Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi totean sen, että valiokunta esittää hallituksen esityksen lisäksi 150 000 euroa vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön eli Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle. Palaan tähän asiaan vielä tarkemmin.

Puolustusministeriön hallinnonalalle esitetään 2,8 miljardin euron määrärahaa, joka on noin 7,1 miljoonaa euroa vähemmän kuin tämän vuoden varsinaisessa talousarviossa. Esitykseen sisältyy hallitusohjelmaan perustuvia menovähennyksiä yhteensä noin 46 miljoonaa euroa. Toimintaan vaikuttaa lisäksi noin 30 miljoonan euron kustannus- ja menopaine. Ensi vuoden hallinnonalan toiminnan painopisteenä on laajan, vuosina 2011—2015 toteutettavan puolustusvoimauudistuksen valmistelu, jolla luodaan 2020-luvun vaatimuksia vastaava tasapainoinen sodan ja rauhan ajan kokonaisuus. Sen lähtökohtana on Puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta. Uudistus on välttämätön, jotta puolustuskyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen voidaan kohdentaa riittävät resurssit.

Puolustusvoimien vuoden 2012 toimintaa sopeutetaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan vähentämällä reserviläisten kertausharjoituksia, varusmiesten maastovuorokausia sekä lentotuntien ja alusvuorokausien määrää. Lisäksi sotavaruste- ja varuskunta-ajoneuvojen hankintoja sekä muita puolustusmateriaalihankintoja supistetaan. Supistamistoimien kokonaisvaikutus on noin 50 miljoonaa euroa. Muilta osin hallinnonalan sisäiset menopaineet katetaan määrärahojen uudelleenkohdennuksilla. Valiokunta toteaa, että uudistuksen valmistelun aikanakin on tärkeää pitää kiinni Suomen puolustuskyvyn turvaamisesta ja turvallisen, tehokkaan ja motivoivan varusmiespalveluksen suorittamisen varmistamisesta kohdentamalla voimavaroja erityisesti varusmiesten koulutuksen järjestämiseen.

Maastovuorokausien, lentotuntien ja alusvuorokausien vähentäminen vaikuttaa vääjäämättä varusmiesten koulutustasoon ja vaikeuttaa varusmiespalvelulle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Toisaalta kuitenkin reservin kertausharjoitusten vähentämisestä saaduilla säästöillä pystytään jonkin verran hillitsemään varusmiesten koulutukseen liittyvien harjoitusten määrän supistamista. Valiokunta pitää perusteltuna, että reservin vähäiset kertausharjoitukset kohdistetaan pääasiassa avaintehtäviin sijoittuneiden henkilöiden harjoituksiin.

Säästöt kohdentuvat väistämättä edellä mainitulle osa-alueelle. Puolustusvoimien johtamis- ja aluevalvontakyvyn sekä toimintavalmiuden ylläpidosta ei voida tinkiä. Vähennykset koskevat myös materiaalihankintoja. Osa rahoituksesta on jo tilausvaltuuksien mukaisesti sidottu sopimuksiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että vähennyskohteita harkittaessa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon kotimaisen puolustusteollisuuden tuotannon turvaaminen pitkän aikavälin huoltovarmuuden varmistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa valiokunta korostaa, että vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on oma suuri merkityksensä. Maanpuolustuskoulutusyhdistys esimerkiksi toteutti viime vuonna yhteensä 63 000 koulutusvuorokautta. Siitä kaksi kolmasosaa on reserviläisille suunnattua, sotilaallisiin valmiuksiin liittyvää koulutusta ja kolmannes kaikille kansalaisille avointa varautumis- ja turvallisuuskoulutusta. Vapaaehtoisharjoituksilla voidaan ainakin osittain korvata Puolustusvoimien kertausharjoitusten supistamista. Tässä mielessä vapaaehtoisella maanpuolustuksella on myös merkittävä rooli yhteis-kunnan turvallisuuden lisääjänä ja maanpuolustustahdon ylläpitäjänä. Juuri siksi valiokunta esittää 150 000 euron lisäystä Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle. Muuten puolustusministeriön hallinnonalan määrärahat kokonaisuudessaan supistuvat.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan antaa kiitosta puolustusministerille uudesta Suomi—USA-toimintaohjelmasta ja myös sen puolustusyhteistyöosuudesta. USA on puolustushallinnon merkittävä kahdenvälinen kumppani. Kysyisin puolustusministeri Stefan Wallinilta, mitä tämä puolustusyhteistyö ja USA:n toimintaohjelma tulee käytännössä merkitsemään meidän puolustusvoimille ja onko siinä minkälaisia toimenpiteitä nyt lähiaikoina tulossa.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy antaa tunnustus jaoston tekemälle pienenpienelle määrärahalisäykselle liittyen vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.

Sitten varsinainen asiani koskee Suomen puolustusjärjestelmää, nimenomaan alueellisen puolustuksen periaatetta. Kuten kuulimme, varusmiesten maastovuorokaudet joudutaan ronskien säästöjen takia viemään aika matalalle, kuten myös lentotunnit ja merivuorokaudet. Kaikkein pahinta mielestäni on tämä kertausharjoitusten, siis joukoissa tapahtuvien kertausharjoitusten, painaminen käytännössä neljäksi vuodeksi lähes nollaan. Kun tähän pannaan sitten päälle vielä alueellisten joukkojen varustuksesta tinkiminen ja sen jälkeen vielä tulevat operatiivisten joukkojen varustukset, hankinnat, joista ei ole mitään tietoa, niin kysymys kuuluu, miten on alueellisen puolustuksen periaatteen laita Suomessa. Kuinka uskottavalla kannalla se kaiken tämän revohkan jälkeen, viiden kuuden vuoden kuluttua, oikein on, herra puolustusministeri?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien uudistuksen yhtenä perusteena on ollut se, että ikäluokat tulevaisuudessa pienenevät. Mutta on myös toisenlaisia arvioita: että ikäluokat joskus 2030 ja sen jälkeen kasvaisivat. Onko ministerillä tästä minkälaista käsitystä?

Toinen asia on sitten se, että ei yksin se ole noussut kysymysmerkiksi, että ikäluokat pienevät, vaan myös se, mikä on asevelvollisten ikäluokkien kuntoisuus tulevaisuudessa nuorten miesten osalta. Olisin kiinnostunut tietämään, onko tästä tehty arvioita, tutkimuksia, selvityksiä, miltä tämä näyttää. Jos siellä on esimerkiksi tavallista enemmän ongelmia nuorilla miehillä, niin minkälaisia toimenpiteitä Puolustusvoimat yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen kanssa on valmis tekemään, jotta nämä nuoret selviytyisivät asevelvollisuudesta kunnialla?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kääriäinen puhui hyvin osuvasti alueellisesta puolustusjärjestelmästämme ja sen riskistä tässä taloudellisessa tilanteessa.

Reserviläisten kertausharjoituksia vähennetään ensi vuonna ilmeisesti jopa muutamaan tuhanteen, kun esimerkiksi Reserviläisliiton mukaan todellinen tarve liikkuu noin 70 000 henkilön luokassa. Tämä kyseenalaistaa pitkään jatkuessaan koko yleiseen asevelvollisuuteen nojaavan puolustusjärjestelmämme. Vapaaehtoisilla harjoituksilla voidaan toki osittain korvata tätä vajetta, kuten edustaja Tölli totesi, mutta ei lähellekään riittävästi. Kysyisinkin arvoisalta puolustusministeriltä tulevien vuosien tarkemmista kertausharjoitusmääristä.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden puolustusministeriön hallinnonalaa ohjaavat voimakkaasti puolustusvoimauudistus ja taloudelliset säästöt, joita on hyvinkin monesta eri syystä johtuen pakko tehdä. Painopistettä on välttämättä silloin — sanoisinko, tällä väliajalla — suunnattava varusmieskoulutukseen, ja reservin kertausharjoitukset vähenevät kieltämättä. Mutta niin kuin valiokunta esittää pienellä panoksella, niin vapaaehtoisen maanpuolustuksen osalta olisi turvattava lähes nykyisen toiminta. Se on kuitenkin suhteellisen halpaa siihen verrattuna, mitä siellä on saatu aikaan. Kysynkin ministeriltä, onko myös tulevina vuosina vapaaehtoisen maanpuolustuksen pitäminen tällä nykyisellä tasolla tarkoituksenmukaista.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on paljon hyvää. Puolustusvoimien uudistuksen sisällöissä on monia asioita, jotka on välttämätöntä tehdä väestön ikäluokkien pienenemisen ja muiden syiden takia. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen resurssien lisääminen on asia, jota tervehdin myös henkilökohtaisesti suurella tyydytyksellä. Rahaa ei koskaan ole liikaa. Tähän tehtävään olisi toki toivonut satsattavan vielä enemmän kuin mihin nyt rahat riittivät.

Mutta kysyisin varusmiesten terveyspalveluista ja mielenterveyspalveluista ja ennalta ehkäisevästä terveydenhuollosta. Vaikka meillä on määrärahoissa puutetta Puolustusvoimien varsinaisten perustehtävien suorittamiseen, toivottavasti me emme joudu säästämään näistä asioista nuorten ikäluokkien saapuessa varusmiespalvelusta suorittamaan. Toivoisin ministeriltä mielipidettä ja näkökulmia siihen, millä tavalla turvataan mielenterveystyö varusmieskoulutuksen aikana.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! On oikein hyvä, että vastattaisiin aina kuuteen seitsemään puheenvuoroon, niin saadaan vähän tiiviimpiä vastauksia ja vastauksia kuitenkin kaikille.

Kiitoksia hyvistä kysymyksistä! Aika moni kysyjä on tiedustellut, miten kertausharjoitusvuorokausien osalta tullaan etenemään jatkovuosina. On aivan totta, että ihannetilanteessa Suomessa koulutettaisiin joka vuosi noin 25 000 reserviläistä, se on se normaali taso. Siitä on joskus tultu alas, vuonna 2006 muun muassa, mutta edellyttäen, että aina päästään takaisin tälle normaaliuralle. Nyt ensi vuoden osalta on tilanne haasteellinen, koska oikeastaan se ainoa liikkuva pala koko budjetissa näin lyhyellä aikavälillä oli tämä jokapäiväinen toiminta mukaan lukien nämä mainitut kertausharjoitusvuorokaudet, varusmiesten maastovuorokaudet, lentotunnit ja alusvuorokaudet. Ensi vuonna koulutetaan noin parituhatta reserviläistä tarkoittaen sitä, että kutsutaan nämä niin sanotut avainjoukot, avainhenkilöt oikeastaan, palvelukseen. Tällä haavaa ja tällä tietämyksellä tämä suunnilleen sama taso tulee säilymään läpi vaalikauden. Se on tietysti hyvinkin vaikea harjoitus tehdä näin, mutta se toimii ainoastaan siinä tapauksessa, että tämä aallonpohja on tilapäinen. Vuosista 2015—2016 eteenpäin pitää päästä takaisin tälle normaaliuralle, ja se koskee sekä maastovuorokausia, kertausharjoitusvuorokausia, alusvuorokausia että lentotunteja.

Edustaja Väätäinen kysyi ikäluokista. Tällä hetkellä ennusteiden mukaan — tai oikeastaan niiden faktojen mukaan, mitä meillä tällä hetkellä on käytettävissä — ikäluokkien suuruus tulee vuonna 2018 olemaan noin 4 000 koulutuspaikkaa vähemmän kuin tänä vuonna. Tämän jälkeen tämä aallonpohja saavutetaan ehkä sitten seuraavana vuonna, mutta sitten ikäluokat lähtevät taas hienoiseen nousuun saaden takaisin ehkä noin 2 000 henkilöä per vuosiluokka 2020-luvun puolessavälissä.

Mutta kysymys kuuluu tietysti, mikä on sitten se palveluskelpoisen ikäluokan suuruus, missä kunnossa nämä varusmiehet siinä vaiheessa ovat. Parhaimmassa tapauksessa he ovat paremmassa kunnossa kuin tänä päivänä, mutta sitä me emme vielä tiedä. He ovat ehkä realistisesti tämänhetkisen kuntotason mukaista porukkaa, mutta se, mitä tapahtuu käytännössä, on pitkälti kiinni siitä, miten kunnat, koulut, liikuntajärjestöt toimivat yhdessä jo tänä päivänä, jotta mahdollisimman moni nuori omaksuisi liikunnallisen, aktiivisen elämäntyylin ja saisi tätä kautta ainakin sitä fyysistä kuntoa. Sitten tietysti toinen asia on, mikä se henkinen kunto on keskimäärin — tulee varmaan olemaan suuria vaihteluita myöskin jatkossa.

Edustaja Väätäinen kysyi myöskin, mikä on 2030-luvun tilanne. Sitä on tietysti vaikea sanoa, koska ensimmäinen vuonna 2030 palvelukseen astuva syntyy ensi vuonna, joten ehkä nuo ennusteet ovat hieman ennenaikaisia tässä vaiheessa tältä osin.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitys tulee kasvamaan, ja ensi vuoden budjettiin sisältyvän lisämäärärahan tarve on tietysti aivan tosiasia. Tulemme tietysti puolustushallinnon puolesta tukemaan tätä vapaaehtoista maanpuolustustyötä jatkossakin. Se ei tietenkään pysty korvaamaan näitä kertausharjoitusvuorokausia kokonaan, mutta kuitenkin maanpuolustushengen ylläpitämisen kannalta toiminta on erittäin tärkeää. Me tiedämme ennestään, että maanpuolustuskyvyn ja maanpuolustushengen, -tahdon, välillä löytyy selvä linkki, selvä korrelaatio. Molemmista pitää pitää hyvää huolta. Se on myöskin tämän uudistuksen tarkoituksena, että kun tämä ylimenokausi, joka tulee olemaan vaikea — ja se näkyy näissä luvuissa — on ohi, niin meillä on iskukykyiset, toimintakykyiset, suorituskykyiset joukot, Puolustusvoimat, joka suoriutuu tehtävässään ja jonka univormu on kieltämättä pienempi kuin tänä päivänä mutta paljastaa lihakset paremmin, koska niitä kyllä piisaa sen alla.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi jatkaa aktiivista osallistumista kriisinhallintatoimintaan muun muassa uudella Unifil-operaatiolla. Suomalaisille kriisinhallintatehtävissä toimineille rauhanturvaajille tarvitaan nykyistä parempia yhteiskunnan turvaverkkoja. Valtion on kannettava vastuu operaatioissa loukkaantuneista kaikissa tapauksissa korostaen heidän isänmaan eteen tekemänsä tärkeän työn tunnustamista ja arvostusta. He eivät saa joutua taistelemaan hoidostaan. Tämä ei tietenkään ole yksin puolustusministeriön asia, mutta kysyisin kuitenkin ministeriltä: onko entisten rauhanturvaajien asiaan tulossa parannusta?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alueellinen maanpuolustustahto voi kärsiä, kun varuskuntia lakkautetaan, ja sitä kautta on erittäin tärkeää, että maanpuolustusjärjestöjen toimintaa tuetaan. Olemme tehneet useidenkin puolueiden taholta aloitteita, joissa määrärahoja lisätään. Miten aiotte suhtautua näihin aloitteisiin?

Edustaja Vikman nosti esille toisen asian, mitä olin nostamassa esille. Aiotteko korjata tämän selkeän epäkohdan, mikä rauhanturvaamistoiminnassa on? Toinen asia: Näitä vammautumisia tulisi vähemmän, jos rauhanturvaajien suojaustasosta pidetään huolta niin kalusteiden kuin varusteidenkin kohdalta. Aiotteko huolehtia tästä asiasta?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Venäjä satsaa tällä hetkellä meidän lähialueillemme lisää joukkoja. Kysymys ministerille kuuluu: Onko teidän mielestänne kysymys siitä, että kun Venäjä lähti aikoinaan Afganistanin sotaan, niin nuo kaikki Kaakkois-Suomea lähellä olevat varuskunnat käytännössä tyhjennettiin? Itse panin merkille silloin erityisesti Viipurissa tapahtuneen tyhjennyksen, ja tyhjänä se siitä lähtien on kestänyt. Sama tapahtui aika monelle muullekin varuskunnalle. Onko nykyisen asiantilan suhteen kysymys siitä, että Venäjä palauttaa niin sanotusti entiseen tilanteeseen tämän puolustusvalmiutensa, ja miten tämä Puolustusvoimien uudistus vastaa tähän Venäjän uuteen tilanteeseen?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puolustusministeri Wallin, te teitte toissa päivänä päätöksen Maavoimien räjähdealan toimintojen uudelleenjärjestelyistä. Tämä päätös vähentää räjähdealan työpaikkoja 190 henkilöä, joista eläkeiän saavuttaa vain noin 50 henkilöä. Muiden osalta edessä on irtisanominen tai siirto muihin tehtäviin valtionhallinnon sisällä. Ampumatarvike- ja räjähdealaa sekä vartiostohenkilöitä koskevat vaikutukset ulottuvat usealle paikkakunnalle. Haapajärven, Hartolan, Keuruun, Koivujärven, Niinisalon, Parkanon, Toivakan ja Ähtärin osalta työpaikat vähenevät, ainoastaan Tampereen osalta Puolustusvoimien työpaikat säilyvät tai jopa lisääntyvät. Näillä on erittäin suuri merkitys maaseutupaikkakunnille, kun kymmeniä työpaikkoja menetetään. Ilman korvaavia toimia työllistymismahdollisuudet näille henkilöille ovat erittäin haasteelliset. Siksi kysynkin, ministeri Wallin: mitkä ovat ne konkreettiset toimenpiteet, millä te luotte edellytyksiä korvaaviin työpaikkoihin näillä paikkakunnilla ja näille henkilöille?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tehtiin jo hyviä kysymyksiä asevelvollisten harjoituksista ja toisaalta reserviläisten harjoituksista. Kysyisinkin ministeriltä: miten näette, mikä on ehdoton määrämitta sille aallonpohjalle, joka nyt mahdollisesti on harjoitusten osalta se neljä vuotta, kun tiedetään, että tässä kuluneella vuosikymmenellä esimerkiksi varusmiesten harjoituksissa jo nämä maastovuorokausien vähentämiset ovat olleet hyvin kriittisiä muun muassa ajatellen ihan motivaatiota?

Sitten toinen kysymys, jonka haluaisin nostaa esiin: Tulen itse maan suurimmasta varuskuntakaupungista, ja erityinen huoli herää myös siitä, että varuskunnissa aika ajoin yksittäisiä surullisia tapauksia tapahtuu, joissa nuori riistää henkensä. Miten tähän huoltoon, hyvinvointiin ja toisaalta pahoinvoinnin tarkkailuun on panostettu tulevalle kaudelle?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut hyvä huomata puolustusvaliokunnan lausunnon eriävän mielipiteen pohjalta, kuinka jämerästi edustaja Yrttiaho on puolustanut vasemmistoliiton linjaa. Hän esittää muun muassa torjuntahävittäjien niin sanotusta rynnäkköaseistuksesta luopumista, ja on mielenkiintoista seurata tulevassa äänestyksessä, kuinka moni niistä vasemmistonkin kansanedustajista, jotka vielä viime kaudella vastustivat ankarasti laillisia metsästysaseita, nyt äänestävät silmää räpäyttämättä Hornetien rynnäkköaseistuksen puolesta. Muutenkin edustaja Yrttiaho on ollut linjoilla: hän on esittänyt, että Afganistanista joukot pitää vetää nopeasti pois, ja näiden voimavarojen suuntaamista siviilioperaatioksi.

Mutta edelleen kysyn, kun olen kysynyt aiemminkin, eikö entisellä tasa-arvoministerillä kolkuta omaatuntoa liittyen siihen, mitä te teette niille työntekijöille, Puolustusvoimien Ruokahuollon naistyöntekijöille, joiden palkka alenee 200—400 euroa kuukaudessa. Eikö tämä kolahda ministerin omaantuntoon yhtään?

Ilkka Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluaisin kysyä ministeriltä: kumpi kylki edellä pitäisi puolustusvoimauudistukseen mennä, sekö, jonka määrittelee historiallisen raju määrärahaleikkaus ja tätä kautta tapahtuva toimintojen alasajo, vai se kylki, että pyritään todelliseen toimintapolitiikan uudistamiseen samalla, kun pyritään tietysti puolustuskyky kaikin puolin turvaamaan? Toivoisin, että samalla kun tehdään historiallisen suuri muutos ja joudutaan raju säästötoimenpide tekemään, voitaisiin tarkastella myöskin rehellisesti niitä periaatteita, jotka vaativat myöskin uudelleenarvioita meidän perinteisessä ajattelussamme sen parhaat osat luonnollisesti säilyttäen.

Viittaan vain yhteen tapaan: Onko ainoa mahdollisuus puhua reserviläisten ja maanpuolustustahdon ylläpitämisestä kertausharjoitusten muodossa? Onko täysin poissuljettua katsoa esimerkiksi sitä mahdollisuutta, että me muiden Länsi-Euroopan maiden tapaan pyrkisimme ottamaan kuitenkin loppujen lopuksi käyttöön kodinturvajoukkojen mallin, josta sanotaan, että se on kallis, (Puhemies koputtaa) mutta en ole nähnyt siitä kovin pitävää selvitystä, että asia todellisuudessa olisikaan näin?

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Aloitan vastaamalla edustaja Heinoselle, mikä unohtui tuossa äsken. Tämä toimintaohjelma sisältää tietysti paljon hyvinkin käytännönläheistä yhteistyötä USA:n kanssa. Tätä yhteistyötä tehdään eri muodoissa jo tällä hetkellä sekä Nato-harjoitusten puitteissa että niitten ulkopuolella, mutta tällä hetkellä ehkä se, sanotaan, näkyvin yhteinen hanke liittyy muun muassa Hornetien niin sanottuun mid-life upgradeen elikkä niitten toimintojen päivittämiseen, ja se tapahtuu sitten siellä USA:n päässä lähinnä. Samalla myös tietysti vaihdetaan hyvinkin paljon ajatuksia, mielipiteitä ja tietoa siitä, millä tavalla tämä puolustustarvikeala ja ylipäätään tämä yhteinen yhteistyökuvio kehittyy ja pitäisi kehittyä eteenpäin.

Edustaja Vikman esitti tärkeän kysymyksen liittyen rauhanturvaajien terveydenhoitoon ja hoivaan ja huolenpitoon sen jälkeen, kun he mahdollisesti loukkaantuneina palaavat palveluksesta. Puolustusministeriö on tehnyt itse asiassa jo maaliskuussa esityksen sosiaali- ja terveysministerille siitä, millä tavalla sotilastapaturmalakia ja sairausvakuutuslakia pitäisi muuttaa, jotta Valtiokonttorille tulisi mahdollisuuksia entistäkin joustavammin tulkita nimenomaan lakia näissä konkreettisissa korvauskysymyksissä. Niitä jäykkyyksiä, jotka ovat tällä hetkellä todettuja — ja niihin tietysti ovat törmänneet jotkut tietyt, myöskin julkisuudessa esiintyneet henkilöt — voitaisiin toivottavasti poistaa luomalla pikkasen enemmän joustavuutta näihin korvauskäytäntöihin.

Sitten on tietysti toinen asia, että näitä päätöksiä odotellessaan he myöskin tarvitsevat tätä huolenpitoa ja hoivaa. Se on kunniakysymys Puolustusvoimille ja puolustusministeriölle, miten se voidaan hoitaa. Meillä on erittäin hyvä yhteistyösopimus Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin kanssa ja myöskin tiettyjen yksityisten sairaaloiden kanssa siitä, millä tavalla tätä hoitoa ja hoivaa voidaan antaa heti sen jälkeen, kun sen tarve todetaan. Tässä tehdään jatkuvasti kyllä erittäin paljon työtä.

Edustaja Jalonen kysyi rahoituksen määrästä ja tarpeesta. Kyllä tässä tietysti hallitusohjelman mukaan mennään, mutta samalla on äärimmäisen tärkeää — ehkä tämä vastaus liittyy myöskin joihinkin muihin kysymyksiin — että tämän puolustusvoimauudistuksen kautta pystytään luomaan myös nimenomaan jotain uutta, uusia rakenteita, uusia toimintatapoja, uusia käytäntöjä, jotka istuvat paremmin tähän aikaan, totta kai myöskin tulevaan aikaan, jotka sisältävät näitä pysyviä säästöjä, mihin hallitusohjelma velvoittaa, ja jotka myöskin pystyvät vastaamaan tietysti uusiin uhkakuviin. On paljon muitakin uhkakuvia kuin sotilaallisia. On ympäristöuhkaa, on kulkutautien riskejä, on terrorismia, on kyberuhkaa, on muita tämmöisiä vastaavanlaisia uhkakuvia, jotka erikseen ja yhdessä muodostavat tietysti uuden haasteen myöskin Puolustusvoimille ja sille virka-avulle, jota Puolustusvoimat antaa.

Edustaja Kärnä kysyi Venäjän tilanteesta. Tiedämme siis sen, mitä Venäjä on ilmoittanut ja venäläiset poliitikot ovat ilmoittaneet julkisuuteen haastatteluissa ja julistuksissa, että he tulevat satsaamaan erittäin paljon rahaa puolustusvoimiensa varustelutasoon. Kuinka paljon he käytännössä satsaavat, sen tiedämme oikeastaan ainoastaan tulevaisuudessa, koska se, että lupaa satsata 500 miljardia vuoteen 2020 mennessä, on tietysti julistus, päämäärä ja tavoite, mutta tavoite ei ole sama asia kuin sitova päätös. Myöskin Venäjän talous on tietysti riippuvainen maailmanta-louden suhdanteista, energian hinnoista, myöskin siitä, millä tavalla kenties Venäjän poliittinen fokus siirtyy presidentinvaalien ja parlamenttivaalien, duumanvaalien, myötä. Sitä me emme vielä tiedä, mutta voi tulla uusia poliittisia painotuksia.

Tästä huolimatta on tietysti Suomen kannalta aina keskeistä seurata hyvinkin tarkkaan, mitä Venäjällä tapahtuu, ja meidän puolustuskykyämme on ylläpidettävä aivan riippumatta siitä, mitä lähialueilla tapahtuu, koska meidän lakisääteinen tehtävämme on ylläpitää uskottavia Puolustusvoimia, joka pystyy puolustamaan koko maata, antamaan virka-apua ja osallistumaan sotilaalliseen kriisinhallintaan. Nämä lakisääteiset päämäärät säilyvät aivan muista olosuhteista riippumatta.

Edustaja Savola kysyi räjähdehuollon uudelleenorganisoimisesta. Tosiaankin, Koeampumalaitos ja Räjähdelaitos yhdistetään uudeksi Räjähdekeskukseksi 1.1.2013 alkaen. Tämä johtuu siitä, että nykyinen toimintamalli on suhteellisen pirstaloitunut ja näitten räjähteiden ylläpito, tämä elinkaariajattelu ihan siis suunnittelusta loppukäsittelyyn asti, (Puhemies koputtaa) on erittäin, totta kai, riskialtista ja myöskin kallista, koska se vaatii paljon valvontaa ja paljon myöskin senkaltaisia kiinteistöjä ja muita, jotka ovat sitten asianmukaisessa kunnossa.

Näiden irtisanottavien määrä, totta kai, on toivottavasti mahdollisimman pieni. Noin 190 henkilötyövuotta tulee poistumaan, josta määrästä ehkä puolet eläkkeelle ja jäljelle jää ehkä 80—90 irtisanottavaa. Heille etsitään ja tarjotaan ensisijaisesti uusia tehtäviä Puolustusvoimien sisällä. Jos tämä ei käy, niin heille tarjotaan erityyppistä tukea, muutosturvaa, muuntyyppisiä toimenpiteitä, joilla pyritään siihen, että heidän sijoittumisensa työelämään sujuisi mahdollisimman helposti ja että tämä ylimenokausi jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Mutta kaikissa tapauksissa tämä ei tietenkään valitettavasti tule onnistumaan.

Nyt ehkä säästän muutaman vastauksen seuraavalle kierrokselle, jos sopii.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kertausharjoitusten minimoiminen tai vähentäminen tällaisen ison säästöpaineen oloissa on ymmärrettävää, mutta samaan aikaan varmasti täytyisi hakea ne korvaavat toimet täällä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen puolella. Valiokuntahan esitti tuonne pienen lisäyksen, 150 000 euroa, mutta varmaan ihan toisesta mittaluokasta kannattaisi puhua silloin, jos me tekisimme tämmöisen strategian, että näinä lähivuosina olennaisesti enemmän käytettäisiin sillä puolella ja samalla muutettaisiin koko tätä ideaa siten, että olisi kattavampi tämä joukko, joka hakeutuu tähän vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen, etteivät vain ne kaikkein innokkaimmat vaan avarammin. Kun kertausharjoituksissahan on se hyvä puoli, että sinne kutsutaan koko skaalalta miehiä riviin ja naisiakin, niin samaan tapaan organisoituna tämä vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutus toimisi edullisemmin mutta täyttäisi pitkälle samaa funktiota, varsinkin kun samaan aikaan pitäisi suunnitella sitten näitä tulevia maakuntajoukkoja tai paikallisjoukkoja — mikä nimi sitten valitaankaan — joilla olisi myös tällaisia varautumistehtäviä siviilitarpeisiin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Marssijärjestys puolustusvoimauudistuksessa vaikuttaa vähän erikoiselta. Jos olen oikein ymmärtänyt, hallitus meinaa tehdä ensin joukko-osastoratkaisun. Ennakoiko tuleva joukko-osastoratkaisu jo sitä peruskonseptia, mihinkä lopulta päädytään, liittyen vaikkapa nyt alueellisen maanpuolustuksen rooliin uudessa mallissa? Ennakoiko joukko-osastoratkaisu todellisuudessa jo tätä? Ja erityisesti meitä keskisuomalaisia tietysti kiinnostaa, miten tässä yhteydessä esimerkiksi Keuruun varuskunnan — jolla on tavattoman tärkeä rooli myös sen erikoisosaamisen ja erikoistehtävien vuoksi — tapaisten varuskuntien käy.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaisin tähän, mitä edustaja Palm nosti esille, eli asevelvollisten henkiseen tilaan. Minulla oli tilaisuus tavata tuossa jokin aika sitten kenraali Pennanen, Itä-Suomen Sotilasläänin komentaja, ja keskustelussa hänen kanssaan tämä asia nousi vahvasti esille, että varusmiespalveluksen keskeyttäneiden määrä nousee ja nimenomaan psykologiset syyt ovat siellä merkittävässä roolissa. Kysyisin: miten tähän kasvavaan ongelmaan aiotaan puuttua sekä ennen asepalvelusta että sen aikana?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusministeriön hallinnonala kantaa ehkä raskainta vastuuta valtiontalouden tasapainotustalkoissa tällä hetkellä. Muutama päivä sitten saimme lukea muun muassa siitä, että osana pakollisia säästötoimia Keski-Suomessa olevien varikkojen toimintaa ajetaan alas sekä henkilöstöä vähennetään. Kuitenkin esimerkiksi Keuruun varikolla, johon leikkaukset nyt kohdentuvat, on merkittävää osaamista vaikkapa Ottawan sopimuksen jalkaväkimiinojen hävittämisessä. (Mauri Pekkarinen: Ei nykyisen hallituksen aikana!) Tulevaan puolustusvoimauudistukseen liittyen kysyisinkin ministeriltä sitä, miten voimakkaiden säästötoimien keskellä taataan se, että säästöt eivät kohdennu muun muassa sellaisiin kansainvälisiin velvoitteisiin, kuten vaikkapa Ottawan sopimuksessa on kirjattu. Eikö olisi järkevää, että jo olemassa oleva tietotaito ja infrastruktuuri säilytettäisiin myös vuoden 2016 jälkeen?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Säästöjen kohdentaminen materiaalihankintoihin sisältää riskin, että osa kanavoituu kotimaiseen teollisuuteen, nimenomaisesti puolustusteollisuuteen. Määrärahojen leikkaus vähentää teollisuuden teknologia- ja tuotekehitystä, millä voi olla vaikutus-ta puolustusteollisuuden toimintaedellytyksiin. Tästä on myös puolustusvaliokunta kantanut huolensa.

Arvoisa ministeri, kuinka ministeriö varmistaa, että teollisen yhteistyön mekanismit tulevat huomioiduksi huoltovarmuuden ja teollisuuden järjestelmäosaamiskyvyn ylläpitämiseksi kuin myös kotimaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomusvetoisen hallituksen johdolla ollaan tekemässä historiaa. Puolustuspolitiikan osalta leikkaukset ovat niin mittavia, (Timo Heinonen: Ne tehtiin 2006!) että enpä itsenäisyytemme aikana muista näin mittavia leikkauksia. En muista lähimpien kymmenen vuoden ajalta, että olisi kertausharjoituksia näin alas vedetty. (Timo Heinonen: 2006 tehtiin!) — Saattaa olla, että leikattiin, mutta huomattavasti vähempi. Satun muistamaan aika hyvin, edustaja Heinonen.

Nyt näyttää siltä, että ollaan menossa kohti tuntematonta. Ministeri perusteli näitä leikkauksia ikäluokkien pienenemisellä. Se on ihan hyväksyttävä peruste, mutta kaikki tiedämme sen, että jo 2018—2019 ikäluokat lähtevät kasvamaan. Siitä, kun ministeri nosti esille sen, mikä on sen ikäluokan kunto eli onko yleinen asevelvollisuus enää silloin voimassa, tulee semmoinen kuva, että nyt jo tehdään semmoista strategiaa, että koko ikäluokkaa ei enää koulutettaisi. Minne me olemme menossa? Onko valmiit suunnitelmat jo varautumisesta Natoon? Vai mistä lähtee tämä, että arvioidaan, että koko ikäluokkaa ei enää kouluteta, yleinen asevelvollisuus ei enää olisi voimassa, alueellinen puolustus romutetaan? Minne itsenäinen Suomi on menossa?

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä loppupäästä. En kyllä todellakaan kyseenalaistanut yleisen asevelvollisuuden tulevaisuutta, päinvastoin. Se on ja pysyy Suomen ratkaisuna, kunnes muuta todetaan. Se on edelleenkin kustannustehokas ja Suomen olosuhteisiin sopivin malli. Sanoin vaan sen, että vuonna 2030 palvelukseen astuvien nuorten, lähinnä miesten, tilannetta on hyvin vaikea ennakoida, koska he eivät ole vielä syntyneet. Sitä lähinnä totesin.

Mitä tulee sitten näihin kertausharjoituksiin, niin en kyllä yhdistänyt niitä näihin ikäluokkiin, vaan nimenomaan varusmiesten ikäluokka on se, joka määrää muun muassa varuskuntien lukumäärän ja sen tarpeen. Vuonna 2006:han vedettiin kertausharjoituksia kertaalleen jo alas, mutta ne nousivat takaisin sitten normaalitasolle sen jälkeen, ja se on se ihannetaso, jossa pitäisi pysyä myöskin tämän ylimenokauden jälkeen, jona aikana koulutamme noin 2 000 reserviläistä per vuosi. Pitää olla tarkkana, puhuuko kertausharjoitusvuorokausista tai sitten koulutettavien reserviläisten määrästä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Edustaja Palm kysyi näistä surullisista tapauksista varuskunnissa. Niitä on ollut aivan liikaa. Niitä tutkitaan aina tapauskohtaisesti hyvinkin tarkkaan. Tämmöisenä ehkä yleisenä kommenttina ottamatta kantaa nyt näihin ajankohtaisiin tapauksiin voi ehkä sanoa, että jokaisen taustalta löytyy yleensä ikään kuin ainutlaatuinen syy. Ne löytyvät aika usein siviilielämän puolelta ja ovat sen kaltaisia ongelmia, joihin on ikään kuin vaikea puuttua, kun on sitten siellä varuskuntaolosuhteissa: tuntuu ehkä toivottomalta, kun ei pysty hallitsemaan sellaisia siviilipuolen asioita, jotka ovat varsinkin ehkä nuoren henkilön mielessä ikään kuin ylipääsemättömiä, ja tällä tavalla saattaa sitten syntyä ikäviä johtopäätöksiä.

Mutta näihin tapauksiin tietysti juuri nimenomaan tässä varuskunnassa, josta nyt on kysymys, on erittäin vakavasti suhtauduttu. Kriisiapu on tietysti aina se ensimmäinen toimenpide, mutta on myöskin käyty läpi tietysti ihan näitä peruskysymyksiä: onko se porukka, joka sinne tulee, siinä kunnossa, että se pärjää. Tässäkin tietysti jokainen yksilö on uniikki. Ei pysty vetämään tämmöistä suoraa viivaa, vaan jokaisen tapauksen, jokaisen ihmisen taustalla on sitten erilaisia ominaisuuksia. Jotkut voivat ehkä paremmin varusmiespalveluksen aikana siinä sosiaalisessa ympäristössä, jotkut taas saattavat voida huonommin. Tämä on hyvinkin yksilöllistä, mutta jokaiseen tapaukseen on suhtauduttava erittäin vakavasti.

Edustaja Mustajärvi kysyi ruokahuollon yhtiöittämisestä ja minun omatunnostani. Itse asiassa omatunto olisi erittäin huono, jos olisimme lähteneet tämän Leijona Cateringin kanssa sellaiseen malliin, jossa kustannus- ja palkkarakenne olisi sementoitu neljäksi vuodeksi, koska mitä tapahtuu sen jälkeen: kilpailu avataan, tulee yksityisiä pyrkijöitä markkinoille. Jos Leijona Cateringin kustannustaso on sillä hetkellä erittäin paljon korkeampi kuin kaikkien yksityisten toimijoitten, kilpailijoitten, se tulee menettämään kaikki kilpailuttamiset, tulee menettämään markkina-asemansa ja tulee menemään todennäköisesti konkurssiin, jolloin kaikki työpaikat, mukaan lukien pienipalkkaiset naisten työpaikat, lähtevät. Silloin minulla olisi erittäin huono omatunto, jos tämä olisi ollut se valittu malli, koska se olisi ollut suoranainen harakiri — kun tätä sanaa nykyään käytetään tässäkin salissa.

Edustaja Pekkarinen kysyi siitä, millä tavalla tätä uudistusta lähdetään toteuttamaan. On aivan totta, että aloitetaan nimenomaan tästä rakenteellisesta päästä, ja se johtuu puhtaasti siitä, että tämä tarve on pukannut päälle jo pidemmän aikaa. Meillä on mainituista syistä ylikapasiteettia varuskunnissa, koska ikäluokat kutistuvat, ja tästä syystä on pakko aloittaa tästä päästä, koska varuskuntien lakkauttaminen ei tapahdu yli viikonlopun, vaan niitten päätöksien toimeenpano vaatii sen kaksi kolme vuotta. (Mauri Pekkarinen: Eikö se ennakoi sitä ratkaisua?) — Se ennakoi lähinnä uutta rakennetta, ja tällä tavalla pyritään siis irrottamaan, vapauttamaan varoja myöskin itse toimintaan, ja tämä on tietysti se keskeisin kysymys, koska toiminta sitten korreloi nimenomaan sen uskottavan puolustuskyvyn kanssa, ei seinien tai kattojen ja puolityhjien lämmitettyjen kasarmien lukumäärä. (Mauri Pekkarinen: Säilyyhän Keuruu kuitenkin?) — Mitä tulee näihin yksittäisiin varuskuntiin, en välttämättä yllätä edustaja Pekkarista, (Ilkka Kanerva: Keuruu säilyy entisellä paikallaan!) jos sanon, että on vielä ennenaikaista ottaa kantaa yksittäisiin varuskuntiin. Tämä selvitystyö on vielä käynnissä, ja johtopäätökset tulevat vasta ensi vuoden puolella. (Mauri Pekkarinen: Rohkea ministeri ottaa kantaa jo!)

Edustaja Wallinheimo kysyi räjähdehallinnosta ja siitä, millä tavalla velvoitteista pystytään huolehtimaan. Kokemukseni mukaan Puolustusvoimat on erittäin luova organisaatio. Siellä on kyllä aina ikään kuin suunnitelma B tiedossa, joten kyllä se tulee tässäkin tapauksessa keksimään ja kehittämään sellaisia rakenteita, sellaisia toimintatapoja, (Puhemies koputtaa) joilla näistäkin asioista huolehditaan jatkossa.

Edustaja Kymäläinen kysyi vielä kotimaisen puolustustarviketeollisuuden tulevaisuudesta. Totta kai se on hyvinkin riippuvainen Puolustusvoimien hankintapäätöksistä, ja toivottavasti löytyy myöskin vientimarkkinoita, niin kuin aika monelle tuotteelle löytyy vaikkapa Patria-perheen puitteissa. Mutta samalla on myöskin sanottava, että Puolustusvoimat ei voi tässä rahatilanteessa hankkia tarvikkeita ainoastaan sen hankinnan takia, vaan niille pitää myöskin löytyä objektiivinen tarve. Koska tämäkin ala, teknologia kehittyy, niin tiettyjen tuotteitten tarpeellisuus vähenee, ja tämä saattaa tarkoittaa myöskin raken-nemuutosta siellä puolustustarviketeollisuuden puolella. Mutta jos kantaa huolta tietysti tästäkin puolesta, (Puhemies koputtaa) niin siihen kannattaa aina kiinnittää huomiota siinä vaiheessa, kun hallitusohjelmaa kirjoitetaan ja säästövaatimuksista päätetään. Silloin se juna menee tai ei mene näitten hankintojen ja volyymien osalta.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan antaa puolustusministeri Wallinille tunnustusta siitä, että hän ei edustaja Väätäiselle vastatessaan lähtenyt toistamaan puolustusministeriön virkamiesten usein julkisuudessa toistamaa väitettä ikäluokkien pienenemisestä, koska se ei ole täysin vedenpitävä väite, vaan sitä on käytetty osin tarkoitushakuisesti. Taustalla väikkyy nähdäkseni halu pienentää Suomen sodanajan reserviä. Se on nyt sitten toteutumassa myös ministerin antaman julkisen lausunnon mukaan.

Olemmeko nyt siis siirtymässä kohti valikoivaa asevelvollisuutta, kun on alettu puhua julkisesti palveluskelpoisesta ikäluokasta? Tahdon sanoa, että se tie on Ruotsin tie. Se ei voi olla Suomen tie, sillä valikoiva asevelvollisuus johtaa aina ajan mittaan vääjäämättä palkka-armeijaan ja kotimaan puolustamisen laiminlyöntiin.

Arvoisa ministeri, jaan edustaja Reijosen esittämän huolen. Eikö yleinen asevelvollisuus kannata säilyttää jatkossakin mahdollisimman kattavana? Eikö koko ikäluokka kannata pyrkiä kouluttamaan?

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä edustaja Niinistön kysymyksestä on hyvä jatkaa. Kun se ikäluokka, johon minäkin kuuluin, aikanaan astui armeijaan vuonna 65, komppaniaan tuli 145 alokasta, yksi lähti pois, mutta muistaakseni meni Sörnäisten vankilaan. Kyllä sillä, että saat varusmieskoulutuksen, selviydyt siellä hyvin tai huonosti mutta kuitenkin selviydyt ja että kantahenkilökunta kouluttaa ja opettaa, on myös työmarkkinoilla nyky-yhteiskunnassa erittäin suuri merkitys.

Ajatelkaapa niitä nuoria, jotka sinänsä eivät ehkä sovi armeijan kuvioihin tällä hetkellä, jotka jäävät ulkopuolelle tai keskeyttävät varusmiespalvelun. Jos heillä on vielä puutteellinen koulutus, heistä saattaa tulla pysyvästi syrjäytyneitä yhteiskunnassa, kun eivät pääse työhön.

Armeija optimoi omalta kannaltaan, mutta optimoiko myös kokonaisuuden ja valtion kannalta, sitä olen alkanut epäillä, koska tätä armeijan kokonaismäärää on alettu todennäköisesti supistaa. Kokonaisuuden kannalta, arvoisa ministeri, (Puhemies koputtaa) olisiko sittenkin syytä palata siihen, että lähes kaikki ikäluokasta suorittaisivat varusmiespalvelun?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ota kantaa minäkään yksittäisiin varuskuntiin, mutta puolustusministeriön hallinnonalan kohdalla on syytä muistaa, että Puolustusvoimien tulee olla läsnä kattavasti koko maassa. Puolustusvoimat joutuu hallituksen päätösten seurauksena supistamaan omaa toimintaansa, ja nämä kohdentuvat myös täällä monesti tänään mainittuihin kertausharjoituksiin. Miten, ministeri Wallin, koette harjoituskertojen vähenemisen vaikuttavan Suomen puolustuskykyyn?

Ja sitten aivan lyhyesti alushankinnoista: Miten hallitus ottaa huomioon tulevia alushankintoja tehdessä kotimaisen työn osuuden? Minusta suoraan sanottuna tässä talous- ja työllisyystilanteessa lain sallimissa puitteissa kaikki mahdollinen kotiin päin vetäminen on paitsi meidän velvollisuutemme, sitä paitsi myös itsestäänselvyys.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On arvioitu, että jopa 20 prosenttia suomalaisista nuorista kärsii erilaisista mielenterveyden häiriöistä. Näitä häiriöitä voidaan tunnistaa jo varhain esimerkiksi koulussa, mutta valitettavan usein käy niin, että tunnistaminen ei johda minkäänlaiseen apuun eikä hoitoon. Näitä nuoria hakee jatkuvasti myöhemmin myös varusmiespalvelukseen tietenkin. Mitä heille siinä vaiheessa tapahtuu? Ohjataanko heidät siinä vaiheessa saamaan apua tai hoitoa, vai jäävätkö he edelleenkin ajelehtimaan ongelmiensa kanssa?

Minun mielestäni hallituksen pitäisi pikaisesti luoda erityinen nuoriso-ohjelma tai nuorisostrategia, jossa muun muassa mielenterveysongelmien hoitoon ja matalan kynnyksen palveluihin haettaisiin toimintamalleja riittävän varhain ja yli sektorirajojen. Armeija-aikana ollaan jo hyvin myöhässä.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläinen nosti esiin tämän teknisen kehityksen, ja jatkan siitä. Niinisalon Koeampumalaitoksella ovat juuri alkaneet yt-neuvottelut. Olen hieman huolestunut siitä, eikö enää tukeuduta omaan tekniseen kehitykseen, vaan nojaudutaan entistä enemmän ulkomaiseen tuotantoon.

Näistä varuskunnista: Ovatko kaikki varuskunnat tosiaan — hieman tällaisena omantunnon kysymyksenä — samalla viivalla? Onko mietitty esimerkiksi Dragsvikin kohtaloa, onko se samalla viivalla muiden varuskuntien kanssa?

Kysymys: Mitä näillä tyhjillä varuskunnilla sitten tehdään? Vaikuttaako se päätöksentekoon? Onko niillä jotain käyttöä, vai myydäänkö, vai mikä on toimintamalli?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä meidän kaikkien on tunnustettava se tosiasia, että nämä Puolustusvoimiin kohdistuvat säästöt ovat historiallisen isot. Se vaan on näin, ja tämä johtuu hallitusohjelman kirjauksista. Miten hallitusohjelmaan on sitten tullut tällaiset säästöt, niin se vähän tässä on mietityttänyt, että minkä verran oli painotusta taloudellisilla syillä ja minkä verran sitten ideologisilla. Minun epäilykseni on, että ideologiset painotukset näkyvät nyt tässä hallitusohjelmassa Puolustusvoimien määrärahojen osalta enemmän. (Seppo Kääriäinen: Miten kokoomus voi tämän hyväksyä?)

Mutta erittäin tärkeää, arvoisa puhemies, tulevan puolustuskykymme kannalta on varusmiesten henkinen ja fyysinen jaksaminen. Kysynkin arvoisalta puolustusministeriltä: mitä merkittäviä toimia nyt aiotaan tehdä, jotta varusmiesten henkinen ja fyysinen jaksaminen saataisiin sille tasolle, ettei niin suurta määrää nuorista jäisi kokonaan varusmiespalveluksen ulkopuolelle tai keskeyttäisi sitä?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimat kohtaa suuren osan suomalaisista nuorista, ja siihen liittyy mielestäni suuria mahdol-lisuuksia. Tutkimusten mukaan suomalaisten nuorten fyysinen kunto on heikompi kuin muiden EU-maiden nuorten kunto, ja se heikkenee koko ajan. Asia on kansanterveydellisesti ja myöskin kansantaloudellisesti vakava.

Miten ministeri näkee Puolustusvoimien mahdollisuudet herättää nuorten mielenkiinto liikuntaa ja aktiivista elämäntapaa kohtaan? Mielestäni asevelvollisuusaika olisi otollinen aika saada nuori kiinnostumaan omasta terveydestään. On-ko Puolustusvoimilla mahdollisuus vastata tähän yhteiskunnalliseen haasteeseen?

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Tässä useampi edustaja kysyi enemmän tai vähemmän suoraan tai epäsuorasti varusmiesten kunnosta, sekä henkisestä että fyysisestä kunnosta, joka on tietysti erittäin tärkeä asia. Tämä ehkä vastaa myöskin jollain tavalla edustaja Lehden huoleen.

Olemme tutkineet aika tarkkaan näitä ikäluokkia, ja erityisen mielenkiintoinen ikäluokka ovat ne, jotka ovat syntyneet 1980, koska se on se tuorein ikäluokka, joka nyt on saavuttanut 30 vuoden iän ja joka on siis suorittanut kokonaisuudessaan varusmiespalveluksen. Tiedämme, että 77,4 prosenttia vuonna 80 syntyneistä suoritti varusmiespalveluksen, joko silloin parikymppisenä tai sitten hieman myöhemmin. Vuonna 92 syntyneistä — ne, jotka astuivat palvelukseen vuonna 2010, ne ensimmäiset — on määrätty tällä hetkellä palvelukseen saman verran, noin 77 prosenttia. Näistä ehkä 10—15 prosenttia tulee keskeyttämään palveluksen, ja tällä tavalla huomaamme, miten suuri ero on tämän päivän varusmiehillä ja näillä vuonna 80 syntyneillä johtuen siitä, että varusmiesten keskikunto on tippunut. Cooper-testissä, siinä määrin kuin se mittaa varusmiesten kuntoa, on tullut laskua 250 metriä per varusmies noin 30 vuoden aikana, ja lyhyemmässä ajassa on tullut lisää painoa 5—10 kiloa keskimäärin. Nämä tietysti korreloivat myöskin entistäkin passiivisempien elämäntapojen kanssa, mitä he harrastavat siviilissä.

No, mitä sitten voitaisiin tehdä? Kieltämättä armeijan aikana saattaa hyvinkin herätä kiinnostus liikkua enemmän, koska tietysti se fyysinen kunto auttaa jaksamaan myöskin henkisesti palveluksen puitteissa. Mutta se varsinainen työ pitää tehdä huomattavasti ennen tätä. Sillä, että jo päiväkoti-ikäiset lapset liikkuvat, on merkitystä, koska varhaisessa vaiheessa omaksutut liikunnalliset elämäntavat seuraavat yleensä mukana läpi elämän, joten tässä ovat avainasemassa koulut, kunnat, liikuntajärjestöt ja näitten keskenään tekemä yhteistyö. Nostaisin vielä esille vaikkapa edessä olevan päätöksen tuntijakouudistuksesta, johon pitää saada enemmän liikuntatunteja kouluihin. Tämäkin on eräs komponentti, joka mahtuu tähän hyvinkin laajaan kokonaisuuteen. Yhtä poppakonstia ei ole, mutta monta keinoa pitää sovittaa yhteen, jotta se seuraava sukupolvi olisi taas hieman paremmassa kunnossa kuin tämä nykyinen.

Sitten tietysti on äärimmäisen tärkeää, niin kuin edustaja Lehti kysyi, se, mitä tapahtuu näille pudokkaille, jotka ovat riskissä syrjäytyä. Viime vaalikaudella muutettiin — se itse asiassa astui voimaan tämän vuoden alussa — nuorisolakia tai sitä pykälää, joka velvoittaa tällaiseen monialaiseen viranomaisyhteistyöhön nuorten elämäntilanteen kohentamiseksi. Se tarkoittaa sitä, että jos nuori keskeyttää varusmiespalveluksensa tai siviilipalveluksen, hänet lähetetään kotiin, niin hän ei tule siihen tyhjiöön, vaan heti lähtee viesti esimerkiksi Puolustusvoimista kotikuntaan, että nyt tämmöinen kaveri on tulossa, kuka ottaa hänestä kopin. Joku viranomainen ottaa hänestä kopin. Sosiaalitoimi, nuorisotoimi, koulutoimi tai joku muu ottaa häneen yhteyttä ja kysyy, että hei, mikä on sinun ideasi, pitäisikö keksiä jotain yhteisiä ajatuksia, jolloin tämä nuori ei tipu siihen tyhjiöön. Tämä on itse asiassa osoittautunut jo tässä vaiheessa aika toimivaksi, ja tätä uudistusta on varsinkin kuntien nuorisotoimessa toivottu jo pitkään.

Sitten tässä kysyttiin vielä reservin koosta ja valikoivasta varusmiespalveluksesta. Siihen suuntaan ei todellakaan olla menossa, vaan se yleinen asevelvollisuus säilyy aivan sellaisenaan kuin se on nyt, se lyhenee 15 päivää, mutta se ei muutu valikoivaksi. Mutta se valikoiva elementti tulee ikään kuin itsestään siitä syystä, josta minä itse asiassa äsken puhuinkin, että yhä useampien nuorten kunto on niin huono, että he eivät suoriudu, he eivät läpäise edes tätä kutsuntaa ja lääkärintarkastusta tai sitten he jossain palveluksen vaiheessa huomaavat itse tai henkilökunta huomaa, että nämä kaverit eivät valitettavasti pärjää. Tämä on se keskeisin syy, ja siihen liittyy tietysti myöskin näitä henkisiä syitä. Mutta muuhun valikoivaan järjestelmään me emme todellakaan ole menossa.

Edustaja Hemmilä kysyi oikeastaan myöskin tästä, ja edustaja Jalonen viittasi näihin yt-neuvotteluihin. Se johtuu siitä, että Koeampumalaitosta ja Räjähdelaitosta ollaan yhdistämässä Räjähdekeskukseksi, niin kuin aikaisemmin puhuttiin, johtuen siitä, että nykyinen verkosto on pirstaloitunut ja kustannustehokkuutta pitää saada enemmän. Materiaalien elinkaarihallinta maksaa entistäkin enemmän ja vaatii enemmän uusia puitteita ja uusia menetelmiä. Tästä syystä tämä prosessi oli liikkeellä tällä hetkellä. (Puhemies koputtaa) Siitä kerrottiin julkisuuteen tosiaankin toissa päivänä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun toteutetaan tätä Puolustusvoimien uudistusta, joka on välttämätön, niin olen aika lailla varma, että parhaimpaan lopputulokseen päästään sillä tavalla, kun ne isot linjat koskien rahoitusta tulevat täältä mutta sitten niissä käytännön toteutusehdotuksissa, millä tavalla tämä uudistaminen tehdään, kuunnellaan herkällä korvalla Puolustusvoimia ja mahdollisimman vähän pelataan aluepolitiikkaa.

Haluaisin kysyä ministeriltä: Kun tässä jo puhuttiin tästä kotimaisen puolustusteollisuuden tilanteesta, niin tässä on ollut vireillä myöskin puolustus- ja turvallisuustarvikkeiden hankintalain uudistus. Miten me voimme turvata sen, että nämä kotimaiset toimijat menestyvät myös jatkossa ja että meillä on sitä kautta osaaminen tällä alalla turvattu myöskin pitkällä aikavälillä?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien antama lentokoulutus on huippuluokkaa, niin kuin tiedämme. Alkeiskoulutus, Hawk-koulutus ja Hornet-koulutus ovat hyvin järjestettyjä ja tuottavat laadukkaita lentäjiä Puolustusvoimien käyttöön. Myös kalusto on kunnossa, muun muassa Kauhavalle ovat juuri saapuneet ensimmäiset Sveitsistä hankitut Haukat. Siellä ovat asiat erinomaisessa kunnossa ja ilmatilaa riittää. Kysyisin: Miten ministeri näkee Ilmavoimien kehityshaasteet tulevaisuudessa? Kalusto on hintavaa. Kykenemmekö suoriutumaan myös tulevaisuudessa valvonta- ja puolustustehtävistä Ilmavoimien osalta? Mitkä ovat näkymät kansainväliseen toimintaan erityisesti koulutuksen osalta? On puhuttu, että myös Suomi voisi toimia koulutuksen järjestäjänä.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uudistan vielä kysymyksen, jonka tuossa ensimmäisellä kierroksella tein: voimmeko me olla täällä eduskunnassa varmoja siitä, että Puolustusvoimien säästöjen aikana Puolustusvoimat ei nimenomaan säästä nuorten ennalta ehkäisevästä mielenterveystyöstä? Jatkan kysymystä siihen suuntaan, että Sveitsissä on monipäiväinen kutsuntajärjestelmä jatkuvana kutsuntakiertona, jossa jopa viikon aikana selvitetään nuoren varusmiehen niin fyysistä kuin henkistäkin jaksamista ja soveltuvuutta näihin varusmiestehtäviin. Voisiko tällainen malli käydä myös Suomessa?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun nuori astuu varusmiespalvelukseen, se on erittäin tärkeä vaihe hänen elämässään, koska voi olla, että hän on ensimmäistä kertaa pois kotoa ja siinä mielessä ottaa ensimmäisiä askeleita myös elämänsä itsenäistymiseen.

Minulla oli vuosi sitten mahdollisuus tutustua eri varuskuntiin, muun muassa Vekaranjärvellä, johon ministerikin tuossa äsken viittasi, olevaan terveydenhuoltojärjestelmään. Olin vähän yllättynyt siitä, että siinä yhteydessä, kun esimerkiksi siellä on flunssa-aalto tai muu vastaava, siellä muun muassa muut varusmiespalvelua suorittavat lääkintämiehet auttavat sitten perusterveydenhuollon henkilöstöä näissä tärkeissä tehtävissä.

Tässä yhteydessä tuli esille myös tämä sama huoli, joka on tullut esille useita kertoja: miten meidän varusmiespalvelussa oleva terveydenhuolto pystyy vastaamaan niihin haasteisiin, muun muassa mielenterveyteen liittyviin kysymyksiin tai sydänsairauksiin tai sitten niihin kysymyksiin, jotka muun muassa Vekaranjärvellä ovat tulleet esiin? Miten pystytään tunnistamaan esimerkiksi kotona olevat suuret vaikeudet, (Puhemies koputtaa) jotka sitten kumuloituvat mahdollisesti erittäin suurinakin tragedioina ihmisen elämässä? Miten meidän terveydenhuolto varusmiespalvelussa pystytään turvaamaan?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tekemässä suuren puolustusvoimauudistuksen, joka samalla vaarantaa myös koko maan kattavan alueellisen maanpuolustuksen. Säästöt kohdistuvat erityisesti varuskuntiin, joita esitetään lakkautettaviksi, mutta myös sinne varusmieskoulutukseen. Maastovuorokausien, lentotuntien ja alusvuorokausien vähentäminen vaikuttaa vääjäämättä varusmiesten koulutustasoon ja vaikeuttaa varusmiespalvelulle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, ja se tulee näkymään jatkossa myöskin. Sitten suuressa uudistuksessa on myöskin kertausharjoitusten raju supistaminen, kuten puolustusministeri kertoi. Miten puolustusministeri vakuuttaa sen, että säilytetään tietotaito vakinaisen henkilöstön ja reserviläisten välillä, etenkin nykyisten reserviläisten ja myös tulevien, niiden tulevien varusmiesten, jotka siirtyvät reserviin ja jotka saavat nyt lyhyemmän koulutuksen?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu historiallisesta leikkauksesta Puolustusvoimien resursseihin. On surullista todeta se, että tämä historiallinen leikkaus tapahtuu nimenomaan kokoomuksen johdolla ja määrätietoisella toiminnalla. (Pertti Hemmilä: Ei kokoomuksen johdolla!) On surullista se, että näin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Ministerin vastauksessa jäi vähän epäselväksi, eikä ihan vähänkään, mikä on tulevaisuudessa alueellisen puolustuksen periaate. Jos voisitte sitä vielä täsmentää.

Sitten, arvoisa puhemies, haluan todeta tästä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Me olemme iloinneet siitä, että valiokunta lisäsi 150 000 euroa verrattuna hallituksen esitykseen, mutta hallituksen esityksessä leikattiin 413 000 tästä, ja kun samanaikaisesti ajetaan kertausharjoitukset minimiin, niin on erityisen välttämätöntä, että vapaaehtoisen maanpuolustustyön resurssit säilytetään. Kysyn ministeriltä: mikä on tulevaisuuden näkymä tässä asiassa, kun nyt moneksi vuodeksi menevät kertausharjoitukset minimiin tai loppuvat, niin ei kai silloin voi vapaaehtoisen maanpuolustuksen resursseja viedä niin kuiviin? (Puhemies koputtaa) Ne olisivat olleet katastrofissa, jos ei valiokunta olisi lisännyt tätä 150 000:ta.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Palkitsen edustaja Töllin kärsivällisyydestä aloittamalla nyt hänen kysymyksistään, joihin jäi vastaamatta tuossa alussa.

Alueellisen puolustuksen merkitys säilyy Suomen puolustusjärjestelmän eräänä peruspilarina tarkoittaen sitä, että tällä vuosikymmenellä alueellisia joukkoja varustetaan. Tämä koskee myöskin operatiivisia joukkoja, siis sitä niin sanottua moukaria, jolla sitten vihollinen lyödään. Tämä tulee tapahtumaan tällä vuosikymmenellä.

Alkuperäistä kehittämisohjelmaa on jouduttu jonkin verran leikkaamaan, itse asiassa aika reippaalla kädellä, myöskin johtuen näistä säästövaatimuksista, mutta tavoitteena on totta kai se, että tämä alueellisen puolustuksen uskottavuus säilyy, koska sehän on se, joka käytännössä kertoo sen, mitenkä suorituskykyinen Suomen puolustusvoimat on. (Seppo Kääriäinen: Se vesittyy tällä menolla!)

Suomea ei puolusteta varuskunnista käsin, niitten merkitys sodanaikaisessa tilanteessa on aika pieni itse asiassa, mutta merkitystä on sillä, mikä on sen reservin, ei välttämättä edes koko, mutta miten hyvin koulutettu se reservi on ja miten hyvin se on varustettu. Tämä myöskin vastauksena tähän kysymykseen kertausharjoituksien tasosta.

Edustaja Torniainen kysyi, voinko vakuuttaa, että tietotaito säilyy. En voi kaikilta osin vakuuttaa, että tämä tietotaito säilyy lyhyellä aikavälillä, koska 2 000 koulutettavaa per vuosi on erittäin pieni luku. Se on varmaan kipurajan tuntumassa, mutta se on mahdollista ainoastaan sillä edellytyksellä, että tämä aallonpohja on tilapäinen. Vuodesta 2015 eteenpäin pitää päästä takaisin tälle noin 25 000 koulutettavan tasolle, jolloin taas sitten päästään tähän normaaliuraan (Seppo Kääriäinen: Millä rahoilla?) ja saadaan itse asiassa myöskin maanpuolustushenkeä ylläpidettyä sillä tasolla, millä sen kuuluu olla.

Edustaja Kari kysyi toistamiseen varusmiesten terveydentilasta. Ehkä eräänä tapana on kuitenkin tehostaa sitä ikään kuin seulontaa jo siinä kutsuntavaiheessa, jolloin minimoidaan se riski, että tulee palvelukseen sellaisia varusmiehiä, joiden ikään kuin edellytykset pärjätä esimerkiksi henkisistä syistä ovat jo alusta asti melko pienet. Tämä on se ensimmäinen vaihe. Sitten tietysti siellä varusmiespalveluksen aikana on äärimmäisen tärkeää, että varuskunnan terveydenhuoltopiste ja henkilökunta ottaa vakavasti ne varusmiehet, jotka valittavat jostain vaivasta, henkisestä tai fyysisestä vaivasta, rintakivuista tai joistain muista. Täytyy ottaa vakavasti kaikki ne tapaukset. Käsittääkseni näin tehdään jo nyt, mutta sitä ei voi alleviivata riittävästi, koska se on äärimmäisen tärkeää. Se on myöskin vastuukysymys.

Mitä tulee sitten ylipäätään varusmieskoulutukseen, niin tämän uudistuksen tavoitteena on myöskin luoda uusia asioita. Koska me tiedämme, että yleinen asevelvollisuus tulee säilymään, se myöskin edellyttää Puolustusvoimilta ja hallinnolta kykyä lisätä ikään kuin tämän palveluksen yhteiskunnallista relevanssia, niin että sen varusmiesajan linkki siviilielämään paranee. Tällä hetkellä vedetään langattomia verkkoyhteyksiä varuskuntiin. Tämä on eräs tapa mahdollistaa tätä siviilielämän ylläpitoa. Ja sitten myöskin Risto Siilasmaan työryhmän raportti tarjoaa erittäin paljon hyviä välineitä. Näistä 76 toimenpide-esityksestä on toteutettu jo 40 ja 19 on putkessa. Kaikki nämä tähtäävät erikseen ja yhdessä siihen, että varusmieskoulutuksesta tulisi entistäkin mielekkäämpi, ei välttämättä helpompi mutta mielekkäämpi, niin että sen ymmärrettävyys säilyy myöskin tässä muuttuvassa maailmassa. Siihen tietysti, totta kai, sisältyy myöskin tämä henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen kautta linjan.

Sitten edustaja Sankelo kysyi lentäjäkoulutuksesta. Tällä hetkellä on erittäin mielenkiintoinen vaihe päällä tässä EU:n puolustusyhteistyössä, joka hakee vielä ehkä hieman muotojaan, mutta eräs hyvinkin konkreettinen asia on siinä kristallisoitunut. Se kantaa nimeä pooling and sharing, suorituskykyjen jakaminen ja yhdistäminen. Se tarkoittaa sitä, että jäsenmaat kertovat, listaavat, sellaisia yhteistyömuotoja, joissa voisi EU-tasolla tehdä yhteistyötä, niin että jokainen maa ei tekisi sitä samaa työtä päällekkäin. Suomi on omalle listalleen ottanut mukaan nimenomaan lentäjäkoulutuksen, pilottikoulutuksen, hävittäjälentäjäkoulutuksen. Ei ole vielä sanottu, kuka sitä tulee jatkossa hoitamaan, mutta se on kuitenkin eräs potentiaalinen kehittämiskohde myöskin Suomen näkökulmasta, koska meillä on erittäin hyvää osaamista sillä saralla.

Ylipäätään Ilmavoimien tilanne on suhteellisen hyvä tällä hetkellä. (Puhemies koputtaa) Horneteja ollaan päivittämässä, mutta se suuri rästi tulee noin kymmenen vuoden sisällä, kun Hornetien seuraajat pitää tilata. Niiden pitää olla käytössä viimeistään 2030, kuinka monta laivuetta sitten onkaan, mutta ne päätökset pitää rohkeasti pystyä tekemään noin runsaan kymmenen vuoden kuluttua.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Pitkä, yli tunnin mittainen debatti käytiin äsken tästä. Ministeri Wallin vastasi moniin moniin kysymyksiin, mutta jätti myöskin aika moneen kysymykseen vastaamatta varmaan. Mitä sitten matkan varrella tässä vielä tulee lisää, niin ministeri varmaan on aitiossa.

Puolustusministeriön hallinnonalalle esitetään budjetissa 2,85 miljardin määrärahaa, josta Puolustusvoimien osuus on 2,5 miljardia. Tästä syystä tietenkin suurin osa hallinnonalan säästöistä kohdistuu nimenomaan Puolustusvoimiin. Huomattakoon, että tämä Puolustusvoimien määräraha on koko valtion budjetista vain noin 5 prosenttia. Puolustusvoimien määrärahat tulevat olemaan vuonna 2015 — näin puolustusministeri itse on vahvistanut asian — 825 miljoonaa euroa vähemmän kuin mitä ne olisivat ilman tulevien vuosien leikkauksia ja normaaleilla indeksikorotuksilla. Tämä on siis noin kolmasosa Puolustusvoimien vuotuisesta määrärahasta.

Tilanne on minusta paljon paljon vakavampi kuin nyt on annettu ymmärtää. Puolustusvoimien säästöt on tarkoitus toteuttaa yhdessä, yhtäaikaisesti, Puolustusvoimain uudistuksen kanssa, ja koska määrärahat vähenevät jo heti ensi vuodesta, halutaan uudistus toteuttaa nyt mahdollisimman nopeasti.

Ilman uudistusta taloudellista ja toiminnallista tasapainoa ei saavuteta eikä pystytä saavuttamaan. Uudistuksen perusteena on ikäluokkien pienenemisen lisäksi — joka tulee kymmenen vuoden kuluttua jo muuttumaan päinvastaiseksi, tämä ikäluokkien pieneneminen on ohimenevä ilmiö, se jo tiedetään — tietenkin kohoavat kustannukset ja Puolustusvoimien käytössä oleva ikääntyvä materiaali. Säästöt tulee uudistuksen kanssa toteuttaa siten, että Suomen puolustuskyky pystytään kuitenkin jatkossakin turvaamaan. Samalla on huolehdittava voimavaroista erityisesti varusmiesten koulutuksessa.

Herra puhemies! Jo heti ensi vuonna Puolustusvoimien toimia sopeutetaan vähentämällä reserviläisten kertausharjoituksia, ja tämä kertausharjoitusten käytännössä lähes kokonaan lopettaminen jatkuu vuosikaudet eteenpäin. Myös varusmiesten maastovuorokausia sekä lentotuntien ja alusvuorokausien määrää vähennetään. On kuitenkin todettava, että kertausharjoitusten vähentäminen vaikuttaa väistämättä haitallisesti koko puolustuksemme perustaan.

Tästä syystä on erinomaisen hyvä ja tärkeä asia, että vähennystä paikataan tukemalla vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Maanpuolustusjärjestöjen potentiaali on merkittävä, mutta tuki on vielä eduskunnan tekemien määrärahalisäystenkin jälkeen riittämätön. Haluankin tässä todeta, kun ministeri itse on paikalla, että kun valmistelette seuraavan vuoden, vuoden 2013, budjettia, niin pitäkää huolta, että nämä maanpuolustusjärjestöjen määrärahat ovat siellä jo valmiina, kun esitys tulee tänne eduskuntaan.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Itsenäinen, yleiseen asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus on ainoa oikea tapa hoitaa tulevaisuudessakin Suomen sotilaallinen puolustus. Tästä asiasta on erittäin helppo olla samaa mieltä. Puolustusvoimauudistus, erittäin laaja sellainen, ja sen ratkaisut perustuvat osin ikäluokkien pienenemiseen sekä vanhenevaan kalustoon. Tietenkin syyt asialle täytyy aina olla, ja nämä ovat ihan kestävät perusteet. Uudistus on mielestäni, aivan kuten valiokunta on todennut, toteutettava nopeasti, jotta toiminnallisesti ja taloudellisesti kestävä tasapainotila löytyy, eli jos kissan häntä pitää katkaista, niin se pitää tehdä kerralla eikä sentti kerrallaan.

Yksi lohko tässä itsenäisessä maanpuolustuksessa on ruoka. Nyt perustettava uusi yhtiö toivottavasti turvaa Puolustusvoimien jaksamisen nimenomaan siltä osin eli ruuan osalta, ja sen yhtenä osana on henkilöstön jaksaminen. Tässä epävarmuudessa se on raastavaa sekä henkisesti että fyysisesti. Toivottavasti tulevissa ratkaisuissa valtio hoitaa tässä muuttuneessa tilanteessa sekä työsuhteitten ehdot että henkilöstön jaksamisen huomattavasti paremmin kuin yksityinen sektori tänä päivänä hoitaa, erilaisilla keinoilla, tukipaketeilla, mitä ne ikinä sitten ovatkin. Lisäksi mielestäni erittäin tärkeää on, että tulevaisuudessakin kotimaisen puolustusteollisuuden tuotannon turvaaminen varmistetaan.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ovatko puolustuksemme peruspilarit, alueellinen puolustus ja yleinen asevelvollisuus, vielä voimassa? Tätä on nyt kysyttävä, kun katsoo puolustusministeriön pääluokkaan kohdistettuja leikkauksia. Puolustuksemme on aina perustunut vahvaan koulutettuun reserviin. Siksi raju leikkaus kertausharjoituksista sopii tähän kokonaisuuteen erityisen huonosti. Maastovuorokausista, alusvuorokausista ja lentotunneista leikataan yhdessä alueellisten joukkojen varustamisen kanssa, ja tästä tulee väistämättä kuva siitä, että alueellisella puolustuksella ei enää olekaan niin väliä.

Valtiotyönantaja on noudattanut erittäin huonosti työnantajapolitiikkaa esimerkiksi Puolustusvoimien ruokahuollon yhtiöittämisasiassa. Tästäkin on tänään puhuttu. Pienipalkkaisilta naisilta leikataan palkkaa edelleen tässä päätöksessä rajusti. Tämä ei ole mitenkään perusteltua. Ihmettelen, kuinka esimerkiksi vasemmistopuolueet, jotka ovat ainakin juhlapuheissa pienipalkkaisten ja myös tasa-arvon kannattajia, saattoivat hyväksyä tämän päätöksen. Sukupuolivaikutusten arviointi olisi pitänyt tehdä ensimmäisenä tässä yhtiöittämisasiassa ilman muuta. Hallituksen leikkaukset puolustusmenoihin tarkoittavat riskin ottamista myös Suomen sotilaallisessa puolustamisessa, se on aivan selvää.

Arvoisa puhemies! On pakko sanoa muutama sana tulevasta Puolustusvoimien uudistuksesta. Perusteluina esitetään ikäluokkien pieneneminen, kohoavat kustannukset ja vanheneva materiaali. Kun puolustusvoimauudistusta tehdään ja joka käänteessä vedotaan kustannussäästöihin, toivon, että eduskunta saa selvät laskelmat siitä, mitä esimerkiksi aiottu varuskuntien lakkauttaminen säästäisi, jos se toteutetaan. Otan esimerkin kotoisesta Keski-Suomesta: Puolustusvoimien toimintojen siirtäminen esimerkiksi Keuruulta ei ole taloudellisesti järkevää. Siirto tulisi valtiolle kalliiksi ja haittaisi pioneeri- ja suojelualojen sekä räjähdeosaamisen kehitystä osana Puolustusvoimia. Keuruun varuskunnassa kehitetty erikoisosaaminen on erittäin tarpeellista jatkossakin, ja viittaan vaikkapa kansainväliseen kriisinhallintaan, jonka painoarvo tulee vaan jatkossa nousemaan. Keuruun seutu on monilla keskeisillä mittareilla mitattuna jäänyt jälkeen valtakunnallisesta kehityksestä. Työllisten määrä on vähentynyt seudulla 22 prosenttia vuodesta 1993 vuoteen 2009, kun valtakunnallinen vähenemä on ollut vain 7 prosenttia. Työpaikkojen vähenemä on ollut 9 vuoden aikana 24 prosenttia, kun se valtakunnallisesti on jäänyt 2 prosenttiin, eli valtion työpaikoista Keuruun seudulta on hävinnyt peräti puolet.

Puolustusvoimat on osa yhteiskuntaa. Siksi leikkaamiset ja lopettamiset, jotka koskevat voimavaroja rajusti jo menettäneitä seutuja, pitäisi ottaa tarkasteluun myös aluepoliittisesta näkökulmasta. Ei voi myöskään olla järkevää, että Suomeen jää isoja tyhjiä alueita, missä Puolustusvoimilla ei ole toimintaa. Keuruun varuskunnan sijainti keskellä eteläistä Suomea on erinomainen, kun ajatellaan palveluksessa olevien varusmiesten matka-aikoja ja liikkumista. Tällä on suuri merkitys sekä varusmiesten liikenneturvallisuudelle että sille, kun ajatellaan tulevien varusmiesten kuljetuskustannuksia.

On monia syitä, joitten vuoksi näitä varuskuntien lakkauttamisia pitää tarkastella uudestaan. Itse kysyin tätä Puolustusvoimien edustajalta, onko vedenpitäviä kriteerejä näille lakkautuksille. Vedenpitäviä kriteerejä ei ihan oikeasti voi löytää hänen mukaansa. Kysymys on poliittisista päätöksistä. Minä toivon kyllä nyt vahvasti, että poliittisesti harkittaisiin, kuinka järkevää näitten varuskuntien lakkauttaminen todella on ja mitä säästöjä niistä lopulta sitten syntyy. Minä en usko, että niistä syntyy kovin paljon säästöjä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2012 painopisteenä on hallitusohjelman mukainen laaja puolustusvoimauudistus, joka toteutetaan vuosina 2011—2015 ja jolla vastataan 2020-luvun vaatimuksiin. Uudistus perustuu pitkän tähtäimen tarpeeseen. Kuten tänään on todettu, ikäluokat lähitulevaisuudessa pienenevät, kustannukset nousevat ja materiaali vanhenee. Uudistusta käsiteltiin jo vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä. Taloudellisen tilanteen vuoksi toteuttamisaikataulua on jouduttu nopeuttamaan. Säästöt näkyvät vasta 2016, joten sopeuttamistoimet on aloitettava heti.

Uudistuksen aikanakin on tärkeää varmistaa Suomen puolustuskyky ja toimiva varusmiespalvelus. Reservin kertausharjoitusten vähentämisellä pystytään jonkun verran estämään varusmiesten harjoitusten supistamista, vaikkei sielläkään supistuksilta vältytä. Valiokunta pitää perusteltuna, että reservin vähäiset kertausharjoitukset kohdistetaan lähinnä avaintehtäviin. Samalla pitää turvata maanpuolustusjärjestöjen toimintaresurssit. Puolustusvoimien johtamis- ja aluevalvontakyvystä sekä toimintavalmiudesta taas ei voida tinkiä.

Vähennykset kohdistuvat myös materiaalihankintoihin. Valiokunta pitää tärkeänä, että vähennyskohteita harkittaessa kotimaisen puolustusteollisuuden tuotanto huomioidaan mahdollisuuksien mukaan, jotta varmistetaan pitkän aikavälin huoltovarmuus.

Puolustusvoimauudistus on toteutettava täysimääräisesti vuoteen 2016 mennessä. Uudistuksessa pitää noudattaa periaatetta, että materiaaliin, henkilöstöön ja toimintaan kuhunkin käytetään noin kolmannes. Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä on pidettävä kiinni ja pidettävä sitä yllä.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2010 Maanpuolustuskoulutusyhdistys toteutti yhteensä 63 000 koulutusvuorokautta. Kaksi kolmasosaa on reserviläisille suunnattua ja kolmannes kaikille kansalaisille avointa koulutusta. Valiokunta korostaa, että maanpuolustusjärjestöt voivat ylläpitää sodanajan edellyttämiä tietoja ja taitoja. Vapaaehtoisharjoituksilla voidaan ainakin osittain korvata Puolustusvoimien kertausharjoitusten supistamista. Vapaaehtoinen maanpuolustus on tärkeää myös yhteiskunnan turvallisuuden lisääjänä ja maanpuolustustaidon ylläpitäjänä. Pienelläkin taloudellisella panostuksella on mahdollista saada huomattavia tuloksia aikaan. Siksi valiokunta lisäsi momentille 150 000 euroa Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle.

Tänä päivänä on keskusteltu salissa myös hyvin paljon Puolustusvoimien terveydenhuollosta. Itse haluaisin nostaa psykososiaalisen työn merkityksen meidän Puolustusvoimissa niin henkilöstön kuin asevelvollisten osalta. Tosiasia on, että kuraattoritoiminta ja psykososiaalinen työ Puolustusvoimissa on tällä hetkellä vielä pienimuotoista. Siihen tarvittaisiin lisää resursseja, ehkä vielä, voisiko sanoa, paremmin koulutettua henkilökuntaa, jotta pystyttäisiin ottamaan vastaan sekä kantahenkilökunnan että varusmiesten tarpeet nimenomaan silloin, kun on kyse psyykkisistä ja sosiaalisista vaikeuksista tai ongelmista. Nythän on niin, että meidän Puolustusvoimat on aika suljettu laitos tai yksikkö, mikä tarkoittaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon osalta sitä, että työ tehdään hyvin suljetusti varuskuntien sisällä, jolloinka silloin, kun asevelvollinen tai kantahenkilökunta tarvitsee vaativampaa, esimerkiksi psykiatrista, hoitoa, tämä hoito joudutaan suorittamaan varuskunnan ulkopuolella, mikä asevelvollisen osalta tarkoittaa usein sitä, että asevelvollisuus keskeytyy ja näin ollen yhteys asevelvollisuuspaikkaan katoaa lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi riippuen siitä, kuinka vakava tämä asianomaisen ihmisen hoidon tarve on. Siinä mielessä toivoisin, että Puolustusvoimissa tulevaisuudessa kiinnitettäisiin voimakkaasti huomiota psykososiaalisen työn merkitykseen, laatuun ja saatavuuteen myös Puolustusvoimien ja varuskuntien sisällä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän täysin puolustusministeriön hallinnonalaan kuuluvien säästöjen tarpeellisuuden. Se, ovatko säästöt oikeassa mittasuhteessa, onkin jo toinen kysymys. Pääpainon pitäisi olla toimintojen uudistamisessa ja kehittämisessä, ja se jää helposti taka-alalle näin suurissa säästöpaineissa.

Kun säästöjä joka tapauksessa joudutaan tekemään, niiden tulisi perustua johonkin selkeään kriteeristöön. Toivottavasti varuskuntien mahdollisessa lakkauttamisessa ei toimita yhtä huonosti kuin vastaanottokeskusten kohdalla tapahtui. Esimerkiksi Kontiolahden vastaanottokeskuksen lakkauttaminen ilmoitettiin henkilökunnalle puhelimella ja tieto tuli henkilöstölle täydellisenä yllätyksenä. Valtion pitäisi olla esimerkillinen työnantaja myös vaikeissa tilanteissa, ja edellä kuvatun kaltaisia virheitä ei saisi tapahtua.

Ennen kuin mitään päätöksiä tehdään, varuskuntien toiminnalle on asetettava selkeät arviointikriteerit, joiden pohjalta kustannusvaikuttavuusanalyysi tehdään. Kustannusvaikuttavuusanalyysissä ei huomioida pelkästään rahaa, vaan siinä katsotaan myös muita asiaan vaikuttavia tekijöitä, kuten esimerkiksi toiminnan laatua ja vaikutuksia sekä fyysiseen, sosiaaliseen että yhteis-kunnalliseen ympäristöön.

Varuskuntien kohdalla on tärkeää miettiä tilannetta myös nuorten kannalta ja arvioida, minkä verran varuskunta tekee yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan ja muiden hallintoalojen kanssa. Karttaakin olisi hyvä katsoa, että varuskunnat olisivat kutakuinkin tasaisesti ympäri maata. Tärkeää on osata arvioida myös sitä, mitä vaikutuksia päätöksillä on pitemmälle tulevaisuuteen.

Itäsuomalaisena kansanedustajana en voi olla ihmettelemättä sitä, eikö ministeriöiden välillä ole mitään koordinaatiota näissä ehdotuksissa. Eikö kuulosta hiukan kohtuuttomalta, että Pohjois-Karjalassa parin kuukauden sisällä on lakkautusuhan alla varuskunta, vastaanottokeskus, vankila ja yliopiston kasvitieteellinen puutarha? Ymmärrän hyvin, ettei maakuntien työllisyyttä voi rakentaa valtionhallinnon työpaikkojen varaan, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että kyllä valtionkin pitää kantaa oma vastuunsa työllistämisestä, niin ettei samasta maakunnasta viedä kerralla liikaa työpaikkoja. Työllistämisen pitää olla päätöksenteossa yksi tärkeä kriteeri, koska esimerkiksi Etelä-Suomessa on muutenkin enemmän työpaikkoja kuin esimerkiksi Itä-Suomessa. Perimmäinen kysymys on siitä, haluammeko pitää koko Suomen asuttuna, ja tähän voi valtiokin omilla päätöksillään vaikuttaa.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on puolustamisen arvoinen maa, ja sen paras puolustaja on suomalainen sotilas itse. Näin vapaasti siteerattuna edesmennyt kenraali Adolf Ehrnrooth kuvasi maatamme ja sen Puolustusvoimia. Sanonta pitää tänäkin päivänä paikkansa, olkoonkin että itsenäisyyttämme murennetaan pala kerrallaan. Suomi on edelleen puolustamisen arvoinen maa.

Puolustusvoimat, maamme puolustamisen selkäranka, joutuu historiansa suurimpiin mullistuksiin, ja historialla on pirullinen taipumus toistaa itseään. 1930-luvulla karsittiin puolustusmenoista, ja meille kaikille malli Cajander lienee ainakin terminä joiltain osin tuttu. Silloinkin myllerrys alkoi Euroopasta. Tosin se nyt ei ollut niinkään taloudellinen myllerrys, mutta myllerrys kuitenkin.

Tänään etupainotteiset säästövaatimukset ja rakenneuudistus sekä yleismaailmallinen taloudellinen tila ovat vaativia haasteita mille tahansa organisaatiolle. Hallitusohjelma edellyttää, että tämän kaiken myllerryksen keskellä maamme puolustuskyky on uskottavalla tasolla ja että se kattaa koko maan.

Herra puhemies! Puolustusvoimauudistusten vaikutus näkyy vasta vuoden 2016 jälkeen. Taloudellinen tilanne vaatii säästöjen ajoittamisen kehyskauden alkua painottaen. Tämä joudutaan toteuttamaan muun muassa toimintaa supistamalla ja joukko-osastoja karsimalla. Henkilöstöä on vähennetty muun muassa ruokahuollon ulkoistamisella, mutta irtisanomisiltakaan tuskin vältytään.

Toimintamenojen karsiminen tarkoittaa käytännössä varusmiespalvelusajan lyhentämistä kahdella viikolla, maastoharjoitusvuorokausien vähentymistä, alusvuorokausien ja lentotuntien karsimista sekä kertausharjoitusten vähentämistä. Varusmiespalveluksen lyheneminen kahdella viikolla saattaa pahimmillaan vaikuttaa joukko-osastokohtaisen taistelukoulutuksen poisjäämiseen, mutta toisaalta sillä on positiivisia vaikutuksia henkilökunnan jaksamiseen suomalla kouluttajille pienen hengähdystauon saapumiserien välissä.

Kertausharjoitusvuorokausien raju leikkaus ei voi olla vaikuttamatta reserviläisten taistelukykyyn ja maanpuolustustahtoon. Vaikka harjoituksista kieltäytyjien määrä on ollut ajoittain suurikin, on pääsääntöisesti harjoituksiin ollut enemmän tulijoita kuin on ollut mahdollista mukaan ottaa.

Arvuuttelu lakkautettavista joukko-osastoista käy varuskuntapaikkakunnilla kuumana. Lakkautuksista päätettäessä tulee ensisijaisesti ottaa huomioon niiden vaikutus siviilisektoriin. Kaikkien varuskuntien ja joukko-osastojen tulee olla tasa-arvoisesti samalla viivalla, myös Dragsvikin varuskunnan.

Arvoisa puhemies! Hallinnonaloista Puolustusvoimiin kohdistuu voimakkaimmat säästötoimet. Yhdessä jalkaväkimiinoista luopumisen kanssa säästöt tulevat tarkoittamaan todellisuudessa, ettei koko maan puolustaminen ole enää mahdollista. Talvella 1939—40 säästöpolitiikka oli johtaa maamme tuhoon. Toivottavasti ei enää tarvitse kokea vastaavanlaista.

Perussuomalaisten esittämä 46 miljoonan euron määrärahalisäys takaisi sen, ettei Puolustusvoimien rakennemuutos ryöpsähdä hallitsemattomaksi ja että jokapäiväinen toiminta pysyisi edes kohtuullisella tasolla.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi huolehtii omasta uskottavasta puolustuksesta sekä osallistuu eurooppalaiseen yhteistyöhön ja kansainväliseen kriisinhallintaan. Aktiivisuutemme kansainvälisillä kentillä tähtää suomalaisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin parantamiseen.

Suomen historian suurin puolustusvoimauudistus ei tarkoita puolustuksemme peruslinjausten muuttumista. Kaikissa oloissa Suomella on oltava uskottava itsenäinen puolustuskyky, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Koko Suomea on kyettävä puolustamaan. Suomi ylläpitää ja kehittää toimintaympäristöönsä mitoitettua puolustuskykyä. Suomen sotilaallista maanpuolustusta uudistetaan vuosina 2012—2015 vastaamaan 2020-luvun vaatimuksia ja uutta turvallisuusympäristöä.

Puolustusvoimat on sopeutettava pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin. Puolustusvoimissa muutostarve on tiedetty jo pitkään, ja valtion velkaantumisesta johtuva säästöpaine aikaistaa toimenpiteitä. Suomeen rakennetaan pienemmät mutta tehokkaammat ja modernimmat puolustusvoimat. Uudistus koskee sekä Puolustusvoimien toimintaa että rakenteita. Puolustusmateriaalin hinnan nopea nousu ja kaluston vanheneminen eivät mahdollista nykyisten suuruisten puolustusvoimien ylläpitoa, koska puolustuskyky edellyttää riittäviä materiaalihankintoja. Uudistuksen lähtökohtana on kriisiajan puolustusvoimat. Rauhanajan varustuskuntarakenne ja koulutusjärjestelmä suunnitellaan ja mitoitetaan Puolustusvoimien sodanajan tarpeiden mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustuksessa Puolustusvoimien suorituskyky on kaikista olennaisinta. Uudistuksen tavoitteet tulee pitää kirkkaana mielessä. Meidän on varmistettava Suomen puolustuskyky myös uudessa tilanteessa. Yhtä aikaa on saatava pysyviä säästöjä ja luotava uutta puolustuskykyä. Tavoite onnistuu vain ohjaamalla Puolustusvoimien voimavaroja olennaiseen. Mekaaniset säästöt ilman strategista ajattelua eivät riitä. Ydintehtävän turvaaminen edellyttää keskittymistä olennaiseen. Rakenteita on kevennettävä ja uudistettava, jotta toiminta ja resurssit saadaan tasapainoon. Kovan ytimen turvaaminen edellyttää luopumista toissijaisista toiminnoista ja yksiköistä. Henkilöstöä on tietenkin kohdeltava reilusti.

Puolustusvoimauudistuksessa joudutaan arvioimaan aivan kaikkea Puolustusvoimain keskeistä toimintaa. Puolustusvoimien rakenne ja siitä koituvat palkkamenot, tavanomainen toiminta, kuten kertausharjoitukset sekä materiaalihankinnat, ovat kaikki suurennuslasin alla.

Ikäluokkien pieneneminen tarkoittaa, että tulevina vuosina Puolustusvoimissa on koulutuksellista ylikapasiteettia, jos jatketaan nykyrakenteella. Tämä tarkoittaa väistämättä myös varuskuntien lakkautuksia. Jo tällä hetkellä lämmitämme noin 1 500 ylimääräistä sänkyä. 5—6 vuoden kuluttua asevelvollisten ikäluokka on noin 4 000 nykyistä pienempi. Miksi siis lämmittäisimme seiniä ja ylimääräisiä varuskuntia sen sijaan, että niukkenevat resurssit käytettäisiin Suomen puolustamiseen? Puolustetaan siis mieluummin maata.

Paikallisesti varuskunnilla on tunnearvoa ja aluepoliittista arvoa, ymmärrän sen varsin hyvin. Mutta kun joudutaan valitsemaan aluepolitiikan ja puolustuskyvyn välillä, täytyy ajatella jälkimmäistä. Sitä paitsi on tehokkaampiakin tapoja käyttää valtion rahaa aluepolitiikkaan; tuetaan mieluummin esimerkiksi elinkeinotoimintaa.

Niukkenevat puolustusmäärärahat on siis suunnattava puolustuskyvyn kannalta kaikista tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tässä, kunnioituksella kaikkia edustajakollegoita kohtaan, Puolustusvoimat on kuitenkin itse paras asiantuntija.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien uudistuksessa on erityisesti vaalittava maassamme perinteisesti korkealla ollutta maanpuolustustahtoa. Tässä vapaaehtoinen maanpuolustus on avainasemassa. Siksi on hyvin tarpeellista, että puolustusministeriön momentille eduskunnassa tehdyt lisäykset kohdistuvat vapaaehtoiseen maanpuolustukseen, jonne suunnattiin merkittävä lisäpanostus.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tällä vaalikaudella toteutetaan sodanjälkeisen ajan suurin puolustusvoimauudistus, Suomen puolustus perustuu jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen. Puolustusvoimien tehtävänä on Suomen sotilaallinen puolustus, virka-apu muille viranomaisille ja osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Puolustushallinnon määrärahat vuodelle 2012 ovat yhteensä noin 2,85 miljardia euroa, mikä on noin 3 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2011 varsinaisessa talousarviossa. Tästä sotilaallisen maanpuolustuksen osuus on noin 2,4 miljardia euroa, ja vastaavasti vähennystä edelliseen on noin 18 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan osuus on noin 67 miljoonaa, jossa lisäystä on 7 miljoonaa. Puolustusvoimien toimintamenoihin ehdotetaan ensi vuodelle määrärahoja noin 1,7 miljardia euroa, mikä on noin 17 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2011 varsinaisessa talousarviossa.

Uudistusta tarvitaan, siihen on moniakin syitä. Tärkein on kansantaloudesta huolehtiminen. Vaikka meillä käytettäisiin suurempi osuus kansantuotteestamme puolustukseen kuin muissa Euroopan valtioissa, senkin tuloksena on puolustusmäärärahojen myöhempi, entistä kovempi pudotus. Tämä sen vuoksi, että elämme avoimessa yhteiskunnassa, jonka kansantuotteen kasvuun vaikuttaa sen kuorma suhteessa kilpailijamaihin.

Ikäluokat pienenevät. Jo nyt meillä on liikaa kapasiteettia. Kuten edustaja Vikman äsken totesi, viiden vuoden sisällä nykyiset 1 400 tyhjää vuodepaikkaa kasvavat yli 5 000:een. Tässä on myös seiniä samassa suhteessa liiaksi. Puolustusvoimissa muutostarve on tiedetty jo pitkään. Valtion velkaantumisesta johtuva säästöpaine aikaansaa toimenpiteiden aikaistamisen.

Uudistuksen lähtökohtana on kriisiajan Puolustusvoimat. Rauhanajan varuskuntarakenne ja koulutusjärjestelmä suunnitellaan ja mitoitetaan Puolustusvoimien sodanajan tarpeiden mukaisesti. Tavoitteena on pienemmät mutta tehokkaammat Puolustusvoimat. Oleellista on turvata suorituskykyinen puolustus myös pitkällä tähtäimellä, ylläpitää kyky puolustaa koko maata, varautua strategisiin iskuihin yhteiskunnan ydintoimintoja vastaan, säilyttää Puolustusvoimien ennaltaehkäisykyky.

Puolustuskyky edellyttää riittäviä materiaalihankintoja. Tästä syystä kolmasosa varoista on ohjattava materiaaleihin, kuten tähänkin saakka. Myös riittävästä koulutuksesta on pidettävä kiinni. Tämä koskee sekä varusmiehiä että reserviläisiä. Suomi ylläpitää ja kehittää toimintaympäristöön mitoitettua puolustuskykyä. Suomen sotilaallista maanpuolustusta uudistetaan vuosina 2012—2015 vastaamaan 2020-luvun vaatimuksia ja turvallisuusympäristöä.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen tavoitteena puolustusvoimauudistuksessa on toteuttaa pienemmät, tehokkaammat ja modernimmat Puolustusvoimat. Uudistus koskee sekä Puolustusvoimien toimintaa että rakennetta. Tärkeimpänä tavoitteena on säilyttää maanpuolustushenki. Hallitusohjelmassa on sovittu vuositasolla 200 miljoonan euron säästöistä puolustusministeriön pääluokkaan vuoteen 2015 mennessä. Tämä on linjassa sekä tämän hetken taloustilanteeseen että yleiseen eurooppalaiseen kehitykseen nähden.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusbudjettia koskevat leikkaukset ovat historiallisen suuret. Rohkenen epäillä, että ministeri Wallinkin oli yllättynyt tästä kokonaissummasta, mikä koko leikkaussumma on, ja ymmärrän hyvin, että tehtävä ei ole kovin helppo tällä hetkellä.

Olen hämmästynyt siitä, että kokoomuksen suunnasta epäiltiin, että en olisi isänmaallinen henkilö, (Timo Heinosen välihuuto) jos puolustan niitä perusarvoja, joihin itsenäisen Suomen puolustus perustuu. Itse näen tilanteen niin, että... — On muuten mielenkiintoista kysyä kokoomuslaisilta äänestäjiltä kentällä, ovatko he samaa mieltä näitten leikkausten kanssa. Aika näyttää.

Nyt tehtävät leikkaukset, kuten on todettu, ovat historiallisen suuret. Puolustusvoimien perustehtävät... Kun saamme toivottavasti sen listan lakkautettavista varuskunnista mahdollisimman pian, silloin vasta oikeastaan näemme, mikä on Suomen puolustuksen kokonaistilanne, tulevaisuus, jääkö tiettyjä isoja alueita ilman varuskuntia, koulutuskeskuksia. On toki niin, että varuskunnista ei Suomea puolusteta, mutta kyllä niillä maanpuolustustahdon näkökulmasta on merkittävän iso rooli.

Jos Puolustusvoimien kokonaisvahvuus ajetaan kovin alas — julkisuudessahan on puhuttu jopa, että se pudotetaan lähelle 100 000:ta reserviläistä — silloin joukkojen liikuteltavuus ei enää turvaa sitä, että koko maata voitaisiin puolustaa. Tulevaisuus näyttää, minne ollaan menossa. On tärkeätä, että kaikki aselajit ovat mukana näissä supistuksissa, ei pelkästään Maavoimat. Toivottavasti linjaukset ovat sitten sen kaltaisia, että myös tämä alueellinen näkökulma tulee huomioiduksi.

Täällä on nostettu esille tämän MPK:n rooli ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen rooli. Se on merkittävä, sitä ei sovi kieltää, mutta ovathan nämä aika marginaalisia, reilut 100 000 euroa, jos sinne lisää pannaan. On huomioitava, että kun leikkaus on ollut mittava, niin sitä leikkausta hieman pienennetään. Näillä summilla välttämättä ei ole kovin suuri merkitys vapaaehtoisen maanpuolustustyön kokonaisuudessa, mutta aika näyttää. Hieman tuntuu siltä, että ne ratkaisut, joita hallitusohjelmaa kirjoitettaessa tehtiin, ovat sittenkin aika hätäisiä ratkaisuja olleet eikä ole tunnettu eikä tunnustettu sitä kokonaisuutta, minne ollaan menossa.

Ikäluokkakysymystä jo tuolla debatissa käsiteltiin. Siis varusmieskoulutuksella, olivatpa he sitten miehiä tai naisia, on erittäin iso merkitys koko yhteiskunnan kannalta. Me tarvitsemme tulevaisuudessakin erilaisia sotilaita, erilaisia reserviläisiä eri tehtäviin. Ei kaikkien tarvitse Cooperissa juosta 3 200:aa metriä, kyllä niitä tehtäviä löytyy myös muille. Uskon, että jos me saisimme ikäluokan mahdollisimman laajasti koulutettua, sillä on myös yhteiskunnalle erittäin suuri positiivinen merkitys. Sen takia tulisi tavoitella sitä, että koko ikäluokka kävisi varusmiespalveluksen, ja tämän tulisi olla selkeä lähtökohta. Eli yleinen asevelvollisuus olisi jatkossakin se, jonka varaan suomalaista puolustuspolitiikkaa luodaan, ja myös se alueellinen puolustus, vaikka nyt puhutaan, että alueellista puolustusta ei enää olisikaan, vaan olisi vain liikkuva puolustus — vai mitkä ne kenraaleitten sanat nyt ovatkaan — mutta joka tapauksessa lähtökohtaisesti se, että koko maata jatkossakin puolustetaan.

Itse näen tilanteen niin, että ensi vuosi on oikeastaan vasta tämmöistä harjoittelua, sen jälkeen alkavat ne isommat leikkaukset. Silloin varmaan joudutaan miettimään hyvin tarkkaan, onko näitten ratkaisujen taustalla semmoinen mahdollisuus, että uskottava puolustuskyky Suomessa voidaan turvata niillä ratkaisuilla, joita tulevaisuudessa ollaan sitten tekemässä hallituspuolueitten tuella.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistus, se on minunkin asiani tässä tilaisuudessa.

Minä olen ollut aika pitkään täällä eduskunnassa, eri vaiheissa on ollut tilaisuus seurata niitä uudistusvaiheita, jotka Suomen puolustusvoimat on kokenut taakse jääneitten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Niiden 33 vuoden aikana, mitä eduskunnassa olen ollut, täällä yleensä aina nämä uudistukset on tehty laajalla parlamentaarisella yhteistyöllä: koko kansan armeija, koko kansan valmistelu, koko kansan mukaan saaminen jo alusta lähtien silloin, kun koko rakennelmaa, koko sitä puolustusstrategiaa ja sitä rakennelmaa, millä sitä strategiaa toteutetaan, rakennetaan. On ollut äärimmäisen tärkeä ja arvokas asia tähän asti, että kaikessa valmistelussa silloin parlamentaarinen järjestelmä kaikessa laajuudessaan on mukana.

Minä luotan ja uskon monessa asiassa erittäin pitkälti ministeri Walliniin ja olen oppinut tuntemaan hänet henkilönä, joka antaa arvon kansanvallalle ja parlamentarismille ja koko kansan kuulemiselle. Tätä kaikkea kokemustaustaani vastaan en voi mitään sille, että on pakko sanoa, että olen todella yllättynyt, että valmistelutapa, jolla tällä kertaa edetään, on se, minkä sen tiedämme olevan. Minä uskon, että tähän löytyy joku syy, joku selitys — järjellistä, ymmärrettävää en ole kuitenkaan tähän saakka julkisuudessa vielä kuullut.

Toinen yllättävä asia, johon äsken jo tuossa debatissa vähän viittasinkin, on — sitten kun on lähdetty uudistamaan tähän tapaan — se marssijärjestys, millä asiaa viedään eteenpäin. Ensimmäisenä valmistellaan joukko-osastoratkaisu, jonka sen valmistelun vasta aivan loppusuoralla tämmöinen jollakin tavalla parlamentaarista tatsia, kosketuspintaa, oleva joukko pääsee mukaan, mutta hyvin ohuesti sekin sitten tässä vaiheessa. Minä olen maallikko — tässä teitä on erittäin paljon asiantuntijoita näissä asioissa, minä en ole asiantuntija — mutta siitä huolimatta tuntuu — sen verran ymmärrän ja osaan — erittäin oudolta, että tämä joukko-osasto ratkaistaan sen omalla logiikalla ensiksi, joka se ratkaisu välttämättä vaikuttaa ja heijastaa vaikutuksensa paljossa siihen, miten sitten se muu lopputyö, se varsinainen iso asia, ratkaistaan tämän jälkeen.

No, ministeri äsken viittasi siihen, että tällä joukko-osastoratkaisulla on niin suuret taloudelliset vaikutukset jo, että sen takia pitää näin menetellä. On yllättävää, että jos niin onkin, että sitten kuitenkin siinäkin tilanteessa se marssijärjestys kulkee tuota tietä. Ministeri tähän äsken jo vastasi, en käy sitä enempää nyt pohdiskelemaan.

Ministeriltä tivattiin täällä moneen kertaan, onko Suomi sitoutunut edelleenkin yleisen asevelvollisuuden toteuttamiseen. Minä uskon ministerin vakuutteluihin, näin on, eikä ole hetkenkään syytä epäillä, niin vahva tämmöinen koko kansan tuki tällä ajattelulla on. Jos tässä sanotaan jes, jos ollaan sitä mieltä, että koko kansan armeija, niin minä olen ymmärtänyt, että siitä seuraa erittäin vahvasti se, että silloin nimenomaan Puolustusvoimain toimintaidean täytyy tukeutua vahvasti tämän alueellisen maanpuolustuksen tukijalkaan. Ei vanhassa mielessä, siinä mielessä kuin 20 tai 30 vuotta sitten, vaan siinä mielessä, mitä tämän ajan teknologia, se teknologia, jota armeija hyödyntää ja käyttää kaikessa, mitä se tuohon alueelliseen maanpuolustuskäsitteeseen tähän päivään tullessaan tuo. Minä toivon, että näin on, että kun kerran se koko kansan armeija, yleinen asevelvollisuus jnp. hyväksytään, että sitten myöskin todella pidetään kiinni siitä, että siitä automaattisesti likimain seuraava nykyajan käsite, alueelliseen maanpuolustuksen idea, saa sijansa siinä strategiassa, mitä rakennetaan.

Siitä taas, että alueellisesta maanpuolustuksesta pidetään kiinni vahvasti, seuraa, että armeijan on oltava koko kansan armeija. Ja ollakseen koko kansan armeija, sen armeijan pitää olla kansan keskuudessa. Tässä asiassa taas sillä, että meidän varuskuntalaitos on organisoitunut, jakaantunut maan eri osiin, ollut siellä kansan keskuudessa, saanut sen hyväksynnän, saanut ne paikalliset päättäjät mukaan monessa, on myöskin ollut monenlainen merkitys, myöskin taloudellinen merkitys Puolustusvoimain selviytymiselle siitä kaikesta, mitä sille on uskottu.

Nyt toivonkin, että kun tätä joukko-osastoratkaisua tehdään, siinä tarkasti ajatellaan tätä seikkaa, minkä tässä toin esille, sitä, että armeija varuskuntinensa on eri puolilla Suomea. Kiinnitän nyt vielä toistamiseen huomiota Keuruun varuskunnan erityiseen luonteeseen, erityiseen osaamiseen siellä, mitä siellä on, ja toisekseen, jos se poistuisi siitä tehtävästä, siitä maantieteellisestä paikasta, missä siellä Puolustusvoimat toimii, niin Suomen kartalle jäisi erittäin iso aukko tuohon kohtaan. Totta kai myönnän, että meillä kaikilla oman maakunnan omat varuskunnat ovat tärkeässä roolissa, mutta tämä erityinen peruste, tämä, minkä maantieteellisen jäljen se jättäisi, jos Keuruu poistuisi, on se minun erityinen viestini, paikallinen, oman maakunnan näkökulmasta tullut erityinen viesti.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustan riveistä on arvosteltu kovasti kertausharjoitusten leikkauksia. (Pertti Hemmilä: Eikä syyttä!) Myös minä pidän niitä leikkauksia valitettavina ja kovina mutta toki hieman ihmettelen tätä keskustan riveistä tulevaa arvostelua. Joko heillä on lyhyt muisti tai he eivät näe lähelle, sillä edellisen kerran, kun heiltä itseltään oli puolustusministeri, vuosi taisi olla 2006, niin kertausharjoituspäiviä leikattiin erittäin kovalla kädellä. No, onneksi seuraavana vuonna 2007 vaaleissa kokoomus tuli hallitukseen ja puolustusministeriksi Jyri Häkämies ja hänen johdollaan sitten nuo kertausharjoituspäivät nostettiin takaisin tuolle normaalille tasolle. (Seppo Kääriäinen: Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, nuori mies!)

Oikeastaan olisi mielenkiintoista kuulla nyt, kun tätä tilannetta voidaan katsoa vaikkapa tämän keskustan tekemän kertausharjoitusleikkauksen valossa — siitä on kokemusta nyt Puolustusvoimilla — aiheuttiko se silloin tällaisen korvaamattoman vahingon, josta täällä tänään on puhuttu, taikka sellaisen osaamisen ja taidon laskun, josta täällä on peloteltu. Mielellään tähän voisi vaikka ministerikin ottaa osaa.

Arvoisa puhemies! Suomen sotilaallista maanpuolustusta on uudistettava tulevina vuosina vastaamaan 2020-luvun vaatimuksia ja turvallisuusympäristöä. Meidän kokoomuslaisten tavoitteena puolustusvoimauudistuksessa on toteuttaa pienemmät, tehokkaammat ja modernimmat Puolustusvoimat. Tämä uudistus koskee sekä Puolustusvoimien toimintaa että rakenteita. Puolustusmateriaalien hinnan nopea nousu ja kaluston massavanheneminen eivät mahdollista nykyisen suuruisten Puolustusvoimien ylläpitoa. Itse asiassa olisi tästäkin mielenkiintoista kuulla — yritin tuossa debatissa saada puheenvuoroa, mutta en saanut — kun ministeri on paikalla — kiitos hänelle siitä — että kun lähinnä perussuomalaisten riveistä annetaan ymmärtää, että mitään Puolustusvoimissa ei tarvitse tehdä, niin ministeri voisi hivenen hahmotella sitä, mitä meidän Puolustusvoimissa tapahtuu, jos rakenteisiin ei kosketa lainkaan, eli minkälainen on vuoden 2020 Suomen puolustusvoimat Jussi Niinistön ajamalla mallilla, jota hän on monessa paikassa esille tuonut, eli rakenteisiin ei puututtaisi lainkaan vaan mentäisiin nykymallilla eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimia on siis uudistettava voimakkaasti, koska kustannukset nousevat, budjetit kutistuvat ja ikäluokat pienenevät. Puolustusvoimissa muutostarve on jo tiedetty pitkään, mutta tämä valtion velkaantuminen ja säästöpaine aikaistaa näitä toimenpiteitä, ja olen samaa mieltä täällä salissa puhuneiden kanssa, että toki leikkaukset ovat erittäin kovia, ehkä osittain jopa liiankin kovia.

Uudistuksen lähtökohta on kuitenkin kriisiajan Puolustusvoimat. Rauhanajan varuskuntarakenne ja koulutusjärjestelmä tullaan suunnittelemaan ja mitoittamaan Puolustusvoimien sodanajan tarpeiden mukaisesti. Itse olisin mielelläni nähnyt tämän uudistuksen etenevän entisen puolustusministeri Jyri Häkämiehen johdolla valmistellun silta-ajattelun periaatteella, jossa nämä säästöt olisivat tulleet vasta 2014, tämän vaalikauden loppupuolella, rakenteiden uudistamisen myötä, mutta nyt vain tämä valtakunnan velkaantuminen ja maailmanlaajuinen talouskriisi pakottavat meitä tekemään näitä toimenpiteitä myös etupainotteisesti.

Arvoisa puhemies! Tavoitteena on siis pienemmät mutta tehokkaammat Puolustusvoimat. Oleellisinta on, että pystymme turvaamaan suorituskykyisen puolustuksen maassamme myös pitkällä tähtäimellä. Vääränlaiset säästöt nyt voivat aiheuttaa lähes peruuttamatonta rapautumista puolustuskyvyssä, ja sen takia tämä uudistus ja säästötoimenpiteet täytyy tehdä erityisellä pieteetillä, ja tiedän, että ministeri Wallin sen niin tulee tekemään. Meidän tulee varmistaa koko Suomen puolustus, ylläpitää kykyä puolustaa koko maata ja varautua strategisiin iskuihin yhteiskunnan ydintoimintoja vastaan ja säilyttää Puolustusvoimien ennaltaehkäisykyky.

Arvoisa puhemies! On yhtä aikaa saatava siis aikaan pysyviä säästöjä ja tuotava uutta puolustuskykyä, ja tavoite onnistuu vain ohjaamalla Puolustusvoimien voimavaroja olennaiseen. Mekaaniset säästöt ilman strategista ajattelua eivät riitä. Ydintehtävien turvaaminen edellyttää keskittymistä Puolustusvoimilta olennaiseen. Rakenteita on siis kevennettävä, jotta toiminta ja resurssit saadaan tasapainoon. Kovan ytimen turvaaminen edellyttää luopumista toissijaisista toiminnoista ja mahdollisesti myös yksiköistä, ja henkilöstöä on tässä työssä kohdeltava reilusti.

Arvoisa puhemies! Puolustuskyky edellyttää maaltamme riittäviä materiaalihankintoja: kolmasosa varoista on ohjattava tulevaisuudessa materiaalihankintoihin. Myös riittävästä koulutuksesta on pidettävä kiinni. Tämä koskee sekä varusmiehiä että reserviläisiä. Pidän hyvänä, että eduskunnassa lisäsimme vapaaehtoiseen maanpuolustukseen 200 000 euroa lisäpanostusta. Se tulee varmasti tärkeään saumaan.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että tämän puolustusvoimauudistuksen takana olevia syitä ei voi valottaa liikaa, koska ne ovat kuitenkin niin keskeisessä asemassa, että tätä uudistusta ja sen tarpeellisuutta ymmärtää paremmin, kun jatkuvasti toistaa itselleen ja muille nämä syyt, koska ne ovat olleet jo pitemmän aikaa havaittavissa, ne ovat olleet tulossa mutta oikeastaan vasta nyt niihin on ikään kuin uskallettu puuttua tämän uudistuksen myötä. Jo vuonna 2009, kun selontekoa tehtiin, nämä syyt olivat tiedossa, mutta silloin taloustilanne oli kuitenkin sen verran paljon parempi, että jätettiin uudistus tekemättä, jatkettiin suunnilleen vanhalla rakenteella, vanhalla toimintamallilla kohti tulevaisuutta, jossa kuitenkin vääjäämättä nämä päätökset olivat odottamassa kulman takana.

Ne johtuvat oikeastaan niistä syistä, jotka ovat oikeastaan kaikkien hallinnonalojen tiedossa mutta korostuvat aivan erityisesti puolustushallinnon puolella. Nimittäin henkilöstömenot kasvavat noin pari prosenttia vuodessa. Kiinteistömenot — ja Puolustuslaitoksella on erittäin paljon kiinteistöjä — kasvavat 2,5 prosenttia vuodessa keskimäärin. Lämmityskulut, sähkökulut, energiakulut, kumuloitunut tarve parantaa näitä kiinteistöjä, entisöidä niitä, ovat myöskin aiheuttaneet aikamoisen paineen. Samalla myöskin materiaalikustannukset nousevat noin 4—6—8 prosenttia vuodessa, reippaasti yli inflaation, koska teknologiakehitys on tällaista.

Tämä on johtanut tilanteeseen, että tänä päi-vänä henkilöstömenojen ja kiinteistömenojen osuus puolustusbudjetista on 39 prosenttia. Jos tämä nykyinen kustannusrakenne — kun edustaja Heinonen kysyi — jatkuisi, siihen ei tehtäisi yhtään mitään ja se käytettävissä oleva rahasumma olisi vakaa elikkä se sama, niin kakku jakaantuisi sillä tavalla uuteen asentoon, että tämän vuosikymmenen loppuun mennessä tämä 39 prosenttia, siis kiinteistömenot ja henkilöstömenot, olisi yli 50 prosenttia tarkoittaen sitä, että materiaalin osuus pienenee, kutistuu, ja itse jokapäiväisen toiminnan osuus kutistuu.

Tästä syystä on pakko tehdä tämä rakenteellinen uudistus, jossa luovutaan kiinteistöistä, organisaatiota kevennetään mutta samalla luodaan jotain uutta. Saadaan tilalle organisaatio, joka on kevyempi ja joka on pienempi mutta jossa saadaan ikään kuin irrotettua rahaa näistä kasvavista kiinteistä menoista itse toimintaan ja materiaaliin, niin että päästäisiin tähän kolmasosalogiikkaan, jossa kolmasosa budjetista menisi palkkamenoihin, kolmasosa menisi materiaaliin ja hankintoihin ja kolmasosa taas sitten itse jokapäiväiseen toimintaan. Tämä on se ihannemalli, ja siihen pitää päästä, mutta ennen kuin päästään siihen, tämä ylimenokausi on ensin kärsittävä. Se on kova, se on raskas, ja se on Suomen olosuhteissa historiallinen, mutta ovat myös nämä olosuhteet aika poikkeukselliset, kun ensi vuonna joudumme säästämään, lainaamaan lisää rahaa 7,3 miljardia, maksamaan valtionvelasta korkomenoina 2,4 miljardia, 4 500 euroa joka minuutti. Tämä antaa myöskin päätöksenteolle, tämän salin ja tämän sukupolven päättäjille, aikamoisen ei pelkästään poliittisen paineen vaan myöskin moraalisen, eettisen paineen. Kaikki se, mitä me tänä päivänä tuhlaamme rakenteisiin, joita voidaan keventää tulevaisuutta ajatellen, on pois tulevilta sukupolvilta. Sellaista politiikkaa minä en halua ainakaan olla mukana tekemässä. Haluan tehdä vastuullista politiikkaa, vaikka se välillä onkin raskasta.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä täällä on välttämätöntä ja mikä ei, sitä voi itse kukin arvioida. Mutta minulla on kolmas kausi puolustusvaliokunnassa, ja kyllä kokoomuksella on lyhyt muisti. Muistan hyvin viime kaudella, kun silloinen puolustusministeri ajoi kuin käärmettä pyssyyn 2 prosentin lisärahoitusta ja jo silloin valtio velkaantui. Nyt tuntuu olevan, että nyt voidaan kymmeniä miljoonia supistaa puolustusmenoja, silloin haluttiin välttämättä se 2 prosenttia, 50 miljoonaa vuodessa lisää. Tuntui silloin, että yksinkertaisesti ei päästä eteenpäin, jos sitä rahaa ei saada. Kun täällä nosti kokoomuksen puheenvuoron käyttäjä, että olisi toissijaisia toimintoja ja toissijaisia yksiköitä, on se aika kova linja, että tehdään jo nyt selväksi, että kaikilla varuskunnilla, jotka tänä päivänä ovat olemassa, ei olisikaan varsinaista tehtävää eivätkä ne kouluttaisi Suomen armeijalle reserviläisiä, joita tarvitaan.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Menneitten tonkiminen, koski ketä tahansa ja mitä tahansa, ei yleensä kovin paljon auta, mutta pakko on puuttua edustaja Heinosen puheenvuoroon. Vuonna 2006:han käytiin todellakin kertausharjoituksissa aika alhaalla tietoisena siitä, että seuraavana vuonna ja vuosina tullaan nousemaan ylös. Se oli tietoinen ratkaisu, ja tämä nousu tapahtui sitten, totta kai, Häkämiehen aikana, mutta päätös oli tehty jo ennen häntä. Tämänkertainen neljän vuoden yhtämittainen kertausharjoitusten alasajo on sikäli vakava asia, että samaan aikaan asevelvollisten maastovuorokaudet menevät vähiin, lennetään vähemmän, ollaan merellä vähemmän. Kaikki tämä yhteen pantuna aiheuttaa pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvan kielteisen vaikutuksen. Kun menneeseen vielä mennään, niin muistissani on se, kuinka 90-luvun lopulla jälleen rahasyistä aikoinaan Lipposen—Niinistön hallituksen aikana pariksi vuodeksi pudotettiin kertausharjoituksia aika tavalla alas, mutta tämä tonkiminen minusta ei ole enää kovin hyödyllistä.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyin ministeri Wallinilta aiemmin näistä korvaavista toimenpiteistä, mitä tapahtuu, kun Puolustusvoimista joudutaan irtisanomaan henkilöitä. Muutosturvaa ja korvaavia työpaikkoja Puolustusvoimien sisältä, hyvä niin, mutta entä sitten nämä paikkakunnat? Näissä on erittäin suuret merkitykset Puolustusvoimien toiminnoilla pienille paikkakunnille — esimerkiksi joku Keuruu, mistä täällä on paljon puhuttu, 20 prosenttia työpaikoista on sidoksissa Puolustusvoimien toimintoihin. Samoiten nyt näissä Räjähdelaitoksen uudistuksissa kymmeniä työpaikkoja lähti. Mitkä ovat niitä konkreettisia toimenpiteitä, mitä nimenomaan paikkakunnille tehdään, mistä niitä korvaavia työpaikkoja saadaan? Tähän haluaisin kyllä saada vastausta. Minkälaista aluepoliittista tukea on tulossa näille paikkakunnille, joilta Puolustusvoimien toiminnat vähenevät?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että keskustan riveistä myönnettiin se, että keskustalaisen puolustusministerin aikana kertausharjoituksia leikattiin 2006 kovalla kädellä. Se tehtiin silloin rahasyistä ja niin nytkin. Nytkin vain rahasyistä joudumme leikkaamaan puolustusmäärärahoja ja myös kertausharjoituspäiviä, ja se tekee meille kokoomuksessa ja varmasti kaikille tässä salissa vasemmalta oikealle kipeää, se on vaikea päätös. Mutta olen vakuuttunut, että suomalaiset sotilaat tulevat selviämään tästä. He ovat selvinneet tämän maan historiassa paljon kovemmistakin paikoista.

Me olisimme toki kokoomuksessa toivoneet, että talous olisi kehittynyt sillä tavalla, että olisimme päässeet entisen puolustusministeri Jyri Häkämiehen silta-ajattelulla tässä rakenneuudistuksessa ja säästöissä etenemään, mutta nyt talous kehittyi meistä riippumattomista syistä sillä tavalla, että puolustusministeri Wallinilla on kohtuutonkin tehtävä nyt sitten tehdä näitä sopeutustoimia. Minä ainakin haluan antaa hänelle tuen siinä työssä, että se työ tehdään huolella (Puhemies koputtaa) ja pieteetillä, niin että Suomella on toimintakykyiset, koko maan puolustamiseen pystyvät 2020-luvun Puolustusvoimat pian käytössä.

Jyrki Yrttiaho  /vr:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimien säästöt kohdennetaan toimintamenoihin samaan aikaan, kun puolustusmateriaalihankintojen taso on edelleenkin korkea, 712 miljoonaa euroa ja lisäksi 1,5 miljardia tilausvaltuuksia. Nato-yhteensopivuus on näitä hankintaohjelmia läpäisevä ominaisuus. On toteutumassa arvio, joka esitettiin vasemmistoliiton ja SDP:n eduskuntaryhmien yhteisessä eriävässä mielipiteessä viime kaudella useita kertoja. Näissä todettiin: "Puolustusmäärärahojen sitominen pitkäaikaisiin ja ylisuuriin varusteluohjelmiin saattaa johtaa jo ensi vaalikaudella leikkauksiin Puolustusvoimain muissa menoissa ja on osaltaan näin johtamassa myös esityksiin varuskuntien lopettamisista." Tämä ennustus on toteutumassa.

Hallitus esittää vuodelle 2012 Hornet-torjuntahävittäjiin tarkoitettujen pitkän kantaman ilmasta maahan -ohjusten teknisen valmistelun ja hankintaohjelman jatkamista. Mikäli Hornetit varustetaan rynnäkkökyvyllä, koneiden alkuperäinen tarkoitus palvella tiedustelu- ja torjuntahävittäjinä muuttuu. Hornetien varustaminen rynnäkköaseistuksella sisältyy myös Suomen ja Naton välisen kumppanuusohjelman yhteistyöhankkeisiin. On todennäköistä, että uudella aseistuksella varustettuja Hornet-koneita on tarkoitus käyttää tulevaisuudessa myös Nato-johtoisissa kansainvälisissä operaatioissa. Suomen talouden näköalojen synkkenemisen ja puolustusbudjettiin kohdistuvien säästöpaineidenkin takia on perusteltua luopua Hornet-hävittäjien kalliista asejärjestelmähankinnasta.

Arvoisa herra puhemies! Puolustusministeriön hallinnonalan kansainvälisen kriisinhallinnan määrärahat kasvavat 67 miljoonaan euroon, ja yhdessä ulkoasiainministeriön kriisinhallinnan ylläpitomenojen kanssa kokonaispanostus kohoaa 123 miljoonaan euroon. Yksinomaan Afganistanin Isaf-operaatioon osallistuminen maksaa Suomelle vuosittain yli 40 miljoonaa euroa.

Turvallisuus Afganistanissa on edelleen heikentynyt. Isaf-operaatioon asetetut toiveet ovat romahtaneet, operaation luonne on muuttunut, ja Suomesta on tullut sodan osapuoli. Lähes päivittäin uutisoidaan myös uusista siviiliuhreista, joita Yhdysvaltojen ja Nato-joukkojen toistuva sattumanvarainen ja suhteeton voimankäyttö aiheuttaa. Kymmenen kuukauden aikana Yhdysvaltojen joukkojen yöllisissä ratsioissa on kuollut 1 500 siviiliä. Jos tämä on rauhanturvaamista tai kriisinhallintaa, niin todella tässä täytyy olla väljä ja kehittynyt huumorintaju, jos näitä luonnehdintoja voidaan tästä toiminnasta käyttää. Uusien siviiliuhrien myötä kansan viha ulkomaalaisia joukkoja vastaan vain vahvistuu.

Eduskunnan vasenryhmä katsoo, että Suomen nykyinen sotilasoperaatio Afganistanissa on muutettava siviilioperaatioksi tukemaan maan jälleenrakentamista. Afganistan tarvitsee lisää kouluja ja terveyskeskuksia, ei lisää aseita ja ulkomaisia sotajoukkoja. Tässä myös kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus antaa oma merkittävä panoksensa. Erityisen huolestunut olen parhaillaan käsittelyssä olevasta Afganistan-selonteosta, jossa todetaan, että sotilaallista läsnäoloa jatketaan myös vuoden 2014 jälkeen. Nämä suunnitelmat ovat sitä liittolaisnöyryyttä, jota Suomi haluaa osoittaa Natolle ja Yhdysvalloille.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toiminta Puolustusvoimien säästötoimenpiteiksi on alkanut näkyä täällä eduskunnassa tehdyssä päätöksenteossa. Toissa viikolla eduskunta päätti Purusta eli ruokahuollon yhtiöittämisestä. Nyt oleva Puolustusvoimien ruokahuolto siirtyy ensi vuoden alusta Leijona Catering Oy:n toiminnaksi. Säästöt tästä haetaan henkilöstökustannuksista. Tämän naisvaltaisen alan palkkadumppaus on valitettavaa, eikä todellisia säästöjä edes ole heti osoitettavissa. Ensi vuonnakin kustannukset tulevat nousemaan, eli asia toimii juuri päinvastoin kuin meille täällä vakuuteltiin.

Tällä viikolla puolustusministeri Stefan Wallin päätti Maavoimien räjähdealan toimintojen uudelleenjärjestelyistä. Maavoimien materiaalilaitoksen kokoonpanoon kuuluvien Räjähdelaitoksen ja Koeampumalaitoksen toiminnot organisoidaan uudelleen. Niistä muodostettava uusi hallintoyksikkö, Räjähdekeskus, aloittaa toimintansa vuoden 2013 alusta.

Räjähdekeskuksen hallinnon suhteen täytyy antaa puolustusministeri Wallinille kiitos siitä, että hän näki jo olemassa olevan Ähtärin esikunnan myös jatkossa sopivaksi hallinnon keskukseksi. Vielä suurempi kiitos täytyy kuitenkin osoittaa Vanhasen ensimmäisen hallituksen puolustusministerille Seppo Kääriäiselle, jonka kauaskantoisen päätöksen myötä Räjähdelaitoksen esikunta Ähtäriin tuli ja varikkoa alettiin kehittää hyvin voimallisesti.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien erittäin mittavat säästöt huolestuttavat monestakin eri näkökulmasta. Esimerkiksi tällä viikolla tehdyn räjähdealauudistuksen myötä työpaikat maaseutupaikkakunnilla tulevat alenemaan paljon. Räjähdealan nykyinen henkilöstömäärä on kokonaisuudessaan Maavoimien materiaalilaitoksissa ja sen alaisissa joukoissa 475 tehtävää. Vartiointi- ja turvallisuusalan tehtävät työllistävät lisäksi 95 henkilöä, joten kokonaismäärä on tällä hetkellä 570 tehtävää. Ampumatarvike- ja räjähdealan sekä vartioston henkilöstövaikutukset ulottuvat usealle paikkakunnalle. Haapajärven, Hartolan, Keuruun, Koivujärven, Niinisalon, Parkanon, Toivakan ja Ähtärin osalta työpaikat vähenevät. Ainoastaan Tampereen osalta Puolustusvoimien työpaikat säilyvät ja jopa lisääntyvät.

Arvoisa puhemies! Tämän suuren Puolustusvoimien rakenneuudistuksen myötä ja hallituksen linjaamien säästötavoitteiden vuoksi työpaikkojen määrä tulee vähenemään myös varuskunnissa, ja se tulee vaikuttamaan osittain samoille paikkakunnille kuin nyt tehdyt räjähde-alan leikkaukset. Esimerkiksi Keuruun kaupungin työpaikoista noin 20 prosenttia on sidoksis- sa paikkakunnalla toimiviin Puolustusvoimiin. Myös Kauhavan Lentosotakouluun aiempien hallitusten erinomaisella päätöksellä muodostettu Hawk-koulutuskeskus on turvattava, ja sitä on vahvistettava. Jo olemassa olevia vahvuuksia siis tulee hyödyntää uudistuksen yhteydessä samalla tavalla kuin nyt tehtiin räjähdealan päätöksen yhteydessä.

Näitten varuskuntien lakkauttamisten suhteen olisi kyllä hyvä kysyä, milloin ne varuskunnat tulevat meidän tietoomme, jotka lakkautetaan. Olisi kyllä hyvä ainakin eduskunnan tietää niistä etukäteen, ettei tarvitse niistä lehdestä lukea, sillä olen varma, että kyllä ministeri jo ainakin itse tietää, mitkä ne varuskunnat ovat, ja varmasti useat hallituspuolueitten ministerit ja edustajat tietävät, mitä tuleman pitää. Olisi siis reilu peli, että se eduskunnalle etukäteen kerrottaisiin.

Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä nyt esitetyt säästöt puolustusministeriön hallinnonalalle ovat liian suuret. Hallituksen tekemä leikkaus merkitsee vakavaa riskin ottamista Suomen sotilaallisessa puolustamisessa. Se, että lentotunteja, varusmiesten maastovuorokausia ja alusvuorokausia vähennetään, ja erityisesti se, että kertausharjoitukset leikataan lähes kokonaan alas vain siihen noin 2 000 kertausharjoituspäivään, ovat omiaan heikentämään suorituskykyämme erittäin pitkävaikutteisesti.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Halusin tässä kiittää puolustusministeriä siitä, että hän todella tätä perusteellista keskustelua jaksoi pitkään seurata, ja ehkä hän vielä täällä Eduskuntatalossa on ja tämän kiitoksen kuulee. Olemme suurten uudistusten edessä. Näitä uudistuksia on tässä jo monessa puheenvuorossa kuvattu, miksi ne ovat tulleet välttämättömiksi juuri tässä ajassa ja minkälaisia toimenpiteitä meidän täytyy tehdä, jotta Suomen maanpuolustus myös tulevaisuudessa turvataan. Kun ministeri Wallinin asenne on tämä, että hän todella herkällä korvalla haluaa myös meidän kansanedustajien evästyksen kuulla, niin siinä mielessä tulee Valalaulun sanoin turvattu olo: "Ollos huoleton, poikas valveill’ on." Toivon todella, että ministeri viisaasti toimii, kun uudistusta tehdään.

Olisin ministeriltä halunnut kysyä, onhan tämän uudistuksen pohjana varusmieskoulutuksen osalta sellainen varuskuntaverkko, joka tarjoaa parhaat mahdolliset edellytykset laadukkaiden sodanajan joukkojen kouluttamiseen. Itse näen erittäin tärkeänä tekijänä tältä osin, että varuskunnilla on hyvät lähiharjoitusalueet ja varuskunnat sijaitsevat lähellä laajoja ampumakenttäalueita. Nämä mahdollistavat motivoivan ja laadukkaan koulutuksen. Niitä joukkoja, joita tämän päivän varusmieskoulutus kouluttaa, kaikkien aselajien osalta yhdistää se, että ne ovat hyvin liikkuvia joukkoja. Tämän vuoksi on tärkeää, että ne lähellä olevat harjoitusalueet mahdollistavat tulen ja liikkeen yhdistämisen jo harjoitusvaiheessa niin, että koulutus on motivoivaa ja tarkoituksenmukaista.

Arvoisa puhemies! Ilmatorjunta ja ilmapuolustus on maanpuolustuksen keihäänkärki. Tältä osin haluaisin nostaa esiin sen, että on tärkeää, että ilmatorjuntajoukkoja koulutetaan Ilmavoimien tukikohtaympäristössä, jossa myös ohjusjoukkojen ensimmäiset sodanajan tehtävät ovat. Näin saavutetaan myös kustannustehokkaasti maalitilanteita, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä laadukkaan ilmatorjuntakoulutuksen turvaamiseksi. Toivon todella, että ministeri Wallin ottaa tämän huomioon, kun hän tätä uudistusta vie eteenpäin.

Ministeriltä olisin halunnut myös kysyä, onhan todella niin, että joukkoja koulutetaan, ja ennen kaikkea tarkoituksenmukaisen koulutuksen saaneita joukkoja riittävä määrä, puolustamaan koko laajaa isänmaatamme. Kysyisin myös, varmistetaanhan uudistuksessa, että meillä on riittävä koulutuskapasiteetti myös parinkymmenen vuoden kuluttua. Kun nyt ilahduttavasti elämme Suomessa sellaista aikaa, että suomalaisia lapsia syntyy enemmän kuin vuosikymmeniin, olen aivan varma siitä, että — paitsi että meidän velvollisuutemme on turvata Suomen puolustus tuleville polville — meidän on syytä myös turvata heille mahdollisuus taas omalla osallistumisellaan, 2030—2040-luvun nuorille suomalaisille miehille ja naisille, varusmiespalveluksen kautta omalta osaltaan olla turvaamassa Suomen itsenäisyyttä ja Suomen puolustusta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, onko siinä kaupunkilegendassa perää, mutta sitkeä tuntuu olevan: Pitkällä maanpuolustuskurssilla eräs vasemmistolainen kansanedustaja epäili sitä, kun Kattilaistentien suunnasta aina karttaharjoituksessa vihollinen eteni Helsinki päämääränä. Kansanedustaja kysyi, voisiko ajatella niin, että se hyökkäisi tuolta Pohjanlahden kautta. Eversti vastasi: "Olisiko tuo niin ovela?" Minun mielestäni tämä on aika hyvä juttu. Toistaiseksi on tullut Kattilaistentien suunnasta.

Kun kokoomuksen eduskuntaryhmässä käytiin monipuolista ja minun mielestäni korkeatasoista keskustelua jalkaväkimiinojen vaikutuksesta Suomen kykyyn puolustautua, läsnä oli myös puolustusministeriön kenraali — tosin mielestäni oikeutetusti vain prikaatikenraali, koska minua kyllä, sanoisinko, hieman huippasi hänen lausumansa. Suunnilleen muistan asian kulkeneen näin: "Venäjän armeija on lähinnä vaarallinen itselleen." No, onneksi siinä on sana "lähinnä".

Ystäväpiiriini kuuluu paljon kaaderikoulutuksen saaneita henkilöitä, jotka seuraavat Suomen sotilaallista tilannetta ja ovat tiedustelutietojen varassa kuukausittain. Suomen rajalla on neljä prikaatia, jotka ovat tunnin lähtövalmiudessa. En usko, että ne nyt sieltä ovat lähdössä sen paremmin tänne kuin mihinkään muuallekaan, mutta tämä osoittaa kuitenkin, että naapurivaltiolla on mahdollisuus varautua melkeinpä mihin tahansa.

Kun tässä valitellaan kertausharjoituksia, valitellaan ruokahuoltoa ja valitellaan kaikennäköisiä ongelmia, niin täällä ei ole yksikään käyttänyt sitä puheenvuoroa, että itse asiassa 200 miljoonaa paloi todennäköisesti aika lailla turhaan eli ryhdyimme prosessiin harkitsematta — tekisi mieli epäillä, että myös perusteettomasti — koska Ottawan sopimus de facto ei tarkoita sellaisia maamiinoja, joita Suomen armeija on käyttänyt tai tulee käyttämään. Tämä Ottawan sopimuksen sotilaallinen dokumentaatio on tehty Kanadan pioneerien avulla, joiden miinoituskokemus on lähinnä kirjoista opittua eikä käytännössä hankittua. En muista, koska Kanada olisi ollut edes sotatilassa. Sen sijaan Geneven sopimuksessa määritellään muun muassa, että jalkaväkimiinassa pitää olla 8 grammaa metallia, jolloin miinan haravointi on käytännössä mahdollista.

Kun 200 miljoonaa poltettiin, niin siinä ei poltettu pelkästään lomia, vaan siinä poltettiin kertausharjoituksia, jotka ovat osa maanpuolustushenkeä. Suomen armeija ja Suomen, sanoisiko, yleinen mielipide on kuitenkin erittäin maanpuolustustahtoinen. Suomen armeijan kapasiteetti on todennäköisesti erittäin korkea verrattuna tämän hetken Euroopan muiden armeijojen kykyyn puolustautua tai reagoida. Esimerkiksi Ruotsin armeijaa pidetään varmasti varusteiltaan erinomaisena. Siellä on 64 kenraalia ja 60 toimintakykyistä tykkiä. Osoittakoon se sitä, että naapurimaa enemmänkin luottaa Suomen kykyyn puolustautua kuin mihinkään muuhun.

Se, että kuitenkin ehkä jatkossa jatketaan varusmiesten kouluttamista miinoituksiin, osoittaa tervettä harkintaa, ja se, että jatketaan myös varusmiesten sissikouluttamista, osoittaa myös sen mielestäni, että Suomen armeijan ylin johto varautuu siihen, että maa joutuu miehityksen tai vastaavan uhan alaiseksi. Silloin tarvitaan maamiinoja, koska maamiinat pannaan suojaamaan panssarivaunun esteeksi asetettuja panssarimiinoja.

Se, että näin meneteltiin, oli minun mielestäni harkitsematonta ja johti siihen, sanoisinko, säästämiskierteeseen, jota täällä nyt on suunnilleen kaksi tuntia vaikeroitu.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Täällä jo edustaja Pekkarinen puuttui tämän puolustusvoimauudistuksen valmisteluun parissakin puheenvuorossa. Olen hänen kanssaan erittäin voimakkaasti yhtä mieltä, että kunnollinen parlamentaarinen valmistelu olisi ollut kyllä poikaa tämän uudistuksen valmistelussa ja se olisi aivan hyvin ehtinyt tapahtua menneen syksyn aikana — monta monituista kuukautta aikaa olisi ollut sitä tehdä — ja se olisi myös ehkä mahdollistanut sen, että olisi voitu löytää aika monessa asiassa poliittista yhteisymmärrystä yli hallituksen ja opposition rajan. Nythän tätä samaa asiaa pyritään hoitamaan tämän parlamentaarisen kontaktiryhmän avulla, mutta eihän se ole mikään valmisteluelin, vaan se on tiedonvaihto-, tiedonantamiselin, mikä sinänsä kyllä on ihan myönteistä, mutta eihän se mitään valmistelua ole. Siis koko syksy olisi ollut aikaa valmistella tämä asia parlamentaarisesti.

Toinen asia: Täällä on puhuttu näistä säästöistä. Nehän ovat historiallisen suuret säästöt ilman muuta, ja ollaksemme rehellisiä kyllähän myös Puolustusvoimien on omalta osaltaan osallistuttava valtiontalouden tasapainottamiseen, senhän myöntää myös Puolustusvoimain komentaja ja se johto siellä. Mutta kyllähän liika on liikaa. Kun katsoo, mitä säästöjä on pantu Puolustusvoimien niskoille, niin kyllähän ne ovat suhteessa muualle suurimpia säästöjä, enkä ymmärrä, minkä takia juuri sinne suurimmat säästöt on pitänyt kohdistaa.

Minulla on sellainen kuva, että Säätytalolla viime keväänä hallituksen muodostajat eivät tienneet, mihin nämä heidän määräämänsä säästöt oikein johtavat Puolustusvoimien tulevaisuuden osalta. Ei otettu selvää asioista, ja tämä oli varmaan hyvin kolmannen luokan asia niissä neuvotteluissa — minkä kyllä hyvin ymmärrän, koska pääpaino oli siinä, miten saadaan valtiontalous tasapainoon, mitä tehdään verotuksen ja mitä tehdään leikkausten osalta. Tämä oli enintään kolmannen luokan asia niissä neuvotteluissa, mutta se on vahinko puolustuksemme uskottavuudelle. Nyt joudumme toteamaan, mitä kaikkea siitä sitten seuraakaan. Sen takia, edustaja Lehti, näistä säästöistä on pakko puhua, vaikka se tuntuu vähän ikävältä, että pitää vaan jauhaa, jauhaa ja jauhaa ja tämä on vähän semmoista vaikertamisen luontoista.

Sitten kolmanneksi: Katsottuna tämän alueellisen puolustuksen periaatteen kannalta, johonka me nojaamme oman maamme puolustamisessa myös jatkossa — emme ole siis vielä siirtyneet tähän liikkuvaan puolustukseen, joka se vaihtoehto tästä eteenpäin mitä ilmeisimmin olisi, vaan olemme alueellisen puolustuksen kannalla — se, että asevelvollisten maastovuorokausia joudutaan vähentämään liian paljon ja ei olla merellä riittävästi eikä ilmassa riittävästi, yhdistettynä tähän kertausharjoitusten neljä vuotta yhtä mittaa jatkuneeseen alasajoon on vaarallinen asia. Se nimittäin tällaisena blokkina heijastuu pitkälle tulevaisuuteen, yli nyt alkaneen vuosikymmenen 2020-luvulle, ehkä vielä pitemmällekin. Kun tähän lisätään vielä se, että tämän kehyskauden kaikkein tärkein Puolustusvoimien hankinta myös euroissa on alueellisten joukkojen varustaminen — niistä hankinnoista nyt leikataan merkittävällä tavalla — ja kun seuraavassa vaiheessa tärkein hankinta on operatiivisten joukkojen varustuksen hoitaminen — siitäkin jouduttaneen leikkaamaan — niin kaikki tämä yhteen pantuna pakottaa suorastaan kysymään, kuinka uskottavalla pohjalla meidän puolustuksemme periaate, alueellinen puolustus, kaiken kaikkiaan on. Puolustusministeri Wallin kyllä noteerasi tämän kysymyksen, mutta ei hän antanut oikein tähän selvää vastausta, vaan pikemminkin se oli kiertelyä, minkä sangen hyvin ymmärrän.

Sitten viimeiseksi tähän joukko-osastokysymykseen, joka on herkkä asia varmaan aika monelle maakunnalle, erittäin ymmärrettävä asia. Siinä toivoisi jonkun verran varovaisuutta ja sen seikan katsomista, syntyykö maahamme suuria tyhjiöitä vaikkapa Itä-Suomeen ja Väli-Suomeen, Keski-Suomeen, syntyykö sinne isoja tyhjiöitä. Ne eivät ole kyllä hyvästä ajatellen vaikkapa maanpuolustustahtoa. Ministeri ilman muuta tietää, mitkä varuskunnat ollaan lopettamassa. Täälläkin saattaa joku kansanedustaja tietää, mitä ollaan lopettamassa. Ja yhdyn edustaja Savolan näkökantaan siinä, että olisi ollut paikallaan kertoa reilusti meille, mitkä varuskunnat ovat kerta kaikkiaan nyt lopetuksen alla, jotta edes tietäisimme, mitä tapahtuu. Kun emme voi vaikuttaa tähän asiaan tässä salissa, olisi ainakin hyvä tietää, mitä tuleman pitää seuraavan kuukauden taikka kahden aikana.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen kansan mielestä Suomelta vietiin iso osa itsenäisyyttä kirjaamalla EU-jäsenyys perustuslakiin. Toinen herkkä aihe on Suomen itsenäisyyden puolustaminen, ja nyt on aihetta olla hereillä. Puolustusministeriön säästölistalla on Suomen puolustuksen kannalta elintärkeitä asioita. Maamiinoista päätettiin jo luopua. Se oli suuri uhraus itsenäisen Suomen puolustuksen kannalta.

Nyt saamme sydän syrjällään seurata Puolustusvoimien sisäiseen toimivuuteen vaikuttavan ruokahuollon lipumista mahdollisesti ulkomaisen yrityksen käsiin. Armeija marssii mahallaan, sanotaan. Kriisitilanteen koittaessa olisi Suomen armeija helppo tämän jälkeen tehdä toimintakyvyttömäksi vaikkapa ruokamyrkytyksellä. Tämä on hypoteettista, mutta varsin mahdollista.

Uuden yhtiön palvelukseen siirtyvistä työntekijöistä 89 prosenttia on naisia. Nykyiseen työllisyystilanteeseen ruokahuollon ulkoistaminen tulee vaikuttamaan erityisesti lisäämällä naisten työttömyyttä. Jäljelle jäävien jo ennestään pieniä palkkoja tullaan alentamaan noin 30 prosenttia epäedullisempaan työehtosopimukseen siirtymisen vuoksi. Lisäksi oman ruokahuollon lopettaminen vaikuttaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen henkiseen tarmoon negatiivisesti. Entä miten käy kodinomaisten sotilaskotien eli sotkujen antaman henkisen voimavaran? Se on antanut varusmiehille henkistä kannustusta ja yhteenkuuluvuutta.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti nyt kaavaillaan lisäksi varuskuntien lakkautuksia. Jos näin tehdään, on syytä pohtia varuskuntien tarjoaman palvelun syvyyttä, osaamista ja vaikutuksia laajemmalla katsantokannalla. Lahden varuskunta eli Hennalan varuskunta sijaitsee lähellä pääkaupunkia ollen erityisen tärkeä puskuri itärajaa ajatellen. Varuskunnassa toimii kaksi eri joukkoyksikköä: Hämeen Rykmentti ja Sotilaslääketieteen Keskus. Yksikköinä siellä ovat Hämeen Ratsujääkäripataljoona, Puolustusvoimien Urheilukoulu, Huoltokoulu, Sotilasmusiikkikoulu ja Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta sekä Lääkintäkoulu.

Hämeen Rykmentti toimii hyvin ja kustannustehokkaasti, se on päivän sana. Vastaavanlaisia kehittämis-, koulutus- ja opetustoimintoja voidaan jatkossa keskittää entistä voimakkaamminkin Lahden varuskunnan alueelle. Hennalan varuskunta tarjoaa siis lähellä Helsinkiä koulutusta, jolla saadaan ministeri Wallinin toivomia monipuolisen koulutuksen omaavia, laadukkaita ja moukarikykyisiä varusmiehiä, jotka muodostavat isku-, suoritus- ja toimintakykyisen armeijan. Tällä hetkellä myöskään Suomen kansainvälisen urheilun taso ei ole sillä tasolla, jolla sen toivottaisiin olevan. Täytyy muistaa, että Hennalan Urheilukoulusta valmistuu myös kansainvälisen tason urheilijoita.

Päijät-Hämeen maakunnan korkea työttömyys ja nopea rakennemuutos huomioiden valtion toivotaan luovan ja siirtävän alueelle lisää työpaikkoja. Nykyisiä valtion resursseja ja työpaikkoja tarvitaan maakunnassa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Wallin muistutti tänään vapaaehtoisen maanpuolustustyön tär-keydestä. Hennalan varuskunnan peruskivi muurattiin 100 vuotta sitten, joten ei pidä unohtaa, että sillä on asemansa myös kulttuurihistorialliselta kannalta. Museovirasto on määritellyt Hennalan kasarmit valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Tällaiset pitkät paikalliset perinteet ovat omiaan lisäämään myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen innokkuutta, ja se jos mikä on mittaamattoman arvokasta. Sitä ei osteta rahalla.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli kertoi täällä puheessaan, että nyt on menossa Puolustusvoimien resurssien historiallinen leikkaus. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tilanne alkaa muistuttaa talvisotaa edeltäneitä vuosia. Silloinkaan ei tarvikkeisiin hassattu. Neljä ja puoli vuotta jatkosodassa ollut isäni sanoi, että paljain käsin on paha puolustaa maataan.

Itsenäiseen puolustukseen kuuluu yleinen asevelvollisuus, ja siihen meidän täytyy nojata jatkossakin. Mielestäni on väärin keskittyä vain voimakkaasti aseistettuihin yksiköihin. Meillä ei kuitenkaan ole tässä maassa varaa riittävän kalliisiin ja hyviin aseisiin. Lopulta se, että meidän maatamme ei kannata miehittää, perustuu siihen, että meillä on puolustuskykyiset miehet ja naiset ja heillä on rynnäkkökivääri ja riittävästi ammuksia ja he ovat sijoitettuna maahamme joka puolelle riittävän harvaan, niin että heidän tuhoa-misensa tulee liian kalliiksi. Kenelläkään ei ole varaa käyttää miljoonaa yhden rynnäkkökiväärimiehen tuhoamiseen, jos he ovat niin etäällä toisistaan, että heitä ei yhdellä laukauksella saa kovin monta, vaikka olisi isompikin pommi.

Varusmiesten henkinen ja fyysinen jaksaminen on ollut täällä esillä, ja siinäkin Puolustusvoimat on hyvä niin miehille kuin naisille, kun he nuorena kodeissaan, etenkin kaupungeissa, nojaavat siihen tietokoneeseen, miksei myös maaseudulla. Puolustusvoimilla on toinen merkitys, se on tuommoinen liikunnallinen koulu siinä, että saamme nämä nuoret liikkeelle ja lenkille. Osa heistä ehkä jatkaa sitä vielä armeijan jälkeenkin.

Edustaja Heinonen sanoi, että perussuomalaiset eivät ymmärrä mitään nykyisestä puolustustarpeesta. Itse olin maanpuolustuskurssilla vasta viime kuussa. Koulutusta on itselläni jonkun verran elektroniikasta, tietoliikennetekniikasta, fysiikasta, niin että varmasti ymmärrystä löytyy.

Olen myöskin sitä mieltä, että tätä Puolustusvoimain uudistusta tarvitaan, mitä hallitus nyt toteuttaa, mutta siinä pitäisi sen lisäksi vielä kouluttaa ne varusmiehet, vaikka ostetaan ne uudet ja tarpeelliset aseet ja ohjukset, millä saadaan se ilmatila pidettyä hallussa ja viholliskoneet loitolla, ettei tarvitse pommisateessa asua. Varuskuntien lakkauttamistarve aiheutuu tietysti siitä, että tarvitaan rahaa näihin uusiin hankintoihin, myöskin siitä, että varusmiesten koulutuksen pitää nykyään olla monipuolista. Ehkä nämä aselajit on jo vähän liiankin pitkälle jakautettu erilaisiin pieniin tehtäviin. Monipuolisen osaamisen ja uusien aseiden käytön hallinnan tulisi olla varmasti aika laajalla joukolla sotamiehiä, niin että he pystyvät tarvittaessa käyttämään aseita, jos niitä jostain saadaan, mahdollisen kriisitilanteen uhatessa.

Uusi aseistus, hävittäjät, helikopterit ovat kalliita, mutta niitä tarvitaan. Enää sodassa ei ole rintamalinjoja, vaan vihollista torjutaan syvällä rintamalla, vähitellen käydään kimppuun ja hidastetaan hyökkäystä ja tehdään se kannattamattomaksi ja tuhotaan vihollisjoukkoja syvällä oman maan sisällä ilman rintamalinjoja. Sirpeillä ja vasaroilla tai viikatteilla ja seipäillä ei enää nykysodissa pärjätä. Siksi toivonkin, että hallitus peruu puolustusmäärärahoihin kohdistuvat leikkaukset.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien uudistus etenee pala palalta. Ensin on laitettu soppatykit jakoon, ja nyt tuli tieto varikoista, ja taitaa tuolla kokoomus- ja ministeririvistössä olla jo pientä virnettä, tiedetään, mikä on tämä varuskuntienkin kohtalo, eli yhdyn tähän Savolan Mikon ajatukseen siitä, että meille olisi kyllä syytä ollut siitä asiasta kertoa.

Kenraalithan ovat tätä jo osaltaan tässä pitkään valmistelleet. Useamman kerran on tullut se esille, että meillä on 4 000 sänkyä liikaa, eli vedotaan siihen ikäluokkien pienentymiseen. Itse näen, että kun nämä ikäluokat taas jonkun vuoden päästä kasvavat, niin missä ne sängyt sitten ovat. No, äkkiähän me saamme puuteollisuudessa lisää uusiakin sänkyjä rakennettua. Eli puhutaan 4—7 varuskunnan lakkauttamisesta, ja aika moni alueellinen kunta, alue, on varpaillaan, mitä sieltä tulee.

Itse katson tätä nyt ehkä aluepolitiikan näkökulmasta ja niiden alueellisten työpaikkojen näkökulmasta. Ne ovat erittäin tärkeitä työpaikkoja siellä maaseutualueilla, ainakin niissä varuskunnissa, mitkä ovat usean vuoden aikana olleet liipaisimella, samoin on meidän kotinurkilla Keuruulla ja esimerkiksi Hallissa.

Yksi näkökulma siihen voisi olla se, minkä edustaja Auttokin otti esille täällä, että on toimiva ympäristö, on toimivat ampuma-alueet ja vielä hyvä laajentumismahdollisuus varuskunnilla. Näen, että täällä etelässä on aika lailla kaupungin sisällä olevia varuskuntia, jotka ovat ympäristöpaineissa niin melun kuin ampuma-alueitten laajentumisen suhteen, eli olisi silloin parempi viedä sinne maaseudun alueille, maaseutukaupunkeihin, missä on mahdollisuus laajentaa, missä on hyvä ympäristö myös harjoitella erilaisia sotataitoja. Siellä on tilaa.

Toinen asia on ehkä tämmöinen ympäristönäkökulma. Olin aika harmissani kyllä tästä Parkanon varikonkin lakkauttamisesta. Toisaalta kun nämä maamiinat ja jalkaväkimiinat kiellettiin meillä, niin en näe sitä mitenkään järkevänä tekona, että nämä miinat räjäytetään massaräjäytyksenä ja ne myrkyt ja metallit levitetään pitkin Lapin kenttiä. Meillä olisi ollut Parkanon varikolle hyvä, oivallinen tehtävä, vaikka olisikin ollut hieman kalliimpi, kun nämä materiaalit olisi purettu ja uudelleenkäytetty muuhun tarkoitukseen.

Toinen vakava näkökulma, kun varuskuntia lähdetään lakkauttamaan, on myös se, mitä teollisuutta ja toimintaa ympäristössä on. Otan esimerkkinä Hallin varuskunnan. Siellä on vahvaa Patrian teollisuutta, yli 700 työpaikkaa sen ympärillä. Se on huipputeknologiaa tällä hetkellä, ja siellä valmistetaan Suomen helikopterit ja päivitetään meidän tämänhetkistä Hornet-kalustoakin. Näen, että näitä pitäisi ainakin pohtia, ja myös Keuruun varuskunnan osalta näen, että siinä on hyvä yksikkö, jota voidaan kehittää myös turvallisuuskoulutuksen suuntaan.

Huolissani yhtä lailla olen tästä Puolustusvoimien kuvasta. Puolustusvoimien kuvahan voi olla se, että se innostaa nuoria lähtemään, innostaa nuoria hakemaan Puolustusvoimien eri yksiköihin. Otan tässä esimerkkinä vaikka laskuvarjojääkärijoukot. Se on meidän huippuyksiköitämme, vaikka on pieni yksikkö, myös rannikkojääkärit ja muut erikoisalat, lennostot ovat yhtä lailla. Se tuo hyvän julkikuvan meidän armeijasta, innostaa meidän nuoria treenaamaan kuntoansa vähän ennen inttiin menoa ja ottamaan semmoisen hyvän asenteen. Niihin haetaan, ja ne ovat hyviä erikoisjoukkoja. Näen, että juuri näiden erikoisjoukkojenkin materiaali on tärkeää. Se on jopa hengelle hupaa, jos eivät ne materiaalit ole kunnossa, laskuvarjot eivät ole kunnossa tai sukelluslaitteet. Yhtä lailla, kun näitä miehiä koulutetaan, on kyllä aika lailla haaskuuta siinä, jos heitä ei säännöllisesti kertausharjoiteta, ja olen todellakin siitäkin vielä huolissani, mihin kertausharjoituspäivien määrä putoaa. Olemmeko me sitten turhaan hyviä miehiä kouluttaneet, jos ei heillä ole valmiutta lähteä tilanteessa kuin tilanteessa oman osaamisensa kautta tekemään sitä tehtävää, mihin heidät on määrätty?

Arvoisa puhemies! Tämä 800 miljoonaa tekee kipeää, niin kuin Autto tuossa mainitsi, se tekee kipeää niin oppositiolle, mutta erityisesti kokoomuksella on tämmöinen kova into nyt ollut tässä leikata näitä rahoja, ja näen, että pikkuisen voitaisiin luopuakin joistakin leikkauksista. Keskusta esittää esimerkiksi 46 miljoonan euron takaisinvetoa kertausharjoituspäiviin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien leikkaukset ovat kovia. Se on kaikkien myönnettävä, ja se on täällä varmaan joka ikisessä puheenvuorossa tullut myös esille. Tiedämme myös, että näitä rakennemuutoksia olisi pitänyt tehdä jo edellisellä hallituskaudella, mutta ne haluttiin siirtää tämän hallituksen tehtäväksi. On selvää, että jos koulutettavien määrä vähenee, on pystyttävä sopeuttamaan toimintoja ja rakenteita, jotta toiminta olisi riittävän kustannustehokasta. Ne kaikki päätökset ovat edessämme nyt.

Leikkausten vaikutukset eivät ole pelkästään Puolustusvoimien puolella. Kokonaisvaikutukset ulottuvat kaikkialle ympäröivään yhteiskuntaan, alueeseen, kuntaan, työllisyyteen, elinvoimaan jne. Keski-Suomi odottaa melko lailla sydän kylmänä tulevia päätöksiä varsinkin nyt, kun jo varikkolakkautusesitykset kohdistuvat hyvin paljon Keski-Suomen alueelle. Olisikin siinä mielessä kohtuutonta Toivakan ja Keuruun varikkotyöpaikkamenetysten ja -lakkautusesitysten jälkeen, jos tulevat varuskuntien lopetusesitykset kohdistuisivat myös Keski-Suomeen. Uskon ja toivon, että ministerillä on tässä asiassa kyky tasavertaisuuden tuntoon ja myös alueelliseen näkemykseen.

Työttömyysluvut Keski-Suomen osalta ovat tälläkin hetkellä hyvin surullisia. Voidaan todeta myös, että Keuruun kohdalla varuskunta on kunnan jälkeen toiseksi suurin työnantaja. Keuruun varuskunta on erinomainen esimerkki huippuosaamisesta, tässä tapauksessa räjähdealalta, ja siinä mielessä on aika vaikea nähdä syitä tämän osaamisen alasajamiseksi. Samoin täällä jo edellisen edustajan puheenvuorossa mainittu Jämsän Halli on osaamisen aluetta, jossa toimivat lentoteollisuutemme ja koulutuksen erikoisyksiköt, joiden asema ilmailualan ja teollisuuden alueella on hyvin vahva. Mielestäni sitä ei tule millään tavalla uudistuksen yhteydessä murentaa.

Arvoisa puhemies! Voidaan myös pohtia sitä, miten tämä rakenneuudistus toteutetaan käytännössä. Täällä on se jo muutamassa puheenvuorossa todettu ja sitä käyty läpi. Itse olin puolustusvaliokunnan jäsenenä hieman yllättynyt, että kun vielä viime perjantaina meiltä valiokunnassa edellytettiin vaiteliaisuutta varikkoasian käsittelyssä, niin jo seuraavana tiistaina elikkä muutaman päivän kuluttua ministeri julisti oman esityksensä asiassa eli mikä varikko lähtee, mikä jää, niin sanotusti. Tämä ei tuntunut tietenkään oikein hyvältä käsittelyjärjestykseltä.

Arvoisa puhemies! Vielä eräs asia, mistä pitäisi täällä ainakin maininta antaa, on naisten osallistuminen maanpuolustukseen. Olen itse esittänyt joskus siirtymistä jopa niin sanottuun kansalaispalvelukseen, jolloin myös naiset olisivat paremmin kutsuttuja ja helpommin sisään otettavia palvelukseen isänmaan hyväksi. Tänä päivänä myöskään tasa-arvon toteutuminen asepalveluksessa ei ole itsestäänselvyys. Tästä olemme saaneet myös tutkimustuloksia. Olen sitä mieltä, että niin naisilla kuin miehillä tulee olla mahdollisuus suorittaa asevelvollisuus, asepalvelus, niin halutessaan tasavertaisina sukupuoleen katsomatta.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On ollut miellyttävää kuunnella myös hallituspuolueitten edustajilta, että käsittelyjärjestys asioitten eteenpäinviennissä ei ole ollut kovin fiksua, ja tähän näkemykseen on tietysti helppo yhtyä. Nythän on otettu uusi asento. Asennossa on vähän niin kuin yllättävää se, että ei eduskunta eikä tämmöinen parlamentarismi enää puolustuspoliittisessa päätöksenteossa paina mitään. Tämä on hämmästyttävää. Täällä aikaisemmin on korostettu sitä, että Suomella pitää olla koko kansan armeija, kansan tuki puolustuspolitiikassa. Nyt se on sivuutettu. En tiedä, mitkä ovat tavoitteet ja lähtökohdat. On todella hämmästyttävää ollut tämä asioitten eteenpäinvieminen.

Alueellisten joukkojen varustamisen osalta on linja se, että vuonna 2012 pitäisi alkaa, kun ilmapuolustuksen osalta asiat saadaan kuntoon. Nyt näyttää siltä, että alueellisten joukkojen osalta otetaan aikalisä, ja aika näyttää sitten, mitkä tulevaisuudessa ovat alueellisia joukkoja. On iso kysymysmerkki, onko niitä enää oikeastaan juuri lainkaan ja vedetäänkö nyt sitten tämä sodanajan joukkojen vahvuus niin alas, että meille jää käytännössä vaan palkka-armeija tulevaisuudessa, sekö on tavoite, ja sitten liittoutuminen.

Täällä edellinen puheenvuoron käyttäjä nosti tätä kohtuullistamista esille näissä varuskuntia koskevissa päätöksissä. Kyllä tässä pitää maakuntahenkeä olla sen verran, että kun Pohjois-Karjalan Prikaatin osalta on todettava, että se on ollut lähes kaikissa näissä keskusteluissa Keuruun Pioneerirykmentin kanssa siellä kärkipaikoilla, niin on muuten jäämässä todella suuri tyhjiö Itä-Suomeen, koko keskiseen Suomeen. Se ulottuu pitemmälle sinne keskiseen Suomeen saakka, niin että jos nämä ratkaisut näin toteutetaan, niin onhan tämä kylmää kyytiä kaiken kaikkiaan. Mutta ehkä se sopii tähän nykyisen hallituksen koostumukseen, että reuna-alueita tyhjennetään ja keskittämisen vauhti ei kun kiihtyy sitten tänne kasvukeskuksiin pääkaupunkiseudulle.

Pohjois-Karjalan Prikaatin merkitys työllistäjänä on mittava Kontiolahden kunnalle. Varuskunta on kohtuullisen hyvässä kunnossa kiinteistöjenkin osalta, kaksi kasarmia on peruskorjattu taannoin. Yksi kasarmi tulisi peruskorjata, muuten siellä pystytään prikaatitasoista kouluttamista koulutusyksikkönä jatkossakin antamaan. Se on erinomaisen hyvää. Maanpuolustushenki Pohjois-Karjalassa on todella korkea. Mitkä ne vaikutukset maanpuolustushenkeen ovat, se jää sitten käytännössä nähtäväksi tulevaisuudessa, mutta erittäin huolissani olen, niin kuin kaikki Pohjois-Karjalan kansanedustajat. Meillähän kerättiin siellä maakunnan väestön keskuudessa adressi, 7 000 nimeä lyhyellä aikavälillä, ja se osoittaa sitä maanpuolustustahtoa, maanpuolustushenkeä, jota maakunnassa on.

Ministeriö on ilmoittanut, että varuskuntien lakkauttamisten muuntokustannukset ovat noin 100 miljoonaa euroa. Niillä muuten pitäisi muutaman prikaatin kohtuullisen kauan kunnossa ja niitä voisi jopa kehittää, niin että ei tämä kovin halpaa lystiä ole, tämä varuskuntienkaan alasajo, ja muuntokustannukset ovat todella mittavia. Olisi oikein ja kohtuullista, että ministeri ilmoittaisi sen listan, joka hänellä on varmaankin jo tiedossa tällä hetkellä, ettei kävisi niin kuin varikkojen osalta, että puolustusvaliokunta saa pari päivää ennen listan ja edellytetään, että siitä ei sitten hiiskuta minnekään, ja sitten se tulee julkisuuteen ilman sen laajempaa eduskuntakäsittelyä.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut rauhanturvaamisen suurvalta ainakin omasta mielestämme. Nyt siihen on tullut mielestäni paha särö, sillä me olemme Afganistanissa toisen sotivan osapuolen tukena. Sitä en voi hyväksyä, sitä ei voi suurin osa suomalaisista hyväksyä. Muistelen, että Afganistanin menot ovat vuositasolla noin 50 miljoonaa euroa. Nämä rahat tarvittaisiin kipeästi kotimaassa ja näin voitaisiin pienentää Puolustusvoimien karsintatarvetta. 50 miljoonaa vastaa noin kahden varuskunnan vuotuisia ylläpitokustannuksia. Kannattaa siis muistaa, että oman maan ja kansan puolustaminen on lopulta se kaikkein tärkein asia.

Arvoisa puhemies! Materiaalinen valmius on tärkeä asia. On kuitenkin niin, että lopulta hyvin koulutetut ja motivoituneet sotilaat ja muu henkilökunta ovat sitäkin tärkeämmät ja riippumatta siitä, onko kyseessä keittäjä tai kenraali. Siksi on suorastaan järkyttävä se tapa, millä Puolustusvoimat aikoo kohdella pienipalkkaisia työntekijöitään, kun sotaväen ruokahuolto siirretään valtion omistamalle yhtiölle.

Arvoisa puhemies! Ministeri näyttää lähteneen jo kotiin. Mielestäni ministerin pitäisi kunnioittaa eduskunnan näkemystä niin paljon, että täällä viihdyttäisiin koko keskustelun ajan. Tämä toiveeni koskee Wallinin ohella muitakin ministereitä nyt ja vastaisuudessa. Toivomukseni myös kokoomuksen suuntaan: kurkistakaa sinne roskakoriinne ja kaivakaa sieltä esiin koti, uskonto ja isänmaa. (Pertti Hemmilä: Ei ne ole roskakorissa!) Niitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. — Ainakin tuolla takapenkillä ne ovat hukassa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Me olimme edustaja Heikkilän kanssa melkein kuukauden kansallisella maanpuolustuskurssilla, ja se ei todella tee ainakaan minusta asiantuntijaa, mutta se on kansanedustajalle etuoikeus kuunnella aamusta iltaan asiantuntijoita, jotka sitten omalla ammattitaidollaan arvioivat sitä tilaa, missä Suomi tällä hetkellä on puolustusnäkökulmasta, ja tietenkin myös sitten kansainvälistä yhteistyötä, rauhanturvaamista ja muun muassa Afganistanin syvintä olemusta.

Mutta se ei ole se oleellinen pointti. Sen haluaisin sanoa kokoomuksen kansanedustajana, että emme me suinkaan kylmäkiskoisesti ja ymmärtämättömästi suhtaudu varuskuntien lakkauttamiseen emmekä Puolustusvoimien säästöihin. Monet meistä ymmärtävät varsin hyvin, mitä nämä varuskunnat merkitsevät lähellä olevalle kaupungille tai sille kunnalle, missä ne sijaitsevat. Ne ovat siellä olleet vuosikymmeniä, ja niiden työntekijöiden merkitys sille kunnalle sekä verotuloina että muuten on aivan ratkaisevan tärkeä. Ja kun tämmöinen varuskunta sitten joudutaan rahasyistä lakkauttamaan, niin kyllähän se on valtavan iso isku, ei tätä pidä kenenkään kieltää eikä väheksyä.

Mutta se, minkä takia tulin tänne pönttöön, johtuu siitä, kun kansanedustaja Kääriäinen sanoi, että joku täällä salissa tietää jo nyt, mitkä varuskunnat lakkautetaan. Minun täytyy kyllä tuoda esiin Puolustusvoimain komentajan kenraali Puheloisen sanat, että Puolustusvoimat ei näitä ratkaisuja tuo ulos ennen kuin tammikuussa. Nyt kun minun täytyy valita, että joko minä uskon kansanedustaja Kääriäisen sanaan tai sitten minä luotan Puolustusvoimain komentajan kenraali Puheloisen sanaan, niin kyllä minun täytyy nyt valita tässä tapauksessa Puolustusvoimain komentaja. Jos minä en näin tekisi, niin silloinhan uskottavasta puolustuksesta ei voisi enää puhua.

Arvoisa puhemies! Tällä puheenvuorollani haluan tuoda sen esille, että kun me viime hallituskaudella teimme velkaa 12 miljoonaa päivässä, niin se varmaan on nyt tässä taloustilanteessa — kun menemme alaspäin ja kun tiedämme, että joudumme mahdollisesti lisäleikkauksiin palaamaan ensi kevään aikana — aika vaikea kuvitella, että Puolustusvoimien kymmeniä vuosia jatkunut sama rakenne olisi se, millä me pärjäämme. Kun ikäluokat ovat kyllä pienentyneet siitä, mitä ne aikanaan olivat, ja kun me tiedämme, mitä puolustusteknologia maksaa ja mikä sen tuleva hintatasokehitys on, niin jonkunmoisia ratkaisuja varmaan Suomessa joudutaan tekemään. Kaiken kaikkiaan oma käsitykseni tällä maanpuolustuskurssilla vahvistui siihen suuntaan, että kansainvälinen yhteistyö ja jonkinasteinen liittoutuminen kumppaneiden kanssa on täysin välttämätöntä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on hiukan vähättelevään sävyyn eräissä puheenvuoroissa otettu kantaa valtiovarainvaliokunnan turvallisuus- ja hallintojaoston kirjoittamaan mietintöön, että puolustusministeriön hallinnonalan osalta ei valiokunta olisi riittävällä vakavuudella ottanut näitä asioita, mitä nyt on tässä puheena ollut, nimenomaan säästöjä. Mutta kun tätä valiokunnan mietintöä lukee, niin kyllähän tämä puolustusministeriön hallinnonalan osalta alusta loppuun asti on erittäin vakavaa tekstiä ja tässä on nostettu esille kaikki ne ongelmat, mitkä tässä salikeskustelussakin ovat tulleet esille. Yksi tärkeä havainto tästä on tässä mietinnössä: "Valiokunta pitää tärkeänä, että vähennyskohteita harkittaessa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon kotimaisen puolustusteollisuuden tuotannon turvaaminen pitkän aikavälin huoltovarmuuden varmistamiseksi." Tämä on muuten erittäin tärkeää pitää mielessä, kun näitä leikkauksia tehdään ja kun materiaalihankinnoista päätetään.

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että ministeri ei nyt ole enää paikalla, vaikka hänen kunniakseen on sanottava, että hän on minun mielestäni kuitenkin ollut täällä salissa pitempään kuin kukaan hänen kollegansa. Olisin vain kysynyt häneltä, mitä mieltä hän tällä hetkellä on Dragsvikin varuskunnan jatkomahdollisuuksista. Sitä tekohengittämällä on aika monet uudistukset jo viety läpi, ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mikä nyt on Dragsvikin kohtalo.