Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteeni tarkoituksena on matkakuluvähennyksen oikeudenmukaistaminen. Hallitusohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi selvittää mahdollisuudet työmatkakulujen verovähennysjärjestelmän yksinkertaistamiseksi. Nykyinen työmatkakulujen verovähennysjärjestelmä on epätäsmällinen, se aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa eikä se kohtele kansalaisia tasapuolisesti. Työmatkalaiset joutuvat käyttämään paljonkin aikaa työmatkakulujen vähennysasioiden selvittämiseen veroilmoituksessaan.

Kansalaisten tasavertainen kohtelu ei ole edes mahdollista johtuen verovirastojen paljonkin toisistaan poikkeavista työmatkavähennyksiin liittyvistä laintulkinnoista. Joillakin alueilla halutaan pitää huolta hyvin palkattujen ihmisten säilymisestä kunnan asukkaina. Heille saatetaan hyväksyä oman auton käyttö löyhemmin perustein kuin joillekin toisille toisella paikkakunnalla ja veropiirissä. Monet verovelvolliset kuitenkin saavat vähentää työmatkansa vain seutulipun tai muun vastaavan kuukausilipun hinnan mukaan. Monelle heistä kuitenkin oma auto on eräs tärkeimpiä työvälineitä tai oman auton käyttö työpaikalle kuljettaessa on ainoa kohtuullinen vaihtoehto, ja sitä he myös tosiasiallisesti riippumatta verovähennysoikeudesta käyttävät.

Herra puhemies! Jotta työmatkakulujen vähentämisoikeus kohtelisi kansalaisia tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkialla Suomessa, matkakuluvähennyksen tulisi vastata todellisia matkakuluja tarkoituksenmukaisimman ja joustavimman kulkutavan mukaisesti. Lain tulisi mahdollistaa oman auton käyttö kodin ja työpaikan välisessä työmatkaliikenteessä silloin, kun omaa autoa tarvitaan myös työpisteestä toiseen siirryttäessä ja kun oman auton käyttö selkeästi kohtuullistaa työmatkaan käytettyä aikaa.

Nykyajan kovenevan työtahdin ja työelämän kasvavien haasteiden vuoksi työmatkojen joustavuutta ei todellakaan voida vähätellä. Työmatkoihin ei saa kulua aikaa kohtuuttomasti. Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus viettää aikaa myös perheensä kanssa. Haja-asutusalueiden linja-autovuoroja on jo jouduttu viime vuosina lakkauttamaan linjojen kannattamattomuuden vuoksi. Näin ollen maaseudulla asuvien mahdollisuudet käyttää joukkoliikennettä ovat eri puolilla Suomea heikentyneet merkittävästi ja asukkaat ovat sen vuoksi aiempaakin riippuvaisempia oman auton käytöstä.

Niin sanottujen kimppakyytien käyttämistä tulisi verotus- ja muunkinlaisin toimenpitein lisätä nykyisestään. Nykyisellään suuriin kaupunki- ja muihin keskuksiin työhön kulkevista hyvin monet ajavat yksin tai sitten korkeintaan kaksi henkilöä samassa autossa. Energiankulutuksen vähentämiseksi, ruuhkien välttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi olisi tarkoituksenmukaista kannustaa kimppakyytien käyttämiseen. Sekä polttonesteiden hinnannousun että haja-asutusalueen joukkoliikenneyhteyksien heikentyminen edellyttävät sallivampaa linjaa oman auton käytön työmatkakuluvähennyksessä.

Puhemies! Jotkut ovat jopa joutuneet luopumaan työpaikastaan, koska työssäkäynnin kustannukset ovat nousseet liian korkeiksi suhteessa työstä saatuun palkkaan. Monen kohdalla tilanne on ollut sellainen, että asuinpaikan läheltä ei kerta kaikkiaan löydy koulutusta vastaavaa työtä ja sen vuoksi työmatka on pitkä. He ovat asuneet huonojen liikenneyhteyksien takana, mutta eivät kuitenkaan ole saaneet vähentää oman auton käyttöä verotuksessaan. Moni heistä on valittanut eri oikeusasteisiin saadakseen korjausta tilanteeseen, mutta useimmissa tapauksissa päätös on ollut kielteinen. Päätöksissä on asianmukaisista perusteluista huolimatta kyseenalaistettu työn luonne ja joustavuuden tarve työtehtävien hoitamisessa.

Työssäkäyntialueet ovat yhä laajempia, ja useat ammatit asettavat suuria haasteita ajankäytölle. Suurten ikäluokkien ikääntyessä ja työvoimapulan kasvaessa työssäkäyntialueet laajenevat entisestään. Taloudellisen taantuman väistyessä elinkeinoelämän haasteena tulee olemaan erityisesti ammattitaitoisen työvoiman saatavuus. Jotta siinä tilanteessa työvoiman saatavuutta voitaisiin parantaa ja työvoiman joustavaa liikkumista edistää, työmatkakulujen vähennysjärjestelmää on yksinkertaistettava sekä myös oman auton käytön mahdollisuutta helpotettava.

Herra puhemies! Tuloverolain 93 § määrittelee vähennyskelpoisiksi ansiotulon hankkimisesta johtuneiksi menoiksi matkakustannukset asunnon ja työpaikan välillä. Kyseisellä lainkohdalla on ainoastaan yksi vakiintunut tulkintatapa, ja sen mukaan matkakustannukset voidaan vähentää ainoastaan julkisten kulkuneuvojen maksujen suuruisina. Ainoastaan siinä tapauksessa, että Verohallituksen erikseen antamissa ohjeissa mainitut julkisten kulkuneuvojen odotusajat ylittyvät, oman auton käytön voi verotuksessa vähentää.

Nyky-yhteiskunnassa työssäkäynti on hyvin erilaista kuin aiempina vuosikymmeninä. Elinkeinoelämän ja yhteiskunnan toiminta edellyttävät laajempia työssäkäyntialueita ja työvoiman parempaa liikkuvuutta. Tuloverolain 93 §:ää tuleekin muuttaa siten, että se mahdollistaisi laajemmalti matkakuluvähennykset oman auton käytössä. Matkakuluvähennys pitäisi olla mahdollista kaikille niille verovelvollisille, jotka voivat osoittaa tarvitsevansa omaa autoa työtehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen ja suorittamiseen tai joille oman auton käyttö selvästi kohtuullistaa työmatkoihin käytettävän ajan. Tuloverolaissa on myös ehdottomasti varmistettava kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu riippumatta siitä, minkä veropiirin alueella kukin asuu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän lakialoite 61/2009 vp pitää sisällään ihan hyvää pohdintaa. Tässä varmasti on monta asiaa, jota on syytä tukea, muun muassa nimenomaan julkisen liikenteen kehittäminen ja siitä huolehtiminen, kiskoliikenne, jota nyt ei ed. Hemmilän aloitteessa juuri mainita, mutta kuitenkin sen tukeminen ja yleensäkin ilmastonmuutoksen huomioiminen. Tämä 93 §:n muutoskohta tältä osin, että asianomainen joutuu työssä kävijänä käyttämään omaa autoaan ja työnantajan velvoittamiin tarkoituksiin, on kyllä perusteltu tässä verottajan näkökulmasta silloin, kun hän harkitsee matkakustannusten korvaamista tai niiden vähentämistä verotuksessa. Tältä osin kyllä tätä ajatusta voi kannattaa.

Mutta haluaisin palata siihen, että ensisijaista on, että meillä olisi julkinen liikenne, mieluummin vielä kiskoliikenteenä, ja se, että myöskin sellaisiin asioihin kuin täysi autoetu voitaisiin puuttua, määritellä paremmin ne autot yleensäkin, mitä täydellisessä autoedussa on, että siellä pitäisi olla myös ympäristövaikutusarviointi mukana, työmatkalipun tukeminen verotuksessa ja työnantajien kannustaminen siihen suuntaan, että he ohjaisivat tähän julkisen liikenteen käyttämiseen. Mutta tämä huoli on, tunnustan toki, aivan oikea, mihinkä ed. Hemmilä viittaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on aika laaja, harvaanasuttu maa. Tällä hetkellä kun katsotaan sitten ne velvoitteet, mitä edellytetään työnhakijalta liikkumisen suhteen, niin ne ovat aika isot. Sen takia tämänhetkinen lainsäädäntö tässä ei ota huomioon niitä kustannuksia ja sitä tosiasiallista mahdollisuutta mennä sinne työpaikalle. Sen takia tämä ed. Hemmilän aloite on siinä mielessä ihan asiallinen ja ajankohtainen, että tähän pitäisi puuttua, koska kun halutaan ihmisten kuitenkin ottavan yhä kauempaa työpaikan vastaan, niin silloin pitää olla myös semmoiset elementit olemassa, että henkilölle ei jää semmoista ylimääräistä kustannusta, kun kuitenkin aina jää jotain siinä, ja että se kannattaa se työpaikka ottaa vastaan ja käydä töissä.

Monille, ainakin perheelliselle ihmiselle, on hyvin vaikea muuttaa sitten, eikä ole kohtuullistakaan, jotta vaadittaisiin muuttamaan viikoksi johonkin kauas, vaan minusta perhe-elämän ja semmoisen huolenpidon kannalta on kohtuullista, jos on mahdollista käydä töissä sieltä vähän kauempaakin ja se perheenisä tai -äiti pääsisi sinne kotiin yöksi. Sen takia tässä nämä ajatukset, mitkä myös ed. Tiusanen totesi, ovat merkittäviä, että tänä päivänä tiedän tapauksia monia, joissa ihminen joutuu käyttämään omaa autoaan myös työnantajan velvoittamana, ja siitä ei tänä päivänä saa mitään vähennystä. Sen takia tässä pitäisi siirtyä yhä enemmän siihen suuntaan näissä matkavähennyskysymyksissä, että todelliset kustannukset voisi vähentää, mikä tarkoittaa, että ei välttämättä olisi jotain ylärajaa ollenkaan. (Puhemies: 2 minuuttia!) Jos todellinen kustannus on määrätty, niin se pitää saada vähentää niin kuin yritystoiminnassakin: jos on kustannusta, niin vähentää sen pois.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos tuesta, edustajien määrä salissa ei ole kovin runsaslukuinen, mutta tuki on ollut sitäkin vahvempaa.

Minä haluan ottaa esille vielä tämän veropiirien käyttämän korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan. Nimittäin se on syntynyt vuonna 1979. Korkein hallinto-oikeus äänesti ja otti silloin äänin 3—2 sen kannan, että oman auton tarvitseminen työpisteestä toiseen liikuttaessa ei ole peruste vähentää oman auton käyttöä asunnon ja työpaikan välillä. Kun monella työntekijällä tänä päivänä todellakin tarvitaan työssä työpäivän aikana omaa autoa, niin tällaisen korkeimman hallinto-oikeuden äänestyspäätöksen käyttäminen tänä päivänä, nykyaikana, on aivan kohtuutonta. Sen vuoksi tämä lakimuutos pitää nyt tehdä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi vielä tunnen hallinto-oikeuksista muutamia tapauksia, ja niissä on aika kirjava käytäntö. Elikkä kun hallinto-oikeuksissa on tehty eri puolilla Suomea päätöksiä, niin siellä saattaa olla, että toinen hallinto-oikeus on tehnyt veropoliittisesti ihan toisenlaisen päätöksen kuin toinen hallinto-oikeus. Sen takia tämän tyyppiset linjaukset pitäisi lainsäätäjän elikkä eduskunnan katsoa, mikä näissä on oikein, koska kun tulee ennakkopäätös korkeimmasta hallinto-oikeudesta, tiedetään, että se on sitten laki siitä lähtien.

Jos se on lainsäätäjän näkökulmasta väärä tulkinta, niin meidänhän pitää sanoa, että tämän muuten pitää olla näin, ja siitä tehdään sitten laki, jolloin ei jää sitä venkauksen varaa ja tulkintaa, niin kuin tässä tapauksessa ed. Hemmilä kuvasi.