Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Perhe on yksi yhteiskuntamme peruspilari. Lapset ovat suurimmalle osalle vanhemmista tärkein asia elämässä. Ehkä juuri siksi perheisiin ja lapsiin liittyvä keskustelu nousee usein koville kierroksille. Asia tulee meitä monia lähelle, omakohtaiseksi.

Hallituksen perhepolitiikan ydin on kattavat ja laadukkaat palvelut, riittävät tulonsiirrot, joustava perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen sekä molempien vanhempien yhtäläiset mahdollisuudet osallistua työelämään ja kehittyä urallaan. Perheiden hyvinvointi koostuu erilaisista tekijöistä. Lapsilisät, erilaiset perhevapaat, neuvolatoiminta, lasten kotihoidon tuki, päivähoito ja perheneuvonta muodostavat lapsiperheille suunnatun toimivan kokonaisuuden. Tämä oikeudenmukainen ja kokonaisvaltainen perhepolitiikka luo lapsille turvallisen kasvuympäristön ja tukee vanhempia. Näistä tärkeistä tavoitteista hallitus ei tingi.

Arvoisa puhemies! Lastemme, tulevaisuuden vastuunkantajien, kannalta on myös keskeistä, miten Suomi selviää edessämme olevista suurista haasteista. (Timo Soini: Äitejä kyykyttämällä vai?) Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, jotta talous saadaan tasapainoon ja noin 9 miljardin kestävyysvaje kurotaan umpeen. Tästä isosta urakasta emme selviä vain säästöillä tai veronkorotuksilla. Näillä keinoilla seuraukset olisivat kohtuuttomia, myös lapsiperheiden näkökulmasta.

Hallitus on budjettiriihessä sovitussa rakennepoliittisessa ohjelmassaan linjannut 33-kohtaisen toimenpidelistan. Se tähtää parempaan, korkeampaan työllisyyteen, pidempiin työuriin ja parempaan tuottavuuteen. Näiden sekä hallituksen aiemmin linjaamien uudistusten keskiössä on työn tekeminen. Suomeen tarvitaan lisää työtä, jotta hyvinvointipalvelut pystytään rahoittamaan. Työvoiman tarjontaan liittyvien toimenpiteiden tavoitteena on työurien pidentyminen yhteensä kahdella vuodella.

Yhtenä työuran katkoksia vähentävänä toimenpiteenä hallitus esittää kotihoidon tuen kohdentamista puoliksi molemmille vanhemmille. Lisäksi rakennepoliittisessa ohjelmassa esitetään, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan osa-aikaiseksi, kun vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella. Perheen tilanne ja sosiaaliset perusteet huomioidaan niin, ettei lapsen etu vaarannu. Suomalainen yhteiskunta on tienhaarassa: onko meistä tekemään ne rakenteelliset uudistukset, joilla hyvinvointi saatetaan kestävälle pohjalle? (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Arvoisa puhemies! Tulonsiirrot ja verotus ovat Suomessa pääsääntöisesti yksilöllisiä ja sukupuolineutraaleja. Tasa-arvoa himmentävät kuitenkin taloudellisen tasa-arvon ongelmat. Ne ilmenevät esimerkiksi sukupuolten välisinä palkkaeroina. Myös perheensisäisillä, puolisoiden välisillä, tuloeroilla on merkitystä.

Perhepoliittiset tulonsiirrot ovat perheiden hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä. Niillä on pääsääntöisesti myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Perhepolitiikan yhtenä tavoitteena on, että Suomeen syntyy lapsia ja siten uusia perheitä. On kuitenkin tunnustettava, että perhepolitiikalla saattaa olla myös välillisiä, ei-toivottuja vaikutuksia työmarkkinoilla, jos tulonsiirrot kannustavat perinteiseen työnjakoon lastenhoidon ja ansiotyön välillä. (Martti Korhonen: Näin se on!)

Viimeisten kymmenen vuoden aikana tavoitteena on ollut perhevapaiden tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken. Kehitys on ollut valitettavan hidasta. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana perinteinen työnjako perheissä on vain vahvistunut, kun äitien lastenhoitojaksot ovat pidentyneet. (Martti Korhonen: Se on uskomatonta!) Nämä muutokset lisäävät valitettavasti lapsiperheiden riskejä myös avioeron sattuessa. (Jouko Skinnari: Ministeri on oikeassa!) Esimerkiksi OECD on kritisoinut Suomea äitien pitkistä jaksoista työelämän ulkopuolella. Perhevapaista johtuvat pitkät katkokset työurien keskellä heikentävät tutkimusten mukaan äitien palkka- ja urakehitystä. (Timo Soini: Äitejä on ihan turha syyllistää!) Tällä on vaikutuksia myös naisten työeläkekertymään. Lyhyehköt lastenhoitojaksojen vaikutukset ansiokehitykseen ovat sen sijaan pieniä. Esimerkiksi palkkaerot kuroutuvat umpeen muutamassa vuodessa työhön paluun jälkeen.

Viime aikoina on keskusteltu runsaasti erilaisista perhemuodoista. Usein peräänkuulutetaan lapsen etua ja sitä, että lapsella tulee olla oikeus molempiin vanhempiin, oikeus isään. Kotihoidon tuesta käydyssä keskustelussa tulee välillä tunne, etteivät isät ole kovin tervetulleita hoitovastuun kantajiksi. (Välihuutoja) Heidät nähdään yhä edelleen vain perheen leivän hankkijoina. Miesten arvoissa on kuitenkin tapahtunut tutkitusti suuri muutos viime vuosikymmenen aikana: nyky-isä haluaa ajankäytössään tilaa myös perheelle. (Välihuutoja) Tätä toivetta hallitus haluaa näillä päätöksillään tukea.

Arvoisa puhemies! Perhevapaajärjestelmäämme on kehitetty pitkän ajan kuluessa. Monessa mielessä työelämäämme voidaankin pitää perhekeskeisenä. Työsopimuslain puitteissa perheillä on jo nyt varsin hyvät mahdollisuudet työn ja perhe-elämän joustavaan yhteensovittamiseen. Työntekijällä on oikeus saada kokopäiväistä hoitovapaata lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta.

Erilaisista yhteiskunnan tukimuodoista huolimatta monet meistä tasapainoilevat jatkuvasti työn ja perheen välillä. Riittämättömyyden tunne on tuttu olotila. Siksi tarvitsemme laajaa keskustelua työn ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta. Jotta vanhemmat jaksavat ja perheet voivat hyvin, on myös työkulttuuria ja johtamista uudistettava.

Toisin kuin oppositio väittää, ei uudistus tarkoita kotihoidon tuen euromääräistä tai keston leikkausta. (Sirkka-Liisa Anttila: Leikkaus se on!) Perheet voivat edelleen hoitaa lastaan kotona, kunnes tämä täyttää 3 vuotta. Koko ajalle on kuitenkin mahdollista saada kotihoidon tukea vain, jos isä käyttää etuutta hänelle kohdennetun jakson. (Sirkka-Liisa Anttila: Hoidetaan ensin äitien palkat kuntoon!) Yksityisen hoidon tuki säilyisi edelleen yhtenä vaihtoehtoisena tapana järjestää lapsen hoito, kun perheen alle kouluikäistä lasta hoitaa perheen palkkaama hoitaja tai yksityinen päivähoidon tuottaja.

Kotihoidon tuella olevat ovat lähes poikkeuksetta naisia. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2012 kotihoidon tuen saajia oli noin 116 000, joista yli 109 000 oli naisia. Siis vain noin 5 prosenttia kotihoidon tukea saaneista oli miehiä. On välttämätöntä löytää keinoja, joilla lastenhoitovastuuta voidaan jakaa tasaisemmin. (Välihuutoja) Työllisyysvaikutusten kannalta uudistuksessa keskeistä onkin se, missä määrin isät lisäävät perhevapaiden käyttöä. Jos isien käyttämien perhevapaiden määrä säilyisi nykytasolla, työllisyysvaikutukset kohdistuisivat enimmillään noin 14 000 äitiin.

Arvoisa puhemies! Perhepolitiikalla halutaan tukea joustavuutta ja perheiden valinnanvapautta. Hallituksen ensi vuoden talousarvioehdotukseen sisältyy esitys joustavasta hoitorahasta. Alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille maksettava osittainen hoitoraha korvattaisiin uudella, joustavalla hoitorahalla. Osittaisesta hoitorahasta poiketen sitä maksettaisiin myös apurahansaajille. Joustava hoitoraha lisää työnteon kannustavuutta, sillä se mahdollistaa paremmin osa-aikatyön tekemisen. On arvioitu, että osa kotihoidon tuella nyt lapsia hoitavista vanhemmista siirtyisi osa-aikaiseen työhön ja joustavan hoitorahan saajiksi.

Joustava hoitoraha on taloudellisesti aiempaa joustavampi ja kannattavampi. Vanhemmat voivat etuuden turvin hoitaa lasta kotona kokonaan, jos molemmat tekevät esimerkiksi osa-aikaista työtä ja vuorottelevat lapsen hoitamisessa. On tärkeää, että pienten lasten vanhemmilla on erilaisia mahdollisuuksia yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää. (Timo Soini: Niin kuin nytkin!) Joustava hoitoraha lisää perheen valinnanmahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Päivähoito- ja varhaiskasvatusjärjestelmä tarjoaa hyvät edellytykset lasten hyvinvoinnille, oppimiselle ja kasvulle. Samalla se tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa tarjoamalla molemmille vanhemmille mahdollisuuden työn ja perheen yhteensovittamiseen. Laadukas varhaiskasvatus tukee myös lasten välistä tasa-arvoa, sillä se voi tasoittaa lasten kotitaustoihin liittyviä eroja. (Timo Soini: Kibbutsille seuraavaksi!)

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on ollut poikkeuksellinen kahden rinnakkaisen järjestelmän, kotihoidon ja varhaiskasvatuksen, yhtäaikainen kehittyminen. Suomi ei silti poikkea muista Pohjoismaista siinä, kuinka paljon rahaa alle kouluikäisten lasten hoitoon käytetään. Suomi kuuluu niihin OECD-maihin, joissa 3—5-vuotiaat lapset osallistuvat päivähoitoon tai esiopetukseen vähiten. Siksikin hallituksen päätös tehdä esiopetuksesta velvoittava oli tärkeä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen puolestaan ei tarkoita sitä, että yhdeltäkään lapselta evättäisiin oikeus varhaiskasvatukseen. (Timo Soini: Eivätkö vanhemmat osaa kasvattaa?)

Kokopäiväisen päivähoito-oikeuden ulkopuolelle rajataan äitiys- tai vanhempainvapaalla olevat tai kotihoidon tukea saavat. Työllisyyden edistämisen näkökulmasta ei ole perusteltua vaikeuttaa työttömien työnhakua rajaamalla heidät subjektiivisen kokopäivähoito-oikeuden ulkopuolelle. Lapsen näkökulmasta riskinä olisi hoitopaikan ja -yhteisön jatkuva vaihtuminen. Päivähoito-oikeuden rajoittamisessa otetaan huomioon sosiaaliset perusteet. Päivähoito-oikeutta ei rajoiteta, mikäli se on lapsen edun vastaista. Osa lapsista siirtyisi todennäköisesti osapäivähoitoon tai kerhotoiminnan piiriin. Näiden palvelujen tarjontaa tulisi lisätä.

Oppositio väittää, että kunnalliseen päivähoitoon on potentiaalisesti tulossa jopa noin 24 000 uutta hoidettavaa, joista noin 15 000 lasta olisi alle 3-vuotiaita. (Timo Soini: Eikö ole näin?) Lisäkustannus tällöin olisi kunnille noin 250—300 miljoonaa euroa. Todennäköistä kuitenkin on, että nykyistä suurempi osa isistä hoitaisi jatkossa lasta kotihoidon tuella. (Sirkka-Liisa Anttila: Ei pidä paikkaansa!) Osa perheistä päättäisi, että äiti jää tuen päättymisestä huolimatta edelleen kotiin hoitamaan lasta. Osa vanhemmista valitsee todennäköisesti joustavan hoitorahan ja osa yksityisen hoidon tuen. Lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen johtanee kokopäiväisten hoitopaikkojen tarpeen vähenemiseen. Näin pystytään myös pienentämään äitien töihinpaluun kunnalliseen päivähoitoon aiheuttamia lisäkustannuspaineita. (Mauri Pekkarinen: Äänestetään suoraan epäluottamuslausetta, ilman puheita!)

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset menestymme monissa kansainvälisissä vertailuissa hyvin. Esimerkiksi talouden toimivuudessa, terveydentilassa ja peruskoulutuksessa olemme maailman parhaimpien joukossa. Myös perhepolitiikassa Suomi on edelläkävijä. Jotta voimme turvata hyvinvoinnin myös omille lapsillemme ja lastenlapsillemme, meidän on kyettävä tekemään rakenteellisia uudistuksia. (Sirkka-Liisa Anttila: Tästäkö se aloitetaan?) Tämä on myös lasten ja lapsiperheiden etu. Kotihoidon tuen jakaminen on vain yksi rakennepoliittisen ohjelman esityksistä. Se on vain yksi osa suomalaista perhepolitiikkaa.

Yksityiskohtia koskeva valmistelu kotihoidon tukea ja päivähoito-oikeutta koskevista muutoksista on aloitettu. (Timo Soini: Teidän omatkin äänestäjänne vastustavat!) Siksi on mahdotonta tässä vaiheessa ottaa kantaa opposition välikysymyksessään listaamiin yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Konkreettisesta ohjelmasta hallitus päättää marraskuun loppuun mennessä. Samalla arvioidaan, ovatko nämä toimet riittäviä. Mikäli tavoiteltua vaikutusta ei saavuteta, päätöksiä tehdään tarvittaessa lisää. Vaihtoehto rakenteellisille uudistuksille on verotuksen voimakas kiristyminen, palveluiden ja tulonsiirtojen leikkaaminen sekä jatkuva velkaantuminen. Sitä ei voida pitää vastuullisena, lapsiystävällisenä politiikkana.

Suomalaisen yhteiskunnan rakennus- ja uudistustyö tarvitsee tekijänsä. Hallitus haastaa tähän keskusteluun ja työhön niin työntekijät, työnantajat kuin kuntien päättäjätkin. Myös opposition panosta tarvitaan. Odotamme myös teiltä näkemyksiä ja vaihtoehtoja siitä, miten työn määrää voidaan lisätä, miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta viedään turvallisesti ja oikeudenmukaisesti tuleville vuosikymmenille. Tuskin kukaan meistä haluaa joutua tilanteeseen, jossa lapsemme kysyvät meiltä: te tiesitte vakavan tilanteen, miksi ette tehneet mitään?

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat oikeudentuntoista väkeä. Siellä, missä kaksi ihmistä kohtaa, puhutaan Nokian toimitusjohtajan jättipalkkioista ja herrojen kohtuuttomista optioeduista. Kukaan ei niitä hyväksy.

Kun ajankuva on tällainen, ihmisten odotukset valtiovallan toimiin ja tekoihin korostuvat. Hallitukselta odotetaan oikeudenmukaisia ja ihmisten tasavertaisuutta lisääviä päätöksiä, sellaisia päätöksiä, jotka huomioivat erityisesti pienituloisten ihmisten ja perheiden tilanteen.

Kansa odottaa, että politiikka vastaa kansalaisten oikeudentajua. Hallitus on nyt lähtenyt tielle, joka laittaa lapsiperheet keskenään eriarvoiseen asemaan.

Pienten lasten kotihoidon tuen leikkaus kiintiöittämällä se puoleksi äidille ja isälle tekee toisista perheistä tasa-arvoisempia kuin toisista. Hallitus on puolensa valinnut. Teidän puolenne on sellaisten hyväosaisten perheiden puoli, missä sekä äidillä että isällä on vakituinen työ ja keskenään tasavertaiset palkat. Sellaisessa perheessä on mahdollista toteuttaa ajamaanne kotihoidon tuki pakolla puoliksi -mallia.

Sen sijaan suuressa osassa perheitä kotihoidon tuen pakkojako ei yksinkertaisesti toimi. Tähän saakka kotihoidon tuen valinneissa perheissä lasta tai lapsia on jäänyt hoitamaan pienituloisempi vanhempi, yleensä äiti. On selvää, että nuorten perheiden lastenhoitovalintoja konsultoi euro. Tilastot kertovat, että kotihoidon tuen valinneista isolla joukolla ei ole voimassa olevaa työsuhdetta. Kotihoidon tuen turvin lapsia hoitavat usein myös yksinhuoltajat, opiskelijat ja yrittäjäperheet.

Edes keskituloisissa perheissä hallituksen kotihoidon tuen puolittaminen isälle ja äidille ei toimi. Syy on yksinkertainen: naisten pienemmät palkat. Tilastokeskuksen mukaan naisten keskipalkka on noin 600 euroa vähemmän kuin miesten. (Kari Uotila: Ja mikähän on syy?) Veronmaksajain Keskusliitto onkin laskenut, että isän jääminen kotiin merkitsisi keskituloiselle perheelle 300 euroa vähemmän käyttörahaa kuukaudessa. Jokaisessa tavallisessa perheessä 300 euroa on suuri raha.

Arvoisa puhemies! On hämmästyttävää, että hallitus haluaa jakaa kotihoidon tukea leikkaamalla perheet eri kastiin, siis perheisiin, joille annetaan mahdollisuus yhä lapsen kotona hoitamiseen kolmivuotiaaksi asti, ja niihin, joilta se kylmästi viedään hoitovaihtoehdoista pois. Tämä ei ole perheiden ja lasten tasavertaista kohtelua.

Olette jo nyt järkyttäneet kymmenientuhansien lapsiperheiden arkea. Kotihoidon tuen leikkaus on arvovalinta, jossa vain hyvin toimeentulevat voivat toteuttaa lastenhoidossa valinnan mahdollisuutta.

Monissa perheissä pohditaan, kuka mahtaa olla kotihoidon tuen leikkauksen isä tai äiti. Näyttää siltä, että leikkauksen arkkitehtitoimisto löytyy Valtioneuvoston linnasta, pääministerin työhuoneesta. (Sirkka-Liisa Anttila: Oikea osoite!)

Me keskustassa olemme häkeltyneinä seuranneet sitä, miten kokoomus on pääministeri Kataisen johdolla saanut koko hallituksen taakseen tässä asiassa. Nyt te yhteisesti olette sitä mieltä, että pienituloisilla perheillä ei tarvitsekaan olla samaa valinnan mahdollisuutta kuin parempituloisilla. Hallitukselta tämä on erittäin kova arvovalinta.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen leikkaus on tehty huppu silmillä. Ette ole tarkastelleet asiaa monipuolisesti. Näyttää siltä, että teitte budjettiriihessä kiireessä ja paniikissa mahdollisimman pitkän listan rakenneuudistuksista. Vain harva uskoo, että pienten lasten äitien hätyyttely töihin pelastaa Suomen talouden ja kestävyysvajeen. (Ben Zyskowicz: Ei sitä kukaan usko, että se yksin pelastaa!)

Sen sijaan moni näkee heti, että kotihoidon tuen leikkaus tuo tuhansia, jopa kymmeniätuhansia uusia lapsia kunnalliseen päivähoitoon. Jo nyt liian täysiin päiväkoteihin tulee paljon alle kolmivuotiaita lapsia. Tämä merkitsee sekä lisähenkilöstön että isompien tilojen tarvetta.

Kunnille muutos tulee todella kalliiksi. Kotihoidon tuen pakkokiintiöinti on pahasti ristiriidassa sen kanssa, että hallitus tavoittelee kuntien toimintamenoihin miljardin euron vähennystä vuoteen 2017 mennessä. On pakko todeta: toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten naisten, mukaan lukien äidit, työurien pituudet ovat tilastojen kärkeä kansainvälisesti vertaillen. Suomalaisten naisten työpanos on Euroopan suurin, kun sitä katsotaan kokoaikatyönä. Sen sijaan monissa muissa maissa osa-aikatyö on naisilla yleisempää.

Äitien työllisyysaste ei Suomessa ole alhainen verrattuna muihin väestöryhmiin. Kouluikäisten lasten äidit ovat ansiotyössä lähes yhtä yleisesti kuin isät. Tilastoja katsoessa huomiota kiinnittää, että äitejä vähemmän työhön osallistuvat työikäiset lapsettomat miehet. Näitä taustoja vasten pienten lasten äitien syyllistäminen liian lyhyillä työurilla ei ole perusteltua. (Ben Zyskowicz: Ei tässä ole ketään syyllistetty!)

Hallitus antaa ymmärtää, että kotihoidon tuen kiintiöittäminen vanhempien kesken on paras keino tukea isien ja äitien välistä tasa-arvoa ja lisätä isien osallistumista lasten hoitoon. Emme yhdy tähän.

Naisten alemmat palkat, pätkätyöt ja vanhemmuuden kustannusten epäoikeudenmukainen jako — siinä ovat keskeisemmät parannuskohteet äitien ja isien tasa-arvon kannalta. (Ben Zyskowicz: Miksi ette korjanneet? Olitte kahdeksan vuotta pääministeripuolue!) On surullista, että hallitus yrittää naamioida kotihoidon tuen kiintiöittäminen tasa-arvon kaapuun.

Arvoisa puhemies! Missä ovat kotihoidon tuen leikkauksen puolestapuhujat? Kiihkeimmät puolustajat löytynevät ministeriaitiosta ja permannolta hallituspuolueiden riveistä, edustaja Zyskowicz. Myös talouselämän eliitti ja etujärjestöt nyökyttelevät.

Huomioni on kiinnittynyt siihen, että lasten kehitystä ja hyvinvointia tutkivat asiantuntijat ja lapsiperheiden järjestöt suhtautuvat hyvin kielteisesti esitykseenne. Yhtään kiittävää kannanottoa emme ole heiltä nähneet. Sen sijaan esimerkiksi Väestöliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat antaneet erittäin kriittisiä kommentteja päätöksestä leikata kotihoidon tukea.

Hyvä päätöksenteko pohjautuu aina monipuoliseen ja — mikäli mahdollista — myös tutkittuun tietoon. Hallituksen päätös kotihoidon tuen leikkaamisesta ei perustu lapsen etuun eikä hyvään perhepolitiikkaan. Hallituksen perhepolitiikka on ollut hukassa koko vaalikauden. Kokonaisnäkemys perheiden hyvinvoinnista on puuttunut. Lastensuojelun parannustoimenpiteet odottavat päätöksiään. Leikkauksia ja heikennyksiä perheiden palveluihin ja tukiin on tehty. Hallitus on jo jäädyttänyt lapsilisien indeksikorotukset. Leikkaako hallitus seuraavaksi lapsilisien tasoa? (Ben Zyskowicz: Sitäkö ehdotatte?)

Suurta hämmennystä herättää hallituksen poukkoilu varhaiskasvatuksen ja päivähoidon osalta. On erikoista, että samaan aikaan, kun varhaiskasvatuslakia laaditaan nyt vihdoin valmistelutyöryhmässä, te kerrotte jo päättäneenne kotihoidon tuen leikkauksesta ja päivähoito-oikeuden kaventamisesta. (Ben Zyskowicz: Itsehän te kannatatte!) Missä on hallituksen varhaiskasvatuksen kokonaisnäkemys, vai eikö sillä ole väliä?

Arvoisa puhemies! Sain viime viikolla kotihoidon tuen leikkaukseen liittyen sähköpostia Turusta. Sähköposti kuului seuraavasti:

"Olen seurannut kauhulla hallituksen kompurointia rakenneuudistusten parissa ja olen suuresti ihmetellyt, kuinka elämästä vieraantuneita ihmisiä oikein säätelee maan asioita meidän perheiden arkea tuntematta. Kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien kesken tarkoittaa käytännössä ainakin meidän pienituloisten ja yksityisyrittäjien perheissä lapsen kotihoidon tuen vähenemistä puoleen nykyisestä. Ei meillä ole taloudellisesti eikä yrityksen sanelemista realiteeteista johtuen mahdollisuutta isän jäädä kotiin."

Keskustan mielestä on arvokasta, että perheet itse voivat päättää jatkossakin, missä heidän lapsiaan hoidetaan. Perheiden valinnan mahdollisuus on keskustalle arvovalinta. Uskomme edelleen siihen, että perheet tietävät Kataisen hallitusta paremmin, miten heidän pieniä lapsiaan tulee hoitaa. Tämän vuoksi teimme nyt toisen kerran välikysymyksen kotihoidon tuesta.

Voi olla, että ajamanne leikkaus kotihoidon tukeen on hallitukselle mitätön yksityiskohta rakenneuudistusten listassa. Meille se ei sitä ole. Pidämme asiaa periaatteellisesti isona ja merkittävänä.

Emme ole yksin näkemyksemme kanssa. Suurin osa suomalaisista perheistä on kanssamme samaa mieltä. (Timo Soini: Näin on!) Päätös kotihoidon tuen leikkaamisesta osoittaa, että hallituksen ministerit elävät eri todellisuudessa kuin tavalliset suomalaiset.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

"Eduskunta katsoo, että lapsiperheiden tasa-arvoisen kohtelun ja erityisesti pienituloisten lapsiperheiden aseman turvaamiseksi perheille tulee tarjota aito valinnanmahdollisuus lapsen hoitomuodon suhteen eikä kotihoidon tukea saa leikata. Kotihoidon tuen kiintiöittäminen siirtäisi tuhansia lapsia kunnalliseen päivähoitoon. Tämä tuo merkittäviä lisäkustannuksia talousvaikeuksissa oleville kunnille. Kotihoidon tuen leikkaus kuvastaa Kataisen hallituksen perhepolitiikan epäonnistumista. Edellä esitetyin perustein eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Kari Tolvanen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Teemme päätöksiä, jotta meillä olisi mahdollisuuksia pitää yllä sellaista yhteiskuntaa, jossa on hyvä elää, tehdä työtä ja yrittää. Päätöksien tarkoitus on turvata meille, lapsillemme ja tuleville sukupolville mahdollisuuksia, vapauksia ja hyvinvointia. Olemme tehneet päätöksiä rakenteiden muuttamisesta, ja näitä päätöksiä on tehtävä vielä lisää.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä meillä työikäisillä ja -kykyisillä pitää olla vastuu työnteosta. Vain työtä tekemällä voimme varmistaa hyvinvoinnin ja jatkossakin huolehtia muun muassa lapsistamme ja vanhuksistamme. Elinkeinorakenteemme on murroksessa, ja ikärakenteemme muuttuu. Työtä tekevien määrä Suomessa vähenee. Jos emme ole valmiita vaikeisiin päätöksiin, olisi meidän hyväksyttävä elintasomme lasku. Se kohdistuisi pahimmillaan ja rankimmillaan lapsiin ja nuoriin. Esimerkiksi 90-luvun laman lasten syrjäytymisen laskua ja inhimillistä kärsimystä maksetaan edelleen. Jokaisen suomalaisen on kysyttävä itseltään: olenko valmis tekemään enemmän työtä, jotta palvelut ja hyvinvointi voidaan turvata jatkossakin?

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen uudistaminen on eräs osa mittavaa rakennepakettia. Kantavia tavoitteita ovat työurien pidentäminen, työvoiman ja työpaikkojen lisääminen. Hallitus on sitoutunut ratkaisuihin, joilla työllisyyttä nostetaan. Tärkeässä asemassa ovat eläkeratkaisu sekä asumis- ja työttömyysturvan suojaosuudet, jotka kannustavat ottamaan vastaan osa-aikaista tai lyhytaikaista työtä.

Kotihoidon tuki on yksi perheille suunnatuista tuista ja palveluista. Tukia on jatkovalmistelussa syytä tarkastella kokonaisuutena. Tällä hetkellä lapsiperheille tarkoitettuja tukia ovat äitiysavustus, äitiysraha, vanhempainraha äidille ja isälle, yksityisen hoidon tuki, elatustuki, erilaiset tuet lapsen sairastaessa, adoptiotuki ulkomailta adoptoiville, sotilasavustus asepalveluksessa tai siviilipalveluksessa olevalle ja hänen perheelleen. (Lenita Toivakka: Niitä on aika paljon! — Katri Komi: Meinaatteko te kaikki leikata?) Näistä lapsiperheiden tuista on tarkoitus rakentaa mahdollisimman joustava mutta myös kannustava paketti, joka sopii nimenomaan tähän päivään. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen joustavasta hoitorahasta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa esimerkiksi pienten lasten vanhempien osa-aikainen työ. Työelämä on muuttunut, ja tarvitsemme paremmin nykyisen työelämän kanssa sopivia palveluita. Myös työnantajalla on vastuuta työn ja perheen yhteensovittamisessa. Olisi tärkeää, että vanhemmalla on myös mahdollisuus tehdä lyhennettyä työpäivää ja hoitaa lasta osan aikaa kotona.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tarvitsemme asennemuutosta, jotta meillä olisi enemmän valmiutta tukea isiä ja äitejä kiireisten vuosien keskellä. Asenteiden uudistuessa myös työelämän tasa-arvo paranee. Haluamme jakaa vanhemmuuden kustannuksia ja parantaa nuorten naisten työmarkkina-asemaa. Eikö jo vihdoinkin olisi aika, että nuori nainen lakkaisi olemasta riski työnantajalle? (Sirkka-Liisa Anttila: Miksette tee mitään?) Parhaassa työiässä olevien naisten työllisyysaste on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. Ruotsissa nuoret aikuiset naiset osallistuvat huomattavasti enemmän työelämään kuin Suomessa. (Sirkka-Liisa Anttila: Siellä on perhevapaakustannukset tasattu!) Myös pienten lasten vanhempien osa-aikatyö on huomattavasti yleisempää Ruotsissa kuin Suomessa. On myös huomioitava, että pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset lapset ovat selkeästi vähemmän päivähoidossa kuin ikätoverinsa Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. (Sirkka-Liisa Anttila: Onko se paha asia?)

Arvoisa puhemies! Nykyisellään miehet käyttävät perhevapaitaan vain murto-osan naisiin verrattuna. (Sirkka-Liisa Anttila: Taloudellisista syistä johtuen!) Ehkä me miehet tarvitsemme sellaisen reilun kannustuksen, jotta uskallamme jäädä kotiin hoitamaan lapsia. (Välihuutoja) Uskon, että pitkällä aikavälillä tilanne muuttuukin tasa-arvoisemmaksi. Se olisi kaikkien etu, etenkin lasten etu.

Valmistelu on vasta alussa, ja monet kysymykset ovat vielä auki. Huomattavaa onkin, että esityksessä ei olla pienentämässä kotihoidon tuen määrää euroissa eikä lyhentämässä aikaa. (Välihuutoja) Siis ei olla pienentämässä kotihoidon tuen määrää euroissa eikä lyhentämässä aikaa. Haluamme muuttaa sitä tasa-arvoisempaan suuntaan. (Timo Soini: Eivätkö perheet osaa itse tehdä sitä?)

Keskusta välikysymyksensä mukaan näkee, että "Suomi nousee vain työllä", ja haluaa "edistää vanhempien työssäkäyntiä". Me allekirjoitamme täysin nämä arvot ja olemme tietenkin valmiita keskustelemaan konkreettisista ratkaisuista.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallitusta tässä lapsiperheiden tukien muutoksien valmistelussa täysin rinnoin.

Tarja Filatov /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsi, koti ja hoiva ovat kolme sanaa, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Jokaiseen sanaan liittyy voimakas tunnelataus, samoin pienten lasten kotihoidon tukeen. Lasten hoivassa on kyse kokonaisuudesta, ja sen kolme pääpilaria ovat päivähoito, osittainen hoitovapaa ja kotihoidon tuki.

Rakennepaketissaan hallitus kehittää näitä kaikkia. Uudistuksen tavoite on parantaa työn ja perheen yhteensovittamista, edistää työelämän tasa-arvoa sekä vahvistaa työvoiman tarjontaa. Suomi ei kerta kaikkiaan pärjää ilman naisten työpanosta. Työpaikkojen synnyttäminen ja työvoiman tarjonta ovat kuin muna ja kana. Vaikea sanoa, kumpi on ensin, mutta molempia tarvitaan, ja hallitus toimii molemmilla rintamilla, ja se on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä perhepoliittisessa rakennepaketissa on kyse nimenomaan pitkälle tähtäävästä uudistuksesta. Hallitus ei leikkaa perheiltä, vaan panostaa perheisiin. Kiintiöinti tulee lisäämään päivähoidon kustannuksia. Osittainen hoitovapaauudistus vaatii lisäresurssia. Esikoulun velvoittavuus vaatii panostusta. Mutta yhdessä nämä kaikki uudistukset vahvistavat lasten asemaa.

Meidän on jaettava hoivavastuuta tasapuolisemmin kolmesta syystä. Ensiksi, lapsella on oikeus isän hoivaan ja äidin hoivaan, molempiin. Toiseksi, isällä on oikeus hoivata lasta ilman, että työelämän asenteet leimaavat häntä. Kolmanneksi, äidillä on oikeus hoivata lasta ja olla samaan aikaan tasavertainen toimija työelämässä.

Viime vuonna kotihoidon tuen saajia oli Kelan tilastojen mukaan 116 000, heistä vain 5 prosenttia miehiä. Valtaosa perheistä hoitaa lapsia kotihoidon tuella vuoden. Heitä tämä kiintiöuudistus ei koske. Kiintiöuudistus koskee noin 15 000:ta tuen saajaa, (Timo Soini: Miksi te pienen joukon kimppuun käytte?) siis niitä perheitä, jotka käyttävät tukijakson täysimääräisesti. Niin hyvä kuin kotihoidon tuki onkin aivan pienimpien lasten kohdalla, siihen liittyy myös kiistatta ongelmia, ja on oikein, että hallitus etsii näihin ongelmiin ratkaisuja. (Sirkka-Liisa Anttila: Mikä se ongelma on?)

Arvoisa puhemies! Opposition pääkritiikki kohdistuu kotihoidon tuen jakamiseen, ja oppositio sanoo, että perheiltä viedään valinnanvapaus. Mitä on valinnanvapaus? Kotihoidontukijakso on sitä pidempi, mitä vähemmän koulutettu äiti on — samoin, jos hänellä ei ole työtä, johon palata. Mutta jokainen poissaolovuosi työstä myös vaikeuttaa paluuta työelämään. Onkin syytä kysyä, kuinka moni äiti valitsee aina vapaaehtoisesti kotihoidon.

Nykyinen työelämämme ei ole tasa-arvoinen. Naisen euro on 80 senttiä, ja tutkimusten valossa näyttää siltä, että vasta vanhemmuus eriyttää sukupuolten palkat ja urat. Naisten palkkatasa-arvo ei edisty, jos betonoimme järjestelmiä, joiden tiedämme heikentävän naisten asemaa työelämässä. Palkkatasa-arvoa edistetään naisten työuria vahvistamalla, ehkäisemällä synnytysikäisten naisten syrjintää työmarkkinoilla, luomalla lapsille ymmärrys siitä, että ei ole erikseen naisten ja miesten töitä, ei kotona eikä palkkatyössä. Yhteiskunnan on luotava malleja, jotka mahdollistavat kotihoidon tuen ja työnteon, jotka mahdollistavat koulutuksen ja osaamisen päivittämisen myös lasten hoitojaksojen aikana.

Onkin aika yllättävää, että nimenomaan keskustan ja perussuomalaisten naisjärjestöt ovat vaatineet vanhempainvapaaseen isä- ja äiti-kiintiöitä. Kysynkin, miksi nämä kiintiöt sopisivat paremmin pienten lasten vanhempainvapaaseen kuin isompien lasten kotihoidon tukeen. Kun pohditaan valinnanvapautta ja oikeuksia, isän rooli perheessä on olennainen. Pohjoismaiset isäkiintiöt osoittavat, että isät käyttävät herkemmin heille kiintiöityjä perhevapaita, koska kiintiöt muokkaavat käyttäytymistä ja asenteita.

Arvoisa puhemies! Lapsella on oikeus yhteiseen ja turvalliseen aikaan molempien vanhempien kanssa. Lapsella on myös oikeus osallistua laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus tukee erityisesti heikommista lähtökohdista tulevia lapsia. Mietitäänpä vaikka ongelmaperheitä tai maahanmuuttajaperheitä. Varsinkin maahanmuuttajaperheissä päivähoito auttaa myös integroitumaan yhteiskuntaan.

Uudistuksen jatkovalmistelussa sosialidemokraatit edellyttävät, että hallitus valmistelee yksityiskohdat huolella, huolehtii kasvavan päivähoidon tarpeen riittävistä resursseista, ottaa huomioon erilaisten perheiden tilanteet ja tarpeet ja pohtii myös päivähoidon vahvistamista perhepäivähoitona ja sen houkuttelevuutta työpaikkana.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan vielä sanoa, että olen täysin vakuuttunut siitä, että jos kotihoidon tuki rakennettaisiin vasta nyt, tässä salissa vaadittaisiin kovaan ääneen tuen jakamista isien ja äitien kesken tasapuolisuussyistä. (Timo Soini: Eikä vaadittaisi!) Muutos on aina vaikeaa, ja erityisen vaikeaa, edustaja Soini, (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) on muuttaa rakenteita, koska muutoksesta voi lyhyellä tähtäimellä aiheutua yksittäisille perheille hankalia tilanteita. Mutta siitä huolimatta silloin, kun muutos pitkällä aikatähtäimellä edistää tasa-arvoa ja vahvistaa lapsen oikeutta isän hoivaan, (Puhemies koputtaa) purkaa hoivavastuun aiheuttamaa jälkeenjääneisyyttä naisten asemassa työmarkkinoilla ja palkkauksessa, on hyvä, että hallituksella on rohkeutta pitää huolta tulevasta.

Sosialidemokraatit antavat hallituksen työlle täyden tuen ja luottamuksen.

Hanna  Mäntylä /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On surullista seurata, kuinka hallituksen puheet ja lupaukset kerta toisensa jälkeen osoittautuvat katteettomiksi ja kuinka lapsiperheet ovat toistuvasti hallituksen hampaissa.

Kotihoidon tuen leikkaus jäi reilu vuosi sitten hallitukselta haaveeksi. Jotain jäi hampaankoloon, ja hallitus keksikin uuden tavan viedä asia maaliin: kotihoidon tuki halutaan nyt niin sanotusti korvamerkitä. Tätä tavoitetta tukemaan ja totuutta peittämään keksittiin hieno taikasana, tasa-arvo. Näin hallitus kaiketi toivoi kansalaisilta jäävän huomaamatta, että kyseessä on puhdas leikkaus.

Hallitukselle perheiden tasa-arvo merkitsee aivan jotain muuta kuin perussuomalaisille. Me uskomme perheiden kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä, te ette. Meille aito tasa-arvo perustuu valinnanvapauteen, ei ylhäältä ohjattuihin käskyihin siitä, kuinka perheissä tulee asiat hoitaa. Me uskomme kestävään, pitkäjänteiseen perhepolitiikkaan, te uskotte esimerkiksi lapsilisien indeksikorotusten jäädyttämiseen.

Hyvä hallitus, puuttuessanne nyt törkeällä tavalla perheiden itsemääräämisoikeuteen te luotte entistä suurempaa epätasa-arvoa perheiden välille unohtaen lapsen edun, ja sitä teidän sietäisi hävetä. Perussuomalaiset katsovat, että hallitus antaa toimillaan perheille viestin, että lapset on raahattava mahdollisimman pieninä osaksi järjestelmää. Raadollisinta tässä on se, että kyse on nimenomaan kaikista pienimmistä ihmistaimista eli alle kolmivuotiaista. Päiväkodeissa ryhmäkoot ovat jo nykyisellään aivan liian suuria. Järjestelmä ei kestä tällaista muutosta ilman merkittäviä kustannuksia, jotka jäävätkin kuntien harteille.

Arvoisa puhemies! Voin vakuuttaa, että kotihoidon tuella lapsiaan kotona hoitavat äidit eivät ole ikeen ja sorron alla. He kokevat olevansa etuoikeutettuja voidessaan hoitaa pienet lapset kotona ja antaessaan oman panoksensa yhteiskuntamme eteen. Menkää, hallitus hyvä, kentälle kuuntelemaan ihmisten ajatuksia. Siellä teille ei tarjota kiitosta ja ylistystä. Puuttumalla perinteisiksi koettuihin arvoihin te saatte monet naiset, kotiäidit, tuntemaan itsensä kaikkea muuta kuin arvostetuiksi. Kotiäitiys ei ole eikä saa tulevaisuudessakaan olla halveksittua, mutta sellainen tunne teidän toimistanne tulee. Perussuomalaisille kotiäitiys on valinta, jota me kunnioitamme suuresti.

Miksi väkisin pyritään rikkomaan äitiyden kokemus ja viemään mahdollisuus lastensa kotona hoitamiseen niiltä äideiltä, jotka sitä haluavat? Isillä on oma tärkeä paikkansa ja roolinsa lasten elämässä, sitä ei kiellä kukaan, ja sitäkin perussuomalaiset arvostavat. Osalle perheistä isien jääminen lasten kanssa kotiin sopii hyvin, ja heillä on ollut siihen nytkin mahdollisuus. Vielä on kuitenkin myös perheissä olemassa perinteisiksi koettuja rooleja, joita ei valtiovallan kuulu lähteä säätelemään tai ohjaamaan haluttuun suuntaan. (Kari Uotila: Tulihan se sieltä!)

Arvoisa puhemies! Ei ole lainkaan sanottua, että kaikilla kotihoidon tukea saavilla äideillä olisi työpaikka odottamassa tai että kaikille olisi töitä. Onko hallitus lainkaan seurannut viimeaikaisia irtisanomisaaltoja? Ilmeisesti ei. Onko kenties tarkoitus, että äidit siirtyvät yhä enenevässä määrin muiden tulonsiirtojen varaan, toimeentulotuelle tai työttömyyskortistoon, ja sen kautta halpatyövoimaksi työllistämistoimiin? Perustelut hallituksen esittämään muutokseen ontuvat kaikkineen. Se käy ilmi myös valtiovarainministeriön omista arvioista, joissa todetaankin, että muutoksen työllisyysvaikutukset jäävät todennäköisesti merkittävästikin toivottua pienemmiksi.

Kaikki suomalaiset perheet eivät ole yhdestä puusta veistettyjä. On yrittäjä- ja yksinhuoltajaperheitä ja on perheitä, joissa äiti toimii omien lastensa hoidon ohessa perhepäivähoitajana, sekä perheitä, joissa isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan. Mitä sanottavaa hallituksella nyt on heille?

Arvoisa puhemies! Jokainen ymmärtää, että kaikissa perheissä ei ole mahdollisuutta hoitaa pieniä lapsia kotona. Siihen meidän kuitenkin tulisi perheitä kannustaa: luoda sellaista kestävää perhepolitiikkaa, joka antaa yhä useammalle mahdollisuuden tähän. Kysymyksessä onkin arvovalinta.

Hallitusohjelmassanne sanotaan, että yksi keinoista korjata kestävyysvajetta on syntyvyyden lisääminen. Oletteko te ihan vakavissanne, jos kuvittelette, että tällaisilla päätöksillä te lisäätte perheiden luottamusta tulevaisuuteen? Jo nyt ensisynnyttäjien keski-ikä on kohonnut ennennäkemättömän korkealle. (Ben Zyskowicz: Tämänkö hallitus sai aikaan?) Jos halutaan, että luottamus tulevaisuuteen lisääntyy, on myös perhepolitiikan oltava kestävää ja pitkäjänteistä, siis sitä, mitä perussuomalaiset ovat vaatineet. Kaikki elämänarvot eivät voi pohjautua siihen, kuinka tuottava ja tehokas ihminen on työelämässä, vaikka näin hallitus tuntuukin ajattelevan. Perussuomalaiset eivät näin ajattele. Lopuksi kannatankin edustaja Vehviläisen tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Elsi Katainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun sinipunapuolueet kokoomus ja SDP ovat hallituksessa, on kyyti perheille kylmää. Pienimmät vanhempainrahat ovat tällä vaalikaudella jääneet jälkeen työmarkkinatuesta. Lapsilisien indeksikorotukset on jäädytetty. Lasten päiväkodeista, koulusta, sosiaali- ja terveyspalveluista on vastoin hallituspuolueiden lupauksia leikattu miljardeja. Lisää leikkauksia on luvassa. Kunnat on ajettu niin ahtaalle, että ne joutuvat lomauttamaan jopa lastensuojelusta, ja nyt kuin pisteenä i:n päälle kotihoidon tuki pakkokiintiöitetään äidin ja isän kesken. Tämä on yksiselitteisesti leikkaus.

Nämä päätökset ovat kovia arvovalintoja. Keskusta ei hyväksy kotihoidon tuen leikkausta. (Sirkka-Liisa Anttila: Eikä kansakaan hyväksy!) Teemme kaikkemme, jotta tämä järjetön ja epäoikeudenmukainen leikkaus torjutaan. Kotihoidon tuen leikkaus ei ole mikään pieni yksityiskohta hallituksen rakennepaketissa vaan iso yhteiskunnallinen arvovalinta. Nyt ovat isot asiat pöydällä. Kyse on perheiden valinnanmahdollisuudesta, toimeentulosta ja kotona tehtävän työn arvostamisesta.

Arvoisa puhemies! Hallitus perustelee kotihoidon tuen leikkausta työn tarjonnalla ja tasa-arvolla. Nämä perustelut ovat tyhjän päällä. Hallituksella ei ole mitään laskelmia leikkausten vaikutuksista, mutta selvää on, ettei leikkaus tuo säästöjä, päinvastoin se johtaa kustannusten kasvuun. Kuntien päivähoidon kustannukset voivat kasvaa pahimmillaan noin 250 miljoonalla eurolla, jos leikkausten myötä päivähoitoon viedään jopa 24 000 pientä lasta. Kustannusten näkökulmasta kotihoidon tuki on kunnille päivähoitoa huomattavasti edullisempi ratkaisu. Perheiden valinnanmahdollisuuden kannalta keskusta arvostaa näitä kaikkia hoitomuotoja.

Maassamme on jo yli 300 000 työtöntä, ja työttömyys on edelleen kasvussa. Miksi pienten lasten äidit on ensimmäisenä sysättävä taistelemaan vähistä työpaikoista? Kotihoidon tuen leikkaus ei tuo äideille lisää työtä. Jos 5 000 vanhempaa jää työttömäksi, työttömyysmenot kasvavat yli 40 miljoonaa vuodessa. Mahdollinen hyöty hallituksen arvelemasta 6 000 uudesta työllisestä jää väistämättä näitä kustannuksia pienemmäksi. (Ben Zyskowicz: Mikä se semmoinen leikkaus on?)

Suomessa lasten vanhempien työllisyysaste on jo muutoinkin korkea, 8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin työikäisten lapsettomien työllisyysaste. Suomalaiset vanhemmat tekevät myös eurooppalaisessa vertailussa paljon kokoaikatyötä. Perheiden arkea helpottaisikin osa-aikatyön mahdollisuuksien lisääminen. (Jouko Skinnari: Kuka se maksaisi sen kotihoidon tuen?)

Arvoisa puhemies! Todellista tasa-arvoa tämä leikkaus ei edistä. Kokoomuksella ja SDP:llä on hallussaan kaikki valta työelämän tasa-arvon parantamisessa niin hallituksessa kuin myös työmarkkinajärjestöissä. Miksi siis naisen euro on edelleen 80 senttiä? (Välihuutoja) Miksi nuoret naiset saavat usein vain pätkätöitä? Miksi juuri naisen työnantaja, äidin työnantaja, joutuu kantamaan suurelta osalta vastuun vanhemmuuden kustannuksista?

Miksi te ette korjaa näitä asioita, vaan viette perheiltä valinnanmahdollisuuden (Välihuutoja) ja jaatte perheet kahteen kastiin? Todellinen tasa-arvoteko on keskustan esittämä vanhemmuuden kustannusten tasaisempi jakaminen. (Ben Zyskowicz: Miksi te ette korjanneet, kun olitte hallituksessa?) Se edistäisi naisvaltaisten alojen työllisyyttä ja purkaisi pätkätöiden kierrettä. Keskusta on tasa-arvoliike. Pidämme erittäin toivottavana sitä, että isät pitäisivät nykyistä pidempiä isyys- ja vanhempainvapaita sekä hoitovapaata. (Kari Uotila: Hurskas toivomus!) On kuitenkin aivan selvää, että tällä menolla paremmin tienaavat isät eivät voi jäädä kotiin vaan molemmat vanhemmat palaavat aikaisemmin työelämään ja lapsi viedään päivähoitoon. Kotihoidon tukea tarvitsevat eniten heikompituloiset, ja heihin tämä leikkaus kipeimmin kolahtaa.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki antaa perheille mahdollisuuden sovittaa paremmin yhteen perhe- ja työelämää. Pakkokiintiöittäminen tuhoaa kotihoidon tuen parhaan ominaisuuden: sen suoman jouston.

Perjantain välikysymysäänestys on arvovalinta. Miten on, kokoomus, oletteko te perheiden valinnanvapautta korostavien puolueohjelmienne takana? Miten on kristillisdemokraatit, onko kotihoidon tuki teille kynnyskysymys? Entäs SDP, petättekö te ne lupaukset, jotka annoitte perheiden tukemisesta ennen viime eduskuntavaaleja? (Sosialidemokraateista: Emme!) Vihreän napin painaminen tarkoittaa tukea epäoikeudenmukaiselle leikkauslinjalle.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Vehviläisen tekemää epäluottamuslausetta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tavoitteena on muun muassa naisten ja miesten palkkaeron kaventaminen enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Naisten ja miesten tasa-arvon parantaminen tuleekin ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Sukupuolilla tulee olla samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet.

Palkkaerot, hoivavastuun keskittyminen naisille ja naisten heikompi asema työmarkkinoilla ovat tätä päivää. Yhteiskunnassamme elää edelleen vahvasti vanhanaikainen ja epätasa-arvoinen käytäntö, jossa pääasiassa äidit hoitavat lapsia kotona ja isät uurastavat työelämässä. Kotihoidon tuen saajista 94 prosenttia on naisia. Tämäkin heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla ja pitää isät erillään lapsistaan. Tällainen tilanne ei saa jatkua. Vasemmisto tukee voimakkaasti niin sanottua 6+6+6-mallia, jossa isällä ja äidillä olisi oma 6 kuukauden vanhempainvapaaosuus ja lisäksi vielä 6 kuukautta valinnaisena jaksona. Tämän tavoitteen lisäksi on etsittävä myös muita keinoja työn ja vanhemmuuden tasapainoisempaan jakamiseen. (Timo Soini: Moniko eeloppi jää kotiin?) Kotihoidon tuen jakaminen tasan äidin ja isän välillä toteuttaa osaltaan tätä tavoitetta. Samalla se parantaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa.

Lasten hoivan epätasa-arvoinen jakaantuminen johtaa naisten heikompaan asemaan työmarkkinoilla, huonompaan tulotasoon ja myös pienempään eläkkeeseen. Haluaako keskusta tämän tilanteen jatkuvan, kun se vastustaa hoivavastuun jakamista tasaisesti isien ja äitien kesken? (Sirkka-Liisa Anttila: Sen jälkeen, kun on palkkatasa-arvo saavutettu!) Onko opposition kanta todella se, että jatkossakin isien paikka on työpaikoilla ja ylitöissä ja äitien paikka kotona ja hiekkalaatikoilla? (Timo Soini: Saa valita!)

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä painotetaan sitä, että on parempi antaa perheiden itse päättää siitä, kuinka he kotihoidon tukensa käyttävät. (Timo Soini: Aivan oikein!) Ihan hyvä periaate, mutta onko todella lopputulos lapsen, äidin, isän, tasa-arvon ja yhteiskunnan kannalta paras mahdollinen, (Välihuutoja) kun 94 prosenttia Suomen perheistä päättää jättää äidin kotiin hoitamaan lapsia ja isän kehittämään työuraansa? Onko todella parempi, että Suomessa naiset hoitavat lapset ja isät eriytyvät lapsistaan? Eikö myös isillä ole oikeus läheiseen ja tiiviiseen suhteeseen lapseensa, ja eikö lapsella ole oikeus läheiseen suhteeseen myös isäänsä? (Välihuutoja) Välikysymyksessä myönnetään, että naisten ja miesten välinen palkkaepätasa-arvo on todellista nykypäivää mutta vaaditaan nykytilanteen jatkamista. Rakenteellisia muutoksia tarvitaan huonojen rakenteiden muuttamiseksi, ja siitä tässä on kysymys. (Timo Soini: Kunnanjohtajat pelastetaan!)

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä myös lapsen etu on huomioitava. Uudistuksen vastustajat vetoavat kotihoidon ylivoimaisuuteen varhaiskasvatukseen ja päiväkoteihin verrattuna. Näyttöä kotihoidon paremmuudesta ei kuitenkaan ole, varsinkin kun puhutaan yli 2-vuotiaista lapsista. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa yli 90 prosenttia 2—3-vuotiaista lapsista on päivähoidossa, kun Suomessa 2-vuotiaista lapsista päivähoidossa on vain 50 prosenttia. Kuka väittää, että naapurimaissa lapset voisivat pahoin verrattuna Suomeen, varsinkin kun varhaiskasvatuksella on havaittu olevan erittäin myönteisiä vaikutuksia erityisesti heikoimmista asemista tuleviin lapsiin?

Suuriin uudistuksiin liittyy aina synnytyskipuja ja soveltamishaasteita, niin tähänkin. Vasemmistoliiton mielestä jatkovalmistelussa kokonaisuus ja toteutuksen aikataulu onkin käytävä huolellisesti läpi. On arvioitava eri perhetyyppien tilanne, otettava huomioon vaikea työllisyystilanne ja kuntien valmiudet satsata päivähoitoon.

Uudistuksella kotihoidon tukea ei leikata, toisin kuin oppositio väittää. Ketään ei myöskään pakoteta päivähoitoon. Keskusta väittää, että päivähoito tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi. Samalla keskusta ei anna minkäänlaista arvoa naisten työpanokselle. Onko opposition mielestä naisten työpanoksen arvo nolla, kun vain vertaatte päivähoidon ja kotihoidon suoria kustannuksia ilman naisten työpanosten huomioon ottamista? (Sirkka-Liisa Anttila: Mikä se työpanos siellä kotona on?)

Toivottavasti yhä useampi mies tulee käyttämään osuutensa kotihoidon tuesta. Tämä tasapainottaa vanhemmuutta ja tervehdyttää työmarkkinoita. Uudistuksen myötä naisten palkkaaminen ei ole työnantajalle enää samanlainen "riski" eikä miesten tarvitse enää "häpeillä" sitä, että haluavat jäädä kotiin hoitamaan rakasta lastaan.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on johdonmukaisesti useiden vaalikausien ajan ajanut sellaisia uudistuksia, jotka parantavat molempien vanhempien mahdollisuuksia hoitaa pientä lasta kotona. (Pentti Kettunen: Yhtä aikaa!) Olemme toimineet näin, koska uskomme, että lapsen etu on läheiset suhteet molempiin vanhempiin. Selvästi toimivin tapa kannustaa pienten lasten isiä hoitamaan lasta kotona on räätälöidä nimenomaan isälle korvamerkittyjä tukia.

Elämäntilanteita on aina yhtä monia kuin on perheitä. Joissain perheissä äiti kantaa vastuun lapsesta kokonaan yksin. On perheitä, joissa vanhemmat ovat eronneet mutta joissa vastuuta silti kannetaan yhdessä. On perheitä, joissa nainen ansaitsee enemmän kuin mies. On perheitä, joissa on kaksi äitiä. (Timo Soini: Kumpi jää kotiin?) Ennen kaikkea on lukematon määrä perheitä, joissa lapsen hoitoratkaisuja punnitaan monimutkaisessa tilanteessa. Mielessä on toimeentulo, asuntolaina, työelämä, miten siinä pysyisi mukana, etäisyys päiväkotiin, vaihtoehdot päiväkodille. Ennen kaikkea perheissä pohditaan kuitenkin sitä, mikä on paras tapa hoitaa lasta, kuinka pitkään lasta kannattaa hoitaa kotona ja mikä olisi lapsen kannalta paras hetki siirtyä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että kotihoidon tukea uudistettaessa tulee ottaa huomioon huolellisesti erilaiset perheet ja erilaiset elämäntilanteet. Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien asema uudistuksessa tulee turvata. Samaa sukupuolta olevia vanhempia tulee kohdella tasavertaisesti. Yksityisen hoidon tuen puolella säilyy varmasti isovanhempien mahdollisuus hoitaa lapsia. Kotihoidon tuki on myös mahdollistanut joustavia tapoja tehdä töitä, opiskella ja hoitaa lasta kotona. Tämä joustavuus tulee säilyttää jatkossakin.

Perheiden kannalta tilanteita on lukemattomia ja mahdollisia oikeita valintoja hoitaa lasta on aina monia. Tosiasia on kuitenkin myös se, että yhteiskunnan tuet kannustavat aina johonkin. Nykyinen kotihoidon tuen järjestelmä on kannustanut nimenomaan äidit jäämään kotiin. Kuten täällä on todettu, kotihoidon tuen käyttäjistä 94 prosenttia on äitejä. Tämä nykyinen järjestelmä on tarkoittanut sitä, että hyvin monille naisille on ollut todella vaikeaa siirtyä takaisin työelämään lastenhoitorupeaman jälkeen. Tämä puolestaan on tarkoittanut pitkäaikaista riippuvuutta joko puolison tuloista tai yhteiskunnan tuista ja, kuten ministeri totesi, loppujen lopuksi hyvin pientä eläkettä. Vihreä eduskuntaryhmä ottaa vakavasti tämän kysymyksen naisten mahdollisuuksista päästä takaisin työelämään lastenhoidon jälkeen.

Monen äidin, mutta ehkä ennen kaikkea monen isän, tosiasiallista mahdollisuutta valita lapsen hoito kotona rajoittavat vanhakantaiset asenteet työelämässä. Tämän uudistuksen vaikutuksista yhden tuleekin olla se, että työelämässä vanhempien lakisääteiset oikeudet saada jäädä kotiin hoitamaan lastaan todella toteutuvat.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on yli puoluerajojen tänään ja vuosikausia vaadittu vanhemmuuden kustannusten tasaamista. Osa näistä kustannuksista onkin jo tasattu, mikä on hyvä, ja tasaamatta on vielä pieni osa kustannuksista. Tosiasia on kuitenkin se, että ei vanhemmuuden kustannuksia ikinä voida tasata, elleivät perhevapaat jakaudu tasaisemmin miehen ja naisen kesken. Sen takia tämä kotihoidon tuen uudistus on isoin askel, mikä tällä hallituskaudella tullaan ottamaan vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi. (Timo Soini: Tällä hallituskaudella puretaan!)

Nykyinen kotihoidon tuki ei ole pakottanut ketään hoitamaan lasta kotona kolmevuotiaaksi. Se on tarjonnut siihen tukea. Tuleva kotihoidon tuki ei pakota ketään hoitamaan lasta kotona. Se tarjoaa siihen tukea, ja se tarjoaa erityisen kannusteen isälle hoitaa lasta kotona. Ensi vuonna tulee voimaan myös joustava hoitoraha, joka osaltaan lisää perheiden valinnanmahdollisuuksia. (Timo Soini: Aivan uskomatonta!)

Välikysymyksessä todetaan: "Valinnanvaran sisältävä perhepolitiikka kunnioittaa perheiden omaa vastuuta, vahvistaa vanhemmuutta ja edistää vanhempien työssäkäyntiä." Nykyinen järjestelmä edistää äitien jäämistä pois työelämästä pitkäksi aikaa, nykyinen järjestelmä ei vahvista molempien vanhempien vanhemmuutta, ja valinnanvapaus on tosiasiassa muodostunut hyvin kapeaksi. Vaikuttaa siltä, että uudistettu kotihoidon tuki palvelee näitä keskustankin nimeämiä tavoitteita nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Ihmiset eivät kadu aikaa, jonka he viettävät lapsen kanssa kotona. Nyt se mahdollisuus tulee olemaan entistä useammalla isällä. (Timo Soini: Ja puolelta äideistä viedään pois!)

Stefan Wallin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Hemvårdsstödet har varit ett viktigt element när det finländska dagvårdssystemet har utvecklats. Dagvårdslagen som stiftades på 1980-talet innebar en radikal förbättring för barnfamiljerna. Dagvårdslagen i sin första fas garanterade kommunal dagvårdsplats för barn under tre år.

Den då nya dagvårdslagen skapade ett stort tryck på kommunerna att bygga ut den kommunala dagvården. För att minska det här trycket kom hemvårdsstödet in i bilden. Målet var att erbjuda familjerna alternativ. Genom hemvårdsstödet, ofta förhöjt med en kommunal tilläggsdel, blev det ett gångbart alternativ att barnet under de första levnadsåren vårdades hemma.

Genom att vårt välfärdssamhälle kunde erbjuda två fullgoda alternativ, kommunal dagvårdsplats eller hemvårdsstöd, blev det lättare för kommunerna att balanserat bygga ut barndagvården. På över tjugo år har inga stora förändringar gjorts i fråga om hemvårdsstödet. I dagens ekonomiskt ansträngda situation finns det ändå skäl att kritiskt väga de välfärdstjänster vårt samhälle erbjuder. Det är dock skäl att än en gång betona att reformen av hemvårdsstödet inte är en sparåtgärd.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää kotihoidon tuen järjestelmää pääosin toimivana. Se, että vanhemmat voivat päättää lapsensa hoitamisesta kotona lapsen ensimmäisinä elinvuosina, on hyvä asia. Sen sijaan oppositiokin voisi myöntää, että kotihoidon tuen järjestelmässä on myös ongelmallisia puolia. (Timo Soini: Joo, se on liian pieni!)

Suurimpana ongelmana on se, että naisilla on vaara etääntyä työelämästä pidemmiksi ajoiksi kuin on toivottavaa. Kuten olemme jo kuulleet täällä monta kertaa, tilastot puhuvat selvää kieltä: ainoastaan runsaat 5 prosenttia kotihoidon tuen saajista on isiä ja yli 90 prosenttia on äitejä. Tämä vaikuttaa kielteisesti naisten palkkakehitykseen, koska heidän työssäoloaikansa jää miehiä lyhyemmäksi, ja tämä tulee ennen kaikkea vaikuttamaan naisten tuleviin eläkkeisiin. Tämä on epäreilua.

Hallitus pitää nyt ajankohtaa oikeana kotihoidon tuen uudistamiseksi suuntaan, joka lisää puolisoiden tasa-arvoa. Suurena yhteiskunnallisena hankkeena on saada suurempi osa väestöstä mukaan työelämään. Tämä ei tarkoita, että siirtyminen järjestelmään, joka pakottaa myös isät ottamaan kantaa siihen, missä määrin perhe käyttää mahdollisuutta kotihoidon tukeen, olisi ongelmatonta. Vallitseva todellisuus tekee isille vaikeaksi asettaa lasten kotihoito palkkatyön edelle. Isien ansiotaso on yleensä äitien ansiotasoa korkeampi, mikä puolestaan paljastaa toisen vakavan vinoutuman. Samapalkkaisuusperiaate on siis vielä kaukana todellisuudesta.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuore tutkimus osoittaa, että joka neljäs 25—34 vuoden iässä oleva nainen on määräaikaisessa työsuhteessa. Ja on syytä korostaa, että korkeakoulututkinnon suorittaneilla on useimmiten lyhytaikaisia töitä. Saman tutkimuksen mukaan suomalaisten miesten ja naisten osuuden ero määräaikaisissa työsuhteissa on EU:n suurimpia. Jos jokin, niin tämän hyväksyminen, on vastuutonta perhepolitiikkaa.

Nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla on vahvistettava. Tässä julkinen sektori työnantajana ei ole vähiten syyllinen. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä keskeisenä osana kestävää perhepolitiikkaa on, että myös nuorilla naisilla on mahdollisuus pysyvien työpaikkojen saamiseen ja että he pääsevät pois pätkätyömaailmasta, jossa on usein tarjolla lähinnä epävarmoja tulevaisuuden näkymiä.

Talman! Mot den här bakgrunden är den föreslagna ändringen i villkoren för hemvårdsstödet berättigad. Den positiva effekten på jämställdheten inom familjerna vill vi tro att kommer åtminstone på litet längre sikt. Familjerna kan i många fall temporärt få lägre inkomster, men i gengäld får papporna kvantitativ kvalitetstid med sina barn. Hur mäter man värdet för mer tid med det lilla barnet? Inte enbart i pengar, hoppas jag.

Svenska riksdagsgruppen har länge arbetat för en föräldraledighetsmodell som betyder att en tredjedel tas ut av mamman, en tredjedel av pappan och den sista tredjedelen av någondera föräldern. Det här är fortfarande målet, och strängt taget är reformen av hemvårdsstödet ett konkret steg på just den här vägen. Reformen ska också ses som en signal att påverka attityderna hos pappornas arbetsgivare. Den långsiktiga målsättningen att fördela kostnaderna för föräldraledigheten jämnt mellan föräldrarnas arbetsgivare, den består. Interpellationsmakarna har rätt i att man i detaljerna av hemvårdsstödsreformen bör beakta olika realiteter i arbetslivet. Flexibilitet i tillämpningen behövs så att exempelvis lärare smidigt kan byta från en vårdperiod till arbete vid ett terminsskifte. Det finns också andra faktorer att beakta.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä todetaan aivan oikein: "Suuri osa perheistä käyttää ainakin jonkin aikaa hyväksi mahdollisuutta hoitaa alle kolmivuotiasta lasta kotona." Haluamme tässä korostaa, että hallituksen ehdotus ei tee tyhjäksi tätä mahdollisuutta. Monet perheet haluavat lykätä lapsen päivähoitoon menoa siihen asti, että lapsi on noin kaksi vuotta vanha. Nyt järkevän tasa-arvonäkökulman omaksuminen osaksi tätä kokonaisuutta ei ole leikkauspolitiikkaa, vaan uskomme tämän päinvastoin olevan hyödyksi kokonaisuudelle.

Talman! Regeringen åtnjuter också i denna fråga svenska riksdagsgruppens förtroende.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on suurten haasteiden edessä. Kestävyysvajeen, rakennemuutoksen ja taantuman selättäminen yhtä aikaa vaatii rohkeutta tehdä raskaitakin päätöksiä. Suomi-laiva on nyt saatava oikealle kurssille.

Kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien kesken on osa hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, jolla pyritään purkamaan Suomen julkisen talouden kestävyysvajetta. (Sirkka-Liisa Anttila: Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa!) Päätös kotihoidon tuen jakamisesta ei ole mielestämme onnistunut, koska se vähentää vanhempien mahdollisuutta itse päättää lastenhoidosta. Oppositio tarttuukin välikysymyksellä oikeaan kohtaan rakenneuudistuspakettia. (Seppo Kääriäinen: Näinhän se on!) Valitettavasti keskustelu tulee liian aikaisessa vaiheessa, sillä asian valmistelu on kesken. (Naurua — Välihuutoja)

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä luottaa hallituksen löytävän kotihoidon tuen muutokseen mallin, jonka taakse voimme asettua. Tavoitteemme on, että malli turvaa mahdollisimman laajan valinnanvapauden. Välikysymyksen yhteydessä äänestämme kuitenkin ennen muuta hallituksen luottamuksesta. Itse malliin emme voi tässä vaiheessa ottaa kantaa. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Olemme tyytyväisiä siihen, että tavoitteemme kotihoidon tuen tason ja keston säilyttämisestä nykytasolla saavutettiin. Hallitus ei leikkaa kotihoidon tuen kestoa, toisin kuin välikysymyksessä väitetään. Perheille jää edelleen niin halutessaan mahdollisuus hoitaa lapset kotona kolmevuotiaiksi saakka. (Sirkka-Liisa Anttila: Se ei ole taloudellisesti mahdollista!) Muutos tulee koskettamaan suhteellisen pientä joukkoa, sillä vain alle 15 prosenttia tuensaajista on sellaisia, joiden nuorimman lapsen ikä on 2—3 vuotta.

Kristillisdemokraateille lasten hoitaminen kotona kolmevuotiaaksi saakka on arvovalinta. Lasten kehityksen asiantuntijat ovat laajana rintamana sen näkemyksen takana, että alle kolmevuotiaan kehityksen kannalta koti on pääsääntöisesti paras hoitopaikka. Pidämme tärkeänä, että nyt hallitus on myös lisäämässä perheiden valinnanvapautta uuden, joustavan hoitorahan kautta. Joustava hoitoraha tulee omalta osaltaan helpottamaan perheen ja työn yhteensovittamista.

Emme näe kotihoidon tuen nykymuotoa tasa-arvoa heikentävänä. Sen sijaan uudistus voi heikentää tasa-arvoa, jos ihmisten vapaata valintaa merkittävästi rajoitetaan. Naisten tasa-arvoa työelämässä tukisi tehokkaammin vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasaisemmin yhteiskunnassa. (Sirkka-Liisa Anttila: Juuri niin!) Tällä hetkellä tuo rasitus keskittyy liiaksi naisvaltaisten alojen työnantajiin. Annamme täyden tukemme pyrkimyksille tämän epäkohdan korjaamiseksi. (Inkeri Kerola: Hyvä puhe!)

Tulemme tekemään kaiken voitavamme, jotta lopullinen lakiesitys olisi perheiden kannalta hyvä. Lain valmistelun yhteydessä tulee tehdä lapsivaikutusten arviointi, kuulla sekä järjestöjä että lapsen kehitykseen perehtyneitä asiantuntijoita ja ottaa ennen kaikkea huomioon lapsen etu. Lasten hyvinvointi ei saa jäädä aikuisten tasa-arvon jalkoihin.

Kotihoidon tuen jakamisessa on turvattava myös yksinhuoltajien ja yrittäjien lasten yhdenvertainen oikeus kotihoitoon. Samoin on vielä pohdittava naisten ja miesten palkkaerojen vaikutus tuen käytettävyyteen. Isien kotiin jääminen on useissa perheissä taloudellinen kysymys. Kuten täällä jo aiemmin kuultiin, Veronmaksajain Keskusliiton mukaan perheen kokonaistulot laskevat keskimäärin 300 euroa kuussa, jos perheen isä jää kotiin äidin sijaan. Verotus ei tasaa riittävästi tätä tulonmenetystä. Perheverotuksen käyttöönotto esimerkiksi turvaisi perheiden toimeentulon nykyistä paremmin.

Kotihoidon tuen jakaminen vanhempien kesken tuo todennäköisesti jonkin verran lisää isiä kotiin hoitamaan lapsiaan. Mittavampi seuraus on kuitenkin se, että muutos lisää kunnallisen päivähoidon kysyntää. Kotihoidon tuen jakamisen vastapainoksi, ja muutenkin, on ryhdyttävä valmistelemaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista silloin, kun vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona eikä päivähoitoa tarvita lastensuojelullisista tai muista vastaavista syistä. Kuntien taloudelliset mahdollisuudet vastata lisääntyvään päivähoitotarpeeseen ovat tällä hetkellä hyvin rajalliset. (Seppo Kääriäinen: Ne on nolla!)

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma on tärkeä kokonaisuus, jota kristillisdemokraatit tukevat huolimatta siitä, että se sisältää mielestämme vähemmän onnistuneita yksityiskohtia.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tästä reippaasta keskustelusta ja esittää muutamia huomioita, ja sen jälkeen varmaan jatkamme tätä vilkasta keskustelua.

Puhemies! Tuntui siltä, että pääkritiikki tässä oppositiolla tuntui kohdistuvan nimenomaan tähän kotihoidon tuen jakamiseen naisten ja miesten, äitien ja isien, kesken nykyistä tasa-arvoisemmin. Tätä on hivenen vaikea kyllä ymmärtää. Siis ettekö te halua, että isät osallistuisivat (Välihuutoja) nykyistä tasa-arvoisemmin lastenhoivavastuun jakautumiseen? Tämähän on, kuten puheenvuorossani kerroin, myöskin isien oma toive, jota hallitus haluaa tällä päätöksellään olla tukemassa. (Timo Soini: Oppositiossa saa valita!) Miksi oppositio ei tätä toivetta halua tukea? Näin ymmärsin. Ja onko teidän mielestänne riittävä määrä, kun vain 5 prosenttia isistä käyttää kotihoidon tukea? Onko se riittävä määrä? Voidaanko tässä olla vain tumput suorana tämän tasa-arvoasian kanssa? Tällainen kuva tästä teidän vastauksestanne jäi. (Timo Soini: Tämä on raaka leikkaus!) On mielestäni aivan selvää, että viime vuosikymmeninä vain vahvistunut perinteinen hoivavastuun jakautuminen vaikuttaa naisten asemaan työmarkkinoilla, ja siksi tuntuu kummalliselta, että ette halua tätä yhteyttä nähdä, kun puhutte täällä kuitenkin kauniisti naisten työmarkkina-aseman parantamisesta. (Timo Soini: Valinnanvapaus viedään!) Ja on aivan välttämätöntä, jotta näissä tavoitteissa onnistumme, muuttaa rakenteita, myöskin ajatusrakenteita. Me tarvitsemme asennemuutosta ja tukea niille isille, jotka haluavat tätä hoivavastuuta nykyistä enemmän käyttää. (Timo Soini: Mikä kieltää isiä olemasta vaikka kolme vuotta kotona? Ei mikään kiellä!) Valitettavan monet isät valitettavasti kertovat omista kokemuksistaan, joissa he eivät saa sitä toivomaansa tukea näiden uudenlaisten ratkaisujen tueksi.

Toisin kuin oppositio väittää, tämä esitys ei ole leikkaus. (Välihuutoja) — Tämä esitys ei ole leikkaus. Tuen kesto ja taso pysyvät samana. Tuen kesto ja taso pysyvät samana. (Välihuutoja) Hallitus arvostaa kotona tehtävää työtä, ja sitä halutaan tukea myöskin näillä ratkaisuilla.

Puhemies! Mielestäni on huomionarvoista myös se, ettei oppositio tainnut edes mainita puheenvuoroissaan uutta, joustavaa hoitorahaa, tätä uutta mallia, joka tulee väistämättä lisäämään perheiden valinnanvapauksia ja -mahdollisuuksia, asioita, joita te täällä puheenvuoroissanne kovasti toivoitte. Lisäksi meillä on monia perheiden tukemiseen tarkoitettuja erilaisia tukimuotoja, joita muun muassa vastauksessani, joka on pöydille jaettu, olen luetellut. Eikö näille anneta siis arvoa? Eikö joustava hoitoraha ole teidän mielestänne hyvä uusi tapa? (Välihuutoja) Miksi te ette kommentoineet tätä lainkaan puheenvuoroissanne?

Arvoisa puhemies! Ehkä kaikkein valitettavimpana pidän sitä, että esimerkiksi perussuomalaisten puheenvuorossa todettiin jotakuinkin näin: "Hallitus haluaa raahata lapset mahdollisimman pieninä osaksi järjestelmää." (Timo Soini: Niin siinä varmaan luki!) Tällä virkkeellä valitettavasti syyllistetään tuhannet ja taas tuhannet äidit ja isät siitä ratkaisusta, että lapset viedään hoitoon kodin ulkopuolelle. Tämä ei ole mielestäni asiallista eikä asianmukaista. Monet vanhemmat tekevät parhaansa omien lastensa puolesta. He eivät tarvitse enää monien haasteidensa lisäksi tämän talon syyllistämistä omista arjen valinnoistaan. Samalla virkkeellä tullaan valitettavasti myös antaneeksi sellainen kuva, ettei meidän laadukas varhaiskasvatusjärjestelmämme tue perheitä tässä tärkeässä kasvatustyössä ja niitä ammattilaisia, jotka pitävät meidän pienistämme huolta tuolla varhaiskasvatuksen piirissä. Tästäkin olen hyvin paljon eri mieltä perussuomalaisten kanssa.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, ministeri Huovinen, että leikkaus mikä leikkaus, vaikka se toisin teidän mielestänne on nyt naamioitu. Te tällä leikkauksella kavennatte perheiden valinnanmahdollisuutta merkittävällä tavalla. Vain hyväosaiset ja hyvätuloiset, ne, joilla on molemmilla töitä, pystyvät tämän jälkeen kotihoidon tukea käyttämään sillä tavalla, että sillä voidaan sinne kolmeen vuoteen asti lapsia kotona hoitaa.

Toinen kommenttini liittyy siihen, kun täällä on toistuvasti puhuttu kyllä väärin siitä, miten vähäisesti suomalaiset naiset kävisivät töissä. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Tilastokeskuksen Pekka Myrskylä on laskenut, että nämä perhevapaat lyhentävät naisten työuraa 1,2 vuodella ja tästä huolimatta naisten elinikäinen työura on vuoden pidempi kuin miesten, joten syy ei nyt ole kyllä erityisesti siellä naisissa.

Mutta sitten haluan kysyä hallitukselta: miksi nämä lasten etujärjestöt ja perheiden hyvinvointia ajavat järjestöt suhtautuvat tähän esitykseenne kielteisesti?

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun lapsiperheen tukien muutos — siis muutos, ei leikkaus — toteutuu, on sillä useita positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi perhe-elämässä isät ja lapset viettävät entistä enemmän yhdessä aikaa, ja se kantaa kyllä pitkällä aikavälillä hedelmää. Tasa-arvo lisääntyy kotona ja työpaikoilla, kotitöissä ja työelämässä. Naisten euro, joka nyt on suunnilleen 80 senttiä, kasvaa, lähenee sitä euroa. Työurat pitenevät, eläke suurenee. Siis paljon paljon positiivisia muutoksia. (Välihuutoja)

Perussuomalaiset ovat ihan perustellusti todenneet, että nykyisin lapsia tehdään myöhemmin. Mutta olisiko syy siinä, että nykyiset koulutetut nuoret naiset eivät kykene yhdistämään työelämää ja perhe-elämää toisiinsa? Nyt kun näitä muutoksia tehdään, hallitus tekee, niin näillä eväillähän pystytään entistä enemmän yhdistämään kotia ja työelämää ja lapsia tekemään paljon aikaisemmin.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syy ei todellakaan ole niissä naisissa, jotka hoitavat lapsia kotona. Valtaosa näistä naisista lähtee sen ensimmäisen vuoden jälkeen työhön, mutta naisten työllisyysaste on kehittynyt heikosti nimenomaan niiden naisten kohdalla, jotka jäävät lapsi toisensa perään täydelle ja pitkälle kotihoidon tuelle, ja tässä hallitus haastaa isiä mukaan tähän vastuuseen.

Jos me ajattelemme, että me betonoimme ne järjestelmät, jotka heikentävät naisten työmarkkina-asemaa, niin me emme saa ikinä kurottua umpeen palkkakuilua, me emme saa ikinä työnantajamaksuja jaettua, me emme saa ikinä naisia pois tästä pätkätöiden ja huonon työmarkkina-aseman kierteestä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa perheistä valitsee hieman lyhyemmän kotihoidon tuen, ja näissä perheissä se työuraennuste on parempi, ja tämä on se ydin.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri nosti esiin tämän perussuomalaisten puheenvuorossa olleen asian, että perussuomalaiset katsovat, että hallitus antaa toimillaan perheille viestin, että lapset on raahattava mahdollisimman pieninä osaksi järjestelmää. Jos tämä esitys menee tällaisenaan läpi, niin näinhän tässä tulee käymään. Se on väistämätön tosiasia, että lapset joutuvat yhä pienempinä silloin sinne päiväkotijärjestelmään. Se on aika ikävä kuulla, että te katsotte, että me syyllistämme niitä äitejä, jotka tähän ratkaisuun joutuvat, että he joutuvat viemään lapsensa aikaisemmin hoitoon. Mutta toisaalta te myöskin syyllistätte osaltanne niitä äitejä, jotka aidosti haluaisivat hoitaa lapsia kotona. Eli ei tämä nyt ihan noin yksioikoista ole kuin te annatte ymmärtää.

Toinen asia. Haluaisin vielä äkkiä kysyä siitä, että kenen lähtökohtainen ajatus ja mistä tämä kotihoidon tuen jyvittäminen ylipäätään on lähtenyt, koska tähän ei ole missään vaiheessa teidän puheissanne tullut minkäänlaista selvyyttä.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy todella ihmetellä hallituksen kovakorvaisuutta ja umpimielisyyttä perheitä kohtaan. Kaksi vuotta sitten keskusta torjui välikysymyksellä kotihoidon tuen leikkauksen, mutta taas te olette samalla asialla. Kun ette saa oikeasti tehtyä rakenteellisia muutoksia, jotka pidentäisivät työuria, olette taas perheiden kimpussa.

Helsingin Sanomat kertoo tänään, että yli puolet suomalaisista vastustaa hallituksen esitystä "kotihoidon tuki tasan isän ja äidin kesken", keskustan keskuudessa vastustus on suurinta, ja lehden mukaan myös hallituspuolueiden kannattajista enemmistö vastustaa leikkauksia. Miksi te ette kuuntele perheitä tai edes omia kannattajianne?

Kaikilla perheillä tulee olla oikeus ja vapaus päättää siitä, miten haluavat lapsensa kasvattaa. Tällä leikkauksella te sitä paitsi suositte selkeästi hyvätuloisia. Arvoisa ministeri, kertokaa, mikä tähän mennessä on estänyt isiä osallistumasta lastenhoitoon.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eniten olen pettynyt opposition puheenvuoroissa siihen rakennesokeuteen, joka niissä heijastuu. Samalla kun te tunnustatte sen, että meillä on isoja rakenteellisia ongelmia tasa-arvossa, naisten huonommassa työmarkkina-asemassa, naisten palkkauksessa, te takerrutte niihin roolimalleihin, siihen historialliseen perimään, joka juuri näiden ongelmien taustalla on, se, joka on taustalla sille, että se naisten euro 80 senttiä, mutta joka on suurelta osin taustana myös sille, että miesten vuosi on 11 kuukautta. Me emme tässä tasa-arvossa ja oikeudenmukaisuudessa pääse eteenpäin, jollemme pysty tasaamaan tasaisemmin työelämää, työelämän haasteita ja hoivaa ja kodin arkea. Silloin meidän on muutettava näitä rakenteita, jotka pitemmällä aikavälillä johtavat siihen, että sekä äidit, isät, lapset että koko yhteiskunta voi paremmin.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on kannettu huolta siitä, pystyvätkö isät tosiasiassa jäämään kotiin hoitamaan lapsia, kun isällä niin usein perheessä on suurempi palkka kuin äidillä. Onneksi perheiden tilanne ei ole on—off ja kotihoidon tuki on itse asiassa aika joustava järjestelmä.

On hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa vanhempainvapaan jälkeen esimerkiksi äiti hoitaa lasta kotona 10 kuukautta kotihoidon tuella, sen jälkeen isä kotihoidon tuella vaikkapa 3 kuukauden ajan, joka 3 kuukautta ei pienemmilläkään tuloilla kokonaisuudessaan horjuta perheen taloutta niin vakavasti. Tällaisista palasista koostuvat ne perheiden valinnat. Tässäkin esimerkissä — ajattelee ehkä muutaman kesälomakuukauden — lapsi pääsee hoitoon yli 2 vuoden ikäisenä.

Vihreät arvostavat kotihoidon tukea, ja siksi esimerkiksi Helsingissä ja Pirkkalassa on myös hyvä kuntalisä, joka osaltaan lisää isien mahdollisuutta käyttää tätä heille kiintiöityä osuutta.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä varmaan toistaa tässä nyt, että tämä täydellinen valinnanvapaus tässä nykyisessä järjestelmässä on johtanut siihen, että yli 90 prosenttia tuen saajista on naisia. He tekevät taatusti työnsä hyvin kotona, mutta samalla niin monet isät jäävät paitsi sitä määrällistä laatuaikaa pienten lastensa kanssa, mitä tämä hallituksen nyt tarjoama malli heille tarjoaisi. Hallitus tulee siis nyt avosylin isiä vastaan. Miten tämä tasa-arvoa rakastava avoin syli voisi ikinä olla kylmä leikkaus?

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruotsi on pystynyt parantamaan huomattavasti naisten tasa-arvoa työelämässä. Siellä vanhemmuuden kustannukset on siirretty pois työnantajilta jo kauan aikaa sitten. Nuoren naisen palkkaaminen ei Ruotsissa sisällä yritykselle taloudellista riskiä kuten Suomessa. Jos miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä halutaan edistää, tästä tulisi lähteä liikkeelle. (Sirkka-Liisa Anttila: Juuri näin!)

Ruotsissa perheen ja työelämän yhdistämistä on helpotettu monilla erilaisilla joustoilla, joiden avulla muun muassa perheet voivat saada vanhempainpäivärahaa 480 päivästä, ja sen voi joustavasti käyttää kumpi vain vanhemmista lapsen kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana. Lapsen sairastaessa tilapäinen vanhempainraha korvaa työstä poissaolosta johtuvan tulonmenetyksen, ja sairaan lapsen hoidon ja korvauksen voi siirtää myös kolmannelle osapuolelle, joka jää työstä pois hoitamaan sairasta lasta. Eduskuntaryhmämme edistääkin mieluummin sellaisia ratkaisuja, jotka lisäävät perheiden vaihtoehtoja ja valinnanvapautta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän varsin hyvin sen, että työmarkkinoilla vallitsee monessa suhteessa epätasa-arvo ja että työmarkkinat ovat vielä vahvasti jakautuneet miesten ja naisten töihin ja useimmiten matalapalkka-alat ovat niitä naisvaltaisia aloja. Nämä kaikki ovat tiukkaa faktaa.

Mutta sitä minä en ymmärrä, kun te puhutte, että työvoiman tarjonnan lisäämisellä syntyy uusia työpaikkoja. Mihin se perustuu? Tällä hetkellä meillä on työttömiä 320 000. Montako uutta työpaikkaa syntyy siitä, että monet näistä kotiäideistä laitetaan jatkossa sinne joukon jatkoksi?

Minä olen omasta mielestäni aika tiukka tasa-arvoihminen, enkä ole pitänyt siitä tavasta keskustella, että joka ei hyväksy tätä esitystä, ei olisi tasa-arvon kannattaja. Minä en vain näe sitä yhteyttä tämän esityksen ja noiden rakenteellisten ongelmien poistamisen välillä. Kun nimittäin on niin, että taloudellisesta tilanteestakin johtuen valintoja tekevät ne, joilla on varaa valita.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty kolmea perustelua: tasa-arvoa, työn tarjontaa ja kestävyysvajetta.

Jos tämä tasa-arvo toteutuu hallituksen esittämällä tavalla, niin sehän tarkoittaisi sitä, että yhtään useampaa työllistä ei tulisi työn tarjontaan — jos näin käy. Ja kun näin ei kerta käy, niin se jonkun verran lisää työn tarjontaa, mutta kestävyysvajetta se ei missään tapauksessa paranna, koska se paine tulee sitä kautta päivähoitoon. Tasa-arvon näkökulmasta tämä pakko perheiden valinnanmahdollisuuden sijaan ei paranna tätä nykyisestään: tämä nykyinen muoto ei heikennä tasa-arvoa. Työn tarjonnan lisäämiseen löytyy paljon toimivampia keinoja, ja kestävyysvajetta tämä ei paranna.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi: Kaikkea ei pidä mitata rahassa. Kaikkea ei pidä mitata rahassa.

Aivan keskeistä on se, että perheitä ei aseteta sanelupolitiikan kohteeksi, vaan perheet itse saavat päättää, miten tämä asia hoidetaan — vapaaehtoisesti, perheen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Tämä on ajan kuva, hyvät ystävät!

Eilen täällä puhuttiin siitä, että toistakymmenen tuhannen euron palkkaa vastaan ottavan kunnanjohtajan, vaikka arvokasta työtä tekeekin, 5 vuoden irtisanomissuojaan ei saa koskea — mutta kotiäidin, pientä lasta kotonaan hoitavan äidin, kotihoidon tuki on puolitettava. Ei tämä voi olla oikein.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tämä on mitä merkittävimmässä määrin yksi työkalu siinä hallituksen pakissa, jolla lisätään työn tarjontaa, ja sitä kautta se, edustaja Sipilä, vaikuttaa kyllä omalta osaltaan kestävyysvajeeseen pitkällä aikavälillä.

Mutta, herrat, eduskunnan herrat Sipilä ja Soini, te olette joukkoinenne sitä mieltä, että isä ei kuitenkaan jää kotiin, koska hänellä on parempi palkka. (Timo Soini: Ei!) Lisäksi te syyllistätte hyvin voimakkaasti kaikki ne äidit, jotka haluavat tai joiden on pakko palata työelämään ja töihin. Minusta tämä on sovinistista ja vanhakantaista ajattelua. (Välihuutoja)

Oletteko te huomanneet, miten suomalaiset nuoret naiset valtaavat korkeakoulut, yliopistot ja koko ajan valtaavat enemmän ja enemmän sijaa työelämästä ja johtaviltakin paikoilta? Kun maailma on muuttunut ja työelämä on muuttunut, niin miksei myöskin perheiden ja tasa-arvon kannalta maailma voisi muuttua? Tulkaa tähän päivään. Sitä paitsi olisi lapsen etu, että isäkin osallistuisi enemmän pienen lapsen hoitoon.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin hyvin luottavainen ennen keskustelua, että tänään tässä salissa kukaan ei enää vetoa perinteisiin roolimalleihin perheessä. Valitettavasti jouduin pettymään. Perussuomalaisten virallisessa ryhmäpuheenvuorossa, jonka piti vielä naisedustaja ryhmästä, todettiin, että perheissä on perinteisiä rooleja, joita ei valtiovallan kuulu lähteä säätelemään tai ohjaamaan haluttuun suuntaan. (Timo Soini: Aivan oikein!)

Mielestäni tämä on käsittämätön viesti. Jos perheessä nainen on alistetussa asemassa, siihen lainsäädännöllä pitää puuttua. (Hälinää) Jos nainen on alistetussa asemassa perheessä, siihen pitää lainsäädännöllä puuttua. Kysymys ei voi olla vain siitä, että perhe itse sopii roolimallin, jossa nainen on epätasa-arvoisessa asemassa.

Samaa vanhakantaisuutta edustaa se ajattelutapa, joka kuuluu keskustan ja perussuomalaisten puheenvuoroissa läpi, kun puhutte esimerkiksi yrittäjistä, että yrittäjäperheisiin tämä ei sovi. Teille yrittäjä on yhtä kuin miespuolinen yrittäjä. (Hälinää) Iso osa yrittäjistä on nykyisin myös naisia, ja sen takia te olette nyt jotenkin jääneet aivan vanhakantaisiin (Puhemies koputtaa) roolimalleihin tässä keskustelussa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, mistä kumpujen yöstä vasemmiston puheet oikein nousevat. Laadukas päivähoito ja mahdollisuus valita lapsen kotihoito ovat molemmat yhtä arvokkaita hoitomuotoja, joita perheet tällä hetkellä oman harkintansa mukaan voivat käyttää. Perheet voivat myös aivan vapaasti itse valita, jääkö kotihoidon tuelle isä vai äiti. Tätä valinnanvapautta te olette omilla pakkotoimillanne romuttamassa.

Ihmettelen myös niitä puheenvuoroja, jotka lähtevät siitä, että isät eivät osallistuisi lapsen hoitoon. Minun ymmärtääkseni pieni lapsi tarvitsee hoitoa 24 tuntia vuorokaudessa, ja on loukkaavaa työssä käyviä isiä kohtaan väittää, että työssä käyvät isät eivät osallistuisi perheiden arkeen ja lasten hoitoon, hoivaan, ruokintaan, hampaitten pesuun, nukutukseen, leikittämiseen, harrastuksiin viemiseen. Nämä ovat kaikki tärkeitä tehtäviä.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en tiedä, millä planeetalla hallitus asuu. Te syyllistätte suomalaiset isät. Arvaatteko, mitenkä moni isä on tänäkin aamuna lähtenyt töihin tuskan viilto sydämessä, kun ei ole voinut jäädä sinne kotiin hoitamaan niitä lapsia, koska taloudellisesti tilanne on mahdoton? (Kari Uotila: Niin on!) 336 euroa on niin pieni raha, että pienituloinen nainen, joka on saanut pientä palkkaa, on valmis sen ottamaan, mutta se on erittäin korkea kynnys ja vaikea haaste, että parempituloinen isä vastaanottaa noin pienen rahan. Nuoret perheet elävät asuntovelassa, taloudellisesti tiukoilla, ja aivan käsittämätöntä: vihreiden edustaja Anni Sinnemäki sanoi, että kolmen kuukauden pienituloisuus ei kaada perheen taloudellista tilannetta. Millä planeetalla, hyvä hallitus, te elätte?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko todellakin perussuomalaisten ja keskustan mielestä niin, että se on vain tosiasia, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset? Eikö tälle asialle pidä tehdä jotain? (Timo Soini: Ei tässä ole siitä kysymys!) Eikö meidän tule kehittää työelämän tasa-arvoa siihen suuntaan, että tämä joskus muuttuisi, (Hälinää — Puhemies koputtaa) jotta naisetkin saisivat parempaa eläkettä sitten, kun vanhuusvuosiaan viettävät? Maailma muuttuu, hyvät kollegat.

Toinen asia. Muistelen tapahtumaa Mikkelin torilla, kun pääministeri Katainen ja edustaja Sipilä paiskasitte kättä sen takia, että halusitte, että kun rakennepakettia ja -uudistuksia tuodaan eduskuntaan, niin niitä ei heti ammuta alas. Kun nyt sitten olemme tässä vaiheessa syyskautta, niin ensimmäinen välikysymys jo tulee. (Välihuutoja) Kun on koko tämä valtava rakennepaketti, jonka tarkoitus on pysäyttää Suomen velkaantumista ja lisätä Suomeen työtä, niin tämä yksittäinen, sinänsä tärkeä, kotihoidon tukiasia, jolla vielä edistetään tasa-arvoa, on nyt se, jolla te haluatte kaataa hallituksen. Mielenkiintoista, edustaja Sipilä.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tilastojen mukaan kotihoidon tuen jaksot ovat sitä pitempiä, mitä alhaisempi koulutus äidillä on. Kannan erityistä huolta nimenomaan niistä äideistä, joilla ei ole lainkaan minkäänlaista perustutkintoa. Olen sitten tätä kautta jäänyt pohtimaan, olisiko hallituksella joitakin toimintamalleja, joilla voitaisiin kannustaa niitä äitejä, jotka jäävät nyt tästä syystä muun muassa kotihoidon tuelle, koska vaihtoehtona on työttömyys tai sitten kotihoidon tuki, ja se on monesti hyväksytympää jäädä kotihoidon tuelle kuin työttömäksi.

Kysyisin nyt, kun meillä on sekä peruspalveluministeri että sivistyspalveluministeri täällä paikalla, teiltä molemmilta: mitenkä näette, voisimmeko me kehittää niille äideille, ja miksei myös isille, jotka ovat perheellisiä ja vailla minkäänlaista perustutkintoa, erilaisia kannustimia, jotka toisivat myös aidon vaihtoehdon kotihoidon tuelle sekä sitten antaisivat heille mahdollisuuden, kannusteen kouluttautua ensimmäiseen tutkintoon johtavaan koulutukseen? Tästä esimerkkinä (Puhemies koputtaa) vaikka maksuton varhaiskasvatus.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman hämmentyneenä tätä keskustelua seuraan ja aina jaksan ihmetellä sitä vasemmiston ja myöskin vihreiden sokeaa uskoa siihen, että yhteiskunta ja valtiovalta tietävät paremmin kuin perheet itse, (Timo Soini: Kokoomus! — Mauri Pekkarinen: Kokoomus!) miten omassa perheessä yhteensovitetaan työ ja perhe-elämä — ja kokoomus on mennyt tähän samaan junaan.

Minua myös hämmentää se, että täällä kristillisdemokraatit ilmoittivat, että tämä malli ei heille käy. Mitä mieltä pääministeri on ja mitä mieltä on peruspalveluministeri: tullaanko tätä esitystä muuttamaan jollakin tavalla? Keskustan mielestä sitä ilman muuta pitää muuttaa. Pitää säilyttää perheillä valinnanmahdollisuus siinä, miten omassa perheessä se lastenhoito järjestetään.

Usean puhujan kanssa olen siitä samaa mieltä, että palkkatasa-arvon eteen emme ole saaneet riittävästi tuloksia aikaan. Siinä työssä hallitus saa kyllä myöskin opposition täyden tuen. Vasta silloin, kun palkkatasa-arvo toteutuu, niin tätä kotihoidon tukeakin molemmat sukupuolet pystyvät aivan aidosti käyttämään samalla tavalla hyväkseen.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen tasaaminen leikkauspakolla on hallituksen merkillinen arvovalinta. Se johtaa siihen, että yhä useammat lapset joutuvat päiväkotiin, ja miksi? Maassamme on runsaat 300 000 yrittäjää, joista noin 70 prosenttia on miesyrittäjiä. Sitten kun tulee aika, jolloin isä sanoo äidille, että nyt isin täytyy laittaa pillit pussiin ja lopettaa yrittäjyys, että lähdepä töihin, ja äiti sanoo, ettei hänellä ole työpaikkaa, niin käy näin, että yrittäjyys loppuu ja molemmat ovat vähän päästä toimeentuloluukulla. Pitäisi olla valinnanvapaus. Tämä tuntuu niin kohtuuttomalta. Toisaalta siis äidit halutaan töihin. Nyt pitäisi saada uusia työpaikkoja yli 6 000. Mistä ihmeestä hallitus taikoo nämä, kun maassamme on tällä hetkellä 400 000 työtöntä? Toivon kyllä, oikein rakkaat hallituksen ystävät, että mietitte, mitä tämä todellisuudessa tarkoittaa. Jos halutaan yrittäjyyttä edistää, niin tämäkin on hirvittävän suuri epäkohta, (Puhemies koputtaa) jos tähän mennään, että yrittäjät joutuvat lopettamaan tämän takia työnteon. Tämä on vakava asia.

Pääministeri  Jyrki  Katainen

Paljonko?

Arvoisa herra puhemies! Me olemme nähneet, että Suomessa kasvaa terveitä, hyviä, fiksuja lapsia ihan riippumatta siitä, millaista päivähoitoa tai hoitoa heille annetaan. (Sirkka-Liisa Anttila: Riippumatta siitä, että perheet saavat valita!) Olennaista on se, että vanhemmat pystyvät kantamaan ja haluavat kantaa vastuuta omasta kasvatusvastuutaan. Ei tämä asia ihan niin mustavalkoinen ole kuin ehkä tämän salin keskustelu osoittaa. Meillä on hyviä, fiksuja suomalaisia nuoria, joita on kasvatettu pidemmän tai lyhyemmän aikaa kotona, ja toiset ovat olleet perhepäivähoidossa ja toiset päiväkodissa ja näin. Tätä keskustelua kun kuuntelee, niin täällä salissa tuntuu olevan ainoastaan loukkaantuneita, syyllistäjiä, pettyneitä ja sitten jokunen ammatikseen mielensä pahoittanut. (Naurua) Voisikohan tästä keskustelusta saada hieman analyyttisemmän, koska eivät asiat ole niin mustavalkoisia kuin me ammattipoliitikot monesti haluamme erilaisista motiiveista johtuen ymmärtää?

Eräs retorinen keino tämän asian yhteydessä on puhua kotihoidon tuen leikkauksesta. Uskoisinpa, että sekä keskustan että perussuomalaisten kanssa meillä on ihan yhteinen käsitys siitä, että kotihoidon tuen tasoa ei leikata eikä sitä kestoa leikata. Se jaetaan molempien vanhempien kesken, oli tämä sitten isä ja äiti. Siitä tässä on kysymys. Poliittiseen retoriikkaan kuuluu myös motiivien vääristely ja mustamaalaus, mutta jokainen tietysti valitsee sen oman, itselleen parhaiten sopivan tavan.

Kun katsomme tosiasioita, Suomessa on noin 116 000 kotihoidon tuen käyttäjää, joista 109 000 on naisia. Moni näistä perheistä on tehnyt varmasti vapaaehtoisen valinnan, että äiti jää kotiin, mutta kyllä tämä luku kertoo myös muusta. Se kertoo siitä, että meidän työelämä ei ole tasa-arvoinen. (Timo Soini: Eli rahasta!) Ei ole vain niin, että tämä luku olisi tullut puhtaasti vapaaehtoisten valintojen pohjalta, osittain on mutta ei kaikilta osin. Meillä on paljon tehtävää isien ja äitien tai molempien vanhempien mahdollisuudessa hoitaa lapsia ja myös työelämän asenteissa ja työelämän tasa-arvossa.

Hallitus on päätynyt tähän ratkaisuun sen pohdinnan seurauksena, että me haluamme yhdistää lasten hoitomuodot: esimerkiksi kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha, tuntiperusteinen päivähoitomaksu ja työ. Me haluamme muuttaa päivähoitojärjestelmää siten, että se tukisi yhtä lailla, kuin se tukee lapsen kehitystä, myös työntekoa, osa-aikaisen työn tekoa, kokoaikaisen työn tekoa, koska ratkaisu Suomen talouden haasteisiin on työ ja vain ja ainoastaan työ. Sen takia tämä on tehty. Asioilla on aina kaksi puolta, kolikolla on aina kaksi puolta, mutta me olemme harkinneet, että tällä tavalla toimimalla me voimme edistää sekä työelämän tasa-arvoisuutta että työn tekemistä, ja kun otamme uusia joustavia käytänteitä mukaan, niin pystymme tarjoamaan pienten lasten vanhemmille monipuolisemman palvelupaletin. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Voisin jatkaa seuraavan puheenvuoron aikana tuosta työn tarjonnasta sitten lisää.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Miksi isät eivät ole käyttäneet sitä kotihoidon tukea tähän asti? Tällainen kysymys sieltä opposition puolelta heitettiin, ja kyllä se johtuu työnantajien nuivasta suhtautumisesta. (Sirkka-Liisa Anttila: Heh, heh!) Isän on erittäin vaikea jäädä pois. Olemme saaneet näihin pienempien lapsien etuuksiin isille korvamerkittyjä osuuksia — vanhempainrahaan, isyysvapaaseen — ja niitä on alettu käyttää enemmän, mutta tässä kotihoidon tuessa sitä ei ole ollut, ja sen vuoksi isät eivät ole sitä käyttäneet. Tämä on yksi pääsyy siihen, että itsekin voin tämän esityksen hyväksyä, ja minun mielestäni se on lapsen etu. En halua syyllistää päiväkoteja — minusta ne ovat erittäin hyviä, siellä on ammattitaitoista henkilökuntaa — enkä halua syyllistää niitä, jotka hoitavat alle 2-vuotiaita lapsia, joista me nyt puhumme. En halua heitäkään syyllistää, mutta toivon, että isät voivat osallistua siihen lapsen elämään enemmän, ja tämän esityksen myötä se tulee onnistumaan.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni perhepolitiikalla tulee tukea perheille joustavuutta ja perheiden valinnanvapautta, ja se on ehkä se yksi keskeisin asia tässä, että nyt nousee kysymys, miten perheitä pakotetaan sellaiseen tilanteeseen, mihinkä he eivät omien arvojensa, arvovalintojensa mukaan haluaisi mennä. Nyt jos perhe haluaisi hoitaa lapsiansa mahdollisesti 3-vuotiaaksi kotona, niin tuleeko tästä se tilanne, että jos isä ei ota sitä, niin pakottaa häntä ei voida, sitten sitä ei käytetä ollenkaan ja perhe valitsisi kotihoidon mutta pakotetaan viemään aikaisemmin päivähoitoon? Ja tämä oli se, että ei niin, että asetetaan vastakkain kotihoito ja päivähoito, että niillä olisi erilainen arvo, mutta sitä, että perhe haluaisi hoitaa kotona, mielestäni tämä ei tue. Sen vuoksi (Puhemies koputtaa) tämä pakkokysymys tässä on ainakin minulle noussut hyvin tärkeäksi, että sitä ei toteutettaisi.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tyylilajinsahan meistä jokainen valitsee. Yhteistyön kättäkin voi tarjota niin monella eri tavalla, arvoisat kokoomuksen edustajat. Keskusta ei ole koskaan kuitannut eikä koskaan tule kuittaamaan hallituksen enemmän tai vähemmän huonoja esityksiä, varsinkaan ellei niistä yhdessä keskustella.

Toisekseen: Kyllä yksi pieni yksityiskohta kestävyysvajeen paikkaamisessa kumisee onttoina sanoina espoolaisen perheen arjessa, jossa mietitään sitä, miten me selviydymme ja miten me pärjäämme. Se on elämän ja arjen kokoinen yksityiskohta sille yksittäiselle perheelle.

Kolmanneksi: puhukaa, mitä puhutte, tämä on tasa-arvon kaapuun peitottu leikkauspäätös.

Neljänneksi: Te viette osalta perheitä valinnanvapauden. Se on tosiasia, on se lopputulos tämän lain osalta sitten mikä tahansa.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissahan nyt on kuultu näitä tasa-arvoperusteita. Totuus on se, että tämä on kokoomukselle hanke, joka katsotaan säästöleikkauksena, ja kuitenkin nämä säästöt jäävät tulematta. Perustan tämän siihen, että edustaja Sasi sanoi budjettikeskustelussa 17.9. tarkalleen näin: "Nyt kun hallitus yrittää tehdä joitakin säästöjä, niin mitä oppositio tekee? Arvostelee niitä säästöjä ja tekee jopa välikysymyksen, ja minusta se osoittaa, että oppositio ei ole ollenkaan kärryillä siitä, missä taloudellisessa tilanteessa Suomi tänä päivänä on." Eli käytännössä tämä on kokoomukselle säästöhanke — ja josta ei tule säästöjä.

Kysyisin, pääministeri: Te olette minun mielestäni semmoinen reilu mies, että te vastaatte, kun kysytään. Tässä Mäkipää otti esille tämän yrittäjien aseman. Nyt jos toinen vanhempi on yrittäjänä, niin mitä tämä esitys tarkoittaa tälle yrittäjäperheelle? (Timo Soini: Oli kumpi tahansa!)

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hyvin pettynyt siihen, että eduskunnan oppositio näin vahvasti vastustaa niitä toimia, joilla naisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa halutaan parantaa. Suomalaiset perheet ovat erilaisia, tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Jatkossakin perheiden pitää saada valita, mutta me haluamme muuttaa rakenteita siinä mielessä, että perheissä voisivat naiset tasa-arvoisemmin valita, miten he tekevät työtä, saadaan työmarkkinoille naiset ja miehet. Toisaalta perheissä tarvitaan isät yhtä lailla kuin äidit.

Mielestäni tämä kokonaisuus, minkä hallitus on rakennepaketissa tuonut, on erittäin hyvä, mutta pelkkä kotihoidon tuen muuttaminen ei yksin riitä, ja toivon, että pääministeri vastaisi nyt, kun kolmen hallituksen ohjelmassa on ollut vanhemmuuden kustannusten tasaaminen. Pelkkä isien kannustaminen ei riitä siihen, että tasataan ne kustannukset, joita esimerkiksi äitiysrahakaudelta tulee, eli me tarvitsemme mallin, jolla vanhemmuuden kustannukset tasataan, ja toivon, että tuo esitys tulee eduskuntaan yhtä aikaa kuin tämä kotihoidon tuen esitys, ja tähän tarvitaan työmarkkinajärjestöt. Kysyn: oletteko valmiita kannustamaan työmarkkinajärjestöjä (Puhemies koputtaa) tämän mallin ja esityksen aikaansaamiseen niin, että ne tulevat eduskuntaan yhtä aikaa kuin kotihoidon tuen muutosesitys?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on osa pienten lasten päivähoitojärjestelmää, ja mielestäni perheillä pitää jatkossakin säilyä vapaus valita heidän elämäntilanteeseensa sopiva hoitomuoto eri vaihtoehtojen väliltä. Myös pienituloisilla äideillä ja isillä tulee tulevaisuudessakin olla mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan alle 3-vuotiaita lapsiaan. Siksi muutoksen jatkovalmisteluissa on otettava huomioon linjauksen vaikutukset erilaisten perhemuotojen keskuudessa.

Kun tiedetään, että tällä hetkellä naisten asema työelämässä on heikompi sen jälkeen, kun he ovat pitäneet tämän kotihoidon tuen, niin haluaisin nostaa esiin sen, että niin hyvä asia kuin se onkin, että vapaita jaetaan tasapuolisesti vanhempien kesken, miten nyt voidaan välttää se, että myös miesten asema tuen pitämisen jälkeen heikentyy.

Näen erittäin hyvänä tämän hallituksen esityksen, mutta varmasti täytyy selvittää myös jatkoa tästä, ja haluan nähdä edelleenkin tuolla kadulla miehiä kävelemässä (Puhemies koputtaa) ja työntämässä lastenrattaita ja miesten saavan nauttia siitä pienen lapsen hoitamisesta nykyistä paremmin ja pitempään.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus yrittää tätä leikkausta selitellä tasa-arvolla. Työelämän tasa-arvosta on tämän hallituksen turha tulla mekastamaan tänne eduskuntaan niin kauan kuin meidän naisten euro on 80 senttiä. Perhevapaakustannusten tasaaminen, hyvä hallitus, olisi pitänyt tehdä ehdottomasti ennen kuin suunnittelette tämäntyyppisiä perheiden valinnanvapauteen koskevia ehdotuksia, koska ne ovat kaikkein suurin este naisten työllistymiselle, perhevapaakustannukset.

Miksi, pääministeri, ette tuonut Ruotsista sitä mallia, joka Ruotsissa on perhevapaakustannusten tasaamiselle? Kokoomuksella ja SDP:llä on kaikki valta tässä hallituksessa, Hakaniemessä, Etelärannassa ja muutoinkin työmarkkinajärjestöissä parantaa työelämän tasa-arvoa. Kaikki valta, mutta mitään ei ole tapahtunut. (Timo Soini: Näin on!) Suuryritykset ovat saaneet miljardin veroalen, tavalliset duunarit saavat 20 euroa, ja naisten euro on edelleen 80 senttiä. Ei tällä tiellä, hyvät ystävät, lisätä naisten tasa-arvoa. Pitää ensin perhevapaakustannukset tasata ja naisten työmarkkina-asemaa sitä kautta parantaa.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan kauniita sanoja joustavuudesta ja kannustamisesta, mutta ei tämä leikkaus jousta eikä se kannusta. Tämä on tyylipuhdas ota tai jätä -pakkovalintatilanne suomalaisille perheille, ja me emme sitä hyväksy. Tässä viuhuu keppi, ja te puhutte, että isiä tullaan vastaan. Toden totta, hallitus tulee isiä vastaan keppi kädessä.

Ministeri Huoviselta minä olisin kysynyt sitä, että kun te yksiselitteisesti vastauksessanne toteatte, että kolme vuotta saa pitää vain, jos isä pitää hänelle kuuluvan osuuden, niin tämäkö tarkoittaa sitä, että jos joku muu, esimerkiksi isovanhemmat, hoitaa lasta, niin se on lyhyempi kausi ja yksinhuoltajaäideille se on lyhyempi kausi? Tämmöisen linjavalinnanko te olette tehnyt?

Ja pääministeri, todellakin tämä teidän tavoitteenne työvoiman tarjonnan lisäämisestä toteutuu vain silloin, jos lapsi menee aikaisemmin päivähoitoon. Jos äiti tulee töihin ja isä jää kotiin, niin se ei lisää työvoiman määrää. Se toteutuu vain, kun 2-vuotiaat laitaluvultansa ovat päiväkodissa, ja tämä (Puhemies koputtaa) on kotihoidon tuen keston leikkaus.

Anne-Mari  Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta täällä julistaa olevansa tasa-arvoliike. Jos te olisitte aidosti vastuullinen tasa-arvon kannattaja, niin sen sijaan, että te vertaatte naisten työssäkäyntiä koko Euroopan tasolla, te vertaisitte Suomen naisten työssäkäyntiä vastaavien modernien yhteiskuntien eli Pohjoismaiden tasolla. Samalla te täällä syyllistätte niitä äitejä, jotka lähtevät töihin ennen kuin lapset täyttävät kolme vuotta. (Timo Soini: Ei täällä syyllistetä ketään!)

Aivan selvä johtopäätös siitä, minkälaisia verbejä te täällä käytätte — joutuvat päiväkotiin, raahataan päiväkotiin — kyllähän se antaa sen kuvan, että te ette arvosta meidän kansallista ylpeydenaihetta, varhaiskasvatusta, niitä koulutettuja hoitajia, jotka siellä ovat sen päivän meidän lapsiamme varten. Varhaiskasvatuksesta puhutaan tässä salissa paljon kauniita sanoja. Muistakaa se, kun keskustelemme kotihoidon tuesta tai niistä vaihtoehdoista, joita perheillä on.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys siitä, että nyt naiset, jotka ovat meillä hyvin koulutettuja, otetaan vaihtopenkiltä pelikentille tasavertaisina työelämässä miesten kanssa. (Välihuutoja) Meillä on hyvä päivähoitojärjestelmä, mutta naiset eivät ole voineet olla samalla tavoin mukana työelämässä, ja tässä on kysymys perhekustannusten tasauksesta.

Edustaja Anttilan on tässä ihan turha nauraa: sinä olit viime hallituksessa, ja perhekustannusten tasausta ei toteutettu, ei myöskään Kiviniemen osalta, eikä myöskään Lehtomäen osalta. (Välihuutoja) Tässä mielessä keskusta ei ole pystynyt tätä tekemään, ja nyt hallitus on käytännössä tämän toteuttanut. Tämä mahdollistaa sen, että naiset saavat paremman aseman työelämässä, ja tämä on ihan oikein.

Mauri  Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun te romutatte lasten kotihoidon tukijärjestelmää, Backmanin suulla te sanotte, että kysymys on alistettujen naisten vapauttamisesta. Jos te tällä yritätte sankarin viittaa päällenne pujotella jollakin tavalla, niin te epäonnistutte siinä. Nämä äidit ovat ihan tavallisia eri yhteiskuntapiireistä tulevia äitejä. Ne ovat perheitä, jotka ovat päättäneet, että me tartumme tähän mahdollisuuteen, kun se tasavertaisena vaihtoehtona on olemassa, ja nyt te otatte sen pois.

Edustaja Toivakkahan sen täällä äsken sanoi, että kysymys on siitä, että tarvitaan rakenneuudistuksia. Aina teidän hampaankolossa on ollut kotihoidon tuki, teidän ja SDP:n, ja nyt te käytätte tilaisuutta rakenneuudistuksen nimissä leikata kotihoidon tukea näiltä perheiltä pois ja samalla aiheutatte sen, niin kuin THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi Helsingin Sanomissa kirjoitti, että tämä johtaa noin 15 000 laitospaikan perustamiseen Suomen kuntiin. Kuntien tehtävät kasvavat, kustannukset kasvavat. (Puhemies koputtaa) Kuka tässä voittaa? Perheet häviävät, lapset häviävät. (Puhemies koputtaa) Se on teidän arvovalintanne, hyvät ystävät.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on arvovalinta. Kokoomus sanoo olevansa arvopuolue. Eikö valinnanvapaus ole suurin arvo? Minun mielestäni se on demokratiassa suurin arvo. Mikä teitä riivaa tässä, että perhe saisi itse valita? Tässä nyt nähdään arvopolitiikka Suomen politiikassa. Rahavasemmisto ja rahaoikeisto puhuvat rahan edusta arvoasioissa perheen itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden yli, ja tässä välissä ovat rakentavat, perhettä puolustavat keskustavoimat laajasti ymmärrettyinä. (Eduskunnasta: Hyvä! — Naurua)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärsin edustaja Vehviläisen puheenvuorosta, että hän suhtautui torjuvasti siihen, että nyt ollaan myös rajaamassa subjektiivista kokopäivähoito-oikeutta. Toisaalta edustaja Sipilä, keskustan puheenjohtaja, on liputtanut tämän uudistuksen puolesta. Nyt kysyn keskustalta: kumpi on teidän kantanne, edustaja Vehviläisen kritiikki vai edustaja Sipilän tuki tälle uudistukselle? Jos, kuten ymmärrän, keskustan kanta on se, että se tukee tätä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista, niin pitää kysyä: Kun teidän mielestänne on arvovalinta — ja myös edustaja Soinin äskeisen puheenvuoron perusteella on arvovalinta — se perheiden valinnanvapaus yli kaiken, niin miksi perhe ei saa teidän mielestänne valita vapaasti sitä, laittaako se lapsensa kokopäivähoitoon vai eikö se laita? Miksi tässä saa sitten perheen valinnanvapautta rajoittaa, mutta muissa yhteyksissä ei?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean tähän nyt, että me olemme sanoneet näistä rakenneuudistusesityksistä kaksi asiaa, joita emme hyväksy: kuntien pakkoliitokset ja sitten kotihoidon tuen leikkaus. Kuuntelitte minua huonosti. Ihmettelin sitä, että kun varhaiskasvatuslakia juuri nyt uudistetaan, miksi samalla tänne tuodaan sekä leikkauksia kotihoidon tukeen että myös tämän päivähoito-oikeuden rajaamista... (Ben Zyskowiczin välihuuto) — Minä sanon nyt: minä ihmettelen, miten voi olla, että tehdään niin... (Ben Zyskowicz: Ihmettelette ja kannatatte! — Puhemies koputtaa) Ihmettelen sitä, että näitä pitäisi tehdä samaan aikaan, näitä ratkaisuja, kun kokonaisuudessaan uudistetaan varhaiskasvatuslakia. Meille käy, että tätä joustavoitetaan myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden osalta, ja se nähdään, mikä se hallituksen malli on siinä, mutta varsinkin jos tämä kotihoidon tuki leikataan teidän tarkoittamallanne tavalla, niin varmasti siellä kunnallisella puolella on tarvetta sille, että tätä joustavuutta siinä yhteydessä sitten haetaan.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Kyllä puhemies nyt taisi luvata vähän liikoja. Haluan vain vielä täsmentää sitä, että tässä ei ole kysymyksessä leikkaus. Tässä ratkaisussa kestoa ei leikata, tasoa ei leikata. Minä en ymmärrä, miten voidaan tästä esityksestä päätyä sanomaan, kuten tässä eturivissä sanottiin, että kotihoidon tuki romutetaan. Minä haluan nyt vielä muistuttaa: perheet voivat jatkossakin hoitaa lapsia kotona sen kolme vuotta. Ja tänä päivänä äidit — hyvin monet äidit — keskimäärin hoitavat noin kymmenen kuukautta kotihoidon tuella, eli tässä puhutaan kuitenkin aika pienestä asiasta, jos mietitään tätä keskimääräistä tämänhetkistä kotihoidon tuen käyttöä. (Mauri Pekkarisen välihuuto)

Ja edelleenkään en ole saanut vastauksia niihin kysymyksiin, joita yritin esittää siitä, mitkä ovat opposition rakenteelliset vaihtoehdot tai mitä mieltä oppositio on niistä hyvistä esityksistä, joita hallitus on tuonut esimerkiksi joustavan hoitorahan osalta. Yhtään kommenttia ei oppositiolta näihin ole tullut.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen täysin samaa mieltä arvoisan pääministerin kanssa siitä, että nyt kaikki tuntuvat olevan loukkaantuneita kaikille ja kaikki mahdolliset tahot on nyt syyllistetty: nyt on isät syyllistetty, nyt on äidit syyllistetty, nyt on päiväkodit syyllistetty, ja päiväkoteja on syytetty jo laitoksiksikin tässä vaiheessa. Odotan vain sitä hetkeä, kun jotkut sanovat, että varmaan päiväkodin johtajat ovat jotain nilkkejä tai vastaavia, vähän niin kuin eilisen keskustelun perusteella. Toivon, että tätä syyllistystä nyt ei enää tehtäisi, (Seppo Kääriäinen: Nyt lähti jo vähän, nyt luiskahti!) vaan arvostetaan kaikenlaista lasten arvokasta hoitoa ja kasvamista aikuiseksi.

Ensimmäinen välikysymyksen allekirjoittaja, edustaja Vehviläinen, sanoi, että lasten hoitovalintoja konsultoi euro. Eikö tässä pyritä tekemään juuri sitä, että tulisi tasa-arvoisempi palkkaus, jolloin ei tarvitsisi enää euron konsultoida missään tapauksessa tätä? Ja juuri siinä 25—35-vuotiaana tulee se palkkaero samoista töistä, koska toinen ei pääse etenemään. Eikö tämä poistaisi sen konsultointimerkityksen, jolloin voitaisiin tasa-arvoisesti hoitaa lapsia ja käydä molemmat (Puhemies koputtaa) töissä?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun on kaksi tuntia nyt saanut kuunnella, niin täytyy todeta, että täällä puhutaan aidasta ja aidanseipäistä, ja keskustan retoriikka "pakottamisesta" ja "joutumisesta" ja niin edelleen on mielestäni jopa ala-arvoista liittyen siihen valtavaan työhön, mitä olemme yhteiskunnassa tehneet sen puolesta, että olemme saaneet rakennettua hyvän päivähoitojärjestelmän kaikille kansalaisille, kaikille lapsille, laadukkaan ja tasa-arvoisen ja hyvän. Siinä mielessä ihmettelen tätä retoriikkaa.

Olen myös huolissani hallituksen tavoin naisten tilanteesta työelämässä koko työuran ajan. Se tahtoo näköjään nyt oppositiopuolueilta olla unohtunut, ja sivuseikkana se, että meillä on olemassa ihmisiä, jotka eivät voi kerryttää työeläkettä johtuen siitä syystä, että heidät on pakotettu, ajettu kotiin vuosikausiksi ilman, että he ovat päässeet työelämään. Tämä on se asia, jota hallitus yrittää tällä esityksellä nyt korjata. Tällä katsotaan nimenomaan tulevaisuuteen, ei menneisyyteen, oppositio.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnassamme on yleisesti hyväksytty sentyyppinen kanta, että vanhemmilla on yhteinen ja ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan. Nyt tällä ratkaisulla puututaan tärkeään valinnan mahdollisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tämän jälkeen voi kysyä, että kenellä tämä vastuu on.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kotihoidon tuen leikkaus kohdentuu nimenomaan pienituloisiin ja vähävaraisiin perheisiin. Täällä on ristiin rastiin seikkaillut keskustelu naisten asemasta työmarkkinoilla, palkkaepätasa-arvosta ja muista kysymyksistä. Miten on, ministeri Katainen, koska aiotte keskustella näistä asioista työmarkkinapöydissä, siellä, mihin nämä asiat nimenomaisesti kuuluvat? Nyt hallituksella on puskuria laajan pohjansa vuoksi.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on noussut esiin, miten työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus todennäköisesti nostaa ensisynnyttäjien keski-ikää. Tästä minä olen samaa mieltä. Se on huolestuttava asia, johon meidän pitää löytää ratkaisuja. Ratkaisu on kuitenkin hoitojärjestelmien joustavuuden lisääminen, ei niiden jäykistäminen. Tässä suhteessa joustava hoitoraha on hyvä uudistus. Kotihoidon tuen korvamerkitseminen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus ovat huonoja uudistuksia. Ne on tehty siitä lähtökohdasta, että meillä on perheitä, joissa on kaksi toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa töissä käyvää vanhempaa. Tällaiset perheet alkavat olla marginaalisia pienten lasten vanhempien maailmassa.

Feministinä minä en ole lainkaan vakuuttunut tämän uudistuksen tasa-arvovaikutuksista, mutta prekaariaktivistina minä olen erittäin vakuuttunut siitä, että tämä tulee lisäämään päänsärkyä ja stressiä perheissä, kun he koettavat arkeaan hallita.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen ei tarvitsisi kepin kanssa patistaa myöskään naisia työelämään. Täällä vaadittiin vähän lukuja naisten työssäkäyntiprosenteista. Suomessa naisten työssäkäyntiprosentti on erittäin korkealla tasolla. Se on jopa 15—20 prosenttiyksikköä korkeammalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Kouluikäisten lasten äitien työssäkäyntiaste on Suomessa Euroopan korkeimpia. Pitkiä hoitovapaita käyttävät Suomessa useimmin ne äidit, joilla ei ole työtä, johon palata. Haloo hallitus, oletteko te nyt ihan eri planeetalla ja tunnetteko te tätä ihmisten todellisuutta? Näillä naisilla, jotka ovat pitkillä hoitovapailla, ei ole työpaikkaa. Niitä työpaikkoja me nyt odotamme. Odotamme, että hallituskin keksisi, mistä niitä luodaan. Ja miksi isät Pohjoismaissa käyttävät herkemmin näitä isävapaita? Siksi, että ne ovat ansiosidonnaisia. Me toivomme tietenkin, että Suomessakin tämä kotihoidon tuki olisi ansiosidonnainen, jolloin tuo raha olisi huomattavasti suurempi kuin tämän hetken kotihoidon tuki. Ihan tältä pohjalta voidaan lähteä kyllä tasa-arvoa rakentamaan.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näkemykseni on myös, että kotihoidon tuen puolittaminen luo tiettyjä haasteita ennen kaikkea pien- ja perheyrityksissä. Näissä se voi olla kuoleman suudelma, ja kun ajatellaan, että hallitus on puhunut uusista työpaikoista, niin tässä on vähän ristiriitainen tilanne. Sama koskee tietysti kuntien talouksia: Tämä toteutuessaan tuo 24 000 uutta hoidettavaa ja sen seurauksena kunnille tulee rasitteita. Lisäkustannukset ovat arviolta noin 250—300 miljoonaa, mikäli nämä lapset siirtyvät päivähoitoon. Se tietää kunnille suuria haasteita, ja tässä asiassa kannattaisi ottaa aikalisä ja miettiä tarkkaan tilannetta.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on kyse arvoista ja asenteista. Tasa-arvoinen Suomi ei voi olla maa, jossa äitiys on riski, jossa lasten saaminen voi vaarantaa naisten työuran, jossa äitiyteen liittyvät epävarmuustekijät vaikuttavat naisten palkkaan tai johtavat siihen, että lasten hankintaa lykätään nelikymppisiksi. Suomi ei myöskään voi olla maa, jossa kotiin jäävä isä on työpaikalla kummajainen, saatikka maa, jossa miehet tekevät tärkeämpää työtä kuin naiset.

Kyse on nyt arvoista ja asenteista, ja nyt pitää olla uskallusta antaa isille selkänoja perhevalintoihin. Pitää luoda Suomi, jossa joustavuus paranee, jossa perheen ja työn yhteensovittaminen ei ole naisten ongelma. Onko todella niin, että keskusta ja perussuomalaiset eivät ole valmiita uudistamaan Suomea ja taistelemaan naisten työelämän tasa-arvon ja palkkatasa-arvon eteen?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulin ennen tätä keskustelua, että kaikki olisimme täällä siitä samaa mieltä, että lapset tarvitsevat molempien vanhempiensa läsnäoloa ja ettei kasvatustehtävä ole vain äitien työtä. Nyt huomaan valitettavasti olleeni väärässä.

Yhteiskuntamme eräs keskeinen arvo ja myös menestymisen edellytys on pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ja valitettavasti tasa-arvo ei edelleenkään toteudu esimerkiksi työelämässä. Asenteiden ja kulttuurin muutos on todella hidasta, ja nyt on aika tuuppia asiaa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Työelämä on jatkuvassa murroksessa, ja jos nainen on työelämästä pitkään pois, työhön palaaminen on paljon hankalampaa ja pitkä poissaolo voi olla esteenä urakehitykselle. Yksi syy miesten parempaan ura- ja palkkakehitykseen johtuu heidän eheämmästä työurastaan. Tämä uudistus ei toki ratkaise kaikkia epätasa-arvo-ongelmia, mutta tämä on yksi hyvä keino.

Kuten ministeri Huovinen totesi, asian valmistelu on vasta aloitettu ja siksi keskustelu yksityiskohdista on vielä mahdotonta. Kotihoidon tuki on yksi osa hallituksen perhepoliittista rakennepakettia, ja siksi tätä yhtä asiaa ei voi irrottaa kokonaisuudesta.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksikin totean, että äitiys niin kuin isyyskin on arvo ja lahja. Kyllä täällä on tänään syyllistetty myös äitejä, jotka ovat 90-luvulla menneet vanhempainrahakaudella työhön, kun isä on jäänyt kotiin hoitamaan. Itse olen tällainen äiti, aikuisia lapset jo alkavat olla. Epävarmoina aikoina ei pidä lisätä epävarmuutta, ja tämä keskustelukin ilmentää sitä, miten paljon epävarmuutta tämä uudistus tuo. Tässä mennään vähän niin kuin pojat linnunpesille, sinne herkimpään Suomessa, sinne missä tulevaisuus kasvaa. Siitä minä en pidä.

Mutta, ministeri, kysyisin siitä, mikä on tullut kansalaisilta huolena. Jos tämä uudistus nyt kuitenkin runnotaan läpi, niin onko niin, että tämä ei koske nykyisiä sopimuksia? Monet äidit ja isät ovat ottaneet yhteyttä, ja heillä on hätä, kun heillä on jopa yli tammikuun 15:nnen vapaata työstä ja he pelkäävät nyt oman työn ja hoitotilanteen osalta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Työn tarjonta — täällä edustaja Mustajärvi nosti sen esiin, ehkä joku toinenkin — tarkoittaa sitä, että työ luo työtä.

Kun katsotaan kansainvälisiä esimerkkejä vaikkapa Saksasta: kun naiset tulivat entistä vahvemmin työmarkkinoille, se ei vienytkään miehiltä työpaikkoja, vaan se ilmiö johti talouden kasvuun ja uusiin työpaikkoihin. Me tarvitsemme ehkä ajallisesti nopeammin uusia työpaikkoja, ja sitten nämä työn tarjontaa lisäävät eli työvoiman määrää lisäävät toimet ovat pidempikestoisia, mutta molemmat tarvitaan talouskasvun aikana.

Tämän takia rakennepaketissa on lukuisia keinoja, mukaan lukien kotihoidon tuen jakaminen molempien puolisoiden kesken, joilla pyritään tarjoamaan lisää työvoimaa, jotta saamme taloutta kasvuun, koska työ on se lääke, jolla Suomen talouden ongelmat voidaan ratkaista. Me tarvitsemme isoja keinoja, kuten eläkereformin, mutta sitten paljon paljon pieniä puroja, jotka vievät samaan virtaan, samaan jokeen. Työn tekeminen, työn tarjonta, uudet työpaikat, siinä se lääkevalikoima.

Mikäli tähän ei usko, niin sittenhän voisi sanoa, että opiskelijat opiskelkoot kuinka pitkään hyvänsä, jääkäämme eläkkeelle mahdollisimman aikaisin ja menkööt naiset pysyvästi pois työelämästä, koska sillä ei olisi mitään merkitystä. (Välihuutoja) — Älkää nyt ruvetko huutamaan, en mitä teitä tarkoittanut. Puhuin työn tarjonnasta, koska se kiistetään, että työvoiman määrällä olisi mitään merkitystä talouden kehitykselle.

Arvoisa puhemies! Toinen huomio: Siis me yhdistämme työn arvon, työnteon joustavuuden ja lastenhoidon mahdollisuudet nyt paremmin kuin aikaisemmin. Haluan korostaa sitä, että Suomessa kasvatetaan hyviä lapsia hyvin eri tavoin hoitaen. Ei tämä asia, maailma, niin mustavalkoinen ole kuin täällä halutaan antaa ymmärtää.

Minä käyn hakemassa tyttöni päivähoidosta, edustaja Pekkarista lainatakseni minä käyn hakemassa sen laitoksesta tai perussuomalaisten ryhmäpuhujaa lainatakseni haen järjestelmästä. Mutta minulla on kyllä henkilökohtaisesti hyvin toisenlainen tunne, kun sen päiväkodin pihalle menen. Minä haen varhaiskasvatuksen piiristä, välittävien ammattilaisten piiristä, jossa on toisia lapsia, ja he viihtyvät siellä. Näin tekevät monet muutkin. Samanlaista hyvää vastuullista hoitoa saadaan kotona. Samanlaista hyvää vastuullista hoitoa saadaan perhepäivähoidossa. Eli ei tämä maailma niin mustavalkoinen ole kuin te haluatte antaa ymmärtää.

Yrittäjien kohdalla tilanne on sama kuin kenellä hyvänsä. Yrittäjä tekee kovasti työtä, hän ei pysty hoitamaan lastaan. Joko hänen puolisonsa hoitaa lasta tai sitten lapsi menee päivähoitoon. Ei siinä sen ihmeempää muutosta ole.

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole säästötoimi, koska se lisää päivähoidon kustannuksia. Tästä on puhuttu useammassa yhteydessä. Tämän arvo perustuu siihen, että me saamme lisää työtä ja toisaalta teemme yhdessä joustavan hoitorahan, tuntiperusteisen päivähoitomaksujärjestelmän ja monien muiden keinojen kautta työnteosta houkuttelevampaa ja mahdollisempaa ja samalla vaikutamme asenteisiin työmarkkinoilla niin, että miesten ja naisten tasa-arvo työmarkkinoilla paranee ja työnantajien asenne, myös tarjota jopa osa-aikaista työtä, paranee.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on paljon ollut tänään opastusta ja valistusta ilmassa, ja on aivan ymmärrettävää, että kaikilla edustajilla on omat unelmansa siitä, minkälaisia perhemuotoja Suomessa pitäisi olla. Ehkä kuitenkin tärkeämpää olisi, että antaisimme sen valinnan mahdollisuuden jatkossakin perheelle, niin että siellä voitaisiin luoda omia unelmia omalle elämälle.

On kolme perustelua, jota hallitus käyttää. Ne ovat vähän pudonneet puusta tässä matkan varrella, niin kuin syksyn lehdet. Ensimmäinen oli säästöt, joka oli aikaisemmin esillä. Nyt pääministerikin hyvin totesi: siitä ei tietenkään ole kysymys, päivähoito on kalliimpaa, yhtä arvokasta mutta kalliimpaa.

Toinen perustelu on ollut tasa-arvo. Tässähän me olemme esittäneet keinoiksi vanhemmuuden kustannusten tasaamista ja palkkatasa-arvoa. Miksi, pääministeri, mitään ei tapahdu?

Kolmas perustelu on liittynyt työn tarjontaan. Kuukausi lisää työuriin, niin ei tarvitsisi olla isien ja äitien kimpussa, ei tarvisi olla yksinhuoltajien kimpussa, ei tarvisi olla monilapsisten perheitten kimpussa, vaan me voisimme kantaa tätä taakkaa yhdessä.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On äärimmäistä itsepetosta puhua tässä yhteydessä tasa-arvosta. Kysymyksessä on uuvahtaneen hallituksen epätoivoinen hanke. Tämä hanke todistaa siitä, kuinka etäällä hallitus nyt on arkielämän realiteeteista. Olenkin sen johdosta vakuuttunut, että hallitus joutuu kaikessa hiljaisuudessa perääntymään tästä hankkeesta jollakin aikataululla. Se onkin sitten hyvä asia, koska perheet itse ovat näissä kysymyksissä parhaita asiantuntijoita. Me kannatamme moniarvoisuutta, erilaisia vaihtoehtoja. Arvostamme päivähoitojärjestelmän, varhaiskasvatuksen osaamista. Mutta kysyn: mistä kunnille tulee rahaa investoida uusiin päiväkoteihin ja palkata (Puhemies koputtaa) uutta väkeä? Siihen hallitus ei vastaakaan.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskari puhui täällä syyllistämisestä. Itse ajattelen niin, että moni nuori äiti kokee aikamoista syyllisyyden tunnetta siitä, jos hän jää kotiin hoitamaan lapsia, kun ihmiset kysyvät häneltä, miksi et ole tekemässä töitä vaan olet kotona, ja sitten jos hän on siellä töissä, niin häneltä kysytään, miksi et ole kotona hoitamassa niitä pieniä lapsia. Tilanne on todella hankala monta kertaa. Kuitenkin fakta, jos me katsomme ihan näitä taloudellisia faktoja, on se, että naisen euro todellakin on edelleen se 83 senttiä, eikä sieltä kotona olosta kerry kovinkaan paljon eläkettä. Hoitovapaalta hiukan kertyy, mutta ei kovin paljon. Se on monelle naiselle aika shokki siinä vaiheessa, kun on eläkkeelle jäämisen aika.

Pidän tärkeänä sitä, että hallitus on nyt tehnyt tämän uudistuksen, mutta myöskin sitä, että näitä uudistuksia katsotaan kokonaisuutena ja myöskin mitä muuta tarvitsee tehdä tässä yhteydessä. Edustaja Sarkomaa ja moni muukin täällä nosti esiin nämä vanhempainkustannusten jakamiset. Se on tärkeää, mutta sen lisäksi kysyisin peruspalveluministeriltä: (Puhemies koputtaa) miten pitkään kotona olleiden äitien uudelleenkoulutus on ajateltu järjestää, jotta he todella pystyvät pääsemään takaisin työelämään?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken kysyttiin, onko tässä kyse arvoista, ja toden totta on kyse arvoista. Tasa-arvo on ollut ainakin sosialidemokraateille hyvin arvokas asia yli sata vuotta. Mikään tasa-arvoasia ei ole tässä maassakaan edennyt ilman yhteiskunnan tahtotilaa, ilman yhteisiä päätöksiä, ja useimmiten tässä salissa. Se ei tule vain tahtomalla ja toivomalla, vaan se vaatii yhteiskunnan ohjausta, ja siinä kohden tämä on yksi pieni askel, mutta sen suuntainen.

Luotan tuleviin sukupolviin, sillä tämän päivän Helsingin Sanomien mukaan alle 25-vuotiaat, ne, jotka ovat perustamassa perheitä, näkevät kaikkein positiivisimmin tämän uudistuksen. He haluavat yhdistää perhe-elämän ja työelämän. Heillä on se ajatus jo, minkälainen on tuleva perhemalli ja minkälainen se kasvatus siellä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Raha ei ole kaiken mitta, edustaja Soini totesi. Luojan kiitos, ei olekaan. Juuri sen takia minä uskon, että lukemattomat suomalaiset isät tulevat käyttämään tätä mahdollisuutta ja hoitavat joitakin kuukausia tai vaikka vuoden lastaan kotona sellaisessakin tilanteessa, jossa se tarkoittaa joksikin aikaa perheen taloudellisen tilanteen kiristymistä. Toivottavasti edustaja Soini edustaja Juvosellekin kertoo, että raha ei ole kaiken mitta. Jos raha olisi kaiken mitta, tuskin meistä kukaan ylipäätänsä tekisi lapsia. Ei niitä tekemällä rikastu.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tänään se on taas todistettu, että perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on kuin onkin köyhien ystävä, orpojen tuki ja leskien turva. Niin vakailla äänenpainoilla Soini linjaa täällä.

Täytyy sanoa metallitehtaalla pääluottamusmiehenä toimineena, että siihen aikaan oli kyllä selvä valinta, että se mies oli siellä, pankkilainasta johtuen, kun perhettä perustettiin, se osapuoli, joka oli työelämässä. Täytyy sanoa, että 10 vuoden aikana tilanne muuttui ja ollaan varmasti paljon lähempänä tuota, mitä edustaja Paatero sanoi.

Yhden asian minä haluan vielä nostaa esiin. Kun vanhemmat eroavat ja parisuhteet päättyvät — yleensä puolet niistä — ajatelkaa, mitä se tarkoittaa siinä parisuhteessa, jossa hoidetaan yhteisiä lapsia. Äiti on kotona 9 vuotta, erotaan, on hoidettu yhdessä ne lapset, mutta sen (Puhemies koputtaa) äidin eläköitymisen kannalta sillä 9 vuodella on erittäin murskaava merkitys.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Miksi te maan hallituksessa ja hallituspuolueiden edustajat ette kuuntele suomalaisia perheitä? Viesti on heiltä selvä: näpit irti kotihoidon tuesta ja antakaa se valinnanmahdollisuus perheille lasten hoitomuotojen valinnassa.

Kotihoidon tuen leikkaus ei valtiontalouden kestävyysvajetta pelasta. Se ei tuo säästöjä, kuten on todettu, kunnille eikä myöskään valtion kassaan. Sillä lisätään vain lapsiköyhyyttä.

Pääministeri, te korostitte työtä. Eikö työtä ole myöskin se, mitä kotona tehdään hoiva- ja kasvatustehtävissä, olipa kyse sitten lapsista tai vanhuksista?

Kuka puolestansa puolustaa niitä isiä, jotka haluaisivat käyttää koko sen kotihoidontukijakson kotona? Ei edes edustaja Uotila, joka on eduskunnan miesverkoston puheenjohtaja. (Puhemies koputtaa) Toivon, että tämä valinnanmahdollisuus säilyy edes niille 5 prosentille miehistä, jotka pystyisivät kotona olemaan (Puhemies koputtaa) koko kotihoidon tuen jakson.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen teki teräviä huomioita käydystä keskustelusta. Tuntuu, että draaman vetäminen on ollut monelle puhujalle välillä tärkeämpää kuin itse sisältö. Näyttäville loukkaantumisille tämä ei ole kuitenkaan nyt oikea paikka.

Olennaisin kysymys niin hallitukselle kuin oppositiollekin olisi esittää ideoita siitä, miten perhe- ja työelämän yhteensovittamista voitaisiin tässä maassa edistää ja miten me saisimme työuria pidennettyä myös tästä keskivaiheesta. Tähän kysymykseen annettavat vastaukset ovat lopulta niitä kaikkein ratkaisevimpia sille, mitä tapahtuu meidän hyvinvointiyhteiskunnalle 2020—2030-luvulla. Tavoite tässä suhteessa meille kaikille on toivottavasti yhteinen.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän niitä perheitä, jotka nyt tuskailevat sen tunteen kanssa, että vaihtoehtoja ei ole, mikäli toinen perheessä tienaa enemmän kuin toinen ja lapsia haluttaisiin kotona kasvattaa. Tämän keskustelun ja tämän vaihtoehdottomuuden tunteen sijaan haluaisin perheille kertoa joustavasta hoitorahasta konkreettisella esimerkillä.

Kaksilapsisessa perheessä, jossa äiti työskentelee esimerkiksi lähihoitajana vanhainkodissa ja isä on töissä tehtaassa, tällä hetkellä kotihoidon tuen määrä on arviolta 437 euroa. Jo neljä työpäivää kuukaudessa, esimerkiksi lähihoitajana työskentelevälle äidille, ja tämä joustava hoitoraha, 240 euroa, tekee enemmän kuin kotihoidon tuki. Perhe voisi valita, että puoliso työskentelee silloin, kun isä on kotona, jolloin lapsien ei tarvitsisi olla hoidossa vaan lapsia voitaisiin hoitaa kotona.

Vaihtoehtoja siis löytyy, me emme vielä osaa tarkalleen edes ymmärtää, mitä vaihtoehtoja joustava hoitoraha tuo tullessaan, (Puhemies koputtaa) ja perheille tulee mahdollisuus sekä pitää huolta taloudestaan että hoitaa lapsia kotona.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun melkein 30 vuotta sitten Sorsan neloshallituksessa tehtiin poliittinen sopimus lasten kotihoidon tuesta — jotkut muistavat tämän asian — niin silloin tärkein perustelu oli se, että pienten lasten vanhemmille täytyy järjestää valinnan mahdollisuus, yksi lisä kahden erinomaisen hoitomuodon rinnalle, vielä yksi lisä, lasten kotihoito. Tämä oli se perustelu. Se ei ollut vastakkainasetteluun perustuva perustelu, vaan kahden hyvän rinnalle vielä yksi lisää, jotta vanhemmat voisivat valita perheen tilanteen mukaan, mikä olisi heille kaikkein sopivinta. Monet kunnatkin tähän sitten ryhtyivät, maksoivat kuntalisää. Nythän sitä leikataan, kun kuntien rahat ovat finito.

Puheenjohtaja Sipilä tuossa kumosi minusta asiallisilla perusteilla nämä kolme argumenttia, joita hallitus käyttää tämän asian eteenpäin viemiseen. En niitä tässä toista. Tämä kotihoidon tukihan on edelleen vanhempien suosiossa ja nimenomaan sillä perusteella, että se antaa todellisen, aidon valinnan mahdollisuuden vanhemmille päättää oman perheen asioista niin kuin he lystäävät. (Puhemies koputtaa) Tämän takia toivon, että hallitus perääntyy tästä hankkeestaan.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on tärkeä asia nimenomaan näiden valinnan vapauksien johdosta. Se ei muuta sitä asiaa, niin kuin pääministerikin sanoi, että päiväkotikin on hyvä paikka kasvamiselle, mutta kyllä mielestäni koti on se paras paikka lapselle, pienelle lapselle nimenomaan.

Te olette tämän säästölistan — mielestäni tämä on kuitenkin säästölista — pistäneet tasa-arvon piikkiin. Tällä ei käytännössä sitä tehdä. Tasa-arvoa edistää se, että yhtenäistetään enemmän perheenperustamiskuluja esimerkiksi pienyrittäjien kohdalla. Tehkää jotain konkreettista sen tasa-arvon lisäämiseksi, älkää pukeko tämmöistä säästölistaa tasa-arvon kaapuun.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä käyty keskustelu on hyvä esimerkki siitä, tehdäänkö lainsäädäntöä menneisyyteen jumiutuneena vai nykypäivässä eläen. Kuinka monen nuoren, perhettä parhaillaan suunnittelevan henkilön kanssa te olette keskustelleet kasvotusten tästä asiasta — eli niiden nuorten, jotka parhaillaan miettivät, perustaisivatko perheen ja jotka kasvattavat tulevat suomalaiset? Kyllä kentällä yleinen mielipide on se, että isien tehtävä on yhtä lailla hoitaa lapsia kotona kuin äitien. Ja on aika lailla turha valittaa naisten matalammasta palkasta tai olla huolissaan ensisynnyttäjien korkeasta keski-iästä, jos tätäkin esitystä vastustaa.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua vaivaa tietyllä tavalla rakenteinen sukupuolisokeus. Toisaalta sanotaan, että perheillä pitää olla oikeus vapaasti valita, ilman että yhteiskunta millään tavalla puuttuu. Sitten samassa kritiikissä sanotaan, että perheiden on pakko valita nainen kotiin, koska naisten palkat ovat pienempiä kuin miesten palkat. Kummasta nyt sitten oikeasti on kysymys?

Jos me haluamme edistää naisten työmarkkina-asemaa, niin me voimme tehdä täällä työnantajakulujen ja sivukulujen ja sinänsä äitiysvapaiden ja vanhempainvapaiden puolella maksutasauksia, mutta jos me emme tee tälle hoivavastuun epätasa-arvoiselle jakautumiselle jotakin, niin miesvaltaiset työantajat saavat jatkossakin ajatella, että ei meillä tule hoivavapaita, ei meidän tarvitse miettiä työn organisointia uudella tavalla. Meidän on päästävä näiden rakenteiden kautta kiinni siihen, mitä työelämässä tapahtuu.

Lisäksi menevät sekaisin lyhyen aikavälin ja pitkän aikavälin tavoitteet. Nyt ja tässä tämä ei säästä. Nyt ja tässä tämä ei välttämättä suoraan tuo naisille työpaikkoja, (Puhemies koputtaa) mutta tämä pelastaa niitä naisia työuralle, jotka nyt hyvin pitkien perhevapaiden ketjuttumisen kautta syrjäytyvät kokonaan työelämästä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulun siihen joukkoon, joka on kokeillut kaikkia hoitomuotoja — on palkannut useampia kotiapulaisia, on käyttänyt päiväkotia, perhepäivähoitoa ja myöskin kotihoidon tukea — ja on useita lapsenlapsia ja on joutunut sillä tavalla seuraamaan tätä tilannetta. Kaikki nämä hoitomuodot ovat hyviä. Perheiden erilaisiin elämäntilanteisiin pitää voida olla mahdollisuus, ja monet perheet omasta lähtökohdastaan miettivät, mikä heidän elämäntilanteensa kannalta on paras vaihtoehto. Kotihoidon tuki on vahvistanut monien perheiden sisäistä tilannetta, kun on ollut tämänkaltainen mahdollisuus, ja sen tähden minäkin vetoan hallitukseen: Miettikää vielä pitkään, mitä tulette tekemään. Sahaatteko suomalaisesta päivähoitojärjestelmästä yhden jalan pois?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vihreille on kommentoitava, kun sanotte, että nyt parannetaan isien mahdollisuuksia, että äitikö se estää teidän mielestänne nyt sen isän kotihoidon tuelle jäämisen tällä nykylainsäädännöllä.

Ja kokoomukselle sitten: Ruotsissa yhteiskunta korvaa esimerkiksi osan raskaudenaikaisista sairauspoissaoloista, mutta Suomessa niitä ei ymmärtääkseni edes tilastoida. Ja on tosiasia, että suomalaisten naisten työpanos on Euroopan suurin, jos sitä mitataan kokoaikatyönä. Esimerkiksi lapsettomien 20—59-vuotiaiden miesten työllisyysaste vuonna 2011 oli 2 prosenttiyksikköä alempi kuin äitien. Eli tämän tiedon valossa herää kysymys, onko hallitus nyt puuttunut kaikkein olennaisimpaan asiaan, kun se on huolissaan nimenomaan äitien työllisyysasteesta.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ajatellaanpa tilannetta, että olisimme puhtaalta pöydältä luomassa lakia kotihoidon tuesta. Mikä meteli siitä syntyisi, jos se ei menisi tasan miesten ja naisten kesken! Se olisi törkeä loukkaus toista sukupuolta kohtaan ja kärsivänä osapuolena todennäköisesti opposition mielestä miehet.

Toinen argumentti: Toisen asteen koulutusta vailla olevat nuoret naiset ovat erittäin heikossa asemassa työnhaussa, jos he ovat jääneet pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Ajatelkaa naisia ja ajatelkaa nimenomaan nuoria naisia tässä tilanteessa.

Ja lopuksi: Meillä Suomessa on globaalistikin ajatellen poikkeukselliset perhe-edut. Tänään eduskunnassa vieraili thaimaalaisia marjanpoimijoita tässäkin salissa. Heidän näkökulmastaan kotihoidon tukemme on jotain lähes käsittämätöntä, nyt ja muutosten jälkeenkin. Ajatelkaa globaalisti. (Kari Rajamäki: Ajatelkaa työnantajien vastuuta!)

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä ja vielä parempia puheenvuoroja, mutta jotenkin minun tuntumani tästä tilanteesta on melko lailla uskomaton, jos sanoisin fiinimmin, niin absurdi.

Suomihan on tukehtumassa tähän vuosittain otettavaan noin 10 miljardin lisävelkaan, jota on kohta 100 miljardia meillä. Suomalainen teollisuus on erittäin vaikeassa jamassa. On yli 300 000 työtöntä. Hallitus on jo elokuusta lähtien puhunut suurista rakennemuutoksista, joilla Suomi pelastetaan, ja — yllätys, yllätys — nyt me joudumme täällä keskustelemaan kotihoidon tuen muutoksesta, joka ei säästä hallituksenkaan mukaan, vaan lisää menoja. Hallitus on tällä tavalla tarttunut tällaiseen periaatteelliseen kysymykseen, arvokysymykseen — siitä täällä nyt on ollut puhe — mutta talouden kannalta pieneen ja aivan väärään suuntaan johtavaan asiaan.

Tämä on mielestäni selvästi osoittamassa sen, että hallitus on eksyksissä. Asioiden mittasuhteet ovat minusta hallitukselta nyt hukassa. (Puhemies koputtaa) Siinä mielessä olen todella huolissani, että mitä vielä ehtii tapahtua tämän hallituksen näköalattomuuden vuoksi tässä Suomenmaassa.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kylläpä osui kohdalle, että raha ei merkitse kaikkea. Minä jos joku sen tiedän, kolmen lapsen äiti, ja hyvin pienillä tuloilla lähihoitajana olen lapsiani hoitanut.

Edustaja Sinnemäki: Sanoitte, että raha ei todellakaan merkitse kaikkea, mutta sanokaapa se pankille. Menkääpäs kertomaan pankinjohtajalle, että valitettavasti tässä kuussa minä en maksa lainaani, kun minä olen nyt kotona tällä pienellä tulolla. Se, että kotihoidon tuki on summana niin äärettömän pieni, aiheuttaa sen, että isät eivät voi tänä päivänä jäädä kotiin.

Ja kun sanoitte, pääministeri Katainen, että olette varautuneet jo siihen, että tämä tulee lisäämään päivähoitopaikkojen kysyntää, niin se on kyllä sen merkki, ettette te itsekään usko siihen. Kuinka moni täällä salissakaan tällä hetkellä omaa pieniä lapsia, hakee, noutaa, vie heitä tarhaan? — No, yksi. — Minullakaan ei ole kovin kauan siitä aikaa. Päiväkodeissa on kiire. Siellä on liian isoja ryhmiä. Sinne tarvitaan valtavasti uutta henkilökuntaa, mutta se on ammattimaisuutta, (Puhemies koputtaa) että he ovat ystävällisesti vastassa siellä pihalla ja ovella ja antavat vanhemmille sen tunteen, että tänäänkin on ollut hyvä päivä.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää kuvittelevan, että tällä kotihoidon tuen leikkauksella parannettaisiin automaattisesti naisten asemaa työelämässä, mutta eihän se missään tapauksessa näin ole. Kyllä tässä tarvitaan suurempia muutoksia muun muassa vanhemmuuden kustannusten jakamiseen.

Yrittäjänaisten varapuheenjohtaja näyttää tuossa todenneen taannoin muun muassa näin, että jollei eduskunta tasaa vanhoihin jäänteisiin kuuluvia vanhemmuudenvapaakuluja, Suomen kilpailukyky romahtaa.

Tähänkin pohjautuen ehkä kaikkein ällistyttävintä minulle oli tässä hallituksen virallisessa vastauksessa, vastauspuheenvuorossa, tähän välikysymykseen se, että siinä ei mainittu millään tavalla vanhemmuuden kustannusten jakamista. Tämä on aika hämmästyttävää, että tämä on suuri rakenteellinen ongelma, johon nimenomaan pitäisi paneutua, mutta te hyökkäättekin vain perheitten kimppuun.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin tuntuu siltä, että kiivaimmin ja voimakkaimmin tätä kotihoidon tuen uudistusta vastustavat ikäiseni vanhemmat herrasmiehet, ja mietiskelin tässä penkissä, että mistäköhän se johtuu. Pitäisikö meidän kaikkien katsoa hieman eteenpäin ja tulevaisuuteen ja kuunnella nuoria siitä, että he kaipaavat todella vaihtoehtoja siihen, että äidit ja isät voivat jatkossa tasavertaisemmin olla sekä työelämässä että hoitaa lapsia kotona? (Välihuutoja) Mallia voisimme ottaa, kuten täällä on monta kertaa sanottu, Ruotsista, jossa lasta voi hoitaa 8-vuotiaaksi asti, tosin hyvin erilaisella systeemillä. Siellä tehdään enemmän osa-aikatyötä muun muassa, ja järjestelmä on hyvin paljon joustavampi. Mutta tätä uudistusta täytyykin viedä sitä kohti, että me aidosti lisäämme työelämän joustoja ja myös sitä kautta tasa-arvoa, koska se tuo myös joustoa ja tasa-arvoa sinne kotiin, ja silloin kun työ- ja perhe-elämä on tasa-arvossa, se on aina myös lapsen etu.

Mutta meidän on nyt hyvä huomata se, kun täällä on paljon puhuttu siitä, kuinka tässä nyt viedään perheiltä oikeuksia, että kotihoidon tuki on jo nyt tällä hetkellä haaste (Puhemies koputtaa) pieni- ja keskituloisille perheille, ja kyllä se on ihan fakta. Eivät kaikki perheet nytkään pysty kotihoidon tukea käyttämään.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos vanhemmat eivät kykene teidän mielestänne, arvoisat hallituspuolueiden edustajat, päättämään lapsen ollessa pieni edes siitä, miten he järjestävät lastenhoidon, niin miten he kykenevät toimimaan yleensäkään vanhempina? En ymmärrä niitä puheita, että joku on pakottanut äidit kotihoidon tuelle, kun meillä on toimiva, erinomainen päivähoitojärjestelmä ja työttömyyskorvauskin on selvästi parempi kuin kotihoidon tuki. Kyllä kotihoidon tuen käyttäminen on aina vanhempien valinta, ja nyt hallitus on viemässä tämän valinnan. Siksi olen varma, että useat vanhemmat, jotka kuuntelevat tätä keskustelua, ovat kyllä loukkaantuneet niistä puheista, jotka väheksyvät vanhempien roolia kasvattajina ja kykyä tehdä itse omia päätöksiä perheen hyväksi. Uskon, että totta kai hallitus tietää — kyllähän tutkijatkin ovat tämän kertoneet — että tosiasiassa tämä rajaa mahdollisuutta kotihoidon tuen käyttöön. Nyt teiltä puuttuu vain rohkeus tunnustaa se, että kysymys on leikkauksesta.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy ihmetellä tätä keskustelua. Miksi nyt hallitus ei voi vain tunnustaa, että tämä on leikkaus? Tätä yritetään nyt tasa-arvokaapuun pukea, ja se ei pidä paikkaansa. Nyt ollaan tosiasiassa sitä tasa-arvoa viemässä pois, ollaan romuttamassa sitä perheitten valinnanvapautta, joka tällä hetkellä on. Nyt on olemassa valinnanvapaus. Tämä pakkotasa-arvo, mitä nyt hallituksen toimesta ollaan viemässä läpi, ei ole sitä. Tasa-arvo on tosiasiassa sitä valinnanvapautta.

Selkeä enemmistö Suomen kansasta on sitä mieltä, että kotihoidon tuki halutaan säilyttää tänä tasa-arvoisena, hyvänä vaihtoehtona kuin se tällä hetkellä on. Kyllä on helppo olla kansan kanssa samaa mieltä. Näyttää siltä, että tästäkin ollaan tekemässä niitä ratkaisuja, joita joutuvat sitten tulevat hallitukset korjaamaan.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Moderniin maailmaan kuuluu valinnan mahdollisuus. Pakottaminen kuuluu menneeseen maailmaan, hyvä hallitus.

Perheiden oma toive on saada olla pidempään kotona ja yhdessä. Miksi tätä perheitten tahtoa ei kuunnella? Jos ette kuuntele perheitä ettekä meitä opposition edustajia, niin kuunnelkaa asiantuntijaa. Väestöliitto on esimerkiksi tutkinut ja tiedottanut sellaista asiaa, että kotihoito on selkeästi toivotuin hoitomuoto pienille lapsille, ja psykologit sanovat, että se on kaikista paras myöskin lapsen kehityksen kannalta.

Kotihoidon rinnalla monet perheet olisivat valmiimpia viemään lapsensa päivähoitoon, mikäli pienille lapsille olisi tarjolla hoitoa riittävän pienissä ja kodinomaisissa ryhmissä. Tietenkin näistä on kuitenkin pulaa varsinkin isommissa kaupungeissa, ja nyt tämän teidän uudistuksenne myötä näyttää siltä, (Puhemies koputtaa) että päiväkotien ahdinko vain kasvaa. Tästä jatkona kyllä ammun vielä alas todellakin sen väitteen, (Puhemies koputtaa) että keskusta ei arvostaisi päivähoitojärjestelmää ja siellä toimivia ammattilaisia. Me todellakin arvostamme heitä.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tässä esiin tuli, niin kyllähän todellinen tasa-arvo on nimenomaan sitä valinnanvapautta.

Tässä oikeastaan haluan vielä lopuksi nostaa esiin tämän kysymyksen siitä, miksi väkisin pyritään rikkomaan sitä äitiyden kokemusta ja viemään mahdollisuuksia lastensa kotona hoitamiseen niiltä äideiltä, jotka sitä aidosti haluavat. (Kari Uotila: Entäs isyyden kokemus?) Ja totta kai perussuomalaisten mielestä, kuten esiin on tullut, isillä on oma tärkeä paikkansa ja roolinsa lasten elämässä, lasten kasvatuksessa, sitä ei kiellä kukaan, ja tätä myöskin perussuomalaiset voimakkaasti arvostavat. Osalle perheistä isien jääminen lasten kanssa kotiin sopii hyvin, ja se on ollut tähänkin saakka mahdollista. Eli miksi nämä niin sanotut perheen sisäiset arvovalinnat, nämä työnjaot tai niin sanotut roolit, ovat ikään kuin kirosana tässä keskustelussa? Sellainen tunne täällä on tullut. Kyllä niitä on syytä kunnioittaa (Puhemies koputtaa) osana tätä kokonaisvaltaista keskustelua.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on todellakin jäänyt aivan liian vähälle se, että samaan aikaan kun kotihoidon tukea kiintiöitetään, rakennetaan joustava hoitoraha ja muutosta päivähoitomaksuihin, ja tämä on se uudistus, joka on itse asiassa koko tämän paketin ydin. Sillä pyritään siihen, että meidän järjestelmämme ei olisi niin on—off, että joko ollaan pitkään kotona lasten kanssa tai sitten laitetaan lapset varhain päiväkotiin, vaan voitaisiin valita molemmat: voitaisiin valita hieman pidempi päivä siellä kotona ja hieman lyhempi päivä siellä työelämässä. Tämän valinnan voisivat tehdä aidosti sekä isät että äidit yhdistämällä omia tulomuotojansa. Jos me emme tähän suuntaan pääse kulkemaan, niin me kyllä tapamme ne ihmiset, jotka ovat työelämässä ja hoitavat niitä pieniä lapsia kotona, ja syrjäytämme ne, jotka sitten jäävät vain pitkille, pitkille hoitovapaille.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä meidän pitää tietysti ottaa huomioon perheiden toiveita ja perheiden tilanteet. Varmaan pitää huomioida myöskin se, mitä gallupit ja kyselytutkimukset eri asioista sanovat, mutta kyllä meidän, tämän salin, päättäjinä pitää myöskin ottaa huomioon ne rakenteelliset, vuosikymmenten aikana tulleet ongelmat, esimerkiksi naisten heikompi työmarkkina-asema, palkkaepätasa-arvo, ja rohkeasti pyrkiä rakenteellisilla uudistuksilla pitkällä aikavälillä niitä myöskin korjaamaan. Se on meidän vastuumme. Edustaja Myllykoski täällä aiemmin sanoi, että jos kymmenen vuotta on ulkona työelämästä — mitä muut siellä työpaikalla tekevät: työelämä kehittyy, urat kehittyvät, palkkataso kehittyy — eläke ei kerry. Meillä on myös vastuu näistä. Vaikkei heitä ole kuin muutama tuhat, niin heistäkin meillä on vastuu ja heidän elämänsä kokonaisuudesta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja Toivakka puhui siihen tyyliin, että vanhemmat miespuoliset kansanedustajat vastustavat tätä esitystä, mutta kyllä tämän esityksen vastustamiselle voi olla ihan rationaaliset perustelut ja voi olla jopa tasa-arvoperustelut. Minä en näe, kuinka tämä yksittäinen toimenpide sitten ratkaisee niitä työelämän syviä rakenteellisia ongelmia. Minä en vain näe sitä yhteyttä.

Olen kyllä seurannut hyvin monenlaisia tilanteita: Oma äitini oli lyhyen aikaa työelämässä nuorena tyttönä ennen kuin synnytti ensimmäisen lapsensa, sitten niitä tuli kahdeksan lisää, ja vasta sen jälkeen kun nuorimmainen lapsi oli jo reilusti kouluiässä, pääsi takaisin työelämään, ja eläkekertymä oli sitten sen mukaista. Itselläni on kolme lasta, ja olen pahoillani koko ajan siitä, että ei ole ollut mahdollisuutta olla enemmän lasten arjessa läsnä. Nyt olen jo sitten ukki-iässä, enkä minä ainakaan mene syyllistämään omaa tyttöäni siitä, että hän hoitaa lapsia kotona. Minä olen läheltä seurannut, ja se on varmaan hänelle tällä hetkellä paras ratkaisu.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä meillä on sellaisia perheitä, joissa vaikkapa asuntolaina on niin iso, että perheellä ei ole mahdollisuutta tälläkään hetkellä käyttää kotihoidon tukea, vaan molemmat vanhemmat menevät töihin, kun lapsi on 1-vuotias, ja varmasti tällaisia perheitä tulee olemaan tulevaisuudessa. Mutta aivan varmasti tulee tämän uudistuksen jälkeen olemaan enemmän perheitä, joissa isät uskaltavat käyttää sen hänelle korvamerkityn kotihoidon tuen osuuden. Ja ainakin itse ajattelen kuntapoliitikkona, että senhän takia meillä on myös järjestelmä, jossa on kuntalisä, on pienituloisten perheiden hoitolisä yhdistettynä kotihoidon tukeen, jolloin kotihoidon tuki yhteensä on kuitenkin kaksinkertainen siihen 300 euroon verrattuna.

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilä tunnisti tästä keskustelusta kolme perustelua tälle uudistukselle. Hän unohti kokonaan lapsen näkökulman, sen, että lapselle on hyväksi, jos hänellä on mahdollisuuksia viettää molempien vanhempien kanssa aikaa. Toivottavasti edustaja Sipilä muistaa jatkossa myös tämän perustelun.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean sen, että keskustan mielestä on tärkeätä, että meillä on monipuolinen järjestelmä varhaiskasvatuksessa. Kunnallinen päivähoito on erittäin arvokasta, samoin perhepäivähoito — vaikka se on hiipumaan päin, kun ei löydy hoitajia — mutta pidämme myös kotona tehtävää lastenhoitotyötä äärimmäisen arvokkaana.

Meidän suurin kritiikkimme johtuu siitä, että me katsomme, että perheitten pitää itse saada päättää, niillä pitää olla oma valinnan mahdollisuus siinä, missä hoitomuodossa heidän lapsiaan hoidetaan. Ja tämä on leikkaus: tässä leikataan sinänsä jo suoraan sen äidin mahdollisuutta käyttää sitä oikeuttaan sinne lapsen kolmeen vuoteen asti, ja sitten toisaalta käytäntö tulee osoittamaan, että tämä kotihoidontukijärjestelmä ajetaan jonkun verran alas.

Edelleenkin totean sen, että en saanut hallitukselta vastausta siihen, miksi tutkijat — muun muassa perhetutkijat, hyvinvointitutkijat, lapsen kehitystä tutkivat tutkijat — eivät sitten kannata tätä teidän mallianne.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Niin kuin tuossa aiemmin kuulimme, niin keskusta ja perussuomalaiset kannattavat vanhempainvapaan kiintiöittämistä eli ymmärtääkseni tätä 6+6+6-mallia. Eli te rajoitatte perheiden valinnanmahdollisuutta. Edustaja Katainen taitaa johtaa naisjärjestöä keskustassa, ja te kannatatte sitä kiintiöittämistä eli sitä, että pakotetaan vanhempia osallistumaan vanhempainvapaalle tietyksi ajaksi ja viedään se valinnanvapaus perheiltä pois eli että perheet eivät voisi valita. Näin on ilmeisesti myös perussuomalaisten, ainakin naisjärjestön kannassa: eli te pakottaisitte perheitä jakamaan vanhempainvapaan. Minä ymmärrän sen perusteen. Siinä on ilmeisesti aika pitkälti samankaltaiset perusteet kuin mistä tässä on nyt puhuttu, tasa-arvoisista mahdollisuuksista isien ja äitien tai molempien puolisoiden välillä. Minä ymmärrän sen teidän argumentaationne. Mutta kun te sanotte, että tämä jakaminen tässä kotihoidon tuessa on niin väärin, ja kun samaan aikaan sitten kannatatte sitä pakkojakoa täällä vanhempainrahapuolella, niin logiikka ontuu. No, se ei ole minun ongelmani.

Arvoisa puhemies! Hallituksen peruste, vielä kertaalleen, tälle muutokselle lähtee siitä, että me uskomme siihen, että tätä maata, myös hyviä päivähoitopalveluita, on mahdollista ylläpitää vain, kun riittävästi tehdään työtä. Se vaatii uusia työpaikkoja tietysti, mutta se vaatii myös työvoiman tarjonnan lisäämistä. On isoja puroja, kuten eläkeratkaisu, on olemassa pieniä puroja, kuten kotihoidon tuen muutos, opiskeluaikojen nopeuttaminen, nopeampi valmistuminen, suojaosuudet työmarkkinatukeen ja asumistukeen, jotta kaikki työ kannattaa tehdä. Me tarvitsemme siis pieniä ja suuria puroja, jotka vievät siihen samaan työn virtaan, ja sen takia tämä muutos tehdään.

Toinen perustelu on sitten se, että tällä halutaan kannustaa ja vaikuttaa myös yhteiskunnallisiin asenteisiin siten, että naisten ja miesten työmarkkina-asema paranisi ja tulisi yhdenvertaiseksi. Jos kotihoidon tukijärjestelmä luotaisiin tänä päivänä, niin enpä usko, että me valitsisimme semmoista mallia, mikä meillä nyt on. Minkä takia se ei voisi olla yhtä hyvin viisi vuotta, jos ajatellaan, että tämä on ainoa oikea tapa tai niin pyhä, että sitä ei voi muuttaa? Minä luulen, että jos tänä päivänä tämä malli rakennettaisiin, se olisi jokin toinen kuin mihin nyt olemme tottuneet.

Hyviä lapsia kasvaa riippumatta siitä, kuinka hoidetaan. Kun edustaja Pekkarinen sanoi, että lapset viedään laitoksiin, (Mauri Pekkarinen: En minä sanonut niin!) ja perussuomalaiset totesivat, että viedään osaksi järjestelmää, (Mauri Pekkarinen: En sanonut niin!) niin minäpä nyt lähden sinne laitokseen hakemaan lapseni pois järjestelmästä.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri tässä totesi, niin meillä on välttämättömyys saada yhteiskuntaan lisää työtä, jotta voimme pitää yllä tämän hyvinvointimallimme, joka meillä tällä hetkellä hyvin vielä toimii. Minusta tämä on meidän yhteinen asiamme, ja siitä toivon mukaan ollaan tässä salissa varsin yksimielisiä.

Rakenneohjelma, johon hallitus on päätynyt, on kokonaisuus. Haluan muistuttaa, että tässä ohjelmassa on myöskin kirjaus siitä, että selvitetään vanhemmuuden kustannusten tasaamisen eri mallit, ja tätä keskusteluahan täällä on käyty. Mutta myös tämä uudistus liittyy siihen, millä tavalla me muokkaamme niitä asenteita myönteisemmäksi sille, että tämä hoivavastuun jakautuminen olisi tulevaisuudessa vähän jotain muuta kuin se tänä päivänä on.

Vielä haluan muistuttaa, että yksityiskohdat tullaan valmistelemaan huolellisesti. Täällä on kokeneita poliitikkoja, jotka ovat välikysymyksen allekirjoittajia. He tietävät varsin hyvin, ettei ole mitään mahdollisuutta eikä edes kannata tehdä tässä kuluneessa kuukaudessa näitä yksityiskohtaisia ratkaisuja, joita te tässä kysymyksessänne esititte, joten valmistelu on käynnissä, se tehdään huolella.

Ja totta kai arvostamme sitä työtä, mitä kotona lapsiaan hoitavat tekevät, mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että emme arvostaisi niiden varhaiskasvattajien panosta ja työtä, jotka tekevät omaa työtään meidän päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksen piirissä.

Sitten, mitä tulee edustaja Vehviläisen kysymykseen siitä, että miksi sitten erilaiset tutkijat ovat ottaneet sellaisia kantoja, että tämä on huono uudistus: Luulenpa, että tutkijoilta on kysytty pelkästään tätä yhtä yksittäistä kohtaa tässä rakennepoliittisessa kokonaisuudessa. Jos olisi kysytty, että minkälaisen kokonaisuuden tämä hallituksen esittelemä malli rakentaa muun muassa joustavan hoitorahan osalta, niin vastaus voisi olla toisenlainen. Kuinka moni on tutustunut siihen malliin, minkä hallitus on tuomassa esiin?

Edelleenkään en saanut opposition yhdenkään edustajan toimesta vastauksia siihen, että eikö tämä joustava hoitoraha ole hyvä ratkaisu. Kukaan teistä ei kommentoinut siihen mitään eikä myöskään tuonut mitään rakennepoliittisia ratkaisuja, mitkä olisivat hallituksen esityksiä toimivampia malleja.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta ja niistä huomioista, jotka liittyivät päivähoitoon. Omalta puoleltani haluaisin aloittaa sillä yksinkertaisella tilastollisella tosiasialla, että työssäkäyntitilaston mukaan Tilastokeskuksen luvuissa vuonna 2011 alle 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste oli vähän alle 50 prosenttia ja samanikäisten lasten isistä kävi töissä 89,1 prosenttia. Kun sitten verrataan myöhemmällä iällä, katsotaan 3-vuotiaita, niin voidaan sanoa, että heidän äitiensä työllisyysaste nousee nyt sitten 80,7 prosenttiin ja isien 93 prosenttiin.

Miksi olemme tulleet tähän päivään ja näillä luvuilla nyt tähän keskusteluun, niin minusta edustaja Kääriäinen kertoi osan tästä historiallisesta kyljestä. Itse haluan mainita toisen kyljen, joka minusta on ollut tärkeä, erittäin tärkeä uudistus, ja se tehtiin Paavo Lipposen hallituskaudella silloin 96, jolloin päivähoito-oikeus ulotettiin kaikille alle kouluikäisille lapsille. Mutta valitettavasti olemme yhä tilanteessa, jossa tosiasiallisesti joudumme kysymään, onko se paljon vai vähän, kun katsotaan tätä historiallista kaarta, että meidän Tilastokeskuksen luvut työssä käyvistä äideistä ovat tällä tasolla.

Minusta edustaja Virolainen itse asiassa kysyi meiltä oivallisen kysymyksen, ja minusta on hyvä käyttää myös toinen tilasto tässä hyödyksi. Se on vuodelta 2008, joten siltä osin sitä pitää hiukan vielä peilata. Mutta jos me katsomme kansainvälistä vertailua ja katsomme nyt näitä Pohjoismaita, joista edustaja Virolainen puhui, niin kyllähän tämä jotain meille kertoo, kun lapsista päivähoidon piirissä — siis 1—2-vuotiaista lapsista — käytännössä Suomessa vuonna 2008 oli 42 prosenttia, ja kun me vertaamme Tanskaan ja Ruotsiin, samana vuonna Ruotsissa 70 prosenttia — siis 70 prosenttia — kun Tanskassa se oli 90 prosenttia. Se kertoo varmasti siitä, mihin suuntaan aika ja maailma ovat menossa. Nyt tuota 98-vuoden tilastoa pitää päivittää 20 000 lapsella, jotta me saamme sen todellisen näkyviin, ja ollaan tänä päivänä reilussa 60:ssa, 62:ssa, tuossa 1—6-vuotiaiden ikäluokassa, mutta kaiken kaikkiaan se kertoo siitä suunnasta.

Edustaja Vehviläinen kysyi minusta oivallisesti sen, että tarvitaanko nyt sitten koko varhaiskasvatusprojektia, varhaiskasvatuslakiprojektia, eilenkin jo peräänkuulutti sitä samaa. Minä jäin itse asiassa eilisestä jo miettimään, että kuinka kapea käsitys meillä onkaan siitä, mistä oikeastaan varhaiskasvatuksessa on kysymys. Me voimme täällä kyllä kinata tällaisesta arvovalinnasta, missä me lapsiamme haluamme hoitaa, mutta niin monet suomalaiset ovat päättäneet, että päiväkoti on hieno juttu, (Inkeri Kerola: Me olemme samaa mieltä!) ja minusta päiväkotien osalta on hienoa, että — ajatelkaa — se laki on vuoden minua vanhempi. Eikö mitään yhteiskunnassa ole tapahtunut minun ikäisen ihmisen elämän aikana? Hyvänen aika, vastaushan on, että me elämme aivan toisenlaisessa toimintaympäristössä. Ei se ole ihme, että nyt on aika panna varhaiskasvatusta toisiin kuoseihin. Minulla on paljon intohimoa siihen, mitä kaikkea se on.

Isoja ongelmia, niin kuin itse nostitte esiin, on siinä, että meillä tosiasiassa on haaste, miten me aiomme hoitaa jatkossa esimerkiksi sen, että meillä on perhepäivähoidossa yhä vähemmän ja vähemmän lapsia, puolet vähemmän 15 vuodessa kuin 15 vuotta sitten. Työ on raskasta, se on vaativaa. Meillä on valtava työvoimavaje, noin 7 prosenttia koko maassa jo viime vuoden tilastojen mukaan, ja myöskin koulutuksellisia tarpeita on.

Isoja kysymyksiä on, ja nyt en malta olla lopettamatta, puhemies, siihen totuuteen, että jos täällä jonkun pitäisi ammattinsa puolesta loukkaantua, niin varmaan jokaisen poliitikon ties mistä kyljestä. Mutta kun minulle on annettu niin hieno tehtävä olla opetusministerinä, juuri niin kauan kuin luottamusta on, niin kyllä minun täytyy sanoa, että kyllä minä loukkaannun niistä puheenvuoroista, jotka tässä salissa käytettiin suomalaisen päivähoidon halveksimisessa. (Mauri Pekkarinen: Kuka sellaisia puhuu?) Minusta Elsi Katainen, edustaja Mäkipää, edustaja Mäntylä, järjestelmästä te puhutte. — Edustaja Pekkarinen, katsokaa pöytäkirjasta, sanoitteko te, että puhutaan laitoksista. Minusta se oli hirveätä, että pääministeri lähti hakemaan tytärtään laitoksesta tai järjestelmästä.

Mikä hienointa, niin suomalainen päivähoito on parasta innovaatiota, mitä me olemme keksineet yhdessä kansakuntana. Pidetään siitä huolta. Puhutaan päivähoidosta kauniisti ja arvostetaan sitä työtä, jota ammattilaiset tekevät. (Mauri Pekkarinen: Nyt jäätte kiinni tästä!)

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tosiaan pääministeri, ja aiemmin edustaja Filatovkin, oli kiinnostunut Keskustanaisten ratkaisuista. Keskustanaiset ovat olleet mukana korvamerkitsemässä isille entistä suuremman osan vanhempainvapaasta. Tämä kehitys on tapahtunut siten, että vanhempainvapaakautta on lisätty, ei leikattu. Isiä on kannustettu ottamaan osaa lastenhoitoon ja käyttämään perhevapaita ottamatta sitä pois äidiltä ja vähentämättä perheiden valinnanvapautta, mikä on olennainen, olennainen asia. On muistettava myös se, että vanhempainvapaat on ansioonsidottuja toisin kuin kotihoidon tuki. Harmillista, kun pääministeri ei ollut tätä vastausta nyt sitten kuulemassa.

Edelleenkään en ministeri Huoviselta saanut vastausta siihen, mikä tähän mennessä on estänyt isiä osallistumaan ja käyttämään (Puhemies koputtaa) näitä vanhempainvapaita ja miten tämä teidän uudistuksenne nyt sitten sitä asiaa auttaa. Ja joustava hoitoraha, arvoisa ministeri, on hyvä asia.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tasa-arvokaapuun puetaan milloin minkäkinlaisia hankkeita, mutta kannattaa muistaa niin tässä asiassa kuin monessa muussakin asiassa, että naivismi ei ole kuitenkaan mikään aate. Yleviä tavoitteita hokemalla unohdetaan helposti arkielämä ja se, että valintoja tekee vain se, jolla on varaa niitä tehdä. Se koskee niin kulutustottumuksia kuin tosiasiallista mahdollisuutta järjestää lapsen hoito. Se, jolla on varaa, voi valita, mutta köyhä maksaa aina kaikesta täyden hinnan. Jos vaihtoehtoja on tosiasiassa vain yksi, kyse ei ole valinnasta, vaan pakosta.

Hallituksen esitys voi pahimmillaan jopa ruokkia eriarvoistumista sen sijaan, että se lisäisi tasa-arvoa. Kaikki perheet eivät ole sellaisia, jossa molemmat vanhemmat ovat kokoaikaisessa ja pysyvässä työsuhteessa. Työmarkkinat ovat pirstaloituneet, ja niillä eletään pysyvää epävarmuuden aikaa. Satunnaisista silpputöistä elävällä yksinhuoltajalla valinnanvaraa on varmaan vähemmän kuin perheessä, joka elää omistamalla. Täytyy myös muistaa, että kotihoidon tuen rajaaminen ei luo uusia työpaikkoja. Se johtaa vain etuuden vaihtumiseen ja lisääntyvään epävarmuuteen. Myös työttömyysturvamuutokset — työttömyysturvan varaan moni joutuu siirtymään — kohtelevat nuoria kaltoin, myös niitä nuoria äitejä. Niillä, joiden työhistoria on alle 3 vuotta, työttömyysturvan kokonaiskesto lyhenee 100 päivällä. Jos tämä esitys toteutuu, nuorta lapsiperhettä rangaistaan kahta kautta.

Lasten ja perheiden tarpeita sekä elämäntilanteita on lukemattomia. Jokainen perhe elää omassa ainutlaatuisessa tilanteessa, ja siksi valinnan mahdollisuuksia tulee olla aidosti tarjolla. Nyt niitä ollaan kuitenkin voimakkaasti rajaamassa. Edes esityksen lapsivaikutuksia ei ole arvioitu. Monelle lapselle omaehtoinen ja joustava kotihoidon ja päivähoidon rytmitys on paras vaihtoehto. Kun olen itse nähnyt niin kotihoitoa, päivähoitoa ja muitakin hoitomuotoja, niin arvostan kaikkia niitä ihmisiä, jotka vastaavat niin tärkeästä asiasta kuin lasten kasvatuksesta. Mutta ei ole mikään ihme, että enemmistö suomalaisista vastustaa tätä hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Lapsen ja perheen tilanteen arvioiminen on peruslähtökohta. Niiden rinnalle tulee nostaa kuitenkin myös kuntatalous ja kuntien asema. Kuntakenttää on myllerretty toistuvasti huonosti valmistelluilla hankkeilla, joita on runnottu ylhäältä alas ja jopa niin, että ylin laillisuusvalvoja on joutunut huomauttamaan hallitusta asioiden huonosta valmistelusta. Kotihoidon tuen kategorinen tasajako johtaa päivähoidon kysynnän kasvuun. Se on aivan selvää. Täytyy kysyä, mitkä valmiudet kunnilla on vastata tilanteeseen, kun liikkuvia osia kuntataloudessa ja lainsäädännössä on entistä enemmän ja niitä asioita, jotka kyetään ennakoimaan, entistä vähemmän. Ei käy kateeksi yhdenkään kunnan päättäjiä, kun tietää, minkälaisiin haasteisiin he joutuvat tulevina aikoina vastaamaan, ja tämän esityksen myötä niitä haasteita tulee entistä enemmän. Myöskään esityksen taloudellisia vaikutuksia kunnille ei ole arvioitu, ja siksi olisi ollut hyvä, että myöskin kuntaministeri olisi omalta osaltaan ollut vastaamassa näin tärkeästä asiasta.

Pääministeri Katainen, niin kuin monet muutkin ministerit, on useaan otteeseen toistanut, että työvoiman tarjonta luo työtä. Minä en kyllä ymmärrä sitä, kuinka paljon sitä tarjontaa pitää olla, jos meillä on jo nyt 320 000 työtöntä. Jos lasketaan laaja työttömyys, päästään yli 400 000 ihmisen, ja tämän joukon jatkoksi halutaan sitten siirtää osa äideistä työttömiksi. Jos nykyisen työttömyyden päälle halutaan vielä lisätä työvoiman tarjontaa monella tapaa, ainoa varma vaikutus on laaja palkka-ale tai ainakin palkkojen jäädyttäminen ja se, että erityisesti matalapalkka-aloilla työskenteleviä nuoria naisia rangaistaan kovalla kädellä.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään on iltapäivän aikana tosi monisäikeisesti ja monipuolisesti käyty, lähinnä syyllistämällä, tätä keskustelua, ja toivon, että tämä loppuiltatuokio enempi analysoitaisiin tämän esityksen seurauksia, sekä hyviä että huonoja puolia, mutta sillä tavalla, että arvostettaisiin myöskin toistemme mielipiteitä.

Itse katson muutamasta näkökulmasta. Ensimmäinen on juuri paljon tänäänkin keskusteltu tasa-arvokysymys.

Muistan jo, että edustaja Filatov aikaisemmassa puheenvuorossaan aikaisemmassa täysistunnossa sanoi, että mikäli nyt tämä aloitettaisiin nollasta, tätä ei taatusti olisi tehty tämänkaltaiseksi kuin se nyt on voimassa. Juuri näin. Ei varmasti olisi ajateltu niin, että se olisi kääntynyt näin vääristyneesti, että 95 prosenttia kotona olevista lapsia hoitavista vanhemmista on naisia.

Minä jotenkin uskon, että tämä signaali voisi antaa sellaisen sysäyksen, joka johtaisi tasa-arvoisempaan tilanteeseen perheissä. Mielenkiintoistahan olikin, että esimerkiksi edustaja Vehviläinen sanoi, että me odotamme tasavertaisuutta lisääviä päätöksiä, ja tässähän sitä tasavertaisuutta ja tasa-arvoisuutta lisääviä päätöksiä nyt tulee.

Toinen erittäin tärkeä näkökulma liittyy todellakin palkkaan, ja siinäkin edustaja Vehviläinen sanoi, että lastenhoitovalintoja konsultoi euro. Olen täysin samaa mieltä, että juuri näin, eurohan sitä konsultoi. Kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa samasta työstä maksetaan sama palkka. Juuri niinä aikoina kun tämä urakehitys tapahtuu, 25—35-vuotiaana, lapsia hoitavat 95-prosenttisesti naiset, jolloin he jäävät tästä urakehityksestä jälkeen verrattuna miehiin, mikä johtaa sitten lopulta siihen, että eläkekertymäkin on heikompi, eikä ainakaan johda siihen, että jos molemmilla olisi saman verran palkkaa, niin voisi paljon objektiivisemmin analysoida perheen osalta tilannetta.

Kolmas näkökulma on yhteiskunnan muuttuminen. Minä luulen, että myöskin oppositio voi ihan aidosti sanoa, että tämä uusi malli lisää joustavuutta. Siellä on tuntikohtaiset päivähoitokysymykset, tämäntyyliset, ja koska yhteiskuntakin on mennyt tällaisesta täysin työttömästä -mallin ja täysin työllistetyn -mallin välimuotoihin, niin tämä antaa uudenlaisia mahdollisuuksia. Mietitään myöskin yhteiskunnan muutoksen näkökulmasta.

Jännä näkökulma on myöskin se, että myöskin muita Pohjoismaita pidetään hyvinvointiyhteiskuntina. Heillä kuitenkin lasten kotihoidon tuki on lyhyempi, eikä se ole tuhonnut näitä yhteiskuntia. Suomessa on pisin ja edelleenkin on pisin, eikä sitä olla lyhentämässä, vaan sitä ollaan jakamassa. Korostan myös sitä kohtaa, että lasten yksityisen hoidon tukea voisi tässä samassa yhteydessä vielä muuttaa ja kehittää.

Totta kai sellaiset yksittäistapaukset, ongelmatapaukset, tässä on myöskin käytävä lävitse, esimerkiksi yksinhuoltajakysymys. Ilman muuta täytyy analysoida, että yksinhuoltajilla on samanlainen asema kuin niissä perheissä, joissa on kaksi vanhempaa lapsia hoitamassa — ja myöskin tämä yrittäjäkysymys ihan samalla tavalla. Yrittäjäpuolella on kuitenkin mielenkiintoinen näkökulma, että 30 prosenttia yrittäjistä on naisyrittäjiä. Voisikohan olla sellainen tilanne, että näissä perheissä esimerkiksi mies olisi palkkatyössä, ja jos me saamme tätä asennetta muutettua, niin silloin myöskin työnantajat kääntäisivät omat ajatuksensa niin, että tämä palkkatyössä oleva mies myöskin voisi olla hoitovapaalla ja hoitotuella?

Asia ei loppujen lopuksi ole niin yksinkertainen ja niin selkeä kuin oppositio näkee, vaan tässä löytyy näitä monia ulottuvuuksia. Mutta yhtenä ulottuvuutena pidän myöskin sitä, että tähän samaan yhteyteen pitää katsoa kysymys vanhemmuuden kustannusten jakamisesta. Pelkään vain, että 20 vuoden kuluttua, jos ei tätä saada kuntoon osana tätä pakettia, me puhumme suunnilleen isovanhemmuuden kustannusten jakamisesta.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus suunnittelee kotihoidon tuen puolittamista molempien vanhempien kesken. Puolittamista perustellaan vanhempien keskinäisen tasa-arvon lisääntymisellä sekä naisten aseman paranemisella työmarkkinoilla. Todelliset syyt kotihoidon tuen muuttamishaluun löytyvät kuitenkin muualta: pyritään tukimenojen leikkaamiseen, säästöihin sekä ohjaamaan kotiäidit entistä aikaisemmin töihin.

Tasa-arvopuheet jäävät jalkoihin, kun ryhdymme realistisesti miettimään suomalaisen lapsiperheen arkea. Vanhemmuus on rakkautta, vastuuta mutta myös taloudellisia riskejä. Perheen perustamisen myötä velkaannutaan ja rakennetaan sitä omaa pesää elää, asua ja varttua. Perhe elää omilla ehdoillaan. Vanhemmat jakavat hoitovastuuta, lepäävät vuorotellen ja osallistuvat kumpainenkin omien kykyjen, taitojen ja mahdollisuuksien mukaan perheen elatukseen ja kasvattamiseen. Suurempituloinen on yleensä isä. Millaisia taloudellisia resursseja luulette tällaisessa tilanteessa olevan isällä jäädä kotihoidon tuelle?

Perussuomalaiset haluavat olla rakentamassa perhepolitiikkaa, joka lisää lapsiperheiden ja perheellisiksi haluavien hyvinvointia ja luottamusta tulevaisuuteen. Tänään välikysymyskeskustelussa oleva kotihoidon tuen puolittaminen molemmille vanhemmille on yksi sen peruspilareista.

Lapsiperheet ovat kokeneet kotihoidon tuen merkittävänä. Kotihoidon tuki on mahdollistanut lastenhoidon järjestämisen omaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Kaksivuotiaista reilu kolmannes hoidetaan kotihoidon tuen avustamana, yksivuotiaista noin kaksi kolmannesta on tuen piirissä. Kotihoidon tuen käyttäjien määrä pienenee nopeasti lapsen täyttäessä 2 vuotta. Tämän pienen väestönosan pakottaminen ennenaikaisesti töihin ei siis vaikuttaisi perheiden sisäiseen tasa-arvoon saati parantaisi naisten asemaa työelämässä. Sinnehän ollaan jo tuolloin pikkuhiljaa palaamassa. Moni kotihoidon tuella oleva nainen on myös tehnyt kodin ulkopuolella töitä, vaikkapa hoitoalalla satunnaisia keikkatöitä tehden ja työkokemusta hakien ja vanhoja taitoja edelleen kartuttaen.

Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuki on ollut perhepoliittisesti kielteisen Kataisen hallituksen hampaissa ennenkin. Maaliskuussa 2012 hallitus kaavaili rajata kotihoidon tukea kaksivuotiaisiin. Perussuomalaiset nostivat asian esille tekemällä aiheesta keskustelualoitteen eduskunnan puhemiehelle. Myös keskusta teki aiheesta silloin ensimmäisen välikysymyksen. Nyt olemme täällä taas puhumassa aiheesta, sillä kotihoidon tuen säilyttäminen ennallaan on perussuomalaisten, keskustan ja vasenryhmän yhteinen sydämenasia.

Lapsien ja vanhempien hyvinvointi on perusta, jolle rakennetaan tulevaisuuden Suomea. Lapsuudessa rakentuu ihmisen elämän jalusta, ja lapsen läsnäolosta kasvaa vanhemmuuden monihaarainen puu. Siihen kuuluu iloa, naurua, väsymystä, murhetta, lasten sairastelua, vastoinkäymisiä ja joskus myös parisuhteen erilaisia kipukohtia. Mutta vanhemmuutta ei voi ulkoistaa, eikä vanhemmuuden vastuuta ja vanhempien omaa päätäntävaltaa voida ottaa pois. Miksi hallitus edes ajattelisi voivansa tehdä näin? Perheiden tulee voida ihan itse päättää siitä, kumpiko vanhempi jää hoitamaan lasta tai lapsia kotihoidon tuelle.

Arvoisa herra puhemies! Lisäksi lopuksi vielä yksi pitkän tähtäimen kommentti. Nuorison syrjäytyminen on maamme suurimpia huolenaiheita. Yhä useampi nuori jättää koulun kesken, jää työttömäksi, on työttömyysuhan alla tai syrjäytyy kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Vallitseva syrjäytymiskehitys on suuri inhimillinen mutta myös kansantaloudellinen tragedia. Työmarkkinoilla tarvitaan nyt ja etenkin tulevaisuudessa tasapainoisia, työssä jaksavia ja hyvinvoivia ihmisiä. Tulevaisuuden työntekijät ovat tämän päivän lapsia. Pohja hyvälle elämälle rakennetaan lapsuudessa, etenkin sen ensimmäisinä vuosina, jolloin lapsi tarvitsee hyvää suhdetta läsnä oleviin vanhempiin. Heikennykset kotihoidon tuessa ovat rasite lapsen kehitykselle. Hyvä ja terve lapsuus on paras sijoitus tulevaisuuteen, mitä voimme kuvitella. Miksi hallitus haluaa heikentää tulevaisuutemme perustaa säästämällä juuri kotihoidon tuessa?

Lopuksi kannatan edustaja Vehviläisen tekemää epäluottamuslausetta.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eräs keskisuomalainen kirjoitti tuossa äsken minulle: "Viis vapaasta tahdosta, me hallituksessa sanelemme, miten ihmisten tulee elää. Sanellaanko seuraavaksi perheiden tiski- tai pyykkivuorot?" Se oli minun mielestäni aika oivaltava kysymys, koska tästä nyt näyttää vähän olevan kysymys.

Kotihoidon tuen leikkaus on erittäin kova arvovalinta, joka jakaa perheet kahteen kastiin. Se nyt on aivan selvää. Hallitus suosii tällä esityksellä hyvätuloisia perheitä, joilla on mahdollisuus valita, ja kurittaa pienituloisia, joihin tämä leikkaus kolahtaa selvästi kipeimmin. Heillä ei ole valinnanmahdollisuutta useinkaan. Miten käy yhden huoltajan perheiden, joita nyt on meidän perheistä jo parikymmentä prosenttia, ja entä miten käy yrittäjäperheiden, siis nais- ja miesyrittäjäperheiden? Ei heilläkään ole välttämättä valinnanmahdollisuuksia tilanteessa siinä mielessä, jos nyt päätetään, että tämä kotihoidon tuki on pakko jakaa puoliksi, niin kuin hallitus esittää.

Perheet ovat tänä päivänä myös erittäin paljon monimuotoisempia kuin ennen, ja siksi juuri tämä joustava kotihoidon tuki -malli on ollut erittäin hyvä. Nyt hallitus muuttaa sen tieten tahtoen joustamattomaksi, ja tämä on kyllä suuri virhe.

Kotihoito on vanhempien mielestä, tämä on tutkittu ja selvitetty asia, toivotuin hoitomuoto aivan pienille lapsille. Lapsia todella halutaan hoitaa kotona keskimäärin tuo kaksi vuotta, ja näin useimmat vanhemmat nyt tekevätkin. Totta on sekin, että erittäin monet psykologit ja asiantuntijat pitävät tätä vanhempien valintaa lapsen kehityksen kannalta parhaana vaihtoehtona, että aivan pienenä voisi lasta hoitaa kotona.

Päivähoidossa ei ole tällä hetkellä todellakaan sellaisia ryhmiä, pieniä, kodinomaisia, joihin aivan pieniä lapsia haluttaisiin viedä. Päiväkotiryhmät ovat valitettavasti nykyään isompia kuin ennen, ja kyllä me kaikki tiedämme senkin, että pätevästä päivähoitohenkilöstöstä on pulaa, sijaisia ei saa ottaa. Päiväkotien ahdinko on nyt jo aika kova. Vuoropäiväkodit ovat tupaten täynnä. Lapset ovat niissä suurin piirtein ympäri vuorokauden. Tämmöistäkin kuuluu, että suurin piirtein kotona käydään vaihtamassa vaatteet. Eli kyllä tämä kotihoidon tuki -malli on nyt kuitenkin erittäin tärkeä tässäkin tilanteessa, ja sitä ei saisi huonontaa.

Lisäkustannuksiahan tästä ilman muuta tulee, koska niiksi on arvioitu jopa 250—300 miljoonaa euroa näistä lisäpaikoista, koska kyllä tämä nyt tarkoittaa sitä, että kymmeniätuhansia uusia lapsia viedään varhemmin tämän esityksen toteutumisen jälkeen päivähoitoon, ja heistä noin 15 000 on alle 3-vuotiaita.

Hallitus perustelee kotihoidon tuen leikkausta säästöillä, tasa-arvolla ja työn tarjonnalla, mutta kyllä tässä nyt tänäänkin on osoitettu moneen kertaan, että nämä perustelut ovat hiekalle rakennettuja ja ne ovat kestämättömiä. Tasa-arvosta ei voi puhua niin kauan kuin naisen euro on 80 senttiä, kun nuoret naiset saavat enimmäkseen pätkä- ja silpputöitä ja kun vanhemmuuden kustannukset jakaantuvat epätasaisesti. Kokoomuksella ja SDP:llä on valta hallituksessa ja työmarkkinajärjestöissä. Minä nyt vähän ihmettelen, miksi te ette ole korjanneet näitä kaikkein olennaisimpia asioita sitä kautta, koska ongelma ei myöskään ole se työn tarjonta nyt tässä, vaan se ongelma on nyt kyllä se, missä niitä uusia työpaikkoja on. Miksei niitä ole onnistuttu synnyttämään? Suomessa on yli 300 000 työtöntä, ja lisää tulee joka viikko. Hallitus on sysäämässä nyt vielä kotihoidon tuen saajatkin kortistoon tämän joukon jatkoksi.

Äitien paluuta hoitovapaalta työhön kannustettaisiin parhaiten lisäämällä osa-aikatyön mahdollisuuksia, jakamalla vanhemmuuden kustannuksia, tekemällä työelämästä inhimillisempää. Osa jää hoitamaan lasta kotiin, koska arvioi, ettei pysty yhdistämään kilpailullista ja vaativaa työelämää ja pienen lapsen hoitamista samaan aikaan. Etenkin yksinhuoltajilla haasteet ovat erittäin suuret. Esimerkiksi palvelualoilla ilta-, viikonlopputyöt, työt epätyypillisiin työaikoihin ovat erittäin yleisiä.

Tuossa äsken jo mainitsinkin debatissa, että äitejä ei kyllä todellakaan nyt erityisesti tarvitsisi patistaa työelämään, sillä tosiasia nyt on, että äitien työssäkäyntiaste on jopa 15—20 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin muissa Pohjoismaissa — kun pyydettiin, että vertaillaan Pohjoismaihin — ja kouluikäisten lasten äitien työssäkäyntiaste on Euroopan korkeimpia ja pitkiä hoitovapaita Suomessa käyttävät useimmin ne naiset, joilla ei todellakaan ole työtä, johon palata.

Eli tässä kyllä ajetaan nyt osaa naisia kortistoon. Tämä ei lisää millään tavalla tasa-arvoa eikä millään tavalla kannusta perheitä valitsemaan parasta vaihtoehtoa. Tämä on pakkolaki, ja se siinä mielessä kyllä tulee äärettömän huonoon aikaan sekä perheille että kunnille, ja kyllä minä nyt toivoisin, että hallitus alkaisi käyttää järkeään näissä ideoissa, joita ei ole lainkaan loppuun saakka mietitty.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen nousu yhdeksi korkeimman hyvinvoinnin maaksi maailmassa on perustunut kykyyn uudistua kriisien uhkaamana tai kriisien kautta. Nyt vuonna 2013 Suomi on jälleen kipeästi rohkean uudistuksen tarpeessa. Pärjätäkseen yhä kovenevaan kilpailuun perustuvilla maailmanmarkkinoilla ja kestääkseen väistämättömän väestönmuutoksen mukanaan tuomat paineet Suomen on saatava kaikkien suomalaisten osaaminen tekemään töitä hyvinvointimme eteen. Siksi hallitus on jo toteuttanut monia toimia työurien pidentämiseksi niin alku- kuin loppupäästä. Rakennepaketissaan hallitus päätti ottaa asiakseen pidentää työuria myös niiden keskivaiheilta. Tässä naisten työmarkkina-aseman parantaminen on nähty yhdeksi tehokkaimmaksi välineeksi tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten naisten asema työelämässä on kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Naisten työllisyydessä jäämme reippaasti jälkeen pohjoismaisista ystävistämme. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että naisten koulutus ja työelämän taidot olisivat muita Pohjoismaita tai suomalaisia miehiä heikommat. Pikemminkin tilanne on päinvastoin. Jo nyt ja erityisesti tulevaisuudessa naiset ovat miehiä koulutetumpia mutta jäävät silti jälkeen palkka- ja eläkekehityksessä.

Erityisesti ne naiset, jotka harkitsevat tai ovat jo saaneet lapsia, ovat haastavassa tilanteessa. Jotkut työnantajat pitävät heitä riskeinä ja valitettavasti todellisuudessa jopa lisäkuluerinä, vaikka ongelmaa on pidetty esillä jo vuosikaudet. Kynnykset perhevapailta töihin palaamiseksi ovat meillä muita EU-maita korkeammat.

Merkittävin selittävä tekijä naisten nykyiseen tilanteeseen on meidän monimutkainen ja byrokraattinen lapsi- ja perhetukijärjestelmämme. Yhden tuen sijasta perheitä ja vanhempia tuetaan yhdeksän erillisen tukimuodon kautta. Se vaikeuttaa perhe- ja työelämän yhteensovittamista merkittävästi. Pahimmillaan nykyisessä vanhemmuuden tukijärjestelmässä oletkin vain joko sataprosenttisesti töissä tai sataprosenttisesti kotona.

Siksi naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi hallitus päätti osana rakennepakettiaan tarkastella kriittisesti koko lapsi- ja perhetukipolitiikan kokonaisuutta. Sen tarkoitus on luoda joustava ja kannustava paketti erilaisista lapsiperheiden tuista nykypäivän maailman tarpeisiin. Siinä opposition välikysymykseen johtaneet ehdotukset kotihoidon tuen uudistamisesta ovat vain osa vielä valtaosin suunnitteilla olevaa kokonaisuutta. Muina jo julkisuutta saaneina toimina on mainittu ensi vuoden alusta voimaan astuva joustava hoitoraha sekä muutokset subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa. Peruspalveluministeri Huovisen johtaman työn pitäisi valmistua marraskuun loppuun mennessä. Tuolloin myös monet kansalaisia askarruttaneet kysymykset uudistusten yksityiskohdista ovat selvillä.

Arvoisa puhemies! Edellä mainittuun valmistelun keskeneräisyyteen liittyen opposition valitsema välikysymyksen ajankohta herättää monia kysymyksiä. Kotihoidon tukeen tehtävät muutokset ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta miksi oppositio ei malttanut odottaa koko lapsiperheiden tukipaketin valmistumista? Vai onko niin, että muilta osin hallituksen uudistussuunnitelmat ovat myös opposition hyväksyttävissä?

Toisaalta opposition valitseman etenemistavan edutkin ovat selkeät. Kun katse käännetään vain kotihoidon tukeen, omaa kokonaisvaihtoehtoa siitä, miten naisten työmarkkina-asemaa tulisi parantaa ja työuria pidentää, ei tarvitse esittää. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta valittu linja sen sijaan on kurja, kun mahdollisuutta hallituksen ja opposition ratkaisumallien vertailuun ei nyt tarjota.

Arvoisa puhemies! Loppuun vielä pari huomiota.

Ensiksikin oppositio on väittänyt kaavaillun muutoksen leikkaavan kotihoidon tuen kestoa ja sen arvoa. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Lisäksi muutos useammassa perheessä olisi lähinnä kosmeettinen. Noin puolet kotihoidon tukea nostavista nostaa sitä korkeintaan vuoden ajan, joten suureen osaan muutos ei vaikuttaisi. Kertooko tämä siitä, että rakenne on todella joustavin ja paras mahdollinen, kuten oppositio väittää?

Toiseksi oppositio väittää välikysymyksessään hallituksen haluavan rajoittaa vanhempien valinnanvaraa uudistamalla kotihoidon tukea. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Hallitus haluaa osana laajempaa lapsi- ja perhe-etuuksien uudistuskokonaisuutta lisätä vanhempien ja perheiden valinnanvaraa ja helpottaa perheen ja työelämän yhdistämistä. Tässä valinnanvarassa kotihoidon tuen nostaminen säilyy tulevaisuudessakin aitona vaihtoehtona.

Viimein väite siitä, että hallitus on ratkaisussaan unohtanut lapsen edun, ei sekään pidä paikkaansa. Lasten asema uudistuksessa on se tärkein. Siksi hoitomahdollisuuksista on tarkoitus tehdä kattava ja joustava kokonaisuus siten, että lapsen kotonaolo on mahdollista, jos vanhemmat niin päättävät.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus yrittää naamioida kotihoidon tuen uudistusta tasa-arvokysymykseksi jakamalla tuen isän ja äidin kesken, mutta tosiasiassa kyseessä on puhdas leikkaus eikä asialla ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Isät voivat tälläkin hetkellä ihan vapaasti jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, jos niin haluavat. Tämä on perheiden itsemääräämisoikeuteen puuttumista. Ei kukaan meistä voi tietää perheitä itseään paremmin, miten heidän tulee arkensa järjestää.

Arvoisa puhemies! Lapsi on siunaus jokaiselle vanhemmalle, ja se on sekä perheen, lapsen itsensä ja kuntienkin etu, että varsinkin pikkulapsia hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään. Onhan se myös edullisempaa, sillä alle kolmivuotiaiden hoito päivähoidossa maksaa jopa yli 1 000 euroa kuukaudessa. Totta on myös se, että kotihoidon tuen leikkaus tulee kohdistumaan etenkin pienituloisiin perheisiin, sillä tutkimuksien mukaan kaikista eniten tienaavat ja korkeimmin koulutetut harvoin jäävät kotihoidon tuelle.

Arvoisa puhemies! Perhepolitiikasta keskusteltaessa tulee myös ottaa huomioon syntyvyys. Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys aleni edelleen, jo toisena vuonna peräkkäin. Vuoden 2012 syntyvyyden mukaan nainen synnyttää keskimäärin 1,8 lasta ensisynnyttäjien keski-iän noustessa 28,5 vuoden ikään vuonna 2012. Syntyvyys on itse asiassa ollut jo vuodesta 1969 alkaen alle väestön uusiutumistason, joka on noin 2,1 lasta naista kohden. Kyllä tässä nyt kannattaisi hallituksenkin alkaa harjoittamaan sellaista politiikkaa, jolla saadaan syntyvyys kasvuun.

Perhepolitiikan tulisi olla kestävää ja pitkäjänteistä, sellaista, joka loisi perheen perustajille luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen, eikä tällaista kylmää hyvinvointietuisuuksista nipistämistä. Kaiken tämän lisäksi täytyy vielä sanoa, että kotihoidon tuen uudistuksesta saadut säästöt ovat vain roposia kestävyysvajeeseemme nähden ja valtiovarainministeriön omienkin tutkimusten mukaan tästä saadut säästöt jäävät todennäköisesti arvioitua pienemmiksi.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien kesken herättää monia kysymyksiä. Mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi yrittäjäperheille ja yksinhuoltajille? Mitä kunnille tapahtuu, jos päivähoitoon yhtäkkiä pamahtaa jopa 24 000 uutta hoidettavaa, joista noin 15 000 on vaativia eli alle kolmivuotiaita? Nimittäin Kelan tilastojen mukaan vuoden 2012 lopussa 50,5 prosenttia niistä lapsista, joiden ikä on alle kaksi vuotta, oli kotihoidon tuen piirissä. Lisäkustannuksien arvo kunnille on noin 250—300 miljoonaa euroa, mikäli nämä lapset siirtyisivät päivähoitoon. Mistä kunnat nämä rahat saavat? Tämä tarkoittaisi myös sitä, että kunnat joutuisivat palkkaamaan päiväkoteihin noin 5 000 uutta työntekijää.

Arvoisa puhemies! Sokerina pohjalla on uhkakuva siitä, että hallitus saattaa todennäköisesti myös rajoittaa vanhempien oikeutta hoitovapaaseen.

Lopuksi kannatan edustaja Vehviläisen tekemää epäluottamuslausetta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymys on mitä tärkein, kun me puolustamme perheille elintärkeää valinnanvapautta, vapautta päättää siitä, miten perheen lastenhoitovelvoitteet järjestetään. Perhehän on paras asiantuntija päättämään, miten omat lapset hoidetaan. Siksi tuntuukin varsin erikoiselta, että hallitus yrittää väen väkisin mennä perheiden väliin ja käyttää sitä valtaa, joka suvereenisti kuuluu perheille.

Meillä Suomessahan on erinomaiset lasten päivähoitomahdollisuudet: perhepäivähoito, päiväkotihoito ja kotihoidon tuki. Kaikki nämä kolme eri vaihtoehtoa ovat hyviä, enkä hyväksy lainkaan niiden asettamista vastakkain, koska kaikkia niitä tarvitaan eri elämän tilanteissa, ja perhe on paras asiantuntija päättämään, mikä kulloinkin perheelle parhaiten sopii.

Miksi me nyt sitten olemme tällaisessa tilanteessa? Muistan, että pääministeri Katainen vieraili Ruotsissa, oliko viime kevättalvella. Sieltä tuotiin tuliaisina se, että pitää työn tarjontaa merkittävästi lisätä, ja samaa laulua on laulanut Vattin johtaja Juhana Vartiainen, aivan samaa oppia, työn tarjontaa pitää lisätä, ja nyt löydettiin sitten keinoksi naiset, jotka pitää patistaa työelämään. Pääministeri Katainen ja kokoomus ovat siis tämän kotihoidon tuen leikkauksen taustalla. Se ihmetyttääkin sen takia, että kokoomuksen omissa puolueohjelmissa kaikessa korostetaan valinnanvapautta ja nyt sitä valinnanvapautta ollaan sitten viemässä.

Tätä kotihoidon tuen jakamispakkoa perustellaan hallituksen toimesta niin, että se on tasa-arvon edistämistä. Työelämän tasa-arvolla tätä on mahdoton perustella siitä syystä, että naisten euro on edelleen se 80 senttiä. Samapalkkaisuutta me emme ole saavuttaneet, eikä sitä ole juurikaan edistetty, vaikka kokoomuksella ja sosialidemokraateilla on kaikki valta tässä nykyisessä hallituksessa. Teillä on valta Hakaniemessä, teillä on valta Etelärannassa ja niin edelleen, samoin kuin työmarkkinajärjestöissäkin. Eli kaikki mahdollisuudet, avaimet, on teillä käytössä parantaa työelämän tasa-arvoa ja edistää samapalkkaisuutta, mutta missä ovat nämä teot?

Tasa-arvoa työelämässä voidaankin parhaiten edistää perhevapaakustannusten tasaamisella. Muistan hyvin pääministeri Vanhasen ensimmäisen hallituksen, jonka toimesta perhevapaakustannuksia tasattiin. Sitä valmisteltiin työryhmässä, jossa itsekin olin mukana tasa-arvoasiainneuvottelukunnan silloisena puheenjohtajana. Meillä on tällä hetkellä noin 60 prosenttia perhekustannuksista tasattuna ja 40 prosenttia pitäisi vielä tasata. Eli 40 prosentin urakka on jäljellä. Nyt minun kysymykseni kuuluukin ministeri Huoviselle, kiitos siitä, että ministeri on täällä paikalla: missä viipyy nyt sitten perhevapaakustannusten tasaamisen jatko, koska se on tavattoman tärkeä naisten työmarkkina-aseman näkökulmasta?

Kun pääministeri Katainen siellä Ruotsissa vieraillessaan tähän työn tarjonnan lisäämiseen ihastui, niin olisi ollut huomattavasti parempi meidän naisten näkökulmasta, että sieltä olisi tuotu tuliaisiksi se Ruotsin malli perhevapaakustannusten tasaamiseksi. Siellä tasataan verovaroin, ja naisia ja miehiä ei aseteta eriarvoiseen asemaan tämän tasausjärjestelmän ansiosta. Eli Ruotsin malli tässä on erinomainen, ja toivonkin, että ennen kuin tämäntyyppisiä ratkaisuja edes mietitään hallituksen sisällä, olisi tämä perhevapaakustannusjärjestelmän tasaus toteutettavien listalla.

Arvoisa puhemies! Suomessa on yli 300 000 ihmistä tänä päivänä työttömänä, suurtyöttömyys, ja noin 100 000 tietääkseni on erilaisten aktivointitoimenpiteiden piirissä, ja lisää työttömiä tulee koko ajan. Kataisen hallitus on yli kaksi vuotta nyt seurannut sivusta, puhunut kyllä paljon työstä, mutta ei ole tehty toimia, joilla meillä lisättäisiin työtä, yrittäjyyttä, yrittämisen edellytyksiä. Sinipunahallitus pakottaa nyt sitten töihin kotihoidon tuella lapsiaan hoitavat vanhemmat, joista noin 30 prosenttia, jopa vähän yli, on vanhempia, joilla ei ole työpaikkaa, mihin mennä. Eli tästä syntyy tilanne, arvoisa ministeri, johon toivon, kun asiaa valmistelette, teidän puuttuvan. On täysin kohtuutonta, että jos kerran ei ole sitä työnantajaa sillä äidillä, joka kotona hoitaa lasta, niin hän joutuu sitten siirtymään työttömyyskortistoon ja lapsi kunnalliseen päivähoitoon, jos isä ei voi tätä tilannetta hyödyntää, mitä todennäköisemmin läheskään aina ei voi.

Eli kova kokoomuslainen leikkauslinja jatkuu, ja toivonkin, että sosialidemokraatit pidätte puolenne.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Opposition välikysymyksessä on monia varsin mielenkiintoisia piirteitä. Ensinnäkin hallituksen esittämä kotihoidon tuen uudistus on vastoin todellisuutta haluttu leimata yhdeksi keinoksi kuristaa perheiden asemaa. Toiseksi välikysymys tuntuu alistuvan suoraan nykytyömarkkinoilla vallitsevan palkkaepätasa-arvon edessä ja hyväksyvän sen myös kaikkien perhetukien lähtökohdaksi ja vallitsevaksi olotilaksi.

Tosiasiassa hallituksen esitys uudistaa kotihoidon tukea, ei leikkaa sitä euroissa eikä kestossa. Uudistuksessa on aivan oikein kysymys työelämän tasa-arvon ja työelämään osallistumisen edistämisestä sen sijaan, että olisimme osaltamme sementoimassa kotien ikiaikaisia roolijakoja. Hallitus haluaa antaa myös isille mahdollisuuden osallistua tasa-arvoiseen vastuunkantamiseen lapsistaan.

Hallitus haluaa myös, että perheillä on edelleen mahdollisuus yhtä pitkään kotihoidon yhteiskestoon kuin ennenkin. Me tiedämme, kun luemme tutkimuksia, ja ne osoittavat, että naisten työmarkkina-asema kärsii ennen kaikkea pitkistä poissaolojaksoista työelämästä, ja tähän toivomme muutosta. Naisten uralla edistymismahdollisuudet ja palkkakehitysnäkymät kohentuvat selvästi, kun naiset kiinnittyvät entistä vahvemmin työelämään. Vastaavasti on koko yhteiskunnan etu, että isät osallistuvat entistä enemmän lastensa arkeen. Naisia ei myöskään saa syyllistää töihin menosta, ja tämän syyllisyystaakan purkamisessa uudistuksella on merkittävä rooli.

Arvoisa puhemies! Täällä keskustan Pekkarinen käytti termiä "laitospaikat" ja perussuomalaisten Mäntylä "järjestelmä", kun he puhuivat varhaiskasvatuksesta meidän päiväkodeissamme. Nämä kommentit kuvastavat valitettavan hyvin sitä arvomaailmaa, mitä näiden edustajien ajatuksissa on. Mielestäni meidän on annettava päiväkotiammattilaisille se arvostus, joka heille ilman muuta kuuluu. Äidin syli ei ole ainoa turvallinen paikka, vaan kehittyneessä yhteiskunnassa vastuullinen hoitaja voi löytyä myös sieltä päiväkodista tai jopa isän sylistä.

Vielä erityisesti haluan korostaa sitä, että tässä kotihoidon tukiuudistuksessa ei ole kyse ainoastaan kotihoidon tuen jakamisesta vanhempien kesken vaan laajemminkin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämisestä. Uudistuksen tavoitteena on luoda Suomeen entistä tasa-arvoisempaa kulttuuria, jossa äidin ei tarvitse aina olla se, joka jättää omat urahaaveensa jäähylle lasten syntyessä. Kyllä te, keskustan kansanedustajat, myös hyvin tiedätte sen, että muutos ei tapahdu hetkessä.

Pitkällä tähtäimellä, kun naisten poissaolot työstä vähentyvät, me voinemme odottaa sekä korjausta naisten palkkatasoon ja urakehitykseen että helpotusta etenkin nuorten naisten työnsaantiin. Nyt käsittelyssä oleva kotihoidon tuen uudistus on luonnollisesti vain eräs yksityiskohta hallituksen suuressa rakennepaketissa. Se ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on kuitenkin tärkeä askel kohti entistä oikeudenmukaisempaa työ- ja perhe-elämää.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä omassa puheessani kiinnitän huomion muutamaan ministerin antamaan lauseeseen ministerin puheessa ja muutamiin seikkoihin sitten itse tässä asiassa.

Kun tässä ministerin puheessa tuli lause, että "joustava perheen ja työn yhteensovittaminen" on yksi motiivi, niin tätä on kyllä hirveän vaikeaa tässä nähdä. Hän sanoi myöskin, että säästöt ja leikkaukset ovat kohtuuttomia lapsiperheille. Tähän lauseeseen voi kyllä hyvinkin yhtyä. Lisäksi perusteena oli, että työurien katkoksia vähennetään kotihoidon leikkauksella. Periaatteessa onnistuessaan ne tuplataan, mutta käytännössä kuitenkaan mitään muutoksia ei tule tapahtumaan, ainoastaan kotihoidon tuki leikkautuu puolella.

Pääministeri sanoi, että yrittäjäperheissä toinen vanhempi tekee yrittäjänä pitkää päivää, työtään, sitten lapsi viedään päivähoitoon — ei se sen kummallisempaa ole. Näinkin voi, luonnollisesti, ajatella. Kun edustaja Toivakka otti täällä salissa esille sen, että tämmöiset keski-ikäiset, reilusti keski-ikäiset, herrasmiehet vastustavat voimakkaasti tätä uudistusta, ja katsoin, että itse hiukan lukeudun tähän porukkaan, niin ottaisin esimerkin myös sitten tämmöisestä yrittäjäperheestä: Minä itse 32 vuotta olen ollut yrittäjänä ja toiminut yrittäjäjärjestöissä ja sitä kautta törmännyt tämmöiseen nuoreen yrittäjäperheeseen, jossa tämän perheen äidillä on menestyvä yritys. He ovat järjestäneet sen niin, että isä hoitaa lapsia kotona, ja he ovat huolissaan nyt siitä tilanteesta, että kotihoidon tukea maksetaan isälle vain se puolitoista vuotta.

Sen lisäksi minä haluaisin itse asiassa puhua myöskin rintaruokinnasta, vaikken olekaan sen alan spesialisti, mutta isä olen ja kolme poikaa minulla on. Tämähän käytännössä tarkoittaa sitä, että tämä on rajattu niin, että äiti on ensimmäisen puolitoista vuotta kotona hoitamassa lapsia, minkä jälkeen sitten toivotaan, että isä tulisi hoitamaan sen toisen puolen. Muutoinhan rintaruokinta ei ole mahdollista ollenkaan. Ja mitä sitten, jos rintaruokinta jatkuu kaksi vuotta? Onko niin, että äiti on sitten sen kuusi kuukautta ilman kotihoidon tukea rintaruokkimassa lasta?

Tällaisia pieniä kysymyksiä on, mutta sitten vähän isompi asia on se, että pääministeri sanoi nyt tässä debatissa vastauksena, että tämä ei ole säästöhanke. Täällä salissa 17.9. edustaja Sasi, siis pääministerin puoluekaveri, sanoi: "Nyt kun hallitus yrittää tehdä joitakin säästöjä, niin mitä oppositio tekee? Arvostelee niitä säästöjä ja tekee jopa välikysymyksen, ja minusta se osoittaa, että oppositio ei ole ollenkaan kärryillä siitä, missä taloudellisessa tilanteessa Suomi tänä päivänä on." Näin sanoi Sasi, ja tästä voidaan vetää se johtopäätös, että jompikumpi näistä herroista, pääministeri Katainen tai edustaja Sasi, puhuu totta, mutta vain toinen.

Arvoisa puhemies! Tämä juttu on varmastikin hallituspuolueille poliittinen kannatuskatastrofi. Tämä on mennyt kyllä nyt niin pitkälle, että tästä on varmaan vaikea hallituksen peräytyä. Tämä homma on mennyt reisille. Mutta minä ehdotan hallitukselle sellaista hyvää tapaa vetäytyä tästä: pidätte tiukasti linjastanne kiinni, mutta siirrätte tämän koko projektin toteuttamisen seuraavalle vaalikaudelle ja mieluummin sinne vaalikauden puoleenväliin, niin että sitten jää seuraavallekin hallitukselle mahdollisuus harkita, kannattaako tämä asia viedä loppuun asti.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän keskustelu on ollut varsin mielenkiintoinen, ja toivoisi, että kaikki ne isät, jotka tällä hetkellä hoitavat lapsiansa perheissänsä, olisivat pystyneet seuraamaan tätä keskustelua ja lisäksi ne äidit, joita nyt ilmiselvästi yritetään saada työelämään tällä tehtävällä kotihoidon tuen leikkausratkaisulla, olisivat kuunnelleet ja pääsisivät näin ollen kärryille siitä, mitä eri puolueet täällä eduskunnassa näistä perheiden hoitoasioista miettivät ja mitä ovat niistä mieltä.

Minusta aivan liian vähälle keskustelulle on jäänyt tänä päivänä se, että lapsen edun ja kaikkien päätösten vaikutuksen lapseen pitäisi olla keskiössä. Pitäisi miettiä sitä, mikä on se fokus, mitä milläkin asialla tavoittelemme, ja ennen kaikkea, kun lapsi on niin vähän aikaa pieni, miten parhaat mahdolliset fasiliteetit hänelle järjestämme koko perheen kannalta niin, että perhe voisi tasapainoisesti elää ja tehdä töitänsä ja järjestää hoitopaikkansa. Tilannekohtaisuus jokaisessa perheessä on siksi erinomaisen tärkeä. Jokainen perhe tekee ratkaisunsa sillä perusteella, mikä kullakin hetkellä tälle perheelle on parasta. Haluan vielä kerran korostaa sitä, että kun me yhteiskunnassa kaikki hyväksymme sen periaatteen, että vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsistaan, niin kyllä he ihmettelevät tätä ratkaisua, että nyt heiltä otetaan tämä vastuu ja tämä velvollisuus, tämä itsemääräämisoikeus pois maan hallituksen taholta ja ryhdytään preparoimaan perheen ratkaisuja hallituksen voimin ja toimin. Se näyttää hyvin erikoiselta nimenomaan tästä perspektiivistä katsottuna.

Arvoisa puhemies! Kouluikäisten lasten äitien työssäkäyntiaste, mihin täällä on viitattu, on Suomessa Euroopan korkeimpia. Pitkiä hoitovapaita käyttävät muita useammin ne äidit, joilla ei ole työtä, johon palata, mikä on ihan luonnollista. Hoitovapaan lyhentäminen tuskin tulee merkittävästi tukemaan heidän työllistymistään. Sen sijaan se vaikeuttaa jo valmiiksi huonossa taloudellisessa tilanteessa olevien perheiden asemaa. Vakinaisessa työsuhteessa olevat äidit palaavat muita nopeammin takaisin työelämään. Kattavat ja joustavat sekä laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut, jotka meillä nyt on Suomessa, takaavat parhaiten perheen ja työn vaihtelun arjessa sekä myös antavat perheille mahdollisuuden valita parhaan hoitomuodon omalle lapselleen.

Kotihoidon tuki on pienempi satsaus kuin päivähoito, joka maksaa yli 1 000 euroa kuukaudessa alle kolmivuotiaiden osalta, ja nimenomaan nyt puhutaan tämän kotihoidon tuen keston ajasta, ei yleisesti varhaiskasvatuksesta, jonne minusta kaikilla pitää olla mahdollisuus päästä. Mitä puoliksi jakaminen maksaa? Mitä se maksaa perheille ja mitä kunnalle ja mitä valtiolle? Näitä asioita on hyvä pohdiskella. Niistä ei ole tullut meille laskelmia.

Mitä tulee tähän leikkaukseen, josta täällä on keskusteltu, että onko tämä leikkaus vai ei, niin selvä leikkaushan se on perheissä, joissa ei kyetä käyttämään tätä toista puolikasta kotihoidon tukea. Kukaan ei voi tätä yhtälöä kiistää. Se menee juuri näin.

Arvoisa puhemies! Äitejä ei tarvitse erityisesti patistaa töihin, kuten hallitus näyttää uskovan, vaan Suomessa äitien työhön osallistuminen on jo nyt eurooppalaisittain hyvin korkealla tasolla. Myös pohjoismaisissa vertailuissa suomalaisäidit pärjäävät. Kokoaikatyössä olevien osuus on suomalaisäideillä lähes 15—20 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin muissa maissa. Hoitovapaa tilapäisesti laskee pienten lasten äitien työssäkäyntiastetta, mutta hoitovapaan jälkeen äidit jälleen palaavat työmarkkinoille, kuten aiemmin jo tuossa mainitsin. Tärkeintä olisi tällä hetkellä hallituksen miettiä sitä — kun meillä on paljon kotona hoitotyötä tekeviä ihmisiä, sekä isiä että äitejä — että heidän eläketurvansa saataisiin suhteessa tähän rahaan, mitä he saavat palkkioksi tai palkaksi, ajan tasalle. Eläkekertymä on tosi tärkeä asia kaikkien ihmisten osalta, ja siihen tulisi pistää paukkuja enemmän kuin tähän kotihoidon tuen leikkaukseen.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan ajatella niin, että tässä keskustelussa on kyse ennen kaikkea tasa-arvosta ja järjestelmän päivityksestä tähän päivään. Työ- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov toi jokin aika sitten esiin, että mikäli kotihoidon tuki olisi keksitty nyt, olisi itsestään selvää, että luomme mallin, jossa molemmat vanhemmat, äiti ja isä, ovat samalla viivalla. Kuitenkin tämän päivän tosiasia on, että edelleen peräti 94 prosenttia lasten kotihoidon tuen käyttäjistä on naisia. Yksi syy tähän on paitsi isän yleensä parempi palkka, jolla perhe tulee paremmin toimeen, myös ne asenteet, joita työpaikoilla on. Väitän, että aika montaa isää katsotaan edelleen varsinkin miehisillä aloilla vähän oudolla tavalla työpaikalla, jos hän ilmoittaa jättävänsä hyvin palkatun, nousujohteisen ja mielekkään työn ja jää kotiin hoitamaan lapsia. Miehillä tulee olla oikeus jäädä kotiin lapsen kanssa ja naisilla oikeus osallistua työelämään ilman liian pitkiä taukoja, ja ennen kaikkea lapsilla tulee olla oikeus aikaan ja hoivaan myös isältään.

Arvoisa puhemies! Neljän lapsen äitinä tiedän, että lastenhoito on kokopäiväistä työtä ja kotiäitien panosta tulee todellakin arvostaa. Naiselle ja etenkin nuorelle äidille tilanne on usein ristiriitainen. Jos olet kotona hoitamassa lapsia, sinulta kysellään, milloin jo viimeinkin palaat töihin, ja jos olet töissä, mikset ole kotona hoitamassa pieniä lapsiasi. Nuorelle äidille, joka muutenkin on vielä epävarma omassa äitiydessään, tilanne on sellainen, että teet niin tai näin, aina on valinta jonkun mielestä väärä.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo useaan kertaan tullut todettua, että naisen euro on edelleen 83 senttiä. Siihen on toki monta syytä, mutta yksi asia on se, että pienten lasten äidit ovat kansainvälisesti katsottuna pitkään kotona hoitamassa pieniä lapsia silloinkin, kun kyseessä on hyvin koulutettu nainen. Kotiäitinä olemisesta ei tule kuin pientä hoitovapaalta kertyvää eläkettä, ja tämä jos mikä ylläpitää naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa myös myöhemmillä vuosilla. Myös kauan kotona olevien äitien osaaminen varsinaisessa ammatissaan menee hukkaan, kun he eivät ole mukana työelämässä. Tämä pätee tietysti erityisesti koulutettuihin äiteihin. Heidän mutta erityisesti pieni- ja keskituloisiin töihin palaavien äitien osalta myös uudelleenkoulutus työelämän tarpeisiin on syytä miettiä kunnolla. Tänä päivänä pitkä poissaolo työelämästä tarkoittaa usein sitä, että taidot tarvitsevat päivitystä. Joskus myös fyysinen kuntoutus on tarpeen. En ole kuullut, onko tähän suunnitteilla joitakin erityistoimia, jotta naiset todella pääsisivät takaisin kiinni työelämään, mutta todella toivon, että näin on.

Arvoisa puhemies! Joidenkin laskelmien mukaan tämä uudistus tuo työmarkkinoille arviolta 6 000 uutta ihmistä, pääasiassa naista, ja tällä uudistuksella saadaan aikaan mahdollisesti joidenkin kymmenien miljoonien eurojen säästöt koko maan tasolla. Todelliset luvut toki jäävät nähtäväksi, ja paikoitellen kustannukset saattavat toki lisääntyä.

Esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa on laskettu, että uudistuksen seurauksena kaupungin kustannukset todellakin saattavat lisääntyä vajaan 10 tai jopa 20 miljoonan euron edestä. Jos esimerkiksi 5 000:sta kotona nyt olevasta lapsesta tulee päiväkoteihin 1 000 lisää kotihoidon tuen päivityksen takia, joudumme rakentamaan arviolta kymmenen uutta 100 paikan päiväkotia tulevina vuosina. Valtion tuleekin harkita asian aikataulu tarkkaan ja miettiä, mitä muita muutoksia tulee tehdä samassa yhteydessä.

Kotihoidon tuen uudistus sekä tässä yhteydessä tehtävä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat kotona, ovat tärkeitä asioita, mutta kuitenkin vain yksittäisiä osia tästä kokonaisuudistuksesta, jossa pitää vielä tehdä paljon muutakin. Ruotsissahan on huomattavasti joustavampi malli kuin meillä, ja siellä lapsiperheet saavat kotihoidon tukeen verrannollista tukea vielä siinä vaiheessa, kun lapsi on alaluokilla koulussa.

Puheeksi tulisi vakavasti ottaa myös vanhemmuuden kustannusten kasautuminen pelkästään äidin työnantajalle. On laskettu, että jos äiti ansaitsee keskimäärin 2 800 euroa kuussa, vauvasta aiheutuvat kustannukset ovat äidin työnantajalle noin 10 000 euroa. Ruotsissahan nämä kustannukset maksaa yhteiskunta eli veronmaksajat. Tässä kohtaa täytyy todeta, että me Suomessa olevat naiset olemme olleet turhan vaatimattomia. Vauvat eivät synny yleensä pelkästään äideille, vaan perheisiin.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen päivitys tähän päivään on hyvä esimerkki siitä, että joskus päättäjien tulee ravistella yhteiskuntaan pinttyneitä itsestäänselvyyksiä. Toivon, että työn ja perheen yhteensovittamista koskevat rakenneuudistukset eivät jää tähän, vaan perheiden tilannetta katsotaan myös perinteistä ydinperhettä laajemmin. Monessa perheessähän pohditaan esimerkiksi sitä, miten voitaisiin pitää ikääntyvistä vanhemmista paremmin huolta, kun he eivät enää pärjää yksin kotonaan eikä heitä haluta laittaa laitoshoitoon.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kaumalle on ensin todettava, että tosiaan Tilastokeskuksen laskelmien mukaan perhevapaat lyhentävät naisten työuraa keskimäärin 1,2 vuodella, mutta silti naisten elinikäinen työura on vuoden pitempi kuin miesten, kuten meidän välikysymyksen esittäjä, edustaja Vehviläinen aikaisemmin jo totesi. Mutta se on ihan totta, että nuorten naisten on vaikea saada pysyvää työsuhdetta ja se on todella rakenteellinen ongelma ja siinä tämä vanhemmuuden kustannusten tasaus voisi omalta osaltaan auttaa.

Mutta, arvoisa herra puhemies, hallitus on nyt määräämässä kotihoidon tuen jaettavaksi tasan isän ja äidin kesken. Meille keskustassa tämä ei käy. Perheiden valinnanvapauden säilyttäminen on kaikin tavoin järkevämpää perhe- ja talouspolitiikkaa. Hallituksen edustajat ovat kovasti mainostaneet, kuinka kotihoidon tuen korvamerkitseminen on tasa-arvoteko. Pääministeri Katainen on kuitenkin itse todennut, ettei kotihoidon tuen muutos olekaan pelkästään työelämän tasa-arvokysymys vaan taloudellisin tehokkuusargumentein perusteltava toimenpide. Äidit halutaan nopeammin työmarkkinoille, eikä hallitus näytä panevan pahakseen, vaikka isiltä oma puolikas kotihoidon tukea jäisikin käyttämättä. Satojentuhansien työttöminä ollessa se työn saaminenkaan ei ole helppoa varsinkaan muutenkin määräaikaisuuksista kärsiville, perheenperustamisiässä oleville naisille.

Katainen on kuitenkin myös tunnustanut, että kuntien päivähoitokustannusten odotetaan nousevan muutoksen myötä. Tämän oppositio totesi heti kättelyssä, kun tieto kotihoidon tuen muutoksista kantautui korviimme. Kotihoidon korvamerkintä on leikkaus valtion menoihin ja lisämenoerä kunnille. Toimenpide ei sovi yhteen hallituksen lupauksen kanssa karsia kuntien tehtäviä ja sitä myöden niiden kuluja.

Arvoisa puhemies! Moni asia kotihoidon tuen korvamerkitsemisessä odottaa vastausta. Saako yksinhuoltajan lapsi vain puolet siitä kotihoidon tukiajasta kuin yhdessä asuvan pariskunnan lapsi? Viedäänkö kotihoidon tuki perheeltä, joka on palkannut alle 3-vuotiaalle hoitajan? Hallituksen malli tuntuu soveltuvan kyllä perheisiin, joissa on kaksi vanhempaa, jotka molemmat ovat vakituisessa työsuhteessa ja joilla on samansuuruinen palkka. Mutta, hyvä hallitus, tällaisia perheitä ei niin paljon kuitenkaan sitten ole.

Suomi pelastuu työnteolla ja yrittäjyydellä, missä tekijöinä ovat motivoituneet ihmiset, joilla on valinnanvapaus järjestää työn ulkopuolinen elämä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei ole yksinkertaisesti järkevää yksilön tai yhteiskunnan kannalta patistaa ketään kotihoidon tuelta työttömyyskortistoon. Hallituksen toimille puuttua kotihoidon tuen jakoon pakkotoimin ei löydy perusteita, jotka olisivat selitettävissä sen paremmin kokonaistaloudellisin, tasa-arvo- kuin perhepoliittisinkaan argumentein.

Arvoisa puhemies! Vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen rokottaa erityisesti naisyrittäjyyttä. Tämä näkyy muun muassa siinä, että sukupolvenvaihdoksien toteuttaminen perinteisillä naisaloilla tökkii. Tästä on seurauksena kaikenlaisia lieveilmiöitä, esimerkiksi liian usein ulkomaiset suuryritykset syövät pienet toimijat markkinoilta sellaisilta aloilta, kuten vaikkapa hoivakotiliiketoiminnassa. Tähänkin liittyen hallituksella on ollut jo pitkään selvittelyn alla ansioperusteisen perhevapaajärjestelmän kehittäminen. Nyt kun hallitus kerran hakee niitä porkkanoita, joilla se saisi isät hoitamaan lapsia kotiin, niin yksi hyvä insentiivi voisi olla ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pidentäminen. Olemme siinä muihin länsimaihin verrattuna keskikastia. Ansiosidonnainen vapaa ei meillä vielä ulotu edes lapsen 1-vuotispäivään saakka. Muissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta ansiosidonnainen jakso ulottuu pidemmälle kuin Suomessa.

Myös sosiaali- ja terveysministeriön asettama vanhempainvapaatyöryhmä on kartoittanut muun muassa mahdollisuuksia korvata perhevapaista työnantajille aiheutuvia suoria kustannuksia aikaisempaa paremmin. Työryhmä esitteli muistiossaan vaihtoehtoja työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmästä seuraavien perhevapaiden suorien kustannusten korvaamiseksi työnantajille. Mikä maksaa, hallitus? Miksei näitä oikeasti vanhemmuuden kustannuksiin vaikuttavia asioita ajeta eteenpäin samalla intensiteetillä kuin kotihoidon tuen leikkaamista, jonka keskusta edellisellä kertaa esti?

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa vanhemmuuden tukemiseen myös sitä näkökulmaa, että vähimmäisäitiys-, -isyys- ja -vanhempainrahojen sekä myös kuntoutus- ja sairauspäivärahojen taso olisivat työmarkkinatuen tasolla. Vanhasen toisen hallituksen kaudella toteutui vuonna 2009 yksi historiallisimmista tulonsiirroista, kun nämä päivärahat nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Se merkitsi noin 160 euron korotusta kuukaudessa pienituloisille lapsiperheille. Näitä rahoja korotettiin jo Vanhasen ykköshallituksen aikana 94 eurolla kuukaudessa. Vuodesta 2005 alkaen hoitovapaan ajalta on karttunut myös eläkettä. Tätä aikaisemmin hoitovapaata ei katsottu eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi. Eläkkeen karttumisen peruste on kotihoidon tuella 694,84 euroa kuukaudessa vuoden 13 tasossa. Tästä ansiosta karttuu eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa.

Nyt tilanne on Kataisen hallituksen toimesta jälleen kerran se, että työmarkkinatuki on korkeammalla tasolla kuin nämä edellä mainitut päivärahat. Kysynkin: miten sopii yhteen hallitusohjelmankin kanssa se, että työtön saa suurempaa korvausta kuin sairauden tai perheenlisäyksen vuoksi työstä poissa oleva henkilö, tai minkä signaalin se ylipäätään antaa vanhemmuuden ja kotikasvatustyön arvosta?

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan tulee tukea ja kunnioittaa perheen valintoja. Kotihoidon tuen jakaminen puolisoiden kesken kaventaa perheiden itsemääräämisoikeutta. Kaikille hallituksen tarjoilema järjestely ei käytännössä ole mahdollinen. Tällaisessa asemassa ovat perheet, joissa isä on esimerkiksi pienyrittäjä. Yrittäjän kotiin jääminen tarkoittaisi sitä, että pitää laittaa pillit pussiin ja lopettaa yrittäminen, vai luuleeko hallitus, että kaikilla yrittäjillä on varaa palkata tai opettaa henkilö tilalleen? Arkipäivän todellisuus on kaukana kuvitellusta.

Isillä on nykyiselläänkin mahdollisuus jäädä kotihoidon tuella kotiin, ja on hyvä asia, jos perheellä on siihen taloudelliset mahdollisuudet, mutta ilman rahaa eivät perheet tule toimeen, ja kaikilla ei ole valinnanvaraa. Pakottamalla isien kotiin jääminen ei tule merkittävästi lisääntymään, ja näin puolet kotihoidon tuesta jää käyttämättä. Päiväkoti lapsista alkaen, se on hallituksen sanoma. On odotettavissa päivähoitopaikkojen kasvavan runsaalla 20 000 hoidettavalla, ja joudutaan palkkaamaan hoitajia tuhansia.

Toiseksi, äidit halutaan töihin, vaikka ei ole osoittaa työpaikkaa, vai mistä hallitus taikoo 6 000 työpaikkaa paikkaamaan kestävyysvajetta? Hallitus on perustellut leikkausta työn tarjonnan lisäämisellä. Todellisuudessa Suomessa on 400 000 työtöntä ja joka päivä tulee lisää. Lapset tulevat sijaiskärsijöiksi, pompotellaan ja pallotellaan. Paljon on kysytty, miten käy yksinhuoltajan kotihoidon tuen, leskien, avopuolisoiden, eronneiden yhteishuoltajuusparien ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies! Jos Suomi olisi viisas, työelämän joustoja tulisi kehittää niin, että perheillä olisi mahdollisuus valita lasten hoitojärjestelyjen sekä ikääntyvien sukulaistensa huolehtimisen osalta. Yhteisöllisyyden arvot tuovat uusia toimintamalleja. Kotityön ja vapaaehtoisen omaishoidon kautta laskettu kansantalouden arvonnousu olisi otettava bkt-tarkastelun rinnalla yhteiskunnan pärjäämisen mittaristoihin. Kaikki perheiden tekemä työ on työtä tulevaisuuteen ja pois tulevista ongelmista. Kaikki vanhusten oma tukeminen vähentää yhteiskunnan taakkaa.

Jos hallitus olisi viisas, se siirtyisi kokonaistarkasteluun, jossa nyt sosiaali- ja terveyssektorin vastuulle siirrettyjen töiden todelliseksi vaihtoehdoksi otettaisiin kotien omat mahdollisuudet hoitaa vastaavia tehtäviä niin, että kotona tehtyä lasten kasvatusta tai vanhusten hoitoa oikeasti arvostettaisiin ja siitä maksettaisiin riittävä korvaus ajatuksella, että esimerkiksi perheen äiti tai isä työllistyy osa-aikaisesti tai kokoaikaisesti kotona huolehtien perheestä. Jotta tämä olisi mahdollista, tarvitaan palkkaus- ja sosiaalijärjestelmän uudistusta. Samalla pystyttäisiin ratkomaan myös kestävyysvajetta, ei tietysti kokonaan, osa-aikaisuuden ongelmia ja tekemään kodin arvot valitsevat perheet tyytyväisemmiksi.

Arvoisa puhemies! Kaikille ei sovi yksi ja sama toimintamalli.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen suunnittelema pakko kiintiöittää pienten lasten kotihoidon tuki puoliksi molemmille vanhemmille on puhtaasti ideologinen valinta, joka tyylipuhtaasti noudattaa tämän hallituksen tapaa tehdä politiikkaa. Keskittäminen, pakko ja ylhäältäpäin sanelu ovat tämän hallituksen keinoja uudistaa tätä maata. Jokainen ymmärtää, että sillä linjalla ei rakenneta mitään kestävää, päinvastoin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kuntakentän raju myllerrys on jo viety pakolla eteenpäin vastoin asiasta parhaiten itse tietävien kuntien ja alueitten omaa tahtoa. Samalla tavalla hallitus katsoo nyt tietävänsä paremmin kuin jokainen perhe itse, miten perheitten tulisi elämänsä järjestää. Siihen tehtävään suomalaiset lapsiperheet eivät kyllä ministereitä tarvitse. Keskusta luottaa siihen, että jokainen perhe itse osaa valita parhaan hoitomuodon pienille lapsille.

Kotihoidon tuen leikkaus ei tuo säästöjä, se ei edistä tasa-arvoa eikä tuo helpotusta työmarkkinoille. Näyttääkin siltä, että hallituksen ainoa tavoite on saada pienten lasten äidit työmarkkinoille, kuten se avoimesti on todennut. Hallitus ei siis lainkaan näytä arvostavan kotona tehtävää työtä. Hallitukselle voisi kai kertoa, että yhteiskunta rakentuu perheitten ja lasten hyvinvoinnin varaan. Kotihoidon tuki on tuonut perheiden innolla vastaanottaman ja käyttämän mahdollisuuden joustoon työelämän ja perheen arjen yhteensovittamisessa. Tämän hallitus haluaa nyt perheiltä viedä.

Valinnanvapaudesta ei saa tinkiä. Joillekin päivähoito on toimiva ratkaisu, toiset taas haluavat valita kotihoidon. Toisissa perheissä lapsia jää kotihoidon tuelle hoitamaan isä, toisissa äiti, joskus myös isovanhempi. Ja toistan edelleen sen, että eivät suomalaiset perheet tarvitse näissä asioissa millään tavalla ministereitten neuvoa. Käytännössä kaikenlaiset suomalaiset perheet ovat käyttäneet kotihoidon tukea, ja on myös huomattava, että kaikki perheet eivät nosta tätä kotihoidon tukea kolmea vuotta vaan käyttävät vaikka vain osittain, esimerkiksi siirtämällä kesän yli töihinpaluuta tai vastaavaa. Tämä leikkaus veisi kotihoidon tuen parhaan osan, sen, mihin se on alun perin luotu, eli joustavuuden.

Arvoisa puhemies! Keskustalle naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla ja tasa-arvon edistäminen on itsestään selvää. Tämä uudistus lähtee kuitenkin väärästä päästä. Laastarointi ei auta, kun moninkertaisesti isompaa ongelmaa ei ole korjattu. Ideaalitilanteessa lasten vanhemmilla onkin tasa-arvoisesti sama palkka, jolloin valinta kotiin jäävästä vanhemmasta on luonnollisempi ja varmasti myös jakautuu tasaisemmin. Kun tilanne nyt kuitenkin on se, että tällä hetkellä isät tienaavat äitejä paremmin, on perheen talouden kannalta selvää, että pienituloisempi jää kotiin. Tämä virhe on korjattava työmarkkinoilla eikä kotien valinnanvapaudesta leikkaamalla.

Aivan ensisijaisen tärkeää on tasata vanhemmuuden kustannukset työpaikoilla. Suomen Yrittäjien laskelman mukaan yksi vauva maksaa työnantajalle 12 000 euroa. Tämän taakan kantaa siis yksin äidin työnantaja. Työnantajan silmissä nuoren naisen palkkaamisessa on siis aina vauvalaskun riski. Naisten osana onkin aivan liian usein pätkätöihin ajautuminen ja miesten etenemis- ja palkkakehityksen jälkeen jääminen.

Suomen naisyrittäjät näyttävätkin eräässä tiedotteessaan toteavan erittäin osuvasti, että Yrittäjänaisten mielestä vauvat eivät kuulu firman piikkiin, koska raskaus ei ole työperäinen tapahtuma. Suomen Yrittäjänaisten varapuheenjohtaja samassa tiedotteessaan toteaa sen, että jos eduskunta ei tasaa vanhoihin jäänteisiin kuuluvia vanhemmuudenvapaakuluja, Suomen kilpailukyky romahtaa. Hän argumentoi tätä kolmella tavalla, joista ensimmäinen on se, että seuraavan 10 vuoden aikana Suomessa jää eläkkeelle liki 700 000 henkeä. Toiseksi hän toteaa, että meillä syntyy liian vähän vauvoja ja jo vuonna 2025 yhtä työssäkäyvää kohden on peräti 73 ihmistä työelämän ulkopuolella. Ja kolmanneksi, pk-yritysten merkitys kasvaa koko ajan, ja ne työllistävät jo yli 60 prosenttia työntekijöistä. Hän vielä jatkaa, että näitten painavien perusteitten lisäksi kaikkien päättäjien olisi vielä ymmärrettävä, että puolet Suomen kansalaisista on naisia.

Eli siis vanhemmuuden kustannusten jakaminen on aivan äärimmäisen tärkeää. Se olisi sitä todellista rakenteellista työtä, mitä hallituksen tässä tilanteessa pitää tehdä, ja toistan vielä tässäkin sen, että minulle oli aika yllättävää, että hallituksen virallisessa vastauksessa tähän vanhemmuuden kustannusten jakamiseen ei paneuduttu millään tavalla. (Puhemies koputtaa)

Aivan lopuksi, puhemies, totean vielä sen, että tässä hallituksen suunnitelmassa on monia tärkeitä kysymyksiä vailla vastauksia, muun muassa yksinhuoltajien osalta, millä tavalla käy yrittäjävanhemmille ja niin edelleen, mutta, arvoisa puhemies, ajan puitteissa totean loppuun sen, että en millään muotoa voi hyväksyä tätä hallituksen suunnittelemaa kotihoidon tuen leikkausta.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt keskustan ja perussuomalaisten tekemää välikysymystä kotihoidon tukeen liittyvistä muutoksista. Muutoksilla on tarkoitus jakaa kotihoidon tuki puoliksi isille ja äideille. On tärkeää, että lapsiperheiden hyvinvoinnista käydään monipuolista ja rakentavaa keskustelua.

Myös hallitus pitää erittäin tärkeänä lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamista. Kotihoidon tukeen kohdistuvilla muutoksilla on nimenomaan tarkoitus lisätä lapsiperheiden hyvinvointia sekä lisätä tasa-arvoa naisten ja miesten välisiin perhevelvollisuuksiin. Lapsiperheitä koskevassa päätöksenteossa on tärkeää pyrkiä kauaskantoiseen päätöksentekoon ja linjausten jatkuvuuteen. Monet perheet suunnittelevat tulevaisuutta olemassa olevien palvelumuotojen mukaan. Siksi on tärkeää, että nyt tehtäviin kotihoidon tukeen liittyviin muutoksiin saadaan yhteinen näkemys ja lapsiperhepalvelut kehittyvät. Meille demareille on aina ollut tärkeää huolehtia lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Olemme aina pyrkineet lisäämään tasa-arvoa yhteiskunnassa sekä kehittämään lapsiperhepalveluita. Näin tulee olemaan jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Keskusta esittää välikysymyksessä, että kotihoidon tuen muuttaminen erilliseksi kiintiöksi äidille ja isälle on leikkaus kotihoidon tukeen. Näin ei kuitenkaan ole. Kotihoidon tukeen tehtävillä muutoksilla ei haeta leikkauksia tai säästöjä, vaan se on askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Perhevapaiden aikaisempaa tasaisempi jakautuminen isien ja äitien välillä vahvistaa osaltaan naisten työmarkkina-asemaa sekä hoitovastuun jakautumista molempien vanhempien kesken. Uudistus edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista niin työmarkkinoilla kuin perhe-elämässä.

Nyt tehtävillä muutoksilla on tarkoitus edistää nimenomaan naisten työllisyyttä. Pohjoismaisittain verrattuna Suomessa on nuorten naisten työllisyysaste melko matala. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2012 kotihoidon tuen saajia oli 116 000 ja niistä yli 109 000 oli naisia.

Kotihoidon tukeen kohdistuvia muutoksia on tärkeää tarkastella myös isien kannalta. Tällä hetkellä vain 5 prosenttia kotihoidon tukea saavista on miehiä. Isien tasa-arvoisempi osallistuminen lasten hoitamiseen on erittäin tärkeä asia paitsi miesten itsensä myös lasten edun kannalta. Lisäksi kun otetaan huomioon perhevapaiden nykyistä tasaisempi jakautuminen miesten ja naisten välillä, voidaan olettaa, että myös erot nuorten naisten ja miesten työmarkkina-asemassa tasoittuvat työnantajien näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on osa pienten lasten päivähoitojärjestelmää. Mielestäni perheellä tulee jatkossakin säilyä vapaus valita heidän elämäntilanteeseensa sopiva hoitomuoto eri vaihtoehtojen väliltä. Myös pienituloisilla äideillä ja isillä tulee tulevaisuudessakin olla mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan alle 3-vuotiaita lapsiaan. Siksi muutoksen jatkovalmistelussa on otettava huomioon linjauksen vaikutukset erilaisten perhemuotojen keskuudessa.

Myös lapsen kehittymisen näkökulmasta on tärkeää, että lapsi voi kasvaa kotona. Pienellä lapsella tulee olla oikeus hoivaan ja turvaan sekä oikeus molempiin vanhempiinsa. Myös tutkimukset tukevat tätä väitettä. Pienen, herkässä kasvuiässä olevan lapsen siirtyminen liian aikaisessa vaiheessa suureen hoitoryhmään voi vaikuttaa moninaisesti lapsen kehitykseen. Siksi on tärkeää, että myös isät kantavat vastuun perheen yhteisestä hoitovastuusta.

Eduskunnassa saatiin aikoinaan naisten enemmistöllä läpi subjektiivinen päivähoito-oikeus. Tämä oli hieno saavutus. Yhteiskunta ympärillämme kuitenkin muuttuu ja kehittyy kaiken aikaa. Subjektiivista päivähoito-oikeutta tulisi mielestäni tarkastella tarpeen tullen uudelleen nykytilanteen, nykytutkimusten sekä alalla työskentelevien henkilöiden mielipiteiden valossa.

Myös päivähoidon kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota. Päivähoidon ryhmäkoot ovat usein liian suuria, eikä ammattitaitoista henkilökuntaa ole riittävästi saatavilla. Lasten normaalin kehityksen tukemiseksi olisikin tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti riittävän pieniin hoitoryhmiin, joissa myös lasten erityistarpeet tulisi huomioitua, hoitajien pysyvyyteen ja päivähoitopäivien pituuteen. Varhaiskasvatuksella on suuri vaikutus lapsen hyvinvointiin, kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman yksi keskeisimmistä perhepolitiikan tavoitteista on perheen ja työn yhteensovittaminen. Kuten hallitusohjelmassakin todetaan, hallitus pyrkii edistämään kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään. Kotihoidon tuelta töihin haluavien äitien tai isien siirtymistä työelämään tuleekin helpottaa eri keinoin. Tämä on tärkeää, jotta erityisesti naisten työllistymismahdollisuudet paranisivat ja työelämässä vallitseva naisten ja miesten välinen tasa-arvo lisääntyisi. Tällä hetkellä pitkiltä kotihoidon jaksoilta palaavista äideistä huomattava osa jää työttömäksi, mikä on erittäin valitettavaa.

Myös päivähoitojärjestelmän kehittäminen joustavammaksi tukee perheen ja työn yhteensovittamista. Tämä parantaa erityisesti yksinhuoltajien asemaa työmarkkinoilla. Päivähoitomaksujen suhteuttaminen hoitoaikoihin taas parantaisi perheen mahdollisuuksia käyttää osa-aika-, osapäivä- tai vuorohoitoa ja tukisi näin vanhempien mahdollisuuksia osa-aikaiseen työskentelyyn sekä turvaisi vanhemman kosketuksen työelämään. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi haluan sanoa, että salissa käyty keskustelu on ollut oikein antoisaa ja arvokasta, kiitos siitä. Esille on tullut monia näkökulmia, ja toivonkin, että rakentava keskustelu lapsiperheiden hyvinvoinnista jatkuu edelleenkin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskuntafilosofi Herbert Marcuse kirjoitti kirjan "Yksiulotteinen ihminen" — jonka suomennoksen muuten on tehnyt edustaja Jungnerin eno, Markku Lahtela — ja erinomaisesti hän on kiteyttänyt erään määritelmän: järjenvastaisuuden järkiperäisyys. Jotenkin tuntuu, että tässä hallituksen kaavailussa kotihoidon tuen jakamisesta on juuri tätä järjenvastaisuuden järkiperäisyyttä. Mutta oikeastaan tämä on jatkumoa sille, mitä valitettavasti tämän hallituskauden aikana on hallitukselta totuttu jo odottamaan.

On syytä pohtia, mitä tämä uudistus toteutuessaan tulisi merkitsemään nimenomaan kunnissa. Kyllästymiseen asti olemme puhuneet siitä, miten tiukilla taloudellisesti kunnat nyt tällä hetkellä ovat, ja tämä ratkaisu entisestään syventäisi kuntien kurjistumista. Kun nopeasti — se on täällä tunnustettu hallituspuolueiden edustajienkin suulla — tulisi lisää pieniä lapsia vaatimaan päivähoitopaikkaa, niin tämä johtaisi monissa kunnissa kaoottiseen tilanteeseen. Niin kuin edellinen puhuja jo viittasi, ryhmäkoot ovat jo nykyisellään suuria. Ne suurenisivat edelleen. Kunnilla ei myöskään ole tällä hetkellä varaa rakentaa uusia tiloja eikä myöskään ilmeisesti palkata pätevää henkilökuntaa. Näin siis pienet lapset, pikkutaaperot, joutuisivat opettelemaan sosiaalisia taitoja vaikeutuvissa olosuhteissa.

Arvoisa herra puhemies! Osaltaan tämä ratkaisu toteutuessaan merkitsisi myös keskiluokan elämäntilanteen heikentymistä entisestään. Keskiluokan elämäntilanne on jo nykyisellään, viime vuosina, heikentynyt, ja tämä olisi äärimmäisen vaarallista kehitystä. Nimittäin yhteiskunnissa, joissa keskiluokan asema on heikko, myös yhteiskunnallinen vakaus järkkyy, ja tällaista ei luonnollisestikaan kukaan vastuullinen ihminen ja kansanedustaja, päättäjä, toivo.

Yhtä lailla puhutaan kestävyysvajeen paikkauksesta ja näistä rakenteellisista uudistuksista. Rakennepaketissa hallitus sanoi, että kuntien velvoitteet otetaan tarkkailun alle ja niitä vähennetään, mutta tätähän kautta kunnille tulisi uusia velvoitteita järjestää yhä useammalle päivähoitopaikka joko perhepäivähoidossa tai päiväkodissa. Nämä ovat hienoja järjestelmiä, suomalaisten tulee niistä olla ylpeitä, mutta on oltava valinnanmahdollisuutta, ja myös pienille lapsille usein koti on se paras paikka varttua.

Arvoisa puhemies! Ei ole voinut olla myöskään havaitsematta ylimielisyyttä tämän asian käsittelyn yhteydessä hallituksen toimesta. Viisautta olisi nyt kaikessa hiljaisuudessa hallituksen luopua näistä aikeista. Sikäli tämä välikysymyskeskustelu on hyvä, ja niin kuin edellinen puhujakin jo viittasi, olisi äärimmäisen tärkeää, että meidän yhteiskunnassa käytäisiin keskustelua perheiden jaksamisesta, hyvinvoinnista — siitä, miten perheet selviävät — sillä monella tapaa perheet on ajettu ahtaalle ja niistä pyritään ottamaan irti kaikki mahdollinen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä esitetään yksi tärkeä huomio, josta voi olla vain yhtä mieltä opposition kanssa. Nimittäin Suomi nousee vain työllä ja yrittäjyydellä. Juuri näin. Kun me haluamme, että Suomi nousee ja työllisyysaste Suomessa kasvaa, meidän pitää huolehtia siitä, että meillä on työpaikkoja ja hyvät edellytykset yrittäjyydelle. Mutta meidän pitää myös huolehtia siitä, että on osaavaa työvoimaa tarjolla. Meidän tulee huolehtia myös ihmisten ja perheiden hyvinvoinnista. Kyse on siis kokonaisuudesta, joka mahdollistaa suomalaisen hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa.

Tästä syystä on myös ehdottoman tärkeää tukea perhettä ja vanhemmuutta. Kaikki tutkimukset osoittavat, että ensimmäiset vuodet ovat todella merkittäviä lapsen kasvun kannalta. Siksi on tärkeää, että meillä on vanhemmuutta ja vanhempien kasvatusvastuuta aidosti tukevia palveluja ja toimintoja. Tässä varhaiskasvatuksella ja perheneuvolapalveluilla on olennainen ja tärkeä rooli. Vanhemmuuden tukemiseen tähtää myös hallituksen linjaus kotihoidon tuen kohdentamisesta puoliksi molemmille vanhemmille. Kyse ei ole vastakkainasettelusta, vaan siitä, että hallitus kehittää nykyistä joustavampia ja kokonaan uusia toimintamalleja. Tarkoituksena on aidosti tukea molemmille vanhemmille kuuluvaa oikeutta ja vastuuta vanhemmuudesta.

Arvoisa puhemies! Kuten demareiden ryhmäpuheessa todettiin, jos me nyt olisimme luomassa kotihoidon tukea, niin me varmasti pitäisimme lähtökohtana sitä, että tuki jaetaan tasan isien ja äitien kesken. Tällä hetkellä kotihoidon tuen käyttäjistä noin 95 prosenttia on naisia. Kuitenkin eri tutkimusten perusteella miehet haluaisivat viettää nykyistä enemmän aikaa perheensä kanssa. Nykyisen kotihoidon tuen puolustajat perustelevat kantaansa muun muassa perheiden valinnanvapaudella, mutta jos kotihoidon tuki perustuu aitoon valinnanvapauteen, miten se voi jäädä näin vääristyneeseen tilanteeseen? Onko vain 5 prosenttia miehistä halukkaita hoitamaan lapsiaan, vai onko kuitenkin niin, että kotihoidon tuen valinta-asetelma on se, meneekö äiti töihin vai jääkö hän kotiin? Tilastot kertovat, että kotihoidon tuella ollaan sitä pidempään, mitä heikompi koulutus äidillä on. Samoin jos hänellä ei ole työpaikkaa, johon palata, kotihoidon tuen jatkaminen on houkuttelevampaa. Tosiasia on, että jokainen vuosi poissa työstä tekee töihin palaamisen entistä vaikeammaksi. Voimme aidosti kysyä, onko tämä todellista valinnanvapautta.

Arvoisa puhemies! Kannan erityistä huolta naisista, jotka ovat vailla perustutkintoa ja joilla ei tästä syystä ole työpaikkaa. Juuri heidän voi olla erityisen vaikea päästä kiinni työelämään, kun lapset siirtyvät varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piiriin. Näissä tilanteissa monet naiset kokevat, ettei heillä ole taloudellista mahdollisuutta mennä koulutukseen perheen perustamisen jälkeen. Näin heillä on entistä suurempi riski jäädä työttömäksi, ja kotihoidon tuki on tuolloin hyvä vaihtoehto.

Olen pohtinut osaltani, kannustaisiko esimerkiksi maksuton varhaiskasvatus äitejä hakeutumaan tutkintoon johtavaan koulutukseen, joka toisi heille huomattavasti paremmat edellytykset jatkossa työllistyä. Tämä toisi lisää vaihtoehtoja niin äidille kuin perheellekin kotihoidon rinnalle. Ensi vuoden alusta tulee voimaan myös hieno sosiaalinen innovaatio, joustava hoitoraha. Se mahdollistaa nykyistä paremmin osa-aikatyön tekemisen ja lisää työn kannustavuutta.

Arvoisa puhemies! Meidän työelämässämme on kuitenkin yksi suuri ongelma. Se ei arvosta riittävästi lapsiperheiden olemassaoloa. Lapsiperheet nähdään uhkana, taloudellisena riskinä muun muassa hoitovapaiden takia. Usein naiset kantavat vastuun myös hoitovapaista, mikä osaltaan lisää kielteistä asennetta nuoriin naisiin. Me tarvitsemme työelämään asennemuutosta. Jotta työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen olisi aidosti mahdollista, jokaisella työpaikalla pitäisi aidosti pysähtyä tämän asian ääreen: kysyttäisiin, tuetaanko meidän työpaikallamme perhe-elämää helpottavia työkäytäntöjä ja työaikoja, onko henkilöstöllä työn ja perheen yhteensovittamisesta johtuvia jaksamisongelmia, onko suhtautuminen miesten ja naisten vanhemmuuteen tasapuolista. Pitäisi vastata kysymyksiin rehellisesti ja etsiä keinoja tilanteen parantamiseksi.

Maassamme on onneksi myös hyviä kokemuksia, joissa perheiden näkökulma on otettu vahvasti osaksi työyhteisöä. On osoitettu, että perheystävällinen työkulttuuri parantaa työviihtyvyyttä ja työhyvinvointia. On osoitettu, että myönteisellä asenteella vaikutetaan työmotivaatioon, työtehokkuuteen ja parempiin työtuloksiin. Siitä on tullut joihinkin yrityksiin jopa rekrytointivaltti.

Arvoisa puhemies! On selvää, että kotihoidon tuen jatkovalmistelun lähtökohtana pitää olla lapsen edun toteutuminen. Myös yksinhuoltajat ja erilaiset perhemuodot on otettava huomioon ja monia muitakin seikkoja on vielä selvitettävä. (Puhemies koputtaa) Perhepolitiikassa riittää siten paljon kehitettävää. Etuuksien puolella on tärkeää kehittää lapsilisäjärjestelmän rakenteita, on uudistettava asumistukijärjestelmää tukemaan lapsiperheitä, vanhempainvapaiden osalta rakennepoliittisessa ohjelmassa luvataan selvittää vanhemmuuden kustannusten tasaaminen. Myös tämä selvitystyö on tärkeä askel kohti nykyistä tasaisempaa vanhemmuuden jakamista.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos debattikeskustelua ja ministerin puheenvuoroa seurasi joku äiti tai isä, joka parhaillaan hoitaa kotihoidon tuella lapsia kotona, en ihmettele, vaikka käytettyjen puheenvuorojen jälkeen hän miettisi, mikä on arvoni yhteiskunnassa. Siksi haluan sanoa, että te äidit ja tietenkin te isät, jotka hoidatte lapsia kotona, teette arvokasta työtä ja te vanhemmat, jotka hoidatte lapsia kotona, ette ole vanhempina yhtään huonompia kuin ne vanhemmat, jotka vievät lapset päivähoitoon, mutta myös niin, että te vanhemmat, jotka olette päättäneet siirtyä työelämään ja joiden lapset ovat päivähoidossa, ette ole yhtään huonompia vanhempina kuin ne isät ja äidit, jotka hoitavat lapsia kotona.

Vanhemmuuden arvoa ei mitata sillä, kuinka nopeasti siirrytään työelämään. Minusta on elämälle vierasta sellainen ajattelu, että tasa-arvo toteutuu vain silloin, kun molemmat vanhemmat ovat tunnilleen saman verran kotona ja hoitavat tunnilleen saman verran samoja kodin tehtäviä. On kymmeniä erilaisia tapoja järjestää lastenhoito ja kodin tehtävät, ja oleellista on se, että vanhemmat ovat vapaasti keskenään sopineet työnjaosta ja ovat siihen tyytyväisiä. Ei siihen kaivata hallituksen tai kenenkään meidän poliitikkojen tarvetta mennä väliin näpelöimään. Ehkä siksi hallituksen rakennepakettiin sisältyvä kotihoidon tuen uudistus on aiheuttanut valtavasti palautetta meille kansanedustajille. Ihmiset ovat olleet tyytyväisiä nykyiseen järjestelmään, jossa perheillä on aito valinnanvapaus.

Kotihoidon tuen vaikutuksia naisten työllisyyteen tutkinut erikoistutkija Tuomas Kosonen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta kertoo Ylen uutisissa, että todellinen vaikutus on kotihoidon tuen lyhentäminen äideiltä. Käytännössä useimmilla perheillä ei ole todellista valinnanmahdollisuutta sen suhteen, kumpi vanhempi jää kotiin kotihoidon tuella.

Kotihoidon tuen muutos koskettaa kaikista kipeimmin pienituloisia ja monilapsisia perheitä. Heiltä häviää täysin valinnanvapaus. Hyvätuloinen perhe voi hoitaa aina valinnanvapauden rahalla. Ihmettelenkin, miksi vasemmistopuolueet haluavat viedä nimenomaan pienituloisilta perheiltä valinnan mahdollisuuden.

Kelan lähiaikoina julkaistavan tutkimuksen mukaan yli kolmasosalla pienten lasten vanhemmista ei ole työtä, mihin palata. Tässä on villakoiran ydin: ollaan menossa väärin päin puuhun, mikäli äidit halutaan töihin, ennen kuin heillä on työpaikkoja. Hallituksen pitäisi nyt keskittyä vahvistamaan kilpailukykyä ja luomaan uusia työpaikkoja. Keskusta korostaa, että yksi keino naisvaltaisten alojen työpaikkojen luomisessa olisi vanhemmuuden kustannusten tasaaminen. Tämä olisi paljon tärkeämpää tasa-arvon edistämisen kannalta kuin kotihoidon tuen puolittaminen pukemalla se tasa-arvon valekaapuun.

Arvoisa puhemies! Keskusta on kannattanut aina perheiden valinnanvapautta lastenhoidon suhteen. Valinnanvapauden mahdollistavat toimiva päivähoito ja yksityisen hoidon tuki- ja kotihoidon tuki -järjestelmät. Perheiden tilanne on aina erilainen. Luotamme siihen, että perheet tietävät itse parhaiten, millä tavalla lastenhoito on parasta järjestää. Nyt tämä valinnanvapaus ollaan viemässä, ja kysymys on ideologiasta. Hallituksen politiikka on arvovalinta valinnanvapautta vastaan ja edustaa mielestäni vääränlaista holhoamista. Toivon vilpittömästi, että hallitukselta löytyisi vielä oikeanlaista nöyryyttä kuulla lapsiperheiden kanta tähän asiaan.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen joskus tästä pöntöstä sanonut, että Suomen suurin kansallisomaisuus on tiessämme. Se ei oikeasti pidä paikkaansa. Se on kansalaisissa. Lapsissa ja nuorissa on sen tulevaisuus, joten kun varmasti kaikki ovat tätä samaa mieltä, että meidän on pidettävä huolta lapsista ja nuorista, niin meidän pitäisi yhdessä viedä tätä asiaa eteenpäin.

Nyt on kuitenkin menossa välikysymyskeskustelu, ja se pohjautuu siihen, että hallitus on tehnyt, tosin näissä tiukoissa tilanteissa, tämän säästöohjelmansa, mikä tulee sen todellinen luonto kuitenkin olemaan. Tämä säästöhän tulee siitä, että perheet eivät pysty käyttämään näitä vaihtoehtoja tasapuolisesti. Samaan aikaan yhteiskunnan lasku kuitenkin kasvaa, koska kunta joutuu maksamaan tämänkin säästön. Tässä on siis menossa samanlainen prosessi kuin useissa aikaisemmissa tehtävissä, mitkä kunnille aikaisemmat hallitukset ovat siirtäneet. Tehtävät siirtyvät, rahat eivät.

Valinnanvapaus on perheiden iso ja tärkeä asia siinä, miten omat lapset kasvatetaan, mikä on se juuri itselle sopiva vaihtoehto. Päiväkodissa on hyvä kasvaa ja kehittyä yhteiskunnan osaksi. Sitä ei varmasti kukaan kiistä. Ja esimerkiksi maahanmuuttajille päiväkoti on erinomainen kotouttamispaikka. Mutta kuitenkin koti lienee se paikka, missä on eniten rakkautta ja läheisyyttä saatavilla lapselle. Tämä säästöohjelma nyt kuitenkin tasa-arvon kaapuun puettuna estää tämmöiset vaihtoehdot tai pitemmät kotona oleskelut. On totta, että Suomi tarvitsee työvoimaa, mutta se menee nyt lähinnä naisten ja lasten kustannuksella.

Perheiden toimeentulo on se asia, mikä on se ydinjuttu. Tässä koko keskustelussa on unohdettu se, että jos ei perhe kokonaisuudessaan tulojen vähyydestä riippuen pysty pitämään sitten tätä elämää tasapainossa vaan joutuu esimerkiksi tämän päätöksen takia sitten viemään lapsensa päiväkotiin, niin siellä ei kuitenkaan tämä kokonaisuus parane.

Mielestäni parempi vaihtoehto olisi ollut hallitukselta se, että esimerkiksi pienyrittäjien vanhemmuuden kuluihin puuttuminen ja tasaaminen olisi otettu kunnolla käsittelyyn. Esimerkiksi meidän perheessä pienyrittäjävaimoni oli asiakkaiden menetyksen pelosta huolimatta se luonnollinen vaihtoehto, kuka jäi kotiin. Olisin itse halunnut myös niin tehdä, mutta tuloista johtuen tämä oli ainoa vaihtoehto. Pankki kun ei kysy sitä, että mikä se tasa-arvo nyt on. Perheiden kokonaistoimeentulo on se asia. Samaan aikaan pitäisi pohtia myös se, mikä on tämä työeläkekuvio, niin kuin edustaja Myllykoski nosti esille, ja mikä on tasapainoa sen suhteen, miten isän ja äidin läsnäolo vaikuttaa lapsen elämään. Päivähoitomaksut, niitten suuruus, on myös olennainen osa tätä yhtälöä, kokonaisuutta.

Kokonaisuudessa, yhteenvetona: Olisi järkevää poistaa kaikki mahdolliset rajoitteet, mitkä koskevat sitä sukupuolijakaumaa, miten rahat pitää käyttää, kuitenkin niin, että sopeutetaan se tulo, millä perheet kokonaisuudessa voivat järjestää tilanteen, ottaen tämä tasa-arvo siinä suhteessa huomioon. On ehdottomasti lapsen etu, että isä ja äiti molemmat osallistuvat lapsen vanhemmuuteen, kuitenkin on oltava perheillä oma valinnanvapaus ja vaihtoehtojen riittävyys siihen, onko koti, päiväkoti tai vaikka mummula se paras vaihtoehto, mutta rajoitteet pitää poistaa ja perheiden kokonaistoimeentulo ottaa huomioon.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Ongelma tässä isien osallistumisessa lastensa hoitoon on se, että sitä harvemmin kuitenkaan käytännössä tapahtuu. Aina se on se äiti, joka jää kotiin. Lapsia onneksi syntyy nykyään aika hyvin, ja jos heitä on paljon, niin se on aika pitkä aika, kun nainen joutuu olemaan poissa työelämästä, ja sen jälkeen onkin aika vaikeaa työelämään enää palata: työnantaja katsoo, että on ollut liian kauan poissa sieltä, ja se kynnys palkata pienten lasten äiti takaisin töihin kasvaa. Naiset ovat vielä erittäin koulutettuja Suomessa. Senkin takia olisi tärkeää, että myös naiset pääsisivät työelämään tasavertaisesti miesten kanssa työ ja perhe yhteensovitettuna mahdollisimman hyvin.

Silloin kun lapset ovat pieniä ja isä ja äiti ovat nuoria, tuskin kenenkään mieleen ensimmäisenä juolahtavat eläkeasiat, mutta nekin pitää sitten huomioida: miten eläkekertymä toteutuu ja tapahtuu, kun ollaan kotona ja poissa pitkään työelämästä. Tässäkin suhteessa on tärkeätä, että perheen ja työuran yhteensovittaminen tapahtuu mahdollisimman hyvin.

Lapsi tarvitsee myös isää, ja ongelma on siis se, että isä usein ulkoistetaan lapsen elämästä. Ei meistä kukaan halua, että näin tapahtuu. Käytännössä kuitenkin usein näin on.

Koko päivä on puhuttu opposition suulla siitä, että kotihoidon tukea leikattaisiin. Mitään leikkausta ei kuitenkaan tehdä, niin kuin kaikki tiedämme, mutta voi olla, että oppositio katsoo, että se leikkautuu siinä, kun pakotetaan äidit olemaan kotona ja isät eivät siis halua mennä sinne kotiin hoitamaan lasta ja käyttää sitä kotihoidon tukea, niin sillä tavalla se tietysti leikkautuukin. Eli oppositio haluaa äitien pysyvän kotona. Mitä valinnanvapautta se sellainen on, kysyn. (Mikko Savola: Höpö höpö!) Kukaan ei aja myöskään alle 3-vuotiaita päivähoitoon, vaan tavoitehan on koko ajan, että lapsi pysyy kotona vanhempiensa tykönä. Mutta me haluamme, arvoisa puhemies, ajaa isät kotiin lapsen luo.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuki: mistä on kysymys? Kysymys on 80-luvun puolivälissä luodusta mallista osaksi lasten päivähoitoa; tänä päivänä pitää sanoa, että osaksi lasten varhaiskasvatusta. On kysymys osasta päivähoidon järjestelmää. Jos tämä asia ymmärretään näin, useat puheenvuorot tänään tässä keskustelussa menevät ihan uuteen valoon.

Sen sijaan, jos asia ymmärretään niin kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, suora lainaus: "Kotihoidon tuki on yksi perheille suunnatuista tuista ja palveluista. Tukia on jatkovalmistelussa syytä tarkastella kokonaisuutena. Tällä hetkellä lapsiperheille tarkoitettuja tukia ovat äitiysavustus, äitiysraha, vanhempainraha äidille ja isälle, yksityisen hoidon tuki, elatustuki, erilaiset tuet lapsen sairastaessa, adoptiotuki ulkomailta adoptoiville, sotilasavustus asepalveluksessa tai siviilipalveluksessa olevalle ja hänen perheelleen. Näistä lapsiperheiden tuista on tarkoitus rakentaa mahdollisimman joustava mutta myös kannustava paketti, joka sopii tähän päivään."

Jos kotihoidon tuki nähdään osana sosiaaliturvaa, maailma näyttää hieman toisennäköiseltä kuin silloin, kun kyse on osasta päivähoitoa, osasta perheiden aitoa mahdollisuutta valita paras kulloinkin perheen tilanteeseen sopiva päivähoitomuoto. Olen siksi huono esimerkki tässä asiassa, että en lähde sen syvemmälle esimerkiksi oman perheeni kohdalla täällä julkisesti tätä asiaa avaamaan, mutta sen verran totean, että esimerkiksi me olemme käyttäneet kaikkia käytettävissä olevia päivähoidon muotoja juuri siksi, että se on ollut kulloisessakin elämäntilanteessa meidän perheellemme paras vaihtoehto.

Suora lainaus kokoomuksen ryhmäpuheesta. — Jos kotihoidon tuki nähdään sosiaaliturvana, maailma on siis hieman toisennäköinen kuin silloin, kun puhutaan päivähoidosta ja päivähoidon vaihtoehdoista, mahdollisuuksista.

Toinen asia, mikä tässä puheessa unohtui kokonaan: Meillä on syyperusteinen sosiaaliturva, ja niin kauan kuin meillä on syyperusteinen sosiaaliturva, pidän erittäin vaarallisena tämän kaltaisten puheenvuorojen käyttämisen, minkä olemme tänään kokoomuksen ryhmäpuheessa kuulleet. Ensinnäkin tässä niputetaan hyvin erilaisten elämäntilanteita omaavien ihmisten etuudet tilanteessa, jossa me olemme räätälöineet sosiaaliturvaa niin, että niissä tilanteissa, joissa omat voimat eivät riitä tai elämäntilanne niin vaatii, yhteiskunta tulee apuun. Jos tässä tavoitellaan perusturvaa, perustuloa, sanottakoon se sitten ääneen, mutta se olisi kyllä kokoomuksen suunnasta jotain aivan uutta.

Toisekseen ja toinen näkökulma tähän. Ollaanko kokoomuksessa ihan tosissaan näitten niputtamisten kanssa? Aiotaanko nämä tuet todellakin uudistaa tässä yhteydessä tai vielä tällä vaalikaudella? Kuulostaa aika pelottavalta. Kokoomuksen paketeista kun ovat jäljet näkyvissä, ne ovat käytännössä rakenneuudistuksen kaapuun peitettyjä leikkauslistoja. Puhutaan sitten niin kuin asiat ovat. Pääministeri on monesti tänäänkin vedonnut siihen, että puhutaan tyylillä ja puhutaan asiasta, ei puhuta toistemme ohi. — Pitkä lainaus suoraan kokoomuksen ryhmäpuheesta.

Arvoisa puhemies! Perheitten arjessa on jonkin verran toisenlaiset huolet kuin huoli kestävyysvajeesta ja rakenneuudistuksista. Meidän päättäjien huolena on monen miljardin aukon täyttäminen tilanteessa, jossa ollaan matkalla kohti tulevaisuutta, jota ei tarvitse ennustaa, jonka tietää. Kun päätöksiä tehdään, on kyse arvovalinnoista. 9 miljardin euron lista, joka täsmentyy marraskuun loppuun mennessä, mitä esimerkiksi tarkoittaa 1 miljardia kuntapalveluista, sisältää kuitenkin joitakin hyvinkin yksityiskohtaisia esityksiä siitä, mitä tulossa on.

Kotihoidon tuen esitetyt muutokset ovat näitä yksityiskohtaisia tietoja, ja on aivan turha väittää hallitusryhmien edustajien, erityisesti kristillisdemokraattien, suulla tänään, että kyllä tämä tästä vielä jalostuu. Niin pitääkin jalostua, siis jalostamista tarvitaan, mutta tämä perusratkaisu ei muutu mihinkään. Tämä päätös tulee tarvitsemaan omat ratkaisunsa yksinhuoltajien osalta, yrittäjien osalta, työttömien osalta. Perheiden tilanteet ovat niin moninaiset, perheet ovat niin moninaisia. Mutta selittelemällä ei tämä päälinjaus muutu mihinkään, ellei sitten hallitus päätä tätä ratkaisua perua.

Se minulle on jäänyt tänään epäselväksi, onko tämä nyt säästöpäätös vai mikä päätös tämä oikein on. (Perussuomalaisten ryhmästä: On! — Mikko Savola: Se on leikkaus!) Rakennepaketin julkistamistilaisuudessa tämä oli osa rakenneuudistusta, ja sen pääministeri toki tänään sanoi, että tässä on haussa naisten parempi työmarkkinoille pääsy. Kyllä, oikein, mutta eihän tässä tule yhtään uutta ihmistä työmarkkinoille tätä kautta. Ollaan tekemässä arvovalintaa, joka tehdään ihan jostakin muusta kuin perheitten tai jopa yhteiskunnan näkökulmasta. Minusta tämä on hyvin mielenkiintoinen harjoitus, mitä tästäkin vielä tulee. Toistan: tämä ei hallituspuolueitten edustajien selittelyllä parane. Tässä ollaan tekemässä tasa-arvon nimissä leikkaus perheiden valinnan mahdollisuuteen päivähoidossa.

Kysyn, niin kuin moni keskustalainen on tänään kysynyt, missä ovat hallituksen esitykset tasa-arvon parantamisessa vanhempainvapaajärjestelmän osalta, miten hallitus aikoo viedä pätkätöiden vakinaistamista eteenpäin ja millä tavalla naisten ja miesten välistä palkkatasa-arvoa niillä keinoilla, jotka hallituksella on, aiotaan edistää. On vielä kyse kaikissa näissä kolmessa asiassa, jotka nostin esille, ihan eri mittakaavasta kuin tässä kotihoidon tuessa. Tämä vahvistaa sen, millaisesta valinnasta hallituksen osalta on kysymys. Tämän esityksen se kaikkein kovin juttu on se, että päivähoidon valinnanmahdollisuutta perheiden osalta rajoitetaan hallituksen keinoilla tavalla, jolla pakotetaan perheet tekemään asioita, joita he eivät kenties itse muutoin tekisi.

Yksi kysymys, jonka voi hyvin tähän liittyen esittää, on se, että äiditkö estävät tällä hetkellä isän osallistumisen siihen lasten ja perheen arkeen. Kyllä ne esteet tulevat ihan muualta, jos tänäänkin 20 vaille 3 saan tekstiviestin: "Missä olet, tuletko hakemaan koulusta kotiin?" Kun vastasin tähän viestiin, että olen töissä ja täällä on täysistunto, niin vastaus oli: "Joo, ei mulla muuta, mutta kun täällä sataa lunta." On ammatinvalintakysymys olla kansanedustajana, mutta kun meilläkin se arki on ja mekin, joilla niitä lapsia on, elämme siinä arjessa omien mahdollisuuksiemme mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Jokainenhan meistä tyylilajimme valitsee, ja on tämä jokseenkin mielenkiintoista tämä keskustelu ollut. Ensinnäkin pääministeri ja erityisesti kokoomuksen kansanedustajat opastavat meitä opposition edustajia siitä, mitä täällä saa puhua, ja sitten debattivaihe päättyy jokseenkin käsittämättömään ministerin, opetusministerin, purkautumiseen kaiken kansan kuullen julkisessa tilassa. (Ari Jalonen: Ikäkriisi!) En tiedä, missä tänään meni pieleen ja kuka sanoi jotakin, oliko se... En usko ministeriä sen verran tuntevana ihan henkilönäkin, että kyse oli mistään teatteriesityksestä, vaan aidosta suivaantumisesta, mutta hämmentymään tämä laittaa. Jos kerran pasmat ovat selkeät, niin mitä vaikeaa tässä on? Tämänhän pitäisi mennä kuin vettä vain.

Toistan, jokainen tyylilajinsa, jokainen retoriikkansa valitsee, mutta kyllä se muuten niin on, että ei opposition oikeutta tässä maassa viedä Mikkelin torilla pidetyillä kädenpuristuksilla, koska yhteistyö ja yhteinen tekeminenkin on aina sitä, että siihen tarvitaan kaksi osapuolta. Kyllä me osaamme olla loukkaantuneita ja me osaamme olla syyllistäjiä ja me osaamme olla pettyneitä. Minä kuulun siihen joukkoon, joka on hämmästynyt. Minä olen hämmästynyt siitä, että meillä on käsittelyssämme ylipäätänsä tämän kaltainen asia.

Toisaalta historia puolentoista vuoden takaa oli se, että silloinhan hallituksen joissakin pöydissä valmisteltiin kotihoidon tuen leikkausta niin, että sen maksatus olisi pudotettu 3-vuotiaista 2-vuotiaisiin. Tässä on muuten sisällä saman kaltainen asia. Olisikohan sittenkin pitänyt hyväksyä ennemmin se esitys, kuin mikä nyt on tulossa, nimittäin perheiden kannalta tästä tulee aina vain hankalampi? (Puhemies: 10 minuuttia!)

Arvoisa herra puhemies! Olemme tilanteessa, missä on varmaa, että me huolehdimme oppositiosta käsin siitä, että keskustelu kotihoidon tuesta tässä maassa jatkuu.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuesta on tänään keskusteltu tässä salissa jo paljon. On hyvin erikoista keskustelua tämä kyllä ollut. Itse en aivan päässyt siihen debattivaiheen alkuun, mutta jo tuosta loppuosastakin pääsi kyllä selville, missä tässä asiassa mennään. Tässä yritetään leikkaus kätkeä tasa-arvon kaapuun, ja se yritetään vielä kätkeä siihen sillä tavalla, että se näkyy läpi. Tällä kaavulla ei ole oikeasti mitään todenperäisyyttä.

Kotihoidon tuki ei ole mikään valtava. Ensimmäisestä alle kolmivuotiaasta lapsesta saa 336,67 euroa kuukaudessa ja muista alle kolmivuotiaista 100,79 euroa kuukaudessa, sen lisäksi yli kolmivuotiaista alle kouluikäisistä 64 euroa 77 senttiä kuussa. Eli ei mistään valtavista rahasummista lapsiperheille silloin puhuta, kun tämänkokoisista rahasummista puhutaan. Silti nämä ovat erittäin välttämättömiä niille lapsiperheille, jotka haluavat tehdä sen valinnan, että toinen vanhemmista jää hoitamaan lasta tai lapsia kotiin.

Tällä hetkellä kotihoidon tuelle jäävistä vanhemmista yhdeksän kymmenestä on äitejä. Näin ovat kodit päättäneet itse ja näin ovat halunneet itse tehdä. Yhtä hyvin voi jäädä isä kotihoidon tuelle, tai äiti ja isä voivat päättää jo tällä hetkellä, kuinka he haluavat jakaa tämän oman kotihoidon tuen ajan sille lapselle tai lapsille. Tällä hetkellä on erittäin joustava mahdollisuus valita, ja tästä joustavuudesta, aidosta tasa-arvosta, mekin haluamme pitää kiinni, ja sen vuoksi tämä välikysymys tästä asiasta on tehty. Nyt halutaan luoda pakkotasa-arvoa tähän yhteiskuntaan, missä ei ole aitoa valinnan mahdollisuutta lapsiperheille.

Päivähoito on hyvä asia myöskin, ihan samoin kuin se, että esimerkiksi isovanhemmat hoitavat, tai se, että on vaikka palkattuna kodinhoitaja kotiin. Sekin, että lapsi on perhepäivähoidossa, on hyvä asia. Se on hyvä asia lapsiperheille se malli, mikä on se luontevin ja sopivin malli. Itselläkin on omaa kokemusta näistä asioista, kun on kolmevuotias poika. Vaimo on ollut kotihoidon tuella tähän syksyyn saakka, kun poika sen kolme vuotta täytti, ja se on sopinut meidän perheemme tilanteeseen erinomaisesti. Itse asiassa se on vahvistanut myös omaa mahdollisuutta olla enemmän oman lapsen kanssa, koska on pystynyt sitten myös puoliso liikkumaan kahden paikkakunnan väliä. On hyvin paljon perheitä, joilla on vastaavia tilanteita myös siinä, että toinen vanhemmista voi joutua käymään hyvinkin kaukana töissä, työmarkkinat kun ovat hyvin rajalliset tällä hetkellä ja sitä työtä voidaan joutua hakemaan hyvinkin kaukaa sieltä omasta kodista. Sen takia tämänhetkinen järjestelmä antaa hyvin paljon niitä valinnan mahdollisuuksia ja vapauksia.

Sen lisäksi nyt on hyviä kokemuksia myös siitä, kun nyt pääsee käytännössä tätä asiaa elämään myös omassa arjessa, että lapsi on siellä päivähoidossa, perhepäivähoidossa. Kaikki sujuu erinomaisesti, ja se on erinomainen ratkaisu ja hieno asia, että tämmöinen mahdollisuus meidän yhteiskunnassa on. Täällä on väitetty, että esimerkiksi me oppositiokansanedustajat emme arvostaisi sitä työtä, mitä päivähoitajat tekevät, mitä lastenhoitajat tekevät. Se on erittäin arvokasta työtä, ja sitä kunnioitan kyllä suuresti, ja se on upea asia, että näitä mahdollisuuksia meillä on.

Herra puhemies! Tämä tuo ongelmia, jos kotihoidon tuki tällä tavalla leikataan. On laskettu, että 24 000 lasta enemmän tulisi silloin päivähoidon piiriin kuin tällä hetkellä on, joista 15 000 lasta olisi alle kolmevuotiaita. Se toisi lisäkustannuksia kunnille 250—300 miljoonaa euroa, ja täytyy kyllä kysyä, mistä ihmeestä nämä rahat kunnat saisivat siihen, että saadaan tehtyä investointeja, siihen, että saadaan palkattua lisää työvoimaa. Mistä ihmeestä rahat, kun tälläkin hetkellä valtionosuuksia leikataan erittäin raa’alla kädellä hallituksen toimesta ja sen lisäksi lisätään näitä kuntien velvoitteita? Itse asiassa on puhuttu myöskin normien purkutalkoista hallituksen toimesta, siitä, että kuntien tehtäviä vähennettäisiin, mutta nytkin tässä käytännössä ollaan vain niitä lisäämässä tältä osin.

Herra puhemies! Tämä tasa-arvon nimissä tehtävä leikkaus ei ole hyväksyttävää. Sen vuoksi olemme jättäneet tämän välikysymyksen. Se tulee myös olemaan aito näytön paikka kaikille kansanedustajille siitä, mitä tästä asiasta ajatellaan. Hyvin paljon tuolla käytävillä kuulee sitä kritiikkiä, että eihän tämä nyt näin ole ja ehkä tässä vielä tulee joitain muutoksia tähän asiaan ja että emmehän me olisi näin halunneet, mutta kun nyt sitten vain enemmistö hallituksessa näin päätti. No, kohta tulee se aito mahdollisuus näyttää se oma tahto tässä asiassa.

Herra puhemies! Toivon ja haluan, että tämä kotihoidon tuen asia, tärkeä asia, pysyy esillä, se pidetään esillä. Näyttää siltä, että tästäkin tulee niitä asioita, jotka joutuu vielä tuleva hallitus ratkaisemaan lapsiperheitten mukaisella hyvällä tavalla.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä hieman kootusti yhteen keskustan näkemyksiä tähän päivämme välikysymykseen.

Ensinnäkin totean, mitä tuossa jo edustaja Rehulakin sivusi, ministeri Kiurun, voisinko sanoa, vähän purkauksenomaisesta ulostulosta tuossa debatin loppuvaiheessa. Eilenhän täällä todellakin käsiteltiin opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaa ja siinä lyhyesti myös varhaiskasvatuslakia, jota ollaan juuri uudistamassa, ja sen uudistaminenhan on todella tarpeen — siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä — mutta eilen esitin sen kysymyksen, että kun nyt, elokuun lopussa, tehdään perustavanlaatuisia leikkauksia tänne kotihoidon tukeen ja samaan aikaan on esitetty myös, että tätä lasten päivähoito-oikeutta rajoitettaisiin, niin tuntuu siltä, että jääkö tälle varhaiskasvatuslain uudistamiselle käteen enää muuta kuin tehdä perustelut sille, miksi näitä leikkauksia tehdään. En pidä sitä ollenkaan hyvänä.

Puhemies! Pidän erittäin tärkeänä, että Suomessa on monipuoliset varhaiskasvatus- ja päivähoitojärjestelmät. Varmaan aikanaan, kun näitä asioita lähdettiin kehittämään, puhuttiin nimenomaan päivähoidosta, ja ensisijaista oli katsoa se, että miten silloin, kun vanhemmat käyvät töissä, saadaan järjestettyä tämä päivähoito. Sittemmin tähän on tullut mukaan tämä varhaiskasvatuksellinen puoli. On varmasti niin, meidän pitää ajatella niin, että jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Siihen tulee olla jokaisella lapsella oikeus, olipa tämä hoitomuoto sitten mikä tahansa. Varmasti on kehitettävää siinä, miten pystyttäisiin myös niille lapsille, jotka ovat kotona hoidettavana, tarjoamaan tämmöistä virikkeellistä toimintaa, jossa saisi tavata myös muita lapsia ja ryhmäytyä. Eli tässä varmasti on niitä yhteisiä tavoitteita, joita kannattaa viedä eteenpäin.

Mutta sitten tähän kotihoidon tuen leikkaukseen. Kyllä tämä nyt meidän mielestä on leikkaus. Toistan sen, mitä olen aiemminkin sanonut, että käytännössähän on niin, että tässä leikataan todellakin kestoa tämän äidin saaman kotihoidon tuen osalta. Eihän sitä enää voi olla hänen osaltaan sinne 3-vuotiaaksi asti. Toinen leikkauksen osa tulee sitä kautta, kun isät eivät käytännön syistä jää todennäköisesti kovinkaan paljon enempää sinne kotihoidon tuelle eli käytännössä sille ajanjaksolle, kun lapset ovat 2—3-vuotiaita, jolloin tämä leikkautuu monen osalta siihen 2 vuoteen. Eli kyllä tämä yksinkertaisesti leikkaus kaiken kaikkiaan on.

Meidän suurin argumentti on siinä, että pidämme tärkeänä, että perheet osaavat itse päättää, mikä heidän perhetilanteensa ja heidän lapsensa ja lapsiensa kannalta paras on. Emme usko siihen, että hallituksen pitäisi puuttua tällaiseen asiaan ja tätä valinnan mahdollisuutta kaventaa.

Toinen pääargumenttimme on se, että tässä luodaan kyllä järjestelmä, joka jakaa perheitä eri kasteihin. Varmasti niissä perheissä, joissa on hyvä toimeentulo, voidaan toteuttaa tällaista kiintiöityä puoliksimallia, mutta kuten Veronmaksajain Keskusliitto on sen laskenut, niin jopa keskituloisilla perheillä, eli sellaisilla perheillä, jossa äidin tulot ovat se vajaa 3 000 euroa ja isän tulot 3 500 euroa, tämä kiintiöittäminen tarkoittaisi sitä, että isän ollessa kotona perheen käytettävissä olevat tulot laskisivat kuukausitasolla 300 euroa eli vuositasolla 3 600 euroa. Voi olla vähän hankalaa esimerkiksi asuntolainojen osalta tehdä rytmitystä tällaiseen vähennykseen.

Kuntien asemasta on aika vähän täällä keskusteltu, mutta todellisuus on se, että kyllähän tällainen malli tulee lisäämään kuntien menoja merkittävästi henkilöstön osalta ja myös tilojen osalta. Me kaikki tunnemme omien kotikuntiemme kautta sen, miten paljon jo nyt on ylisuuria ryhmiä, ja nimenomaan pienet lapset, alle 3-vuotiaat, tarvitsevat enemmän sitä hoivaa ja henkilöstöä siellä päiväkodeissa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi tästä tasa-arvonäkökulmasta, joka on paljonkin ollut tässä salissa esillä. Minä en kyllä pidä sitä olennaisimpana kysymyksenä hallituksenkaan kannalta, millä tasa-arvoa edistetään. Paljon isompia kysymyksiä ovat kysymykset: mitä Kataisen hallitus on tehnyt naisten samapalkkaisuuden eteen ja toiseksi mitä hallitus on tehnyt pätkätöiden vähentämiseksi. Esimerkiksi julkisella puolella on erittäin paljon naisia määräaikaisissa työsuhteissa, pätkätöissä, ja sijaisuudet kiertävät ja kiertävät, ja ne sijaiset eivät ole saaneet vakituista työtä, vaikka jatkuvasti sijaisille on tekemistä.

Kolmas kysymys on tämä äitiyden kustannusten tasaaminen, että mitenkä se tehdään. Sitähän on selvitelty erittäin paljon, ja olen ollut huomaavinani, että aina vaalien alla kaikillakin puolueilla on erilaisia malleja, mutta sitten realismi astuu kehiin, kun ruvetaan puhumaan, mitä 6+6+6-malli maksaa ja niin päin pois. Mutta nythän hallitus lupasi tässä omassa rakennepaketissaan selvitystä, taas selvitystä, vanhempain kustannusten jakaantumisesta. Kyllä vetoan todellakin ministeriin, että tässä aisassa mennään eteenpäin. Se ei tule varmasti valmiiksi tällä vaalikaudella, mutta realistinen malli pitäisi kyllä saada aikaiseksi, että mitä siinä kaiken kaikkiaan tehdään.

Vielä totean sen vanhan totuuden, että tilastoja voi lukea juuri sillä tavalla kuin haluaa. Minäkin olen lukenut tilastoja ja kansainvälisiä vertailuja, Suomen ja Ruotsin vertailuja Euroopan maihin, Suomen naisten työssäkäyntiasteesta ynnä muuta. Totean sen, että meillä ei ole Suomessa kyllä hävettävää siinä, miten naiset ja myöskin äidit osallistuvat työhön. He käyvät hyvin töissä, ja minusta on arvokasta, että suomalaiset naiset käyvät myös kokopäivätöissä. Tiedän sen, että jonkun lapsiperheen tilanteeseen osa-aikatyö sopisi paremmin, se on varmasti todellakin niin ja sitä toivotaan, mutta en kyllä pidä erittäin hyvänä, jos meillä on tavoiteltavana osa-aikatyöyhteiskunta. Minusta pitää pystyä siihen, että ihmisillä, naisilla erityisesti, on mahdollisuus jatkossa myös kokopäivätyöhön.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Kuuntelin tuossa huolella edustaja Vehviläisen puheen, ja täytyy kyllä sanoa, että olen pitkälti samaa mieltä siitä, että naisen asemaa pitää edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa kohentaa, mutta tämä hallituksen esitys ei ole kyllä sellainen, millä sitä voidaan tehdä.

Hallituksen kaavailut kotihoidon tuen jakamisesta miehen ja naisen kesken jakavat myös kansaa, toki siten, että vain noin kolmasosa kannattaa näitä hallituksen tekemiä uudistuksia. Tämä tieto selviää Helsingin Sanomien teetättämästä tutkimuksesta, joka on julkaistu tänään. Tutkimus on myös sikäli mielenkiintoinen, että siitä selviää, että naisista selvästi yli puolet vastustaa kotihoidon tuen jakamista. Näin todellakin, vaikka tätä leikkausta on kansalle myyty sillä, että tällä kohennettaisiin naisten oikeuksia.

Edustaja Backmanille — joka nyt on valitettavasti kyllä poistunut salista — toteaisin sen, että väititte, että jos nainen hoitaa lapsia kotona, hän on alistetussa asemassa ja siihen pitää lainsäädännöllä puuttua. Tämä on käsittämätöntä puhetta. Viette kunnian ja mielihyvän niiltä äideiltä, jotka haluavat hoitaa lapsia kotona.

Taloudelliset selvitykset puuttuvat kokonaan valtioneuvoston vastauksesta. Väitämme tässä välikysymyksessä, että kustannukset kunnille ovat noin 250—300 miljoonaa. Hallitus ei kumoa näitä laskelmia, vaan selittelee käyttäytymismuutosten pienentävän näitä kunnille aiheutuvia kustannuksia. Joitakin kustannuksia kunnille on siis tulossa. Kuinkahan kunnat tulevat selviytymään näistä lisääntyvistä vastuista?

Aivan lopuksi haluan hämmästellä sitä, kuinka voi olla niin, että hallituspuolueitten kansanedustajat eivät ole tätä esitystään täällä puolustelemassa. Edustajat Vahasalo ja Kuusisto kyllä olivat äskettäin salissa, mutta muuten tuntuu siltä, että opposition edustajat täällä keskenään keskustelevat.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös korvamerkitä kotihoidon tuki puoliksi molemmille vanhemmille on propagandistisista syistä verhottu tasa-arvon kaapuun, mutta todellisuudessa se on ideologinen kannanotto päiväkotien paremmuuden puolesta. Mielestäni yleensäkin päiväkoteja tarjotaan turhan voimallisesti ainoana varhaiskasvatuksen vaihtoehtona.

Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä. Lastenhoitajat, lastentarhanopettajat ja muut ovat alansa arvostettuja ammattilaisia, mutta kuitenkin useiden asiantuntijoiden mukaan kotihoito sopii paremmin alle kolmivuotiaille. Tällaiseen pienelle ihmiselle hyväksi havaittuun hoitomuotoon on panostettava, ei leikattava. On huomattava, että mikäli toinen vanhemmista ei syystä tai toisesta voi pitää osuuttaan kotihoidon tuesta, on se ennen kaikkea lapselta pois.

Nyt suunnitellun muutoksen varjolla hallitus haluaa patistella pikkulasten äitejä nopeammin palkkatöihin veroja maksamaan. Nykyisessä taloustilanteessa kaikilla äideillä ei kuitenkaan ole työpaikkaa, johon palata. Siirtyvätkö he vuotta aiemmin kotihoidon tuelta kalliimmalle työttömyyskorvaukselle? Näin saadaan ainakin työttömyysprosentit vastaamaan paremmin todellisuutta, kun työtä vailla olevat kotiäidit ilmoittautuvat työttömiksi työnhakijoiksi.

Uudistuksen myötä lastenhoidon menot todennäköisesti kasvavat nykyisestä, kun pienet lapset viedään aiemmin kodin ulkopuolelle hoitoon. Päiväkotihoito on huomattavasti kotihoitoa kalliimpaa. Esimerkiksi valtiovarainministeriön hiljattain julkaisemassa "Julkisen talouden kestävyys ja rakenneuudistukset" -raportissa todetaan, että kotihoidon tuen leikkaaminen vuodella lisäisi kunnallisen päivähoidon kustannuksia enemmän kuin tuen lyhentäminen toisi säästöjä. Yhtäkkinen lisäys päiväkotiin tuotavien lasten määrään aiheuttaa kunnille paitsi taloudellisia haasteita myös ongelmia tarjota riittävästi hoitopaikkoja lapsille.

Mikäli uudistus toteutuu, monen perheen kohdalla puolet kotihoidon tuesta jää käyttämättä, jos toisella vanhemmalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta jäädä kotiin. Pienituloisten on tehtävä valinta taloudellisin perustein. Kotiin jää se, jolla on pienemmät tulot. Pätkätyöputkessa olevalle kotiin jääminen tietäisi töiden loppua. Entä pienyrittäjäisät? Miten he voisivat jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan? Myös muita kysymyksiä on avoinna: Menettävätkö yksinhuoltajat automaattisesti vuoden kotihoidon tuesta? Miten kotihoidon tuki jaetaan, jos vanhemmat eroavat ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta?

Arvoisa puhemies! Kyse on arvovalinnasta. Vaikuttaa siltä, että hallituksen pääasiallinen tavoite on käytännössä lyhentää kotihoidon tukea vuodella. Sitä hallitus yritti jo aiemmin mutta joutui perääntymään. Toivottavasti päätös pyörretään tälläkin kertaa, sillä perheillä on säilytettävä vapaus päättää itsenäisesti pienten lastensa hoidosta. Elämäntilanteet vaihtelevat. Vanhemmat kyllä tietävät, mikä omalle lapselle parhaiten sopii. Välikysymysäänestyksessä painan nappia perheiden valinnanvapauden puolesta, en hallituksen ajaman pakkotasa-arvon.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Haluan vielä omalta osaltani kiittää tästä käydystä keskustelusta, ja ehkä muutamia huomioita myös hallituksen puolelta vielä kootusti.

Aivan aluksi haluan siis kuitenkin sanoa vielä kertaalleen sen, että meidän näkemyksemme mukaan tässä ei ole kysymys leikkauksesta, koska tuen kesto ja taso pysyvät samana. Kyse on siis vain siitä, että tuo tuki jaetaan äidin ja isän välillä nykyistä tasa-arvoisemmin. Ja kyllä täytyy sanoa — se on oma näkemykseni ja hallituksen näkemys — että tämä työelämän tasa-arvo ja hoivavastuun jakautuminen, josta täällä on käyty tätä väittelyä tämän illan aikana, ei tapahdu itsekseen. Senhän me olemme nähneet viimeistään nyt, kun olemme huomanneet, että nimenomaan tämä perinteinen työnjako naisten ja miesten välillä hoivavastuun osalta on vain vahvistunut — äitien työstäpoissaolojaksot ovat pidentyneet — että jotakin tällekin ilmiölle ja työelämän tasa-arvolle pitäisi tehdä, ja mielelläni olisin kuullut vähän lukuisamman joukon esityksiä siitä, miten tätä työtä voidaan paremmin viedä eteenpäin.

Perheet siis saavat edelleen tehdä omia valintojaan. Täällä on vähän liiaksi korostettu sitä, että nyt valinnanvapaus jotenkin viedään. Eihän se pidä paikkaansa. Perheillä on edelleen mahdollisuus tehdä omia valintojaan kotihoidon tuen osalta, mutta meillä on myös monia muita olemassa olevia tukimuotoja, ja uutena joustava hoitoraha, josta hyvin vähän valitettavasti opposition edustajat täällä puheenvuoroja käyttivät. Tämä uusi joustava hoitoraha tulee varmasti tarjoamaan joillekin perheille uuden valinnanmahdollisuuden kotihoidon tuen lisäksi, ja tämä on sivuutettu tässä keskustelussa oikeastaan täydellisesti. Tätä en pidä hyvänä. Kun niin paljon puhuitte kuitenkin valinnanvapauden puolesta, olisi ollut hyvä, että olisitte tasapainoisesti kertoneet myös tästä uudesta valinnanvapauden mahdollisuuden lisäämisestä, jonka tämä vaihtoehto tuo.

Haluan vielä muistuttaa siitä, että tänä päivänä kotihoidon tukea käytetään keskimäärin — siis pääsääntöisesti äidit käyttävät — 10 kuukauden ajan, keskimäärin 10 kuukauden ajan, ja tämä linjaus, joka nyt täällä meillä puheena on, ei tähän tilanteeseen vaikuttaisi siis perheiden näkökulmasta juuri lainkaan. Eli tämä huomio vielä myöskin, että noin 10 kuukautta on se tämän hetken keskimääräinen käyttö.

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman osana on myös vanhemmuuden kustannusten selvittäminen, ja niin kuin edustaja Vehviläinen täällä hyvin totesi, niin tätä asiaa on kyllä selvitetty, siitä olen samaa mieltä, ja nyt pitää ehkä vain vauhdittaa toimenpiteisiin pääsyä tässä asiassa. Mutta se on siis osa tätä rakennepoliittista ohjelmaa, toisin kuin tästä keskustelusta olisi saattanut saada senkin kuvan, että hallitus on kokonaan unohtanut tämän asian. Ei ole unohtanut, vaan se on mukana rakennepoliittisessa ohjelmassamme.

Yksityiskohtainen valmistelu on siis käynnissä, ja vähän kummeksun sitä kyllä, jos täällä nyt odotetaan, että hallituksen olisi pitänyt kuukaudessa, kun budjettiriihessä tämä rakenneohjelma hyväksyttiin, saada konkreettiset päätökset ja kaikki mahdollinen yksityiskohtainen valmistelu valmiiksi. Minusta se olisi ollut vähän hutilointia, jos oltaisiin näin edetty. Parempi, että me katsomme nyt rauhassa ja koetamme ottaa huomioon myös niitä huomioita, joita tässä välikysymyskeskustelussa tänään on noussut esille, ja näistä ehkä nostaisin juuri yksinhuoltajien kysymyksen, yrittäjien kysymyksen ja monta, monta muuta, samoin kuin nämä taloudelliset selvitykset, joihin tässä juuri äsken viitattiin.

Vielä on sanottava aivan selvästi myös tämä, että hallitus arvostaa kotona tehtävää hoitotyötä. Se on mielestäni tärkeää sanoa ääneen. Jokainen, joka on joskus hoitanut omaa tai jonkun muun lasta pidempään, pidemmän jakson, tietää, että se ei ole mitään leikintekoa, vaan ihan oikeaa, arvostettavaa työtä, ja tämän haluan tässä vielä alleviivaten sanoa.

Mutta samanaikaisesti pitää olla hyvin tarkkana siitä, että ei syyllistetä niitä vanhempia, jotka vievät lapsensa jo varhaisemmassa vaiheessa päivähoitoon ja varhaiskasvatuksen piiriin. Minä olin hyvin tyytyväinen siihen, että äskeisissä puheenvuoroissa alleviivatusti myös oppositioedustajat totesivat tämän, että varhaiskasvatus on tärkeää, siitä pitää huolehtia, koska vähän tässä keskustelussa nämä laitos- ja muut kommentit saattoivat johtaa semmoiseen ajatukseen, että tätä pidetään jotenkin vähempiarvoisena, ja minusta sekään ei ole oikea johtopäätös kyllä, koska me tiedämme, että tuhannet ja taas tuhannet perheet tekevät tämän joko omasta halustaan tai olosuhteitten pakosta, että lapsi varsin varhaisessa vaiheessa viedään hoitoon.

Puhemies! Vielä lopuksi totean, että olen edustaja Vehviläisen kanssa ihan samaa mieltä siitä, että minustakaan ei pidä luoda sellaista yhteiskuntamallia, jossa nimenomaan naisten kontolle tulisi enenevästi osa-aikatyötä, vaan kyllä naisille pitää mahdollistaa myös kokoaikainen työssäkäynti näistä erilaisista uusista malleista huolimatta.

Ja puhemies, ihan lopuksi sanon, että minä olen tyytyväinen siitä, että meillä on Suomessa laadukas ja osaava varhaiskasvatus. Silloin kun minä olin lapsi 70-luvun alkupuolella, niin minun äitini etsi minulle hoitajaa kaupan seinällä olevista lapuista. Olen itse monta kertaa muistanut sitä tilannetta, josta äitini on minulle kertonut, ja ollut iloinen siitä, että itse voin ja monet meistä voivat turvautua laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja sellaiseen päivähoitoon, jonne lapsensa voi luottavaisin mielin jättää.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion hälyttävä velkaantuminen ja hallituksen kiihtyvä arvostelu näyttävät aiheuttavan eräänlaisen paniikkireaktion hallituksen sisällä. Asioita tehdään liiaksi mutu-tuntumalla.

Kotihoidon tuen saajia oli viime vuonna 116 000, näistä naisia 109 000. On utopiaa kuvitella, että isät sankoin joukoin ryntäisivät kotihoitajiksi. Uusi laki aiheuttaisi kymmenissätuhansissa pienituloisissa perheissä vakavan elintason ja ostovoiman laskun, naistyöttömyyden kasvun sekä kurjistuvien kuntatalouksien rapautumisen. Lisääntyvien toimeentuloasiakkaiden myötä kysyisinkin hallitukselta ja ministeriltä: milloin saamme pitävät laskelmat valmisteilla olevan lain vaikutuksista verokertymiin ja kestävyysvajeen paikkaukseen? Ja ennen kaikkea kaikkein tärkein asia: eikö perheillä pidä olla oikeus valita itse lastenhoitoasiat? Yli puolet suomalaisista ei kannata tätä lakimuutosta, ja hallitukselle sanoisinkin, että ei ole häpeä pakittaa tässä asiassa ja perua koko esitys.

Täällä salissa on puhuttu hallituksen edustajien suulla hyvin paljon tasa-arvosta tämän lakiesityksen puitteissa. Jos toinen vanhemmista ei käytä hänelle korvamerkittyä tukijaksoa, perhe menettää tältä osin tuen. Tässä lauseessa on tasa-arvo kaukana.

Hallitus arvostaa kotona tehtävää työtä, kuten ministeri sanoi juuri äsken. Hallituksen pitäisi perua koko lakiesitys.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Annan peruspalveluministerille armoa valmistelun osalta sikäli, että on kohtuutonta tietysti ihan jokaista nippeliä ja yksityiskohtaa tämän kotihoidon tuen tulevaisuuden osalta vaatia, mutta kun tietää valmisteluprosessin, jolla tätä on tehty, ja erittäin suuret miljardiluokan asiat ovat esimerkiksi kuntapalveluiden osalta auki, niin sitten tämä kotihoidon tuki on kuitenkin viety niin paljon pitkälle, että kyllä tästä pystyy lukemaan, mitä tässä ollaan tekemässä. Se, miten tämä kohtelee työttömiä, yksinhuoltajia, yrittäjiä, jää sitten myöhemmän arvioinnin varaan.

Toisekseen ministerille: 10 minuutissa 14 sekunnissa en ehtinyt päästä joustavaan hoitorahaan saakka. Tämä on positiivinen asia lapsiperheiden kannalta, samoin kuin se, että päivähoitomaksua, -lakia, uudistetaan niin, että maksetaan vain siitä, mitä käytetään. Mutta hallituksen logiikka kun lähtee siitä, että kotihoidon tuelta siirrytään joustavalle hoitorahalle, niin toivottavasti olemme eduskunnassa, joka saa arvion siitä, miten tämä joustava hoitoraha on toteutunut. Nimittäin minun arvaukseni on, että nykyisessä työelämässä olevat isät ja äidit siirtyvät joustavalle hoitorahalle siksi ajaksi, kun he voivat hoitaa joustavalla tavalla niitä lapsia, eikä niinpäin kuin hallitus nyt yrittää väittää, että kotihoidon tuelta joustavalle hoitorahalle siirrytään.

Mutta sitten, arvoisa herra puhemies: Jos tuli vähän kokoomusta moitittua, niin nyt pitää kannustaa. Tämän keskustelun aikana on kansanedustaja Sari Sarkomaa saattanut julkisuuteen tiedon, jossa hän vaatii vanhemmuuden kustannusten tasausta eduskunnan käsittelyyn kotihoidon uudistusten esitysten kanssa. Kannatan lämpimästi sitä, että jostakin löytyy nyt joko kymmeniä miljoonia tai sitten, jos 6+6+6-malli toteutuu, 500 miljoonaa euroa siihen, että vanhempainkustannusten tasaus voidaan toteuttaa. Oppositiosta täysi tuki tämänkaltaisille esityksille. Hieman häiritsee se, että tämä tulee ulkoparlamentaarisesti tilanteessa, jossa nimenomaan näistä asioista keskustellaan.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Menen myös tähän edustaja Sarkomaan reilu tunti sitten julkisuuteen saattamaan tiedotteeseen, jossa hän vaatii, että samaan aikaan, kun kotihoidon tuen leikkaus tuodaan tänne eduskuntaan, täytyy tuoda myös vanhemmuuden kustannusten tasauksesta tänne eduskunnan käsittelyyn uudistamisesitys, miten tämä tasaus tehdään. Ja jos muistan oikein, niin tämä asiahan kuuluu hänen ryhmätoverilleen, puoluetoverilleen, ministeri Risikolle, joka on tällä hetkellä Kiinassa. Varmasti tämä viesti menee tiedotusvälineitten mukana myös sinne Kiinaan asti, että tällaista hänen eduskuntaryhmänsä odottaa. Tämähän ei ollut esityksenä kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa, mutta tietysti edustaja Sarkomaa on voimakastahtoinen edustaja ja varmasti pystyy tässä asiassa vaikuttamaan kovasti.

Tämä keskustelu on täällä nytten loppumassa, mutta tämähän jää nyt ilmaan. Siinä rakennepoliittisessa paperissa luvattiin vain selvittää tätä vanhempien kustannuksien jakamista oikeudenmukaisella tavalla, mutta nyt on lupa todellakin odottaa, kuten edustaja Rehula tuossa edellä toi esille, että kokoomus tämän asian vielä ajaa ja meillä on vielä tämän vaalikauden aikana ratkaistu myös tämä vanhempainkustannusten oikeudenmukainen jakaminen.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun on nostettu esille tämänkaltaisia hyviä asioita kuin näissä parissa edellisessä puheenvuorossa nostettiin, niin nyt on semmoinen aika, että voidaan tehdä budjettiin omia aloitteita ja esityksiä. Ikävä kyllä nämä hallituspuolueiden edustajien tekemät ulosotot hallitusohjelman ulkopuolelta ovat sitä populismia suurimmillaan, koska he ilmeisesti itsekin äänestäisivät omaa esitystään vastaan, jos siitä salissa äänestettäisiin.

Mutta tähän varsinaiseen keskusteluun. Kiitän ministeri Huovista vastauksesta ja vastauksen asiallisuudesta ja siitä, että nämä kehitysehdotukset, mitä on esitetty, otetaan huomioon. Itse esitin kahden kesken tuossa vinon pinon parannusesityksiä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin edustaja Rehulan ja edustaja Vehviläisen iloisiin terveisiin sinne Kiinaan koskien tätä edustaja Sarkomaan esitystä.

Puhemies! Tässä välikysymyskeskustelussa ei nyt todellakaan ole kyse varhaiskasvatuksen ja kotihoidon vertailusta, tällaiseen vertailuun emme lähde. Kysymys on tässä vain siitä, että kotihoidon tuki on niin erinomainen asia mielestämme. Se antaa mahdollisuuden äitiysloman pidentämiseen, ja yli 100 000 perhettä tätä käyttää. Tämä ei ole myöskään tasa-arvoasia, tasa-arvo ei synny tällä tavalla pakottamalla. Tämä kotihoitotilanteen järjestäminen, hoitaako näitä lapsia siellä isä vai äiti, on perheillä vapaan valinnan asia. Tosiasia kuitenkin nyt on, että tämä hallituksen esitys käytännössä leikkaa kotihoidon tuen kestoa, koska kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta siihen — erinäisistä syistä, usein palkkauskysymyksistäkin, johtuen — että molemmat vanhemmat jakavat tämän tasaisesti. Usein siellä hoitaa äiti pitempään, joskus isä pitempään. Se on perheen oma asia.

Mutta, puhemies, vielä lopuksi yksi näkökulma, joka ei nyt tässä ole tullut esiin, eri ammattiryhmistä. Maatalousyrittäjillä esimerkiksi ei ole mahdollisuutta olla kolmea vuotta kotihoidon tuella, tietoni mukaan ainoastaan sata päivää vuodessa, ja näistä päivistä he maksavat itse lomitusmaksun, jos kotona ovat, elikkä sijaisapumaksun he joutuvat korotettuna 50 prosentilla hoitamaan. Moni ei varmasti tiedä, että esimerkiksi juuri näissä maatalousyrittäjäperheissä myöskin tämä kotihoidon tuen järjestäminen on isolta osaltaan perheen omalla vastuulla.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En voi muuta kuin yhtyä näihin sanoihin, mitä edustajat Rehula ja Vehviläinen toivat esiin nimenomaan siihen viitaten, mitä kokoomuksen edustaja Sarkomaa nyt tunti sitten tulleessa tiedotteessaan toi esiin nimenomaan tästä vanhemmuuden kustannusten jakamisesta. Erinomainen asia, ja oppositiolta sille kyllä täysi tuki, että tätä ruvetaan nyt sitten valmistelemaan. Upeaa, että tällaisia esityksiä tulee!

Mutta samoinhan tässä voi miettiä myös niitä kristillisdemokraattien puheita, mitä täällä on tänään pidetty — sitä, että tätä esitystä aiotaan vielä muuttaa, mutta silti kuitenkin aiotaan äänestää hallituksen luottamuksen puolesta tällä viikolla. No, nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää näiltä osin. Epäilenpä vain, että nämä ovat, Jalonen, juuri niitä löysiä puheita, mitä siellä nyt yritetään omien virheitten korjaamiseksi hallituspuolueistakin saada tehdyksi. (Ari Jalosen välihuuto)

Herra puhemies! En malta olla ottamatta esiin yhden kokoomuslaisen tuttuni viestiä, jonka hän lähetti. Hän nimenomaan tästä politiikasta, mitä tällä hetkellä hänen omat joukkonsa tekevät, laittoi maininnan, suora lainaus: "Se tässä eniten ottaa päähän, kun Kataisen hallitus ei myönnä tämän olleen leikkaus. Jos leikkauksia pitää tehdä, tämä ei ollut se paras paikka, mutta hyväksyisin silti, jos asia kerrottaisiin suoraan." Juuri näin se on. Kyllä, näistä asioista täytyy pystyä kertomaan sitten suoraan. Jos leikataan, niin leikataan, eikä niitä mihinkään tasa-arvokaapuihin pueta.