. Sonerassa työskentelee
tuhansia huippuluokan osaajia, jotka edustavat suomalaista tietotaitoa
parhaimmasta päästä. Juuri heitä on
pitkälti kiittäminen siitä, että Sonera
kehittyi ja kasvoi lyhyessä ajassa alansa huippuosaajaksi.
Meidän onkin annettava henkilöstölle
nyt työrauha. Se, että epäonnistuneita
umts-kauppoja riepotellaan julkisuudessa myös asiattomin
ja osin virheellisinkin perusteluin, on omiaan heikentämään
yhtiön markkina-asemaa ja toimintaedellytyksiä.
Täällä käytävässä keskustelussakin
on aiheellista ottaa huomioon, ettemme puheillamme aiheuta Soneran
tulevaisuudelle vahinkoa.
Soneran umts-kauppa ei ole puoluepoliittinen. Rajalinjaa ei
ole pahemmin hallitus—oppositio-rintamallakaan. Uskoakseni
huoli Soneran tulevaisuudesta on yhteinen. Siksi on hyvä,
että hallitus päätti antaa eduskunnalle
aiheeseen liittyvän tiedonannon. Esimerkiksi mahdollinen
välikysymyskeskustelu olisi voinut olla hengeltään repivämpi.
Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden hallinnointi on
järjestetty siten, että kauppa- ja teollisuusministeriö vastaa
oman hallinnonalansa yhtiöistä sekä valtion
koko omistajapolitiikan yleis- ja kehittämisvastuusta.
Muiden ministeriöiden alaisten valtionyhtiöiden
hallinnoinnista vastaa kukin ministeriö itse.
Hallitusohjelmassa omistajapolitiikasta todetaan omistusjärjestelyjen
osalta tarve luoda yhtenäiset periaatteet. Omistusjärjestelyjen
ja hallinnoinnin yhtenäistämisessä koordinaatiovastuu on
keskitetty kauppa- ja teollisuusministeriölle. Eri ministeriöiden
välinen yhteistyö on lisääntynyt,
mutta yhteistyö ja yhteiset toimintatavat eivät
ole edenneet riittävän pitkälle.
Soneran kohdalla liikenne- ja viestintäministeriön
toimintatavat poikkesivat selvästi kauppa- ja teollisuusministeriön
linjasta. Liikenne- ja viestintäministeriö halusi
käyttää omistajavaltaa vain yhtiökokouksissa.
Muuten valtio ei pääomistajana puuttunut yhtiön
hallinnointiin. Tämän mukaisesti umts-huutokaupat
käsiteltiin yksityiskohtaisesti vain Soneran hallituksessa.
Todettakoon esimerkkinä, että kauppa- ja teollisuusministeriön
hallinnoimien yhtiöiden merkittävimmät
investointipäätökset on käsitelty
muun muassa hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.
Hallituksen oman periaatepäätöksen
mukaan "valtionyhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta
erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille
edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen
kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään". Soneran
tapauksessa tätä periaatetta ei noudatettu. Sitä ei
voi selittää yhtiön muodollisella pörssiasemalla.
Pikemminkin juuri yhtiön pörssiasemasta johtuen
pääomistajalta eli valtiolta olisi pitänyt
saada kanta suureen investointipäätökseen. Omistajaohjauksen
kannalta onkin todettava, että tilanne muuttuu oleellisesti
siitä hetkestä, kun yhtiö listautuu pörssiin.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei myöskään
hyväksy väitettä, että umts-kaupat
ja niiden myötä noin 4 miljardin euron investoinnit olisivat
tulleet hyväksytyiksi siinä yhteydessä, kun
eduskunta käsitteli kesällä vuonna 2000
Soneran osakkeiden myyntivaltuuksien laajentamista sekä yhtiön
uutta toimintastrategiaa. Investointipäätös
menettelytapoineen kuuluu yksiselitteisesti yhtiön korkeimmalle
johdolle, jota merkittävimmin edustavat yhtiön
toimitusjohtaja ja sen hallitus. Osakeyhtiölakihan jo määrittelee
varsin selkeästi yhtiömuotoisen toiminnan johto-
ja vastuusuhteet. Tuota vastuuta ei voi jälkikäteen
sysätä muille, ei edes eduskunnan kontolle.
Koko investointipäätöksestä on
julkisuudessa esitetty erilaisia johtopäätöksiä.
Yksi on hiljaisen hyväksynnän logiikka. Jos sitä sovelletaan tässä tapauksessa,
niin on pakko kysyä, mitä kaikkea eduskunnalla
on saatettukaan eri yhteyksissä hyväksyttää.
Muistanemme, että erääseen eduskunnalle
esitettyyn selontekoon oli rivien väliin muka kirjoitettu
taisteluhelikopterihankinnan hyväksyminen. Moisilla konsteilla asioille
eduskunnan hyväksymisen hankintaa on pidettävä huonona
hallintotapana eikä sellaiseen pidä sortua vaan
päinvastoin, kuten pääministerikin peräänkuulutti,
pitää tavoitella hyvää hallintotapaa.
Se, siis huono hallintotapa, jos mikä, nakertaa luottamusta.
Tässä asiassa, arvoisa rouva puhemies, on
nimettömällä ilmiannolla myös
oma roolinsa. Olkoonkin, että se ei tähän
asiaan kovin oleellisesti vaikuta, niin koska nimettömien
ilmiantojen määrä ja merkitys on kasvamaan
päin, olisi varmaan aiheellista jossakin yhteydessä linjata myös
mainitunlaisiin ilmiantoihin liittyviä suhtautumisperiaatteita.
Soneran Saksan umts-investointia lukuun ottamatta valtionyhtiöiden
omistajapolitiikka on ollut menestyksellistä. Yhtiöt
ovat taloudellisesti hyvässä kunnossa, niissä on
hyvä ja motivoitunut henkilökunta, ja niiden tulevaisuuden
näkymät ovat vahvalla pohjalla. Valtionyhtiöiden
johdonmukainen kehittäminen on tehnyt eräistä niistä suuruudeltaan
ja/tai kannattavuudeltaan kansainvälisestikin
toimialansa huippuja.
Liikenne- ja viestintäministeriö on ollut
viime aikoina kovan paineen alla. Omistajapolitiikassa se ei ole
onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan selkeästi
omaan toimialaansa kuuluvassa telemarkkinoiden kehittämisessä ja niiden
vapauttamisessa ministeriö on onnistunut hyvin.
Tässä yhteydessä voidaan myös
kysyä, miten asiat olisivat, jos olisi noudatettu keskustapuolueen
eduskuntaryhmän puheenjohtajan Mauri Pekkarisen vuoden
2000 lopulla esittämää umts-huutokauppoihin
liittynyttä vaadetta, jonka mukaan "Suomen pitäisi
kaikin keinoin hakea keino, jolla asettuisimme samalla viivalle
muun Euroopan kanssa. Mitä Suomi siitä hyötyy,
että taajuuksista ei rahasteta? Muut rahastavat, ja samassa
lieassa mekin olemme." (Ed. Zyskowicz: Taas huono neuvo Pekkariselta!)
Arvoisa puhemies! Viimeaikaisten tapahtumien valossa hajautetun
omistajaohjauksen politiikka on tullut tiensä päähän.
Keskushallinnon kehittämisen ministeriryhmä on
ehdottanut valtionyhtiöitä ohjaavan asiantuntijayksikön
sijoittamista Valtiokonttoriin tai Valtion eläkerahastoon.
Sosialidemokraatit pitävät parhaana mallina sitä,
jossa valtionyhtiöiden hallinnointi sijoitetaan tehtävän
luonteen ja laajuuden vuoksi yhteen ja samaan yksikköön.
Tällaisella järjestelyllä voidaan parhaiten
hoitaa eduskunnan viitoittamat omistajapolitiikan suuret ja pidemmän
aikavälin linjaukset sekä sitoa nykyistä selkeämmin yhteen
yhtiöiden johtamiseen liittyvät päätösvalta-
ja vastuukysymykset. Omistajapolitiikan vahvin osaaminen on tällä hetkellä kauppa-
ja teollisuusministeriössä. Ministeriövetoiseen
omistajaohjauksen malliin päädyttäessä se
olisi siten luontevin ratkaisu. Tämän kuten muidenkin omistajapolitiikan
uudistamistarpeiden osalta on kuitenkin välttämätöntä tehdä vielä kunnolliset asiantuntijaselvitykset
ennen asiaa koskevia poliittisia päätöksiä.
Näiden aika on viimeistään seuraavissa
hallitusneuvotteluissa, joihin mennessä siis nykyisen hallituksen
käynnistämien selvitysten tulee olla valmiina.
Tiedonannossaan hallitus hahmottelee omistajahallinnon keskittämistä yhteen
yksikköön, johon kuuluviksi luokiteltaisiin markkinaehtoisesti
toimivat yritykset. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa,
että markkinaehtoisuutta on tällöin pidettävä yleisnimikkeenä,
joka sisältää valtioneuvoston aiemman
periaatepäätöksen mukaisen jaon strategisesti
tärkeisiin yhtiöihin sekä yhtiöihin,
joissa valtiolla on pääasiassa sijoittajaintressi.
Valtion omistusosuuksia ja omistuksen säilyttämistä tai
vahvistamista koskevassa päätöksenteossa
tulee huomioida myös päätösten
vaikutukset esimerkiksi maalle tärkeän korkean
osaamisen tai maan alueellisesti tasapainoisen kehittämisen
ja työllisyyden edellyttämät näkökohdat. Siten
tiedonannossa määritelty omistajahallinnon karkea
jako erityistehtäviä hoitaviin ja markkinaehtoisesti
toimiviin yhtiöihin ei voi olla omistajaohjauksen koko
sisältöä määrittävä periaate.
Arvoisa puhemies, aivan lopuksi: Valtion tulee jatkossakin harjoittaa
määrätietoista omistajapolitiikkaa, koska
sen omistamilla yrityksillä on laaja kansantaloudellinen,
teollisuus- ja elinkeinopoliittinen sekä työllisyyttä ja
teknologista osaamista edistävä merkitys. Ryhmämme
yhtyy tiedonannossa esitettyyn toivomukseen, jonka mukaan Soneran
pitäisi päästä keskittämään
voimavaransa siihen, mihin pitääkin: yhtiön
liiketoiminnan kehittämiseen yhtiön, sen osakkeenomistajien
ja henkilöstön yhteiseksi parhaaksi.
Ehdotan, että tiedonanto lähetetään
talousvaliokuntaan mietintöä varten ja että lausunnot pyydetään
valtiovarainvaliokunnalta ja liikennevaliokunnalta.
Anneli Jäätteenmäki /kesk:
Arvoisa puhemies! Eduskunnan syysistuntokausi käynnistyy ison
asian käsittelyllä. Hallitukselle on sattunut paha
epäonnistuminen, ja joku voisi kuvitella, että oppositio
on iloinen. Meitä tämä ei kuitenkaan
hymyilytä.
Soneran Saksan-seikkailu on sen suuruusluokan menetys, että se
heijastuu julkiseen talouteen vuosien päähän.
Pääministerikin toi esille, että valtiolta
jää 1,2 miljardin euron verosaatavat saamatta.
Kysymys on Suomen taloushistorian suurimmasta virheinvestoinnista.
Veronmaksajien riskillä hukatut 4,3 miljardia euroa ovat
samaa suuruusluokkaa kuin sotakorvaukset aikanaan. Jos sama summa
olisi käytettävissä valtion budjetissa,
voitaisiin tällä määrärahalla
pysyvästi parantaa palveluja.
Suurimpia maksumiehiä ovat veronmaksajat, mutta myös
kymmenettuhannet piensijoittajat ovat menettäneet säästönsä Soneran
osakkeiden arvon romahdettua. Veronmaksajien ja osakkeenomistajien
on saatava tietää, hoidettiinko heidän
omaisuuttaan asianmukaisesti ja huolella.
Keskustassa olemme pääministeri Lipposen kanssa
samaa mieltä, että umts-lupainvestointi oli virhe.
Sitä on turha kiistää. Olemme myös
samaa mieltä siitä, että vastuu valtion
omistajapolitiikassa on viime kädessä hallituksella.
Mutta siihen emme pääministeriltäkään
saaneet vastausta, miksi hallitus ei noudattanut omaa periaatepäätöstään
ja miksi se laiminlyö valvontavelvollisuutensa.
Hallituksen kirjallisessa tiedonannossa annetaan kuva, että eduskunta
olisi hyväksynyt Saksan umts-luvan oston. Tämä ei
ole totta. Tällaista esitystä hallitus ei ole
koskaan eduskunnalle antanut, eikä tällaista kantaa
ole koskaan eduskunnassa otettu.
Tiedonannonkin mukaan Lipposen hallituksen talouspoliittinen
ministerivaliokunta hyväksyi maaliskuun 7. päivänä vuonna
2000 osakkeiden myynnin ja päätti, että eduskunnalta
haetaan valtuutta Soneran omistuksessa nollaan. Tämän valtuuden
eduskunta hyväksyi, ei muuta.
Saksan umts-päätöksestä vastuun
kärki kohdistuu kahteen suuntaan: yhtäältä omistajatahoon
eli valtioneuvostoon ja erityisesti vastuuta kantavaan liikenneministeriöön
sekä toisaalta liikenneministeriön valitsemaan
yrityksen hallitukseen.
Omistajavaltaa valtionyhtiöissä käyttää valtioneuvosto
tai ministeri, jolle valta toimialan perusteella on delegoitu. Vastuu
omistajaohjauksen asianmukaisesta järjestämisestä on
koko valtioneuvostolla. Lipposen hallitus on antanut 16.9.1999 omistajapolitiikkaa
koskevan periaatepäätöksen, jonka Sonera-tapausta
koskeva ydinkohta kuuluu: "Yhtiön toiminnan tai kansantalouden
kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille
edellyttävät pääomistajan hyväksynnän,
ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään."
Miksi tätä periaatepäätöstä ei
noudatettu Soneran tapauksessa? Eikö yhtiön liikevaihtoon nähden
kaksi- ja puolikertainen sijoitus ollut yhtiön toiminnan
kannalta erittäin merkittävä?
Valtionyhtiö Fortumin paljon pienemmät sijoitukset
vietiin valtioneuvoston käsiteltäviksi. Myös
Stora Enson suurinvestointi Yhdysvaltoihin tuotiin asianmukaisesti
ministereiden päätettäväksi.
Sen sijaan kaikkein riskialtteimmasta sijoituksesta, Soneran umts-luvasta,
ei tiedonannon mukaan edes keskusteltu missään – ei
koko valtioneuvostossa, ei hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa
eikä vastuussa olevassa ministeriössäkään.
Miksi ei? Juuri tähän olisi hallituksen tiedonannosta
kaivattu vastausta.
Liikenne- ja viestintäministeriö on selittänyt edellä mainitun
periaatepäätöksen suorastaan lainvastaiseksi
katsoessaan, ettei Soneran ratkaisuja voitu lain mukaan viedä hallituksen
käsittelyyn. On pakko kysyä: Pitääkö hallitus
omaa periaatepäätöstään
lainvastaisena? Myös oikeuskansleri joutuu ottamaan tähän
asiaan kantaa, koska hänen tehtävänsä on
valvoa hallituksen päätöksenteon lainmukaisuutta.
Toinen selvitettävä asia on luonnollisesti se,
miksi ja millä seurauksin valtioneuvoston periaatepäätöstä rikottiin
jättämällä Saksan umts-päätös
tuomatta hallituksen käsittelyyn, jos näin on
todella menetelty.
Soneran omistajaohjauksessa ei siis ole noudatettu valtioneuvoston
omia päätöksiä. Mutta ei ole
myöskään noudatettu hyvää,
vakiintunutta johtamiskulttuuria. Kyllä yksityiselläkin
puolella jättimäisistä strategisista
ratkaisuista keskustellaan pääomistajan kanssa,
milloin sellainen on. Kuka tahansa ymmärtää,
että Stora Enson suursijoitukseen hankittiin Suomen valtion
lisäksi myös toisen pääomistajan
eli Wallenbergien teollisuussuvun hyväksyntä.
Sitä pidettiin luonnollisena. Suurilla omistajilla on erilainen
ja suurempi vastuu yrityksensä hallinnoinnista kuin pienillä.
Toinen kysymys on sitten liikenneministerin valitseman yrityksen
hallituksen ja operatiivisen johdon vastuu. Oikeudellisesti nimenomaan
yrityksen hallitus ja toimitusjohtaja vastaavat yhtiölle
sattuneista vahingoista, jos he ovat menetelleet huolimattomasti.
Ulkopuolinen joutuu väkisinkin kysymään,
tehtiinkö yrityksessä kunnollisia kannattavuuslaskelmia
ja suunnitelmia, kun näin valtava virhe pääsi
tapahtumaan.
On siis paljon merkkejä siitä, että Soneraa
on johdettu huonosti. Yhtiön hallitus ja toimitusjohtaja
eivät ole pystyneet vastaamaan liikkeenjohdollisiin haasteisiin.
Riittäviä riskianalyyseja ei ilmeisesti tehty,
eivätkä ne ainakaan olleet mitenkään
päätöksenteon pohjana.
Oikeusministeri Johannes Koskinen on kuukausi sitten esittänyt
harkittavaksi erityistilintarkastuksen tarpeellisuutta. Valiokuntakäsittelyssä tähän
asiaan jouduttaneen ottamaan kantaa.
Soneran ylimmän johdon oikeudellinen vastuu ei tietenkään
poista maan hallituksen poliittista ja taloudellista vastuuta omistajaohjauksen epäonnistumisesta.
Lipposen hallituksen omistajaohjauksen ote on Soneran tapauksessa
pettänyt täydellisesti. Olisi hallituksen kannalta
pienempi synti, jos se olisi hyväksynyt Soneran umts-kaupat.
Nyt hallitus olisi päässyt vain sillä,
että päätös olisi todettu virheeksi,
ja se olisi voinut puolustautua sillä, että niin
harvat näkivät hankkeen riskit sen ajan ilmapiirissä.
(Ed. Zyskowicz: Ei ainakaan kepu nähnyt!) Nyt hallitus
selittää, että Soneran suurin osakkeenomistaja
ei tiennyt mitään eikä halunnutkaan tietää mitään,
kun Sonerassa tehtiin Suomen taloushistorian suurinta virheinvestointia.
(Ed. Zyskowicz: Missä on sanottu, ettei tiedetty mitään?)
Tietämättömyys ei todellakaan ole hyve
tässä tapauksessa.
On turha syyttää jälkiviisaudesta
tai jälkiviisastelusta meitä, jotka vaadimme asian
kunnollista selvittämistä. Kun sattuu suuronnettomuus, asetetaan
aina tutkintaryhmä tai tutkintalautakunta. Se pyrkii tietenkin
löytämään syyt onnettomuuteen
ja syyllisetkin. Mutta se tähtää myös eteenpäin:
Mitä täytyy tehdä, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi?
Saman tyyppiset tavoitteet on asetettava myös Sonera-selvitykselle.
Erityisen tärkeää on selvyyden saaminen
nyt, kun jättimäinen epäonnistuminen
on sattunut julkisen vallan ja yhteisen talouden haltijalle.
Selvyyden saamisessa me joudumme penkomaan menneitä.
Samanaikaisesti meidän on katsottava tulevaisuuteen. Ehkä olemme
nyt piirun verran viisaampia kuin ennen Sonera-katastrofin ilmituloa.
Valtionyhtiöiden hallinnointiin on saatava uudenlaista
selkeyttä, johdonmukaisuutta ja ennen kaikkea osaamista.
Koko Lipposen hallituksen olemassaolon ajan hallituksen omistajapolitiikkaa
on vaivannut ideologinen kuilu. Kun kokoomuksessa haluttaisiin kokonaan
luopua valtionyhtiöistä, SDP:ssä ja vasemmistoliitossa
puolestaan katsotaan, että valtio voisi ostaa lisääkin
valtionyhtiöitä. Tällainen suuri erimielisyys
on kahden vaalikauden ajan näkynyt valtionyhtiöitä koskevana
strategian puutteena ja virheinä, jotka ovat tulleet veronmaksajille
kalliiksi.
Keskustan mielestä valtionyhtiöillä on
tärkeä rooli osana julkista taloutta ja Suomen
kansantaloutta. Siksi viimeistään seuraavalla
vaalikaudella on saatava uusi ote valtionyhtiöpolitiikkaan. Keskusta
haluaa olla yhteistyössä kaikkien niiden rakentavien
voimien kanssa, jotka etsivät luotettavaa ja tehokasta
omistajaohjauksen mallia hyvin erilaisille valtion kokonaan tai
osittain omistamille yhtiöille. Uuden valtionyhtiöpolitiikan
kulmakiviä ovat nykyistä ammattitaitoisempi ja
parempi asioiden hoito sekä valtionyhtiöpolitiikan
keskittäminen yhteen yksikköön.
Arvoisa puhemies! Vastuunkantajia on ollut vaikea löytää Soneran
ja Lipposen hallituksen virheisiin. Hallitus pyrkii siirtämään
vastuun Soneran hallitukselle. Soneran entinen johto puolestaan
väittää, että vastuu on eduskunnan.
Mutta arvoisat edustajat, on vain yksi taho, joka lopulta päättää sen,
kuka kantaa poliittisen vastuun Sonerasta. Se taho on Suomen kansa.
Meidän väittelyillämme tämä asia
ei näytä selviävän.
Lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Saarisen tekemää ehdotusta
valiokuntaan lähettämisestä.
Kalervo Kummola /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Pitkin kesää on keskusteltu
siitä, mikä oli maan hallituksen rooli Soneran
umts-kaupoissa, sekä siitä, mikä oli
tiedonkulku Soneran hallituksen ja valtioneuvoston välillä.
Oliko Soneralla valtio-omistajan hyväksyntä sen
päättäessä miljardi-investoinnista
Saksaan? Tänä päivänä meillä on
käytettävissä aika lailla tarkka tieto
siitä, miten asiat ovat tuolloin edenneet.
Soneran hallituksen entinen puheenjohtaja Markku Talonen kertoi
22. elokuuta Soneran välittämässä pörssitiedotteessa,
että eduskunnassa alkukesästä 2000 hyväksytty
Soneran toimintastrategia oli tulkittu suurimman omistajan eli valtion
osoitukseksi umts-hankintojen hyväksymisestä:
" - - katson, että strategia, johon kuuluivat olennaisin
osin umts-toimiluvat, oli käsitelty suurimman osakkeenomistajan
eli Suomen valtion toimesta liikenne- ja viestintäministeriössä, valtioneuvostossa
ja eduskunnassa ja että sen toteuttamiselle ei ollut esteitä."
Talonen toteaa ja tähdentää, ettei hän
Soneran hallituksen puolesta kysynyt eikä "niin muodoin
saanut lupaa, kieltoa tai muuta menettelytapaohjetta yhdeltäkään osakkeenomistajalta
koskien Saksan umts-hanketta". Soneran hallitus teki päätöksen
"tietoisena päätöksentekovallastaan ja
-vastuustaan" yksimielisesti, Talonen korostaa.
Valtiota yhtiön hallituksessa tuolloin edustanut finanssineuvos
Kalevi Alestalo on vahvistanut Talosen kuvauksen tapahtumista. Myös
yhtiön hallituksessa varapuheenjohtajana toiminut Liisa
Joronen on Talosen ulostulon jälkeen sanonut, ettei hänellä ole
huomautettavaa Talosen tulkintaan. Hetken vallinnutta ristiriitaisten
tietojen esiintymistä julkisuudessa olisi luonnollisesti helpottanut
se, jos entinen Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen
ja entinen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen olisivat heti avoimesti
kertoneet käsityksensä tapahtumain kulusta. Talosen
kohdalla se tietysti olisi vaatinut Soneran hallituksen hyväksyntää.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston syyskuun 16. päivänä 1999
tekemässä periaatepäätöksessä sanotaan,
että "valtionyhtiön toiminnan tai kansantalouden
kannalta erittäin merkittävät sijoitukset
ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän,
ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään".
Tätä periaatepäätöstä siteerataan
myös Soneran tarjousesitteessä syksyllä 99.
Valtioneuvoston nyt käsiteltävässä tiedonannossa
todetaan: "Yhtiön hallitus teki asiaan liittyvät
liiketoiminnalliset päätökset itsenäisesti
ja valtio-omistajan lupaa kysymättä, sillä yhtiössä ymmärrettiin
valtioneuvoston ja eduskunnan hyväksymän strategian
sisältävän hyväksynnän
tähän." Myös liikenne- ja viestintäministeriössä katsottiin,
että periaatepäätöksen mukainen
pääomistajan hyväksyminen oli saatu,
kun valtioneuvosto ja eduskunta hyväksyivät yhtiön
kansainvälistymisstrategian.
Oma kysymyksensä on, olisiko asian tuominen valtioneuvoston
käsittelyyn muuttanut mitään. Valtio-omistajan
sinänsä poikkeuksellinen puuttuminen asiaan olisi
edellyttänyt sitä, että valtio-omistajalla
olisi silloin ollut vahva ja varma näkemys tämän
Soneran täysin julkisesti ilmoitetun ja eduskunnassakin
hyväksytyn strategian mukaisen investoinnin epäonnistumisesta. Miten
tällainen näkemys olisi voinut maan hallituksella
olla? Soneran johtoa ja yhtiön hallitusta parempaa näkemystä ei
silloin ollut alan asiantuntijoilla, ei muiden maiden teleyhtiöillä,
ei investointipankkiireilla tai analyytikoilla, ei muiden maiden
hallituksilla eikä markkinoilla. Silloisissa olosuhteissa
tällainen täysin poikkeuksellinen poliitikkojen
väliintulo olisi hyvin todennäköisesti
romahduttanut yhtiön pörssiarvon ja joka tapauksessa
aiheuttanut valtavan arvosteluryöpyn. Lopputuloksena olisi
ollut suuren luokan skandaali. (Ed. Kuoppa: Mitenkäs siinä nyt kävi?)
Hyvin silloista tunnelmaa arvioi Terho Puustinen Talouselämä-lehdessä viime
kuun 9. päivänä: "Nyt on helppo sanoa,
että maan hallitus olisi voinut halutessaan pysäyttää Soneran
ja yhtiön varatoimitusjohtajan Kaj-Erik Relanderin amokjuoksun
keväällä 2000. Silloisissa olosuhteissa se
olisi kuitenkin ollut suunnaton poliittinen ja taloudellinen riski.
Kansainvälisille sijoittajille Sonera oli hot hot hot,
sillä yhtiö oli mukana lähes kaikessa,
mikä silloin oli pop: palveluliiketoiminnassa, umtsissa,
Yhdysvaltojen gsm-pelissä ja Turkin mobiilissa kultakaivoksessa.
Tämä kaikki teki Sonerasta Euroopan arvostetuimman teleosakkeen."
Totta kai maan hallituksen olisi pitänyt tämä riski
ja arvosteluryöppy ottaa, jos se olisi arvioinut, että Saksan
umts-investointi epäonnistuu täysin.
Tuolloin suomalainen media seurasi aktiivisesti ja reaaliaikaisesti
umts-huutokauppaprosessia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat selosti
viiden palstan jutussaan 3.5.2000 Soneran osallistumista Saksan
huutokauppaan otsikolla "Saksan umts-lupia hamuaa 12 yritystä.
Huutokauppapotin arvellaan nousevan 360 miljardiin markkaan". Summa
todella nousi loppujen lopuksi noin 50 miljardiin euroon. Myös
muissa lehdissä kerrottiin asiasta, joten se oli siis kaikkien
tiedossa.
Vain kaksi viikkoa edellä mainitun Helsingin Sanomien
jutun jälkeen eduskunta aloitti Soneran nollavaltuuskäsittelyn,
jonka yhteydessä eduskunnalle selostettiin Soneran riskipitoista kansainvälistymisstrategiaa.
Käsittelyn yhteydessä käytettiin tässä salissa
yli 70 puheenvuoroa. Yksikään edustaja ei käyttänyt
yhtään ainoaa puheenvuoroa, jossa olisi katsottu,
että Soneran mukanaolo Saksan umts-kaupoissa voi yhtiön
kannalta johtaa valtaviin taloudellisiin menetyksiin, vaikka ed.
Jäätteenmäki täällä nyt
viisaita puhuu jälkikäteen. (Ed. Elo: Mutta eihän umtsia
mainittu hallituksen esityksessäkään!)
Huomaan Soneran entisen toimitusjohtajan Pekka Vennamon luvanneen
saunaillan sille kansanedustajalle, joka voi osoittaa vastustaneensa Saksan
umts-investointeja ennen päätöksentekoa.
Taitaa Pekalle tällä kertaa tulla kovin yksinäinen
saunailta. (Ed. Elo: Mutta eihän se ollut eduskunnan päätettävissäkään!)
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ei
voida sanoa, että eduskunta hyväksyi Soneran Saksan-investoinnit.
Toisaalta on täysin kiistatonta, että eduskunnalla
oli tuossa vaiheessa tilaisuus näyttää hankkeelle
punaista valoa, mutta sitä ei varmasti kukaan edes ajatellut
käyttää. (Ed. Kuoppa: 20 edustajaa näytti!)
Päätöksen nyt esillä olevasta
yhtiön investoinnista teki nimenomaan Soneran hallitus.
Sen jäsenet ja yhtiön toimiva johto toimitusjohtaja
Salinin johdolla kantavat kaikissa olosuhteissa vastuun tekemästään
päätöksestä. (Ed. Elo: Mikä se vastuu
on?) Soneran hallitus myös vastaa investointia pohjustaneiden
kannattavuuslaskelmien ja riskianalyysien riittävyydestä,
siitä, olivatko ne riittäviä. Soneran
hallituksen vastuu on täysin riippumatonta siitä,
minkälaisia keskusteluja asiasta on pääomistajan
kanssa käyty tai oltu käymättä.
Jotkut puheenvuoron käyttäjät ovat
julkisuudessa väläyttäneet nykyisen liikenne-
ja viestintäministerin Kimmo Sasin eroamista. Tämä olisi heidän
mielestään sopiva tapa kantaa nyt tilanteesta
poliittista vastuuta. Näkemys on lievästi sanottuna
outo. Se tuo mieleen muinaisen historian lehdiltä tarinan,
jonka mukaan huonojen uutisten tuojat teloitettiin. Ministeri Sasin
roolihan Sonera-asiassa on nimenomaan selvittäjän
ja jälkipyykkärin rooli. (Ed. Stenius-Kaukonen:
Aivan! Minkälaisia selvityksiä!)
Kaiken kaikkiaan Sonerasta käytävässä keskustelussa
on hyvä muistaa, kuten pääministerikin
täällä jo mainitsi, että Sonera
on vuodesta 94 tähän päivään
asti tuottanut veronmaksajille eli valtiolle tuloja yli 6 miljardia
euroa, jolla on lyhennetty valtion velkaa, mikä taas pienentää valtion
budjetin korkomenoja noin 500 miljoonalla eurolla vuosittain.
Suomen keskusta on pitkin kesää ponnekkaasti
vaatinut selvitystä Soneran umts-kaupasta ja hallituksen
roolista siinä. Keskustalle, joka ainoana eduskuntapuolueena
oli edustettuna Soneran hallituksessa ja muiden suurten puolueiden
tapaan myös yhtiön hallintoneuvostossa, keskustalle,
joka ilman kritiikkiä oli eduskunnassa hyväksymässä Soneran
kansainvälistymisstrategian, totean kuitenkin korpifilosofi
Konsta Pylkkäsen kuolemattomin ajatuksin: "Kaikista paras
ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan
eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta,
mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään,
miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa
on ihminen viisaimmillaan... Jälkiviisaan silmä on
somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin ..."
Arvoisa puhemies! Sitten omistuspolitiikasta.
Erityisen tärkeä osa valtioneuvoston tiedonannosta
löytyy sen viimeisiltä sivuilta: omistajapolitiikan
ja ennen kaikkea omistajahallinnon kehittäminen on välttämätöntä.
Se on asiakokonaisuus, joka tullaan ratkaisemaan viimeistään
seuraavan hallitusohjelman kirjoittamisen yhteydessä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa tiedonannossa
esitettyä ajatusta omistajahallinnon keskittämisestä yhteen
yksikköön, johon kootaan valtiolla oleva paras
kokemus ja asiantuntemus. Samalla saadaan yhdenmukaistettua omistajaohjauksen
käytäntöjä sekä toteutettua
yhtenäistä, avointa ja ennakoivaa omistajalinjaa.
Tiedonanto lähtee siitä, että keskittäminen
toteutettaisiin ainoastaan "markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden"
kohdalla. Näin ollen toimialan säätelyn
ja omistajahallinnon välistä yhteyttä pidetään
yhä perusteltuna ja hyväksyttävänä, mikäli
kyseessä on "valtion erityistehtävää hoitava
yhtiö". Jako on ongelmallinen. Voidaan hyvin kysyä,
mitä se tarkoittaa, tai pikemminkin, mistä erityistehtävistä suorittavista
yhtiöistä nyt puhumme. Onko kyse esimerkiksi Postista?
Sehän toisaalta suorittaa tiettyä kansallista
erityistehtävää ja toisaalta toimii markkinaehtoisesti kilpailluilla
markkinoilla.
Mikäli tiedonannossa tehty jako yhteiskunnallista erityistehtävää hoitaviin
ja markkinaehtoisesti toimiviin yrityksiin hyväksytään,
ei se saa tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessakin
lainsäätäjän ja omistajan intressejä hoidetaan
kilpaillulla toimialalla saman katon alla.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tiedonanto lähtee
nyt valiokuntakäsittelyyn. Valiokuntakäsittelyn
aikana valmistuu oikeuskanslerin selvitys tapahtumain kulusta. Valiokunnat
myös kuulevat tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa asianosaisia.
Tämä on erinomainen ja tärkeä asia.
Kaikkien asianosaisten avoimuus ja valmius vastausten antamiseen
on enemmän kuin paikallaan. Toivomme valiokuntakäsittelyn
kuitenkin etenevän ripeästi, jotta Soneran henkilökunta saisi
työrauhan ja Telia-fuusio etenisi asianmukaisesti. Tämä on
oleellisen tärkeää myös suomalaisen
veronmaksajan sekä niiden kymmenientuhansien suomalaisten
piensijoittajien kannalta, jotka omistavat Soneran osakkeita.
Matti Huutola /vas:
Arvoisa puhemies! On välttämätöntä,
että valtion omistajapolitiikkaa käsitellään
uudelleen eduskunnassa ja että eduskunta ei tyydy vain
täysistuntokeskusteluun, vaan paneutuu asiaan myös
valiokuntavalmistelussa, niin kuin ed. Saarinen sitä esittikin.
Valitettavaksi tämän tarkastelun tekee se,
että samanaikaisesti käsitellään
myös merkittävän valtioenemmistöisen
yhtiön, Soneran, sanoisiko emämunausta, joka vaaransi
koko yhtiön. Siksi heti aluksi haluan puhua Sonerasta ja
vähän myöhemmin omistajapolitiikasta.
On selvää, että Soneran johto ja
yhtiön hallitus ovat vastuussa päätöksistä osallistua
kolmannen sukupolven toimilupahuutokauppoihin ja siitä,
minkä verran siitä sitten lopulta maksettiin. Tämä tosiasia
on kiistaton.
Soneran hallintoneuvoston tehtävänä oli
valvoa, että yhtiön asioita hoidetaan terveiden
liikeperiaatteiden mukaisesti, pidetään silmällä ennen
kaikkea kannattavuutta. Soneran hallintoneuvosto näyttää seuranneen
tapahtumia kuitenkin aika lailla sivusta, eikä sillä ollut
merkittävää roolia umts-liiketoiminnan
käynnistymisessä. Poikkeuksen tekee kuitenkin
vasemmistoliittoa edustanut Erik Lindfors. Hän rohkeni
arvostella Soneran järjettömän suuria
suunnitelmia. Taisipa olla vielä niin, että Soneran
johto ja hallintoneuvosto oikein virallisestikin nuhtelivat Lindforsia.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa, että valtio-omistajan
ja muiden omistajien etujen valvomiseksi on tärkeää,
että yhtiön hallituksessa on riittävää osaamista,
kun pörssiyhtiöissä operatiivinen päätösvalta
on yhtiön johdolla ja yhtiön hallituksella. Soneran
hallituksen ja johdon vaihtaminen kielii siitä, että osaaminen
ei liene ollut riittävää tai sitten ne
tietoisesti ottivat sellaisia riskejä, joita valtio-omistaja
ja kansalaiset eivät olisi hyväksyneet.
Yhtiön hallintoneuvosto lakkautettiin, koska siinä tapahtumain
kulussa, joka vaaransi koko yhtiön, hallintoneuvosto ei
valvonut yhtiön asioiden hoitoa eikä antanut hallitukselle
ohjeita. Soneran kohdalla hallintoneuvostolla ei ollut tehtävää eikä tarkoitusta.
Sonerasta valtion puolella vastannut liikenneministeriö ei
puuttunut huutokauppatilanteeseen eikä kertonut yhtiölle
valtio-omistajan näkemystä siitä, kuinka
suuria riskejä valtio enemmistöosakkaana pitää järkevänä.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää erittäin
vakavana virheenä sitä, että liikenne-
ja viestintäministeri ei tuonut Soneran osallistumista
kolmannen sukupolven matkapuhelinlupahuutokauppoihin hallituksen
laajempaan ennakkokäsittelyyn valtio-omistajan kannan määrittämiseksi.
Kun silloinen ministeri Heinonen ei myöskään
itse ilmaissut, että valtiolla olisi varauksellinen kanta
suuriin riskeihin, hän on yhtiön ja johdon ja
yhtiön hallituksen ohella vastuussa tapahtuneesta. Muiden,
kuten esimerkiksi Fortumin, kohdalla valtio-omistajan kanta on määritelty
valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti.
Näin ei Soneran kohdalla toimittu.
Hyvät edustajat, Soneran yhteydessä toistuu tavan
takaa väite, että eduskunta on hyväksynyt Soneran
strategian. Jos tällä halutaan sanoa, että eduskunta
olisi siunannut osallistumisen huutokauppoihin ja vieläpä toimiluvasta
maksetun hinnan määränkin, niin sellainen
väite on kyllä väärä.
Ymmärrämme kyllä, että syylliset
yrittävät livahtaa tällä verukkeella
eduskunnan selän taakse.
Eduskunta myönsi kesäkuussa 2000 hallitukselle
oikeuden alentaa valtion osuus Sonerassa nollaan, jotta yhtiö voisi
tilaisuuden tullen liittyä johonkin toiseen telealan yritykseen.
Myyntivaltuuspyyntöä hallitus perusteli sillä,
että tarvittaessa alan yritykset sulautuvat yhteen muodostaen
yhä suurempia kokonaisuuksia. Tätä alan
yrityskoon kasvulla perusteltua fuusiotarvetta eduskunta käsitteli
ja suostui siihen, että Sonera voi sulautua toisen yhtiön
kanssa. Mihinkään muuhun hallitus ei eduskunnan
suostumusta ja hyväksyntää pyytänyt
eikä sitä myöskään
saanut.
Eduskunnan antamaa myyntivaltuutta ei käytetty Soneran
vahvistamiseksi sulautumisen kautta, vaan Soneran johto ja Soneran
hallitus ryhtyivät tuhoisaan huutokauppakilpaan toimiluvista.
Mieletön miljardien syytäminen Saksan valtion
budjettiin pikemminkin hidasti kumppanin löytämistä ja
heikensi Soneran asemaa yhdistymistilanteessa. Näin Sonera
itse asiassa toimi päinvastoin, kuin mihin eduskunnalta
oli valtuuksia pyydetty. Jos eduskunta jotakin ylipäätänsä hyväksyi,
niin sen, että yhtiö hakee voimaa liitosta. Rälläys
Saksanmaalla oli selvästi tämän tavoitteen
vastainen.
Mitä sitten ylipäänsä tulee
pörssiyhtiöiden strategioiden yksityiskohtaiseen
käsittelyyn eduskunnassa, niin lainsäädäntöelin
ei tähän kyllä sovellu.
Kaiken kohun keskellä on kuitenkin syytä muistaa,
että Sonerassa on noin 11 000 ihmistä töissä.
Siksi on tehtävä kaikki, jotta työrauha
palautuu ja henkiset paineet ja yleinen epävarmuus helpottavat.
Henkilökunta ei kestä sitä, että Soneran
ja Telian fuusion yhteydessä tulisi lisää irtisanomisia.
Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöillä on vuosikymmenten
ajan ollut keskeinen rooli maamme elinkeinoelämän
ja erityisesti teollisuuden kehittämisessä sekä työllisyyden
ja alueellisen kehityksen edistäjänä.
Valtionyhtiöitä on pääsääntöisesti
uudistettu varsin käytännönläheisesti
huomioiden muutokset toimialoilla ja markkinoilla. Tuloksia on saatu
aikaan, eikä ole liioiteltua sanoa, että valtionyhtiöt
ovat muodostaneet teollisuutemme ja elinkeinoelämämme
tukevan selkärangan.
Monet oikeistopoliitikot tai heitä lähellä olevat
tahot ja myös kokoomuksen johtokin ovat ehättäneet
esittämään, että valtionyhtiöistä luovuttaisiin.
Tiedän, että se sopii hyvin siihen ideologiseen
linjaan. Näyttää siltä, että Soneran umts-huutokauppojen
yhteydessä tapahtuneet onnettomat vahingot ovat johtaneet
vaatimuksiin valtion omistuksen vähentämisestä ja
jopa siitä luopumisesta kokonaan.
Eduskunnan kanta valtion omistukseen on kuitenkin varsin tuore.
Eduskunta määritteli kesäkuussa 2001
sangen kattavasti valtionyhtiöiden myyntivaltuudet. Merkittävistä yhtiöistä Fortum
puuttui listalta. Erikseen eduskunnassa oli vielä esillä Kemiran
ja Dynean fuusio, jolle eduskunnalta ei lupaa heru. Vasemmistoliiton mielestä ei
ole tarvetta eduskunnan tuoreen linjauksen muuttamiseen. Kansalaiset
tuskin hyväksyvät huimia riskinottoja yhtiöissä,
jossa valtio on merkittävänä omistajana,
eivätkä kansalaiset hyväksy Soneran munauksen
perusteluksi sitä, että "rapatessa roiskuu". Tämän
sanon sen takia, kun on rakentaja ammatiltaan.
Vasemmistoliitto pitää välttämättömänä,
että talouspoliittisessa ministeriövaliokunnassa
määritellään edelleenkin valtio-omistajan
kanta merkittäviin ratkaisuihin. Siitä huolimatta
on selvää, että talouspoliittinen ministeriövaliokunta
ei voi korvata yhtiön hallitusta ja toimivaa johtoa. Nykyinen
eri ministeriöihin hajaantunut omistajaohjaus on syytä keskittää yhteen
erilliseen yksikköön. Ulkopuolelle voisivat tällöin
jäädä ne valtion kokonaan omistamat yhtiöt,
joilla on jokin lakiin kirjoitettu erityistehtävä.
Vasemmistoliitto korostaa, että valittaessa yhtiöiden
hallituksia on ehdottomasti painotettava sitä, että niissä on
riittävä määrä hallitustyöskentelyn
edellyttämää osaamista. Yhtiön
hallitus on se elin, jonka pitää valvoa yrityksen
toimintaa. Vasemmistoliitto pitää erittäin
tärkeänä myös sitä,
että työntekijöillä on edustus
valtionyhtiöissä ja myös merkittävissä osakkuusyhtiöissä ja
niiden hallituksissa.
Niissä osakkuusyhtiöissä, joissa
vielä on hallintoneuvosto, se voi toimia kontaktipintana
yritysten ja sidosryhmien välillä. Tarvetta hallintoneuvostojen
lakkauttamiseenkaan ei nyt kyllä mielestäni ole.
Hallintoneuvostojen rooli tulee vain selkeyttää yhtiöiden
sisällä sellaiseksi, mistä johdolle on
todellista apua strategioiden ja valintojen aikaan. Tällaisiakin
hallintoneuvostoja on, kuten esimerkiksi Rautaruukilla.
Arvoisa puhemies! Toivon, että valiokunnassa paneudutaan
huolellisesti koko valtion omistajapolitiikkaa koskeviin kysymyksiin
eikä pelkästään Soneraan. Kaiken
keskellä on muistettava, että Sonera on edelleen
merkittävä, hyvä yhtiö, jolla
on paljon työntekijöitä ja ennen kaikkea osaavat
työntekijät. Työrauha on saavutettava mahdollisimman
nopeasti, joten uskottavan ja totuudenmukaisen ratkaisun on tultava
mahdollisimman nopeasti, olipa se sitten mitä hyvänsä.
Klaus Bremer /r:
Värderade talman! Revisionsverket granskade ifjol
tre av statens affärsverk i en rapport som delgavs berörda
utskott och ministerier. Finansutskottet bedömde rapporten innehålla
så många öppna frågor, att rapporten skulle
ges till riksdagen. Att statligt ägande inte är
helt problemfritt har vi kunnat konstatera de senaste tiderna. Problemen
gäller både statens affärsverk och statens ägarroll
i aktiebolag.
Puhemies! On syytä selventää liikelaitoksen
ja yhtiömuodossa toimivan organisaation rajaa. Liikelaitokset
ovat monella tavalla epätyydyttäviä yritysmuotona,
ja niitä on pidettävä väliaikaisena
siirtymismuotona viranomaistoiminnasta varsinaiseen yritystoimintaan.
Valtion liikelaitoksen tulee periaatteessa toimia markkinatalouden
ehdoilla, eikä se saa vääristää kilpailua. Useissa
kaupallista toimintaa harjoittavissa liikelaitoksissa valtion viranomainen
toimii liikelaitoksen palkkaamana saman katon alla. Tästä mallista
on päästävä eroon. Vastuuviranomaisen on
oltava sektoriministeriössä, ja liikelaitokset tulee
mahdollisuuksien mukaan yhtiöittää siten, että ne
voivat toimia markkinoiden ehdoilla. On tärkeää,
että liikelaitosten säästämiä kustannuksia
viranomaistoimintojen siirtyessä sektoriministeriöön
ei kirjata valtion kassaan voitoksi vaan että se varataan
valtion talousarviossa yhtä riittävänä viranomaistoiminnoille
ministeriössä.
Talman! Beräknandet av nyckeltalen för affärsverken
bör förenhetligas så att beslutsfattarna
på basis av dem kan analysera affärsverkens ekonomiska
verksamhet och framgång. Då staten i sista hand är
ansvarig för affärsverkets skulder bör även
de högsta styrande organen ha möjlighet till ställningstaganden
om investeringar och upplåning. Styrningen bör
baseras på nyckeltal och gränspris. Riksdagen
eller ministeriet kan då följa med utvecklingen
av nyckeltalen och skrida till åtgärder om målsättningarna
och gränserna märkbart överskrids åt
det ena eller det andra hållet.
För affärsverken bör fastställas
och i budgeten anges den genomsnittliga avkastning som krävs
på det av staten investerade grundkapitalet samt den procentandel
av vinsten som skall intäktföras till staten.
Då kan även en preliminär målsättning
för följande år ställas.
Puhemies! Tarkastusvirasto ehdottaa, että liikelaitoskonsernin
avainluvut olisivat entistä vahvemmin lähtökohtana
sekä tavoitteenasettelussa että seurannassa. Liikelaitoskonsernin
omistuksessa voi olla osakeyhtiöitä, jotka toimivat
avoimella sektorilla kilpailutilanteessa. Lainsäädäntö asettaa
kuitenkin liikelaitoskonsernin tytäryhtiöt osakeyhtiökonsernin
tytäryhtiöitä huonompaan asemaan. Ongelmat
liittyvät rahoitukseen ja takaukseen: konsernilainat ja
avustukset ovat kiellettyjä, joten liikelaitoksella ei
ole aitoja vaikutusmahdollisuuksia tytäryhtiöön,
vaan rooli on lähinnä omistajan. Toinen ongelma
johtuu valtion suunnittelujärjestelmän julkisuudesta:
kilpailijat saavat etulyöntiaseman, kun tytäryhtiöitten
suunnitelmat julkistetaan osana tulosohjausta. Näihin ongelmiin
tulee kiinnittää huomiota järjestelmää kehitettäessä.
Konserniraportoinnin tulisi näissä tapauksissa
olla kaiken raportoinnin lähtökohta. Konsernitarkastelun
vahvuus tai heikkous voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin toimintoihin,
joista ei vastaa ja joita ei valvo kukaan. Nykyinen omistajaohjaus
ei juurikaan kiinnitä huomiota tähän.
Talman! Valet av styrelsemedlemmar är en ytterst krävande
uppgift för ägarna i ett bolag. Vid val av styrelse
bör branschkunnande och sakkunskap inom företagsledning
betonas i främsta rummet. Valet av styrelsemedlemmar och
sökandet efter lämpliga kandidater bör
organiseras affärsmässigt, systematiskt och aktivt. Ägarintresset
bör synas i styrningen, inte i olika klagomål
i efterskott. Det är viktigt att arbetsfördelningen mellan
den anställda ledningen och staten-ägarens representanter är
klar. Styrningen och ledningen av ett bolag skall inte sammanblandas med
varandra. Den verkställande direktören bör därför
inte sitta med i styrelsen. Den praxis som råder i flera
aktiebolag, att verkställande direktören har närvaro-
och yttranderätt på styrelsens möten, är
en god lösning.
Ägarens och den operativa ledningens roll bör vara
klarlagd och ledningen bör åtnjuta ägarens förtroende.
Eftersom staten-ägaren alltid i sista hand har ansvar för
framgångar och misslyckanden, bör riskbedömning
och kontroll höra till de centrala uppgifterna för ägarstyrningen.
Rapporteringen till ägaren måste sålunda
vara tillräckligt snabb. Ägarens uppgift är
att värva en kompetent ledning och övervaka och
stöda denna.
Den senaste månadens politiska diskussion om statens ägarroll
i Sonera har inte enbart varit negativ och efterklok. Den har också medfört värdefull
erfarenhet och lärdom för framtiden. Svenska riksdagsgruppen
vill understryka sin uppfattning att riksdagen endast beviljat Sonera tillstånd
att operera utanför landets gränser.
Inom Sonerakoncernen gjordes många otroliga felbedömningar,
varav umts-auktionen i Tyskland var bara en i raden. Staten-ägaren
tog konsekvenserna därefter. Vid årsmötet
2001 avskaffades det onödiga förvaltningsrådet
och både styrelsen och den verkställande direktören
fick gå. Det är också befogat att säga
att man på kommunikationsministeriet borde ha kunnat övervaka
statens intressen bättre. Att en minister inte kan ägna
halva sin arbetstid åt det är klart. Det är på tjänstemannahåll
man borde ha kunnat bevaka riksdagens och regeringens intressen
bättre.
Talman! I regeringens redogörelse föreslås
att administrationen av statens ägande i börsbolag borde
koncentreras till en enda instans. Svenska riksdagsgruppen stöder
denna grunduppfattning. En av de stora utmaningarna en ägare
har är, vilket inte nog kan understrykas, att få tag
på affärsmässigt kunnigt folk till bolagets
ledning och styrelse. Detta gäller också för
staten. Genom att flytta över ägaransvaret under
ett och samma tak, t.ex. till statskontoret, kunde staten locka
kompetenta proffs inom företagsbranschen till denna instans.
Soneraaffären lämnar ytterligare en viktig
lärdom att dryfta: varför sålde staten
inte ut sitt aktieinnehav då kursen var på toppen.
Våren 2000 var statens andel i Sonera värd 190
miljarder mark. Det beloppet motsvarade nästan hälften
av vår statsskuld. Nämnas kan ännu att
nästa års budgetförslag är endast
5 miljoner euro större. Riksdagen borde redan i december
1999 ha vågat fatta det modiga beslutet att ge regeringen fullmakt
att sälja ut hela aktieinnehavet. En försäljning
då skulle utöver försäljningsvinsten inneburit
minskade räntekostnader på 10—13 miljarder
mark per år. På den punkten finns det orsak att
vara efterklok.
Puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on pitkään
esittänyt, että valtion tulisi myydä omistuksensa
osakeyhtiöissä, joissa omistuksella ei ole strategista
merkitystä. Viime vuosien Kemiraan, Partekiin ja Soneraan
liittyvät "kaupat" tukevat tätä näkemystä.
Nyt mainituissa tapauksissa valtion omistuksesta on tullut taakka
yhtiöiden kehittämiselle. Valtiolla omistajana
ei ole näin suuren omistuksen vaatimaa nopeaa toimintakapasiteettia.
Edelleen on olemassa riski, että Soneran suurin omistaja,
eli valtio ja eduskunta, vaarantaa itse syntipukin etsinnällä fuusion
ruotsalaisen Telian kanssa. Kaikki tämä puhuu
sen puolesta, että valtion tulisi välittömästi
myydä suuret osakkuutensa osakeyhtiöissä,
silloin kun myyntikurssit ovat edulliset.
Eduskunnalla ja hallituksella on kaikki syy käydä läpi
se, mitä on tapahtunut Kemiraan, Partekiin ja Soneraan
liittyvien viimeisimpien kauppojen yhteydessä. Tästä on
paljon opittavaa. Puuttuminen nykyisiin ongelmiin on todisteena siitä,
että olemme jo oppineet jotakin. Hallituksen tiedonannossa
mainitut neljä toimenpide-ehdotusta ovat askel oikeaan
suuntaan.
Värderade talman! Det sista på svenska ännu. Svenska
riksdagsgruppen har länge påtalat att staten borde
sälja ut sitt innehav i aktiebolag där ägandet
saknar strategisk betydelse. De senaste årens "affärer"
med Kemira, Partek och Sonera ger stöd åt denna åsikt.
I de nyssnämnda affärerna har statens ägande
blivit en börda för bolagens fortsatta utveckling.
Staten har som ägare inte den snabba handlingskapacitet
som ett så pass stort ägande kräver.
Det finns fortfarande en risk för att Soneras största ägare,
dvs. staten och riksdagen, själv nu med sitt syndabocksletande riskerar
den förestående fusionen med svenska Telia. Allt
detta talar för att staten omgående skall sälja
ut sina stora aktieinnehav i aktiebolag då försäljningskurserna är
fördelaktiga.
Riksdag och regering har all orsak att gå igenom det
som skett i samband med de senaste affärerna med Kemira,
Partek och Sonera. Här finns många lärdomar
att ta. Ett bevis på att vi redan lärt oss något är
att vi börjar åtgärda de existerande
problemen. De fyra åtgärdsförslag som nämns
i regeringens redogörelse är steg i rätt
riktning.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Soneran maksama jättihinta sittemmin
arvottomaksi osoittautuneista umts-luvista on surullinen kertomus,
jota on yhä vaikea ymmärtää. Mikä johti
noin karkeaan virhearvioon? Sonera ei ollut virhearvioineen yksin.
Moni muukin teleoperaattori hairahtui maksamaan taajuuksista aivan
järjettömiä summia. Oli kyse kollektiivisesta
virhearviosta, jossa monen toimijan harkintakyky petti yhtäaikaisesti.
Vaikka moni muukin laski väärin, ei voida
sanoa, että Soneran arvio umts-tukien arvosta olisi vastannut
tuon ajan yleistä käsitystä. Välittömästi
tuon onnettoman umts-huutokaupan jälkeen Soneran pörssiarvo
laski huomattavasti. Pörssissä toimivat analyytikot
siis ainakin katsoivat jo silloin Soneran tehneen suuren luokan
munauksen. Soneran päättäjät
toimivat eivät tuolloin vallinneen yleisen käsityksen
mukaisesti vaan sitä vastaan.
Oli vaikea ymmärtää, mihin käsitys
umts-taajuuksien jättimäisestä arvosta
saattoi perustua. Miten umts-verkon käyttäjiltä saataisiin
koskaan perityksi sellaisia maksuja, että lupiin ja itse
verkon rakentamiseen uhratut rahat saataisiin korkojen kera takaisin?
Suurin hyöty matkapuhelimesta kuluttajalle tulee itse
puhelimen langattomuudesta. Tämän hyödyn
kuluttaja saa jo tavallisesta gsm-puhelimesta. Kolmannen sukupolven
kännyköihin saadaan teknisesti kiehtovia lisäominaisuuksia,
kuten liikkuva kuva. Näistä lisäominaisuuksista
on kuluttajalle kuitenkin vähemmän hyötyä kuin itse
puhelimen langattomuudesta. Kun kolmannen sukupolven matkapuhelinverkon
rakentaminen on useita kertoja kalliimpaa kuin oli gsm-verkon rakentaminen,
on vaikea ymmärtää, miten kuluttaja saataisiin
maksamaan näistä lisäominaisuuksista
niin paljon, että verkon rakentaminen kannattaisi ja tämän
päälle kannattaisi vielä maksaa tähtitieteellisiä summia
taajuuksista. Nyt olemme tilanteessa, jossa ei olla aivan varmoja,
kannattaako umts-verkkoa rakentaa, vaikka saisi taajuudet ilmaiseksi.
Umts-huutokauppoihin rahansa tuhlanneet teleoperaattorit eivät
olleet ainoita telealalla täydellisiä väärinarvioita
tehneitä. Soneran pörssiarvon kohoaminen 50 miljardiin
euroon kertoi omaa kieltään osakesijoittajien
arviointikyvystä. Tuossa ajassa oli jotain kollektiivista
hulluutta. Todettakoon kuitenkin, että kun ed. Bremer neuvoi
valtiota myymään silloin, kun osakekurssi on yliarvostettu,
ja ilmeisesti ostamaan silloin, kun se on aliarvostettu, että jos
ed. Bremer tietää, milloin pitää myydä ja
ostaa, niin hän on aivan väärällä alalla.
Voimme käydä pitkää akateemista
keskustelua siitä, oliko järkevää huutokaupata
umts-luvat vai oliko järkevää antaa ne
tiskin alta ilmaiseksi sopiviksi katsotuille operaattoreille. Selvää kuitenkin
on, että kun osa EU-maista päätyi huutokaupan
kannalle, oli virhe Suomelta antaa luvat ilmaiseksi. Näin
päädyimme huonoimpaan mahdolliseen tilanteeseen,
jossa valtio ei päässyt osalliseksi huutokauppojen
tuotoista, mutta valtion omistama Sonera tuhlasi rahansa ulkomaisiin
huutokauppoihin. On myös todettava, että EU-maiden
yhteistyö telepolitiikassa olisi tuohon aikaan voinut olla
parempaa.
Tässä yhteydessä on yritetty etsiä tahoa,
joka antoi Soneralle luvat ostaa umts-oikeuksia Saksasta. Onko eduskunta
kenties hyväksynyt kaupat siinä yhteydessä,
kun se käsitteli valtuuksia myydä Soneran osakkeita?
Tämä kysymys on aivan väärä.
Eihän Soneran virhe ollut siinä, että se pyrki
osallistumaan Euroopan umts-markkinoille — tästä aikomuksestahan
olivat tietoisia kaikki lehtiä lukeneet kansalaiset — vaan
siinä, että se ei ymmärtänyt
vetäytyä kisasta, kun hinta kohosi mielettömyyksiin,
kymmeniä kertoja, eräitten arvioiden mukaan yli
sata kertaa, korkeammaksi kuin huutokauppojen järjestäjät
alun perin itse arvioivat. Kun kysymme, kenellä on tapahtuneesta
vastuu, on se tietysti niillä, joilla noiden kahden ratkaisevan
viikon aikana oli päätösvalta yhtiön
toimista tai mahdollisuus sen päätöksiin puuttua.
Viime viikolla lehdissä oli yhden palstan uutinen, jonka
mukaan Sonera on mukana ostamassa umts-lupia Latviasta. Jos hinta
pysyy järkevänä, ei uutinen tätä suurempaa
palstatilaa ansaitsekaan.
Mikä johti siihen, että harkintakyky petti
noina kriittisinä kahtena viikkona? Liikenneministeriön
selitys tapahtuneelle oli, että osakkeenomistajien ei ole
syytä puuttua yrityksen johdon toimiin kuin kerran vuodessa
yhtiökokouksessa. Tämä kokoomuspoliitikkojen
usein toistama ajatus on kestämätön.
Uskooko joku, että Wallenbergit suhtautuvat omiin yrityksiinsä samalla
tavalla? En tiedä, lisääkö vai
vähentääkö liikenneministerin
vastuuta tapahtuneesta se, jos tämä sanoo, ettei
tiennyt eikä halunnut tietää, miten hänen
vastuullaan oleva yritys käytännössä toimi.
Paljon pörssikauppaa harjoittavat amerikkalaiset eläkesäätiöt
voivat luottaa yritysten toimivaan johtoon ja pääomistajien
suorittamaan valvontaan ja tyytyä passiivisen omistajan
osaan. Pääomistaja ei voi suhtautua asiaan samalla
tavalla, sillä silloinhan yhtiön johtoa ei valvo
kukaan. Isännättömään
rahaan sisältyy aina riskinsä. Miten isännän
vastuussa oleva voi pitää kunnia-asianaan sitä,
ettei vastuuta hoida? Fortum on aivan samanlainen pörssiyhtiö kuin
Sonerakin, mutta sen kansainvälisiin liiketoimiin valtio omistajana
suhtautuu aivan toisin. Sääteleekö Soneraa
ja Fortumia eri lainsäädäntö vai
eri ideologia?
Valtiolla on runsaasti rahaa kiinni pörssiyhtiöissä.
Miksi valtio niitä omistaa? Telelaitosta valtio ei aikanaan
perustanut tuottamaan osinkoja valtiolle, vaan jotta Suomeen saataisiin
toimiva puhelinverkko. Samanlaiset teollisuuspoliittiset intressit
ovat alun perin olleet takana muidenkin valtionyhtiöiden
perustamisessa. Onko tätä teollisuuspoliittista
intressiä enää olemassa, vai onko näillä yhtiöillä valtiolle
merkitystä enää vain sijoituskohteena?
Jos — korostan siis sanaa "jos" — yhtiöt
ovat pelkkiä sijoituskohteita, ne todellakin kannattaa myydä ja
käyttää rahat valtion velan lyhentämiseen,
tai jos välttämättä katsotaan,
että valtion on hyvä omistaa sijoitusmielessä pörssiosakkeita, omistus
kannattaisi tietysti hajauttaa useaan yhtiöön.
Tämä pätee siis, jos näillä yhtiöillä on
valtiolle merkitystä vain sijoituskohteena, kuten erityisesti
kokoomus on halunnut esittää.
Arvoisa puhemies! Yhteisen omaisuuden haaskaaminen umts-taajuuksien
ostamiseen järjettömään ylihintaan
on ollut hirvittävä virhe, jota ei saa enää tekemättömäksi.
Mitä me voimme tästä oppia?
Toivottavasti hylkäämme lopullisesti ajatuksen,
että valtionyhtiöiden tulisi toimia isännättöminä,
toimivan johdon pelikenttinä. Yhtiöissä pääomistajilla
on vastuu yrityksen toimista. Valtion omistajapolitiikka epäonnistui
tässä yksittäisessä kohdassa
perusteellisesti. Yksi epäonnistumisen syistä on
ollut valtion omistuksen hajauttamisessa eri ministeriöihin,
jolloin riittävää yritystalouden osaamista
ei ole syntynyt. Liikenneministeriön ominta aluetta alun
perin on esimerkiksi tieverkon suunnittelu. Pörssipeli
on sille vierasta toimialuetta. Vihreät esittävät,
että valtion pörssiyhtiöiden omistus
keskitetään valtiovarainministeriöön
tai sen alaiseen yksikköön. Muut kuin pörssiyhtiöt,
esimerkiksi Alko Oy, sijaitkoot edelleen entisillä paikoillaan.
Miksi valtiovarainministeriöön, miksi ei kauppa-
ja teollisuusministeriöön? Valtiovarainministeriöön
on entuudestaan keskittynyt taloudellista osaamista. Sitä paitsi
me kaikki tiedämme, että valtiovarainministeriön
"yrityskulttuuriin" sisältyy aimo annos tervettä epäluuloisuutta niin,
etteivät kaikki kaunistelevat selitykset mene perille.
Yksi ongelma kuitenkin säilyy. Huippuyritysanalyytikoille
maksetaan pankkiiriliikkeissä tähtitieteellisiä palkkoja.
Miten valtio ylipäänsä pystyy tästä työvoimasta
kilpailemaan?
Arvoisa puhemies! Toivon, että talousvaliokunta paneutuu
tähän kysymykseen syvällisesti. Vihreä eduskuntaryhmä ottaa
lopullisesti kantaa asiaan saatuaan valiokunnan selvityksen asiasta.
Sakari Smeds /kd:
Arvoisa puhemies! Yli 4 miljardin euron siirto valtioenemmistöiseltä Soneralta
käytännössä Saksan veronmaksajien
hyväksi hämmentää kansalaisia.
Suomen hallituksen hiljaisesti hyväksyessä tapahtui
valtava rahapotin siirto saksalaisen yhteiskunnan kipukohtien lievittämiseksi.
Vastuunottajia ei ole juuri löytynyt. Soneran hallituksen
yritystaustaiset jäsenet eivät nyt korostakaan
yritysjohtajien ylivoimaista osaamista muihin kansalaisryhmiin verrattuna.
He ovat umts-investointipäätöstä tehdessään
valinneet helpon tien ja menneet pääomistajan
oletetun kannan taakse. Valtion edustaja Soneran hallituksessa taas
pyrkii eduskunnan selän taakse.
Yhtiö vakuuttaa erityisselvityksessään,
että umts-hankkeen taloudellisia ja toiminnallisia riskejä oli
eri yhteyksissä käyty läpi useiden kuukausien
ajan. Kaikki tehtiin osakeyhtiölain mukaisessa järjestyksessä,
vakuutetaan, eikä puutteita päätöksenteossa
nähdä.
Myöskään maan hallitus ei ole löytänyt
toiminnastaan virhettä, vaan tiedonannossa se pyrkii vierittämään
syytä eduskunnan suuntaan. Liikenneministeriö vakuuttaa,
että sillä ei oikeastaan ollut mitään
tekemistä umts-asioiden kanssa. Ohjeita ei ole annettu
yhtiölle, asiasta ei ole informoitu yhtäkään
ministerityöryhmää, eikä myöskään
epävirallisia ministerineuvotteluja ole liikenneministeriön
tiedossa. Soneran toimitusjohtaja oli kylläkin kerran käynyt
esittäytymässä ministerille. Vastuunkantajaa
ei siis löydy, ellei nyt eduskunta löydä vikaa
omasta toiminnastaan.
Runsaat 20 miljardia markkaa eivät häviä kuin tyhjään
ilman, että väärinarvioita olisi tehty. Kristillisdemokraattien
mielestä vastuuta joutuvat kantamaan kaikki tahot, vaikka
päävastuu on hallituksella.
Yksi vastuunkantajista on yhtiö ja sen hallitus. Eurooppalainen
teleala sairastui saman tyyppiseen pettävien kasvuodotusten
tautiin kuin mitä monien maiden rahoitussektori teki reilut kymmenen
vuotta sitten. On varmaankin totta, että Soneran sisällä riskilaskelmia
tehtiin pitkään, mutta nyt tiedämme,
että vääristä oletuksista käsin.
Alan kaikki yritykset eivät toimineet näin. Vain
Soneran johto voi tietää, oliko yhtiön sisällä harkitsevia
toisinajattelijoita, heitä, jotka varoittivat silloin,
kun muilla ei vielä ollut valmiutta kuunnella. Pankkien
henkilöstöissä heitä aikoinaan
kyllä oli, unohdettuja liian aikaisin oikeassa olijoita.
Sonera epäonnistui riskienhallinnassa. Maltti olisi ollut
valttia. Yhtiön hallitus ei myöskään
riittävällä tavalla varmistanut pääomistajan
mielipidettä. Tässä on yhtiön
vastuu.
Myös hallintoneuvoston roolin perään
on paikallaan kysellä. Soneran yhtiöjärjestyksen
mukaan hallintoneuvoston tehtävä on valvoa yhtiön asioita
niin, että niitä hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden
mukaan kannattavuutta silmälläpitäen.
Hallintoneuvoston tulisi myös päättää yhtiön hallitukselle
annettavista ohjeista asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti
tärkeitä. Missä määrin
tämä on toteutunut, ei ole käynyt ilmi.
Käsittääksemme hallintoneuvoston rivijäsenet
ovat olleet vain jälkikäteisinformaation varassa.
Pitikö hallintoneuvoston sitten alistua tähän
annettuun rooliin? Yhtiöjärjestyksen määrittelyt
antaisivat ymmärtää, että hallintoneuvoston rooliksi
oli ajateltu jotain jälkikäteisvalvontaa enemmän.
Entä onko yhtiön silloinen johto ylipäätään noudattanut
yhtiöjärjestystä, jos miljardiluokan riski-investointi
tuotiin hallintoneuvostolle tiedoksi ilman, että sillä oli
tosiasiallisia mahdollisuuksia antaa yhtiöjärjestyksen
edellyttämiä ohjeita asiassa?
Valtioneuvoston tiedonannossa lähdetään
siitä, että eduskunta olisi keväällä 2000
yksityistämisvaltuuden myöntämisen yhteydessä hyväksynyt
Soneran strategiset linjaukset, joista umts-lupien hankinta oli
olennainen osa. Keväällä 2000 eduskunta — kylläkin äänestyksen
jälkeen — antoi hyväksyntänsä toimenpiteille,
joilla Soneralle oli tarkoitus hakea vahva kumppani markkinoilla,
jotka olivat edellyttämässä suurempaa
yrityskokoa ja enemmän pääomia. Tavoitteena
tällä päätöksellä oli
omistajan arvojen kasvattaminen ja realisoiminen. Umts-lupia ei
käsitelty eduskunnassa. Mietinnössään
valtiovarainvaliokunta vaati, että valtion tulee edelleen
harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa.
Eduskunnan tekemä virhe oli siinä, että se luotti
hallituksen toimivan hyvän omistajan lailla. Annetut suuntaviivat
olivat selvät. Valtion oli omistajana oltava aktiivinen,
ja annetulla valtuudella tuli pyrkiä suurempaan yrityskokoon
yhdentyvillä markkinoilla. Hallitus petti tämän luottamuksen.
Valtuuden saatuaan Soneran aktiviteetti suuntautui muualle: kolmannen
sukupolven matkapuhelinlisenssien saamiseen liki ehdoilla millä hyvänsä.
Fuusiosuunnitelmat aktivoituivat vasta paljon myöhemmin,
kun yhtiön omat eväät oli jo syöty.
Valtio omistajana ei ole ollut aktiivinen ja ohjeita antava.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan vastuu on siis luottamuksessa.
Eduskunta luotti hallitukseen, joka ei välittänyt
eikä tahtonut olla isäntä talossa, josta
Suomen kansalaiset omistavat yli puolet. Hallituksen vastuu on kaikkein
raskain. Sillä olisi ollut mahdollisuus käyttää omistajan ääntä. Jokainen
kansalainen omalta kohdaltaan tietää, että omien
varojen perään on katsottava. Jos taloyhtiössä suunnitellaan
remonttia, kaikki osakkeenomistajat haluavat tietää vaihtoehdot,
kustannukset ja toteuttamisen ajankohdan. Omistajan ääni
kyllä kuuluu.
Kun entinen ministeri viestittää, että valtio osakkeenomistajana
ei voi puuttua yhtiön hallituksen toimiin, antaa hän
itse asiassa ymmärtää, että emme
eläisikään markkinataloudessa. Vai onko
kokoomuksen markkinatalous, jota koko vasemmisto täysin
rinnoin näyttää tukevan, sellaista, jossa
palkkajohtajat voivat nyhtää korkeita kokous-
ja optiopalkkioita ilman, että edes varovaisesti kysäistään,
mitä omistaja mahtaa haluta? Ei kai nyt sentään.
Kristillisdemokraattisella eduskuntaryhmällä on
jo pidempään ollut huoli siitä, että valtionyhtiöiden
ohjaus on ollut poukkoilevaa. Ryhmämme viime vuonna hyväksymien
omistajapoliittisten linjausten mukaan pääomistajan
täytyy olla mukana päättämässä niin
yritysostoista kuin merkittävistä investoinneista.
Tämä edellyttää aktiivista osallistumista
yhtiöiden hallitustyöskentelyyn. Ohjeiden antaminen
yhtiöiden hallinnossa toimiville valtion edustajille on
hallituksen ja ministeriöiden toimivaltaan kuuluva asia.
Valtiovarainministeri on tunnetusti tarkka ja euron tunteva.
Kun kristillisdemokraatit esittävät lisäpanostuksia
pienituloisille tai vaikkapa työttömille ja eläkeläisille
tärkeää ruuan arvonlisäverotuksen
alentamista, on ministeriö eturivissä torjumassa
uudistuksia, koska ne myös vähän maksavat.
Oletettavaa kai olisi, että kun valtioenemmistöinen
yhtiö tekee miljardi-investointeja, on samainen ministeriö tarkkana
ottamassa kantaa ja valvomassa veronmaksajien etua. Voiko siis olla
mahdollista, että näin ei olisi ollut? Hallitus
vakuuttaa, että se ei ole osallistunut umts-päätöksiin.
Soneran hallituksen jäsenistä monet taas vakuuttavat,
että heille annetun tiedon mukaan pääomistajan
kanta oli puoltava. Hallintoneuvoston puheenjohtaja on puhunut samaan
suuntaan. Ristiriita on ilmeinen.
Arvoisa puhemies! Virheitä ja puutteita voidaan havaita
jokaisen osallisen toiminnassa. Keskeisin ja ratkaisevin vastuu
on kuitenkin hallituksella. Se väisteli vastuutaan ratkaisevan
päätöksenteon hetkellä ja näyttää edelleen
tekevän niin. Tiedonanto on pro gradu -tyyppinen esitelmä,
(Puhemies koputtaa) jossa hallitus tyytyy viittaamaan jo olemassa
oleviin lähteisiin ja kuvaamaan sinänsä tärkeitä historiatietoja.
Syvällisten johtopäätösten osuus
tässä tiedonannossa on erittäin ohut.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Soneran umts-seikkailussa on kysymys Suomen
taloushistorian suurimmasta töppäyksestä.
Asian perusteellinen selvittäminen ei ole jälkiviisastelua
tai ajojahtia. Soneran umts-kaupat on tapahtuma, jossa yhdistyvät
valvonnan pettäminen, yltiöpäinen riskinotto,
riskienhallinnan sivuuttaminen ja valtion omistajapolitiikan epäonnistuminen.
Tässä koko vyyhdissä on olennaista virhepäätöksen
mittavat taloudelliset seuraamukset ja se, miten tämä kaikki
on tapahtunut sekä ketkä siitä ovat vastuussa.
Soneran umts-ostojen taustalla on Soneran muuttaminen todelliseksi
kansainväliseksi pörssiyhtiöksi. Soneran
umts-investointien kannalta kaikki oleelliset tiedot on löydettävissä Soneran osakemyynnin
tarjousesitteestä, joka on päivätty 24.9.1999.
Heti tarjousesitteen kannessa on mainittu erikseen tummalla painettuna:
"Sijoitusta harkitsevia pyydetään tutustumaan
erityisesti kohtaan Sijoituspäätöksessä huomioon
otettavia seikkoja". Sivulla 21 mainitaan: "Sonera aikoo investoida
langattomien verkkojen nopeuden ja kapasiteetin parantamiseen ottamalla
käyttöön laajakaistatekniikkaa, jota
edustavat muun muassa gprs ja umts." On siis aivan turha puhua,
etteivät nämä asiat olleet yleisessä tiedossa.
Antiesitteen alussa liikenneministeriön edustama Suomen
valtio vakuuttaa sanasta sanaan: "Esitetyt tiedot vastaavat kaikilta
olennaisilta osin tosiseikkoja, eikä tiedoista ole jätetty
pois mitään sellaista olennaista seikkaa, jonka
voidaan odottaa vaikuttavan annettujen tietojen oikeellisuuteen."
Valtioneuvosto on linjannut omistajapolitiikkaansa omassa periaatepäätöksessään
16.9.1999 seuraavasti: "Valtionyhtiön toiminnan tai kansantalouden
kannalta erittäin merkittävät sijoitukset
ulkomaille edellyttävät pääomistajan
hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään."
Ministeri Sinikka Mönkäre vei Fortumin Birka Energin
1,5 miljardin euron oston hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätettäväksi.
Jos Soneran valtavaa 4,3 miljardin euron umts-investointia ei
ole muka päätetty valtion puolesta hyväksyä missään,
niin miten kummassa valtioneuvoston periaatepäätös
on sitten liitetty Soneran osakeannin tarjousesitteeseen? Onko osakkeen
ostajia ja sijoittajia johdettu tietoisesti harhaan? Valtioneuvoston
tiedonannossa ei missään todeta, että tarjousesitteen
tiedot periaatepäätöksineen eivät
olisi sanasta sanaan voimassa. Mikäli hallitus muuta väittää,
se toimii oman periaatepäätöksensä ja
Soneran tarjousesitteessä mainittujen vakuutuksien vastaisesti.
Kysymys onkin siitä, missä tämä päätös
on tehty ja ketkä ovat sen tehneet. Vetoaminen Soneran
strategian hyväksymiseen eduskunnassa on mielestäni
tietoista harhauttamista. Eduskunta ei päättänyt osallistumisesta
umts-huutokauppoihin, vaan antoi suostumuksen Soneran osakkeista
luopumiseksi. (Ed. Tennilä: Äänestyksen
jälkeen!) — Senkin äänestyksen
jälkeen.
Sitä paitsi päätös strategiasta
ja strategiset päätökset ovat kaksi eri
asiaa. Voimakas laajentuminen ulkomaille on strategiaa, mutta päätös osallistumisesta
joko Britannian tai Saksan huutokauppoihin tai molempiin on strateginen
päätös. Eduskunta ei ole pöytäkirjojen
mukaan päättänyt siitä yhtään
mitään.
Arvoisa puhemies! On tietenkin ymmärrettävää,
että tällaisen kansallisen katastrofin hetkellä vastuunkantajia
ei löydy. Soneran antiesite tulee jälleen avuksi.
Sivulla 151 todetaan Soneran johtamisesta seuraavaa: "Soneran johtamisesta
vastaavat Sonera-yhtymä Oyj:n hallitus ja toimitusjohtaja,
joita valvoo hallintoneuvosto." Hallintoneuvoston vastuu valvojana
on aivan yksiselitteinen, ainakin esitteen mukaan. Esitteessä todetaan:
"Hallintoneuvosto voi antaa hallitukselle ja toimitusjohtajalle
ohjeita asioissa, jotka ovat laajakais ... laajakantoisia tai periaatteellisesti
tärkeitä." — Menee kaistat ja kannat
jo sekaisin. (Ed. Pekkarinen: Mutta hyvä puheenvuoro. Se
on olennaista!) — Hallintoneuvoston jäseniltä,
ed. Pekkarinen, voi siis kysyä, onko muun muassa hallituksen
periaatepäätöstä noudatettu
ja valvottu sekä onko hallitukselle ja toimitusjohtajalle annettu
ohjeita. Hallituksen periaatepäätöksen mukaan
uusille toimialoille laajentuminen ja muut strategiset päätökset
edellyttävät pääomistajan hyväksyntää.
Onko tätä valvottu? Jos on, niin miten ja koska?
Hallintoneuvostossa on myös runsaasti jäseniä oppositiopuolue
keskustasta sekä edustajat Rkp:stä ja kristillisdemokraateista.
Nyt, ainakin tässä aikaisemmin, sitaateissa sanottuna,
opposition pukit toitottavat kaalimaan vartijoina. (Eduskunnasta:
Mitä se oli?) — Kaalimaan. — Sonera-sopasta
on vastuussa tietenkin pääministeri Lipposen hallitus
kokonaisuudessaan nimenomaan epäonnistuneen omistajapolitiikkansa kautta.
Tästä vastuusta raskaimman osan kantavat kokoomuksen
epäonnistuneet ministerit, muttei vasemmistoliittokaan
vastuusta vapaudu pelkällä puhumisella tai lennättämällä leijoja
Porin torilla. (Naurua — Ed. Elo: Ei se ollut torilla, se
oli rannassa!)
Sonerassa petti valvonta. — Siltä näytti
televisiossa, ed. Elo. — Palkitsemisjärjestelmät
optioineen olivat pielessä. Miten vastuu ja valvonta toteutuvat,
jos valvoja ja valvottavat hyötyvät samoista optio-ohjelmista?
Johtajavalinnat menivät myös pieleen. Kannattiko
Kaj-Erik Relanderille maksaa 270 000 markkaa kuukausipalkkaa uhkapelurina
toimimisesta? Vastuu johtajista on heidän nimittäjillään
tietysti. Myös riskienhallinta petti. Missä ovat
edellytetyt riskianalyysit? Onko yhtiön hallitus nähnyt
ne, ja mikä niiden sisältö on?
Kokoomuksen Nykypäivä haikaili 30.8. EU:n koordinaation
perään ja mainitsee EU:n komission ja siellä istuvan
teknologia-alan komissaarin Erkki Liikasen. Onkohan niin, että EU:kin
pettää usein?
Arvoisa puhemies! Soneran Saksan-huutokauppojen ilmanostoisku
oli kallis virhe. Kansa puhuu toreilla, sitaateissa, päästäisen
aivoilla tehdyistä kaupoista. Eihän huutokauppaan
osallistumisessa sinällään ole mitään
pahaa, eikä se edellytä, että pitää nostaa
huutonsa älyttömiin hintoihin, mutta jos niin
tekee, silloin pitää huutonsa maksaa.
Budjetin ennakkotietojen mukaan nyt ei sitten ole varaa lapsilisien
nostoon, Kansallisen terveysohjelman kunnolliseen rahoittamiseen,
uusiin työllistämisohjelmiin, kotimaan tieverkoston
parantamiseen ja pienten eläkkeiden tasokorotuksiin. Luvatut
verohelpotukset jäänevät tekemättä.
Näiden tarpeellisten hankkeiden sijasta Itä-Saksan
teitä ja rautateitä pannaan kuntoon umts-rahoilla.
(Naurua) Tähänkö puheet sotakorvausrahojen
maksamisesta Lapin tuhoista kääntyivätkin?
Suomalainen jokamies ja jokanainen on tämän seikkailun
kustantaja ja maksaja.
Soneran pörssikurssi on pudonnut, eli yhtiön arvo
on laskenut merkittävästi. Myyntivoitoista ei
saada nyt pääomatuloja. Soneran maksamat osingot
jäävät maksamatta, ja Soneran tuloverot romahtavat
useaksi vuodeksi. Myöskin velan rahoituskulut ovat oma
lukunsa. Menetetyt tappiot täytyy siirtää tuotteisiin
ja hintoihin, joten puhelut pysynevät sangen kalliina.
Tämä on opetus siitä, että sosialismi
ei ole suinkaan kuollut. Harvojen herrojen töppäykset
ja vanhojen puolueiden ja niiden myötäjuoksijoiden
laiminlyönnit pistetään nyt syyttömien
kansalaisten maksettaviksi, kuten pankkikriisinkin aikana.
Arvoisa puhemies! Soneran umts-epäonnistumisesta ei
pidä vetää semmoista johtopäätöstä, että kaikki
valtion omistus olisi pahasta. Pikemminkin on syytä painottaa
tehokasta omistajapolitiikkaa, jonka toiminnan parantamiseksi olisi syytä keskittää
valtionyhtiöitten
hallinta yhteen paikkaan. Perussuomalaisten mielestä hallituksen
tulisi myöntää epäonnistumisensa
ja erota sekä maassa tulisi järjestää uudet
vaalit.
Arvoisa puhemies, ihan lopuksi: Jotakin ryhdikästä tässä onnettomassa
prosessissa on, ja se on se, että pääministeri
Paavo Lipponen tulee itse tänne eduskunnan eteen selittämään
asiaa ja ottaa siten vastuun. Tämän hän
tekee ilmeisesti vieläpä ilman optioita.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt käynnistyy nopeatahtinen keskusteluosuus, jossa
puheenvuoron ensimmäisenä käyttää pääministeri
Lipponen, ja hänen puheenvuoronsa jälkeen alkaa sitten
debatti, jossa puheenvuorojen pituus saa olla enintään
1 minuutti. Pääministeri Lipponen, teillä on
puheenvuoro.
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Hauskojakin puheenvuoroja on käytetty,
mutta kyllä minä yhdessä asiassa olen
samaa mieltä kuin ed. Jäätteenmäki,
että olen kyllä surullinen. Siis voi tätä käsienpesua,
tätä jälkiviisautta, tätä oman
rinnan röyhistelyä, tätä populismia,
jota täällä on harjoitettu! Kyllä pohjanoteerauksen
teki ed. Jäätteenmäki antamalla sellaisen
käsityksen, että ne rahat, jotka Sonera käytti umts-investointiin,
olisivat olleet siirrettävissä valtion budjettiin.
Tällä tavallako kansalaisia johdetaan harhaan?
(Ed. Zyskowicz: Tämä on sitä reilua politiikkaa!)
Tämä on sitä populismia, joka on suorastaan
määritelmän mukaisesti kirjasta. Tällä tavallako
tullaan keskustelemaan tänne? Tämä on
tällaista käräjämentaliteettia.
Kyllähän tällainen syytekirjelmän
lukeminen pukee oppositiojohtajaa, mutta viekö tämä asioita
yhtään eteenpäin? Ei yhtään.
Täällä käännetään
asiat päälaelleen, kaikki se hyöty, mikä on
saatu valtionyhtiöistä, ylivoimaisesti suurin
koko Suomen taloushistoriassa, ja täällä jätetään
aktiivisesti kertomatta se, että tämä niin
sanotusti suurin virhe Suomen taloushistoriassa, jota verrataan
sotakorvauksiin, on todella mitätön verrattuna
niihin arvoihin, joita on käsitelty. (Ed. Pekkarinen: Aivan
turha väheksyä tällaista tappiota!) Tämä on
ollut virheinvestointi, mutta kyllä tässä joku
tolkku täytyy olla, miten sitä suhteutetaan tämän
päivän todellisuudessa ja taloudessa ja siinä markkinoiden
myllerryksessä, jossa me olemme kaikki olleet mukana, jossa
kaikki muut maat ovat olleet mukana, kaikki muut operaattorit, ja
täällä me käymme tätä keskustelua
ikään kuin vain jossain sisäänlämpiävässä kerhossa,
kun olemme globalisoituvassa taloudessa, ja siinä on oltu
mukana. Meillä on rakennettu tällainen erinomainen
yhtiö kuin Sonera, sellainen se on tänä päivänä.
Ei ole mitään järkeä kääntää kaikki
päälaelleen sen takia, että yksi tällainen
virhe, suuri sinänsä, on tehty.
Minusta nämä ovat aika vakavia asioita. Siinä mielessä,
jos todella halutaan katsoa eteenpäin, nyt haluan kysyä ed.
Jäätteenmäeltä, miksi te menette
ministeri Johannes Koskisen selän taakse, minusta kierolla
tavalla, antamalla sellaisen käsityksen, että ministeri
Johannes Koskinen vaatii erityistilintarkastusta Sonerassa. Ei hän
sellaista vaadi. (Ed. Pekkarinen: Hän esitti sellaista!)
Jos todella nyt vaaditte erityistilintarkastusta, niin kertokaa
se nyt saman tien, jotta Sonerassa tiedetään,
mikä yhtiötä odottaa, (Ed. Zyskowicz:
Vaatiiko kepu sitä?) koska se merkitsee ylimääräistä yhtiökokousta,
ja erityistilintarkastus tarkoittaa sitä, että silloin
pitää olla todella jotain vakavasti vialla yrityksessä ja
väärinkäytöksiä. Tätäkö vaatii
edustaja Jäätteenmäki, jolloin on mahdollista, että Soneran
ja Telian fuusio voi kariutua?
Nyt pitää jo vähitellen terästäytyä tässä keskustelussa
ja ymmärtää, millä arvoilla
pelataan. (Ed. Pekkarinen: Ed. Jäätteenmäki
saa minustakin vastata tähän!) Hallituksella ei
ole mitään sitä vastaan, että kaivetaan
viimeisen päälle hallituksen toiminta tässä asiassa.
Sen voi valiokunta tehdä. Nyt haluan, että tehdään
yksi asia selväksi: Eduskuntaa ei syyllistetä eikä syytetä eikä väitetä,
että se on ollut vastuussa tästä yksittäisestä päätöksestä tai
koko umtsista. (Ed. Elo: Ei pääministeri, mutta
muut!) Viime syksynäkään ei varmaankaan
ed. Pekkarinen ollut koskaan kuullutkaan, kun käsiteltiin
pääomapanosta, siitä että umts
on olemassa ja sinne on investoitu ja ne arvot ehkä tulevat
alas. Tästä huolimatta, peskää kätenne,
ed. Pekkarinen. (Ed. Pekkarinen: Annoitte, pääministeri,
väärän todistuksen!) Minä annan
vapautuksen, jos se on minun vallassani, kaikille, jotka haluavat
eduskunnassa tästä vastuusta vapautua.
Ainoastaan pyydän sitä, että kun
tätä asiaa käsitellään,
niin tehdään se kohtuullisesti arvioiden sitä,
miten kaiken kaikkiaan Soneraa on hallitus hoitanut näinä vuosina
ja suhteessa siihen, mikä on ollut tilanne muissakin maissa.
Kun katsotte, miten merkittävien operaattoriyhtiöiden
arvot ovat pudonneet, niin se on ollut samaa luokkaa monissa merkittävissä yhtiöissä
kuin
Sonerassa. Mutta Sonera on tänä päivänä vahvempi
kuin useimmat näistä firmoista, iskukykyinen.
Me voimme täällä iloita ja riekkua sillä,
että maksetaan Saksan valtion menoja, mutta mitä se
Saksaa hyödyttää, jos Deutsche Telekom
on kuralla ja on otettu taka-askel saksalaisen teknologian kehittämisessä tällä tavalla?
Asiat pitäisi nähdä hiukan laajemmasta
näkökulmasta ja viedä keskustelua eteenpäin.
Minusta se kysymys, miksi hallitus ei käsitellyt tätä asiaa,
on kyllä hyvin aiheellinen. Mutta minä viittaan
tässä muun muassa riskienhallinnan professorin
Vesa Puttosen käsityksiin, jotka ovat todella huomionarvoisia,
kun hän kiinnittää huomiota siihen, että Sonera
toimii sellaisella toimialalla, joka on poikkeuksellinen. Umtsit
todellakin olivat tiedossa, että siinä oltiin
mukana, se oli osa Soneran kansainvälistymisstrategiaa. Jos
eduskunnassa ei haluta todeta, että eduskunnassa tästä ei
tiedetty mitään, niin sehän on aivan paikallaan.
Ei tiedetty yhtään mitään. Kysymys näin
ollen onkin siitä, että vaikka umtsissa piti olla
mukana, niin ei tietenkään ollut välttämätöntä ottaa
tässä yksittäisessä investointipäätöksessä sellaista
riskiä. Tässä on aivan selvä kritiikin paikka,
ja hallitus totta kai ottaa sen vastaan.
Jälleen kerran, vaikka tämä oli
virhe, niin hallitus pyytää sitä, että koko
Soneran asiaa tai yleensä valtionyhtiöpolitiikkaa
arvioitaisiin kokonaisuutena, miten tässä on pärjätty,
ja ennen kaikkea, että nyt ymmärrettäisiin
se, että Sonera tarvitsee mahdollisuuden, fuusion pitää voida
toteutua. Ei leikitä näillä asioilla.
Ensimmäinen varapuhemies:
Kun pääministeri Lipponen omassa puheenvuorossaan
kohdisti huomiosta pääosan ed. Jäätteenmäen
puheenvuoroon, myönnän poikkeuksellisesti nyt
ed. Jäätteenmäelle 2 minuutin vastauspuheenvuoron
ja sen jälkeen muille minuutin.
Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Me olemme oppositiossa, keskustassa,
pääministeri Lipposen kanssa samaa mieltä siitä,
että umts oli virheinvestointi. Mutta me olemme totaalisesti
eri mieltä siitä, minkälaisesta rahasummasta
oli kysymys. Oppositiossa olemme sitä mieltä,
että kysymys oli valtavan suurista rahoista. Hallituksen valvontavelvollisuuden
laiminlyönnin vuoksi verotuloja jää saamatta
1,2 miljardia euroa, pääministeri sanoi tämän
puheessaan. Se on suuri summa, (ed. Gustafsson: Millä aikavälillä?) — 6—10
vuotena, senkin pääministeri sanoi puheessaan. — Sillä rahalla
tehtäisiin paljon. Sitten on otettava vielä huomioon
se, että tämä 4,3 miljardin investointi
on aiheuttanut sen, että nyt ei tule sitten osinkotuloja,
ei tule valtiolle eikä pienosakkaille. Sekin on menetys,
ja se, että Sonera on sijoittanut Saksaan, se on yhteisiä rahoja,
se on julkisia varoja. Ei voi sanoa, että se olisi joitakin
yksityisiä varoja, vaan se on nimenomaan julkisia varoja.
Jos pääministerin mielestä 4,3 miljardia
euroa ja 1,2 miljardia euroa on pieni summa, niin me olemme kyllä totaalisen
erimielisiä tästä asiasta. (Ed. Zyskowicz:
Ei pääministeri ole niin sanonut!)
Sitten tästä erityistarkastuksesta haluaisin
sanoa, että lainaan suoraan lehteä, jossa ministeri Koskinen
on sanonut: "Tämän julkisuuden jälkeen
tulee seuraavassa yhtiökokouksessa väistämättä esille,
onko erityistilintarkastus tarpeen." Tämä on Keskisen
sanomaa, (Eduskunnasta: Koskisen!) en minä voi sitä ... — Ministeri
Koskisen sanomaa. — Jos hän on sanonut jotakin väärin,
niin se pitää sitten pääministerin
(Välihuuto) hänet oikeustaa. (Puhemies koputtaa)
Mutta tämän asian tulee (Puhemies koputtaa) valiokunta
käsittelemään, sen sanoin puheessani.
(Puhemies koputtaa) Mutta vieläkin ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Jäätteenmäki, 2 minuuttia on
...
... haluan todeta, että keskustan mielestä näillä rahoilla,
1,2 miljardia markkaa (Puhemies koputtaa) saamatta jääviä verotuloja,
euroa, (Puhemies koputtaa) olisi ollut todella suuri raha ja tarpeen
Suomen kansalaisten palvelujen parantamiseen.
Ensimmäinen varapuhemies:
Seuraava vastauspuheenvuoro ed. Saarinen. — Anteeksi,
sitä ennen ministeri Johannes Koskinen.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Jos ed. Jäätteenmäki
lukee koko sen Helsingin Sanomien lainauksen, niin siinä edeltävässä kappaleessa sanotaan:
"Oikeusministeri Johannes Koskisen mielestä Sonerassa pitäisi
tehdä sisäinen tarkastus liittyen yhtiön
jättimäisiin Saksan-kauppoihin." Sen jälkeen
on tämä ed. Jäätteenmäen
lainaama: "Tämän julkisuuden jälkeen
tulee seuraavassa yhtiökokouksessa väistämättä esille,
onko erityistilintarkastus tarpeen." (Välihuuto) — En ole
lainkaan vaatinut. Se, mitä olen puhunut, on juuri, että tarvitaan
kohdennettu erityistarkastus. Ensisijaisesti se pitää tehdä sisäisesti,
ja jos jotain epäilyttävää löytyy,
sen jälkeen harkitaan, mitä jatkotoimia tarvitaan.
Sehän tulee esimerkiksi täällä eduskunnassa
talousvaliokunnan käsiin, tarvitaanko näiden Soneran
sisäisten selvitysten jälkeen jotakin muuta.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kummolan puheenvuoron johdosta toteaisin,
ettei ministeri Sasin erottaminen tässä mitään
toinna, hän on tuulensuojassa. Sen sijaan valtionyhtiöitten
päätöksentekojärjestelmää täytyy
kyllä uudistaa. Omistajapolitiikan keskeiset periaatteet
vaativat uudistusta, ja toivon todella, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa
olisi käytettävissä sitten uudenlainen pohja,
miltä ponnistetaan.
Minäkin vastaisin ed. Jäätteenmäelle,
että on selvää, että voidaan
tässä nyt spekuloida sillä, minkä verran
valtio mahdollisesti menettää osinkotuloja tai
muita vastaavia tuloja, mutta ei pidä nyt sortua siihen
mainitsemaani lyhtypylväslogiikkaan, vaan tämä pitää nähdä vähän
pidemmällä aikavälillä: mitä on
tullut, minkälaisia odotusarvoja, miltä tulevaisuus
näyttää, missä kunnossa yhtiö on
jne. Tulee katsoa enemmän tulevaisuuteen kuin siihen peruutuspeiliin
ja syyllisiä etsien. Kaikki tahot ovat myöntäneet,
että virhe on tapahtunut, ja ennen kaikkea liikenne- ja viestintäministeriö ei
noudattanut sitä valtioneuvoston periaatepäätöstä.
Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Puolustamatta millään
lailla liikenneministeriötä asiassa, mutta näistä erilaisista
kulttuureista, kun ed. Saarinen kehui tuossa kauppa- ja teollisuusministeriön harjoittamaa
kulttuuria, niin ei se sielläkään aina onnistu.
Tietysti jo viime keväältä on muistissa Kemira
ja Dynea -kaupat, joista tuli aikamoinen pannukakku, ja sitten Stora
Enson alaskirjaukset.
Voisin ed. Jäätteenmäeltä kysyä,
kun puheessanne totesitte erilaisista johtamiskulttuureista ja kehuitte,
että kuka tahansa ymmärtää,
että Stora Enson suursijoitukseen hankittiin Suomen valtion
lisäksi myös toisen pääomistajan
eli Wallenbergien teollisuussuvun hyväksyntä.
Pidätte tätä hyvänä,
oli hyväksyntä, ja kehutte tätä kauppaa. Siellä kirjattiin
viime viikolla 1,1 miljardia euroa alas ja todennäköisesti
joudutaan vielä 0,9 miljardia euroa kirjaamaan lisää.
Se on kaksi miljardia euroa, joka on noin puolet tästä Sonera-jutusta.
Tätä kauppaa te kehutte. Aikamoinen homma oli
tämäkin (Puhemies koputtaa). Eivät nämä kaikki
ole onnistuneet KTM:n alallakaan, mutta miten te, ed. Jäätteenmäki,
pystytte (Puhemies koputtaa) tällaisia tarinoita yleensä esittämään
täällä?
Matti Huutola /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä nyt kuitenkin laajasti on kysymys
koko prosessissa siitä, millä tavalla valtio käyttää valtionyhtiössään äänivaltaa
ja mistä näkökulmasta. Tässä nyt
Soneran sisällä on kuitenkin se tilanne, että valtio
on käyttänyt merkittävästi äänivaltaa
siinä yhtiössä näiden tapausten
jälkeen silloin, kun osakepääoman korotusta piti
tehdä, ja myös sitten arvoisa pääministeri
on ollut mukana neuvottelemassa merkittävän pohjoismaisen
teleyhtiön synnyttämistä.
Mikä tekee tästä asiasta nyt poikkeavan,
voimakkaasti poikkeavan tapauksen, jossa kuitenkin on kysymys hyvin
merkittävistä asioista koko Soneran kannalta,
on se, että tällaisen ohjausvallan käyttö on
ollut erittäin epämääräistä.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tässä on sanottu, että valtio
menettää 1,2 miljardia euroa verotuloja, kun Soneran
voittoa on näin pienennetty, sehän edellyttäisi,
että Sonera seuraavien kymmenen vuoden aikana tuottaisi
4 miljardia euroa voittoa ilman tätä kauppaa.
Se on aika rohkea arvio, kun koko ala on joutunut kovaan kriisiin
tämän tavallaan teknologisen epäonnistumisen
takia. Siinä mielessä tämä keskustelu
on vähän erikoista, koska kysehän on
oikeastaan koko alan täydellisestä virhearviosta,
jossa totta kai Soneran päättäjät
olivat mukana, mutta jossa kovin moni muukin on ollut mukana. Tällähän
voi olla vaikutusta Suomen teollisuuspolitiikkaan Soneran ulkopuolellakin,
että siinä mielessä toivoisin tähän
keskusteluun enemmän laaja-alaisuutta.
Sakari Smeds /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun eduskunta hyväksyi niin sanotun
nollavaltuuden, siinä yhteydessä puhuttiin yritysjärjestelyistä,
fuusioista, ostoista ja myynneistä tarkoituksena löytää Soneralle
vahva kumppani, yhteistyöpartneri, jolla vastata muuttuvan
markkinan haasteisiin. Tämä oli eduskunnan tahtotila
ja tuon annetun valtuuden tarkoitus.
Soneran hallitus kuitenkin menetteli toisin, toisessa marssijärjestyksessä kuin
minkä eduskunta oli ilmaissut. Se lähti hakemaan
kolmannen sukupolven matkapuhelinlisenssiä. Itse asiassa
fuusiosuunnitelmat käsittääkseni jouduttiin keskeyttämään
ja vasta sitten, kun omat eväät yhtiössä oli
syöty, palattiin fuusioon ja Telia-fuusio ajankohtaistui.
Tässä on mielestäni kyllä hallituksen
vastuuta. Miksi ei olisi voinut menetellä niin kuin eduskunnan
tahto oli: hakea ensisijaisesti yhteistyökumppania muuttuville
markkinoille?
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Omassa ryhmäpuheenvuorossani käsittelin
lähinnä tiedonantoon liittyvää toista
osaa eli Soneran päätöksentekoa. Minua vieläkin
häiritsee se, että kun tässä tarjousesitteessä luvataan
sijoittajille määrättyjä asioita
ja luvataan muun muassa valtioneuvoston käsittelyä jne.
ja kun on kolme kertaa pienempi sijoitus, niin silloin ministeri
Mönkäre vie kyllä, mutta kun on suurempi,
niin sitten ... Pääministeri kyllä selvitti
sitä, että eräs talousprofessori on todennut,
että toimiala on poikkeuksellinen, mutta sitä ei
tässä tarjousesitteessä sanota, että silloin
ei viedä, kun toimiala on poikkeuksellinen. Minulla juristina
jäävät joskus hieman soimaan vanhat ja
samat asiat eli tässä se, että kun luvataan
eikä sitten poissuljeta sitä mahdollisuutta, jonka
pääministeri äsken toi esiin, ja kun
kuitenkin ministeri Mönkäre vie pienemmän
asian, joka koskettaa osittain saman suuntaista asiaa.
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Ed. Jäätteenmäki
on nyt jo perääntynyt siitä, että käytettävissä olisi
ollut 4,3 miljardia, siihen, että 1,2 miljardia on menetetty
tappion alaskirjauksen vuoksi. (Ed. Jäätteenmäki:
En ole perääntynyt!) Tämäkin
vaatii kommenttinsa. Ei pidä paikkaansa, ettei Sonera kykene
maksamaan osinkoa. Tämän alaskirjauksen johdosta,
niin kuin sanoin puheenvuorossani, Sonera voi keskittyä liiketoimintaansa, tuottaa
kassavirtaa ja maksaa osinkoa.
Nyt sitten asian toiseen puoleen, siihen, että me pidämme
itsestäänselvänä, että Sonerasta saatiin
niin paljon tuloa, kun osakkeita myytiin, mutta siinä oli
mukana juuri se arvo, mikä Soneraan oli muodostunut merkittäviltä osin
sen takia, että Sonera osallistui kansainvälistymiseen, mukaan
lukien nämä umts-asiat. Kuka täällä on se,
joka sanoo viimeisen sanan siihen, miten Soneran arvo muodostui?
Kuka nyt on pätevä näitä laskelmia
esittämään niin, että ilman
muuta otetaan itsestäänselvänä tämä tulo,
mikä on saatu? Eli Umts oli tärkeä, mutta
siinä epäonnistuttiin, tässä yhdessä investoinnissa.
Se ei sulkenut pois konsolidaatiota eli sitä, että haettiin
kumppania, mutta se kumppanin haku, hyvät kollegat, se
ei ollut mitenkään helppoa. Viimeinen tilanne,
mihin hallitus olisi halunnut joutua, oli se, että olisi tullut
syyte siitä, että myytiin alehintaan Soneraa.
Sitten vielä, arvoisa puhemies, tämä kysymys erityistilintarkastuksesta.
Sonerassa on tehty erityinen tarkastus, mutta jos nyt vielä vaaditaan erityistilintarkastusta,
niin silloin liikutaan sellaisella alueella, että se voi
halvaannuttaa välittömästi Soneran hallituksen
ja sen johdon toiminnan. Nyt pitää saada vastauksia
tähän asiaan: Annammeko me työrauhan
Soneralle vai emme vai lähdemmekö siitä,
että poliittinen veivaaminen jättää jalkoihinsa
tämän tänäkin päivänä vielä minun
mielestäni kruununjalokiven suojan?
Ed. Puisto merkitään
läsnä olevaksi.
Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tämä on nyt kuitenkin
tilaisuus, jossa hallitukselta kysellään. Lipposen
hallitus on tehnyt periaatepäätöksen vuonna
99, omistajapolitiikkaa koskevan periaatepäätöksen,
jossa on kirjattu, että valtionyhtiön toiminnan
tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät
sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan
hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti
päätetään.
Arvoisa pääministeri, miksi tällaista
pääomistajan hyväksyntää ei
ole hankittu? Näin siitä huolimatta, vaikka Soneran
myyntiesitteessä on sanottu, että tämä hankitaan.
Tähän kysymykseen kaipaamme vastausta.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin todeta, että mitä tulee
vielä rahaliikenteeseen Soneran osalta, niin Soneran kassasta
on maksettu todellakin 4,3 miljardia euroa Saksan ja Italian huutokauppalisensseistä,
mutta ne on maksettu Soneran kassasta eikä valtion kassasta.
Mitä tulee valtion kassaliikenteeseen, valtio on saanut Soneran
osakkeiden myynnistä 6,6 miljardia euroa. Tämän
rahan valtio on saanut, ja se on valtion kassassa, ja se on käytetty
kaiken kaikkiaan hyviin menoihin.
Pyydän, että katsotte myöskin tässä tiedonannossa
kohdan 3.34, jossa on Deutsche Bankin arvio teleyhtiöiden
yksityistämisestä. Tämän selvityksen
mukaan Suomessa on saatu 1 282 euroa per asukas yksityistämisestä tilanteessa,
jossa valtion omistus on vielä 52,8 prosenttia yhtiöstä. Kun
verrataan Suomea muihin maihin, arvio on se, että kun Soneralla
ei ollut monopoliasemaa silloin, kun yksityistäminen tehtiin,
markkina-asema huomioon ottaen Sonera nousee parhaiten yksityistetyksi
teleyritykseksi Euroopassa. Sonerasta on valtio saanut enemmän
rahaa kuin mikään muu maa Euroopassa. Eli lopputulos
kaiken kaikkiaan, jos valtiontalouden kannalta katsotaan, on myönteinen.
Arvoisa puhemies! Täällä on useampaan
otteeseen kysytty päätöksenteosta ja
valtioneuvoston periaatepäätöksestä 16.9.99.
Ensinnäkin haluan todeta sen, että mitä tulee
Soneraan, Soneraan, koska se on noteerattu Nasdaq-pörssissä, teknologiapörssissä Yhdysvalloissa,
sovelletaan Suomen ja Yhdysvaltojen lainsäädäntöä,
sen lisäksi Helsingin pörssin sääntöjä ja
Yhdysvaltojen Securities and Exchange Commissionin määräyksiä ja
myöskin sitten tietysti osakeyhtiölakia ja valtiovarainministeriön
päätöksiä ja periaatepäätöksiä.
Näitä kaikkia sääntöjä täytyy
soveltaa tässä tapauksessa.
Mitä tulee näihin sääntöihin,
on todettava se, että sanamuodon mukainen tulkinta valtioneuvoston
periaatepäätöksen kohdasta 2.6 on ristiriidassa
osakeyhtiölain ja itse periaatepäätöksen muiden
kohtien kanssa. Eli muistakaa: laki tulee aina ensin, sen jälkeen
vasta valtioneuvoston periaatepäätökset.
Haluan myös korostaa sitä, että valtioneuvoston
periaatepäätöksen kohdassa 2.1 todetaan
seuraavasti: "Toiminnan on tapahduttava osakeyhtiölain
ja muun yleisen lainsäädännön
puitteissa." Eli tämä myöhempi kohta
on alisteinen tälle yleiselle säännölle.
Haluan myös todeta sen, että mitä tulee
sanamuotoon, sanamuodossa on, että tarvitaan pääomistajan
"hyväksyntä" eikä "lupa". Sana hyväksyntä tarkoittaa
sitä, että ei tarvitse olla muodollista päätöstä vaan
se antaa tietyn tulkintavallan siinä suhteessa, millä tavalla
tämä hyväksyntä voi tapahtua.
Näin ollen tulkinta tältä osin on ollut
se, että kun vastuu päätöksestä,
päätös, kuuluu yhtiön hallitukselle,
se voidaan antaa ainoastaan strategian hyväksymisen yhteydessä,
ja se on annettu kansainvälistymisstrategian yhteydessä,
joka on käsitelty valtioneuvostossa ja myöskin
eduskunnassa.
Ehkä on myöskin syytä todeta vielä se,
tietyllä tavalla vasemmistoliiton logiikkaa noudattaen, että jos
tätä asiaa olisi käsitelty talouspoliittisessa
ministerivaliokunnassa, meillä olisi syntynyt ongelmia
sisäpiirilainsäädännön
osalta. Tarkoituksena oli tuolloin myydä Soneran osakkeita. Tältä osin
kannattaa jokaisen teistä perehtyä myöskin
rikoslain sisäpiirisääntöjä koskeviin määräyksiin,
koska käsittely sisäpiiritietojen valossa olisi
saattanut vaarantaa sen, että yhtiön osakkeita
voidaan myydä. Mutta tässä yksinkertaisesti
se lähtökohta, miten Nasdaq-yhtiön osalta
tätä valtioneuvoston periaatepäätöstä on
sovellettu, mutta muistakaa: lainsäädäntö tulee
aina ensin.
Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti toteaisin sen, että oikeastaan
ne ongelmat, joista nyt keskustelemme, olivat eduskunnassa keskustelussa jo
syksyllä 2001 siinä yhteydessä, kun keskusteltiin
osakepääoman korotuksesta. Osakepääomaa korotettiin
siitä syystä, että se rahoitussuunnitelma,
joka oli laadittu, ei pitänyt. Mitä sen jälkeen on
tapahtunut? Sen jälkeen on hyväksytty Soneran
uusi strategia, jossa oli keskeistä riskien rajoittaminen
ja riskien rajoittaminen nimenomaan Saksan markkinoilla. Sen jälkeen
on tehty vuoden aikana Telia—Sonera-fuusio ja yhtiöllä on uusi
strategia, joka on erittäin toimiva, erittäin onnistunut
strategia. Nyt viimeisessä vaiheessa heinäkuussa
toisen neljännesvuosikatsauksen jälkeen tapahtui
tämä alaskirjaus.
Mielestäni on erittäin hyvä, että kirjanpidossa on
nyt selkeästi todettu, mikä on tämän
lisenssin arvo: se on nolla. Mutta sanon, että tällä hetkellä se
on arvostettu nollaan. Se ei välttämättä tarkoita
sitä, että jos Sonera voi pitää tuon
taajuuden, etteikö sillä 20 vuoden kuluessa voisi
olla merkittävääkin arvoa. Mutta tällä hetkellä kirjanpidon
varovaisuus- ja konservatiivisuusperiaatteitten vuoksi se on kirjattu
nollaan, ja mielestäni hyvä näin. Mutta
haluan korostaa sitä, kun tätä keskustelua
käydään, muistakaa: Suomen tulevaisuus
on kuitenkin informaatioteknologiassa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Seuraava vastauspuheenvuoro ed. Pekkarisella, ja myönnän teille
2 minuutin vastauspuheenvuoron tasapainon säilymiseksi.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen on
taitava poliitikko. Hänen filosofiansa on, että hyökkäys
on paras puolustus. Pääministeri Lipponen hyökkäsi
ankarasti ed. Jäätteenmäen asiallista
ja tasapainoista puheenvuoroa kohtaan, (Naurua) arvoisa puhemies,
puheenvuoroa, jonka faktat ovat siitä tiedonannosta, minkä te,
pääministeri, olette tälle talolle jakanut,
tai siitä ministeri Koskisen puheesta, jota hän
itse tässä äsken siteerasi. Kaiken lisäksi
te onnistuitte koukkaamaan minutkin jotenkin mukaan syytettyjen penkille,
(Naurua) vaikken ole käyttänyt vielä lainkaan
puheenvuoroa tässä keskustelussa.
Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen yrittää näillä toimilla,
tällä hyökkäyksellä,
peittää sen tosiasian, että hänen
hallituksensa hyväksyi 16.9.1999 periaatepäätöksen,
joka kertoi kaikelle kansalle, ja kirjasi sen vielä Soneran
antiesitteeseen 24.9.1999. Tätä periaatepäätöstä Lipposen
hallitus ei koskaan valvonut. Nyt kysyn pääministeriltä:
Katsoiko se, että se investointi, mitä Sonera
oli tekemässä, oli niin mitätön,
että siitä syystä sen ei tarvinnut käyttää sitä puhevaltaa,
minkä se tuossa periaatepäätöksessä ja
tuossa antiesitteessä oli kaikelle kansalle, myös
näille piensijoittajille, luvannut? Oliko se investointi
niin mitätön, oliko siihen liittyvä riski
niin mitätön, että siitä syystä hallituksen
ei tarvinnut kajota tuohon hankkeeseen, vaikka se oli sen kaikelle
kansalle luvannut? Minusta tämä on ydinkysymys.
Tästä pääministeri Lipposen
hallitus ja erityisesti sen liikenneministeriö kantaa rankan
vastuun.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt siirrymme minuutin vastauspuheenvuoroihin, ja tämä koskee
niin ministereitä kuin kansanedustajiakin!
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! Puuttuisin kahteen tekijään
tässä keskustelussa.
Ensinnäkin on puhuttu paljon siitä, erityisesti kristillisten
puheenvuorossa, miksei myyty, miksei myyty. Kyllä ainakin
minä olin koko ajan painostamassa, että Soneraa
pitää myydä mahdollisimman äkkiä,
mutta eduskuntakin epäröi aika lailla joka ainoa
kerta. Itse asiassa sellainen fraasi, että kokoomusministerit
mielellään myyvät kaiken, taisi syntyä siihen
aikaan, kun jarruteltiin näitä myyntejä.
(Ed. Elo: Kuka teki aloitteen kaiken myynnistä? Hellberg!)
Toinen näkökulma: 92 euroon sitten myytiin keväällä.
Miksi hinta nousi sinne? Se nousi odotusten vuoksi, täysin
hahmottamattomien, ehkä epärealististen odotusten
vuoksi, joita oli ostajilla, joita muuten olivat pääasiassa
amerikkalaiset sijoitusyhtiöt, siis alan kovat ammattilaiset.
Tässä on vähän sellaista
henkeä, että Suomen valtio on nyt ainoa hölmö,
joka teki virheen, ja kiistatta, niin kuin pääministeri
totesi, tuo hankinta oli virhe. Mutta näitä hölmöjä oli
siihen aikaan paljon liikkeellä. Seitsemän muuta
teleyhtiötä huusi saman hinnan. Niistä viisi
on valtionyhtiöitä, mutta niissä valtioissa
ei tunnu syntyneen samanlaista huutoa kuin täällä.
Sitten pitää muistaa eräs asia. Siinä vaiheessa Soneran
omistuksesta yli 30 prosenttia oli kovan luokan (Puhemies koputtaa)
ammattilaisten käsissä, ainakin näin
väitetään amerikkalaisista sijoitusyhtiöistä.
(Puhemies koputtaa) Eivät he reagoineet millään
tavalla, eivät silloin, kun osallistuttiin umts-huutokauppaan,
mutta eivätpä huuda nyt jälkeenkään.
(Puhemies koputtaa) Ehkä siellä ajatellaan, että pidetään
edes se arvo, joka on jäljellä, ja yritetään
kehittää sitä.
Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Se on mielestäni nyt sanottava, että tuo
valtioneuvoston periaatepäätöksessä tarkoitettu
valtio-omistajan hyväksyntä voi syntyä monella
tavalla. Sen päättää se ministeri,
joka tuota yhtiötä valvoo. Se voi olla ministerin
päätös, se voi syntyä talouspoliittisessa
ministerivaliokunnassa.
Halusin sanoa edustajien Huutolan, Bremerin ja Kummolan esille
ottamaan Kemira—Dyneaan ja sitä koskevaan valtion
omistajapolitiikkaan sen, että ensinnäkin Kemirastahan
ei päätetty eduskunnassa, vaan esitys vedettiin
pois, mutta oli odotettavissa, että eduskunnalta ei ehkä tulisi
hyväksyntää. Sen takia siinä valtion
ylin päätöksentekijä eli eduskunta
antoi viestin, käytti omistajavaltaansa, ei tapahtunut
mitään suurta vahinkoa. Sellaiset järjestelyt,
jotka ovat hyviä, tapahtuvat sitten aikoinaan, jos ovat
tapahtuakseen.
Ed. Bremer viittasi Kone—Partek-järjestelyyn.
Valtio-omistaja, valtioneuvosto, käytti siinä päättäväisesti
omistajavaltaa. Viikon sisällä tuo kauppa tehtiin.
En näe siinä mitään ongelmaa.
Eli omistajavaltaa käytetään eri yhtiöissä eri
tilanteissa, eri tavalla (Puhemies koputtaa) omistajapolitiikkaa
voidaan soveltaa.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt tänä päivänä tiedämme,
että Soneran umts-investointi oli monumentaalinen virhe,
me helposti harhaudumme ajattelemaan, että sellaiselta
sen varmasti piti näyttää myös
silloin kaksi vuotta sitten. Kun täällä esimerkiksi
edustajat Jäätteenmäki, Vistbacka, Pekkarinen
ja monet muut ovat sanoneet, että oleellista oli se valvonnan
pettäminen, että valtioneuvosto ei käsitellyt
tätä investointia, niin luodaan sellaista käsitystä,
että jos vain valtioneuvosto olisi käsitellyt,
jos liikenneministeri olisi sen sinne vienyt, niin silloinhan tämä virhe olisi
vältetty.
Nyt on ymmärrettävä se, että hyvin
todennäköisesti valtioneuvoston käsittely
ei olisi tässä asiassa muuttanut mitään,
koska silloin kaksi vuotta sitten tämä Soneran
umts-investointi osana sitä kansainvälistymisstrategiaa
näytti hyvin järkeenkäyvältä ja
luontevalta. Jos näin ei olisi ollut, jos se ei todellakaan
näyttänyt silloin luontevalta, jos se näytti
jo silloin täysin järjettömältä ja älyttömältä investoinnilta,
niin miksi yksikään kansanedustaja tässä eduskunnassa,
kun oli tiedossa tämä umts-investointi ja kun
täällä Sonerasta puhuttiin touko—kesäkuussa
2000, (Puhemies koputtaa) miksi yksikään kansanedustaja tässä salissa
ei silloin kritisoinut tätä hanketta? (Ed. Puisto:
Eihän se ollut meidän käsissämme!) Miksei
silloin sanottu, että ei pidä mennä sinne Saksaan
eikä ainakaan maksamaan sellaisia hintoja, joista julkisuudessa
oli aivan oikein kerrottu? (Puhemies koputtaa) Mikseivät
edustajat Pekkarinen ja Jäätteenmäki
esimerkiksi täällä silloin sanoneet,
että tämä on huono hanke, Soneran ei
pidä tässä huutokaupassa ainakaan näillä hinnoilla
olla mukana?
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä rohkenen väittää,
että ed. Zyskowiczkaan ei tiennyt touko—kesäkuussa
2000, että täällä tapahtuva
myyntivaltuuksien käsittely tulisi merkitsemään
sitä, että sen jälkeen kahden kolmen
kuukauden päästä Sonera tulisi maksamaan
24 miljardia markkaa niistä luvista.
Ed. Zyskowicz, ette te, en minä, eikä valtaosa, likimain
kukaan meistä kansanedustajista, tiennyt eikä voinut
tietää sitä. Kenen olisi pitänyt voida?
Sen, ken otti vastuun seurata tämän hankkeen etenemistä eli
tasavallan hallituksen ja hallituksen sisällä liikenneministeriön,
jolle oli uskottu tämän asian hoito, joka vielä oli
kirjattu sekä valtioneuvoston periaatepäätökseen
että antiesitteeseen. Ei vika ole teidän, ed.
Zyskowicz, ei minun, ei meidän tässä,
kansanedustajien. Emme me voineet silloin sitä tietää,
kuinka mahdottomuuksiin oltiin menemässä siinä kaupassa.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kun oletan, että ed. Pekkarinenkin
lukee muutakin kuin Suomenmaata ja Maaseudun tulevaisuutta, niin
hän varmasti oli lukenut lehdistä, että Sonera
oli ilmoittanut menevänsä mukaan Saksan umts-huutokauppaan.
Lehdissä, esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelissa 3.5.
viidellä palstalla, kerrottiin, mihinkä hinnat
tulevat nousemaan. Tässä kerrottiin, että 360
miljardia markkaa tulee Saksalle tulemaan, ja loppujen lopuksi hinta
nousi aika lähelle tätä. (Ed. Elo: Siltäkö pohjalta
meidän olisi pitänyt tehdä päätös?
Aivan naurettavaa!) Tarkoitan sitä, että kun täällä ed.
Pekkarinen ja ed. Zyskowicz silloin toukokuussa ja kesäkuussa
keskustelivat Sonerasta ja kun lehdissä kerrottiin, mihin
Sonera on menossa, niin ed. Pekkarisella ja ed. Zyskowiczilla ja
ed. Puistolla ja ed. Elolla olisi ollut siinä yhteydessä tilaisuus sanoa,
että tähän ei Soneran pidä mennä,
ja siinä Soneran yhteydessä puhuttaessa olisi
ollut erinomainen mahdollisuus esittää kaikki
se viisaus, jota nyt jälkeenpäin täällä esitetään.
En väitä, että eduskunta antoi luvan
tähän umts-investointiin, mutta väitän,
että jos se olisi silloin näyttänyt niin
hölmöltä ja tyhmältä kuin nyt
annetaan ymmärtää, niin kai edes yksi
kansanedustaja (Puhemies koputtaa) olisi silloin kertonut, että tämä investointi
tulee johtamaan valtaviin taloudellisiin tappioihin Soneralle.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä todellakin uskon, että jos
eduskunnassa olisi tiedetty se, mitä muutaman kuukauden
päästä Soneran johto teki, täällä todellakin
olisi ollut monta edustajaa — en väitä,
että yksin keskustan ryhmästä, väitän,
että monista muista ryhmistä — jotka
olisivat sanoneet, että nyt stop, tällä tiellä enää ei
kuljeta. Vielä muistutan, että Soneran hallitus
teki 24.7. päätöksen lähteä mukaan
umts-huutokauppoihin. Se on tasan tarkkaan se päivämäärä. Äsken
hallitus jakoi paperin, jossa se täsmälleen tällä tavalla
sanotaan.
Vielä muistutan siitä, että Saksan
valtiovarainministeriö arvioi — ja jälleen
kysymys on hallituksen meille jakamasta tiedonannosta — Saksan
valtiovarainministeriökin itse arvioi, että näissä kaupoissa
saataisiin noin viidennes siitä, mihin lopulta nämä summat
tulivat nousemaan. Eikö niin, ministeri ... Niinistö?
(Naurua) Anteeksi, meinasi unohtua nimi, mutta haluan vedota myöskin
ministeri Niinistöön. Eikö niin?
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! Alan huolestua!
Helsingin Sanomat tiesi kertoa jo toukokuussa, että summa
saattaa nousta jopa yli nyt huudettujen hintojen. Mutta, ed. Mauri
Pekkarinen, Sonera otti rajuja riskejä myöskin
Turkissa ja Yhdysvalloissa. Ne olivat ehkä mittasuhteiltaan niitten
tekoaika huomioon ottaen lähes yhtä suuria kuin
tuo umts-huutokauppa. Olisitteko te myöskin niitä epäillyt?
Ne sattuivat vain olemaan voitollisia. Niittenkin osalta on sanottava, että maan
hallituksella ei ole ansiota niihin voittoihin, koska Sonera menetteli
niitten sijoitustensa ja riskinottojensa suhteen samalla tavoin.
Mutta siellä oli 60 miljardin markan riski, menestynyt
riski vain.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin
laajasti yhteisesti todettu, että virheitä tehtiin
Soneran osalta, nimenomaan otettiin jättiriskejä,
ja todettiin myöskin, että valtioneuvosto ei ole
käsitellyt asiaa. Se, mikä on nyt ministeri Mönkäreenkin
puheenvuoron jälkeen tullut selväksi, on se, että ongelmana
on se, että hyvin eri tavalla käsitellään näitä asioita.
On erilainen käytäntö eri ministeriöissä eri
yhtiöidenkin osalta, ja ministerit itse päättävät.
Kun pääministeri sanoi, että omistajahallintoa ollaan
keskittämässä, tästäkin
vallitsee laaja yhteisymmärrys. Nyt vain ihmettelen, kun
täällä hyvin monessa puheenvuorossa todetaan,
että tämähän voidaan hoitaa
seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jos eduskunta on tosiaan huolissaan tästä asiasta,
tämän eteenpäinmenosta, toivon kovasti,
että hallitus saa nämä selvitykset tehtyä ajoissa
ja vielä tämä eduskunta voisi sitten
valtioneuvoston avustuksella tehdä ratkaisut, jolloin omistajapolitiikka
keskitetään vielä tämän
hallituksen aikana. Jälkiviisautta täältä löytyy
nimittäin hyvin paljon keskustankin piiristä.
Muistan erittäin hyvin, miten täällä oltiin
jakamassa niitä 200 miljardia sinne ja tänne,
eli todellakin katsotaan, kansanedustajat, myöskin itse
peiliin.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Todella täällä voidaan olla
jälkiviisaita ja on oltu jälkiviisaita. Saksan valtiovarainministeriö ennakoi
kyllä 10:tä miljardia, mutta Saksan talousministeri
odotti 50:tä miljardia. Kun sitten päätös
oli tehty, niin ei Suomessa yksikään lehti moittinut
sitä päätöstä.
Kristillisdemokraatit, ministeri Niinistö, eivät ole
puheenvuorossa esittäneet kysymystä, miksei myyty.
Tuo ei pitänyt paikkaansa.
Mutta meidän pitäisi keskittyä siihen
kysymykseen, minkä pääministeri oikeastaan
heitti, kun hän sanoi, että hallitus on valmis
puolustamaan harjoitettua valtionyhtiöpolitiikkaa. Onko tämä politiikka
ollut onnistunut? Kristillisdemokraatit ovat vuosi sitten esittäneet,
että omistajan äänen tulee kuulua yhtiössä.
Silloin kun valtio omistaa suuren osan yhtiön osakkeista,
silloin yhtiön omistajan äänen tulee
kuulua myöskin. (Puhemies koputtaa) Nyt ääni
ei ole kuulunut. En halua sanoa, että päätös
olisi ollut toisenlainen, jos ääni olisi kuulunut,
mutta jos omistaa puolet yhtiöstä, (Puhemies koputtaa)
silloin pitää myöskin omistajan äänen
kuulua yhtiössä.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Täällä ed. Zyskowicz tunnetaan
omien ministerien vankkumattomana puolustajana, mutta kyllä hän
nyt menee vähän liian pitkälle, kun hän syyllistää,
puhemies, eduskuntaa tällaisesta päätöksestä.
Ed. Zyskowicz, te olette niin kokenut hallintoihminen, että tiedätte,
että päätöksiä ei tehdä tällaisissa
asioissa ilman riskianalyysiä, rahoituslaskelmia. Mitä eduskunta
on tietänyt riskeistä ja rahoituslaskelmista?
Ed. Zyskowicz, te olette naurettava tässä asiassa.
Mitään muuta ei voida sanoa teidän päätelmistänne.
Muutenkin tuntuu siltä, että media on nyt
saanut syypään ja vallan tässä asiassa.
Nimittäin muistan tuossa elokuussa katselleeni ministeri Niinistön
budjetti-informaatiota, ja kun häneltä kysyttiin
tästä, niin ministeri Niinistö sanoi,
että hän aamukahvilla lehdistä lueskeli
näistä. (Ministeri Niinistön välihuuto) — Kyllä,
ministeri Niinistö, te sanoitte, että te aamukahvin
yhteydessä luitte lehdistä näistä asioista. — Ministeri Niinistö,
mitä te todella tiesitte silloin, kun tätä päätöstä tehtiin,
koska valtiovarainministeri on kuitenkin hyvin keskeisessä asemassa?
Puhemies, ihan lopuksi, kun täällä ovat
esimerkiksi edustajat Kummola ja Soininvaara sanoneet, että tämä oli
niin kuin maan ja maailman tapa, että tällaisia
kauppoja tehtiin, niin tosiasia on, että Sonera oli pienin
liikevaihdoltaan kaikista näistä teleyhtiöistä.
(Puhemies koputtaa) Sonera oli ainoa pohjoismainen yhtiö,
joka lähti umts-huutokauppoihin. Näin oli asiat.
Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva Puhemies! Kun kuuntelee pääministeri
Lipposta ja muita ministereitä, niin saa nyt sellaisen
käsityksen, että hallitus onkin nyt sitä mieltä,
että kaikki on hoidettu hyvin ja te vähättelette
tappioita. (Ed. Zyskowicz: Mistäs tämmöisen
käsityksen on saanut?) Keskusta on sitä mieltä,
että 1,2 miljoonan euron saamatta jäänyt
verotulo on suuri ja tämä veronmaksajien riskillä hukattu
4,3 miljardia euroa on myös erittäin suuri summa.
Kysynkin hallitukselta, miksi te sitten erotitte Soneran hallituksen
ja miksi te erotitte Relanderin, jos kaikki hoidettiin niin hyvin.
Keskustan mielestä valtionyhtiöitä pitää hoitaa
ammattitaidolla, siellä pitää olla parempi
asioidenhoito ja valtioyhtiöpolitiikan keskittämistä yhteen
yksikköön tulee harkita ja asiat pitää hoitaa
niin, että valtiolle tulee osinkotuloja ja että yhtiön
työntekijät voivat toimia turvatussa ja hyvässä yhtiössä.
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Nyt ed. Jäätteenmäki
tuli viimeinkin asiaan, eli Soneralle täytyy antaa työrauha.
Hallitus ei mitenkään kiistä, etteikö ollut
kysymys merkittävästä virheinvestoinnista
ja etteikö edessä oleva verotulojen menestys olisi
merkittävä. Mutta hallitus pyytää, että hallituksen
toimintaa Sonerassa arvioidaan kokonaisuutena, ja silloin pitää muistaa
se, että se 6,7 miljardia euroa, mikä Sonerasta
on saatu, on myöskin hallituksen valtionyhtiö Sonera
-politiikan tulosta. Nämä pitää punnita
keskenään, ja ilman kansainvälistymistä ja
myöskin mukanaoloa näissä umts-kilpailuissa
Soneran arvo ei olisi ollut niin korkealla eikä siitä olisi
saatu sitä tuloa. Eli tällaista kokonaisnäkemystä hallitus
kaipaa eduskunnalta, ja tähän keskusteluun olemme täysin
valmiita valiokunnan kanssa.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! En minä ole noin sanonut. Ilmeisesti
nyt olette jotain kolumnin kirjoittajia, kevyiden kolumnien kirjoittajia,
uskonut, mutta sanoin aika sanatarkasti näin, kun kysyttiin,
mitä tiedettiin, että tiesin, ja uskon, että lähes
jokainen, joka asiasta oli kiinnostunut, tiesi, koska muun muassa
tiedotusvälineissä oli runsaasti tietoa pitkin
koko kevättä. Minusta tämä on
täysin objektiivinen havainto. Tiesin kyllä ja
uskon, että koko hallitus tiesi, että Sonera on
puuhaamassa umts-kauppoja. Niistähän oli kymmenittäin
tiedonvälitystä. Ei siinä ollut mitään
uutta kenenkään kannalta.
Mutta jos sitten ajatellaan, mitä tarkkaan ottaen voitiin
tietää, niin minä olen vähän
ihmetellyt ed. Kalliksen käytöstä. Tehän
olitte hallintoneuvostossa. Sinne tuli kesäkuussa ymmärtääkseni jokin
lista siitä, että osallistutaan Saksan umts-huutokauppohin.
Se oli siis pöydällä oleva asia. Ymmärrän,
että hallintoneuvostolle ei kerrottu, mikä on
limiitti, mikä huudetaan, mutta kysyikö sitä edes
kukaan, oltiinko siitä kiinnostuneita? (Puhemies koputtaa)
Tässä on nimittäin huutokauppamenettely,
josta nyt jälkeen olen ymmärtänyt, että Sonera
oli mukana konsortiossa, jossa oli myöskin hyvin luottamuksellinen
suhde muitten kanssahuutajien kesken. Oli siis huutajaporukka, ja
ilmeisesti sitä limiittiä pidettiin tavallaan
kaksinkertaisena liikesalaisuutena, (Puhemies koputtaa) ei pelkästään
Soneran, vaan myöskin näitten kanssahuutajien
kanssa tehdyn sopimuksen perusteella varsin salaisena seikkana,
(Puhemies koputtaa) ja ylipäätään
harvempi huutokauppaan osallistuja huutaa etukäteen maailmalle,
mitä hän aikoo maksaa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Herra pääministeri on varsin
monta kertaa puheenvuoroissaan viitannut tähän
verosaamiseen omalla tavallaan. Kuitenkin hän on nimenomaan
jättänyt tämän 1,2 miljardia
euroa ilmoittamatta verosaamisena, joka on siellä taseissa.
Teidän puheenvuoroissanne ei tästä puhuta
yhtään mitään. Se on kokonaan out.
Juuri niin kuin ed. Soininvaara totesi, tämä on
eräänlainen ongelma siellä taseessa,
kun te puhutte osingonmaksukyvystä jnp.
Sitten, herra pääministeri, te sanoitte hyvin mielenkiintoisen
asian: " - - maksaa jatkossa osinkoa valtio-omistajalle". Siis te
vedätte sen nollavaltuuden pois ikävällä tavalla,
niin että se on niin kuin häipynyt. Tämä keskustelu
meni siltä osin absoluuttisesti pieleen.
Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Muistan silloin, kun Sonera meni mukaan näihin
umts-huutokauppoihin, lähti siis siihen kilpailuun mukaan,
seuranneeni sitä asiaa sivusta ja sillä tavalla
mielenkiinnolla, että pidin sitä rohkeana, mutta
en vääränä strategiana. Nyt tunnen
hiukan katumusta, etten osaltani perehtynyt silloin asiaan sen paremmin.
Ei se varmaan olisi vaikuttanut itse lopputulokseen, mutta on kuitenkin
syytä tuntea johonkin mittaan syyllisyyttä. Mutta
tässä vaiheessahan ei nyt ole kysymys enää siitä,
vaan siitä, että eri tahoilla pyritään
ottamaan kaikki oppi irti tästä asiasta, jotta jatkossa
ei syntyisi vastaavia virheliikkeitä ja virheinvestointeja
sekä yrityksessä että sen omistajatahoilla,
ja siihen on nyt sitten mahdollisuus myöskin eduskunnan
käsittelyssä, että asiat tehdään
ripeästi ja sillä tavalla, että perehdytään
loppuun saakka, mutta ei vitkutella niin, että aiheutettaisiin
Soneralle enää suurempia vaikeuksia.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä käydyssä keskustelussa
on useaan otteeseen todettu, että tiedossa oli, että Sonera
on menossa näihin huutokauppoihin. Näin oli ilman
muuta. Jokainen meistä tiesi, että näin
oltiin menettelemässä.
Oleellinen kysymys liittyy juuri siihen, mitä ministeri
Niinistö totesi limiitistä, kysymys siitä, millä tavalla
riski suhteutetaan yrityksen liikevaihtoon, yrityksen kantokykyyn.
Tämä on minusta oleellinen osa myöskin
omistajaohjauspolitiikkaa. Omistajan pitää määrittää yhtiölleen
ne rajat, mihin riskinotossa voidaan mennä. Se on minusta
tärkeää omistajaohjausta. Nyt näyttää siltä saatujen
tietojen mukaan, että tällaista perusteellista
pahimman vaihtoehdon skenaariota ei edes ole tehty, tai onko tehty,
minä en sitä tiedä, mutta yleensä näin
suurissa riskinotoissa sellainen tehdään (Puhemies
koputtaa). Tällainen lähestymistapa olisi minusta
välttämätöntä ollut tässäkin
tapauksessa.
Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Riski oli tietysti suuri, mutta sitäkin
voidaan verrata eri lukuihin. Jos sitä verrataan silloiseen
liikevaihtoon, se oli todella iso riski, mutta jos sitä verrataan
silloiseen Soneran pörssiarvoon, niin riski oli huomattavasti
pienempi.
Ed. Elolle toteaisin, että en minä kyllä maininnut
mitään yleisistä maailmalla vallinneista
tavoista puheessani. Ehkä olette kuunnellut jotain muuta
puhetta siinä yhteydessä.
Mutta olisin vielä, rouva puhemies, todennut, että pääministeri
on kaksi kertaa kysynyt ed. Jäätteenmäeltä,
haluatteko erityistilintarkastuksen Soneraan. Tämä ei
ole siihen vastannut, ja uskon, että tämä vaikuttaa
tietysti myöskin tähän eduskuntakäsittelyyn.
Mikäli Sonerassa tulee erityistilintarkastus, niin silloin
on turha esimerkiksi lähteä valiokuntakäsittelyyn
ennen tarkastusta. Niin kuin pääministeri kysyi,
se olisi varmaan hyvä tietää, ennen kuin
valiokuntakäsittely alkaa, miten tästä mennään
eteenpäin.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oikeastaan kommentoisin ed. Kummolalle. Olen
aivan varma, että talousvaliokunta tämän
asian käsittelyssä arvioi sen, mitä ministeri
Koskinen on julkisuudessa esittänyt. Se tulee siinä yhteydessä pohdittua
viimeistään, kun valiokunta käsittelee
sitä puheenvuoroa, minkä ministeri Koskinen julkisuudessa on
pitänyt.
Mitä tulee, arvoisa puhemies, vielä ministeri Niinistön
aiemmin esittämään puheenvuoroon, minä vielä kertaalleen
sanon, että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ja
uskon että me aika monet jaamme sen käsityksen,
että Sonera oli pitkälle menestystarina, ja se
on edelleenkin mielestäni sitä, kaikkien näiden
menetysten jälkeenkin se minun mielestäni on ehdottomasti
sitä. Mutta tämän tunnustaminen ei millään
tavalla poista sitä tosiseikkaa, että niin suuren
menetyksen kokeminen, mikä nyt sitten tapahtui, on menetys,
jonka anatomia, jonka tausta, jonka syntyhistoria ja johon liittyvät
vastuut on pakko selvittää, jotta Sonera jatkossa
pääsee uudelleen luotettavalle ja uskottavalle
uralle (Puhemies koputtaa) uutta menestystä hakemaan.
Ministeri Niinistö vielä: Olihan se iso, se
mitä monet muutkin yritykset tappioita kärsivät
jne. (Puhemies koputtaa) Muistutan kuitenkin, että esimerkiksi
Deutsche Telekomin investointi oli 20 prosenttia sen yrityksen liikevaihdosta,
Soneran kohdalla 250 prosenttia yrityksen liikevaihdosta.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! Niin, tuloihin nähden ehkä,
mutta varallisuuteen nähden tilanne olikin toinen. Soneralla
oli huomattava määrä varallisuutta voitettuaan
tässä samassa riskipelissä. Siis kyllähän
lopputulos tässä on Soneran, niin kuin kutsutte,
edelleenkin menestystarina siinä mielessä, että sen
arvo valtio-omistajan käsissä on edelleenkin suurempi
kuin silloin, kun Soneran alkujuuria perustettiin 90-luvun lopulla. Edelleenkin
se on suurempi. Mutta ilmeisesti it-pelissä kävi
vähän niin, että vuoroin voitettiin ja vuoroin
hävittiin. Sonera voitti pari suurta riskisijoitusta, Turkissa,
Yhdysvalloissa, mutta tämän se hävisi.
Varmasti myöskin siihen yleiseen mentaliteettiin siinä umts-vaiheessa,
jota on moneen kertaan kuvattu, että sinne vain, vaikutti myöskin
aikaisempi kokemus siitä, että Sonera on menestynyt
näissä riskinotoissaan huikean hyvin: kahdessa
riskinotossa voittanut noin kolminkertaisen määrän
siihen nähden, mitä nyt oli hävittävissä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean tässä vaiheessa, että pyydettynä on
26 vastauspuheenvuoroa; keskustelu jatkuu.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Laki valtion osakkeiden hallinnasta valtionyhtiöissä määrää,
että valtiolle tärkeät asiat viedään
hallitukseen eli siis valtioneuvostoon. Heinosella ei ollut valinnanvaraa.
Oli niin iso investointi, että se piti viedä valtioneuvoston
käsittelyyn. Heinonen oli kuitenkin sivullinen kuin tönkkösuolattu
silakka tynnyrissä, ei tehnyt mitään,
jätti koko homman sikseen. Ei ole mahdollista todeta nyt,
että ei tässä virhettä ole tullut.
Virhe tuli ja valtava virhe tuli ja se tuli silloiselle kokoomuslaiselle
liikenneministerille. Jos täällä yritetään
sellaista ratkaisua, että jälkikäteen
pitäisi siunata Heinosen toimet, ei tule onnistumaan, herra
pääministeri ja muut ministerit.
Ed. Zyskowiczille totean, että eduskunta ei ole ollut
yksimielinen Soneran yksityistämisestä ja maailmalle
lähdön strategiasta. Täällä äänestettiin
kesällä 2000. Meitä oli 20 kansanedustajaa, jotka
halusimme pitää Soneran suomalaisena valtionyhtiönä ja
Suomessa ja lähialueilla. Muistakaapa tämäkin.
Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä on nyt
puhuttu tästä, tehtiinkö Sonerassa riittävä riskianalyysi,
niin siihen itse asiassa hallituksen tiedonannossa vastataan, että Soneran
rahoitusstrategiana oli rahoittaa umts-lisenssit myymällä hallussaan
olevia 2G-osakkuuksia. Kysynkin, oliko tämä todella
ainoa keino rahoittaa ja oliko tämä se riskianalyysi,
mikä oli tehty, koska tämä ei todellakaan
ole riittävä.
Toiseksi haluaisin todeta, kun hallituksen puolelta annetaan
ymmärtää, että kaikki osallistuivat näihin
huutokauppoihin: Täällä jo ed. Elo toi esille,
että täytyy verrata yrityksen kokoa. Aivan oikein.
Hallituksen tiedonannossa myös todetaan, että esimerkiksi
Depitel vetäytyi 11.8.2000 näistä huutokaupoista,
koska hinta nousi liian korkeaksi. Eli tämäkin
osoittaa, että olisi Sonerallakin ollut se mahdollisuus,
mutta sitä ei käytetty. (Puhemies koputtaa) Eli
ei kannata antaa sellaista tietoa, että kaikki olisivat
menneet sinne mukaan, koska niin ei ollut. Osa meni, osa ei mennyt
ja osa vetäytyi.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta,
että kaikki merkittävät toimijat olivat
huutokaupoissa osallisina. On selvää, että silloin
syntyy huutokauppatilanne, kun halukkaita on enemmän kuin
tarjottavia taajuuksia. Tietysti jokainen siinä matkan
varrella prosessissa putoaa pois. Tänä päivänä olisimme
tietysti toivoneet, että se olisi ollut Sonera, joka olisi
pudonnut pois, mutta näin ei ollut.
Mitä tulee yhtiön strategiaan, se oli aivan
selkeä: siirtyä pois toisen sukupolven matkapuhelinviestinnästä kolmannen
sukupolven matkapuhelinviestintään ja olla yhtiö numero
yksi koko maailmassa uusimmassa teknologiassa. Se oli yhtiön
strategia. Tavoitteena oli juuri myös myydä toisen
sukupolven lisenssejä Yhdysvalloissa ja Turkissa. Niitten
arvot silloin aikoinaan riittivät aivan hyvin tähän
Saksan-investointiin. Tietysti yhtiö luotti siihen. Ongelmana
oli se, että näitten osakkeitten arvo hyvin nopeasti
putosi syksyn aikana.
Myöskin on syytä todeta, että silloin
yhtiössä verrattiin yhtiön markkina-arvoa
näitten lisenssien arvoon. Saksan lisenssien arvo oli vain
11 prosenttia silloin yhtiön markkina-arvosta, Deutsche
Telekomissa se oli 9, France Télécomissa 8, ja
useammassa yhtiössä tuo arvo-osuus oli enemmän
kuin Soneran osalta.
Sitten on myöskin syytä muistaa se, että näitä huutokauppoja
käytiin Saksan lisäksi Italiassa. Puhuttiin mahdollisesti
myös Ranskasta, Espanjasta, Portugalista, Sveitsistä,
ja tietysti täytyy sanoa, että niitä oli
noin 10 kappaletta kaiken kaikkiaan, että emme puhu vain
yhdestä huutokaupasta, vaan useammasta (Puhemies koputtaa)
ja niihin kantaa ottamisesta.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kaikki ne puheenvuorot, joissa perätään
pääomistajan vastuuta, ovat minusta oikeilla lähteillä.
Minulla ei ole mitään syytä eronneen
ministeri Heinosen päätä enää vaatia
vadille. Hän teki oikean ratkaisun itse. Mutta muistan
lukuisat kerrat, kun ministeri Heinonen totesi täällä meille
eduskunnassa, että hänellä ei ole mitään
intressiä, halua, olla mukana vaikuttamassa Soneran toimintaan,
vaan se on hallituksen asia. Minusta tämä on nyt
niin kuin ydinkysymys. Täällä on tullut
monta kertaa esille, (Välihuutoja) miten ministeri Mönkäre
on toiminut omien yhtiöittensä kohdalta. Mutta
tämä oli kokoomuksen taholta myöskin,
minusta sen voi reilusti sanoa ääneen, ideologinen
näkemys minun mielestäni ministeri Heinoselta:
annetaan markkinavoimien toimia, annetaan hallitukselle vastuu ja
korkeintaan yhtiökokouksessa ollaan kiinnostuneita asiassa.
Minusta tämä on tämän asian
poliittinen (Puhemies koputtaa) kysymys ja poliittinen vastuu. Heinonen
kantoi vastuunsa kuin mies, että siltä osin asia
on ohi. Mutta se, että Sasi kikkailee täällä hirvittävällä määrällä juridisia
näkökulmia, että on Suomen ja Yhdysvaltain
(Puhemies koputtaa) kauppasopimus tai sopimus ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Gustafsson, minuutti on ylittynyt!
...ja että sen takia ei voida tehdä mitään,
niin tämä on minusta aivan tarpeetonta.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
hyvin monella suulla todettu, että on tapahtunut vakava
virhe — ed. Zyskowicz totesi sen, että monumentaalinen virhe.
Kyllä tietysti kansalaisten oikeustaju lähtee
siitä, että jos on tapahtunut virhe, reilua on sitten
jollain tavalla todeta, missä on virhe tapahtunut, missä järjestyksessä ja
kuka kantaa vastuun. Tämä debatti on nyt paljastanut
sen aika selkeästi. Kuten ministeri Mönkäre
totesi, tämä pääomistajan hyväksymispäätös
voidaan tehdä monella tavalla. Tässä tapauksessa
se on tehty niin, että silloinen ministeri on itse todennut,
että hän käyttää sitä valtion
pääomistajan hyväksymispäätösvaltaa.
Silloin minusta asia on selvä, että virhe on kyllä silloisella
ministerillä aika selkeästi.
Minusta Soneran tulevaisuus, sen tilanteen rauhoittaminen ja
kaikki, mitä siihen liittyy tulevaisuudessa, etenisi paljon
helpommin, kun avoimesti selvitettäisiin tämä homma,
todettaisiin, miten asia kulki, kuka kantaa vastuun, vaikkakaan
ei pysty sillä tavalla konkreettisesti kantamaan, kun ei
ole enää istuva ministeri, mutta muutoin, että se
todettaisiin ja sitten (Puhemies koputtaa) jatkettaisiin Soneraa
eteenpäin.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Soneran riskienhallinta-analyysit ja
rahoituslaskelmat todella pettivät pahasti siinä mielessä,
että jos Soneran liikevaihto oli sillä hetkellä 9
miljardia ja vuosituotto oli miljardi ja umts-luvan arvo oli 24 miljardia
ja verkon rakentamisen arvo oli noin 25 miljardia, eli kysymys oli
25 miljardista markasta, niin jokainen meistä tietää,
varsinkin me liikemiehet, että jos viisi—kuusinkertaisesti
velkaa otetaan liikevaihdon verran siitä huolimatta, että taseessa
on jotain ilmaa vielä lisää, niin tällaista kauppaa
ei olisi missään nimessä pitänyt
antaa tehdä ja omistajan olisi siihen ehdottomasti pitänyt
puuttua.
Mutta nyt kysymys ministeri Sasille: Mikä tämän
umts-verkon arvo nyt tällä hetkellä on?
Koska siitä osa piti rakentaa 2003:een mennessä,
niin voisiko Suomen hallitus neuvotella Saksan hallituksen kanssa
siitä jatkoajasta, että olisi esimerkiksi 20 vuotta
jatkoaikaa (Puhemies koputtaa). Sillä taajuusverkolla olisi
tosi iso arvo 20 vuoden sisällä.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen, että tässä keskustelussa
edelleenkin pyörii se käsitys, että eduskunta
olisi hyväksynyt jonkin kansainvälisen strategian.
Näin sanoi pääministeri: eduskunta hyväksyi
Soneraa koskevan strategian, johon kuului kansainvälistyminen
riskinotto mukaan lukien. Tätä samaa ovat täällä edustajat Zyskowicz
ja Kummola monessa puheenvuorossa korostaneet. On hyvä nyt
palauttaa kuitenkin fakta mieliin. Eduskunta käsitteli
hallituksen esitystä eduskunnalle eduskunnan suostumuksen antamisesta
Sonera Oyj:n osakkeista luopumiseen, joka ei pidä sisällään
edes perusteluosassa minkäänlaista uskottavaa
kansainvälistä strategiaa, ei ainakaan sillä tavoin,
että siinä olisi otettu ja annettu mahdollisuus
eduskunnan ottaa kantaa johonkin yksittäiseen päätökseen.
Se olisi ihan mahdotonta, niin kuin edustaja Elo täällä aikaisemminkin
osoitti. Eikä se kuulu edes eduskunnan rooliin. Minusta
tämä on päivänselvä lähtökohta.
Siksi on turhaa tätä eduskunnan hyväksymää strategiaa
enää tässä keskustelussa ylläpitää ja
pyörittää.
Puhemies! Täällä on avoimia kysymyksiä useita
edelleenkin, mitä edustaja Jäätteenmäki
on täällä monesti perännyt.
Miksi hallitus poikkesi tässä tapauksessa omasta
periaatepäätöksestään, jota
se taas on noudattanut, kuten sanottu, (Puhemies koputtaa) Fortumin,
Stora Enson, osin Kemirankin osalta? Miksi tässä poikettiin?
Missä, ministeri Sasi, oli oikeuskansleri, jos mielestänne
tämä periaatepäätös
ei ollutkaan lainmukainen?
Lopuksi, rouva puhemies, sopii kysyä: Jos hallitus
myöntää, että on tapahtunut
virhe, miten hallitus (Puhemies koputtaa) aikoo sitten sen poliittisen
vastuun tämän virheen osalta kantaa?
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta
se, että kun hallituksen esitys nollavaltuudesta annettiin,
niin siinä oli kuvattu kuitenkin yhtiön strategia
ja todettu, että kyseessä on korkean riskin yhtiö,
ja juuri sillä pyrittiin siihen, että löydetään
kumppani, joka korkealla hinnalla ostaa, ja tietysti se oli koko
kantava ajatus siinä, että pyritään
nollavaltuuteen. Tietysti sikäli, mitä tulee sitten
käsittelyyn, niin jos olisi strategiaan haluttu puuttua,
niin ei välttämättä hylkäysesityksellä,
vaan erityisesti sitten ponnella, jossa olisi selitetty, että ei
yhdytä niihin perusteisiin, jotka hallituksen valtuuspyynnössä oli
esitetty.
Mitä tulee sitten kysymykseen siitä, miten tämä käsittely
on, niin täytyy sanoa, että valtion omistamat
yhtiöt ovat hieman erilaisia. Meillä on yhtiöitä,
jotka ovat noteerattuja Nasdaq-pörssissä, meillä on
yhtiöitä, jotka ovat vain Helsingin pörssissä,
yhtiöitä, jotka eivät ole pörssissä ollenkaan.
Kuten sanottu, siellä periaatepäätöksen
2 kohdassa todetaan, että kuitenkin ensi sijassa lakia
sovelletaan ja tässä tapauksessa, Soneran tapauksessa,
myöskin Yhdysvaltain sääntöjä ja myöskin
Yhdysvaltain pörssin sääntöjä.
Kyllä lähtökohta tältä osin
on se, että päätös tehdään
nimenomaan yhtiön sisällä, ja kaikissa
näissä roadshow’issa, joita oli käyty
esittelemässä sijoittajille, (Puhemies koputtaa)
lähtökohta oli se, että valtio ei puutu
tähän päätöksentekoon.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti on kulunut!
Mutta oikeuskanslerihan selvittää sitten tämän
menettelytavan, onko menetelty lainvastaisesti, periaatepäätöksen
vastaisesti, ja oikeuskansleri antaa aikanaan tuomionsa tässä asiassa.
Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olen ihan samaa mieltä kuin
ed. Kuosmanen tässä, että kyllähän
lähtökohdat umts-kaupalle olivat aivan järjettömät. Lähteä nyt
pienen suomalaisen — pitää nähdä näitä suuruusluokkia — pienen
suomalaisen yrityksen satsaamaan yhdelle laudalle 2,5—3-kertaisesti
oma liikevaihtonsa, niin sehän on täysin järjetöntä.
Mutta tällaistahan pankit ovat tehneet ennen Soneraa, lähtivät
Amerikkaa valloittamaan, ja pelkäänpä,
että liikenneministeriön Suomen Autokatsastus
juuri on tekemässä suurin piirtein samaa lähtiessään
Pietaria ja Baltian maita ja Puolaa valloittamaan. Nyt pitäisi
myöskin puhua siitä omistajan intressien valvonnasta, ja
kyllä me päädymme siinä liikenneministeriöön
ihan selvästi, jolla muutenkin kaikki asiat tuntuvat olevan
sekaisin Merenkulkulaitoksesta ja Ilmailulaitoksesta ja Finnairin
tilanteesta ja monesta muusta, digi-tv-fiaskosta, puhumattakaan.
Taitaa olla täysin sekaisin siellä, ja omistajanvalvontaa
hoitaa liikenneministeriö tällaisessa asiassa.
Johan tässä on ministeri maksanut omalla paikallaan
tämän mokansa, turha tässä enää on
pyörittää näitä asioita;
mennään eteenpäin.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Minä odotin tältä hallituksen tiedonannolta
etenemistä, selvää kannanottoa omistajapolitiikkaan
ja pörssiyhtiöiden hallinnointiin. Minä olen
erittäin pettynyt. Minä sain Sonera—Telia-fuusiokeskustelussa
pääministerin kommentin vastaani: Kuitenkin ed.
Karjula puhui valtion omistajapolitiikan epäonnistumisesta
millään tavalla kertomatta, mitä hän
konkreettisesti tarkoittaa. Tarkoitin juuri tätä,
että meillä toimitaan, miten sattuu, eri ministeriöissä. Minä odotin,
että otetaan todellinen vastuu, ratkaistaan tämä omistajapolitiikka,
ja jos näin olisi, olisin valmis tukemaan hallitusta tässä tiedonannossa.
Ulla Juurola /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri aloitti täällä puheenvuoronsa
siten, että kansalaisomaisuudesta huolehtii valtioneuvosto.
Kyllä minun on edelleenkin vaikea ymmärtää,
että kaksi ministeriötä voivat toimia
niin eri tavalla kuin kauppa- ja teollisuusministeriö tai
viestintä- ja liikenneministeriö, tai ministerit
voivat toimia niin eri tavalla. Tässä suhteessa
täällä on todistettu, miten ministeri
Mönkäre on toiminut. Voiko se, että joku
yritys on it-alan yritys ja on noteerattu Nasdaqissa, todellakin
tehdä niin suuren eron, että silloin suurimman
omistajan valtaa ei enää voisi käyttää,
ei jatkossakaan? Minusta tämä on tärkeä viesti
jatkossa, että Soneran tyyppinen yritys voi toimia ilman
omistajan valvontaa.
Ministeri Mönkäre, sanoitte, että valvontaa voi
suorittaa yksittäisministeri tai se voidaan viedä talouspoliittiseen
ministerivaliokuntaan. Ikävä, että me
emme nyt mitenkään saa tietää,
miten oikeasti (Puhemies koputtaa) ministeri Olli-Pekka Heinonen
on sitten toiminut tässä tilanteessa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän vielä muutaman vastauspuheenvuoron
edustajille ja sen jälkeen taas ministeri Sasille.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedonannossa kerrotaan valtionyhtiön
toimintaperiaatteista ja sivulla 16 sanotaan, että uusille
toimialoille laajentaminen ja muut strategiset kysymykset edellyttävät
pääomistajan hyväksyntää.
Jälkeenpäin todetaan, että pörssiyhtiöiden
osalta yleisimmin tehdään näin talouspoliittisessa
ministeriövaliokunnassa, ja sitten, että Sonera
on tässä suhteessa ollut poikkeusyhtiö,
koska sen omistajastrategia on ollut eduskunnan käsiteltävänä.
Kysyn: Koska?
Toinen kysymys: Onko hallitus — ed. Laukkanen tätä jo
sivusi — sitä mieltä, että eduskunta siunasi
umts-kaupat hyväksyessään Soneran osakkeiden
myynnin?
Ed. Zyskowiczille, niin kuin jo ed. Tennilä sanoi:
Meitä oli 20, jotka vastustivat Soneran osakkeiden myyntiä ja
nimenomaan varoittivat it-alan riskeistä ja peräänkuuluttivat
vastuullista, poliittista ja tiiviimpää ohjausta
valtionyhtiöille. Itse esimerkiksi odotan edelleenkin Mönkäreen
selontekoa valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean edelleen, että on pyydetty noin 26 vastauspuheenvuoroa
ja keskustelu jatkuu.
Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun näitä puheenvuoroja kuuntelee,
varsin ristiriitaisin tuntein tulee, koska hallituspuolueidenkin
ryhmäpuheenvuoroissa kyllä puhuttiin aivan toisin,
mitä pääministeri tiedonannossaan antoi
julki. Tässä hallitus haluaa mitä ilmeisimmin
vyöryttää vastuun opposition niskoille,
mutta minä sanoisin, että tässä tarvittaisiin
selkeää vastuunkantoa. Kuten täällä on viitattu,
kyllä tässä kisassa ovat jo aikaisemminkin
15.8. hypänneet pois muutamat, joilla varmasti oli myös
rahaa mutta jotka ovat todenneet, että on liian kallis.
Siinäkään vaiheessa ei mikään
kello kilahtanut, että nyt on niin suurista rahasummista
kyse, että enää rahkeet eivät
kestä. Miksi näin, ja missä oli todellinen
vastuunkanto näistä asioista?
Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on tuotu
julki se, että tämä keskinäinen syyttely
ei tule johtamaan mihinkään. Ei täällä kukaan
tule nousemaan ylös, ei yksikään ministeri
eikä yksikään kansanedustaja sanomaan,
että minä tiesin, minä olen syyllinen,
minä kannan vastuun. Todellista vastuuta täällä ei
kanna tästä kukaan, ja kokoomus tulee harjoittelemaan
vastuunkantoa tulevaisuutta varten toivon mukaan tämän
myötä.
Sen sijaan olen kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu
valtion omistajapolitiikalle. Milloin tuodaan selvitys siitä,
mihin nämä keskitetään? Milloin otetaan
pois liikenneministeriöstä asiat, joita katsotaan
nörttilästä ja pelataan muiden rahoilla? Milloin
otetaan pois viestintäministeriöltä esimerkiksi
Finnairin omistusosuudet, jota nyt jaetaan osiin, jaetaan pian,
myydään pian — heti, kun vakuudet vain
kestävät — kaikki kannattavat osuudet
ja liikennepuoli, kannattamaton, jätetään
valtiolle? (Puhemies koputtaa) Kuka valvoo Sampoa jne? Mitä tapahtuu
jatkossa? Se on paljon mielenkiintoisempaa. Tämä poliittinen
keskustelu ei johda mihinkään. Syyllisiä ei
tule, ei Nikulan kautta eikä tässä salissa.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee siihen,
oliko hyväksyttyä omistajastrategiaa vai ei, tältä osin
hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen on lausunnossaan todennut,
jonka hän onneksi sitten vihdoin antoi, että hän
tulkitsi siten, että eduskunta oli näyttänyt
selkeästi vihreätä valoa strategialle
ja sen perusteella tuo päätös voitiin
Soneran hallituksessa tehdä, ja eduskuntahan on maassa
korkein valtiovaltaa käyttävä elin. (Välihuutoja) Tietysti
valtioneuvosto oli samalla tavalla käsitellyt saman esityksen
koko kokoonpanossaan kuin eduskuntakin täällä.
Viittaan nyt vain siihen, mitä Soneran hallituksen puheenjohtaja
tältä osin oli sanonut.
Täytyy sanoa, että mitä tulee valtionyhtiöihin, ne
ovat kaikki hieman erilaisia. Täytyy sanoa, että joku
periaatepäätöksen yksi yksittäinen
kohta ei välttämättä sellaisenaan
täysin sovellu kaikkiin yhtiöihin samalla tavalla.
Tältä osin lähtökohta on liikenne-
ja viestintäministeriössä ollut se, että kun
strategia on hyväksytty, se riittää ja erillistä talouspoliittisen
ministerivaliokunnan käsittelyä ei tarvita.
Mitä muuten tulee Stora Ensoon, käsitykseni mukaan
Consolidated-kauppaa ei ole käsitelty talouspoliittisessa
ministerivaliokunnassa. Mutta voitte tarkastaa sen ministeri Mönkäreeltä.
Haluan vain korostaa: yhtiöitä kohdellaan hieman
eri tavalla riippuen ministeristä ja ministeriöstä. Mutta
sanon, että kyllä nykyinen ministeri ainakin Soneran
johdon kanssa keskustelee ihan riittävän usein,
että valvonta pelaa.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! Täällä kovasti
nyt puhutaan näistä hyväksymisistä.
Minä joudun toistamaan sen, mitä olen aikaisemmin sanonut,
että vanha suomalainen viisaus sanoo, että vaikeneminen
on myöntymisen merkki. Jos Soneran hallituksessa on ylipäätään
ajateltu, että tässä tarvitaan valtion
jonkin asteinen hyväksyntä, se seikka, että asiasta
on keskusteltu, siellä on ollut paikalla valtion edustaja,
joka on vaiennut, on kyllä oikeuttanut Soneran hallituksen
käsittämään, että vaikeneminen
on myöntymisen merkki. Se on yhtä lailla vakaa
sanonta kuin sitten nimenomainen myöntyminenkin.
Mutta mennään valtionomistajuuteen yleensä.
Tässä törmää nyt sellaiseen
sanapariin kuin "poliittinen reaaliteetti", valitettavasti, niin
kuin savamaksuissakin, joissa jostakin syystä haluttiin
suosia niitä eläkeläisiä, joiden
eläketulo on kaikkein korkein. Silloinkin sanottiin: ainoa
perustelu on ollut poliittinen reaaliteetti. Kyllä ollaan
siinä tilanteessa, tämä on nyt henkilökohtainen
arvioni, ei hallituksen arvio, mutta tällä kokemuksella
sanoisin, että eivät asiat järjesty muuten
kuin hallitusneuvotteluissa, joissa ei ole kauppa- ja teollisuusministeriä,
valtiovarainministeriä vielä. (Puhemies koputtaa)
Silloin se on järjestettävä. Omasta puolestani
toistan sen lausuman, jonka olen jo pari vuotta sitten sanonut, että minusta
on yksi lysti tai toisarvoinen kysymys, missä tällainen
yksikkö on, pääasia, että sellainen
olisi. (Puhemies koputtaa) Tämän olen valtiovarainministeriön
puolesta lausunut, mutta ei siihenkään koukkuun
ole tartuttu.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Valtio omistaa, mutta valtio ei ohjaa.
Valtio luottaa valitsemaansa hallitukseen. Niin on käynyt
Sonerassa, ja niin se on luottanut myös hallituksen puheenjohtajaan,
ja niin se tuntuu vieläkin luottavan, että mitä puheenjohtaja
pyynnöstä todistaa, sitä käytetään täällä totuutena.
Tosiasia lienee kuitenkin se, että Soneran hallitus ja
maan hallitus, talouspoliittinen ministerivaliokunta, ovat käyneet
enemmän keskusteluja kuin täällä on
annettu ymmärtää. Ei voi olla niin, että tässä kohdin
Soneran tapauksessa ainoastaan olisi Sonera saanut toimia täysin
yksin. Kyllä tämä riskinotto, joka tässä nyt
on tapahtunut ja jota tänä päivänä täällä siunaillaan, on
ollut kuitenkin sitä luokkaa, että ei kauppiaallinen
varovaisuus, ei hyvä hallinto, ei mikään anna
siunausta tälle menettelylle.
Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oppi oikeastaan koko EU:lle on varmasti sen,
että umts-huutokauppoja ei olisi todella pitänyt
ollenkaan tehdä. Tämä oli virhe eurooppalaiselle
kilpailukyvylle, virhe teknologiakehitykselle, virhe kansalaisille. Myös
Sonera olisi voinut olla oppiva organisaatio jo tuolloin vuonna
2000 ja analysoida syvällisemmin, miten huonosti USA:n
gsm-huutokaupoissa silloin kuusi vuotta aikaisemmin kävi.
Se todelle tuhosi USA:n gsm-operaattorimarkkinat ja muuta. Tästä olisi
nyt täällä hyvä käydä syvällisempää keskustelua,
mitä todella on tapahtunut, mihin valtioiden kannattaa
osallistua, miten valtioiden pitää ohjata myös
tervettä teleoperaattoripolitiikkaa, tervettä sisältötuotantoa.
Tältä osin tässä on vielä paljon
opiksi otettavaa, mutta nyt olisi ennen kaikkea syytä antaa
soneralaisille rauha tehdä työtään.
Siinä mielessä toivon, (Puhemies koputtaa) että ed.
Anneli Jäätteenmäki todella vastaa siihen,
haluaako keskusta erityistilintarkastusta vai ei. Näin
te annoitte ryhmäpuheenvuorossanne ymmärtää.
Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensiksi kehuisin ministeri Niinistöä,
että hän oli varmasti aivan oikeassa, kun sanoi,
että keskittämisestä ei tule mitään,
jos asianomaiset ministeriöt siitä keskenään
sopivat.
Mutta olisin ministeri Niinistöltä myös
kysynyt, kun pääministeri Lipponen täällä vähätteli, että 1,2
miljardin euron verosaatavat eivät ole mikään
suuri summa tai että nämä veronmaksajien
riskillä hukatut 4,3 miljardia euroa, joka siis on suurempi
kuin sotakorvaukset aikanaan, on pieni summa: Ovatko nämä valtiovarainministerin
mielestä pieniä summia, vai olisiko niin, että valtionyhtiöpolitiikkaa
pitäisi tulevaisuudessa hoitaa paremmin?
Vastauksena ed. Markkulalle sanon, että kannattaa lukea
minun puheeni uudelleen. Siinä on tarkalleen sanottu, mitä on
sanottu.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! Minä olen teidän kanssanne
ihan samaa mieltä, että nuo ovat suuria summia,
mutta ne ovat pienempiä summia kuin ensinnäkin
se summa, jonka valtio on saanut Sonerasta myyntien kautta, samanlaisten
riskien kautta, jotka nyt aiheuttivat tämän tappion,
saman tyyppisten riskien kautta. Siellähän voitettiin
kaksi kertaa ja hävittiin kerran. Ne ovat myöskin
pienempiä summia kuin Soneralla sillä hetkellä vuonna
2002 oli voittoja ikään kuin taskussaan eli 10
miljardia euroa suurin piirtein. Ne ovat suuria, mutta ne ovat pienempiä kuin
voitot.
Tuohon 1,2 miljardiin — oikeastaan ed. Soininvaara
tämän keskustelun täällä aloitti — totean,
että jotta sellainen veroetu toteutuu, se vaatii todellakin
4 miljardin voiton, joka puolestaan tarkoittaa kyllä sitä,
että valtion omistus väistämättä sitten
noin 2 miljardilla kasvaa Sonerassa. Toivokaamme, että tuo
verovähennysoikeus toimii, koska ilmeisesti lopputulos
on kuitenkin valtiolle edullisempi kuin sellainen tilanne, ettei tuottaisi
yhtään mitään.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty
vastuusta keskustelua, ja kyllä ministeri Olli-Pekka Heinonen
on siinä vastuussa. Kun häneltä tivattiin
sitä, miten hän valvoo liikenneministeriön
alle kuuluvaa Soneraa, hän täällä sanoi,
että hän ei siihen puutu ja osakeyhtiölain
mukaan vain yhtiökokouksissa pääomistaja
ottaa kantaa. Hän käsi lipassa katsoi, kun nämä miljardikaupat
tehtiin. Kyllä siellä on päävastuu,
siitä ei pääse mihinkään.
Lisäksi haluan todeta vielä lyhyen lainauksen hallituksen
esityksestä ja päätöksestä silloin,
kun eduskunta tätä käsitteli: " - - että eduskunta
päättäisi antaa suostumuksensa sille,
että valtio voi luopua omistamistaan Sonera Oyj:n osakkeista." Täällä ei
missään tapauksessa kyllä annettu umts-lupaan
minkäänlaisia valtuuksia, sen ostamiseen, eikä tässä hallituksen
esityksessä yhdessäkään sanassa
sitä sanota. Näin ollen sitä ei pyydetty,
eikä siitä näin ollen, ed. Zyskowicz,
eduskunta voi vastata. Kyllä siinä on ennen kaikkea entinen
ministeri Olli-Pekka Heinonen, kokoomuslainen ministeri, joka jätti
valvontavelvollisuutensa tekemättä.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on aivan
oikein kuulutettu valtion omistajapolitiikan uudistuksia nopeasti
ja myöskin riskianalyysia. Nyt on huomionarvoista se, että umts-investointi
oli alalla, jolla ei vielä ollut teknologiaa. Se oli myöskin alalla,
jolla vaaditaan laaja perusasiakaskunta. Se oli myöskin
alueella, jolla Sonera ei ollut tunnettu eikä ollut asiakaskuntaa.
Deutsche Telekomillahan oli asiakaskunta, sillä on 30 miljoonaa
asiakasta. Vodafone-Mannesmanilla on 100 miljoonaa asiakasta.
Mielestäni tällaisissa investoinneissa, kun
tehdään riskianalyyseja, pitäisi lähteä nimenomaan asiakkaiden
tarpeiden näkökulmasta ja katsoa, millainen riski
tässä investoinnissa on. Jos näin olisi
menetelty, ei olisi varmaan tätä investointia toteutettu.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Opposition puheenvuoroista heijastuu kyllä ihan
väistämättä jonkinlainen poliittinen
vahingonilo. Eikö keskustalle riitä, että avoimesti
on tunnustettu emämoka? Yleensä suomalaiseen kulttuuriin
liittyy, että jos katuu, jos tunnustaa ja myöntää virheensä,
saa jollain lailla ymmärtämystä, ja jopa
tuomiot saattavat lieventyä, jos epäilty tunnustaa.
Sitten kysyn, olisiko toisenlaisella menettelytavalla päädytty
toisenlaiseen ratkaisuun. Ottakaa tähän kantaa.
Jos vaikka valtio-omistaja olisi seurannut huutokauppoja aktiivisesti,
näinhän ei kukaan ole sanonutkaan, siellä olisi
pitänyt olla huutokaupoissa mukana ja sanoa jokin limiitti, milloin
jätetään sikseen. Siinä mielessä tämä päitten
pölkylle vaatiminen on ihan hyödytöntä. Avoimesti
ovat kaikki tahot myöntäneet virheensä,
ja vain parempaan tulevaisuuteen tähtäävät puheenvuorot
voivat viedä Soneran asioita eteenpäin.
Matti Vanhanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen kysyi, eikö emämokan
tunnustaminen riitä. Ei se sillä tavalla riitä,
että ellei tämä keskustelu selvästi
johda siihen, että omistajapolitiikka jäntevöityy,
niin se ei riitä.
Tämä keskustelu on tavattoman selvästi
osoittanut ne erot, millä tavalla eri ministeriöt
toteuttavat sitä periaatepäätöstä.
Liikenneministeriössä on ollut pyrkimyksenä puuttumattomuuden periaate,
(Ed. Puisto: Ja aktiivinen myynti!) ja ilmeisesti tämä sekavuus,
joka omistajaohjauksessa on ollut, on ruokkinut sitä maaperää,
joka lisää todennäköisyyttä siihen,
että tulee ja syntyy myös virheitä. Siksi
tämän tiedonantokäsittelyn lopputuloksena
pitäisi olla kyllä selkeät linjaukset
siitä, millä tavalla valtio huolellisena omistajana
yhtiöihinsä suhtautuu ja miten tämä johtaa tältä osin
käytännön muuttumiseen.
Tässä suhteessa pääministerin
puhe oli myönteinen. Hän selkeästi haluaa
ottaa tässä muutaman askelen taaksepäin
todetessaan, että "valtion omistajapolitiikan ja valtionyhtiöiden
hallitusten puheenjohtajien yhteydenpitoa on parannettava erityisesti
omistusjärjestelyjä ja strategisesti tärkeitä investointipäätöksiä koskevissa
asioissa". Hän selkeästi välistä tunnustaa, (Puhemies
koputtaa) että ohjausta ei ollut ja sitä pitää lisätä.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! Luulen, että ed. Vanhanen on aivan
oikeassa, jos tästä keskustelusta todella löytyisi
selvä punainen lanka siihen, miten omistajaohjaus järjestetään. Ehkä tässä tilanteessa
eduskunnalla on paremmat edellytykset, kun täällä ei
ole yhtään kauppa- ja teollisuusministeriä tai
valtiovarainministeriä, tutkailla asiaa objektiivisemmin.
Mutta tällainen poliittinen realiteetti on, että seuraaviin hallitusneuvotteluihin
väistämättä tämä kysymys
tulee. Ne rintamalinjat ovat hyvin voimakkaat.
Ed. Saarinen, kun kaipasitte vähän näitä erilaisia
näkemyksiä, minua kiusaa sellainen näkemys tässä,
että jos me olisimme onnistuneet myymään,
niin kuin esimerkiksi ed. Hellberg jossain yhteydessä toivoi,
mahdollisimman paljon Soneran osakkeita, enemmän kuin nyt,
niin kuin minäkin olisin halunnut myydä, ja niitä amerikkalaisia
omistajia olisi ollut 30 prosentin asemasta sanokaamme 60 tai 90
prosenttia, valtion pienomistajaa, minä pahoin pelkään,
että tässä olisi käynyt ihan
samalla tavalla. (Ed. Elo: Valtio olisi hävinnyt vähemmän!)
Umtsiin olisi menty, ja vain jälkipuheet (Puhemies koputtaa)
olisivat jääneet puuttumaan. Harmi, ettei ennätetty
myydä.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Soneraa ja sen valtionomistuspolitiikkaahan
käsiteltiin täällä viime syksynä suunnatun
osakeannin yhteydessä. Jotenkin halutaan nyt totaalisesti
unohtaa se, että eduskunta on ottanut selvät kannat
tässä asiassa.
Ensinnäkin eduskunta totesi valtiovarainvaliokunnan
toimesta, että valtiolla tulee olla aina toimiva yhteys
ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön
hallitukseen. Vielä todettiin Soneraan viitaten, että jos
valtio haluaa irtaantua omistamansa yhtiön toiminnasta
ja vähän niin kuin vastuusta, niin kuin nyt liikenneministeriö Soneran
tapauksessa, sen pitäisi valiokunnan mielestä tapahtua
mieluummin omistusta vähentämällä eikä etääntymällä yhtiön
päätöksenteosta.
Tältä osinhan eduskunta edellytti, että valtioneuvoston
tulisi laatia seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja
valtionyhtiöitä koskeva omistajapoliittinen hallinnointiohjelma.
Siis eduskunta on todennut suunnatun osakeannin yhteydessä Soneraa
käsitellessään, että asiat eivät ole
kunnossa, huomauttanut siitä ja vaatinut hallinnointiohjelmaa.
Tämä on nyt aika mielenkiintoista, että (Puhemies
koputtaa) tätä ei ole selkeästi tuotu
hallituksen taholta esille, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty asian
suhteen.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Edustajat Elo, Laukkanen ja Kuoppa ainakin
ovat osin käsittäneet minut väärin,
joten toistan sen näkemyksen, joka liittyy eduskunnan keskusteluun
touko—kesäkuussa.
Ensinnäkin, mielestäni eduskunta ei päättänyt antaa
lupaa nimenomaan tähän umts-investointiin, siis
ei päättänyt.
Toiseksi, sen sijaan, mitä tapahtui, oli se, että julkisuudessa
oli kerrottu, että Sonera on hakemassa mukaan Saksan umts-huutokauppaan.
Julkisuudessa oli kerrottu oikein, minkälaisissa hinnoissa
suunnilleen liikutaan. Eduskunta keskusteli siihen aikaan Sonerasta.
Jos tämä umtsissa mukana oleminen Soneran puolelta
niillä hinnoilla olisi ollut niin älytöntä ja
järjetöntä silloisessa valossa, kuin
miltä se nyt näyttää, niin väitteeni
on, että eduskunnassa joku, edes yksi, kansanedustaja olisi
sanonut, että siitä mukanaolosta tulee seuraamaan
Soneralle huomattavia taloudellisia menetyksiä, sinne ei
kannata mennä. Mutta kukaan, kukaan kansanedustaja, eivät myöskään
vasemmistoliiton sissit, sanonut, että siitä tulee
seuraamaan huomattava taloudellinen menetys Soneralle. (Ed. Huotari:
Kyllä sanoi!) Tämä mielestäni
osoittaa sen, että (Puhemies koputtaa) se utms-investointi
ei siihen aikaan ollenkaan näyttänyt niin hölmöltä,
kuin miltä (Puhemies koputtaa) se nyt jälkeenpäin
näyttää. (Välihuutoja) — Olen
lukenut ne pöytäkirjat.
Pertti Turtiainen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä, että täältä takarivistäkin
jossain vaiheessa puheenvuoroja saa.
Ed. Zyskowiczille palauttaisin mieliin kevään 2000
keskustelun ja oman puheenvuoroni, jossa hylkäysesityksen
hallituksen esitykseen nähden tein ja samassa kritisoin
näitä umts-kauppoja aika vakavassakin mielessä,
että ne sisältävät melkoisia
riskejä — sieltä löytyy. (Ed.
Zyskwicz: Kuluttajan kannalta!) — Kuluttajan kannalta,
kuluttaja kannalta, kyllä.
Mutta kysymys ministeri Sasille liittyen Soneran tulevaisuuteen,
joka on ihan liian vähän jäänyt
tässä tiedonannon sisällössä käsittelemättä, liittyy
mahdollisiin tuleviin riskeihin vielä: Onko tiedossa, mitä esimerkiksi
SmartTrustin ja Zedin kautta voi olla tulossa, sillä tässä ei
millään tapaa viitata siihen, onko vielä jotakin
muuta tulossa? Onko tässä nyt kaikki, tässä 4
miljardissa, jatkoa ajatellen? Toinen kysymys on sitten Soneran
sisäinen tarkastus. Aiheuttaako se mitään
toimenpiteitä?
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Sasilla vastauspuheenvuoro. Totean sitä ennen,
että on pyydetty 17 vastauspuheenvuoroa ja ne myönnetään.
Keskustelu jatkuu!
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Soneran erityistarkastus on tehty erittäin
huolellisesti, siihen on käytetty useita viikkoja aikaa.
Materiaali, joka on käyty lävitse, on erittäin
massiivinen. Sen lisäksi myöskin yhtiön
ulkoiset tilintarkastajat eli Widerin tilintarkastaja ja myöskin Valtiontalouden
tarkastusvirastosta oleva tilintarkastaja ovat käyneet
tämän kaiken aineiston lävitse, tehneet
siitä arvion ja todenneet, että aihetta toimenpiteisiin
ei ole. Minulla ainakin on täysi syy luottaa siihen, että tarkastus
on riittävän kattava ja siinä on kyetty
selvittämään kaikki ne väitteet,
mitä on esitetty.
Mitä tulee sitten tuleviin riskeihin, niin tältä osin
riskit on pyritty minimoimaan. Nimenomaan ongelma on se, että suuria
menoja on ollut eräissä yhtiöissä ja
eräissä toiminnoissa, mutta ne kulut on kyetty
minimoimaan, ja tältä osin merkittäviä riskejä ja
mitään sellaisia merkittäviä sitoumuksia
ei pitäisi olla, joista pitäisi aiheutua erityisiä tappioita.
Tietysti nämä riskithän joudutaan erittäin
tarkasti kartoittamaan ja esittämään
siinä yhteydessä, kun Sonera—Telia-fuusio
toteutetaan.
Myöskin haluaisin yhden seikan ottaa tässä vielä,
arvoisa puhemies, esille, joka on se, että toivottavasti
moni teistä kiinnitti huomiota Ruotsin pääministerin
Göran Perssonin lausumaan, jossa hän totesi, että Ruotsissa
omistajapolitiikka ilman muuta lähtee siitä, että hallitus
ei puutu mihinkään yksittäisen yhtiön
investointeihin. Ehkä tähän saamme sitten
sopeutua myöskin siinä yhteydessä, kun
meillä on yhtiö nimeltä Telia-Sonera.
Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen tiedonanto oli siinä mielessä pettymys,
että olisi ollut loogisempaa, jos hallitus olisi suoraselkäisesti tunnustanut,
että virhe on tapahtunut, piste. Mutta sitten se yrittää tämmöisillä knoppailuilla
liittyen eduskunnan päätöksentekoon tämän
nollavaltuuden ympärillä tai sitten pörssitiedotteen ympärillä ikään
kuin sumuverhoa luoda oman vastuunsa ympärille.
Minusta olisi nyt ollut paljon selkeämpää,
rehellisempää, suoraselkäisempää todeta
vain, että virhe on tapahtunut ja mennään
eteenpäin ja kehitetään Soneraa mahdollisimman
loogisesti. Kyllä se, jos eduskunta siinä hallituksen
esityksen nollavaltuudessa antoi todellakin strategisen vihreän
valon umts-kaupoille, on ollut todella epätietoisen omistajan
päätös, koska kyseisessä dokumentissa
ei ole mainittu sanallakaan edes ilmaisua kolmannen sukupolven matkaviestintä. Kyllä
se
on aika epätietoinen päätös
ollut valtioneuvostonkin muiltakin jäseniltä kuin
liikenne- ja viestintäministeriltä, koska tämmöisen
dokumentaation perusteella on asiaan sitouduttu.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki ja jotkut muutkin ovat
kaivanneet tässä hallitukselta selkeämpää linjausta,
miten valtionyhtiöiden kanssa pitää menetellä.
Tämä tiedonannon ensimmäinen jaksohan
kertoo juuri siitä. Siitä tarkemmin luettuna löytyvät
myös ne tavat, joilla myös pörssiyhtiöissä omistaja,
oli sitten enemmistöomistaja tai merkittävä omistaja,
voi aivan luvallisesti ja laillisesti vaikuttaa pitämällä yhteyttä toimivaan
johtoon ja yhtiön hallitukseen.
Jos tarkemmin lukee, niin tämä merkitsee kyllä irtiottoa
sellaisesta täydellisestä puuttumattomuuspolitiikasta,
jota myös on jossakin yhteydessä noudatettu. Mutta
tämä on tietysti arkaluontoinen kysymys: Pörssiyhtiössä pitää hallituksen
myös kohdella omistajia tasapuolisesti ja antaa vastaavia
vaikutusmahdollisuuksia, keskusteluyhteyksiä myös
muille omistajille.
Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ministeri Niinistö mainitsi aikoinaan
helmikuussa 2000 tekemäni esityksen siitä, että nimenomaan
hallitukselle annettaisiin valtuus myydä mahdollisesti
kaikki Soneran osakkeet, jos se näin parhaaksi katsoo,
niin totean vain sen, että näin kun olisi tehty
silloin (Eduskunnasta: jälkiviisautta!) — tämä ei
ole jälkiviisautta, silloin etukäteen minä ja
ne parikymmentä, jotka allekirjoittivat aloitteen, varoitimme,
että tässä on suuria riskejä — nyt
voitaisiin ostaa Deutsche Telekomit ja Espanjan Telefónicat
ja Sonera vaikka takaisin näillä rahoilla, jollei
niitä olisi käytetty, niin kuin olisi tietysti
pitänyt käyttää silloin, velkojen
lyhennykseen. Nyt ei ole näitä rahoja. Nyt ei
voida tehdä mitään. 190 miljardia markkaa
katosi taivaan tuuliin. Tässä ollaan, ja jälkiviisaat
ovat vauhdissa.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun eduskuntaa on vakuutettu siitä,
että valtioneuvosto ei ole tehnyt päätöksiä umts-huutokauppaan
menemisestä ja siitä johtuvista ratkaisuista sekä myös
lisäinvestoinneista, niin eduskunnalle on kyllä tehtävä selväksi
myös, miten tämä hiljainen hyväksyntä käytännössä tapahtui.
Hallituksessa on tasan tarkkaan kaksi ministeriä, joita
ei voida sivuuttaa, eli pääministeri Lipponen
ja valtiovarainministeri Niinistö. Nyt puolustustaistelua
käy kaksitoista ministeriä, Niinistö ja
Lipponen puuttuvat aitiosta. Heiltä on saatava eduskunnan
käsittelyn aikana selkeä vastaus siihen, olivatko
he henkilökohtaisesti antamassa taustalla hyväksyntää umts-päätöksille
vai ei. Tähän tarvitsemme vastauksen ainakin valiokuntien
käsittelyn aikana; mieluusti sen kuulisi kyllä täältä aitiosta.
Valtiovarainministeri Niinistö vartioi hyvinkin pieniä summia.
Jokainen ymmärtää, että häntä ei
ole sivuutettu tässä asiassa.
Riitta Korhonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Laki ei kiellä olemasta tyhmä eikä tekemästä tyhmyyksiä.
Siitähän tässä on kyse. Mutta
täytyy muistaa se maailma, missä näitä tyhmyyksiä tehtiin.
Näissä asioissa keskusta syytti silloin keväällä hallitusta
Soneran myyntihötkyilystä. Tästä antoivat
lausuntoja sekä ed. Pekkarinen että ed. Kääriäinen,
ja tällöin oltiin tekemässä kauppaa
noin 90 euron hinnalla. Tätä taustaa vasten samaan
aikaan lehdessä kommentoitiin, että Soneralla
on riski kapeassa johtajuudessa. Meillä on vain Relander.
Entäs jos joku ostaa Relanderin, miten meidän
sitten käy? Tämä oli se maailma, missä niitä päätöksiä tehtiin.
Suomi on aina ollut joukkohysterian maa: Me menemme yhden missin
taakse ja yhden iskelmän taakse ja milloin minkäkin
asian taakse. Tässä me menimme Soneran taakse.
Aivan samalla tavalla kuin aikoinaan pankkikriisissä Suomen
Pankista joku tutkija sanoi jälkikäteen, että on
helpompi olla yhdessä väärässä kuin
yksin oikeassa. Tämä maa on sellainen maa, että täällä on vaikeaa
olla yksin oikeassa. Kun pääministerin (Puhemies
koputtaa) selvitys oli todella hyvä ja asiallinen, (Puhemies
koputtaa) minä toivon, että me viemme sen asiallisesti
läpi, että tämä Sonera—Telia-fuusio
(Puhemies koputtaa) ei kärsi.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Korhonen, minuutti on valitettavasti ylittynyt.
Kyse on erikoisasioista. Umts-asia on sellainen kirjainyhdistelmä,
että moniko meistä tiesi, mistä silloin
puhuttiin.
Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on paljon
vängätty siitä, onko Sonera-strategialla
ollut eduskunnan siunaus vai ei. Tosiasiassahan ainoa asia, josta me
täällä olemme päättäneet,
on Soneran myyntivaltuus. Olennaista on mielestäni se,
että on olemassa pelkästään
myyntivaltuus. Valtio kuitenkin omistaa edelleen Sonerasta yli puolet,
ja silloin pääomistajaa pitää kuunnella
näissä strategioissa ja tämän
kaltaisissa päätöksissä. Sitä ei kuitenkaan
ole tehnyt yhtiön hallituksen puheenjohtaja eikä silloinen
liikenne- ja viestintäministeri Heinonen.
Täällä ed. Pulliainen puhui juuri
siihen tapaan kuin valtio ei enää omistaisi, ja
pääministeri aivan oikein viittasi, että osinkotulot
edelleen tulevat valtiolle. Jos valtio myy, niin siitähän
valtioneuvosto tekee erikseen päätöksen
aikanaan. Tässä täytyy nyt todella katsoa
rehellisesti, että ei käy niin (Puhemies koputtaa)
kuin entiselle telefoonimiehelle, että häntä pannaan
toiseen korvaan ja toinen kärsää käyttää.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta liian vähälle arviolle
on jäänyt Soneran virhepäätöksen
taustalla ehkä oleva optiojärjestelmä.
Soneran johto ja hallituksen puheenjohtajahan kuuluivat optiojärjestelmän
piiriin, ja voi kysyä, oliko tämä omalta
osaltaan kannustamassa liian suuriin riskinottoihin myöskin
henkilökohtaisten taloudellisten toiveitten ja tavoitteitten
suhteen. Optiojärjestelmähän on erittäin
huono kannustinjärjestelmä siinä mielessä,
että se ei palkitse tai kerro tulosta, vaan kertoo tietyn
hetken pörssikurssin ja tällä tavalla
vääristää yhtiöitten
pitkäjänteistä kehittämistä.
Mielestäni tässä yhteydessä pitäisi
arvioida myöskin valtionyhtiöitten palkitsemisjärjestelmää sillä tavalla,
että koko henkilöstö saatettaisiin tulospalkkauksen
piiriin, mutta ei niin, että vain johdolle suunnatut optiot
olisivat se keino, mikä on huono keino, niin kuin tulokset osoittavat.
Tästä pitäisi tehdä linjapäätös
myöskin samassa yhteydessä.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Soneran umts-luvat Saksassa ovat voimassa,
vaikka ne on kirjattu nollaan kirjanpidossa. Esitänkin
kysymyksen ministeri Sasille, kun annoitte hieman ymmärtää,
että niillä on jotakin arvoa. Tänään
hankkimani tiedon mukaan ne pysyvät voimassa Saksassa,
mikäli neljännes verkosta on rakennettu ensi vuonna
ja puolet vuonna 2005. Aiotteko nyt neuvotella esimerkiksi jatkoaikaa
tälle Saksan liittohallituksen kanssa, joka myyjänä oli,
että ne pysyisivät voimassa, vai käykö niin,
että ne todella menettävät lopullisesti
täysin arvonsa? Jos palaan siihen huutokauppatilanteeseen,
niin silloinhan Soneran hallitus ja valtioneuvosto tavallaan hyväksyivät
sen, että noin 50 miljardin markan vastuisiin mentiin,
kun ei ollut kaveria verkon rakentamiseen, ja sitouduttiin myös
näihin ehtoihin rakentaa se verkko huutokauppahinnan lisäksi.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän vielä muutaman vastauspuheenvuoron
ja sen jälkeen ministeri Sasille vastauspuheenvuoron.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Olisi tietysti ollut hyvä, jos meillä olisi
ollut tässä yhteydessä myös
oikeuskansleri Nikulan selvitys asiasta. Olisimme voineet keskustella
kummastakin selvityksestä yhtä aikaa ennen Sonera-asian
valiokuntaan lähettämistä. Mutta nyt
sitä ei ole. Niille, jotka sanovat, että virheet
on tunnustettava, totean, että, minun mielestäni
salissa on jokainen puolue sanonut jo ääneen sen
voimakkaasti, että Soneran hallituksen umts-kauppa oli
virheinvestointi. Minusta tämä on selkeästi
tunnustettu. Mutta sen sijaan minäkin perään
edelleen hallituksen oman periaatepäätöksen
toteuttamista. Sen mukaan olisi pitänyt liikenne- ja viestintäministeri
Heinosen tuoda Soneran umts-hanke hallitukseen ja sitä kautta
asia ottaa käsiteltäväksi.
Minua myös kiinnostaa se, että kun kokoomuksen
ministerit täällä puhuvat hiljaisesta
hyväksynnästä, niin jättivätkö kokoomuksen
ministerit Heinosen silloin aivan yksin tämän
asian kanssa vai oletteko te antaneet hiljaisen suostumuksen sille,
että asiaa ei tuoda hallitukseen. Tähän
haluaisin vastauksen, (Puhemies koputtaa) mutta tärkeintä minusta
on se, että jatkossa valtion omistajapolitiikkaa tarkastellaan
uudelleen ja omistajapolitiikka keskitetään yhteen
yksikköön. Omistajaohjausta ja valvontaa on tehostettava.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä nyt loikkaan muutamia
kymmeniä puheenvuoroja taaksepäin. Kun ministeri
Sasi toistamiseen kiinnitti huomiota siihen, että tämän
nollavaltuutuksen yhteydessä hyväksyttiin strategia,
joka velvoittaa, niin entäpäs jos nollavaltuus
olisi käytetty välittömästi,
ihan sillä silmänräpäyksellä heti,
kun päätös oli lainvoimainen, olisi välittömästi
myyty ne osakkeet? Mitä sillä strategialla oli
merkitystä? Niitten koplaaminen tällä tavalla
ei ole nyt kovin mahtava henkinen suoritus.
Erityistilintarkastus, jos sellaista joku vaatii, pitää kohdentaa
johonkin tiettyyn epäselvään asiaan.
Yleisellä erityistilintarkastuksen vaatimuksella vaarannetaan
Telia-fuusion kaltaiset instituutiot perusteellisesti, kun on kysymys
kansainvälisestä pörssiyhtiöstä.
Edelleen kiinnitän huomiota siihen, että meille
jätetyssä Soneran hallitusten päätösten
luettelossa ei puhuta riskianalyysista missään
yhteydessä yhtään mitään.
Jos sellaisia oli, niin niitten jättäminen pois
tuosta paperista oli suuri moka.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta,
että sen tiedotteen mukaan, jonka Sonera antoi erityisestä tarkastuksesta,
yhtiössä oli tehty useita riskikartoituksia näitten
huutokauppojen osalta. Niitä on todellakin monta, eivätkä ne
liity pelkästään Saksan huutokauppaan.
Mitä tulee sitten kysymykseen siitä, mitä näille
verkkoluville tapahtuu, niin tältä osin ne tiedot pitävät
paikkansa, mitä ed. Kankaanniemellä oli. Tietysti
meillä on intressi siinä suhteessa, koska nämä taajuudet
ovat rajattu luonnonvara ja niillä on automaattisesti arvoa
tulevaisuudessa. Kyse on vain siitä, millä tavalla
niitä voidaan hyödyntää. Tietysti
meidän intressissämmehän on se, kun nyt
umts muutenkin lykkääntyy, että Euroopassa
ja erityisesti Saksassa tehtäisiin päätöksiä, joilla
voitaisiin lykätä näitten verkkojen rakentamispäätöksiä.
Komissiohan on näyttänyt vaalean vihreätä valoa
tältä osin, että he voisivat myöskin
työskennellä tämän päämäärän
hyväksi. Tulemme tekemään kovasti työtä,
koska uskon, että näillä luvilla, taajuuksilla,
on tulevaisuudessa merkittävääkin arvoa,
mutta tällä hetkellä varovaisuusperiaatteen
mukaisesti kirjanpidossa on katsottu, että on parasta arvostaa
ne nollaan ja sillä tavalla arvostaa ne alas asti. (Puhemies
koputtaa)
Haluaisin vielä lyhyesti todeta sen, että tässä keskustelussa
ehkä on se ongelma, että käymme semanttista
keskustelua siitä, onko eduskunta hyväksynyt vai
ei. Me tiedämme: on ollut hallituksen valtuusesitys, mitä siinä on
kerrottu, ja joku on tulkinnut sitä suostumukseksi, hyväksynnäksi,
joku ei. Tiedämme tosiasiat, ja oikeastaan nyt haluaisin
tietää, mikä on sellaista asiaa, mitä tässä asiassa
vielä pitäisi selvittää, jotta
voisimme liikenne- ja viestintäministeriössä tehdä työtä (Puhemies
koputtaa) tässä suhteessa. Mitä selvityksiä eduskunta
vielä haluaa?
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pitäisi selvittää ja meille
antaa vastaus, miksi tätä hallituksen periaatepäätöstä ei
noudatettu tässä Sonera-tapauksessa. Sehän
on jäänyt tässä täysin
avoimeksi, ja siihen me odotamme vastausta. Minusta selväksi on
tullut se, että nollavaltuutus ei merkinnyt suostumuksen
antamista umts-kauppoihin.
Minusta on selvää myöskin, että tämä passiivisuus
omistajapolitiikassa ei nauti eduskunnan luottamusta eikä suostumusta.
Oliko se sitten hiljaisen hyväksynnän näkökulma
vai oliko se tietämättömyydestä,
osaamattomuudesta ja kyvyttömyydestä arvioida
näitä asioita johtuva kysymys, tämä on
vakava kysymys. Minusta silloin valtiolla pitää olla
resursseja palkata osaajat arvioimaan näitä riskejä,
jos ministeriössä itsessään ei
näitä ole sisällä.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ilmeisesti suomalaisilla on Napoleon-kompleksi,
ollaan tekemässä Suur-Suomea monessa mielessä,
aikanaan Uralille menossa ja välillä Amerikkaa
valloittamaan talousmielessä ja tässä sitten
Saksan ilmatilaa valloittamassa. Tässä tapahtui
virhe, niin kuin on todettu, ja Olli-Pekka Heinosenhan pitäisi
kantaa vastuu, jos lenkki petti, mutta Heinonen lähti läppäsemään.
Nyt pitää vain miettiä, onko sitten nykyinen
maan hallitus siitä vastuussa, koska ymmärsin
sillä tavalla, jotta pääministerin olisi
pitänyt käyttää otto-oikeutta,
tai millä nimellä sitä voisi käyttää,
ottaa se juttu valtioneuvostossa käsittelyyn. Sehän
olisi tarkoittanut epäluottamuslausetta ministerille. Käytäntöä en
tiedä, mutta minusta Olli-Pekka Heinonen kai tässä suurin pettävä lenkki
koko valtion puolen vahtiorganisaatiossa oli.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastuun pakoilu ei lisää poliittista
uskottavuutta. Niin kauan kuin kansalaisten silmissä eduskunta
näyttää pakoilevan vastuuta, jos täällä ei
vaadita eikä löydetä sellaista henkilöä tai
tahoa, joka kantaa vastuun tässä asiassa, se on
ongelma poliittisen uskottavuuden kannalta.
Ministeri Niinistö kyseli hallintoneuvoston vastuuta
ja tekemisiä aikaisemmin. Sanon vain sen, että vasemmistoliiton
edustajana toiminut Erik Lindfors kyseli umts-kauppojen perään
ja oli hyvin kriittinen hallintoneuvostossa, ja mikä oli
kohtelu hänelle? Koko hallintoneuvostothan lopetettiin,
kun ministeri Heinonen halusi lopettaa lopullisesti poliittisen
valvonnan Sonerassa, ja hän onnistui siinä. Nyt
sitten pitää miettiä, kuka sen vastuun
kantaa. Ministeri Heinonen sitä ei ilmeisesti voi kantaa
muutoin kuin kertomalla, että oli ehkä virhe,
että asiaa ei otettu valtioneuvoston käsittelyyn.
Luulisin, (Puhemies koputtaa) että se riittäisi
tällä kertaa vastuun kantoon.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
arvioitu sitä, että tämä keskustelu
saattaisi vaikuttaa Soneran tuleviin ratkaisuihin ja vaikeuttaa
yhtiön pärjäämistä tulevaisuuden
markkinoilla. Täytyy sanoa, että Soneran nykyinen
johto on oikeastaan ainoa, joka on kantanut kunnollisen vastuun
tästä asiasta. Se on reilusti alaskirjannut megaluokan virhearvioinnin
ja tuonut näin julkiseen keskusteluun omalta osaltaan vastuunkannon.
Sen sijaan hallituksessa selitellään ja selitellään.
Eikö tämä juuri vaikeuta ja hankaloita
yhtiön toimintaa? Se osoittaa vain sitä sekavuutta,
joka valtion omistajapolitiikassa on. Kun vielä ed. Kummola sanoi,
että olisi ollut megaluokan katastrofi, jos poliitikot
olisivat puuttuneet Soneran päätöksentekoon,
eikö, ministeri Sasi, tämä ollut megaluokan
katastrofi näinkin, kun ei puututtu? Pääministeri
Lipponenkin on moneen otteeseen kansalaisomaisuuden hoidossa peräänkuuluttanut
selkeätä tehtävien ja vastuun jakoa.
Nyt on sen aika. Lyökää kortit pöytään:
Mitä tehdään, (Puhemies koputtaa) mitä tästä otetaan
opiksi?
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vaikka ministeri Niinistö on
poistunut salista, vastaan kysymykseen, jonka hän asetti
minulle toista tuntia sitten. Ilmeisesti ministeri Niinistön
käytössä on hallintoneuvoston pöytäkirjat,
kun hän tiesi, milloin tiedottaminen hallintoneuvostolle
on ollut esillä. Mutta siitä samasta pöytäkirjasta
ilmenee, että allekirjoittanut oli poistunut kokouksesta
kello 10 eli ennen kuin umtseista keskusteltiin. Toivon, että ministeri
Sasi toimittaa viestin ministeri Niinistölle, että läsnä oli
kyllä hänen erityisavustajansa Mickelsson, joka
voi vastata Niinistön kysymykseen.
Ministeri Niinistö vastasi kyllä oikeastaan
välillisesti siihen kysymykseen. Hänhän
kysyi, miksi ei kysytty umts-lisenssien limiittiä. On päivänselvä asia,
että ei hallintoneuvostolle mitään limiittejä ilmoiteta.
Ei niitä ilmoiteta kenellekään muullekaan.
Mennään huutokauppaan ja varmasti on olemassa
limiitti, niin kuin Iltalehti oli todennut, että Sonerassa
oli ilmoitettu, että on sisäisesti päätetty
limiitistä, mutta eihän sitä julkisuuteen
anneta.
Toinen varapuhemies:
En aio keskeyttää puheenvuoroja tai vastauspuheenvuoroja,
mutta pyydän, että koputukset huomioidaan.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta kertaalleen sen,
että hallitushan on tunnustanut sen, että kyseessä oleva
investointi on ollut suuri virhe. Mutta täytyy sanoa, että se
virhe on havaittu vasta jälkikäteen. Etukäteen
kriitikoita ei ollut. Me arvioimme, kävimme lävitse
kaikki Soneraa koskevat lehtiartikkelit, ja yhdessäkään
niistä ei esitetty, että huutokauppoihin ei saa
mennä.
Mitä tulee herra Lindforsiin, hän on tämän huutokaupan
jälkeen alkanut arvostella hallitusta, mutta ei ennen huutokauppoja,
mikä on tärkeätä huomata, koska
jälkiviisaus on helppo viisauden laji.
Täällä sanottiin myöskin
näin, että pitäisi noudattaa valtioneuvoston
periaatepäätöstä. Olen pyrkinyt
selittämään, että kohdassa 2
on, että ensi sijassa noudatetaan osakeyhtiölakia.
Jokaisen poliitikon pitäisi tietää, että kun
meistä tehdään haastattelu ja kun yksi
lause irrotetaan asiayhteydestä, saadaan täysin
väärä kuva. Nyt tässä pyritään
antamaan periaatepäätöksestä täysin
väärää kuvaa. Pitää nähdä se
kokonaisuutena, suhteutettuna myöskin amerikkalaisiin ja
suomalaisiin lain säännöksiin, ja lain
säännökset menevät ensin, ja
siitä syystä on katsottu Soneran tapauksessa ministeriössä,
että ei tarvita valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan
käsittelyä. Haluan myöskin muistuttaa
siitä, että sama on ollut tulkinta, mitä tulee
Stora Enson tapaukseen. Sitäkään tapausta
(Puhemies koputtaa) ei viety talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Zyskowicz on tuonut esille kokoomuslaisen ahaa-ilmiön,
kun hän on todennut, että kyllä sittenkin
kaiken jälkeen eduskunnan olisi pitänyt lukea
Helsingin Sanomista, että tällainen umts-investointi
on tehty tai ollaan tekemässä. Tämä viittaa
myöskin siihen, mitä Markku Talonen on sanonut
julkisuuteen.
Itse asiassa kysyisinkin, kun ministeri Sasi puheenvuorossaan
sanoi, että toiset ovat sitä mieltä,
että päätös tehtiin, toiset
sitä mieltä, ettei päätöstä tehty,
mitä mieltä ministeri Sasi on siitä. Onko
eduskunnassa tehty sellainen päätös,
joka oikeutti Markku Talosen tällaiseen yhteenvetoon, että eduskunta
on antanut hänelle luvan?
Puhemies! Lisäksi ministeri Niinistö väitti, että se
oli joku viihdekolumni, jota hän oli lukenut, kun hän
kertoi aamukahvilla lukeneensa sanomalehdestä umts-kaupoista.
Minä katsoin budjetti-infon. Itse säpsähdin,
kun ministeri Niinistö säpsähti, kun
häneltä kysyttiin tästä. Haluan,
että talousvaliokunta katsoo tämän nauhan ihan
vain varmuuden vuoksi nähdäkseen, mitä ministeri
Niinistö toteaa siinä.
Puhemies! Ihan lopuksi sanon vain sen, että kun täällä on
sanottu, että pistetään yhteen yksikköön,
yhteen paikkaan, (Puhemies koputtaa) niin miksi ei tehdä tällaista
Ruotsin elinkeinoministeriötä, joka on superministeriö,
joka kuitenkin, ministeri Sasi, on tehnyt erinomaisia (Puhemies koputtaa)
päätöksiä eikä ole
lähtenyt umts-huutokauppoihin mukaan, ja siellä ministerit
osaavat asiansa vähän eri tavalla kuin Suomen
ministerit.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustajat ryhmäpuheenjohtaja
Zyskowicz ja ministeri Niinistö täällä ovat
koettaneet todistaa sitä, että yleisesti oli tiedossa,
että huutokaupat olivat menossa ja että hinnat
olivat nousemassa korkealle.
Sitten oli tämä hallituksen periaatepäätös,
johon sosialidemokraatit ovat viitanneet, että heidän
puolellaan heidän ministerinsä tätä toteuttivat,
mutta kokoomuksen puolella ei toteutettu. Jos Niinistön
logiikka pitää paikkansa, niin myös pääministerin
silloin piti tietää, mitä oli tapahtumassa,
ja pääministeri olisi tietysti tämän
logiikan mukaan, jos se oli sosialidemokraateille tärkeätä,
että tämä käsitellään
laajemmin valtioneuvoston piirissä, kai voinut silloin
vaatia ministeri Heinosta tuomaan tämän asian
koko hallituksen käsittelyyn. Kyllä minusta tällä tavalla
tätä tarkastellen vastuu on koko hallituksen tämän
hiljaisen hyväksymisen muodossa.
Kalevi Olin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ministeri Sasi kysyy, mitä selvityksiä vielä pitäisi
tehdä, osaltani vastaan, ettei mitään.
Kyllä tämä asia, niiltä osin
kuin nyt on selvitetty, on mennyt. Erityisesti korostan, puhemies,
sitä, että puheet erityistilintarkastuksista ovat
tässä yhteydessä vastuuttomia. Edustan myös
sitä käsitystä, jota aion puheenvuorossani käsitellä enemmän,
että nyt olisi viisasta katsoa tulevaisuuteen ja keskustella
ja linjata valtion omistajapolitiikkaa.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet pääministerin
selvityksen Sonerasta ja lukeneet hallituksen Sonera-tiedonantoa
tänään, mutta monta kysymystä jää yhä avoimeksi
ja suuret tappiot veronmaksajien maksettaviksi. Kysynkin, kuinka
on mahdollista, että kokoomukselainen ministeri Heinonen
antoi virkamiehelle vastuut ja oikeudet tehdä päätöksiä Sonerassa
miljardien riskinotosta. Onko muissakin ministeriöissä tapana
antaa oikeudet näin suuriin riskeihin ja poliittista vastuuta
antaa virkamiehille? Kysynkin, ovatko virkamiehet kaapanneet poliittista
valtaa eduskunnassa, kun tällaisia pääsee
syntymään, vai eikö ministeri pysty valvomaan
virkamiehiään?
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä ministeri Sasille kysymys.
Vuonna 2000 tulivat umts-kaupat. Sitten syksyllä 2001 meillä oli
käsittelyssä täällä osakeantikysymys,
ja silloin ministeri Heinonen lausui arvion siitä, että hän
henkilökohtaisesti uskoo siihen mahdollisuuteen, että jo
keskipitkällä aikavälillä markan
paneminen Soneraan merkitsee euron saamista muutaman vuoden kuluessa takaisin.
Miten ajattelette Heinosen arvioineen nämä riskit
ja tämän tuotto-odotuksen tässä yhteydessä?
Toinen varapuhemies:
Nyt on kaikki pyydetyt vastauspuheenvuorot käytetty;
viimeinen vastauspuheenvuoro ministeri Sasille.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin
sitä, millä tavalla hallituksessa katsotaan eduskunnan
käsittely. Täällä kohdassa 4.4 Umts
päätöksentekona todetaan, että valtioneuvosto
ja eduskunta olivat hyväksyneet yhtiön kansainvälistymisstrategian
ja että hyväksyminen on saatu myöskin
eduskunnalta ja että käsittelyä ei tarvittu
enää valtioneuvostossa, kun valtioneuvosto ja
eduskunta hyväksyivät yhtiön kansainvälistymisstrategian.
On katsottu, että tällöin tuo strategia
on hyväksytty. Tämä on suoraan siitä tiedonannosta,
joka täällä on. Tietysti voidaan tulkita.
Markku Talonen oli tulkinnut, että oli hyväksyntä näille
yleisperiaatteille, (Ed. Puisto: Mihin hän perusti sen?)
mutta voidaan tietysti keskustella siitä, missä määrin
eduskunnassa arvioitiin, että tämä lupa
oltiin antamassa.
Mitä tulee elinkeinoministeriöön,
kannatan elinkeinoministeriön perustamista. Sehän
merkitsisi Suomessa työministeriön lakkauttamista, jolloin
nuo toiminnot yhdistettäisiin. Tietysti se varmasti voisi
tehostaa työllisyysrahojen käyttöä,
mitä ed. Elo tässä ehdotti. Mutta luulen,
että se on asia, joka varmasti ei ratkea nykyisen hallituksen
aikana.
Ihan vielä haluan korostaa sitä, että kenellekään
virkamiehelle ministeri Heinonen ei meidän selvitystemme
mukaan antanut mitään toimiohjetta. Eli oli selkeä palomuuri
rakennettu siinä suhteessa, että Kalevi Alestalo,
joka istui tavallaan ministeriön mandaatilla yhtiön
hallituksessa, ei kertonut, mitä yhtiön hallituksessa
tapahtuu, katsoi, että ne ovat yhtiön sisälle
kuuluvia salaisia asioita, ja mitään toimiohjeita
hänelle missään vaiheessa ei annettu.
Mitä vielä tulee ministeri Heinosen lausumaan
siitä, että markka muuttuu euroksi, niin luulen,
että hän tarkoitti Saksan markkoja silloin. Jos
hän näin tarkoitti, silloin tämä ennuste voi
toteutua.
Toinen varapuhemies:
Mennään puhujalistaan. Nopeatahtinen keskustelu.
Puheenvuorot enintään 7 minuuttia.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvin vilkas
keskustelu. Toivottavasti tässä myös
on aineksia syntynyt katsoa eteenpäin. Muutoin edustan
sitä näkemystä, miksi niin kuin esimerkiksi
tässä Sonera-asiassa nimettömänä julkaistun
nettikirjan perään lähdetään
juoksemaan. Yleensä siinä olisi juridisesti aika
paljon mietittävää, miten yleensä,
tarkoitan yleensä, nimettömien ilmiantojen perään
pitää mennä. (Ed. Pekkarinen: Oikeuskansleri
lähti ensimmäisenä!) Tämä on
siis kysymys, jonka pitää jäädä ilmaan.
Toisaalta, arvoisa puhemies, kun puhutaan valtion omistajapolitiikasta,
ehkä tämä keskustelu osoittaa, että yksittäistapausten
ympärille sitä ei pidä luoda. Kun Soneran
myyntivaltuuksista keskusteltiin, siinä yhteydessä edustin
itse sellaista näkemystä myös privaattikeskusteluissa, että nimenomaan
ict-bisneksen, informaatio- ja kommunikaatioteknologian, korkeimman
mahdollisen tällä hetkellä, liiketoiminta-alueella
on todella harkittava, onko se paikka, jossa valtio on mukana. Missä se
suunta on? Onko se siellä, että ollaan lähellä maksimia,
100:a prosenttia, vai onko se siellä, että ollaan
10:ssä, 20:ssä tai 0:ssa? Tämänkin
keskustelun jälkeen käsitykseni on edelleen, että kyllä sinne
alapäähän pitää mennä. Perustelen
näkemystäni myös sillä, mihin
myös ministeri Sasi mielestäni kyllä ihan
asiallisesti ja perustellusti viittasi: siellä on niin
monenlaiset säännökset kansainvälisessä liiketoiminnassa Nasdaq-pörssin
toimialaan liittyen, ettei niitä asioita muuten edes talouspoliittisessa
ministerivaliokunnassa voi käsitellä. Tämä on
fakta. Poliittisella retoriikalla voidaan tulla silloin, että tiedetään
jostain alueesta jotain mutta kokonaisuus ei ole hallinnassa. Se
on tietenkin mahdollista.
Mutta jos ajatellaan sitä mentaliteettia, jolla tässä nyt
on käyty käsiksi, niin kyllä minä kuvaisin,
puhemies, että tässä on keihästys,
seivästys, syyttely, tuomiot. Tämä on
se mentaliteetti-ilmasto, johon meillä on kullakin oikeus
ottaa kantaa. Itse edustan sitä, että sillä mentaliteetilla
ei edusteta nykyaikaista liiketoimintaa. Siksi sanoin vastauspuheenvuorossani
myöskin selkeästi, että puheet erityistilintarkastuksesta
on ehdottomasti lopetettava. Sonera on isompi asia kuin vain tällaisten
selvitysten pyyntö. Vastasin myös ministerille,
että selvityksiä ainakin itse olen saanut riittävästi.
Nyt on ratkaisujen aika ja erityisesti, puhemies, pitäisi
tämän selonteon ... joka ei ole muuten gradutasoa.
Täällä joku puhujista moitti tätä gradutasoiseksi.
Minä tämän nopeasti luin lävitse,
ja tämä on ihan kelpo tekstiä, ja jos tämä olisi
väitöskirja — täällä on
uusi tohtori, onnittelut ed. Kääriäiselle — niin
kyllä tämä menisi siellä väitöskirjan
osanakin, erityisesti siis koska nämä on kuvattu
siten kuin asiat ovat. Se, että siitä tekstistä tehdään
jotenkin erityistä mytologiaa, ei liity siihen, onko se
asia väitöskirjatasoista. Asiat ovat näin
kuin tässä on kerrottu.
Puhemies! Tämä viimeinen kappale 6.3 sisältää omistajahallinnon
keskittämisen, ja tämä raportti, tiedonanto,
päätyy sitten selkeisiin näkökulmiin,
joissa verrataan sitä, mitä pitäisi tulevaisuudessa
tehdä omistajapolitiikan osalta verrattuna tähän
päivään. Mielestäni nämä neljä kohtaa,
joissa itse asiassa on kyllä kolmen asian kokonaisuus,
ovat sellaisia, joita meidän kannattaa osaltamme tukea.
Siis tämä yhtiöiden luokittelu yhteiskunnallisesti
erityistehtäviin liittyviksi ja markkinaehtoisiksi sekä sitten
tämä paljon nyt jo puhuttanut keskitetty omistajahallinto
sekä kolmantena ja neljäntenä tuo selkeä yhteistyö,
ne ovat niitä kysymyksiä.
Mutta, puhemies, eräs asia on tämän
keskustelun aikana myös tullut mieleeni, joka askarrutti myös
viime vaalikaudella, kun käsittelimme lakeja, vaikka sitten
koulutuksen uudistamisen lakeja. Tällä hetkellä meidän
juridisessa valmistelussamme liikkuu valtioneuvosto käsitteenä varsin
yleisesti. Saattaisi tämän asian osalta olla perusteltua
harkita, palataanko siihen järjestelmään,
jossa yksiselitteisemmin lainsäätäjä kertoo,
tarkoittaako eduskunta valtioneuvostoa, hallitusta, vai tarkoittaako
eduskunta lainsäätäjäministeriötä.
Tässä on nimittäin huomattava ero, ja
tämä ero on myös sen kaltainen, että valtioneuvosto-käsitteen
käyttäminen voi myös asettaa ministerin
vaikeaan tilanteeseen, ja se voi myöskin tehdä vastuusuhteen
arvioinnin vaikeaksi paitsi operatiivisella tasolla myös
tällaisen jälkiarvioinnin tekemisen tasolla, jota
me nyt teemme.
Puhemies, tämä on mielestäni harkinnan
arvoinen asia, ja sitten päätän siihen,
että kuulun niihin puheenvuoron käyttäjiin
täällä, jotka ovat vedonneet sen puolesta,
että Soneralle annetaan työrauha. Tunnen Soneraa,
Jyväskylässäkin Sonera on osaaja kotikaupungissani,
Keski-Suomessa, maakunnassa. Siellä on muuten osaavaa väkeä.
Ne ovat maailman huippuluokan osaajia kehittämistoiminnoissa,
monissa muissa, ja siellä on paljon osaajia. Ei niitä osaajia
voida poliittisen populismin sateenvarjon alla heittää pois, vaan
se on sitä kansallisomaisuutta, (Puhemies koputtaa) henkistä osaamista,
jota meidän pitää kartuttaa.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Soneran tie vanhasta virastomuotoisesta Posti-
ja telelaitoksesta eri vaiheiden kautta nykyaikaiseksi telealan
yritykseksi Sonera Oyj:ksi oli monessa menestystarina. Sen rakennuspuiksi tarvittiin
useammankin hallituksen ja eduskunnan ennakkoluulottomia ratkaisuja
vuosikymmenen ajan 80-luvun lopulta lähtien. Sanotut ratkaisut
auttoivat osaltaan koko Suomen nousua telekommunikaation merkkimaaksi,
mutta ennen muuta ne loivat edellytyksiä Soneran osaamispotentiaalin
jalostamiselle ja uuden osaamisen luomiselle yritykseen.
Ennakkoluulottomuus oli pitkään valttia, mutta
riskinotossa oli kuitenkin maanläheistä malttia
ainakin niin kauan kuin Pekka Vennamo johti Soneraa ja hänen
johtamisperintönsä tunnustettiin ja tunnistettiin
yrityksessä. Soneran yksityistämisestä kuitatut
miljardit valtion kirstuun vuosina 1999—2000 puhuvat onnistumisesta.
Yrityksen optio- ja antijupakat veivät välillä tyylipisteitä,
ja tuuliselta alkoi näyttää muutoinkin.
Mutta menestystarina muuttui varsinaiseksi menetystarinaksi,
kun yltiöpäisyys sai yliotteen ja jalat nousivat
maasta. Tuloksena oli holtiton riskinotto juuri silloin, kun teknokuplan
puhkeaminen teki jo tuloaan. Runsaan 4 miljardin euron sijoittamisesta
Saksan umts-lupiin tuli vedenjakaja, joka vasta vähitellen
herätti lähes kaikki muut, muttei vieläkään
pääomistajaa Suomen valtiota. Sen virallinen kanta
on näihin päiviin saakka ollut, että operatiiviset
ratkaisut Soneran suursijoituksessa teki yhtiön toimiva
johto, että pääomistaja ei puuttunut
eikä voinut puuttua yrityksen ratkaisuihin ja että arvosteleminen
ylipäänsä on silkkaa jälkiviisautta,
kaikki on niin kuin pitää.
Tämä oli mentaliteetti aina näihin
päiviin asti. Tänään tässä keskustelussa
hallitus pääministerinsä suulla tunnustaa,
että virhe tuli tehtyä. Se on hyvä se,
hallitus tunnustaa virheen, mutta se vieläkään
ei ota minkäänlaista vastuuta siitä, mitä tapahtunut
on.
Arvoisa puhemies! Mikään säädös
ei meillä eikä muuallakaan sivistyneessä maailmassa
estä omistajaa huolehtimasta siitä, että sen ääni
kuuluu yrityksen operatiivisen johdon korviin yrityksen kannalta
suurissa strategisissa, yrityksen olemassaoloon suorastaan liittyvissä ratkaisuissa.
Tästä todistaa myös hallituksen tiedonanto, ainakin
se versio, mikä vielä tunti kaksi ennen istunnon
alkua meillä oli. Sittenhän tuli vasta uusi versio,
mutta todennäköisesti se tältä osin
on sama. Tuo edellinen versio sanoo näin: "Hyvään omistajahallintoon
kuuluu, että vastuuministeriöllä on itsenäinen
käsitys yhtiön tilasta ja merkittävistä riskeistä."
Ja edelleen: "Mikään lainsäädäntö ei
rajoita ministerin arviointien ja käsitysten kertomista
yrityksen hallituksen jäsenenä olevalle virkamiehelle
taikka niiden viestittämistä yhtiön hallitukselle."
Kaksi ja puoli kertaa eli 250-prosenttisesti yrityksen liikevaihdon
mittaisten sijoitusten tekeminen omistajan lukuun oli valtavan suuri
strateginen ratkaisu. Se hakee vertaa tämän maan
ja koko maailmankin suurten yritysten investoinneista tällä ja
muillakin toimialoilla. Valtavia olivat toki muun muassa Deutsche
Telekomin umts-investoinnit. Tuon yrityksen liikevaihdosta niiden
osuus oli silti vain 20 prosenttia.
Näin valtavaa riskinottoa ei kaiken järjen
mukaan pitänyt tapahtua. Tästä Lipposen
hallitus itse oli antanut vakuuttavalta vaikuttavan sitoumuksen.
Valtioneuvosto hyväksyi 16.9.99 periaatepäätöksen,
jonka tunnemme jo, mutta jonka toistan vielä: "Valtionyhtiön
toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät
sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän,
ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään."
Tällä periaatepäätöksellä hallitus
tunnusti aktiivisesti sille kuuluvan vastuun omistamiensa yritysten
suurissa ratkaisuissa.
Todistuksena valmiudesta noudattaa tätä periaatetta
tiukasti hallitus, viime kädessä liikenneministeriö,
kirjautti saman lupauksen Soneran antiesitteeseen 24.9.1999 ja myös
myöhempiin antiesitteisiin. Tällä periaatepäätöksellä ja
antiesitteellä hallitus tuli viestineeksi myös
pienomistajille lupauksen pääomistajan lujasta
otteesta yrityksen suurissa ratkaisuissa. Erittäin merkittävät
sijoitukset ulkomaille, erittäin merkittävät
sijoitukset ulkomaille — näinhän tuo
periaatepäätös sanoi: niissä valtioneuvoston ääntä piti
kuuleman. Kuka tässä salissa voi vakavasti väittää,
etteikö kaksi ja puoli kertaa yrityksen liikevaihdon mittainen
sijoitus umts-lupiin ollut ei vain erittäin merkittävä vaan
myös jättisuuri riskisijoitus?
Jos hallitus olisi noudattanut periaatepäätöstään,
sen hyväksyntä tai hylkäävä kanta
umts-kauppoihin olisi pitänyt saada ennen asian lopullista
päättämistä. On vaikea ymmärtää täällä ministeri
Sasin nyt kertomaa selitystä, että sitä periaatepäätöstä,
minkä hallitus teki itse asiassa, ei voidakaan toteuttaa
ja sitä ei voidakaan noudattaa. Jäi vähän
se käsitys noista selityksistä, että moinen
periaatepäätös on enemmän tai
vähemmän ollut huijausta, että jo sen
tekemisen vaiheessa hallitus olisi tiennyt, että sen periaatepäätöksen
yli kulkevat jotkut muut säädökset ja
että tosiasiassa sitä periaatepäätöstä ei
koskaan tultaisikaan noudattamaan. Oliko kysymys tästä?
Oliko periaatepäätös silmänlumetta,
jota ei meinattukaan toteuttaa, mihin vähän ministeri
Sasin puhe täällä viittaa, vai oliko
periaatepäätös sitä, mitä valtioneuvoston
periaatepäätöksen minun kokemukseni mukaan
pitäisi käytännössä noudattaa?
Arvoisa puhemies! Hallituksen tiedonanto yrittää väistää sille
kuuluvan vastuun sanomalla rivien välistä, että vastuu
nyt oikeastaan kuuluukin eduskunnalle, Soneran omistajastrategiahan oli
alkukesästä 2000 eduskunnan käsittelyssä. Hallituksen
esityksen 47/2000 nimike sanoo sen selvästi, mistä oli
tuolloin kysymys. Nimike kuuluu: "Hallituksen esitys eduskunnalle
eduskunnan suostumuksen antamisesta Sonera Oyj:n osakkeista luopumiseksi."
Juuri tuosta asiastahan me silloin keskustelimme ja päätimme.
Hallituksen esitys, ministereiden puheet, siis vielä kertaalleen:
yksikään asiaa esitellyt ministeri niiden kahden
käsittelyn aikaan tässä salissa ei puhunut
mistään umts-hankkeeseen (Puhemies koputtaa) mukaan
lähtemisestä täällä käydyn
keskustelun yhteydessä. Näin todella oli. Me emme tässä salissa
silloin päättäneet siitä, (Puhemies koputtaa)
että menisimme mukaan umts-hankkeeseen.
Hallituksen esityksen 47/2000 perusteluissa toki sanotaan,
että Soneran kehitys korkealle arvioiduksi yhtiöksi
merkitsee samalla ensimmäisen valtiolla olevan suuren riskin
yhtiön muodostamista. (Puhemies koputtaa) Uskallan kuitenkin väittää,
arvoisa puhemies, että yksikään meistä ei voinut
tuolloin kuvitellakaan, että tuohon virkkeeseen nojautuen
Sonera (Puhemies koputtaa) voisi tehdä tunnetut jättisijoitukset
ja että tämä kaikki voisi tapahtua valtioneuvoston
asiaan puuttumatta.
Arvoisa puhemies! Pyydän saada vielä viime sanoikseni
... Vai saanko?
Toinen varapuhemies:
7.56 on kulunut, mutta totta kai viimeisen lauseen voi sanoa.
Arvoisa puhemies! Soneran umts-ratkaisujen nyt alkaneessa eduskuntakäsittelyssä tulee
saada vastaus ainakin seuraaviin kysymyksiin: Hoitivatko maan hallitus
ja liikenneministeriö niille kuuluvan omistajatehtävänsä Sonerassa niin
kuin olisi pitänyt? Noudattivatko maan hallitus ja liikenneministeriö valtioneuvoston
16.8.1999
hyväksymää periaatepäätöstä ja
Soneran antiesitteeseen kirjattuja lupauksia, ja varmistivatko ne
valtio-omistajan hyväksynnän jätti-investoinneille,
ja jos eivät, niin miksi eivät? Näihin
kysymyksiin, arvoisa puhemies, vastaukset eduskuntakäsittelyn
aikaan tulisi saada.
Markku Markkula /kok:
Arvoisa puhemies! Sonera-kohu on paikannut tehokkaasti hellekesän
uutisvajetta. Faktojen ohella on teeman ympärillä esitetty
monenkirjavia väitteitä ja näkemyksiä,
ja niin kuin ed. Olin totesi, nimettömän nettikirjan
perässä ovat toimittajat ja heidän juttujensa
myötä myös poliitikot juosseet.
Ikävinekin piirteineen Sonera-keskustelu voi kuitenkin
olla myös hyväksi opiksi. Vielä runsaat
kaksi vuotta sitten Sonerasta visioitiin uutta Nokiaa, seuraavaa
uljasta teknologiayhtiötä vetämään
kansantaloutemme kasvua. Toisin kävi, kipeää teki
ja kalliiksi tuli, tosin ei aivan niin kalliiksi kuin usein tässäkin
keskustelussa on annettu ymmärtää. Suomen
valtio on saanut myös sievoisia tuloja Sonerasta ja paljon
uutta teknologiaa ja uutta yritystoimintaa on luotu, edellytyksiä tulevaisuudelle
on tehty.
Joka tapauksessa viileä analyysi tapauksesta sekä sen
edellyttämistä johtopäätöksistä on
paikallaan. Politiikan, liike-elämän ja rahoitusmaailman
toimintalogiikan yhteensovittaminen erityisesti nyt verkostotalouden
aikana on osoittautunut todella pulmalliseksi. Kokemukset on syytä huomioida
valtionyhtiöiden tulevassa hallintomallissa. Liikkeenjohdolta,
aivan oikein, odotetaan näkemyksen muodostamista markkinakehityksestä ja
-suhdanteista. Muihin keskeisiin tehtäviin luetaan yleensä riskienhallinta
ja yrityksen toiminnallinen johtaminen. Viimeksi mainittu pitää tietenkin
sisällään myös oman organisaation
toimintakyvystä huolehtimisen, panostamisen henkilöstön
osaamiseen.
Totuuden nimessä on syytä muistaa, että telemarkkinoiden
ylikuumeneminen oli kansainvälinen ilmiö, johon
Soneran panos oli loppujen lopuksi aika vaatimaton. Euroopan maissa
toteutetut toimilupien huutokauppaukset yhdessä useiden
operaattoreiden liikkeenjohdollisten virhearviointien kanssa ovat
nyt syösseet koko toimialan taloudelliseen kurimukseen.
Varoittavia kommenttejakin toki toimilupien jaon aikana kuultiin.
Ne jäivät kuitenkin valitettavan monissa maissa
huomioimatta. Niinkin arvovaltaiset tahot kuin MIT:n professori
Negroponte, kotimaassa useat ministerit sekä teollisuudessa
muun muassa Nokia ja Elcoteqin Antti Piippo esittivät vahvoja
epäilyjä huutokauppamenettelyn mielekkyydestä.
Myös Sonera oli tuolloin, siis vuonna 2000, voinut olla
oppiva organisaatio ja analysoida syvällisemmin, miten
huonosti USA:n gsm-toimilupien huutokaupoissa kuusi vuotta aiemmin
todella kävi, miten ala romahti.
Nyt jälkiviisauden valossa olisi Sonera voinut menetellä toisinkin
kuin se tuolloin teki, mutta hyvä on yhtyä siihen
käsitykseen, joka täällä on todettu,
että nyt on annettava Soneralle ja soneralaisille työrauha.
Soneralla on hyvin vankka asema kotimaan markkinoilla ja hyvä tulosparannuspotentiaali.
Lisäksi umts-investointeihin liittyvä epävarmuus
on poistunut.
Viime vuosien markkinoiden ylikuumeneminen, tällä kerralla
telealalla, ei ollut lajissaan ensimmäinen eikä viimeinen,
mutta tässä tapauksessa julkishallinnon nopeiden
voittojen metsästyksellä on dramaattisesti jyrkennetty
suhdannevaihteluita. Valitettavasti näin tapahtui eräällä niistä harvoista
aloista, joilla eurooppalaiset ja pohjoismaiset yritykset ovat maailmanlaajuisia teknologiajohtajia.
Tähän sudenkuoppaan ei kaikilta osilta Suomessa
langettu, jos kohta houkutuskaan ei ollut samaa luokkaa kuin Euroopan suurissa
maissa. Teknologiasektori on ollut kansantaloutemme veturi jo vuosikausia.
Uutta Nokiaa ei Sonerasta tullut. Viekö se mukanaan myös
koko osaamiselle ja tietämykselle rakennetun menestysstrategian?
Tuskinpa vain.
Pitkäjänteinen panostus osaamiseen, tutkimukseen
ja teknologiaan on pysyvästi vaikuttanut kansantaloutemme
rakenteeseen ja perustaan. Yksinomaan Suomen ulkomaankaupan ylijäämä korkean
teknologian tuotteissa oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna
3,6 miljardia euroa. Vienti oli puolitoistakertainen tuontiin nähden.
Vain harvat maat ovat yltäneet positiiviseen high tech
-tuotteiden kauppataseeseen. Suomessa näin ollut jo vuodesta
95 lähtien viennin arvon kasvaessa keskimäärin
27 prosenttia vuosittain. Koko maamme ulkomaankaupan ylijäämästä korkean
teknologian osuus on noussut jo kolmannekseen. Aiemmilla panostuksilla
osaamiseen ja teknologiaan on luotu pysyvää, myös suhdannevaihtelut
kestävää hyvinvointia Suomeen. Sonera
ei dramatiikastaan huolimatta tätä jo pitkään
jatkunutta kehityskulkua muuksi muuta.
Todennäköisesti suurimmat yksittäisen
uhkakuvan osaamispohjaiselle menestysstrategiallemme muodostaa julkisen
sektorin osuuden lasku nykyiseen neljäsosaan koko maamme
tutkimus- ja kehityspanostuksesta. Pitkän tähtäimen t&k-työ on
suurelta osalta julkisen sektorin varassa. Nimenomaan tällä toiminnalla
luodaan edellytyksiä elinkeinoelämän
innovaatioille ja myöhemmälle pitkäjänteiselle
menestykselle. Julkisen sektorin riittävä t&k-panostus
on siksi elintärkeää tulevalle hyvinvoinnillemme.
Tämä on otettava myös tarkasteluun. Tästä kannattaisi tämänkin
Sonera-tapauksen yhteydessä toki keskustella varsin syvällisesti.
Sonera-tapaus ja sen seuraukset ovat ytimeltään
ennen kaikkea suurten globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten
yrityspolitiikkaa. Pieleen tämä meni ennen kaikkea
siksi, että liian moni suuri eurooppalainen valtio päätti
parantaa kassaansa ja kattaa velkojaan toimilupamyynnillä.
Näin nuo EU-valtiot ratkaisevasti heikensivät eurooppalaisten
yritysten, eurooppalaisen teknologiakehityksen ja siten koko EU:n
kilpailukykyä suhteessa USA:han. Teleoperaattoreilla ei nyt
ole, ei enää pariin vuoteen ole ollut eikä lähivuosina
ole varaa investoida mittavia rahoja teknologiaan ja verkkoinfraan.
Varaa ei ole myöskään käyttäjillä tarpeelliseen
ykkösasiaan eli sisältöihin. Varaa ei
ole riittävästi käytettäväksi uudenlaiseen
tuotantologiikkaan ja ansaintalogiikkaan, joiden mukaan verkostotalous
toimii ja joita vahvasti tulisi kehittää, jotta
yritykset Euroopassa menestyisivät ja jotta EU-valtioissa
olisi varaa panostaa yhä enemmän elämän
laatuun.
Arvoisa puhemies! Sähköisten verkkojen ja mobiililiiketoiminnan
teknologiaan, liiketoimintaosaamiseen ja sisältöjen
tuottamiseen on oltava mahdollisuus investoida. Tähän
on uskallettava investoida myös julkisen sektorin varoja.
Näin teemme tulevaisuutta, synnytämme työpaikkoja ja
tuloa tuottavia palveluita ja tuotteita. Tämä mielestäni
on otettava opiksi myös tästä Sonera-tapauksesta.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Pajatso on aika lailla tyhjennetty tuossa
pitkässä debatissa ja näissä puheenvuoroissa.
Täällä on puhuttu valtionyhtiöiden
hallinnasta, roolista laajemmin, mutta täytyy tietenkin
lähteä siitä, että tässä Sonera-tapauksessa
koko huomio ja paine nyt keskittyy umts-virheinvestointiin.
Kun itse viime viikolla odottelin hallituksen tiedonantoa Porin
ryhmäkokouksessa, viestitin myös omille ministereille
siihen suuntaan, että tiedonantoa pitäisi muokata
sellaiseksi, että se olisi mahdollisimman hyvä ja
laadukas täällä eduskunnassa. Minulla
oli sellainen käsitys, että voisi odottaa neljää erilaista
vaihtoehtoa eräällä tavalla johtopäätöksiksi.
Kolme niistä oli täysin epätoivottavia
ja huonoja, neljäs ehkä siedettävä eduskunnan
kannalta.
Ensimmäinen oli se, että tehtäisiin
tiedonanto, jossa kyllä pyöriteltäisiin
asioita, maailmantilannetta, taloudellista notkahdusta, it-sektorin
laajaa suhdannekäännettä, valtionomistajapolitiikkaa,
Soneran voittoja ja tappioita, historiaa jne., mutta ei tehtäisi
eikä rohjettaisi tehdä minkäänlaisia
johtopäätöksiä jatkosta eikä ennen
kaikkea vastuunkannosta ja tapahtumien kulusta liittyen umts-virheinvestointiin.
Toinen vaihtoehto, jota on väläytetty Soneran vanhan
johdon toimesta ja vähän liikenneministeriönkin
toimesta etukäteen, oli se, että itse asiassa
tiedonannon vastaanottava eduskunta on syyllinen ja eduskunnan päällehän
tämä pitää kaataa, kun olemme
mukamas kesällä 2000 tätä tilausvaltuutta
käsitellessämme hyväksyneet strategian
ja sen osana myös umts-kaupat. Tämä on
täällä tänään
moneen kertaan todettu, että näin ei ole käynyt.
Tietysti on hyvä, että myöskin pääministeri
Lipponen selkeästi esittelypuheenvuorossaan totesi, että eduskunnalle
ei sellaista vastuuta langeteta, joka ei sille kuulu.
Kolmas vaihtoehto, jota odotin eräällä tavalla tiedonannon
peruslinjaukseksi ja yhteenvedoksi, johtopäätökseksi,
oli se, että koko hallitus on ollut tietoinen, käsitellyt
asiaa ja tehnyt yhdessä virheen, ja sillä sipuli,
ja seisoo sen takana ja mittauttaa luottamuksensa eduskunnan edessä. Tämä ei
ollut kovin toivottava vaihtoehto hallituspuolueen kansanedustajalle,
se täytyy myöntää.
Neljäs vaihtoehto, jota odotin ja joka etukäteen
ajatellen johtopäätökseltään
olisi ollut eniten siedettävä omasta mielestäni,
oli se, että tiedonannossa kaiken sen lisäksi,
mitä tietysti on tarpeellista antaa informaatiota ja linjausta
myös valtionyhtiöiden jatkon suhteen, olisi selkeästi käsitelty
umts-kaupan syntyhistoria ja todettu, kuka on vastuussa, missä vaiheessa
virheitä tehtiin, ja ketkä tekivät virheitä.
Tämä suuri kysymys tänään
on täällä leijunut.
Olen pettynyt tähän tiedonantoon. Siinä on
oikeastaan kaikkea näistä neljästä vaihtoehdosta, mutta
ei kovin selkeästi. Siinä mielessä ensimmäinen
vaihtoehto ei ole tullut kysymykseen, että vaikka tässä oikeastaan
on paljon kerrottu, paljon on informaatiota, niin johtopäätökset
selkeästi puuttuvat, ennen kaikkea vastuunjaon ja umts-päätöksen
tekohistorian suhteen. Eduskunnan syyksi toisaalta laitetaan ja
toisaalta ei laiteta. Selkeämminkin olisi voinut todeta
sen, että eduskunta ei todellakaan silloin kesällä 2000 umts-kaupalle
minkäänlaista vihreää valoa
näyttänyt. Siinä äänestyksessä todella,
mikä täällä tehtiin valtuuksien
nollaan päästämisestä, ei ollut
missään mielessä kysymys siitä,
että ne, jotka äänestivät punaista,
tai ne, jotka äänestivät vihreää,
olisivat olleet umts-seikkailun takana ja toiset taas umts-seikkailua
vastaan. Kysymys oli linjauksesta, siitä, pitääkö yleensä valtion
omistusta näissä yhtiöissä vähentää.
Sitten hallituksen kokonaisvastuu: Tämän päivänkin
keskustelun ja jo aikaisemman informaation osalta on aivan selkeästi
minun ainakin sanottava, että jos silloinen ministeri Olli-Pekka Heinonen
on eräällä tavalla hallituksen nimissä näyttänyt
vihreätä valoa ja tehnyt pääomistajan hyväksymisvaltuudesta
päätöksen, niin en minä mielelläni
oman puolueeni ministereiden piikkiin tasavertaisesti tätä virhettä laittaisi.
Sen vuoksi tämä on asia, joka varmasti jollain
tavalla jakaa. On ihan oikein, että tässä salissa
koko hallitus tunnustaa sen, että on tapahtunut virhe,
on tapahtunut megaluokan virhe, mutta kuka on konkreettisesti vastuussa
sen virheen tekemisestä, niin se minusta olisi selkeämmin
pitänyt todeta.
Silloin eduskunnalle jää, arvoisa puhemies, tässä kyllä valiokuntakäsittelyn
aikana aikamoinen duuni vielä. Valiokuntakäsittelyn
aikana minusta pitää pystyä selkiyttämään
nimenomaan päätöksentekoa ja vastuukysymystä umts-kaupan
suhteen, samalla kun tietysti joudutaan ottamaan ja on tarpeellistakin
ottaa kantaa moneen muuhunkin asiaan. Minusta se ei ole jälkiviisautta,
se ei ole kiukuttelua, se ei ole yhden hallitusosapuolen mustamaalaamista.
Poliittinen uskottavuus ja kansalaisten uskottavuus poliittista
järjestelmää, eduskuntaa, hallitusta
ja sen päätöksentekoa, kohtaan edellyttää kyllä sitä,
että avoimesti asiat käydään
läpi ja kun joku tekee virheen, niin se tavalla tai toisella
myöskin sen tunnustaa ja sen jälkeen mennään
eteenpäin.
Sonera on helmi, ja Soneralla on mahdollisuus siihen, että sillä on
hyvä tulevaisuus edessä. Täytyy muistaa,
että ne 10 000—11 000 työntekijää,
se koko henkilöstö, eivät ole syyllisiä Soneran
johdossa tehtyihin virheisiin. He tarvitsevat työrauhan,
he tarvitsevat työtä. Siinä mielessä tätä ei
pidä hämmentää yhtään
enempää kuin on tarpeellista. Mutta on kyllä tarpeellista,
että vastuukysymykset selvitetään ja
katsotaan, miten se asian kulku valtioneuvoston sisällä ja
yhtiössä todella kävi. Siinä on
valiokunnille kyllä riittävästi purtavaa
lähiviikkojen aikana. Totta kai täytyy odottaa
myöskin oikeuskansleri Nikulan selvitystä ja katsoa,
mitä lisäarvoa se tähän keskusteluun
tuo.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Vuoristorata Soneran historiassa sai uuden
tarkastusaseman, kun yhtiön kirjanpidossa suoritettiin
4,3 miljardin euron alaskirjaus. Samalla varmistettiin uuden seurannan
käynnistyminen, kun alaskirjauksen yhteydessä firman
taseeseen jätettiin yli 1,2 miljardia euroa laskennallisia
verosaatavia. Käytännössä yhtiö saa
vähentää tuon rahamäärän
veroista, joita aiheutuu seuraavan 6—7 vuoden aikana Suomessa
syntyvistä verotettavista tuloista. Tässä suhteessa
ministeri Niinistöllä oli vähän
väärät tiedot. Tämän
tuloksenteon onnistuttua menettäjinä ovat suomalaiset
veronmaksajat. Se on silloin konkreettinen tappio. Firman taloudellinen
nykytila ja osakkeiden nykyinen alhainen arvo ovat sinänsä toinen.
Arsenal-pyykkiä ei ole vielä kokonaan pesty, kun
keskusteluun ilmestyy samaan suuruusluokkaan luettavissa oleva kupru.
Vastuuta on sälytetty milloin millekin taholle operatiivisesta
johdosta eduskuntaan. Erikoisesti Soneran hallituksen puheenjohtaja
Markku Talonen on halunnut syyllistää kollektiivisesti
koko eduskunnan tapahtuneesta. Olennaista onkin tarkastella, kuka tai
mikä on kulloinkin halunnut mitä siinä ketjussa,
joka mahdollisti Saksan umts-virheen syntymisen. Tapahtumien jälkikäteisessä arvioinnissa
oikeiden
johtopäätösten tekoa helpottaa, jos on osoitettavissa,
että joku tai jotkut ovat voimakkaasti halunneet jotakin,
joka on mahdollistanut tapahtuneen syntymisen.
Ensimmäinen kysymys tietenkin kuuluu: Mikä puolue
on halunnut asianomaisessa jaossa liikenne- ja viestintäministerin
salkun? Vastaus on selkeä: toistuvasti kokoomus. Tähän
pakettiin on kuulunut, että Sonera Oyj:n asiat säilyvät
liikenne- ja viestintäministeriöllä.
Nykyinen ministeri Kimmo Sasikin jopa joutui muuttamaan kantaansa
tässä asiassa tultuaan nimitetyksi liikenne- ja
viestintäministeriksi. Kun ministeriö näyttää kokonaisuudessaan
vihkiytyneen samaan politiikkaan, on voitu perustellusti odottaa
tarkoin suunniteltua toimintastrategiaa ja -taktiikkaa.
Toinen suuren luokan kysymys kuuluu: Mikä rooli eduskunnalla
on todella ollut Sonera-asioissa? Firman nimi on ilmestynyt yhtiöittämispäätöksen
jälkeen päiväjärjestykseen,
kun hallitus on tarvinnut joko lisää rahaa sijoitettavaksi
Soneraan tai valtuutta myydä se joko osina tai kokonaan
pois. Kun eduskunta on pakkotilanteessa antanut joko lisää sijoituspääomaa
tai, pitääkseen hallituksen pystyssä,
myöntynyt myyntivaltuuteen, bisnesmaailma on tulkinnut
tällaista eduskunnan vastausta niin, että rahoilla
saa tehdä mitä tahansa. Tätä päättelyä on
juuri syytä tarkastella hiukan tarkemmin.
Kun eduskunta suostui laajimpaan mahdolliseen myyntivaltuuteen,
se tietysti lähti siitä, että valtuutta
käytetään niin, että valtio
saa osakkeistaan mahdollisimman korkean hinnan, olihan Soneran pörssikurssi
käväissyt varsin korkealla tasolla ja olihan Soneran
osakkeita myyty kohtuulliseen hintaan aiemmin. Omistajaohjauksen
kannalta tämä tarkoittaa, että omistusta
piti hoitaa viimeiseen myyntihetkeen saakka turvaavasti niin, että tämä eduskunnan
luonnollinen tavoite käytännössä toteutuu.
Ministeriölle, joka myyntivaltuutta oli pyytänyt,
sälytettiin näin merkittävä taakka.
Ajatus, että se taakka voidaan kantaa katseella passiivisesti
seuraamalla, on lapsellinen. Nyt tiedämme lukuisista lausunnoista,
etteivät ministeriö ja ministeri tehneet käytännössä mitään.
Soneran hallituksessa istunut virkamieskin saattoi siten tehdä omin
päin, mitä mieleen juolahti. Tällainen
toimintamalli olisi tietenkin pitänyt saattaa eduskunnan
tietoon viimeistään siinä yhteydessä,
kun laajaa myyntivaltuutta siltä pyydettiin. Eipäs
näin tapahtunut.
Järjestelmään kuului tuolloin toinenkin
hallintoelin, hallintoneuvosto, jonka olisi pitänyt ymmärtää toisaalta
eduskunnan edellä mainittu tahto ja toisaalta asiantuntemuksen
pohjalta esiin tulleisiin päätöksiin
sisältyvä yrittäjäriski ja yrityksen
varallisuus suhteessa laajentuvaan liiketoimintaan. Juuri tällaisen
funktion vuoksihan hallintoneuvoston puheenjohtaja on ollut läsnä yhtiön
hallituksen kokouksissa, ja niin oli 24.7.2000. Nyt tiedämme,
että puheenjohtaja on ymmärtänyt asian
aivan omalla tavallaan ja ministeriö toiminut aivan omalla
tavallaan.
Kun liikenne- ja viestintäministeriö näyttää omaksuneen
täysin ulkopuolisen aseman Sonera-tapauksen selvittelyssä,
siltä näyttää unohtuneen sekin,
että juuri liikenne- ja viestintäministeri käyttää ratkaisevaa
puhevaltaa yhtiökokouksissa. Ministeri on näin
käytännössä yksin vastuussa
yhtiön hallituksen kulloisestakin kokoonpanosta. Kun ministeri
näyttää omaksuneen täysin passiivisen
roolin, vastuu kaatuu hänen päälleen viimeistään
hallituksen jäsenten valinnan kautta. Ministeri on ilmoittanut
toimineensa henkilökohtaisesti työhönottajana — "työhönottaja"
tietysti lainausmerkeissä. Hänen olisi ainakin
pitänyt siinä yhteydessä kertoa hallitukseen
uusia jäseniä värvätessään
valtioneuvoston tekemistä periaatepäätöksistä ja
niiden merkityksestä päätöksenteossa.
Näin ei liene kuitenkaan käytännössä tapahtunut.
Edellisen liikenne- ja viestintäministerin O-P. Heinosen
vastuu tapahtuneesta on siten kiistaton. Vastuu rakentuu asioiden
hoidosta toisaalta suhteessa eduskuntaan ja toisaalta omistajaohjauksessa
Sonera Oyj:ssä.
Sanonkin, arvoisa puhemies, lopuksi: Voihan relander!
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua ei
varmastikaan käytäisi, mikäli nettiin
ei olisi ilmestynyt tuo nimettömien kirjoittajien kirjoittama
kirja, (Ed. Elon välihuuto) eikä myöskään,
mikäli Soneran hallitus ei olisi kirjannut umts-lupia tappioksi.
Oletan, että minkäänlaista keskustelua
umts-päätöksistä ja virheinvestoinneista
ei olisi käyty. Onko hyvä, että käydään?
Mielestäni on. Mutta on aivan turha olla jälkiviisas
ja todeta, että "mitä minä sanoin" tai
"olisi pitänyt toimia näin". Virheinvestointi on
tapahtunut, ja minä olen melko varma, että olisipa
hallituksen kokoonpano ollut mikä hyvänsä,
samanlainen päätös olisi syntynyt, olisipa Soneran
hallitus ollut minkälainen hyvänsä, samanlainen
päätös olisi syntynyt. Tämän
minä olen aikaisemmin todennut ja sen totean nyt. Sen takia
en alkuunkaan tule puuttumaan itse päätökseen,
koska oletan, että myöskin ed. Mikko Elo riippumatta
siitä, missä asemassa hän olisi ollut, olisi
siihen aikaan ollut samaa mieltä. Ei löytynyt
ensimmäistäkään pääkirjoitusta
suomalaisista sanomalehdistä, jotka olisivat moittineet
umts-päätöstä lupahankinnan
jälkeen, eikä eduskunnassakaan sitä moitittu
ennen kuin kävi ilmi, että on syntymässä suuri
virheinvestointi.
Herra puhemies! Tässä salissa käsitellään
hallituksen eli valtioneuvoston roolia tässä asiassa. Hallituksen
ministerit ovat koko ajan korostaneet, että heillä ei
ole mitään tekemistä, hallituksella ei
ole mitään tekemistä, tämän
päätöksen kanssa, hallitus ei ole lainkaan
osallistunut. Varmasti näin olisi oletettukin, mikäli
tuo nimettömien kirjoittajien kirja ei olisi tullut nettiin.
Sitten alkoi tapahtua.
Ensimmäinen, joka tuli kuoresta ulos, oli hallintoneuvoston
puheenjohtaja Pauli Saapunki, joka sanoi, että totta kai
oli valtion suostumus tähän kauppaan. Muutama
päivä sen jälkeen Soneran hallituksen
jäsenistä kolme totesi, että Soneran
hallituksessa on tiedusteltu, onko valtio mukana tässä,
ja on saatu myönteinen vastaus. Neljäs sanoi,
että on kyllä keskusteltu, mutta ei kertonut vastauksesta
yhtään mitään. Minä olen
aivan varma, että jos esimerkiksi hallituksen puheenjohtaja
Talonen olisi todella ollut sitä mieltä, että eduskunnan
päätös oli se signaali, että valtio
on mukana tässä, hän olisi siinä hallituksen
kokouksessa todennut Joroselle ja muille, että eduskuntahan
on näin päättänyt, valtioneuvosto
on näin päättänyt, valtio on
omistajana mukana. Mutta kaksi vuotta myöhemmin vasta vedetään
hallitus mukaan.
Sitten ministeri Niinistö muutama päivä tuon jälkeen
totesi, että no, ilmeisesti on hiljainen suostumus annettu,
ja sitten tulee julkisuuteen tämä lehtien välittämä,
että jos hallitus ei ole puuttunut, se on toiminut vastoin
omaa periaatettaan, joka on vuodelta 1999 ja johon on usein viitattu.
Tästä voi vain vetää sen johtopäätöksen, että kaikki
eivät puhu totta. Joku esittää jotain
totuudenvastaista; joku suoraan sanoen valehtelee. Tästä syystä tätä keskustelua
myöskin käydään, tästä syystä hallitusta
voidaan kritisoida. Jos hallitus ei ole puuttunut ollenkaan tähän
asiaan, silloin se on siis esittänyt meille väärää tietoa.
Minun on aika vaikea kuvitella, että hallitus olisi pysynyt
kokonaan ulkopuolella, koska kyllä hallitus eli valtioneuvosto
on pienempiinkin asioihin puuttunut. Kun toimitusjohtaja Vennamo siirsi
omia Sonera-osakkeitaan muutaman kymmenentuhannen markan edestä perheenjäsenille,
suurin
omistaja, valtio, puuttui siihen ja erotti toimitusjohtajan. On
turha sanoa, ettei hallitus olisi puuttunut Soneran asioihin; se
on puuttunut niin pieneen asiaan kuin siihen, että toimitusjohtaja muutaman
kymmenentuhannen markan edestä siirsi omia osakkeita perheenjäsenille.
Jos hallitus puhui totta ja jos todella on näin, että hallitus
ei ole lainkaan asiaa käsitellyt, silloin voi tietenkin
kysyä, miksi suurinta omistajaa ei kiinnosta yli 20 miljardin
markan investointi. Eli jos vastaus on se, että hallitus
puhuu totta, ei ole lainkaan käsitellyt, silloin kysymme, miksi
se on antanut 20 miljardin investoinnin mennä puuttumatta
siihen. Jos hallitus taas on vastoin omaa väitettään
antanut tavalla taikka toisella suostumuksensa tähän,
silloin se on eduskunnalle esittänyt väärää tietoa,
johtanut eduskuntaa harhaan. Molemmissa tapauksissa lopputulos on
se, että hallitus ei tämän jälkeen
voi nauttia eduskunnan luottamusta.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Tarkoitukseni ei ollut puuttua ed. Kalliksen puheenvuoroon.
Kun hän kuitenkin spekuloi sillä, mitä esimerkiksi
allekirjoittanut olisi tehnyt, jos olisi siinä tilanteessa
ollut, että päätös olisi pitänyt
tehdä, haluan kyllä todeta sen, että ensinnäkin
ed. Kallis on kokenut parlamentaarikko. Hän on lisäksi,
jos oikein tiedän, kauppatieteiden lisensiaatti, hän
tuntee liike-elämää varsin hyvin ammattinsa
puolesta. Sanoisin ihan tämän päätöksenteon
osalta, ed. Kallis, että jos eduskunnalle olisi annettu
esitys tästä, sehän olisi ollut tietysti
täällä täysistuntokäsittelyssä esittelyssä,
se olisi lähetetty ilmeisesti talousvaliokuntaan ja muihin
valiokuntiin niin kuin muutkin asiat, olisi kuultu asiantuntijoita,
enkä, ed. Kallis, ole ollenkaan varma, että eduskunta
olisi tehnyt sellaisen päätöksen. Nimittäin,
ed. Kallis, eikö aika yleinen tällainen sääntö kuitenkin
ole — sen verran liike-elämää minäkin
tunnen, olen ollut erään puhelinyhtiön hallituksen
puheenjohtaja, jossa velkaa oli suurin piirtein saman verran kuin
oli liikevaihto — että liikevaihdon määrä on
ilmeisesti aivan keskeinen kriteeri tässä.
Mitä sitten tulee esimerkiksi siihen, kun ministeri
Niinistö täällä puhui, että pörssiarvo
oli korkea, ja ministeri Sasi myöskin, pörssiarvohan on
aina virtuaalinen ja pörssiarvo muuttuu joka hetki. Ei
sillä perusteella voi päätöksiä tehdä. Mutta,
ed. Kallis, haluaisin todeta, että kyllä tämä on
tällainen kokoomuslainen kummajainen, johon Markku Talonen
on sitten myöskin yhtynyt, ilmeisesti hyvin lähellä kokoomusta oleva
hallituksen puheenjohtaja, jonka Olli-Pekka Heinonen nimitti puheenjohtajaksi.
Haluaisinkin lähteä ihan muutamalla sanalla arvioimaan
Soneran hallituksen, hallintoneuvoston, maan hallituksen ja eduskunnan
roolia tässä.
Mitä tulee Soneran hallitukseen, haluan ensinnäkin
todeta, että myös minä olen sitä mieltä,
että ministeri Heinonen epäonnistui hyvin pahasti
nykyisenkin hallituksen osalta, ja haluan muutamalla sanalla perustella
sitä. Ensinnäkin, niin kuin ed. Bremer ihan oikein
totesi, on lähdettävä siitä,
että hallituksen jäsenillä tällaisessa
yhtiössä on asiantuntemusta yleensä ja
sitten tämän alan tuntemusta. Nämä ovat
ne kaksi edellytystä. Niin kuin muistatte, diplomi-insinööri
Talonen ilmoitti ensimmäisinä hetkinä,
kun hän tuli hallituksen puheenjohtajaksi, että hän
ei osaa edes sähköpostia käyttää,
ja hän niin kuin ylpeili sillä. Joku on sanonut,
että Talonen puhui leikkiä. Minulla on se kuva,
että Markku Talonen puhui ihan totta siinä. Markku
Talonen meni sitten tähän kokoomuslaiseen harhaan,
jota nyt esitetään, että eduskuntahan
sen päätöksen ensin kuitenkin teki. Jokainen
kansanedustaja tietää, että näin
ei päätöksiä eduskunnassa tehdä,
emmekä me voi sellaista vastuuta ottaa.
Esimerkiksi pääministeri Lipponen täällä totesi,
että nyt on hyvä hallitus. Kun on seurannut Tapio
Hintikan toimintaa, niin julkisuudessahan on lähinnä arvosteltu
meitä poliitikkoja. Kun Telia-fuusiota valmisteltiin, Tapio
Hintikka totesi moneen kertaan, että poliitikot pois kaikesta
hallinnosta.
Puhemies! Totean jo tässä vaiheessa: Tämän samanlaisen
munauksen, 24 miljardin markan munauksen, me poliitikot olisimme
pystyneet tekemään, ei siinä olisi tarvittu
liike-elämän edustajia tekemään
tätä päätöstä.
Minusta Markku Talosen ja Tapio Hintikankaan otteet eivät
niin kauhean vakuuttavia ole. Nythän on käynyt
sillä tavalla, että meidät poliitikot
on saatu näyttämään aivan tyhmiltä,
me emme ymmärrä yhtään mistään
mitään. Nämä liike-elämän
edustajat, kun he istuvat jossakin hallituksessa, saavat saman verran
yhdestä kokouksesta palkkiota kuin me saamme kuukaudessa
palkkaa täällä; nämä ovat
joitakin superihmisiä, Markku Talonenkin 250 000
markkaa kuukaudessa, päätoiminen puheenjohtaja,
plus optiot, ja puhemies, mielenkiintoista on, että Markku
Talosella on edelleen optioita niin kuin myöskin toimitusjohtaja
Relanderilla. Kyllä aika erikoiselta tämä tilanne
vaikuttaa.
Se tästä hallituksen roolista ja maan hallituksen
roolista ja erityisesti Olli-Pekka Heinosen roolista, joka otti,
niin kuin täällä todettiin, työhönottajan
roolin hallituksen jäseniä nimittäessään.
Mielestäni kannattaisi myöskin pohtia — en
tiedä, onko se talousvaliokunnan asia mutta ehkä koko
eduskunnan asia — kuinka läheiset kytkökset
näillä liike-elämän edustajilla
oli kokoomuspuolueeseen, jotka Olli-Pekka Heinonen suvereenisti
nimitti. Väitän, että Olli-Pekka Heinonen
valitsi yksin nämä liike-elämän
edustajat Soneran hallitukseen. Ainakaan minä sosialidemokraattisena
kansanedustajana en ota vastuuta siitä, minkälaisia
hallituksen edustajia on. Ei Olli-Pekka Heinonen, vaikka olemme
samasta vaalipiiristä, koskaan käynyt minulta
kysymässä, sopisiko tämmöiset
valita hallitukseen. (Ed. Ala-Nissilän välihuuto) — Puhun
nyt liike-elämän edustajista, ed. Ala-Nissilä,
siellä oli muitakin edustajia.
Mitä tulee hallintoneuvoston rooliin — täällä on
ed. Antvuorikin paikalla, joka oli silloinen varapuheenjohtaja — kun
Sauli Niinistö nyt toteaa, että Soneran hallintoneuvosto
oli nolla, me voimme suurin piirtein yhtyä siihen, että Soneran
hallintoneuvosto oli nolla, ja ed. Antvuori saa sitten korjata tämän,
jos haluaa. Mutta se johtuu kyllä, puhemies, siitä että Soneran
hallintoneuvostolta oli viety kaikki valtuudet pois. Se ei nimittänyt enää toimitusjohtajaa
eikä hallitusta. Soneran hallintoneuvosto oli pistetty
seuraamaan asioita. Ei Soneran hallintoneuvostoa pitänyt
ottaa enää vakavasti, ja sen kyllä Sauli
Niinistökin tiesi, mutta hän halusi jotenkin hämätä tätä keskustelua
ja viedä pois Olli-Pekka Heinosen ja kokoomusministereiden
vastuuta tästä.
Puhemies! Mitä sitten tulee maan hallituksen rooliin,
kyllähän Olli-Pekka Heinosen olisi pitänyt
tavalla tai toisella tämä asia viedä ainakin
talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn, minkälaiseen
käsittelyyn, se on sitten toinen asia. Nyt varmasti selviää viimeistään
talousvaliokunnassa se, onko tätä asiaa käsitelty.
Henkilökohtaisesti en kovin paljon pane uskoani siihen,
että oikeuskanslerin selvityksessä tulisi mitään
kovin merkittävää esille. Uskon enemmän
siihen ja toivon, että eduskunnan talousvaliokunta ja muut valiokunnat
ottavat nyt sen roolin, täällä pistetään
ihmiset sanomaan se, mitä he todella tietävät
näistä asioista, ja sen jälkeen me sitten
pystymme tekemään omia päätöksiämme.
Puhemies! Mitä sitten tulee vielä siihen,
mitä pitäisi tehdä ja mitä toivoisi
talousvaliokunnan, jonka puheenjohtaja ahkerasti täällä istuu,
selvittävän, oma käsitykseni on se, että erityisesti
tulisi selvittää riskianalyysia ja rahoituslaskelmia. Minkälaiset
riskianalyysit Soneran hallituksella on ollut, kun se on tätä käsitellyt — niitähän
väitetään olleen mutta niitä ei
anneta julkisuuteen, näin Hintikka sanoo — ja
myöskin rahoituslaskelmat? Kyllähän nämä ovat
ne kaksi oleellista tekijää ja ne täytyy
olla, ja jos niitä ei ole ollut, silloin tietysti joudutaan
aika erikoiseen tilanteeseen.
Myöskin, kun täällä on moneen
kertaan puhuttu siitä, että pitäisi sijoittaa
yhteen yksikköön, kerran vielä toistan
oman ehdotukseni. Toivon, että talousvaliokunta tutkii
tarkkaan Ruotsin-mallin. Ruotsissa on muodostettu elinkeinoministeriö,
jonka perusta voisi Suomessa olla esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriö ja
johon kuuluvat työllisyys-, liikenne-, viestintä-, elinkeino-
ja aluepolitiikka-asiat.
Sen sanon vielä lopuksi, että Ruotsissa ministerit
nimitetään vähän eri perustalla
kuin Suomessa. Suomessa näyttää olevan
ministereillä valmiutta siirtyä vaikka opetusministeristä liikenneministeriksi,
liikenneministeristä kauppa- ja teollisuusministeriksi
jne. (Puhemies koputtaa) Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus
lähtee siitä, että siellä on
kokeneita ministereitä, niin kuin Björn Rosengren
tällä hetkellä, eikä, puhemies,
ole sattuma se, ettei Ruotsin Telia mennyt umts-huutokauppoihin
mukaan. (Puhemies koputtaa) Totean lopuksi, että Sonera
oli ainoa pohjoismainen yhtiö, joka lähti mukaan
umts-huutokauppoihin, ja sen takia kyllä paljon (Puhemies koputtaa)
kokemattomuutta ja osaamattomuutta tähän päätöksentekoon
Suomessa on liittynyt. Otettakoon se, puhemies, opiksi meille kansanedustajille.
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Elo vauhdikkaaseen tyyliinsä esitti ihan
varteenotettavia ajatuksia. Moneen niistä voi yhtyä.
Minäkin haluan saatella valiokuntakäsittelyä omalla
puheenvuorollani.
Ensinnäkin valtion omistajapolitiikasta.
On selvää, että yritysten toimintaympäristö on muuttunut
viime vuosikymmenen, vuosien, aikana yhä vaativammaksi
globaalien markkinoiden oloissa, teknologian kehittyessä,
muutosvauhdin nopeutuessa. Tämä totta kai asettaa
myös valtionyhtiön ohjauksen vaativampaan tilanteeseen. Tästä syystä hajanainen
valtionyhtiöomistus
ja -ohjaus vaatisi nyt uudistamista ja keskittämistä. Tarvitaan
vahvaa osaamista niin bisneksestä kuin muutoksestakin.
On sanottu, että ne pitäisi keskittää johonkin
ministeriöön. Sekin voi olla, mutta kyllä ministeriön
omat tehtävät aiheuttavat aika hankalia tilanteita
esteellisyystilanteiden takia. Valtioneuvoston kanslian alaisuuteen
sijoittuva omistus- ja osaamisyksikkö saattaisi olla paras
vaihtoehto. Siinä kannattaisi käyttää koko
julkisen sektorin osaamista hyväksi, mitä on ministeriön
piirissä ja ehkä myös esimerkiksi Sitran piirissä.
Hallituksellahan ei ole mitään esitystä asiasta. Hallitus
ei ole myöskään esittämässä mitään
työryhmää selvittämään
omistajapolitiikan uudistamista. Omistajapolitiikka ehkä on
jonkinlaisessa kriisissä siinäkin mielessä,
että monet ministerit, Mönkärekin, näkevät
valtion intressin vain sijoittajaintressinä. Voidaan hyvin
ajatella, että valtiolla on, totta kai, muitakin intressejä edelleen.
Toivon, että talousvaliokunta ja ehkä sille
lausuntonsa antavat valtiovarainvaliokunta ja liikennevaliokunta
pohtivat myöskin tätä valtioyhtiöpolitiikkaa,
jos kerran maan hallitus on sisäisesti niin ristiriitainen,
että se ei pysty tässä etenemään.
Tässä on esitetty kysymyksiä, miksi
hallitus ei käsitellyt tätä umts-päätöstä ja
miksi ei tehty riskianalyysejä vai tehtiinkö ne.
Minäkin ehkä tulen tähän, mitä ed.
Elo pohti, Soneran hallituksen ja toimitusjohtajan vastuukysymykseen
tietäen kuitenkin tietysti maan hallituksen vastuun, joka
on keskeisin asia eduskunnassa ja tilanteessa muutoinkin. Nimittäessään
Markku Talosen päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi
valtio ilmeisesti halusi saada jonkinlaisen päällystakin
vauhdikkaaksi osoittautuneelle toimitusjohtaja Kaj-Erik Relanderille.
Tässä tehtävässä Talonen
ei kyllä ihan onnistunut. Valtio-omistajan, viime kädessä valtioneuvoston,
tärkeimpänä tehtävänä olikin
vaikuttaa enemmistöosakkaana osaavan hallituksen valintaan
Soneralle. Tässäkään ei taidettu
onnistua.
Erittäin hyvä kysymys, johon ei ole vielä tullut
selvyyttä, mutta valiokuntavaiheessa varmaan tulee, on
se, laadittiinko Sonerassa lainkaan normaaleja investointilaskelmia
umts-kaupasta, toisin sanoen voidaanko investoinnista saatavilla
tuloilla koskaan maksaa siitä aiheutuneet ja vielä aiheutuvat
menot. Umts-lupahan merkitsi vasta radiotaajuuksien ostoa. Lisäksi tarvitaan
suuria investointeja, joiden osalta emme tiedä Soneran
tarkkaa arviota. Koko Euroopan osalta Helsingin Sanomissa nämä arvioitiin
150 miljardiksi euroksi.
Oleellisempi kysymys on sitten, tehtiinkö investoinneista
normaalit riskianalyysit. Tässä on viitattu, että Soneralla
oli hyvä pörssiarvo. Ministeri Niinistökin
puhui hyvästä pörssiarvosta ja suhteutti
investointeja siihen. Minusta se ei ollut kovin hyvä lähtökohta.
Sonerahan oli menossa toimialalle, jonka teknologia ei vielä toiminut, myöskin
toimialalle, jolla vaadittiin laajaa perusasiakaskuntaa, ja toimialalle,
jolla pitäisi olla myöskin tunnettu toimija. Sonerahan
ei täyttänyt yhtäkään
näistä vaatimuksista. Soneralla investointi oli
noin 250 prosenttia liikevaihdosta, kun esimerkiksi Deutsche Telekomilla
vain 20 prosenttia. Toisaalta Deutsche Telekomilla oli siellä valmiit
asiakkaat jo olemassa markkinoilla. Myös Soneran asiakaspohja
oli kapea ja ehkä parhaimmillaan pari miljoonaa asiakasta.
Deutsche Telekomilla oli noin 30 miljoonaa asiakasta ja Vodafone-Mannesmannilla
noin 100 miljoonaa asiakasta.
Soneran hallituksen puheenjohtaja Hintikkahan vakuuttaa, että riskianalyysit
tehtiin, mutta Soneran sisältä lehdistölle
tihkuneet tiedot kertovat, että Soneran omaa riskinhallintayksikköä ei olisi
valjastettu lainkaan umts-riskien kartoitukseen. Tämä olisi
syytä kuitenkin jälkikäteenkin käydä lävitse.
Näin jälkikäteen näyttää siltä,
että Soneran johto uskoi 3G-lisenssien ostolla kertaheitolla kasvattavansa
yrityksen arvoa todella suureksi, minkä vuoksi ei vaivauduttu
miettimään tuottoja, joilla olisi katettu paitsi
umts-lupien hinnat myös massiiviset verkostoinvestoinnit.
Tavallaan oli vain pakko lähteä globaaleille markkinoille
mukaan. Luotettiin siihen omaan osaamiseen.
Myöskin Soneran kirjanpidon osalta on käyty keskustelua.
Muun muassa arvostettu tilintarkastaja Antti Helenius on käynyt
tätä keskustelua: arvonalennukset, alaskirjaukset.
Ei ole kyllä oikein suomea tämä "alaskirjaus".
Saneerauskulut käsitellään kertaluontoisina
erinä. Umts-investoinnin rahoituskulut on aktivoitu ja
verohyöty, noin 1,2 miljardia euroa, on kirjattu saatavaksi, vaikka
koko verohyödyn toteutuminen on todella enemmän
kuin epävarmaa. Tässä liikutaan aivan
hyvän kirjanpitotavan rajamailla. Tämä verosaatava
edellyttäisi siis 4,3 miljardin tulosta nykyisillä verosäännöillä.
Se ei ole kovin todennäköistä, sillä vaadittava
verotettava tulos on Heleniuksen mukaan noin kaksi kertaa yhtiön
vuotuinen liikevaihto.
Sitten, arvoisa puhemies, ihan vielä lopuksi optiopolitiikkaan
ja hallintotapaan. Vaikka omistajat päättivät
optioista, ohjelmien valmistelussa hallitus oli keskeinen. Sonera
kasvatti ylimmän johtonsa optio-ohjelmaa (Puhemies koputtaa) pontevasti
samaan aikaan, kun suuria investointeja tehtiin. Mielestäni — arvoisa
puhemies, sen sanon viimeisenä ajatuksena eikä se
ole vähäistä — Soneran optio-ohjelma
saattaa olla yksi tekijä siinä, että näin
surutta kasvatettiin investointeja ja yhtiötä,
koska se todella hyödytti toimivaa johtoa.
Ed. Nordman merkitään
läsnä olevaksi.
Pirjo-Riitta Antvuori /kok:
Arvoisa puhemies! Vuonna 2000, jolloin Soneran umts-kaupat
tehtiin, elettiin Suomen taloushistoriassa hyvin erikoista aikaa.
Teknologiayritysten kehitys oli huimaa. Se näkyi jopa kaduilla.
Ihmiset jonottivat tuntikausia voidakseen merkitä uusien, pörssiin
listautuneiden, täysin tuntemattomienkin yritysten osakkeita.
Umts-kauppojen valmistelu Sonerassa osui keskelle tätä kuuminta
it-huuman aikaa. Mitä pidemmälle vuosi 2000 kului,
sen voimakkaammin alkoivat epäilijät puhua alan
riskeistä, epätodellisista odotuksista ja uuden
talouden vastatuulesta. Alkuvuosi oli kuitenkin Soneran kannalta vielä positiivista
aikaa. Esimerkiksi arvostetuilta investointirahoittajilta kuultiin
Soneran tulevaisuudesta hyvinkin optimistisia arvioita.
Vastuu toimilupakauppojen kaltaisten investointien valmistelusta
ja asiaan liittyvästä päätöksenteosta
on osakeyhtiölain mukaan yksiselitteisesti yhtiön
hallituksella. Myös yhtiön toimivan johdon tulee
kantaa tätä vastuuta. Sitä, miksei umts-kauppoja
valmisteluvaiheessa käsitelty valtioneuvostossa tai Soneran
hallintoneuvostossa, on tässä vaiheessa mielestäni
aika turha pohtia, sillä en usko, että kenelläkään
olisi tuossa tilanteessa, tuossa telealan kehitysvaiheessa, ollut uskallusta
tai kykyä kieltää Soneraa osallistumasta
umts-huutokauppoihin.
Arvoisa puhemies! Enemmän kuin umts-kauppoja itse epäilin,
paitsi itseäni ja kykyäni pysyä mukana
kehityksen kelkassa, samaan aikaan valmisteilla ollutta Soneran
johdon optiojärjestelmää. Asiantuntemukseni
ei olisi riittänyt toimilupakauppojen yksityiskohtien analysointiin, mutta
yrityksen johtoa yksisuuntaisesti palkitsevan optiojärjestelmän
näin vaarallisena. Näin, että optiojärjestelmä voi
houkutella yrityksen johtoa liian suuriin riskinottoihin. Kerroin
käsitykseni ja huoleni myös selvästi
Soneran hallintoneuvoston kokouksessa kuin myös keskusteluissa
asianomaisten ministerien kanssa. Tuolloin elettiin myös
varsinaista optiohuumaa ja kritiikkini optioita kohtaan tuntui kaikuvan
lähes kuuroille korville. Vaikka suunnitelluista optiojärjestelyistä tuolloin
Sonerassa luovuttiinkin, on yritysjohdon optiojärjestelmissä ja
Soneran optiojärjestelyissä erityisesti paljon
korjaamisen varaa, koska optiojärjestelmillä on
paitsi on hyvät myös nurjat puolensa.
Arvoisa puhemies! Haluan tuoda puheenvuorossani vielä esille
näkökulman, joka on valtion omistajaohjauksen
kannalta mielestäni ehdottomasti yksi kaikkein olennaisimmista.
Toimin Soneran hallintoneuvostossa uskoen siihen, että Soneran
hallituksessa istuneen liikenneministeriön virkamiehen
tehtävänä oli toimia yhtiön
hallituksessa valtion edustajana ja että tieto Soneran
hallituksen suunnitelmista ja toimista kulki valtioneuvostolle hänen
kauttaan. Se, ettei asia ehkä ollutkaan näin,
on selvinnyt minulle vasta jälkikäteen.
On vaikea ymmärtää sitä,
miten eri tavoin lakia voidaan tällaisessa asiassa tulkita.
Hallintomenettelylakia muutettiin viisi vuotta sitten niin, että yhtiön
hallituksessa istuva valtion virkamies on ministeriön virkatoimissaan
esteellinen käsittelemään yhtiötä koskevia
asioita. Lainoppineiden tulkintojen mukaan tämä ei
kuitenkaan estä sitä, etteikö kyseinen
virkamies voisi toimia yhtiön hallituksessa valtion etujen
valvojana. Käytännössä tämä laintulkinta
ymmärtääkseni tarkoittaa sitä,
ettei Soneran hallituksessa istunut liikenneministeriön
virkamies ole voinut kommentoida ja välittää Soneraa
koskevia tietoja esimerkiksi ylimmälle esimiehelleen: liikenneministerille.
Käsitystäni sekavasta ja ristiriitaisia laintulkintoja
sisältävästä valtionyhtiöpolitiikasta
vahvisti kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön
runsaan viikon takainen haastattelu, jossa hän kertoi kauppa-
ja teollisuusministeriössä olevan pysyvä käytäntö,
että jopa yksityisten yritysten suurista hankkeista informoidaan
hallituksen keskeisiä ministereitä. Jos yksityisomistuksessakin
olevien yritysten asioita käsitellään ministerien
kesken, käydään valtio-omisteisten yritysten
asioita varmasti läpi vähintään
yhtä tiukalla sihdillä.
Jos nämä erilaiset käytännöt
johtuvat lain tulkinnanvaraisuudesta, on kyseinen lainkohta korjattava.
Mielestäni ei ole oikein, että poliittiset näkemyserot
valtionyhtiöiden johtamisesta ja valtio-omistajan roolista
johtavat tällaisiin epäkohtiin. Poliittinen vastuu
ja liiketoiminnallinen vastuu on osattava rajata yhtiöissä,
joissa valtio katsoo tarpeelliseksi olla omistajana mukana. Nykyisessä järjestelmässä
valtion
roolin kaksijakoisuus toisaalta markkinoiden toiminnan säätelijänä ja
valvojana ja toisaalta yhtenä markkinatoimijana johtaa
vastuukysymyksissä juuri Soneran umts-kauppojen kaltaisiin
epäselvyyksiin.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtioneuvosto
antoi tämän tiedonannon valtion omistajapolitiikasta
heti näin syysistuntokauden aluksi. Toivon, että valtion
ohjaukselle pystytään luomaan yhtenäiset
säännöt, joita kaikki myös noudattavat.
Itse en osaa ottaa kantaa siihen, mihin yksikköön
tai ministeriöön valtionyhtiöiden omistajaohjaus
olisi parasta keskittää tai onko keskittäminen
ylipäätään oikea ratkaisu. Itseäni ainakin
pelottavat liian suureksi kasvavat yksiköt ylipäätänsä.
Voi hyvällä syyllä kysyä, onko liiallinen
keskittäminen esimerkiksi pankki- ja vakuutussektoreilla
riskien ja osaamisen keskittymisen suhteen lainkaan järkevää.
Arvoisa puhemies! Samalla tavoin kuin epäilen pitkälle
menevän keskittämisen etuja, epäilen
myös kovin yksisilmäistä valtion omistajapolitiikkaa.
Niin kauan, kuin valtio on omistajana mukana liiketoimintaa harjoittavissa
yhtiöissä, niin kauan valtion on mielestäni
kannettava vastuuta myös muusta kuin yhtiöiden
arvonkehityksestä ja tuotosta.
Mikko Immonen /vas:
Arvoisa puhemies! Vuoden kohutuimpia taloustapahtumia olivat kolmannen
sukupolven matkapuhelinluvista eli umts-luvista käydyt
huutokaupat. Parhaiten huutokaupoissa onnistui Saksa, joka nettosi
kuudesta umts-lisenssistä muhkeat 300 miljardia markkaa.
Valtion teleyhtiö Sonera joutui pulittamaan Saksan umts-toimiluvasta
22 miljardia markkaa. Suomi itse sen sijaan luovutti luvat ilmaiseksi.
Sonera-tapaus on sen mittaluokan munaus, että sitä on
kansalaisten vaikea käsittää. Kun on kysymys
yhtiöstä, jossa valtion osuus on yli puolet, niin
samalla osuudella munauksesta tulee myös valtion ja sitä kautta
veronmaksajien tappio.
On selvää, että liiketoimintaan liittyy
aina riskejä. Kaikki investoinnit eivät onnistu,
ja siksi osakeyhtiö onkin jo alun perin ollut paitsi keino kerätä riittäviä pääomia
johonkin ryhtymiseksi myös oivallinen tapa jakaa riskejä useamman osakkaan
kesken. Kolmannen sukupolven huutokauppojen riskit olivat kuitenkin
yhtiön kokoon nähden aivan liian suuret. Leikkisästi
voisi sanoa, kuten täällä monesti on
jo sanottu, että siinä Suomi tuli maksaneeksi
Saksalle sotakorvauksia 30-vuotisesta sodasta, ellei asia olisi
näin vakava.
On törkeä väite, että eduskunta
olisi kesäkuussa 2000 hyväksynyt Sonera-strategian
myötä myös Suomen Soneran Saksan-toimiluvista myöhemmin
maksaman hinnan. Asiasta voi joko päättää tai
sitten ei. Tässä tapauksessa asiasta ei todellakaan
päätetty, vaan ainoastaan Soneran strategiasta.
Oli iso virhe, että liikenneministeriö ei tuonut
Soneran osallistumista kolmannen sukupolven matkapuhelinhuutokauppoihin
hallituksen laajempaan ennakkokäsittelyyn valtio-omistajan
päätettäväksi.
Viisaita oli aikanaan vähän, mutta kyllä umts-operaation
riskit yleisesti tiedettiin. Houkutus vain oli liian suuri ja järki
liian pieni. Tietämättömyyteen eivät
asiasta vastuussa olevat voi vedota. Jo aikanaan kaksi vuotta sitten
oli asiantuntijoita, kuten Telian teknologiajohtaja Juha Heinänen
ja tietotekniikan professori Arto Karila muun muassa, jotka varoittivat
asiasta. He pitivät umts-hankintoja järjettömänä riskisijoituksena,
joka todennäköisesti kaatuu veronmaksajien maksettavaksi.
Jälkiviisaita on kesän myötä syntynyt
paljonkin. Tässä jälkiviisaudessa kilpailemisessa
ei ole mitään mieltä, mutta tässä kansantaloutemme mittavassa
rahan hukkaamisessa on huolehdittava siitä, että ne,
jotka aidosti vastuussa olivat, asetetaan myös vastuuseen.
Välittömästi virheestä vastuussa
olevat yhtiön toimitusjohtaja ja hallitus erotettiin. Sen
sijaan yrityksen valvonnan laiminlyönyt ministeri Heinonen
ehti erota ministerin paikalta eikä siksi ole enää täällä vastaajan
paikalla. Aihetta Heinosen kuulemiseen kyllä on.
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty
keskustelua siitä, että ei enää tuijoteta
menneeseen, katsotaan tulevaisuuteen. Kantaapa vastuun sitten eduskunta,
hallitus vai joku muu, olen sitä mieltä, että kyllä meidän
täytyy talousvaliokunnan osalta käydä hyvin
pitkälle lävitse se, mihin tämä vastuu
lopulta kaatuu, ketkä ovat viime kädessä vastuussa.
Tulee mieleen viime kevään Kemira-asia talousvaliokunnassa,
jolloin tietenkin hallitus otti vastuun isosta asiasta, mutta kyllä suuren poliittisen
vastuun myös kantoi ministeri Mönkäre.
Eli tässä mielessä ei voi sanoa niin,
ettei historia tunne ministerin ottavan suuriakin vastuita.
Samalla kun Soneran tapahtumia selvitellään, täytyy
kuitenkin muistaa, ettei kenenkään ole viisasta
pitkittää asiaa ja pitää yhtiötä jatkuvasti
otsikoissa yhtiön ja sen työntekijöiden
vahingoksi. Joskus kannattaisi myös pohtia, millaisia motiiveja
on ollut sillä henkilöllä tai niillä henkilöillä, jotka
tekivät verkossa ilmestyneen kirjan Sonerasta. Sitä täytyy
lukea todella huolellisesti, jotta erottaa, mitkä ovat
ilmeisesti tosiseikkoja, mitkä kohdat henkilökohtaiseen
näkemykseen perustuvia luonnehdintoja ja arviointeja. Näyttäisi
siltä, että kirjoittajan motiivina ei olisi pelkästään
asioiden esittely kansalaiskeskusteluun vaan ehkäpä katkeruus
tai jopa koston hakeminen jostakin vääryydeksi
koetusta. Oli miten oli, kirjoittelu saattaa kuitenkin myös
vahingoittaa yhtiötä ja sen työntekijöitä.
On välttämätöntä oppia
tästä Soneran kauppojen katastrofista. Jatkossa
eivät valtionyhtiöihin nähden valtaa
käyttävät voi toimia kuin lehmät kesälaitumella:
tehdään mitä tehdään
ja perästä ei sitten kukaan tiennyt mistään
mitään eikä kenelläkään
ole vastuuta, lukuun ottamatta suomalaista veronmaksajaa. Hän
on se, joka varmasti ottaa vastuun. Hän tuntee vastuun
jo ensi vuoden budjetissa hupenevina peruspalveluina. Jos ja kun
jo etukäteen on ollut selvillä, että päätöksiä voidaan
tehdä, mutta niin, että ei ole selvyyttä, kenen
vastuulla ovat seuraukset, jo tämä lisää intoa
vastuuttomiin ja harkitsemattomiin arviointeihin ja ratkaisuihin.
Valtioneuvoston vuonna 99 tekemän periaatepäätöksen
mukaan valtionyhtiöiden tulee pyytää valtion
hyväksyntä suuriin ulkomaille suuntautuviin investointeihin
ennen lopullisia päätöksiä. Sonera
ei kuitenkaan tiedustellut pääomistajansa hyväksyntää noin
4 miljardin euron umts-päätökseen, vaikka
Soneran osakeannin myyntiesitteessä tämä periaatepäätös
esiteltiinkin. Valtionyhtiöissä valtio-omistajan äänen
on kuuluttava aiempaa kirkkaammin ja johdonmukaisemmin. Kokoomus,
joka yrittää lakaista omaa vastuutaan maton alle,
on päinvastoin luovuttamassa ja nostanut esiin ratkaisun,
että jos kerran on hankalaa hoitaa valtion omistamia pörssiyhtiöitä,
on ne sitten myytävä pois.
Arvoisa puhemies! Tämän tiedonannon yhteydessä eduskunnalla
on hyvä mahdollisuus linjata valtion omistajapolitiikkaa.
Se on kuitenkin tehtävä huolellisesti niin, että linjaus
on kestävä pidemmälläkin ajalla.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Sonera-kauppojen jälkipyykki on
ollut aikamoista vastuun pakoilun ja pallottelun sekamelskaa. Pallottelun
mestareita lienevät Soneran hallituksen entinen puheenjohtaja
Talonen, entinen liikenneministeri Heinonen sekä ministeriön
finanssineuvos Alestalo, jotka nyt katsovat, että eduskunta
olisi siunannut Soneran osallistumisen umts-kauppoihin, kun se keväällä 2000
antoi valtiolle valtuudet myydä Sonera-osakkeensa. Olen
suoraan sanoen tyrmistynyt siitä, että hallitus
on tiedonannossaan yhtymässä tähän
tulkintaan.
Eduskunnan yhdestä päätöksestä,
valtionyhtiön osakkeiden myynnistä, ei voi vetää johtopäätöksiä kokonaan
toisesta asiasta eli umts-kauppoihin osallistumisesta, tai ainakin
se kertoo näiden henkilöiden ja maan hallituksen
alkeellisesta demokratiatajusta. Eduskunnan päätöksentekoa
tulkitaan vääristellen. Kevään
2000 hallituksen esityksen perusteluosassa oli kappale Soneran tulevaisuuden
haasteista ja konsolidaatiokehityksestä. Siinäkö siis
se suuri kansainvälistymisstrategia, jonka eduskunta on
siunannut? Jos eduskunta olisi silloin ottanut kantaa huutokauppaan
osallistumiseen, olisi esittelevän ministerin pitänyt
tehdä selväksi kytkös myyntivaltuuksien
antamisen ja umts-kauppojen välillä. Silloin myös
valiokunnat olisivat paneutuneet umts-kauppojen riskianalyyseihin.
Jos oletetaan, että eduskunta olisi siunannut umts-kauppoihin osallistumisen,
niin takuuvarmasti se olisi ottanut kantaa myös riskin
suuruuteen. Kaiken tämän sanon siis edustajana,
joka keväällä 2000 äänesti
myyntivaltuuksia vastaan. Perustelunani oli tuolloin se, että myös
pörssiyhtiöt tarvitsevat poliittista ohjausta.
Tähän yhdyn edelleen, ja todennäköisesti
joukkomme on kasvanut sitten viime keskustelun.
Entinen liikenneministeri Heinonen katsoo umts-hankintojen menneen
täysin pelisääntöjen mukaan.
Heinonen on kuitenkin tarjonnut julkisuuteen kahta ristiriitaista
tulkintaa. Toisen mukaan eduskunta on siunannut Soneran kansainvälistymisstrategian
ja sitä myötä myös huutokauppoihin
osallistumisen. Toisessa kauppojen katsotaan kuuluneen yhtiön
operationaaliseen päätöksentekoon. On
hämmästyttävää, kuinka
vastuu aina näyttää kiertävän
yhtiötä valvoneen ministerin ja ministeriön.
Nyt ministeri Sasi ja koko hallitus näyttävät
jatkavan samaa linjaa.
Yhtiön vastuuta korostavassa tulkinnassa niin Heinonen
kuin hallituskin korostavat päätösten operationaalista
luonnetta. Entisen ministerin mukaan pörssiyhtiöiden
suuretkin investointipäätökset kuuluvat
yhtiön toimielimille. Kysymys siis kuuluu: Mihin vetää raja
operationaalisen ja poliittisen sekä strategisen päätöksenteon välillä?
Tätä linjanvetoa on koetettu tehdä muun muassa
valtioneuvoston periaatepäätöksessä valtion
omistajapolitiikasta. Toimialamuutosten osalta todetaan, että uusille
toimialoille laajeneminen ja muut strategiset kysymykset edellyttävät
pääomistajan hyväksyntää.
Hallituksen tiedonannossa todetaan, että pörssiyhtiöissä pääomistajan
kanta perustuu strategisiin kannanottoihin, jotka pörssiyhtiöiden
kohdalla useimmiten käsitellään talouspoliittisessa
ministerivaliokunnassa. Sitten seuraakin hallituksen uskomattomin
vastuunväistö: Hallitus katsoo, että koska
Soneran omistajastrategia oli eduskunnan käsiteltävänä,
ei ministerivaliokunnan enää siihen tarvinnut
puuttua eikä pääomistajan kantaa tarvinnut
enää kysyä. Siis: umtsista ei enää tarvinnut
edes puhua, koska Soneran myyntivaltuuksista päätettäessä hallituksen
esityksessä esiteltiin muutamalla kappaleella myös
Soneran tulevaisuuden haasteita.
Samaisessa periaatepäätöksessä todetaan myös
seuraavaa: "Yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta
erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille
edellyttävät pääomistajan hyväksynnän,
ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään."
Minusta tämä on hyvin selkokielistä tekstiä.
Sijoitus oli kaikilla mittareilla merkittävä ja valtio
oli Soneran pääomistaja, joten investoinnit olisivat
edellyttäneet valtion hyväksyntää.
Vaikuttaa siltä, että liikenneministeriön
omistajapolitiikkaa on harjoitettu kokoomuksen linjan mukaan ja
valtioneuvoston periaatepäätös on sivuutettu.
Valtio on toiminut passiivisena omistajana, joka ei puutu omistamiensa
yhtiöiden suurimpiinkaan investointeihin. On käsittämätöntä,
että valtion omistajapolitiikkaa sopeutetaan ministerin
poliittiseen näkemykseen eikä yhdessä hyväksyttyihin
periaatteisiin.
Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa toimintaperiaatteista.
Kun eduskunta keväällä 2000 käsitteli
Soneran osakkeista luopumista, totesin puheessani seuraavasti: "Minusta
olisi huomattavasti järkevämpää käydä tämä selontekokeskustelu
ensin ja pohtia sitten vasta Soneran kohtaloa. Näin merkittävissä ratkaisuissa
kannattaisi edetä varovaisemmin askelin. Tämänpäiväinen menettelytapa
on vähän hölmöläisten
hommaa: Ensin tehdään päätöksiä ja
vasta sitten keskustellaan niistä periaatteista, joilla
päätökset tehdään."
Jos tästä kaikesta jotain hyödymme,
niin toivottavasti saamme valtionyhtiöiden hoidolle sellaiset
pelisäännöt, joita kaikki ymmärtävät
ja noudattavat. Tämä edellyttää kuitenkin
tehtyjen virheiden tunnustamista sekä vastuun ottamista. Hallituksen
tiedonanto ei tässä suhteessa ole lupaava.
Vielä ihmettelen sitä, miksi tiedonanto annettiin
nyt, siis ennen oikeuskanslerin selvitystä. Oikeuskanslerin
selvitys antaa tiedonantoa objektiivisemman pohjan arvioida toimijoiden
vastuita ja velvollisuuksia.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa puhemies! Kun huutokauppaan lähdetään,
ennen sitä varmasti lasketaan varat, paljonko on varaa, kuinka
korkealle on varaa huutaa, mietitään vastuut ja
toisaalta tietysti se arvo myös, mitä ollaan huutamassa.
Tämä perusasia unohtui Soneran hallitukselta,
kun se lähti Saksan umts-markkinoille. Se huusi 24 miljardin
markan arvosta tavaraa, lopulta ilmaa, ja samalla sitoutui — ilman,
että sillä olisi ollut minkäänlaista
sopimusta minkään yhteistyökumppanin
kanssa — rakentamaan suunnilleen samanarvoisen verkon Saksan
kilpailluille, koville markkinoille.
Oliko tällainen 50 miljardin markan arvoinen päätös
operatiivinen päätös, niin kuin ministeri silloin
väitti? Mielestäni se ei ollut operatiivinen päätös.
Se oli jo strateginen päätös maailmanvalloitusretkillä.
Kun katson, että se oli ehdottomasti strateginen päätös,
niin tämän tiedonannon sivulla 36 olevat omistajaperiaatteet
rikkoutuivat tältä osin. Täällähän
sanotaan, että "valtio on omistajana vahvasti kiinnostunut
osakkeen arvon kehityksestä ja sitoutunut sitä edistäviin
strategisiin linjauksiin". Toisaalta hieman myöhemmin samassa
luettelossa sanotaan, että "valtio ei omistajana puutu
yksittäisiin operatiivisiin päätöksiin".
Kun tässä oli kysymys strategisesta linjauksesta,
päätöksestä, maan hallituksen
olisi ehdottomasti pitänyt puuttua tähän
asiaan, harkita päätöksen perusteita
ja ennen kaikkea vaatia tarkat riskianalyysit, mihin ollaan menossa,
ja asettaa myös limiitti, yläraja. Saattaa olla
niin, että yläraja ei ollut edes tuossa 50 miljardin
markan summassa, johon tämä vastuu nousi lopullisesti. Siitähän
rakentamispuoli ei tietysti toteudu menona, kun ei pystytä rakentamaan
verkkoa. Riskianalyysit ja limiitti pitää valiokunnassa
hyvin tarkkaan tutkia, onko niitä ollut, kuka on ne hyväksynyt
ja kuka kantaa niistä vastuun. Tässä oli kysymys
todellakin ulkomaisesta sitoumuksesta, joka oli strateginen päätös.
Täällä on paljon käyty keskustelua
siitä, oliko eduskunta jollakin lailla osallinen tähän
päätöksentekoon. Myönnän
sen, että eduskunta ei käsitellyt umts-kauppoja
miltään osin. Kuitenkin eduskunta käsitteli
keväällä 2000 hallituksen esityksen 47/2000
ja tämän hallituksen esityksen perusteluissa kohdassa
1.3 todetaan näin: "Sonera on suunnannut tulevaisuuden
kehitystään voimakkaasti langattoman viestinnän
palveluliiketoimintoihin hakeakseen operaattoriasemaansa sitoutumatonta
kasvua. Samalla yhtiön tavoitteena on nousta arvoketjussa
ylöspäin. Tavoitteet ovat globaalit. Maailmanlaajuisen
markkina-aseman saavuttaminen - -." Näin oli hallituksen
esityksen perusteluissa.
Talousvaliokunta käsitellessään asianomaista hallituksen
esitystä lausunnon antamiseksi valtiovarainvaliokunnalle
totesi lausunnossaan: "Sonera Oyj on valinnut laajentumisen ja kansainvälistymisen
strategian, jota pidetään oikeana ratkaisuna."
Eli talousvaliokunta on tämän strategian näin
lyhyesti hyväksynyt, ja tämähän tuli äänestyksen
jälkeen eduskunnankin päätökseksi.
Toki äänestys, 159 puolesta, 20 vastaan, 20 poissa,
ei erityisesti kohdistunut kansainvälistymiskysymyksiin.
Itse äänestin vastaan lähinnä aluepoliittisista
syistä, mutta kyllä minua aika paljon järkytti
myös se, että tavoitteet olivat ja ovat globaalit,
maailmanlaajuisen markkina-aseman saavuttaminen. Tämä on
tietysti jälkiviisautta, koska tällaista ei löydy
asiakirjoista, mutta tavoitteet olivat todella korkealla.
Valtioneuvosto, koko hallitus, on tämän hallituksen
esityksen käsitellyt ja hyväksynyt nämä tavoitteet
ja strategian tältä osin, ja sen osana lähdettiin
välittömästi tuon eduskunnan päätöksen jälkeen
maailmanvalloitusretkelle ilman mitään valtioneuvoston
antamaa ohjeistusta riskien määrästä,
vaikka valtio oli omistajana 53-prosenttisesti Sonerassa sillä hetkellä.
Silloinhan ei olisi välttämättä tarvinnut
edes 100 prosentin myyntivaltuuksia antaa eli nollaan mennä.
Oli 53 prosentin osuus ja valtuudet 34 prosenttiin alentaa. Jos
tuo noin 20 prosenttia olisi pantu silloin myyntiin, niin olisi
saatu valtavasti rahaa valtiolle ja sitten olisi voitu myydä myöhemmin
hieman lisääkin, mutta jättää mielestäni
valtiolle tietty osuus. Tämä vain ei sopinut siihen
pörssiyhtiön maailmanvalloitusstrategiaan, joka
oli jalat irti maasta niin hallituksella kuin Soneran johdolla ennen
kaikkea.
Arvoisa puhemies! Kun vastuuta kysellään, niin
aivan yksiselitteistä on se, että valtioneuvosto,
maan hallitus, oli välinpitämätön.
Sitä ei suoraan sanoen näyttänyt kiinnostavan
tämän arvokkaan yhtiön, jonka osake-enemmistö oli
valtiolla, toiminta. Tämä on anteeksiantamatonta
välinpitämättömyyttä ja
virhe, joka on tuottanut kansantaloudelle ja myös valtiolle
tavattoman suuren tappion. Siis puuttumattomuus näihin asioihin
oli raskas virhe.
Yhtä raskas virhe on se, mihin ministeri Niinistö totesi,
että on annettu hiljainen hyväksyminen. Se on
myös asia, joka tuo valtioneuvostolle, hallitukselle, raskaan
vastuun. Täällä on syytetty kokoomusta.
No, kokoomuksen ministerit olivat tietysti avainasemassa, mutta
vasemmisto tuki kokoomuslaista politiikkaa tässä aivan
hiljaisesti, hyväksyi kaiken ottamatta minkäänlaista
kantaa. Pääministeri johtaa talouspoliittista
ministerivaliokuntaa. Pääministeri päättää,
mitkä asiat talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa
käsitellään. Hän ei vaatinut,
(Puhemies koputtaa) vaikka tiesi julkisuudenkin kautta, että tällaiset valtavat
kaupat ovat käynnissä. (Puhemies koputtaa) Hänen
olisi pitänyt puuttua asiaan ja ottaa se valtioneuvoston
talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn. Siellähän
ovat kaikki hallituspuolueet edustettuina.
Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemi viittasi talousvaliokunnan
lausuntoon, jonka annoimme valtiovarainvaliokunnalle silloin, kun haettiin
valtio-omistuksen lupia. Totean, että eduskunta käsitteli
siis valtiovarainvaliokunnan mietintöä, talousvaliokunta
antoi lausunnon. Voin todeta myös jatkon tähän
ed. Kankaanniemen lukemaan kohtaan "Sonera on valinnut laajentumisen
ja kansainvälistymisen strategian, jota pidetään
oikeana ratkaisuna". Pidän sitä vielä tänä päivänäkin
oikeana.
Mutta me jatkoimme: "Valiokunta pitää tärkeänä,
että yhtiön liiketoiminta voi edelleen kehittyä johdonmukaisesti
käyttäen hyväksi saatavissa olevaa osaamista
ja käytettävissä olevia taloudellisia
mahdollisuuksia. Näin valtion omistuksen arvoa voidaan
kasvattaa valtiontalouden ja koko kansantalouden hyväksi."
Eli se on lausunto, hyvä, perusteellinen lausunto valtiovarainvaliokunnan
mietinnön kirjoittamista varten, ja edelleenkin täyttä tavaraa.
Totean sen, että umts-kaupoista ei tietenkään silloin
puhuttu, ei hallituksen esityksessä, ei valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä, ei talousvaliokunnan lausunnossa
eikä yhdenkään asiantuntijan suulla — olen
käynyt nämä läpi — mainittu umts-kaupoista,
niin kuin ei ollut tarpeenkaan. Tämä oli kansainvälistymisen
strategia, ja (Puhemies koputtaa) pääperiaatteena
oli omistusosuuden laskeminen siinä vaiheessa.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja toteaa tietysti
varmasti ihan niin kuin asia on, mutta se ei vähimmässäkään
määrin poista sitä, että valtioneuvoston,
hallituksen, oman esityksen sisältö on tämä,
että tavoitteet olivat globaalit ja maailmanlaajuisen markkina-aseman
saavuttaminen. Tavattoman pienelle kansalliselle yhtiölle
nämä olivat kyllä niin uskomattoman suuria
tavoitteita ja siihen perustuva riskinotto aivan kohtuuton. Tästä pitää vastuunkantaja
löytyä.
Ihmettelen, että talousvaliokunta ei edes tätä kohtaa
yhtään kritisoinut ja kyseenalaistanut. En tiedä,
oliko teilläkään mitään
riskianalyysejä, mihin tämä saattaa johtaa.
Tietysti tämä on jälkiviisautta. On helppo
sanoa, mutta eduskunnalle kuuluu jälkikäteinen
valvonta, koska eduskunta ei voi pörssiyhtiön
osalta tehdä etukäteen päätöksiä.
Valtioneuvosto voi, koska siellä on salassapito, siellä tulevat
sisäpiirisäännökset voimaan
ja (Puhemies koputtaa) äärettömän
ankarat rangaistukset, jos niitä rikotaan.
Seppo Kääriäinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ilman saivarteluja kysymys on siitä,
että kyllä tästä maan hallitus
kantaa tietenkin viimekätisen vastuun. Hyvin tärkeä kulmakivi
tässä on valtioneuvoston oma periaatepäätös
16.9.99, siis kolmen vuoden takaa. Tämä periaatepäätöshän pitää tulkita
niin, että se on ohje hallitukselle itsellensä toimia
tiettyjen pelisääntöjen mukaisesti, mutta
samalla se on myös sitten signaali ulkomaailmalle, sijoittajillekin,
siitä, miten valtio hoitaa omaa omistuspolitiikkaansa.
Kyllä minusta ydinkysymys kuuluu edelleenkin pääministerin
puheenvuoron jälkeen: Miksi tätä periaatepäätöstä ei
noudatettu? Siihen ei ole tullut kyllä minun mielestäni
avointa, konstailematonta vastausta. Monta kertaa on niin, että menettelytapavirhe
johtaa myös väärään
ratkaisuun, siis väärän sisältöiseen
ratkaisuun. Näen asian niin, että jos umts-kysymys
olisi pitänyt tuoda talouspoliittisen ministerivaliokunnan
päätettäväksi jollakin muotoa;
kollektiivinen harkinta on aina pitävämmällä pohjalla
kuin ei mitään harkintaa hallituksen puolelta
tai yhden miehen taikka naisen suorittama harkinta. Minusta tämä on
aivan olennainen kysymys.
Joutuu kysymään, aiotaanko nyt tämän
hallituksen puitteissa toimia, jos tämmöisiä tilanteita syntyy,
kuitenkin tämän periaatepäätöksen
mukaisella tavalla jatkossa? Tämmöisiä isoja
asioita varmaankaan ei ole tulossa, mutta olisi hyvä tietää,
onko tämä päätös nyt
voimassa jatkoa silmällä pitäen. Siis:
Miksi ei noudatettu? Siihen ei ole tullut mitään
vastausta.
Sitten toisekseen, kyllä äärimmäisen
tärkeää pohdintaa on valtion omistajapolitiikan
hahmotteleminen ja nimenomaan se, pitäisikö keskittää omistajapolitiikan
hoito tiettyyn yhteen paikkaan. Pääministerihän
lupasi omassa puheenvuorossaan, että selvittelyä nykyhallituksenkin
puitteissa vielä jatketaan. Mitään kantaa
hän ei kuitenkaan ottanut. Pitää sanoa
suoraan, että aikaa kannan muotouttamiseen on ollut varmasti
tämä vaalikausi, ainakin tämä vaalikausi.
Eduskuntakin muistini mukaan on aika monta kertaa eri mietinnöissään
suorastaan edellyttänyt sitä, että tähän
asiaan tulee selkeyttä. Vuosi on ollut aikaa tätä asiaa
valmistella, tuoda esityksiä vaikkapa eduskunnankin puntaroitavaksi,
mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Nythän
tämä pohdinta näyttää olevan,
kun puhutaan ministeriöistä, KTM:n ja valtiovarainministeriön
välillä. En osaa ottaa nyt nykyseisomalla kantaa,
kumminko olisi hyvä vai olisiko tehtävä jokin
muu ratkaisu, mutta kyllä keskittämisajatus on
ilman muuta mielestäni pitävällä pohjalla.
Talousvaliokunta voisi tässä suorittaa omassa
mietintötyössään luovaa työtä ja
tehdä jopa ehdotuksen, jos siihen pystyy, yksimielisesti
jopa, kuinka tässä pitäisi jatkossa toimia.
Sitten kolmanneksi, kyllähän tämä keskustelu,
umts-tapaus kaikkineen, kertoo laajemmistakin suhtautumiseroista
Suomessa valtionyhtiöpolitiikkaan. Se kertoo tietynlaisesta
valuviasta näin laajan hallituksen sisällä.
Vasemmistolla on oma kanta ja kokoomuksella on oma kanta. Jos hiukan
näitä kantoja pelkistää, niin
kokoomus haluaisi päästä melko tavalla
kokonaan eroon valtionyhtiöistä ainakin pörssimaailman
puolella, kun taas vasemmistossa on se suhtautumistapa, että ei
näin, vaan pitää pitää valtion
omistusta ja olla jopa valmis sitä lisäämään
tai ostamaankin tarvittaessa tilanteen niin vaatiessa.
Suomen tapaisessa maassa on erittäinkin perusteltua,
että meillä on valtion omistajuutta yritystoiminnassa.
Tässä mielessä minä yhdyn pääministerin
linjaukseen, kun hän puhui siitä, että valtionyhtiöpolitiikassa
pitää toteuttaa yhtiökohtaisuutta, pitää olla
käytännönläheisyyttä ja
pitää hakea yhteisymmärrystä tehtävissä ratkaisuissa. Minusta
se on semmoinen suomalainen tie valtionyhtiöpolitiikassa,
ja voisin siihen kyllä omalta puoleltani yhtyä.
Kun puhutaan valloitusretkistä, joista jossakin mielessä oli
kysymys tässä Saksan-tapauksessa, niin silmiini
osui emerituspankinjohtaja Ahti Hirvosen kirjoitus Helsingin Sanomissa
kesäviikoilta, kun hän kirjoitti: "Julkisuudessa
on puhuttu päätöksen perustuneen siihen,
että muutkin tekivät markkinoilla niin. Oli pysyttävä mukana
kehityksessä, ja yhtiöllä näytti
olevan varaa näinkin suuriin menoeriin." Hirvonen jatkaa: "Mikään
näistä ei riitä varsinaiseksi perusteeksi järkevälle
investoinnille." Minusta se on hyvin kiteytetty, kokemuksenkin,
viisauden antamalla perusteella oikein linjattu. Näissä asioissa
ei pitäisi olla huumaa, ja vaikka tämä menikin
vähän jälkiviisauden tiliin, se on kuitenkin
voitava sanoa. Soneran uusi johtohan otti valtaan noustessaan uuden
strategian ja osoitti linjauksessaan tärkeää realismia.
Lopuksi, arvoisa puhemies, tämän asian ruotimisen
yhteydessä, Soneran käsittelyn yhteydessä,
pitää muistaa kuitenkin se kova tosiasia, että Sonera
on hyvä suomalainen yritys. Se on erittäin hyvä ja
tärkeä suomalainen yritys nyt ja jatkossa. Siellä on
sitä paljon puhuttua osaamista, huippuosaamista. Siellä on
maailman kärkeä. Kun nyt tätä keskustelua
käydään, pitää todeta, että Soneran,
sanoisiko, entisen johdon ja maan hallituksen tekemät virheet
eivät tee Sonerasta mitään kelvotonta
yritystä. Se on hyvä suomalainen yritys ja ansaitsee
myös eduskunnalta kaiken sen tuen, mitä suinkin
eduskunta pystyy vain omalta puoleltaan antamaan. Pitäkäämme
huoli siitä, että Sonera on jatkossa vahva, iskussa
oleva yritys. Avoin asioitten selvittely tämän
tapauksen tiimoilta voi jopa olla omiaan vahvistamaan Soneraa jatkossa.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuuntelin tarkasti ed. Kääriäisen
puheenvuoroa varsinkin sen takia, että hän on
itse entinen kauppa- ja teollisuusministeri. Hän tiesi
kyllä kokoomuksen ja vasemmiston puolesta, miten tässä asiassa
olisi pitänyt ehkä toisin menetellä tai
niin päin pois. Mutta minulle teidän oma mielipiteenne
jäi vähän epäselväksi,
ja kysyn ihan suoran kysymyksen. Meille annetussa tiedonannossa
sivulla 37 toisessa kokonaisessa kappaleessa ylhäältä päin
selitetään: "Koska kyseessä on pörssinoteerattu
yhtiö, liikenne- ja viestintäministeriö joutui
korostetusti huolehtimaan siitä, että se ei Soneran
johdon kanssa keskustellessaan hanki sellaista tietoa, jonka johdosta
yksityistämisen tai yrityskaupan yhteydessä meneteltäisiin
vastoin sisäpiiritiedon väärinkäytön
kieltoa. Yhteydenpito yhtiön hallitukseen ja toimivaan
johtoon painottui siihen, että omistaja pidettiin informoituna
yhtiön strategiasta." Olisin vain yksinkertaisesti kysynyt, oletteko
te samaa mieltä vai eri mieltä tästä kappaleesta.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Olen arvostetun ed. Kääriäisen
kanssa hyvin samaa mieltä siitä, että Sonera
on erittäin hyvä yhtiö ja se on nyt aivan
oikealla tiellä. Mutta kun ed. Kääriäinen
tiedusteli sitä, onko hallituksessa tehty mitään
omistajaohjauksen kehittämisen suhteen, niin kyllä on
tehty. Meillä on keskushallinnon kehittämistä valmistellut
ministerityöryhmä, jonka mietinnön piti
tulla julkisuuteen jo elokuussa. Se on valmiina ja tulee nyt syyskuussa. Siellä on
varsin kattavasti pohdittu sitä, mitä pitäisi
tehdä valtionyhtiöitten hoitamisen suhteen. Olemme
todenneet, että jääviys on kaikkein vaikeimpia,
se, että elinkeinopolitiikkaa harjoitetaan samassa ministeriössä,
missä on omistajaohjausta, ja että tämä erottaminen
pitäisi tehdä. Tarkoitus on, että kun
mietintö käsitellään ja tulee julkisuuteen
syyskuussa, sen jälkeen asiasta voidaan käydä sitten
varsin perusteellinen keskustelu.
Mitä tulee sitten käsittelyyn talouspoliittisessa
ministerivaliokunnassa, niin jokainen kokenut poliitikko tietää,
että jos on epävarma, silloin kannattaa hakea
selkänojaa muista ministereistä. Mutta kyllä ihan
aidosti ministeri Heinonen lähti siitä, että laki,
osakeyhtiölaki, mutta myöskin pörssisäännökset
edellyttävät sitä, että hallituksen
käsittelyä ei näissä umts-asioissa
tarvita, vaan jos strategia on hyväksytty, sillä perusteella voidaan
lähteä siitä, että se riittää ja
yhtiö voi itsenäisesti toimia. Muutenkin täytyy
sanoa, että mitä tulee näihin pörssiyhtiöihin,
tuntuu siltä, että silloin kun asiat menevät
hyvin, (Puhemies koputtaa) yritysjohtajat ottavat kaiken kunnian. Sitten
kun menee huonosti näissä pörssiyhtiöissä,
joissa valtio on omistajana, kaikki kaadetaan poliitikkojen niskaan.
Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ex-ministerin kannattaa olla hyvin varovainen
aikaisemmin johtamansa ministeriön asioista tänä päivänä.
Siksi olen ollut hyvin varovainen ja maltillinen ja olen jatkossakin
tämän tyyppisissä asioissa.
Keskustan kanta valtionyhtiöpolitiikkaan noin yleisesti
ottaen on se, että meidän mielestämme tässä maassa
tarvitaan ehdottomasti valtionyhtiöitä, mutta
siinä pitää sitten toimia, sanoisiko, hyvin
käytännönläheisellä tavalla,
tilanteitten mukaisella tavalla. Tähän pörssiyhtiökysymykseen,
mihin Akaan-Penttilä viittasi ja myös ministeri
Sasi: Minä edelleenkin pitäydyn tähän valtioneuvoston
periaatepäätöksen noudattamiseen enkä näe
asiaa noin ahtaasta kulmasta kuin ministeri Sasi näkee.
Hallituksen ministerit ovat aikamoisten salassapitovelvollisuuksien
alaisia, aika ankarien sellaisten. Näen jopa välttämättömänä,
että tämän tyyppisissä asioissa
tapahtuu kollektiiviharkintaa maan hallituksen puolella. Näin
olisi pitänyt toimia tässäkin asiassa,
kuten valtioneuvoston periaatepäätöskin
edellytti.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Soneran ympärillä käytävä keskustelu
on tärkeä, ja Soneran umts-kauppoihin liittyvä seikkailu
pitää selvittää perusteellisesti.
Julkisuudessa on tullut esille sellaisia väitteitä,
jotka eivät pidä paikkaansa. Tänään
niitä on salissa oikaistu ryhmäpuheenvuoroissa
ja edustajien käyttämissä puheenvuoroissa.
Yrityksenä Sonera ei ole häviäjä,
kuten täällä pääministerikin
totesi, mutta puolueena kokoomus on tyrinyt pahasti. Soneran umts-kaupoista eduskunnalla
ei ollut kattavaa tietoa, mikä johti siihen, että tällainen
seikkailu oli mahdollinen. Jos asiaa olisi käyty eduskunnassa
perusteellisesti läpi, olen varma, että se olisi
kaatunut eduskuntakäsittelyssä eikä kokoomuksen
haluamia valtuuksia myydä valtion omaisuutta olisi koskaan annettu.
Eduskunta ei ole antanut lupaa tällaisiin kauppoihin, eikä sitä siltä koskaan
ole kysytty.
Sonera-seikkailu on ollut valtava munaus, joka kaatuu veronmaksajien
ja osakkeenomistajien syliin. Vahinko on ehtinyt tapahtua. Nyt pitää löytää vastuuhenkilöt
ja ottaa pahasta virheestä opiksi. Katson monen muun edustajan lailla,
että vastuu Soneran kriisistä on kokoomuksen silloisella
liikenneministerillä Olli-Pekka Heinosella ja myös
valtiovarainministeri Niinistöllä, joka siunasi
koko asian vaikenemalla. Hän ei missään
vaiheessa asettunut tätä menettelyä vastaan.
Jäljet ovat kaikkien nähtävissä.
Täällä on sanottu, että tästä ei
kerrottu eduskunnassa. Tämä ei pidä paikkaansa.
Vasemmistoliitto on ollut asiaa vastaan monissa yhteyksissä.
Vasemmistoliiton edustajia oli äänestämässä Sonera-asiaa
vastaan, samoin hallintoneuvoston vasemmistoliittolainen jäsen
Erik Lindfors varoitteli, mutta hänellä annettiin
huomautus tai peräti varoitus asian ottamisesta esille.
Ed. Turtiainen teki jopa eduskuntakäsittelyssä esityksen
asian vetämiseksi pois ja sai äänestyksessä aloitteelleen
parinkymmenen edustajan tuen.
Yhteisten pelisääntöjen mukaan tämän
luokan merkittävät talouspoliittiset päätökset
pitää tuoda talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Sonera-asiaa
ei koskaan tuotu talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Onkin
kysyttävä, miksi näin tehtiin. Miksei
Soneraa käsitelty ministerivaliokunnassa, vaikka kysymys
oli näin suuresta asiasta? Tähän varmasti
meille nyt antavat vastaukset ne entiset ja nykyiset ministerit,
joihin syytökset kohdistuvat.
Tämän luokan asialle pitää löytyä poliittinen vastuunkantaja.
Asia pitää selvittää ja löytää asiaan
liittyvät syylliset. Niitä löytyy varmaan enemmän
kuin yksi tai kaksi, koska kokoomuksen lisäksi keskusta
on asioista enemmän perillä kuin mitä he
myöntävät. Keskustalla oli poliittisista
ryhmistä ainoa oma mies Soneran hallituksessa. Teillä on
täytynyt kulkea suora tieto Soneran hallituksesta puolueeseen
ja ehkä laajemminkin oppositioon. Jos keskusta ja kokoomus
ja kristillisdemokraatit olisivat ajoissa tulleet vasemmistoliiton
edustajan Erik Linforsin linjoille, olisimme yhdessä voineet
välttää miljardien eurojen tappiot. Tämä ei
ole jälkiviisautta, vaan tosiasia, jonka jotkut meistä näkivät
ja ennakolta yrittivät varoittaa.
Meidän ja kokoomuksen näkemyserot ovat hallitusyhteistyöstä huolimatta
monessa asiassa aika huomattavat. Yksi näistä asioista
on valtionyritykset ja niiden hoitaminen. Valtionyrityksiä pitää osata
hoitaa, valtio voi olla omistajana yrityksissä, ja joillakin
aloilla se on jopa välttämätöntä.
Kaikkea valtion omaisuutta ei pidä myydä, vaan
on turvattava yritysten toiminta ja kehitettävä valtion
roolia omistajana. Sonera on osoitus, että näissä asioissa
kokoomuksella on vielä paljon oppimista. Teillä ei
ole sitä osaamista, jota valtion omistajuus yrityksissä edellyttää.
Näiden vahinkojen korjaamiseen ei pidä ottaa valtiolle
lisää velkaa. Jos lainaa otetaan, se pitää käyttää perusturvan
vahvistamiseen ja tukityöllistämiseen. Sairaita
ja vanhuksia ja vähävaraisia eläkeläisiä ei
ole varaa unohtaa Sonera-sotkujen varjolla.
Jatkossa tiedon pitää kulkea ja toiminnan
pitää olla avointa ja läpinäkyvää,
jotta tällaisilta katastrofeilta vältytään.
Jälleen kerran tässä korostuu eduskunnan
rooli ja kansanvallan kunnioitus. Jos me olisimme ajoissa käsitelleet
yhdessä ja perusteellisesti Soneraa eduskunnan isossa salissa,
nyt emme olisi tässä tilanteessa. Vahinko on sattunut,
ja siitä pitää tehdä tarvittavat
johtopäätökset puolueitten tasolla ja
vastuussa olevien henkilöitten tasolla. Tätä asiaa
ei voida ohittaa pelkällä olankohautuksella.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Soneraa on käsitelty parissa yhteydessä viime
vuosien aikana täällä eduskunnassa, ja
merkittävää oli tietysti tämä esillä ollut
osakkeista luopuminen Soneran osalta kesällä 2000.
Tältä osin siinä yhteydessä käsiteltiin
puhtaasti nimenomaan osakkeista luopumista, se oli se asia, josta
eduskunta teki mietinnön valtiovarainvaliokunnan toimesta talousvaliokunnan
lausunnon saatuaan. Tällöin nimenomaan tältä osin
aktiivisen omistajapolitiikan korostamisen kautta ja valtion omistuksen arvonnousun
turvaamisen näkökulmasta tehtiin yksimielinen
mietintö valtiovarainvaliokunnassa. Ainoastaan talousvaliokunnan
lausunnossa oli eriävä mielipide, joka liittyi
sitten siihen prosenttimäärään.
Keskustapuolue olisi halunnut, että valtuus rajataan 9
prosenttiin, että valtion omistuksen pitää olla
vähintään 9 prosenttia.
Sinänsä puheenjohtaja Leena Luhtanen toi täällä oikein
esille, että talousvaliokunnan lähestymistapa
tähän oli kyllä laajempi ja otti huomioon
myöskin nimenomaan tähän liiketoiminnan kehittämiseen
liittyen osaamisen korostamisen ja käytettävissä olevien
taloudellisten mahdollisuuksien painottamisen, joka sinällään
ehkä jäi kuitenkin lopullisessa keskustelussa
liian vähälle.
Toinen asia, joka nyt nimenomaan edelleen suunnatussa osakeannissa
eduskunnassa tuli voimakkaasti esille ja toki valtiovarainvaliokunnassa
ja erityisesti johtamassani liikennejaostossa koko ajan on tullut
esille, on tämä, mikä on Soneran rooli.
Se on nyt liikenne- ja viestintäministeriön yhteydessä,
ja sillähän viestitetään valtiovarainvaliokunnan
käsityksen mukaan sitä, että tässä on
kyseessä yhtiön toimialaan liittyvä erityisosaaminen
ja asiantuntemus, joka puoltaa erityistä erikoisministeriön
alaisuutta. Jos, niin kuin koko ajan ministeri Heinosen ja kokoomuksen taholta
on toistettu, kyseessä on vain sijoittajaintressi, niin
valtiovarainvaliokunta tähän viitaten toteaa,
että silloin ministeriökytkentä on väärä. Eli
tässä on myöskin arvioitava juuri tätä näkökulmaa.
Jo silloin, kun käsiteltiin suunnattua osakeantia,
valtiovarainvaliokunta arvosteli selkeästi silloista ministeriön
linjausta ja myöskin Soneran hallituksen valintaa huomauttamalla
ministeriötä, että jatkossa on kiinnitettävä entistä enemmän
huomiota siihen, että Sonera Oyj:n hallituksessa on aina
yhtiön toimialan edellyttämää ja
rahoituksellista asiantuntemusta. Selvemmin ei eduskunta voi lausua
epäluottamusta niihin ratkaisuihin, joita oli ministeriön
toimesta Soneran hallituksen valinnoissa siihen mennessä tehty.
Sitten tietysti hyvin keskeistä tässä tilanteessa nyt
on kansalaisten oikeustajunkin näkökulmasta vastuukysymys,
mutta ennen kaikkea on tietysti myöskin eduskunnalle tärkeätä tehdä valtion
omistajapolitiikkaan liittyviä johtopäätöksiä.
Tarvitaan syvää keskustelua siitä, mitä on
tapahtunut ja sen selvittämistä, mutta ennen kaikkea
myöskin linjauksia jatkoon. Ei voi olla niin, että hallintoneuvosto
on ollut vain koriste. Kyllä hallintoneuvostolla on strategisten,
keskeisten ratkaisujen osalta merkitys. Niin se on ollut tähän
päivään saakka Kemirassa ja monessa muussa,
niin sen on ollut tarkoitus olla Sonerassakin.
Edelleen tietysti hallitusvalinnoissa ja pääjohdon
valinnoissa ministeriön vastuu on kiistaton. Kuten totesin,
eduskunta tästä myöskin lausui selkeän,
nuhtelevan palautteen.
Ministeriön edustajan rooli yhtiön hallituksessa
ei voi olla niin, että hän edustaa vain itseään, vaan
kyllä hänellä on omistajaohjaukseen liittyvä rooli.
Tältä osin myöskin kyseisessä suunnatussa
osakeannissa eduskunta ja valtiovarainvaliokunta kiinnittivät
huomiota siihen, että valtiolla on aina oltava toimiva
yhteys ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön
hallitukseen. Se on ministerin asia tässäkin tapauksessa järjestää se
niin, että se toimii, kun se liikenne- ja viestintäministeriön
alainen on. Jos valtio haluaa irrottautua omistamansa yhtiön
toiminnasta, sen pitää valiokunnan mielestä tapahtua
omistusosuuksia alentamalla eikä etääntymällä yhtiön päätöksenteosta.
Selvemmin ei voisi tästäkään asiasta
huomauttaa liikenne- ja viestintäministeriölle
valtiovarainvaliokunnan toimesta.
Tähän liittyen osin kokoomuslaisten harmiksi — tässähän
oli pientä kampitusta valtiovarainvaliokunnassa tämän
lausuman läpiviemisessä — hyväksyttiin
lausumaehdotus 2. Erityisesti sosialidemokraatit halusivat, että edellytetään,
että valtioneuvosto laatii seuraavien valtiopäivien
aikana pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen
hallinnointiohjelman. Tämä on erittäin
tärkeä ja välttämätön
sen takia, että tämä asia ei ole ollut
meillä kunnossa. Olen itse tätä peräänkuuluttanut
monissa eri vaiheissa.
Kemiran tapauksessahan oli tilanne se, että kauppa-
ja teollisuusministeriö ohi Kemiran strategisen johdon
ja hallituksen rakensi strategiset johtopäätökset
ja antoi itse asiassa Dynea- ym. järjestelyt liikkeelle,
kun taas Soneran tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriö ministerin
johdolla käsi lipassa katseli tukevasti jalat ilmassa leijuvaa
umts-seikkailua Euroopassa yhtiön johdon toimesta. Tässä on
kaksi ääripäätä. Näin
ei tietenkään voi olla. Tältä osin
on ehdottomasti löydyttävä jotkin hallinnoinnin
periaatteet, ja ne kyllä varmasti löytyvät,
kun näitä asioita nyt selvitellään.
On myöskin tähän liittyen vielä huomautettava,
että kun eduskunta hyväksyi viime vuoden loppupuolella
noin 500 miljoonan markan määrärahan
Soneran oman pääoman rahoituksen vahvistamiseksi,
on myös talousvaliokunnan syytä jälkeenpäin
selvittää, mitä yhtiössä tuolloin
ajateltiin umts-investoinneista. Euroopan laajuisilla telemarkkinoilla
ja erityisesti kolmannen sukupolven markkinoilla ei nimittäin
viime vuoden ja tämän vuoden toisella neljänneksellä mielestäni
kovin suurta muutosta ole tapahtunut. On aiheellista kysyä,
suunniteltiinko vetäytymistä ja alaskirjausta
jo tuolloin, mutta ajankohta siirrettiin sopivampaa kohtaan eduskuntakäsittelyn
takia. Tähän viittaa myös ministeri Heinosen kovin
aikainen ja hiljainen lähtö. Umts-investointien
alaskirjauksia olisi voitu tehdä asteittain, kuten usein
vaadittiinkin, koska kalliiden umts-investointien epäonnistuminen
on ollut, voi sanoa, jo vajaan parin vuoden aikana jossain määrin
nähtävissä.
Sosialidemokraatit peräänkuuluttavat nyt nimenomaan
valtion omistajapolitiikan uudenlaisia painotuksia. Omistajapolitiikalla
on monia merkityksiä: alueellisia, työllisyys-,
myös osaamisen vahvistamisnäkökohtia
ja strategisia painotuksia. On liian karkea jako se, että on
markkinaehtoista valtion omistajuutta ja sitten joitakin strategisia
etuja omaavia. Ne menevät paljon hienosyisemmin lomittain,
kun ajatellaan alueellista strategista osaamista, alueellista kehitystä ja työllisyyttä.
Tältä osin pidän hyvin tärkeänä pääministerin
toteamusta siitä, että valtion omistajapolitiikan
yksikön ja valtionyhtiöiden hallitusten puheenjohtajien
yhteydenpitoa parannetaan omistusjärjestelyjä ja
strategisia keskeisiä päätöksiä valmisteltaessa
nimenomaan niin, että se tapahtuu yhteisesti kaikkea osaamista
hyväksi käyttäen.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Uosukainen.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Haluan lyhyesti vain todeta sen, että mitä näitten lupien
alaskirjaukseen tulee, niin Telefonica ja Sonera olivat ensimmäiset
yhtiöt Euroopassa, jotka alaskirjasivat ne. Valitettavasti
näissä asioissa joudutaan toimimaan kirjanpitolain
mukaisesti ja pitää toimia kirjanpitolain mukaisesti,
ja siihen eivät poliittiset suhdanteet tai eduskunnan koollaolo
voi vaikuttaa.
Mitä tulee omistuksen keskittämiseen, täytyy tietysti
sanoa, että kyllä lähtökohdan
kai pitäisi olla se, että päätös
tehdään siellä, missä on paras asiantuntemus,
ja kun on teknologiayrityksestä kyse, niin kyllä kai
se asiantuntemus on nimenomaan siellä yhtiössä.
Mutta on täysin selvää, että omistajan
pitää katsoa omistuksensa perään, ja
tältä osin täytyy sanoa, että varmasti
yhteistyö allekirjoittaneen ja Soneran johdon kanssa toimii
erittäin saumattomasti ja hyvin tiiviisti tänä päivänä,
ja uskon, että tällainen yhteistyösuhde on
varsin tarkoituksenmukainen.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä Soneran
tapaus on semmoinen yhteinen harjoitus, että minusta on
arvokasta, jos voidaan keskittyä yhä enemmän
siihen, millä tavalla tämä auttaa meitä oppimaan,
käsittelemään ja löytämään
niitä toimintakäytäntöjä, millä tavalla
näissä valtio-omisteisissa kansainvälistyvissä yrityksissä,
jotka ovat pörssilistattuja, meidän tulee toimia.
Jos ajattelen hallituksen myyntivaltuusesitystä, siinä käsiteltiin
ainoastaan Soneran myyntivaltuuksien alentamista. Siinä ei
käsitelty lainkaan umts-huutokauppoja eikä edes
liiketoimintariskejä. Nimittäin ministeri Heinosen
esittelyssä riski esiintyi ainoastaan valtion omistajuuteen liittyvänä riskinä.
Strategiassa mainittu kansainvälistyminen ei ole yhtä kuin
umts-huutokaupat.
Arvoisa rouva puhemies! Minusta on erittäin olennaista
tunnistaa se, mitä tarkoittaa kasvu ja kansainvälistyminen.
Jos eduskunta olisi kesäkuussa 2000 tarttunut tähän,
sehän olisi tarkoittanut nimenomaan sitä, että eduskunta
olisi kieltänyt Soneralta esimerkiksi Zedin ja SmartTrustin kaltaiset
tytäryhtiöt tai kieltänyt yhtiön
osallistumisen konsolidaatiokehitykseen. Tässä mielessä minusta
se oli aivan riittävä periaatteellinen päätös,
että me tuimme sitä päätöstä,
joka oli Soneran strategiassa. Tämän haluan, arvoisa
puhemies, sanoa myös painokkaasti. Tämä kasvu
ja kansainvälistyminen ei ollut kesäkuussa 2000 uusi
uutinen meille kenellekään. Mutta se, jos olisi
esitelty avoimesti umts-huutokaupat, niihin mahdollinen Suomen ja
Soneran osallistuminen, se olisi ollut uutinen nimenomaan eduskunnan päätettävänä
asiana.
Minusta tässä on erittäin iso periaatteellinen
kysymys. Minusta jollakin tavalla tuntuu harmilliselta se, että arvoisat
ministerit kertovat, mitenkä he ovat lukeneet lehtiä,
mitenkä siellä on puhuttu umts-huutokaupoista
jne. Minusta tämä tuo esiin ehkä sen
kaikkein vakavimman moraalisen asetelman, missä me olemme.
Jos meitä kansanedustajia pidetään
vain sellaisina muodollisina toimijoina, joilleka tuotetaan ihan
minkälaista informaatiota hyvänsä, ja
sen jälkeen, kun vastuu realisoidaan, voidaan tämä informaatio
tulkita ihan millä tavalla hyvänsä, niin
minä en, arvoisa rouva puhemies, henkilökohtaisesti
halua alistua tähän, vaan minä edellytän,
että me liikumme niin kuin aikuisten maailmassa. Jos Suomen
kannalta tehdään merkittäviä päätöksiä,
mitä avoimemmin ne käsitellään
tänään ja huomenna Suomen eduskunnassa,
sen parempaan lopputulokseen me tulemme pääsemään.
Mielestäni tässä Soneran harjoituksessa on
hyvin pitkälle kysymys siitä, että puuttui
realismi, puuttui etiikka, puuttui sellainen näkemys, joka
on rakennettu realististen johtopäätöksien varaan.
Kun nämä puuttuvat, puuttuu äärimmäisen
paljon liiketoiminnan ohjaamisesta, koska todellinen liiketoimintaa
edistävä rohkeus kumpuaa eettisesti korkeista
arvolähtökohdista.
Jos minä ajattelen sitä, mihinkä tämä Soneran harjoitus
sitten hallituksen päättämättömyyden seurauksena
johti, sehän johti siihen, että yrityksen tavoitteet
ja arvot, henkilökunnan, yksilöiden, tavoitteet
ja arvot, ympäristön, tässä tapauksessa
valtion, tavoitteet ja arvot, nehän karkasivat täysin
irralleen ja erilleen toisistaan. Tämän tyyppisen
yrityksen menestyminen on täysin mahdoton asia. Minä toivon,
että tämä on yksi sellainen näkökohta,
jota me pohdimme myös jatkossa.
Sitten haluan vielä, arvoisa puhemies, oikeastaan pariin
asiaan puuttua. Ennen kaikkea, kun tämä menee
talousvaliokunnan käsittelyyn, minusta on erittäin
perusteltua se, että nämä Soneran riskiarviot
koskien Saksan-investointeja saadaan käsittelyyn. Nimittäin
pääministeri sanoi näin, että on
tehty riskianalyysit, ja totesi myös, että nämä riskiarviot
pettivät. Jos kerta näin on, minusta on hyvin
luonnollista, että ne silloin ovat siellä talousvaliokunnan
käsittelyssä ja nähtävinä.
Voidaan silloin tehdä niistä ne johtopäätökset,
jotka auttavat tavallaan tämän tyyppisten asioiden
käsittelyä jatkossa.
Mutta viimeisenä asiana, arvoisa puhemies, ehkä kaikkein
tärkeimpään, koska katsoa pitää eteenpäin
ensisijaisesti. Minä olin tosiaan hyvin hämmästynyt,
että tähän hallituksen tiedonantoon ei
liittynyt selkeää johtopäätöstä pörssilistattujen
valtio-omisteisten yhtiöiden hallinnoinnista. Minä olen
useissa puheenvuoroissa, kun on Soneraakin käsitelty, tarttunut
tähän asiaan. En halua politikoida tällä asialla,
mutta kyllä minä joudun, arvoisa ministeri Sasi,
sanomaan, että liian paljon on liikenneministeriössä tällä hetkellä asioita,
joissa ei ole oikein päätä eikä häntää,
liian paljon. Minä kerron esimerkkinä sen, mihin tieliikennelain
sisältö päätyy, vaikka jo ennestään
on poliisien puutetta Suomessa, miten valvotaan nykyistäkin
lainsäädäntöä: nyt
me säädämme lain, jossa määrätään
kypärä- ja heijastinpakko. Minusta tämä kertoo
siitä moraalisesta otteesta, että nyt yritetään
syöksyä lainsäädännöllisesti
sellaisille alueille, joilla ei oikeasti ole mitään
merkitystä, mutta ei oteta riittävää vastuuta niistä asioista,
joista nyt pitäisi ottaa.
Palaan vielä tähän valtion omistajapolitiikkaan.
Minä toivon, että me löydämme
tähän yhdessä ratkaisun. Minä sydämestäni
toivon. Siksi sanoin jo päivällä debattikeskustelussa,
että jos tiedonanto olisi pitänyt selkeän,
uskottavan ratkaisun tähän omistajapolitiikkaan,
niin olisin voinut harkita tämän tiedonannon puolesta äänestämistä.
Nyt tämä tuntuu epäuskottavalta.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Tapahtumat Soneran ympärillä kertovat
karua kieltä siitä, miten valtionyhtiöitä on
hoidettu liikenneministeriössä. Kysymys on myös
laajemmin siitä, miten valtionyhtiöt ovat olleet
omistajan ohjauksessa ja valvonnassa.
Liikenne- ja viestintäministeriön kohdalla
asia on ollut täysin retuperällä. Valtuudet
tehdä miljardien eurojen investointeja Saksaan on ministeriössä kuitattu
hiljaisuudella. Kukaan ei aio ottaa vastuuta siellä Suomen
taloushistorian suurimmasta töppäyksestä,
eli valtion omistajaohjaus ei ole ollut mitenkään
hallinnassa.
Pääasiana ministeriössä on
ollut vain luopuminen valtion omaisuudesta. Yhtiöiden kehittäminen
ja valvonta on ollut sivuseikka. Tätä samaa linjaa
tuntuvat edelleen korostavan kokoomusministerit. Erityisesti ministeri
Sasi on ollut innokkaasti myymässä valtionyhtiöitä.
Jopa valtioneuvos Holkerin on täytynyt häntä tästä toppuutella.
Näyttää siltä, että kokoomusministereille
liikenneministerin salkku on aivan liian raskas kantaa. Ministeri
Sasikin haluaa keventää salkkuaan siirtämällä valtionyhtiöiden
asiat ministeriöstä muualle. On outoa, jos kykenemättömien
ministerien takia valtionyhtiöiden hoito pitää uudelleenjärjestää tai
jos peräti sen takia ne pitää myydä.
On selvää, että päävastuu
tapahtuneista Sonera-sotkuista on entisellä liikenneministerillä Olli-Pekka
Heinosella. Tästä poliittisesta vastuusta ei häntä voida
vapauttaa. Heinonen ei hallinnut lainkaan ministeriötään.
Tästä seurasi se, että ministeriön
virkamiehet ja Soneran korkein johto saivat pelata uhkapeliä valtion
omaisuudella. Eduskunnan on mielestäni selkeästi
osoitettava nyt, ettei näin suuria töppäyksiä voida
hyväksyä ilman, että poliittinen vastuunkantaja
asialle löytyy.
Nykyinen liikenne- ja viestintäministeri Sasi on osoittanut
myös sen, että hän ei joko halua tai ei
pysty selvittämään Sonara-asiaa. Outo
selvitys, joka hänen ministeriössään
tehtiin hätäisesti, sisälsi lähinnä kalenterien
katselua. Mitään moitittavaa ei löytynyt.
Sasin lääke valtionyhtiöille tuntuu olevan
edelleen vain myydä lisää valtionyhtiöitä.
On ihmeellistä, että Sasi veivaa vastuuta
myös eduskunnan niskoille eikä yritä selvittää esimerkiksi
sitä, miksi valtion edustaja Soneran hallituksessa, Kalevi
Alestalo, aikoinaan istui mykkänä Soneran hallituksen
kokouksissa eikä mitenkään viestittänyt
miljardiluokan hankkeista esimiehellensä ministeri Heinoselle.
Luulisi ministeri Sasin pystyvän myös siihen,
että Alestalo saataisiin kertomaan Sonera-tapahtumista
nyt, kun siihen on olemassa myös lupa. Vai onko niin, että virkamies
voi tehdä edelleenkin mitä haluaa tässä ministeriössä?
Eduskunnan vastuu Sonera-asiassa jää kevään
ja kesän 2000 käsittelyyn ja päätöksiin. Eduskunta äänesti
luvuin 159—20 hallituksen esityksen puolesta, mikä antoi
hallitukselle luvan luopua valtion omistuksesta tarvittaessa kokonaan.
Samoin Soneralle hyväksyttiin strategia, jossa selvästi
lähdettiin ottamaan riskejä valtion omaisuudella.
Umts-luvista eduskunta ei sinänsä päättänyt.
Meitä edustajia, jotka vastustimme hallituksen esitystä,
oli äänestyksessä vain 20. Vasemmistoliitosta
lähes puolet eli 8 edustajaa vastusti valtion omaisuuden
hukkaamista. Keskusta oli yhtä edustajaa lukuunottamatta
hallituksen linjoilla. On selvää, että me,
jotka vastustimme yltiöpäistä hallituksen
yksityistämislinjaa, emme koe olevamme vastuussa kohtalokkaista
päätöksistä.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan koko valtionyhtiöpolitiikka
näyttää olevan täysin tuuliajolla.
Eri ministeriöissä on erilaisia käytäntöjä.
Päälinja näyttää olevan
kuitenkin kokoomuksen ajama luopuminen kaikesta valtion omaisuudesta.
Eduskunta on antanut hallitukselle tämän tästä valtakirjan
harjoittaa tätä valtion omaisuuden kannalta tuhoisaa
politiikkaa. Vasemmistopuolueilla ei ole ollut sen paremmin kuin
oppositiollakaan selvää linjaa asiassa. Eduskunta
osoitti kuitenkin viimein ryhdikkyyttä Kemira-kauppojen
yhteydessä ja esti täysin hataralle pohjalle suunnitellun
valtion kannalta epäedullisen kaupan. Tässä asiassa
kauppa- ja teollisuusministeri osoitti, etteivät sielläkään
asiat ole kovin hyvässä mallissa, siksi huonosti
koko kauppa oli valmisteltu.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä,
että kokoomuksen vetämä valtionyhtiöpolitiikka
on tiensä päässä. Soneran kalliit
opetukset johtavat varmasti varovaisempaan linjaan valtion omistajapolitiikassa.
Voidaan sanoa, että jo oli aikakin. On vain valitettavaa,
että suurien vahinkojen kautta vasta asiassa on opittu — tai
opitaan, näin ainakin toivon.
Paljon on puhuttu siitä, että valtion omistus
pitää keskittää yhteen paikkaan
tai yhteen ministeriöön. Tämä ei
ole mielestäni avainkysymys. Keskittämällä riskit
kasvavat, jos yksikköä johdetaan yhtä holtittomasti
kuin kokoomusministerit ovat tehneet liikenne- ja viestintäministeriössä.
Tarvitaan valtion omistajapolitiikan uudelleenarviointia, joka lähtee
siitä, että valtiolla tulee olla myös
omistusta, josta pidetään huoli. Tässä mielessä ainakin
vaalien jälkeisen hallituksen tulee kirjata hallitusohjelmaansa
selkeä linjaus omistajapolitiikastaan. Nykyisen hallituksen ohjelmassa
valtionyhtiöistä todetaan muun muassa, että niiden
myynnistä päätetään
tapauskohtaisesti. Näin köykäisellä hallitusohjelmalla
on toimittu, ja tulokset puhuvatkin puolestaan.
Arvoisa puhemies! Nyt pääministerin antama tiedonanto
ei ole hyvä. Lähinnä tuli mieleen Sasin
selvitys, kun kuunteli pääministeriä.
Poliittista vastuuta tehdystä virheestä ei kukaan
suostu ottamaan. Mielenkiintoista on nähdä, pystyykö eduskunta
osoittamaan valiokuntakäsittelyn ja oikeuskanslerin selvityksen
jälkeen myös poliittisen vastuun kantajat. Ellei
näin käy, vastuu holtittomasta valtionyhtiöpolitiikasta
kaatuu osittain myös eduskunnalle.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Ed. Valppaalle täytyy todeta, ettei
hän ihan valppaana ole viime aikoina ollut. Ministeriön
virkamies Kalevi Alestalo on antanut lausunnon sekä kirjallisesti
että myöskin suullisesti, mitä tulee näihin
hallituksen tapahtumiin. Hän on tullut julkisuuteen kehotuksestani
ja sen jälkeen, kun Soneran hallitus antoi tästä luvan.
Olen pahoillani, että ed. Valpas erittäin
voimakkaasti arvosteli sitä, että Sonerasta on
saatu 6,6 miljardia euroa eli noin 40 miljardia markkaa. Hän
olisi varmaan pitänyt mieluummin yhden vuoden sairaalat,
päiväkodit ja muut terveydenhoitolaitokset ja
palvelulaitokset kiinni kuin ottanut nämä rahat
Sonerasta. Tämä on ehkä hänen
arvovalintansa tässä suhteessa.
Mitä tulee sitten ministeriön tekemään
selvitykseen, jotkut ovat arvostelleet tätä meidän
5.8. tekemäämme selvitystä, mutta kukaan
ei ole vielä löytänyt siitä ensimmäistäkään
virhettä. Se hyvin kattavasti kuvaa koko prosessin, mitä päätöksenteossa
on tapahtunut. Kertokaa minulle yksikin virhe, mikä siinä ei
pidä paikkaansa, mielelläni kuulen sen.
Ihan lopuksi vielä todettakoon se, että tietysti ed.
Valppaan olisi pitänyt ymmärtää,
että kun hallituksen esityksessä 47/2000
todettiin, että yhtiön tavoitteena on nousta arvoketjussa
ylöspäin, se selkeästi tarkoittaa sitä,
että yhtiö pyrki vaihtamaan 2G-lisenssinsä 3G-lisenssiin
myöskin Saksassa.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Sasi antoi kyllä nyt väärän
todistuksen puheestani. En puhunut mitään 6,6
miljardista, joka on Sonerasta tuloutettu. En ymmärrä,
mistä hän tuommoisia kuuli.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Te vain ilmoititte aina, että vastustatte
osakkeiden myyntiä ja että on kauheata, että osakkeita
on myyty. Tietysti niistä on nyt saatu 6,6 miljardia. Valtio
ei ole joutunut maksamaan kuin 500 miljoonaa euroa, joten saldoilla
ollaan 6,1 miljardia. Jos myyntejä ei olisi tapahtunut,
näitä rahoja ei olisi voitu käyttää terveydenhuoltoon,
sosiaalitoimeen ja muihin tarkoituksiin. Säästölista,
jonka te olisitte joutuneet tekemään, olisi varsin
kattava.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ihan alussa voisi todeta, jotta umts-kaupat
ja osakkeiden myynti ovat ihan eri asioita. Niillä ei välttämättä ole
kytköstä toisiinsa sinällään.
Nehän voi tietysti sotkea tässä tapauksessa,
mutta lisenssien ostaminen on ihan toinen juttu, jossa tehtiin virhe.
Yksi asia, joka ei ole tullut esille puheissa tänä iltana,
on se näkökulma, mitä tämä kaiken
kaikkiaan vaikuttaa koko eurooppalaisten kolmannen polven matkaviestinten
kehittymiseen, koska jollakin tavalla kaikki ovat vähän
niin kuin lyötyjä tässä vaiheessa,
jotkut kun rahastivat tässä välissä.
Käykö tässä sillä tavalla
nyt, että Japanin ja mahdollisesti jonkun muun, vaikka
Amerikan mantereella, teknologia menee eteenpäin ja me
Euroopassa, isossa unionissa, mahdollisesti voimme vaikka hävitä tämän
kilpailun, jota käydään maailmanlaajuisesti?
Se on sen tyyppinen kysymys, johon en osaa vastata, miten siinä käy. Kuitenkin
se on tärkeä sinällään,
jos katsoo, mitä kolmannen polven matkaviestinten osalta
yleensä tapahtuu.
Sitten itse lisenssiseikkailuun. Tässähän
on, niin kuin joku vastauspuheenvuorossa totesi, jotta suomalaiset
ovat aina olleet suuruudenhulluja, aina hurahdetaan johonkin päin,
milloin sodissa on tehty Uralia myöten suur-Suomea ja sitten maailmalla
kokeiltu siipiä eri tavoilla ja tuhrattu markkoja aikanaan
ja nyt sitten euroja jatkossa ilmeisesti.
Hyvä esimerkki on Nokia. Nokia pärjäsi
hyvin, ja ilmeisesti Sonera-seikkailussa on saman tyyppinen ajattelumalli,
jotta me suomalaiset olemme mahtavia, me osaamme kaiken ja me valloitamme
myös tämän puolen: Nokia tekee kännyköitä ja
Sonera hoitaa viestintämarkat tai eurot aikanaan Euroopassa.
Se on hyvä ajattelutapa, ei siinä mitään,
mutta siinä kävi, niin kuin jotkut ovat todenneet,
jotta silloin ei laskettu varoja ja varusteita, millä lähdetään
tuonne mukaan. Siinä loppuivat rahkeet kesken, niin kuin nyt
nähdään tässä.
Nyt on siitä kyse, ketkä ovat vastuunkantajia. Tänä iltana
on ihan riittävästi käyty läpi
sitä keskustelua. On selvä, jotta senaikainen
liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen on
vastuussa siitä kysymyksestä. Hän otti
ja lähti. Lähtikö viisauttaan vai juovutettiinko,
jotta olisi parempi lähteä, sitä en tiedä,
mutta joka tapauksessa sitten, kun syytetään koko
maan hallitusta, mietin, millä tavalla tekniikka toimii
valtioneuvostossa. Ilmeisesti eivät pysty muut ministerit menemään
väliin, jos joku ei halua ottaa jotain asiaa esille. Sehän
tarkoittaisi isoa epäluottamuslausetta. Siinä vaiheessa
olisi toivonut, jotta kokoomus olisi katsonut oman ministerinsä perään ja
sanonut, jotta nyt on parempi, jotta Olli-Pekka siirretään
muihin hommiin tai tänne eduskuntaan, jos ei muita hommia
silloin ollut auki. Mutta se on ollutta ja mennyttä, ja
se on jälkiviisautta. Tämä puhe ei auta
yhtään, siitä ei yhtään
euroa tule takaisin, se tiedetään. Ainoa on, jos
tämä opettaisi tulevaisuuteen, opettaisi sen,
jotta tulevia ratkaisuja ei tehtäisi tällä tavalla.
Tässähän ovat monet ryhmäpuhujat
ja monet yksittäispuhujat jo käyttäneet
puheenvuoroja siitä, jotta valtio-omistajuus pitäisi
kohdentaa yhden ministeriön tai yhden toimijan alle, mikä se sitten
onkin. Siinä on se oma vaaratekijänsä,
jotta jos siitä tulee semmoinen lahtausministeriö tai lahtausorganisaatio,
jossa ei ole arvopohjaa sillä tavalla, jotta valtio-omistajuudelle
ei nähdä arvoa, siinä voi käydä kovin
heikosti. Sen takia minä näen kuitenkin, jotta
siinä pitää olla aika vahva poliittinen
ohjaus, ja tietysti toivoisi, että ne ohjaajat, ketkä sitten
ovatkin siinä tulevaisuudessa mukana, näkevät
sen, jotta tietyissä yrityksissä valtion omistajuudella
on merkitystä.
Sonerassa itse nimittäin en aikanaan nähnyt sitä sillä tavalla.
Ed. Hellberg teki aloitteen siitä, jotta myydään
silloin hyvän kurssin aikana Soneraa mahdollisimman paljon,
vaikka kokonaan. Sehän meidän olisi pitänyt
tehdä. Yhtään en ole huolissani siitä,
mitä ministeri Niinistö totesi aikaisemmin, kun
hän istui aitiossa, siitä jotta jos amerikkalaiset
pääomasijoittajat olisivat ostaneet, todennäköisesti
olisi käynyt samalla tavalla. No, se olisi ollut oikein
hienoa. Siitä vaan, amerikkalaiset olisivat saaneet takkiinsa
aika paljon, ja Suomen valtiolla olisi nyt varoja rakentaa ristiin
rastiin verkkoja Suomenmaahan, jos semmoista poliittista tahtoa
olisi löytynyt täällä, ja olisi
voitu ostaa saksalaisia ja muita romahtaneita operaattoreita ympäri
Eurooppaa ihan riittävästi ja ilmatilaa, että voidaan
toimia. Mutta sekin on jälkiviisautta; sitä ei
ole tehty. Sitä ei tehty silloin aikanaan, eikä löytynyt
viisautta. Jotkut olivat sitä mieltä, että ei
myydä yhtään. Mutta minä olen
sitä mieltä, että silloin valtion pitää toimia
samalla tavalla siinä tilanteessa, koska on menty pörssiin,
kuin yksityinenkin toimii. Se katsoo, että jos on rahaa
saatavissa, otetaan rahaa, jos se ei vaaranna sitten pitkässä pelissä muuta.
Siinä tiedettiin, että ei vaaranna, koska me olisimme
niillä rahoilla saaneet tehtyä ihan mitä vain.
Olisi saatu tehtyä laajakaistaa ja kaidempaakin kaistaa,
jos sitä olisi tarvittu.
Sitten valtionyhtiöiden hallinnasta jatkossa olen sitä mieltä ehdottomasti,
jotta se täytyy tutkia ja tehdä sillä tavalla,
jotta seuraavan hallitusohjelman yhteydessä tulee sopia
pelisäännöt ja sen tyyppinen hallinto
siihen, jotta siinä ovat kuitenkin poliittiset päättäjät
kanssa, onko se hallitus vai johtokunta vai mikä malli
se onkin, ei pelkästään sillä tavalla,
jotta annetaan virkamiehille liian paljon valtaa. Kemira-kaupassa
nähtiin, miten kävi, mutta onneksi tämä eduskunta
sen verran ryhdistäytyi, jotta viesti oli selkeästi KTM:ään
päin sillä tavalla, jotta me emme hyväksy.
Nyt ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan Kemirahan
on suhteellisen hyvin pärjännyt. Dynea, joka oli
vähän kuralla oleva firma, olisi kahmaissut kultakimpaleen
ja saanut siitä elinvoimaa, mutta onneksi se ei toteutunut.
Se on hyvä esimerkki siitä, jotta siinä poliittinen
tahto ja järki voitti.
Jään odottamaan sitä, mitä valiokunta
tekee. Uskon, että se tekee tarkkaa työtä ja
selvittää koko jutun. Turha tässä on
repostella, annetaan työrauha Soneralle, koska se on nyt
kuitenkin yhä edelleen meidän enemmistöinen
yhtiö.
Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Jälkiviisautta tässä Soneran
Saksan-toimilupakauppoja koskevassa keskustelussa on varmasti riittämiin
niin kaupan arvostelijoiden kuin puolustelijoidenkin puolella. Jälkiviisauden
parhaimmistoa on mielestäni kuitenkin se tulkinta, että eduskunta
olisi niin sanotun nollavaltuusesityksen perustelujen muodossa antanut
valtioneuvoston omistajapolitiikan periaatepäätöksen
mukaisen niin sanotun pääomistajan hyväksynnän umts-kaupoille.
Näinhän valtioneuvoston tiedonannossa todetaan.
Kyseisessä asiakirjassa, hallituksen esityksessä 47/2000,
ei mainita sanallakaan kolmannen sukupolven matkaviestinluvista,
eikä tämä asia ollut esillä myöskään
valiokuntakäsittelyssä eikä ministeri
Olli-Pekka Heinosen esittelypuheenvuorossa. Tuossa asiakirjassahan
on varsin yleispiirteinen esittely perustelemassa Soneran liittoutumisen
ja sitä kautta kansainvälistymisen tarvetta. Nollavaltuuden
ja sen perustelut eduskunta hyväksyi ja valtiovarainvaliokunta
sen käsitteli, mutta ei muuta. Tätä asiaa
ei tee toiseksi se, jos lehdissä on spekuloitu umts-kaupoilla
samaan aikaan. Eduskunnan päätöksen perustana
on aina hallituksen esitys, ja sen, mitä päätetään,
tulee olla demokraattisessa järjestelmässä avoimesti kerrottuna
eikä vain rivien välistä jälkeenpäin tulkittavissa.
Sinänsä kovin perusteltua ei muutoinkaan olisi
ollut se, että eduskunta olisi kieltänyt tai myöntänyt
huutokauppoihin osallistumisen. Ei se kuulu eduskunnan omistajapoliittiseen
kompetenssiin. Eihän ongelma ollut huutokauppaan osallistuminen
sinänsä vaan se, että otettiin loppusuoralla
liian suuri riski lähtemällä mukaan liian
korkealla toimilupahinnalla. Näin toisaalta vaarantui mainitussa
strategiassa todettu päätavoite eli yhtiön
osakkeen ja valtion omistuksen arvonnousun turvaaminen.
Täällä on moneen kertaan todettu,
että päävastuu tästä virheinvestoinnista
on Soneran hallituksella. Siksi olin perin yllättynyt siitä,
että Soneran hallituksen entinen puheenjohtaja hakeutuu eduskunnan
selän taakse. Jätti-investoinnin riskien arviointi
suurimman omistajan eli valtion puolella olisi myös ollut
paikallaan. Emme tietenkään voi tietää,
olisiko se johtanut toisenlaiseen päätökseen
vai ei, mutta riski olisi kuitenkin ollut paremmin tiedostettu.
Onhan suurin omistaja myös suurin riskien kantaja, ja kun
kerran liikenne- ja viestintäministeriössä ja
hallituksessa hyväksyttiin Soneran strategia niin sanottuna
suuren riskin yhtiönä, olisi voinut kuvitella, että enemmistöosakas
olisi myös vahvistanut omia riskienseurantamenetelmiään
ja näin turvannut oman omistuksensa arvonnousua. Osakkeen
arvohan ei Saksan-kaupan jälkeen noussut vaan laski.
Liikenne- ja viestintäministeriö kuitenkin omaksui
niin sanotun puuttumattomuuden periaatteen vedoten siihen, että muut,
erityisesti ulkomaiset, omistajat voivat karsastaa valtion aktiivisempaa
roolia Soneran omistajana. Mielestäni tämä puuttumattomuuden
periaate oli kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että valtio
oli edelleen Soneran enemmistöosakas. Tämä puuttumattomuusperiaate
olisi ollut looginen siinä tapauksessa, että valtio
olisi ollut selvästi vähemmistöosakas.
Hallituksen linjaus Soneran omistusosuuden alentamisessa ja
toisaalta puuttumattomuuden periaatteen omaksumisessa olivat mielestäni
keskenään ristiriitaisia. Tähän
taas ovat vaikuttaneet mitä ilmeisimmin hallituksen sisäiset
erimielisyydet valtion omistuksen suuruudesta Sonerassa. Tiedonannosta
käy ilmi, että maan hallitus oli hyväksynyt
liittoutumiseen tähtäävän Soneran kansainvälistymisstrategian
jo melkein vuosi ennen kuin se toi tämän niin
sanotun nollavaltuusesityksen eduskunnalle. Tässä oltiin
liian myöhässä. Jos liittoutuminen olisi
onnistunut aiemmin, olisi myös tähän
umts-kaupan riskinottoon ollut todennäköisesti
leveämmät hartiat.
Valtiovarainvaliokunta on valtion omistajapolitiikan ristiriitaisuudesta
Soneran osalta lausunut kantansa jo viime syksynä osakeannin
käsittelyn yhteydessä. Silloinhan valiokunta totesi, että jos
valtio haluaa irrottautua omistamansa yhtiön toiminnasta,
sen tulisi tapahtua omistusosuuksia alentamalla eikä etääntymällä yhtiön päätöksenteosta.
Valtiolla tulisi aina olla toimiva yhteys ainakin enemmistöosakkaana
omistamansa yhtiön hallitukseen. Tästä syystä valtiovarainvaliokunta
edellytti hallitukselta pörssiyhtiöiden omistajapoliittista
hallinnointiohjelmaa.
Tuossa samassa yhteydessä keskustan ryhmä esitti
omana kantanaan, että valtion yritysomaisuuden, erityisesti
pörssiyhtiöiden omaisuuden, hoito on keskitettävä yhteen
yksikköön. Samanlaisen kannanoton otti myös
keskustan puoluehallitus. Tuossa kannanotossa korostettiin ministeriöistä erillistä,
ammattimaisesti toimivaa yksikköä. On hyvä,
että hallitus on vihdoin lähentymässä tätä linjaa,
mutta tässä tarvittaisiin myös toimenpiteitä nopeasti.
Jatkossa on Soneran kokemusten pohjalta mietittävä tarkkaan,
minkälainen omistusosuus pörssiyhtiössä on
ylipäätään valtiolle järkevä. Nyt
käytävä keskustelu on paradoksaalinen
esimerkki niistä ongelmista, mitä valtion pörssiyhtiöomistukseen
liittyy. Demokraattinen päätöksenteko
vaatii avoimuutta, mutta mitä enemmän ja pidempään
täällä Soneran asioita puidaan, sitä enemmän
se aiheuttaa riskejä yhtiön osakkeen arvon kehitykselle
ja siten valtion oman omistuksen arvolle. Siksi olisi hyvä käsitellä tämä tiedonanto
mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä.
Virheet on tehty, ja niistä on otettava opiksi nimenomaan
valtion omistajapolitiikan kehittämisessä, mutta
käsittelyllä ei pidä vaarantaa Soneran
uuden strategian mukaista etenemistä. Valtiovarainvaliokunnassa
viime syksynä osakeantikäsittelyn yhteydessä sain
hyvän käsityksen Soneran uuden johdon ja uuden
strategian realistisuudesta.
No, kuka sitten on kärsinyt taloudellisia menetyksiä Soneran
virheinvestoinneista, vai onko kukaan? Tästä kiisteltiin
täällä päivällä.
Olen sitä mieltä, että valtio omistajana
on kyllä päässyt Sonera-kaupoilla omilleen,
kun katsotaan kokonaisuus, mutta suuria menettäjiä ovat
olleet suomalaiset Soneran pienomistajat, joiden osakkeiden arvo
on laskenut, ja toiseksi menettäjiä ovat olleet
Soneran asiakkaat ja suomalainen tietoyhteiskuntakehitys. Rankka
velkaantuminen ei voi olla vaikuttamatta Soneran mahdollisuuksiin
tarjota esimerkiksi nopeita tietoliikenneyhteyksiä koko
maahan. Jo puolellakin tästä umts-investoinnin
määrästä olisi niin sanottua
laajakaistaa rakennettu Suomen maaseudulle mittavat matkat. Nyt
tämä tietoliikenneyhteyksien epätasa-arvoisuus
on yksi alueellista keskittymistä kiihdyttävä tekijä.
Arvoisa puhemies! Hallitus voisi nyt venkoilematta ja temppuilematta
ottaa tästä asiasta vastuun, ja sen jälkeen
on aika siirtää katse tulevaisuuteen. Uskon, että Soneralla
on paljon mahdollisuuksia ja hyviä näkymiä edessään.
Ei pidä sekoittaa kahden vuoden takaisten asioiden puintia ja
tämänhetkisen Soneran toimintalinjauksia.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Hallitus myöntää,
että umts-huutokauppa ja siitä maksettu hinta
oli virhe, nimenomaan hinta. (Ed. Laukkanen: Loppuuko se siihen?) — Siihen
hallituksen myönnöt loppuvatkin, ja se nyt vielä puuttuisi,
että hallitus ei tätä myöntäisi,
koska jokainen tietää ja jokainen osaa itse arvioida,
että tämä oli virhe. — Kun sonerakeitto
alkoi kesällä kuumentua, itseäni erityisesti kummeksutti
se, että kun hallituksen varapuheenjohtaja Liisa Joronen
toi esille, että pääomistajan suostumus
tälle kaupalle oli heidän käsityksensä mukaan
saatu — ja häntä tukivat eräät muut
hallituksen jäsenet — niin tässä vaiheessa hallitus
keskittyi vain todistelemaan, että minkäänlaisia
yhteyksiä hallituksen ja Soneran johdon ja Soneran hallituksen
kanssa ei ole ollut.
Kun kokenut, liike-elämän johdossa toiminut henkilö tuo
esille, että tämä on normaali tapa, että pääomistajan
hyväksyntä asialle haetaan, niin hallitus pyrki
vain todistamaan, että missään tapauksessa
mitään yhteyksiä ei ole ollut. Tämä on
mielestäni juuri niitä seikkoja, miksi hallituksen
vastuu tässä selkeästi tulee esille,
että hallitus ei ole halunnut myöntää niitä virheitä,
mitä tässä menettelyssä on tapahtunut.
Valtioneuvoston periaatepäätöskin kaivettiin
esille varsin myöhäisessä vaiheessa.
Tiedonannossa on sivukaupalla selvitetty, miten olisi pitänyt
valtionyhtiössä toimia, mikä on omistajan
rooli erilaisissa yhtiöissä. Muutamaa kohtaa haluaisin
vielä kommentoida, liittyy oikeastaan jo edelliseen.
Täällä todetaan, että "omistajan
mahdollinen rooli on varsin tarkasti rajattu osakeyhtiölaissa. Käytännössä tärkeimmät
omistajat käyttävät valtaansa myös
yhtiökokouksen ulkopuolella. Niillä on suora edustus
yhtiön hallituksessa ja säännöllinen
yhteydenpito sekä yhtiön toimivaan johtoon että usein
myös hallituksen puheenjohtajaan". Näinhän
tämä toimii, ja tästähän
juuri edellä kuvaamani tilanne oli osoitus, että tämä on normaali
tapa. Hallitus yritti kiistää sen, että tällaisia
yhteyksiä on.
Edelleen hallitus toteaa, että "enemmistö-
tai merkittävän vähemmistöosuudenkin
turvin omistajalla on aina mahdollisuus viestittää kantansa
yhtiölle hallituksen jäsenen, hallituksen tai hallintoneuvoston
puheenjohtajan tai toimitusjohtajan välityksellä.
Hallituksen ja toimitusjohtajan asiaksi ja vastuulle jää sen
arvioiminen, mikä merkitys tälle kannalle annetaan".
Mielestäni tässä hallitus vierittää vastuun
pois itseltään, vastuun, joka selvästi
omistajapolitiikan perusteiden mukaan hallitukselle kuuluu.
Vielä kolmantena kohtana, tätä kohtaa
täällä on aiemminkin keskustelussa siteerattu:
Kun tätä periaatepäätöstä käydään
läpi kohdassa 5 "Toimialan muutokset", todetaan, että "sen
vuoksi pääomistajan hyväksyntä perustuu
erilaisiin omistajastrategisiin päätöksiin
tai kannanottoihin, jotka pörssiyhtiöiden osalta
yleisimmin tehdään talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Sonera
on tässä suhteessa ollut poikkeusyhtiö, koska
sen omistajastrategia on ollut eduskunnan käsiteltävänä".
Tämä on juuri hallituksen johtopäätös,
jossa hallituskin hyväksyy tämän tulkinnan,
että eduskunta on hyväksynyt tämän
strategian ja siinä mielessä antanut siunauksen
tälle umts-kaupalle. Tämä tulkinta on
melkein kaikkien eduskuntaryhmien puheenvuoroissa torjuttu. Aivan
merkillistä mielestäni on se, että jos
hallituksen puheenjohtaja Talonen on tulkinnut, että eduskunta
on huutokauppaan osallistumisen hyväksynyt, niin tämä sitten
hyväksytään, että näinhän
tämä sitten on. Näinhän tämä asia
nimenomaan ei ole, ja onneksi juuri tässä eduskuntaryhmillä tuntuu
olevan aika selkeä yhtenäinen näkemys,
että tämä tulkinta on todella väärä.
Mielestäni maan hallitus menee tämän
tulkinnan selän taakse, ja sitä en pidä oikeana.
Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen on tietysti ollut tästä vastuussa,
hän ei ole toiminut tämän periaatepäätöksen
mukaisesti. Voi tietysti kysyä, miksi sitten kun KTM:llä on
rooli yleisenä vahtina, jos näin voi sanoa, sieltä ei
sitten tähän asiaan ole millään
tavalla puututtu. Mutta on selvä, että liikenneministeriöllä vastuu
tässä on.
Mutta mitä sen jälkeen, kun tämä soppa
alkoi kuumentua, hallituksen taholta tehtiin? Vasta kun hallitus
oli puun ja kuoren välissä, sen oli pakko ryhtyä toteamaan,
ettei tämä nyt ihan oikein mennyt. Mutta ministeri
Sasi on pyrkinyt ainoastaan todistelemaan juuri sitä, että liikenneministeriöllä ja
hallituksella ei ole ollut mitään yhteyksiä Soneraan.
Tämä on selkeästi vastoin niitä periaatteita,
jotka tässä tiedonannossa on selvitetty, ja tätä valtioneuvoston
periaatepäätöstä. Ydinkysymys,
mikä täällä on moneen kertaan todettu,
on se, miksi periaatepäätöstä ei
noudatettu. Siitä liikenneministeriö vastasi sinä aikana, kun
päätökset on tehty, mutta mielestäni
ministeri Sasi vastaa myöskin siitä, että hän
nyt selittää asiaa toisin kuin periaatepäätökset
ovat edellyttäneet. Sen takia ministeri Sasi ei ole ollut
tehtäviensä tasalla eikä ole. Tästäkin
olisi syytä tehdä johtopäätöksiä.
Sonera on ollut tärkeä yritys, ja se on edelleen tärkeä yritys,
ja siksi on tärkeää turvata sille toimintamahdollisuudet
ja erityisesti sen hyvälle henkilöstölle
mahdollisuudet jatkossa käyttää niitä tietoja,
taitoja ja osaamista, mitä sillä on.
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä on nyt eräänlainen
jatkokertomus, joka pitkään on jatkunut ja vellonut.
Sonera on tietysti surullinen tapaus monessa mielessä,
mutta toivottavasti Soneran tulevaisuus kuitenkin muuttuu myönteiseksi.
Kun tein parinkymmenen muun kansanedustajan kanssa 1. päivänä maaliskuuta
vuonna 2000 esityksen, että valtio luopuisi Soneran omistusosuudesta
sillä lailla, että hallitus saisi lisävaltuudet
tähän, niin kriteeri oli nimenomaan se, minkä voin
lukea, yhden kappaleen perusteluista, jotka on tehty siis helmikuussa
2000, huomattavasti ennen sitä, kun omistusosuudesta luopuminen
oli eduskunnan käsittelyssä, ja ennen umts-kauppoja:
"Markkinoilla yleisesti vallitsevan käsityksen mukaan
Soneran pörssiarvosta valtaosa perustuu markkinoiden odotuksiin
Soneran menestymisestä kansainvälisillä Internet-teknologian
markkinoilla. Soneran korkean osaamisen tason tuntien menestyminen
näillä markkinoilla on mahdollista, mutta toisaalta
kilpailuun kansainvälisillä markkinoilla liittyy
myös paljon epävarmuustekijöitä."
Silloinhan Soneran arvo oli noin 400 miljardia markkaa ja valtion
osuus siitä yli 200 miljardia markkaa. Todettakoon, että samaan
aikaan Fortumin arvo oli 22 miljardia markkaa eli noin 20. osa Soneran
arvosta, jossa kaikki arvo käytännössä perustui
kansainvälisiin markkinoihin.
Kun pyysin allekirjoituksia muun muassa talousvaliokunnan jäseniltä,
niin hallitusryhmien edustajat tulivat poikkeuksetta mukaan ja muitakin
talousvaliokunnan ulkopuolelta, mutta sekä keskustan että kristillisen
liiton edustajat eivät tulleet mukaan. He lähtivät
siitä, että tämä on yritys,
jonka arvo tulee nousemaan jatkossakin, ja se on siinä mielessä erittäin
tärkeä. Nyt sitten oppositio täällä selittää,
miten nämä rahat ja yhtiö on monessa
mielessä hukattu.
Mutta näinhän se on, näinhän
me olemme tässä tilanteessa. Tässäkin
keskustelussa näkyy tämä suhtautuminen,
opposition ja tiedotusvälineiden suhtautuminen, poliitikkoihin,
eli nyt katsotaan, että kuitenkin kaikki umts-tappiot,
mitkä ovat syntyneet, ovat poliitikkojen ja hallituksen syytä jne.
Eli miksi poliitikot eivät olleet viisaampia kuin yritysjohtajat,
toimittajat, analyytikot jne? Mutta näinhän historiakin
todistaa, että poliitikot joutuivat aikanaan siivoamaan
myös suomalaisten pankinjohtajien tyhmyydet pankkikriisin
aikana.
Rouva puhemies! Minusta tässä on se ongelma,
että hyvin paljon on nyt Soneran hallitus jätetty
näiden vastuiden ulkopuolelle. Lähdetään siitä,
että tässä yritetään
nyt maan hallitus asettaa vastuuseen. Kyllähän
osakeyhtiölain ja yleisen käytännön
mukaan tietysti yrityselämässä yrityksen
hallitus kantaa vastuun. Nyt eräät hallituksen jäsenet
Sonerassa sanovat, että maan hallitus kyllä tiesi
jne. Kuitenkaan sitä ei ole missään elimessä maan
hallituksessa käsitelty, päinvastoin kuin käsiteltiin
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa esimerkiksi Fortumin
kauppa liittyen Birka Energin ostoon viime vuonna, joka oli sekin
iso kauppa.
Mutta kokoomuslaiseen tapaan tässä kävi näin,
että ministeri Heinonen antoi Soneran toimia oikeastaan
täysin ilman minkäänlaista otetta ministeriön
taholta. Se oli ehkä ministeriönkin näkemys,
mutta se oli myös ministerin näkemys. Oli valittu
hallitukseen henkilöitä, jotka hekään eivät
nyt ole osoittautuneet riittävän päteviksi, mutta
kuitenkin sen lisäksi ote hallitukselta puuttui täysin.
Esimerkiksi muistan, että kun viime vuonna optiojärjestelyt
olivat Sonerassa meneillään, niin huomattiin vaan
yhtäkkiä, että oho, nehän ovat
valtioneuvoston niiden ohjeiden vastaisia, miten valtionyhtiössä optiojärjestelyt
pitäisi toteuttaa. Tässäkin oli täysin
laiminlyöty valvonta- ja yhteydenpitovelvollisuus, jota
mielestäni ministeri Heinosella tässä asiassa
oli.
No, tämä tilanne on siinä mielessä tietysti
nyt onneton, että me olemme tässä tilanteessa.
Olemme saaneet tämän hallituksen selvityksen asiasta.
Tässä nyt ei minusta ole riittävästi
puututtu, ehkä määrätietoisesti,
varsinkaan valtionyhtiöpolitiikkaan, varsinkaan näitten
pörssinoteerattujen valtinyhtiöiden hallintoon
ja siihen, miten se pitäisi jatkossa hoitaa, eli kyllä minusta
valtiolla on oltava toimiva yhteys ainakin niiden yhtiöiden
hallituksiin, missä omistajalla on päävastuu. Silloin
täytyy olla tietysti siitä elimestä tämä yhteys,
missä valtio pitää tätä hallintaoikeutta.
Minusta pitää tämä hallinto
saada yhteen elimeen. On aivan selvää, että näin
on meneteltävä.
Tämähän tulee nyt talousvaliokunnan
käsittelyyn. Talousvaliokunta on onneksi joutunut aikanaan
käsittelemään vaikeita kysymyksiä,
Kemiraa ja eräiden valtionyhtiöiden omistusosuuden alentamisia
ja energianhankintaa jne., joten kyllä tämäkin
asia varmaankin hoituu talousvaliokunnassa ja pystymme tuomaan tänne
näkemyksemme siitä, miten pörssinoteerattujen
valtionyhtiöiden (Puhemies koputtaa) hallintoa jatkossa hoidetaan.
Mutta ongelma tässä Sonera-asiassa on, että nämä rahat,
mistä nyt on ollut kysymys, ovat menneet. Täällä voidaan
keskustella vaikka kuinka paljon, mutta ne ovat menneet. Nyt pitää jatkossa
sitten näitä virheitä välttää ja
täytyy saada toimiva strategia siitä, miten valtio
toimii valtionyhtiöiden hallinnossa.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Minusta on aivan selvää tämän
monipolvisen keskustelun jälkeenkin, että valtiohan
ei missään olosuhteissa voi vetäytyä omistajavastuusta.
On erittäin hyvä, että kansleri selvittää asiaan
kuuluvan juridisen puolen, mutta kansalaisten ja Soneran pienosakkeenomistajien
kannalta on tavattoman tärkeää selvittää myöskin asiaan
liittyvät poliittiset vastuut ja siihen liittyvä asioiden
kulku.
Ministeri Sasi, nämä ikävä kyllä eivät
selvinneet teidän teettämästänne
selvityksestä, jossa keskityttiin lähinnä ilakoimaan
sillä, etteihän kukaan tiennyt. Te ja ed. Ben
Zyskowicz olette koko kesän näytelleet vain erilaisia
lehtileikkeitä ja osoittaneet, että kyllähän
kansanedustajien ja poliitikkojen olisi pitänyt lehtiä lukea.
Mutta eihän tällä tavalla, ministeri
Sasi, tämän kokoisia päätöksiä tehdä eikä lehtijuttuihin
niitä asioita perusteta, vaan totta kai pitää olla
pohjalla kunnolliset riskianalyysit ja kunnollinen selvitys, kun
ratkaisuja tehdään. Tämä on
ollut vähän ontuvaa, ja teidän selvityksenne
on olennaisesti heikompi kuin tämä nyt käsittelyssä oleva
hallituksen tiedonanto.
Ongelman ydinhän on mielestäni siinä,
että ministeriö ja maan hallitus näyttävät
olleen täysin välinpitämättömiä sen
suhteen, mitä tässä tapauksessa Sonerassa
tässä suuressa investoinnissa tehtiin. Kuten on
käynyt ilmi, Fortumissa, Stora Ensossa ja myöskin
Kemiran suhteen toimittiin täysin toisin, vaikka kyseessä oli
niin ikään pörssiyhtiö ja olennaisesti
pienempi ratkaisu taloudellisin arvoin mitattuna. Eli omistajavalvonta
petti näihin muihin esimerkkeihin verrattuna Soneran tapauksessa
täysin, ja siksi eduskunta tämän keskustelun
myötä on nyt aivan oikea paikka arvioida omistajapolitiikan
onnistumista.
Rouva puhemies! Maan hallitus ei pääse siis omistajavastuutaan
karkuun missään oloissa. On turha levitellä käsiä ja
kysellä, miksi kukaan ei varoittanut, tai ihmetellä,
kuka olisi tiennyt, että näin käy, tai
sanoa, että eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen
Soneran kansainvälistymisstrategiasta. Edelleenkin toistan
ja alleviivaan sitä, että strategia ja näin
mittava yksittäinen investointipäätös
ovat todella kaksi eri asiaa, joista päätetään
erikseen, ja eduskunnalta kysyttiin lupaa tähän
nollavaltuutukseen myydä Soneran osakkeita, luopua valtion
osakkeista kokonaisuudessaan, ja se perusteluosa, joka sitten on
täällä tulkittu kansainvälistymisstrategiaksi,
ei missään tapauksessa riitä siihen.
Eduskunta on ensinnäkin ihan väärä paikka
tekemään omistajapolitiikkaa. Hallitus ja ministeriö ovat
oikeita paikkoja siihen, ei eduskunta, ja sen takia se analyysi,
mikä tiedonannossa nyt ontuu vahvasti, liittyy juuri siihen,
että eduskunnalle sysätään tätä vastuuta.
Eduskunta antoi ikään kuin puiteluvan sille, että myydään
osakkeita, ja todelliset ratkaisut, todelliset operatiiviset päätökset,
syntyvät totta kai siellä, missä niiden
tulee syntyä: yhtiön hallituksessa, operatiivisessa
johdossa.
On selvää, että Suomen hallituksen
omistajapolitiikasta vastaavana täytyy ottaa vastuu myöskin
siitä, mitä valtioenemmistöisessä yhtiössä on tehty.
Te olette, ministeri Sasi, valmiit ottamaan kunnian siitä,
että olette tehneet hyviä kauppoja, myyneet hyvään
hintaan, mutta ottakaa myös tästä. Se,
että on tehty hyviä kauppoja, ei saa hämärtää tätä kokonaisuutta
siitä, että on tehty yksi fundamentaalinen, massiivinen
virhe.
Tuolloin elettiin it-sektorin harhaista huumaa. Monet alan asiantuntijat
pitivät Soneran Saksan-sijoitusta suurena riskinä,
varsinkin kun liikuttiin lainarahalla ja asioiden kuviteltiin hoituvan helposti
korkealla kurssilla noteerattujen omien osakkeiden myynnillä.
Näinhän ei käynyt. Matti ja Maija Meikäläisen
Soneraan sijoitettujen perintörahojen korkein pörssinoteeraus
on sulanut nyt 87 prosenttia. Ei pienen Suomen pienestä teleyhtiöstä kuitenkaan
ollut sittenkään koko Euroopan valloittajaksi.
Tuota summaa on verrattu sotakorvauksiin ja kaikkeen muuhun. Keväällä puhuttiin
täällä, rouva puhemies, ydinvoiman rakentamisesta.
Tällä summalla olisimme tehneet kaksi sellaista
laitosta Suomeen.
Nyt hallituksen entinen ja nykyinen liikenneministeri ja pääministeri
kiirehtivät todistamaan, että hallitus ei missään
elimessä käsitellyt tätä asiaa,
vaikka kyse oli kaksi ja puoli kertaa liikevaihtoa suuremmasta investoinnista
ja vaikka aiemmin oli selvästi otettu kantaa siihen, että pitäisi
vetäytyä Ison-Britannian huutokaupasta pois, ja
vaikka valtiovarainministeri Sauli Niinistö käynnisti
aikanaan silloisen pääjohtajan Pekka Vennamon
erottamisen tämän perheen piirissä liian
varhain tekemien osakekauppojen perusteella. Vennamon erohan johti
myös silloisen liikenne- ja viestintäministerin
Matti Auran eroon. Eli pienet asiat kyllä kiinnostivat,
mutta suuret eivät.
Jos hallitus olisi käsitellyt asiaa liikenne- ja viestintäministeriössä tai
jopa talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, niin kuin mielestäni
olisi, ministeri Sasi, pitänyt tehdä, totta kai
silloin vastuunkantajana viime kädessä olisi johdonmukaisesti
ollut se, minkä pitää nytkin olla, eli
hallitus. Nyt, kun väitetään, että näin
ei ole käynyt, asia tuntuu erittäin kummalliselta.
Miksi omistaja voi olla näin välinpitämätön
näin mittavan kaupan suhteen, että todellakin,
kuten ed. Elo on moneen otteeseen tänään
sanonut, valtiovarainministeri kertoi lukeneensa kaupasta lehdestä? Eihän
mikään yksityinen yritys voi näin tehdä. Voisiko
UPM-Kymmenen hallitus tehdä yhtä suuren suhteellisen
investoinnin ilman omistajan lupaa? Ei voisi.
On paljon puhuttu jälkiviisaudesta ja moitittu vähän
eduskuntaakin siitä. On hyvä palauttaa mieleen
kuitenkin keskustan eduskuntaryhmän vastalause vuoden 2001
syksyltä, jolloin useaan otteeseen muun muassa kyselytunnilla
kysyttiin, miten päätös on syntynyt.
Tuolloin todettiin, että "yhtiön ongelmien taustalla
on myös ylimitoitettu riskinotto varsinkin umts-huutokaupoissa. Riskien
poikkeuksellisen suureen mittaan nähden omistajaohjaus
on ollut epäselvää ja puutteellista.
Hallituksen olisi tullut määritellä Soneran
kansainvälisen strategian toteutuksen osalta tarvittavien
taloudellisten sitoumusten ja investointien ylärajat".
Tätä ei, ministeri Sasi, koskaan tehty. Tuntuu
kummalliselta, kun te edelleenkin väitätte, että pääomistaja
ei millään tasolla, ei edes epävirallisesti,
olisi fundeerannut näin mittavan riskisijoituksen hyviä ja
huonoja puolia.
Nyt kun riskit ovat toteutuneet täysimääräisesti,
nähdään, mitä kolmannen sukupolven
vääristä kaupoista on seurannut: koko
telealan täydellinen romahdus, jonka vaikutukset koskevat
laveasti myös muita toimialoja ja josta toipuminen vie
nyt useita vuosia. Kestää taas kauan, että sinänsä valmiiseen
uuteen teknologiaan uskalletaan sijoittaa, ottaa käyttöön
langattomuuden ja sähköisen asioinnin kiistattomia
hyötyjä liiketoiminnalle. Todellisuudessa romahdus
hidastaa uusimman teknologian käyttöönottoa,
kehitystyötä. Kävi juuri toisin. Investointienhan
piti niitä nopeuttaa.
Rouva puhemies! Lopuksi totean vielä kerran hyvin lyhyesti
sen, että totta kai on selvää, että on kaikkien
kannalta tärkeätä, että tämä keskustelu saadaan
nopeasti päätökseen ja johtopäätökset päätökseen
ja että jälleen kerran meiltä edellytetään
ja odotetaan, ettemme vaaranna Soneran—Telian fuusiota.
Tämä on oikea odotus. Mutta silti haluan sanoa,
että tämä talo on siitä huolimatta keskusteluineen
ollut enemmän oikeassa kuin kaiken maailman laurihelveet
ja kaiken maailman analyytikot, jotka johtivat tavallaan sitä yleistä ilmapiiriä,
jossa huumassa myöskin tämä virheratkaisu
aikanaan tehtiin. Täällä sentään säilyi
kriittisten kysymysten asettaminen, josta erityisesti ed. Turtiaista,
jonka kanssa olin tuolloin vähän eri mieltä,
on tänäkin päivänä kiittäminen.
Rouva puhemies! On hyvin tärkeätä,
että tänä päivänä tässäkin
asiassa me kykenemme näkemään metsän
puilta.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Lähetekeskustelussa oleva
valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle valtion omistajapolitiikasta
ja Sonerasta on ajankohtainen ja välttämätön. Ajankohtainen
se on erityisesti tietenkin siitä syystä, että viime
aikoina Soneran umts-seikkailujen aiheuttamien menetysten ympärillä on
käyty kohinaa ja menetyksistä vastuussa olevia
on pyritty jäljittämään. Ajankohtainen
ja tarpeellinen tuo selonteko on myös sen takia, että käynnistetään
edes keskustelu ja valmistelu valtion omistajapolitiikan selkeyttämiseksi,
joka jo aikaisemmin monessa yhteydessä on ollut keskustelun
aiheena.
Kun tuo runsaat 60 sivua sisältävä nippu
jaetaan pöydille keskustelun käynnistyessä,
niin on selvää, että sitä ei
kovin perusteellisesti voi eikä ehdi analysoida eikä arvioida.
Mutta tässä salissahan kyllä keskustelu
syntyy, kun aihe heitetään, ja sitä nyt
on tässä jo useita tunteja käyty ja asiat
on hyvin perusteellisesti läpi koluttu. Keskustelussa on
tietenkin haettu vastuunkantajaa erityisesti Soneran umts-hankinnoista
aiheutuneiden mittavien menetysten osalta. Vastuullisia ei näytä kovin
helposti löytyvän eikä ilmoittautuvan.
Joissakin puheenvuoroissa ja aikaisemmissa haastattelulausunnoissa
on puhuttu niin sanotun hiljaisen hyväksynnän
periaatteesta. Siitä puhumalla vastuuta on pyritty ainakin
osittain työntämään aina eduskunnan
harteille viittaamalla muun muassa siihen, että eduskunta
on hyväksynyt Soneraa koskevan strategian vuonna 2000 kesäkuussa.
Kun tuohon aikaan olin parin vuoden vuorotteluvapaalla täältä eduskunnasta,
niin en tuntenut silloin käytyä keskustelua muuten kuin
tiedotusvälineiden välityksellä aikanaan seurasin.
Sen vuoksi kaivoin nyt nuo asiakirjat. Yllätyksekseni huomasin,
että sellaista strategiaahan ei eduskunta ole lainkaan
käsitellyt. Se on päättänyt
tosin antaa valtuudet luopua Soneran osakkeista, myydä ne
kaikkikin. Näin ollen jonkin verran ihmetyttää tämä strategian
käsittelystä käyty keskustelu, että se
olisi jollakin tavalla eduskunnan hyväksymä. Itse
en löytänyt siitä mitään
viitteitä mistään asiakirjoista. Eduskunta
on antanut pelkästään suostumuksen Soneran
osakkeista luopumiseen. En löytänyt mistään
niistä asiakirjoista edes minkäänlaista
mainintaa umts-lupasijoituksista. Minusta tuon päätöksen
perusteella on siten täysin mahdotonta kammeta vastuuta
millään tavalla eduskunnan harteille.
Tiedonantoa esitellessään pääministeri
totesi puheenvuorossaan, että Soneran hallitus oli vastuussa
Saksan umts-investointipäätöksestä.
Tuohon toteamukseen on täysin helppo ja syytä yhtyä.
On kai itsestäänselvää, että osakeyhtiön
hallitus kantaa vastuun tekemistään investointipäätöksistä.
Samalla se on myös vastuussa siitä, että ne
investointipäätökset perustuvat perusteellisiin
selvityksiin ja asianmukaisiin riskianalyyseihin. Niitähän
täällä on jossain yhteydessä jo
peräänkuulutettu, että minkälaisia
lienevät olleet. Eikä minusta sitä vastuuta
voi kenellekään muulle edes siirtää,
vaan vastuu on osakeyhtiön hallituksella.
Toinen kysymys on kokonaan se, onko Soneran enemmistöomistajan
eli valtion etuja valvottu asianmukaisesti ja kenelle tuo omistajan
ohjaus ja valvontavalta kuuluu. Siihenkin minusta on löydettävissä aivan
yksiselitteinen ja suora vastaus. Toimialajakojen mukaan Sonera
kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön vastuualueeseen, ja
valtioneuvoston periaatepäätöksessä valtionyhtiöiden
toimintaperiaatteista on määritelty menettelytavoista,
jotka normittavat omistajaministeriöiden toimintaa ja samalla
omistajahallintoon liittyvää päätöksentekoa.
Periaatepäätöksessä on muun
muassa määritelty se, että ennen yhtiön
toiminnan tai kansantalouden kannalta merkittävien sijoitusten
toteuttamista ulkomailla on saatava pääomistajan
hyväksyntä. Siellä on selvät
normit ja ohjeistot olemassa. Sen vuoksi itse pidän luonnollisena,
että Soneran hallitus, totta kai, on hankkinut tuon periaatepäätöksen edellyttämän
luvan investointien tekemiseen näihin umts-hankintoihin.
Kun käytettävissä olevien tietojen
mukaan kuitenkaan hallitus missään kokoonpanossa
ei ole asiaa käsitellyt, niin on kai luonnollista, että vastuu
jää ministerille, jonka tehtäväalueeseen tuo
ala kuuluu. Eli kysymys on yksiselitteisesti liikenne- ja viestintäministeriöstä,
ja henkilönä silloinen liikenneministeri Olli-Pekka
Heinonen on se, joka on joko nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksymällä ratkaisut
antanut tuon luvan. Tuo hiljainen hyväksyntä on
todennäköinen, kun muistellaan niitä ratkaisuja,
joista aikaisemmin on tehty Soneran osakeannin yhteydessä,
kun korostettiin niin sanottua puuttumattomuuden periaatetta. Sinänsä on
omituinen ja täysin väärä lähtökohta
enemmistöomistajan näkökulmasta lähteä siitä ajatuksesta,
että ei voida millään tavalla vaikuttaa
yhtiön toimintaan, johonka ajatukseen ilmeisesti nykyinenkin
(Puhemies koputtaa) liikenneministeri hyvinkin pitkälle
nojaa. Tosin tuo tiedonanto on siinä mielessä parempi,
että siinä kuitenkin jonkin verran tuodaan esille
niitä tapoja, joilla enemmistöomistaja voi puuttua
pörssiyhtiöidenkin toiminnan ohjaukseen ja valvontaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Tapio Karjalainen /sd:
Arvoisa puhemies! Nämä keskustelut täyttänevät
populaarimediatapahtuman tunnusmerkit ja toiveet. Siellä on
huikeat rahamäärät ja vielä tappiopuolella,
tarpeeksi herroja ammuttavaksi koko poliittisen kirjon verran, syytepuolella
tarpeeksi epämääräisyyttä, mahdollisuus
jälkiviisauteen, ja kaikki tämä vielä tiedonvälityksen
polttopisteessä, ainakin niin kauan kuin he jaksavat seurata
tätä.
Tässä jos missä on ainakin itseään
syytä varoittaa populismin vastenmielisimmistä puolista,
ja siksi tyydyn heti aluksi toteamaan, että varsinainen
asiaselvitys Soneran umts-kaupoista on vielä pahasti kesken.
Siis perusteet mahdollisille juridisille tuomioille ovat olemattomat
ja moraalisillekin tuomioille ohuet ja täsmentymättömät. Nyt
tilaisuus on parhaimmillaan, kun käydään
tulevaisuutta varten poliittista keskustelua valtionyhtiöiden
ohjauksesta, sen tavoitteista ja siitä, mistä ohjataan
ja miten, tärkeimpänä ohjauksen tavoitteet
ja vasta niille alisteisena se, mistä ohjataan.
Aiemmin tässä salissa käydyissä valtionyhtiöiden
kohtaloita koskeneissa keskusteluissa ovat olleet helposti aistittavissa
odotusten ääripäät, niin nytkin.
Toisessa päässä ovat olleet ne, joille valtioyhtiöt
ovat liiketalouden ohella edelleen yhteiskunnallisen ohjauksen väline.
Toinen ääripää näkee
valtionkin yhtiöt pelkkinä rahantekokoneina tässä ja
nyt, näin ennen kaikkea pörssiin menneiden ja
siis sataprosenttisesta valtionomistuksesta luopuneiden yhtiöiden
osalta. Siinä välissä ovat sitten toivottoman
tuntuisen kompromissin hakijat, ja tuolle toivottomuudelle tuo perusteita
muun muassa juuri nyt käsittelyssä oleva tapahtumasarja.
Media on toistanut jatkuvasti, että kaikki elivät
Sonerankin kurssin kerran pilvien yläpuolelle nostaneen
kuplan lumoissa. Tuo "kaikki" ehkä on liian vahvasti sanottu
myös tätä salia ajatellen. Eduskunnankin
annetaan ymmärtää siunanneen nyt hulluuksiksi
todetut riskisijoitukset. Korostan muuten sanaa "nyt" ihan siitä syystä, että minulla
ei ole ennustajan lahjoja enkä tiedä, mikä tämän
päivän hulluuksista on ylihuomisen realismia.
Tässä voisi heittää pienen toivonkipinänkin.
(Ed. Saarinen: Tai päinvastoin!) Joka tapauksessa tätä siunausta
ei ole tapahtunut. Se on todettu tämän keskustelun
aikana, ja yhdyn siihen. Eduskunnassa esillä ollut strategia
ei ole sitä säätänyt.
Kritiikki ja kriittiset kysymykset ovat paikallaan. Umts-kaupat
on todettu virheeksi. Kuitenkin on syytä todeta, että tappioitten
vastapuolella on myös tuloja. Tätä saldoa
arvioitaessa on tullut tuota keskustelua kuunnellessa mieleen vertaus näihin
Raha-automaattiyhdistyksen pelikoneisiin, joissa perusvoiton jälkeen
tulee mahdollisuus tuplata ja oikean vaihtoehdon valittuaan tosiaan
tuplaa tuloksen ja näin voi edetä seuraavankin
vaiheen, tuplata uudelleen. Sitten jossakin vaiheessa häviääkin
kaiken. Vähän sama tilanne on tässä.
Mikä on se summa, minkä me olemme hävinneet?
Sekö, joka oli odotuksena kuplan päällä,
vai jokin sitä pienempi summa?
Maaliskuun lopulla vuonna 2000 tässä salissa käytiin
keskustelua Sonera Oyj:n myyntivaltuuksista aloitteen pohjalta,
jonka ensimmäisenä allekirjoittajana oli ed. Hellberg
ja jonka allekirjoittajien joukossa itsekin olin. Olin silloin sillä kannalla,
että noita osakkeita voidaan myydä. Kysyin, mitä menetetään
Sonera-osakkeista luopumalla, ja väitin, että nykyisenkin
osakkuusrakenteen vallitessa tuo ohjausvalta on mennyt. Toivoin
silloin, että jos jollakulla on tuon väitteen
kumoavaa tietoa, kertokoon sen. Se, mitä meillä nyt
on edessämme, todistaa kyllä tuon väitteeni
ainakin toistaiseksi.
Hallituksen puuttumattomuutta on perusteltu parilla syyllä:
ensinnäkin, sillä ei ole pörssimaailman
kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen
mukaan mahdollisuutta yhteiskunnallisempaan rooliin, tai toiseksi,
mitä sopii epäillä, sillä ei
ole halua pyrkiä tällaiseen rooliin. Sitä ilmeisesti
hallitukselta on puuttunut.
Sen sijaan ed. Valppaalle sanoisin, että eivät umts-kaupat
ja valtion osakkeiden myynti tässä suhteessa ole
yhteydessä toisiinsa. Valtiolla olisi ollut osakkeenomistajana
mahdollisuus puuttua umts-kauppoihin. Kyse on halusta, ei osakemääristä.
Herra puhemies! Toivon tältä prosessilta paitsi
selvyyttä menneeseen juridiikan ja moraalin osalta, ennen
kaikkea tulevaisuutta varten konkreettista varmistusta mahdollisuuksille
ja halulle käyttää valtioyhtiöitä oman
yhteiskuntamme tarpeisiin muutoinkin kuin mahdollisten, mutta epävarmojen
pelivoittojen tuojina.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Karjalaiselle toteaisin, että sanoin
puheenvuorossani ihan sanatarkasti näin: "Samoin Soneralle
hyväksyttiin strategia, jossa selvästi lähdettiin
ottamaan riskejä valtion omaisuudella. Umts-luvista eduskunta
ei sinänsä päättänyt."
Eli en mielestäni kytkenyt näitä asioita
yhteen.
Mari Kiviniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Minusta alkaa tuntua, että pajatso
alkaa pikkuhiljaa tyhjentyä tämän asian
tiimoilta, mutta on kuitenkin hyvä, että asiaa
pohditaan ja tästä keskustellaan. Tämä on
kuitenkin tärkeä tiedonanto valtion omistajapolitiikasta
ja Sonerasta, ja on erittäin hyvä, että asia
selvitetään perusteellisesti ja eduskunta saa
kaiken mahdollisen tarvitsemansa tiedon. Perusteellinen selvitys
on tarpeen jo taloudellisten tappioiden suuruudenkin vuoksi.
Poliittinen vastuu puolestaan kiteytyy kysymykseen valtioneuvoston
ja vastuussa olevan ministeriön roolista.
Politiikan arvostusta kasvattaisi kyllä se, että tunnustetaan
tehdyt virheet ja otetaan niistä myös opiksi.
Vastuun pakoilulla ja selittelyllä ei pitkälle
pötkitä, mutta avoimuudella ja rehellisyydellä kyllä.
Talousvaliokunnassa meillä on edessämme iso
työ etsiessämme vastauksia kysymyksiin, joita
täällä keskustelussakin on esitetty.
Tiedonannosta ei tyhjentäviä selityksiä ja
vastauksia läheskään kaikkiin kysymyksiin
löydy, ja se on osittain valitettavankin puutteellinen
ja myös ristiriitainen.
Hallituksen taival valtionyhtiöiden luotsaamisessa
ylipäänsä on ollut sangen takkuinen.
Esimerkkejä on monia. Eduskunta on muuttanut hallituksen
esityksiä muun muassa Kemijoen, Altian ja Rautaruukin valtionomisteisuuden
pienentämisestä. Myös Kemiran yhdistämisyritys
Dyneaan torjuttiin. Soneran umts-kaupat ovat kuitenkin kooltaan
omaa luokkaansa.
Mistä tällainen kompurointi valtionyhtiöpolitiikassa
sitten johtuu? Perussyy on tietenkin hallituksen valuviassa eli
siinä, että hallituksessa on edustettuina puolueita
laidasta laitaan. Jos oikein kärjistää,
voisi sanoa, että kokoomus haluaisi myydä tuhkatkin
pesästä, kun taas vasemmisto ei luopuisi mistään.
Hallituspuolueiden peruslinjaukset valtionyhtiöpolitiikassa
ovat melkein toistensa ääripäät.
Kun yhteinen tahto syntyy vain kivuliaitten kompromissien kautta,
pitäisi hallituksen valtionyhtiöpolitiikan toteuttamisessa
olla erityisen tarkkana. On mielestäni outoa, ettei Lipposen hallitus
tätä ole täysin sisäistänyt.
Vahvan otteen sijaan hallitus on valinnut puuttumattomuuden tien.
Kukin ministeriö on saanut käytännössä toimia
valtionyhtiöpolitiikassa haluamallaan tavalla. Todellista
vastuuta ja otetta ei ole ollut kootusti kenelläkään.
Tämä on näkynyt myös talousvaliokunnassa.
Monesti on tuntunut siltä, että eduskuntaan tuodut
valtionyhtiöitä koskevat esitykset ovat olleet
oikeastaan vain asiaa esittelevän ministerin ja ministeriön
esityksiä. Niiden takaa on tuntunut puuttuvan koko hallituksen
tuki puhumattakaan hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä.
Siksi ei ollut järin suuri yllätys, ettei
Sonera-sotkullekaan vastuunkantajia ole tuntunut löytyvän.
Hallituksen ministerit yksi toisensa jälkeen korostivat
tietämättömyyttään,
ja tässä tiedonannossa tuntuu tietynlainen vastuun
pakoilu jälleen jatkuvan. Se ei anna tyhjentäviä vastauksia.
Erityisen tarkkaan on perättävä vastausta
siihen, miksei valtioneuvoston periaatepäätöstä noudatettu.
Periaatepäätöksen noudattamatta jättäminen
tuntuu erityisen oudolta siksi, että siihen on muun muassa
osakeannin yhteydessä kerrottu tukeuduttavan.
KTM:n omistajapolitiikan yksikön virkamiesmuistiossa
valtion omistajaohjauksen perustasta ja välineistä vuoden
2001 lopulla todetaan yksiselitteisesti, että valtioneuvosto
sitoutuu tiettyihin tavoitteisiin omistajapolitiikassaan muun muassa
hallitusohjelmin ja periaatepäätöksin. Muistiossa
johtopäätös on, että olennaista
ei niinkään ole ohjausmallin asiallinen sisältö vaan
se, että mallia noudatetaan johdonmukaisesti. Näinhän
nyt ei ole käynyt. Tiedonannossa ja myös pääministerin
puheessa todettiin, että valtionyhtiöiden hoidossa
sekä omistajan toiminnassa että yhtiöiden
hallituksessa on korostettava hyvän hallinnon eli corporate
governancen vaatimuksia, mutta nämä vaatimukset
eivät kuitenkaan ilmeisesti näytä toteutuvan.
Arvoisa puhemies! Sonera-tapaus johtanee vihdoin myös
selkeisiin muutoksiin valtionyhtiöpolitiikan linjassa.
On erittäin tärkeää, että hallituksen
toimintaan omistajana luotettaisiin. Sillä pitää olla
nyt nähtyä parempi ote ja yhteinen näkemys
omistajaohjauksesta. Valtionyhtiöiden hallinto on myös
syytä keskittää yhteen paikkaan. Eihän
tämä vaatimus mikään uusi ole.
Se on esitetty aina uudestaan ja uudestaan, kun valtionyhtiöasioista
on eduskunnassa päätetty. Siihen on yhdytty jo
lähes kaikkien puolueiden taholta, ja talousvaliokuntakin
on asiasta lausunut. Toimenpiteitä tämän
tavoitteen saavuttamiseksi on kyllä jo hyvin kauan odotettu.
On selvää, että valiokunnilla, ei
ainoastaan talousvaliokunnalla vaan myös lausunnon antavilla
valiokunnilla, on kyllä iso ja vaativa tehtävä edessään
juuri sen vuoksi, että tiedonannossa on puutteita ja joudumme
kuulemaan varmasti lukuisia asiantuntijoita asiasta. Vain siten
saamme selvyyden tapahtumista ja voimme arvioida hallituksen toiminnan
ja vihdoin päättää keskustelun
tästä asiasta.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Sonera-kriisin päävastuullinen
on ilman muuta aiempi kokoomuslainen liikenneministeri Olli-Pekka
Heinonen. Tämä on saatava näkyviin myös
sitten, kun eduskunta vastaa osaltaan hallituksen tiedonantoon.
Muunlaiset päätökset täällä eivät
tule ainakaan eduskunnan kaikkien jäsenten tukea saamaan.
Kysymys on siitä, että Heinosen olisi pitänyt
ehdottomasti puuttua ja estää Soneran johtoon
nostettujen juppien täysin tolkuton huutokauppatouhu Saksassa.
Jokainen kapitalisti puuttuisi palkkarenkien toimintaan, jos nämä alkaisivat
puuhastella jotakin, joka on kaksi kertaa, ylikin kaksi kertaa,
firman liikevaihto.
Heinosta oli velvoittamassa puuttumiseen ja Soneran umts-kauppojen
estämiseen myös laki valtion osakkeiden hallinnasta
valtionyhtiöissä. Siinä sanotaan yksiselitteisesti,
että valtioneuvoston on käsiteltävä valtionyhtiön
päätös, jossa on kyse valtion etujen
turvaamisesta. Umts-huutokaupassa oli kysymys tämän
mittaluokan asiasta. Rajat huudoille vaikkapa sitten olisi pitänyt ehdottomasti
asettaa hallituksessa, ja Heinosen olisi siis pitänyt viedä umts-kaupat
hallitukseen. Se ei ollut enää operatiivinen,
pieni päätös, vaan 4 miljardin euron
päätös loppujen lopuksi. Oli olemassa
myös hallituksen periaatepäätös,
että kun lähdetään ulkomaille
valtionyhtiön toimesta, asia käsitellään
etukäteen hallituksessa.
Kun talousvaliokunta käsittelee hallituksen tiedonantoa,
minusta on selvästi saatava myös vastaus siihen,
toimiko ministeri lain mukaan. Tältä osin odotan,
että talousvaliokunta pyytää perustuslakivaliokunnan
kantaa tässä kysymyksessä.
Olli-Pekka Heinosen päälle lankeaa varjoa minun
näkökulmastani Sonera-prosessissa myös siksi,
että hän oli viemässä loppuun
Soneran yksityistämistä uusliberalistisen opin
mukaisesti. Sehän oli Aura, joka aloitti tämän
yksityistämisprosessin, ja Heinonen painoi sitä eteenpäin
ja vei loppuunkin saakka.
On olemassa tietty yhteys yksityistämisprosessilla
ja umts-kaupoilla. Se yhteys on olemassa. Jos katsotaan tarkemmin,
niin juuri tähän yksityistämisprosessiin
liittyy idea lähteä irti Suomesta ja maailmanvalloitus,
joka minusta jo alun alkaenkin oli täysin jalat irti maasta
-touhua. Kyse oli siitä, että yksityistäjien
ja Soneran johdon intressit myös määrätyllä tavalla
yhtyivät. Kummallekin sopi ja oli myös tarpeen
pörssikurssin keinotekoinen nostattaminen. Valtion puolella
haluttiin yksityistäjien taholta mahdollisimman paljon
rahaa Soneran myynnistä, ja juppijohdon optiot olivat puolestaan
täysin suoraan sidoksissa kurssikehitykseen. Jotta kursseja
saatiin nostettua, piti olla näitä maailmanvalloituksia
ja ulkomaantoimintoja.
Mikä sitten oli vaihtoehto? Osaltani toin monien vuosien
ajan, kun tätä yksityistämisprosessia
käsiteltiin, esille tuota vaihtoehtoa ja toin sitä esille
myös keväällä 2000. Minun vaihtoehtoni oli
se, että Sonera pysyy valtioenemmistöisenä yhtiönä ja
toimii Suomessa ja lähialueilla. Sitä varmaan
pidettiin aika vanhanaikaisena kantana jossain vaiheessa, mutta
nyt sille linjalle on palattu, ja hyvä näin. Nyt
Soneran linja on oikea. Valitettavasti on vain tämä valtava
velka, joka seikkailuista tuli ja joka sitten pakottikin fuusioon
Telian kanssa.
Kantani, että tässä Sonera-prosessin
vaiheessa pysytään valtioenemmistöisenä,
taustalla oli se, että minä näen, että valtionyhtiöitä tarvitaan turvaamaan
televerkkojen kehitys tässä maassa. PTL loi puhelinyhteydet.
Silloin ei edes keskusteltu siitä, mitä valtion
pitää tehdä. Se vain rakensi ne yhteydet.
Jos toimitaan markkinaperusteisesti, televerkot eivät tule
koskaan kehittymään tasasuhtaisesti tässä maassa.
Tarvitaan valtion suoraa vastuunottoa. Ei täällä oltu
onneksi yksin: 159—20 oli äänestyksen
tulos keväällä 2000. Silloin oli jo monien
mielessä sitä näkymää,
että ei kaikkea valtion omistamaa pidä myydä.
Kun mentiin Kemira-prosessiin, siinä jo eduskunnan vasemmisto
otti hyvinkin tiukan kannan. Tältä osin näen,
että kehitystä on tapahtunut.
Kokoomuksen suunnalla ei. Kokoomushan on monienkin ministeriensä suulla
ollut myymässä lisääkin valtionyhtiöitä.
Sasi on ollut myymässä muun muassa Yleisradiota
ja Finnairia. Yleisradion yksityistäminen tarkoittaisi
sen loppuun saakka kaupallistamista, mikä olisi valtava
takaisku suomalaiselle tiedonvälitykselle ja kansalliselle
kulttuurille. Finnairin yksityistäminen taas tarkoittaisi
sitä, että firma irtoaisi Suomesta, mikä taas
olisi valtava takaisku aluekehitykselle. Alueen kilpailukykyä määrää hyvin
paljon nykyään saavutettavuus, ja tässä lentoyhteyksillä on erittäin
iso merkitys. Eivät kanna vastuuta tämmöisistä nämä kokoomuksen
ministerit.
Täällä on todella vastarintaa tullut
Kemiran osalta. Sitä oli jo hyvin paljon, ja KTM-ministeri joutui
perumaan hankkeensa. Siinä yhteydessä minulla
tuli sekin mieleen ja on tullut tämän päivän
keskustelun aikanakin, onko se nyt ihan varma, että se
KTM on jotakin ylen viisasta näissä yksityistämisprosesseissa
tai valtionyhtiöiden johtamisessa. Kemiraahan he olivat
viemässä KTM:n toimesta sellaisella firmalle,
joka toimi veroparatiisissa, ja oli täysin epäeettinen
ja moraaliton hanke jo lähtökohdiltaan.
Ylipäätään nyt on kuitenkin
tarpeen, viimeistään nyt, vasemmiston koko voimallaan
torjua näitä yksityistämishankkeita.
Vasemmiston pitää minusta ylipäätäänkin
ottaa selvästi kielteinen kanta kokoomuksen pyrkimyksiin
jatkaa yksityistämistä ja ajaa alas valtiota,
mikä on sitä uusliberalistista peruslinjaa, joka
kokoomuksessa niin vahvana nykyään vallitsee.
Minun näkemykseni on se, että me tarvitsemme valtionyhtiöitä ja
me tarvitsemme ylipäätään vahvaa
ja laaja-alaista valtiota. Muutoin eivät kansalaisten tarpeet
tule koko laajuudessaan toteutumaan koskaan, eikä aluekehitys
ilman valtion suoraa vastuunottoa koskaan ole tasaista.
Hannu Aho /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä koko päätöksentekoprosessi,
josta tässä on tänä iltapäivänä keskusteltu
Soneran yhteydessä, osoittaa kyllä sen, että tässä on
vielä monia kysymyksiä tämänkin
asian ympärillä selvittämättä, kuka
tiesi mitäkin ja minkä verran. Minusta asian käsittely
alkoi kyllä vähän erikoisesti, kun tiedonanto
tästä asiasta jaettiin silloin, kun istunto on
jo alkanut. Eli tämäkin osoittaa sen, että hallituskaan
tästä tuskin on ollut oikein yksimielinen, mitä tässä eduskunnalle
annetaan ja mitä tietoa jaetaan.
Kuitenkin tämä prosessi kokonaisuutena on varmasti
mielenkiintoinen selvitettäväksi jo silläkin
perusteella, kun paljon on puhuttu tästä poliittisesta
päätöksenteosta, sen uskottavuudesta. Kyllä tässä nyt
on malliesimerkki siitä, että jos toisinaan kielletään,
toisinaan myönnetään hallituksen taholta,
missä mennään, mitä tiedetään, kuka
on tiennyt jotakin, niin tämä kyllä osoittaa sen,
että homma ei nyt oikein ole hanskassa.
Minusta vastuu tästä virheratkaisusta, niin kuin
sitä on täällä kutsuttu pääministerinkin
suulla, kyllä kuuluu osaksi ja suurimmaksi osaksi hallitukselle
ja ministerille. Vaikkakin Soneran hallitus vastaa suoraan tekemistään
päätöksistä, niin suurimpana
omistajana hallituksen on täytynyt olla tietoinen, mitä suunnitellaan,
ja suurin piirtein, missä mennään. Jo
noista asiakirjoista näki sen, että kun eräässä vaiheessa
huutokaupasta on osa jo irtaantunut, todennut, että rahkeet eivät
riitä, hinta nousee niin korkealle, niin kyllä ihmetellä täytyy,
että siellä mukana olleille suomalaisille ei kenelläkään
kello ole soittanut siitä, että nyt ei rahkeet
riitä enää itselläkään
ja tästä kaupasta ei hyvää seuraa.
Minusta on kuultu ministereiden erittäin ristiriitaisiakin
kannanottoja siitä, miten tässä on menetelty,
ja myöskin hallituksen eduskuntaryhmien puheenvuoroissa,
kokoomusta lukuunottamatta, on kyllä irtisanouduttu aika
reippaasti näistä linjauksista. Kyllä kyse
on myöskin loppujen lopuksi veronmaksajien kannalta hyvin
suurista rahoista ja vastuista, vaikka väitetäänkin, että ne
ovat vain Soneran rahoja.
Meillä kaikilla on muistissa vielä pankkikriisi,
jossa pantiin hyvinkin suurista vastuista ja herkästi rahalliseen
vastuuseen niitä ihmisiä, jotka varmaankaan eivät
ole tienneet sitä, mihin vastuuseen ovat joutuneet, mutta
kuitenkin joutuvat henkilökohtaisesti vastaamaan. Minusta tämä on
yksi asia, joka kannattaa muistaa, että silloin kun puhutaan
tarpeeksi suurista rahoista, helposti liuetaan niistä vastuista,
ja sitä kyllä poliittinen uskottavuus mielestäni
ei kestä.
Näin valtion omistajapolitiikkaa päätöksenteon
kannalta ajatellen tässä on kyllä katsottava
jatkossa selkeitä vaihtoehtoja, joissa todella pystytään
osoittamaan, kuka kantaa vastuuta, kuka suunnittelee ja miten ne
myöskin eduskunnalle tuodaan käsiteltäväksi.
On todella ihmeellistä, että pyrittiin tuomaan
eduskunnan harteille vastuuta siinä mielessä,
että jos puhutaan prosenteista, paljonko valtio omistaa
jatkossa, niin se katsotaan tämmöiseksi strategiseksi
linjaukseksi. Se ei kyllä omassa mielessäni missään
vaiheessa ole edes käynyt, eikä se ole sitä kyllä ollut.
Omistajapolitiikka on äärimmäisen
tärkeää. Siinä mielessä olen
kyllä sitä mieltä, että valtio omistajana
voi olla ihan yhtä lailla kuin joku muukin. Myöskin
aluepoliittisin näkökulmin ja kannoin katsottuna
se on ollut ja on tulevaisuudessakin hyvin tärkeä tekijä.
Tällä konstilla pystytään kyllä takaamaan
joitakin asioita, tasapuolisuutta kansalaisille, myöskin
muualla kuin niin sanotusti Kehäkolmosen sisäpuolella.
Siinä mielessä omistajapolitiikka valtionkin taholta
on hyvin tarkasti arvioitava ja katsottava jatkossakin niin, että tässä myöskin
tasapuolisuus toteutuu. Toisaalta myöskin kannattavuuden
pitää olla taattu, mutta kaikkia asioita ei voida
mitata rahalla aina sen maksimimuodossa.
Toivon, että tästä nähdään
myöskin positiivista, näistä virheistä opitaan,
mutta kyllä minä edellytän, että selkeän
vastuunkannon pitää myöskin näkyä näissä tulevissa
päätöksissä, kun tätä jatkossa
käsitellään.
Pertti Turtiainen /vas:
Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että on saatu
käsittelyyn tämä tiedonanto valtionyhtiöiden
omistajapolitiikasta ja samassa yhteydessä Sonerasta. Mutta
siinä, millä tavalla tätä asiaa
on päästy edustajina käsittelemään,
hiukan häiritsee se tapa, että istunnon alkaessa
meille jaetaan paksu tiedonantopumaska ja siltä pohjalta
pitäisi perusteelliseen kannanottoon, käsittelyyn,
keskusteluun pystyä sitten jaetun materiaalin perusteella.
Mieluummin olisi toivonut sitä, että olisi ollut
vaikka päivän väliaika tässä asian
käsittelyssä.
Täällä on palattu menneisyyteen ja
aina tuonne vuoden 2000 kevääseen ja sitä edeltävään
keskusteluun liittyen tähän Soneran, sanotaan,
omistusosuuden määrään, mikä valtiolla
on. Täällä ed. Hellberg toi puheenvuorossaan
esiin sen, että hän aikanaan teki aloitteen, että pitää myydä ja kiireesti
myydä, mutta tässä asiassa olen ollut
eri mieltä alusta asti, ja samoin ed. Tenniläkin
toi esiin sen, mikä Soneran rooli tulee olemaan. Mielestäni
Soneraa ei olisi pitänyt myydä kokonaan eikä myyntivaltuuksia
olisi pitänyt antaa nollatasolle lainkaan. Mielestäni
puhelin- ja tietoliikenneyhteyksistä huolehtiminen kuuluu
valtiolle, vaikka alalla oli muutakin kilpailua olemassa kansallisesti
tai kansainvälisesti.
Ruotsin valtion merkittävä omistusosuus Teliasta
ei ole ongelma. Miksi sitten Soneran omistaminen on Suomessa niin
ongelmallista? Eikö Soneran erityisesti pitäisi
turvata suomalaisten palvelut kotimaassaan ensisijaisena tehtävänään? Sen
jälkeen kun tämä on tehty, voidaan katsoa, onko
rahkeita lähteä laajemmin kansainvälistymään,
johonka hetken kuluttua palaan.
Edelleen kotimaan yhteyksistä huolehtiminen on haaste,
joka pitäisi nopeiden ja toimivien yhteyksien osalta ratkaista
nykyistä paremmin. On siis yhä syytä vaatia,
että myös kansalaisten tulee saada konkreettisia
palveluita esimerkiksi langattomien verkkojen osalta, joita useammankin
kerran olemme esille tuoneet. Näitä palveluita
voidaan kehittää ilman, että se vaikuttaisi
yhtä vahvasti Soneran kilpailijoiden tilanteeseen, koska
nopeita langattomia dataverkkoyhteyksiä eivät
muut puhelinoperaattorit ole toistaiseksi tarjonneet. Sen sijaan
kokonaisia kaupunkeja kattavien langattomien verkkoalueiden kehittämistä suunnitellaan.
Nyt olisi aika astua rohkea askel ja mahdollistaa nuo nopeat langattomat
yhteydet myös aktiivisesti tietoverkkoja hyödyntäville henkilöille.
Kalliilla maksuilla jarrutetaan yhteiskunnan kehittymistä.
Tämän vuoksi voidaankin kysyä, mikä on
Soneran vastuu tämän tekniikan erittäin
korkeasta hinnoittelusta. Eikö valtiolla ole pääomistajana
mitään roolia ja edelleen miljardien markkojen
lisäsijoituksen tekijänä, mistä päätös
tehtiin, 3 miljardista aikanaan, myös siinä, että palvelut
olisivat mahdollisimman hyvin kansalaisten saatavilla myös
taloudellisesti mitattuina? Tässä ajatuksia Soneran
toiminnan kehittämiseen liittyen.
Sitten itse Sonera-asiaan muutoin, mikä tässä tiedonannossa
on osittain tuotu esiin ja osittain virheelliset investoinnit liian
suurina myönnetty, mikä pääministerin
esittelypuheenvuorossakin tuli julki. Mutta se, tunnustetaanko laajemmin nämä virheet,
mitkä Soneran operatiivisessa toiminnassa on tehty, sitä edelleen
peräänkuulutan. Siihen ei tiedonanto anna vastausta
kaikilta osin. Miksi tällainen virheratkaisu ei aiheuta,
niin kuin tänään debatissa kysyinkin
ministeri Sasilta, miksi sisäinen selvitys ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä?
Tuntuu käsittämättömältä se,
että ainoastaan edellisen hallituksen vaihtaminen uuteen
hallitukseen oli se, että korjaus tulee sitten Soneran
toimintaan jatkoa ajatellen huomioitua tällä tavalla.
Kuitenkin Soneran sisällä varmaankin on vielä henkilöitä,
jotka ovat vastuussa siitä, että tämmöisiä päätöksiä tehtiin.
On esillä ollut se, että ei ole voitu vaikuttaa näihin
päätöksiin hallituksen eikä liikenneministeriön
taholta ja että tässä esteenä ovat
osakeyhtiölaki ja pörssieettiset säännöt.
Mutta siihen en kyllä yhdy, sillä ei se voi näin
olla, että jokainen hallituksen jäsen henkilökohtaisesti
vain edustaa sitten taustaansa, omilla ajatuksillaan ja aivoituksillaan
edustaa taustaansa. Kyllä jonkinlaisen yhteyden, kytkennän,
täytyy olla ja on olemassa aivan varmaan omistajatahoihin.
Täällä on keskusteltu siitä,
mikä toukokuun 2000 päätös oli
silloin, kun myyntivaltuuksista päätettiin. Sisälsikö se
Soneran uuden strategian, kansainvälistymisen ja kasvun
strategian, osalta sen, että voidaan tällaisia
investointeja tehdä, mihinkä liittyvät
Saksan umts-luvat. Sen myönnän kyllä,
että tämmöistä yksittäistä umts-päätöstä ei tähän
sisältynyt millään tavalla. En sitten
tiedä, olenko niin hidasjärkinen hämäläinen,
että en ymmärrä sitä, että strategia
ei pitänyt sisällään tietynlaisten
valtuuksien antamista niin liikenneministeriölle, Soneran
hallitukselle kuin operatiiviselle johdolle, koska ilman muutahan
tämmöinen uusi strategia pitää sisällään
sen, että joitakin operatiivisia toimenpiteitä pitää tehdä,
jotta strategia toteutuu. Minä ainakin ymmärsin
niin, että se pitää sisällään
myöskin melkoisia investointeja, ja siihen viittasin kriittisessä puheenvuorossani
silloin aikanaan 2000 keväällä. Mutta
jos olen ymmärtänyt asian väärin
ja minulle vakuutetaan, niin tämä kova pää varmaan
voi sitten kääntyäkin.
Tämä aika on varsin lyhyt, mutta haluaisin vielä nostaa
esiin sen, mikä on Soneran sisällä tilanne
tällä hetkellä ja mikä on Soneran
hallituksen rooli jatkossa ja miten sisäinen selvitys käsittelee
niiden johtajien optioita, jotka olivat silloin näitä ratkaisuja
ja päätöksiä tekemässä.
Ei voi olla oikein, että optiot laukeavat heille myönteisessä mielessä siitäkin
huolimatta, vaikka he yhteiskunnan kannalta ovat tehneet melkoista
vahinkoa.
Toivon sitä, että asia saa asiallisen käsittelyn valiokunnassa
ja valiokunnasta tulee sellainen selvitys mietinnön muodossa,
joka tyydyttää sitten meitä edustajia
kaikilta osin, sillä pelkkä tiedonanto ei kyllä sitä ainakaan
minun mielestäni osaltaan tuo esille. Toivon sitä vielä,
että Soneran, sanotaan, nousukiito alkaa sitten tämän
selvityksen jälkeen ja henkilöstö saa
työrauhan ja työpaikat on turvattu Suomessa.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Sonerassa on paljon osaamista ja tietämistä viestinnän
eri alueilla. Sonera on ollut hyvä yhtiö ja on edelleenkin
hyvä ja monella lailla erittäin kilpailukykyinen
yhtiö. Sen sijaan Soneran johto johtaja Relanderin aikana
kyllä teki sellaisia kupruja yhtiölle niin taloudellisessa
mielessä kuin myöskin poliittisessa mielessä,
että voidaan puhua täydellisestä katastrofista.
Soneran suurtappiot ovat kokoomuksen ajaman yksityistämispolitiikan
surkea tulos. Päävastuu kuuluu valtio-omistajan
valvontavelvollisuuden laiminlyöneelle liikenneministeriölle, jota
johti Saksan umts-kauppojen aikaan kokoomuksen liikenneministeri
Olli-Pekka Heinonen, ja nykyisin liikenneministeriötä johtaa
saman puolueen Kimmo Sasi. Näyttää siltä,
että selvitykset, joita Sasin johdolla on tehty, ovat lähinnä enemmänkin
peittely-yrityksiä kuin sitä, että todella
pyrittäisiin selvittämään, mitä siellä on
oikein tapahtunut.
Yksityistäminen hyväksyttiin eduskunnassa enemmistön äänin:
159 puolesta, 20 vastaan. Hallituksen esitystä eduskunnassa
ei hyväksytty yksimielisesti, toisin kuin useissa täällä käytetyissä puheenvuoroissa
on annettu ymmärtää. Muun muassa ed.
Kummola kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa pyrki tuomaan esille,
että eduskunta oli tässä asiassa yksimielinen.
Sitä suurempi ihmetys on Soneran hallituksen entisen puheenjohtajan
Markku Talosen väite, että eduskunta olisi antanut
valtuudet Saksan umts-luvan hankkimiseen. Väite on mielestäni
siinä mielessä perätön, että hallituksen
esityksessähän tätä ei sanottu,
puhuttiin kyllä strategiasta ja riskeistä, mutta
ei siitä, että tämän tyyppisiä umts-lupia
olisi voitu hankkia, ja ennen kaikkea siitä, millä hinnalla
näitä lupia voidaan ostaa. Sehän on vanha
sanonta Suomessa, että eihän se ole hullu, joka
paljon pyytää, vaan se on se hullu, joka paljon
maksaa. Tässä on nimenomaan tapahtunut niin, että kilpailuvietti
on sokaissut ne, jotka siellä huutokaupassa ovat mukana
olleet. Se on ollut vääränlainen kilpailuvietti,
joka siellä on saanut vallan.
Haluan muistuttaa mieleen sen, mitä hallituksen esityksessä silloin,
kun se eduskuntaan tuli, hallituksen esitys 47/2000 vp,
esitettiin: "Edellä lausutun perusteella ehdotetaan, että eduskunta päättäisi
antaa suostumuksensa sille, että valtio voi luopua omistamistaan
Sonera Oyj:n osakkeista." Elikkä se päätös
on aivan selväsanainen, että voidaan luopua vain
Soneran osakkeista. Kuten jo mainitsin, myöskään
perusteluissa ei puhuta umts-luvista, ei sanallakaan. Mutta on selvää, kuten
täällä jo ed. Turtiainenkin totesi, että puhuttiin
kyllä uudesta strategiasta ja tietenkin jotain se merkitsee.
Mutta siinä ei myöskään sanottu
sitä, kuinka monella miljardilla eurolla näitä lupia
voidaan ostaa.
Tässä edelleenkin taas kääntyy
katse silloisen liikenneministerin Heinosen suuntaan, joka useaan
otteeseen eduskunnassa vakuutti, että valtio omistajana,
suurimpana omistajana, ei voi puuttua Soneran tekemiin päätöksiin.
Ihmettelen sitä, koska jos yksityinen kapitalisti omistaa
yli puolet firman osakepääomasta, niin hän
taatusti käyttää omistajanvaltaa yrityksessä.
Jos eivät sen hallituksen jäsenet tai toimitusjohtaja
toimi niin kuin pääomistaja haluaa, niin heidät
vaihdetaan alta aikayksikön. Siitä on lukuisia
esimerkkejä myöskin Suomen yrityselämässä.
Heidät todella vaihdetaan nopeasti. Tässä tapauksessa
valtio ei käyttänyt tätä valvontavelvollisuutta,
jota myöskin laki edellyttää käytettävän.
Tässä tapauksessa entinen liikenneministeri Olli-Pekka
Heinonen ja kokoomuspuolue eivät voi kyllä vastuutaan
välttää.
Tämä oli todella kallis lasku Soneralle. Se
oli kallis lasku myöskin suomalaisille veronmaksajille.
Eivät tässä myöskään
veronmaksajat kokonaan välty kustannuksilta. Näin
ollen tämä yltiöpäinen yksityistäminen,
mitä muiden muassa nykyinen liikenneministeri Kimmo Sasi
kannattaa, ei mielestäni vastaa kyllä suomalaisten
etua eikä se vastaa myöskään
monta kertaa näitten yritysten etua eikä myöskään
yritysten henkilökunnan etua.
Edelleenkin haluan korostaa sitä, että Sonerassa
on edelleenkin paljon osaamista ja tietoa ja taitoa, mutta se pitää saada
sillä tavalla toimimaan, että se toimii sen yhtiön
hyväksi eivätkä pelkät kasinopelurit
vain pääse pelaamaan sitä hyvää henkilöstöosaamista,
joka yrityksessä on.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Valtioneuvoston omistajapolitiikkaa ja Soneraa
koskevan tiedonannon eduskuntakäsittelyssä täytyy olla
ensisijaisesti kyse valtion omistajaohjauksen kehittämisestä,
liiketaloudellisista virheistä oppimisesta ja liikenne-
ja viestintäministeriön poliittisen vastuun selvittämisestä Soneran
umts-kaupoissa.
Kun Sonera kirjasi heinäkuussa arvottomiksi yhteensä 4,3
miljardin euron arvoisat umts-sijoitukset Saksassa ja Italiassa,
ei vastuuta voida enää väistää.
Ei voida todeta, että maan hallitus ei puutu yhtiön
operatiivisen johdon toimintaan. Virheinvestointien myötä Soneran
toimitusjohtaja on vaihtunut, edellinen liikenne- ja viestintäministeri
on siirtynyt Yleen ja hallintoneuvosto on lakkautettu, mutta vastausta
vaille on edelleen jäänyt, kuinka paljon valtion
omistajapolitiikan täydellinen epäonnistuminen
Soneran kohdalla oli ylipäätään
mahdollista.
Maan hallituksen harjoittama valtionyhtiöpolitiikka
on ollut sattumanvaraista ja linjatonta. Se näyttää harjoittavan
erilaista käytäntöä yhtiöstä ja
vastuuministerien näkemyksistä ja taustapuolueesta
riippuen. Soneran mittavia umts-kauppoja ei selvitysten mukaan hallitus
eikä liikenne- ja viestintäministeriö käsitellyt
lainkaan. Linja oli aivan toinen Stora Enson tapauksessa, jonka
Yhdysvaltain-investointeja käsiteltiin kauppa- ja teollisuusministeriössä ja
niistä annettiin lausunto.
Hallituksella näyttää olevan kaksi
omistajapoliittista linjaa: joko ollaan täysin tietämättömiä operatiivisen
johdon toiminnasta tai valtio-omistajan kanta tärkeisiin
investointeihin tuodaan esille. Sonera-tapauksen myötä linjattomuus
on edelleenkin valitettavasti korostunut, ja onpa täällä jopa
vaadittu valtionyhtiöistä kokonaan luopumistakin.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tiedonannossa todetaan: "Vaikka
suurenkaan omistajan ei tule puuttua yksittäisiin liiketoiminnallisiin
päätöksiin, se voi tuoda esiin näkemyksensä ja
käsityksensä yhtiön strategiasta ja riskinotosta." Edelleen:
"Hyvään omistajahallintoon kuuluu, että vastuuministeriöllä on
itsenäinen käsitys yhtiön tilasta ja
merkittävistä riskeistä." Kysymys kuuluu:
Miksi Soneran tapauksessa vastuuministeriön ja yhtiön
yhteydenpito ei toiminut? Oliko kyse osaamattomuudesta vai haluttomuudesta vastuulliseen
valtionyhtiöpolitiikkaan? (Eduskunnasta: Molemmista!) — Näin
saattaa olla.
Suomalaisille on tärkeää, että valtionyhtiöitä hoidetaan
ja kehitetään ammattitaitoisesti, totta kai. Hallituksella
on valtionyhtiöpolitiikassaan paljon parannettavaa. Linjan
tarkistaminen on aloitettava sen oman periaatepäätöksen
noudattamisesta, jonka mukaan yhtiön toiminnan ja kansantalouden
kannalta erittäin merkittävät sijoitukset
ulkomaille edellyttävät pääomistajan
hyväksynnän ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään.
Pääministerikin tänään
totesi puheessaan, että Sonera on alaskirjauksessaan tunnustanut
virheensä ja toiminut näin hyvän tilinpidon
mukaisella tavalla, aivan niin kuin kuuluikin. Siitä ei ole
mitään huonoa sanottavaa. Mutta kuinka on maan
hallituksen laita? Miksi valtioneuvosto ei noudata oman omistajastrategiansa
periaatteita? Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähemmän.
Edelleen pääministeri tänään
pohti kansallisomaisuuden hoitoa ja tehtävien selkeyttä ja
vastuunjakoa. Näin ei kuitenkaan Soneran osalta näytä tapahtuneen.
Tässä keskustelussa on noussut esille hiljaisen
hyväksynnän periaate. Olisi erittäin
mielenkiintoista tietää, minkälaiset
periaatteet hiljaiselle hyväksymiselle hallitus on laatinut.
Niitä ei ole tänään esille tullut,
vaikka moneen kertaan ne ovat esillä puheissa olleet.
Valtion osallistuminen yritystoimintaan on talouden toimintaympäristössä tapahtuneista
muutoksista huolimatta edelleen järkevää ja
kannatettavaa. Valtion on hyvä olla mukana vahvistamassa
Suomen teollista pohjaa ja osallistua uusteollistamiseen erityisesti
hankkeissa, joilla on esimerkiksi teknologian tai alueellisen kehityksen näkökulmasta
merkitystä. Esimerkiksi bioteknologiassa ja uuden energiateknologian
kehittämisessä Sitran tai Tekesin ohella valtio
voisi olla nykyistä enemmän mukana käynnistämässä yrityksiä,
joihin muuten voi olla markkinoilta aluksi vaikea saada pääomaa
ja toimijoita.
Arvoisa puhemies! Valtion omistajaohjauksen ja osaamisen keskittäminen
yhteen yksikköön on perusteltua kansallisomaisuuden
arvon kehittämiseksi. Valtion omistajaohjauksen keskittämisessä on
tärkeää huomioida, että omistajaohjaus
on selvästi erillään yhtiöitä koskevasta
regulaatiosta. Valtionyhtiöiden hoidossa on kuitenkin oltava
selkeä poliittinen vastuu. Sitä ei auta hämärtää.
Keskittämällä omistajaohjausta ja sitä myötä ammattitaitoa
ja osaamista erilliseen omistajayksikköön ja harjoittamalla
linjakasta omistajapolitiikkaa on tulevaisuudessa vältettävissä Soneran
kaltaiset karkeat virheinvestoinnit ja mahdollista luoda luottamuksellinen
pohja valtionomistajuudelle.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on sen sijaan
hyvin epämukavaa, että näin istuntokauden
alussa joudumme käsittelemään valtioneuvoston
tiedonantoa, koska ymmärrän niin, että meillä on
vielä paljon säätämättä tärkeitä lakeja
ja tämä epäonnistuminen, mikä kesän
aikana on tapahtunut, vie aikaa meidän lainsäädäntötyöltämme.
(Eduskunnasta: Se on tärkeä asia!) Tämä keskustelu
on kuitenkin omiaan haittaamaan yrityksen ja nimenomaan pörssiyhtiön
kehittämistä, kansainvälistymistä ja strategiaa
ja saattaa pahimmillaan vaikeuttaa Sonera—Telia-fuusiota,
ja silloin me eduskunnassa teemme suuren hallan myöskin
itse yhtiölle ja valtion omistukselle.
Niin kuin olemme täällä kuulleet,
monethan ovat vastustaneet julkisesti Soneran kansainvälistymistä ja
valtion omistuksen pienentämistä siinä.
Mutta mielenkiintoista on ollut myös kuulla samoilta henkilöiltä,
että jälkeenpäin he ovat piikitelleet,
miksi emme silloin, kun Soneran kurssi oli korkea, myyneet kaikkea
Soneraa ja lyhentäneet sitä kautta valtion velkaa.
Kyllä Sonera on kuitenkin ollut meille kultakimpale. Aika vähän
tässä salissa on käyty keskustelua siitä, että veronmaksajien
kassaan on tuloutettu 40 miljardia markkaa nimenomaan siitä strategiasta,
että Sonera kansainvälistyi, lähti kehittämään toimintojaan,
sen arvo nousi ja osattiin myydä oikealla hetkellä.
Tämä 40 miljardia markkaa on enemmän
tuloutettua veronmaksajien kassaan kuin kaikista muista valtionyhtiöistä yhteensä,
eli
kysymyksessä on ollut aika vakavarainen ja hyvä yhtiö myöskin
meidän omistajien kannalta.
Se, että umts-seikkailussa epäonnistuttiin,
oli yksi kansainvälisen strategian virheistä,
kuten tänään tiedonantokeskustelussa
kuulimme. USA:ssa saatettiin onnistua, onnistuttiin toisessakin
paikassa, mutta Saksassa ja Italiassa sen sijaan epäonnistuttiin.
Mikä on näitten umts-kauppojen arvo tulevaisuudessa?
Saammeko ne vielä hyödynnettyä rahaksi
myöhemmin, siitä on myöskin käyty
vähän keskustelua tässä salissa. Luulen,
että koko tätä keskustelua ei olisi käyty, mikäli
alaskirjausta ei olisi tehty nimenomaan juuri tässä vaiheessa.
Jos se olisi tehty noin vuoden päästä,
tämä keskustelu käytäisiin luultavasti
vasta ensi kesänä.
Samoin täällä annetaan hyvin rohkeasti
ymmärtää, että kysymyksessä on
ollut veronmaksajien raha, jota on käytetty tällaiseen
kansainväliseen riskinottoon. Itse asiassa Soneran rahahan on
kuitenkin ollut yhtiön rahaa. Siitä noin puolet omistavat
tietenkin riskisijoittajat ja eläkevakuutusyhtiöt
jne. Avoimesti on kuitenkin tiedonannossa kerrottu, että kysymyksessä on
virhe, ja se on suoraa puhetta se.
Sonerallahan oli myöskin oma hallintoneuvostonsa, jolla
oli omat määräykset siitä, kuinka sen
tulee valvoa valtion ja veronmaksajien etua. Hyvin vähän
tässä salissa on käyty keskustelua siitä,
toimivatko hallintoneuvoston jäsenet parhaan tiedon, taidon
ja osaamisen mukaan. Heillä, jos kellään,
oli ensisijaisesti ja parhaat tiedot siitä, mitä nämä riskit
todella ovat, minkä hintaisia ne ovat, ja he olisivat voineet
halutessaan ottaa koska tahansa tämän asian myöskin
omaan päätöksentekojärjestelmäänsä.
Ei sitä viisautta kuitenkaan ollut myöskään täällä eduskunnassa.
Luulen, ettei meistä kukaan olettanut 20. päivänä kesäkuuta
vuonna 2000, että nyt me joko annamme luvan tai emme anna lupaa
umts-hankintoihin. Joka tapauksessa me kävimme strategiakeskustelua,
kansainvälistymiskeskustelua. Yhteensä lähetekeskustelussa
ja palautekeskustelussa tässä salissa käytettiin
72 puheenvuoroa. Yksikään niistä puheenvuoroista ei
edes sisältänyt umts-sanaa. Samanaikaisesti julkisuudessa
lehdissä käytiin hyvin voimakasta umts-keskustelua
ja kerrottiin myöskin siitä, että Sonera
on mukaan menossa, mutta meillä kansanedustajillakohan
siinä vaiheessa ei ollut ymmärrystä siitä,
minkälaisiin kansainvälisiin riskeihin ja strategiaan
me menemme mukaan, koska emme osanneet umts-sanaa edes käyttää.
(Ed. Laukkasen välihuuto) — Ed. Laukkanen, samanaikaisesti
monet kansalaiset tekivät kilometrin mittaisia jonoja Helsingissä ja
pyysivät saada Saunalahden osakkeita. Tällainen
oli ajan ilmiö. Luulen, ettei sellaista viisautta olisi
ollutkaan. Mielestäni se on ihan perustavaa laatua oleva
virhe, jos kansanedustaja sanoisi täällä,
että tiedän, että nyt mennään
väärään suuntaan, tämä toiminta
pitää lopettaa ja pysäyttää.
Sen olisi voinut myöskin eduskunta pysäyttää.
Näin ei myöskään tehty.
Tietenkin keskeisen vastuun tästä asiasta
kantaa Soneran hallitus, sen toimitusjohtaja ja hallitus. Hallituksen
kokouksessa on muuten mukana ollut myöskin opposition edustaja
jokaisessa kokouksessa, hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunki.
Uskon, että jos joku eduskuntaryhmä on ollut tiedoiltaan
ja taidoiltaan kaikkein pisimmällä tässä salissa
siinä asiassa, mitä Sonerassa tapahtuu, se on
nimenomaan ollut keskustan eduskuntaryhmä. (Välihuuto) — Tietoa
on ollut, mutta onko ollut tietoa myöskin silloin sanoa,
että meidän ei kannata lähteä tämän
tyyppiseen hankkeeseen?
Arvoisat edustajat, hiljaisesta hyväksynnästä on
paljon puhuttu. Se on tietenkin vaikenemista, ja vaikeneminen on
monesti myöntymisen merkki. Väitän vaan,
että oma osuutemme kuuluu meille eduskunnallekin siinä ajassa,
missä tätä päätöstä tehtiin.
Jos meillä olisi ollut halua, kykyä, osaamista,
näkemystä, me olisimme voineet pysäyttää myöskin
umts-seikkailut. (Eduskunnasta: Liikenneministeriö olisi
voinut pysäyttää!) — Myös
liikenneministeriö olisi voinut. (Eduskunnasta: Miksei
pysäyttänyt?) — Ei kellään
ollut sitä osaamista, mitä siihen aikaan tarvittiin.
Nyt me jälkiviisastelemme ja haemme, mitä olisi
sinä aikana pitänyt tehdä, koska meillä kellään
ei ole oikeaa vastausta.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo aloitti puheenvuoronsa sillä, että on
epämukavaa käsitellä näin syysistuntokauden
alussa heti Soneraa koskevaa kysymystä. Näin se
on todettu myöskin opposition puolella, että tämä ei
ole ollut mikään ilonaihe vaan yhteinen kansallinen
pettymys ja suru siitä, että senkin menestystarinan
kokenut Sonera on joutunut tähän alennuksen tilaan,
mihin se on käytännössä joutunut.
Lisäksi, ed. Salo, sanoitte, että Sonerasta
on tullut myyntituloja 40 miljardia markkaa. Mutta niin kuin te
hyvin tiedätte, myyntitulothan eivät tule sitä varten,
että ne välittömästi voidaan
tuhlata tappiollisiin ja mittaviin virheinvestointeihin. Kyllähän
niillä on ollut tarkoitus kehittää yhtiön
toimintaa, sen laatua ja laajuutta ja myöskin tätä yhteistä kansallisvarallisuutta,
joka valtionyhtiöllä meidän yhteisenä yhtiönämme
on. Ei tämä ole mikään peruste
sille, että myyntituloja on sieltä kertynyt.
Sonera on ollut kesän aikana uutisissa. Kaikki tietävät
tänä päivänä Sonerasta
sen, mikä on kerrottu. Ikävää tässä uutisoinnissa
oli kaksi asiaa, ensinnäkin tietysti umts-kaupoissa tapahtunut virheinvestointi
ja siitä aiheutunut tappiokirjaus, joka on kansantaloudelle
suuri menetys ja jolla on suuri merkitys ja joka tulee olemaan valtiolle ja
yhteiskunnalle verotulojen menetyksenä yli miljardi euroa
tulevina vuosina. Tuolla rahalla olisi voitu tehdä paljon
peruspalvelutuotannon hyväksi.
Mutta ehkä suurempi ongelma tässä kesän
uutisoinnissa oli se, että vastuullinen ministeri ja hänen
edeltäjänsä olivat täysin tietämättömiä tehdyistä investoinneista
ja myöskin osoittivat sen, että liikenne- ja viestintäministeriössä on
ollut suurta päättämättömyyttä valtion
omistajaohjauksen hoidossa. Tämä jos mikään
on ollut aiheuttamassa epäluottamusta poliittiseen järjestelmään.
Tästä minusta täällä eduskunnassa
on hyvin selkeästi sanouduttava irti, ja käyty
keskustelu minusta on osoittanut sen, että kun eduskunta hyväksyi
Sonerasta luopumisen valtion osalta, se ei merkinnyt sitä,
että tässä olisi hyväksytty
tämä huutokauppajärjestelmä ja
investoinnit umts-markkinoilla. Tämä on ollut
esillä täällä hyvin monissa
puheenvuoroissa, ja minusta tämä on hyvin selkeästi
tullut esille.
Toinen kysymys, mikä on täällä ollut
esillä, on valtioneuvoston periaatepäätöksen
noudattaminen omistajapolitiikkaa koskevissa kysymyksissä silloin,
kun tehdään mittavia, kansallisesti merkittäviä investointeja
ulkomaille, ja valtioneuvoston periaatteena on ollut, että suurimman omistajan
hyväksyminen näille toimille on tullut saada.
Näin Soneran tapauksessa ei ole tapahtunut, ja minusta
tänäkin päivänä jäi
ministeri Sasin selvitys siitä, miksi näin ei
ole tapahtunut, vaille uskottavuutta, vetoaminen pörssiyhtiöön ja
osakeyhtiölainsäädäntöön.
On selvää se, että suurin omistaja
ja merkittävät omistajat haluavat ohjata sijoituksia
ja yhtiön toimintaa, ja näin pitää olla
myöskin valtionyhtiöpolitiikassa. Valtio ei voi
olla passiivinen sivustakatsoja omien yhtiöidensä suhteen,
ja siinä mielessä koko omistajaohjausjärjestelmä on
ollut ontuva ja epäonnistunut, ja ennen kaikkea siitä meidän
nyt on hallitus asetettava vastuuseen, joskin pääministeri
tiedonannossaan totesi, että virhe on tapahtunut.
Tämä asia tulee nyt käsitellyksi,
ja ennen kaikkea talousvaliokunta tulee tätä valmistelemaan, kuulemaan
asiantuntijoita ja laatimaan asiasta mietintönsä.
Minä toivon, että siinä valiokunta linjaa
jo suuntaa uuden omistajapolitiikan osalta, ja myöskin
minusta hyvin voi ottaa kantaa mahdolliseen ratkaisuun siitä,
millainen periaatepäätöksen tulisi olla
valtionyhtiöpolitiikassa ja valtioneuvoston taholla. Konkreettisesti
nämä tulevat muotoutumaan tietysti hallitusneuvotteluissa ja
hallitusohjelmassa, mutta kyllä tähän
nyt täytyy selvyys saada, koska valtionyhtiöt
ovat keskeinen osa meidän kansallisvarallisuuttamme. Minusta
valtionyhtiöpolitiikkaa tulee jatkaa. Ne ovat suomalaisessa
järjestelmässä olleet keskeinen alueellista
tasapainotusta tuova voimavara, ja niitä on käytetty
hyvin monilla tavoin tämän yhteiskunnan kehittämiseksi.
Valtionyhtiöt ovat keskeinen resurssi, ja niin ne saavat
olla myöskin tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu on
osoittanut sen, että meillä myöskin valtionyhtiöissä edustautuminen
valtiovallan taholta on jäänyt osittain vastuuttomaksi.
Jos ministeri ei kanna vastuuta ja hallitus ei kanna vastuuta, niin ei
myöskään tietysti se siellä hallinnossa
edustava virkamies kanna vastuuta, ja tämä edustautuminen
ja järjestelmä pitää myöskin
miettiä uudelleen, olkoonkin että siellä on
kysymyksessä pörssisäännökset,
on kysymyksessä esteellisyydet monissa tapauksissa. Tuossa
yksikössä, johon valtion omistajapolitiikka ja
omistajuus tullaan kokoamaan, tulee olla sitten selkeät
vastuusäännökset ja näkemykset,
miten edustus valtionyhtiössä hoidetaan.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Jossain määrin yllätyin
ed. Petri Salon puheenavauksesta, kun hän hetki sitten
totesi, että on huono käydä tämä eduskuntakeskustelu
nimenomaan sen vuoksi, että Soneran—Telian fuusiohanke
saattaa ajautua vaikeuksiin ja ylipäätään Soneran
tulevan kehityksen kannalta täällä tehtävät
huomiot ovat ongelmallisia.
Joutuu tietysti kysymään heti perään,
että emme kai me täällä eduskunnassa
ole syyllisiä siihen, että nämä vaikeudet
ovat tässä käsillä, vaan luonnollisesti
Soneran johto viime kädessä joutuu kantamaan tästä vastuuta
ja on omalla tavallaan tietysti kantanutkin vastuuta. Johto on keskeiseltä osin
vaihdettu, kuten hyvin tiedämme.
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa, jota täällä on
tänään käyty, on paljon pohdittu
niitä miljardeja, jotka tässä on ikään
kuin menetetty, ja epäilemättä tämä umts-kauppa
on ollut kupla ja virheinvestointi, kuten pääministeri
omassa puheenvuorossaan ja useat kansanedustajat myöskin
omissa puheenvuoroissaan ovat tuoneet esille.
Mutta ehkä olennaisinta ei ole pohtia sen virheen suuruusluokkaa,
vaan pohtia niitä syitä, jotka ovat ajaneet tähän
virheeseen. Itse näkisin tässä vähintään
kahdella tasolla ongelmia, jotka meidän on syytä rekisteröidä,
kun pohdimme eteenpäin valtion omistajapolitiikkaa.
Ensimmäinen taso luonnollisesti lähtee liikkeelle
siitä, mikä on valtion intressi olla yrityksissä omistajana.
Täällä on monissa puheenvuoroissa viitattu
siihen, että Soneran kohdalla ja eräiden muidenkin
yhtiöiden, ennen kaikkea pörssiyhtiöiden
kohdalla, valtion intressi on ainoastaan sijoittajaintressi. Sijoittajaintressi
tarkoittaa siis sitä, että ollaan kiinnostuneita
ainoastaan siitä tuotosta, joka sijoitetulle pääomalle saadaan.
Arvoisa puhemies! Minä kysyisin: Onko meillä yhtään
ainutta yhtiötä, johon valtio olisi mennyt mukaan
tai joka olisi perustettu valtion toimesta sen vuoksi, että valtion
primääri intressi on sijoittajaintressi? Minä väittäisin,
että ei ole yhtä ainutta. Joka ikisessä valtionyhtiössä perusmotiivi
valtion osallistumiseen yhtiön toiminnassa omistajana on
kokonaan muualla kuin sijoittajaintressissä. Intressit
saattavat olla hyvinkin moninaisia, saattavat liittyä aluepolitiikkaan,
saattavat liittyä työllisyyteen, saattavat liittyä kansallisen
omistusrakenteen kehittämiseen, kansallisen yritystoiminnan
kehittämiseen, saattavat liittyä palvelurakenteen
kehittämistavoitteisiin, lukuisiin muihin yhteiskunnallisiin
tavoitteisiin, jotka ovat olleet motiiveina taustalla valtionyhtiöitä rakennettaessa
ja kehitettäessä.
Jos me katsomme nimenomaan sitä perusongelmaa, mikä tässä on
taustalla, tätä valvonnan pettämistä,
niin liikenneministeriössä nimenomaan lähtökohtana
on ollut korostaa vain sijoittajaintressiä. Epäilemättä tämä on
ollut yksi keskeinen osatekijä, joka on johtanut siihen,
että valvonta omalla tavallaan tässä tapauksessa
petti ja petti pahan kerran. Tässä on syytä nähdäkin,
missä se osoite on. Se ei ole välttämättä koko
hallituksessa eikä missään tapauksessa
myöskään eduskunnassa. Me olemme tietenkin
siunanneet tämän yleisstrategian, jolla Soneraa
yhtenä valtionyhtiöistä on kehitetty,
mutta viimekätinen valvontavastuu on tietysti ollut liikenneministeriössä,
ja todellisen vastuun luonnollisesti näistä virheistä kantaa
itse Soneran johto: silloinen hallitus ja toimiva johto.
Mutta tämä perusongelma valtionyhtiöitä kehitettäessä jatkossa,
että me korostaisimme ainoastaan sijoittajaintressiä,
on ongelmallinen peruslähestymistapa. Jos siitä on
kiinni, niin itse asiassa valtion omistusta yrityselämässä ei
tarvittaisi lainkaan. Kun sitä tarvitaan, sitä tarvitaan nimenomaan
näistä laajemmista yhteiskuntapoliittisista lähtökohdista,
ja kun ne ovat esillä, niin silloin me joudumme tietysti
arvioimaan koko omistajastrategiaa, sen kehittämistä,
toisista lähtökohdista kuin sijoittajaintresseistä.
Arvoisa puhemies! Tässä on myöskin
toinen ongelmatausta, joka on syytä kirjata ylös.
Se liittyy niihin motiiveihin, joilla näihin tietyssä määrin
ylilyönteihin tässä kansainvälistymisstrategiassa
on ajauduttu. Ne liittyvät johdon palkitsemisjärjestelmiin.
Sonera on klassinen esimerkki yrityksestä, jossa näemme,
että nimenomaan optiojärjestelmä on erinomaisen
sopimaton palkitsemisen muoto sekä julkisissa valtion yrityksissä että,
kuten laajemmin olemme nyt jo havainneet kansainvälisestäkin
keskustelusta, myöskin yksityisellä puolella.
Optiojärjestelmät, osakekurssien kautta hankittavat
palkkiot, olivat eräänä osatekijänä,
keskeisenä motiivina, sekä näihin mielettömiin
investointeihin, joihin ajauduttiin Soneran osalta, että ennen
kaikkea Soneran tytäryhtiöiden osalta, joissa
yrityksen toimivalla johdolla oli keskeinen rooli.
Julkisuudessa on ollut esillä spekulaatiota siitä,
että tässä prosessissa olisi myöskin
ei ainoastaan käytetty olemassa olevia laillisia mahdollisuuksia
vaan olisi ollut myöskin — on pohdiskeltu niitäkin
asioita — toimittu vastoin lakia. Minusta olisi tähdellistä tämän
laajan julkisen keskustelunkin vuoksi se, että Sonerassa
toimeenpantaisiin erityistilintarkastus. Se olisi tarkoituksenmukaista
tässä vaiheessa, koska on kuitenkin olemassa niin
paljon kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole
saatu vastauksia, ei ainakaan täysin uskottavia vastauksia
ole saatu siinä prosessissa, jossa Soneran johdon itsensä toimesta
suoritetaan tilannearviota. Tämän vuoksi riippumattomalla
taholla tehtävä erityistilintarkastus minusta
olisi erinomaisen tarkoituksenmukainen.
Arvoisa puhemies! Viimeiseksi vielä optioista sen verran,
että erittäin hälyttävää on
ollut tämä: Jos Soneran nykyisessä johdossa
on lähdetty pohtimaan optiovaihtoehtoja, joutuu vakavasti kysymään
sitä, mihin pohjautuu tässä tilanteessa optioihin
rakennettu palkitsemisjärjestelmä suhteessa tulevaisuuteen,
pohjautuuko se siihen, että eduskunta, valtio, osallistui
antipäätökseen ja nosti itse asiassa
Soneran jaloilleen viime vuoden lopulla, vai perustuuko se niihin
ansioihin, joita yritysjohdolla tulee olemaan, kun Soneran kurssi
nostetaan kertakaikkiselta pohjatasolta edes jossain määrin
ylöspäin — tässäkin
suhteessa on itsestäänselvää,
että pohja on tietyssä mielessä saavutettu — vai
pohjautuuko se siihen, että tämä Telia-fuusiohanke
on nostamassa myöskin Soneran arvoa. Siinäkään
eivät välttämättä itse
Soneran johdon omat ansiot ole niitä keskeisimpiä.
Tämä on hyvä esimerkki jälleen
kerran siitä, että meidän pitäisi
kerta kaikkiaan selkeyttää perusasennoitumisemme
optioiden kaltaisiin palkitsemisjärjestelmiin, jotta emme
jatkossa ajautuisi saman tyyppisiin vaikeuksiin kuin nyt on ajauduttu.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En voi olla tekemättä sellaista
johtopäätöstä, että ed.
Kiljunen haluaa ajaa Telia-fuusion karille kerta kaikkiaan. Äskeisestä puheenvuorosta
poimin tämän arvelun tueksi pari näkökohtaa:
Kun hän vaatii yleistä erityistilintarkastusta, joka
tarkoittaa siis totaalista erityistilintarkastusta, se on sellainen
signaali jo vaatimuksena, että asiat ovat todella päin
seiniä Sonerassa. Eli olisi ollut parempi, että olisitte
edes yksilöinyt, että tämä kohta
on nyt pielessä.
Toinen asia: Te sanoitte, että jos menee kiville, niin
se on sitten johdon asia ja vastuu jnp. Arvoisa ed. Kiljunen, tällaisessa
asiassa, kun asia on nyt eduskunnan arvioitavana, olennaista on, miltä asia
näyttää. Se näyttää siltä,
että eduskunta on töpeksinyt. Ei se ole silloin
enää sen johdon asia.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En voi reagoida ed. Pulliaisen puheenvuoroon
kuin kysymällä, onko ed. Pulliaisella näkemys,
että Soneralla asiat ovat erinomaisen hyvin tällä hetkellä.
Jos tämä näkemys on, niin silloin tietysti
ei ole tarkoituksenmukaista erityistilintarkastuksiin ryhtyä,
mutta minulla on se käsitys, että koko suomalainen
yhteiskunta käy keskustelua tällä hetkellä siitä,
miten Sonerassa asiat on hoidettu.
Kun on olemassa selkeitä epäilyksiä siitä,
että myöskin lain kirjaimen tuolla puolella tapahtuneita
operaatioita on tehty, niin minusta olisi erinomaisen tähdellistä,
että tämä myöskin prosessina
selvitettäisiin. Vai haluatteko te rakentaa Telia-fuusion
jonkinlaiseen sen tyyppisen höyhenlinnan varaan, jonka
takana on kuitenkin aineksia, joista me emme tällä hetkellä tiedä,
mutta ehkä myöhemmin tiedämme ja olemme
uudelleen saman tyyppisessä keskustelussa kuin juuri nyt?
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Sen 7 minuutin lisäksi jäi
jotain sanottavaa, ja erityisen selkeästi lisäsanottavaa
syntyi sen jälkeen, kun tämän illan aikana
on ollut tilaisuus seurata, mitä tiedotusvälineet
ovat tästä iltapäivästä kertoneet.
Arvoisa puhemies! Minun sanomani on, että pääministeri
Lipponen on tällaisten tilanteitten ja tilaisuuksien hallitsemisen
mestari. Kuultuaan ryhmäpuheenvuorot hän tuli
foorumille, hän oli provosoitunut, kävi korkeilla
kierroksilla ja hyökkäsi rajusti keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjän
päälle. Minkä jälkeen? Sen jälkeen, kun
hän oli kuullut ryhmien puheenvuorot, joista ryhmien puheenvuoroista
yhtä lukuunottamatta kaikki muut olivat keskeisessä asiassa
eri mieltä kuin hallituksen alkuperäinen tiedonanto
oli ollut. Alkuperäinen tiedonanto pyrki sälyttämään vähintäänkin
rivien välistä syyn näistä umts-seikkailuista
eduskunnan harteille luomalla käsitystä ja kuvaa
siitä, että sen strategiapaperin kautta, joka
oli jollakin tavalla täällä käsittelyssä,
nimenomaan näiden myyntivaltuuksien käsittelyn
liitteenä tavallaan siellä kaukana jossakin, eduskunta
olisi jollakin lailla tähän sitoutunut. Kaikki
muut paitsi kokoomuksen eduskuntaryhmä sanoutuivat tästä asiasta
selvästi irti.
Minä ymmärrän, että se oli
pääministerille kovaa kuultavaa. En hirveän
korkealle arvosta sitä, että hän käytti
helpointa tietä välttyä siltä keskustelulta,
joka väistämättä olisi seurannut
näiden ryhmäpuheenvuorojen jälkeen. Hän
provosoitui, hän käänsi keskustelun siihen
kysymykseen, että keskustan ryhmäpuheenvuoron
käyttäjä, puheenjohtaja Jäätteenmäki,
oli puhunut jotain kohtuuttomuuksia ja tolkuttomuuksia. Se on taitavaa
politiikkaa, se on ansiokasta retoriikkaa, mutta se on ennen kaikkea
medialle erittäin vaatelias asia kyetä näkemään
tällaisen politiikan, tällaisen toimintatavan
läpi. En tietystikään käy antamaan medialle
mitään arvosanoja. On itsemurha poliittisesti
antaa medialle tämmöisestä toiminnasta arvosanaa,
mutta omassa itsessäni minulla kyllä on käsitys
siitä, millä tavalla media meni tähän helppoon.
Mitä pääministerin kovan kritiikin
kohteeksi joutunut keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjä sanoi
kahdesta asiasta? Minä tunnistin kaksi asiaa, jotka erityisesti
olivat pääministerin tähtäimellä.
Toinen oli se, että hänen mielestään
ed. Jäätteenmäki oli vaatinut erityistilintarkastusta, ja
toinen väite oli se, että ed. Jäätteenmäen
mukaan veronmaksajat ovat tässä menettäneet
niin ja niin paljon rahaa. Katsotaan, mitä ed. Jäätteenmäki
näistä asioista sanoo. Minulla on hänen
puheenvuoronsa niin kuin hän täällä sanoi.
Ensimmäisenä kysymys erityistilintarkastuksesta,
josta ed. Jäätteenmäki sanoi seuraavalla
tavalla: "Oikeusministeri Johannes Koskinen on kuukausi sitten esittänyt
harkittavaksi erityistilintarkastuksen tarpeellisuutta. Valiokuntakäsittelyssä tähän
asiaan jouduttaneen ottamaan kantaa."
Arvoisa puhemies! Minun puheenvuorossani ei tällaisia
asioita ole ollut, mutta tämä on aika luonnollinen
toteamus, minkä puheenjohtaja Jäätteenmäki
on sanonut. Jos tasavallan oikeusministeri julkisuudessa esiintyy
ja vaatii tällaista, on se nyt erityinen ja erikoinen valiokunta,
jos ei se ensimmäisenä halua kuulla tällaista
ministeriä, joka on julkisuuteen tämmöisen
vaatimuksen esittänyt. Pidän huolen omalta osaltani
siitä, että kun tämän asian
käsittely eduskunnan valiokunnassa alkaa, suositan keskustalaisille
valiokuntaryhmän jäsenille, että he todella
menettelevät näin, kutsuvat ensimmäisenä oikeusministeri Johannes
Koskisen kuultavaksi valiokunnan kokoukseen. Mitä oikeusministeri,
oikeuden tärkein vaalija tässä maassa,
pohjimmiltaan tarkoitti, kun hän tämän
tapaisia puheli? Sanon "puheli", koska muuta käsitettä ei
oikeastaan kannata loppujen lopuksi hänen puheenvuorostaan
käyttää.
Kaiken lisäksi se, että täällä pääministeri
kauhistui tähän tapaan näihin asioihin,
ihmetyttää senkin takia, että hänen
täytyi tietää se, mitä sosialidemokraattien
omassa ryhmässä sen ryhmän jäsenten
keskuudessa tästä asiasta ajatellaan. Jollei hän
tiennyt, toivon mukaan hän äsken kuuli, mitä ed.
Kiljunen sanoi. Ei tuo ollut mitään viittaamista
ministeri Koskisen puheenvuoroon, tuo oli eksplisiittinen vaatimus
siitä, miten pitää menetellä.
Miten te, ed. Kiljunen, pärjäätte teidän
ryhmänne puheenjohtajan ja pääministerin kanssa
tuommoisten puheiden jälkeen? Hänenhän
pitäisi kauhistua ja olla täällä edusmiehensä kautta
kauhistumassa tuon tapaisia puheita. Jos joku johdonmukaisuus olisi
siinä toiminnassa, millä hän on käsitellyt
tässä tapauksessa oppositiopuolueen edustajaa,
erityinen velvoite hänellä kai olisi kovistella
teitä, ed. Kiljunen, mutta te olette erityiskohtelussa.
(Ed. Kiljunen: Mistä te sen tiedätte?)
Toinen väite, minkä pääministeri
täällä esitti, koski sitä, että ed.
Jäätteenmäki on puhunut miljardeista,
joita veronmaksajat ovat menettäneet. Ed. Jäätteenmäki
viittasi siihen 1,2 miljardin euron menetykseen verosaatavissa,
mikä toteutuu tämän hankkeen myötä,
tämän ratkaisun myötä, tavalla
taikka toisella. Nyt minä pyydän, että jos on
joku, joka pystyy todistamaan, että näin ei käy,
niin hän tulisi tänne saliin ja kertoisi, miksi näin
ei käy. Kaiken lisäksi se, mitä nimenomaan itse
yhtiössä alaskirjauksia jouduttiin tekemään, niin
niiltä osin kuin valtio omistaa Soneraa, siltä prosenttiosuuden
osalta se, mitä ed. Jäätteenmäki
on täällä sanonut, minusta pitää tasan
tarkkaan paikkansa. Siihenkin mielellään kuulisi,
kuka voi väittää, että näin
ei ole. Jos sinä omistat jonkin yrityksen ja se sinun yrityksesi
menettää vaikkapa miljoona markkaa, niin kyllä se
minun mielestäni on sinun pussistasi poissa, jos ei suoraan, niin
välillisesti. (Ed. Väistö: Kyllä!)
Sen varallisuussuureen, joka sinulla on, arvosta häipyy
tietty määrä pois, ja kun se häipyy,
sinä menetät sen.
Arvoisa puhemies! Nämä kaksi esimerkkiä ovat
vaan esimerkkinä sen takia, että sellainen retoriikka,
mitä täällä tänään
iltapäivällä näyteltiin, ei
minusta ole hirveän arvokasta retoriikkaa. Toisaalta tämä kertoo
siitä, mihin ne, jotka ovat vaatineet tämän
asian perusteellista eduskuntakäsittelyä, ovat
tukeneet vaatimuksensa. Heitä on ei vain keskustaoppositiossa
vaan muuallakin, ja he ovat olleet kaikesta päättäen
oikeassa. Hallituksen johto ei kestä kunnollista, asiallista
keskustelua tästä kysymyksestä, kun se
pyrkii tuota pikaa vetämään tämmöisen
sumuverhon, jonka läpi ei asiallista asiaa kunnolla pitkään
aikaan pystynyt täällä tänä iltapäivänäkään
käsittelemään. Pystyi sen jälkeen
käsittelemään, kun median kiinnostus
alkurytäkkään oli jo ohitse ja kun siitä alkurytäkästä tuli
se tämän päivän julkisuus, mikä tämän
päivän aikana on julkisuuteen kerrottu. Näin
ovat henkilökohtaiset tuntemukset ja vähän
pettyneet tuntemukset siitä, mitä tuossa iltapäivän
aikaan tapahtui ja nyt jo seitsemän minuuttia tässä esitin.
Arvoisa puhemies! Palaan vielä uudelleen, kun iltapäivällä en
siihen kunnolla aikaa saanut, siihen kysymykseen, minkä ministeri
Sasi täällä nosti esille, koska se mielestäni
on kysymys, josta en tiennyt ennen tämän istunnon
alkua, että se voisi nousta sellaiseen rooliin. Mutta sen
jälkeen, mitä ministeri Sasi täällä sanoi,
se mielestäni nousee väistämättä tärkeään
rooliin, hänen kertomansa täällä tänä iltapäivänä.
Ministeri Sasin väitehän oli se, että juu,
periaatepäätös 16.9.99 tuli kyllä kirjoitettua
ja päätettyä ja vielä näihin
antiesitteisiinkin kirjoitettua, mutta oikeastaan se, mitä tuli
päätettyä, ei jellaa, ei toimi, ei voi
olla lainvoimainen tai sitä ei voi noudattaa, koska on
olemassa erikseen joitakin muita säädöksiä,
jotka jollakin tavalla käyvät sen periaatepäätöksen
yli. Kysyn vielä kertaalleen: Oliko tuo tietoista huijausta
kirjoittaa tällainen periaatepäätös,
jolla ei koskaan muka olisi ollutkaan mitään merkitystä,
vai onko niin, että tämä on myöhempien
aikojen selitys? Minä väitän, että kysymys
on myöhempien aikojen selityksestä. Aidosti se
periaatepäätös pitää sisällään
sen mahdollisuuden, mitä periaatepäätökseen
on kirjoitettu, sen mahdollisuuden, että sen pohjalta pääomistaja
arvioi asian silloin, kun yritys on tekemässä mammuttisuuria
ratkaisuja ulkomaille, sijoituksia ulkomaille, niin kuin tässä tapauksessa
oli kysymys. Tosin periaatepäätöksessä puhutaan
vain erittäin suurista ratkaisuista. Tässä tapauksessa
kysymys oli kuitenkin jättisijoituksesta, jättimäisen
suuresta riskisijoituksesta ulkomaiseen hankkeeseen, jolla ei vielä hankittu
mitään fyysistä hyvää,
vaan ainoastaan tämmöinen aineeton lupa, jolla
toki oli tietyssä tilanteessa tietty substanssinsa, mutta
ei kohta sen jälkeen.
Minusta, arvoisa puhemies, on tarpeen myös tämän
kysymyksen arviointi, mikä oli tuon periaatepäätöksen
todellinen tarkoitus, oliko sitä edes tarkoitettu oikeaksi
ja aidoksi. Ei ole kovin hyvä, jos sitä sellaiseksi
ei ollut tarkoitettu. Mutta jos se oli aidoksi periaatepäätökseksi,
jota noudatetaan, tarkoitettu, johon hallitus oli sitoutunut, niin
sen jälkeen nousee kysymys: Miksi hallitus sitten ei noudattanut
tätä itse hyväksymäänsä periaatepäätöstä?
Oliko sen mielestä investointi niin pieni, että siitä syystä ei
sitä tarvinnut noudattaa, vai kävikö niin,
että huolimattomuus, löysäkätisyys,
oli syy siihen, että sitä investointia ei koskaan
otettu pääomistajan pöydissä esille
ja arvioitu kriittisesti, niin kuin aikanaan oli päätetty?
Arvoisa puhemies! Palaan vielä siihen, mihin lopettelin
tuossa iltapäivällä. Soneran umts-ratkaisujen
nyt alkaneessa eduskuntakäsittelyssä tulee siis
saada vastaus ainakin seuraaviin kysymyksiin: Hoitivatko maan hallitus
ja liikenneministeriö niille kuuluvan omistajaohjaustehtävän Sonerassa
niin kuin olisi pitänyt? Toiseksi, noudattivatko maan hallitus
ja liikenneministeriö valtioneuvoston 16.9.99 tekemää periaatepäätöstä ja
Soneran antiesitteisiin kirjattua lupausta ja varmistivat valtio-omistajan
hyväksynnän jätti-investoinnille, ja
jos eivät, niin miksi eivät?
Kun vaadin vastauksia näihin kysymyksiin, en siis tee
sitä väittäen, että minähän
varoitin. Minä en varoittanut. Vaadin vastauksia siksi,
että valtion on palautettava uskottavuutensa ja luotettavuutensa
suurtenkin yritysten merkittävänä omistajana.
Tieto siitä, miten pääomistajan, valtion,
virheet umts-ratkaisuissa syntyivät, vastuun ottaminen
tunnistetuista virheistä ja toimet, joilla vastaavilta
vältytään jatkossa, luovat parhaimmillaan
uuden luottamuksen ja menestyksen perustaa sekä Sonerassa
että muissa valtion omistamissa yhtiöissä ja
yrityksissä.
Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta käsittelee
tämän asian ripeästi, minusta se on oikeutettu
toive, mutta samalla tekee sen huolella ja samalla ottaa nämä uudet
asiat, jotka ministereiden puheenvuoroissa tulivat esille, aivan
erityiseen syyniin.
Ed. S. Lahtela merkitään
läsnä olevaksi.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti kommenttina ed. Pekkarisen
puheenvuoroon näkökohta, jota hän ei
nyt tuonut esille. Se on se, että kun on kysymys tästä periaatepäätöksestä,
joka toistuu keskustelun kohteena lähes jokaisessa puheenvuorossa,
niin tässä rupeaa horjumaan jo usko tähän
valtioneuvostokoneiston toimintaan siinä, että eikö oikeuskansleri
selvitä näin olennaista asiaa, että luodaan
joku oikeusperusteinen menettely, muka, menettely, joka ei kuitenkaan sitten
oikeusoppineen ministerin Sasin mukaan olekaan sitä. Tässä on
klikannut pahemman kerran. Tämä on asia, joka
valiokunnan ehdottomasti pitää selvittää.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on kyllä aivan tavattoman
oikeassa tässä analyysissaan, minkä teki.
Nyt ei voi minun mielestäni olla mahdollinen sellainen
lopputulos, että toisaalta se, mitä ministeri
Sasi täällä kertoi, että on periaatepäätös,
joka ei todellisuudessa ole yhtään mitään,
olisi totta samanaikaisesti kuin se, että oikeuskanslerin
silmien läpi on valtioneuvoston periaatepäätökseksi
kirjattu ainakin kaiken järjen mukaan sillä hetkellä aidosti
noudatettavaksi ja toteutettavaksi tarkoitettu periaatepäätös.
Jommassakummassa falskaa, kummassa päässä,
siihen varmasti oikeuskanslerikin omalta osaltaan vastaa, ja se
vastaus kiinnostaa varmaan meitä kaikkia.
Hannes Manninen /kesk:
Herra puhemies! Tiedonantopuheessaan pääministeri
Lipponen totesi vastuiden valtion eri elinten ja Soneran hallituksen
välillä umts-päätöksenteossa
olevan selvät. Hän sanoi vastuusta seuraavaa:
"Eduskunta hyväksyi Soneraa koskevan strategian. - - Siihen kuului
kansainvälistyminen riskinotto mukaan lukien. Hallitus
vastaa hyväksytyn strategian toteuttamisesta. Soneran hallitus
vastaa yksittäisistä investointipäätöksistä."
Kaikki eduskuntaryhmät yhtä lukuunottamatta
ovat täällä yhtäpitävästi
todenneet — ja tähän yhdyn — että eduskunta
ei ole hyväksynyt Soneran strategiaa. Ihmettelenkin, että pääministeri on
mennyt tällaisen väitteen taakse. Asiahan tuli julkisuuteen
siten, että Soneran hallituksen puheenjohtaja Talonen esitti
ensimmäisenä väitteen, että lupa
umts-investointeihin on tullut sillä, että eduskunta
on hänen mielestään hyväksynyt
Soneran kansainvälistymisstrategian. Välittömästi
ministeri Sasi meni Talosen selän taa, ja näin
ristikkäin sitten pyrittiin todistamaan tämä totuudeksi.
Ei tarvitse paljon mielikuvitusta, kun ajattelee asian syntyä,
että tämä kirjoitettu juoni on syntynyt
kokoomuksen puoluekammareissa. Ihmettelen vain sitä, että pääministerikin
lankesi tähän ansaan.
Meille edustajille on tänään jaettu
myöskin liikenneministeriön muistio 5.8.2002.
Siitä ilmenee, että valtioneuvostossa on käsitelty,
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa erityisesti, Soneran
omistajastrategiaa otsikkotasollakin useita kertoja ja Soneran uutta
toimintastrategiaa myöhemmin eduskuntakäsittelyn
jälkeen omana otsikkonaan. Sen sijaan eduskunnalle lähetetyssä esityksessä ei
puhuta mitään strategiasta, ainoastaan myyntivaltuuksista.
Siinä paperissa on kiistämättä yhdessä kappaleessa
puhuttu riskeistä ja korkean riskin yhtiöstä,
kansainvälistymisestä jne. Mutta ei kai se ole
voinut olla eduskunnan hyväksyntä tälle
strategialle, sillä ajatelkaapa vastaavasti: Jos eduskunta
olisi todennut, että Sonera ei saa kansainvälistyä eikä kasvaa,
niin olisihan se ollut tosi kummallinen päätös,
kun sitä paitsi Sonera oli jo kasvanut ja kansainvälistynyt,
perustanut tytäryhtiöitä koko ajan. Ei
kysymys ollut mistään uudesta strategiasta. Kysymys
oli vain osakkeiden myyntivaltuuksista, niin kuin hallituksen päätösesityksessä aivan
selkeästi myöskin todettiin.
Edelleen, jos tarkastelee tätä pääministerin lausumaa
tarkemmin, voi olla perustellusti hyvin eri mieltä myös
muilta osin. Nimittäin pääministerihän
toteaa tässä, että kun eduskunta oli
hyväksynyt strategian, niin hallitus vastaa hyväksytyn
strategian toteuttamisesta. Ei mielestäni valtioneuvosto
vastaa strategian toteuttamisesta, se valvoo, että strategia
toteutuu. Soneran hallituksen tehtävä on vastata
varsinaisen strategian toteuttamisesta, joka toteuttaminen-sana
tarkoittaa käytännön toimenpiteitä niin,
että strategian päämäärät
saavutetaan. Näin ollen tässäkin mielessä pääministerin
lausuma on lievästi ilmaistuna vähintäänkin
epätarkka ja johtuu siitä, että strategian
hyväksymisvastuu on siirretty sellaiselle tasolle, jolle
se ei kuulu ja jossa sitä ei ole hyväksytty, eli
eduskunnalle. Sen lisäksi tietysti Soneran hallitus vastaa
myöskin investointipäätöksistä,
ainakin suurehkoista investoinneista. Kyllä kai sielläkin,
ainakin tämän paljon puhutun kirjan mukaan, melkoisilla
valtuuksilla myöskin yksittäiset henkilöt
tekivät merkittäviäkin investointipäätöksiä.
Arvoisa puhemies! On selvää, kun ryhdytään tarkastelemaan
vastuukysymyksiä, että oikeudellinen vastuu tapahtuneesta
on ennen kaikkea Soneran hallituksella ja toimitusjohtajalla. Siksi
olisi tärkeää tietää,
millaiseen valmisteluun, riskianalyysiin ja kannattavuuslaskelmiin
hallituksen päätös perustui. Saksan umts-luvasta
maksettu hintahan oli noin kaksi- ja puolikertainen yhtiön liikevaihtoon
verrattuna, ja sehän oli vasta lupa rakentaa kolmannen
sukupolven matkapuhelinverkko. Rakentamiseen olisi tarvittu vielä miljardeja
euroja. Herääkin kysymys siitä, miten
tällainen investointi on saatu laskelmilla tuottavaksi maassa,
jossa yhtiöllä ei ollut asiakaskuntaa asiallisesti
ottaen.
Selvästi on myöskin sanottava tietysti se,
että asioita jälkikäteen arvioitaessa
on aina otettava huomioon päätöksentekohetken
tilanne ja olosuhteet. Elettiinhän tuolloin kiistämättä huumassa
ja mukana huutokaupassa oli muitakin yhtiöitä.
Tällöin on kuitenkin muistettava, että monien muiden
yhtiöiden riskit suhteessa yrityksen kokoon olivat huomattavasti
pienemmät kuin Soneran. Saksan puhelinyhtiöllä oli
myös suuri asiakasjoukko valmiina. Näin ollen
selitys, että olihan siellä muitakin, on ymmärrettävä,
mutta sitä ei voi pitää kuitenkaan riittävänä.
Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponenhan toisaalta
ilmoitti, että valtioneuvosto ottaa tässä asiassa
vastuun. En tiedä, mitä hän tällä vastuulla
käytännössä tarkoitti ja mitä se
vastuun ottaminen tässä asiassa sitten käytännössä tulisi
merkitsemään. On vain todettava se, että hallituspuolueista
ainakin sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto selvästi
sanoutuivat irti pääministerin tiedoksiannosta,
aivan samalla tavalla kuin oppositiopuolue keskusta. Siinä varmasti
pääministerillä riittää pohdittavaa
ja muullakin hallituksella, mitä tällainen vastuunotto
sitten käytännössä merkitsee.
Selvää on myöskin se, että sitä,
mikä on tapahtunut, ei muuksi voi enää muuttaa
eikä asiaa kannata tarpeettomasti pitkittää eikä myöskään
syytä asiaa käsitellä niin, että se
kohtuuttomasti vaikeuttaa Soneran tulevaisuutta puhumattakaan Soneran
ja Telian tulevasta liitosta.
Mutta toisaalta vetoamalla tähän kysymykseen
ei voida välttää sitä, että asia
selvitetään asianmukaisella tarkkuudella ja vaativuudella
ja että kun se on tehty, asiassa pannaan sen jälkeen kirjan
kannet kiinni, ellei ole havaittu mitään sellaista,
joka vaatii jatkotoimenpiteitä. Näin ollen mielestäni
on hyvä, että asia on nyt eduskunnan käsittelyssä.
Se tulee saattaa ripeästi loppuun ja tulee tehdä ne
johtopäätökset, joihin asia antaa aihetta,
ja ennen kaikkea siitä on tietysti otettava opiksi, millä tavalla
asioita pitää jatkossa hoitaa, ja myöskin
se, että asioita hoidetaan sillä tavalla kuin
valtioneuvosto on itse sopinut tai eduskunta linjannut niissä tapauksissa,
joissa eduskunta mahdollisesti on päätöksiä tehnyt.
Luulen, että tämä käsittely
kyllä omalta osaltaan puhdistaa asiaa ja ilmapiiriä tämän
asian tiimoilta, sillä kysymys on niin merkittävästä ja mittavasta
asiasta, ettei sitä voi vaieten sivuuttaa eikä vaieta
myöskään sen vuoksi, että pääministeri
katsoo, ettei ole sopivaa tästä asiasta keskustella,
varsinkaan arvostella sitä.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Juuri näin kuin ed.
Manninen tässä puhui: mahdollisimman nopeasti
pitää pystyä siivoamaan pöytä Soneran
uuden menestyksen tieltä, ja näin uskon, että tähän
kaikki poliittiset ryhmät tässä talossa
ovat valmiita sitoutumaan.
Haluan tässä vielä kertaalleen sanoa
sen ääneen, että keskustan eduskuntaryhmä ei
ole ollut eikä ole vaatimassa erityistilintarkastusta,
jos siitä nyt jotain epäselvyyttä on
ollut. Vielä kertaalleen totean, että meidän
ryhmäpuheenvuorossamme viitattiin oikeusministeri Koskisen
puheenvuoroon, ja ministeri ei saa mitä tahansa puhella.
Hänen puhelunsa on varmaan katsottava sitten valiokunnassa,
niin kuin aiemmin jo tuossa sanoin.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tuntuu siltä, että paras
keskustelu on salissa käyty ja keskustelu on hiipumassa,
koska kuultuani vain ed. Pekkarisen ja ed. Mannisen puheenvuoron
tuntuu niin, että tämä on kuitenkin aika
kevyesti käsitelty aihe ja varsinaista syytösten
kohdetta ei oikein tunnu löytyvän tähän asiaan.
Herra puhemies! Eduskunnan puolustusvaliokunta palasi juuri
iltamyöhällä Baltian-kiertueeltaan Latviasta
ja Virosta. Siellä keskustelussa nousi esille sellainen
asia, että jos heillä olisi valtiontaloudessa
hoidettavana vain Sonera-luonteisia asioita ja sosiaali- ja terveystoimen
asioita, niin kovin helppoa tämä olisi olemassa.
Siinä mielessä tämä on nähtävä sellaisena
asiana, ettei tämä nyt niin valtava, maailmaa
kaatava asia ole olemassa. Koska ne rahat on hankittu ja menetetty,
niin jossakin ne ovat olleet olemassa.
Mutta mitä tulee asian suuruusluokkaan, niin oman vähäisen
ikäni puitteissa, vajaassa 60 vuodessa, on tapahtunut kolme
merkittävää asiaa, taloudellisesti kolme
suurta asiaa. Suomi maksoi sotakorvaukset, jotka olivat järisyttävää luokkaa,
samaa suuruusluokkaa kuin nämä Sonera-rahat. Suomi
maksoi myöskin pankkituen, joka oli samaa suuruusluokkaa,
vähän isompi kuin tämä. Sotakorvauksilla
luotiin pohja Suomen teollisuudelle, nousulle, ahkeruudelle, ja
sillä näytöllä me pärjäämme
maailmassa sellaisissakin ylivoimaisissa tehtävissä,
joissa muilla ei ole onnistumisen mahdollisuuksia. Myöskin
pankkituen osalta on nähtävissä, että Suomi
osoitti sen, että kannetaan yhteisvastuuta, hoidettiin
maan talous sellaiseen järjestykseen ja niin vastuuta kantaen, että teollisuus,
työpaikat ja yhteiskuntajärjestys säilyivät
siinä, koska vaihtoehtona sillekin olisi ollut tuhon tie.
Siltä osin, vaikka tämä asia on samaa
suuruusluokkaa näiden kahden ison asian kanssa, niin nämä rahat
ovat kuitenkin olleet olemassa. Ne on menetetty, ja nyt vain haetaan
syyllistä siihen, kenen syystä ne on menetetty
ja kuka on vastuullinen tässä asiassa olemassa.
Mielestäni sillä asialla, onko vastuullinen
hallitus, liikenneministeriö vaiko Soneran hallitus, ei
liene suurta merkitystä, koska kaikki herrat ovat samassa
veneessä ja ovat olleet yhteisesti viemässä tätä asiaa
eteenpäin. Jos siinä yhteydessä, kun
niitä kauppoja on tehty, olisi kysytty viisaita neuvoja
osakkeenomistajilta, eduskunnalta tai yleensä niiltä kansalaisilta,
jotka kantaa asioihin ottavat, niin tiettävästi
enemmistö olisi saattanut olla sitä mieltä,
että riskiä pitää ottaa, kansainvälistyä pitää,
eteenpäin pitää mennä. (Ed. Manninen:
Mutta ei tarvitse tyhmyyksiä tehdä!)
Herra puhemies! Niin kun ed. Manninen sanoi, ei tarvitse tyhmyyksiin
sortua eikä tarttua eikä sitten vielä niitä puolustella.
Mielestäni tämä asia on siinä yhteydessä saanut
todellisen poliittisen pelin merkityksen, kun tästä asiasta nousi
häly. Sitä hälyä kehiteltiin
koko kevättalven ja kesän ajan. Sen hälyn
myötä liikenne- ja viestintäministeri
Sasi ilmoitti, että hallituksen parissa ei ole asiasta
koskaan keskusteltu, ei ole tiedetty siitä, ja siitä puuttui
vain se sivulause, että olisi sanottu: eikä ole
ymmärrettykään, mistä on kysymys
olemassa. Tähän samaan kuoroon pääministeri
Lipponen Kotkassa puhuessaan yhtyi niin, että ei ole mitään
tietoa, ei ole oltu matkassa eikä tunneta koko asiaa.
Mielestäni siinä vaiheessa tässä asiassa
syntyi sellainen poliittinen kehrä ja peli, että siitä ei
pelkillä puheilla ja selvityksillä täällä eduskunnassa läpi
päästä. Tämän asian
tuntee Suomen kansa perin juurin, perimmäisiä pohjia
myöten niin, että kaikki nämä selitykset
ovat tyhjän päällä. Mielestäni
tässä alkoikin kertyä jo sellainen potti tähän
kasaan, että todellinen vastuu saattanee tulla eduskunnan
rivijäsenille, jotka äänestäessään tässä asiassa,
antaessaan hallitukselle kyytiä ja lähtöä,
vastaavat maan tulevaisuudesta ja politiikasta sekä tulevista
vaaleista. Ei se kyllä, herra puhemies, kovin miellyttävältä tai
epämiellyttävältä edes siinä vaiheessa
tuntunut, kun mietti tätä asiaa, tuleeko näin
käymään ja tapahtumaan.
Mutta se, mikä tästä potista, pelistä,
kaatoi osan pois ja päästi ikään
kuin veneen kuiville, oli kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokous. Siellä valtiovarainministeri
Niinistö joukkoineen todisteli, että onhan se
hiljainen tieto ollut olemassa tässä asiassa.
Vaikka virallisesti ei ole käsiteltykään,
niin on ymmärretty ja tiedetty. Mielestäni silloin
tästä poliittisesta pelistä karkasi ote
ainakin rivikansanedustajan puheenvuorosta.
Mutta kuitenkin, kyllähän näissä käräjissä käydään
nyt sellaista kansan syvien myötätuntojen puhdistamisoperaatiota,
missä tulee selvyys myöskin siitä, kenen
on vastuu ja kenen olisi tullut ottaa vastuuta tässä asiassa.
Jos näistä asioista opitaan, opitaan niin, että tulevissa
valtion sijoituksissa ja valtionyhtiön omistajapolitiikassa
tulee sellaiset lääkkeet, että näiltä vastaavilta
tapauksilta vältytään, niin ehkä tämä asia
on kuitenkin ollut tälle isänmaalle siunaukseksi
siinä mielessä, että pahempaa ei ole
päässyt käymään.
Herra puhemies! Näin lyhyesti todeten voisin nähdä ja
ymmärtää yhtyen varmasti moniin niihin
kuulemattomiin puheenvuoroihin, joita täällä päivän
aikana on pidetty, että vastuuta on jonkun kannettava,
on kannettava herrojen ja rouvien. Kansalle on tästä asiasta
vastattava viimeistään tulevissa eduskuntavaaleissa.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä on usealta
taholta tänään väitetty, etteivät
Soneran rahat ole mitenkään veronmaksajien rahoja,
vaan Soneran omia. Tätä en oikein ymmärrä. Tästä väitteestä herää kysymyksiä:
Eivätkö Soneran omistajat ainakin osittain ole
veronmaksajia? Eikö eduskunnan viime vuonna myöntämä 3 miljardin
markan satsaus Soneraan ollut veronmaksajien rahoja? Eikö täällä paljon
puhuttu 1,2 miljardin verotulojen menetys koske myöskin veronmaksajia?
Toisaalta umts-seikkailujen takia Sonera on velkaantunut. Velka
tuo kuluja yhtiölle muun muassa korkokuluina. Tämä tuntuu varmasti
Soneran palvelujen hinnoittelussa. Eivätkö Soneran
palvelujen käyttäjät ole veronmaksajia,
jotka joutuvat maksumiehiksi tästä seikkailusta?
Arvoisa puhemies! Ministeri Sasi ei halua kantaa vastuutaan
eduskunnan edessä. Se on täällä tänään
tullut selväksi. Sasin ylimielisyyttä eduskuntaa
kohtaan osoittaa myös se, että hän ei näin
suuren asian käsittelyn aikana viitsi olla edes paikalla.
Hänhän on nyt kuitenkin asiasta vastaava ministeri.
Keskustelu päättyy.