Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Nyt esittelyssä on hallituksen esitys uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta, järjestelmästä, joka on keskeinen osa sitä viime keväänä julkistettua hallituksen uusiutuvan energian edistämispakettia. Koko tämä paketti tähtää siihen, että vuoteen 2020 mennessä Suomessa tuotettaisiin uusiutuvalla energialla lähes 40 terawattituntia enemmän energiaa kuin tällä hetkellä vuonna 2010 tuotetaan.

Tässä esityksessä eivät ole kuitenkaan ihan kaikki ne toimet mukana, joilla uusiutuvaa energiaa edistetään, mutta keskeiset keinot tuon tavoitteen realisoitumiseen, toteuttamiseen, sisältyvät tähän hallituksen esitykseen. Ylipäänsä tämä hallituksen esitys on monella tavalla poikkeuksellinen ja myöskin uusiutuvan edistämistoimissa varmasti edelläkävijäesitys verrattuna eurooppalaiseen menettelyyn uusiutuvan edistämiseksi yleisesti ottaen, mikä tilanne siellä on.

Oikeastaan se erikoisuus tässä on nyt siinä, että laissa tullaan sanomaan selvästi ne velvoitteet, minkä verran eri energialähteillä pitää uusiutuvaa kyetä 2020-luvulle tultaessa saamaan aikaiseksi. Tämä näkyy jopa siinä, että lain perusteluissa todetaan, että elleivät nämä tukitoimet, joista tässä säädetään, riitä noitten velvoitteitten saavuttamiseen, noita tukitoimia pitää tarkistaa, parantaa. Toisaalta tämä eräiden uusiutuvan energian muotojen osalta on myöskin toisinpäin kirjoitettu niin, erityisesti biokaasun ja tuulivoiman osalta, että jos näillä perusteilla alkaa-kin syntyä huomattavasti enemmän uusiutuvaa kapasiteettia kuin tässä tavoitteeksi tai velvoitteeksi asetetaan, niin sitten voidaan myöskin näitä perusteita tarkistaa toisinpäin, alaspäin, eli laskea niitten tukimuotojen tasoa. Poikkeuksen tähän tekee kuitenkin nimenomaan puulla tuotettu lämpö ja sähkö. Siinä ei ole kuin tuo alaraja mukana, elikkä vaikka niiltä osin kyettäisiinkin tuottamaan vähän enemmän lämpöä ja sähköä, niin se sallittaisiin. Siinä silloin tukimuotoja ei lähdetä mihinkään muuttamaan.

Arvoisa puhemies! Paitsi selvät velvoitteet, kuinka paljon uusiutuvaa energiaa maassa tullaan rakentamaan lisää, tämä lakipaketti siis pitää nyt energialähdekohtaisesti sisällään myös ne keinot, tukimuodot, millä erityyppisiä uusiutuvia energiajakeita käyttöön nyt sitten otetaan. Ne tärkeimmät toimet, mitkä tässä laissa ovat esillä, ovat ensinnäkin toimet, joilla nimenomaan metsähake voimalaitoksille otetaan käyttöön, tämmöinen muuttuvahintainen sähkön tuotantotuki. Sen perusidea on se, että taataan uusiutuvalle energialähteelle, nimenomaan puupohjaiselle, biopohjaiselle energialähteelle, tietty tuki, enimmillään 18 euroa per megawattitunti, kuitenkin niin, että se tuen taso, tuo 18 euroa, sidotaan päästöoikeuden hintaan niin, että päästöoikeuden hinnan kasvaessa asteittain tuo tuki poistuu siten, että silloin kun päästöoikeuden hinta ylittää 23 euroa tonnilta, tuota tukea puusähkön käytölle ei enää myönnetä.

Tämä on ylivoimaisesti tärkein näitten biopohjaisten uusiutuvien energialähteitten käytön tuki. Tämä vaatii tällä hetkellä vuodessa rahaa arvion mukaan noin 25, 30, 40 miljoonaa euroa sähkön hinnan ollessa sillä tasolla, mitä se tällä hetkellä on, ja päästöoikeuksien hinnan ollessa sillä tasolla, mitä se tällä hetkellä on. Jos päästöoikeuden hinta tässä alkaa nousta ja ylittää siis sen 23 euroa, niin tuota tukea enää siinä vaiheessa ei tarvita lainkaan.

Toinen tukimuoto on erityisesti sahojen ja eräiden muidenkin uusiutuvan energian sivujakeitten hyödyntäminen pienpuun chp-tuotannossa. Useimmiten tällaiset tuotantoyksiköt syntyvät esimerkiksi sahojen yhteyteen, ja täällä otettaisiin käyttöön varsinainen syöttötariffijärjestelmä, jossa kuitenkin siinäkin olisi yläraja. Elikkä yläraja on noin 3 megawatin suuruinen sähköntuotanto, tai se on rahassa määritelty 750 000 euroa tukea vuodessa. Sen yli menevältä osalta ei tuota tukea tällaiselle pienpuun chp-tuotannolle myönnettäisi. Tämän merkitys uusiutuvan tuotannon kannalta on tavattoman paljon vähäisempi kuin tuon edellisen, siis erilaisten metsähakevoimaloitten. Se on ylivoimaisesti suurin merkitykseltään. Tämän pienpuun chp-tuen energiapoliittinen merkitys on huomattavan paljon pienempi kuin tuon edellisen.

Kolmas tärkeä esiteltävä tukimuoto tässä on biokaasun syöttötariffijärjestelmä, ja idea on hallitusohjelman mukaisesti, että sellaisille biokaasujakeille, jotka tosiasiassa ovat enemmän tai vähemmän haitakkeita, silloin kun niistä kyetään rakentamaan tai tuottamaan sähköä ja lämpöä, taattaisiin tuosta sähköstä sähköön sidoksissa oleva syöttötariffihinta, ja sen sitten 12 vuoden ajan tämä biokaasun tuottaja saisi, niin kuin myös tässä pienpuun chp:ssä tämä syöttötariffin takuuhinnan aikajakso on 12 vuotta. Siis myös biokaasulle sama 12 vuotta. Biokaasutuotannossa se pienin biokaasutuotantoyksikkö, joka on oikeutettu tähän tukeen, on 100 kilovolttiampeeria elikkä suurin piirtein 0,1 megawattia teholtaan.

Seuraava — enempää en niitä sitten juuri tässä luettele — on tämä tuulivoiman syöttötariffi elikkä takuuhinta. Käytän molempia käsitteitä: syöttötariffi- ja takuuhintajärjestelmä. Siinä kysymys on siitä totuudesta, että markkinaehtoisesti tuulivoima ei ole kilpailukykyistä, ja kun se nähdään eri syistä kuitenkin hyväksi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta, niin tuulivoimalle taataan tietty hinta. Nyt lakiesityksessä lähdetään siitä, että se on 83,5 euroa megawattia kohti, kuitenkin niin, että ne toimittajat ja tuottajat, jotka lähtevät nopeasti liikkeelle, voivat kolmen ensimmäisen vuoden aikana saada vähän bonusta niin, että se tuki on 103,5 euroa megawattitunti. Tätä tukea myönnetään 12 vuoden ajan, tätä 83,5 euron megawattihintaista tukea, ja tavoite on, että kyettäisiin tämän takuuhintajärjestelmän ansiosta vuoteen 2020 mennessä kapasiteettia lisäämään noin 2 000—2 500 megawattiin, ja sitten sähkönä sen määrä olisi suurin piirtein 6 terawattituntia vuonna 2020.

Arvoisa puhemies! Näistä eri tukimuodoista, mitä tässä uusiutuvalle ollaan esittämässä, ylivoimaisesti eniten näillä näkymillä rahaa vie tämä tuulivoiman takuuhintajärjestelmä. Jonkun verran tarvitaan toki tähän pienpuun takuuhin- tajärjestelmäänkin, huomattavan, huomattavan paljon vähemmän, ja vielä vähemmän sitten metsähakevoimaloiden muuttuvahintaiseen sähkön tuotantotukeen. Eli tämä on tämä järjestelmä, ja kaiken kaikkinensa vuoden 2020 tasossa tuulivoimaan arvioidaan tarvittavan noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, mikäli ja kun — nyt pitää sanoa kun — siinä velvoitteessa onnistutaan, koska laki on todella kirjoitettu niin, että jollei tukitaso riitä, niin näitä perusteita, joilla tukea myönnetään, voidaan sitten kohentaa.

Arvoisa puhemies! Tässä näin alkujuonnoksi ja johdannoksi vielä muistutan kuitenkin siitä, että uusiutuvan energian edistämisen kokonaispaketissahan on vielä kaksi erittäin merkittävää muuta tointa. Sanon ne lyhyesti: täällä eteläisimmässä Suomessa rannikolla meillä on erittäin paljon sekä lauhdelaitoksia että hiili-chp-laitoksia. Tämä esitys ei pidä nyt sitten vielä sisällään sitä varsinaista tukijärjestelmää, millä nämä hiililaitokset korvattaisiin. Meillä on hallituksen budjettiesityksessä investointitukea siihen tilanteeseen, jos nämä laitokset korvataan uusilla investoinneilla. Periaatteessa voidaan myöntää investointitukea, mutta hallituksen keväinen päätös lähti siitä, että investointituen vaihtoehtona arvioidaan mahdollisuus ottaa käyttöön myöskin täällä hiilialueilla tämmöinen muuttuvahintainen sähkön tuotantotuki, mikä käytännössä tarkoittaisi, että täällä uusiutuvan käyminen kilpailukykyiseksi kivihiilen kanssa vaatii vähän enemmän julkista tukea kuin sisämaassa näitten uusiutuvien energialähteitten käytön tuki ja että nyt parhaillaan neuvotellaan nyt sitten Pääkaupunkiseudun ja rannikon kuntien tai kuntaomisteisten yhtiöitten tai muutoin vaan erillisten energiayhtiöitten kanssa siitä, mikä voisi olla se malli, mitä täällä käyttöön otettaisiin. Eräät tämän seudun rannikon kaupungit ja kunnat ja energialaitokset ovat lähteneet aktiivisesti mukaan siihen kehittämistyöhön, joka tähtää siihen, että täällä hiili asteittain korvattaisiin todellakin uusiutuvilla energialähteillä.

Arvoisa puhemies! Vielä kerran, tämä kokonaisuus lisää suomalaisen energiapolitiikan omavaraisuutta. Tämä antaa työtä Suomelle ja suomalaisille. Tämä auttaa nimenomaan suomalaisen energia-, energiatehokkuus- ja myös ympäristöteknologian eteenpäinviemisessä. Hyvät läpimurrot näissä asioissa, teknologiassa, merkitsevät myöskin suomalaiselle teollisuudelle mahdollisuuksia maailmalle.

Mitä tulee päästöihin, tämä tarkoittaa sitä, että täällä sisämaassa, missä turve ja puu ovat ne todelliset vaihtoehdot energiaraaka-aineena, turve antaa tilaa puulle, uusiutuvalle puulle. Ei kuitenkaan lopeteta kokonaan turpeen käyttöä, koska se turve on välttämätön oheispolttoaine sille puulle. Täällä tapahtuu sisämaassa tällainen erittäin merkittävä muutos, ja turpeen käyttö sisämaassa nimenomaan lämmityksen ja sähkön tuotannossa selvästi vähenee. Vielä tällä esityksellä ei päästä vastaavasti kivihiilialueella kivihiilen alas ajamiseen. Nyt sen jälkeenhän, mikä veroesitys on ja energiaveropaketin kokonaisuus on, sen ja tämän kokonaisuuden jälkeen, me olemme tilanteessa, jossa kivihiilen alas ajaminen tulee olemaan paljon hitaampaa kuin eräiden muiden fossiilisten polttoaineiden.

Tämä ei vasta alkuunkaan sitä kuvaa, mikä julkisessa sanassa näyttää olevan. Siellä näyttää olevan se käsitys, että nyt kivihiili ajetaan alas ja turvetta lisätään jnp. Tämä asia on totaalisesti toisinpäin. Näillä esityksillä sisämaassa nimenomaan turve vähenee, puu ottaa siellä tilaa, koska kysymys on olemassa olevista laitoksista, ja niissä nimenomaan tämä polttoaineen muutos tulee tapahtumaan, mutta niin kuin on moneen kertaan sanottu, täällä kivihiilialueella ei vielä ratkaisuja ole löytynyt. Se on pakko täälläkin ratkaisu löytyä, ja olen tässä erittäin iloinen, että toisin kuin jotkut muut tahot, todellakin näitten alueitten keskeiset energiatoimijat ovat ymmärtäneet, mitä kello on lyönyt, ovat valmiita lähtemään toimenpiteisiin, joilla toimilla kivihiilen — jota käytetään huikean paljon enemmän kuin näitä muita päästöllisiä fossiilisia polttoaineita, tätä kivihiiltä, päästöjä eniten aiheuttavaa energiaraaka-ainetta, joka on vielä tuontiraaka-aine — alasajoon päästään myöskin täällä. Se on tavattoman tärkeä asia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on hyvä, että arvoisa ministeri on paikalla esittelemässä hallituksen esitystä 152. Eilen olisi ollut varmasti tarvetta myös olla paikalla. (Min. Pekkarisen välihuuto) Mutta joka tapauksessa ei ollut kyllä valtionvarainministerikään, ettei ... (Ed. Rajamäen välihuuto) — Aivan oikein. — Mutta se oli kuitenkin energiaverotusta, ministeri Pekkarinen.

Mutta tänään on tämä 152, ja niin kuin jo kuulimme, haasteet uusiutuvan energian suhteen ovat todella suuret, 38 prosenttia. Ja tämä ydinvoimapäätös, minkä epäonninen eduskunnan enemmistö teki, on lisännyt tätä haastetta ehdottomasti paljon, ja sen täyttäminen on sitten tietysti aivan toinen asia. Samalla siihen liittyy myös luonnon monimuotoisuuskysymykset, miten pitkälle voidaan mennä sinne metsään, mitä kaikkea sieltä voidaan tuoda pois, millä intensiteetillä, mitä tapahtuu maaperälle, karikkeelle, mikä on sitten hiilinielun merkitys. Se hiilinielu, joka aina on siellä maaperässä, mikä on sitten sen luonne, onko se metsämaaperä sen jälkeen, kun on pitkään tällaista kaiken poisviemistä harrastettu, sitten enää nielu vaiko ei? Onko tilanne kääntynyt päinvastaiseksi?

Puhemies! Tässä ministeri esitteli laajasti hallituksen esityksen, mikä on aina hyvä asia. Päästöoikeuden hintaan verrataan tässäkin, kuten eilen ja aikaisemmin keskusteluissamme, kun puhuttiin näistä erilaisista budjettikysymyksistä. Mikä on päästöoikeuden hinta? Yksi rajapinta on tämä 23 euroa. Päästöoikeuden hintaahan arvioitiin vuosikymmenen alussa, ja arviot olivat selvästi korkeammat kuin nyt on toteutunut. Tämä ohjausvaikutus päästökaupalla on jonkin verran jatkuvasti kyseenalainen ja avoin. Sille ei valitettavasti voi mitään. Se on pörssivetoista, ja siinä sitten vaikuttavat monet asiat, hyvin irrationaaliset kysymykset.

Tässä edelleen tämä kysymys siitä, mikä korvautuu. Sen voin kokemuksesta ministerille sanoa, että esimerkiksi Kaakkois-Suomessa maakaasu on korvautunut turpeella ja puuhakkeella ja tämä on ollut monessa energialaitoksessa tosiasia, muun muassa Kotkan Energiassa sitä on perusteltu eri tavalla, muun muassa taloudellisesti. Siinä, mitä se merkitsee ilmastonpäästöjen suhteen, tiedän, että ministerillä on omat mittarinsa tässä asiassa. Mutta tiedän myös sen, että esimerkiksi Kotkaan suunnitellaan, en tiedä kyllä millä vakavuudella, kun tiedämme nämä energiaverosuunnitelmat, kuitenkin kivihiilivoimalaa, jossa on yhtenä komponenttina siis kivihiili keskeisenä, toisena turve ja sitten, ehkä sellainen 20 prosenttia, puu. Näitä Pohjolan Voima Osakeyhtiön hankkeita saattaa olla muuallakin rannikkoalueella. Mutta tietysti tämä ministerin tuoma tahto päästä kivihiilestä pois on aivan oikea, ja se haaste tietysti rannikkoseudulle on paikallaan. Siitä ei poikkinaista sanaa. Täällä Pääkaupunkiseudulla, minkä ed. Asko-Seljavaara usein ottaa esille, kuitenkin on lähtökohtaisesti käytössä maakaasu, ei niinkään kivihiili, ainakin Helsingissä tällä hetkellä.

Mutta yksityiskohta, mihin haluaisin lopuksi viitata, on tämä biokaasu. On esitetty myös arvelu siitä, miksi ei ole otettu myös biokaasua ikään kuin samalle viivalle silloin, kun sitä käytetään liikennepolttoaineena tai jos sitä käytetään sitten sähkön ja lämmön tuotantoon, tämä kysymys siitä, tuleeko tähän kilpailutilanne: biokaasua liikenteen käyttöön contra se, että sitä käytetään tähän mainittuun sähköntuotantoon, jolloinka sillä olisi sitten syöttötariffijärjestelmä, kun taas välttämättä ei ole ehkä sitten insentiivejä kylliksi tässä liikennekäytössä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Komissio on arvioinut, että vuoteen 2020 mennessä kaiken kaikkiaan sähkötuotantokapasiteettia asennetaan 333 gigawattia, eli tuo megawateiksi käännettynä tarkoittaisi 333 000 megawattia. Näitä suhteita kun ajattelee, niin meillä lienee tällä hetkellä 147 megawattia tuulivoimaa ja tavoite 2 500. Jos Suomessa ajateltaisiin meneteltävän samaa tahtia kuin koko EU-alueella, niin meidän pitäisi lisätä tuota tuulivoimaa lähes tuplasti, mutta kun lähdemme niin jälkijättöisestä vaiheesta, niin on ihan hyvä tavoite saada tuo 2 500 megawattia täyteen.

Olen ollut lukevinani, että noin 9 000 megawattia tuulivoimaa on suunnitteilla noin paperiasteilla, tästä ilahduttavan suuri osa tuonne Pohjanmaan rannikolle, missä itse olen liiton toiminnassa mukana. Siellä on mukavat reilut 100 kilometriä rantaviivaa, jotenka tuon terveisiä tulevaisuuden kultarannikolta, kunhan saadaan hanke pyörimään. Ministeri Pekkarinen, esittelitte nyt yhden yrityksen tuohon suuntaan, että uusiutuvilla energialähteillä tuotettu sähkö lähtisi Suomessa sitten käyntiin.

Tavoite on hyvä. Esitän muutaman kysymyksen, koska lähetekeskustelussa saamme sitten evästystä valiokuntakäsittelyyn ja pääsen itsekin tähän talousvaliokunnassa pureutumaan.

Olen kuullut alan toimijoiden parista hieman duubioita tästä haetusta hintatasosta, onko se riittävä. Tässähän on sisäänrakennettuna sitten malleja, että sitä voidaan myöhemmin tarkastella. Se tietenkin sisältää sitten myös monen toimijan, joka rahansa panee investointeihin, epävarmuuden siitä, onko budjettirahoitus tarpeeksi lupaava tae sille, että pitkän tähtäimen investointeja uskalletaan lähteä tekemään. Mutta ennen kaikkea kai suuri kysymysmerkki liittyy siihen, että tuosta 9 000 megawatista, joka nyt jotenkuten on suunnittelussa eriasteisesti, hirveän iso osa olisi tulossa merelle ja se tiedetään, että tämä tukitaso ei merelle riitä.

Meillä on ollut omassa puolueessani SDP:ssä tahtoa pitkään koettaa paremmin katsoa näitä kertaluonteisia investointitukia, ja tämmöistä tarvittaisiin erityisesti silloin, kun puuttuu osaamista ja ehkä tekniikkaa. Ja näin on minusta vielä tällä hetkellä tuulivoiman suhteen merijääolosuhteita, talviaikaisia toimintamahdollisuuksia ajatellen, ja sinne ihan eri keinot tarvitaan silloin, kun on valmis syöttötariffi.

Täällä myös toteuttamisvaihtoehdoissa ansiokkaasti käydään läpi vihreiden sertifikaattien mallia, josta olen käynyt ministeri Pekkarisen kanssa useammankin debatin. Oma perehtymisemme asiaan puolueessa olisi mieluimmin tuonut Suomeen Ruotsin kaltaista vihreiden sertifikaattien mallia. Mutta kun tähän mennään, niin koetetaan nyt löytää sitten hyvä syöttötariffimalli eikä kansallisia liikkumavaroja tiukassa budjetissa sitten hassata vääriin paikkoihin.

Eli kysymys on siitä, millä me pääsemme joskus merelle, pääsemmekö me rannikolle niin, että emme pilaa rannikoiden maisema- ja muita järjestelyjä, ja sen takia tähän pakettiin minusta pitää tiukasti liittää se, mitä ympäristöministeriön puolella valmistellaan kaavoituksista ja kaavoitusmahdollisuuksista. On aika ikävä tilanne, että kunnallinen itsemääräämisoikeus määrittelee kaavoituksen ja sen lisäksi on vielä pirstaloitunut maan omistaminen. En osaa kuvitella Lapin koskematonta luontoa, että yhtäkkiä tulisi tuulivoimapuistoja ja niitä ei olisikaan katsottu tuuli- ja maisemanäkökulmista järkevimmin, vaan sen mukaan, mistä on sattunut saamaan maata. Ja sama koskee myös joskus rannikkoa, ja on ikävä se tilanne, jonka edessä olemme vain nykylainsäädännön ja kaavoituksen antamissa puitteissa.

Sitten tulee se kysymykseni. En ymmärrä tässä, miten ihmeessä hallitusohjelmaan on sitten kirjattu tämä biokaasu. Olisin ajatellut, että siinä olisi ollut kaupunkilaisiakin mukana ihmettelemässä tätä, kun meillä on uusiutuvien energialähteiden mahdollisuudet ja kustannukset jo vuoden 2008 pitkä aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa liitteessä listattu, yhteenveto uusiutuvien energialähteiden merkittävimmistä lisäysmahdollisuuksista vuoteen 2020. Ja täällä ovat kategoriat edullisimmat ja tuet nopeuttavat, kuinka hyvin saataisiin helposti pieni tukitarve, alle 5 euroa megawattituntitarve, sitten on tukitarve 5—20 euroa megawattitunnilta ja korkea tukitarve yli 20 euroa megawattitunnilta. Ja näistä on katsottu, että voitaisiin noin 32—52 terawattituntia saada lisää. On siis laitettu nämä uusiutuvien energialähteiden saantilähteet järjestykseen, missä hintajärjestyksessä nämä kannattaisi ottaa.

Mutta nyt hallitus tuo sitten meille tällaisen esityksen, jossa on katsottu tukitarve tuulivoiman suhteen. Ymmärrän sen, että siinä on suuri liikkumavara, mutta sitten myös tämä korkein tukitarve biokaasulle muualta kuin kaatopaikalta on kirkkaasti laitettu tänne. Toki ymmärrän tämän poliittisesti, tämä oli kirjoitettu jo hallitusohjelmaan, ennen kuin näitä oli edes ehkä tarkasteltu tämän suhteen, mutta ihmettelen sitten, oliko se pakko ottaa tässä vaiheessa, kun olisi ollut ainakin tämän listauksen mukaan myös muita mahdollisuuksia. Pitää pitää järki päässä koko ajan, kun yhteiskunnan varoilla luodaan automaatteja maksuihin, että näin tukea tulee, että se käytetään, niin kuin täältäkin perusteluista löytyy, myös taloudellis-tehokkaasti niin, että pienimmällä mahdollisella yhteenlasketulla tuella saadaan mahdollisimman paljon uusiutuvia käyttöön. Itse vielä nostaisin näistä aina kärkeen myös päästövähenemän saamisen mahdollisimman suureksi.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tarkistin pöytäkirjoista, että maaliskuussa 2005 kysyin silloiselta ministeriltä Pekkariselta, pitäisikö meidän saada käyttöön kotimaisen uusiutuvan energian edistämiseen syöttötariffit. Nyt, runsas viisi vuotta myöhemmin, olemme sen hallituksessa saaneet aikaan, eli tämä on hyvin kauan odotettu ja kaivattu esitys. (Ed. Rajamäki: Tärkeä kysymys viisi vuotta sitten!) Se on myös erittäin ansiokas ja hyvin tärkeä esitys monessakin suhteessa, ja käsittelen sitä kohta tarkemmin. Mutta tässä vaiheessa on jo syytä antaa kiitos erityisesti ministeri Pekkariselle valmistelevana ministerinä mutta myös koko hallitukselle tästä hyvin arvokkaasta esityksestä.

Merkittävin käänne syöttötariffeilla saadaan Suomessa tuulivoiman tuotantoon. Tähän astihan Suomeen on rakennettu tuulivoimakapasiteettia parinkymmenen vuoden aikana alun toistasataa megawattia, joka on esimerkiksi selvästi alle prosentti koko Saksan tämänhetkisestä tuulivoimakapasiteetista. Investointituet, jotka ovat olleet se vallitseva uusiutuvan energian edistämistapa Suomessa tähän asti, ovat toimineet kohtuullisen hyvin bioenergian edistämisessä, mutta näyttö tuulivoiman vauhtiin saamisessa on yksiselitteinen ja surkea, eli investointituilla ei valitettavasti tuulivoimaa saada Suomessa liikkeelle. Sen takia tarvitaan nyt esitetyn kaltainen syöttötariffi. Nyt syöttötariffiesityksellä saamme avattua Suomessa tuulivoiman aikakauden, joka johtaa — näin toivon ja myös uskon — siihen, että vuonna 2020 tuulivoimalla tuotetaan ainakin se tavoiteltu 6 terawattituntia sähköä, kohtuullisen merkittävä määrä siis.

Tariffilla on myös ihan ratkaiseva merkitys metsähakkeen käytön edistämisessä, ja kuten hyvin tiedämme, bioenergia on Suomen kaltaisessa maassa se kaikkein tärkein uusiutuvan energian ala myös tulevaisuudessa. Sen takia, kun syöttötariffilla pystytään vauhdittamaan metsähakkeen käytön lisäystä, koko tällä tariffiesityksellä on aivan ratkaiseva merkitys meidän ilmasto- ja energiapolitiikan onnistumisen kannalta. Eli meillä on käsittelyssä hyvin keskeinen esitys.

Tariffit on kansainvälisesti se vallitseva paradigma uusiutuvien energialähteiden edistämisessä. Eli meillä on paljon kokemuksia muista maista syöttötariffien hyödyntämisestä. Osa näistä kokemuksista on hyvin rohkaisevia ja onnistuneita, mutta siellä on joukossa myös heikompia suorituksia eli sellaisia tariffeja, joitten kustannukset ovat nousseet aika kohtuuttomiksi tai jotka eivät ole onnistuneet uusiutuvan energian nopeassa vauhdittamisessa.

Tästä hallituksen esityksestä kannattaa poimia myös se erityisen ansiokas piirre, että Suomessa on onnistuttu löytämään aivan poikkeuksellisen markkinaehtoinen ja kustannustehokas tariffimalli, ja uskon, että tästä on opiksi myös monille muille maille. Eli vaikka lähdimme tähän syöttötariffirintamaan vähän myöhässä ja jälkijunassa, niin nyt nousemme oikeastaan tällä esityksellä tämän porukan kärkeen, koska olemme löytäneet erityisen onnistuneen syöttötariffimallin.

Hallituksen esitys on siis kokonaisuutena hyvin ansiokas, mutta nyt tässä lähetekeskustelussa ajattelin puuttua erityisesti kahteen kohtaan: ensinnäkin tariffin rahoituksen järjestämisen tapaan ja toisaalta sitten tariffiesitykseen liittyviin kokorajoihin.

Tariffiahan esitetään nyt rahoitettavaksi valtion budjetista. Muualla maailmassa syöttötariffien ylivoimainen enemmistö järjestetään niin, että tariffi kerätään verkonhaltijan kautta sähkömarkkinoilta sähkönkäyttäjiltä. Hallituksen esityksessä esimerkkinä tällaisesta budjettirahoitteisesta syöttötariffista mainitaan ainoastaan Alankomaat.

Tämä budjettirahoitushan perustuu siihen oletukseen, että perustuslain mukaan syöttötariffi on veron kaltainen maksu ja verot tulee kerätä valtion kassaan. Sen takia tällainen sähkönkäyttäjiltä perittävä tariffimaksu ei olisi mahdollinen. Onkin totta, että syöttötariffi on veron kaltainen maksu, koska siitä ei saa mitään erityistä vastiketta sille maksulle. Mutta valtiosääntöhän ei velvoita suoraan siihen, että veroa olisi kerättävä valtiolle tai että sitä ei voisi periä muu kuin viranomainen. Olennaista siinä on oikeusturvan takaaminen kaikille osallisille.

Varojen kerääminen muualle kuin valtion talousarvioon on aika poikkeuksellista, mutta se on mahdollista myös meillä Suomen oloissa. Meillä on sama käytäntö vaikkapa työttömyysvakuutusrahastoissa, metsänhoitoyhdistykset perivät metsänhoitomaksua: lakisääteinen suoritus, mutta ei perustu vastikkeen saamiseen. Siksi itse ajattelenkin — en toki ole perustuslakiasiantuntija mutta uumoilen — että verkonhaltijat voisivat myös meillä Suomessa periä tariffin, Fingrid kantaverkon haltijana voisi maksaa sen ja Energiamarkkinavirasto voisi valvoa tätä toimintaa. Olennaista tälle on se, että tariffin suuruudesta päättää viranomainen, se säädetään laissa verolain tapaan ja sitten täytettäisiin tietyt laeilta vaadittavat ehdot täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta ja oikeusturvasta.

Tämä johdanto johdattelee minua siihen johtopäätökseen, että toivoisin, että vaikka nyt tässä hallituksen esityksessä on perustuslaillisista syistä päädytty siihen malliin, että syöttötariffi rahoitetaan valtion talousarviosta, niin jatkovalmistelussa pohdittaisiin vielä sitä mahdollisuutta, olisiko Suomen perustuslain oloissa mahdollinen myös tämä muualta maailmalta tuttu malli eli se, että syöttötariffi kerätään sähkönkäyttäjiltä perittävillä maksuilla.

No, mitä väliä sillä nyt sitten on, onko kyseessä budjettirahoitus vai sähkönkäyttäjiltä perittävä maksu? Se olennainen asia oikeastaan tuli jo mainittua tuossa ed. Kumpula-Natrin edellisessä puheenvuorossa. Valtion talousarviota kuitenkin käsitellään vuosittain, ja on olemassa pieni vaara, että jos se syöttötariffin rahoitus on ikään kuin katkolla joka vuosi, niin se lisää epävarmuutta ja sitä kautta investoijan riskiä markkinoilla. Riski tunnetusti on markkinoille myrkkyä. Mitä suurempi riski, sitä kalliimmiksi uusiutuvan energian hankkeet tulevat. Tietysti haluan uskoa, että myös tällä budjettirahoitteisella mallilla pystytään sitoutumaan syöttötariffin riittävään rahoittamiseen myös tulevaisuudessa, mutta tässä suoraan sähkönkäyttäjiltä perittävän maksun mallissa on omat eittämättömät etunsa, ja sen takia toivoisin, että sitä myös vielä pohditaan tulevaisuudessa.

Sitten syöttötariffiesityksen kokorajoista. Meillähän on esityksessä oikeastaan kahdenkin sorttisia kokorajoja. Ministeri Pekkarinen esitteli ne alarajat, joita suuremmille hankkeille syöttötariffi on tarkoitettu: tuulivoimassa 0,5 megawattia, muissa hankkeissa 100 kilowattia. Sitä pienemmät hankkeet eivät siis tätä syöttötariffia voi saada. Muualla maailmassahan syöttötariffeilla tuetaan aika pieniäkin hankkeita, jopa ihan kotitalouskokoluokkaan ulottuvia sähköntuotantohankkeita. Suomessa on päädytty toisenlaiseen ratkaisuun vedoten muun muassa hallinnollisiin kustannuksiin ja on esitetty, että jos syöttötariffia maksettaisiin hyvinkin pienen kokoluokan hankkeille, niin silloin hallinnolliset kustannukset kasvaisivat kohtuuttomiksi.

Olen itse miettinyt, että jos tämän kaltainen syöttötariffi on mahdollista toteuttaa Saksassa ja monissa muissakin Euroopan maissa, niin minkä takia ne kustannukset nimenomaan täällä Suomessa olisivat erityisen suuria. Sen takia ajattelenkin, että kun meillä kerätään kokemuksia tämän syöttötariffin toiminnasta, siitä, mitä se maksaa, kuinka hyvin se toimii, niin ehkä siinä seurannassa tulevaisuudessa voidaan sitten arvioida myös näitä kokorajoja ja miettiä, onko mahdollisuutta tulevaisuudessa tarkistaa alarajoja hieman vielä vaikka alaspäinkin. Vaihtoehtoisesti voidaan toki miettiä muitakin tapoja edistää hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa pienessä kokoluokassa, kuten vaikka Kalifornian-mallin mukainen, niin sanottu nettomittarointi, joka tarkoittaa sitä, että sähköntuottaja tuottaa verkkoon sähköä ja sitten kuluttaa oman tarpeensa mukaan ja maksaa sähkölaskussa ainoastaan tämän tuotannon ja kulutuksen välisen erotuksen. Se olisi yksi tapa kannustaa hajautettuun pientuotantoon.

Hallituksen esityksessä on myös toisentyyppiset kokorajat, jotka ministeri Pekkarinen esittelypuheenvuorossaan myös mainitsi, eli syöttötariffilla tuettavalle tuotannolle asetetaan tätä metsähaketta lukuun ottamatta ylärajat. Itse katson, että koska meillä on edessä melkoinen haaste uusiutuvan energian lisäämisessä ja kaikki se uusiutuva energia, mikä käyttöön voidaan vaan kotimaisesti saada, on kaikki kotiin päin ja kaikki hyvästä, niin on ehkä paikallaan myös tulevien vuosien aikana miettiä, ovatko nämä ylärajat aivan megawatilleen oikeaa kokoluokkaa vai voidaanko niitäkin arvioida uudelleen sitten, kun kokemukset tästä syöttötariffista käytännössä karttuvat.

Mutta yhteenvetona: joka tapauksessa ensiluokkainen esitys, erinomaisen tärkeä meidän ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa, ja kiitokset tästä esityksestä hallitukselle ja ministeri Pekkariselle.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi haluan onnitella ministeri Pekkarista nimipäivän johdosta. Haluan onnitella teitä myös tästä puheenvuorosta, jonka äsken kuulimme. Siinä sanoitte saman asian kuin minä eilen: miksi sisämaassa ei juuri polteta puuta, kun siellähän se puu kasvaa? Eli nämä syöttötariffit, joita te nyt tarjoatte, todella erittäin hyvin riittävät, uskoisin, sisämaan voimaloihin, koska ne ovat lähellä puuta ja ne ovat lähellä turvetta. Meidän tilanteemme täällä rannikolla on huomattavan paljon vaikeampi. Esimerkiksi tuulivoimalat: emme pysty tähän Helsinginniemelle näitä tuulivoimaloita rakentamaan, ja merituulivoimalalle tämä syöttötariffi ei missään tapauksessa tule riittämään, niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi.

Kyllä minä luulen, että myöskin siellä Pohjanmaan rannikolla monet kalpenevat, kun sinne rakennetaan 700 tuulimyllyä, siihen teidän rannallenne, joten enpä usko, että ne hyvin helposti saavat rakennuslupaa. Kuten ed. Kumpula-Natri sanoi, se olisi kultarannikko heille, mutta enpä usko, että te otatte niitä sellaista määrää siihen teidän rannikollenne. Sekin on semmoinen asia, joka ei ole niin helposti pystytettävissä.

Minä vielä kerran haluan toistaa sen, että tällä hetkellä Helsinki polttaa maakaasua ja sen ominaispäästöt ovat 56 grammaa hiilidioksidia megajoulea kohti. Kivihiilen, jota niin paljon moititaan, ominaispäästö on 95, jyrsinturpeen, jota meille tarjotaan, on 106 eli kaksi kertaa niin paljon kuin maakaasun päästöt. Puun päästöt ovat 106—115 grammaa hiilidioksidia megajoulea kohti, ja vaikka Ipcc sanoo, että puun poltto ei tuota hiilidioksidia, niin kyllä se nopeasti poltettuna tuottaa hiilidioksidia.

Siis me olemme vaikeassa tilanteessa nimenomaan täällä Etelä-Suomen rannikolla. Helsinki voi pienimuotoisesti siirtyä puuperäisen polttoaineen käyttäjäksi rinnakkain kivihiilen kanssa, kuten ministeri Pekkarinen sanoi. Me voimme polttaa puuraaka-ainetta Hanasaaressa ja Salmisaaren voimaloissa. Me voimme rakentaa Vuosaareen kaasupohjaisen laitoksen, joka mahdollistaa puukaasulla ja biomassalla tuotetun kaasun käytön, mutta se edellyttää todella varsin suuria investointeja ja suuria tukijärjestelmiä.

Kivihiilen korvaamista biopolttoaineella mahdollistava lisätuki on valmisteilla Temmissä. Toivonkin, että pääsemme ministeri Pekkarisen kanssa tässä hyvään lopputulokseen ja voimme ottaa kantaa tähän Helsingin kivihiilen vähentämiseen vuoden 2011 aikana.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Kaksi viime vuotta ovat olleet erityisen haasteellisia talouden kehityksen suhteen. Jotta Suomi saadaan nousuun, on työn tekemisen ja teettämisen oltava kannattavaa.

Eilen puhuttiin paljon vihreästä verouudistuksesta. Sen linjaus on selvä. Energiaa saa käyttää, mutta kaikkien kannalta on parempi, että se on puhtaampaa. Uudistuksen myötä ympäristöystävällisempien energiaratkaisujen tekeminen on myös taloudellisesti aiempaa kannattavampaa. Vaikeaa on ymmärtää, että vastustetaan työllisyyden kannustamista ja ympäristön kuluttamisen verottamista.

Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys koskee uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotukea. Tämän esityksen avulla osaltaan pyrimme täyttämään EU:ssa sovitut tavoitteet nostaa uusiutuvan energian määrä 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Osana energiapakettia päätettiin tuotantotuesta tuulivoimalle, biokaasulle sekä puupolttoaineesta valmistetulle sähkölle. Vuoden 2011 budjetissa uusiutuvan energian tuotantotukeen esitetään noin 55 miljoonan euron pottia.

Panostaminen uusiutuvan energian kehittämiseen tuo meille mahdollisuuksia kehittyä vahvaksi osaajaksi ympäristöteknologian alalla. Onnistuneella uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden innovoinnilla ja kaupallistamisella saamme Suomeen uusia menestystuotteita ja vientituloja. Meillä on mahdollisuus myös uusiutuvan energian tuotannolla auttaa alueita eri puolilla maata. Uusiutuva energia tarkoittaa sähkön ja lämmön tuottamista hajautetusti ympäri Suomea kotimaisilla polttoaineilla. Näin mahdollistetaan työ- ja kasvumahdollisuuksia laajalti Suomen eri osissa, ja samalla lisäämme energiaomavaraisuutta.

Arvoisa puhemies! Mittavin lisäys saavutetaan metsäenergian käytöllä, mutta on varmistettava puun meneminen oikeaan paikkaan. Korkeamman jalostusasteen tuotteisiin kelpaava puu ei saa päätyä suoraan polttokattiloihin.

Myös tuulivoiman vahva lisäys on tavoitteena, vaikka se on kallein ratkaisu. Lisäksi se edellyttää suuria tuulipuistoja, ja on oltava tarkkana, etteivät ne aiheuta maisemaongelmia. On vaikea kuvitella Lapin tuntureilla suuria tuulivoimaloita, jotka näkyvät maisemassa satojen kilometrien päähän. On otettava huomioon olemassa olevat elinkeinot ja niiden tulevaisuuden mahdollisuudet. Tuulivoimalat eivät sovi yhteen matkailuelinkeinon kanssa, ja voisi ollakin järkevää toppuutella hieman näitä hankkeita.

Kaiken kaikkiaan satsaaminen uusiutuvaan energiaan on velvollisuus, ja toisaalta se on mahdollisuus. Oikein toteutettuna sillä saavutetaan monia hyviä asioita. Uusiutuvaa energiaa on kuitenkin tuotettava mahdollisimman kustannustehokkaasti ja markkinaehtoisesti. Tuella on reunaehdot, ja niistä on pidettävä kiinni.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti, ed. Asko-Seljavaaralle ensiksi. Sanotte, että tänne Helsingin seudulle tarjotaan turvetta. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei, en ole sanonut!) Minä en ole havainnut, että kukaan olisi turvetta tänne tarjonnut. Ainakaan itse en ole puheissani puhunut sellaista enkä ole kyllä minkään turvetta tuottavan yhteisönkään havainnut sellaista erityisesti tarjoavan, vain uusiutuvaa. Täällä rannikkoalueella ja Pääkaupunkiseudulla tuotetaan aivan ylivoimainen valtaosa siitä hiililämmöstä ja hiilisähköstä, mitä Suomessa tuotetaan. Ja on se nyt kumma paikka, jos me kaikki muut päästöjä aiheuttavat energialähteet, ja joidenkin mielestä aivan erityisen nopeasti kotimaiset päästölliset polttoaineet, haluamme ajaa alas, on se nyt aivan erityisen kumma asia, että me emme uskalla puuttua tämän kivihiilen nopeaan alasajamiseen, edes ylipäänsä sille tielle lähteä, joka merkitsee sen alasajamista.

Minun täytyy sanoa, että minä luin tänä aamuna kokoomuksen Nykypäivä-lehden. Sen päätoimittaja Juntunen kertoi tuossa Nykypäivä-lehdessään, ihmetteli, että kun Pekkarinen sotkee tätä Pääkaupunkiseudun tilannetta, että kun esittää tänne uusiutuvaa ja esittää vielä vähän muuta maata parempaa tukea nimenomaan tälle kivihiilialueelle. Minä toivon, että ed. Asko-Seljavaara tai joku muu kokoomuslainen kertoo, onko tämä kokoomuksen pää-äänenkannattajan ihan oikea kanta, että tänne ei saisi esittää, vaiko mitenkä nyt asiat pohjimmiltaan ovat. Kun hallituspuolueen pää-äänenkannattaja pääkirjoitussivulla tällaisen esittää, niin joutuu kieltämättä vähän hämmennyksen ja ihmetyksen valtaan, kun tällaisen jutun katsoo.

Ylipäänsähän kysymys on siitä, että sisämaassa pystytään siellä käytettävää päästöllistä polttoainetta korvaamaan olemassa olevissa kattiloissa, kun sinne turpeen ja joissakin tapauksissa kivihiilen sijasta tuodaan nimenomaan uusiutuvaa, erilaista biopohjaista, puupohjaista, raaka-ainetta. Sehän on se tapa, millä tuolla muualla Suomessa menetellään, ja nyt täällä pitäisi löytää se malli.

Vielä neljännen kerran kiitän näitä energialaitosten johtohenkilöitä tällä rannikkoalueella. He ovat ymmärtäneet, mitä kello on. Kunhan poliittiset päättäjät ymmärtäisivät tällä samalla alueella ja mediassa, mitä kello on tässä mielessä lyönyt. Täällä tarvitaan vähän voimakkaampia toimenpiteitä, ja hallituksen sisällä meillä on hyvä yhteisymmärrys, että me olemme valmiita käyttämään vähän enemmän täällä, että minä joudun menemään Joensuuhun taikka Jyväskylään taikka Iisalmeen taikka Saarijärvelle ja sanomaan siellä, että täällä te nyt vaan saatte vähän vähemmän tukea sen uusiutuvan energian käyttöön kuin esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla tai Turun seudulla jnp., koska me emme näillä rannikkoalueilla sitä kivihiiltä saa alas, kun se on niin kilpailukykyinen.

Tiedättekö, mitä vielä tapahtuu tämän verouudistuksen seurauksena verrattuna siihen, miten alun perin kivihiilelle oli vero asetettu? Kun kivihiilen veroa kesän aikaan laskettiin, niin kivihii-li tuli vielä kilpailukykyisemmäksi uusiutuvia energialähteitä varten, ja nyt tarvitaan veronmaksajien rahoja vielä enemmän, jotta se uusiutuva on siihen kivihiileen nähden kilpailukykyinen.

Veroesitykset ovat olleet ja menneet. Ne on lähetetty. Mutta se, että me siinä kehyspäätöksessä sovitusta tasosta kivihiilen veroa laskimme, käytännössä tarkoittaa nyt sitä, että kun me sitä kivihiiltä korvaamme uusiutuvilla, siihen väliin tarvitaan Suomen kaikkien veronmaksajien rahoja vähän enemmän kuin silloin alun perin oli tässä asiassa tarkoitettu. Ed. Tynkkynen muistaa erityisen hyvin, kun siinä valmistelussa oli se taso kivihiilelle ajateltu, mikä oli silloin kehyspäätöksessä. Nyt kun se on matalampi, tarvitaan enemmän veronmaksajien rahoja, jotta se uusiutuva tulee näille alueille käyttöön.

Ed. Asko-Seljavaara, kyllä sitä puuta käytetään sisämaassa todella paljon. Lähes kaikki siitä 70 terawattitunnista, mikä käytetään, tapahtuu pääasiassa sisämaassa, niin kuin pitää tapahtuakin.

Mitä tulee sitten muutamaan muuhun kysymykseen. Täällä ed. Kumpula-Natri puhui tästä tuulisähkön syöttötariffista. Minusta hän problematisoi erinomaisen oikein sen, että nähtäväksi jää, riittääkö tämä tukitaso täällä kiinteällä mantereellakaan, mikä tässä nyt esitetään. Missään tapauksessa tämä ei meriolosuhteissa riitä, ja tämähän on tehtykin nyt vain ikään kuin onshore-tarpeita varten. Ja sen jälkeen, kun nämä merioloihin, siis nimenomaan tänne jääolosuhteisiin, rakennettavat laitokset on kehitetty — maailmassahan ei rakenneta jääolosuhteisiin tuulienergiaa, mutta meillä tällaisia koelaitoksia me olemme rahoittamassa — ja kun siellä läpimurrot tapahtuvat, niin sitten varmaan tulee sen aika.

Sikäli olen iloinen ed. Kumpula-Natrin puheista, kun minä kuuntelin joitakin toisia sosialidemokraatteja. He varoittelevat, että ei kalliiseen tuulivoimaan pidä ollenkaan panna rahaa tai ainakin pannaan olemattoman vähän rahaa. Sitten minä olen iloinen niistä moitteista, mitä saan ed. Kumpula-Natrilta, kun hän on sitä mieltä, että mieluummin vähän enemmän rahaa kuin hallitus on esittänyt kuin vähemmän rahaa. Tässä esimerkiksi ryhmäpuheenjohtaja ed. Heinäluoman ja ed. Kumpula-Natrin näkemykset tuntuvat olevan aika lailla erilaisia.

Minäkin todella toivon, että näissä kaava-asioissa, missä meillä on hyvä yhteistyö ministeri Vapaavuoren kanssa, nyt vielä, kun lakimuutos täällä eduskunnassa saadaan aikaan, luotaisiin ihan oikeat edellytykset sille, että näissä hankkeissa päästäisiin eteenpäin. Hyvin läheltä seuraten näen, että siellä on ongelmia ja vaikeuksia monista syistä, joihinka en tässä yhteydessä kajoa.

Sanotaan nyt vielä, että tästä 9 000 megawatista kyllä melkein 8 000 on merelle, jossa ei kuitenkaan vielä päästä liikkeelle, ja vähän yli 1 000 megawattia on tänne onshore-puolelle, elikkä maalle on vain vähän yli 1 000—2 000 megawattia niitä alueita alustavasti varattu, että kyllä tässä urakkaa riittää, että saadaan tämä tuulivoima nyt liikkeelle.

Mitä vielä tulee erilaisten uusiutuvien vaihtoehtojen välisiin kustannuksiin, niin muistutan kuitenkin mieleen sen, että kun kaiken kaikkinensa arvio on, että vuoden 2020 tasossa käytettäisiin nykyarvion mukaan noin 340 miljoonaa euroa kaikkeen uusiutuvaan vuodessa, siitä tuulen osuus olisi noin 200 miljoonaa, tuulen, jonka osuus on kuusi neljäskymmenesosaa. Siis vajaa 40 terawattituntia on tarkoitus saada energiaa kaiken kaikkinensa uusiutuvaa. Siitä uusiutuvasta tuulen osuus on siis noin kuusi terawattituntia, ja sen tuulen osuus niistä veroeuroista kuitenkin, siis 340 miljoonasta eurosta laskennallisesti, vie sen 200 miljoonaa euroa. Tässä ikään kuin pikkasen laitan jäitä hattuun sen suhteen, kuinka paljon se tuuli ... Kannattaa ilman muuta uusiutuvat ottaa käyttöön siinä edullisuusjärjestyksessään, ja vesi olisi kaikista edullisin, mutta tiedetään sen kohtalo. No, sen jälkeen on puu, koska tämä puun lisääminen, mitä tässä tavoitteeksi asetetaan, ei maksa todellakaan paljon. Se on sitten veden jälkeen selvästi edullisin, ja sen jälkeen tulevat sitten vasta nämä takuuhintapohjaiset biokaasut ja tuulienergia.

Ja vielä, jos puhemies sallii, tästä biokaasusta sanon aivan lyhyesti vaan sen, että hallitusohjelmassa on sovittu, että otetaan tämmöinen pienimuotoinen biokaasu. Siinä kaiketi kysymys on siitä, että kysymys on sen biokaasun raaka-aineen osalta kuitenkin haitakkeesta, josta tavallaan irti pääsemiseksi nähdään yhden käyttökelpoisen tavan olevan nimenomaan siitä sähkön ja lämmön, nimenomaan sähkön ja lämmön, tekeminen. Kovin paljon tästä kokonaispotista kuitenkaan ei sitten rahaa mene.

Vielä ylärajat ja alarajat. Ehkä niistä vielä sanon sen, että tämä on kompromissi näiltä osin. Voi kysyä, eikö tuulta voisi rakentaa vielä enemmän jnp., eikö biokaasua vielä enemmän, mutta tämä on poliittinen kompromissi. Ed. Tynkkynen on siinä ihan oikeassa, että ei mitään sellaista loogista muuta yhteyttä löydy kuin arvio vaan, että nämä jo vievät niin paljon veronmaksajien rahaa, että nyt laitetaan ikään kuin se katto siihen kohtaan. Kuitenkaan hakevoimaloitten osalta ei sitä kattoa ole, ja se on jo perusteltu silläkin, että sen puun käyttö on kuitenkin niin edullista sitten tässä muodossa.

Vielä mitä tulee pientuulivoimaan esimerkiksi, niin siinä tilanteessa, kun tämä mittarointi on uusittu ja molemminpuolinen sähkön ottaminen verkosta ja oman tuotetun sähkön työntäminen verkkoon käy mahdolliseksi tällä uudella mittarointijärjestelmällä vuoden 2014 jälkeen, minusta tätä asiaa pitää miettiä vakavasti, minkä ed. Tynkkynen otti tässä esille. Sitä on toki nytkin mietitty, mutta sen on toistaiseksi katsottu olevan järkevää tällä tavalla. Sitä paitsi se ei ole ihan yksinkertainen asia, mitä hintaa sähköstä saat, jos tuotat sitä silloin, kun kaikki muutkin tuottavat. Kun tarvitset sähköä, tarvitset sitä silloin, kun kaikki muutkin tarvitsevat. Sinä tarvitset näin ollen kallista sähköä. Saatko sinä hinnan siitä itse tuottamastasi sähköstä sen kalliin hinnan mukaan vaiko sen matalan hinnan mukaan? Tämän järjestelmän luominen ei ole ihan maailman yksinkertaisin asia, mutta uskon, että sellainen löytyy.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian tukipaketti näin takuuhintajärjestelmien muodossa on tosiaankin kauan kaivattu ja vaikuttaa aika onnistuneelta kokonaisuudelta. Kuitenkin tuosta metsäbiomassan energiakäytöstä keskustellaan jonkun verran, riittääkö sitä, ja valitettavan harhaanjohtavasti tuo nimi "risupaketti", mitä julkisuudessa viljellään, johtaa ajatukset siihen, että nyt sitten pelkästään hakkuutähteitä ja kantoja käyttämällä pitäisi 2,5-kertaistaa tuo tämän päivän tason metsäbiomassan käyttö. Nyt kuitenkin koko tässä valmistelussa on lähdetty siitä, että nimenomaan nuorten kasvatusmetsien pieniläpimittainen runkopuu on se reservi, mistä metsäbiomassaa voidaan lisätä, ja se tulee olemaan se avain tässä puuenergian tavoitteitten saavuttamisessa. Tähän liittyy oleellisesti sitten se maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltava (Puhemies: Minuutti!) pienpuun energiatuki, joka täydentää tämän paketin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset ministeri Pekkariselle hyvästä alustuspuheenvuorosta. Voin lohduttaa häntä sillä, että ei nyt kannata hirveästi hämmentyä eikä vähimmässäkään määrin hermostua, jos näin suuren uudistuksen yhteydessä joissakin lehdissä ja yksittäisissä puheenvuoroissa esitetään kriittistä arviointia. Siihen meidän kaikkien täytyy tottua ja asiallisesti vastata.

Mutta on ihan selvää, että uusiutuvien energialähteitten käyttöönotto vaatii tukea, ja minusta ed. Tynkkynen omassa puheenvuorossaan aika hyvin toi esille nämä eri vaihtoehdot elikkä investointituet ja syöttötariffit ja analysoi myöskin sitä, miten niitten kanssa on onnistuttu. Meille näitten syöttötariffien valmistelussa oli erittäin tärkeää tämä markkinaehtoisen elementin mukaan saaminen, ja onnistuimme mielestäni hallituksessa kohtuullisen hyvin ja vielä hyvässä yhteistyössä metsäalan toimijoiden kanssa. Minusta se oli erinomaisen hyvää vuoropuhelua. Tärkeää todellakin on, että pystytään uusiutuvaa energiaa tukemaan ja samalla varmistamaan se, että teollisuudelle tärkeä ainespuu (Puhemies: Minuutti!) ei suuntaudu polttopuuksi.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensinnäkin sosialidemokraattien linja on se, että pitää olla laaja energiapaketti ja rannikolta niin, että onhan olemassa vaikkapa Kotkan Energia, jossa nyt jo on 38 prosentin taso saavutettu uusiutuvien käytössä. Kyse ei ole kivihiilestä siinä lopussakaan, vaan maakaasusta, jolleka meinasi nyt käydä todella heikosti.

Yksi kysymys on, mistä eilenkin kysyin: Onko tehty semmoista kokonaisarviota, mitkä olisivat päästöjen vähentämisen kannalta parhaat ohjauskeinot? Onko se tämä verotus, nämä syöttötariffit, investointituet, vai luottaisimmeko siihen päästökauppaan, mikä tulee kuitenkin kansainvälisesti, ja mikä näitten kaikkien vertailtujen hinta on? Ehkä täällä meidän kulmakunnalla myöskin huolestuttaa tietysti se, että jos puusta ruvetaan maksamaan sen polttamisen kohdalla, nostaako se puun hintaa tai vähentääkö se puun saantia metsäteollisuudelle. Siellä mennään kuitenkin aika tiukoilla, ja niihin samoihin laitoksiin kohdistuvat myöskin nämä energiaverot sekä maakaasuvero.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamassa puheenvuorossa esitettiin se toive, että uusiutuvan energian edistämisen pitää tapahtua mahdollisimman kustannustehokkaasti, ja uskon, että se on aika laajalti jaettu näkemys.

Olisin ministeri Pekkariselta kysynyt, voisitteko te arvioida, kuinka hyvin tässä hallituksen esityksessä nyt tässä tavoitteessa on onnistuttu ja kuinka kustannustehokkaana te pidätte tätä löydettyä mallia. Kustannuksiinhan vaikuttaa hyvin pitkälle se, mikä on sähkön hinta tulevaisuudessa, miten päästöoikeuksien hinta kehittyy, mitä tapahtuu polttoaineiden hinnalle ja mitä sitten teknologian kehityksen puolella saavutetaan. On kai nähtävissä, että kaikilla näillä saroilla, kaikilla näillä rintamilla, suunta on siihen päin, että uusiutuvat energialähteet tulevat jo markkinaehtoisesti tulevaisuudessa kilpailukykyisemmiksi kuin ne nykyään ovat. Eli nyt kun puhutaan syöttötariffista, jolle on kaavailtu 12 vuoden kestoa, näköpiirissä on se aika, jolloin uusiutuvat energialähteet aikanaan pärjäävät koko lailla ilman tukia tai hyvin vähäisellä tuella, mutta ne markkinat pitää nyt käynnistää.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella hämmästynyt, että näissä ilmastonmuutoksen torjuntatalkoissa vaikeimmaksi alueeksi on muodostunut etelän hiilirannikko ja Helsinki. Arvoisa ed. Seljavaara, te helsinkiläispoliitikot luotte täällä Helsingin Sanomien kanssa valtavia uhkakuvia siitä, miten tänne nyt tulee sitten rekkoja kuljettamaan haketta ja polttopuuta. Eihän siitä ole kysymys. Sitä paitsi Tukholma on kyennyt tämän homman hoitamaan. Laivallakin voidaan tuoda haketta. Jos te ette halua ostaa sitä Suomesta, ostakaa Baltiasta tai vaikka Puolasta, jos tämä helpottaa teidän tuskaanne ratkaista tämä asia.

Tällä hetkellä Helsingin kaukolämmön keskihinta kerrostalossa on 20 euroa halvempi megawattituntia kohti kuin keskimäärin Suomessa. Helsingin kaupungin energiayhtiö tuotti kaupungin kassaan 320 miljoonaa euroa. On rahaa ratkaista tämä, ja teillä on varaa osallistua ilmastotalkoisiin. Tehkää se, ja muuttakaa tämä tuotantosuunta.

Ja lopuksi, arvoisa puhemies, kysymys vielä ministerille tästä syöttötariffista: pitäisikö kuitenkin tätä (Puhemies: Minuutti!) laitoksen kokoa vielä kerran miettiä, että myöskin suuremmat laitokset voisivat saada ja päästä syöttötariffin piiriin, sekä sitten sitä, että sahateollisuuden poltettavat jätteet, kuoret, purut, pääsisivät saman kohtelun piiriin kuin muukin metsähake? Nämähän ovat tällä hetkellä syöttötariffien ulkopuolella.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minähän kiitin teitä, ministeri Pekkarinen, viisaasta avauspuheenvuorosta ja sanoin nimenomaan, että Helsinki on valmis tähän teidän ehdottamaanne puupolttoainevoimaloiden käyttöön. Mutta me em-me luultavasti voi tehdä sitä sillä syöttötariffilla, mitä nyt tarjotaan Keski-Suomeen ja Itä- ja Pohjois-Suomeen, jotka ovat lähellä tätä puu- ja turveraaka-ainetta. Ja tehän itse sanoitte, että te jatkatte neuvotteluja meidän Energian johtajien kanssa, ja siitä juuri kehuin teitä erittäin paljon, että kyllä te olette nyt väärin käsittänyt ainakin Helsingin kaupunginvaltuuston kokoomusjäsenen mielipiteen tästä asiasta, kun te sanotte, että minä olisin samaa mieltä kuin joku lehti, mitä en ole edes nähnyt. Kiitän teitä tästä, minusta tämä asia tulee menemään hyvin teidän johdollanne.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on joitakin asioita, jotka tietysti askarruttavat kansalaisia, ennen kaikkea nyt tämä, kun on jo todettu, että hake on tälläkin hetkellä edullista, ja jos sitten tulevaisuudessa ruvetaan ihan vahvaa tarvepuutakin hakettamaan, jos siitä saadaan parempi hinta haketuksen kautta kuin pelkästään rakennuspuuna tai tarvepuuna, niin on pelko, että ruvetaan suuria tukkipuitakin pistämään sitten hakkeeksi.

Ja sitten toinen kysymys, nämä kannot. Jostakin luin, että kannoissa ei olekaan niin hyvä energiatehokkuus kuin on annettu ymmärtää. Mitenkä nämä kannot suhtautuvat tähän pakettiin?

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, en minä ollut teidän kanssanne eri mieltä. Mainitsin Nykypäivän päätoimittajan, ja senkin nyt vain kuriositeettina mainitsin tässä. Mitä tulee vielä siihen, millä tavalla ja millä ehdoilla täällä rannikolla uusiutuva on kilpailukykyinen, se on minun oma esitykseni, että täällä maksettaisiin enemmän sitä tukea. Se on minun esitykseni ollut, että täällä maksettaisiin enemmän sitä tukea, koska se ei muuten kerta kaikkiaan onnistu. Nyt sitä tukea, niin kuin sanoin, tullaan valitettavasti kyllä tarvitsemaan, ehkä joku voisi sanoa, vähän enemmän kuin alun perin ajateltiin juuri sen seikan vuoksi, minkä tässä esitin: mitä matalammalla on kivihiilen hinta, sitä enemmän tarvitaan siihen väliin sitä veronmaksajien tukea. Niinhän tässä nyt sitten tulee käymään.

Mitä muihin puheenvuoroihin tulee, ed. Laukkanen, en ole yhdestä asiasta teidän kanssanne ihan samaa mieltä. En kyllä oikein tällä hetkellä jaksa hyväksyä sitä ajatusta, että suomalaisten veronmaksajien varoja alettaisiin käyttää siihen, että Brasiliasta tuotua puuhiiltä alettaisiin tukea paljon enemmän kuin vaikkapa tuolla Oulun lähellä olevan energialaitoksen suomalaista puuta. Että jos kerran käytetään veronmaksajien rahoja, niin kyllä (Ensimmäinen varapuhemies: Minuutti!) silloin sitä uusiutuvaa suomalaista raaka-ainetta pitäisi käyttää. Kustannustehokkain tapa ilman muuta, ed. Tynkkynen, on puu. Puu ja tuuli ovat ne pääasialliset vaihtoehdot. Ja nyt puuta käytetään se maksimimäärä, ja kun se ei riitä enempään, niin sitten tarvitaan tätä tuulta. Biodiesel on oma tarinansa. Palaan siihen kohta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä koskee tuulivoiman rakentamista, niin se perusmallihan on se "not in my backyard" elikkä nimby-politiikkaa elikkä ei omalle takapihalle haluttaisi. Tilanne ei ole tässä suhteessa mihinkään muuttunut. Jo 1980-luvulla olin Mikko Mansikan työryhmän jäsen miettimässä näitä kaava-asioita uusiksi, ja silloin jo esitin sen, mistä nyt kysyn ministerinkin mielipidettä, että kun esitetään juuri sellaisia puheenvuoroja kuin ed. Asko-Seljavaara tässä äsken käytti nimby-hengessä, niin mitäs jos tämä asia siirrettäisiinkin eduskunnan käsittelyyn niin sanotulla valtakunnan kaavalla. Elikkä siis eduskunta päättäisi yhdellä kertaa koko tämän jutun. Silloin tämä kitinä loppuisi, ja se äänestettäisiin täällä ja katsottaisiin, mikä se on. Koska nyt meillä on kuitenkin ne kansainväliset velvoitteet, jotka pitää hoitaa, niin ratkaistaan asia näin.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on hyvin perusteltu, ja uskon ja toivon, että aivan oikeasti nyt saadaan liikkeelle tätä uusiutuvan energian lisäkäyttöä. Aina näihin kuitenkin sisältyy semmoisia kysymyksiä, jotka askarruttavat, ja haluan ministerille esittää kysymyksen liittyen näihin biokaasuvoimaloihin.

Nyt kun täällä todetaan, että edellytys on, että ei ole saanut valtiontukea, joten tuki on ymmärrettävä investointitukena, jos sitä saadaan. Nyt on valmistumassa uusia biokaasulaitoksia, jotka ovat saaneet investointituen. Onko tämän takaisinmaksun ajan suhteen jouston varaa, että sitä ei tarvitsisi välittömästi maksaa? Kun kyseessä on yksityiset investoijat, jotka ovat pääasiassa vieraalla pääomalla tehneet tämän investoinnin, niin nyt jos ykskaks pamahtaa se 1,5 miljoonan investointituki maksettavaksi, se saattaa pankinjohtajaakin vähän ihmetyttää, mistä tämä raha otetaan, että vieläkö on sitä takuuta olemassa. (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) Tämä on semmoinen huoli, jonka haluan nyt tässä nostaa esille.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kahteen kysymykseen ministerin kantaa tai selvennystä vielä kysynyt. Sanoitte, että nyt katsotaan, kuinka nopeasti näitä investointeja tapahtuu, ja sen jälkeen jos tapahtuukin hyvin ja täytetään tavoitteet, niin kenties muutetaan sitä tasoa. Eli tasoa muutetaan aina suhteessa tuleviin investointeihin, mutta nämä ovat sidottuja investointeja.

Toinen kysymys on se, että puhuitte tämän puun osalta, että se säilyy 12 vuotta. Mitä tapahtuisi, jos puuta alettaisiin käyttää huomattavasti energiapuuna ja se olisi pois muulta metsäteollisuudelta tai vastaavalta? Onko tässä teoreettisessa näkökulmassa mahdollisuus tehdä muutoksia, mikäli todellakin puuta käytettäisiin vähemmän jalostetussa muodossa kuin se olisi mahdollista?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme maamme kunnianhimoisesta uusiutuvan energian käytön tavoitteesta, ja esillä on hallituksen hyvä esitys siitä, miten tuota tavoitetta kohti päästään. Muutamia kysymyksiä tässä kumminkin esitän. Sahojen sivutuotteiden osalta syöttötariffi sai alkuunsa ihan hyvän vastaanoton, mutta sen jälkeen, kun selvitettiin, millaiset investoinnit tämä järjestelmä vaatii, niin se alkuhuuma on mennyt ohi ja nyt on tullut kielteistä palautetta. Onko ministeri tietoinen sahojen empivästä tilanteesta, ja onko mitään tehtävissä, että tämä saataisiin kumminkin jalalle ja tämäkin energia saataisiin talteen?

Sitten toinen asia. Kun uusiutuvasta energiasta puhutaan, niin puupellettien tuotanto lienee tulossa. Kysyn nyt ministeriltä: missä vaiheessa on valmistelu siitä, miten puupellettituotantoa tuetaan ja myöskin pellettien käyttöä energialähteenä avitetaan?

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Monien suomalaisten mielestä tuulivoiman osuutta energiantuotannossa pitää kannattaa, vaikka se olisikin kustannuksiltaan kalliimpaa kuin monen muun energian tuottaminen. Tämä hallituksen esitys syöttötariffiksi tuulivoimalle ja sen nopealle liikkeellelähdölle merkitsee sitä, että tuo korotus, mikä on kolmelle vuodelle ajateltu antaa, voi olla merkittävä este siltä osin, että luvitukset vievät oman aikansa ja tuon korotuksen piiriin ei ehditä. Se voi olla jarru monen tuulivoimalaitoksen perustamiselle. Miten näette, ministeri, tämän asian?

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin aloitan kiitoksilla, koska niihin on nyt tällä kertaa todella paljon aihetta. Nyt paketti on erinomainen. Haluan myös kiittää ministeri Pekkarista hänen uudesta aluepoliittisesta avauksestaan koskien näiden rannikoiden hiilivoimaloiden ongelmia ja hänen ajatuksestaan siitä, että kehitetään siihen sovelias tukimuoto.

Mutta, arvoisa puhemies, varsinainen kysymykseni liittyy siihen, että tässä hiljattain Suomen ympäristökeskus tuli aika raflaavasti julkisuuteen kantoja koskevalla päästöarviollaan, ja sen innoittamana katsoinkin tästä lakiesityksen liitteestä ympäristövaikutusten arviointiosuuden ja havaitsin, että se on aika ohut. Nyt olisin tiedustellut, millä tavalla on ajateltu, että näitä tämän koko metsäenergiapaketin ympäristövaikutuksia arvioitaisiin, jotta se toteutuisi, olisi mahdollisimman vähän haittaa aiheuttava. Tarkoitan tällä ilmastopäästöjen lisäksi ravinnetasetta ja vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Nämä vaikutukset vaihtelevat varmasti paljon sen toteutustavan mukaan, siksi tämä olisi tärkeä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkein tärkeintä energiapolitiikassa on omavaraisuuden turvaaminen. Siihen liittyy tämä ydinenergiaratkaisu, ja siihen liittyy myöskin tämä koko uusiutuvan energian paketti.

On erittäin hyvä, että tässä käytetään enemmän kotimaista puuta. Sitä on mahdollista käyttää huomattavastikin enemmän. Metsät kasvavat 100 miljoonaa kuutiota, ja vain vähän yli puolet hyödynnetään. Eli siellä on todella paljon mahdollisuuksia. Ja se tuo myöskin työtä maaseudulle. Ne ovat tärkeitä asioita. Mutta erittäin tärkeätä on myös se, että ei mene sitä tukkipuuta sinne uuniin, ja nimenomaan tämän hallitus on minun ymmärtääkseni pyrkinyt varmistamaan, että näin ei käy, koska jos metsäteollisuus tässä maassa ei kannata, niin ei päästä myöskään näihin uusiutuvan tavoitteisiin.

Tästä tuulivoimasta haluan sanoa ed. Pulliaiselle, että oma asenteeni tähän on kyllä aivan päinvastainen kuin mitä te sanoitte tuosta nimbystä. Minä en vastusta sitä. Jos minun paikkakunnalleni tämmöinen raha-automaatti saadaan, niin se on erittäin hienoa, kannatan sitä voimakkaasti. Mutta se on toinen asia, että kun vuosi 2020 tulee, niin minä luulen, että joku täällä kyllä miettii, olikohan se ihan viisasta tämä 200 miljoonaa tähän vuosittain uhrata.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Reijonen otti esille hyvin tärkeän yksityiskohdan, ja kannustan omalta osaltani ministeriä etsimään tuohon ongelmaan myönteistä ratkaisua. Se olisi erittäin tärkeä asia.

Toinen asia, johonka vielä haluan kiinnittää huomiota ja johonka ed. Tiusanen tämän keskustelun aluksi kiinnitti huomiota, on tämä biokaasun syöttötariffijärjestelmä. Tässä hallituksen esityksen perusteluissa lukee, että tämä syöttötariffijärjestelmän soveltaminen biokaasuvoimaloihin voi johtaa siihen, minun mielestäni kielteiseen, kehityskulkuun, että biokaasun liikennekäyttö voi vähentyä. Tätä asiaa pohdittiin myöskin hallituksen piirissä siinä loppuvaiheessa aika lailla tarkkaan, ja toivoisin, että jatkossa tätä vielä voitaisiin harkita, koska minun mielestäni biokaasun ehdottomasti järkevämpi käyttötarkoitus olisi liikenteessä kuin tässä sähköntuotannossa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Lähden biokaasusta liikkeelle. Ed. Reijonen ja ed. Ravi, tämä on pulmallinen kysymys. Nyt sen jälkeen, kun tässä energiaverossa biokaasulle tulee tämä käyttövoimavero, se tarkoittaa noin 236 euroa vuodessa tällaiselle keskimääräiselle autolle, mitä semmoisella autolla nyt ajetaan. Se heikentää entisestään biokaasun kanavoitumista liikennekäyttöön samaan aikaan, kun siitä samasta biojakeesta tehdylle sähkölle ja lämmölle tulee nyt sitten syöttötariffi.

Kun kysytte, en sitä nyt olisi välttämättä niin tässä esille ottanut, minun on ollut vähän vaikea tässä energiavero versus energiapaketti -yhdistelmässä nähdä tätä logiikkaa, mikä näiden kahden asian välillä on. Mutta kun se energiaveroesitys on toisen ministerin asia, en nyt sitten määräänsä enempää halua siihen puuttua. Mutta kun täällä on merkittäviä edustajia, yhden ryhmän puheenjohtaja ja toisen ryhmän varapuheenjohtaja, tämän ottanut esille, niin rohkeutta sitten näitten lakien eduskuntakäsittelyssä arvioida tämä asia kaiken kaikkinensa. En suhtaudu mitenkään muutoin kuin erittäin positiivisesti siihen, jos tämä asia kriittisesti käydään läpi, ilman muuta näin.

Ed. Juurikkala, tämä kantokysymys on nyt paikallaan käydä vielä kertaalleen läpi. Minä olen saanut tätä tilaisuutta varten pitkät pumaskat — en ala niitä nyt ajan puutteen vuoksi tässä esitellä — jotka pääsääntöisesti torpedoivat tai kumoavat tämän väitteen, jonka Ympäristökeskus esittää. Mutta minä en osaa sitä nyt kovin tarkasti tässä analysoida. Minusta on paikallaan, että se katsotaan läpi tuolla myöhemmin.

Sitten, ed. Paajanen, puutuitte kyllä erittäin tärkeään asiaan, tämän tuulivoiman kolmen vuoden bonuksen tarjoamiseen. Se pitää pystyä käyttämään vuoden 2015 loppuun saakka, elikkä hankkeen pitää olla käytössä vuoden 2012 ensimmäisenä päivänä. Nyt kun on kaikki se luvitus ja tämä kaavahomma, niin ei hevin ehdi kovin monessa tapauksessa siihen, että nämä laitokset on rakennettu valmiiksi niin, että ne kaikki ovat toiminnassa tuossa sanotussa ajankohdassa.

Minun pyrkimykseni oli vielä tämän lain loppuvalmistelun yhteydessä saada edes vuoden jatko, edes vuoden 2016 loppuun saakka, mutta me nyt emme silloin löytäneet muuten erinomaisessa yhteisymmärryksessä valmisteltuun esitykseen näiltä osin yhteisymmärrystä. Tässä on ehkä toinen asia, jota en voi hallituksen ministerinä esittää, että muuttakaa tätä, mutta en nyt sano, että ed. Paajanen olisi jotenkin erityisen väärässä tässä esityksessään ollenkaan.

Puupellettien tuotanto. Investointituet puupellettitehtaille on kielletty tällä hetkellä. Tarkoitus on, että ihan lähiviikkojen aikaan me käymme ministeri Sinnemäen kanssa, koska tämä kuuluu osin hänelle, osin minulle, esikuntinemme tämän läpi. Minusta pitää tämä investointitukipanna poistaa näitten pellettitehtaiden osalta ja sallia pellettitehtaittenkin investointituet siinä kuin jonkun rauta- ja romutehtaan investointituet.

Ed. Jaskarin ja sitten vähän myöskin edustajien Tiilikainen ja Satonen puheenvuoroissa tuli kaikissa esille tämä, riittääkö puuta. Minusta ed. Tiilikainen sen hyvin sanoi, että se puu, mikä nyt otetaan energiakäyttöön, on vähän erilaista puuta kuin ne risut ja männynkävyt siellä. Kyllä tässä nyt menee ensiharvennuspuuta, se on ihan oikean kokoista puuta, mutta ei se vielä ole sellaista ainespuuta, joka olisi teollisuudelta merkittävästi pois. Jos siinä alkaa jotain tällaista mahdotonta tapahtua, se on sitten toinen tarina.

Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että sinne mätänee 10—20 miljoonaa kuutiota sellaista puuta, joka pitäisi voida ottaa jonkinlaiseen ta-loudelliseen käyttöön, eli jos siitä nyt ainespuuta menisi vaikka 100 000 kuutiota vuodessa, niin siihen 10 miljoonaan verrattuna, joka saadaan mätänemästä pois ja käyttöön, tuo 100 000 on kuitenkin aika pieni määrä. Mutta totta kai tätä pitää ilman muuta seurata.

Vielä biokaasu. Jos on rakennettu aikaisemmin, siirtymäsäännös on kirjoitettu niin, että jos on vuonna 2009 saanut investointitukea, voi maksamalla sen pois tulla mukaan tähän syöttötariffijärjestelmään. Tähän pitää hakea sellaiset rahoitukselliset menettelytavat, joilla edustajien esille ottama asia hoidetaan. Pyrin pitämään siitä osaltani huolta.

Ed. Laukkanen, tästä pienpuun syöttötariffijärjestelmästä oli semmoinen poliittinen yhteisymmärrys, haettiin se jostain kohtaa, ja nyt se on se 3 megaa, jonka arvioidaan olevan se määrä, mihin asti täysimääräinen tuki tulee. Kyllä voi olla vaikka sähköteho 10 megawattia ja lämpöteho silloin ehkä 30 megawattia, mutta se tuki tulee siihen 3 megaan asti. Se on 750 000 euroa kuitenkin vuodessa. Vaikka ed. Hänninen sanoo, että tämä ei ole niin kannattava kuin jotkut toivoivat, ei varmastikaan, mutta kyllä tässä nyt tämmöiselle pientuotannolle kumminkin on aika merkittävä tuki, kun valtio maksaa veronmaksajien varoista toisen puolen siitä hinnasta ja kuluttajat maksavat toisen puolen. Ei se tuki ihan mitätön ole.

Ed. Pulliainen, teidän esityksenne oli radikaali ja kuitenkin esitys, jolla tämä ongelmatiikka voitettaisiin ja poistettaisiin, mutta minä luulen, että tämä on erittäin iso perustuslaillinenkin kysymys, koska tässä otettaisiin kaavavalta pois kunnallisen itsehallinnon piiriin kuuluvalta toimijalta. Veisi hirveän kauan aikaa, ennen kuin tällainen lainsäädännön muutos käytännössä olisi hoidettu. Sillä varmaan saataisiin aikaan teidän alleviivaamanne tavoite.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset ministerille jo tässä vaiheessa hyvin positiivisesta ja perusteellisesta esittelystä ja vastauksista.

Hyvä on, että nyt on tehty ratkaisuja näitten uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamiseksi. Meillähän on jo kansainväliset selkeät velvoitteet, 38 prosenttia, ja onhan nähty myöskin se, että pelkästään markkinoiden avulla tätä asiaa ei voida tässä vaiheessa viedä riittävän nopeasti eteenpäin. Oleellista kuitenkin on se, että tämä tuki on sidottu määräaikaan, maksimissaan 12 vuoteen, ja se on myöskin markkinahintaan sidottu.

Kuten jo sanoin aikaisemmin, nyt on katsottava esimerkiksi sitä, mitä vaikutuksia tällä on vaikka puun käyttöön, ja kenties sitten jatkossa katsottava uudella tavalla, mikäli nämä vaikutukset ovat negatiivisia vaikka muuhun elinkeinotoimintaan.

Yksi tärkeä tehtävä on myöskin katsoa eteenpäin, mitä jatkossa. Me tiedämme asuntoministerin puolelta, että on tulossa nollaenergiataloratkaisuja vuoteen 2022 mennessä, jolloin se merkitsee myöskin uusia näkökulmia siitä, minkälaisia hyvin pieniä tuotantoyksiköitä meillä täytyisi tulevaisuudessa olla, jopa talokohtaisia, koska on nähty, että millään muulla tavalla me emme pysty saavuttamaan näitä EU:n säännöksiä kuin sillä, että on myöskin energiatuotantoa ihan pienimittakaavaisesti. Silloin puhutaan esimerkiksi aurinkoenergiasta tai vastaavasta pienessä yksikössä. En myöskään usko sitä, kun nyt sanottiin, että esimerkiksi vuonna 2014 todennäköisesti tulisivat tämmöiset nettomittarit tai molempiin suuntiin pyörivät mittarit, että ne voisivat olla niin vaikeita ratkaisuja, ettemme pystyisi arvioimaan, koska todellakin tuotetaan ja koska kulutetaan, ja ettei pystyttäisi laskemaan, mikä se hinta kummassakin suunnassa olisi. Epäilen, että tämä ei nyt ole liian vaikeaa. Tähän liittyy se kysymys, mikä nyt tällä hetkellä tässä on, että aika paljon annetaan itse asiassa syöttötariffi vain tietyn kokoisille yksiköille, ja jos tällaiseen trendiin mennään, siinä suhteessa täytyisi myöskin miettiä, mitä on pienempien tuotantoyksiköiden osalta.

Toinen yksityiskohta, josta on ollut jo keskustelua, oli juuri tämä kysymys näistä pelleteistä ja pellettitehtaista ja niitten investoinneista. Näyttää, että Suomessa olisi tulossa nyt näitä pellettitehtaita tietyillä ehdoilla, ja mikäli me kulutuspuolella saamme lisää kysyntää, niin olisi aika järkevää myöskin tuotantopuolelle tehdä suomalaista tuotantoa. Vaikka nyt meneekin merkittävältä osalta Ruotsiin, niin se kääntyy hyvin nopeasti, mikäli meidän strateginen valintamme tässä tulee olemaan, että siirrytään pellettituotantoon, eli tukisin kyllä sitä investointitukea sille puolelle myöskin.

Vielä loppuun yksi sellainen mielenkiintoinen kysymys on, että Suomeen on alkanut syntyä pikkuhiljaa myöskin kovia suunnitelmia esimerkiksi sähköautoteknologiasta, ja se sektori näyttää olevan erittäin kriittisessä vaiheessa tällä hetkellä. Siitä puhutaan, mikä se verotaso aidosti sillä puolella on. Se on taas myöskin tietynlainen keskustelu suhteessa vaikka biopolttoainetta käyttäviin autoihin. Siellä näyttäisi olevan tekniikkaa, teknologiaa, mutta sillä puolella ei pystytä tekemään aidosti investointeja, koska ei tiedetä, mikä esimerkiksi verokohtelu siellä tulee olemaan ja mitenkä sitä kautta taloudelliset laskelmat tulisivat tulevaisuudessa olemaan. Siitä olisi ehkä hyvä myöskin jatkossa keskustella, koska se on mielestäni aika merkittävä ja hyvä mahdollisuus Suomelle.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Europeiska unionen har som mål att andelen förnybar energi ska öka till 20 procent av den slutliga energianvändningen senast 2020. Medlemsländerna har fastställda mål för hur stor andel av den slutliga energianvändningen som ska komma från förnybara källor. Finlands mål är 38 procent och för att uppnå detta mål måste användningen av olika förnybara energikällor öka märkbart, och hit hör bland annat vindkraften.

Främjandet av näringslivet hör till den åländska behörigheten och det gör även energifrågor, men EU känner inte några självstyrande områden som medlemmar utan det är staten Finland som förbundit sig vid hur energiförbrukningen ska se ut i framtiden. Åland har blivit bundet av detta beslut och tvunget att också vara med och uppfylla Finlands mål. Vad är då rimligare än att Åland inkluderas i det nu föreslagna stödsystemet? På så sätt skulle Åland kunna bidra med det som blir till största nytta för den helhet som Finland förbundit sig vid.

Åland borde bidra med vindkraften. Enligt finska Meteorologiska institutets beräkningar är vindförutsättningarna på Åland mycket goda. Varför ska då inte Åland få bidra med att producera vindkraft som kan komma riket till godo? Ja, det är frågan som ingen jag känner kan svara på.

I självstyrelselagen finns en gränsdragning mellan vad som hör till Åland och vad som hör till rikets behörighet. Enligt den indelningen hör näringsstöd och även energi till Ålands behörighetsområde, och landskapets skatt återbetalas i en klumpsumma till landskapet för att täcka dessa kostnader. Men systemet är skapat före medlemskapet i EU. Nu binder Finlands beslut även Åland och vi är skyldiga att medverka till att uppfylla de internationella kraven, och rimligtvis borde det finnas ett intresse av att vi skulle kunna "exportera" vindkraft, om uttrycket ursäktas, till Finland. Vi kan vara med och bidra till en betydande del av Finlands åtagande och flera talare har nu före mig talat om betydelsen av vindkraften, och den behöver inte köpas från Polen, Åland går bra. "Not in my backyard" sades det, men Åland är berett att vara "the backyard". Vi har haft debatten och accepterat vindkraften. Ta vara på den möjligheten.

Herr talman! Varför står det då i motiveringen till propositionen: "Kraftverk i landskapet kan inte godkännas i tariffsystemet"? I självstyrelselagen har efter EU-inträdet införts bestämmelser om hur sådana här problem ska lösas. Där finns mycket om samråd och samverkan och att landskapsmyndigheterna och riksmyndigheterna ska samråda, ifall de åtgärder de kommer att vidta är beroende av varandra. Den här propositionen är inte resultatet av något verkligt samråd, tvärtom har det till och med framförts att Ålandsdelegationens utlåtande i den här frågan, innebärande att det inte finns något juridiskt hinder för att på samma sätt som i riket stödja vindkraften, inte skulle ha någon betydelse.

Ålands självstyrelse har sin grund i Nationernas förbunds beslut i Genève 1921 och inte i grundlagen, som det sägs i motiveringen till den här propositionen. Nationernas förbund beslöt att ett särskilt organ skulle finnas för att uttolka självstyrelsen. Det skulle bestå av två medlemmar utsedda av Finlands regering och två av Ålands lagting. Ordföranden är utsedd av republikens president på förslag av lagtingets talman. Det organet heter Ålandsdelegationen.

Att deras ställning och utlåtanden ifrågasatts på det sätt som här skett har inte tidigare förekommit i självstyrelsens historia. Utskottet måste noggrant behandla frågan och se till att frågan om stöd till vindkraft på Åland får en lösning. Det finns inga juridiska hinder i självstyrelselagen eller någon annan lag, bara politiska hinder, och det kan säkert om så behövs grundlagsutskottet intyga.

Elinkeinoministeri   Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Myönnän, että itselleni oli aikamoinen pettymys, kun törmättiin tähän tosiseikkaan oikeusministeriön asianomaisten virkamiesten, valtiovarainministeriön virkamiesten ja myöskin Oikeuskanslerinviraston kanssa käydyissä keskusteluissa, että tämä itsehallinnollinen asema ja siitä olevat säädökset ja vastaavasti Manner-Suomen ja vain meitä koskevat säädökset johtavat lyhyesti sanottuna siihen, erittelemättä enempää, että yksi järjestelmä, joka kattaa sellaisenaan molemmat, siis sekä Ahvenanmaan että Manner-Suomen, ei kerta kaikkiaan käy.

Minäkin toivon, että perustuslakivaliokunta vielä arvioi, jos perustuslakivaliokunta tätä läpi kerran käy, tämän kysymyksen, mutta nämä olivat ne asiantuntijatahot, jotka tämän arvion tekivät. Jos ei muuta, niin minä toivon, että Ahvenanmaa esimerkiksi rakentaa täsmälleen tai mahdollisimman lähelle samanlaisen oman järjestelmän kuin Manner-Suomeen rakennetaan ja sitten näiden kahden järjestelmän välille luodaan yhteistyömenettely. Toivon, että sellainen pystytään luomaan.

Vielä niille, jotka eivät ehkä tiedä tämän asian taloudellisesta puolesta. Kun syöttötariffijärjestelmää varten kerätään veroja, niin Ahvenanmaa saa niistä valtion budjettiin tulevista veroista 0,45 prosenttia ja sen lisäksi siellä tuotettu sähkö sitten saisi syöttötariffijärjestelmässä sen normaalin syöttötariffituen, ja muun muassa tässä on yksi seikka aineellisista perusteista. Mutta nämä aineelliset perusteet (Puhemies: Minuutti on mennyt!) eivät ole tässä ainoa seikka, joka painoi tähän lopputulokseen.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! Jag vill tacka ministern, som visar att det finns en politisk vilja och hur den löses, det är en teknikalitet. Men jag vill säga det, att de instanser som uppräknades, justitieministeriet, finansministeriet och justitiekanslern, är alltså inte de som uttyder självstyrelselagen. Enligt Nationernas förbunds beslut i Genève så är det Ålandsdelegationen, och den som man kan vända sig till om man inte är nöjd med Ålandsdelegationens beslut är högsta domstolen. Det här är alltså en internationell konfliktlösning som det finns all anledning att vara rädd om. Men jag är mycket glad att minister Pekkarinen visar den politiska viljan.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt kysymys ministeri Pekkariselle: jos tuo syöttötariffijärjestelmä tuulella olisi rakentunut enemmän markkinaehtoiseksi eli sitä ei jouduttaisi juoksuttamaan valtion budjetin kautta, verovarojen kautta, olisiko Ahvenanmaa ollut silloin liitettävissä siihen järjestelmään?

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä ja olennainen kysymys. Juuri näin. Ellei tätä tarvitsisi juoksuttaa budjetin kautta, niin minulla tällä hetkellä olevan ja pitkin tätä valmisteluprosessia olleen käsityksen mukaan olisi ollut täysin mahdollista rakentaa yksi yhteinen järjestelmä koko tälle alueelle, valitettavasti. Vahva pyrkimys oli rakentaa tämmöinen ulkopuolinen järjestelmä, mutta siinä me törmäsimme taas perustuslakiasiantuntijaan, niin kuin ed. Tiilikainen hyvin tietää, ja jouduimme rakentamaan valitettavasti budjetin kautta kulkevan järjestelmän.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uusiutuvan energiatuotannon kehittäminen on tärkeää sekä eettiseltä että taloudelliselta kantilta katsottuna. Suomea sitovat kansainväliset ilmastotavoitteet ja tarve pitää oma elinympäristömme mahdollisimman hyvässä kunnossa. Toisaalta uusiutuva energia tarjoaa rajattomat mahdollisuudet kotimaisille yrityksille, jotka uskaltavat lähteä mukaan uusien ympäristöystävällisten innovaatioiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen.

Hallituksen esitys uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta ohjaa Suomen energiatuotantoa oikeaan suuntaan. EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet velvoittavat Suomen vähentämään päästöjä ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Samalla uusiutuvan energian osuus energian loppukäytöstä pitää nostaa 38 prosenttiin. On siis äärimmäisen tärkeää etsiä keinoja, joilla maamme vastaa ilmastonmuutoksen ja yhteisten päästötavoitteiden asettamiin haasteisiin.

Uusiutuvan energian tavoitteita ei saavuteta ilman tukitoimia, sillä kestää todennäköisesti vielä jonkin aikaa, ennen kuin esimerkiksi tuulivoiman tai auringon avulla kehitetyn energian tuottaminen muuttuu, lainausmerkeissä sanottuna, halvaksi tavaksi tuottaa energiaa. Sitä ennen tarvitaan valtiovallan tukea. Uusiutuvan energian käytön edistäminen pitää tietysti toteuttaa mahdollisimman markkinaehtoisesti.

Arvoisa herra puhemies! Energiatilanteella on suora vaikutus talouskasvuun ja kilpailukykyymme. Suomen energian saannista on valtaosa tuonnin varassa, ja painotus on fossiilisissa polttoaineissa. Energiaomavaraisuuden lisääminen on siis välttämätöntä sekä huoltovarmuuden että ilmastopolitiikan näkökulmista katsottuna. Mitä nopeammin löydämme vaihtoehtoisia energialähteitä kustannustehokkaasti, sen parempi. Uskon, että tämän hallituksen esityksen avulla uuden ja kestävän energiateknologian kiinnostavuus kasvaa merkittävästi.

Tuulivoiman osuus maamme sähkönhankinnasta on tällä hetkellä noin 0,3 prosenttia. Tulevaisuudessa tuulivoimalla on tarkoitus tuottaa 6 terawattitunnin edestä sähköä. Tuulivoiman osuutta energiatuotannossa on mahdollista kasvattaa, mutta sen tulee tapahtua tietysti myös kustannustehokkaalla tavalla. Tuo hallituksen esittämä syöttötariffi on tarkoitus saada tuulivoimarakentamisen suhteen nopeasti liikkeelle. Nopeaa liikkeellelähtöä kuitenkin jarruttaa tarvittava luvitus, niin kuin jo tuossa debatissa äsken totesimme. Tämän johdosta korotetulle syöttötariffille pitäisi antaa ainakin vuoden 2016 loppuun jatkoaika, siirtymäaika, jos uusia tuulivoimaloita aidosti halutaan Suomeen. Syöttötariffin ohella on selvitettävä maassamme tarkoin kaikki sellaiset potentiaaliset paikat, joissa tuulivoimaa voitaisiin vastaisuudessa tuottaa yhä enemmän.

Arvoisa herra puhemies! Uusiutuvan energian käyttö ja valtion antama suora tuotantotuki luo kysyntää ympäristöystävällisille innovaatioille ja voi tuoda Suomelle uusia vientituotteita. Yrittäjätaustan omaavana henkilönä minusta on hyvä asia, että tätä kautta aukeaa arvokas mahdollisuus sekä olemassa oleville että uusille yrityksille kehittää aivan uudenlaista ympäristöteknologiaa. Nyt on erityisen tärkeää, että suomalaiset energiatuottajat eivät nuku vaan tarttuvat heti tukijärjestelmän mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa toistettu sitä, että uusiutuvan energian tavoitteisiin Suomi ei voi päästä ilman tukitoimia. Näin väistämättä on, mutta samassa yhteydessä on myöskin hyvä mainita se, kuten historiasta olemme oppineet tuntemaan, että näihin ympäristöasioihin eivät voi vastata myöskään muut kuin ne maat, jotka ovat taloudellisesti kilpailukykyisiä ja toimintakykyisiä. Eli kyllä tässä myöskin tämä taloudellinen realiteetti tulee ottaa huomioon, ja esimerkiksi se, kuten jo tuossa debatissakin vähän keskustelimme, että meillä on kilpailukykyinen metsäteollisuus, on aivan ratkaisevaa tämän uusiutuvan energian tavoitteisiin pääsemiseksi, ja se on myöskin ihan ratkaisevaa sen osalta, että meillä on varaa näihin toimiin ryhtyä.

Arvoisa puhemies! Itse näen tämän energiakysymyksen niin, että aivan ykkösasia on omavaraisuus ja sen takia tämä kaikki, mitä tällä vaalikaudella on tehty, niin ydinenergiaratkaisu, jota pidin todella tärkeänä, kuin myös tämä uusiutuvan paketti, tukee tätä ratkaisua. Ei ole viisasta, että me olemme riippuvaisia ulkomailta tulevasta energiasta, vaan mahdollisimman pitkälle pitää pärjätä omin voimin. Se on järkevä lähtö-kohta.

Nyt käsiteltävänä oleva esitys, joka sisältää syöttötariffijärjestelmän, on, sanotaanko, näissä olosuhteissa hyväksyttävissä, mutta tietysti lähtökohtaisesti syöttötariffin kaltainen järjestelmä, jossa jo etukäteen jollekin luvataan se, että varmasti saa tiettyyn hintaan — toki tässä onneksi on tämä markkinaehtoisuus mukana — on hirveän vaikea asia, kuten on tällaisen lupauksen antaminen ylipäätään millä tahansa sektorilla elämässä. On varmaan monta muutakin alaa, joilla mielellään tällainen vakuutus otettaisiin. Tässä poikkeuksellisessa tilanteessa se on hyväksyttävissä, koska on varmasti niin, että näihin tavoitteisiin ei muuten päästä.

Mutta sitten kun katsotaan, millä energiamuodoilla tähän tavoitteeseen lähdetään pääsemään, niin minusta tämä arvovalinta, josta täällä ministeri Pekkarinenkin sanoi, on aivan oikein, että ensin hyödynnetään ne käytettävissä olevat puupuolen resurssit, toki niin, että sitä tukkipuuta ei käytetä eikä vaaranneta sitä kautta metsäteollisuuden toimintaa. Uskon siihen, että koska tämä nimenomaan on ollut hallituksen tavoitteena, niin myöskin pienenergiatuki ja muut mallit, jotka tässä ovat nyt tulossa, johtavat siihen, että me vältymme siltä riskiltä. Minusta oli hyvä se, että ministeri Pekkarinen totesi, että jos näin ei tule käymään, niin tähän asiaan vielä palataan.

Mutta on myöskin niin, että siellä sahoilla on iso energiantuotantopotentiaali ja nämä on viisasta hyödyntää. Näen myöskin sen työllisyyden kannalta merkittävänä, että tässä arvioidaan, että 13,5 miljoonan kiintokuutiometrin hyödyntäminen energiakäyttöön vuonna 2020 tuo 6 900 henkilötyövuotta ja ne työvuodet tulevat lähes kaikki maaseudulle. Suuri osa tulee sellaisille alueille, missä työllisyysnäkymät muuten eivät ole niin suotuisat kuin kasvukeskuksissa, joten tällä on myöskin huomattava aluepoliittinen vaikutus. Pidän sitä itse ihan positiivisena, koska se on nimenomaan niiden maaseudun vahvuuksien hyödyntämistä.

Arvoisa puhemies! Tästä tuulivoimasta haluan vielä sanoa sen, että ymmärrän, että osana tätä kokonaisratkaisua ja sitä, että näihin tavoitteisiin päästään, myöskin tätä tuulivoimaa on käytettävä, mutta kyllä meidän on hyvä samalla tiedostaa se, kuinka mittavasta tuesta se on riippuvainen. Kuten täällä ministeri Pekkarinen totesi, 6 terawattia 40 terawatista eli vajaa yksi seitsemäsosa siitä uusiutuvan energian tavoitteesta tällä tuulella saadaan. Mutta kuitenkin rahaa käytetään 200 miljoonaa 340 miljoonasta olettaen, että vuoteen 2020 mennessä nämä tavoitteet saavutetaan, eli karkeasti ottaen 55 prosenttia tukirahasta menee kuitenkin tälle yhdelle tuotantomuodolle. Eli kyllä nämä aika huomattavia panostuksia ovat, ja jos nämäkään eivät vielä riitä, niin mikä sitten riittää? Kyllä tämä aika kova paketti tänne tuulipuolelle on.

Täällä on käyty keskustelua siitä, kuinka nopeasti tämä voi toteutua ja mistä nämä rakentamiset, toteutuminen, ovat kiinni. Oma käytännön havaintoni yksittäisen esimerkin kautta: Tätä tuulivoimahanketta on jo pitkään yritetty toteuttaa omalla paikkakunnallani paikallisen maanviljelijän toimesta, ja ei se kyllä kuntaan ole kaatunut eikä kunnan halukkuuteen, mutta se on kyllä kaatunut Pirkanmaan ympäristökeskukseen, jonka mielestä entisen kaatopaikan läheisyyteen rakennettava tuulimylly on maisemahaitta ympäristölleen. Tässä suhteessa toivoisin kyllä vähän toisenlaista asennetta, jos kerran tavoitteena on, että näitä oikeasti syntyy. Kyllä minä luulen, että tämä maisemahaittakysymys on varmasti relevantti joillakin paikoilla, tosin kansainvälisestihän niitä näkyy olevan kyllä hyvinkin erilaisissa paikoissa, mutta ei se tuolla syrjäisellä maaseudulla kyllä mikään kauhean relevantti kysymys mielestäni ole. Kyllä siinä hiukan sellaista asennemuutosta tarvitaan, ja varmaan se vaatii tietynlaista ohjausta. Tässä suhteessa ne lakimuutokset, jotka tänne ovat ministeri Vapaavuoren toimesta tulossa, ovat varmaan tätä ratkaisua tukevia.

Jouko  Laxell  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Puuenergian tuotantotukea tarvitaan, jotta EU:n Suomelle asettamat uusiutuvan energian osuuden lisäämistä koskevat tavoitteet saavutetaan. Energiaratkaisuissa kotimaisten raaka-aineiden suosiminen on tärkeää kotimaisten yritys- ja työllisyysmahdollisuuksien edistämiseksi. Samalla vähennetään riippuvuutta tuontipolttoaineista.

Metsähakkeen käytön lisäämiseksi sekä puuta käyttävän sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämiseksi hallitus ehdottaa puuta suosivaa syöttötariffijärjestelmää eli tuotantotukea. Hallituksen esitys syöttötariffijärjestelmästä noudattaa samoja periaatteita kuin tuulivoiman ja biokaasun osalta. Tariffijärjestelmän tarkoituksena on parantaa hakkeen polton kannattavuutta. Tuotantotuki sidotaan päästöoikeuden hintaan, joka vaikuttaa merkittävästi hakkeen käytön kannattavuuteen.

Uusiutuvan energian tuen tarve vaihtelee tuotantomuodoittain. Puun osalta tukitason asettamista on harkittava erittäin tarkasti. Suomen uusiutuvan energian käytön tavoitteiden saavuttaminen edellyttää riittävän korkeita tukitasoja, mutta on varmistettava, ettei esimerkiksi huonekaluteollisuuden sahoille tai metsäteollisuuteen soveltuvaa puuta oteta energiakäyttöön. Merkkejä tästä oli jo keväällä. Yhtä tärkeää on, että hakkeen toimitukset tapahtuvat voimaloiden läheltä. Muuten haketoimitusten päästöt kasvavat suuriksi. Erityisen tärkeätä on huomion kiinnittäminen vähäpäästöiseen logistiikkaan, siis siihen, että puu tuotetaan hakkeeksi ja kuljetetaan voimalaan mahdollisimman vähäisin päästöin.

Arvoisa rouva puhemies! Pienimuotoisella uusiutuvan energian tuotannolla pitää olla oikeus päästä syöttötariffijärjestelmän piiriin. Hallitus esittää, että tuulivoimalla, biokaasulla ja metsähakkeella tuotetulle sähkölle maksettaisiin kiinteää sähkön tuotantotukea, jos voimalaitos ei kuulu syöttötariffijärjestelmään. Tukea maksetaan myös kierrätyspolttoaineella ja pienvoimaloilla tuotetulle sähkölle. Erittäin tärkeätä on, että tuotantotuet ovat järkevässä suhteessa investointitukien kanssa pientuotannon turvaamiseksi.

Mitä sähkön hinnan määrittämiseen tulee, ongelma on markkinapuolella. Sähkön hinta määräytyy pohjoismaisessa ja pian EU:n pörsseissä, eikä uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön hintataso poikkea vaikkapa kivihiilellä tuotetun sähkön hinnasta. Hintatasoon on syytä keskittää huomiota, miten saadaan uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö edullisemmaksi, kun sen tuotantoa muutenkin tuetaan valtion toimesta.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä uusiutuvan energian tukipaketti on merkittävä ja iso paketti. Yhdessä eilen käsittelyssä olleen vihreän verouudistuksen kanssa tämä on merkittävä osoitus nykyisen hallituksen linjasta näiden energiakysymysten suhteen. Tä-mä suunnanmuutos keväiseen ydinvoimapäätökseen verrattuna näyttää aika rajulta tässä. Mutta näin mennään nyt, ja tämä paketti on pääosiltaan ihan oikean suuntainen ja oikean kokoinenkin.

Tuulivoiman osalta täällä on keskustelussa tullut esiin se, että tämä kokonaisuuden aikaansaaminen on aika haasteellista ja on hiukan epävarmaa, että näillä tukitasoilla tämä tavoitetaso saavutetaan. Tukitasot ovat kuitenkin verrattain korkeiksi viritettyjä tässä syöttötariffissa tuulivoiman osalta, ja rohkenen kyllä uskoa, että tämän voimin tämä tavoitetaso saavutetaan. Se on sitten eri asia, mikä on tilanne vuoden 2020 jälkeen. On todennäköistä kyllä, että tässä kun päästään kunnolla alkuun, niin tämä tuulivoiman kannattavuus suhteessa muihin energiantuotantomuotoihin tulee paranemaan, ja voi käydä niinkin, että tarvittavat tukitasot lähtevät aika voimakkaasti painumaan alaspäin. Tällä hetkellähän tuulivoimaa, kuten täällä on monessa puheenvuorossa käynyt ilmi, eniten hidastaa tämä kaavoitusmenettely ja not in my backyard -ajattelu.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana tästä metsäenergiaosuudesta, joka on kaikkein isoin osa tätä nyt käsittelyssä olevaa pakettia. Tässä tämä energian tuotantotuki on mielestäni erittäin nokkelalla tavalla rakennettu, koska se muuttuu sen mukaan, mikä on kulloinenkin päästöoikeuden hinta, ja näin muodoin tämä toimii erilaisilla päästöoikeuden hinnoilla joka tapauksessa kannustavasti. Tämä on siinä mielessä hyvin rakennettu, että tässä pystytään ja pyritään minimoimaan veronmaksajille koituvat kustannukset tästä tuotantotuesta. Kokonaiskustannuspotti riippuu tietysti tulevasta päästöoikeuden hinnasta. Uskon tässäkin kohdassa, että tämä valittu ohjaustapa ja ohjaustaso ovat riittävät, niin että näihin tavoitteisiin sen puolesta on mahdollista päästä.

Nythän tämä metsäenergiapuolen paketin osuuden volyymi on erittäin suuri, kun puhutaan, että yli 2,5-kertaistuu tämä metsähakkeen käyttö tämän tavoitteen mukaisesti. Tämä on iso paketti, ja tässä on tietysti oma vaativa harjoituksensa sekin, miten tämä logistiikka saadaan sillä tavalla toimimaan, että tarvittava puumäärä näihin voimalaitoksiin saadaan tyylikkäästi siirrettyä. Sinänsä näyttävät nämä metsänkasvuluvut siltä, että sen puolesta katto ei ihan äkkiä tule vastaan. Tämmöiset volyymit ovat vielä siinä mielessä kestävästi Suomen metsistä saatavissa.

Se, mikä minua tässä esityksessä metsäenergian osalta eniten nyt tällä hetkellä huolestuttaa, on näiden vaikutusselvitysten puuttuminen. Tässä hallituksen esityksen sivuilla 30—31 on lyhyt kappale ympäristövaikutuksista, ja se on kyllä kovin pintapuolinen eikä tämän metsäenergian osalta pureudu oikeastaan yhtään näihin ydinkysymyksiin. Tähän liittyvät Suomen ympäristökeskuksen viime viikolla julkaisemat tutkimustulokset, joissa väitettiin, että kantojen energiakäytön hiilidioksidipäästöt olisivat lyhyellä, noin 20 vuoden tähtäimellä ihan kivihiilen luokassa. Nämä tulokset olivat aika raflaavan kuuloisia. En tiedä, onko se nyt ihan näinkään. Mutta joka tapauksessa metsäenergian osalta tämän paketin, laajasti katsottuna, ympäristövaikutukset tulisi arvioida ja myöskin ohjeistaa nämä toimet sillä tavalla, että ympäristölle koituvat haitat olisivat mahdollisimman vähäiset. Tässä puhun siitä, miten ja millä tavalla ja minkälaisilta alueilta, minkälaisista kohteista sitä puuta otetaan. Olisiko mahdollista kenties suunniteltua vähemmän puuttua tähän kanto-osastoon, kun se kuitenkin on hieman problemaattinen ilmastomielessä ja monessa muussakin mielessä? Tätä asiaa pitäisi selvittää, ennen kuin tässä laitetaan isot pyörät pyörimään, jotta tiedettäisiin, mitä tehdään, ettei tapahtuisi ikävää vahinkoa. Ja todella toivon sitä, että tässä vaikutusarviossa ilmastopäästövaikutusten lisäksi erittäin paljon huomiota kiinnitettäisiin monimuotoisuusvaikutuksiin, koska hyvin suuren metsäenergiamäärän ottaminen meidän metsistä on tietyssä mielessä riskaabelia luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja kehittämisen suhteen.

On myös keskusteltu siitä, mikä tällaisen metsäenergiapaketin vaikutus metsän ravinnetaseeseen on, ja onpa ainakin kantojen runsasmittaisella nostamisella mahdollisesti vaikutuksia myös vesistöpäästöihin, koska eroosio saattaa lisääntyä siitä, kun metsämaan pinta suurimuotoisesti rikotaan. Mutta toivon, että tässä nopeasti päästään liikkeelle näiden vaikutusarvioiden ja selvitysten osalta.

Sitten lopuksi muutama huomio siitä, arvoisa puhemies, että tämä harjoitus ei tähän tukipakettiin ja tämän toimeenpanoon vielä pääty. Tässäkin keskustelussa on tullut esille monia asioita, joita jatkossa tulee selvittää ja edistää. Mainitsen niistä muutamia. Esimerkiksi biohiilen ja peltobiomassan osalta tämä paketti ei tuo vielä mitään ratkaisuja. Voi olla, että näidenkin energialähteiden osalta semmoinen hyvä ekologinen lokero Suomen uusiutuvan energian tuotannossa löytyy, ja sitä on jatkossa selvitettävä.

Sitten se, mistä tässä ei tänään eikä eilen ole kovin paljon puhuttu mutta joka tähän energia-asiakokonaisuuteen erittäin voimakkaasti liittyy, on energiansäästö ja energiatehokkuuden voimakas edistäminen. Se on nyt sellainen asiapari, jota ei tule lainkaan unohtaa, vaan Suomen on siihen kiinnitettävä nyt voimakkaasti huomiota, koska niin kuin joku viisas on todennut, kaikilla energiantuotantomuodoilla on omat haittavaikutuksensa ja kaikkein parasta energiapolitiikkaa on se, joka johtaa energiankulutuksen vähenemiseen.

Sitten täällä tuli esille muun muassa ed. Jaskarin puheessa reaaliaikaisen sähkönmittauksen mahdollisuudet ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että kun tämä reaaliaikainen sähkönmittaus saadaan toimimaan, niin mitkä olisivat mahdollisuudet toteuttaa tätä hajautettua sähkön pientuotantoa. Olen samaa mieltä kuin ed. Jaskari siitä, että kun nämä mittarit saadaan viritettyä ja kuntoon, niin on täysin mahdollista toteuttaa tämä kaksisuuntainen sähkön osto- ja myyntitoiminta jopa kotitaloustasolla sillä tavalla, että myöskin ne hintaerot eri aikoina käytetyn ja tuotetun sähkön välillä siinä otetaan huomioon. Se ei ole kovin monimutkaista matematiikkaa kuitenkaan.

Sitten vielä lopuksi se, niin kuin tässä hallituksen esityksessä todetaan ja ansiokkaasti minusta todetaan, että tämän toimeenpanoajan vaikutuksia on tarkoitus tässä lähivuosina seurata ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet, jos niihin tarvetta ilmenee. Se on erinomainen asia, että se todetaan jo tässä vaiheessa. Toinen seikka on sitten vähän pidemmän ajan tulevaisuuden ratkaisut, että nythän tämä paketti tähtää vuoteen 2020, mutta tämä kehitys energiaosastolla ei tule loppumaan siihen vuoteen, vaan yhä lisää haasteita tulee. Meidän tuossa vuosikymmenen loppupuolella viimeistään täytyy alkaa jo vakavasti miettiä sitten niitä jatkotoimia vuoden 2020 jälkeen, miten tämä nyt alkava positiivinen kehitys saadaan jatkumaan.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta on hyvin mittava paketti. Siinä on tarvittu luovuutta, ja siinä on tarvittu sitkeyttä, ja nyt voidaan olla tyytyväisiä siitä, että meillä on todella asiakirja, josta voidaan lähteä sitten valiokuntakäsittelyyn ja luomaan varsinaista tarkkarajaista lainsäädäntöä.

Energiapaketti on lämpöä ja uskoa luova. Tämä, että on päästy ja päästään tästä hiilenmustasta energiapolitiikasta irti, on moneltakin osalta positiivinen asia. Hiili on tuontitavaraa ja paljon päästöjä aiheuttavaa. Mitä vähempi sitä poltetaan, sitä paremmaksi tulevat taseet.

Pääkaupunkiseudun osalta on ollut kritiikkiä siitä, että tämä rankaisee nimenomaan rannikkoseutua. Kuitenkin jo edellisen, ei nyt viimeisen vaan sitä edellisen, ydinvoimapäätöksen yhteydessä käsiteltiin myöskin yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa jätteenpolttolaitoksen muodossa. Se ei vaan ole koskaan lähtenyt liikkeelle. Suunnitelmia on tehty, mutta täysimittaiset toteutukset puuttuvat, ja vain nämä jätevuoret kasvavat. Kuitenkin Tukholman kaupunki, jossa Fortum operoi, käyttää myöskin mittavan määrän suomalaista yhdyskuntajätettä, ja tästä voisi heittää kysymyksen, että miksi näin.

Vielä Helsingin Energian osalta: Helsingin Energia on kaupungin liikelaitos, joka toimii maanlaajuisesti, ja silloin, kun on liikelaitos, välttyy myöskin valtiolle maksettavista veroista. Elikkä tämä on kuitenkin tällaisessa erityiskohteluissa oleva toimija, ja toivon, että siellä kaupungissa ja yhtiön hallinnossa nähdään myöskin tämä tarve yhteisiin ilmastotalkoisiin ja lähdetään toteuttamaan uusia hankkeita.

On paljon puhuttu siitä, että tämä uusi paketti vaarantaa jopa metsäteollisuuden puuraaka-aineen saannin. Uskon, että tässä menee monia vuosia, kun tätä hommaa käynnistellään. Siinä ei ole uhkaa näkyvissä. Toisaalta myöskin uskon, että tämä turpeen hyötykäyttö tulee siinä rinnalla pysymään ainakin pienemmissä laitoksissa, saattaa jopa kasvaa. Se antaa vähän tasapainoa tähän tilanteeseen.

Tällä kokonaisratkaisulla on hyvin laaja merkitys. Tässä on paljon aluepolitiikkaa, tässä on paljon työllisyyspolitiikkaa, tässä on myöskin mukana veropolitiikkaa ja jossain määrin myöskin tulonjakopolitiikkaa. Mutta tämä on kokonaisuus, ja tämän kokonaisuuden kanssa on varmasti hyvä tulevaisuudessa elää.

Polttoaineiden raaka-aineet muodostavat sitten sen lopputuotteen hinnan, ja se on selvää, että esimerkiksi sähköä ei kyetä tuottamaan tuulella. Vaikka tuuli onkin ilmaista, se investointikustannus on niin suuri, että siihen tarvitaan syöttötariffit samoin kuin tänne biokaasupuolellekin. Elikkä tässä on otettu kaikki tarpeet hyvin huomioon, ja niin kuin täällä on todettu, jos on niin, että syntyy jo ylikapasiteettia tuotannon osalta, sitten niitä tukia voidaan joiltain osin leikata. Mutta perusperiaatteena tämä paketti on siltäkin osin erinomainen ja esimerkillinen. Tähän on 12 vuodeksi tukitasot sovittu, ja se on operaattoreiden osalta positiivinen asia. Se mahdollistaa investointien tekemisen, ja investoinnit edesauttavat tämän hallituksen hyvän paketin tavoitteiden saavuttamista.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun vielä kokoavasti.

Ensinnäkin, kun ollaan tekemisissä uusiutu-vien energialähteitten hyödyntämisjärjestelmän kanssa, se on kokonaisuudessaan maankäyttöratkaisu. Se ei ole mitään muuta kuin maankäyttöratkaisu. Se on sitä Suomi-kohtaisesti, se on sitä kansainvälisten vesien osalta, ja se on sitä myöskin ihan täsmälleen samalla tavalla globaalisti. Elikkä toisin sanoen — viittaan tähän valtakunnan kaava-asiaan, arvoisalle ministerille — millä tavalla tämä voitaisiin parhaiten hoitaa silloin, kun on kysymys merialueista? Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että kun meillä on nykyisellään lain mukaan täydellinen kuntajako, niin nämä merialueet muutetaan kansainvälisen käytännön mukaan territorioiksi, jolloinka se merkitsee vain yhden pykälän muuttamista, ja kun se ei voi olla ristiriidassa yhdenkään olemassa olevan kunnan primääri-intressin kanssa, niin se on hoidettavissa sillä tavalla. Tämä ei ole kovin ihmeellinen asia sellaisenaan.

Toinen asia, joka liittyy tähän samaan asiaan. Jos ajatellaan sitä keskustelua, mikä näistä asioista on käyty tässä salissa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, missä olen saanut olla mukana, niin säätövoima on se yksi keskeinen asia. Kaikkein raflaavin on Oulussa Pohjois-Pohjanmaan liiton uusi maakuntajohtaja Pauli Harju, joka keksi, että nyt tarvitaan säätövoimaa, ei enää ydinvoimaloitten takia, vaikka niitä sinne ollaan rakentamassa pilvin pimein, vaan tuulivoiman takia. Siitä tuli oikein mahtavat vuodatukset. Kun on tuulesta kysymys, se riippuu siitä, mistä päin tuulee. Se tuuli nyt sieltä päin. Siinä on vaan mukavaa se, että hänellä on jäänyt huomaamatta se, että EU-laajuisesti on lähdetty sille tielle, että kytketään nämä sähköverkot, kantaverkot, yhteen. Siihen on jopa varauduttu taloudellisesti näitten firmojen kesken, jotka omistavat nämä kantaverkot, ja siinähän on olemassa nyt tämä ohje Suomellekin, mitä pitää tehdä. Se merkitsee käytännössä sitä, että tämä säätövoimaongelmatiikka kuulemma poistuu aika radikaalisti kuvasta.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä Saksan-mallista liittyen syöttötariffeihin. On suuri vahinko, että ei kelvannut pohjapaperiksi se Saksan liittotasavallan laki. Sehän on äärimmäisen taitavasti tehty. Siinä on kaikki energiamuodot, tuotantomuodot käyty omana lukunaan läpi toisistaan riippumattomina ja mitoitettu sen tilanteen mukaan, mikä näitten energiamuotojen hyödyntämisessä on Saksassa se potentiaali, ja sen mukaan sitten myöskin mitoitettu se, millä tavalla se toimii.

Tämä nyt tarjottu Suomen-malli voi eräiltä osin olla edistyksellisempikin kuin on se Saksan malli, mutta joka tapauksessa mielenkiintoista Saksan-mallin kritiikissä oli se, kun sikäläinen teollisuuden omistajasiipi rupesi kovasti kritisoimaan tätä syöttötariffijärjestelmää ja tarkkaan laski, että tähän on käytetty kuluttajien rahoja 35 miljardia euroa, huomaamatta lainkaan sitä, että sehän on aivan loistava juttu, koska mitään valtion rahaa siihen ei ollut tarvittukaan sikäläisen systeemin mukaan. Heillä ei ole siis sitä ongelmaa perustuslain mukaan, mikä Suomella on. Siellä on sitä paitsi perustuslakituomioistuin, joka ratkaisee tämmöiset asiat.

Sitten tästä energiapuusta. Minusta se Syken kantojuttu ei kyllä kestä, siis tämmöisellä kenttäbiologin tarkastelullakaan, ei ollenkaan. Minä en ymmärrä, miten semmoinen limbo on päässyt tulemaan. Ei tarvitse mitään muuta kuin mennä tuommoiseen vanhaan metsään ja katsoa, millä tavalla on käynyt. Täällä on metsänhoitaja Tiilikainenkin paikalla kuuntelemassa sopivasti. Kun katsoo sitä, millä tavalla ne kannot lahoavat sinne maastoon, niin siitä näkee suoraan, mitenkä tämä meni pieleen. Kun ne lahoavat, ne yhtyvät happeen ja muodostavat hiilidioksidia, ja siinä kaikki.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän muuhun osaan, tähän 13,5 miljoonaan kiintokuutiometriin energiapuuta. Se vaatii suunnitelman. Se vaatii ehdottomasti. Se ei ole sellaista lonkaltaheittelyjuttua, niin kuin se tällä hetkellä on. Se vaatii erittäin rautaista ammattitaitoa ja aluesuunnittelua ja metsänkäyttösuunnittelua. Toivottavasti siinä ruvetaan todella toimimaan.

Peltoenergiassa pitää muistaa, että meillä on 500 000 hehtaaria peltoja, jotka ovat olleet energiatuotannossa. Kysymys on vain siitä, millä tavalla se hoidetaan, ja biokaasutuotannossa se hoidetaan kaikkein parhaimmalla tavalla hyväksi. Samalla myöskin niitten kasvien elikkä ruokohelven ja ahdekaunokin juuret jäävät sinne kunttakerrokseen hiilivarastoina, hiilinieluina, ja se, mikä saavutetaan, on se, että päästään ravinnekiertoon. Siis samaa ravinnemäärää kierrätetään siinä pellolla, koska se sieltä pohjalietteestä saadaan sinne peltoon takaisin ja samalla tavalla rehevöitymiset pystytään estämään myöskin.

Elikkä hyvä paketti tämä on kuin mikä, mutta siinä on vielä vähän viilaamisen sijaa.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uusiutuvan energian tuotantotuista on hyvä kokonaisuus. Se on sitä sen takia, että se konkretisoi sen valtavan hypyn, mikä tarvitaan uusiutuvan energian lisäämisessä tällä vuosikymmenellä. Se on hyvä sen takia, että siinä on älykkäällä tavalla sidottu nämä tukimekanismit markkinalähtöisesti tuulisähkön osalta sähkön markkinahintaan ja toisaalta sitten puun energiankäytön osalta päästöoikeuden hintaan.

Merkittävin osa, jolla eniten niitä uusiutuvia terawattitunteja tuotantoon saadaan, on tämä muuttuva sähköntuotannon tuki, joka koskee siis puun energiakäyttöä ja on päästöoikeuden hintaan sidottu sillä tavalla, että jos päästöoikeuden hinta on 23 euroa per tonni, tuo tuki menee nollaksi.

Täällä keskustelussa on esitetty huoli siitä, miten tämä vaikuttaa metsäteollisuuden raaka-ainehuoltoon. Metsäteollisuuden itse esittämien laskelmien mukaan tuo raja, jolloin kuitupuuta alkaa siirtyä mieluummin poltettavaksi kuin selluksi ja paperiksi jalostettavaksi, menee siellä päästöoikeuden hinnan 30 euroa per tonni kieppeillä. Nyt tämä muuttuva sähköntuotannon tuki nollautuu silloin, kun päästöoikeuden hinta on 23 euroa, eli tänne jää tämmöinen 7 euron per tonni turvamarginaali, joten tämä ei johda siihen, että metsäteollisuuden korkeamman jalostusasteen raaka-ainetta vielä poltettaisiin.

Sen sijaan tämä muuttuva sähköntuotannon tuki vakauttaa energiapuun markkinoita. Energiapuun markkinoitten yksi ongelma on ollut se, että silloin, kun energiapuuta korjataan, ja silloin, kun sitä poltetaan eli muutetaan energiaksi, se aikaväli on pahimmillaan 1,5 vuotta tai joskus jopa enemmän. Kun energiapuu korjataan, korjaajalla ei ole tietoa, millä hinnalla se sitten muuttuu energiaksi vuoden tai puolentoista kuluttua. Nyt tämä muuttuva sähköntuotannon tuki poistaa tätä epävarmuutta, koska puuta korjattaessa tiedetään tietty kannattavuustaso, joka tulee joko markkinahinnan tai sitten tämän tukimekanismin kautta päästöoikeuden hintaan älykkäästi sidottuna. Kaiken järjen mukaan tämä vakauttaa energiapuun markkinaa ja koituu sitä kautta energiapuuta korjaavien yritysten hyödyksi ja, totta kai, toivon mukaan tuo myös vakaata kysyntää energiapuulle.

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuuden raaka-ainehuollosta. Täällä keskustelussa on heitetty myös se huoli, että joko nyt sitten tukkipuutakin pannaan kohta hakkeeksi. Kaiken kaikkiaan meillä metsävarat antavat mahdollisuuden, että hyödynnetään huomattavasti enemmän puuta kuin tällä hetkellä tehdään. Nyt on huomattava, että kun usein puhutaan siitä 100 miljoonasta kuutiosta, minkä meidän metsämme kasvavat, se on sitä runkopuuta. Tällä hetkellä kannot, hakkuutähteet, joita lähestulkoon 5 miljoonaa kuutiota käytetään energiaksi, eivät sisälly tähän 100 miljoonaan vaan tulevat sen ulkopuolelta. Sen sijaan oikeastaan kaikki tämä lisäys, mitä nyt sitten puun energiakäyttöön tavoitellaan, suuruusluokkaa 8 miljoonaa kuutiometriä, 15—16 terawattituntia, täytyisi pystyä ottamaan sieltä nuorten kasvatusmetsien harvennushakkuista, ensiharvennuksista, joita tällä hetkellä jää kymmeniätuhansia hehtaareita rästiin joka ikinen vuosi sen takia, että teollisuus ei tarvitse niin paljon puuta kuin meidän metsämme kasvavat.

Miten sitten kohdennetaan energiapuun kysyntä juuri niihin oikeisiin kohteisiin, missä meillä on se resurssi, mitä korjaamalla sitten saadaan lopputuloksena isot läjät energiapuuta ja toisaalta hyvin kasvavia, harvennettuja, tuottavia metsiä, jotka sitten seuraavissa hakkuissa tuottavat sitä teollisuuden tarvitsemaa hyvälaatuista raakapuuta? Siinä on nimenomaan tarkan pelin paikka, niin kuin ed. Pulliainen täällä jo viittasi. Ratkaisu tulee olemaan sitten maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltava pienpuun energiatuki. Se, miten se kohdentuu, minkälaisilla ehdoilla, tulee ratkaisemaan sen, että tämä puuenergian lisäys lähtee niin sanotusti oikeasta paikasta eli sieltä nuorista kasvatusmetsistä, joissa se potentiaalikin lepää. Ja on toivottavaa, että maa- ja metsätalousministeriö tämän esityksen saa mahdollisimman pikaisesti eduskunnan ruodittavaksi osana tätä isoa pakettia.

Puhemies! Huolta puuenergian lisäkäytöstä on kannettu myös esimerkiksi ed. Juurikkalan puheenvuorossa siltä kantilta, miten tämä vaikuttaa metsien ravinnetaseisiin, köyhtyykö metsämaa, kun ravinteita virtaa metsistä pois, tai entä monimuotoisuus, ja sitten on myös viitattu näihin laskelmiin esimerkiksi erilaisten kantojen ja hakkuutähteitten ilmastovaikutuksista. Tässäkin joutuu vielä kertaalleen toteamaan sen, että jos tällä hetkellä meillä kantoja nostetaan noin 1,5 miljoonaa kuutiota — joku voi korjata luvun tarkemmaksi, mutta karkeasti tuo on se suuruusluokka — ei sillä puolella oikeastaan paljoakaan voida edes lisätä korjuuta, koska se on rinnasteinen siihen, paljonko meillä on sopivia päätehakkuuleimikoita, mikä taas riippuu siitä, paljonko meidän sahateollisuutemme, vaneriteollisuutemme vetää näitä kohteita. Eli kantojen määrää ei edes pystytä kovinkaan paljon lisäämään, eikä siinä ole välttämättä järkeäkään. Suunnilleen nykyinen volyymi voidaan säilyttää.

Ed. Pulliainen totesi jo täällä, että kun metsissä liikkuu, niin näkee, että parissakymmenessä vuodessa se kanto on joka tapauksessa hajonnut ja vapauttanut siihen sitoutuneen hiilen hiilidioksidina ilmaan. Mutta toki sen parikymmentä vuotta se kanto sitten sitoo sen hiilen ja siinä mielessä sillä jonkun sortin vaikutus toki tähän hiilitaseeseen on.

Sitten taas tällä hakkuutähdepuolella olisin pikemminkin huolissani siitä, että vihreää biomassaa ei viedä metsästä pois, koska sen mukana lähtee turhan paljon ravinteita. Siinä mielessäkin korjuun lisäykset kannattaa kohdentaa siihen runkopuuhun. Nimittäin runkopuuhan on huomattavasti ravinneköyhempää kuin oksat ja latvusmassa ja myöskään monimuotoisuuden kannalta ei ole mitään merkitystä, meneekö se runkopuu sellutehtaalle vai meneekö se polttoon. Sen monimuotoisuusvaikutus on aivan sama, kunhan monimuotoisuus pidetään ylipäänsä metsien käsittelyssä koko ajan mielessä käyttötarkoituksesta riippumatta. Uskon, että tämä kasvava bioenergian, metsäenergian, tarve voidaan oikein hyvin sovittaa yhteen meidän luonnon monimuotoisuustarpeitten kanssa ja hyvään metsänhoitoon, kunhan vaan alusta lähtien myös metsänhoitomenetelmiä justeerataan sitä silmällä pitäen, että se ensimmäinen kaupallinen hakkuu onkin tästä eteenpäin käytännössä energiapuuhakkuu.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika hypätä tuulen puolelle. Täällä ed. Paajanen ehdotti, että harkittaisiin tuota 3 vuoden korotettua tukea venytettäväksi vaikkapa vuoden 2016 loppuun, eli vuosi lisäaikaa, ja ottaen huomioon ne vaikeudet ja hitaudet, mitä tuulivoiman kaavoituksessa on, se on aika perusteltu ehdotus. Niin ikään kannattaa kyllä jatkovuosina selvittää se, voitaisiinko tuulen syöttötariffi toteuttaa sillä tavoin, että se ei kierrä valtion budjetin kautta vaan tulisi suoraan markkinoilta, sähköä käyttäviltä asiakkailta, kerätyksi. Nyt ensimmäinen tulkinta todella oli, että siinä on perustuslaillisia esteitä, mutta kunhan nyt saadaan tämä tariffikäyttöinen järjestelmä liikkeelle, niin toivoisin, että esimerkiksi tulevalla hallituskaudella tuleva hallitus pohtisi vielä uudelleen tämän. Se poistaisi muun muassa sen Ahvenanmaan ongelman, niin kuin ministeri Pekkarinenkin täällä totesi.

Lopuksi palaan tähän rannikon hiilivyöhykkeeseen. Nyt tämä esitettävä paketti ei vielä todellakaan kivihiiltä hetkauta sinne eikä tänne. Tällä paketilla turve väistyy puun tieltä. Jotta rannikon hiilivyöhykkeellä kivihiili reilusti lähtisi nyt sitten vähenemään ja sitä voitaisiin suomalaisella puulla korvata, siihen tarvitaan vielä erillinen, paremmalle tasolle viritetty tuki. Tämä on nimenomaan semmoinen kansallisen yhteisymmärryksen ratkaisu. Toisaalta rannikon kaupungit sitoutuvat siihen, että käytetään kotimaista puuta, jolla ilmastopoliittisesti perustellusti kivihiili syrjäytetään, ja toisaalta sitten valtiovalta sitoutuu siihen, että näitten voimaloitten kannattavuus turvattaisiin jatkossa nyt esiteltyjä korkeammilla tukiratkaisuilla. Tässä toivon, että ministeri Pekkarinen ja koko hallitus käyttävät jäljellä olevan aikansa tehokkaasti ja lähtevät tämmöistä kansallisen yhteisymmärryksen ratkaisua eteenpäin viemään.

Kaiken kaikkiaan tämä paketti tulee tarjoamaan työtä suomalaisille konepajoille, kuljetusyrittäjille, motoketjuille, metsänomistajille ja, mikä parasta, kautta Suomen.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen puhui asiantuntevasti nimenomaan metsäenergian hyödyntämisestä, ja haluaisin vaan todeta, kun täällä tässäkin keskustelussa, niin kuin yleensäkin julkisessa keskustelussa, enemmän on epäilty, riittääkö meillä puu ja riittääkö metsäteollisuudelle ainespuuta tulevaisuudessa vai meneekö se polttoon, että kyllä meillä metsäteollisuudelle riittää ainespuuta.

Ensinnäkin viime vuonna poltettiin Kemera-puuta reilut miljoona kuutiota. Siitä 6 miljoonasta kuutiosta, mikä oli kaiken kaikkiaan energiapuuta, 70 prosenttia oli hakkuutähdettä. Ed. Tiilikainen jo aika perusteellisesti kävi läpi nämä mahdollisuudet. Kyllä hakkuutähteen puolellakin on vielä mahdollisuuksia lisätä ehkä noin 0,5—1 miljoonan kuution verran tätä energiakäyttöä.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta on nyt jatkumoa sille pitkälle ketjulle, joka nyt on alkuvaiheessa kohti sitä isoa tavoitetta Suomen energiapaletin muuttamisesta uusiutuvaan, vähäpäästöiseen, päästöttömään ja kotimaiseen suuntaan. Se on hyvä kokonaisuus, joka muutamilta osin, niin kuin täällä on usea edustaja todennut, tarvitsee vielä uudelleenarviointia ja pientä viilausta, mutta uskon, että eduskuntakäsittelyn aikana me saamme sinne joitakin asioita tehtyä, jolloinka tästä tulee vielä entisestäänkin parempi.

Hallitukselle pitää antaa tunnustusta siitä, että on lähdetty ajoissa ja ripeästi, nopeasti, liikkeelle niiden lainsäädäntötoimintojen osalta, mitä luvattiin silloin keväällä, kun tehtiin iso energiaratkaisu ja ydinvoimaluvat myönnettiin. Silloin perusteltiin ja vakuutettiin, että näin myöskin tapahtuu, että uusiutuvien energialähteiden edistäminen käyntiin vahvasti laitetaan, ja nyt se on laitettu ja lisää täytyy seurata.

Täällä ed. Tiilikainen äsken hyvässä puheenvuorossaan toi esille muun muassa Kemeran ja pienpuun energiatukilainsäädännön, joka toivottavasti ministeriöstä tulee mahdollisimman pikaisesti meidän käsittelyymme. Samalla me voimme kaksi kärpästä lyödä yhdellä iskulla: korjata nykyisen Kemeran, joka vaatii uudistamisen, ja tuoda pienpuun energiatuen käyttöön, mikä sitten turvaa sen, että me pystymme niitä merkittäviä rästejä, joita metsien varsinkin ensiharvennuksen osalta on jatkuvasti syntynyt lisää ja lisää, purkamaan ja myöskin pitämään paremmin huolen siitä, että meidän taimikkomme ovat siellä alkuvaiheessaan paremmassa kunnossa. Tämä yhdistelmä, Kemera ja pienpuun tuki, tulee erittäin tärkeään saumaan, erittäin tärkeään kohtaan, näiden molempien näkökulmien osalta.

Yhdyn myöskin siihen ajattelutapaan metsäteollisuuden raaka-ainehuollon osalta, että tämä laki ja nämä toimenpiteet, joita nyt on tehty ja joita edelleen suunnitellaan, eivät tule vaikeuttamaan metsäteollisuuden raaka-aineiden saantia eivätkä viemään puuta väärään paikkaan. Totta kai puu pitää käyttää siellä, missä siitä saadaan mahdollisimman hyvä jalostusarvon kasvu, mutta sitä potentiaalia on meillä niin paljon ja se on niin vajaassa käytössä tällä hetkellä, että siitä kyllä riittää energiaksi asti hyvin runsas määrä.

Metsäteollisuudella on tärkein rooli siinä, että me pystymme puupohjaista energiaa lisäämään. Se on aivan selvä ja kiistaton tosiasia. Mitä paremmin ja kovemmin siellä pyörät pyörivät, sen enemmän myöskin uusiutuvaa energiaa saamme. Myös nuo ravinnetasekysymykset, mitkä täällä jo äsken olivat esillä, ovat sen suuntaisia.

Tänään saatiin erittäin hyvää informaatiota Metlan ja Tapion järjestämässä seminaarissa siitä, mikä osuus puussa on ravinteita. Se oli erittäin havainnollinen esitys. Juuri näin, niin kuin täällä äsken todettiin, kun se viherbiomassa, joka siinä puussa on, jätetään metsään, niin silloin jätetään valtaosa kaikista ravinteista ja silloin me pystymme myöskin tämän ravinnetasepuolen hoitamaan hyvällä ja kestävällä tavalla.

Puhemies! Toinen asia on myöskin se, millä tavoin energiapuu, siis pienpuu, saadaan metsästä pois. Sehän se pullonkaula tällä hetkellä on ollut, ei se, miten se pino saadaan siitä tienvarresta polttolaitokseen, vaan se, miten se saadaan sieltä metsästä siihen tienvarteen pinoon, ja tämä jos mikä luo myöskin edellytyksiä sille, että me pystymme markkinaehtoisesti toimimaan vakauttamalla tätä alaa niin, että myöskin yritykset, yrittäjät, tietävät, mihin ryhtyvät, eikä se ole niin kädestä suuhun elämistä kuin se on ollut. Se vaikuttaa siihen, kuinka tasaisesti me pystymme näitä puuraaka-aineita markkinoille saamaan.

Kaiken kaikkiaan tuo syöttötariffijärjestelmän markkinaehtoisuus on hyvä keksintö. Näin voi tästä hallituksen esityksestä sanoa. Siellä on omat leikkurinsa, jotka toimivat markkinaehtoisesti, ja juuri näinhän sen pitää ollakin. Valtion pitää tukea sekä valitulla tuotantotuella että myöskin investointituella toimenpiteitä, jotta ne saadaan alkuun, ja irtautua niistä siinä vaiheessa, kun ne markkinaehtoisesti toimivat, ja tässä nyt toimitaan juuri näin.

Puhemies! Lopuksi se suurin korjattava kohta. Se on biokaasun verotuskohtelu ja sen edistäminen. Tämä esitys ei välttämättä tue nyt eikä, voi sanoa, laisinkaan tue sitä käsitystä, että biokaasun tuotanto lähtisi voimakkaasti liikkeelle. Siellä on monta eri syytä siihen. Yksi syy on se, että ne investoinnit biokaasun tuotantoon vaativat erittäin mittavat pääomat. Toinen syy on se, että nyt tässä otetaan sellaisia verotuselementtejä käyttöön, jotka eivät tue sitä biokaasun loppukäyttöä. Tämä osio on yksi niitä asioita, jotka meidän pitää pikimmiten korjata, jotta me myöskin biokaasun osalta pääsemme siihen tavoitteeseen, joka meillä on.

Biokaasu on sekä energian osalta että myös ravinteiden kierron osalta äärimmäisen järkevää toimintaa, ja siitä pystytään tekemään sitä kipeästi kaivattua suljettua kiertoa myöskin maatalouden osalta ja ravinnetaseet pistämään sellaiseen kuntoon, että lisäravinteita tarvitaan vähemmän ja vähemmän, mikä vaikuttaa ilman muuta sitten taas maatalouden ympäristökestävyyden osalta myönteisellä tavalla. Siksi on välttämätöntä, että me luomme jonkunlaisen palautusjärjestelmän biokaasun verotukseen verrattuna tähän esitykseen tai jonkun muun mekanismin, jolla biokaasujen kannustusvaikutusta saadaan lisättyä.

Puhemies! Esitys on kaiken kaikkiaan kokonaisuutena hyvä, ja se, mikä tässä on yksi parhaita asioita, on se, että tämän hyödyt jakautuvat ympäri maan tasaisesti ja markkinaehtoisesti.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tääl on kuultu järkeviä puheenvuoroja tästä hallituksen lakipaketista, mikä nyt on esitetty. Tääl on esitetty myös paljo pelekoja siitä, riittääkö meillä puu tähän tarpeeseen. Tämä velvoite on erittäin vaativa. Mul on sellaane käsitys, jotta teollisuus turhaa pelekää, että teollisuutehen tarkootettua puuta menöö tähän energiapaketin käyttöhön. Pitää muistaa se, niin kun täälä ereltävät puheenvuorot toi esiin, eli kyllähän meillä mettissä puuta riittää. Se olis hyvä laittaa Suomen mettät — se on kuitenkin meirän suurimpia varoja, energiavaroja, voirahan sanoa talourellisesti, nyt kun Nokia vähä yskii, niin meil on täs vihreän kullan mahrollisuudet — käyttää niitä hyväksensä ja sulassa sovussa teollisuuden kanssa. Nimittään teollisuuskin tuloo saamahan laarukkaampaa puuta, ja mul on sellaanen käsitys, jotta teollisuudella on turha peleko tämän suhteen.

Nythän kaikki tietää sen, että Suomi kun nyt rupiaa tähän satsaamaahan, millä tätä energiaa tuotetahan tästä niin sanotusta bioenergiapaketista, niin nyt olis tärkiää, jotta me saataas liikkeelle, ku paljo puhutahan innovaatiosta, saataas nämä laitteitten kehittäjät, tutkijat oikein vauhrilla kehittämähän näitä laitteita, ja mitä parasta, tämä saattaas olla Suomelle tulevaisuures myös vientivaltti eli sieltäki käsin pystyttääs hyöryntämähän tämä tulos. Eli tämähän antaa maakuntihin hirviän palijo töitä, palijo enemmän ku me voirahan kuvitellakaan. Tämä antaa kaikille sektoreille, tämä antaa mettän omistajille, niille jokka siel touhuaa ja ottaa sen puun, ja sitten niille, jokka sen ajaa, antaa työnantajille eli pajoille, antaa työntekijöille, ja sitten tosiaan näille niin sanotuille innovaatiolaitteitten kehittäjille. Eli täm on tosi laaja sektori kokonaisuuressaan. Täm ei oo vähäpätöönen homma, ja vielä, niin kun ministeri Pekkarinen sano, jotta siellähän jo velvoitteekki antaa sen signaalin, että teollisuudelle tarkootettua puuta, jos sinne joku näre menöö sellaane, mistä ne teköö paperia, ni sil ei o mitään merkitystä. Ja toisaalta sitte koko sektori, huonekaluteollisuus, puurakentaminen, hyötyy tästä, että saarahan laarukkaampaa puuta.

Mitä tuloo sitte siihen — paljo on tullut esille nyt viime aikoona — paljoko niin sanottuja päästöjä tuloo kantojen poltoosta. Niin ku ed. Pulliainen sano, kyllähä se kanto lahoo sielä ja päästää ittestänsä höyryt tuonne taivahalle tietyn ajan sisällä. Mutta onko sitä tutkittu, jotta kannossa kokohonsa nähren, painohonsa nähren on lämpöenergia tosi mahtava? Eli paljoko lämpöarvoa, vaikka se tupruttaa taivahalle, onko se kokonaisuuressaan sitte kuitenkaan niin saastuttava, mitä puhutaan? Tämäki olis hyvä tuora julki.

Sitte haluaasin puuttua hivenen tuohon asiahan, jota on vähän käsitelty, mutta ed. Pulliainen otti jo vähä esille tämän ruokohelven energiaksi muuttamisen. Kun se juuristo jää sinne, niin se hiili, joka sinne varastoituu, ei lähre mihinkään sieltä toisaalta. Mutta onko otettu huomiohon se seikka, että meillä on olokia, meillä on vehenää, kauraa, ohoraa viljelykseks vaikka kuinka paljo? On tutkittu, jotta keskimäärin yhyren hehtaarin oljesta tehrähän, puserretahan, energiaa, joka on tuollaset 800—1 000 litraa öljyä lämpöarvoltaan, energia-arvoltaan, ja meillä on kuulkaa näitä hehtaareja. Nyt ne menöö sinne harakoolle, ja samalla voirahan myös vierä laitteet sinne pellon laitaha, siellä puristaa niin sanotuksi pieneksi palooksi eli tehrä näistä niin sanottuja pikku prikettiä. Eli yksi kahreksasosahan pystytähän tällä konstilla laittamahan, eli tämäkään ei oo vähäpätööne homma. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota, jos se nyt menöö taivahan tuulihin. Jos ajatellahan sitä, että oloki on niin hapan tuote, että sehän pilaa sitä maaperää pitkäksi aikaa, ku sielä se raaka oloki mätänöö, eli nämäki on sellasia seikkoja, jokka kannattaa ottaa huomioon.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota ed. Satosen huomautukseen Sastamalasta, kun siellä on nyt pikku sota, jos ei sota mutta pikkuusen kähinää siitä, mihinkä ne tuulimyllyt laitetahan. Oivallinen paikka olis siellä kaatopaikan tykönä, mutta kun se on maisemahaitta. Onko se näin, ookko kysyny sitä aivan noin kuriittansa, onko se sen takia sitten myös ympäristöhaitta, että ku ne siivet pyörii, niin se pyörittää ne hajut sinne keskustaan?

Arvoisa rouva puhemies! Lopetan näillä sanoolla tämän paasaamisen.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotukilaki on osa laajempaa kokonaisuutta, sitä pakettia, mistä keväällä jo hallituksessa päätettiin, jossa myös ydinvoima oli mukana.

Tavoitehan on EU:ssa sovitun mukaisesti nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nyt siis osana tätä pakettia tuulivoimalle, biokaasulle ja puupolttoaineesta valmistetulle sähkölle tulee tämä tuotantotuki. Esimerkiksi tuulivoiman osalla on tarkoitus saavuttaa 6 terawattitunnin sähköntuotannon tavoite.

Kaiken kaikkiaan meidän tulee ottaa tavoitteeksi se, että Suomesta tehdään hiilineutraali yhteiskunta. Me olemme jo sitoutuneet uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen EU:ssa sovittujen tavoitteiden mukaisesti ja olemme sekä hallituksessa että eduskunnassa olleet kannattamassa uusiutuvan energian voimakasta tukemista. Näin tulee tehdä jatkossakin.

Meidän tulee ottaa tavoitteeksi, että Suomi on ympäristöteknologian ykkösmaa. Uusiutuvan energian voimakas lisääminen tähtää osaltaan siihen, että onnistunut uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden innovointi ja kaupallistaminen tuovat Suomeen uusia menestystuotteita ja vientituloja. Samalla saamme toki tämän paketin myötä myös omavaraisuutta lisättyä.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunta maksaa. Meidän on oltava valmiita satsaamaan siihen. Ensi vuoden budjetissa uusiutuvan energian tuotantotukeen esitetään yli 55 miljoonaa euroa. Tämä on toki paljon, mutta se on aivan oikein.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vain yhteen ainoaan lukuun tässä hyvässä esityksessä huomiota, ja se on biokaasuvoimaloitten luku: 100 kilovolttiampeeria. Nimittäin sillä tavalla, että se, mitä ed. Mieto tässä äsken juuri totesi näistä paikallisista vaikutuksista, kyllä esimerkiksi Pohjanmaalla nähdään kautta linjan, että tämä pajatoiminta on hillittömästi lisääntynyt ja maataloustuottajat ovat innostuneet tästä biokaasusta paikoitellen vähän liikaakin ehkä, mutta se on hyvä, koska se pieni lisäliika tarvitaan näitten innovaatioitten hyödyntämiseen.

Sen takia minusta tämä alaraja pitäisi poistaa ja antaa markkinoiden hoitaa tämä homma. Silloin se kaikki on niin kuin putkessa.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin ikään muutama sana vielä tuosta biokaasusta, mitä ed. Leppä tuossa käsitteli. Lähinnä totean liittyen tähän problematiikkaan, että nyt kun sähköksi jauhettuna biokaasulle tulee takuuhinta ja sitten liikennekäyttö päinvastoin tulee kärsimään tästä korotetusta verotuksesta, niin tuo ed. Lepän tekemä esitys siitä, että biokaasun liikennekäytölle tulisi tämmöinen veronpalautusjärjestelmä, on erinomaisen kannatettava. Se toivon mukaan tulee täällä eduskunnassa perusteellisesti selvitettyä tänä syksynä.

Tuosta minimikoosta, mihin ed. Pulliainen viittasi, näille biokaasulaitoksille: Yhdyn siihen samaan ajatteluun, että myös markkinat voisivat käytännössä hoitaa tuon minimikoon. Kuka sitten pystyy minkäkin kokoluokan teknologian kannattavaksi kehittämään, markkinoitten kautta tulisi testattua eikä sillä tavalla, että joku jossain suuressa viisaudessaan miettii, että se on nyt sitten juuri tämä 100 kilovolttiampeeria. Mutta nyt esitys on tämän kaltainen, ja sitä markkinalähtöisyyttä tältä osin voidaan varmasti vielä toivon mukaan valiokunnissa pohtia.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Tuohon biokaasuasiaan: Aivan sama huoli oli minulla siinä ensimmäisessä puheenvuorossa, jonka käytin tämän keskustelun alussa. Tämä ed. Lepän ehdotus on tietysti periaatteessa hyvä ja varmaan ehkä käytännössäkin, ja en vaan ole kuullut sitä, koska jouduin olemaan toisaalla.

Tämä kilpailutilanne, mihin ed. Tiilikainen viittasi, tuli muun muassa tänään aamulla esille seminaarissa tuolla Finlandia-talossa, ja siellä nimenomaan oli tämä biokaasukysymys liikennepolttoaineena esillä. Siellä oli suuri huoli. Liikenneministerikin oli kyllä paikalla ja myöskin valtiovarainministeriöstä virkamies, joka on ollut vastuussa tämän verokohtelun toteuttamisesta energiaverotuksen osalta.