Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tiedustella valtiovarainministeri
Kalliomäeltä, tulevalta opetusministeriltä,
miten kaksi valtioneuvoston periaatepäätöstä voi
olla niin ristiriidassa keskenään kuin seuraavat
kaksi.
Ensimmäinen päätös: yliopistojen
tulisi lisätä maamme osaamista ja kilpailukykyä.
Toinen päätös on seuraava: samalla valtion
henkilöstöä vähennetään
vuoteen 2011 mennessä 17 500 hengellä,
ja tämä koskee myös yliopistoja. Helsingin
yliopistossa vähenee väki 1 500 hengellä, ja
meillä on töissä 7 500 ihmistä.
Miten tämä taikatemppu on mahdollinen?
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tosiasia on se, ja se kannattaa muistaa, että kuuden
vuoden aikana valtio tämän tavoitteen mukaan edetessään
tulee palkkaamaan 17 500 uutta ihmistä töihin
ilman, että tehdään mitään
irtisanomisia, lomautuksia ja vastaavia operaatioita. Jos emme tätä tavoitetta
kohti etene järkevästi, edessä on se
aika, jolloin näitä lomautuksia ja irtisanomisia
tulee, koska keskipitkän aikavälin jälkeen
näkymä on se nykyisillä järjestelmillä ja
toimintatavoilla, että meillä työmarkkinoille
tulevista nuorista 70 prosenttia on julkisella sektorilla. Sehän
tarkoittaa julkisen sektorin romahdusta ja myöskin yksityisen
puolen romahdusta, koska sillä puolella on sitten voimakas
työvoimapula tuossa vaiheessa. Tämä on
se peruslähtökohta, ja siitä lähtien
tätäkin on alettu miettimään
hallituksen puolella, mitä pitäisi tehdä.
Ei kukaan voi olla niin hölmö, että kaavamaisesti
soveltaisi tätä säännöstä joka
paikassa. Yliopistot ovat tärkeä kohta; korkeakoulupuoli
kokonaisuudessaan on erityisessä arvioinnissa vielä tästä eteenpäin.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Eikö nyt herra opetusministeri
voisi tarttua siihen asiaan, että meillä on melkein
50 korkeakoulua tässä maassa, ja teidän
oma selvitysmiehenne Jorma Rantanenhan sanoi, että jollakin
tavalla näiden yhteistyötä tulisi parantaa
ja karsia tätä viidakkoa, mikä tässä maassa
on.
Olisiko parempi, että meillä olisi ainakin
muutama korkeakoulu vähemmän ja laatu parempaa niissä,
mitkä jäävät jäljelle?
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Meillä on runsaan viikon ajan kyllä vielä tässä maassa
rouva opetusministeri, ja sen jälkeen vasta itse tuohon
remmiin lähden, ja siinä vaiheessa olen valmis
tietenkin vastaamaan näihin kysymyksiin yksityiskohtaisemmin
kuin nyt. Nyt vastuussa oleva opetusministeri tekee minusta työnsä ensiksi
loppuun.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Arvelisin valtiovarainministeriön
näkökulmasta perustelluksi sen, että tarkastellaan
pitkän aikavälin kysymyksenä myös
yliopistojen henkilöstöjen voimavarakysymyksiä lukumäärien
osalta.
Arvoisa puhemies! Minun kysymykseni on ainoastaan se, että kun
varmasti tässä valtiovarainministeriö ja
opetusministeriö tulevaisuudessa keskustelevat keskenään
ja kun on olemassa tulosohjausjärjestelmä, niin
missä vaiheessa tämä keskustelu sitten
käydään yliopistojen ja muun valtiovallan
kesken. Onko tästä arvioita?
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tämähän on todella koko
hallituksen kehyspäätökseen liittyvä tuottavuustavoiteprojekti,
joka on valtiovarainministeriövetoista, mutta vahvassa
koordinaatioyhteydessä kaikkiin ministeriöihin.
Ministeriöt ovat erityyppisiä, ja tuottavuuden
mittaaminenkin eri ministeriöissä on erilaista.
Vaikeudet vaihtelevat ministeriöittäin. Sen mukaisesti
myöskin ministeriöitten aikataulut ja tuottavuus
tavoitteessa, siinä etenemisessä, poikkeavat toisistaan.
Ei ole helppoa sosiaali- ja terveysministeriössä,
ei opetusministeriössä, suurissa ministeriöissä,
päästä tähän perustavoitteeseen
yksi yhteen. Mutta silloin pitääkin katsoa koko
valtionhallintoa kokonaisuudessaan ja lähteä siitä,
että sillä kokonaisuuden tasolla tavoitteeseen
päästään mahdollisimman hyvin.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt valtiovarainministeriltä sitä,
että jos ajatellaan Suomen menestymistä maailmalla ja
globalisaatiossa, niin tietotaito ja se, että meillä on
osaavia ihmisiä, on kai se tärkein asia, joka meillä kuitenkin
vielä on. Jos me ajattelemme, että meillä on
yliopistoissa enemmän opiskelijoita suhteessa opettajiin
kuin muualla, vaikka Britanniassa, niin se laatu ei ole ehkä yhtä hyvä,
kun ei ole aikaa keskittyä jokaiseen opiskelijaan ja keskustella
hänen kanssaan, antaa hänen kasvaa ihmisenä.
Onko tämä meillä, jos ajatellaan
jatkuvaa kilpailua maailmalla, oikein, että me emme satsaa siihen,
että olisi tarpeeksi opettajia yliopistoissa?
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tässä mennään
todella hiukan niin kuin tulevaisuuden vastausalueelleni, mutta
mikäpäs siinä. Kyllä nämä liittyvät
tähän tuottavuuskysymykseen. Minusta tuottavuus
on kyllä mielenkiintoinen asia. Sitähän
on mitattu pitkillä aikaväleillä. Voi
sanoa, että jos, vaikkapa nyt sitten korkeakouluissa, ylipäänsä koulutusalueella,
kyetään
tuottavuutta järkevästi mittaamaan ja etenemään
sen mukaan, niin se on todella iso, tärkeä asia,
koska yksityisellä puolellahan on tätä kyetty
tekemään iät ajat. Sadan vuoden aikana Suomessa
on tuottavuus kasvanut 14-kertaiseksi ja samaan aikaan elintaso
12-kertaistunut, eli ne kulkevat käsi kädessä.
Iso kysymys todella nyt on se, kyetäänkö julkisella
sektorilla järkevästi, tuloksia tuottavasti tuottavuutta
mittaamaan ja toteuttamaan sitten. Silloin siinä tarvitaan
kyllä tätä luovuutta, joka nyt koulutuksessa
on se isoin kysymys. Minusta se on kaiken taustalla, innovatiivisuus,
luovuus, uusien ideoitten kehittäminen.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Yliopistojen merkitys on todettu olennaisen
tärkeäksi myös aluekehityksen ja työllisyyden
kannalta. Sen vuoksi tuntuukin aika kummalliselta, että tällainen
periaatepäätös on tässä vaiheessa
tehty, koska se tietää valtavaa epävarmuutta
etenkin nuorempien työntekijöiden parissa yliopistoissa siitä,
onko ylipäänsä yliopistokeskuksia tulevaisuudessa
olemassa ja alueyliopistoja. Sehän voi johtaa siihen, että nuoremmat
henkilöt sieltä rupeavat siirtymään
yksityiselle sektorille, mikä heikentää yliopistojen
tulevaisuutta. Kysyn:
Oletteko rajanneet mitään sektoreita tämän rekrytointikiellon
ulkopuolelle, esimerkiksi vankiloita tai muita sellaisia, missä välttämättä nämä henkilöt
tarvitaan tulevaisuudessakin?
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tällaista suoraa rajausta ei ole tehty, mutta
nythän tämä on tehtävä,
koska eläköitymisvyöry lähtee
liikkeelle. Se on nyt jo lähtenyt, mutta 2010 alkaa todella
voimakas eläköitymisjakso, joka kestää ainakin
sen 6 vuotta, ja siihen tämä projekti tähtää.
Jos emme nyt lähde liikkeelle, niin sitten olemme myöhäjunassa
todella kohtalokkaalla tavalla myöhemmin ja silloin todella
sitten viimeisen päälle rassattaisiin julkista sektoria.
Minusta tässä on se momentum, tässä on
se mahdollisuus, jota pitää kyllä käyttää nyt hyväksi.
Niin kuin sanoin, ei pidä hölmö tietenkään
olla, vaan katsoa tarkan päälle eri kohteet ja mahdolliset
toimenpiteet niissä, hakea kokonaisuuden tasolla tulosta.
Tavoite on laitettu sillä silmällä, että se
on vaativa ja kova, mutta niinhän sen tietysti pitääkin
olla. Jos päästään siihen taikka
lähelle sitä, niin silloin on onnistuttu.
Irja Tulonen /kok:
Arvoisa puhemies! Eduskunta ja edelliset eduskunnat ovat tehneet
hyvin paljon työtä sen eteen, että olemme
saaneet yliopistojen perusrahoitusta korotettua ja nostettua. Haluaako
tämä hallitus nyt olla se romuttajahallitus? Olen
ymmärtänyt, että vuodesta 2007 lähtien
te puolitatte ne palkkamenot, mitä yliopistoille tulee
näistä täytettävien virkojen
lopettamisista.
Onko todella niin, että te haluatte vähentää opiskelijoitten
sisäänottoa ja sitä kautta myöskin meillä sivistystasoa
vähentää ja korkeakoulujen aloituspaikkoja
vähentää tällä toimenpiteellä?
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Olipas kovin retorinen kysymys ja vähän
tarkoitushakuinenkin, eikä niin vähääkään. Mikä hallitus
se nyt olisi, joka lähtisi tuolla tavalla toimimaan, noilla
tavoitteilla? Tämän hallituksen tavoite, niin
kuin varmasti kaikkien muittenkin, on osaamisen vahvistaminen
tässä maassa, koulutuksen, tutkimuksen, tuotekehityksen, kaikkien
näitten, kautta. Totta kai. Mutta tämä tosiasia
on meillä edessä, että meillä väki
ikääntyy, harmaantuu, ja se on huomioitava päätöksenteossa.
On haettava tehokkaampia, toimivampia malleja. Siihen joudutaan
sopeutumaan, ja sen on tapahduttava yhteistyön kautta,
ministeriöitten tasolla, siitä korkeakouluihin
ulottuen koko tässä valtionhallinnon sektorissa,
niin kuin myöskin kuntapuolella, jossa rakenneuudistus tulee
olemaan erittäin vaativa.