Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Opposition vähemmistö ei ole turhia aikaillut välikysymyksen jättämisessä. Vanhasen hallituksen ensimmäinen talousarvioesitys on vasta eduskunnan käsittelyssä. Nyt eletään vielä vuoden loppuun asti siinä kuntatalouden kehyksessä, jota suuri osa välikysymyksen allekirjoittajistakin oli itse linjaamassa. Aikaisemmat, siis ennen tätä vuotta tehdyt, linjaukset vaikuttavat myös siihen, millaisessa tilassa kuntatalouden ennakoidaan ensi vuonna olevan tai millainen se on tällä hetkellä.

Kuntatalous ei ole muusta julkisesta taloudesta erillinen saareke. Tästä seuraa, että kuntatalouden liikkumavara riippuu olennaisesti yleisestä talouskehityksestä jo senkin takia, että verotulot ovat keskimäärin yli puolet kaikista kuntien tuloista. Olennaisinta on siis se, mitä tapahtuu kuntien verotuloille.

Yleinen talouskehitys on pitkään ollut epävarmalla pohjalla, myös kansainvälisesti. Tästä syystä hallituksen keskeisenä toimintalinjana on kotimaisen kysynnän kasvun, yritystoiminnan elpymisen ja työllisyyden paranemisen kautta turvata myös verotulojen kasvu ja siten kuntatalouden tasapainon parantuminen siitä tilanteesta, mihin sen arvioidaan kuluvana vuonna heikkenevän.

Hallitus on käynnistänyt laajan työllisyyttä, yrittäjyyttä ja talouskasvua tukevan sekä työttömyyttä vähentävän toimenpidekokonaisuuden. Talouskasvun ja työllisyyden edistäminen ovat keskeisiä vaikuttimia vuoden 2003 lisätalousarvioissa aloitetuissa ja vuoden 2004 talousarvioesitykseen sisältyvissä veropoliittisissa ratkaisuissa, joissa ansiotulojen verotusta on kevennetty.

Yleistä talouspolitiikkaa täydentävät keinot kuntatalouden turvaamiseksi ovat kuntien verotulomenetysten korvaaminen ja valtionosuuksien lisäykset. Kuntatalouden turvaamiseen ja vakauttamiseen tähtäävät myös valmisteilla oleva peruspalveluohjelma ja ne kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän tarkistukset, joita hallituksen ohjelmassa on linjattu.

Kaikkea mahdollista hallitusohjelman toteuttamiseksi ei luonnollisesti ole puolessa vuodessa ehditty tehdä. Sekin on otettava huomioon, että valtiontalous tulee budjettiesityksen perusteella lievästi velkaantumaan lisää. Tämä asettaa omat reunaehtonsa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman noin 1 miljardin reaalisista menonlisäyksistä kuluvalle vaalikaudella lähes puolet kohdistetaan suoraan kunnallisten peruspalvelujen rahoitusvajeen kohentamiseen ja palvelujen parantamiseen. Peruspalvelubudjettitarkasteluun sisältyvät valtionavut indeksikorotukset huomioiden lisääntyvät kehyskaudella noin 1,2 miljardia euroa verrattuna vuoden 2003 tasoon. Ilman verokompensaatiota kasvu on noin 890 miljoonaa euroa, ja kasvun painopiste on sosiaali- ja terveydenhuollossa — siis väestön ikärakenteen muutokseen varaudutaan.

Taloudellisesti merkittävimmät valtionosuuksien lisäykset ensi vuonna kohdistuvat Kansalliseen terveyshankkeeseen sekä Sosiaalialan kehittämishankkeeseen, terveydenhuollon täydennyskoulutukseen, vanhustenhuollon kehittämiseen, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä palvelusetelin käyttöönottoon kotipalveluissa. Kokonaisuutena peruspalvelubudjettitarkastelun piirissä olevat kuntien valtionavut kasvavat vuoden 2004 aikana ilman veromenetysten kompensaatiota 162 miljoonaa euroa. Nämä lisäävät tietenkin myös kuntien menoja, mistä syystä kuntien rahoituksen riittävyyttä ja talouskehitystä on syytä huolellisesti seurata.

Tulevaisuutta ennakoiva linja oli myös se, että veromenetysten korvaus tietoisesti suunnattiin nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korotukseen. Kokonaisuutena valtion päättämät toiminnan muutokset huomioiden veroperustemuutosten korvaus ja valtionosuuksien indeksikorotukset vaikuttavat kuntatalouteen nettomääräisesti ensi vuonna 62 miljoonaa euroa vahvistavasti.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen perusteeksi otettu kuntatalouden ennakoitu heikkeneminen oli tiedossa jo vuoden 2001 syksyllä, kaksi vuotta sitten. Tuolloin ennakoitiin kuntien vuosikatteen heikkenevän vuoden 2000 noin 2 miljardin euron tasosta kuluvana vuonna noin 1,6 miljardiin. Viime vuoden syksyllä tämän vuoden toteutuman ennuste oli vielä heikompi. Kuntien vuosikatteen ennakoitiin alenevan vain noin 1 miljardiin kuluvana vuonna. Tänä syksynä kuluvan vuoden vuosikatteeksi arvioidaan 1,4 miljardia euroa, joten ennusteet ovat muuttuneet parempaan suuntaan.

Kuntatalouden heikentyvä kehitys oli yli kaksi vuotta sitten tiedossa, vaikka kehityksen ennakointia haittasivat tuolloinkin olennaisesti verotulojen poikkeuksellisen voimakkaat vuotuisvaihtelut. Kysymyksen allekirjoittajista niillä, jotka olivat tuolloin hallitusvastuussa, erityisesti alue- ja kuntaministerillä ja toisella valtiovarainministerillä, olisi kuitenkin ollut mahdollisuuksia reagoida.

Kuntien vuosikate oli viime vuonna poikkeuksellisen korkealla. Olennaisia syitä vuosikatteen poikkeuksellisuuteen 2002 olivat kertaluontoiset aikaisempien vuosien verontilitykset ja kuntien valtionosuuksien lisäys valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon loppuerän maksamisen perusteella. Todellisuudessa kuntien tulopohja aleni kutakuinkin nykytasoon jo viime vuonna. Hyvät tilinpäätökset viime vuodelta ovat siten näennäisiä.

Ennustettu heikkeneminen kuluvalle vuodelle johtuu näiden kertaluontoisten tulojen poistumisesta ja kuntien toimintamenojen kasvusta ja myös siitä, että jo pitkään on tehty kunnallisverotuksen vähennysten korotuksia. Ne vaikuttavat kumulatiivisesti kunnallisveron kertymään ja tulevat näkyviin, kun muut tulojen kertaluonteista kasvua selittävät tekijät ovat lakanneet vaikuttamasta.

Välikysymyksessä on todettu kuntien vuosikatteen alenevan vuoden 2002 tilanteesta vuoteen 2005 koko maassa 41 prosenttia. Ennusteen mukaan vuosikate kuitenkin paranee hieman vuoden 2003 tasosta vuoteen 2005. Vertailuvuosia valittaessa on syytä huomata se, että vuoden 2002 vuosikate, 2,3 miljardia euroa, oli, kuten edellä todettiin, historiallisesti korkealla tasolla, joskin näennäisesti. Pidemmän aikavälin toteutunut taso on ollut selvästi tämän alapuolella, esimerkiksi vuonna 2000 noin 1,7 miljardia euroa. Suuri suhteellinen muutos ennusteessa vuodesta 2002 vuoteen 2003 johtuu nimenomaan tästä poikkeuksellisesta vertailuajankohdasta.

Välikysymyksessä on kiinnitetty huomiota myös kuntien velkaantumiseen. Kuntien velkaantuminen on kuitenkin viime kädessä pitkälti riippuvainen kuntien investointien toteutustahdista. Sitä ei voida valtion päätöksillä ohjata. Esimerkiksi 2002, jolloin vuosikate oli ennätyksellinen, kunnat velkaantuivat edelleen lisää. Vain siltä osin, kun velkaantuminen johtuu käyttötalouden alijäämästä eli negatiivisista vuosikatteista, valtio voi edelleenkin tukea kuntia harkinnanvaraisella rahoitusavustuksella, kuten aiemminkin on menetelty. Käytettävissä oleva harkinnanvarainen rahoitusavustus yhdessä kuntien omien toimenpiteiden kanssa riittää kohtuullisen pitkälle kattamaan näin syntyvää rahoitusvajetta. Hallitus kylläkin muun muassa peruspalveluohjelmalla pyrkii huolehtimaan, että kuntien lisävelvoitteet ja voimavarat ovat tasapainossa.

Välikysymyksessä on kiinnitetty huomiota kuntien alijäämien kasvuun. Osassa kuntia tämä on vakava ongelma. On kuitenkin myös ja onneksi huomattava määrä taseeltaan vahvoja kuntia, jotka pystyvät tilinpäätössiirroin kattamaan kertyviä alijäämiä. Nämä tilinpäätössiirrot puuttuvat ennusteista, koska ne tehdään vuosittain tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä eivätkä siten näy ennusteluvuissa.

Arvoisa puhemies! Erikseen on vielä syytä vastata joihinkin välikysymyksen perusteluissa esitettyihin, vaikkakin ylimalkaisiin, väitteisiin.

Kansallisen terveyshankkeen osalta nykyisen hallituksen tehtävä on huolehtia, että kehyksissä on turvattu terveysprojektin rahoitus. Näin myös tapahtuu. Vuosina 2003—2007 sosiaali- ja terveydenhuollon lisärahoitusta kohdennetaan Kansallisen terveydenhuollon hankkeeseen 345 miljoonaa euroa ja tämän lisäksi Sosiaalialan kehittämishankkeeseen 110,5 miljoonaa euroa. Muihin sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin osoitetaan lisäksi vuosittain 50 miljoonaa euroa. Terveysprojekti etenee suunnitellun aikataulun mukaisesti.

On tärkeätä pitää kiinni siitä, että toimet hoitoonpääsyn turvaamisesta määräajassa toteutetaan kansallisen projektin tavoitteiden mukaisesti. (Ed. Tennilä: Mistä kunnat saavat sen rahansa?) Jononhallintaa ja hoitoonpääsyä selvittävä työryhmä antaa mietintönsä tämän vuoden loppuun mennessä. Ensisijainen tavoite on turvata palvelujen saaminen kohtuullisessa ajassa ja se, että potilas pääsee asianmukaiseen hoidon arvioon ja tarpeen mukaiseen hoitoon.

Valtaosa erikoissairaanhoidon pienistä palvelujen tuottajista, aluesairaaloista ja pienistä keskussairaaloista, selviää pääsääntöisesti jo nyt periaatepäätöksen edellyttämistä hoidon järjestämisen aikamääristä. Pisimmät jonot ja eniten jonottajia on suurimpiin sairaaloihin. Jonojen purkuun tarvitaan paitsi rahaa ennen muuta koko hoitoketjun ja siihen liittyvien toimintakäytäntöjen uudistamista sekä käytettävissä olevan teknologian hyödyntämistä.

Välikysymyksessä mainittu perusterveydenhuollon lääkäripula on tällä hetkellä terveydenhuollon ongelmista vakavin. Noin 1 000 julkisen sektorin lääkärinvirkaa on kokonaan hoitamatta, ja kolmasosa niistä on terveyskeskuksissa. Vuonna 2002 tehdyn lääninhallituksien selvityksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että kolmasosa terveyskeskuksista pystyy jo nykyisin järjestämään vastaanottoajan kolmessa päivässä, puolet kahdessa viikossa ja yksi viidesosa terveyskeskuksista on selvästi vaikeuksissa.

Huolestuttavaa on, että nuoria, valmistuvia lääkäreitä ei perusterveydenhuolto ja terveyskeskustyö nykyisellään houkuttele. (Ed. Siimes: Mistähän se johtuu?) Tätä ongelmaa sosiaali- ja terveysministeriö on lähtenyt selvittämään ja ratkomaan. Opetusministeriön päätöksin lääkärikoulutusta on lisätty vuosina 1998, 1999, 2001 ja 2002. Lisäksi jatketaan Eta-alueen ulkopuolelta tulevien lääkärien ammattiinpääsyä tukevia toimia ja jatketaan lääkärien muuntokoulutusta vuosina 2004—2006.

Välikysymyksessä todetaan, että väestö ikääntyy ja kotona hoidetaan yhä heikkokuntoisempia potilaita. Ikääntymisellä on myös toinen puolensa. Ikäihmisten toimintakyky paranee edelleen. Etenkin alle 80-vuotiaat ovat terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin ikätoverinsa kymmenen vuotta sitten. Hallitus on osaltaan varautunut tulevaan kehitykseen ja käynnistänyt tarvittavat toimenpiteet ikääntymisen aiheuttaman palvelutarpeen muutoksiin vastaamiseksi. (Ed. O. Ojala: Kannattaa kysyä Helsingissä vanhuksilta!)

Viime vuosikymmenen aikana ikäihmisille suunnattujen palvelujen rakenne on jo perusteellisesti muuttunut. Vanhainkotihoitoa on korvattu pääasiassa palveluasumisella. Hallituksen tavoitteena on, että mahdollisimman moni voisi asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. (Ed. Väistö: Hyvä tavoite!)

Vanhustenhuollon keskeisimpiä kehittämiskohteita ovatkin kotipalvelujen kattavuuden lisääminen ja laitos- sekä avohoidon henkilöstövajeen korjaaminen. Vuonna 2001 arvioitiin, että laitoshuoltoon tarvitaan 3 000 uutta työntekijää ja kotipalveluihin 3 600. Määrällinen tarve on niin suuri, että sitä ei voida tyydyttää muutamassa vuodessa. Vuonna 2004 kuntien valtionosuuksista suunnataan kuitenkin vielä 13,6 miljoonaa euroa vanhustenhuollon kehittämiseen ja vanhustenhuollossa esiintyvien puutteiden korjaamiseen. Yhteensä noin 46 miljoonaa euroa on laskettu riittävän puuttuvien virkojen perustamiseen kunnissa kuntien vanhuspoliittisten strategioiden mukaisesti.

Vuonna 2004 toteutetaan palveluseteliuudistus. Kunnat voivat ottaa palvelusetelin käyttöön kotipalveluissa uutena palvelujen tuottamistapana. Uudistuksen tavoitteena on lisätä asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Setelin käyttöönotto myös luo ja kehittää markkinoita erityisesti pienimuotoiselle sosiaalialan yritystoiminnalle. On arvioitu, että kotipalvelujen saajien määrä laajenee lähivuosina 10 000 kotitaloudella. Tähän tarkoitukseen on varattu ensi vuoden talousarvioon 10 miljoonaa euroa valtionosuuksien lisäyksinä kunnille.

Hallitus on tarttunut myös omaishoidon kehittämiseen. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö on nimittänyt selvityshenkilön, jonka tehtävänä on laatia ehdotukset niistä toimenpiteistä, joilla omaishoitoa ja omaishoitajien asemaa voidaan kehittää lainsäädännöllisesti ja osana kunnallisen palvelujärjestelmän kokonaisuutta. Selvityshenkilön tulee saada työnsä päätökseen ensi vuoden helmikuun loppuun mennessä. (Ed. O. Ojala: Mistä rahat?)

Arvoisa puhemies! Kuntien talouden heikkeneminen on hallituksen tiedossa. Tilanteeseen on jo reagoitu yleisen talouspolitiikan ohella edellä kuvatun kokonaisohjelman toimenpiteillä eli kompensoimalla verovähennysten vaikutukset, lisäämällä valtionosuuksia ja niiden indeksitarkistuksia ja käyttämällä edelleen harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia.

Hallituksen talouspolitiikan tarkoituksena on ensisijaisesti tukea kasvua ja työllisyyden paranemista, joilla toimenpiteillä on myös olennainen tasapainottava ja kuntataloutta vakauttava vaikutus sekä kuntien verotulojen kasvuna että toivottavasti myös esimerkiksi toimeentulotukikustannusten alenemisena.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen tavoitteena on myös lisätä sekä kuntatalouden että kuntien ja valtion välisen taloussuhteen vakautta ja ennustettavuutta. Tässä tarkoituksessa on muun muassa käynnistetty peruspalveluohjelman valmistelu. Valtion talousarvioesitykseen on jo lisäksi sisällytetty peruspalvelubudjettitarkastelu, jossa kuntatalouden kehitystä arvioidaan myös alueellisesti ja erityyppisissä kunnissa.

Hallituksen tavoitteena on kuntien vastuulla olevien peruspalvelujen laadun ja saatavuuden turvaaminen kohtuullisella vero- ja maksurasituksella koko maassa. Siihen pyritään edellä esitetyn lisäksi muun muassa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisella. Asiaa koskevien linjausten on määrä olla valmiina ensi vuoden huhtikuun loppuun mennessä. Tässä uudistuksessa ei ole tarkoitus luoda kokonaan uusia rahoitusmalleja, vaan keskittyä ennen kaikkea hallitusohjelmassa mainittuihin rahoitusjärjestelmän uudistamistarpeisiin.

Ei sovi myöskään unohtaa sitä, että vastuullinen ja pitkäjänteinen taloudenpito on myös kuntien velvollisuus. Hallituksen tavoitteena on julkisen hallinnon ja palvelujen tuottavuuden kasvu ja tuottavuushyötyjen käyttö. Tämä koskee myös kuntia osana julkista hallintoa. Tuottavuuden parantamiseksi on käynnistetty erityinen hanke valtiovarainministeriön johdolla.

Myös kuntien palvelurakenteita ja toimintakäytäntöjä on rohkeasti uudistettava. Samoin on huolehdittava ylikunnallisen yhteistyön edellytyksistä peruspalvelujen järjestämisessä. Nämäkin kysymykset ovat pöydällä niin terveysprojektia kuin sosiaalialan kehittämisohjelmaa toteutettaessa kuin myös peruspalveluohjelmaa laadittaessa ja rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa. (Ed. Ala-Nissilä: Eikö vasemmistoliitto tiedä näitä?)

Arvoisa puhemies! Välikysymys perustuu ennusteeseen. (Ed. Elo: Väärinkäsitykseen!) Huomioon ottaen aiempi ennustehistoria ja hallituksen edellä kuvatut toimenpiteet on kaikki syy uskoa, että ennuste ei tälläkään kertaa toteudu koko synkkyydessään. (Ed. O. Ojala: Ei teidän budjettiehdotuksenne sitten myöskään!) Ennusteenkin mukaisesti kuntien vuosikate vahvistuu ensi vuoden 1,3 miljardin euron tasosta vuonna 2007 noin 1,5 miljardiin. Muutoksen suuruus ei ole huomattava, mutta etumerkki on sitä.

Hallitus on jo tähän mennessä konkreettisilla toimenpiteillä ja periaatekannanotoin sitoutunut kuntatalouden turvaamiseen ensi vuonna ja koko vaalikauden ajan. (Ed. Zyskowicz: Voi, voi!) Nämä linjaukset varmistavat välikysymyksessäkin tarkoitettujen palveluiden laadun ja saatavuuden.

Pyydän, että puheeni ruotsinnos otettaisiin täysistunnon pöytäkirjaan.

Ministeri Mannisen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Minoriteten i oppositionen väntade inte särskilt länge med att lämna in en interpellation. Regeringen Vanhanens första budgetproposition är än så länge bara under behandling i riksdagen. Vi lever ända fram till årets slut inom de ramar för den kommunala ekonomin som en stor del av dem som undertecknat interpellationen själva varit med om att fastställa. De linjer som dragits upp tidigare, dvs. före detta år, inverkar också på det läge som den kommunala ekonomin förväntas befinna sig i nästa år och på det nuvarande läget.

Den kommunala ekonomin är inte en från den övriga offentliga ekonomin avskild sektor. Det innebär att marginalerna inom den kommunala ekonomin i väsentlig grad är beroende av den allmänna ekonomiska utvecklingen redan av den orsaken att skatteintäkterna i medeltal utgör över hälften av kommunernas totala intäkter. Det väsentliga är alltså vad som sker med kommunernas skatteintäkter.

Den allmänna ekonomiska utvecklingen har länge varit osäker, även internationellt. Därför har regeringens linje varit att genom ökad inhemsk efterfrågan, stimulerad företagsverksamhet och förbättrad sysselsättning också trygga en ökning i skatteintäkterna och därmed en förbättrad balans i den kommunala ekonomin med utgångspunkt i den situation som den försvagade kommunala ekonomin väntas befinna sig i då detta år löper ut.

Regeringen har inlett en omfattande åtgärdshelhet som gäller stödjande av sysselsättningen, företagsamheten och den ekonomiska tillväxten samt minskande av arbetslösheten. Främjandet av ekonomisk tillväxt och sysselsättning utgör ett centralt element i de skattepolitiska lösningar som inleddes i tilläggsbudgetarna för 2003 och som ingår i budgetpropositionen för 2004 och i vilka beskattningen av förvärvsinkomster har lindrats.

Ersättandet av kommunernas skatteintäktsbortfall och ökningarna av statsandelarna är medel som kompletterar den allmänna ekonomiska politiken i syfte att trygga den kommunala ekonomin. Det basserviceprogram som är under beredning och de revisioner av systemet för finansieringsandelar och statsandelar till kommunerna för vilka linjerna stakats ut i regeringsprogrammet syftar också till att trygga och stabilisera den kommunala ekonomin.

På ett halvår har man helt säkert inte hunnit göra allt som kan göras för ett genomförande av regeringsprogrammet. Det bör också beaktas att statsfinanserna, utgående från budgetpropositionen, kommer att skuldsättas ytterligare en aning. Detta ställer å sin sida vissa villkor.

Av de utgiftsökningar om cirka en miljard euro som regeringsprogrammet innehåller för innevarande mandatperiod riktas nära hälften direkt till finansieringsunderskottet inom den kommunala basservicen och till förbättrandet av servicen. De statsunderstöd som ingår i basservicebudgeten kommer, med beaktande av indexhöjningarna, under ramperioden att öka med cirka 1,2 miljarder euro i jämförelse med 2003 års nivå. Utan skattekompensation uppgår ökningen till cirka 890 miljoner euro. Tyngdpunkten i ökningen förläggs till social- och hälsovården, vilket innebär att man förbereder sig på förändringen i befolkningens åldersstruktur.

De ekonomiskt sett mest betydande statsandelsökningarna riktas nästa år till det nationella hälsoprojektet samt till utvecklingsprojektet inom social- och hälsovården, fortbildningen inom hälso- och sjukvården, utvecklandet av åldringsvården, förmiddags- och eftermiddagsvården för skolelever samt ibruktagandet av servicesedlar inom hemtjänsten. Som helhet ökar de statsandelar till kommunerna som ingår i basservicebudgeten med 162 miljoner euro 2004 utan kompensation för skattebortfall. De ökar naturligtvis också kommunernas utgifter, varför det är skäl att noggrant följa den ekonomiska utvecklingen och hur väl kommunernas finansiering räcker till.

Att kompensationen för skattebortfallet medvetet riktades uttryckligen till en höjning av statsandelarna för social- och hälsovården var också uttryck för en förutseende linje. Med beaktande av de förändringar i verksamheten som staten beslutat att gå in för har ersättningen för ändringar i beskattningsgrunderna och indexhöjningarna av statsandelarna som helhet nästa år en stärkande nettoinverkan på den kommunala ekonomin om 62 miljoner euro.

Grunden för interpellationen, den förutsedda försämringen i fråga om den kommunala ekonomin, kunde motses redan hösten 2001, dvs. för två år sedan. Vid den tidpunkten antogs att kommunernas årsbidrag, som 2000 var cirka 2 miljarder euro, skulle sjunka till cirka 1,6 miljarder euro innevarande år. På hösten 2002 var prognosen för utfallet detta år ännu svagare. Kommunernas årsbidrag beräknades sjunka till endast cirka 1 miljard innevarande år. Denna höst beräknas årsbidraget för detta år uppgå till 1,4 miljarder euro, vilket innebär att prognoserna har vänt till det bättre.

Den kommunala ekonomins negativa utveckling kunde skönjas för drygt två år sedan, trots att prognostiseringen av utvecklingen då märkbart försvårades av de exceptionellt starka årliga fluktuationerna i fråga om skatteintäkter. Av dem som undertecknat interpellationen kunde de som då satt i regeringen, i synnerhet region- och kommunministern samt andra finansministern, trots allt ha reagerat.

Kommunernas årsbidrag var i fjol exceptionellt högt. Centrala orsaker till det avvikande årsbidraget 2002 var de tidigare årens skatteredovisningar av engångsnatur och ökningen av statsandelarna till kommunerna på basis av betalningen av slutposten i kostnadsfördelningen mellan staten och kommunerna. I verkligheten sjönk kommunernas inkomstbas till nuvarande nivå redan i fjol. Fjolårets goda bokslut är skenbara.

Den försämring som förutspåtts för innevarande år beror på att dessa intäkter av engångsnatur har fallit bort och kommunernas omkostnader ökat samt på att avdragen i kommunalbeskattningen redan länge har höjts. Dessa faktorer inverkar kumulativt på avkastningen av kommunalskatten och kommer i dagen när de övriga faktorer som förklarar engångsökningen i intäkter inte längre inverkar.

I interpellationen konstateras att kommunernas årsbidrag kommer att sjunka med 41 procent i hela landet från 2002 till 2005. Enligt prognosen förbättras dock årsbidragsnivån en aning mellan 2003 och 2005. Vid valet av jämförelseår är det skäl att notera att årsbidraget 2002, såsom tidigare konstaterats, var historiskt högt: 2,3 miljarder euro. Nivån har i ett längre tidsperspektiv klart legat under detta belopp; 2000 var årsbidraget t.ex. cirka 1,7 miljarder euro. Den proportionellt sett stora förändringen i prognosen från 2002 till 2003 beror uttryckligen på denna exceptionella jämförelsetidpunkt.

I interpellationen har också fästs uppmärksamhet vid kommunernas skuldsättning. Kommunernas skuldsättning är trots allt i sista hand i hög grad beroende av hur snabbt kommunerna realiserar sina investeringar. Detta kan inte styras genom statliga beslut. Exempelvis 2002, då årsbidraget var rekordstort, blev kommunerna ytterligare skuldsatta. Staten kan endast till den del skuldsättningen beror på underskott i driftsekonomin, dvs. negativa årsbidrag, i enlighet med tidigare praxis fortsättningsvis stöda kommunerna med finansieringsunderstöd enligt prövning. Det tillbudsstående av prövning beroende finansieringsunderstödet kan i kombination med kommunernas egna åtgärder räcka till för att i rätt hög grad täcka det uppkomna finansieringsunderskottet. Regeringen vill bl.a. med sitt basserviceprogram också sörja för att kommunernas skyldigheter och resurser är i balans.

I interpellationen har fästs uppmärksamhet vid ökningen i kommunernas underskott. I en del kommuner är detta de facto ett allvarligt problem. Det finns dock också, lyckligtvis, ett betydande antal kommuner med stark balans som med hjälp av bokslutsdispositioner förmår täcka underskotten. Dessa bokslutsdispositioner ingår inte i prognoserna, eftersom de görs årligen i samband med godkännandet av bokslutet och därför inte framgår av prognosen.

Utöver detta bör några av påståendena i motiveringen till interpellationen bemötas särskilt, låt vara att påståendena är generella.

När det gäller det nationella hälsoprojektet skall den nuvarande regeringen se till att anslagsramarna tryggar finansieringen av projektet. Så kommer också att ske. Åren 2003—2007 riktas i form av tillläggsfinansiering för social- och hälsovården 345 miljoner euro till det nationella hälsovårdsprojektet och dessutom 110,5 miljoner euro till utvecklingsprogrammet för det sociala området. Årligen anvisas dessutom 50 miljoner euro för övriga projekt inom social- och hälsovården. Hälsoprojektet framskrider enligt den planerade tidtabellen.

Det är viktigt att hålla fast vid att åtgärder för säkerställande av vård inom utsatt tid vidtas i enlighet med målen för det nationella projektet. Den arbetsgrupp som utreder möjligheterna att hantera köerna och tillgången till vård avger sitt betänkande före årets slut. Det primära målet är att säkerställa att tjänsterna fås inom rimlig tid och att patienten får vårdbedömning och vård enligt behov.

Merparten av de små serviceproducenterna inom den specialiserade sjukvården, regionsjukhusen och de små centralsjukhusen klarar i regel redan nu av de tidsfrister gällande anordnandet av vård som förutsätts i principbeslutet. Köerna är längst och flest personer köar till de största sjukhusen. För att klara av köproblemet behövs det inte bara pengar, utan det gäller framför allt att revidera hela vårdkedjan och praxis i anslutning till den samt att utnyttja tillgänglig teknologi.

Den läkarbrist inom primärvården som nämns i interpellationen är för närvarande det allvarligaste problemet inom hälso- och sjukvården. Omkring 1 000 läkartjänster inom den offentliga sektorn är helt obesatta. En tredjedel av dem finns vid hälsovårdscentralerna. På basis av en länsstyrelseutredning från 2002 kan det dock konstateras att en tredjedel av hälsovårdscentralerna redan nu klarar av att ordna mottagningstid inom tre dagar och hälften inom två veckor. En femtedel av hälsovårdscentralerna har helt uppenbart problem.

Det är oroväckande att primärvården och arbetet vid hälsovårdscentralerna i dess nuvarande form inte lockar unga blivande läkare. Social- och hälsovårdsministeriet har tagit itu med att utreda och lösa problemet. Genom beslut av undervisningsministeriet har läkarutbildningen redan utökats 1998, 1999, 2001 och 2002. Dessutom fortgår åtgärderna för att stöda tillträde till yrket för läkare som inte kommer från EES-området, och den examensinriktade fortbildningen för läkare fortsätter 2004—2006.

I interpellationen konstateras att befolkningens medelålder stiger och att patienter i allt sämre kondition vårdas hemma. Det finns också en annan aspekt på åldrandet. De äldres funktionsförmåga fortsätter att förbättras. I synnerhet personer under 80 år är friskare och rörligare än sina jämnåriga för tio år sedan. Regeringen har för sin del förberett sig på den framtida utvecklingen och initierat behövliga åtgärder med avseende på förändringarna i det servicebehov som följer av åldrandet.

Strukturen hos tjänsterna för äldre förändrades grundligt redan under det förra årtiondet. Vård på åldringshem har ersatts med i första hand servicestationer. Regeringen har som mål att så många som möjligt skall kunna bo i sitt eget hem så länge som möjligt och under trygga förhållanden.

Ökad täckning för hemservicen och avhjälpande av personalbristen inom institutions- och öppenvården hör till de viktigaste utvecklingsområdena inom åldringsvården. Enligt beräkningar från 2001 behövs det 3 000 nya arbetstagare inom institutionsvården och 3 600 nya arbetstagare inom hemservicen. Behovet är så stort att det uppenbarligen är omöjligt att tillgodose det inom loppet av ett par år. År 2004 riktas dock fortfarande 13,6 miljoner euro av kommunernas statsandelar till utveckling av åldringsvården och avhjälpande av brister inom den. Det har beräknats att sammanlagt cirka 46 miljoner euro räcker till för att, i enlighet med kommunernas åldringspolitiska strategier, inrätta de tjänster som fattas i kommunerna.

En reform av servicesedeln genomförs 2004. Kommunerna kan ta i bruk servicesedlar inom hemservicen som ett nytt sätt att producera tjänster. Reformen syftar till att bredda klienternas valmöjligheter. Ibruktagandet av servicesedlar skapar och utvecklar också en marknad i synnerhet för företagsverksamhet i liten skala inom det sociala området. Det har uppskattats att antalet mottagare av hemservice växer med 10 000 hushåll under de närmaste åren. I budgeten för nästa år har 10 miljoner euro reserverats för ändamålet i form av ökade statsandelar till kommunerna.

Regeringen har också tagit sig an utvecklandet av närståendevården. I enlighet med regeringsprogrammet har social- och hälsovårdsministeriet tillsatt en utredare med uppgift att utarbeta förslag till åtgärder genom vilka närståendevården och närståendevårdarnas ställning kan utvecklas och förbättras på lagstiftningsväg och som en del av den helhet som det kommunala servicesystemet utgör. Utredaren skall slutföra sitt arbete före utgången av februari 2004.

Regeringen är medveten om att kommunernas ekonomi försämras. Regeringen har redan reagerat på situationen, inte bara inom ramen för den allmänna ekonomiska politiken utan också med åtgärder enligt det helhetsprogram som beskrivs ovan, dvs. genom kompensation av verkningarna av skattelättnaderna, utökning av statsandelarna och indexjusteringarna av dem samt fortsatt användning av finansieringsstöd enligt prövning.

Regeringens ekonomiska politik syftar i första hand till att stöda tillväxten och förbättra sysselsättningen. Dessa åtgärder har också i väsentlig grad en balanserande effekt och är ägnade att stabilisera den kommunala ekonomin såväl i form av ökade skatteinkomster till kommunerna som förhoppningsvis också i form av t.ex. sänkta kostnader för utkomststödet.

Statsminister Matti Vanhanens regering har också som mål att öka stabiliteten och förutsägbarheten i fråga om såväl den kommunala ekonomin som den ekonomiska relationen mellan kommunerna och staten. I detta syfte har bl.a. beredningen av ett basserviceprogram inletts. Dessutom ingår redan en basservicebudgetgranskning i propositionen om statsbudgeten. I den bedöms utvecklingen av den kommunala ekonomin även regionalt och i olika typer av kommuner.

Regeringen har som mål att trygga tillgången till kommunal basservice och god kvalitet i hela landet genom en skälig skatte- och avgiftsbörda. Målet eftersträvas förutom genom det som anförts ovan också bl.a. genom en reform av systemet för finansiering och statsandelar till kommunerna. Avsikten är att riktlinjerna för reformen skall vara klara före utgången av april nästa år. Syftet med reformen är inte att utforma helt nya finansieringsmodeller utan att koncentrera sig framför allt på de behov av revidering av finansieringssystemet som nämns i regeringsprogrammet.

Det är skäl att komma ihåg att också kommunerna är skyldiga att sköta ekonomin på ett ansvarsfullt och långsiktigt sätt. Regeringen har som mål att öka den offentliga förvaltningens och servicens produktivitet och använda vinsterna av produktiviteten. Detta gäller också kommunerna som ett led i den offentliga förvaltningen. Ett särskilt projekt för förbättrad produktivitet har inletts under ledning av finansministeriet.

Det krävs också djärv revidering av servicestrukturerna och verksamhetspraxisen i kommunerna. Likaså gäller det att vinnlägga sig om förutsättningarna för samarbete över kommungränserna i fråga om anordnandet av basservicen. Dessa frågor är också aktuella såväl vid genomförandet av hälsoprojektet och utvecklingsprogrammet för det sociala området som vid uppgörandet av basserviceprogrammet och revideringen av finansierings- och statsandelssystemet.

Interpellationen baserar sig på prognoser. Med beaktande av den tidigare prognoshistorien och de regeringsåtgärder som beskrivs ovan finns det all orsak att tro att prognoserna inte heller denna gång slår in i sin allra dystraste form. Också enligt prognoserna kommer kommunernas årsbidrag att stärkas från nästa års nivå, 1,3 miljarder euro, till cirka 1,5 miljarder 2007. Förändringen är inte markant, men förtecknet är däremot betydande.

Regeringen har redan nu genom konkreta åtgärder och principiella ställningstaganden förbundit sig att trygga den kommunala ekonomin nästa år och under hela valperioden. Dessa riktlinjer säkerställer också kvaliteten på och tillgången till de tjänster och som avses i interpellationen.

Välikysymyksen johdosta käydään seuraava

Keskustelu:

Suvi-Anne Siimes /vas:

Arvoisa puhemies! Demokraattisessa yhteiskunnassa vaalit ovat tärkeä ja keskeinen asia, sillä niissä valta ja vastuu jaetaan uudelleen. Siksi vaalit ja niiden jälkeinen hallituksen vaihdos muodostavat aina selvän vedenjakajan. Tämä vedenjakaja antaa mahdollisuuden arvottaa ja arvioida asioita uudelleen ja tehdä uusia, nimenomaan tulevaisuutta koskevia valintoja. Se antaa myös mahdollisuuden puuttua havaittuihin ongelmiin, siis esimerkiksi kuntatalouden tilaan, ja tehdä niille jotain — tai sitten jättää tekemättä.

Eduskuntavaalit pidettiin viime maaliskuussa. Yksi vaalien keskeisistä teemoista oli ihmisille tärkeiden palveluiden, kuten terveydenhuollon, opetuksen ja vanhustenhuollon, parantaminen ja palveluiden parantamisen rahoittaminen. Palveluiden parantaminen ja sen edellytyksenä oleva kuntatalouden kunnossapitäminen olivat korostetusti esillä myös nykyisten hallituspuolueiden vaalikampanjoissa.

Teeman tärkeys johtui siitä, että niin terveydenhuollossa, peruskoulussa kuin vanhustenkinhuollossa oli — ja on edelleen — paljon parantamisen varaa. Palveluiden parantamiseen tarvittiin silloin rahaa — ja tarvitaan edelleen. Puolueiden vaalikampanjoiden perusteella rahaa näytti myös olevan tulossa, sillä valtiontalouden liikkumavara haluttiin vielä maaliskuussa käyttää ainakin suurelta osin kuntien hyväksi.

Nyt vaaleista on kulunut liki kahdeksan kuukautta, ja on käynyt ilmi, että hallituspuolueiden vaalien jälkeinen totuus on ollut kovin toisenlainen kuin niiden puheet sitä ennen. Hallituksen valinta ei ole suinkaan ollut se, että valtiontalouden liikkumavara olisi käytetty palveluiden parantamiseen ja kuntatalouden vahvistamiseen. Hallituksen valinta on päinvastoin ollut se, että verojen alentaminen on asetettu kaiken muun toiminnan edelle.

Hallituspuolueet ovat harvoin muuttaneet yksissä tuumin linjaansa vaalipäivän jälkeen niin pahasti ja paljon kuin nyt.

Värderade talman! I parlamentarisk demokrati är valen viktiga. Det är då makt och ansvar fördelas på nytt. Vi hade val i mars. Ett mycket centralt valtema för bland annat de partier som nu sitter i regeringen var säkrandet och förbättrandet av den kommunala basservicen. Också säkerställandet av kommunernas ekonomi så, att kommunerna har möjligheter att erbjuda den service de har ansvaret för, var på valagendan. Men hur är det nu? Hurudan är verkligheten efter valet, nu när dessa partier har makten och ansvaret? Regeringen har valt att följa en politik som sätter kommunerna i trångmål, alltså i en mycket svår situation som leder till att man på många håll inte alls utvecklar, utan skär ner på servicen.

Det är detta vår interpellation idag handlar om, herr talman. Vår gemensamma oro och brist på förtroende gäller det att regeringspartierna inte har tagit sitt ansvar för att kommunerna skall kunna säkra den för alla medborgare i deras vardag så viktiga servicen.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden kuntataloutta koskevat valinnat on tehty hallitusohjelmassa ja ennen kaikkea viime kevään tiukassa menokehyspäätöksessä. Nyt hallituksen edustajat pyrkivät kuitenkin kilvan hämärtämään koko kehyspäätöksen ja sen sisältämien arvovalintojen merkityksen. Miksi näin on? Siksikö, että kehyspäätös ja siihen perustuva hallituksen ensimmäinen varsinainen budjetti sisältää niin kylmiä ja kovia linjauksia tulevasta? Eivätkö nämä olleet teillä tiedossa silloin, kun päätöstä tehtiin?

Kehyspäätöksellä on lyöty lukkoon valtion menot ja myös valtion omista varoistaan kunnille maksamat valtionosuudet, eikä menoja ole suinkaan lyöty lukkoon vain ensi vuodeksi vaan koko loppuvaalikaudeksi. Siksi nyt esillä olevassa välikysymyksessä ei ole kysymys vain ensi vuoden budjetista ja sen seurauksista vaan siitä, mitä kuntataloudelle ja kuntien rahoittamille palveluille tapahtuu koko vaalikaudella. Hallituksella on valta ja vastuu tulevasta, ja juuri sen vastuun perään me nyt kysymme.

Peruspalveluiden rahoittamisen ongelmaa pahentaa lähivuosina se, että jos esimerkiksi valtionyhtiöitä tai muuta valtion omaisuutta myydään, siitä saatavat rahat käytetään hallituksen päätöksen mukaan kokonaan velkojen lyhentämiseen tai verojen alentamiseen. Tämä linjaus sisältyy hallituksen hyväksymään menosääntöön, joka on osa hallituspuolueiden tietoista poliittista linjaa niin hallitusohjelmassa kuin jo mainitsemassani kehyspäätöksessä. Siksi kuntien valtionosuuksia ei tulla nostamaan edes niillä ylimääräisillä tuloilla, joita valtiolle kenties kertyy tämän vaalikauden aikana. Se kertoo kylmästä ja kuntien palveluiden parantamisesta piittaamattomasta linjasta. Se kertoo myös siitä, että hallituksen tosiasiallinen, vaikkakin ehkä taitavasti piilotettu poliittinen tavoite on se, että kaikille yhteisten palveluiden alaa pienennetään ja markkinoiden vastuuta lisätään.

Arvoisa puhemies! Välikysymys on ajankohtainen siksi, että maamme kaikissa kunnissa viimeistellään parhaillaan ensi vuoden talousarvioita. Useimpien kuntien taloustilanne on se, että rahat eivät enää riitä kuntalaisille tärkeiden palveluiden tuottamiseen.

Kuntien ongelma ei suinkaan koske vain ensi vuotta. Sisäministeriön laskelmien mukaan kuntien talous näyttää pahalta eli alijäämäiseltä myös ensi vuodesta eteenpäin aina vuoteen 2007 asti, ja asiasta on samaa mieltä myös Kuntaliitto. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kuntien rahat eivät riitä peruspalveluiden tuottamiseen ensi vuonna eivätkä kolmena sitä seuraavanakaan vuonna. Asiasta on syytä kantaa huolta nyt, kun vaalikautta on vielä jäljellä niin paljon, että asioille vielä ehditään tehdä jotain.

Koska Vanhasen hallitus ei ole halunnut omilla toimillaan auttaa kuntia ja lisätä niiden rahoitusta, kuntien täytyy selvitä talousahdingostaan itse. Selviäminen tapahtuu joko sillä, että palveluita leikataan, kunnallista veroprosenttia korotetaan tai sitten kuntalaisten kukkarolla käydään korkeampien palvelumaksujen muodossa. Useissa kunnissa käytetään jo ensi vuonna näitä kaikkia keinoja samalla, kun kuntien monia välttämättömiäkin investointeja lykätään ja lainaa otetaan lisää.

Jotkut kunnat säästävät lasten päivähoidossa, toiset taas jättävät kotona asuvat vanhukset vaille kotiapua. Monet kunnat eivät pysty ensi vuonnakaan lyhentämään terveyskeskustensa ja sairaaloidensa jonoja, vaan jonot päinvastoin kasvavat. Kunnilla ei myöskään ole varaa laittaa lisää rahaa terveydenhuoltoon, ja siksi viime hallituskaudella käynnistetty Kansallinen terveysprojekti uhkaa rämettyä siitä huolimatta, että valtion maksuosuus onkin saatu ensi vuoden budjettiin. Kun rahat eivät riitä, monet kunnat joutuvat myös nostamaan luokkakokojaan ja tinkimään peruskoulujensa ja lukioidensa tuntikehyksistä ja tukiopetuksesta. Myös kauan odotettu koululaisten aamu- ja iltapäivähoito näyttää toteutuvan vain vajavaisesti, sillä yhä harvemmalla kunnalla on lähivuosina varaa maksaa omaa osuuttaan koululaisten hoidon aiheuttamista menoista.

Arvoisa puhemies! Vaikka palveluiden leikkaamisessa ja kunnallisveron korottamisessa tehtävät ratkaisut ovatkin kuntakohtaisia, lopputulos on koko maan tasolla siitä huolimatta selvä. Kansalaisten arjen kannalta tärkeät palvelut eivät tämän hallituksen politiikan avulla parane, vaan edessä on päinvastoin palveluiden hitaan näivettämisen ja heikkenemisen tie, ja palveluiden heikentämisestä kärsivät kaikkialla eniten ja ensimmäiseksi juuri ne ihmiset, isät, äidit, lapset ja vanhukset, joiden asema on jo valmiiksi kaikkein heikoin.

Kuntien ahdinkoa ei auta se, että jotkut sitkeät ja urheat yksittäiset ihmiset saavat hallinto-oikeuksiin tekemiensä valitusten kautta yksittäisiä voittoja kuntien epäoikeudenmukaisia säästöpäätöksiä vastaan. Kun rahaa ei ole, oikeudessa voitettu yksittäinen parannus kuitataan kunnissa sillä, että jostain muusta säästetään vastaavasti enemmän.

Kuntien huono taloustilanne vetää maton myös kaikkien valtion antamien palveluiden laatusuositusten alta, sillä palveluita ei voida parantaa pysyvästi ilman, että niiden tuottamiseen saadaan myös aidosti lisää voimavaroja. Ja kuten sanoin: hallituksen kehyspäätöksen valossa lisävoimavaroja ei ole tulossa, ei nyt eikä tulevinakaan vuosina.

Se summa, jota hallitus kiihkossaan väittää valtionosuuksien korottamiseksi, on esimerkiksi ensi vuoden budjetissa pääosin pelkkää veroratkaisusta johtuvaa kuntien tulomenetysten korvaamista. Sen jälkeen jäljelle jäävä osuus on niin pieni, että se ei riitä kattamaan edes kuntien uusia tehtäviä ja palvelutuotannon kustannusten nousua puhumattakaan niistä ongelmista, joita koko kansantalouden heikko kehitys tuo myös kunnille. Lopputulos on päinvastoin kuntien kannalta kokonaisuudessaan miinusmerkkinen.

Hallitus ja hallituspuolueet voivat toki puhua kauniisti palvelutuotannon tehostamisen puolesta, niin kuin tekevätkin. Uudet toimintatavat ovat varmasti monilla aloilla tarpeen, sillä niin palvelutarpeet kuin kansalaisten palveluihin kohdistamat odotuksetkin muuttuvat maailman muuttumisen myötä. On myös selvää, että laatua ja kustannustehokkuutta tarvitaan myös kunnallisten palveluiden maailmassa.

Mutta väite siitä, että kuntien palvelutuotannossa olisi edelleen runsaasti sellaista löysää, joka voitaisiin ottaa pois ilman vahinkoa ja käyttää palveluiden parantamiseen, ei ole enää nykymaailmassa paikkansa pitävä. Kuntien välisissä palveluissa samoin kuin palveluiden tuottamisen kustannuksissa on kyllä suuria eroja, mutta niitä ei voi yksioikoisesti tulkita osoitukseksi palvelutuotannon tehostamisvarasta.

Kuntien työntekijät ovat päinvastoin jo nyt hyvin usein uupuneita ja liiasta työstään väsyneitä. Ei heitä voi enää vaatia vain venymään lisää tai tekemään vielä useamman puuttuvan työtoverin työt. Vastausta palveluiden parantamiseen täytyy etsiä jostakin muualta. Näyttää siltä, että hallitus etsii vastausta osin palveluiden kilpailuttamisesta ja niiden yksityistämisestä.

Vasemmistoliiton mielestä vastausta täytyy hakea ainoastaan ja vain kuntalaisten tahdosta ja edusta. Kilpailuttaminen voi oikein toteutettuna olla toisinaan hyvä renki, mutta se ei voi koskaan olla hyvä isäntä. Kilpailuttaminenkaan ei ole koskaan ilmaista, ja siksi palveluiden aitoon parantamiseen on vain yksi tie: riittävät voimavarat eli ne rahat, joita hallitus kieltäytyy kunnille antamasta.

Arvoisa puhemies! Rakenteellisesti hallituksen valitsema kuntatalouden kurjistamisen ja veronalennusten suosimisen linja johtaa kahteen asiaan. Se johtaa verotuksen painopisteen muutokseen ja kunnallisen palvelutuotannon vähittäiseen näivettymiseen.

Kun veroja alennetaan hallituksen päätöksillä ilman, että kuntien valtionosuuksia lisätään samalla riittävästi, seurauksena on kuntien talousahdinko. Kunnat hoitavat ahdinkoaan sillä, että ne korottavat kunnallisia veroja ja palveluista perittäviä maksuja, ja jälkimmäistä vaihtoehtoa kunnille on suositellut myös kuntaministeri Manninen. Hallituksen toimista syntyy kierre, joka johtaa verotuksen progression lievenemiseen ja siihen, että pienituloisten ihmisten suhteellinen verorasitus kasvaa samalla, kun kaikille yhteiset palvelut heikkenevät.

Hallituksen linja johtaa myös siihen, että kuntien mahdollisuudet tuottaa palveluita myös tulevaisuudessa itse heikentyvät. Hallituksen politiikan piiloviesti onkin se, että yksityisen palvelusektorin sinänsä tärkeää työllisyyden lisäystä aiotaan hakea kunnallisen palvelutuotannon kustannuksella. Tämä tulee selvästi ilmi hallituksen rakennepolitiikan pohjana olevassa Sailaksen raportissa, samoin monissa valtiovarainministeriössä virkatyönä tehdyissä selvityksissä, ja se tulee tietenkin esiin myös siinä, että hallitus asettaa kehyslinjassaan veronalennukset ei vain palveluiden parantamisen edelle vaan jopa niiden sijalle. Hallituksen tarkoituksena on julkisen sektorin pienentäminen, ei sen vahvistaminen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntatalouden suhteen valitsemaa linjaa ei voi puolustaa edes työllisyyssyillä, siis sillä, että palveluista tinkimällä ja veronalennuksiin panostamalla saataisiin aikaan parempi työllisyys. Veronalennusten työllisyyttä edistävä vaikutus on ensinnäkin epävarma. Toisekseen veronalennukset eivät vaikuta lainkaan vientiyritysten irtisanomisiin tilanteessa, jossa ongelmana on se, että markkinat ulkomailla eivät vedä. Varmaa on sen sijaan, että sekä peruspalveluiden heikentäminen että kunnallisten investointien karsiminen heikentävät työllisyyttä. Hallituksen politiikan lopputulos onkin huonoimmassa tapauksessa se, että maassa on sekä huonot peruspalvelut että huono työllisyys.

Vasemmistoliiton näkemys on se, että muunkinlaisia vaihtoehtoja on olemassa niin työllisyyden kuin kuntataloudenkin osalta. Pidättäytymällä veronalennuksista ja laittamalla lisää rahaa kuntatalouteen palvelut saadaan paremmiksi ja ihmisten arkinen elämä turvallisemmaksi. Toimivien peruspalveluiden tuoma turva ja vakaus ovat tarpeen etenkin nyt, kun talouden suhdanteiden tuulet ovat kovin synkät ja epävarmat.

Koulutus, terveydenhuolto ja vanhustenhuolto ja niiden työntekijät eivät ole kansantalouden tehottomia tuhlareita. Ne ovat päinvastoin paremman ja turvallisemman tulevaisuuden rakennusaineita. Siksi kuntiin ja niiden päättäjiin ja kuntasektorilla työskenteleviin ihmisiin pitää myös luottaa. Kunnilla ja niiden työntekijöillä on halu kehittää omaa työtään, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus. Hallitus ei omalla politiikallaan sitä mahdollisuutta nyt anna.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajilla on varmasti keskenään erilaisia näkemyksiä siitä, miten ihmisille tärkeät peruspalvelut pitää tulevaisuudessa täsmällisesti ottaen järjestää ja rahoittaa, ja siitä kukin ryhmä puhuu puolestaan. Huoli siitä, että palveluiden tuottamiseen liittyvät arvovalinnat aiotaan tehdä ilman avointa keskustelua, on kuitenkin kaikille allekirjoittajille yhteinen.

Avoimen keskustelun puutteesta ja haluttomuudesta kantaa vastuuta siitä, miten asioita on eri vaiheissa tehty ja linjattu, näyttää tulleen hallituspuolueiden keskeinen ongelma, sillä hallitukseen jo Jäätteenmäen kaudella pesiytynyt salamyhkäinen toimintatyyli vain jatkuu. Ensin eduskunnalta pyrittiin salaamaan hallitussopimuksen lisäpöytäkirja, sitten Jäätteenmäen toiminta Irak-keskustelussa. Nyt salailun ja kolminkertaisen kieltämisen kohteena ovat hallituksen kehyspäätös ja sen seuraukset kuntatalouden ja palveluiden turvaamisen suhteen.

Epäluottamuksemme hallitukseen johtuu juuri tästä hallituksen haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä kantaa avoimesti vastuunsa siitä, mitä sen tekemät taloudelliset päätökset todellisuudessa kuntien kannalta merkitsevät. Palvelut eivät parane, vaan ne heikkenevät, ja siihen ongelmaan, arvoisa puhemies, me haemme nyt ratkaisua tämän välikysymyksen kautta.

Juha Rehula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on tänään kokoontunut poliittiseen perunkirjoitukseen. Se koskee vasemmistoliittolaisen ex-kuntaministerin Martti Korhosen perintöä, ja osan jäämistöluettelosta on vasemmistoliitto itse kirjoittanut. Kulunut seitsemän kuukautta näyttää olevan riittävän pitkä aika heräämiseen tunnistamaan ja myöntämään olemassa olevia ongelmia. Keskustan eduskuntaryhmä onnittelee vasemmistoliiton eduskuntaryhmää ja erityisesti ex-kuntaministeri Korhosta — heräämisenne ei tapahdu yhtään liian aikaisin.

Kuntatalouden nykytila ja lähivuodet eivät näytä auvoisilta. Tämän me myönnämme. Aivan vähäinen merkitys ei kuitenkaan ole sillä, mitä kunta—valtio-suhteessa on menneiden vuosien aikana tapahtunut ja näiden ratkaisujen kertautuneilla vaikutuksilla kuntien taloudelliseen asemaan.

Tämän hallituksen ensimmäisiä toimia oli vastata kansainväliseen talouden taantumaan, rakentaa siltaa yli vaikean taloudellisen vaiheen. Jo nyt voidaan todeta viime kevään talouspoliittisten ratkaisujen olleen oikeita. Veronkevennykset ovat lisänneet kysyntää, turvanneet työpaikkoja ja pehmentäneet eri toimialojen irtisanomisten vaikutuksia kuntatalouteen. Yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitus on teoissaan sanojensa mittainen. Lähiaikojen parasta kuntapolitiikkaa on kuntien ja valtion yhteinen tahto turvata kunnallisia työpaikkoja ja jopa lisätä niitä.

Työllisyyden parantaminen, yrittäjyyden edistäminen, kuntatalouden vakauden vahvistaminen ja palvelurakenteiden uudistaminen tulevat antamaan kuntataloudelle liikkumatilaa jatkossa. Verotulot kattavat noin 50 prosenttia kuntien kokonaisrahoituksesta. Käytännössä siis palveluiden parantaminen ja rahoittaminen riippuu siitä, miten nopeasti ja miten kestävälle pohjalle kansantaloutemme saadaan kasvu-uran osalta palaamaan.

Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä näkee kaksi merkittävää, aikaisemmasta poikkeavaa kuntien kannalta myönteistä periaatteellista linjausta, joilla pääministeri Vanhasen hallitus kuntien rahoitusasemaa vakauttaa. Ensinnäkin kunnallisverotuksessa tehtävästä ansiotulovähennyksestä aiheutuvat menetykset korvataan kunnille täysimääräisenä ja toiseksi valtionosuuksien indeksitarkistuksia ei puoliteta vaan ne tehdään 75-prosenttisesti.

Niin periaatteessa kuin käytännössäkin suuri merkitys on myös peruspalvelubudjetin aikaansaamisella. Hallitus on sitoutunut tulojen ja menojen, velvoitteiden ja rahoitusmahdollisuuksien tasapainottamiseen. (Ed. Zyskowicz: Kunnilla menee hyvin!) Onnistuminen tässä tullaan mittaamaan vakauden ja lisääntyvän ennakoitavuuden kautta. Kyse on näiltä osin myös luottamuksen palauttamisesta kuntien ja valtion välille. Olemassa olevien ongelmien tunnistamisen kautta on tällöin mahdollista kestää myös rahoituksessa olevia — kuitenkin tilapäisiksi ennakoitavia — heikompia ajanjaksoja. Väitteet hallituksen reagoimattomuudesta kuntien vaikeaan tilanteeseen ovat totuuden vastaisia. Kun asento on väärä, pitää ottaa kokonaan uusi tilanteen korjaamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä luetellaan liuta asioita, joihin nähdään ainoana vastauksena rahoitukseen liittyvät kysymykset. Hoito- ja leikkausjonojen purkaminen on erinomainen yksittäinen esimerkki siitä, mitä käytännössä voi tapahtua. Jonojen purkuun käytetyt rahat ovat menneet tarpeeseen. Kymmeniätuhansia ihmisiä on saanut apua omaan tilanteeseensa. Silti leikkausjonot ovat määrällisesti liki ennallaan. Voi hyvällä syyllä kysyä, miksi. Edessämme olevat ongelmat ovat sitä suuruusluokkaa, että myös järjestämistapoihin tehtäviä muutoksia on välttämätöntä tehdä.

Käytämme terveydenhuoltoomme enemmän rahaa kuin koskaan. Maassamme on enemmän lääkäreitä kuin koskaan. On lukuisia kuntia ja alueita, joissa lääkäriin pääsee, hoito on laadukasta ja myös kustannuksiltaan tehokasta. (Ed. Zyskowicz: Tämä on ilmeisesti nykyhallituksen saavutuksia!) Meillä on olemassa toimivia malleja täytäntöön pantaviksi. Kyse ei siis ole yksinomaan rahasta. Toisaalta entisenä alue- ja kuntataloudesta päävastuun kantaneena puolueena vasemmistoliitossakin pitää tietää, että kuntien tulorahoituksesta valtionosuudet kattavat noin 15 prosenttia.

Hallitus on sitoutunut Kansallisen terveysprojektin toteuttamiseen. Menosäännön ja budjettikehysten raamittamana koko tämän hallituskauden mittaisella ajanjaksolla meillä tulee olemaan riittävät taloudelliset resurssit Kansallisen terveyshankkeen toteuttamiseen. Tähän sisältyy muun muassa hoitoon pääsyn turvaaminen määräajassa. Keskustan eduskuntaryhmä lähtee siitä, että julkiseen terveydenhuoltoon tukeutuva järjestelmämme voi toimia nykyistä paremmin, mutta tällöin on uskallettava ja rohjettava tarkastella asioita uusilla tavoilla. On parempi toimia ennen kuin on pakko.

Sitoudumme myös Sosiaalialan kehittämisohjelman eteenpäinviemiseen ja sen rahoitukseen. Tällöin kyse on niin toiminnallisista uudelleenjärjestelyistä kuin yhteistyöstä eri kuntien ja eri organisaatioitten kesken. Tulonsiirtojen varassa elävien tilannetta myös parannetaan hallitusohjelman mukaisesti, ja tällöin puhutaan kotihoidon tuen parantamisesta, pienimmistä vanhempainpäivärahoista, pienimpien eläkkeitten tasokorotuksista ja työmarkkinatuen tarveharkinnan lievittämisestä.

Arvoisa herra puhemies! Kuntien järjestämät palvelut tulevat jatkossakin muodostamaan peruspalvelujemme perustan ja pohjan. On oltava valmius uudelleen arvioida niitä malleja, joilla työskennellään. Yhtä yksittäistä ratkaisua ei ole — ei edes mantra ja pelottelu kuntaliitoksista ole tällainen. Yhtä onttona kumisee olemassa olevien ongelmien ratkaisemiseksi väläytetty paluu korvamerkittyihin valtionosuuksiin. Me olemme valmiit lisäämään suosituksia ja kehittämään laatukriteeristöjä, mutta perusteiltaan nykyinen valtionosuusmalli on osoittanut toimivuutensa ja samalla mahdollisuutensa.

Kuntien asukkaat odottavat aivan oikeutetusti saavansa laadukkaita palveluja niitä tarvitessaan. Tällöin tarvitaan pitkäjänteistä päätöksentekoa, jossa myös kuntapäättäjiltä vaaditaan uutta otetta ja asennetta ratkaisujen etsimiseen. Pelottelulla ja uhkailulla ei yksikään lääkärinvakanssi täyty eikä tuloveroprosentti jää korottamatta.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on sitoutunut pitkäjänteiseen kuntapolitiikkaan. Se lisää valtionosuuksia yhteisesti sopimillaan tavoilla, se selvittää mistä terveydenhuollossa todella on kyse ja hakee kauaskantoisia ratkaisumalleja. Pääministeri Vanhasen hallitus ei jätä kuntia palvelutuotannon rintamavastuussaan yksin.

Arvoisa herra puhemies! Lainaus: "Yksinomaan valtion rahoituksen lisääminen kuntasektorille ei ole mahdollista eikä myöskään kestävä ratkaisu erityisesti, kun otetaan huomioon valtiontalouden pitkän aikavälin kokonaisnäkymät." Näin kaukaa viisaasti ja laittamattomasti sanoi ex-kuntaministeri Korhonen huhtikuussa 2001 vastatessaan keskustan silloin jättämään välikysymykseen. Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä ja todeta, että tältä pohjalta.

Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio tuottaa pettymyksen välikysymyksellään. Aihe on sinällään erittäin tärkeä, mutta tämä ajankohta ei nyt ole paras mahdollinen. Tämänhetkiset kuntatalouden ongelmat — monien kuntien kohdalta todella vaikeat — juontavat juurensa monista eri tekijöistä, joita kuntaministeri ansiokkaasti analysoi, mutta myös taloudellisen kasvun hiipumisesta. Jos tähän asti on voinut pitää vasemmistoliittoa ja vihreitä laajasti yhteiskuntapolitiikkaa arvioineina puolueina, niin tämä kunnallisvaaliavauksena pidettävä välikysymys tuottaa tältäkin osin pahan pettymyksen. Miten puolioppositio on voinut välikysymyksessään sivuuttaa niin totaalisesti yleisen talous- ja työllisyyspolitiikan, joiden vaikutus kuntiin ja kuntatalouteen on aivan keskeinen?

Kuntien väliset taloudelliset erot ovat suuria. Osa kunnista pärjää taloudellisesti, kun toiset ovat kärsineet jo pitkään rahoitusongelmista. Rahoitusongelmia on etenkin pienissä, väestöltään vähenevissä ja vanhenevissa Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa, mutta merkittäviä ongelmia löytyy myös suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä. Suomi tarvitsee kestävän kuntarakenteen, ja voidaankin perustellusti kysyä, pystyvätkö tämän maan 446 kuntaa omalta osaltaan tuottamaan laadukkaat peruspalvelut ja vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Suomi tarvitsee myös kilpailukykyisen Pääkaupunkiseudun, jonka palvelut eivät saa olla muuta Suomea jäljessä. Viimeaikainen kehitys on ollut huolestuttavaa. Hallituksen on seurattava nyt tarkasti kehitystä ja tarpeen tullen tuettava alueen kuntien talouden paranemista omilla ratkaisuillaan. Pääkaupunkiseudun veturin voimia tarvitaan tulevaisuuden Suomen rakentamisessa.

Tahdon korostaa, että valtio ja kunnat vastaavat yhdessä hyvinvointipalvelujen rahoittamisesta ja järjestämisestä. Kuntien taloutta arvioitaessa on myös hyvä muistaa, että valtion velkaantumisaste asukasta kohti on kaksitoistakertainen kuntiin nähden.

Kuntienkin talouden ja peruspalvelujen voimavarojen kannalta ydinkysymys on työllisyyden ja verotulojen kehitys niin kunta- kuin valtiontaloudessakin. Miten vasemmistoliitto ja vihreät onnistuvatkin välikysymyksessään luomaan kunnista kuvan eräänlaisena utopistien haaveilemana itseriittoisena saarena, jonne kerran vuodessa tulee valtion laiva tuliaisineen. Näinhän asia ei ole. Kunta on julkisen talouden perusyksikkö, jolla on paljon itsenäistä päätäntävaltaa myös talousasioissa. Kuntatalouteen vaikuttavat varsin monet tekijät, joista valtion toimenpiteet ovat vain yksi kokonaisuus. Keskeistä on, että kunnat luovat edellytyksiä yritystoiminnalle ja uusien työpaikkojen luomiselle. Näin ollen kuntien ja kuntapäättäjien oma rooli ja vastuu taloutensa rakentajina nousevat keskeiseen asemaan. Kaikki hyvä tai huono ei siis tule kunnille eduskunnasta käsin.

Kunnat ovat myös osa maailmantaloutta, jossa kilpailu pääomista ja työpaikoista on kovaa. Yritysten tekemät ratkaisut vaikuttavat suoraan kuntiin. Sosialidemokraatit tukevat ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöitä käynnissä olevan kohtuuttoman irtisanomisaallon torjumiseksi. Myös viimeaikaiset uutiset tuotantolaitosten siirtämisestä halvempien työmarkkinoiden alueille huolestuttavat. Pidämmekin välttämättömänä, että politiikalla pystytään puuttumaan globalisaation haittapuoliin. On luotava ihmisten kannalta parempia pelisääntöjä maailmantalouteen.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraateille on ylivertaisen tärkeä kysymys kuntien peruspalvelujen riittävyys ja laadukkuus. Opposition esille nostamiin ongelmakohtiin on syytä suhtautua vakavasti, kuten on tehtykin. Sosialidemokraatit ovat pitäneet huolta siitä, että vuodesta 2000 lähtien sosiaali- ja terveyspalvelujen valtionosuuksia on merkittävästi nostettu ja että hyvinvointipalvelut ovat sekä Lipposen että Vanhasen hallituksien painopiste.

Sen sijaan siitä, ovatko sosiaali- ja terveyspalvelujen korotetut valtionosuudet päätyneet kunnissa aina kyseisille sektoreille, emme ole voineet vastata. Onkin selvää, että valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa ja kuntien ja valtion välistä peruspalveluohjelmaa käsiteltäessä on arvioitava valtion ohjauksen riittävyyttä ja parannettava kuntien edellytyksiä tuottaa laadukkaasti ja pitkäjänteisesti hyvinvointipalveluja. Tähän liittyy luonnollisesti myös valtionosuuksien indeksitarkistusten mitoitus. On myös arvioitava, ottavatko valtionosuuskriteerit riittävästi huomioon esimerkiksi vammaisten ja vanhusten erityistarpeet palvelutuotannon järjestämisessä.

Kansalliset terveydenhuollon ja sosiaalialan hankkeet edistävät kuntalaisen oikeutta hoitoon ja palveluihin sekä yhdenvertaiseen kohteluun. Pidämme tärkeänä, että kunnat parantavat hyvinvointipalvelujen rakenteita ja toimintatapoja yhteistyössä valtion, naapurikuntien ja koko seutukunnan toimijoiden kanssa. Kehittämistyö ei ole kiinni yksinomaan rahasta. Raha ei pura päällekkäisiä toimintoja tai ratkaise puutteita päätöksenteossa, johtamisessa, työn jakamisessa, henkilöstön jaksamisessa ja ammattitaidon päivityksessä. Perusterveydenhuollon kuntoonsaattaminen helpottaa monia ongelmia. Esimerkiksi terveyskeskuksissa on kehitettävä lääkäreiden ja muun henkilöstön työolosuhteita muun muassa pienentämällä päivystyskuormaa. Varsinkin koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluissa korostuu ennalta ehkäisevän toiminnan merkitys ja edullisuus. Nuorten työpajojen vakinaistaminen ja pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan parantaminen ovat hyviä esimerkkejä ongelmia ehkäisevästä toiminnasta. Tähän kunnat saavat myös valtiolta rahaa. Myös vammaisten ja ikäihmisten kotipalvelujen vahvistaminen ehkäisee ongelmia ja tukee kotona asumista.

Arvoisa puhemies! Ennen eduskuntavaaleja sosialidemokraatit torjuivat lupaukset sellaisista veronalennuksista, joiden toteuttaminen vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut ja sosiaaliturvan. Verotuksessa olevaa liikkumatilaa on vaalikaudella käytettävä ja on käytetty valikoiden työllisyyden tukemiseen. Pidämme tästä kiinni. Siksi ensi vuodelle tehtävät veronalennukset korvataan kunnille täysimääräisesti valtionosuusjärjestelmän kautta ja valtionosuuksien indeksitarkistukset toteutetaan aikaisempaa täysimääräisemmin. Näin huolellisesti eivät menetelleet aiemmat hallitukset, joissa myös vasemmistoliitto ja vihreät olivat mukana. Ex-kuntaministeri Korhonen, eikö juuri tällainen toiminta ole vastuuntuntoista kuntapolitiikkaa? (Ed. O. Ojala: Kuntaministeri esitti, mutta te ette hyväksyneet!)

Välikysymys pyrkii osoittamaan, että kuntatalouden sinänsä kiistaton heikkeneminen olisi Vanhasen hallituksen vika. Väite on kohtuuton. Onkin annettava kokoomukselle tunnustus siitä, että se ymmärsi pysyä poissa tästä epäpyhän allianssin välikysymyksestä.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ottavat kuntataloudesta kantautuvat viestit vakavasti. On olemassa uhka, että yhteiskunnallisesti välttämättömän tärkeät terveys- ja sosiaalihankkeet jäävät torsoiksi, jos kunnat eivät voi panostaa niihin omaa rahaansa ja kasvavat valtionosuudet ja -avustukset paikkaavat vain kuntien tulovajeita. Jatkossa ansiotulojen verotusta pitääkin tarkastella enemmän kokonaisuutena. Ansiotulojen verotuksen osalta on tarvetta ottaa lähivuosina aikalisä, jotta kuntatalouden ongelmiin voidaan tehokkaammin puuttua ja ennalta ehkäistä tilanne, jossa kunnat joutuvat talousongelmiin yrittäessään vastata kuntalaisten perustarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla julkaistun kansainvälisen kilpailukykytutkimuksen mukaan neljän maailman kilpailukykyisimmän maan joukossa on kolme pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Tämä ei ole sattumaa. Sattumaa ei ole sekään, että myös kansainvälisessä hyvinvointitutkimuksessa, jossa arvioitiin neljääkymmentä hyvinvoinnin osatekijää, Suomi sijoittui hyvin neljänneksi. Olemme sosialidemokraatteina ylpeitä siitä, että olemme olleet keskeisesti vaikuttamassa kehitykseen ja asemaamme maailman valtioiden joukossa. Pohjoismainen hyvinvointimalli, myös kunta—valtio-suhteen näkökulmasta, on toimiva, mutta vain jos kunnalla on riittävät taloudelliset voimavarat. (Ed. Tiusanen: Nyt ei ole!) Näin ei asianlaita kaikissa kunnissa ole. Tasokkaiden peruspalvelujen ylläpito vaatii jatkossakin pohjoismaista verotustasoa. Siksi työtä ja yhteistyötä täällä eduskunnassakin tarvitaan, jotta kunnat, kuntataloudet ja, mikä tärkeintä, ihmiset voisivat entistä paremmin.

Heikki A. Ollila /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Käsiteltävänä oleva välikysymys puuttuu kiistämättä todellisiin ongelmiin. Kuntalaisten palvelut ovat vaarassa toisaalta hallituksen esitysten, toisaalta oikean suuntaisten esitysten puuttumisen vuoksi. Ongelmia syntyy niin päivähoidon, perusopetuksen ja terveydenhuollon järjestämisen osalta kuin vanhustenhuollonkin kanssa. Myös keskeinen uudistus, hoitotakuu, tuntuu olevan lentämässä roskakoriin.

Viime eduskuntavaalien alla yksi keskeinen keskustelunaihe oli kuntien taloudellinen tilanne, valtion toimenpiteet kuntatalouden parantamiseksi ja sitä kautta kansalaisten peruspalvelujen turvaaminen. Erityisesti silloisen opposition toimesta maalattiin lavein siveltimenvedoin mielikuvia siitä, että valtion toimenpitein kurjistetaan kuntien taloutta.

Nyt on aika verrata.

Vuosien 1998—2002 aikana kuntien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet lähes viisi kertaa enemmän kuin aiemman kahdeksan vuoden aikana. Kuntatalous kiistatta vahvistui ja vakautui viime vaalikaudella. Se ei ollut sattumaa, vaan edellisen hallituksen päämäärätietoisen politiikan tulosta. Esimerkiksi toukokuussa 2001 päätettiin kuntatalouden vakauttamispaketista.

Viime vuonna valtaosassa kuntia, jopa 300 kunnassa, vuosikatteet paranivat merkittävästi. Myös kuntien eriarvoistuminen pysähtyi ja erot tasaantuivat. Kuntien edellytyksiä selviytyä ihmisten peruspalvelujen järjestämisestä parannettiin voimakkaasti. Valtionosuuksiin tehtiin taso- ja indeksikorotukset ja valtion ja kuntien välistä kustannusjakoa muutettiin. Tässä tulojen tasaamisessa mentiin jopa niin pitkälle, että se oli suorastaan liikaa eräiden suurten kuntien osalta, kuten hyvin tiedämme. Pääkaupunkiseudun kunnilta otettiin tämän uudistuksen seurauksena satoja miljoonia euroja niiden omia verotuloja ja siirrettiin ne muualle kuntiin.

Kaikesta tästä huolimatta silloisen opposition meteli oli kovaa. Vai miten, ministerit Pekkarinen ja Hyssälä? Siteeraan keskustan vaaliohjelmaa, jossa täysin valheellisesti väitettiin, että "kuntatalouden yleistä heikkenemistä paljon rajumpi on ollut kuntien välisten taloudellisten erojen kasvu". Haluttiin antaa äänestäjille kuva siitä, että heidän palvelujaan heikennettiin rankalla kädellä.

Nyt on sitten aika vastata huutoon ja annettuihin vaalilupauksiin. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tämä hallitus pystyisi jatkamaan kuntatalouden parantamista siihen tapaan kuin edellisellä vaalikaudella tehtiin.

Itse asiassa on käymässä aivan päinvastoin. Budjetin nettovaikutus on kunnille negatiivinen. Paljosta ei ole kysymys. Hallitus itse tarjoilee kahta lukua. Valtiovarainministerin budjettikirja puhuu ensi vuoden osalta 52 miljoonasta eurosta, valtiovarainministeri puhuu 35 miljoonasta eurosta. Molemmat luvut, yhtä kaikki, ovat pakkasen puolella, kuntataloudelle ja kansalaisten palveluille hyyrteisiä — pääministeri ja valtiovarainministeri ymmärtänevät tämän nurmijärveläisen Aleksis Kiven ilmaisun. Joka tapauksessa koko vaalikauden ajan hallitus tarjoilee jatkossakin kunnille negatiivista vuosikatetta. (Ed. Zyskowicz: Paranna sillä sitten peruspalveluja!) — Niinpä.

Halla hyyrteinen siis uhkaa kuntia. Sen on havainnut myös eduskunnan hallintovaliokunta. Se on yksimielisessä budjettilausunnossaan asiaan huolellisesti perehdyttyään todennut, etteivät kunnat selviä velvoitteistaan hallituksen ensi vuoden talousarvioon esittämillä rahoilla. Tilanteen korjaamiseksi valiokunta esittää, että kuntien valtionosuuksien indeksitarkistukset maksetaan täysimääräisinä. Tämä toisi kunnille 32 miljoonaa euroa lisämäärärahaa.

Olisikohan hallituksella sen verran itsesuojeluvaistoa, että se ottaisi tämän valiokunnan lausunnon vakavasti? Eduskunta saa tässä asiassa varmasti hyvän liittolaisen hallituksen sisältä. Sisäministeri Rajamäkihän muistetaan viime vaalikaudella eduskunnan budjettivallan tihteränä puolustajana. Palopuheita omassa ryhmässä valtiovarainministerin Rajamäen ilmaisun mukaista hirmuvaltaa vastaan kaivattaisiin nyt. (Ed. Rönni: Pitäisikö hakea lainaa Euroopan investointipankilta?) — Rajamäki on Brysselissä, että aika lähellä voisi sieltä kysellä.

Valtionosuuksia enemmän kuntien talouteen vaikuttavat verotulot ja niiden kehitys. Yleinen talouskehitys heijastuu tuloveroissa ja niiden tuotoissa. Toivotaan parasta; niin hallituskin tuntuu tekevän, koska elvyttävien ja kannatettavien veronkevennysten lisäksi ei muita lääkkeitä ole esitetty.

Monissa maaseutuvaltaisissa kunnissa verotulot tulevat putoamaan myös hallituksen epäonnistuneen 141-neuvottelutuloksen johdosta. (Ed: Ala-Nissilä: Paremmin hoidettiin kuin ennen!) Moni viljelijä turvautuisi entistä enemmän metsätalouteen, mutta sen edellytyksiä elinkeinona hallitus ei halua parantaa, ed. Ala-Nissilä, vaan jättää sen arvonlisäveron alarajan porrastuksen ulkopuolelle. Ja tämä tapahtuu keskustan ollessa Suomen suurin puolue ja Rkp:n kantaessa veroministerin salkkua. Sosialidemokraattien simputuksella ei tunnu tässä hallituksessa olevan ei äärtä, ei rajaa.

Hallitusohjelmaan kirjattu aikomus heikentää kuntien asemaa yhteisöveron saajina on käsittämätön. Kuntien oma tulopohja on kunnallisen itsehallinnon peruskysymys. Nykyinen malli on kannustanut kuntia elinkeinopolitiikkansa kehittämiseen ja siten oman tulopohjansa vahvistamiseen. Myös Kuntaliiton hallitus on yksimielisesti vedonnut hallitukseen, että se säilyttäisi yhteisövero-oikeuden osana kunnallisten palvelujen rahoitusta.

Elinkeinopolitiikan suunnittelu edellyttää pitkäjänteisyyttä, joten varmuus työn jatkamisen järkevyydelle pitäisi saada välittömästi. Erityisesti kasvavat kaupunkiseudut ovat pystyneet vastaamaan haasteisiin vain yhteisöverotuotoillaan, joilla rahoitetaan keskeiset investoinnit, esimerkiksi koulu- ja päiväkotirakentaminen sekä aivan päiväkohtainen palvelutuotanto. Pääministeri Vanhanen on jälkijättöisesti vastustanut edellä mainitsemaani hallitusohjelman kirjausta, mutta ministeriössä asiaa valmistellaan edelleen täyttä päätä.

Kokoomuksen mielestä yhteisöveron tuottoa kunnilta ei saa poistaa, vaan niille on turvattava vähintään se osuus, joka oli voimassa ennen syksyllä 2001 päätettyä leikkausta. Hallituksen budjettiesitystä onkin muutettava siten, että kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta kasvatetaan. Lisäksi, jos mahdollisen yhtiöverouudistuksen yhteydessä verokantaa vielä alennetaan, on menetykset hyvitettävä kunnille korottamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta vastaavalla summalla.

Hallitus siis pitää kuntia epävarmuudessa oman taloussuunnittelunsa perusteista. Tämäkin on, jälleen, vastoin vaalilupauksia. Kunnille luvattiin vakautta ja ennustettavuutta. Nyt hallituksen tyytyminen selvityksiin merkitsee ainakin kahden vuoden epätietoisuutta.

Hallitusohjelmassa luvataan turvata kuntien rahoituspohja ja osoittaa uusiin tehtäviin riittävät voimavarat. Kuitenkin hallituksen esitys pienten koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä osoittaa tämänkin lupauksen olevan vain sanahelinää. Opetusministeriö arvioi vielä viime vuonna, että iltapäivätoiminnan tarjoaminen eka- ja tokaluokkalaisille maksaisi noin 180 miljoonaa euroa, mutta hallitus tarjoaa nyt kunnille 45:tä miljoonaa euroa vuodessa. Hallituksen kuntaministeri Manninenkin on todennut, että raha on täysin riittämätön, mikä on todettu myös kaikissa valiokunnille annetuissa asiantuntijalausunnoissa.

Edellisen lisäksi iltapäivätoiminnan laki on niin huonosti valmisteltu, etteivät kunnat parhaiden asiantuntijoidenkaan avustuksella saa selvää, miten hallitus on kuvitellut asian hoituvan, jos on kuvitellut tai ajatellut. On valitettavaa, että hallitus on ryhtynyt tukkanuottasille tässä kysymyksessä Kuntaliiton ja kuntien kanssa, vaikka harvasta asiasta on yhtä suurta yksimielisyyttä vallinnut kuin siitä, että pienet koululaiset tarvitsevat turvallista ja monipuolista toimintaa koulun jälkeen.

Pienten koululaisten iltapäivätoiminnan laki käy myös esimerkkinä siitä, miten hallitus on kaventamassa kuntien itsehallintoa ja mahdollisuuksia päättää, miten palvelut parhaiten tuotetaan. Sosialidemokraattien rakastamilla byrokratialla ja tiukoilla normeilla saadaan hyväkin asia pilattua, (Ed. Gustafsson: Onpa vankat tiedot puhujalla!) valitettavasti. (Ed. Rehula: Kannattaisi lukea hallituksen esitys!)

Kokoomus on pitänyt hyvänä hallitusohjelman linjausta, jossa todetaan, että oppilasmäärien pienenemisestä aiheutuvat säästöt on ohjattava ensisijaisesti opetuksen kehittämiseen ja laatuun. Opetusta tukevat toimet, kuten pienten koululaisten iltapäivätoiminta ja kuljetusetuuden parantaminen, ovat kannatettavia uudistuksia, mutta niitä ei todellakaan voi pitää koulutuksen ja perusopetuksen laadun kehittämisenä. Siten niihin on löydyttävä rahoitus erikseen.

On tosiasia, että opetuksessa kustannustason nousu vie kunnilta enemmän rahaa kuin valtionosuudet antavat. Tämä vaikeuttaa merkittävästi kuntien mahdollisuuksia tarjota lapsille laadukasta perusopetusta. Jos isättäisiin resursseja perusopetuksen valtionosuuksien yksikköhintoihin, kunnilla olisi paremmat mahdollisuudet pienentää perusopetuksen opetusryhmiä, turvata tuki- ja erityisopetus sekä opintojen ohjaus. Tällä olisi myös ehkäisevä vaikutus syrjäytymisongelmiin. Kokoomus on esittänyt 60 miljoonan euron lisäystä perusopetuksen yksikköhintoihin. (Ed. Ala-Nissilä: Mistä rahat, ed. Ollila?)

Arvoisa puhemies! Kokoomus on huolissaan siitä, miten kunnat pystyvät jatkossa rahoittamaan peruspalvelunsa, koulutuksen ja terveydenhuollon asukkailleen. Kuntatalouden kehitys näyttää olevan hyvin synkkä tulevina vuosina. Hallituksen tahdottomuus tarttua ongelmiin sekä hallituksen suunnittelemat muutokset kuntien rahoitusjärjestelmään muodostavat uhan, joka syventää kuntien vaikeuksia tulevina vuosina. (Ed. Ala-Nissilä: Välillä faktaa, eikä fiktioita!)

Olen siirtymässä ponteen, mutta totean tässä välissä muun muassa ed. Ala-Nissilälle, että jos Suomen keskusta olisi tänä päivänä samaa mieltä kuin puoli vuotta sitten, niin tämä välikysymys johtaisi hallituksen kaatumiseen. (Naurua)

Edellä sanotun perusteella ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömiin toimenpiteisiin, joilla tuetaan kuntataloutta ja turvataan kuntien mahdollisuudet tuottaa asukkailleen keskeiset peruspalvelut,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Outi Ojala /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme huolissamme siitä, miten kunnille käy neljän seuraavan vuoden aikana. Näkymät ovat tosi synkät. Siksi tämä välikysymys. Se on vastaus niihin hätähuutoihin, mitä kunnista tulee. Tässä mielessä ihmettelen suuresti niitä pilkallisia ja vähätteleviä puheenvuoroja, joita keskustan ja sosialidemokraattien ryhmäpuhujat täällä käyttivät. (Ed. Gustafsson: Ei se ole mitään vähättelyä!)

Arvoisa puhemies! Kuntien taloudellinen liikkumavara on kaventumassa, ja nimenomaan hallituksen päätökset johtavat peruspalvelujen heikkenemiseen. Kunnilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi rahaa tulevina vuosina palveluihin.

Hallitus on kyllä muistanut kaikkialla julistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet nousevat, ikään kuin se olisi koko totuus. Hallitus näet jättää kertomatta, että kun lisäyksestä vähennetään niin veronalennusten kompensointi kuin tehtävien laajennus sekä otetaan huomioon, että kustannusten nousua ei korvata täysimääräisenä, niin päädytään miinukselle. Jos kuntien talouskehitys olisi muutoin hyvä, voitaisiin valtionosuuksissa tinkiä, mutta niin ei nyt ole asianlaita. Joka liikenevä euro tarvittaisiinkin palveluihin.

Hämäyspuhe valtionosuuksien lisäyksestä ei onnistu, ei vaikka koko ministerikunta toitottaa pitkin maakuntia, että valtionosuudet nousevat. Kuntaliiton ja valtiovarainministeriön yhteisen ennusteen mukaan näet kuntatalous pysyy alijäämäisenä ainakin vuoteen 2007 saakka. Huolehdi siinä sitten kansalaisten palveluista. Ja tämä on siis välikysymyksen aihe, arvoisat ministerit: huoli tulevasta.

Vastauksessaan ministeri Manninen totesi, että aikaisemmat, siis ennen tätä vuotta tehdyt, linjaukset vaikuttavat myös siihen, millaisessa tilassa kuntatalouden ennakoidaan ensi vuonna olevan. Herra ministeri, ensi vuoteen vaikuttavat kuitenkin ennen kaikkea uuden hallituksen vero- ja valtionosuuspäätökset. Kun tiedossanne oli kuntien verotulojen heikko kehitys, olisi valtionosuuksilla pitänyt tulla vastaan.

Kunnat ovat ajautumassa kehyskauden aikana kestämättömään tilanteeseen. Seuraavan neljän vuoden aikana näemme, miten yksittäiset kunnat yrittävät ahdingosta selviytyä. Muutamia esimerkkejä: Pirkanmaalla joka kolmas kunta, näiden joukossa Tampere, harkitsee veroprosentin korotusta; Kajaanissa taas veroprosenttiin kohdistuu parin prosenttiyksikön nousupaine, mutta kaupunki aikoo sinnitellä kunnallisvaalien ylitse. Parin kolmen viikon sisällä selviää, kuinka moni kunta turvautuu korotuksiin jo ennen vaaleja ja kuinka moni lykkää päätöksiä vaalien yli.

Rahapulassa kunnissa luovutaan välttämättömistä investoinneista. Moni kunta yrittää vielä sinnitellä hetken aikaa lainanoton varassa. Jotkut kunnat, kuten esimerkiksi Iisalmi, Mänttä ja Vammala, tyytyvät ensi vaiheessa suureen alijäämään, mutta sellainen on tietysti vain välivaiheen ratkaisu. Hämeessä sijaitseva Janakkala oli käytännöllisesti katsoen velaton kunta vuosina 1996—2002. Kuluvana vuonna velanotto lisääntyi hieman, mutta 2004 ja etenkin 2005 ja 2006 velanotto lisääntyy reilusti. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Kun nämäkään toimenpiteet eivät auta, niin mitä sitten seuraa. Evätään kotona asuvilta vanhuksilta kotiapu, ja kuitenkin kotihoidossa hoidon ja hoivan tarve kasvaa. Myös jonot terveyskeskuksiin pidentyvät ja odotusaika leikkauksiin kasvaa.

Korkealaatuinen terveydenhuolto on meille suomalaisille erittäin tärkeää. Siinä valtiolla on ohjaamisvastuu ja kunnilla järjestämisvastuu, mutta järjestämisvastuu ei toteudu ilman riittävää rahoitusta. Avuksi ei kuitenkaan riitä keskustan ministeri Mannisen kaavailema maksujen korottaminen. Ahon hallitus keksi terveyskeskusmaksun, ja nyt siihen ja muihin maksuihin tekisi tasokorotuksen ministeri Manninen. Vasemmistoliiton mielestä laadukas terveydenhuolto tulee olla kaikkien käytettävissä ilman paksua rahapussia.

Rahapulassa monet kunnat heikentävät pakosta kasvavien sukupolvien tulevaisuuden mahdollisuuksia suurentamalla luokkakokoja, tinkimällä tuntikehyksistä ja tukiopetuksesta. Säästökohteeksi Helsingissä on keksitty jopa kouluruokailu. Luuletteko te, arvoisat hallituspuolueiden kansanedustajat, että sillä menolla suomalaiset lapset enää tulevina vuosina valtaavat kärkisijoja kansainvälisissä osaamistutkimuksissa?

Voiko tylympää hallitusta olla? No, näköjään, minun mielestäni nimittäin ei voi. Nimittäin rahaa nyt olisi, rahaa olisi, ellei Vanhasen—Kalliomäen kylmäkiskoinen ministeriryhmä sitä kylväisi ylimääräisinä veronalennuksina kuin tuuleen.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja väitti Demari-lehdessä, että kuntien tilanne seuraavan neljän vuoden aikana on seurausta edellisen hallituksen toimista. Näinköhän on? Minä kun olen tähän asti luullut, että tämä uusi, vaalien jälkeen valtaan tullut keskustan ja sosialidemokraattien hallitus päätti suurista veronkevennyksistä, joiden ensimmäinen erä tuli jo tänä kesänä, ja samalla se asetti tiukat menokehykset, niin tiukat, että kunnille ei jää tarpeeksi rahaa palveluihin.

Vasemmistoliitto on vaihtoehtobudjetillaan osoittanut, että toisenlaisella politiikalla voitaisiin parantaa palveluja. Me olemme selkeästi sanoneet, että ylimääräisistä veronalennuksista on luovuttava ja rahat käytettävä palveluihin. Meidän mallimme mukaan 350 miljoonaa euroa olisi voitu antaa kunnille enemmän ja yli 400 miljoonaa euroa olisi riittänyt sitten muuhun, joko veronalennuksiin tai muihin tärkeimpiin kohteisiin.

Vaalien alla, hyvät hallituspuolueiden edustajat, te lupasitte panostaa palveluihin. Nyt te haaskaatte rahat ylimääräisiin veronkevennyksiin. Hallituspuolueita ei totisesti pidä arvioida vaalipuheiden vaan vaalien jälkeisten tekojen mukaan. Hallituspuolueet eivät petä ainoastaan lupauksia eläkeläisille, lapsiperheille, työttömille ja opiskelijoille, vaan te petätte antamanne lupauksen myös keskeisessä kysymyksessä, kaikille kansalaisille tärkeissä palveluissa.

Onnittelen kokoomusta siitä, että sen ajama veronkevennyslinja toteutuu. (Ed. Zyskowicz: Kiitos!) Mahtaa kuitenkin siellä kokoomuksessa kismittää, että te olitte ainoa puolue, joka avoimesti ajoi tällaista veronalennuslinjaa, mutta kuitenkin jäitte hallituksen ulkopuolelle. (Ed. Zyskowicz: Kyllä kismittää! — Naurua) No, elämä ei aina ole reilua eikä varsinkaan poliittinen elämä.

Edellisen hallituksen aikana kevennettiin verotusta. Se myönnetään, ja siihen oli syynsä. Piti näet purkaa laman aikana Ahon hallituksen palkansaajille ja eläkeläisille sälyttämät lisärasitukset. Nyt tällaista syytä kevennyksiin ei ole. Mutta kenties teillä, arvoisa hallitus, on jokin muu syy, ja se muu syy ei ainakaan ole ollut huoli palveluista.

Välikysymyksen ajankohta on ed. Backmanin mielestä väärä. Niinhän se aina on sellaisen mielestä, joka uskoo, että elämme parhaimmassa mahdollisessa maailmassa ja että meillä on paras mahdollinen hallitus. Ajankohdan valinnalle on kuitenkin syynsä. Syy on se, että kunnat laativat parhaillaan ensi vuoden talousarvioita. Ensi tiedot kunnissa eivät ole mairittelevia, ja kuten sisäasiainministeriön julkistamat ennusteet kertovat, kyse ei ole yksittäisen vuoden notkahduksesta vaan koko kehyskauden ongelmasta. Alkaneella kehyskaudella näkyvät teidän hallituksenne tuoreet päätökset veroista ja menokehyksistä.

Suurin toivein edellisen hallituksen aikana pantiin alulle ajatus peruspalveluohjelmasta ja -budjetista, jolla voitaisiin myös sovittaa yhteen kuntien rahoitusmahdollisuudet sekä kasvavat palvelutarpeet. Nyt tämä uudistus ajautuu kiville, kun teillä ei veronalennusten jälkeen ole laittaa rahaa peruspalvelubudjettiin.

Kuntatalouden ennustetaan olevan Vanhasen hallituskauden kaikkina vuosina 210—330 miljoonaa euroa alijäämäinen, siis yli 1 tai lähes 2 miljardia mummonmarkkaa alijäämäinen joka ikinen vuosi. Miten tässä tilanteessa kuvitellaan Kansallisen terveysohjelman ja hoitotakuun toteutuvan puhumattakaan Sosiaalialan kehittämisohjelmasta? Veronkevennysten kompensoinnista huolimatta kuntatalous pysyy alijäämäisenä, sillä valtionosuuksia ei koroteta kustannuksia vastaavasti, vaikka kuntien taloustilanne sitä nyt juuri edellyttäisi. Kaikki kuntien uudet velvoitteet on rahoitettava yhä pienenevän verotulokehyksen puitteissa. Näissä puitteissa puhe peruspalvelubudjetista on yhtä tyhjän kanssa.

Arvoisa puhemies! Tämän salin pitää vastata nyt siihen arvokysymykseen, kannetaanko huolta kaikille kansalaisille tärkeistä peruspalveluista, kannammeko huolta päivähoidosta, opetuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista. Hallituksen antama vastaus kuntien talouden ahdinkoon ei kuntakentän ja kansalaisten näkökulmasta ole tyydyttävä.

Ehdotankin perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta katsoo,

että hallituksella ei ole aikomustakaan taata kuntien riittävää rahoitusta, jotta ne voisivat turvata kansalaisille tärkeät opetuksen ja sivistyksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut,

että hallitus päinvastoin ajaa kunnat heikentämään palveluja, luopumaan tärkeistä investoinneista ja korottamaan veroja,

ja toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Satu Hassi /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, joka tarjoaa maksuttoman koulutuksen, kohtalaisen sosiaaliturvan ja yhteiskunnan pääosin rahoittaman terveydenhuollon. Näin me olemme tottuneet ajattelemaan, mutta mikään luonnonlaki ei takaa, että näin olisi myös tulevaisuudessa.

Hyvinvointipalvelujen maksamiseen ei riitä hyvä tahto, siihen tarvitaan myös verotuloja. Niiden kannalta keskeisin asia on työllisyys, ja työllisyys puolestaan on kehittymässä tasan väärään suuntaan. Hallitus on asettanut tavoitteekseen 100 000 uutta työpaikkaa näiden neljän vuoden aikana. Todellisuudessa vaalien jälkeen Suomesta on kadonnut 10 000 työpaikkaa, mutta hallitus järjestää vain seminaareja.

Pitäisiköhän Vanhasen hallitusta ed. Gustafssonia mukaillen nimittää pyhäksi allianssiksi? Tämän pyhän allianssin hurskaiden toiveiden ohjelma sisältää vinhan määrän kauniita asioita mutta hyvin vähän keinoja niiden toteuttamiseen. Hallitus toimii kuin virkamieshallitus. Se hoitelee asioita ikään kuin odottaen, että myöhemmin tulee joku muu porukka, joka oikeasti tarttuu ohjaksiin.

Vaalien alla hyvinvointipalvelujen turvaaminen oli keskustan ja SDP:n keskeisin lupaus. Entä miten nyt on? Hyvinvointipalveluja tuottavat pääasiassa kunnat, ja ne ovat pahenevassa ahdingossa. Tämänhetkisen arvion mukaan kuntatalous tulee tämän eduskunnan aikana menemään miinukselle 1,1 miljardin euron verran. Kunnat eivät voi tehdä välttämättömiä investointeja, esimerkiksi peruskorjata kouluja. Tästä tulee väistämättä kallis jälkilasku esimerkiksi homeisten luokkahuoneiden aiheuttamina allergioina ja muina tauteina. Kunnissa kasvavat koulujen ryhmäkoot ja kaikki jonot: päihdehuoltoon, vanhuspalveluihin, mielenterveyspalveluihin, leikkauksiin jne. Toki kunnissa voidaan säästää toimintoja järkeistämällä ja toki kunnissa tilanteet vaihtelevat, esimerkiksi vammaisten palvelut ovat hyvin eri tasoisia. Mutta valtio on ottanut tavaksi leikata kuntien liikkumavaran pois heti, jos ne onnistuvat itse parantamaan tilannettaan, mikä ei tietenkään kannusta järkevään taloudenpitoon.

Me vihreät tunnustamme reilusti, että Lipposen toinen hallitus, jossa olimme mukana, teki virheen, kun yhteisöveron kunnille menevää osuutta alennettiin rajusti. Kun yhteisöveron tuotto muutenkin laski samaan aikaan, vaikutus oli joillekin kunnille kerta kaikkiaan liian raju. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on kolmessa vuodessa menettänyt yhteisöveron tuottoa yhteensä 500 miljoonaa euroa, josta noin kaksi kolmasosaa aiheutuu tästä jakomallin muutoksesta. Tämä on rajumpi pudotus kuin se, minkä 90-luvun alun lama aiheutti.

Tämän virheen korjaamista lupailivat vaalien alla sekä keskustan että SDP:n kärkipoliitikot. Nyt valtiovarainministeri Kalliomäki kieltäytyy korjauksesta sanoen, että yhteisövero on kunnille liian suhdanneherkkä tulonlähde. Todellisuudessa valtion toimet ovat heitelleet kuntataloutta paljon äkillisemmin ja arvaamattomammin kuin suhdanteet. Lisäksi yhteisövero on kunnille ainoa kannustin hankkia itse aktiivisesti uusia työpaikkoja. Kun koko maa tarvitsee uusia työpaikkoja lisää, valtion kerta kaikkiaan kannattaa pitää yllä tällaista porkkanaa.

Toisaalta pääministeri Vanhanen on esittänyt ajatuksen, että Helsingin seudun kuntien osuus yhteisöverosta voitaisiin antaa Pääkaupunkiseudulle yhteisesti. Tämä on todella harkinnan arvoinen ajatus, ja itse asiassa viime kunnallisvaalien alla vihreät esittivät sitä. Tämä malli edistäisi muun muassa järkevää maankäytön suunnittelua Pääkaupunkiseudulla.

Vaalien alla keskusta ja SDP antoivat ymmärtää, että hyvinvointipalvelujen turvaaminen on tärkeämpää kuin verojen alentaminen. Kuitenkin hallitus alentaa nimenomaan tuloveroa reippaasti ja heti alkajaisiksi, ja samalla alennetaan alkoholiveroa. Mitään korvaavia tuloja ei esitetä näiden kattamiseksi. Alkoholin veroale kasvattaa mitä todennäköisimmin alkoholin kulutusta, mistä seuraavat sairausmenot ja sosiaalipalvelujen tarpeen kasvu kaatuvat kuntien maksettaviksi.

Tuloveron alentaminen sinänsä on myönteinen asia, ja sillä voidaan edistää myös työllisyyttä, kun veroale painotetaan pienipalkkaisiin. Mutta homma muuttuu hölmöläisen peiton jatkamiseksi, kun samaan aikaan kunnat ajetaan vaikeuksiin ja pakotetaan ne korottamaan veroäyriä. Esimerkiksi Tampereella arvioidaan, että keskituloisen ihmisen kunnallisvero nousee saman verran kuin valtion vero alenee, ja koska pienituloiset maksavat kunnallisverosta suuremman osan, pienituloisten kokonaisverotus kasvaa eli työllisyyden edistämisen näkökulmasta kokonaisverotus menee aivan tasan väärään suuntaan.

Ärade talman! Man kan dra två möjliga slutsatser av regeringspartiernas vallöften och regeringens åtgärder. Antingen har regeringen ingen riktig vilja att garantera välfärdstjänsterna, eller om viljan finns så saknas förmågan.

Vaalien alla myös me vihreät korostimme hyvinvointipalvelujen turvaamista. Arvioimme, että paljon lisää rahaa tarvitaan muun muassa Kansalliseen terveysohjelmaan, kuntasektorin palkankorotuksiin ja pätkätöiden muuttamiseen pysyviksi työsuhteiksi, mutta emme esittäneet vain uusia rahanreikiä vaan myös rahoitusmallin. Keskeiset ehdotuksemme olivat työllisyyden edistäminen kannustavalla perustulouudistuksella ja työn verojen alentamisen osittainen kompensointi energia- ja ympäristöveroilla.

Olemme esittäneet myös oman vaihtoehtomme ensi vuoden budjetiksi. Esitämme, että ympäristöveroilla katettaisiin osa tuloveronalennuksista juuri hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi. Vihreässä budjetissa esitetäänkin merkittävästi enemmän rahaa muun muassa lapsiperheille, koulutukseen ja kuntien valtionosuuksiin kuin hallituksen budjetissa.

Arvoisa puhemies! Julkinen taloutemme keikkuu veitsenterällä ja on astumassa vaaran vuosiin. Tämä vuosi on viimeinen, jolloin työikään tulee enemmän väkeä kuin eläkkeelle siirtyy. Ensi vuodesta alkaen eläkkeelle siirtyy enemmän kuin työelämään tulee. Tänä syksynä tiedotusvälineissä on ihmetelty sitä, miksi työttömyysluvut eivät pahene huolimatta yhä uusista irtisanomisista ja tuotannon siirroista Kiinaan ja muualle ulkomaille. Valitettavasti kyseessä on näköharha, joka johtuu eläköitymisen kasvusta. Yksilön kannalta on tietysti paljon mukavampaa siirtyä eläkkeelle kuin työttömyyskortistoon, mutta julkistalouden kannalta molemmat, sekä eläkeläinen että työtön, on elätettävä työssäkäyvien maksamilla veroilla ja eläkemaksuilla. Me emme kerta kaikkiaan enää pärjää toistamalla hallituksen tavoin pelkkiä hurskaita toiveita. Tarvitaan todellisia tekoja ja ennakkoluulottomia uudistuksia.

Vihreiden kaksi keskeisintä ehdotusta ovat ensinnäkin se, että tuloverojen alennuksista osa rahoitetaan korvaavilla verotuloilla, ja toiseksi tarvitaan tehokkaampia työllisyystoimia.

Poliitikolle on aina helpompaa vaatia vain verojen alentamista, mutta on kerta kaikkiaan tunnustettava se, että jos aina vastaamme kansainvälisen kilpailun paineisiin vain alentamalla veroja, pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on kohta muisto vain. On uskallettava etsiä myös korvaavia verotuottoja. Energia- ja ympäristöveroilla voidaan samalla kannustaa teollisuutta kehittämään uutta, puhtaampaa tekniikkaa ja kätilöidä näin uusia tulevaisuuden vientivaltteja. Näin voidaan myös saada suurempi liikkumavara työn verojen alentamiseen.

Mutta työn verojen alentaminen ei riitä työllisyystoimeksi, eivätkä siihen riitä työttömien kurssitus- ym. tempputyöllistämistoimet, jotka selvityksin on osoitettu varsin tehottomaksi rahankäytöksi. Työttömyyden kovan ytimen sulattaminen vaatii ennakkoluulottomia toimia. Me ehdotamme työnantajamaksujen alentamista pienipalkkaisesta työstä ja kannustavaa perustuloa. Nämä edistäisivät erityisesti niiden ihmisten työllistymistä, joiden lukupää tai opiskelumotivaatio eivät riitä huippuammatteihin. Suomessahan pitkäaikaistyöttömyys koskee nimenomaan huonosti koulutettua väestönosaa.

Sosiaaliturvan uudistaminen kannustavaksi perustuloksi ei muuttaisi niiden asemaa, jotka ovat kokonaan vailla ansiotuloja, mutta se auttaisi niitä, joilla on mahdollisuus täydentää toimeentulotukea tai työttömyyskorvausta edes osa-aikaisella tai pätkätyöllä. Nythän monet ihmiset elävät tilanteissa, joissa itse tienatuista tuloista ei jää käteen juuri mitään. Perustulomallissa jokainen työllä ansaittu euro kartuttaa käteenjäävää tuloa.

Askeleena perustuloon voitaisiin toteuttaa vihreän liiton puheenjohtajan Osmo Soininvaaran pari viikkoa sitten esittämä malli, jonka mukaan työttömän saadessa keikkatyötä hänen työttömyyskorvauksensa maksu jatkuisi keskeytymättä. Sen sijaan keikkapalkasta perittäisiin ennakonpidätyksenä esimerkiksi 50—60 prosenttia, jonka jälkeen verottaja ja työttömyyskassa selvittelisivät keskenään, kummalle kuuluu kuinkakin monta euroa, mutta itse työttömän toimeentuloon ei tulisi katkosta. Tänä päivänähän työttömän ei kannata ottaa vastaan juuri muuta kuin kuutamokeikkoja, koska laillisista keikoista seuraa katkos työttömyysturvan maksuun.

Arvoisa puhemies! Totean vielä yhden keskeisen keinon työllisyyden parantamiseksi erityisesti palvelualoilla, jotka ovat paljolti naisvaltaisia. Se on vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakaminen kaikille työnantajille. On kaikin puolin epäoikeudenmukaista, että nämä kustannukset tällä hetkellä koituvat lähinnä lapsen äidin työnantajan maksettaviksi. Kuten Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja äskettäin totesi, lapset syntyvät perheille, eivät vain äideille. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikille työnantajille parantaisi myös naisten mahdollisuuksia yhdistää työ ja perhe, mikä todennäköisesti lisäisi myös haluja hankkia lisää lapsia.

Arvoisa puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti sen luottamusta, koska hallitus ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin työllisyyden parantamiseksi ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden rahoituksen turvaamiseksi,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Pehr Löv /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Det är bra att riksdagen får möjlighet att diskutera den kommunala ekonomin som en helhet. Alltför ofta behandlar vi enbart en sektor åt gången. Dagens diskussion är bra också av den orsaken att vi gör det klart för envar att de flesta frågor vi behandlar har konsekvenser på kommunal nivå. All politik är kommunalpolitik.

Det brukar sägas att det politiska minnet är kort. Ingen minns vad som skett för två månader sedan — för att inte tala om vad tidigare regeringar gjort. Vi lever i år fortfarande inom de budgetramar som den förra regeringskoalitionen ritade upp. Detta verkar en del nu ha glömt. Alla oppositionsgrupper skrev inte under interpellationen, vilket visar att det politiska minnet inte är nödvändigtvis så kort inom hela oppositionen.

Puhemies! Poliittista muistia tavataan sanoa lyhyeksi. Kukaan ei muista, mitä tapahtui kaksi kuukautta sitten, puhumattakaan nyt siitä, mitä edellinen hallituskoalitio teki. Me elämme tänä vuonna edelleen vaaleja edeltävän hallituksen hahmottelemissa budjettikehyksissä. Jotkut näyttävät nyt unohtaneen tämän. Kaikki oppositioryhmät eivät allekirjoittaneet välikysymystä. Tämä osoittaa, että poliittinen muisti ei välttämättä ole niin lyhyt koko opposition piirissä.

Talman! Den här regeringen har redan under sina första månader fattat flera positiva beslut för kommunerna som föregående koalition med vänsterförbundet och de gröna inte förmådde fatta. Låt mig påminna er om några av dem.

I samband med varje budgetmangling under förra riksdagsperioden framförde svenska riksdagsgruppen krav på att indexjusteringen av statsandelarna bör ske till 100 procent. Regeringen valde dock att kompensera endast hälften av kommunernas ökade kostnader. Detta medförde att kommunerna gått miste om drygt 200 miljoner euro sedan 2001.

Nuvarande regering har redan fattat beslut om att kompensationen skall ske till 75 procent. Trots att vi inte ännu heller kunde enas om en hundraprocentig kompensation är det en stor förbättring.

I takt med att regeringen har sänkt inkomstskatterna har det kommunala förvärvsinkomstavdraget höjts från 336 euro till 2 300 euro på tio år. Staten har inte kompenserat kommunernas inkomstbortfall i motsvarande grad. Nuvarande regering har nu brutit denna trend. Kompensationen till kommunerna på grund av inkomstskattesänkningarna sker nu fullt ut. (Ed. Zyskowicz: Då går det ju bra för kommunerna idag!) — Ganska bra!

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä esitettyyn kysymykseen siitä, miten hallitus aikoo turvata kuntien riittävän rahoituksen kansalaisten tarvitsemien palvelujen varmistamiseksi, hallitus vastasi jo viime keväänä budjettikehysten yhteydessä. Kehysten mukaan kunnille annettava tuki kasvaa noin 550 miljoonalla eurolla tällä kaudella, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet kasvavat kaikkiaan 422 miljoonalla eurolla ja koulutuksen valtionosuudet 120 miljoonalla eurolla. Ainoastaan kuntien vastuullisella päätöksenteolla nämä lisämäärärahat johtavat toivottuihin vaikutuksiin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämän vuoksi olisikin syytä keskustella siitä, pitäisikö hallituksen palata yhä laajamittaisempaan rahojen korvamerkitsemiseen. Kuntien saamista korvamerkityistä varoista lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon on saatu varsin hyviä kokemuksia. Korvamerkitseminen ei ole suosittua kunnissa, mutta priorisoimalla terveydenhoitoa ja koulutusta budjetoinnissaan kunnat voinevat välttää korvamerkitsemisen.

Siitä huolimatta, että hallitus on tietoisesti korottanut valtionosuutta peruspalvelujen rahoituksessa, päätökset eivät ole kaikissa tapauksissa johtaneet toivottuihin tuloksiin. Yhteisöverotuksen muutoksilla, jotka ovat tapahtuneet samanaikaisesti verotulojen alenemisen kanssa, hallituksen sinänsä myönteiset tavoitteet eivät ole toteutuneet. Tämä koskee ennen kaikkea suurimpia kaupunkeja ja muita kuntia, joissa on paljon yrityksiä ja joiden riippuvuus yhteisöverosta on ollut huomattava.

Päätös kuntien yhteisövero-osuuden pienentämisestä on kohdistunut kohtuuttoman ankarasti eräisiin kuntiin. Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsookin, että osan yhteisöverosta tulee jäädä siihen kuntaan, jossa yritys toimii. Tämä on tärkeää kuntien kannustamiseksi yritysten toiminta-edellytysten vahvistamiseen.

Valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa pyrittiin parantamaan kuntien keskinäistä tasapainoa niiden taloudellisten mahdollisuuksien osalta tarjota kaikille asukkaille saman tasoisia palveluja asuinpaikkakunnasta riippumatta. Tuolloin oltiin ensisijaisesti huolestuneita taloudellisesti tarkasteltuna pienistä ja heikoista kunnista. Nyt on ilmennyt, että uudistus sai suuret kunnat polvilleen. Monella niistä on vaikea säilyttää roolinsa koko alueensa taloudellisena moottorina.

Se tosiasia, että esimerkiksi Helsinki verontasausjärjestelmän vuoksi ei voisi saada itselleen enemmän kuin 60 prosenttia mahdollisen veroäyrinkorotuksen tuotoista, johtaa siihen, että Helsingin on vaikea omilla poliittisilla päätöksillään kohentaa talouttaan. Valtionosuusjärjestelmässä on joukko rakenteellisia vääristymiä, jotka on korjattava. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitääkin tärkeänä sitä, että hallitus parhaillaan selvittää, miten valtionosuusjärjestelmää ja peruspalvelujen rahoitusta voitaisiin parantaa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä edellyttää, että selvityksessä arvioidaan, miten suurien kaupunkien olosuhteet otettaisiin paremmin huomioon ilman, että peruspalvelut missään maamme kunnassa vaarantuvat.

Talman! Interpellanterna förutspår att trots de ökade anslagen till social- och hälsovården kommer man inte att kunna genomföra vare sig det nationella hälsovårdsprojektet, vårdgarantin eller lösa problemet med läkarbristen inom den offentliga vården.

Lagen om vårdgaranti kommer att innebära att patienten får söka vård också utanför det kommunala systemet hos privata vårdproducenter. Vi får en konkurrenssituation som är hälsosam och utvecklande.

Trots att vi nu har köer och obesatta läkartjänster skall vi komma ihåg att vi i medeltal har lika många läkare i Finland som Europa och Norden i övrigt. Vår vårdpersonal är till och med större, men alltför många av dem arbetar utomlands när fasta anställningar inte har inrättats i tillräcklig hög grad i Finland.

Det finns möjligheter till förbättringar genom rationalisering och nytänkande. Det är dags att inse att vi behöver en sund konkurrens, allt intensivare samarbete och koncentration av specialkompetens för att vi skall ha råd att erbjuda komplett service.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tulevaisuudennäkymät eivät ole erityisen valoisat juuri nyt. Kunnat eivät ole tässä yksin. Koko Suomen talous on nyt vahvojen ja myönteisten signaalien tarpeessa. Tämän vuoksi hallitus on päättänyt heti tämän vaalikauden alussa panostaa voimakkaasti elvyttäviin toimiin talouden liikkeellesaamiseksi. Sitten kun nämä panostukset ovat kantaneet hedelmää, kunnat voivat myös iloita työllisyyden ja kasvun lisääntymisestä. Tuolloin myös kuntatalous on vakaammalla pohjalla.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ja keskusta ovat menneinä vuosikymmeninä rakentaneet suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa useissa punamultahallituksissa, onnistuneesti hyvin usein, niin kuin ed. Gustafsson muun muassa totesi, perintö on ollut hyvä, mutta tänään voi tietysti arvioida, kuinka tämän päivän sosialidemokratia ja keskusta kunnioittaa sitä menneisyyttä, joka on ollut. Virolaiset, Fagerholmit ja Paasiot ym. punamultavaikuttajat saattavat näin pyhäinpäivän jälkeen kyynelehtiä pilven reunalla, kun he katselevat, kuinka nykyiset punamullan maalaajat rapauttavat hyvinvointiyhteiskuntaamme. Tämän päivän demarit ja keskustalaiset haluavat unohtaa alueellisen ja ihmisten välisen tasa-arvon. Markkinavetoisessa ajattelussaan Vanhasen ja Kalliomäen hallitukselle Kainuun kuntien Kemppaiset ovat vähempiarvoisia kuin esimerkiksi Kauniaisten Anderssonit ja Virtaset. Niin se vain on, kun katselee tämän hallituksen toimia. (Ed. Elo: Se on kristillistä puhetta!) — Edelleenkin, tämä on hyvin kristillistä puhetta, ed. Elo, koska kannamme huolta vähempiarvoisesta kansanosasta.

Televisiouutiset kertoivat syyskuun lopulla, että kunnat joutuvat ensi vuonnakin tasapainottamaan talouksiaan nostamalla veroja, korottamalla maksuja ja ottamalla lisää lainaa. Joka kymmenes kunta kaavailee veroprosenttinsa nostamista, vaikka ensi vuonna on poliittisesti herkkä kunnallisvaalivuosi. Jopa 40 prosenttia kunnista on nostamassa vesimaksujaan. Lainoja kunnat ottavat lisää 200—300 miljoonaa euroa, ja Kuntaliittokin totesi hallituksen budjettiesityksestä, että se ei korjaa kuntatalouden alijäämäisyyttä.

Eli sen edun, minkä kansalaiset saavat tuloveron alentamisesta, he useissa kunnissa menettävät kunnallisveron ja maksujen korottamisen kautta. Epätasa-arvoa hallituksen valitsema tuloveroalelinja tuo kansalaisten keskuuteen, sillä kunnallisveron nostopaineet korostuvat jo nyt taloudeltaan heikommissa kunnissa. Kunnallisveron ansiotulovähennyksen nostaminenkaan ei auta kaikkein vähätuloisimpia, vähennyshän ei koske työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä.

Otan esimerkin siitä, mitä epätasa-arvoisuus on pohjoissavolaisessa Rautavaaran kunnassa. Sen taloutta on tänä vuonna pyöritetty kassalainalla, jota on otettu kolme kertaa. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kasvua aiheuttaa muun muassa, että lääkärinvirkoja ei monista yrityksistä huolimatta ole saatu täytettyä. Kunta on joutunut käyttämään keikkalääkäreitä. Tämä yksityispalvelu on maksanut kolme kertaa enemmän kuin kunnan oma vakinainen lääkäri olisi kunnalle maksanut. (Ed. Elo: Kuka on kunnan johdossa?) Myös erikoissairaanhoidossa on kunnalla ylitsepääsemättömiä ongelmia. Aika kuluu, mutta tämä hallitus ei näytä tekevän mitään. — Ed. Elo kysyi, kuka on kunnan johdossa. Taitaa olla sama puolue, joka on myös hallitusvastuussa.

Ministeri Hannes Manninen totesi vastauksessaan välikysymykseen, että lääkäripula on perusterveydenhuollon ongelmista vakavin. Noin 1 000 lääkärinvirkaa on kokonaan hoitamatta ja kolmannes niistä terveyskeskuksissa. Surullista on, että ministerillä ei ole tähän ongelmaan konkreettisia toimenpiteitä, vaikka yksi viidennes terveyskeskuksista on vaikeuksissa velvoitteidensa kanssa tässä ja tänään.

Kuntien veroprosentit kertovat juuri ihmisten eriarvoisuudesta. Tänä syksynä useampi kunta ylittää 20 prosentin rajan. Ei voi olla oikein, että köyhimpien kuntien ihmiset maksavat suurimmat veroprosentit. Pitääkö rautavaaralaisten olla heikompiosaisempia vain siksi, että he ovat syntyneet Rautavaaralla?

Pekka, erään kainuulaisen kunnan lähes äveriäin mies, kertoi muuttavansa kotipaikkakunnaltaan. Kunta on korottamassa tänä syksynä veroprosenttiaan 20 prosenttiin. Tämä riitti Pekalle. Hänen kysymyksensä oli, miksi maksan 2,5 prosenttia korkeampaa kunnallisveroa, kun 70 kilometriä lännemmässä pääsen 17,5 prosentilla.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen on todennut, että vanhustenhoidon kunnissa arvioidaan heikentyvän lähivuosina koko meidän maassamme. Tällä hetkellä vanhustenhuollon työsuhteista on täyttämättä erään arvion mukaan noin 4 600 paikkaa. Ministeri Manninen esitti tänään toisen tyyppisiä lukuja, jotka olivat vuodelta 2001. Koulutoimen ongelmien odotetaan lisääntyvän Kietäväisen mukaan erityisesti esikaupunkikunnissa ja maaseutukeskuksissa. Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen toteaa, että heikoimpien kuntien talous on täysin lainan ja valtionavun varassa. Suomessa on puolenkymmentä kuntaa, joilla on Tilastokeskuksen tietojen mukaan kassa aivan kuiva. Yritysmaailmassa tällainen firma olisi konkurssissa.

Arvoisa puhemies! Kuntien ensi vuoden talousarvioiden laadinta on loppusuoralla. Ennakkotietojen mukaan suuri osa talousarvioista valmistuu alijäämäisinä. Lisäksi vuosikatteeltaan negatiivisten kuntien määrä lisääntyy. Myös hallituksen budjettiperustelujen mukaan kuntatalous jää tänä vuonna alijäämäiseksi, mikä kehitys jatkuu aina vuoteen 2007 saakka.

Kuntien vuosikate ei kata suunnitelmien mukaisia poistoja, ja joka vuodelta kertyy uutta budjettialijäämää. Se pitää kattaa tulevaisuudessa vastaavilla ylijäämillä. Näin synkkää kuntien näkymää ei viime vuosikymmeneltä löydy.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on huolissaan erityisesti siksi, etteivät nuo alijäämät ole edes ainoa merkittävä kysymys, joka odottaa ratkaisuaan. Alijäämät kertovat niistä ratkaisemattomista ongelmista, joiden myllerryksessä kuntakenttä ajelehtii. Näyttää siltä, että meillä vain selvitellään ja laaditaan muistioita, mutta kokonaisvaltainen kuntastrategia puuttuu ja sen myötä rohkeus toimia.

Kristillisdemokraattien mielestä hallitus on lanseerannut julkisuuteen mieluusti kuvan, jonka mukaan kunnissa olisi kaikki hyvin. Valtionosuudet vain lisääntyisivät ja vastuulliset ministerit voivat hymyillä kauniisti.

Keskustan linja viime syksynä ja nyt:

Nykyinen pääministeri Matti Vanhanen vaati keskustan ryhmäpuheenvuorossa 25.9.2002 terveyspalveluja koskevassa välikysymyskeskustelussa seuraavaa: "Ensi vaalikaudella valtion ja kuntien taloussuhteet on saatettava luotettavalle, vakaalle ja ennustettavalle pohjalle." Vähän myöhemmin hän jatkoi: "- - me emme osallistu huutokauppaan siitä, kuka lupaa ensi vuodelle suurimmat veronkevennykset. Meistä palveluiden ja verotuksen välistä suhdetta on tänä syksynä arvioitava niin, että aiottuja veronkevennyksiä ei rahoiteta venyttämällä sairaaloiden hoitojonoja."

Nämä olivat Matti Vanhasen ajatuksia syyskuulta 2002. Arvoisa pääministeri, olivatko nämä keskustan vaalipuheita vai otos keskustan hinnalla millä hyvänsä hallitukseen -ohjelmasta? Miksi teidän hallituksenne harjoittaa juuri päinvastaista politiikkaa tänään?

Valtion toimenpiteiden arvioidaan lisäävän kuntien menoja 157 miljoonalla eurolla ensi vuonna. Uusia kuntien lakisääteisiä velvoitteita ovat muun muassa terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutus, palvelusetelin käyttöönotto kotipalveluissa, lasten aamu- ja iltapäivätoiminta, esiopetuksen kotimatkaetu sekä osittaisen hoitorahan laajentaminen. Myös vanhustenhuollon kehittäminen, kuntouttava työtoiminta ja terveysprojektin toteuttaminen lisäävät kuntien menoja.

Kuntataloutta lisäksi kuormittavat henkilöstömenot, väestön ikääntyminen, raskas muuttoliike ja terveydenhuollon teknologian kehittyminen. Lisäksi lakisääteisten tehtävien vaatimien investointien rahoitus on jätetty hyvin pitkälle kuntien vastuulle.

Kuntien vuosikate vähennettynä poistoilla olisi vuosina 2003—2007 miinuksella, mikä merkitsee lainanoton tarpeen lisääntymistä. Viime vuonna kuntien toimintakate oli 15,8 miljardia euroa alijäämäinen, ja vuonna 2007 se on ennusteen mukaan 19 miljardia euroa alijäämäinen.

Lasten ja nuorten psykiatrisen kuntoutuksen tilanne ei näytä paranevan ensi vuonnakaan. Tilanne näyttää synkältä, jos kuntien, valtion ja Kansaneläkelaitoksen työnjaosta ei päästä nopeasti ratkaisuun. Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen toteaa, että Kelalle esitetyt vaatimukset eivät ole tasapainossa käytössä olevien varojen kanssa. Huuhtanen painottaa, että alun perinkin lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon oli tarkoitus olla pääosin kuntien vastuulla.

Hallitus odottaa, että talouden elpyminen tuo lisävaroja kunnille muutaman vuoden sisällä. Mutta mitä sanoa niille lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen, jotka nyt ovat keskellä mielenterveysriskiä ja -kriisiä? He tarvitsevat juuri nyt intensiivistä psykoterapiaa. Ilman tätä hoitoa monet lapset ja nuoret ovat ajautumassa yhä kurjempaan tilanteeseen.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallitus on lisännyt kuntien velvoitteita antamatta niiden hoitamiseen lisää määrärahoja. Tämä on vastuun pakoilua isänmaamme asioiden hoitamisessa. (Ed. Ala-Nissilä: Nyt on kuunneltu kristillisten tuomiopasuunaa, mennään asiaan välillä!)

Arvoisa edustaja, valtion tulee nykyistä paremmin turvata kuntien mahdollisuudet huolehtia kansalaisten elintärkeistä peruspalveluista. Kuitenkin hallituksen talousarvioesitys pikemminkin kiristää kuntien taloutta kuin parantaa sitä. Kansallisen terveysprojektin tavoitteiden toteuttaminen uhkaa kaatua kuntien vaikeuksiin hoitaa oma osuutensa sen rahoituksesta.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä parantaisi kuntien toimintaedellytyksiä muuttamalla yhteisöveron jakoperusteita sekä toteuttamalla valtionosuuksien indeksikorotukset täysimääräisinä. Tämä merkitsee sitä, että kuntien tulot nousisivat 62 miljoonalla eurolla, mikä vahvistaa kuntien mahdollisuutta hoitaa peruspalveluitaan.

Yhteisövero on ollut keskeinen tulonlähde useille kunnille. Hallituksen sisällä on ollut ajatusta luopua yhteisöverosta kuntien osalta. Kristillisdemokraatit katsovat, että kuntien oikeus yhteisöveroon on ehdottomasti säilytettävä sen elinkeinopoliittisen kannustavuudenkin takia.

Lisäksi olemme valmiita siirtämään kalliita erikoissairaanhoidon leikkauksia ja toimenpiteitä sairaanhoitopiireiltä valtion kustannettaviksi. Sairaanhoitopiirithän toimivat kuntien rahoilla. Tämä uudistus parantaisi kansalaisten ja alueiden välistä tasa-arvoa.

Kristillisdemokraatit ovat omassa vaihtoehtobudjetissaan esittäneet pienempiä tuloveronalennuksia. Tutkimusten mukaan kansalaiset laittavat turvatut ja paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut tuloveronalennusten edelle. Tätä samaa kristillisdemokraattista linjaa myös SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on alkanut hiljalleen tukea. Hän totesi syyskuisessa lehtihaastattelussa, että palkkaveron kevennyksillä ei enää tulevaisuudessa voida merkittävästi nostaa suomalaisten ostovoimaa. Kristillisdemokraatit ovat korostaneet vuosia, että tuloveroalelinjalla ei voida elää horjuttamatta hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita. (Ed. Ollila: Kristillisdemokraateissa asuu pieni demari!)

Arvoisa puhemies, päästään heti päätökseen.

Edellä luetellut kristillisdemokraattien toimenpiteet toteuttavat paremmin kuin punamultahallituksen veropolitiikka perustuslakimme määrittelemää kansalaisten oikeutta sosiaaliturvaan. Perustuslain 19 §:ssä todetaan, että julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Herra puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Eduskunta toteaa, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista talous- ja toimintaohjelmaa, jonka perusteella kuntien talouden vaikeutuminen estettäisiin. Tämä merkitsee sitä, että kunnalliset peruspalvelut heikkenevät sekä määrällisesti että laadullisesti edelleen koko maassa. Eduskunta toteaa, että erityisesti sairaiden, ikääntyvien ja lapsiperheiden asema vaikeutuu ja uhkaa johtaa kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien ja ihmisarvon vaarantumiseen sekä kuntien palveluksessa olevan henkilöstön lisääntyvään uupumiseen,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaksi edellistä, EU:ta koskevaa puhetta pimennettiin, ja jälleen ruutu pimeni. Eli perussuomalaisten kohdalla lupamaksut tuntuvat kelpaavan, mutta asiaa ei ole kansalliseen viestimeen. Näin näyttää olevan. Pitääkö vaihtaa ryhmäpuhujaa, jotta tähän tulee parannus? Täytyypä ottaa ryhmäkokouksessa asia esille.

Arvoisa puhemies! Nykyiset hallituspuolueet, varsinkin johtava hallituspuolue keskusta, nostivat viime eduskuntavaaleissa yhdeksi keskeisimmistä vaaliteemoistaan kansalaisten peruspalvelujen turvaamisen ja kuntien taloudellisen aseman varmistamisen. Myös hallitusohjelmassa esitetään lämpimiä ajatuksia näistä kysymyksistä ja luvataan huolehtia siitä, että Kansallinen terveysprojekti toteutuu ja kuntien taloustilanne pysyy hallinnassa. Nämä lupaukset ovat kuitenkin osoittautumassa pelkäksi sanahelinäksi ja katteettomiksi kirjauksiksi.

Kunnissa painiskellaan parhaillaan tulevan vuoden talousarvioiden kimpussa, ja lukuisista kunnista on kantautunut julkisuuteen tietoja siitä, että huolimatta veroäyrin korottamisesta, mittavista säästötoimista ja leikkauksista on budjettitasapainon löytyminen ylivoimaisen vaikeata. Monet kunnat joutuvat ottamaan lisää velkaa, leikkaamaan palvelutasoaan ja myymään omaisuuttaan. Kuten välikysymyksessä todetaan, kuntatalouden arvioidaan olevan tulevien viiden vuoden aikana 200—300 miljoonaa alijäämäinen joka vuosi eli vajeen kokonaismäärä kohoaa yli miljardin euron tarkastelujakson aikana. Vuosikate putoaa seuraavien kolmen vuoden aikana koko maassa 41 prosenttia ja taloudeltaan kaikkein heikoimmissa kunnissa jopa yli 80 prosenttia. Mikäli kyseessä olisivat yritykset, olisi useiden kohdalla jäljellä enää konkurssianomuksen tekeminen.

Kunnat vastaavat pitkälti kansalaisten peruspalveluiden tuottamisesta. Ne vastaavat terveys-, koulutus- ja sosiaalipalveluista, jotka ovat niille lakisääteisiä tehtäviä. Ilman niitä eivät kansalaiset voi elää normaalia elämäänsä. Kaikkein kipeimmin kuntien tuottamia peruspalveluja tarvitsevat lapsiperheet, vanhukset, vammaiset, veteraanit, kotirintamanaiset ja köyhimmät kansalaiset. (Ed. Kekkonen: Työttömät ja opiskelijat vielä!) — Työttömät ja opiskelijat, aivan oikein, vielä, ed. Kekkonen, puolustakaa tekin heitä niin kuin mekin teemme. — Nyt nämä kansalaisryhmät joutuvat sijaiskärsijöiksi hallituksen kuntiin kohdistamalle kylmälle talouspolitiikalle.

Arvoisa puhemies! Edellisen eduskunnan aikana käynnistettiin maassamme niin kutsuttu Kansallinen terveysprojekti, joka piti sisällään hoitotakuun, jonka mukaan kansalaisella tuli olla oikeus päästä kohtuuajassa lääkärin hoitoon. Nyt tälle takuulle on käymässä kuten surullisen kuuluisille lomaosakekaupoille: rahat menivät mutta vastine jää saamatta, eikä kuluttajansuojaa tai tuotevastuuta ole. Käytännössä tilanne johtaa varsin lyhyellä aikaviiveellä siihen, että lääkäripula syrjäalueilla pahenee, potilasjonot pitenevät ja erikoissairaanhoidon palvelut ovat köyhimpien kansalaisten tavoittamattomissa. (Ed. Pulliainen: Pekkas-vapaat vielä!) Lisäksi terveydenhuollon henkilöstön ylikuormitus kasvaa entisestään johtaen työuupumukseen, työmotivaation alenemiseen ja hoidon tason heikkenemiseen. Väliaikaiset ja määräaikaiset työsuhteet lisääntyvät myös tällä menolla edelleen johtaen terveydenhuollon ammattihenkilöstön maastamuuton jatkumiseen ja sen seurauksena henkilöstön ikärakenteen vääristymiseen. Varsin nopeasti tällä on vaikutusta koko kansanterveyteemme.

Vanhusten palvelutason parantaminen olisi paras keino turvata heidän selviytymisensä mahdollisimman pitkään omassa kodissaan joutumatta laitoshoitoon, joka on huonoin ratkaisu vanhusten itsensä kannalta ja myös kallein vaihtoehto yhteiskunnan kannalta. Mikäli hallitus ei kuitenkaan ryhdy pikaisiin toimiin kuntien taloustilanteen tervehdyttämiseksi, joutuvat maamme nykyisen hyvinvoinnin rakentaneet ja itsenäisyytemme turvanneet ikäluokat kuin tuuliajolle. Koska vanhusten hoitolaitoksia vaivaa sama henkilökuntapulaongelma kuin terveydenhuoltoakin, tulevat uutiset hoitolaitoksissa vaille riittävää hoitoa jäävistä vanhuksista jatkumaan ja lisääntymään. Onko hallitus tekemässä laitoksista ihmisten kuivaamoita?

Kotihoitopalveluja karsitaan myös monissa kunnissa kovalla kädellä ja niistä perittäviä maksuja nostetaan lähes vuosittain niin, että pienintä eläkettä saavilla vanhuksilla ei pian ole mitään mahdollisuutta hankkia itselleen kyseisiä palveluja selvitäkseen yksin kotonaan. Tämän kaltainen vanhuspolitiikka on yhtä järjetöntä kuin yrittäisi säilyttää suolaa paperipussissa kaivossa, siinä menevät suolat hukkaan ja vesi pilaantuu. Mikäli maassamme olisi vanhusasiamiehen virka, hän varmasti ilmaisisi pian vakavan huolensa vanhusten perusoikeuksien vaarantumisesta maamme köyhimmissä kunnissa.

Lapsiperheet olisivat monille pienille, väestökadosta ja väestön ikääntymisestä kärsiville kunnille kuin pieni lottovoitto, varsinkin jos vanhemmilla olisi verotuloja takaavat työpaikat. Valitettavasti hallituksen kuntapolitiikka johtaa siihen, että väestöpohjaltaan pienissä kunnissa joudutaan kovalla kädellä karsimaan terveyspalvelujen lisäksi myös lasten päivähoitoa ja koulupalveluja. Tämä ajaa monet lapsiperheet hakemaan asuinpaikakseen sellaisia kuntia, joissa palvelut toimivat paremmin. Tämmöinen kuntapolitiikka, joka ajaa pakkoliitoksiin, on kuin köyhän maan taloussaarto, jossa syytön kansa kärsii johtajien virheistä.

Arvoisa puhemies! Espoolaisena kaupunginvaltuutettuna olen karmaisevalla tavalla nähnyt sekä entisten että nykyisten hallituspuolueiden kylmän politiikan seuraukset. Jo edellinen hallitus ajoi sekä Helsingin että Espoon talousahdinkoon. Helsingin kohdalla kuppaus merkitsi 1,6 veroprosentin ja Espoon kohdalla 1,2 veroprosentin suuruista summaa. (Ed. Kuosmanen: Oikein!) Espoossa summa on yhtä suuri kuin kolmasosa peruskoulujen menoista tai viisi kertaa kirjastojen saama menojen määrä.

Tämä väärämielinen politiikka johti siihen, että perussuomalaisten kannatus näissä molemmissa kaupungeissa moninkertaistui ja sekä Helsingistä että Espoosta valittiin perussuomalainen kansanedustaja tuomaan näitä epäkohtia julki (Ed. Pulliainen: Ja mitään muutoksia ei tapahdu!) ja esittämään korjausehdotuksia, joita yritän tässä tehdä, ja jos eduskunnan enemmistö, ed. Pulliainen, ne hyväksyy, niin ne menevät eteenpäin. (Ed. Kuosmanen: Vain lakisääteisesti!)

Onko nykyhallitus laiska, kyvytön vai tahdoton korjaamaan epäkohtia? Julkisuus ja epäkohtiin puuttuminen on keino paimentaa hallitus takaisin kaidalle polulle ja kansan asialle. Tämä välikysymys on aiheellinen ja perusteltu; epäkohtiin on puututtava nyt, kun budjetti on eduskunnassa ja korjauksia on mahdollista tehdä, aivan niin kuin ed. Pulliainen täällä usein sanoo, että nyt. Se aika on siis nyt. (Ed. Pulliainen: Siitä me olemme samaa mieltä!)

Olen edellä ottanut esille vain osan niistä vakavista ongelmista ja kielteisistä kehityssuunnista, joihin hallituksen kuntia kohtaan noudattama talouspolitiikka on johtamassa. Perussuomalaisten mielestä on ilmiselvää, että mikäli kuntien talousahdinkoon ei pikaisesti saada muutosta parempaan, joutuvat useat kunnat rikkomaan tietoisesti lakia laiminlyömällä kansalaisten lakisääteisiä palveluja. Tämä johtaa taas puolestaan perustuslain takaaman tasavertaisuuden vaarantumiseen asuinpaikasta riippuen. Missä vaiheessa maamme laillisuuden valvonnasta vastaavat viranomaiset, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri, joutuvat puuttumaan tilanteeseen? Kuka silloin on vastuussa: kuntien päättäjät, hallitus vai eduskunta? Näitä loukkauksia on eri puolilla Suomea jatkuvasti, esimerkiksi vammaispalveluiden osalta. Vammaiset eivät saa kuljetus- ja muita palvelujaan niin kuin laissa taataan, vaan yritetään kyykyttää näitä heikoimpia ihmisiä. Vasta sitten valitusten kautta he mahdollisesti saavat oikeutta, ja jos he eivät jaksa tai osaa valittaa, niin kärsivät. Pienintä ja heikointa ihmistä ei saisi lyödä.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi:

"Eduskunta toteaa, että hallituksen toteuttamat ja päättämät toimet kuntien vaikean taloustilanteen korjaamiseksi ovat täysin riittämättömät eivätkä takaa kansalaisille kunnallisten peruspalvelujen asuinpaikasta riippumatonta, tasavertaista saamista ja riittävää tasoa,

sekä siirtyy päiväjärjestykseen."

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Eräitä selvennyksiä niihin virheellisiin väitteisiin, joita täällä ryhmäpuheenvuoroissa on tuotu esiin samoin kuin ensimmäisen allekirjoittajan ed. Siimeksen puheessa.

Ensinnäkin Kansallinen terveyshanke on ollut esillä useimpien puhujien puheissa ja on väitetty sen olevan rämettymässä tai menossa roskakoriin. Tämä puhe ei pidä yhtä tosiasioiden kanssa. Kansallinen terveysohjelmahan lähti siltä pohjalta, että sen menopainelaskelma osoitti tarvittavan lisävoimavaroja vuoteen 2007 mennessä yhteensä 900 miljoonaa euroa. Tästä arvioitiin saatavan rationalisointihyödyillä 200 miljoonaa ja loppuun jäävä 700 miljoonaa sovittiin jaettavaksi puoliksi valtion ja kuntien kesken. (Ed. O. Ojala: Kunnilla ei ole sitä rahaa!)

Tämän hallituksen ohjelmassa yksistään on Kansalliseen terveyshankkeeseen 345 miljoonaa euroa elikkä puolet siitä summasta, ja jo edellinen hallitus on antanut voimavaroja tähän hankkeeseen, elikkä valtio on omalta osaltaan vastannut yli puolesta tämän hankkeen kustannuksista tai tulee vastaamaan. Näin ollen tämän hallituksen toimenpiteistä ei ainakaan johdu se, ettei tämä hanke nousisi pystyyn, vaan päinvastoin se on vastannut enemmän kuin on sovittu silloin, kun Kansallisesta terveyshankkeesta on päätetty.

Edelleen on syytä todeta siihen liittyen erityisesti kokoomukselle, kun kovasti on muistutettu vaalipuheista, että jos kokoomus lukee oman vaaliohjelmansa kansallisesta terveyshankkeesta, niin hallitus on ylittänyt selkeästi nämä kokoomuksen lupaamat rahat. Että se siitä arvioinnista.

Mitä tulee sitten terveydenhuoltoon yleensäkin ja terveydenhuollon maksuihin, on niitä ehkä syytä muutamalla sanalla kosketella, kun täällä on väitetty, että maksut nousevat ja niillä hirveästi rasitetaan ihmisiä. Tosiasia on, että 90-luvun puolivälistä alkaen esimerkiksi perusterveydenhuollon maksujen osuus tuloista on laskenut 11,5 prosentista alle 10 prosenttiin; erikoissairaanhoidossa 9 prosentista noin 7 prosenttiin, vanhusten laitoshuollossa 20:stä 19:ään; kotipalveluissa se on pysynyt noin 13,5 prosentin tasolla. Elikkä maksujen suhteellinen osuus hyvinvointipalveluista, kun päivähoitomaksut ovat pysyneet suunnilleen entisellä tasolla, on alentunut viimeisen noin kymmenen vuoden aikana, joten tältä osin ei voida syyttää edellisiä hallituksia eikä nykyistäkään siitä, että näitä maksuja olisi kohtuuttomasti korotettu.

Ed. Siimes ensimmäisenä allekirjoittajana kovasti kritisoi sitä, että hallitus olisi yrittänyt piilotella tai ei avoimesti toisi esiin sitä, mitä kuntataloudessa ja kuntien palveluissa tapahtuu. Hämmästelen näitä väitteitä. Jokaisessa yhteydessä on selkeästi tuotu esiin valtionosuuksien lisäykset ilman verotulokorvauksia, ilman indeksikorotuksia taikka niiden kanssa, jotta jokaisella on sitten varaa valita, mitkä luvut näistä ottaa. Jopa valinnanvaraakin on annettu sen lisäksi, että selkeästi luvut on ilmoitettu.

Edelleen myöskin peruspalvelubudjetin ensimmäinen yritys, joka sisältyy nyt valtion talousarvioon, antaa enemmän informaatiota kuin koskaan valtion budjetissa on kuntataloudesta annettu. Se perustuu hallituksen hyväksymään ohjelmaan, ja tarkoituksena on tulevina vuosina edelleen kehittää ja parantaa tätä informaatiota, joten ed. Siimeksen väitteet tältä osin ovat täysin vailla todellisuuspohjaa.

Mitä tulee siihen, mistä ed. Gustafsson täällä kysyi, pystyvätkö 446 kuntaa järjestämään tai tuottamaan laadukkaat ja hyvät palvelut, niin varmaan eivät pysty yksittäisinä yksikköinä. Tämän vuoksi hallitus paitsi lupaa kannustaa vapaaehtoisia kuntaliitoksia, mikä on kuitenkin erittäin kallis ja hidas tie, pyrkii kannustamaan erityisesti palvelurakenteiden uudistamiseen niin, että palvelujen tuottajana toimivat suuremmat organisaatiot kuin peruskunnat ja lisäksi myös muut palveluntuottajat siinä rinnalla. Tätä kautta uskomme saavamme paljon nopeammin ja paljon pienemmillä kustannuksilla enemmän aikaan säästöjä kuin kuntaliitosten kautta, joista ei näytä tutkimustenkaan tuloksien valossa tulevan juurikaan hyötyä. (Välihuuto) — Siltä osalta voi todeta, että niistä on monia muita hyötyjä, mutta taloudellisia hyötyjä ei näytä tulevan ainakaan Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen perusteella.

Mitä tulee sitten ed. Hassin puheenvuoroon, jossa hän totesi, että kun kunnat saavat lisää voimavaroja, valtio leikkaa, sen osalta haluan todeta, että tämä hallitus ei ole tehnyt valtionosuuksien leikkauksia eikä niitä sen ohjelmaan kuulu. Tämä hallitus on päinvastoin lisännyt valtionosuuksia, ja se, että tilanne heikkenee, johtuu hyvin pitkälle siitä, että verotulojen kasvu on pysähtynyt ja on eräistä toimenpiteistä johtuen miinusmerkkinen. Tänä vuonnahan verotulot alenevat arviolta noin 4,5 prosenttia, ensi vuonna nousevat 0,1, ja niiden kasvuksi sen jälkeen arvioidaan suurin piirtein noin 4 prosenttia. Eli kysymys on verotulojen alenemisesta, joita hallitus pyrkii saamaan lisää yrittäjyys- ja työllisyyspolitiikan, talouskasvun, kautta, ei siitä, että hallitus on leikannut kuntien tuloja.

Ed. Kärkkäinen täällä väitti, että näin synkkää kuntatalouden näkymää ei viime vuosikymmeniltä löydy. Minulla on kyllä vähän tarkempi muisti, ja olen varma, että se myöskin pitää paikkansa, että ennusteita on ollut paljon synkempiäkin. On ollut jopa ennuste, joka on näyttänyt, että vuosikate on laskemassa eräänä vuonna lähelle nollaa, mutta onneksi tämä ei toteutunut sinnepäinkään, vaan tuona vuonna vuosikate oli selkeästi, voi sanoa, kohtuullisella tasolla, joten ennusteet ovat sellaisia, joihin on aina tietysti suhtauduttava vakavasti mutta varovaisuudella.

Edelleen ed. Kärkkäinen täällä puhui toimintakatteen alijäämästä, jossa hänellä oli mennyt ilmeisesti puurot ja vellit sekaisin, sillä toimintakatteellahan tarkoitetaan kuntien toimintamenojen ja toiminnan tulojen erotusta, joka kunnallisessa kirjanpitojärjestelmässä on aina miinusmerkkinen. Sen jälkeen siellä rivillä tulevat vasta verotulot, valtionosuudet ja muut. Elikkä toimintakatteesta puhuminen on puhumista aidanseipäistä.

Ed. Kärkkäinen totesi sitten sen, mitä pääministeri Vanhanen on syksyllä 2002 todennut. Minusta hän oli todennut erittäin viisaasti ja totuudenmukaisesti, että kuntatalous saatetaan luotettavalle ja vakaalle pohjalle. Sitähän hallitus juuri tekee.

Kiitos! — Ja edelleen: Ei veronalennuksilla jonoja jatketa. Ei veronalennusten takia ole alennettu valtionosuuksia eikä muita vastaavia.

Kaiken kaikkiaan lopuksi totean, ettei näissä puheenvuoroissa ole vielä tullut mitään sellaista, ainakaan tosiasioita, jotka eivät olisi olleet hallituksen tiedossa.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hallitusta kuunnellessa on tullut mieleen, että hallituksen edustajilla on ensinnäkin kuullun ymmärtämisen häiriö sen suhteen, mistä välikysymyksessä oli kysymys ja mistä hallitusta vaaditaan tilille. Lisäksi hallituspuolueilla tuntuu olevan luullun ymmärtämisen häiriö sen suhteen, mikä on kuntatalouden todellinen tilanne, ovatko ongelmat oikeita vai ei. Ainakin SDP:n ja keskustan ryhmäpuheenvuoroissa tästä välittyi kovin keskenään ristiriitainen kuva.

Kansalaisten todellisuuden kannalta nyt kai olennaista on se, miten saadaan muutosta siihen, että palvelut monissa paikoissa toimivat huonosti ja tuntuvat puutteellisilta. Oma käsitykseni on, että muutosta saadaan aikaan vain sillä, että tässä taloustilanteessa muutetaan hallituksen kehyspäätöstä, koska siihen liittyen tämä kuntatalouden ongelma on todellinen.

Kysyisinkin valtiovarainministeriltä, mikä on tilanne tämän suhteen: Aiotaanko kunnille tarjota muuta kuin selvityksiä ja tyhjiä lupauksia ja tyytyä siihen, että talous on miinusmerkkinen ja palvelut eivät pelaa?

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen: Jos pikku-Matti saa karkkirahaa euron viikossa ja karkin hinta nousee 10 prosenttia, silloin nostetaan Matin karkkirahaa myös 10 prosenttia. Kysymys kuuluu: Saako hän enemmän karkkia? Ei saa. Te annatte kuitenkin ymmärtää, että tekemällä indeksikorotukset hallitus parantaa kuntien rahoitusta. Tämä johtaa harhaan ja antaa väärän kuvan totuudesta.

Satu Hassi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen vetosi siihen, että tämä hallitus ei aio leikata kuntien valtionapua. Ministeri unohti vastata siihen kritiikkiin, että vastoin hallituspuolueiden vaalilupauksia hallituksella ei näytä olevan aikeita korjata yhteisöveron jakomallin muutosta, joka esimerkiksi Helsingin kaupunkia on rokottanut pahemmin kuin 90-luvun alun lama. Tämä on todellakin vaalilupausten pettämistä.

Hallituspuolueiden edustajat ovat yrittäneet kaataa kuntatalouden pahenevia vaikeuksia Lipposen hallitusten niskaan. On kuitenkin muistettava se, että Lipposen kaksi hallitusta, joissa mekin olimme mukana, pelasti julkistalouden siitä katastrofista, johon edellinen, keskustajohtoinen hallitus, Ahon hallitus, oli sekä kansantalouden että julkistalouden ajanut.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minulle jäi ministeri Mannisen puheenvuoron jälkeen sellainen kuva, että ei hän kyllä paljon välitä siitä, mitä oppositio sanoo, ei hän välitä siitä, mitä lehdet kirjoittavat kuntien taloudesta. Kun te ette meitä usko, kun te ette usko, mitä media kirjoittaa, niin tulkaa tänä iltana, mennään Jorvin sairaalan päivystykseen katsomaan, miten pitkiä jonoja siellä on ja kauanko potilaat ovat odottaneet, tai mennään Hyksin sairaalaan. Silloin te näette, missä tilanteessa Suomi tällä hetkellä on, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan aikaisemmin.

Viime vuonna te moititte sitä, että kunnilta vietiin rahaa. Tänä vuonna viedään kunnilta enemmän rahaa kuin viime vuonna. Kuntien tilanne on todella huonompi kuin vuosi sitten.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kepu huusi vuosia täällä eduskunnassa kitalaki punaisena kuntatalouden rappiosta. Mitkä ovat nyt ne toimenpiteet, mitkä ovat ne konkreettiset toimenpiteet, jotka ovat erilaisia kuin sateenkaarihallituksen kuntapolitiikka etenkin Helsinkiä ja Espoota kohtaan? Veroprosenteissa 1,6 prosenttia vietiin Helsingiltä, 1,2 Espoolta. Tuleeko korjausta? Espoossa veroäyriä tullaan nostamaan 0,5 prosentilla ja kiinteistöveroa nostetaan. Onko tämä kepun kosto Pääkaupunkiseudulle valtaan päästyänne?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ed. Ollila totesi indeksikorotuksista. Minä totean siihen, että silloin kun olen käyttänyt näitä lukuja, olen aina sanonut kuuluvatko mukaan indeksikorotukset vai ei. Näin ei aina tästä aitiosta ole tapahtunut.

Ed. Hassi kysyi yhteisöveroratkaisusta, aiotaanko korjata. Yhteisöveroratkaisussa toimitaan hallitusohjelman mukaisesti niin, että hallitus arvioi tätä yhteisöveron kohtaloa. Mitään muuta hallitus ei ole luvannut, ja hallitus noudattaa tietysti omaa hallitusohjelmaansa.

Ed. Kallis totesi, että kunnilta viedään enemmän rahaa kuin edellisenä vuonna. Sehän ei pidä paikkaansa. (Ed. Kallis: Kuntien talous on tänä päivänä huonompi kuin vuosi sitten!) — Se on eri asia.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manniselle: Me emme väittäneet täällä missään puheenvuorossa, että valtio ei antaisi sitä omaa osuuttaan Kansalliseen terveyshankkeeseen. Tosiasia on vain se, että kunnilla ei ole niitä vastinrahoja.

Arvoisa ministeri Manninen, minä näytän jälleen kerran tämän saman Kuntaliiton laskelman, jonka minä olen näyttänyt myöskin ministeri Mönkäreelle. Tästä käy aivan selvästi esille se, että se, mitä te puhutte, ei pidä paikkaansa. Ensi vuonna sosiaali- ja terveydenhuollon osalta kuntien määrärahojen osalta nettovaikutus rahoituksen riittävyyteen on miinus 140 miljoonaa euroa, ja se johtuu siitä, että lisäystä te annatte 126 miljoonaa euroa, mutta kuntien menot lisääntyvät kustannustason nousun takia. Tämä on Kuntaliiton laskelma. Kiistättekö tämän? Tosiasiahan on se, että ne vastinrahat maksavat, kuntien täytyy saada aina omat vastinrahat mukaan, ja kustannukset nousevat. Tosiasia on se, että lisää rahaa ei ole, toisin kuin te väitätte.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppositiosta väitetään, ettei keskusta tiedä tai hallituksessa ei tiedettäisi, missä kuntataloudessa mennään. Nämä väitteet eivät pidä paikkaansa. (Ed. Ollila: Sen pahempi hallitukselle!) Keskustan ryhmäpuheenvuorossakin myönnettiin kuntatalouden vaikeudet ja se, että me emme voi sille pohjalle mitään, jossa tällä hetkellä olemme. Toisekseen, hallitus aikanaan varsinkin vasemmistoliiton parjaamaa kehyspäätöstään ja raamipäätöstään tehdessään korjasi lukuja ylöspäin kuntien valtionosuuksiin, kun tuolloin arvioitiin tilanne vaikeammaksi kuin te olitte sen aikaisemmin tehneet.

Mitä tulee Kansallisen terveyshankkeen toteuttamiseen, te puhutte vain rahasta. Teidän kannattaisi ehkä kaivaa esille tuo asianomainen raportti ja lukea sieltä kymmenet sivut, (Ed. O. Ojala: Me olemme perehtyneet siihen perusteellisesti!) joilla kerrotaan, mitä muuta terveydenhuollossa on pakko ja välttämätöntä tehdä, jotta selviydymme.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta eduskunnan pöytäkirjoihin ei jää virhettä, haluan todeta ed. Ojalalle, että sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa todettiin sanatarkasti näin: "Opposition esille nostamiin ongelmiin on syytä suhtautua vakavasti, kuten on tehtykin." Tämä on vakava asia, jonka takia tästä kannattaa keskustella hyvin syvällisesti.

Myöskin teidän puheenvuoroissanne nyt on kritisoitu näitä hallituksen veropäätöksiä. Kaikki asiantuntijat ja myöskin kansalaiset ovat sitä mieltä, että se on ollut keskeisesti vaikuttamassa nyt siihen, että kotimarkkinateollisuus pyörii hyvin; on jopa työllistetty lisää yksityisiin ja julkisiin palveluihin ihmisiä. Tältä osin se on toiminut ja toimii hyvin keskeisesti nyt tässä taloudellisessa tilanteessa. Kun halutaan puhua konkreettisesti, ja pitää puhua, Tampereella valtionosuudet kasvavat 21 miljoonaa euroa eli noin 120 miljoonaa markkaa. (Puhemies koputtaa) Se ei aivan riitä kunnallisten peruspalvelujen hyvätasoiseen hoitoon, jolloin me nostamme jonkun verran veroäyriä, jotta voimme vastata vanhustenhuollon, lasten koulutuksen ja muihin haasteisiin. (Välihuutoja)

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäki totesi heti vaalien jälkeen, että kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa ja se tietää Helsingille hyvää. Kysyisin ministeri Manniselta, onko niin, että keskustan silloisen puheenjohtajan sanoilla ei ole mitään merkitystä, ja jos on näin, onko niin, ettei myöskään nykyisen puheenjohtajan sanoilla ole mitään merkitystä, kun huomaan hänenkin puhuneen siitä, että yhteisövero-osuus pitäisi säilyttää kunnilla. Vai onko niin, että millään keskustan puheenjohtajan sanoilla tai keskustalaisen pääministerin sanoilla ei ole merkitystä, ellei käydä kysymässä SDP:ltä lupaa toimia? Kun kuuntelin täällä SDP:n ryhmäpuheenvuoronpitäjän Jukka Gustafssonin kauniita sanoja Helsingistä, niin pitäisikö nyt käydä uudelleen kysymässä lupaa SDP:ltä?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Vastaisin ed. Siimeksen kysymykseen, myöskin ed. Ojalalle: Kuntien taloutta ei paikata sillä tavalla, että kehyspäätöstä lähdetään muuttamaan. Ymmärrän kyllä, että vasemmistoliitto on tiensä valinnut. Teidän reseptinne on menojen lisääminen. Se on kuitenkin tässä tilanteessa hölmöläisten peitonpaikkaamista. Se tarkoittaa valtionvelkaa lisää, talouskasvun ja työllisyyskasvun eväitten syömistä tässä vaiheessa, jolloin niitä pitäisi kasvattaa ja sillä tavalla nimenomaan kuin hallitus on tekemässä. Näin vaivalla rakennettu luottamus, joka on nyt olemassa, romahtaisi hyvin nopeasti. En ole missään tapauksessa mukana tässä teidän ajattelussanne.

Mitä kuntatalouteen tulee ja Kuntaliiton laskelmiin, ne ovat olemassa. Mutta ne ovat, niin kuin ed. Ojalakin tietää, mekaanisia keskipitkän aikavälin painelaskelmia, joita tehdään sellaista näkymää vasten, että mitään ei tehtäisi asioitten korjaamiseksi. (Ed. Korhonen: Ne ovat kehyspäätöksen mukaan!) Normaalit tasapainottamistoimet kunnissa kuuluvat asiaan, ja kunnat osaavat talouttaan hoitaa. Sillä tavalla Kuntaliittokin ajattelee, jos kysytte heiltä tarkemmin tästä asiasta.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ed. Ojalalle toteaisin, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmässähän on tietyt laskennalliset menot, sitten kunnilla ovat omavastuuosuudet ja valtio maksaa sen erotuksen. Ensi vuonna, kun verotulokorvaukset ja muut on kohdennettu, indeksikorotukset, lisävaltionosuudet, kuntien omavastuu sosiaali- ja terveystoimessa alenee 152 miljoonaa euroa. Opetustoimessa vastaavasti lisääntyvät omavastuumenot, ja yhteensä ne tulevat kuntien kannalta vähän tappiollisiksi. Elikkä ongelmahan on ennen kaikkea verotulojen vähyys. Sitä juuri hallitus pyrkii veronalennuksilla korjaamaan: saamaan lisää kasvua, yritystoiminnan kannattavuutta, edelleen uusia työpaikkoja, verotuloja kunnille. Se on se tie, jota me menemme. (Puhemies koputtaa)

Ed. Vapaavuorelle vain totean, että hallitus toteuttaa omaa hallitusohjelmaansa eikä mitään muuta.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon rahoituksesta haluaisin todeta, että aina ei ole kysymys siitä, että rahan lisäyksellä ja pelkästään sillä saisimme parempaa palvelua, vaan nyt on kysymys myöskin näitten toimintakäytäntöjen muutoksista. Meillä on aivan tuore tutkimus siitä, että erikoissairaanhoidossa palveluja voidaan tuottaa taloudellisesti väestön sairastavuuteen suhteutettuna. Tästä ovat esimerkkejä Keski-Pohjanmaa ja Kainuu, mutta vastaavasti voidaan myöskin tuottaa kalliisti väestön sairastavuuteen nähden ja vielä riittämättömästi, ja tästä on hyvä esimerkki Helsinki, jossa kustannukset ovat selvästi keskimääräistä valtakunnan tasoa korkeammat ja saadut erikoissairaanhoidon palvelut myöskin volyymiltaan vähäisemmät. Elikkä kyllä kunnatkin pystyvät siellä sisällään myöskin tekemään aika paljon. (Ed. O. Ojala: Tervetuloa neuvomaan tänne Helsinkiin!) — Tämä on ihan Stakesin tuore tutkimus, niin että (Puhemies koputtaa) varmasti ihan kannattaa miettiä kuntatasollakin näitä asioita.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Puuttuisin tähän keskusteluun, kun ainakin ed. Siimes nosti esiin tämän aamu- ja iltapäivätoiminnan, jotta ei jäisi vääriä käsityksiä siitä, miten tämä rahoitus järjestetään. Tässähän ensi vuoden budjettiin nyt budjettilailla suunnataan 20 miljoonaa euroa lisää rahoitusta, joka mahdollistaa siis kolme tuntia iltapäivätoimintaa lapsille, ykkös- ja kakkosluokkalaisille, 70 prosentille. Tämä on se rahoitusperusta, jota on laskelmissa käytetty. Käytännössä se mahdollistaa aamu- ja iltapäivätoimintaa 100 000 lapselle lisää, mitä tällä hetkellä järjestetään. Tällä hetkellähän noin 40 000 lapselle järjestetään kuntien omarahoitteisesti, omasta budjetista rahoitettuna, aamu- ja iltapäivätoimintaa. Tämä resurssi on lisää siihen päälle.

Mitä tulee suuriin kaupunkeihin, niin tässä laskentaperusteena ei käytetä perusopetuksen yksikköhinnan kaltaista järjestelyä. Kun tämä järjestely on näin tehty, niin tämä valtionosuus ei vaikuta kunnan asukaskohtaiseen (Puhemies koputtaa) rahoitusosuuteen. Näin ollen suuret kunnat tulevat hyötymään tästä eli saavat sen suurempana osuutena, kuin jos se olisi yksikköhinnan kautta järjestetty.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eivät tässä nyt varmaan ne asiat sillä parane, että puolin ja toisin kitarisat punaisina kiljutaan. Mutta olennainen kysymys, mitä hallitus nyt koko ajan koettaa väistää ja peittää detaljien taakse, on tietenkin se, minkälaisia arvovalintoja hallituksen politiikkaan niin verotuksen kuin kuntataloudenkin kohdalla sisältyy. En ole väittänyt, että hallitus piilottaisi kuntatalouteen liittyviä lukuja. Olen väittänyt, että hallitus peittää sen, mitä nämä luvut ja niiden sisältämä politiikka tarkoittaa.

Valtiovarainministeri Kalliomäki poistui jo paikalta, mutta ehkä se kaikkein olennaisin kysymys nyt hallitusohjelmaan ja kehyspäätöksen valintoihin liittyen on juuri se, minkä ajatellaan olevan julkisen sektorin keskeisin ja ensisijaisin tehtävä. Onko julkisen sektorin keskeisin tehtävä vain kasvun edistäminen, vai tarvitaanko valtiota ja kuntia myös siksi, että me voimme jakaa uudelleen sitä tuloa, jonka markkinat synnyttävät, että me voimme tehdä oikeudenmukaisempia päätöksiä kuin pelkällä markkinamallilla tulee? Tämähän on se kysymys, ja tämä kysymys liittyy siihen, minkä kokoinen julkinen sektori tässä maassa halutaan tulevaisuudessa pitää. (Puhemies koputtaa) Aivan niin kuin ed. Hassi sanoi vihreiden ryhmäpuheenvuorossa, ei tämä systeemi pysy yllä pelkällä pyhällä hengellä vaan sillä, että poliittiset päätökset tukevat julkisen sektorin (Puhemies koputtaa) oikeudenmukaisuutta ja tuloja uudelleen jakavaa roolia myös tulevaisuudessa.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien mahdollisuudet hoitaa tehtäviään ovat todellakin, niin kuin täällä ministeri Hyssäläkin sanoi, kiinni muistakin asioista kuin rahasta. Edellinen hallitus ja edelliset hallitukset antoivat kunnille parempia toimintaedellytyksiä muun muassa purkamalla normeja ja kannustamalla sitä kautta kuntia omaan harkintaan ja taloudellisuuteen. Näin myös kansalaisille on voitu antaa enemmän valinnaisuutta palveluiden saamiseksi. Mutta mitä aikoo nykyinen hallitus tässä suhteessa tehdä? Tästä samasta asiasta puhuttiin eri ryhmäpuheenvuoroissa, mutta minkäänlaista käytännön toimenpidettä tähän suuntaan ei kukaan ole esittänyt.

Ei tämä, ministeri Hyssälä, kuitenkaan saa merkitä, niin kuin tuo teidän puheenvuoronne hieman antoi ymmärtää, että näiden toimenpiteiden odottelu tarkoittaisi sitä, että rahoitusta ei tarvittaisi. Kyllä sitä tarvitaan lisää joka tapauksessa.

Satu Hassi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Siimes totesi, että hallitus yrittää tässä piiloutua detaljien taakse. Se oli minusta terävä havainto. Minun huomiotani on kiinnittänyt se, että hallitukselta näyttää puuttuvan strateginen ajattelu. Esimerkiksi ministeri Manninen sanoi, että hallituksen tavoitteena on talouskasvun ja työllisyyden edistäminen. Hän totesi, että osittain irtisanomisuutisten vaikutukset ovat kompensoituneet pienimuotoisemmalla työllisyyden paranemisella. Todellisuudessa kuitenkin kokonaisuutena työpaikkojen määrä tässä maassa on tämän hallituksen aikana vähentynyt. Se ei vielä näy kansalaisten suurena ahdinkona siksi, että tästä suuri osa johtuu myös eläkkeelle siirtymisistä, mutta tämä on aika nopeasti laukeava aikapommi julkisen talouden ja myöskin kuntien talouden kannalta. Hallitukselta näyttää kokonaan puuttuvan strateginen ajattelu siitä, mitä uuden tyyppisiä toimenpiteitä ja (Puhemies koputtaa) rakenteellisia muutoksia tarvitaan työllisyyden parantamiseksi.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ministeri Manniselle vielä totean ja ed. Rehulalle: ed. Rehula viittasi jotakin siihen suuntaan, että kun tilanne on ollut niin vaikea, he eivät pysty tällä hetkellä tekemään hallituksessa mitään ihmeitä tälle asialle. Silloin kyllä täytyy sanoa, että silloin täytyy ed. Rehulankin ymmärtää äänestää perjantaina oikein äänestettäessä tästä asiasta.

Kyllä kristillisdemokraateilla on vaihtoehtoja. Esimerkiksi sen jo aika selkeästi toin, joten ed. Rehulakin varmaan kuuli sen, että meillä on vaihtoehtoja parantaa kuntien toimintaedellytyksiä huikeasti muuttamalla yhteisöveron jakoperusteita, toteuttamalla valtionosuuksien indeksikorotukset täysimääräisinä ja niin, että tulot nousevat 62 miljoonalla siitä. Sen lisäksi meillä halutaan pitää yhteisöverosta edelleenkin kiinni. Lisäksi olemme valmiita siirtämään kalliita erikoissairaanhoidon leikkauksia ja hoitotoimenpiteitä sairaanhoitopiireiltä valtion kustannettaviksi jne. Meillä on vaihtoehto selkeästi ollut veropolitiikassa keskustan kanssa, joka haluaa antaa hyvätuloisille paljon veronkevennyksiä, (Puhemies koputtaa) ja me suosimme mieluummin palveluita. Siinä se ero on.

Pehr Löv /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Moni on kyseenalaistanut Kansallisen terveysprojektin toteuttamismahdollisuuksia, vaikka väittäisin, että se etenee suunnitelmien mukaisesti. Innokkaasti tehdään työtä työryhmissä, luodaan instrumentti, jonka nyt pitäisi olla hyvä kunnille nimenomaan, jos tahto ja asenne ovat oikeat kunnissa. Täytyy olla tahto parantaa terveyskeskuslääkäreiden olosuhteita ja vaikutusmahdollisuuksia omiin työolosuhteisiinsa. Täytyy olla se tahto myöskin kehittää yhteistyötä ja uusia työmenetelmiä. Tästä tullaan antamaan selvät ohjeet.

Tehostettu täydennyskoulutus alkaa jo ensi vuonna. Siihen on varojakin olemassa. Kyllä se tulee antamaan suuria mahdollisuuksia parantaa terveydenhuoltoa Suomessa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Hassi puhui ihan oikein siitä, mitkä asiat selittävät sitä, että työttömyysluvut eivät ole huonontuneet, vaikka näitä irtisanomisia on, mutta on todettava, että hallituksella on strategia työllisyyden ja talouskasvun parantamiseksi. Panostamme siihen, mihin aikaisempikin hallitus: tutkimukseen ja kehitykseen eli osaamisen yhteiskuntaan, jonka kautta Suomi on menestynyt. Työn tuottavuus on parantunut, ja niin täytyy tapahtua tulevaisuudessakin. Suomen kaltaisen maan pitää käyttää teknologiaa hyödykseen, jotta saamme tuottavuutta lisää, kun myöskin meidän markkinoille tuleva työvoimamme pienenee. Sen lisäksi tämä hallitus panostaa erityisen paljon palvelusektoriin yrittäjyyden kautta yrittäen luoda sinne edelleen parempia edellytyksiä.

Mutta ikääntyminen on otettava myös selkeästi huomioon ja siihen myös panostetaan työhyvinvoinnin kautta, kun taloudelliset kannustimet työeläkejärjestelmän korjaamisen kautta jo edellinen eduskunta laittoi kuntoon. Tällä hetkellä rakennusteollisuuden, julkisen sektorin ja palvelusektorin uudet työpaikat ovat auttaneet siihen, että työttömyysluvut eivät ole huonontuneet, mutta kyllä hallitus on tiedostanut nämä uhat.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tähän terveysprojektiin vielä: Meillähän on ongelmia nyt perusterveydenhuollossa, koska siellä on lääkäripula. Mutta yksi kolmasosa terveyskeskuksista pystyy nyt jo tämän kolmen päivän säännön toteuttamaan, ja puolet toimii kohtuullisesti. Yhdellä viidesosalla on melkoisia ongelmia. Mutta siihen, mikä oli kristillisten lääke tähän asiaan, että erikoissairaanhoito siirrettäisiin valtiolle, en ikinä usko. Jos tulee kolmas maksaja, niin silloin kyllä kustannukset karkaavat käsistä, ja tästä on myöskin ulkomailta esimerkkejä.

Me pystymme toteuttamaan Kansallisen terveyshankkeen, mutta se vaatii meiltä paljon yhteistyötä, seutukunnilta, kunnilta, sairaanhoitopiireiltä, ja se vaatii ennen kaikkea uutta ajattelua ja toimintakäytäntöjen, -tapojen muutoksia. Mutta onneksi tässä paljon on tehty eli kentällä ollaan näitä asioita viemässä, kuten ed. Löv sanoi, voimakkaasti eteenpäin ja positiivisessa hengessä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On sanottu, että kunnallisverotus on voimakkaasti kiristynyt. Osin kuva on annettu. Sehän ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, kunnallista ansiotuloverovähennystä on muun muassa ensi vuonna voimakkaasti kevennetty. Se merkitsee nimenomaan pienituloisten, osin keskituloisten kunnallisverotuksen keventämistä. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa se kompensoidaan täysimääräisesti kunnille, mikä on erittäin tärkeä asia. Sinällään muutoinkin juuri pieni- ja keskituloisen työn verotuksen keventäminen on tietysti kunnallistalouden kannalta laajassa mitassa oikea veropoliittinen linja.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Gustafsson sanoi sen, mihin itsekin ajattelin puuttua. Niinpä takerrun siihen, mitä ed. Soini omassa ryhmäpuheenvuorossansa sanoi. Hän puuttui tämän keskustelun julkisuuteen, ja jos ymmärsin, hän oli hyvin kitkerä siitä, että perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro jo toistuvasti jää ulkopuolelle sen televisiointiajan, mikä tätä tilaisuutta varten on varattu. On tietenkin katsojan silmässä se, onko perussuomalaisille hyötyä vai haittaa siitä, että heidän puheenvuoronsa näkyisi televisiossa, mutta, arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että tätä asiaa voi pitää jonkin sortin periaatekysymyksenä. Tällainen ei vastaisuudessa enää saa toistua.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen ensimmäisessä vastauspuheenvuorossaan totesi, että tänään täällä keskustelussa ei ole noussut esille mitään sellaista seikkaa, joka hallituksella ei olisi tiedossa. Sivistysvaliokunta käsittelee tällä hetkellä lasten ja nuorten iltapäivätoimintalakia. Tämä laki on erittäin hyvä, ja se on erittäin kannatettava. Opetusministeriö arvioi, että viime vuonna 2002 iltapäivätoiminnan tarjoaminen ykkös- ja kakkosluokkalaisille maksaisi noin 180 miljoonaa euroa, mutta hallitus tarjoaa nyt kunnille 45 miljoonaa euroa vuodessa. Opetusministeri Haatainen totesi, että pystyisimme tarjoamaan kolme tuntia päivässä tätä palvelua. Tarve kuitenkin vanhemmilla on viisi tuntia. Miksi siis, jos asia on jo tiedossa, kuten ministerit täällä ovat todenneet, luodaan (Puhemies koputtaa) kunnille tässä uusia velvoitteita, joita ei pystytä kattamaan, koska siihen ei varata riittävästi (Puhemies koputtaa) rahaa, ja varsinkin kun se todennäköisesti otetaan perusopetuksen rahoista. Onko oikein, että pelataan lasten ja nuorten tulevaisuudella?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntatalouden romahtaminen ja siihen johtavien syiden ja epäselvyyksien joukko eivät kai kellekään tässä salissa ole tuntemattomia. Se, miten siihen mennään, on tietoinen valinta, ja se on poliittisen tahdon valinta. Jos joku haluaa nähdä poliittisen tahdon muutoksen rajuuden, niin kannattaa lukea entisen edustaja Mannisen ja nykyisen ministeri Mannisen mielipiteitä ehkä kuluvan vuoden ajalta. Sieltä ne selvästi tulevat.

Olennaistahan tässä nyt on se, että kuntatalous romahtaa jo tänä vuonna valtion ja kuntien yhteisen näkemyksen mukaan 900 miljoonaa euroa. 900 miljoonaa euroa on yhtä paljon kuin on tarkoitus käyttää Kansalliseen terveyshankkeeseen bruttokustannuksena. Siis puhutaan todella valtavista summista. Se on tästä eteenpäin myös tahtoa. Ministeri Manninen on todennut, että se ei ole rahasta kiinni, että voimme palvelurakenteen tässä maassa säilyttää, se on tahdosta kiinni. Nyt mitataan sitä tahtoa. Se tahto oli ennen vaaleja, toivottavasti se säilyy myös vaalien jälkeen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosien saatossa jämäkimmät kuntatalouspuheet tässä salissa on pitänyt kansanedustaja Hannes Manninen. Vuosi sitten, kun Kuntaliitto antoi tiedotteita, ne olivat hyvin samanhenkisiä, -tekstisiä, kuin kansanedustaja Hannes Mannisen puhe täällä. Hänhän oli silloin Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja. Nyt kun on tultu tähän syksyyn, Kuntaliiton hallituksen tiedotteet eivät ole muuttuneet miksikään, mutta ministerinä olevan kansanedustaja Mannisen puheet ovat muuttuneet. Arvoisa ministeri, onko teidän mukananne lähtenyt asiantuntemus kokonaan pois Kuntaliitosta? (Naurua)

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Antero Kekkonen kannatti omalla omaperäisellä tavallaan demokratiaa, ja yritän olla sen luottamuksen arvoinen jatkossa, että näistä puheenvuoroista olisi myös sosialidemokraateille iloa ja hyötyä ja opiksi otettavaa. Varsinkin, kun tiedän, että ed. Jukka Gustafssonilla on laaja sosiaalinen omatunto ja sydän, nämä ovat vapaasti teidän käytettävissänne nämä hyvät ehdotukset ja köyhiä ja vammaisia ja työttömiä puolustavat näkemykset. Viekää niitä voimalla eteenpäin, jotta pieni ihminen kokee saavansa oikeutta. Ei se ole olennaista, kuka esityksen tekee, vaan se, että kansa saa oikeutta.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä oli sitä mieltä, että kalliita erikoissairaanhoidon leikkauksia ja hoitotoimenpiteitä ei voida sairaanhoitopiireiltä siirtää osin valtion kustannettaviksi. Mutta kun näyttää siltä, että hallitus tällä hetkellä vaan selvittää ja laaditaan muistioita ja varsinainen kokonaisvaltainen kuntastrategia ja terveydenhuollon strategia kyllä puuttuvat, näkisin, että kannattaisi tehdä pikaisesti jotain. Muuten meillä jäävät hoitamatta hyvin monessa maakunnassa terveydenhuollon ongelmat pois.

Ehtisipä ministeri Manninen käydä kiireiltään esimerkiksi Lapin kuntien rahoitustilanteeseen tutustumassa. Se heikkenee eniten tarkastelujakson aikana. Ministerin oman maakunnan asiat eivät näytä kovin valaisevilta. Samaa voi todeta Etelä-Savosta ja myös Pohjois-Savon monista osista.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskusteluja kuuntelee, niin on jääty jotenkin kymmenen vuoden taakse. Silloin nimittäin vaihdettiin valtionosuusjärjestelmä. Nyt täällä puhutaan edelleen siitä, mihinkä asiaan annetaan valtionosuutta. Valtionosuudet annetaan laskennallisesti. Kuntiin tulee yksi rahasumma, ja sen takia pitää puhua kokonaisuudesta. Valtionosuudet ovat kuntataloudesta vain alle 15 prosenttia keskimäärin. Täällä, kun keskusteluja kuulee, tuntuu siltä, että valtionosuudet ratkaisevat kuntatalouden. Eivät ratkaise. Sen takia olennaista on se, mitä tapahtuu talous-ja työllisyyspolitiikassa, mitä tapahtuu kuntien verotuloille sen perusteella. Sen takia hallituksen talous-ja työllisyyspolitiikka on olennaisinta kuntapolitiikkaa, ei se, mitä tapahtuu valtionosuusjärjestelmässä.

Yksi näkökulma yhteisöverokeskusteluun: En ymmärrä sitä logiikkaa, että vaaditaan pitkäjänteistä, kestävää politiikkaa, ennustettavuutta ja samanaikaisesti — myös Kuntaliitto vaatii — sitä, että kuntien rahoituksen pitää olla sen varassa, mikä on maailmanmarkkinoilla toimivien yritysten tulos kunakin vuonna. Ei peruspalveluja voi jättää sellaisen rahoituksen varaan.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin siitä, että ed. Backman sanoi, että täällä uskottaisiin, että valtionosuudet ratkaisevat kaikki. Emme usko. Me tiedämme, että se on vain osa. Mutta nyt, kun tehdään arvovalintoja ja uusia ohjelmia hyväksytään ja sitoudutaan, annetaan hoitotakuita ja muita, silloin pitää turvata se, että kunnat todella pystyvät myöskin ne rahoittamaan. Meillä on esimerkki Ruotsista. Siellä nyt hoitotakuu muun muassa Tukholman kaupungissa lopetetaan sen takia, ettei pystytä siitä huolehtimaan, kun se tulee kalliiksi.

Kaiken kaikkiaan kyse on kyllä muustakin. Täällä on väitetty, että me vain uskomme, että rahasta on kysymys. Mutta minä sanon, arvoisat ministerit, että pelkällä uudella ajattelulla ja järjestämistapoja muuttamalla näistä isoista hankkeista ei selvitä. Eli kyllä ihan riihikuivaa rahaa tarvitaan lisää kuntiin.

Mitä tulee näihin veronkevennyksiin, haluan nyt jälleen kerran sanoa, että tämä on kyllä niin hölmöläisen hommaa. Yksi miljoona suomalaista ei saa nyt mitään verohelpotuksia, yksi miljoona aikuista suomalaista, se on enemmän kuin viidesosa väestöstä, ei hyödy veronkevennyksistä euron euroa, mutta kaikissa niissä kunnissa, missä veroäyriä joudutaan nostamaan, heillä verotus kiristyy. (Puhemies koputtaa) He maksavat kuitenkin kunnallisveroa. (Välihuutoja) — Toimeentulotukea saavat maksavat, anteeksi vain, kunnallisveroa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen ilmaisi kielteisen kantansa kuntaliitoksiin puheenvuorossaan ja viittasi asiasta tehtyyn tuoreeseen sisäasiainministeriön tutkimukseen, joka sai paljon julkisuutta. Olen käynyt sen huolellisesti läpi, ja minun on valitettavasti todettava, että se on täydellinen nollatutkimus kuntaliitosten osalta. Tässä salissa on esitetty monta kantaa kuntaliitoksiin. Muun muassa ed. Rehula puhui kuntaliitoksilla pelottelusta. Ed. Gustafsson epäili, että yli 440 kuntaa Suomessa ei tule enää toimimaan. Ministeri Kalliomäki on aikaisemmin lehdistössä vaatinut kuntien määrän oleellista vähentämistä. Kun me tiedämme, että tämän päivän aluepolitiikan seurauksena ja muistakin syistä johtuen Suomessa tulee olemaan lähivuosina kuntia, joilla ei ole elämisen edellytyksiä, minä haluaisin kuulla, kun teitä on täällä kolmea eri mielipidettä hallituspuolueitten sisällä, mikä on hallituksen linja tässä asiassa. Kertokaa se. Onko se positiivinen (Puhemies koputtaa) vai negatiivinen, kun te julkisuudessa esiinnytte, eri ryhmän edustajat, eri tavalla? Mikä on maan hallituksen linja kuntaliitoksiin nähden?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja on, että hallitus edistää vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Se on hyvin yksiselitteinen linja, enkä minä ole ilmoittanut vastustavani. Minä olen vain todennut, että kuntatalouden ongelmia ei pystytä ratkaisemaan kuntaliitosten kautta. Se pitää. Yksittäisen kunnan ongelma voidaan ratkaista, mutta ei kuntatalouden ongelmaa. Se on eri asia.

Ed. Tiuralle toteaisin sen, että ei iltapäivähoito ole kunnille pakollinen velvollisuus. Se on harkinnanvarainen tehtävä. Kunnat tietävät ehdot. Jos ne toteuttavat, ne saavat nämä valtionosuudet. Sitä paitsi tuohon 45 miljoonaan täytyy lisätä ainakin arvioidut 17 miljoonan euron tulot, jotka tulevat kunnille tästä hoidosta.

Edelleen ed. Korhoselle, kun hän sanoi, että kuntatalous romahtaa 900 miljoonaa euroa: Tämä on älyllistä epärehellisyyttä. Vuoden 2002 tilinpäätöksessä on 700 miljoonaa euroa taannehtivia ja yhtäkkiä sitten sinne kirjattuja verotuloja, elikkä todellisuudessa nämä luvut ovat näennäisiä. (Puhemies koputtaa)

Ed. Pulliaiselle: Kuntaliitto on hyvin asiantunteva liitto, mutta väitän itsekin olevani jonkin sortin asiantuntija.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition puheenvuoroista olen saanut sen käsityksen, että todella kuntatalous muutamassa kuukaudessa on syöksymässä paljon huonompaan suuntaan. Tosiasia on se, että on tekeillä peruspalveluohjelma. Siihen liittyvät vuosittaiset peruspalvelubudjetit, eli tällä tähdätään juuri vakauteen.

Välikysymyksessä todetaan, että nyt monet kunnat joutuvat nostamaan veroprosentteja. Totean vain, että jo viime vaalikaudella ja aiemminkin esimerkiksi omassa maakunnassani yli puolet kunnista on nostanut veroprosentin 19:ään. Näissä prosenteissa on aika iso ero. Niin kuin on todettu, verotulot ovat kuitenkin suurin tuloerä, joten kyllä näitä etelänkin sairaalajonoja ja palveluita voidaan parantaa — ei tarvitse tulla lähellekään 19:ää prosenttia — jos nostetaan veroprosenttia tietty määrä. Nyt on kuitenkin, niin kuin on todettu, ansiotulovähennyksen täysimääräinen korvaus — tämä on aika merkittävä asia pienituloisille — (Puhemies koputtaa) ja myös indeksikorotus, onhan se 75 prosenttia paljon parempi kuin ne kolme vuotta toteutetut 50-prosenttiset korotukset.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on merkillistä keskustelua. Tuntuu, että edustajien siirtyessä oppositioon viisaus tuntuu kasaantuvan vasta sinne ja siinä vaiheessa. Uskon, että kukaan ei ole vähätellyt ongelmia tässä salissa kuntien osalta. Kuntia on reilut 400. Emme me voi yleistää, että kunnat ovat jotakin yleisesti. Joillain menee paremmin, ja tarpeet ovat erilaisia, mutta vakavasti täytyy kuulla niiden huolta, joilla menee huonosti ja joissa palveluita ei kyetä tarjoamaan edes lain säätämissä puitteissa. Ed. Backman totesi, että kuntatalous ei ole irrallinen. Näin on.

Täytyy todeta kokoomukselle, miten teillä kyllä toimitaan ilman, että suunnitellaan. Vaalien alla puheenjohtajanne Itälä kyllä puhui terveydenhuollon puolesta kauniita sanoja samalla, kun teidän toimintanne Turun kaupungissa tarkoitti sitä, että kokoomus ajaa terveydenhuollon määrärahojen leikkaamista. Tätäkö toimintaa te haluatte? (Eduskunnasta: Ei pidä paikkaansa!) — Pitää muuten täysin.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto on luonnollisesti kuullut hyvin monipuolisesti asiantuntijoita. Kuntaliitto, jota nyt varmasti pitää pitää kuntien edunvalvojana, asiantuntijana, on todennut keskeisten peruspalvelujen, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen, rahoittamisesta seuraavaa: "Tosiasiallista koko rahoituspohjaa vahvistavaa osuutta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden lisäyksessä ei ole. Valtion rahoitusosuus kokonaismenoista jää noin 22 prosenttiin. Talousarvio kokonaisuudessaan heikentää hieman kuntien taloutta ja kuntien edellytyksiä vastata lakisääteisistä sosiaali- ja terveyspalveluista."

Tämän koko muistion luettuani ja toisaalta kuultuani, kuinka paljon kuntatalous vahvistuu, kuinka paljon paremmat resurssit kunnilla on peruspalveluja hoitaa, (Puhemies koputtaa) jää todellakin kysymään, kuka puhuu totta, mitkä laskelmat ovat oikeita. Budjettikirja joka tapauksessa päätyy kuntatalouden kannalta negatiiviseen lopputulokseen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee hallituspuolueiden ja hallituksen ministereiden vastauksia, tuntuu siltä, että kunnat ilkeyttään pitävät kymmenettuhannet ihmiset terveydenhoidon jonoissa. Eihän se näin ole. Kunnat eivät tilaa riittävästi palveluja erikoissairaanhoidosta, koska niillä ei ole rahoja, millä ne maksaisivat ja kustantaisivat nämä palvelut. Tämähän se ongelma on, että ei ole rahoja siihen, että kunnat voivat tilata riittävästi erikoissairaanhoidon palveluita. Sitähän me tässä välikysymyksessä kysymme, mitä hallitus tekee, jotta turvataan riittävät rahat tulevaisuudessa esimerkiksi terveydenhoidon palvelujen tarpeeseen ja tosiaan nämä jonot — kymmenettuhannet ihmiset ovat jonossa — saataisiin purettua.

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Mielestäni tämän välikysymyksen ansiona on, täytyy sanoa, että se käsittelee todellisuutta sillä tavalla, että eduskunnan vastuu peruspalveluiden turvaamisesta jokaiselle suomalaiselle ei ole vain budjettikirjasta kiinni vaan eduskunnan vastuu on myös miettiä niitä tekijöitä, jotka eivät ole budjettikirjassa. Siinä mielessä tämä on hyvä välikysymys.

Mutta toisaalta täytyy muistaa se, että näyttää siltä, että pelkästään talouskysymys ei kuitenkaan aina ole se, joka ohjaa kuntien peruspalvelujen tarjontaa edes kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Olemme tänään ja eilen kuunnelleet esimerkiksi vaikeavammaisten perheiden mahdollisuuksia saada lakisääteisiä palveluja. Hyvin monessa asiantuntijakuulemisessa tulee hyvin esille, (Puhemies koputtaa) että kysymys ei ole välttämättä kunnan taloudesta vaan kunnan priorisoinneista. Mielestäni se on huolestuttavaa, että kun meillä on esimerkkejä siitä, että esimerkiksi lasten mielenterveyspalveluja on voitu nostaa, ei vielä kunnolla riittävästi mutta niin, (Puhemies koputtaa) että se on onnistunut korvamerkinnöillä, niin nyt sitä kokeilua ei haluta jatkaa. Millä tavalla sitten voidaan ohjata peruspalvelujen saantia paremmin kuin nyt?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Manninen puheenvuorossaan toi esille, miten moneen asiaan on todella tartuttu. Tuli kuva, että ikään kuin asiat olisi jo jopa hoidettu, koska, ministeri Manninen, toitte myös esille, että kaikki nämä asiat ovat todella tiedossa, mitä täällä välikysymyksen esittäjät ovat nostaneet.

Nyt kysymykseni on kyllä sitten, miksi kuitenkin tehdään, jos tiedossa on, tämänkin jälkeen vielä selvityksiä ja erilaisia selvityksiä. Eikö nyt jo olisi voitu selkeästi tässäkin tähän välikysymykseen vastata, mitkä omaishoitajille, mitkä peruspalveluihin ja kipeimpiin kysymyksiin ovat ne ratkaisut, joilla nämä ovat konkreettisesti hoidossa? En ainakaan itse saanut sitä vastausta, jos puhutaan peruspalvelubudjetista tai näiden palvelurakenteiden uudistamisesta, mitä se käytännössä tarkoittaa. Näen, että vastauksessa vähän tuli, että peruspalvelurakenteen uudistamisesta tulee mahdollisesti joitakin suurempia kokonaisuuksia. Kuitenkin esimerkiksi vanhusten kohdalla tarvitaan laatua.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kyllä tätä keskustelua on aika hankala hallita, kun kuuntelee, että samalla, kun kerrataan, että kuntien taloustilanne on vaikea, mitä hallitus ei myöskään ole kieltänyt, koko ajan seuraavissa lauseissa taas sanotaan, mihin kaikkeen muuhun pitäisi vielä saada lisää, sellaisiinkin palveluihin, joita ei tällä hetkellä vielä ole mahdollisuutta antaa kunnissa. Tällä hetkellähän ihan selkeästi — katsokaa budjettikirjaa — valtio lisää kuntien valtionosuuksia, sitä te ette voi kieltää, ja lisää enemmän, kuin mitä on ansiotulovähennyksen aiheuttama vähennys. Kyllä sen tietää ed. Korhonenkin, joka on ollut ministeri ja osaa lukea näitä lukuja. Rahaa annetaan lisää. Opposition mielestä sitä pitäisi antaa vielä enemmän, ja niinhän pitäisi, jos rahaa olisi aina annettavaksi enemmän. Tällä kertaa hallitus vielä osoittaa sen sosiaali- ja terveystoimen momentilta kertoen, mihin hallitus toivoo kuntien tuon lisärahan käyttävän. (Puhemies koputtaa) Samalla hallitus jatkaa talouskasvua edistävää politiikkaa, jotta kunnat saisivat lisää verotuloja, jotta ne voisivat selviytyä paremmin velvoitteistaan.

Kyllä terveydenhuollon ammattilaiset, kansanedustajat tietävät, että kuntien välillä on eroja palvelujen järjestämistavassa. (Puhemies koputtaa) On kuntia, joissa ei ole potilasjonoja, on kuntia, joissa osataan asioita järjestellä paremmin. Ehkä on ollut alun pitäen paremmat mahdollisuudet.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Jatkoksi tähän, että meillä on nyt jo lähes 80 prosenttia sairaaloista, jotka selviytyvät hoitoonpääsyn turvaamisen kuuden kuukauden määräajasta. Liki 80 prosentissa sairaaloista hoidetaan heti ja kaikki tapaukset pääsevät hoitoon, mutta tämä loppuosa on se, joissa nyt jonotetaan. Kaikki sairaanhoitopiirit ovat ilmoittaneet, että kaikki jononpurkurahat käytetään vuoden loppuun mennessä. Sen lisäksi meillä jonotyöryhmä, hoitoonpääsyn turvaamisen työryhmä, saa valmiiksi työnsä tämän vuoden lopussa. Se antaa meille paljon toiveita siitä, että saadaan yhtenäisiä kriteerejä siitä, miten ihmisiä asetetaan jonoon, miten niitä jonoja hallitaan ja miten siellä hoidetaan. Meillä on erittäin monia sairaaloita ja terveyskeskuksia, jotka toimivat todella hyvin, ja näitä hyviä käytäntöjä on syytä esimerkkeinä mallintaa koko maahan.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiuralle haluaisin todeta vielä kerran ja ihmetellä tavallaan myös opposition logiikkaa, millä keinolla, kun on selvä resurssilisäys, joka kohdennetaan uuteen palvelutoimintaan, kuten pienten lasten aamu- ja iltapäivätoimintaan, siitä voidaan saada negatiivinen ja kuulostamaan jopa säästöltä tämä esitys. Jos sanotaan, että tämä resurssi ei ole riittävä, niin siitä voidaan tietysti keskustella, että sitä pitäisi ehkä nostaa tulevaisuudessa, mutta tässä tulee kolme tuntia iltapäivätoimintaa lapsille lisää, ja tällä rahoituksella, mikä annetaan nyt ensi syksynä, 20 miljoonaa, vuositasolla noin 45 miljoonaa euroa, pystytään se rahoittamaan, kun mukaan otetaan maksutulot. Näistä on laskelmat olemassa, ja siitä on kyllä selvä yksimielisyys. Järjestöt, kunnat odottavat, että tämä toiminta alkaa, ja tulevat innolla mukaan, ja nyt on kuntapäättäjistä kiinni, saavatko nämä 100 000 lasta tämän palvelun osakseen vai eivät. Siinä toivon, että kaikki tässäkin salissa olevat kuntapäättäjät ottavat tämän kunnissa vastaan ja ryhtyvät (Puhemies koputtaa) järjestämään palveluja lapsille, jotta yksinäisistä iltapäivistä päästään eroon.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin täällä joissain puheenvuoroissa on väitetty, kyllä hallituksella on selvä toimintasuunnitelma ja strategia siitä, miten kuntien talousongelmasta selvitään. Se tarkoittaa sitä, että ei ainoastaan valtionosuuksia lisätä, vaan myöskin hyvin merkittävältä osalta sitä, että pyritään työllisyyttä edistämään ja myöskin yritystoiminnan edellytyksiä parantamaan ja saamaan aikaan talouskasvua niillä lukuisilla toimenpiteillä, joita hallitus jo tähän mennessä on tehnyt. Se on oikeastaan paljon merkittävämpi osa kuin valtionosuudet.

Mutta minua myös hämmästyttää se, miten täällä monella ihmisellä muisti pätkii ja historiaa yritetään kirjoittaa uudelleen. Vasemmistoliitto käyttäytyi ikään kuin ei olisi ollutkaan edellisessä hallituksessa, vaikka nämä kuntatalouden perusteet kyllä johtuvat ex-ministeri Korhosen toiminnasta. Ed. Hassi täällä väitti, että ikään kuin vihreät olisivatkin 90-luvulla pelastaneet tämän maan talouden. Samoin kokoomus ei muista omaa vaaliohjelmaansa, jossa se lupasi 180 miljoonan euron korotusta peruspalveluihin, kun hallituksen päättämissä kehyksissä lisärahaa kuitenkin tulee 550 miljoonaa euroa eli selvästi enemmän.

Maija Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen mainitsi puheessaan, että terveydenhuollon tämän hetken vakavin ongelma on perusterveydenhuollon lääkäripula. Te sanoitte, että tuhat julkisen sektorin virkaa on kokonaan hoitamatta, ja se on viisi kertaa tämän salin miehitys, elikkä se on todella vakava ongelma. Sodankylässä on tällä hetkellä seitsemästä virasta täytettyinä kaksi. Reppulääkärit rahastavat kuntia ja toisaalta kirjoittavat lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Kysyn teiltä, ministeri Hyssälä:

Mitä te olette määränneet lääkäripulan konkreettisiksi toimiksi, että siitä päästäisiin eroon? Vastaukseksi ei riitä se, että te aiotte jalkauttaa ministeriön virkamiehiä terveyskeskukseen ottamaan selvää lääkäripulasta. Sodankylän terveyskeskuksessa ei tarvita yhtään STM:n virkamiestä vaan lääkäreitä. Mitä te aiotte tehdä?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen 446 kunnasta vuodesta toiseen 90—100 kuntaa tekee negatiivisen vuosikatteen. Se lähinnä johtuu siitä, että kuntien sijainti on joko Itä-Suomessa tai Pohjois-Suomessa, joissa kunnissa on työttömiä, työllistämisaste on hyvin alhainen ja yrittäminen on konkurssien kautta ajettu hyvin alhaiseksi. Kysyn ministeri Manniselta, kun te olette Lapin kansanedustaja ja Lapin ministeri pääasiassa:

Pelkosenniemen kunta on pohjanoteeraus tällä hetkellä kuntien vaikeuksista sillä tavalla, että Pelkosenniemen kunnan takaus ei kelpaa enää pankeille. Kuinka te sitten täällä puhutte kuitenkin, että kuntien rakenteita pitää uusia ja sillä tavalla laittaa kuntataloutta kuntoon? Mitkä ohjeet te annatte näille kunnille, mitkä vuodesta toiseen tekevät negatiivisen vuosikatteen?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä haluan nyt oikaista eduskunnan pöytäkirjaan, kun ministeri Manninen totesi, että on älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että 900 miljoonaa on tänä vuonna vuosikate pienempi. Tämän "älyllisen epärehellisyyden" on sanonut Kuntaliiton toimitusjohtaja Parjanne 22.10. viimeksi tilaisuudessa, jossa hän sanoi, että valtion ja kuntien yhteisen käsityksen mukaan vuosikate romahtaa kuluvana vuonna noin 900 miljoonaa euroa.

Ministeri Manninen, te olette itse älyllisesti epärehellinen. Tämä on Kuthanekissa käsitelty, ja te olette itse päätynyt tähän samaan tulokseen. Ei pidä kaikkea yrittää kieltää ja muuttaa mustaa valkoiseksi. Joskus pitäisi pysyä myös rehellisesti asiassa ja sanoa asiat, niin kuin ne ovat, eikä yrittää käännellä ja väännellä niitä erilaisille mutkille.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei tätä hallitusta kyllä voi teoista vielä syyttää. Oikeastaan ainoa teko, mikä hallituksella on, oli tuo kesäinen — sekin meni pääministeri Jäätteenmäen lukuun— verolain muutos, jolla hyväosaisten suosimista jatkettiin samalla ohjelmalla kuin kokoomuksen ja vasemmistoliiton toimesta oli tehty kahdeksan vuotta. Se on ainoa toimenpide, mikä on tähän mennessä tapahtunut.

Kaikki ne ongelmat, mitä kuntataloudessa on ja jotka ovat todella syviä laajoilla alueilla tässä maassa, ovat perintöä Lipposen hallituksilta. Valtionosuusuudistus kuusi seitsemän vuotta sitten oli todella raju, ja verouudistukset, yhteisöveron jakoperusteiden muutokset ja muut, ovat vieneet kunnilta pohjaa pois. Eli on tehty tilaa hyväosaisten valtionverotuksen keventämiselle kuntien kustannuksella ja ei ole sitä korvattu kunnille. (Puhemies koputtaa) Samalla köyhimmät ihmiset on jätetty unholaan ja he ovat nyt ilman palvelujakin, ja tilanne heikkenee koko ajan, jos tällä ohjelmalla mennään eteenpäin.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 220 000 espoolaista ei pääse terveyskeskukseen välttämättä edes kymmenessä päivässä. Kouluparakit ovat siinä kunnossa, että niitä pitäisi jo peruskorjata. Tällaisessa tilanteessa on minun mielestäni aika leväperäistä väittää, että kunnat olisivat velkaantuneet sen takia, että ne olisivat investoineet liikaa. Investoinnit ovat selvästi hyvin paljon jäljessä siitä, mitä niiden pitäisi olla. Puheet keskiarvokunnista eivät paljoa lämmitä, että siellä kolmessa päivässä päästään terveyskeskukseen ja koulut ovat hyvät.

Ihmettelen sitä, että kasvavien kuntien ongelmiin ei ole millään lailla puututtu tässä vastauksessanne, minkä annoitte noin kolmisen tuntia sitten. Millä lailla Espoon, joka monta vuotta kasvoi 4 prosentin vuosivauhdilla, pitäisi hoitaa investointinsa? Samoin kysyisin, miten Nurmijärven, (Puhemies koputtaa) pääministerin kotikunnan, joka kasvaa 4 prosentin vuosivauhdilla, pitäisi hoitaa investoinnit? Mikä on yhteisöveron kohtalo, miten kuntia jatkossa kannustetaan hoitamaan taloutensa terveeksi, kun ei ole mitään muuta keinoa kuin haalia rikkaita veronmaksajia?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä täällä sanoi, että Kainuussa on edulliset terveydenhuollon kustannukset, ja niin varmasti on, sillä siellähän on jo säästetty kymmenen vuotta, mutta se ei ole koko totuus. Se on osatotuus, nimittäin osa kunnista ei lähetä erikoissairaanhoitoon potilaita. Potilaat joutuvat menemään yksityiseen, oli rahaa tai ei. Tämä on osatotuus, ja toivon, että ministerillä on aikaa joskus käydä katsomassa myös. Me olemme kehitelleet Kainuun-mallia, ja sitä kautta haetaan rakenteellisia muutoksia. Kohta ei ole keinoja. Kaikki keinot on kohta käytetty, jos ei kuntatalouden keinoja valtion tasolta haeta.

Monet ihmiset ovat pettyneet juuri siihen, että keskusta lupasi ennen vaaleja, että tulee täyskäännös kuntapolitiikkaan ja kyllä sen jälkeen rupeaa paremmin asiat menemään. Kuitenkin leikkaukset jatkuvat ja veroäyriä pitäisi nostaa. Kajaanissakin on 2 veroprosenttiyksikön korotustarve. (Puhemies koputtaa) Sehän on aivan mahdoton yhtälö. Ei niin korkeata veroprosenttia voi tehdä, jos halutaan pitää huolta siitä toisesta puolesta eli työllisyydestä.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen totesi tästä negatiivisten vuosikatteen kuntien lukumäärästä. Tämähän vaihtelee vuosittain ja riippuu vähän kirjauksista myöskin. Vuonna 2000 oli 196, vuonna 2001 oli 117, viime vuonna, erinomaisen hyvänä vuonna, 42. Tälle vuodelle ennustetaan, että menee ehkä 110:een. En tiedä, mikä on lopputulos.

Pelkosenniemen kunnalle olen sanonut ihan julkisestikin, että tällä palvelurakenteella, mikä Pelkosenniemellä on, se ei tule selviytymään, eli pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Siellä on tehty nyt kartoitus, mihin kuntaan siellä haluttaisiin liittyä, mutta naapuritkin ovat kyllä lähes yhtä heikkoja. Mutta varmasti kuntaliitos näillä näkymin tapahtuu.

Ed. Hemmingille toteaisin sen, että hallitusohjelman mukaan valtionosuusjärjestelmässä tullaan ottamaan huomioon erityisen voimakkaasti kasvavien kuntien ongelmat valtionosuutta lisäävänä tekijänä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni hallitusta on kiittäminen siitä, että viimeinkin on löydetty yhteinen tavoitelinjaus sitoutua pitkäjänteiseen taloudenpitoon, toisin kuin vasemmisto puheissaan on tänä iltana toistanut. Sanon vielä senkin, että aika on luonnon keino estää kaikkea huonoa tai hyvää tapahtumasta yhtä aikaa ja tämäkin tukee hallituksen toimenpiteitä sitoutua koko vaalikauden mittaisiin toimenpiteisiin.

Haluaisin kuitenkin kysyä ministeri Manniselta, kun täällä on kertoimista puhuttu useassa puheenvuorossa, mikä on hänen kantansa tämän kerroinkäytännön laajentamiseen ja sen käyttöönottoon tulevassa valtionosuusuudistuksessa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta käy hyvin ilmi se, että oppositiolla on edessään aivan mahdoton tehtävä: osoittaa se, että keskustapuolue, sosialidemokraatit ja Rkp olisivat jotenkin tästä kuntataloudesta ja kuntatodellisuudesta irti. Sitä paitsi kaikki nämä kolme puoluetta ovat omilla alueillaan merkittäviä kuntapäättäjiä, -vaikuttajia. Totta kai meidän intresseissämme on, aivan niin kuin oppositionkin, pitää huolta kunnista ja sitä kautta kuntalaisten hyvinvoinnista.

Minä oudoksuin, kun punavihreät naiset edustajat Hassi ja Siimes peräsivät hallitukselta arvovalintoja ja strategisia avauksia. Mitä muuta nämä kirjatut tavoitteet peruspalveluohjelmasta, sosiaali- ja terveysohjelmasta ja sosiaalisesta ohjelmasta ovat kuin (Puhemies koputtaa) strategisia ja poliittisia tavoitteita lisätä kuntalaisten ja kansalaisten hyvinvointia. Teillä on ihan mahdoton tehtävä.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta ryhmäpuheenvuorossaan totesi, että työllisyyden parantaminen, yrittäjyyden edistäminen, kuntatalouden vahvistaminen ja palvelurakenteiden uudistaminen antavat kunnille liikkumatilaa tulevaisuudessa. Näin varmaankin on, mutta missä ovat hallituksen esitykset näiden asioiden toteuttamiseksi?Tosiasia on, että työllisyysnäkymät ovat heikkenemässä, kuntatalous on todistettavasti heikentynyt. Yhtään lakiesitystä, joilla yrittäjyyttä edistettäisiin, ei ole ainakaan vielä eduskunnalle annettu. Siis hallituksen linjaukset ja teot eivät kyllä vastaa toisiaan.

Toisaalta hallitus ei vastauksessaan sanallakaan maininnut opetusta. Mielestäni opetus on yksi tärkeimmistä peruspalveluista. Onko niin, että hallituksen peruspalvelulistaan ei opetus mahdu? Toisaalta hallituksen teot antavat ymmärtää, että perusopetusta ei kovin korkealle priorisoida, sillä vaikka hallitusohjelmassa linjataan, että oppilasmäärän pienenemisestä aiheutuvat säästöt on ohjattava ensisijaisesti opetuksen kehittämisen laatuun, kuitenkin budjettiesityksessä nämä säästöt suunnataan aamu- ja iltapäivätoiminnan rahoittamiseksi. Onko tämä todellakin viisasta politiikkaa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ollut täällä Ahon enkä Lipposen hallitusten aikana. Minä olin silloin pohjoissavolaisessa kunnassa tuottamassa osaltani niitä peruspalveluita, joista täällä on keskusteltu. Siinä katsannossa minä en kaipaa sitä syyllisten etsimistä, jota täällä on tehty. Minä en ollut erityisen tyytyväinen edes Lipposen hallitusten toimiin kuntapolitiikan osalta. (Ed. Rehula: Ei ollut moni muukaan vasemmistoliiton edustaja!) — Ministeri Korhonen sentään yritti jotakin.

Minä kaipaan uskoa siihen, että tämä hallitus tästä neljä vuotta eteenpäin voisi harrastaa sellaista politiikkaa, joka turvaa kuntien mahdollisuudet tuottaa niitä palveluita, joita ihmiset tarvitsevat. Ongelma on vain se, että minä en siihen usko. Otan vain yhden esimerkin, joka tätä heikentää: se on palveluseteli. Siellä luvataan, kuten ministeri totesi, 10 miljoonaa kunnille lisää, mutta saman lakiesityksen perusteluissa sanotaan, että 32 miljoonaa tulee kunnille lisää kustannuksia. Tämä on se ongelman ydin. Vähän tämä hallituksen puuha näyttää tässä suhteessa kuin savolaiselta projektilta: aloittamista vaille valmis.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallituksen toimintalinja on oikea: talouskasvua vahvistetaan; yritystoiminnan edellytyksiä parannetaan; tehostetaan työllistämispolitiikkaa; panostetaan tulevaisuuden rakentamiseen muun muassa teknologiarahoituksen lisäämisen kautta; maakuntien kehittämisrahaa lisätään; lisätään kuntien rahoitusta; kompensoidaan täysimääräisesti veronalennukset; annetaan aiempaa korkeampi indeksitarkistus valtionosuuksiin. Linja on siis muuttunut oleellisesti Niinistön ja Korhosen ajasta. Nyt on yhteistyön linja, halutaan yhteistyötä kuntien välillä, eri organisaatioiden välillä eikä syyllistetä kuntapäättäjiä, mikä oli aiemman kuntaministerin linja.

Täällä on myös käynyt aivan selväksi, että kuntatalouden ongelmat eivät johdu Vanhasen hallituksen toimista. Välikysymyksen pohja on murentunut heti aluksi, ja tästä on tulossa vain epäonnistunut kunnallisvaalikampanjan avaus.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelun alussa ed. Gustafsson kiitti kokoomusta siitä, että kokoomus ei yhtynyt tähän välikysymykseen. Minä puolestani haluan kiittää ed. Gustafssonia ja hänen hengenheimolaisiaan siitä, että nyt siellä on ymmärretty se, että tuloverojen alentamisella ei romuteta hyvinvointivaltiota, vaan päinvastoin pidetään rattaat pyörimässä. Se on ainoa keino, millä hyvinvointivaltio voidaan pitää pystyssä.

Haluan kuitenkin kysyä myöskin ministeri Manniselta siitä asiasta, että te mainitsitte puheenvuorossanne, että valtio haluaa kannustaa siihen, että kunnat järjestävät palveluitaan ylikunnallisesti. Mitä tällä tarkoitatte? Tarkoitatteko muun muassa sitä, että sillä olisi positiivinen vaikutus kuntien saamiin valtionosuuksiin, jos tärkeimpiä palveluita, kuten terveydenhuoltopalveluita tai koulutuspalveluita, hoidettaisiin seutukunnallisesti?

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen oli aivan oikeassa, kun hän totesi sen, että budjetti sisältää kuntataloutta ja kuntien ja valtion välisiä suhteita koskevia lukuja niin paljon, että kukin voi valita tarpeensa mukaan. Niin hän myös teki tuossa vastauspuheenvuorossaan, jossa todetaan sanatarkasti näin: "Kokonaisuutena valtion päättämät toiminnan muutokset huomioiden veroperustemuutosten korvaus ja valtionosuuksien indeksikorotukset vaikuttavat kuntatalouteen nettomääräisesti ensi vuonna 62 miljoonaa euroa vahvistavasti."

Tämänkin luvun voi löytää, mutta se antaa todellisuudesta täysin harhaisan kuvan. Jos otetaan huomioon se, että kuntien käyttömenot ovat noin 24 miljardia euroa, pelkkä kustannustason muutos tekee näillä indeksiluvuilla, mitä tässä budjetin perusteissa on käytetty, noin 600 miljoonaa euroa. Sitä vastaavaa verotulon kasvua valtionosuuksien lisäystä ei löydy budjetista. Kaikki ne uudet toiminnot, joita aiotaan edistää, jäävät kuntien yksinomaiselle vastuulle. Sehän edellyttää silloin ylimääräistä veroprosentin korotusta väistämättä. Mitään muuta keinoa ei ole.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eiväthän nämä asiat puhumalla muutu, mutta ed. Paasio oli aivan oikeassa, että kyllä ihmetyttää, miten nuo mielipiteet voivat noin äkkiä muuttua. Osa oppositiosta puhuu sitä politiikkaa vastaan, jota se harjoitti kahdeksan vuotta, ja hallituspuolue keskusta puhuu kyllä suulla, joka on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä puhuivat, kun olivat oppositiossa. Näin uskottavuus tietenkin kärsii. Tosiasia on se, että valtion tuloveroa on alennettu enemmän kuin kunnallisveroa on nostettu. Tämä johtaa osittain siihen, että kunnat ovat taloudellisesti huonommassa asemassa, koska ne eivät ole korottaneet veroprosenttia (Puhemies koputtaa) niin paljon kuin se olisi ehkä edellyttänyt. Kaikki on loppujen lopuksi rahasta kiinni ja tahdosta kiinni, mutta nyt on valittu se linja, että (Puhemies koputtaa) valtiontaloutta parannetaan hieman kuntien kustannuksella. Onko tämä oikein vai onko se väärin? Minä voisin pitää pitkän esitelmän ja todistaa, (Puhemies koputtaa) että se on meidän mielestämme huono ratkaisu, mutta pyritään sitten muuttamaan.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä sinänsä tärkeästä asiasta, kuten pienten lasten ilta- ja aamupäivätoiminta, jota kunnat halutessaan voivat järjestää, kuten ministeri Manninen asian ilmaisi: Opetusministeriön arvio tarvittavasta rahasta on 180 miljoonaa, ja hallituksen kylmä käsi on tarjoamassa vain 45 miljoonaa ja ensi vuonna 20 miljoonaa. Haluaisin vielä kuulla, mistä tämä puuttuva osa saadaan, ja haluaisin, että ministerit Manninen ja Haatainen varmistaisivat, ettei ainakaan tätä puuttuvaa suurta osuutta olla viemässä perusopetusrahoista, kun täällä on vielä kaiken lisäksi huono lakiesitys, joka näyttää näivettävän hyvin toimivan viiden tunnin iltapäivähoidon kolmeen tuntiin. (Ed. Gustafsson: Kokoomuksen vaaliohjelmassa ei ollut mitään rahaa lasten iltapäivähoitoon!)

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen, viime kaudella totesitte, että Lipposen—Itälän hallitus kurjistaa kuntia. Nyt kun ollaan tässä tilanteessa, kuntien talous on paljon heikompi kuin viime kaudella, niin on aika ristiriitaista, että nyt te sanotte, että kuntien mahdollisuudet tuottaa peruspalveluita ovat merkittävästi paremmat kuin aikaisemmin. Haluaisin kysyä, mihin tämä väittämänne perustuu. Erityisesti ministeri Hyssälä on näin sanonut.

Helsingissä tällä hetkellä me velkaannumme ja säästämme enemmän kuin syvän laman aikana. Haluaisin kysyä ministeri Hyssälältä: Kuinka hoitotakuu toteutetaan? Kuinka ne monet hyvät hankkeet, joita hallitusohjelmassa on, saatikka vanhat velvoitteet, kyetään Pääkaupunkiseudulla toteuttamaan?

Olen erittäin huolissani siitä, että tätä epäkohtaa ja näitä ongelmia, Pääkaupunkiseudun ongelmia, ei ole havaittu, vaan samaan aikaan valmistellaan täysillä yhteisöveron viemistä kunnilta. Haluaisinkin kysyä, voiko nykyisen pääministerin sanaan luottaa, koska olen ilokseni (Puhemies koputtaa) saanut lukea, että Vanhanen säilyttäisi yhteisöveron kunnilla. Onko niin, että tähän Vanhasen sanomaan voi nyt luottaa? (Puhemies koputtaa) Toivoisin, että tähän joku hallituksen edustajista vastaisi tässä ja nyt.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Siinä ei kovin paljon kyllä vastailla kaikille, mutta toteaisin sen, että kerroinkäytäntöä käydään läpi ja sen tulokset katsotaan, että ne ovat oikein.

Opetuksesta ei mainita siksi, että koska välikysymyksessäkään ei mainita tätä sanaa, ei myöskään vastauksessa. (Ed. Sarkomaa: Opetus on peruspalvelua!)

Ed. Perho totesi täällä, että on kokonaisuudesta 22 prosenttia. Jos kaivatte vanhoja papereita, löydätte, että kokonaisuudesta on noin 17 prosenttia, (Ed. Perho: Siteerasin Kuntaliittoa!) elikkä siellä on 5 prosenttiyksikön nousu tämän hallituksen aikana.

Ed. Karttunen kysyi, mistä se puuttuva osa. Teidän pitäisi tietää, että meillä on valtionosuusjärjestelmät, joissa kunta vastaa tietystä osuudesta ja valtio tietystä osuudesta. Eihän valtio maksa sataprosenttisesti sitä osuutta.

Mitä tulee ed. Sarkomaan loppupuheenvuoroon, niin toteaisin, että ei tuossa minun puheessani kyllä väitetä, että parempi tilanne olisi kuin aikaisemmin, (Ed. Sarkomaa: Hyssälä on väittänyt!) mutta siinä väitetään vaan niin, että se ei ole niin huono kuin tuossa väitetään. Tämä väite perustuu ennusteisiin, ja yleensä ennusteet eivät onneksi ole toteutuneet sillä tavalla, vaan ne ovat parempina sitten toteutuneet. Toivon nytkin näin tapahtuvan.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Raskille toteaisin, että tämä hallitus sai perinnöksi 1 000 täyttämätöntä virkaa kuntasektorille, joista 700 on sairaaloitten puolella ja noin 300 terveyskeskuksissa. Niin paljon kuin STM:n virkamieskunnasta on lähtenyt irti, olemme keskittyneet perusterveydenhuollon toimivuuden parantamiseen. Yleensä meillähän on nyt hyviä terveyskeskuksia, ja niissä on tiettyjä ominaisuuksia, joita haluamme siirtää ympäri maata. Yleensä niissä johto toimii hyvin, yleensä niissä on työn jakamiseen kiinnitetty huomiota, koulutukseen ja tutkimukseen. Nyt selvitämme myöskin vuoden loppuun mennessä, onko tässä virkaehtosopimuksessa jotakin sellaista vielä, jotta saisimme apua sitäkin kautta. Sen lisäksi meillä on aluekoordinaattorit, joihin voidaan tukeutua näissä uudistushankkeissa, ja sen takia jalkautamme nyt, että käydään vielä läpi kaikki seutukunnat, onko kaikki mahdollinen tehty (Puhemies koputtaa) ja mitä vielä voitaisiin tehdä, kun koko maa ei ole samaa plänttiä, vaan on alueellisia eroja.

Mitä tulee ed. Sarkomaan kysymykseen hoitotakuusta, niin tämähän tuli huhtikuussa 2002, Kansallinen terveyshanke, johon myös kokoomus sitoutui ollessaan silloin hallituksessa. Niin Helsinki kuin kaikki muutkin kunnat (Puhemies koputtaa) ovat sitten tehneet niitä toimenpiteitä, että 2005 päästään aloittamaan, elikkä uudistuksia ja muutoksia ja rationalisointeja (Puhemies koputtaa) ja sitä kautta säästöjä.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lindénin kysymykseen siitä, onko iltapäivätoiminnan järjestämisessä järkeä: On järkeä suunnata resurssit pienten lasten turvalliseen perusturvaan ja turvalliseen kasvuympäristöön. (Ed. Lindén: Opetuksen laadun kustannuksellako?) Se vahvistaa kouluissa myös oppimisedellytyksiä. Me tiedämme, että lasten yksinäisyys ja mielenterveyshäiriöt johtuvat siitä, että lasten perusturvallisuus järkkyy. Nyt luodaan edellytyksiä sille, että näin myös voidaan tällä resurssilla tätä ympäristöä vahvistaa ja turvata.

Ed. Karttunen otti esille tämän 180 miljoonaa euroa. Ymmärsin kyllä vaalien alla, että kokoomuksen listalla iltapäivätoimintaa ei ollut missään muodossa palveluna järjestettäväksi eikä varsinkaan subjektiivisena oikeutena. (Ed. Gustafsson: Näin on!) Tämä lakihan ei sitä subjektiivisena oikeutena tuokaan, ja siitä syystä kustannukset on rajattu, koska toiminta on rajoitettu tähän kolmeen tuntiin päivässä, ja resurssi on vuositasolla noin 45 miljoonaa euroa.

Ed. Karttuselle vielä: Nämä laskelmat, joihin varmastikin viittaatte, liittyvät siihen, että siinä toiminta on laskettu viideksi tunniksi 100 prosentille lapsia. Tämä on 70 prosentille lapsista eli tarpeen mukaan, ja toiminta on mitoitettu kolmeksi tunniksi päivässä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ja joidenkin muiden oppositiopuolueiden kuntatalouden turvaamista koskeva välikysymys on kirvoittanut keskustelun, joka perustuu puhtaasti arvioon kuntatalouden ja peruspalvelujen tilasta lähivuosina. Täällä ei sittenkään ole paneuduttu niihin syihin, mitkä tähän kuntatalouden tilaan ovat johtaneet. On syytä todeta, että kuntien vallitseva taloudellinen tilanne ei ole tämän päivän tuotos tai nykyisen hallituksen aikaansaannos vaan pidemmän aikavälin ja aikaisempien hallitusten toimenpiteiden tulos. On muistettava, että jo kaksi vuotta sitten kuntien ja valtion yhteisessä kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa on ollut nähtävissä se kehitys, johon tilanne tulee johtamaan, enkä muista, että silloinen kunta- ja alueministeri olisi ollut huolestunut kehityksen suunnasta.

Kuntatalous on viime vuosina joutunut sopeutumaan osana julkista taloutta valtiontalouden kehitykseen. Valtiovallan toimenpiteitä voidaankin pitää merkittävimpänä syynä kuntatalouden vaikeaan tilanteeseen. Tällaisia toimenpiteitä ovat olleet muun muassa kuntien valtionosuuksien leikkaukset, tuloveronkevennykset ja kansalaisten ostovoiman lisääminen ilman, että kunnille olisi kompensoitu verotulomenetyksiä, sekä indeksitarkistusten puolitukset. Valtion toimenpitein heikennettiin kuntatalouden perustaa vuosien 1991 ja 2002 välisenä aikana noin 4,5 miljardilla eurolla. Pääpaino oli 90-luvun puolivälissä. Merkittävä tekijä kuntien talouden heikkenemisessä on ollut juuri voimakas kustannustason nousu. Näin ollen kunnille ei ole hyvinä vuosina päässyt syntymään niitä taloudellisia puskureita, joilla kunnat olisivat nyt selviytyneet yli talouden taantumavaiheen.

Kuvaavaa valtiovallan suhtautumisessa kuntatalouden vahvistamiseen on ollut esimerkiksi se, että kun pääomaveroa korotettiin ensinnäkin 25 prosentista 28 prosenttiin ja sitten vielä 29 prosenttiin, tällöin verontilityslakia muutettiin siten, että yhteisöveron tuoton nousu kunnille leikattiin pois ja hyöty tuli vain valtiolle. Samoin vuodesta 1997 lähtien suoritetut veronkevennykset ovat aiheuttaneet kunnille noin 877 miljoonan euron veromenetykset, joista vain osa on kompensoitu, ja valtionosuuksien indeksitarkistusten puolitukset ovat aiheuttaneet noin 200 miljoonan euron menetykset vuodesta 2001 lähtien. Lisäksi kunnille on annettu uusia tehtäviä ilman, että olisi varmistettu sitä, onko kunnilla tosiasialliset resurssit hoitaa niitä.

Yleinen huolenaihe kuntatalouden selviytymisessä on myös kuntien taseissa olevat alijäämät. Vuoden 2002 kuntien tilinpäätösten mukaan 133 kunnalla oli kattamattomia alijäämiä yhteensä 184 miljoonaa euroa, mutta vuonna 2001 alijäämiä oli 205 kunnalla yhteensä 392 miljoonaa euroa, ja tässä on juuri muistettava tämä verotulojen rytmihäiriö, jolloin tilitettiin vuonna 2002 näitä kertyneitä mutta tilittämättä olleita verotuloja kunnille. Yhteinen kuntien ja valtiovallan arvio on se, että kuntien vuosikate alenee tänä vuonna 2,3 miljardista eurosta 1,4 miljardiin euroon ja tulee alijäämäiseksi ja tuo alijäämä tulee säilymään ainakin vuoteen 2007 saakka.

Kasvavista alijäämistä johtuen kunnat joutuvat nostamaan veroprosentteja ja ottamaan lainaa. On selvää, että kuntatalous tarvitsee kohennusta pikaisesti. Kunta—valtio-suhteen tulee olla vakaa tulevina vuosina. Kuntia ei voida jatkossa rasittaa uusilla tehtävillä ja velvoitteilla enempää, kuin mistä kunnat voivat kohtuullisella vero- ja maksurasituksella selviytyä.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus ja hallitusohjelma lähtevät vakaan ja pitkäjänteisen kuntapolitiikan periaatteesta, jolla pystytään takaamaan kuntatalouden vakaus ja kunnallisten peruspalvelujen saatavuus ja laatu koko maassa kohtuullisella maksu- ja verorasituksella. On selvää, että tällä vaalikaudella käynnistyneet kuntien elvytystoimenpiteet vaativat pitkää aikajännettä. Reagoimattomuudesta kuntatalouden tervehdyttämiseksi ja palvelujen turvaamiseksi hallitusta ei voi syyttää. Koko vaalikauden mittaisessa budjettikehyksessä kuntien valtionosuuksia on varauduttu nostamaan yhteensä 500 miljoonalla eurolla, ja kuntien kannalta myönteisinä ratkaisuina voidaan pitää jo päätettyjä veromenetysten kompensointeja täysimääräisesti sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia korottamalla sekä valtionosuuksien indeksitarkistusten nostamista 75 prosenttiin.

Kuntatalouden vakautta ja rahoituspohjan turvaamista ajatellen keskeisiä elementtejä tällä hallituskaudella tulevat olemaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän tarkastaminen ja uudistaminen vuoteen 2005 mennessä sekä peruspalveluohjelman ja -budjetin laatiminen. Molemmat hankkeet ovat käynnistyneet. Valmistuttuaan ne antavat välttämättömät välineet peruspalveluiden turvaamiseksi sekä kuntien menojen ja tulojen arvioimiseksi vuositasolla ja vaalikauden mittaisena jaksona. Toimenpiteillä on tarkoitus saattaa kuntien velvoitteet ja voimavarat tasapainoon rahoituksen kanssa. Tämä periaate on ollut kauan kuntaväen keskeinen tavoite.

Erittäin ajankohtaisia kuntatalouden kannalta ovat juuri käynnissä oleva valmistelu yritys- ja pääomaverotuksen uusimisen osalta ja sen selvittäminen, säilyykö yhteisövero kunnilla. Aikaisempaa logiikkaa noudattaen, kun yhteisöveroa ollaan alentamassa, menetys tulisi kompensoida kunnille, ja tämähän on hallituksen ohjelmassa periaatteena ainakin vuoteen 2005 saakka. Yhtä lailla yhteisöveron tulisi säilyä jo kuntien itsehallinnon kannalta kuntien tulopohjassa ja turvaamassa lakisääteisen veronsaajan asema.

Arvoisa puhemies! Kuntien tilanne ei korjaannu pelkästään valtion toimin. Tarvitaan kuntien omia toimenpiteitä: harkintaa investointipolitiikassa, toimintojen tehostamista ja tuottavuuden lisäämistä, kuntien välisen yhteistyön tiivistämistä ja ennakkoluulotonta tapaa tuottaa palveluja. Yleinen talouden kehitys on kuntien etu. Siksi uskon ja toivon, että hallitus onnistuu työllistämispolitiikassa, yrittäjyyden edistämispolitiikassa, ja sitä kautta me saamme myöskin resursseja kuntatalouden vahvistamiseksi.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Täällä on käyty niin energinen keskustelu kuntataloudesta, että jos se olisi muutettu miljardeiksi euroiksi, varmasti talousongelmat kunnissa olisivat poistuneet.

Välikysymyksen pitäisi olla varmasti se hetki, jolloin hallitus on eduskunnan ja varsinkin eduskunnan opposition puntarissa tekemisistään ja teoista, jotka ovat jääneet tekemättä. Nyt tämä hajallaan oleva oppositio esittää välikysymyksen ajankohtana, jolloin hallitus on ollut töissä vasta muutaman kuukauden eikä sen päätösten seurauksia kuntatalouden tilaan ole vielä millään tavalla nähtävissä. Hallitusohjelma tehtiin keväällä, ja nyt sen toteutus on vasta alussa.

Erikoista ja lähes anteeksiantamatonta on tässä koko välikysymysshowssa myös se, että esittäjänä ovat osittain ne puolueet, jotka vuosia olivat vastuussa välikysymyksen perusteluosassa esitettyjen uhkien torjumisesta, siis tekemässä päätöksiä kuntien onneksi ja onnettomuudeksi. Tämä ei toimi hyvänä välikysymysprosessina. Pidän tätä enemmänkin hyvänä keskustelunavauksena kuntataloudesta.

Kuntien nykyiseen taloudelliseen tilaan, hyvään tahi huonoon, ei tuoreella hallituksella siis ole mitään osaa eikä arpaa, niin vähän aikaa se tätä Suomi-laivaa on ohjaillut. Mutta sen verran tässä kysymyksessä kyllä tynkää on, että joitakin haasteita se heittää keskustelijoilleen.

On muun muassa kysyttävä, minkälaisia ne kunnat oikein ovat, jotka meille suomalaisille palveluita tarjoavat. Ensin on huomioitava se tilastoharha, että ei ole olemassa yhteistä kuntakenttää. Kuntakenttiä ja kuntia on reilu 440, niin kuin täällä monesti on kerrottu, ja ne jakautuvat valitettavan köyhtyvästä Helsingistä kymmeniin pieniin köyhtyviin kuntiin. On siis turha puhua kuntakentästä yhtenä möhkäleenä. Esimerkkinä voin vaikka sanoa, että suurtenkin kaupunkien keskuudessa Helsingin pois ottaminen muuttaa tilastoja täysin toisenlaiseen muottiin muiden suurten kaupunkien talousarvioita seurattaessa. Onkin mielenkiintoista huomata, että tällä hetkellä ahdingossa ovat juuri Pääkaupunkiseudun kaksi suurta kuntaa Helsinki ja Vantaa ja asukasmääriltään pienet kunnat ympäri Suomen. Tästä ei tietenkään voi vetää sitä johtopäätöstä, että näissä kyseisissä vaikeuksissa olevien kuntien, pienien ja suurien, edessä olisivat samat ratkaisut oman rahoitustilanteensa parantamiseksi ja sitä kautta vasta kansalaisten ja meidän lainsäätäjien asettamiin odotuksiin palvelujen tuottamisesta.

Kuntakenttärakennetta on uskallettava tarkastella myös sillä silmällä, mitä mahdollisuuksia nykypäivän tulevaisuus tuo mukanaan. Suuri tai pieni koko ei saa olla itsetarkoitus muttei myöskään kiveen hakattu totuus ilman mahdollisuutta muutokseen. Veronmaksajien kannalta on kuitenkin lopulta oleellista se, miten oman lapsen päiväkoti toimii, miten hyvää opetusta lapsemme saa lähikouluissa, mikä on jonon pituus lääkärin puheille terveyskeskuksessa jne. Kuntakenttä on saatava lukumäärältään paremmin vastaamaan todellista asukasrakennetta Suomessa. Meillä on liikaa kuntia, joiden verotuloista suuri osuus tulee verotulojen tasauksen kautta niin sanottuna lisävaltionosuutena. Kuntien määrää on pystyttävä ja uskallettava radikaalisti vähentää. En nyt tarkoita vain pienimpiä muuttotappiokuntia Suomessa. Tilaa uusille ajatuksille ja tehokkaammille päätöksentekorakenteille pitää olla myös kuntakentän kokoluokan yläpäässä.

Hyvät edustajatoverit, opposition resepti näyttää olevan yksinkertainen: menoja lisää sinne sun tänne. Esimerkkinä lääkäripulan ratkaisuesitys on vähän liksaa lääkäreillekin. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan liksat lääkäreillä näyttävät kuitenkin olevan paremmalla tolalla kuin pitkiin aikoihin. Lääkäreitä vain ei ole siellä, missä palveluita tällä hetkellä tarvitaan. Terveyden- ja sosiaalihuollon ongelmiin ja niiden ratkaisuihin on jatkossa etsittävä myös muita tapoja kuin lisärahan tunkeminen pohjattomiin kaivoihin. Tiedän hyvin, että lisärahaa todella tarvitaan, mutta sitä lisärahaa on todella tungettu esimerkiksi terveydenhuoltoon viime vuosina kunnissa valtaisia määriä riittämättömin tuloksin. Nyt on pystyttävä katsomaan avoimesti muitakin keinoja. Missä esimerkiksi viipyy keskustelu kansalaisten oikeuksien ohella kansalaisten velvollisuuksista? Onko esimerkiksi välikysymyksen kirjoittaneella oppositiolla kykyä tai edes halukkuutta keskustella tästä aiheesta?

Puhuttaessa kuntatalouden ongelmista ei voida ohittaa Helsingin tilannetta. Helsingin väkimäärä on yhtä suuri kuin noin 97 pienimmän kunnan tai on asukasluvultaan samaa luokkaa lähes kuin Lappi ja Oulun lääni yhteensä. Kysymys on isosta alueesta, suuresta määrästä ihmisiä, ja kuten kaikki me täällä tiedämme, syyt taloudelliseen tilanteeseen on edellisen hallituksen ja opposition tekemissä, mielestäni hyvin kurjissa päätöksissä.

Pääkaupungin ongelmallista tilaa ei voida ratkaista vain odotellen talouskasvua. Muun muassa Kansallinen terveysprojekti edellyttää kuntien omaa panosta, niin kuin täällä tänään useinkin on kuultu, ja esimerkiksi Helsingillä ei siihen tällä hetkellä ole varaa. Helsingin vaikeaa tilannetta ei ratkaista omilla resepteillä ja samoilla kuin muiden Suomen kuntien. Pääkaupunkiseudulla ei voida ajautua tilanteeseen, jossa kuntien välinen kilpailu veronmaksajista olisi muka ratkaisu ongelmiin. Kilpailu sopivista kuntalaisista olisi erittäin turmiollista ja johtaisi sekä inhimillisesti että taloudellisesti hyvin kalliiseen lopputulokseen maamme kannalta. Suomi on kilpailukykyinen ja osin nimenomaan sen takia, että täällä ihmisten alueellinen sekoittuminen tulotasosta riippumatta on ollut tehokasta.

Segregoitumiskehitys kuitenkin kiihtyy, jos kuntien verotulojen ainoa lähde on niin sanottu kunnallisvero. Odotan, että hallituksen asettama selvitysmies Alanen uskaltaa tähyillä Pääkaupunkiseutua kauemmaksikin eteenpäin. Kysymyshän ei ole pelkästään hallintomalleista. Pääkaupunkiseudun ongelmia ei voida ratkaista vain vertaamalla tätä seutua muihin kuntiin. Kuntien yhteisöverolla on suuri merkitys Pääkaupunkiseudun kehittämiselle ja kilpailukyvylle kilpailussa, jossa vastassa eivät ole suinkaan Oulu ja Tampere, vaan Tukholma, Göteborg ja Hampurin seutu. Tässä iloiten kuuntelen pääministeri Vanhasen ajatuksia niin sanotuista seudullisista yhteisöveromalleista. Näin ollen kysynkin, onko jollain ajatuksena siirtää alueiden kehittämisvastuu yhteisöverojen myötä pois maakunnilta. Minä nimittäin en usko, että Suomeen pystytään luomaan sellaista valtionosuusjärjestelmää, joka korvaa kunnille yhteisöveromenetykset ja joka ottaa huomioon yli 500 000 asukkaan kaupunkien erityistarpeet.

Arvoisa puhemies! Vielä ei tätä hallitusta voi hirteen pistää kuntatalouden ongelmien vähättelystä, mutta hallituksen linjauksia on tässä suhteessa syytä jatkossa seurata tarkasti. Totuuden nimissä kuntien tilanne ei kaikilta osin ole erinomainen tällä hetkellä. Toisaalta myös kuntapäättäjiä on seurattava sen suhteen, millä tavoin kunnille osoitettuja valtionosuuksia kunnissa käytetään. Vaikka tämä kuulostaa kamreerin puheelta, niin valtionvelka on täälläkin meillä ilomme. Kunnissa se velkataakka sielläkin painaa. Kumpaakaan ei kohtuuttomasti saa kasvattaa. Tämä vaan viestinä niille, jotka ovat keksimässä jälleen uusia, suuria velvoitteita kunnille. Meidän päättäjien on jatkossa keskityttävä entistä selkeämmin nykyisten palveluiden parempaan sisältöön. Olkoon se ohjenuoramme. Vanhan kansanviisautta mukaellen velka on hyvä renki, mutta hankala isäntä.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä kerran näihin lukuihin, joihin Kuntaliitto on perustanut sen näkemyksen, että huolimatta näistä sinänsä aivan mittavista valtionosuuslisäyksistä, jotka tulevat lähinnä sosiaali- ja terveydenhuoltoon, kuntien edellytykset vastata lakisääteisistä sosiaali- ja terveyspalveluista heikentyvät. Tämä on johtopäätös, johon Kuntaliitossa on tultu. Edelleenkin heidän analyysissaan todetaan, että vaikka toimintamenojen kehityksen arvioidaan hidastuvan vuonna 2004, ei verotulojen ja valtionosuuksien kehitys riitä kattamaan toimintamenojen kasvua, niiden menojen kasvua, joita täällä hallituksen taholta on tuotu positiivisina asioina esille ja joiden toteutumista toki itsekin toivon sosiaalipalveluissa, terveydenhuollossa, opetuksessa jne. Johtopäätös kaiken kaikkiaan on se, että talousarvioesitys kokonaisuutena heikentää kuntien taloutta ja kuntien edellytyksiä vastata kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien toteutumisesta. Tämä on tietysti aika huolestuttavaa tekstiä, kun me nyt valmistaudumme budjettikäsittelynkin loppusuoralle. Sen takia tietysti täytyy miettiä, mitä nyt sitten oikein pitäisi tehdä. Kuntien taloutta pitäisi pystyä vahvistamaan, mutta toki yhdyn siihen näkemykseen, että se ei ole ainut mahdollinen keino.

Varsinais-Suomen vaalipiirin kansanedustajat ovat saaneet muistion Länsi-Suomen läänin sosiaalineuvokselta, joka totesi samoin kuin keskusta ryhmäpuheenvuorossa, että käytämme terveydenhuoltoomme enemmän rahaa kuin koskaan, maassamme on lääkäreitä enemmän kuin koskaan jne., mutta hän tuli vähän toisenlaiseen johtopäätökseen kuin tässä keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Hän sanoi, että siitä huolimatta esimerkiksi vanhusten avohoitopalvelut, kotipalvelut, ovat dramaattisesti vähentyneet. Ylipäätänsä mahdollisuudet niihin toimintoihin, joilla voidaan puuttua riittävän varhain ihmisten ongelmiin, terveydenhoitoon tai esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla puuttua riittävän varhain ongelmiin niin, että ei tule huostaanottoja, ei tule tarvetta raskaaseen psykiatriseen hoitoon, ovat heikentyneet. Nyt minusta se olennainen kysymys kuuluu, millä tavalla hallitus pystyy sitten näitä lisävaltionosuuksia ohjaamaan sillä tavalla, että tämä vahingollinen päättymätön kierre sen suhteen, että kun nämä kevyemmät, mutta sinänsä tehokkaammat varhaisen vaiheen keinot rapautuvat, kaiken aikaa heikentyvät, erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat. Jokaikinen kunnanisä ja -äiti valittaa, kuinka taas erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kasvaneet niin paljon, että pitää leikata vielä lisää avohoidon palveluista, välimuotoisista palveluista, niistä, joissa tämän painopisteen pitäisi olla.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa arvosteltiin ensin mantraa kuntaliitoksista ja todettiin sitten, että "yhtä onttona kumisee olemassa olevien ongelmien ratkaisemiseksi väläytetty paluu korvamerkittyihin valtionosuuksiin". Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ja huumehoitoihin osoitetut korvamerkityt rahat ovat tuottaneet erinomaisen hyvää tulosta. Ne on kuitenkin nyt tässä talousarvioehdotuksessa pyyhitty pois ja lähdetty siitä, että kun siellä ei ole tätä valtion rahaa, ei kunniltakaan enää kulu rahaa. Kun on käynnistetty hyviä hankkeita, saatu ne toimimaan, niin sitten yhtäkkiä todetaankin, että ei tarvita enää lisää rahaa. Eivät lasten ja nuorten ongelmat todellakaan pääty siihen, että valtio ottaa oman rahoitusosuutensa pois. Tämä on vaan yksi esimerkki siitä, että tämä toiminta talousarvioesityksen pohjalta ei ole linjassa sen kanssa, mitä hallitus kertoo tavoittelevansa. Tältä osin minusta ei ole ollenkaan onttoa eikä kumisevaa vaatia sitä, että tällaista rahoitusta tarvitaan, toki hyvin harkiten. Muuten näitä asioita ei hoideta, ja silloin ollaan siinä tilanteessa, että se paine kohdistuu sinne kalliimpaan hoitoon, joka kestää kauemmin. Eli tässä vaaditaan kyllä erittäin tiukkaa ohjaavaa otetta, ja toivon, että siihen voidaan sitten eduskunnassa puuttua.

Tärkeä kysymys on tietysti myös se, minkälaiseksi tuleva valtionosuusuudistus, johon niin paljon toiveita ladataan, aikanaan muodostuu. Kannatan lämpimästi sitä ajatusta, että suurten kasvukeskusten erityisongelmiin puututaan, myöskin otetaan huomioon esimerkiksi muuttoliikkeen ja maahanmuuton aiheuttamia erityiskustannuksia, kuntalaisten, esimerkiksi vaikeavammaisten kuntalaisten, erityiskustannuksia, kehitysvammaisten osuuksia jne. Toivottavasti tällä tavoin, ottamalla paremmin huomioon kuntakohtaisia erityisolosuhteita, voidaan myöskin kuntataloutta vahvistaa.

Peruspalveluohjelma on toistaiseksi hyvin yleisellä tasolla. Siihen on ladattu suuria odotuksia. Toivottavasti ne odotukset täyttyvät, mutta toistaiseksi olen vielä hyvin skeptinen sen suhteen, miten tämä hieno ajatus käytännössä toteutuu, kun sen toteuttamiseksi tarvittaisiin juuri sen kaltaisia toiminnan muutoksia, joilla nämä keskimääräiset yksikkökustannukset saataisiin alenemaan tilanteessa, jossa hoidon porrastukset esimerkiksi ovat epätarkoituksenmukaiset tai seudullinen yhteistyö ei toimi kunnolla.

Huoli on meille kaikille yhteinen, mutta toivoisin, että se huoli vähän aidommin tunnustettaisiin eikä vetäydyttäisi niiden lukujen taakse, joita me täällä olemme kuulleet.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Perho kyllä nyt arvostelee vähän niin kuin itseään. Kun hän oli ministerinä, ei hänkään esittänyt ministerinä lasten- ja nuortenpsykiatriaan tätä lisärahoitusta. Senhän teki eduskunta. Sehän tuli valtiovarainvaliokunnasta ja sosiaali- ja terveysvaliokunnasta, ja eduskuntahan ne lisäsi kolmena vuonna. Elikkä täällä otettiin se asia omiin käsiin. Ei se esitys tullut hallitukselta eikä ministeriöstä.

Mitä tulee vanhustenhuoltoon ja tähän muuhun, mitä ed. Perho puheessaan kritisoi, se oli myöskin kritiikkiä häntä itseään kohtaan, ihan aiheellista sinänsä, mutta tässä ei ole vielä keväästä tapahtunut mitään dramaattista muutosta. Jo keväällä oli nähtävissä henkilökuntapula vanhustenhuollossa. Ei tässä ole sen kummempaa tapahtunut. Päinvastoin, nyt Kansallinen sosiaalihanke on lähtemässä liikkeelle ja siellä tapahtuu nyt muutoksia positiiviseen suuntaan. Me olemme suorastaan ylpeitä tästä Kansallisesta sosiaalihankkeesta, (Puhemies koputtaa) että se nyt lähtee vihdoin liikkeelle. Yli 100 miljoonaa euroa tulee rahoitusta. Sillä saadaan jotain aikaan, ja varmasti positiivista.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä tietää varmasti varsin hyvin, että minä en ollut peruspalveluministeri enkä vastannut niistä asioista, joihin viittasitte. Toki totta kai hallituksen jäsenenä olen hyvin monesta asiasta ollut vastuullinen, ja edellinen hallitus lisäsi merkittävästi valtionosuuksia. Niiden yhtenä tarkoituksena, joka kirjattiin silloin budjettiin, oli nimenomaan parantaa lasten ja nuorten hyvinvointipalveluja. Totta kai jokainen ymmärtää sen, että kaikkea tehdään ajallansa, mutta ei ministeri Hyssälä voi minulta kiistää sitä oikeutta, että kerron, mitä asioita on kehitettävä, sen takia, että olen aikanaan itse ollut kantamassa vastuuta. Sitä varten me täällä olemme, että me puutumme näihin epäkohtiin, ehdotamme niihin parannusehdotuksia. Siltä osin kuin on kysymys näistä korvamerkityistä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tarvittavista rahoista, on todellakin epä-älyllistä esittää, (Puhemies koputtaa) että tämä rahantarve kunnilta poistuu sen takia, että valtio ottaa oman osuutensa pois. (Ministeri Manninen: Eihän sitä ole kukaan väittänytkään!) — Se on sanottu talousarvion perusteluissa.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kuntatalouden näkökulmasta katsottuna tulevien vuosien osalta voisi sanoa, että ei siellä ainakaan kovin hilpeiden sävelten tahdissa tarvitse mennä, jos ennusteet toteutuvat. Nyt pitää muistaa, että puhutaan todella ennusteista. Mutta ennusteiden mukaan, niin kuin tässä nyt on jo useampaan kertaan tämän illan aikaan käyty läpi, jokaisena vuotena vaalikauden aikana kuntatalous on 210—330 miljoonaa euroa alijäämäinen. Mitä tämä sitten tarkoittaa, jos sitä yrittää selventää? Sehän tarkoittaa sitä, niin kuin edustajat hyvin tietävät, että rahat eivät riitä välttämättömiin nettoinvestointeihin tai edes niiden poistojen rahoituksiin. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että kunnat joko velkaantuvat, leikkaavat palveluitaan, myyvät omaisuuttaan tai korottavat sitten kunnallisveroaan. Kansalaisen näkökulmasta, joka on tietenkin se tärkein näkökulma, ja ennen kaikkea pienituloisen kansalaisen kannalta, on valittavana sitten taas oja tai allikko, joko heikentyvät koulutus- ja terveyspalvelut tai sitten tämä edellä mainittu kunnallisveron korotus, mutta kärsijöiksi ja ehkä kaikista suurimmaksi kärsijäksi joutuvat joka tapauksessa pienituloiset. Se on tämän tien pää.

Kun keskustan ryhmäpuheenvuorossa jotenkin annettiin ymmärtää, että jotenkin jälkijättöisesti näihin asioihin on puututtu ja näitä ei aiemmin nostettu esille, niin on ehkä syytä sanoa, että kyllä nämä nostettiin esille jo hyvin selkeästi viime vuoden puolella, kun eduskunta käsitteli talousarviotaan. Kuntatalouden synkkenevät näkymät tuotiin silloin kansanedustajien tietoon paitsi omasta toimestani myös ministeriön virkamiesten taholta hyvin selvästi. Silloin piti tulla selväksi se, että tulevissa hallitusneuvotteluissa on sovittava kuntien rahoituksesta, palvelujen turvaamisesta, mutta näin eivät sitten valitettavasti hallituspuolueet ole tehneet tai eivät ole kyennet tekemään tai eivät ole halunneet tehdä. Jos ministeri Manniseen viittaa, niin kun ministeri Mannisen puheita, niin kuin aiemmin jo sanoin, käy läpi, niin voi sanoa, että kyllä hän ahkerasti puuttui oppositiossa tähän puoleen, mutta miksi sitten ministerinä ei tee tämän asian eteen mitään, kuuluu kysymys.

Toinen asia, jota tässä on käyty läpi, on se, miksi välikysymys nyt. No, välikysymys nyt siksi, että kuntatalous oli itse asiassa koko viime vaalikauden ylijäämäinen, mikä mahdollisti erittäin monta toimea ja asioitten eteenpäinviemistä. Silloin tehtiin ratkaisuja, jotka selvästi tukivat kuntien rahoitusta, huolimatta siitä, että samanaikaisesti verotusta kevennettiin. Nyt tämä nykyinen hallitus on valinnut kyllä aivan selvästi toisen tien, railakkaan perustien, jossa veronkevennykset ovat olennainen osa ja samalla vaarannetaan peruspalveluiden rahoitus. Nämä ovat niitä, jotka tästä keskustelusta jää jäljelle.

Kuten edellä sanoin, ei kuntatalouden alaspäinmenemisen pitänyt olla kyllä kenellekään yllätys tai tietämätön asia, ei keskustalle, ei sosialidemokraateille, ei Rkp:lle eikä kellekään meille muullekaan. Hallitusneuvottelut, hyvät edustajatoverit, oli nimenomaisesti se paikka, jossa piti puuttua — tai olisi pitänyt puuttua — kuntatalouden syöksyyn. Hallituksen keväinen kehyspäätös, hallitusohjelma, sen lisäpöytäkirja, joka yritettiin pitää salassa, menosääntö ja tämän vuoden talousarvioesitys kertovat, ettei hallitus aio puuttua kuntatalouden kääntymiseen alijäämäiseksi muutoin kuin odottamalla sitä sinänsä hirveän toivottua talouskasvua, mutta siihen talouskasvuun pitää myös panna se huomio, tai ainakin tiedostaa se, että talouskasvun pitää olla 3 prosentin suuruusluokkaa vuositasolla, jotta se toisi turvan jollakin tavalla kuntatalouden puoleen. Haluaisin kyllä nyt kuulla, mistä tämä 3 prosentin ennuste edes löytyy. Ei se ainakaan niissä papereissa ole, jos ei hallituksella ole sitten jotakin omaa salaista tietoaan myös tältä puolelta.

Sitten on hyvä myös muistaa, kun tätä keskustelua käydään ja pannaan asioita vastakkain, että vielä tässä välissä tähän päivään ja viime vuoteen oli vaalit. Vielä kevään vaaleissa, kun useamman tässäkin salissa mukana tälläkin hetkellä olevan edustajan kanssa kierreltiin noita vaalikenttiä — muistan hyvin selkeästi sen — etenkin sosialidemokraattisen puolueen silloiset edustajaehdokkaat ja keskustapuolue panivat selvästi palvelut veronalennuksien edelle. Mutta mitä vaalien jälkeen tapahtui? Tapahtui täyskäännös, se totaalinen käännös, jolloin toteutetaan Suomen historian suurimmat verohelpotukset ja jopa niin, että ne menevät hyväosaisten tilille. Tässä taas olin valinkauha. Hallituksella oli valittavana joko hyvinvointipalveluista huolehtiminen riittävillä valtionosuuksilla tai sitten vaihtoehtoinen tuloverojen keventäminen, ja te tiedätte, minkä tien he valitsivat. Välikysymys ei koske siis vain tätä päivää, vaan nimenomaan koko vaalikautta, sitä kehyspäätöksien aikaa.

Haluan itse asiassa alleviivata sen, että veropolitiikassa on siis tehty selvä linjanmuutos siihen edelliseen hallitukseen ja sen toimiin. Se on se suurin arvovalinta. Sitten on sanottava, että tietoa oli, päätöksiä ei ole tehty. Kuntatalouden alamäki oli hyvin lähtemässä liikkeelle. Lainaan nykyistä kuntaministeriä. Hän sanoi 10. päivä helmikuuta tänä vuonna: "Muistan, kun kuntaministeri totesi eräässä yhteydessä, että kuntatalouden ennusteet ovat synkempiä kuin koskaan aikaisemmin". Viime joulukuussa nykyinen ministeri Manninen sanoi: "SM:n asiantuntijat valiokunnassa totesivat, että he eivät muista, koska laskelmat olisivat aikaisemmin olleet niin synkät kuin tänä päivänä ovat kuntatalouden näkökulmasta." Väittääkö joku, että ei tuotu tietoa, ettei sitä tietoa ollut? Se tieto oli koko eduskunnalla. Sen jälkeen mentiin vaaleihin, sitten tuli arvovalintojen paikka, ja arvoisat edustajat, tämän hallituksen arvovalinta on se: verokevennykset ennen palveluja, kuntatalouden romahduttaminen ja sitä kautta palveluverkoston ja sen turvaamisen epääminen.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihanaa, että ehdin saada puheenvuoron; pitää hakea kummityttö junalta, ja rupesi pelottamaan, ehdinkö.

Keskustelu kuntataloudesta on kyllä yleensä todella tympeää ja hedelmätöntä, vaikka nyt minua hymyilyttääkin, kun juoksin niin lujaa. Kaikki vaan aina kiistelevät siitä kuin kakarat hiekkalaatikolla, kenen ollessa hallituksessa ne suurimmat virheet on tehty ja mille kunnalle on kaikkein julmimpia oltu, onko kupattu suhteessa enemmän Helsinkiä vai Juupajokea. Kunnat pitävät keskenään kurjuuskilpailua, kenen on pakko eniten niistää palveluista ja korottaa veroja valtion toimien takia. Puolueet kiistelevät siitä, kuka mitäkin on missä vaiheessa ponnekkaimmin esittänyt ja mitä vastustanut ja kuka realistisilla laskelmilla. Tää tulis nyt täältä ja vaatis lisää rahaa peruspalveluihin, toteamme kaikki yhdessä kuntapolitiikan hiekkalaatikolla.

Arvoisa puhemies! Kuka söi hiekkakakun? Jotta en aloittaisi syyttelemällä muita, totean vihreiden olleen Lipposen hallituksessa heikentämässä kuntien tulopohjaa ja lisäämässä menoja. Esimerkiksi vuoden 2001 talousarvio laajensi kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä lähes 200 miljoonalla eurolla. Summa piti sisällään esimerkiksi esiopetusuudistuksen ja hammashuollon ikärajoituksen poistamisen, siis tosi tärkeitä ja tarpeellisia juttuja, joita kukaan ei halua vastustaa.

Rahahan ei kasva puussa eikä sampoa ole keksitty. Raha tulee aina jostakin, valtion ja kuntien rahat pääsääntöisesti veroista, siis ihmisiltä. Nyt on työnjako mennyt niin, että valtio vähentää veroja ja kunnat lisäävät. Kotikaupunkini Tampereen veroprosentti noussee, ja sen ansiosta saamme omalääkärien väestövastuun vastaamaan valtakunnallisia suosituksia. Monella tehtäväalueella kunnianhimoinen strategiamme on ponnistella pitkällä aikavälillä kohti valtakunnallisia keskiarvoja.

Kunnallinen päätöksenteko jurppii, minua ainakin, joskus sen takia, että valtuutetut eivät osaa tai uskalla käyttää heille kuuluvaa valtaa, mutta jurppii se myös sen takia, että tosiasiallinen päätöksentekovalta on todella kapeaa. Kunnat elävät kädestä suuhun, siis monet kunnat. Kesän huitteilla viimeksi professori Kaarlo Tuori muistutteli, että valtion toimien vuoksi kunnallinen itsehallinto ei käytännössä monin paikoin toteudu.

Arvoisa puhemies! Joudumme tekemään typeriä säästämispäätöksiä ja tappelemaan lakisääteisten palvelujen rahoituksesta sen sijaan, että voisimme vaikka käyttää päätämme ennaltaehkäisyyn. Jos homma toimisi niin kuin sen pitäisi, kunnat tekemällä ympäristöstään mukavan, tarjoamalla menojalalle paikkoja, missä vipattaa, ja kekseliäällä elinkeinopolitiikalla houkuttelisivat verorahoja luokseen. Valtio puolestaan tukisi näitä toimenpiteitä tarpeen mukaan valtionosuuksilla ja veropolitiikalla mahdollistaisi määräämiensä palvelujen ja tulonsiirtojen rahoituksen. Näinhän tämä ei nyt mene. Kannattiko laskea veroja?

Arvoisa puhemies! Siitä olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että hallitus aikoo ryhtyä tekemään pitkään toivottuja peruspalvelubudjetteja, jotta tämä kokonaisuus piirtyisi selvemmin esiin.

Lopuksi, ennen junalle juoksemista, kannatan ed. Hassin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi kannatan ed. Kärkkäisen tekemää lausumaehdotusta.

Herra puhemies! Tähän välikysymykseen yhtyminen ei ollut aivan itsestäänselvä asia. Tämä johtuu siitä, että nykyisen hallituksen syyttäminen kaikista niistä ongelmista, (Ed. O. Ojala: Emme me kaikesta syytä!) joita tällä hetkellä on, ei ole täysin kohtuullista. Syyt ovat pitkälti kuluneella viime vuosikymmenellä. Siihen tilanteeseen, jossa nyt ollaan, on ajauduttu monien hallitusten aikana.

Kunnille on säädetty tehtäviä, itse asiassa kunnathan vastaavat jopa perustuslain nojalla valtaosasta julkisista palveluista, jotka siis tss-oikeuksin on kansalaisille taattu perustuslain nojalla. Toisaalta kunnilla on tietysti itsehallinto, niin kuin edellä kuultiin. Näin kun kuntien asema on perustuslaillinen, kunnilla pitäisi olla myös edellytykset hoitaa nämä perustuslain pohjalta määräytyvät tehtävät. Näin ei tänä päivänä valitettavasti ole. Erityisen suuri ongelma on siinä, että kuntalaiset ovat omasta kotikunnastaan riippuen hyvin eriarvoisessa asemassa tässä maassa. Mielessäni on ollutkin, että olisi ehkä paikallaan tehdä asiakirja, jolla perustuslakivaliokunta velvoitettaisiin jo tutkimaan, toteutuuko Suomessa perustuslaillinen yhdenvertaisuus sen takia, että nämä palvelut toteutuvat niin eriarvoisesti eri kunnissa.

Herra puhemies! Yhdyin kuitenkin eduskuntaryhmäni myötä tähän välikysymykseen sen tähden, että istuva hallitus, vaikka se ei olekaan syyllinen tehtyihin toimenpiteisiin, on kuitenkin vastuussa maan politiikasta tällä hetkellä ja tästä eteenpäin, todennäköisesti vaalikauden loppuun asti ja istuvalla hallituksella ei ole sellaista uskottavaa, selkeää vahvaa tahdon ilmaisevaa talous- ja toimintaohjelmaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että kuntien talouden vaikeutuminen voitaisiin estää. Tämä on se perussyy, miksi välikysymys on todella juuri nyt aiheellinen ja perusteltu.

Se, että hallituksella ei tällaista uskottavaa ohjelmaa ole — on vain puheita ja epämääräisiä lupauksia ja hallitusohjelma, jossa luvataan selvittää 50—60 eri asiaa, joista osa koskee myös näitä vakavia kysymyksiä — merkitsee sitä, että kunnalliset peruspalvelut heikkenevät sekä määrällisesti että laadullisesti edelleen ja heikkenemistä tapahtuu koko maassa hyvinkin erilaisissa kunnissa. Kehityksen suunta on siis huolestuttava. Jo tällä hetkellä ihmisten eriarvoisuus, johon jo vedin perustuslainkin äsken mukaan, on niin suuri, että se on arveluttava. Ei voida puhua pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta enää, kun meillä on kymmeniä- ja satojatuhansia ihmisiä, joilla ei minkäänlaista hyvinvointia tässä maassa ole.

Kun tämä tilanne on eikä siihen ole selkeää ohjelmaa hallituksella, niin välikysymys on todella raskaana aseena aivan perusteltu. Erityisesti meidän täällä eduskunnassa on kannettava huolta sairaista, työttömistä, ikääntyvistä ja lapsiperheistä, myös opiskelijoista ja ehkä löytyy muitakin, vammaiset, maahanmuuttajat ja muutamat muut ryhmät, heidän asemastaan, eli niistä, jotka ovat lähes joka päivä riippuvaisia julkisista, kuntien vastuulla olevista palveluista ja niiden saatavuudesta ja laadusta. Tällaista vastuuta näistä erityisesti tukea ja apua ja puolustamista tarvitsevista väestöryhmistä ei hallitus näytä todella vakavasti kantavan. Näin voidaan väittää sen perusteella erityisesti, että hallituksen veropolitiikka suosii hyvätuloisia. Kesällä tehdyn verouudistuksen tekemiseen hallituksella oli ääretön kiire, jotta varmasti saadaan hyväosaisille merkittävä veronkevennys. Jos sattuukin, että rahat sen jälkeen loppuvat, niin sitten köyhimmät saavat odottaa ja jäädä ilman, kunhan vain parhaimmassa asemassa olevat saavat hyödyn. Tätä perusteltiin vielä jopa työllisyysperustein. Hämmästyttävää ja täysin epäoikeudenmukaista!

Tämä tilanne polkee jo ihmisarvoa tässä maassa noiden erityisryhmien osalta erityisesti. Huolta on myös kannettava kuntien palveluksessa olevien kymmenien- ja satojentuhansien ihmisten uupumisesta työtaakkansa, paineittensa alla. Pienellä palkalla hoitotyössä, sosiaalityössä ja monessa muussa ihmiset tekevät raskasta, vaativaa työtä liian pienellä palkalla ja liian vähäisellä työvoiman kokonaismäärällä. Tässä on huolta, josta eduskunnan on syytä kantaa erityinen vastuu. Siksi välikysymyksen kohde on todella perusteltu.

Mitä hallitus on sitten tehnyt? Tuossa totesin, että tuloverotuksen keventämisessä oli kova kiire. Toinen kiire oli alkoholiverotuksen alentamisessa, joka lisää lähivuosina merkittävästi kuntien taloudellista taakkaa. Kustannukset nousevat, tulot alenevat. Tähän on tietysti syyllinen Euroopan unioni, joka muutoinkin meitä rassaa monella tavalla. Mutta mikään ei meitä estä harjoittamasta oikeudenmukaista vero- ja valtionosuusjärjestelmäpolitiikkaa ja näin turvata peruspalvelut kaikissa kunnissa kuntalaisille mahdollisimman tasavertaisesti.

Tämä veropolitiikka, jota nyt on harjoitettu ja joka on yksi keskeinen osa kokonaispolitiikkaa, on johtanut siihen, että kun valtionverotusta on hyvätuloisia suosien alennettu, kunnallisverotuksen paineet ovat koko ajan kasvaneet. Eli verotus on siirtynyt hyvätuloisia suosien pienituloisempien suuntaan, mutta siitä huolimatta yli miljoona aikuista suomalaista on näiden veronkevennysten ulkopuolella kokonaan tämän hallituksen politiikan takia. Esimerkiksi lähes miljoona eläkeläistä ei saa eläkkeisiinsä korotusta. He eivät saa verotuksessa edes sentinkään hyötyä. Sen lisäksi tietysti opiskelijat, osa-aikatyössä, pätkätyössä olevat jäävät hyvin pienelle verotuksen kautta tapahtuvalle hyödylle. Näin ollen kokonaiskehitys on epäoikeudenmukainen myös siinä mielessä, että niiden ihmisten, jotka ovat näitten palvelujen varassa, ostovoima ei lisäänny, he eivät pysty hankkimaan niitä palveluja esimerkiksi yksityiseltä puolelta. Mutta tähänkään ei ole selvää ohjelmaa.

Arvoisa ministeri Hyssälä, joka istutte siellä aitiossa — hienoa, että olette siellä — lukekaa oma vaalimainoksenne viime talvelta. Tässä on hyviä asioita, jotka olisi syytä panna pikaisesti täytäntöön, niin että heikko-osaiset saisivat edes ostovoimaa, jolla voisivat hankkia itselleen niitä peruspalveluita, jota muutoin ei saa kuin rahalla enää tänä päivänä tässä maassa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Heti ensimmäiseksi haluan kannattaa ed. Soinin tekemää lausumaehdotusta, ettei vain vahingossakaan unohdu.

Tähän mennessä käytetyissä puheenvuoroissa on sangen monipuolisesti käyty lävitse kuntatalouden ongelmia, mihin ne ovat johtaneet ja mihin ne todennäköisesti tulevat johtamaan erityisesti tavallisen kuntalaisen kohdalla. Tosiasia joka tapauksessa on se, että peruspalveluihin on jouduttu jo monessa kunnassa puuttumaan.

Julkisesta sanasta saatava kuva sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta eri kunnissa on varsin synkkä. Hyvinvointivaltio on murenemassa ja väestö erityisesti maaseudulla myös ikääntymässä. Terveydenhuolto on kriisissä. Terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä muuta kuin ihan huippupalkalla, mistä Pohjanmaalla oleva Ala-Härmän kunta on nyt tyyppiesimerkki. Säästösyistä hoitohenkilökuntaa vähennetään ja sen kautta lisätään työssä olevien taakkaa, mikä puolestaan aiheuttaa lisääntyviä sairauslomia, ja voi sanoa näin, että silloin kierre on valmis.

Kouluja lakkautetaan ja oppilaita siirretään yhä suurempiin luokkiin. Niissä syntyy omia ongelmia, kun kunnilla ei ole varaa palkata edes tilapäisesti kouluavustajia. Syrjäytyneitä oppilaita joudutaan myöhemmin hoitamaan jopa pitkiäkin jaksoja monenlaisten ongelmien, kuten mielenterveysongelmienkin, johdosta, koulukiusaaminen lisääntyy jne. Näitäkin säästötoimenpiteitä joudutaan kunnissa tekemään sen johdosta, että voitaisiin edes jotenkin perustella harkinnanvaraisia avustuksia, joita nyt mitä ilmeisimmin lähes joka kunnasta on haettu; ainakin yhteydenottojen perusteella tällaisten päätelmän voi tehdä. Voimassa olevasta lainsäädännöstä huolimatta vammaiset eivät saa laissa luvattuja palveluja, koska laki ei kaikilta osin ole niin sanottu subjektiivinen laki eli kaikilta osin ei ole subjektiivista oikeutta lain määräämiin oikeuksiin.

Yhteenvetona voi todeta, että kunnissa joudutaan kaikissa asioissa säästämään, jos vain laki antaa jonkinlaista harkinnan varaa. Tämän seurauksena tietenkin peruspalvelut heikkenevät ja toimivat vain osittain. Toisaalta kunnallisia palvelumaksuja korotetaan ja taas toisaalta kuntalaisten on turvauduttava huomattavasti kalliimpiin yksityissektorin palveluksiin, joihin taas pienituloisilla kuntalaisilla ei ole varaa.

Vanhuksista täällä on puhuttu kauniita sanoja, mutta valitettavasti käytännössä tilanne on hälyttävä. Viime viikon Suomen Kuvalehdessä oli mielestäni asiallinen kirjoitus, joka oli otsikoitu: "Kuka auttaa vanhusta?" Asianomaisessa kirjoituksessa pohdittiin suhteellisen syvällisesti sitä, mistä vanhus saa apua silloin, kun hän on liian hyväkuntoinen sairaalaan, muttei pärjää omillaan. Kuntien kotihoitajillakin aikaa riittää vain kaikista sairaimpien vanhusten hoitamiseen. Asiantuntijoiden mukaan ennalta estävä hoito on merkittävää ja nimenomaan siltä osin, että tällöin voitaisiin tulevaisuudessa säästää huomattavia summia. Lisäksi tulisi huolehtia siitä, että avohoito ei pääse pettämään, kun on päästy nimenomaan hoidon piiriin. Kun nämä hoidettaisiin, niin lopullisessa laskussa pystyttäisiin säästämään suuria summia, sillä me kaikki tiedämme, paljonko sairaala- ja laitoshoito maksavat. Toisaalta sairaalassa ja laitoksissa olevat vanhukset näkevät jopa nälkää ja heitä laitetaan nukkumaan ennen aikojaan lääketokkurassa. Tämä kaikki johtuu vain siitä, että on suoritettu henkilösupistuksia. Turha näistä on syyttää henkilökuntaa vaan niitä päättäjiä, jotka ovat näitä säästöpäätöksiä tehneet.

Tilanne on mielestäni aika ongelmallinen myös juridisesti. Valtiovalta määrää eri laeilla kunnille erilaisia velvoitteita. Näistä osa on niin sanottuja subjektiivisia oikeuksia. Nämä oikeudet tulisi ehdottomasti voida toteuttaa. Ne lakien määräämät velvoitteet, jotka eivät tarjoa subjektiivisia oikeuksia, unohdetaan niin pitkälle kuin vain mahdollista. En pidä järkevänä sitä, että lähes kaikista kielteisistä päätöksistä pitää valittaa. Vai onko tilanne niin, että kielteisillä päätöksillä kokeillaan niin sanotusti kepillä jäätä eli sitä, ymmärtääkö hakija valittaa? Useimmiten tietenkin vaikeuksissa oleva kansalainen ei jaksa tai ymmärrä valittaa, ja näin häneltä jää saamatta jopa laissa määrätty subjektiivinen oikeus.

Käsitykseni mukaan laillisuusvalvojien olisi jo aika puuttua näihin räikeisiin rikkomuksiin. Jossain vaiheessa olisi myös selvitettävä, kuka todellisuudessa on vastuussa rikkomuksista. Useimmiten se kaatuu sen virkamiehen niskaan, joka yrittää yhä vähenevillä varoilla tehdä päätöksiä, kun aina varoja ei edes lakimääräisiin palveluihin ole. Mielestäni laillisuusasioihin olisi vihdoinkin puututtava. Tähän kuuluu myös täällä jo aikaisemmin esillä ollut perustuslain takaama kansalaisten yhdenvertainen kohtelu. Uskoisin, että tällöin, jos laillisuusvalvojat näihin riittävästi puuttuisivat, myös hallitus heräisi huomaamaan todellisen tilanteen, mikä useimmissa kunnissa on, joissa hyvinvointivaltion rapautuminen on kovassa vauhdissa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä kuntataloudesta todetaan, että ongelmien lisääntyminen johtuu siitä, että hallitus ei reagoi kuntien vaikeaan tilanteeseen. Täällä useissa puheenvuoroissa todettiin ja erityisesti välikysymyksen ensimmäisten allekirjoittajien joukossa oleva entinen kuntaministeri Korhonen totesi juuri äsken puheenvuorossaan, että hallitus ei ole tehnyt mitään kuntatalouden eteen. Kyllä pakko on todeta, että tämän kaltaiset lauseet kuulostavat kovin oudoilta siinä tilanteessa, jossa uusi hallitus on todellisuudessa paneutunut ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kuntatalouden näkökulmiin niin, että haetaan vastauksia kuntatalouden parantamiseksi.

Täällä montakin kertaa todetut indeksikorotusten nostamiset 75 prosenttiin sekä myös verotuksen kompensaatiot kunnille ovat molemmat sellaisia asioita, joista edellinen hallitus ja ed. Ojala voivat vain unelmoida, miksi niitä ei tehty teidän puolueenne ollessa hallituksessa. Siinä mielessä tämä kysymys on todellakin outo ja ontto, koska kun kuntataloutta tarkastellaan muutaman kuukauden Vanhasen hallituksen työkauden alkamisen jälkeen, kyllä tämä kertoo enemmältikin tarpeesta ripittäytyä, siitä että omia jälkiä pestään ja luodaan mielikuvaa: me olemme olleet nyt oikeassa. Syyttelyllä tätäkään asiaa ei viedä eteenpäin. Se on aivan ilman muuta selvää. Mielestäni hallitus ansaitsee joka tapauksessa tunnustuksen omista tekemisistään, niin budjetista kuin niistä linjauksista, mitkä kuntatalouteen on tehty. Koko vaalikausi toki näyttää, mihin asti tässä tullaan pääsemään.

Kokoomusta täytyy onnitella kerrankin. Harvoin sitä kyllä teen; edustajat, jotka ovat paikan päällä, ottakoot tämän vastaan. Puolueella näytti kerrankin olevan älyä siihen, että ei lähde liian varhain peittelemään omia jälkiään. Nimittäin muun muassa Helsinkiä kohdanneet leikkaukset juontavat kyllä nimenomaan kokoomuslaisen valtiovarainministerin kauteen ja aikaan. Kun tämän hetken Helsingin ja pääkaupungin ongelmista puhutaan, silloin katseet kohdistuvat todellakin edellisiin vuosiin, erityisesti viime vuoteen ja tämän vuoden tilinpäätöksiin.

Kunnissa taloustilanne on heikkenemässä. Se on monin osin ollut havaittavissa, ja se tiedetään. Kyllä sen hallitus tietää, kuten myös kuntaministeri Manninen puheenvuorossaan totesi, että sinällänsä mitään uutta täällä ei ole kerrottu. Mutta se, mikä on suunta tästä eteenpäin, ratkaisee kehityksen. Tämä keskustelu eduskunnassa ei varmasti ole kuntalaisten asemaa parantanut vielä kovinkaan paljon, mutta varmasti välikysymyskeskusteluna se on ihan hyvää harjoitusta hallituksen ja opposition välillä käytäväksi mittelöksi sitten ajan myötä. Tällä kertaa tämä välikysymys tulee todellakin jäämään melkoiseksi tussahdukseksi.

Kuntien välillä on erittäin paljon suuria eroja. Mielestäni eduskunnan ja eri valiokuntien tuleekin pohtia sitä, miten kuntataloutta pystytään muutoinkin edistämään kuin ainoastaan lisäämällä valtionosuuksia tai valtion rahaa. Vastaukseksi ei riitä yksistään se, että kuntia liitetään yhteen. On erittäin paljon sellaisia kuntia, että jos ne liitetään yhteen toisiinsa, se ei sinällänsä tuota mitään lisäarvoa, koska jos sieltä muutama henkilö jää ilman työtä, peruspalveluista kuitenkin on huolehdittava. Tässä tämä meidän moninaisen kuntakenttämme ongelma on, kuten ministeri Manninen sen oivallisesti totesi: jonkun kunnan asia voidaan hoitaa ja ongelma pelastaa mutta kuntatalouden ongelmia sillä ei tulla pelastamaan. Siksi eduskunnan tehtävä on tietysti turvata kuntatalous jatkossa ja näyttää vakaalla mallilla, että nimenomaan nykyiseen hallitukseen myös kunnat voivat luottaa. Valtiovalta perinteisesti on ollut ihan, voi sanoa, hallituksen väriin katsomatta kuntien kannalta varsin epäluotettava kumppani. Tässä suhteessa kyllä hallituksella on pyristeltävää siinä, että se saa itselleen luotettavan sopimuskumppanin maineen, jonka kanssa pystytään — kuntakenttä ja valtio — tekemään sellaisia ratkaisuja, että kuntien peruspalveluista pystytään huolehtimaan.

Mitä sitten voivat olla ne kuntien toimenpiteet, millä kunnissa voidaan joko saada aikaan säästöjä tai sitten tienata? Hyvin usein pelätään yhteistyötä. Kerron pienen esimerkin kotiseudultani, syntymäkotiseudultani. Sisä-Savon alueella elinkeinopolitiikka on ollut kohta tuollaiset parikymmentä vuotta viiden kunnan puitteissa yhdessä. Jos jokaisessa kunnassa olisi perinteinen malli, ehkä siellä olisi yksi elinkeinoasiamies tai joku vastaava, ei välttämättä kaikissa näissä sitäkään. Nyt siellä on noin 20 toimijaa, jotka ovat Sisä-Savon seutuyhtymässä kehittämässä aluetta ja ovat saaneet erittäin positiivisia tuloksia myös aikaan. Siinä on hyvä esimerkki, miten kunnat voivat tehdä yhteistyötä, ja tätähän on tehty pitkään. Esimerkiksi tietoliikenneyhteistyö on sellainen. Monet seudut miettivät nyt tietoliikenneasioissa yhteisten verkkojen tekemistä. Miksi maakuntatasolla ei voida tehdä yhteisiä verkkoja, niin että saavutettaisiin todellisia hyötyjä ja säästöjä ja näin turvattaisiin myös näiden peruskuntien niiden niin halutessa itsenäisyys ja toiminnallinen edellytys? Tämä puoli on jäänyt myös tässä keskustelussa hyvin vähäiselle, kun on mietitty vain sitä, kuka on viimeksi tehnyt mitäkin syntiä missäkin. Synnittömiä edelleenkään tässäkään asiassa tässä talossa ei varmasti ole ainakaan siinä katsantokannassa, kun kuntien suunnalta valtiovallan suuntaan katseita luodaan.

Herra puhemies! Kuntakentän kanssa on saavutettava vakautta, luottamusta, luotava sellainen tilanne, että kunnat voivat rakentaa omaa tulevaisuuttaan pidemmällekin kuin yhdelle vaalikaudelle. Siitä nopeasta tempoilusta, mikä kuntatalouteen hyvin helposti myös valtion suunnalta kohdistuu, on kerta kaikkiaan päästävä pois. Tässä on varmasti myös nykyisellä hallituksella tietyllä lailla myös oppimista, ja tämä kulttuuri on pystyttävä Suomeen luomaan, koska se on ainoa tie myös siihen, että vakaan kuntatalouden kautta kuntalaisten peruspalvelut pystytään turvaamaan.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Ollilan ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Ihmisen elämässä tärkeintä on hyvä ja sujuva arki. Se, onko arki hyvää ja sujuvaa, riippuu usein peruspalveluista ja niiden laadusta. Kokoomus on korostanut palveluita. Palveluiden laadukkuutta ajatellen tärkeää on huolehtia kuntien edellytyksistä selviytyä tehtävistään. Edellisen hallituksen aikana budjettien nettovaikutukset kuntatalouteen olivat plussalla. Matti Vanhasen punamultahallituksen talousarvioesitys sen sijaan kiristää kuntien taloutta. Tämän on todennut muun muassa Kuntaliitto esimerkiksi viime kuun puolivälissä. Tällainen meininki vaarantaa kuntien edellytykset tuottaa hyvinvointipalveluja, kuten koulu- ja terveyspalveluja.

On esimerkiksi faktaa, että perusopetuksen resurssit pienenevät reaalisella tasolla, mikä merkitsee suurempia opetusryhmiä, vähemmän tukiopetusta ja muita tukitoimia koulussa. Viime vaalikaudella eduskunta kiinnitti useaan otteeseen huomiota siihen, miten perusopetuksen laatua voitaisiin parantaa ja miten turvata lapsille pienemmät opetusryhmät ja turvalliset kouluolot. Eduskunta on edellyttänyt, että ikäluokkien pienentyessä säästyvät rahat kohdennetaan nimenomaan perusopetuksen laadun kohottamiseen. Tätä asiaa ei voi liikaa korostaa.

Kuntatalouden näkökulmasta on erittäin ongelmallista, että hallituksen talousarvioesityksissä kunnille määrätään uusia tehtäviä, kuten pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan lakisääteisyys. Korostan, että tämä on erittäin tärkeä esitys, mutta sen hoitamiseen ei anneta riittävää rahoitusta. Kuvitteleeko hallitus, että näitä rahoja otetaan entistä niukemmista perusopetusrahoista? Tähän en äsken debatissa saanut sen kummemmin ministeri Manniselta kuin Haataiseltakaan vastausta. Muun muassa Nuori Suomi ry:n ja 33 kunnan iltapäivätoiminnan koordinaattorin mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan valtionosuutta on lisättävä, ja tätä vaatimusta on tuettava.

Kokoomus on esittänyt 60 miljoonan euron lisäystä ensi vuoden budjetissa peruskouluopetukseen. Näin kunnilla olisi paremmat mahdollisuudet pienentää opetusryhmiä, ottaa huomioon erityisopetuksen vuosittain kasvavat vaatimukset sekä turvata tukiopetus ja opintojenohjaus. Siten helpotettaisiin koulujen arkea ja annettaisiin opettajille enemmän aikaa lasta kohden luokassa. Tällä olisi myös ehkäisevä vaikutus syrjäytymisongelmiin. Myös opettajien järjestö OAJ on kiinnittänyt huomiota samaan asiaan.

Arvoisa puhemies! Monet sanovat, että ideologiat ovat tulleet lähelle toisiaan ja erot ovat tasoittuneet. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa. Esimerkiksi tähän tärkeään pienten lasten aamu- ja iltapäivätoimintauudistukseen liittyy minulle vierasta ideologiaa. Hallituksen alkuperäinen esitys ei riittävästi huomioinut seurakuntien ja järjestöjen ja yrittäjyyden tarjoamaa vaihtoehtoa. Vallalla oli hallituksen itse aiheuttama mielikuva, jonka mukaan kunta holhoaa kaiken. Kuntia pitää nimenomaan kannustaa tuottamaan palvelujaan tehokkaammin ja laajentamaan yhteistyötään kaikille sektoreille. Yhteistyö yrityksien ja kolmannen sektorin kanssa on oikein.

Esitettyihin aamu- ja iltapäivähoidon keskitettyihin maksukattoihin liittyy ongelmia. Maksun rajaaminen saattaisi johtaa siihen, että laadusta joudutaan tinkimään. Oudolta tuntuu sekin, että ainakin hallituksen alkuperäisessä ehdotuksessa valtionosuus on laskettu sen mukaan, että toimintaa järjestetään keskimäärin kolme tuntia päivässä, kun tällä hetkellä kerhot jo huolehtivat lapsista viisi tuntia päivässä. Tämä 60 euron maksukatto tekisi olemattomaksi monipuolisen kerhotoiminnan. Tämä on esimerkki siitä, että punamulta rajoittaa, tyrehdyttää ja huonontaa palvelutuotantoa.

Arvoisa puhemies! Yksi iso yhteiskuntamme keskeinen haaste on siinä, miten palvelut saadaan rahoitettua. Yksi keino on etsiä tapoja, joilla voidaan tuottaa enemmän ja laadukkaampia palveluja samalla rahalla. Tässä on tärkeässä asemassa äsken mainitsemani yritysyhteistyö ja yhteistyö kolmannen sektorin kanssa sekä kuntien entistä tiiviimpi yhteistyö.

Palvelutuotantoa ja ihmisten arkea ajatellen on tärkeää panostaa työllisyyden parantamiseen. Kun ihmisellä on mielekästä työtä, elämä sujuu paremmin, monet lieveilmiöt vähenevät. Korkea työllisyysaste mahdollistaa esimerkiksi kuntatalouden vahvistamisen, jotta palvelut saadaan rahoitettua. Tarvitsemme siis uusia työpakkoja, mutta miten? Tärkeää on toteuttaa yritys- ja pääomaverotuksen uudistus niin, että se tukee yritysten toimintaa Suomessa. Työllisyysnäkökulmasta on erittäin tärkeää alentaa yrittäjien työvoimakustannuksia ja parantaa kotitalousvähennystä, kuten kokoomuksen eduskuntaryhmä on vaatinut. Ansiotulojen verotuksen osalta hallitus on tähän mennessä toiminut oikean suuntaisesti. Keskeistä on korostaa sitä, että työnteko olisi aina kannattavaa. Näin kannustinloukut vähenevät. Tässä yhteydessä en malta olla tuomatta esiin sitä, että palvelumaksujen tulosidonnaisuus lisää kannustinloukkuja ja kiristää verotuksen progressiota.

Hallituksen talousarvioesityksessä pyritään täyttämään ihmisen tarpeita myös kuntatalouden osalta. Osin hallitus on onnistunut, mutta monin paikoin esitys ei tyydytä lainkaan. Yleisesti ottaen hallitus on jäänyt kiinni siitä, mikä liittyy rehellisyyteen. Vanhasen hallitus lupaa ohjelmassaan esimerkiksi parantaa opiskelijoiden asemaa. Mitä hallitus tekee käytännössä? Yksikään sen jäsenistä ei ratkaisevassa budjettiriihivaiheessa esittänyt mitään konkreettista. Onko tämä rehellistä politiikkaa? Kun hallitus on käynyt sisäisiä pelisääntökeskustelujaan, olisi kiva kuulla, ovatko sen jäsenet miettineet lupausten ja tekojen pelisääntöjä. Tämä koskee myös kuntataloutta.

Arvoisa puhemies! Olen paljon puhunut nimenomaan koulupalveluista. Ihmiset tarvitsevat monia muitakin palveluja. Sosiaali- ja terveyspuolella on kipupisteitä. Miten käy esimerkiksi Kansallisen terveysprojektin hoitotakuun tai lasten- ja nuortenpsykiatrian? Myös liikennepuolella tarvitaan palveluita. Siksi on huolestuttavaa, että budjettiesityksen joukkoliikenteen määrärahat ovat pienenemään päin. Bussiostoissa määrärahan vähennys kuluvaan vuoteen on 5,6 prosenttia, lääneille varatut lipputukimäärärahat ovat puolestaan vähenemässä 10,2 prosenttia. Nämä ovat julkisen liikenteen ja liikennepäästöjen kannalta ikäviä signaaleja. Onneksi liikenne- ja viestintävaliokunta, mukaan lukien hallituspuolueiden valiokuntaedustajat, totesi yksimielisessä budjettilausunnossaan, että näin ei ole hyvä. Joukkoliikenteen palvelujen ostoihin, korvauksiin ja tukiin tarkoitettu määräraha tulisikin säilyttää vähintään vuoden 2003 tasolla. Tätä teemaa olen korostanut tekemällä myös talousarvioaloitteen. Ei kai hallitus kuvittele, että kuntien pitää kantaa tässäkin asiassa vastuu puuttuvien eurojen metsästämisessä.

Arvoisa herra puhemies! Edellä mainitun perusteella voin hyvin sanoa, että välikysymyksen aihe on erittäin tärkeä. Oleellista on kuitenkin se, että välikysymyksen ajankohta on väärä. Tähän voi joku sanoa, että ei pidä vedota aikatauluihin, jos kunnat eivät pärjää ja peruspalvelut eivät pelaa. Tähän voin puolestani vastata, että nyt on vaikuttamisen aika täällä eduskunnassa, valiokuntatyössä, budjettiprosesseissa. Pitää katsoa, mitä hallitusrintama loppujen lopuksi tekee ja huolehtiiko se riittävästi kunnista. Pitää katsoa lopullisen budjetin perusteella tilannetta. Hötkyilyä kannattaa välttää.

Asia on nyt hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä kiinni, siis siitä, lähtevätkö nimenomaan hallituspuolueet kuntien palvelutalkoisiin. Onhan hallitus luvannut ohjelmassaan, että kuntien rahoituspohja turvataan ja uusiin tehtäviin sekä entisten laajentamiseen osoitetaan riittävästi voimavaroja. Mikä on tämän väittämän merkitys, siitä on nyt kysymys. Jo nyt käytäntö on osoittanut, että hallituksen linjauksia joudutaan kunnissa odottamaan epävarmuudessa eikä peruspalveluihin osoiteta riittäviä lisäpanostuksia.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi kannatan ed. Outi Ojalan ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Hallitusohjelmassa todetaan, että kuntien rahoituspohja turvataan ja uusiin tehtäviin sekä entisten laajentamiseen osoitetaan riittävät voimavarat. Toisaalta tänään ministeri Manninen päätti oman vastauksensa: "Hallitus on jo tähän mennessä konkreettisilla toimenpiteillä ja periaatekannanotoin sitoutunut kuntatalouden turvaamiseen ensi vuonna ja koko vaalikauden ajan. Nämä linjaukset varmistavat välikysymyksessä tarkoitettujen palvelujen laadun ja saatavuuden."

Siitä huolimatta, että hallitusohjelmassa näin kauniisti sanotaan, ja siitä huolimatta, että kuntaministeri päättää vastauksensa näin, minä en, eikä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä, usko näihin lupauksiin. Perustelen sitä tavalla, joka on ehkä kuitenkin tässäkin keskustelussa jälleen jäänyt liian vähälle. Äskeisessäkin puheenvuorossa laskettiin sen varaan, että jos hallituspuolueilta löytyy tahtoa, niin kyllä tässä budjetissa vielä kunnillekin annetaan rahaa. Kyllähän me olemme esittäneet vasemmistoliitossakin budjettialoitteita sekä valtionosuuksien lisäämistä, indeksitarkistuksen täysimääräisenä tekemistä jne., mutta maailma on muuttunut. Maailma muuttui viime keväänä, kun uusi hallitus ensi töikseen päätti menokehyksestä koko vaalikaudelle ja siinä yhteydessä päätti niin sanotun menosäännön ja alijäämärajoitteen. Tämän sisältöä ja tämän merkitystä sekä eduskunnan budjettivallalle että myöskin mahdollisuuksille parantaa muun muassa kuntalaisten palveluja lisämäärärahoilla ei ole ollenkaan tarpeeksi vakavasti tiedostettu.

Kun täällä valtiovarainministeri tänään totesi, että hallitus ei tule, nähtävästi hyvin päättäväisesti, missään vaiheessa kehyksiä avaamaan ja tarkistamaan, niin tämä menosääntö ja alijäämärajoite kyllä estää sen, että kuntalaisten palveluja tai mitään muitakaan välttämättömiä menokohteita voitaisiin menokaudella rahoittaa eduskunnan tekemillä päätöksillä. Sekin, kun täällä muun muassa ed. Gustafsson SDP:n ryhmäpuheenvuorossa korosti sitä, että veronkevennysten tarkoituksena on lisätä taloudellista kasvua ja työllisyyttä ja tuoda sitä kautta voimavaraa, on kaunis tavoite, mutta menosääntö lähtee siitä, että mikäli tällaista voimavaraa tulee, sitä voidaan käyttää vain kahteen asiaan. Ne kaksi asiaa ovat tarkalleen: valtionvelan nopeampi takaisin maksu ja lisäveronkevennykset. Ne ovat ne kohteet, mihin liikkumavaraa käytetään. Siellä ei sanota, että sitten tartutaan kipupisteisiin ja annetaan välttämättömiä lisäsatsauksia muun muassa kunnille.

Tämä uusi linjaus tehtiin keväällä. Täällä on sanottu, että hallitus ei ole ehtinyt vielä tehdä mitään ja on liian lyhyt aika arvioida hallituksen tekemisiä. Tässä suhteessa on ihan oikea aika arvioida. Oli oikea aika arvioida keväällä, ja vasemmistoliitto teki sen kovin näyttävästi ja voimakkaasti, kun kritisoimme tätä menosääntöä ja alijäämärajoitetta, joka kehyspäätökseen tehtiin, ja jatkamme tätä keskustelua tässä yhteydessä, ja se aika on ihan oikea, koska hallitus on tehnyt nämä päätökset.

Veronkevennyksiin tietenkin liittyy paljon problematiikkaa. Kun ne on sillä tavalla tehty, kuin ne on nyt päätetty tehdä, niin sehän tarkoittaa sitä, että ensinnäkin miljoona kansalaista, joista valtaosa on juuri niitä kaikista pienempituloisia, joiden ostovoimaa tarvittaisiin, jotta kotimarkkinoilla tapahtuisi lisää kysyntää ja tulisi lisää työllisyyttä, jää näistä veronkevennyksistä paitsi kokonaan. Elikkä samalla sitten paine siirtyy, niin kuin täällä on moneen otteeseen todettu, kunnallisveron korotukseen tai köyhemmän kansan kannalta vielä huonompiin vaihtoehtoihin eli kunnallisten maksujen ja taksojen korottamiseen. Elikkä progressiivisuus verotuksessa kaiken kaikkiaan vähenee ja kunnallisveroprosentin nostaminen on monessa kunnassa ajankohtainen.

Vasemmistoliitolla on ollut kokonaistaloudellinen ja tällainen kokonaisvaltainen vaihtoehto, kun puhutaan siitä, että puolueet ovat liian saman näköisiä eikä tässä globaalissa taloudessa ja tässä tilanteessa oikeastaan vaihtoehtoja ole. Esitimme sen budjettivaihtoehtona, varjobudjettina. Se lähtökohta on se, että veronkevennyksiä ei suoriteta sillä tavalla eikä siinä laajuudessa kuin hallitus esittää, vaan tämä veronkevennyksestä tuleva vara käytetään selkeästi esimerkiksi kuntien palvelujen turvaamiseen, valtionosuuksien kasvattamiseen, tulonsiirtojen nostamiseen ja sitä kautta ostovoiman ja työllisyyden parantamiseen kansalaisten lisääntyvän kulutuskysyntäkyvyn kautta.

Arvoisa puhemies! Jos täällä viime kaudella yleisölehtereillä tai tv:n välityksellä tai sitten arvoisat kollegat salissa kuuntelivat muutamia keskustapuolueen kansanedustajia, niin kun puhuttiin kuntataloudesta, keskeisesti nousivat esille sellaiset edustajat kuin nykyinen ministeri Pekkarinen, nykyinen ministeri Hyssälä ja nykyinen ministeri Manninen. Erityisesti edustajat Pekkarinen ja Hyssälä, ääni väristen hyvin monta kertaa, suorastaan tunteita nostattaen, puhuivat täällä kuntien ahdingosta ja kuntalaisten peruspalvelujen turvaamisen välttämättömyydestä. Myöskin ed. Manninen käytti hyvin jämäköitä ja perusteltuja puheenvuoroja. Jos joku olisi silloin näitä puheenvuoroja kuunnellut, niin varmasti olisi tullut mieleen, että jos tämä porukka hallitukseen nousee ja rupeaa kuntataloudesta päättämään, kyllä varmasti asiat paranevat. Mikä on tulos? Heidät on palkittu ministerin paikoilla, mutta se, mitä hallitus näyttää tälle tulevalle vaalikaudelle, tuleville vuosille kuntalaisten kannalta, ei todellakaan vastaa siihen toiveeseen, mitä puheenvuoroissa viime kaudella moneen kertaan todettiin.

Elikkä kyllä tämä tilanne on vaikea. Täällä on viitattu monta kertaa Kuntaliiton kannanottoihin, on puhuttu, minkä ikäisiä kannanottoja. Eilen viimeksi valtiovarainvaliokunnassa Kuntaliiton kannanotto lähti niin, että yksinkertaistettuna voidaan todeta, että kustannustason nousua, puhumattakaan uusien tehtävien edellyttämästä lisärahoituksesta, ei voida kattaa verotulon kasvulla eikä luvatuilla valtionosuuslisäyksillä. Kyllä tämä on karutonta kertomaa, eikä se puhumalla hallituksen edustajien taholta muuksi muutu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Poliittisen debatin käytetyimpiä iskulauseita on: Valtiovalta lisää kuntien tehtäviä osoittamatta niiden suorittamista varten riittävästi varoja. Väite kuulostaa ja näyttää aina siinä määrin oikeutetulta, että sen perusteella voi koska tahansa jättää välikysymyksen noin toimivan hallituksen kaatamiseksi. Yhtä näppärästi väite voidaan kiistää toteamalla, että itsehallinnollisilla kunnillahan on verotusoikeus eikä veroprosentille ole säädetty kattoa. Itse asiassa kuntalaista voidaan johtaa velvoite käyttää tätä mahdollisuutta, sillä kuntien on kyettävä tasapainottamaan taloutensa. Näin siitäkin huolimatta, että kunnallispoliitikkojen korvien välissä näyttäisi olevan hyvin tehty veroprosentin korottamisen estävä lukko. Näillä eväillä olemme loputtoman väittelyn tiellä.

Vakavaksi tämän asian tekee se, että jokainen 446 jäljellä olevasta kunnastamme on osa julkista talouttamme. Julkista talouttamme kohdellaan lainamarkkinoilla yhtenä kokonaisuutena. Koko julkinen taloutemme on nyt luottokelpoisuusluokituksissa korkeimmassa luokassa, mikä sinänsä merkitsee edullisia lainaehtoja, muun muassa suhteellisen alhaisia korkoja. Tällä on käytännön merkitystä, sillä muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta kunnat ovat valtion tapaan velkaantuneita. Jos yksikin kunta joutuu selvitystilaan, mikä näkyy muun muassa siinä, ettei yksikään pankki myönnä sille enää millään ehdoilla lainaa, niin koko julkisen taloutemme luottokelpoisuusluokka laskee. Juuri tämä näkökohta ja samalla vain tämä näkökohta tekee välikysymyskeskustelun oikeutetuksi.

Mitä sitten voitaisiin tehdä? Muutosta mietittäessä on otettava huomioon joitakin tapahtuneita tosiasioita ja reunaehtoja. Maan sisäinen muuttoliike on jo johtanut monien Pohjois- ja Itä-Suomen syrjäisen maaseudun tuotannollisten työpaikkojen katoamiseen. Maataloudenkin harjoittaminen on lopetettu. Metsistä puun korjaavat muualta pistäytymässä olevat koneyrittäjät. Rakennuksissa asuu aktiivisen työelämän jättäneitä tai niitä käytetään vapaa-ajan kortteereina. Julkisen hallinnon ja palveluiden työpaikat ovat kuntakeskuksissa. Maapalloistumiskehitys on viemässä työpaikkoja kiihtyvällä vauhdilla kaupunkimaisista taajamistakin. Mitä yksipuolisempi elinkeinorakenne on ollut, sitä haavoittuvampi se tällaisessa tilanteessa on ollut. Tästä Kemijärvi ja Salcompin tarina ovat valaisevia esimerkkejä.

Nykyisen lain mukaan maa on jaettu kuntiin. Kuntajako on täydellinen. Sama laki koskee kaikkia kuntia yhtäläisesti. Alueellisia pärjäämiseroja tasoitetaan valtionapujen avulla. Globaaleista ja maan sisäisistä syistä johtuvat erot menestymisen edellytyksinä ovat kuitenkin kärjistyneet viime aikoina siinä määrin, että harkinnanvaraisesti käytettävissä olevan valtionavun määrä pitäisi todella moninkertaistaa nykyisestään, jotta taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneet kunnat voidaan estää ajautumasta selvitystilaan. Peruspalvelut on joka tapauksessa tuotettava ja tarjottava jäljellä oleville kuntalaisille.

Kokemus on osoittanut, etteivät kuntaliitokset tuo välttämättä mitään ratkaisua taloudelliseen ahdinkoon, jos yleiset kuntatalouteen vaikuttavat taloudelliset realiteetit eivät niiden vaikutuksista muutu myönteiseen suuntaan. Kahden persaukisen liittyessä yhteen reikä saattaa vain laajentua, eikä vauraammillakaan alueilla välttämättä saavuteta kummoisempaa tulosta. Niinpä Raahen ja Pattijoen yhdistyminen ei pelastanut Raahea talousahdingon jatkumiselta. Rautaruukin ja muiden yhtiöiden työpaikkojen vähentymiset ovat peitonneet siellä ne myönteiset vaikutukset, joita kuntaliitos toi tullessaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus on valinnut veroalen tien elvyttääkseen taloudellista toimeliaisuutta. Jos tarkoituksena on tavoitella tarpeetonta kulutusta, sen mielekkyys on helppo kyseenalaistaa. Jos kulutuksen kasvun ajatellaan generoivan uusia työpaikkoja, niin niitä ei ainakaan tätä tietä synny niille Pohjois- ja Itä-Suomen alueille, joissa kuntatalous on eniten ravalla. Veronmaksajia on kerta kaikkiaan liian vähän. Utsjoen kaltaisessa tilanteessa oleviin kuntatalouksiin ei voida olennaisesti vaikuttaa samoilla keinoilla, joilla vaikutetaan Keski- ja Etelä-Suomessa. Jo Kosken työryhmässä mietimme aikoinaan Utsjoelle erityiskohtelua lainsäädännössä. Nyt on aika ottaa uusi, kuntajaolle rinnakkainen malli käyttöön: Otetaan osa Suomen alueista pois normaalista kuntajaosta ja muodostetaan niistä valtion erityisalueita. Valtio vastaisi näiden alueiden peruspalveluista ja yleisestä hallinnosta.

Toinen merkittävä uudistus on erikoissairaanhoidon siirtäminen valtion piikkiin. Osoituksena siitä, että kehitys on väistämättä menossa tähän suuntaan, on työryhmän ehdotus siitä, että tietyt harvinaisimmat, erikoisosaamista vaativat leikkaukset keskitettäisiin muutamaan valtion piikistä rahoitettavaan yksikköön. Parempi olisi, että koko muutos tehtäisiin kerralla tähän suuntaan. Jos kuntien terveyskeskukset pyrkisivät maksattamaan niille kuuluvia perusterveydenhoidon menoja lähetteellä valtionyksikköön, tämä olisi helppo torjua palauttamalla perusteettomat laskut ilman valitusosoitetta päätettyihin normeihin vedoten takaisin lähettäjälle. Itse kiireellisten hoitotoimenpiteiden suorittamiseen tämä laskunmaksujärjestely ei luonnollisestikaan vaikuttaisi yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Epäilen, etteivät välikysymyksen ideoineet juuri näitä asioita olleet tulleet pohtineiksikaan. Hallituksen puuhissa on ollut kuitenkin edellä kuvatulla tavalla siinä määrin avuttomuutta, että joutaa tulla perjantain äänestyksessä kaadetuksi.

Lyly Rajala /kd:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Täällä aiemmin puhuneet pitkän matikan lukeneet ovat jo lukeneet madonlukuja hallitukselle, joten minä kielilinjan käyneenä en kuitenkaan aio puhua munkkilatinaa vaan tyydyn verbaaliakrobatiaan kielellisin keinoin ilman ainuttakaan lukua.

Muinainen Tauno Rautiaisen vetämä tietokilpailu oli nimeltään "Ota tai jätä". Tämän hallituksen suunnitelmat ovat enemmänkin ota ja jätä -periaatteella kansalaisia kohtaan toimiva järjestelmä. Hallitus painottaa kovin kerkeästi tuloveronalennuksia ja on näitä toimenpiteitä aikaansaanutkin jo tänä vuonna. Jatkoa seuraa ensi vuonna, ja tämähän on ihan hyvä asia. Samalla kuitenkin kuntien taloutta rapautetaan. Se aiheuttaa kansalaisille tuloveronalennuksista saamansa edun menetyksen kuntien pakon edessä nostamien kunnallisverojen korotuksina ja maksujen nousuina.

Nykyinen kuntaministeri on hanakas peittämään erheensä väittämällä, että tällä hetkellä toimitaan vielä edellisen hallituksen ja edellisen kuntaministerin tekemillä ehdoilla ja suuntauksilla. Kuulostaa erikoiselta, kun nykyinen hallitus ja nykyinen ministerikin ovat kuitenkin olleet virassaan jo puoli vuotta. Vanhasen hallitus antoi edeltäjänsä Jäätteenmäen hallituksen mukaisen hallitusohjelman koko vaalikaudeksi. Siinä maalaillaan taivaanrantaa viljavin värein ja luvataan laajaa laihoa niin kunnille kuin kansalaisillekin. Toistaiseksi toimenpiteet ovat kuitenkin kaataneet kuntien tulevaisuuden nousemattomaan lakoon.

Vuosien saatossa alennetut kuntien valtionosuudet lisättyinä yhteisöverouudistuksen rajulla muutoksella ovat omiaan aiheuttamaan useimmissa maamme kunnissa itkua ja hammasten kiristystä. Mielestäni yhteisöveroa tulee voida luonnehtia urheilukilpailujen tuotonjakoon: joka tuo yleisön, saakoon myös myynnistä tulevan tuoton. Näin ei kuitenkaan nykyinen hallitus toimi.

Arvoisa puhemies! Keskustapuolue ja varsinkin sen entinen eduskuntaryhmän veturi, nykyinen ministeri Pekkarinen puhui edellisellä vaalikaudella suuna päänä kuntien talouden kiristymisestä ja haukkui edellisen hallituksen kunta-asioiden hoidosta. Vaalivoitto hankittiin pelottelulla, uhkauksilla, puolitotuuksilla ja jopa väärillä väittämillä. Sama touhu jatkuu. Vaikka kepu nyt pekkaroi vallankahvassa, se syyttää yhä edellistä hallitusta ja uskottelee kansalle, että tämän hallituksen metodeilla asiat pannaan kuntoon ja lako nousee apulannan avulla hekumalliseen heilimöintiin. Tarjoan hallitukselle apulannan sijasta tarttumista talikkoon ja tonkimista todellista tunkiota.

Tällä vaalikaudella keskustalla toki on mahdollisuus parantaa kuntien taloudellista asemaa, mutta ainakaan alku ei vaikuta lupaavalta, päinvastoin. Kepuvetoinen, mutta demareitten määräysvallassa toimiva hallitus on omilla toimillaan edelleen kiristämässä kuntataloutta ministerinsä Mannisen johdolla. Kyllä kansa tietää ja tulee antamaan tuomionsa jo tulevissa kunnallisvaaleissa. Suurin hallituspuolue keskusta on tullut värisokeaksi ja jatkaa sateenkaaren sävyistä aikoinaan pudonneena punamullan väreissä.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen pääarkkitehdit vasemmistoliitossa näyttävät edustavan niin sanottua myöhempää herännäisyyttä. Vasemmistoliiton ex-ministeri Martti Korhonen vastasi viime kauden hallituksessa alue- ja kuntataloudesta. Kuntatalouden ongelmat ovat suoraa seurausta paitsi yleisestä talouskehityksestä myös välikysymyksen tekijöiden omista toimista.

Hallitus on valinnut toisen toimintalinjan kuin hallitus, jossa ex-ministeri Korhonen istui. Linjanmuutos näkyy kahdella tavalla. Verotuksen kevennyksellä haettiin lisää kotimaista kysyntää ja sitä kautta talouden kasvua, ja näin on myös tapahtunut. Toinen tärkeä linjaus koskee kuntien verotulomenetyksiä. Ne kompensoidaan täysimääräisesti lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia. Aiemmin tämä toimintalinja todellakin jätettiin puolitiehen: verotusta kevennettiin, mutta kuntien verotulokehitys jätettiin pelkän tuurin varaan. Ei siis ihme, että kuntien verotulojen kasvu on ollut nihkeätä. Myös valtionosuuksien indeksitarkistukset nykyhallitus hoitaa edellisen kauden hallitusta kuntaystävällisemmin. Koska kuntien tulorahoituksessa verotulot ovat vain noin 50 prosenttia kokonaisrahoituksesta ja valtionosuuksien siivu noin 15 prosenttia, ydinkysymys kuuluu: Miten kuntien verotuloille käy ja kuinka pitkäjänteisesti ja ennustettavasti kunnat voivat suunnitella talouttaan? Olennaista on se, kuinka tehokasta on työllisyys- ja talouspolitiikka.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden ennustaminen ei taatusti ole helpoimpia askareita, ei edes nykyiselle oppositiolle. Sopii vilkaista viime kaudella tehtyä kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnan laskelmaa vuosikatteiden kehityksestä tämän syksyn arvioon. Sen perusteella viime syksyn tilanne oli tätä syksyä synkempi. Valtion ja kuntien välinen peruspalveluohjelma ja siihen liittyvä vuosittainen peruspalvelubudjetti on kaivattu askel vakaampaan kuntapolitiikkaan. Peruspalveluohjelmassa arvioidaan kuntien velvoitteista johtuvat menot ja tulot sekä alueelliset vaikutukset. Läpinäkyvyys helpottaa tasapainottamistoimia silloin, kun niitä tarvitaan.

Peruspalveluiden turvaaminen on kunnissa entistä vaativampi tehtävä. Julkisessa hallinnossa on pystyttävä ratkomaan rajallisten resurssien ja kasvavien tarpeiden yhtälö. Tuottavuutta on voitava lisätä ja kuntien välistä yhteistyötä syventää. Hallitus on käynnistänyt monia hankkeita palveluiden saatavuuden ja laadun parantamiseksi. Myös lisärahaa on kohdennettu. Yksinomaan rahoitusta lisäämällä ei sosiaali- ja terveyspalvelujen ongelmia kuitenkaan ratkaista. Kiireellisintä ehdottomasti onkin kehittää palvelurakennetta. On rohjettava kehittää uusia organisaatiomalleja ja erilaisia palvelujen tuotantotapoja. On rohjettava tehostaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä. On tuotettava palveluita myös ylikunnallisesti.

Arvoisa puhemies! Opposition toistuva väite, ettei hallitus reagoi mitenkään kuntien tarpeisiin, on tuulesta temmattu. Kansallista terveyshanketta viedään suunnitelmallisesti eteenpäin. Lääkärikoulutusta on lisätty 600 aloituspaikkaan. Lääkärikoulutusta koskevia asetuksia on muutettu niin, että lääkärin tulee lisensiaattitutkinnon jälkeen työskennellä vähintään yhdeksän kuukautta terveyskeskuksessa. Leikkausjonojen purkurahaa on lisätty, ja purkurahoilla on hoidettu yli 60 000 ihmistä.

Palveluseteliuudistuksella parannetaan kotipalveluiden saatavuutta. Kotipalveluja kehittämällä tuetaan myös vammaisten kotona asumista ja itsenäistä selviämistä. Myös lapsiperheiden arkea helpotetaan. Omaishoitoa kehitetään osana Kansallista sosiaalialan kehittämishanketta. Omaishoidon tuen myöntämisperusteita yhtenäistetään ja hoitajien vapaapäiväjärjestelyihin etsitään uusia keinoja. Lasten- ja nuortenpsykiatriaan on kohdennettu valtionavustuksia. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on korotettu. Avustuksista yli puolet on mennyt kuntien peruspalveluihin.

Yksi palveluketjun paradokseista liittyy lääkäreihin. Vaikka meillä on psykiatreja väestöön nähden selvästi enemmän kuin Euroopan maissa keskimäärin, ongelmana on julkisen sektorin psykiatripula. Mistä se johtuu? Saamme vastauksen, kun henkilöstöpulaa ja työnjakoa koskeva selvitys valmistuu.

Meillä tuotetaan jo nyt enemmän erikoissairaanhoidon palveluja suhteessa väkilukuun kuin muissa Euroopan maissa. Meillä on enemmän lääkäreitä ja sairaanhoitajia kuin Euroopassa keskimäärin. Hoitokäytännöt vain eroavat ratkaisevasti eurooppalaisesta käytännöstä. Myös hoidon tarpeen arvioinnissa on suuria alueellisia eroja. Koska sairastavuus ei näitä eroja selitä, niitä on voitava vähentää. Tätä kautta pystymme vastaamaan kuuden kuukauden hoitoonpääsyvaatimukseen, kuten Kansallisen terveysprojektin toimeenpanoryhmässä työskentelevät Jouko Isolauri ja Jukka Männistökin ovat julkisuudessa todenneet.

Arvoisa puhemies! Toivon, että varhaisen kunnallisvaalikampanjoinnin sijasta oppositiokin kantaa kortensa kekoon kuntien talouden, riittävien ja laadukkaiden palveluiden ja suomalaisen hyvinvoinnin puolesta.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Uutena kansanedustajana minua todella kummastuttaa oppositiopuolueiden välikysymys ensinnäkin siksi, että osa oppositiopuolueista on jo nyt kyseenalaistamassa hallituksen toimia kuntatalouden osalta, vaikka hallitus ei ole vielä työskennellyt kuin reilun puoli vuotta. Tänä aikana nykyinen hallitus on toiminut määrätietoisesti toteuttamalla kuntien tiukkenevan tilanteen huomioon ottaen muun muassa tuloverovähennysten täyden kompensoinnin kunnille. Näinhän ei valitettavasti aiemmin ole ollut.

Toisaalta nyt on korotettu myös valtionosuuksia. Tämä ei toki ole riittävää, mutta toimenpiteiden suunta on oikea. Lisäksi kustannustason noususta suoritettavaa indeksitarkistusta ehdotetaan ensi vuoden talousarviossa nostettavaksi 75 prosenttiin laskennallisista kustannuksista. Aiemminhan indeksikorotus on ollut vain puolet laskennallisista korotuksista.

Kuten täällä tänään on todettukin, kaikkein tärkeintä kuntatalouden kannalta kuitenkin on talous- ja työllisyyskehitys kokonaisuudessaan. Näihin kysymyksiin hallitus on tarttunut voimakkaasti. Näistä myönteisistä kehityksistä huolimatta kuntien hankalaa tilannetta ei ole voitu ratkaista.

Nykyisen hallituksen syyttäminen asiassa on kuitenkin kohtuutonta, koska kuntatalouden ongelmat eivät suinkaan ole nykyisen hallituksen aiheuttamia eivätkä sitä edellisenkään hallituksen. Taloudelliset vaikeudet periytyvät 90-luvun taloudellisen laman vaatimista leikkauksista. Ylipäätänsä energian käyttäminen syyllisten etsintään ja moittimiseen on turhaa, poliittisen energian ja innovatiivisuuden hukkaanheittoa. Paljon tärkeämpää on käyttää kaikki energia tulevien ratkaisujen pohdintaan ja yhteiskunnan kehittämisen edistämiseen. Hallitus on tehnyt voitavansa olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Laman vaikutukset ovat pitkälliset. (Ed. Korhonen: Eihän tuo nyt pidä paikkaansa!) Koska yhteiskunnallista pahoinvointia ennalta ehkäiseviin toimiin ei ole voitu lamavuosina suunnata riittävästi panoksia, on nyt maksettavana suuremmat laskut. Uusia ratkaisuja nykyiseen tilanteeseen meidän tulee löytää yhdessä opposition ja hallituspuolueiden kesken.

Kustannustason nousu ja yhteiskuntakehityksen edellyttämät uudet tehtävät tuovat yhteiskunnalle uusia kustannuksia, joiden varmistamiseksi tulee tarkastella kunta- ja valtiontaloutta kokonaisuudessaan. Nyt kun oppositiokin on ottanut tämän asian kiitettävästi esille, on varmasti yhdessä löydettävissä todellisia uudistuksia ja parannuksia kuntataloutta helpottamaan. (Ed. Korhonen: Perutaan hyvätuloisten veronalennukset!) Kaikkea ei kuitenkaan voida ratkaista yksin valtion tasolla. Valtionvelka on 12-kertainen kuntien velkataakkaan nähden, kuten ed. Gustafsson täällä aiemmin tänään toi esiin. Emme ole irrallisia saarekkeita kunnissa tai valtiossa, vaan päinvastoin olemme mitä suurimmassa määrin riippuvaisia toisistamme. Velkataakkaa ei voida nostaa kohtuuttomaksi valtion eikä kuntienkaan kohdalla.

Tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja ennen kaikkea voimakasta arvokeskustelua sekä kunnissa että eduskunnassa. Tarvitaan tulevaisuusvisioita siitä, mitä asioita haluamme yhteiskunnassa ensiarvoisesti hoitaa. Myös rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Vapaaehtoisia kuntaliitoksia on järkevää tukea. Kuntatalous ei ole riippuvainen kuitenkaan pelkästään kunnan koosta, vaan siihen vaikuttavat merkittävästi monet muut tekijät kuntaorganisoinnissa. Tärkeää on tukea kuntien yhteistyötä palvelujen tuottamisessa palvelujen parantamisen ja kustannusten alentamisen keinoina. Seutuyhteistyön mahdollisuudet ovat moninaiset. Kuntien yhteistyötä tiivistämällä ei menetetä itsenäisten ja pienten kuntien vahvuuksia, jotka ovat vaarassa kaventua suuriin kuntaliitoksiin pyrittäessä. Toivon, että löydämme järkeviä ratkaisuja yhdistää kuntaidentiteetti ja tiiviimpi kuntayhteistyö siten, että tuloksena on entistä toimivampia kuntia ja palveluihin entistä tyytyväisempiä kuntalaisia.

Alueellinen tasavertaisuus palveluissa ja oikeuksissa tulee turvata kaikille kansalaisille maassamme. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan monenlaisia toimia niin kuntien kuin valtionkin tasolla. Vaikka erityisesti kannan huolta pienistä ja keskisuurista kunnista ja niissä asuvien ihmisten palveluista, näen samalla myös metropolialueen merkityksen koko maallemme ja aktiiviselle aluekehitykselle. Tämän vuoksi maaseudun ja Pääkaupunkiseudun kehitystä ei tule nähdä vastakkaisina vaan ennen kaikkea toisiaan tukevina. Maamme elinvoimaisuus edellyttää vahvaa metropolialuetta, joka säteilee elinvoimaa koko maamme alueelle. Tämän vuoksi valtion ratkaisut, jotka kohdistuvat suurten kaupunkien elinvoimaisuuden vahvistamiseen, eivät ole pois muiden kuntien vahvistamisesta.

Kehityksen tulee olla tasapuolista ja oikeudenmukaista. Tässä viittaan lähinnä yhteisöveroratkaisuihin. Jatkossa uusia tehtäviä kunnille säädettäessä tulee niiden järjestämiseen vaadittava rahoitus myös turvata kunnille. Lastensuojelumenojen tasausjärjestelmän mukaista ratkaisua tarvitaan muun muassa kehitysvamma- ja huumehoitomenojen kohdalla. On kohtuuton tilanne yksittäiselle kunnalle vastata yksin suurista ja ennalta vaikeasti arvioitavista kustannuksista.

Arvoisa puhemies! Jatkossa tulee uskaltaa rohkeasti panostaa entistä enemmän ennaltaehkäiseviin toimiin. Se on ainoa tapa, jolla sosiaaliset ongelmat ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden jatkuva kustannusten kasvu saadaan hallittua. Tämä tulee nyt ottaa tosissaan. Se on järkevää ja pitkällä aikavälillä myös taloudellisinta asioiden hoitoa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun viime hallituksen aikana keskusteltiin kuntataloudesta, silloin keskusta totesi, että hallitus on romuttamassa kuntataloutta. Kun tänä päivänä katsotaan kuntataloutta, se on paljon heikommassa kunnossa, ja sitten sanotaan meille, oppositiolle, kansanedustajille, suomalaisille, että nyt kunnilla on paljon paremmat mahdollisuudet tuottaa peruspalvelut. Kyllä täytyy sanoa, että tässä on niin syvä ristiriita kuin olla ja voi.

Ed. Taiveaho, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 99 budjetin kokonaisvaikutus kuntatalouteen on miinuksella, joten en kovin paljon ihmettelisi, että täällä tänään kuntataloudesta keskustellaan. Ei tällaista palveluiden kurjistamista voi missään nimessä hyväksyä. Oli miten oli, niin kyllä kuntalaisten huoli peruspalveluista on suuri ja perusteltu. Terveys- ja vanhustenpalvelut, opetus sekä päivähoito ovat kyllä vakavasti uhattuina. Ei tässä puhuta pelkästään ensi vuodesta vaan tulevista vuosista ja koko vaalikaudesta. Täytyy sanoa, että tämä Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjetti ja ne poliittiset valinnat, joita on jo tehty ja joita tullaan hallitusohjelman mukaan tekemään, ovat vaarassa vaarantaa kuntien mahdollisuudet tuottaa peruspalveluita, ja tästä pitää olla todella syvästi huolissaan. Erityisen huolestuttavaa on se, että hallitus ei kyllä ymmärrä kuntalaisten eikä kuntien ahdinkoa.

Kuten täällä jo debattiosuudessa totesin ja kysyinkin, niin kyllähän täällä peruspalveluministeri Hyssälä on todennut todellakin, että kuntien mahdollisuudet ovat todellakin paljon paremmat kuin aikaisemmin. Näin todellakaan ei ole. Meille helsinkiläisille hän vastaa, että tehkää vähän säästöä, niin sillä toteutatte hoitotakuun. Näin kevyitä ja ylimielisiä vastauksia en ole kyllä pitkään aikaan tässä salissa kuullut ja olen tästä hyvin surullinen. Tosiasia on, että ei kuntatalous millään laskukaavalla vahvistu, vaan päinvastoin se kiristyy, mikä todellakin vaarantaa peruspalvelut. Tähän tosiasiaan hallituksen on herättävä. (Ed. Korhonen: Eihän niitä kiinnosta, ei täällä ole yhtään ministeriä paikalla!) — Näin on, onneksi on edellisiä.

Kuntien ahdinkoa lisää se, että ensi vuonna niiden harteille ollaan lisäämässä uusia velvoitteita ilman, että niihin on osoitettu riittävästi rahaa. Nämä uudet tehtävät on jo valmiiksi alibudjetoitu. Tämä osoittaa sen, että hallitus on kyllä unohtanut lupauksensa peruspalvelubudjetista ja vakauden turvaamisesta. Aivan turha täällä on puhua peruspalvelubudjetista, kun se ei sisälly ensi vuoden talousarvioon eikä mitään varmuutta ole, että se tulee toteutumaan koko vaalikaudella. Kyllä lähtökohdan täytyy olla se, että näin vakavassa tilanteessa, kun uusia velvoitteita tulee, niihin täytyy kyllä olla osoitettuna voimavarat. Kyllä tämä hallituksen viitoittama tie, joka pakottaa kunnat velanottoon ja palveluiden heikentämiseen, on ihan väärä.

Opetusministeri Haataiselta on kyllä tässä ihan pakko kysyä, vaikka hän ei ole enää paikalla, miten käy perusopetuksen, kun on näitä opetustoimen alaisia uusia velvoitteita. Toki tiedän tämän aamu- ja iltapäivätoiminnan, miten velvoittava se on, mutta ottaen huomioon sen torson lakiesityksen, mikä siihen liittyy, ja myöskin nämä esiopetuksen kuljetukset, kun niihin ei osoiteta tarpeeksi rahaa, on kysyttävä, miten käy perusopetuksen.

Tosiasia on, että ensi vuoden talousarvio tulee murentamaan perusopetusta. Sitä me emme kokoomuksessa voi hyväksyä emmekä hyväksy. Me olemmekin tehneet talousarvioaloitteen, jossa perusopetukseen suunnataan lisää voimavaroja. Uskon ja luotan siihen, että täältä eduskunnasta löytyy enemmistö aloitteemme taakse estämään perusopetuksen pohjan murenemisen. Me kokoomuksessa haluamme helpottaa koulujen arkea ja pitää huolta siitä, että opettajilla todellakin olisi oppilaille enemmän aikaa. Pidän aika vakavana asiana, että Haatainen halusi nämä uudistukset heti budjettiinsa ja asetti tämän meriittilistansa perusopetuksen laadun edelle.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että sivistysvaliokunta ja eduskunta tuon täysin torson iltapäivätoimintalakiesityksen korjaa, koska tavoite taata lapselle turvallinen iltapäivä- ja aamupäivähoito on tärkeä. Eikä pidä todellakaan vaurioittaa jo olemassa olevaa iltapäivähoitoa. Tästä ed. Karttunen täällä ansiokkaasti puhui. Me kokoomuksessa todellakin haluamme luottaa siihen, että myöskin seurakunnat, erilaiset järjestöt ja yritykset voivat olla takaamassa iltapäivähoitoa. En usko, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton hätä iltapäivähoitolain heikkoudesta on yhtään huonosti perusteltu, vaan kyllä järjestöjä täytyy tässä asiassa kuulla.

Arvoisa herra puhemies! Pääkaupunkiseudun tilanne on erittäin vakava. Tuo virheellinen yhteisöveroleikkaus kurjistaa Helsinkiä. Vaalien alla selkeäsanaisesti luvattuja korjauksia ei näytä olevan tulossa. Me joudumme Helsingissä jatkamaan syvintä lamaakin tiukemmalla säästölinjalla. Olen hämmentynyt siitä, että meille todellakin selkä on kokonaan käännetty. Keskustan käytös ei minulle henkilökohtaisesti ollut yllätys, mutta demareiden selänkäännöstä Pääkaupunkiseudulle olen hieman jopa yllättynyt.

Me olemme joutuneet hoitamaan lainarahalla ja velkaantumisella ja rajuilla säästöille meidän peruspalvelut. Meillä on jokaista helsinkiläistä kohden 1 800 euroa velkaa. Enempää me emme voi ottaa. Olen todellakin syvästi huolissani siitä, että täällä kaavaillaan yhteisöveron viemistä kokonaan pois kunnilta. Vakavasti toivon, että nyt nykyisen pääministerin sanaan voi luottaa. Hän on sanonut, että ei ole järkevää politiikkaa viedä pois yhteisöveroa kunnilta. Haluan ja luotan siihen, että sitä todellakaan ei viedä, vaan keskityttäisiin siihen, että korjattaisiin nuo yhteisöveroleikkaukset ja palautettaisiin niitä voimavaroja, mitä Pääkaupunkiseudulle kuuluu.

Tosiasia on se, että tällä hetkellä meillä Helsingissä ei ole varaa enää nostaa kunnallisveroa. Jos sen nostamme, niin ei tavallisilla helsinkiläisillä opettajilla ja poliiseilla ole varaa asua Helsingissä. Saatikka sitten nuo ministeri Mannisen asiakasmaksukorotukset: ne ovat täysin mahdottomia. Joten toivon, että hallitus vierailisi vähän enemmän Pääkaupunkiseudulla ja näkisi, mikä arki meillä täällä on.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi haluan esittää huoleni kuntien mahdollisuuksista tuottaa riittävät terveyspalvelut. Olen hieman hämmentynyt siitä, kun täällä hallituksen puolelta on käytetty puheenvuoroja, että kokoomus tai oppositio halusi vain lisää rahaa terveyspalveluihin. Ei, kyllä me olemme täysin tietoisia siitä, että monia toimenpiteitä täytyy tehdä, jotta terveyspalvelut voidaan turvata. Enemmänkin olemme kokoomuksessa huolissamme siitä, että hallitus ei uskalla tehdä niitä toimenpiteitä, niitä uudistuksia, joita täytyy tehdä, jotta riittävät palvelut voidaan turvata.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Alkuperäinen ajatukseni oli käytettävissä olevan 7 minuutin kuluessa analysoida kuntien taloustilannetta ja sitä kehitystä, mihin väistämättä ollaan menossa, mikäli hallitus noudattaa tuota viitoittamaansa tietä, mutta lähinnä hallituspuolueiden edustajien aikaisemmissa puheenvuoroissa on esitetty niin monia kevyitä ja myös paikkansapitämättömiä väitteitä, että on pakko lähteä kommentoimaan muutamia niistä ja osoittaa ne paikkansapitämättömiksi.

Ensiksi on syytä todeta se, että minua ihmetyttää suuresti se, miten kunnallistalouden varsinaista asiantuntemusta hallituksessa edustava ministeri Manninen on kyennyt näinkin lyhyen ministerikautensa aikana unohtamaan kokonaan kuntien talousvaikeudet, joista hän minusta vielä muutama kuukausi sitten tuntui aivan aidosti olevan huolissaan. Nyt ne näyttävät kuitenkin unohtuneen.

Käyttämässään puheenvuorossa ministeri Manninen totesi aivan oikein, että budjettiesitys sisältää aikaisempaa enemmän informaatiota kuntien ja valtion välisestä suhteesta ja se sisältää paljon lukuja, joista kukin voi valita halunsa mukaan. Vapaata valintaperiaatetta noudattaen myös välikysymysvastauksessaan hän totesi: "Kokonaisuutena valtion päättämät toiminnan muutokset huomioida veroperustemuutosten korvaus ja valtionosuuksien indeksikorotukset vaikuttavat kuntatalouteen nettomääräisesti ensi vuonna 62 miljoonaa euroa vahvistavasti." Tässä annetaan se kuva, että budjettiesitys todella vahvistaa kuntataloutta. Tuon summan varmaan tuolta kasaamalla numeroita valikoivasti löytää, ja minusta tuntuu, että osa jopa uskoo siihen, että näiden lukujen perusteella voidaan päätellä kuntataloutta vahvistettavan. Se on kuitenkin täyttä harhaa. Yksinkertainen tosiasiahan on, että valtionosuuksien luvatuilla lisäyksillä, oletetulla verotulokertymällä, verotulojen kasvulla, jotka valtionosuuksien lisäykset sisältävät myös verotulomenetysten kompensaation, ei kyetä rahoittamaan nykyisten palvelujen tuottamisesta kustannustason muutoksesta aiheutuvaa kuntien lisääntyvää kustannuserää. Sen vuoksi on täysin selvää, että budjetti merkittävästi heikentää kuntien mahdollisuuksia selviytyä.

Toinen asia, joka ihmetytti kuntaministerin eräässä vastauspuheenvuorossa, oli se, kun hän totesi, kun viitattiin kuntien toimintakatteeseen, että on sama kuin puhuisi aidanseipäistä puhumalla kuntien toimintakatteesta. Aivan oikeassa hän oli siinä, kun hän totesi, että toimintakate on käyttötulojen ja käyttömenojen erotus, joka on yleensä negatiivinen luku. Hän oli aivan oikeassa siinä. Joka tapauksessa toimintakate on se luku, joka osoittaa sen summan, joka poistojen ohella on kyettävä kattamaan verotuloilla ja valtionosuuksilla. Totta kai sillä on merkitystä. En tiedä, viittasiko ministeri Manninen tuossa puheenvuorossaan näihin julkisuudessa aikaisemmin käyttämiinsä puheenvuoroihin maksujen nostamisesta. Jos palvelumaksuja nostetaan, sillä tietenkin voidaan vaikuttaa toimintakatteen miinusmerkkistä summaa pienentäen. Hän jätti tosin kertomatta tarkoittiko sitä, kun viittasi tähän toimintakatteesta puhumiseen, että se on sama kuin puhuisi aidanseipäistä. Siihen olisin jäänyt kyllä mielelläni kuulemaan jotain lisäperusteluja. Todennäköisesti kysymys oli siitä, että hänellä linjauksena on edelleen se, että maksuja on nostettava, millä toimintakatetta saadaan pienenemään.

Julkisten palvelujen rahoituspohjan sijasta hallitus on selvästi valinnut suurituloisille suunnatut veronalennukset. Hallituspuolueiden edustajat ovat tosin nytkin useissa puheenvuoroissaan toistelleet, että veronalennukset painottuvat erityisesti pieni- ja keskituloisille. Sehän on täyttää harhaa. Kuluvan vuoden aikana toteutetut niin sanotut ylimääräiset veronalennukset painottuivat nimenomaan suurituloisille. Sehän on kiistaton tosiasia niin prosentuaalisesti kuin euromääräisesti, jos katsotaan käteenjäävän tulon lisäystä.

Otan muutaman esimerkin: 12 500 euroa ansaitseva, jota minä pidän pienituloisena, saa käteenjäävään tuloon lisää 96 euroa eli 0,97 prosenttia; 37 500 ansaitseva 360 euroa eli 1,59 prosenttia; 62 500 ansaitseva 578 euroa eli 1,72 prosenttia. Näin se vaan meni. Miten voidaan perustella, että ne painottuvat pienituloisten hyväksi? Toivon, että hallituspuolueidenkin edustajat paneutuvat asiaan eivätkä tyydy toistelemaan pelkästään vääriä väitteitä, joita täällä on esitetty.

Otan näistä vääristä väitteistä vielä yhden esimerkin, joka koskee ensi vuoden veronalennuksia. Otan sanatarkan lainauksen. Ministeri Pekkarinen veronalennuksia puolustaessaan totesi lähetekeskustelussa sanatarkasti: "435 miljoonaa on se osa tästä kevennyksestä, joka käytetään nimenomaan ansiotulovähennyksen ja tulonhankkimisvähennyksen lisäämiseen, jotka kohdistuvat valtaosaltaan juuri pienituloisille ja vähän vähemmässä määrin keskituloisille. Kun mennään suurituloisiin, he eivät saa ensimmäistäkään senttiä tästä veronkevennyksestä." Miten on mahdollista näin väittää, kun ansiotulovähennyksen ylärajaa nostettiin niin, että se yltää tällä hetkellä tuon hallituksen esityksen mukaan 102 750 euroon saakka? Miten on mahdollista, että senttiäkään ei mene suurituloisille? Minä pidän kuitenkin 100 000 euron vuosiansiota sellaisena, että se jo edustaa suurituloisuutta.

Kun aika näyttää menevän yli, on pakko lopettaa, mutta (Puhemies koputtaa) toivon todella, että hallituspuolueiden edustajatkin pysyvät jonkin verran lähempänä todellisuutta eivätkä tyydy toistamaan näitä propagandistisia väitteitä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on ratkaisevasti riippuvainen yleisestä talous- ja verotulokehityksestä. Verotulot ovat yli puolet tuloista. Toimintalinja on nyt toinen kuin hallituksen, jossa ex-ministeri Korhonen ja monet muut välikysymyksen allekirjoittajat olivat mukana. Toimintalinjan muutos näkyy kahdella tavalla: verotuksen kevennys lisää kotimaista kysyntää ja siten talouden kasvua, ja toiseksi kuntien verotulomenetykset kompensoidaan täysimääräisesti sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäyksin toisin kuin välikysymyksen tekijöiden hallituksessa ollessa.

Uusi hallitus on ottanut myös valtionosuuksien indeksitarkistuksiin edeltäjiään kuntaystävällisemmän linjan. Tarkistukset puolitettiin vuosina 2001—2003. Indeksitarkistuksen korotus 75 prosenttiin korvaa kuntien kustannusten kasvua ensi vuonna 46 miljoonaa euroa enemmän verrattuna viime vuoden puolitettuun tarkistukseen. Hallitus lisää huomattavasti valtionosuuksia: 140 miljoonaa euroa vuonna 2004 ja koko kehyskaudella 550 miljoonaa euroa. (Ed. Korhonen: Paljonko edellinen hallitus lisäsi?) Hallitus on päättäessään valtiontalouden kehyksistä vuosille 2004—2007 sitoutunut peruspalvelujen rahoituksen merkittävään kasvattamiseen. Verotulomenetykset korvataan aiemmasta poiketen kunnille lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia.

Palvelujen parantamiseksi kuntien valtionosuuksia lisätään siis ensi vuonna 140 miljoonalla eurolla. Kansalliseen terveyshankkeeseen ja Sosiaalialan kehittämishankkeeseen esitetään 53 miljoonaa euroa, terveydenhuollon kehittämishankkeeseen 22 miljoonaa euroa, terveydenhuollon täydennyskoulutukseen 13 miljoonaa euroa, vanhustenhuollon kehittämiseen 14 miljoonaa euroa, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan 20 miljoonaa euroa ja palvelusetelin käyttöönottoon kotipalveluissa 10 miljoonaa euroa. (Ed. Korhonen: Sepä nähdään, ne hukkuu rahaan!) Peruspalveluohjelmalla ja peruspalvelubudjetilla eli niin sanotulla kuntasopimuksella lisätään vakautta ja pitkäjänteisyyttä.

Yhtä tärkeää on valtionosuuksien kokonaistason kasvu sekä kuntien ja valtion välisten taloussuhteiden vakaus ja pitkäjänteisyys. Vakautta ja pitkäjänteisyyttä hallitus pyrkii lisäämään laatimalla yhdessä kuntasektorin kanssa peruspalveluohjelman tämän vuoden loppuun mennessä. Peruspalveluohjelmassa arvioidaan kuntien velvoitteista johtuvat menot ja tulot. Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää uudistetaan, jotta palveluiden turvaaminen erityyppisissä kunnissa olisi mahdollista muuttuvissa olosuhteissa. Hallitus on asettanut tavoitteekseen peruspalveluiden saatavuuden ja laadun turvaamisen koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. (Ed. Korhosen välinaurahdus) Tähän tähtää osaltaan hallituksen käynnistämä kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistustyö. Virkamiestyöryhmän esitykset ovat valmiina vuoden 2004 huhtikuun lopussa. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2005 alussa.

Lisäksi tarvitaan palvelurakenteiden uudistamista, syvenevää kuntayhteistyötä ja tuottavuuden parantamista. Liitokset eivät ratkaise kuntatalouden ongelmia, mutta yksittäisten kuntien kohdalla ne saattavat olla ratkaisu palveluiden turvaamisen haasteisiin. Yhdistymisille tulisi kuitenkin asettaa nykyistä selkeämmät tavoitteet ja painottaa sellaisia rakenteellisia uudistuksia, joilla yhdistyneiden kuntien kustannustehokkuutta voidaan kestävällä tavalla parantaa. Vielä tärkeämpää on huolehtia siitä, että kuntien välisen syvenevän yhteistyön taloudelliset ja muut kannustimet ovat riittäviä.

Välikysymys kuuluu normaaliin parlamentarismiin, mutta tämä välikysymys on myöhäsyntyinen. Nyt maksetaan edellisen kuntaministerin Korhosen aikaansaannoksia. (Ed. Korhonen: Ensi vuonna ja seuraavanakin vielä?) Suurin oppositiopuolue kokoomus oli järkevä, kun ei allekirjoittanut välikysymystä ja huomasi taktikoinnin olevan turhaa. (Ed. Korhonen: Mutta epäluottamusta antaa!) Turvallisuutta ei tule takaamaan nykyisen järjestelmän jatkaminen muuttumattomana. Nyt tarvitaan hallituksen aloitteita ja uusia tapoja järjestää palvelut. Myös globalisaatio on mahdollisuus, ei uhka. Uudistaminen ja uudistuminen on mahdollisuus myös verotuksen osalta, terveydenhoidon osalta, koulutuksen osalta. Ottakaa edistyksen lippu käteenne!

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Parasta aikaa kunnissa tehdään budjetteja, joissa tehdään kovia arvovalintoja: Joudutaan päättämään siitä, kuinka moni pääsee ensi vuonna kaihileikkaukseen, kuinka suurissa ryhmissä lapsia opetetaan ja onko jälleen aika käydä kansalaisten pussilla nostamassa veroäyriä.

Kunnallisella tasolla päättäjän osa ei ole kadehdittava. Niukoista ja tämän hallituksen aikana edelleen niukkenevista varoista olisi löydettävä rahat kaikkiin niihin palveluihin, jotka valtion toimesta on kunnille määrätty, ja lisäksi niihin, joita ei ole määrätty, mutta joihin kuntalaiset ovat ajan myötä tottuneet ja joista he eivät halua luopua. Tässä yhtälössä luulisi rakenteellisia ratkaisuja olevan tekeillä kuntasektorissa paljon. Toisin kuitenkin on.

Tiedän, että jo 1800-luvun lopulla säätyvaltiopäivillä käytiin keskustelua siitä, tarvitaanko pakkoliitoksia. Silloin todettiin, että kuntaliitoksia tapahtuu niin paljon vapaaehtoisestikin, että valtiovallan ohjaukseen ei ole tarvetta. Niihin puheisiin vastaajia ei ole enää täällä salissa, mutta kovin pahemmin ei olisi voinut argumenteissaan vikaan mennä. Suomen kuntarakenne on säilynyt koko itsenäisyyden aikana lähes samana huolimatta siitä, että toimintaympäristö on täydellisesti muuttunut.

Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa, johon myöskin täällä ministeri Manninen viittasi, on yritetty todistaa, että kuntaliitoksilla ei ole kuntatalouteen positiivisia vaikutuksia. Nämä tutkimukset voi liittää samaan sarjaan kuin sen tutkimuksen, jolla osoitettiin, että hissin rakentaminen taloyhtiöön ei auta ensimmäisessä kerroksessa asuvia.

Ensinnäkin tulee muistaa, että vuoteen 93 asti valtionosuudet maksettiin suhteessa kunnan menoihin — ei laskentaperusteisesti kuten nyt — jolloin kunnilla ei ollut vastaavaa intressiä tuottaa palveluita tehokkaasti. Toiseksi, kaikkiin tehtyihin kuntaliitoksiin liittyy yleensä sopimus kaikkien työpaikkojen turvaamisesta. Olen varma, että liike-elämän palveluksessa olisi monia, jotka kaipaisivat vastaavaa turvalauseketta itselleen, ja tällä korostan nimenomaan niitä säästöjä, jotka olisi mahdollista saada hallinnosta. En tarkoita sitä, että ruvetaan tiukentamaan sieltä, missä jo todella on tiukkaa, kuten muun muassa terveydenhuollon käytännön toiminnassa.

Totuus on, että jos suomalaiset yritykset toimisivat samalla rakenteella kuin kunnat, meillä ei olisi enää pitkään aikaan riittänyt verorahoja nykyisiin palveluihin. Mikä on sellaisen fuusion hyöty, jossa päällekkäisiä toimintoja ei karsita, sitä juuri on sisäasiainministeriössä tutkittu. Eikö tutkimuksen pitäisi perustua sille, miten voidaan palveluiden hinta—laatu-suhdetta parantaa?

Itse pitkään kunnalliselämässä toimineena tiedän hyvin kuntaliitoksiin liittyvät vaikeudet. Vaikka maalaisjärki sanookin, että olisi aika lyödä hynttyyt yhteen, niin usein ratkaisut kaatuvat joko luottamus- tai virkamiesten pelkoon oman paikan menetyksestä tai kuntalaisten pelkoon oman identiteetin heikkenemisestä. Kuntaliitoksia voidaan vain hieman edistää korottamalla porkkanarahoja ja muuttamalla valtionosuusjärjestelmää siten, että kuntaliitoksesta ei jälkikäteen rangaista.

Ilman pakkoliitoksia ei ole kuitenkaan realistista odottaa merkittäviä muutoksia kuntakentässä vielä pitkään aikaan. Sana "pakko" on kuitenkin aina huonoin mahdollinen alku yhteistyölle. Realistisempaa onkin pyrkiä kohti niin sanottua Ranskan-mallia, jossa peruskuntia on paljon, mutta keskeiset tehtävät, kuten terveydenhuolto ja sivistystoimi, on seutukunnallisesti hoidettu. Valtion tulisi edesauttaa tätä kehitystä antamalla valtionosuuksin porkkanaa ja kannustusta niille, jotka päättävät tuottaa palveluita jatkossa seutukunnallisesti.

Keskustelu sitä, miten kunta—valtio-suhdetta pitäisi muuttaa, käy vireänä niin poliittisessa liikkeessä kuin kuntakentässäkin. Minun vastaukseni on yksinkertainen: Isoihin asioihin, kuten yhteisöveroon ja verotulojen tasaukseen, ei pitäisi puuttua lainkaan. Kuntakenttä tarvitsee nyt ennen kaikkea rauhallista aikaa sopeuttaa toimintoja olemassa oleviin resursseihin. Se ei tarvitse jatkuvia muutoksia.

Yhteisöveron säilyminen kunnilla on tärkeää jo kuntien itsemääräämisoikeudenkin kannalta. Ainoa ongelma asiassa on se, että nykyinen yhteisöverojärjestelmä ei kannusta niitä kuntia harjoittamaan aktiivista elinkeinopolitiikkaa, jotka ovat niin paljon verontasausrajan alapuolella, että mahdollinen yhteisöveron kasvu syö suoraan verotulojen tasausta.

Arvoisa puhemies! Olen puheessani keskittynyt mielestäni kuntakentän kannalta olennaiseen asiaan eli rakenteellisten uudistusten tarpeellisuuteen, en niinkään tässä välikysymyksessä mainittuihin päivänpoliittisiin ongelmiin. Mielestäni rakenteellisissa uudistuksissa eteenpäin pääseminen on keskeistä koko suomalaisen hyvinvointivaltion säilymisen kannalta. Sinänsä henkilökohtaisesti en pidä tätä välikysymystä ainakaan tässä aikataulussa tarpeellisena.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Yli seitsemäntoista vuoden ajan olen kunnallispoliitikkona ihmetellyt sitä keinotekoista tukkanuottasilla oloa, jossa valtio ja kunnat syyttelevät toisiaan ihmisten pahoinvoinnin kustannuksella. Tuntuu kuin suomalaista urheilulajeista jaloin olisi pallotella ja väistellä vastausta siihen, kenellä on viime kädessä vastuu kansalaisten sujuvasta arjesta.

Perustuslakimme lähtökohtanahan on, että julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Laki puhuu julkisesta vallasta siihen henkeen, että kuntien ja valtiovallan on yhdessä taattava perusoikeuksien toteutuminen. Ei siis riitä, että toinen osapuoli sanoo: oma osuuteni on tehty, sinun syysi, jos palvelut rapautuvat tai eivät toteudu. Valtiontalouden huonoina vuosina paremmassa taloudellisessa kunnossa olevat kunnat osallistuivat yhteisiin lamatalkoisiin. Kuntatalouden nyt heikentyessä olisi vastavuoroisuuden aika.

Suomen keskusta ja SDP ovat perinteisesti olleet vahvoja kuntapuolueita. Toinen on pitkään hallinnut itää ja pohjoista toisen puolueen ollessa yhteenlaskettuna suurin kuntapuolue etelän kasvualueilla. Molemmilla puolueilla olettaisi siis olevan ensi käden tietoa siitä, mitä kuntasektorilla tällä hetkellä tapahtuu, samoin tietoa siitä, miten riippuvainen kuntatalous on pitkällä tähtäimellä valtion päätöksenteosta.

Raha ei todellakaan ratkaise kaikkea. Silti on hyvä muistaa, että kansainvälisissä vertailuissa esimerkiksi Suomen terveydenhuolto on todettu tehokkaaksi ja jopa edulliseksi. Kroonisesti alimiehitetyillä kuntatyöpaikoilla työntekijät sairastaessaankin kantavat vastuunsa palveluiden tuottamisesta niin pitkään kuin tolpillaan pysyvät. Todellisuuden näyttäessä kunnissa toiselta olisi enemmän kuin mielenkiintoista kuulla, kenen tutkijan tai muun tahon tietoihin perustuu siis hallituksen väittämä, että suomalaisissa kunnissa olisi palveluiden tasoa oleellisesti heikentämättä varaa imeä niin sanotut löysät pois, ja mitkä ihmeen löysät. Eikö juuri hallitus syyllisty yleistykseen, jos yhden seutukunnan tilanteen mukaan tuomitaan koko maa?

1990-luvun alkuvuosina iskeneen laman seurauksena lähes kaikki kunnat joutuivat sopeuttamaan toimintaansa minimiin, eikä viime vuosien talouskasvun aikanaan ole ollut näkyvissä, että kunnat olisivat palkanneet turhaa väkeä tai löysentäneet työtahtia palvelutuotannossaan, päinvastoin. Lähes jokainen kunta on ollut suorastaan ylivarovainen palkatessaan uutta väkeä ja kipeästi tarvittavia käsiä, eivätkä hallituksen viimeaikaiset linjaukset ainakaan tule lisäämään kuntien halukkuutta kehittää tai lisätä tarjoamiaan palveluita.

Itse ymmärrän suurien ja vakavaraisten, saatikka kriisiytyvien, kuntien epäröinnin ryhtyä hallituksen ehdottaman kaltaisen aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseen tai Kansallisen terveyshankkeen toteuttamiseen. Syynä ei ole ehdotuksen huonous. Itsekin tunnustan, että molemmissa hankkeissa pyritään parantamaan yhteistä hyvinvointiamme. Mutta kuntapuolen epäröinti on todennäköisesti seurausta siitä, että kunnat realistisesti tietävät, ettei niillä ole nyt eikä näillä näkymin vielä moneen vuoteen tulevaisuudessakaan mahdollista panostaa omaa osaansa hankkeiden toteutukseen. Pelkkä valtion rahoitusosuus ja siitä hallitukselle tuleva hyvä omatunto eivät riitä hankkeiden toteuttamiseen.

Kunnissa huoli rahasta on todellinen. Kuntatalous pysyy alijäämäisenä näillä näkymin ainakin vuoteen 2007. Siksi onkin valitettavaa, että hallituksen veropäätöksillä syödään sekä kuntien taloudellista liikkumavaraa että koverretaan mahdollisuuksia tehdä suunnitelmallista palveluiden kehittämistyötä, eikä valtiovarainministerin täällä tänään antamin terveisin hallitus ole valmis auttamaan kuntia ylös tästä suosta. Hallituksen laatima tiukka menokatto seuraaville neljälle vuodelle tarkoittaa, ettei valtiolta tihku sympatiaa tai tukea kuristuvan kuntatalouden kohentamiseen nyt eikä huomenna.

Yhteinen ongelma kunnille ja kuntalaisille siis on, että yhä useammin kunnista ja kuntalaisista tehdään oman onnensa tai epäonnensa seppiä ja maksajia kansalaisten tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden ollessa aiempaa enemmän uhattuna.

Kotikaupunkini Tampere teki jo 1990-luvulla kaksi kipeää sopeuttamisohjelmaa, joilla supistettiin kasvavan kaupungin toiminnot minimiin. Nyt työllisyystilanteen kääntyminen huolestuttavasti huonompaan suuntaan, väestön ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet, epävarmuus valtion haulikkoammuntaa muistuttavasta kompensaatiosta kuntien tulonmenetyksille, Kansalliseen terveyshankkeeseen valmistautuminen, terveydenhuollon jonojen purku, erikoissairaanhoidon lisääntyvät kustannukset, lisääntyneet mielenterveysongelmat, henkilöstön ylikuormituksesta seuranneet lisääntyneet sairauspoissaolot sekä kasvavan kaupungin haasteet ajavat kohtuullisen kukoistavan kotikaupunkini korottamaan ensi vuonna kunnallisveroansa.

Suomen vetovoimaisimmassa maakunnassa eli Pirkanmaalla joka kolmas kunta harkitsee kunnallisveron nostoa. Lähes kaikissa muissa kunnissa joudutaan karsimaan selvästi joko palveluita tai investointeja tai jopa molempia ja kuntien perustoimintoja harkitaan rahoitettavan syömävelalla eli lainoilla.

Pirkanmaalla tuotetaan jo nyt laadukkaat palvelut valtakunnallisesti verrattuna edullisesti. Esimerkiksi Opetushallituksen tuoreen selvityksen mukaan perusopetus maksoi Pirkanmaalla keskimäärin 4 517 euroa per oppilas valtakunnan keskiarvon ollessa 4 893 euroa ja esimerkiksi kuntaministerin omassa maakunnassa Lapissa 5 654 euroa. Mutta pirkanmaalaisella halpuudellakin on alarajansa, ellei tietoisesti haluta alasajaa näitä palveluita.

Arvoisa puhemies! Kotimaisen kysynnän tehostamiseen vannova hallitus sulkee silmänsä kahdelta kuntien ja sujuvan arjen kannalta keskeiseltä kysymykseltä. Ensinnäkin, kaikki kuntiin liittyvät tehostamisvaatimukset tarkoittavat käytännössä väen vähentämistä. Eikö siis Suomen suurimmalla työnantajalla eli kunnilla ja sen työllistämismahdollisuuksilla ole mitään tekemistä työllisyyden kanssa? Eivätkö myös kuntien työntekijöiden kukkarot ole kartuttamassa kotimaista kysyntää, vai suosiiko hallitus linjaa, jossa kunnat liike-elämän tavoin saatetaan parempaan tuloskuntoon ulkoistamalla kuntien työntekijät kilometritehtaille ja kuntien sosiaaliturvan varaan?

Toiseksi, valtionveron alennus sulki ulkopuolelleen miljoona aikuista suomalaista, joiden kukkarolle juuri kunnallisverojen kautta käydään ja joiden tasavertaista oikeutta hyvinvointiin juuri tuetaan kuntien toiminnan ja palveluiden kautta. Juuri pienituloiset ovat maksumiehiä sille, että verotuksen painopiste siirtyy enenevässä määrin valtionverotuksesta kunnallisverotukseen. Samoin juuri pienituloisten tai tulonsiirtojen (Puhemies koputtaa) varassa elävien kukkaroita verottavat suhteessa enemmän kunnallisten maksujen ja taksojen korotukset. Miten siis pieni- ja keskituloisia suosivaa veronalennuspolitiikkaa hallitus todellisuudessa harjoittaa?

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Nyt käsiteltävänä olevan välikysymyksen aihe on sinänsä hyvin ajankohtainen ja tärkeä, laaditaanhan kunnissa parasta aikaa ensi vuoden talousarviota tiukassa tilanteessa, joissakin kunnissa jopa tuskaisessa tilanteessa. Välikysymyksen ajoittuminen on kuitenkin vähintään outo, kun ottaa huomioon kysymyksen tekijät. Tämä hallitushan on istunut vain vähän yli puoli vuotta. Nyt eletään kunnissa niiden päätösten perusteella, joiden tekemisessä välikysymyksen tekijöillä on ollut keskeinen rooli.

Tämä hallitus on tarttunut kuntatalouteen ja peruspalveluiden tuottamiseen ja niiden rahoittamiseen määrätietoisesti, varsinkin kun otetaan huomioon kokonaistaloudellinen tilanne. Muun muassa hallitusohjelmassa on vaalikauden noin miljardin menonlisäyksistä noin puolet kohdistettu kunnallisten peruspalveluiden rahoitusvajeen kohentamiseen ja palveluiden parantamiseen. Välikysymyksessä todetaan kuntatalouden rajusti huononevan vuoteen 2002 verrattuna. Välikysymyksen tekijät ovat kuitenkin varmasti syvästi tietoisia vuoden 2002 poikkeuksellisuudesta ja siihen liittyvästä verotulojen rytmihäiriöstä.

Kuntatalouden heikkenevä tilanne on ollut tiedossa varmasti jo pitkään, ja suuntaa olisi voitu jo varhemminkin korjata. Kun viimevuotisten ennusteiden mukaan vuosien 2003—2006 vuosikatteet olivat vielä selvästi huonommat kuin tämänhetkiset ennusteet samoille vuosille, en huomannut, että tämän välikysymyksen esittäjät olisivat tähän erityisellä tavalla puuttuneet.

Hallitus on kuntien kannalta sitoutunut merkittäviin asioihin. Hallitusohjelmassa todetaan: "Hallitus toteuttaa pitkäjänteistä ja vakaata kuntapolitiikkaa. Kunnallisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella." Tämä ei ole vain pelkkä lausuma, vaan se on toiminnan lähtökohta. Se tarkoittaa myös sitä, että periaate menee yksittäisten päätösten edelle.

Hallitus on valmistellut peruspalveluohjelmaa ja siihen liittyvää peruspalvelubudjettia, josta jo merkit näkyvät budjettiesityksessä. Tämä vakauttaa kunta—valtio-suhdetta. Parasta aikaa on käynnissä myös kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen, joka ottaa nykyistä paremmin huomioon erityyppiset kunnat ja tasoittaa kuntien välisiä suuria eroja, joista täälläkin on ollut tänä iltana puhetta. Hallituksen toimenpiteet jo nyt ovat kaiken kaikkiaan parantaneet kunta—valtio-suhdetta ja kuntien ja valtion keskinäistä luottamusta. Kunnallistehtävissä hyvän aikaa olleena voin sanoa, että nykyinen hallitus vaikuttaa olevan jopa edeltäjiään paremmin tietoinen siitä, mikä on kuntien tilanne. Kuntien syyllistäminen näyttää vihdoinkin olevan takanapäin.

Herra puhemies! Kuntatalous on väline eikä itsetarkoitus. Perusasia on se, kuinka peruspalvelut rahoitetaan ja järjestetään. Kuntatalous on nyt tiukka, mutta tämä hallitus ei ole sitä tiukentanut vaan päinvastoin. Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on lisätty niin, että niiden osuus palveluiden rahoituksessa nousee. Indeksitarkistus toteutetaan, kuten täällä on useaan kertaan ollut esillä, 75-prosenttisesti, aikaisemmin vain 50-prosenttisesti. Voimme tietysti sanoa, että toimet eivät ole riittäviä. Ne ovat kuitenkin oikean suuntaisia. Varsinaisten valtionosuusleikkausten aika on nyt ainakin tämän hallituskauden ajaksi ohi.

Perusongelma kuntien kannalta on tällä hetkellä verotulojen kasvun hiipuminen ja aikaisemmin toteutettu yhteisöveron jako-osuuden muuttaminen. Tämä on näkynyt ja näkyy viiveellä myös verotulojen tasauksen ehtymisenä. Tämän hetken suurin tehtävä on saada kokonaistaloutemme nousuun. Koska verotulojen kasvu on näyttänyt hitaalta, hallitus on tarttunut määrätietoisesti yrittäjyyden ja talouden kasvuedellytysten vahvistamiseen. Näistä tulee myös lisäarvoa hyvinvointipalveluiden järjestämiseen.

Haluan kommentoida myös lyhyesti ed. Sarkomaan äsken käyttämää puheenvuoroa. En ole huomannut, että tämä hallitus haluaisi rangaista Helsinkiä. Meidän ei kannata panna Pääkaupunkiseutua ja muuta Suomea vastakkain. Työn alla oleva kuntien rahoitusjärjestelmän uudistus koskee myös niitä erityistekijöitä, joita on Helsingillä.

Herra puhemies! Täällä on tänä iltana puhuttu myös arvoista. Yhteiskuntamme arvovalinnat ja asenteet vaikuttavat kuntien palveluiden rahoittamiseen ja järjestämiseen. Voi sanoa, että tällä hetkellä ihmisten pahoinvointi, turvattomuus, yksinäisyys, perheiden ongelmat, perheiden hajoaminen ja monet muut ovat niitä asioita, jotka eivät ratkea pelkästään valtionosuuksilla ja verotuloilla. Ne vaikuttavat kuitenkin merkittävästi kuntien toimintaan. Kuntien asioiden hoitaminen on varsin monitahoinen asia. Se on rahakysymys ja toiminnallinen kysymys, josta täällä on tänä iltana paljon puhuttu, mutta se on myös arvokysymys.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Tahdon käyttää tilaisuutta keskustella kuntataloudesta lähettääkseni terveiset valtiovarainministeriöön, jossa valmistellaan kuntataloudellekin merkityksellisiä verouudistuksia sekä nimenomaisesti kuntien valtionosuusuudistusta. Parhaillaan neuvotellaan yhteisö- ja pääomaverotuksen uudistamisesta. Olen hyvilläni siitä, kun uudistuslinjauksista alettiin juuri ennen istuntovapaata viikkoa keskustella konkreettisemmin myös ulospäin, että oman ryhmäni sosialidemokraattien ansiosta muistutettiin myös verokertymän tärkeydestä uudistuksen kokonaisuutta tarkasteltaessa. Valtion ohella myös kunnat ovat veronsaajan asemassa.

Niin kauan kuin itse muistan, kuntien taloudellinen tilanne on ollut hankala. Poliittinen muisti on kuulemma lyhyt, mutta väitän muistavani oman niin sanotun aktiiviaikani, kymmenisen vuotta. Viime hallituskaudella harmitti, kun ei onnistuttu saamaan ilosanomaa läpi siitä, että vuoden 2002 aikana kuntatalous vahvistui selvästi. Vuosikate parani kaikissa alle 100 000 asukkaan kuntaryhmissä: yhteensä 350 kunnassa. Ei kuulunut suuria kehuja ja kiitoksia näin monelta taholta silloin. Poliittinen arkielämä on osoittanut, että uudistuksia tehtäessä aina joku taho parahtaa voimakkaasti ja takuuvarmasti lujempaa kuin voittajat ilosta kyhertelevät. En sano, että syyttä kukaan parahtaisi. Kuntien vastuulla ovat elintärkeät palvelut, ja miellyttäviä rahanmenoeriä on aina odottamassa.

Kun koko Euroopan taloustilanne on tunnetusti korkeintaan kohtuullinen, on sentään upeaa, että Suomessa pysytellään kasvussa plussan puolella. Kuntien koko tulokertymästä vain noin 15 prosenttia tulee valtionosuuksista. Tässä keskustelussa oppositio on tahtonut pitää tämän tosiasian taustalla. Totta kai itsekin kuntapäättäjänä olisi helppoa jokaisen kunnan rahahuoleen keksiä ratkaisu suuremmasta valtionosuudesta, mutta kokonaisuutta, suomalaista julkista taloutta, ajatellen ymmärrän hitaamman talouskasvun vaikuttavan koko verokertymään niin valtion kuin kuntien kohdalla laskevasti.

Väestörakenteen muutos edellyttää kestävää yhteiskuntakehitystä. Valtion lisäksi kunnissa ja kuntayhtymissä on ryhdyttävä uusiinkin toimiin. Nyt on kyettävä menojen kasvun hillintään, koska vielä emme ole edes siinä vaikeimmassa huoltosuhteessa, niin kuin se tulee vuosikymmenen kuluttua olemaan. Välikysymyksessä viitataan Kansalliseen terveysprojektiin, joka muuten on jo monilta osin hyvässä käynnissä, sekä käynnistyvän Sosiaalialan kehittämisohjelmaan suurin huolin ja lähes dramaattisin pelkosävyin. Ohjelmat nimenomaan etsivät tehokkaampia toteutustapoja huolehtia meistä suomalaista myös tulevaisuudessa. Kukaan ei liene usko, että mitään muuttamatta voisimme säilyttää nykyisen palvelutason, saati parantaa palveluiden laatua. Olen hyvilläni havainnut, että sosiaaliprojektin työ käynnistyy vanhustenpalveluista.

Puhemies! Tuon esiin huoleni asiasta, joka on tässäkin keskustelussa usein mainittu. Se koskee yhteisöveron kohtaloa. Ymmärrän täysin, että muun muassa taloussuhdanteiden ja yksittäisten yrityskauppojen aiheuttamat suuret vuosittaiset muutokset yhteisöverokertymään aiheuttavat suuria heilahduksia, joita ei voida pitää toivottavina palveluista vastuussa oleville kunnille. Silti pidän tärkeänä, että kuntien verokertymässä myös työpaikkojen määrä näkyy. Jos yhteisöverouudistuksen myötä kuntien osuutta ei kasvateta takaisin, on kehitettävä joku toinen malli, joka huomioisi myös työpaikkojen määrän. Tätä voidaan tarkistella vaikkapa kiinteistöveron jakosuhteen kautta.

Huoleni johtuu monien niin sanottujen keskuskuntien asemasta. Ei ole yksi eikä kaksi alueensa "veturikuntaa", joiden työssäkäyntiaste on paljon yli 100 prosenttia ja jotka ovat nyt vaikeuksissa. Esimerkiksi kotikaupungissani Vaasassa työssäkäyntiaste on 130 prosenttia. Monesti näissä keskuskaupungeissa käydään työssä ja käytetään palveluja mutta asutaan usein pienemmällä kunnallisveroprosentilla rikkaamman kunnan puolella. Kun uusien työpaikkojen kautta voitaisiin saada uusia asukkaita, he saattavatkin muuttaa asumaan naapurikuntien puolelle, jolloin ansiotuloista perityn kuntaveron lisäksi myös monien valtionosuuksien kautta kunta, jonne työpaikka on saatu, jää nuolemaan näppejään. Keskusten hyvinvointi on myös alueiden hyvinvoinnin edellytys.

Jonkin verran tästä yhteisövero-osuudesta on käyty keskustelua kannustavuuden kautta: Miten luoda kimmoke kunnille edesauttaa yritysten ja työpaikkojen syntymistä? Minusta olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös turhaan kilpailuun seudun sisällä kuntien välillä. Ei ole, tai siis ei ainakaan pitäisi olla, järkevää kahden vierekkäisen kunnan tapella asukkaasta. Päinvastoin, kaavoituksellista yhteistyötä kuntarajojen tuntumassa ja yli pidän erittäin järkevänä. Kun työssäkäyntialue ja palvelujenkäyttäjäalue ovat lähekkäin, jopa limittäin ja lomittain, pitäisi myös verotuksellisin keinoin ja raa’asti rahanjaonkin suhteen kyetä seudulliseen tarkasteluun. Eiväthän nuo kuntarajat ole asukkaiden mielissä eikä luonnossakaan piikkilankoina. Kovin usein vain me byrokraatit ja poliitikot niitä joudumme miettimään. Vanhanaikaista, vaikka varmastikin haastavaa parantaa. En usko uudistuksen olevan helppoa, mutta seudulliseen suuntaan pitäisi voida verojärjestelmää ja valtionosuuksia uudistaa, kun muutenkin alueiden kehitystyössä tuetaan kuntien välistä yhteistyötä ja kannustetaan järkevästi seudulliseen toimintaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muun muassa ministeri Liisa Hyssälä on monessa eri yhteydessä, muun muassa tämän aamun televisio-ohjelmassa, todennut, että sosiaali- ja terveyspuolen rahahuolet ovat poistumassa. Hänen mukaansa sosiaali- ja terveydenhuoltoon saadaan niin paljon lisää rahaa, että sillä voi palkata nyt sitten henkilöstöä muun muassa vanhustenhuoltoon. Olisin ensimmäisten joukossa hurraamassa hallitukselle, jos asia olisi näin selvä.

Valitettavasti totuus ei tässä tapauksessa ihan vastaa tätä julistusta. Sosiaali- ja terveyspuolen niin sanotun lisärahoituksen kulkeminen potilaan, asiakkaan ja työntekijän tasolle on liian monen mutkan takana. Paljon puhutun suuren viina-alen lisäksi hallitus alentaa myös tuloveroja. Kunnallisverotuksen vähennyksiä hallitus aikoo muuttaa siten, että kunnilta jäävät saamatta arviolta 357 miljoonan euron tulot. Koska kunnilla oli jo ennen tätä leikkausta liiankin tiukkaa, lupaa hallitus korvata tekonsa antamalla kunnille lisää rahaa erityisesti sosiaali- ja terveyspuolelle. Hallitus siis ensin vähentää 357 miljoonaa euroa kuntien taskusta ja sitten vastaavasti lupaa antaa saman summan takaisin. Toinen käsi ottaa, toinen antaa, ja lopputulos on pyöreä nolla.

Mainostetusta 357 miljoonan euron korotuksesta huolimatta kuntien käytössä oleva raha ei siis lisäänny. Teoriassa valtio kuitenkin tällä viestii kunnille, mihin euroja pitäisi satsata lisää elikkä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Se, että näin ei kuitenkaan monessakaan kunnassa pystytä tekemään, ei ole yksin kuntapäättäjien syy. Kuntapäättäjät ovat puun ja kuoren välissä kuntien verotulojen vähentyessä. Millä kunta sitten rahoittaisi muut hallinnonalat, koulutuksen ja sivistyspuolen, asuntotuotannon jne., ellei näitä lisätuloja käytettäisi edellä mainittuihin huutaviin tarpeisiin?

Hallituksen lupaamasta todellisesta lisärahasta suuri osa kuluu jo aiemmin päätetyn Kansallisen terveyshankkeen rahoitukseen. Siihenkin kuntien on löydettävä oman kustannusosuutensa maksamiseen ihan uutta riihikuivaa rahaa, mikä on näissä olosuhteissa poikkeuksellisen haasteellinen tehtävä. Entä sitten Kansallinen sosiaalialan kehittämishanke, millä rahalla se toteutetaan?

Sekä valtiovarainministeriön että Kuntaliiton laskelmien mukaan vuoden 2004 budjetti pahentaa kuntien talousahdinkoa. Laskijasta riippuen kuntatalous kiristyy ensi vuonna 52—84 miljoonalla eurolla. Aidon lisärahan tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollossa totta vie olisi. Ikääntyville ja omaishoitajille tarvitaan lisää rahaa, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut tarvitsevat lisää rahaa. Tuntuu siltä, että luunmurtumiin kyllä löytyy rahaa mutta mielenmurtumiin ei.

Arvoisa herra puhemies! Mikä sitten avuksi? Ainakin lisää yhteistyötä niin kuntien välillä kuin eri hallintokuntienkin välillä. Lisäksi kuntien tulee luoda palvelustrategia, jossa linjataan palvelujen järjestäminen tulevaisuudessa. Kunnissa löytyy varmasti uusia ja järkeviä innovaatioita, joiden rohkea toteuttaminen säästää euroja tulevaisuudessa. Hallituksen tulee tukea kuntia myös erilaisten selviytymiskeinojen käytössä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen seurannut ulkopuolelta maan hallitusten toimintaa suhteessa kuntiin ja siitä eduskunnassa käytyä keskustelua viimeisten kymmenen vuoden ajalta ja nyt tätä keskustelua. Sen seurauksena olen tullut vakuuttuneeksi, että tässä eduskunnassa esiintyy runsaasti edustajia, joiden käsitys kuntapolitiikan hoidosta on kovastikin vaihdellut.

Vaihtelun keskeisenä selittäjänä näyttäisi olleen kulloisenkin edustajan kulloinenkin suhde istuneeseen tai istuvaan hallitukseen. Tästä johtuu, että pysyväistyytyväisiä löytyy vain SDP:stä, jos sieltäkään, ja varmasti kestotyytymättömiä vain kristillisdemokraateista ja perussuomalaisista. Tällainen tilanne ei voi johtaa hedelmällisesti eteenpäin suuntautuvaan keskusteluun, päätöksenteosta nyt puhumattakaan. Taaksepäin katsovia syyttelijöitä tässä salissa on tänään esiintynyt likimain vaivaksi asti. Ehkäpä tällainen olotila sitten on välikysymyskeskustelussa väistämätöntä, valitettavasti.

Minä allekirjoitin välikysymyksen, koska en ole ollut tyytyväinen sen paremmin Ahon kuin Lipposenkaan hallituksen kuntapolitiikkaan. Minä allekirjoitin välikysymyksen, koska en usko, että Vanhasen hallituksen kuntapolitiikassa olisi tapahtunut ratkaisevaa käännettä parempaan. Siitä todisteeksi eivät riitä kuntien veroleikkausten täyskompensointi eikä valtionapujen indeksitarkistusten korotus 50:stä 75 prosenttiin, kuten täällä on haluttu väittää. Toki ne merkitsevät suhteellista parannusta verrattuna aiempaan, mutta tässäkään tapauksessa suhteita ei voi syödä, kuten ei voi syödä kuuluisassa suhteellisesti pieni- ja keskituloisia suosivassa veronalennuksessakaan, jossa kansanedustaja saa nelinkertaisen kevennyksen siivoojaan verrattuna. Tosiasia nimittäin on, että 75 prosentin indeksitarkistuskin alentaa kuntien valtionosuuksien reaaliarvoa ja heikentää niiden kykyä rahoittaa palveluidensa tuotantoa. Vasta sitten, jos korotus olisi mennyt 100 prosenttiin asti, tilanne olisi ollut toinen.

On sinänsä mielenkiintoista, että tämän eduskunnan valiokunnat ovat olleet yksimielisesti kuntien palvelutuotannon edellytyksistä merkittävästi enemmän huolissaan kuin maan hallitus. Hallintovaliokunnan kantaan täällä jo viitattiin, ja oma valiokuntani, sosiaali- ja terveysvaliokunta, puuttui samaan asiaan. Lainaan valiokunnan budjettilausunnon ensimmäistä asiaa:

"Valtionosuuden korotuksesta huolimatta on epävarmaa, missä määrin kunnat käyttävät osoitetut lisävoimavarat tarkoitettuihin kohteisiin, ja erityisesti se, missä määrin kunnat kuntatalouden heikkenevän kehityksen oloissa pystyvät selviytymään omasta rahoitusosuudestaan siinä määrin kuin laskennallinen osuus edellyttäisi.

Valtionosuutta nostetaan 0,49 prosentilla eli 53 miljoonalla eurolla kansallisen terveyshankkeen ja kansallisen sosiaalialan hankkeen toimeenpanoon erikseen osoitetulla tavalla. Valiokunta pitää välttämättömänä mainittujen hankkeiden rahoituksen turvaamista, mutta korostaa, että hankerahoituksen ohella on turvattava riittävä perusrahoitus kunnalliseen palvelutuotantoon. Valtionosuuden korotus vuodelle 2004 ei vahvista riittävästi palvelujen rahoituspohjaa. Kun lakisääteisten tehtävien lisäys edellyttää kuntarahoituksen lisäämistä, kuntien asema vaikeutuu entisestään. Tämä edellyttää myös tulevina vuosina kuntien peruspalveluiden valtionosuuden kasvattamista, koska palvelujen riittävyydestä voidaan huolehtia vain, jos kuntien velvoitteet ja resurssit ovat tasapainossa."

Minusta tässä on sanottu myöskin tämän välikysymyksen tämän keskustelun keskeisin ydin, yksimielisesti. Vastaavaa huolta valiokunta kantoi myös monesta muustakin asiasta, esimerkiksi palvelusetelien 10 miljoonan valtionosuuden ohessa kunnille tulevasta 32 miljoonan euron menojen lisäyksestä.

Tärkein syy välikysymyksen allekirjoitukselleni oli kuitenkin epäilys hallituksen arvovalinnoista. Ed. Gustafsson piti täällä olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen ansiokkaan ryhmäpuheenvuoron. Siinä hän korosti erityisesti pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja sen tuottamien palvelujen merkitystä kansalaisille ja niiden turvaamisen merkitystä. Juuri tästä on viimeksi mainitussa huolessani kysymys. Minä epäilen — toivottavasti olen väärässä — että hallitus on valinnut linjakseen veronkevennyksillään ja sitä kautta tapahtuvalla kuntien palvelutuotannon vaarantamisella — koska se siitä kuitenkin lopulta on seurauksena — linjan, joka heikentää pohjoismaisen hyvinvointimallin pystyssä pysymisen edellytyksiä.

Siksi minä nyt — kun hallituksen budjettia täällä ryhdytään hyväksymään ja linja sitten lopullisesti paljastuu, ellei se ole jo menosäännön ja -kehysten muodossa nyt tähän mennessä paljastunut — hartaasti toivon, että kaikki se, mitä hallituspuolueitten edustajat ovat täällä tänään sanoneet, todellakin pitää paikkansa. Jos niin on, sen jälkeen epäilykseni toivon mukaan haihtuu ja minun ei tarvitse jatkossa enää nimeäni laittaa sellaiseen välikysymykseen, jonka pohjana on juuri tuo epäilys.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten tässä keskustelussa on jo useampaan kertaan todettu, puuttuu tehty välikysymys erittäin tärkeisiin ongelmiin. Kuntapalveluista ja niiden saatavuudesta on meidän kaikkien oltava huolissamme.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa muistutettiin aivan aiheellisesti siitä, että vuosien 1998 ja 2002 aikana kuntien käytettävissä olevat tulot kasvoivat mittavasti aiempiin verrattuna. Silloisen opposition mielestä tilanne kuitenkin oli päinvastainen, ja kauhukuvia kuntapalveluiden heikentymisestä maalailtiin vaalikiertueille pitkin turuja ja toreja. Edellisellä vaalikaudella kuntatalouden vahvistuminen oli seurausta päämäärätietoisesta politiikasta. Huolestuttavaa onkin nyt punamultahallituksen aikana alkanut kehitys, joka johtaa kuntatalouden heikkenemiseen.

Keskityn omassa puheenvuorossani perusopetukseen, joka, toisin kuin hallituksen vastauspuheenvuorosta olisi saattanut päätellä, on yksi tärkeimmistä kuntapalveluista. Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoito on vihdoin vakiintumassa, ja voi sanoa, että uudistus on yksi ensi vuoden budjetin tärkeimmistä. Valtio tukee suoraan iltapäivätoimintaa nyt ensimmäistä kertaa myöntämällä kuntien valtionosuutta sen järjestämiseen, mutta lain sisällön haasteet ja niiden toteuttamiseen osoitetut resurssit eivät kuitenkaan vastaa toisiaan. Kun luodaan uusia palveluita, olivatpa ne miten tärkeitä tahansa, tulee riittävistä voimavaroista huolehtia. Useat kunnat ovatkin jo ilmoittaneet nousevansa asian johdosta barrikadeille, kun eivät pysty kuntalaisten toiveita näillä resursseilla toteuttamaan.

Niin kuin useaan otteeseen täällä on todettu, ensi vuoden budjetissa tätä uudistusta varten on esitetty 20 miljoonaa euroa, kun aamu- ja iltapäivätoiminnan käynnistämistä pohtinut työryhmä esitti toimintaan tarvittavan noin 180 miljoonaa euroa. Opetusministeri Haatainen on täällä todennut, että tällä 180 miljoonalla saataisiin täydet 5 tuntia ja tyydytettäisiin kysyntä sataprosenttisesti, mutta mielestäni täytyy lähteä siitä, että kun tällainen laki luodaan, tarpeet kunnissa kasvavat ja kuntalaiset olettavat, että tämä palvelu on subjektiivinen oikeus, joten tällä summalla, joka budjettiin on varattu, ei riittävää aamu- ja iltapäivätoimintaa pystytä järjestämään. Käytännössä siis tämäkin uudistus lisää kuntien menoja, koska esitetty maksukatto rajoittaa maksukertymää ja valtionosuus ei kata kuluja. Asiantuntijakuulemisessa täällä eduskunnassa on käynyt selväksi, että iltapäivätoiminta tullaan rahoittamaan perusopetuksesta säästyvillä varoilla.

Perusopetus on yksi tärkeimmistä kuntapalveluista, jonka resurssit ovat ilman ylimääräisiäkin rahanreikiä tällä hetkellä alimitoitetut. Ikäluokkien pienentymisen myötä perusopetuksesta säästyneet rahat piti suunnata hallitusohjelman mukaan nimenomaan opetuksen laadun ja opettajien täydennyskoulutuksen parantamiseen. Nyt hieno ja kaivattu esitys pienten lasten iltapäivätoiminnasta koetaan uhkana kunnissa. Toivottavasti eduskunta korjaa esitystä nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus.

Kun perusopetukseen ei riittävästi satsata, uhkaa siitä seurata pätevien opettajien joukkopako alalta. Opettajien palkkaus on jäänyt selvästi jälkeen kehityksestä. Tämän päivän Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että vastavalmistunut luokanopettaja ei pääse Suomessa edes keskituloihin. Huono palkkaus ja heikentyneet työolosuhteet ovat johtaneet siihen, että yhä useampi lapsi saa opetusta epäpätevän opettajan johdolla. Kun perusopetuksen valtionosuuksiin ei satsata, kuntien mahdollisuus houkutella päteviä opettajia on olematon.

Kuitenkin opettajan ammatti on tietoyhteiskunnan avainammatti. Opettajat tarvitsevat laadukkaiden välineiden ja työtilojen lisäksi ehdottomasti täydennyskoulutusta. Jos iltapäivätoiminnan aloittaminen leikkaa täydennyskoulutuksen resursseja, on valittu tie väärä. Täydennyskoulutus lepää tällä hetkellä liikaa opettajien oman aktiivisuuden varassa. Kiristyneissä taloudellisessa tilanteessa kunnat säästävät tutkimusten mukaan juuri opettajien täydennyskoulutuksesta.

Hallituksen vastaus tähän haasteeseen olisi hyvä kuulla. On nimittäin tämän hallituksen ajatusmaailmalle kuvaavaa, että hallitus ei vastauksessaan todellakaan maininnut sanaakaan opetuksesta. Jos hallitus on sitä mieltä, että perusopetukseen on olemassa riittävät voimavarat, niin silloin hallituksen on syytä tarkistaa tietojaan.

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä kertoi viimeksi tänä aamuna, että Kansallisen terveyshankkeen myötä valtio on varannut rahat siihen, että niin kutsuttu hoitotakuu toteutuu ajallaan. On kuitenkin muistettava, niin kuin tässä salissa tänäänkin on monessa yhteydessä todettu, että toteutuakseen hoitotakuu vaatii myös kuntien panostusta. Ei siis riitä, että valtio on varannut rahat, jos kunnilla ei vastaavaa rahaa ole.

Kun kuntataloudesta puhutaan, haluan muistuttaa hallitusta siitä, että Suomen seutukunnat ja kasvukeskukset ovat erilaisia. Tämä tarkoittaa erilaisia tarpeita kaupunkipolitiikkaan ja maaseutupolitiikkaan. Tähän saakka yhteisövero on kannustanut kuntia kehittämään elinkeinopolitiikkaansa ja luomaan hyviä palveluita kunnassa toimiville yrityksilleen. Haluaako hallitus todellakin poistaa yhteisöverolla saadun dynamiikan? Kuntien tulee jatkossakin saada osuutensa yhteisöveron tuotosta kannustavuuden turvaamiseksi. Dynaaminen seutu ansaitsee porkkanat työnsä tuloksista.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen uskoi jo omassa vastauspuheenvuorossaan kuntatalouden ongelmien väistyvän hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan seurauksena. Viimeaikaiset uutiset lomautuksista, irtisanomisista ja yhä uusista yt-neuvotteluista viestivät kuitenkin päinvastaisesta kehityksestä. Jo keväällä saattoi nähdä, etteivät hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan lähtökohdat pidä. Yleisestä talouskehityksestä ei tule kuntatalouden pelastajaa. Se on varmaa.

Ministeri Manninen kertoi maailmantalouden epävakauden jatkuneen jo pitkään ja vaikeuttaneen myös Suomen kansantaloutta. Näin varmaan onkin, mutta se ei estänyt kansanedustajaehdokas Mannista lupaamasta vaalikentillä kuntatalouteen kaikkea mahdollista ja myös sellaista, minkä lupaajakin tiesi mahdottomaksi. Vaalien jälkeen ministeri Manninen piilotti rahasäkkinsä.

Torniossa, alue- ja kuntaministerin kotikaupungissa, toteutettiin äskettäin historian suurin teollinen investointi. Koko Suomenkin mittakaavassa jättihanke ei ole kuitenkaan pelastanut Tornion kaupungin taloutta. Energialaitoksen yhtiöittämisestä ja maan myynnistä saadut miljoonat syödään ensi vuoden elokuuhun mennessä. Yhtiöitetäänkö seuraavaksi vesi- ja viemärilaitos, ja löytyykö muuta myytävää? Yhtiöittääkö ministerin kotikaupunki myös vaikeuksissa kamppailevan sosiaali- ja terveyssektorin? Tornion esimerkki osoittaa, että nopeastikaan kasvavat investoinnit tai muu talouden elpyminen eivät ehdi kuntatalouden hätään pelastajaksi. Toivottavasti ministeri Manninen lähettää välikysymysvastauksensa tiedoksi myös Tornion keskustalaisille kuntapäättäjille, jotta he osaavat varautua tulevaan. Näyttää väistämättömältä, että seuraavia eduskuntavaaleja kohti mennään leikkauslistoilla. Likaisen työn tekijöiksi joutuvat paikalliset päättäjät myös ministerin kotikaupungissa.

Hallituksen vastuuministerin vastaus oli ontuva ja muotopuoli. Vastauksessa ei eritelty, kuinka kuntatalous eriytyy Itä- ja Pohjois-Suomessa, kuten myöskin Pääkaupunkiseudulla. Jos Lapin kuntien vuosikate putoaa ennusteen mukaisesti vuodesta 2002 vuoteen 2005 mennessä yli 80 prosenttia, luulisi lappilaisella poliitikolla hälytyskellojen soivan, varsinkin kun koko maassa vuosikatteen alenema jää puoleen Lapin kehityksestä. Kuitenkaan ministeri Manninen ei vastauksessaan kiinnittänyt Lapin erityisongelmiin mitään huomiota. Voi hyvällä syyllä kysyä, onko hallitus hyväksynyt annettuna luonnonlakina nykyisen eriytymiskehityksen, josta monet kuntataloudenkin ongelmat johtuvat niin lähtömuuttoalueilla kuin kasvukeskuksissa.

Ministeri Manninen kertoi, että hallituksen talouspolitiikan tarkoituksena on ensisijaisesti tukea kasvua ja työllisyyden paranemista, joilla toimenpiteillä on myös olennainen tasapainottava ja kuntataloutta vakauttava vaikutus sekä kuntien verotulojen kasvuna että toivottavasti myös esimerkiksi toimeentulotukikustannusten alenemisena. Ministeri Manninen olettaa toimeentulotukimenojen vähenevän, vaikka samaan aikaan verorasitusta siirretään pienituloisille ihmisille, etenkin työttömille ja eläkeläisille, kasvavien kuntaverojen ja maksujen myötä. Hän myös kertoi jokin aika sitten työmarkkinatuen määräaikaistamisen lisäävän kuntien toimeentulotukimenoja, ja nyt hän puhuu aivan päinvastaista.

Ed. Rehula taas väitti omassa puheessaan meidän seuraavan jonkinlaista perunkirjoitusta. Siitä asiasta minä olen toista mieltä. Paremminkin meneillään on köyhiin kuntiin ja kuntalaisiin kohdistuva ulosmittaus, jossa toimitusta johtavat keskustalaiset vaalivilpin harjoittajat ja järjestyksestä vastaa sosialidemokraattinen puoluekuri. Kumpaakin puoluetta leimaa ennennäkemätön ylimielisyys, mikä on tullut ilmi tämänkin keskustelun aikana, mutta ennustan kyllä, että siperia opettaa. (Ed. Gustafsson: Mihin tämä perustuu?)

Sosialidemokraattien puheenvuorot ovat olleet kaksinaamaisuudessaan aika lailla paljastavia. SDP:n edustajat antoivat kuvan, että Lipposen kakkoshallituksen vahvin vaikuttaja oli ministeri Korhonen ja että hän olisi sanellut, mitä Lipposen hallituksessa päätetään. Uskokoon, ken tahtoo. Äänestäjät kuitenkin rankaisivat vasemmistoliittoa nimenomaan siitä, ettei sen kädenjälki näkynyt hallituspolitiikassa, niin kuin ei riittävästi näkynytkään.

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen lupaa, että kuntatalous tulee olemaan vakaata ja ennustettavaa. Valitettavasti myös kurjistuva ja kurjistava kuntatalous voi olla ennustettavaa, niin kuin se Lapissa onkin. Tulen omalta osaltani huolehtimaan, ettei kenellekään lappilaiselle jää epäselväksi, mistä nykyisen hallituksen alue- ja kuntaministeri on kotoisin ja mitä hän ennen vaaleja lupasi.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä esitetty huoli kuntien palveluista on aiheellinen. Kunnallisverotuotot ovat kääntyneet laskuun, ja myös yhteisöveron tuotto alenee olennaisesti yhteisöverokertymän pienentymisen johdosta. Valtiovarainministeriön oma arvio on, että vuoden 2004 valtion talousarvioesitys leikkaa kuntataloutta noin 35 miljoonalla eurolla ilman indeksitarkistuksia verrattuna kuluvaan vuoteen. Samanaikaisesti kuntien toimintamenot ovat kasvaneet kustannustason nousun ja uusien ja laajentuneiden tehtävien takia. Ministeri Manninen lienee jo kesällä ennakoinut tulevaa tilannetta, kun hän niin innokkaasti pitkin kesää esitteli palvelujen saattamista maksullisiksi.

On myönnettävä, että rahoituksen riittävyydessä on huomattavia alueellisia ja kuntakohtaisia eroja, mutta pääosalla kuntia ei ole mitään edellytyksiä parantaa palveluja nykyisestään. Pelkästään lakisääteisissä sosiaali- ja terveyshuollon ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuustehtävissä kustannustason todellinen nousu merkitsee kuntien menoihin yhteensä noin 400 miljoonan euron lisäystä. Kuntien talous kääntyy alijäämäiseksi kuluvana vuonna ja pysyy alijäämäisenä ainakin koko pääministeri Vanhasen hallituksen ajan. Näin siis hallitus itse arvioi tilannetta.

On täysin aiheellista kysyä, miksi hallitus vain toteaa tilanteen eikä ryhdy ainakaan ensi vuoden talousarvion perusteella korjaaviin toimenpiteisiin, vaan jättää kunnat taistelemaan yksin lakisääteisten velvoitteiden toteuttamisesta. Kuntien taloutta ei saa päästää syöksykierteeseen, vaan on jatkettava edellisen hallituksen mukaista kuntatalouden vakauttamislinjaa.

Hallintovaliokunta onkin yksimielisessä budjettilausunnossaan esittänyt, että kuntien valtionosuuksiin lisättäisiin 32 miljoonaa euroa toteuttamalla indeksitarkistukset täysimääräisinä. Mielestäni on välttämätöntä, että valtio tulevina vuosina sitoutuu toteuttamaan pitkäjänteistä ja vakaata kuntapolitiikkaa. Hallituksen on huolehdittava valtion ja kuntien yhteisvastuusta ja palvelujen rahoittamisesta sekä varmistettava peruspalvelujen saatavuus maan eri osissa.

Ihmettelenkin hallituksen aikomusta heikentää kuntien asemaa yhteisöveron saajana. Kuntien oma tulopohja on kunnallisen itsehallinnon peruskysymys. Mielestäni nykyinen yhteisöveromalli on kannatettava kuntien elinkeinopolitiikan kehittämiseksi ja sitä kautta oman tulopohjan vahvistamiseksi. Erityisesti kasvavat kaupunkiseudut ovat pystyneet vastaamaan haasteisiin vain yhteisöverotuloillaan. Kuntien on jatkossa saatava yhteisöverotulosta vähintään se osuus, joka oli voimassa ennen syksyllä 2001 tehtyjä leikkauksia. Yhteisöveron säilyttäminen osana kuntaveroa nostaa valtionosuuksien tasausrajaa ja hyödyttää siten koko kuntakenttää. Lisäksi mahdollisen yritysverotuksen verokannan alentamisen yhteydessä pitää menetykset hyvittää kunnille korottamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta.

Arvoisa puhemies! Kieltämättä myös kuntien palvelurakenteita on uusittava ja tuottavuutta kehitettävä, mutta ensisijaisesti pitää muistaa aina palvelujen tarvitsijat, kuntalaiset. Palvelutuotannon asiakasohjaavuutta on olennaisesti lisättävä hallinto-ohjaavuuden kustannuksella. Innovaatioita ja uusia toimintatapoja palvelujen tuottamisessa pitää uskaltaa rohkeasti ottaa käyttöön. On kyseenalaistettava nykyisiä toimintatapoja, etsittävä ennakkoluulottomasti uusia toiminnallisia ja rahoitusmalleja niin kunnissa kuin valtionhallinnossakin. Yhteistyötä, kumppanuutta, ostopalveluita, palveluseteleitä ja sähköisen verkon mahdollisuuksien entistä parempaa hyödyntämistä ei saa väheksyä. Kuntien hankintaosaamista samoin kuin hankintaorganisaatioita on kehitettävä nykyisestään. Kuntien oman tuotannon kustannuslaskentaosaamista on myös huomattavasti kehitettävä nykyisestä, niin että kustannukset tulevat läpinäkyviksi. Kuntien huolehtimat peruspalvelut ovat suomalaisessa arjessa erittäin tärkeitä. Meidän on luotava edellytykset sille, että nämä asiat pystytään hoitamaan myös jatkossa.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ensimmäisenä allekirjoittama välikysymys kuntatalouden romahtamisesta on tarpeellinen ja ajankohtainen. Hallituksella on ollut aikaa ja useita eri mahdollisuuksia puuttua meidän kaikkien tiedossa olevaan ongelmaan: heikkenevään kuntatalouteen. Ratkaisuja kaivattiin muun muassa osaksi hallitusohjelmaa. Niitä odotettiin menokehyspäätöksessä ja kuluvan vuoden lisäbudjetissa. Viimeistään ensi vuoden talousarviossa kuntien rahoitusta olisi pitänyt lisätä, mutta niin hallitus ei ole tekemässä. Siksi nyt on aiheellista käydä perusteellinen keskustelu siitä, mitä on tapahtumassa kansalaisten peruspalveluille.

Hallituspuolueiden mukaan kaikki on hyvin, mutta viestit kunnista ja kansalaisilta kertovat jotakin aivan muuta. Viestit kertovat päiväkotien ja terveyskeskusten sulkemisesta, hoitojonoista ja vanhustenhuollon heikkenemisestä muun muassa. Näiltä viesteiltä hallitus sulkee silmänsä ja korvansa. On totta, että hallitus on päätöksillään lisännyt muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön alaisia kuntien valtionosuuksia. Tämä on kuitenkin hämäystä. Samaan aikaan hallituksen päätöksillä on lisätty kuntien lakisääteisiä menoja ja kuntien veropohjaa on kavennettu voimakkaasti. Kuntatalouden menoja on siis lisätty samaan aikaan, kun etenkin hyvätuloisten verotusta kevennetään.

Suomen Kuntaliiton laskelmien mukaan esimerkiksi hallituksen päätösten yhteisvaikutus yksin terveydenhuollossa on kunnille 140 miljoonaa euroa negatiivinen. Tästä huolimatta hallitus edelleen mainostaa terveydenhuollon valtionosuuksien korotuksia. Ensimmäisessä vaiheessa hallituksen ratkaisujen maksajiksi joutuvat kunnat, joiden on pakko viivyttää investointejaan, heikentää palveluita tai korottaa kunnallisveroaan. Todellisia maksumiehiä ja -naisia ovat siis kuntalaiset ja erityisesti pienituloiset palkansaajat, työttömät, lapsiperheet ja eläkeläiset, joille kunnalliset peruspalvelut ovat tärkeitä ja joista huomattavalla osalla verotus ei hallituksen päätöksellä kevene euron euroa.

Tässä kaiken nielevässä verojen keventämisen huumassa on liian vähälle huomiolle jäänyt se seikka, että yli miljoonan suomalaisen verotus ei kevene, mutta heille tärkeiden päivähoito-, koulutus-, terveydenhoito- tai vanhuspalvelujen asema kylläkin vaarantuu. Kiristyvän kunnallisverotuksen lisäksi pienituloisille kävisi kalliiksi myös se kuntaministeri Mannisen esitys, että kunnat nostaisivat erilaisia palvelumaksujaan. Pienikin korotus esimerkiksi terveyskeskusmaksussa vie pienituloiselta eläkeläiseltä vähäisimmänkin taloudellisen liikkumavaran.

Nykyiset hallituspuolueet SDP ja keskusta lupasivat vaalien alla asettaa päätöksissään peruspalveluiden turvaamisen verojen keventämisen edelle. Tämä ei jäänyt keneltäkään havaitsematta. Uuden hallituspohjan selvittyä odotettiinkin hallitusohjelmasta löytyvän selkeät suuntaviivat sille, kuinka kuntien tarjoamien palveluiden rahoitus turvataan. Tätä linjausta hallitus ei tehnyt, vaan jossakin neuvottelujen vaiheessa tehtiin varsinainen takinkäännön suomenennätys: palvelupuolueista tuli köyhät ja sairaat kyykkyyn -puolueita ja vaalilupaukset heitettiin romukoppaan.

Mikäli asia ei olisi kansalaisten kannalta niin tärkeä, olisi tässä takinkäännössä huvittaviakin piirteitä. Etenkin kahdeksan vuotta oppositiossa kuntarahoituksesta räksyttäneen keskustan mieli muuttui nopeammin kuin juna jyskyttää Rovaniemeltä Helsinkiin. Vielä joulukuussa keskusta huonolla menestyksellä vänkäsi kumoon hyvin kuntataloutta hoitanutta Lipposen toista hallitusta. Nyt se itse pitää niin pääministerin kuin kuntaministerinkin salkkua, mutta kuntataloutta ollaan syöksemässä ahdinkoon. Hallitus on tehnyt selväksi, että isopalkkaisten veroale astuu kaiken edelle; veroja kevennetään vaikka velkaa ottamalla.

Tämä välikysymys koskee siis kuntataloutta. Pelkään, että monelle äänestäjälle jää epäselväksi se, mistä loppujen lopuksi puhutaan. Kansalaisia eivät kiinnosta kuntien ja valtion välisen rahaliikenteen yksityiskohdat vaan vaikutukset arkielämään. Siksi korostan vielä, että puhuttaessa kuntatalouden heikkenemisestä puhutaan käytännössä päivähoidosta, peruskoulutuksesta, kirjastoista ja urheilukentistä, terveyskeskusjonoista ja vanhustenhoidosta. Puhutaan siis juuri niistä kuntalaisille tärkeistä palveluista, joiden turvaamisen suomalaiset asettivat ensisijaiseksi tehtäväksi meille poliitikoille. Tähän pyyntöön hallitus ei ole vastannut, vaikka sillä olisi mahdollisuuksia ollut. Siksi, hyvät kansanedustajat, tämä välikysymys on mahdollisuus palauttaa politiikka niille raiteille, joille sitä vielä vaalien alla luvattiin ohjata. Meidän käsissämme on se, jatkammeko suurituloisia suosivalla liberaalitalouden linjalla vai kannammeko huolta ennen kaikkea Suomen kansan turvallisesta tulevaisuudesta.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Kelan hallituksen puheenjohtaja Rauno Saari kiinnitti eilisessä Kauppalehdessä huomiota Kelan rahoituspohjaan. Saaren mukaan Kelan rahoituskriisi on seurausta viime vuosina harjoitetusta politiikasta, jossa eduskunta on jatkuvasti leikannut sairausvakuutusmaksuja ja samalla säätänyt Kelan hoidettavaksi roimasti uusia maksuvelvoitteita. Kelan talousvaikeuksien taustalla on varmasti muitakin syitä. Saari osuu kuitenkin naulan kantaan.

Kelan ohella myös suomalainen kuntatalous kärsii samasta ilmiöstä. Valtakunnan hallitukset ovat väristä ja koostumuksesta riippumatta jo pitkään säädätyttäneet eduskunnalle monenlaista hyvinvointilainsäädäntöä. Monissa näissä on ollut kyse uusien niin sanottujen subjektiivisten oikeuksien luomisesta. Tiukoissa valtiontalouden oloissa lakien toteuttamisen edellyttämien rahojen hankkiminen on ainakin isolta osin kuitenkin tungettu kuntien murheeksi. Lopputuloksena kuntien lakisääteiset menot ovat alati kasvaneet.

Istuvat hallitukset ovat toinen toisensa perään yleensä vakuuttaneet, että kunnille annetut uudet tehtävät on kompensoitu täysimääräisesti. Välillä tämä on pitänyt paikkansa, välillä ei. Samalla on kuitenkin muistettava, että valtionosuuksien indeksikorotukset ovat jo pitkään olleet vajaita. Kerran kompensoitu ei täten pitkässä juoksussa olekaan kompensoitu, vaan itse asiassa valtion kompensaatioaste vähenee vuosi vuodelta. Valtionosuuksia koskevat järjestelmämuutokset ovat luonnollisesti kokonaan oma lukunsa.

Hieman, mutta ehkä vain hieman, kärjistäen voisi sanoa, että parlamentarismimme elää vaihetta, jossa valtiovalta tuo poliittisella agendalla niin sanottuja hyviä uudistuksia ja kerää niistä poliittiset pisteet. Samaan aikaan kunnat ja kuntapäättäjät joutuvat ottamaan haukut siitä, että kyseisiä uudistuksia ei ole varaa toteuttaa. Valtio on luonut tilanteen ja vaikutelman, jonka mukaan hyvin sujuvat asiat ovat valtion ansiota ja huonosti sujuvat asiat kuntien vika. Ilmiö on huolestuttava ei vähiten kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta.

Julkisten menojen lisäksi ilmiötä voi lähestyä verotuksesta käsin. Sekä Lipposen että Vanhasen hallitukset ovat laskeneet valtionverotusta. Samanaikaisesti on kuitenkin jatkettu julkisten menojen kasvattamista. Osa uusista rahoitusvastuista on pistetty kuntien harteille. Lopputuloksena iso osa kunnista on joutunut korottamaan kunnallisveroa. Valtio kerää siis pluspisteet verotuksen keventämisestä kuntien saadessa miinuspisteitä verotuksen kiristämisestä, vaikka kuntien veronkorotukset ainakin osin johtuvat valtion toimenpiteistä, ei omista. Kansantalouden kilpailukyvyn kannalta valtionverotuksen tasolla ei sinänsä muuten ole juuri merkitystä, elleivät alennukset heijastu myös tuloverotukseen kokonaisuutena.

Parhaimmat tulokset saataisiin luonnollisesti, jos veronalennukset johtaisivat myös kokonaisveroasteen alenemiseen. Kokonaisveroaste puolestaan liittyy elimellisesti kysymykseen julkisen sektorin, niin valtion- kuin kuntasektorinkin, koosta. Julkisen sektorin tehokkuus on kuitenkin käänteisessä suhteessa edellisiin. Mitä tehottomampi järjestelmä on, sitä korkeampi veroaste ja laajempi julkinen sektori tarvitaan hyvinvointipalvelujen ja tulonsiirtojen rahoitukseen, ja käänteisesti, mitä tehokkaampi järjestelmä on sitä alemmalla verotuksella ja pienemmällä julkisella sektorilla saataisiin aikaan sama lopputulos.

Muun muassa Oecd on keväisessä maaraportissaan todennut, että Suomen lähiajan isoin haaste on juuri kuntien palvelutuotannon tuottavuuden nostaminen laatua vaarantamatta. Eräät muut tutkimukset sanovat asian vielä tylymmin. Haaste on poikkeuksellisen tärkeä sen takia, että kansainvälisen kilpailukykymme vaaliminen edellyttää välttämättä sekä henkilö- että yritysverotuksen keventämistä edelleen. Tämän ei tarvitse tarkoittaa julkisen sektorin minkäänlaista alasajoa, mutta se ei ole mahdollista ilman julkisen sektorin tuottavuuden olennaista kohentamista.

Julkisen sektorin tehottomuudessa kyse on muuten systeemin osaamattomuudesta, ei siellä toimivien työntekijöiden osaamattomuudesta. Kyse on poliittisten päättäjien kyvyttömyydestä kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ja johtavien virkamiesten kyvyttömyydestä viedä uudistuksia läpi. Kyse ei eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta yleensä ole ammattiyhdistysliikkeen vastarinnasta, vaikka näin usein väitetään. Ainakin minun kokemusteni perusteella monet ay-johtajat ovat näissä asioissa yhtä moderneja kuin työnantajaleirin edustajat ja usein paljon edistyksellisempiä kuin kunnalliset päättäjät eri tasoilla.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen kuntatalouden tervehdyttäminen edellyttää ensinnäkin valtiovallan ja kuntasektorin työn- ja kustannusjaon nykyistä selkeämpää, oikeudenmukaisempaa ja ennustettavampaa ratkaisemista. Kuntatalous ei enää voi toimia valtion käsikassarana ja sylkykuppina.

Toinen edellytys on, että valtio pidättäytyy uusista kustannuksia aiheuttavista uudistuksista ainakin siihen asti, että kuntatalous on saatu tasapainoon. Myöskään valtionosuusjärjestelmään ei pitäisi puuttua vaan antaa kunnille työrauha.

Kolmanneksi meidän tulee oppia hoitamaan yhteisiä asioitamme ja erityisesti yhteistä palvelutuotantoamme nykyistä paremmin eli saamaan järjestelmästä enemmän irti samalla rahalla. Tämä on kuntasektorin sisäinen ongelma, josta valtiovaltaa ei voi syyttää.

Haasteet ovat kuitenkin melkoiset. Niin yhä nopeammin syvenevä kansainvälinen taloudellinen työnjako, jota EU:n laajeneminen Suomen osalta kiihdyttää, kuin väestörakenteemme muutoksesta aiheutuvat paineet tulevat jo lähivuosina olemaan suuria. Taloudellinen rahoituspohja tulee horjumaan, mutta palvelutarve vain kasvamaan. Tilannetta ei ainakaan helpota hallituksen jo ennustettavissa oleva epäonnistuminen omassa työllisyyspolitiikassaan. Onkin ilmeistä, että kuntataloutemme kestävä rahoitusratkaisu tulee edellyttämään luultua radikaalimpia muutoksia.

Rauno Saari toteaa haastattelussaan Kelan osalta, että ongelma voidaan ratkaista sitenkin, että eduskunta ryhtyy leikkaamaan Kelan lakisääteisiä menoja. Tämä on totta ja koskee Kelan ohella myös kuntia. Haluamatta sen paremmin heittäytyä pahanilmanlinnuksi kuin ideologisoimatta kysymystä julkisen sektorin optimaalisesta koosta oletan, että tämä on se suunta, johon meidänkin tulee pikkuhiljaa kääntää kurssiamme. Mutta ellemme onnistu olennaisesti tehostamaan julkista sektoriamme, kyseinen kurssinmuutos muuttuu suotavasta suorastaan välttämättömäksi.

Arvoisa puhemies! Kevään eduskuntavaalien alla keskusteltiin laajasti tuolloin tehdyistä valtionosuusjärjestelmän muutoksista. Yhteinen sävel oli vaalipuheissa, että Pääkaupunkiseudun kuntien ja varsinkin Helsingin osalta muutokset olivat johtaneet kohtuuttomaan lopputulokseen. Yhteistä oli myös lupaus tämän asiantilan korjaamisesta. Tämä koski muun muassa molempia nykyhallituksen pääpuolueita. Nyt olisi lupausten lunastamisen aika. Pääkaupungin ongelmat eivät ole vaalien jälkeen poistuneet, pikemminkin päinvastoin. Tosiasia on, että Helsingissä leikataan ensi vuonna jo toista vuotta peräkkäin omaa palvelubudjettia enemmän kuin 1900-luvun lamavuosina. Kuntien menojen kasvaessa 4—5 prosentin keskimääräistä tahtia pääkaupunki leikkaa menojaan reaalisesti samaa tahtia. Näin ei voi enää jatkua. Pääkaupunkimme menestys on koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta liian arvokas asia kohdeltavaksi jonkinlaisena petettyjen vaalilupausten koelaboratoriona.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Valtio ja kunta muodostavat ykseytenä suomalaisen hyvinvointivaltion. Jos tätä ykseyttä kuvailee perheen puitteissa, niin voi sanoa, että kyse on hyvin patriarkaalisesta perheestä. Valtio on siinä se patriarkka, joka pitää yllä kuria ja järjestystä ja tekee niin sanotusti päätökset. Kunta taas on se äiti, joka koittaa järjestää hoivaa ja huolenpitoa lapsilleen järjestämällä päivähoitoa, ylläpitämällä koulutusta, terveyspalveluja, vanhustenhuoltoa jne.

Hyvinvointivaltiota Suomessa on nyt ohennettu, niin kuin on sanottu, jo kymmenisen vuoden ajan heti lamasta lähtien. Kun vertaillaan näitä valtion budjetin osuuksia bruttokansantuotteesta, nähdään tämä tapahtunut selvänä linjauksena. 1990 valtion budjetin osuus bkt:sta oli vielä 25,9 prosenttia, 2002 oli 22 prosenttia enää, ja näillä kehyspäätöksillä, joita on tehty ja talousennusteen mukaan valtion budjetin osuus bkt:sta putoaa vaalikauden loppuun mennessä 21,1 prosenttiin. Jos näin jatketaan vielä kymmenisen vuotta eteenpäin, Suomen hyvinvointivaltion koko suhteessa koko kansantalouteen putoaa suurin piirtein amerikkalaiselle tasolle sillä erotuksella tosin, että USA:ssa armeijan menojen osuus on erittäin suuri. Perustellusti kuitenkin voidaan sanoa, että meillä on tietyn sävytteinen uusliberalistinen linjaus olemassa. Sanoisin tätä sen uusliberalismin suomalaiseksi sovellutukseksi, hiipiväksi uusliberalismiksi.

Tämä hyvinvointivaltion niin sanottu ohentaminen on tehty leikkaamalla sosiaalietuuksia ja vähentämällä kunnilta valtionosuuksia. Lapinkin osalta nämä valtionosuuksien vähennykset ovat olleet erittäin mittavia. Esimerkiksi Kemin kaupunki sai vuonna 92 valtionosuuksia yhteensä 33,6 miljoonaa euroa, mutta 2002 enää 17,1 miljoonaa euroa. Puoleen meni. Tornion osalta vastaavat luvut ovat 33,7 miljoonaa euroa vuonna 92, 18,1 miljoonaa euroa vuonna 2002. Rovaniemen osalta 2002 oli enää 23,8 miljoonaa euroa tuo valtionosuus, kun se oli ollut kymmenen vuotta aikaisemmin 39,4 miljoonaa euroa. Kemijärven osalta oli tilanne vähän siedettävämpi tuon kehityksen osalta. 92 Kemijärvi sai 18 miljoonaa euroa valtionosuuksia, 16,9 miljoonaa euroa vuonna 2002.

Miten tähän on sitten voitu sopeutua niin kuin esimerkiksi Kemin, Tornion ja Rovaniemen osalta, siis siihen, että valtionosuudet ovat pudonneet puoleen? No, yhteisövero on jonkin verran tuloja lisännyt, mutta pääsääntönä on ollut ensinnäkin verotuksen kiristäminen kuntatasolla. Veroäyrejä on Lapissa hilattu tasaiseen tahtiin lähemmäs 20:tä prosenttia, jolla tasolla jo joissakin kunnissa meillä ollaan. Toinen sopeutumiskeino on ollut väen vähentäminen. Esimerkiksi Kemi vähensi noina mainittuina kymmenenä vuonna väkeään siten, että kun 92 oli töissä kunnalla 1 855 ihmistä, kymmenen vuotta myöhemmin oli enää 1 549, eli vähennys oli 306 työntekijää kunnalta. Torniossa vähennettiin samana ajanjaksona 200 ihmistä kunnalta, Rovaniemellä 338.

Miten se sitten näkyy siellä kunnan toimintojen tasolla? Siten, että palvelut ovat monelta osin huonontuneet. Tämä koskee ennen muuta näitä strategisia palveluja hyvinvointipalvelujen puolella eli terveydenhoitoa ja vanhustenhuoltoa. Erityisesti tuolla terveyspuolella on nyt isot ongelmat. Meilläkin on pitkät jonot terveyskeskuksiin, tilanteita, joissa ei saa edes varata aikaa, jollei nyt sitten ambulanssilla ole terveydenhoitopaikalle kuljetettu.

Mitä tästä sitten seuraa? Se, että ne, joilla on rahaa, hankkiutuvat yksityislääkärille. Tätä kautta se yksityistäminen sitten etenee aika huomaamattomasti, mutta sitäkin selvemmin, ja vain ne, joilla ei kerta kaikkiaan ole rahaa, jäävät kärvistelemään sinne pitkään jonoon. Se tarkoittaa, että kunnalliset palvelut muuttuvat terveydenhuollon osalta vain köyhimpien palveluksi. Se on hyvin vaarallinen tie, koska sen tien päässä on edelleen vain huonontuva terveydenhuoltojärjestelmä, koska varakkaampi väki, pärjäävämpi väki, menettää kiinnostuksensakin tämän sektorin kehittämiseen.

Minä näen tässä suuria vaaroja noin ihan linjana, jos tätä linjaa jatketaan. Minusta on aika ruveta vahvistamaan suomalaista hyvinvointivaltiota samalla, kun sitä tietenkin pitää myös uudistaa. Se vahvistaminen ei voi olla mitään muuta kuin sitä, että resurssit ovat riittävät. Eli mitä me vasemmalta ehdotamme? Sitä, että tämä patriarkka, isä, valtio tässä hyvinvointivaltioykseydessä, lopettaa kerta kaikkiaan nämä isot veronalennukset ja suuntaa niitä rahoja enemmän tälle matriarkalle, äidille, kunnille, jotka sitä hoivaa järjestävät. Siellä on todellinen tarve lisäresurssien saamiseen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka kokoomus ei ole välikysymykseen yhtynytkään, tarjoutuu meille kuitenkin erinomainen mahdollisuus tarkastella, mitä keskustajohtoinen hallitus on saanut aikaan. Vai onko maassamme keskustajohtoinen hallitus? Puolen vuoden toiminnan jälkeen luonnehtisin tuota hallitusta ajopuuhallitukseksi, joka ajelehtii avuttomana kohti entistä kuohuvampaa koskea, ja elleivät kapteeni ja perämies — sosialidemokraatit ja keskusta — löydä yhteistä linjaa paremmin, on edessä väistämättä kivikko, jossa vene kaatuu. Vaikka tuossa koskenlaskussa käytännössä johto onkin sosialidemokraattien käsissä, kokonaisvastuu lankeaa kuitenkin pääministeri Matti Vanhaselle ja hänen kauttaan muille keskustalaisille ministereille.

Mitä hallitus on sitten saanut aikaan, tai mitä se aikoo saada aikaan, hallitusohjelman pyöreitä ilmaisuja lainatakseni? Me kaikki tiedämme, mitä punamultayhteistyö on ollut. Se on ollut kompurointia ja jahkailua. Vireillä olevista prosesseista päätellen tuo kompurointi tulee myöskin jatkumaan. Kovin hyvää kuvaa ei yhteistyöstä voi hyvällä tahdollakaan saada, kun yhteistyökumppaneiden edustajia on milloin minkäkin asian vuoksi tekemisissä oikeus- ja poliisiviranomaisten kanssa.

Viime aikoina on ollut myös havaittavissa, että erääksi tyylilajiksi on valittu taannoin vuosikymmenet kestäneen punamultayhteistyön aikainen ylimielisyys, ilmoittihan pääministeri Matti Vanhanen, että maassamme vallitseva suurtyöttömyys on hallituksen sisäinen asia, oppositio älköön vaivautuko. Uskonpa, että seuraavan puolen vuoden jälkeen hallituksen on nöyrryttävä kuuntelemaan myös oppositiota. Onhan hallitusohjelman tavoitteena luoda vaalikaudella 100 000 uutta työpaikkaa, ja tosiasiassa työpaikat ovat vähentyneet koko ajan.

Entä mikä on tilanne aluepolitiikan osalta? Meneillään oleva muuttoaalto on eräs historiamme pahimmista sen vuoksi, että maahamme on muodostumassa kuntia ja alueita, joilla ei ole enää kunnollisia elämisen perusedellytyksiä olemassa. Mitä hallitus on tehnyt tilanteen korjaamiseksi? Vastaus on helppo antaa, eli ei mitään oleellista ja konkreettista. Sen sijaan olemme saaneet käsittelyymme muun muassa epäonnistuneita seutukuntakokeiluesityksiä, joilla pikemminkin vaikeutetaan alueiden kehittämistä luomalla uusia päällekkäisiä rakennelmia, byrokratiaa ja täysin tarpeetonta työtä sekä kunnissa, ministeriöissä että täällä eduskunnassa. Vai onko, arvoiset keskustan edustajat, se teidän tämän päivän aluepolitiikkaanne, että olette ensimmäisenä edesauttamassa Helsingin musiikkitalon rakentamista puoliksi valtion varoin ja olette oikein hallitusohjelmassa antaneet selvitysmiehelle tehtävän Helsingin ja sen lähialueen kuntien yhteistyön kehittämisestä sekä valtiovallan osallistumisesta kansallisesti tärkeisiin kehittämishankkeisiin? Minne unohtuivat maakuntien tarpeet? Mikäli Helsingin musiikkitalon rakentamiseen valtio osallistuu peräti puolella, on oikein ja kohtuullista, että samalla osuudella valtio osallistuu myös maakuntien hankkeisiin, kuten Jyväskylän musiikki- ja taidekeskuksen rakentamiseen.

Maakuntien alueiden kehittämisessä tiestöllä on erittäin ratkaiseva merkitys. Tulevan vuoden talousarvio ei sisällä laisinkaan uusia merkittäviä hankkeita, kuten esimerkiksi Lusi—Vaajakoski-tieosuutta, jolla on aivan oleellinen vaikutus koko keskisen Suomen kehittämiseen. Tuo hanke antaisi rakennussektorilla korkean työttömyyden aikana monen vuoden ajan runsaasti työtä ja valmistuttuaan elvyttäisi elinkeinoelämän toimintaa Keski-Suomessa ja parantaisi työllisyystilannetta.

Milloin hallitus tuo käsittelyyn ohjelmansa mukaisesti valtion toimintojen sijoittamisen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle maan tasapainoista kehitystä edistäen? Kun kokoomus oli mukana hallituksessa, hajasijoituspäätöksiä saatiin aikaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tältäkin osin jahkailu jatkuu niin pitkään, että meneillään olevan vaalikauden aikana ei ehdi tapahtua juuri mitään positiivista.

Mikä on sitten kuntien tulevaisuus istuvan hallituksen toimenpiteiden seurauksena? Hallituksen hyväksymä vuoden 2004 talousarvio tulee kiristämään entisestään kuntien taloutta. Jo nyt on nähtävissä, että monella kunnalla korkeasta kunnallisverotuksesta huolimatta on suuria vaikeuksia hoitaa perustehtäväänsä eli turvata kuntalaisten peruspalvelut ja elämisen edellytykset. Maastamme löytyy runsaasti kuntia, joissa on korkea työttömyys, korkea verotus ja suuri velkataakka. Miten tähän tilanteeseen sopii se, että hallitus aikoo heikentää kuntien asemaa yhteisöveron saajina? Haluaako hallitus tosiaankin vaikeuttaa kuntien elinkeinoelämän kehittämistä myös verotuskeinoin?

Erittäin valitettavana pidän sitä, että sisäasiainministeriön toimeksiannosta tehtiin todella huitaisten selvitys tapahtuneista kuntaliitoksista 70-luvulla ja 90-luvulla. Jo tutkimuksen lähtökohta ontui pahasti, kun verrattiin liitoksien jälkeistä tilannetta teoreettisesti valittuihin vastinparikuntiin. Kokonaan selvittämättä jätettiin kuntaliitosten merkitys järkevälle aluesuunnittelulle ja rakentamiselle eli tehtäväalueelle, jolla ne todelliset säästöt tapahtuvat. Siitä huolimatta tiedotusvälineiden kautta annettiin ymmärtää, että tehdyt kuntaliitokset eivät johtaneet taloudellisiin säästöihin ihmisten kannalta. Kuntaministeri Hannes Manninen on sitä mieltä, että kuntakoon muuttamisella ei ratkaista ongelmia, ja valtiovarainministeri Antti Kalliomäki haluaa vähentää kuntia huomattavasti. Mikä on hallituksen linja tässä merkittävässä asiassa, ja milloin se meille kerrotaan? Onhan kysymys aivan oleellisesta asiasta maamme kehittämiseksi. Vastaukseksi ei riitä ote hallitusohjelmasta ja lupaus vapaaehtoisten kuntaliitosten tukemisesta varsinkaan, kun porkkanarahaa uusien liitosten osalta ei tulevassa talousarviossa juuri ole.

Entä voimmeko jatkossakin luottaa siihen, että elämme turvallisessa maassa, jonka resurssit ovat tältä osin riittävät? Kansalaiset asettavat turvallisuuden erääksi merkittävimmistä miellyttävän elämän takaavista tekijöistä. Kansainvälinen rikollisuus kasvaa ja raaistuu, huumeiden käyttö ja siihen liittyvä rikollisuus lisääntyvät rajua vauhtia, mutta mitä tekee hallitus? Vuoden 2004 talousarvion määrärahat ovat täysin riittämättömät muun muassa poliisitoimen osalta. Sen on hallintovaliokunta lausunnossaan todennut, ja toivoa sopii, että tässä suhteessa hallitus voi ylimielisyydestään ainakin (Puhemies: 7 minuuttia!) kansalaisiin päin luopua ja lisätä määrärahoja niin, että turvallisuus voidaan taata maanlaajuisesti.

Arvoisa puhemies! Maamme koki romahduksen runsas vuosikymmen sitten keskustalaisen Esko Ahon ollessa pääministerinä. Paavo Lipposen hallitusten ansiota on se, että tuosta syvästä lamasta selvittiin ja maa nostettiin taloudellisesti ja henkisesti jaloilleen. Tällä hetkellä ilmassa ovat pahat merkit siitä, että olemme menossa uutta aallonpohjaa kohti. Kun aloitin puheeni kuvaamalla hallitustamme ajopuuhallitukseksi kivisessä koskessa, haluan lopettaa puheeni toteamalla, että kun vene on tuulessa syöksymässä aallon sisään, on perästä lisättävä kaasua. Tätä toivon myös istuvalta hallitukselta. Nyt on korkea aika tehdä päätöksiä, jotka piristävät ja elvyttävät kaikkea toimintaa ja luovat pohjaa myös tuleville vuosille.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Onko tämän päivän politiikka aatteetonta, kun minkäänlaista ideologista kamppailua ei edes tässä salissa näy? Tarkastelen tehtyä välikysymystä ja valmistuvaa talousarviota aatteelliselta kannalta.

Suuret aatteet näyttävät romahtaneen. Väitetään, että politiikka on kadonnut yhteisten asioiden hoidosta. Missä piileksivät sosialistit ja ei-sosialistit? Kunnon porvareita alkaa nyt näkyä uhoamassa edistyksellisinä meitä taantumuksellisia vastaan. Olisiko oikeampi sanonta tämän päivän politiikassa porvarit ja ei-porvarit? Hallituksessa on siis porvari- ja ei-porvaripuolue. Joskus ennen sosialistit ja ei-sosialistit oli yleinen sanonta. Kun silloin ehkä voi tulkita, että oli jonkinnäköinen vasemmistohegemonia olevinaan, niin tänä päivänä kyllä voi puhtaasti sanoa, että nyt siis porvarit ja ei-porvarit.

Budjettineuvotteluissa ei löytynyt kunnon vääntöä. Sosialidemokraatit puolustivat pitävästi linjaansa, keskustapuolue myötäili muka löytäen omiakin asioita läpi menneinä. Kokoomus vaatii vielä kovempia otteita huono-osaisia kohtaan, erityisesti kuntapolitiikan suhteen. Veroale ja palvelut maksullisiksi, sillä linjalla mennään. Talon käytävillä kokoomuslaiset päivittelevät, kun nyt vasta harjoitetaan oikeata politiikkaa, tosin heidänkin mielestään riittämätöntä. Nyt kun vasemmistoliitto ei ole hallituksessa, näkyy todellinen porvarillinen meininki talouspolitiikassa. Siitäpä kunnat ja kaupungit kärsivät. Siksi vasemmistoliitto joutui tekemään välikysymyksen herättääkseen hallituksen muuttamaan talousarvioesitystään kuntiin päin myönteiseksi. Aiemmin puolueet erosivat toisistaan poliittisten linjausten perusteella talousarviopuheissa ja teoissa. Miten nyt?

Herra puhemies! Väitettä työn ja pääoman sovittamattomasta ristiriidasta ei löydy edes juhlapuheiden teksteissä, tästä salista nyt vielä puhumattakaan. Väitän kuitenkin, että ristiriita syvenee. Valmisteilla olevassa budjettiesityksessä ei näy linjaa sille, mikä on poliittisen vasemmiston linja. Selkeä porvarillinen linja näkyy kylläkin. Tänään politiikassa on kyse lähinnä henkilöistä. Kevään vaalien suuri aatteellinen kysymys oli, kenestä äänestetään pääministeri. Nyt nämä kilpailevat puolueet ovat samassa hallituksessa.

Elokuussa Forssasta päin tuli outo viesti: työnväenluokan asiat ovat niin hyvin, että kaikki oleellinen on saavutettu, ja nyt lähdetään valloittamaan maailmaa. (Ed. Kuoppa: Jopa työstä vapautettu monta sataatuhatta ihmistä!) Olen huolestunut työväenluokan asemasta Suomessa. Valmisteilla olevassa budjettiesityksessä virkamiehet hoitivat poliitikkojen puolesta tärkeimmät linjaukset, kuten esimerkiksi merkittävän menokattoajattelun. Virkamiehet tekivät pyynnöstä likaisen työn yhteiskunnan eri sektoreille, kuten tapahtui hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä keväällä ja nyt budjettiriihessä elokuussa.

Edellisen hallituksen linja ainakin yhdessä suhteessa oli selkeä. Hallituksen linja oli satsata kasvukeskuksiin syrjäseutujen kustannuksella. Sinne panostettiin, mistä kuviteltiin saatavan eniten ääniä. Pienten kuntien menoleikkauksista tuli jokavuotinen perinne. Kuntien ja valtiovallan taloudellinen kamppailu on näihin päiviin saakka pysynyt kuvatulla akselilla. Juuri syrjäisimmät kunnat ovat joutuneet kaikkein kovimmalle valtion vähentäessä aluetukia ja tulontasauksia. Säästöillä on rahoitettu valtion velanmaksua ja kaupunkilaisten veronkevennyksiä. Veronkevennyslinjaa jatketaan ensi vuodenkin budjetissa.

Suurten kaupunkien talous- ja kassakriisit ovat tehneet kuntataloudesta pitkästä aikaa koko Suomen ongelman. Helsinki on elänyt kammottavia aikoja useita kuukausia. Valtiovallan on pelastettava koko Pääkaupunkiseutu, samalla koko maa. Vaikka yhteisövero pieneni paljon, niin se putosi normaalitasolle esimerkiksi Helsingissä. Mitään suurta romahdusta pitkällä linjalla ei ole tapahtunut.

Ennen vaaleja vannottiin Pääkaupunkiseudun tukemisen ja maan tasaisen kehityksen turvaamisen puolesta. Kaikki puolueet lupasivat puuttua asiaan. Mitään apuja ei kuitenkaan nyt ole näkyvissä. Uuden hallituksen ensimmäiseksi ja näkyvimmäksi päätökseksi tehtiin verohelpotukset parempiosaisille. Ehkä ne sitten kohdistuvat Pääkaupunkiseudun asukkaisiin, varakkaisiin sellaisiin. Kaupunkien talouksille helpotukset tekivät päinvastoin. Niiden taloudet heikkenivät lisää, kuten täällä kuulluissa puheenvuoroissa ilmenee. Kuntien taloudet kiristyvät tällä budjettiratkaisulla, valtiontalous samoin. Lainarahalla pelaaminen pelastaa tällä kertaa. Siinä on kuitenkin riski: Entä jos talous ei kasvakaan niin paljon kuin oletetaan?

Jollakin aikavälillä valtion on tarkasteltava omaa budjettiaan siten, että löysätään kuntien taloudellista liikkumavaraa, jotta palvelut pystytään kustantamaan tasaisesti koko maassa. Esimerkiksi yliopisto- ja keskussairaalatasoinen terveydenhuolto olisi otettava valtion haltuun, siis sosialisoitava kunnilta valtiolle. On poliittinen linjavalinta, miten yhteisiä julkisia varoja käytetään, kenen pussissa ne ovat ja kuka päättää, miten niitä käytetään.

Nykyinen veropolitiikka johtaa siihen, että verotuksen painopiste siirtyy valtionverotuksesta kunnalliseen verotukseen ja maksuihin. Se on huono vaihtoehto. Valtionverotus perustuu progressioon, eli veroprosentti nousee tulojen kasvaessa ja toisin päin. Kunnallisverotus taas on tasaverotusta, prosentti kaikille sama. Tästä seuraa se, että mitä suurempi osuus kaikista veroista maksetaan kunnalle, sitä enemmän järjestelmä suosii hyvätuloisia.

Voisiko ajatella progressiivista kunnallisveroa, jolloin verokeskustelu suuntautuisi ehkä oikeammin? Tässäkin suhteessa tehdään poliittinen valinta: halutaanko lisätä tasa-arvoa vai eriarvoisuutta. Kyse ei ole siis hallinnollisesta päätöksestä. Kurjistuva kuntatalous ei voi toimia (Puhemies: 7 minuuttia!) valtiontalouden joustovarana ja paikkaajana. Nykyistenkin palvelujen kustantaminen vähenevillä resursseilla on pitemmän päälle mahdotonta. Mahdollistaminen on myös poliittinen valinta.

Keskustelun nopeatahtinen osa päättyy.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys kuntataloudesta tulee kipeään saumaan. Hallitus on vaikeuksissa kuntatalouden kanssa. Kysymyksen ajoitus oli sikäli hyvä, että juuri nyt monet kunnat painiskelevat vaikean tilanteensa kanssa, eikä nyt esitetyillä lääkkeillä löydy ratkaisuja näihin ongelmiin.

Lipposen kakkoshallitus sai ministeri Korhosen voimin kunta-asiat jonkinlaiselle tolalle ja oikeaan suuntaan, ja nykyisen hallituksen olisi nyt viisasta jatkaa Korhosen viitoittamalla tiellä. Mutta näin ei ilmeisesti ole tehty, koska tyytymättömyys kunnissa on alkanut taas lisääntyä. Lipposen kakkoshallituksen kuntasaavutus oli hyvä. Aluekeskusohjelman lisäksi miinusmerkkisten kuntien lukumäärä saatiin vähenemään.

Vanhasen hallitus lisää kuntien ahdinkoa. On nähtävissä ja kuultavissa, että kunnat eivät selviä vanhustenhuollosta, terveyspalvelut heikkenevät ja sosiaalipalvelut uhkaavat joutua leikkuriin. Kotipalvelujen järjestäminen takkuaa monessa kunnassa tosi pahasti. Pieni- ja keskituloisille ihmisille on paljon tärkeämpää, että kotikunnan peruspalvelut ovat kunnossa, kuin saada pieni veronalennus. Tätä veronalennustahan eivät työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat, jotka ovat tämän maan köyhiä, saakaan.

Arvoisa puhemies! Koulujen tilannetta tarkastellessa kuntien ahdinko näkyy erittäin selvästi. Kouluissa on tilanne vaikea, luokkakoot ovat monessa koulussa aivan liian suuret, eikä yksilöllisestä opetuksesta ole tietoakaan. Oppilaitten keskittymisvaikeudet kasvavat, ja ahdistusta ja häiriköintiä esiintyy laajasti. Koko palveluiden kenttää ajatellen tulee mieleen kysymys, riittävätkö rahat. Hallituspuolueet nostivat vaalien keskeiseksi teemaksi palveluiden turvaamisen, mutta nyt mitään ei tapahdu näiden tavoitteiden hyväksi.

Väestö ikääntyy kovaa vauhtia, ja palveluita tarvittaisiin yhä enemmän, mutta samaan aikaan palveluita karsitaan taloudellisiin seikkoihin vedoten. Julkisen perusterveydenhuollon pahin ongelma on kasvava lääkäripula. Julkisen sektorin lääkäripulasta on päästävä nopeasti eroon. Yksityisten palvelujen tarjoaminen ei ole mikään vaihtoehto, koska olemme sitoutuneet pitämään yllä toimivat julkiset palvelut.

Ongelmien kasaantuminen kuntataloudessa johtuu siitä, että hallitus ei ota vastuuta kuntien vaikeasta tilanteesta. Näihin ongelmiin vastataan antamalla kunnille lisää rahaa. Jos tämä meno jatkuu, Vanhasen hallituksen kaikkina vuosina kuntatalous on alijäämäinen. Näin ei pitäisi olla, kun muistetaan, mitä puolueet lupasivat ihmisille ennen vaaleja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tänään on käyty vilkas keskustelu, myös niin, että ministerit ovat olleet paikalla.

Ministeri Mönkäre totesi aikaisemmin, että kuntia on erilaisia ja myöskin palvelut toimivat eri tavalla, ja hän viittasi vielä, että ainakin ammattilaiset tämän tietävät. Varmasti näin on, mutta ministeri Mönkäreenkin oman maakunnan, Etelä-Karjalan, kunnasta tuli juuri tunti sitten puhelu, Lappeenrannasta, siitä, että ei pääse terveyskeskusvastaanotolle, ei ole enää omalääkärijärjestelmää. Tilanne on sama Imatralla ja myös Kymenlaaksossa saman kaltainen.

Ministeri Hyssälä, peruspalveluministeri, todella tänä aamuna aamu-tv:ssä, voi sanoa, melko vahvasti, sitoutuneestikin, esitti sen, että "kaikki rahat ovat budjetissa", mitään ongelmaa ei olisi. Tämä oli vaikutelma, joka annettiin katsojalle. Innokkuutta saattoi verrata taannoisten muidenkin peruspalveluministereiden innokkuuteen tuota tehtävää hoitaessaan. Mieleeni tuli ministeri Huttu-Juntusen suhtautuminen, jolloinka myöskään silloin ei tuntunut olevan ongelmia. Mielestäni on tärkeätä tunnustaa, että siis myös Lipposen ensimmäisen kuten toisenkin hallituksen aikana on ollut näitä samoja ongelmia. Nyt pääministeri Vanhasen hallituksen aikana nämä ongelmat nyt vielä kärjistyvät. Todella, päät vaihtuvat, puheet pysyvät saman kaltaisina. Se on todettu moneen kertaan tänään. Eipä aikaakaan, kun ministeri Hyssälä, niin kuin ministeri Manninenkin nyt, esiintyvät kuten heidän edeltäjänsä lähes samoin sanakääntein, ja sitten tietysti saattaa tapahtua toisinkin päin.

Mutta, arvoisa puhemies, asia on kyllä vakava. Tilannehan vahvasti kiteytyy siihen, että kunnat eivät osoita omaa 350 miljoonan euron osuutta Kansalliseen terveyshankkeeseen. Asia, jonka hyvin tiedän, on Kotkan kaupungin tilanne. Maanantaina, siis toissapäivänä, oli hallituksen budjettikokous. Kotkan kaupunginjohtaja totesi tuolloin, ettei euroakaan tulla osoittamaan, ei myöskään ensi vuonna tai ensi vuoden jälkeenkään, Kansalliseen terveysohjelmaan. Kotka sentään on kaupunki, jossa ei ole rahapulaa. Tässä mielessä kyllä yhdyn niihin ajatuksiin, myös ministeri Mönkäreen, että on kovin erilaisia kuntia. Kotka tekee tänä vuonna yli 10 miljoonan euron ylijäämäisen tilinpäätöksen, mutta ensi vuodelle ei ole euroakaan lisätä rahoitusta Kansallisen terveysohjelman tavoin, siis nimenomaan sitä ylimääräistä rahoitusta.

Aloitetaan tosin — ehkä se on se ainut projekti — 24 tunnin puhelinpäivystys, jossa terveydenhoitaja, mahdollisesti sairaanhoitaja, vastaa puhelimeen ja antaa neuvojaan. Tällä muodollisella tavalla täytetään se ensimmäinen kolmen päivän sääntö, että ammattilainen vastaa puhelimeen ja antaa neuvojaan, ottaa kantaa, pitääkö mennä lääkäriin vai ei. Tällä menettelyllä ei terveydenhoidon kriisiä Kotkassakaan ratkaista, eikä missään muuallakaan. Sairaalaosastoa kyllä ollaan sulkemassa, avohoidon mielenterveyskuntoutusta lykkäämässä, lastenkotia sulkemassa jne. Siis aivan päinvastaista kehitystä kaakkoisessa Suomessa lähellä Pääkaupunkiseutua kuin pitäisi olla.

Mutta eivät täällä Pääkaupunkiseudulla asiat sen paremmin ole. Pääkaupunkiseudun kansanedustajat ovat käyneet kertomassa, ettei Pääkaupunkiseudullakaan löydy euroakaan tähän hankkeeseen, näin muun muassa ed. Bryggare. Siis todella olemme ongelmissa. Kuulemme ministereiltä ja myös esimerkiksi kansanedustaja Gustafssonilta, ettei tässä vain rahasta ole kysymys ja että Kansallinen terveysohjelma on paljon muuta. Hyvä on, siinä on 18 kohtaa, joista kuitenkin valtaosa pohjautuu nimenomaan rahoituksen lisäämiseen. Siellä on koulutusta, se tarvitsee lisää rahaa, ja siellä on paljon muuta. Tietysti siellä on myös eri työntekijäryhmien välisten suhteiden muuttamista niin, että esimerkiksi terveydenhoitaja voisi kirjoittaa A-todistuksen kolmeksi päivässä ja tällä tavoin. Mutta oleellista on, ettei Kansallista terveysohjelmaa valmisteltaessa, kun se tehtiin Paavo Lipposen toisen hallituksen aikana, turhaan käyty läpi tätä 700 miljoonan euron tarvetta. Se on vielä pienennetty summa siitä, mitä alun pitäen professori Jussi Huttusen johdolla esitettiin. Sitä pienennettiin valtioneuvostossa, ja sitten on tämä 200 miljoonan euron etu, joka saadaan niin sanotusti palveluja järkeistämällä tai keskittämällä. Mutta kepulikonsteja etsitään sitten pakostakin tilanteessa, jossa ei kunnollisia ratkaisuja pystytä tekemään.

Ja mikä vielä lopuksi, puhemies, on ongelma, on se, että jos se toinen jalka tästä 700 miljoonan euron projektista puuttuu eli kunnan osuus, niin pakkohan siinä on ontua. Projekti ei toteudu, ja näin jää kansallisen terveydenhoidon, sairaanhoidon, pelastaminen sitten jälleen kerrankin niin kutsutuksi horisonttikysymykseksi.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Muutama näkökohta päivän teemasta eli kuntataloudesta.

Mielestäni hallituksen vastaus välikysymykseen oli perusteltu ja keskittyi oleelliseen. Kuntatalous samoin kuin valtiontalouskin on riippuvainen yleisestä taloudellisesta tilanteestamme, ja viime aikoina, kun vienti ei ole vetänyt, olemme eläneet hitaan taloudellisen kasvun aikaa. Tämä on tietenkin heijastunut keskeiseen valtion ja kuntien tulokomponenttiin eli verotuloihin. Tässä hitaan kasvun tilanteessa niin Lipposen hallituksen kuin kesällä aloittaneen Vanhasen hallituksenkin talouspolitiikka on ollut perusteltua ja oikean suuntaista. Kotimaista kysyntää elvyttämällä on pidetty talouden pyörät pyörimässä. Näin on kyetty pitämään työllisyys suhdannetilanne huomioiden yllättävän hyvänä.

Mielestäni on todella eräänlainen ihme, että näin alhainen talouskasvu, minkä olemme parin viime vuoden aikana kokeneet, ei ole johtanut työttömyysasteen nousuun. Pitkän aikavälin eräänlainen nyrkkisääntö yleensä on, että työllisyys heikkenee, jos talouskasvu jää alle 3 prosentin, ja viime vuosina olemme selkeästi olleet tämän tason alapuolella. Talouspolitiikka ja veropolitiikka osana sitä on ollut siis tuloksia tuottavaa. Mielestäni jatkossakin meidän on huolehdittava siitä, että kotimaista kysyntää ja yrittäjyyttä lisäämällä me huolehdimme työllisyydestämme ja talouskasvustamme. Onneksi myös kansainvälinen talous näyttäisi olevan elpymässä. Se osaltaan vauhdittaa talouskasvuamme ja tätä kautta myös valtion ja kuntien verotuloja.

Erityisesti on syytä odottaa, että yhteisöverotulot kääntyvät jälleen kasvuun. Tässä tilanteessa pidänkin erittäin tärkeänä varsinkin kuntatalouden kannalta, että kunnilla jatkossakin säilyy oikeus yhteisövero-osuuteen osana kunnallisten palveluiden rahoitusta. Tämä on tärkeää paitsi kuntien talouden kohentamiseksi myöskin elinkeinopoliittisena kannustimena. On nimittäin aivan oikein ja perusteltua, että ne kunnat, jotka panostavat elinkeinopoliittisiin toimiin, saavat siitä myöskin jonkinlaisen hyödyn.

Ongelma, joka kuntia ja kuntataloutta on jo pidemmän aikaa vaivannut, on ollut kunta—valtio-suhteen epävakaisuus ja ennustamattomuus. Tämä on vaikeuttanut kuntien pitkäjänteistä suunnittelua ja on johtanut myös siihen, että kokonaisuus on eräällä tavalla hämärtynyt. Pidänkin erittäin tärkeänä, että hallitus mahdollisimman nopeasti toteuttaa valmistelussa olevan peruspalvelubudjetin. Se on tässä tilanteessa enemmän kuin tarpeen. Näin saadaan kuntien suunnitteluun luotettavuutta, vakautta ja ennustavuutta. Tärkeää tietysti on myös, että peruspalvelubudjetille saadaan kunnollinen sisältö. Tärkeää olisi myöskin vähitellen päästä siihen, että kuntatalous selkeästi keskitettäisiin yhden ministeriön alaisuuteen.

En halua kiistää sitä, etteikö joillakin kunnilla olisi ongelmia tänäkin päivänä. Ongelmien todelliset syyt eivät kuitenkaan aina johdu rahan puutteesta vaan kuntien omista arvovalinnoista. On kuntia, joissa rahaa kyllä riittää kerskarakentamiseen, vaikka kunta samaan aikaan esimerkiksi vanhustenhuollon osalta on lääninhallituksen seurannassa. Tätä oikeutta käyttää varoja haluamallaan tavalla kunnat ovat kunnalliseen itsehallintoonsa vedoten halunneet, mutta samalla kunnat ovat monesti unohtaneet sen, että tähän liittyy myöskin erittäin suuri vastuu. Enkä jaksa uskoa siihen, että meillä on enää paluuta kuntien yksityiskohtaiseen ohjaukseen. Kuntien toiminnoissa on myös paljon järkiperäistämisen ja tehostamisen varaa, eikä myöskään voi olla niin, että me ikuisesti säilytämme hevosvetoiselta ajalta peräisin olevan kuntarakenteemme.

Herra puhemies! Kuntayhteistyöhön onkin saatava aivan uusi meininki. Pidänkin tärkeänä, että hallitus jatkossakin on vahvasti kannustamassa kuntia yhteistyöhön ja liitoksiin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään käyty välikysymyskeskustelu osoittaa, niin kuin sanoisin verrattuna johonkin herätysliikkeen kokoukseen, hengettömyyden aikaa, laskun ja taantumuksen aikakauden alkamista. Täytyy sanoa, että siitä keskustelusta, mitä välikysymyskeskustelun ympärillä on ollut olemassa, ei ole ollut tunnistettavissa, että olisi ollut kysymys välikysymyskeskustelusta. Ei ole ollut kysymys siitä eikä ole ollut tunnistettavissa, että hallituksella olisi hätä aidosti vastata siihen, että jossakin maassa menee huonosti. Tässä on nähtävissä selkeästi se, että tuntitolkulla ei ole yhtään ministeriä ollut vastaamassa ja puolustamassa hallituksen puolesta. Opposition niin kuin hallituspuolueittenkin edustajien puheenvuorot ovat olleet hengettömiä ja värittömiä, ja ajattelen tässä pitkälti omaa puheenvuoroani ja juuri kuultua ed. Kallion puheenvuoroa. Puuttuu henki ja tahto, se että löytyisi vihollinen oppositiosta taikka hallituksen riveistä.

Se tuntuma, että nyt on tullut aika jättää välikysymys, on tuntumana tullut vasemmistoliitolle, ja se on varmaan jostakin kalenterimerkintöjen perusteella syntynyt, että tämmöinen tulisi tehdä ja toteuttaa. Mutta aito tarve, aito näköala, siihen ei ole ollut sellainen, että kansalaiset kokisivat tämän oikeaksi ja tärkeäksi. Siinä mielessä, vaikka näenkin erinomaisen hyvin tämän porvarileirin aivan tyhjänä, aivan onttona, vastaamassa tästä puolesta, kokoomuksen viisaus tuntuu olevan siinä, ettei yhdytä siihen kansanliikkeeseen, millä ei ole henkeä ja voimaa. Tämän pohjalta, kun on kuunnellut varsinkin ministeri Mannisenkin vastauksen, vastaus on aivan yhtä ontto ja yhtä tyhjä, kuin niitä neljä vuotta aikaa opittiin pitämään ja tietämään, kun ministeri Korhonen vastasi. Ei ollut vastauksessa mitään sisältöä eikä tuntumaa. (Eduskunnasta: Olivatko samanlaisia?) — En voi sanoa, olivatko samanlaisia, mutta tuntumana täytyy sanoa se, että ei ollut mitään hätää vastatessa, niin vahvalta tuntui tämä hallituksen rintama ja tausta.

Tähän nähden kaivoin vanhoja puheenvuorojani välikysymyskeskustelusta neljä vuotta taaksepäin. Ajattelin alkuun lukea nämä kertaalleen kaikki tässä uudelleen läpi, mutta ajan puutteen vuoksi en muuta kuin yleisilmeen totean ja käyn tässä läpi. Sen osalta voi nähdä niin, että neljä vuotta taaksepäin vastaavan tyyppisessä keskustelussa kaiken pahan alku ja juuri oli siinä, että pääministeri Lipposen hallitus oli aiheuttanut tämän sekasortoisen tilanteen maahan, missä nyt sitten kansa taisteli olemassaolonsa puolesta. Tällä kertaa tämänpäiväisessä keskustelussa on syntynyt semmoinen vaikutelma, että olosuhteet ovat aiheuttaneet sen, ettei oikein hyvin pärjätä, Kansalliseen terveysohjelmaan ei ole rahaa, mutta oikeastaan ministereistä kukaan ei ole joutunut tulilinjalle, kuten aivan oikein on nähtävissäkin se, koska ministerit eivät ole kyenneet näyttämään vielä kynsiänsä ja tietämään sitä, että parempaan suuntaan voitaisiin päästä ja mennä.

Mutta, herra puhemies, hyvin on nähtävissä myöskin se aihe, että kuntatalous ei tule kuntoon eikä järjestykseen näillä hallituksen kehysbudjeteilla ja näillä hallituksen talousraameilla, mitä nyt on tehty ja toteutettu. Aina on nähtävissä niin, että vaikka luvataankin kaikkien verohelpotusten täysimääräinen korvaus valtionosuusuudistuksissa ja valtionosuuksissa, joka kerta niitä jää matkalle ja kuntiin ne eivät täysimääräisinä mene. Kyllä täytyy sanoa, että itsekin tällä samalla paikalla monta kertaa puhuessani olen todistellut, että tulee vielä aika, jolloin muuttuu niin, että ymmärretään kuntien hätä, kuntien rahanpuute, ja hallituksen, valtiovallan, taholta ojennetaan kättä ja ollaan tukemassa niitä hankkeita, mitä siellä tarvitaan ja tehdään, mutta ehkä se ei vielä tämän Vanhasen hallituksen aikana ole tullut. Ehkä se tulee sitten seuraavan taikka sitä seuraavan hallituksen aikana, ja näin on ainakin uskoteltava, että nämä asiat joskus kuntoon tulevat. Tiedän, että hallitus parhaansa yrittää ja parhaansa tekee, asiat menevät järjestykseen, mutta aika ei ole vielä tänä päivänä se, että ne oikein kunnolla järjestykseen tulisivat.

Aika ei ole myöskään siltä osin kypsä, että kuntien taloudellinen hätä olisi nyt loppuun käyty, vaan ennustan tältä paikalta, että vielä ankeammat ajat kuntataloudessa tulevat olemaan joskus edessäpäin. On käytettävä sitä veistä ja sitä leikkausköyttä, millä leikataan kaikki löysä liikkumavara sieltä pois. Sen jälkeen voidaan elää semmoisessa kuntataloudessa, missä ei niin sanotusti puolustettua tyhjää työpaikkaa ole olemassa, missä tehdään jokaisen kuntalaisen eteen se työ, mitä voidaan tehdä ja toteuttaa, missä kannetaan kunnallisen itsehallinnon periaatteella vastuuta jokaisen kuntalaisen osalta, missä kannetaan huolta lähimmäisestä, ystävästä, kumppanista jokainen omalta kohdaltaan eikä odoteta sitä, että kunta ja valtiovalta tulevat paikalle auttamaan, ojentamaan auttavan kätensä ja maksavat laskun. Tästä ajattelutavasta on päästävä vaan eroon ja syrjään.

Herra puhemies! Tänään on useassa puheenvuorossa kuultu ja nähty myöskin erityisesti vasemmistoliiton taholta sellaisia näköaloja, että tämä irtisanomisvauhti, mikä suomalaisissa yrityksissä tällä kertaa on menossa, johtaa perikatoon ja tuhoon. Mielestäni, ellei suomalainen yritystoiminta ole kustannustehokasta ja toimivaa, niin kuin tässä nyt on haastettu kuntataloudenkin osalta koko päivän, se johtaa sellaiseen tuhoon, että emme pärjää kansainvälisessä kilpailussa, kansainvälisillä markkinoilla. Näin katsottuna se vasemmistoliiton näköala, missä on nostettu esille Elisan teleliikennetoiminta ja eduskunnan asema siinä, että tästä teleliikennetoiminnasta pitää sanoutua eroon ja irti ja mennä syrjään, koska irtisanomisia tapahtuu ja eduskunnan teleliikennetoiminta on sen kautta olemassa, mielestäni on tietysti hyvä siinä mielessä, että kannetaan huolta, mutta sellainen vastuun kantaminen edellyttää myöskin sellaista näköalaa, että siitä turhasta väestä, mitä yhteiskunnassa on olemassa, mikä ei palkkaansa työllänsä ansaitse, on päästävä ensi tilassa eroon.

Tämä sama pätee myöskin kuntatalouteen, mutta kuntataloudessa tämä vaan ei ole tapahtunut. Ammattiyhdistysliike on voimakkaasti ja vahvasti suojannut sen oman väkensä sinne niin, että kaikki, jotka ovat joskus töihin päässeet, säilyttävät työpaikkansa myöskin tänä päivänä ja eteenkinpäin. (Ed. Tiusasen välihuuto) — Tältä osin, ed. Tiusanen, näitä on läpi valtakunnan näin katsottuna, ja sen pohjalta missään maailman kolkassa ei ole semmoista järjestelmää olemassa nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa, että se kärsisi vapaata ja löysää työvoimaa olemassa, koska kaikille pitää maksaa palkka. (Puhemies koputtaa)

Tähän nähden on myöskin löydettävä semmoinen tapa — tämä välikysymyskeskustelukin perää ja jauhaa kuntien kannattavuutta — ja on löydettävä myöskin niitä rakenteita, millä saadaan tämä asia sille rintamalle, että jokainen on palkkansa ansainnut, ja sen jälkeen tätä keskustelua ei tarvitse täällä käydä.

Näillä lähtökohdilla katsottuna toivoisin, että me enemmän pääsisimme semmoiseen syvälliseen keskusteluun, missä ajatellaan kuntalaisten tulevaisuutta tulevia sukupolvia katsoen, seuraavien kymmenen vuoden päähän, ainakin viiden vuoden päähän. Sillä pohjalla toivoisin, että hallitus saisi semmoisen työrauhan, että hallitus panisi nämä asiat kuitenkin kuntoon ja järjestykseen myöskin tänä päivänä.

Herra puhemies! Tämä näin lyhyesti katsottuna vähän laajalti levittäen skaalaa mutta puuttuen päällisin puolin niihin ongelmiin, mitä yleensä liittyy tehokkuuteen, kannattavuuteen, toimintaan niin yrityselämässä kuin kuntataloudessakin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden ja aluepolitiikan keskustelu on ollut meillä vilkasta jo usean vuoden ajan. Varsinkin 90-luvun puolivälin jälkeen nousukauden aikana keskustelu kunta- ja aluepolitiikasta oli vilkasta. Taloutemme tasapainossa tapahtui tuolloin suuri muutos. Nopea, vientivetoinen talouskasvu, tuotanto- ja yritysrakenteen uudistuminen sekä näiden vauhdittama maapalloistuminen potkaisivat muuttoliikkeen nopeaan vauhtiin. Kahtiajako muutaman kasvukeskuksen, Euro-Suomen, ja syrjäisempien alueiden, Syytinki-Suomen, välillä alkoi kärjistyä.

Kahden edellisen sateenkaarihallituksen aikana, joissa mukana olivat tämän välikysymyksen allekirjoittajista muun muassa vasemmistoliitto ja vihreät, luotiin pohja ja kivijalka näille ongelmille, jotka kuntatalouttamme nyt vaivaavat, luotiin ongelmavyyhti, josta täällä keskustelemme ja väittelemme. Tuolloin keskustan johdolla oppositiosta varoitettiin kahtiajakautumisen ongelmista, jotka syntyvät väestön hallitsemattomasta muuttoliikkeestä. Näitä puheenvuoroja ei haluttu kuulla. Sateenkaarihallituksen ajattelutavan mukaan niin sanottu talouden tehokkuutta edistävä politiikka sekä kunta- ja aluepolitiikka nähtiin toisensa vastakohtina. Edellisen hallituksen harjoittama politiikka oli talouden tehokkuutta edistävää politiikkaa. Markkinavoimien annettiin hakea ratkaisut siihen, missä tuotettiin ja missä valtaosa väestöstä asui. Mielestäni edellinen hallitus näki kunta- ja aluepolitiikan yrityksenä kääntää markkinavoimien ohjaamaa kehitystä. Tuolloin sateenkaarihallitus piti kunta- ja aluepolitiikkaa talouden tehokkuutta heikentävänä julkisten varojen väärinkäyttönä. Nyt viimeistään voidaan todeta, että tämä näkemys oli väärä ja lisäsi entisestään alueellista kahtiajakoa, jonka ongelmat ovat konkreettisesti olemassa.

Voi tätä viattomuutta, voi tätä syyttelyä ja voi tätä pullistelua, jota välikysymyksen allekirjoittajat mielestään edustavat. (Ed. S. Lahtela: Mutta henki puuttuu!) Nyt korjataan hedelmiä — joo, ed. Lahtela, henki puuttuu — joita muun muassa välikysymyksen esittäjät, vasemmistoliitto ja vihreät, ovat kylvämässä. Hietanen sanoo Tuntemattomassa sotilaassa: "Mää ihmettelen tätä kauhiast." Niin teen minäkin. Erityisesti ihmetyttää kritiikki niihin asioihin, jotka olisi pitänyt hoitaa jo edellisen hallituksen aikana. Järkikin sanoo, että eihän Vanhasen hallitus ole voinut viedä maata tähän opposition väittämään tilaan muutamassa kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Jos suoritettaisiin mielipidetiedustelu suomalaisten keskuudessa, yhdestä asiasta vallitsee täydellinen yksimielisyys: hyvinvointivaltio on säilytettävä. Samaa sanomme myös me poliittiset päättäjät laidasta laitaan. Ongelmaksi tässä keskustelussa on noussut se, että hyvin harvoin vaivaudutaan miettimään ja pohtimaan, mitä käsite hyvinvointivaltio tarkoittaa.

Viime vuoden marraskuussa, noin vuosi sitten, ilmestyi kaksi kirjaa, jotka auttavat asian hahmottamisessa. Ensin ilmestyi kirja nimeltä "Hyvinvointivaltio ja talouskasvu" ja toisena "Hyvinvoinnin valinnat". Hyvinvointivaltio on noussut yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Tässä keskustelussa ydinkysymys on (Ed. Huotari: Se on ollut siinä kolmekymmentä vuotta!) — kyllä varmaan on ollut, mutta edelleen on — miten hyvinvointivaltio jatkossa rahoitetaan. Hyvinvointivaltion rahoituspohjaa mielestäni uhkaa ennen kaikkea kolme seikkaa. Ensinnäkin, talouden kansainvälistymisen seurauksena yritysten suhde Suomeen on muuttunut. Suomi on enää vain yksi sijaintimaa, joskin tärkein, muiden joukossa. Toiseksi, Euroopan yhdentyminen pakottaa alentamaan veroja. Kolmanneksi, väestön ikääntyminen merkitsee menojen kasvua. Lisäksi erityisesti terveydenhuollossa kustannuspaineet ovat suuret. Jotta hyvinvointivaltio voidaan turvata, se edellyttää työllisyysasteen nousemista, työttömyyden vähentymistä ja muiden kuin ikääntymiseen liittyvien menojen kasvun rajoittamista.

Voimavarojen rajallisuus pakottaa palaamaan kysymykseen, mikä on hyvinvointivaltio. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli sisältää kaikille kuuluvat ilmaiset tai edulliset sosiaali-, terveys-, koulutus- ja sivistyspalvelut sekä työhistoriaan pohjaavat ansiosidonnaiset etuudet. Näiden asioiden edessä on viisasta miettiä asioiden tärkeysjärjestystä. Universaalisuusperiaate eli se, että peruspalvelut taataan kaikille, on pohjoismaisen mallin ydin. Jos siitä tingitään joko rajaamalla joitakin ryhmiä palvelujen ulkopuolelle tai antamalla palvelutason romuttua, vaarannetaan hyvinvointivaltion hyväksyttävyys veronmaksajien silmissä.

Toinen hyvinvointivaltion lähtökohta on, että heikoimmat on asetettava etusijalle. Tämän päivän Suomessa kaksi ryhmää nousee erityisen voimakkaasti esiin: köyhät ja lapset. Laman jälkeen Suomeen pesiytynyt pitkäaikaistyöttömyys on tuonut tännekin kasvavan köyhien joukon. Köyhyydessä elävien ihmisten asemaa on autettava ja syrjäytymiskehitykseen on puututtava väkevällä otteella. Tämä edellyttää tulonsiirtoja sekä muita toimia. Lasten pahoinvointi näkyy monella tavalla ja yhä järkyttävämmin myös uutisotsikoissa. Perheitä on tuettava ja autettava, niin että vanhemmat selviytyvät kasvatustyöstä sekä -vastuusta. Tulonsiirtojen ohella tällöin on myös puhuttava työelämän toimista. On tärkeää, että perheiden ja lasten tarpeet otetaan työelämän organisoinnissa nykyistä enemmän huomioon. Jollei asialle tehdä mitään, kaikki kärsivät ja eniten heikoimmassa asemassa olevat. Hyvinvointivaltion ylläpito edellyttää selkeitä valintoja.

Toinen yhtä vakava ilmiö viime vuosien aikana on ollut hallitsematon muuttoliike. Tilastojen mukaan Pääkaupunkiseudulle sekä muutamaan muuhun kasvukeskukseen on muuttanut viimeisten vuosien aikana kymmeniä-, jopa satojatuhansia ihmisiä. Tässä menossa me kaikki hävisimme, niin voitto- kuin tappioalueetkin. Myönteinen piirre asiassa kuitenkin on havaittavissa. Erään tutkimuksen mukaan 20 000 Pääkaupunkiseudun työikäistä on konkreettisissa muuttoaikeissa. Muutosta kiinnostuneita on kymmenkertainen määrä. Yli 200 000 työikäistä haluaisi muuttaa Pääkaupunkiseudulta maaseudulle ja maakuntiin. Syyt maallemuuttokiinnostukseen ovat yleisesti tiedossa: asuminen ja eläminen on Pääkaupunkiseudulla kallista, liikenne ja palvelut ruuhkautuvat, yleinen turvattomuus hiipii mieliin. Myös harrastusmahdollisuudet ja lasten kasvuympäristö ovat tärkeitä tekijöitä näissä pohdinnoissa. (Ed. Huotari: Eikö tullutkaan kepun vaalivoittoa?) Yhteiskunnassa tehtävänä on vähentää kitkatekijöitä tässä ihmisten takaisinmuuttotilanteessa. — Nyt tulee vastaus, ed. Huotari, esittämäänne kysymykseen.

Keskusta on kirjannut viimeisimmän kunnallispoliittisen asiakirjan otsikolla Vastuulliseen hyvinvointiin. Ohjelmamme korostaa, että kaikille kansalaisille voidaan saada samanlaiset palvelut vain vastuullisella politiikalla ja yhteistyöllä. Jokaisen kunnan on tunnettava omat velvoitteensa ja vastuunsa. Valtion on puolestaan taattava riittävät voimavarat palvelujen tuottamiseen. Sen on kannettava oma vastuunsa hyvinvointipalveluista. Tämä edellyttää sitä, että kunnille turvataan oikeudenmukainen osuus kasvavasta kansantuotteesta. Kunnissa on päästävä leikkauskierteestä ennakoitavaan ja vakaaseen kuntapolitiikkaan. Kaikkien kuntien toimintaedellytykset on mahdollista turvata, jos on poliittista tahtoa ja halua. Tätä halua ja tahtoa Vanhasen hallituksella on.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta vieraili San Franciscossa, jossa kuulimme yhden menestyneen suomalaisen, Liisa Välimäen, esitelmän, jossa hän totesi, että ne organisaatiot menestyvät, jotka ovat valmiita muuttumaan ja jotka ovat valmiita muutokseen. Tässä on minusta tämän suomalaisen ajattelun ongelma ja ydin, eli muutoksia halutaan tehdä vasta sitten, kun on pakko. Yleensä ne tapahtuvat sitten sellaisessa paniikissa, että ratkaisut eivät välttämättä ole kokonaistaloudellisesti järkeviä eivätkä toiminnallisesti ennen kaikkea järkeviä. Siitähän meillä varmasti lähestulkoon kaikissa kunnissa on kokemusta nyt ollut tässä viimeisen kolmentoista vuoden aikana, kun tätä paniikkijarrutusta, ainakin silloin alkuaikoina 90-luvulla, on jouduttu tekemään.

Keskustelimme myös paljon Kiina-ilmiöstä, joka liittyy tähän välikysymykseen osaltaan, koska yhteisöverotuoton aleneminen ja yleensä verotuottojen aleneminen vaikuttaa olennaisesti kuntien talouteen. Mikäli esimerkiksi jossakin kunnassa iso yritys lopettaa tai vähentää runsaasti väkeään, sillä on suorat vaikutukset kunnan talouteen. Sanonkin, että ei tämä yhtälö ole helppo tälle hallitukselle eikä ollut edellisellekään, niin kuin helposti näkyy tästä näytelmästä, joka tänään on täällä näytelty. Roolit tosin ovat vaihtuneet edellisistä näytelmistä, jolloin keskusta teki nämä välikysymyksensä samasta aiheesta. Olen tuossa päivän aikaan lukenut silloin pidettyjä puheenvuoroja, mutta en viitsi niitä ruveta nyt täällä lainailemaan, koska useat puhujista ovat nykyisin ministereitä ja se antaisi aika kummallisen kuvan tästä, mitä takinkäännökseksikin jotkut nimittävät, Mutta se kuuluu kuvioon.

Ed. Esko Ahonen puhui äsken edellisen hallituksen toimista ja siitä, että oli tämmöinen kasvukeskushakuinen politiikka ja muuttoliike oli voimakas. Nyt muuttoliike on vähentynyt, kun kasvu on tyrehtynyt ja monet ihmiset ovat epävarmoja omasta tilanteestaan ja joutuvat muuttamaan halvempiin asuntoihin. En tiedä, oliko tämä se keskustan politiikka sitten, jolla tämä asia piti ratkaista. Toivottavasti ei, koska semmoista helppoa ratkaisua alue- ja kuntapolitiikkaan ei ole olemassakaan. Jos sellainen olisi ollut, sen varmasti olisi ministeri Manninen täällä joskus meille esitellyt.

Kun kuuntelin meidän eduskuntaryhmämme kuntaryhmässä sisäministeriön virkamiehen esitystä, niin siellähän olivat kaikki ne samat kuviot, mitkä edellisellä kaudella oli valmisteltu. Ei siellä mitään erityistä uutta ollut. Ne ovat ihan hyviä ratkaisuja. Niitä kehitetään eteenpäin, ja niihin varmasti oppositiokin, ainakin vasemmistoliitto, voi yhtyä, niihin aluepoliittisiin ratkaisuihin, mitä nyt jatketaan. Mutta sitä käänteentekevää aluepolitiikkaa, mitä keskusta ennen vaaleja lupasi, sitähän ei ole tullut, ei myöskään kuntapolitiikkaan.

Siitä tässä välikysymyksessä on kysymys, juuri siitä, mitä ihmisille uskoteltiin ennen vaaleja. Minä muistan hyvin tarkkaan ne kysymykset. Minä olen ollut kahdeksan vuotta hallituspuolueen jäsenenä. Olen kahdeksan vuotta jokaikisessä kuntaseminaarissa omassa kotikaupungissani kuunnellut, miten virkamiehet ja johtavat keskustapoliitikot haukkuvat koko ajan valtakunnan hallitusta siitä, että kunnalla menee taloudellisesti huonosti. Nyt tasan viikko sitten, keskiviikkona, ensimmäisen kerran olin kuntaseminaarissa, jossa ei yhtään arvosteltu valtakunnan hallitusta. (Ed. S. Lahtela: Muutos on jo nähty!) Minusta oli mukavaa olla siellä ainoana kansanedustajana, kun ensimmäisen kerran siellä ei haukuttu valtakunnan hallitusta. Totesinkin sen ääneen, että onpa mukava, kun nyt ruvetaan lopultakin itsekin miettimään, mitähän tässä oikein pitäisi tehdä.

Ed. Rehula ravisteli ryhmäpuheenvuorossa kovasti aikaisemman ministerin kautta ja valitteli, että nyt maksetaan sitä hintaa, mitä viime kaudella on tehty. Mutta tässä välikysymyksessä ei todellakaan ole kysymys siitä, vaan kysymys on tulevaisuudesta, mitä neljän vuoden aikana aiotaan tehdä. Silloin olennainen kysymys on menokehys: riittääkö siinä menokehyksessä rahaa kuntatalouteen. Sitähän me emme vielä tiedä, mitkä ovat lopulliset ratkaisut, mutta ei siellä sen aiemmin salaisen, nyttemmin julkistetun pöytäkirjan mukaisesti ikävä kyllä kuntatalouteen kovin paljon sitä rahaa neljälle vuodelle ole, vaan keskusta teki arvovalinnan. Se antaa rahat mieluummin veronalennuksiin hyvätuloisille ihmisille, ja palveluihin riitti sitten vähemmän rahaa, mutta senhän me olemme täällä jo moneen kertaan kuulleet.

Sitten täällä on paljon keskusteltu tämän päivän aikana siitä, onko raha ainut, joka ratkaisee. Minä olen ollut koko ajan sitä mieltä niin viime kaudella kuin tälläkin kaudella, että raha ei ole ainut, joka ratkaisee. Tarvitaan rakennemuutoksia ja tarvitaan yhteistyötä ennen kaikkea. Kainuussa tätä kaikkea on tehty. Siellä on säästetty. On tehty vääriä säästöjä. On tehty oikeita säästöjä. On tehostettu tehostamistaan jopa niin paljon, että Stakesin tutkimuksen mukaan, mitä ministeri Hyssälä täällä esitteli, Kainuu on yksi niistä alueista, joissa on kaikista tehokkain terveydenhuolto tilastojen mukaan. Mutta mitä se todellisuus on? Jos kunta ei lähetä erikoissairaanhoitoon, silloin tilanne on se, että henkilö ei saa hoitoa, vaan hän hakeutuu yksityisen kautta, ja silloin kunta säästää, luulee säästävänsä, mutta kyllä se antaa aika epäilyttävän kuvan koko kunnan ja koko tästä julkisen järjestelmän toimivuudesta. Ongelmahan tässä on se, että näissä kunnissa, jotka näin toimivat, on keskustalla kaikissa yksinkertainen enemmistö. Siinä mielessä harmittaa oikein, että julkinen sektori, palvelusektori, on ajettu tällä lailla alas. Jos kysymys on pelkästään rahasta, niin silloin minä toivoisin, että keskusta täällä sitten antaisi näille keskustaenemmistöisille kunnille rahaa, että ne pystyisivät näitä palveluja järjestämään. (Ed. Takkula: Niin se on tarkoitus!)

Ihan pariin yksityiskohtaan vielä tässä puutun. Terveyshankkeesta täällä on hyvin paljon puhuttu. Minä toivoisin, että se etenisi niin kuin se on alun pitäen päätetty, ja siitä varmasti yleinen konsensus on täällä olemassakin, että sitä asiaa pitää viedä eteenpäin.

Mutta yhteen yksityiskohtaan terveydenhuollon alalla haluaisin puuttua, ja se on lasten- ja nuortenpsykiatrian tilanne. Se on todella vaikea. Ongelmat lähtevät juuri siitä, että kunnilla ei ole tällä hetkellä riittävästi a) rahaa, b) halua, c) kykyä hoitaa tätä asiaa kuntoon. Erikoissairaanhoidossa jostakin syystä mielenterveyspotilaita käsitellään toisella tavalla kuin muita potilaita. Muita potilaita hoidetaan ja lasku menee kuntiin myöhemmin, mutta lasten ja nuorten tilanteessa on keksitty nyt uusi kanava. Oikeastaan tämän tilanteen on aiheuttanut eduskunta määräämällä Kelan hoitamaan lasten ja nuorten kuntoutusta silloin muutama vuosi sitten, kun eduskunta antoi ylimääräisen korvamerkityn rahan Kelalle lasten ja nuorten kuntoutukseen. Nyt kun tilanne on se, että kunnat ja erikoissairaanhoito eivät näitä palveluja järjestä, Kelalle laitetaan näitä lapsia kuntoutukseen, vaikka suurin osa — väitän: suurin osa, ja osa asiantuntijoistakin sanoo niin — olisi hoidon tarpeessa eikä kuntoutuksen tarpeessa. Nyt Kelaa syytetään siitä, että Kelassa ei ole riittävästi rahaa. Eduskunta on päättänyt harkinnanvaraisen rahan, jota ei voi ylittää. Se ei ole arviomääräraha, jota palvelujen mukaan käytetään. Nyt, mikäli me lisäämme koko ajan vaan Kelan rahoitusta, mutta emme lisää korvamerkittyä rahaa kuntien, tai käytännössä erikoissairaanhoidon, lasten- ja nuortenpsykiatriaan, vaan me pahennamme tätä tilannetta koko ajan. (Puhemies koputtaa) Siinä mielessä meidän pitäisi, arvoisa puhemies, täällä nyt kun budjetti on vielä käsittelyssä valiokunnassa, puuttua välittömästi siihen, miten tämä asia ratkaistaan.

Eli lopetan nyt tähän sitten ja sanon, että katsotaan mieluummin eteenpäin ja mietitään, millä tavalla kuntien palvelut saadaan toimimaan niin, että myöskin kansalaiset voivat luottaa jatkossakin poliitikkoihin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun haluan todeta tutkimusprofessori Marja Vaaraman erään sanonnan. Hän on puhunut sivistyksemme mitasta, eli millä mitataan sivistyksemme, ja todennut, että se mitataan sillä, miten palvelemme ja hoidamme niitä, jotka ovat tämän yhteiskunnan rakentaneet. Kun hän sitten avaa sitä, ketkä tämän yhteiskunnan ovat rakentaneet, siinä pohdinnassa ei nouse sitä, onko se sosialidemokratia vai keskusta vai joku muu ja mitä se edellinen hallitus ja mitä mahdollisesti tuleva hallitus tekee, vaan hän on nostanut sen, että tätä yhteiskuntaa ovat olleet rakentamassa ne, jotka ovat nyt ikääntyneitä, vanhoja. Näen, että tässä hän nostaa sen erään arvokysymyksen, joka meilläkin on, kun me kuntataloudesta tällä hetkellä puhumme: sillä, mitä varten kuntataloutta turvaamme tai mitä varten valtiontaloutta tulisi kohdentaa määrätyllä tavalla myös arvoperusteista käsin, tulisi olla selkeä perusta huolenpidossa ihmisistä, tämän maan rakentajista, eikä ehkä pitäisi puhua pelkästään siitä, miten me poliitikot olemme olleet milloinkin eteviä.

Arvoisa puhemies! Kuntien taloudellinen asema tulee saada vahvemmaksi. Valtion tulee nykyistä paremmin turvata kuntien mahdollisuudet huolehtia kansalaisten elintärkeistä peruspalveluista. Kuitenkin hallitus talousarvioesitys pikemminkin tällä hetkellä kiristää kuntien taloutta kuin parantaa sitä. Kansallisen terveysprojektin tavoitteista on paljon puhuttu. Sen toteuttaminen uhkaa kaatua kuntien vaikeuksiin hoitaa oma osuutensa sen rahoituksesta.

Kuntien ongelmat kuntien taloudessa johtuvat siitä suurelta osin — tietysti monta asiaa on — että hallitus ei ole riittävästi reagoinut kuntien vaikeaan tilanteeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet tietenkin kasvavat ja niillä saavutetaan jotakin, mutta kuitenkin hallituksen veroratkaisut ja määrätyt muut toimenpiteet nipistävät tätä merkitystä, mikä valtionosuuksilla on. Jäljelle jäävä osuus on niin pieni, että se ei riitä kattamaan hallitusohjelman mukanaan tuomia uusia tehtäviä.

Kysymys on myös kustannuksen noususta, ja tiedämme myös, että palveluiden tarve kasvaa koko ajan. Väestö ikääntyy, kotona hoidetaan entistä enemmän huonokuntoisia ihmisiä, ja tiedämme, että lähivuosina paineet palveluihin kasvavat hyvin moninaisesti. On yhä enemmän heikompia ihmisiä, jotka ovat hoidon ulkopuolella tällä hetkellä. Tiedämme, että on selvää, että rahoituksen tiukentuessa kuntien on yhä vaikeampi vastata niistä kipeistä tarpeista, joista on täällä moneen kertaan puhuttu, esimerkiksi lasten- ja nuortenpsykiatrisista palveluista tai mielenterveysasiakkaiden palvelusta. Näen, että vanhustenpalvelujen lisäksi nämä kaksi aluetta ovat erittäin tärkeitä ja niihin tulisi saada selkeät ratkaisut. Tietenkin yhtä hyvin on muistettava myös päihteiden ja huumeiden väärinkäyttäjät, jotka tarvitsevat koko ajan lisääntyvää hoitoa.

Huolenani on myös kuntien peruspalveluiden kohdalla se, miten käy opetustoimen sisällä olevien rahojen kohdentumisen. Uudet velvoitteet iltapäivähoidosta ja muun muassa esiopetuksen kuljetuksista ovat alibudjetoituja. Kunnat joutuvat rahoittamaan oman osuutensa lisäksi tämän vajeen, ja tämä merkitsee perusopetuksen resurssien tosiasiallista pienenemistä. Hallituksen budjettiesitys kokonaisuudessaankin kiristää kuntataloutta eikä korjaa tätä kuntatalouden alijäämää.

Tasapainoisen ja oikeudenmukaisen budjetin tekeminen ei ole helppoa, mutta olisin odottanut budjettiesitykseltä enemmän eriarvoisuutta vähentäviä, kaikkein heikoimmin toimeentulevien elämää helpottavia konkreettisia toimia. Kysymys on vanhuksista, sairaista, vammaisista, miten jatkossa näihin tarpeisiin vastataan. Suomessa väestö ikääntyy nopeammin kuin Oecd-maissa keskimäärin. Ennusteiden mukaan yli 60-vuotiaiden osuus nousee meillä nykyisestä 19,5 prosentista 31 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Mistä riittää silloin hoitavia käsiä ikääntyvien ja sairaiden ja vammaisten ihmisten hoitamiseen, on todella suuri huoli.

Terveydenhuollon henkilökunta kokee, ettei muutosta parempaan ole näkyvissä. Ylimiehitettyjä osastoja hoidetaan alimiehitetyllä henkilökunnalla, rahaa ei ole, sijaisia ei saa palkata ja henkilöstö toimii jaksamisensa äärirajoilla edelleen, vaikka terveydenhuollon kokonaisuudistuksesta ja tästä Kansallisesta terveysohjelmasta on jo puhuttu kauan ja sanottu, että kaikki takuut tulevat. Asiantuntijankin mielestä kokonaisuudessaan hallinta on heikkenemässä, valtion ohjausvoima on rajoitettu eivätkä kunnat pysty puuttumaan sairaanhoitopiirien toimintaan. Tässä välissä seikkailee potilas ja asiakas, jonka pitäisi olla numero yksi.

Tiedämme, että jonot pitenevät, vuodet kuluvat ja iäkkäimpien kohdalla tämä tuottaa suurta kärsimystä. Jos somaattisen potilaan on vaikea saada tarvitsemaansa hoitoa, äärimmäisen vaikea sitä on saada mielenterveyteensä apua hakevan. Heitteillä eli avohoidossa olevista skitsofreniapotilaista kirjoitellaan aina silloin tällöin. Joskus heidän oireilunsa aiheuttaa häiriöitä, joista naapurusto raportoi sitten. Terveys ja mielenterveys ovat tärkeä pääoma, jonka seurausvaikutukset säteilevät kaikille yhteiskuntapolitiikan alueille joko myönteisesti tai kielteisesti, ja lasku lankeaa aina maksettavaksi — mitä myöhemmin, sitä suurempana. Niinpä näen, että erityisesti ennalta ehkäisevät painotukset tulisi näitten kuntapalvelujen toteuttamisessa nostaa korkeammalle.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä vielä siteerata tutkimusprofessori Marja Vaaramaa, joka on tutkinut nimenomaan näitä erilaisia palveluita, kun on kysymys palveluseteleistä ja omaishoidon kehittämisestä jne., mistä nyt hallitusohjelmassakin on puhe. Kun hän näitä on selvitellyt ja pohtinut, niin edelleen hänelle on jäänyt huoli. Valtakunnalliset tavoitteet ovat pitkään korostaneet esimerkiksi kotona asumisen tukemista, kotipalvelujen keskeistä tehtävää. Tutkija kuitenkin pelkää kotona asumisen tukemisen jäävän sanahelinäksi. Hänen huolensa on tietenkin se, että kotipalvelua ja palveluja yleensä on supistettu, ja tämä linja näyttää jatkuvan.

Mutta ongelma ei pelkästään ole, että rahapulan takia toimintaa on supistettu, vaan se, mikä on nimenomaan täällä mielestäni liian ohuesti ollut esillä, on arvokysymykset. Eli näyttää siltä, että kotipalvelussa ja vanhustenpalvelussa hoidon kriteerit painottuvat fyysiseen toimintakykyyn ja sairaanhoidolliseen tarpeeseen. Niiden rinnalla arjen toimista selviytyminen ja sosiaalisen osallisuuden tukeminen jäävät taka-alalle. Kaikki se, mitä siis vanhus, ikääntyvä ihminen, tarvitsisi sen elämänlaadun toteutumiseksi, ei toteudu, jos on kysymys vain sairaanhoidollisista tarpeista ja palveluissa vastataan niihin. Mikäli valittu suunta jatkuu, tiedämme, että puolet nykyisestä asiakaskunnasta jää palvelun ulkopuolelle, siis niistä, jotka sitä tarvitsisivat.

Vanhustenhoidossa on siis useita uhkia. Omaishoidosta voisi puhua vaikka kuinka pitkään. Mennäänkö siihen, että omaisten puuttuessa esimerkiksi kiinteistöyhtiön huoltomiehet katsovat vanhuksen perään, kun muuta palvelua ei ole? Miten käy yksinäisten tai vähävaraisten vanhusten, jos kotihoitoa kavennetaan? Kaikilla ei ole omaisia tai varaa tai kykyä hankkia yksityisiä palveluja. Kuka muu kuin kunnallinen kotipalvelu auttaisi heitä arjen yli, jos jokapäiväisissä askareissa on vaikeuksia? (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi lyhyesti: Sosiaali- ja terveysministeriöstä on jo vuonna 2001 esitetty ikäihmisten hoitoon ja palveluihin laatusuositukset. Eräs suuri huoli on olemassa, jos arvioimme kuntataloutta ja kuntien palvelujen laatua ja määrää. Niihin laatusuosituksiin, jotka eivät ole muuta kuin ohjeellisia, ei päästä useammassakaan kunnassa, ja näin, jos me nyt puhumme määrästä, meillä on suuri huoli kaikesta siitä, mitä kuntien palvelut ovat myös laadullisesti. Erityisesti silloin, kun me puhumme hoidon laadusta, on kysymys siitä inhimillisestä ihmisen hoitamisesta, josta laatusuosituksissa sanotaan, että palvelujen eettisenä lähtökohtana on ikäihmisten arvostaminen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa vastaaminen. Ikääntyvien hyvä hoito ja palvelu on heidän yksilöllisten voimavarojensa ylläpitämistä ja tukemista. Tähän kuntatalous tänä päivänä ei kykene vastaamaan, jos hallituksen budjetti toimii näin.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen tekijöiden tämän päivän ja illan viesti on ollut se, että kunnilta ovat rahat loppuneet. Toinen viesti on ollut se, että mitään ei tehdä. Hätä ja huoli tulevaisuudesta on ollut suuri. Ei haluta puhua menneestä, puhutaan huolesta tulevaan. Se on ymmärrettävää, kun katsoo, kuka on välikysymyksen ensimmäisenä allekirjoittanut.

Samoin on moitittu hallitusta siitä, että on tehty arvovalinta, kun kehyspäätöstä on hallituskaudelle tehty. Se minulle ei ole selvinnyt, millainen arvovalinta. Täällä on vihjailtu lisäpöytäkirjoihin ja niiden sisältöihin, mutta olisi mukava kuulla, mikä on se arvovalinta, jota on piiloteltu.

Me nimittäin uskomme ja hallitusohjelmaankin asia on kirjoitettu, että julkinen terveydenhuolto, julkiset palvelut kuntien järjestäminä, ovat jatkossakin toimintatapa, jolla Suomessa palveluja kuntalaisille ja ihmisille järjestetään. Toisen tyyppiset arvovalinnat löytyvät tässä salissa kyllä jostakin muualta kuin nykyisten hallituspuolueiden keskuudesta, mutta näitä arvovalintojahan meiltä on tänään perätty.

Toiseksi rahoitukseen, asiaan, joka on useamman kerran ollut esillä. Välikysymyksessä perätään valtion vastuuta kuntien rahoituksesta ja siitä, olemmeko me nykytilanteesta huolissamme. Kyllä me olemme, mutta me samalla tiedostamme, että kuntien tulopohjasta vain 15 prosenttia, joissakin kunnissa hieman enemmän ja joissakin oleellisestikin vähemmän, muodostuu valtionosuuksista. Kyllä rahan pitää tulla jostakin muualta, jos asiat aiotaan rahalla korjata.

Arvoisa puhemies! Se, mistä minä olen huolissani, on välikysymyksen allekirjoittajien lähestymiskulma, kun huoli on rahasta. Tulkitsen sen nimittäin niin, että kaikki muu säilyisi ennallaan, kunhan vain olisi enemmän rahaa. Ne uhat ja se reaalimaailma, jossa kunnat tänä päivänä ovat, eivät tule autetuiksi pelkällä rahalla, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa. On välttämätöntä tarkastella asioita uudella tavalla.

Kun täällä on peräänkuulutettu sitä, että hallitus on romuttamassa Kansallisen terveyshankkeen, niin tässä yhteydessä on syytä korostaa, että tuo terveyshanke pitää paljon muutakin sisällään, monenlaisia toimenpide-ehdotuksia ja suosituksia, joihin hallituksessa on sitouduttu ja joiden kautta myös terveydenhuollon tila on mahdollista saada nykyistä paremmaksi. Mutta silloin kysytään meiltä päättäjiltä myös valmiutta tehdä ratkaisuja. Tämä on se asia, josta minä olen huolissani. Tämä menneisyyden henki huokuu niistä puheista, joissa on oltu huolissaan pelkästä rahoituksesta. Olemassa olevaa ollaan säilyttämässä ennallaan. On arvioitava menettelytapoja, on arvioitava, tehtävä yhteistyötä nykyistä enemmän, on otettava olemassa olevista hyvistä malleista oppia. Meillä on lukuisia kuntia ja lukuisia alueita, joissa esimerkiksi terveydenhuolto toimii erinomaisella tavalla. Miksei näitä menettelytapoja voitaisi monistaa myös muualle?

Arvoisa puhemies! Sitten toinen asia. Täällä ei ole nyt yhtään kokoomuksen kansanedustajaa enää salissa ja kokoomus on varsin vähän tähänkin keskusteluun osallistunut ymmärrettävistä syistä, mutta kokoomus tänäänkin useampaan kertaan syytti hallitusta siitä, että se laiminlyö etenkin Kansallisen terveyshankkeen rahoituksen, kauhistellen alijäämäistä kuntataloutta samanaikaisesti. Kokoomus on opettanut meitä hallituspuolueen kansanedustajia siinä, mitä puheita on puhuttu vaalien alla ja vaalien jälkeen, mutta mitä tulee kokoomuksen omiin vaalilupauksiin ja heidän paljon puhumaansa ja markkinoimaansa kuuden kohdan ohjelmaan, niin he olivat valmiit vaalikauden aikana sijoittamaan peruspalveluihin ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon vain kolmasosan siitä määrärahasta, minkä hallitus on nyt ohjaamassa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Se ohjelma sisälsi euroja aivan eri tarkoituksiin ja aivan eri määrän kuin todelliset lupaukset esimerkiksi hoitotakuun käyttöönottamisesta edellyttävät.

Tällä mallilla, jos millä, olisi oltu romuttamassa ensiksikin meidän julkista palvelujärjestelmäämme ja toiseksi horjuttamassa niitä perusteita, joilla koko meidän sosiaali- ja terveydenhuoltomme tällä hetkellä toimii ja ainakin keskustan näkövinkkelistä uskomme toimivan myös jatkossa. Nämä ovat tietysti lukuja, joita näiltäkin osin voi pyöritellä, mutta kyllä kuuden kohdan ohjelmaa tuli sen verran aikanaan opiskeltua, että kyllä se sisälsi ideologisen viestin siitä, miten jatkossa palveluja kokoomuksen toimesta ja kokoomuksen ollessa vastuussa olisi järjestetty. Onneksi kansa päätti vaaleissa toisin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Perustuslain mukaan kunnilla on palvelujen järjestämisvastuu. Miten kunnat tästä järjestämisvastuusta selviävät, jos kunnilla ei ole taloudellisia voimavaroja, joilla palvelut järjestetään? (Ed. S. Lahtelan välihuuto) Kunnilla on veronkanto-oikeus, ed. Lahtela, se on totta, mutta nykyinen hallitus on valtionveroja lähtenyt voimakkaasti alentamaan. Erityisesti suurituloisten valtionveroa on alennettu kaikista eniten euromääräisesti, ja ed. Rehulalle haluan huomauttaa, että tämä jos mikä on se arvovalinta, joka hallituksessa on tehty. Se on tehty suurituloisten hyväksi, niitten ihmisten, joiden kuvat ovat parin päivän aikana iltapäivälehdissä komeilleet, satojen, tuhansien miljoonien eurojen vuosituloina. Siellä on todella tehty arvovalinta näiden ihmisten hyväksi. Sen sijaan kuntataloudessa kuntien käytettävissä olevat rahat ensi vuonna ovat miinusmerkkisiä. Se käy edelleenkin ilmi valtion ensi vuoden budjettikirjasta. Jos arvoisat keskustalaiset edustajat ja muut hallituspuolueiden edustajat väittävät, että se ei pidä paikkaansa, niin silloin pitää sen kirjan lukuja tarkistaa, sieltähän ne löytyvät. On käytetty kahta eri lukua, 52:ta miljoonaa euroa tai 35:tä miljoonaa euroa, mutta joka tapauksessa miinusmerkkisillä luvuilla ollaan. Näin ollen on selvää, että kunnilla on tulevana vuonna lisääntyviä vaikeuksia selvitä perustuslain niille velvoittamasta palvelujen järjestämisvastuusta.

Kun täällä sanotaan, että kyse ei ole yksinomaan rahasta, tietenkin sekin pitää paikkansa, en kiistä sitä, mutta kumminkin loppujen lopuksi useimmissa tapauksissa tullaan aina siihen, että kunnilla ei ole rahaa kunnollisten palvelujen ylläpitämiseen. Tästä on seurauksena se, että on lähdetty hakemaan ratkaisuja palvelujen yksityistämisestä. Tämä hallitus on kyllä liputtamassa aika avoimesti lisääntyvien yksityisten palvelujen puolesta. Ne saattavat olla joissakin tapauksissa jopa halvempia, joissakin tapauksissa ne ovat myöskin kalliimpia, mutta lähdetään yksityistämään palveluja.

Mitä tämä tulee tulevaisuudessa merkitsemään? Se tulee merkitsemään sitä, että sen pienituloisen, vähävaraisen kansanosan, joka käyttää julkisia palveluja ja on nimenomaan julkisten palvelujen varassa, palvelut tulevat todennäköisesti heikkenemään ja vähenemään, koska rahoja siirretään tulevaisuudessa, jos tätä linjaa jatketaan, mitä nyt esitetään, entistä enemmän yksityisten palvelujen puolelle. Yleensä nämä yksityiset palvelut edellyttävät aina myöskin omaa rahaa. Palveluseteli muun muassa edellyttää sitä, että pitää olla myöskin se oma raha. Jos ei sitä omaa rahaa ole, palveluseteliä ei pysty käyttämään. Pitää muistaa, että esimerkiksi keskieläke Suomessa on noin 1 000 euroa kuukaudessa. Se on keskieläke, ja sen rajan alapuolella on satojatuhansia eläkeläisiä, joiden mahdollisuudet käyttää yksityisiä palveluja ovat todella rajalliset, kun he eivät tahdo pystyä maksamaan edes näiden julkisten palvelujen maksuja, jotka nekin ovat osin jo liian korkeita. Tämä tosiasia näyttää nyt tässä keskustelussa monilta kansanedustajilta unohtuvan. Tämän johdosta mielestäni on välttämätöntä, että kuntien taloudelliset voimavarat turvataan jatkossa.

Sairaanhoidon jonot ovat pitkät. Jos oikein muistan, niin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissäkin on 10 000 ihmistä jonossa. Täytyy nähdä se, että ilman rahaa näitä jonoja ei pystytä purkamaan. Olen myöskin aivan varma, että kunnat eivät ilkeyttään pidä näitä sairaita ihmisiä jonossa — uskon sen verran kuntapäättäjien oikeudenmukaisuuteen — vaan kunnilla ei ole varaa ostaa ja tilata niitä palveluja sairaanhoitopiiriltä. Sairaanhoitopiiri pystyisi enemmän hoitosuorituksia tekemään kuin se tänä päivänä tekee, jos vain kunnat tilaisivat ennakkoon näitä palveluja, eli näitä pystyttäisiin purkamaan. Kyllä tämä on ihan akuuttia rahan vähyyttä kuntataloudessa.

Näin ollen mielestäni on todella vakavasti otettava huomioon se, että kuntien taloudellinen asema tulevan neljän vuoden aikana, jos hallituksen linja jatkuu ja muutoksia ei tehdä kehyspäätöksiin, tulee heikkenemään, ja kun se heikkenee, niin jonot eivät poistu, esimerkiksi Kansallinen terveysohjelma ei toteudu.

Toisena asiana, mikä vaikuttaa työllisyyteen, on se, että heikko kuntatalous merkitsee sitä, että kunnat eivät tee investointeja, ja investointien puute merkitsee työttömyyttä. Näin ollen ollaan sitten entistä pahemmassa kierteessä. Nyt rahat annettiin hyvätuloisille verohelpotuksina, ne rahat, jotka olisi tarvittu julkisten palvelujen parantamiseen ja kunnallisten investointien turvaamiseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyspuheenvuoroni aluksi totean, että hallituspuolueen edustajana tulen antamaan hallitukselle myös äänestyksessä luottamuksen, koska hallituksen vastaus on tyydyttävä tässä tilanteessa, jossa on hallituksen taustavalmisteluna ollut aiempina vuosina tehty aiemman hallituksen valmistelu.

Mutta vaikka annan hallitukselle äänestyksessä luottamuslauseen, niin tässä tarjoutuu kyllä tilaisuus kertoa sitä tuskaa, mitä kuntapäättäjillä on. Minulle on paljon vaikeampi kokous Keuruun kaupunginhallituksen kokous kuin valiokunnat tai täysistunnot täällä eduskunnassa johtuen siitä, että jo pitkään kunnassa, tässä tapauksessa kotikunnassani, ja yleensä kunnissa — joissakin on vielä huonompi taloudellinen tilanne paljonkin kuin meillä Keuruulla — on jouduttu kaiken aikaa vain pohtimaan kuntalaisille kielteisiä asioita, kielteisiä palvelujen heikentämisenä, kielteisiä verojen ja maksujen korotuksina. Tätä on ollut koko kehitys toistakymmentä vuotta hyvän matkaa. (Välihuuto) — Kyllä minä toivon aidosti, että me saisimme myös harkinnanvaraista valtionosuutta, ja perustelen tätä sillä, että meillä on kaupungin toinen taajama Haapamäki valtion toimesta menettänyt kolmen vuosikymmenen aikana, 3 000 hengen yhdyskunta, yli 700 työpaikkaa siten, että viimeiset veturinkuljettajat siirtyivät syyskuun alussa pois Haapamäeltä. Valtio otti tässä viimeisiäkin työpaikkojaan rautatiehallinnon alalla pois. Vahvat perusteet meillä on, että valtio tuntisi vastuunsa aiheuttamistaan menetyksistä Haapamäen yhdyskunnalle Keuruun kaupungissa, ja tämä on eräs erityiskysymys.

Mutta erään kysymyksen sain myöskin esille otettavaksi. Julkisuudessa olleitten tietojen mukaan yhteisö- ja pääomaveron verokantaa ollaan alentamassa nykyisestä 29:stä ilmeisesti 26—27 prosenttiin tai 25:eenkin jopa. Tässä yhteydessä on hyvä palauttaa mieliin, miten kuntia kohdeltiin, kun yhteisöveroprosenttia korotettiin nykyiseen tasoon. Yhteisöverouudistus tuli voimaan 1993. Tuolloin veroprosentiksi vahvistettiin 25. Kunnat saivat yhteisöveron tuotosta silloin 1993, kymmenen vuotta sitten, 44,8 prosenttia. Kun veroastetta korotettiin 29 prosenttiin 1998, kuntien jako-osuus prosenteissa pienennettiin 40 prosenttiin. Haluttiin korotuksen aiheuttama lisätulo kokonaan valtiolle. Kunnat, mukaan lukien myös seurakunnat, eivät siten hyötyneet yhteisöveroprosentin nostosta. Käytännössä kunnat ovat siten vuodesta 1998 saaneet yhteisöveroa entisen 25 prosentin mukaan, koska niiden suhteellinen osuus koko kakusta pieneni.

Mutta sitten voidaan osoittaa, mitä muuta muutosta on tapahtunut. Kuntasektorin jako-osuus yhteisöverosta on kehittynyt dramaattisesti. Vuosina 1993—1997 kuntien osuus oli siis tuo 44,8 prosenttia; vuonna 1998 40,0 prosenttia; samoin 1999; vuonna 2000 36,39 prosenttia; 2001 35,29 prosenttia; 2002 23,33 prosenttia; ja 2003, kuluvana vuonna, 19,75 prosenttia. Näin kuntasektorin jako-osuus on siis dramaattisesti vähentynyt yhteisöverosta. Tämä on eräs kuntataloutta kaltoin kohdellut yhtälö, ja siksi pitäisin välttämättömänä, että samalla kun kuntien ja seurakuntien yhteisövero säilytetään, myös tämä jako-osuuden heikentyminen korjattaisiin ja voitaisiin palata siihen, mistä lähdettiin Ahon hallituksen aikana, jolloinka tuo osuus oli 44,8 prosenttia. Tässä eräs kuntia kaltoin koetellut seikka.

Toivon, että kun hallitus pääsee työssään vauhtiin — tähän astihan on ollut kysymys edellisen valmistelun pohjalta tehdystä työstä — voidaan kuntien valtionosuutta korottaa. Täytyy muistaa, että tyypillisimmillään nimenomaan maakuntien ja maaseudun kunnat ovat kouluttaneet nuoret ikäluokat, vastanneet lapsuudesta, perusopetuksesta ja kaikesta, mitä tähän kuuluu, ja sitten aikuisväestön muuttoliikkeen myötä, kun nämä ikäluokat ovat tulleet työikään, he ovat joutuneet menemään eri syistä tai ovat menneet kasvukeskuskuntiin ja sinne sitten alkavat myöskin maksaa työikäisinä verotulot. Näin ollen on varsin vahvat perusteet sille, että maakuntien peruskunnille annetaan hyvät valtionosuudet. Kuntarakenne on osa meidän yhteiskuntamme perusrakennetta. Mikään lääke ylhäältäpäin annetut kuntaliitokset eivät kuntien taloudelliseen tuskaan ole. Siellä, missä kunnat itse näkevät hyväksi ja tahtovat tehdä kuntaliitoksia vaikka sitten jostakin vähän siihen neuvojakin antaen, tämä on aivan eri asia, mutta pakkoliitoksin ei voida varmaankaan niiden ihmisten olosuhteita auttaa, jotka sitten liitetyissä kunnissa, niissä pienemmissä kuntayksiköissä, ennen liitosta ovat asuneet.

Toivon, että valtion tulevien budjettivuosien valmistelussa voidaan tunnustaa se, että kunnat vastaavat ihmistä lähellä olevista perustarpeista ja että kunnille voidaan osoittaa tähän rahat. Tiedän hyvin, mikä tilanne on nyt. Omassa kunnassani pohditaan kyläkouluverkon supistamista. Kylällä, johonka olisi valtatie tulossa ja elinkeinoelämä avaisi uudet tulevaisuudet, kyläkoulua jouduttaisiin lopettamaan, ja samoin meillä kotikylälläni Haapamäellä, joka kaipaisi yhteiskunnan piristysruisketta — on jo kaivannut pitkään, mutta viime hetket olisivat juuri nyt — on uhkana lukion lopettaminen ja sen automaattisena seurauksena myöhemmin myös yläasteen lopettaminen. Tämä ei voi vaikuttaa muuta kuin kielteisesti paikkakunnan kehitykseen. Siksi toivon, että me voisimme saada asioihin parannuksen tulevina vuosina. Olisin toivonut, että se olisi jo nyt ollut, mutta ilmeisesti tällä välikysymyskeskustelulla ei tähän saada ratkaisua, mutta toivon, että harkinnanvaraisten valtionosuuksien kautta saisimme tässä nimenomaisessa tapauksessa ja muissa vastaavissa tässä maassa sen ensiavun, joka riittäisi viemään juuri niistä kipeistä tilanteista eteenpäin, ja tulevina vuosina voitaisiin saada sitten kunnille riittävät valtionosuudet. (Ed. Kuoppa: Kannattaisi miettiä, miten äänestää!)

Hallituspuolueen edustajana minun on kyllä kiitettävä opposition niitä edustajia, jotka ovat välikysymyksen tehneet. Kyllä tämä on tarjonnut hyvän keskustelun tuoda kunnallispäättäjän tuskaa ja hätää myöskin tällä foorumilla esille kannustuksena hallitukselle ratkaisuihin, joissa voitaisiin löytää apua kuntien vaikeaan tilanteeseen kuntalaisten auttamiseksi tulevina vuosina.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää ed. Oinosta loistavasta lopusta, mikä tuossa puheessa oli. Hän todella toi siinä tämän asian tärkeyden hyvin esille.

Mutta sen sijaan hallitus ja monet hallituspuolueiden edustajat näyttävät suhtautuvan tähän vakavaan asiaan hyvin ylimielisesti. Ministereistä kukaan ei ole vaivautunut paikalle. (Ed. Rehula: 23.35!) — Eipä heitä ole paljon tänä iltana täällä näkynyt. — Hyvä esimerkki kevyestä suhtautumisesta oli myös keskustan varapuheenjohtajan ed. Antti Rantakankaan puheenvuoro. Hänhän ylisti kuntien tilannetta puheenvuorossaan. Kaikki tuntui menevän nyt todella hyvin ja hienosti. Reilut puoli vuotta sitten sama edustaja piti kuntien tilannetta suorastaan katastrofaalisena. Herää kysymys, miten on mahdollista näin suuri muutos parempaan ja näin lyhyessä ajassa. (Ed. Rehula: Valpas puhuu entiseen malliin, se on hyvä!) Ei tunnu uskottavalta, että kuntatalous olisi yhtäkkiä saatu suosta nostetuksi oikeille raiteille, ei varsinkaan, kun ministeri Manninen on todennut, että mitään ei ole vielä edes ehditty tehdä, (Ed. S. Lahtela: Korhosen perintöä!) eli Korhosen toimillako tämä loistava tulevaisuus on sitten noussut, mitä esimerkiksi ed. Rantakangas maalaili kunnille? (Ed. Takkula: Tuo on jo ironiaa!)

Arvoisa puhemies! Tosiasia on se, että monet kunnat ovat suurissa vaikeuksissa ja joissakin kunnissa tilanne on hyvinkin heikko. (Ed. Takkula: Sekin pitää paikkansa!) Eräät hallituspuolueiden edustajatkin ovat sen täällä tänä iltana todistaneet. Muun muassa SDP:n ed. Raskin puheenvuoro on mielestäni rehellinen, kun hän kertoi surkeasta lääkäritilanteesta, ja sehän on erityisesti meillä Pohjois-Suomessa hyvin huonolla mallilla monissa terveyskeskuksissa. Ministeri Hyssälän selvitykset ja selitykset eivät tätä surkeaa lääkäritilannetta miksikään muuta.

Oli myös hyvä kuulla keskustan ryhmästä ihan hyviä puheenvuoroja, missä nämä ongelmat tuotiin esille. Muun muassa ed. Seppo Lahtela toi puheenvuorossaan esille myöskin sellaisia asioita, joita olisi toivonut, että ministeritkin olisivat valottaneet. (Ed. S. Lahtela: Ministerit eivät ole vielä perehtyneet asioihin!) — No, siltä näyttää.

Asian ydinhän on se, että kuntatalous on koko ajan edelleenkin pahenevassa kriisissä. Kaikki tunnusluvut viittaavat siihen, että huonompaan suuntaan ollaan menossa. Täällä on tullut jo monta kertaa esille tänä iltana, että tulonveroalennus ja nimenomaan vielä velkarahalla suurituloisille viime kesänä oli virhe, joka nyt kostautuu. Valtio ei nimittäin pysty nyt tämän veroalen jälkeen tukemaan kuntia riittävästi, kun niiden pitää turvata peruspalvelut, jotka ovat rapautumassa. Työllisyystilanne ei myöskään näytä parantuvan. Päinvastoin viimeaikaiset uutisethan kertovat entistä rajummista irtisanomisista, ja myöskin työttömyysluvut ovat aivan liian korkeat, ja mitään käännettä parempaan ei ole valitettavasti tapahtunut.

Suuria ongelmia on myös terveys- ja vanhuspalveluissa, ja samoin meille tärkeät koulutuspalvelut ovat heikentymässä. Hallituksen tyly kuntapolitiikka, joka heikentää peruspalveluitamme, on johtanut myös kunnissa ylilyönteihin ja paniikkireaktioihin. Terveyspalveluiden saatavuus on monilla paikkakunnilla heikko, sairaaloiden jonot ovat kasvamassa ja yksityistäminen tuntuu olevan reaktio näihin ongelmiin. Tämä puolestaan johtaa siihen, että tärkeät peruspalvelut eivät ole kohta kaikkien saatavilla. Raha alkaa entistä enemmän vaikuttaa siihen, kuka palveluja saa.

Koulutussektorilla puolestaan on tehty monia opetuksen laatua heikentäviä ratkaisuja. Ryhmäkoot kasvavat, jolloin erityisesti oppimisvaikeuksissa olevat koululaiset joutuvat entistä heikommalle opetukselle. Samoin erilaiset tukipalvelut heikentyvät kunnissa, kun kunnat yrittävät epätoivoisesti etsiä säästöjä. Kouluja myös lakkautetaan ja yhdistetään myös hyvin kevyin perustein. Jopa yli 200 oppilaan peruskouluja suunnitellaan lopetettaviksi, (Ed. S. Lahtela: Kuinka se on mahdollista?) näin omassa vaalipiirissänikin, missä lapsirikkaalta kaupunkialueelta ollaan lakkauttamassa peruskoulua sen takia, että koulu vaatisi peruskorjauksen ja kaupungilla ei tunnu olevan varoja tähän korjaukseen. Tämä on totta. Ollaan kouluja yhdistämässä entistä suurempiin yksiköihin ja kuvitellaan, että näin suuren koulun lopettaminen toisi jotakin säästöä ja edistystä. (Ed. Takkula: Sehän on kuin Neuvostoliitossa!) — Näin on, ja tämä tapahtuu kunnassa, jossa keskusta on vetovastuussa. (Ed. Takkula: Te olette tuoneet ne opit sieltä Neuvostoliitosta!)

Kaikki tämä siis tapahtuu hyvin monesti myös sellaisissa kunnissa, joissa todella keskustalla on yksinvalta, siis kunnan päättävissä elimissä, ja nyt kun keskustalla on vielä kuntaministeri, niin täytyy kysyä, miksei tähän tilanteeseen saada korjausta vaan annetaan tilanteen edelleen kärjistyä. (Ed. S. Lahtela: Ei ole ainakaan kotiinpäinvetoa!) Mielestäni vasemmistoliiton ja muiden oppositioryhmien tekemä välikysymys on ollut aiheellinen, niin kuin tuossa ed. Oinonen juuri totesi: asiasta on päästy keskustelemaan. Toivottavasti se herättää myöskin hallituksen ja erityisesti kuntaministerin tekemään jotain kuntien ahdingolle. Se ylimielisyys, jolla hallitus ja ministerit välikysymykseen suhtautuvat, osoittaa mielestäni sen, että hallitus ei ymmärrä todellisuutta, mikä nyt vallitsee kuntataloudessa.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama sana tästä välikysymyksestä, joka on kuntataloudesta tehty.

Ensinnäkin lähden liikkeelle edellisestä puheenvuorosta, ed. Valppaan puheenvuorosta. Oli melko mielenkiintoista huomata ed. Valppaan puheen rakenne. Hän oli rakentanut sen sillä tavoin, että hän pystyi epäsuorasti syyllistämään ja haukkumaan edellisen hallituksen kuntaministerin Martti Korhosen. Niinhän se meneekin, että sama vaalipiiri, sama puolue jne. Nyt jäljestäpäin sitten pystyi näyttämään sen, millä tavalla Korhosen oppien mukaan tähän tilanteeseen on ajauduttu.

Mutta ed. Valpas, te mutkan kautta siis syyllistitte edellisen kuntaministerin. Minun täytyy sanoa, että kun nykyään olen siellä Leipeen seudulla, mistä tekin olette lähtöisin, te olette siirtynyt sieltä Raahen lihapatojen ääreen, niin en minä kyllä pysty ed. Korhosta, ex-ministeri Korhosta, tästä syyllistämään enkä halua häntä syyllistää. Nimittäin kyllä hän varmasti teki viime hallituksessa parhaansa, varmasti teki parhaansa. Ja niin kuin te tiedätte — pikkuisen älyllisyyttä mukaan — nythän eletään viime vuonna tehdyn talousarvion mukaan, mihinkä ed. Valpaskin pisti ei muuta kuin pökköä pesään ja kannatti sitä esitystä. Teidän esityksenne mukaan eletään. Tämä on Korhosen—Mannisen-linja. Joku voi sanoa, että Backman hiihti pohjat tälle kehitykselle. Todennäköisesti näin, mutta voi sanoa, että sitä latua, mitä Korhonen, samaa sivakoi nyt Manninen menemään, eikä paljon siteet ota reunuksiin kiinni vaan ihan samalla ladulla selvästi mennään eteenpäin. Eli Korhosen—Mannisen-linjalla tätä kuntataloutta viedään eteenpäin.

Kukaan ei ole kiistänyt sitä, etteivätkö kunnat ole vaikeuksissa. Viime vaalikaudella sitä kiistettiin hallituksen puolelta. Me emme ole kiistäneet missään vaiheessa. Tosiasia on se, että kunnilta ei tulla leikkaamaan vaan tullaan jatkossa vahvistamaan kuntataloutta, mutta ei niin paljon, että tässä olisi rintaanlyönnin aihetta. Mutta luottamus on saavutettu, ja tätä kautta kunnat voivat suunnitella omaa elämäänsä, koska luottamus on kuntien ja valtion välillä nyt saatu syntymään.

Arvoisa puhemies! Kun välikysymys tehdään, jos verrataan viime vaalikauteen, niin välikysymyksessä aina esitettiin vaihtoehto, millä tavalla olisi pitänyt toimia. (Ed. Kuoppa: Me olemme esittäneet sen aikaisemmin jo!) Minä ymmärrän, että ei pysty älyllisesti esittämään vaihtoehtoa, koska eletään teidän budjettinne mukaan. Nyt mennään teidän osoittamillanne määrärahoilla koko tämä vuosi. (Ed. Kuoppa: Ensi vuodelle olemme esittäneet vaihtoehdon!) — No, ensi vuosi tulee sitten aikanaan, mutta nyt eletään tätä ja nyt. Tehkää ensi vuonna sitten uusi välikysymys, mutta nyt eletään tätä ja nyt. (Ed. Kuoppa: Se on myöhäistä silloin!) — Nyt eletään teidän tekemänne budjetin aikaa, ja te teette välikysymystä eli syyllistätte oman kuntaministerinne. Minä sanon, että kaikki sympatia Martti Korhoselle, joka teki pohjoisen miehenä parhaalla mahdollisella tavalla töitä, ja nyt te olette omaa tässä ikään kuin mutkan kautta ampumassa alas kertomalla, että hänen suunnitelmansa hallinnonalalle, hänen johdollaan rakennettu kuntatalouden budjetti tälle vuodelle, nämä ovat ihan kaikki metässä ja nämä ovat näiden kuntatalouden synkkien näkymien takana. Sen verran älyllisyyttä, että tuokaa oma vaihtoehtonne, näyttäkää, millä tavalla se rahoitetaan. Silloin tästä syntyy aito debatti. Mutta nyt, luvalla sanoen, te toistelitte samoja kuin viime vaalikaudella, eli on tehty arvovalinta, nyt on arvotettu sitä, että suurituloiset saavat lisää verohelpotuksia. Tämä on juuri se linja, voi sanoa, että se linja, mitä te kahdeksan vuotta hallituksessa edustitte.

Vakavampi kysymys on se, mistä voitaisiin keskustella ja pitäisi keskustella, onko totta, että suomalainen poliittinen elämä on ajautunut vaihtoehdottomaan tilaan, niin että vaikka hallitus vaihtuu, latu silti säilyy pitkälle samana. Tässä suhteessa toivoisi, että kun erilaiset aatteet ja ideologiat vaihtavat paikkaansa hallituksessa ja vallan rattaissa, myöskin alkaisi nopeammin näkyä muutoksen jälki. Vasemmalla laidalla istuvat veljet, muutoksen jälki ei vielä näy tänä vuonna ja teidän välikysymyksenne tässä suhteessa on täysin ennenaikainen, täysin aiheeton. Tämä on täysin tyrmistyttävää, koska te tällä mutkan kautta syyllistätte omaa ministeriänne Martti Korhosta, joka, sen uskon ja tiedän — tunnen häntä sen verran — teki parhaansa, teki kaikkensa, että kuntatalous pysyisi edes jollakin tavalla pinnalla siinä vaikeassa tilanteessa, missä on oltu kuntatalouden kanssa jo edellisellä vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Veljet vasemmalla puhuvat myös arvovalinnasta. Mikä on se arvovalinta, mikä kuntataloudessa on tapahtunut? Mikä muutos, niin dramaattinen muutos on tapahtunut kuntataloudessa, että voidaan puhua arvovalinnasta? Jotenkin tuntuu, kun kuuntelee näytä puheita, että on meillä arvo uus: arvottomuus.

Nyt täytyisikin miettiä sitä, millä tavalla voitaisiin tehokkaasti ja hyvin järjestää kunnalliset palvelut niin, että jokainen palvelun tarvitsija saisi ne palvelut nopeasti, reaaliajassa, ja että palveluverkko olisi tarpeeksi kattava. Siinä tarvittaisiinkin arvovalintoja, ei niin mustavalkoista ajattelua, että aina yksityistäminen on huono, vaan pitäisi katsoa eri vaihtoehtoja, millä tavalla voidaan parhaalla mahdollisella tavalla meidän heterogeeniselle, erilaiselle, kuntakentällemme tuottaa palvelut yhdessä kuntien ja valtion kautta. Tässä on keskustelun aihe. Tässä on arvovalinnan paikka. Voi sanoa, että tämä on se, mikä — uskon ja toivon — tulee nousemaan keskusteluun tulevien vuosien aikana, kun keskustalainen, vihreämpi viiva alkaa näkyä myöskin hallituspolitiikassa.

Arvoisa puhemies! On pakko todeta, että vaikka nykyinen kuntaministeri Hannes Manninen on samasta vaalipiiristä ja on saman puolueen jäsen ja olemme ikään kuin kilpailijoita, veljiä kuitenkin, siellä vaalikentillä, en pysty kyllä häntä millään tavalla myöskään tästä syyllistämään. Hän on myös tehnyt omalta osaltaan parhaansa. Hän tulee tekemään kaikkensa. Hän on sitoutunut kuntien hyvinvointiin. Tässä suhteessa, veljet vasemmalla — ja oikeallakin olevat tuolit, kun edustajat eivät ole paikalle enää saapuneet, eivät pidä tätä asiaa niin tärkeänä, kun itsekin tietävät, mikä tämä tilanne on, elikkä sama meno jatkuu — tässä suhteessa toivon, että annatte nyt työrauhan, annatte älyllisesti hyviä vinkkejä ja neuvoja, millä tavalla kuntataloutta voidaan viedä eteenpäin, opponoitte, kuten opposition kuuluu, eikä niin, että tulette tänne ikään kuin vain muutamaksi minuutiksi pieksämään suuta sen vuoksi, että saatiinpahan nyt oppositiopuheenvuoro pidettyä ja hallitukselle jotakin sanottua ja sen jälkeen sitten mahdollisesti sinne pitäjänlehteen siitä pieni artikkeli, että näin sanoin eduskunnassa.

Kyllä meidän täytyy miettiä sitä, että kansanedustajina meillä niin hallituksessa kuin oppositiossa on myös jonkinlainen vastuu. Kun vastuun paikalla ollaan, niin toimitaan myöskin vastuullisesti niiden arvojen, niitten ihanteiden mukaan. Voi sanoa, että se keskustelu, se arvokeskustelu, mitä suomalaiseen yhteiskuntaan tarvitaan, on se, että meidän pitäisi syvemmin miettiä sitä, millä tavalla yhteiskunnan rakenteita voidaan muuttaa tässä muutoksen ja murroksen maailmassa niin, että se paremmin kohtaisi arkisen elämän tarpeet, mitä ihmisillä on, ja sitä kautta ihmiset voisivat kokea, että ne palvelut, mitkä perustuslaki heille takaa, myöskin heille tuotetaan asiallisella ja hyvällä tavalla.

Jos te haluaisitte tässä tehdä älyllisen ja kriittisen kysymyksen, te voisitte kysyä, miksi nykyinen hallitus jatkaa kuntapolitiikassa edellisen hallituksen turmiollista linjaa. Mutta minä tiedän, että te ette halua kysyä niin, eikä se aivan oikeutettu se kysymys olekaan, koska, niin kuin totesimme, ei yksistään nykyinen hallitus eikä aikaisempi hallitus eivätkä sitä edeltäneetkään hallitukset ole tämän politiikan takana. Emme me elä missään impivaarojen ahossa taikka umpiossa, vaan myös globaali maailma, eurooppalainen integraatio vaikuttavat meidän todellisuuteemme. Siksi pitää pystyä näkemään myös metsä puilta, on nähtävä laajempi konteksti, nähtävä tämä pitempi yhteys ja todettava, että nyt jos koskaan tarvitaan oikeanlaista arvokeskustelua, millä tavalla nämä peruspalvelut tuotetaan, älyllistä oppositiota opponoimaan eikä niin, että virret vaihtuvat ja fraasit vaihtuvat vain sitä mukaa kuin puolueet hallituksessa ja oppositiossa vaihtuvat.

Arvoisa puhemies! Toivotan menestystä kuntataloudessa nykyiselle hallitukselle ja toivon, että sitä työtä, mikä alkoi jo Martti Korhosen johdolla, missä haluttiin nostaa pohjoisen ja itäisen Suomen köyhiäkin kuntia, parantaa niitten palvelurakennetta, sitä työtä voidaan viedä ansiokkaasti eteenpäin, (Puhemies koputtaa) ja ennen kaikkea, että tulevaisuudessa on sellainen tulevaisuuden ja toivon näköala, että kansalaiset, kenenkä asialla me täällä olemme, voivat saada hyvät, laadukkaat ja riittävät peruspalvelut.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On suurenmoinen haaste päästä puhumaan ed. Takkulan ansiokkaan puheenvuoron jälkeen. On haaste päästä puhumaan niin, että haastaa nykyisen opposition, mitä edustavat salissa edustajat Kuoppa ja Valpas, vastaamaan opposition puolesta tehtyyn välikysymykseen, välikysymyksen oikeutukseen ja siihen, onko tämä keskustelu tuonut jotain uutta ja uutta näköalaa tähän asiaan.

Ed. Takkulan haaste siihen, että on löydettävä uusia näköaloja, uutta ilmettä ja uutta uskoa tähän asiaan myöskin opposition taholta, on mielestäni oikeutettu ja oikeudenmukainen. Se on vähin vaatimus, mitä voidaan osoittaa ja tehdä sellaisenkin välikysymyksen jälkeen, niin kuin nyt on tehty ja toteutettu.

Tähän nähden käytyyn keskusteluun ed. Oinonen käytti mielestäni hetki sitten aivan erinomaisen puheenvuoron todetessaan, että on hyvä, että oppositio on nostanut välikysymyksellä tämän asian esille, että tämän kuntatalouden asiasta on helppo ja yksinkertainen aina puhua, kun saadaan se pinnalle. Mielestäni ed. Oinonen on siinä oikeassa, mutta toisaalta on myöskin niin, että tähän asiaan ja näistä puheista ja puheenvuoroista voi melkein puhua asian kuin asian yhteydessä ja sen pohjalta on helppo nähdä ja toteuttaa nämä ajankohtaiset asiat milloin hyvänsä pinnalle. Aina löytyy sen verran tartuntapintaa, että se liittyy käsiteltävään asiaan.

Mutta ed. Valppaan puheenvuorossa todettiin oikeutetusti se, että on väärin, että veronalennuksilla jaetaan varat, valtion kassaan kertyneet varat, tuonne yhteiskunnan hyväosaisille, hyvätuloisille. Mielestäni siinä on tapahtunut virhe, virhe sellaisenaan, että niillä olisi tässä yhteiskunnassa ollut jakopaikkaa, oikeudenmukaista paikkaa, myös muuallakin, varsinkin kun ed. Valpas totesi, että tämä toteutetaan velkarahalla, velkarahalla hoitaen, jakaen tätä ostovoimaa muualle. Ei ole vielä kuitenkaan näkyvissä eikä nähtävissä sitä uskoa, millä ostovoima olisi kasvanut ja tämä suomalainen kansantalous kääntynyt kasvuun, enkä itse vielä näillä eväillä edes usko, että se koskaan kääntyykään. Mutta sellaisenaan tämä on nähtävissä, että on hyvät kasvun merkit olemassa, kun maailmantalous, erityisesti USA:n talous, on nousuvoittoinen ja vahvassa kasvussa. Se säteilee Suomeen, se säteilee sieltä tänne, ja sen jälkeen voitaneen todeta se, että myöskin suomalainen valtion politiikka, hallituksen politiikka, on onnistunut, kun amerikkalaisella vedolla olemme saaneet tämän kasvun tapahtumaan, nousemaan, ja sen jälkeen löytyy selitys, että veronalennuksetkin ovat oikea toimenpide. Itse en siihen vipuun kyllä mene enkä usko, mutta toivottavasti olen täysin väärässä tässä asiassa.

Ed. Valpas puheenvuorossaan viittasi siihen, että ed. Rantakankaan puheenvuorossa todettiin, että kunnilla menee hyvin. Kun tätä asiaa mielessäni hiljaisesti analysoin, tuli sellainen mieleen, että varmasti ehkä näin onkin. Ed. Rantakangas edustaa Pohjois-Pohjanmaan alueita niin kuin ed. Valpaskin. Pohjoispohjanmaalainen mentaliteetti, yhteisvastuu, perhekeskeinen kasvatustyö ja yhteisvastuun kanto myöskin oman perheen, kyläläisten ja koko yhteisön kesken ovat vahvempia ja voimakkaampi kuin täällä eteläisessä ja kaakkoisessa Suomessa. Siinä mielessä toivoisin, että ed. Valpaskin näkisi vähän näitä Etelä-Suomen ja kaakkoisen Suomen, Itä-Suomen murheita; ne ovat todennäköisesti suurempia kuin siellä Pohjois-Pohjanmaalla olemassa. Tähän nähden toivon, että löytyisi sellainen perhekeskeinen, yhteiskuntakeskeinen politiikka, missä perheitten kasvatustyö syntyisi sen tyyppisenä, että kunnioitettaisiin työtä, ahkeruutta, koulutusta, opiskelua ja näin löytyisi vahvempi suomalainen kansa kohtaamaan niitä haasteita, mitä tulevaisuudessa vastaan tulee. Tämä on se tekijä, mistä ei ole käyty keskustelua ollenkaan, ei tässä eikä missään muussakaan asiassa.

Herra puhemies! Yksi aihe, mihin on usein täällä viitattu ja mikä tämän välikysymyskeskustelun yhteydessä on säteillyt, on se, että joudutaan pitkien , potilasjonojen johdosta turvautumaan yksityiseen terveydenhoitoon. Olen hyvinvointiyhteiskunnan ja sosiaalisen yhteiskunnan suuri kannattaja, mutta en myöskään poissulje omasta katsantokannastani sitä näköalaa, että yhteiskunnan peruspalvelujen täydentäjänä käytettäisiin yksityistä palvelua. Se mielestäni toisi, silloin kun hätä on suuri, myöskin avun sinne paikalle. Tässä esimerkkinä käy erinomaisen hyvin Luumäen terveyskeskus, mihin tämän päivän uutisten mukaan hankitaan neljäs terveyskeskuslääkäri. Tätä ennen on ollut kolme, oikeastaan ollut neljä jo aikaisemminkin; yksityinen lääkäri, joka kylällä pitää vastaanottoa ja joka saa käyttää terveyskeskuksen laboratorio- ja röntgenpalveluja, on täydentänyt ja hoitanut niin, että se yhden lääkärin toimi on tullut sieltä aina järjestykseen ja terveyskeskus on voinut jonojen uhatessa ohjata menemään sinne yksityiselle. Mielestäni tässä tämä yhteensovitus toimii ja pelaa, ja tätä pitäisi avoimemmin ja avarammin myöskin muualla pystyä käyttämään ja hyötykäyttämään niin, että kansalainen, joka palveluja ja hoitoa tarvitsee, saisi sen hoidon silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Itsekin tällä kertaa aavistuksen verran nuhaisena tätä puhuessani totean, että voi olla niin, että jos sellaisiin jonoihin joutuu, missä on kahden viikon terveyskeskusjono, jos tämä pahenee, niin nuha kerkeää menemään kahdesti ohi, ennen kuin lääkäriin pääsee sisälle, ja silloin tämä hoito ei voi olla paikallaan eikä järjestyksessä. Tarvitaan sellaiset hoitomahdollisuudet, että silloin kun apua tarvitaan, sitä apua on saatavissa.

Jos katsomme tätä maailmanmenoa, maailmanmenoa siitä, kuinka parempi voi tulla ja syntyä, toivon, että hallitus onnistuu toimenpiteissään niin, että tulevaisuudessa näin väritöntä ja vähäistä välikysymystä ei opposition tulevaisuudessa tarvitse tehdä. Toivon myöskin, että hallitus löytää sellaisen linjan, missä se pääsee tästä sosialidemokraattisesta painotuspolitiikasta ohi, niin että alkaa keskustalainen jälki näkyä siinä myöskin, missä kansa kokee ja tietää, että nyt mennään oikealla rintamalla, joku on muuttunut, jotain on tapahtunut. (Ed. Takkula: Mehän nyt olemme yhteisessä hallituksessa!) Tämän osalta, ed. Takkula, voi todeta, että on yhteinen hallitus, mutta kaikissa puheenvuoroissa myöskin ed. Takkula tahkosi sitä, että jatkamme edellisen hallituksen rintamalla edellisen hallituksen linjaa eteenpäin, missä sosialidemokraatit ovat vuosikymmeniä olleet, lähes vuosikymmeniä voisi sanoa kohta, keskeisesti linjan määrittäjänä, ja siihen kelkkaan tämä keskustakin on tarttunut. Meidän pitää vain osoittaa paremmat vaihtoehdot, parempi näköala ja näyttää se kansalle, että me pärjäämme. Silloin myöskin kansa tulee tulevaisuudessa paremmin voimaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Takkulalle haluaisin todeta vain, että Matti Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjetti pitää sisällään sen, että tulee olemaan neljä vuotta kuntatalous alijäämäinen. Sen kertoo tuo budjetti. Sitä taustaa vasten mielestäni välikysymys on aiheellinen. Ei ole kestävä kuntatalouden perusta se, että valtio jo nyt ilmoittaa, että neljä vuotta tulevaisuudessa kuntatalous pysyy alijäämäisenä. Se on siis täysin kestämätön tilanne. Vai onko niin, että myöskin kuntien pitää ottaa neljä vuotta jatkuvasti lisää velkaa? Se tiedetään, että jossain vaiheessa tulee pää vetävän käteen.

Näistä terveydenhoidon jonoista haluan sanoa vielä, että ne ovat todella pitkät ja näyttää siltä, että hallitus lähtee siitä, että aika hoitaa eikä jonoja poisteta. Aika hoitaa ne jonot aikoinaan. (Ed. Takkula: Edellisen hallituksen linja!)

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen huoli kuntien talouden tilasta on sinänsä aiheellinen, osoite vain on niin väärä. Kyllä edellisen hallituksen osallistujat varmasti tietävät varsin hyvin, mistä kuntien suurin ongelma tälläkin hetkellä johtuu. Se johtuu korkeasta työttömyydestä edelleen ja sitä kautta verokertymien vähäisyydestä ja toisaalta työttömyysmenojen suuruudesta ja myös sosiaalikulujen ja terveyskulujen kasvusta. Eli tasapainon saavuttamiseksi meidän kaikkien tulee tehdä erittäin paljon työtä siihen, että löytyy yrittäjyyttä, löytyy uutta työllisyyttä, sitä kautta verokertymiä, ja se ainoastaan helpottaa kuntien ja valtion taloutta. Millään yhtäkkisillä hokkuspokkustempuilla ei mikään hallitus tätä tilannetta korjaa. Sekin on sanottava, että nykyinen hallitus ei leikkaa kunnilta vaan yrittää lisätä parhaansa mukaan, ja sitä kautta, kun myös yritysmaailmaa ja sen edellytyksiä parannetaan, uskon, että näiden kolmen neljän vuoden aikana myös kuntien kannalta talouden kehitys helpottuu.

Toisaalta meidän tulee panostaa ennalta ehkäiseviin toimiin niin sosiaali- kuin terveydenhuollon alueella lasten terveellisen kasvuympäristön osalta niin, että meillä säästyisi tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon menoja. Mitkään sosiaalityöntekijöiden ja poliisien armeijat eivät meitä auta, jos emme kykene luomaan turvallisempaa ja parempaa yhteiskuntaa, niin että ihmiset oppivat auttamaan itse itseään ja läheisiään nykyistä paremmin.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ed. Takkulan populistinen puheenvuoro, jossa hän moneen kertaan kehui ministeri Korhosta. Voi vain todeta, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja tulivathan kiitokset nyt oikein runsain mitoin.

Minun ei ole tarvinnut arvostella ministeri Korhosta, silloin kun hän oli ministerinä, kuntapolitiikasta viime kaudella lainkaan, päinvastoin hänellähän oli hyviä avauksia, aluekeskukset ja monet muut uudet asiat. Toivottavasti ei tarvitse moittia ministeri Mannistakaan, jos hän nyt vain jotakin tässä suostuu tekemään, mutta hän ei ole vielä juuri oman ilmoituksensa mukaan mitään tehnyt, mutta nyt olisi korkea aika tehdä jo jotain.

Mitä tulee mainitsemaani ed. Rantakankaan puheenvuoroon, ihmettelin vain sitä, ettei tunnu kovin uskottavalta sellainen politiikka, että muutos kuntapolitiikassa olisi yhtäkkiä tapahtunut tässä parempaan suuntaan. Ei meillä Pohjois-Pohjanmaallakaan ole näin käynyt. Kyllä siellä ahdinko on melko suuri tänä päivänä, ja siinä mielessä tämmöiset puheenvuorot, että nyt on tapahtunut jotain erikoista, eivät ole uskottavia.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Toteaisin vain ed. Valppaalle tähän asiaan, että liityn myöskin siihen samaan entisen ministerin ed. Korhosen kehujien joukkoon, että parhaansa hän yritti. Silloinen hallitus ei antanut toimintamahdollisuuksia, mutta toivotaan, että Manninen onnistuisi tässä tilanteessa nykyisin vähän paremmin.