Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Suomi on sijoittunut tuoreessa Oecd:n kilpailukykytutkimuksessa toiselle sijalle, mikä voidaan tyytyväisinä panna merkille. Erityisesti mobiililaajakaistamarkkinoilla olemme Suomessa harjoittaneet varsin aktiivista viestintäpolitiikkaa, mistä muun muassa saamme tuota erinomaista sijoitustamme kiittää.

Tällä hetkellä Suomessa mobiililaajakaistaliittymien osuus kaikista laajakaistaliittymistä on yli 30 prosenttia. Laajakaistaisia yhteysnopeuksia tarjotaan Suomessa langattomasti 3g-verkkojen sekä 450-verkon avulla. Tämä 450-verkko on jo nyt lähes koko maan kattava: vuoden 2010 lopussa peitto on 99,9 prosenttia. Myös 3g:n rakentaminen etenee vauhdilla, ja käsitykseni on, että 3g-verkot tulevat lähivuosina olemaan yhtä kattavia kuin nykyiset gsm-verkot. Kehitykseen on vaikuttanut merkittävästi päätös sallia aikaisemmin yksinomaan gsm:lle varatun 900 megahertsin taajuusalueen käyttö 3g-verkossa.

Langattomien laajakaistayhteyksien nopeuksia tulee entisestään kasvattamaan tuleva 4g. Hallitus päätti sallia viime kesänä gsm 1800 -alueen lte-käytön, joten toiminnan aloittaminen on mahdollista Suomessa heti, kun teleyritykset ovat siihen valmiita.

Olemme myös ensimmäisenä maana maailmassa juuri määritelleet yhden megan laajakaistan yleispalveluksi eli siis palveluksi, johon jokaisella käyttäjällä ja kansalaisella on Suomessa subjektiivinen oikeus kaikkialla Suomessa. Huomautan, että tämä on maailman mittakaavassa varsin poikkeuksellista.

Kiinteillä yhteyksillä on toki tiettyjä etuja verrattuna langattomiin yhteyksiin. Kiinteiden yhteyksien nopeudet ovat suurempia, ja esimerkiksi valokuituverkoissa nopeudet ovat symmetrisiä eli lähtevän dataliikenteen nopeus on yhtä suuri kuin vastaanotettavan liikenteen nopeus. Valokuituiset runkoyhteydet mahdollistavat loppukäyttäjälle aikaisempaa nopeammat yhteydet myös muilla tekniikoilla.

Käsiteltävänämme on tänään hallituksen esitys uudeksi laajakaistatukilaiksi. Sen taustalla on valtioneuvoston joulukuussa 2008 tekemä laajakaistapalveluita koskeva periaatepäätös, jonka mukaan kaikkien kansalaisten saatavilla tulee vuoteen 2015 mennessä olla vähintään 100 megabitin laajakaistayhteys.

Tämä laki sisältää säännökset tuen saannin edellytyksistä ja toimivaltaisista viranomaisista. Valtion tuen myöntämisprosessi olisi esityksen mukaan kolmivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa valtioneuvosto päättäisi tuen jakautumisesta eri maakuntien kesken maakunnilta saatujen hankeohjelmien perusteella. Valtioneuvoston yleisistunnossa siis osoitettaisiin kullekin maakunnalle jaettava osuus valtion tuesta ja valittaisiin tuettavat hankkeet.

Toinen vaihe käsittää maakunnalle myönnetyn osuuden valtion tuesta, joka julistettaisiin haettavaksi maakunnan liiton kautta. Kukin maakunta valitsisi siis omalta maantieteelliseltä alueeltaan ne hankkeiden toteuttajat, jotka laissa asetetut kriteerit parhaiten täyttävinä saisivat valtion tukea. Maakunnan liiton rooli tuen myöntämisessä on välttämätön, koska se edustaa alueellisten ja paikallisten olojen parasta asiantuntemusta.

Kolmannessa vaiheessa lopullisen päätöksen yksittäisen tukikelpoisten kustannusten korvaamisesta tietyssä hankkeessa tekisi Viestintävirasto. Viestintävirasto edustaa tässä prosessissa tarvittavaa teknistä asiantuntemusta. Viestintävirasto myös valvoisi myönnetyn tuen käyttöä sekä tarvittaessa perisi sen takaisin väärinkäyttötapauksissa.

Lain säännökset ovat teknologianeutraaleja. Tuen myöntämisedellytyksenä ei siten ole tietyn teknisen ratkaisun valitseminen, vaan tukea voidaan myöntää millä teknisellä tavalla tahansa toteutetulle laajakaistaverkolle. Kaikkien ei siis tarvitse haluta valokuitua kotiin. Pidän siis periaatteellisesti erittäin tärkeänä sitä, että käyttäjä voi jatkossakin valita itselleen mieluisimman liittymätyypin. Tästäkin syystä on tärkeää, että nyt käsiteltävänä oleva esitys on todellakin teknologianeutraali.

Tukea voitaisiin esityksen mukaan myöntää vain tietyn väestötiheyden alittavalle maantieteelliselle alueelle rakennettavaan verkkoon. Käytännössä tämä kriteeri merkitsisi sitä, että tukea voitaisiin myöntää vain sellaisille alueille, jotka eivät ole kaupallisesti kiinnostavia. Tuen saajana voi olla mikä tahansa yritys, yhteisö, säätiö taikka näiden yhteenliittymä, jolla vain on edellytys taloudellisesti tarkoituksenmukaiseen ja käyttäjien etua edistävään palveluntarjontaan. Tuen saaja voisi siten olla myös esimerkiksi useiden yritysten perustama osuuskunta taikka kunta tai kunnan perustama verkkoyritys.

Tuen myöntäminen edellyttäisi, että tuen saaja sitoutuu tarjoamaan palveluitaan tuen avulla rakennetussa verkossa 10 vuoden ajan. Tuen saajalla olisi esityksen mukaan lisäksi velvollisuus luovuttaa muille teleyrityksille käyttöoikeus tuen avulla rakennettuun viestintäverkkoon ja sen kapasiteettiin. Tämä käyttöoikeus olisi luovutettava kohtuulliseen hintaan ja syrjimättömin ehdoin.

Jos tukea saanut teleyritys ei pystyisi pitämään lupaamaansa palveluntarjontaa yllä tai jos se ei päästä kilpailevia teleyrityksiä tuen avulla rakennettuun viestintäverkkoon taikka tuen käytössä ilmenisi muita väärinkäytöksiä, valtionapu voitaisiin periä teleyritykseltä esityksen mukaan takaisin.

Uuden laajakaistatukilain ohella esityksessä ehdotetaan myös muutettavan maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annettua lakia. Laajakaistahankkeita voitaisiin tämän muutoksen jälkeen rahoittaa kahdella eri tavalla: kansallisesti sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston eli Maaseuturahaston kautta, ja tämähän johtuu tästä EU:n elvytyspaketista, jossa noin miljardi euroa suunnataan laajakaistarakentamiseen eri puolille Euroopan unionin aluetta, ja Suomeen on arvioitu saatavan tästä potista noin 25 miljoonaa euroa.

Muutoksen tultua voimaan laajakaistahankkeita voitaisiin tukea Euroopan yhteisöjen varoista osin samoin edellytyksin kuin edellä kuvatulla valtion tuella. Se, minkä sääntelykehyksen mukaisista varoista tukea haetaan, olisi tukea hakevan yrityksen, yhteisön tai säätiön itsensä vapaasti valittavissa. Yksittäinen tukihakemus tehtäisiin näissä tapauksissa kuitenkin Viestintäviraston sijaan työ- ja elinkeinokeskuksille.

Rahoituslähteistä riippumattomia yhteisiä vaatimuksia molempien lakien nojalla myönnettäville tuille olisi se, että hankkeet ovat taloudellisesti tarkoituksenmukaisia, edistävät käyttäjien etua viestintämarkkinoilla ja ovat siten keskitettyjä, että ne voidaan toteuttaa taloudellisesti edullisimmalla tavalla. Myös velvollisuus tarjota verkko- ja viestintäpalveluita vähintään kymmenen vuoden ajan sekä velvollisuus luovuttaa muille teleyrityksille käyttöoikeus tuen avulla rakennettuun viestintäverkkoon koskisi tuen saajaa tuen rahoituslähteestä riippumatta.

Esityksessä tarkoitettua valtion tukea tai Euroopan yhteisön rahoitusta ei voitaisi myöntää kustannuksiin, jotka aiheutuvat enintään kahden kilometrin päähän käyttäjän asuin- tai sijaintipaikasta ulottuvan tilaajayhteyden rakentamisesta. Tämä rajaus tehtiin jo laajakaistarakentamisen tukemista koskeneessa valtioneuvoston periaatepäätöksessä. Sillä varmistetaan, että tuella rakennetaan vain sellaisia yhteyksiä, joille todella on käyttäjien parissa kysyntää. Tältä osin yksittäisen kotitalouden kustannuksia alentaa ainakin kotitalousvähennys, jonka käyttöoikeus on vuoden 2009 alussa voimaan tulleella tuloverolain muutoksella laajennettu koskemaan myös tietoliikenneyhteyksien asennustöitä.

Tämähän kaiken kaikkiaan tarkoittaa sitä, että tilaajakotitalous, -yhteisö tai -yritys päättää sitten, minkälaisen tilaajayhteyden haluaa. Se voi olla langaton, joka on todennäköisesti ja käytännössä huomattavasti edullisempi tilaajayhteys kuin kiinteä yhteys. Mutta jos tilaaja katsoo, olipa se sitten kotitalous tai yritys, että tarvitsee kiinteää yhteyttä, joka turvaa sen huomattavasti nopeamman ja symmetrisen yhteyden, niin silloin kustannettavaksi jää tämä kiinteä yhteys.

Arvoisa puhemies! Valtion tuen edellytyksenä on lakiesityksen mukaan se, että tuen saaja eli teleyritys maksaa itse aina vähintään kolmanneksen hankkeen kustannuksista. Lisäksi hankkeet edellyttävät taloudellista panostusta myös niiltä kunnilta, joiden alueelle hankkeet sijoittuvat.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kunnan maksuosuuden edellytettiin olevan kolmannes kustannuksista, mutta kuntien nykyisen taloudellisen tilanteen huomioon ottaen kuntien maksutaakkaa on nyt tässä esityksessä helpotettu. Erityisen syrjäisten ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien kuntien tapauksessa tämä maksuosuus tulee laajakaistatukilain mukaan olemaan kolmanneksen sijaan vain 8 prosenttia. Kyseessä ovat kunnat, joille laajakaistahankkeen rahoittaminen muodostaisi kohtuuttoman rasitteen kunnan taloudellinen kantokyky, laajakaistahankkeen laajuus ja toteuttamistapa, asukasti-heys sekä hankkeen asukaskohtaiset rakentamiskustannukset huomioiden. Liikenne- ja viestintäministeriössä tullaan heti laajakaistatukilain voimaan tultua eli alkuvuodesta 2010 valmistelemaan valtioneuvoston asetus, jossa nämä 8 prosentin maksuosuuteen oikeutetut kunnat tullaan määrittelemään ja nimeämään.

Myös EU:n varoista rahoitettavissa laajakaistahankkeissa kunnan maksuosuus tulee käytännössä olemaan kolmannesta alempi, 22 prosenttia. Näiden 22 prosentin kuntien määrittelyssä tullaan käyttämään samoja kriteereitä kuin 8 prosentin kuntienkin osalta.

Lopullisesti se, mitkä kunnat mihinkin maksuluokkaan sijoittuvat, tulee ilmenemään maa- ja metsätalousministeriön valmistelemasta valtioneuvoston asetuksesta, ja ajankohta tulee olemaan alkuvuosi 2010. Eli yksinkertaisesti sanottuna ensi vuoden alkupuolella tullaan valtioneuvoston asetuksella määrittelemään sitten kunnat, jotka hakevat tätä laajakaistatukirahaa kolmeen eri maksuluokkaan, joko 8 prosentin, 22 prosentin tai 33 prosentin luokkaan.

Näillä toimilla voimme vastata kuntien aiheellisesti esille nostamiin huoliin ja voimme siis todellakin huolehtia siitä, että myös ne kunnat pääsevät mukaan, joissa hankkeet ovat todella ehdottoman välttämättömiä, mutta kunnalla ei välttämättä ole riittävää maksukykyä osallistua hankkeisiin täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Tällä lailla hallitus nyt varmistaa ja vahvistaa sen tahtotilansa, että laajakaista kaikille ja mielellään nopeana, mahdollisimman nopeana, hyvänä yhteytenä vuoteen 2015 mennessä lähtee tämän lain myötä käytännössä liikkeelle.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoite siitä, että vuoteen 2015 mennessä 99 prosenttia vakituisesti asutuista talouksista ja yritysten kiinteistä, pysyvistä toimipaikoista on alle 2 kilometrin päässä 100 megabitin yhteydestä, on aivan oikean suuntainen. Mutta jos puhutaan, että kaikkien kansalaisten ja kaikkien alueitten pitäisi olla yhdenvertaisia, niin pitää puhua myöskin siitä yhdestä prosentista, yli 2 kilometrin etäisyyksistä ja varmaan joissain tilanteissa myöskin alle, hitaammista kuin 100 megabitin yhteyksistä. Ministeri sivusi näitä asioita, mutta ainakin minulle ehkä osaksi siitä, että en ole ainakaan tältä tekniikan puolelta substanssiosaaja, monet asiat jäivät auki, mutta jäi vähän muutenkin.

Ensimmäiseksi kolme keskeisintä asiaa tästä hallituksen esityksestä. Hyvää tässä on se, että tavoitteena on turvata myös haja-asutusalueen laajakaistapalvelut ja kasvattaa laajakaistaverkon nopeudet liikkuvan kuvan mahdollistavalle tasolle. Sen lisäksi hyvää on se, että huonossa ta-loudellisessa asemassa olevat kunnat on huomioitu eli niiden kuntaosuus olisi 8 prosenttia rakentamiskustannuksista, ja siinä on tapahtunut kyllä huomattava liikkuminen, ihan olennainen liike parempaan suuntaan. Jos lähdetään siitä yleisestä kolmanneksen rahoitustasosta, mitä ensin kaavailtiin, ja tullaan 8 prosentin tasolle, niin se voi hyvinkin olla jo myöskin näille hankalassa taloudellisessa tilanteessa eläville kunnille mahdollinen rahoitusosuus. Yleinen kuntatalouden tila on sitä mitä on, ja monet kunnat rypevät hyvin syvällä.

Huonoa tässä esityksessä minun arvioni mukaan on se, että valokaapelin päästä koteihin tehtävät liityntäratkaisut jäävät tilaajien kustannuksiksi, ja ne kustannukset ratkaisusta riippuen voivat olla tuhansiakin euroja, jopa enemmänkin. Operaattorin, joka valitaan toteuttajaksi, täytyy taata myös vaihtoehtoisia malleja liityntäpintaan. Laissa sanotaan, että verkkoa pitää tarjota myös muille operaattoreille, mutta entä sitten, jos kukaan ei ole kiinnostunut tekemään tähän loppupätkään tuotteita? Eli on viimeisten kalliiden kilometrien ongelma, on tuotava kodeille myös halpoja ratkaisuja, sellaisia, jotka sopivat kunkin maksukykyyn ja tarpeeseen, sillä tässä kai on kyse yhdestä perusoikeudesta, oikeudesta tietoon. Ja oleellinen kysymys on, mitä täällä yhteyksien viimeisillä pätkillä sitten tarjotaan, onko siellä markkinoita, mitä on todellinen kilpailu ja mitä sitten teknologia mahdollistaa.

Kolmanneksi nostan esille turvallisuuden, ja siihen liittyen muutama sana ensin menneestä ja myöskin tästä päivästä.

Arvoisa puhemies! Reilusti yli vuosi sitten Utsjoella Tenojokivarressa pimenivät kaikki yhteydet yli viikon ajaksi. Silloin, kun asiaa perättiin, todettiin, että tämä pimennys mahtui niin sanotun normaalin rajoihin. Tänä syksynä Sallan kunnassa kävi samalla tavoin, viranomaisverkko mukaan lukien. Olisin kysynyt ministeriltä jo talousarvion lähetekeskustelussa, mutta silloin aikapulan vuoksi se ei onnistunut, mikä lopulta on Viestintäviraston ja mikä on operaattorin vastuu. Te, ministeri Lindén, viittasitte vanhentuneisiin ohjeisiin, mutta siinä keskustelussa kuitenkin jäi hyvin paljon auki, mitä tarkoititte, ja pyydänkin, että te voisitte nyt tässä keskustelussa tarkentaa tätä vastuun rajapintaa.

Lapissa on edelleenkin viisi kuntaa yhden piuhan varassa ilman varmentavaa yhteyttä. Ne kunnat ovat Salla, Savukoski, Pelkosenniemi, Enontekiö ja Utsjoki. Ensinnäkään, kun näitä verkkoja rakennettiin, tällaisen asetelman syntymistä ei olisi pitänyt sallia, että jotkut kunnat ovat näin haavoittuvan yhteyden varassa, ja näiden kuntien asema tulee ratkaista pikaisesti, ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. Ja hyvin konkreettinen kysymys ministerille: Onko nyt ihan varmaa se, että Utsjoelle rakennetaan runkoyh-teys kokonaan valtion varoin?

Arvoisa puhemies! Vielä yhteen ajankohtaiseen asiaan. Tämä kolmiportainen rahoitusmalli ja rahoitustie ei ole ongelma sinällään, mutta täällä hallituksen esityksen tekstissä mainitaan sanatarkasti näin, että valtiontalouden kehyksissä laajakaistarakentamisen valtion tukeen vuosina 2009—2015 on varattu 66 miljoonaa euroa. Lisäksi Euroopan yhteisöjen maaseutuohjelman varoista saataneen noin 25 miljoonaa euroa Suomen laajakaistahankkeisiin. Tämä "saataneen" on potentiaali eli mahtomuoto eli mahdollisesti saadaan.

Kun tässä viime päivien aikana on keskusteltu siitä, mikä oli työllisyysvälikysymyskeskustelun aikana vahvasti esillä ja mistä esimerkiksi ed. Virtanen ja minä peräämällä peräsimme, kuinka näitä EU-rahoja irrotetaan sitten nopeasti työllisyyshankkeisiin, niin älkää, ministeri Lindén, ainakaan uskoko ministeri Pekkarista tai ministeri Kataista näiden neuvoessa. Pekkarinen sanoi, että näiden tes-rahojen irrottaminen ei ole helppoa, mutta se onnistuu. Katainen sanoi, että nämä kaikki byrokraattiset esteet ovat voitettavissa. Mutta kyllä tuossa asiassa hallitus teki tuplavirheen, se ei tehnyt työllisyyslisäbudjettia ja näitä EU-rahoja se ei saanut liikkeelle. Pyydänkin teitä, ministeri Lindén, varmistamaan sen, oikein varmistamalla varmistamaan, että se raha myöskin tulee kansallisen rahan lisäksi näissä hankkeissa, koska tässä teidän esityksenne tekstimuodossakin jo on tällainen mahdollisuus saada rahaa ja se viittaa siihen, että sitä ei ole vielä perin pohjin selvitetty.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat vähimmäisvaatimus tämän päivän maailmassa. Varsinkin maaseudulla tietoliikennetarpeet ovat suuret johtuen pitkistä etäisyyksistä. Myös vaatimukset suurille yhteysnopeuksille ovat perusteltuja harvaan asutuilla alueilla. Hyvät ja toimivat tietoliikenneyhteydet edesauttavat maan asuttuna pitämistä ja avaavat uusia mahdollisuuksia alueiden kehittämiseen. Nykyaikainen elinkeinotoiminta edellyttää tietoliikenneyhteyksiä. Koska langattomat yhteydet eivät ole vastaus ainakaan toistaiseksi haja-asutusalueiden tarpeisiin, on riittävän nopeat yhteydet taattava valokaapelilla.

Hallitusohjelman mukaisesti hallitus on ryhtynyt parantamaan nopeiden yhteyksien saatavuutta myös haja-asutusalueilla. Hallitus teki joulukuussa 2008 periaatepäätöksen kansallisesta toimintasuunnitelmasta tietoyhteiskunnan infrastruktuurin parantamiseksi. Kuten todettu, periaatepäätöksellä asetettiin tavoitteeksi, että vuoden 2015 loppuun mennessä kaikkialla Suo-messa on saatavilla 100 megabitin yhteydet mahdollistava valokuitu- tai kaapeliverkko taikka muu ominaisuuksiltaan näihin rinnasteinen verkko. Tämä johtaisi siihen, että ainakin 99 prosentissa vakinaisista asunnoista sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaisista toimipaikoista voidaan käyttää erittäin suuria yhteysnopeuksia vaativia tietoyhteiskunnan palveluita.

Alueellinen tasa-arvo edellyttää valtion tukea toteutuksessa. Ministeri Lindénin panos nyt käsittelyssä olevan lain muutosesitykseen on ollut merkittävä, kiitos siitä ministerille. EU:n tukikäytäntö on viime vuosina muodostunut sellaiseksi, että laajakaistaverkkojen rakentamista voidaan tukea jäsenvaltion julkisin varoin. Edellytyksenä on, ettei alueella ole kilpailua laajakaistamarkkinoilla. Nykyisellään Lapin laajakaistaverkon loppuun rakentaminen ei ole mahdollista markkinaehtoisesti.

Jotta julkisen tuen määrää saadaan lisättyä, on esityksessä ehdotettu muutettavaksi myös maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annettua lakia. Tällöin laajakaistahankkeita voitaisiin tukea Euroopan yhteisön varoista pääosin samoin edellytyksin kuin valtion tuella. Lapissa on paljon haja-asutusalueita, jotka ovat yhteyksien ulottumattomissa. Lisäksi ilman julkista tukea useat Lapin köyhät kunnat olisivat mahdottoman tehtävän edessä. Ainoa kunta manner-Suomessa edelleen ilman runkoverkkoyhteyttä on Utsjoki. Ylä-Lapin kuntien edustajat ovat aktiivisesti nostaneet epäkohtaa esille, ja nyt näyttää syntyvän tulosta. Lupeissa on Utsjoelle runkoverkko, jota edellyttää jo yleinen huoltovarmuus.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on erittäin myönteinen uutinen haja-asutusalueille. Mahdollisuus pienentää eräiden huonossa taloudellisessa asemassa olevien kuntien maksuosuutta 8 prosenttiin on monen Lapin kunnan pelastus. Toimivilla verkkoyhteyksillä pystytään parantamaan elämänlaatua monilla syrjäisillä alueilla, ja se tulee avaamaan monia uusia mahdollisuuksia niin elinkeinoelämän tarpeisiin kuin yksityisten ihmistenkin kannalta. Etätyömahdollisuudet paranevat ja myös esimerkiksi terveydenhuollon sektorilla pystytään tulevaisuudessa entistä paremmin hyödyntämään nykytekniikkaa. Kysymys on myös paljolti haja-asutusalueiden yleisen turvallisuuden parantumi-sesta.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tätä hyvää lakiesitystä lukiessani jouduin kuitenkin väkisinkin pohtimaan seuraavanlaisia asioita. Tavoite on rakentaa Suomeen kattava laajakaistaverkko ja tavoittaa 99 prosenttia Suomesta. Kuten ed. Mustajärvi täällä jo aikaisemmin mainitsi, toivon, ettei sitä yhtäkään prosenttia unohdeta. Siellä voi olla kuitenkin jossain katvealueella maatila tai joku maaseutumatkailuyritys tai vastaava, joka tarvitsee sitä yhtäkin prosenttia toiminnan järjestämiseen.

Sitten ministeri kertoi meille, että on erilaiset omarahoitusmaksuluokat tulossa, 8, 22 ja 33. Mitä tehdään niiden kuntien kanssa, joilla ei ole varaa edes siihen 8 prosenttiin? Tällä hetkellä kuntien keskinäisiä riippuvuussuhteita ja mahdollisuuksia toteuttaa esimerkiksi yhteistyössä näitä hankkeita on hyvin vaikea selvittää ja ylipäätänsä päästä siihen lopputulemaan, onko mahdollisuuksia velkaisilla, vähäväkisillä, vähävaraisilla kunnilla tehdä minkäänlaisia omarahoitussatsauksia. Se, mikä on tietysti tosiasia, on, että kaupallisia yrityksiä kiinnostaa tulos, ja varmasti ne alueet ovat hyvin suosittuja ja haluttuja, joissa on paljon asiakkaita ja toiminta on taloudellisesti kannattavaa. Mutta entä sitten ne alueet, joissa tilanne ei ole vastaavanlainen?

Olen saanut runsaasti kysymyksiä liittyen valokuituun ja kyläyhteisöjen yhteisiin projekteihin ajatuksena niin, että pienemmällä rahalla tehdään paljon jälkeä, kun se raha menee suoraan siihen tarkoitukseen konkreettisesti, itse laajakaistaverkon rakentamiseen. Huolena nyt on ollut se, ovatko kyläyhteisöt tai erilaiset pienemmät organisaatiot sitten tilanteessa, että ne eivät pysty lähtemään näille markkinoille rakentamaan vähäväkisille ja vähävaraisille alueille tätä laajakaistaverkkoa.

Sitten sivulla 4 tässä esityksessä, sanoisinko, että tahdon nähdä nykyisin aina punaista lukiessani TeliaSonera Finland Oyj:n markkinaosuuksista ja merkityksistä näissä hankkeissa, kun se kansalaispalaute Suomen mittakaavassa on usein sellaista, että TeliaSonera kerää kyllä rahat ja on suurin markkinaosuudeltaan monessakin suhteessa, mutta palveleeko se todella suomalaista kansaa ja asiakasta? Jos palautteisiin mennään, niin ei todellakaan vastaa ja useimmiten asiakas ei TeliaSoneralle ole oikeassa. Olen sitä mieltä, että tähän tilanteeseen, jos mihin, pitää tulla korjaus ja välittömästi. Me laitamme kuitenkin miljoonia valtion kassasta tämän yrityksen toimintaan, ja jollakin tavalla tuntuu, että on vihdoin asetettava toimijat palvelemaan Suomen kansaa, eikä niin, että Suomen kansa palvelee markkinaosuudeltaan suurinta toimijaa.

Sitten tähän maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista. Tuli mieleen vaan tässä, että kun kauniisti kirjoitetaan, että tukea voidaan myöntää kyläyhteisön asuinympäristön parantamiseen, asukkaiden yhteisen toiminnan ja viihtyvyyden edistämiseen sekä muuhun vastaavaan maaseudun ympäristöä ja asukkaiden yleistä hyvinvointia palvelevaan toimintaan, niin kyllä tämänhetkisen perukankansan palautteen puolesta voi sanoa sen, että jos ei tule posti, ei toimi puhelin, palvelut ovat lähteneet, joukkoliikenteestä ei ole tietoakaan ja vielä kaistajohto jää rahattomassa kunnassa parin kilometrin päähän tai vaikka 200 metrin päähän mökistä, niin kyllä siellä perukankansalla mieli keittää jo näitten entistenkin hankkeitten kanssa niin, että siellä saattaa jollakin peliverkkarit vielä revetä, ennen kuin tämä on finaalissa.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Regeringens proposition om stöd för byggande av bredband i glesbygden är efterlängtad och är i högsta grad nödvändig. När man ser på internationella jämförelser så verkar det finländska bredbandsutbyggandet och utvecklingen stampa på stället.

Internationell statistik säger att vi ligger bakom både Sverige, Danmark och Norge när det gäller bredbandskvalitet, och regeringens proposition är nu ett steg i rätt riktning där man försöker ta igen försprånget. Finland ligger inte heller bland de 20 ledande länderna inom bredband, inte heller bland de 15 länder som är ledande när det gäller utvecklingen. Inom några år kommer vi att få högdefinitions internet-tv och videokommunikation. Då bör vi vara redo, och där gäller nästan bara fasta bredbandsförbindelser.

Jag har tidigare påtalat kopplingen mellan landsbygden, dess boendevillkor och tjänster och datainfrastrukturen. Den kopplingen är ofrånkomlig och den måste tillgodoses. Finland har inte råd att släpa efter, vi måste få till stånd ett heltäckande datanät av god kvalitet nu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on erittäin tärkeä ja tervetullut. Olen aikaisemmin korostanut maaseudun, sen asuinolojen ja palvelujen sekä tietoinfrastruktuurin välistä yhteyttä. Tämä yhteys on välttämätön ja se on hoidettava. Suomella ei ole varaa pysyä jäljessä, meidän on nyt saatava aikaan riittävän hyvälaatuinen ja kattava tietoliikenneverkko.

Meidän on huolehdittava kokonaisuuksista. Markkinamekanismit ovat toistaiseksi luoneet huomattavan eron kaupungin ja maaseudun välille koskien saatavissa olevia tietoliikenne- ja telepalveluja sekä niiden hintoja. Markkinoiden edustajat ovat korostaneet poliittisten päätösten tarvetta tietoliikenneyhteyksien saatavuuden turvaamiseksi haja-asutusalueilla, päätöksiä siitä, millaisia tietoliikenneyhteyksiä pidetään riittävän hyvinä, ja kuinka niiden saanti turvataan.

Esityksen mukaan tuen edellytyksenä on, että tuen saaja sitoutuu toimittamaan palveluja tuen avulla rakennetussa viestintäverkossa vähintään kymmenen vuoden ajan. Tämä on erittäin tärkeää. Huomioitava on, että Suomessa markkinoilla toimija on poistanut teleyhteyksiä lyhyen ajan kuluttua siitä, kun se kuntien tuella on rakentanut ADSL:n valmiiksi.

Meillä ei ole varaa maksaa tukea siitä, että tietoliikenneyhteytemme myöhemmin lakkautettaisiin, vaan meidän on huolehdittava palvelun saatavuuden turvaamisesta pitkällä aikavälillä. Tämä on nyt esityksen sisällä. Erittäin myönteistä. Meidän on katsottava, että tietoliikenneyhteydet, jotka tullaan rakentamaan tuen turvin, pysyvät avoimina, jotta muut palvelun tuottajat pystyvät tarjoamaan omia palveluitaan yhteyksien kautta.

Toisena esiin nousseena kysymyksenä on, minkä ajan kuluessa markkinoiden on rakennettava verkkonsa tietylle alueelle. Jos markkinat eivät kykene rakentamaan verkkoa markkinoiden ehdoilla määräaikana, aluetta voisi tuolloin pitää tukeen oikeutettuna alueena, jolle halukkaat laajakaistan rakentajat voivat hakea tukea.

Herr talman! Datainfrastrukturen måste stöda jämlikhet. Regeringens proposition är definitivt ett steg i rätt riktning men vi behöver ett språng. Ett språng för att hinna med i utvecklingen och för att säkra tillräckligt goda dataförbindelser i hela landet och bibehålla ett livskraftigt Finland. Faran är att de små kyrkbyarna blir utan bredband. Så får inte ske. Vi kan inte tillåta att små cenralorter förblir som små öar utanför datanätet och utanför utvecklingen. Vi måste också se till skärgården och dess befolkning både vad gäller de fast bosatta och fritidsboende. Skärgården behöver all hjälp den kan få.

Jag har sagt det förut: Ett öppet, utbyggt och konkurrenskraftigt datanät som är tillgängligt för medborgare och företag på alla håll i landet är ett effektivt regionalpolitiskt medel och lika viktigt, åtminstone nästan lika viktigt som våra vägnät. Med lagpropositonen kommer vi ett steg närmare och hur långt det räcker återstår att se.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on totuttu luottamaan siihen, että teleyritykset huolehtivat markkinaehtoisesti kattavien ja edullisten viestintäpalveluiden tarjonnasta. Tämän luottamuksen seurauksena viestintäpolitiikka on ollut teleyrityksille varsin suopeaa. Valtio ei ole puuttunut niiden toimintaan esimerkiksi tiukoin toimilupaehdoin tai veroin, saatikka maksuin. Myöskään julkisia varoja ei ole merkittävästi käytetty yleisen viestintäinfrastruktuurin rakentamiseen.

Nykyisin hyvät teleyhteydet ovat muuttuneet yleishyödykkeestä välttämättömyydeksi ja ihmisten työ ja vapaa-aika vaativat yhä nopeampia tietoliikenneyhteyksiä. Valitettavasti murheena on, että eräät teleyritykset karsivat viestintäpalveluita haja-asutusalueilta. Tältä osalta on yhdyttävä ed. Kyllösen esittämään kritiikkiin. Korvaavina yhteyksinä asiakkaille tarjotaan langattomia yhteyksiä kuten langatonta laajakaistaa, jolla voidaan tyydyttää viestinnän perustarpeet. Langaton laajakaista ei kuitenkaan ole ratkaisu kasvaville yhteystarpeille.

On aivan selvää, että olemme tilanteessa, jossa tietoliikenneinfraa ei voida varmistaa koko maassa kaupallisesti ja palvelutason erot kaupunkikeskusten ja haja-asutusalueiden välillä kasvavat entisestään. Onkin aivan erinomaista, että hallitus on sitoutunut siihen, että laajakaistaverkko rakennetaan kaikkien, tai siis noin 99 prosentin, ulottuville maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Tässä hallituksen esityksessä laajakaistatuen määritellyt ehdot ja kolmeen eri luokkaan jaetut rahoitusosuudet mahdollistavat sen, että olosuhteiltaan hyvin erilaiset kunnat voivat olla laajakaistahankkeessa mukana.

Arvoisa puhemies! Esityksen aluekehitysvaikutukset ovat positiivisia, koska laajakaistahankkeella edistetään alueellista tasa-arvoa ja lisätään kansalaisten ja yritysten osallistumismahdollisuuksia sekä sähköisten palveluiden saatavuutta myös haja-asutusalueilla. Tuen työllistävä vaikutus on myös merkittävä sekä uusien yhteyksien rakentamisen aikana että niiden käyttöönoton jälkeen. Ennen kaikkea on painotettava, että rakennusvaihetta enemmän työllisyyttä parantaa laajakaistainvestointien aiheuttama kasvusysäys, ennuste onkin 500—1 000 pysyvää työpaikkaa vuodessa.

Luonnollisesti tällä lakiesityksellä on myös vaikutusta teleyrityksiin ja viestintämarkkinoihin, ja mielestäni on hyvä, että tuki vähentää yritysten investointiriskiä haja-asutusalueilla ja siten edesauttaa viestintäverkkojen ulottamista laajemmalle alueelle sinne, missä niitä ei vielä ole.

Luonnollisesti olemme huolissamme kilpailun mahdollisesta vääristymisestä. Esityksellä ei kuitenkaan pitäisi olla negatiivista vaikutusta kilpailutilanteeseen, sillä tuetut alueet ovat tarkoin määritellyt ja niillä ei ole tällä hetkellä kaupallista tarjontaa.

Kuluttajan kannalta tämä esitys on erittäin hyvä, sillä tuen avulla verkon saisi enintään 2 kilometrin päähän vakituisesta asunnosta ja näin ollen yhteyden saaminen kotiin olisi jatkossa siis edullisempaa varsinkin, kun kotitalousvähennystä on mahdollista hyödyntää tietoliikenneyhteyksien asennustöissä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota maakuntaliittojen rooliin. Kiitän siitä, että hankkeiden priorisoinnissa luotetaan paikallistuntemukseen eikä uskota viisauden olevan täällä pääkaupungissa. Erityiskiitos kuuluu ripeästä toiminnasta pilottihankkeiden osalta jo tämän vuoden aikana, sillä esimerkiksi Varsinais-Suomen liitto ehdotti liikenne- ja viestintäministeriölle Iniön—Houtskarin alueen valitsemista laajakaistahankkeen valtakunnalliseksi pilotiksi. Saaristoverkot Oy on suunnitellut alueelle valokuituisen runko- ja tilaajaverkon ja Länsi-Turunmaan kunnalla on jo periaatepäätös tukea näitä laajakaistayhteyksiä. Hankkeen avulla on mahdollista lisätä alueen elinvoimaisuutta ja tukea paikallista elinkeinoelämää. Ilman elinvoimaista elinkeinoelämää upea Turun saaristo ei jatkossa houkuttele turisteja, saatikka vakituisia asukkaita.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on erinomaisen tärkeä ja erinomaisen hyödyllinen nimenomaan meille Pohjois-Suomessa asuville, pohjoissuomalaisille ihmisille. Ainut ongelma, mikä tässä minusta on, on se, että yhden megan valokaapelinopeus ei välttämättä riitä niille, jotka todella sitä laajakaistaa siellä maaseudulla, syrjäseudulla, tarvitsevat, elikkä ei riitä karjatiloille ja viljatiloille, jotka joutuvat käyttämään laajakaistaa ja tietokonetta omassa elämässään, omassa elinkeinossaan ja omassa työssään. Toinen ongelma, mikä siinä tietenkin on, on se, että tämän laajakaistan vetäminen jokaiseen talouteen haja-asutusalueella maksaa kahdelta viimiseltä kilometriltä.

Omasta kokemuksesta voisi sanoa, että kesämökillä kunnon mokkula riittää vallan hyvin, jos on vaan riittävän tiheä antenniverkko. Se riittää kesämökkiläisen tarpeisiin, mutta ei varmasti siellä paikalla maaseudulla asuvan tarpeisiin. Siksi olisikin ehkä hyödyllistä miettiä, että nämä mahdolliset projektit mahdollisimman hyvin vastaisivat siihen, mitä ihmiset haluavat. Esimerkiksi jollakin kylällä voi olla yksi ainut talo tai kaksi taloa, jotka tarvitsevat sen yhden megan laajakaistan, mutta 50 pientä kesämökkiä, jotka eivät sitä tarvitse. Tässä joutuu kyllä yhteiskunta punnitsemaan, mikä on se ratkaisu näissä asioissa.

Joka tapauksessa tämä on kiitoksen arvoinen lakiesitys. Ainakin pohjoisen kunnat ja me pohjoisessa elävät ihmiset olemme ihan tyytyväisiä. Ainut, mitä toivomme, on se, että sinne kaupunkiinkin (Puhemies: 2 minuuttia!) tulisi jossakin vaiheessa se 10 megaa riittävän nopeaksi yhteydeksi. Sen siellä tarvitsemme.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on ehdottoman välttämätön ja tavoitteet ovat tärkeät tietoliikenneyhteyksien saatavuuden kannalta haja-asutusalueilla. Laajakaistapalveluiden on oltava maassamme kaikille saman hintaiset ja kaikkien ihmisten saatavilla. Netti on nykyään yksi yleispalveluista, kuten esimerkiksi postinjakeluunkin on sitä täällä verrattu.

Lakiesityksessä esitetään, että kunnat jaetaan laajakaistahankkeiden omarahoitteisen maksukyvyn mukaan kolmeen luokkaan. Tukea myönnettäisiin vain niille kunnille, joiden alueella yhteyksien rakentaminen ei ole kaupallisesti kannattavaa. On hyvä, että laajakaistan rahoitustukea myönnettäessä kuntien erilainen taloudellinen tilanne otetaan huomioon niin, että kaikilla kunnilla on mahdollisuus osallistua tietoverkkohankkeisiin. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että kuntia ei pidä rasittaa, tai tuo rasitus on minimoitava, koska kyseessä on kuitenkin julkinen palvelu, joka ei kuulu kunnan peruspalveluihin.

Ministeri Lindéniltä haluaisinkin kuulla, onko jo jotain rajoja tai lukumääriä määritelty sen suhteen, mitkä kunnat, tai kuinka monta kuntaa pääsee esimerkiksi 8 prosentin joukkoon, tai joutuu 33 prosentin joukkoon. Onhan nyt, kun siirtymävaiheessa lankaverkkoja puretaan, varmistuttu siitä, että tämä välivaihe toteutetaan niin, että käyttäjille ei missään vaiheessa tule käyttökatkosta?

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan joitakin vastauksia nyt. Haluaisin heti aloittaa ed. Elsi Kataisen puheenvuorosta, jossa hän totesi, että tällä ei pidä rasittaa kuntia. Nyt haluaisin kuitenkin muistuttaa, että tämä on vastaavanlainen hanke, kun puhutaan sähköverkkojen rakentamisesta, puhelinverkkojen rakentamisesta, vesijohtoverkkojen rakentamisesta. Nämä eivät kyllä ole valtion rakentamia verkkoja. Että kyllä tämä laajakaistaverkon rakentaminen on nyt ainutlaatuinen hanke siinä mielessä, että tämä tehdään yhteistyössä valtion kanssa ja näinkin vahvassa yhteistyössä valtion kanssa.

Viime kädessä kunnat ratkaisevat, minkälainen kuntatekniikka kunnassa tarjotaan kuntalaisille, ja tämä on yksi osa sitä kokonaisuutta. Näen tämän erittäin suurena viestintäpoliittisena muutoksena, ja kun täällä ed. Virolainen totesi, että ei merkittävästi ole käytetty rahoja viestintäinfran rakentamiseen tässä yhteiskunnassa, niin voisin todeta, että koskaan aikaisemmin liikenne- ja viestintäministeriön budjetissa ei ole ollut rahaa infrastruktuurin rakentamiseen. Ne harvat hankkeet, mihin tukea on saatu, esimerkiksi laajakaistan rakentamiseen, ovat olleet sitten EU-hankkeita ja ne ovat tulleet sisäministeriön menoluokilta. Eli tämä on siinä mielessä merkittävä ja historiallinen hanke, että tässä nyt valtiovalta on halunnut lähteä tukemaan kuntien mahdollisuuksia luoda parempia toimintaedellytyksiä kunnassa toimiville yrityksille ja yhteisöille ja kansalaisille.

Ed. Ukkolalle haluaisin muistuttaa, että meillä on erikseen säädetty laki tästä yhden megan yleispalvelusta. Tällä lailla juuri lähdetään rakentamaan niitä huomattavasti nopeampia verkkoja. Niin yhden megan yleisnopeudessa kuin tässä laajakaistatukilaissa lähdetään siitä, että kyseessä on vakituiset asunnot. Mutta on aivan selvää, kun tähän maahan syntyy kattava perusrunkoverkko, kuituun pohjaava perusrunkoverkko, että myös kesäasunnot, kakkosasunnot tulevat väistämättä hyvien yhteyksien piiriin. Elikkä kaikki hyötyvät, eivät pelkästään vakituisessa asunnossa asuvat, mutta oikeutena lähdetään esimerkiksi tässä yleispalvelulaissa siitä, että se on vakituiseen asuntoon kohdistuva.

Sitten ed. Mustajärvi kiinnitti moniin tärkeisiin asioihin huomiota. Haluan nyt nostaa nämä tämän lain huonot puolet tässä ja vastata niihin. Lähtökohta on, että tilaajayhteys on teknologianeutraali. On vaihtoehtoisia malleja, eli tilaaja voi ottaa hyvän langattoman yhteyden tänä päivänä. Suurin osa palveluista voidaan hoitaa langattomasti ja näin ollen välttämättä se ei vaadi kalliimpaa kuituinvestointia. (Ed. Mustajärvi: Onko ihan oikeasti markkinoita?) — Kyllä uskoisin, että operaattorit tarjoavat sitten. — Operaattoreillekin nämä langattomat yhteydet on kuitenkin edullisempia tarjota, että tarjotaan kuitua, mutta rinnalla on myös langattomia vaihtoehtoja. Omassa esittelyssäni totesin, että 3g-verkko rakentuu tällä hetkellä niin nopeasti tähän maahan, että muutaman vuoden kuluttua todennäköisesti kattavuus on sama kun gsm-verkossa. Eli tämä 3g tarjoaa jo hyvät langattomat datayhteydet eri puolille maahan. Kyllä tässä on kovasti tapahtumassa. Myös halpoja ratkaisuja tulee langattomien vaihtoehtojen kautta.

Turvallisuus on tärkeää ja lähtökohta tässä viestintämarkkinalaissa on se, että luotettavat ja hyvät viestintäyhteydet on voitava turvata normaaleissa häiriötilanteissa. Siitä valvonnasta ja määräysten antamisesta vastaa Viestintävirasto. Tässä Sallan tapauksessa nyt sattui sitten niin, että kun nämä määräykset ovat pohjautuneet liikennemääriin ja ovat tietyssä mielessä vanhentuneita, koska liikennemäärät ovat vähentyneet, mutta kuitenkin se tarve ja turvallisuusnäkökulma on vahvistunut, niin syntyi tilanne, että yhden kaapelin varassa todellakin saatiin aikaiseksi sellainen katkos, jolloin kaikki yhteydet katosivat. Mutta Viestintävirasto on nyt tutkimassa määräysten uudistamista ja mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa, koska se tulee ainakin viiden kunnan alueella tarkoittamaan aika merkittäviä investointeja siltä osin, että nämä yhteydet sitten varmistetaan. Tämä työ on käynnissä ja itse asiassa syyskuun loppuun mennessä Viestintävirasto lupasi meille antaa selvityksen ja sitä tässä on odoteltu.

EU-raha on laissa potentiaalissa sen takia, että kun tämä maaseutukehittämisrahaston ohjelma on notifioitu, se on käynnissä tällä hetkellä, sen jälkeen vahvistuu se 25 miljoonaa. Kyllä se on Suomelle tulossa, mutta sitä ei tietysti haluttu laittaa vielä, että tulee, koska vasta sen jälkeen, kun tämä ohjelma on notifioitu, tulee se vahvistus. Ministeri Anttila hoitaa tätä prosessia ja alkukeväästä tämä EU-raha on sitten käytössä ja haettavissa. Kyllä sieltä on merkittävä tuki tulossa.

Sitten haluaisin vielä korostaa sitä, ed. Kyllönen totesi, että TeliaSoneraan on miljoonia laitettu rahaa. Olisin halunnut tarkennusta tähän, että TeliaSonera on pörssiyhtiö. Valtionhallinto ostaa TeliaSoneralta palveluja, mutta emme ole TeliaSoneraan sijoittaneet sinällään mitään erityisiä resursseja. TeliaSonera, joka tarjoaa erityisesti haja-asutusalueilla yleispalveluna puhelinpalvelua ja jatkossa myös tätä laajakaistapalvelua, niin tämä yleispalvelulaki lähtee siitä, että palvelun pitää olla luotettava ja hyvä. Se koskee myös TeliaSoneraa. Viestintävirasto valvoo TeliaSoneran toimintaa ja kun meille kansalaispalautetta tulee ja näitä tapauksia, me kyllä niihin tartumme ja välitämme viestin. Eli TeliaSoneraa kyllä hyvin vahvasti valvotaan juuri sen vuoksi, että sillä on tämä yleispalveluvelvoite tuolla haja-asutusalueilla. Valtiovalta sinällään omistaa tietysti TeliaSoneraa tietyn prosenttimäärän, mutta ei ole sijoittanut sitten siinä mielessä sinne erityisesti resursseja, joka edellyttäisi TeliaSoneralta jotakin erityispalveluja sitten tässä suhteessa muuta kuin mitä lainsäädäntö edellyttää. Sitä me kyllä hyvin tarkalla silmällä ja korvalla seuraamme, mitä tuolla maakunnissa tapahtuu. (Ed. Mustajärvi: Miten se Utsjoen runkoverkko?) — Utsjoen runkoverkko-asia on erittäin tärkeä. Sitä selvitetään. Minulla on käsitys, että siihen löytyy semmoinen ratkaisu, että tämä runkoverkko saadaan rakennettua myös Utsjoen kuntakeskukseen. Näin ollen kaikki Suomen kuntakeskukset ovat kaapeliyhteyden päässä ilman, että siitä syntyy kohtuuttomia kustannuksia Utsjoen kunnalle. Asia on kyllä käsittääkseni ihan hyvällä mallilla etenemässä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Onhan se hyvä, että tukea annetaan, jotta laajakaista toimisi haja-asutusalueillakin. Juuri tähän tarkoitukseen rakennettu 450-verkko on pääasiassa ärsyttänyt maaseudun ihmisiä. Jos laajakaistaan pääsee ajoittain vain katolle asennetun pitkän antennin ansiosta, ei enää voi puhua palvelusta. Samoin on muuten paljon kehutun 3g-verkon kanssa, joka toimii vain taajamien keskustoissa, jos sielläkään. 50 000 asukkaan Salossa 3g-verkko päättyy noin 3 kilometrin päässä keskustasta. Sen jälkeen on käytössä jatkuvasti vaihteleva alemman tason verkko. Mielestäni liikenne- ja viestintäministeriön pitää pyrkiä estämään teleyritysten pyrkimykset rakentaa verkkoa vain sinne, missä on riittävästi asiakkaita. Jonkinlainen palvelutaso on teleyritysten taattava, kun saa valtiolta taajuudet käyttöönsä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjaus laajakaistan rakentamisesta lähes kaikkiin talouksiin on kunnianhimoinen ja tervetullut. Samalla maaseudun väestö ja maaseutuyritykset saavat tasapuoliset palvelut taajamiin nähden. Toimivat liikenneyhteydet, niin julkisen liikenteen kuin tietoliikenteenkin, ovat kulmakiviä alueiden tulevaisuudelle. Ilman toimivia tietoverkkoyhteyksiä ovat eri alueilla olevat ihmiset ja yritykset eriarvoisessa asemassa. Verkkoyhteyden myötä voidaan maksaa laskuja, tehdä etätöitä, katsella videoita ja vaikka opiskella sekä muutenkin pitää yhteyttä muihin ihmisiin.

Pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus kirjasi reilut kaksi vuotta sitten hallitusohjelmassaan sitoutuvansa varmistamaan monipuolisten ja korkealaatuisten viestintäpalveluiden saatavuuden koko maassa edistämällä verkkojen kehitystä myös julkisin varoin alueilla, jonne kaupallista tarjontaa ei synny. Tällä hallituksen päätöksellä konkretisoitui tämä linjaus. Ehdotettu laki mahdollistaisi laajakaistarakentamisen tukemisen valtion varoista. Lisäksi maaseudun kehittämistä voitaisiin tulevaisuudessa rahoittaa myös Euroopan yhteisöjen varoista.

Laajakaistan tulee olla kaikille kansalaisille kuuluva peruspalvelu. Hallituksen tavoitteena on ulottaa nopea laajakaista maan syrjäisimpiinkin osiin vuoteen 2015 mennessä. Nyt kun tarvittavan infrastruktuurin rakentamisurakka on alkumetreillä, tulee kuntien erilainen taloustilanne ottaa huomioon laajakaistaverkkojen rakennustukea myönnettäessä. Olosuhteiltaan ja maantieteelliseltä sijainniltaan hyvin erilaisten kuntien täytyy voida olla laajakaistahankkeessa mukana.

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa tässä askarruttaa, ensinnäkin se maksuosuus, joka jää yhteyden hakijan, yrityksen taikka yksityishenkilön, omaksi kustannettavaksi. Se kolmasosa saattaa hankalissa tilanteissa olla iso summa. Toinen seikka, joka kuntapäättäjänä kiinnostaa, on kunnalle lankeava könttäsumma. Rajallisilla resursseilla ei kohtuuttomiin kustannuksiin voida sitoutua. Kuusamon kaupungin osalta me teimme tässä juuri selvityksen ja 33 prosentin maksuosuudella päädyimme summaan 575 000 euroa, ja jos saataisiin 22 prosentin maksuosuus, johon tietysti meillä hyvät perusteet on, tuo summa on 383 000 euroa. Nämä ovat isoja isoja summia muiden menojen päälle.

Arvoisa puhemies! Nämä hallituksen linjaukset lupaavat hyvää vuoteen 2015 mennessä. Meillä on kuitenkin nyt maaseudulla toimivia yrityksiä, väestöä asuu siellä, ja he toivovat, että nämä palvelut saataisiin pelaamaan jo ihan pikimmiten. Miten nyt sinne vuoteen 2015 pärjätään, siinä meillä on isoja odotuksia operaattoreilta ja muilta toimijoilta, että saataisiin palvelut mahdollisimman pian kuntoon.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen laajakaistalinjaus on äärettömän upea ja hieno hanke. On äärettömän tärkeää saada nopeat kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet kaikille näitä yhteyksiä tarvitseville. Sen syrjäisimmänkin maaseutuyrityksen on voitava elää samalla sekunnilla maailman metropolien kanssa. Sen takia tämä hanke on kyllä todella kannatettava.

Kuten tässä on todettu, rahoitus on tietysti suuri ongelma. Näyttää siltä, että todelliset kustannukset koko hankkeesta ovat ilmeisesti alkuperäistä arviota merkittävästi suuremmat. Olen ymmärtänyt sillä tavalla, että jo Kainuussakin laajakaistahankkeen kokonaiskustannukset olisivat lähes 40 miljoonaa euroa, ja mitä ne ovat sitten koko valtakunnassa? On hyvä, että kuntien taloudellista tilannetta pyritään nyt sitten huomioimaan tämän porrastuksen kautta, mutta kyllä kaiken kaikkiaan olen erittäin huolissani tämän viimeisen 2 kilometrin osuuden rakentamisesta Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Koillismaalla. Kyllä on erittäin suuri vaara, että ne kustannukset nousevat kohtuuttoman suuriksi. Tietysti onkin syytä kysyä, onko nyt todella kaikki keinot etsitty ja löydetty sen viimeisen kustannuksen hoitamiseksi. Onko kotitalousvähennys se ainoa, vai löydettäisiinkö vielä joitain pelimerkkejä?

Sitten tietysti on äärettömän tärkeää, jotta pystytään tämän laajakaistan houkuttelevuutta lisäämään, että myös sitten näitä nopeita yhteyksiä edellyttäviä palveluita pystytään kehittämään. Siinä onkin sitten tietysti hyvä kysymys, millä tavalla EU-varoja voidaan käyttää yhteyksien rakentamiseen ja palvelujen kehittämiseen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2015 sata megaa kaikille saataville on merkittävä askel tietoyhteiskunnassamme ja sen vahvistamisessa. Hyvä, että esitystä ei ole sidottu erityisesti mihinkään teknologiaan. Tämän päivän teknologia voi olla eilispäivän teknologiaa 2015, ja moni teknologia odottaa tuolla oven takana tulemistaan. Esimerkiksi monia vuosia on puhuttu satelliiteista ja niiden käyttämisestä. Erityisesti tulisi myös tähän esitykseen liittää keskusteluna se, miten valtio saadaan siirrettyä verkkoon, miten pystytään yhä useammin valtionhallinnon palvelut tarjoamaan sähköisen verkon ylitse ja miten me saamme meidän kansalaisemme käyttämään sähköisiä palveluja yhä useammin. Näin me pystymme myös saamaan osan näistä satsauksista takaisin säästyvinä kustannuksina.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on erittäin erittäin tärkeä läpi vietäväksi ajatellen haja-asutusalueiden asukkaita ja heidän mahdollisuuksiensa turvaamista, koska kaupalliset operaattorit ovat todellakin toiminnallaan osoittaneet sen, että he voivat näitä palveluja vetää pois, ja silloin ei voida puhua tasa-arvoisesta aluepoliittisesta kehityksestä.

Tapasin juuri äskettäin muun muassa jämsäläisen haja-asutusalueen asukkaan, joka totesi, että hänelle ei voi lähettää sähköpostia, koska heillä se ei ole koskaan toiminut, ja puhuttiin alueesta, joka sijaitsee 80 kilometriä Jyväskylästä etelään. Näitä ongelmia ja yhteydenottoja on ollut hyvin paljon, ja siinä mielessä toivotaan, että tällä nyt olisi vaikutusta ja voidaan nämä ongelmat hoitaa, nimenomaan jos ajatellaan Keski-Suomea, myös Itä- ja Pohjois-Suomen alueella näitä ongelmia verkkojen kattavuudessa varmasti löytyy. Myös yrittäjyyden kannalta, elinkeinotoiminnan kannalta olisi suotavaa, että vihdoin päästäisiin siihen kattavuuteen, koska maaseudulle houkutteleminen etätöitä ja yrittäjyyttä tekemään ei ole todennäköinen vaihtoehto, jos netti ei toimi. Olisin halunnut vielä kysyä ministeriltä sitä, onko nyt todella varmuutta tämän esityksen läpi viemisen jälkeen, että tämä alueellinen tasavertaisuus voisi toteutua vihdoin.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Laajakaista on osaamisyhteiskunnan selkäranka. Siinä mielessä on erinomainen asia, että hallitus on nyt tässä vaiheessa jo tuonut esityksen laajakaistayhteyksien varmistamiseksi myös maaseutu- ja haja-asutusalueilla. Mutta en malta olla lyhyesti tarttumatta tässä omassa puheenvuorossani siihen, mitenkä tavattoman pitkään tämän asian valmistelu on vienyt.

Muistan erittäin hyvin, kun 1999 kirjoitin Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksen, jossa peräänkuulutin nimenomaan kohtuuhintaisia tietoliikenneyhteyksiä kaikkialle Suomeen. Siitä on kulunut kymmenen vuotta. Nyt me olemme tässä tilanteessa ja edelleen jäämme haaveilemaan, että jospa 2015 oltaisiin maalissa. Minusta kaikesta huolimatta nyt tämä asia pitäisi niin kuin henkisesti nostaa uuteen tulokulmaan ja nähdä se, mitenkä välttämätön osaamisyhteiskunnan väline on toimiva tietoliikenneyhteys.

Tässä mielessä, kun ministerikin on paikalla, haluan omalta osaltani nimenomaan kannustaa siihen, että otetaan sellainen henkinen ote tähän, että me mieluummin alitamme kuin ylitämme nyt asetetun tavoitteen. Jos ajatellaan kansainvälistä vertailua, me olimme vielä vuosituhannen vaihteessa yksi maailman parhaista tietoyhteiskunnista, meillä oli Suomena edellytykset ottaa paikka ihan siellä keulassa ja toteuttaa sellaisia palvelu- ja toimintamalleja, voisiko sanoa, pienuuden ekonomialla ja hyödyntää tässä mielessä myönteisellä tavalla tätä meidän suhteellisen pientä väkilukua.

Nyt me olemme odotelleet, me olemme kiistelleet teknologiasta, me olemme kiistelleet siitä, voiko markkinaehtoisesti tämä yhteys levittäytyä. Oli hyvin selvästi nähtävissä jo kymmenen vuotta sitten se asia, että markkinaehtoisesti nämä yhteydet eivät tule etenemään. Tässä mielessä me olemme nyt sijalla 21, ihan tuore kansainvälinen vertailu kertoi tämän johtopäätöksen. Jos ajatellaan nyt tätä käsillä olevaa taantumaa ja murrosta, joka nimenomaan merkitsee sitä, että meidän pitäisi saada kaikki kansalaiset mukaan tekemään työtä hyvinvoinnin eteen, hankkimaan riittäviä osaamisvalmiuksia, tässä suhteessa tämän hankkeen todella tehokas, ponnekas eteenpäinvieminen on äärimmäisen tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Vaikka käytin tässä vähän kriittistäkin puheenvuoroa, toivon, että se enemmänkin on kannustamassa tämän asian eteenpäinviemistä, ja toki haluan onnitella ministeri Lindéniä, että ollaan nyt tässä vaiheessa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula on oikeassa siinä, mitä hän totesi tässä vanhasta ajasta. Muistan hyvästi sen 1990-luvun loppupuolen keskustelun siitä, jotta meidän ei pidä ottaa Ruotsin mallia käyttöön, koska Ruotsissa satsattiin yhteiskunnan toimin aika paljon näihin tietoverkkoihin ja perusteltiin, että markkinat hoitavat nämä asiat. Se on virhearviointi, niin kuin monessa muussakin on nyt huomattu näissä asioissa, että eivät markkinat kaikkia asioita hoida, vaan yhteiskuntien pitäisi ottaa semmoiset ydintoiminnot ja semmoiset, mistä huomataan, että niistä markkinat keräävät vain voitot, eivät tunne sosiaalista vastuuta. Tämä on sen tyyppinen asia, jotta syrjäseudut kyllä jäävät sivuun, jos ei tämmöisiä yhteiskuntatoimia tehdä.

Tässä on niin kuin siinä oikea esitys, mutta oikeastaan useammassa puheenvuorossa on tullut jo esille, mitä ajattelin puhua, koska kysehän on siitä, jotta omalla seutukunnallakin monet kunnat tekevät huonoa tulosta, alijäämät kasvavat ja sitoutuminen aika isoihin investointeihin on kova homma. Minä odotan kyllä tästä nyt sitä, että tässä tulisi nyt oikeudenmukaista ratkaisua siihen, jotta tähän kahdeksan prosentin maksuosuudelle pääsisi mahdollisimman moni kunta. Tein kirjallisen kysymyksen viime viikolla jo Rääkkylän kunnan osalta, ja varmaan ministeri vastaa ja ottaa huomioon sen, jotta se pääsisi kahdeksan prosentin maksuosuudelle. Siellä on monta muuta samanlaista kuntaa ihan, jossa talous on tosi tiukilla, ja ihan kaikki kunnat eivät ole uskaltaneet vielä tehdä myönteisiä päätöksiä siitä, että lähtevät tähän mukaan, ja sitä en tiedä, jos sinne jää sitten tilkkuja, jotka eivät lähde mukaan, niin mitä niille tehdään. Se on mysteerio. Onko tätä mietitty? Jos nyt kävisi sillä tavalla, että joku kunta sanoo, että meillä ei ole varaa lähteä maksamaan sitä osuutta, niin mitä sitten tehdään?

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laajakaista-asia on puhuttanut hyvin paljon suomalaisia ja paljon siitä syystä, että tänä päivänä sähköiset palvelut ovat aivan keskeinen järjestelmä, jolla ylipäätään voidaan elää ja saada palveluja. Erityisen tärkeää se on nykyisin myöskin yrityksille. Vaikka monesti on sellainen käsitys, että nämä laajakaistaongelmat tai yhteysongelmat olisivat vaan tuolla kaukaisilla haja-asutusalueilla ja pohjoisessa ja idässä, niin niin yllättävää kuin se onkin, niin esimerkiksi Satakunnassa, meidän maakunnassa jo nyt on ollut ongelmia, kun näitä lankaverkkoja on purettu ja sitten yritetty korvata tuommoisilla muilla yhteyksillä ja niiden yhteyksien kapasiteetti on ollut heikko eikä ole ollut taas toisaalta mahdollisuutta samalla tavalla käyttää näitä sähköisiä palveluja esimerkiksi yritystoiminnassa kuin lankaverkon aikana.

On erittäin hyvä, että hallitus on ottanut tähän voimakkaasti kantaa silloin 2008, kun päätettiin, että vuoteen 2015 mennessä kaikkialla Suomessa enintään kahden kilometrin etäisyydellä olisi nopea, luotettava yhteys valokuidulla tai kaapeliverkosta. Tietysti tämän lain hyvä asia on se, josta voin kyllä ministeri Lindéniä kiittää, että hän kuunteli niitä kuntia ja koko Suomen alueen asukkaita, jotka olivat siinä tilanteessa, että tämän laajakaistaverkon rakentamisen kustannukset eivät olleet mahdollisia vähävaraisille ja harvaanasutuille kunnille ja oli vaara, että nämä joutuvat kärsimään tai eivät voi saada samoja etuja kuin mihin muualla maassa on pyritty. Tässä mielessä tämä korvausprosentin porrastus 8:aan, 22:een ja 33 prosenttiin on erinomaisen hyvä asia näille kunnille, koska näiden kuntien rasite muutoinkin ja talous on heikko ja toisaalta nämä ihmiset, jotka asuvat siellä, tarvitsevat perustuslain mukaiset ja oikeudenmukaisen kohtelun ja palvelut. Tällä tavalla ne voidaan turvata. On myöskin hyvä, että tässä on erikseen varattu 66 miljoonaa ja että toisaalta tätä EU-rahoitusta voidaan käyttää näiden kaistojen rakentamiseen.

Tämän lain toimeenpanon osalta, tai sanotaan, että kun tämä lähtee sitten kunnolla toteutumaan, niin voisi toivoa, että nyt huolehdittaisiin siitä ja että valtiovallalla ja liikenne- ja viestintäministeriöllä ja tietysti ministerillä ensi kädessä olisi sellainen valvonta ja asenne ja konkreettinen valvonta, että ei jäisi niitä katvealueita tai niitä alueita, missä yritykset ja yksityiset ihmiset jäävät huonojen yhteyksien varaan. Näistähän me kaikki kansanedustajat olemme saaneet ympäri valtakuntaa hyvin hyvin paljon kiukkuista palautetta, ja varmaan ne ovat ulottuneet ministeriöön ja ministerillekin saakka. Mutta tämä valmistelu minun mielestäni on ollut kuitenkin näissä olosuhteissa ripeää, ja tällä tavalla on turvattu myöskin se, että jos ei kaupallisesti ole kannattavaa tämmöisten verkkojen saanti, niin ne valtio sitten määrätyillä järjestelmillä ja tukiasioilla hoitaa.

Myöskin maakuntien liittojen rooli on tärkeää, ja niin kuin olen ymmärtänyt, niin siellä on otettu asia vakavasti, ja tässä laissahan näkyy olevan aika lailla myöskin velvoitetta, että näin pitää tehdä.

Uskon, että tämä asia saa kyllä loppujen lopuksi onnellisen lopun, vaikka tässä varmaan vaikeita aikoja ympäri Suomea monissa kodeissa ja yrityksissä koetaan.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan muutamia kommentteja ja huomioita erinomaisesta lähetekeskustelusta.

Ed. Karjulalle: Yleispalvelu on maailman ensimmäinen lainsäädäntö, joka takaa nyt sitten laajakaistayhteyden ja lähtökohtaisesti tietysti yhden megan nopeuden, joka tarkoittaa kuitenkin tällä hetkellä 20 kertaa nopeampaa kuin puhelinpalvelun yhteyteen määritelty internet-tietoliikenneyhteys. Perälauta on 2015, tavoite on tietysti aikaisemmin ja riippuu nyt kuntien liikkeellelähdöstä. Kuntien käsissä on pallo.

Tämä viimeisin tutkimus, jossa me jäimme sijalle 21 näissä laajakaistoissa, tutki ainoastaan kiinteitä laajakaistoja. Suomi on mobiilimaa. Meillä on 30 prosenttia mobiililaajakaistaverkkoja, ja niitä ei tässä tutkimuksessa noteerattu millään tavalla, ja tästä johtuu se huono sija. Suomi on kyllä kaiken kaikkiaan erittäin kattavasti laajakaistoitettu, ja siitä pitää olla ylpeä.

Ed. Peltoselle: Yleispalvelulaki on se laki, joka tarjoaa ja takaa sen laadun, kohtuuhintaisuuden, hyvän palvelun, ei tämä laki. Eduskunta juuri viime keväänä hyväksyi laajakaistat yleispalvelulain piiriin, ja näin ollen laatu on turvattu ensi heinäkuun jälkeen, jolloin tämä virallisesti astuu voimaan.

Ed. Lauslahti kiinnitti tärkeään asiaan huomiota. Sähköinen asiointi on se, jota juuri pitäisi edistää, joka kannustaisi kansalaisia ottamaan nopeampia yhteyksiä käyttöön. Hallitus on tehnyt linjauksen, jossa lupaa vuoteen 2013 mennessä tärkeimmät julkisen hallinnon palvelut sähköisinä myös tarjolle, ja tämä on hyvin merkittävä linjaus ja kannanotto, ja siihen tehdään töitä.

Ed. Hänniselle haluaisin todeta, että tämä on tuottava investointi. Tämä tuottaa kasvusykäyksen, tuo yrityksille elinkeinotoimintaan parempia edellytyksiä, ja kunnan täytyisi arvioida myös tätä, kun miettii sitä resursointia.

Aivan lopuksi ed. Timo Korhoselle tilaajaliittymistä, että tässä lähtökohta on, että käyttäjä viime kädessä määrittelee, minkälaisen tilaajaliittymän tarvitsee. Yritykset, jotkut yhteisöt, maatilat voivat olla niitä, jotka tarvitsevat sen kuidun ja saavat sen myös sitten yritystoiminnassaan vähentää. Useimmat kansalaiset tarvitsevat vain langattoman yhteyden, (Puhemies: Aika!) joka ei pysty takaamaan samaa nopeutta kuin kiinteät, mutta se riittää, ja ehkä jotkut kunnat päättävät tarjota joillekin, esimerkiksi vanhuksille kuidun, koska se voidaan joissakin sähköisen asioinnin palveluissa sitten kustannussäästönä saada takaisin kunnalle. Mutta tilaaja viime kädessä oman tarpeensa mukaan määrittää sen tilaajaliittymän nopeuden.

Kiitos, puhemies!