Hannu Takkula /kesk:
Arvoisa puhemies! Ulkopolitiikka on melko herkkä laji.
Suomi on pyrkinyt olemaan mieluummin lääkäri
kuin tuomari aina kansainvälisten konfliktien yhteydessä.
On valitettavaa, että ulkoministeri Tuomioja ei ole tänään
paikalla, mutta meillä on täällä varapääministeri.
Sen vuoksi esitänkin kysymyksen hänelle.
Ulkoministeri Tuomioja nimittäin on hiljattain käsitellyt
jälleen omalla tavallaan Lähi-idän kriisiä nettikolumnissaan
ja myös iltapäivälehdissä ja
verrannut sitä pöyristyttävästi
jopa edesmenneeseen, taannoiseen, Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaan.
Haluan kysyä arvoisalta pääministeriltä:
Miten oikein on, onko tämä ulkoministerin yksityisajattelua
vai edustaako tämä laajemmin hallituksen linjaa?
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Hallituksen linja on selkeä. Suomalaisten
linja näyttää olevan vähän
erilainen, kun katsoo kyselyjä, miten suhtaudutaan Israelin
politiikkaan. Ulkoministeri on laaja-alainen ja sanavalmis, ja se
näkyy hänen nettikolumneistaankin aivan kuolemattomalla
tavalla silloin tällöin, niin tälläkin
kertaa.
Hannu Takkula /kesk:
Arvoisa puhemies! Kiitoksia varapääministerille
tästä vastauksesta. Se oli hyvin selventävä.
Toivoisinkin, että myös meidän ulkoministerimme
muiden eurooppalaisten kollegojen tapaan voisi vierailla alueella, sekä palestiinalaisalueella
että Israelin alueella, eikä vain kotitietokoneen äärestä katsella
maailmaa. Nimittäin melkein kaikki muut ovat siellä vierailleet.
Hän ei vielä ulkoministeriaikana ole käynyt,
jotenka tämän vastauksen pohjalta voimme luottaa
siihen, että kansalaiset voivat luottaa, että hallitus
on sitoutunut puolueettomasti toimimaan Lähi-idän
rauhan ja vakauden puolesta.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tältäkin osin Suomi ulkopolitiikassaan
on sitoutunut voimakkaasti Yhdistyneiden kansakuntien ja tietenkin
Euroopan unionin politiikkaan, jotka ovat monelta osin yhteneväisiä. EU:n
politiikka Lähi-idän osalta on pitkään
ollut tasapainoa hakeva siinä konfliktissa, joka siellä näyttää olevan
likimain pysyvä. Valitettavasti se on konflikti eikä siihen
ratkaisua helpolla löydy. Senkin vuoksi Suomen on syytä pysyttäytyä sillä linjalla,
joka meillä on, joka on siis Euroopan unionin politiikkaa
noudattava, joka taas on Yhdistyneiden kansakuntien toimintaan voimakkaasti
sitoutunut.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Minusta on hyvä, että me voimme
Suomessa käydä vapaasti ulkopoliittista keskustelua.
Myöskin ed. Takkulalla on oikeus esittää omia
näkemyksiään, mutta toivon, että hän
myöskin antaa ulkoministeri Tuomiojalle saman oikeuden
esittää omia näkemyksiään.
On valitettavaa, että ministeri Tuomioja ei nyt ole paikalla.
Puhemies! Laajentaisin tätä kysymystä sikäli myöskin
ulkopolitiikan alalla, että viimeksi ministeri Kääriäinen
omassa nettikolumnissaan kovasti painotti Naton roolia siinä,
että me joudumme ensi vuonna täällä eduskunnassa
ottamaan kantaa turvatakuisiin, jotka vain Naton puolelta tulevat.
Minulla on tässä Ulkopoliittisen instituutin tutkijan
Hanna Ojasen artikkeli. Hän toteaa: "Suomen viimeaikainen
Naton roolia suojeleva asenne voi olla jopa haitallinen EU:lle.
Ehkä Suomi suojelee jonkinlaista ihannekuvaa — Natoa,
jollaista ei todellisuudessa enää ole olemassa.
Ainakin Suomi suojelee status quota, tietynlaista pysähtyneisyyttä,
järjestöjen rooleissa."
Ministeri Kääriäinen, oletteko te
nyt puolustamassa sellaista status quota, joka on pysähtyneisyyttä eikä edusta
tämän päivän maailmaa?
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen
Arvoisa puhemies! Minä otin kantaa siihen itsestäänselvyyteen,
jonka ainakin tämän salin täytyisi tietää vaikka
yöllä herätettynä, että ensi
keväänä ja ensi syksynä hallitus
ja eduskunta päättävät selonteon
yhteydessä Suomen turvallisuuspoliittisen peruslinjauksen
ja että siinä linjauksessa on käytettävissä kaksi
perusvaihtoehtoa. Jos on muita vaihtoehtoja, niin kertokaa se ainakin
minulle ja ainakin kahden kesken. Eli siis halusin avata tämän
itsestäänselvyyden niin selvällä suomella
kuin sen vaan pystyy avaamaan, jotta tiedettäisiin, minkälaisen
tärkeän valinnan edessä hallitus on ja
eduskunta on, ilman minkäänlaista dramatiikkaa
ja korostaen myös, että sekin valinta, joka tarkoittaisi
vaikkapa nykyisen linjan jatkamista, on sekin lähtökohtaisesti
valinta samoin kuin se, että luovuttaisiin nykylinjauksesta ja
lähdettäisiin jollekin muulle tielle. Ajoin avoimuutta,
ed. Elo, enkä mitään pysähtyneisyyttä.