Kristiina Salonen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Sen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelulain mukaan viranomaisen on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Tänään täällä salissa kävimme keskustelua lastensuojelun tilasta Suomessa ja siitä, toteutuvatko nämä tavoitteet nykyisin. Kohdistammekin helposti katseemme niihin asioihin, joissa lastensuojelun viranomaiset voisivat parantaa toimintaansa. Tämän lakialoitteen lähtökohta on toisenlainen. Voimmeko me lainsäätäjinä huolehtia siitä, ettei laki estä sosiaalityöntekijää tekemästä työtään parhaalla mahdollisella tavalla? Kyllä voimme.

Käsittelyssä oleva lakialoite nostaa esille yhden lainsäädännöllisen epäkohdan, joka vaikeuttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä ja lapsen todellisen tilanteen arviointia. Nimittäin lastensuojeluilmoituksen vireilletulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä selvitys lapsen tilanteesta. Selvityksessä arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Selvitys tehdään kyseessä olevan tapauksen olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa. Selvityksen tekemiseksi sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa olla yhteydessä lapselle läheisiin henkilöihin sekä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin, siten kuin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 16 ja 17 §:ssä säädetään.

Jotta lastensuojelun tarpeen arviointi voitaisiin tehdä lain määräämällä tavalla, tulisi lastensuojelun sosiaalityöntekijän saada käyttöönsä kaikki olemassa oleva ja lapsen olosuhteisiin vaikuttava tieto. Tällainen tieto on esimerkiksi vanhemman tai lapsen kanssa samassa taloudessa asuvan äiti- tai isäpuolen rikosrekisteriote. Lastensuojeluviranomaisella ei tällä hetkellä ole oikeutta saada rikosrekisteristä tällaista tietoa, ellei kyseessä ole huostaanotto. Vuoden alussa kyseistä pykälää laajennettiin koskemaan adoptiota muttei ennakollista lastensuojeluilmoitusta, lastensuojelutarpeen selvitystä, lastensuojelun avohuollon tarpeen selvitystä tai tuomioistuimen pyytämää huolto- ja tapaamisselvitystä. Kaikissa näissä tilanteissa lastensuojelun sosiaalityöntekijä joutuu kuitenkin arvioimaan lapsen etua ja kasvuolosuhteita.

Käytännössä lain puutteellisuus on johtanut siihen, että lastensuojeluviranomaiset saattavat hankkia rikosrekisterin tiedot virallisten tahojen ohi pyytämällä otteen suoraan poliisilta tai tuomioistuimilta. Joissakin tapauksissa viranomaiset saattavat jopa pyytää rikosrekisteriotetta huostaanottoon vedoten, vaikka kyseessä olisi vasta lastensuojelutarpeen selvitys. Tämänkaltainen tietojen hankkiminen monista eri lähteistä vie aikaa ja pahimmassa tapauksessa vaarantaa lapsen edun. Tällaisen jo olemassa olevan ja lapsen kasvuolosuhteiden kannalta merkittävän tiedon luovuttaminen tulisi mahdollistaa lapsen edun nimissä.

Arvoisa puhemies! Edellä kertomastani johtuen olemme edustaja Tainion kanssa päätyneet esittämään muutosta rikosrekisterilakiin. Vaikkei aloitteessa olekaan yli sataa nimeä, toivon, että valiokunta nostaa lain käsittelyyn. Meidän velvollisuutemme on korjata lainsäädännössämme esiintyviä puutteita, kun sellaisia havaitaan. Tämä lakialoite on osa lastensuojelun tilaa koskevaa keskustelua, ja se nostaa esiin konkreettisen esityksen, jonka avulla voimme suojella lapsiamme entistä paremmin.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on keskusteltu paljon lasten pahoinvoinnista ja sosiaalihuollon puutteista. Meillä on surullisia esimerkkejä siitä, että lapsen etu ei aina toteudu.

Käsittelyssä oleva, edustaja Salosen kanssa tekemämme lakialoite pureutuu tietojen vaihtoon liittyviin ongelmiin lastensuojelussa. Lakialoitteessa todetaan, että rikosrekisteriote voitaisiin luovuttaa sosiaaliviranomaisille tilanteissa, jotka koskevat lapsen huostaanoton ja adoption lisäksi lastensuojelulaissa säädettyä viranomaisten tekemää ennakollista lastensuojeluilmoitusta, lastensuojelun tarpeen selvitystä, lastensuojelun avohuollon tarpeen selvitystä sekä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa säädettyä tuomioistuimen pyytämää huolto- ja tapaamisselvitystä.

Lastensuojelulain mukaan viranomaisen on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Tämä on haasteellista tilanteessa, jossa sosiaaliviranomaisilla ei ole tiedossa kaikkia oleellisia tietoja. Tietojen vaihtoon liittyvät ongelmat ovat laajasti tiedossa. Tästä esimerkkinä toimii se, että peruspalveluministeri asetti tämän vuoden syyskuussa selvityshenkilöryhmän, jonka tehtävänä on selvittää viranomaisten toimintatapoihin, yhteistyön toimivuuteen sekä tietojen vaihtoon liittyviä ongelmia lastensuojelussa.

Arvoisa puhemies! On tärkeää taata lapsille mahdollisimman turvallinen lapsuus ja kasvualusta. Valitettavasti tämä ei aina toteudu, mutta meidän tulee tehdä kaikkemme sen onnistumisen eteen. Lastensuojelu ei saa takerrella hallinnon tai tietojen puutteen vuoksi. Lisäksi meidän tulee lainsäädännöllä tukea sosiaalityöntekijöiden tärkeää työtä ja sallia heille toimivat työkalut sen toteuttamiseen. Tämä lakialoite vie meitä oikeaan suuntaan.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Saloselle ja edustaja Tainiolle hyvästä lakialoitteesta. Tämä lakimuutos antaisi yhden uuden työkalun lastensuojelun työntekijöille estää tilanteiden kriisiytyminen liian pitkälle.

Tällä lakiesityksellä halutaan parantaa lasten asemaa ja oikeuksia. Toisaalta laki ei auta, jos lastensuojelussa ei ole ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä ja heillä ei ole aikaa paneutua lapsen asioihin ja tilanteeseen. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijöitä uuvuttaa erityisesti ammatti-identiteetin ja todellisuuden välinen ristiriita. He tietävät, mitä laadukas lastensuojelu on, mutta heillä ei ole aikaa sitä tehdä niin kuin pitäisi, ja tämän takia alalta on karkaamassa ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä. Tämä lakimuutos antaisi kuitenkin sosiaalityöntekijöille uuden, tärkeän työkalun heidän arjen työhönsä.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmassa keskustelussa täällä salissa hyvin monessa puheenvuorossa korostettiin sitä, että vaikka miten tärkeä huoli ja keskustelu lastensuojelusta onkin, ei pelkkä puhe riitä vaan tarvitaan konkreettisia toimia ja tekoja. Juuri sellainen edustajien Salonen ja Tainio aloite on, joten kiitos edustajille loistavasta aloitteesta. Sitä lämpimästi kannatan.

Mika  Kari  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellisessä asiakohdassa käydyn ajankohtaiskeskustelun lastensuojelusta pohjalta kannatan myös erittäin hyvää aloitetta ja haluan aloitteentekijöitä Salonen ja Tainio tässä yhteydessä kiittää.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Jäi vielä mainitsematta tämä määrä, jota tämä lakiesitys koskee. Elikkä huostaanottojen lisäksi Suomessa tehdään vuositasolla yli 20 000 lastensuojelutarpeen selvitystä, ja vuonna 2010 näitä oli 23 000 kappaletta, melkein 24 000 kappaletta. Tämä siis koskettaa isoa määrää meidän lapsiamme ja on siinä mielessä erittäin tärkeä asia.

Haluan vielä korostaa, että suomalaisen lainsäädännön peruslähtökohtia on lapsen oikeuksista huolehtiminen. Tämä on meidän syytä ottaa vakavasti.