Valto  Koski  /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyyn on saatettu Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus vuodelta 2003. Kuten tiedetään, Kansaneläkelaitos on ollut jatkuvan keskustelun alaisena johtuen monesta seikasta. Aina on silloin otettava huomioon, kuinka suuresta organisaatiosta on kysymys, kuinka suuresta henkilökunnasta on kysymys, kuinka suuresta kansanjoukosta on kysymys, kun Kansaneläkelaitoksen palveluja käytetään.

Eduskunta on nimennyt Kansaneläkelaitoksen valtuutetut, joidenka tehtävä on eduskunnan puolesta valvoa Kansaneläkelaitoksen toimintaa, ja tällä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöllä 16/2004 vp valiokunta yrittää kuvata sitä valvontatehtävän sisältöä, jota Kansaneläkelaitoksen valtuutetut ovat nyt viime vaalien jälkeen suorittaneet.

Kansaneläkelaitoksen valtuutetut ovat valvontatoiminnassaan kiinnittäneet huomiota Kansaneläkelaitoksen asiakaspalvelun tasoon. Tämän johdosta valiokunta toteaa mietinnössään, että asiakaspalvelun taso on seikka, johon tulee jatkuvasti panostaa. Asiakkaiden kannalta on keskeistä, että käsittelyajat ovat kohtuullisia ja että ratkaisukäytäntö on valtakunnallisesti yhdenmukainen. Tällöin kaikki Kansaneläkelaitoksen palveluja tarvitsevat kansalaiset voivat saada tasavertaisen kohtelun kotipaikastaan ja muista olosuhteista riippumatta. (Hälinää)

Asiakaspalvelun kehittämistä varten Kansaneläkelaitoksessa on otettu käyttöön sähköinen asiakirjahallinto, joka omalta osaltaan edistää edellä mainittuja tavoitteita ja on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi. Samalla kun järjestelmiä kehitetään, on tietysti pidettävä huoli myös siitä, että nämä järjestelmät käytännössä toimivat. Tämä on huomioitava erityisesti silloin, kun järjestelmät ovat vasta alkuvaiheessaan käyttöönotossa.

Valiokunta korostaa mietinnössään myös toimistojen työn tasaamisen ja uusien palvelumuotojen merkitystä ruuhkien välttämisessä ja asiakaspalvelujen parantamisessa. Näitä ruuhkia Kansaneläkelaitoksen toiminnassa aina silloin tällöin esiintyy.

Kuten tiedämme, Kansaneläkelaitoksen hallinto on äskettäin uudistettu. Tämä on ollut Kansaneläkelaitoksen toiminnan kannalta varsin merkittävä ja iso muutos. Hallinnon uudistamiseen liittyen on luonnollista, että valtuutetut ovat käyneet keskusteluja uudistuksen vaikutuksista laitoksen hallituksen, ylimmän johdon ja henkilöstön kanssa. Keskusteluja on käyty myös hallintoelinten tehtävien ja vastuiden jaosta sekä siitä, mitä muutospaineita uusi hallintomalli asettaa Kansaneläkelaitoksen käytännön johtamisen organisoinnille. Valiokunta kiinnittää huomiota mietinnössään siihen, että myös sosiaaliturvaetuuksien kehittämisestä, ohjauksesta ja valvonnasta vastaavien ministeriöiden ja Kansaneläkelaitoksen hallintoelinten väliseen yhteistyöhön on syytä kiinnittää huomiota erityisesti valvontavastuiden toiminnan varmistamiseksi.

Henkilökohtaisesti haluaisin tässä yhteydessä korostaa myöskin Kansaneläkelaitoksen etuuskäytäntöjen monimutkaisuutta, jossa viidakossa sekä Kansaneläkelaitoksen henkilökunta että asiakaskunta joutuvat toimimaan. En tiedä, mikä toimielin olisi se, jonka tehtäväksi pitäisi antaa Kansaneläkelaitoksen etuuskäytäntöjen läpikäyminen ja uudistusesitysten tekeminen. Tätäkin kuitenkin Kansaneläkelaitoksen valtuutetut ovat toimintavuoden aikana käsitelleet, ja toivon mukaan tässäkin asiassa päästään nopeasti eteenpäin.

Kertomuksen mukaan valtuutetut ovat käsitelleet kertomusvuoden aikana hyvin laajasti monenlaisia etuusasioita sekä laitoksen toimintaan liittyviä asioita muutenkin. Lisäksi valtuutetut ovat yleiskokouksissaan ottaneet kantaa Kansaneläkelaitoksen tutkimustoiminnan kehittämiseen, mielenterveyskuntoutuksen työnjakoon, työttömien yhteispalvelupisteisiin sekä takaisinperinnän kehittämiseen — kaikki hyvin kansalaisia puhuttavia alueita.

Kansaneläkelaitoksen tutkimustoiminnassa on selvitetty muun muassa Kansaneläkelaitoksen kustantaman psykoterapian vaikuttavuutta. Valiokunta pitää selvitystyötä tärkeänä sosiaalivakuutuksen voimavarojen tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan käytön kannalta. Toisessa tutkimuksessa on selvitetty lasten astmadiagnoosien määrän alueellista vaihtelua. Valiokunta pitää myös välttämättömänä, että hoitosuositusten mukaisesti todettua astmaa sairastavien pienten lasten perheet saavat heille kuuluvat sairausvakuutusetuudet yhdenvertaisesti eri alueilla.

Valiokunta korostaa jälleen kansaneläkkeiden ja sairausvakuutuksen rahoitusperusteiden kestävyyden ja rahoituksen vakauden merkitystä ja kiirehtii näitä koskevien ratkaisujen aikaansaamista, lähinnä sairausvakuutuksen rahoitusuudistusta.

Arvoisa puhemies! Tällä saatepuheenvuorolla toivon, että eduskunta käsittelee sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön pohjalta Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksen sisältöä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tietysti aanelonen noin kokonaisuudessaan käytetty valiokunnan kannanottoihin. Toivon mukaan tämä ei kuvaa sitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ei olisi aktiivisesti seuraamassa Kansaneläkelaitoksen toimintaa. Tietysti tässä on tällainen väliporras, nämä valtuutetut, ja sitten tässä kommentoidaan sitä toimintakertomusta hyvin lyhyesti.

Joka tapauksessa Kansaneläkelaitos ansaitsee huomiota ja nimenomaan eduskunnan huomiota eduskunnan laitoksena ja sellaisena organisaationa, jonka pitäisi toteuttaa kansanterveyslakia, niin kuin meidänkin kaiken kaikkiaan. Me olemme hyväksyneet vastikään hallituksen esityksen, jota kutsutaan lyhyyden ja selvyyden vuoksi hoitotakuulaiksi. Toisaalta ministeri Hyssälä aina toteaa, ettei saa käyttää tällaista hoitotakuu-nimitystä, mutta joka tapauksessa kyseessä oli hallituksen esitys 77 näiltä valtiopäiviltä. Se asettaa kaiken kaikkiaan terveydenhoitoon muuttaessaan myös kansanterveyslakia lisää painetta ja vastuuta. Usein kritiikki kohdistuu kuitenkin Kansaneläkelaitokseen, vaikka sen kritiikin pitäisi kohdistua muualle, ja Kansaneläkelaitokseen kohdistuvia paineita voidaan aina silloin havaita myöskin valtioneuvoston toiminnassa.

Se, mihin valiokunta on kiinnittänyt tässä kertomuksessaan 6 huomiota esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen kustantaman tutkimustoiminnan kehittämisessä, on tärkeätä. Kansaneläkelaitoksen tutkimustoiminta on sillä tavalla riippumatonta, että se pystyy omatoimisesti ja kohtuullisen nopeasti selvittämään kansanterveyteen vaikuttavia asioita, ja olisikin hyvä meidän pysähtyä silloin tällöin selvittämään, miten meidän tekemämme lainsäädäntö vaikuttaa kansanterveyteen. Viittaan tässä esimerkiksi alkoholin hinnan laskemiseen ja nimenomaan väkevän viinan edullisuuteen, ja sitä nyt sitten kansa ikään kuin juo entistä enemmän, ja siitä seuraa kansanterveydellisiä ongelmia.

Kaiken kaikkiaan Kansaneläkelaitos on eduskunnan alainen. Eduskunta on lukuisia kertoja viime vuosien, viime vaalikausien aikana ilmoittanut tukensa Kansaneläkelaitoksen toiminnalle. Siitä, millä tavalla esimerkiksi kansaneläkkeen pohjaosan leikkaaminen heikensi sen toimintaa, olemme myös keskustelleet. Se ei ollut hyvä päätös. Kaiken kaikkiaan toivon, että jatkossa myös valiokunta, ja uskonkin siihen, erittäin aktiivisesti jatkaa toimintaansa, jonka oleellinen osa on Kansaneläkelaitoksen toiminnan edesauttaminen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Asiakirjojen hoitamisen nopeuteen Kansaneläkelaitoksessa vaikuttaa varmasti myös se, että sosiaali- ja terveyslainsäädäntö on erittäin monimutkaista. Varmasti sosiaali- ja terveyslainsäädännön yksinkertaistaminen myös nopeuttaisi näitten asiakirjojen ja päätösten hoidon nopeutta. Siksi vaadinkin, että kansanterveyslakia ja erikoissairaanhoitolakia on tarkasteltava, ne on yhdistettävä ja ajanmukaistettava ja samaan aikaan on sosiaalilainsäädäntö saatettava näiden uudistusten kanssa samalle ajanmukaiselle tasolle.

Joka tapauksessa lisää rahaa tarvitaan terveydenhuoltoon. Tätä on viestitetty jo eduskunnasta kuin myös Kelasta. Kelan taksat on saatava nykyaikaiselle tasolle. Totta on, että Kelaan kohdistuva kritiikki, kuten ed. Tiusanen täällä jo mainitsi, johtuu monta kertaa lähinnä lakisääteisistä määräyksistä, esimerkiksi liian pienistä korvauksista. Tietenkin tämä tyytymättömyys liian pieniin korvauksiin johtaa siihen, että ihmiset tuntevat saaneensa epäoikeudenmukaista kohtelua, ja se johtaa kritiikkiin Kelaa kohtaan. Oikeastaan tämä kritiikki kuuluu meille lainsäätäjille eikä niinkään Kansaneläkelaitokselle.